SuomenLehdistö
FINLANDS PRESS
2/2013
83.VUOSIKERTA
Piano Median muuriopit
Kun pystytät maksumuurin, ole valmis tekemään nopeita muutoksia. Slovakian,
Slovenian ja Puolan lehdistöille maksujärjestelmät rakentaneen Piano Median
toimitusjohtaja Tomá? Bella jakaa yhtiön tähän astiset opit. Sivut 12?13.
Iltalehden viihdetoimittaja Annika Rytkönen totuttelee Alma-talon työtapoihin. Sivu 6
Markus Frey:
Järki ja tunteet
samaan juttuun
5 Mainostajat alkoivat mediayhtiöiksi
7 Alman paikallislehdille sama ilme
8 10 Lehtitalojen liiketoiminta laajenee
2/2013
PUHEENAIHE
Tulevaisuus tuli nopeasti
Julkinen palvelu
Euroopassa s. 4
tapohjainen palvelu yrityksille
ja ihmisille. Palvelusta voi kukin
räätälöidä itselleen mieleisen ja
elämänpiirissään toimivan.
Toinen esimerkki hyvin paikallisesta tekemisestä on paikallissivusto Palveleva Huittinen. Taustalla oleva yritys on
Huittisten Sanomalehti Oy, jolla on lehti, paikallisradio ja
oma mainostoimisto.
Palvelut tuovat lisäliikettä
lehden sivuille ja paikalliset uutiset näkyvät palvelusivustolla.
Siellä ovat nähtävissä myös kaupungin ilmoitukset.
Vuonna 1913 perustettu lehti on napakasti ja paikallisesti
kiinni monikanavaisessa ajassa.
VUONNA 2010 Suomessa ei ollut yhtään kotimaista e-julkaisua. Nyt vuoden 2013 alussa lukulaitteisiin voi ostaa yli 20 sanomalehteä, yli sata aikakausja näköislehteä ja reilut pari tuhatta suomenkielistä kirjaa.
Nyt tiedetään paljon siitäkin, millaista tablettijulkaisua
suomalaiset haluavat käyttää.
Yhteen mielenkiintoiseen kehitystiehen voi tutustua HBL:n
tablettihankkeen projektipäällikkö Lotta Holmin blogissa.
AJANKOHTAISTA
Lehdissä tapahtuu s. 6
LEHTI-IHMINEN
Markus Frey s. 8
BISNESMALLIT
Sanomalehdet laajenevat
perinteiseltä tontiltaan s. 10
NÄIN ME TEEMME
Piano Median
maksumuurijärjestelmä s. 12
TUTKIMUS
EI OLE KAUAN, kun tämäkin
lehti esitteli hyvinä esimerkkeinä ulkomaisia hyperpaikallisia
verkkopalveluita ja sivuja.
Nyt lehtien itse kehittämiä
paikallisuutta hyödyntäviä verkkoratkaisuja on Suomessakin.
Yksi esimerkki on Kalevan kehittämä mobiilipalvelu Plink. Se on
paikannukseen perustuva kart-
Kaija Jäppinen
päätoimittaja
kaija.jappinen@
sanomalehdet.fi
MIKSI NOISTA tekemisistä kannattaa kertoa? Siksi, että ne ovat
hyviä esimerkkejä sanomalehtitalojen uusista toimintatavoista
ja kehityksestä.
Lisäksi niillä kaikilla on yksi
yhteinen nimittäjä: kymmenien
muiden hankkeiden tapaan ne
ovat tavalla tai toisella mukana
Next Mediassa.
?TULOT SAADAAN pienistä
puroista? on ollut yksi viime
vuosien viesti monissa mediaalan seminaareissa ja tulevaisuuskuvissa.
Siltä näyttää. Tässä lehdessä
esitellään muutama tapa, jolla
lehtitalot ovat laajentaneet liiketoimintaansa. Jos verkko on
uudessa toiminnassa mukana,
sitä ei tarvitse rajata levikkialueelle. Tai toisin päin ajatellen
lehtitalo voi verkon avulla syventää otettaan paikalliseen elämään.
Oleellista laajennuksissa on
kekseliäs oman, jo olemassa olevan osaamisen liittäminen
uusiin yhteyksiin.
Toimittajien työttömyys s. 14
INTERNET
Heikki
Valkama
Toimituspäällikkö,
Apu
Yleisö tekee
datajournalismia s. 16
Veera Malin
Toimittaja,
Etelä-Suomen
Sanomat
Niiles
Nousuniemi
Verkkotuottaja,
Kaleva
JSN & Facebook
JSN
Päätöksiä 26.9.2012. s. 17
Mitä mieltä
olet JSN:n
linjasta pitää
Facebook-päivityksiä julkisena materiaalina?
NIMITYKSIÄ
Uusiin tehtäviin. s. 19
SuomenLeh
distö
JSN ei ota huomioon, että
Facebookissa on erilaisia
asetuksia. Tekstit ja kuvat
voivat olla joko julkisia tai
rajoitettuja. Nyt linjan voi
tulkita, että on aivan sama,
julkaiseeko perhekuvansa
Facebookissa suljetusti vai
julkaiseeko ne Helsingin Sanomien etusivulla.
Mielestäni asiaa ei pitäisi
linjata ihan niin suoraviivaisesti. Siihen vaikuttaa
esimerkiksi kirjoittajan päivitykselle määrittelemä julkisuusaste sekä päivityksen
yhteiskunnallinen tai muu
merkitys.
Linjaus on suoraviivainen ja
selkeä. Aivan ongelmaton
se ei kuitenkaan ole. Moni
mieltää yksityisen profiilinsa yhteydenpitovälineeksi,
jossa viestit on suunnattu
vain valitulle ryhmälle ihmisiä. JSN:n linjauksessa yksityinenkin profiili on julkaisualusta.
Näetkö eroa
Facebook- ja
Twitter-päivitysten julkisuudessa?
Twitter on julkinen mikroblogi, julkaisu. Se on siis
täysin julkinen. Facebook ei.
FB:tä voi käyttää sekä julkaisuna tai rajattuna kommunikaatiovälineenä. Kaikki mitä pannaan suljettuun
verkkoon, ei ole julkista.
Twitter-päivitykset ovat ehdottomasti julkisempia, sillä niitä kuka tahansa voi
seurata (ellei ole lukinnut
tiliään, mutta se lienee melko harvinaista). Facebook
on yleensä henkilökohtaisempi väline.
Välineissä on eroja, mikä
vaikuttaa myös viestien julkisuuteen. Twitter on lähtökohtaisesti avoin, kun taas
Facebook-käyttäjä voi halutessaan säädellä tarkasti
kunkin päivityksensä näkyvyyttä.
Käyttäisitkö
itse jutussa
Facebook-päivitystä, jos se
ei ole kaikille
avoin?
Vaikuttaako
kavereiden
määrä?
Facebook-päivitykseen pätee sama harkinta yksityisyyden suojasta kuin mihin
tahansa ei-julkiseen materiaaliin. Erityisen varovainen pitää olla perhe-elämään, ihmissuhteisiin, vapaa-ajan käyttöön ja terveyteen liittyvissä asioissa.
Sen pitäisi siinä tapauksessa olla merkitykseltään erityisen painava. Pelkkä yksityiselämään liittyvä kiinnostava asia ei sellainen
ole. Kavereiden määrällä ei
mielestäni ole tässä juurikaan merkitystä.
Kyllä. Päätös syntyy tapauskohtaisesti, ja siihen vaikuttavat päivityksen kirjoittajan yhteiskunnallinen asema sekä päivityksen sisältö
ja yleisö.
FINLANDS PRESS
2/2013
83.VUOSIKE
RTA
Kun pystytät
Slovenian ja maksumuurin, ole valm
Puolan lehd
is tekemää
toimitusjoht
n
istö
aja Tomá? Bell ille maksujärjestelm nopeita muutoksia. Slov
ät rakentan
akian,
a jakaa yhti
een Piano Med
ön tähän asti
ian
set opit. Sivu
Iltalehden viihd
t 12?13.
etoim
ittaja Annika
Rytkönen totu
ttelee Alma-ta
lon
Markus Frey:
Järki ja tuntee
t
samaan juttuun
työtapoihin.
Sivu 6
5 Mainostajat alkoivat mediayht
iöik
7 Alman paikallislehdille sama si
ilme
8 10 Lehtitalojen liiketoim
inta laa
jenee
Kannen kuva
: JOHANNA
KANNASMAA
80/4,9 @@>4 8,,478,
+ ;LWLNP
Median uusi maailma avautuu 13.3. Ravintola Palacessa. Miltä näyttää huomisen
mediamaisema? Millaisia ennennäkemättömiä sisältöjä, palveluja ja startupeja
tulemme käyttämään tulevaisuudessa? Mitä Next Mediassa on saatu kolmessa
vuodessa aikaan?
80=64?>0 ;k4Ak 5: 9D? 6,709?0=449
?,=608;4 :35078, 4780>?DD ,76@A@:/0>?,
_S ^L
P aP
OL
_P
Piano Media
n muuriopit
SuomenLehdistö 2/12 3
PUHEENAIHE
Julkinen palvelu Euroopassa
JULKINEN PALVELU
POHJOISMAISSA JA
ISO-BRITANNIASSA
Palvelun
tarjoajat
Keskeiset
tehtävät
Miten rahoitus
on järjestetty?
Kuka ennakkoarvioi
uudet palvelut?
BBC
ITV1
Channel 4
Channel 5
S4C
BBC: Tiedottaa, sivistää, viihdyttää, tukea kansalaisuutta ja
yhteiskuntaa, edistää sivistystä
ja oppimista, kannustaa luovuutta ja kulttuuria televisio-,
radio- ja online-palveluina.
Muut: Tarjota korkealaatuinen
ja monipuolinen ohjelmisto.
BBC: Lupamaksu 175 euroa kotitaloudelta, suuruus jäädytetty vuoden 2016 loppuun. BBC:llä on myös
kaupallista toimintaa: BBC
Worldwide, BBC Studios and Post
Production sekä BBC World News.
Muut: Pääasiassa mainostulot.
Ennakkoarvioinnin tekee
BBC:n johdosta oikeudellisesti
riippumaton BBC Trust. Sitten
viestintävirasto Ofcom arvioi
uuden palvelun todennäköiset vaikutukset markkinoille,
esim. estääkö se yksityisten
innovointia ja investointeja.
Norsk
Rikskringkasting
(NRK)
Tukea demokratiaa, vaalia norjan kieltä, kulttuuria ja identiteettiä. Laaja tavoittavuus,
uusien palvelujen kehittäminen
kaikille media-alustoille.
Pääosin lupamaksut, suuruus
350 euroa kotitaloudelta.
NRK saa myös sponsorointituloja suurista urheilu- ja kulttuuritapahtumista, vuonna
2011 noin 18,7 miljoonaa euroa.
Norjan viestintävirasto, joka voi arvioida merkittävät
uudet yleisradiopalvelut
joko NRK:n aloitteesta tai
omasta aloitteestaan.
Sveriges
Television (SVT)
Sveriges Radio
(SR)
Sveriges
Utbildningsradio (UR)
Koko väestön palveleminen, sivistäminen, vapaa mielipiteenmuodostus, vastuu ruotsin kielestä.
Monipuolista tietoa yhteiskunnallisiin ja kulttuurikysymyksiin,
tarjontaa myös lapsille, nuorille
ja vähemmistöille ja toimintarajoitteisille.
Lupamaksut, noin 240 euroa kotitalouksilta ja yrityksiltä.
Public service -komitea on ehdottanut henkilökohtaista radio- ja tv-maksua, joka olisi 1 %
henkilön verotettavasta ansiotulosta, enimmillään 135?165
euroa. Yritysten tv-maksusta
luovuttaisiin kokonaan.
Uudet ohjelmapalvelut tai
muut ydintoimintoja tai
täydentäviä toimintoja
koskevat palvelut on ilmoitettava ennakolta hallituksen hyväksyttäviksi.
Yleisradio Oy
Monipuolisen ja kattavan julkisen
palvelun televisio- ja radio-ohjelmiston tarjoaminen ja muut julkisen
palvelun sisältöpalvelut. Erityispainotuksena mm. tiedon, mielipiteiden ja vuorovaikutusmahdollisuuksien tarjoaminen. Sivistyksen, kotimaisen taiteen ja virikkeellisen viihteen tukeminen ja kehittäminen.
Henkilöverotuksessa Yle-verosumma on enintään 140 euroa
vuodessa henkilöä kohden, yritysverotuksessa summa vaihtelee 140?3 000 euron välillä.
Yleisradion oma hallintoneuvosto, johon kuuluu 21
kansanedustajaa.
Danmarks
Radio (DR)
TV2
Laaja ja laadukas palveluvalikoima
uutisia, tietoa, sivistystä, taidetta ja
viihdettä. Tiedon- ja ilmaisunvapaus, objektiivisuus ja puolueettomuus, tietoa yhteiskunnasta ja julkisesta keskustelusta. Painotettava
tanskan kieltä ja kulttuuria.
DR ja TV2:n alueelliset kanavat rahoittavat toiminnan kokonaan lupamaksurahoilla. TV2:n julkista
palvelua tarjoava pääkanava rahoittaa toimintansa mainoksilla ja
vuodesta 2012 alkaen myös maksu-tv-tuloilla. Lupamaksun suuruus oli 308 euroa vuonna 2011.
Kulttuuriministerin nimittämä 8-jäseninen radio- ja tvneuvosto. Neuvostossa on
yksi yleisöjäsen sekä mm. oikeuden ja liiketalouden
asiantuntijoita. Toimikausi
on 4 vuotta.
Yleiseurooppalainen kysymys
Julkisen palvelun
rajanvetoa käydään pitkin
Eurooppaa.
YLE ON lisännyt uuden lain
hengessä maakunnallista uutisointia ja laajentanut verkkotarjontaansa. Itsenäiset sanomalehdet seuraavat huolissaan
mitä tapahtuu, kun alueellinen
ilmainen tarjonta lisääntyy.
Asiaa puivat kansalaiset ja
median tekijät. Kantaa otetaan
enemmän ja vähemmän asiallisesti Ylen verovarojen käyttöön
sekä itsenäisen median talousratkaisuihin ja journalismiin.
4 SuomenLehdistö 2/13
Suomi ei ole ainoa maa, jossa julkisen palvelun toiminnasta ja tehtävälinjauksista käydään rajanvetoa. Asioissa riittää
miettimistä myös muualla Euroopassa ja ajankohtaiset kysymykset ovat pitkälti samoja.
? Julkisen palvelun yhtiöt
pyrkivät entistä enemmän laajentamaan toimintaansa kaupallisten toimijoiden alueelle.
Tämä koskee etenkin digitaalista puolta. Nähdäkseni se
menee yli niiden julkisen palvelun tehtävien, sanoo sanomalehtien eurooppalaisen järjestön Enpan toimitusjohtaja
Francine Cunningham.
Cunninghamin perustelu on,
että julkisin varoin rahoitetut
verkkotoiminnat vääristävät digitaalisia markkinoita. Ne myös
nakertavat pohjaa investoinneilta, joita sanomalehtikustantajat ovat tehneet kehittääkseen omia verkkopalveluitaan.
Lähetysten tuottajasta
tekstinkin tuottajiksi
Yksi keskeisistä aiheista debatissa on julkisen palvelun yhtiöiden tavoite laajentaa toimialaansa.
? Ne tahtovat entistä enemmän olla julkisen palvelun me-
dia, ei enää vain lähetysten
tuottaja, sanoo Cunningham.
? Kyseessä on epäreilu ?kilpailu?, kun julkisen palvelun
yhtiöt lähtevät tarjoamaan sanomalehtien kaltaista kirjoitettua sisältöä kaikilla alustoilla ja kehittävät tekstipohjaisia palveluita ja applikaatioita myös tabletteihin.
Etenkin tulevaisuutta ajatellen sanomalehtien kehitysmahdollisuudet heikkenevät,
koska kaupallisten lehtitalojen
resurssit ovat rajalliset ja riippuvaiset niiden saamista tuloista.
Euroopasta löytyy useampia
tapoja rahoittaa julkista palvelua. Samassa maassakin eri kanavien rahoitus voi poiketa toisistaan. Käytössä on suomalainen veroratkaisu, erilaisia lupamaksuja ja malleja, joissa mukana on myös sponsori- ja mainosrahaa.
Maissa, joissa julkinen palvelu rahoittaa toimintaansa myös
mainonnalla, sillä on mahdollisuus kehittää riskittä myös tarjoamiaan mainosratkaisuja.
? Kuluttajia houkutellaan ilmaisilla sisällöillä, ja julkisilla
varoilla rakennetaan mainostajille houkuttelevia tarjouksia.
Siinä vääristyvät sanomaleh-
kissapöydälle
Missä tehtävät
on määritelty?
Huomattavaa
uusissa palveluissa
BBC: Yhtiötä koskevassa peruskirjassa ja sitä
täydentävässä sopimuksessa kulttuuri-,
media- ja urheiluministeriön ja yhtiön välillä.
Muut: Viestintälaissa.
Tällä kertaa kissan nosti
pöydälle Sanoma
Magazines Finlandin
sisältömarkkinoinnin
kehityspäällikkö
Matti Lintulahti.
BBC Trust hylkäsi uutisia, urheilua ja säätietoja sisältävän
Local Video Servicen, koska
sen ei katsottu tuottavan riittävästi julkista arvoa, jotta
haitalliset markkinavaikutukset lehdistön, paikallisradioiden ja -televisioiden nettipalveluille olisivat oikeutettuja.
Yleisradiotoimintaa ja
audiovisuaalisia tilauspalveluja koskevassa laissa sekä NRKjulistuksessa.
Miten
verkossa
eletään
yhdessä?
NRK voi välittää samantyyppistä tarjontaa kuin kaupalliset toimijat, mutta yhtiön on
pyrittävä lisäämään tarjontaansa yhteiskunnallista lisäarvoa kaupalliseen tarjontaan
verrattuna.
Public service -komitea ehdottaa, että uusien mediapalveluiden pitää liittyä lähetettyihin radio- ja televisio-ohjelmiin.
Laissa Yleisradio
Oy:stä.
Tehtävämäärittely jättää
avoimeksi sen, mitä on julkisen palvelun sisältöpalvelu. Vain Suomessa ennakkoarvioinnista vastaa yhtiön
oma hallintoneuvosto, jonka velvollisuus on edistää
yhtiön etua.
Radio- ja televisiolaissa.
Uudella palvelulla tarkoitetaan suurehkoa konkreettista
aloitetta alustalla, joka ei kuulu julkista palvelua koskevien
sopimusten piiriin tai jota
neuvosto ei ole hyväksynyt.
tien ilmoitusmarkkinat. Epätervettä kilpailua lisää vielä sekin, että julkinen palvelu niputtaa ilmoittelua eri alustoilleen, linjaa Cunningham.
Määrittelyissä
tarkennettavaa
Suomessa Yle-lain tehtävämäärittely jättää avoimeksi sen, mitä on julkinen palvelu. Enpan
vuonna 2011 tekemän selvityksen mukaan tulkinnanvaraisuutta on monien maiden julkisen palvelun yhtiöiden vastuualueiden määritelyissä.
Euroopan komissiossa epä-
?
MIKKO MARTIKAINEN
Yhtiöiden lähetystoimiluvissa.
Ilkka Kantola,
Ylen hallintoneuvoston
puheenjohtaja,
kansanedustaja
selvät määrittelyt näkyvät kanteluina, joita ovat tehneet esimerkiksi isot itsenäistä tv-toimintaa pyörittävät mediayritykset.
Cunninghamin mukaan taustalla on se, että julkisen palvelun toimintaa koskevan lainsäädännön runko perustuu pitkälle 1980-luvun lainsäädäntöön.
Se ei istu tarpeeksi hyvin online-aikaan. Hän haluaa kiinnittää huomiota myös kilpailulainsäädäntöön.
? Julkisen palvelun tarjoajat
ja sanomalehtitalot pärjäävät
keskenään ja pystyvät toteuttamaan demokraattista tiedon-
Uusi Yle-laki määrittelee, että sisältöjä on jaettava kaikissa verkoissa
myös alueellisesti. Hallintoneuvosto pitää aluetoimintaa tärkeänä ja Yle tahtoo olla mukana verkkomaailmassa. Sanomalehdille se merkitsee, että Yle toimii samoilla alueilla ja yleisöjen kanssa
kuin ne. Ymmärrän, että Ylen
maakunnallinen toiminta on
lehdille tärkeä kysymys. Hallintoneuvosto ja Viestinnän
Keskusliiton edustajat tapasivat juuri ja asiasta käytiin
suoraa keskustelua. Printtilehdet ovat kovan paineen
alla, koska niiden pitää miettiä myös tuloja. Tätä haastetta ei Ylellä ole. Yle ei ole paikallisten uutisten äärellä samalla tavalla kuin sanomalehdet. Lehdillä on tuntuma
alueeseensa ja ne ovat nopeampia. En näe, että Yle
lähtisi rakentamaan sellaista
verkkoa. Emme kuitenkaan
ole vetäytymässä alueilta.
Ajatus on, että alueilta tulevia ideoita välitetään valtakunnankin tasolle.
Francine Cunningham.
välitystä sillä edellytyksellä, että viranomaiset ottavat myös
itsenäisten toimintaedellytykset ja kilpailusäännöt huomioon.
Kaija Jäppinen
Olen luopio aivan kuten Harri Saukkomaa. Entinen
journalisti, joka on valjastanut journalistiset taitonsa yritysten markkinoinnin ja viestinnän käyttöön.
Ja parhaat
sisällöt tarjoaa...
JOTEN NYT kannattaa poistaa varmistin, kun sanon:
mitä jos perinteisiä vain journalismiin keskittyneitä
mediayhtiöitä ei enää tulevaisuudessa tarvita, kun
mainostajat alkavat mediayhtiöiksi ja tarjovat yleisölle parhaat sisällöt paremmilla resursseilla ja palkkaamalla parhaat journalistit?
MILTÄ KUULOSTAISI jos videovuokraamo Makuuni
tuottaisi vuoden suosituimman suomalaisen tv-sarjan,
joka päihittäisi Ylen, MTV3:n ja Nelosen tuotannot?
No, näin juuri on tapahtunut.
Nettivideovuokraamo Netflixin
tuottama sarja House of Cards
Huonoja sisältöjä
on loistava ja juuri nyt suosituin
tv-sarja maailmalla.
osaavat tehdä
Suomessa maan parhaan
kaikki,
neulomislehden tarjoaa käsikeskinkertaisia
työlankojen valmistaja Novita.
sisältöjä liian moni,
Novita-lehti on niin mainio, etmutta loistavista
tä lukijat maksavat siitä tilausmaksun.
sisällöntekijöistä on
Energiajuomayhtiö Red Bull
pula.
on kasvanut laajaksi mediayhtiöksi, joka ilmoitusten sijaan
myy energiajuomia ja tuottaa
palkittuja dokumentteja. Esimerkiksi sen tuottama luontodokumentti Hummingbirds ? Jewelled Messengers sai
viime vuonna useita palkintoja ja vihreän Oscarin. Kuinka moni Ylen luontodokumentti on saanut sen?
EDELLEEN AISTIN kuinka päätoimittaja repii farkkujaan ja pikkutakkiaan. Mainostaja ei voi tehdä hyvää
sisältöä, se ei voi voittaa mediayhtiötä sisällön laadussa, yrityksen mediaan ei voi luottaa, ei voi, ei...
Sori. Narinasta ei ole mitään hyötyä kun juna meni jo. Sosiaalisen median aikakaudella lukija saa yhä
useammin juttunsa vinkkinä kaverilta. Juttu arvioidaan sen sisällön ja kommenttien perusteella. Jutun
julkaisijalla ei ole enää samaa merkitystä kuin ennen.
Jos tarina on hyvä mutta valhe, se paljastuu. Jos tarina on tosi, hyvä ja lukijalle hyödyllinen, ihan sama kuka sen on tehnyt.
Ja tämä on hyvä asia. Se pakottaa mediayhtiöt ja
journalistit parempien, kiinnostavampien ja hyödyllisempien sisältöjen tekemiseen. Journalismi voittaa.
Yleisö voittaa.
Yritysten halu tuottaa omia sisältöjä on myös mahdollisuus. Huonoja sisältöjä osaavat tehdä kaikki, keskinkertaisia sisältöjä liian moni, mutta loistavista sisällöntekijöistä on pula. Mediayritykset voivat auttaa
yrityksiä omien sisältöjen tekemisessä ja tuottaa mainostajille hyviä sisältöjä. Mediayhtiöthän ovat täynnä erinomaisten sisältöjen ammattilaisia.
TAAS KUULEN narinaa. Mediayhtiöiltä menee uskottavuus ja luotettavuus, kun ne alkavat yritysten sisältöjen tuottajaksi. Maailman paras laatulehti The Economist on kuitenkin jo hypännyt sisältömarkkinoinnin
kelkkaan. The Economist Groupin johdosta löytyy titteli: vice president content marketing and strategy. Onko
The Economist nyt siis vähemmän luotettava ja uskottava talouslehti kuin aikaisemmin? Eipä taida olla.
Nyt kun kuka tahansa voi tuottaa kaikkein parhaita sisältöjä, mediapelin henki on muuttunut. Kissa
kannattaa nostaa pöydälle ja kääntää uhka mahdollisuudeksi.
> Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi.
SuomenLehdistö 2/13 5
AJANKOHTAISTA
Lehdissä tapahtuu
*
Olen istunut viimeiset kuusi vuotta kopissa ja nyt keskellä deskiä.
Kyllä mä nautin työnteosta huomattavasti enemmän.
Yhden kerroksen väkeä Töölönlahdella
KUVAT: JOHANNA KANNASMAA
Alma-talossa sekä
Iltalehti että Kauppalehti
sai toimituksensa samaan
tilaan.
OLLI HERRALA tulee vastaan
kahvikuppi kummassakin kourassaan. Toimittaja on matkalla työpisteelle, jota hän on alkanut Kauppalehden uudessa
toimituksessa käyttää.
Oma se ei ole.
Noin 80 prosenttia Kauppalehden työntekijöistä käyttää
drop in -pisteitä, joilta paperit
ja läppäri nostetaan päivän
päätteeksi kaappiin. Herranen
suhtautuu asiaan ongelmattomasti, ?kerää rojua vähemmän?.
Haastattelut Herranen siirtyy
tekemään äänieristettyyn parin
neliön huoneeseen, joita toimituksessa on siellä täällä. Mukaan lähtee pöytäpuhelimen
näköinen gsm. Jokaisella toimittajalla on myös läppäri, jonka
voi telakoida minne tahansa.
Moni tuntuu kuitenkin istuvan joka aamu samalle tuolille.
ALMA-TALOSSA Töölönlahdella Kauppalehden ja Iltalehden
toimitukset totuttelevat niin
sanottuihin monitoimitiloihin.
Niissä avokonttoriin yhdistyy
pieniä työtiloja. Sermejä ja työhuoneita ei ole.
Mallia on otettu Satakunnan
Kansasta ja Microsoftin Helsingin toimipisteestä.
Kauppalehti päätyi työpisteettömyyteen vanhoissa tiloissa tehdyn käyttöastetutkimuksen jälkeen. Tarkkailijat
huomasivat, että puolet pöydistä oli jatkuvasti tyhjillään. Neuvottelutilojen käyttöaste oli
vielä huonompi.
Toimitusta ei haluttu täyttää
pöydillä, ja prameiden neukkareiden tilalle suunniteltiin
enemmän ja pienempiä, muutaman ihmisen palaveritiloja.
Päätoimittaja Arno Ahosniemen mukaan työpisteettömyys
edistää ryhmätyöskentelyä. Jos
pari toimittajaa, graafikko ja toimituksen analyytikko käsittelevät Nokian tulosta, he voivat hakeutua aamulla lähekkäin.
Parasta Ahosniemen mielestä on pääsy pois ?lätkämailan
muotoisista? tiloista Etelä-Esplanadilta. Viidessä kerroksessa
ennen sijainnut Kauppalehti
elää nyt ahtaammin mutta yhdessä tilassa.
Keskellä toimitusta, ympyrän muodossa istuu koko operatiivinen johto, mikä helpotta
verkon tekemistä.
? Tieto kulkee hirveän hyvin.
Yksi uutispäällikkö vastaa kaikista välineistä, Ahosniemi sanoo.
Deskin vieressä on keskeneräinen videostudio, sillä toimitus varautuu tekemään tulevaisuudessa entistä enemmän liikkuvaa kuvaa verkkoon
ja tablettilehteen.
MYÖS KLUUVISTA Töölönlahdelle muuttanut Iltalehti toi-
6 SuomenLehdistö 2/13
Kauppalehden mediamyynnin tiloista aukeaa näkymä Töölönlahdelle. Digitaalisen mainonnan tuotekoordinaattori Anna Kaasalainen
seisoo työpisteellään ? niin kuin hän tekee puolet työajastaan. Jokaisen pöydän korkeutta voi säätää sähköisesti. Kaasalainen kertoo
tehneensä Töölönlahdella yhteistyötä jo noin kymmenen uuden ihmisen kanssa, monet heistä ovat eri osastoilta.
Kauppalehden oman analyytikon Ari Rajalan ympärille kerääntyy
aamulla toimittajia, joiden juttuja hän päivän aikana konsultoi.
Rajalan mukaan osa on valittanut hälystä uusista tiloissa.
mii ensi kertaa yhdessä kerroksessa. Iltalehden projektia vetänyt toimituspäällikkö Mikko
Heino toivoo, että kasvokkainen kommunikointi vähentäisi sähköpostia.
? Äänenkäyttö, kulkureitit,
kaikissa on vielä pientä hakemista, Heino sanoo.
Kun seiniä ei ole, tilat ovat
helposti muunneltavissa.
? Eihän mikään pohjapiirros
osu kerralla maaliin.
Samassa talossa asuminen
saattaa lisätä myös Alman lehtien välistä yhteistyötä. Jo nyt
Kauppalehti tekee talousjuttuja Iltalehden verkkoon.
Olli Herralan mielestä haastattelutilat ovat toimivia.
MITÄ TILOISTA AJATTELEVAT
työntekijät? Kuuden hengen
otantani perusteella hälyä ja
keskittymisongelmia on molemmissa toimituksissa. Sen
Iltalehden viihdetoimittaja Annika Rytkönen kaipaa lisää tilaa ja
työrauhaa Alma-taloon. Kluuvissa tilat olivat väljemmät. Omat
läppärit ja pienet työskentelykopit sen sijaan miellyttävät.
sijaan työskentelykopeista ja
läppäreistä pidetään, samoin
väreistä ja avaruudesta. Työkavereiden kanssa moni vaihtaa
aiempaa enemmän ajatuksia.
Tyytyväisimmiltä vaikuttavat kuitenkin huoneistaan vapautuneet pomot.
? Olen istunut viimeiset kuusi vuotta kopissa ja nyt keskellä deskiä. Kyllä mä nautin työnteosta huomattavasti enemmän , Mikko Heino sanoo.
Saman todistaa pidempään
monitoimitilassa työskennellyt Satakunnan Kansan päätoimittaja Tapio Vallin, joka veti
Alman toimitaloprojektia.
? Minulla oli kohtuullisen
iso pömpeli jugend-huonekaluineen. Harmittaa, että istuin
siellä 20 vuotta ihmisiltä eristyksissä.
Riikka Virranta
*
> Katso kuvasarja ja lue lisää työntekijöiden kommentteja Alma-talossa työskentelemisestä osoitteessa:
www.suomenlehdisto.fi
Yli 500 almalaista
saman katon alle
> Alma Median uuteen toimitaloon
Töölönlahdelle keskittyvät Iltalehden ja
Kauppalehden toimitukset, konsernin
Helsingin-toimitus, asiakaslehtiä julkaiseva Alma 360, digitaalisen liiketoiminnan yksikkö Alma Diverso, Markkinapaikat ja konsernihallinto.
> Yli 500 almalaisen lisäksi taloon tulevat kuitumateriaaleja valmistava Ahlstrom Oyj ja Kärkimedia.
> Viidessä kerroksessa, yli 10 000 neliön tiloissa tulee työskentelemään
noin 700 ihmistä.
> Talon rakennus aloitettiin 2011 ja se
valmistuu maaliskuussa. Ensimmäisenä
tiloihin muutti Kauppalehti joulukuussa.
miksi ihmeessä?
Lukijan jälki ei saa
näkyä liikaa jutussa
22 Alman lehteä samaan ulkoasuun
Tutkija Tanja Aitamurto avaa Digital Journalism -julkaisussa co-creation-prosessia,
jossa Olivian toimitus teki lehteä lukijoiden kanssa vuonna 2011. Artikkelin mukaan tekijät ja lukijat olivat pettyneitä yhdessä tehtyihin juttuihin. Toisaalta Oma
Olivia lujitti lukijasuhdetta. Jos olisit päätoimittaja, käyttäisitkö tällaista työtapaa,
Tanja Aitamurto?
Käyttäisin, niin kuin Oliviakin käyttää
paraikaa. Ensimmäisistä yhdessä tehdyistä
jutuista puuttui narratiivi, toimittajan oma
ääni, joka on Olivian vahvuus. Toimittajat
ajattelivat, että lukijan osallistumista pitää
korostaa. Lukijat eivät ajattele niin. Heitä
tyydyttää jo verkkoprosessi. Osallistuminen
toi kokemuksen arjesta poistumisesta ja
täytti naistenlehden palvelutehtävää eli
kertoa vinkkejä arkeen.
Paikallislehtien sisällöissä
korostuu keskustelu.
ALMA MEDIA ON uudistanut paikallislehtiensä ilmeen ja sisällön.
Vuosi sitten huhtikuussa alkanut
uudistus päättyi Runebergin päivänä, kun Rannikkoseutu siirtyi
viimeisenä parinkymmenen lehden käyttämään ulkoasuun ja rakenteeseen.
Samalla lehdet siirtyvät ennakoivaan taittoon. Niillä on käytössään
samat, kymmenet geometriat ja juttumallit. Markus Frey on suunnitellut mallin myös Alman paikallislehtiyksikössä julkaistaville kaupunkilehdille sekä liitteille, joissa näkyy
vaikutteita aikakauslehdistä.
Alma Aluemedian johtajan Kari
Juutilaisen mukaan konserni halusi tehdä kerralla ja kustannustehokkaasti uudistuksen käyttämällä maan parhaita asiantuntijoita.
Yhteisiä sisältöjä lehdissä on marginaalisesti, eikä niitä ole tarkoitus
lisätä. Juutilaisen mukaan jokainen
lehti on oma paikallinen brändinsä, eikä almalaisuutta ole uudistuksessa haluttu korostaa.
Uutisosa on nimeltään puheenaiheet, ja sen pääjuttuun on tarkoitus
etsiä oma aihe, johon panostetaan
ja joka puhuttaa. Myös toimittajien
kommenttien ja kolumnien määrää
on lisätty. Loppulehden muodostavat kaikissa lehdissä elämänmenoosio sekä urheilu & liikunta.
Projektin taittosuunnittelijan
Virpi Tiaisen mukaan osa tekijöistä on ollut huolissaan omaleimaisuuden katoamisesta. Lehdillä ei
kuitenkaan juuri ole päällekkäistä
levikkiä, joten harva lukija huomaa
samankaltaisuutta.
? Ensimmäinen paikka nähdä,
miten tähän suhtaudutaan, on pai-
UUDISTUNEIDEN LEHTIEN sisällöissä korostuu keskustelun herättely. Lehtien alussa on keskusteleosa eli yleisönosasto, jolle on osassa
lehdissä varattu jopa kolme sivua.
S
U
O
M
E
N
K
U
L
Oma Oliviassa toimittajat huomasivat, etteivät lukijat vastaa mallilukijoita. Lukijoiden arkipäiväiset toiveet juttujen sisällöistä olivat ristiriidassa lehden konseptin
kanssa. Onko mallilukijassa järkeä, jos se ei
vastaa oikeita lukijoita?
Kannattaa muistaa, että Oma Oliviaa teki
vain pieni osa Olivian lukijoista. Mutta kyllä,
mallilukija auttaa suunnittelemaan lehteä.
Co-creation tuo realismia mallilukija-ajatteluun, joka voi olla yksiulotteista. Ajatellaan
esimerkiksi, että lukijat ovat kiinnostuneita
vain luksuskosmetiikasta. Lukijaa voi kuitenkin kiinnostaa luksus, ja hän silti haluaa aika
ajoin jutun markettikosmetiikasta.
kallislehtikilpailu, Tiainen sanoo.
Sydän-Satakunnan ja Jokilaakson
päätoimittaja Timo Simula on tyytyväinen uudistukseen, etenkin
ennakoivaan taittoon. Simulan
mukaan jutut ovat lyhentyneet,
kun kuville on enemmän tilaa. Kuvien laatua yritetäänkin nyt parantaa. Vastaavasti sivumäärä on kasvanut.
Etukäteen Simulaa arvelutti yhteinen ulkoasu.
? Mutta mitä nyt noita muita
lehtiä olen katsellut, kyllä sisällöt
tekevät lehden, vaikka siellä on se
sama sapluuna.
Riikka Virranta
T
T
U
U
R
I
Riikka Virranta
R
A
H
A
S
T
O
KULTTUURIJOURNALISMIN MESTARIKURSSI
?????
????????????? ?§????§§ ?¢??¢??§ ???? ??????? ??????????? ???????? ????????????????????
?????? ???? ????????
??? ??????????? ?? ???????? ????? ?????????? ?????????? ???§ ???????? ??????????? ???????????????????? ??§???§ ?? ¢????ã??§?
?????? ?? ????????
? ¢ã???????? ???????? ??????????? ?? ??????????????
? ?????????? ??????????? ¢??????????????? ?? ?? ?????????????? ?????????????????????? ????????? ?¢???§?????? ?? ?????????????
???¢¢????§ ?? ?§¢?ã ?????????? ???????????? ?? ????? ?? ????????????? ???????? ??????? ?????????? ???§ ????????? ??
????? ¢ã?§¢????? ???????????
???????? ??????? ????? ??????ã§? ???? ????? ????? ???????? ?????? ¢?????§ ?? ??? ????? ????????? ???????? ??????????????
???????????
?????? ?????? ???????????? ?? ??? ???? ???? ¢ã§? ?? ???§? ???? ?????? ???????????? ???? ??????????
????? ?????? ????????? ?? ?§§?¢?§ ???????????
?????? ??????? ??????? ?? ?????????? ???????????????????
?????????? ?????? ?§??ã?????§ ??????????????? 1.-22.3.2013?
???? ?? ?????????? ?????????? ??????????????
W W W . S K R .F I
SuomenLehdistö 2/13 7
AJANKOHTAISTA
Lehdissä tapahtuu
lehti-ihminen
TOUKO HUJANEN
KUKA? 43-vuotias Markus Frey on Taikin käynyt yksityinen graafinen suunnittelija. Helsingin Sanomissa, Slammerissä, M&M:ssä, Pressossa ja Kauppalehdessä työskennellyt Frey on uudistanut muun muassa Kirkko & Kaupungin, Aamulehden Valo-liitteen ja Alman maakuntalehtien tabloidit. Lehdet, joissa
Frey on ollut ad:nä, ovat voittaneet lukuisia ulkoasupalkintoja. Frey on Suomen ensimmäinen 7. danin arvon saanut kendoka, joka harjoittelee viidesti viikossa
? päälle tulevat harjoitus-, tuomarointi- ja kilpailumatkat. Frey asuu avovaimonsa ja kahden sekaroituisen koiran kanssa Helsingin Tapanilassa.
Kahden polun taktiikka
Markus Freystä on kattava
wikipedia-artikkeli, mutta
lehtidesignista siinä ei
sanota mitään.
? KYL SIINÄ YSTÄVYSTYY, kun
hakkaa toista, Markus Frey toteaa.
Hän istuu runebergintortun
äärellä kotinsa keittiössä Helsingin Tapanilassa.
Oikeasti japanilaisesta miekkailussa kendossa turpiinotto
on henkistä. Laji on Freyn mu-
Printin ja verkon
linkittävä Shortcut leviää
Sanomalehdistössä leviää tekniikka, joka mahdollistaa printtijuttujen kommentoinnin ja
jakamisen sosiaalisessa mediassa sekä verkon lisämateriaalien linkittämisen juttuihin
ja ilmoituksiin. Lukija tarvitsee
älypuhelimen ja Shortcut-sovelluksen, lisämateriaalit aukeavat kännykän ruudulle hieman samaan tapaan kuin QRkoodeja skannatessa.
Shortcut-sovellusta käyttää
jo Turun Sanomat sekä aikakauslehtipuolella Olivia ja Costume. Lisäksi päivälehtien yh-
8 SuomenLehdistö 2/13
kaan turvallisempi kuin golf.
Nöyryyttä kendo kuitenkin kysyy. Vanhin Freyn kamppailussa voittanut on ollut 89-vuotias,
Kioton mestari 1930-luvulta.
Tappio puhdistaa.
? Se riisuu kaikesta egon saastasta, että luulee olevansa jotain.
ka ovat saaneet 7. danin arvon.
Kahdella saralla ylisuoriutuminen ei ole sattumaa. Miekan
tie, ken do, on pitkä, mutta sitä
on lehtien kehittäminenkin.
? Mulle on käynyt usein niin,
että jos kendossa on tullut läpimurto, se on heijastunut heti suunnitteluun. Ja toisin päin.
FREY ON SE TYYPPI, jonka nimi
vilahtaa uutisissa tabloidiuudistuksista, se palkittu suunnittelija. Harvempi tietää, että hän on
myös Suomen kovin kendoka ja
Euroopassakin niitä harvoja, jot-
FREY ON PALJASJALKAINEN
helsinkiläinen, mutta teinivuotensa hän asui Espoon Laaksolahdessa. Lapsena hän väritteli
arkkitehti-isänsä kilpailutöihin
teinen myyntiorganisaatio Kärkimedia on alkanut levittää
tekniikkaa. Kärkimedian tavoite
tälle vuodelle on levittää palvelu omaan verkostoonsa, käytännössä kaikkiin Suomen 7päiväisiin lehtiin, sekä saada
200 000 kuluttajaa lataamaan
sovellus. Muutama lehti on jo
ottamassa tekniikan käyttöön.
Toimitusjohtaja Kimmo
Laaksosen mainos- ja mediatoimistoissa kiinnostus tekniikkaa
kohtaan on varauksetonta.
? Haluamme näyttää, että
printtiinkin voi tuoda uutta tekniikka.
Tutummista QR-koodeista
sveitsiläisen yrityksen tekniikka
eroaa esimerkiksi siinä, ettei erillistä koodia tarvita, sivun skannaaminen riittää. Lisämateriaaleja voidaan ladata Shortcut-sovelluksessa enemmän ja vielä
lehden painoon menon jälkeen.
Turun Sanomissa ylin motivaatio palvelun käyttöön ottoon on ollut mahdollisuus linkittää TS-TV:n verkkovideot
printtijuttuihin. Juttuihin on
linkitetty myös verkon grafiikkaa ja kuvagallerioita sekä
TPS:n tuottamia videoita.
Nekin jutut, joihin ei ole lisätty materiaalia, ovat jaettavissa ja kommentoitavissa verkossa.
Riikka Virranta
asemakaavoja, viihtyi yksin, rakenteli legopalikoilla ja piirsi.
Isä osoitti kuvista yksityiskohtia; katso miten hienosti valo menee tuossa.
Kirjahyllyssä oli Japanese art
-teos, jonka puupiirrokset ja
miekat viehättivät. Teini-iässä
Frey katsoi ninjaelokuvia ja luki miekkailueepoksia.
Lapselle urheilu ja kulttuuri
eivät olleet vastakkaisia. Vakavana harrastuksena jalkapallo
jäi vasta, kun Frey aloitti Torkkelin kuvataidelukion, kasvatti
pitkät hiukset, osti maiharin ja
alkoi juoda halpaa valkoviiniä.
Jossain vaiheessa Taikissa
Frey tajusi haluavansa liittää
kuviin sanoja, tehdä journalismia.
? Mun tärkein koulu on ollut Akateemisen kirjakaupan
lehtihyllyt. Koko opiskeluajan
seisoin siellä hyllyjen välissä.
IS:n sananvapausliite
kiinnostaa maailmalla
lehdeksi. IS julkaisee lehdessä
ja verkossa päivittäin yhden
kertomuksen toimittajasta, joka on joutunut vainon kohteeksi, vangittu tai surmattu.
Ilta-Sanomien juhlavuosi päättyy helmikuun lopussa, ja siihen mennessä aiheesta tulee
julkaistuksi yhteensä 80 artikkelia.
Maaliskuun alussa Ilta-Sanomat järjestää Helsingin Sanomain Säätiön kanssa keskustelutilaisuuden siitä, kuinka suomalaiset toimittajat ja toimitukset voisivat konkreettisesti
edistää sananvapausasiaa.
Iltasanomien Sanomalehtiviikoksi tekemä Sana on vapaa
-liite ja siihen liittyvä projekti
leviää kansainvälisesti.
? BBC Academy otti projektin opetusesimerkikseen.
UNESCO puolestaan julkaisee
sarjamme juttuja keväällä YK:n
kaikilla virallisilla kielillä, muun
muassa kiinaksi ja arabiaksi,
kertoo päätoimittaja Kaius Niemi.
Liite lähti liikkeelle lehdessä
joulukuussa alkaneesta sarjasta ja laajeni muun muassa
opettajien toiveesta erikois-
SE ETTEI MARKUS Freyn ole tarvinnut markkinoida toimistoaan, johtunee Kauppalehti Pressossa hankitusta maineesta.
Kaija Jäppinen
Broadsheet on sika,
joka syö kaiken.
Oli vapauksia ja resursseja.
Pressossa julkaistiin muun
muassa reportaasi Suomen juopot värikuvina ja äitienpäivän
kuvakertomus kahdesta lesbosta, jotka saavat Jussi Lammen
vauvaksi. Ulkoasupalkintoja satoi.
Mutta kolmevuotiaana Presso lopetettiin kannattamattomana. Freylle asia on vähän
traumaattinen. Hänen mielestään lehden olisi pitänyt saada
elää, sillä sen talous ja lukijamäärät kehittyivät oikeaan
suuntaan.
Freyn mukaan Presso oli sisäisesti ristiriitainen konsepti;
visuaalisesti jotain sanoma- ja
aikakauslehden väliltä, sisällöissä yhdisteltiin taloutta ja politiikkaa alapäähuumoriin.
Hänen mielestään Suomessa
ei kirjoiteta taloudesta riittävän
kiinnostavasti, syvällisesti mutta kevyesti. ?Järki ja tunteet? eivät journalismissa kohtaa.
? Se on joko tai.
Presson viimeisen numeron
kanteen painettiin piiloviesti
pistekoolla 1. Siinä talouslehti
kritisoi rahan valtaa.
? HEI OLISITKO tarvinnut villasukat? Frey kysyy.
1930-luvun puutalo on lattioista viileä. Työhuone on yläkerrassa. Melkein vuosi sitten
Frey irtisanoutui Kauppalehdestä ja heittäytyi oman toimistonsa varaan. Hän tahtoi suunnitella enemmän ja palaveerata vähemmän.
Työnantajana hän on itselleen kuin Google: yksi päivä viikossa on varattu vapaaseen häröilyyn, kokeiluun ja protoiluun.
Jonkinlainen anti-laitostuminen on selvästi käynnissä. Frey
sanoo olevansa nyt paljon optimistisempi kuin huonojen uutisten ympäröimänä Kauppalehdessä, kauluspaidassa.
Keskisuomalaiselle avoin
maksumuuri keväällä
Keskisuomalainen perustaa
maksumuurin verkkosivuilleen
huhti-toukokuussa. Kyseessä
on Kauppalehden ja Helsingin
Sanomienkin käyttämä niin sanottu avoin malli.
Päätoimittaja Pekka Mervola
ei vielä paljasta, kuinka monta
juttua viikossa kuluttajat saavat jatkossa lukea ilmaiseksi.
Mervolan mukaan verkkosivuilla ei aiota julkaista kaikkea
printtilehden sisältöä, mutta
verkkotarjonta runsastuu. Kaikki sisältö on luettavissa näköisja lukulaitelehdistä.
MARKUS FREY ON Suomen
kenties käytetyin tabloidiuudistaja. Hän on suunnitellut Alman uudet tabloidit, ja työn alla on Forssan Lehti.
Millainen henki suomalaisissa toimituksissa on?
? Muutos pelottaa tietenkin.
? Broadsheet on sika, joka syö
kaiken. Sivulle voi survoa kaksi
kädenlämpöistä ja yhtä pitkää
juttua. Tabloidissa voidaan tehdä valintoja. Sehän synnyttää jo
vastarintaa, että joutuu tekemään kurinalaisemmin töitä.
Jos Frey saisi 50 miljoonaa ja
kolme vuotta, hän tekisi aikakauslehtikokoisen julkaisun,
jonka sisältöä julkaistaisiin
myös verkossa, mobiilissa ja
tabletilla. Lehti olisi ?kokonainen perhe kaikkea mahdollista?.
? Printin pointti on, että lukija ei halua heittää sitä pois. En
tiedä, onko sanomalehtipaperille painettu tabloidi se juttu.
Entä mikä pelastaa lehdet, jos
tabloidikaan ei niin tee?
? Millään muulla ei voi kilpailla kuin sisällöllä.
Riikka Virranta
Puntari
> Broadsheet vai tabloidi?
Tabloidi. Se on kätevämpi. Ihminen lukee parhaiten formaattia,
jota lukee eniten. Jos maailma
ympärillä on tabloidia, broadsheet tuntuu dinosaurukselta.
> Katto asuntolainoihin vai ei?
Ei mitään kategorista kattoa, se
on lainanantajan parhaan harkinnan varassa.
> European Newspaper Award
vai 7. danin arvo kendossa?
Seiska. Ehdottomasti. On ihmisiä, jotka ovat yrittäneet 15 kertaa, mutta mä pääsin testin läpi
ensimmäisellä kerralla. Tuli samanlaisia syyllisyyksiä kuin ihmisille tsunamissa. Miksi mä jäin
henkiin, kun toinen kuoli? Miksi
mä pääsin läpi?
? Meidän logiikassamme
verkko on nopean uutisen paikka, siellä kerrotaan, mitä juuri
nyt tapahtuu, Mervola sanoo.
Verkkotoimittajien määrä ei
kasva, vaan koko toimitus tekee
entistä enemmän verkkoa.
? Ajattelutapa muuttuu siinä mielessä, että verkko on vähintään yhtä tärkeä kuin printti, verkkoliiketoiminnan päällikkö Ville Grahn sanoo.
Keskisuomalainen on ollut
viime vuosina aktiivinen erilaisten maksumallien kokeilussa.
Ensin se kokeili yksittäisten
verkkojuttujen myymistä mikromaksulla. Vuonna 2011 Keskisuomalainen lanseerasi kestotilaa-
ESA VIIPPOLA/TYRVÄÄN SANOMAT
?
Kolmiuloitteinen muotoilu
on alkanut kiinnostaa.
juttu muutti maailmaa
Pääkaupunkiseudun ?luovan
luokan lehti? perustettiin tyhjästä Kauppalehden lauantailiitteeksi vuonna 2004, ja Frey rekryttiin ensimmäisenä ad:ksi.
Ensin tuli juttu ja sitten katto. Minna Ala-Heikkilän Tyrvään Sanomissa julkaistu juttu pani
paikalliset talkoolaiset liikkeelle.
Vikke-pappa sai katon
ENNEN
Lounaskahvilassa istui aina
torstaisin vanha mies, Viljo
Kulmala. Vähitellen tutustuimme, ja saatoin istahtaa
Viljon pöytään ruokailemaan. Rupattelimme niitä
näitä: hevosista, raveista,
metsätöistä, raakasuklaasta
ja luontaistuotteista ? Viljo
Kulmalaa,Vikkeä, kiinnostavista asioista. Usein Viljo kutsui kylään mökkiinsä Vammalan Illon kylän perälle.
? En ehdi kesken työpäivän kyläillä, mutta jos saan
tehdä sinusta jutun, sitten
voin tulla, tokaisin Viljolle,
ja tämä lupasi.
Syyskuisena päivänä
vuonna 2011 sitten menin
Viljon vaatimattomaan
mökkiin. Mietin, mistähän
sen jutun oikein teen.
Turhaan huolehdin; juttu
syntyi helposti ja tiesin heti, että siitä tuli hyvä. Otsikkona olivat Viken elämänasennetta kuvaavat sanat:
jilleen maksullisen digipaketin.
? Meillä on viety kolme, neljä
vuotta tietoisesti eteenpäin sitä, että sähköisenkin sisällön
pitää maksaa, Mervola sanoo.
Hänen mielestään asenteet
verkossa maksamista kohtaan
ovat selvästi muuttuneet.
? Helsingin Sanomien ja
Kauppalehden kokemukset ovat
ihan lupaavia.
Riikka Virranta
Ylä-Karjalasta tuli
1C:n kummilehti
Nurmeslainen paikallislehti
Ylä-Karjala on ottanut kummiluokan. Seuraavat kuusi vuotta
?Tyytyä kans tarttee, meinaan?.
Haastateltaessa kysäisin,
mitä Viljo tekisi, jos saisi
viisi ylimääräistä tuhatlappusta. Vikke tiesi heti: korjaisi liiterin katon.
? Se tarvitsisi sen surkeasti, hän totesi, mutta
jatkoi perään, ettei hänen
paljon parane haaveilla,
koska ei ole määrärahoja.
JÄLKEEN
Kun juttu ilmestyi, se huomattiin heti. Sain kiitoksia
jopa kadulla. Aktiivinen lukijamme soitti heti aamulla. Hän ilmoitti, että katto
pitää tehdä vaikka talkoilla.
? Tyrväällähän talkoot
osataan, mistä Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on tunnetuin esimerkki.
Oli syksy, eikä asia edennyt. Aika ajoin Viken luona
liiterin kattoa katsastamassa piipahti miehiä ja yksi
pappikin, Auli Airas-Laitila.
lehti tapaa säännöllisesti Porokylän alakoulun tämänhetkistä
1C-luokkaa. Ensimmäinen tapaaminen oppilaiden kanssa oli
helmikuun puolivälissä, kun
hankkeesta vastaava toimittaja
Anu Saarelainen vastaili luokan
16 oppilaan kysymyksiin toimittajan työstä ja lehden tekemisestä. Jatkossa suunnitelma on
tavata pari kertaa lukukaudessa. Yhdessä tehdään muun
muassa juttuja, käydään kirjapainossa, pidetään kuvatyöpaja
ja lopulta kuudennella tehdään
luokkalehti. Hyville kirjoittajille
ja kuvaajille lehti aikoo antaa
stipendejä. Ylä-Karjala tulee koko ajan kummiluokkaan.
Ei Vikke kaikista oikein tiennytkään, keitä he olivat.
Keväällä 2012 tuli tieto:
leijonat korjaavat katon talkoilla.
? Olimme nähneet lehtijutun, ja asia oli selvä, kun
pastori otti yhteyttä, Lions
Club Sastamalan/Vammalan jäsen Raimo Santala
kertoi.
Aarne Ritari -säätiö antoi
tukea tarvikehankintoihin.
Vikke Kulmala käpsehti
työmaalla, seuraili tarkalla
katseella miesten touhuja ja
oli yhä vähän hämmentynyt
kohdalleen osuneesta avuliaisuudesta. Kolmen helteisen toukokuisen päivän
päätteeksi uusi katto oli valmis. Tyrvään Sanomat toi
työmaalle kuohujuomaa.
Vikke Kulmala antoi talkoomiehille tyrvääläisen
kiitoksen:
? Yhtään en moiti, hyvin
onnistu.
Minna Ala-Heikkilä
Kirjoittaja on Tyrvään
Sanomien ja Nokian
Uutisten päätoimittaja.
Kuuden vuoden sitoumus
säännölliseen yhdessäoloon ja
tekemiseen on pieneltä lehdeltä iso panostus.
? Tavoite on, että kasvatetaan uusia lukijoita. Nopeampi
hyöty on se, että tällä tavalla
tuntuma lasten maailmaan säilyy, kun toimituksessa ei kenelläkään ole peruskouluikäisiä
lapsia, Saarelainen kertoo.
Sanomalehtien Liiton nuoret
lukijat -toiminnasta vastaava
Jonna Tolonen sanoo, ettei ole
kovin tavallista, että lehdillä
olisi kummiluokkia.
? Niitä saisi kyllä olla enemmän, hän vinkkaa.
Kaija Jäppinen
SuomenLehdistö 2/13 9
BISNESMALLIT
Sanomalehdet laajenevat
perinteiseltä tontiltaan
Lehtitalot
leviävät
Sanomalehtikustantajat hakevat tuloja totutusta poikkeavasta liiketoiminnasta.
Mitä pitäisi ajatella kalastustarvikekaupasta tai nettideittipalvelusta?
TAMMIKUISENA perjantaina
kilahti sähköpostiin hämmentävä tieto. Hämeen Sanomat
Oy perustaa verkkoon valtakunnallisen kalastustarvikekaupan.
Lehtikustantaja kokoaa samaan palveluun pienten kalastustarvikekauppiaiden tarjonnan, rakentaa maksujärjestelmän, valjastaa markkinointiosastonsa hankkimaan sivustolle näkyvyyttä ja ottaa provikan myydyistä tuotteista.
Eikä kyse ole vain kalastuksesta. Hämeenlinnassa suunnitellaan verkkokauppoja myös
muille aloille.
Myyntijohtaja Mika Sutisen
mukaan Hämeen Sanomissa
on pidempään mietitty liikeideoita lehtikustantamisen rinnalle.
Kun levikki- ja mainostuotot
vähenevät, samaa miettii myös
10 SuomenLehdistö 2/13
moni muu. Mutta onko ilmassa kekseliäisyyttä vai epätoivoa?
Toinen jalka vanhassa
Keski-Pohjanmaan Kirjapainon
toimitusjohtaja Vesa Pihlajamaa vastaa puhelimeen työhuoneessaan Kokkolassa. Ikkunan takana metelöidään. Toimitalon ulkoseinään asennetaan
25 neliön skriiniä, johon ilmoituspuoli alkaa myydä mainontaa. Seuraava ulkomainontaverkoston monumentti nousee
moottoritien varteen Iihin.
? Kun mediataloissa olevalla osaamisella voidaan tehdä
muutakin liiketoimintaa, miksei tehtäisi, Pihlajamaa sanoo.
Hänen mielestään uusissakin
ponnistuksissa toisen jalan pitää olla lehtibisneksessä, ellei
liikkeellä olla sijoitusmielessä.
Pohjanmaalla toiminnot tukevat toisiaan.
Maakuntalehti Keskipohjanmaan yhteydessä toimii mainostoimisto Taikahattu. Se hoitaa omien lehtien markkinoinnin ja myy lisäksi ?low cost
-mainostoimistopalveluja? paikallisille yrityksille, joille Helsingin toimistot ovat liian kaukana ja liian kalliita.
Keski-Pohjanmaan Kirjapaino
omistaa myös Kosila Digimedian, joka tekee yrityksille verkkoon sivuja ja kaupparatkaisuja.
Pihlajamaan mukaan molemmat yksiköt kannattavat. Taikahatun kulut katetaan ulkopuolisilla töillä, joten oma markkinointi on ilmaista. Kosila Digimediakin on plussalla, ja tulevaisuudessa siltä odotetaan vielä enemmän. Se ei kuitenkaan
ole toiminnan ainoa pointti.
? Kyllä se, että meillä on 12
hengen porukka it-alan ammattilaisia omassa talossa, tuo näköaloja pääbisnekseen.
Keskipohjanmaa-lehti julkisti joulukuussa betaversion nettipohjaisesta tabletille suunnitellusta lehdestä. Esimerkiksi se
on pitkälti oman digiyksikön
ansiota.
Verkkokauppa loogista
Kekseliäisyyttä. Sitä laajennukset kuten kalastustarvikekauppa osoittavat Alma Diverson johtajan Minna Nissinen mielestä.
? Mediatalot hakevat kasvua
elämän digitalisoitumisesta,
verkkokauppa on osa sitä, Nissinen perustelee ja muistuttaa
että verkkokauppa kasvaa kohisten.
Alma Diverso perustettiin
vuonna 2011 etsimään uutta
digitaalista liiketoimintaa. Sitä
onkin löytynyt. Yksikköön kuuluu muun muassa ruokasivusto Kotikokki.net, televisio-ohjel-
mat kokoava Telkku.com ja nettideittipalvelu E-kontakti.fi.
Nissisen mukaan vakiintuneiden palveluiden liikevaihdot
ovat ?merkittäviä?. Tuloja tulee
sekä verkkomainonnasta, kuluttajilta että yrityksiltä.
?
Kun mediataloissa olevalla
osaamisella voidaan tehdä
muutakin liiketoimintaa,
miksei tehtäisi.
Vesa Pihlajamaa
Keski-Pohjanmaan
Kirjapainon toimitusjohtaja
Diverso etsii ensisijaisesti
bisnestä, jossa on synergiaa nykyiseen liiketoimintaan. Sitä
tosin löytyy, oli kyse mistä tahansa verkkopalvelusta. Mediatalolla kun on markkinointikanavat.
? Verkko on pullollaan hienoja palveluita, joita kuluttaja ei
koskaan löydä, Nissinen sanoo.
JUKKA LEHOJÄRVI
Vesa Pihlajamaan jalkapalloharrastus vaikutti siihen, että Keski-Pohjanmaan Kirjapaino osti
puolet urheiluseuroille verkkopalvelua tekevästä yrityksestä.
Kolme esimerkkiä laajennuksista
Lehtitalo myy seuroille
kattavaa verkkopalvelua
Skeptikkokin löytyy
Onko siis tulevaisuutta, että
lehtitalo myy sisältöjen ohessa tavaraa, palveluita ja mieluiten toimittaa ne perille?
Mediafuturologiharjoittelijaksi itseään tituleeraava Janne Kaijärvi on skeptinen. Hän
uskoo erikoistumiseen pikem-
min kuin laajenemiseen.
? Uskon, että löytyy järkeviäkin avauksia ja toimivia malleja. Mutta lehtiyhtiöillä on nyt
sijaistoimintaa. Ei keskitytä todelliseen ongelmaan eli siihen,
mitä pitäisi tehdä jotta pärjättäisiin tiedonvälityksessä.
Kaijärvi keskittäisi kehitysvarat mediapalveluihin. Sisältöjen korostamisen sijaan näkökulma pitäisi siirtää palveluun: ajatella kokonaisuutta,
käyttöliittymiä ja paketointia.
? Siinä on iso ero, ajatellaanko palveluja vai sisältöjä.
Toiseen suuntaan kehitys
menee Kaijärven mukaan joka
tapauksessa vielä kovempaa
vauhtia. Mainostajat Red Bull
etunenässään laajenevat mediayhtiöiksi perustamalla omia
julkaisuja, joissa yhdistävät journalistista sisältöä markkinointiviestintään.
Riikka Virranta
> Lue Hämeen Sanomien kalastustarvikekaupasta: www.suomenlehdisto.fi
Sanoma Magazines lähti
tapahtumatuotantoon
Marraskuussa Keski-Pohjanmaan Kirjapaino osti 51 prosenttia Poxnet Solutionsista, joka
myy urheiluseuroille verkkopohjaista tietojenhallintajärjestelmää. Palvelussa esimerkiksi jalkapalloseura voi tehdä jokaiselle
juniorilleen pelaajakortin, muodostaa näistä joukkueita, hallita
harjoitusaikoja ja -paikkoja, otteluita ja turnauksia. Sivutuotteena syntyvät verkkosivut, joilta
vanhemmat voivat tarkistaa,
minne lapsi pitikään kuskata.
Jalkapalloaktiivien perustaman yrityksen toiminta ammattimaistuu lehtitalon omistuksessa. Toimitusjohtaja Vesa
Pihlajamaan mukaan ostos oli
kustantajan kannalta kiinnostava kolmella tavalla. Palvelu
tuo lisätuloa, sillä seuroilta peritään käytöstä kuukausimaksua. Tiiviisti seurattu sivusto on
hyvä paikka mainostaa kohdennetusti vaikka jalkapallokenkiä tai koulureppuja. Seuraaktiivien tuottamaa sisältöä
kuten otteluanalyyseja voi hyödyntää lehdissä vähintään linkittämällä. Nyt KPK:ssa harkitaan, aletaanko alustaa myydä
eri alueiden mediataloille.
? Toisaalta digitaaliset palvelut ovat kiinnostavaa sisältöä
lukijoille, ihan niin kuin luokitellut ilmoitukset ovat olleet
painetussa lehdessä.
Nissisen mielestä lehtien uudet bisnekset ovat oikeasti sitä
samaa vanhaa. Nettideittipalvelut tai rekrytointi-ilmoittelu verkossa ovat luokitellun ilmoittelun digitaalinen jatke. Verkossa
palvelut vain paranevat.
Verkkokaupoissakin lehtitalo
tuo yhteen ostajan ja kauppiaan, kuten se on aina tehnyt.
Näkyvyyden myymisen lisäksi
moni talo tosin veloittaa nyt
provision myydyistä tuotteista.
Paikallislehdestä kuriiri
haja-asustusalueella
Sanomalehtien Liitossa kehitellään paikallislehdille lisäliiketoimintaa jakeluverkkojen hyödyntämisestä.
Jos rahoitus saadaan kuntoon, Kurikka-lehti alkaa pilotoida mallia, jossa se myy yrityksille verkkokaupparatkaisua,
ilmoittelua lehdessä sekä tavaroiden toimituspalvelua. Etäällä taajamasta asuva lukija voisi
nähdä lehdessä ilmoituksen
tuotteesta, ostaa sen verkosta
ja saada tavaran kotiinsa yhtä
aikaa lehden kanssa.
Kurikassa on laskettu, että
jos 1,8 prosenttia tilaajatalouksista ostaisi säännöllisesti tuotteita verkkokaupasta, tulot kattaisivat tavaroiden jakelukustannukset. Yli menevä osuus on
pois lehden jakelukustannuksista.
Haja-asutusalueiden jakeluverkoille on Suomessa visioitu
muutakin käyttöä. Lehden mukana voitaisiin toimittaa ruokaostoksia tai kirjastosta lainattuja kirjoja. Vastaavasti jakajat voisivat myös kerätä asioita, kuten
kierrätysjätteitä. Suurten pakettien toimitukseen lehtitalot eivät tarvitse postitoimilupaa.
Tämä vuoden alussa Sanoma
Magazines ryhtyi voimalla tapahtumajärjestäjäksi. Uuden
konseptin ensimmäinen esitys
oli suurelle yleisölle suunnattu
Cityhiihto Helsingissä.
Tässä kuussa lanseerataan
vielä kaksi massatapahtumaa,
jotka nekään eivät suoraan liity
yhdenkään lehden brändiin ja
sisältöön. Tuloja tulee sekä
osallistumismaksuista että
kumppanuuksista. Yritysasiakkuuksien johtajan Sanna Myllerin mukaan haussa ei niinkään ole yrityksiä esittelemään
tuotteita ständin taakse vaan
lehtitalo tarjoaa räätälöityjä
ratkaisuja, jotka voivat elää esimerkiksi lehti-ilmoitteluna ennen tapahtumaa ja sen jälkeen.
Sanoman yksittäiset aikakauslehdet ovat järjestäneet
runsaasti tapahtumia kantaasiakkailleen aiemminkin, mutta
nyt liikkeellä ollaan suuremmin
tulostavoittein. Ensimmäisenä
vuonna tavoite on jäädä plussalle noin 20 prosenttia tapahtumabudjetista. Varsinaiset järjestelyt on ulkoistettu.
Riikka Virranta
Kustantajien uusia suuntia
1.
Digitaaliset palvelut, joilla ei
ole tekemistä journalismin
kanssa. Kenties yleisin tapa
etsiä uutta liiketoimintaa niin kansainvälisesti kuin kotimaassakin, on
hakea lehtitalolle tuloja digipalveluista. Kaleva, Aamulehti, Hämeen
Sanomat ja Sanoma Digital Finland
ovat kukin perustaneet verkkokaupat, joissa myydään kaikkea muuta
kuin journalismia. Sanomalla ja Almalla on myös muita verkkopalveluita, Sanomalla esimerkiksi verkkopelejä sekä hintaseurantapalveluja.
Mediatalot hyödyntävät yleensä
uusissa palveluissaan markkinointikanaviaan, it-osastoaan tai mediamyyntiään. Palvelu voi olla myös
kestotilaajaetu.
2.
Jakeluverkkojen hyödyntäminen muiden kuin lehtien
toimittamiseen. Postitoi-
minnan avaaminen kilpailuille on synnyttänyt lehtitalojen varhaisjakeluyhtiöille merkittäviäkin tulovirtoja muissa Pohjoismaissa, vaikka Suomessa
toiminta takkuaa tiukkojen lupaehtojen vuoksi. Muualla Pohjolassa lehtien mukana jaetaan osoitteellista
mainontaa, tiliotteita, laskuja ja maksumuistutuksia. Osa lehtien jakeluyhtiöistä toimii kuriirina suurissa lähetyksissä, kuten verkkokaupoista ostetuissa tuotteissa ja yrityslahjoissa.
3.
Ilmoitusvalmistuksen laajeneminen media- ja mainostoimistoiksi. Sanomalehtien maailmanjärjestö WAN-Ifra
on kannustanut lehtitaloja ryhtymään mainostoimistoiksi, moni onkin ottanut onkeensa ja nostanut ilmoitusvalmistuksensa profiilia tai
ostanut toimintoja ulkoa. Suomessa
Mediatalo ESA osti lokakuussa lahte-
laisen radioon ja televisioon keskittyvän mainostoimiston. Mainostoimisto on myös ainakin Kalevalla, KeskiPohjanmaan Kirjapainolla ja paikallislehti Lauttakylää julkaisevalla
Huittisten Sanomat Oy:lla. Parhaiten
toiminta sopii maakuntiin, joissa ei
ole tiivistä mainos- ja mediatoimistoverkostoa.
4.
Satunnaisesta tapahtumajärjestämisestä tavoitteelliseen liiketoimintaan. Sanomalehdet ovat aina järjestäneet
satunnaisesti tapahtumia näkyvyyden lisäämiseksi ja uskollisten lukijoiden palkitsemiseksi. Maailmalla tapahtumista on kuitenkin haaveiltu
järjestelmällistä ja tavoitteellista liiketoimintaa. Suomessa ainakin Kauppalehti, Taloussanomat ja Talentum
järjestävät seminaareja, tapahtumia
ja koulutuksia.
SuomenLehdistö 2/13 11
NÄIN ME TEEMME
Piano Median
maksumuurijärjestelmä
Maksumuuri rakennetaan pala p
Maksumuuri toimii, jos
valmistautuu hyvin,
tuntee lukijoiden
mieltymykset, hinta on
sopiva ja on valmis
kokeilemaan uutta
nopeasti.
VUODEN 2011 toukokuussa
Slovakiassa otettiin käyttöön
Piano Median rakentama maksumuurijärjestelmä. Käyttäjät
pääsevät yhdellä maksulla lukemaan yhdeksän eri kustantajan verkkolehtiä. Kustantajat
päättävät itse, mitkä sisällöt
pysyvät ilmaisina ja mistä tehdään maksullista.
Viime vuonna järjestelmä
laajentui ensin Sloveniaan ja
myöhemmin syksyllä Puolaan.
Reilussa puolessatoista vuodessa maksumuurijärjestelmällä
on ollut kolmessa eri maassa
yhteensä yli 100 000 käyttäjää.
Maksut jaetaan kolmeen
osaan. Piano Media ottaa 30
12 SuomenLehdistö 2/13
kuukausimaksu 3,90 euroa ja
vuoden paketin hinta on 39 euroa. (Vuonna 2011 keskimääräinen kuukausipalkka oli 855 euroa.) Maksaa voi verkkopankilla,
luottokortilla, tilisiirrolla, tekstiviestillä tai postiennakolla.
?
Tärkeää on kehittää
työkaluja, jotka
mahdollistavat nopean
reagoimisen.
Tomás Bella
Piano Median toimitusjohtaja
prosenttia ja asiakkaan maksamaan saanut media saa 40 prosenttia. Loput jaetaan kaikille
mukana oleville julkaisuille
sen mukaan, miten paljon aikaa lukija viettää milläkin sivustolla.
Slovakiassa viikkotilaus maksaa tällä hetkellä 1,39 euroa,
Mistä maksetaan?
Piano Median toimitusjohtaja
Tomá? Bella keräsi kannuksensa slovakialaisen SME-lehden
toimittajana ja päätoimittajana. Hän kertoo Piano Median
oppineen lyhyessä ajassa paljon siitä, miten maksumuuri
saadaan toimimaan.
Ennen muurin pystyttämistä on selvitettävä, mitä lukijat
sivuilta hakevat ja millaisilla
asioilla on heille arvoa. Se on
aina tapauskohtaista. Voi esimerkiksi olla, että sivustolla on
tiuhaan luettu osio, mutta lukijamääriä ei saakaan muutettua rahaksi.
Kävijätietojen tulkitseminen
eli analytiikka on tärkeää.
? Ei tiedetä, miten konversio
[lukijoiden saaminen maksaviksi asiakkaiksi] toimii, tai
miksi nämä jutut toimivat ja
tuo ei. Pitää tietää, mitä datasta etsitään. Ne ovat asioita, joita on hankala saada ensimmäisellä yrittämällä oikein, Bella
sanoo.
Sitkeät tottumukset
Piano Median mallissa vain
osa sisällöstä siirretään maksumuurin taakse. Aluksi lehdille suositeltiin 5?10 prosentin
osuutta, mutta sittemmin suositusta on nostettu.
Vierailijoiden määrä ei romahtanut maksumuurin käyttöönoton myötä missään lehdessä. Yllättävämpi huomio on
ollut se, että myös sivulatausten määrä on pysynyt ennallaan ? jopa tapauksissa, joissa
muuri kattaa 40 prosenttia sisällöistä.
? Jopa maksumuurin taakse
jäävistä uutistoimistoartikke-
leista maksetaan, vaikka käyttäjien täytyy tietää, että ne löytyisivät muualtakin. Joskus on vain
helpompaa maksaa ja jatkaa tutun palvelun käyttämistä sen sijaan, että menisi muualle.
Lukijoiden tottumukset ovat
juurtuneet syvään. Ihmiset, jotka eivät maksa sisällöistä, saattavat viettää sivustolla yhtä paljon aikaa kuin ennenkin. Törmätessään maksumuuriin he
vain siirtyvät lukemaan muita
juttuja samalta sivustolta.
Uskollisuuden voima
Jos maksumuuri päätetään ottaa käyttöön, siitä pitää kertoa
lukijoille hyvissä ajoin ja fiksusti.
? Slovakiassa mokasimme
aluksi. Sanoimme, että maksatte journalismin laadun parantamisesta. Siinä käy niin, että lukija maksaa maanantaina ja lähettää keskiviikkona sähköpostia, että missä se laadun paraneminen nyt näkyy, Bella kertoo.
TOUKO HUJANEN
mediankentät
Piano Median toimitusjohtaja Tomás Bella kävi
alkuvuonna Suomessa
moneen otteeseen.
Maria Lassila-Merisalo on
journalismin tutkija,
kouluttaja ja kirjoittaja.
Vinkit
Selvitä mistä maksetaan
> Journalistien arvostamat jutut eivät välttämättä ole niitä, joista lukijat
ovat halukkaita maksamaan. Niin kävi Puolan suuriin sanomalehtiin kuuluvalle Gazeta Wyborczalle, joka julkaisee arkipäivisin teemaliitteitä. Kun
sivut pantiin nettiin maksumuurin
taa, ennakko-oletus suosituimmasta
liitteestä osoittautui vääräksi, sillä ihmiset halusivatkin maksaa toisen päivän lisäsivuista.
Kokeile nopeasti
> Piano Median asiakkaista parhaita
tuloksia ja eniten uusia tilaajia ovat
saaneet yhtiöt, jotka ovat valmiita
kokeilemaan uusia asioita. Se koskee
pikkuasioita ja suuria linjauksia: kenties lukijaa pyydetään klikkaamaan
liian montaa linkkiä ennen kuin hän
pääsee haluamalleen sivulle, maksumuurin takana on vääränlaisia artikkeleita tai ilmaista ja maksullista sisältöä ei ole eroteltu parhaalla mahdollisella tavalla.
Tottumusten voima
> Lukijat voivat hyvinkin haluta py-
sytellä tutulla sivustolla, vaikka sisällöstä tulisikin maksullista ? kunhan
maksamisesta tehdään helppoa. Bella huomauttaa, että maksumuurien
kriitikot eivät huomioi ei-rahallisia
kustannuksia, joita tottumusten
muuttamisesta tulee, jos pitää luopua tutusta sivustosta ja opetella uuden rakenne ja toiminta.
Arvo näkyväksi
> Kerro hyvissä ajoin, miksi maksu-
muurista on konkreettista hyötyä lukijoille. Millaista vastinetta rahalle
saa: näköislehti, arkisto, enemmän
juttuja? Selitä myös, miksi nettilehdessä on edelleen mainoksia, vaikka
tilauksesta pitääkin maksaa.
a palalta
On parempi selittää, miten
paljon arvoa medioiden nettisivuista on lukijalle jo nykyisellään. Siihen liittyy myös se, että maksumuurin myötä ei nettiin ole pakko tuoda uusia, ennennäkemättömiä juttuja. Niillä on kyllä PR-arvoa, mutta se
ei ole välttämättömyys.
Helppokäyttöisyys on olennaista.
Slovakiassa huomattiin, että
ihmiset saattoivat maksaa lukuoikeudesta jo ennen kuin ilmaisten artikkelien varanto oli
käytetty loppuun. Syy voisi olla, että lukijat varautuvat ja
yrittävät välttää tilanteita, joissa surffailu sivuilla keskeytyisi yllättäen.
Puolassa myös paikallinen
yleisradioyhtiö on lähtenyt
mukaan. Pitkän keskustelun
jälkeen Polskie Radio päätti, että normaalilaatuiset nettilähetykset ovat ilmaisia, mutta parempilaatuinen lähetys on
maksumuurin suojassa. Sekin
tuntuu toimivan.
? Uskon, että se liittyy uskollisuuteen. Kuulijat ovat hyvin
uskollisia ja haluavat tukea radioyhtiötä periaatteen vuoksi,
Bella sanoo.
Nopeita kokeiluja
Piano Median toimitusjohtajan
mielestä viisas lähestymistapa
on tehdä pieniä muutoksia
muutaman kuukauden välein
ja katsoa, mitä niistä seuraa.
? Sen tajusi myös New York
Times, joka tarjosi aluksi 20 artikkelia ilmaiseksi kuussa. Siellä tajuttiin heti, että määrä on
liian suuri, mutta sitä ei voinut
tiputtaa heti, vaan piti odotella hetkinen, Bella sanoo.
Tällä hetkellä New York Timesin esimerkistä riippuu paljon, sillä kaikki seuraavat sen
menestystä. Freemium-mallista, jossa ilmaiset ja maksulliset
jutut on kokonaan eroteltu toisistaan, ollaan siirtymässä
huokoiseen maksumuuriin. Siinä lukijoille tarjotaan tietty
määrä juttuja ilmaiseksi ennen
kuin heiltä pyydetään maksua.
? Tärkeää on kehittää työkaluja, jotka mahdollistavat nopean reagoimisen. Julkaisijat
voisivat kokeilla kymmentä eri
asiaa ja katsoa kuukauden
päästä, mitkä niistä toimivat ja
mitkä eivät. Siinä voisi ottaa
mallia startupeista, Bella sanoo.
Laajentuminen Slovakiasta
ja Sloveniasta Puolaan ei aiheuttanut Piano Medialle suurta vaivaa. Tiettyjä kulttuurieroja maiden välillä toki on, mutta ihmiset käyttäytyvät netissä osapuilleen samalla tavalla.
Toimitusjohtaja Bella korostaa luotettavan maksumuurijärjestelmän tärkeyttä, mutta uskoo lopulta kuitenkin tärkeimmän asian löytyvän muualta.
? Tavallaan tekniikka ja maksut ovat helpoin osa. Vaikeaa
on viestiä asia lukijoille, valita
oikea maksullinen sisältö ja rakentaa niistä sopiva paketti,
hän sanoo.
Olli Sulopuisto
Media tulvii tunnustuksia. Joka päivä joku paljastaa kärsivänsä alkoholiriippuvuudesta tai syömishäiriöstä, kertoo olleensa koulukiusaaja tai tehneensä teini-iässä abortin.
Kryptinen kakka
JOS MEDIA ON TUNNUSTAJAN rippituoli, missä on
pappi? Antaako yleisö synninpäästön?
Synninpäästöön ei riitä pelkkä tunnustus, vaan siihen tarvitaan myös häpeää ja katumusta. Ylioppilaslehden toimittajat tunnustivat kakanneensa housuun
bussissa, mutta eivät kadu eivätkä häpeä.
Siksi suuri osa yleisöstä on
sitä mieltä, että he eivät ole ansainneet anteeksiantoa.
Siinä missä Sir Vili
Kakkaraportin tekijät eivät
tarjosi lukijalle kaksi myöskään halua avata tekonsa
merkitystä, vaan jättävät lukimahdollista luentajoille kaikki tulkinnan mahdolasemaa, kakkalisuudet. Sekös meitä härnää!
raportti ei tarjoa
yhtäkään
tyydyttävää. Se on
onnistunut olemaan
tekstinä yhtä aikaa
kaikkea ja ei mitään.
ONKO JUTUSSA RIITTÄVÄN
selvää mediasarkasmia tai
kannanottoa vanhustenhuoltoon, jotta sen voisi lukea yhteiskuntakritiikkinä? Vai voisiko sen niputtaa aikuisviihteeseen?
Kun oikein tingattiin, päätoimittaja suostui antamaan jutulle gonzojournalismin leiman, mutta sekään ei tahdo istua kunnolla.
Gonzoa oli se, kun Hunter S. Thompson ajeli Amerikan halki huumepäissään. Tai itse asiassa jo se, kun
Matti Jämsä haudattiin elävältä, ja Veikko Ennala kuvaili humalatilan kehittymistä pahnoille asti.
Nyttemmin henkseleitään ovat paukutelleet esimerkiksi Riku Rantala ja Tuomas Milonoff Madventures-ohjelmassa. Gonzoiluun kuuluu tietty eksklusiivisuus: kertojan tulee korostaa oman kokemuksensa
ainutlaatuisuutta.
Ongelma on siinä, että naisen on vaikea tehdä uskottavaa gonzoa ylipäätään. Ja siinä, että päättäessään
lähteä tekemään gonzoa nimenomaan ulosteperformanssin kautta naiset ylittivät sopivaksi katsotun naiseuden rajat.
Mutta tabuluonteestaan huolimatta kakka on proosallinen juttu. Eikä bussimatka Helsingistä Turkuunkaan järin ainutlaatuinen elämys ole.
KAARINA HAZARD KUVASI Pressiklubilla kakkaa vaarattomaksi aiheeksi ja moitti muuta mediaa pelkuruudesta, kun tapaukseen tartuttiin niin kärkkäästi.
Totta tämäkin: media uutisoi yhä enemmän mediasta, mutta pata soimaa kattilaa eikä todellista kriittistä itsetutkiskelua juuri tehdä.
Provosoituivatko ne yli puolentuhatta kakkaraporttia kommentoinutta lukijaa alkuperäisestä jutusta vai
vasta sitä käsitelleistä uutisista? Ketjussa on joka tapauksessa kiihkeitä primitiivireaktioita parin gradun
tarpeiksi.
Kommentoijien raivosta muistuu mieleen Nyt-liitteen riemukkaan ironinen reportaasi filippiiniläisnaisia maahantuoneesta Sir Vilistä. Jutun jälkeen toimituksen lankapuhelin soi ja faksi rätisi. Toinen puoli
lukijoista luki tekstin kirjaimellisesti, naisten pilkkana. Toinen näki pilkan kohdistuvan Viliin itseensä ja
nautti lukemastaan.
Siinä missä Sir Vili tarjosi lukijalle kaksi mahdollista luenta-asemaa, kakkaraportti ei tarjoa yhtäkään tyydyttävää. Se on onnistunut olemaan tekstinä yhtä aikaa kaikkea ja ei mitään.
Se kieltäytyy asettumasta lokeroon, koettelee normeja, provosoi, kiehtoo ja naurattaa ? ja lisääntyy tuottaen yhä uusia itseään kommentoivia tekstejä.
Viekas pirulainen!
SuomenLehdistö 2/13 13
TUTKIMUS
Toimittajien työttömyys
*
Monilla toimittajilla on niin vahva ammatti-identiteetti, että
ammatin vaihtaminen onnistui vain harvalta.
ANSSI KOKKONEN
teoria&käytäntö
Harva irtisanottu toimittaja vaihtaa alaa
TEORIA VÄITTÄÄ
MEDIATALOISTA ON VIIME
vuosina irtisanottu toimittajia
jo vähintään yhden paperitehtaallisen verran. Median rakennemuutoksesta johtuvan työttömyyden seurauksista on puhuttu julkisuudessa kuitenkin
vähemmän kuin monien muiden alojen murroksesta, koska
toimittajien irtisanomiset tapahtuvat pienissä erissä, eri
puolilla Suomea.
Petteri Raito tutkii ajankohtaisessa väitöskirjassaan toimittajien ja keskijohdon selviytymistä ja selviytymiskeinoja edellisestä alaa ravistelleesta murroksesta, 1990-luvun alun lamasta. Tutkimuksessa on poikkeuksellisen pitkä aikaperspektiivi: Raito selvittää, miten kaksikymmentä vuotta sitten irtisanotut selvisivät vuoteen
2011.
RAIDON MUKAAN työttömyydestä selviytyminen on prosessi, jossa aktiiviset ja passiiviset
vaiheet vuorottelevat vuosien
kuluessa. Irtisanomisen shokin
jälkeen moni koki hetkellistä
helpotusta, kun kiivastahtisten
työvuosien jälkeen ei tarvinnutkaan enää aamulla herätä
töihin.
Hetken levon jälkeen työttömyydestä seuraa kuitenkin ah-
14 SuomenLehdistö 2/13
Panu Uotila
journalismin tutkija
Jyväskylän
yliopiston
viestintätieteiden
laitoksella
panu.uotila@jyu.fi
Fakta
> Tutkija: Petteri Raito
> Tutkimus: Toimitta-
jien ja keskijohdon kokemukset ja selviytyminen
työttömyydessä 1990-luvun alkupuolen laman
aikana. Ammattiryhmiä
vertaileva tutkimus. Sosiologian väitöskirja,
Helsingin yliopisto 2013.
> Aineisto: Yhteensä 34
toimittajan ja keskijohdon työntekijän kertomukset työttömyyden
kokemuksistaan. Vuosina
1993 ja 1995 kerätty tarina-aineisto ja haastattelut sekä vuonna 2011 tehty seurantakysely.
distuksen, masennuksen ja
passivoitumisen kausi. Työttömyys merkitsee useille henkistä matkaa aallon pohjalta kohti aallon harjaa, riippuen työmarkkinoilla nähdyistä mahdollisuuksista.
Työttömyys ei kuitenkaan
merkitse syrjäytymistä vaan
syrjäytymisriskin kasvua. Parhaiten työttömyydestä selvisivät ne, joilla oli edes jonkinlainen toivon kipinä ja näköala
selviytymisestä. Mahdollisuuksien näkemistä voivat auttaa
myös työvoimaviranomaiset
sekä oikein suunnatut kannustimet.
Heikointa selviytymistä ennakoi näköalattomuus, kyvyttömyys uskoa muutokseen ja
yleinen passiivisuus. Jos työmarkkinoilla kokee pelkästään
epäonnistumisia, se johtaa helposti vetäytymiseen, kokemukseen mahdollisuuksien menettämisestä ja passiiviseen alistumiseen.
TUTKIMUKSEN MUKAAN toimittajien ammattikunta on
työmarkkinoilla poikkeuksellinen, koska kyse on luovasta
työstä, johon sitoudutaan
yleensä voimakkaasti. Monilla
toimittajilla on niin vahva ammatti-identiteetti, että ammatin vaihtaminen onnistui vain
harvalta.
?Mähän rakastin sitä työtä.
Siis ensimmäiset kymmenen
*
vuotta heräsin omia aikojani ja
kattoin kelloa että koska pääsee töihin?, kuvaili eräs toimittaja suhtautumistaan työhönsä.
Irtisanottujen toimittajien
yleisin selviytymisväylä olikin
erilaisten määräaikaisuuksien
ja freelance-työn vuorottelu.
Toimittajien työttömyyttä helpottaa, että omaa osaamista
voi myydä myös vapaana toimittajana. Suurten irtisanomisten seurauksena juttumarkkinat menevät kuitenkin
tukkoon ja hinnat laskevat, joten vain harva pystyy saamaan
täyden elannon freelancerina.
1990-luvun lamassa irtisanotuista toimittajista harva palasi enää vakituiseen työhön.
Toimittajien tarinoissa tyypillisintä oli työn ja työttömyyden vaihtelu, alityöllistyminen,
työmäärän ja tulojen vaihtelu
sekä marginaaliseen työmarkkina-asemaan jumittuminen.
Osa siirtyi hiljalleen työeläkeputkeen tai syrjäytyi. Kuvaavaa on, että vuonna 2011 kolmasosaa tutkimukseen osallistuneista ei enää pystytty tavoittamaan tai he eivät halunneet vastata.
MITEN IRTISANOTTUJEN toimittajien selviytymistä voisi
sitten tukea? Usko itseen ja
omiin mahdollisuuksiin voidaan lannistaa jo irtisanomistilanteessa. Irtisanotun on hel-
pompi uskoa itseensä, jos hänelle kerrotaan potkujen johtuneen ulkoisista syistä, eikä
hänestä itsestään.
Moni irtisanottu koki, että
esimies ilmoitti potkuista koruttoman lyhyesti, koska halusi itse päästä mahdollisimman
nopeasti pois ikävästä tilanteesta. Irtisanotut kaipasivat tilaisuutta kysyä irtisanomisen
perusteluita sekä kommentoida tilannetta.
Selviytymisen kannalta erityisen tärkeätä on työyhteisön
ja lähipiirin antama sosiaalinen tuki. Tutkimuksen mukaan työttömyys vahvistaa lähipiirissä olevia myönteisiä ja
kielteisiä prosesseja. Jos esimerkiksi avioliitto oli jo valmiiksi
vaikeuksissa, johti pitkittynyt
työttömyys usein eroon. Jos
suhde puolisoon ja lapsiin oli
ennestään kunnossa, perhesiteet usein vahvistuivat työttömyyden myötä.
Monelle työttömyys kuitenkin merkitsee pakon edessä
tehtyä muutosta, jolla on myös
positiivisia vaikutuksia omaan
elämään. Irtisanomisen aiheuttamasta kriisistä ja masennuksesta huolimatta.
Kun vuonna 1993 irtisanotut
katsoivat elämäänsä taaksepäin
vuonna 2011, tavoitetuista lähes kolmasosa arvioi työttömyyden merkinneen myönteistä murrosta heidän elämänkulussaan.
KÄYTÄNTÖ VASTAA
Toimittaja Tuomo Björksten,
sinut irtisanottiin Aamulehdestä viime kesäkuussa viiden vuoden vakituisen työsuhteen jälkeen. Tutkimuksen mukaan työntekijän on
helpompi selvitä potkuista,
jos ne johtuvat ulkoisista syistä. Mitä mieltä olet tästä?
? Irtisanomisessa suututti
eniten, että oma työsuoritukseni ei vaikuttanut siihen. Olisi
ollut helpompi kestää, että tultaisiin sanomaan, että et ole
tehnyt tarpeeksi hyvin töitä
kuin että nyt satuttiin arpomaan sinun kohdallesi ja sinulla kävi todella huono tuuri.
Nythän irtisanomisjärjestykseen vaikuttavat muun muassa taloon tulojärjestys, ikä sekä huollettavien lasten määrä.
Käytännössä monet irtisanomiset näyttäisivät kohdistuvan
lähellä eläkeikää oleviin. Mikä
olisi reilumpi lähtöjärjestys?
? Suomessa vallitseva irtisanomisjärjestys on melkoista
lottoarvontaa. Ihmisellä saattaa
olla pitkä työkokemus firmassa,
mutta sitten sattuu niin, että joku on tullut puoli vuotta aiemmin taloon. Työsuorituksen pitäisi ratkaista, koska se on asia
johon jokainen voi vaikuttaa.
Miten yt-menettelyä pitäisi
mielestäsi muuttaa, jotta se
tukisi irtisanottujen selviytymistä?
? Nyt yt-neuvottelut käydään
siten, että jossain on joku porukka, joka neuvottelee. Sitten kerrotaan ketkä lähtevät, ja yleensä lähtö tapahtuu nopeasti.
Työntekijän näkökulmasta olisi
hienoa, että järjestelmässä olisi
enemmän joustoa ja että voitaisiin puolin ja toisin aidosti pallotella vaihtoehtoja. Sanelun sijaan olisi hyvä, jos pystyisi neuvottelemaan esimerkiksi siitä,
milloin irtisanominen tapahtuu.
Palasit irtisanomisesi jälkeen Aamulehteen tekemään
äitiyslomasijaisuutta ja ensi
kesäksi olet menossa toimittajaksi Ylelle. Sinulla on siis
riittänyt töitä irtisanomisesta huolimatta. Miten irtisanominen vaikutti ajatuksiisi
työelämästä?
? Nykyisin pitää ajatella, että
kaikki työsuhteet ovat määräaikaisia. Meillä on erilaisia suhteita mediataloihin, mutta mikään
ei ole pysyvää. Pitää aina olla
suunnitelma B, ja joku jolle soittaa, jos työt loppuvat. Pitää
markkinoida itseään ja verkostoitua työpaikan ulkopuolella.
Tutkimuksen mukaan osa
irtisanotuista kuvaili kriisistä
toivuttuaan, että irtisanomisesta seurasi elämään myös
positiivisia asioita. Onko se
vain keino yrittää selittää
mustaa valkoiseksi?
? Kyllä minäkin ajattelen, että irtisanominen oli onnenpotku. Aamulehti tarjosi minulle
pohjan, josta voin nyt siirtyä
astetta haastavampiin ja jännempiin tehtäviin. Minut pakotettiin muutokseen, mutta
muutos oli hyvä juttu.
TÄTÄ TUTKIN
Uutistoimittajat ovat pessimistisiä alansa suhteen
Mikko Leppänen
?
Tutkin gradussani toimittajien media-alaan ja
omaan työhönsä liittämiä tulevaisuuden
odotuksia. Tavoitteenani oli selvittää, millaisena uutistoimittajat näkevät median tulevaisuuden ja
toimittajan tulevaisuuden roolin sekä
mitä he odottavat työnantajiltaan.
Tutkimusmetodini oli teemahaastattelu. Haastattelin yhteensä 16 työsuhteista toimittajaa ja freelanceria,
jotka työskentelivät Suomen suurimmille uutismedioille.
Media-alaan liitetyt odotukset olivat
pääosin pessimistisiä. Suurin osa haastateltavista uskoi media-alan kutistuvan ja työolojen heikentyvän. Jotkut arvelivat median jakautuvan nykyistä
laadukkaampaan ja kalliimpaan laatumediaan sekä halpaan tai ilmaiseen
viihteelliseen bulkkimediaan.
Sosiaalisen median merkityksen uskottiin lisääntyvän uutistyössä. Osa
haastateltavista arveli sanomalehtien
sisällön siirtyvän verkkoon ja taulutietokoneisiin melko nopeasti. Sanomalehtien sähköistymiseen liitettiin
myönteisiä odotuksia. Mediayhtiöiden
toivottiin sijoittavan pienentyvien paino- ja jakelukustannusten myötä säästyneet rahat sisällön parantamiseen.
Käytännössä se tarkoittaisi toimittajien määrän lisäämistä.
Tulevaisuuden toimittajan uskottiin
olevan moniosaaja, joka tekee juttuja
kaikkiin välineisiin. Toimittajien roolien
odotettiin eriytyvän sen mukaan, millaiselle medialle he työskentelevät.
Journalistisen sisällön pelättiin heikkenevän kiihtyvän työtahdin vuoksi.
Työnantajien odotettiin palkkaavan li-
sää toimittajia, jos työn määrä kasvaa.
Myös vakituisia työpaikkoja toivottiin
lisää. Lisäksi mediayhtiöiden johdolta
odotettiin parempaa toimialan ymmärtämystä. Journalismia ei tulisi nähdä bisneksenä, jonka ainoa tarkoitus on
maksimoida omistajien voitot.
Mediapomot voisivat ottaa toimittajien odotukset paremmin huomioon.
Mediayhtiöt voisivat alentaa voittotavoitteitaan ja sijoittaa enemmän resursseja tuotteidensa sisällön parantamiseen ja teknologiseen kehitykseen.
Se turvaisi niiden pitkän aikavälin selviytymisen kovenevassa uutiskilpailussa.
Tutkija: humanististen tieteiden kandidaatti Mikko Leppänen
Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitokselle: ?Future of the
Media ? Sights from the inside?.
> Tutkimus löytyy osoitteesta: https://
jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/40450#
Metro antaa nopean katsauksen päivän uutisiin
Satuanna Tikkanen
?
Pro gradussani
tutkin kaupunkilehti Metroa. Selvittääkseni, millaista sisältöä ilmaiseksi jaettava lehti tarjoaa lukijalleen, tarkastelin
Metroa kokonaisuutena: sen jakautumista eri juttutyyppeihin sekä juttujen aihealueita, paikallisuuden astetta, pituutta ja niissä ilmoitettuja lähteitä. Aineistoni muodostivat Metron lokakuun 2010 numerot,
joita tutkin määrällisen sisällön erittelyn ja laadullisen lähiluvun keinoin.
Tutkielmani viitekehyksenä oli journalismin viihteellistymisestä ja kaupallistumisesta käyty keskustelu.
Metron sisältö muodostaa eräänlaisen lyhennelmän totutusta sanoma-
lehdestä. Sisältöä määrittää lukuaika ja
-paikka ? ei niinkään aamiaispöytä
vaan satunnainen hetki kaupungilla tai
työmatkalla.
Metrossa painottuvat uutiset. Oman
toimituksen kädenjälki näkyy eniten
paikallisissa aiheissa, ja muissa turvaudutaan pääosin uutistoimistoihin. Jutut ovat enimmäkseen lyhyitä. Harvat
pidemmät jutut ovat otteeltaan ja aihepiiriltään kevyempiä.
Aineistooni kuului myös lukijoiden
tekstiviestejä, jotka analysoin erikseen.
Tekstiviestipalstalla, joka on kuin Metron yleisönosasto, on havaittavissa joitakin pidemmän keskustelun kaaria,
mutta enimmäkseen viestit jäävät
melko irrallisiksi ja aihepiireiltään vaihteleviksi.
Metrolla ei tällä hetkellä ole Suomessa aivan kaltaistaan kilpailijaa,
mutta pitkälti samoja sisältöjä lukijat
löytävät muualta painetusta ja sähköisestä mediasta. Metron valtteina lienevät helppo saatavuus ja keskittyminen
paikallisiin aiheisiin.
Aineistoni perusteella Metrossa on
esillä suhteellisen monipuolisesti eri
aiheita, joista pyritään kirjoittamaan
enimmäkseen neutraalisti. Lehdestä
saa käsityksen päivän uutisotsikoista ja
katsauksen paikallisuutisiin. Sisältö on
kuitenkin eräänlaista uutispikaruokaa,
jossa taustoitus jää vähäiseksi. Ainoaksi uutislähteeksi se riittänee harvalle,
mutta käyttötarkoitukseensa se on riittävän hyvä.
Tutkija: Valtiotieteiden maisteri Satuanna Tikkanen
Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen viestinnän oppiaineelle: ?Metro mediatuotteena. Ilmaisuutislehden sisällönanalyysi.?
Lapsista on kivaa lukea ja tehdä lehteä luokassa
Päivi Leivonen-Majaniemi
?
Journalistiikan
pro gradussani
tutkin, kuinka oppilaiden mediataidot ilmenevät koulun mediakasvatusjakson aikana
ja kuinka mediakasvatus soveltuu koulun arkeen. Tutkimuksessani oli mukana alakoulun toisen luokan oppilaita. Mediakasvatusjakso aloitettiin vuoden 2011
Sanomalehtiviikolla. Toimin itse luokan
opettajana ja samalla tein tutkijana
havaintoja sekä opetuksen sujumisesta
että oppilaiden toiminnasta. Tutkimusta varten keräsin tietoa myös kyselyillä
ja oppilaiden haastatteluilla.
Oppilaat lukivat sanomalehtiviikon
aikana paikallislehti Viitasaaren Seutua
sekä maakuntalehti Keskisuomalaista.
Käytin Sanomalehtien Liiton tuottamaa oppimateriaalia, lähinnä ykkös- ja
kakkosluokkalaisille suunnattua Krokopassia. Mediakasvatusjakso kesti noin
kuusi viikkoa. Sen aikana opeteltiin
mediataitoja sanomalehden, television
ja internetin käyttäjinä.
Havaitsin, että lapset pitivät sanomalehden sisältöä mielenkiintoisena ja uutisia tärkeinä. Lehden lukeminen oli kaikille mieleistä. Kahdeksanvuotiaat eivät
jaksaneet lukea pitkiä juttuja, mutta kuvat, kuvatekstit ja otsikot kiinnostivat.
Aluksi mainokset sekoitettiin uutisiin.
Mediakasvatusjakson aikana tehtiin
luokan oma lehti Kakkoset. Selvästi
suosituin juttuaihe oli eläimet. Lapset
myös innostuivat haastattelemaan
koulun henkilökuntaa. Lapset pitivät
onnettomuuksista kertovia uutisia tärkeinä, mutta he eivät halunneet kirjoittaa eivätkä aina lukeakaan niistä.
Tutkimuksessani havaitsin, että oppilaat työskentelivät motivoituneesti
koko mediakasvatusjakson ajan. Luokkalehden tekeminen oli heidän mielestään kaikkein mielenkiintoisinta. Kirjoittamisesta innostuivat kaikki oppilaat, myös hitaammin edistyvät. Opettajan kannalta mediakasvatusjakso tar-
josi vaihtelua tavanomaisempaan opetukseen ja antoi oivan mahdollisuuden
eriyttää työskentelyä oppilaan taitoja
vastaaviksi.
Osalla oppilaista syntyi sanomalehtiviikon aikana kiinnostus lukea lehtiä
myös kotona. Silti suosituin mediaväline lasten vapaa-ajassa oli televisio. Kuvasimme luokassa Kakkosen uutiset,
jotka onnistuivat hyvin ja osoittivat, että televisiouutisten hieman vakava ilmaisutyyli on hyvin sisäistetty.
Luokkalehden uutiset siirrettiin lopulta koulun verkkolehteen. Lapset lähes yksimielisesti ilmoittivat silti lukevansa juttuja mieluummin paperisesta
luokkalehdestä kuin verkkolehdestä.
Tutkija: Kasvatustieteen ja filosofian maisteri
Päivi Leivonen-Majaniemi.
Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitokselle: ?Lopussa ne kuitenkin nauraa ? Mediataitoja 2.-luokkalaisille opettamassa.?
> Tutkimus löytyy osoitteesta:
http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201212213405
SuomenLehdistö 2/13 15
INTERNET
Yleisö tekee datajournalismia
verkonsilmä
Yhteistyöllä paikallista datajournalismia
Ari Heinonen
dosentti,
tiedotusopin lehtori
Tampereen
yliopistossa
ari.a.heinonen
@uta.fi
JES
SE
PAS
AN
EN
LINKIT
BRITTILÄINEN Birmingham
Mail on ryhtynyt tuottamaan
paikallista datajournalismia
yhteistyössä vapaaehtoistyöhön perustuvan Help Me Investigate -ryhmän kanssa. Tammihelmikuussa julkaistut ensimmäiset jutut käsittelevät paikallisten ravintoloiden hygieniatasoa ja odotusaikoja seudun terveyskeskuksissa.
?Numeroiden takana? (Behind The Numbers) -nimellä
kulkeva Mailin osasto on edellyttänyt toimitukselta avautumista ja sen oivaltamista, että
kiinnostavaa journalismia voidaan tehdä yhteistyössä ei-ammattilaisten kanssa.
Help Me Investigate -ryhmä
tarjoaa lehdelle paitsi toimintamallin myös eräänlaista
joukkoistamisapua. Datan käsittelijöinä ovat tässä tapauksessa erityisesti paikallisen
yliopiston journalismiopiske-
NEWSDIFFS ON kiinnostava
verkkopalvelu, joka tuo journalismin läpinäkyvyyteen uuden
ulottuvuuden journalismin ulkopuolelta.
Kyse on sovelluksesta, joka
näyttää verkkojuttuihin eri vaiheissa tehdyt editoinnit.
KnightLab-blogissa kirjoittava
Ryan Gaff nostaa juuri läpinäkyvyyden yhdeksi viime vuoden isoksi trendiksi, jolla on
kantavuutta myös tänä vuonna.
NewsDiffs on hänen mielestään
oiva esimerkki tästä trendistä.
Sovellus seuraa toistaiseksi
vain muutamaa julkaisua (mm.
BBC, New York Times, CNN) eikä sen tuottama tieto ole järisyttävää. Enin osa versioinneista näyttää normaalilta journalistiselta toiminnalta juttusisältöjen päivittämiseksi.
16 SuomenLehdistö 2/13
Ravintoloiden hygieniatasoa
käsittelevässä jutussa on lehden verkkosivulla vain still-kuva kartasta, johon rankatut ra-
vintolat on sijoitettu. Jutusta
on kuitenkin linkki Googlen
Fusion Tables -sivustolle, jossa
oleva karttasovellus onkin interaktiivinen. Lukija voi suurentaa karttaa ja saada esiin
oman seutunsa ravintolat ja
niiden tiedot.
Terveyskeskusten odotusaikoja koskevassa jutussa on käytetty Datawrapper-sovellusta.
Sillä on tehty pienesti interaktiivinen graafi, josta voi nähdä
eri terveyskeskusten odotusaikojen kestot eri vuorokaudenaikoina.
Avoimen journalismin hengessä kummankin jutun lähdeaineistot ovat lukijoiden saatavilla. Ravintolajutusta pääsee
terveysviranomaisen sivulle
mutta myös Mailin jutun pohjana olleeseen siivottuun datataulukkoon.
Taulukko taas on julkisessa
paikassa eli Buzzdatan sivulla.
Ilmiönä NewsDiffs on silti
merkille pantava. Se luo eräänlaista pakotettua läpinäkyvyyttä, kuten NY Timesin lukijatoimittaja kuvaili. NewsDiffs tuskin jää ainoaksi vahtikoiran
vahtikoiraksi. Sen tekeminen
nimittäin vaati vain vajaan
kahden vuorokauden työn parilta koodarilta ja yhdeltä journalistilta. 2)
rin sanomalehti El País on FBväen suosiolla mitattuna vasta sijalla 22. Kymmenen pidetyimmän median joukossa on
neljä televisio- ja radiokanavaa
sekä mainitut kaksi urheilulehteä. Ykkösenä on urheilulehti
Marca, jolla on noin 780 000 tykkääjää. El Paísilla tykkääjiä on
180 000. Luvut ovat tammikuulta. 3)
WWW
WWW
SARJASSAMME ?HAUSKA tietää tämäkin? kerrottakoon, että eniten Facebookissa tykättyjen espanjalaisten medioiden
kärjessä ei ole yhtään varsinaista sanomalehteä.
Kymmenen kärkeen kyllä
mahtuu kaksi urheilulehteä,
mutta esimerkiksi maan suu-
BRITANNIASSA TEHDYSSÄ tutkimuksessa kävi ilmi, että verkossa olevat yhteisölliset paikallisjulkaisut todellakin ovat
sekä paikallisia että yhteisöllisiä. Havainto on sikäli merkityksellinen, että brittilehtien
paikallisasioiden uutisointi on
ollut ohenemaan päin. Kansa-
lijat, jotka voivat myös ehdottaa aiheita lehden toimitukselle.
MYÖS ITSE JUTUISSA on hyödynnetty toimituksen ulkopuolisia työkaluja.
?
Nykyiset
viestintäkäytännöt
merkitsevät sitä, että niin
juttuja kuin tutkivaa
työtäkin niiden
luomiseksi tekevät
muutkin kuin journalistit.
Samassa paikassa on myös terveyskeskusjutun data. Kiinnostunut lukija voi halutessaan
tehdä taulukoista esimerkiksi
omia visualisointejaan. Lehti ei
siis mustasukkaisesti varjele
lähteitään.
BIRMINGHAM MAILISSA katsotaan, että juttu koskettaa,
kun lukija voi kiinnittää tiedon
omaan lähialueeseensa. Ja tämähän on omiaan lisäämään
lukijamäärää.
Samalla kyse on totuttujen
ajatusmallien muutoksesta.
Journalism.co.uk:n haastattelema Mailin päällikkötoimittaja
Ben Hurst arvelee yhteistyönä
tehtyjen juttujen yleistyvän.
Hänen mukaansa nykyiset
viestintäkäytännöt merkitsevät sitä, että niin juttuja kuin
tutkivaa työtäkin niiden luomiseksi tekevät muutkin kuin
journalistit. 1)
laisjournalistit täyttävät näin
syntynyttä vajetta.
Cardiffin ja Birminghamin
yliopistojen tutkimuksen mukaan yhteisöjulkaisuissa huomio on maantieteellisesti rajatulla alueella ja esiin pääsevät
paikalliset ihmiset ja heidän
asiansa.
Aiheina ovat tyypillisesti erilaisten kansalaisjärjestöjen
kuulumiset mutta myös paikallispolitiikan ajankohtaiset
kysymykset. Yhteisöjulkaisut
ovat myös avoimia siinä mielessä, että ne yleensä sallivat
keskustelun ja niiden sisältöjä
voi helposti jaella sosiaalisessa
mediassa.
Yhteisöjulkaisut eivät kuitenkaan ole kovin avoimia lähteidensä suhteen. Monissa ei
mainita lähteitä lainkaan. 4)
1) Birmingham Mailin
Behind The Numbers:
http://goo.gl/zhKpM
Juttua Journalism.co.uk:ssa:
http://goo.gl/0NMV7
2) NewsDiffs:
http://www.newsdiffs.
org/
KnightLabin blogissa:
http://goo.gl/ykGL3
ja NY Timesissa:
http://goo.gl/PMlZW
3) Espanjalaismedioiden
Facebook-suosiosta 233
grados -blogissa:
http://goo.gl/5ibKg
4) Ensitietoja ääripaikallisista yhteisöjulkaisuista
Community
Journalism -tutkimushankkeen sivulla:
http://goo.gl/W8Nma
Verkonsilmät
myös
verkossa
www.suomenlehdisto.fi
JSN
Päätöksiä 26.9.2012.
26.9.2012
Ratkaisut tekivät Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla
Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Hannele Haanpää-Holappa, Anna-Liisa Hämäläinen,
Lauri Karppi, Juha Keskinen,
Tuomo Lappalainen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila ja Jaakko
Ujainen, paitsi ratkaisussa
4819, josta puuttuivat Uimonen ja Haanpää-Holappa.
Ilta-Sanomat
Julkisen sanan neuvoston vapauttava
päätös haastattelun tarkastamista ja virheen korjausta koskevassa asiassa. Toimitus editoi haastattelun tarkastamisen jälkeen juttua, mutta ei koskenut haastatellun lausumiin. Virheenkorjauspyyntö ei
kohdistunut mahdollisiin olennaisiin asiavirheisiin.
Kantelu: 24.1.2012
Kantelija: Lenita Airisto
Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomissa
28.12.2012 julkaistuun juttuun ?Lenita sodassa naapureiden kanssa?. Kantelun mukaan Ilta-Sanomien toimittaja ehdotti kantelijalle juttua uudesta asunto-osakeyhtiölaista,jottalainvalvonnanpuutteetaukeaisivat konkreettisesti lukijalle. Katsottiin, että yhtiö, jossa kantelija asuu, olisi hyvä esimerkki lain vaikeasta valvonnasta ja väärinkäytöksistä. Toimittajakirjoittinäistäyhteisesti sovituista lähtökohdista jutun, jonka kantelija sai sähköpostiinsa ja jonka hän
hyväksyi.
Juttu, jonka Ilta-Sanomat julkaisi ja jonka kantelija oli tarkastanut ja hyväksynyt,
oli ilman hänen suostumustaan muokattu sisällöltään sellaiseksi, että se loukkasi
kantelijanhenkilöoikeuksia,vahingoitti hänen elinkeinoaan tietokirjailijana ja luennoitsijana ja täten hänen yrityksensä liiketoimintaa. Artikkelista oli jätetty pois useita faktoja, mikä sai aikaan sen, että artikkeli, joka alkuperäisessä, kantelijan hyväksymässämuodossaolitarkoitettuolemaan
tasapuolinen, ja jonka tarkoituksena oli
tuoda esiin uuteen asunto-osakeyhtiölakiin sisältyviä epäkohtia, oli toimituksen
manipuloinnin seurauksena muuttunut
sensaatiojutuksi, jonka tavoitteena oli kantelijan leimaaminen yksin riitapukariksi. Jo
artikkelista laadittu lööppi, "Lenitalla ilmiriita naapureiden kanssa", samoin kuin jo
artikkelin otsikko "Lenita sodassa naapureiden kanssa", ovat asenteellisia ja provosoivia asettaessaanvirheellisestiallekirjoittaneen riitapukarin asemaan.
Yksityiskohtina artikkelissa esiintyvien
virheiden ja puutteiden osalta kantelija
luettelee mm. seuraavat seikat: Artikkelissa esitetään, että taloyhtiössä toinen osapuoli haluaa yhtiön kunnostustöitä, mutta kantelijan ja hänen puolellaan olevan
naapurin mukaan niihin ei ole edellytyksiä; Jutusta on jätetty pois hallituksessa vähemmistöä edustavan professorin lausunto. Tämän takia lukija saa käsityksen, että
taloyhtiön hallitus olisi yksimielinen asiassa ? ja että kantelija ja "hänen puolellaan
oleva naapuri" olisivat pienenä vähemmistönä häiriköimässä taloyhtiön ja sen hallituksen asianmukaisia toimenpiteitä. Taloyhtiössä on neljä yhtä suurta huoneistoa,
joten asiassa on kaksi tasa-arvoista osapuolta; Artikkelista on jätetty pois useita
faktoja, jotka osoittavat toisen osapuolen
lainvastaisia toimenpiteitä ja laiminlyöntejä.
Kantelijasta on artikkelissa luotu virheellisesti ja täysin aiheettomasti riitaa
haastava osapuoli. Riidanhaastajan ima-
*
Kun julkaistaan salaisia asiakirjoja, toimituksella on korostunut vastuu tarkistaa asiakirjojen
sisältö. Kantelijan nimen julkaisusta vakavan rikoksen tutkinnan yhteydessä syntyy mielikuva
hänen sekaantumisestaan epäiltyyn rikokseen.
goa on tuettu vielä kokonaan aiheeseen
liittymättömällä sivuartikkelilla, joka koskee 15 vuotta vanhoja Kaskisaaren kaavoitukseen liittyviä tapahtumia. Siinäkin kantelija on nostettu yksinäiseksi riitelijäksi
kaavoitusta vastaan, vaikka kysymyksessä
oli Lehtisaari-Seuran yhteinen hanke.
Kantelun täydennys 6.2.2012:
Kantelijan ja Ilta-Sanomien välisissä keskusteluissa kantelijan edustaja tiedusteli,
miksi asunto-osakeyhtiön neljästä osakkaasta vain kahden nimet mainittiin jutussa. Kantelija olisi halunnut lehden julkaisevan myös listan kantelijan yhteydenotoista virkamiehiin ja viranomaisiin, jotka
estivät yhtiön kahta muuta osakasta jatkamastakantelijanlaittomanapitämäätoimintaa. ?Tämä on jutun suurin virhe ja
myös valhe, joka olisi korjattava?, kantelija toteaa.
Vastaus:22.2.2012
Vastaaja Ilta-Sanomat
Vastaava päätoimittaja Tapio Sadeoja vastaa, että kantelija ja hänen asiamiehensä
eivät ole pyytäneet Ilta-Sanomilta virheen
korjausta eivätkä tehneet vastine- tai oikaisupyyntöä. JSN:n kantelua koskevissa
ohjeissa todetaan seuraavasti: ?Jos kantelu kohdistuu jutussa olleeseen asiavirheeseen, pitää tiedotusvälineeltä ennen kanteluapyytäävirheenkorjaustajaliittääkorjauspyyntö ja siihen mahdollisesti tullut
vastaus kanteluun?. Kantelija ei päätoimittajan mukaan myöskään ole yksilöinyt, mitä Journalistin ohjeiden kohtaa hän katsoo
Ilta-Sanomienrikkoneen.Ilta-Sanomatpyytääkin, että JSN jättää kantelun tutkimatta näiden puutteiden vuoksi.
Päätoimittajan vastauksen mukaan
kantelija oli asiassa aloitteellinen esittäen
tuntemalleen Ilta-Sanomien toimittajalle
taloyhtiönsä asioita koskevaa juttuaihetta. Lehti kiinnostui aiheesta sen yleisen yhteiskunnallisen merkityksellisyyden vuoksi. Kantelijan taloyhtiö toimi jutussa esimerkkinä kantelijan omasta tahdosta.
Kantelijan väitteet siitä, että Ilta-Sanomat olisi muuttanut hänen hyväksymänsä asiallisen jutun valheelliseksi, ovat perusteettomia. Kantelijan keskeinen tarkoitus oli esittää vakavia väitteitä kahdesta
taloyhtiönsä osakkaasta. Tällainen juttu ei
päätoimittajan vastauksen mukaan olisi
ollut asiallinen, eikä sellaisen julkaisemiseen olisi ollut perusteita. Lehti suhtautui
tietolähteeseensä kriittisesti.
Päätoimittaja Sadeojan mukaan lehti ei
luvannut kantelijalle, että tämä saisi tarkistaa jutun lopullisen version ennen sen
julkaisemista. Journalistin ohjeet eivät
myöskään edellytä lopullisen version tarkastamisoikeuden myöntämistä haastateltavalle ? se olisi omiaan vaarantamaan
päätösvallan pysymisen toimituksessa. Lisäksi jutun keskeinen sisältö ei muuttunut
lopullisessa jutussa verrattuna kantelijan
hyväksymään versioon.
Ilta-Sanomat on päätoimittajan mukaan säilyttänyt journalistisen päätösvallan itsellään. Lehti on myös pyrkinyt julkaisemassaan jutussa totuudenmukaiseen
tiedonvälitykseen ja suhtautunut kantelijaan tietolähteenä kriittisesti. Lehti on
myös varonut kantelijan taloyhtiön muiden osakkaiden tunnistamiseen johtavien
tietojen julkaisemista.
Ratkaisu
Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille (JO 2).
Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa
asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 12).
Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavanomialausumia,eikäsilläsaaluovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle (JO 18). Olennainen
virhe on korjattava heti tiedotusvälineen
toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO
20).
Julkisen sanan neuvosto käsittelee kantelun Ilta-Sanomien keskeytyspyynnöstä
huolimatta, koska kantelijalla ja päätoimittajalla on eriävät käsitykset siitä, onko
kantelija pyytänyt virheen korjausta JSN:n
ohjeistuksen mukaan.
Kantelija ja Ilta-Sanomat ovat eri mieltä jutun aloitteen tekijästä, mutta sillä ei
neuvoston ratkaisun kannalta ole merkitystä. Kantelija tiesi, millaiseen yhteyteen
häntä haastateltiin. Hän tarkasti lausumansa ja hyväksyi ne. Tämän jälkeen toimitus muokkasi ja lyhensi juttua. Julkaisun
jälkeen kantelija oli yhteydessä toimitukseen ja pyysi jutun virheiden korjausta. Toimitus vastasi ja edellytti, että kantelija yksilöi virheet. Tätä kantelija ei enää tehnyt
eikä vaatinut oman kannanoton julkaisemista.
Ilta-Sanomien juttu käsitteli taloyhtiössä syntynyttä kiistaa, jossa oli kaksi osapuolta. Tämänkaltaisessa tilanteessa toimituksenonsuhtauduttavatietolähteisiinsä kriittisesti, sillä heillä voi olla Journalistin ohjeissa mainittu hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
Kantelijan hyväksyttyä haastattelulausumansa toimitus muokkasi juttua, mihin
sillä oli journalistisen päätösvaltansa puitteissaoikeus.Muokkauseineuvostonmielestävääristänythaastateltavanlausumia,
eikä kantelija niin väitäkään. Kantelija piti
jutun virheinä sitä, että kiistan toisen osapuolen nimiä ja kantelijan viranomaiskontakteja ei mainittu. Julkisen sanan neuvostototeaa,ettäkyseeiollutolennaisistaasiavirheistä, vaan toimituksen päätösvaltaan
kuuluvista journalistisista ratkaisuista.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
> 4807/SL/12
Yleisradio, MOT
Julkisen sanan neuvoston langettava päätös yksityisyyden suojaa ja kanteluprosessia koskevassa asiassa. Toimitus julkaisi kantelijan nimen verkkosivuillaan sellaisessa yhteydessä, että hänet saattoi aiheettomasti liittää tutkittavaan rikosprosessiin. Ohjelman toimittaja esitti kantelijalle kesken kanteluprosessin, että tämä
vetäisi kantelunsa pois siitä mahdollisesti aiheutuvan lisäjulkisuuden vuoksi.
Kantelu: 18.2. ja 9.4.2012
Kantelija: NN
Kantelun mukaan MOT-ohjelmassa
(6.2.2012) käytetyt lähteet listattiin Yle:n
verkkosivuilla. Yhtenä lähteenä oli poliisin esitutkinta-aineiston johdanto-osa, joka oli siinä vaiheessa salainen. Sen julkaiseminen oli kantelijan mielestä kaikilta
osin lainvastaista eikä kuulu millään muotoa sananvapauden piiriin. Kyseisessä dokumentissa mainitaan täysin ulkopuolisten ihmisten nimiä ja mm. kantelijan nimi on mainittu puhelinkeskustelussa yhden epäillyn kanssa: ?NN:n (kantelija)
kanssa 6.6.2008 käymässään puhelinkeskustelussa Wiitakorpi toteaa mm, ??Kato se N meidän on todella vaikee ymmärtää?(epäselvää)?, että vaikka mitä olisi
tapahtunut, niin tähän mennessä, niin kyllä aivan varmasti kaikki niin kuin datat on
niin kuin hävinnyt, taikka toi toi muuta että??(liitteet nrot 8.21-8.24, NN-Jorma Wiitakorpi 6.6.2008?? [Kantelijan nimi muutettu NN:ksi]
Kantelijan mukaan samannimisiä henkilöitä kuin hän, on Suomessa vain yksi toinen. Kantelija katsoo olevansa selvästi tunnistettavissa ja hänet on asetettu näiden
tietojen mukaan erittäin kielteiseen julkisuuteen. Hänen nimensä oli lähes kaksi
viikkoa Yleisradion verkkosivuilla liitettynä kyseiseen rikosepäilyyn ja hänet on siten aiheettomasti asetettu epäilyn alaiseksi. MOT rikkoo yksityisyyden suojaa vastaan, koska lukijalla ei ole mitään mahdollisuutta tietää, ettäkantelija ei liity ko. epäilyihin millään tavalla.
Esitutkintapöytäkirjassa ei pidä olla sellaisia merkintöjä, joilla vaarannetaan sivullisen henkilön oikeussuojaa. Jos sivullisen
henkilön nimellä tai muilla tiedoilla ei ole
merkitystä asian selvittämisessä, ei sivullisen tietoja tule merkitä pöytäkirjaan. Peruste tällaisten tietojen poisjättäminen on
ETL 8 §:ssä, jonka mukaan esitutkinta on
toimitettava siten, ettei ketään aiheettomasti saateta epäluulon alaiseksi eikä kenellekään aiheuteta tarpeettomasti vahinkoa tai haittaa. Kantelija katsookin,että hänen tiedoillaan ei ole merkitystä asian selvittämisessä, eikä nimeäni tule näin ollen
myöskään merkitä pöytäkirjaan. Koska ko.
dokumentti on julkistettu verkkosivuilla
ennen kuin poliisin dokumentista on poistettu epäolennaiset tiedot, kantelija on aiheettomasti asetettu kielteiseen julkisuuteen.
Virhettä on kantelun mukaan mahdotonta korjata, koska se on ollut Yleisradion
verkkosivuilla kaikkien luettavana ja tallennettavana. Vaikka dokumentti myöhemmin vedettiin pois, tehtyä virhettä on mahdotonta korjata.
Lisäys kanteluun 9.4.2012
Kantelija sai JSN:n käsittelyprosessin aikana 23.3.2012 MOT:n toimittajalta sähköpostiviestin, jonka hän koki uhkaukseksi.
Viestissään toimittaja kantelijan mielestä
myöntää yksityisyyden loukkaamisen oikeaksi ja pahoittelee sitä. Lisäksi kantelija
pyytää JSN:n kannanottoa siihen, onko tällainen kantelijaan kohdistuva uhkailu
JSN:n perussopimuksen tarkoituksen ja
journalistin ohjeiden mukaista.
Vastaus: 28.3. ja 12.4.2012
Vastaaja: Yleisradio
Televisiopäällikkö Riitta Pihlajamäki vastaa, että televisiossa ja Yle Areenassa esitetyssä MOT-ohjelmassa 6.2.2012 kantelijaan ei ole viitattu kertaakaan, millään tavoin. Kantelijan nimi mainitaan yhden ainoan kerran noin 400 sivua käsittävissä
tiedostoissa, jotka MOT julkaisi nettisivuillaan 6.?17.2.2012. Aineistossa siteerataan
Patrian toimitusjohtajaa Jorma Wiitakorpea puhelussa kantelijalle. Poliisi on salakuunnellut puhelua pakkokeinona Patriatutkinnassa. Pihlajamäen mukaan MOT ei
huomioi, arvioi tai liitä kantelijan nimeä
mihinkään; MOT ei kerro esimerkiksi hänen aviosuhteestaan Slovenia-tapauksessamukanaolevaanhenkilöön:MOTeinäin
"asetakantelijaaaiheettomastiepäilynalaiseksi" tai "aseta häntä erittäin kielteiseen
julkisuuteen".
Aineistot on TV1:n vastauksen mukaan
saatu laillisin keinoin ja ne julkaistiin journalistisen läpinäkyvyyden vuoksi. Toimitus julkaisi aineistot nettisivuillaan, jotta
suuri yleisö saattoi itse tarkistaa mihin
MOT perusti ohjelmansa sisällön. Tätä
MOT perustelee Patria-tapausten yhteiskunnallisella merkityksellä, laajalla kansallisella ja kansainvälisellä huomiolla (mm.
kaksi valtioiden välistä noottia).
Aikaisemmassa ohjelmassa käytetyn
lähdesuojan takia toimitus on pyrkinyt
mahdollisimman suureen avoimuuteen
lähteiden käytön suhteen, niin että jokainen on voinut arvioida ohjelmassa esitettyjä tietoja ja journalistista prosessia. MOT
-ohjelmassa 6.2.2012 esiintyy aiemmin julkisuudesta poissa ollut keskeinen lähde.
Lisävastaus: 12.4.2012
Vastaaja: Yleisradio
Toimittaja Magnus Berglund otti omasta
aloitteestaan yhteyttä kantelun tehneeseen henkilöön pahoitellakseen hänelle
mahdollisesta aiheuttamaansa mielipahaa. Kyse oli täysin vilpittömästä eleestä,
ei uhkailusta kuten kantelija väittää.
Kantelijan nimi esiintyy yhden kerran
MOT-ohjelman nettisivuilla julkaistussa
400-sivuisessa taustamateriaalissa. Kantelijan mukaan nimen julkaiseminen loukkasi hänen yksityisyyttään. Tätä toimittaja Berglund pahoittelee lähettämässään
sähköpostissa.
Journalistinen hyvä tapa ei sulje pois
anteeksipyyntöä tai yhteydenottoa kantelijaan. Lähettäessään sähköpostinsa Berglund on ollut siinä käsityksessä, että mahdollinen langettava päätös toisi vielä kerran päivänvaloon yksityishenkilön nimen
ja aiheuttaisi hänelle sitä kautta vielä uudestaan mielipahaa. Toimittajan pelko nimen uudelleenjulkaisusta saattoi olla virheellinen, mutta hänen yrityksensä suojata kantelijaa lisäjulkisuudelta oli rehellinen
ja vilpitön.
Ratkaisu
Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää
tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa
huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun
käsitellään alaikäisiä koskevia asioita (JO
30).Tunnistamiseenjohtavientietojenkäytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on
vasta rikosepäilystä tai syytteestä (JO 32).
Yleisradio julkaisi MOT:n nettisivuilla
Patrian Sloveniaan tekemiin asekauppoihin liittyviä poliisin esitutkintapöytäkirjoja. Kohtaan, jossa todistellaan Patrian toimitusjohtajan asennetta ja suhtautumista rikosasiaan, poliisi on liittänyt otteita
kahdesta salaa kuunnellusta puhelinkeskustelusta. Toinen on käyty toimitusjohtajan ja yhtiön hallituksen puheenjohtajan
välillä, toinen toimitusjohtajan ja kantelijan välillä. Kantelija henkilökohtaisesti ei
liity millään tavalla rikostutkintaan.
MOT:n toimittaja lähetti kantelijalle
sähköpostiviestin, kun oli saanut tiedon
kantelusta. Hän myönsi virheensä ja pyysi anteeksi sitä, että oli rikkonut kantelijan
yksityisyyden suojaa. Lisäksi hän muistutti kantelijaa siitä, että mahdollisen langettavan päätöksen myötä kantelijan yksityisyyden suoja kärsisi lisää. Toimittaja esittikin, että kantelija vetäisi kantelunsa pois
JSN:n käsittelystä.
Tiedotusväline voi julkaista salaistakin
materiaaliahyvänjournalistisentavanpuitteissa. Julkisen sanan neuvosto ymmärtää,
ettäkäytetynlähdeaineistonjulkaiseminen
voi olla joissakin tapauksissa perusteltua
journalistisen läpinäkyvyyden kannalta.
Neuvosto tähdentää kuitenkin, että toimitus vastaa aina julkaisemistaan tiedoista.
Kunjulkaistaansalaisiaasiakirjoja,toimituksellaonkorostunutvastuutarkistaaasiakirjojen sisältö. Kantelijan nimen julkaisusta
vakavanrikoksentutkinnanyhteydessäsyntyy mielikuva hänen sekaantumisestaan
epäiltyynrikokseen. Nimenjulkaisuloukkasikantelijanyksityisyydensuojaa.Aineis-
*
SuomenLehdistö 2/13 17
tonpoistaminenkaksiviikkoamyöhemmin
ei poista aiheettomasta epäilystä syntynyttä vahinkoa.
Kesken käsittelyprosessin tehty esitys
kantelun perumisesta ja väärä tieto lisäjulkisuudesta langettavan päätöksen yhteydessä ovat asiattomia yrityksiä puuttua
kantelijan oikeuteen saada JSN:n ratkaisu
siitä, noudattiko MOT hyvää journalistista
tapaa.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että
Yleisradio TV1 on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa kanavalle huomautuksen.
> 4819/SL/12
Vihdin Uutiset
Julkisen sanan neuvoston langettava päätös mielipidekirjoitusta koskevassa asiassa. Toimitus julkaisi juttuvihjeeksi tarkoitetun tekstin mielipidekirjoituksena ilman
kirjoittajan suostumusta ja keksi kirjoitukselle nimimerkin.
Kantelu: 24.2.2012
Kantelija: NN
Kantelu kohdistuu Vihdin Uutisissa
29.1.2012mielipiteenäjulkaistuunkirjoitukseen. Kantelija kertoo lähettäneensä Vihdin Uutisille juttuvinkin lehden omien ohjeiden mukaisesti ja juttuvinkki-linkin kautta. Se kuitenkin julkaistiin mielipidekirjoituksena varustettuna keksityllä nimimerkillä ?Ihmettelijä?. Kenellekään lähiympäristöstä ei kuitenkaan jäänyt epäselväksi
kuka tekstin oli kirjoittanut. Kantelijan tarkoitus oli juttuvinkillään kiinnittää lehden
toimituksen huomio poliisin käyttäytymiseen kaduilla olevien pysäköintikieltojen
valvonnassa.
Vastaus: 28.3.2012
Vastaaja: Vihdin Uutiset
Päätoimittaja Vesa Valtonen vastaa, että
kantelija lähetti juttuvinkin kirjallisessa
muodossa, jonka voi hyvin käsittää myös
mielipidekirjoitukseksi. Aihe oli hyvin ajankohtainen eli pysäköintikiellon alaisten katujen valvonta. Kantelijan kotikadun varrella tietty perhe oli jo pidempään parkkeerannut ajokalustoaan kielletylle alueelle ja
se oli ärsyttänyt alueen asukkaita. Päätoimittaja päätti julkaista juttuvinkiksi Vihdin
Uutisillelähetetynkirjoituksenyleisönosastolla nimimerkillä, sillä kirjoituksessa puututtiin ongelmaan, jonka esimerkiksi kunnossapidosta vastaavat viranhaltijat olivat
kokeneet isohkoksi ongelmaksi.
Päätoimittaja varmisti kyseisen kadun
tonttien rakennustilanteen ennen julkaisua Google Earthin avulla. Kadun varrella
oli ilmakuvan mukaan kahdeksan taloa, joten nimimerkkikirjoittajan henkilöllisyys ei
paljastunut. Välittömästi kirjoituksen julkaisemisen jälkeen poliisi laittoi sakkolaput luvattomasti pysäköityihin autoihin.
Tätä asukkaat olivat kantelijankin mukaan
pitkään poliiseilta pyytäneet.
Kadun varren asukkaita pitkään vaivannut ongelma siis poistui, kun juttuvinkiksi
ilmeisesti tarkoitettu kirjoitus julkaistiin
yleisönosastolla nimimerkillä. Päätoimittaja ei näe, että kyseisestä kirjoituksesta
olisi ollut haittaa sen kirjoittajalle tai kenellekään toisellekaan, koska kantelija eikä kukaan muukaan asianosainen ole tunnistettavissa.
Ratkaisu
Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää
tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu.
Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistäjulkisuutta,toimituksenonsuotavaaava-
18 SuomenLehdistö 2/13
ta yleisölle, miten nimettömän lähteen ja
siltä hankittujen tietojen luotettavuus on
varmistettu (JO 14).
Kantelun, päätoimittajan vastauksen ja
JSN:n käytössä olevan sähköpostikirjeenvaihdon perusteella on riidatonta, että Vihdin Uutiset julkaisi toimitukselle lähetetyn
juttuvihjeen ilman kirjoittajan lupaa mielipidekirjoituksena. Toimitus itse keksi ja
merkitsi kirjoituksen alle nimimerkin.
Journalistinentiedonhankintaperustuu
ehdottomaan luottamukseen tietolähteiden ja toimituksen välillä. Juttuvihjettä tarjoavan lukijan on voitava luottaa, ettei hänen henkilöllisyytensä ilman omaa suostumusta paljastu ulkopuolisille. Tämä periaate on kirkkaana Journalistin ohjeiden
lähdesuojakohdassa. Neuvosto ei voi olla
varma, paljastuuko kantelijan henkilöllisyys kirjoituksesta, mutta vaara on kuitenkin ilmeinen ? lyhyen kadun varrellahan
on vain kahdeksan taloa. Lisäksi toimituksen tapa oma-aloitteisesti ja ilman kirjoittajan lupaa muuttaa juttuvihje mielipidekirjoitukseksi ja keksiä sille kirjoittajanimimerkki on omiaan murentamaan yleisön
luottamusta tiedonvälitykseen ja journalistiseen toimintaan yleensä.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että
Vihdin Uutiset on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.
> 4823/SL/12
Etelä-Suomen Sanomat
Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjaamista koskevassa asiassa. Kantelijasta esitettiin olennaisesti virheellistä tietoa, jota lehti ei suostunut korjaamaan. Jutussa ei kerrottu kantelijan nimeä, mutta hän oli silti tunnistettavissa.
Kantelu: 27.2.2012
Kantelija: Sari Rivalli, NN
Kantelijan mukaan lehti on julkaissut useita artikkeleita Päijät-Hämeen koulutuskonsernin epäselvyyksistä, joita kantelijakin
on alun perin tuonut esiin. Hänen mielestään lehti on toistuvasti esitellyt näitä
asioita puolueellisesti. Koulutuskonsernin
toimitusjohtaja on saanut runsaasti palstatilaa, mutta kantelijalta ei ole pyydetty
yhtään kommenttia.
Kantelija esiteltiin kantelun kohteena
olevassa jutussa ?entisenä sihteerinä?. Toinen kritiikkiä esittänyt henkilö ? joka on
antanut suostumuksensa oman osuutensa käsittelemiselle Julkisen sanan neuvostossa ? esiteltiin jutussa nimellä ?opettaja X?. Kantelijan mukaan vähänkin asiaa
seuraavat tahot tietävät ilman oikeita nimiäkin, kenestä on kysymys. Koulutuskonsernin toimitusjohtaja on kantelijan mukaan uutisoinut asiaa laajasti myös konsernin intranet-sivuilla ja käyttänyt siellä
kantelijan ja ?opettaja X:n? nimiä. Koulutuskonsernissa työskentelee noin 1700
henkilöä.
Konsernin toimitusjohtaja kommentoi
Etelä-Suomen Sanomissa väitteitä, jotka
oli esitetty Ylen Strada-ohjelmassa. Kantelija ihmettelee, että lehti julkaisi vastineen,
joka oli osoitettu Ylelle. Lehtijuttu sisälsi
kantelijan mielestä myös useita asiavirheitä. Siinä käsiteltiin asiaa laajemmin, kuin
lehdessä aiemmin, ja esiin tuotiin vain toisen osapuolen näkemyksiä. Kantelija katsoo, että lehti on halunnut leimata koulutuskonsernin epäselvyyksiin liittyvät asiat
muutaman henkilön masinoimaksi ajojahdiksi, vaikka kysymys on laajemmasta
asiasta.
Lehti ei ollut yhteydessä kantelijaan tai
opettaja X:ään ennen jutun julkaisemista.
Opettaja X lähetti toimitukselle ensin
oman vastineensa, jossa hän pyysi korjaa-
maan kirjoituksen selkeät asiavirheet.
Opettaja ei allekirjoittanut vastinetta
omalla nimellään, koska halusi suojella
?väsynyttä perhettään turhalta julkisuudelta?. Vastinetta ei julkaistu. Sen jälkeen
kantelija ja opettaja X lähettivät vielä yhteisen, molempien nimillään allekirjoittaman vastineen, joka sekin jätettiin julkaisematta.
Vastaus: 13.3. ja 12.9.2012
Vastaaja: Etelä-Suomen Sanomat
Päätoimittaja Heikki Hakala kertoo, että
kysymys on pitkästä prosessista ja että
lehti on alun alkaen nostanut esille epäilyt koulutuskonsernissa tapahtuneista
vääryyksistä. Kantelija on toiminut niissä keskeisenä lähteenä. Myös ?opettaja
X:n? tapaus on ollut esillä lehdessä. Asetelma on ollut sellainen, että kantelija on
esittänyt erilaisia syytöksiä, joihin koulutuskonsernin toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja ovat antaneet altavastaajina vastauksia. Väärinkäytösepäilyjä
tai väitettyä konsernin henkilöstön pahoinvointia ei kuitenkaan ole voitu näyttää toteen.
Strada-ohjelma nojasi päätoimittajan
mukaan tietonsa hyvin samantyyppiseen
aineistoon, kuin jota kantelija oli esitellyt Etelä-Suomen Sanomissa. Toimitus arveli, että asiasta oli löytynyt uutta tietoa,
kun valtakunnallinen tv-ohjelma esitti vakavia syytöksiä. Uutta aineistoa ei kuitenkaan ollut, eli ohjelma perustui väitteille, joille lehti ei ollut saanut käytännössä mitään vahvistusta. Tästä syystä lehti
pyysi kommenttia koulutuskonsernin toimitusjohtajalta, joka oli myös päättänyt
lähettää Ylen johdolle selvityksen ohjelman virheistä.
Hakalan mielestä oli jo sinänsä uutinen, että Yle esitti koulutuskonsernista
tietoja, joiden todenperäisyyden EteläSuomen Sanomat oli aikaisemmin todennut toteen näyttämättömiksi. Tähän uutiseen ei Hakalan mukaan ollut tarvetta
saada kommentteja niiltä, jotka olivat
Stradan lähteinä. Päätoimittaja myös ihmettelee kantelijan väitettä, että olisi hyvän lehtimiestavan vastaista antaa toisessa mediassa vastausmahdollisuus sellaiselle henkilölle, joka on joutunut kyseenalaiseen valoon toisessa tiedotusvälineessä.
Päätoimittajan mukaan kantelijan ja
opettaja X:n yhteinen vastine ei sisältänyt sellaista uutta tietoa, että sen julkaiseminen olisi ollut perusteltua. Lehti on
pitäytynyt opettaja X:n oikean nimen julkaisemisesta siksi, ettei häneen henkilönä kohdistuisi epäsuotuisaa julkisuutta
ja että se saattaisi olla hyvän journalistisen tavan vastaista. Se, että nimi on julkaistu jossakin muualla, ei päätoimittajan mielestä muuta asiantilaa.
Hakalan mielestä opettaja X:n yksin
kirjoittamassa vastineessa oli kyse saivartelusta pienten yksityiskohtien osalta esimerkiksi siitä, olivatko koulutuskonsernin toimitusjohtajan sanamuodot tarkalleen oikein. Oikaiseminen olisi päätoimittajan mukaan pikemminkin johtanut sellaiseen käsitykseen, ettei opettaja ollut
lainkaan tehnyt kanteluja, joiden tekeminen oli kuitenkin kiistattomasti tuotu esille. Tämä olisi johtanut lukijoita harhaan.
Lisäselvityksessään Hakala kommentoi
opettaja X:n olennaisiksi virheiksi väittämiä jutun kohtia seuraavasti:
1) Opettaja ei ole tehnyt yhtään rikosilmoitusta, vaikka jutussa hänen kerrottiin tehneen lukuisia tutkintapyyntöjä,
joista kolme oli rikosilmoituksia.
Päätoimittajan kommentti: ?On epäolennaista, oliko kyse muodollisesti rikosilmoituksesta, tutkintapyynnöstä tms.
Faktaa on, että Ilmavirran [toimitusjohtajan] osalta juttu raukesi poliisitutkintaan ja rehtorit todettiin syyttömiksi oikeudessa.
2) Jutussa kirjoitettiin opettajan tehneen 37 kantelua eduskunnan oikeusasiamiehelle. Opettajan mukaan hän on tehnyt vain yhden kantelun, jonka asiasisältöä on täydennetty lisäkirjeillä.
Päätoimittajan kommentti: ?Kuten
opettaja itsekin toteaa, hän on lähettänyt oikeusasiamiehelle varsinaisen kantelunsa lisäksi lukuisia lisäselvityspyyntöjä. Koulutuskonsernissa ne on nähtävästi ymmärretty erillisiksi kanteluiksi,
joihin konserni on joutunut antamaan
erilliset vastineensa. Yhtä kaikki, oikeusasiamies on saanut opettajalta runsaasti kanteluja tai kantelun luontoista aineistoa, joten virhe ei ole olennainen.?
3) Opettaja ei ole tehnyt yhtään kantelua oikeuskanslerille. Jutussa hänen väitettiin tehneen lukuisia kanteluita.
Päätoimittajan kommentti: ?Virhe ei
ole olennainen, koska opettaja on joka tapauksessa kannellut oikeuskanslerin kaltaiselle instituutiolle eli oikeusasiamiehelle.?
4) Opettaja on tehnyt aluehallintovirastoon yhden valituksen, mutta jutussa
hänen kerrottiin tehneen ainakin kaksi
valitusta.
Päätoimittajan kommentti: ?On kokonaisuuden kannalta epäolennaista, onko
valituksia tehty yksi vai kaksi. Tästäkin valituksesta koulutuskonserni on joutunut
antamaan useita lisäselvityksiä samoin
kuin oikeusasiamiehelle osoitetusta kantelusta ja lisäselvityspyynnöistä.?
Hakala kiistää, että lehti olisi ollut
asiassa puolueellinen. Lehti on kuitenkin
ollut päätoimittajan mukaan pidättyväisempi kuin kantelija olisi toivonut, koska
sitä sitovat Journalistin ohjeet, jotka velvoittavat väittämien tarkistamiseen ja tosiasioiden kertomiseen.
Ratkaisu
Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8).
Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe
on alun perin ollut (JO 20). Jos selvästi
tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja,
jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen
julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä
jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22).
Lehti julkaisi 22.2.2012 jutun, jonka otsikko kuului ?Imperiumi iskee nyt takaisin? ja alaotsikko ?Kohu: Ilmavirta torjuu
itseensä ja koulutuskonserniin kohdistetut syytökset?. Artikkelista vinkattiin
myös lehden etusivulla. Jutussa kerrottiin, että Päijät-Hämeen koulutuskonsernin toimitusjohtaja oli lähtenyt vasta-
hyökkäykseen maineensa puhdistamiseksi Ylen julkaiseman tv-ohjelman jälkeen. Lehti julkaisi ohjelman keskeiset
väitteet ja toimitusjohtajan vastaukset
niihin. Erityisen ankaran arvostelun kohteeksi jutussa joutui ?opettaja X?. Jutun
lopussa oli linkki vastineeseen, jonka toimitusjohtaja oli lähettänyt Ylelle.
Etelä-Suomen Sanomien juttu oli jatkoa lehdessä jo aiemmin julkaistuille uutisille, joissa kerrottiin koulutuskonsernin
johtoon liitetyistä väärinkäytösepäilyistä. Lehti käytti itsenäistä journalistista
harkintaansa, kun se perusti juttunsa
Ylen ohjelmaan, jossa kerrottiin samasta
aiheesta.
Jutussa ?entisenä sihteerinä? esitelty
kantelija oli jutusta tunnistettavissa, koska hän oli esiintynyt useissa välineissä,
myös Etelä-Suomen Sanomissa, jo aikaisemmin omalla nimellään. Opettaja X:n
henkilöllisyyttä ei ole paljastettu EteläSuomen Sanomissa, mutta neuvoston käsityksen mukaan hän oli kuitenkin jutusta tunnistettavissa lähipiiriään laajemmin. Toimitusjohtaja kertoi uutisessa yksityiskohtia muun muassa yrityksistä purkaa opettajan virkasuhde sekä tähän liittyvistä tutkintapyynnöistä ja erilaisista
viranomaiskanteluista. Pitkään jatkunutta, paikallisia tiedotusvälineitä kiinnostanutta tapahtumaketjua oli käsitelty nimien kera myös laajan koulutuskonsernin sisäisessä verkossa. Toimitusjohtajan
antamien tietojen perusteella ainakin
koulutuskonsernin työntekijät pystyivät
päättelemään opettaja X:n henkilöllisyyden. On toimituksen velvollisuus arvioida, onko erityisen kriittiseen julkisuuteen
joutuva henkilö tunnistettavissa sellaisessakin tapauksessa, ettei toimitus itse
ole julkaissut henkilön nimeä.
Kantelijan ja opettajan toimitukselle
lähettämä, vastineeksi tai omaksi kannanotoksi tarkoitettu yhteinen kirjoitus
sisälsi lähinnä moitteita Etelä-Suomen
Sanomien tavalle valita haastateltavansa ja näkökulmansa. Kirjoituksessa ei tuotu esiin sellaisia kantelijoihin itseensä liittyviä asiaväitteitä, jotka lehden olisi ollut syytä julkaista. Myöskään opettaja X:n
kirjettä ei voi pitää omana kannanottona Journalistin ohjeiden tarkoittamassa
merkityksessä. Oma kannanotto julkaistaan lähtökohtaisesti omalla nimellä, koska sen perusteena on nimenomaan tunnistettavan henkilön joutuminen erittäin
kielteiseen julkisuuteen.
Opettaja X:n kirjeessä osoitettiin kuitenkin yksilöidysti useita virheitä. On esimerkiksi huomattava ero siinä, onko henkilö tehnyt oikeusasiamiehelle yhden vai
37 kantelua, tai onko hän tehnyt oikeuskanslerille kanteluita lainkaan. Toimitus
myös sekoitti keskenään rikosilmoituksen
ja tutkintapyynnön, mikä oli omiaan johtamaan lukijoita harhaan. Jutun virheet
olivat olennaisia, ja ne olisi tullut korjata
heti, kun ne tulivat toimituksen tietoon.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että
Etelä-Suomen Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.
> 4824/SL/12
NIMITYKSIÄ
suomen.lehdisto
@sanomalehdet.fi
Keskipohjanmaa
Kauko Palola on valittu päätoimittajaksi. Palola aloittaa Keskipohjanmaassa päätoimittajana 1. huhtikuuta ja vastaavana
päätoimittajana 1. kesäkuuta,
kun nykyinen päätoimittaja
Lassi Jaakkola jää eläkkeelle.
Nykyisin Palola toimii I-Mediat
Oy:ssä toimituspäällikkönä.
Urallaan hän on työskennellyt
muun muassa urheilutoimittajana ja esimiestehtävissä useissa sanomalehdissä, kuten Keskipohjanmaassa, Kalajokilaaksossa, Hämeen Sanomissa, Vaasa-lehdessä sekä Ilkassa ja Pohjalaisessa.
UUSIIN TEHTÄVIIN
Uudet mahdollisuudet
kevätseminaarissa
TOMI KOSONEN
Sanomalehtien Liiton kevätseminaari Jyväskylän Paviljongissa 18.4. keskittyy sanomalehtien uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin. Niitä tarjoavat
uusi teknologia, uudet julkaisualustat sekä tuore tieto kuluttajien toiveista. Ohjelmassa on
myös katsaus Next Media
-hankkeen tuloksiin ja oppeihin
sekä vuoden 2012 parhaiden sanomalehtijuttujen ja -sivujen
palkitseminen. Kevätpäivät alkavat tervetuloillalla 17.4. Sanomalehtien Liiton kevätkokous
pidetään 18.4. Graafisen alan
ammattilaisten FinnGraf 2013
-messut järjestetään Paviljongissa samaan aikaan 17.?19.4.
> Ohjelma ja ilmoittautumiset:
www.sanomalehdet.fi/tapahtumat
Kainuun Sanomat
Markus Pirttijoki
on nimitetty vastaavaksi päätoimittajaksi.
MTV3:n uutistoimituksen uutispäällikön paikalta tehtävään
siirtyvä Pirttijoki aloittaa päätoimittajana toukokuussa. Nykyinen päätoimittaja Matti Piirainen jää eläkkeelle ensi kesänä. Aiemmin Pirttijoki on toiminut MTV3:n talouden ja politiikan toimittajana, Kauppalehdessä taloustoimittajana sekä
Kauppalehden ja MTV3:n yhteisissä talousuutisissa toimittajana, uutistuottajana ja uutisankkurina. Aamulehden Akatemian
suorittanut Pirttijoki työskenteli pitkään uutis- ja taloustoimittajana Aamulehdessä. Uransa
hän aloitti Kuhmolaisessa.
Alma Manu Oy
Katri Rissanen on aloittanut
myyntipäällikkönä helmikuun
alussa. Rissanen on aikaisemmin työskennellyt Ilta-Sanomilla, GE Moneylla sekä Sampo
Pankissa.
I-Mediat Oy
Ilkan ja Pohjalaisen yhteisen
kulttuuritoimituksen esimieheksi on valittu Tero Hautamäki. Hän aloittaa tehtävässään
huhtikuussa.
Ilkan ja Pohjalaisen yhteisen
urheilutoimituksen esimieheksi on valittu Minna Kallasvuo.
Hän on aloittanut tehtävässään tammikuun alussa.
Karjalainen
Kauppatieteiden maisteri Mikko
Tiainen on valittu sanomalehti
Karjalaisen markkinointijohtajaksi huhtikuusta alkaen. Tiainen johtaa lehden ilmoitus-, ti-
Lontoossa puhutaan
liiketoiminnasta
Ennen nimitystään uutispäälliköksi Mikko Kallionpää, 42, toimi 10 vuotta esimiestehtävissä
Pohjalaisen kaupunki- ja urheilutoimituksissa. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri.
Digital Media Europe 2013 -seminaarissa aiheina ovat mm.
sähköisen liiketoiminnan tuotot
ja innovaatiot. Seminaari pidetään 15?7.4.2013 Lontoossa. Puhujina ovat toimitusjohtaja Pierre Conte, FigaroMedias, toimitusjohtaja Donata Hopfen, Bild
Digital ja toimitusjohtaja Tony
Haile, Chartbeat. Suomen Lehdistön tilaajat saavat 200 euron
alennuksen. Jos olet WAN-IFRAn
jäsen, käytä ilmoittautuessa
koodia ?memassoc?, jos et ole
jäsen, käytä koodia ?assoc?.
Uutispäällikön kuusi teesiä
Mikko Kallionpää on ollut
Vaasassa ilmestyvän Pohjalaisen uutispäällikkö nyt pari
kuukautta joulukuusta saakka. Tuon ajan ja kesätuurauksen jälkeen hänen suustaan
purkautuu toimitusrutiineja
rukkaavia teesejä.
Kohta yksi, omat aiheet:
?Jos Hesari tekee jotakin, me
emme paikallista sitä. Me
emme tee peesausjuttuja. Jos
tekisimme, kaikki jutut olisivat vanhoja aamulla.?
Kohta kaksi, riittävät resurssit: ?Kun päätämme, mikä on se meidän iso juttu, panemme kaksi toimittajaa tekemään sitä, tai vaikka kolme. Väitän, että se, että toimittaja käyttää kaksi päivää
ison jutun tekoon, ei ole pois
laus- ja yleismarkkinointia. Tiainen toimii yrittäjänä omistamassaan Aventur Partners
oy:ssä. Aiemmin hän on toiminut Joensuun Tiedepuiston varatoimitusjohtajana ja yrityshautomon johtajana.
mistään. Muuten hän tekisi
kaksi 2000 merkin juttua, jota kukaan ei muista.?
Kohta kolme, aikaa ajatteluun: ?On ongelmallista, että
aamupalaverissa pitäisi
päättää kaikki aiheet. Jos jää
pari kolme toimittajaa, joilla
ei ole just jotain päälle kaatuvaa, me menemme kahville. Mietimme vielä puoli tuntia.?
Kohta neljä, hyvä ilmapiiri:
?Jos toimittaja tulee kysymään, miten tekisin tämän
jutun, ei saa sanoa että ihan
vapaat kädet. Pitää lopettaa
surffailu ja antaa hänelle viisi
minuuttia. Ja sitten ne omat
ideat. Onhan se nyt aivan yksinkertaista psykologiaa, että
jos saat tehdä omasta ideas-
sa. Hän toimii myös Keskisuomalainen Oyj:n alue- ja paikallislehtiyhtiöiden asiakkuusjohtajana.
Suomen Paikallismediat Oy on
132 jäsenlehden muodostama
paikallisten sanomalehtien
markkinointi- ja mediamyyntiyhtiö.
Suomen Paikallismediat Oy
Vt. toimitusjohtajaksi on nimitetty Jyrki Pasanen. Pasanen hoitaa tehtävää oman toimen ohes-
Sanoma Magazines
Filosofian maisteri Juha Anttila
on nimitetty kehityspäälliköksi
ta sellaisen jutun kuin haluat,
lopputulos on parempi kuin
että teet jonkun pakkopullan.?
Kohta viisi, vaihtelevat
etusivut: ?Me olemme kokeilleet kaikenlaista, grafiikkaa ja
kuvakollaasia. Kun olympialaiset alkoivat, teimme kuvakollaasin, jonka keskellä oli
Eino Leinon olympia-aiheinen runo. Ei tarvittu otsikkoa,
kaikki tiesivät, että olympialaiset alkoivat.?
Kohta kuusi, tasapuolisuus: ?Pidän tärkeänä, että
jokainen saa vuorollaan olla
päivän tähti. Ettei olisi aina
samat nimet etusivulla. Tämä
pätee myös valokuvaajiin.?
Sanomalehtien
Liitossa tapahtuu
Riikka Virranta
digitaaliset julkaisut -yksikköön.
Hän on työskennellyt aiemmin
Alma Mediassa
muun muassa Iltalehti.fi- ja Kauppalehti.fi
-palveluiden parissa. Anttila
vastaa uudessa tehtävässään
Sanoma Magazinesin aikakauslehtibrändien digitaalisen liiketoiminnan kehittämisestä.
AMMATTILEHTI
SuomenLehdistö | VIESTINNÄN
Levikki: 2 815 LT/11. Päätoimittaja: Kaija Jäppinen. Toimitussihteeri:
Riikka Virranta. Noora Autio perhevapaalla. Taitto: Kaija Jäppinen, Riikka Virranta. Toimitus: Lönnrotinkatu 11,
00120 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Faksi: (09) 607 989. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi.
Suomen Lehdistö internetissä: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas
Förbund rf. Ilmestyminen: 82. vuosikerta. 10 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset:
sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2012: kestotilaus 82,80 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus
88,40 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 44,20 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Kestotilaus
jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan.
Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset:
KelpomediaOy, Jukka Vivolin, puhelin 050 5029706, jukka.vivolin@gmail.com. Painopaikka: Botnia Print,
Kokkola.
> 13.3. Median uusi maailma -seminaari, Helsinki. Miltä näyttää huomisen mediamaisema? Mitä Next Mediassa on saatu aikaan?
> 21.3. ?NUORET NYT! Käytäntö ja
tutkimustieto sanomalehtityön tukena? -seminaarissa, Helsinki. Esitellään muun muassa kansallisen nuorisotutkimuksen ja mediabarometrin
tuloksia ja innovoidaan uusia suuntia
lehtien nuorisoyhteistyölle.
> 22.3. Lehtiklinikka, Helsinki. Kaipaatko palautetta lehdestäsi? Mietitkö, mihin suuntaan sitä kehittää? Leh tiklinikka on räätälöity koulutuspäivä,
jossa paneudutaan kehitysehdotuksiin. Kouluttajana Mikko Honkala.
> 5.4. Live-lähetykset sanomalehden verkkosivulla, Helsinki. Kurssin
jälkeen osallistujalla on valmius itsenäisesti suunnitella ja toteuttaa pienimuotoisia webcasting-lähetyksiä.
Ilmestymisaikataulu 2013
Nro
3/13
4/13
5/13
6/13
7/13
8/13
9/13
Ilmestyy
3.4.
8.5.
13.6.
4.9.
9.10.
13.11.
18.12.
Aineistot Varaukset
21.3.
15.3.
29.4.
23.4.
23.5.
15.5.
26.8.
20.8.
30.9.
24.9.
4.11.
29.10.
9.12.
3.12.
SuomenLehdistö 2/13 19