• Kärsitkö krampeista? kÄytÄ pyÖrÄilykypÄrÄÄ Varaa tilasi Tanotorven näkyvimmältä paikalta! Hyvin imeytyvä magnesiumsitraatti ja B6-vitamiini MagneCit 60 tabl. (norm. 10,14) 790 Tarjous voimassa toukokuun ajan P. 0400 447 507 Kari Varvikko No 5 15.5.2013 ? 49 VUOSIKERTA ? JULKAISIJA KAARELA-SEURA RY
• ? PÄÄTOIMITTAJA KARI VARVIKKO Eläintarhan ajoista 50 vuotta Kantsun pärtsäri Teuvo Vuorela muistelee MÄTISFESTARIT sunnuntaina 26.5. klo 11.00-18.00 Kartanonhaassa Kannelmäen ja Malminkartanon välisellä jokialueella Katso ohjelma takasivulta.
• 2 15.5.2013 www.autopesucenter.? Maata näkyvissä SULAN MAAN AIKANA olen lähes joka viikko kavunnut Malminkartanonhuipulle eli Malminkartaton täyttömäelle. Menomatkan teen serpentiinitietä pitkin ja paluun eteläistä väylää pitkin. Täyttömäki on Helsingin korkein paikka. Se yltää keskimäärin 90 metrin korkeuteen merenpinnasta. Kuten kaikki täyttömäet on tämäkin syntynyt vähitellen - vuosina 1976 ? 1996. Rakentamisen ylijäämämassat, autonrenkaat ja kulutuselektroniikka peittyvät hiekka ja sorakasojen alle. . Harmillisinta on kauniit kukkaistutukset, joita taannoin oli etelärinteellä, ei ole enää ollut varaa ylläpitää. Mäen päältä näkee miten paljon rakentamatonta maata on lähiympäristössämme. Samaan aikaan väitetään että Helsinkiin ei voi rakentaa kohtuuhintaisia asuntoja kun ei ole rakennusmaata. Vanhempi väki on hätää kärsimässä kun vanhuuden turvaksi hankittu asunto osoittautuukin kalliiksi vaihtoehdoksi. Vanhoihin taloihin tarvitaan loputon määrä korjaamista ja kukapa muu sen maksaa kuin asukas itse. Remontteja ei asuntoa hankkiessaan kukaan ajatellut. SUOMEN PARHAAT PESUKADUT? Nuoremmalla väellä rahat eivät riitä nykyhintoihin ja vaikka poliitikot kuinka puhuvat ja puivat asiaa, mitään konkreettista ei saada aikaan. Helsinki on havahtunut ja luovuttanut maata Malminkartanon mäen pohjoispuolelta uudelle Honkasuon asuinalueelle, johon tulee koti noin 1600 asukkaalle. Harmillisinta on että rakennustyö sulkee tutun väylän kotimatkalla. Enkä usko sitäkään että asunnot ovat halpoja, pikemminkin päinvastoin. Honkasuo on Helsingin ja Vantaan rajalla. Toivottavasti asukkaat saavat itse valita mitä koulua lapset käyvät ja missä muutenkin voi asioida. Helsingin Sanomissa väitettiin että Espoon ja Helsingin raja on tarkoin varjeltu asia. Asun 150 metrin päässä Espoon rajasta. Varmuuden vuoksi kohdalla on kyltti että läpiajo Espooseen kielletty. Onneksi kielletyn ajoväylän päässä on tuttaviemme talo. Ja sinnehän minä olen menossa, jos poliisi tulee kyselemään millä asioilla olen. Betoniporsaita on monessa paikassa Konalassa. Vaikea on aina käsittää miksi. Onneksi olemme jo pitkään saaneet käyttää KOE AUTONPESUN HELPPOUS JA VAIVATTOMUUS! toisen kunnan kirjastoa ja nykyisin voi verikokeeseenkin mennä vaikka Leppävaaran terveysasemalle ? Pitäjänmäellä kun ei moista palvelua enää ole. Läpikulun estävät betonipaalut otattaisin pois ja lisäisin asukkaiden valintamahdollisuuksia käyttää palveluja siellä missä ne ovat lähellä ja hyväksi havaittuja. Mieluummin olen kyllä helsinkiläinen kuin merkillisen metropolikunnan asukas. Jo nyt tuntuu välillä siltä että Helsingin mammuttimaisen hallintosokkelon koukeroihin hukkuu. Parastahan olisi jos nykyiseen Helsinkiin saataisiin kaupunginosavaltuustot ? vaikka aika laajatkin. Leena-Maija Tuominen www.autopesucenter.fi Autopesu-Center Herttoniemi Mekaanikonkatu 43 00880 Helsinki M Autopesu-Center Konala Malminkartanonkuja 1-3 00390 Helsinki Puh. 09-7599150 Aukioloajat: Ma-Pe 7.30-20 La 9-16 Su 12-16 Puh. 09-547 1046 Aukioloajat: Ma-Pe 8-20 La 9-16 Su 12-16 HAETAAN LEHTIEN JA MAINOSTEN JAKAJIA Haetaan reippaita ja tunnollisia tänä vuonna vähintään 14 vuotta täyttäviä nuoria sekä ajokortin ja auton omaavia aikuisia lehtien ja mainosten jakajiksi. Soita ja kysyy lisää puh. 09 561 56 400 tai tutustu ja täytä hakemus ZZZ OLVDGXXQL À Runot valtasivat Pitäjänmäen PITÄJÄNMÄKI-SEURAN perinteistä kevään kulttuuritilaisuutta vietettiin runojen merkeissä 18.4. ravintola Hemmassa. Ryhmä Kolme, näyttelijät Susanna Metsistö ja Henna Hakkarainen, ohjaaja Sami Nieminen sekä tuottaja Leena Vanhamäki, tarjosi runollisen teatteriesityksen ?ohuiden lankojen varassa?. Koskettava esitys perustui Saila Susiluodon runoihin. Yleisö imi esityksen hiiren hiljaa, kaikkia runoja emme ymmärtäneet, mutta hyvästä näyttelijäsuorituksesta nauttii. Esityksen jälkeen näyttelijät jäivät kanssamme kahville keskustelemaan yleisön kanssa. Federico Fellinin sanoin: ymmärtää ei tarvitse, kunhan vain kuuntelee. Elämää, maailmaa, itseä ja muita. Seuraavalla viikolla, kirjan ja Ruusun päivänä 23.4. järjestettiin Pitäjänmäen kirjastossa Runoraati tilaisuus. Kuntosali Kannel Gym Sateisesta ilmasta huolimatta paikalle saapui runsaasti yleisöä. Lausujiksi houkuteltiin Leila Mäkipentti, Jouko Hömppi sekä Kimmo Chydenius ? he lausuivat yhteensä 12 runoa. Raati koostui eri alojen edustajista; Ilari Nummi ? kulttuurikirkko, Marja Mosander ? toimittaja, Martti Pitkänen ? kirkkoherra (Pitäjänmäen isä Camillo) sekä Lulu Nenonen - Pitäjänmäki-seura. Meitä raatilai- sia oli neljä aivan erilaista ihmistä, arvostelimme kuulemiamme runoja omista lähtökohdistamme ja annoimme niille pisteet. Tiukan kilpailun voittajaksi selviytyi lopulta Helena Anhavan runo Neljäkymmentä kesää sitten. Mielenkiintoinen tilaisuus ? kiitos kirjastonjohtaja Helena Obene Menulle. Teksti ja kuvat Lulu Nenonen Työväenopisto tiedottaa Laulu sinulle -konsertti Avoinna avainkortilla joka päivä 06.00-23.00 Henkilökunta paikalla ark. 15.00-20.00 EI JÄSENYYSPAKKOA! Pelimannintie 13 sisäpiha, Kannelmäki info@kannelgym.fi ? www.kannelgym.fi Puh. 050-541 22 88 Löydät meidät myös Facebookista to 23. 5. klo 19 Kanneltalon konserttisalissa. Uutta kotimaista laulumusiikkia Satu Salesvuon (nyk. Luomajoki) viime kesänä ilmestyneeltä Laulu sinulle -albumilta. Satu Luomajoki, voc; Vesa Lintula, keys; Aki Rintamäki, b & guit; Luis Herrero, acc & b; Mikael Seire, drums. Liput 10 euroa ovelta tai ennakkoon Lippupalvelusta. Ilmoittautuminen syksyn 2013 kursseille: ke 14. 8. TUSINA-AIVOILLE 1. Hehkis 2. Rubari 3. Spiidaa 4. Huda 5. Rubbari 6. Huitsin 7. Ruddis 8. Hugi 9. Flibari 10. Flekkanen 11. Hikari 12. Eldissekstika Vastaukset sivulla 7 liikunta, terveys ja hyvinvointi to 15. 8. musiikki, kuvataide, kirjallisuus, teatteri pe 16. 8. käsityö, kotitalous, it, luonto ja ympäristö, ihminen, yhteiskunta, kulttuuri, merenkulku ma 19. 8. kielet, suomi Helsingin Jakelu-Expert Oy [[[ LNI\ ½ Kuulumme valtakunnalliseen SSM Jakeluryhmään. Pakoputket Rengastyöt putken taivutukset myös jenkkiputket Risto Tiittanen Ky Kantelettarentie 11 Puh. 563 2227 Oikaisu Viime Tanotorvessa todettiin virheellisesti, että taiteilija Paula Ruotsalaisen taidenäyttely on Kannelmäen Prismassa. Se on kuitenkin parastaikaa Kanneltalon Galleriassa. PROHIUS ? Koko perheen parturi-kampaamo -palvelut (seniorit ja opiskelijat -10%) ? Ripsien pidennykset ja geelikynnet ? Manikyyri ja pedikyyri Työväenopisto ? Kanneltalo Klaneettitie 5 puh. 09 310 88526 TERVETULOA! www.hel.?/tyovaenopisto helsingintyovaenopisto Klaneettitie 4 ? Puh. 045 896 6666
• Pääkirjoitus Kannelmäen kaupunkipolku valmistunut K aarela-Seuran työstämä Kannelmäen kotikaupunkipolku tulee osana Kanneltietoa näinä päivinä postiluukusta. Kaupunkipolussa on sivuja 25 ja merkittyjä kohteita 26. Polussa on viiden kilometrin mittaisen varsinaisen reitin lisäksi vaihtoehtoisia reittejä. Kaupunkipolku on lähiaikoina luettavana myös sähköisesti. Kannelmäen kotikaupunkipolku on laadittu alueen asukkaiden löydettäväksi. Samalla se auttaa Kannelmäkeen muuttaneita, muuttavia tai kaupunginosasta kiinnostuneita tutustumaan paikkakunnan historiaan ja nykypäivään. Seuraamalla polkukarttaa ihmiset voivat pysähtyä esiteltävän kohteen luokse ja lukea sen taustoista. Mikäli haluaa vieläkin enemmän tietoa, sitä saa vihkosessa olevien vinkkien pohjalta netistä. Kaupunkipolku täydentää osaltaan Luoteis-Helsingin kaupunginosista jo ennestään tehtyjä polkuja, jotka kulkevat mm. Pohjois-Haagassa, Malminkartanossa, Konalassa ja Pitäjänmäellä sekä Vantaan puolella Kaivokselassa ja Myyrmäessä. Rakentaminen Etelä-Kaarelassa alkoi Maununnevalta ja Hakuninmaalta vuonna 1954 ja Vanhainen eli nykyinen Kannelmäki alkoi nousta vuonna 1957. 3 15.5.2013 Olli Tuominen: Kaikki alkoi Kannelmäestä MIKÄ VEI Olli Tuomisen Kannelmäestä Egyptin pyramideille, New Yorkin Grand Central Stationille ja muille maailman huippuareenoille? Mikä teki hänestä maailmanluokan pelaajan ja Sami Elopuron jälkeen maamme menestyksekkäimmän squash-pelaajan? Ollilla, kuten niin monilla muillakin huippuurheilijoilla, perheen tuki ja esimerkki ovat olleet kaiken perusta. Sekä Ollin isä, että isoveli Timo saivat nuoren miehen innostumaan lajiin ja harjoittelemaan sinnikkäästi. Koulut ensin Pohjois-Haagassa ja myöhemmin Mäkelänrinteen urheilulukiossa mahdollistivat säännöllisen treenaamisen ja? kaikessa oli hyvä tekemisen meininki?,. Olli muistelee. ?Ensimmäinen iso saavutus tuli vuonna 1997, kun voitin junioreiden Euroopan mestaruuden Vantaan Hiekkaharjun hallilla. Silloin viimeistään alkoi kyteä ajatus ammattilaisuudesta, tästä voisi oikeasti tulla jotain?. Ja tulihan siitä. Viime vuoden toukokuussa Olli Tuominen taituroi itselleen Euroopan mestaruuden upouudessa Talihallissa ja muutama viikko sitten jo 14 peräkkäisen Suomen mestaruuden, senkin Suomen ainoalla kokolasikentällä, Talihallissa. Tuominen totesi Euroopan mestaruuden jälkeen jatkavansa uraansa ainakin muutama vuoden. Hän kokee olevansa fyysisesti ja henkisesti hyvässä kunnossa ja uskoo voivansa saavuttaa urallaan vielä jotain suurta. Uraa kannattaa siis jatkaa. Tali on monipuolinen liikuntapuisto Olli Tuominen pelaa ja harjoittelee Talin Liikuntapuistossa sijaitsevassa Talihallissa, jossa on 6 squashkenttää ja 12 sulkapallokenttää. Talin liikuntapuistossa järjestetään kaikille avoimen tutustumispäivän, Tali Tourin lauantaina 25.5. klo 11-15. Päivän aikana voi tutustua squashin ja sulkapallon lisäksi golfiin, keilailuun, tennikseen sekä kuntosali- ja ryhmäliikuntaan. Tutustujat saavat päivän aikana liikuntalahjan valitsemastaan paikasta. Tervetuloa! Lisää tietoja Tali Tourista löy- Vuonna 1959 kaupunginhallitus muutti Etelä-Kaarelan osaalueen Vanhainen-Gamlas nimen Kannelmäki-Gamlas nimeksi. Vuonna 1992 Etelä-Kaarela puolestaan muutettiin nimeltään Kaarelaksi. tyy sivustolta www. talinliikuntapuisto.fi Sari Ahlblad Lähde: Squash-lehti 1/2013 Jari Mether Kannelmäkeläinen Olli Tuominen aloitti uransa Kannel Squashissa. Kuva Petteri Repo. Kantsussa kuppari lämmittää saunan Kannelmäen kotikaupunkipolun tekemistä ovat tukeneet Suomen kulttuurirahasto/Uudenmaan maakuntarahasto, Heka-Kannelmäki ja Kannelmäen seurakunta. Mätisfestarit kutsuvat Tänä kesänä tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun ostarilla järjestettiin ensimmäinen Kannelmäki-päivä. Mätisfestareita ruvettiin pitämään vuonna 1997 ja ne ovat suoranainen jatke Kannelmäki-päivälle. Nykyinen tapahtuma sai alkunsa siitä, kun Helsingin kaupunki ryhtyi laskemaan jokeen lisävettä Silvolan tekoaltaasta toukokuussa 1997. Tällöin Kannelmäki-Seura päätti siirtää perinteisen Kannelmäki-päivän Kartanonhakaan Mätäjoen rannalle. Festareista on 16.vuodessa tullut jo käsite ja tuhannet ihmiset voivat nauttia niin hyvästä ohjelmasta kuin kalastuksestakin. Mätisfestareille tavataan sunnuntaina 26.5. klo 11.00 ? 18.00. Kari Varvikko Alvar Risberg löysi ostarilta tyhjän piikkipussin, mutta ei onneksi ruiskuja. - Tumppeja riittää, totesi Helena Risberg Roskia riitti siivottavaksi - TUPAKAN TUMPPEJA riittää vaikka muille jakaa. Niitä on täällä Kantsun ostarin nurmikoilla varmaankin miljoona kappaletta. Miksiköhän ihmiset sotkevat tällä tavalla? ihmetteli Helena Risberg poimiessaan ihmisten jätöksiä. Kaarelan omakotiyhdistys, Kaarelan Eläkeläiset ja Kaarela-Seura järjestivät siivoustalkoot Maununnevalla ja Kannelmäen ostarin ympäristössä lauantaina 4.5. Talkoisiin osallistui parisenkymmentä henkeä ja puhdasta tuli. Seuraava Tanotorvi ilmestyy 12.6.2013. Aineisto toimitukseen 7.6. mennessä. - Kyllä täällä Maununnevankin tien varsilla törkyä riittää. Roskasäkit täyttyvät nopeasti, tuumivat Sirkka-Liisa ja Matti Mattila. KUPPAUKSEN VAIKUTUS on nopea ja voimakas, koska se osin perustuu akupunktioon. Se on vertaansa vailla myös puhdistavana ja aineenvaihduntaan sekä lymfaja verenkiertoon vaikuttavana tehohoitona, kertoo luontaishoitaja, kuppari Elisa Tuominiemi, joka on jälleen, muutaman välivuoden jälkeen, käynnistänyt kuppauksen Kannelmäessä. Elisa sanoo, että kuppaus auttaa vähentämään stressiä, kipuja , särkyjä ja lihasjännityksiä. Samalla kuona-aineet saavat kyytiä. Kuppa- us auttaa hyvin myös vaikkapa verenpaineeseen, raskaisiin ja levottomiin jakoihin, turvotukseen, astmaan ja akneen. Vaikka Suomessa ei enää olekaan kuin muutamia kymmeniä kuppareita, on kuppauksen suosio lisääntynyt. Mm. Pohjanmaalla monet nuoret käyvät kupparilla jo ihan muodin vuoksi. Kuppari Elisa lämmittää tarvittaessa saunan ja sitten ei kun rentoutumaan. Puh. 040-7070217 www.kolumbus.fi/tenedemende
• 4 15.5.2013 Kuvat Antti Miikkulainen MAJAVAN MATKASSA Eltsun ajoista 50 vuotta Sankareita ja pässinpäitä Kuoleman kurvi eli Kasvitarhan käänne. Luokka 350 ja vuosi 1953. Kaatunut motoristi (32) on Nils Schröder. Ove Lundell (33) ja Sven Andersson (37) O Oik. Curt Lincoln oli Eläintarhanajojen sankari jo vuonna 1951. Kyseisen kilpailun Lincoln voitti nimellä Erik Lindqvist, joka oli hänen mekaanikkonsa.Vas. toimittaja Paavo Noponen. nko tuo nyt ihan täysipäistä touhua seurata, kun autot ajavat ympyrää? No joo, ei siinä mitään järkeä olekaan kuten ei myöskään siinä, että isot jätkät juoksevat hiki päässä pallon perässä. Kaikki urheilulajit tuntuvat yhtä typeriltä, ellei niistä satu pitämään. Itse olen aina sattunut pitämään keihäänheitosta, nyrkkeilystä (jossa siinä ei sitten mitään järkeä ole) ja eniten kaikenlaisesta moottoriurheilusta. Kiinnostus juontaa lapsuuteeni. Isoisäni oli tulisieluinen autoilun ja autourheilun ystävä ja kiikutti minua kaikissa tuon ajan autourheilutapahtumissa kuten Eltsun ajoissa Toinen merkittävä syy oli se, että onnekseni pääsin Wihurin tuolloin omistamalle Volkswagenille töihin Ruoholahdenkadulle vuonna 1961. Sain jo nuorena miehenä seurata läheltä sellaisia legendoja kuten Antti Aarnio-Wihuri, Leo Kinnunen, Pauli Toivonen ja Hans Laine. Se oli juhlaa se. Omakohtaista mahdollisuutta kilpailemiseen ei ollut, vaan tilanne oli sama kuin entisellä pojalla, joka joutui keskeyttämään rippikoulunsa varojen ja lahjojen puutteeseen. Lisätään tähän vielä se lampaan luonne. Vielä sinne Eltsun ajoihin, jotka loppuivat jo 50 vuotta sitten. Muistan kirkkaasti vielä sen tunnelman, kun 80.000 katsojaa tuli äitienpäivisin seuraamaan ajoja Helsingin Eläintarhaan. Siinä jäi jopa vappu toiseksi. Risiiniöljyn käry oli mielestäni parasta, mitä ihminen pystyy nenällään haistamaan. Varmaan outo kokemus monelle nykyihmiselle. Tuolloin varhaisella 1950-luvulla ajossa käytetyt autot olivat uskomattomia virityksiä. Avo-autot olivat usein peräisin sotia edeltävältä ajalta ja olivat säästyneet ehjinä ties missä latojen suojissa. Vauhti ei ollut kova, mutta meteliä oli sitäkin enemmän. Turvallisuudesta ei voinut edes puhua, mitään turvakaaria ei ollut ja ajajien päässäkin oli useimmiten nahkainen moottoripyöräilijän lakki. Ihmeen vähän kuitenkaan mitään vakavampaa sattui. Sitten tulivat sen ajan formulat, midgetit. Niissä oli 500 ccm:n moottoripyörän moottori, auto oli tosi matala sikarinmuotoinen tekele ja ajaja istui puolittain auton ulkopuolella kuten lapset polkuautossa. Jonkinlainen sen ajan motoristien O-hei kypärä näytti jo tulleen muotiin. Ajajina toimivat tuolloin suomalaisten suursuosikki Curt Lincoln, Fred Geitel, Heimo Hietarinta, Seppo Rikkilä ja Saloran tuleva pääjohtaja Jouko Nordell. Tosikovia kundeja. 1960- luvun formuloiden turvattomuudesta sain järkyttävän todisteen Eltsun viimeisissä ajoissa. Olin ostanut lipun pääsuoran katsomon loppupäähän ratavallille ensimmäiseen riviin. Heti formuloiden startissa alkoi rytistä. Autoja sinkoili pitkin rataa, yksi kiihdyttänyt auto lensi ilmaan ja kääntyi ylösalaisin. Tuo onneton oli ruotsalainen Orjan Atterberg. Lähtö keskeytettiin ja radalle tuli outo hiljaisuus. Lääkintähenkilökunta kävi toteamassa Alla. Ruotsalainen motoristi SusiOlle Nygren voitti vuonna 1951 350 B-luokan ja vuonna 1962 autoissa Formula juniorit. Hän oli ainoa, joka koskaan voitti Eltsussa sekä prätkissä että autoissa. tilanteen, kiirettä ei enää ollut. Eltsun ajot olivat tulleet tiensä päähän, rata oli aivan liian vaarallinen kilpailuja ajatellen. Liikaa puita, liian kapea rata, liian nopeat autot. Curt Lincoln tukiryhmineen rakensi Vantaan Keimolaan uuden moottoriradan. Ei siitä enää mitään Eltsua tullut. Se oli aivan liian kaukana ja liikenneongelmat olivat melkoiset. Lisäksi asukasyhdistykset olivat jatkuvasti radan kimpussa valituksineen. Keimolassa nähtiin kuitenkin maailmanluokan kilpailuja. Mukana oli formuloiden maailmanmestariksi kuolemansa jälkeen noussut Itävallan Jochen Rindt, joka oli naimisissa Curt Lincolnin Nina-tyttären kanssa. Muitakin huippunimiä oli. Rata oli siirtynyt Lincolnilta Wihurille, joka päätti myydä maa-alueet Hesarille. Hesari ?jalosti? kaupan ja möi radan kymmenkertaiseen hintaan tonteiksi. Niin loppui autourheilu Helsingin alueelta. Robert Lappalainen järjesti vielä mittavan DTM-tapahtuman Sorkkaan. Kas kummaa, taas olivat asukasyhdistykset hankkeen kimpussa. Taas oli sama laulu saastuttamisesta ja melusta. Mielestäni Sorkan rantatiellä ajaa jatkuvasti autoja katkeamattomana letkana. Eivät ehkä aivan yhtä lujaa. Mistähän nämä pässinpäät nyt voisivat valittaa? Ahvenistosta ajateltiin uutta rata-autoilun keskusta. Rata on hyvä, mutta aivan liian kaukana Helsingistä. On tämä kummaa. Suomi on tuottanut jo puolen vuosisadan ajan maailman parhaita rallikuskeja, formulatähtiä ja motoristeja. Aina on vaan mentävä muualle kilpailemaan. Mikä on vialla? Onneksi auto-urheilua saa katsoa vielä televisiosta, erillistä maksua vastaan tosin. Miksi YLE ei tarjoa kansalle sen suosikki-urheilua? No eipähähän siihen vastausta saada. Pääasia on, että Kimi ja kumppanit kiertävät ympyrää ja liput liehuvat. Juhlat jatkuvat. Ylh. Heikki Majavan istumapaikkalippu viimeisissä Eltsun ajoissa 1963. Vas. 500 -kuutioisten lähtö 1951. Rainer Lampinen (1), Olle Nygren (2), A.J. Dudley Ward (3), Walter Bergström (4), Eero Aro (7) ja Nils Schröder (14) Heikki Majava Kansi Eläintarhan ohjelmasta (1953)
• 5 15.5.2013 Kantsulainen Stadin pärtsäri muistelee: Moottoripyöräily silloin ennen PUCH 250 SGS 65 -selässä istuva Kantsulainen Teuvo Vuorela on vannoutunut Stadin Pärtsäri. - OLEN OLLUT kohta 60 vuotta moottoripyörän käyttäjä, milloin aktiivisemmin joskus harvemmin, mutta koko ajan se on ollut mukana kuvioissa. Ensimmäisen kerran sain kokeilla miltä tuntuu ajaa moottoripyörällä, kun naapurin lesken sulhanen saapui vierailulle Ruotsista Pääsiäisenä 1955. Hänellä oli melko uusi Monark, joka tietysti kiinnosti minua suunnattomasti. Huomattuaan kiinnostukseni, hän kysyi, josko haluaisin kokeilla minkälaista on ajaa sillä. Totta kai Teuvo Vuorela halusi ja miehet lähtivät nykyisen SuomalaisVenäläisen koulun kohdalta ajamaan Hämeenlinnantietä kaupunkiin päin. Sulhanen istui takana ja Teuvo ajoi. - Käännyimme ympäri suurin piirtein nykyisen Kehä I paikkeilla ja palasimme lähtöpaikalle. Olin yllättynyt, kun hän kysyi, josko haluaisin ajella vähän yksikseni. En varmaan osannut edes peitellä innostustani. Sovimme palauttavani pyörän ilta kuuteen mennessä. Näin minulle jäi aikaa lähes kolme tuntia opetella ajamisen niksejä. Paikkakuntahan tunnettiin silloin Etelä-Kaarelana ja omakotialue jolla Teuvo asui oli Pikku-Haaga. Puheet Kannelmäestä ja Tanotorventiestä olivat vielä kaukaisia. Virallisia katuja ei ollut, oli vain Malminkartanon ja Österbergin peltoteitä sekä pohjoisempana joitakin yksityisiä tienpätkiä, jotka muodostivat melko yhtenäisen kulkuyhteyden aina kaupungin rajalle saakka. - Osa teistä oli aika huonossa kunnossa, koska niillä ei ollut talvikun- Hämeenlinnantiellä tulossa Vantaan suunnasta Suomalais-venäläisen koulun kohdalle vuonna1956-57. nossa pitoa ja paikoitellen etenkin varjoisissa paikoissa oli lunta aika runsaasti. Tiet olivat haasteellisia, mutta sain hyvin annetun ajan käytettyä varmaankin minuutilleen. Teuvolla oli lailliseen ajokortti-ikään oli vielä vuosi aikaa ja se oli tosi pitkä vuosi. Nuorukainen ei malttanut edes odottaa sitä, vaan hankki heti seuraavan vuoden alussa käytetyn Puch 150TL-52. - Olin saanut silloisen työkaverini Eeva Lahtisen rahoittamaan pyörän hankinnan ja olimme sopineet maksujärjestelyistä, kun oli edessä vielä yksi kova kynnys. Piti käydä isän työpaikalla kysymässä lupa pyörän ostamiseen. Ihmeekseni lupa irtosi helposti, mutta siihen sisältyi silloin kovalta tuntunut ehto. - Olimme kesällä 1953 rakentaneet ns. hartiapankkiperusteella omakotitalon ja isäni oli periaatteessa yksin rahoittamassa sitä. Sopimus oli, että jokainen lapsista mennessään töihin maksaa 5000 mk /kk kotiin ( 1955) . Tähän sopimukseeni isäni vetosi sanomalla, että tee rahoillasi mitä tykkäät, mutta muista, että maksat sen 5000 mk joka kuukausi. Tiesin tämän tarkoittavan sitä, ettei siltä suunnalta ole apua odotettavissa jos joku homma menee pieleen. Jälkeenpäin asiaa miettiessäni ole tullut siihen tulokseen, että se oli tosi hienosti ja suoraan sanottu ja on ollut suurena apuna elämässäni, kun olen oppinut tulemaan pienellä rahalla toimeen ja aina vastaamaan omista tekemisistäni. Motskarilla lähipaikat tutuiksi Moottoripyörän myötä lähipaikat tulivat Teuvolle tutuiksi ja pikku hiljaa hänelle muodostui hyvinkin laaja tuttavapiiri samanhenkisistä kavereista. Kerrankin hänen kotitalonsa pihasta lähti kuusitoista moottoripyörää kioskille Kaarelantien ja Vuorilinnakkeentien kulmaan. Syksyllä 1955 Teuvo aloitti työt Auto-Ala Oyn korjaamolla Ruskeasuolla nykyisen Pikku-Huopalahden paikalla. Liike toi maahan ItäSaksasta autoja ja moottoripyöriä IFA-merkillä samoin Länsi-Saksasta Donau (DKW) merkillä. Englannista tuli, jos saatiin, lisenssejä AJS ja Matchless moottoripyöriä. Korjaamon henkilökunnalla oli vähintään joka toisella moottoripyörä ja talviviikonloppuna jos vain jossain oli jäärata-ajot kohtuullisella etäisyydellä, suuri osa lähti sinne kilpailemaan. Myös hiihtäjän kanssa kilpailtiin ja parit muodostettiin oman firman väestä. Olimme aktiivisesti mukana rakentamassa Velodromia speedway- kilpailuun sopivaksi sekä myöhemmin mukana järjestämässä siellä kilpailuja. - Auto-Ala Oy:ssä aloitin asentajaoppilaana, mutta siirryin melko pian korjaamo-varastoon ja sieltä yleislakon johdosta (koska en kuulunut liittoon,15v.) varaosamyyjäksi myymälään Runeberginkadulle. Seuraava työpaikkakin oli varaosamyyntiä Oy Arwidson&Co Ab ja omat merkit olivat hyvin eng- Alavuden matkan alku 1958. Vas. Teuvo Vuorela, Walter Söderberg, Antero Metsälä, Raimo Manskinen ja Veikko Tahko. Ympyrä sulkeutuu Päijänne-huolto Hämeenlinna 1963. Vas. seisomassa maailmanmestari Jarno Saarinen, Lars Rosvall, Matti Kamila ja Teuvo Vuorela. Ensimmäinen ajelu Monarkilla 1955. lantilaisvoittoisia James JAP, Norton, Triumph ja poikkeuksena länsisaksalainen TWN. Lisäksi toimitimme osia muihin merkkeihin. Vielä seuraavakin työpaikka oli kaksipyöräpainotteinen, kun toimin Helkama Oyssä Mopo-Huollossa työnjohtajana. - Sain ostaa henkilökunnan hintaan Auto-Alasta Donau merkkisen 250 cc. moottoripyörän, jolla kävin päivittäin töissä. Helpotusta maksuliikenteeseen sain hoitamalla maahantuotujen autojen merivahinkoilmoitukset. - Tarkoitukseni oli ryhtyä myös kilpailemaan lähinnä maantiekilpailuja kuten Päijänne-ajo ja vastaavia, siksi hankin sen aikaisen huippu-merkin ruotsalaisen Monark Blue Arrowin 250cc. Totesin kuitenkin ettei kynteni oikein ylettynyt kilpailemiseen. Olisi ensin pitänyt saada pyörä täysin maksettua ja hankkia kunnolliset ajovarusteet. Huomasin voivani harrastaa paljon halvemmalla huoltojoukoissa. Kiersin Päijänteen 15 vuotena erilaisissa tehtävissä, joten tuli kuitenkin oltua lajin hermolla. Hieman ennen eläkkeelle siirtymistään Teuvolle sattui silmiin Mobilisti lehdessä ollut ilmoitus myytävästä Puch 175SV -63 pyörästä. Mies soitti ilmoitettuun numeroon ja pienen harkinnan jälkeen hän teki kaupan pyörästä. Jo hinta kertoi, että edessä on melkoinen projekti. - Koska moottoripyörä-ala oli ollut syvässä aallon pohjassa olivat myös monet maahantuojat lopettaneet ja minun 50-60 lukuiset tiedot täysin romuttuneet. Alku oli melkoista rämpimistä, onneksi työkaverikseni sattui hengenheimolainen joka oli jo vuosia harrastanut vanhojen pyörien entisöintiä. Hänen kauttaan tutustuin 1975 perustettuun Veteraanimoottoripyöräklubiin (VMPK) . Se on kattojärjestö paikallisille vanhojen pyörien harrastajakerhoille. Pääkaupunkiseudulla sellaisena toimii erittäin vireä Stadin Pärtsärit. - Olen ollut aktiivisesti tämän vuosituhannen kerhontoiminnassa mukana, jopa joissain luottamustoimissa. Stadin Pärtsäreiden reviiri muodostuu 0-alkuisten postinumeroiden mukaan ja jäsenmäärämme on noin 1800 henkeä, valtakunnan tasolla 8000. Kerhollamme on pienin varauksin kuukausitapaaminen aina kuukauden toinen keskiviikko. Kokoonnumme Ilmailumuseolla, jossa meillä on käytössä noin 120 hengen auditorio DC9 lentokoneen penkeillä varustettuna ja uudenaikaisilla laitteilla. Kerhoiltamme ovat olleet hyvässä suosiossa ja osallistuminen on ollut hienoisessa nousussa koko ajan. Viimeisimmissä illoissa kävijöitä on ollut 85-90 paikkeilla (huippu maaliskuulta 105) Stadin Pärstäreillä on tänä vuonna järjestelyvastuu vuotuisesta Veteraanirallissa joka järjestetään Korpilammella 26-28 heinäkuuta. Myös ulkopuolisilla on mahdollista tutustua harrastukseen ja hienoihin entisöityihin moottoripyöriin. Hinta päiväkävijöiltä 10? +5? paikoitusmaksu. - Toimiessani Stadin Pärtsäreissä olen lukuisasti tavannut vanhoja tuttuja 50 ja 60 luvulta, mukana on entisiä työkavereita, asiakkaita, tuttuja mp-porukoista, armeijasta jne. Olemme useasti todenneet, että kerran pärtsäri aina pärtsäri. Kohdallani ainakin pitää paikkansa toteaa kantsulainen Teuvo Vuorela, VMPK:n jäsen 64. Mustavalkokuvat: Teuvo Vuorelan arkisto