• kÄytÄ heijastinta ! Laadukasta yleis- ja erikoislääkäripalvelua jo yli 0 vuoden ajan. Jönsaksentie 6, 01600 Vantaa, puh. (09) 504 1011, fax (09) 533 221 Koko keholle ja sydämelle Apteekin Möller Tupla 112 kaps. 10? (norm. 14,02) Tarjous voim. 31.1. asti Sisältää omega-3-rasvahappoja sekä D3- ja E-vitamiinia
• Ajanvaraus (09) 5041 0122, www.vantaanlaakarikeskus.? No 1 20.1.2013 ? 49 VUOSIKERTA ? JULKAISIJA KAARELA-SEURA RY Malminkaratanosta maailman ympäri Niki ja Nicole Fijin Bounty-saarilla ? PÄÄTOIMITTAJA KARI VARVIKKO
• 2 20.1.2013 Kannelmäkeläinen Jenny Munne 100 vuotta Jenny Munne os. Veijalainen täyttää 21 päivänä tammikuuta 100 vuotta. Hän on syntynyt Karjalassa Hiitolassa Käkisalmella. Hänellä oli kolme veljeä ja kaksi siskoa. Hän on asunut Kannelmäessä ? silloisessa EteläKaarelassa - vuodesta 1958 lähtien. JENNY MUNNE on naimisissa Arvi Munnen (91) kanssa. He ovat olleet keskenään naimisissa jo 69 vuotta. Kannelmäki on ollut heille tuttu paikka jo keväästä 1953 lähtien, sillä silloin he hankkivat rintamamiestontin Tanotorventieltä, jonne rakensivat omakotitalon. Se valmistui elokuussa 1954. Rakennusmiehistä eikä talkoolaisista ollut silloin pulaa ja lautatarhakin (Vetopuu) oli silloin kivenheiton päässä. Talo oli valmistuttuaan vuokralla aluksi muutaman vuoden. Kun Jenny Munne muutti perheineen - miehensä ja kolmen lapsensa kanssa - Etelä-Kaarelaan keväällä 1958, oli Kannelmäen rakentaminen juuri aloitettu ja ensimmäiset kerrostalot valmistuivat saman vuoden syksyllä. Jenny ja Arvi Munne myivät talonsa viimeisinä alueen ensimmäisistä rakentajista ja muuttivat vuonna 2005 syksyllä Kanneltielle. Siellä he asuivat viime vuoden kesään asti, jolloin he muuttivat Oulunkylän Kuntoutussairaalaan. Jenny Munne on pitänyt aina Kannelmäestä asuinpaikkana. Hänen mieliharrastuksiaan olivat puutarhan- ja kasvimaanhoito. Lisäksi hän on ollut innokas sienten kerääjä ja marjojen poimija. Tähän Kannelmäki asuinpaikkana on tarjonnut erinomaiset mahdollisuudet, var- Ikäkapinan paikka Työn teko on pitänyt 100-vuotiaan Jenny Munnen terveenä. sinkin alkuaikoina. Voimakkaasta rakentamisesta huolimatta sieni- ja marjamaat ovat säilyneet tähän päivään asti Keskuspuiston kupeessa vielä varsin hyvinä. Häneltä on usein kysytty pitkän iän salaisuutta. Ei hän ole osannut siihen oikein itse vastata. Mutta eiköhän vastaus kuitenkin löydy siitä, että hän ei ole elämänsä aikana juurikaan sairastellut. Lisäksi hän on pienestä pitäen tottunut tekemään paljon töitä. Vielä yli 80 vuotiaanakin hän kävi toisten palveluksessa töissä. Tietysti myös terveillä elämäntavoilla ja myönteisellä elämänasenteella on ollut oma merkityksensä. Hänen pitkä ikänsä askarrutti lapsenlapsiakin jo heidän kouluaikanaan. Eräskin kirjoitti alakoulussa, että ?mummi on teräsmummi, koska se ottaa aina silloin tällöin pienet kopsut.? Jenny Munnella on kolme lasta, neljä lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta. Hän kertoilee mielellään lapsenlapsilleen ja lapsenlapsenlapsilleen kaiholla nuoruudestaan Karjalassa. Siellä hän oli töissä mm. tiilitehtaalla Hiitolassa ja Oy Waldhof Ab:n sellutehtaalla Käkiselmel- la. Hän toimi myös kalastajana. Kalastukseen olikin hyvät mahdollisuudet lähinnä Laatokalla, mutta myös Hiitolan läpi virtaavalla Hiitolanjoella, joka on Laatokan järvilohen merkittävä kutujoki. Vielä nykyäänkin Laatokan järvilohi nousee Hiitolanjokea pitkin Suomen puolelle asti kutemaan. Jenny Munne on sukulaisten ja tuttavien keskuudessa kuuluisa karjalanpiirakan tekotaidostaan. Lukemattomat ovat ne karjalanpiirakat ja miksei myös lihapiirakat, jotka hän on aikojen kuluessa tehnyt. Ovatpa lapset ja lapsenlapsetkin käyneet piirakanteko-opissa äidin ja mummin luona. Jenny ja Arvi Munnen koti ja piha ovat olleet lapsenlapsille ja lapsenlapsenlapsille oivallinen kasvuympäristö heidän ollessa pieniä. Ovet ovat aina olleet avoinna muillekin. Parhaat onnittelut 100 vuotta täyttävälle Jenny Munnelle, sekä terveyttä ja voimia myös jatkossa toivovat lapset ja lapsenlapset perheineen sekä lapsenlapsenlapset. Pentti Munne Ilmestymisaikataulu 2013 Numero JOS LOUKKAANTUISIN ajaessani pyörällä, törmäisin sillan kaiteeseen autolla, minulta varastettaisiin käsilaukku keskellä päivällä tai jäisin kiinni myymälävarkaudesta, lehdessä kerrottaisiin että vanha nainen on ollut asialla. Saattaahan olla että toimittaja olisi sukupuolineutraalin kerronnan kannalla ja puhuisi vain vanhuksesta. Samasta lehdestä voisimme lukea ihastelevan tarinan 68-vuotiaasta säveltäjästä, joka korkeasta iästään huolimatta vielä säveltää; näyttelijästä joka virallisen eläkeiän ylitettyään tekee vielä hienoja rooleja; kuvataiteilijasta joka 70-vuotiaana vielä maalaa tai isoisoäiti kirjailijasta joka vielä kirjoittaa. Nuorten ? siis alle 60-vuotiaiden mielestä on hämmästyttävää, että eläkeikäinen tekee muutakin kuin pelaa biljardia, käy bingossa tai päivätansseissa. Näistä puuhistahan aina kerrotaan kun lehti-, radio- tai tv-jutussa kuvataan mitä eläkeväki tekee. Eli ei kovin kaksista fyysistä eikä henkistäkään ponnistusta vaativaa. Onneksi tanssi kohottaa kuntoa. Samaan aikaan toisaalla eli Helsingin kaupungin ja koko valtakunnankin sosiaalipoliittisissa ja vanhuspoliittisissa ohjelmissa kerrotaan, että vanhusten pitää asua omassa kodissaan toimintakykyisinä ja omatoimisena. Mieluummin vielä niin että omaishoitaja löytyy omasta takaa. 85-vuotias puoliso voi hoitaa 83-vuotiasta puolisoaan, kunhan edes vähän pysyy tolpillaan. Ohjelmissa vanhuus alkaa 65-vuotiaana. Sillä taholla uskotaan ikäihmisten ehtymättömiin voimavaroihin. Keskitietä näiden kahden ääripään välille ei tuo vanhuspalvelulaki eikä mikään muukaan. Uskoin minäkin alle 20-vuotiaana, että vanhana on ihan hyvä olla, kun pääsee vanhainkotiin ja voi siellä jopa kuunnella Tapsa Rautavaaraa ihan elävänä. Orastavassa ikäkapinassa otan esimerkkiä Armi Ratiasta. Pirjo Toikan kuvaama Armi on Helsingin Kaupunginteatterin näytelmässä ennen muuta tahtonainen ? esittäjänä erinomainen Riitta Havukainen. Kun Armi saa idean, hän toteuttaa sen, sanoivat muut mitä tahansa. Milko Lehdon ohjaamassa näytelmässä muut ovat jäädä jalkoihin. Vanhan ihmisen muisti kanna nykypäivän asioissa kovin pitkään. Loppuvuodesta koin kolme niin uskomattoman hienoa taide-elämystä, että tarjoan ne kaikenlaisiksi lahjavinkeiksi jopa ensi joulua silmällä pitäen. Kansallisteatterin Saiturin joulu on hieno koko perheen näytelmä. Joulun salaisuus aukenee siinä aivan uudella tavalla. Saituri on suoraan omasta ajastamme. Onneksi hän oppii. Näyttämön taikaa saa runsain mitoin kokea Kansallisoopperan upean baletin Lumikuningattaren seurassa. Esityksen lavastus ja koko visuaalinen ilme ovat huikaisevia. Hyvin lumoava ja jopa jännittävä esitys. . Tanssiteatteri Hurjaruuth on ilahduttanut helsinkiläisiä vuodesta toiseen Talvisirkuksella. Nyt oli vuorossa Afrikka. Esityksestä teki ennen kokemattoman neljä afrikkalaista akrobaattia. Nuoret miehet ovat niin, niin taitavia ja niin täysipainoisesti esityksessä mukana, että huhhuh! Uskon että ensi joulunakin on taas luvassa jotain ennen kokematonta. Iästäni huolimatta aion kirjoittaa ja tehdä vaikka mitä. Eikä sitä kenenkään pidä ihastella. Ihan tavallistahan se on! Leena-Maija Tuominen Aineistopäivä Ilmestymispäivä 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 1.2. 1.3. 5.4. 3.5. 4.6. 2.8. 30.8. 27.9. 25.10. 19.11. 9.12. 13.2. 13.3. 17.4. 15.5. 16.6. 14.8. 11.9. 9.10. 6.11. 1.12. 18.12. Tunne lähistösi ja sen palvelut! www.kanneltieto.fi Uusi hakemisto ilmestyy helmi-maaliskuun vaihteessa. Jätä tai päivitä tietosi 8.2. mennessä aineisto@eepinen.fi
• Pääkirjoitus Nimetöntä kirjoitusta 20.1.2013 3 Tämä on hauskaa! Pallo ei ole hukassa J oulun alla Kaarela-Seuran puheenjohtaja Erik Bärlund sai kirjeen nimettömältä, joka oli ruvennut keräämään blogiin Kaarelan jäähallihanketta koskevaa aineistoa. Anonyymi idean isä kertoo esiintyvänsä tuntemattomana siksi, että hän ei ole millään tavoin muutenkaan esillä paikallistoiminnassa. Hänen mielestä on reilumpaa olla keksimättä mitään valenimiä, jos ei aio omaansa käyttää. Kun minulla on omat epäilykseni kirjoittajasta, joka on fiksu mies, ihmettelen hänen käsityksiään reiluudesta. Tuntemattomana esiintyminen on silti yhtä heikkolahjaista kuin väärällä nimelläkin paistattelu. Puskasta näykkiminen ei ole reiluutta. Blogin ylläpitäjä haluaa muka kasata faktoja yhteen paikkaan. Tosiasiat tulisi kuitenkin voida kertoa ihan nimelläänkin. Kuten silloin tällöin netissä ilmestyneet nimettömät kannanotot ovat osoittaneet, nämä ?salaperäiset vastustajat? yrittävät kääntää hallin kannattajia sen vastustajiksi. Se on valitettavan härskiä, mutta kylläkin toivotonta touhua. Kaarelassa on jo noin 27 000 asukasta ja yli 3000 koululaista. Kuninkaantammen ja Honkasuon kaupunginosien valmistuttua heidän määränsä sen kun vain lisääntyy. Kaarelassa ei kuitenkaan ole ainuttakaan kunnollista liikuntalaitosta tai mitat täyttävää urheilukenttää. Jopa Konalan kaksiratainen teollisuustiloissa toimiva jäähalli lopettaa toimintansa lähivuosina. Vaikka tämä rupeaa olemaan jo asian toistamista, totean jälleen kerran, että jo silloin, kun omat lapseni olivat pieniä, yli 30 vuotta sitten, taistelimme pelkästään jo siitä, että kentät jäädytettäisi talvikautena. Halusimme tekojäärataa. Turhaan. Jäähalli erilaisine toimintoineen oli utopiaa. Kun lasten lapsemme ovat nyt saamassa sellaisen, sitä ei voi kuin lämpimästi kannattaa. Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää ihmisiä, joita jäähalli häiritsee niin paljon, että he eivät soisi sellaista rakennettavan. Onhan kiistatonta, että liikunta tuo mukanaan terveyttä ja kivaa ajanvietettä. Yhteistä suurta hyvää ei pidä torpedoida pienemmillä, mahdollisilla negatiivisilla sivuvaikutuksilla. Sen sijaan nekin on voitava minimoida järkevällä suunnittelulla ja yhteistyöllä. Lähiöoksennus KANNELMÄESSÄ LAPSUUTENSA ja nuoruutensa 1980-luvulla viettänyt esikoiskirjailija Anu Juvonen on kirjoittanut kirjan ?Lähiöoksennus?. Virallisesti kirja ilmestyy helmikuussa, jolloin lehtemme esittelee sen lähemmin. REILUN VUODEN AIKANA Myyrmäessä on tehty historiaa, kun paikallisen Myyrin Krouvin asiakkaat päättivät, että vaikka kaljan ääressä seurustelu onkin mukavaa, jotain muutakin pitäisi tehdä. Niinpä päätettiin perustaa keila/snookerseura Krove Games ry, jonka jäsenmäärä on jo 45 varsinaista ja kuusi kannatusjäsentä. Idean isä oli Tommi ?Tomppa? Munukka ja äiti Marjo Kosonen. Kun vielä Myyrin krouvin ravintoloitsija Ahluwalia innostui sponsaamaan uutta seuraa, oli homma sillä selvä. - Istuimme Tompan kanssa tuopilla eräänä loppukesän päivänä vuonna 2011, kun jutustelu meni siihen, että lauantaisin voisi olla jotain muutakin puuhaa kuin pelkkä kaljottelu. Olimme omalla porukalla keilanneet silloin tällöin ja Tomppa toivoi, että myös snooker voisi olla osa toimintaa, kertoo seuran puheenjohtaja Kosonen. Walian tuki takanaan Tomppa ja Marjo ryhtyivät tuumasta toimeen. Kiinnostusta kysyttiin ja sitä löytyi. Hinnat saatiin kohdalleen ja vuoroja sovituiksi. Ensimmäisen kerran Myymäen Lane keilahallilla keilattiin ja pelattiin niin snookeria kuin biljardiakin 17.9. 2011. Aluksi toimintaan otti osaa vähän toistakymmentä innostunutta, mutta ei aikaakaan, kun porukka rupesi lisääntymään. Idea oli hyvä ja kantoi hedelmää. Marjo kertoo kaikilla olleen kivaa ja yhteistyön Walian kanssa pelanneen loistavasti. Kohta aloittamisen jälkeen ryhdyttiin pitämään myös tilastoja ja keilaratoja alettiin jakaa keskiarvojen perusteella. Seuralla oli niin ikään pientä arpa- ja muuta keräystoimintaa ja rahoilla järjestettiin mm. yhteinen saunailta, joka toi jengiä läheisemmäksi ja tutustutti entistäkin paremmin toisiinsa. Seurassa ruvettiin vuoden 2011 lopulla miettimään rekisteröitymistä ja toimivaa nimeä. Pauliina Laivuoren suusta putkahti Krove Games. Kerho rekisteröitiin ja päätös saatiin maaliskuussa 2012. Tässä vaiheessa yhdistys oli jo suurentunut lähes nykyisiin mittoihinsa ja siitä oli tullut suurempi kuin koskaan oli osattu odottaakaan. Marjo sanoo, että Walia tuntui olevan ylpeä uudesta seurasta ja lupasi auttaa sitä saamaan paidat, joiden avulla porukka olisi entistäkin yhtenäisempi ja se myös huomattaisi. Pubi-isäntä kertoi hoitavansa myös palkintopokaalit parhaalle nais- ja mieskeilaajalle sekä snookerin voittajalle. Seuran pikkujoulujuhlissa Myyrin Krouvissa kiertopalkinnot luovutettiin keilailun parhaille Maire Uusi-Illikaiselle ja Hannu Cornérille sekä snookermestari Petri Laaksolle. Krove Gamesin kehitys on ollut uskomattoman nopeaa. Jo nyt useat heittävät mennen tullen 200 pistettä ja monet ovat liittyneet myös Keilailuliittoon. Jo nyt voin kuitenkin todeta, että luettavissa on kaunokirjallinen teos, joka sivuaa Kantsua lähes sataprosenttisesti. Se on elävää, paikoin jopa aivan uskomatonta kerrontaa kaupunginosasta ja sen nuorista. Tiesimmekö, tai välitimmekö me vanhemmat tuolloin, mitä lapsemme tekevät? Kari Varvikko Vas. Ilkka Koppanen,Tommi Munukka, Petri Laakso ja Jani Arenius. Marjo Kosonen ja Ahluwalia. Marjo, joka on alusta alkaen toiminut puheenjohtajana toteaa, että yhdistyksen kasvun myötä vastuuta jaetaan entistä enemmän ja viisihenkinen hallitus saanee tuekseen erilaisia oheistoimijoita ja tukihenkilöitä. Walia kertoo tukevansa seuran toimintaa hoitamalla kuluista noin 20 prosenttia. Miehellä on ennestäänkin kokemusta yhteistyöstä seuratasolla. Aikoinaan hän oli sponsaamassa niin VJS:sää kuin VFT:täkin, joka vuonna 1996 voitti sählyssä SM:n. - Olen tässä mukana täydestä sydämestäni. Olenkin suunnittelemassa vaikkapa hotelli- ja pelimatkaa Tallinnaan. Myöskään pubien väliset cupit eivät ole poissuljettuja jos vain pelaajia löytyy, sanoo Walia, joka itse on käynyt keilaradalla vasta kolme kertaa. ? Tämä on hauskaa! Teksti ja kuvat: Kari Varvikko
• 4 20.1.2013 LUKIJALTA MAJAVAN MATKASSA Ihmisiä perätilasta K aikkia miellyttämään pyrkivänä lampaana ihailin aikoinani kovasti ihmisiä, jotka uskalsivat soittaa suutaan eli käyttäytyä rohkeasti. Lapsellisuuksissani kuvittelin rohkeudeksi sitä, että he sanoa höläyttelivät paikkaan ja aikaan katsomatta kaiken, mitä mieleen pälkähti. He olivat tyyppejä, jotka pistivät herroille jauhot suihin Myöhemmällä iällä olen ymmärtänyt, että kyse oli pelkästään typeryydestä ja käytöstapojen puutteesta. Kuitenkin heidät usein valittiin työpaikkojensa luottamushenkilöiksi. Jatkuva riitely, lakkoilu ja työtehtävien suoranainen sabotointi oli heidän mielestä edunvalvontaa. Ei näille onnettomille pidä valtaa antaa, koska he onnistuvat ainoastaan mokaamaan kaiken, mihin ryhtyvät. Monet rauhallisesti asioihin suhtautuvat ajattelevatkin, että antaa niiden hössöttää, koska he sitä niin haluavat. Huono homma. Heidän pois saamisensa on sitten kovin vaikeaa kuten historia todistaa. Julkisuus tuntuu rakastavan kaikenlaisia änkyröitä, heistä tehdään repäiseviä juttuja etenkin, jos he suhtautuvat kriittisesti Suomeen ja suomalaisiin. Jutuissa ei tarvitse olla totuuden hiventäkään, riittää kun suomalaisten nykyiset ja entiset tekemiset tuomitaan ja lytätään kaikin keinoin. Mitä hemmetin masokismia tämä on? Ei mikään maa tykkää siitä, että joku tulee rääväämään ulkopuolelta olevia oloja. Hieman maan perinteistä riippuen homma lopetetaan alkuunsa. Viime aikoina muutamat Suomikriittiset henkilöt ovat mielestäni saaneet turhankin paljon ymmärrystä osakseen. Tarkoitan tietenkin tätä Abu-Hannaa ja dosentti Bäckmania. Suomalaiset eivät tunnista maatamme kohtaan esitettyjä moitteita koska ne eivät ole totta. Onko kyseessä jokin nerokas juoni? Halutaanko julkisuudella lisätä mahdollisesti rasismia? Niin se kuitenkin näyttää toimivan. Venäläiset ainakin ovat fiksuja ja ovat ymmärtäneet vedätyksen, kun se on heille kerrottu. Kauanpa kesti, ennenkuin suomalaiset alkoivat reagoida. Kömmähdyksiäkin sattui. Ehdittiin nähdä uskomaton farssi, kun ikuinen hyvää tarkoittava partiopoika Pertti Salolainen piti Venäjän lehdistölle tiedotustilaisuuden lapsien huostaanottoasioista. Naama tärkeyden poimuilla hän luki paperista kuuntelemaan tulleille toimittajille tankkaavalla apukouluenglannilla lakitekstiä. Toimittajat vilkuilivat toisiaan huvittuneina ymmärtämättä tämän senioripartiolaisen jutuista höykäsen pöläystä. Asiat alkoivat ratketa ripeää vauhtia, kun päättäjät ymmärsivät turvautua usein irvisteltyyn ?heikoimpaan lenkkiin?, venäjää puhuvaan naisministeri Maria GuzeninaRichardsoniin. Hommat valkenivat kerralla, asiat ymmärrettiin ja Venäjän media alkoi kirjoittaa asioista kuten ne ovat. Bäckmanin painoarvo putosi oikealle tasolleen. Mutta, mutta. Mikäs mies tämä Bäckman oikein on. Hän on hyvän perheen poika, varakas ja paljon lukenut. Ei tohtoriksi väitellyt dosentti voi niin yksinkertainen olla, että hän omat juttunsa uskoisi. Ei, ei. Asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että mieshän on veijari, joka naut- Paavo Rintala sodan kuvaajana Lea Toivolan luento ma 21.1. klo 18.30?20 Kannelmäen kirjastossa Tyrmäävä hölkkämies! Olin 20.12. torstaiaamuna varhain kuntokävelyllä Kannelmäen maastossa. Käytän turvallisuussyistä vasenta laitaa, koska kevyen liikenteen väylää käyttävät huoltoajoneuvot, mopot ja kilpa- ym. pyöräilijät. Nyt koin lenkilläni tyrmäävän yllätyksen, sillä vastaani juossut noin 40-vuotias pitkähkö, reppuselkäinen hölkkääjä juoksi päälleni. Mies tuli vastaani keskellä neljä metriä leveää väylää, joka oli keskeltä hiekoitettu. Kuljin tien äärimmäistä vasenta lai- taa, mutta lähestyessään mies kääntyi kohti ja juoksi päälleni. Kaaduin onneksi valotolpan viereen hankeen eikä tällä kertaa käynyt pahemmin. Mies jatkoi matkaansa. Pyydän kohteliaimmin, että viranomaiset ja media valistavat ihmisiä liikennekulttuurista ja sen säännöistä. Aion jatkaa kuntokävelyäni ilman kättä pidempää ja kypärää; valppaampana tietenkin. KL 66v, kuntokävelijä Käytä kiukkuasi ? aggressio voimavarana Janne Viljamaan luento ti 22.1. klo 17?18.30 Kanneltalon auditoriossa. Itsetunto kuntoon -luentosarjaa Atomien maailmassa ? kvanttimekaniikkaa aloittelijoille Minerva Schultzin luento to 24.1. klo 17?18.30 Kanneltalon auditoriossa Sylvi Kekkosesta Jenni Haukioon Outi Snellmanin luento to 24.1. klo 19?20.30 Kanneltalon auditoriossa. Ikonimaalareiden jäljillä Hanna-Riitta Toivanen?Kolan luentosarja alkaa to 31.1. klo 19?20.30 Kanneltalon auditoriossa. Itämeri tutkimuskohteena Kari Lehtosen luentosarja alkaa ti 5.2. klo 17?18.30 Kanneltalon auditoriossa. Ensimmäinen aihe: Itämeren kemikaalit ja niiden aiheuttamat ympäristöriskit. Läntinen työväenopisto ? Kanneltalo Klaneettitie 5 puh. 09 310 88520 Kiitos jouluisesta muistamisesta! EKI www.hel.?/tyovaenopisto TUSINA-AIVOILLE 1. Flogo 2. Flobarit 3. Baarnsli 4. Jeevli 5. Jefreettari 6. Förbiä 7. Jojottaa 8. Kariooka 9. Krynkka 10. Känttyhole 11. Köksää 12. Munabasilli Vastaukset sivulla 11 Tanotorvi myös Facebookissa! www.facebook.com/Tanotorvi Etkö saanut Tanotorvea? Anna jakelupalautetta http://jakelupalaute.fi/ tanotorvi Pakoputket Rengastyöt putken taivutukset myös jenkkiputket Risto Tiittanen Ky Kantelettarentie 11 Puh. 563 2227 www.autopesucenter.? VAATIVIMPIINKIN LASITUSKOHTEISIIN LASIEN KORJAUKSET JA VAIHDOT RIPEÄSTI JA VARMASTI YMPÄRI VUOROKAUDEN. OMA ERISTYSLASIVALMISTUS SEKÄ LAAJA LASIVARASTO TAKAAVAT NOPEAT TOIMITUKSET. KAIKKI SISUSTUSLASITUKSET, ESIM. LASIOVET-, SUIHKUTILAT-, LASIKAITEET! Lasitusliike Kivijärvi Oy ? Taivaltie 6 Vantaa www.lasitusliike.fi SUOMEN PARHAAT PESUKADUT? KOE AUTONPESUN HELPPOUS JA VAIVATTOMUUS! Autopesu-Center Herttoniemi Mekaanikonkatu 43 00880 Helsinki M HAETAAN LEHTIEN JA MAINOSTEN JAKAJIA Haetaan reippaita ja tunnollisia tänä vuonna vähintään 14 vuotta täyttäviä nuoria sekä ajokortin ja auton omaavia aikuisia lehtien ja mainosten jakajiksi. Soita ja kysyy lisää puh. 09 561 56 400 tai tutustu ja täytä hakemus ZZZ OLVDGXXQL À www.autopesucenter.fi Heikki Majava Casablanca Harri Kilpi esittelee elokuvan ma 21.1. klo 17?17.45 Kanneltalon auditoriossa. Kulttuurikeskuksen järjestämä ilmaisnäytäntö alkaa klo 18 Muutamilla kuvataidekursseilla on vielä tilaa, esim. Öljyvärimaalaus 1 C to 10.1.?11.4. klo 18.45?21 Kanneltalossa, Carborundum?collagrafia la?su 2.2.?10.2. klo 11?15.15 Kanneltalossa. JUSSIN KAVERIT! tii suunnattomasti aikaansaamastaan kohusta. Varakkaana miehenä hän voi päästellä suustansa mitä tahansa, potkuja ei tule. Sanalla sanoen, hauska ukko, humoristi. Mutta vielä näihin Umayyan hengenheimolaisiin, kyllä heitä toki suomalaisissakin löytyy. Yleensä he ovat hyväosaisia, Loka-Laitisen mukaan Eiran puuteripyllyjä, jotka ovat ottaneet elämäntyökseen suomalaisen enemmistön mollaamisen. He ovat näitä fanaattisia tosikkoja, jotka saavat vapaasti inhota ja loukata syyllisiksi kokemiaan tahoja, joita ovat useimmiten aivan tavalliset suomalaiset miehet. He muuttuvatkin näiden raivottarien jutuissa rasisteiksi, fasisteiksi, natseiksi, porvareiksi, heteroiksi ja vaikka miksi. Heitä itseään ei tietenkään saa arvostella, he kun ovat oikeassa. Samanhenkiset, ?edistykselliset? toimittajat siteeraavat mielellään näiden riidankylväjien mielipiteitä, samaa mieltä kun itsekin ovat. Sikahan se suomalainen mies on, tietysti. Mietin pitkään, mikä saa ihmisen noin katkeraksi. Onko heitä ehkä kohdeltu joskus kaltoin? Pitkään pohdittuani tulin siihen varmaan ja itsestään selvään päätelmään, että ratkaisu on hyvin helppo. Heidän ongelmansa perussyy on lääketieteellinen. He ovat syntyneet perätilassa, elikkä ovat tulleet maailmaan takapuoli edellä. Tästä se kestokiukku johtuu. Jokainen tietää, jos itse tulee nousseeksi aamulla ylös sängystä väärä jalka edellä niin tilanteen voi korjata menemällä takaisin sänkyyn ja ottamalla ylösnousun uusiksi. Perätilassa syntynyttä ei voi oikein takaisinkaan työntää vaikka mieli tekisi. Koska olen käytännön tasolla ainakin omasta mielestäni erittäin suvaitseva, niin kaikki tämä hössötys ja tekosyyllistäminen riepoo minua suuresti. Kyllä metsä on aina vastannut siten kuin sinne huudetaan. Ei tässä kyse mistään rasismista ole. Ei ainakaan koko kansan tasolla kuten halutaan väittää. Jokainen voi halutessaan tehdä käytännön kokeen vaikkapa nakkikioskilla tai taksijonossa. Aikansa kun kanssaihmisilleen suutaan soittaa, niin kyllä pikapalaute on odotettavissa ihan naaman väriin katsomatta. Atomit, Itämeri, ikonimaalarit ? tervetuloa luennoille! Autopesu-Center Konala Malminkartanonkuja 1-3 00390 Helsinki Puh. 09-7599150 Aukioloajat: Ma-Pe 7.30-20 La 9-16 Su 12-16 Puh. 09-547 1046 Aukioloajat: Ma-Pe 8-20 La 9-16 Su 12-16 Helsingin Jakelu-Expert Oy [[[ LNI\ ½ Kuulumme valtakunnalliseen SSM Jakeluryhmään.
• 5 20.1.2013 Kampaamo Jaanax tehostaa toimintaansa UUDET TUULET PUHALTAVAT, kun parturi-kampaajat Eva Povenius ja Tiia Hanttu ovat aloittaneet työt parturi-kampaamo Jaanaxissa Klaneettitiellä Kannelmäessä. Lisäksi helmikuussa liikkeessä käynnistyy terapeutti Annu Voipion lihasjännitysten ja rasitusvammojen hoitoon erikoistunut akupunktiotoiminta. Ja kauneushoitolapalveluita tarjoaa edelleenkin alan ammattilainen Tiina Lindblad. Eva, joka on jo ennestään kahdeksan vuoden ajan Kannelmäestä tuttu, hoitaa monipuolisesti kaikki parturikampaamotyöt ja omintaa alaa on varsinkin jenkkisiilien leikkaaminen. Tiia puolestaan on erikoistunut hiusten pidennyksiin ja perinteisiin rullakampauksiin. Tiinalta onnistuvat kaikki kauneushoitopalvelut; mm. ripsenpidennykset. Jaanaxin kohta kolme vuotta kestäneestä yritystoiminnasta vastaa äitiyslomalla oleva parturi-kampaaja Jaana Kylmälä. Avoimien ovien päivää Jaanaxissa vietetään helmikuun lopulla. Silloin parturi-kampaamossa tavataan entisiä ja uusia asiakkaita mukavassa ja rennossa hengessä. Karismaa Kanneltalon keväässä ? mukana Humphrey Bogart ja Seela Sella! TOIVO KOTTARAINEN Nainen oli käynyt laboratoriokokeissa ja soitti lääkärilleen kuullakseen tulokset. - Ei kai vain löytynyt valkuaista? - No, miten sen nyt ottaa, mutta ensi kesänä saatte työnnellä vaunuissa keltuaista. + Mies oli suihkussa, kun ovikello soi. Pyyhe oli kateissa, joten hän nappasi kiireessä kuivaustelineestä yksivuotiaan tyttärensä ruokalapun kalleuksiensa suojaksi ja juoksi ovelle. Kun mies avasi oven, siellä seisovan naapurin emännän suupielet nousivat hymyyn hänen tuijottaessaan ruokalappua. Ruokalapussa luki: ?Kasva isoksi äidin iloksi? Perustuu muuten tositapahtumaan. + Liisa oli menossa naimisiin ja esitteli kikatellen ?rman naistenhuoneessa pikkuhousujaan, joihin oli kirjailtu kaksi kuhertelevaa lintua. Kun Liisa sitten häämatkan jälkeen palasi töihin, uteli eräs työkavereista matkan onnistumisesta. - Miten tipuset selvisivät, hän kysyi Liisalta. ? Hyvinhän ne, Liisa totesi, mutta pesä sai kyllä aikamoista pöllytystä. + Mitä eroa on maksullisen ja maksuttoman seksin välillä? ? Maksullinen seksi maksaa vähemmän. + - Oletko koskaan syönyt suomalaista poliitikkoa? kannibaali kysyi. - En, toinen ihmissyöjä vastasi. ? Millaista se on? - Tosi hyvää. Sillä ei ole edes selkärankaa. + Ottaa sydämestä, Seela Sella esitys nähdään Kanneltalossa 3.2. KEVÄÄN klassikkoelokuvasarjan Vas. Jaana Kylmälä, Eva Povenius,Tiina Lindblad ja Tiia Hanttu. Kanneltalon kevätkausi käynnistyi heti loppiaisen jälkeen ja tarjoaa loppukevääksi katsottavaa ja koettavaa lähes jokaiselle päivälle. Myös Erkki Saarela lukeutuu maamme teatteritaivaan kiintotähtiin. Tänä talvena Saarela viettää 40-vuotistaiteilijajuhlaa ja kiertää maata rakastetun Mysteerio Buffo ?esityksen kanssa. Tämä nobelisti Dario Fon teksteihin perustuva monologinesitys nähdään Kanneltalossa 12.4. Musiikkiteatteri Kapsäkki tuo myös Kanneltaloon kevään uutuusesityksensä Ootsä onnellinen? Luvassa on tragikoomisia tarinoita suomalaisista naisista, sinkuista, kotiäideistä, yksinhuoltajista, uranaisista, eläkeläisistä. Naiskohtaloita tulkitsevat ja välittävät näyttelijät Minna Kivelä, Eeva Litmanen, Reetta Ristimäki ja muusikko Jussi Tuurna. Musiikkitarjonnastaan tunnettu kulttuurikeskus tarjoa tyylilleen uskollisena kevään aikana lukuisia konsertteja, tanssia ja tanssiteatteria, näyttelyitä sekä ohjelmaa lapsille ja lapsiperheille. Kanneltalon koko ohjelmistoa voi tutkiskella kulttuurikeskuksen nettisivuilla osoitteessa www.kanneltalo.fi tai painetusta kauden ohjelmaesitteestä, jonka voi noutaa Kanneltalosta. kantava teema on jöröncharmikas Humphrey Bogart. Sarja starttaa 21.1. kaikkien aikojen elokuvalla Casablancalla, josta voi myös bongata tukun kaikkien aikojen lainatuimpia elokuvarepliikkejä (?Here?s looking at You, kid?, ?Play it, Sam?, ?We?ll always have Paris?) Elokuviin liittyy tuttuun tapaan Harri Kilven taustoittavat luennot ennen elokuvaa. Kevään kaksi muuta elokuvaklassikkoa ovat Afrikan kuningatar (25.3.), jossa naispääosassa sanailemassa nähdään Katherine Hepburn sekä Kaunis Sabrina, jossa Bogeyn vastaparina sädehtii nuori Audrey Hepburn. Alustusluennot alkavat esityspäivinä klo 17 ja elokuvaesitykset klo 18. Kanneltalon näyttämöllä piipahtaa tänä kevään useita pitkän uran suomalaisessa teatterissa tehneitä koko kansan suosikkeja. Näyttelijä Seela Sella, ohjaaja Kari Paukkunen ja käsikirjoittaja Leena Tamminen synnyttivät muutama vuosi sitten suursuosioon yltäneen Seela Sella seisaallaan! -monologinäytelmän, joka sanamukaisesti oli nimikkohenkilönsä juhlaa. Sama työ- ryhmä on ottanut mukaansa näyttelijä Arttu Kapulaisen ja luoneet teoksen Ottaa sydämestä, Seela Sella. Luvassa on Kaj Chydeniuksen musiikilla ryyditetty kabaree jo fars- sin piirteitä saavasta suomalaisesta terveydenhuollosta. Esitys saa ensi-iltansa Stoassa 24.1. ja nähdään Kanneltalossa heti tuoreeltaan 2.3. klo 14. Lifestyle -kauppa Tanssienkotiin on täynnä värejä - Mitä yhteistä on siittiöllä ja insinöörillä? - Yhdellä miljoonasta on mahdollisuus kasvaa ihmiseksi. + - Miten leijonat rakastelevat? - En tiedä, kun mieheni kuuluu rotareihin. + Mieheni ei tullut kotiin eilen illalla. Soitin hänen kolmelle ystävälleen ja kysyin kaikilta, oliko hän siellä. Kaikki sanoivat, että on. + Olet nuori ja minä rakastan vain sinua. Vanhenet ja minä vain rakastan sinua. Olet vanha ja vain minä rakastan sinua. + - Ruotsalainen turisti raiskasi minua eilen, turkulainen Pirkko selitti ystävättärelleen. - Mistä teidät, että se oli ruotsalainen? - Sitä piti auttaa. + Mistä tuntee ruotsalainen Helvetin enkelin? Moottoripyörän apupyöristä. + Lääkäreiden kaksintaistelu on sellainen, että kumpikin kirjoittaa toiselle lääkemääräyksen. + Tom ja Heidi Stillman hakivat idean lifestyle-kauppaan Aasiasta. ETELÄ-HAAGAAN kauppalantie 4:ään viime marraskuussa avattu Tanssienkotiin -kauppa on vähintäänkin mielenkiintoinen tapaus. Liike on erittäin värikäs,mutta nimenomaan hyvällä tavalla. ?Kaupan värimaailma eli fuksian punainen ja limen vihreä yhdistettynä muihin maanläheisiin sävyihin rauhoittaa ja muistuttaa trooppisesta lämmös- tä täällä pohjolassakin!? kertoo yrityksen vetäjä Tom Stillman. Tanssienkotiin -kauppa sai alkunsa jo useita vuosia sitten, kun Tom yhdessä vaimonsa Heidin kanssa reissasivat Aasiassa. Molemmilla oli jo aiemmin yrittäjä-taustaa, ja erityisesti Thaimaa/Bali -henkisen sisustustavaran maahantuonti alkoi kiinnostaa. Harjoittelu aloitettiin vuonna 2010 verkkokaupalla, johon otettiin myyntiin näyttäviä ja edullisia tanssikenkiä. Tanssiharrastuksesta ja yhteisestä unelmasta lähtenyt idea on kasvanut pikkuhiljaa ja viime vuoden joulukuussa Tanssienkotiin avasikin kivijalkakaupan Etelä-Haagaan Kauppalantielle aivan paloaseman viereen. ?Tuomme itse maahan lähes kaik- ki tuotteemme pääosin Thaimaasta, Hong Kongista, Balilta ja muualta Indonesiasta. Haluamme tuoda pieniä eriä itse hyväksi kokemiamme tuotteita. Tuotteiden kauneus, persoonallisuus, värit ja positiivinen energia ilahduttavat varmasti kaikkia sisustuksesta pitäviä. Laadukkaat Spa-tuotteet sopivat joka kotiin ja ovat myös loistavia lahjaideoita.? Heidi vinkkaa. Tanssienkotiin -kaupan tuotevalikoimassa on pieniä sisustustuotteita (sisustusvaloja, vaaseja, kynttilöitä yms), Spa-tuotteita (käsintehtyjä saippuoita, huonetuoksuja yms), asusteita (laukkuja, koruja, lompakoita yms) sekä tanssikenkiä ja tarvikkeita. Lisätietoa ja kuvia kannattaa katsoa osoitteesta www. tanssienkotiin.fi, vaikkakin lähialueella asuvien kannattaa ehdottomasti mennä paikan päälle hypistelemään tuotteita. Tanssienkotiin -kauppa Kauppalantie 4, 00320 Helsinki 040-9677 057, shop@tanssienkotiin.fi Avoinna MA 11-16, TI, KE, TO 11-18, PE 11-16, LA 11-16
• 6 20.1.2013 Reput selkään ja Malminkartanosta maailman ympäri Malminkartanolaiset Nicole Aapro (20) ja Niki Lindqvist (24) säästivät ja päättivät, että lähtevät neljäksi kuukaudeksi kiertämään maailman ympäri. Muutama tuhat euroa siinä kului, mutta palattuaan reissusta nuoret olivat tyytyväisiä. Kokemukset olivat hienoja, mieli entistä avarampi ja lopputulos odotettu: Oma koti kullan kallis. M atka alkoi viime syyskuun alussa ja päättyi tammikuussa. Ensin lähdettiin Chicagon kautta San Franciscoon. Myöhästyneiden lentojen, Chicagon tullitarkastusten ja terminaalien vaihtojen kautta päästiin vihdoin illalla Friscoon. Hostelli oli varattu jo Suomen päästä, joten oletimme, että sillä olisi ollut jonkun näköinen taso. Eipäs ollutkaan, vaan hostellissa haisi ihan kuolemalta ja se oli täynnä kodittomia, huumediilereitä, juoppoja ja kaikkea mahdollista mitä vaan voi kuvitellakaan näkevänsä jenkkileffoissa. Jälkeenpäin kuu- Los Angelesin Hollywood Boulevard. limme, että olimme pahamaineisella alueella. Kun joten kuten pääsimme sieltä päin pois Golden Gate sillalle, Alcatrazille ja muille turistinähtävyyksille, siitäkin kaupungista sai paremman kuvan. San Franciscosta matka jatkui parin päivän jälkeen kohti ?Enkelten kaupunkia? Los Angelesia. Matka taittui junalla ja kahdella bussilla läpi Californian maaseudun. Los Angelesista oli odotukset korkealla, mutta loppuen lopuksi se oli pienoinen pettymys. Hollywoodissa odotimme glamouria ja kaikkea mahtavaa, mutta ei siellä ei paljon muuta ollut kuin Hol- Mount Everest, Namche (3,5 km), Himalaja, Nepal. lywood-kyltti, walk of fame ja pari kauppakeskusta. Myös Beverly Hills oli pettymys; omakotitaloja joiden läheisyydessä oli vain paljon sääntötauluja. Se kuva, mikä Los Angelesistä jäi mieleen, ei puhutellut lainkaan ?Enkelten kaupunkina?, vaan sekin oli tavallinen kaupunki arkisine menoineen. Kodittomia, pankkiryöstöjä, meksikolaisia, kiinalaisia ja hyvää kahvia. Fijin paratiisisaarilla Kymmenen päivän kuluttua matka jatkui kohti paratiisisaaria, Fi- Fiji, Barefoot Island. San Francisco, Alcatraz. jiä. Saariryhmä sijaitsee Tyynellä valtamerellä ja siihen kuuluu noin 330 saarta. Siellä teimme kahden viikon saarihyppelyn, joka sisälsi pääsaaren, Viti Levun, lisäksi kuusi pientä saarta. Viti Levu ei niinkään ollut kummonen, mutta saaret itsessään olivat mahtavia. Fiji ei turhaan ole saanut nimitystä paratiisisaaret, eikä sitä turhaan sanota parhaaksi paikaksi viettää häämatkaa tai itse häitä. Valkoiset hiekkarannat ja turkoosi meri kauniine koralliriuttoineen, olivat täynnä erivärisiä mereneläimiä. Parasta ajan vietettä ehdottomasti oli snorklailu mm. haiden ja rauskujen kanssa. Kuudesta saaresta suurin osa oli erilaisia. Oli niitä missä vaan makoiltiin riippukeinussa, niitä missä turismi kukki parhaimmillaan ja myös niitä missä tutustuttiin paikalliseen kulttuuriin käymällä kylissä, juomalla paikallista juomaa, ?kavaa? (maistuu kuravedeltä) ja paikallisissa kouluissa. Fiji oli ehdoton suosikki rentoutumisen kannalta. Reput takasin selkään ja kohti Uutta Seelantia Kun pääsimme Uuteen Seelantiin, meillä ei ollut majapaikkaa, eikä mitään tietoa kuinka päästä eteenpäin. Onneksi Fijillä oli tutustuttu muutamaan ?kiwiin? (uusi see- lantilaiseen) jotka majottivat meidät ja joiden avulla pääsimme jatkamaan matkaa. Pohjoissaarella kävimme tulivuorisaarella, Hobittilassa, tippukivi- ja kiiltomatoluolissa ja näimme kuumia lähteitä. Uusi Seelanti kun on tunnettu kaiken maailman extreme-lajeista, niin niitäkin tuli kokeiltua; mm. laskuvarjohyppy oli jännä haaste. Maisemaltaan pohjoinen oli vähävuorinen ja maaperä erittäin tuliperäinen. Eteläsaarella oli mahdollista nähdä valaita, pingviinejä, hylkeitä, kiwejä ja luonnon mullistuksia. Siellä oli paljon lumihuippuisia vuoria, järviä ja vuonoja. Eteläsaaren suurin kaupunki, Christchurch oli lähes
• 7 20.1.2013 Bali, Ubud-aamutori. Uusi Seelanti, Lake Tekapu. roa ja takseistakin yritettiin pyytää 30 euron ylimääräistä hintaa. Vietimme Balilla kolme viikkoa sisämaan kaupungissa nimeltä Ubud, joka on Balin spirituaalinen taiteilijoiden keskus. Siellä oli mahdollisuus oppia paikallisia tapoja ja kulttuuria. Päivät vietimme rentoutuen, maalaten ja toteuttaen itseämme. Onneksemme sadekausi oli vielä kuukauden myöhässä, joten saimme nauttia kuumasta, kosteasta ilmasta. Seuraavana siirtyi koneen nokka kohti Hong Kongia, joka on muodin mekka, edullista elektroniikkaa, korkeita taloja ja iltaisin paljon valoja. Hong Kong. Kodittomia Delhissä. täysin tuhoutunut maanjäristyksien jäljiltä. Pahimmat järistykset ovat olleet vuosina 2010 ja 2011. Näiden jälkeen on jatkuvasti ollut myös jälkijäristyksiä, ja niitä saattoi edelleen havaita kuukausittain, viikoittain ja joskus jopa päivittäin. Uudessa Seelannissa isoimmat erot näkyivät juuri pohjois- ja eteläsaarien välillä, mutta yhteistä niilläkin oli paljon. Mm. molemmissa on vihreitä laakeita alueita, jotka olivat täynnä lampaita ja lehmiä. Uudessa Seelannissa tuli kaiken kaikkiaan vietetyksi kokonainen kuukausi. Hong Kongista pääsimme sitten sinne ?oikeeseen? Kiinaan, jossa meillä oli opastettu kymmenen päivän reissu. Ehdimme käydä neljässä eri kaupungissa. Pekingissä piipahdimme luonnollisesti Kiinan muurilla, katsomassa Kung Futa ja kielletyssä kaupungissa. Heti Pekingissä meille selvisi kuinka uskomaton historia Kiinalla on. Pekingistä lensimme Xi?aniin. Siellä pyöräilimme kaupungin muurilla ja totta kai kävimme tutustumassa Terracotta sotilaisiin. Xi?anista otimme yöjunan Suzhouhun. Jopa se yöjuna oli erikoinen kokemus; pieniä koppeja jossa oli kolme sänkyä päällekkäin. Suzhoussa vierailimme silkkitehtaalla ja sieltä jatkoimme matkaa Shanghaihin, joka oli enemmänkin shoppailupaikka. Paras asia Kiinassa oli historia ja älyttömän hyvä ruoka. Vaikeuksien läpi Australian kautta Balille Ihan ensimmäinen sääntö, kun pääsee Aasiaan, on se, että älä usko ketään. Maat ovat köyhiä, joissa raha on kaikki kaikessa ja valkoinen ihminen tarkoittaa rahaa. Balilla ei keretty olla edes viittä minuuttia ja meiltä oli huijattu jo kymmenen eu- Maailman katolla Nepalissa Tienanmenin aukio, Peking. Kiinan muuri. Terracotta sotilaat. Kiinan jälkeen suuntana oli maailman katto, Nepali, jossa suunnittelematonta oleskeluaikaa meillä oli kuukauden verran. Suunnitelmat alkoivat pikkuhiljaa kehittyä hotellilla. Päätimme lähteä kävelemään Everest Base Campille, mikä on ehkä siistein juttu mitä Nepalissa voi tehdä. Kathmandu on noin 1800 metrin korkeudella ja sieltä meidän piti lentää noin 2800 metrin korkeuteen Himalajalle. Reissun kesto oli kaksi viikkoa ja tarkoituksena oli kävellä päivässä 5-8 tuntia ylösalas Himalajan vuoria. Trekkauskelit olivat tuohon vuoden aikaan tosi huonot, siitä osoituksena, että toinen meistä pääsi vain 3500 metriin (josta kuitenkin näki jo Everestin) ja toinen 4500 met- riin. Base camp on noin 5500 metriä korkealla. Siitä huolimatta, maisemat olivat sanoin kuvaamattoman kauniit ja kokemus oli uskomaton. Trekkauksen jälkeen meillä oli vielä reilu viikko aikaa jäljellä ja koska Kathmandu oli jo aika nähty, päätimme lähteä Nepalin toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Pokharaan. Pokhara oli kaupunkina parempi ja siistimpi, siellä oli jopa järvi ja lehmiä kadut täynnä. Paikka sijaitsi Annapurna vuoriston juurella. Viimeisenä etappina oli Intia. Delhissä vietimme viisi päivää ennen kotiutumista. Juuri ennen kuin pääsimme Delhiin, siellä oli ollut joukkoraiskauksen aiheuttamia mellakoita. Niiden takia Delhin keskusta ja kymmenen metroasemaa olivat suljettuina. Uskomattominta Delhissä oli se, että siellä oli saasteita niin paljon, että aurinko just ja just näkyi saastepilven läpi. Ja totta kai se, kun toisella puolella tietä oli isoja kauppakeskuksia, niin toisella puolella oli kodittomia. Ihan kun yksi tie olisi riittävän iso erottamaan kaksi eri väestöluokkaa. Ja tietenkin yksin liikkuville naisille Delhi ei tosiaankaan ollut mikään turvallisin paikka. Pitkän reissun jälkeen oli ihana tulla kotiin, kun ei tarvitse jatkuvasti kantaa reppua ja vaihtaa paikkaa parin päivän välein. Se on hienoa, kun Suomessa on keskuslämmitys, puhdas vesi ja 24 tuntia sähköt. Vaikka ihmiset elelivät monessa paikkaa ilman mitään, he olivat ihan tyytyväisiä siihen pieneen mitä heillä oli tai mitä he saivat. Matka maailman ympäri oli täynnä hienoja kokemuksia, uusia kivoja tuttavuuksia ja ennen kaikkea opimme arvostamaan sitä mitä meillä itsellämme on Suomessa. Teksti ja kuvat: Nicole Aapro ja Niki Lindqvist
• 8 20.1.2013 Venäläinen ihminen ja hänen elinympäristönsä ESA SEPPÄNEN on kirjoittanut useita kirjoja ja vielä useampia lehtiartikkeleita, joissa hän on käsitellyt Venäjää, venäläistä kansanluonnetta. Suomen ja Venäjän suhteita sekä ennen muuta Urho Kekkosen ja Neuvostoliiton valtiojohtajien suhteita. Venäjä askarruttaa kuitenkin aina vain, kuten Seppänen toteaa uusimman kirjansa esipuheessa. Seppäsen kirja on osittain kertausta hänen aikaisemmista kirjoituksistaan, mutta samalla hän pyrkii selvittämään ja pyyhkimään pois ihmisten mieliin aikojen kuluessa kertyneitä Venäjä-myyttejä. Aluksi hän kuvaa Moskovaa, jossa hän vietti kymmenen vuotta, omien kokemustensa kautta. Aikakausi oli Neuvostoliiton hajoamisen ja jeltsiniläisen sekasorron kautta, jolloin neuvostokausi pyyhkäistiin sivuun, alkoi kansallisomaisuuden kapitalistinen uusjako ja pyrittiin avaaman ikkunoita länteen. Osittain ehkä kirjojensa saaman vastaanoton pohjalta tekijä ryhtyi pohtimaan mikä venäjä-kuvassamme oikein on pielessä, Mistä johtuu, että maa, joka on pyrkinyt esiintymään maailmalla nimenomaan Venäjä-tuntijana ja Venäjä osaajana, ei sitä todellisuudessa olekaan. Miksi vanha tuttu naapuri on meille niin vieras. Tämän pohdinnan ja tutkiskelun tuloksena ilmestyi kirja Venäjä vanha tuttu, vaan niin vieras. Suomen Venäjä-kuvan todet, luulot ja harha. (2010). Olen jo aikaisemmin esitellyt Seppäsen kirjoja Tanotorven lukijoille, joten sivuutan tässä yhteydessä niiden tarkemmat erittelyt. Viime mainitun teoksen osalta kuitenkin muutama lisähuomautus, joka pohjautuu Seppäsen uusimman kirjan asiaa koskevaan lukuun. Hän toteaa, että suomalaisten keskuudessa suoritettujen kyselyiden, haastattelujen ja lehtiartikkelein perusteella näyttää silti, että enemmistö kokee uuden Venäjän useimmin uhkana kun mahdollisuutena. ?Venäjän taholta kuviteltu uhka tunnutaan koettavan enemmän potentiaalisena, paljolti historiallisena myyttinä kuin ajankohtaisena tekijänä. On huomattava, että uhkan kokeminen ei liity yksinomaan sotilaallisiin tekijöihin, kuten aiemmin, vaan käsitteenä siihen liitetään pikemminkin ympäristöuhkia, rikollisuutta ja kansainvälisen tilanteen kärjistymistä?. Kokonaan eri asia on lisäksi se, onko uhka todellinen vai kuvitel- tu. Mahdollisuuden ja hyötynäkökohdan puolesta puhuu se, että venäläisten maahanmuuttoa ei avoimesti vastusteta ja heidät koetaan tuntuvasti useammin mahdollisuutena ja Suomelle hyödyllisenä kuin uhkana ? lähinaapureinakin he tuntuvat olevan hyväksyttyjä. Seppänen korostaa, että Suomi tarvitsee tuntuvaa lisäystä Venäjä-osaamisen voimavaroihin tutkimus- ja yritysmaailmassa. Osaamisen ytimessä on venäjän kielen taito. Englannin kieli ei sitä korvaa. Eikä muutoin ruotsin kielikään. Tämänkin valossa minusta on aivan käsittämätöntä, että opetusministeriö torjui Lappeenrannan, Imatran ja neljän muun itä-suomen kunnan pyynnön, että niiden kouluissa voitaisiin ottaa venäjä ruotsin tilalle ykköskielenä. Luulisi jo pelkästään lisääntyneen turistien ja niiden tuoman rahan määrä alueen kauppoihin olevan riittävä peruste, että valmiutta palvella uusia asiakkaita niiden omalla kielellä tuntuvasti lisättäisiin. Jopa arabimaiden basaareissa kauppiaat osasivat houkutella suomalaisia asiakkaitaan suomeksi toistelemalla ?osta hyvä tavara Stockmannin laatu - Anttilan hinta!? Meillä ei ole tehty valtiovallan puolelta juuri mitään venäjän kielen ja kulttuurin opettamiseksi kouluissamme. Seppänen toteaa, että venäjänkielen osuus peruskoulun ja lukion kielivalinnoissa vaihtelee 0,2-0,6 prosentin välillä, Englannin 90 prosenttia, Saksan ja Ranskan 1-8 prosenttia vastaan. Seppänen siteeraa eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkilausumaa, jonka mukaan Suomen venäjänkielinen väestö (noin 50 000) ?on voimavara. joka voi merkittävästi edistää Suomen ja Venäjän molempia osapuolia hyödyntävää kanssakäyntiä. Vaikka maahanmuuttajien integroimiseen / kotouttamiseen Suomeen tehtäisiinkin nykyistä enemmän työtä, se poista ongelmaa, eikä kansallista Venäjä-osaamistamme voida perustaa yksinomaan maahanmuuttajaväestön varaan. Varsinkin, kun mielipidekyselyjen mukaan maahanmuuttajista on toistaiseksi vain vajaa puolet suomenkielentaitoisia. Venäjä-osaaminen on olennainen osa kilpailukykyämme. Seppänen toistaakin aiemman esityksensä valtion rahoittamasta valtakunnallisesta Venäjäosaamiskeskuksesta. Seppänen jatkaa pohdiskeluaan Nato ? Suomi ? Venäjä suhteista. Kerraten Kekkosen ajattelua ja jyrkänkielteistä suhtautumista sotilaallisiin liittoumiin. Venäjän kantaa Seppänen esittelee entisen Venäjän Suomen suurlähettilään Juri Derjabinin teosta tarkastelemalla todeten, että se ainoa tutkimuspohjainen perusteellinen informaatio siitä, miten Venäjällä ar- Toisinajattelija Esa Seppänen. Venäjä ? myyteille kyytiä. Helsinki kirjat, 2012, 280 sivua. Toisinajattelija vioidaan Suomen ja Naton välistä suhdetta. Presidentti Sauli Niinistö nähdään Venäjän mediassa kokoomuksen Nato-myönteisenä poliitikkona. Venäjäkuva muuttuu ja niin muuttuu myös Venäjä itsekin. Venäjän Suuri unelma on muuttunut johtajien mukana Pietarin suuren ajoista Putinin kolmanteen kauteen. Putinin tavoitteena on vakauttaa kansankunnan elämä ja toimeentulo ja nostaa Venäjä häpeän alhosta entiselle suurvaltapaikalleen kansakuntien joukossa. Vastassa on suuria esteitä, joista polttavin on väestöongelma ts. venäläisen väestön kohtalokas supistuminen. Kehityksen jarruna on myös väestön jakautuminen vähemmistörikkaisiin ja vähemmistököyhiin. Tällaisen tilanteen aiheuttama passiivisuus ja välinpitämättömyys on aina ollut Venäjän kansan kohtalo. Kansa on tehnyt nöyrästi ja sitkeydellään sen mitä ylhäältä on käsketty. ?Ja kun elämä on käynyt vaikeaksi tai peräti sietämättömäksi, se on paennut unelmiensa ja vodkan siivittämänä johonkin sellaiseen, mitä ei ole eikä koskaan tule olemaan?. Seppäsen kirjan loppuluvun synkeät kuvat ovat peräisin venäläisen filosofin, politologin, oppositiopoliitikon ja federaation tiedeakatemian jäsenen Sergei KaraMurzan teoksista. Kara-Murzan mukaan kansan jakautuminen venäläisiin ja ei-venäläisiin on vaarallinen, hajottava voima, mutta sitäkin uhkaavampi on kuilu rikkaiden ja köyhien välillä. Taloudellisen ja sosiaalisen epätasa-arvon syvä kuilu ilmenee myös siinä, että rikkaat ovat alkaneet kutsua itseään ?uusiksi venäläisiksi?. ?Uusrikkaiden? vastapainoksi on syntynyt uusi yhteiskuntaluokka ?uusköyhät?, joita ei yhdistä mikään muu kuin yhteinen kurjuus. Venäjällä lasketaan olevan yli 18 miljoonaa köyhää. Ilman taistelua köyhyyttä vastaan Venäjästä ei voi tulla vaurasta, maailman etujoukkoihin kuuluvaa valtiota. ?Tämän päivän tilanteen valossa Venäjän tulevaisuuden yllä on mustia, kasaantuvia pilviä, joiden hajoittaminen vaatii uudelta presidentiltä ja koko koneistolta radikaaleja, nopeita toimenpiteitä?. Oiva Björkbacka Kaarela-seuraa tukevat: Kaarela-Seuran yhteisö-/ tukijäseniksi ovat liittyneet Kannelmäen Srk Heka-Kannelmäki Kulttuuriyhdistys Perspektiivi Seuran jäsenille alennuksia antavat: Kukkakauppa Cardella Parturi-kampaamo Hiuspaja Ravintola Villihanhi Kannel Café VOI ETTÄ! ?siltoja WAU-ARKKITEHTUURILLE olisi hiljalleen keksittävä suomenkielinen vastine. Eihän olla Amerikassa, joten voitaisiin puhua vaikka Voi että!-rakenteista. Ensimmäinen Voi että!-kauden silta on Jätkäsaaren kohdalla Ruohonlahdessa. Hienosti tässä on ajateltu alumiinisen pinnoitteen tuovan mieleen meren satiininhimmeän pinnan. Muotokin on keksitty meren hengessä. Tarkoituksettomat mutkat sillan kaiteessa kuvannevat meren laineita. Ihmeen kekseliästä! Pikku fiba on vaan päässyt käymään. Alumiinin lämpölaajenemiskerroin sattuu olemaan poikkeuksellisen suuri, ja kesälämpimällä alumiinilistoitukset taitavat hiukan repsottaa. Mutta kun siristää silmiään ja katsoo hiukan kauempaa, käsittää kyllä mistä suunnittelija on saanut innoituksensa. Laineethan ennakoivat Suomenlahdelta vyöryvää Tsunami-aaltoa, joka pyyhkäisee sillan kannella jonottavat pikkuautot huitsin nevadaan. Tämä ehkä kuvaakin kaupunginsuunnittelijan tiedostamatonta toivetta. Toinenkin merellinen silta on hiljakkoin valmistunut Ruoholahteen. Tämähän on todella hieno rakenne. Elegantti elliptinen poikkileikkaus ja pylonit, jotka kannattavat vaijereita ovat kuin valtamerihöyryn savupiiput. Mutta miten korsteenien päälle on laitettu kulkuvalot? Ihanko totta suunnittelija pelkää sillan voivan irrota rannasta ja rupeavan seilaamaan itsekseen? Uusin Voi että!-silta valmistuu Nordenskiöldinkadulle Auroran sairaalan kohdalle. Kuvakieli lienee saatu vanhan amerikanraudan keulamerkistä, lieneekö innoituk- sena ollut Packardin vai Pontiacin merkki. Tämä sopiikin hyvin, kun vieressä on parkkipaikka, missä amerikanrautojen harrastajat ovat järjestäneet kesäisiä tapaamisiaan. Vai muistuttaisiko tämä ehkä kumminkin enemmän harppua? Voisi jatkossa sanoa, että lähti kuin kuppa Töölöstä, mutta harppu tuli takaisin. Neljäs Voi että!-silta on vasta suunnitteluvaiheessa, silta Kruunuvuoren selän yli. Tämä on ainutlaatuinen hanke, tarkoituksena yhdistää kaikkein kevein liikennemuoto, kävelijät ja pyöräilijät, kaikkein raskaimpaan, eli raideliikenteeseen. Tällaista ainutlaatuista yhdistelmää ei voi keksiä kuin komitea. Kävelijöille ja pyöräilijöille selän ylittäminen on kova pala. Suomi sattuu sijaitsemaan samalla leveysasteella kuin Siperia tai Alaska, ja sen huomaa kyllä parhaiten tuulen pieksämällä selällä. Raitioliikenteen ominaisuutena on se, että kalusto on hyvin painavaa. Siten silta on tehtävä hyvin vankaksi, joka taas on turhaa kävelijöiden kannalta. Lisäksi raitioliikenne ei kestä suuria korkeuseroja, rautapyörät alkavat lipsua, mikäli kaltevuus on suuri. Raitioliikenteen takia sillan olisi oltava matala. Merellisille näkymille voidaan sanoa siinä kohtaa hyvästit. Maisemat pilaantuvat laajalla säteellä, matala silta rumentaa maiseman. Tällaista siltaa voivat haluta vain Keski-Suomesta kotoisin olevat, jotka haluavat takautumana Punkaharjun reitille. Sillalla kulkijoillakaan ei ole sen erikoisempaa katseltavaa kuin mitä ei näkisi rannoilta. Kunnon sillan mallia voisi sen sijaan hakea vaikka Lissabonista. Sillan alituskorkeus on 70 metriä, joten pikkuisen isompikin purtilo mahtuisi alta. Myrskyjen varalta sillan kansi on tehty rautaristikosta, jotta vaarallinen ilmanpaineero ala- ja yläpinnan välillä kovalla tuulella ei aikaansaisi sillan keinumista. Täysmetallinen rakenne saa aikaan tietenkin infernaalisen metelin ratikan kulkiessa, mutta mitä nyt ei kestettäisi Voi että!-arkkitehtuurin takia. Ja onhan mainittu silta tärkeä Lissabonissa, missä joen suisto on leveä ja seuraava kiinteä ylityspaikka kaukana yläjuoksulla. Vaikka mitään liikenteellistä tarvetta ei olekaan, niin mikäli otetaan Lissabonista mallia, olisi tämänkaltaisen sillan alettava Eduskuntatalon paikkeilta. Siitä ratikka kolistelisi Musiikkitalon yläikkunoiden korkeudella ylittääkseen ratapihan. Pieni lovi olisi kai tehtävä eduskunnan eteen rakennettavan talon julkisivuun, mutta mitäpä siitä. Pitkänsillan kohdalla korkeutta alkaisi olla jo kohtalaisesti, mutta yhä korkeammalle pitäisi päästä. Ratikan kyydissä olevat voisivat Korkeasaaren kohdalla katsella alhaalla häkeissä olevia eläimiä, ja viimein ratikka tulisi kovalle maalle Kruunuvuoren huipulla. Tämäpä olisi jännittävä matka ja maalaiset tulisivat sankoin joukoin matkustamaan Helssinkiin raitsikalla, saadakseen kokea tämän elämyksen! Esko Karinen Tutut tähdet vievät mukanaan Taivaalla tutut tähdet. Hannu Niklander. Edico. HANNU NIKLANDER on kirjoittanut romaanin nuoruutensa päivistä; rakkaudesta, kokemuksistaan naismaailmassa ja uusmaalaisesta maaseudusta ja elämästä ajassa, jolloin pienviljelijöilläkin oli vielä lehmiä ja sika jouluksi teurastettavaksi. Kirja on myös kuvaus helsinkiläisten opiskelijoiden elämästä sekä nuorten palavasta halusta tulla runoilijoiksi. Taivaalla tutut tähdet on osittain väritettyä omaelämäkerrallista ajankuvaa 1970- ja 1980-lukujen murrosvaiheesta Vihdissä, Mäntsälässä ja Käpylässä. Niklanderin suomen kieli on kaunista, mutta samalla hyvin arkipäiväistä ja elävää. Kirjailija kokeilee myös länsiuusmaalaista murretta. Kuinka hän siinä onnistuu, sen tietänee yksin murteen taitaja. Äkkiseltään, mm. Karkkilan, Pusulan ja Vihdin puhuttua kieltä kuulleena, teksti vaikuttaa luonnolliselta ja juuri niin värikkäältä kuin se onkin. ?Se on tyrnää syötävää kun on pernaa seas?, emäntä sanoo, kun mämmituokkosesta lusikkaan tarttuu myös imeltyneitä perunankappaleita. Hannun rakkaus kihlattuunsa Railiin on kirjan kantava osa. Kun vastakaiku laimenee ja muuttuu niin sanotuksi ystävyydeksi, intohimokin on jo yksipuolista. Se voi käydä jopa tuskalliseksi kun huomaa, että kihloista huolimatta yhteinen koti jääkin haaveeksi. Syrjähypytkään eivät auta. Se on vain se vanha totuus, että aika parantaa. Tuttuja nuoruuden tuntoja, jotka tuovat muistoja myös lukijalle. Tiesittekö muuten mikä on lemmenleikissä ähtäriläinen asento? Se on sellainen, jossa daami makaa selällään jalat ilmaan koukistettuina ja kavaljeeri on kyljellään suorassa kulmassa daamiin nähden. Sen se ?vieraissa? käynti opetti. Niklanderin ?muistelmissa? saavat merkittävän sijan myös perinteet ja sukupolvien ylitse kulkeva ystävyys. Missä ovat ne uusmaalaiset navetat, joissa lannat luodaan käsin tai kanat käyvät tuvassa lämmittelemässä? On hienoa, että maalle muuttanut käpyläläispoika välittää tietoa, josta harva enää muistaa mitään tai netin ääressä edes välittääkään. EU määrää jo paskaläjänkin koon. Merkille pantavaa on myös se empaattisuus, jolla kirjailija kuvailee sukupolvien välistä vuoropuhelua. Nuori kirjailijanalku malttaa kuunnella kokemuksen ääntä ja itse asiassa ahmii vanhempien ihmisten tietoja ja taitoja. Harvassa taitavat tänä päivänä olla ne miehen tai naisen alut, jotka malttavat istua iäkkäämmän keskustelijan kanssa samaan pöytään rupattelemaan olemisen arvoista. Puhumattakaan, että panisivat jotain korvan taakse. Hannu Niklanderin Taivaalla tukkivat tähdet ?romaani on kaunokirjallinen palvelus sellaisille perinteille niin ?sodassa kuin rakkaudessakin?, joita vain elämän viisaus voi tuottaa. Kari Varvikko
• 9 20.1.2013 Muistikuvia Saarikoskesta VIIME SYYSKUUSSA tuli kuluneeksi 75 vuotta runoilija/kirjailija/ kääntäjä Pentti Saarikosken syntymästä. Ohessa omia muistikuviani aikakautensa kirjallisesta nerosta. Lukiessani aikoinaan Pekka Tarkan toimittaman Pentti Saarikosken nuoruuden päiväkirjoja ällistyin paitsi Pentin varhaiskypsyydestä, hänen mahtavasta egostaan ja seksuaalisuudestaan. Jo 16-vuotiaana hän kertoi olevansa narsisti; Narkissos, joka jumaloi omaa kuvaansa. Se näkyi niin hyvässä kuin pahassakin läpi koko hänen elämänsä. Hän oli mm. sitä mieltä, että hänen ei pitäisi iltaisin käyttää bussia, koska niska tulee kipeäksi, kun täytyy koko ajan olla kääntyneenä katsomaan kuvaansa ikkunasta. Narsistisen nuorukaisen itserakkaus/itsetyydytys oli jopa niin ylitsepursuavaa, että hän masturboi, siis runkkasi omiin päiväkirjoihinsa. Tarkka on ollut ainakin viisi kertaa tarkkana, kun on kirjannut toimittamilleen sivuille: ?Sperma liimannut sivut yhteen? tai ?Sivu sperman tahrima?. Mikä saa miehenalun mielikuvituksen sellaisiin sfääreihin, että hän liimaa sanomansa omalla siemennesteellään? Saarikosken seksuaalinen herääminen johti myöhemmin myös sielullisten suhteiden korkealentoiseen erotiikkaan. Runoissa aistillisuus ja lihallisuus saivat orgasmin samanaikaisesti. Yleensä Pentti kirjoitti käsin päiväkirjojaan, mutta siirtyessään kirjoittamaan kirjoituskoneella hän piti sitä onanian sublimaationa. Eli mies naputteli nautinnokseen, ajattelematta. Tutustuin Saarikoskeen joskus hänen vaihtaessaan kantapaikkansa Hansasta Kosmokseen 1960-luvulla. Mieleeni jäi noista päivistä huurteisen edessä lausuttu ilmaisu Mika Valtarin sanoin: ?Pillusi on minun illusioni.? Samoin herrat kertoilivat tarinaa siitä kuinka Valtari ja Sillanpää ajautuivat hoitoon samalle osastolle Lapinlahteen. Siellä Valtari oli todennut Sillanpäälle, että mehän olemme molemmat kirjailijoita. Tähän Sillanpää oli tokaissut: ?Juu, mutta minä olen meistä se Nobel-kirjailija.? Penaa paljon nuorempana pysyin kuitenkin lähinnä vain jonkinlaisena tarkkailijana enkä juuri osallistunut Hannu Salaman, Jorma Ojaharjun tai ?Johnny Walker? Pekka Haukisen mittavaan verbaliikkaan. SM-hopeaa nyrkkeillyt raskassarjalainen Jomppa toimi Saarikosken henkivartijana ja vaikka entinen merimies olikin, yleensä hänen ei tarvinnut tapella. Pelkkä olemus riitti hillitsemään ajatuksenkin päälle karkaamisesta. Ojaharju oli ylpeä roolistaan ja itsekin luovana ihmisenä, joskaan ei Saarikosken veroisena, hän seurasi ihailemaansa runoilijaa kuin hai laivaa. Ennen pitkää Saarikoski ja Ojaharju rupesivat saamaan myös yhteisiä juoppohulluuskohtauksia. Jomppa otti opikseen Pena ei. Alentunut itsetunto vaati edelleen, että ihmisten oli puhuttava hänestä. Ollessani Dublinissa 1970-luvulla tutkimassa Irlannin lehdistöä, tapasin toimittajia, jotka olivat ryypiskelleet Saarikosken kanssa. Kirjassa ?Kirje vaimolleni? vuodelta 1968 kirjailija kulkee James Joycen ja Leopold Bloomin mukana Dublinin kaduilla. Vielä 60-ja 70-luvuilla Dublinissa sosiaalihuolto oli rempallaan; mustalaiset ja kerjäläiset pummasivat kadunkulmissa. Kirjeessä vaimolle Saarikoski kertoi mm. entisen naisystävänsä aikanaan heränneen siihen, että hänellä oli pillussaan hiiri lämmittelemässä. Irish Timesin arkistonhoitaja muisteli, että kyllä siinä veri lensi vähän joka päästä, kun giniä juotiin putkeen viikkotolkulla. Vaikka Joycen kääntäjä olikin eläväinen kännipäissään, hän oli myös vetäytyvä ja yksinäisen tien kulkija. Hän saattoi kadota kantakapakoistaan päiväkausiksi tilittämättä kavereilleen missä milloinkin matkasi. Kun oletin sen johtuneen Saarikosken taloudellisesta tilanteessa, siihen ei oikein uskottu, koska moni köyhempikin lehtineekeri tarjosi kirjailijalle mielellään drinkin pari. Miehen puhutun englannin kielen taito ja ymmärtäminen oli vajavaista. Varsinkin irlantilaisten pubislangi vaatii englantia hyvin osaavaltakin pinnistelyä. Dublinissa Saarikoski ei ollut suuri naisten mies, koska elämän tuskan ja joskus ikävänkin upottaminen oli usein väkevämpää kuin hännän seisottaminen. Tapasin Pentti Saarikosken 1970-luvun loppupuolella ollessani Me-lehden toimituspäällikkönä. Ostin häneltä runoja. Ohessa yksi niistä, nimeltään Kerimäki. Myöhemmin Pentti soitti, että hän tarvitsisi jälleen rahaa. Lähetin hänelle maksumääräyksen Kerimäelle, jossa hän aikoi kirjoittaa lehdelle runon Kerimäen suurkirkko palaa. Runoa en nähnyt koskaan, mutta ei Kerimäen kirkkokaan ole vielä palannut. Kerimäki Hohti kuparille ja kullalle kun me soudimme kotiin, järven pohjalla kivet olivat ruskean värisiä Me olimme saunoneet, ja uineet järvessä ja lämmin ja vesi ja savun tuoksu olivat kietoneet meidät turvalli- suuden tuntuisesti, nyt me soudimme kotiin päin ja kuparille ja kullalle hohti järven selkä kun aurinko paistoi mäntyjen välistä kanervia pitkin Kesäyö, suviyö idylli me olemme syöneet punaisia mansikoita ja juoneet rypäleviinaa rikkaan miehen pöydässä me olemme kuulleet laulua ja soittoa kirkossa joka on maailman suurin puusta rakennettu jumalanpilkka järvien kultalautasella myrkkysieni: että saanko minä anteeksi pahat tekoni Kun idyllin viereen tulee epigrammi runo on valmis Kultalautasella kuparilautasella kirkko kuin sieni kuin pitsimyssy ja piian kypärä Kun minun sukulaisiani pappeja survottiin jäitten alle kevättalvella 18 että se oli oikein heille! Miksen minä vihaisi, minä en rakastaisi tätä saapashousuista ryppynaamaista kansaa jos en inhoaisi sen pappeja Kun vuonna 2003 kävin Pentin haudalla Heinäveden Valamossa hänen ristillään oli pyöreitä kiviä. Siinä oli myös 20 euroa kaljarahaa ja tölkki olutta. Ristillä roikkui harakansulka ja lappunen, jossa luki: ?Kaiken menetit, mutta sulkasi jäi.? Auli Kari Varvikko Hammashoitoa ja erikoishammaslääkäripalveluja Kannelmäessä 24 vuotta Vanhaistentie 3, 00420 Helsinki p. (09) 436 6390 Jari Ahlberg dos, EHL protetiikka ja purentafysiologia Jari Laitinen EHL suukirurgia, implanttikirurgia Birit Keva, yleishammaslääkäri Jaakko Partanen, yleishammaslääkäri Tuire Laitinen, suuhygienisti Sari Vuorinen, suuhygienisti MESSUJA KANNELMÄEN KIRKOSSA HILJAISUUDEN TUHKAMESSU ke 13.2. ? su 20.1. klo 10 messussa saarnaa eläkkeelle jäävä Riitta Järvinen. Lähtöjuhla kirkkokahveilla. ? su 27.1. klo 10 Rippikoulupyhän messu. Tervetuloa koko perheellä messuun iloitsemaan rippikoulusta! ? su 3.2. klo 10 Yhteisvastuun aloitusmessu. Messun jälkeen kirkkokahveilla voi ilmoittautua lista- ja lipaskerääjäksi. Tietoa Yhteisvastuukeräyksen kohteesta. Myynnissä yhteisvastuutuotteita. ? su 3.2. klo 16 Kynttilänpäivän puuhamessu. Mukana mm. Kannelnaperot-kuoro. ? su 10.2. klo 10 Kantaattimessu. Messumusiikkina Johann Ludwig Bachin kantaatti ?Ja, mir hast du Arbeit gemacht?. Vox Canora solisteineen, joht. Sirkku Rintamäki, Pete Vuorio, urut, soitinyhtye. klo 19 Kannelmäen kirkossa. Taizé-lauluja. Voit saada otsaasi tuhkalla piirretyn ristin katumuksen merkiksi. Paastonaika alkaa. VIRRESTÄ VOIMAA su 20.1. klo 18 Kannelmäen kirkossa. Kristittyjen ykseyden rukousviikolla: Veisuu yhdistää! Anne Myllylä, Aili Raitavuo ja Outi Tuppurainen, ortodoksinen kirkkolaulu. KIRKON AVOIN AAMUPYSÄKKI ti 22.1. ja 5.2. klo 9. Ehtoollinen kirkon kappelissa. Aamiainen (1e) seurakuntasalissa. ILTA KANNELMÄEN KIRJASTOSSA, Klaneettitie 5, to 24.1. klo 18. ?Meillä rukoillaan!? Ortodoksisesta kirkosta rovasti Veikko Purmonen, katolisesta kirkosta Risto Mantovani, Helsingin Vapaaseurakunnasta Ari Jänkälä sekä luterilaisesta kirkosta Anne Myllylä ja Aili Raitavuo. ILON PISAROITA ?RYHMÄ ?Omin avuin alakuloa vastaan?, Toimintakeskus Jennyssä 28.1.?8.4. joka toinen maanantai klo 13? 15. Osallistuvat haastatellaan. Ilm. 23.1. menn. ohjaajille: diakonit Heidi Metsälä, p. 09 2340 3842 ja Minna Valkiainen, p. 09 2340 3853. TYTTÖJEN JA POIKIEN KERHOT. Kok- kailua, sählyä, tanssia, askartelua. Lisätietoja mestat.fi/mestat/kannelmaki ja Kaijalta, p. 2340 3854 tai Pekalta, p. 2340 3851. TYTTÖJEN JA POIKIEN TALVILEIRI LOHIRANNASSA 15.?17.2. ala-asteikäi- sille. Hinta 35 e, sisaralennus myönnetään. Ilm. alkaa ke 23.1. klo 18 netissä ilmoittautumislinkistä: mestat.fi/mestat/kannelmaki YHTEISVASTUU 2013 ? Auttaa yksinäisiä vanhuksia Suomessa ja Kambod?assa. ? Tulisitko lipaskerääjäksi tunniksi tai pariksi viikoilla 6 ja 11 Prisma Kannelmäen kauppakeskuksen tiloihin ma?pe klo 16?19 sekä la 10?14? Ilm. Nina Rajamäelle, p. 09 2340 3823, nina.rajamaki@evl.fi Kannelmäen seurakunta, Vanhaistentie 6, 00420 HELSINKI, p. 09 2340 3800, www.helsinginseurakunnat.fi/kannelmaki, www.facebook.com/kannelmaenseurakunta