No 3 10.4.2024 • 60. VUOSIKERTA WWW.TANOTORVI.FI JULKAISIJA KAARELA-SEURA RY KAIKKI PARTURI-KAMPAAMOPALVELUT AMMATTITAIDOLLA KOKO PERHEELLE Soita tai varaa aika netissä 24/7 Meiltä myös Kevin.Murphy -tuotteet. TERVETULOA ! Salon Klipsi Kaari | Kantelettarentie 1 (Sokos) puh. 040 755 2580 | www.salonklipsi.fi AVOINNA ma-ke 10-18, to-pe 10-20, la 10-18 www.fysiosakura.fi Listahinnoista -50% ensimmäisestä käynnistä fysioterapiassa tai hieronnassa FT Pauli Harvilahdella Kannelmäen Fysio Sakura:ssa. Tarjous voimassa vuoden loppuun asti! Sitratori 3, 00420 Helsinki Puhelin 045 354 7474 Fysioterapia Hieronta Manipulaatio ”Minulle on erittäin tärkeää, että asiakkaani kokevat tulleensa kuulluksi ja saavat oikeanlaista hoitoa vaivaansa” FT Pauli Harvilahti Tanotorvi täyttää 60 vuotta Julkaisemme vuoden aikana uutisia menneiltä vuosilta OmaStadi äänestys päättyi katso toteutukseen päässeet Palvelemme teitä Kaaren Uudessa Apteekissa Kauppakeskus Kaaressa 2.krs. Olemme avoinna ma-pe 9-20, la 10-19 ja su 12-18 Malminkartanon apteekki palvelee ark. 10 -18 Luentosarja Kaarelan historiasta jatkuu Ilmainen nouto & palautus! Pesemme matot, takit, peitot, päiväpeitteet, tyynyt, petauspatjat, pyyhkeet, lakanat. Kilopyykki. HELPOTA HELPOTA ARKEASI & NAUTI ARKEASI & NAUTI PUHTAUDESTA! PUHTAUDESTA! Pesumesta / Puh 050 4848 222 / www.pesulat.com Laulukujalla, Kannelmäessä www.kantsunsavel.fi kantsunsavel Kantsun Sävelen VAPPUKATTAUS 1.5.2024 klo 12.00-18.00 Aikuiset 28€ Lapset 1-14v 1€ / ikävuosi VArAukset jA tiedusteLut info@kantsunsavel.fi puh. 044 739 8112 HAMMASPROTEESITYÖT SOITA JA VARAA AIKA 050 4677 229 H aaga | K auppalantie 4 Valmistamme käsityönä uudet hammasproteesit Proteesien korjaukset ja pohjaukset EHT hammasproteesien asiantuntija Tero Roine WWW.ERIKOISHAMMASTEKNIKOT.FI Klaneettitie 3, Helsinki | P. 040 187 1137 Ajanvaraus: www.cryoexpress.fi Kiinteyttää, vahvistaa ja muokkaa Syvemmän verinahkan kylmentäminen stimuloi fibroblastien* toimintaa kiihdyttämällä uuden kollageenin ja elastiinisäikeiden lisääntymiseen liittyvää synteesiä. Tämä parantaa ihon kiinteyttä. Tällä kupongilla -10 % ?
2 10.4.2024 MIKÄ ON PÄIVÄN VÄRISI , kysyi puheenjohtaja työkokoukseen osallistuneilta. Lähes kaikki vastasivat sellaisen värin, joka löytyi heidän vaatteistaan. Poikkesin valtavirrasta mustassa papinpuvussani toteamalla: keltainen. Keltaisen valitseminen ei ollut sattumaa. Sinä aamuna olin tuonut töihin keltamustan naamiaisasun lapsityöntekijöillemme lainaksi. (Perhetyön kevätkekkereissä voit ehkä bongata Maija Mehiläisen.) Pörriäisten maailmassa hilpeä väriyhdistelmä toimii varoituksena muille: ”olen vaarallinen, älä koske minuun tai satutat itsesi”. Myös ihmiset pukeutuvat huomioväreihin suojautuakseen vaaralta rakennustyömailla, lenkkipoluilla liikenteessä. Katsoessani toimistomme ikkunasta näin kuinka joukko turvaliiveihin puettuja päiväkotilapsia kulki kadulla ohjaajiensa kanssa. Kauniissa jonossa tepastelleet lapset hohtivat kuin liikennemerkit, oikeat tienviitoittajat. Aina vaaran tai toivon merkeissä ei ole värikoodeja mukana. Tietoisuuteemme vyöryy henkilökohtaisia ja yhteisesti jaettavia huolia läheltä ja kaukaa. Julkisessa keskustelussa tulevaisuuden näköalat kuvataan helposti ikäviksi, vaikka faktojen maailmassa tilanne olisi toisin. Tietoisuus ei aina lisää tuskaa vaan voi myös antaa aidon mahdollisuuden valintojen tekemiseen. Jeesuksen kärsimysviikolla tehtiin tulevaisuuteemme vaikuttavia valintoja. Vallanhimoisten viisaus ja tarkoitusperät paljastuivat raadollisiksi. Vaaran merkit sivuutettiin ja valhe peittosi viattomuuden. Häpäisty Jeesus uhrasi henkensä ristinpuulla. Hän koki turvattomuuden, yksinäisyyden, kivun ja kuoleman kauhun, peloista pahimmat. Pimeys peitti maan. Valo sumentui. Äärimmäisen pahuuden keskellä kyvykkäimmänkin voimat loppuivat. Käsittämättömällä tavalla synkkyys kuitenkin väistyi. Jumala toimi parhaaksemme – Jeesus kukisti kuoleman vallan. Armon ilosanoma syntyi toivottomuuden keskelle. Ylösnoussut kutsuu perheväkeään uuteen hehkuun, totuuden ja valkeuden tien kulkijoiksi koko maailmaa. Värit ovat valon heijastumia erilaisilta pinnoilta. Värien erottuminen ympäristöstä riippuu läsnä olevasta valon määrästä. Pimeän talven aikana kaipasin hehkuvia värejä ympärilleni. Kevään pidentyneet päivät ovat tuoneet helpotusta valon kaipuuseen. Luonto todistaa, toivoa on. Ja niin myös lähellä olevat ihmiset, ketkä heijastavat sisäistä valoaan – Kristusta – toinen toisilleen. Kyllä tästä selvitään. ”Kun on toisessa kädessä Jumala ja toisessa olet sinä, niin me voimme yhdessä oppia elämään ihmisinä.” Pääsiäinen jatkua saa Tervetuloa jakamaan yhteistä pääsiäisiloa seurakunnan tapahtumiin! Virpi Koskinen Kannelmäen seurakunnan kirkkoherra, rovasti Vaaran merkit – voittava valo Yhteisellä tiellä Bök i Kårböle IDAG KÄNNER VI MALMGÅRD som ett bostadsområde i Kårböle i norra Helsingfors med ca 8500 invånare, som bor i en urban miljö. Tolfmans och Gamlas åkrarna finns delvis kvar i sydost som öppna landskap och de försvaras kraftigt av invånarna på Malmgård. Under 1500och 1600-talen utvecklades Malmgård till den största gården i Kårböle. Malmgård har aldrig varit i privat ägo utan utgjort i begynnelsen en förläning dvs kronans säteri där torpen ingick. Amiral Bengt Juusten, biskopens brorson, erhöll hela Kårböle by jämte Tavastby som förläningar för sina framgångar vid Svensksund och i Narvas vatten. På lantmätare Brotherus karta från 1695 är stomhemmanen Husbacka, Abrams, Tolfmans och Gamlas utritade och Malmgård är betäcknat med namnet ”Gården”. Förläningarna återgick till kronan i reduktionen 1683. På 1700-talet var Malmgård löjtnantsboställe. Den första löjtnanten på Malmgård var tyskbördiga Giert von Glan. Löjtnantsbostället medförde som innehavare av gården ett tjugotal löjtnanter och de ständiga bytena försämrade omsorgen om gården. Kung Karl IX förutsatte senare att man bodde på gården för att förhindra att gårdarna blev dåligt omskötta. På 1800-talet, under Storfurstendömet Finlands tid, var Malmgård en arrendegård fram till 1930-talet. Överste Johan Wentzel Rotkirch innehade gården först som boställe och sedan som arrendegård. Senare arrendatorer var bl.a löjtnanten Carl Wilhelm Reuterskiöld, kapten Wilhelm Becker samt agronomen Johannes Jernström fram till 1903. Justitieministeriet hyrde Malmgård för fångvård fram till 1942 och Helsingfors universitet övertog därefter gården helt för utveckling av jordbruksmaskiner och utbildning i agroforstvetenskaper fram till 1980. Gården omfattade 700 ha och arbetsmängden med den tiden redskap i slutet av 1800-talet behövde mycket mänsklig arbetskraft. I granskningsprotokollen från 1881 framgår att torpen var sju till antalet. Dessa torp var Weckborgs, Alkärr, Magnuskärr, Pilslätt, Stärken, Hongasmossan och Nabo. Då husbonden avlidit på de tre sistnämnda torpen övertog Malmgård de tre torpens odlingar och mark. Det förutsatte mycket arbetskraft. Vid sekelskiftet 1900 betalade torpen hyra till gården i form av dagsverk dvs arbete. Weckborg som nu använde namnet Storkens (Edvard Collán, 1920 Johannes Lehtinen) arbetade på Malmgård 155 arbetsdagar i året med en arbetskarl jämte häst. Det betydde i praktiken nästan hälften av årets dagar. Även det egna torpets odlingar skulle skötas. Antalet arbetsdagar avgjordes av torpets storlek. Arealerna på torpen var omkring 35-40 ha. Det största torpet Alkärr (Otto Holmström, 1920 Edvin Santala) stod för 306 karladagar och 11 kvinnodagar, Pilslätt (Ferdinand Rönnkvist, Fridolf Österberg) 208 karladagar och 11 kvinnodagar och Magnuskärr (Daniel Matson. Karl Holmberg, 1920 Alfred Kotisalo) för 130 respektive 6 arbetsdagar per år. Torparna bodde i små, grå omålade torp, uthusen bestod av fähus och svinstia. I bastun föddes barnen och där tvättade man sig inför helgen. På åkern odlades främst potatis, morot, rödbeta och kål. Torpen sålde sina odlade produkter och mjölk på torget i Helsingfors. Till torget åkte man med häst och kärra. Torglasset måste förberedas dagen och kvällen innan, korna mjölkas tidigt på morgonen och avfärden inledas i ottan. Sandvägen till Helsingfors var krokig, gropig och dammig och hästen kunde vara bångstyrig. Min farmorsfar Edvard Collán var torpare på Storkens. Astrid Nurmivaara Malmgård och gårdens torpare i Kårböle Jumalanpalvelukset Kannelmäen kirkossa • Messu sunnuntaisin klo 10. • Ehtoollishetki keskiviikkoisin klo 18. • Helatorstain sanajumalanpalvelus torstaina 9.5. klo 10 Iltaehtoollinen Malminkartanon kappelilla su 5.5. klo 18. Toteutuksesta vastaavat vapaaehtoiset seurakuntalaiset. Musiikia Kannelmäen kirkossa • Virsiä ra(i)kkaudella la 4.5. klo 16. • Taivaanrannan Valolokki: Maria Kujanpää, laulu, saksofoni, piano, perkussiot. Tuiki Järvensivu, laulu, viulu, barokkiviulu, mandoliini. Henna Nieminen, laulu, piano, perkussiot. Konsertti tarjoilee innostavia sovituksia vanhoista tutuista sekä uudemmista tuoreista virsistä kolmen ammattimuusikon muodostaman yhtyeen musisoimana. Vapaa pääsy, ohjelma 10 €. • Luoteis-Helsingin musiikkiopiston konsertit (Vapaa pääsy): Ma 8.4. klo 18 Pop-konsertti. To 11.4. klo 17.30 Kevään solinaa -lastenkonsertti. Pe 12.4. klo 18 ”Lopuksi” -oppilaskonsertti. • Lauletaan yhdessä Avoin yhteislaulutilaisuus kanttori Anne Myllylän kanssa to 18.4. ja 2.5. klo 10.15–11.30. Eläkeläisten päivähetki parittomien viikkojen keskiviikkoisin 10.4., 24.4. ja 8.5. klo 12.30–14. Klanulla. Tervetuloa keittolounaalle ja tapaamaan muita eläkeläisiä. Alussa lyhyt hartaus, minkä jälkeen vapaata seurustelua. Vapaaehtoinen maksu Kannelmäen seurakunnan diakoniatyölle. Klanun mummola la 11.5. klo 10–13. Vapaaehtoiset mummot toivottavat lapset aikuisineen tervetulleiksi Klanulle viettämään aikaa yhdessä. Avoimet ovet. Tarjolla välipalaa. YHTEISVASTUUKERÄYS 2024 Vuonna 2024 Yhteisvastuu keskittyy nuorten elämänhallinnan ja mahdollisuuksien parantamiseen Suomessa ja maailmalla. Avun vievät perille HelsinkiMissio, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat ja Kirkon Ulkomaanapu. Kannelmäen seurakunnan Yhteisvastuukeräykseen voit lahjoittaa: • Verkkolahjoitussivulla: yhteisvastuu.fi/ kannelmaki • MobilePay 47535 • Yhteisvastuun pankkitilille: Aktia FI82 4055 0010 4148 41, Nordea FI16 2089 1800 0067 75, OP FI14 5000 0120 2362 28. Viitenumero 308171 Keräyslupa RA/2020/639/Kirkkopalvelut. Nettisivut: helsinginseurakunnat.fi/kannelmaki. Kirkko Vanhaistentie 6 Virasto ja Klanu, os. Klaneettitie 6–8 A, p. 09 2340 3800, ma–pe klo 9–14, kannelmaki.srk@evl.fi Malminkartanon kappeli, Vellikellonpolku 8 Seuraa somessa FB: Kannelmäen seurakunta, Kannelmäen seurakunnan lapset ja perheet. IG: @kannelmakisrk, @kantsunurkka Edvard Collán
10.4.2024 3 Pääkirjoitus KAARELA-SEURA RY:N TEHTÄVÄNÄ on ajaa kaupunginosamme ja sen asukkaiden asioita ja vaikuttaa yhteiseen tulevaisuuteemme. Sääntöjen mukaan yhdistys toimii yhdyssiteenä kaupungin viranomaisiin, joille se tekee tarvittavia esityksiä ja antaa lausuntoja. Seura toimii yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa ja suorittaa tiedotustyötä ja julkaisutoimintaa sekä järjestää erilaisia asukastapahtumia. Tämä lehti on esimerkki seuran julkaisutoiminnasta. Vieressä on juttu asukastapahtumasta. Asukasyhdistystoiminnassa kyse on vapaaehtoisuudesta. Seuran hallitus ja jäsenet toimivat yhdessä yhteisten asioiden edistämiseksi ja asukkaiden äänen kuulumiseksi. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita. Demokraattisesti valittu hallitus ottaa kantaa asioihin, puolustaa alueen etuja ja pyrkii tukemaan kaupunginosan säilymistä elinvoimaisena ja turvallisena ympäristönä. Myös seuran julkaisema lehti, eli tämä Tanotorvi tehdään vapaaehtoistyönä. Kukaan ei saa siitä palkkaa, en edes minä, sillä kustannustoiminta on muuttunut niin kannattamattomaksi, että työ tehdään lähinnä kotiseuturakkaudesta. Lehden kolumnisteillekaan ei makseta kirjoituspalkkioita, vaan he tuottavat sisältöä omasta halustaan. Kaarela-Seuran toiminta on viimeisinä kahtena vuotena laajentunut myös alueen asukastalon ylläpitoon. Asukastalo Purpurista ja yhteisöllisyyden kehittämisestä on tullut toiminnan keskeinen kohde. Asukastalon tarkoituksena on antaa asukkaille mahdollisuuksia kokoontumisiin, kerhoihin ja yhdessäoloon. Asukastalotoiminta rahoitetaan pääosin kaupungin tuella, jota yhdistys anoo vuosittain. Asukastalotoiminnan myötä yhdistys on joutunut alisteiseen asemaan kaupungin suhteen, koska nykyisin suurin osa yhdistyksen taloudesta liittyy asukastalon ylläpitoon ja on kaupungin tuesta riippuvaista. Yhdistys ei ole kaupungin instanssi tai jatke, vaan itsenäinen juridinen henkilö. Sen toiminta ei kuulu kaupungin toimivaltaan, vaan se toimii yhteistyössä kaupungin kanssa. Kaupunki on kuitenkin pyrkinyt viime aikoina yksilöimään ja yhdenmukaistamaan asukastalotoimintaa, luomaan sääntöjä ja kontrolloimawan yhdistysten ylläpitämien tilojen rahankäyttöä. Muutos hämärtää asukasyhdistysten alkuperäistä merkitystä. Jos yhdistysten tehtävänä on ollut puuttua kaupungin toimintaan, niin nyt kaupunki puuttuu yhdistysten toimintaan ja edellyttää niiltä jonkinlaista marssijärjestystä ja toimintaideologiaa, joita peilataan kaupungin omiin idealistisiin päämääriin. Tämä ei vain oikein sovi siihen ideaan, että niin seuran kuin sen julkaiseman lehden tarkoitus on tuoda asukkaiden asiat ja mielipiteet kuuluville, risuineen ja ruusuineen. Lehti ei saa rahoitusta kaupungilta, mutta kaupungin mielestä lehden pitäisi tuottaa kaupungin linjan mukaista materiaalia, etenkin kun lehteä tehdään kaupungin rahoittamassa asukastalossa. Ei väliä, vaikka Tanotorvi maksaa työtilastaan käypää vuokraa ja mainostaa asukastaloa ja kaupungin tapahtumia ja tiedotteita veloituksetta. Järjestely ei kuulosta demokraattiselta tai kestävältä. Yhdistyksen idea perustuu alhaalta ylöspäin suuntautuvaan palautteeseen ja toimintaan, ei ylhäältä alaspäin suuntautuvaan, mutta taloudellinen kytkös sitoo yhdistyksen ääntä enenevissä määrin ja on tekemässä siitä kaupungin käsikassaran. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt? Jauri Varvikko jauri.varvikko@eepinen.fi Asukasyhdistyksen toiminnasta Seuraava numero ilmestyy 8.5.2024. Aineisto toimitukseen 26.4. mennessä. Kaupungin kuihtunut tuki sammutti Mätäjokifestivaalit Mätäjokifestivaalia ei tänä vuonna järjestetä. Kaarela-Seura ry ei saanut tapahtuman järjestämiseen riittävää tukea kaupungilta. MÄTÄJOKIFESTIVAALI on järjestetty aina vuodesta 1996 lähtien. Viime vuonna tapahtuma pidettiin 26:n kerran. Välivuosia oli koronaepidemiasta johtuen kaksi. Mätäjokifestivaalien historia ulottuu Helsingin kaupungin rakennusviraston 1990-luvulla tekemään päätökseen, jonka perusteella Malminkartanon ja Kannelmäen välillä virtaavan Mätäjoen rannat kunnostettiin ja joen virtaamaa lisättiin. Kannelmäki-päivät Mätäjoelle Kannelmäki-Seuran ja sittemmin Kaarela-Seuran perinteiset Kannelmäki-päivät, joita oli pidetty aina vuodesta 1965, olivat kasvaneet niin suuriksi, että Kannelmäestä ei löytynyt enää tilaa niiden pitämiseksi. Juhlia oli aiemmin vietetty niin Kannelmäen peruskoulun tiloissa, Kannelmäen vanhalla ostarilla, Vanhaistenpuistossa kuin muutaman kerran Sitratorillakin. Mätäjoen kunnostus ja sen levennys lavoineen avasi oivan mahdollisuuden viettää kansanjuhlaa Kartanonhaan laajalla nurmikentällä. Monipuolista ohjelmaa Mätäjokifestivaalien ohjelmisto on kolmen vuosikymmenen aikana ollut monipuolinen ja tarjonnut estradin niin valtakunnallisille kuin paikallisille esiintyjille, oman seudun poliitikoille kuin kaupungin päättäjillekin. Festivaaleilla on aina ollut runsaasti myyntikojuja ja erilaista sivuohjelmaa. Parhaimmillaan paikalla on ollut yli 5 000 alueemme asukasta kerrallaan. Vaativa festivaali Tämänkaltaisten juhlien järjestäminen on vaatinut Kaarela-Seuralta ja sen vapaaehtoistyöntekijöiltä useiden kuukausien panostuksen ja suunnittelun. Juhlia ei ole heitetty lonkalta, vaikka järjestäjien kokemus vuosien mittaan karttuikin. Tilaisuuden järjestäminen on ensisijaisesti vaatinut taloudellisia harteita. Kaarela-Seura ry on voittoa tavoittelematon yhdistys ja kaikki sen hankkimat varat on käytetty vuosittain alueen asukkaiden hyväksi. Mätäjoki-festivaali on ollut seuralle suuri ponnistus, jotta järjestelykustannukset on saatu pidettyä kurissa. Useina vuosina tapahtuma onkin jäänyt miinukselle, kun sääolosuhteet eivät ole olleet otolliset. Hyvinäkin vuosina taloudelliset voitot ovat olleet vähäisiä, koska tapahtuma on asukkaille ilmainen, eikä sen tarkoituksena ole ollut tuottaa yhdistykselle voittoa, vaan tarjota mieleenpainuvaa ohjelmaa ja viihdettä alueen asukkaille. Riittämätön tuki Helsingin kaupunki on osallistunut tapahtuman järjestämiseen vuosittain haettavalla projektirahoituksella. Tuen suuruus on ollut aiemmin 7 000 euroa, mutta koronan jälkeen tukea on systemaattisesti pienennetty ja vaatimuksia taas kasvatettu. Vastaavasti yleinen hintojen nousu on kasvattanut menoja. Tänä vuonna kaupunki sitoutui rahoittamaan Mätisfestareita 3 500 eurolla. Se on auttamattomasti liian vähän, sillä pelkän esiintymislavan ja tekniikan osuus on yli 3 000 euroa. Seuralle syntyy tämän lisäksi tapahtuman järjestämisestä erinäisiä pakollisia kuluja, joista ei voi tinkiä: vakuutusmaksuja, valvontamaksuja, lupamaksuja, teostomaksuja, sähkökuluja, saniteettitilamaksuja ym. noin 3 000 euron edestä. Esim. pelkät vessat maksavat noin 700 euroa. Jo viime vuonna seura joutui luopumaan penkeistä, sillä niiden kertavuokra on 550 euroa. Tähän päälle tulevat sitten esiintyjäpalkkiot, jotka ovat vaihdelleet vuosittain noin 2 000 3 000 euron välillä. Riskit huomioitava Festivaalibudjetti on hieman vuodesta riippuen ollut noin 8 000 10 000 euroa, josta Kaarela-Seura on viime vuosina joutunut keräämään itse noin puolet. Esim. vuonna 2022 festivaali tuotti 1 500 euroa tappiota, joka maksettiin järjestäjien omasta pussista, käytännössä hallituksen jäseniltä. Kaupunki osallistui tuolloin kuluihin 4 000 eurolla. Seuran kannalta tilanne on kestämätön, sillä jos sattuu huono sää, jäävät seuran tulot minimaalisiksi, koska myyntipaikat eivät tuota, makkaraa ja arpoja ei osteta. Seuran päätulonlähde on jäsenmaksut, eikä niitä ole tarkoitettu tapahtumien tappioiden kattamiseen. Hallituksen jäsenillä ei yksinkertaisesti ole kykyä ottaa tapahtuman järjestämisestä sellaisia riskejä, jotka voisivat johtaa yhdistyksen varattomuuteen. Tässäkö tämä oli? Kokonaisuudessaan asia on surullinen, sillä Mätäjokifestivaali on ollut hyvin suosittu ja pidetty tapahtuma alueen asukkaiden keskuudessa ja sinne on tultu pitkienkin matkojen takaa. Tilaisuudesta ehti muodostua jo perinne, jonka myös maahanmuuttajaperheet ehtivät löytää. Viime vuonna tilaisuus osui hyvin yhteen myös OmaStadin Mätäjokilaakson kaupunkipuiston Läntisen Helsingin keskuspuiston lanseerauksen kanssa, jonka tarkoituksena on virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääminen alueella. Näillä näkymin Mätäjokifestivaali ei tapahtumana tähän kokonaisuuteen enää käy. Kaupunki sen sijaan sijoittaa alueen ’toiminnallisuuteen’ 225 000 euroa, josta kalusteisiin, varusteisiin ja vihertöihin 165 000 euroa. Festareihin ei kuitenkaan ole varaa sijoittaa, vaikka festivaali on ollut koko alueen vuosittainen päätapahtuma. Kartanonhaan tapahtumasähkötolppa jäänee muistuttamaan asukkaita menneistä juhlista. Jauri Varvikko Kaarela-Seura ry Viime vuonna Mätäjokifestareita juhlittiin aurinkoisessa säässä. Tanssiteatteri Tsuumi järjesti spontaanin tanssija musiikkiesityksen Mätäjoen laiturilla.
4 10.4.2024 ”LAPSIYSTÄVÄLLINEN KAUPUNKI on hyväksi kaikille”. Näin oli otsikoitu kaupunkimuotoilija Päivi Raivion mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 29.3.2024. Hän peräänkuuluttaa lasten ottamista mukaan leikkipaikkojen suunnitteluun. Seuraavan kerran kun pohdimme katujen liikenteen nopeusrajoituksia, leikkipaikkojen värimaailmaa tai aukioiden kalusteita, kannattaa miettiä lasten näkökulmaa. Siellä missä lapset viihtyvät, viihtyvät myös kaikenikäiset kaupunkilaiset, kirjoittaa Päivi Raivio. Mikäpä olisi sen ylellisempää kuin istahtaa penkille, josta voisi seurata lasten puuhasteluja leikkipuistossa. Salaa mielessään ihan vähän pelkäisin miten noin pienet voivat kiipeillä noin korkealla tai liukua liukumäessä, joka minun mittapuuni mukaan on ihan liian korkea noin pienille. Voisin nauttia värikkäistä kalusteista, huojuvista puista, syödä eväitä pöydän ääressä ja jutella lasten ja heidän seurassaan olevien aikuisten kanssa. Ilmapiiri olisi puistossa/ leikkipaikassa sellainen, että mummu voisi mennä sinne vaikka hän olisikin yksin. Aikanaan kun vanhin tyttäreni oli kesällä puolivuotias, oivalsimme hänen kummiensa kanssa, että voimme mennä Linnanmäelle, kun meillä on lapsi mukana. Onneksi lapsella oli niin hyvät unenlahjat että hän nukkui kun aikuiset kävivät laitteissa ja nauttivat huvipuiston ilmapiiristä. Minä peräänkuulutan että kaupunkisuunnitteluun otettaisiin mukaan meitä vanhempia asukkaita. On sydäntä särkevää seurata, miten mahdotonta on rollaattorin kanssa selviytyä kadun yli niin nopeasti mitä liikennesuunnittelijat ovat päättäneet. Autoilijoillahan on pääsääntöisesti kiire ja he lähtevät mielellään liikkeelle, kun valot sen heille sallivat. Ovelasti voitaisiin elämänrytmiä hiljentää jo ennen kuin se on fyysisesti pakko. Asuinympäristöömme kuuluu muutakin kuin lasten leikkipaikat. Pelkästään penkkien laittamisella suosittujen kävelyreittien varrelle parannettaisiin monen liikkujan elintasoa. Pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden väylät ovat usein niin epäselviä ettei parhaalla tahdollakaan pysty valitsemaan oikeaa puolta. Jos asfaltilla on pyörän kuva ja jalankulkijan kuva, tiedän missä kuljen. Sitä en vain tiedä missä sähköpotkulaudalla pitäisi tai saisi liikkua. Enkä ihan aina osaa tulkita mitä pelkkä nuoli tarkoittaa. On epämiellyttävää kulkea kävelytiellä oikealla ojan reunassa. Pyörät ja laudat suhahtelevat selän takaa – usein hyvin kovaa vauhtia. Ja jos päätän rohkeasti siirtyä vasemmalle kaistalle, saan pyöräilijöille kiukkuisia kommentteja. Päivi Raivio lopettaa kirjoituksensa toteamukseen: ”Kaupungit, jotka ovat valinneet kaupunkisuunnittelun lapsiystävällisyyden keskeiseksi strategiakseen, menestyvät myös monilla muilla mittareilla”. Rohkenen väittää että vanhusystävällisyys ei taatusti vähennä menestystä vaan päinvastoin. Nykyhallituksen yksi myönteisistä hankkeista on meidän tavallisten kansalaisten liikuntaan lisätyt määrärahat. Odotan jännityksellä mitä rahoilla tehdään ja mitä minä hieman hoiperrellen etenevä vanha nainen niistä hyödyn. Ehkäpä penkkejä ja ulkokuntoilupaikkoja. Jotta kaupunkija liikennesuunnittelijat ymmärtäisivät mistä vanhuudessa on kyse, heidän ja kyllä ihan muidenkin pitäisi mennä katsomaan Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämölle musiikkikomediaa Forever Young. Arena-näyttämö on muutettu näyttelijöiden ja tanssijoiden vanhainkodiksi. Mitäpä muuta vanhainkodin asukkaat haluaisivat tehdä kuin esiintyä. Kodin johtajatar (Vappu Nalbantoglu) ei paljon piittaa asukkiensa harrastuksista, riittää kun hän saa esitellä omia avujaan vetäessään jumppatuokiota asukkaille. Onhan se kliseistä kun alaikäiset näyttelijät esittävät ”puolihöperöisiä” vanhainkodin asukkeja kaikkine kommervenkkeineen ja hassutuksineen. Mutta siinä samalla katsoja tajuaa miten monenlaista vanhuutta voi viettää. Näyttämöllä Vuokko Hovatta, Juha Jokela, Pertti Koivula ja Leenamari Unho ja Mikko Vihma. Leena-Maija Tuominen Lapset, aikuiset ja vanhukset Omastadi-äänestyksen tulokset julkaistu lännessä läpi 9 ehdotusta Helsingin kaupungin osallistuvan budjetoinnin äänestys eli OmaStadiäänestys on päättynyt, ja tulokset ovat nähtävissä osoitteessa https://omastadi.hel.fi/processes/ osbu-2023/f/190/results. OmaStadissa äänesti 41 962 helsinkiläistä lähes 700 ehdotuksesta. Äänestysprosentti oli 7,1. Kaupunki toteuttaa 44 äänestyksessä eniten ääniä saanutta ehdotusta, jotka mahtuvat alueen budjettiin. Pormestari vahvistaa äänestystuloksen maaliskuun aikana, ja äänestystulos on virallinen vasta pormestarin vahvistuksen jälkeen. Läntisellä suurpiirillä toteutetaan 9 hanketta. Ehdotuksia oli alkujaan 105 kpl. Budjetin koko on 1 534 011 euroa. Ehdotus Budjetti Ääniä 1. Mätäjoen siistiminen 35 000 € 855 kpl 2. Kukkaloistoa ihmisille ja pölyttäjille 200 000 € 808 kpl 3. Lisää ulkokuntosaleja läntiselle suurpiirille 350 000 € 737 kpl 4. Uimalaituri Pikku Huopalahden läheisyyteen 100 000 € 693 kpl 5. Kuntoportaat Haagan läheisyyteen 250 000 € 686 kpl 6. Lisää niittyjä ja niittytoimintaa luonnonketoja ja villiniittyjä 100 000 € 671 kpl 7. Pikku Huopalahden ulkoilureitille näköalapaikka/lintutorni 350 000 € 664 kpl 8. Seurasaaren rantapoukama: eväsretkija uimapaikka 100 000 € 550 kpl 9. Keinuja myös liikuntavammaisille 35 000 € 292 kpl ENITEN ÄÄNIÄ SAI Mätäjoen siistiminen, jossa toivottiin erityisesti Mätäjoen kunnostamista Kannelmäen ja Lassilan välisellä alueella, sillä joki on monin paikoin kasvanut umpeen ja joki lähes kadonnut. Ehdotuksen arviointi ”Ekosysteemin kannalta pajukkoinen ja ryteikköinen penger on suositeltava, ja mitä enemmän varjostavaa puustoa on, sen parempi. Ajan mittaan isoimmat puut kasvavat luontaisen kehittymisen myötä (esim. Hallainvuoressa on käynyt juuri näin ja puro virtaa). Luonnonmukaiset purot pidetään luonnonmukaisina, myös Helsingin kaupungin strategian mukaisesti (LUMOohjelma). Mätäjoen varsi on lisäksi luonnonsuojeluohjelmassa (Talin rantalehto ja Mätäjoen varsi). Mätäjoen kunnostaminen voitaisiin toteuttaa esimerkiksi suojavyöhykkeillä ja kutusoran lisäämisellä. Puunrunkoja poistetaan ainoastaan, jos ne padottavat vettä. Ehdotuksen toteutustapa edellyttää siis yksityiskohtaisempaa tarkastelua (esim. maanalainen infra, tulevat rakennushankkeet, kaavoitus, luontoarvot), mikä voidaan tehdä vasta yhteiskehittämisvaiheessa, toteutukseen osallistuvien asiantuntijoiden kanssa.” Tule mukaan suunnittelemaan Yhteiskehittäminen alkaa toteutukseen etenevien hankkeiden kommentoinnilla ja ideoinnilla omastadi.hel.fi-sivustolla 8.4.2024 ja jatkuu 21.4. asti. Verkkosivuston kommenttikenttien kautta voi osallistua yhteiskehittämiseen sujuvasti, kun se itselle sopii. Helsingissä järjestetään huhtija toukokuussa kolme tapahtumaa, joissa kaupunkilaiset ja kaupungin asiantuntijat keskustelevat ja suunnittelevat yhdessä sitä, miten hankkeet toteutetaan. Työpajoissa on tavoitteena keskustella yhdessä siitä, miten hankkeiden toteutus onnistuisi parhaiten erilaisia mielipiteitä huomioiden. Läntisen suurpiirin ehdotusten yhteiskehittämistapahtuma järjestetään Oodissa 6.5. kello 17-19.30 Keskustakirjasto Oodissa, Töölönlahdenkatu 4, 00100 Helsinki. Siellä kaupunkilaiset ja kaupungin työntekijät suunnittelevat toteutettavia OmaStadihankkeita yhdessä. (kts. https://omastadi.hel. fi/pages/yhteiskehittamistapahtumat ) Osallistuva budjetointi on vakiintunut toimintatapa Helsingissä. Se innostaa kaupunkilaisia osallistumaan ja vaikuttamaan. OmaStadin kolmannella kierroksella käytetään 8,8 miljoonaa euroa asukkaiden ehdottamien ja äänestämien hankkeiden toteuttamiseen. Tanotorvi 60 vuotta Tanotorvi täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Kannelmäki-Seura ry perustettiin vuonna 1961, vanhan Kannelmäen syntymän aikoihin. Keskeiseksi tavoitteeksi muodostui tiedonkulun tehostaminen. Ensimmäisiä suuria hankkeita oli kotiseutulehden julkaiseminen. Loppuvuodesta 1963 tehtiin päätös lehden perustamisesta ja vuonna 1964 oltiin valmiita lehden julkaisemiseen. Lehden tarkoituksena oli antaa alueen yhdistyksille ja toimijoille väylä oman informaation julkaisemiseen. Lehden kaikki ensimmäiset numerot eivät ole valitettavasti toimituksen hallussa, vaan Kansallisarkistossa, mutta pyrimme julkaisemaan tämän vuoden aikana joitakin leikkeitä lehden ensimmäisiltä vuositaipaleilta. VARSIN MONI tämän lehden saaja on kiinnostunut tietämään, mikä on saanut EteläKaarelan järjestöt perustamaan uuden kotiseutulehden. Helsingissähän ilmestyy lehtiä jo aivan tarpeeksi, lehtiä lapsille ja aikuisille, naisille ja miehille, aikakauslehtiä, sanomalehtiä ja ilmoituslehtiä. Yksi lehti on kuitenkin tähän saakka puuttunut, ja se on yksinomaan Etelä-Kaarelan asioihin paneutuva kotiseutulehti. Me Kannelmäessä, Hakuninmaalla ja Maununnevalla asuvat kansalaiset tiedämme enemmän Afrikan asioista kuin omistamme. Emme tiedä, millaiseksi lähin kotiseutumme tulevaisuudessa muovautuu, emme tiedä meneillään olevista uudistuksista, emme tunne järjestöjemme toimintaa emmekä toisiamme. Tämä on aivan luonnollista sen vuoksi, että laajaIle alueelle leviävät sanomaja aikakauslehdet eivät toki voi paljon suoda palstatilaa muutamalle asumalähiölle. Oma apu tässäkin paras apu, ovat täkäläiset järjestöt todenneet. Kannelmäki-Seuran aloitteesta toistakymmentä, eri harrastusaloja edustavaa järjestöä on jo jonkin aikaa pitänyt neuvoa oman uutisja tiedotuslehden perustamisesta. Niin onkin päätetty perustaa kotiseutu lehti, jonka julkaiseminen on jätetty Kannelmäki-Seuran toimeksi. Seura vastaa lehden taloudesta, mutta järjestöt antavat toimituksen käytettäväksi aineistoa, joka täyttää noin puolet lehden palstoista. Tämän lehden ohjelma on selväpiirteinen. Vapaana puolueja mahdollisimman monelta muista sidon naisuuksista lehti julkaisee uutisia Etelä-Kaarelan tapahtumista ja suunnitelmista sekä tietoja järjestöjen työkentältä. Se koettaa varata kullekin yrityksessä mukana olevalle järjestölle palstatilaa vuoden mittaan tasapuolisesti. Toimituksen asia on huolehtia siitä, että uutiset ovat aiheiltaan ja sävyltään kotiseutulehdelle soveliaita. Haluamme osoittaa, että Etelä-Kaarelassa vallitsee vilkas harrastuselämä, joka tarjoaa kaikille mahdollisuuden toimintaan taipumuksien, mielenkiinnon ja ikäkauden mukaan. ’’Tanotorvi” on uuden lehtemme nimi. Toivokaamme, että se ei ainakaan aivan pian surkastuisi ”Pajupilliksi”, johon siihenkin löytyy paikallisesta nimistöstä aihe. Toistaiseksi lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, sivumäärä on riippuvainen varojen saannista. Uusi lehti on syntynyt Tanotorvi nro 1 1964
5 10.4.2024 VIEHÄTTÄVÄ LAULUTÄHTÖSEMME Marita Taavitsainen esitti Syksyn sävelessä vuonna 1998 voittajakappaleen Andre, Andre. Liekö muistellut laulajattaremme laulussaan Andre Rene Roussimoffia, maailmankuulua showpainija Andre the Giantia. Tämä Andre oli vaikuttava hahmo. Hän oli 224 sentin pituinen ja painoi parhaimmillaan 245 kiloa. Kyllähän tämän kokoinen kaveri väkisinkin mieleen jää. Kyllähän historiassa paljonkin jättiläisiä tunnetaan. Tunnetuin lienee ollut Raamatun Goljat, josta liikkuu monenmoisia mittoja. Myöhempi tutkimus kuitenkin toteaa hänen todelliseksi mitakseen ainoastaan noin 200 senttiä, joka sekin oli ennen vanhaan melkoinen mitta ihmisten ollessa arviolta puolitoistametrisiä. Sadun jättiläiset ovat luku sikseen, sadut ovat satuja. Oikeasti isoista jätkistä tulee ensiksi mieleen suomalainen Väinö Myllyrinne, joka oli oikeasti 248 sentin pituinen, hän painoi 180 kiloa. Tunnettuja urheilijoita olivat venäläinen nyrkkeilijä Nikolai Valuvjev, 213 senttiä ja 150 kiloa, painija Karelin oli 190 senttiä ja painoi 130 kiloa. Amerikkalainen Primo Carnera oli pelkoa herättävä hahmo, 197 senttiä ja 118 kiloa. Näillä kaikilla oli sama yhtäläisyys. He potivat akromegaliaksi kutsuttua kasvuhormonihäiriötä. Häiriö aiheutti paitsi huomattavan suurikokoisuuden niin myös taudille ominaiset kolkot kasvonpiirteet. Heillä oli suuri leuka, valtavat kämmenet. He olivat siis kannelmäkeläisittäin ilmaistuna katu-uskottavia. Kolkon olemuksensa takia heitä harvemmin näkyi operettien ensirakastajan rooleissa. Jättiläiset ovat pääsääntöisesti kilttejä ja hyväluonteisia. He eivät kettuile kanssaihmisilleen. Kerranpa oltiin Ranskassa tekemässä elokuvaa Andre the Giantista. Tarkoituksena oli neuvotella elokuvan yksityiskohdista. Mestari oli itsekin mukana ja häneltä toivottiin mielipiteitä. Palaverin lopuksi ohjaaja antoi puheenvuoron Andrelle. Vaivaantuneen näköisenä hän nousi ylös isoilla kourillaan pöydästä kiinni pidelleen. Andre veti ilmaa keuhkoihinsa, jännitti mahtavan ruhonsa ja päästi aivan infernaalisen, hillittömän pierun, nyökkäsi seurueelle ja istui alas. Koska tilaisuus nauhoitettiin, niin pierun pituudeksi voitiin todentaa 14,2 sekuntia. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään smyygari, vaan todellinen sprägäri. Hämmästynyt raati tuijotti suu auki Andreta. Vihdoin ohjaaja kysyi, Andre, kuinka sinä voit? Vastaus ei ole tallentunut historiankirjoitukseen. Kaiketi kuitenkin hyvin, koska onhan sanonta, että kyllä se henki herroistakin kulkee... Yleensä varoitellaan, että älkää kokeilko tätä kotona. Tässä tapauksessa sanoisin, että on syytä kokeilla tätä temppua kello kädessä juuri kotona eikä esimerkiksi ravintolan pöydässä. Ikämiehille kuitenkin sanon sen vanhan totuuden, että pieruun ei pidä luottaa... Tämä on kokemuksen kautta hankittua viisautta. Vaan minkäs teet, kun naurattaa. Itselläni jäi jotenkin lapsuus päälle näissä asioissa. Mitä enemmän kiellettiin, sen enemmän kiinnosti. Eräänlaisena selityksenä pyydän vielä huomioimaan, että työskentelin kolme vuosikymmentä saksalaistaustaisessa yrityksessä, VW:llä. Tuolloin tein sen huomion, että saksalaiset, olivat ja ovat poikkeuksellisen mieltyneitä oluen juontiin ja sauerkrautin (hapankaali) syöntiin. Kummatkin tuotteet aiheuttavat meteorismia eli flatulenssia. Niinpä tällaiset Andre-tyyppiset jutut ovat aina heitä huvittaneet ja oma vieroitukseni jäi tapahtumatta. Ei nyt pelkästään leimata saksalaisia, kyllä jenkitkin nauravat osuville kielellisille hauskuuksille. Muistan, kuinka eräskin jenkki nauroi vedet silmissä vuokra-autoa palauttaessaan Vantaan lentokentällä, että tullessaan hän oli ihmetellyt ulosmenotien kilpeä, jossa todettiin ulosmenotie ja ruotsiksi utfart… what a hell... varmaankin häntä olisi naurattanut VW:n asiakaslehti jonka nimi on Gute Fahrt... Noista liioitteluista vielä, kaikilla meillä on taipumus syyllistyä aika ajoin hyperbolaan, liioitteluun. Kun muutin Kannelmäkeen joskus 1970-luvulla, niin ihmettelin paikallisessa kaljakuppilassa, että kylläpäs on yhdelle paikkakunnalle siunaantunut runsaasti nyrkkeilyn suomenmestareita ja reservin luutnantteja. No, se oli tietenkin tapa muistella menneitä kohonneessa mielentilassa... maassa maan tavalla... Heikki Majava MAJAVAN MATKASSA Mestarin puheenvuoro KårböleKaarela sydämessäni KAARELA-SEURA JÄRJESTÄÄ yhdessä Asukastalo Purpurin kanssa seminaarisarjan alueen historiasta. Viiden eri seminaarin puitteissa tutustutaan Kaarelan historian eri vaiheisiin. Viime kuussa pidetty muinaishistorialuento keräsi asukastalo Purpurin täyteen ihmisiä. Seuraavalla 16.4. pidettävällä luennolla tutustumme keskiajalla alkaneeseen ruotsinkieliseen asutukseen ja Kaarelan kylän rakentumiseen. Kaarelan kylä sijaitsi aiemmin nykyisen Vaskipellon ja Kaarenmäen kohdalla, mutta käsitti niin nykyisen Kaarelan kuin Myyrmäen, Kaivokselan ja Silvolan alueet. Kaarela oli tuolloin yksi merkittävimmistä kylistä ja haja-asutusalueista Helsingissä. Tätä vaihetta kesti aina viime vuosisadan puoliväliin asti, jolloin Kaarela halkaistiin kahtia ja alueelle alettiin asuttaa suomenkielistä väestöä. Kaarelan asutushistoriasta on meille kertomassa Astrid Nurmivaara, jonka suku saapui Kaarelaan jo 1400-luvulla. Luennon nimi on Kårböle Kaarela sydämessäni. Astrid on kotiseuturakkaudesta tutkinut alueen historiaa jo pidemmän aikaa. Nyt asukkaille avautuu mahdollisuus kuulla Kaarelan, Malminkartanon ja Gammelbyn menneisyydestä tarkemmin. 23.4. on vuorossa ensimmäisen maailmansodan linnoitteet Kaarelassa. Niistä meille tulee kertomaan Helsingin kaupunginmuseon tutkija, arkeologi John Lagerstedt. Helsingin ympärille rakennettiin vuosina 1914–1918 linnoitusvyöhyke. Linnoitus oli osa Venäjän silloisen pääkaupungin Pietarin puolustusta. Sodan aikana Helsinki ympäröitiin maan puolelta kolmella perättäisellä linnoitetulla puolustuslinjalla Toukokuussa jatkuvilla luennoilla keskitytään Kaarelan jakoon toisen maailmansodan jälkeen sekä uusien asuinalueiden nousuun ja rakentamiseen 1970–1980-luvuilla. Ajankohdista kerrotaan kevään kuluessa niin Tanotorvessa kuin Asukastalo Purpurin sivuilla. Lähihistoriasta kertovissa seminaareissa asukkaat voivat kertoa kokemuksiaan alueen asuttamisesta ja tuoda vaikka kuvia näytille. Jauri Varvikko Rumpupolun viereisessä puistossa sijaitseva ensimmäisen maailmansodan aikainen taisteluhauta. Kuva Sakari Kiuru, Helsingin kaupunginmuseo. KAARELA-SEURA JÄRJESTÄÄ luentosarjan Kaarelan historiasta. Viiden luennon sarjan ensimmäisessä osassa tutustuttiin Kaarelan varhaiseen historiaan, kivikauteen, alueemme arkeologisiin löytöihin ja maantieteellisiin muutoksiin. Seuraavilla kahdella luennolla tutustutaan Kaarelan ruotsinkieliseen asuttamiseen keskiajalta lähtien ja alueen linnoitustöihin ensimmäisen maailmansodan aikana. Luento: Kårböle Kaarela sydämessäni Aika: Tiistai 16.4. klo 18-20 Paikka: Asukastalo Purpuri, Purpuripolku 6 Luennoitsija: kotiseuturakas Astrid Nurmivaara Luento: Ensimmäisen maailmansodan linnoitteet Kaarelassa Aika: Tiistai 23.4. klo 18-20 Paikka: Asukastalo Purpuri, Purpuripolku 6 Luennoitsija: tutkija, arkeoologi John Lagerstedt Ilmoittautumiset: Paikkoja on rajoitetusti, joten ilmoittautumiset otetaan vastaan tulojärjestyksessä asukastalopurpuri@gmail.com Lisätietoja: Asukastalo Purpuri 050 324 4329 Tulevien luentojen ajankohdista ilmoitetaan erikseen. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Kaarela-Seura ry/Asukastalo Purpuri Nurmijärventiestä tulee moottoritie Tanotorvi nro 1 VARSIN SUURIA MUUTOKSIA tapahtuu Kannelmäen liikenneolosuhteissa, kun Nurmijärven moottoritie aikanaan valmistuu, ilmeni esitelmästä, jonka piti Helsingin kaupungin asemakaava-arkkitehti Olavi Terho Kannelmäki-Seuran vuosikokouksessa 2.2. Liikenneväylä Kannelmäkeen rakennetaan silloin etelästä, sillä Kantelettarentietä jatketaan Kaupintielle, koska nykyistä Nurmijärven tien ja Kaarelantien risteystä ei enää käytetä. Arkkitehti Terho käsitteli esitelmässään eräitä asemakaavakysy myksiä todeten, että asemakaava on toistaiseksi vahvistettu vain Kannelmäkeä varten, mutta että se valmistuu koko Etelä-Kaarelaa varten toivottavasti lähivuosien kuluessa. Kannelmäen eteläpuolella sijaitsevalle yliopiston maaalueelle on suunnitteilla ylioppilaskylä ja sinne on varattu tontti myös valtion oppikoulua varten. Etelä-Kaarelan urheilun ja liikunnan tarpeita tulee palvelemaan Pirkkolan urheilupuisto. Sen lisäksi päästään ilmeisesti jo tänä vuonna rakentamaan urheilukenttää Kanneltien varteen. Myös Maununnevan eteläosaan ja Hakuninmaahan on varattu alue urheilukenttää varten. Nykyiset omakotialueet säilytetään sellaisina myös tulevaisuudessa. Sen sijaan yleiskaavaan on merkitty Hakuninmaan pohjoisosaan, vesilaitoksen naapuruuteen kerrostaloalue 9000 asukasta varten. Sen asemakaavaa ei vielä ole laadittu. Varsin mielenkiintoisia näkymiä tarjosi esitykseen liikennettä käsittelevä osa, joskin suunnitelmat siitä osin ovat vielä aivan alkuvaiheissaan. Jo nyt kuitenkin tiedetään, että Nurmijärventiestä rakennetaan aluksi 4-, myöhemmin 6-kaistainen moottoritie. Sen rakentaa TVH. Tielle tulee risteyksiä vähän ja ne ovat kaikki eri tasossa. Kannelmäen liikennettä varten rakennetaan liittymä Nurmijärventielle Muurimestarintien Kaupintien kohdalle, joten liikenne kaupungilta saapuu tulevaisuudessa Kannelmäkeen etelästä käsin. Nykyistä Kaarelantien ja Nurmijärventien risteystä ei moottoritien valmistuttua enää voida käyttää, koska paikalla ei ole tarpeeksi tilaa eritasoristeystä varten. Liikenne Kannelmäestä Maununnevalle johdetaan tunnelin läpi Nurmijärventien alta. On mahdollista, että päätös metron rakentamisesta pääkaupunkiin tehdään kuluvan vuoden aikana. Ensimmäiseksi aloitettaisiin suunnitelman mukaan metron rakentaminen Hert toniemen suuntaan. Kannelmäkeen metron liikenneväylä saapuisi Haagasta Nurmijärventien länsipuolelta. Täällä se kulkisi kuilussa, alittaisi Nurmijärventien ja jatkaisi Hakuninmaasta edelleen Kaivokselaan. Kaarelan suunnitelmat olivat selvästi jo hyvin pitkällä vuonna 1964. Tuolloin kaupunginosan nimi oli vielä Etelä-Kaarela. Nykyistä Hämeenlinnanväylää, Valtatie kolmea, nimitettiin Nurmijärventieksi. Kehä I:stä ei vielä ollut. Sen suunnittelu alkoi vuonna 1969. Ylioppilaskylä tarkoittaa HOAS:n tulevia valkoisia ’tornitaloja’ Pelimannintien ja Klaneettitien risteyksessä. Pelimannin tulevalle koululle oli näköjään tehty jo tuolloin varaus. Pirkkolan urheilupuistoa suunniteltiin. Kentät valmistuivat 1965–1967 ja uimaja palloiluhalli 1968. Kannelmäen alakenttä valmistui jo ennen Pirkkolaa, samoin Vanhan puukoulun kenttä ja Suomalais-Venäläisen koulun kenttä. Perhekunnantien asuinaluetta suunniteltiin, mutta rakentaminen alkoi vasta 1980-luvulla. Kuninkaantammen rakentaminen siirtyi vuosikymmenillä. Metron rakentamisesta luovuttiin ja tilalle tuli junarata vuonna 1975. Toimitus huom.
6 10.4.2024 Kohti kesää ja valoa KEVÄTKAUDEN TASAUS 31.3 merkitsi, että päivä ja yö olivat yhtä pitkiä. Tästä eteenpäin päiväaika pitenee kohti kesän valonjuhlaa juhannusta, jolloin taas valoisampi päiväaika alkaa lyhetä kohti vuoden vaihdetta. Elävä luonto ja ihmisetkin ovat tottuneet ja mukautuneet tähän valoisuuden ja ilman lämpötilojen muutoksiin iät ajat. Tosin ihminen on myös muokannut ja muuttanut omia elin olosuhteitaan kokemuksensa ja keksintöjensä avulla. Niistä ensimmäisiä ja kiistatta tärkein oli tulentekotaito. Mutta myös työkalujen ja metsästysvälineiden valmistus ja käyttö aina nykyaikaisen tekniikan kehittymiseen asti erottivat ihmisten elämänmuodot muista elollisista olioista. Mutta tämä viimeisen uutuus kellojen ajan siirto tunnilla kevätja syyspäiväntasausten yhteydessä on herättänyt ihmetystä ja vastustustakin ainakin useissa Euroopan maissa mm. Suomi on vaatinut siitä luopumista. Venäjä luopui tästä jo muutama vuosi sitten. Eräät eteläiset valtiot pitävät siitä kuitenkin edelleenkin kiinni, joten yleistä paluuta entiseen käytäntöön ei ole saatu sovittua, mikä olisi tarpeen mm. liikenneolojen ja yhteyksien joustavuuden kannalta. Minulle on edelleenkin jäänyt hämäräksi nykyisen käytännön perustelut. Muistaakseni sitä alkuun perusteltiin taloudellisella syillä. Aamuaskareiden ja töiden aloittamisen tuntia myöhemmin valoisampaan aikaan väitettiin merkitsevän sähköenergian säästöä. Ehkä maataloudessa ja ulkotöissä jotain tämän suuntaista tapahtuikin, mutta tehdasteollisuudessa, ja muissa sisätöissä ja mm. kaupoissa tämä ei pitänyt paikkaansa. En ole kuulut myöskään tunnin siirron aamuherätyksen yhteydessä vaikuttaneen ihmisten terveydentilaankaan mitenkään ratkaisevasta. Pienten koululaisten virkeys aamuisin on tietenkin riippuvainen ainakin jossain määrin perheen olosuhteista, mutta onko tästä lisätunnista aamuisin todella ratkaisevaa etua koko kansantalouden kannalta? Kysyn vaan! Käsitykseni ja useiden kansanvälisten tutkimusta ja kokemusten mukaan oleellisesti suurempi hyöty kansantalouden tuottavuuden kasvun ja työntekijöiden ja yleensä kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta olisi viikkoja vuorokautisen työajan selvä lyhentäminen sekä muutenkin työolojen parantaminen. Tämän suuntaiset vaatimukset ovat nousseetkin yhä selvemmin esiin kansainvälisesti. Meillä nykyinen hallitus on työnantajien toivomusten mukaisesti kuitenkin omaksunut täysin päinvastaisen toimintalinjan. Oiva Björkbacka Toisinajattelija To isi naj att eli ja Korvaako teknofeodalismi kapitalismin? AINOAT TOIMIVAT talousjärjestelmät ovat kapitalismi ja feodalismi. Tosin tarkkaan ottaen on muutakin. Nimittäin voi luontaistaloutta aivan hyvin pyörittää käyttämällä lahjoja vaihdannassa. Mutta heti kun aletaan vastalahjaa odottamaan, lahjoihin perustuva talousjärjestelmä saa kapitalistisen vaihdannan sävyjä. Ja vaikka sosialismilla on huono maine, sen epäonnistuttua monissa sovellutusyrityksissä eri puolilla maailmaa, lienee mahdollista että sekin toimii jossain oloissa. Sanotaan että kibbutseissa vallitsisi sosialistinen järjestelmä joka toimisi. Mutta varmaa on että kapitalismi toimii, sen se on osoittanut käytännössä. Ja myös feodalismi toimii aivan varmasti. Maaorja maksaa olemassaolonsa vuokralla. Ruhtinas palkitsee vasallinsa. Feodalismissa ruhtinas tekee päätökset, muiden motiivien kuin taloudellisten perusteella (kuten Putin nykyään) ja vasallit, (kuten oligarkit, rikollispomot ja hallinnon jäsenet ja oman puolueen päälliköt) pistävät päätökset toimeen. Maaorjat, alustalaiset, rahvas sitten tekee sen varsinaisen työn. Kapitalismin metamorfoosit Kapitalismi on muuttanut muotoaan moneen otteeseen. Alkuperäisestä riistokapitalismista on Pohjoismaissa edetty hyvinkin sosialistisia muotoja saaneeseen kapitalismiin. Mutta olemmeko nyt uuden edessä, sillä kapitalismin kaksi tunnistettavinta muotoa, voitto ja markkina on katoamassa. Voitto muuttuu vuokraksi. Talouteen tulee toimijoita jotka kykenevät monistamaan tuotteitaan lähes nollan yksikköhinnalla. Ne vievät työt muilta toimijoilta, muodostuu monopolin kaltaisia järjestelmiä joiden käytöstä maksetaan vuokraa. Tämän muutoksen on aikaansaanut teknologinen kehitys ja erityisesti internet. Markkina muuttuu alustaksi. Vaikkapa sähkömarkkinasta voi kysyä hyvällä syyllä, onko kyseessä aito markkina vai markkinan irvikuva. Maailma jakautuu Samalla tavoin kuin kapitalisminkin oloissa on ollut hyvin feodalistisia muotoja (vaikkapa Venäjällä maaorjuus tai siirtomaissa alkuperäisasukkaiden olot verrattuna siirtomaaisäntiin), niin samalla tavoin teknofeodalismi valtaa alaa kapitalismin häviämättä kokonaan. Pitkän päälle feodaaliset tuotantosuhteet voivat vetää pidemmän korren. Väestö jakautuu feodaaliherroihin ja vasalleihin sekä alustalaisiin, maaorjiin. Jo nyt näkyy miten suuryritysten toimitusjohtajat (eli vasallit) saavat satatai tuhatkertaisia palkkoja rivityöntekijään verraten. Ja suuri määrä kansaa, rahvas, vajoaa prekariaattiin, tilapäisten ja lyhyiden työsuhteiden ja pienien tulojen ja epävarmuuden alaiseen elämään. Sellainen keskiluokka jonka tunsimme vielä 1980-luvulla, tulee katoamaan. 1980-lukua voidaankin pitää ajanjaksona jolloin Suomi oli kukoistavimmillaan. Vasemmisto osana nurjaa kehitystä Nyt yleinen luulo on että vasemmisto on työskennellyt parempien olojen puolesta. Mutta jäljet pelottavat. Ne ovat vieneet tielle jossa keskiluokka katoaa. 1980-luvulla vallinnut vakaan (lue kovan) markan politiikka pyrki leikkaamaan liiallista kannattavuutta pitämällä markan arvon korkealla. Se kostautui, tuloksena olikin iso lama Samalla kertaa kostettiin yrittäjien hyvä menestys siirtämällä hyvin menestyneiden mutta velkaantuneiden yrittäjien omaisuus pankeille. Tämän tarkoitus oli parantaa notoorisesti velkaantuneiden ja kannattamattomien pankkien kannattavuus tasolle, joka oli EU:hun liittymisen kannalta hyväksyttävä. Tämä onnistuikin, ”pääsimme” EU:hun. Vasemmiston toiminnan kruunaa koulujärjestelmän alasajo. Koulu toimii kohta enää lasten päivähoitopaikkana jossa heikoin aines määrää koulunkäynnin tahdin. EU, me häviämme tämän pelin Todellinen omistus siirtyy Suomen ulkopuolelle. Meistä on tulossa teknofeodaalisia maaorjia. Toki hyvin menestyviä vasalleja tulee aina elämään keskuudessamme. Suomen tulevaisuutta voi ehkä jo piankin verrata Italian Mezzogiornoon. Etelä-Italia oli aikanaan vaurain osa Italiaa. Nykyään se on halveksittu osa. Italiassa erilaiset sosiaaliset avustukset lankeavat suurimmalta osiltaan Pohjois-Italiaan. Myös valtionvaranto, kulta, on siirretty Etelä-Italiasta jo aikaa sitten pohjoiseen. Se mikä onnistui Italiassa pohjois-italialaisille, saattaa hyvinkin onnistua EU:lle siten että meistä tulee EU:n mezzonotte. Puoliyön paikka missä mikään ei kannata. Likipitäen ainoa taloudellinen toiminta tulee olemaan paikalliseen toimintaan lahjoitettavat varat joilla korruptoitunut politiikkaväki rakentelee ratoja jotka eivät johda minnekään ja asuinalueita joihin ei iltapimeällä valkoihoinen uskalla astua. Teknofeodalismista lisää Yanis Varoufakis Teknofeudalism What Killed Capitalism London 2023 Esko Karinen Vanhaistentie 8, 00420 Hki P. 040 350 0086, 010 324 8880 www.e2sahko.fi • ALEPA Malminkartanon aukio • ALEPA Sitratori • ASUKASTALO PURPURI • D-ASEMA KANNELMÄKI • K -MARKET Maununneva • K -MARKET Sitratori • KAARELANTIE 86 KERHO • KANNELMÄEN SRK-KESKUS • KANNELMÄEN PALVELUTALO • KANNELMÄEN ja MALMINKARTANON TERVEYSASEMAT • KANNELTALON KAHVILA • KAUPPAKESKUS KAARI • KAUPPAKESKUS RISTIKKO • KIRJASTOT (Kannelmäki, Malminkartano, P-Haaga, Pitäjänmäki) • LEEVI KANNELMÄKI • LÄÄKÄRIASEMA HEELA • PALVELUTALO LEEVI • PARTURI-KAMP. HIUSPAJA • RAVINTOLA BRITANNIA • S-MARKET KAIVOKSELA TANOTORVEN jakelupisteet: WWW.NETTIKULTA.FI Asiakkaiden suosittelema Tule ilman ajanvarausta tai varaa aika puh. 044 9877 049. Teemme myös kotikäyntejä. Lapinlahdenkatu 19, Helsinki ma-pe 10-16, la-su ja iltaisin sop. mukaan KULTAA & HOPEAA OSTAMME Kaarelan Omakotiyhdistys ry:n KEVÄTKOKOUS 15.4.2024 klo 18 Kaarelantie 86 kerhohuoneella. Kokouksessa käsitellään sääntöjen käsiteltäväksi määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa Aitoa talonmiespalvelua pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo ja Vantaa) senioritalkkarit@gmail.com www.senioritalkkarit.fi Apua arjen pieniin ja suuriin ongelmiin! P. 040 160 4230 Haapsalu Fra Mare kylpyläpaketti 1.-7.9. Lähde ryhmämatkalle Kaarelan eläkeläisten kanssa Haapsalun Fra Maren kylpylään. Matkan hinta 470 € henkilö kahden hengen huoneessa täysihoidolla. Su 1.9. Hel-Tal 10.30-13.00 Viking XPRS La 7.9. Tal-Hel 12.00-14.15 Eckerö Line Hintaan sisältyy laivamatkat, tilausbussi Tallinnasta Haapsaluun m/p 6 yötä kahden hengen huoneessa, kylpytakit huoneessa. Lisämaksusta: yhden hengen huone 125 € palvelut laivalla kuten ruokailut ja hytit Tiedustelut Heikki Hietanen 0400 950 833. Ilm. 19.7. mennessä.
7 10.4.2024 Tanotorvi on Kaarelan ja ympäristön kulttuurija kotiseutulehti. Se on perustettu vuonna 1964. Julkaisija: Kaarela-Seura r.y. Päätoimittaja: Jauri Varvikko, 040 512 5105 jauri.varvikko@eepinen.fi Osoite: Purpuripolku 6, 00420 Helsinki Aineistot: tanotorvi@eepinen.fi Painos 10 000 kpl Ilmoitusmyynti: Seija Kuoksa / Eepinen Oy P. 010 3206 663, 045 1323 828 seija.kuoksa@eepinen.fi Ilmoitushinnat: Tekstissä: 1,20 /pmm Etuja takasivu: 1,30 /pmm Kustantaja ja taitto: Eepinen Oy Paino: Botnia Print Oy, Kokkola Jakelualue: Kannelmäki, Hakuninmaa, Maununneva, Malminkartano, Kuninkaantammi, Honkasuo, Lassila, Pohjois-Haaga, Kaivoksela. Nippujakelu alueen yrityksiin ja julkisiin tiloihin. PIRKKO SAISIO ON merkittävä suomalainen kulttuurihahmo. Uskomattoman monipuolinen lahjakkuus kulttuurin eri alueilla, ollut jo 1970-luvulta lähtien. Ilonamme tai kauhistelumme kohteena. Vastaanottajasta riippuen. Kallion kasvatti Saisio, s. 1949, ei ole jättänyt kulttuurinsa vastaanottajaa kylmäksi, välinpitämättömäksi, hän pistänyt aina itsensä koko persoonallaan likoon. Kuten myös koko oman persoonansa, sukupuolisen poikkeavuutensa jo aikana, jolloin se oli rikos Suomessa! Pirkko Saision uskomattoman laajaa, ansiokasta elämäntaivalta, työn sankaruutta kuvaa erinomaisen monipuolisesti, värikkäästi Heini Junkkaala elämäkertakirjassaan ”Pirkko Saisio Sopimaton”, (WSOY, 959 s.!). Kirjan valtavan sivumäärän ei pidä lannistaa lukijaa, sillä teos koostuu pienistä, mukavasti luettavista kappaleista, poiminnoista Saision elämästä, mutta ei mitenkään tylsässä aikajärjestyksessä. Kertomuksia Saision elämän varrelta hänen itsensä kertomana sekä hänen uskomattoman laajan kaveri-, tuttava-, ystäväpiirien kuvailemana. Hauskoja ja vähemmän hauskoja tarinoita, aina erittäin mielenkiintoisia osia Suomen kulttuurihistoriaa. Kirjallisuutta, teatteria, laululiikettä, elokuvaa, tvfilmejä, käsikirjoituksia, kuunnelmia, käännöstöitä, poliittista osallistumista, vähemmistöjen puolustamista puhein ja kirjoituksin. Kodin taustat eivät rohkaisseet. Tytär oli sopimaton ja tämä ominaisuus on säilynyt Pirkko Saisiolla läpi elämän. Oman tiensä kulkija, aina. Oma tie ei kuitenkaan ollut yksinäisyyttä. Valtava ystäväpiiri huolehti Saision elämästä, asumisista, ruuista, lapsesta käsittämättömän avuliaasti vuodesta toiseen. Saisio reissaili maailmalla! Neuvostoliitossa oli aikoinaan arvonimi Työn Sankari. Pirkko Saisio ansaitsisi sen meillä Suomessa. Vai kuinka: 23 proosakirjaa, 30 näytelmää ja librettoa, 14 elokuvatv-käsikirjoitusta, 21 teatteriroolia, 8 elokuvaroolia, 4 kuunnelmaa, 7 romaanikäännöstä, 5 näytelmäkäännöstä. Siinä ohessa opettaja Teatterikorkeakoulussa, pikkutytön äiti ja paljon muuta. Heini Junkkaala on tehnyt merkittävän kulttuuriteon kirjatessaan Pirkko Saision elämänkaaren. Se on vaatinut lähes tuhat kirjan sivua, mutta henkilö Pirkko Saisio on sen ansainnut. Ja myös lukija. Pirkko Saisio kävi Kallion Yhteiskoulua 1960-luvulla. Kielet ja matikka eivät olleet nuoren tytön mieliaineita, kirjoittaminen sujui. Äidinkielen opettaja Hanna-Liisa Virta sanoi nuorelle tytölle: keskity kirjoittamiseen, siihen sinulla on edellytyksiä! Fiksu opettaja sanoi samaa muutamille muillekin Kallion Yhteiskoulun tuon ajan oppilailleen. Eikä suotta! Siitä se lähti, elämänura! Pekka Hurme Tuhat sivua Saisiota! AJATTELIN KERTOA , millaista on olla harvinaissairaan lapsen vanhempi. Minulle se on tarkoittanut tietoista valintaa siihen, miten suhtautuu elämään. Ei ole varaa jäädä katkeruuden, pelon, lamaannuksen tai surkuttelun tilaan vaan on oltava avoin mielin. On otettava vastaan kaikenlaiset omat tunteet ja lapsen tunteet ja lusittava ne läpi. Omien tunteiden ohittamista olen kokeillut, mutta se ei ollut hyvä ratkaisu. Elämä kuitenkin jatkaa kulkuaan: olosuhteet vaihtuvat, lapsi kasvaa, itse vanhenee ja silti on pysyttävä toimintakykyisenä. Jaksaakseni kannatella muita on minun itseni oltava vahva. Olen nöyrtynyt sen tiedon edessä, että en kerta kaikkiaan ole kone enkä viileä ammattisotilas, joka osaisi suhtautua asioihin tyynesti. Olen myöntänyt itselleni olevani draaman taipuva, herkkäkin ja joskus ylihuolehtiva ihminen, jonka on hyvä oppia katkaisemaan villinä laukkaavan mielikuvituksen siivet aika ajoin. Minun on pidettävä itsestäni huolta, että jaksan olla toisen tukena. Olen etsinyt monenlaisia keinoja vahvistaakseni itseäni tässä tehtävässä, ja löytänytkin monta hyvää. Uskokaa tai älkää, mutta klassinen kiiitollisuuspäiväkirja on parantanut vointiani merkittävästi. Se auttaa laittamaan asiat uomiinsa ja pakottaa etsimään hyvät asiat elämästä silloinkin, kun niitä ei ensisilmäyksellä näe. Toinen selkeä arvovalinta on ilon etsiminen. En suostu surulle, ja tarvitsen raskaiden kokemusten jälkeen keveyttä, iloa ja naurua. Perheessämme kukkiva huumori on välillä mustaa ja välillä ihan vain kaistapäistä ja se tuo jaksamista. Kulttuurija taidekokemukset ovat lempilaastareitani raskaiden kokemusten jälkeen. On ollut pakko antautua toisten huomaan. En ole terveydenhuollon ammattilainen enkä voi itse tehdä muuta kuin elää lapsiperheen arkea tavalliseen tapaan. Kunnioitan hoitohenkilökunnan ammattitaitoa ja luotan heihin. Tenttaan niin kauan, että ammattijargoni taipuu tavallisen ihmisen ymmärtämäksi suomeksi. Asioita seurataan, tutkitaan, katsellaan. Spekuloiminen asiain tilalla ei kannata eikä googlettaminen. Tietoa ei vain ole. Roikumme löysässä hirressä ja etenemme yksi lääkärikäynti kerrallaan. Joskus saamme hyviä uutisia, joskus huonoja. Se on aaltoliikettä, johon voi vain sopeutua. Lääkärikäyntien välissä elämme täysillä. Muuta mahdollisuutta ei ole, sillä yletön huolehtiminen ja asioiden sureminen ei millään tavalla paranna tilannetta. Kuten kaikkeen vanhemmuuteen, myös erityislapsen vanhemman tehtävään kasvaa matkan edetessä. Minusta on tullut ihmisenä jämäkämpi ja rohkeampi. Kun on nähnyt vierestä miten hauras elämänlanka voi olla, muuttaa se väistämättä omaa suhtautumista asioihin. Mitä hyötyä on ynnäilystä eli loputtomasta jahkailusta tai analysoinnista kun elämä voi loppua koska vain. Lähdin vapaaehtoiseksi MLL Kannelmäkeen muun muassa siksi, että yhdistys järjestää arkisia ilon hetkiä Kaarelan lapsille ja perheille. Lätäköt, katuliidut, lakaisuauto, ja mokkapalat, siinä oikeastaan monen hyvän perhetapahtuman tarvikkeet. Parisuhteen kantilta olen onnekas, sillä olemme puolison kanssa olleet tällä retkellä alusta asti. On joku, joka ymmärtää ja kannattelee silloin kun itsellä meinaa happi loppua. Pienistä ei jaksa tällaisessa tilanteessa nillittää, riittää kun kaikki perheenjäsenet hengittävät. Onnekas olen myös tukiverkon suhteen, meitä perheenä kannatellaan monelta suunnalta. Maija Vilkkumaan laulussa Merenneito on kertosäe, joka kuvaa mielestäni hyvin myös erityislapsiperheen vanhemman tuntemuksia. Paitsi, että minä kyllä nukun öisin. ”Ja öisin mä valvon kun nukut Mä en voi jokaista sun suruu parantaa Kun aina asiat on mitä ovat Ja joskus aallot on kovat Mut sun turha on luulla et hukut Sillä minä kyllä kannat sut rantaan Vaik mulla on vain nämä jalat Mä uin niin kuin kalat” Karolina Lamroth Kirjoittaja rakastaa musiikkia ja lukemista, on MLL Kannelmäen jäsenenä aina pienten puolella ja toivoo maailmanrauhaa. Mutsi ja lähiön lumo Rohkeasti päin elämää Parturi-Kampaamo MARI LEINO p. 045-1312 721 Laurinniityntie 2, 00440 Helsinki www.marileino.fi Kantelettarentie 7, 00420 Hki P. 09 5862 021 Hannamari Sisustus • Ompelupalvelut • Tekstiilisuunnittelut Tutustumistarjous kaupan päälle! www.hannamarisisustus.fi P. 0405838206 Taidemaalarinkatu 7 C 1, 00430 Helsinki Tässä tulee hyvä lehti! TILITOIMISTOPALVELUT MAUNULAN TILITOIMISTO OY P. 050 341 0501 Kanneltie 12 B 8, Kannelmäki www.maunulantilitoimisto.fi M • Pakoputket • Rengastyöt • Putken taivutukset • Myös jenkkiputket Risto Tiittanen Oy Valuraudantie 6, 00700 Hki p. 09 563 2227 KULTATUKKU.FI Ole kultu . Kierrätä korut . HELSINKI • Kauppakeskus Ristikko, Ajomiehentie 1, avoinna ma-pe 10-18 HELSINKI • Kauppakeskus Easton (Hansasillan varrella), Kauppakartanonkatu 3, avoinna ma-pe 10-18 Vanhat korut ovat hienoja ja kullan louhinta tekee luonnolle huonoa. Siksipä ostamme ja myymme kultaa, hopeaa ja vintage-koruja. Arvion saat myymälässämme saman tien ja rahatkin ihan hetkessä vaikka käteisenä.
Av. ma-to klo 9-17, pe klo 9-16 | Purpuripolku 6, 00420 Hki Ota yhteyttä: toimintakoordinaattori, 050 324 4329, asukastalopurpuri@gmail.com | facebook.com/asukastalopurpuri Tervetuloa asukastaloon! Asukaskahvit Ma klo 11.30-13.00 Kahvittelua, rupattelua ja oleskelua. Tarjolla kahvia, mehua ja pientä purtavaa. Svenskt språkcafé Joka toinen tiistai (parittomat viikot) klo14.00-15.30 Vi ska ha det roligt tillsammans, tala svenska, dricka kaffe och bli bekanta med varandra. Kielikahvila Ke klo 14.00–15.45 Tule harjoittelemaan suomen kieltä Rennossa ilmapiirissä kahvikupin ääressä keskustelemme eri teemoista. Peli-iltapäivä To klo 13.00–15.00 Tervetuloa pelaamaan koukuttavaa Rummikub-peliä. Ajan kulua ei edes huomaa. Neulontapaja Joka toinen torstai (parittomat viikot) klo 14.00–17.00 Puseroita, sukkia, lapasia tai mitä mieleen tulee. Sohvaperunat Pe klo 13–15 Purpuriin on hankittu TV. Katsotaan yhdessä mitä kannattaa katsoa! Klaneettitie 7, 00420 Hki | 045 7872 9240 Avoinna Ma-Pe 6.30-23, La 8-23, Su 9-23 KANNELMÄKI Kauppiaamme Antti & Krista Mielonen LASKIMME LÄHES 4000 TUOTTEEN HINTAA Lisäsimme Wolt valikoimaan noin 1000 tuotetta! MUISTA MYÖS VERKKOKAUPPAMME OSOITTEESSA WWW.K-RUOKA.FI Tilaukset myös puhelimella 045 78725491 arkisin klo 13-14