Tekijä 09/2019 - Lehtiluukku.fi

TYÖVOIMAPULA TEOLLISUUSLIITTOLAISEN LEHTI NRO 9/2019 WWW.TEKIJÄLEHTI.FI 2 Lähde syyskokoukseen! 16 Miten kiky vaikutti? 26 Painotalon pidempi toimintalinja 50 Hur påverkade kiky? 56 Kuraa, pärinää ja laatuaikaa 59 Sarjakuva: Tapio Tomsten Väärässä paikassa tai väärin koulutettuja? Vai onko työnantaja haluton maksamaan ammattitaidosta? Tekijä_2019_9_kansiarkki.indd 1 10.9.2019 10.58
LÄHDE SYYSKOKOUKSEEN! l Teollisuusliiton ammattiosastojen syyskokoukset lähestyvät. Ammattiosastojen sääntöjen mukaan syyskokous on pidettävä loka–marraskuussa, ja kokouskutsut on lähetettävä viimeistään kaksi viikkoa ennen kokousta. l Syyskokoukset ovat avoimia kaikille ammattiosaston jäsenille. Kokouksessa jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa oman ammattiosastonsa toimintaan esimerkiksi valitsemalla ammattiosaston hallitus seuraavalle vuodelle (tai kaksivuotiskaudelle, jos ammattiosasto on niin päättänyt). Kokouksessa hyväksytään myös toimintasuunnitelma ja talousarvio seuraavalle vuodelle. l Syyskokouksen järjestelyissä on hyvä ottaa huomioon, että kokouksen henkilövalinnoista on pidettävä erillinen ehdokasasettelukokous, jos ammattiosaston kevätkokous on niin päättänyt. VALITAAN TYÖSUOJELUVALTUUTETTU! l Työpaikoilla valitaan työsuojeluhenkilöt marras– joulukuussa. Työsuojeluhenkilöiden toimikausi on pääsääntöisesti kaksi vuotta kerrallaan. l Työsuojelun yhteistoiminta työpaikoilla perustuu lainsäädäntöön ja työmarkkinajärjestöjen sopimuksiin. Tavoitteena on edistää työnantajan ja työntekijöiden välistä vuorovaikutusta ja mahdollistaa työntekijöiden osallistuminen ja vaikuttaminen työpaikan turvallisuutta ja terveellisyyttä koskeviin asioihin. l Vähintään kymmenen työntekijän työpaikoille on valittava työsuojeluvaltuutettu ja kaksi varavaltuutettua sekä sovittu määrä työsuojeluasiamiehiä. LIITTO TIEDOTTAA SYYSKOKOUKSET 1.10.–30.11. TYÖSUOJELUVAALIT 1.11.–31.12. Katso ammattiosastosi syyskokous: www.teollisuusliitto.fi/ ammattiosastojen-toiminta Lue lisää ja lataa vaalimateriaalia: www.teollisuusliitto.fi/ tyosuojeluvaalit Tekijä_2019_9_kansiarkki.indd 2 10.9.2019 8.58
KANNEN KUVITUS: ERIC LERAILLEZ 9/2019 Tekijä 3 SISÄLTÖ 6 ONKO TYÖNTEKIJÖISTÄ PULAA VAI EI? KANSI Viime vuosina monilla yrityksillä ympäri Suomen on ollut hankaluuksia löytää tarpeeksi työntekijöitä. Onko pulaa osaajista, vai ovatko ihmiset väärässä paikassa tai väärin koulutettuja? 18 KASVUUN USKALLETTAVA PANOSTAA Edellisten hallitusten epäonnistuminen on pysäyttänyt elintason nousun. Nykyhallituksen linjaukset antavat toivoa, että kasvun lähteisiin jälleen panostetaan. 26 PERHEYRITYS PAINAA PITKÄÄ LINJAA Tekniikan muutokset, työpaikkojen väheneminen ja yritysfuusiot ovat olleet viime vuosina painoalan arkea. Eura Printissä perheyrityksen pitkäjänteisyys tasoittaa alan tempoilua. Yli 40 vuotta Eura Printissä työskennellyt Reijo Kulola on kokenut monet painoalan murrokset. Tekijä_2019_9_sisus.indd 3 11.9.2019 9.41
4 Tekijä 9/2019 ? I ringen har proffsboxaren Mathias Eklund lärt sig mycket som funkar även på hans andra jobb. ? LIITOSSA Ammattiosaston kehityskeskustelussa osasto saa sparrausta esimerkiksi jäsenhankintaan ja toiminnan kehittämiseen. AJASSA 5 PÄÄKIRJOITUS Petteri Raito 14 KEKSINTÖ Mitä käytämme piin jälkeen? 15 VIERAILIJA Tutkimuskoordinaattori Merja Kauhanen 16 NÄKIJÄ Erikoistutkija Timo Eklund 50 Specialforskare Timo Eklund 22 VÄITTÄJÄT Mirjami Suikki vs. Jarmo Päivä 25 Lyhyet TYÖSSÄ 34 TYÖYMPÄRISTÖ Tikku-tilasto paljastaa tapaturmariskit 37 Lyhyet LIITOSSA 38 Jäsenristeilyllä laiva täynnä liittolaisia 40 Toiminnan sparrausta ammattiosastojen kehityskeskusteluilla 42 OIKEUS Korvaukset irtisanomissuojan rikkomisesta 43 TOIMIJA Ammattiosaston puheenjohtaja Anu Lammi 45 OIVALTAJA Työsuojeluvaltuutettu Kimmo Aalto 46 Teollisuusliitto tukee Nepalin metsätyöläisiä 48 MAAILMA Tekstiilituotanto halpuuttaa Etiopiaan 49 Lyhyet 54 Työttömyyskassa/ A-kassan VAPAALLA 52 Gruppandan på topp genom boxning 56 HARRASTAJA Motocrossvalmentaja Sami Toivanen 58 Pulmat 59 Sarjakuva Seuraava numero ilmestyy 16.10. Teollisuusliittolaisen lehti. Taustaltaan Suomen vanhin ay-lehti. Perustettu 1893 nimellä Gutenberg. PÄÄTOIMITTAJA Petteri Raito 040 728 4615 TOIMITUSSIHTEERI Asko-Matti Koskelainen 040 502 9550 TOIMITTAJAT Suvi Sajaniemi 040 553 2330 Jari Isokorpi 050 364 2910 REDAKTÖR Johannes Waris 040 357 2855 GRAAFINEN SUUNNITTELIJA Taina Ilomäki-Virta 050 492 5690 TOIMITUKSEN ASSISTENTTI Emmi Mäkinen 040 560 2560 TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI tekija@teollisuusliitto.fi etunimi.sukunimi @teollisuusliitto.fi VERKKOLEHTI www.tekijälehti.fi NÄKÖISLEHTI www.lehtiluukku.fi/lehti/tekija TILAUKSET Jäsenet: jasenpalvelu@teollisuusliitto.fi 020 690 446 (jäsenten muuttotiedot postin osoitepalvelusta) Muut: emmi.makinen@teollisuusliitto.fi 040 560 2560 TILAUSHINTA (12 NROA) Kotimaahan 25 euroa, Ulkomaille 30 euroa JULKAISIJA Teollisuusliitto ry Vaihde 020 77 4001 PL 107, 00531 Helsinki www.teollisuusliitto.fi PAINOPAIKKA Forssa Print Oy Painos 215 000 SIVUNVALMISTUS Faktor Oy ISSN 2489-5954 ISSN 2489-7345 (verkkolehti) KAUPALLISET ILMOITUKSET MikaMainos Oy info@mikamainos.fi www.mikamainos.fi 050 528 7782 Tekijä on Palkansaajalehdet – Löntagar-tidningarna PALE ry:n jäsen. Tekijä on sitoutunut noudattamaan Julkisen sanan neuvoston (JSN) määrittelemää hyvää journalistista tapaa. KUUDEN TUNNIN TYÖPÄIVÄ EI OLE UTOPIAA Käytännön kokemukset osoittavat, että työaikaa voidaan lyhentää tavalla, joka hyödyttää myös työnantajia. KWH Pipen muoviputkitehdas Vaasassa käynnisti vuonna 1996 työaikakokeilun, josta tuli suuri menestys. Tuottavuus nousi jopa dramaattisesti ja sairaspoissaolot vähenivät vieläkin dramaattisemmin. Työntekijöiden aloitteesta syntynyt kokeilu muuttui pysyväksi järjestelyksi ja siitä luovuttiin vasta muoviputkiteollisuuden suuren rakennemuutoksen yhteydessä, jolloin KWH ja Uponor yhdistyivät. KWH Pipen kuuden tunnin malli (1996–2012) on ehkä tunnetuin suomalaisista työajan lyhennyskokeiluista. Mallin isä oli KWH Pipen tuolloinen pääluottamusmies Roger Svanfors. Lue lisää: www.tekijälehti.fi Tekijä_2019_9_sisus.indd 4 11.9.2019 9.41
9/2019 Tekijä 5 AJASSA PÄÄKIRJOITUS 18.9.2019 Koulutus puree työvoimapulaan T yövoimapula on monilla tuotannonaloilla todellinen ongelma. Se muuttuu erityisen kouriintuntuvaksi, kun töihin pitäisi saada osaaja yrityksen tuotantolinjan tiettyyn tehtävään. Mitä erikoistuneemmasta työstä on kyse, sitä vaikeammaksi rekrytointi saattaa muuttua. Mitat täyttäviä henkilöitä ei välttämättä osu haaviin ensimmäis täkään, ei ainakaan kovin nopeasti. Samanaikaisesti työmarkkinoilla on suuri määrä työttömiä ja työstä toiseen tähyäviä, työhaluisia ja -kykyisiä ammattilaisia. Osa heistä löytää töitä, mutta osa joutuu kerta toisensa jälkeen toteamaan, että työpaikkaa ei hakemuksista huolimatta ole löytynyt, tai että asetetut osaamisvaatimukset ovat niin korkeat tai erityiset, että oma ammattitaito ei riitä niiden täyttämiseen. Jos näissä asetelmissa työnhakuilmoituksissa lukisi, että tehtävään järjestetään tarvittaessa koulutus, painuisi hakukynnys alemmaksi. Toinen vahva kannustava viesti olisi avoin ilmaus, että iällä ei ole valinnassa merkitystä. Yhdessä ne avaisivat portin koulun penkiltä juuri valmistuneille ja työelämässä kouliintuneille konkareille. Hakemuksia tulisi todennäköisesti avoimia työpaikkoja kohden enemmän, kun niitä voisi tavoitella kelvollisen perus ammattitaidon tai jonkin kyseessä olevaan työhön rinnastettavissa ja koulutuksella päivitettävissä olevan ammattitaidon varassa. Edellä olevien keinojen käyttäminen oletettavasti toisi työntekijöitä rekrytoiville työnantajille lisää valinnanvaraa ja mahdollisuuksia vertailla hakijoita. Monissa hakuprosesseissa esimerkiksi työnhakijan vahvaa työmotivaatiota osoittava asenne on yksi valintaan johtava tai sitä tukeva tekijä. Jos työllisyysastetta halutaan kohottaa ja työelämässä tapahtuvaa syrjintää suitsia, olisi tällaisten toimintatapojen yleis ty minen askel oikeaan suuntaan. Henkilöstön koulutus on pidemmällä aikavälillä keino pitää huolta yrityksen käytössä olevasta osaamisesta, työvoiman ammattitaidosta ja sen kehittymisestä. Tämä on parin viime vuosi kymmenen aikana ollut alihyödynnetty keino. Liian harvoin on kuultu ilahduttavia uutisia esimerkiksi siitä, että yrityksissä on käännetty katseet heikompia aikoja kohdattaessa tule vaisuuteen ja päätetty kouluttaa henkilöstöä lomautusten sijaan. Sama pätee korkeaan suhdanteeseen. Ammattitaidon kehittäminen saatetaan siirtää syrjään kiireen tieltä. Pelko yrityksessä koulutettujen työntekijöiden muualle siirtymisestä on sillä tavalla rajallinen, että hyväksi koetusta työpaikasta pidetään mielellään kiinni. Sellaisesta työpaikasta myös kerrotaan kernaasti. Näitä puskaradio ilmiöitä on nähty ja kuultu eri puolilla Suomea. Hyvä maine työnantajana on valttikortti myös rekrytoinnissa. Maine pitää kuitenkin ansaita. Sitä ei pelkillä imagokampanjoilla rakenneta. Työvoimapula on todellinen ilmiö, josta pitäisi päästä eroon. Ilmiö on kuitenkin erotettava niistä työmarkkinoilla nähdyistä vinou tuneista virtauksista, joissa työtä yritetään teettää alle työehto sopimuksissa määriteltyjen palkkojen ja työsuhteen muiden ehtojen. Vuorovaikutus on olennainen osa Tekijän toimittamista ja kehitystyötä. Anna palautetta ja ideoita toimitukselle. Lähetä mielipidekirjoituksia. tekija@teollisuusliitto.fi PETTERI RAITO Päätoimittaja Teollisuusliittolaisen lehti. Taustaltaan Suomen vanhin ay-lehti. Perustettu 1893 nimellä Gutenberg. PÄÄTOIMITTAJA Petteri Raito 040 728 4615 TOIMITUSSIHTEERI Asko-Matti Koskelainen 040 502 9550 TOIMITTAJAT Suvi Sajaniemi 040 553 2330 Jari Isokorpi 050 364 2910 REDAKTÖR Johannes Waris 040 357 2855 GRAAFINEN SUUNNITTELIJA Taina Ilomäki-Virta 050 492 5690 TOIMITUKSEN ASSISTENTTI Emmi Mäkinen 040 560 2560 TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI tekija@teollisuusliitto.fi etunimi.sukunimi @teollisuusliitto.fi VERKKOLEHTI www.tekijälehti.fi NÄKÖISLEHTI www.lehtiluukku.fi/lehti/tekija TILAUKSET Jäsenet: jasenpalvelu@teollisuusliitto.fi 020 690 446 (jäsenten muuttotiedot postin osoitepalvelusta) Muut: emmi.makinen@teollisuusliitto.fi 040 560 2560 TILAUSHINTA (12 NROA) Kotimaahan 25 euroa, Ulkomaille 30 euroa JULKAISIJA Teollisuusliitto ry Vaihde 020 77 4001 PL 107, 00531 Helsinki www.teollisuusliitto.fi PAINOPAIKKA Forssa Print Oy Painos 215 000 SIVUNVALMISTUS Faktor Oy ISSN 2489-5954 ISSN 2489-7345 (verkkolehti) KAUPALLISET ILMOITUKSET MikaMainos Oy info@mikamainos.fi www.mikamainos.fi 050 528 7782 Tekijä on Palkansaajalehdet – Löntagar-tidningarna PALE ry:n jäsen. Tekijä on sitoutunut noudattamaan Julkisen sanan neuvoston (JSN) määrittelemää hyvää journalistista tapaa. Tekijä_2019_9_sisus.indd 5 11.9.2019 9.41
Työvoimapula on ristiriitainen käsite. Kyse on tekijöiden ja osaajien taidoista sekä ihmisten liikkumisesta työn perässä. Kyse on myös työnantajan haluttomuudesta maksaa ammattitaidolla tehdystä työstä. Onko todellista pulaa, onko pulaa osaajista vai ovatko ihmiset väärässä paikassa tai väärin koulutettuja? 6 Tekijä 9/2019 Tekijä_2019_9_sisus.indd 6 11.9.2019 9.41
Työvoimapula – tarua vai totta? ? TEKSTI SINI SILVÀN KUVITUS ERIC LERAILLEZ KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ JA JOHANNES TERVO 9/2019 Tekijä 7 AJASSA Tekijä_2019_9_sisus.indd 7 11.9.2019 9.41
VE SA -M AT TI VÄ Ä RÄ 8 Tekijä 9/2019 ITSENÄINEN JA JOPA KANSAINVÄLINEN TYÖURA PUUSEPPÄNÄ RAISIOSSA – MUTTA TEKIJÖISTÄ PULAA Nurmela katsoo, että seudulla ei ole työttömänä ammattitaitoisia puuseppiä, jotka haluavat tehdä töitä. Vallalla on myös se ajatus, että kun on kouluttauduttu johonkin ammattiin, vasta sitten mietitään, mitä tehdään oikeasti elämässä. Paattimaakareilla on ollut rekrytointi auki viimeiset pari vuotta suoraan tai rekrytointi firmojen kautta lähes koko ajan. – Teollisuus ei ole nuorison mielestä kauhean seksikästä. Nuoret haluavat kehittämään tieto konepelejä. Telakkateollisuus meidätkin elättää, mutta kun uutisoidaan työvoimatarpeesta, niin se, että puusepille on kysyntää, ei tule välttä mättä missään esille. Nurmela sanoo, että palkat ovat alhaisemmat kuin monilla muilla teollisuudenaloilla, mikä vähentää työn vetovoimaa, mutta kannatta vuuden ehdoilla eletään. Kilpailijat ovat ihan muualta kuin Suomesta. – Elinehto on silti osaava henkilökunta, vain sillä voidaan pärjätä. Toinen ammattikunta ovat ? Puuseppä Kyösti Kuljun työ on itsenäistä ja monipuolista. Paattimaakarit Oy:ssä Raisiossa näkyy tekemisen meininki. Yhdestä ovesta sisään tulee massiivipuuta, toisesta päästä on lähtenyt elementtejä jopa presidentin Kultaranta 8 aluk seen tai kilometreittäin kaiteita hyttikäytäville. Puusepistä vain on pulaa. Mika Lehikoinen on ollut Paattimaakarit Oy:ssä töissä kaksikymmentä vuotta puuseppänä, viimeiset neljä niistä pääluottamusmiehenä. – Kertaakaan ei ole lomautettu, aina on töitä riittänyt. Yritys tekee sisustus ja pintamateriaali ratkaisuja erityisesti laivanvarustamoille. – Vuoden aikana ei tule kahta samanlaista kappaletta valmistettavaksi, Lehikoinen kertoo. Hän itse on päätynyt alalle merimiehen ammatin kautta, siirtynyt siitä veneiden sisustuspuusepäksi, tehnyt keittiökalusteita – ja ollut nyt 20 vuotta Paattimaakareilla. Telakkateollisuus on se, mikä Paattimaaka reita työllistää. – Töitä tehdään kahdessa vuorossa, että päästään koneille. Kyllä työntekijöitä saisi olla enemmänkin, siltä tuntuu, Lehikoinen tuumaa. Toimitusjohtaja Sami Nurmela sanoo, että puusepistä on VarsinaisSuomessa pulaa. Yrityksen 32 puusepästä seitsemän kokeneemman kaartin ammattilaista on jäänyt tai jäämässä eläkkeelle. – Emme odota, että löytyy samanlainen taitaja, mutta jos edes nuori ammattimies, ei ole oikein niitäkään, Nurmela sanoo. Kokemuksen puute ei välttämättä ole pärjäämisen este. Jonkinnäköinen perusosaaminen pitää olla ja kyky omaksua uusia asioita sekä motivaatio tehdä työ kunnolla. Puuseppiä koulutetaan Turussa vähän. Tekijä_2019_9_sisus.indd 8 11.9.2019 9.41
9/2019 Tekijä 9 maalarit, heidän löytämisensä on yhtä tuskaista. Uuden maalarin saaminen oli liki ihme. Maalaria oli haettu pitkään ilman minkään näköistä tärppiä. Kun Lehikoisen kanssa kierretään hallissa, siellä näkyy itsenäisen tekemisen meininki. Jokainen on keskittynyt tehtäväänsä. – Tiedonkulku on tärkeää. Tämä on tällainen hallittu kaaos. Työ on teollista työtä, jossa ratkaisut on pohdittava itse, vaikka työkavereiden kanssa voi yhdessä joskus miettiä hankalimpia tilanteita. Työssä on myös ripaus vapautta ja kansainvälisyyttä. – Ruokailu ei kuulu työaikaan, mutta ruokatauon pituutta ei ole määrätty. Lopputuotteita on käyty asentamassa Karibialle, Japaniin, Saksaan, Ranskaan, Espanjaan. Lehikoinen tekee työt kuitenkin mielellään ihan tutusti Raisiossa. TYÖVOIMA JA TYÖPAIKAT EIVÄT SATU KOHDAKKAIN Ammattibarometri kertoo työvoimapulasta tai ylitarjonnasta kaksi kertaa vuodessa. Barometrin mukaan pulaa on myös esimerkiksi konepaja ja metallituotteiden kokoonpanijoista useissa maakunnissa. Paksulevysepistä on pulaa vain paikoitellen. Ohutlevysepistä on pulaa enemmän ja suorastaan huutava tarve itärajalla, akselilla KaakkoisSuomi, PohjoisKarjala ja Kainuu. Teollisuuden ammattiryhmistä pulaa on myös hitsaajista sekä kaasuleikkaajista isossa osassa Suomea, mutta erityisesti Kainuun, EteläPohjanmaan ja KaakkoisSuomen kulmilla. Samalla barometri osoittaa juuri esimerkiksi hitsaajien osalta, että sekä kysyntää että tarjontaa löytyy. Hitsaajia on viimeisimpien kuukausitilastojen mukaan ollut työttöminä noin 1 600 ja työpaikkoja on tarjolla 1 200. ? AJASSA ? ”Viimeisten 20 vuoden aikana Paattimaakareilla ei ole kertaakaan lomautettu, ja aina on töitä riittänyt”, pääluottamusmies Mika Lehikoinen kertoo. Tekijä_2019_9_sisus.indd 9 11.9.2019 9.41
JO H A N N ES TE RV O 10 Tekijä 9/2019 Kovin pula sen enempää ohutlevysepistä kuin hitsaajistakaan ei ole telakka-alueilla vaan Itäja Kaakkois-Suomessa. Yle uutiset uutisoi 23.1.2019, että työvoimapulaa valittelevat telakat haalivat tekijöitä ulkomailta erilaisten alihankinta ketjujen myötä. Samaan aikaan työttömät laivanrakentajat eivät tuntuneet kelpaavan. Työttöminä oli TE-toimistojen tilastojen mukaan sisustuskirvesmiehiä, putkiasentajia, hitsaajia, ohutlevyseppiä, paksulevyseppiä ja laiva sähkö asentajia yhteensä jopa tuhat. – Ammattibarometri kertoo työvoiman tarpeesta eri puolilla Suomea. Se on puutteellinen siksi, että se ei selvitä pulan taustatekijöitä, työja elinkeinoministeriön (TEM) neuvotteleva virkamies Mika Tuomaala sanoo. Barometri perustuu TE-toimistojen tekemiin arvioihin. Kun Varsinais-Suomen telakoille on tullut tilauksia, olisi voinut olettaa, että siellä näkyisi suurta pulaa teollisuuden osalta. Ammattibarometrin mukaan tilanne näytti kuitenkin samalta, mitä maassa keskimäärin. Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila näkee metallialan esimerkkinä tietyntyyppisestä kohtaantoongelmasta, jossa työttömät eivät työllisty työvoimatarpeesta huolimatta. Teollisuusliiton aktiivimallikyselyyn (2018) vastasi 2 700 jäsentä. Siinä selvisi, miten yksilöllisiä tilanteet voivat työttömien kohdalla olla. On esimerkiksi yli 55-vuotiaita, jotka eivät tahdo saada töitä mistään tai päästä edes haastatteluun. Osalla taidot voivat olla vanhentuneita tai ne eivät ole riittäviä, vaikka olisi pitkä työura takana. Tekijällä voi olla myös erityisammatti taitoja, mutta työnantajalla ei ole tälle osaamiselle käyttöä tai halua maksaa siitä. Työvoiman kysynnässä ja tarjonnassa on eroja alueellisesti. Etelän ja lännen suurilla teollisuustyönantajilla ja niiden alihankkijoilla on kova tarve rekrytoida uusia osaajia, kun tilauskirjat ovat täynnä. Nuoret ja työikäiset ovat niitä, jotka muuttavat työn perässä. Työvoimatarvetta paikataan myös vuokratyövoimalla tai alihankinnalla. Kun alihankintaa ketjutetaan, tilaajavastuulain velvoitteet loppuvat lyhyeen. Tilaajavastuulaki velvoittaa tilaajan seuraamaan vain oman sopimuskumppaninsa osalta, että tämä noudattaa yleisellä tasolla lakisääteisiä velvoitteita, kuten että yritys on maksanut veronsa. Kun alihankintaa ketjutetaan, yksi yritys valvoo toista ja ketjun päässä on usein ulkomaisia työntekijöitä. Hyviäkin uutisia on. – Veronumerot halutaan ottaa käyttöön telakoilla, tätä ehdotetaan hallitusohjelmassa. Ylipäätään ne tulisi saada kaikille aloille, Anttila sanoo. Tämä on keino lisätä valvontaa. SEKÄ PULAA ETTÄ RATKAISUJA Ammattibarometrissa teollisuuden aloista työvoimapulan liki kärkikymmeniköstä löytyvät koneenasentajat ja koneistajat. Pulaa niistä on esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla, jonka Memar Oy vahvistaa. Teollisuuden varaosaja koneenraken nusyritys Memar toimii Virroilla, Pirkkalassa, Seinäjoella ja Toijalassa. Kaikkiaan yrityksessä on noin 80 työntekijää. – Näkisin työvoimapulan enemmän osaamispulana, Memar Oy:n toimitusjohtaja Jukka Koivusalo toteaa. Yrityksellä on nettisivuillaan jatkuva haku CNC-koneistajista Virroille ja Seinäjoelle. Osittain on nostettu kädet pystyyn eli haetaan pikemmin teollisuustyöntekijöitä, joista yritetään itse kouluttaa sopivia tekijöitä. Koivusalo epäilee, että atk-ala on tullut kilpailemaan teollisuustyön puolelle. Koivusalo kertoo, että on itse käynyt ammattikoulun 1970-luvulla. – Silloin ammattikouluun päästiin, hän painottaa. Nyt alasta kiinnostuneita on liian vähän. Aiemmin rassattiin pyöriä ja mopoja itse, nyt ne viedään korjaamoon. Kädentaitoja ei osata siten kuin ennen. Myös automaatio hoitaa tilannetta toisesta päästä. – Pula on nimenomaan niistä, jotka oikeasti osaavat jotakin. Heitä ei oikein tahdo saada rahallakaan. Työnjohtaja Aku Hirvilampi Memarin Seinäjoen toimipaikasta näkee, että koneistajien pula on este jopa toiminnan laajentamiselle. – Hakemuksiakin voi tulla, mutta jos haetaan suoraan CNC-koneistajia, hakemuksia ei tule välttämättä ollenkaan. Yrityksessä ei riitä se, että osaa käyttää laitteita, kun joku muu on ensin tehnyt kaikki Tekijä_2019_9_sisus.indd 10 11.9.2019 9.42
JO H A N N ES TE RV O 9/2019 Tekijä 11 asetukset – siis tällin valmiiksi. Koneistajan täytyy itse osata enemmän. – Me teemme tosi paljon yhteistyötä Sedun ammattikoulun kanssa työssäoppimispuolella. Opettajien kanssa keskustellaan ja opiskelijoita on harjoittelussa, kun koululta on tarpeita, Hirvilampi kertoo. Paras ratkaisu on ollut lähteä puhtaalta pöydältä kouluttamaan itse oppimiskykyistä tekijää. – Se on paras tie. Se ei ole se lyhin, mutta mikäpä olisi. Kaikki valmiit koneistajat ovat oikeasti töissä. – Juuri otin vakituisesti töihin tämän kaverin koulusta suoraan, vaikka poika lähtee armeijaan tammikuussa, mutta hänellä on asenne kohdallaan. Hän oli meillä työssä oppimassa, siinä on hyvä oppiva nuori kaveri. Sillä tuli työpaikka. Eetu Hirvi opiskeli Seinäjoella ammattikoulussa koneja metallialalla ja valitsi kakkosvuonna suuntautumiseksi CNC-koneistuksen. Hän tuli Memariin harjoitteluun ja teki siellä myös loppuharjoittelun. Hirvi valmistui ammattikoulusta keväällä CNC-koneistajaksi. – Kun oppilaita on paljon ja opettajia on vain yksi, ja koneet kaikki vähän erilaisia, niin koulu antoi perusteet. Mutta ei itseään valmiiksi voi kai koskaan sanoa, Hirvi tuumaa. Loppuharjoittelussa hänelle alettiin puhua, että töitä olisi ja kiinnostaisiko työpaikka. – Kyllä sitä on jotakin tehnyt vissiin oikein? Vanhemmat ihmettelivät varmaan enemmän, kun sain heti vakipaikan. Itselläni ei ole kokemusta työn hakemisesta, enkä oikein vielä edes itse käsitä, kuinka iso asia se on. Hirven isä on tehnyt töitä metallialan yrittäjänä, ja poika pyöri siinä aina mukana. – Ainakin tällä hetkellä ala tuntuu ihan mukavalta. Olen aina tottunut, että oikeasti tehdään, se ei minulle ole ollut mikään ongelma. Tämä on mukava työpaikka, kaikkien kanssa tulee toimeen ja olen tykännyt. Opiskelukavereista ovat työllistyneet vähintäänkin osa-aikaisesti kaikki ne, joita koulu myös oikeasti kiinnosti. – Meidänkin kouluun oli tosi vähän hakijoita, sinne tuli myös niitä, joilla ei oikein ollut mielenkiintoa. Ne, jotka todella halusivat tälle alalle, ovat aika hyvin saaneet töitä. ? AJASSA ? ”Vanhempani ihmettelivät, kun sain heti vakipaikan. Itsellä ei ole kokemusta työn hakemisesta, eikä sitä oikein käsitä, kuinka iso asia se on”, Seinäjoen Memarille työllistynyt Eetu Hirvi sanoo. TYÖSSÄ ENEMMÄN SUOMALAISIA KUIN KOSKAAN l Vuonna 2019 Suomessa on Tilastokeskuksen työ voima keskuksen mukaan työllisiä enemmän kuin koskaan eli 2 571 000. Mika Tuomaalan kokoaman raportin mukaan yli 2,5 miljoonaan on päästy myös vuonna 2008 ja sitä ennen vuonna 1989. Tämän perusteella voisi ajatella, että nyt, jos koskaan on pula työntekijöistä, koska niin moni on töissä. Silti runsaat 200 000 ihmistä on myös työttöminä. Työvoiman saatavuus on kuitenkin ammatti barometrin mukaan vaikeutunut kaikkialla Suomessa. Kainuussa lähestytään jo tilannetta, että puolella työvoimaa hakeneista on vaikeuksia rekrytoinneissaan. Tekijä_2019_9_sisus.indd 11 11.9.2019 9.42
12 Tekijä 9/2019 ”Ryntäys metsäalalle tarpeen” AITO ONGELMA – JA KEPPIHEVONEN Koulutusja työllisyysasioiden päällikkö Mikko Heinikoski vastaa SAK:ssa koulutus-, maahanmuuttoja työvoima politiikan tiimistä. Hän näkee, että työvoimapula on aito ongelma, jota samalla käytetään keppihevosena, kun halutaan halpatyövoimaa. Heinikoski muistuttaa, että takana oli 10 laihaa vuotta. Osa työnantajista tottui siihen, että oli helppo tehdä täsmärekrytointia. Hän onkin haastanut työnantajia nostamaan itse omien työn tekijöidensä osaamistasoa. – Välillä haetaan osaajia niin kovilla kriteereillä, että ne eivät ole tästä maailmasta. Jo yli 50-vuotiaat kokevat syrjintää suomalai sessa työelämässä alasta ja koulutuksesta riippumatta. – Tämä on räikeässä ristiriidassa tavoitteeseen työurien pidentämistä. Myös työnantajien rekrytointimenetelmät ovat vanhentuneet kymmenessä vuodessa. SAK:n ekonomistien läpikäymät tilastotiedot näyttävät, että palkkaliukumat eivät ole kasvaneet. Jos olisi todellinen työvoimapula, tulisi korotuksia TES-palkkojen tai yleiskorotusten päälle. Niitä on Heinikosken mukaan vähän, mutta ei läheskään sitä luokkaa, mitä voisi olla. On tarpeen miettiä, minkälaisia osaajia tarvitaan 10 vuoden päästä, ettei tauti kroonistu. – Koulutus on investointi, vastavalmistunut ei ole samanlainen kuin uusi kone, joka tuottaa heti, tarvitaan pitkäjänteistä ajattelua. Heinikoski näkee, että esimerkiksi alan vaihta jille tulisi olla tarjolla lyhyempiä koulutuksia. Oppi sopimus ei ole ihmelääke kaikkeen, silti sen kehittämisessä olisi mahdollisuuksia. Rakennuspuolella on jo kokeiltu oppisopimusta jatkoksi toisen vuoden opintojen jälkeen. – Teollisuuteenkin pitäisi kehittää tällaisia 2+1-malleja. Yhä useammassa työssä tarvitaan tietoteknisiä taitoja, joiden puuttuessa voi epäonnistua sekä työnhaussa TYÖNHAKU ON VAIKEAA, MUTTA NIIN ON REKRYTOINTIKIN – Kaikissa suhdannetilanteissa on jonkin verran työvoiman saatavuusongelmia, työvoiman rekrytointia tutkinut TEM:in tutkimusjohtaja Heikki Räisänen kertoo. Työnantajille tehtyjen haastattelututkimusten mukaan vaikeuksia on ollut 40 prosentissa rekrytoinneista. 15 prosentissa se on merkinnyt todellista työntekijäpulaa: rekrytointiongelma ei ole ratkennut ollenkaan. – Usein työvoimapula on osaamisja koulutus kysymys sekä kysymys siitä, onko se työvoima oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Räisäsen muistuttaa myös, että Suomessa väestörakenne on sellainen, että väestönkasvu on vain maahanmuuton varassa. Olennainen kysymys on, miten nopeasti uudet tekijät saadaan töihin tai heille sopivaa osaamista. Oli maahantulon syy mikä tahansa, ennen pitkää se muuttuu työmarkkinakysymykseksi. Hän uskoo, että työnhakijoille löytyy mahdollisuuksia, mutta on vaikeasti työllistyviä henkilöitä ja vaikeasti täytettäviä paikkoja. Helppo osuus alkaa olla töissä. – Rekrytointi ja sopivan hakijan löytäminen ei ole koskaan helppoa, jos ei työnhakukaan ole helppoa, Räisänen sanoo. l Metsäkoneyrittäjä, Kainuun Koneyrittäjien vara puheenjohtaja Markku Haverinen Hakka Oy:stä näkee, että työvoimapula on Kainuussa täyttä totta useammassakin yrityksessä. – Se ei ole pelkästään metsäkonealan ongelma, metalli puolellakaan tekijöitä ei ole. – Sanotaan, että euro on paras konsultti, mutta siinä pitäisi meidän asiakkaittemme [metsäteollisuuden] tulla kyllä vastaan. Me maksamme TES:in mukaisia palkkoja, jotkut jopa parempia. Toki sitä maksaisi työn tekijöille enemmänkin, mutta ensin pitäisi saada rahaa asiakkailta. Metsäteollisuudessa tehdään koko ajan hyvää tulosta, mutta koneyrittäjien mediaani liiketulos on Haverisen mukaan prosentti tai kaksi. Palkkojen nostaminen olisi hänen mukaansa suunta, jossa yritykset maksavat itsensä kuoliaiksi, vaikka metsäteollisuus tarvitsee puunsa. – Me voimme pienentää yrityksemme tai jopa lopet taa ne. Koneyrityksille tarvittaisiin siis Haverisen mukaansa enemmän katetta. Haverisen yritys Kuhmossa työllistää 20 henkeä. – Metsätalous koko Suomessa on tärkeää, pikkukylillä vielä tärkeämpi. Työhaluja yritetään myös herätellä monella tavalla. Työvoimaa Kainuun metsiin hanke jatkuu seuraavat pari vuotta. Hankkeessa tehdään metsä talouden mainetyötä ja houkutellaan ihmisiä vaihtamaan alaa ja kou lut tautumaan metsäalan töihin. Haverinen odotteleekin nyt ryntäystä alalle. Jos ennen ongelmana on ollut esimer kiksi metsäkone alan kausiluontoisuus, talven kiire, kevään kelirikko, nämäkin ovat nyt tasoittuneet ja puuta tarvitaan koko ajan. – Viime vuonna en lomauttanut ketään, hädin tuskin lomat pidettiin. Tästä huoli matta asiakas katsoi, että pitäisi vain saada puuta. Mutta kun ei ole ottaa ylimääräisiä ukkoja tuuraamaan, ja vakituisista jokainen on lomansa ansainnut. Haverinen odottaa tilanteen muuttuvan. – Kunhan mennään vuosi pari ja jos yksikin tehdashanke toteutuu, niin niitten on pakko ruveta huomaamaan, että kohta meidän ei tarvitse mennä sinne, missä on töitä, vaan sinne, missä ollaan valmiita maksamaan. Tekijä_2019_9_sisus.indd 12 11.9.2019 9.42
9/2019 Tekijä 13 että työssä suoriutumisessa. Tai rautaistakin osaamista on, mutta pitkän työttömyysjakson jälkeen sitä pitäisi päivittää. – Oikeasti ne voivat olla asioita, joita ei ole mikään amerikantemppu opiskella. Vastaantuloa tarvitaan molemmin puolin. Työntekijän pitää rohjeta ja työnantajan ohjata. Koulutuksessa tarvitaan isoja ratkaisuja, joita on nyt esimerkiksi hallitusohjelmassa oleva oppivelvollisuuden pidentäminen. Pelkän peruskoulun käyneillä työllisyysaste on 45 prosenttia, amma tillisen koulutuksen käyneillä 70 prosenttia. Ammatillisen koulutukseen tarvitaan ehjiä koulupäiviä, koulutuksen laatua ja opettajia. – Vähän on menty liikaa itseopiskelun ja ohjautuvuuden maailmaan. Tämä oli ihan hyvä suunta hallitukselta, että opettajaresursseja lisätään. TYÖVOIMAN LIIKKUVUUTTA PITÄÄ MYÖS HYÖDYNTÄÄ Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila katsoo, että työvoimaa on saatavilla sekä kotimaasta että Euroopan unionista. Työvoiman liikkuvuus on yksi mahdollisuus, jolla työ löytää tekijänsä myös Suomessa. Suomen työehdoilla ja TES:in mukaisella palkalla myös muut kuin EU-kansalaiset voivat tehdä töitä suomalaisten rinnalla. Anttilan mukaan työntekijöitä myös löydetään, kun maksetaan sopimusten ja ammattitaidon mukaisesti. Hyvällä työpaikalla on muitakin vetäviä keinoja: vakituinen työ, hyvä työilmapiiri ja toimiva johtaminen. Työvoimapulan käsite taas viittaa pikemmin haluun rakentaa Suomeen useamman portaan työmarkkinat. – On ollut myös esityksiä siitä, että maahanmuuttajille pitäisi maksaa vähemmän palkkaa. Työvoimapulan käsite on viritetty tähän halpa työvoiman suuntaan, Anttila sanoo. Työvoimapulan sijaan Anttila puhuisi työvoiman kysynnästä ja alueellisesta saatavuus ongelmasta. Teollisuusliiton pääluottamusmiehille tehdyn kyselytutkimuksen mukaan vuokratyön teettäminen sekä esimerkiksi alihankinta ovat lisääntyneet eli työntekijöitä löydetään kyllä. Osaajia löydetään myös rahalla. – Tästä saatiin pääluottamusmiehiltä kymme nittäin vastauksia, että työnantaja rekrytoi lisä rahalla. Oma työntekijä saa rekrytointipalkkion, jos vinkkaa toisesta työntekijästä, joka siirtyy taloon muualta. Myöskään ammatillisen koulutuksen reformin tulokset eivät vielä näy. Reformin idea oli lisätä työssäoppimista ja uudistaa ammattikoulutuksen rahoitusta niin, että osa rahoituksesta tulee suoritetuista tutkinnoista ja siitä, että tutkinto tarjoaa edellytyksiä jatko-opintoihin. Muutos aiheutti sen, että monia ei-tuottavia linjoja lakkautettiin. Nuoret eivät myöskään rynnistä teollisuuden aloille, mikä osaltaan vaikuttaa työvoiman saatavuuteen, eikä uusia tekijöitä valmistu toivottua tahtia. Työntekijätarpeeseen on vastattu myös organi soimalla työtä uudelleen automaation avulla esimerkiksi puutuoteteollisuudessa vaneritehtaalla. – Sillä on aika mielenkiintoinen vaikutus, miesten ja naisten palkat ovat nimittäin lähentyneet toisiaan. Kun teollisuustyöstä on tullut enemmän älylaji uuden teknologian ansiosta, on syntynyt myös tasapalkka-aloja, Anttila toteaa. AJASSA ”Teknologia-alan osaajista on pulaa” ”Kannattaa panostaa työntekijöiden palkkoihin ja alan imagoon”, ehdottaa Transtechin Otanmäen tehtaan pääluottamusmies Jouni Lämpsä. TEKSTI JARI ISOKORPI Škoda Transtechin tiedotteen mukaan isot hankkeet, muun muassa vuonna 2021 alkava Latvian paikallisjunien valmistus, merkitsevät kainuulaisella Otanmäen tehtaalla satojen uusien työntekijöiden palkkaamista. – Tulevaisuutta ajatellen se tuo varmuutta työntekijöille, pääluottamusmies Jouni Lämpsä sanoo. Hänen mukaansa henkilöstölle isot tilaukset ovat myönteisiä uutisia. – Kun tiedostetaan, että suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle ja osaajista on pulaa, niin tietyllä tavalla on työn tekijöiden markkinat, joka toivottavasti näkyy plussana myös syksyn tes-neuvotteluissa. – Silloin kun tulee kilpailua työntekijöistä, sen pitäisi olla signaali työn antajille, että mikäli he haluavat alan parasta työvoimaa käyttöön, niin palkalla ja työntekijöiden oikeuksia ja olosuhteita parantamalla pystyy lisäämään työn vetovoimaisuutta. Lämpsän mukaan teknologia-alalla on vielä mahdollista reserviä. – Aikaisempien lamavuosien aikaan ihmiset vaihtoivat alaa muistakin kuin terveydellisistä syistä. On paljon henkilöitä, jotka ovat käyneet metallialalle toisen asteen koulutuksen, mutta he ovat uudelleen kouluttautuneet huonon työllisyystilanteen takia. Heillä voi olla potentiaalista osaamista, vaikka he eivät ole tällä hetkellä työn hakijoina. – Pitäisi selvittää, saisiko näitä ihmisiä vielä palaamaan alalle. Silloin syntyisi heidän jäljiltään muille aloille lisää työpaikkoja ja alueen työllisyys paranisi. Tekijöitä ehditään Lämpsän mukaan myös kouluttaa moniin uusien tilausten vaativiin tehtäviin muuntokoulutuksella. Jotta koulutukseen saadaan hakijoita, alan imago kaipaa kohennusta. Hänen mukaansa ihmisten mielikuva teknologiateollisuudesta on negatiivisempi kuin todellisuus, koska kehitystä on tapahtunut. – Pitäisi edelleen panostaa olosuhteisiin, vaikka ne ovatkin parantuneet. Imagoon vaikuttavat investoinnit ja myös se, miten työntekijöiden asiat hoidetaan. – On kuitenkin niin, että pelialat ja muut vastaavat kiinnostavat nuoria. Teknologia-alan imagolle täytyisi tehdä jotain. Pitäisi saada päivitetty tieto peruskouluihin ja toisen asteen koulutukseen, että nuoret valitsisivat alan. Škoda Transtech valmistaa Otanmäessä raitiovaunuja ja junia. Pelkästään vuonna 2021 alkavan ja 2024 päättyvän Latvian paikallisjunien tilauksen arvo on 250 miljoonaa euroa. Valmistusohjelmassa on myös raitiovaunujen teko Saksan Mannheimiin sekä kotimaiset VR:n ja kuntien raideliikennehankkeet. Lämpsän mukaan Škodan tulo tehtaan omistajaksi on helpottanut kansainvälistymistä. – Se on tuonut mukanaan referenssejä. Paremmin pääsee kansainvälisille markkinoille, kun on nimekäs omistaja. Parhaillaan Otanmäen tehtaalla työskentelee runsaat 400 työntekijää ja yli sata vuokratyöntekijää. l Tekijä_2019_9_sisus.indd 13 11.9.2019 9.42
14 Tekijä 9/2019 KEKSINTÖ Korvaako grafeeni piin elekroniikassa? TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP KUVA LEHTIKUVA l Elektroniikalta vaaditaan entistä suurempaa ja nopeampaa tiedonsiirtoa. Silti elektroniikka ei saisi kasvaa kooltaan ja sen pitäisi käyttää nykyistä vähemmän sähköä. Pii ja sen jalosteet ovat osoittautuneet piirun verran liian kömpelöiksi näihin tarpeisiin. Piitä ja sen johdannaisia työstämällä päästään teollisuudessa ohuimmillaan joidenkin kymmenien nanometrien paksuuteen. Tosin IBM on ilmoittanut valmistaneensa laboratorio-oloissa 7 nanometrin kalvon. Nanometri on millimetrin miljoonasosa. Kuitenkin piin tilalle kaavaillulla grafeenilla saavutetaan aivan toisen mittaluokan ohuus. Grafeeni on grafiitista ohennettu yhden atomikerroksen paksuinen kennosto. Toki piihin liittyviä keksintöjä tehdään koko ajan. Lasertekniikan avulla piistä tehtyjä piirilevyjä on onnistuttu siirtämään muoviin, mikä mahdollistaa esimerkiksi taipuvan näytön. Valmistustekniikan takia mikrosirujen pohjana käytettävien piikiekkojen suurin halkaisija on nykyisin 300 millimetriä. Mitä isompi halkaisija, sitä tuottavampaa sirujen valmistus on. Grafeenilla ei ole vastaavaa kokorajoitusta. Siitä voi tehdä hyvin laajan kalvon, johon mikropiirejä lisätään. Grafeeni johtaa hyvin lämpöä ja sähköä, joten mikrosirut voivat olla kooltaan paljon nykyisiä pienempiä. Tosin grafeeniin liittyy iso mutta, sillä sähkönsiirrossa sitä ei pysty ”laittamaan pois päältä” eli siirtämään valmiustilaan. Tähän on haettu ratkaisua muun muassa Aarhusin yliopistossa Tanskassa ja Suomessa Itä-Suomen yliopistossa. Toinen ongelma on kalvon valmistuksessa. Atominohuen kalvon valmistaminen tai kahden atominohuen kerroksen yhdistäminen onnistuu laboratoriossa, muttei vielä teollisuudessa. Kalvon siirtämisessä on omat hankaluutensa. Vaikka grafeenin isoin ongelma elektro niikassa on ratkaisematta, sitä ollaan vähitellen tuomassa teollisuuden käyttöön esimerkiksi optiikan sovelluskohteissa. Grafeenin ohella piin korvaajiksi on esitetty muun muassa germaneenia, galliumnitridiä, hafniumia, heksagonaalista boori nitridiä, mustaa fosforia, telluuria ja zirkoniumia. Sähkönsiirrossa olennaista on virrantiheys. Piillä ei pystytä ylläpitämään suurta virrantiheyttä muutamassa nano metrissä. Vuosi sitten amerikkalaistutkijat havaitsivat, että suuri virrantiheys onnistutaan ylläpitämään vaihtamalla ainetta ja rakennetta. Kun zirkonium-tritelluurista valmistettiin nanonauhoja eli heikosti toisiinsa sidottuja yksittäisten atomien ketjuja, niiden virrantiheys saavutti miltei grafeenin lukemat. KOLMANNEKSI YLEISIN ALKUAINE Pii on maapallon kolmanneksi yleisin alkuaine raudan ja hapen jälkeen. Kun pii esiintyy puhtaana, se on väriltään sinertävää ja sillä on metal linen kiilto. Tavallisesti piitä tavataan piidioksidina, esimerkiksi hiekassa ja kvartsissa, tai silikaatteina, kuten savessa, asbestissa ja graniitissa. Puhdasta piitä käytetään puolijohde tekniikassa. Piidioksidia tarvitaan lasin, sementin ja keramiikan valmistuksessa. Piitä on myös silikoneissa, kuten voitelu aineissa, liimoissa, rinta implanteissa ja leluissa. SUOMI SUURIMPIA VALMISTAJIA Vantaalainen Okmetic on maailman seitsemänneksi suurin piikiekkojen valmistaja. Viime vuonna yhtiö työllisti yli 400 ihmistä. Tänä vuonna alkaneet kymmenien miljoonien investoinnit Vantaalle lisäävät henkilöstöä arviolta 80 hengellä. Aikoinaan yhtiö perustettiin Outo kummun ja Nokian yhteisyrityksenä 1985. Vaikka yhtiö on nykyisin kiinalais omistuksessa, piikiekkojen valmistus on pidetty pääosin Suomessa. Yhtiö valmistaa 150–200 millimetrin kiekkoja. Mainetta on tullut etenkin SOIkiekoista, jotka toimivat alustoina muun muassa älypuhelinten mikro piireille. VANHAT TEKNIIKAT KÄYTÖSSÄ Piikiekon valmistuksessa käytetään kahta vanhaa keksintöä. Puolalaisen Jan Czochralskin vuonna 1915 keksimän tekniikan avulla polypiitä pyöritetään niin sanotun siemenkiteen ympärillä siten, että saadaan sylinteri mäinen erilliskide eli piitanko. Se on usein noin metrin mittainen, halkaisi jaltaan 20 senttiä ja painaa liki 200 kiloa. Tangosta leikattavat kiekot käsi tellään kemiallisesti. Jo vuonna 1957 egyptiläisamerikkalainen fyysikko kemisti Mohamed Atalla huomasi, että piikiekon sähkönjohtavuus voidaan vakioida lisäämällä kiekon pintaan ohut kerros piidioksidia. Tekijä_2019_9_sisus.indd 14 11.9.2019 10.49
9/2019 Tekijä 15 VIERAILIJA Palkankorotusvaraan vaikuttaa moni tekijä MERJA KAUHANEN Kirjoittaja on Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattori. AJASSA N euvottelut uusista työehtosopimuksista ovat jo käynnistyneet. Luvassa on mielenkiintoinen neuvottelukierros tällä kertaa kuitenkin hidastuvan talouskasvun näkymissä. Kilpailukykysopimuksessa sovittu työajan pidennys on varmasti yksi keskeinen kysymys, josta väännetään neuvottelupöydissä. Vääntöä on varmasti myös palkankorotusvarasta. Palkansaajapuolelle tärkeä tavoite luonnollisesti on turvata palkansaajien ostovoima. Edellisellä liittotason neuvottelukierroksella yleiseksi linjaksi näytti muodostuvan vientialoilla sovittu 3,2 prosenttia kahden vuoden aikana, vaikka virallisesti uudesta Suomen työmarkkinamallista ei saatu sovittua. Kun Suomessa ei enää tehdä keskitettyjä sopimuksia, tällainen vientivetoinen malli, jossa vientialat toimivat ohjeellisen palkankorotus linjan asettajana myös muille aloille, on keino saada koordinaatiota palkkaneuvotteluihin. Perinteinen palkkanormi, jota ay-liike on hyödyntänyt ohjenuorana muodostaessaan palkkatavoitteita, on tuottavuuskasvun ja odotetun inflaation yhteissumma. Ay-liike on liittänyt palkkanormin soveltamiseen myös perustavoitteitaan solidaarisen palkkapolitiikan noudattamisesta (SAK) sekä funktionaalisen tulonjaon* kehityksestä. Kaikkiaan palkkanormin soveltamisella palkkatavoitteita muodostettaessa on pyritty vakaan talouskehityksen säilyttämiseen. Rahaliiton ajan palkkanormia on kutsuttu euronormiksi, jonka mukaan palkankorostusvaraa säätelee kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden kasvu ja Euroopan keskuspankin (EKP:n) asettama inflaatiotavoite (Sauramo 2004 ). Perinteisestä tuottavuusnormista euronormi poikkeaa siten, että inflaatio määritellään aiempaa epäsuoremmin EKP:n inflaatiotavoitteen avulla. Perusedellytys palkkanormin noudattamiselle on rahataloudellisesti vakaa toimintaympäristö, jollaisena rahaliittoa toki voidaan pitää. Palkankorotusvaraan on voitu huomioida myös muita tekijöitä kuten työttömyyden taso, välillisten työvoimakustannusten kehitys, vaihtotase ja välitön verotus. Palkkanormia sovellettaessa merkitystä on siis sillä, mikä on talouden tila lähtötilanteessa. Erilaiset tasapainottomuudet lähtötilassa voivat antaa aiheen poiketa normin mukaisesta palkanmuodostuksesta. Suomen kustannuskilpailukyvyn säilymisen kannalta myös muiden maiden palkkakehitys pitäisi ottaa huomioon. On hyvä muistaa, että vaikka palkkanormiajattelulla on ollut keskeinen asema suomalaisessa tulopolitiikassa, varsinaisissa työehtosopimuksissa normia ei välttämättä ole sellaisenaan seurattu. Tässä suhteessa Suomi on takavuosina poikennut Ruotsista, jossa avoimen sektorin vientialoja edustava Teollisuussopimus on toiminut selvemmin ohjeellisen palkankorotuslinjan asettajana, jota muut sopimusalat ovat noudattaneet omissa sopimuksissaan. Oleellinen kysymys on myös se, mikä on ’oikea’ ja sopivin palkkanormi, jota pitäisi soveltaa palkankorotusvaraa laskettaessa. Määritelläänkö normi koko kansantalouden tuottavuuden vai avoimen sektorin tuottavuuden mukaan ja mitä hintakäsitettä käytetään? Tällaisissa palkkanormeissa kullekin alalle ei laskettaisi omaa palkankorotusvaraa. Vaikka palkkanormia jälleen käytettäisiin apuvälineenä muodostettaessa palkkatavoitteita syksyn neuvottelukierrokselle, voisi odottaa, että aiempaan tapaan palkkatavoitteet riippuvat osaltaan myös talouden tilasta ja työttömyyden tasosta. Siten esimerkiksi suora euronormin määrittämä palkankorotusvara (haarukka noin 2,5–3 %) ei siis yksistään määrittäisi palkkatavoitteiden tasoa. Merkitystä on myös sillä, tapahtuuko tulevallakin kierroksella palkkavaateiden yhteensovittamista. Kokemus on osoittanut, että koordinoiduissa palkkaratkaisussa kansantalouden asettamat reunaehdot on varsin hyvin sisäistetty aiemminkin. * Funktionaalinen tulonjako : Tuotannossa syntyvän arvonlisäyksen jakautuminen työn ja pääoman kesken Sauramo, Pekka 2004. Palkkanormi suomalaisessa tulopolitiikassa: valikoiva katsaus. Työpapereita 206. Palkansaajien tutkimuslaitos. www.labour.fi ”Perinteinen palkkanormi on tuottavuuskasvun ja odotetun inflaation yhteissumma.” Tekijä_2019_9_sisus.indd 15 11.9.2019 9.42
16 Tekijä 9/2019 NÄKIJÄ Kiky antoi yrityksille merkittävän kilpailuedun K ilpailukykysopimuksen taustalla on Timo Eklundin mukaan aidosti heiken tynyt kilpailukyky. Solmimisen jälkeisinä vuosina talous on kehittynyt erittäin suotuisasti. – Vuosina 2017 ja 2018 tehdasteollisuuden arvon lisä nousi Suomessa 12 prosenttia. Sitä voidaan pitää merkittävänä kasvuna. Hyöty arvonlisän kasvusta on mennyt hänen mukaansa pääosin työnantajille. – Palkansaajille maksettavia työvoimakustannuksia on maksettu ainoastaan kaksi prosenttia enemmän kuin kikyn solmimisvuonna 2016. Tätä taustaa vasten on mahdollista luopua kikyyn sisältyvästä työajan pidennyksestä ilman, että Suomen kilpailukyky romahtaa. – Jos työajan pidennyksestä tuleva laskennallinen noin prosentin hyöty viedään pois, niin siitä jää vielä huomattavasti jäljelle sitä kilpailukyvyn parantamista, mitä kikyvuosina on saatu aikaan. – Kilpailukykyä työajan pidennyksestä luopuminen ei romuta, vaikka jonkun verran se sitä heikentää. Mutta mittareiden valossa Suomen kilpailukyky on sillä tasolla, että lisätuntien poisto ei laske kilpailu kykyä niin paljon, ettei sitä sen jälkeenkin voisi luonnehtia hyväksi. TYÖN HINTAA HALVENNETTIIN Kilpailukykysopimuksen vaikutuksen Suomen kilpailu kykyyn Eklund arvioi selkeästi plusmerkkiseksi. – Kikyn tarkoituksena oli alentaa työn kustan nuksia. Siihen pyrittiin erityisesti kahdella keinolla. Sosiaaliturvamaksuja siirrettiin yrityksiltä palkansaajille, mikä vähensi työn kustannusta yritykselle. Toiseksi pidennettiin työaikaa kustannuksia lisäämättä, jolloin tuntia kohti maksettava korvaus työstä oli halvempi. – Ajatellaan, että kun työ on halvempaa, sitä teete tään enemmän ja suomalainen tuotanto on kilpailu kykyisempää. Sillä tavoin saadaan markkinaosuuksia tai sitten jää rahaa investointeihin, koska työstä ei ole maksettu yhtä isoa hintaa kuin aiemmin. Eklundin mukaan ekonomisilla mittareilla työn hinnan halventamisella on merkitys, joka heijastuu lisääntyvinä markkinaosuuksina, isompina tuotanto määrinä sekä yritysten parempana kannattavuutena. – Sitä kuinka suuria nämä positiiviset seuraukset ovat, on vaikea, jos ei jopa mahdotonta määrittää. Samaan aikaan Suomen teollisuustuotannon kysyntä on ollut hyvää. Siitä käydään keskustelua, kuinka iso kysyntätilanteen ja kuinka suuri kilpailukykyratkaisun sisältyvien toimien merkitys on ollut, eikä kenelläkään ole siihen varmaa vastausta. Itse arvioin, että suhdan teen merkitys hyvälle kehitykselle on ollut suuri. ”Vaikka työaikaa pidentäneet kikytunnit poistetaan, ei Suomen kilpailukyky romahda”, laskee Teollisuusliiton erikoistutkija Timo Eklund. TEKSTI JARI ISOKORPI KUVAT KITI HAILA ”Ihminen ei ole olemassa talouden takia, vaan talous ihmisen takia.” Tekijä_2019_9_sisus.indd 16 11.9.2019 9.42
9/2019 Tekijä 17 AJASSA PALKKOJA ALAS JA LISÄÄ MAKSUJA Eklund arvioi, että kikyyn sisältyneellä työnantaja maksujen siirtämisellä työntekijöiden maksettavaksi parannettiin huomattavasti yritysten taloutta. – Laskelmieni mukaan tehdasteollisuus on hyötynyt tästä noin 900 miljoonaa euroa kolmessa vuodessa. Se on iso raha. Jos huomioidaan kaikki yritykset Suomessa, puhutaan reilusti yli kolmesta miljardista eurosta. Eklundin mukaan yritysten sosiaaliturvamaksujen alennus laski jo ensimmäisenä kikyvuonna yritysten työvoimakustannuksia puolitoista prosenttia, ja sen jälkeen hyöty on kasvanut vielä yli prosentilla. Työajan pidennyksen vaikututusta yritysten talou teen on Eklundin mukaan vaikeampi arvioida, koska se toteutettiin firmoissa eri tavoin, ja kaikissa sitä ei otettu käyttöön lainkaan. – Matemaattisesti voi laskea, että sen vaikutus kuluihin oli noin prosentin luokkaa. Siten sosiaaliturva maksujen alennuksella oli yrityksille isompi painoarvo. Kiky sisälsi myös kolmannen työvoimakustannuksia alentavan seikan. – Siinä sovittiin yksi vuosi ilman palkankorotuksia. Samaan aikaan kilpailijamaissa maksettiin normaalit korotukset. Jos oletetaan, että tätä nollavuotta ei kompen soitu tulevissa sopimuksissa, niin totta kai palkankorotuksesta pidättäytymisellä on ollut kilpailukykymerkitystä. SOPIESSA TYÖNTEKIJÄT OLIVAT ALAKYNNESSÄ Työtekijäpuoli kannustettiin Eklundin mukaan hyväk symään kiky painostamalla. Työajan pidennyksen toteutuksesta sovittiin paikallisesti neuvottelemalla. Tulokset olivat hänen mukaansa kahdenlaisia. – Mielestäni on hienoa, että asioista neuvotel laan työpaikoilla ja saadaan neuvottelukulttuuria parannettua. Joillakin työpaikoilla hyvin rakentuneet neuvottelu suhteet kärsivät kikyn neuvottelemisesta. Toisaalta olen kuullut, että se on myös edistänyt neuvottelu suhteita. Huono ajatus ei ollut, että työ paikoilla neuvoteltiin, mutta kaikkialla se ei ollut niin positiivinen kokemus kuin toivottiin. – Valta ja neuvotteluasema on monesti työpaikoilla epäsuhtainen työntekijöiden ja yrityksen edustajien välillä. Viimeinen sana on yleensä työnantajalla. Kun Eteläranta–Hakaniemiakselilla neuvotellaan, neuvot teluasema on enemmän tasapainossa, Eklund pohtii. HARMIN MERKITYSTÄ VAIKEA LASKEA Kikyn solmimista helpotti se, että tulonsiirto työn tekijöiltä työnantajalle siirrettiin julkisen sektorin maksettavaksi. – Tappio, joka tuli palkansaajille, siirtyi veroratkaisujen kautta julkisen sektorin piikkiin. Tietysti pitää miettiä, tuleeko lasku myöhemmin veronmaksajien maksettavaksi korkeampina veroina. Työntekijöiden keskuudessa työajan pidennys on ollut epäsuosittu päätös. Lieneekö tutkittu, miten paljon se heikensi suomalaisten työmotivaatiota ja sitä kautta tuottavuutta? – Psykologisia vaikutuksia en itse pysty arvioi maan. Työajan pidennys on harmittanut työpaikoilla ihmisiä tosi paljon. Sillä voi olla ja luultavammin on ollut jonkinmoinen merkitys työn tuottavuuteen. VAPAA-AJALLA ITSEISARVO Eklundin mukaan työajan pidennyksen poistoon löytyy painavia syitä. – Ihminen ei ole olemassa talouden takia, vaan talous ihmisen takia. Jos ihmisellä on mahdollisuus nauttia vapaaajasta, se on hieno asia. Sillä on itseisarvonsa. – Vapaaajan ei tarvitse peilata työn tuottavuuteen tai työhyvinvointiin tai siihen, että yritykset saavat parempaa työvoimaa. On hienoa, kun ihminen voi lähteä metsään marjastamaan tai katsoa televisiota tai soitella kavereille puhelimella. – Ihmisten vapaaajan lisääntymisellä on aina positiivia vaikutuksia. Maailma, elämä ja teollisuus ovat muutakin kuin kilpailukyky. Suomalaisessa ja myös kansainvälisessä työelämässä on pyritty siihen, että kun tuottavuus paranee, niin työaika lyhenee. Se on ollut kehityksen pitkä linja. Kilpailukykysopimukseen sisältyvä työajan pidennys oli Eklundin mukaan askel toiseen suuntaan pitkäaikaisessa työelämän muutoksessa, joka vie kohti lyhyempää työaikaa. – Siinä mielessä on luonnollista, että työajan pidentäminen ei ole ikuista. Totta kai voidaan ajatella, että vuosikymmenten kehitys, joka on johtanut työajan lyhenemiseen, kääntyisi jossain vaiheessa. Mutta on vaikea kuvitella, että se olisi hirveän loogista tuottavuuden kasvaessa. l ”Suhdanteen merkitys hyvälle kehitykselle on ollut suuri.” ”Positiivisten seurausten määrää on vaikea määrittää.” TIMO EKLUND Valtiotieteen maisteri. Toiminut vuodesta 2011 lähtien Teollisuusliitossa ja sen edeltäjässä tutkijana. Eklund on työssään keskittynyt kansantalouden kysymyksiin ja kilpailukykyyn. Eklund myös opettaa kansan taloutta Murikka-opistossa. Tekijä_2019_9_sisus.indd 17 11.9.2019 9.42
18 Tekijä 9/2019 Tekijä_2019_9_sisus.indd 18 11.9.2019 9.42
9/2019 Tekijä 19 ? AJASSA T oisen maailmansodan jälkeen vuosi kymmenet lähes katkeamatta jatkunut suomalaisten elintason parantuminen perustui työn tuottavuuden nopeaan kasvuun. Vuonna 2008 puhjenneen finanssikriisin jälkeen työn tuottavuus on kuitenkin polkenut paikallaan. Kansantalouden kokonaistuotanto ei ole vielä kään saavuttanut kriisiä edeltänyttä tasoa, mutta se on jaettu uudelleen kaikkein varakkaimpien hyväksi. Yhtä pitkää yleisen elintason kasvun pysähtymisen ajanjaksoa ei ole Suomessa koettu koskaan aikaisemmin rauhan aikana. – Heikko tuottavuuskehitys johtuu siitä, että pitkään jatkuneen vaisun vientikysynnän ja kahden edellisen hallituksen toteuttamien julkisten menojen leikkausten vaikutuksesta kansantalouden kokonaiskysyntä on ollut niin matala, ettei yrityksillä ole ollut tarvetta tuo tantokapasiteetin kasvattamiseen, STTK:n pää ekonomisti Patrizio Lainà arvioi. Hänen mukaansa teknologisen kehityksen antamat mahdollisuudet tuottavuuden tehos tamiseen ja uusien korkeaa osaamista vaativien tuotteiden luomiseen ovat jäänet käyttämättä, koska tutkimukseen ja tuotekehitykseen ei ole panostettu kunnolla. – Meillä on pyritty edistämään matalan tuot tavuuden työpaikkojen syntymistä ja sitä kautta tuotantorakenne on kehittynyt työvoima intensiivisemmäksi. JÄÄHYVÄISET JATKUVALLE PIHISTÄMISELLE Pääministeri Antti Rinteen johtama hallitus on aloittanut kahden edellisen hallituksen läpi ajamien menoleikkausten luoman hyvinvointi vajeen umpeen kuromisen lisäämällä julkisia menoja 1,2 miljardilla eurolla. – Hallituksen tavoitteena on nostaa tutkimus ja innovointitoiminnan julkinen rahoitus neljään prosenttiin BKT:stä vuoteen 2030 mennessä. Siihen budjetoidut varat eivät kuitenkaan vielä riitä tavoitteen saavuttamiseen. Panostukset hyvinvointipalveluihin, sosiaalisiin tulon siirtoi hin, tutkimukseen ja innovaatioihin olisivat voineet olla suurempia, ja verotusta olisi ollut perusteltua korottaa enemmän, Lainà sanoo. Tutkimusta ja kehitystä heräteltävä Kahden edellisen hallituksen talouspolitiikan epäonnistuminen pysäytti suomalaisten pitkään jatkuneen elintason nousun. Nykyhallituksen ohjelman linjaukset antavat toivoa siitä, että kasvun lähteisiin uskalletaan jälleen panostaa. TEKSTI MARKKU VUORIO KUVITUS TUOMAS IKONEN Tekijä_2019_9_sisus.indd 19 11.9.2019 9.42
20 Tekijä 9/2019 Yritysten hyysääminen söi tuottavuutta Hänen mukaansa EU-alueen huono taloudellinen menestys finanssikriisin jälkeen johtuu pääosin talouspolitiikan epäonnistumisesta. Haaparanta painottaa, että EU-maissa harjoitettu talouskuripolitiikka perustui virheellisiksi osoittautuneiden talousteorioiden pohjalta syntyneeseen harhaiseen uskomukseen, jonka mukaan julkisten menojen leikkaukset olisivat parasta elvytyspolitiikkaa kysyntävajeen lamauttamien maiden talouksille. – EU-alueella julkinen valta ei ole pitänyt huolta kansantalouden kokonaiskysynnästä, vaan on pikemminkin pyrkinyt supistamaan kysyntää, jotta työmarkkinoilla syntyisi paineita palkkojen alentamiselle. Tämä on se Saksan linja, joka on perustunut oman kustannuskilpailukykyvyn parantamiseen muiden EU-maiden kustannuksella. Saksassa investoinnit ovat olleet hyvin matalat, ja siksi työn tuottavuus ei ole kasvanut juuri lainkaan. Haaparannan mielestä Saksa on varoittava esimerkki siitä, miten hyvinvoinnin kasvun edellytyksiä voidaan heikentää tinkimällä julkisista investoinneista ja laajentamalla matalapalkkasektoria. – Leikkauspolitiikan suurin kielteinen pitkän aikavälin vaikutus koko EU-alueen kilpailu kykyyn ja kasvuun on tullut siitä, että yritykset ovat vähentäneet investointejaan, koska taloudessa ei ole ollut näkyvissä kysyntää, jonka tyydyttämiseksi olisi pitänyt kasvattaa investointeja. SILTA TULEVAISUUTEEN Suomalaisessa talouskeskustelussa julkisten investointien velaksi rahoittaminen on leimattu tulevien sukupolvien kustannuksella elämiseksi. Haaparannan mukaan tämä valtion velan kasvattamista vastaan esitetty vakioargumentti osoittautuu lähemmässä tarkastelussa pelkäksi tosiasioiden vastaiseksi ideologiseksi hokemaksi. – Julkiset investoinnit hyödyttävät useampia sukupolvia. Siksi valtion velan ottaminen niiden rahoittamiseksi on väline, jonka avulla hyvinvointia pitkällä aikavälillä parantavien suurten investointien kustannuksia voidaan tasata sukupolvien välillä. Erityisesti investoinnit ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi olisi perusteltua toteuttaa velkarahalla, koska tulevat sukupolvet pääsevät nauttimaan eniten niiden hedelmistä. Haaparannan mukaan suhtautuminen julkiseen velkaan on muuttunut tämän vuoden aikana niin nopeasti, että jopa valtiovarainministeriön korkeimpien virkamiesten on kuultu pohtivan, kannattaisiko julkisia investointeja sittenkin toteuttaa huippuhalvalla velkarahalla. – Yritysten kilpailukykyä ja kannattavuutta on parannettu verotukien ja suorien tukien sekä sisäisen devalvaation avulla. Yritystuet vievät valtion budjetista vuosittain yli neljä miljardia euroa, eikä niitä pystytä karsimaan, vaikka tahtoa olisikin – myös yrityksillä itsellään. Tämän lisäksi kiky-sopimus kevensi yritysten kustannustaakkaa, joten tuottavuutta kasvattavia investointeja on voinut lykätä tulevaisuuteen, Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Elina Pylkkänen toteaa. Hänen mukaansa vientiyritysten kilpailukyvyn parantaminen työvoimakustannusta ja yritysverotusta alentamalla on voinut osaltaan hidastaa tuottavuuskehitystä ja siten myös talouskasvun edellytyksiä pitkässä juoksussa. – Yritysten ei ole ollut pakko tehostaa tuotantoprosessejaan, koska ne ovat pystyneet tekemään hyvää tulosta sen enempää ponnistelematta. Pylkkäsen mielestä riskipitoisten investointien ja uusien innovaatioiden toteuttamista on jarruttanut myös se, että Suomen verojärjestelmä kannustaa riskittömän nettovarallisuuden kasvattamiseen ja käyttöomaisuuden kartutta miseen tuotannollisten investointien kustannuksella. – Tämä on tiedostettu jo hyvin pitkään, mutta korjausliikettä verokannustimiin ei ole vieläkään tehty. Pylkkäsen mukaan se, että edelliset hallitukset eivät panostaneet tutkimukseen ja koulutukseen, vaan käänsivät julkiset investoinnin säästöliekille yksityisten investointien hiipuessa, lähetti omalta osaltaan synkkää viestiä kaikille talouden toimijoille. – Tavallaan me niitämme sitä mitä olemme kylväneet. Kun valtiovalta ei uskaltanut näyttää esimerkkiä panostamalla tuotantopotentiaalin kasvuun, niin sitä eivät uskaltaneet tehdä myöskään yritykset. Inhimillinen pääoma sekä luottamus yhteiskuntaan ovat ne tekijät, joiden varassa kehittyneet valtiot menestyvät. USKOMUSLÄÄKITYS PYSÄYTTI EUROALUEEN KASVUN – Julkiset investoinnit ovat kasvun vetureita. Siksi ne kannattaa laskusuhdanteessa rahoittaa velkarahalla. Suomessa kuten lähes kaikissa muissa EU-maissa on toimittu täysin päinvastoin. Valtiot eivät ole saaneet investoida velaksi, ja siksi julkiset investoinnit on laiminlyöty, kansain välisen kaupan professori Pertti Haaparanta linjaa. Tekijä_2019_9_sisus.indd 20 11.9.2019 9.42