ASTRID SW & THE DRUNK LOVERS : AN
BETTER THAN W AGES
UUSI ALBUMI KAUPOISSA 2.9.2009!
OSTA LEVY ENNAKKOON LEVYKAUPPA ÄX:STÄ NIIN SAAT LEVYN MP3-MUODOSSA ENNEN VIRALLISTA JULKAISUPÄIVÄÄ!
4.9. Stupido Shop, Helsinki · 9.9. YO-talo, Tampere 12.9 Korjaamo, Helsinki · 30.9. Klubi, Tampere 1.10. Klubi, Turku · 2.10. Monttu, Pori 30.10. Bar 15, Seinäjoki · 19.11. Suisto-Klubi, Hämeenlinna 20.11. Dynamo, Turku · 21.11. Blue Pool, Forssa
astridswan.blogspot.com www.myspace.com/astridswan www.johannakustannus.fi
SUE
» 3 « NRO. 8
TOIMITTAJALTA
TÄSSÄ NUMEROSSA » Uutiset.
04 TOIMITTAJALTA 06 NEWSFLASH
» Haastattelut.
10 12 13 14 15 16 17 18 MEW WILDHEARTS RÖDSÖGÅRDEN THE 69 EYES ASTRID SWAN ANATHEMA DISFEAR THEM BIRD THINGS
19 20 21 23 24 26 28 29 30 34 40 42
KAROSHI LOVERS TERHO REBOUND PRKL UUTISET JA SETÄJUSSINTUPA VIIKATE INSOMNIUM THUNDERSTONE JA CHTHONIC SOTAHUUTO PRKL ARVIOT ARVIOT ENSI-ILTAELOKUVA-ARVIOT QUIZON JA MONOSTI MUSIIKISTA
Sue #133 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena:
Jay Reatard WATCH ME FALL Gossip MUSIC FOR MEN Billy Talent III Maureen Tucker LIFE IN EXILE AFTER ABDICATION Slayer SHOW NO MERCY Wilco YANKEE HOTEL FOXTROT
» Arviot.
» OI MAHTAVA TOTEMI
Suomi on siirtynyt uuteen aikakauteen: rockmuusikoille on alettu pystyttää patsaita. Andy McCoyta esittävä puuveistos Pelkosenniemen torilla on siinä sarjassa Suomen ensimmäinen. No, tokihan Juice Leskisen pysti pystytettiin johonkin tamperelaiseen baariin jo aikoja sitten, mutta tuon sanataiteilijan lokeroiminen rockmuusikoksi on molemmille osapuolille yhtä loukkaavaa kuin sanoisi Tony Halmetta näyttelijäksi, runoilijaksi, kirjailijaksi tai kansanedustajaksi. Pelkosenniemi ei ole ainoa paikka, jonka pitäisi muotoilla itselleen turistirysä tunnetun rokkipoikansa kunnioittamisen nimissä. Teokset voisivat olla abstraktejakin, kunhan kiteyttäisivät olennaisen kohteestaan. Valkeakoskella syntyneen ikuisen ulkopuolisen, muusikko-kirjailija Kauko Röyhkän patsaan paikka olisi heti kaupungin taajamamerkin ulkopuolella. A.W. Yrjänän patsas Torniossa olisi kaikkien mielestä kaikessa massiivisuudessaan todella hieno mutta kukaan ei kehtaisi kysyä, mitä se esittää. Samuli Putron muistomerkki Raahessa voisi olla proosallinen tilataideteos. Se koostuisi tyhjänpuoleisesta talosta ja sadettajan tarpeessa olevasta tontista. Kuistilla olisi riippukeinu ja jos oikein huikenneltaisiin, sisällä talossa Putron näköispatsas seisoisi väkevästi sängyn edessä. Ville Valo on komea mies, joten hänestä tehtäisiin Helsingin Oulunkylään näköispatsas. Autenttisen vaikutelman aikaansaamiseksi se sijoitettaisiin tupakansavulla täytettyyn vitriiniin, josta sitä olisi vaikea erottaa. Hynynen taas ikuistettaisiin harmaaseen graniittiin näköispatsaaksi, joka läpi kulkisi miehekkyyttä symboloivan kirkkaan nesteen ikuinen virta. 22-Pistepirkon monumentti Utajärvellä olisi niin pieni, että sen nähneet ihmettelisivät, miksei siitä tullut paljon isompaa. Ja kyllä Tuomari Nurmiollekin tulisi vuoleskella joku mahtava totemi vaikkapa Helsingin kauan sitten kadonneeseen Kinaporiin. Enkä yhtään ihmettelisi, vaikka lähitulevaisuudessa pääsisi kumartamaan myös Eppu Normaalia, Tuomas Holopaista ja Ismo Alankoa. Veikkaan, että lähivuosikymmenten aikana rock-muusikoiden patsaita nousee eri puolille Suomea, ansioituneita tekijöitä tässä maassa nimittäin kyllä riittää. Patsaiden noustessa entisaikojen vastakulttuurin muuttuminen valtakulttuuriksi on kiveen hakattu tosiasia. Mutta minkä sille voi, että aikamme merkittävintä kulttuuria on pop-kulttuuri koko kirjossaan. Ari Väntänen Toimituspäällikkö
W ME 0 S.1
ILD EW S TH EART H . 12 S
69 HE S T E EY 4 S. 1
E AT IIK 4 V .2 S
Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Tero Heikkinen, Marika Honkatukia, Tuomas Jalamo, Kimmo Jaramo, Vesa Kataisto, Kiira Kolehmainen, Petri Kipinä, Jukka Kittilä, Minna Koivunen, Tuomas Kokko, Anna Lahokoski, Jussi Lahtonen, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Aku-Tuomas Mattila, Risto Mikkonen, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Mia Paavonen, Pau, Miki Peltola, Mika Penttinen, Jukka Taskinen, Teemu Purhonen, Tuomas Tiainen, Jarkko Tiusanen, Pirita Tiusanen, Taru Tuulia Tittonen, Volvo-Pete (ATK-huolto), Stefan Greijer. Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Toimitusjohtaja: Jukka Taskinen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 09 - 6813 2930 Email: miki@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2009 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Eerikinkatu 44 LH 3-4, 00180 HKI puh. 09 - 6813 2930 / 050 - 3316748
SUE
» 4 « NRO. 8
NEWSFLASH
UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI)
KUVA KIMMO NURMINEN
KUVA VESÄ HÄRKÖNEN
The Sounds saapuu joulukuussa Suomeen viidelle keikalle. Ruotsalaisbändi soittaa 15.12. Turun Klubilla, 16.12. Tampereen Pakkahuoneella/ Klubilla, 17.12. Oulun Teatrialla, 18.12. Seinäjoen Rytmikorjaamolla ja 19.12. Helsingin Kaapelitehtaalla. Placebo esiintyy Helsingin Jäähallissa sunnuntaina 15.11. Battle for the Sun -albuminsa tiimoilta maailmaa kiertävää yhtyettä lämmittelee australialainen Expatriate. Muse saapuu Suomeen The Resistance -kiertueellaan. Bändi esiintyy Helsingin Hartwall Areenalla lokakuun 22. päivänä. Les Paul menehtyi keuhkokuumeeseen elokuun 13. päivänä New Yorkissa. 94 vuoden ikään ennättänyt Les Paul on yksi sähkökitaran tärkeimmistä kehittäjistä. Hänen Gibson-yhtiölle suunnittelemansa Les Paul -kitara on Fender Stratocasterin ohella kenties maailman tunnetuin ja kopioiduin kitaramalli. Les Paul keikkaili säännöllisesti elämänsä loppuun saakka.
po -tribuuttilevy Pörsänmäen sanomat. Snoop Dogg konsertoi Helsingin Suvilahdessa 27.8. Rap-artisti ja monitoimibisnesmies julkaisee uuden levynsä pian Suomen-konsertin jälkeen. Jokunen vuosi sitten hajonneen Dead Moonin johtopari Fred ja Toody Cole tuovat nykyisen yhtyeensä Pierced Arrowsin Suomeen. Rumpali Kelly Halliburtonin täydentämä trio soittaa 7.9. Tampereen Klubilla ja 8.9. Helsingin Tavastialla. Lämmittely-yhtye on Läjä Äijälän hypnoottinen bluesduo The Sultans. Michael Jacksonin kuoleman johdosta peruuntuneet viitisenkymmentä Lontoon-konserttia saattavat käydä promoottorille kalliiksi. 17,5 miljoonan dollarin vakuutus ei korvaa tappioita, mikäli Jacksonin kuoleman katsotaan liittyneen huumeiden tai lääkkeiden laittomaan käyttöön. Jim Jones Revue -yhtye esiintyy Helsingin Bar Loosessa 28. ja 29.8. Thee Hypnoticsista ja Black Mosesista tutun Jim Jonesin bändi julkaisi syksyllä 2008 albumin, josta Mojolehti sanoi, että "Jos Little Richard olisi julkaissut tämän levyn, hän leuhkisi sillä vieläkin." Laulaja Layne Staleyn kuolemasta huolimatta uudelleen aktivoitunut Alice in Chains julkaisee uuden albumin syyskuun 30. päivänä. Black Gives Way to Blue -albumin tiimoilta tehtävän kiertueen ei ainakaan vielä tiedetä ulottuvan Suomeen. Kalifornialainen elektropop-yhtye Nite Jewel soittaa syyskuun lopulla ensimmäiset Suomen-keikkansa: bändi esiintyy 24.9. Turun Dynamossa ja 25.9. Helsingin Korjaamon Kulmasalissa. Helsingin-keikan Nite Jewel tekee Dinosauruxian ja Nightsatanin kanssa. Beastie Boysin Adam Yauch on sairastunut syöpään. Miehen toipumisennuste on hyvä, mutta yhtyeen uuden Hot Sauce Committee Part 1 -levyn julkaisua on jouduttu siirtämään syyskuusta hamaan tulevaisuuteen.
» TURKU HÖYRYÄÄ!
Turussa on syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna kaksi indie-henkistä tapahtumaa. Höyryturbiini-festivaali järjestetään 4.-5. syyskuuta Turun TVO:lla ja S-Osiksella. Fullsteam Back in the MF Turku -tapahtuma puolestaan tuo Fullsteam-levy-yhtiön bändejä Turun Klubille perjantaina 4.9. Wildpunch Agencyn organisoimassa Höyryturbiinissa esiintyy perjantain ja lauantain aikana yhteensä 12 yhtyettä. Sisäfestivaalin pääesiintyjiä ovat 22-Pistepirkko, Pintandwefall, So Called Plan sekä Sweatmaster. Ulkomaanvahvistus on ruotsalainen garagerockyhtye Sonic Negroes. Höyryturbiinissa soittaa bändejä, joiden musasta ja asenteesta me tykätään. Tänä vuonna käytössä on kaksi lavaa ja bändit ovat hivenen tunnetumpia, mutta yhtä loistavia kuin viime vuonnakin, kertoo Wildpunch Agencyn Tomi Reväsmäki. Fullsteamin tapahtuman esiintyjät ovat Disco Ensemble, Lapko, Rubik, Damn Seagulls, Jaakko & Jay, Cosmobile ja Downstairs. Me halutaan pitää hyvät bileet. Tämä on myös hyvä tapa esitellä bändien nykykuntoa yleisölle yhdellä kertaa. Tietenkin on myös kiva tavata oman tallin bändit. Koko Fullsteamin väki tulee paikalle, kommentoi Fullsteamin Johannes Kinnunen. Millaisia ajatuksia tapahtumien osittainen päällekkäisyys herättää järjestäjissä? Harmi, että kahdet samanhenkiset bileet osuvat samalle päivälle, Kinnunen manaa. Me ollaan suunniteltu tätä Fullsteam-iltaa jo kuukausia, emmekä tietenkään voi omia kemuja siirtää vain siksi, että joku toinenkin taho on päättänyt järjestää ohjelmaa samalle illalle. Taloudellinen tuho Höyryturbiinissa on selviö, joten ei se meissä minkäänlaista paniikkia herätä, Tomi hekottaa. Lähinnä harmittaa, ettei pääse itse paikalle, sillä Klubilla näyttää olevan hyviä bändejä. Onpahan ainakin Turussa hyvä tarjonta kyseisenä viikonloppuna, Kinnunen päättää. Toivotaan, että molemmille riittää kävijöitä. HÖYRYTURBIINI S-Osis ja TVO, Rehtorinpellonkatu 4-6, Turku Pe 4.9. Sweatmaster, Pintandwefall, The Heartburns, Mystons, Half Apple La 5.9. 22-Pistepirkko, Moses Hazy, So Called Plan, Sonic Negroes (SWE), Rozzy Randall & The Roller Bastards, Tattoos & Leather, Mangoo FULLSTEAM BACK IN THE MF TURKU Klubi, Humalistonkatu 8, Turku Pe 4.9. Disco Ensemble, Lapko, Rubik, Damn Seagulls, Jaakko & Jay, Cosmobile, Downstairs
Tansanialainen Andrew Ashimba esiintyy Teho Majamäen kokoaman ja johtaman yhtyeen kanssa 19.8. Helsingin Club Libertessä, 20.8. Turun Klubilla ja 21.8. Tampereen Telakalla. Pauli Kallion ja Ville Pirisen Ornette Birks Makkonen -sarjakuvan ympärille koottu näyttely on esillä Helsingin Elielinaukion Kirjasto 10:ssä 10.9. saakka. Esillä ja myytävänä on sarjakuvaan liittyvien tussitöiden ohella muitakin kuvia. Pitkä kuuma kesä -festivaalillakin esiintynyt folkpunk-artisti Frank Turner palaa Suomeen joulukuussa. Hän esiintyy taustabändinsä kanssa Helsingin Tavastialla 7.12. Hardcorepunk-bändi Million Deadista soolouralle siirtynyt Turner julkaisee kolmannen sooloalbuminsa syksyllä. Kansantaiteilija Jaakko Teposta on tehty musikaali. Freedex Tuotannon ja Provisual Oy:n tuottama ja Janne Virkkusen ohjaama Onnen kerjäläiset -musikaali lähtee Suomen-kiertueelle 26.11. Tampere-talosta. Syyskuussa ilmestyy Jaakko Tep-
HUIKEA DEBYYTTIALBUMI!
CD ja DOWNLOAD
kaupoissa 26.8.
SIS. HITIT "MITÄ TAPAHTUI HOKKASEN TIMOLLE?" JA "KUKAAN EI KOSKAAN"
SUE
» 6 « NRO. 8
HAASTATTELU
TEKSTI TERO HEIKKINEN KUVA SONYBMG
Suomessakin suurta suosiota nauttiva tanskalainen Mew on julkaissut odotetun uuden albuminsa. Laulaja Jonas Bjerre kertoo uutukaisen tekoprosessista kotikaupungissaan Kööpenhaminassa.
SUE
UUDELLA MAAPERÄLLÄ
» 10 « NRO. 8
» LUMISADETTA KESKELLÄ KESÄÄ
Kokkolalaisesta lähiöstä lähtenyt Rödsögårdenin debyyttiä ei alun perin pitänyt julkaista. Kun se kuitenkin päätettiin julkaista, Rubik vei siltä nimen.
ödsögårdenissa koskettimiakin soittavaa kitaristivokalisti Tony Fredlundia jännittää. Mielessä pyörivät menneet ja tulevat keikat sekä esikoislevy, joka alkuperäisestä ideasta poiketen saa kantaa vain yhtyeen nimeä. Levyn nimeksi piti alun perin tulla Follow Us to the Edge of the Desert, mutta Rubik vei sen meiltä. Tai ne siis sattuivat uudella levyllään julkaisemaan samannimisen kappaleen. Ja me kun ajateltiin, että ei kenelläkään varmasti ole sen nimistä albumia tai kappaletta. Itse asiassa meidän ei alun perin pitänyt edes tehdä levyä julkiseen levitykseen. Saamamme kritiikki oli niin kovaa, että idea ei tuntunut hyvältä. Mutta nyt levy on tehty ja siltä löytyy materiaalia aika laajalla skaalalla viimeisen viidentoista vuoden ajalta. Millainen teoksesta sitten tuli, kun sen tekeminen on ollut näinkin hankalaa? Se on aika rehellinen levy. Siitä
HAASTATTELU
R
kuulee miten me soitetaan, tai siis ne biisit kuulostaa meiltä. Se tulee erityisen hyvin esiin levyn toiseksi viimeisessä kappaleessa. Levyhän on ollut valmis jo noin vuoden. Kannet ovat hieman viivästyttäneet julkaisua, ja promokuvatkin piti ottaa kolmeen kertaan. Hetkinen, kuulostaa kalliilta. Kolmeen kertaan? Ja levy-yhtiö Warner maksoi mukisematta? Joo. Kaikki kuvat olivat kyllä hyviä, mutta ei kuitenkaan sitä, mitä me haettiin. Oli ihan meidän oma vika, kun ei osattu selittää mitä halutaan. Ei meillä ollut mitään stailausta levy-yhtiön puolelta eikä mitään sellaista. Olisi ehkä pitänyt olla! Lauseet saatetaan loppuun naurulla, minkä jälkeen laulaja vakavoituu hetkeksi. Me nauhoitettiin levy itse. Sillä
TEKSTI TARU TUULIA TITTONEN KUVA MIIKA SAKSI
22.8. BELLY, HELSINKI
on muuten sen niminen biisi kuin Love. Mietittiin, että jos koskaan voi antaa niin kornia nimeä biisille, niin nyt. Mutta se sopii siihen! Oltiin toissapäivänä Semifinalissa lämmittelemässä Traffic Islandia ja selvisi, että sillä on samanniminen kappale. Meillä oli sillä keikalla lavalla seitsemän televisiota. Kaikista tuli staattista kohinaa. Meistä oli hauskaa tuoda lumisade keskelle kesää. Kierrätyskeskuksesta ei suostuttu antamaan lainaan kuin yksi telkkari, loput saatiin tutuilta. Olikin sitten kunnia-asia viedä se yksi ta-
kaisin roskalavalle seuraavana aamuna. Rödsögården on jo lämmitellyt Simply Rediä suurella Hartwall Areenalla. Mistä näin hyvän lähdön saanut yhtye haaveilee? Musta oli yllättävää, että meidät valittiin lämmittelemään Simply Rediä. Oli se tietysti hienoa, mutta ei me mun mielestä olla samaa genreä ja vedetä samaa yleisöä keikoille. Mikähän sielläkin oli keskiikä? Viisikymmentä? Unelmahan olisi tottakai täyttää areenat, saada joku satakaksikymmentätuhatta yleisöksi vaikka jossain Brasiliassa. Mutta jos totta puhutaan, niin jos olisi sellaisessa
22-Pistepirkko-asemassa, missä voisi soitella pieniä klubikeikkoja ympäri Eurooppaa, niin se olisi hienoa. Lopuksi Tony kertoo jotain, joka saa meidät palaamaan vielä kerran Rödsögårdenin tarinan alkuun. Olin aikoinaan kaverini luona joissain juhlissa, kun löysin hänen levyjensä joukosta U2:n Achtung Babyn. Sen kannet olivat niin mielenkiintoisen näköiset, että päätin pistää sen soimaan ja huh! Siinä sitä sitten oltiin. Siitä alkoi salainen palo sen yhtyeen musiikkiin. Olin aluksi kaappifani. Kaiken sen punkin ja black metallin jälkeen kävikin sitten näin. «
F u l l st e a m A g e n cy, S u e j a T h e Vo i c e yl p e i n ä e si t t ä vä t :
Liput 33e +mahd. toimituskulut. Ennakko: Tiketti. K-18
R KU BI 15.12.2009, TU RKU , KL U B I
((S WE )) S WE
1 6 .1 2 .2009, TAMPE RE , PA KKA H U ONE & KL U BI
Liput 30e +mahd. toimituskulut. Ennakko: Tiketti & Lippupalvelu. S / K-18 Liput 32e +mahd. toimituskulut. Ennakko: Tiketti & Lippupalvelu. Ovelta 35e. K-18 Liput 30e (Selmun jäsenet 28e) +mahd. toimituskulut. Ennakko: Tiketti, Lippupalvelu, Seinäjoen Ravintola Amarillo, Seinäjoen Coffee House & Selmu ry. S / K-18 Liput 35e +mahd. toimituskulut. Ennakko: Tiketti & Lippupalvelu. Ovelta 38e. S / K-18
WWW. M YS PA C E . C O M / T H E S O U N D S W W W. F U L L S T E A M A G E N C Y. C O M
17.12.2009, OU L U , TE ATRI A
.12.2009, NÄ J O KI KORJ AAMO 1 8 .1 2.2009, SE I NÄJ OKI , RY TMI KO R J A A MO 9.12.2009, H E KA A PE H DAS 1 9 . 12.2009, HE L SI NKI , KAAPE L I TE HDA S
SUE
» 13 « NRO. 8
Johnny Lee Michaelsin ja Hiili Hiilesmaan kanssa tehtynä tämä levy ois kuulostanut samalta kuin pari edellistä. Ei ois luultavasti saatu siitä konseptista enää mitään uutta irti. Me ollaan todella tyytyväisiä niihin edellisiinkin, mutta haluttiin hakee vähän jotain tuoreutta, selvittää Jussi.
mutta eihän sitä palkatakaan istuun sun viereen baariin ja kehumaan kuinka hyvä sä olet.
"Miks tässä pitäis alkaa riiteleen?"
laulaja jyrki69 kommentoi aiemmin, että Back in Blood on ennen kaikkea levy faneille. Bazie kertoo, että levy on teemallisesti sellainen, josta fanit luultavasti diggaavat. Me ollaan Helsingin vampyyreita ja täähän on sitä kamaa ihan läpeensä, hymyilee Jussi. Sanoituksellisesti ja teemallisesti tää on ehkä sitä mitä jengi odottaa, mutta ei tätä musaa ole tehty muiden toiveiden pohjalta. Tää on matskua, josta me itse ollaan ihan fiiliksissä. Levyllä on monia tarttuvia biisejä, jotka jäävät heti päähän soimaan. Bazie myöntää, että sellaista meininkiä on vähän haettukin, mutta eihän sitä koskaan voi tietää mikä loppupeleissä toimii. Mies korostaa, että uusien biisien soittamisessa oli haastetta, koska melkein kaikki kosketin- ja jousikuorrutukset jätettiin pois. Eli kaikki oli enemmän kiinni bändisoitosta ja kitarat saivat suuremman roolin kuin aikaisemmin. Mä soitan Dead Girls Are Easy -biisissä enemmän kuin koko edellisellä levyllä, heittää Jussi. Mutta tää levy on ennen kaikkea niille vanhoille hardcore-faneille, jotka on toivonu vampyyrimeininkiä ja vaarallisuutta. Sitä riittää enemmän kuin parilla edellisellä. Mikä nyt on vaarallista ja mikä ei, mutta särmää siinä ainakin on. Ja enemmän eloa!, nauraa Bazie. Fanien uskollisuudesta ja pitkäjänteisyydestä kertoo myös se, että bändin suosio on noussut tasaisesti koko ajan. Jussi pitää tilannetta erittäin hyvänä. Vaikka tää levy ei myis yhtään kappaletta niin en usko, että meidän taru ois lopussa. Eri asia on niillä, joiden eka levy myy triplaplatinaa, mutta toka ei enää kelpaakaan jengille. Niiden tarina on sit siinä. Meillä on onneks paljon faneja, jotka on seuranneet meitä vitun kauan. Ei oo mitään väliä, soiko biisit MTV:llä. Suomessahan me ollaan aika mainstreamia, mutta muualla underground- ja kulttibändi. Meidän homma ei perustu eikä kaadu siihen tuleeko sinkkuhittejä, toteaa Bazie. Jos fanit ovat sitoutuneita ja uskollisia The 69 Eyesille, sitä ovat myös bändin jäsenet. Kokoonpanossa ei ole ollut mitään muutoksia pariinkymmeneen vuoteen. Jussi toteaa heidän salaisuutensa olevan se, että kaikki haluavat tehdä tätä hommaa, koska se on "jännää ja mageeta". Me tehdään musaa ja on nasta seikkailla ympäriinsä. Miks tässä pitäis alkaa riiteleen keskenään? En tiedä, hajoisko bändi jos ois pari biljoonaa tilillä. Niinhän se yleensä menee, että jos ei huumeet tai tyttöystävät, niin sit raha hajottaa bändit. Me ollaan niin erilaisia hahmoja, ettei tuu isoja egoristiriitoja. Kaikille on oma paikkansa, myhäilee Bazie. Yritämme yhdessä miettiä toista bändiä, joka olisi toiminut samalla kokoonpanolla näin pitkään, mutta emme keksi. Yhtyeen sisällä ei ole edes mietitty, voisiko jäljelle jäänyt nelikko jatkaa jos joku eroaisi. Jussi epäilee, ettei se olisi mahdollista. Oishan se varmaan aika vaikee korjata tätä yhtälöä. Meidän viiden välillä on aikamoinen kemia. «
HAASTATTELU
TEKSTI MIKI PELTOLA KUVA VILLE AKSELI JUURIKKALA
"Sähän osaat soittaa!"
tuottajaksi valikoitui amerikkalainen Matt Hyde. Valinta oli helppo, sillä mies oli samoilla linjoilla bändin kanssa eli halusi tehdä kunnon rock- ja bändilevyn. Joo, Hyde oli meille vähän niinku Rick Rubin, joka laittoi mm. The Cultin ojennukseen. Otettiin rönsyilyt ja sokerit pois päältä ja keskityttiin ytimeen, eli biiseihin ja nimenomaan soittoon, toteaa Jussi. Nykyään on ihan helppo tehdä levy, jolla on täydellistä soittoa. Siinä on kuitenkin se hiuksenhieno raja, että miten saadaan se särmä ja eloisuus sinne. Matt sanoi, että kaks edellistä levyä on hyvin tuotettu, mutta meidän pitää löytää nyt joku uus lähestymistapa. Haettiin sitten vähän asennetta meidän vanhemmilta levyiltä, esimerkiksi Blessed Beltä, joka oli Mattin suosikki meidän tuotannossa, jatkaa Bazie. Herra Hyde ei ole mikään turha jätkä, sillä miehen meriittilistalta löytyy mm. Slayerin God Hates Us All sekä Monster Magnetin Powertrip. Jussi naureskelee, että tyypille, joka on tuottanut Slayerin levyn on turha vittuilla. Slayer ei tee lepsujen tissiposkien kanssa levyjä! Bändi pakkasi kamansa ja lensi Los Angelesiin Hyden omalle studiolle. Heti studiosession alkupäivinä paljastui karuja totuuksia nykypäivän musiikkimaailmasta: jos bändin jätkillä ei soitto suju, otetaan tilalle ammattilaisia. Jussi oli hieman ihmeissään, kun Hyde totesi, että tästähän tulee helppoa, kun mies osaa soittaa. Tuottaja sitten paljasti, että hänellä oli jo valmiiksi katsottuna toinen rumpali, jos svengi ei olisi oikein lähtenyt. Tämä on kuulemma hyvin yleistä. Siinä murskaantu aika monet illuusiot. Ei nyt ole mun asia niitä tässä nimetä, mutta on aika monta kovaakin levyä, jossa on jäbät kuvissa ja krediiteissä, mutta ne ei kuitenkaan soita sillä levyllä. Olin vähän äimänä, että pitääkös tässä nyt olla otettu, ku saa soittaa The 69 Eyesin levyllä?! Matt oli vaan, että kyllä sun kandee olla. Onneks me muutkin saatiin itse soittaa omat osuutemme vaikka olihan se varamies mullekin jo katsottuna, nauraa Bazie. Vaikka Hydella tinkimätön linja olikin, ei hän halunnut puuttua kaikkeen vaan keskittyi siihen, että sai soiton toimimaan ja meiningin kohdalleen. Tuottaja jopa matkusti talvella Suomeen kuuntelemaan bändin treenejä ja sovittamaan biisejä. Lennätettiin Amerikan-mies loskaan värjöttelemään, naureskelee Jussi. Soundtrack-studiolla vedettiin tosi pitkiä päiviä, ja Matt kertoi, mistä diggaa ja mistä ei. Muutamista biiseistä oli olemassa popimpia ja eurooppalaisempia versioita, mutta tuottaja totesi, että "I hate that fucking europop shit!". Joo, se halus enemmän 70-luvun AC/DC:tä ja Kissiä, kertoo Jussi. Matt pisti meidät aika lujille,
» SEIKKAILU JATKUU!
The 69 Eyesilla on 20 vuotta takana, ja kaikki on edelleen jännää ja mageeta. Ja mikä parasta, bändi sai itse soittaa omalla levyllään.
Vittu, ku on mustahipiäisiä jätkiä!, huudahtaa rumpali Jussi69 pyöritellessään käsissään uutta The 69 Eyes -albumia Back in Blood. Mies kertoo näkevänsä valmiin paketin ensimmäistä kertaa. Mutta on nää kannet hienot! Nää teki sellanen tosi bad ass -jäbä ku Estevan Oriol. Se on tehnyt kansia mm. Cypress Hillille. Jos ei mieti musaa vaan kattelee niitten levyjen kansia, niin nehän on ihan goottirokkia, pääkalloja ja vastaavaa. Se oli ihan Kummisetänä siellä ku käytiin tapaamassa sitä ja sanoi ettei tee ikinä duunia muille ku frendeille tai perheelle. Mutta se diggas meistä skandinaavisista valkonaamoista! Vaikka kannet ovatkin tummanpuhuvat, on musiikkipuoli rokimpaa kuin vuosiin. Kitaristi Bazie toteaa, että se oli tarkoituskin. Vaihdettiin tuotantotiimiä.
SUE
» 14 « NRO. 8
» KAHVILOISTA KAPAKOIHIN LEIKKIMÄÄN
Astrid Swanin demoajoista on kulunut kymmenen vuotta. Syyskuussa ilmestyvällä kolmannella pitkäsoitolla Better Than Wagesilla soittaa kokoonpano nimeltä The Drunk Lovers.
HAASTATTELU
V
uonna 2005 julkaistun Poverina-esikoisalbumin tiimoilta Astrid Swanille aseteltiin kotimaassamme kiireen vilkkaa laulajalauluntekijän viittaa. Uuden levyn myötä sitä viittaa pitääkin venyttää koko yhtyeelle. Kuulostaako hankalalta? Astrid kertokoon itse, mitä julkaisu pitää sisällään. Better Than Wages on edellisiin verrattuna bändilevy. Sen biiseissä on haettu sellaista indieltä kuulostavaa klassista poppia. Levyn äänitys meni tosi kivasti. Olen yleensä ollut studiossa yksin, mutta nyt halusin koko bändin sinne yhtäaikaa. Meillä oli ja on logistisia ongelmia, kun puolet bändistä on Iisalmessa, kitaristi on Ruotsissa ja itse asun Helsingissä. Harjoitukset ennen nauhoituksia jäivät kyllä vähiin. Miltä valmis hengentuote kuulostaa omiin korviin, luihin ja ytimiin? En kuunnellut levyä, kun sitä loppumetreillä viilattiin. Sitten kuuntelin levyn ystävieni kanssa
juoden rommia. Se kuulosti todella hyvältä. Suosikkijutut vaihtelevat koko ajan, mutta Misfit- ja Finland in November -biisien lyriikoista olen ylpeä. On vaikeaa kirjoittaa simppeli biisi kirjoittaen samalla itselleen mielenkiintoista ja tuoreena säilyvää laulettavaa. Minulle on aina haastavampaa kirjoittaa yksinkertaista. Monimutkaisen kirjoittaminen sujuu paljon helpommin. Vuoden takaisen Spartan Picnic -levyn mustatukkainen nainen on nyt blondi. Uudella singlellä meininki on vastaavasti entistä valoisampaa. Joo, uudella sinkullahän kehoitetaan tavallaan ulkoilemaan, Astrid nauraa pilke silmissään. Spartan Picnic on vakava levy, jolla tutkin miten verille voin itseni paljastaa. Sille tuli paljon aggressiivisia ja
TEKSTI TARU TUULIA TITTONEN KUVA VARPU ERONEN
KE 9.9. YO-TALO, TAMPERE
negatiivisia juttuja. Nyt on kevyttä ja hauskaa, hiuksetkin vaaleni! Blondeilla on hauskempaa! Päätin myös antaa uuden levyn tiimoilta tehtävät haastattelut kapakoissa enkä kahviloissa, jotta välttäisin "neito siemaisee kupistaan hieman maitokahvia"-lauseet. Olen päässyt Cafe Kafkasta Bar Looseen. Kovin kauas en ole siis ehtinyt. Seuraa lisää naurua samalla, kun neito siemaisee kupistaan hieman cappuccinoa. Se tumma tukka oli muuten kampausvahinko, joka sitten sopikin siihen levynkanteen. Mulle on tosi tärkeää leikkiä ja tehdä mokia. Sanon aina bändin pojillekin, että parempi tehdä sellaista
mitä katuu kuin sellaista mitä on jo tehty. Aiemmin tehty on tylsää! Alakerrasta kantautuu pätkä illan keikkaan valmistautuvan Pelle Miljoonan miljoonasti soineesta hitistä Moottoritie on kuuma. Astrid Swanilta se kirvoittaa muistoja lapsuudesta. Pellestä tulee mieleen isän Ckasetit ja se kasettisoitin, missä myös Hassisen Kone soi usein. Ja tietysti se, kun noin kuuden vanhana rupesin nauhoittamaan omia radio-ohjelmia isän kasettien päälle. Tein ohjelmat, mainokset sekä biisit itse. Haastatteluissa madalsin ääntäni voidakseni puhua molempien roolit. Kun jokin aika sitten kuuntelin yhtä niistä kaseteista, huomasinkin äänittäneeni sen Nick Draken päälle. Sieltä voi vä-
listä kuulla, kun Nick laulaa. Lapsuudesta hetkeksi tulevaisuuteen: mitä Jose Gonzalesinkin kanssa keikkoja tehnyt ja loistavaa kritiikkiä edellisillä julkaisuillaan nauttinut Astrid toivoo tulevaisuudelta? Onpa jännää miten sitä ei ole tuotakaan ajatellut noin. Pitäisi kai muistaa arvostaa enemmän omia juttujaan. Tiedän toki, että olen saanut hyvän vastaanoton aiemmilla levyillä. Tulevaisuudelta toivoisin, että saisin soittaa näiden samojen ihmisten kanssa, sillä bändin vaihtuvuus on ollut kova. Lisäksi tietysti toivoisin, että levyjä ja keikkoja myytäisiin sen verran, että bändi voisi elää tällä eikä tarvitsisi tehdä samalla sataa miljoonaa muuta juttua. «
SUE
» 15 « NRO. 8
» ELÄMÄN EPÄNORMAALI PUOLI
Disfear on kääntynyt d-beatista moottoritietä ylittävän hirven lailla ryskivän, räkäisen, hevisooloilla ja rokkikertosäkeillä maustetun ruotsimökän suuntaan. Suomenkiertue lähestyy.
HAASTATTELU
T
avoitan kitaristi Björn Petterssonin puhelimitse kotoaan. 15-vuotiaana Disfearin perustanut mies näkee punk-piirien muuttuneen 20 vuodessa. Kun ikää on tullut ja on kasvanut ihmisenä, scene näyttää erilaiselta ja asiat hahmottaa eri perspektiivistä. Musiikin lataaminen on muuttanut kuvioita. Internet toi musiikin helpommin saataville. Aloittaessamme me vaihtelimme c-kasetteja keskenämme. Merchandise- firmoja on nykyään paljon enemmän, koska jengi käyttää rahansa oheiskrääsään levyn sijasta. Punkin erilaiset suuntaukset tulevat ja menevät. Trallpunkiksi kutsumamme melodisempi sortti oli yhdessä vaiheessa todella suosittua. Se houkutteli ihmisiä hardcoren pariin ja ympyrät kasvoivat hetken aikaa. Vaikka basisti Henrik Frykman on ollut Disfearissa hyvin varhaisesta vaiheesta lähtien, Björn on Disfearin ainut virallinen alkuperäisjäsen. Nykyisin Disfearissa ki-
taroi myös Entombedin Uffe Cederlund. Emme missään vaiheessa etsineet toista kitaristia. Misanthropic Generation -albumin aikoihin Euroopan-kiertueella Entombedin ja Ninen kanssa tuli Uffen kanssa puheeksi, että hän voisi soittaa kanssamme keikoilla jonkin biisin. Kokeilimme sitä ja tuntui heti että tämä on se suunta, johon meidän täytyy kehittyä. Muutoksista suurin on tietysti ollut vokalistin vaihto. Jeppe Lerjerud lopetti vuonna 1998. Sen jälkeen Disfearin nokkamiehenä on toiminut jokapaikanhöylä Tomas Lindberg, jonka rykimiä vokaaleita löytyy At the Gatesin ja Disfearin lisäksi yhtyeistä kuten Skitsystem, Lock Up sekä The Great Deceiver. Henkilötasolla vokalistin ja muiden jäsenten vaihdon välillä ei ole niinkään eroa. Mutta toki nok-
TEKSTI KIIRA KOLEHMAINEN KUVA RIKARD LAVIN
TO 10.9. LUTAKKO, JYVÄSKYLÄ
kamies on aina nokkamies. Persoonalla ja karismalla on suuri vaikutus yhtyeen saadessa uudet kasvot. Björn Petterson kertoo, että koska Disfearin jäsenten elämäntilanteet ovat muuttuneet, aikaa musiikille ei ole yhtä paljon kuin ennen. Meillä on lapsia ja töitä, normaalit elämät. Työskentelen erikoishitsaajana. Firmamme tekee putkihommia lääketehtaissa ja asentaa prosessointilaitteistoja puhdastiloissa. Pidän kovasti työstäni enkä lopettaisi sitä keskittyäkseni musiikkiin. Ei siitä tulisi mitään. Bändi on enemmänkin harrastus. Kitaristin mielestä on oleellista pitää langat omissa käsissä ja hom-
ma harrastepohjalla. Yritämme pitää huolen siitä, ettei homma mene liian intensiiviseksi. Emme tee asioita, joihin ihmiset ylipuhuvat meitä, vaan asioita, jotka haluamme ja ehdimme tehdä. Yritämme hoitaa mahdollisimman monet asiat itse tai kavereiden kanssa. On turhauttavaa, jos ei pysty kontrolloimaan omia asioitaan. Näistä syistä otimme omalle kontollemme Live the Stormin (2008) vinyylipainoksen uuden erän julkaisun. Relapse teki siitä älyttömän pienen painoksen siihen nähden, että olemme nimenomaan vinyylejä myyvä yhtye. Pitkänpuoleiset levytysvälit selittyvät samoilla syillä. Harrastuspohjalta toimiminen on yksi syy. Tärkeintä on kuitenkin,
että tahdomme keskittyä laatuun määrän sijasta. Emme tee levyjä sen mukaan milloin joku haluaa tehdä bändillämme rahaa. Asumme eri kaupungeissa, joten pelkästään logistiset seikat ovat luku itsessään. Ja vielä ruotsalaisen d-beatin hyvyydestä: Discharge on d-beatin kummisetä, mutta Anti Cimex asetti riman ruotsalaiselle d-beatille ja toimi innoittajana monille. Toivon että tuloillaan on uusi sukupolvi dbiittereitä. Suomalainen punk ja dbeat ovat kyseisen genren parhaimmistossa. Oletko sukua Anti Cimexin Joakim Petterssonille? En. Hän on itse asiassa ainut Anti Cimexin jäsen, jota en ole tavannut. «
CD & DOWNLOAD
SAATAVINA KAIKISTA ITSEÄÄN KUNNIOITTAVISTA KAUPOISTA WWW.MEWSITE.COM
UUDET MEW-PAIDAT NYT MYYNNISSÄ
SUE
» 17 « NRO. 8
» TYÖVOITTO
HAASTATTELU Hullut japanilaiset konttorirotat juoksevat oravanpyörässään niin että henki lähtee. Laiskaksi ei voi haukkua suomalaisbändi Karoshi Loversiakaan. Uraohjus työsti ensilevyään jo puolivuotiaana, ja jatkoa on luvassa syksyllä.
O
malla tavallaan Karoshi Lovers meni ns. saranapuolelta sisään marssiessaan studioon vasta kourallinen keikkoja takanaan, mutta panostus kannatti. Alkuvuodesta 2008 julkaistu The Revolution is Over -debyytti poiki kosolti keikkoja sekä jakelusopimuksen Saksaan. Kuluvan kesän kauneimmat kuukaudet orkesteri on äänittänyt syyskuussa julkaistavaa kakkosalbumiaan, joka kantaa nimeä Death Pop. Kolmihenkisen kokoonpanon muodostavat vokalisti-kosketinsoittaja Ms. Stress, rumpali Joy-R sekä haastatteluja karttava kitaristi-laulaja Kid Karoshi. Trio yhdistelee musiikissaan estottomasti glam-kitarointia, koskettimia ja diskopoljentoa. Lähtökohtana bändiä perustettaessa oli luoda vahva oma saundi, joka yhdistäisi osin rönsyilevänkin biisimateriaalin. Monet tuntuvat tekevän levyjä sapluunalla, on se sitten rockabilly-vaikutteista black-metallia tai jonkun sorttista emo- sitä tai tätä. Ja jos se pikkuisenkin muut-
tuu, niin pitää perustaa uusi sivuprojekti. Meidän kokeiluista ja levyiltä löytyy jos jonkinlaista vetoa, Joy-R summaa. Edeltäjäänsä verrattuna Death Pop lupailee rivakampaa poljentoa ja piirun verran popimpaa ilmaisua. Kimmokkeen tähän on PE 11.9. antanut keikoilta saakierrosta lisää. tu asiakaspalaute: väki BAR LOOSE, Jos musiikkia luonHELSINKI nehtiikin eklektisyys, tanssii, kun biisi potkii. Samalla mahtiponon Karoshi Loversin tista teatraalisuutta on konsepti vahva ja yhteruuvattu pienemmälle. Linäinen. vesoiton pohjalle rakentuviin bii Pop-musiikki on formaattien seihin on studiossa puhallettu uuttaidetta, toteaa Joy-R. ta eloa tuottaja Rami Helinin avusTyöperäistä äkkikuolemaa tartuksella. koittava "karoshi"-termi tulee pa Ei ole millään muotoa kriisipatologisen työkulttuurin Japanislaverin paikka, jos biisissä on tunta. Karoshit eivät ole työn vaan uunistettava laulumelodia. Esimerden talouden sankareita: työnarkiksi uuden levyn Powernap-kapkomaaneja, joille voimatorkut ovat pale oli alkujaan Boomhauer-tyyptarpeen tehokkuuden maksimoimipinen medium-tempoinen pop/ seksi. Ironia ja hirtehinen huumori rock-kappale. Sitä soitettiin pitovat vahvasti läsnä. kään keikoilla, kunnes kaivettiin Musiikki on tunteiden välitse uudestaan esiin ja muotoiltiin tämistä. Jos joku tekee musiikkia nykyiseen muotoonsa. Sitten viepelkästään rakkaudesta, sekö ei lä tuottaja-Helin potki siihen pari muka pyöri jonkun teeman ympä-
TEKSTI MATTI KOSKINEN KUVA HANNA HOPEA
rillä? Kyllähän työasiatkin herättävät vahvoja tunteita, ja mielestäni ne asiat sopivat bändin aiheeksi siinä missä rakkauskin, painottaa Ms. Stress. Ja onhan meillä myös rakkaus bändin nimessä. Sitä paitsi, rakkaustarinoita voi kertoa myös poissulkemisen kautta. Jos me kerrotaan tarpeeksi siitä, mitä rakkaus varmastikaan ei ole, niin ennen pitkää se kertoo jo aika paljon siitä, mitä rakkaus on. Karoshi-ajatus muodostaa osuvan metaforan tästä ajasta. Niin groteskin koominen ajatus kuin itsensä päättömällä työnteolla tappava japanilainen onkin, kulttuurin tasolla länsimainen yhteiskunta syyllistyy samaan. Luonnonvarojen rajallisuus on tiedossa, mut-
ta kollektiivinen työnarkomaniamme vain ruokkii niiden itsetuhoista lisäkulutusta. Sekä neiti Stressi että Joy-R ovat yhtä mieltä, että Karoshi Lovers -kolmikko on varsin vastuuntuntoista väkeä. Päihdeongelmat ovat monen orkesterin kohtalo, toteaa Joy-R, mutta tämän bändin tapauksessa asialliset hommat on tavattu hoitaa. Ei se mitään, jos joskus menee keikka pieleen, kunhan meininki on hyvä. Mutta jos se menee siihen, että aina on keksittävä selityksiä, niin ihan rakentava vaihtoehto on ostaa ihan holtiton määrä kaljaa ja lähteä pakettiautolla kiertämään Suomea ja unohtaa se soittaminen kokonaan. Mutta se on sitten asia erikseen. «
eastpak.com
antidotetour.com
20.11.2009 Seinäjoki, Rytmikorjaamo
liput 22 (Selmun jäsenet 20),
ennakko: Ravintola Amarillo, Seinäjoki, Coffee House, Seinäjoki & Selmu ry 22, Tiketti alk. 23, Lippupalvelu alk. 24
Out now! antiflag.com
21.11.2009 Helsinki, Nosturi
liput 25, ennakko: Tiketti alk. 26 & Lippupalvelu alk. 27
Out now! theonlybandever.com
SUE
» 19 « NRO. 8
» UUDESTISYNTYMÄN IHME
IN ASSOCIATION WITH RIVERMAN AND ITB PROUDLY PRESENT Terho on useimmille uusi nimi, mutta sitä se ei oikeasti ole. Se on vain syntynyt kaksi kertaa.
T
LIPUT NY T MY YNNISSÄ
Special guests:
SU 15.11.2009
HELSINGIN JÄÄHALLI
Liput 49 + mahd. toimituskulut
UUSI LEVY KAUPOISSA!
placeboworld.co.uk
apahtunut tähän mennessä: Terho semiaan kappaleita uuteen uskoon ja äänitti perustetaan joulukuussa 1998 Ouniistä uudet versiot. Näistä aineksista syntyi tokummussa. Heti alkaa tapahtua Terhon ensimmäinen täyspitkä albumi. Hy ensimmäinen demo soi valtakunpe Recordsin julkaisema Kaupungit hiljennallisilla radioaalloilla vain kolme viikkoa enneet -levy on Kai Kärjen mukaan ensimmäisimmäisten treenien jälkeen. Äänityksiä tehnen levy, jonka Terho sai tehdä juuri niin kuin dään lisää. Musiikkimedioiden demosetien itse tahtoi. kiitokset kerättyään Terho alkaa keikkail Ne ep:t ovat sen ajan näköisiä levyjä. Niila niin paljon kuin rahkeita on. Levytyssotä tehdessä me kuitenkin jouduttiin tekemään pimuksen saamista odotellessaan bändi lekompromisseja, mikä ei tällaisille perfektiovyttää kolme omakustanne-ep:tä vuosina nisteille oikein sovi. Nyt ei tarvinnut. 2000-2002. Uuden levyn myötä Terho on lähtenyt taas Lupaavasta rutinasta huolimatta iso pyökeikoille. Vaikka vetojen välillä vierähti vuorä ei lähde pyörimään. Levy-yhtiöt kehusia, perusteellista pohjatyötä ei pyyhi pois mivat ja ehdottavat, että Terho ymppäisi mekään. lodisen suomenkielisen kitarapoppinsa sa Me keikkailtiin aikoinaan niin paljon, että noituksiin "lisää arkirealismia", mutta eivät siitä on vieläkin hyötyä. Ensimmäinen keikojenna kynää ja sopimusta. Syksyllä 2003 ka yli viiteen vuoteen meni yllättävän hyvin. Terhon tankissa on jäljellä enää huurua. Alkuperäisessä Terhossa oli neljä jäsentä, Bändi päättää jäädä keikkatauolle. mutta nyt meitä on viisi. Me pelataan Tauolle jääminen oli sanaton sopikolmella kitaristilla, ja musiikki on mus, kitaristi Kai Kärki muistelee kypsynyt sillä tavalla, että soviKE 26.8. kuuden vuoden takaisia tunneltukset ovat mietitympiä. mia. Me kyllästyttiin siihen, etViisi vuotta on ikuisuus muSEMIFINAL, tä mitään ei tapahtunut. Me keiksiikkikuvioissa. Terho on huoHELSINKI kailtiin silloin paljon eikä meillä mannut, että bändin poissa olollut levytyssopimusta, joten kaiklessa moni asia on muuttunut. ki piti tehdä itse. Kun samalla tehtiin On ollut yllättävää, miten vaipäivätöitä, se oli aika väsyttävää toukeaa nykyään on saada uusia juttuja hua. Päätettiin sitten ottaa etäisyyttä bändiin. läpi. Edessä tuntuu olevan kova kyynisyyden Tauko venähti pitemmäksi kuin bändi kuvitmuuri. Nykyään julkaistaan niin paljon mutelikaan: Terho ei soittanut keikkoja neljään siikkia, että erottuminen on entistä vaikevuoteen. Viidentenä hiljaiselon vuonna yhampaa. Mutta me lähdetään liikkeelle rocktye alkoi kuitenkin valmistella uutta tulemisklubien kautta, mikä on juuri se oikea tapa. taan. Onko aika nyt otollisempi vai vähemmän otol Me pistettiin bändi taas kasaan, koska me linen Terhon kaltaiselle bändille? uskotaan meidän biiseihin ja koska kaverit ky Se jää nähtäväksi. On pakko uskoa siiselivät koko ajan, että koska se Terhon levy tuhen, että hyvä musiikki löytää kuulijansa. On lee. Ja siksi, että soittaminen on meille kaikilmahtavaa soittaa taas Terhossa, tässähän tole tärkeä juttu. Suurimmalla osalla meistä oli distetaan uudestisyntymän ihmettä. Me olTerhon tauon aikana muita bändejä. laan jo katseltu uusien biisien runkoja treeAktivoiduttuaan Terho sai aikaiseksi palnikämpällä. « TEKSTI: ARI VÄNTÄNEN jon uutta materiaalia. Sen lisäksi bändi työsKUVA: RAMI YLI-PUKKA ti muutamia vanhoilla ep-levyillään julkai-
SUE
» 20 « NRO. 8
SUE
» 22 « NRO. 8
ONI KUOLLUT
KAA KUU K JULK ON YL AIST LÄ 2.9. AAN
SUE
» 25 « NRO. 8
rauhassa. Töitä tehtiin kovasti ja tehokkaasti, mutta välillä myös rentouduttiin, eikä aivan kuivin suin. Multahan jäi karonkasta viinaksia yli, joten ne meni hyvään käyttöön studiossa. Yhdellä viikolla oli Egotripin ja PMMP:n televisiokuvaukset Akun tehtaan pääsalissa, ja silloin iltatyöskentely oli pannassa. Eppujen Torvinen kävi hyväntahdoneleenä toimittamassa meille keissin kaljaa, ja siitähän se viikko sitten lähti. Sävellettiin ja nauhoitettiin kännissä Finnhits-henkinen pläjäys meidän rumpalin toilailuista.
aiheita entistä laajemmin, luonnontuhosta elämän tarkoituksen löytämiseen. Kaiken kaikkiaan sanoihin on panostettu niin, että ne sopivat kappaleen teemaan ja tunnelmaan. Ehkäpä lyriikoista löy-
"Me liikutaan mustan ja valkoisen lisäksi entistä enemmän harmaalla sektorilla.
tyy myös pieniä vanhenemisen merkkejä. Temaattisesti liikutaan mustan ja valkoisen lisäksi entistä enemmän harmaalla sektorilla. Yleisteemaa levyllä ei ole, mutta tietty tummasävyisyys ja alakuloisuus yhdistää lyriikoita. Vanheneminen vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten tämän maailman ja elämän käsittää. Eihän tässä nyt vielä kovin vanhoja olla, mutta sen verran ikää on karttunut, että ymmärtää, ettei rilluttelu tällä planeetalla kestä ikuisuutta. Sanoituksia yhdistää vastavirtaan uiminen ja tummien elämänjaksojen ylitsepääseminen.
HAASTATTELU
TEKSTI JUSSI LAHTONEN KUVA TERHI YLIMÄINEN
VANHUUS JA VIISAUS
across the darkilla on aiempaa enemmän bändin ulkopuolisia elementtejä, kuten viime levylläkin soittaneen Aleksi Munterin kosketinsoittimia ja levyllä vierailevan Jules Näverin puhtaita vokaaleja. Livetilanteessa Munteri tulee suurimmalle osalle keikoista mukaan. Friman joutuu mahdollisesti kantamaan vastuun puhtaista vokaaleista. Tällä kertaa päätettiin mennä studiossa täysillä eikä miettiä livetilannetta sen kummemmin. Koskettimia on enemmän kuin aiemmin ja päätettiin myös ottaa puhtaita vokaaleja mukaan. Aleksilla eli tuttavallisemmin Hipillä on hieno kyky täydentää meidän biisejä omilla melodioilla. Yhteistyö oli erittäin antoisa osa uuden levyn syntyprosessia. Uuden levyn biisejä me ei olla vielä reenattu, joten aika näyttää miten homma tulee toimimaan. Jos homma ei kanna tarpeeksi mallikkaasti näillä avuin, on mahdollista turvautua taustanauhoihin. Aika näyttää, miten ministerien käy. Lay of Autumn on levyn pisimpänä kappaleena samaa eeppistä kaliiberia kuin edelliskiekon päätösraitaklassikko In the Groves of Death tai alkupään levyjen In The Halls of Awaiting ja Disengagement. Eihän nämä meidän biisit ihan lyhimmästä päästä ole muutenkaan, mutta vähintään yksi eeppinen kappale kuuluu luonnollisesti levyn kokonaisuuteen. Tai ainakin on kuulunut. Eihän sitä varmuudella voi sanoa, mihin suuntaan musiikki kehittyy seuraavalla levyllä. Pitkien biisien lisäksi toinen Insomniumin juttu on laittaa levykokonaisuuteen myös kontrastia eri tyylisten biisien muodossa. Se pitää oman ja kuuntelijan mielenkiinnon yllä. Insomniumin tunnistettava ja omaleimainen linja on kehittynyt ja kypsynyt vuosien varrella. Frimanin mukaan suurin osa levyn teosta on pääsääntöisesti sitä, että albumi tehdään biisikohtaisesti. Kun biisejä on tarpeeksi, mietitään levykokonaisuutta. Hienoa kuulla, että olet sitä mieltä, että meillä on tunnistettava soundi. Missään vaiheessa ei olla mietitty, että nyt pitäisi keksiä pyörä uudestaan. Me ollaan keskitytty tekemään hyviä biisejä ja levyjä, joissa on sitä jotakin. Meidän kehitys on ollut niin sanotusti luonnollista lajia. Oma juttu ja soundihan on mielestäni juuri sitä, että tehdään omaa hommaa juuri niin kuin halutaan trendien tuulien puhaltamisesta välittämättä. Sanoitusten tekoa jaettiin tälläkin kertaa. Basistilaulaja Niilo Sevänen teki kolmet, toinen kitaristi Ville Vänni yhdet ja Friman viidet sanoitukset. Omista sanoistani voin sanoa sen verran, että niissä käsitellään
TODISTUKSILLA EI KOREILLA
insomnium lähtee marraskuussa todelliselle suomalaiskiertueelle Eurooppaan Omnium Gatherumin ja Swallow The Sunin kanssa. Reipasta hauskanpitoa varmaan riittää? Juuri sitä piisaa, kun porukka on näin kohdillaan! Me saatiin kasaan erittäin hyvä Suomi-bändipaketti, ja toivottavasti keikoille tulee paljon ihmisiä. Onhan tässä tietysti omat riskinsä, kun mikään bändeistä ei ole vielä kovin suuri. Mutta kaiken kaikkiaan tämä on hyvä osoitus suomalaisen metallin suosioista ja laadusta. Jossain vaiheessa bändien on otettava tällainen askel pois lämmittelijän asemasta. Suomen keikkojakin on tulossa, ja turhaa vapaa-aikaa ei jää. Syyskuun jälkeen kalenterissa näyttäisi itsellä olevan kaksi viikonloppua vapaana ennen jouluaattoa. Kaikki muu aika menee keikkojen parissa. Eli kyllä niitä keikkoja taas tullaan tahkoamaan ihan kunnolla. Friman on evoluutiobiologian tohtori, Vänni on lääkäri ja muillakin bändin jäsenillä on ylempi korkeakoulututkinto. Tätä Friman ei näe sinänsä sen kummempana asiana. Kyseessä ovat vain työt, joita halutaan tehdä. Töiden ja bändielämän yhdistäminen on välillä hankalaa, oli työ mikä tahansa. Tämä touhu vaatii tälläkin suosiolla sen verran paljon aikaa ja uhrauksia, että ei monikaan omassa elämässä olisi niitä valmis tekemään. Iso kiitos vaan vaimoille ja tyttöystäville ymmärryksestä tätä harrastusta kohtaan. Toisaalta vaikka bändissä soittaminen vie aikaa, antaa se myös parhaimmillaan paljon takaisin, mikä taas auttaa jaksamaan töissä. Frimania haastateltiin taannoin suomalaisiin sanomalehtiin teemalla "akateeminen rokkari". Hänen mukaansa sillä voi ainakin rikkoa Kummelin luomaa Speedy & Saku --stereotypiaa tyhmistä hevareista. Akateemisuudella ei silti Insomniumissa koreilla. Frimanin mukaan akateemisuus unohtuu saman tien, kun hevivaihde vetäistään päälle. Vihaan akateemisuudella ja kaiken maailman etiketeillä pätemistä ja titteleillä pelaamista. Pentit on Penttejä todistuksen kanssa tai ilman. «
» OMAA LINJAA VASTAVIRTAAN
Insomnium neljäs levy Across the Dark julkaistaan syyskuussa, ja bändillä on edessään kiireinen loppuvuosi sekä Suomessa että muualla Euroopassa.
I
nsomnium-kitaristi Ville Frimanin kesä on ollut kiireinen, mutta mukava. On grillattu, harrastettu ja soitettu pari pistokeikkaakin. Haastatteluhetkellä Friman on palaamassa junalla takaisin Jyväskylään Kotkan Dark River -festivaaleilta. Krapula on miehekäs, ja "hiki valuu pitkin turvonneita poskia". Edellisalbumi Above the Weeping World (2006) poiki Insomniumille paitsi sijoituksen listakymmenikköön, myös kuukausitolkulla keikkoja pitkin maailmaa. Vaikka edellislevyn suosio hieman kummittelikin takaraivossa uutta materiaalia työstettäessä, bändi päätti antaa hommalle aikaa ja
työsti uutukaista koko viime vuoden. Insomnium-leirissä tunnelmat ovatkin hyvät ja luotto uuteen levyyn kova. Mielestäni onnistuttiin tekemään hyvä levy. Across the Dark jatkaa mallikkaasti siitä, mihin Abovella jäätiin. Odotuksia ei ole sen enempää. Toivon mukaan fanit tykkää, ja päästään soittamaan hyviä keikkoja sekä tekemään rundeja myös Suomen ulkopuolelle! Bändi piti keikkataukoa noin puolitoista vuotta, tehden vain muutaman pistokeikan. Uusien biisen tekemisellä ja siviilielämän kiireillä oli tauossa iso merkitys, samoin kuin myös sillä, ettei yhden levyn tiimoilta voi kiertää loputto-
masti, jos haluaa pitää sekä bändin että yleisön mielenkiinnon yllä. Kiirettä pitää siviilielämässä, ja jos tekee keikkoja, niin se aika on kaikki pois reeniajasta, mitä voidaan käyttää uusien biisien tekemiseen. Itse olin juuri aloittanut väitöskirjan vääntämisen, kun nauhoitettiin Abovea. Viikko ennen uuden levyn nauhoituksia väittelin tohtoriksi. Levy nauhoitettiin tutusti Fantom-studiossa Samu Oittisen kanssa. Sessiot olivat Frimanin mukaan leppoisimmat tähän asti. Hän suosittelee studiota kaikille paitsi teknisen osaamisen, myös työilmapiirin puolesta. Ville käytti iltatunnitkin hyväkseen ja nauhoitti suurimman osan kitaroista omassa
SUE
» 26 « NRO. 8
KYLMÄÄ RAUTAA
Nyt kaikki maistamaan
Nyt ottaa ohraleipä, nimittäin nelosrievä
FrOM AFAR
on kaupoissa 9.9.
CD / LTD CD-DIGIBOOK
RETRIBUTION
NYT OLISI TARJOLLA ANKARAA RANKAISUA, TILAUKSESTA J ILMAN. , JA
Viitoskiekkopa onkin Spring eldin pirulaisten monipuolisin rieska ikuna! Mutta toki tallella on tuttu rässiräyhä ja döödiksen tursotuskurmootus!
Kaupassa paukkuu
9.9.
SÄHÄKÄT MELOSINFONIABLÄKKIKSET HALTUUN! HELVETILLINEN KIIRUS & CRADLE OF KIINAVIULU!
KAUPOISSA! NYT!
SUE
» 27 « NRO. 8
» UUSI ALKU
LA 26.9. TAVASTIA, HELSINKI
Kuusi vuotta sitten debyyttilevynsä julkaissut Thunderstone palaa parrasvaloihin uuden kokoonpanon ja levyn myötä.
T
hunderstonen viides levy on nimeltään Dirt Metal. Kitaristi Nino Laurenteen mukaan termille ei ole sen kummallisempaa selitystä kuin se, että levyllä on samanniminen biisi ja basisti Titus Hjelm ehdotti sitä myös levyn nimeksi. En tiedä onko tämä niin likais-
ta... Tuotannollisia eroja on kuitenkin vanhoihin levyihin verrattuna. Ennen oli komppikitaroitakin neljä kertaa, mutta nyt vain kaksi. Se on tätä Pro Tools -aikakautta, miettii Laurenne. Aikoinaan Antidotessa reipasta thrash metalia soittanut Laurenne kertoo, että Thunderstone on ko-
ko ajan liukumassa lähemmäs sellaista musiikkia, josta hänen soittopuuhansakin lähti. Mies kuvaa sitä luonnolliseksi kehitykseksi. Toki tämä uusikin on melodinen levy, mutta paljon riffivetoisempi kuin aikaisemmat. Uusi kosketinsoittajamme Jukka Karinen tuplaa riffejäni. Se on perkussiivis-
ta soittoa koskettimilla, pörinää ja säröurkua. Ei ole kuitenkaan koskaan aikomuskaan luopua melodisuudesta. Ruuvia vaan väännettiin tiukemmalle. Uusi levy on astetta rankempaa tavaraa kuin aiemmat Thunderstone-kiekot. Koska olen bändin ainoa kitaristi, niin minun kädestänihän se lähtee, yhtään väheksymättä bändin muita soittajia, jotka kaikki osallistuivat tällä kertaa biisientekoon. Teosto-ilmoitusta täyttäessä pitääkin miettiä, kuka taas tekikään mitä. Star oli levyn kappaleista ensimmäinen, joka oli kuultavissa yhtyeen kotisivujen kautta. Kappaleessa vierailee Amorphis-vokalisti Tomi Joutsen. Kalevalahevarit olivat samaan aikaan tekemässä uutta levyään kuin Thunderstone, eikä Joutsenen suostutteluun kaveriorkesterin levylle mennyt kovin kauaa. Olen ollut aika huvittunut Starin saamasta palautteessa. Osalle on mennyt ihan paskat housuun ja biisiä on haukuttu. Mielipiteet ovat menneet ristiin rastiin, juuri kuten suunnittelimmekin, Laurenne hekottaa. Aiemmin Nuclear Blast -yhtiölle levynsä tehnyt Thunderstone oli vielä jokin aika sitten ilman levytyssopimusta. Bändi suunnitteli julkaisevansa uuden tuotoksensa itse, mutta sitten sattuma puuttui peliin. Rumpalimme Mirka Rantanen oli käymässä Sonyllä ihan muissa asioissa, ja yhtiön Kimmo Valtanen sitten kuuli tilanteestamme. Hän kiinnostui. Olemme varmaan Suomen Sonyn raskain bändi kautta aikojen. Laurenteen mukaan Dirt Metal
on aivan uusi alku bändille. Yhtye koki taannoin kokoonpanomuutoksia. Nyt remmissä ovat mukana uusi laulaja ja kosketinsoittaja. Voi käydä miten vaan, jos bändissä vaihtuu laulaja. Nyt kuitenkin tuntuu erittäin hyvältä. Kun aloimme tekemään tätä uutta levyä, menimme viikoksi metsään mökille. Siellä tehtiin joka päivä töitä. Mökillä oli Pro Tools -kamat ja sähkörummut. Nauhoitimme heti, jos joltain tuli joku idea tai riffinpätkä. Ennen dominoin sävellyspuolta paljon, mutta nyt muutkin saivat tuoda ideoita esille. Riffeistä piti kyllä sitten koota biisejä, muistelee kitaristi. Mökkiviikon aikana tuli tutuksi myös bändin uusi ruotsalaislaulaja Rick Altzi. Hän pisti My Spaceen viestiä kun kuuli vanhan laulajamme Pasi Rantasen lähteneen bändistä. Kertoi diganneensa Thunderstonea pitkään ja mainitsi olevansa itsekin laulaja. En yleensä lue noita niin tarkkaan, mutta nyt kiinnitin huomiota tuohon kohtaan. Lähetin hänelle edellisen levymme nauhan, jonka päälle mies sitten lauloi. Tykkäsin heti siitä. Rantasella oli täysin oma tyylinsä laulaa, mutta Rick vetää myös vanhoja biisejämme. Hänen myötään tyylimme muuttui rankemmaksi. Dirt Metal julkaistaan toistaiseksi vain Suomessa. Ulkomaiset kanavat aukenevat myöhemmin. Suomi on nyt prioriteetti ja keikkaa pitäisi tehdä mahdollisimman paljon. Odotankin jo ensi kesän festareita. Ihan pistokeikkoja ei kannata tehdä, koska laulajamme asuu Göteborgin lähellä ja basistimme Lontoossa. Emme ole enää helsinkiläisbändi. «
TEKSTI KIMMO JARAMO KUVA TERHI YLIMÄINEN
» TAIWANIN TAISTELIJAT
Chthonic on Taiwanin tunnetuin metalliyhtye, jonka missiona on paitsi tehdä musiikkia, myös tukea maansa itsenäisyyttä ja vastustaa Kiinan sortoa.
hthonic on noussut viime vuosina Taiwanin tunnetuimmaksi yhtyeeksi ulkomailla. Bändi on kiertänyt muun muassa Yhdysvalloissa Ozzfest-festarikiertueella sekä tehnyt Euroopassa kiertueita. Yhtyeen puhenainen, basisti Doris Yeh kertoo, että Chthonicin tärkein ja uniikein ominaisuus on idea musiikin takana. Biisien teko on kuin elokuvantekoa: tärkeimmät osat täytyy valita, jotta tarina etenisi sujuvasti ja olisi silti täydellinen. Olemme erittäin kiinnostuneita historiasta ja mytologiasta, erityisesti itäisen Aasian kohdalta. Käytämme aina todellista histori-
C
aa taustana ja luomme sen pohjalta uuden tarinan tai uusia henkilöhahmoja. Jokainen kappale on kuin episodi elokuvasta tai romaanista. Jotkut osat erittäin aggressiivisia, jotkut toivottomia. Tyylimme perustuu joka levyllä eri tarinaan. Ehkä ensi levyllä edustamme taas uutta tyyliä uuden tarinan kera. Jokainen Chthonicin levy kertoo Taiwanin historiasta. Uusimman, Rob Caggianon tuottaman Mirror of Retribution -albumin tarinassa nuori munkki hankkiutuu vapaaehtoisesti Helvettiin voidakseen varastaa sieltä Elämän ja kuoleman kirjan ja kostaakseen Kiinan armeijan tyrannille joka vastasi todel-
lisesta historiallisesta verilöylystä, 28.2.1947 Taiwanissa tapahtuneesta "228 Massacresta", jossa Kiinan armeija tappoi 10-30 000 taiwanilaista mielenosoittajaa. Kuvailemme tarinassa historiallisia ja mytologisia julmuuksia sekä henkistä kamppailua. Siksi kappaleissa on entistä enemmän suorasukaisempia riffejä ja koukkuja, ja paljon enemmän voimakkaampia tunteita. Mutta tarinan tragediaa tukevat myös hena-soitin sekä naisvokaalit. Yhtyeen tyylilaji on elänyt, ja Doriksen mukaan yhtyeen genre on ollut kiistanalainen asia kriitikkojen ja fanien parissa.
SUE
Mielestäni musiikkimme on enemmänkin elokuva kuin musiikkigenren edustaja. Genre on vain musiikin pintakerros ja ulkonäkö, jonka mukaan ihmiset haluavat luokitella sen samalla tavoin kuin he toisensakin pelkän ulkonäön perusteella. Taiwania ei hyväksytä YK:hon, ja lähes kaikkien valtioiden kohdalla kauppasuhteet Kiinaan painavat enemmän kuin pienen maan oikeudet. Kukaan ei uskalla tukea maata Kiinan pelossa. Edes maailman terveysjärjestö WHO ei suostunut auttamaan, kun Taiwanissa riehui vakava Kiinasta lähtöisin oleva epidemia ja satoja ihmisiä kuoli. Myös Chthonic on saanut maansa asiaa ajamalla lokaa niskaan, jopa oman maan kiinanmielisiltä edustajilta. Monet Kiinaa tukevat tahot ovat haukkuneet meitä. Tunsimme aluksi itsemme loukatuiksi, koska ajamme kaikkien taiwanilaisten
asiaa, emme vain itsenäisyyttä tukevien. Mutta alamme jo tottua loanheittoon. Teemme mitä meidän pitää tehdä eli jatkamme taistelua. Bändin lisäksi meillä on organisaatio, joka yrittää herättää tietoisuutta ja kiinnostusta Taiwania kohtaan, jotta meistä tulisi todellinen itsenäinen valtio. Bändin laulaja Freddy tapasi itsensä Dalai Laman, Kiinan miehittämän ja sortaman Tiibetin johtajan. Tämän jälkeen bändi järjesti ison "Free Tibet" -konserttitapahtuman Taipeissa 11. heinäkuuta 2009. On kunnia tavata niin viisas ja älykäs ihminen. Tiibet on ollut yli 50 vuotta miehitettynä, ja yli miljoona ihmistä on kuollut. Tiibetin maanpakolaishallitus yrittää parhaansa suojellakseen Tiibetin kulttuuria ja arvoja. Tiibetin tukeminen on ihmisoikeuksien ja vapauden tukemista. Saimme Dalai Lamalta siunauksen konsertille, johon osallistui yli 20 000 ihmistä. Bändi soitti ensimmäisen Suomen-keikkansa Turussa marraskuussa 2007. Doriksella on Suomen kiertueestaan hyviä muistoja. Fanit näyttivät kylmiltä, mutta olivat sisältään kuumia. Keikkojen jälkeen fanituotteita meni kaupaksi kuin häkää. Olimme siellä talvella, ja näimme valkoisimman maailman koskaan. Kun bussi ajoi maantiellä, näin ikkunasta joulukuusia muistuttavia lumisia puita. Suomessa luistelin jäällä ensimmäistä kertaa elämässäni, ja sain isot mustelmat. Toivottavasti voimme tulla Suomeen tulevallakin Euroopankiertueellamme!
TEKSTI JUSSI LAHTONEN KUVA CLIVE ARROW SMITH
» 28 « NRO. 8
» KOLMAS HUUTO
Sotahuuto kohosi kakkoslevyllään Ihmisen jälki listoille asti. Nyt vuorossa on kolmosalbumi Vastarintaan. Death metal -muusikot ammentavat inspiraatiota maailmanlopusta ja uskonnosta.
otahuuto on palannut Ruotsin-keikoilta. Kitaristi Taneli Törölän mukaan yleisöä oli ollut mukavasti, palaute oli hyvää ja uudet ihmiset kiinnostuivat bändistä. Ruotsissahan nyt on aina siistiä. Kaksi soittajista vielä väitti nähneensä Chuck Norrisin, joten ei ollut hukkareissu ollenkaan. Edellinen Sotahuuto-levy Ihmisen jälki kohosi levylistoille sijalle 35. Bändillä ei kuitenkaan ole odotuksia kolmoslevyn listamyynnin suhteen. Odotukset kohdistuvat enemmän siihen, että bändi voisi uuden levyn myötä saada lisää näkyvyyttä ja keikkoja. Omasta mielestämme levy on jokaisella osa-alueella askeleen edellisen levyn edellä, mutta en silti uskalla ennustaa miten yleisö siihen suhtautuu. Kaikki Sotahuudon levyt on nauhoitettu Studio Watercastlessa Arttu Sarvanteen kanssa. Artun kanssa on aina ollut todella helppoa ja hauskaa tehdä töitä. Tälläkin kertaa hänen kanssaan työskentely tuntui parhaalta ja turvallisimmalta vaihtoehdolta. Artulla on näkemystä sovituksiin ja soundeihin, joten hän on toiminut jokaisella levyllä myös aputuottajana. Myös yhteneväinen huumorintaju tekee työstä helppoa ja rentoa. Vastarintaan-levy kuulostaa entistä raskaammalta, ja death metalin lomassa on groovea ja asennepitoisempaa mättämistä. Törölä kokee, että materiaali on mennyt uudella levyllä monipuolisemmaksi ja jossain määrin moniulotteisemmaksi. Biisien sisällä tapahtuu enemmän tempon- ja tyylinvaihteluita, ja soundimaailmaa on pyritty rikastamaan. Soittotaidon kehittyessä on uskallettu tehdä teknisempiä riffejä ja omaperäisempiä sovitusratkaisuja. Albumin kansimaalauksissa on synkeä maailmanlopun tunnelma, ja avausraita Uhri kuvaa ympäristön totaalista tuhoutumista. Nykymaailma on metallimusiikille loputon inspiraationlähde. Levyn kansissa teemana on maailmaloppu, ikään kuin viimeisen taistelun jälkeinen taistelutanner. Ihan kaikkia visioitani en levyn kansien tekijänä halua paljastaa. Niitä voi tulkita eri tavoin ja löytää syvempiä merkityksiä yhdistämällä ne
S
PE 13.11. TURKUHALLI, TURKU
levyn teksteihin. Sotahuudon jäsenet ovat uskossa. Moni metallin kuuntelija on sitä mieltä, että uskonnollinen metallimusiikki ei ole metallia ollenkaan, mutta Sotahuuto on saanut yllättävän vähän kritiikkiä sanomastaan. Törölä uskoo olevan kyse siitä, että musiikillisesti hyvää kristillistä metallimusiikkia ei ole vielä paljoa tullut markkinoille. Uuden levyn tekstit kertovat paikoitellen erittäin henkilökohtaisista aiheista, mutta ne on puettu sen verran runolliseen muotoon, että niissä on tulkinnan varaa. Olemme pyrkineet ilmaisemaan asiat rakentavasti, ei tyrkyttäen. Tällaisissa asioissa on silti mahdotonta miellyttää kaikkia. Sanoitusten kristillisyydellä ei myöskään ole tarkoituksena yrittää ärsyttää kuulijaa, vaan herättää ajattelemaan. Meidän musiikkia saa kuunnella kuka tahansa ilman, että miettii biisien tekstejä sen enempää. Myös "omat" voivat tuomita metallimuusikot. Törölän mukaan metallimusiikki on kuitenkin tullut hyväksytymmäksi kristillisissä piireissä, koska metalli on Suomessa niin yleistä, eikä se "kaikkien yllätykseksi olekaan niin haitallista kuin ensin luultiin". Meillä ei ole kirkkoa vastaan mitään, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että eri seurakunnissa työntekijät voisivat kuluttaa aikaansa johonkin järkevämpään kuin näkemyseroista tappalemiseen. Uskossa on kyse aina henkilökohtaisesta asiasta, ei instituutiosta, mutta seurakuntayhteys on tärkeä asia sen hoitamiseen. Hengellinen väkivalta on asia, jota moni kristitty saa kokea muilta kristityiltä. Sen kohteeksi on joutunut myös osa meidän soittajista. Myös tämä on tulkittavissa teksteistä. Sotahuuto on soittanut paljolti uskonnollisissa tapahtumissa, mutta soittaisi mielellään myös tavallisilla rokkiklubeilla ja festareilla, jos mahdollisuus vain ilmenisi. Myös keikat ulkomailla kiinnostaisivat, vaikka päivätyöt ja opiskelut asettavatkin omat rajoituksensa. Suuria maailmanvalloitusodotuksia meillä ei ole, mutta soittaisimme mielellämme myös Suomen rajojen ulkopuolella.
TEKSTI JUSSI LAHTONEN KUVA BULLROZER RECORDS
SUE
» 29 « NRO. 8
LEVYARVIOT
Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton
VIIKATE Kuu kaakon yllä (Spinefarm)
Edellinen Viikate-levy, tai oikeastaan kaksoislevy Marraskuun lauluja I & II oli kokonaisuutena hieman epätasainen. Ehkä siksi, että toiselle osalle oli koottu rapsakammat rallit ja toiselle melankolisemmat mollit, eikä kumpikaan osa ollut levykokonaisuutena yhtä vahva kuin Viikatteen edelliset albumit. Nyt Viikate on kuitenkin teroittanut itse itsensä entistä terävämmäksi ja on jälleen valmis niittämään pohjoista viljaa niin, että suhina käy. Kaarlen sävellys- ja sanoituskynät ovat suihkineet vimmatusti, ja vaikka väriliitupaketissa ei ollutkaan muita kuin mat-
9
tapintaisia värejä, lopputulos on Kouvolan Rembrandtin parhaimmistoa. Kouvostoliitto on parempi kuin Neuvostoliitto, se nyt on muutenkin selvää. Kouvostoliiton laulun ensimmäinen säkeistö "vaikka olen kuollut ja kuopattu, niin eipä tunnu missään" avaa introna albumin tunnelmallisesti, ja sen jälkeen seuraakin sellainen sikermä tuonen kupletteja, että Helismaakin hykertelee haudassaan. Elämä kuin ja Kravattipakko iskevät suorastaan suonta, ja Eräs kaunis päivä tanssii hautojen päällä. Avoimen maan äärellä sekä Aaveissa vainko olet mun ovat herkempää tuoni-iskelmää, ja niiden
perään kuultava Viina, terva & hauta haiskahtaa jo ennen poliisin puhallutustakin vahvalta keikkahitiltä. On näköjään tullut vähän otettua miestä väkevämpää, kun näin hyviä kappaleita on tehty. Rautalanka soi levyllä mainiosti, ja levyn loppuhuipennos vie Viikatteen tyyliä vielä eteenpäin. Peräti kahdeksanminuuttinen Korpi on mittaamaton, karu ja samalla niin kaunis musiikillinen erämaa, jossa viihtyisi pidempäänkin, silmissä kyyneleet ja kourassa muki korpikuusen kyyneleitä. Kuu kaakon yllä huipentaa hienon kokonaisuuden ennen Kouvostoliiton laulun loppusäkeitä.
JUSSI LAHTONEN
SUE
» 30 « NRO. 8
LEVYARVIOT
Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton
Them Bird Things Fly, Them Bird Things, Fly! (Playground)
10
Suomalais-amerikkalainen Them Bird Things yhdistää ihmisiä yli iän, sukupuolen ja maantieteellisten rajoitusten. Yhtyeen nuorempaa ja suomalaisempaa laitaa edustaa Salla Day, pari vuotta sitten hajonneen Branded Womenin entinen kosketinsoittaja. Atlantin toiselta puolen löytyivät Mike Brassard ja Steve Blodgett, 1960-luvun alussa muutaman sinkun julkaisseen Mike & The Ravens -garageyhtyeen sielu ja laulunkirjoittajakaksikko. Mike & The Ravensin debyytin vuonna 2005(!) tuottanut ja Branded Womenin musiikkiin tutustunut Will Shade esitteli Yhdysval-
toihin matkanneen Dayn Brassardille ja Blodgettille. Yhteistyö alkoi, ja miesten vuosikymmenien aikana pöytälaatikkoon kirjoittamat biisit saatiin hyötykäyttöön. Kappaleet saatettin lihallisempaan muotoon Suomessa, missä Them Bird Things konkretisoitui oikeaksi yhtyeeksi. Dayn laulun ja kosketinsoittimien lisäksi bändissä kuullaan Timo Vikkulan kitaraa, Ville Särmän rumpuja ja Esa Jussilan bassoa. Miehet ovat keränneet kokemusta Kevinissä, Shadowplayssä ja Kauko Röyhkän orkesterissa, joten mitään keltanokkia eivät nämäkään herrat ole. Kaikeksi onneksi Them Bird Thingsin albumi kuulostaa juuri
niin hyvältä, mitä sen taustatarina antaa olettaa. Branded Womenista periytyvä tunnelmallisuus, Dayn omintakeinen ja pehmeä lauluääni, garage-setien vuosikymmeniä hautuneet biisit ja kotimaisten muusikoiden ammattitaito yhdistyvät tunnelmalliseksi ja ajattomaksi paketiksi. Vaikka levyn laulut on kirjoitettu pitkän ajan kuluessa eri vuosikymmeninä, ne sulautuvat hienoksi, juurevaksi kokonaisuudeksi. Vanhakantaista rockia, psykedeliaa ja americanaa sekoitteleva levy tuntuu tässä vaiheessa vuoden debyytiltä. Tai ainakin levyltä, jossa ei ole mitään vikaa ja josta ei vähään aikaan saa kyllikseen.
TUOMAS TIAINEN
SUE
» 34 « NRO. 8
gisia reaktioita. Cougarilla on selvästi kunnianhimoa. Esimerkiksi Rhinelander alkaa komeasti muttei koskaan lähde liitoon. Tämä on selvästi tyylikysymys. Yhtye on hakenut vaihtelevuutta normaaliin postrock-kaavaan jättämällä (välillä) ne perinteiset hiljaa kovempaa taas hiljaa -maneerit käyttämättä. Siksi Thundersnown alle kaksi minuuttinen rypistys on pirteä. Loppumetereillä Patriot kompastuu omaan kokeilunhaluunsa. Endings toimii juuri perinteisen kaavansa takia, mutta sitä seuraava, lähinnä tunnelmointiin keskittyvä This Is an Affadavit on vain tylsä. Kaava se kuuluisi olla kokeilussakin.
JARKKO FRÄNTILÄ
7
THE XX XX
(XL Recordings) Kenties paskin bändin nimi koskaan -kilpailun voittaja lienee tässä, mutta onneksi musiikki parantaa hieman. Tytön ja pojan vuoropuhelu on aina piristävää popissa, ja VCR-viisun keskustelu on tyydyttävää kuultavaa. Kovasti kai tästä on uutta juttua pohdittu tuonne Englantiin, mutta ihan vielä eivät palaset ole kohdillaan. Jonkinlaista minimalistista lähtökohtaa kai tässä on haettu, mutta minimalismi kääntyy tylsyydeksi. Kallellaan ollaan esimerkiksi The Notwistin (etenkin komea Heart Skipped a Beat) suuntaan, mutta siinä missä saksalaiset osaavat sydäntäsärkevien kertosäkeiden kirjoitukset, jättää The XX siltä osin kylmäksi.
JARKKO FRÄNTILÄ
Idearikkaus voi kuitenkin olla sitä, mitä kantapää Akilleelle. Näin käy MoR:n uudelle, jostain kumman syystä kahteen osioon jaetulle Pine / Cross Doverille. Albumi kärsii yliyrittämisestä, vaikka tekijöillä ei luulisi mitään turhaa todisteltavaa olevankaan. Etenkin Pine-osion kappaleet kärsivät liian moneen suuntaan rönsyilevistä ratkaisuista. Toimivat ideat eivät kasva koko loistoonsa, kuten käy raivostuttavasti täysin kesken loppuvalle Absinthe Jim And Melle. Cross Dover on johdonmukaisempi, mutta käynnistyy tylsänpuoleisesti. Lopun häämöttäessä onni sentään suosii. Testify on hallittu, komea kipale, ja The Whore of New Orleansista Jim Morrisoninsa sulattanut Goss saa oman L.A. Womaninsa. Alfalfa-instrumentaali on tosin vähemmän hallittu päätösjamitus, vaikka parit nopsat vinkkaukset alussa mainitsemieni jumalhahmojen Wicked Worldille sisältääkin.
JUKKA KITTILÄ
Ja miksi pitäisikään? Toivottavasti maailma ei pääse Terveistä Käsistä eroon vielä pitkään, pitkään aikaan.
JUKKA KITTILÄ
9
TERVEET KÄDET IHMISEN POIKA, PEDON POIKA
7
MASTERS OF REALITY PINE / CROSS DOVER
(Brownhouse) Kun yhtye ilkeää nimetä itsensä birminghamilaisjumalien kenties loisteliaimman luomuksen mukaan, on siltä lupa ja jopa velvollisuus odottaa keskinkertaisuuksia merkittävämpiä tekemisiä. Eikä voi väittää, etteikö Masters of Realityn pääjehu Chris Gossissa olisi visionäärin vikaa.
(Kämäset levyt / Longplay) Jotkut ne osaavat vanheta arvokkaasti. Kolmisenkymmentä vuotta takana ja uusi lätty niin täynnä törkyistä energiaa, ettei moni nuorempi hossenveivaaja pääse lähellekään. Eli kyllä vain, Terveiden Käsien uusi Ihmisen poika, pedon poika on aivan helvetin hyvä. Yksinkertaisesti niin hyvä, ettei siitä osaa sanoa juuri enempiä. Metallisemminkin murjomaan ehdittyään TK antautuu nyt perusasioiden kurimukseen. Kymmenen vauhdikasta rallia ilman turhanpäiväisiä pitkittämisiä. Jos mikä tahansa muu yhtä iäkäs yhtye julkaisisi uudella tuotoksellaan kappaleet nimeltä Tuomionpäivä ja Ahdistus, voisi sitä syytellä mielikuvituksettomuudesta. Mutta jos Läjä päättää nimetä kappaleensa noin, ei asiassa ole motkottamiselle sijaa. Kuten sanoin, vaikea tästä on enempää sanoa. Lopettakaa siis lukeminen ja rientäkää ostoksille. Tosin mainittakoon vielä, että Kipuraja todistaa, ettei TK ole päässyt edelleenkään Kumia ja verta -perinteestä eroon.
(Sub Pop) Tiny Vipers -nimen taa kätkeytyvä Jesy Fortino ilmaantui Nainen ja kitara -ilmaisuun luottaneella Hands Across the Void -debyytillään (2007) kuin tyhjästä. Nyt hän on täällä taas, eikä edelleenkään kaipaa kummempia krumeluureja kappaleittensa peitoksi. Kuten debyytillä, myös Life on Earthilla Fortino tietää täsmälleen, milloin värittää materiaaliaan poikkeavin elementein. Ja tätä värittämistähän tapahtuu edelleen ainoastaan harvakseltaan. Time Takesin alemmille taajuuksille kurotteleva loppu sekä sitä seuraava, pianolla tukevoitu Young God ovat levyn puolivälissä juuri oikein sijoitettuina. Tiger Mountainilla Fortino taas todistaa, että vihellys voi kuin voikin olla toimiva elementti vielä Wind of Changen ja Peter Bjorn and Johnin runtelemassa maailmassa. Kuka olisi uskonut? Olennaisinta on kuitenkin Fortinon äänen ja kitaroinnin luoma pysähtynyt tunnelma pysähtynyt kaikissa sanan positiivisissa merkityksissä. Life on Earthin maailman kokoisen minimalismin äärellä ajantaju haparoi. Mutta samapa tuo, tällaisen upeuden äärellä ei kelloja ja kalentereita toljotella.
JUKKA KITTILÄ
9
TINY VIPERS LIFE ON EARTH
aluksi vuoden pettymykseltä. Missä on se yhtye, joka Paahtaa ja kipinöi, joka on Kesy ja irtikin? Ajan myötä Kulo kuitenkin todistaa olevansa luonteeltaan toisenlainen kuin Sato ja vaatii useamman pyöräytyksen soittimessa ennen vahvuutensa osoittamista. Kulo ei ole yhtä pitelemättömän riehakas kuin edeltäjänsä, tunnelmallisemmat sävyt ovat vallanneet lisää lääniä. Uskaltaisin kutsua kappalerakenteita paikoitellen jopa astetta progemmiksi. Täysin poikkeuksetta Transkaakon uutuus ei vakuuta. Konsertti aaveille ei ole konsertti minulle, eikä Huoli ja ikävä välity. Sammalten valtakunnassa ja Hämärää huuhtomassa sen sijaan viihdyn hyvin, ja Siinain helmi loistelee kirkkaasti. Kunhan tästä selviydyn, hahmotan varmasti levyn koko komeuden. Vuoden kärkiviisikostani en voi vielä luvata Kulon löytyvän, mutta levyhyllystäni ehdottomasti. Ai niin, ja tämänkertainen takakansi on edellistä osuvampi.
JUKKA KITTILÄ
LEVYARVIOT
8
TRANSKAAKKO KULO
(Aarnihauta) Nappasin Transkaakon Sato-albumin pari vuotta sitten arvosteltavaksi täysin kokeilumielessä, mutta levy osoittautuikin vuoden 2007 kovatasoisimmaksi kotimaiseksi. Kansanmusiikkipiirteitä ja -instrumentaatioita nykypäiväisempiin ilmaisumuotoihin yhdistelevä yhtye vakuutti vastustamattomalla luomuenergiallaan. Kovien odotusten vuoksi Kulo vaikuttaa
(Freaky Beats) K.V..N ja Lobo vastasivat The Dead End Kidz -levyllään yhdestä viime vuoden suurimmista yllätyksistä. Yhtäkkiä kaksi kotimaista tuottajaa julkaisevat levyn, joka vetää vertoja yhdysvaltalaisen Madlibin Beat Konducta-kokoelmille. Kaksikon toinen levy Welcome to the Dead End on kuin heidän debyyttinsä. Mikään ei ole muuttunut. He ovat jälleen tehtailleet hiphop-biittejä gangsterielokuvien inspiroimina. Kuten jo debyytilläkin, kappaleet on pidetty lyhyinä. K.V..N ja Lobo saattavat hypätä biitistä seuraavaan jo yhden minuutin jälkeen. Kaksikko tekee yhä erinomaista jälkeä, mutta silti Welcome to the Dead End on pienoinen pettymys. Tämähän on jo kuultu. Toivottavasti kaksikko hylkää gangsterielokuvat ennen seuraavaa levyään.
TUOMAS KOKKO
7
K.V..N & LOBO WELCOME TO THE DEAD END
SUE
» 39 « NRO. 8
www.monstersofpop.net
klubi + telakka, tampere
Op:l Bastards Those Dancing Days (Swe) Magyar Posse The New Wine (Nor) Name The Pet (Swe) Magenta Skycode
Tv-Resistori Nottee (Swe) MFMB (Swe) Manna Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi
Ville Leinonen & Pekko Käppi In The Spirit Of Office Building Zebra & Snake Kiila The Rollstons Vuk Mesmer Puumaja Misf*ts + NS. + Kaino dj:t
ennakkoliput: Tiketti, Klubi, Telakka, Platta
SUE
» 43 « NRO. 8
SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy - Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki - puh. (09) 5870456 - e-mail: smi@smi-music.com
SUE
» 44 « NRO. 8