OPETH NRO. 8 • (ELOKUU) • 2014 • (#192) • INDIEROCKPUNKMETALZINE • UUTISET • HAASTATTELUT • LEVYARVIOT • ELOKUVA-ARVIOT • IN FLAMES • THE HAUNTED DIE SO FLUID • BABYMETAL SOLSTAFIR • ARION • TIPPA T » EDELLEEN NÄLKÄINEN
FR EE : TICKETS: 2-DAYS FRI-SAT FROM 55€ (JELMU MEMBERS 45€) 1-DAY SAT FROM 35€ 1-DAY FRI FROM 25€ PRE-SALE: WWW.JELMU.NET & TIKETTI ALL AGES / BAR AREAS 18+ SUE » 2 « NRO. 8
THE CIRCUS, HELSINKI 2014 FESTIVAALI PE 19.9.2014 LIPUT PALVELUMAKSUINEEN ALK: 1PV 35€, 2PV 52€ LA 20.9.2014 KE 17.9. KERUBI, JOENSUU (K-18) Liput palvelumaksuineen alk. 25 € Levy-Eskot, www.kerubi.fi sekä Tiketti alk. 27 € TO 18.9. PAKKAHUONE, TAMPERE + SPECIAL GUEST: (Ovet klo 19, K-18) Liput palvelumaksuineen alk. 29,50 € / Lippupalvelu PE 19.9. THE CIRCUS, HELSINKI – UNIONI FESTIVAALI (Ovet klo 20, K-18) Liput palvelumaksuineen alk. 35 € / Lippupalvelu LA 20.9. LUTAKKO, JYVÄSKYLÄ (K-18 / S) Liput alk. 27 € (Jelmun jäsenet 26 €) www.jelmu.net sekä Tiketti alk. 29,50 € SUE » 3 « NRO. 8
TOIMITTAJALTA » Arviot. TÄSSÄ NUMEROSSA » Uutiset. 04 TOIMITTAJALTA 06 NEWSFLASH 09 SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN 26 30 35 36 38 39 PRKL: ARVIOT ARVIOT REPLAY LEFFAVIERAANA SAMULI LAIHO QUIZ ON JA MONOLOGEJA MUSIIKISTA VIIMEINEN SANA RISTO Transgender Dysphoria Blues AGAINST ME! I Bet On Sky DINOSAUR JR Destroyer KISS » Haastattelut. 10 12 14 16 18 20 22 24 Sue #192 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: OPETH DIE SO FLUID IN FLAMES THE HAUNTED BABYMETAL SOLSTAFIR TIPPA T ARION Akun Tehdas EPPU NORMAALI Maximum Jee & Jee EPPU NORMAALI Sue 20 vuotta: » PÄÄTÄ SÄRKEE S yksyllä 1994 nappasin levykaupan tiskiltä mukaani ilmaisjakelulehden. Tai ennen kuin laitoin lehden ostoskassiini kysyin myyjältä lehden hintaa, sillä kanteen ei ollut painettu mitään markkamäärää eikä hintalappuakaan ollut. ”Se on joku Panimo-juttu, ei maksa mitään”. Olin ihmeissäni, sillä yleensä kaupasta sai mukaansa ilman valuuttaa ainoastaan festivaalien mainoslehtiä tai levy-yhtiöiden katalogeja. Ihmetyksen jälkeen mieleni valtasi kateus. Olin itsekin tuohon aikaan pienlehteilijä, mutta pienemmässä mittakaavassa. Olin julkaissut seitsemän numeroa lehteä, joka oli tehty kopiokoneella ja painoskin oli parhaimmillaan sata kappaletta ja kansihintana 10 markkaa. Panimo-porukan Sue-lehti oli painettu kirjapainossa, painosmääräksi ilmoitettiin 300 kappaletta ja lehti annettiin lukijoille ilmaiseksi. ”Ei niin voi toimia”, ajattelin ja ilakoin sentään ajatuksella, että lehdessä oli ainoastaan 20 sivua. Ilman mitään kateuslisääkin voin sanoa, että lehti ei ollut kirjoituksiltaan mitenkään erinomainen, mutta lehdestä välittyi tekemisen ilo sekä ennen kaikkea yhteisöllisyys. Toimitusporukkaan oli kreditoitu viisi henkilöä, joista tosin ainoastaan kolme oli kirjoittanut juttuja ensimmäiseen numeroon. Ilmeisesti tuleva päätoimittaja Kimmo Nurminen ja tuleva kirjailija Raimo Pesonen olivat ensimmäistä lehteä tehdessä huilausvuorossa tai sitten osallistuivat projektiin jollain muulla tavoin. Aivan sama, sillä parasta oli että lehteä tehtiin innolla ja yhdessä. Ensimmäisen numeron ilmaisuus oli markkinointia, sillä jo kakkosnumeron kanteen ilmestyi myyntihinta, mutta se ei haitannut kummallakaan puolella - ei toimituksessa eikä lukijoissa. Ja sillä konseptilla toiminta jatkui useita vuosia, kunnes Fanzine-Sue muuttui ilmaisjakelu-Sueksi ja lähelle nykymuotoaan. Panimo-yhdistyskin luopui roolistaan ja Suelle tuli oikea kustantaja ja yrityskaupan jälkeen vielä toinenkin. Toimintamalli, toimituskunta ja oikeastaan kaikki muukin on muuttunut kuluneen 20 vuoden aikana, mutta edelleenkin Sue-lehteä tehdään innolla ja yhdessä (lähes) joka kuukausi. Joskus homma tökkii ja lehti syntyy yskien, mutta se ei haittaa kummallakaan puolella - ei toimituksessa eikä lukijoissa. Parasta Suen historiassa on kuitenkin se, että pienestä harrastusmielessä syntyneestä lehdestä on tullut ammattimainen toimija, jonka palkkalistoilla on kaksi täysiaikaista kuukausipalkkalaista ja iso joukko toimijoita, jotka täydentävät voileipäänsä Sue-jutuillaan. Kaikki firmat eivät ole supercellejä, joiden liikevaihto mitataan kolmantena toimintavuonna sadoissa miljoonissa, mutta tässä repaleisessa silppumaailmassa tarvitaan myös PK-yrityksiä, joiden tehtävänä on tuottaa kuluttajille ilmaista iloa ja työntekijöille ammattiylpeyttä. AKU-TUOMAS MATTILA Kirjoittaja on Suen avustaja, joka lainasi otsikon ensimmäisen Suen pääkirjoituksesta. OPETH S.10 BABYMETAL S.18 Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Toimitus: Aleksi Ahonen, Annika Brusila, Anni Eerola, Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Tero Heikkinen, Pete Heikkilä, Tuomas Jalamo, Vesa Kataisto, Anni Kemppainen, Jukka Kittilä, Minna Koivunen, Joonas Kuisma, Jussi Lahtonen, Ilkka Lappi, Jouko Lehtinen, Thomas Lilley, Aku-Tuomas Mattila, Juhani Mistola, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Aki Nuopponen, Pau, Ville Pekkala, Miki Peltola, Mika Penttinen, Markus Perttula, Mikko Toiviainen, Tomi Tuominen, Volvo-Pete (ATK-huolto) Julkaisija: Suezine Oy Toimitusjohtaja: Kimmo Nurminen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 02 - 251 0899 Email: toimitus@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2014 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kimmo Nurminen, Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 / 040 - 762 1453 SUE » 4 « NRO. 8
Annankatu 21, 00100 Helsinki, K22 Ma suljettu, Ti klo 16-02, ke-la klo 16-04, su klo 18-04 Ohjelmailtoina lipunmyynti klo 20.00 alkaen. Keikat alkavat klo 21 (kaksi bändiä) tai klo 22 (yksi bändi). Ke-su iltaisin 3e eteispalvelumaksu. Opiskelijakortilla 1e alennus ovilipuista (ei koske erikoisohjelmistoja, ennakkolippuja eikä loppuunmyytyjä keikkoja). www.tiketti.? www.barloose.com KE 13.08. TO 14.08. PE 15.08. LA 16.08. SU 17.08. KE 20.08. TO 21.08. PE 22.08. LA 23.08. SU 24.08. KE 27.08. TO 28.08. PE 29.08. LA 30.08. SU 31.08. KE 03.09. TO 04.09. PE 05.09. LA 06.09. TO 11.09. PE 12.09. PE 19.09. PE 26.09. SAVANNA, MIIA 6€ + DJ WALLO klo 23-04 3€ CAROLINE STREET, SWAYING WIRES, ROSA 6€ + DJ MIKA JÄRVINEN klo 23-04 3€ THEN CAME BRONSON, BLACK SPY 6€ + CLUB GIRLS & BOYS klo 23-04 5€ WGF, THE MILESTONES 8€ + BIG SHAKE feat. VESA YLI-PELKONEN, JOHAN VENTUS & ROISTO klo 23-04 5€ SHIMMER & SHAKE: ELONKORJUUKARKELOT - BURLESKI-SHOW 10/12€ Ennakkoliput: Tiketti + LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ MORTTI klo 23-04 Vapaa pääsy! BEVERLY GIRL, OTHERHOOD, CYKLES 6€ + DJ MORTTI klo 23-04 3€ TAITEIDEN YÖ: COSMO JONES BEAT MACHINE, KOMETA Vapaa pääsy! + DJ ROBERT KOSENIUS klo 23-04 3€ MORBID EVILS, DESERT LORD, BALTIMOR 6/8 € Ennakkoliput: Tiketti REVEL CROW, COLORY, SUOVALA 6€ + BOOGALOOSE with DJ’S WARREN BOOGALOO (UK) & JOHAN VENTUS klo 23-04 5€ LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ WALLO klo 23-04 Vapaa pääsy! RADIO HELSINGIN KESÄKLUBI (YLÄKERTA): THE HEARING (20:00), RADIO HELSINKI DJ’S (19:00) Vapaa pääsy! + (ALAKERTA) TUOMO SALMELAINEN & HELSINKI UNPLUGGED, HERMANNI TURKKI, MINNA STENBERG 6€ + DJ WALLO klo 23-04 3€ AURINGON LAPSET, TBA 6€ + DJ LORD FATTY klo 23-04 3€ TURBOJUGEND FINLAND -KLUBI: HONNINGBARNA (NO), LORDS OF CHERNOBYL, YRTSKY 12/14€ Ennakkoliput: Tiketti + GRANDE ROCK feat. DJ SLIM MIKE 23-04 5€ CATTLE THIEVES, TBA 7€ + TANSSI TAI KUOLE VOL. 13 klo 23-04 5€ LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ MORTTI klo 23-04 Vapaa pääsy! JAZZ A GO GO: HUSTLE FUZZ 8€ + DJ LORD FATTY klo 23-04 3€ KLUB KALMA: NOLLA NOLLA NOLLA, SILENT SCREAM 5/7€ Ennakkoliput: Tiketti + KLUB KALMA DJ’S klo 23-04 3€ KLUBIKIRVES, MEDICATED, DEVENIAL VERDICT, SKEIN 6€ DEEPWATER, YEAR GONE 6€ 22-PISTEPIRKKO, MAMA ROSIN (SUI) 12/14€ Ennakkoliput: Tiketti + DJ WALLO klo 23-04 3€ NITE OF BIG MONEY: BLACK MAGIC SIX, THE COUNTRY DARK, THE SHRIEKS 7/9€ Ennakkoliput: Tiketti + KLUB SKENE feat. DJ SLIM MIKE klo 23-04 5€ FM2000 6/8€ Ennakkoliput: Tiketti NAAM (US), WARP TRANSMISSION 12/15€ Ennakkoliput: Tiketti PAKKANEN - VOI KUN PIAN TULIS PAKKANEN! - PAPU JA POJAT, 1983 PE 1 5 . 8 . + + + LIVE: JUKKA & JYTÄMIMMIT + JOHNNY EKMAN 6,00 € & U.R.O, DJ LAURILA LA 1 6 . 8 . + + + DJ MIGULI 5,00 € SU 1 7 . 8 . + + + SUPERSUNNUNTAI, DJ LAURILA 2,50 € 1 9 . 8 . + + + SUPERTIISTAI, DJ BALTTIKOIRA 2,50 € TI PE 2 2 . 8 . + + + LIVE: KOTOISAT SÄVYT + VUORET, DJ JUSSI40 6,00 € LA 2 3 . 8 . + + + DJ MR. WILLY 5,00 € SU 2 4 . 8 . + + + SUPERSUNNUNTAI, DJ MIGULI 2,50 € TI 2 6 . 8 . + + + SUPERTIISTAI, DJ MR. WILLY 2,50 € PE 2 9 . 8 . + + + DJ BALTTIKOIRA 5,00 € LA 3 0 . 8 . + + + DJ TOMI 5,00 € SU 3 1 . 8 . + + + SUPERSUNNUNTAI, DJ MR. WILLY 2,50 € PE 5 . 9 . + + + LIVE: BLACK MAGIC SIX + THE SHRIEKS 6,00 € OPISKELIJAKORTILLA ILMAINEN SISÄÄNPÄÄSY TIISTAISIN JA SUNNUNTAISIN. PERJANTAISIN JA LAUANTAISIN PUOLEEN HINTAAN. ETU EI VOIMASSA KEIKKAILTOINA EIKÄ PYHÄPÄIVINÄ. + + RAVINTOLA DORIS ALEKSANTERINKATU 20 TAMPERE œ??÷?????¶?œ÷??ä??÷??¦??? ? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ????œ??÷?????¶?œ÷??Ù SUE » 5 « NRO. 8
NEWSFLASH Graafikko Jussi Karjalainen Artisti Asko Keränen ? Suomalais-ranskalainen duo Eva & Manu julkaisee toisen studioalbuminsa Cinnamon Hearts 29. elokuuta. Uutta levyä juhlitaan levynjulkaisukeikalla Korjaamolla julkaisupäivänä. UUTISET TOIMITTI MINETTE RISTIKARI ? Yhdysvaltalainen vaihtoehtorockbändi Taking Back Sunday saapuu Suomeen ensimmäistä kertaa. Yhtye esiintyy Nosturissa torstaina 27. marraskuuta. ? Stoner-rockin kärkinimiin lukeutuva amerikkalaisyhtye Fu Manchu palaa Suomeen. Vastikään uuden albuminsa Gigantoid julkaissut yhtye esiintyy perjantaina 17. lokakuuta Nosturissa. ? Seinäjoki Hiphop Festival palaa Rytmikorjaamon piha-alueelle tänä kesänä jo kolmatta kertaa. Pe 29. – la 30. elokuuta vietettävä festivaali tuo lavoilleen niin genren kotimaisia kärkinimiä kuin paikallisia artisteja ja alakulttuurin suosikkeja. ? Suomen mittavin showcase-festivaali Lost In Music valtaa Tampereen 15.–18.10.2014. Kahdeksatta kertaa juhlittava festivaali tuo keikkakävijöiden ulottuville kaikkiaan yli sata artistia ja levittäytyy 15 tapahtumapaikkaan. » GRAAFIKKO ARTISTIN PALVELUKSESSA Miten kiteyttää romaanin sivuille piirtynyt maailma yhteen kuvaan? Entä millaiset kasvot saa levyllinen musiikkia tai levy-yhtiön klubiilta? N äitä kysymyksiä graafinen suunnittelija Jussi Karjalainen on miettinyt jo 15 vuotta. Hänen kädenjälkensä näkyy muun muassa PMMP:n, 22-Pistepirkkojen, Agentsin ja Tehosekoittimen levyissä ja t-paidoissa sekä lukuisten kirjojen kansissa että tapahtumien julisteissa. Karjalaisen töistä vuosien varrelta on koottu näyttely Design Forumin Showroom-galleriaan Helsinkiin. Näyttely avautui 5.8. ja on avoinna 24.8. saakka. Näyttely jatkaa helmikuussa 2015 Kajaanin taidehalliin osaksi Karjalaisen ja kuvittaja–graafikko Ilja Karsikkaan yhteisnäyttelyä. Näyttelyssä on esillä myös valokuvasarja, johon on kuvattu Karjalaisen töitä niiden luonnollisessa ympäristössä, ihmisten kodeissa: levyjä ja kirjoja hyllyissä, julisteita seinillä, paitoja omistajiensa yllä. Näyttelyn aikana galleriassa järjestetään lisäksi kaksi konserttia, joissa esiintyvien artistien kanssa Karjalainen on työskennellyt. Ensimmäisessä konsertissa 16.8. esiintyy Samae Koskinen ja jälkimmäisessä Taiteiden yönä 21.8. Mirel Wagner ja 22-Pistepirkko. Näyttelyyn valittuja töitä yhdistää Karjalaisen mukaan tietynlainen auteur-meininki. ”Valitsin ne työt, joista ajattelen, ettei kukaan muu graafinen suunnittelija olisi keksinyt samaa ideaa ja vältin ottamasta mukaan liian klassisia töitä. Usein parhaiden töiden idea on tullut melko valmiina ja toteutus on ollut helppoa. Mutta ei aina.” Karjalainen mieltää olevansa palveluammatissa. Kirjojen ja levyjen kannet tasapainottelevat usein taiteen ja kaupallisuuden rajapinnalla. Suunnittelussa mukana ovat kirjailijat, muusikot, toimittajat, kustantajat, valokuvaajat, stailistit, jopa teoksen painava kirjapaino – ja graafinen suunnittelija. Teoksen voisi ottaa nimiinsä porukasta kuka tahansa. Karjalaisen mielestä hänen parhaissa töissään eri ihmisten osin ristiriitaisetkin odotukset törmäävät mielenkiintoisella tavalla. ”Tykkään tehdä muiden kanssa, pallotella. Nyt kun olen tehnyt tätä työtä pidempään, olen paljon valmiimpi siihen, että voin antaa toisten astua omalle tontilleni.” Lopputulos voi olla sitä, mistä etukäteen puhuttiin, mutta jos se onkin jotain aivan muuta, sitä ei saa säikähtää – se muukin voi olla jotain aivan mahtavaa. ”Toivon, että ne, jotka vielä ostavat kirjoja ja levyjä ja vievät ne kotiinsa, tuntevat niissä jonkin auran. Kansiin ja niiden sisälle kun on painettuna enemmän kuin osiensa summa.” Näyttely JUSSI KARJALAINEN Valikoitua graafista suunnittelua Design Forum Showroom, Erottajankatu 9 B (sisäpiha), Helsinki 6.-24.8.2014, avoinna ma–pe 12–19, la 12–18 ja su 12–16 KONSERTIT 16.8. Samae Koskinen 21.8. (Taiteiden yönä) Mirel Wagner ja 22-Pistepirkko. ? Nightwishin rumpali Jukka Nevalainen jättäytyy pois yhtyeen tulevalta levyltä ja keikoilta terveyshuolien takia. Nevalaisen korvaa tulevalla Nightwish- albumilla Wintersunista ja Swallow the Sunista tuttu Kai Hahto. ? Lenny Kravitz julkaisee kymmenennen studioalbuminsa, Strut, syyskuun 19. päivä ja saapuu konsertoimaan Helsingin Hartwall Areenalle 26. lokakuuta. ? Foo Fighters on saanut Sonic Highways -työnimellä kulkevan studioalbuminsa valmiiksi. Yhtyeen nokkamies Dave Grohl on myös kuvannut nauhoituksista kahdeksanosaisen dokumentin, joka nähdään HBO:n kautta marraskuussa. ? Stand Up, Turku! –festivaali naurattaa jälleen. Vuonna 2006 ensimmäistä kertaa järjestetty festivaali levittäytyy ympäri kaupunkia 24.-27.9. ? Hc-punkin edelläkävijä Negative Approach saapuu ensimmäiselle klubikeikalleen Suomeen. Jo 80-luvulla maineeseen noussut ja vuosikymmenien hiljaiselon jälkeen paluun tehnyt yhdysvaltalaisbändi, sekä illan avaava jyväskyläläinen hardcore-yhtye Total Recall esiintyvät Tavastialla 19. syyskuuta. » UUTISET » ARVIOT » KOLUMNIT » LIVERAPORTIT » LEFFA-ARVIOT »SUE.FI FACEBOOK.COM/SUEZINE SUE » 6 « NRO. 8 @SUELEHTI
LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!! TI 12.8. PRKL CLUBIN TIETO- JA MUSAVISA PE 15.8. Pe 15.8. Better Not Born, The Reality Show, Famine Year; 15 € Pe 22.8. Tippa-T, Adi L Hasla, Pitkiställä; 10 € To 28.8. All Out War (US), Ills, Foreseen; 18 € Pe 29.8. INVSN (SE), Kuudes Silmä; 15 € La 30.8. Teksti-TV 666, I Was A Teenage Satan Worshipper; 5 € Ti 2.9. Secret Chiefs 3 (US); 36 € Tarkemmat tiedot ja muiden iltojen ohjelma: www.kuudeslinja.com VASARA KLUBI: DEMONIC DEATH JUDGE & LURK LA 16.8. BALLS TO THE WALL KASARIKLUBI PE 22.8. PURTENANCE, WORTHLESS & DEVENIAL VERDICT LA 23.8. CHURCH OF THE DEAD LEVYNJULKKARIBILEET ILMAINEN, PAITSI NARIKKA. 50 ENSIMMÄISELLE MAHDOLLISUUS OSTAA UUSI EP ETUKÄTEEN ENNEN VIRALLISTA PÄIVÄÄ. PE 29.8. REQUIEM FOR THE DARKNESS: TODESTRIBE(RUS) AIHOS & HELLSPIRIT LA 30.8. TRASHDISCO VOL.22 KE 3.9. HORRORPUNK MASSACRE: KASKETEERS(SWE) NURSE CAMY & BATBONE PE 5-6.9. THE DARKNESS FESTIVAL VI: DESASTER (GER), DIABOLICUM (SWE) SACRILEGIOUS, IMPALEMENT, HAUTAKAMMIO VALOTON, OFERMOD (SWE), MORRIGAN (GER/FIN) DEVOURING STAR, SATURNIAN MIST KAISANIEMENKATU 4, 00100 HELSINKI INFO@PRKLCLUB.FI WWW.PRKLCLUB.FI Hämeentie 13, Helsinki. Sisäänkäynti pihan puolelta (Kaikukatu 4). K18, pe & la K20. Ennakot Tiketti.. SUE » 7 « NRO. 8
NEWSFLASH UUTISET TOIMITTI MINETTE RISTIKARI » VAHVOJA TUNNEREAKTIOITA Niubi Festival nostaa Aasian ja Suomen vaihtoehtomusiikin maailman kartalle K ulttuuritehdas Korjaamolla ja Lasipalatsin mbarissa 4.–6. syyskuuta järjestettävä Niubi Festival on täydentänyt Aasian ja Suomen vaihtoehtomusiikkia tarjoavaa kattaustaan. Japanilaisen Bo Ningenin lisäksi Korjaamon lavalla nähdään indonesialainen karismaattisen Remedy Walonin johtama The Trees and The Wild, joka on noussut Kaakkois-Aasian kuumimpien vaihtoehtobändien kärkeen. Ensivisiitillään Suomessa vuonna 2012 yleisössä vahvoja tunnereaktioita itkusta hurmokseen herättäneen yhtyeen luvataan olevan vuoden 2014 unohtumattomimpia keikkoja. Niubi Festivalin aasialaiseen antiin on myös lisätty kiinalainen AM444, joka esiintyy ilmaisella avajaisklubilla mbarin terassilla torstaina 4. syyskuuta. Festivaaliviikonlopun kotimaiseen kärkeen kiilaa siilinjärveläinen ”Synthesator Disco” -yhtye Aavikko, joka luottaa yksinkertaiseen sloganiin: ”We play – you dance!” Pelin henki on siis harvinaisen selvä – paitsi että yhtyeellä on Niubi Festivalilla vierailijanaan mystinen Kabar. » UNIONI KÄYNNISTÄÄ PIMEÄN VUODENAJAN F estivaalikausi jatkuu syksylläkin, kun ensimmäistä kertaa järjestettävää metallimusiikkiin keskittyvää Unioni klubifestivaalia vietetään The Circuksessa Helsingissä. Perjantaina 19. syyskuuta Unioni-iltaa tähdittää uuden solistinsa Alissa White-Gluzin kanssa ensimmäistä kertaa suomalaisyleisön eteen astuva ruotsalainen Arch Enemy. Bändin kesäkuussa ilmestynyt pitkäsoitto War Eternal kirvoitti ylisanoja kriitikoista bändin pitkäaikaisiin faneihinkin. Samana iltana The Circuksen lavalla nähdään lisäksi kovat kotimaiset Insomnium ja Lost Society. Lauantaina 20. syyskuuta ääneen pääsee pääesiintyjä Katatonian ohella vuoroon elokuun 29. päivä odotetun uuden levynsä Ótta julkaiseva islantilainen Sólstafir. Raskaan tunnelmallista kattausta täydentävät nimekkäät suomalaiset Swallow The Sun ja Barren Earth. Unioni festivaalin promoottori Niksu Väistö Live Nationilta kertoo Unionin olevan nimen- sä mukaisesti kaksipäiväinen sisäfestivaali, joka kestää molempina iltoina kahdeksasta puoli neljään. ”Pääasiana ovat tietysti bändit, mutta normaali-illoista poiketen The Circuksessa on erikoismeininki suunkostukkeiden ja mahantäytteiden suhteen. The Circus muutetaan Unioni-viikonlopuksi niin, ettei se ole pelkkä keikkapaikka vaan nimenomaan tämän festivaalin oma paikka. Illan ensimmäiset bändit eivät valitettavasti voi soittaa täyspitkiä keikkoja, mutta mitä pidemmälle illassa mennään, sitä pidemmiksi keikat muuttuvat. Perjantaille tulee vielä yksi bändi eli molempina iltoina kuullaan neljä keikkaa. Ko. bändi on yllätys vielä järjestäjillekin, sillä paikka on varattu Arch Enemyn kiertuelämppärille eikä tietoa bändin nimestä vielä ole.” O CHURCH OF THE DEAD VOL.4 MEET ME IN THE TOMB UUSI CD EP HYVIN VARUSTETUISTA LEVYKAUPOISTA 29.8. UNIONI FESTIVAALI, The Circus, helsinki Pe 19.9. Arch Enemy (SWE), Insomnium, Lost Society, + TBC La 20.9. Katatonia (SWE), Sólstafir (IS), Swallow The Sun, Barren Earth RASKASTA, ROUHEATA JA MUSTAA HUUMORIA. UNOHTAMATTA PUNKIN PIRULAISTA. 23.8. CD EP:N » SILMÄKARKKIA JA SATEENKAARIA ulun Musiikkivideofestivaalia vietetään tänä vuonna 21. kerran. Valkokankaalle heijastetaan pääsymaksuttomissa näytöksissä lähes 400 uutta kotimaista videota 27.-31. elokuuta. Lisäksi ohjelmistossa on laaja kattaus elokuvia dokumenteista lyhytelokuviin, kuratoituja musiikkivideonäytöksiä, musiikkivideoteemaisia keskusteluja ja liveklubeja. Tapahtuma tuo audiovisuaalisen taiteen osaksi Oulun juhlaviikkoja. Festivaalin liveohjelmiston aloittaa keskiviikkona 27.elokuuta Rubik-yhtyeestä tunnetun Artturi Tairan uusi kokoonpano Shivan Dragn, joka esiintyy 45 Specialissa. Torstaina vauhtia festivaaliviikkoon antaa The Syrians Never Grow Oldissa. Perjantaina 45 Specialin ja Never Grow Oldin valtaa Oulu Showcase, joka esittelee uusia, jo kansainvälistä kiinnostusta herättäneitä bändejä. Lauantaina 45 Specialissa järjestettävän Full Steam Ahead -klubin lavalle – Tapasimme exotica-laulaja Kabarin Las Vegasissa Yhdysvaltain-kiertueella 2002. Lähikeski-idästä kotoisin oleva Kabar oli juuri vapautunut – tai paennut – Guantanamosta, jonne hän oli joutunut väärin perustein. Kabar ja Aavikko äänittivät Vegasissa Eye of the Leopard -singlen. Nyt tapaamme ensimmäistä kertaa 12 vuoteen, kosketinsoittaja Paul Staufenbielin selittää: Kotimaista osaamista edustaa myös ikiaikaisesta jouhikosta rock-uskottavan instrumentin tehnyt Pekko Käppi, joka esiintyy K:H:H:L- eli Kuolleitten Hevosten Hillittömät Luut -orkesterinsa kanssa sekä Siinai, Death Hawks ja Mr. Peter Hayden. Livebändien lisäksi Korjaamolla kuullaan Arttu Partisen (Mental Alaska) ja Mark Gergisin (Sublime Frequencies / Sham Palace) DJmusiikkia. Korjaamon päätapahtumaan julkistetaan elokuun mittaan vielä lisää esiintyjiä. Niubi Festival Korjaamolla 5.–6.9.2014 Bo Ningen (JP), The Trees and the Wild (ID), Aavikko feat. Kabar, Pekko Käppi & K:H:H:L, Siinai, Death Hawks, Mr. Peter Hayden, DJ Mark Gergis (Sublime Frequencies, Sham Palace), DJ Arttu Partinen (Mental Alaska) astelee Reino Nordin. Helsingin sarjakuvafestivaalin sateenkaariteema näkyy useina erilaisina tapahtumina. Teeman alla kulkevista näyttelyistä merkittävin on yhden kansainvälisesti kuuluisimman suomalaisen piirrostaiteilijan, Touko Laaksosen eli Tom of Finlandin näyttely Tuhmat ruudut, joka avautuu MUU-galleriassa 28.8. Mukana on myös nuoria Tomin perintöä jatkavia taiteilijoita. Festivaalit on osa Setan 40-vuotisjuhlavuoden tapahtumia ja teemaeläimenä toimii Joonas Rinta-Kannon luoma sateenkaaria ympärilleen syöksevä Säihkyturpa. Sateenkaariteemainen iltaklubi järjestetään lauantaina 6.9. ravintola Dubrovnikissa. Helsingin 29. sarjakuvafestivaalit järjestetään 5.–7.9. Päätapahtumapaikkana toimii Lasipalatsin aukio ja lisäksi muita tapahtumapaikkoja on ympäri Helsinkiä. Tapahtumaan on iltaklubeja lukuunottamatta vapaa pääsy. SUE » 8 « NRO. 8 JULKKARIBILEET PRKL CLUBILLA VOL. 4 MEET ME IN THE TOMB CHURCHOFTHEDEAD.NET WWW.FACEBOOK.COM/CHURCHOFTHEDEAD WWW.STAYHEAVYRECORDS.COM
» SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN TOMI TUOMINEN HIPIT VANHEMMAT V iimeksi kun vanhempani kävivät luonamme Turussa, isäni tapansa mukaan kysyi minulta jotain tyyliin: ”Noh, joko olet alkanut kuunnella rautalankamusiikkia?” Hänellä oli mukanaan cd-kokoelma suurimpia rautalankahittejä Emma-twististä Apassiin, joita hän ehdottomasti halusi soittaa minulle. Kuten jokaisella kerralla aiemminkin, tyrmäsin isäni musiikillisen lähestymisyrityksen turhankin tylysti. Minulle rautalankamusiikki on ollut validi ja kiinnostava genre vasta silputtuna, jauhettuna ja valkaistuna modernin rockin pikanttina kierrätysmausteena tai Tarantino-elokuvan taustamusiikkina. Se, että isäni rakastaa sitä intohimoisesti ei saa minua kääntymään faniksi. Päinvastoin. Armeijassa ollessani kuljin lomille usein tupakavereideni kyydissä ja ihmettelin kun yhdellä autostereoista raikasi aina Abbaa ja toisella taas Isto Hiltusta ja Arja Korisevaa. Hädintuskin parikymppiset jätkät olivat perineet vanhempiensa musiikkimaun suoraan kun itse taas olin juuri löytänyt Prodigyn ja Chemical Brothersin ja toisaalta innostunut Rushin kimakasta progeilusta. Myös isälläni on vahva usko, että sitä mukaa kun vanhenen alan hiljalleen kuunnella samaa musiikkia kuin hänkin, ja lopulta voimme molemmat istua vierekkäin sohvalla ja nautiskella yhdessä Kipparikvartetin musiikista ja keskustella siitä syvällisesti. Näin ei omaksi onnekseni taida koskaan tapahtua. En tule koskaan ymmärtämään Satumaan tai Nuoruustangon kauneutta tai Kullervo Linnan Orkesterin virtuositeettia. En aio jättää ensi vuonna Flow-festivaalia väliin ja suunnata sen sijaan Seinäjoen Tangomarkkinoille. En myöskään ole vaihtamassa viikonloppujeni klubi-iltoja ja rokkikeikkoja lavatansseihin tai ruotsinlaivan tanssibaariin aivan välittömässä lähitulevaisuudessa. Levyhyllystäni löytyy toki perusteokset Olavi Virralta, Laila Kinnuselta, Seija Simolalta ja Rauli ”Badding” Somerjoelta. Kirkalta siellä on kaikki singlet niputtava kahdeksan levyn cd-boksi ja Juice Leskisen tuotanto läpileikataan kuuden levyn laatikolla. Iskelmävinyyliä hyllystäni löytyy todennäköisesti enemmän kuin vanhemmiltani on löytynyt koskaan. Nämä kaikki levyt ovat minulle etunenässä työkaluja. Siinä vaiheessa kun aloin soittaa enenevässä määrin hääkeikkoja, huomasin että pelkällä indierockilla ei pötkitä kovin pitkälle tapahtumissa, joissa ikäjakauma on kahdeksasta kahdeksaankymmeneen. Jatkuva käännösiskelmähelmien nälkä on saanut myös metsästämään harvinaisuuksia vinyylihyllyyn. Ette kuitenkaan tule koskaan löytämään minua bandanna päässä laiskanlinnasta kuuntelemassa kyynelsilmin Viidettätoista yötä. Yksi asia, josta olen vanhemmilleni äärimmäisen kiitollinen on nimenomaan Juice Leskisen, M.A. Nummisen ja ylipäänsä suomalaisen undergroundin istuttaminen sydämeeni. Noin kymmenvuotiaana kun levyt alkoivat kiinnostaa, olin äärimmäisen onnekas kun vanhempieni hyllystä löytyi mukava valikoima Love Recordsin julkaisuja lastenlauluista aina kaksimielisiin sananmuunnosbiiseihin. Apinat ja gorillat, Per Vers runoilijat ja Roadrunnerit huikeine kansitaiteineen kasvattivat minusta ihmisen, joka on avoimesti kiinnostunut kaikenlaisesta kulttuurista. Nyt aikuisena paluu Love Recordsin ihmeelliseen undergroundmaailmaan on tuntunut erinomaisen palkitsevalta. Dave Lindholm, alkuaikojen Mikko Alatalo, Hector ja Badding ovat kuin vanhoja tuttuja, joita vuosikymmenten tauon jälkeen on taas kiva morjestella. Muuttaessani ensimmäiseen omaan kotiini, kelpuutin vanhempieni pölyä keräävästä levyhyllystä mukaani ainoastaan parit Beatles-levyt. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kulttuurivaihto onkin liikkunut lähinnä päinvastaiseen suuntaan. Hiljattain kotona käydessäni huomasin isäni kuuntelevan ja fanittavan Scorpionsia ja Nightwishiä eli sitä samaa musiikkia, jota hän ei voinut sietää kun me veljeni kanssa luukutimme sitä teineinä. Minusta ei koskaan tullut humppaveikkoa. Sen sijaan veljeni näyttäisi tehneen isästäni 70-ikävuoden kynnyksellä hevarin. Viime viikolla luin uutisen, jossa kerrottiin, että Nick Cave inhoaa 14-vuotiaiden kaksospoikiensa kuuntelemaa musiikkia. Omien sanojensa mukaan sen kuuleminen seinän takaa saa hänet miettimään itsensä vahingoittamista. Musiikkiin intohimoisesti suhtautuvana ihmisenä voin vain kuvitella miten piinallista se on kun oma jälkikasvu kuuntelee tehdastuotettua liukuhihnapoppia kuten Robin tai Justin Bieber. Muutamaa vuotta myöhemmin samainen lapsi saavuttaa teini-iän, löytää EDM:n ja sitä kautta Aviciin, Skrillexin ja David Guettan ilot. Kaupungilla mopoautoistaan Armin Van Buurenia pellit rytkyen tykittelevät teinit on helppo ohittaa naurahduksella ja olankohautuksella, mutta omassa kodissa samanlaisen kanssa eläminen saisi kenet tahansa järkevän ihmisen harkitsemaan ranteiden viiltelyä. Lopulta popmusiikissa on aina ollut kyse kapinasta. Vanhempien ja auktoriteettien järkyttämisestä ja oman paikan ottamisesta maailmassa. Ei kenenkään pitäisi haluta kuunnella samaa musiikkia kuin vanhempansa. Jos black metalia kuunteleva pariskunta saa lapsen, on todennäköistä, että jälkikasvu pyrkii ensi tilassa shokeeraamaan vanhempiaan innostumalla hiphopista tai syntetisaattoripopista. Minä takerrun oman nuoruuteni musiikkimakuun aivan kuten isäni teki ennen minua ja luultavasti hänen isänsä ennen häntä. Kapinoin vanhempieni musiikkimakua vastaan hamaan hautaan asti ja jos joskus saan jälkikasvua, revin hiukset päästäni kuunnellessani oven takaa hänen musiikkiaan. Se on luonnon järjestys. LA 30.8. ENN. ALK. 19 € KE 13.8. ENN. ALK. 9,50 € TEFLON BROTHERS PARIISIN KEVÄT PE 15.8. KLO 21 ENN. ALK. 10,50 € PUNKKIROKKI III: KE 3.9. ENN. ALK. 13,50 € TOMI SALESVUO EAST FUNK ATTACK NO SHAME MAAKUNTARADIO, HUNTERS, RIKOSLAKI HOLY SEEDS, HAVE YOU EVER SEEN THE JANE FONDA AEROBIC VHS? + DJ PETE TNT PE 5.9. KLO 20 ENN. ALK. 13,50 € JANNA PE 5.9. KLO 23:30 ENN. ALK. 14,50 € PE 22.8. ENN. ALK. 11,50 € MODERNISTIT TEPPO VAPAUS, TIISU PE 29.8. ENN. ALK. 11,50 € FREDDIE GIBBS (USA) LA 6.9. ENN. ALK. 22 € K-18 -KEIKKA KLO 20 / IKÄRAJATON KLO 15 ARION ADAMANTRA THE 69 EYES - 25 YEARS OF ROCK’N’ROLL! PHILADELPHIA DYNAMITE URHO KEKKOSEN KATU 4-6 | 00100 HELSINKI | K-18 | KATSO KAIKKI KEIKAT WWW.TAVASTIAKLUBI.FI ” En aio jättää TAMPERE TURKU ensi vuonna Flowfestivaalia väliin ja suunnata sen sijaan Seinäjoen Tangomarkkinoille. TULLIKAMARINAUKIO 2 PE 22.8. 15 / 13,50 € KAUKO RÖYHKÄ & THE BOOTS KE 27.8. 10 / 10,50 € OCTOBER TIDE (SWE) GHOST VOYAGE I SAW RED TO 28.8. 10 / 10,50 € MOORHAVEN (UK) WHAT AWAITS US DISCLARITY TO 25.9. 18 € THE HAUNTED (SWE) TUONI LA 27.9. 20 € DEATHSTARS (SWE) WOLAND KE 22.10. 14 / 13,50 € THE FREEZE (USA) HERO DISHONEST HUMALISTONKATU 8 PE 15.8. 12 / 11,50 € SANTA CRUZ LA 23.8. 12 / 10,50 € MAIDENFEST 2014 PE 5.9. 9 / 8,50 € MAD HATTER’S DEN SIMULACRUM KE 10.9. 12 / 11,50 € JENNIE ABRAHAMSON (SWE) PE 19.9. 29 / 28 € KATATONIA (SWE) BARREN EARTH LA 4.10. 35 / 30 € TURKU BURLESQUE WEEKEND’14 PRESENTS: LOTTERY OF LOVE -KLUBI HOT TIPS! PAKKAHUONE & KLUBI, TAMPERE PE 29.8. ALK. 45 / 41,50 € VIP-PAKETIT ALK. 75 € THE ORIGINAL BLUES BROTHERS BAND (USA) PAKKAHUONE, TAMPERE PE 29.8. ALK. 23 / 22 € APULANTA KLUBI, TAMPERE TI 18.11. ALK. 19 / 18 € THE BLACK DAHLIA MURDER (USA) NERVE END TOMI TUOMINEN on turkulainen tiskijukka, joka tätä kirjoittaessaan sai ystävältään lahjoituksena Finnish Graffiti -levysarjan ensimmäisen tuplavinyylin. Juuri sen, jota isäni rakastaa tulenpalavasti. KATSO KOKO OHJELMA JA LISÄTIEDOT WWW.KLUBI.NET ENNAKKOLIPUT WWW.TIKETTI.FI SUE » 9 « NRO. 8 Toimipisteet 19 kaupungissa ? Elektroniset liput suoraan sähköpostiin tai kännykkään Palvelumaksu alk. 1,50–3,50 € / lippu ? Postimaksu: Kotimaa 7 € / lähetys muut EU-maat 10 € / lähetys ? EU:n ulkopuoliset maat 25 € / lähetys
HAASTATTELU » MITÄ RE TEKSTI AKI NUOPPONEN KUVAT LEVY-YHTIÖ TI 11.11. PAKKAHUONE, TAMPERE SUE » 10 « NRO. 8
ENESSANSSIN JÄLKEEN? Aina voimakkaita reaktioita herättänyt ruotsalainen Opeth pitää yhdennellätoista albumillaankin huolen siitä, ettei juuri kukaan voi sivuuttaa bändiä ainakaan olankohautuksella. nko siitä kulunut jo seitsemän vuotta? Kyllä. Heinäkuussa 2007 Ilosaarirockissa ja lähes täsmälleen samassa pöydässä ja samaan aikaan, istuimme juuri tuolloin Opethiin liittyneen kitaristi Fredrik Åkessonin kanssa tuumailemassa, miten mies aikanaan päätyi hyppäämään Arch Enemyn leiristä Opethiin aikana, jolloin bändi oli suurien muutosten vallassa. - Niin, tosiaan, Ilosaarirock on minulle aivan erityinen paikka. Tuon ensimmäisen keikkani aattona ja keikkapäivänä meni melkein kaikki mahdollinen pieleen, ennen kuin pääsimme lavalle asti. Sitä ennen olimme vähällä myöhästyä lennoilta meistä riippumattomista syistä, soittokamojen kanssa oli hieman ongelmia, festaripäivän keli näytti aika kamalalta ja paineet vain kasvoivat, kunnes... Lavalle päästyämme se kaikki oli tiessään! Muistan hyvin, kuinka ennen mainittua Åkessonin ensiesiintymistä tuumailimme kavereitten kanssa, kuinka mies mahtaa täyttää Peter Lindgrenin jättämät saappaat bändissä. Keikalla viimeistään Deliverance-kappaleen huikeasta soolosta suoriuduttuaan, Åkesson oli jo ansainnut vähintään puhtaat paperit ja tervetuliaishurraukset bändin faneilta. - Ette voi edes arvata, miten paljon minua hermostutti ennen tuota keikkaa, Fredrik naurahtaa. - Emme olleet kuitenkaan tuossa vaiheessa treenanneet mitenkään mahdottoman paljon ja tiesin itsekin Opeth-fanina, ettei bändiin astuminen ole mikään pikkujuttu. Kun astuimme lavalle, en voinut kuin hymyillä leveästi ja antaa kaikkeni, kunnes huomasin eturiviläisten näyttävän peukkua ja puivan nyrkkiä minua katsellen, eikä mikään olisi voinut tuntua makeammalta juuri sillä hetkellä! O PROGE, PROGEMPI, PROGEIN nyt seitsemän vuotta myöhemmin Opeth on edelleen oma itsensä, mutta samaan aikaan paljon on muuttunut. Fredrikin liittyessä bändiin, julkaistiin myös yhden Opethin aikakausista päättänyt Watershed, jolla Opeth jätti ainakin toistaiseksi hyvästit äärimetallisimmille vaikutteilleen. - On ollut hämmentävää huomata, miten odotetunlaista suunnanmuutoksemme vastaanotto on ollut. Olen itse osannut samaistua monien ajatuksiin hyvin, koska liityin bändiin vasta noihin aikoihin. Monet vanhat Opeth-fanit ovat todella avoimia musiikin suhteen ja ovat ottaneet soundimme muutokset aina vastaan innostuneesti, toiset ovat suhtautuneet asiaan kyynisemmin ja on myös niitä, joille muutos on vaatinut aikansa ja ollut sitäkin palkitsevampaa. - Tietenkään kaikkia ei voi miellyttää, eikä niin pidäkään tehdä, Fredrik jatkaa hetken päästä. - Sen verran olen kuitenkin Opethia kuunnellessani ja bändissä soittaessani oppinut, että tämä bändi ja Mikael ovat todellisia kameleontteja ja me voimme lähivuosinakin tehdä ihan mitä haluamme ja kuulostaa silti juuri niin Opethilta, kuin on tarpeen uusien nälkäisien musiikinystävien ja vanhojen jäärien musiikkinälän tyydyttämiseksi. Joskus suuremmat harppaukset ja suoranaiset uskonloikat ovat ainoa keino selviytyä. Siinä missä fanikunnan musiikkimaku muuttuu ajan kanssa, tapahtuu samaa myös bändin sisällä. Varsinkin valtaosasta sävellyksistä vastaava Mikael Åkerfeldt on useaan otteeseen antanut hieman ristiriitaisia kommentteja suhteestaan äärimetallia kohtaan. - Olen itse usein ajatellut, ettei Opeth ole sävellyksiltään edes ollut kovin äärimetallinen sitten alkuaikojensa. Opeth on modernin ja vanhan liiton progebändin yhdistelmä, jota kyl- lästettiin vuosia äärimetallisoundeilla ja Heritagen kohdalla suurin ero tähän oli se, että vokaaleista riisuttiin se rankin ääripää ja soundit muuttuivat orgaanisemmiksi. Ennen kaikkea se on ollut eräänlaista rehellisyyttä itsellemme ja musiikillemme: Emme halua jäädä tapojemme vangiksi, koska jotain on "pakko" tehdä tietyllä tavalla. Koska juuri se "pakko" on hieno syy murtaa kahleitaan! Opeth on muuttanut tyyliään hieman lähes joka levyllä, mutta kesällä 2011 julkaistu Heritage ja nyt ilmestyvä Pale Communion muuttivat asioita jopa vielä enemmän. Mikael Åkerfeldtin viehitymykset vanhan liiton progerockiin tiesivät kaikki miehen haastatteluja vähänkin lukeneet, mutta bändin muiden jäsenien suhteen on vain voinut arvailla, miten Opethin vanhoille vuosikymmenille kumarteleva nykylinja uppoaa näille. - Totta puhuakseni olen itse kasvanut vuosikymmenen tai pari modernimman musiikin parissa, mutta varsinkin viimeiset viisi vuotta ovat vieneet minua yhä pidemmälle ajassa taaksepäin 60- ja 70-luvun herkkujen pariin. Se johtuu osittain Opethiin liittymisestä ja osittain oman makuni kehittymisestä, kun ajan kanssa sitä on halunnut tutkia musiikkia yhä pidemmälle rockien, metallien ja modernien progejen ulkopuolelle. - Olen itse melkoinen musiikkiahmatti, mutta jumahdan toisinaan aika pitkäksi aikaa joihinkin tiettyihin bändeihin tai johonkin genreen. Siksi Mikael on aika täydellinen kaveri itselleni! Mikael jaksaa olla edelleen kuin teinipoikamaisesti innostunut kaikenlaisista uusista löydöistä ja kun mies metsästää uusia levyjä ympäri maailmaa, löydän itsekin uutta musiikkia siinä samalla. NELJÄNNESVUOSISADAN KAKKU nelisen vuotta sitten Opeth juhlisti 20-vuotista taivaltaan kiertueella, joilla yhtye soitti vuonna 2000 julkaistun läpimurtoalbuminsa Blackwater Parkin kokonaisuudessaan. Fredrik muistelee näitä massiivisia erikoiskeikkoja avoimella lämmöllä. - Ne keikat olivat kuin maratonin juoksemisia! Mammuttimaiset keikat kestivät pitkään ja silti joka ikisen biisin kohdalla halusi antaa kaikkensa. Saimme väitellä kylliksemme siitä, mitä kappaleita soittaisimme. Koko Blackwater Parkin opiskeleminen itsessään oli jo oma lukunsa, mutta kun sai vielä soitella The Moorin ja Wreathin kaltaisia helmiä mukana, se oli vasta jotain. Ehdin huomauttaa, että kenties vain Morningrise-albumin SUE » 11 « NRO. 8 valinta jäi kaivelemaan ainakin osaa kuulijoista, sillä viimeistään tuon keikan kohdalla osa keikkaväestä saattoi odotella jotain aivan tiettyä ohjelmanumeroa. - Black Rose Immortal? No mikäpä muukaan, Fredrik naurahtaa. - Se on aivan tolkuttoman hankala kappale jo itsessään ja keikoille sovitettavaksi se tuntuu lähes mahdottomalta, jos sen haluaisi toteuttaa täydellisesti. Mutta ehkä jonakin päivänä, kun soittelemme taas joitakin aivan erityisiä keikkoja. Kuin aasinsiltana tästä, pääsen muistuttamaan, että jo ensi vuonna olisi edessä se kuuluisa neljännesvuosisadan rajapyykin rikkoutuminen. Vaikka edellisistä juhlakeikoista ei ole kulunut vielä kovin kauaa, saattanee fanikunta odotella jotain erityistä myös ensi vuoden keikoilla. - Minä... En saa puhua asiasta. Hitto. En saa puhua siitä! Joudun vain sanomaan, että meillä on todellakin suunnitteilla jotain todella hienoa ja ainutlaatuista ensi vuoden kiertueillemme, mutta siitä tempauksesta taitaa tulla virallista vasta ihan loppuvuodesta tai vasta ensi vuoden alussa. Tämä on ehkä turhauttavinta, mitä näin hienon bändin arjessa tapahtuu! Tietää jotain, mistä on todella innoissaan ja mistä ei saa puhua, Fredrik hymyilee. Kun bändille alkaa kasautua ikää ja keikkojakin on kerääntynyt mittariin lähes tuhansia, voisi helposti kuvitella, että suurin osa nähtävästä on jo nähty ja koettu. Fredrik kuitenkin vakuuttaa, että Opeth on edelleen nälkäinen ja kokee joka vuosi asioita, jotka muistuttavat jatkuvasti siitä, minkä takia bändi on toiminut näin monia vuosia. - Totta puhuakseni jokainen soittamamme keikka on minulle edelleen ainutlaatuinen. Tottakai kiertueille mahtuu aina vaikeampiakin iltoja, kun kiertueaikataulut ovat tiukkoja ja sitä ei haluaisi antaa faneille yhtään vähempää, kuin parhaimpansa. Silti, kaikki se pienen fanijoukon tai valtavan ihmismassan edessä soittaminen ja heille sen musiikin riemun tarjoaminen on kaikkea sitä, mitä me haluamme. - Viime kiertueillammekin soitimme Intian ja Turkin kaltaisissa maissa, mikä oli uskomatonta! Tietenkin Etelä-Amerikka, Keski-Eurooppa ja vaikkapa Suomi ovat aina omia juttujaan, mutta kuvittelepa kun soitat ihmisille, jotka näkevät bändin ensimmäistä kertaa ja eivät ole koskaan uskoneet, että voisimme saapua heidän kotikaupunkiinsa. Se on hieman erilaista kuin se, kun bändi soittaa meille "pilalle hemmotetuille" eurooppalaisille kymmenettä kertaa viiden vuoden sisään ja emme osaa edes nauttia näistä itsestäänselvyyksistä täysillä, Fredrik nauraa itseään osoittaen tuokion päätteeksi. «
HAASTATTELU TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVAT LEVY-YHTIÖ » DIY-ASENN Die So Fluid on ollut pystyssä 14 vuotta. Matkan varrella yhtye on törmännyt ihaniin suomalaisiin, kusettaviin levy-yhtiöihin ja Spice Girls -jäseniin. Missään vaiheessa he eivät ole kuitenkaan menettäneet uskoaan tekemisiinsä. SUE » 12 « NRO. 8
vaikutus kuuluu Die So Fluidissa yhä tänäkin päivänä. Ja tuo vanhempieni rakkaus musikaaleihin kuuluu toki myös musiikissamme. Die So Fluid onkin siitä erikoinen yhtye, että sitä on todella vaikea yhdistää suoraan mihinkään tiettyyn musiikkikategoriaan. Toisaalta se soi metallisesti, toisaalta sen kappaleissa kaikuu perinteisempi rockmusiikki. Välillä kappaleet ovat jopa mahtipontisia ja kauniita, välillä niiltä kuulee punk-elementtejä. Uusin albumi The Opposites of Light on monipuolisin paketti musiikkia, mitä Die So Fluid on koskaan tehnyt. Bassoon Grog tarttui ensimmäisen kerran muutettuaan Lontooseen opiskelemaan. – Meillä oli ystävieni kanssa bändi, jossa ei ollut basistia. Minun piti alkujaan laulaa siinä yhtyeessä. Kutsuimme erään puolitutun treenikämpille tsekataksemme, sopisiko hän basistiksemme. Katselin vähän aikaa hänen soittoaan ja kysyin häneltä, saisinko lainata hänen bassoaan hetkeksi. Musikaalisen kasvatukseni takia minun oli helppo opetella basson yksinkertaisimmat sävelkulut. Aloin bändin basistiksi, eikä treeneihin tullut raukka koskaan enää saanut tilaisuutta soittaa kanssamme. ajattelua. Minä rakastan punkkia ja olen kasvanut sen parissa. Die So Fluid on aina tehnyt asiat Do it yourself -asenteella. Jos nykyajan muksuilla on mahdollisuus tehdä nopeasti jotain yllättävää heti kun se heidän mieleensä juolahtaa, niin mikä jottei. Die So Fluid on soittanut yhdessä jo vuosikausia, joten he tuntevat toistensa ajattelutavat hyvin. – Al ja Drew ovat minulle enemmän kuin bändikollegoita. Vaikka kuinka kliseiseltä kuulostankin, niin he ovat minulle aivan kuin perheenjäseniä, joille voin kertoa elämästäni kaikki salaisuudet. He ovat veljiä, joita rakastan kuin omia verisukulaisiani. LA 6.9. MUSTA KYNNYS, JYVÄSKYLÄ NETTA D ie So Fluidin basistilaulaja Grog vastaa puhelimeen nykyisestä kotikaupungistaan Los Angelesista. Muut yhtyeen jäsenet (rumpali Al ja kitaristi Drew) asuvat yhä vanhalla mantereella, joten treenaaminen ei ole aina helppoa. – Elämme jänniä aikoja! Olen tehneet pirusti promoa Amerikan suuntaan, ja meillä on verkot vesillä tännepäin. Saa nähdä, miten käy. Grog kertoo syntyneensä musikaaliseen perheeseen. Hänen äitinsä oli klassinen pianisti, joka vei tytärtään katsomaan musikaaleja. Grogilla oli myös kaksi isosiskoa. Toinen heistä kuunteli Led Zeppeliniä, toinen taas oli suuri Rolling Stones -fani. – Kuuntelen pienenä paljon isosiskojeni levykokoelmia. Lisäksi itse rakastuin siinä kymmenen vuoden ikäisenä Adam And The Antsin kaltaisiin new wave -yhtyeisiin. Minusta tuntuu, että noiden kolmen yhtyeen SUE KUSETTAVIA LEVY-YHTIÖITÄ die so fluid perustettiin 14 vuotta sitten. Hollywood-tarinoissa yhtyeillä on alkutaipaleella vaikeaa, mutta vaikeuksien kautta kaikki päättyy kuitenkin voittoon. Die So Fluidin tapauksessa kaikki on ollut yhtä tuskaa. – Meillä on ollut hirveä onni esimerkiksi joidenkin levy-yhtiöiden kanssa, joiden kanssa olemme tehneet yhteistyötä. Osa on vedättänyt meitä silmään raskaasti. Osalla ei vain yksinkertaisesti olekaan ollut sellaista tietotaitoa, mitä he ovat väittäneet omistavansa. Kaikista pahinta on ollut kuitenkin rahan astuminen kuvioihin. Monet pikkuruiset levyyhtiöt väittävät tekevänsä asioita ainoastaan rakkaudesta musiikkia kohtaan. Ei se niin ole. Joidenkin pienten levy-yhtiöiden pyörittäjien päät menevät sekaisin, kun heidän edustamansa artistit tienaavat vähänkin rahaa. Meidän tapauksessa kävi tietenkin niin, ettemme koskaan nähneet noita rahasummia mitä tienasimme levyillämme. Jäimme sen sijaan kiertueista ja äänityksistä roppakaupalla miinukselle. The Opposites of Light ilmestyi toukokuussa. Yhtye äänitti sen miltei kokonaan itse. – Osasyy tähän oli juuri se, mistä äsken kerroin. Olimme pettyneitä levy-yhtiöiden toimintaan. Halusimme pitää asiat omissa käsissämme. Asun Los Angelesissa, ja bändin muut jäsenet Lontoossa. Sekin tuo omia hankaluuksiaan bänditoimintaan. Ensimmäistä kertaa urallamme lähettelimme toisillemme ideoita sähköpostitse. Huomasimme sen sopivan meille täydellisesti. Albumista tuli vapautuneempi kuin edellisistä levyistämme. Vaikka nykyteknologia auttoikin Die So Fluidia uuden levyn tekemisessä, Grog ei ole täysin varma siitä, onko kotinauhoitusmenetelmien tuoma äänittämisen helppous ainoastaan hyvästä uusille, aloitteleville yhtyeille. – Ilman nykyteknologiaa uutta levyämme ei välttämättä olisi koskaan tehty. Tavallaan ymmärrän silti niitä vanhan koulukunnan jääriä, joiden mielestä nykyteknologia tekee äänittämisen liian helpoksi ja kappaleiden laatu kärsii. Mutta toisaalta tuohan on silkkaa punk- » 13 « NRO. 8 KROKOTIILIMIEHIÄ JA ILMASTOINTIA on toki kliseistä nostaa esiin Suomi puhuessaan ulkomaalaisten yhtyeiden kanssa, mutta Die So Fluidin tapauksessa niin on pakko tehdä. Yhtye on juossut Suomessa lukemattomia kertoja, ja syyskuussa bändi soittaa täällä yhteensä kuusi keikkaa. Yhtyeen kakkoslevy Not Everybody Gets A Happy Ending julkaistiin suomalaisen Parole Records -levy-yhtiön kautta sen jälkeen, kun suomalainen enkelirahoittaja maksoi levyn äänityskustannukset. Bändi on käynyt soittamassa esimerkiksi Karmarockissa, Maj Karma -yhtyeen jäsenten järjestämillä pienfestivaalilla Harjavallassa. – Kävin ensimmäisen kerran Suomessa kun soitin Spice Girlsistä tutun Mel C:n taustayhtyeessä. Esiinnyimme jossakin ihmeellisessä gaalassa. Jotkut olivat siellä pukeutuneet naamiaispukuihin. Yleisön joukossa oli esimerkiksi karhuksi naamioituneita ihmisiä. Rakastuin suomalaisiin saman tien. Teillä on jotenkin todella outo tapa katsella maailmaa. Se sopii täydellisesti tällaiselle musiikkipiirien ja myyntimenestyksen ulkopuolelle jääneille hylkiöille. Die So Fluidin kiertueiden kautta olen rakastunut maahanne ja ihmisiinne entistä vahvemmin. Tuo outousjuttu on kyllä totta. Itsekin istun tällä hetkellä työpöydän ääressä krokotiiliksi pukeutuneena. No itse asiassa tämä ei ole ihan totta. Istun ilman rihman kiertämää koneen ääressä. Tarkistin juuri ennen soittoani Los Angelesin lämpötilan, ja teillä on siellä tällä hetkellä kylmempää kuin Suomessa. – Herra isä! Miten ihmeessä te oikein kestätte siellä? Yleensähän siellä on aina kylmä. Emme me kestäkään. Minulla on tällä hetkellä molemmat ikkunat auki, mutta silti olen läpimärkä hiestä. – Kaameaa! Meillä Los Angelesissa on jokaisessa asunnossa täysillä puhaltava ilmastointi, ja se sopii hyvin tällaiselle Lontoossa varttuneelle naiselle. Puolen tunnin keskustelu alkaa olla ohi. Onkin aika perinteisen, jo Suen zine-ajoilta tutun kysymyksen. Jos Die So Fluidin musiikki olisi seksiasento, mikä se olisi? – Reverse cowgirl, Grog sanoo noin sekunnin miettimisen jälkeen. – Se on vähän erilainen asento, sillä siinä ollaan kasvot poispäin panokumppanista. Lisäksi siinä on se villin lännen lehmityttöaspekti. Se sopii meille hyvin, sillä haluamme todella breikata kunnolla täällä Amerikassa tämän uuden levyn myötä. Olemme olleet tarkoin varjeltu salaisuus jo vuosikausien ajan. Jopa niin hyvin varjeltu salaisuus, ettei kukaan tiedä meistä mitään. On aika näyttää maailmalle, mistä Die So Fluidissa on oikein kyse. «
HAASTATTELU » UUPUMUKSES TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVAT SONYMUSIC TI 4.11. JÄÄHALLI, HELSINKI SUE » 14 « NRO. 8
STA PITÄÄ PUHUA In Flames on tehnyt musiikkia vuodesta 1990 lähtien. Yhtyeen laulaja Anders Fridén astui mukaan vuonna 1995. Uusimman levyn äänityssessiot ajoivat miehen kuilun partaalle. n Flames -yhtyeen laulaja Anders Fridén astelee samaan aikaan vessanovesta sisään helsinkiläisen hotellin alakerrassa. Hän on tehnyt kolme haastattelua, ja kahvia ja vettä on kulunut tasaiseen tahtiin. Kätellemme ennen vessasuoritusta. Ihan vain hygienian takia. Istuudumme alas hotellin takapihan terassille. Ennen pitkätukkainen Anders on leikannut hiuksensa jo aikoja sitten. Tätä nykyä 41-vuotias metallivokalisti näyttää lähinnä tavalliselta ruotsalaiselta perheenisältä, joka kannattaa intohimoisesti syntymäkaupunkinsa jalkapallojoukkuetta IFK Göteborgia. Vuosina 1986 ja 1987 IFK Göteborgissa pelasi myös suomalaisväriä. Iso vaalee -lempinimellä tunnettu hyökkääjäkolossi Jari ”Jallu” Rantasen maalit avittivat IFK Göteborgin Euroopan kentillä aina semi?naaleihin saakka. Eurocupin semi?naaleissa vastaan asettui FC Barcelona, joka voitti ruotsalaisjoukkueen rangaistuspotkukilpailun jälkeen. – Olin tuolloin 14-vuotias, ja elin intohimoisesti IFK Göteborgin mukana. Jari Rantanen on legenda, jonka muistavat yhä kaikki IFK Göteborgin kannattajat. Joukkueen euromenestys antoi toivoa meille kaikille muksuille tuolloin. Ymmärsimme, että kaikki on mahdollista. Bändimme kitaristilla on jättimäinen IFK Göteborgin logo tatuoituna kämmenselkään. IFK Göteborg on minulle yhä huiman tärkeä asia, mutta valitettavasti en pääse katsomaan heidän otteluitaan tätä nykyä niin usein kuin haluaisin. Asut nykyään Tukholmassa. Oletko jalkapallonhimoissasi käynyt katsomassa tukholmalaisten joukkueiden otteluita? Seuraa muutaman sekunnin hiljaisuus, ja Anders tuijottaa minua kulmiensa alta niin vihaisen näköisenä, että pelkään haastattelun olevan ohi jo ennen kuin se kunnolla alkoi. Lopulta hän naurahtaa hyväntahtoisesti. – Tiedät kyllä, ettei joukkuetta vaihdeta koskaan. Minä en edes sylkäisisi tukholmalaisjengien suuntaan. He ovat meidän pahimpia vihollisiamme. IFK Göteborg kulkee sydämessäni hautaan saakka. I UUPUMUS VIE VOIMAT in flamesin uusin levy on nimeltään Siren Charms. Se on In Flamesin yhdestoista albumi. Se oli myös levy, joka oli musertaa Andersin täydellisesti. Siinä missä aiemmin yhtye oli äänitellyt levyjään Göteborgissa, päättivät he nyt karata levyttämään dekadenssia tihkuvaan Berliiniin. Äänityspaikkana toimi legendaarinen Hansa Ton -studio, missä esimerkiksi David Bowie, U2, Iggy Pop ja lukemattomat muut artistit ovat tehneet legendaarisia levyjään. – Ei Berliini enää mikään dekadenssia tihkuva kaupunki ole kuin noiden artistien ja yhtyeiden siellä levyjään äänitellessä, Anders kertoo. – Hemmetin hauska kaupunki se kyllä on. Luulin, että eläisimme sellaista hurlumhei-elämää koko nauhoitusten ajan. Saavuin Berliiniin muita bändiläisiä ennen, ja kävin ensimmäisenä iltana vetämässä kaupungilla lärvit. Se olikin sitten oikeastaan ainoa annokseni kaupungin paheellisuutta. Työskentelin kellon ympäri. Anders määrittelee itsensä työnarkomaaniksi. Hän oli mukana uuden albumin äänityksissä alusta loppuun. Välillä hän nukkui studiossa. Vaikka hän ei seikkailutkaan Berliinin tai Kreuzbergin yöllisillä kaduilla hän myöntää, että kaupungin kuulee levyn lopullisella versiolla. romahdus tai vastaava. Kysymys oli vain yksinkertaisesti työuupumuksesta. Ruotsalaisilla – kuten teillä suomalaisillakin - on luterilainen työmoraali. Hommat pitää hoitaa loppuun saakka valittamatta. Nyt olen ymmärtänyt, ettei se niin ole. Mikäli töitä on liikaa, pitää siitä sanoa ääneen. Ei ole heikkoutta tunnustaa, ettei kykene tekemään jotain asiaa, ja että paineita on niskassa liikaa. Olen alkanut jakaa käytännön töitäni muille ihmisille. Vaikka se tietää niin In Flamesille kuin minullekin ylimääräisiä kuluja, niin on pakko teh- eteenpäin. Tämäkin haastattelu tehtiin kuukausikaupalla ennen levyn ilmestymistä. Promootiokoneisto jyrää. – Studiossa – tai no, ”studiossa” – oli neliraituri, jonka avulla äänittelimme esimmäisiä kappaleitamme. Nyt matkasimme Berliiniin äänittämään levyjämme. Kaipaan hieman noita vanhoja aikoja, sillä kaikki oli silloin oli yksinkertaisempaa. Toisaalta näin musiikkibisnes tätä nykyä toimii. Me elätämme itsemme tällä musiikilla. Ympärillämme pyörii nykyään lukematon määrä ihmisiä. In Fla- – Tuollaisessa legendaarisessa studiossa on aina oma auransa. Asuimme studion lähettyvillä, ja kaupungin henki leijui koko ajan yllämme. Kun muut bändiläiset lähtivät kotiinsa, jäi Anders vielä viimeistelemään albumia studioille. Piti kirjoittaa sanoja. Piti laulaa joitakin kohtia uudelleen. Piti muunnella hieman tuota, piti muunnella hieman tätä. Yöunet jäivät olemattomiksi. – Palasin lopulta takaisin kotiin täysin uupuneena niin henkisesti kuin fyysisestikin. En kuitenkaan tajunnut pitää taukoa missään välissä, ja kotiin päästyäni aloin työskentelemään tuttuun tapaan oman levy-yhtiöni Razzia Notesin parissa. Tätä ei kestänyt kauaa. – Eräänä aamuna makasin sängyssä ja tuijotin kattoa. En yksinkertaisesti voinut liikkua. Ajatuskin siitä, että joutuisin tekemään jotain tuntui mahdottomalta. Soitin toimistolle ja kerroin heille, etten tule töihin. Ihana vaimoni sai puhuttua minuun järkeä, ja pidin pitkän loman tuon jälkeen. Jätin kaiken arkipäiväisen työskentelyn taakseni, ja keskityin vain pääsemään jaloilleni. Minun oli pakko tehdä se jo ihan lapsienikin takia. Sain viettää aikaa heidän kanssaan, ajella heitä jalkapalloharjoituksiin ja tehdä heidän kanssaan jokapäiväisiä asioita enemmän kuin aiemmin. Se lähensi meitä. Oletko jälkikäteen ymmärtänyt, mistä oli kyse? – En usko että kyseessä oli mikään hermo- dä. Terveys tulee aina ensin. Myös lehdistötiedote mainitsee työuupumuksesi. Haluatko tuoda kasvot työuupumukselle? Elämme kuitenkin yhteiskunnassa, joka vannoo työnteon ja saavuttamisen nimeen. – En mitenkään harkitusti. Mutta jos joku saa kenties voimaa ongelmistani ja tarinani pysäyttää ihmiset ajattelemaan omia rajojaan, niin ei siitä mitään haittaakaan voi olla. mes työllistää suoraan tai välillisesti kymmeniä ja taas kymmeniä ihmisiä. Keikkapaikoilla on roudarit, levy-yhtiön ihmiset, bussikuskit, kaikki he saavat osan toimeentulostaan yhtyetoiminnan kautta. Onko In Flames enemmänkin bändi vai brändi? – Minusta In Flames on molempia. Ei brändiyttäminen tee musiikistamme kuitenkaan mitenkään huonompaa kuin ennen. Elämme yhä tätä musiikkia intohimoisesti ja jokaisella solullamme. Uskon, että se kuuluu myös Siren Charmilla. Menestyksen myötä joku tippuu aina kelkasta ja syyttää siitä, että yhtye on myynyt itsensä. Meitä sellainen ei hetkauta pätkän vertaa. Siren Charms on hyvä albumi. Tiedän sen. « SUE MUSIIKKI ON BISNESTÄ anders myöntää, että musiikkikenttä on vuosien varrella muuttunut. Uransa alkuvaiheessa In Flames oli vain tyytyväinen, kun pääsi studioon nauhoittamaan. Nyt kaikki suunnitellaan kuukausiksi, jopa vuosiksi GÖTEBORG-METALLIN ENSIASKELEET G öteborg-metallista nousi musiikkikartalle 90-luvun puolivälissä. Bändit kuten In Flames, Soilwork ja Hypocrisy soittivat melodista death metalia, joka nousi yhtäkkiä marginaaleista myyntilistoille. Tätä nykyä esimerkiksi amerikkalainen Mastodon soittaa, musiikkia, joka on saanut vahvasti vaikutteita Göteborgin metalliyhtyeistä. » 15 « NRO. 8 – Siinä kävi sama juttu kuin esimerkiksi Seattlessa. Soitimme yleensä vain toisillemme pienillä klubeilla, ja ammensimme vaikutteita kaveribändeiltämme, Anders kertoo. – Ja kyllä, Göteborg-metallin kanssa kävi samoin kuin grungen kanssa. Meitä oli keikoilla aina todella vähän, ja tunsimme kaikki soittajat ja yleisön joukossa pyörineet. Kun homma sai täysin yllättäen tuulta alleen, kaikki väittivät yhtäkkiä olleensa genren edustajien keikoilla ennen kuin musiikkityylistä tuli suosittua. Eivät he oikeasti paikalla olleet. Mutta niin kai se menee aina.
HAASTATTELU » KUOLEMA H TEKSTI ALEKSI AHONEN KUVAT LEVY-YHTIÖ KE 24.9. TAVASTIA, HELSINKI SUE » 16 « NRO. 8
HIPSTEREILLE The Haunted on grillaillut ahkerasti ja palannut vihaisen tykityksen pariin. ian kahdenkymmenen vuoden juhlavan iän ylittävä The Haunted on vuosien varrella tehnyt ruotsalaisen thrash metallin merkkiteoksia sekä venyttänyt soundinsa muskeleita suuntaan jos neljänteenkin. Halu muutokseen levyltä toiselle on elänyt orkesterin keskuudessa jo pitkään. Muutosta tapahtui myös bändin fyysisessä linjassa, ennen kuin poppoo pääsi työstämään nyt julkaistavaa kahdeksatta pitkäsoittoaan, Exit Woundsia. Nykyään jo klassikoksi ristityllä bändin nimeä kantavalla debyyttialbumilla kannuttelun hoitanut rumpali Adrian Erlandsson on palannut bändiin. Samoin on tehnyt myös kehutuilla Made Me Do It- (2000) ja One Kill Wonder- (2003) albumeilla laulutonttia hallinnut Marco Aro. Otimme tuoreista kuvioista tarkemmin selvää alusta asti basson ja sävelkynän varressa rymynneeltä Jonas Björleriltä. Meillä täällä Suomessa on ollut viime viikkoina aivan perkeleen kuuma ja olettaisin, että siellä lahden toisella puolella on saatu nauttia samoista oloista. Onko kuumuutta vastaan taisteltu teidän nurkillanne perinteisesti grillaten ja uhmakkaasti chili-kastikkeita helteestä huolimatta käyttäen, vai oletteko löytäneet jotain vaihtoehtoisia metodeja? - Kyllä, grillit ovat olleet ahkerassa käytössä ja uima-altaani lähes yhtä tiheässä kulutuksessa. Pidän myös todella paljon kunnolla maustetusta ruuasta, joten tulisoossit pyörivät pöydän ympäri lähes jokaisella luonani tehdyllä aterialla. Bändin riveissä on tosiaan tapahtunut runsaasti vaihdosta parin viime vuoden sisällä. Tiivistäisittekö kaikille tynnyreissä ja luolissa asuville pitkätukille, minkälaisesta myllerryksestä on ollut kyse ja keitä The Hauntedin promokuvissa on nykyään nähtävillä. - Kun Anders (Björler, kitara), Per (Möller Jensen, rummut) ja Peter (Dolving, laulu) lähtivät bändistä, olimme Patrikin (Jensen, kitara) kanssa melko tyrmistyneitä. Lopulta kuitenkin teimme päätöksen, että tehtävämme on jatkuttava. Adrianilla ja Marcolla on molemmilla jo osansa bändin historiassa, joten he astuivat takaisin riviin todella sulavasti. Patrik vain yhtenä päivänä soitti heille ja pyysi heidät takaisin följyyn. P BRUTAALIUTTA, KIITOS nautin suuresti levyjen kansitaiteiden analysoinnista. Uuden lättynne kannesta voi tulkita useita eri merkityksiä. Ilmiselvin olisi kuvaelma pahuuden taakseen jättävästä Feenikslinnusta. Toisaalta lintuparven alla virnuileva pukumies saattaisi olla asianajaja tai liikemies, joka virneestään huolimatta palaa hitaalla liekillä kuvastaen näiden ammatinharjoittajien hidasta mutta varmaa tietä itsetuhoon. Onko artistilla itsellään jotain tiettyä näkemystä kansikuvan symboliikasta? - Enpä muuten ole varma. Tämän visuaalisen ilmeen suunnitteli hyvä ystävämme Diaz. Hän osaisi valottaa asiaa paremmin. Pidän tästä ilmeestä hyvin paljon. Loppujen lopuksi näiden asioiden tulkinta on sen verran subjektiivista, että antaa kaikkien tehdä omat päätelmänsä. Exit Woundsin musiikilliset vibat ovat puolestaan paluuta kokonaisvaltaiseen aggressioon. Nyt läiskitään thrashia naamalle. Kun pitää tämän mielessä, muutaman edellisen albuminne jatkumo osoittaa eräänlaiseen vuoronperäisyyteen. The Dead Eye (2006) tuntui verrattain kokeelliselta ja altsuilevalta levyltä. Versus (2008) palasi osaltaan vihaisemman pieksennän pariin, kun taas Unseen (2011) meni täysin omaan suuntaansa jopa progehtavien ja groove-pitoisten elementtiensä johdattamana. Nyt Exit Wounds palaa jälleen raastavamman mätön pariin, täydentäen neljän levyn mittaisen vuorottelun. Tuntuiko teistä tätä levyä tehdessä jo aikaisin, että nyt olisi jälleen suoraviivaisemman metallin aika, vai päätyikö pöydälle sessioiden jäljiltä thrashia kuin itsestään? - En koskaan tee ennakkosuunnitelmia, kun käyn kirjoittamaan ri?ejä. Tiettynä hetkenä syntyvä materiaali kuvastaa juuri sen hetken mielentilaa ja ajatuksia. Tällä kertaa ?ilikset vain sattuivat johtamaan rässäävämpään materiaaliin. Täytyy huomioida, että kirjoitin samaan aikaan biisejä uutta At The Gatesin albumia varten, joten vaikutteet saattoivat sulautua keskenään niiden välillä. Gatesin puolelle meni tosin mielestäni melodisempaa materiaalia, joten ehkä valitsin alitajuisesti brutaalimpaa tavaraa The Hauntedia varten. EI METALCOREA, KIITOS puhutaanpa parin uuden levyn biisin yksityiskohdista. Biisillä Trend Killer saitte mikrofonin varteen vieraaksi AmeSUE » 17 « NRO. 8 rikan konkari Testamentin suuren laulaja-päällikön, Chuck Billyn. Kun yhdistitte studiossa ensimmäistä kertaa hänen ja Marcon lauluraidat ja kuuntelitte yhdistelmän, kuinka vakavia vaurioita studiorakennuksen rakenteisiin syntyi? -Siitä tuli tosiaankin lopulta erittäin raskas raita. Chuck on mahtava laulaja. Kun yhdistimme hänen osansa Marcon vetoihin, tiesimme, että meillä on käsissä todellinen tapporalli. Nyt kun puhumme vielä tästä raidasta, niin onko mitään tiettyjä trendejä, joita haluaisitte tuhota sen soidessa taustalla? - On. Haluaisin tuhota hipsteri-liikkeen. Vuonna 1991 maailman kenties aliarvostetuin thrash metalbändi Dark Angel totesi, että ”Aika Ei Paranna”. Nyt 23 vuotta myöhemmin, te jatkatte tätä lohdutonta viestiä futuuriin toteamalla Exit Woundsilla, että ”Aika Ei Tule Parantamaan”. Kirjoititteko levyn Time Will Not Heal-kappaleen kuunnellessanne Dark Angelia, kun suorititte jonkinlaista ennustus-magiaa käyttävää rituaalia? - Aika ei vaan paranna. Se on karmaiseva, mutta väistämätön totuus. Onko albumilla löytyvän kappaleen Kill The Light inspiraationa toiminut TV-piirrettyjen historian katalin pohatta, Charles Montgomery Burns ja hänen auringonpimennystempauksensa? - Hehe, eipä oikeastaan. Vaikka olenkin todella innokas Simpsonien fani, niin sarja ei kuitenkaan ole ollut minulle musiikillisen inspiraation lähde. Miltä kiertuesuunnitelmanne Exit Woundsin tueksi näyttävät tällä hetkellä? Onko Suomella pikaista toivoa konsertti-iskusta? - Meillä on näkökentässä kolme Suomen keikkaa syyskuun lopulle, joten törmäiläänkö siellä? Niin kesähelteillä kuin niiden ulkopuolellakin kuluu tien päällä varmasti virvokkeita. Olen itse hyvin tehokkaasti fakkiutunut pienpanimo-oluiden kuluttajaksi. Etenkin kovassa kulutuksessa ovat tuhdit stoutit ja paahteiset portterit. Onko teillä tapana tehdä kiertueella oluen suhteen hyvin tiettyjä pyyntöjä vai tyydyttekö siihen, mitä saatavilla on? Silläkin uhalla, että se olis Budweiseria. - Meillä on keikkaraiderissamme yleensä erilaisia pintahiivaoluita, etenkin India Pale Aleja. Emme ole missään määrin olutharrastajia, mutta pidämme paljon erilaisten makujen kokemisesta ja yritämme saada mallasvirvokkeita sen mukaisesti. Jokaisesta itseään kunnioittavasta huvipuistosta löytyy kummitustalo, Haunted House. Olen kuitenkin usein miettinyt, että jos bändinne kokemuksien pohjalta rakennettaisiin hyvin tietynlainen kauhuasumus, The Haunted House, mitä sen sisuksista mahtaisi löytyä? - Se olisi varmaan suuri talo, jonka jokaisessa huoneessa soittaisi jokin viime vuosina menestyneistä metalcore-bändeistä. Se olisi hirvittävää. «
HAASTATTELU TEKSTI AKI NUOPPONEN KUVAT LEVY-YHTIÖ »NOUSEVA METALLIVAL » 18 « NRO. 8 SUE
AN AURINGON LLANKUMOUS Japanilainen Babymetal osoittaa luovalla hulluudellaan, kuinka metallin rajoja on tänäkin päivänä mahdollista hämmentää joka suuntaan. olme teini-ikäistä ja äärimmäisen valovoimaista tyttöä laulajina, suoritustasoltaan huikea nelihenkinen bändi taustalla ja suuntana metallimusiikki, jossa yhdistetään kaikkea mahdollista äärimetallin, melodisen metallin, konemusiikin, progen ja popin välillä. Vain Japanissa? Niin. Vain Japanissa. Viimeisen vuoden aikana Babymetal on edennyt paineaallon lailla koko maailmaan ja se, mikä saattaa ensin vaikuttaa monien silmissä ja korvissa yhden hitin ihmeeltä, osoittautuu viimeistään bändin musiikkivideoitten ja nimikkoalbumin myötä joksikin aivan muuksi. Koko Babymetalin ydin saattaa nimittäin aluksi vaikuttaa lähes vitsiltä, mutta pian on helppoa huomata, kuinka se ei ole lähelläkään sellaista. Valloittavan ydinajatuksen ympärille kun on rakennettu toinen toistaan menevämpiä kappaleita, joiden melodiat, kertosäkeet ja tarttuvuus pärjäisivät omillaan jopa ilman pinnalta söpöä kuorrutustakin. Kunhan Babymetalille antaa mahdollisuuden, voi nopeasti huomata olevansa täysin tämän hurmaavan audiovisuaalisen pommituksen pauloissa. K ALKURÄJÄHDYS babymetal sai alkunsa vasta muutamia vuosia sitten japanilaisen Sakura Gakui kykyryhmän kautta, mutta jo nyt äärimmäisen hyväntuulinen kolmikko Su-metal, Yuimetal ja Moametal ovat ehtineet Eurooppaan saakka ja ennen Saksan Kölnissä soitettua he pääsivät kertomaan, kuinka metallimusiikin pyörteisiin päätyminen on vienyt heidät mennessään nopeasti, vaikka rokkikuviot eivät tytöille kovin tuttuja olleetkaan ennen bändiin liittymistä. Su-metal: - Ennen Babymetalia emme tienneet länsimaalaisesta metallista juuri mitään, mutta nyt kierrettyämme ympäri maailmaa, saamme jatkuvasti ihmisiltä lahjaksi levyjä ja tietenkin uuden musiikin löytäminen on ihan huippua! Melkein kaikki hehkuttavat meille Metallicaa ja ovat ihmetelleet, onko edes mahdollista, ettemme Japanissa ole kuulleet heidän suurimpia hittejään, mutta nyt kaikki ovat pitäneet huolen siitä, että kuulemme Metallicaa ja muita huippubändejä. Kuten monet soittimiin tai mikinvarteen tarttuneet tietävät, riittää jo pieni kosketus bänditoimintaan herättämään innostusta kenessä tahansa. Jo muutama vuosi Babymetalin parissa on johdattanut myös sen jäseniä uusien harrastusten pariin. Yuimetal: - En ollut ennen Babymetalia miettinyt kauheasti soittoharrastusta, koska keskityin niin paljon laulamiseen ja tanssimiseen, mutta nyt minun on ollut pakko opetella kitaransoittoa ja toivottavasti se sujuu vielä joku päivä niin hyvin, että voin soittaa kitaroita levyllä asti! Kuin hetkeä myöhemmin, Babymetalin nuoret päätähtöset ovat parhaillaan kiertämässä ympäri maailmaa. Kulunut vuosi on vienyt bändiä ympäri Eurooppaa, Amerikkaa ja Sonispheren kaltaisia festareita, mikä on tietenkin ollut nuorille japanilaisille yhtä suuri kulttuurishokki, kuin Japani meille länsimaalaisille ensimmäisellä kerralla. Moametal: - Eurooppa on ollut ällistyttävä kokemus, koska aiemmin olemme käyneet vain muutamissa muissa Aasian maissa Japanin ulkopuolella, mutta emme koskaan aiemmin Euroopassa tai Amerikassa. Jos kukaan teistä on käynyt Japanissa, niin tiedätte varmasti, miten erilaisia jo pelkästään eurooppalaiset kadut, rakennukset ja ihmiset ovat aasialaisiin kaupunkeihin verrattuna. Puhumattakaan leivästä ja juustoista, joita ei meillä Japanissa ole juurikaan, vaikka ne ovat varmasti teille ihan itsestäänselvyyksiä! MINKÄ NUORENA OPPII... vaikka babymetalin uskomattoman tarttuvilla kappaleilla voisi päästä pitkälle jo yksinään, karistavat viimeistään huimilla koreogra?oilla kyllästetyt musiikkivideot ja keikat viimeisetkin epäilykset ryhmän kyvykSUE » 19 « NRO. 8 kyydestä. Tämä kaikki ei ole syntynyt vain yhdessä yössä, sillä Babymetalin jäsenet ovat olleet musiikkimaailman pauloissa jo vuosikausia ennen bänditoimintaan ryhtymistä. Su-metal: - Aloin harrastaa tanssia jo 9-vuotiaana ja tiesin jo alusta alkaen, etten tule harrastamaan vain perinteisiä tansseja, minkä sijaan halusin tehdä jotain enemmän. Jotain energisempää ja erottuvampaa! Vielä tänäkään päivänä pelkät keikat eivät riitä minulle. Harjoittelen ihan jatkuvasti, ennen keikkoja ja keikkojen välissä, koska rakastan tanssimista yli kaiken. Mitä enemmän olemme hullutelleet Babymetalin parissa, sitä enemmän yhä hienompia ideoita meille pulppuaa tulevaisuutta ajatellen. Babymetalin laulajat saattavat olla nuoria, mutta lavalla ollessaan heistä huokuu täydellinen ammattimaisuus, esitysten ollessa kaikesta energisyydestään ja spontaanisuudestaan huolimatta lähes virheettömiä. Tämä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, sillä kaikki kolme myöntävät edelleen hermoilevansa keikkoja ja musiikkivideokuvauksia. Yumetal: - Vaikka esiintymistä harjoittelisi kuinka, jännittävät keikat joka ikinen kerta! Ne pari viimeistä minuuttia ennen lavalle astumista tuntuvat ihan älyttömiltä, mutta kunhan hyppäämme lavalle, keikka alkaa ja yleisö hurraa edessämme, unohtuu jännitys samantien. Joskus tuntuu jopa siltä, etten muista keikasta mitään hetken sen jälkeen, ihan kuin olisin ollut jonkin ulkopuolisen voiman hallitsemana koko keikan ajan! Täysin kivuttomasti tämä kaikki ei ole kuitenkaan tapahtunut ja tytöt purskahtavatkin välittömästi nauramaan, kun utelen heiltä, miten ensimmäiset metallikeikat sujuivat esiintyjiltä, jotka eivät välttämättä olleet täysin tottuneet rokkimaailman tavaramerkkeihin ensi kertaa lavalle astuttuaan. Su-metal: - Paras keikkamuistoni on varmasti myös se kivuliain! Kun aloimme vetää keikkoja Babymetalin kanssa, en ollu kai ihan tottunut riehumiseen. Ensimmäisien keikkojemme jälkeen niskani olivat ihan jumissa kolme päivää, koska moshasin ihan väärin ja olin satuttaa itseäni pahasti! Tämäkin sattumus saatiin käännettyä meidän eduksemme, kuten saatatte huomata Head Bangya kappaleemme musavideolta! AINA TILAA UNELMILLE jo reilun vuoden aikana Babymetalin musiikkivideoita on katsottu Youtubesta kymmeniä miljoonia kertoja, bändi on nuorin Budokanin areenan loppuunmyynyt bändi, se on soittanut Iron Maidenin ja Metallican kokoisten bändien kanssa samalla lavalla ja valloittanut musiikinystäviä ikään, sukupuoleen ja musiikkimakuun katsomatta. Parhaillaan Babymetal elää myös yhtä unelmien täyttymystä. Harva japanilainen bändi voi nimittäin sanoa kiertäneensä Yhdysvalloissa Lady Gagan lämppärinä ja ei kovin moni länsimaalainenkaan artisti ole kyennyt samaan. Tytöt eivät edes yritä peitellä innostuneisuuttaan, kun utelen heiltä, miten he päätyivät Lady Gagan kyytiin. Su-metal: - Ehkä musiikkivideomme tai musiikkimme olivat tarpeeksi erikoisia, koska Lady Gaga itse otti meihin yhteyttä ja halusi meidät mukaan kiertueelleen Yhdysvaltoihin niin kovasti, ettei tämä antanut meille edes vaihtoehtoja. Eikä sillä, eihän meillä taida olla mitään tätä kiertuetta vastaan, onhan Lady Gaga yksi valloittavimmista artisteista koko maailmassa ja on älytön kunnia esiintyä tämän konserteissa! Jo maailmankiertueet ja Lady Gagan lämppärinä esiintyminen voisivat olla uran huipentumia monelle bändille, mutta Babymetalin ura taitaa tästä huolimatta olla vasta alussa. Jo nyt loppuunmyydyt konsertit ja valtavat yleisömassat suorastaan huutavat lisää, eikä Babymetal itsekään ole vielä tyytyväinen, bändin tähdätessä vielä suurempaan ilmiöön. Moametal: - Tietenkin kaikkein huipuinta olisi, jos meidän musiikkimme toimisi ensiaskeleena metallin kuuntelemiselle mahdollisimman monille, koska tämän musan kautta se ei ole mitenkään mahdotonta. Parastahan olisi se, jos me emme jäisi ainoaksi tämän tyyppiseksi bändiksi, vaan saisimme aikaiseksi kokonaisen ilmiön ja yhä rohkeampia bändejä ilmaantuisi enemmänkin levittämään söpömmän metallin riemukasta sanomaa! «
HAASTATTELU » INDIEROK TEKSTI JUULIA JAULIMO KUVAT LEVY-YHTIÖ METAL-F LA 20.9. THE CIRCUS, HELSINKI SUE » 20 « NRO. 8