Seuraa @ilosaarirock 11.-13.7.2014 \\ Laulurinne \\ Joensuu www.ilosaarirock.? \\ www.fb.com/ilosaarirock ALICE IN CHAINS (US) PORTISHEAD (UK) HAIM (US) MUSTASCH (SWE) ELLIE G OULDING (UK) TRENTEMØLLER (DEN) RIVERSIDE (P OL) ASAP FERG (US) JEN NI VA RTIAINEN KC/MD MAFIA Aksim & Musta Barbaari \\ Black Lizard Damn Seagulls \\ Gracias & The Globe Band Haloo Helsinki! \\ Herra Ylppö & Ihmiset J. Karjalainen \\ Oranssi Pazuzu \\ Pää Kii Ranger \\ Rauhatäti & Tes La Rok \\ Sanni Santa Cruz \\ Tuomo \\ Turmion Kätilöt The Blanko \\ Death Hawks \\ Insomnium Lapko \\ Lieminen \\ Night Lives \\ Olavi Uusivirta Risto \\ Viikate \\ Wasted \\ Wolfheart HAPPOR ADIO STAM1NA P I ETA R I N SP EK TA A K K E L I ILOSAA RIRO CK.FI JA TIKETTI LIPPUVAIHTOEHD OT: LA-SU 95 € LA 60 € \\ SU 75 € PE SULO-KLUBI 29 € 12 0 M IN . Eppu Normaali < KO NS ER T TI ! Eläkeläiset: Humpfonia! Pariisin Kevät Anssi Kela PE 11.7. EN NAKKOLIPUT: + LISÄÄ OHJELMAA LUVASSA! KLUBI SUE » 2 « NRO. 4
SUE » 3 « NRO. 4
2014 FESTIVAL An evening with Plus special guests Kaisaniemen puisto, Helsinki Keskiviikko 9.7.2014 Liput palvelumaksuineen alkaen 88,50€. Ikäraja 18 vuotta. SUE » 4 « NRO. 4 Hanki huolettomat VIP-paketit: info@eventsclub.? puh. 09 8567 3456 vip@menolippu.? puh. 010 841 4185
SUE » 5 « NRO. 4
TOIMITTAJALTA TÄSSÄ NUMEROSSA » Uutiset. Sue 20 vuotta: 06 TOIMITTAJALTA 08 NEWSFLASH 11 SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN 23 24 26 25 28 29 » Haastattelut. » Arviot. 12 14 16 17 18 20 21 30 34 39 40 42 43 HENKILÖKUVA: LLOYD KAUFMAN NINE INCH NAILS NOPSAJALKA RAUHATÄTI AEROSMITH SNIPE DRIVE • JOOSE KESKITALO THE 5TH OF APRIL • THE MESSENGER PRKL: UUTISET JA SETÄ JUSSIN TUPA INSOMNIUM EDGUY TRIPTYKON LOST SOCIETY ALKALINE TRIO PRKL: ARVIOT ARVIOT REPLAY LEFFAVIERAANA TUUKKA TEMONEN QUIZ ON JA MONOLOGEJA MUSIIKISTA VIIMEINEN SANA M.MYSTON Sue #189 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: Vinyl Tracks OZ Fire in the Brain OZ Warpaint WARPAINT #1 Record BIG STAR Radio City BIG STAR » IHMISLÄHEINEN ROCKJOURNALISMI E n ole koskaan kokenut olevani journalisti. En ole opiskellut viestintää, enkä haaveillut lukioaikoina toimittajan työstä, vaikka kirjoittamisesta pidinkin. En kuulu Suomen Journalistiliittoon, ja haastattelutilanteita lukuun ottamatta tituleeraan itseäni harvemmin toimittajaksi. Välillä saatan, mutta se tuntuu joka kerta yhtä kiusalliselta. Koen pikemminkin olevani identiteetiltäni tekijä tai välittäjä. Aloin kirjoittaa Sueen vuoden 2012 elokuussa. Silloinen aikomukseni oli kirjoittaa lehteen ainoastaan levykritiikkejä – saisihan siitä itselleen korvaukseksi levyjen vapaakappaleita, ja rahaa voisi käyttää kuukausittain johonkin järkeväänkin. Esimerkiksi ruokaan. Tai vuokraan. Tähän mennessä olen haastatellut muun muassa Herra Ylppöä, Egotrippiä sekä suomirockin legendaa Ismo Alankoa. ”Mä en mieti hyviä myyntejä, arvostusta tai palkintoja. (---) Mulle biisien tekeminen on sitä, että yritän selvittää suhdettani maailmaan, ja ihmetellä, mistä helvetistä tässä kaikessa on kysymys”, kertoi Alanko minulle suhteestaan musiikkiinsa (Sue 2/2013). Mielestäni rockjournalismin tulisi toimia jokseenkin samalla logiikalla. Haastattelutilanteeseen tulisi suhtautua kuin tabula rasaan; pohtia juurikin, mistä helvetistä tässä kaikessa on kysymys. Enkä nyt tarkoita, etteikö haastatteluun pitäisi suhtautua kriittisesti ja mahdollisimman objektiivisesti. Haluan pikemminkin alleviivata vuorovaikutuksen merkitystä sekä omista ennakkoasenteista ja odotuksista luopumista. Inhimillisyyttä. Rockjournalismi on kontaktilaji. Hyvä rockjournalismi syntyy nähdäkseni kahden tai useamman ihmisen välisestä vuorovaikutuksesta, dialogista. Aito kohtaaminen on mahdollista saavuttaa keskustelemalla, ja sen päämääränä on jonkinlainen totuus tai yhteisymmärrys. Parhaassa tapauksessa haastattelutilanne avaa kummallekin osapuolelle uusia ovia. Haastatellessani Samuli Putroa (Sue 3/2014) heitti hän haastattelun lopuksi puoliksi vitsillä, että luuli tulleensa haastatteluun, mutta saikin kaupan päälle psykoanalyysin. Koin että keskustelumme oli jollakin tapaa merkityksellinen hänelle. Ainakin se oli merkityksellinen minulle, muttei siksi, että haastattelin artistia, vaan siksi, että kohtasin ihmisen artistiuden takana. Tiedän, että saatan kuulostaa populistiselta sanoessani, että kirjoitan ensisijaisesti muille ihmisille. Mutta kenelle minä muka kirjoitan jollen nimenomaan muille ihmisille? Itse koen, että Sue on rocklehti kaikille ihmisille. Sue on ilmainen ja siksi kynnys lehteröintiin on ehkä pienempi kuin muilla rocklehdillä. En koe, että lehdellä olisi tarkkaa kohderyhmää. Mahdollisesti siitä johtuen lehti esittelee myös bändejä, joihin ei välttämättä muissa medioissa törmäisi. Briljeeraamisen ja oman egon pönkittämisen sijaan toivoisinkin, että rockjournalismi olisi ihmisläheisempää ja rooleista vapaaseen keskustelevuuteen tähtäävää. Siihen minä itse ainakin pyrin. MIKKO TOIVIAINEN Kirjoittaja ei koe olevansa toimittaja, vaikka onkin kirjoittanut Sueen 1,5 vuotta. NINE INCH NAILS S.14 NOPSAJALKA S.16 Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Toimitus: Aleksi Ahonen, Annika Brusila, Anni Eerola, Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Tero Heikkinen, Pete Heikkilä, Tuomas Jalamo, Vesa Kataisto, Anni Kemppainen, Jukka Kittilä, Minna Koivunen, Joonas Kuisma, Jussi Lahtonen, Ilkka Lappi, Jouko Lehtinen, Thomas Lilley, Aku-Tuomas Mattila, Juhani Mistola, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Aki Nuopponen, Pau, Ville Pekkala, Miki Peltola, Mika Penttinen, Markus Perttula, Mikko Toiviainen, Tomi Tuominen, Volvo-Pete (ATK-huolto) Julkaisija: Suezine Oy Toimitusjohtaja: Kimmo Nurminen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 02 - 251 0899 Email: toimitus@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2014 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kimmo Nurminen, Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 / 040 - 762 1453 SUE » 6 « NRO. 4
SUE » 7 « NRO. 4
NEWSFLASH ? Bluesin ja soulin sanansaattaja Curtis Salgado konsertoi Helsingin Tavastia-klubilla 22.4. Salgadoa säestää blueskitaristi Monster Mike Welch yhtyeineen. ? The Stoogesin rumpali Scott Asheton kuoli sydänkohtaukseen 64-vuotiaana. Legendayhtyeen alkuperäiskokoonpanosta elää enää Iggy Pop. UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI) ? Parasta uutta ramopunkbiisiä etsivän Ramoviisut-kisan finaali on Helsingin Semifinalissa 16.5. Viisufinalistien lisäksi lavalla nähdään myös muita esiintyjiä. ? Tuottelias lo-fi-pioneeri R. Stevie Moore konsertoi Helsingissä Kuudennella Linjalla perjantaina 23.5. Illan avaa J. Tolvi. ? Turun Ruisrockin (4.-6.7.) ohjelma kasvaa kahdella ulkomaisella rockyhtyeellä: You Me At Six ja Mando Diao esiintyvät Ruissalossa. ? Yhdysvaltalaiset Arto Lindsay ja Marc Ribot, joka tunnetaan Tom Waitsin luottokitaristina. konsertoivat Helsingin Savoyteatterissa 10.7. ? Ruissalon Telakalla Turussa pidetään 18.-19.7. vaihtoehtomusiikin ja -kulttuurin festivaali H2Ö. Tapahtuman takana ovat Ilmiö-festivaalin taustavoimat. ? Veikkauksen ja musiikkialan uusi keikkakonsepti Kaveri mukaan tarjoaa mahdollisuuden viedä ystävä maksutta tietyille kotimaisille keikoille. Katso lisää:veikkaus.fi/kaverimukaan » SUURI VOITTO Kahdeksannentoista Turku Bandstand -kilpailun voittaja on Stone Monolith. B asisti-laulaja Sami Kuusiston, rumpali Aki Mäen ja kitaristi Sauli Peltomäen Stone Monolith on humppilalainen raskasta rockia soittava bändi, joka on ennen Turku Bandstand -voittoaan julkaissut yhden kolmen biisin demon. – Soitamme stoner rockia. Toisaalta emme halua asettua mihinkään lokeroon täysin, joten metallikin voi genremme olla, Peltomäki kertoo. – Emme tee tietoisesti stoneria. Teemme sitä mitä syntyy. Ennen Turku Bandstandiin osallistumista Stone Monolith oli soittanut livenä vasta kolme kertaa. Peltomäki kertoo bändinsä lähteneen mukaan kisaan ensisijaisesti keikkojen vuoksi. – Meille keikka on aina keikka, pidämme livenä soittamisesta todella paljon. Lähdimme mukaan sillä meiningillä, että jos ei jatkoon päästä, niin ensi vuonna uudestaan ja ei siinä mitään. – Vimmassa on aina hienoa soittaa. Siellä on loistavat tilat ja äänentoisto, ja homma toimii talon puolesta niin kuin sen pitää, Stone Monolith -kitaristi kehuu bändikisan alku- ja välierien pitopaikkaa. Peltomäki ja Mäki ovat osallistuneet Bandstandiin aiemmillakin bändeil- lään. Stone Monolithille voitto tuli täytenä yllätyksenä. – Jo välieriin pääsy oli meille voitto. Samoin se, että pääsimme soittamaan Turun Klubille. Koko kisan voittaminen merkitsi meille älyttömästi. Se antoi lisäpotkua tämän harrastuksen harjoittamiseen. Kaikille bändissä tuli sellainen olo, että teemme jotakin oikein ja että ihmiset pitävät musiikistamme aidosti. Kilpailuvoitto muuttaa Stone Monolithin suunnitelmia, mutta vain hiukan. Syksyllä 2013 trio alkoi äänittää ep-levyä, mutta Bandstand-tiimellyksen vuoksi äänitykset jäivät puolitiehen, koska bändillä ei ollut aikaa niille. Nyt alkuperäiset suunnitelmat omakustanne-ep:n julkaisusta on aika unohtaa, sillä palkintona on studioaikaa VR-studiolta ja VR Label Finlandin julkaisema single. – Tavoitteena on jatkaa samaa rataa. Tehdä musiikkia, joka on meille mieluisaa, Peltomäki miettii. – Emme tee mitään tilaustyönä. Teemme sitä mikä syntyy orgaanisesti ja kuulostaa meiltä. Voiton puitteissa keikkaa saattaa tulla enemmän, joten soitamme niin paljon keikkoja kuin mahdollista. Juttumme toimii hyvin näin, on turha lähteä muuttamaan yhtään mitään. Stone Monolith on keikalla Turun Klubilla lauantaina 26. huhtikuuta. Mukana on myös muita Turku Bandstand 2014 -finalisteja, kuten All Eyes On Us. ? Yhdysvaltalainen Ringworm soittaa ensimmäisen Suomen-keikkansa Lappeenrannan LPRHC Festilla (1.-2.8.). Tapahtuman muita esiintyjiä ovat The Heartburns, Kivesveto Go Go, Petos ja Relentless. ? Jurassic Rock (8.-9.8.) muuttaa Visulahdesta Kenkäveronniemelle, vain kilometrin päähän Mikkelin torista. Festivaalin esiintyjiä ovat muun muassa HIM ja Flogging Molly. ? Helsingin Flow’n (8.-10.8.) uusia kiinnityksiä: The Horrors, Real Estate, FKA Twigs, Poliça, Marissa Nadler, Phantom, Joose Keskitalo, Aivovuoto sekä Pietarin Spektaakkeli. ? Yhdysvaltalainen punkbändi Night Birds päättää Euroopan-kiertueensa Kuudennelle Linjalle 11.8. Illan avaa kotimainen Ydinperhe. ? Hardcorebändi Terveet kädet tekee huhtikuussa 12 keikan Brasilian-kiertueen. Uusimman albuminsa, Musta hetki, vuonna 2012 julkaissut yhtye aloittaa kiertueen 23.4. Sao Paulosta. » UUTISET » ARVIOT » KOLUMNIT » LIVERAPORTIT » LEFFA-ARVIOT »SUE.FI FACEBOOK.COM/SUEZINE SUE TWITTER.COM/SUELEHTI » 8 « NRO. 4
LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!! La 12.4. Mark Kozelek (US); 18 € La 12.4. Mopo, Olli Hirvonen; 12 € La 19.4. Tapani Kansalainen, Stepa & Are; 10 € Su 20.4. Dxxxa D & Hazzzt, Yhdentekevää, Pietarin Spektaakkeli; 8 € To 24.4. Church of Misery (JP); 18/24 € Su 27.4. Cro-Mags (US), Total Recall, Upright; 22 € Pe 2.5. Phantom, Redder; 8 € Tarkemmat tiedot ja muiden iltojen ohjelma: www.kuudeslinja.com Hämeentie 13, Helsinki. Sisäänkäynti pihan puolelta (Kaikukatu 4). K18, pe & la K20. Ennakot Tiketti. PE 4.4. KAAOSZINE.FI MAGENTA HARVEST, CEASELESS TORMENT & ENTHRING LA 5.4. (UK) (FIN) SATAN +RANGER PE 11.4. VASARA KLUBI: MALICIOUS DEATH, JUMALATION & WITCHTIGER LA 12.4. KURITUSHUONE XXVII: CAULDRON OF HATE, REFLECTION DIES & ABSTRAKT TO 17.4. ROCK MODEL OF THE YEAR 2. OSAKILPAILU WHATEVER SHE WANTS & MASQUERADE PE 18.4. DENIGRATE, DEAD SOUND COMMITTEE LA 19.4 MYSTIFIER(BRA) FLAME & AZAZEL SU 20.4. ONE HIDDEN FRAME STILL BEATING, YOU CAN’T KEEP ME DOWN & FRONTLINE SAINTS PE 25.4. CEMETERY FOG, YMIR’S BLOOD & TERROR CROSS LA 26.4. PRE-STEELFEST: HELL SPIRIT, SAWHILL SACRIFICE, SACRIFICIUM CARMEN KE 30.4. TRASHDISCO VOL.18 TO 1.5 . HOLA GHOST(DEN), KAT EYE BAND(FIN) KAISANIEMENKATU 4, 00100 HELSINKI INFO@PRKLCLUB.FI WWW.PRKLCLUB.FI SUE » 9 « NRO. 4
NEWSFLASH UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI) » HONKAVAARA ELÄÄ » TIE VIE SUOMEEN T Zachary Luckyn ensimmäiset Euroopankeikat ovat Suomessa. eatteri Circus Maximus kantaesittää toukokuussa Ratsia-yhtyeen laulajasta Jyri Honkavaarasta kertovan punk-dokumenttiteatteriesityksen Täynnä elämää. Näytelmän on ohjannut Perttu Leinonen ja siinä näyttelevät Tomi Alatalo ja Antti Laukkarinen. Käsikirjoitus perustuu useiden vuosien aikana kerättyyn media-, asiakirja- ja haastattelumateriaaliin. Käsikirjoittaja Jyrki Pylväs kertoo idean lähteneen hänen kiinnostuksestaan. – Aloin tutkia Honkavaaran tarinaa harrastuspohjalta. Honkavaara on mystinen hahmo, josta kerrotaan kaikenlaista. Tuli mieleen, että tästähän voisi saada aikaiseksi jännittävän näytelmän. Ratsia-yhtyeessä kuumana punk-kesänä 1979 pinnalle noussut Honkavaara (1960-1997) oli yksi suomalaisen uuden aallon lupaavimpia artisteja. Abikeväänään suursuosioon ponnahtaneesta miehestä piti tulla rocktaivaan kiintotähti, mutta jotain meni pieleen. Ratsian hajottua uran rakentaminen ei ottanut onnistuakseen, ja rock’n’rollelämäntavan tuhoavat puolet ottivat vallan. – Se on klassinen tragedia lahjakkaan tyypin noususta ja tuhosta. Honkavaaran stoorissa on rockmytologinen ulottuvuus, mutta samalla se on arkinen tarina elämästä. Näiden puolten ristivalottaminen kiehtoi minua, Jyrki Pylväs kertoo. Esityksessä kuullaan myös Honkavaaran kirjoittamaa musiikkia. – Honkavaaran musiikissa ja tarinassa on jotain hyvin koskettavaa, mutta halusimme tehdä näytelmästä keikkamaisen shown. Se ei ole mikään hissutteludraama vaan energinen kuin Ratsian konsertti. Ensi-ilta on 2.5. Kokoteatterissa Helsingissä, jossa Täynnä elämää nähdään myös 4. ja 18.5. Kevään muut esitykset ovat Lahden Torvessa (7.5.), Tampereen Vastavirralla (8.5.), Porin Rakastajatteatterissa (9.5.), Turun Tehdas-teatterissa (10.5.) ja Riihimäen Vihreässä talossa (15.5.) K anadalainen laulaja-lauluntekijä Zachary Lucky (s. 1989) kiertää Suomea pääsiäisviikolla. Luckyn ensimmäinen sooloalbumi Come And Gone julkaistiin vuonna 2010. – Äänitin ensimmäisen soolo-ep:ni, kun soitin vielä bassoa eräässä bändissä. Come And Gonen ilmestyessä aloin suhtautua soolouraani vakavasti. Kuulin maantien kutsun ja vastasin siihen, Lucky kertoo. Lucky on keikkaillut ahkerasti koko soolouransa ajan. – Olen kiertänyt Pohjois-Amerikkaa tauotta vuodesta 2009. Pidän tien päällä olemisesta, ja Kanadassa ja USA:ssa teitä riittää. Olen nähnyt paljon kiinnostavia asioita ja kirjoittanut niistä lauluja. Syksyllä 2013 ilmestynyt kolmas pitkäsoitto The Ballad of Losing You on Zachary Luckyn siirtymälevy folksävelistä kohti countrymusiikkia ja perinteisiä englantilaisia balladeja. Hänelle itselleen siinä on kyse kasvamisesta. – Olen tavannut kiertueillani monia suuria lauluntekijöitä. Se on saanut minut pitämään biisejä kaikkea muuta arvokkaampina. Tien päällä oppii aina uutta. Zachary Lucky aloittaa kuuden keikan Suomen-kiertueensa 16.4. Helsingin Tavastialta, missä hän esiintyy Weeping Willowsin lämmittelijänä. – Tämä on ensimmäinen kerta, kun esiinnyn Euroopassa. Olen aivan innoissani tästä matkasta. Keikoissani on tärkeintä biisit ja tarinat niiden ympärillä. Soitan paljon matkalauluja. Zachary Luckyn Suomen-kiertue: 16.4. Helsingin Tavastia, 17.4. Turun Bar Kuka (8raita-klubi), 18.4. Loimaan Bar Edgar, 19.4. Turun 8raita (Record Store Day), 19.4. Paraisten Punt ja 20.4. Vaasan O’Malley’s. PE 11.04. klo 21 Neljä Ruusua 22,50 € / ovelta 27,50 € LA 19.04. klo 21 Happoradio 23,50 € / ovelta 28,50 € La 26.04. klo 13 Satu Sopanen & Tuttiorkesteri 12,50 € / 15,50 € ovelta LA 26.4. klo 21 Jenni Vartiainen 24,50 € / ovelta 29,50 € PE 03.10. klo 19 Anna Abreu 20,50 € / ovelta 25,50 € www.?nlandia-klubi.? To 17.04. klo 22 Jonna Tervomaa 17,50 € / ovelta 21,50 € www.sibeliustalo.? Hinnat sisältävät palvelumaksun. SIBELIUSTALO. Ankkurikatu 7, Lahti. SUE » 10 « NRO. 4
» SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN TOMI TUOMINEN » NEGADRAIVI E dullinen ja tehokas tietotekniikka on tehnyt jokaisesta halukkaasta muusikon. Yhteen kannettavaan tietokoneeseen saa kohtalaisen edullisesti rakennettua kokonaisen kotistudion, joka suoltaa ulos julkaisukelpoista kamaa. Nopeat nettiyhteydet ja lukuisat erilaiset julkaisualustat mahdollistavat biisin matkan suoraan kotistudiosta julkaistavaksi muutamalla klikkauksella ja parissa minuutissa. Tämä teknologinen vallankumous tarkoittaa käytännössä sitä, että kun kynnys on näin matalalla, uusia julkaisuja tulee yhdessä päivässä tuhansia. Jokainen halukas makuuhuonemuusikko voi suoltaa tuotoksiaan Bandcampiin tai Soundcloudiin sitä mukaa kun niitä valmistuu. Kun middleman puuttuu, on toiminta välitöntä ja suoraa. Valitettavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että musiikki ei enää elätä kuin aniharvoja megastaroja. Paitsi, että jokainen meistä on nykyisin muusikko ja julkaiseva artisti, niin vieläkin selvemmin edullinen tietotekniikka ja kaikkialle yltävä verkko on tehnyt jokaisesta meistä kriitikkoja. Katsoipa minkä tahansa musiikkiblogin tai musiikkisivuston Facebook-feediä, niin jokaisen uutisen ja postauksen perässä on liuta kommentteja oman elämänsä seppoheikinheimoilta ja tapanimaskuloilta. Musiikin erikoisasiantuntijoita on nykyään jokaisessa kodissa, jossa on internet-yhteys. Ei kriitikon työ nyt varsinaisesti vaadi korkeakoulututkintoa, mutta auttaa paljon jos osaa kirjoittaa auttavasti ja seuraa valitsemansa alan julkaisuja sen verran, että osaa suhteuttaa kulloinkin kritisoimansa teoksen ympäröivään todellisuuteen ja omaan lajityyppiinsä. Useimmat netin kriitikoista lyttäävät teoksia lauseella tai kahdella ilman, että edes kuuntelevat niitä. Positiiviset kommentit jäävät auttamatta itkupillien ölinärintaman jalkoihin. Kun Pitchfork hiljattain julkaisi uutisen Flaming Lipsin uudesta, suunnitteilla olevasta teoksesta, jota on tarkoitus kuunnella samanaikaisesti Pink Floydin Dark Side Of The Moonin kanssa, kiirehti reilut kuusisataa nettikriitikkoa lyttäämään koko idean kuulematta sekuntiakaan musiikkia. ”SACRILEDGE!” (sic) huusi eräs, ”No Thanks!” kommentoi toinen, ”WHY???” kiljui kolmas kurkku suorana. Nämä mielensäpahoittajat kiehauttivat maidot hellalle pelkästä ajatuksesta. Sama meininki vallitsee aivan kaikkialla netissä missä kuluttajalle on annettu mahdollisuus kommentoida. Itkevät internet-kriitikot ovat kaikkialla valmiina kertomaan oman valistuneen mielipiteensä jokaisesta maailman asiasta. Minä en pidä tästä! Tunnen itseni henkilökohtaisesti loukatuksi! Miksi tällaista tehdään? Maailman jokaisessa taidemuseossa parveilevat ”Minäkin olisin osannut tehdä tuon” -nykytaidekriitikot ovat löytäneet tiensä ulos museoista ja verkon kaikille keskustelupalstoille, mutta edelleenkään he eivät ole tehneet mitään muuta kuin arvostelleet toisten tekemisiä. Kaikkein pahin lajityyppi itkevää internet-kriitikkoa on se, joka kuvittelee yleissivistyksen puutteen ja tietämättömyyden olevan jollain tapaa siistiä. Kun Dazed & Confused taannoin julkaisi uutiseen Sky Ferreiran uudesta musiikkivideosta kiirehti joku brittiläinen nokkelikko kommentoimaan uutista ensimmäisenä sanoin: ”Who is this Sky Ferreira?” Valheellisella tietämättömyydellään hän ikäänkuin nosti itsensä muiden yläpuolelle. Olen niin cool, että en edes tiedä kenestä te puhutte. Haista sinä brittipelle paska. Minä olen liki nelikymppinen ukko Suomesta ja minäkin tiedän kuka Sky Ferreira on. Turha esittää. Samaa ilmiötä näki suomalaisilla keskustelupalstoilla kun Cheek-gate oli kuumimmillaan. Jokaiseen keskusteluun änkesi joku omasta mielestään kaupungin kovin jätkä, joka sanoi: ”Anteeksi, mutta kuka tää Cheek on?” Lue lehdet, typerys, niin tiedät kenestä on puhe. Missä maailman kulttuurissa on muka hienoa esittää tietämätöntä douchebagiä? Hiljattain eräs vanha tuttava levykaupanmyyjäajoiltani kommentoi facebookpäivitystäni yhdellä sanalla: ”huora”. En alkuunkaan ymmärtänyt mihin hän viittasi. Oliko kommentti tarkoitettu minulle vai jollekin statusta häntä aiemmin kommentoineelle. Huora on itselleni sen kaliiberin ruma sana, että itse en käyttäisi sitä edes leikilläni parhaan kaverini Facebook-seinällä saati sitten puolitutun entisen levykaupan myyjän. Tämä avasi silmiäni ymmärtämään edes hieman nykyistä internet-keskustelun kulttuuria. Jos säyseä reggaemies kirjoittaa puolitutun seinälle perusteettomasti tuollaisia sanoja niin miten matalalla sitten on kynnys kirjoittaa suuren kasvottoman instanssin newsfeediin aivan mitä tahansa? Sitä ei luultavasti edes ole. Lopulta koko ilmiössä lienee kyse jonkinlaisesta teinipoikien ennenaikaisesta siemensyöksystä. Kun internet-kriitikko kiihtyy näkemästään, hän laukaisee lastinsa näppäimistölle ennen kuin ehtii kunnolla edes harkita tai muotoilla ajatustaan. Todellinen kritiikki vaatii yleensä hieman pitkäjännitteisempää paneutumista. « TO 10.4. W:O:A METAL BATTLE + WOLAND VAPAA PÄÄSY PE 11.4. MÖKKITIE-ILTAMAT: ARTTU WISKARI,VENIOR, HENNA NARVA, LA 12.4. SU 13.4. TO 17.4. PE 18.4. MIKONKATU 15 HELSINKI WWW.ROCKS.FI IKÄRAJA K-20 KEIKOILLE K-18 ENNAKKOLIPUT TIKETISTÄ LA 19.4. SU 20.4. TO 24.4. PE 25.4. LA 26.4. KE 30.4. HINTOIHIN LISÄTÄÄN TOIMITUSKULUT TO 1.5. ETEISPALVELUMAKSU 3€ JANNE ORDÉN, TITTA HAKALA, JUHO JA MIKA 5 € SOFTENGINE 11,5 / 12 € HEMMA BEAST 7,5 / 8 € ROCKSIN OPEN STAGE BEN GRANFELT BAND 9,5 / 10€ JOKA TIISTAI, VAPAA PÄÄSY HOUSE OF LORDS (USA) 14,5 / 15 € STAND UP ON THE ROCKS - ALI JAHANGIRI JA FRENDIT + ESTRELLA (UK) JOKA KESKIVIIKKO, 5€ HASTA LA VISTA SOCIAL CLUB 6 € + TOTALLY OBNOXIOUS (EST) CRAZY WORLD 10 / 11,5 € OLD TIME ROCK’ROLL: JOHNNY FILTER & ROCKY ROAD 13,5 / 12 € + T-BIRD GANG LONG TALL TEXANS (UK) + THE SHRIEKS (TBA) 15,5 / 16 € MACDETH - TRIBUTE TO MEGADETH 5 € TRIBUTE TO LED ZEPPELIN - LUCA STURNIOLO (VOF) 5€ & FRIENDS VAPPUPÄIVÄN TERASSIJAMIT VAPAA PÄÄSY TO 17.4. KLO 21 ALK. 18/20 € KE 9.4. ALK. 29,50/30 € LEE RANALDO AND THE DUST (USA) LAU NAU, DJ KNIGHT ROCKER TO 10.4. ALK. 20/21 € JUKKA POIKA & SOUND EXPLOSION BAND IKÄRAJATON KEIKKA KLO 16.30 ALK. 15,50/18 € JENNY WILSON (SWE) PE 18.4. KLO 16 ALK. 20/20 € PE 11.4. ALK. 22/22 € PRINCE OF ASSYRIA (SWE) LA 12.4. LOPPUUNMYYTY LOST SOCIETY + SANTA CRUZ RED FANG (USA) PE 18.4. ALK. 13,50/14 € CHEEK LA 19.4. ALK. 13,5/14 € ANNA PUU KE 16.4. ALK. 27/28 € WEEPING WILLOWS (SWE) ZHACHARY LUCKY TI 22.4. ALK. 27/28 € CURTIS SALGADO & MONSTER MIKE WELCH (USA) URHO KEKKOSEN KATU 4-6 | 00100 HELSINKI | K-18 | KATSO KAIKKI KEIKAT WWW.TAVASTIAKLUBI.FI ” ”Minäkin olisin TAMPERE TURKU osannut tehdä tuon” -nykytaidekriitikot ovat löytäneet tiensä ulos museoista ja verkon kaikille keskustelupalstoille. TULLIKAMARINAUKIO 2 HUMALISTONKATU 8 KE 16.4. 14 / 12 € PE 11.4. & LA 12.4. 12-22 € ABSOLUUTTINEN NOLLAPISTE SALALIITTO TO 17.4. 15 / 13 € PRINCE OF ASSYRIA (SWE) LAURA MOISIO PE 18.4. 15 / 12 € CONAN (UK) HORSE LATITUDES VALTTERI FESTIVAL LA 12.4. 10 / 8 € BATON ROGUE MORGUE W/ CHRIS HOLMES (W.A.S.P.) TAMPERE PE 20.6. - LA 21.6. KE 16.4. 14 / 12 € PRINCE OF ASSYRIA MARKUS PERTTULA (SWE) TO 17.4. 12 € (K-18 & IKÄRAJATON) JUJU CHURCH OF MISERY (JAP) DJ PREAL LA 19.4. 12 / 10 € CASKETS OPEN PE 25.4. 28 / 25 € PAKKAHUONE: TUOMO MICHAEL MONROE PE 25.4. 12 / 10 € DREGEN (SWE) KARRI KOIRA & RUUDOLF SU 27.4. 17 / 15 € IKÄRAJATON STAM1NA, RATTUS KE 23.4. 16 / 14 € HOT TIP! AP-FEST 4 KLUBI, PAKKAHUONE, TELAKKA, BAR PASSION & TULLINAUKIO PARIISIN KEVÄT SCANDINAVIAN MUSIC GROUP JARKKO MARTIKAINEN JÄTKÄJÄTKÄT SAMULI PUTRO ELÄKELÄISET THE VALKYRIANS + PALJON MUUTA PÄIVÄKOHTAISET LIPUT NYT MYYNNISSÄ! WWW.VALTTERIFESTIVAL.FI TOMI TUOMINEN on turkulainen tiskijukka, jolle opetettiin kotona alkeelliset käytöstavat. KATSO KOKO OHJELMA JA LISÄTIEDOT WWW.KLUBI.NET ENNAKKOLIPUT WWW.TIKETTI.FI HINTOIHIN LISÄTÄÄN TOIMITUSKULUT SUE » 11 « NRO. 4 Toimipisteet 19 kaupungissa ? Elektroniset liput suoraan sähköpostiin tai kännykkään Palvelumaksu alk. 1,50–3,50 € / lippu ? Postimaksu: Kotimaa 7 € / lähetys muut EU-maat 10 € / lähetys ? EU:n ulkopuoliset maat 25 € / lähetys
” Elokuvissani on aina vakava sanoma. Voi olla, että siksi emme ole menestyneet niin hyvin kuin olisi pitänyt. HENKILÖKUVA TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA JANE DONE » TROMAVILLEN PORMESTARI Legendaarisen Troma-yhtiön Lloyd Kaufman käy sotaa pienen ihmisen puolesta. anhempani olivat kirvesmurhaajia. He teurastivat paljon väkeä, eritoten suomalaisia. Varsinkin äitini oli pelottava ihminen. Mother’s Day -elokuva kertoo hänestä. Ei sentään. Tuo ei ollut totta. Isäni oli lakimies. Hän keksi class action -sovittelun, jonka avulla pienosakas saattoi haastaa väärinkäytöksiin syyllistyneen yrityksen oikeuteen kaikkien osakkaiden puolesta. Suomessa ollaan varmastikin rehellisiä, mutta korruptoituneiden konnien Amerikassa tuollaista tarvitaan. Isä oli siis hyvien puolella. Olen luultavasti perinyt häneltä sympatiani riippumatonta toimintaa ja altavastaajia kohtaan. Isäni puolusti pieniä ihmisiä, siis Tromavillen väkeä! Tromaville on kuvitteellinen kaupunki, johon leffani usein sijoittuvat. Elokuvani ovat epäsovinnaisia, mutta en ole koskaan kapinoinut V perhetaustaani vastaan. Kapinoin yhteiskuntaa vastaan. Vallalla on eliittien salaliitto. Suurten yritysten johtajat, poliitikot ja ammattiliittojen pomot tienaavat hyvin, mutta tavalliset duunarit joutuvat kamppailemaan elannostaan. Eliitit ovat liittyneet yhteen imeäkseen Tromavillen väen taloudellisen ja henkisen pääoman kuiviin. Yhdysvaltain hallinto on hyväveliverkosto, joka muistuttaa Rooman senaattia. Huipulla tienaa hyvin, vaikka ei olisi koskaan oikeasti tehnyt päivääkään töitä saati luonut mitään omaperäistä. Totta kai vaikkapa Microsoftin tai Facebookin keksijät ovat oikeita visionäärejä, mutta useimmat johtajamme ovat puoliksi pellejä ja puoliksi rikollisia. Tromavillen ihmiset tarvitsevat Toxic Avengerin kaltaisia supersankareita tai vaikka Return to Nuke ’Em High’n lesbopareja pelastajikseen. Toisinaan pienet ihmiset pelastavat itse itsensä, kuten Troma’s War -elokuvassani. Ajatus taistelusta eliittien salaliittoa vastaan on koko urani kantava teema. Siitä kaikki elokuvani kumpuavat. TYÖN OPETTAMA TOISINAJATTELIJA en ole käynyt elokuvakouluja. Opin tekemällä työtä. Olin mukana John Badhamin Saturday Night Feverin ja ensimmäisen Rockyn tekemisessä. Rocky oli pienen budjetin le?a, jonka Sylvester Stallone kirjoitti itse itselleen. Ohjaaja John G. Avildsen palkkasi minut ja ystäväni kuvaamaan Philadelphian osuudet, koska hänellä ei ollut varaa maksaa liiton määräämiä palkkoja omille työntekijöilleen. Opin siis alalle kahden lahjakkaan ohjaajan projekteissa. John-nimiset ohjaajat ovat hyviä. Perustin Troman Michael Herzin kanssa vuonna 1974. HaluSUE » 12 « NRO. 4 simme tehdä täysin muusta elokuva-alasta riippumattomia le?oja. Tarkoitus oli pitää itsenäinen elokuvataide hengissä ja estää jatkuvasti voimiansa kasvattavia jättiyhtiöitä tuhoamasta sitä. Me rakastamme elokuvia. Troman budjetit ovat pieniä, ja le?at eivät aina näytä kovin hyviltä. Meillä ei myöskään ole tähtiä, limusiineja, huoria tai kokaiinia. Sen sijaan meillä on vapaus tehdä taidettamme niin kuin haluamme. Kun tekee elokuvia näin vähällä rahalla, on täysin vapaa. Voin sanoa, että Rupert Murdoch on kasa paskaa, jos minua huvittaa. Voin sanoa, että huippusuosittu Lego-elokuva on pelkkä rivo mainos. Minun ei tarvitse imeä kenenkään elintä. Elokuviani sanotaan b-le?oiksi. Historiallisesti katsoen se on väärin. Alkuaan b-elokuva tarkoitti kaksiosaisen elokuvan jälkimmäistä puoliskoa. Troman tuotanto on enemmänkin z-elokuvaa. Troma tekee hyviä elokuvia. Yleensä ne, jotka pitävät Troman le?oja huonoina, perustavat mielipiteensä ennakkokäsityksiin. Troma-le?a on vähän kuin Grand Canyon. Se on nähtävä ymmärtääkseen, millainen se oikeasti on. Elokuvissani on aina vakava sanoma. Voi olla, että siksi emme ole menestyneet niin hyvin kuin olisi pitänyt. Toxic Avenger (1983) käsitteli ympäristöuhkia ja saastumista ja tuli ensi-iltaan kauan ennen kuin ympäristöasioista tuli muodikkaita. Teen siis tulevaisuuden elokuvia. Troma-elokuva lähtee siitä, että kiinnostun jostakin sosiologisesta tai poliittisesta kysymyksestä. Esimerkki: Troma omistaa pienen rakennuksen New Yorkissa. Sen viereen muutti kammottava naapuri, McDonald’s. Sen mukana tuli pesukarhun kokoisia rottia. Pikaruoan kammottavat piirteet alkoivat kiinnostaa minua. Koska olen aina rakastanut Broadway-musikaaleja ja oopperaa – Rodgers & Hammersteinia, Verdiä ja muuta soopaa – päätin tehdä musikaalielokuvan siitä häpeällisestä aiheesta. Toinen esimerkki: Return to Nuke ’Em Highin idea tuli siitä, että Amerikan kouluissa oppilaille syötetään roskaruokaa, jonka vuoksi 40 prosentilla heistä on paino-ongelmia, keskittymishäiriöitä tai diabetes. Siinä elokuvassa tuon esille myös sen, että pidän lesboista. Tromaa kiinnostavat myös sukupuolivähemmistöjen oikeudet. PERHEELLINEN KULTTIHAHMO minulla on paksu nahka. Sellaista tarvitsee, kun joutuu jatkuvasti ylenkatsotuksi eikä ikinä saa Oscaria. Totta kai sellainen sattuu. Muutama kuuluisa ohjaaja on sanonut, että oikeudenmukaisessa maailmassa Poultrygeist: The Night of the Chicken Dead olisi suuri hittielokuva. Se on viihdyttävä, omaperäinen ja ajatuksia herättävä. Mutta kun sitä jakelee Troma, jolla ei ole kytkyjä suuriin ketjuihin, rahaa ei tule vaan menee. En ole saanut palkkaa moneen vuoteen. Teen tätä siksi, että rakastan elokuvia, ja koska fanit rakastavat le?ojani. Ja aion jatkaa. Troma on elokuvabisneksen herpes. Se ei koskaan lähde pois. Meillä on kulttimaine. Fanit tekevät kovasti töitä löytääkseen le?ojamme. Heitä vain on kovin vähän. 40 vuoden jälkeen Troman kulttuurinen jalanjälki aletaan vihdoin tunnustaa. New Yorkin modernin taiteen museo MOMA esitti äskettäin ensimmäisen Nuke ’Em High’n Contenders-sarjassaan. Siinä oli myös Woody Allenin, Lars Von Trierin, David Lynchin, So?a Coppolan ja Coenin veljesten elokuvia. Ja Lloyd Kaufmanin, hah! En haluaisi kuuluttaa oma erinomaisuuttani, mutta kysykääpä South Parkin tekijöiltä, Peter Jacksonilta, Quentin Tarantinolta ja Guillermo Del Torolta kuinka paljon he rakastavat Tromaa. Moni kova tekijä, vaikkapa nyt Samuel L. Jackson, Kevin Costner, Billy Bob Thornton ja Marisa Tomei, on aloittanut uransa Tromassa. Ja montako Toxic Avenger -kopiota on tehty? Satoja! Olen kirjoittanut kirjoja työstäni. Nimikirjoitustenjakotilaisuuksissa koulukiusatut tulevat kertomaan minulle, että päättivät olla tappamatta itseään, koska kirjani tai elokuvani antoi heille toivoa. Saan usein kirjeitä, jossa kerrotaan elokuvieni muuttaneen elämiä. Minusta tuntuu, ettei Lego-elokuvan ohjaaja kuule katsojilta tuollaista. Olen erittäin ahkera masturboija. Muuten minulla ei ole harrastuksia. Mutta minulla on perhe. Olen ollut naimisissa 40 vuotta. Meillä on kolme mutanttitytärtä. Kun en tee elokuvia, olen heidän kanssaan. Elokuvat tietenkin ovat paljon tärkeämpiä kuin he. Se on hyvä arvojärjestys, vai mitä? Lapsenikin ovat päättäneet lähteä viihdealalle. Se on todella lämmittävä ajatus. Pian hekin saavat asua moottoritierampin alla jääkaapin pahvisuojasta kyhätyssä majassa. Toivottavasti heillä on tarpeeksi rahaa ostaa edes Sue, tuo mainio musiikki- ja elokuvalehti, jossa on heidän isänsä henkilökuvajuttu. Ai se on ilmainen lehti? Mikä yhteensattuma! Troma latasi juuri Youtubeen yli 200 elokuvaa ilmaiseksi katsottavaksi! Nuoret lukijat, menkää katsomaan elokuviani! Monet niistä ovat erinomaisia! LLOYD KAUFMAN s. 30.12.1945 Ohjaaja, tuottaja, käsikirjoittaja, näyttelijä, kirjailija, Troma Entertainmentin toinen perustaja Tunnetuimpia elokuvia: The Toxic Avenger -elokuvat, Class of Nuke ’Em High -elokuvat, Poultrygeist: The Night of the Chicken Dead Tunnetumpia kirjoja: ...Your Own Damn Movie -kirjasarja Ajankohtaista: Lloyd Kaufman vierailee Night Visions -festivaalilla Helsingissä 9.-13.4.
KE HAPPORADIO 14€/12€ 9.4. PE SATURNIAN MIST, VERGE, CHARNEL WINDS 6€/0€ 11.4. TO 10.4. LA 12.4. FULLSTEAM & SUE ESITTÄVÄT: RED FANG (US), FUBEAR 14€/12€ FREEDOM CALL (GER), HEAVY METAL PERSE, CONSTANTINE 15€/13€ SU 13.4. KE LEVYMESSUT 3€ CONAN (UK), CHURCH OF VOID 8€/0€ (K-18) 16.4. PE JAYA THE CAT (NL/US), BASEMENTONES, THE UNDERCLASS, SLIM BEAN 10€/0€ (K-18) 18.4. LA TURISAS, ENSIFERUM 16€/14€ 19.4. TO 24.4. PE 25.4. JENNI VARTIAINEN 20€/18€ STAM1NA, MADRED 15€/13€ LA STAM1NA, CHERRY & THE VIPERS 15€/13€ LOST SOCIETY, FORESEEN, INKVISITOR, Angel Witching Hours DJ’s 8€/7€ 26.4. KE 30.4. TO 1.5. LA 3.5. VIIKATE, KAAOKSEN YSTÄVÄT HALOO HELSINKI! 16€/14€ 16€/14€ TO INSOMNIUM, SHEAR 12€/10€ + JKLDIY:n Kevätkarkeloiden päiväSLACK BIRD, SLIM BEAN ILMAINEN 12-15: klo klubi 8.5. LA 10.5. EI IKÄRAJAA ELLEI TOISIN MAINITA. TO 29.5. BATTLE BEAST, WHISPERED 10€/7€ BAARI K-18. PE ENNAKKOLIPUT: 35€/33€ (K-18) WWW.JELMU.NET 30.5. CANNED HEAT (USA), TALMUD BEACH LA JA TIKETTI. 31.5. The Royalties of Sound present: BLACKOUT HALVEMPI HINTA - The Next Generation 12€ (ovelta 15€) JELMU RY:N JÄSENILLE. WWW. JELMU. NET TANSSISALI LUTAKKO. Lutakonaukio 3, 40100 Jyväskylä. (014) 617 866. jelmu@jelmu.net Annankatu 21, 00100 Helsinki, K22 Ma-ti 16-02, ke-la 16-04, su 18-04 Ohjelmailtoina lipunmyynti klo 20.00 alkaen. Keikat alkavat klo 21 (kaksi bändiä) tai klo 22 (yksi bändi). Ke-su iltaisin 2e eteispalvelumaksu. Opiskelijakortilla 1e alennus ovilipuista (ei koske erikoisohjelmistoja, ennakkolippuja eikä loppuunmyytyjä keikkoja). www.tiketti.? www.barloose.com + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + PE 1 1 . 4 . + + + LIVE: KIVESKIVES + RADICAL NINJA, DJ JIRCI 6,00 € LA 1 2 . 4 . + + + DJ BALTTIKOIRA 5,00 € SU 1 3 . 4 . + + + SUPERSUNNUNTAI, DJ JUSSI40 2,50 € TI 1 5 . 4 . + + + SUPERTIISTAI, DJ MR. WILLY 5,00 € PE 1 8 . 4 . + + + CLUB BELLA MORTE 5,00 € LA 1 9 . 4 . + + + DJ TOMI 5,00 € SU 2 0 . 4 . + + + DJ MIGULI 5,00 € 2 2 . 4 . + + + SUPERTIISTAI, DJ LAURILA 2,50 € PE 2 5 . 4 . + + + KEEP THE FAITH-KLUBI. NORTHERN SOUL / RNB / EARLY REGGAE / MOD. DJ:T SPESIAALI-EETU, PERRYMAN, RADIO 5,00 € LA 2 6 . 4 . + + + DJ MIGULI 5,00 € SU 2 7. 4 . + + + SUPERSUNNUNTAI, DJ JUSSI40 2,50 € 2 9 . 4 . + + + SUPERTIISTAI, DJ LAURILA 2,50 € TI KE 3 0 . 4 . + + + VAPPUBILEET, DJ MR. WILLY LONER FIN, SESTINA 6€ + DJ MORTTI klo 23-04 3€ JARKKO MARTIKAINEN, JUKKA KAJAN 12/14€ Ennakkoliput: Tiketti + DJ MIKA JÄRVINEN klo 23-04 3€ PE 11.04. JUKKA ÄSSÄ, MODERNISTIT 6/8€ Ennakkoliput: Tiketti + TANSSI TAI KUOLE VOL.9 klo 23-04 5€ LA 12.04. THE INSULT THAT MADE MAN OUT OF A MAC, WEEKPIKES 6€ + CLUB CASINO: DJ LORD FATTY klo 23-04 5€ SU 13.04. LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ MORTTI klo 23-04 Vapaa pääsy! TI 15.04. PJK-KLUBI: R&B TUESDAY, THE LUSTY, MELLOW SPONGE Vapaa pääsy! KE 16.04. LIKE & BAR LOOSE AFTER WORK: MINÄ, DREGEN-KIRJAN JULKAISUTILAISUUS 17-19.00 Vapaa pääsy! + SVART NIGHT #8: KAUKO RÖYHKÄ & THE BOOTS, ESKO ELOMAA 13/15€ Ennakkoliput: Tiketti + DJ LORD FATTY klo 23-04 3€ TO 17.04. CONAN (UK), ALBINO RHINÖ 13/15€ Ennakkoliput: Tiketti + DJ MIKA JÄRVINEN klo 23-04 5€ PE 18.04. BLACK LIGHT DISCIPLINE, OMNIVERSUM 7/9€ Ennakkoliput: Tiketti + DJ HULK138 klo 23-04 5€ LA 19.04. THE NEW TIGERS, DELAY TREES 7/9€ Ennakkoliput: Tiketti + BIG SHAKE feat. SAMPSA VILHUNEN & VESA YLI-PELKONEN feat. DJ JONAHTHAN KUSTER klo 23-04 5€ SU 20.04. ESOTERIC (UK), ISOLE (SWE), PROCESSION (CHI) 20/23€ Ennakkoliput: Tiketti + ANKKURIKLUBI DJ klo 23-04 5€ MA 21.04. BAR LOOSE´S MATINEE: TEARS/APART (levyjulkkarit), BEL VEL (Huom! Keikka 19.00) 5€ KE 23.04. ROCKSTONE-KLUBI: BLIND CHANNEL, MEKANISM, DROP THE PILOT 6€ + DJ JOHN WAYNE klo 23-04 3€ TO 24.04. HOPEAJÄRVI, THE TOXICS 6€ + HRA MEZOLA klo 23-04 3€ PE 25.04. ANKKURIKLUBI y HIKI!-KLUBI WARM-UP: HERMANNI TURKKI (Yläkerta, 19:00) Vapaa pääsy! + ANKKURIKLUBI y HIKI!-KLUBI: THE VALKYRIANS, JAAKKO & JAY, TIISU 12,50/13,00€ Ennakkoliput: Tiketti + ANKKURIKLUBI y HIKI!-KLUBI & RUMBA DJ´s 5€ LA 26.04. ANKKURIKLUBI y HIKI!-KLUBI WARM-UP: VILLE AHONEN SOOLO (Yläkerta, 19:00) Vapaa pääsy! + ANKKURIKLUBI y HIKI!-KLUBI: KAKKAHÄTÄ-77, PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT, WHC 12,50/13,00€ Ennakkoliput: Tiketti + ANKKURIKLUBI y HIKI!-KLUBI & RUMBA DJ´s 5€ SU 27.04. WIZARD OF LOOSE Vapaa pääsy! + LATE NIGHT @ BAR LOOSE: ANKKURIKLUBI DJ´S feat. DJ IIRO & SKENIKSWEE klo 23-04 Vapaa pääsy! TI 29.04. KALLE SALOSEN HAMMOND-KLUBI feat. MARJO LEINONEN Vapaa pääsy! KE 30.04. RISTO, JUHA PEKKA TAPANI HEIKKINEN JA NIIN EDELLEEN 7/9€ Ennakkoliput: Tiketti + KLUB SUTINAA! feat. DJ HYVÄVILLE klo 23-04 5€ TO 01.05. KOTOISET SÄVYT (levynjulkkarit), VIITASEN PIIA 6€ PE 02.05. SALLAN JA MIRON MATKA MAAILMAN YMPÄRI (levynjulkkarit), SARCA 6€ SU 04.05. LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ LORD FATTY klo 23-04 Vapaa pääsy! KE 07.05. NOK NOK, ÄLYVARKAAT 6€ TO 08.05. COYOTES, MIND OF DOLL 6€ PE 09.05. - LA 10.05 GUTTER ISLAND 2014: JAVA SKULL (DK), THE VANJAS (SWE), PRESIDENT FETCH (DK), THE HEARTBURNS, THE SHRIEKS, FAARAO PIRTTIKANGAS, THE MUTANTS, BEURRE NOIR (DK), COSMO JONES BEAT MACHINE, THE SPLITS 1 päivä 9/11€, 2 päivää 15€ Ennakkoliput: Tiketti. Lisätietoa: www.barloose.com 2,50 € TO 1 7 . 4 . + + + KIIRASDORISTAI, DJ TOMI TI KE 09.04. TO 10.04. 5,00 € OPISKELIJAKORTILLA ILMAINEN SISÄÄNPÄÄSY TIISTAISIN JA SUNNUNTAISIN. PERJANTAISIN JA LAUANTAISIN PUOLEEN HINTAAN. ETU EI VOIMASSA KEIKKAILTOINA EIKÄ PYHÄPÄIVINÄ. + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + RAVINTOLA DORIS ravintoladoris@gmail.com + ALEKSANTERINKATU 20 TAMPERE + + + + + + www.ravintoladoris.fi SUE » 13 « NRO. 4
HAASTATTELU »V TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVAT ROB SHERIDAN TO 8.5. HARTWALL AREENA » 14 « NRO. 4 SUE
VALOA PÄIN Kun Trent Reznor muuttuu, Nine Inch Nails muuttuu. Hän ei halua päälleen visionäärin viittaa, mutta ei myöskään palata eiliseen. rent Reznor on Nine Inch Nails on Trent Reznor. Niin on ollut ensimmäisestä demosta lähtien. Muut soittajat ovat useimmiten olleet paikalla vain siksi, ettei bändin multi-instumentalistijohtajalla ole riittävästi raajoja jokaiselle soittimelle. Reznor on aina ohjannut yhtyettään yksinäisen yksinvaltiaan ottein, ja se on tuonut hänelle misantroopin ja arvaamattoman erakon maineen. Taipumus eristäytyi ei kuitenkaan tule niinkään miehen kylmyydestä kuin hauraudesta. – Se, että olen työskennellyt yksin suurimman osan elämääni, on johtunut itseluottamuksen puutteesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, Reznor sanoo pohdiskelevalla äänellään. – Ellen ole tuntenut löytäneeni juuri oikeita tyyppejä, olen mieluummin ollut yksin. Se on tuntunut helpommalta ja mukavammalta. Musiikissasi on paljon yksityiskohtia. Se tarkoittaa, että sinun on tehtävä paljon päätöksiä. Eikö niitä olisi helpompaa tehdä yhdessä muiden kanssa? – En osaa sanoa, mutta tämä on luontevaa minulle. Ei tarvitse riidellä kenenkään kanssa. Ei politiikkaa, ei yhteisiä asioita, ei tarvetta selventää omaa pointtia muille. Nine Inch Nailsin levyjen välillä on usein kulunut jopa viisi tai kuusi vuotta. Onko albumin tekeminen sinulle suuri ponnistus? – Siinä täytyy kaivella tunteitaan ja ajatuksiaan. Sitten täytyy tarkastella sitä mitä on löytänyt ja yrittää luoda siitä mittava taideteos. Se on raskainta mitä tiedän. Julkaisujasi on useimmiten seurannut pitkä kiertue. Miten se on vaikuttanut biisien tekemiseen? – En osaa tehdä musiikkia kiertueilla. Keikat ovat minulle fyysisesti ja emotionaalisesti näännyttäviä. Jatkuva väsymys ja hotellihuoneiden välillä häslääminen ei sovi yhteen luovuuteni kanssa. – Yksi syy harvaan julkaisutahtiin on myös se, että olin ennen huumekoukussa. Addiktin elämä syö kovasti aikaa. Olen myös pelännyt uuden musiikin kirjoittamista. Ajatuskin siitä on saanut oloni epämukavaksi. Musiikki on Reznorille hyvä ja paha uni, ja se on ollut hänen elämässään aina. T ROOLIN ETSINTÄ toukokuussa 1965 pennsylvaniassa syntyneen Michael Trent Reznorin varhaisia lapsuusmuistoja säestää musiikki. Hän oli vain viisivuotias, kun isoäiti patisti hänet pianotunneille. Pikkupoika osoittautui luontaiseksi lahjakkuudeksi. Reznor muistaa nauttineensa pianon soittamisesta kovasti. – Oli upeaa hallita instrumenttia. Pidin siitä, että osasin muuttaa päässäni soivan musiikin oikeiksi ääniksi. Muutamassa vuodessa Trent oppi niin hyväksi, että häntä alettiin ohjata klassisen pianistin uralle. Siinä vaiheessa hän kuitenkin oli jo löytänyt jotakin coolimpaa: rockin. – Löysin isäni Jimi Hendrix- ja Partidge Family -levyt. Sitten seisoinkin jo tv:n edessä ja katselin kuvajaistani sammutetun ruudun pinnasta, soitin puukeppiä kuin kitaraa ja leikin olevani lavalla. Pianon pimputtaminen frakki päällä ei ollut minusta yhtä siistiä kuin Kississä soittaminen. Kun isä osti minulle sähköpianon, sulkeuduin kavereiden kanssa kellariin soittamaan rockia. Olimme huonoja mutta tunsin, että jotain sellaista minä haluan tehdä. Kun tuli aika tehdä valintoja elämässä, Reznor piti rockilla elämistä enemmän fantasiana kuin realistisena mahdollisuutena. Hän kuitenkin jatkoi soitta- mista kehittyäkseen muusikkona. – Olin mukana muutamissa yhtyeissä, joiden tasosta voi olla monta mieltä. En tiennyt, mikä roolini lopulta olisi. Olisinko sivuhenkilö bändissä? Olisiko minusta biisintekijäksi? – Ajan mittaan tulin siihen tulokseen, että olin parempi muusikko kuin yksikään bändikaverini. 80-luvun lopulla päätin lopettaa muiden kanssa soittamisen ja ottaa selvää, mitä sanottavaa minulla olisi musiikillisesti. Reznor löysi oman äänensä ja alkoi kutsua sitä Nine Inch Nailsiksi. 90-luvun puoliväliin mennessä se kaikui miljoonissa kodeissa kautta planeetan. IHANTEENA PUHTAUS nine inch nailsin ensimmäinen albumi Pretty Hate Machine ilmestyi vuonna 1989. Bändin 25-vuotisen uran käänteitä ovat väännelleet tuliset julkiset riidat levy-yhtiöiden kanssa. Reznor ei suostu sätkynukeksi. Tai sitten hän ei kykene yhteistyöhön. – Kaikki ongelmani levy-yhtiöiden kanssa voi kiteyttää yhteen pyyntöön: ”Älkää sekaantuko siihen, mitä minä teen.” En halua tehdä kompromisseja, Reznor sanoo. Mitä ajatuksia sana ”musiikkibisnes” sinussa herättää? – No, en kuvittele musisoivani autiolla saarella. Musiikin maailma pyörii sen toiveen ympärillä, että ihmiset haluavat kuluttaa musiikkia. Toivon, että ihmiset kuuntelevat, mitä olen saanut aikaiseksi. Koska myyn taidettani äänitteillä ja konserteissa, teen kaupallista musiikkia. – Kaupallisuus ja taide ovat kietoutuneet toisiinsa tiukemmin kuin koskaan, eikä ala ole yhtä helppo hahmottaa kuin ennen. Ennen roolit olivat selvät: artisti valmisti maailman parasta musiikkia ja levy-yhtiö myi sitä. Nykyisin muusikon toimenkuvaan kuuluu tuoda itseään esille. Ja levy-yhtiöt... En tiedä, mitä ne oikein tekevät. Niitä ei välttämättä tarvita. Toisaalta riippumaton artisti joutuu kantamaan epäseksikästä taakkaa, kun musiikki pitää esitellä maailmalle. Year Zero -albumin ilmestyttyä vuonna 2007 ryhdyit julkaisemaan musiikkiasi omalla levymerkilläsi. Mihin pyrit sillä? – Teknologia oli sekoittanut koko alan, ja halusin selvittää, miten sekä muusikot että musiikin kuluttajat voisi pitää tyytyväisinä tässä ajassa. Jotkut ideoistani toimivat, jotkut eivät. Tulin siihen johtopäätökseen, että paras ratkaisu olisi oikein tehty striimauspalvelu. Nine Inch Nailsin uusimman albumin julkaisi taas monikansallinen yhtiö. Miksi et jatkanut omillasi? – Olin todistanut itselleni, että pystyn toimimaan täysin itsenäisesti. Musiikin voi lähettää maailmalle nappia painamalla, mutta toisessa kädessä pitää olla laskukone. En halua olla mikään vitun markkinointimies. Haluan keskittyä musiikkiin. Reznorin tapauksessa se tarkoittaa keskittymistä itseensä. MINÄ JA MUUT trent reznor sanoo, että hänen musiikkinsa on hänen heijastuksensa, kuvajaisensa. Säveltäminen on hänelle totuuteen tarttumista. Hän miettii, että taipumus eristäytyä on ollut myös pyrkimystä päästä kosketuksiin minuuden kanssa. Taiteilijan viimeisin omakuva on elokuussa 2013 julkaistu Hesitation Marks. – Olen lukenut joitain arvosteluja, joissa toivottiin, että olisin tehnyt jatko-osan The Downward Spiralille, Reznor hymähtää. – No, minä en ole enää samassa mielentilassa kuin vuonna 1994. En aio palata sinne, mistä olen vieraantunut. Se olisi vilpillistä eikä edes nostalgista vaan kuin vedessä polkemista. Onneksi en ole se henkilö, joka olin 20 vuotta sitten. Minulla oli silloin tosi kurja olo. Yksi Hesitation Marksin teemoista on ajatus mielen pimeän puolen hallitsemisesta. Olen ymmärtänyt, että nykypäivän Trent Reznor on entistä valoisampi mies. – No joo, minä olen... ok. Minulla on kaksi pientä poikaa ja mahtava vaimo. Sallin itseni nykyisin nauttia sellaisista asioista kuin perhe. Olen nostanut sen kaltaiset jutut jalustalle, jonka ne oikeasti ansaitsevat. Olet siis muuttunut. Onko se vaikuttanut siihen, miten teet töitä? – Muiden kanssa työskenteleminen on alkanut tuntua minusta mukavalta vasta äskettäin. Luotan itseeni enemmän kuin ennen. Olen tajunnut, mitä yhteistyön voimalla tarkoitetaan. Joskus osien summa voi olla oikeasti enemmän. Ymmärrän sen vasta nyt. Milloin olet luovimmillasi? – Parhaat työni syntyvät, kun pääsen hiljaiseen paikkaan, jossa saan olla yksin ja pystyn ajattelemaan. Minulle on tärkeää saada rakentaa päivän rytmi sellaiseksi, että ehdin päästä mielentilaan, jossa antennini ottavat vastaan. Haluan, että jää aikaa pohdiskelulle. Pidän pitkistä kävelyretkistä. Sinua on sanottu ”visionääriksi”. Koetko olevasi erityisen näkemyksellinen ihminen? – Yritän vain tehdä parhaani. Se siitä. En tavoittele arvonimiä. Toisaalta en myöskään pidä siitä, että asiat pysyvät ennallaan. Teen ratkaisuja selvittääkseni jonkun ongelman tai löytääkseni vastauksia, en vaikuttaakseni visionääriltä. « FANIEN KÄSISSÄ T rent Reznorin musiikki on hänelle itselleen hyvin henkilökohtaista mutta ei sentään niin pyhää, etteikö siitä saisi tehdä tulkintoja. Nine Inch Nails -johtaja on useaan otteeseen ojentanut musiikkinsa digitaaliset moniraitakakut nettiteitse faneilleen ja antanut näiden tehdä omia remiksauksia. – Jos itse olisin päässyt aikoinani tekemään jotain sellaista omien idolieni musiikille – siis päässyt näkemään, mitä kaikkea johonkin hienoon biisiin on äänitetty ja vieläpä saanut muokata siitä oman teokseni – mieleni olisi luultavasti räjähtänyt, Reznor perustelee. – Ajattelin myös, että ehkä tuollainen kädenojennus saa jonkun astumaan uudelle polulle elämässään. Tai että ehkä joku tulee edes pikkuisen paremmaksi muusikoksi. Reznor kertoo, että vaikka fanien miksausten joukossa oli roskaa, siellä oli myös paljon mielenkiintoisia ratkaisuja. Sen vuoksi idea tuntuu edelleen mielekkäältä. – Mietin juuri tänä aamuna, että Hesitation Marksilla on paljon sellaista, jota voisin antaa fanien käsiteltäväksi. Pitäisi vain lakata laiskottelemasta, mennä nettiin ja ladata materiaali tarjolle. Nine Inch Nailsin virallinen remix-sivusto on osoitteessa remix.nin.com SUE » 15 « NRO. 4
HAASTATTELU TEKSTI JUULIA JAULIMO KUVAT MAREK SABOGAL » JALAT VEIVÄT SOOLOURALLE Nopsajalka kyllästyi bailaamiseen lietsomiseen ja alkoi kirjoittaa tarinoita, joita ei voinut kertoa Elokuun tai reggaen painolasti niskassa. opsajalka on ehtinyt paljon. Suurelle yleisölle hän lienee tuttu ennen kaikkea hiphopilla väritetystä kaupunkilaisiskelmää soittaneesta Elokuu-yhtyeestä, joka ehti nauttia vain muutaman vuoden mittaisen uransa aikana huomattavasta kansansuosiosta. Kaikki Elokuun fanit eivät välttämättä tiedä, että Nopsajalka on tehnyt soolomateriaalia jo ennen Elokuun menestystä. Nyt Nopsajalka on palannut sooloartistiksi ja julkaissut sooloalbumin, Sun. Se on osa kahden albumin sarjaa, ja syksyllä sitä tulee seuraamaan toinen albumi, Mun. Soolouralle palaamisen taustalla ei ole dramaattisia musiikillisia erimielisyyksiä. Nopsajalka vain koki, että haluaa tehdä jotain Elokuun leimallisen bändisoundin ulkopuolella. – Lähdin kehittelemään musatyyliä tarinoiden ja sanojen pohjalta. Hain sellaisia musiikillisia taustoja, joihin pystyin upottamaan asiat, jotka halusin sanoa, artisti toteaa hieman väsyneenä edellisiltaisesta levynjulkaisukeikasta. Nopsajalka kokee itse kehittyneensä pitkän uransa aikana juuri sanoitusten kirjoittajana ja tarinoiden laatijana. Ja on ollut pakkokin, sillä pitkän keikkaputken jälkeen artisti koki kaipuuta musiikkiin, jossa todella on sisältöä ja tarina. Juhlimaan lietsominen alkoi tuntua väärältä. N – Soolouralla, ennen Elokuuta, tein paljon enemmän keikkaa kuin Elokuun kanssa. Sellaisia pieniä keikkoja, joilla soitin samaa settiä pienillä muutoksilla. Katsoin keikoilla sitä dokaamista ja alkoi tulla kyyninen ?ilis bailaamaan lietsomisesta. Mietin, että musiikissa täytyy olla jotain muutakin sisältöä. Nopsajalka palasi soolouralle ja alkoi tehdä musiikkia sanoitukset edellä. Mitään ”mies ja kitara” -henkistä trubaduuri-tarinankerrontaa Sun ei kuitenkaan sisällä. Musiikki soutaa ja huopaa jossain hiphopin, r’n’b:n, reggaen ja elektronisen musiikin välimaastossa. Kun artisti kuvailee albumin tekohetken musiikkimieltymyksiään huomaa, että kaikki kuunneltu todella kuuluu myös levyllä. – Viime syksynä kuuntelin aika paljon elektronista musaa, r’n’b:tä ja vanhempaa kasarisoundia kuten David Bowieta. Sun-levyn sanoitukset – ne paljon puhutut tarinat – käsittelevät arkisen elämän ylä- ja alamäkiä, parisuhteessa elämistä ja ihmisten kohtaamista. Jotkut kappaleet saavat arkisen elämän kuvauksen kautta myös yhteiskunnallisia sävyjä. Parisuhteen ja arjen kuvaukseen voisi kuvitella käyvän musiikkityyleistä lähes mikä vain, ja Nopsajalalla olikin myös muita syitä soolouralle lähtemiseen. Hän halusi käydä koko musiikintekoprosessin läpi itse, ja kokeilla kaikkea monipuolisesti. – Halusin päästä duunaamaan kaikkea: soittamaan, äänittämään ja miksaamaan. Oli kiehtovaa ja haastavaa tehdä kaikkea itse ja oppia mukana. – Hauskaa on ollut, että olen aloittanut musahomman kitaransoitolla ja koko ajan on tehnyt vain enemmän mieli soittaa sitä. Luultavasti sekin kuuluu sillä uudella levyllä. REGGAE-LEIMAN PESEMISTÄ jo ennen elokuuta Nopsajalan uraa seuranneet tuntevat miehen todennäköisesti uuden suomalaisen reggaen suunnannäyttäjänä. Suomalaisella reggaella voisi sanoa olevan juuret jo 70-luvulla, joten koko skenen pioneeriksi Nopsajalka on liian nuori. 2000-luvun hittilistat reggae saavutti kuitenkin vasta Nopsajalan kollaboraatioiden myötä. Ensimmäinen yhtye, josta Nopsajalka tunnetaan, on Soul Captain Band, jossa hän lauloi tämän hetken varmasti tunnetuimman suomalai- sen reggae-artistin Jukka Pojan rinnalla 2000-luvun vaihteessa. Myöhemmin Jukka Poika ja Nopsajalka tiivistivät yhteistyötä Kapteeni Ä-nessä ja Nopsajalka on myös tuottanut useita reggae-albumeita. Sama syy, joka sai Nopsajalan jättämään Elokuun sivuun, sai miehen myös jättämään myös reggaen. Sen maailma ja konventiot tuntuivat liian valmiilta tarinallisemmille kokeiluille. – En halunnut tehdä vain sellaista bile-reggaeta, joka psyykkaa tanssimaan, Nopsajalka huomauttaa. – Sitä haluttiin kuulla ja niin harva teki sitä täällä, että tulin joutuneeksi siihen lokeroon. Mutta kun aloin kelata vakavammin tekstien tekemistä, ajattelin, etten voi laittaa niitä tällaiseen musaan. Painetta siihen suuntaan kuitenkin oli. Vaikka menekki on kova ja artistit tunnettuja, suomalainen reggae-skene on Nopsajalan mukaan lopulta aika pieni. Hän koki pitkään reggaen tekemisen jopa velvollisuudekseen. Kuulijat odottivat sitä häneltä. – Se oli itsellekin siistiä, että ”tätä jengi haluaa ja mä saan tätä tehdä.” Se oli tavallaan siistiä, mutta samalla rajoittavaa. ” Se oli itsellekin siistiä, että ”tätä jengi haluaa ja mä saan tätä tehdä.” Se oli tavallaan siistiä, mutta samalla rajoittavaa. SUE » 16 « NRO. 4 – Sitä tuli plärättyä niin monet vuodet, ettei enää oikeastaan ole tarvetta, Nopsajalka kiteyttää nykyisen suhteensa reggaeen. Vaikka Nopsajalka yhdistetään varhaisten bändiensä vuoksi usein reggae-skeneen, se ei ole hänen ensimmäinen tai alkuperäinen inspiraationlähteensä. Artistilla ei ole sen kummempaa suhdetta tai viehtymystä jamaikalaiseen kulttuuriin kuin keskiverrolla suomalaisella. – Jokusen kirjan olen aiheesta lukenut ja osaan mä ne femmat heittää, Nopsajalka naureskelee. Musta musiikki yleisesti ottaen on sen sijaan kiinnostanut aina. Nopsajalka alkoi tehdä musiikkia teini-iässä, ja on kahlannut mustan musiikin traditiota siitä asti. – Aloitin bluesilla niin kuin varmaan kaikki. Rolling Stonesilla ja klassikkomatskulla. Siten soitin funkkia, sitten rapia ja hiphopia, ja mitä triphopia silloin ysärillä oli. Olen varmaan käynyt joka lokerossa, mitä mustasta musiikista löytyy. Siihen, miksi helposti sulatettava, popahtava reggae on ollut Suomessa niin suosittua artistien vähäisestä määrästä huolimatta, Nopsajalka antaa yksinkertaisen selityksen. Jukka Pojan ja Raappanan biisit ovat hänestä hyviä. – Ei sillä genrellä varmaan ole niin paljoa väliä, Jukka olisi voinut tehdä ne vaikka suomirockiksi, ihan sama. Hyviä biisejähän ne on. – Mutta ehkä Jukankin kappaleista huomaa, että ainakin osa sanoituksista on joissain kohdin genresidonnaisia. Sitä meinasin omassakin läpässäni, että pystyn operoimaan laajemmalla sanoituksellisella kentällä, kun avaan musiikkia vähän ees sun taas. MUSIIKILLINEN ARKEOLOGI nykyään nopsajalan musiikillinen maailma pyörii elektronisen musiikin ja r’n’b:n ympärillä, mutta hän yrittää kuunnella kaikenlaista löytääkseen tuoreelta kuulostavia vaikutteita. Varhaisessa iässä mukaan tarttunut sämpläysharrastus ja erilaisen musiikin yhdistely herätti kiinnostuksen musiikin historiaan ja siihen, miten eri musiikkityylit ovat vaikuttaneet toisiinsa. – Mulla on arkeologinen lähestymistapa musiikkiin. Tekee mieli käydä vaan kaikki musiikki läpi ja miettiä, mitkä jutut ovat eri tyyleissä samanlaisia ja mitkä erilaisia. En tiedä kuuluuko se musassa. Olen yrittänyt mahduttaa siihen kaikenlaista. Myös sosiologinen lähestymistapa ilmeisesti kiinnostaa. Niiltä lukuisilta keikoilta, joita Nopsajalka on tehnyt eri yhtyeidensä kanssa ja soolouralla, mukaan on tarttunut monia tarinoita, jotka osoittavat, että eri musiikkityylit vaikuttavat eri tavalla kuulijaansa. Artisti kertoo tarinan siitä, miten Elokuun keikoilla saattoi nähdä useita joukkotappeluita illassa, kun aiemmalla uralla sooloartistina sai olla rauhassa, vaikka musiikki oli Elokuuta aggressiivisempaa. – Kun soitin aggressiivista reggaeta jossain Vantaan lähiöissä puoli kahden aikaan yöllä, se oli jengiä aktivoivaa. Sitä ei päässyt karkuun ja kaikki olivat siinä mukana. Kun taas soitimme herkempää matskua Elokuun kanssa samoissa pienissä paikoissa, niin levottomat kädet alkoivat tehdä omia hommiaan. – Yhdelläkin keikalla oli kolme tappelua keikan aikana. Se oli aika järkyttävää, että samaan aikaan vedettiin biisejä ja katsomossa oli jotain joukkotappeluita. Musiikilla on sosiaalisessa tilanteessa tietynlainen voima. «
» MIELEN SOKKELOISSA Sodankylästä lähtöisin oleva Rauhatäti räppää yhteiskunnasta yksilön silmin. S Labyrintti-nimeä kantavan esikoisalbumin tuotannosta vastaa dubstep-velho Tes La Rok. Minkälaista oli yhteistyö hänen kanssaan? – Tes La Rokin kanssa työskentely oli todella antoisaa. Hän loi hienoja äänimaisemia ja hänen musiiikinsa on soundimusaa; hyvin inspiroivaa ja ikään kuin kuvallista. Lisäksi hän oli mestari tuottamaan lauluosuuksia, mikä osaltaan perustuu hänen taustaansa, sillä hän on työskennellyt sellaisten dubreggae-laulajien kanssa kuin Uncle Sam ja Brother Culture. Tes La Rok osaa dubauttaa, kaiuttaa ja käyttää efektejä todella tyylikkäästi ja aina asianmukaisella tyylillä. Labyrintilla puhutaan yhteiskunnallisista asioista yksilön silmin. – Kirjoitan asioista, jotka ajatuksissani pyörivät. En tehnyt levyä niin, että sillä olisi tarkoituksella jokin linja, mutta kyllähän linja muodostuu, kun on tarpeeksi biisejä, jotka uhkuvat jossakin määrin samaa henkeä. – Labyrintti-biisin taustalla on kreikkalaisen mytologian Minotauros, jonka vuoksi nuoria neitoja uhrattiin labyrinttiin, jotta peto saataisiin pidettyä tyytyväisenä. Nykyään neidot uhraavat itse itsensä houkutusten valtakuntaan, vaikka tietävät siellä vaanivan pedon olemassaolon. Tytöiltä vaaditaan valtavia pinnallisia uhrauksia ja heitä esineellistetään. Labyrintti kuvastaa myös mielen sokkeloita, jonne voi helposti eksyä. 2010-luvun suomiräpissä Rauhatäti on edelleen sukupuolensa vuoksi vähemmistön edustaja. Hän arvelee, että perinteisesti Suomessa naiset ovat laulaneet ja miehet räpänneet, mutta viime vuosina myös naisia on näkynyt ilahduttavan paljon mikin varressa. – Haluaisin kannustaa nuoria naisia siihen, ettei heidän tarvitse edustaa kaupallisen valtavirtaräpin puskemaa naiskuvaa. Tytöt voivat räpätä omina itsenäänkin niistä asioista, jotka heitä liikuttavat. Pidän Helsingin Tyttöjen talolla tyttöjen räppityöryhmää, ja omat tyttöni siellä edustavat mitä ihaninta omaa persoonallista maailmaansa. « PE 11.4. JYROCK, JYVÄSKYLÄ TO 15.5. 2014 NOSTURI liput toim.kuluineen alk. 30€, ennakot: Tiketti ovet klo 19 | S/K18 | eteispalvelumaksu 2,80€ SUE » 17 « NRO. 4 TEKSTI JUULIA JAULIMO KUVA PIRITTA HOUNI with HAASTATTELU iviilissä Hanna Yli-Tepsana tunnettu Rauhatäti on debyyttialbumiinsa nähden vanha tekijä. Vuodesta 2007 saakka räpännyt sodankyläläislähtöinen artisti on vieraillut muun muassa Jätkäjätkien, Jodarokin ja Steen1:n levyillä sekä soittanut alkuaikojen Jätkäjätkissä haitaria. Vuosia työn alla ollut debyyttilevy näkee päivänvalonsa kuitenkin vasta nyt. Miksi? – Aloitin työskentelyn levyn parissa vuosien 2008– 2009 paikkeilla. Teimme äänityksiä eri paikoissa Kim “Kasio” Rantalan kanssa, ja samoihin aikoihin vierailin eri levyillä. Olin silloin vielä alussa räppäämisen kanssa, ja tyylini oli kehittymässä. Se oli opettelua. – Jossakin vaiheessa alkupään äänitykset alkoivat kuulostaa hieman kököiltä. Tyylini oli epävarma ja ?ow ei ollut asettunut kohdalleen. Vuonna 2010 Rantalan tietokone hajosi ja kaikki materiaali upposi bittivaltamereen. Sen jälkeen Rantalalla oli kiireitä Jätkäjätkien kanssa, ja levynteko jäi. – Sittemmin törmäsin tuottaja Tes La Rokiin ja aloitimme uuden projektin. Musiikki oli uudenlaista, dubstepistä temponsa ja tyylinsä ammentavaa. Aloin treenata ja aloitimme äänitykset pikkuhiljaa vuonna 2012. Siinä välissä pyöräytin maailmaan yhden mukulan, joten sekin viivästytti projektia. Rauhatädin kiinnostus räpmusiikkiin ja hiphopkulttuuriin heräsi vuosituhannen taitteessa, kun rovaniemeläinen Tulenkantajat ja Kemmurusta tuttu jyväskyläläislähtöinen Jodarok osoittivat, että murrekin voi olla elimellinen osa räppiä. Vähitellen oma tyyli ja artistinimi löytyivät, ja vaikka luulla voisikin, ei MC-nimi liity Sinikka Nopolan luoman Risto Räppääjän äitiin Rauha Räppääjään eli Rauha-tätiin. – En ollut kuullut Risto Räppääjästä vielä vuonna 2007. Minulla on Lapissa Rauha-niminen täti, joka on pieni ja tulisenväkevä lappilaismummo. Rauha on verbaalisesti todella kykeneväinen, eikä hänelle lapsena pärjännyt väittelyssä, jos oli sattunut unohtamaan tai tekemään jotakin toisin kuin piti. Artistinimeni on siis kunnianosoitus OG-Rauhalle. En myöskään ollut enää mikään teini, kun aloitin räppäämisen, joten täti-sana sopi hyvin! ” Tytöiltä vaaditaan valtavia pinnallisia uhrauksia ja heitä esineellistetään.
HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVAT LIVENATION » MITÄ SE VAA Aerosmith on keinunut huipulla pian 45 vuotta. Joe Perry kertoo, kuinka tähän on tultu. oe Perry puhuu unisesti. Se ei johdu Aerosmithissa vietetyistä vuosista eikä ole teeskentelyä, hänen äänensä vain on sellainen. Anthony Joseph Perry on vielä 63-vuotiaanakin Joe Cool, pronssirintaisten kitarajumalien esikuva, jonka ei tarvitse vetää roolia. Kun tätä harvoin hymyilevää kitaristia pysähtyy kuuntelemaan, huomaa hänen olevan skarppi, kohtelias ja kunnioittava. Alun perin aivan liian lyhyt haastatteluaika venyy kolminkertaiseksi, koska rocktähti ei anna sen päättyä. Hän haluaa ehtiä sanomaan asiansa. Joe Perryn tie kääntyi kohti tätä pistettä lokakuussa 1970, kun hänen, rumpali Joey Kramerin ja basisti Tom Hamiltonin yhtye Jam Band yhdisti voimansa Chain Reaction -bän- J din Steven Tylerin kanssa. Tyler oli rumpali ja taustalaulaja, jota kiinnosti kokeilla, millainen keulakuva hänestä tulisi. Kun toinen kitaristi Brad Whitford pääsi bändiin vuonna 1971, Aerosmithin klassinen kokoonpano oli valmis. Se oli Joen unelmabändi. – Kävin katsomassa The Whota, Fleetwood Macia ja Led Zeppeliniä. Ihmettelin, mikseivät amerikkalaiset bändit soittaneet musiikkia, josta minä ja monet muut pitivät. Päätin kerätä ympärilleni oikeat tyypit ja jatkaa sitä perinnettä. Bändin on tärkeää identi?oitua johonkin, seurata vaistojaan ja makuaan. Se erotti Aerosmithin niistä bändeistä, jotka eivät päässeet mihinkään, Perry sanoo. Paikallista suosiota saatuaan Aerosmith teki managerisopimuksen David Krebsin ja Steve Leberin kanssa. Nämä hankSUE » 18 « NRO. 4 kivat bändille New Yorkista showcasekeikan, joka johti sopimukseen Columbia Recordsin kanssa. Aerosmithin nimetön ensialbumi ilmestyi tammikuussa 1973. – Moni bändi, joka soitti pienissä klubeissa samaan aikaan kuin me, antoi periksi. Ne tuumivat, että kunhan heitämme tässä muutaman keikan, saamme levydiilin, ja sitten maailma on valmis. Eihän se niin mene. Me emme koskaan ajatelleet niin. Meissä oli enemmän draivia kuin muissa. Me kiersimme maata ja teimme mitä tahansa viihdyttääksemme. Se konsti toimi. Aerosmithin ensimmäinen albumi myi kultaa reilussa kahdessa vuodessa, samoin toinen, Get Your Wings (1974). – Kun saimme ensimmäisen kultalevyn, emme jääneet ihailemaan sitä vaan sanoimme, että tehdään ihmeessä toinen täl-
” Kun tapasin Stevenin ensimmäisen kerran, huomasin heti, että hän on vähän kaheli. silloin jotakin erityistä. Eikä vain minun ja Stevenin välillä, vaan koko bändissä. Lujinkaan side ei kestä mitä hyvänsä. Päihteisiin ja egoiluun hukkuneen bändin saumat ratkesivat vuoden 1977 Draw The Linen jälkeen alkaneessa alamäessä. Night in the Rutsilla (1979) Perry soittaa vain vähän. Nimensä mukaisella Rock in the Hard Placella (1982) ei ole mukana sen enempää Perry kuin Whitfordkaan. – Ihmisistä on mukavaa puhua paitsi menestyksestä, myös romahduksista, Perry huomauttaa. –Minun ja Stevenin riidoista on kirjoitettu paljon. Ne jutut ovat paisuneet suhteettoman suuriksi. Onnekseen Aerosmith osaa ratkoa kriisinsä. Ensimmäinen todiste siitä oli Back in the Saddle -kiertue, jolle viisi vuotta hajalla ollut klassinen kokoonpano lähti vuonna 1984. Seuraavana vuonna julkaistu Done With Mirrors ei myynyt erityisen hyvin, mutta rundi rakensi menestystä. – Kova kiertäminen johti siihen, että ihmiset alkoivat haluta kuulla uusia biisejä uudelleen. Ja siihen, että kun tulimme toisen kerran samaan kaupunkiin, olimme vähän parempi bändi. Kolmannella kerralla olimme vielä parempi. 80-luvun puolivälissä Aerosmithillä oli vanhoja faneja, mutta sen oli otettava paikkansa ajassa uudelleen. Run DMC:n kanssa tehty uraauurtava uusioversio Toys in the Attic -levyn Walk This Waysta kaatoi seinän rapin ja rockin väliltä. Kuten ensimmäisellä kierroksella, 80-luvulla bändillä oli tukenaan taitava manageri. Paluun organisoinut Tim Collins lupasi tehdä Aerosmithistä maailman suurimman bändin vuoteen 1990 mennessä, jos ryhmä kiskoisi itsensä pysyvästi kuiville. Toxic Twins ja kumppanit selättivät ongelmansa aseenaan halu näyttää nuorille hevikukoille, kuinka oikeaa rockia oikeasti soitetaan. Sitten kävi niin kuin sovittiin: Vuoden 1987 lopulla julkaistu Permanent Vacation oli 80-luvulla Aerosmithille samanlainen läpimurto kuin Toys in the Attic 70-luvulla. Dude (Looks Like a Lady), Rag Doll ja Angel olivat suuria hittejä, ja albumia myytiin huimat viisi miljoonaa kopiota. – Kyse ei ole siitä onko hyvä vai tosi hyvä kitaristi tai laulaja, Perry miettii. – Kyse on siitä, tekevätkö biisit vaikutuksen. 80-luvulla oli paljon metallibändejä. Niiden seassa opimme pitämään kiinni siitä, miltä Aerosmithin pitää kuulostaa. Eikä siinä kaikki. Se, mikä alkoi 80-luvulla comebackinä, muuttui 90-luvulla spektaakkeliksi. PE 30.5. HARTWALL AREENA, HELSINKI ATII? lainen, mutta parempi. Biiseillä on paljon merkitystä. Kun ihmiset kuulevat bändiä ensimmäisen kerran, musiikissa pitää olla sitä jotakin, tai kukaan ei kiinnostu siitä. Vuoden 1975 Toys in the Attic oli Aerosmithin kansainvälinen läpimurto. Sen seuraaja Rocks (1976) myi Amerikassa platinaa puolessa vuodessa. Aerosmith oli suuri yhtye. Mutta kun nuolen ampuu ilmaan, on turha toivoa, ettei se koskaan laskeutuisi. SUORANA SATULASSA steven tyler on klassinen esimerkki räiskyvästä keulakuvasta, aivan kuten Joe Perry on tyynen ja tyylikkään soolokitaristin mallikappale. Niin kuin The Rolling Stonesin Glimmer Twinsin ja Hanoi Rocksin Muddy Twinsin tapauksissa, myös Aerosmithissa suurin draama on käyty kipinöivän kaksikon kesken. Aerosmith tarvitsi menestyäkseen Toxic Twinsin, ja siihen se myös melkein kaatui. – Kun tapasin Stevenin ensimmäisen kerran, huomasin heti, että hän on vähän kaheli, Perry sanoo. – Meillä kuitenkin oli paljon yhteistä myös musiikin ulkopuolella. Me vedimme toisiamme puoleensa ja meistä tuli ystäviä. Välillämme oli jo YSÄRIN IHME aerosmithin lennätti 90-luvulle menestysalbumi Pump (1989). What It Takes, Janie’s Got A Gun ja Love in an Elevator olivat top ten -hittejä. Seuraava levy Get a Grip ilmestyi vuonna 1993, jolloin valtavirtagrungen vuo kuohui hurjimmillaan. Silti sitä meni kaupaksi seitsemän miljoonaa kopiota kahdessa ja puolessa vuodessa. Sentimentaaliset singlet Amazing, Crazy ja Cryin’ olivat valtavan suosittuja. Aerosmith oli 90-luvulla niin iso bändi, että jopa vanha välityö Night in the Ruts ylitti platinarajan vuonna 1994. Nine Lives (1997) myi Yhdysvalloissa tuplaplatinaa kolmen hittisinglen – Pink, Falling in Love (Is Hard on the Knees) ja Hole in My Soul – voimalla. I Don’t Wanna Miss a Thing (1998) oli yhtyeen ensimmäinen Billboardin listaykkössingle. Miten tuo oli mahdollista 90-luvulla? Kaikki Aerosmithin perilliset vaipuivat unholaan, koska “kukaan” ei kuunnellut hardrockia indien kultavuosikymmenellä, ja silti Aerosmith oli suurempi kuin koskaan. – Me pidimme kiinni siitä, missä olemme hyviä. Pidimme kiinni myös toisistamme, vaikka bändin sisällä on riittänyt myötä- ja vastoinkäymisiä. Me tunsimme käyvämme yhdessä maailmaa vastaan, Perry maalailee. Myös vuosien mittaisilla kiertueilla oli osuutta asiaan. – Halusimme näyttää ihmisille sen energian ja kiihkon, jota tunsimme musiikissamme olevan. Musiikkibisnes voi muuttua, mutta aina tarvitaan bändejä, joita on kivaa katsoa ja kuunnella. Aerosmith on aina ollut livebändi. Kun kiertää paljon, oppii, mikä toimii ja mikä ei. Edes vuosituhannen vaihtuminen ei näyttänyt pysäyttävän Aerosmithiä. Just Push Play (2000) myi platinaa. Vasta Honkin’ on Bobo -coverlevy (2004), viisikymppisten bluesdiggareiden nostalginen tribuutti omille idoleilleen ja vanhalle saundilleen, myi maltillisemmin. Vaikka Aerosmithin ura uhmasikin logiikan lakeja, aika jätti bändiin jälkensä. Bostonin pahoista pojista tuli ikääntyviä isiä ja aviomiehiä. Perryn mielestä se on suurin haaste, jonka bändi kohtaa. – Siinä vaiheessa ihminen haluaa oman elämän. Se ei yleensä ole sama elämä, jonka bändikaveri haluaa. Siinä etäännytään SUE » 19 « NRO. 4 toisista. Jos aikoo pitää bändin kasassa, täytyy keksiä, kuinka yhtye ja yksityiselämä saadaan kulkemaan rinnakkain. Mietitkö koskaan, pitäisikö sinun enää soittaa rockia? – Kyllä, useimmiten juuri ennen kiertuetta. Se tunne tuli ensimmäisen kerran juuri silloin, kun perustin perheen. Aloin ajatella, millainen oma isäni oli. Mietin, voiko isä tehdä tällaista työtä. Millainen esimerkki olen lapsilleni? Mihin lopputulokseen tulit? – Mietin sitä viikon. Sitten Aerosmith lähti rundille ja tajusin, ettei tuollaisia asioita kannata vatvoa. Nousin lavalle, ja minulla oli kivaa. Toisinaan se ajatus palaa mieleeni, mutta pääsen aina eroon siitä. – Olemme paljon velkaa faneille siitä, että he ovat halunneet Aerosmithin keikalle niin hyvinä kuin kovina aikoina. En keksi parempaa tapaa kiittää heitä kuin jatkaa ja soittaa niin hyvin kuin osaan. – Nykyään kiertueseurueemme on yksi suuri perhe. On vaimoja, tyttöystäviä, lapsia ja roudareita. Ja ne viisi jätkää, jotka pysyvät yhdessä. AIKAKAUDEN LOPPU blueslevyn kiertueiden jälkeen Aerosmithin tahti hidastui. Vuonna 2007 bändi ilmoitti ryhtyvänsä levyntekoon, mutta aikaa kului ja mitään ei julkaistu. Määrätietoisen työskentelyn sijasta Aerosmith puuhasteli hajanaisesti. Tuottaja vaihtui, tuli omaelämäkertoja, soololevyjä, julkista suunsoittoa, livelevyjä, sairauskertomuksia, tv-pestejä ja konsolipelidiilejä. Se oli hyvin värikästä mutta ei ensinkään fokusoitunutta toimintaa. Joe Perryn mukaan asiat menivät silti osapuilleen niin kuin oli tarkoitus. – Kun Steven ryhtyi American Idolin tuomariksi, jouduimme hiukan miettimään, miten etenemme, mutta loppujen lopuksi se ei sitonut häntä kovin paljon. Saimme levyn valmiiksi suurin piirtein siinä ajassa kuin pitikin. Vuoden 2009 lopulla Perryn ja Tylerin välit tulehtuivat taas. Kitaristi uhkasi ottaa Lenny Kravitzin laulajaksi bändiin, ellei Aerosmith ala taas kiinnostaa Tyleriä. Steven palasi bändiin. Siitä kului vielä kolmisen vuotta Music From Another Dimension (2012) julkaisemiseen. Siinä vaiheessa musiikkia ei enää myyty niin kuin ennen. Aiemmin Aerosmithin myyntiä mitattiin miljoonilla, nyt hädin tuskin sadoilla tuhansilla. Siltikin julkaisuviikolla 65 000 myynyt Music From Another Dimension nousi Billboardin listan viidenneksi. Perry ei ainakaan myönnä, että myynti vaikuttaisi motivaatioon. Ja onhan Aerosmithin levyjä sentään myytykin: maailmanlaajuisesti yli 150 miljoonaa kopiota, joista hieman alle puolet Yhdysvalloissa. – Levyjen tekeminen merkitsee minulle samaa ja yhtä paljon kuin ennenkin. Jos tekisin listan inspiroivista asioista, kärjessä lukisi ”jotain uutta soitettavaa”. Uudet biisit ovat tärkeitä. Aiomme soitta keikoilla enemmän uusia biisejä. Uudella levyllä on hyvää matskua. Aerosmith voi soittaa uusia biisejä, mutta bändinä se ei ole pelkästään tätä päivää. Aerosmith on sitä mitä kukin tahtoo: klassikkorockia, nostalgiarockia, uutta rockia tai vaihtoehto sille, mikä radiossa yleensä soi. –Vaikka popmusiikki on muuttunut, edelleen tulee uutta yleisöä, joka haluaa kuulla ne vanhat biisit. Ne standardit, joita kuunneltiin silloin ennen vanhaan, milloin sellainen aika sitten olikaan, jos oli. Keikoillamme käy seitsemänkymppisiä, kokonaisia perheitä ja vanhojen fanien nuoria rokkarilapsia. Kaikenikäisiä ihmisiä. – Oma poikani oli aivan tohkeissaan yhdestä Queenin viime aikojen konsertista: ”faija, meidän on pakko mennä sinne, tää on ainutlaatuinen mahdollisuus!” Yllätyin siitä, että vaikka poika on parikymppinen, hän ymmärtää ja kunnioittaa sitä musiikkia ja sen tekijöitä. Aina on ihmisiä, jotka haluavat nähdä kunnon rock’n’roll-shown. Meillä on näyttää heille sellainen. – Nyt eletään yhden aikakauden loppua. Pian ei ole enää mahdollista mennä klassikkobändien keikoille. Niitä on joka vuosi vähemmän ja vähemmän. Luonnollisista syistä. Mitä tiedät Aerosmithin tulevaisuudesta? – En ole koskaan suunnitellut bändin varalle muuta kuin että ensi viikosta tai ensi kuusta pitää selvitä, Joe Perry naurahtaa. – Sitä elää päivän kerrallaan. Yhtäkkiä huomaa, että niistä on kertynyt 45 vuotta vuoristorataa. – Nyt me lähdemme rundille. Jos luoja suo, soitamme paikoissa, joissa emme ole ennen käyneet ja hoidamme kiertueen kunnialla loppuun. Sitä kaikkea se vaatii. Draivia, managereja, persoonallisuutta, kiertueita, hittejä, omanarvontuntoa, hulluutta, veljeyttä, onnea ja järkeä... ja on vielä yksi asia: – Rock’n’rollin henki ei koskaan lähtenyt meistä. Suoraan sanoen en koskaan uskaltanut laskea sen varaan, mutta se vain ei lähtenyt. «
kin puolin. Levy-yhtiön kanssa tuli sellainen tilanne, ettei sopimus oikein palvellut kumpaakaan osapuolta. Sitten lähti kitaristi. Ja se jälkeen basisti. Kauaa ei Snipe Drive soittajavajetta joutunut kärsimään. Mukaan saatiin Henna Vaarala, joka soitti aikoinaan Stalingrad Cowgirlsissä sekä Jan Trygg, joka saattaa olla joillekin tuttu Xysmasta ja toisille taas tuntemattomampi Molly Grows Upista. – Tähän pitää muuten kertoa sellainen juttu, että Jan sai täysin vääränlaisen kuvan meidän yhtyeestä ensikosketuksillaan. Ensimmäisen kerran hän näki meidät keikalla, kun olimme lämmittelemässä Smashing Pumpkinsia Helsingin jäähallissa. Pari vuotta tuon jälkeen hän tuli sitten ensimmäisiin bänditreeneihimme. Samalla hetkellä kun hän astui ulos junasta Tikkurilan asemalla sain puhelimeeni soiton, jossa meidät pyydettiin Kiinaan kiertueelle. Jan siinä ajatteli, että nyt on hommat isolla! Paskan marjat. Demobänditasoa me ollaan. Head?rstin soundi on ehtaa Amerikan altsua. Yhtye on maininnut esikuvikseen esimerkiksi Billy Talentin, Bi?y Clyron, My Chemical Romancen ja Musen. Vaan onko Snipe Driven jäsenistöllä esikuvia tai verrokkiyhtyeitä, jotka eivät olisi pikkutyttöjen suosikkibändejä? – Eihän nuo bändit aina ole pikkutyttöjen yhtyeitä olleet! Me kuuntelimme niitä ennen kuin niiden kuuntelusta tuli muodikasta ja silloin kun ne olivat vielä katu-uskottavia. Esimerkiksi Bi?y Clyron ensimmäinen Tavastian-keikka löi minut aivan ällikällä. Ostin sinne kaveriltani lipun sen kummemmin bändiä vielä fanittamatta. Keikka meni suoraan elämäni top 3 -esityksiin. Samoin Billy Talentin keikka samassa paikassa menee samalle listalle. – Niin, mutta niitä katu-uskottavia bändejä. Onko Dog Fashion Disco katu-uskottava yhtye? Se ei ole koskaan breikannut sen isommin, ja siitä innostuin joskus 90-luvun puolella. Lähiaikoina olen kuunnellut myös sellaista bändiä kuin Diamond Youth. Ja Pixies! Eikös ainakin Pixies ole katu-uskottava yhtye? Snipe Drive on saanut myös sen suurimman kunnianosoituksen, jonka yhtye voi kuuntelijoiltaan saada. Eräs bändin pitkäaikainen fani nimittäin hakkautti ihoonsa yhtyeen logon. – Juu, näin teki. Hän kävi yhteen aikaan keikoillamme todella ahkerasti. Vähään aikaan häntä ei tosin ole siellä näkynyt, Heikki toteaa – lakonisesti, totta kai. johtuvan duurisoinnuista, rytmisyyden vähentymisestä sekä leveistä pianosovituksista. – Muoto on valittu siksi, että kertomus on haluttu nostaa enemmän esille. Minua tosin on alkanut epäilyttää se, onko tämä riisutumpaa kuin Maailmanpalo. Itse olen päätynyt päinvastaiseen lopputulokseen. – Ensimmäisellä levyllä minulla oli tarve näyttää maailmalle, että minä olen paras lauluntekijä. Tule minun luokseni, kulta -levyllä jollakin tavalla minulla ei ollut enää sitä tarvetta; oli vain halu päästä itseni sisälle. – Ylösnousemuksella ilmaisukeinoni ovat laajentuneet. Koko artistiurani on ollut riisuutumista sekä musiikillisesti että tekstillisesti tietynlaisista itsestäänselvyyksistä. Toisaalta miksi on itsestään selvää, että itsestäänselvyydestä pitäisi edes päästä eroon? Sekin täytyy kyseenalaistaa. Ja sekin on riisuutumista. – Edellislevyllä tekstini olivat kansallisromanttisempia tai ainakin tyylikeinot olivat sellaisia. Tällä levyllä tekstit ovat enem- mänkin kuin sodan jälkeistä modernismia. Levyn sanoituksissa risteilevät muutos, muuttaminen, tulva sekä erinäiset talot. Talot ovat jäänne talo-aiheisesta levystä, jota Keskitalo suunnitteli ennen edellisalbumiaan. Keskitalolle erityisen tärkeää on, että lauluista löytyy helposti avautuvien pintatasojen lisäksi syvällisempää sisältöä. – Mielestäni hyvä taideteos on kuin talo, jossa on leveät ovet sisälle. Mutta talon sisällä on jatkuvasti pienempiä ovia, joiden taakse on vaikeampi päästä. On paljon korkeakulttuuria, jossa on valtava talo ja pienempiä ja pienempiä ovia, mutta jo talon etuovi on sen verran pieni, ettei siitä mahdu sisään. Hyvässä teoksessa se ensimmäinen pintataso on sellainen, että kaikki pääsevät ovesta sisälle. Ja jos jaksaa tutustua tarkemmin, pääsee syvemmälle. Se on vaikea laji. Monesti on niinkin, että talossa on leveä ovi, mutta talon sisällä ei ole mitään. Koko talo onkin yhtä ovea! HAASTATTELU PE9.5. UUNO, JÄRVENPÄÄ » LAKONIAN ASIALLA Snipe Drive ei ota itseään liian vakavasti. Musiikkinsa suhteen se on tarpeeksi tosissaan. nipe Driven kitaristi Heikki Huurinainen ei tunnu ottavan itseään liian vakavasti. Miehen puhuessa yhtyeestään on hänellä jatkuvasti pilke silmäkulmassa. Tarinat yhtyeen historiasta ovat täynnä niin rutikuivaa huumoria, että kurkkua karhistaa. – Ei meillä todellakaan ole sen kummempia kuvitelmia musiikkimme menestyksen suhteen, Heikki naurahtaa puhelimeen keskellä päivää. – Enemmän tämä bänditoiminta on meille tällainen henkireikä ja harrastus. Toisaalta otim- S me uuden levyn tekoa varten pankkilainan. Se on melkoisen hyvä kannustin siihen, että levyn eteen tulee tehtyä töitä. Äskenkin myin täällä päivätyöpaikallani yhden kappaleen Head?rstiä. Nyt meillä on jo promille kasassa pankkilainan takaisinmaksua varten! Snipe Drive perustettiin vuonna 2001. Yhtye julkaisi ensimmäisen levynsä Cablesin vuonna 2007. Kakkosalbumi At the Night Sky ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin. Viiden vuoden tauon jälkeen käsillä on kolmas levy Head?rst. Johtuiko tauko kyvyttömyydestänne hoitaa asioita, kappaleiden teon vaikeudesta vai ihmisten tyhmyydestä ja siitä, etteivät he vain osanneet toivoa teiltä uutta materiaalia? – No, jos noista pitäisi valita, niin varmaan kaikki muut paitsi biisien tekemisen vaikeus pitävät paikkansa. Antilta (yhtyeen laulaja ja Heikin veli) tulee kappaleita sellaista tahtia, ettemme edes ehdi harjoitella niitä kaikkia. Suurin syy taukoon oli kuitenkin varmaan siinä, että At the Night Skyn julkaisu meni vähän perseelleen kai- Lue pidempi versio jutusta: www.sue.?. TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA EERO SAARIKOSKI TO 17.4. KORJAAMO, HELSINKI » UNEN NÄKYJÄ Joose Keskitalo teki levyn muutoksesta, tulvasta ja unista. lösnousemus-nimen kasteessa saanut Joose Keskitalon uusi soololevy on ensimmäinen Kolmas Maailmanpalo -yhtyeen telakoitumisen jälkeinen albumi. Totuttuun tapaan Keskitalon itsensä äänittämä Ylösnousemus syntyi Helmi Levyjen työhuoneella Roihupellossa teollisuusalueen keskellä. Äänityksiin osallistuivat Jari Paukkunen (piano, urut, viulu) sekä Arwi Lind, joka soitti samanaikaisesti sekä bassoa että polki bassorumpua ja hi-hatia. Keskitalo kertoo keskittyneensä viime vuoden kirjoittamiseen – ei niinkään laulujen tekemiseen tai sovittamiseen. Hän ei koe tarpeelliseksi saada julkaistuksi pidem- Y piä kirjoitelmiaan, muttei osaa toisaalta selittää sitäkään, miksi haluaa, että hänen musiikkiaan julkaistaan. Laulujen kirjoittamisessa tärkeintä Keskitalolle on merkityksellisyys, mutta hän ei osaa selittää, miksi jokin laulu on merkityksellisempi kuin toinen. – Vuosien saatossa on vähentynyt tarve tehdä hyvä laulu. Kysymys on pikemminkin siitä, että tekee jotakin, mikä on itselle merkityksellistä. Merkityksellisyys on kuitenkin mysteeri. En pysty analysoimaan sitä, minkä takia jokin asia on merkityksellinen. – Käytän lauluissani paljon unimateriaalia. Unissa jokin asia voi tuntua aivan käsittämättömän merkitykselliseltä, mutta kun sen kirjoittaa paperille ja lukee, tajuaa, että tämä tarinahan on aivan pöhkö. Tietenkin unet ovat hyvin visuaalisia. Unissa on silti jotakin vaikuttavuutta, eikä sitä aina osaa selittää. Laulut taas ovat välineitä, joilla voi yrittää kaapata eri asioita. Unia, elämyksiä tai merkityksellisyyksiä. – Vasta kun on syy tehdä laulu, voi alkaa yrittää tehdä tuotosta, joka vastaa sitä mielikuvaa, kertomusta tai sitä syytä, että miksi halusin tehdä sen laulun. Jos sitä ei ole, se on yhtä tyhjän kanssa. Ylösnousemus kuulostaa valoisammalta ja elämänmyönteisemmältä kuin tekijänsä aiemmat levyt. Keskitalo itse arvelee tämän SUE » 20 « NRO. 4 TEKSTI MIKKO TOIVIAINEN KUVA PAULA AHOLA ” Mielestäni hyvä taideteos on kuin talo, jossa on leveät ovet sisälle.