SuomenLehdistö finlands press • 3/2014 • 84. VUOSIKERTA • lehti sanomalehdistä ohjiin laura mendelin Samma på svenska ei riitä ruotsinkielisten sanomalehtien valtiksi, sanoo Barbro Teir. Odotettavissa on uudistuksia ja ennakkoluulotonta yhteistyötä. »Sivut 8–9 Lehtien tiivistyvä yhteistyö muutti Saija Kauhasen työrutiinit. »Sivut 10–13 Google on kova kilpailija Pekka Soini pohtii, miten pärjäämme kansainvälisille jäteille. » Sivut 4–5 Lehdet yhteen palveluun Hollantilainen startup haastaa erilliset maksumuurit. »Sivu 6 Kenttätuntemus hyödyksi Aluetoimittajien tuntosarvet toimivat digiajassakin. »Sivu 14 Aamulehden tabloidi Matti Posio: Lehti tehtiin luettavaksi, ei selailtavaksi. »Sivu 7
aihe Sisältö Teksti 3/2014 Innovaatiotukeen kannattaa tarttua PUHEENAIHE Google ja muut kansainväliset yritykset Suomessa s. 4 AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu s. 6 LEHTI-IHMINEN Barbro Teir s. 8 TOIMITUS Suurimpien sanomalehtien sisältöyhteistyö s. 10 NÄIN ME TEEMME Suurimpien sanomalehtien sisältöyhteistyö s. 12 työnkuva s. 14 INTERNET tavoitella nuoria s. 16 JSN 2 Päätöksiä 26.3. s. 17 NIMITYKSiä Millainen on hyvä uutiskuva? Uusiin tehtäviin s. 19 Suome press • 3/2014 • 84. VUOs nLehdi iKerTa • lehT i sanO stö malehdis Tä laura Samma Teir. Odo på svenska ei riitä tettavis sa on uud ruotsinkielis ten sano istuksia malehti ja ennakk oluuloto en valtiksi, san Lehtien tiivistyvä nta yhte oo istyötä. Barbro yhteistyö »Sivut 8–9 muutti Saija Kau hasen työr utiinit. »Sivut 10–13 Goog kova kleilon pailija Pekka Soini pohti i, miten pärjäämm e kansa invälisille jäteille. »Sivut 4–5 Lehdet yhteen Hollantilain palveluun en startu erillis et maks p umuurit. haastaa Kenttätun temu »Sivu 6 Aluetoimit s hyödyksi toimivat tajien tunto sarvet digiajassak in. Aamulehde »Sivu 14 Matti Posio n tabloidi luettavaksi, : Lehti tehtii n ei selailt avaksi. »Sivu 7 mendelin Kaija Jäppinen päätoimittaja kaija.jappinen@ sanomalehdet.fi Mille medioille innovaatiotuki on tarkoitettu, millaiset innovaatiot voivat sitä saada, kuka valinnat tekee ja seuraa, että rahat käytetään aiottuun tarkoitukseen? Tuen ehtojen ja hallinnoinnin valmisteluvastuu on liikenne- ja viestintäministeriöllä. Valmistelun aikana se kuulee myös sano- malehtialaa edustavia liittoja ja lehtiasiain neuvottelukuntaa. Hallituksen päättämien kehysten mukaisten ensi vuoden talousarvioehdotusten pitää olla valmiit toukokuun puolivälissä, ja silloin myös mediatuen pääperiaatteiden voi olettaa olevan selvillä. Koska päätös koskee jo tätä vuotta, kannattaa varautua melko pikaiseen hakuun. Vielä ei tiedetä, suunnataanko tuki yksittäisille yrityksille vai esimerkiksi jonkinlaisille yhteenliittymille. Nyt on kuitenkin yrityksille kreivin aika alkaa miettiä omia tarpeita, kehitysideoita ja mahdollisia kumppaneita. Esimerkiksi niille, jotka eivät olleet mukana Next Mediassa, valtion tuki voi olla tilaisuus kehittää toimintaa, vahvistaa omaa innovoinnin kulttuuria ja lisätä henkilöstön kehitysosaamista. kolmesta poikki Tuomaristo arvioi uutiskuvien vähentyneen. Onko uutiskuva mielestäsi hätää kärsimässä? Jos, niin miksi? Yleisradioyhtiön keinot finlands Positiivisena viestintäpoliittisena linjauksena voi kuitenkin pitää sitä, että riihestä saatiin päätös 30 miljoonan kertaluonteisesta median innovaatiotuesta vuosille 2014– 2016. Sen tarkoitus on edistää me- 1 Aluetoimittajien dian sopeutumista digitaaliseen murrokseen. Yritysten kannustaminen kehitystyöhön on linjassa sekä Harpfin raportin että viime vuoden lopussa tulleen lehtiasiain neuvottelukunnan Lehdistön tulevaisuus -raportin hengen kanssa. Tavoite on alan omalla kehitystyöllä varmistaa se, että tulevaisuudessakin on tarjolla kotimaassa tuotettuja, suomenkielisiä ja hyvälaatuisia sisältöjä. Harpfin sanoin kyse on henkisen huoltovarmuuden turvaamisesta. Sanomalehtien odotuksista tärkein ja peloista pahin jäivät toteutumatta, kun hallituksen kehysriihi piti arvonlisäverokannat entisellään. Liikenne- ja viestintäministeriön asettaman selvitysmiehen Tuomas Harpfin Median murros -raportissa esittämistä lehdistön selviytymistä tukevista toimenpide-ehdotuksista ei toteutunut sellaisenaan mikään. Ei tilausmaksujen alennettu alv, eivät määräaikaiset kattavan jakelun turvaamiseen liittyvät ehdotukset eikä vuosittainen viiden miljoonan innovaatio- ja 25 miljoonan euron tuotantotuki. Vuoden lehtikuvat TUTKIMUS ohjiin Teksti 3 Mikä on ammattikuvaajan rooli lukijan kuvien yleistyessä? Sami Kero tuomariston jäsen, valokuvaaja Helsingin Sanomat Jussi Nukari Vuoden uutiskuvan ottanut valokuvaaja STT-Lehtikuva Meeri Koutaniemi freelancervalokuvaaja Kyllä. Suora dokumentarismi hiipuu, ja rakennettu kuva nousee. Syitä on monia: sanomalehtien aikakauslehtimäistyminen, journalismin henkilöityminen, kuvatoimittajien väheneminen, kuva-aiheiden suunnittelu puhki etukäteen, freelancereiden sopimustilanne, lehtien kurjistuva kassa, videon rynnistys ja lahjakkaiden nuorten kuvaajien aivovuoto lehtikuvauksen ulkopuolelle. Se, että kilpailuun osallistuu vähemmän uutiskuvia kuin ennen, ei välttämättä tarkoita uutiskuvauksen vähenemistä. Monet uutiskuvaajakollegani eivät katso tarpeelliseksi tai mielekkääksi osallistua kilpailuun. Tämä johtunee siitä, että kilpailussa arvostetaan usein kuvia ja aiheita, joissa visuaalisuuden korostamiseksi kuvaajan persoona ja arvostukset nousevat uutisen yläpuolelle. Vaikka uutiskuvien määrä vähenisi, ei kansainvälinen uutiskuva kuitenkaan tule menettämään informaatio- tai merkitysarvoaan. Uutiskuva on korvaantunut myös laajemmilla kuvareportaaseilla uutisaiheista verkon yleistymisen ja tilaresurssien avulla. Uutista ei tarvitse enää tiivistää yhteen kuvaan. Uutiskuva välittää informaatiota. Uutiskuva yllättää, pysäyttää ja kertoo asioita, joihin teksti ei pysty. Uutiskuvaaja on lukijan silmät. Uutiskuvassa on mielestäni tärkein asia avata uutista lukijalle visuaalisin keinoin ja mahdollisesti tuoda uusia näkökulmia käsiteltävään asiaan. Visuaalinen kikkailu ei saa nousta tärkeämmäksi kuin itse uutinen. Selkeä h-hetken visualisointi, joka tuo rohkeasti esille jännitteitä ja tunnelmia uutisen ympäriltä. Hyvää uutiskuvaa syventää myös informatiivinen ja luotettaviin lähteisiin perustuva uutisartikkeli. Kuvaamisen joukkoistamisella voi tehdä ehtaa journalismia, jos materiaali toimitetaan hyvin. Lukijan kuvista on tehty symboli ammattikuvaajien ahdingolle, mutta en usko, että asia on niin yksinkertainen. Ammattikuvaajille riittää varmasti tekemistä, vaikka he eivät juokse kolareiden ja tulipalojen perässä. Lukijoiden kuvat eivät uhkaa työtämme. Ammattikuvaajien rooli kasvaa, kun kuvaajia on enemmän. Esimerkiksi valtiovierailuilla kuvaamaan pääsevät valitut isoimmat toimistot. Se, että lukija on ensimmäisenä paikalla esimerkiksi onnettomuustilanteessa, helpottaa työskentelyämme. Myöhemmin iso uutinen tarvitsee muitakin näkökulmia. Ammattilaisten rooli on yhä tärkeämpi, jotta julkaistusta kuvamassasta voidaan edelleen erottaa ne kuvat, joissa on noudatettu journalistista perusteellisuutta. Ammattilaisia ohjaa myös kuvausta ennen tehty taustatutkimus ja kuvan oton jälkeinen tarkka editointi. SuomenLehdistö Lue Suomen Lehdistöä myös verkossa: suomenlehdisto.fi Tai seuraa facebookissa ja twitterissä SuomenLehdistö 3/2014 3
PUHEENAIHE Google ja muut kansainväliset yritykset Suomessa Jätti ei taivu paikalliseksi Google ja muut kansainväliset yritykset kisaavat suomalaisten mediatalojen kanssa verkon mainoseuroista ja sisällöistä sekä ihmisten ajankäytöstä. Hakukonejätti Google sai viime vuonna IAB:n arvion mukaan Suomen markkinoilta mainostuloja yli sata miljoonaa euroa. Google maksaa veronsa Irlantiin, ja sen haalimat mainostulot ovat siten pois Suomen markkinoilta. Internet-televisiopalvelu Netflix on kerännyt meillä 1,5 vuodessa arviolta yli 200 000 maksavaa käyttäjää. Tässä kaksi esimerkkiä kansainvälisten toimijoiden volyymeista Suomessa. Ovatko Google ja muut ulkomaiset yritykset uhka suomalaiselle medialle ja etenkin lehtikustantajille, jotka etsivät kuumeisesti uusia tulovirtoja verkkomainonnasta? – Sehän on selvää, että ne ovat 4 SuomenLehdistö 3/2014 uhka. Googlen liikevaihto Suomessa on jo kolmen suomalaisen maakuntalehtitalon koko liikevaihdon suuruinen, sanoo Sanoma Media Finlandin toimitusjohtaja Pekka Soini. – Harvalle jää. Isoimmat suomalaiset ja erilaiset liittoumat voivat pärjätä. Pienet ja yksin toimivat eivät pärjää, vastaa puolestaan Soini. littää silloin kun on jokin tapahtuma tai avataan jotain uutta, Palmun palvelumuotoilija Timo Ketonen sanoo. Jaettavaa jää harvalle USA:ssa isot jyräävät Suomen ja Yhdysvaltojen välille ei media-asioissa aina kannata vetää yhdysmerkkejä. Sanomalehtien kannalta huolestuttavalta vaikuttaa silti esimerkiksi tutkimusyhtiö Sterlingin analyytikon arvio. Greg Sterling laski jo vuosi sitten, että Yhdysvalloissa noin 90 prosenttia mobiilimainonnan tuloista menee yksinomaan Googlelle, Facebookille, Twitterille ja internetradio Pandoralle. Ulkomaisia yrityksiä voidaan pitää suomalaisen median kilpailijoina myös ajankäytöllisesti. Nettielokuvien katselu on ajallisesti pois jostain muusta median käytöstä ja tilaajamaksut pois suomalaisilta sisällöntarjoajilta. – Netflix ja musiikkipalvelu Spotify luovat hintamielikuvaa. On turha pyytää mistään digisisällöistä yli kymppiä kuussa, kun näin hyviä sisältöjä hyvistä käyttöliittymistä saa jo nyt alle sen, Leia Median mediajohtaja Janne Kaijärvi sanoo. Lisäksi on nähtävissä merkkejä siitä, että suuret kansainväliset toimijat lisäävät omaa sisällöntuotantoaan. Yhdysvalloissa Yahoo on ilmoittanut ryhtyvänsä sisältötaloksi ja palkannut kokeneita toimittajia. Facebook on juuri tuonut Yhdysvaltain markkinoille uutissisältöjä tarjoavan Paper-sovelluksen. Google taas kehittää mobiililaitteisiin Google Now -palvelua. Se etsii käyttäjälleen paikkatiedon ja käyttäjähistorian perusteella tietoa, josta olettaa olevan tälle juuri sillä het- Verkkomainonta oli viime vuonna yksi harvoista kasvajista, selviää Mainonnan neuvottelukunnan TNS Gallupilla teettämästä tutkimuksesta. Kun verkkomediamainonnan rahamääriä tarkastellaan mediatyypeittäin, nousee suurimmaksi panostuksen kohteeksi juuri hakumainonta (36 %), jota Suomessa tekee lähes yksinomaan Google. Verkkomainonnan kattojärjestön IAB Finlandin toiminnanjohtaja Birgitta Takala uskoo, että Google kasvaa edelleen. Toinen merkittävä kansainvälinen kilpailija mainoseuroissa on Facebook. Sen keräämäksi potiksi IAB arvioi viime vuonna noin 20 miljoonaa. Jääkö suomalaisille sitten vielä jaettavaa verkon mainostuloista? – Ehdottomasti jää. Pitää vain tarjota toimivia mainospaikkoja ja pysyä mukana ihmisten liikkeissä. Esimerkiksi kun yleisö siirtyy mobiiliin, totta kai mainontakin siirtyy sinne, Takala sanoo. ” On turhaa pyytää digisisällöistä yli kymppiä kuussa.” Mainostaja valitsee Googlen yleensä hinnan ja tavoittavuuden takia. – Verkkokauppiaalle Google on ylivertainen; pääosa kaupasta tulee sen hakujen kautta. Sanomalehtimainonta printissä tai verkossa pe- Kehitystä suurilla resursseilla
Yltääkö kilpailu sisältöihin? antti kokkonen Lapin Kansan päätoimittaja Kansainväliset yritykset eivät pysty kilpailemaan maakuntalehtien kanssa sisällöntuotannossa. Maakuntalehden sisällön ydin on paikallisuus. Yhdelläkään kansainvälisellä jätillä ei ole lainkaan sen kanssa kilpailevaa sisällöntuotantoa. Kiinnostava kysymys on se, onnistuvatko ne lainaamaan ja lakia rikkomatta varastamaan niin paljon paikallisia sisältöjä, että se riittää median käyttäjille. Uskon vakaasti, että maakuntalehdet pärjäävät jatkossakin tekemällä oman alueensa ihmisille merkityksellistä sisältöä. Hakukonemainontaa vastaan täytyy taistella kehittämällä omille verkkosivuille uusia palveluita ja tuotteita paikallisia media-asiakkaita varten. arto henriksson Loviisan Sanomien päätoimittaja Paikalliset mediatoimijat ovat pitkään olleet muita paremmin suojassa kansainvälisten mediajättien kilpailulta, mutta yhä useammin niihin törmää. Google myy palveluitaan myös paikallisille yrityksille ja vie ilmoitustuloja paikallislehdiltä. Kilpailua on sisällöntuotannossakin. Aktiiviset kansalaiset tuottavat esimerkiksi Facebooksivuille ja Youtubeen kuvia, videoita ja uutismaisia tekstejä paikallisista aiheista valtavalla volyymillä. Pienestäkin tapahtumasta, tulipalosta tai onnettomuudesta ilmestyy nopeasti monenkirjavia sisältöjä ja silminnäkijäkertomuksia. Niiden kanssa on vaikea kilpailla, joten viisainta on mennä mukaan ja käyttää niitä hyödyksi pyrkimällä ohjaamaan lukija- ja katsojavirtoja lehtien omille sivuille. kissapöydälle mikko martikainen Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Yhdysvalloissa asuva toimittaja ja yrittäjä Taneli Heikka, joka tekee väitöskirjaa digitaalisesta demokratiasta. Uudet elvikset ovat jo talossa Maaliskuun 18. päivänä antropologi Rebecca Forrest jätti Yhdysvaltain puolustusministeriölle tietopyynnön Elvis Presleyn armeijavuosien asiakirjoista. Forrest nakutti pyynnön Foia Machine -verkkosivustolle, jolla se on helppoa. Sivustolla tiedonhakijat voivat myös lukea toistensa asiakirjapyyntöjä ja tsempata toisiaan avoimuustyössä. Asiakirjapyyntöjä Suomessa tehneenä tiedän, että edes ammattitoimittajilla ei kovin usein ole siihen byrokratiaan aikaa. Yhdysvalloissa voi pian olla toisin. Foia-kone (nimi tulee asiakirjojen avoimuutta säätelevästä Freedom of Information Act -laista) on vasta kehitysvaiheessa, mutta sai vuonna 2013 sijoitusruiskeen journalismin innovaatioita rahoittavalta Knight Foundation -säätiöltä. Lisäksi tuhannet ihmiset rahoittivat sitä 39 000 eurolla joukkorahoituspalvelu Kickstarterissa. Foia-kone on osa ilmiötä, jota Yhdysvalloissa kutsutaan nimellä civic technology – suomeksi ehkä ”yhteiskunnalliset teknologiat”. Ilmiö on iso. Noin 250 civic tech -organisaatioon on investoitu parin vuoden sisällä puolisen miljardia euroa. Monet rahaa saaneista hankkeista ovat journalistisia. Eivät toki aina sanan ahtaassa merkityksessä, eli uutismedioita. Yhteiskunnalliset teknologiat auttavat asioissa, joissa ” Rahallisen tuoton ei ehkä täydy olla niin kova kuin mihin suomalaiset mediayhtiöiden omistajat tottuivat.” kellä hyötyä. Oma lukunsa on Google News -uutispalvelu. Etenkin Ranskassa ja Belgiassa sanomalehdet ja Google ovat kiistelleet pitkään lehtien sisältöjen käyttämisestä. Kansainväliset jätit kehittävät ja ostavat jatkuvasti uusia palveluita. Googlella on valtavat resurssit tehdä tuotekehitystä isolla riskillä. – Kilpailu kovenee tunti tunnilta, Kaijärvi muistuttaa. – Kansainvälisten yritysten teknologiaylivoima on merkittävä. Jos ne pääsevät käsiksi sisältöihin ja ottavat tilansa suomalaisilla online-sisältömarkkinoilla, se on pitkällä aikavälillä todella tuhoisaa, Soini sanoo. Kännykkä kertoo halkomyyjän Miten suomalaiset lehtitalot sitten voivat menestyä kilpailussa? Tähän haastateltavat tarjoavat lääkkeeksi paikallista sisältöä. – Pitää yrittää raivokkaasti löytää ratkaisuja paikallisuudesta. Siellä se kilpailuetu on, Kaijärvi sanoo. – Se, mitä Google ei ehkä pysty tekemään, on paikallisen sisällön yhdistäminen tosi paikallisten palvelujen mainontaan, jatkaa Timo Ketonen. Ketosen mielestä sanomalehti voisi esimerkiksi tarjota levikkialueel- laan liikkuvalle reaaliaikaisia vinkkejä älypuhelimeen. – Jos menen Nauvoon kesälomalla, minua kiinnostaa, mitä siellä tapahtuu, millaista tarjontaa paikallisissa ravintoloissa on ja vaikkapa mistä saan halot mökille. Pekka Soinin mukaan suomalaisten tulee pitää huoli sisällöistä ja asiakassuhteista sekä tehdä enemmän yhteistyötä. Sitä voi tehdä myös kilpailijan kanssa: Sanoma on viime syksystä asti myynyt mainostaja-asiakkailleen Googlen hakukonemainontaa. Soini sanoo, että yhteistyön lisääminen Googlen kanssa on mahdollista. IAB:n Birgitta Takalan mukaan oma kieli, kulttuuri ja omanlaiset tuotteet ovat myös erottavia valtteja. Mobiili ja nettivideot ovat verkkomainonnan nopeimmin kasvavat alueet, joihin sanomalehtien kannattaa Takalan mielestä satsata. Hän korostaa, että mainostaja valitsee lähes aina kokonaispaketin, ei pelkästään vaikkapa hakumainontaa. – Lohdullinen asia digitaalisessa maailmassa on se, että kuka tahansa koska tahansa voi löytää toimivan ratkaisun. Jotkut tässäkin valtavassa mediamurroksessa menestyvät, Janne Kaijärvi muistuttaa. Noora Autio journalistit ennen olivat korvaamattomia. Ne keräävät ja jalostavat tietoa. Ilmiöön lasketaan naapurustojen tiedotusja keskustelufoorumeita ja tavaroiden ja palveluiden vaihtosivustoja. Näin yhteiskunnalliset teknologiat liikkuvat kansallisten uutismedioiden, paikallislehdistön ja ilmoittajien tonteilla. Suomalaisen mediakentän mielestä kansan pitää maksaa median toimeentulo – ellei tilausten kautta, niin pakolla veroina. Amerikkalaiset liikkuvat toiseen suuntaan. Tiedonvälityksen rahoittamisessa häärivät nyt uudet elvikset. Washington Postin ostanut Amazon-miljonääri Jeff Bezos ei ole yksin. Uuteen viestintään laittavat rahojaan niin sanotut vaikuttavuussijoittajat. Tällaisia ovat esimerkiksi suursijoittaja Georg Soroksen ja verkkohuutokauppa eBay:n perustajan Pierre Omidyarin säätiöt. Niiden tavoitteena on muuttaa yhteiskuntaa. Avata hallinnon tietoja, käräyttää rötösherroja ja auttaa kansalaisia osallistumaan yhteisön asioihin. Uusi raha pakottaa journalismin tutkimaan rooliaan. Onko sillä aatteellinen tehtävä maailmassa? Entä ovatko mediataloilla arvot kohdallaan? Vaikuttavuussijoittajatkin odottavat usein investointikohteiltaan voittoa. Mutta rahan lisäksi heitä kiinnostavat yhteiskunnalliset tulokset. Paraniko maailma himpun verran? Jos vastaus on myönteinen, rahallisen tuoton ei ehkä täydy jatkuvasti olla niin kova kuin mihin suomalaiset mediayhtiöiden omistajat vuosikymmenien varrella tottuivat. Entä saiko tutkija Forrest tietoja Elviksestä? Tätä kirjoittaessani vastausta ei vielä näy sivustolla. Seuratkaa tilanteen kehittymistä osoitteessa www.foiamachine.org. >Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. SuomenLehdistö 3/2014 5
aihe ajankohtaista Teksti tapahtuu Lehdissä Teksti kuva: BLENDLE muita eri lehtiä kokoavia digipalveluita > Piano Media on yhdistänyt eri kustantajien lehtiä saman maksujärjestelmän taakse Sloveniassa, Slovakiassa ja Puolassa. > Summa-palvelussa voi selata kaikkia Talentumin lehtiä ja niiden verkkojuttuja tai tilata vain yhtä lehteä tai yhteen aihepiiriin liittyvät jutut. > Readly-niminen ruotsalaispalvelu kokoaa yli 300 maansa aikakauslehteä samaan näköislehtipohjaiseen tabletti- ja mobiilisovellukseen. Suomessa vastaavaa palvelua tarjoaa Lehtiluukku. Hollantilainen Blendle kokoaa samaan käyttöliittymään eri lehtien jutut. Perustajat uskovat sen tuovan kustantajille lisätuloa hiteistä mutta myös niin sanotusta pitkästä hännästä eli pieniä yleisöjä kiinnostavista artikkeleista. Verkkosovellusta voi käyttää tietokoneella, tabletilla tai älypuhelimella. Journalismia brändiuskottomille Hollantilainen startup-yritys sai maansa suurimmat sanoma- ja aikakauslehdet yhden maksumallin taakse. Onnistuisiko sama Suomessa? Mitä jos kaikkien Suomen sanomalehtien juttuja voisi lukea yhdestä käyttöliittymästä ja maksaminen tapahtuisi yhdellä klikkauksella? Hollannissa tämä on pian mahdollista. Startup-yritys Blendle on saanut asiakkaakseen maan suurimmat sanoma- ja aikakauslehdet. Sovelluksessa käyttäjä näkee valikoiman suositeltuja ja paljon luettuja artikkeleita. Hän voi seurata vaikka Krimin kriisiä, kaikista lehdistä. Yhdellä kirjautumisella saa lisäksi selata lehtien näköisversioita ilmaiseksi. Kun jutun avaa, virtuaalilompakosta lähtee maksu – yleensä 10–25 senttiä. Jos teksti ei miellytä, rahat saa takaisin. Huhtikuussa julkaistava Blendle palvelee niitä, jotka haluavat lukea parhaat artikkelit välittämättä, mistä lehdistä ne ovat. – Uskomme, että on suuri joukko diginatiiveja, jotka kuluttaisivat 6 SuomenLehdistö 3/2014 rahaa journalismiin, jos heillä vain olisi tällainen mahdollisuus, Marten Blankesteijn, yksi Blendlen perustajista kertoo. tää lehtibrändin taka-alalle. – Suhde mediaan on usein tunneside, en lähtisi häivyttämään sitä, Hurtola sanoo. Sisältöjä ristiin Brändit edellä aiheita Myös Suomessa on kehitteillä ratkaisu, joka tekisi helpoksi usean lehden maksullisen digisisällön kuluttamisen ristiin, yhdellä kirjautumisella. Alma Diverson kehityspäällikkö Kari Hurtola sanoo, ettei työnimellä media-avain kulkeva systeemi ole teknisesti monimutkainen. Kyse on siitä, haluavatko mediat sellaisen. – Mehän emme kilpaile keskenämme taustajärjestelmillä vaan sisällöillä. Kun sisältöpuolella haetaan yhteisiä ratkaisuja, miksei myös niiden myymisessä? Next Media -tutkimushankkeessa kehitellyn media-avaimen ajatus on, että lukija olisi ensisijaisesti yhden lehden asiakas. Muiden sisältöjen kuluttaminen olisi kuitenkin nykyistä helpompaa. Kun yhteinen tunnistautumisen ja maksamisen logiikka on luotu, on lehtien päätettävissä, haluavatko ne rakentaa yhteisen kaupan digisisällöilleen. Hurtola näkee yhteisten kauppapaikkojen ongelmaksi sen, että asiakkuus hämärtyy: onko kuluttaja palveluntarjoajan vai lehtikustantajan asiakas? Toisaalta eri kustantajien sisältöjä kokoavat palvelut voivat jät- Helsingin Sanomien liiketoimintajohtajan Petteri Putkirannan mielestä avainkysymys Blendlen kaltaisissa palveluissa on, haluavatko kuluttajat aggregoidun palvelun, joka kokoaa lehtien sisältöjä ja josta maksetaan käytön mukaan. ” Kun sisällöissä haetaan yhteisiä ratkaisuja, miksei myös niiden myymisessä?” – On liian aikaista sanoa, onko tällaisella oikeasti liiketoimintapotentiaalia, Putkiranta sanoo. Talentum julkaisi syksyllä Summapalvelun, jossa voi lukea kuukausimaksulla kaikkia kustantajan lehtiä ja kirjoja – tai tilata vaikka vain yhtä nimekettä. Palvelussa voi selata ja tilata juttuja myös aiheittain esimerkiksi ict:stä tai sijoittamisesta. Toimitusjohtaja Aarne Aktanin mukaan tällä hetkellä ”brändit dominoivat aiheita” eli valtaosa tilaa Summassa yhtä tai kahta lehteä. Ak- > Lue lisää hollantilaisesta Blendlestä osoitteessa www. suomenlehdisto.fi tan uskoo kuitenkin, että kuluttajat hakeutuvat entistä tiukemmin omien kiinnostuksen kohteidensa pariin, nimikkeistä välittämättä. – Sehän on ollut webin lupaus jo viimeiset 15 vuotta, ja nyt vasta se alkaa toteutua. Kustantajan kannalta se on samalla kiinnostava ja kauhistuttava ajatus. Summassa myös brändit näkyvät, esimerkiksi Talouselämän jutut ovat oman logonsa alla. – Uskon vahvasti, että verkossa myös brändillä on merkitys. Se on se verifikaatio, että tieto on luotettavaa, Aktan sanoo. Summaan saa tulla Summa on Aktanin mukaan avoinna myös muiden kustantajien tuotteille – sellaisesta on ollut puheitakin. Sen sijaan Blendlen kaltainen systeemi, jossa jutuista maksetaan yksitellen, ei innosta. – Kun ostopäätös tulee jatkuvasti eteen, se johtaa siihen, ettet osta. Blendlessä ei käytetä kuukausihinnoittelua, sillä Hollannin kustantajat kokivat sen riskiksi omalle liiketoiminnalleen. Sen sijaan rahojen palauttaminen tyytymättömille näyttää toimivan beta-versiossa. – Se kasvattaa merkittävästi tuloja. Ihmiset tietävät, että he maksavat vain maksamisen arvoisesta sisällöstä, Marten Blankesteijn sanoo. Riikka Virranta
A, B, C ja pulska sunnuntai Uudessa Aamulehdessä on joka päivä A- ja B-osat ja neljä osastoa. A-osassa ovat uutiset ja urheilu. B:ssä pääosassa ovat ihmiset ja kulttuuri, mutta sielläkin on paikallisia uutisia. Aprillipäivänä ilmestyneessä ensimmäisessä tabloidissa oli yhteensä 64 sivua. Kun viikko etenee, lehtipaketti paksunee. Keskiviikkoisin mukana on Menomini, torstaisin Moro ja perjantaisin TV-Viikko. Lauantain C-osana on Koti, ja erillisiä teemojakin on tiedossa. Sunnuntain Aamulehteä tekijät kuvaavat jätiksi, jonka sisältö on sekä uutisia että aiemman sunnuntai-liitteen tarinallista journalismia. Matkailuosasto on entistä isompi, ja lehdessä voi hyvinkin olla sata sivua. – Luotamme tekstiin ja siihen, että lehteä halutaan nimenomaan lukea, ei vain selailla. Tabloidissa jutut ovat noin 20 prosenttia aiempaa pitempiä, sanoo uudistuksen projektipäällikkö Matti Posio. Kolme tärkeää: ihmiset, ihmiset, ihmiset Aamulehti alkoi viime lokakuussa kysellä, mistä aiheista pirkanmaalaiset haluavat lehdestään lukea. Saatujen ajatusten pohjalta tehtiin viiden aihealueen kysymyspaketti, johon ihmisiä pyydettiin maaliskuussa vastaamaan. Reilussa viikossa saatiin noin 20 000 vastausta yli viideltä tuhannelta ihmiseltä. Vaikka osaston nimi on Ihmiset, se ei tarkoita, että siellä olisi vain henkilöjuttuja. Kyse on siitä, että jutut ”Luotamme tekstiin ja siihen, että lehteä halutaan nimenomaan lukea, ei vain selailla.” syntyvät ihmisiltä saaduista aiheista, joita toimitus työstää omalla ammattitaidollaan. Osastossa on myös muun muassa mielipiteellistä aineistoa, puheenaiheita ja Lukijalta-sivut. – Kaikkien medioiden haaste on, että ne löytävät tavat todella elää ihmisten kanssa, sanoo uutispäällikkö Kimmo Koski. Menomini, Moro ja ekstrat Aiemmin perjantaisin ilmestyneestä meno- ja tv-lehti Valosta on nyt poikinut keskiviikon Menomini ja perjantain tabloidikokoinen TVViikko. Hypertamperelaisesta Morosta Aamulehti ei uudistuksessakaan luopunut. Veikeänkokoiset minit teki mahdolliseksi Alman uusi painokone, ja Aamulehdestä kerrotaan, että sapluunaton mini on suorastaan villin- nyt toimittajat ideoimaan sisältöjä. Joka keskiviikko lukijat saavat Menominin. Lisäksi voidaan tehdä erikoisminejä. Menominin kohderyhmä ovat kotoaan liikkeelle lähtevät ihmiset, ei niinkään mikään ikäryhmä. Kaikki jutut liittyvät tapahtumiin, mutta niihin mietitään omat, kiinnostavat kulmat. Esimerkiksi dekkariseuran juhliin liittyvä juttu tehtiin murhamysteerin tyyliin. – Aiomme olla entistä tiiviimmin somen kautta mukana siellä, missä tapahtuu. Pyydämme esimerkiksi lähettämään selfieitä hashtagilla menomini ja luvalla voimme julkaista niitä painetussa lehdessä, kertoo tuottaja Tuulia Rautio. Ilmoitukset moduleina Ilmoitusmyynnissä Aamulehti otti käyttöön modulit. Ilmoittajille on tarjolla uusia ilmoitusmalleja. Hinnoittelussa ajatus perustuu huomioarvoon, ei milleihin. Etusivu on edelleen varattu jutuille pientä oikean alakulman ilmoituspaikkaa lukuun ottamatta. – Modulien myyminen on millejä helpompaa ja ymmärrettävämpää sekä ostajille että myyjille. Keskeistä on, että lukijat tykkäävät, lukevat ja ottavat lehden mukaan, sanoo mediamyynnin johtaja Juuso Liljeroos. Premium tuli jo tammikuussa Tabloidimuutos ei verkkolukijoille näy: päivän uutiset julkaistaan edelleen mahdollisimman nopeasti. Jos uutinen on mennyt päivän mittaan läpi radiossa ja televisiossa, niin sitä ei tarvitse välttämättä printissä paljon käsitellä. Aamulehden verkon isoin muutos tapahtui tammikuussa, kun premiumsisältö muuttui maksulliseksi. Tilausvaihtoehtoja on useita, mutta suosituimmaksi on osoittautunut verkkopalvelun ostaminen paperilehden lisäksi. – Printillä on silti edelleen paljon lukijoita, jotka eivät käy verkossa. Heitä ajatellen pitää miettiä, mikä uutinen näkyy vielä lehdessäkin. Esimerkiksi paikallinen onnettomuus on oltava lehdessä, koska sitä ei välttämättä muualla ole, sanoo kehityspäällikkö Seppo Roth. Kaija Jäppinen miksi ihmeessä Aamulehden tabloidissa ajattelu muuttui muotoakin enemmän. miksi ihmeessä Aamulehti monimuotoistui Jotkut lukijat ovat olleet huolissaan siitä, miten perheen aamurutiineihin istuu se, että uutiset ja urheilu ovat samassa osassa. Tekijät vakuuttavat, että myös Ihmisetosastossa on uutisia aamuun. Menomini löytyy keskiviikon lehden välistä. Jo ennen tabloidin ulostuloa minikokoa testattiin muun muassa Tove Janssonin erikoisnumerolla. Haussa osaava maakunta-avustaja! Iltalehti etsi lehti-ilmoituksella uusia maakunta-avustajia. Uutispäällikkö Erkki Meriluoto, miksi tarvitsette lisää avustajia? – Meillä on maakunnissa tiettyjä katvealueita. Etsimme freetoimittajia lähinnä uutistilanteisiin. Kun on tiivis avustajaverkosto, saa kysyttyä toimittajan paikalle läheltä tapahtumapaikkaa. Paljonko teillä jo on avustajia ja paljonko rekrytoitte lisää? – Ehkä 20–30 sellaista, joita käytämme usein. Hakemuksia tuli 124. Otamme heistä hieman yli puolet avustajalistallemme ja pyydämme juttuja tarpeen mukaan. Eikö teillä ole mahdollisuus käyttää myös Alman maakuntalehtien juttuja? – Siinäpä se onkin. Lukija ostaa Iltalehden siksi, että siinä on eri sisältöjä kuin aamun lehdessä. Jos meillä julkaistaisiin sama juttu kuin esimerkiksi Aamulehdessä tai Kainuun Sanomissa, ei siitä saisi lisäarvoa. Me käytämme niitä vain poikkeustapauksissa. Millainen on hyvä maakunta-avustaja? Sellainen, joka pystyy kirjoittamaan ja kuvaamaan ja tarvittaessa videokuvaamaankin. Hyvä avustaja lähestyy ihmisiä rohkeasti, kirjoittaa sujuvaa kieltä ja ymmärtää nykymedian vaatimukset, kuten sen, että ensin tehdään lyhyesti verkkoon, sitten pidemmin printtiin. Noora Autio Hyvä juttu ei vanhene Miksi Long Play pani pystyyn oman journalistipalkinnon, mitä palkitsemisaukkoa paikkaatte? Riku Siivonen. Pieni journalistipalkinto on tapamme muistuttaa, että hyvää journalismia on tehty kautta aikojen. Varsinaista aukkoa tuskin palkinnoissa on, mutta joka vuosi on tehty paljon hyviä juttuja, joita ei voi palkita juuri sinä vuonna. Palkintomme on lempeää ajan hidastamista kiireen keskellä. Etsimme huomiotta jääneitä ja unohtuneita helmiä. Miksi kaivelette vanhoja? Jotkin jutut eivät vanhene koskaan, vaikka tietysti journalismin kirjoittamattomiin lakeihin kuuluu tehdä aina uutta hyvää journalismia. Journalismi ei poikkea paljon kirjallisuudesta, jossa parhaat teokset kestävät aikaa. Ajattomasta hyvästä jutusta käy hyvänä esimerkkinä palkitsemamme Veikko Ennalan reportaasi Jeesus tulee pian, joka pohtii muun muassa uskonnon sävyjä meidän kuolevaisten käsittelyssä. Aihe ei ole erityisesti muuttunut sitten 1960-luvun. Ihminen käyttää Jumalaa välillä omiin tarkoituksiinsa. Miten palkittavien listallenne pääsee? Keräämme ehdotuksia internetissä ja etsimme niitä itse. Listalle pääsee siis satunnaisen epävarmasti. Kriteereinä ovat raatimme täysin subjektiiviset näkemykset: jutun pitää kestää vain jollain tavalla aikaa tai muulla tavalla osoittaa poikkeuksellista näkemyksellisyyttä. Kaija Jäppinen SuomenLehdistö 3/2014 7
aihe Ajankohtaista Teksti Lehti-ihminen Teksti Lämmin uudistaja KSF Median johtajana aloittaneelle Barbro Teirille on luontevaa työskennellä jatkuvien muutosten keskellä. Kun Barbro Teiriä pyydettiin palaamaan kustannusyhtiöstä myllerryksessä olevalle sanomalehtialalle, vastaus ei ollut mitenkään itsestään selvä. Jes-huudahdukseksi se muuttui, kun hän kuuli, että KSF Median toimitusjohtajan ja vastaavan päätoimittajan on lupa tehdä radikaalejakin ratkaisuja. Niitä on Teirin mukaan edessä todennäköisesti jo tämän kevään aikana. Yhteistyö Hufvudstadsbladetin ja KSF:n viiden muun lehden välillä syvenee merkittävästi kaikkialla, missä se on järkevää laadullisesti ja taloudellisesti. Myös konsernin ulkopuoliseen yhteistyöhön HSS Median ja Åbo Underrättelserin kanssa etsitään uusia tapoja. – Olemme ehkä olleet pikkuisen liian sisäänpäinkääntyneitä. Emme ole hyödyntäneet tarpeeksi esimerkiksi ulkopuolisia kirjoittajia. – Lännen Media on mielenkiintoinen. Sitä täytyy seurata ja katsoa, miten se toteutetaan. On mahdollista, että kehitämme jotain vastaavaa, tai sitten teemme jotain ihan muuta, Teir pohtii. Monet Teirin kanssa työskennelleet luonnehtivat häntä järjestelmälliseksi ja pelottomaksi muutosjohtajaksi. Hän on vetänyt muun muassa Hufvudstadsbladetin tabloidiuudistuksen ja Volt-viikkoliitteen lanseeraamisen. Omasta mielestään lehtipomo suhtautuu muutoksiin neutraalisti. – Minulle on luontevaa työskennellä niin, että kaikki muuttuu koko ajan. Tehtävämme on yrittää löytää keinoja Jo viisi lehtitaloa hoitaa varhaisjakelunsa itse Kaleva, Turun Sanomat, HSS Median lehdet, Keski-Pohjanmaan Kirjapainon lehdet ja Kainuun Sanomat aikovat hoitaa varhaisjakelunsa ilman Itellaa. Postiyhtiö jää sivuun tulevan kesän ja syksyn aikana. Lehdille tilanne on pakkorako. Itella irtisanoi jakelusopimuksensa monen suuren sanomalehden kanssa vuodenvaihteessa ja on esittänyt näille tuntuvia hinnankorotuksia sekä heikennyksiä palvelutasoon. Kalevassa ja Kainuun Sanomissa Itellan kanssa ei päästy edes neuvottelemaan. – He olisivat ehkä voineet tehdä 8 SuomenLehdistö 3/2014 siihen, miten muutoksen kanssa voi elää mahdollisimman hyvin. Teirin mukaan on uskallettava kokeilla rohkeasti uutta ja tehdyille ratkaisuille on annettava tietty aika, jon- ” Juuri ymmärrystä meidän pitäisi myydä. Siinä on tulevaisuus.” tarjouksen syrjäkylien jakelusta, jos olisimme luopuneet omasta jakelusta ydinkeskustassa, Kalevan toimitusjohtaja Jukka Haapalainen sanoo. Alma Aluemedia ostaa Kainuun varhaisjakelun Suomalaiselta Lehtipainolta. Turussa Itellan varhaisjakeluorganisaatio siirtyy vanhoina työntekijöinä TS-Yhtymän omistaman Lounais-Suomen Tietojakelun leipiin. Muut järjestävät varhaisjakelun ainakin osin ulkopuolisten pienyrittäjien voimin. Lehdille jakelun käynnistäminen ja pyörittäminen on raakaa työtä, arvioi Sanomalehtien Liiton jakeluasiantuntija Kari Väisänen. Hyviä puolia asiassa ovat hinta ja mahdollisuus kehittää toimintaa. Lehdet voivat paikata kuluja hake- ka jälkeen ne arvioidaan kriittisesti. – Jos jokin ei toimi, niin veks vaan, hän sanoo. Muiden motivointiin Teirillä on selkeä tie: avoin keskustelu. Hän haluaa ottaa kaikki mukaan uudistuksiin ja luonnehtii itseään tiimityötä vetäväksi koordinaattoriksi. Mediajohtajasta on luontevaa, että vastuu sekä sisällöistä että taloudesta on samoissa käsissä. malla kierroille lisätuotteita, kuten mainoksia. – En usko, että kukaan pystyy jakamaan kalliimmalla kuin mitä Itella olisi tarjonnut, Väisänen sanoo. Riikka Virranta Sähköpaperin testaus alkaa Suomessa kehitetyn sähköpaperin testaus lehden lukualustana alkaa huhtikuun lopussa. Tarkoitus on, että noin 250 ihmistä 80 kotitaloudesta lukee Helsingin Sanomansa kuukauden ajan sähkömustenäyttöiseltä LivePaper-päätelaitteelta. LivePaper on suunniteltu vain lehden lukemista varten, sillä ei – Kun viimeksi työskentelin HBL:ssa, joku toinen toi rahat taloon ja me vain käytimme niitä. Teiriä ei kovin usein näe istumassa työhuoneensa pöydän ääressä. Hänen konttorinsa on siellä, missä kannettava, puhelin ja keskustelukumppanit ovat. – Työskentelen siellä, missä on järkevää olla juuri sinä päivänä tai sinä hetkenä. Teirin tuntevat kuvailevat häntä surffailla eikä someteta. Laite ei ota vastaan tai välitä muuta tietoa kuin sinne itsestään latautuvan lehden. Toiminta-ajatus on, että kun ihminen tilaa eli ostaa lehden, hän saa laitteen sen lukemista varten. – Kyse on lehden jakelutavasta, sanoo Janne Kaijärvi Leia Mediasta. Laitteeseen ei tarvita erillistä laturia, vaan se latautuu aurinkokennoillaan. Valoksi sopii tavallinen sähkövalo, vaikka päivänvalo onkin tehokkaampi. Sisältä saatava valo riittää useampaan lehden lukukertaan päivässä. Testiin lähtevät LivePaperit ovat vähän A4-kokoa pienempiä ja 6 milliä paksuja. Niihin latautuva lehti on automaattitaitettu.
Barbro Teir lupaa KSF Mediaan uutta yhteistyötä niin myynnissä kuin sisällöntuotannossa. Myös lehtien ilmestymistiheyttä jouduttaneen pohtimaan. Kuka? Barbro Teir syntyi vuonna 1963 Vaasassa. Teir työskenteli ylioppilaskirjoitusten jälkeen vähän aikaa Vasabladetissa ennen kuin muutti Helsinkiin opiskelemaan sosiologiaa. Jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen hän sai kesätöitä Hufvudstadsbladetista. Siitä eteenpäin hän työskenteli lehdessä 25 vuotta muun muassa toimituspäällikkönä ja kakkospäätoimittajana sekä Volt-liitteen vastaavana päätoimittajana. Viimeiset kuusi vuotta Teir oli kustantamon toimitusjohtaja – ensin Söderströmsin ja vuodesta 2012 Schildts & Söderströmsin. Tämän vuoden maaliskuussa hän palasi KSF Mediaan johtajaksi. Teir asuu Porvoossa, ja hänellä on kolme aikuista tytärtä. nan Painotuote. Konkurssipesän hoitaja Harri Peltonen sai kuitenkin myytyä Ulvilan Seudun ja Uuden Porin, ja ne jatkavat ilmestymistään. Peltosen mukaan myös Satakuntalaisesta käydään myyntineuvotteluja. Lehtien aiemman pääomistajan Juhani Seppälän mukaan viimeinen niitti olivat Itellan jakeluhintojen kovat korotukset etenkin kaupunkilehdille. – Lehdet elävät ilmoitustuloilla, ja myynti on tällä hetkellä tosi syvällä. Samaan aikaan vielä nostettiin lehtien arvonlisäveroa, Seppälä kertoo. Ulvilan Seudun kustannusoikeudet osti Lalli Oy, joka kustantaa myös muun muassa kaupunkilehti Satakunnan Viikkoa ja Asuntoviikkoa. Ul- vilan Seutu ilmestyy jatkossakin kerran viikossa, ja sillä tulee olemaan oma konttori Ulvilassa. – Satakunnan Viikon neljän hengen toimitus tekee lehdestä suuren osan, ja lisäksi käytämme todennäköisesti vakituisia avustajia, Lallin toimitusjohtaja-päätoimittaja Kim Huovinlahti sanoo. Uuden Porin uusi pääomistaja Tapio Oksanen kertoi Ylelle, että lehti jatkaa toimintaansa ilman vakituisia toimittajia free-voimin. Maaliskuun puolivälissä koettiin myös yksi lehtikuolema, kun Jyväskylässä ilmestyvä demaritaustainen Keski-Suomen Viikko ilmestyi viimeisen kerran. Riikka Virranta Noora Autio >Printti vai verkko? Jos täytyy valita: verkko. Ilman sitä en voi elää, enää. >Pakollinen vai vapaaehtoinen ruotsin opetus? ”Pakkoruotsi” on jostain syystä pahempi kuin vaikkapa ”pakkomatematiikka”. Pakollinen. Siitä voi olla yllättävän paljon hyötyä. >Ravintolaillallinen vai itse valmistettu ateria? Olen surkea kokki, joten ravintola voittaa. Lapsuutensa Teir vietti Vaasassa ”ihan tavallisessa perheessä”, yrittäjäisän, lastentarhanopettajaäidin ja kahden veljensä kanssa. Jo koulutyttönä hän halusi olla mukana vetä- Lehdessä liikutaan eteen ja taaksepäin näppäimillä. Zoomausmahdollisuutta ei ole, koska se kuluttaa liikaa virtaa. Käytettävyyttä, navigointia, kontrasteja ja värejä kehitetään koko ajan. Muun muassa näistä saadaan lisätietoa, kun pilottiryhmä lukee testijakson ajan laitteelta kokonaista lehteä. Kaija Jäppinen Satakunnan konkurssilehdille uusia omistajia Paikallislehti Ulvilan Seutu, kaupunkilehti Uusi Pori ja keskustan äänenkannattaja Satakuntalainen hakeutuivat konkurssiin maaliskuussa. Nurin meni myös saman pääomistajan painotalo Satakun- Toimittaja häätää trollit Kommentointi uutispalveluissa ei ole tunnettua pitävästä argumentoinnistaan. Miten parannetaan verkkokeskustelun laatua, Ylen sosiaalisen median tuottaja Antti Hirvonen? Yle ei pysty kilpailemaan Facebookin ja Suomi24:n kanssa vapaana keskusteluareenana, mutta me tarjoamme paikan keskustella niin, että sillä on merkitystä journalismiimme. Kaikkia juttuja ei voi kommentoida. Avaamme vain muutaman aiheen keskustelulle päivittäin, mutta hoidamme ne mahdollisimman hyvin. Luemme kommentit etukäteen, ja toimittaja on läsnä keskustelussa. Minimissään toimittaja pitää moderoimalla huolen, että kommentoijat pysyvät aiheessa. Hän voi hankkia lisätietoa haastattelemalla yleisöä tai tuoda esiin faktoja. ”Paikalla ovat kaikki perinteisen uutisjutun osapuolet: lukijat, toimittaja ja asiantuntijat.” Kutsumme keskusteluihin mahdollisuuksien mukaan myös asiantuntijoita. Meillä on ollut vieraana esimerkiksi THL:n ihminen puhumassa sikainfluenssarokotteista ja Sini Saarela vastaamassa yleisön kysymyksiin. Paikalla ovat kaikki perinteisen uutisjutun osapuolet: lukijat, toimittaja ja asiantuntijat. Silloin yleisö kokee, että keskustelulla on merkitystä. Hyvä kommentti voi päätyä televisiolähetykseen tai verkkojuttuun. Ennakkomoderoimme tiukasti. Ajattelemme, että kommentin hyväksyminen on julkaisupäätös. Ihmisten on voitava luottaa, ettei tule teilatuksi. Meillä ei ole rekisteröitymistä emmekä voi varmistua keskustelijan henkilöllisyydestä. Siksi kommentoida voi vain nimimerkillä. Jos rekisteröinti olisi käytössä, voisimme luoda kannustinjärjestelmiä. Yhteisö voisi palkita toisiaan ja hyviä keskusteluja. Vaikka olemme tiukentaneet moderointia ja avanneet aiheita keskustelulle valikoiden, keskustelun määrä ei ole vähentynyt. Saamme tuhansia kommentteja viikoittain. Niistä tehdyt koosteet ovat aika suosittuja. Ei verkkokeskustelu saavuta samoja lukijamääriä kun hittijuttu, mutta keskustelija sitoutuu verkkopalveluun huomattavasti paremmin kuin linkin taakse kurkkaava satunnaiskävijä. Riikka Virranta satu kettunen mässä asioita ja toimi muun muassa oppilaskunnan puheenjohtajana. – Olen ollut yhteiskunnallisesti kiinnostunut ihan siitä asti, kun opin lukemaan. Olen utelias ja haluan ymmärtää syvällisemmin maailman menoa. Toimittajaksi ryhtyminen oli hänelle selvää lukiosta asti, sillä toinen vaihtoehto, kirjailijan työ, olisi ollut taloudellisesti liian epävarma. Nykyään lehtijohtaja asuu idylli- Paljon työtä Teirillä on edessään nytkin. Hänen mukaansa ensimmäinen askel KSF Median uudistuksiin on selvittää, missä suomenruotsalaiset lehdet voivat olla erityisen hyviä. – Kaksi- tai kolmikielisyys englanti mukaan lukien on jo niin yleistä, että monille ei ole väliä, millä kielellä he lehteä lukevat. Samma på svenka ei riitä. Teir uskoo, että sisällön kolme kovaa voisivat olla paikallisuus, kulttuurijournalismi ja etenkin analyysit. Tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan, mutta sen ymmärtäminen on vaikeaa. – Juuri ymmärrystä meidän pitäisi myydä. Siinä meillä on tulevaisuus. Ymmärryksen lisäksi Teir arvelee menestyksen avaimen piilevän palveluiden tarjoamisessa. Asiakkaalle on annettava tietty määrä korkealuokkaista journalistista sisältöä ja tietty määrä muita sisältöjä. Tällä hän viittaa etenkin sisältömarkkinointiin. – Journalismi ei ole kaupan, mutta on muitakin sisältöjä kuin perinteinen journalismi. Vaikka Teir on sitä mieltä, että uudistuksia on digipuolelle tehtävä vauhdilla, hän ei kuitenkaan ole hylkäämässä printtilehtiä. – Uskon, että on tiettyjä printille optimaalisia sisältöjä ja lukijoita. Nykyisen ilmestymisrytmin ja jakeluratkaisut joudumme luultavasti kyseenalaistamaan. Niin kauan kuin esimerkiksi KSF Median paperilehdillä on yli 70 000 tilaajaa, on tuotteen ylläpitäminen silti järkevää, hän pohtii. Noora Autio Puntari lämpimäksi ja fiksuksi. Erään työtoverin mukaan hänen intonsa on tarttuvaa mutta työtahtinsa kova ja vaativa. – Työtovereiden pitää oppia kertomaan, kun eivät pysy mukana vauhdissa, kollega sanoo. sessä omakotitalossa Porvoossa. Lähes seitsemän vuoden ajan hän on meditoinut aamuin illoin löytääkseen rauhaa ja keskittymiskykyä. Vapaa-aikanaan hän myös liikkuu luonnossa koiransa kanssa, ratsastaa ja vesijuoksee sekä tapaa aikuisia lapsiaan. – Olen tehnyt paljon työtä, mutta lapset ovat kuitenkin olleet aina etusijalla. ammattiauttaja laura mendelin SuomenLehdistö 3/2014 9
näin me teemme Suurimpien sanomalehtien sisältöyhteistyö Yhteistyöselvitys Anniriitta tolvanen Onko juttu pohjoiskarjalainen, jos kuvassa on joensuulainen ihminen? Kuvitus on yhteistoimituksille välillä hankala pala. Karjalaisen toimittajan Saija Kauhasen mukaan neljän lehden virtuaalitoimitus hyödyntää kuvituksissaan paljon grafiikkaa. Neuvottelussa mukana graafikko Jusa Hämäläinen. Itäkin öljyää uutiskonetta Suomen Lehdistön kyselyn mukaan lehdet ovat valinneet yhteistyösuuntansa. 12 SuomenLehdistö 3/2014 miika immonen Saija Kauhanen aloittaa nykyään aamunsa Joensuussa toivottamalla huomenet myös Skypen tsätissä. Karjalaisen, Savon Sanomien, Etelä-Suomen Sanomien ja Keskisuomalaisen uusi virtuaalitoimitus kommunikoi kirjoittelemalla. – Kynnys heittää kysymyksiä ja mielipiteitä muille on matala, Karjalaisen toimittaja Kauhanen sanoo. Huhtikuussa lehtinelikko perusti neljän toimittajan ryhmän kaivamaan uutisia politiikasta ja taloudesta. Fyysisesti erillään toisistaan sijaitseva toimitus tekee hidasta ja nopeaa. Siitä on helppo irrottaa työvoimaa uutistilanteissa, toisaalta kokenut ryhmä aikoo hyödyntää tutkivan ja datajournalismin menetelmiä. Joukolla ei ole johtajaa. Vuorotellen kukin toimittaja kommunikoi uutispäälliköiden kanssa ja kuuntelee toiveita. Ensimmäisinä päivinään virtuaalitoimituksessa Saija Kauhanen on selvitellyt kuntien käyttämiä konsulttiostoksia – ei vain Karjalaisen
Hän kehuu myös Lehtiyhtymän tekevän jo tehokasta sisältövaihtoa. Maakuntalehtien nelikossa yhteisen tekemisen muotoja on niin paljon, ettei niitä oikein mahdu tässä luettelemaan: Sunnuntaisuomalainen, sivuvaihtoa, kumppaneille avoimet juttulistat, yhteistyötä ulkoasussa, alustoissa, ulkomaan keikoilla… Nyt lehdet pohtivat, miten ne vahvistaisivat ulkomaan journalismiaan. Yhteistyö tiivistyi Puolet omaa tuotantoa Suomen Lehdistö selvitti kyselyllä, keiden kanssa suurimmat suomalaiset sanomalehdet tekevät sisältöyhteistyötä. Tulokset näkyvät kartalla edellisaukeamalla. Kysyimme samaa viimeksi syksyllä 2011. Tällä kertaa kartta oli helpompi piirtää. Yhteistyötä ei enää tehdä joka suuntaan. Kuviot ovat selkiytyneet ja tiivistyneet. Isot ringit, kuten Lännen Media, ovat nielaisseet satunnaisempia yhteistyömuotoja. Toinen mammutti kartalla on juuri Lehtiyhtymän vuosi sitten ostanut Keskisuomalainen-konserni, Karjalaisella ja Etelä-Suomen Sanomilla lisättynä. Päätoimittajille tehdyn kyselyn mukaan journalismin tuottaminen yhdessä lisääntyy edelleen, esimerkiksi Keskisuomalainen Oyj:ssä ja ruotsinkielisten lehtien välillä. Yhä useampi maakuntalehti hyödyntää konserninsa pienempiä lehtiä aluetoimituksinaan. Juttujen yhteistuotantoa on myös purkautunut. Esimerkiksi Etelä-Saimaa, Kouvolan Sanomat ja Kymen Sanomat lopettivat laajan yhteistoimituksensa, sillä se vei energiaa liikaa ei-paikalliseen. Kartasta ei toki voi vielä päätellä jaettujen sisältöjen määrää. Vaikka lehdillä olisi yksi ja sama toimitusorganisaatio, ne varovat käyttämästä liikaa muualla julkaistua materiaalia. Ksml järjestäytyy Savon Sanomien päätoimittaja Jari Tourunen vetää oman toimensa ohella Keskisuomalainen-konsernin sisältömatriisia. – Jo nykyisin sisältövaihto on konsernin sisällä laajaa, mutta osien välistä yhteistyötä tullaan lisäämään radikaalisti, Tourunen sanoo. Jo tänä keväänä alkaa tapahtua. Keskisuomalaisen alue- ja paikallislehdet, kuten Lehtiyhtymän tilattavat lehdet sekä Iisalmen Sanomat ja Warkauden Lehti, muodostavat oman sisältövaihdon ryhmänsä. Toiseksi konserni tehostaa erikoisliitteiden ja teemalehtien yhteistä tekemistä. Kolmannen sisältömatriisin osan muodostavat konsernin kaksi maakuntalehteä. Myöhemmin pohditaan yhteistyön tiivistämistä kaikkien konsernin lehtien kesken. Siihen kannustavat hyvät kokemukset kumppanuudesta eri omistajien Savon Sanomien, Keskisuomalaisen, Karjalaisen ja Etelä-Suomen Sanomien välillä. – Byrokratia ja hallinnointi on vedetty minimiin. Turhia lippulappusia ja rahaliikennettä ei ole, Tourunen sanoo. Tourunen laskee, että yhteistyön tuomat synergiaedut vastaavat pelkästään Savon Sanomissa laskutavasta riippuen kuusi- tai seitsen- ” Jos tässä tavoitellaan skuuppeja, aiheeksi ei riitä, mitä PohjoisKarjalassa tapahtuu.” numeroista summaa; ainakin sen verran rahaa kuluisi muilta saadun sisällön tekemiseen itse. Suomen Lehdistön kyselyyn vastanneet päätoimittajat perustelevat yhteistyötä paitsi säästöillä myös sillä, että resursseja jää oman alueen hoitoon, kun ei-paikallinen tehdään kustannustehokkaasti joukolla. Valtaosa vastaajista arvioi, että noin puolet lehtien sisällöistä pitää tuottaa paikallisessa organisaatiossa. Suuri osa pomoista ajattelee yhteistuotannon parantavan laatua. – Lukijoille voidaan välittää sisältöä, johon rahkeet eivät enää yksin riittäisi, mutta toisaalta sisältöyhteistyö yksipuolistaa Suomessa julkaistavia sisältöjä, Tourunen arvioi. Elina Grundström on vapaa toimittaja ja tietokirjailija, joka työskentelee journalistiikan vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa 2013–2014. Liisaleenaa kaivaten Pakina on juttulaji, joka on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Nimimerkillä kirjoitetut huumorijutut ovat jäänet kaikkialta tulvivien kolumnien ja blogien varjoon. Samalla kolumnit ovat astuneet pakinoiden tontille: ne ovat muuttuneet asiantuntevasta uutisanalyysistä henkilökohtaiseksi huiteluksi. Kolumninakki napsahtaa kustannustehokkaasti kaikille talon toimittajille vuorollaan. Vaikka joku heistä olisi briljantti pakinoitsija, hän ei pääse kehittämään tunnistettavaa tyyliä ja nimimerkkiä. Valtavirtaa vastaan pyristelee vain muutama media. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Kuukautinen on usein lehden paras juttu. Ainakin luen sen ensimmäiseksi. Suomen Kuvalehden Jukka Ukkola, Talouselämän Pelin henki ja Tekniikka&Talouden Perusinsinööri Veijo Miettinen ovat puolestaan kauniisti vanhenevia klassikkopakinoita. Pidin alkukeväästä Tampereen yliopistolla kolumneja käsittelevän vierailijaluentosarjan, jossa kaksi erilaista huippukolumnistia esitti saman ajatuksen: lehtien kannattaisi palauttaa pakina entiseen loistoonsa. Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksen esimiehenä työskennellyt Antti Blåfield toivoi, että kolumni palaisi vanhaan merkitykseensä perusteltuna ja asiantuntevana mielipidekirjoituksena. Samalla kevyemmät kolumnit saisivat olla reilusti hauskoja pakinoita. Paikallisuus paranee? Sanomalehdet tekevät yhteistyötä myös näin > Suurimpien suomalaisten sanomalehtien väliset yhteistyökuviot edellisellä aukeamalla. Lue juttu Lännen Mediasta viime numerosta. > Vasabladet ja Österbottens Tidning vaihtavat ajoittain juttuja uumajalaisen Västerbottens Kurirenin kanssa. > Sanoman kustantamat Etelä-Saimaa, Kouvolan Sanomat ja Kymen Sanomat käyttävät Sanoma Magazinesin teemaaineistoa. > Iltalehti ja Kauppalehti tekevät yhteistyötä verkkojutuissa. Iltalehden ja MTV3:n kaksi politiikan toimittajaa toimittavat pienimuotoista keskusteluohjelmaa verkkoon. > Turun Sanomat tuottaa LounaisSuomen uutiset MTV3:lle. > Moni maakuntalehti tekee yhteistyötä konserninsa paikallislehtien kanssa. Myös Helsingin Sanomat ostaa aluetoimittajapalvelua Sanoman maakuntalehdiltä. Juttuvaihdosta ei ole kyse, sillä HS:lle tuotettua sisältöä ei julkaista muualla. Yksi lehtinelikon virtuaalitoimituksen skypettelijöistä on Savon Sanomien toimittaja Matti Pietiläinen. Yhteiskuntatoimituksen esimiehenä hän on askaroinut juttuvaihdon parissa jo vuosia. Pietiläisen mukaan yhteistyössä joutuu tekemään kompromisseja; aina ei saa, mitä olisi halunnut. Vaihtorinkien etu on kuitenkin kiistaton. Kun antaa yhden jutun, saa takaisin kolme. Mutta vahvistuuko lehtien paikallisuus yhteistyöllä? – Tällainen neljän hengen porukka voi onnistua toimimaan tiiminä niin, että saamme enemmän irti kuin neljä yksittäistä toimittajaa. Jos sitä kautta syntyy enemmän valtakunnan yleiskiinnostavaa juttua, kotitoimitus voi tosiaan keskittyä paikalliseen, Pietiläinen sanoo. Saija Kauhasen mukaan yhteistyö on järkevöitynyt vanhetessaan. – Välillä on kritisoitu sitä, jos Karjalaisessa on lahtelaisen ihmisen kuva ja haastattelu. – Mutta toimituksen arkea helpottaa, kun tietää että myös muilta tulee tavaraa, Kauhanen sanoo. Riikka Virranta mediankentät levikkialueella vaan ympäri Suomen. – Jos tässä tavoitellaan skuuppeja, aiheeksi ei riitä, mitä Pohjois-Karjalassa tapahtuu. Ja skuuppeja tavoitellaan: paria, kolmea viikossa. Virtuaalitoimitus on uusin kokeilu lehtinelikon yli kymmenvuotisessa yhteisessä historiassa. Se perustettiin osin paikkaamaan STT:n vähentynyttä tarjontaa. ” Terävä pakina, jonka tekijä pidetään salassa, voi olla maksullisen median valttikortti sosiaalisesta mediasta vyöryvää ilmaista mielipidemössöä vastaan.” Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki, joka on kirjoittanut muun muassa Vihreän Langan huippusuosittua Vihreät Lasit -mediakolumnia, suositteli lehdille mietittyjä pakinapaikkoja, koska ne ovat hyvä tapa sitouttaa lukijoita. Metsämäen ja alkuvaiheessa myös Esa Mäkisen kirjoittama Vihreät Lasit oli lukijatutkimuksesta toiseen Vihreän Langan luetuinta materiaalia. Sitä suositumpi oli ainoastaan toinen nimimerkin takaa pakinoiva kirjoittaja, politiikkaa älykkäästi kommentoiva ”Niemeläinen”. Hänen henkilöllisyytensä oli lehden tarkimmin vartioituja salaisuuksia 12 vuoden ajan. Niemeläisen takaa paljastui lopulta Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri. Terävä pakina, jonka tekijä pidetään salassa, voi olla maksullisen median valttikortti sosiaalisesta mediasta vyöryvää ilmaista mielipidemössöä vastaan. Uuden ajan pakinassa pitää kuitenkin olla 2000-luvun soundi. Se ei voi olla vanhanaikaista kaunokirjallista jutustelua. Moderni pakina vaatii mietityn kirjoittajapersoonan ja tyylin, paljon älyä ja vähän juoruja ja sisäpiiritietoa talouden, politiikan tai median maailmasta. Sellaisia ovat olleet esimerkiksi miesten kirjoittamat naisnimimerkit: Taloussanomien Anna Purna sekä City-lehdessä vaikuttanut Liisaleena, jonka takana olivat Jaakko Lyytinen ja Arno Kotro. Ei ole sattuma, että parhaiden nykypakinoiden Liisaleenan ja Vihreiden Lasien alkuvaiheessa oli mukana kaksi kirjoittajaa, jotka pystyivät pallottelemaan ideoita keskenään. Pakinan jalostaminen ei ole yhtä helppoa ja halpaa kuin kolumninakkien jakelu pitkin toimitusta, mutta kuten Metsämäki totesi: kun kolumnipersoona ja kirjoitusrytmi löytyvät, se voi olla yllättävän kivutonta. Jopa hauskaa. SuomenLehdistö 3/2014 13
tutkimus Aluetoimittajien työnkuva teoria&käytäntö mikko martikainen Ottaako Turun Sanomat kahvia? TEORIA VÄITTÄÄ Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi 14 Aluetoimittajien verkostoa on viime vuosien yt-kierroksilla harvennettu tuntuvasti samaan aikaan kun haja-asutusalueiden levikkikamppailuista on luovuttu ja keskitytty riittävän vahvan peiton säilyttämiseen ydinalueilla. Kalliisiin aluetoimituksiin suhtaudutaan usein kuin jäänteisiin ajalta, jolloin tietoliikenneyhteydet olivat heikot eikä tietoa tulvinut verkon kautta nykyiseen tahtiin. On ymmärrettävää, että mediamurroksen keskellä toimituksissa halutaan turvata tehokkuus ja keskittää resurssit kaikkein tärkeimmille alueille. Jakelun kallistuminen vähentää entisestään kiinnostusta paperilehden levikkityöhön syrjäseuduilla. Voidaan kuitenkin kysyä, pystyttäisiinkö aluetoimittajien työtapoja ja verkostoja trimmaamaan uusiin tarinankerronnan muotoihin ja toimintatapoihin, sen sijaan että eläkkeelle jäävän aluetoimittajan paikka jätetään täyttämättä? Verkkosisällöissä maksavan asiakkaan sijainnilla ei ole kustannusten kannalta merkitystä. Toimenkuvien uudelleenjaossa kannattaisi miettiä luovasti, mihin kaikkeen aluetoimittajien verkostoa voisi käyttää. Nyt jos koskaan tekemisen tapojen miettiminen uudelleen olisi alueillakin ajankohtaista, kun median murros ja yhä liikku- SuomenLehdistö 3/2014 vampi yleisö haastavat koko journalistisen työn kentän. Anna-Mari Hänninen tutkii gradussaan aluetoimittajan työtä ja työn merkitystä median murroksessa. Hänninen haastatteli tutkimukseensa kaikki Turun Sanomien aluetoimittajat ja heidän esimiehensä. Tutkimuksesta välittyy selvästi, että aluetoimittajan työssä on säilynyt paljon piirteitä perinteisistä painetun lehden toimittajien työtavoista. Jutut tehdään itsenäisesti paikan päältä, itse hankituista aiheista. Kentällä kuljetaan uutisnenä herkkänä työssä ja vapaa-ajalla. Toiminnan merkitys on kaksisuuntaista: aluetoimittaja on seuranta-alueellaan lukijoiden suuntaan lehtensä näkyvä edustaja, mutta samalla myös sen tuntosarvet ja tulkki keskustoimituksen suuntaan. Hyvä aluetoimittaja liikkuu, näkyy, huomioi ja on alueellaan uskottava. Eräs aluetoimittaja kuvasi, että juttukeikalla kysytään, ”ottaako Turun Sanomat kahvia?”, mikä kuvastaa lehden henkilöitymistä aluetoimittajiinsa. Aluetoimittajien työtavoissa näkyy selvä sukupolvien ja persoonien välinen ero. Muutama toimittaja nimeää sosiaalisen median erittäin tärkeäksi työkalukseen. Heille Facebook on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi luoda ja ylläpitää suhtei- Fakta Tutkija: Anna-Mari Hänninen Tutkimus: Norsunluutornin tuntosarvet. Haastattelututkimus aluetoimittajan työstä ja merkityksestä 2010-luvun alun maakuntalehdessä. Journalistiikan pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto 2014. Aineisto: Yhdeksän Turun Sanomien aluetoimittajan ja kolmen päällikkötoimittajan haastattelu. ” Aluetoimittaja liikkuu, näkyy, huomioi ja on alueellaan uskottava.” ta seurantakuntiin sekä saada juttuideoita. Tämä on tosin edellyttänyt henkilökohtaisen profiilin valjastamista työkäyttöön. Heidän kokemuksensa mukaan Facebookissa juttuvinkkejä tarjoavat sellaisetkin ihmiset, jotka eivät soittaisi toimittajalle. Osa vanhemmista aluetoimittajista puolestaan uskoo perinteiseen jalkatyöhön ja ilmoittaa ”menevänsä hautaan eksymättä feisbuukeihin”. Toimittajien työkalujen keveneminen, halventuminen ja mobiilistuminen on tehnyt periaatteessa journalismin tekemisestä paikasta riippumatonta. Siksi on hieman nurinkurista, että tehokkuuden kasvattamisen myötä juttukentille jalkautuminen on tuskin ainakaan lisääntynyt. Lähellä olevat asiat ja paikallisuus kiinnostavat verkossa, mistä kertoo esimerkiksi lähipiirin ”uutisia” välittävän Facebookin suosio ja oman kaupunginosan tai lähiön uutisia välittävän hyperlokaalin median kansainvälinen kasvu. Yhdysvalloissa on syntynyt mobiilijournalistien ammattiryhmä, joka kiertää kentällä videoimassa tapahtumia ja haastattelemassa ihmisiä. Mobiililaitteilla verkkosisältöjä tekevät toimittajat ovat nostaneet silminnäkijäkertomukset ja omiin havaintoihin pohjaavat käsittelytavat jälleen merkittäväksi journalistisen kerronnan muodoksi. Maakuntalehdelle toiminta-alueen valinta on iso strateginen valinta. Painopisteen siirtyminen verkkoon poistaa kuitenkin maantieteellisten rajojen merkitystä. Parhaimmillaan aluetoimittajan ruohonjuuritason elämänmakuinen blogi maaseudun tai lähiön elämästä voisi nousta valtakunnalliseksi hitiksi, kuten harrastajakirjoittajien blogien suosio osoittaa.
KÄYTÄNTÖ VASTAA Klikkaaja vaikuttaa tietämättään verkkosisältöihin Anna Bessonova Valtiotieteiden maisteri Tutkimus: Pro gradu Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan: ”Audience as clicks: Web analytic tools in Finnish online newsrooms.” Tutkimus löytyy osoitteesta: https:// helda.helsinki.fi/ handle/10138/39511 Hanna Weselius Etelä-Saimaan Savitaipaleen ja Suomenniemen aluetoimittaja Anne Kokkonen, vieläkö nykyisessä mediamaisemassa tarvitaan aluetoimittajia? – Aivan varmasti. Aluetoimittaja on ihminen, joka tuntee parhaiten alueensa lukijat ja jolla on eniten kosketuspintaa tavalliseen arkeen. Aluetoimittaja saa juttuideoita ja palautetta jutuista päivittäin, käydessään kaupassa tai hakiessaan lapsia päiväkodista. Kaikki tuntevat aluetoimittajan, ja kynnys lähestyä aluetoimittajaa on paljon matalampi kuin lähestyä keskustoimituksen ”oikeita” toimittajia. Miksi alueuutisointia ei voisi hoitaa yhtä hyvin keskustoimituksesta? – Jos aluetoimituksista luovutaan, ei löydetä enää oikeita ihmisiä samalla tavalla. Aluetoimittaja yleensä tietää, mitä asiaa keneltäkin kannattaa kysyä ja tuntee asioiden taustoja ja mittasuhteita. Kirjoitatko juttuja vain oman seuranta-alueesi lukijoille vai kaikille lukijoille? – Kyllä aluetoimittajan pitää osata kirjoittaa juttu siten, että siinä on kosketuspintaa ja kiinnostavuutta omaa aluetta laajemmalti. Samanlaisia ongelmia on usein monilla eri paikkakunnilla. Laaja kiinnostavuus on mielestäni vain jutun näkökulmakysymys. Syntyykö aluejuttujen uutiskynnyksestä usein vääntöä keskustoimituksen kanssa? – Kyllä sitä vääntöä välillä syntyy, koska paikallisesti isot ja ihmisiä puhuttavat aiheet eivät välttämättä ole isoja kysymyksiä kaupungeissa. Esimerkiksi metsästys on sellainen asia, johon suhtaudutaan aivan eri tavalla ja josta tehdään erilaisia juttuja kaupungeissa kuin maaseudulla. Kuinka hyvin aluetoimittajan ääni kuuluu keskustoimituksessa? – Aluetoimittajan tehtävä on pystyä perustelemaan, mikä jutun pointti ja merkitys on paikallisella tasolla. Joskus keskusteluissa voittaa ja joskus häviää, mutta tässä tarvitaan molemminpuolista ammattitaidon kunnioitusta. Mihin suuntaan uskot aluetoimittajan työn kehittyvän? – Voi olla, että aluetoimittajien seuranta-alueet laajenevat ja että aluetoimittajat tekevät tulevaisuudessa yhä enemmän myös samoista aiheista juttuja kuin keskustoimitusten toimittajat. – Liikkuva kuva ja nettivideot tulevat varmasti aluetoimittajan työhön mukaan. Tästä on jo puhuttu, mutta vielä ne eivät ole osa arkea. Uskotko, että lehdillä on aluetoimittajia vielä kymmenen vuoden kuluttua? – Mielestäni aluetoimittajien työtä pitäisi tehdä samaan tyyliin myös kaupunkien lähiöissä. Tulevaisuudessakin tarvitaan toimittajia, jotka menevät kentälle lähelle lukijoiden elämää. On huolestuttava vaihtoehto, että toimittajista tulisi virkamiehiä, jotka vain kännykän ja netin välityksellä seuraavat sitä, mitä maailmassa tapahtuu. Tätä tutkin Joanna Lahti Valtiotieteiden maisteri Tutkimus: Pro gradu Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan: ”Komeaa utopiaa? Osallistavan journalismin strategia paikallisessa sanomalehdessä.” Tutkimus löytyy osoitteesta: http://hdl.handle. net/10138/42236 VERKOSSA KÄVIJÄLUVUT korvaavat levikin sanomalehtien tavoittavuuden mittaamisessa. Analytiikkaa käytetään myös yleisön verkkokäyttäytymisen tarkastelussa: mitä juttuja he lukevat, koska, kuinka pitkään ja niin edelleen. Gradussani tutkin, miten verkkoanalytiikan työkaluja käytetään suomalaisissa verkkotoimituksissa ja miten ne vaikuttavat sisältöjen ja yleisön suhteeseen. Tein yhdeksän verkkoesimiehen ja -toimittajan teemahaastattelua suurissa suomalaisissa uutismedioissa: Ylessä, Helsingin Sanomissa, Kauppalehdessä, Talouselämässä, Taloussanomissa, Uudessa Suomessa, Aamulehdessä, Hufvudstadsbladetissa ja Iltalehdessä. Analysoin haastattelut hyödyntäen kvalitatiivista tiedon analyysimenetelmää grounded theorya. Haastattelut paljastavat, että analytiikan työkaluja käytetään laajasti verkkomediassa ja niiden käyttö vaikuttaa journalistiseen työhön. ” Toimittajat yrittävät yhä useammin optimoida juttujaan, etenkin otsikoitaan, mahdollisimman klikattaviksi.” Analytiikka tuo journalistit lähemmäs lukijoitaan. Koska lukijoiden käyttäytymistä mitataan ja sitä käytetään journalistisessa päätöksenteossa, lukijat vaikuttavat sisältöihin entistä enemmän. Yksittäisen lukijan valta on kuitenkin monimutkaista, sillä toimituksissa huomioidaan vain kokonaiskävijämäärät eivätkä lukijat kuluta verkkomediaa tarkoituksenaan vaikuttaa tuleviin toimituksellisiin valintoihin. Paine kerätä klikkauksia on vaikeuttanut toimittajien tasapainoilua klikkihittien ja kovien uutisten tai journalistisesti tärkeiksi koettujen juttujen julkaisemisen välillä. Kaikki haastateltavat myönsivät, että he tasapainoilevat asian kanssa päivittäin. Käytännössä toimittajat yrittävät yhä useammin optimoida juttujaan, etenkin otsikoitaan, mahdollisimman klikattaviksi. Pitkällä aikavälillä tämä voi viedä journalismia skandaalihakuisempaan ja kevyempään suuntaan. Vaikka toimitukset nojaavat entistä enemmän verkkoanalytiikkaan, journalistiset arvot ja harkinta painoivat kaikkien haastateltujen mielestä valinnoissa eniten. Lukijoiden osallistuminen tuottaa ristiriitoja Seurasin tapaustutkimuksessa median murrokseen sopeutuvan sanomalehden kehitystyötä, joka perustuu osallistavan journalismin strategiaan. Aineistonani olivat Next Media -hankkeessa tallennetut Sanoma Kaupunkilehtien toimituksen kehityskokoukset keväältä 2012. Kokouksissa uudistettiin Vartti-lehden konseptia entistä lukijalähtöisemmäksi ja kehitettiin verkkopalvelua niin, että lukijoiden tuottama sisältö lisääntyy ja yhteistyö lukijoiden kanssa helpottuu. Tarkastelin kokouksissa ilmenneitä ongelmia toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen ristiriidan käsitteen kautta. Analyysissani etsin kokouksissa käydystä keskustelusta muutosten esiintuo- mien historiallisten jännitteiden eli ristiriitojen diskursiivisia manifestaatioita: dilemmoja, konflikteja, kriittisiä konflikteja ja kaksoissidoksia. Ristiriidat kertoivat, mitkä osallistavaan journalismiin liittyvät tekijät koettiin erityisen haastaviksi. Esiin nousi toimituksen haluttomuus luopua sille aina ennen kuuluneesta kontrollista sisältöihin, mikä näkyi kehitettävän palvelun toimintalogiikkaan liittyvinä konflikteina ja kaksoissidoksina, joita toimitus ei saanut ratkaistua. Toimitus halusi päättää, mitä sisältöjä lukijat voisivat tuottaa, riippumatta siitä, että lukijoiden tuottaman sisällön määrän lisääminen strategian kannalta riittävälle ta- solle tekisi työmäärästä mahdottoman. Myös toimituksen suhtautuminen lukijoihin nosti esiin paljon ristiriitoja. Lukijoiden osallistumisessa olikin kysymys toimittajien ammatti-identiteetistä, arvoista ja journalistiseen laatuun liittyvistä käsityksistä, joita pitäisi muuttaa uuden strategian myötä. Ristiriitojen ratkaiseminen on avaintekijä minkä tahansa organisaation toiminnan kehittämisessä. Media-alan ja erityisesti kannattavuutensa kanssa kamppailevien sanomalehtien olisi syytä tarkastella tarkemmin, miten niiden toiminnassa vallitsevat jännitteet ovat syntyneet ja miten jännitteet vaikuttavat lehtien nyt läpikäymään merkittävään muutokseen. Journalisti on objektiivinen myös Twitterissä Anne-Sofie Pesola Valtiotieteiden maisteri Tutkimus: Pro gradu Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan: ”I gränslandet mellan privat och offentlig – Journalistens identitet på Twitter.” Tutkimus löytyy osoitteesta: http://hdl.handle. net/10138/39915 Gradussani olen selvittänyt miten toimittajat rakentavat identiteettiään Twitterissä. Tutkimusta varten haastattelin viittä aktiivisesti twiittaavaa uutistoimittajaa. Lisäksi analysoin sekä toimittajien twiittejä että toimitusten sosiaalisen median ohjeistuksia. Tutkimuksessani selviää, että toimittajat kokevat ammatti-identiteettinsä hyvin vahvana, eivätkä he erottele yksityistä ja julkista rooliaan sosiaalisessa mediassakaan. Tutkimusaineistoni toimittajat näkevät itsensä aina toimittajina, myös vapaa-ajallaan. Twitter-identiteettiä rakentaessaan toimittajat korostavat profiloitumisen merkitystä. Twiittaamisessa valitaan tietty linja ja aihepiiri, jossa pysytään, ja sitä kautta tullaan tietyn asian asiantuntijaksi. Sosiaalisessa mediassa toimittajat arvostavat erityisesti mahdollisuutta oman persoonansa esiintuomiseen. Tästä huolimatta tutkimukseen osallistuneet toimittajat sanovat harrastavansa jonkin verran itsesensuuria Twitterissä, eivätkä he esittele mielipiteitään yhtä vahvasti kuin he tekisivät oikeassa elämässä. Twitterissä identiteettiä rakennetaan joko suoraan, mielipiteitä esittäen, tai epäsuoremmin itseään kiinnostavia tai hauskoja linkkejä jakaen. Kaikella, mitä jaetaan, tulee kuitenkin olla jokin selvä lisäarvo yleisölle. Twitter-profiilista tulee journalistin CV. Ero yksityisen, julkisen sekä työ- ja vapaa-ajan välillä sekoittuu yhä enemmän, ja twiittamisen koetaankin tapahtuvan jossain työn ja vapaa-ajan välimaastossa. Tutkimuksessani käy ilmi, että perinteiset vastakohdat yksityinen ja julkinen menettävät merkityksensä, kun rajanveto näiden välillä vaikeutuu. Toimittajat näkevät siksi yhä tärkeämpänä esiintyä myös sosiaalisessa mediassa objektiivisina ” Twitter-profiilista tulee journalistin CV.” ja puolueettomina korostaakseen näin ammattimaisuuttaan ja erottuakseen sitä kautta massasta. Journalistien mielestä juuri tämä journalistinen hyve, objektiivisuus, ja sitä kautta luotettavuus erottaa heidät bloggareista ja muista tietoa verkossa jakavista. Objektiivisuudesta voi siis tulla laadun merkki, jonka journalistinen professio takaa. SuomenLehdistö 3/2014 15
aihe internet Teksti Yleisradioyhtiön keinot verkonsilmä Teksti tavoitella nuoria Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Sekuntivideoita nuorten uutisnälkään Belgialainen yleisradioyhtiö VRT otti todesta sen, että youtubet, facebookit ja muut sellaiset eivät ole vain julkaisualustoja, vaan niiden myötä muovautuu uusi viestintäkulttuurinen käyttäytymismalli. Yhtiö totesi, ettei uusiin tapoihin tottunutta nuorisoa tavoiteta perinteisillä ilmaisumuodoilla ja julkaisuilla. VRT:n ideoista tavoittaa 16–24-vuotiaita on hyötyä verkkolehdillekin. Huomionarvoista on, että VRT keskittyi Facebookin eikä Twitteriin, sillä päinvastaisista väitteistä huolimatta FB on yhä laajalti käytetty kohderyhmänsä keskuudessa. Kehitystyössä aprikoitiin jopa perinteisen verkkokotisivun tarpeellisuutta. Kun jutun linkkiä klikataan sosiaalisessa mediassa, on käyttäjän kannalta toisarvoista, missä juttu sijaitsee. Julkaisun kotisivu ei sinällään kiinnosta. ” On käyttäjän kannalta toisarvoista, missä juttu sijaitsee.” Belgian yleisradioyhtiön kokeilutuote Sambal tarjoaa runsaasti videoita. Palvelua päivitetään nyt jatkuvasti eikä kerran päivässä, kuten alun perin suunniteltiin. Uusia hankkeita ideoitiin kohderyhmän edustajien kanssa, ja liikkuva kuva todettiin hyväksi esitystavaksi. Yksi VRT:n projektin tulos onkin Ninjanieuws-palvelu, joka tarjoaa uutisia mobiilivideoina. Palvelu toimii sekä Instagramissa että Snapchatissa. Uutisvideot keskittyvät yhteen asiaan, sillä niiden pituus on lyhimmillään kymmenen sekuntia. Tässä ajassa pyritään silti esittämään uutisasia kunnolla kuvan, äänen ja tekstin avulla. Pikakokeilun perusteella klipit toimivat hyvin puhelimella. Projektin toinen kokeilutuote on Facebookiin tukeutuva uutispalvelu Sambal. Ulkoisesti itse asiassa melko perinteisen näköinen sivusto hyödyntää sekin runsaasti videoita ja etenkin lyhyen kerronnan mallia. Sisältö on selvästi rakennettu kohderyhmän kevyemmästä elämänpiiristä, kun Ninjanieuws käsittelee yleisuutisia maailmanpolitiikasta lähtien. Yrityksen ja erehdyksen menetelmällä päädyttiin malliin, jossa Sambal-palvelua päivitetään jatkuvasti eikä kerran päivässä, kuten alun perin suunniteltiin. Juttujen jakaminen edelleen on tehty helpoksi ja joitakin juttuja päivitetään vain palvelun Facebook-sivulle. Uusien sisältöpalvelujen vaatima työmäärä ei ole vähäinen, havaitsivat myös VRT:n projektin tekijät. Yhden Ninjanieuws-uutisvideon te- kemiseen meni tyypillisesti kaksi tuntia – ja sillä sai aikaiseksi siis yhden enintään 15 sekunnin sisältöpalasen palveluun. Tällaisella tuotantoaikataululla ei pystytä tekemään jatkuvasti päivittyvää uutispalvelua vikkelästi verkossa liikkuville ihmisille. Ratkaisuksi yritetään luoda työväline, jolla videoiden editointia osaamatonkin kykenisi tuottamaan palveluun multimediauutisen. Projektin kolmas ulottuvuus ei ole julkaisu vaan sitouttamishanke. Open VRT pyrkii saamaan kohderyhmään kuuluvaa väkeä mukaan tuottamaan sisältöjä VRT:n palveluihin. Nuorille tarjotaan mahdollisuus blogata, tehdä videoita tai julkaista valokuvia VRT:n sivuilla. Kaikki VRT:n hankkeet ovat betaversioina verkossa, mutta niiden ilmiasut eivät sinänsä ole radikaalisti uusia. Sen sijaan hankkeiden perusajatukset, yhtäältä kohderyhmän osallistaminen ja toisaalta irtautuminen konventionaalisesta emojulkaisuajattelusta, ovat harkitsemisen arvoisia digistrategian suuntia. > Belgialaisen VRT:n Ninjanieuws Instagramissa: http://instagram.com/ninjanieuws, Sambal: http://beta.sambal.be ja Open VRT: http://beta.openvrt.be. > Juttua VRT:n sisältökokeiluista Journalism.co.uk:ssa: www.journalism.co.uk/ news/content-for-youtube-generationexperiments-belgium-broadcaster-socialmedia/s2/a556104 tai http://goo.gl/gpfiI7. Klikkaukset Myös Boston Globe on ryhtynyt määrätietoisesti purkamaan perinteistä yleissanomalehden konseptia verkossa. Jo viime syksynä lehti käynnisti nuoremmalle lukijakunnalle suunnatun BDCWire-sivuston, jonka sisältö keskittyy viihteeseen. Vastikään Globe avasi BetaBoston.com-sivuston, joka on suunnattu seutukunnan teknologia- ja bioteknologiateollisuudelle. Myöhemmin keväällä on luvassa katolilaisuuteen keskittyvä sivusto. Ja jo pitkäänhän Globella on ollut sisarsivustona perusverkkolehteä eläväisempi selailusivusto Boston.com. Globen verkkolehti toki edelleen säilyy ja on luonteeltaan kattava uutissivusto. Erillissivustojen tausta-ajatuksena on, että verkossa kannattaa tavoitella erityisyleisöjä eikä olettaa yleisön olevan yhtenäinen massa. > Taustajuttua Boston Globen uudesta verkkostrategiasta Nieman Labin julkaisussa: www.niemanlab.org/2014/03/embracethe-unbundling-the-boston-globe-isbetting-itll-be-stronger-split-up-than-unified tai http://goo.gl/gPgNDK. 16 SuomenLehdistö 3/2014 > Boston Globen verkkojulkaisut: www. bostonglobe.com, www.boston.com, http:// bdcwire.com ja http://betaboston.com. Yleisöjen erilaisuus on huomionarvoista myös sosiaalisessa mediassa. Pew-tutkimuskeskus on hahmottanut kuusi erilaista tapaa, joilla Twitterin käyttäjät käyvät keskusteluja. Tyypillistä on esimerkiksi twiittajien jakautuminen kahteen vastakkaiseen leiriin, joilla on vain vähän yhteistä. Näin käy helposti vaikkapa poliittisissa väittelyissä. Vastaavasti kiinteät keskustelut syntyvät, kun twiittajia yhdistää jokin kaikille myönteisesti läheinen teema. Tällaisia ryhmiä syntyy – ja voidaan synnyttää – vaikkapa harrasteisiin liittyen. Verkkolehtien kannalta kiinnostava keskustelutyyppi voisi olla yhteisöryhmä. Sellainen syntyy Pew’n mukaan esimerkiksi paikallisista kysymyksistä, ja niitä voi olla useitakin löyhästi toisiinsa liittyen. ”Yleisradioverkostoksi” (broadcast) Pew > Pew’n tutkimusraportti Twitter-käytännöistä: www.pewinternet.org/2014/02/20/ mapping-twitter-topic-networks-frompolarized-crowds-to-community-clusters tai http://goo.gl/6oD44Y. sin verkkosivulla vain muutama minuutti tapahtuman jälkeen. Se sen sijaan on huomionarvoista, että uutinen tehtiin ihmiskäden koskematta. Uutisen generoi LA Timesin sivulle algoritmi, jonka lehden toimittaja oli kirjoittanut. Jutussa oli paitsi teksti ja otsikko myös kartta. Tiedot tulivat Yhsysvaltain viranomaisten tietokannasta. Niinpä jutun kirjoittajaksi merkitty toimittaja oli tuon aamuöisen uutisjutun syntyessä mahdollisesti kotonaan uinumassa. LA Timesissa tällaista automaattiseen datan käsittelyyn perustuvaa uutisointia kutsutaan ”ihmisavusteiseksi journalismiksi”. Lehti käyttää vastaavanlaisia menetelmiä myös rikosuutisten seurantaan. Forbes.com puolestaan tuottaa baseball-uutisia samantapaisella menetelmällä. Se ei ole erityistä, että Kaliforniassa helmikuussa sattunut maanjäristys uutisoitiin Los Angeles Time- > Juttua automaattisesta tietokantajournalismista Journalism.co.uk-julkaisussa: www. journalism.co.uk/news/robot-reporters-howcomputers-are-writing-la-times-articles/s2/ a552359 tai http://goo.gl/9RwyyD. nimittää Twitter-keskusteluja, joissa keskustellaan ennen muuta valtamedian julkaisemista uutisista. Muut kaksi Twitter-keskustelujen tyyppiä ovat Pew’n mukaan brändiryhmittymät, joissa sekalaiset seuraajat twiittaavat esimerkiksi julkkiksista, ja tukiverkostot, joiden ytimessä ovat esimerkiksi yleisön kysymyksiin vastailevat yritysten edustajat. Pew’n mukaan heidän tutkimuksensa auttaa ymmärtämään sosiaalisen median viestintäkulttuurin moninaisuutta – mikä ei ole haitaksi verkkolehtienkään some-strategioiden kehittelyssä.
JSN JSN:n jäsenet: Päätöksiä 26.3.2014 Risto Uimonen Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 26.3. Päätöksiä yhteensä 10. Vapauttavia Langettavia 4 6 Keskisuomalainen Julkisen sanan neuvoston langettava päätös nimen suojaa koskevassa asiassa. Lehti kertoi poliisin palveluksessa olevien virkamiesten saamista sakkotuomioista. Uutisessa kerrottiin tuomittujen nimi, ikä, virka-asema ja kotipaikka. Henkilöllisyyden paljastaminen oli tekoon ja tekijöiden asemaan nähden kohtuutonta. Kantelut 30.10.2013 ja 26.1.2014 Kantelijoina on kaksi poliisilaitoksen palveluksessa olevaa virkamiestä. Heidät tuomittiin 8 ja 12 päiväsakon rangaistuksiin virkavelvollisuuden rikkomisesta ja henkilörekisteririkoksesta, koska he olivat katsoneet poliisin tietojärjestelmästä Mika Myllylän henkilötietoja tämän kuoleman jälkeen. Kantelu kohdistuu Keskisuomalaisessa 26.10.2013 julkaistuun uutiseen ”Myllylän tietojen oikeudeton katselu toi sakot viidelle”. Keskisuomalainen julkaisi kaikkien rangaistuksen saaneiden koko nimet lehdessä. Samoin julkaistiin iät ja sakkojen kokonaismäärät. Kantelijat pitävät tätä hyvän journalistisen tavan rikkomisena. Heidän mukaansa yleisenä käytäntönä on, että nimiä ei julkaista, mikäli annettu tuomio on pienempi kuin kaksi vuotta vankeutta. Sanomalehti Keskisuomalainen on kantelijoiden tietojen mukaan ainoa lehti, joka julkaisi nimet samaa aihepiiriä koskevissa jutuissaan ja siinä mielessä poikkesi valtakunnallisesta linjasta. Kantelijoista toinen asuu kohtalaisen pienessä kaupungissa. Hän on sillä paikkakunnalla ainoa, joka tästä asiasta sai tuomion. Nimen julkaisulla lisättiin kantelijan mielestä kohtuuttomasti rangaistusta tekemällä siitä julkinen. Ennen julkaisua eivät asiasta tienneet kuin kantelijan läheisimmät työtoverit. Julkaisun jälkeen kantelija on saanut useita yhteydenottoja, joissa osin säälittelevään, osin pilkkaavaan sävyyn otetaan kantaa jutun tutkintaan tai hänen saamaansa tuomioon. Toisen kantelijan 12 päiväsakon julkaiseminen ei hänen omasta mielestään ole missään linjassa muiden lehden julkaisemien käräjäoikeuden tuomioiden kanssa. Kantelija pitää tuomiotaan suhteellisen lievänä sakkotuomiona. Sillä perusteella lehdellä ei kantelijan mielestä ollut mitään syytä julkaista henkilötietoja, vaikka hän virkamies onkin. Paljon suurempia vankeusrangaistuksia törkeämmistä rikoksista saaneiden nimiäkään lehti ei julkaise, jollei tuomio ole yli 2 vuotta. Kantelija katsookin, että kyseinen julkaisu rikkoo hyvää journalistista tapaa. Pohjosen poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Nimen julkaisemisen vaikeus Tekijän nimen kertominen rikosuutisessa vaatii aina harkintaa. Journalistin ohje määrittelee nimen julkaisun pyöreästi. ”Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen.” Ohjeen päivittäinen tulkinta on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Nimen julkaisemisessa on harkittava ainakin kolmea kohtaa: tekijä ja hänen asemansa, itse teko ja sen vaikutukset sekä ajankohta, missä vaiheessa oikeusprosessia nimi kerrotaan. Yleinen käytäntö on, että nimi julkaistaan, kun tuomio on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Tätä ohjetta ei voi suoraan soveltaa ilman tapauskohtaista harkintaa. Pitää arvioida, mitä vaikutuksia nimen julkaisulla on esimerkiksi rikoksen uhrille tai omaisille. Nimen kertominen ei saa olla tekijälle lisärangaistus. Medialla pitää kuitenkin olla mahdollisuus julkaista nimi esimerkiksi silloin, kun yhteiskunnallinen merkittävyys sitä vaatii. Juuri sen vuoksi on hyvä, että journalistin ohjeissa jää tilaa tulkinnalle. Nimen julkaisu on eettisesti tärkeä päätös, koska rikoksen tekijälle nimen julkaisu on aina iso asia. Ville Pohjonen päätoimittaja, Salon Seudun Sanomat Keskisuomalaisen vastaus 15.11.2013 Päätoimittaja Pekka Mervola vastaa, että Keskisuomalainen uutisoi viiden poliisin palveluksessa olevan henkilön saamasta tuomiosta niin sanotussa Mika Myllylän henkilötietojutussa. Tuomituilla ei ollut poliisilain vaatimaa työtehtävään perustuvaa tai muutakaan syytä tutkia juuri menehtyneen Mika Myllylän henkilötietoja hänen kuolinpäivänään tai pian sen jälkeen heinäkuussa 2011. Poliisille on yhteiskunnassa annettu poikkeukselliset oikeudet puuttua yksityisen ihmisen vapauteen. Nämä voimankäyttö- ja valtaoikeudet tekevät Mervolan mukaan poliisin tehtävistä yhteiskunnan näkökulmasta poikkeuksellisia. Suuret oikeudet tuovat mukanaan myös suuren vastuun. Tämä vastuu on erityisen suuri poliisin virkatoiminnassa ja poliisin virkatoimintaa varten annettuja ja luotuja virkavälineitä käytettäessä. Poliisin tietorekisteri on tällainen virkaväline, jonka käytön tulee päätoimittajan mielestä olla hyvin valvottua ja jonka oikeasta käytöstä myös yksilöllä on suuri vastuu. Päätoimittaja Mervolan vastauksen mukaan juuri tähän oikeuteen kerätä, säilyttää ja käyttää henkilötietoja tämä asia kulminoituu. Poliisin henkilötietojärjestelmän oikea käyttö on yhteiskunnan luottamuksen kannalta erittäin suurimerkityksinen asia. Ihmisten pitää voida luottaa siihen, että henkilötietojärjestelmää ei käytetä yksittäisen ihmisen uteliaisuuden tyydyttämiseen. Poliisin palveluksessa olevien ihmis- ten pitää tämä mieltää ja poliisin pitää myös järjestelmällisesti valvoa, että näin tapahtuu. Myllylän menehtymisen jälkeinen tietojärjestelmän oikeudeton käyttö osoitti, että tietojärjestelmää on mahdollista käyttää väärin. Tämä käyttö on lähtenyt yksilöiden omista motiiveista. Kun näin on tapahtunut, voidaan ajatella, että yksittäiset poliisin palveluksessa olevat henkilöt tutkivat myös vaikkapa naapurien tai muuten tuntemiensa henkilöiden henkilötietoja. Mervolan mukaan näin ei saa olla ja yhteiskunnassa pitää olla luottamus, että poliisille suodut oikeudet kerätä ja pitää yllä merkittävää henkilöistä kertovaa tietovarantoa ovat juuri lakien ja asetusten tarkoittamassa käytössä. Tämän asian yhteiskunnallinen merkitys on niin suuri, että Keskisuomalainen päätti julkistaa kaikki lehden omalla ilmestymisalueella ilmenevät tällaiset poliisin tehtävissä olevien ihmisten henkilörekisteririkokset (virkavelvollisuuden rikkomiset) nimellä. Mervola huomauttaa, että lehti perusteli tämän linjauksen myös kyseisen uutisen lopussa. Nimenjulkaisupäätös ei siis perustu oikeuden määräämän rangaistuksen suuruuteen, vaan teon yhteiskunnalliseen merkitykseen. Mervola painottaa, että kyse on nimenomaan teon yhteiskunnallisesta merkityksestä eikä yksinomaan poliisin tehtävissä olevan henkilön rangaistuksesta. Esimerkiksi poliisin ylinopeudesta oikeuden määräämä sakko ei olisi samalla tavalla yh- Kalle Heiskanen Jyrki Huotari teiskunnallisesti merkittävä, varsinkin jos teko olisi tehty virka-ajan ulkopuolella eikä virkavälineillä. Nimenjulkistuspäätös vertautuu Mervolan vastauksen mukaan esimerkiksi johtavien poliitikkojen kohdalla mahdollisesti tapahtuvaan uutisointiin. Jos esimerkiksi kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kunnanvaltuuston puheenjohtaja tai kaupunginhallituksen jäsen syyllistyy rangaistavaan rikokseen, se saatetaan uutisoida nimellä, vaikka tuomio olisi lyhyt tai kyseessä olisi sakko. Johtavilta poliitikoilta voi edellyttää poikkeuksellista nuhteettomuutta, ja uutisointi nimillä mahdollistaa äänestäjien arvioinnin siitä, onko kyseinen poliitikko seuraavissa vaaleissa heille sopiva äänestämisen kohde. Myös merkittävää valtaa käyttävien yritysjohtajien tuomiot voivat hyvinkin pienissä asioissa olla yhteiskunnallisesti sillä tavalla merkittäviä, että ne uutisoidaan nimillä. Päätoimittajan vastauksen mukaan juuri tähän samaan harkintaan perustuu poliisin palveluksessa olleiden henkilöiden henkilörekisterin väärinkäytöstä aiheutuneiden sakkorangaistusten uutisointi nimillä. Näin tapahtuva uutisointi lisää yhteiskunnassa sitä ymmärrystä, että henkilörekisterien mahdollinen väärinkäyttö on merkittävä asia. Erityisen merkittävä asia se on poliisin tehtävissä olevien ihmisten valtuuksilla. Heille yhteiskunta on antanut poikkeukselliset oikeudet työtehtävien hoidossa käyttää henkilörekisterejä ja tarvittaessa myös puuttua yksilön vapauteen. Poliisin tehtävissä olevien ihmisten henkilörekisterien väärinkäytöt ovat Mervolan mukaan perustellusti yhteiskunnallisesti merkittävä asia ja niiden väärinkäyttö loukkaa väärinkäytöksen kohteiksi joutuneiden ihmisten perusoikeuksia. Pahimmillaan loukkauksen kohteeksi joutuneet ihmiset eivät edes tiedä loukkauksen tapahtuneen. Siksi tällaisten väärinkäytösten uutisointi on myös ennaltaehkäisevässä mielessä merkittävää. Keskisuomalaisen päätoimittaja katsoo, että tällä kantelun kysymyksellä on suuri periaatteellinen ja yhteiskunnallinen merkitys. Sanomalehdistön ja median pitää voida kertoa yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista ja myös tuoda uutisoinnin sisällöllä esille asioiden merkitystä. Nimien julkaisu oli juuri tällainen valinta. Henkilörekisterien käytöllä on yhteiskunnassa kasvava merkitys myös rekistereissä olevien ihmisten yksityisyyden suojan kannalta. Siksi niitä koskevien rikosten uutisoinnin merkitys kasvaa. Keskisuomalaisen vastaus 14.2.2014 Toinen kantelijoista kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että Keskisuomalainen olisi toiminut normaalista hyvästä journalistisesta tavasta poiketen julkaistessaan sakkorangaistuksen. Kantelijan mielestä lehti ei julkaise normaalisti rangaistun nimeä tuomioissa, jotka eivät ole yli kaksi vuotta pitkiä. Keskisuomalainen arvioi Mervolan mukaan aina tapauskohtaisesti nimen julkaisemista tuomioiden yhteydessä. Tässä arvioinnissa on kaksi ulottuvuutta: teon eli rikoksen yhteiskunnallinen merkitys ja rikoksentekijän yhteiskun- Timo Huovinen Ulla Järvi Anssi Järvinen nallinen merkitys. Poliisin tietorekisteri on yhteiskunnan poliisille antamilla valtuuksilla luotu tietokanta, jossa on runsaasti arkaluontoista tietoa. Tietojärjestelmän tietoturvallisuus on yhteiskunnan kannalta erittäin merkittävä asia. Kansalaisilla on oltava aukoton luottamus siihen, että tietorekisteriä ei käytetä väärin vaikkapa henkilökohtaisen uteliaisuuden tyydyttämiseen. Mervola muistuttaa, että tietorekisterin väärinkäyttöön on nähtävissä myös paljon vakavampia väärinkäyttötapoja. Poliisin tietojärjestelmän henkilörekisteririkos on yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Siihen tulee suhtautua vakavasti nykyisenkaltaisessa tietoyhteiskunnassa. Poliisin pitää pystyä pitämään rekisterin käyttö säänneltynä ja vain lain sallimana. Rekisteriä käyttäviltä ihmisiltä on edellytettävä tässä asiassa sääntöjen noudattamista. Rekisterin tietoturvallisuus on osaltaan kytköksissä ihmisten toimintaan. Siksi tällaisella rikoksen uutisoinnilla on myös selvä yhteiskunnallinen viesti. Rikos on Mervolan mukaan yhteiskunnallisesti merkittävä siitä määrätyn rangaistuksen suuruudesta riippumatta. Sanomalehden ja median tehtävä on jatkuvasti arvioida eri asioiden yhteiskunnallista merkittävyyttä. Yhteiskunnallista merkittävyyttä ei samalla tavalla arvioida oikeuden istunnossa tai rikosseuraamuksia määritettäessä. Niiden päätökset perustuvat lainsäädäntöön ja näin perinteeseen. Tiedotusvälineen tehtävä on Mervolan vastauksen mukaan arvioida yhteiskunnallista merkitystä ajassa, juuri siinä tilanteessa, jossa asiasta uutisoidaan. Julkisten tietojärjestelmien turvallisuudesta ja kansainvälisestä kybervakoilusta (NSA/Snowden) puhuttiin samaan aikaan, kun tästä asiasta uutisoitiin. Kansalaisten on hyvä ymmärtää, että tietoturvallisuusriskit ovat arkipäivää suomalaisissa poliisin tietojärjestelmissä. Yhteiskunnallista merkittävyyttä arvioitaessa Mervola ottaa esimerkin tämän tapauksen rinnalle. Yksittäisen ihmisen murhalla ei useinkaan ole laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Silti murha jo lähtökohtaisesti on katsottu yhteiskunnallisesti uutisoitavaksi asiaksi, vaikka tekijä ja uhri eivät olisi mitenkään yhteiskunnan merkittäviä jäseniä tai käyttäisi yhteiskunnallista valtaa. Murha voi olla yksittäinen teko vailla yhteiskunnallista ulottuvuutta. Murhan rangaistus on useita vuosia vankeutta. Tässä tapauksessa poliisin tietojärjestelmien väärinkäytöllä on Mervolan mukaan merkittävästi suurempi yhteiskunnallinen merkitys kuin esimerkinomaisella yksittäisellä murhalla. Tietojärjestelmän tietojen käyttö ja ylipäätään mahdollisuus käyttää niitä väärin koskettaa laajasti yhteiskuntaa ja tuhansien ihmisten yksityisyyden suojaa. Se menee tietojärjestelmiin perustuvan yhteiskunnan ytimiin. Toinen ulottuvuus on päätoimittaja Mervolan mukaan rikoksentekijän yhteiskunnallinen asema. Jos tekijän yhteiskunnallinen asema on merkittävä, pienikin rangaistus voi olla uutisoitava asia. Esimerkiksi johtavan poliitikon tai merkittävän yritysjohtajan sakko on usein nimellä tehtävä uutinen. Tekijät eivät ole yksilöinä nimeltään tunnettuja henkilöitä. He käyttä- SuomenLehdistö 3/2014 17 o
Riitta Kalliokoski Lauri Karppi Pasi Kivioja vät tehtävissään poliisin toimivaltaa, joka yhteiskunnassa on poikkeuksellisen suuri. Vastaavaa oikeutta puuttua yksilön vapauteen ei juuri muilla viranomaisilla ole – ei myöskään yritysjohtajilla tai poliitikoilla. Siksi poliisin tai poliisin palveluksessa olevien ihmisten asema on Mervolan mukaan poikkeuksellinen. He ovat yksilöinä toteuttamassa poliisin yhteiskunnallisesti laajaa toimivaltaa. Näissä tehtävissä työskentelevien ihmisten nuhteettomuus ja rikokset on siksi aina arvioitava tästä lähtökohdasta. Luonnollisesti oikeuden määräämä rangaistus teosta voidaan myös katsoa yhteiskunnallisen merkittävyyden mittariksi. Näin ei Mervolan mielestä kuitenkaan ole täysin suoraviivaisesti. Esimerkiksi yli kahden vuoden vankeusrangaistukset voivat pääsääntöisesti olla nimellä uutisoitavia asioita sillä perusteella, että rangaistuksen pituus kertoo yhteiskunnan pitävän tekoa merkittävänä ja erityisen tuomittavana. Rikos on aina julkinen asia, sillä se kohdistuu yhteisöä ja sen jäseniä kohtaan eli lopulta yhteiskuntaa sekä sen sääntöjä vastaan. Siksi avoimessa yhteiskunnassa on Mervolan mukaan syytä lähteä siitä, että rikokseen syyllistyminen on julkinen asia. Lähtökohta on silloin, että on erikseen arvioitava, milloin teko on niin vähäpätöinen yhteiskunnallisesti, että sitä ei nimellä julkaista. Tai milloin nimen julkaiseminen voisi olla jostakin muusta syystä kohtuutonta. Tällainen syy voi olla esimerkiksi rikoksen uhrin suojaaminen. Mika Myllylän tietojen oikeudettomassa katselussa toteutuivat molemmat kriteerit, minkä perusteella Keskisuomalainen arvioi nimen julkaisua rikostapauksissa. Teko oli päätoimittaja Mervolan mukaan yhteiskunnallisesta merkittävä. Tässä tapauksessa se oli jopa erittäin merkittävä, sillä se osoitti poliisin tietojärjestelmässä väärinkäytön olevan mahdollista. Toinen kriteeri eli tekijöiden yhteiskunnallinen merkittävyys täyttyy poliisin laajan yhteiskunnallisen toimivallan kautta. Ratkaisu Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen (JO 31). Lehti kertoi käräjäoikeuden langettamista 8:n ja 12 päiväsakon suuruisista tuomioista, jotka annettiin kantelijoille virkavelvollisuuden rikkomisesta. Toinen kantelijoista tuomittiin lisäksi henkilörekisteririkoksesta. Uutisessa kerrottiin tuomittujen nimi, ikä, virkaasema ja kotipaikka. Tuomitut olivat katselleet tunnetun urheilijan henkilötietoja tämän kuolinpäivänä. Toinen kantelijoista oli katsellut myös urheilijan lähipiirin tietoja. Neuvosto pitää periaatteessa hyvänä, että Keskisuomalainen perusteli avoimesti uutisen yhteydessä, miksi se julkaisi tuomittujen nimet. Ratkaistessaan näitä kanteluita Julkisen sanan neuvosto pohti kantelijoiden asemaa ja heidän tekemiensä rikosten yhteiskunnallista merkitystä. Kantelijat toimivat virkatehtävissään Keski-Suo- 18 SuomenLehdistö 3/2014 Heli Riitta Kärkkäinen Ollila Jaakko Ujainen Heikki Valkama men poliisilaitoksella. Kun poliisi rikkoo lakia, kyse on aina vakavasta asiasta, jota median kuuluu tarkkaan seurata. Tässä tapauksessa tuomitut eivät kuitenkaan olleet merkittävässä asemassa, vaan niin sanottuja rivivirkamiehiä. Poliisin tietojärjestelmän käyttäminen vääriin tarkoituksiin voi neuvoston mielestä hyvinkin olla vakava rikos. Käräjäoikeus katsoi teot rikosoikeudellisesti vähäisiksi ja määräsi niistä lievät sakkorangaistukset. Tuomitut eivät levittäneet tietoja esimerkiksi julkaisemalla niitä. Neuvoston mielestä rikoksilla ei ollut huomattavaa yhteiskunnallista merkitystä sillä perusteella, että oikeudeton tietojen katselu kohdistui entiseen huippuurheilijaan. Tuomittujen nimien julkaisu tiedotusvälineessä ei myöskään saa olla lisärangaistus. Näillä perusteilla neuvosto pitää nimien ja muiden tunnistetietojen julkaisemista kohtuuttomana. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Keskisuomalainen on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Kalle Heiskanen, Jyrki Huotari, Timo Huovinen, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Lauri Karppi, Pasi Kivioja, Heli Kärkkäinen, Jaakko Ujainen, Heikki Valkama ja Salla Vuorikoski. Alibi Julkisen sanan neuvoston langettava päätös rikosuutisointia, valokuvaa ja alaikäisen henkilöllisyyden paljastamista koskevassa asiassa. Lehti kertoi oikeudenkäynnistä, jossa syytettynä oli alaikäinen. Lehden etusivulla ja itse jutussa julkaistiin syytetystä useita kuvia, joiden perusteella hän oli tunnistettavissa. Tämä oli tekijän asemaan nähden kohtuutonta. Kantelu 22.11.2013 Kantelu kohdistuu 14.10.2013 julkaistuun juttuun Oulun koulupuukottajan uhkaus: ”Tapan koko koulun!” Se sisälsi useita kuvia puukotuksesta epäillystä 16-vuotiaasta pojasta. Hänen kuvansa oli myös lehden kannessa, jonka otsikko kuului seuraavasti: Oulun koulupuukottaja: ”Tapan kaikki!”. Kantelijan mukaan lehti rikkoi käräjäoikeuden tuomarin määräystä olla kuvaamatta oikeussalin tapahtumia. Koska syytetty on alaikäinen ja kyse oli vasta rikosepäilystä, hänen kuvansa ja asioittensa julkituomisessa olisi kantelijan mielestä pitänyt olla varovainen ja kuvien julkaisemiselle olisi pitänyt saada lupa vanhemmilta. Kantelijan mielestä lehden kannessa ja jutun otsikossa julkaistut sitaatit oli irrotettu asiayhteydestään ja tarkoituksella yhdistetty tapahtuneeseen puukotukseen. Alibin vastaus 23.12.2013 Päätoimittaja Mika Lahtonen vertaa Oulun tapahtumia Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisiin. Näissä kaikissa koulun oppilas on varustautunut etukäteen henkeä ja terveyttä vaarantavilla välineillä ja hyökännyt ennakkosuunnitelman mukaisesti koulussa olevien henkilöiden kimppuun, tarkoituksenaan surmata mahdollisimman monta ihmistä. Lahtosen mielestä Ou- Heikki Vento lun väkivaltaisen tapahtumasarjan uutisoinnilla on ollut laajaa yhteiskunnallista merkitystä. Puukotukset saivat julkisuutta myös ulkomailla, ja esimerkiksi Uutistoimisto AP sekä Washington Post tekivät asiasta uutisia. Lahtosen mukaan Oulun tapahtumasarja traumatisoi voimakkaasti uhreja ja heidän läheisiään sekä paikalla olleita ihmisiä. Alibi on välttänyt näiden henkilöiden haastatteluja ja kuvaamista ja keskittynyt koulupuukottajan taustojen selvittämiseen. Tekijän kuvan julkaisemista Lahtonen perustelee sillä, että kyse on kiistatta vakavasta rikosasiasta. ”Kuvien julkaisemisessa on noudatettu samanlaista linjaa kuin aiemmin tapahtuneissa kouluampumisissa, jolloin kaikki päämediat julkaisivat epäillyn kuvia”, päätoimittaja kirjoittaa. Hän perustelee lehden linjanvetoa myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisulla, jonka mukaan Alibi sai julkaista pakkohoitoon määrätyn miehen nimen ennen oikeuden päätöstä. Päätoimittaja kertoo puukotuksesta epäillyn myöntäneen teon ja olevan kiistatta oikea tekijä. Epäilty on vangittu todennäköisin syin neljästä murhan yrityksestä. Kantelussa mainitut sitaatit ovat Lahtosen mukaan puukottajan aiemmin esittämästä uhkauksesta koulua kohtaan. Lahtonen korostaa, että epäilty on alaikäisyydestään huolimatta lähtökohtaisesti rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan. Päätoimittajan mukaan mielentilatutkimuksella ei ole merkitystä näin vakavassa rikoksessa. Ratkaisu Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä (JO 27). Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita (JO 30). Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen (JO 31). Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä (JO 32). Oulun koulupuukotuksesta epäillyn vangitsemisoikeudenkäynti oli lehden pääjuttu. Kannen suurimmassa kuvassa 16-vuotias epäilty esiintyi kasvoillaan oikeudenkäynnissä. Kuvan vieressä julkaistiin sitaatti hänen aikaisemmin esittämästään uhkauksesta sekä toimituksen vinkki ”Katso kuvat dramaattisesta vangitsemisesta”. Neljän aukeaman jutussa epäilty esiteltiin etunimellään ja hänestä julkaistiin viisi kuvaa oikeussalista. Siinä kerrottiin epäillyistä murhayrityksistä ja niiden jälkeisestä oikeusprosessista. Epäillyn kirjoitettiin myös olleen jo vuoden alussa poliisin kuulusteltavana netissä esittämänsä kouluuhkauksen takia. Poliisilla ei silloin ollut syytä epäillä rikosta. Neuvoston periaatelausumassa ”Nimi rikosuutisissa” kehotetaan punnitsemaan rikokseen syyllistyneen tai rikoksesta epäillyn nimen julkaisemista teon luoteen ja tekijän aseman perusteella. Samoja periaatteita voi soveltaa myös muiden sellaisten tietojen julkaisemiseen, jotka paljastavat epäillyn henkilöllisyyden. Tässä tapauksessa puukotuksista epäilty poika oli lehden julkaisemien kuvien takia tunnistettavissa. Kysymys oli koulussa useisiin oppilaisiin ja henkilökuntaan kohdistuneista väkivallanteoista, jotka järkyttivät koko yhteiskuntaa ja paikallisen yhteisön turvallisuutta. Lehdellä oli kiistattomat perusteet kertoa tapahtuneesta. Tekijä oli uhannut väkivallalla jo aikaisemmin, mikä myös oli perusteltua tuoda esiin, vaikka syytekynnys ei uhkausten aikaan ylittynytkään. Oulun tapahtumien jälkeen viranomaiset ovat esimerkiksi jo pohtineet, pitäisikö koulujen saada tieto sellaisista oppilaistaan, jotka ovat uhanneet kyseistä oppilaitosta väkivallalla. Journalistin ohjeiden mukaan esitutkintavaiheessa on syytä olla varovainen tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä. Tuomion jälkeenkin toimitusten on oltava pidättyväisiä tunnistetietojen julkaisemisessa, jos tuomittu on alaikäinen tai todettu syyntakeettomaksi. Edellä mainitussa, Journalistin ohjeita täydentävässä periaatelausumassa asia todetaan vielä tiukemmin: ”Lasten ja nuorten tai psyykkisesti häiriintyneiden rikoksentekijöiden nimiä ei tule paljastaa.” Oulun puukottajaksi epäilty 16-vuotias poika on rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan mutta silti alaikäinen. Lisäksi toimituksen tiedossa oli, että käräjäoikeus käsitteli suljetuin ovin epäillyn terveydentilaa ja piti sen jälkeen perusteltuna lähettää tämä mielentilatutkimukseen jo esitutkintavaiheessa. Neuvosto perustaa päätöksensä Journalistin ohjeisiin eikä tulkitse lakia. Päätoimittajan mainitsema Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu perustui juttuun, jossa Alibi kertoi rikoksesta epäillystä ja sittemmin syyntakeettomana hoitoon tuomitusta poliisista. Neuvosto antoi samasta asiasta langettavan päätöksen vuonna 2004. Neuvosto totesi, ettei epäillyn nimeä olisi pitänyt julkaista hänen henkisen tilansa vuoksi. EIT:n ratkaisussa puolestaan painotettiin virassa olevan poliisin yhteiskunnallisesti merkittävää roolia ja katsottiin sen perustelevan nimen julkaisemista. Nyt kantelun kohteena olevassa jutussa epäilty on nuori, jolla ei ole merkittävää asemaa. Myöskään täysi-ikäisten tekemät, kuolonuhreja vaatineet kouluampumiset eivät suoraan rinnastu Oulun puukotuksiin. Neuvoston mielestä epäillyn kuvien julkaiseminen oli hänen ikäänsä ja asemaansa nähden kohtuutonta. Toimituksen olisi myös pitänyt odottaa epäillyn mielentilatutkimuksen valmistumista. Kannessa hänen kuvansa yhdistettiin uhkaavaan sitaattiin sekä kehotukseen katsoa ”dramaattiset” kuvat oikeudenkäynnistä. Lehti loukkasi epäillyn yksityisyydensuojaa ja osoitti toiminnassaan piittaamattomuutta Journalistin ohjeista. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Alibi on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Kalle Heiskanen, Jyrki Huotari, Timo Huovinen, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Lauri Karppi, Pasi Kivioja, Heli Kärkkäinen, Jaakko Ujainen, Heikki Valkama ja Salla Vuorikoski. Yle.fi, uutiset Julkisen sanan neuvoston langettava päätös toimittajan asemaa koskevassa asiassa. Toimittaja kirjoitti anonyyminä esiintyvän henkilön ongelmista nettipelisivustolla. Koska kyse oli toimittajan puolisosta, toimittajan olisi pitänyt jäävätä itsensä jutun kirjoittamisesta. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi Sanomalehtien Liitossa tapahtuu > 8.5. Sihteeri- ja assistenttipäivä, Seinäjoki > 9–11.6. WAN-IFRA 66th World Newspaper Congress, Torino > 8.–10.10. INMA European News Media Conference, Tallinna > 30.–31.10. Paikallislehtipäivät 2014, Kalajoki > 12.11. Mediapäivä ”Luova Suomi”, Helsinki > 20.11. Jakelun ajankohtaispäivä, Vantaa Millainen sanomalehdistö vuonna 2017? Sanomalehtien Liiton kevätseminaarissa 8. toukokuuta Seinäjoella pohditaan, millainen sanomalehdistö Suomessa on kolmen vuoden kuluttua. Digitalisoituvan ajan liiketoimintamalleja, tuotteita ja yhteistyökuvioita luotaavat muiden muassa Ilkka-Yhtymän toimitusjohtaja Matti Korkiatupa ja Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi. Seminaarissa kuullaan uunituoreita tutkimustuloksia kuluttajien sanomalehtisuhteesta ja arvioita tulevista sisältöansainnan vaihtoehdoista. Jakeluosiossa mietitään, kenen jakamana paperilehti saadaan tilaajille kilpailukykyiseen aikaan ja hintaan jatkossakin. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: www. sanomalehdet.fi/tapahtumat.
Nimityksiä suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Lännen Media Matti Posio on nimitetty 12 lehden Lännen Media -yhteistyön projektipäälliköksi. Hän on aloittanut projektipäällikkönä oman työnsä ohessa. Posio siirtyy Lännen Median päätoimittajaksi 1.8.2014, jos lehdet päätyvät yhteistoimituksen perustamiseen. Posio on työskennellyt vuodesta 1995 Aamulehdessä ja Alma Mediassa muun muassa uutispäällikkönä, sunnuntailiitteiden tuottajana, Moskovan kirjeenvaihtajana ja Näkökulma-Kulttuuri-osaston esimiehenä sekä vuosina 2012–2013 Lapin Kansan vt. päätoimittajana. Nyt Posio työskentelee Aamulehden lehtiuudistusprojektin vetäjänä. Uusiin tehtäviin eeva vierros Turkulainen Päätoimittajaksi on valittu Leia Median mediajohtaja Janne Kaijärvi. Hän aloittaa tehtävässään viimeistään 1.5. Aikaisemmin Kaijärvi on toiminut päätoimittajana Sanoma Newsin Varttikaupunkilehdissä, Metro-lehdessä ja Uutislehti 100:ssa. Kaijärvi on työskennellyt myös Espoossa ilmestyvän kaupunkilehti Länsiväylän päätoimittajana sekä toimittajana Talouselämä-lehdessä. Ilkka-Yhtymä Oyj Konsernin talousjohtajaksi on nimitetty KTM Olli Pirhonen. Hän seuraa eläkkeelle siirtynyttä talousjohtajaa Paula Anttilaa. Olli Pirhonen siirtyi tehtävään Atria Oyj:stä, jossa hän on työskennellyt muun muassa group controllerina ja rahoitus- ja talouspäällikkönä. I-Mediat Oy Ilkan ja Pohjalaisen ulkoasutoimittajaksi on valittu FM Jessica Ristimäki. Aamulehti Uutisosaston uutispäälliköksi on nimitetty Suvi Tanner. Uutispäällikköinä jatkavat Vesa Laitinen, Lauri Kaisanlahti ja Kristiina Tolvanen. Ihmiset-osaston uutispäälliköksi on nimitetty Kimmo Koski. Menot- sekä radio- ja tvosaston tuottajaksi on nimitetty Tuulia Rautio. Viikonvaihdeaineiston uutispäällikkönä jatkaa Sari Torvinen. Helsingin Sanomain Säätiö Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi on va- Päivi Mykkänen on syntynyt Keski-Suomessa ja asunut myöhemmin Mikkelissä, Kuopiossa, Espoossa ja nyt Helsingin ydinkeskustassa. ”Minulla on mielestäni maakunnallinenkin näkemys asioihin. Tiedän, miten siellä vaikutetaan.” Median verojalanjälki esiin Sanomalehtien Liiton ja Viestinnän Keskusliiton uutena viestintäpäällikkönä aloittaa toukokuussa Kauppalehden toimittaja ja tuottaja Päivi Mykkänen. Onko media-alan julkisuuskuvassa ongelmia, joita pitäisi ryhtyä korjaamaan? – Mediahan rakentaa omaa luotettavuuttaan joka päivä uudelleen. – Yksi näkökulma, mitä ihmiset eivät ehkä tiedosta, on media-alan yritysten merkitys elinkeinoelämässä. Mediatalot työllistävät, ja niiden verojalanjälki on merkittävä tässä maassa, Mykkänen sanoo. Hän mieltää viestinnän strategiseksi tukitoiminnoksi. Sen tehtävä on tukea johtoa tavoitteissaan, tässä tapauksessa medialle suotuisan toimintaympäristön luomisessa esimerkiksi veroratkaisuin. Helsingin yliopistosta valtiotieteiden kandidaatiksi valmistunut Mykkänen on työs- SuomenLehdistö kennellyt viestintätehtävissä yli 30 vuotta, ennen Kauppalehteä muun muassa Evli Pankin viestintäpäällikkönä ja yrittäjänä. Kauppalehdessä Mykkänen on kiertänyt verkkotuot- ” Mediahan rakentaa omaa luotettavuuttaan joka päivä uudelleen.” tajan vuoroissa ja kirjoittanut uutisryhmässä muun muassa elinkeinoelämän järjestöistä, johtamisesta ja työelämän kehittämisestä. – Tietysti jokainen toimittaja tuntee lukkarinrakkautta media-alaa kohtaan. Olen seurannut sanomalehtiä ja sähköisen median kehitystä tiiviisti. Mykkäsen mukaan on hyvä ymmärtää, että tiedottajan ja toimittajan tehtävät ovat kaksi eri ammattia, vaikka moni rakentaa uransa molempien varaan. Viestinnästä mediasuhteet ovat vain pieni pala. – Hyvästä toimittajasta ei suinkaan aina tule hyvää viestintäammattilaista, eikä toisin päin. Jos on kokemusta molemmilta puolilta, voi syntyä hyvä yhdistelmä. Mykkänen ei aktiivisesti hakenut töitä, mutta ajatuksissa oli paluu viestintätöihin. Media-alaa ja viestintää yhdistävään tehtävään oli pakko hakea. Perheessä on muitakin ”journalismiin hairahtaneita”. Esikoinen Juhani Mykkänen on toiminut muun muassa Nyt-liitteen esimiehenä, ja kulttuurituottajana työskentelevä Erkka tekee myös toimittajan töitä. – On muuten erittäin hauskaa, kun omien aikuisten lasten kanssa saa jutella ammatillisista asioista. Riikka Virranta VIESTINNÄN AMMATTILEHTI Levikki: 2 815 LT/11. Päätoimittaja: Kaija Jäppinen. Toimitussihteeri: Noora Autio. Toimittaja: Riikka Virranta. Taitto: Noora Autio ja Riikka Virranta. Toimitus: Lönnrotinkatu 11, 00120 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Faksi: (09) 607 989. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö internetissä: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 83. vuosikerta. 9 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2013: kestotilaus 84,00 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 89,70 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 44,85 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: KelpomediaOy, Jukka Vivolin, puhelin 050 5029706, jukka.vivolin@gmail.com. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. littu Helsingin Sanomain Säätiön hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi. Niemi on ollut hallituksen jäsen vuodesta 2011. Säätiön hallituksen puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2005 Helsingin Sanomien entinen vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen, joka jättää paikkansa toimikausien tultua täyteen. Säätiön hallituksen uusiksi jäseniksi valittiin Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ville Pernaa ja Helsingin Sanomien Featuretoimituksen esimies Laura Saarikoski. Lisäksi hallituksessa jatkavat professori Matti Sintonen Helsingin yliopistosta varapuheenjohtajana ja jäseninä professori Liisa Välikangas Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta ja tutkimusjohtaja Jyrki Ali-Yrkkö Etlasta. Varajäseniksi valittiin johtaja Elina Lehtinen CMI:stä ja toimittaja Teemu Luukka Helsingin Sanomista. Etelä-Savon Viestintä Oy Itä-Savon ja Länsi-Savon yhteisen toimituksen organisaatio uudistuu. Itä-Savon toimituspäällikkö Janne Tiainen aloittaa 1.5. Savonlinnan päällikkönä Itä-Savossa. Hän työskentelee myös uutispäällikön tehtävissä. Länsi-Savon uutispäällikkönä jatkaa Anssi Mehtälä, ja hän toimii Itä-Savon ja Länsi-Savon vastaavan päätoimittajan Tiina Ojutkankaan varahenkilönä. Lehtien yhteiseksi toimituspäälliköksi on nimitetty Sirpa Silmäri. Hän työskenteli aiemmin Itukka-tuottajana. Itä-Savon ja Länsi-Savon digitoimituksen vetäjäksi on nimitetty Marika Lehto 1.5. alkaen. Aiemmin hän työskenteli LänsiSavon verkkotoimittajana. Aiemmin Länsi-Savon toimituspäällikkönä toiminut Pauli Potinkara on valittu tuotantoja yhteyspäälliköksi Itä-Savon ja Länsi-Savon markkinointipalvelut-yksikköön. ESV-Paikallismediat Oy Myyntiryhmän päällikön tehtävään on valittu Mika Korpela Länsi-Savon yritysmyynnistä. Päätoimittajien yhdistys Päätoimittajien yhdistyksen puheenjohtajaksi on valittu Kauppalehden vastaava päätoimittaja Arno Ahosniemi. Ilmestysmisaikataulu 2014 Nro Ilmestyy 4/14 14.5. 5/14 6/14 7/14 Aineistot Varaukset 5.5. 29.4. 18.6. 2.6. 27.5. 27.8. 18.8. 12.8. 1.10. 22.9. 16.9. 8/14 5.11. 27.10. 21.10. 9/14 10.12. 1.12. 25.11. SuomenLehdistö 3/2014 19
Parasta painojälkeä – luonnollisesti! Botnia Print painaa Suomen ekologisimmat sanomalehtituotteet. Ei vettä, ei öljyä, ei kemiaa – vain upeaa painojälkeä. www.botniaprint.fi