• raappana?kvelertak lordi? tero-petri?finntroll bring me the horizon?deathchain nyrkkitappelu? funeral for a friend killswitch engage?teflon brothers rocket from the crypt?flesh roxon hardcore superstar?band of vipers stiff little fingers?lost society NRO. 3 ? (MAALISIKUU) ? 2013 ? (#176) ? INDIEROCKPUNKMETALZINE ? UUTISET ? HAASTATTELUT ? LEVYARVIOT ? ELOKUVA-ARVIOT ? KANSIKUVA VILLE JUURIKKALA AMARANTHE
• vaganza.fi 12.-14.7.2013 r Joensuu www.ilosaarirock.fi MO TÖ RH E A D (UK) r SIGUR RÓS (ISL) r NI G H T W IS H r HOT CHIP (UK) SQUAREPUSHER (UK) r W I T C H C RA F T (SWE) r P E L IC A N (USA) r A D E P T (SWE) B ETWE E N T H E BURI E D A ND M E (USA) r T A R R U S R I L E Y (JAM/USA) MIC H A E L M ONROE r K A RRI K OI RA r P Ä Ä K II r F IN N T R O L L D I S C O E N S E M B L E r WINTERSUN r RYTMIHÄIRIÖ ETERNAL TEARS OF SORROW r PE RT T I K U R I K A N N I M I P I V Ä T J. K AR J A L A I NE N r ISMO ALANKO r MARISKA & PAHAT SUDET Kaikki lipputyypit (25-85 euroa) myynnissä Tiketissä SUE » 2 « NRO. 3
• SUE » 3 « NRO. 3
• SAMAE KOSKINEN HYVÄ PÄIVÄ »SPOON R IVE R», »LÄSKI M U LKKU» JA KAH DE KSAN M U UTA RAKKAUSLAU LUA. KAU POISSA JA DIG ITAALISE NA 22.3. 2013 W W W. S A M A E KO S K I N E N . C O M / / / W W W. FA C E B O O K . C O M / S A M A E KO S K I N E N SUE » 4 « NRO. 3
• SUE » 5 « NRO. 3
• TOIMITTAJALTA TÄSSÄ NUMEROSSA » Uutiset. 04 TOIMITTAJALTA 08 NEWSFLASH 11 SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN » Haastattelut. MINNA KOIVUNEN Kirjoittaja toivottaa kaikki tervetulleiksi Ouluun nauttimaan hyvästä meiningistä. 38 42 47 48 49 50 51 PRKL: ARVIOT ARVIOT REPLAY ENSI-ILTAELOKUVA-ARVIOT DVD-ARVIOT QUIZ ON JA MONOLOGEJA MUSIIKISTA VIIMEINEN SANA Johnny The Fox THIN LIZZY Complete STONE Attack Against Gnomes PRESTIGE Live In Leipzig MAYHEM Korvaamattomat TERO-PETRI Killers IRON MAIDEN RAAPPANA S.14 KVELERTAK S.20 O lavi Uusivirta laulaa Oodin ilolle vuonna 2012 ilmestyneellä levyllään Elvis istuu oikealla. Minä aion puolestani luritella tässä kirjallisen Oodin Oululle. Kyllästyttää nimittäin säännöllisin väliajoin kuulla niin ulkopaikkakuntalaisilta kuin paikallisiltakin ininää siitä, kuinka Oulussa on muka paska meininki. Paluumuutin kotikaupunkiini reilu vuosi sitten kuuden vuoden poissaolon jälkeen. Tarkoitus oli viipyä täällä muutama kuukausi. Muutamien sattumuksien vuoksi olen vieläkin Oulussa. Olen päivä päivältä enemmän fiiliksissä kaupungin monipuolisen kulttuurielämän ja hyvien tyyppien takia. Verrattuna siihen, kun asuin täällä aiemmin, on esimerkiksi keikka- ja klubitarjonta nykyisin aivan toisella tolalla. Omina lukioaikoinani hyviä keikkoja taisi olla pari kertaa kuussa. Nykyään niitä on pari viikossa. Ylipäänsä keikkoja on lähes joka päivä, joskaan jokainen esiintyjä ei laajasta musiikkimausta huolimatta kiinnosta. Tässä kohdin niin Helsingissä, Tampereella kuin Turussakin asuvat luultavasti hymähtävät, koska heille on tarjolla menemisen arvoisia keikkoja vielä useammin. Mutta harva ? toki heitäkin on ? loppujen lopuksi jaksaa joka päivä käydä nauttimassa livemusiikista. Tänä vuonna Oulussa on ehtinyt käydä keikalla jo muun muassa Disco Ensemble, Idiomatic, Karri Koira & Ruudolf, Funksons, Ameeba, OPP, LCMDF, Ruger Hauer, Super Janne, Olli PA, Jontti & Shaka, Jätkäjätkät ja Tuuttimörkö. Eikä hyvälle keikkatarjonnalle ole näkyvissä loppua. Pelkästään maaliskuun kolmella viimeisellä viikolla liveä pääsee nauttimaan muun muassa seuraavien bändien soitosta: Asa, Pää Kii, Riutta, Neøv, Joose Keskitalo & Kolmas maailmanpalo, Matti Johannes Koivu ja Hannibal & Tykopaatti. Keikkojen lisäksi kaupungissa pyörii useita vakituisia klubeja kuten Full Clip, Live Styles!, Smooth Cut, Popsickle ja Trak Katz. Jos haluaa käydä viikoittain katsomassa ulkomaisia bändejä, Oulussa siihen ei ole mahdollisuutta. Toisaalta monet Helsinkiin muuttaneet kaverini eivät lainkaan käytä hyväksi kaupungin massiivista keikkatarjontaa, ja huomaan käyväni keikoilla useammin kuin he. Ennen kaikkea Oulun hyvän meiningin tekevät ihmiset. Vastikään juttelin oululaisdj:n kanssa kaupunkimme vireästä ilmapiiristä. Hän alleviivasi sitä, että tapaa koko ajan uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Häneltä kun alituisesti kysellään muutosta Etelä-Suomeen ja ihmetellään, miten Oulussa voi olla luova tai edes viihtyä. Kaikki kunnia siis muille hienoille Suomen kaupungeille, mutta älkää vain luulko, että Oulu olisi harmaa ja tylsä kaupunki. » Arviot. Sue #176 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: BRING ME THE HORIZON S.33 » OODI OULULLE HENKILÖKUVA: TERO-PETRI SUOVANEN RAAPPANA ROCKET FROM THE CRYPT FLESH ROXON STIFF LITTLE FINGERS FUNERAL FOR A FRIEND KVELERTAK HARDCORE SUPERSTAR BAND OF VIPERS JYRKI NISSINEN & HOT VISIONS NYRKKITAPPELU PRKL: UUTISET JA SETÄ JUSSIN TUPA AMARANTHE FINNTROLL DEATHCHAIN LOST SOCIETY BRING ME THE HORIZON LORDI KILLSWITCH ENGAGE ETERNAL TEARS OF SORROW AMARANTHE S.28 12 14 16 17 18 19 20 22 23 24 25 27 28 30 31 32 33 34 36 37 Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Aleksi Ahonen, Annika Brusila, Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Tero Heikkinen, Pete Heikkilä, Tuomas Jalamo, Kimmo Jaramo, Vesa Kataisto, Anni Kemppainen, Kiira Kolehmainen, Jukka Kittilä, Minna Koivunen, Joonas Kuisma, Anna Lahokoski, Jussi Lahtonen, Ilkka Lappi, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Niina Linna, Aku-Tuomas Mattila, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Katri Ojala, Pau, Ville Pekkala, Miki Peltola, Mika Penttinen, Markus Perttula, Teemu Purhonen, Tuomas Tiainen, Tomi Tuominen, Volvo-Pete (ATK-huolto) Julkaisija: Suezine Oy Toimitusjohtaja: Kimmo Nurminen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 02 - 251 0899 Email: toimitus@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2013 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kimmo Nurminen, Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 / 040 - 762 1453 SUE » 6 « NRO. 3
• lebonk.fi Mikonkatu 15, Helsinki ? www.rocks.fi Ikäraja K-20 / Keikoille K-18 Ennakkoliput Tiketistä. Hintoihin lisätään mahdolliset toimituskulut. STAND UP ON THE ROCKS - ALI JA FRENDIT KESKIVIIKKOISIN KLO 20, LIPUT 5 ? TAMPERE LA 16.3. KE 20.3. PE 22.3. PE 22.3. KE 27.3. PE 29.3. PAKKAHUONE & KLUBI: SAKARA RECORDS 10 VUOTTA!, 32/29 ? OMNIUM GATHERUM, CRYSTALIC, 10/8 ? KLUBI: HUORATRON, DJ?S ERKKO & ANTTI H, 15/13 ? PAKKAHUONE: CMX, MARKO HAAVISTO DUO, 22/20 ? AC4 (SWE), LIGHTHOUSE PROJECT, TOTAL RECALL, 14/12 ? LUONTERI SURF, POJAT, KUMIKAMELI, KOSMIKUD (EST), 15/13 ? TURKU TAVASTIAN LAUANTAIDISKO JOKA LAUANTAI 23.30?04 ALK. 6 ? TO 21.3. PE 22.3. LA 23.3. KE 27.3. TO 28.3. TO 28.3. TULLIKAMARINAUKIO 2 HUMALISTONKATU 8 A OMNIUM GATHERUM, MYSORE, 10/8 ? TURMION KÄTILÖT, 17/15 ? KILPI, SOULLESS SOUL, 12/10 ? HARDCORE SUPERSTAR (SWE), BATON ROGUE MORGUE, 25/22 ? AC4 (SWE), LIGHTHOUSE PROJECT, TOTAL RECALL, 14/12 ? LUONTERI SURF, POJAT, KUMIKAMELI, KOSMIKUD (EST), 15/13 ? TAMPEREELLA KESKIVIIKKONA 3.4. 30/26 ? ROCKET FROM THE CRYPT URHO KEKKOSEN KATU 4-6, 00100 HELSINKI WWW.TAVASTIAKLUBI.FI LIPUT ENNAKKOON TIKETISTÄ (USA) KATSO KAIKKI TAPAHTUMAT JA LISÄTIEDOT WWW.KLUBI.NET SUE » 7 « NRO. 3 Verkkokauppa avoinna 24/7 ? Toimipisteet 19 kaupungissa. Elektroniset liput suoraan sähköpostiin tai kännykkään ? Varatut tai maksetut liput noudettavissa myös R-kioskeilta kautta maan ? Palvelumaksu alk. 1,50 ? 3,50 ? / lippu ? Postimaksu: Kotimaa 7 ? / lähetys | muut EU-maat 10 ? / lähetys | muut maat 25 ? / lähetys Ennakkoliput www.tiketti.fi - Hintoihin lisätään mahdolliset toimitusmaksut. YRJÖNKATU 24, HELSINKI AVOINNA: Ke, to ja la 21-04 Pe 17-04 Ikäraja 24v. Keikoille 18v.
• NEWSFLASH MIRKO METSOLA ON RUNOSMÄEN POIKIA. KUVAN OTTI KALLION POIKA S ANTTU S ÄRKÄS. ? Noiserockbändi Today Is The Day (USA) saapuu loppukeväästä Suomeen. Yhtye nousee KEN moden ja Ancient VVisdomin jälkeen Helsingin Kuudennen Linjan lavalle 28.5. ? Kele Okereken sanoituksia on julkaistu kirjana. Bloc Partyn keulakuva kirjoittaa nyt novellikokoelmaa ja kaavailee romaanin tekoa. UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI) ? LPRHC Fest (2.-3.8.) on saanut ulkomaiseksi pääesiintyjäkseen First Bloodin. Lappeenrannassa nähdään myös mm. Anal Thunder, Pertti Kurikan Nimipäivät ja Pää Kii. ? Pearl Jamin Mike McCready, Loadedin Duff McKagan ja Screaming Treesin Barrett Martin ovat perustaneet bändin. Bändi aikoo kutsua levylleen useita laulajia, mm. Jaz Colemanin. ? KarmaRock jakaa studiostipendin, jota voivat hakea satakuntalaiset bändit ja muusikot. Stipendi sisältää kolme päivää studioaikaa Häiriö Piirisen ohjastamana. Hakemusten tulee olla perillä 31.3. Ohjeet: karmarock.com. ? Ruotsalainen EBM-yhtye Covenant julkaisee elokuussa uuden albumin ja saapuu kiertueellaan myös Helsinkiin. Bändi esiintyy Nosturissa 28.9. ? Bryan Adams on Rockin? Hellsinki » PUNKKULTTUURITEKOJA Airiston punk-levyt on noussut tärkeäksi kotimaiseksi pienlevymerkiksi. M irko Metsola ja Anttoni Alho perustivat Airiston Punk-levyt Turussa vuonna 2007. Alkuperäinen tarkoitus oli kerätä rahaa kiertuetta ja omien bändien julkaisuja varten. ? Olimme sen aikaisten bändiemme kanssa lähdössä kiertelemään Eurooppaa ja ajattelimme rahoittaa reissua julkaisemalla kokoelman turkulaista punkkia, Mirko Metsola muistelee. ? Tehtiin Yö Airistolla ? Turkupunk 2007 -levy, ja siitä levymerkki lähti hiljalleen kasvamaan. Onhan Airiston punk-levyt kasvanut aikalailla suureksi, mutta eipä voi valittaa. Meillä on nykyään jopa mahdollisuus nauhoittaa itse lafkamme bändien levyjä. Airiston punk-levyjen myydyimpiä levyjä ovat viime aikojen suosituimpien suomalaisten punkbändien uusimmat julkaisut eli Pertti Kurikan Nimipäivät -bändin Kuus kuppia kahvia ja yks kokis -kokoelma vinyylinä ja cd:nä sekä Pää Kiin ensialbumin vinyylipainos. Metsola sanoo, etteivät musiikkialan yleishuolet juuri paina Airiston punk-levyjen kaltaista merkkiä. ? Levymyynnin lasku ei ole näkynyt meidän kohdalla lainkaan. Melkein päinvastoin. Toisaalta Pertti Kurikan Nimipäivien ja Pää Kiin levyt ovat tällä hetkellä sellaisia myyntivaltteja, että ohessa menee kaupaksi paljon muutakin. Meillä on myös nettikauppa, jossa myydään muidenkin lafko- jen julkaisuja. Menestyspaineita vähentää se, ettei leipä tule punkin julkaisemisesta. Airiston punk-levyjen molemmilla moguleilla on päivätyö, joten levybisneksen kannattavuus ei heilauta heitä siinä määrin kuin täysipäiväisiä levy-yhtiömiehiä. ? Jos tätä hommaa rupeaisi kokopäivätoimisesti pyörittämään, niin kyllä tästä jonkinlaisen elannon voisi saada. Tällä hetkellä tavoitteena on, että rahaa tulisi sen verran, että voimme julkaista levyjä jatkossakin. Levymerkin bändien keikkasuosiosta päätellen sen tulevaisuus on turvattu. Huhtikuun 12.-13. Turun Klubilla järjestettävä kaksipäiväinen APFest Vol. 3 -tapahtuma myytiin loppuun nopeasti. Metsola kertoo, että lipunmyynti yllätti totaalisesti. ? Hienoa, että jengi aktivoituu ja saadaan aikaiseksi kunnon bileet. Hienoa on myös se, että yleisöä on tulossa paljon Turun ulkopuolelta. Oma aika sinä iltana menee varmastikin asioita säätäessä ja levyjä myydessä. Festeistä on myös tarkoitus kuvata dvd, joka julkaistaan sitten syssymmällä... Onko siinä mitään järkeä? Tuskin, mutta tämä on nyt niitä kulttuuritekoja. Airiston punk-levyjen lähiaikojen julkaisuja ovat Maakuntaradion Ei voi palata eiliseen -albumin ja Jukka Kiesi Grandesin albumin julkaisu vinyylinä ja cd:nä. Tulossa on myös muun muassa Lähtevien kaukojunien, Kyre & Duunarien, Kaupungin valojen ja Katujen äänten levyjä. -festivaalin pääesiintyjä perjantaina 14.6. Seuraavana päivänä 15.6. lavan ottaa haltuun Status Quo. ? Mount Eerie aloittaa Euroopan-kiertueensa Helsingistä. Tummasävyistä folk/indie-musiikkia esittävä bändi konsertoi Kuudennella Linjalla Helsingissä 6.5. ? Joensuulainen Stella lopettaa toimintansa kesän jälkeen: ?Bändin pyörittäminen vaatii myönnytyksiä muun elämän suhteen. Niiden tekeminen kävi vuosi vuodelta vaikeammaksi.? ? Stone Temple Pilots on antanut potkut laulajalleen Scott Weilandille. Vokalisti sanoo, ettei häntä voi erottaa omasta bändistään ja aikoo panna lakimiehet asialle. ? Kitaristi Alvin Lee on kuollut. Ten Years Afterista parhaiten tunnettu muusikko menehtyi 68-vuotiaana rutiinileikkausta seuranneisiin odottamattomiin komplikaatioihin. ? Kuopio RockCockin uusia kiinnityksiä ovat Michael Monroe, U.D.O, D-A-D, Stig ja Viikate. Festivaali pidetään 2.-3.8. » UUTISET » ARVIOT » KOLUMNIT » LIVERAPORTIT » LEFFA-ARVIOT »SUE.FI FACEBOOK.COM/SUEZINE SUE TWITTER.COM/SUELEHTI » 8 « NRO. 3
• LA 16.3. MANOWAR MA 18.3. STEVE HARRIS BRITISH LION KE 20.3. LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!! To 14.3. Kosmofon; 0 ? La 16.3. Teflon Brothers, Tommishock; 9 ? Ke 20.3. Chris Corsano (US), Mohel; 8 ? Pe 22.3. Peter Van Hoesen (BE); 10 ? La 23.3. Aves; 6 ? Ti 26.3. Kid Congo Powers & The Pink Monkey Birds (US), Atom Mouth Gimlies; 17 ? Su 31.3. Ruger Hauer, Solonen & Kosola; 9 ? Ti 2.4. The Soft Moon (US), Beastmilk; 12 ? Tarkemmat tiedot ja muiden iltojen ohjelma: www.kuudeslinja.com Avoinna ke 22?04, to 23?04, pe?la 22?04, poikkeuksellisista aukioloajoista tiedotetaan erikseen. Arkisin ensimmäinen bändi aloittaa klo 22:30. Kaikukatu 4 (sisäpiha) . K20. HEAVEN SHALL BURN PAIN CONFESSOR ARTIFICIAL HEART PE 22.3. EWERT AND THE TWO DRAGONS WEDDING CRASHERS TO 28.3. SHAKALEWA PE 29.3. HELLOWEEN GAMMA RAY LA 6.4. STIFF LITTLE FINGERS THE VIBRATORS KAKKA-HÄTÄ 77 TI 16.4. KILLSWITCH ENGAGE SYLOSIS, HEARTIST ENNAKOT: TIKETTI HINTOIHIN LISÄTÄÄN TIKETIN TOIMITUSKULUT ENEMMÄN KEIKKOJA JA INFOA: WWW.THECIRCUS.FI THE CIRCUS, SALOMONKATU 1 ? 3 (KAMPIN TORI), 00100 HELSINKI PROUDLY PRESENTS: Pe 15.3. (K-18) 10 ? ?Back To The 90´s? WALTARI HYBRID CHILDREN MUSTAT SAAPPAAT La 16.3. (K-18) 10 ? KEMMURU TUUTTIMÖRKÖ SAURUS Pe 22.3. (K-18) 32/35 ? FIELDS OF THE NEPHILIM (UK) MURHEENLAAKSO plays MANA MANA Tsekkaa muut keikat ^QZOQVWQT Å Liput ennakkoon Virgin Oil Co:sta, Tiketistä ja Lippupalvelusta.Lippujen hinnat ovat alkaen hintoja. ^QZOQVWQT Å SUE » 9 « NRO. 3
• NEWSFLASH » KUOKKAA JA KUNNIAA Jyväskylän Jyrock sai Sue, kuokka ja Jussi -palkinnon. S UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI) ue palkitsee vuosittain Femmagaalassa pitkäjänteistä ja arvokasta alakulttuurityötä tekevän toimijan tai tahon. Tänä vuonna perinteisen ja himoitun Sue, kuokka ja Jussi -palkinnon pokkasi Jyväskylässä vuodesta 1985 saakka järjestetty sisäfestivaali Jyrock. ? Palkinto merkitsee Jyrockille mukavaa tunnustusta työstä vaihtoehtoisen musakulttuurin edistämisen puolesta. Palkinnon kautta voidaan kiittää kaikkia vuosien varrella tapahtumassa mukana olleita ja muistuttaa siitä kuinka tärkeää on, että asioita tehdään yhdessä, suurella sydämellä ja hyvään fiilikseen luottaen, promoottori Suvi Mononen sanoo. Mihin Jyrock aikoo käyttää kuokkaa? ? Se otetaan käyttöön festivaalien aikaan, jolloin kuokalla napsutellaan ulkoterassin jääpeit- toa pois festivaaliteltan ja kevään tieltä. Kuokan ominaisuudet ovat tähän oivat, terävätä reunat ja hyvä tarttumavarsi tuo varmuutta työskentelyyn. Tällaista keväänedistämistyötä kuokalla voi tehdä pitkin kevättä. Kuokka tulee myös komistamaan Jyrock-toimistoa. Jyväskylän Yliopiston Ylioppilaskunnan järjestämä Jyrock pidetään 19.-20.4. Jyväskylän Ilokivessä. Siellä esiintyvät mm. Kemmuru, Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset, Tuuttimörkö, Hidria Spacefolk, Colours of Bubbles (LTU), Black Lizard, ja Plutonium 74. Ensimmäisen Sue, kuokka ja Jussin sai vuonna 2007 Turun TVO. Ennen Jyrockia Sue on palkinnut myös Vastavirta ry:n, Puntala-rockin, Ektro Recordsin ja Nuorisokeskus Hapen. » RAMOKLASSIKKO RAIKAA Pojat ja Luonteri Surf liittyvät Albumiklassikot-sarjaan. R amopunkbändit Pojat ja Luonteri Surf lähtevät yhteiskeikoille Albumiklassikot-sarjan tiimoilta. Molempien bändien setin runkona on debyyttilevy; Pojilla vuonna 1990 ilmestynyt Pojat ja Luontereilla vuoden 1988 Kato. Ypö-viidestäkin tuttu Pojat-yhtyeen nokkamies Miika Söderholm muistelee pitäneensä Pojat-levyä sen ilmestyessä ?hyvänä ellei loistavana?. ? Sehän oli mahdollisimman epämuodikasta musiikkia siihen(kin) aikaan. Olin hieman yllättynyt, kun se otettiin aika hyvin vastaan. Hieno levy, mutta on niitä muitakin. Esimerkiksi tämä uusi Toimintaa & sankareita, joka on ihan paras! Pojat esiintyy kokoonpanossa Miika Söderholm (kitara, laulu) Kaide Haikonen (rummut) ja Raipe Laine (basso). Albumiklassikot-keikoilla soittaa myös Pojat-levyn alkuperäinen kitaristi Mikko Holmström. ? Pojat-levyn biisejä on soitettu vaihtelevassa määrin koko ajan. Jotkut levyn biisit kuten esimerkiksi Utajärven yöt, Koko kesä ja Känni seis ovat olleet melkein setin vakiomateriaalia. Joitakin ei ole soitettu ollenkaan, kuten esimerkiksi Verotonta korkoa. Nyt soitetaan vaikka väkisin. Luonteri Surfin kokoonpano on rumpalia lukuunottamatta sama kuin Kato-levyllä 25 vuotta sitten: Kalle Grotenfelt (urut), Pekka Kerminen (kitara), Martti Ripaoja (basso) ja Timo ?Unski? Oinonen (rummut). ? Luonteri Surf on mun lempparibändejä suomalaisista, Söderholm kehuu. ? Kato on klassikko, siitä ei pääse mihinkään. Keikat: 22.3. Helsinki, Tavastia / 28.3. Turku, Klubi / 29.3. Tampere, Klubi / 30.3. Pori, Monttu » FESTARIJULKISTUKSIA Kivenlahti Rock (7.-8.6. Espoon Leppävaara): Whitesnake, Hardcore Superstar, Stone, Haloo Helsinki!, Raappana & Sound Explosion Band, Paleface Stig & Kullankaivajat, Pää Kii. Riihimäki Rock (28.-29.6. Messupuisto): Michael Monroe, Apulanta, Haloo Helsinki, Stig, Cheek, PMMP, Kotiteollisuus, Jarkko Martikainen, Neljä Ruusua, JVG. Bättre Folk (28.-29.6. Hailuoto): Joose Keskitalo, Mariska & Pahat sudet, Risto, Pää kii, Yona & Pienet liikkuvat pilvet, Matti Johannes Koivu, Jaakko Eino Kalevi. Ruisrock (5.-7.7. Turku): Pet Shop Boys. Ilosaarirock (12.-14.7. Joensuun Laulurinne): Between the Buried and Me, Adept, Michael Monroe, Finntroll, Rytmihäiriö, Eternal Tears of Sorrow, Pertti Kurikan Nimipäivät. Wanaja Festival (19.-20.7. Hämeenlinnan Lin- O?Connell?s 15.3. 15.03 Aalsto sto w/ Faarao Pirttikangas +*'), <hf^]rH <hgg^ee l (showtime 20:00) 22.03 Men on the Moon 28.03 JadaJada Improv (acoustic) (showtime 20:00) 29.03 Madame T. & Siniset Veljet 05.04 GAEA presents: Kytäjä, the Hearing 12.04 Volter & Luxury Toys oys show time 21:30 Band of Shyster LIVE on Guinness stage always free entrance www.oconnells.fi Rautatienkatu 24, Tampere SUE » 10 « NRO. 3 30.3. CMX 31.3. FIKSAATIO FESTIVAL HALOO HELSINKI! 12.4. music costumes Guiness promotions special offers CHEEK 5.4. St. Patricks day VON HERTZEN BROTHERS 29.3. 17.03 ISMO ALANKO 23.3. Upcoming on the Guinness stage Music nanpuisto): Ismo Alanko, Eläkeläiset, Jonne Aaron, PMMP, Apulanta, Pää Kii, J. Karjalainen, Jukka Poika & Sound Explosion Band, Disco Ensemble. Keitelejazz (23.-27.7. Äänekoski): Ginger Baker, Billy Cobham, Iiro Rantala, HERD, Royal Southern Brotherhood, Dr. Feelgood, Ben Granfelt, Anna Puu, Haloo Helsinki, PMMP, Kari Peitsamo Road Hogs, J. Karjalainen, Kolmas nainen. Flow (7.-11.8. Helsinki) Godspeed! You Black Emperor, Beach House, Kendrick Lamar, Haim, AlunaGeorge, Minä ja Ville Ahonen, Pää Kii, K-X-P, Lau Nau. Simerock (9.-10.8. Rovaniemi): Cheek, Jonne Aaron, Katri Helena, Dingo. Jurassic Rock (9.-11.8. Mikkelin Visulahti): Devin Townsend Project, System of a Down, De La Soul, Disco Ensemble, Ruudolf & Karri Koira, Pää kii, Haloo Helsinki!, Eläkeläiset. IRINA www.rytmikorjaamo.? VAASANTIE 11, 60100 SEINÄ JOKI
• » SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN TOMI TUOMINEN Tämä ja monta muuta lehteä digitaalisena netissä! DON?T YOU (FORGET ABOUT ME) www.lehtiluukku.fi/lehdet/sue K un Kendrick Lamar räppää debyyttinsä kaksiosaisella ja 12-minuuttisella kulminaatiopisteellä Sing About Me, I?m Dying Of Thirstillä ?When the lights shut off and it?s my turn to settle down, my main concern, promise that you will sing about me?, hän vetoaa ihmisen kaikkein perimmäisimpään tarpeeseen tulla muistetuksi kuolemansa jälkeen. Jopa Comptonin kaduilla kovetetun gangsterin viimeinen toive huonosti menneen tulitaistelun jälkeen on, että hänet muistettaisiin teoistaan. Rigor mortisin hiljalleen asettuessa lihaksiin gangsterin mieltä lämmittää viimeisenä tieto siitä, että hänen legendansa jää elämään. Ihmistä lajina määrittää kaksi asiaa; rakkaus ja kuolemanpelko. En tiedä, tuntevatko esimerkiksi apinat tai pyöriäiset rakkautta lajitovereitaan kohtaan, haluaisin uskoa niin, mutta olen kohtalaisen varma, että ne eivät pelkää kuolemaa. Korkeampi ymmärrys ja kyky mitata aikaa ovat tuoneet lajillemme mukanaan vitsauksen, joka tekee meidät kiusallisen tietoisiksi vääjäämättömästi lähestyvästä viimeisestä käyttöpäivästämme. Vaikka rakkaudesta on tehty selvästi useampia poplauluja, kuolemanpelko lienee silti näistä kahdesta vietistä voimakkaampi. Lähes poikkeuksetta kaikki maailman järjestäytyneet uskonnot perustuvat lupaukseen kuolemanjälkeisestä elämästä jossain muodossa. Ihmiset tarvitsevat harhakuvan, että kun se game over jossain vaiheessa kunkin kohdalle koittaa, on mahdollista käyttää continue ja jatkaa elämää toisella levelillä tai toisella hahmolla. Valitettavasti nämä pyhien kirjojen antamat lupaukset ovat kuitenkin pelkkää satua. Kuoleman jälkeen ei tule toista yritystä. Toisille kuolemasta hengissä selviytymisen keino on tehdä valtava määrä jälkeläisiä jatkamaan omaa erinomaista geeniperimää tai kerätä ympärilleen mahdollisimman paljon maallista mammonaa. Toisille se on laitattaa silikonirinnat ja pyrkiä television reality-sarjaan. Jokainen pyrkii kuolemattomuuteen niillä avuilla, jotka hänelle on annettu. Kaikki perustuu ihmisen turhamaiseen uskomukseen omasta ainutkertaisuudestaan ja yksilöllisyydestään. Jokainen meistä on oman elämänsä messias, maailman keskipiste, pääosan esittäjä, eikä tarinan sankarille kertakaikkiaan voi käydä huonosti. Samaan muistetuksi tulemisen tarpeeseen liittyy oletettavasti myös ainakin osa viime vuosien joukkomurha- ja kouluampumistapauksista. Kun masentunut ja syrjäytynyt nuorukainen aiemmin riisti oman henkensä kaikessa hiljaisuudessa vuokrayksiössään, nykyisessä huomioyhteiskunnassa hän pyrkii saamaan nimensä elämän highscore-taulukkoon ampumalla ensin järjettömän määrän viattomia ihmisiä ja lopulta itsensä. Kukaan ei pysty unohtamaan Anders Behring Breivikin nimeä moneen sataan vuoteen vaikka haluaisi. Valitettavasti se tulee jäämään historiaan aivan kuten Kreivitär Bathoryn tai Vlad Seivästäjän nimet. Kun omat lahjat eivät riitä Moby Dickin tai Light My Firen kirjoittamiseen, pitää tehdä jotain epätoivoista jättääkseen oman ruman jälkensä tuleville sukupolville. Useimmille tämän ajan eläteille riittää se tavallinen 15 minuuttia, jonka saavuttaa imeskelemällä Youtubessa omaa käytettyä tamponia ja sen jälkeen menemällä naimisiin omaa ulostettaan Youtubessa syöneen miehen kanssa. Sekin on nykypäivän teinille varteenotettava vaihtoehto. Suosittelisin silti mieluummin kitaratunnille menemistä ja kuolemattoman biisin kirjoittamista. Kuolematon biisi tekee usein myös kirjoittajastaan kuolemattoman. Kendrick varmisti viime syksynä ilmestyneellä debyytillään itselleen sen, mitä hän levyn kymmenennellä biisillä hartaasti toivoi. Kuoli hän sitten jengisodassa huomenna tai vanhuuteen viidenkymmenen vuoden päästä, hänestä tullaan kirjoittamaan vuolassanaisia muistokirjoituksia ja hänen muistokseen tullaan laulamaan lauluja kyynelsilmin. Sellaisen kuolemattomuuden asteen saavuttaa tekemällä ilmestymisvuotensa parhaan albumin. Ei ikärajaa, rajattu anniskelualue Klubi aukeaa klo 20 Pe 15.3. klo 21 Irina alk. 21 ? / ovelta 26 ? Pe 29.3. klo 21 CMX alk. 23,50 ? / ovelta 28,50 ? Pe 19.4. klo 21 Stratovarius alk. 23,50 ? / ovelta 28,50 ? La 20.4. klo 21 Ismo Alanko alk. 23 ? / ovelta 28 ? La 27.4. klo 14 Ipana-Rock: Satu Sopanen & Tuttiorkesteri alk. 10 ? / 13 ? ovelta La 27.4. klo 21 J. Karjalainen LOPPUUNMYYTY! TOMI TUOMINEN on turkulainen tiskijukka, joka tullaan muistamaan ylivertaisena Yatzyn pelaajana. Muutokset mahdollisia. Hintoihin lisätään toimitusmaksut 1,50 - 2,50 ? / lippu. SIBELIUSTALON LIPPUKASSA. Ankkurikatu 7, Lahti. Avoinna ma-pe 13-17. p. 0600 39 3949 (1,50 ? / min + pvm) puhelinvaraukset ma-pe klo 11-17. Lippupalvelun kaupat, osa keikoista myynnissä Lippupisteellä. www.finlandia-klubi.fi SUE » 11 « NRO. 3
• ? Eihän se ole elämässä hirveän tärkeää, että on oikeassa. HENKILÖKUVA Kadonnut laakso -levyn ilmestymisen aikoihin radiota halkotöissä sedän kanssa ja keskeytettiin työt, kun radiosta tuli Göstan haastattelu. Siinä hetkessä oli jotain suuren fanitapaamisen henkeä. TEKSTI ILKKA LAPPI KUVA TOMI PALSA » OMAN JUTUN LÖYTÄNYT Tero-Petri Suovanen sanoo musiikissaan asiat suoraan. apsuuteni oli vaatimatonta ja pyyteetöntä. Voisi sitä ehkä sanoa köyhäksi, mutta en ajattele, olenko niukoista oloista. Olen ajatellut sen niin, että onko se niin poikkeuksellista, jos on syntynyt 1970-luvun alussa. Olin turhautunut lapsi, mutta jos nykyään olisin lapsi, hyppisin varmaan seinille. Nykyäänhän suurin piirtein kaikki ihmiset huutavat hyväksyntää. 1970-luvulla oli nuukaa olla lapsi. Joku voi sitä kritisoida mytologisoinniksi, mutta oikeasti elämänrytmi oli sellainen, että tietyillä asioilla oli arvoa. Vanhempani olivat minusta joskus huolissaan. Kun kaikilla pojilla on siistit vaaleansiniset farkut, niin miksi meidän pojalla täytyy olla hapsutakki ja korvakorut. En minä kapinallinen ollut. Suurin kapinallinen tekoni on se, että olen sanonut asioita suoraan musiikis- L sa. Musiikki on ainoa paikka elämässä, missä olen ollut rohkea. Olen ehjästä perheestä, mutta kun olin lapsi, asuimme vähän aikaa slummitalossa, kun odotimme, että päästään omaan kotiin. Limonadi Elohopean ensimmäisen levyn ensimmäinen biisi (Trukilla yli vaikeuksien -levyn Likainen mies) varmaan kertoo tavallaan siitä ajasta. Kappale kertoo just siitä, kun on oikeesti asunut jossakin talossa joka kuhisi elämää. Nousiaisissa oli slummitalo. Se oli syrjäytyneitten väliaikainen sijoituspaikka. Kävin siihen aikaan pyhäkoulua. Minulla oli aika hengellinen lapsuus. Altistuin sellaiselle. En mä mitenkään erityisen uskonnollinen nykyään ole. Olen oppinut ajattelemaan, että kaikki hyvä palkitaan joku päivä. Järjellä ajateltunahan se on tyhmä idea, jossa ei ole mitään logiikkaa. Koen asian kuitenkin niin, että johonkin hyvään tahtoon uskon. Mun hengellisyys ei kestä kenenkään järkevän ihmisen kourissa. Sen pystyy ampumaan tykillä välittömästi hajalle. Ajattelen sen hyvyyden takaisin tulemisen niin, etten saisi jättää hirveän pahoja jälkiä tähän maailmaan. Kitaraa soitin lapsena salaa. Isä piti sitä piilossa ja minä soitin sitä. Jimi Hendrixin All Along The Watchtower ja David Bowien Starman ovat sellaisia biisejä, mitä muistan lapsuudesta. Niissä oli sellainen ?ilis, että ihmetteli, mitä nyt tapahtuu. Beatles on ollut minulle varmaan bändinä kaikkein tärkein. Sgt. Pepper?s Lonely Hearts Club Band oli ensimmäinen itse ostamani levy. Leevi and the Leavings oli toinen tärkeä bändi hyvin nuorena. Muistan, kun kuunneltiin joskus SUE » 12 « NRO. 3 HOMBREN OPISSA mun vanhempien sukupolvella on ollut aika paljon vaikeuksia. Haaveilua ja haihattelua on tukahdutettu. Itse olen yhdeksän ikäisestä pyrkinyt tähän, että saan tehdä musiikkia. Lapsuudessa meillä oli Jätkien tusina -niminen bändi kaverin kanssa. Setäni keksi sen nimen. Tein siihen aikaan pelkkiä biisien nimiä. Keksin sen tavan joskus yhdeksän tai kymmenen ikäisenä. Minulla oli hirveän pitkä lista biisien nimiä, mutta ei biisejä. Olen myöhemmin käyttänyt samaa tapaa biisinteossa. Jos mitään ei synny, niin keksin biisin nimiä. Jostain nimestä näkee heti, mistä se biisi kertoo. Yläasteikäisenä, ehkä 13-vuotiaana, olin isompi rokkitähti kuin koskaan. Siihen aikaan mulla oli isommat luulot itsestäni kuin ikinä. Ajattelin, että kaikki mitä mä teen, muuttuu kullaksi. Yläasteiässä meillä oli Toni Nuotion kanssa sellainen bändi kuin Blind Alley. Sen kanssa tehtiin jo ihan oikeita biisejä, joissa oli melodioita. Tonihan tuottaa nykyään Sonyn iskelmäartisteja ja esimerkiksi Tomi Metsäketoa ja muita vastaavia nimiä. Ollaan tehty Tonin kanssa yhdessä iskelmäbiisejä muille. Siinä ollaan todettu, että se mitä me joskus 1987 tehtiin, kun löydettiin melodioihin koukkuja ja kohokohtia, on ihan samaa, mitä tehdään nykyäänkin. Eli melodiaajattelu on tullut minulle aika aikaisessa vaiheessa. Se tapahtui ihan musiikkia kuuntelemalla. Yksi merkittävä hetki oli minulle, kun Hombre Lampinen oli jossain vaiheessa kitaransoiton opettajani. Hombre tuoksui kauhean hyvältä ja oli tosi rock. Se oli komeaa, kun Hombre kaartoi Audilla Nousiaisten koulun pihaan ja kuunteli Billy Idolia ja poltti posket lommolla. Sitten Hombre kertoi, että oli juuri ollut Classix Nouveauxin kanssa studiossa. Se oli ihan mieletön rock-elämys. Classix Noveaux oli Duran Duranin ohella yksi lapsuuden suosikkibändeistäni. Hombre opetti minulle klassista kitaraa. Aina soittotunnin lopuksi sai soittaa pari biisiä rokkia. Hombre opetti minulle Up Around the Bendin. Van Halen sopi minulle hyvin, koska siinä oli paljon enemmän Beach Boys -meininkiä kuin sirkkeliä munien välissä. Mun musiikkimaku on aina ollut hyvin ristiriitainen. Yläasteikäisenä saatoin samana päivänä mennä ostamaan The Smithsin levyn ja AC/DC:n levyn. Edelleen musiikkimaun kanssa on ihan sama juttu. Siihen aikaan oli pakko olla hevitouhussa mukana. Yläasteella vein levyraatiin Smithsin Shakespeare?s Sister -sinkun. Tytöt ihmetteli, että miksi tuon sinne homon kojootin ujellusta. Se oli minulle siihen aikaan ihan hirveän loukkaavaa. Siinä vaiheessa oli varmaan sellainen ajatus, että joskus joku ymmärtää minua. Täysi-ikäisenä festareilla oli hirveän mukavaa olla samantyyppisten ihmisten kanssa. Oli sisäänrakennettuna ajatus siitä, että ollaan rumia ankanpoikasia, joista tulee ahneita joutsenia jossain vaiheessa. Hevikausi oli hienoa, kun oppi soittamaan hyvin ja kurinalaisesti, jotka olivat melkein ne kaksi pahinta asiaa. Pahimmillaan hevi on matemaattisen kaavan seuraamista. Petteri Eevan tapasin Catalepsy-bändin merkeissä. Sen siivellä pääsin levyttämään ja 15-vuotiaana baareihin. Opettelin sellaisen kylmän tyylin, jolla pääsin aina ilmaiseksi sisään, eikä tarvinnut näyttää papereita. Petteri opetti minulle, miten mennään baareihin sisään. Minä pilasin Catalepsyn. Se oli speedmetalbändi, mutta minulla oli liian poppeja sävellyksiä. Se bändi oikeastaan kaatui siihen, kun tykkäsin esimerkiksi Pink Floydista, Kauko Röyhkästä ja Sielun Veljistä. Juuri ennen Limonadi Elohopeaa olin Lehtisen Jussin ja Taivaisen Kallen Kitchen Sink -bändissä. Se oli hyvä brittipopbändi. Sanoisin, että se oli ratkaiseva vaihe matkalla kohti Limonadi Elohopeaa. SOSIAALISIA BIISEJÄ limonadi elohopean syntyhistoriaan vaikutti aika ratkaisevasti se, että menin opiskelemaan sosiaalialaa ja valmistuin sosiaalikasvattajaksi. Tein biisejä tunneilla ja se yhteisö sai sellaiseen liikkeeseen. Tein lauluja siitä, millaista on muuttaa kotoa ja millaista on itsenäistyä. Limonadi Elohopean kahdessa ensimmäisessä levyssä on paljon vaikutteita sosiaalialan ilmapiiristä ja itsenäistymisestä. Se vaikutti vähän kaikkeen. Limonadi Elohopea oli minun näkemykseni siitä, miten musiikkia pitää tehdä. Se ajatus oli ollut jo kauan sisälläni, mutta aiemmin ei ollut keinoja tai itsevarmuutta toteuttaa se. Ne biisinteon peruspilarit ovat edelleen olemassa. Biisin pitää sisältää tiettyjä asioita, jotta se on biisi. Limonadi Elohopean paras ja huonoin puoli oli se, että se perustui kaveruuteen. Se nousi ja kaatui siihen. Ongelmani oli se, etten voinut olla kavereille tyly. Siinä on Limonadi Elohopean ja nykyisen yhtyeeni välinen ero. Tero-Petri & Korvaamattomat -bändiini olen valinnut soittajat. He ovat ammattilaisia ja tietty tylyys kuuluu siihen juttuun. Olen ollut hirveän monessa asiassa tyhmä ja itsepäinen. En tiedä, olisinko kuitenkaan tehnyt mitään toisella tavalla, koska olen kokenut olevansa oikeassa. Eihän se ole elämässä hirveän tärkeää, että on oikeassa. Se on tärkeää, että on oma juttu. « TERO-PETRI SUOVANEN s. 19.3.1972 Bändejä: Catalepsy, Limonadi Elohopea, Tero-Petri Tero-Petrin levyt: Tuolilta herännyt (2008),Uudessa perheessä (2010), Korvaamattomat (2013)
• ISMO ALANKO VALTAKUNNALLINEN KEIKKAPÄIVÄ TO 14.3. 16/14? AMARANTHE (SWE), TH3CROWS PE 15.3. 12/10? PALEFACE & MATRE (FIN/USA) LA 16.3. 13/12? JOOSE KESKITALO JA KOLMAS MAAILMANPALO 8/5? K18 PE 22.3. CMX LA 23.3. 16/14? VON HERTZEN BROTHERS DEATHCHAIN, LOST SOCIETY TO 28.3. 16/14? PE 29.3. AC4 (SWE), LIGHTHOUSE PROJECT, TOTAL RECALL LA 30.3. JUSTIMUS, NOST3 & PROTRO 8/5? SU 31.3. 14/12? MOONSPELL (POR), SWALLOW THE SUN, OMNIUM GATHERUM M.A. NUMMINEN & PEDRO HIETANEN KIELLETYT LAULUT 8/5? TO 4.4. 20/15? K18 PE 5.4. 14/12? FRENCH FILMS LA 6.4. 8/0? HEXVESSEL, SABBATH ASSEMBLY (USA) LA 13.4. 12/10? LIKE TORCHES (SWE), SERAFIEL, FOUNDIN NEVERLAND PE 19.4. 6/0? EI IKÄRAJAA ELLEI TOISIN MAINITA. BAARI AINA K 18. ENNAKKOLIPUT: WWW.JELMU.NET JA TIKETTI. HALVEMPI HINTA JELMU RY:N JÄSENILLE. Annankatu 21, 00100 Helsinki, K22 Ma-ti 16-02, ke-la 16-04, su 18-04 Ohjelmailtoina lipunmyynti klo 20.00 alkaen. Keikat alkavat klo 21 (kaksi bändiä) tai klo 22 (yksi bändi). Ke-su iltaisin 2e eteispalvelumaksu. Opiskelijakortilla 1e alennus ovilipuista (ei koske erikoisohjelmistoja, ennakkolippuja eikä loppuunmyytyjä keikkoja). www.tiketti.? www.barloose.com KE 13.3. TO 14.03. PE 15.03. LA 16.03. SU 17.03. KE 20.03. TO 21.03. PE 22.03. LA 23.03. SU 24.03. TI 26.03. KE 27.03. TO 28.03. PE 29.03. LA 30.03. SU 31.03. KE 03.04. PE 05.04. LA 06.04. TI 09.04. KE 10.04. PE 12.04. EMERGENZA FESTIVAL: ASENNEONGELMA, FOR TOMORROW, DIP, GUISERS OF DOWNTOWN, BRAINLESS PEOPLE, JENLAYN, PLANET FALLOUT, RIVERHEART 9? + klo 23-04 ANKKURIKLUBI DJ´S 3? EMERGENZA FESTIVAL: CHERIKA, FOOLS CHAMPAGNE, THEY SHALL FALL, EX PECTED BOY, BANGO RANGUTAN, LIMB RESTRAINT, BYE MANDU, THE SIREN BROTHERS 9?+ klo 23-04 DJ HRA MEZOLA 3? EMERGENZA FESTIVAL: THE THIRD, KILLCOUNT DIARY, NO STARS ABOVE, ODE OF DISGRACE, WICKED VENDETTA, FUSE!, DUO W FEAT. NOORA V, BLACK BLOOD 9? + klo 23-04 THE SLIPOVERS DJ´S 4? EMERGENZA FESTIVAL: ABOVE THE OCEAN, LIHA, PROJEKTIO, CHARMING CRUSH, JENNIFERS BODY, RUBBERDUCK LTD, BERLIN NUN, FETUS MAXIMUS 9? + klo 23-04 THE BIG SHAKE DJ´S SAMPSA VILHUNEN & VESA YLI-PELKONEN 4? LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ JS STRUMMER klo 23-04 0? KUUMA MUUSA, PIINA 6? + klo 23-04 DJ LORD FATTY 3? EVA ON THE WESTERN CASTLE ISLAND, CONSTABLES 6? + klo 23-04 ANKKURIKLUBI DJ´S 3? SLIP INSIDE THIS CLUB: CONAN (UK), HORSE LATITUDES 13/15? Ennakko: Tiketti + klo 23-04 SLIP INSIDE THIS CLUB DJ´S 4? THE LIAR, VISITEUR 6? + klo 23-04 KLUB SUTINAA! DJ HYVÄVILLE 4? LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ MORTTI klo 23-04 0? SAMETTIKLUBI - OPEN STAGE 18.30-22.00 3? SOLITI-CLUB #2: FOTOSHOP 6? + klo 23-04 SOLITI NIGHTCLUB: DJ NICK TRIANI 3? BAXTER STOCKMAN, FLESHPRESS, MOTHER SUSURRUS 6? + klo 23-04 BAR LOOSE DJ´S 4? AC4 (SWE), LIGHTHOUSE PROJECT, TOTAL RECALL 13/15? Ennakko: Tiketti + klo 23-04 DJ HRA MEZOLA 4? CLUB CASINO LIVE: JO´ BUDDY & THE UPLIFTERS, TBA 7/9? Ennakko: Tiketti + klo 23-04 CLUB CASINO DJ´S LORD FATTY & JOHN WAYNE 4? WIZARD OF LOOSE ? MUSIIKKITIETOKILPAILU 0? klo 18.30-21.30 + ROCKSTONE-KLUBI: STRONG ADDICTION, WHITE NOISE BROADCAST 6? + klo 23-04 DJ HULK138 4? DAMIAN CULLEN BAND, THE RIOT SOUL, GROOVES OF FURY 6? + klo 23-04 DJ LORD FATTY 3? FROM STABLE, SMOKESUIT 6? + 23-04 BIFF BANG POW! DJ´s DJ SÄRMÄ & DJ JR SOUL 4? PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT, DOGSHIT BOYS 7/9? Ennakko: Tiketti + klo 23-04 LOOSER-KLUBI: NOORA KOBAIN & NATASHIA NEVERMIND 4? PJK-KLUBI: LANA DEL HEIDI, GRAND DISCOVERY, MONDAY SPECIAL & ARABIA HORNS 0? RAUTAKOURA, AFROMIKKO 6? + klo 23-04 DJ LORD FATTY SVART NIGHT #3: RIITAOJA (LEVYJULKKARIT), SAMMAL 6/8? Ennakko: Tiketti SUE » 13 « NRO. 3 PE 15.3. LA 16.3. SU 17.3. TI 19.3. KE 20.3. TO 21.3. LIVE: RÄJÄYTTÄJÄT + ACHTUNGS, DJ JIRCI 6? DJ TOMI 5? SUPERSUNNUNTAI, DJ MR. WILLY 2,50? SUPERTIISTAI, DJ MIGULI 2,50? ILOISET TUNNIT 23-04 FREE KAINO-KLUBI, DJ:T SPEKTRI PETRI JA RISTO PARISTO, ILOISET TUNNIT 23-04 FREE PE LA SU TI KE TO PE LA SU PE 22.3. 23.3. 24.3. 26.3. 27.3. 28.3. 29.3. 30.3. 31.3. 5.4. DJ MR. WILLY 5? DJ TOMI 5? SUPERSUNNUNTAI, DJ LAURILA 2,50? SUPERTIISTAI, DJ JUSSI40 2,50? ILOISET TUNNIT 23-04 FREE DJ MR. WILLY 5? LIVE: STOCKERS + IDIOMATIC, DJ JIRCI 6? DJ LAURILA 5? SUPERSUNNUNTAI, DJ TOMI 5? KEEP THE FAITH -KLUBI, DJ:T SPESIAALI-EETU, PERRYMAN JA RADIO 5? NORTHERN SOUL / RNB, EARLY REGGAE / MOD PE 12.4 LIVE: BLACK LIZARD 6? TI, KE , TO, SU 23-04 t PE & LA 22-04 t K20 RAVINTOLA DORIS t ALEKSANTERINKATU 20 t TRE ravintoladoris@gmail.com t ravintoladoris.fi
• » TALVIPA TEKSTI JOONAS KUISMA KUVA PEKKA LINTUSAARI ? Onneksi Tommin kädet murtuivat. Meillä kävi onni onnettomuudessa. SUE » 14 « NRO. 3
• AKOLAINEN Sue haastatteli reggae-artisti Raappanaa, kun kolmannen albumin äänitykset olivat hektisimmillään. Musiikkityylin stereotypioihin sopien stressitilasta ei juuri näkynyt merkkejä. n marraskuu. Suomenlinnan lautta on puolillaan japanilaisturisteja. Meri on kylmänharmaa ja vettä tihuttaa. Kaikkia paitsi japanilaisturisteja vituttaa. Se tuskin kuitenkaan pätee tulevaan haastateltavaani reggamies Raappanaan, joka on työstämässä kolmatta albumiaan Suomenlinnassa tuottaja Bommitommin studioilla. Uusi levy Tuuliajolla julkaistaan vasta maaliskuussa, mutta haastattelen muusikkoa ja hänen tuottajaansa jo loppuvuodesta 2012, levytysprosessin viime metreillä. Raappana nimittäin katoaa joulukuussa Thaimaan aurinkoon talvea pakoon. ?Kauas pois, sinne mis on lämmin? kuten hän levynsä ensisinglellä laulaa. Ennen sitä levy pitäisi kuitenkin saada valmiiksi. Lautan rantauduttua Viaporiin raahustan sadetta pakoon paikalliseen panimoravintolaan. Odoteltuani kymmenisen minuuttia saan Bommitommilta lyhyen tekstiviestin: ?tulemme?. Odotan näkeväni kaksi deadlinea vastaan kamppailevaa hermorauniota. Miesten pölähtäessä sisään voikin panna merkille, että levytysprosessi on vaatinut veronsa. Raappana, oikealta nimeltään Janne Pöyhönen, tervehtii ja katsoo silmiin dagen efterin tyhjällä ilmeellä. Bommitommin eli Tommi Tikkasen käsi on kipsissä. Onneksi enää vain toinen, sillä miehen molemmat käsivarret murtuivat aikoinaan samassa rytäkässä. Kipsikädellään hän alkaa lusikoida lohikeittoa suuhunsa haastattelun antaessa mahdollisuuden luontevaan lounastaukoon. Miehellä olisi syytä juhlavampaankin ateriaan, sillä hänen tuottamansa Jukka Pojan Yhdestä puusta -albumi on myynyt kaksi päivää aiemmin tuplaplatinaa. Se tarkoittaa 40 000 myytyä äänitettä. Studiolta kömpii mukaan haastatteluun myös kitaristi Seppo Paarma. Hän ei juuri osallistu keskusteluun, mutta nautiskelee pari isoa keskiolutta keskipäivän kunniaksi. O AIKAA VASTAAN jokainen miehistä tuntuu tyytyväiseltä käynnissä olevaan työhön. ? Luonnollista deadlinea vastaan työskentely sopii meille hyvin ja studiosessiomme ovat olleet intensiivisiä, Bommitommi sanoo ja kertoo, miten käsien murtuminen on antanut hänelle aikaa keskittyä äänitystyöskentelyyn. Häneltä jäi yksi Jukka Pojan Suomen kiertue väliin loukkaantumisensa vuoksi. ? Onneksi Tommin kädet murtuivat, Raappana naureskelee. ? Meillä kävi onni onnettomuudessa. Miehet ovat hyvin erilaisia keskustelijoita. Raappana on hiljainen ja vastailee kysymyksiin lyhyesti. Bommitommi on puolestaan selvästi kolmikon vilkkain ? ja skarpein, tekisi mieli lisätä. Hänen vastauksensa ovat pitkiä, jäsentyneitä ja monipuolisia. Aloitan keskustelun huomauttamalla, miten eriskummallinen haastattelutilanne on. Olen kuullut tulevasta materiaalista vain Kauas pois -singlen. Se on letkeä, kaukokaipuun sävyttämä reggaeralli, joka Bommitommin sanoin sisältää myös exotica-mausteita ja iskelmällistä melodisuutta. Kappaleesta tehtyä videota on haastattelun aikoihin katsottu 200 000 kertaa, kirjoitushetkellä maaliskuun alussa hämmentävät 1 200 000 kertaa, ja biisi on kulunut radioiden soittolistakierrossa. Videon saama suuri katselumäärä yllättää, sillä siinä ei oikeastaan tapahdu mitään. Raappana notkuu syksyisessä metsämaisemassa, joka kontrastoituu jyrkästi sanoituksen aurinkorantoihin. Kiinnostavaa on, että video on artistin ensimmäinen kuuden vuoden levytysuralla. Miksi esimerkiksi ensimmäisen Päivä on nuori -levyn Maasta maahan -hitistä ei tehty videota? ? Videoiden tekeminen oli vielä vuonna 2007 sairaan kallista, Bommitommi huomauttaa. ? Sittemmin esiin on astunut videontekijöiden uusi sukupolvi, johon kuuluvat esimerkiksi Pablo Films ja Cocoa. Kauas pois -videon on tehnyt turkulainen Pilke media. Bommitommi sanoo lukeneensa videon saamia kommentteja, joissa on oltu yllättyneitä Raappanan ulkonäöstä. ? Jannen levy on ollut listaykkösenä, eivätkä fanit tiedä mil- tä kaveri näyttää, hän hämmästelee. ? Hän on laiska pitämään itseään esillä. Kumpikaan miehistä ei osaa vielä tässä vaiheessa sanoa, kuinka edustava kappale Kauas pois on tulevan levyn suhteen. Bommitommin mukaan sillä on laaja paketti soinnillisia makuja. Tällä kertaa albumille on kuitenkin tulossa myös synkempiä, tuimempia ja rajumpia sävyjä. ? Me olemme päässeet vähän mystisemmän ja vakavamman äärelle, hän kertoo. ? Reggaen kanssa ei voi löytää hittireseptiä, joka kestää ikuisesti. Jos löytää uuden jutun, se menee varsin nopeasti ohi. Entäpä levyn sanoituspuoli? Kauas pois -kappale käsittelee talven pakenemista ja matkustelua, kuten monet muutkin Raappanan kappaleista. Liikkuvatko levyn muut teemat samassa ympäristössä? Onko hän kirjoittanut rentoudesta ja läheisistä, kuten tähänkin asti? Kysymys ei ole laulajalle aivan helppo. ? No siis... Mä oon yrittänyt tehdä niin kuin aina ennekin, että jokaiselle jotain. Karsimatta mitään aihepiiriä pois, mies tuumii ja huokaisee: ? Vaikea sanoa, mistä sitä on kirjoittanut. Ihan kaikista asioista. Ympärillä olevasta elämästä. Jutuista, joita tapahtuu. Kaikkea voi tapahtua. dollistaa meille tällä hetkellä elämisen, keikkailun ja työmme tulevaisuuden. Tuottaja huomauttaa, miten tärkeää tässä yhteydessä on ollut toimia pienillä levymerkeillä. Tuuliajolla tulee julki yhden miehen, Kari Hynnisen, pyörittämältä Suomen musiikilta. Aikaisemmin Bommitommin tuottamat levyt on tehty omissa levy-yhtiöissä. ? Pienessä yhtiössä toimiminen tarkoittaa, että tuotot jaetaan hyvin pienen porukan kesken, hän huomauttaa. ? Isosta lafkasta meidät olisi pudotettu jo joskus Kapteeni Ä-nen levyjen aikoihin. Suomireggae tuntuu kotimaan valtavirrassa keskittyvän vahvimmin kahden hahmon ympärille: Jukka Pojan ja Raappanan. Erityisesti ensin mainitulle menestys ei ole kuitenkaan ollut pelkkää auvoa. Muun muassa Yhdestä puusta -levyn menestys herätti keskustelun siitä, onko reggae myynyt periaatteensa, kun entisestä vihervasemmistolaisten opiskelijoiden pienten piirin jutusta onkin yhtäkkiä tullut osa Babylonin oravanpyörää. Pläskistä on tullut siideripissis. Bommitommi on seurannut kehitystä läheltä. ? Se Jukka Poika, jonka harteille se tietty vihervassarimessiaan viitta laitettiin, on kuvitteellinen Jukka vuoden 2001 tienoilta. Sen jälkeen hän teki kellarissa itse kolme levyä, jotka olivat kaupallisia epäonnistumisia, mies muistuttaa. ? Eivät nekään albumit olleet niiden ihmisten mieleen, jotka nyt kritisoivat Jukkaa liiasta suosiosta. En näe kehitystä mustavalkoisena. Tuottaja näkee, että suomireggaen suosion nousussa on kyse pitkälti ikärakenteen muutoksista. Hänen mukaansa ne vihervasemmistolaiset opiskelijat, jotka aikoinaan tekivät rytmimusiikin maahantuonnin pioneerityötä, ovat nyt radioiden ohjelmapäälliköitä ja levyjä ostavia kuluttajia. Mutta reggaesta on tullut iso juttu myös nuorempien ihmisten keskuudessa. Esiin putkahtelee jatkuvasti uusia suosittuja Kuningasidean kaltaisia rytmiorkestereita: ? Jutut valuvat pikkuhiljaa ylhäältä alaspäin ja sukupolvet vaihtuvat, Bommitommi selittää. ? Esimerkiksi suomenkielinen rap on nykyään normi, vaikka 10 vuotta sitten radiossa soivat vain Fintelligens ja jotkut huumoriartistit. Raappanaa ei tunnu pelottavan menestymistä seuraava tuomitseminen tai ilkeä puhe siitä, että siellä se nyt polttelee Teosto-rahoja Thaimaan lämmössä. Hän ei tunnu olevan edes varma, onko itse asiassa erityisen suosittu. ? Siis suosittu, joo siis... Jos jengi kuuntelee niitä biisejä ja diggaa, on se hyvä, hän pyörittelee. ? Mun musa on suosittua, mutta en mä tiedä olenko mä suosittu. Kyllähän se kuitenkin palkitsee. « LA 11.5. KLUBI, TURKU UUSI ISKELMÄ suomireggae on nykyään suositumpaa kuin koskaan. Levyt myyvät ja festarit buukkaavat artisteja hyville esiintymissloteille. Reggaesta on tullut jonkinlaista kansanmusiikkia, kuin uutta iskelmää, joka siirtää aurinkoisilla rytmeillään ajatukset arjen harmaudesta kauas pois, mielihyvään tai lämpöön ja lempeen. Bommitommi ei pidä jamaikalaisen lauluperinteen siirtämistä suomalaiseen kulttuuriin päälleliimattuna, mutta huomauttaa tehneensä töitä musiikkityylin parissa niin kauan, ettei voi enää irrottautua tarkastelemaan ilmiötä objektiivisesti. Raappana puolestaan myöntää musiikkilajin olevan tietyllä tapaa kotoperäisen iskelmällinen, mutta lähinnä iloisen kuoren alla piilevän melankolian vuoksi. ? En varsinaisesti ole mikään herra aurinkoinen, hän kertoo. ? Olen aina digannut synkemmästä musiikista, joka kuitenkin antaa toivoa. Kansansuosio on tuonut reggaen tekemiseen myös rahallisesti positiivisia sävyjä. Sen, että Raappanan single soi puhki radiossa, että hän vierailee JVG:n Kran Turismo -massahitillä tai että edeltävä Maapallo-albumi käväisi listakärjessä, on täytynyt tehdä musiikin tekemisestä myös taloudellisesti kannattavaa. ? Ei reggaen tekeminen ole mikään uusi helppo ammatti, Bommitommi huomauttaa. ? Mutta kyllä musiikkimme mah- PILKETTÄ VIDEOLLA R aappanan Kauas pois -videossa lämpöinen reggaemusiikki kohtaa suomalaisen syksyn tunnelmallisen ja kolean hämärän. Elementit tuntuvat vastakohtaisilta mutta toimivat yhdessä yllättävän hyvin. Videon takana on Pilke Media, viiden media-alan moniosaajan muodostama luova kollektiivi, jonka päämaja on Turussa. Pilke Median Pekka Lintusaari kertoo, että Raappanan Kauas pois -video oli kol- SUE » 15 « NRO. 3 lektiivin ensimmäinen isompi projekti. ? Videon idea on tuoda esille syksyn kauniit puolet väreineen, vaikka samalla onkin kylmä ja kaipuu kauas pois. Video kuvattiin syksyisessä Lahdessa Raappanan kotiseuduilla. ? Pimeän aikaan kuvaaminen loi mukavan haasteen pienelle kuvausryhmällemme. Lopputulos oli sitä mitä haimme ? vähän mystinen ja viipyilevä pitkine leikkauksineen. Pilke Media on tehnyt videoita muillekin, muun muassa Sin Cos Tanille ja Chy- deonelle. Onko sille jo muodostunut oma tyyli? ? Vaikea sanoa objektiivisesti. Varmastikin Pilkkeen videoilla on havaittavissa tietty ilme. Haluamme kuitenkin pystyä tekemään mahdollisimman erilaisia videoita jämähtämättä tiettyyn muottiin tai genreen. Musiikkipitoisia kuvausprojekteja on tiedossa jatkossakin. Tällä hetkellä Pilke Media käy neuvotteluja muutamasta hankkeesta. ? Niistä ei valitettavasti voi vielä paljastaa sen enempää, ohjaaja-leikkaaja Lintusaari toppuuttelee. ? Musiikkifestivaalista kertova dokumentaarinen lyhytelokuva olisi mukavaa tehdä. ARI VÄNTÄNEN
• tä. Mikä tahansa tässä haastattelussa voi olla totta, mutta luultavasti ei ole. ? Haluaisin tosi kovasti julkaista 13-tuumaisen vinyylin. HAASTATTELU VALHEITA sue tavoittaa john ?Speedo? Reisin tämän kotoa Kaliforniasta. Reis tunnetaan paitsi miehenä Swami-levymerkin takana, myös bändeistä Pitchfork, Drive Like Jehu, Conservative Itch, Stacatto Reads, Custom Floor, Beehive & the Barracudas ja Hot Snakes. Nyt ahkera rokkiahertaja on päättänyt pitkästä aikaa keskittyä Rocket from the Cryptiin. Minä kuvittelin, että Rocket from the Crypt on taakse jäänyttä elämää. Kerrohan, mitä piti tapahtua, että päätitte sittenkin koota bändin uudelleen? ? Tarvitsen hammaslääketieteen uusinta uutta edustavaa hoitoa. Sitä osaa antaa vain kaksi lääkäriä maailmassa. Toinen heistä asuu ja työskentelee Saksan Ulmissa. Minulle tehdään todella mutkikas hammaskirurginen operaatio, jossa käytetään laseria ja valaanluuta. Vai niin. Ja miten se liittyy Rocket from the Cryptin paluuseen? ? Kun kerran tulen Eurooppaan tätä suukirurgista toimenpidettä varten, ajattelin, että voisimme samalla shoppailla ja soittaa keikkoja. Eihän sitä tule jatkuvasti ravattua maailmalla. Toivottavasti menet leikkaukseen vasta keikkojen jälkeen. Muuten lauluäänesi saattaa kuulostaa koomiselta puudutuksen vuoksi. Sinä voisit soittaa hammaslääkärireissun keikat minkä tahansa bändisi kanssa, ja niitä sinulla tunnetusti riittää. Miksi juuri Rocket from the Crypt on taas kuvioissa? Puuttuuko rock?n?rollin maailmasta jotakin, kun bändinne on telakalla? ? ?Miksi...? No siksi. ?Puuttuuko rock?n?rollin maailmasta jotakin...? No puuttuuhan sieltä. Aivan ehdottomasti. Ikävä kyllä sieltä puuttuu jotakin silloinkin, kun Rocket from the Crypt soittaa. Voisi jopa sanoa, että ?sormus? on joutunut vääriin käsiin. KE 3.4. KLUBI, TAMPERE TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA RFTC » NAURUA KRYPTASTA Rocket from the Crypt tulee Tampereelle. Kaikki muu tässä jutussa on hämäystä. ocket from the Cryptin nettisivuille ilmestyi alkuvuodesta strategiakartta, jossa Kaliforniasta ammutut ohjukset iskeytyvät Euroopan eri kohteisiin. Se voi merkitä vain yhtä asiaa. Rockin parhaiten pukeutuvat bailuveikot ovat tulossa tänne täydessä latingissa. John ?Speedo? Reis perusti Rocket from the Cryptin 1990-luvun taitteessa, koska tahtoi soittaa punkin intoa puhkuvassa rock?n?roll-bändissä. Post-hardcorepiireistä tulleen kitaristi-laulajan uusi yhtye sai nopeasti räväkän ja viihdyttävän livebändin maineen. Rocket from the Crypt julkaisi ensimmäiset levytyksensä Cargo Recordsin ja Sympathy for the Record Industryn kaltaisten indie-merkkien suojeluksessa. Kah- R den albumin jälkeen yhtye oli asemassa, jossa se pystyi neuvottelemaan itselleen tuottoisan levytyssopimuksen suuren Interscopen kanssa. Rocket from the Cryptin keikkamaine laajeni käsi kädessä sen kiertueiden kanssa. Konserteista tuli melkein performansseja. Bändi saattoi niellä tulta, valita biisit jättimäisellä onnenpyörällä tai pukeutua naurettavan näyttävästi. Rocket from the Cryptin levymyynti ei kuitenkaan koskaan noussut odotusten mukaiseksi. Bändi palasi indiemerkille, kokoonpano vaihtui, vuodet veivät hommasta viehätyksen, ja lopulta Speedolla ei ollut enää hauskaa Rocket from the Cryptissä. Syksyllä 2005 hän ilmoitti yhtyeen soittavan viimeiset keikkansa. Kuusi vuotta myöhemmin oli uuden alun aika. Vuonna 2011 Rocket from the Crypt ilmaantui yhtäkkiä televisioon. Bändi soitti lasten televisio-ohjelmassa Yo Gabba Gabbassa Speedon Swami Records -levy-yhtiöstä mukaillulla nimellä The Swamis. Speedo kuitenkin sanoi, ettei kyse ollut comebackistä. Hänen mukaansa yhtye oli kiinnostunut esiintymään ainoastaan 5-10-hengen vahvuisille 3-6-vuotiaiden yleisöille. Seuraavana vuonna Speedon mieli muuttui. Joulukuussa 2012 Rocket from the Crypt julkisti tekevänsä comebackin. Tänä keväänä bändi tekee pienen kiertueen Euroopassa ja vierailee Suomessakin. Varoituksen sana lukijalle: Nyt on kyse Rocket from the CryptisSUE » 16 « NRO. 3 HÖPÖ HÖPÖ rocket from the Cryptin nettisivuilla on vitsikäs kysymys-vastaus-osio, jossa bändi muun muassa väittää tekevänsä uutta studioalbumia ?Nirvanan Dave Grohl? tuottajanaan. Kun Speedolta kysyy, onko tuossa totuuden hiventäkään, mies vakuuttaa silmät kirkkaina, että kyllä näin on. ? Se ilmestyy lopussa. Siis joulukuun 2013 lopussa. Sen julkaisee levymerkki nimeltä Thriving Industries. Se on Sonic Pickle Managementin alamerkki. Tekijänkappaleita sinun on aivan turhaa odotella, sillä tuollaisia levy-yhtiöitä ei tietääkseni ole olemassakaan. No, jos nyt oletetaan, että te todella olette tekemässä levyä ? mistä en mene takuuseen ? niin millainen levy Rocket from the Cryptiltä on tulossa? ? Haluaisin tosi kovasti julkaista 13-tuumaisen vinyylin. Olen miettinyt ja suunnitellut sitä hartaasti viimeiset kolme vuotta. Olen tullut siihen tulokseen, että se on tosi hyvä idea. Olen samaa mieltä. 13?-vinyyli loisi uusia työpaikkoja levysoitinmarkkinoille. Tarvitaan isompi levylautanen, pidempi äänivarsi ja enemmän pyörimistilaa, ja puoliautomaattisten soitinten mekaniikkaa on kehitettävä. Sama koskee cd-soittimia. Jo perinteisten 12-tuumaisten vinyylien soittaminen niillä on ollut tosi hankalaa, 13-tuumaisista puhumattakaan. Mutta kerrohan, Speedo, miksi juuri ?Nirvanan Dave Grohl? tuottaa seuraavan 13-tuumaisen vinyylilevynne? Onko hän Rocket from the Crypt -fani? Vai yritättekö vain saada jonkun mahdollisimman tunnetun tyypin studioon kanssanne, jotta joku ostaisi levyjänne? ? Davella on hyvä korva tällaiselle musiikille. On hänellä kyllä huonokin korva. Se on oikealla puolella päätä. Daven parempi korva on vasen korva. Toivon, ettei yksikorvaisen tuottajan tuottama levy kuulosta toispuoleiselta. Se on oikeastaan se suurin huoli koko tässä hommassa. Sellainen vaara on epäilemättä olemassa. Mitä toivot ?Nirvanan Dave Grohlin? tuovan musiikkiinne? ? Luulen, että Dave lähestyy musiikkimme äänittämistä objektiivisesti. Toivottavasti hän tekee meille hyviä uusia biisejä. Toivottavasti hän joko soittaa itse kaiken levylle tai sitten palkkaa sellaisia muusikoita, jotka osaavat tehdä kappaleista hittejä. Herranen aika, oletteko vielä edes kertoneet ?Nirvanan Dave Grohlille? tästä ideastanne? Entäpä Rocket from the Cryptin uudet biisit? Syntyykö uutta materiaalia helposti, ja aiotteko soittaa sitä kevään keikoilla? ? Meillä ei ole uusia biisejä. Ei minkäänlaisia. Miksi olisi? Meillähän on yli 1 500 vanhaa biisiä. LISÄÄ SOOPAA varmaa on vain se, että Rocket from the Crypt esiintyy Tampereen Klubilla huhtikuun kolmantena päivänä. Rocket from the Cryptissä soittavat tätä nykyä trumpetisti JC2000, saksofonisti Apollo 9, kitaristi The Notorious ND, basisti Petey X, laulaja-kitaristi Speedo ja rumpali Atom, joka nyttemmin myös Danko Jonesin rumpalina tunnetaan. Se, että kokoonpanotiedoissa mainitaan myös Dr. Chud, joka on amerikkalaisen rumpalin John Calabresen taiteilijanimi, saattaa liittyä Atomin työkiireisiin. Mutta onko entinen Rocket from the Crypt -rumpali Ruby Mars mukana? Vaikea sanoa. Suomessa suurin osa keikallenne tulijoista on todennäköisesti kuullut Rocket from the Cryptistä, mutta harvempi on kuullut sen musiikkia, ja vielä harvempi on nähnyt sen keikalla. Onko Rocket from the Crypt edelleen sellainen hulvaton lava-akti kuin vuosia sitten? Mitä keikaltanne voi odottaa? ? Kannattaa odottaa näkevänsä vanhoja miehiä, jotka haisevat juustolta, huutavat ja hymyilevät, Speedo ehdottaa. ? Tuo on itse asiassa aika tarkka luonnehdinta. Vastaa varmasti odotuksia. Kiertueella kannattaa tietysti ottaa ilo irti kaikesta mahdollisesta, varsinkin jos on kaltaisesi 43-vuotias vanha, juustolta haiseva mies. Onko Rocket from the Cryptillä mitään kohtuuttomia vaatimuksia takahuonetarjoilujen suhteen? ? Raider-listamme elää sen mukaan, missä milloinkin soitamme. Yleensä me tahdomme takahuoneeseen paikallisia erikoisuuksia. Suomessa raiderissamme on homoeroottisia lyijykynäpiirroksia, Tompan bassoplektra ja mämmiä, tuota kuuluisaa kausiherkkua. «
• » KUOLLEIDEN AAMUNKOITTO Kauhuleffoista biisiensä aiheet ammentava Flesh Roxon kertoo Suelle, miksi edesmenneiden rakkaiden perään ei kannata itkeä. R LA 29.6. ROCK THE BEACH, HELSINKI Vastaavanlaista kauhukuvastoa hyödyntäviä bändejä on tietysti olemassa paljon jo entuudestaan. Flesh Roxonin leirissä ei olla kuitenkaan huolissaan massaan hukkumisesta. ? Meidän vahvuutemme on se, että musiikissamme on niin paljon vivahteita eri genreistä. Nousemme kauhubändien joukossa mielestämme hyvällä tavalla erilaisena esille, Rothen sanoo. Lajityyppien rajoja rikkoo myös se tosiasia, että bändin jäsenten musiikilliset taustat ovat hyvinkin monipuoliset. Hauskin kuriositeetti lienee se, että Mäkinen ? Meidän biiseissämme ei itketä kuolleen rakkaan perään, vaan se kaivetaan ylös. SUE » 17 « NRO. 3 on aikaisemmin soittanut 90-luvun hittiyhtye Bomfunk MC?sin riveissä. Siirtymä hip hopista kauhupunkiin ei ole kuitenkaan tarkoittanut selän kääntämistä aikaisemmille tekemisille. ? Juureni ovat aina olleet raskaammassa rockissa ? siitähän kertoo jo Iron Maidenin Number of the Beastin kannesta kopioitu tatuointini. Ihmiset eivät ymmärrä sitä, että joku voi vaan diggailla musiikkia noin yleensä. Minusta tuntuu käsittämättömältä, etteikö muka voisi olla uskottava tietyissä jutussa ja samalla tykätä myös jostakin muusta, Mäkinen tuhahtaa. ? Bomfunkin jälkeen olen tehnyt musiikkihommia laidasta laitaan DJ-keikoista bändiprojekteihin ja levyjen tuotantoon. Mikään ennen Flesh Roxonia ole kuitenkaan tuntunut olevan ylitse muiden. Innostus on mitä ilmeisimmin tarttunut myös ympäristöön, sillä Flesh Roxon on jo nyt löytänyt kohdeyleisönsä: Back From Your Grave -kappaleeseen tehty musiikkivideo pääsi esille kauhufanien raamattuna tunnetulla Bloody Disgusting -sivustolla. Nokkelasti alan leffoihin viittailevaa musiikkivideolle on vaikea tehdä oikeutta sanoin, mutta onneksi bändillä itsellään on sille sopiva kuvaus valmiina: ? Videomme on kuin yhdistelmä Tim Burtonia ja F.M. Murnauta, jotka ovat molemmat saaneet noroviruksen, Mäkinen julistaa. Asia selvä. Ei muita kysymyksiä. « TEKSTI TUOMAS JALAMO KUVA LEVY-YHTIÖ ? Jos ollaan ihan rehellisiä, niin minusta nykypäivän radiomusa on ihan tarpeeksi täynnä ulinaa siitä, miten tyttöystävä on jättänyt. Musta huumori sekä hyvät ja huonot kauhutarinat ovat aiheita, joista tykkään itse kirjoittaa sen sijaan että ottaisin elämän hirveän tosissani. ? Meidän biiseissämme ei itketä kuolleen rakkaan perään, vaan se kaivetaan ylös, Mäkinen nyökkää. Zombit ja punk ovat George A. Romeron elokuvia fanittavan yhtyeen mukaan varsin luonteva yhdistelmä. ? Zombihomma on hyvin rinnastettavissa koko kulutusyhteiskuntaan. Ei tarvitse kuin astua sisään johonkin ostoskeskukseen, niin sehän on ihan zombimeininkiä, Mäkinen pohtii. Bändille on myös selvää, mikä heidän roolikseen jäisi elävien kuolleiden noustessa haudoistaan. ? Oltaisiin varmaan keulilla soittamassa keikkaa, Rothen nauraa. HAASTATTELU ockbändien soittajat löytyvät usein epätavallisista yhteyksistä. Tarina siitä, miten Flesh Roxon löysi basistinsa Ville Mäkisen on kuitenkin poikkeuksellisen hämmentävä. ? Alun perin bändissä oli toinen basisti, joka ei henkisten ongelmien vuoksi ilmestynyt paikalle omakustanteisen singlen promokuvauksiin. Koska olimme jo maksaneet kuvista, päätimme soittaa Villelle, jonka kotisohvalla olimme joskus jammailleet, viiksekäs laulaja-kitaristi Nicky Rothen kertoo. ? Kolme varttia tämän jälkeen olin paikalla ja valmis kuvattavaksi, Mäkinen täydentää. Samankaltainen välittömyys korostuu myös Flesh Roxonin musiikissa, jossa yhdistyvät punk, rockabilly ja psychobilly. Vasta viime vuonna perustettu bändi on nyt jo ehtinyt julkaista debyyttilevynsä Flesh to the Bonen, jonka biisit huokuvat kursailematonta asennetta. Paketti on koristeltu kauhuelokuvista tutulla tematiikalla. Rothen toteaa tämän johtuneen soittajien kyllästymisestä kliseisiin aiheisiin.
• HAASTATTELU loppuun hetkessä. Bändi siirrettiin soittamaan isompiin paikkoihin ja sille buukattiin lisää keikkoja. Loppujen lopuksi edessä oli 15 keikan kiertue. Burns muistaa joutuneensa paniikkiin. ? Emme olleet keikkailleet vuosiin. Pyysimme keikkamyyjää hommaamaan pari lämmittelykeikkaa Saksasta, koska siellä levyjämme ei ollut myyty juuri yhtään. Ajattelimme, että kun yleisönä on kolme välinpitämätöntä ihmistä, saamme mokailla rauhassa. Mutta sitten siitäkin kasvoi loppuunmyyty Saksankiertue! Jake Burns kuulostaa haaveksivalta kertoessaan, että 80-luvun loppu on hänen uransa hienointa aikaa. ? Silloin tajusin, että Sti? Little Fingers on faneilleen enemmän kuin rockbändi. Laulumme ovat tärkeä osa heidän elämäänsä. TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA LEVY-YHTIÖ » RELEVANTTIA ROCKIA Stiff Little Fingers voisi elää menneisyydessä. Se ei suostu sellaiseen. ue soittaa Jake Burnsille tämän 55-vuotispäivän aattona. Stiff Little Fingersin biisintekijä ja laulaja-kitaristi asuu tätä nykyä Chicagossa vaimonsa ja kahden kissansa kanssa. ? Olen ollut täällä vähän yli vuoden. Chicagossa on enemmän irlantilaisia kuin Irlannissa, joten suuresta kulttuurishokista ei voi puhua. Kaupunki on ollut minulle ystävällinen, juuri herännyt muusikko sanoo. Burns on kotoisin Belfastista musiikkia rakastavasta perheestä. ? Isä ja äiti tykkäsivät kantrista. Isä kuunteli usein Hank Williamsin levyjä. Kun meillä kävi vieraita, illanistujaiset päättyivät usein yhteislauluun. Äidillä oli tosi hyvä ääni. Jake Burnsin musiikillinen herääminen tapahtui, kun hän oli 12-vuotias ja istui television ääressä. ? Katselin jalkapalloa, ja heti matsin jälkeen alkoi Taste-yhtyeen jäähyväiskonsertti. Se oli Irlannin vastine Creamille. Olin jo lähdössä pois, kun kitaristi Rory Gallagher löi ensimmäiset soinnut. Jähmetyin paikoilleni: ?Mitä tuo tekee?!? Sinä päivänä Jake alkoi kärttää vanhemmiltaan sähkökitaraa. Hän jatkoi, kunnes vastarinta murtui. Burnsin ensimmäinen bändi oli lainabiisejä soitellut Highway Star. Kun punk tuli, Deep Purplen biisin mukaan nimetyssä coverpumpussa soittaminen ei tuntunut enää rele- S vantilta. ? Keksimme bändillemme paremman nimen, The Fast, ja hankimme keikan. Viikkoa ennen keikkaa saimme kuulla, että New Yorkissa oli The Fast -niminen yhtye. Kauhistuimme, että eihän kahta samannimistä bändiä voi olla. ? Keikkapaikan omistaja patisti meitä päättämään bändin nimen, koska se tarvittiin mainoksiin. Minä huomasin Vibratorsin Pure Mania -levyn kannessa biisinnimen ?Sti? Little Fingers?. Päätin, että se olkoon nimemme yhden keikan ajan. ? Mutta sitten joku toimittaja kirjoitti keikastamme tosi hyvän arvostelun. Sen jälkeen sitä kamalaa ja lapsellista nimeä ei enää kannattanut vaihtaa. RÄJÄHDYS punk sekoitti eurooppalaisen rockin pohjaa myöten vuonna 1977. Se ojensi nuorille soittajille uudet aatteet, soittotyylin ja vaatteet, kokonaisen koodiston. Jake Burnsille punk oli sopiva muotokieli lähiympäristön tapahtumien raportointiin. Pohjois-Irlantia ravistellut väkivaltainen poliittinen kon?ikti, paikallisten suussa ?The Troubles?, kävi tuolloin kuumana. ? Kun kirjoittaa asioista, jotka tuntee, on uskottava, Burns sanoo. ? Tuntui luonnolliselta tehdä biisejä siitä, mitä näin. Minua myös kannustettiin siihen. Olin kirjoittanut ? Emme ole samanlaisia ihmisiä kuin 35 vuotta sitten. State of Emergency -biisin, kun bändimme ensimmäinen manageri Gordon Ogilvie huomautti, että siinä voisi olla hyvä suunta sanoituksille. Hän näytti minulle kirjoittamaansa tekstiä, jonka nimi oli Suspect Device. Se avasi mieleni tulvaportit. Vuosien turhautumat alkoivat purkautua biiseiksi. Bändi äänitti Suspect Devicen kasetille ja lähetti sen levy-yhtiöihin kuoressa, jossa oli pommin kuva. Se aiheutti kohun keskellä tulenarkaa tilannetta. ? Yhdessä levy-yhtiössä oli pelästytty ja heitetty kirjeemme vesiämpäriin, vaikka kuoressa oli vain piirretty kuva pommista. En voinut kuvitellakaan, että joku ottaisi sen tosissaan! Siihen aikaan oli tietysti syytäkin käsitellä varovasti kuoria, joissa oli Belfastin postileima. Suspect Device ilmestyi omakustannesinglenä ja päätyi legendaarisen radiotoimittajan John Peelin käsiin. Hänen voimasoittonsa kautta Sti? Little Fingers sai sopimuksen lontoolaisen Rough Traden kanssa. Bändin debyyttialbumi In?ammable Material ilmestyi vuonna 1979. Se myi yli 100 000 ja nousi Iso-Britannian albumilistalla sijalle 14. Se oli ensimmäinen indiejulkaisu, joka menestyi maan listoilla. ? Oikeasti levymme pärjäsi vielä paremmin. Listat koonnut British Phonographic Institute ei uskonut, että Rough Traden pieni levypuoti Koillis-Lontoossa vois myydä niin valtavia määriä tuntemattoman bändin levyä. Heistä oli epäilyttävää, että Sti? Little Fingersin levy muka myi enemmän kuin Barry Manilow?n kokoelma. BPI laski SUE » 18 « NRO. 3 omin päin levyämme alaspäin albumilistalla, koska ei uskonut myyntilukuihin. In?ammable Material kuitenkin myi edelleen sellaisella vauhdilla, että se oli pakko uskoa. Seurasi muutama menestyksen vuosi. Sti? Little Fingers teki albumin vuodessa, keikkaili ja kohkasi, kunnes sen kone leikkasi kiinni täydessä vauhdissa vuonna 1983. ? Meille tapahtui paljon lyhyessä ajassa. Olimme nuoria ja kypsymättömiä käsittelemään asioita. Kaikki bändissä yrittivät vetää sitä eri suuntaan. Jos olisimme olleet ?ksuja, olisimme pitäneet puolen vuoden loman toisistamme. Sen sijaan jatkoimme, kunnes välimme katkesivat. KEHITYS stiff little fingers on toiminut viimeiset 25 vuotta ja julkaissut sinä aikana viisi albumia. Uusin levy Guitar And Drum ilmestyi vuonna 2004. Jake Burns alkoi puhua sen seuraajan tekemisestä jo vuonna 2007, mutta toistaiseksi levyä ei ole näkynyt. ? Tässä on ollut kaikenlaista. Jokunen vuosi sitten tuli avioero. Se oli suuri elämänmuutos, eikä biisien tekeminen maistunut. Sitten tapasin nykyisen vaimoni ja muutin hänen perässään Yhdysvaltoihin. Siihenkin meni aikaa ja energiaa. Studioon menoa estivät myös musiikilliset syyt. ? Kun viisi vuotta sitten täytin 50, kävin läpi uudet biisini. Ne olivat täyttä roskaa. Ne kuulostivat kaksikymppisen tekeleiltä. Ne olisivat sopineet ensimmäiselle albumillemme. Mielestäni en ollut kasvanut biisintekijänä ikäiseni ihmisen tasolle. Ilmoitin bändille, että heitän kaikki uudet kappaleet roskiin. Jätkät olivat aika äimänä. ? Sitten aloin tehdä uusia biisejä. Niistä tuli paljon parempia. En ole ollut laiska, olen vain tehnyt työn kahteen kertaan. On hienoa, että haluat bändin kehittyvän. Teidän kaltaisellenne yhtyeelle mikään ei olisi helpompaa kuin vanhojen saavutusten päällä kelluminen. ? On faneja, jotka haluaisivat meidän tekevän debyyttialbumiltamme kuulostavan levyn. Sellainen varmaan myisi hyvin, mutta kun emme ole samanlaisia ihmisiä kuin 35 vuotta sitten. Meatloa?n Bat Out of Hell II on yksi surullisimpia äänitteitä koskaan. Se mitätöi kaiken, mitä hän teki osien I ja II välissä. Tällä hetkellä Stiff Little Fingers etsii tuottajaa albumille, jonka Burns toivoo saavansa valmiiksi syksyllä. Huomasin netissä, että monet nuoret pitävät musiikistanne. Heistä se kuulostaa vähän Green Dayltä. ? Luulen, että Green Day on tuosta ylpeämpi kuin me! Green Day on valtavirran punkpopbändi, mutta punk elää edelleen marginaalissa. Oletko sinä punkkari? ? En ainakaan tyypillinen punkki. Sti? Little Fingers on punk siinä mielessä, että se kyseenalaistaa asioita. Maailma ei kehity parempaan suuntaan, joten luultavasti rauhoitun vasta puulaatikossa mullan alla. « LA 6.4. THE CIRCUS, HELSINKI PALUU neljän välivuoden jälkeen asiat näyttivät erilaisilta. Sti? Little Fingersin jäsenet tapasivat lasillisen äärellä ja päättivät kokeilla taas soittaa yhdessä. ? Comeback tehtiin, koska meillä ei ollut yhtään rahaa, Burns nauraa. ? Joulu oli tulossa ja ajattelimme, että parista keikasta saisi vähän lahjarahaa. Tutut klubinpitäjät lupasivat buukata meidät kaveripohjalta mutta eivät uskoneet, että kukaan tulisi katsomaan meitä. Ilmeisesti he olivat arponeet, kuka joutuu ottamaan meidät keikalle. Punkhuuma oli jäänyt menneisyyteen, mutta yllättäen Sti? Little Fingersin päivät eivät olleet likimainkaan luetut. Keikat myytiin
• » KAVERIA EI HAUDATA Funeral for a Friend on saumaton kollektiivi. K PE 22.3. NOSTURI, HELSINKI ? Uskokaa siihen, mitä teette ja tehkää sitä, mitä rakastatte. yhdistetään toisen tekemiin ri?eihin. Se saa bändin kuulostamaan saumattomalta. Me toimimme kuin kollektiivi, mutta biisimme kuulostavat silti yhden lauluntekijän tekemiltä. Haluamme tehdä musiikkia, jollaista haluamme itse kuunnella. Se onnistuu parhaiten, kun on avoin kaikkien ideoille. Kollektiivihenkeä oli myös Conduitin kannen teossa. Sen suunnitteli mystinen kuvataiteilija Snowskull, joka on Funeral for a Friendin entinen laulaja Matthew Evans. ? Hänen aggressiivista lauluaan kuullaan varhaisilla ep-levyillämme. Sittemmin hän on ollut hardcore- ja death metal -bändeissä, muun SUE » 19 « NRO. 3 muassa Dignity Dies Firstissä, joka on tosi hyvä. Matthew on yksi parhaista kavereistani ja tosi taitava kuvataiteilija. Me pidämme Conduitina eräänlaisena paluuna bändin juurille, ja siksi Snowskullin taide sopii levyn kanteen loistavasti. Vuonna 2001 Bridgendissä perustettu Funeral for a Friend synnytti brittiläisten post-hardcorebändien tsunamin, kun sen ensialbumi Casually Dressed & Deep in Conversation (2003) myi kultaa kolmen top 20 -singlen voimalla. ? Olemme kotimaassamme tämän tyylin keihäänkärki, mutta meitä nimitellään emo-, screamoja extremobändiksi ja vaikka miksi o-bändiksi. Yritämme jatkuvasti viedä musiikkiamme suuntaan, jossa luokitukset eivät toimi. ? On hassua, että me olemme joutuneet miettimään, miten voisimme erottua massasta, vaikka se massa koostuu meitä matkivista bändeistä! Siitä on seurannut se, että olemme levyttäneet hyvin erikoisia biisejä ja tehneet tarkoituksella poikkeuksellisia ratkaisuja. Olet soittanut vaikutusvaltaisessa bändissä työksesi yli kymmenen vuotta. Miten neuvoisit aloittelevia bändejä? ? Uskokaa siihen, mitä teette ja tehkää sitä, mitä rakastatte. Älkää kuunnelko ihmisiä, jotka haukkuvat musiikkianne, jos itse uskotte siihen ja rakastatte sitä. Jos soitatte musiikkia, jota itse haluatte kuunnella, muiden mielipiteillä ei ole mitään väliä. « TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA LIVENATION hon monet eivät pääse koskaan. On onni, että saimme mukaan niin lahjakkaan tyypin. Patin soitto tuo musiikkiimme sellaista voimaa ja painoa, jollaista siinä ei ole aiemmin ollut. Coombs-Roberts ja laulaja Matthew Davies-Kreye ovat ainoat, jotka ovat olleet bändissä niin kauan kuin se on Funeral for a Friendinä tunnettu. Bändin muut soittajat kutsuvat kaksikkoa nimellä ?The Cool Originals?. ? Emme silti ole pomoja musiikillisesti tai muutenkaan. Olen tuntenut kitaristimme Gavin Burrough?n 15-vuotiaasta lähtien. Opettelimme soittamaan kitaraa yhdessä. Kun Gav oppi jonkun uuden jutun, hän tuli opettamaan sen minulle, ja sama toisin päin. Sen seurauksena meillä on hyvin samanlainen tyyli soittaa ja tehdä biisejä. ? Sama pätee myös muihin bändin jäseniin. Usein teemme ri?ejä, jotka alkavat toimia vasta, kun ne HAASTATTELU ris Coombs-Roberts vastaa puhelimeen Lontoossa ja kertoo päivänsä olleen silkkaa kaaosta. Kello on kuusi illalla, mutta Funeral for a Friend on ehtinyt jo soittaa yhden keikan. Odotellessaan päivän toista vetoa kiireinen kitaristi jakaa haastatteluja kuin hengenhädässä. Hulinasta huolimatta CoombsRoberts kuulostaa vaihtelun virkistämältä. Se ei ole ihme, sillä hänen bändinsä ei ole keikkaillut vuoteen. Kiertue-elämässä on taas hohtoa, ja kun sitä on takana toista kuukautta, on lavakauhukin jo hellittänyt. Pitkä keikkatauko johtuu siitä, että Funeral for a Friend äänitti uutta Conduit-levyään pitkin viime vuotta. Prosessi venyi, kun yhtyeen pitkäaikainen rumpali Ryan Richards päätti erota bändistä voidakseen viettää enemmän aikaa perheensä kanssa. Conduitilla kuullaan vielä vähän Richardsin laulua, mutta rumpuja levyllä soittaa Rise to Remainin entinen jäsen Pat Lundy. ? Kun soittaja vaihtuu, bändin kemia muuttuu, Kris sanoo. ? Ryan on rakas ystävämme ja erinomainen soittaja. Pat kuitenkin on rumpalina jo 23-vuotiaana tasolla, jo-
• » KAIKKIEN SUOSIKKI HAASTATTELU Kvelertak on havaittu markkinointikelpoiseksi. Bändi ei silti aio vaipua unohdukseen. TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA SONY ardcorea, metallia ja Turbonegro-henkistä rockia esittävän Kvelertakin faneihin kuuluu tapaisia rockin kuninkaallisia. Kvelertak-t-paidoissa viihtyvä musiikin mukavin mies Dave Grohl ojensi yhtyeelle vuonna 2011 kultalevyn Oslossa, jonne oli kutsunut Kvelertakin Foo Fightersin lämmittelijäksi. Norjassa kultalevyraja on 15 000 kappaletta, joten myyntimäärä on kunnioitettava. Hardcore on jo muutaman vuoden ajan muuttunut yhä salonkikelpoisemmaksi suuren yleisön silmissä. Netti tuo toki marginaalia yhä enemmän ja helpommin esiin, mutta hardcore nähdään tätä nykyä myös markkinointikelpoisena musiikkityylinä. Vuonna 2008 brittiyhtye Gallows teki kohua herättäneen miljoonan punnan levytyssopimuksen Warnerin kanssa. Genren todellinen tienraivaaja oli kuitenkin kanadalainen Fucked Up, jonka vuonna 2008 julkaisema teema-albumi The Chemistry of Common Life toi hardcoren myös hipsterikansan tietoisuuteen. H ? Ei hardcore suoranaisesti vaikuttanut meihin kovin paljon, Kvelertakin laulaja Erlend Hjelvik kertoo puhelimitse kotoaan yhtyeensä alkuajoista. Hän on juuri lähdössä treenikämpälle harjoittelemaan tulevan, Suomeenkin ulottuvan kiertueen kappaleita. ? Toki kotikaupungissamme Sandnesissa oli paljon hardcorebändejä kuten Puri?ed in Blood, mutta vaikutteemme tulivat alussa enemmänkin Turbonegron, Hellacoptersin ja black metal -yhtye Satyriconin kaltaisilta yhtyeiltä. Toisaalta voi olla, että hardcorekeikoilla pyöriminen vaikutti ainakin alitajuisesti meihin uramme alkuvaiheessa. Kvelertakilta on juuri julkaistu kakkosalbumi Meir, jonka on helppo ennustaa jatkavan yhtyeen menestystä. Meir terävöittää Kvelertakin soundia ja sävellyksiä entisestään. Kuten ensilevylläkin, tuottajan pallilla hääri Kurt Ballou, joka tunnetaan kulttimainetta nauttivan Convergen kitaristina. ? Kävimme jälleen äänittämässä Kurtin kotistudioilla Salemissa, Massachusettsissa. PE 14.6. PROVINSSIROCK, SEINÄJOKI Talossa on kaksi kerrosta, ja jaloissamme pyöri koko ajan Kurtin koiria. Tällä kertaa kaikki meni huomattavasti helpommin kuin ensimmäisellä kerralla, koska olimme soittaneet uusia kappaleitamme keikoilla jo niin paljon. ? Salem on todella outo kaupunki, jossa on hyviä ravintoloita. Se on kuuluisa vuoden 1692 noitaoikeudenkäynneistä, ja koko kaupunki on kuin jättimäinen halloween-juhla. Ihmiset pukeutuvat siellä turisteja varten merirosvoiksi ja noidiksi. Ja he siis tekevät tuota ympäri vuoden. Todella hämärää. Meir julkaistaan pohjoismaissa Sony Music Scandinavian toimesta. Vähemmän yllättäen internetin älykkömaailmassa on sopimus jo tuomittu Sonyn osalta silkaksi trendien perässä juoksemiseksi. Kvelertakille toivotetaan parin rohkean web-anonyymin ihmisen toimesta tervemenoa unohdukseen, kun myyntiluvut ja levy-yhtiön tavoitteet eivät kohtaa. ? Netti on kyllä täynnä kaikkien alojen asiantuntijoita, Erlend nauraa. ? Joillakin näyttää olevan myös omituinen luulo siitä, että he tietävät esimerkiksi sopimuksemme yksityiskohtia. Minusta tuollaisten juttujen lukeminen on vain hauskaa. Eiköhän tämä sopimus kestä kauemminkin kuin vain yhden albumillisen verran. Euroopassa levyä jakelee Roadrunner Records, ja ainakin siellä ollaan uudesta levystämme innoissaan. Myös suomalaiset ovat aina intoilleet Kvelertakista. Yhtye kävi vuonna 2011 soittamassa Suomessa kunnioitettavat viisi kertaa. Tähän mennessä bändiltä on varmistunut kuitenkin tälle vuodelle vain kaksi festarikeikkaa. Ette kai te ala tulla laiskaksi Suomen suhteen? ? Hei, vähän armoa, totta kai meidän pitää soittaa myös muidenkin maiden faneille! Tällä hetkellä Suomen-keikkoja taitaa tosiaan olla vain nuo kaksi varmistunutta festarivetoa, mutta uskaltaisin väittää, että viimeistään syksyllä tulemme sinne uudelleen ? ja sillä kertaa omille keikoillemme. Sitä ennen suomalaiset voivat nauttia yhtyeen uudesta Bruane Brenn -videosta, jolla naperot esiintyvät bändin jäseninä. Video aukeaa käyntiin komealla Spinal Tapia kunnioittavalla Kvelertak-logolla. Kumpaa Kvelertak sitten on enemmän, Black Flagia vai Tapia? ? Jos noista kahdesta pitää valita, niin ehdottomasti Spinal Tapia. « ? Salem on todella outo kaupunki. SUE » 20 « NRO. 3
• » POSITIIVISTA DOOMIA Conan-yhtyeen Jon Davis on luultavasti ensimmäinen positiivisesti kaikkeen asennoituva doom-metallisti. C TO 21.3. KLUBI, TURKU ? Keskittyminen elämän nurjiin puoliin on tarpeetonta. Eikö kukaan ole koskaan sanonut teille, että teidän pitäisi aikuistua ja lopettaa tuo typerä bändissä leikkiminen? ? Me otamme tekemisemme siinä mielessä todella vakavasti, että haluamme tehdä hyvää musiikkia. Ihmiset ostavat meidän levyjämme ja käyvät keikoillamme ? olemme heille velkaa ainakin hyvän shown. Me olemme vuosien varrella kehittäneet oman soundimme, jonka eteen olemme tehneet hirveän määrän työtä ja josta olemme ylpeitä. ? Mutta mitä asenteeseemme noin muuten tulee... Uskommeko olevamme sotilaita paikasta, jonka aika on unohtanut? Asummeko taloissa, joissa on eläinten taljoja seinillä? Olemmeko harkinneet lastemme nimeämistä Elder Scrolls V: Skyrim -videopelin mukaan? Emme. Mutta tuollaisella kuvastolla leikkiminen on yksinkertaisesti hauskaa. Noin yleisesti ottaen olemme ihan tavallisia äijiä, jotka ajavat paikasta toiseen pakettiautolla, joka on jatkuvasti huollettavana. Olette kiertäneet Euroopassa vähän kaikkialla, ja tulette viimein Suomeen. Mitä kiertueet ja yleisön edessä soittaminen sinulle merkitsee? ? Kiertue-elämä on tavallaan eskapismia maailmasta ja arkielämästä, ja minä nautin siitä. Kiertä- JUSTIMUS HUMALISTONKATU 8 A, TURKU PE 15.3. ILTA, 10e / 8e (Tiketti) NYRKKITAPPELU, FUCKING WORLD, KIRK GRIM TO 21.3. LIVE, 14e / 12e (Tiketti) CONAN (UK), HORSE LATITUDES PE 22.3. LIVE, 17e / 15e (Tiketti) TURMION KÄTILÖT LA 23.3. LIVE, 12e / 10e (Tiketti) KILPI, SOULLESS SOUL SU 24.3. LIVE, 18e / 15e (Tiketti) HUOM. ikärajaton tapahtuma JUSTIMUS, NOST3 & PROTRO KE 27.3. LIVE, 25e / 22e (Tiketti) HARDCORE SUPERSTAR (SWE), BATON ROGUE MORGUE PE 29.3. LIVE, 11e / 9e (Tiketti) SAMAE KOSKISEN KORVALÄÄKE, SANS PARADE, EVA ON THE WESTERN CASTLE ISLAND SU 31.3. LIVE, 12e / 10e (Tiketti) FRENCH FILMS, THE HEARING KE 10.4. LIVE, 14e / 12e (Tiketti) SABBATH ASSEMBLY (USA), UHRIJUHLA SUE » 21 « NRO. 3 HARDCORE SUPERSTAR FRENCH FILMS minen on huomattavasti stressittömämpää kuin puurtaminen työpaikassa, jota ei arvosta. Kiertäminen ja autossa istuminen on yksinkertaisesti hauskaa. Mikäs sen parempaa kuin juoda kahvia, silloin tällöin vaihtaa kuskia ja katsella ikkunasta vaihtuvia maisemia? Keikkakaupungeissa voimme sitten vaikka poltella pilveä ja juoda muutaman oluen. ? Silti kotiinpaluukin on aina hienoa. Teimme juuri Euroopan-kiertueen, soitimme 14 päivän aikana 14 keikkaa. Kun palasimme kotiin, nuorin lapseni hyppäsi suoraan syliini ja kertoi kuinka ei ollut uskoa, että isi oli jälleen kotona. Kotiinpaluu tekee kiertueesta vaivan arvoisen. « TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA LEVY-YHTIÖ Mistä Conanin sanoituksissa on kyse? ? Jätän yleensä tarkoituksella sanoitukseni avoimeksi. Yleensä kirjoitan tekstit lause kerrallaan. Sitten nyhdän niistä pois sanoja niin, että tilalle jää vain abstrakteja lauseita. Tarkoituksenani on, että kuulija voi itse täyttää sanoitusten tyhjät tilat. ? Mitä niiden sisältöön tulee, yksi tärkeä ohjenuora meille on aina ollut se, että emme koskaan laula negatiivisista asioista. Minusta keskittyminen elämän nurjiin puoliin on tarpeetonta. Kun minä tai Phil laulamme, tarkoituksenamme on paeta todellisuutta ja täydentää siinä samalla omaa miekka ja magia -universumiamme. Kuinka tosissanne olette musiikkinne kanssa? Flaijereissanne ja levyjenne kansissa on huppupäisiä miehiä miekkojen kanssa, ja muutenkin ammennatte mainitsemastasi miekka ja magia -kuvastosta. HAASTATTELU onan saattaa olla paras doom/metalli/mikälieyhtye, jota et ole koskaan kuullut. Onneksi kuulemisasiaan tulee muutos: yhtye saapuu maaliskuussa kolmelle keikalle Suomeen. Sue haastatteli yhtyeen laulajakitaristia Jon Davisia, joka vastaili yllättävän avoimesti hänelle esitettyihin kysymyksiin. Miten Conan sai alkunsa? ? Vuosia takaperin elämäni ei ollut ihan uomissaan. Jouduin jopa muuttamaan takaisin vanhempieni luokse avioeron takia. Se oli minulle kova pala, etenkin kun olin exvaimoni kanssa juuri saanut pojan. ? Olin pitänyt taukoa bändihommista, mutta saadakseni elämäni takaisin raiteilleen päätin aloittaa soittoharrastuksen uudelleen. Olin soittanut bändeissä teini-ikäisestä asti, mutta mikään yhtyeistäni ei ollut ottanut kunnolla tuulta alleen. ? Ostin itselleni vahvistimia ja uuden kitaran, ja siitä se sitten lähti. Erinäisten yritelmien ja bändien jälkeen Conan muotoutui vuonna 2011, kun basistimme Phil tuli mukaan kuvioihin.
• HAASTATTELU TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA SONYMUSIC » KIERTEEN VAIVAAMA Hardcore Superstarin pahin vihollinen ei ole elämäntyyli eikä edes grunge, vaan bändin uusin levy. ardcore Superstar on soittanut limaista katurockiaan jo vuodesta 1997 lähtien. 16 vuoden ikään ehtinyt yhtye on täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Teini-ikään kuuluu erilaisten asioiden kokeilu. Joillekin se on Doorsin kuuntelua kaverin ullakolla poltetun jointin jälkeen. Hardcore Superstarin jäsenille sellainen ei kuitenkaan riittänyt, vaan peilin päältä on imailtu valkoista pulveria oikein kunnolla, ja muunlaisetkin kemikaalit ovat maistuneet, tunnustaa yhtyeen rumpali Magnus ?Adde? Andreasson. ? Kaikilla meillä bändissä oli vaihe, jolloin kokeilimme kaikkea mahdollista sontaa maan päällä. Etenkin uramme alkuaikoina tuollainen elämäntyyli houkutteli mukaansa. Vähän aikaa se oli hauskaa, mutta lopulta huumeet alkavat ottaa niskalenkkiä käyttäjistään. En kuitenkaan sanoisi, että meillä oli koskaan mitään ongelmaa kaman käytön suhteen. Jossakin vaiheessa sellainen elämäntapa vain lakkasi kiinnostamasta. Aivan täysin päihteittä ei elämää kuitenkaan vieläkään vietetä. Rentoutustavat ja päihdyttävät aineet ovat kuitenkin yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpiä kuin ennen. Adde on kuvaillut Hardcore Superstarin edellisiä levyjä ?taustamusii- H kiksi kaljanjuontiin?. Hän pitää uusinta albumia osana samankaltaisen bilemusiikin jatkumoa. ? En ole koskaan kirjoittanut kappaleita huumeiden vaikutuksen alaisena. Olutpäissäni olen kirjoittanut sitten sitäkin enemmän biisejä. Mutta en pidä olutta päihteenä, pidän sitä välttämättömyytenä. Tätä nykyä kuitenkin teen musiikkia yleensä täysin selvin päin. Hardcore Superstarin uusi levy kantaa nimeä C?mon Take On Me. Se jatkaa samalla katurock-linjalla kuin edellisetkin albumit. Suomessa erään tv-kanavan ohjelmien mainosmusiikkina soinut One More Minute kuulostaa hieman yhtyeen aiempaa materiaalia modernimmalta erikoisina rytmityksineen. Silti albumilta löytyy vaikkapa Pearl Jamin esiasteen Mother Love Bonen sävyjä. ? Pearl Jam ja Alice in Chains ovat aina olleet vaikuttajiamme. Ne lokeroidaan usein grungeviitan alle, mutta minusta molemmat yhtyeet olivat nimenomaan loistavia rockyhtyeitä sanan perinteisimmässä merkityksessä. Tällä levyllä päätimme kunnioittaa noita 90-luvun bändejä, jotka vaikuttivat meihin tuolloin todella paljon. Mother Love Bone kuuluu ehdottomasti samaan sarjaan. Yleensä rockyhtyeiden ensimmäiset alSUE bumit nostetaan sen katalogissa korkeimpaan arvoon. Hardcore Superstar on kuitenkin parantanut sointiaan albumi albumilta. Adde myöntää tämän itsekin. ? En halua haukkua vanhoja levyjämme, mutta vasta viidennellä, bändin nimeä kantavalla albumillamme aloimme ymmärtää, mistä musiikissamme on kyse. Vasta tuolloin aloin myös todella nauttia Hardcore Superstarissa soittamisesta. Tuolla vuonna 2005 ilmestyneellä levyllä löysimme oman äänemme. Adde ei kuitenkaan ole yhtyeensä tekemisiin koskaan tyytyväinen. C?mon Take On Me -albuminkin yhtye olisi miehen mielestä voinut tehdä hieman paremmin. Toisaalta tässä on se syy, miksi Hardcore Superstar on yhä olemassa. ? Tässä bändissä soittajat ovat itsensä pahimpia kriitikkoja. Kun kuuntelen omia tekemisiäni ja vanhoja albumeitamme tunnen ylpeyttä. En ole kuitenkaan koskaan täysin tyytyväinen lopputulokseen. Kun albumin julkaisusta on kulunut noin vuosi, alan vihata viimeisintä levyämme. Kuulen sieltä vain kohdat, jotka olisivat voineet olla vähän parempia. ? Siinä onkin tärkein syy, miksi haluamme tehdä aina uuden levyn edellisen jälkeen. Viimeisimmästä levystämme tulee aina pahin vihollisemme, joka meidän on murskattava uusilla kappaleilla. Meidän on todistettava, että pystymme parempaan. Jossakin vaiheessa istumme sitten jälleen studioilla ja äänitämme uusia kappaleita jättimäinen erektio housuissamme. Mutta seisokkia kestää vain sen aikaa, kunnes uusin levy tulee ulos ? ja biisintekokierre alkaa jälleen uudelleen. « PE 29.3. PAKKAHUONE, TAMPERE ? En ole koskaan kirjoittanut kappaleita huumeiden vaikutuksen alaisena. » 22 « NRO. 3
• CD/LP/DIGI 12.4. Riitaojan debyytti Mantereelle sisältää tummasävyistä, juurevaa suomenkielistä Americanaa, jota rikkumattomalla tyylitajulla esittävät Affe Forsman, Arttu Tolonen, Antti Hämäläinen, Ari-Matti Jutila, Janne Westerlund ja Vuk. NYRKKITAPPELU: BANGKOK SHAKES, SAIGON SHOCKS, NYRKKITAPPELU ROCKS » MELANKOLISTA ROCKENERGIAA CD/LP/DIGI 8.3. Radiosta tuttu hittiviisikko vihdoin esikoisalbumin kimpussa. Moderni garage punk kohtaa ja pahoinpitelee Stoogesin ja Turbonegron. Band Of Vipersin debyyttialbumi on teemalevy rakastamisen vaikeudesta. uhelimeen vastaa hyväntuulinen mies. Helsinkiläisen melankolista synarockia soittavan Band of Vipersin debyyttialbumi My Half Burnt Heart ilmestyi 22. helmikuuta. yhtyeen laulaja-kitaristi Matti Toivonen on todella tyytyväinen lopputulokseen. Palaute keikoilla on ollut hyvää ja yhteistyö basisti-kitaristi-kosketinsoittaja Riku Mattilan kanssa hedelmällistä ja sujuvaa. Levyltä lohkaistu ensisingle Opposites esittelee hyvin levyn yleisilmettä. Band of Vipersin yleissoundi ja -ilme on kevyempi kuin Iconcrashin, jossa Toivonen ja Mattila vaikuttivat vuoteen 2012 asti. Miesten yhteistyö alkoi heidän soittaessaan vielä Iconcrashin riveissä. ? Tehtiin Rikun kanssa ensimmäiset biisit vuodenvaihteessa 2011-2012. Uudenlainen yhteistyö alkoi, kun Riku pyysi laulumelodiaa yhteen biisikokeiluunsa. Oli mahtavaa huomata, että me diggaillaan tehdä musaa yhdessä. En tiedä, missä piilossa nämä kaikki ideat olivat tähän asti pysyneet. tämä on juuri sellaista musiikkia mitä olen aina halunnut tehdä ja millaista oltiin molemmat Rikun kanssa mielessämme pyöritelty. Mattila ja Toivonen eivät olleet ensimmäistä kertaa studiossa. Erinäiset kokoonpanot ovat kartuttaneet kaksikon kokemusta, mutta My Half Burnt Heartin levyttäminen oli Toivosen mukaan erityisen kivuton prosessi. Biisit olivat pitkälti valmiina jo viime syksyn muutamaa keikkaa varten, joiden jälkeen bändi painui studioon. Peruspalikoiden ollessa jo kasassa jäi kokoonpanolle mukavasti aikaa sovitusten hiomiseen. Band of Vipersin rumpali on Matin veli Lassi Toivonen. Keikoilla mukana on kosketinsoittaja. Toivosen mukaan muuten kitaravetoisen bändin soundiin kuuluvat erottamattomasti koskettimet. Kolmehenkinen bändi onkin keikoilla nelihenkinen. Rakkaudesta kertova teemalevy syntyi kaksikon käsissä luonnollisesti, melkein kuin itsestään. Pöytälaatikkoon ei jäänyt teemasta poikkeavia tekstejä, mutta seuraavan levyn olisi tarkoitus tutkiskella myös toisenlaisia aihepiirejä. P ? Kaikki tekstit tuntuivat syntyvän rakkausteemasta, sillä juuri tuon aihepiirin asioita tuli pyöriteltyä prosessin aikana. Kun huomattiin, että tekstit menivät siihen suuntaan, ajateltiin, että tässähän on meille teema, jonka ympärille rakentaa. Kokeillaan sitten seuraavalle levylle vähän erilaista lähestymistapaa tekstien suhteen. Bändi on saanut buukattua hyvän määrän keikkoja tulevalle keväälle. Näytönpaikkoja on tulossa useita. Toivonen uskoo Band of Vipersin olevan kilpailukykyinen musiikkimarkkinoilla, sillä miesten poikkeuksellinen pirteys, energia ja innostus uutta projektia kohtaan näkyy myös lavalla. Toivonen myös huomauttaa, että debyyttilevyn söpö sydänteema ei välttämättä kerro kaikkea. Sisältö on synkempää kuin mitä moni odottaa. ? Se pirteys ja positiivisuus välittyy paremmin keikoilla. Me ollaan kuitenkin räväkkä rockyhtye. Toivon, että Band of Vipers olisi yhtä helposti lähestyttävä kuin vaikka Band of Horses näennäisessä simppeliydessään. Mielestäni meillä on paljon myös Foo Fighters -tyylistä positiivista rockenergiaa. Mutta miltä miehistä tuntui hypätä vakaaseen suosioon nousseen Iconcrashin kelkasta ja aloittaa puhtaalta pöydältä? ? Tuntuu todella erilaiselta. Iconcrashissa pöytä oli valmiiksi katettu. Oli isoksi kasvanut bändi ja ison maailman meininkiä, fanit, keikat ja levy-yhtiöt. Lähtökohtaisesti on tietysti tosi mukavaa päästä tekemään juuri omannäköistä materiaalia. Mutta nyt aloitetaan ihan alusta. Me lähdetään siitä, että ?meillä olisi tässä pari tällaista biisiä? ja siitä lähdetään sitten pikku hiljaa eteenpäin. ? Me tiedettiin kyllä mihin ryhdyttiin, mutta paljonhan tässä on duunia. Levyn tekeminen on aina intensiivisyydessään rankkaa. Sen lisäksi pitäisi saada ihmiset houkuteltua keikoille. Mutta nyt, kun levy on saatu tehtyä, me ollaan voitettu jo hirveän paljon. Meillä on hieno levy ja useita keikkoja tulossa. « DEATHCHAIN: RITUAL DEATH METAL JESS AND THE ANCIENT ONES: ASTRAL SABBAT MCD/MLP/DIGI Kuopiolaisseitsikon lyhyt, mutta tehokas 25-minuuttinen paluu, jossa vanhat käsitykset occult rockista murskataan tehokkaasti. Mukana videohitti ?Astral Sabbat?! TEKSTI ANNI EEROLA KUVA BAND OF VIPERS SUE CD/LP/DIGI 5.4. Deathchainin Tukholmassa nauhoitettu paluulevy on sysimusta, haudanvakava eepos, jossa death/thrashin yllä leijuvat kaksoisvirtainmaan jumalten ja vanhan Morbid Angelin henget. » 23 « NRO. 3 HAASTATTELU RIITAOJA: MANTEREELLE
• HAASTATTELU » KUUMA VISIO Jyrki Nissinen & Hot Visions vaikuttuu kauhusta ja bluesista. uuri yleisö saattaa tunnistaa ja muistaa Jyrki Nissisen kädenjäljen Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä ilmestyneestä Auttaja Hai -sarjakuvasta. Jotkut astetta innokkaammat saattavat myös tietää, että sarjakuvien lisäksi Jyrki Nissinen on soittanut jo vuosia sellaisissa orastavaa kulttisuosiota nauttivissa matalamman pro?ilin yhtyeissä kuin Jumalan Ruoska, Seksihullut Jyrki Nissinen & Laskettuaika ja Gunpowder Power and Gold. Nissisen uusin yhtye, Jyrki Nissinen & Hot Visions, on monelle vielä melko tuntematon bändi. Debyyttialbumi Löi kivestä vettä ja kuoli on kuitenkin määrätietoisen ja oman tyylinsä löytäneen yhtyeen tekele. Keitä bändissä vaikuttaa ja kuinka kaikki sai alkunsa? ? Hot Visions sai alkunsa syksyllä 2011. Tarkoituksena oli soittaa Konan (basso) ja Tonin (rummut) kanssa kuivakkaa bluesrockia T-Model Fordin, R.L. Burnsiden ja etenkin Cedell Davisin hengessä. Tätä nyt ilmestyvää levyä olin silloin ryhtynyt jo hiljakseen äänittämään ilman taustatukea, kertoo yhtyeen primus motor, laulaja-kitaristi Jyrki. Jyrki Nissinen & Hot Visionsin huuruinen, psykedeelinen ja välillä hyytävän kauhunsekaiseksi yltyvä musisointi tuo mieleen liudan vaihtoehtoisemman laidan artisteja kuten Sur-rur, Pekko Käppi ja Faarao Pirttikangas. Nissisen mukaan joku vääräleuka on ehtinyt luoda bändille oman genrenkin: punk in?uenced ambient bluesrock. Minkälaisesta musiikista olit kiinnostunut levynteon aikana? ? Tätä levyä äänitettiin puolitoista vuotta eli monenlaista musaa ehti olla kierrossa. Pari mainitsemisen arvoista ovat luettelemieni bluestyyppien lisäksi The Doorsin Roadhouse Blues ja italialaisen kauhuekspertin Anthony Bartoccettin alias Antonius Rexin Jacula-yhtye. Nämä kaksi kun yhdistää, päästään aika lähelle Hot Visionia. Myös Buffy-Saint Marien Illuminations-levyä ja Suicidea on tullut kuunneltua. ? Omat bändit ovat olleet kantriin kallellaan olevaa Gunpowder Power and Goldia lukuun ottamatta punkiin kallellaan, mutta ai- S SUE » 24 « NRO. 3 na on tullut tapailtua myös bluesia kitaralla, joten oli tarve saada jotain sen suuntaista levylle asti. Vähänkään Nissisen aiempia tekemisiä seuranneet tietävät, ettei herran sanoituksellinen maailma ole sieltä aivan perinteisimmästä päästä. Jo kappaleiden nimet (Kusen ja biletän, Tällaista on asua paskassa ja Nukun kuplamuovissa) antanevat jonkinlaista osviittaa siitä, minkälaisissa sfääreissä liikutaan. Minkälaisessa mielentilassa koet sanoitusten syntyvän parhaiten? ? Sanat syntyvät yksin ja rauhassa. Esimerkiksi silloin, kun pitäisi nukahtaa. Kun tuollainen hetki koittaa, syntyy yleensä useampi sanoitus kerralla yleensä biisin otsikon ympärille rakentuen. Saattaa kuulostaa halpamaiselta, mutta en ole mikään kovin akateeminen tekstittäjä. Hot Visionsin sanoitukset käsittelevät paljolti elämän nurjia puolia absurdein kääntein. Koetko tekeväsi poliittisesti tai yhteiskunnallisesti vaikuttamaan pyrkiviä tekstejä vai onko tarinallisuus itsessään se sinua eniten kiehtova elementti? ? Nurjat puolet näkyvät teksteissä enemmän, koska niiden ympärillä tapahtuu enemmän. Tarinamuoto tulee minulta luonnostaan. Pidän yksinkertaisuudesta ja selkeydestä. En tiedä, kokeeko kuulija asian samalla lailla. Äitini on sanonut vihaavansa musiikkia, joten meillä ei ollut lapsuudenkodissa kuin kaksi Jaakko Tepon ja kaksi Sleepy Sleepersin levyä. Niitä kuuntelin tarkasti. Tarinankerrontaa sielläkin on. Nissinen on haluttu tekijä keikkajulisteiden ja levynkansien saralla, ja hänen kuvituksiaan on nähty muun muassa Moderni Elämän sekä Kakka-hätä 77 -bändin julkaisuissa. Millä tavalla sarjakuvien ja musiikin tekeminen eroavat toisistaan? ? Ehkä olen hieman itsekeskeisempi ja huolettomampi kuvataiteen ja sarjakuvien parissa. Niitä ei tarvitse mennä minnekään julkisesti ääneen lukemaan, kun taas musiikin puolella on soitettava ja laulettava yhtä aikaa. Ja yleisön edessä! Mutta sama kultainen lähde niillä on. « TEKSTI MIKKO TOIVIAINEN KUVA HOT VISIONS
• Time to rock again! HAASTATTELU Brand new album: » NYRKIT ILMAAN Nyrkkitappelu soittaa simppeliä mökää paskaksi laittamisen taustalla. ampereella vuonna 2010 perustettu punkrockjoukkue Nyrkkitappelu on lyhyen uransa aikana ehtinyt herättää kiinnostunutta ja myönteistä kuhinaa niin nettifoorumeilla, radioissa, blogeissa kuin energisillä keikoillaankin. HoroHepen (laulu), Nästi Jeskasen (kitara), Kyytipojan (kitara), Napalmi-Kaarlon (basso) ja ?Luca Di Giovannin? (rummut) muodostama viisikko on kerinnyt hankkia musiikillisia kannuksia bändeissä kuten Day Eleven ja Miss Monster Truck ja löytyy taustalta yksi Tehosekoitin-coverbändikin. Mikä on bändin nimen alkuperä ja mistä syntyi idea käyttää taitelijanimiä? ? Spotifyssä luki Dwarvesin biossa, että ?gigs like ?st?ghts? tai jotakin vastaavaa. Muita nimiehdotuksia olivat Moottorisaha, Musta Käsi, Nyrkkiposti ja GG Agenda. Noista puolet oli jo käytössä. Taitelijanimiä ei meistä edes kaikki käytä, ja munkin nimessä on vaan puolet taidetta, huomauttaa Horo-Hepe. Nyrkkitappelun maailmassa sekoittuvat rehellinen rock?n?roll, action rock, punk sekä se paljon puhuttu oma juttu. Yhtyeen harteille on alusta saakka soviteltu Tehosekoittimen manttelinperijän viittaa, mutta idea bändin perustamiseen tuli jostakin aivan muualta. ? Fanitin GG Allinia, Glenn Danzigia ja Henry Rollinsia ja ajattelin, että mäkin haluan alkaa pistää paikkoja paskaksi juuri noin. Tuollaista meininkiä on niin vähän Suomessa, että markkinarakoa löytyy. Suomen kielellä olen aina tehnyt biisejä, koska se sujuu ? ja sitähän kannattaa tehdä missä on hyvä, tuumaa Horo-Hepe. ? Musasta mietin sellaista, että kunhan se on jotain simppeliä mökää sen paskaksi laittamisen taustalle niin se riittää. Muut soittajat tässä bändissä miettivät varmaan meidän musasta ihan erilailla, kun niillä on juuret enemmän jossakin Stoogesissa, Dead Boysissa ja The Hellacoptersissa, mutta ei sillä niin väliä ole ? soitetaan ja jengi diggaa. Bändin repertuaarista löytyy sellaisia kieli poskessa nimettyjä ralleja kuin Käytetään T päihteitä, Tyttöjen farkut, Vihaan mun bändikavereita ja Alfajuntit. Minkälaisissa ?iliksissä sanoitukset syntyvät? ? Kirjoitan sanoja koneen edessä tai treeniksellä, ja sitten kun alkaa naurattaa niin tietää, että nyt tulee hyvää paskaa. Sanoituksissa yritän loukata kaikkia, jotka sen ansaitsevat. Eli siis lähinnä kaikkia. Itseäni vähän loukkasi se Metsolan (Lepakkomiehen keikkavastaava) kommentti Rumbassa, että Räjäyttäjissä olisi se intellektuelli puoli ja meissä ei ? kyllä mä yritän sanoituksissa sanoa sen, mitä ei ole vielä sanoiksi laitettu. Ja lisäksi mun mielestä esimerkiksi GG Allinilla, Mis?tsillä ja vaikkapa Turbonegrollakin on oikeasti älykkäitä sanoituksia ja oivaltavaa kielenkäyttöä, vaikka aiheet ovatkin mitä ovat, huomauttaa Horo-Hepe. Nyrkkitappelulta ilmestyy piakkoin ensimmäinen kokopitkä, Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Nyrkkitappelu Rocks. 10 kappaletta sisältävä, kestoltaan alle 25 minuuttiin jäävä levykokonaisuus syntyi laulajan mukaan yksinkertaisesti laittamalla biisejä peräkkäin levylle. Albumi julkaistaan Blast Of Silencen ja arvostetun Svart Recordsin yhteistyönä. ? Ilari otti Blast of Silencelta yhteyttä ja hehkutti vitusti biisejä. Oltiin nauhoitettu eka demo, joka alkoikin soida radioissa, ja se halusi julkaista sen demon seiskana. Blast of Silence tekee läheistä yhteistyötä Svartin kanssa, mutta en tiedä tarkemmin, miten se kuvio menee. Silloin ei ollut muita tarjokkaita, mutta nyt tilanne on toinen. Kari Hynniselle (Suomen Musiikin pomo) sellaisia terveisiä, että yksi nolla tarjoukseen lisää niin katsotaan uusiksi, irvailee Horo-Hepe. Lopuksi on hyvä palata vielä itse musiikkiin. Laulatte debyytillänne ämmäbändeistä. Mikä on Suomen pahin ämmäbändi? ? Jos tytöt tulee katsomaan meidän bändiä niin kuin mä katson ämmäbändejä niin toivon, että se oltaisiin me itse, paljastaa Horo-Hepe. « TEKSTI MIKKO TOIVIAINEN KUVA STUPIDO SUE Out now! Live on tour: 8.3. 9.3. 15.3. 16.3. 22.3. 23.3. 28.3. 29.3. 30.3. 31.3. 12.4. 13.4. 19.4. 20.4. » 25 « NRO. 3 Lahti, Club Walimo Helsinki, Virgin Oil Pori, Bar Kino Turku, Ravintola Basso Tampere, Kustaa III Vaasa, Hullu pullo Iisalmi, Bebop Kajaani, Rock House Kulma Oulu, 45 Special Kuopio, Ilona Joensuu, Ilona Savonlinna, The Rocks Nurmijärvi, Club Venla Mikkeli, Club & Bar Wilhelm 26.4. 27.4. 27.4. 8.5. 9.5. 10.5. 11.5. 17.5. 18.5. 24.5. 25.5. Seinäjoki, Ilona Tampere, Hot Rod & Rock Show (klo 16) Harjavalta, Night Factory Jyväskylä, London Helsinki, Le Bonk Hämeenlinna, Sirkus Kankaanpää, Villi Night Club Lappeenranta, Totem Kouvola, House of Rock Loimaa, JBFT-kaupunkifestivaali Uusikaupunki, Hotelli Lännentie www.francine.st www.facebook.com/francineofficial
• SUE » 26 « NRO. 3
• ? Mikkelin Visulahden Jurassic Rockin (9.11.8.) ohjelmiston uusin metallilisäys on Devin Townsend Project. Luvassa on videoseinällä tuettu audiovisuaalinen elämys. ? Lamb of Godin laulaja Randy Blythe todettiin syyttömäksi kuolemantuottamukseen. Blythe joutui oikeuteen Tsekin tasavallassa, kun bändin keikalla loukkaantunut fani kuoli. Huhtikuu on metallikiertueiden kuu. Kun Cough lähtee, Moonspell saapuu. ? Kamelot saapuu marraskuussa Suomeen. Yhtye soittaa Tampereen Pakkahuoneella 6.11. ja Helsingin Nosturissa 7.11. ? Brian ?Head? Welch jatkaa varovaista paluuta Korniin: hän vierailee bändin kitaristina tulevana kesänä. Vuonna 2005 Head pyhitti elämänsä Jeesukselle ja jätti Kornin. SOITTAAKO JASSE NYKYÄÄN MOONSPELLISSÄ? ? Ehkä se johtuu siitä, että musiikki on niin helposti saatavilla netissä. Doombändejäkään ei tarvitse etsimällä etsiä. Musiikkia saa kuultavakseen monin eri tavoin, ja se tekee ihmiset avoimemmaksi uusille soundeille, Chandler arvelee. Jos on amerikkalaisilla omat ongelmansa Euroopassa, niin on myös eurooppalaisilla Amerikassa. Sue tavoittaa Moonspellin laulajan Fernando Ribeiron Yhdysvalloista. Portugalin suurin metalli-ikoni kertoo, että Amerikka on kova pähkinä purtavaksi. ? Olemme keikkailleet täällä paljon vuodesta 1999 lähtien. Olemme kiertäneet Yhdysvallat ja Kanadan monen monta kertaa. Joka kiertueella vastaanotto on vähän parempi. Tällä rundilla keikat ovat olleet jo tosi hyviä. Kuten Cough, myös Moonspell keikkailee Suomessa huhtikuussa. Ribeiro lupailee, että Moonspell satsaa klubikeikkoihinsa enemmän kuin koskaan. ? Keikkamme tulevat olemaan tunteellisen metallin juhlaa. Esitämme musiikkiamme intohimoisesti, ylpeästi ja taidolla. Aiomme soittaa vähintään puolitoistatuntisia keikkoja. Setissä on uusimman albumimme Alpha Noir / Omega Whiten biisejä. Sehän otettiin Suomessa tosi hyvin vastaan, pääsimme albumilistallekin. Soitamme kyllä kaikenlaista muutakin uramme varrelta. Aiomme antaa faneillemme sitä mitä he haluavat: eläväisen shown ja enemmän Moonspelliä. Tulette saamaan kokonaisen täysikuun. ? Dave Lombardo ei soita Slayerissä ainakaan tällä hetkellä. Talousasioista alkaneet erimielisyydet johtivat siihen, että bändi otti kiertueelle rumpalikseen John Detten. ? Yhdysvaltalainen Pilgrim saapuu kevään Euroopan-kiertueellaan ensimmäistä kertaa Helsinkiin. Doomtrio esiintyy Kuudennella Linjalla perjantaina 19. huhtikuuta. ? Amoral on aloittanut kuudennen studioalbuminsa äänitykset. Kahdeksan biisin teemalevy ilmestyy vuoden lopulla. Bändi esiintyy Helsingin On the Rocksissa 13.4. ? Basisti Adam Duce on erotettu Machine Headista. Yhtyeen kitaristi Phil Demmel puolestaan pistäytyy 16.4. Helsingissä pitämässä kitaraklinikan DLX Musiikissa. ? Black Sabbathin Tony Iommi on tehnyt Armenian euroviisukappaleen Lonely Planetin. Myöhemmin tänä vuonna ilmestyy uusi Black Sabbath -albumi 13. ? 2000-luvun alkupuolella Electric Wizardista Ramessesiin siirtynyt rumpali Mark Greening on palannut Electric Wizardiin. Ramesses hajosi viime vuonna. Moonspell, Swallow the Sun: 4.4. Jyväskylän Lutakko (+ Omnium Gatherum), 5.4. Turun Klubi (+ Cataleptic), 6.4. Helsingin Virgin Oil Co (+ Cataleptic) Cough, Witch Mountain: 11.4. Oulun Nuclear Nightclub, 12.4. Turun Klubi, 13.4. Helsingin Studioravintola Paksu COUGHISSA EI OLE YHTÄÄN JASSEN NÄKÖISTÄ TYYPPIÄ. ? Timo Tolkin The Land of New Hope ? The New Metal Opera julkaistaan toukokuussa. Teoksella kuullaan mm. Michael Kiskeä, Tony Kakkoa ja Sharon den Adelia. ? Sauna Open Airin uudet kiinnitykset ovat Hatebreed (US), Crashdïet (SE), Omnium Gatherum, Finntroll, Lost Society ja Egokills. Festivaali on Tampereella 8.-9.6. » TREENINAUHA TEILLÄ TIETYMÄTTÖMILLÄ V iimekertaisen C-kasettimuisteloni innoittamana innostuin penkomaan vanhoja kasettikokoelmiani. Lähes joka kasetti herätti eläviä muistikuvia. Jotain nauhaa on soitettu liki puhki karuissa kenttäolosuhteissa eli mummolan reissulla. Toisen kanssa on poljettu fillarilla ympäriinsä, kaulahihnassa olevan Sony Walkmanin läpättäessä rintakehää vasten. Kolmannen avulla on purettu koulupäivän jälkeen teini-iän turhautumia soittamalla biisejä isoveljen stereoista niin lujaa ja niin kauan, kunnes huoneen ovi avautui ja mahtikäsky komensi laittamaan sen hemmetin mökän kiinni ja heti. Oma erityinen sijansa kaseteissa kuuluu demobiiseille. Demoja kuunneltiin ja niitä vaihdeltiin. Bändeiltä sai myös ostaa tai vaihtaa demoja sekä kirjeitse että keikoilla. Esimerkiksi edesmenneen Gandalfin ensidemon ostin suoraan bändin pojilta muistaakseni Sepulturan vuoden 1993 Helsingin keikalla, jossa jäsenet sitä kauppasivat. Hyvä demo yhä edelleen. Will Life Ever End? Osasta demobändeistä tuli veteraanibändejä, osa pääsi kertaalleen levyttämään ja ylivoimaisen suuri osa jäi demotasolle. Tuolloin ei voinut tietää bändien myöhempiä kohtaloita, eikä sillä ollut väliäkään. Kotimaisten, nuorten soittajien tekemät demot herättivät kuitenkin toisenlaisia kunnianhimoja ja haaveita. Jos nuokin jätkät soittavat metallia ja ovat nauhoittaneet demon, niin miksipä ei itse perustaisi bändiä? Hyvin moni bändin perustikin, minä ja ystäväni mukaan luettuna. Useitakin kokoonpanoja, joista osa kuoli ennen kuin edes bändilogoa oli hahmoteltu. Sehän piti piirtää heti sen jälkeen kun nimestä oli päätetty. Biisejä päätyi myös treeninauhoille. Syystä tai toisesta kasettilaatikon etsintäni ei tuottanut haluamaani tulosta. Yksi nauha puuttui, ja sen mukana kaikki. Epävirallinen ja ainoa treenidemo viiden ystävyksen death metal -bändistä Syphilis In Cock on kateissa. Syphilis In Cock eli tuttavallisemmin SIC ei ehtinyt mullistaa musiikkipiirejä. Treenikämpällä treenaamisen tuloksena syntyi kuitenkin nippu biisejä, joita aikanaan taltioitiin omaan käyttöön tarkoitetuksi treenidemoksi. Tämän jälkeen yhtye hajosi klassisesti musiikillisiin erimielisyyksiin. Setä Jussin ura täydet lavat lumoavana örisijävokalistina jäi siihen. Koska en osannut lainkaan laulaa enkä mitään soittaa, niin minusta tuli luontevasti kriitikko. Bändiviisikostamme peräti neljä päätyi ta- ? Miksipä ei itse perustaisi bändiä? SUE » 27 « NRO. 3 » SETÄ JUSSIN TUPA hoillaan levyttäviin kokoonpanoihin. Ajan kuluessa heistä kaksi lopetti soittamisen, kolmas tekee omassa rauhassaan demoja ja neljännen tuorein studiolevy tuli juuri viime vuonna ulos. Maailmaa ei valloitettu, mutta kehnomminkin olisivat Syphilis In Cockin klopit voineet pärjätä. Sääli, että treeninauhabiisit ovat enää vain ajan patinoimissa muistoissa. Vanhojen demobändien pitkätukkaisista rillipäistä voi kuitenkin siis tulla isona vaikka mitä. Tulihan Blashemiassa thrash metalia soittaneesta Jussi Halla-ahostakin tohtori ja kansanedustaja, jonka pintaa ei paljoa tarvitse raaputtaa, jotta alta löytyy metallimies. Toki omat periaatteeni eroavat merkittävästi Halla-ahon näkemyksistä, sillä hän diggaa System Of A Downista, minä en. Mutta minä olenkin konservatiivi. JUSSI LAHTONEN Sata tonnia käteen, niin Syphilis In Cock reunion tour starttaa. TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN ?P lay loud, die ignorant? ? yhdysvaltalainen Cough on keksinyt osuvan sloganin. Virginian Richmondissa vuonna 2005 perustettu sludge/doombändi nimittäin välttelee älyllisyyttä ja soittaa niin kovaa kuin suinkin. ? Euroopassa on mälsää se, ettemme voi soittaa siellä niin kovaa kuin Amerikassa, Coughin Parker Chandler manaa. ? Vuokralaitteet ovat pienempitehoisia. Jos joskus volyymi onkin tasolla, jolla haluamme sen olevan, eurooppalaiset kävelevät ulos. Soitamme muka liian lujaa! Todellako? Eikö sietämätön äänenpaine aja amerikkalaisia ulos? ? Ei. Me kai olemme tyhmempiä kuin te. Cough tulee huhtikuussa Suomeen toisen amerikkalaisyhtyeen Witch Mountainin kanssa. Mitä keikoiltanne voi odottaa? ? En voi luvata meidän mittapuullamme äänekästä soittoa, mutta hidasta, vihaista ja groovaavaa heviä tulette saamaan. Coughin toinen albumi Ritual Abuse ilmestyi kaksi ja puoli vuotta sitten. Sinä aikana bändin edustaman tyylisuunnan suosio on kasvanut kaikkialla. ? SteelFestiä lämmitellään kiertueella: 12.4. Jyväskylän Pub Katse, 13.4. Kouvolan Rytmikatti, 20.4. Helsingin PRKL, 3.5. Kuopion Henry?s Pub ja 4.5. Hyvinkään Jalostamo. Keikoilla mm. The Crescent ja Sawhill Sacrifice. NEWSFLASH » HITAASTI JA TUNTEELLA ? Suomalainen thrashpioneeri National Napalm Syndicate suunnittelee studioon menoa. Bändi on keikalla Hyvinkään Steelfestissä (24.-25.5.) Siellä soittaa myös ruotsalainen Vomitory, joka aikoo hajota.
• HAASTATTELU » TYÖVOITTO TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA VILLE JUURIKKALA ? Meillä on aina ollut tarkoitus tulla mahdollisimman suureksi bändiksi. SUE » 28 « NRO. 3
• O SAAVUTETTU Amaranthen ensimmäinen albumi vei yhtyeen Japaniin saakka. Jake E, yksi yhtyeen kolmesta laulajasta toivoo kakkosalbumin toistavan saman tempun. apani on ihmeellinen maa. Siellä on aina todella hauska käydä, ja siitä on tullut toinen kotimaamme, Amaranthen Jake E kertoo. ? Ainoa asia, joka siellä häiritsee, on ihmisten ylenpalttinen ystävällisyys. Heidän huomioon ottava ja kunnioittava käytöksensä tuntuu näin ruotsalaiselle vähän oudolta. Amaranthen ensimmäinen levy, kaksi vuotta takaperin julkaistu bändin nimeä kantava albumi nosti yhtyeen metallikartalle. Monille sen liki popmelodioita raskaampiin sointuihin naittava soundi oli kuitenkin räikeä punainen vaate. Metallipäiden keskuudessa pilkkakirves hakkasi, kun yhtyettä verrattiin esimerkiksi europopyhtye E-Typeen. ? Teimme alusta lähtien kolmen neljän minuutin mittaisia kappaleita, joista oli karsittu pois kaikki turhat soolot ja muut vastaavat lähinnä soittajien egoja pönkittävät kohdat. Emme kuitenkaan koskaan ole tehneet popkappaleita sanan varsinaisessa merkityksessä. Minusta Europen ja vaikkapa Bon Jovin kaltaiset yhtyeet ovat aina tehneet tarttuvia kappaleita. Pyrimme Amaranthessa samaan metallikehyksien sisällä. ? Jos ihmiset ovat Japanissa miltei yliystävällisiä, Ruotsissa homma on aina aivan toisin. Ruotsalaiset vihaavat menestyjiä, olemme varmaan maailman kateellisin kansa. Täällä levyt eivät saa myydä tai päästä listoille, sillä muuten on automaattisesti myynyt itsensä. Kaiken pitää olla lagom, keskinkertaista. Eikö tuo ole sama kaikissa maapallon kolkissa? Ehkäpä me suomalaiset emme sittenkään ole niin erilaisia länsinaapureidemme kanssa. Täälläkään ei rikastumista tai menestystä hyvällä katsota. ? Maailmalla on kuitenkin esimerkkejä maista, joissa menestyminen ei ole kirosana. Esimerkiksi Amerikassa menestyjiä kunnioitetaan heille kuuluvalla tavalla. Jos amerikkalainen onnistuu jossakin, häntä kannustetaan. Ruotsissa kyräillään ja arvostellaan täysin ilman minkäännäköistä totuuspohjaa. ? Olen laulanut eri bändeissä jo viisitoista vuotta joten tiedän, että olen uurastanut musiikin eteen enemmän kuin tarpeeksi. Olen tehnyt samalla hommia esimerkiksi kitarakaupassa ja kaupan myyjänä, mutta viimeiset vuodet olen elänyt vain ja ainoastaan musiikille. Amaranthe on ensimmäinen yhtyeeni, joka on noussut hieman laajemman yleisön tietoisuuteen, ja vuosien varrella olen paiskonut todella paljon töitä päästäkseni tähän tilanteeseen. Elättääkö metallimusiikilla itsensä Ruotsissa? ? Tällä hetkellä elättää. Ensimmäisen levyn jälkeen teimme vuodessa yli sata keikkaa, eikä sellaisen urakan aikana pysty käymään päivätöissä. Itselläni ei ole perhettä, mutta parilla muulla bändin jäsenellä on, joten he tekevät aina silloin tällöin muita töitä keikkailun lomassa. ?J landissa ja Nightragessa. Päätimme perustaa bändin. Äänitimme kahdestaan pari kappaletta ja lykkäsimme ne Myspaceen. Täysin yllättäen meidän perässämme oli lukuisia levy-yhtiöitä, ja demojemme suosio löi meidät täysin ällikällä. Pohdimme eri vaihtoehtoja, ja juttelimme monien alalla työskentelevien kavereidemme kanssa siitä, mikä olisi meille paras vaihtoehto. Päädyimme lopulta suomalaiseen Spinefarm Recordsiin, emmekä ole katuneet päätöstämme hetkeäkään. Metallimies kun on, Jake E:lle Spinefarm-päätökseen vaikuttivat myös yhtiön kirjoilla olevat artistit. ? Kuuntelin Nightwishin ensimmäisen levyn Angels Will Fallin täysin puhki kun se ilmestyi. Spinefarmilla on myös Children of Bodom, jota arvostan myös valtavasti. Spinefarm on aina julkaissut hyvää musiikkia, ja käsitykseni mukaan Spinefarmilla oli suuri rooli siinä, että Nightwishistä tuli lopulta niinkin iso yhtye kuin tuli. Valinta oli luonnollinen, sillä meillä on aina ollut tarkoitus tulla mahdollisimman suureksi ja kuuluisaksi bändiksi. Kun sopimus oli tehty, Jake E ja Olof kyselivät tuttujaan mukaan yhtyeeseen. Mukaan tarttui lukuisia osaavia soittajia Göteborgin musiikkipiireistä. Samalla tehtiin päätös kolmen laulajan käyttämisestä. Mukaan bändiin liittyivät Andreas Solveström, joka oli laulanut Within Y:ssä ja Cipher Systemissä sekä naislaulaja Elize Ryd, joka oli keikkaillut ja laulanut esimerkiksi amerikkalaisen Kamelotin kanssa. ? Huomasimme jo ensimmäisissä harjoituksissa homman toimivan kitkatta, joten päädyimme kolmen laulajan käyttöön. Projektiluontoinen juttu laajeni lopulta täysimittaiseksi bändiksi, ja tässä sitä nyt ollaan, mutustellaan pannukakkua ja jutellaan Suomeen. PE 15.3. LUTAKKO, JYVÄSKYLÄ YHTEYS SUOMEEN jake e istuu tukholmalaisessa kahvilassa antaessaan haastattelua liittyen Amaranthen toiseen albumiin, joka kantaa nimeä The Nexus. Välillä linjan toisesta päästä kuuluu kovaäänistä mussutusta, kun mies lappaa naamaansa pannukakkuja. ? Tekisi mieli valehdella, että juon samalla kaljaa, mutta valitettavasti edessäni on vain lasi vettä. Kirjoita juttuusi, että dokaan täällä vodkaa, niin kuulostan huomattavasti katu-uskottavammalta. Amaranthe on aina ollut vakavissaan tekemisensä kanssa siitäkin huolimatta, että kaikki alkoi tavallaan hauskanpidosta kavereiden kesken. Jake E vitsailee juttutuokion aikana useaan otteeseen katu-uskottavuudesta kepeään sävyyn. Muiden mielipiteet eivät selvästikään hetkauta häntä suuntaan tai toiseen, vaikka musiikkityylin lisäksi esimerkiksi yhtyeen nousu Myspacen kautta levy-yhtiön listoille on aiheuttanut ahdasmielisimmissä metallifaneissa närää. ? Istuin muutamia vuosia sitten iltaa kaverini Olof Mörckin kanssa, joka on soittanut esimerkiksi DragonSUE » 29 « NRO. 3 MENTORIN ÄÄNI jake e on vuosien varrella ollut tekemissä lukemattomien eri yhtyeiden, soittajien ja laulajien kanssa. Löytyy kuitenkin eräs henkilö, joka on toiminut hänelle mentorina ja opettajana läpi vuosien ja jonka puoleen hän kääntyy ongelmatilanteissa. ? Tutustuin ihan urani alkuvaiheissa Hammerfallin laulajaan Joacim Cansiin. Hän otti minut siipiensä suojaan heti ensitapaamisellamme. Hän on yksi läheisimpiä ystäviäni ja oli mukana kun kirjoitin ensimmäisen levytyssopimukseni vuosia sitten. Joacim on auttanut minua lukemattomia kertoja eri tilanteissa. Voin soittaa hänelle aina kun mieltäni painaa jokin asia. Koska ulkoistaminen on päivän trendi, juttutuokion loppuun on annettava ääni Amorphiksen Esa Holopaiselle ja Tomi Joutsenelle ja lisättävä jälleen uusi lenkki Amaranthen suomiyhteyksiin. Amorphiksen haastattelu löytyy seuraavasta Suen numerosta, mutta aikataulullisista syistä molempien bändien haastattelut oli tehtävä samana päivänä. Esa ja dreadlockpäinen Tomi haluavat tietää, onko sinulla yhä pitkä tukka ja jos on, niin mikset ole leikannut sitä? ? Siistiä, minulla on monta Amorphiksen levyä hyllyssäni! Olin yhteen aikaan intohimoinen levynkeräilijä, käytin kaikki rahani levyihin. Nykyään en kuuntele musiikkia enää oikeastaan koskaan ihan vain kiireiden ja oman bänditoiminnan takia. ? Mitä tukkaan tulee, niin minullahan oli vielä vähän aikaa sitten pitkät dreadlocksit, mutta leikkasin ne pois pari kuukautta sitten. Pidin niitä patukoita päässäni vuosikausia, mutta niiden huoltaminen ja kunnossapito alkoi lopulta olla todella ärsyttävää. Amaranthen suomiyhteydet sen kun jatkuvat, sillä yhtye lähtee maaliskuun lopulla kuukauden mittaiselle kiertueelle Stratovariuksen kanssa. Tämän jälkeen Amaranthe suuntaa katseensa jo kohti Japania, minne yhtyeen on tarkoitus lähteä keikkailemaan ja promoamaan uutta levyä myöhemmin tämän vuoden puolella. Ei huonosti bändiltä, joka sai alkunsa parin kaveruksen hauskanpidosta. «
• ? Jos banjosta saa parhaan soundin ulos hyppimällä sen päällä, niin sitten me tehdään niin. HAASTATTELU TEKSTI AKI NUOPPONEN KUVA JAMO KATILA »ÄLKÄÄRUOKKIKOTROLLIA! Finntroll pysyy sekoilun ytimessä, mutta sen suuruudenhulluus ei ole enää palapelimäistä. inntrollin tuorein peikkohevinäyte Blodsvept soi komeasti Helsingin Bar Bäkkärin äänentoistossa. Jo ensitahdeista alkaen on selvää, että nyt pusketaan eteenpäin tarttuvimman Finntroll-reseptin voimin. Vallattomat humppakompit, ri?t ja melodiat suorastaan huutavat pistämään jalalla koreasti. Hetkinen. Huomaan miettiväni taas sitä vetovoimaa, mikä Finntrollissa piilee. Allekirjoittanut kun ei voi sietää humppaa, ruotsinkieli oli jo kouluaikoina ylittämätön este ja suurin osa perinnesoittimistakin huitelee ohi musiikkimaun. Miksi siis ruotsinkielinen humppaäärimetalliyhtye saa unohtamaan kaiken, Henri ?Trollhorn? Sorvali ja Mathias ?Vreth? Lillmåns? Trollhorn: ? Sehän johtuu tietenkin siitä, että se hevi on vaan niin helvetin hyvää! Tämähän ei tarkoita sitä, että hevi olisi paskimmillaankin parasta, mutta meidän hevi todellakin on sitä! Ehkä hevin parhaus saa ihmiset unohtamaan kaiken muun paskuuden ja lähtemään mukaan tähän hulluuteen, joka kuuluu sekä levyillä että keikoilla. Finntrollin keikat ovat todellakin aivan omanlaisiaan tapauksia. Monet folk metal -bändit hehkuttavat aina, kuinka se piru pääsee toden teolla irti vasta ulkomaalaisen yleisön keskellä. Finntrollin keikat ovat jo kotimaan kamaralla sellaista juhlaa, että meiningin on vaikea uskoa kasvavan ulkomailla. Väärin arvattu. Vreth: ? Kyllä sitä menoa Suomessa riittää, mutta on tämä silti sellainen maa, jossa lavan edessä on se pieni seonnut joukko väkeä ja muut seisovat miksauspöydän ympärillä. Ja olen itse ihan samanlainen! Onhan se meininki jossain Etelä-Amerikassa ihan tajutonta. Siellä tulee jengiä vastaan jo lentokentällä, ja tuhansien kilometrien päässä kotoa saa huomata buenosairesilaisen yleisön osaavan biisit ruotsiksi ulkoa ja huutelevan vielä biisienkin välissä ties mitä Jakobstad-ruotsia! Kummastelen ääneen, minkä takia näitä raikulijuhlia ei ole koskaan tallennettu dvd:lle asti. Trollhornin ja Vrethin ilmeet vakavoituvat hetkeks. Sitten seuraa huvittunutta päiden pudistelua. Syy tulee harvinaisen selväksi: dvd on ollut valmis iäisyyden, ja tietyt tahot ovat hautoneet sitä yhtä kauan. T: ? Kyllä sellainen oli kovasti tulossa. Keikka tallennettiin Hollannissa viisi vuotta sitten ja se tehtiin niin sanotusti isolla rahalla. Oli ties mitä intronauhoja, välisoittoja ja kaikkea spesiaalia. Sen jälkeen nähtiin vielä loputtomasti vaivaa miksaamalla koko paska itse. Me panostettiin siihen ihan kuin oltaisiin levyä tehty, mutta sille tielleen se jäi. F SUURUUDENHULLUUTTA tuore, seitsemäs finntroll-albumi Blodsvept on selvästi eri puusta veistetty levy kuin parin vuoden takainen Nifelvind. Tuolloin Finntroll uhkasi kasvattaa massaansa toden teolla. Trollhorn myöntääkin heti kärkeen, että Blodsveptiä lähdettiin tekemään ihan eri tavalla ja että se kuuluu levyllä harvinaisen selvästi. T: ? Blodsvept on paljon energisempi, punkimpi, kitaravetoisempi ja melodisempi kuin Nifelvind. Lähdettiin tavallaan kusemaan ristiin ja hämmennettiin sitä keitosta! Monet levyn ydinjutuista syntyivät treeniksellä. Pidimme kiinni siitä, että jos joku juttu toimii ihan törkeän hyvin, niin kyllä sinne sekaan voidaan lähteä heittämään kaikkia meille tyypillisiä sikailuja, mutta jos vaikka tietty melodia on SE juttu kappaleessa, siitä pidetään myös kiinni. Nifelvindin kohdalla tilanne oli päinvastainen. Albumi tuntui liikkuvan Finntrolliksi jopa liian syvissä metsissä ja olevan niin täynnä kaikkea, että se kaikkein tarttuvin Finntroll-ulottuvuus jäi puolittain piiloon jonnekin soundtrackmaisten paisuttelujen alle. V: ? Nifelvindhan on ihan överituotettu levy. Siellä on vaikka mitä yksittäisiä efektejä, soittimia ja yksityiskohtia, joita vain kasautui ja kasautui toistensa päälle. Meitä ei kiinnostanut sen levyn kohdalla yhtään, kuulostaako se edes bändilevyltä. Siinä oli mukana sellaista palapelimäistä suuruudenhulluutta. T: ? Ei sillä, kyllä Blodsveptillakin tapahtuu ihan helvetisti kaikkea! Biiseissä on ties mitä videopeliviittauksia, ja jos satut kuulemaan jossain välissä jonkin Batman-melodian, niin se on ihan varmasti mukana tarkoituksella. Pelimusasta on tullut muutenkin meille eräänlainen siunaus ja kirous. Jo Nifelvindin aikaan jengi löysi sieltä seasta viitteitä vaikka mihin peleihin, joista meikäläinen ei ole koskaan kuullutkaan. Tällainen yllyttää tekemään tätä vain enemmän! Mikään ei ole siistimpää kuin piilottaa tällaisen musan sekaan vaikka mitä pimeitä kasibittisiä Nintendo-soundeja! Because we can! Taaksepäin kurkistellessaan huomaa selvästi, miten erilaisista levyistä Finntrollin tuotanto koostuu. Vuosien varrella esimerkiksi bändin suosituimpiin levyihin kuuluva Nattfödd on muuttanut muotoaan jopa säveltäjänsä silmissä. Levy kun oli jo ilmestyessään selvä irtiotto kahdesta edeltäjästään. T: ? Muistan miettineeni Nattföddin valmistumisen jälkeen, että tuliko siitä jotenkin liian vakavahenkinen levy. Me tehtiin siihen kylkeen Trollhammaren-ep:kin, joka ei ollut mikään paskojen biisien kaatopaikka, vaan se tehtiin Nattföddin kokonaisuutta ajatellen. Levystä haluttiin tavallaan tiivis ja ?nntrollmaisella tavalla jylhä levy. Jossain vaiheessa kelailin, että olisiko siinä pitänyt olla mukana enemmän hullua perseilyä, mutta tätä nykyä en enää siihen kajoaisi. Moonsorrown ja Finntrollin levyjen ilmestyessä lähes vuorotellen ja niiden pääasiallisen säveltäjän ollessa sama on monta kertaa tullut arvailtua, miten suuri merkitys bändeillä lopulta on toisilleen. On helppoa kuvitella, kuinka vapauttavaa on päästä hulluttelemaan Finntrollin musiikin kanssa, kun on saanut valmiiksi Moonsorrown levyjen kaltaisia järkäleitä. T: ? Noin päin Finntrollilla on valtava merkitys. Moonsorrown hautajaiskulkueiden jälkeen on helposti ihan ?naalissa. Mikäs sen parempaa terapiaa olisi kuin unohtaa kaikki se ja antaa tulla nauhalle ihan mitä tahansa sekoilua, mitä seonnut pää sitten suoltaakaan. Jos jompaa kumpaa näistä bändeistä ei olisi olemassa, kuulostaisi toinen varmasti erilaiselta. SU 14.7. ILOSAARIROCK, JOENSUU SUE » 30 « NRO. 3 SIKAILUA UNOHTAMATTA yksi finntrollin levyjen riemukkaimmista puolista on se valtava soitinkirjo, jonka pohjimmiltaan suoraviivaisen humppametallin seasta voi löytää. Blodsvept ei ole poikkeus. Trollhorn alkaa listailla kaikkea sitä, mitä sekoilun ytimestä voi oikeastaan löytääkään. T: ? Siellähän on vaikka mitä sellaista, mitä ei ihan heti uskoisi tästä musasta löytyvän! Perusbändisoittimien ohella on akustiset kitarat, banjot, mandoliinit ja sellaiset, ja tällä kertaa myös bassoklarinetti, erinäisiä viuluja ja ties mitä huiluja ja trumpettia. Eikä pidä unohtaa saksofonia! Tiedän, mitä ajattelet juuri nyt. Vastaus on ei. Se ei todellakaan ole mitään progesaksarihomoilua, jota haluaisit ihan varmasti kuulla, vaan ennemminkin diskofunkkia! Finntrollin kaltaista musiikkia on varmasti todella helppoa ylituottaa ja rakennella yli äyräiden. Suoraviivaisiinkin biiseihin voi lisätä loputtomasti kerroksia ja soittimia. Miten suuren osan massasta kuulee jo säveltämisvaiheessa ja miten paljon tätä syntyy vasta kaiken hulluuden konkretisoituessa? T: ? Minähän tietenkin luulen kuulevani biisit lopullisessa muodossaan jo päässäni, mutta totuus on kaikkea muuta. Siinä vaiheessa on helvetti irrallaan, kun päästään Mathiaksen ja Aleksin kanssa studioon ja kiipparisessioihin. Siellä me istutaan aamuyöstä, hierotaan käsiä yhteen ja hihitellään kuin seonneet pikkukakarat pahanteossa, kun lisätään koko ajan uutta perseilyä vanhojen perseilyjen päälle. Kun soitin- ja vaikutelista yltää aina perinnesoittimista videopelimusiikkiin saakka, kaikkein luonnollisin vastakysymys lieneekin se, mitä Finntrollin levyiltä ei tule ikipäivänä löytymään? Trollhorn miettii tovin. Tuokion päätteeksi hän naurahtaa ajatuksen mahdottomuudelle. T: ? Ensimmäinen ajatus on, että niitä ehdottoman vastenmielisiä soittimiahan riittää, mutta kyllä se asia taitaa olla niin, että me tykätään väärinkäyttää asioita. Jos banjosta saa parhaan soundin ulos hyppimällä sen päällä, niin sitten me tehdään niin. Eli eiköhän minkä tahansa asian voi raiskata Finntrollille sopivaksi. Jälki on juuri niin rumaa kuin levyiltämme sopii odottaa! «
• HAASTATTELU » LOPUTON NÄLKÄ Deathchain kulkee kohti yksilöllistä kaiken käsittämistä. Sitä on Ritual Death Metal. ? Lovecraftin teoksista, on päätynyt kuudennella albumillaan Eufrat- ja Tigris-jokien varrelle. Jo biisien nimet (Seven Asakku Shadows, King Pazuzu, Voice of Sharur...) kertovat, että Ritual Death Metal -levyn teksteissä elää muinaisen Sumerin, Akkadin, Babylonian ja Assyrian jumaltarusto. ? Ritual Death Metal ei ole tarinallinen levy, mutta se, miten levy on lähtökohtaisesti luotu ja mitä sillä haetaan, tekee siitä eräänlaisen teemalevyn. Tällaisten tekstien tekeminen vaatii kulttuurien ja uskontojen tutkimista. Minulla se ei ole pelkkää lukemista. Käytän työskentelymenetelminä myös esimerkiksi meditointia ja unityöskentelyä. Niitä on hyvä käyttää asioiden kanavoimiseen. Mitä on unityöskentely? ? Yksilö tutkii siinä uniensa ää- ? Haluan tehdä musiikkia, jolla on syvä merkitys. PE 29.3. LUTAKKO, JYVÄSKYLÄ niä ja kuvia ja tunteita, joita ne herättävät. Siinä ei haeta unelle mitään tiettyä tarkoitusta tai selitystä. Uni on elävä, sillä on moninaisia eri merkityksiä. Unityöskentelyn perimmäisenä tarkoituksena on saavuttaa yksilöitymistä. Siinäkin on siis kyse henkisestä kasvusta. Se on paljon parempi tapa työskennellä kuin se, että painanpa nyt reciä ja nauhoitanpa jotain paskaa. Sanoituksen ja sävellyksen pitää lähteä jostakin. Haluan tehdä musiikkia, jolla on syvä merkitys. Toimistotyömusiikin tekemisessä ei ole mitään järkeä. Toisin sanoen Ritual Death Metal on tehty vasemman käden polkua noudatellen. Onko muinaisista mytologioista kertovien sanoitusten ja henkisen kasvun tavoittelusi SUE » 31 « NRO. 3 välillä jokin yhteys? ? Kyllä, siinä mielessä, että yksilön sisällä on kosmos, josta kaikki, myös tämä, tulvii ulos. Jungilaisittain sanottuna kaikki ne arkkityypit ovat kollektiivisessa alitajunnassa. ? Musiikin tekeminen on oman itsensä kartoittamista. Siinä ikään kuin kirjaa itsensä ylös. Pitää tehdä sitä musiikkia mitä tulee rajoittamatta itseään mitenkään. Ruotsissa Necromorbus-studiolla tehty Ritual Death Metal on äärimetallin rajoissa varsin rajaton levy. Corpsen mukaan kyse on kapinasta ja vapaudesta. ? Kapinoin lammasmentaliteettia vastaan. Musiikin puolella se on sitä skenepaskaa. Deathchainin musiikki pohjaa rock?n?rolliin, ja rock?n?roll on paholaisen musiikkia. Paholainen edustaa kapinaa ja vapautta. Toisin sanoen tämän mu- siikin pitäisi voida rikkoa vapaasti kaikkia rajoja. Niin ei kuitenkaan ole. On vain skenejä, joissa huudellaan, että noin ei voi tehdä. En voi käsittää sellaista ajattelua. Deathchainin ensimmäinen levy ilmestyi kymmenen vuotta sitten, joten Corpse on saanut ihmetellä alan ihanuutta jo hyvän tovin ? ja saa jatkossakin. Niin turhauttavaa pelleilyä kuin rokkihomma joskus onkin, ei musiikista voi koskaan luopua. ? Minä olen duunissa kahdeksan tuntia, sitten teen kahdeksan tuntia tätä musaduunia, josta ei mitään makseta, ja sitten minä nukun kahdeksan tuntia. Mutta jos musiikkia ei olisi, istuisin varmasti jossain perkeleen huurulassa. Onnea valitsemallasi tiellä. Tai polulla. ? Se on pitkä, kivinen ja vaivan arvoinen polku. « TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA LEVY-YHTIÖ Vasemman käden polku? on okkulttisista yhteyksistä tuttu käsite. Toisin kuin usein luullaan, se ei viittaa pimeiden voimien kanssa pelaamiseen. Se on esoteerinen elämän?loso?a, joka korostaa yksilöllisyyden, yksilön valaistumisen ja vallitsevien arvojen kyseenalaistamisen merkitystä. Deathchainin kitaristi ja biisintekijä Corpse kulkee vasemman käden polkua. Hänelle se on henkistä kasvua, itsensä kehittämistä. ? Nuorempana kauhu ja musta huumori kiinnostivat, ja tuli mentyä minne virta vei, Corpse muistelee kotonaan Kuopiossa. ? Nyt olen matkalla vakavampaan suuntaan. Muutama vuosi sitten minuun iski loputon tiedonnälkä. Aloin kartoittaa itseäni ja kiinnostuin siitä, mistä tässä kaikessa on oikein kysymys. Deathrashbändi Deathchain on menossa Corpsen osoittamaan suuntaan. Yhtye, joka aiemmilla levyillään löysi laulunaiheita H.P.
• ? Hyvällä ja hullulla meiningillä mennään! HAASTATTELU TEKSTI ALEKSI AHONEN KUVA IIRO PALVA-AHO » ALASTI JA TÄRVIÖLLÄ Lost Society ennakoi debyytillään tappajastrutsien hyökkäystä. aailmanlaajuinen talous on yhä kuralla. Sosiaalinen paine kautta Telluksen purkautuu vähän väliä mellakoina tai astetta kovempina tragedioina. Jos luulee yhteiskunnan olevan pahemman kerran kateissa, saa siitä pian myös kirjaimellisen todisteen. Jyväskylässä vuonna 2010 perustettu Lost Society runttaa maaliskuun puolivälissä pihalle ensimmäisen studioalbuminsa Fast Loud Deathin. Rässi raikaa eikä päätä pakoteta turhilla kommervenkeillä. Lost Societyn laulaja-kitaristi Samy Elbanna, kertoisitteko heti kärkeen, mikä olisi mielestänne nopein ja kovaäänisin tapa kuolla? ? Ehdottomasti villiintyneen strutsilauman alle jääminen! Avaisitteko hieman bändinne alkulimavaihetta? Miten olette edenneet tähän pisteeseen? ? Ennen kuin nykyinen kokoonpano saatiin kasaan vuonna 2011, jokaisella jäsenellä oli pikkuprojekteja. Minä ja rumpalimme Ossi Paananen soitimme kasarivaikutteisessa rock?n?roll-bändissä. Kitaristimme Arttu Lesonen on soittanut vuosien mittaan monessa projektissa. Kuvioissa oli thrashia, folkmetallia ja teknistä deathmetalliakin. Monipuolinen jätkä! Mirko Lehtinen puolestaan oli muutaman vuoden kitaristina death metal -orkassa, josta siirtyi meille basistiksi. Näissä vanhoissa bändeissä olemme tutustuneet myös toisiimme. ? Lost Society alkoi siitä, kun vuonna 2010 minä ja koulukaverini päätimme perustaa bändin. Aika pian hommattiin treenikämppä yhdeltä nuorisotalolta täältä Jyväskylästä. Teimme uusia biisejä ja samaan aikaan etsimme muita jäseniä bändiin. Tarjonta oli hyvin heikkoa tai sitten emme vain tajunneet mistä etsiä. Monen kokoonpanomuutoksen jälkeen kesällä 2011 saatiin vihdoin koko jengi kasaan, kun Arttu ja Mirko tulivat messiin. Heidän tulonsa myötä aloimme soittaa nopeampaa ja paljon aggressiivisempaa musiikkia. ? Nauhoitimme vuoden aikana kaksi demoa, keikkailimme ja olimme mukana muu- M tamassa bändikisassa. Syyskuun puolivälissä lähdimme äänittämään debyyttilevyämme Sonic Pump -studiolle Helsinkiin, Nino Laurenne hääri tiskin takana. Lopputuloksena syntyi Fast Loud Death. Olemme tehneet hitosti keikkoja kotimaassa, enimmäkseen kuitenkin Jyväskylässä. Kellään meistä ei ole nyt muita projekteja, jotta pystymme keskittymään Lost Societyyn täysin. Mitkä bändit puhalsivat Lost Societyn liekkeihin? Pysytäänkö metallin piirissä vai onko kaikilla luurankoja kaapeissaan? ? Kaikilla jätkillä löytyy musiikillisia vaikutteita vaikka mistä. Ehdottomia ykkösiä ovat klassikot kuten Iron Maiden, KISS ja Deep Purple. Niiden ansiosta aloitimme musahommat. Kaikilla meillä on aika rokkipainotteinen musiikkimaku. Kun aloimme soittaa vähän raskaampaa ja huomattavasti nopeampaa musiikkia, suurimmat vaikuttajat olivat perinteiset Megadeth, Anthrax ja Pantera. Niiden jälkeen alkoi tulla enemmän ja enemmän thrash-orkestereita kuunteluun. Myös punkimmat bändit kuten Municipal Waste, S.O.D. ja Suicidal Tendencies ovat tuoneet biiseihimme crossover-meininkiä. MAGYARIN NIMEEN olette ?lost society?. Kuinka te päädyitte katoamaan vai onko nimen takana syvempää symboliikkaa? ? Nimi ?Lost Society? tuli pitkän väännön jälkeen. Meillä oli ollut pirun monta nimeä, mutta yksikään niistä ei vain ollut se meidän juttumme. Pari vuotta sitten kun mietin huoneessani nimeä, mieleeni tulivat nämä kaksi sanaa. Ne selittävät aika hyvin meidän teemammekin. Biisiemme tekstit ovat melko ongelmatäytteisiä ja muutenkin kuvioissa riittää vihaa. Sen syvempää symboliikkaa ei mukana ole. Se on lyhyt ja ytimekäs nimi, joka jää hyvin päähän. Fast Loud Death on lyyrisesti perinteisen holtitonta thrash-örvellystä. Otsikot kuten Bitch Out? My Way ja Braindead Metalhead todistavat sen vahvasti. Kuinka monta minuuttia keskimäärin kestää yhden kappaleen sanoittaminen? SUE ? Aika nopeasti nämä sanoitukset yleensä tulevat! Kun sävellys on valmis, soittelemme sen monesti läpi, ja teema-idean saatuani alan laulaa kaikenlaista soiton päälle. On biiseissä lyyrisesti useimmiten joku idea, ei niissä ihan täysin satunnaista settiä huudella. Hyvällä ja hullulla meiningillä mennään! Palataksemme toviksi symboliikkaan, debyyttinne kansikuvassa olevan bussin rekisterinumero on NWL-638. Kirjaimet lienevät viittaus levyn avausraitaan, mutta onko numeroilla jokin salattu merkitys? ? Olemmekin odottaneet, että joka kysyisi meiltä tätä. Olit ensimmäinen, onneksi olkoon! N.W.L. tosiaan viittaa Naked Wasted Lostiin. Numerot viittaavat Magyar Fehér Bor -viinin hintaan silloin, kun levyä äänitettiin ? 6,38 euroa. Kaikkien suureksi pettymykseksi Magyarin hinta on noussut tänä vuonna. Kun kelasimme kantta ja siihen laitettavia elementtejä, tuli heti mieleen pistää auton rekkariksi tämä yhdistelmä. Kuten levyn nimikin antaa ymmärtää, Fast Loud Death on vauhdikasta paahtoa läpi koko levyn. Jäivätkö doom-vibat ja South Of Heaven -henkiset lanaajat pöytälaatikkoon, vai oliko säveltäjän ?ilis vetää tällä kertaa niin nopeasti kuin irtoaa? ? Ekasta levystä tuli tosiaan melkoista kaahausta alusta loppuun. Samalla meiningillä aiomme jatkaakin! Nopeat ri?t tulevat meiltä luonnostaan. Liian laahaava kama ei ole meidän juttu. Jos doom-viboja levyltä etsitään, niin Fatal Anoxia -biisin lopussa on maailmanlopun meininkiä. Jamitteletteko paljon luovan prosessin yhteydessä vai onko bändissä pääasialliset säveltäjät, joiden treenikselle tuomia ideoita yhdistelette biiseiksi? ? Usein biisien tekeminen lähtee käyntiin niin, että joko minä tai Arttu tuo jonkun ri?n tai idean treeneihin. Sitä kautta aletaan jammailla uutta biisiä kasaan. Alkuun pääsemi- » 32 « NRO. 3 sen jälkeen ri?ejä tulee usein helposti lisää ja pian biisi alkaakin olla valmis. Kaikki tuntuvat tuovat pirun hyviä ideoita, eli biisit syntyvät koko bändin voimin! IHMISPYRAMIDIT lost societyllä on levytyssopimus Nuclear Blastin kanssa. Saitteko ennen sitä eteenne artisti maksaa -henkisiä tarjouksia tai muuten arveluttavia bisnes-ehdotuksia? ? Tarjouksia saatiin kyllä muiltakin lafkoilta, mutta arveluttavuudesta on aika mahdoton sanoa. Sen verran voi sanoa, että kun sopimuksissa laitetaan asioita paperille, on pirun vaikeaa sanoa, mihin siinä oikeasti lupautuukaan. Olemme kyllä täysin varmoja, että Nuclear Blastin suhteen tehtiin oikea valinta, Elbanna vakuuttaa. Voitteko valaista keikkailuhorisonttianne vai ovatko kyseiset suunnitelmat vielä keskeneräisiä? ? Levyjulkkarin jälkeen tulee enemmän infoa keikoista ja keikkasuunnitelmista. Niitä voi seurata Facebook-sivultamme tai Nuclear Blastin nettisivuilta. Suunnitelmat ja keikkakalenteri ovat vielä osittain vaiheessa, mutta varmaa on, että lähdemme keikoille heti kun mahdollista! Harrastatteko lavalla mitään vakituisia kikkoja, kuten soolobattleja, rytmistä riviheadbangingiä taikka ihmispyramidin muodostamista? ? Ihmispyramidi voisi olla kokeilemisen arvoinen, mutta mitään erityisiä koreogra?oita emme ole tehneet. Soolobattleja tulee väkisinkin väännettyä, ja headbangaukset tulevat luonnostaan. Livenä meillä on ollut hiton tiukka meininki. Lavalla tulee usein kokeiltua kaikkea mitä mieleen tulee. Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono idea. Joskus keikkoja katsotaan jälkeenpäin videolta. Ne jutut, joissa ei näytä ihan tontulta, toistuvat usein seuraavillakin keikoilla. « LA 4.5. LUTAKKO, JYVÄSKYLÄ
• » ESTEIDEN LÄPI Metalcoren pyörteissä kasvanut Bring Me the Horizon ei nöyristele arvostelijoidensa edessä. B TI 14.5. THE CIRCUS, HELSINKI ? Tungimme nenämme liian moneen paikkaan! le paljon vapauksia lopullisen biisijärjestyksen ja miksauksen suhteen, mutta nyt suurin osa jäsenistä päätyi puuttumaan asioihin enemmän. Jopa liian paljon. ? Oli tietenkin mahtavaa työskennellä Terry Daten kaltaisen supertuottajan kanssa, mutta pian huomasimme olevamme itsekin studiolla seuraamassa miksauksia. Tämä meni jopa niin pitkälle, että olimme pian neuvomassa ammattilaisia asioissa, joista emme ymmärrä tekniseltä kantilta juuri mitään. Jotkut taisivat hieman kyllästyä meihin välillä, kun tungimme nenämme liian moneen paikkaan! Sempiternal sisältää sekä moni- SUE » 33 « NRO. 3 puolisinta että kiteytyneintä Bring Me the Horizonia tähän saakka. Monista biiseistä saattaa aistia, kuinka ne ovat syntyneet hyvinkin impulsiivisista ideoista, kun taas toiset huokuvat jo rakenteellaan selvästi harkitumpia ratkaisuja. ? Joskus kaikki saa alkunsa yhdestä simppelistä kitarari?stä. Joskus pelkkä rumpukomppi saa meidät innostumaan. Toisinaan taas haastamme itsemme säveltämään johonkin keksimäämme biisirakenteeseen toimivan rungon melodioitten ja ri?en kautta. Tälle kertaa emme niinkään jammailleet yhdessä vaan ruokimme toisiamme ideoillamme. Monet biisit saivatkin lopullisen muotonsa vasta äänityksissä. Jos levyn anti muuttui hieman aiempaa kimurantimmaksi, päätyi Bring Me the Horizon ainakin helpompaan ratkaisuun nimeämällä levynsä Sempiternaliksi, edellinen levy kun oli siunattu tittelillä There Is a Hell, Believe Me I?ve Seen It. There Is a Heaven, Let?s Keep It a Secret. ? Se on varmaan musiikkihistorian väärintavatuin levynnimi! Levyä nimetessämme kukaan meistä ei miettinyt, miten se sopii vaikka julisteisiin tai paitoihin. Kaivoimme itse omaa kuoppaamme. No, ainakin Sempiternal on helpompi tapaus: Yksi makean kuuloinen sana, jonka tarkoitus on itse asiassa edellistä nimihirviötä vaikeampi selittää, Bring Me the Horizonin joukko hekottelee haastattelun lopuksi. « TEKSTI AKI NUOPPONEN KUVA LEVY-YHTIÖ sia kuunnellessamme mukaan tarttunut vaikute hyväksyttävää metalliin sekoitettavaa. Haluamme tehdä hyviä biisejä ja jos se vaatii omien rajojemme rikkomista, se on vain haaste ja ennen kaikkea hauskaa! Lähes samaan hengenvetoon bändi ehtii edelleni muistuttamaan, että se on pyrkinyt aina tekemään joka levynsä puhtaalta pöydältä. Niin tälläkin kertaa, sillä pian julkaistava Sempiternal-kokopitkä tuo esille kokonaan uusia puolia Bring Me the Horizonista. ? Tai oikeastaan voisi sanoa, että se puristaa yhteen kaikki meidän puolemme. Paikallaan pysyminen ei ole ollut ikinä meidän juttumme. Nyt halusimme yhä määrätietoisemmin tuoda kaiken haluamamme samojen kansien sisään: Kiukkuista runttausta, tarttuvaa melodisuutta, yllättäviä rakenteita ja juuri sitä tunteenpaloa, joka meissäkin vallitsi. Samalla Bring Me the Horizon päätti kokeilla siipiään myös hieman laajemmin. Aiemmin bändi on antanut levyjensä tuottajil- HAASTATTELU ring Me the Horizonin asemaa ei voi sanoa helpoksi. Tämä Britannian She?eldissa syntynyt metalcore-ryhmä on saanut osakseen kohtuutonta ryöpytystä kriitikoiden osalta. Samaan aikaan bändin keikat täyttyvät yleisöstä ja kiivas fanikunta huutaa suosikkinsa puolesta. Kollektiivisesti haastatteluun vastannut ryhmä toteaakin, että vain jälkimmäisellä asialla on merkitystä. ? Voi hyvinkin olla, että kymmenen levykriitikkoa lyttää levymme, mutta jos tämän vastineeksi sata fania kertoo musiikkimme merkinneen heille todella paljon, emme jaksa välittää kaupallisen menestyksen numeroista tai levyarvioiden pisteistä. Teemme tätä musiikkia itsellemme ja faneillemme. Ainakaan bändin asenteen ei voi sanoa olevan vinossa. Bring Me the Horizon jaksaa ymmärtää myös nihkeämmin siihen suhtautuvia, syntyihän se vuonna 2004, jolloin varsinkin Yhdysvalloissa metalcore pursui yli äyräiden ja bändien oli vaikeaa erottua massasta. ? Musiikkimme heijastelee omaa makuamme. Emme mieti sitä, onko Kings of Leonia, The Dillinger Escape Plania tai vaikka Dire Strait-
• HAASTATTELU meiseksi esiintymiseksi Lordissa. ? Awa ei jättänyt meitä pulaan, vaan lähti sellaiseen aikaan, että siitä ei ollut bändille haittaa. Me ollaan edelleen hyviä kavereita. ? Awa asuu Italiassa. Sieltä oli hankalaa käydä treeneissä Herttoniemessä. Keikkamatkatkin se joutui tekemään yksin. Uusi kosketinsoittaja Hella oli jo valittu, kun Awa soitti viimeisen keikkansa. Uuden rumpalin löytäminen sen sijaan oli kinkkisempää. ? Kolmen jutun piti osua kohdalleen. Ensinnäkin rumpalin pitää osata Kiss-kieltä eli ymmärtää kun sanotaan, että ?soita sellainen juttu kuin Kissin Saint And Sinnerissä on.? Toiseksi sen pitää soittaa niin kuin Otus eli metallisesti ja teknisesti mutta groovaavasti. Tonmihan pani Lordin potkimaan Vinnie Paulin tapaan, ja me haluttiin säilyttää se positiivinen aggressio. Kolmanneksi pitää olla hyvä tyyppi. Löytyihän se lopulta. Uusi rumpali Mana ? joka kuulemma ei ole Jimmy Hammer ? liittyi Lordiin vähän ennen uuden To Beast or Not to Beastin äänityksiä. ? Mana tuli orkkaan viimeisenä mutta sillä oli ensimmäisenä biisit hanskassa. Se kertoo motivaatiosta. Initiaation viimeinen vaihe on luoda uusille hirviöille hahmot. Mana on Tuonelan pappi, joka voi ottaa kärpäsparven hahmon. Hella on sarjamurhaajan sairaista kokeista syntynyt elävä nukke. ? Hahmo toimii vain, jos se on valmiiksi soittajassa sisällä, Lordi sanoo. ? Mana esimerkiksi sanoi, että hän on liian rauhallinen luonne vaikkapa ihmissudeksi. Hella taas syntyi, kun elävä nukke oli meistä molemmista siisti idea. TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA SONY MUSIC » PEDON HETKI NYT LYÖ Lordin juhlavuosi meni menetysten merkeissä. Se ei silti epäröinyt ollako peto vai eikö olla. ahkahousuihin ja Kissin Hotter Than Hell -huppariin pukeutunut mies rassaa piippua ravintolan terassilla ja silmäilee Kaivopihan kuhinaa. Hän on asunut Helsingissä pitkään, mutta on aina tuntenut olevansa siellä vain käymässä. ? En tykkää katsella tuota vilinää, hän sanoo ja viittaa piipun varrella ohikulkijoihin. ? Mehän asutaan nykyään taas Rovaniemellä. On meillä kämppä täälläkin, mutta viihdyn paremmin, kun on tilaa ympärillä. Juuri nyt ympärillä on kiireisiä ihmisiä. He hämmästyisivät, jos tietäisivät, että tämä lupsakka kaveri tässä on Tomi Putaansuu. Siis se salaperäinen mies sen voitokkaan hirviön takana. Lordi. N Palaamme ravintolan kabinettiin juttelemaan. Siellä odottaa Lordin jäätelöannos, joka on saanut sulaa tupakkatauon ajan. OLIOT VAIHTUVAT 2012 oli lordin 20-vuotisjuhlavuosi. Sen piti olla yhtyeelle aivan erityistä aikaa ja se olikin, mutta ei Lordin haluamalla tavalla. Juhlat olivat ohi, kun Lordin rumpali Otus eli Tonmi Lillman kuoli sairauskohtaukseen helmikuussa. ? Se tieto tuli mulle ennen kuin se mulle kerrottiin. Kun puhelin pirahti, aavistin, mistä on kysymys, Lordi muistelee. ? Tonmin kuolemassa ajoitus oli yllättävämpi kuin asia. Oli aika selvää, että ei se kuusikymppisiä juhli. Sitä ei arvannut, että nelikymppisetkin jäävät juhlimatta. Tonmi lähti 39-vuotiaana. Mutta kun kroppa pettää, se pettää. Suru-uutisen saatuaan Lordi lykkäsi suunnittelemansa juhlajulkaisut tuonnemmaksi ja perui kevään keikat. Pari kesäfestivaalia määrätietoinen bändi kuitenkin jätti kalenteriin. Kaverin kuolema oli shokki, mutta se ei tappanut hirviötä. ? Me päätettiin, että toukokuuhun mennessä meillä on rumpali. Kesän keikoilla kannujen takana nähty tuuraajarumpali The Drummer muuten oli Ironcrossin legendaarinen Jimmy Hammer. Mulle ja meidän basistille Oxille oli kova juttu soittaa Jimmyn kanssa! Menetykset eivät jääneet rumpalin kuolemaan. Kosketinsoittaja Awa oli päättänyt jättää yhtyeen. 20-vuotisjuhlakeikka Rovaniemen Simerockissa jäi aavenaisen viiSUE » 34 « NRO. 3 KOVAA METALLIA ?to beast or not to beast?? ? siinä vasta retorinen kysymys. Metallisella To Beast or Not to Beastilla ja edeltäjänsä Babez for Breakfastin (2010) partyhardrockilla on eroa, vaikka hirviöhevin raameissa pysytäänkin. ? Uudella levyllä on jopa tuplabasareita ja blastbeatiä, eivätkä ri?tkään mene aasta, ä?ästä ja geestä niin kuin Kissillä. Nyt soitetaan kitaran kaulalla pallojen välistä, Lordi kertoo. Putaansuu on pro?loitunut mieheksi, joka pitää hevistä sellaisena kuin se oli ennen 80-luvun speed/ thrash-vallankumousta. Miksi et ole kertonut pitäväsi myös metallisemmasta metallista? ? Ei ole kysytty! Tykkään Venomista ja varsinkin King Diamondista. Myös Pantera, Machine Head, Fight, Two, Meshuggah ja Annihilator ovat kovia. Judas Priestin Painkiller on yksi parhaita levyjä ikinä. Eli en mä pelkkää Kissiä ja Twisted Sisteriä kuuntele. Otuksen perintö eli kuuman rumputulen rautainen paine puristaa To Beast Or Not to Beastin Lordin kovimmaksi levyksi. Silti moni asia on ihan ennallaan. ? Minähän teen biisejä jatkuvasti, joten me voitiin valita, tehdäänkö perinteinen hardrocklevy vai raskaampi levy. Ajattelin, että yllätetään jengi metallilla. Osa bändistä ja jotkut ulkopuolisetkin kuitenkin sanoivat, että se olisi perseen näyttämistä vanhoille faneille. ? Jos fanit tykkäävät tästä, ehkä me mennään seuraavaksi niin pitkälle äärimetalliin, että kompastutaan omaan nokkeluuteemme! Ulkomaiset kriitikot ovat tykänneet To Beast Or Not to Beastista. Tuplabasarit se näköjään vaatii, ettei olekaan enää se Euroviisu-pelle. Kuten Babez for Breakfastinkin, To Beast Or Not to Beastin tuotti Michael Wagener. Nimekäs saksalainen on työskennellyt aiemmin muun muassa Alice Cooperin, Ozzy Osbournen, Metallican ja Skid Row?n kanssa. ? Toisin kuin monet muut tuottajat, Michael keskittyy pelkästään siihen projektiin, mitä se milloinkin tekee. Se tuntee biisit yhtä hyvin kuin bändi. Me ei tiedetty mitä esituotanto voi olla ennen kuin tavattiin Michael. Näissä sessioissa mietittiin tarkkaan, miten levy saadaan kuulostamaan yhtenäiseltä. Pian nähdään, kuinka pahaa jälkeä Lordin tykitys tekee Euroopassa. Kiertue vie monsterit yli kymmeneen maahan. Produktio on näyttävä ja siksi kallis, mutta Lordin mukaan bändi on päässyt kiertueista omilleen viimeisen kymmenen vuoden ajan. ? Eniten haastetta on siinä, että me soitetaan hyvin eri kokoisissa paikoissa. Homman pitää toimia sekä Perä-Bulgarian pikkuklubissa että isolla saksalaisella hevifestarilla. Nyt lavashowta pystyy skaalaamaan niin, että se toimii missä vain. Siitä voin taputtaa itseäni selkään! « KAUHUN KULISSEISSA Lordista tehdään dokumenttielokuva. O hjaaja Antti Haase, Tomi Putaansuun lapsuudenystävä Rovaniemeltä, tekee Lordista dokumenttielokuvan. Illume Oy:n tuottamassa dokumentissa mennään kauhukulissien taakse. ? Kamerat on aseteltu niin, että naamoja ei näy, Lordi sanoo. ? Muutenhan koko tämän homman voisi heittää romukoppaan. Dokumentin ideana on näyttää yhtyeen elämää maskien takana. Uskon, että se kiinnostaa ihmisiä. Ei kaupan kassa tai autokorjaaja tiedä, millaista on olla bändissä ja pyörittää samalla tällaista mörköoopperaa. Elokuvaa on kuvattu jo parin vuoden ajan. Uuden materiaalin lisäksi elokuvassa on ennen julkaisematonta materiaalia Lordin lapsuudesta ja bändin alkuajoilta. Putaansuulla itsellään on elokuva-alan koulutus. Hän kehuu dokumenttiprojektia mukavaksi ja kiinnostavaksi. ? Toistaiseksi hermot on menneet vasta yhden kerran. Silloin oltiin studiossa ja käytiin kiivasta keskustelua jostain asiasta. Kun kuvausryhmä hoksasi, että nyt alkavat äänenpainot muuttua, ne rynnivät meidän ympärille hääräämään valojen ja kameroiden ja mikkien kanssa. Silloin piti rääkäistä, että ?nyt vittuun täältä koko porukka!? Dokumentti tulee ensi-iltaan keväällä 2014.
• CHECK OUT! DISTRIBUTED BY SUE » 35 « NRO. 3 NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
• the Descent -kokopitkä pääsee jopa yllättämään kiukkuisuudellaan ja metallisella otteellaan. Levy vie bändiä ihan eri suuntaan kuin parin vuoden takainen nimikkoalbumin. ? Halusin levyn tarttuvan lujemmin kurkusta kiinni, olevan aggressiivisempi ja ennen kaikkea metallisempi. Tietenkään emme halunneet unohtaa melodista puoltamme, mutta kuuleehan sen jo tempoista, tarttuvasta groovesta ja kitarasooloista, että nyt taotaan päin näköä selvästi aiempaa röyhkeämmin, Jesse hehkuttaa. Kun lähdemme puhumaan musiikista laajemmin, korostaa Jesse välittömästi sitä, ettei itse vedä minkäänlaisia rajoja musiikkiin: Jos Killswitch Engagen biisit kaipaavat vaikutteita kaukaa metallin rajojen ulkopuolelta, ne saavat virrata sävellyksiin täysin vapaasti. ? Olen täysi musiikkinörtti ja kuuntelen kaikenlaista musiikkia jatkuvasti. Jos satumme tarttumaan johonkin vaikutteeseen vaikkapa hardcoren, punkin tai rockin suunnalta, se jalostuu nopeasti Killswitch Engagen muottiin tavalla, jossa se tukee musiikkiamme täydellisesti. Törmään itse usein bändeihin, jotka nimeävät vaikuttajikseen ainoastaan saman lajin esikuvia. Se ei tunnu juuri koskaan johtavan mihinkään hyvään. « TI 16.4. THE CIRCUS, HELSINKI HAASTATTELU TEKSTI AKI NUOPPONEN KUVA LEVY-YHTIÖ riin. Se on hieman samanlainen juttu kuin vanhojen kuvien katsominen. Niistä tunnistaa kyllä oman itsensä, mutta samalla tuntee sen pienen kiusallisuuden ja muistoja tulvii mieleen tavalla, jota ei oikein osaa käsitellä. Jos puhutaan metalcoresta, Killswitch Engage edustaa todella epätasaisen genren parhaita puolia. Kenties juuri tästä syystä bändi on selvinnyt läpi lajin suurimman suosion karisemisen samalla, kun heikommat ovat luovuttaneet. ? Joku saattaisi väittää, että nuoruuden into ja ehdottomuus on vain hyväksi tällaiselle musiikille. Itse koen asian päinvastoin. Ajan kanssa meistä on tullut yhä parempia kavereita ja olemme täsmälleen samalla aaltopituudella musiikillisesti. Tällaiset puheet bändin aikuistumisesta ja kypsymisestä ovat vähän kliseisen kuuloisia, mutta hei, eikös elämä ole juurikin kliseistä tehty? ? Jos jokin törkeän tarttuva kertosäe on sitä, mitä kappale kaipaa, emme lähde hillitsemään itseämme. Tai jos jokin biisi kulkee raskaiden ri?en ja tunnelman voimin, emme yritä bisnesmiesmäisesti väkisin tyrkkiä sekaan mitään ylimääräistä. Aggressiivisuus ja vimma eivät ole kadonneet mihinkään Killswitch Engagen musiikista. Disarm » VAHVIMMAT SELVIÄVÄT Jesse Leach on palannut Killswitch Engagen keulille. Bändi ei edes pyri jarruttelemaan. angan toisessa päässä innosta puhkuu pitkästä aikaa Killswitch Engagen kera levyttänyt vokalisti Jesse Leach. Syytä onkin, bändi kun vaikuttaa olevan juuri nyt enemmän liekeissä kuin aikoihin. ? Omalla kohdallani tilanne on ainutlaatuinen. Pääsin pitkästä aikaa tällaisen musiikin ja keikkojen pariin. En voi kuvailla, miten olen kaivannut sitä, että saan astella fanilauman eteen ja tehdä heidät iloisiksi tekemällä juuri sitä, mitä itse rakastan! Killswitch Engagen albumeihin L ja historiaan mahtuu muutamia selkeitä nousuja ja laskuja, mutta Jesse toppuuttelee puheita, joiden mukaan miehen itsensä putoaminen bändin kokoonpanosta olisi vaikuttanut levyihin ainakaan kielteisesti. ? Tietenkin vaikeimmat aikani varjostivat kaikkea toimintaani. En usko, että bändi olisi tässä nyt, jos olisin vain itsepäisesti pysynyt joukossa. Toki jälkeenpäin voisi harmitella, kuinka jouduin lähtemään juuri Alive Or Just Breathingin kaltaisen huippuunsa viritetyn levyn jälkeen, mutta kuunnelkaapa vaikkapa The End of Heartachea ja As Daylight Diesia. Sellaisia levyjä ei olisi tehty ristiriitaisella kokoonpanolla. Bändistä eroaminen avasi Jesse Leachille ainutlaatuisen näkökulman joukon tekemisiin. Laulaja kertoo pitävänsä oman aikansa Killswitch Engage -musiikkia niin henkilökohtaisena, että eri kokoonpanolla tehdyt levyt tuntuvat etäisiltä. ? Jokainen levymme on ollut oman aikansa kuva. Jos puhutaan vanhimmista levyistämme, en voi oikein vieläkään palata niiden pa- ? Nyt taotaan päin näköä selvästi aiempaa röyhkeämmin. DEBYYTTIALBUMI DEBYYTT TTIA ALBUMI FI LT H Y E M PI RE 4 4. . HELMIKUUTA HELMIKUUTA 2013 2013 SISÄLTÄÄ SI ISÄLT TÄÄ FIRE, FIRE, FIR RE, NOTHING NO OTHIN NG LEFT T TO O LOS LOSE SE j a I AM EL LECT TRIC. ja ELECTRIC. CD WITH FOLD OUT P POSTER, OSTER, GATEFOLD HEAVYWEIGHT VINYL HEAVYWE EIGHT V INYL AND DOWNLOAD HEAVEN?S H EA AVEN?S BASEMENT BASE EME ENT KEI KEIKALLE IKA ALLE EB BLACK LA ACK VE VEIL EIL B BRIDESIN RIDES SIN KANSSA, 22.4 22 2.4 NOSTURI, NOSTUR RI, HELSINKI /HEAVENSBASEMENT /HEAVENSBASEMENT SUE » 36 « NRO. 3 HEAVENSBASEMENT.COM REDBULLRECORDS.COM
• » KUOLEMANSYNNIT KOOSSA Eternal Tears of Sorrow kertoo, mikä katkaisi hyvältä selkärangan. S ? Viha on kohtuullinen renki mutta huono isäntä. hetkestä, jona maailmojen uuden hallitsijan piti syntyä. Hallitsijan piti edustaa puhtaimmillaan kaikkea hyvää maailmassa. Mutta kun maailmassa on hyvä, on myös paha. Kyseinen tapahtuma saatiin käännettyä päälaelleen epäpyhän rituaalin kautta. Siinä uhrattiin viattomia lapsia muinaisille jumalille, mikä lopulta katkaisi hyvän selkärangan ja toi maan päälle ikuisen pimeyden ja surun. Angelheartin sijaan syntyi pahuuden ja pimeyden tiivistymä Ravenheart. ? Children of the Dark Waters -levy (2009) jatkaa tarinaa tästä. Se menee ajassa taaksepäin ja keskittyy lasten kohtaloon. Kakkososa kertoo, miten lapset hukutettiin, uhrattiin ja upotettiin seudun pimeimpään ja syvimpään veteen. Lasten sielut kuitenkin nousivat tietyin väliajoin pimeän järven sy- vyyksistä maan päälle vaeltamaan synnyinseuduillaan. Aamunkoitteessa heidän oli palattava takaisin pimeään järveen. Uudella levyllä kuullaan tarinan kolmas osa. Eternal Tears of Sorrow ei kaihda musiikillista monipuolisuutta. Melodiaa pitää olla siinä missä rankkuuttakin. Veteläisen mukaan tavoitteen saavuttamista auttaa, että koko rykmentti osallistuu sovitustyöhön. ? Jokainen saa ideoida. Yhdessä muokataan sitten se lopullinen biisi. Tämä tuo monipuolisuutta ja monimuotoisuutta musiikkiimme. Toki päävastuu pidetään kunkin alan vastaavalla. Laulumelodiat ja kuorot ovat pääasiallisesti Jampan vastuulla, kokonaisvokaalisovitukset puolestaan minun vastuullani. Syntikat ovat Tolsan Jannen alaa. Tärkeintä on, että kaikilla on mah- dollisuus osallistua. Yhtyeen soundilla ja identiteetillä on jo sen verran tanakka pohja, ettei puskista käydä aivan mitä tahansa esille tuomaan. Puolakanaho painottaa, että tilannekohtainen ?ilis ratkaisee. ? Periaatteessa kaikki tyylit käyvät, kunhan biisi vain kuulostaa hyvältä ja meidän tyyliseltämme. Vuosien varrella olemme kokeilleet hyvin monentyylisiä sävellyksiä, sanoituksia ja sovituksia. ? Vuosien aikana bändille on muodostunut kirjoittamattomia sääntöjä. Emme koskaan astu kovin kauaksi metallimusiikin maailmasta. Eternal Tears of Sorrow on ollut metallibändi ensimmäisistä demoista alkaen ja tulee aina olemaan. Metallin kymmenien eri alalajien sisällä voimme kuitenkin kokeilla mitä tahansa. « KAAHAUSTA JA KIEMURTELUA TÄMÄ MAA KAIPAA BENEA REACH - Possession Kirskuen ja groovaillen, progedeathin ja coreilun välistä kimurantisti sludgitellen laskettelee Norjan joukkue! ARTIFICIAL HEART - A Heart Once Lost Hardcorella kun höystää kipakat nykymetallit, ja päälle lisää nuoruuden raivon, niin sehän toimii kuin de?brillaatio. CLEAR! www.beneareach.com facebook.com/arti?cialheartof?cial 22.3. 15.3. SUE » 37 « NRO. 3 TEKSTI ALEKSI AHONEN KUVA O.W.KINNUNEN lapsi on tuiki tärkeä osanen hyvän ja pahan valtataistelussa. ? Saivon lapsi -levyllä otamme mukaan vanhoja tuulia pohjoisesta ja saamelaisesta mytologiasta, joita viljelimme enemmänkin alkutaipaleemme levyillä. Ympyrä siis sulkeutuu. Saivon lapsi on myös levyn päättävä biisi ja Eternal Tears of Sorrow?n uran ensimmäinen suomenkielinen kappale. Se jatkaa kahden aiemman levyn Angelheart, Ravenheart -tarinaa ja vie sen kohti päätöstään. ? Tarinan keskiössä on lapsi, joka on kuollut ja matkannut saamelaisten kuolemanjälkeiseen maailmaan, Saivoon. Lapsi palaa elävien maailmaan noustakseen voimistuvaa pahaa vastaan. Hän tuo mukanaan muinaisen unohdetun voiman, joka voi olla ainoa mahdollisuus taltuttaa pahan Korppisydämen valta. Enkelisydän, Korppisydän -tarinalla on pitkät juuret yhtyeen historiassa. Veteläinen kertaa saagan historian. ? Before the Bleeding Sun -levyllä (2006) aloitettu tarina alkaa HAASTATTELU aivon lapsi on Eternal Tears of Sorrown seitsemäs kokopitkä. Kyseisen luvun symboliikka ei ole hukassa joukkueen kitaristi Jarmo Puolakanaholta eikä basisti-murisija Altti Veteläiseltä. ? Syntilistassamme alkaa olla jonkinlainen välitinpäätöksen aika. Nykyisen sopimuksemmekin suhteen synnit on kuitattu. Nyt on aika pysähtyä tuumaamaan, mitä jatkossa voisi tuleman pitää, Veteläinen linjaa. Kaksikolla on selkeä näkemys siitä, onko jokin seitsemästä kuolemansynnistä toisia huomattavampi. ? Metallimusiikkihan on ahtaammasta vinkkelistä katsottuna aikamoista syntiä jo itsessään, ehkä jopa kuolemansyntiä. Päinvastaisesta näkökulmasta metallimusiikki on loistava itseilmaisun muoto. Mutta jos kuolemansynneistä pitäisi joku valita, se on viha. Viha on kohtuullinen renki mutta huono isäntä, pohtii Puolakanaho. Kuten arvata saattaa, Saivon lapsi ei ole mikään isin ja äidin pikkupirpana. Veteläinen selventää, että
• LORDI ? To Beast Or Not To Beast (The End Records) Lordi on siirtynyt Sony-vuosien jälkeen pienyhtiö The End Recordsille. Isot megakorporaatiot eivät monestikaan ole hevibändeille se luontaisin toimintaympäristö. Pienikokoisempi ?rma voi keskittyä yhtyeeseen paljon aktiivisemmin ja ennen kaikkea intohimoisemmin. Kun levy?rman koko pienenee niin Lordin meno paranee. Kuudes kokopitkä on tiiviimpi ja selkeämpilinjaisempi kuin kaksi edeltäjäänsä. Uudella levyllä on neljä biisiä vähemmän kuin edellislevyllä Babez For Breakfastilla ja kestoa viitisen minuuttia vähemmän. Tiiviimpi paketti onkin paikallaan Lordin tyyppiseen napakan tarttuvaan ja perusarvoja kunnioittavaan kauhuheviin. Levyjen paremmuutta ei toki minuuteissa mitata, mutta vanha totuus on, että liiallinen määrä biisejä sekä ylipitkiksi venytetyt levykokonaisuudet ovat omiaan näivettämään bändin kuin bändin ulosannin. To Beast Or Not To Beastin synnyttämä elpyminen ja uusi vire näkyy ja kuuluu kauas. Lordissa on uudenlaista ärhäkkyyttä ja soundit ovat rouheammat kuin aikaisemmin. Äänimaailma on enemmän metallia kuin hard rockia, ja esimerkiksi Happy New Fearin thrash-henkinen runttaus työntyy tylysti raskaampien lajimääritteiden karsinaan. Siirtymä aggressiivisempaan ja rosoisempaan suuntaan on velkaa edesmenneelle rumpalille Otukselle eli Tonmi Lillmanille, jonka tyyli soittaa Lordi-biisejä inspiroi yhtyettä uudella levyllä. Viime vuosihan olisi ollut sekä Lordin 20-vuotisjuhlavuosi että ensilevyn kymmenvuotisjuhlavuosi, mutta ymmärrettävistä syistä isoimmat juhlat jäivät juhlimatta, kun Otus yllättäen kuoli. Levätköön Lillman rauhassa. Kun yksi kaatuu, toiset nousevat tilalle. Yhtyeen riveihin ovat nousseet sekä uusi rumpali Mana että Awan seuraaja kosketinsoittimien takana eli Hella. Tuore veri vahvistaa monsterikoplaa, ja tulokkaat sopivat hyvin joukkoon tummaan. Erityisesti Manan rytmissä on sähäkkää jytkettä. Amerikkalaistunut saksalainen tuottajalegenda Michael Wagener tuotti edellisenkin Lordi-levyn, eikä tuotannossa sinänsä mitään vikaa ollut, mutta nyt vasta tuntuu, että Lordi ja Wagener ovat löytäneet toisensa kunnolla. Bändin ja tuottajan vuorovaikutus on entistä luontevampaa. Vaikka soundit ovat aiempaa raskaammat, niin niissä on enemmän dynaamisuutta ja tarttumapintoja. Candy For The Cannibalissa, The Ri?ssa ja Horri?ctionissa on samaa Ebolan lailla tarttuvaa svengiä kuin ensilevyjenkin kärkibiiseissä. Myös I?m The Best osuu kohdalleen. Ei se levyn paras ole, mutta parhaiden joukossa. Levylle ei ylipäätään ole eksynyt niin sanottuja täytebiisejä, vaan joka biisissä on oma koukkunsa ja oma, riittävästi toisista biiseistä eroava linjavalinta. Albumin viimeisen varsinaisen biisin Sincerely With Loven kertosäe osoittaa varsin osuvasti uudistuneen Lordin tylymmän ja kursailemattoman linjan. ?Fuck you, asshole? raikaa kerta toisensa jälkeen siihen malliin, että siinä purkautuvat petomaiset patoutumat. Kaikki kunnia ainutlaatuiselle Euroviisuvoitolle aikanaan, mutta viimeistään kuudennen-kuudennen-kuudennen levyn myötä on aika unohtaa mielikuva koko kansan Lordista. 9 LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton JUSSI LAHTONEN SUE » 38 « NRO. 3
• 9 ROTTING CHRIST KATA TON DAIMONA EAYTOY JUSSI LAHTONEN 9 TORTURE KILLER PHOBIA (Dynamic Arts Records) Turkulaisen pitkän linjan death metal -yhtyeen Torture Killerin neljäs täyspitkä jatkaa samalla armottomalla ja intohimoisella linjalla kuin levyä edeltänyt ensiluokkainen EP-julkaisu I Chose Death. Myös Phobialla kuolema on tietoinen valinta, ei epämääräinen abstraktio. Äärettömän groovaava, ilkeän kuuloinen ja kuin viemäristä putkahtanut orgaaninen soundi suorastaan vyöryy ylle. Bändi hyödyntää vanhoja vahvuuksiaan ja lähtökohtiaan, mutta ottaa myös harkittuja askeleita eteenpäin eikä jää tuleen makaamaan. Esimerkiksi Written In Blood laajentaa TK:n perinteisempää ilmaisua entistä monimuotoisemmaksi, mutta ei tingi pätkääkään kuolonmetallin äärimmäisyydestä. Vahvoja ri?ejä riittää yllin kyllin, eikä samoja elementtejä toisteta puuduksiin asti. Sopivasti erilaisten biisien keskinäinen järjestys on valittu harkiten ja levykokonaisuus on dynaamisen kompakti. Täytebiisi-käsitys on yhtyeelle vieras, ja joka kappale on väkevä luomus. Vuosien varrella kertynyt mittava keikkailukokemus auttaa yhtyettä soittamaan entistä jämäkämmin yhteen myös studiossa. Turku-USA -yhteistyö toimii kahteen suuntaan. TK:n Jari Laine autteli death metal -legenda Chris Barnesia Six Feet Underin uudella albumilla Unbornilla, ja vastaavasti Barnes tekee jälleen vierailun TK:n vokalistin tontille. Barnesin murahtelu sopii Phobialle luontevasti, ja lopputulos on kiistatta vuoden parhaita kuolonmetallilevyjä. JUSSI LAHTONEN 8 SIX FEET UNDER UNBORN (MetalBlade) Six Feet Under on ollut death metal -multakurkku Chris Barnesin ensisijainen työpaikka ja kuolonmetallinen koti sen jälkeen, kun Barnes Cannibal Corpsesta aikanaan lähti. SFU on vastuussa sekä groovaavan vanhan koulukunnan kuolonmetallin monesta helmestä että muutamasta surkeasta rimanalituksesta. Viime vuonna tullut Undead-albumi oli SFU-levy parhaasta päästä. Se saa jatkoa alle vuoden sisään albumista Unborn, joka on edeltäjänsä henkinen kaksonen. Kyse onkin yhteisistä, vuonna 2010 alkaneista biisintekosessioista, joiden annista on riittänyt kahdelle kiekolle. Yksin ei ole Barnesin tarvinnut materiaalia työstää, sillä biisinteossa on ollut auttamassa muutama kova kuolonmetallin ammatti- LEVYARVIOT (Season Of Mist) Kreikan pitkäikäisin ja alan piireissä arvostetuin black metal -yhtye Rotting Christ ylitti viime vuonna neljännesvuosisadan kunnioitettavan rajapyykin. Yhtye on vuosien saatossa kehittynyt musiikillisesti huomattavasti ja luonut itselleen uniikin identiteetin. Rotting Christ on viimeisimmillä levyillään ammentanut paljon oman maansa erittäin rikkaasta mytologiasta ja hellenistisestä kulttuuriperinnöstä ja jättänyt perinteisemmät perkelöinnit sivummalle. Nyt yhtye laajentaa näkemystään muun muassa inkojen, persialaisten, sumerialaisten ja venäläisten tarustoilla ja myyteillä. Levyn äänimaailma on majesteetillinen ja rikas. Sakiksen kuiva, omaleimainen ääni on hyvässä tasapainossa tuhtien soundien kanssa, ja soitantaa höystävät säkkipillit, torvet, pianot, naislaulut ja vastaavat. Iwa Voodoon maaninen poljento on levyn kohokohtia, venäläinen Rusalka on kuin black metal -ripaskaa. Kappaleet kuten P?unchaw kachun - Tuta kachun, Grandis Spiritus Diavolos, Cine iubeste si lasa, Gilgames ja Ahura MazdaA?ra Mainiuu ovat kuin Unescon maailmanperintömusiikkia äärimetallin keinoin, ja levy vain paranee ja paranee loppua kohti. Huikea kunnianhimo kohtaa ensiluokkaisen toteutuksen. Kata Ton Daimona Eaytoy on Rotting Christin uralla kova virstanpylväs. FINNTROLL ? Blodsvept (Century Media) Moni saattaa laillani helpottua huomatessaan, kuinka rakas humppapeikkolaumamme on parin vuoden takaisen Nifelvindin jälkeen tehnyt Blodsveptillä täyskäännöksen. Finntroll on osannut jokaisella levyllään kasvattaa sarvensa uudelleen. Siinä missä Nifelvindilla luotettiin valtavaan tuotantoon, palaa Blodsvept takaisin railakkaamman meiningin ja peittelemättömän hulluuden alkulähteille. Blodsvept vie mennessään heti alkutahdeillaan. Finntroll jyrää eteenpäin niin törkeästi punkahtavilla ri?eillä ja raivostuttavasti tarttuvilla melodioilla, että ensimmäiset kuuntelut vierähtävät helposti biisien päällimmäisimpien koukkujen parissa. Vanhaa mainoslausetta lainaten on helppoa todeta, että ?Eikä siinä vielä kaikki!? Blodsveptistä muodostuu nopeasti todellinen seikkailu Finntrollin maailmaan. Joka kuuntelulla biiseistä paljastuu uusia soittimia, hämmentäviä sovituksia ja pieniä yksityiskohtia, jotka saavat hykertelemään. Tärkeintä levyllä on kuitenkin se, että Finntroll luottaa yhä selvemmin biisiensä raaka-aineiden voimaan. Blodsvept on laajaa soitinkirjoa myöten ääriään myöten täyteen ladattua Finntrollia, mutta pääosassa ovat silti kieroutuneet tunnelmat ja heti päähän soimaan jäävät melodiat. Finntroll on kaikessa mielenvikaisuudessaan hyvä osoitus siitä, kuinka määrätietoinen suuruudenhulluus voi mauttomaan tyylitajuun törmätessään synnyttää muutakin kuin halpaa kertakäyttöhumppametallia, josta Blodsvept on todella kaukana. lainen, heidän joukossaan Torture Killeristä tuttu Jari Laine. Hyvin toimii Turku-USA -yhteistyö, sillä Barneshan vierailee TK:n uudella levyllä. Laineen kädenjälki kuuluu parhaiten muun muassa Zombie Blood Cursella ja maukkaan metallisessa lihamurekkeessa Incisionissa. Bändin vakikokoonpanossa on taas tapahtunut muutoksia, ja sekä basisti että toinen kitaristi ovat tuoreita miehiä remmissä. Uudet kasvot pitävät linjan vahvana, ja yhtyeen soundi on raskas kuin perkele. Unborn on Undeadin tavoin kovatasoista A-luokan möyrintää. 8 Monilahjakas ja työteliäs Peter Tägtren on saanut paljon aikaan sekä Painin parissa että tuottajana, mutta välillä tuntuu, ettei Hypocrisyyn enää riitä vastaavalla tavalla paukkuja. Uutukainen on kaikin puolin pätevää ja ammattimaista death metalia kolkon melodisin vaikuttein. Soitto on teknistä, mutta ei sieluttoman teknistä ja intensiteetti on korkealla. Osa biiseistä kuten Tales Of Thy Spineless sekä The Eye ovat jylhiä lisiä yhtyeen kärkibiisien kaartiin. Mutta suurta roihua ei levy aiheuta, ja erityisesti rumpali Horghin yksitotisen jytkeen voisi vaihtaa vähän rennompaan kannutukseen, jos Hypocrisy haluaisi vielä nousta vahvan keskitason tuntumasta ylöspäin. 8 JUSSI LAHTONEN 7 LOST SOCIETY FAST LOUD DEATH (Nuclear Blast) Lost Society ei ole turhaan tuhlannut nuoruutensa etsikkovuosia, sillä bändi julkaisee ensilevynsä Nuclear Blastilla, vaikka osa bändin jäsenistä on vielä teini-ikäisiä. Millään nuorison työllisyystakuulla ei levydiiliä ole kuitenkaan hankittu, vaan kovalla työllä ja lahjakkuudella. Vuonna 2010 perustettu bändi päätyi ensidemonsa nostattamissa jälkimainingeissa globaaliin Battle Of The Bands -bändikilpailuun, selvitti kotimaiset osakilpailut ja voitti sitten Lontoon ?naalin. Mitäpä sitä siis turhaan hidastelemaan, ja sitä Lost Society ei tee. Tahti ei hiljene hetkeksikään, kun yhtye ryöpyttää rämäkkää turpaanvetometallia, jossa speed ja thrash lyövät kättä. Energiataso on hurja, ja heikompaa jo hirvittää. Livenä nämä biisit potkivat varmasti perseelle niin lujaa, että yleisö ei välttämättä pysty viikkoon edes istumaan. Voimasta, vimmasta ja elinvoimaisten nuorten miesten terveestä uhosta huolimatta albumilta ei erotu juurikaan kohokohtia, ja tasaisen armoton räime kärsii hetkittäisistä hc-punk-vivahteista. Osa biiseistä kun ei kestä kuin reilun minuutin ja parin minuutin mittaiset purkaukset kaipaisivat vähän tarkempaa fokusta. Siitä huolimatta Fast Loud Death on nimensä mukaisesti nopea ja äänekäs, huomiota herättävä debyyttialbumi, josta on hyvä jatkaa. JUSSI LAHTONEN SUE HATEFORM SANCTUARY IN ABYSS (Spinefarm) Turusta tulee tässä kuussa paljon hyvää kuolonmetallia, sillä Torture Killerin mahtilevyn Phobian lisäksi ilmestyy myös Hateformin kolmas studiolevy Sanctuary In Abyss. Turun tauti johtaa nykyisin siis kuolemaan, ja hyvätasoiseen sellaiseen. Kaksi edellistä albumia Dominance ja Origins Of Plague olivat kumpikin kelpo levyjä, eikä uutukainen jää pekkaa pahemmaksi. Bändin tyyli on entistäkin monimuotoisempi yhdistelmä väkevää death/thrashia ja tunnelmallisempaa, pitkiin instrumentaalisiin osuuksiin painottuvaa soitantaa. Esimerkiksi soolot ovat monesti death metal -bändeillä jonkinlainen välttämätön paha, jos niitä on nyt mukana ollenkaan, mutta Hateformin soolot toimivat. Räjähtävästi käyntiin lähtevän Morphinen melankoliset pitkät soolot luovat vahvaa tunnelmaa, ja kappale onkin levyn kohokohtia. Myös Rise Beyondin tanakasti sykähtelevä rytmi vie mennessään. Hateformilla on kunnianhimoa ja rohkeutta mennä pidemmän kaavan mukaan. Albumin kaksi viimeistä biisiä, instrumentaalisuutta painottava Illusion For The Absolved... sekä ...Redemption For The Awake kestävät yhteensä lähes vartin. Niiden monimuotoinen ilmaisu muodostaa arvoisensa lopetuksen albumille, joka vaatii paljon mutta myös antaa paljon. JUSSI LAHTONEN 7 HYPOCRISY END OF DISCLOSURE (Nuclear Blast) Kauan on Hypocrisy jaksanut soittaa sen jälkeen kun yhtyeen piti pistää pillit pussiin. Nykynäkökulmastahan tuntuu huvittavalta, että bändi oli lopettamassa uraansa viidennen levynsä eli vuoden 1997 The Final Chapter -levyn jälkeen. Levyn piti olla nimensä mukaisesti viimeinen luku ruotsalaisbändin historiassa. Fanit vaativat toisin, ja nyt ollaan jo albumissa numero 12. Toisaalta lopettaminen vahvojen alkupään levyjen jälkeen ei olisi välttämättä ollut haitaksi. Hypocrisyn myöhemmät levyt ovat olleet ?ihan ok?-tasoa, eikä End Of Disclosure ole poikkeus. » 39 « NRO. 3 AKI NUOPPONEN JUSSI LAHTONEN 7 ENTHRONE THE UNBORN AND THE SKY IS OURS (57 Records) Kotimainen Enthrone The Unborn ei ole iällä pilattu, bändi perustettiin vasta reilu puolitoista vuotta sitten. Pari promobiisiä poikivat levydiilin, ja sitten eikun debyyttiä tekemään. Vanhoja demobiisejä ei levylle roudattu, vaan esikoislevyn kipaleet syntyivät varta vasten viime vuoden aikana. Keravalaiset soittavat ärhäkän nopeatempoista death/thrashia, joka ammentaa vuosituhannen vaihteen ruotsalaisbändeistä. Tämä linja tuntuu yhtyeelle luontevimmalta. Sen sijaan joihinkin kappaleisiin kuten Divinesiin ympätyt modernin jenkkityyliset pätkät puhtaine lauluineen eivät istu kovin luontevasti kokonaisuuteen. Kompakti 35 minuutin kokonaisuus on varsin ehyt ja hallittu paketti. Örinävokaalit ja rähisevämmät lauluosiot toimivat hyvin. Biisit ovat pääosin nopeaa pauketta ja rivakkaa ri?ttelyä, rumpalin tykitys jättää paikoin konekiväärinkin kakkoseksi. Kipaleet kuten Sightings From Beyond sekä Carving erottuvat edukseen, ja bändin soundi on raaka mutta lupaava. Yhtyeen linja kaipaisi jatkossa hieman lisää sävyjä ja hyötyisi sopivasta groovesta teknisen paahdon sijasta. Lisää nyansseja voi saada pieninkin keinoin, esimerkiksi Inka Halmeen vierailu Pieces-kappaleessa on hyvä esimerkki tästä. JUSSI LAHTONEN
• sensa perille toivotussa muodossa. Itse asiassa albumin pääasiallisten laulajien Sammetin, Michael Kisken, Joe Lynn Turnerin ja Bi? Byfordin kipparoima kymmenminuuttinen Savior in the Clockwork on parasta Sammetia sitten The Seven Angelsin. Olet juuri niin kuin sinut muistin. Tervetuloa takaisin. HENRI EEROLA 9 LEVYARVIOT HIGH PRIEST OF SATURN ? High Priest Of Saturn (Svart) Painakaapa tämä bändi mieleenne. Originaalidoomista ja psykedeelisestä stonerista pitäville on tarjolla huolella jumittavaa monotonista rif?ä, mutta myös monipuolista, kaunista ja munuaiset ulos repivää jytkettä. Norjalaisten debyyttialbumilla on vain neljä biisiä, mutta raapivia kitaroita ja paksua mutaa ladotaan kymmenminuuttisilla junnausluupeilla todella tanakasti ja monipuolisesti. Acid King -assosiaatio on väistämätön tukevan jurnutusri?n sekä naissolisti Merethe Heggesetin äänenkäytön vuok- si. High Priest Of Saturn on muutoinkin kuin Acid King parhaana päivänään, kuorrutettuna Sleepin pelottavuudella. High Priest Of Saturn on kuin järjettömässä lääkehuurussa hallusinoitu kvasitodellisuus; vellova, epäselvä ja loputon. Trion kaikki jäsenet soittavat myös kielisoittimia. Liekö tämä yksi syy siihen, että muusikoiden yhteensoitto ja toistensa lukutaito kuuluvat tilannetajuisina kurveina albumilla. Myös laulu nivoutuu soittoon hienosti ja toimii ennemminkin instrumentaalisesti kuin sanomaa iskevästi. Kappaleista hieno Protean Towers ja Crawling King Snake olivat kuultavissa demolla jo yli vuosi sitten. Niitä pitkään tuutanneena oma suosikkini albumilta on upean uhkaava Kraken Mare. Siinä laulu ja instrumentit saumautuvat toisiinsa ameeban oveluudella. On Mayda Insulan on vartin kestävä unenomainen tulimyrsky, jossa karsea basso, uusille taajuuksille johdattavat urut, heleät lautaset, voimari?, kitarasoolot ja psykedelia elävät onnellisina yhdessä elämänsä loppuun asti. 6 se ei tee paskasta konvehtia. Darkthronen jyrkähkö laskusuhdanne alkoi vuonna 2006 julkaistun The Cult Is Aliven jälkeen. Sittemmin bändin levyt ovat sisältäneet enemmän punkin katkuista autotalliheviä ja yhä vähemmän oikeasti kantavaa biisimateriaalia. The Underground Resistance yltää vain tuuman verran edeltäjänsä Circle the Wagonsin yläpuolelle. Sillä ei ole mitään merkitystä, miten rockia tai punkia Darkthrone on vanhojen black metal -juuriensa sijaan, kun bändin voi sanoa kylpevän syvällä viemärissä. The Underground Resistance on kaksijakoinen levy. Biisimateriaali jakautuu Nocturno Culton ja Fenrizin välille. Seassa on tuulahduksia vanhoilta blackmetallisemmilta ajoilta, mutta pääosassa on heavyn, punkin ja thrashin katkuinen suoraviivainen metalli, joka pyrkii löyhkäämään pitkälle, mutta ei haise lopulta yhtään ainakaan hyvässä mielessä. Darkthronen edellisiä levyjä monipuolisempaa biisimateriaalia yhdistää yksi merkittävä tekijä: kappaleet ovat toinen toistaan heikompia ja kuuluisivat nuoren bändin demoille, eivät kokeneiden pioneerien levylle. to Eternityssä kannuksensa hankkineen Stu Blockin, joka jo tuolloin vakuutti ja joka viimeistään nyt vetää maton alta jokaiselta edeltäjältään. Nimenomaan Blockin ansiosta Live In Ancient Kourion nousee kaikessa kahdenkymmenenyhdeksän kappaleen mitassaan aiempaa merkkipaaluakin korkeammalle. Totta toki, että tiukasti runnovalla bändillä on yhtä lailla merkittävä rooli, mutta nuori laulaja on tässä se leuan loksauttava voima. Yllättäen päivitetystä käsittelystä suurimman hyödyn saa Crubile Of Manin trilogia, joka toisaalta asettaa alkuperäisen laulajansa huonoon valoon. Nykymuotoinen Iced Earth on kyllä niin kova että itkettää? muiden puolesta. 9 AMARANTHE THE NEXUS (Spinefarm) Jo Amaranthen debyytti teki selväksi, että nyt puhutaan niin ärsyttävän juustoisesta, kaupallisesta, halvasta ja alleviivatusta diskohevistä, että eihän siitä oikein voi olla pitämättä. Myös yhtyeen toinen levy on härskisti tarttuvaa tanssiheviä, jossa yhdistellään törkeästi kaikkia ilmiselvimpiä tarttumapintoja niin popista, rockista, diskosta, trancesta kuin metallistakin. Eihän tämä resepti voi vanhentua. Niinhän sitä voisi luulla. The Nexus saa kuitenkin epäilemään, onko kuunteluun eksynyt sittenkin bändin ensimmäinen albumi. Ainoastaan peruskaava ei ole samanlainen, vaan myös biisit tuntuvat olevan lähes täsmälleen samat. Kolmen laulajan käyttö ja bändin tapa tehdä juttuaan täysin anteeksipyytelemättömästi on edelleen jollain sairaalla tavalla ihailtavaa, mutta olisi biiseihinkin voinut saada hieman uutta potkua. Amaranthe ylittää hyvän maun rajat niin helposti, että bändistä haluaisi pitää huomattavasti enemmän jo sen takia. The Nexuksen biisit kyllä vievät hetkeksi mennessään ja levy uppoaa debyyttiä rakastaviin yhtä varmasti kuin ysäritanssimusa nostalgikkoon. Toisella albumilla olisi silti toivonut kuulevansa edes muutaman uuden kikan tai ainakin ensimmäistä levyä parempia biisejä. AKI NUOPPONEN 5 DARKTHRONE THE UNDERGROUND RESISTANCE (Peaceville) Oli Darkthronessa kyse minkä sortin alamaailman vastarinnasta tahansa, on sen muutaman tuoreimman levyn kohdalla pakko ihmetellä, mikä näitä äijiä oikein ajaa eteenpäin. Darkthronen alleviivaama FOAD-asenne on asia erikseen. Onhan se mahtavaa, jos vuosikymmeniä toiminut pioneeribändi tekee mitä tahtoo, mutta asenne on siitä ikävä asia, että AKI NUOPPONEN 10 ICED EARTH LIVE IN ANCIENT KOURION (Century Media) Alive In Athens. Jokaisen metallista mitään ymmärtävän tapauksessa kyseinen kirjainyhdistelmä on arkistoitu aivokuoreen alaotsikolla ?käsite?. Vuosituhannen vaihteessa julkaistu kolmen cd:n livealbumi kiilasi välittömästi ilmestyttyään elävien esitysten klassikkojen joukkoon, sinne Live After Deathin ja Unleashed In The Eastin kylkeen. Kyseinen äänite on tuosta päivästä käynyt referenssiksi Iced Earthin osaamisesta ja optimaalisesta keikkatallenteesta. Jos et ole elänyt tynnyrissä, tiedät, että viimeisimmällä studioalbumillaan Jon Scha?erin elämäntyö esitteli uuden vokalistinsa, InSUE ANNIKA BRUSILA HENRI EEROLA 8 AVANTASIA THE MYSTERY OF TIME (Nuclear Blast) Voihan toki olla, että myyntiluvut kertovat toisenlaista tarinaa, mutta musiikillisesti Tobias Sammetin rikkain ajanjakso sijoittuu vuosille 1998?2004. Tämän jälkeen miehen ambitio yksioikoisempaa, perinteiseen rockiin nojaavaa äänitaidetta kohtaan on tarkoittanut lähinnä jatkuvia pettymyksiä powermetallin kauhukakarana läpilyöneen moniosaajan ystäville. Herran varsinaisen yhtyeen Edguyn kohdalla peli menetettiin jo vuosia sitten, syynä lähinnä Sammetin ratkaisu suoltaa kaikki käyttökelpoinen materiaali henkireikänä alkunsa saaneen Avantasian käyttöön. Tämäkään ei ole viime aikoina ihmeitä tarkoittanut, vaan fokus on painottunut liiaksi vieraslistan koristeluun lapsuuden sankareilla. Nyt jutun jujusta on nähtävästi jälleen saatu kiinni. The Mystery of Time on ääniltään iso, kappalemäärältään maltillinen ja sisällöltään sävellykset edellä etenevä paketti. Sillä on alkunsa, loppunsa ja kliimaksinsa. The Metal Opera -kaksikon fanittaja saa vihdoin tilauk- » 40 « NRO. 3 ARTIFICIAL HEART A HEART ONCE LOST (Spinefarm) Mitä sanoa yhtyeestä, jonka vaikutteet ovat härskisti pinnalla ja jonka selkeimmät vertailukohdebändit eivät ole kymmentä vuotta vanhempia? Tuusulalainen Arti?cial Heart pyrkii nyt sen aallon kyytiin, jonka harjalla tasapainoilevat teinikomeetta Bring Me The Horizon ja paraikaa tulevaisuuttaan pohdiskeleva Suicide Silence. Osaavissa käsissä screamo ynnä death- ja metalcore ovat tänä maailman aikana niin huippuunsa viritetty tekemisen laji, että vaatii huomattavan kokoisia kiveksiä ja matkalaukullisen itseluottamusta uskaltautua näihin pirskeisiin. Käykin niin, että Arti?cial Heart ei käy hippasille puolivaloilla, vaan onnistuu jopa uhkumaan tuoretta tenhoa äärimmäisen ahtaalta asemapaikaltaan. Hyvä esimerkki on Ambition, jonka kevyen ja raa?an skaalaa joutuu oikeasti pureskelemaan mutta jonka muodon lopulta ymmärtää loppuun asti pohdituksi. A Heart Once Lost kuulostaa isolta, itsevarmalta sekä täysin valmiilta työnnäytteeltä tämän hetken hittigenren kuulijoille. Tyylilajille uskollisesti loppuuntuotettu äänenpaine salpaa hengityksen eikä tosiaan sovi joka korvaan. Pitkällisen analyysinkään jälkeen en silti pudottaisi kokonaisuudesta mitään pois. HENRI EEROLA 7 CALL OF THE VOID DRAGGED DOWN A DEAD END PATH (Relapse) Amerikkalainen Call of the Void on uusi tulokas vihaisten metallibändien keskuudessa. Yhtyeen debyyttialbumilla murjotaan esteitä matalaksi rosoisen hardcoren voimalla. Coloradon kvartetin aggressiivinen ulosanti ja intensiivinen omistautuminen kertovat tekemisen ilosta sekä aidosta halusta laittaa itsensä peliin. Soitto on sopivan svengaavaa ja vokalisti huutaa ja räyhää ilahduttavan antaumuksellisesti. Kappaleet eivät ole mitään innovaation riemuvoittoja, mutta niistä löytyy kuitenkin muutamia yllättäviä jippoja. Kun yhtye toisinaan laittaa grindcore-vaihteen tosissaan silmään, niin hengästymiseltä ei voi välttyä. Toisaalta myös hitaampia ja kokeellisempia kohtia on saatu loihdittua mukaan aavistuksen yksiulotteista räimettä tasapainottamaan. Dragged Down a Dead End Path on kompakti paketti ehtaa raivoamista. 10 biisiä 25 minuutissa takaa sen, että albumi ei ehdi pitkästyttää missään vaiheessa. Vaikka Call of the Void ei olekaan sieltä tämän genren persoonattomimmasta päästä, niin onhan tämä silti varsin tavanomaista huttua. Ei siis mitään erityisen mielenpainuvaa tai säkenöivän tyylikästä, mutta kokonaisuutena silti varsin solidi ja mukiinmenevä esitys. VILLE PEKKALA 8 MOSS MOSS?S HORRIBLE NIGHT (Rise Above) Southamptonin triolla on doom-resepti hyvin kasassa. MOSS on hidas, ilkeä, löysä mutta jämäkkä yhtye. Yli kymmenvuotiaan bändin kolmannella studioalbumilla julmuutta alkaa löytyä jo kiinnostavassa määrin. Moss?s Horrible Night on raskas ja uskollisen oldschoolmainen versio Electric Wizardin ja juuri kuopatun Ramessesin lohduttomuutta sekä Serpent Venomin ja Rote Maren imelää mehukkuutta ja esoteeristä laahustamista. Levyn parhaimmistoon lukeutuva Dark Lady on kärsivällinen kuin sitkein kuristuskohtaus. Sen pysäyttävä väliosa pelottavine pausseineen on todella päällekäyvä ja tehokas. Myös kummallisen Dreams from the Depthsin kohinamökellys herättää aitoa kiinnostusta. Epäilen, ettei sitä jaksa monta kertaa kuunnella, mutta neitseellisenä sen huomioarvo on suuri. Kappale äheltää irrationaalisesti ja loppuu
• kuin seinään, kuin laitteet menettäisivät yhteyden. Tämän tehokkaan efektin jälkeisen Coral of Chaosin kohdalla alkaa kuitenkin epäilyttää, alkoiko levy vahingossa alusta, sen verran toiston tontille lipeää säveltäminen. Vaikka ripaus lisää persoonallisuutta ei tällekään bändille olisi haitaksi, toimii levyn hyvin ladattu jylisevä pommikoneri? doominhimoon kuin pekoni kankkusbrunssilla. ANNIKA BRUSILA 7 IN-GRAVED IN-GRAVED ANNIKA BRUSILA 8 FOR THE IMPERIUM HAIL THE MONSTERS (Warner Music) Parin vuoden takaisella debyytillään metalliyhteisön päät sekoittaneen kotimaisen For The Imperiumin konsepti on kokemuksen myötä jalostunut selvästi. Yhtye repii yhä genrerajat auki mielipuolisella vimmallaan, mutta tolkuton joka puolelle sinkoilu on vähentynyt ja fokus on onnistuneesti käännetty boksin ulkopuolelta lähemmäksi ydintä eli itse musiikkia. Hail the Monsters esittelee itsevarman bändin, joka tietää mitä haluaa. Jokainen jätkä hoitaa oman tonttinsa huikealla varmuudella, eikä teknisestä suorittamisesta löydy mitään valitettavaa. Rauhattomuus on edelleen bändin tavaramerkki, mutta tällä kertaa ei ihan jokaista ideaa ole tungettu jo valmiiksi melko täyteen ahdettuun kokonaisuuteen. Kypsymisestä kertoo myös se, että progressiiviset elementit eivät tukahduta kappaleita ja toistolle on annettu enemmän tilaa. Biisirakenteiden yksinkertaistaminen on lisännyt tarttumapintaa ja tehnyt kappaleista helpommin lähestyttäviä. Sävellykset kärsivät yhä hienoisesta epätasaisuudesta, mutta parhaimmillaan For The Imperium loistaa rocktaivaalla kuin räävitön tulimeri. Albumin ehdoton helmi on nerokkaan nimen omaava, eurodancen kanssa ?irttaileva, hävyttömän addiktoiva Filthy Animal, Go and Save Yourself!, joka on takuuvarma tulevaisuuden klassikko. VILLE PEKKALA 9 SPOCK?S BEARD BRIEF NOCTURNES AND DREAMLESS SLEEP (Inside Out Music) Kalifornian pitkäaikaiset progemaisterit ovat yhdennentoista studiolevynsä kohdalla tutun haasteen edessä. Bändi menetti Snow-mestariteoksensa (2002) julkaisun jälkeen alkupe- räisen liidilaulajansa Neal Morsen soolouralle. Nyt käsillä on Parran ensimmäinen uusi julkaisu sen jälkeen, kun Morsen mikrofonissa paikannut yhtyeen rumpali Nick D?Virgilio poistui riveistä työkiireidensä takia. Bändin uudeksi laulajaksi tullut Enchantyhtyeen Ted Leonard antaa mukavan kuulaan panoksen tutusti harmonisoivaan laulumassaan. Vankkaääninen mies ei kopioi ketään. Biisimateriaali pitää kiinni Spock?sin tutuista aineksista kuten rikkaista melodioista ja runsaista kappalerakenteista. Levyn ensimmäiset viisi biisiä avautuvat hitaasti mutta palkitsevasti. I Know Your Secretin urku-ujellukset sekoittuvat mainiosti raskaasti rouhiviin ri?eihin. Submerged ?irttailee pelottavan tehokkaasti radiorokahtavilla ?iliksillä. Albumin päätöskaksikko Something Very Strange ja Waiting For Me iskevät koukkuvaihdetta isommalle ja räjäyttävät pään nopeammin. Morsen lähdön jälkeen Beardiltä kului pari levyä päästä takaisin kiinni huikean laadukkaaseen vakiotasoonsa. Nyt tuo odotus oli huomattavasti lyhyempi. ALEKSI AHONEN 6 FREE FALL POWER AND VOLUME (Nuclear Blast) Ruotsinmaalta pölähtää naamalle oikein kunnon lasti pölyistä, räikeää ri?rokkia. The Soundtrack Of Our Livesin kitaristinakin toimiva Mattias Bärjed on selvästi tarvinnut räminälleen ulostuloväylän. Kitaroita raastetaan vuoron perää The Rolling Stonesin ja AC/DC:n hengessä. Jälkimmäistä vaikutelmaa tukee eritoten laulaja Kim Franssonin rääkyvaihteella Bon Scottista muistuttava ääni. Midnight Vulturen soolorevittelyt puolestaan kaikuvat Angus Youngia enemmän kuin mikään koulupoikapuvun tällä puolen. Raaka soundimaailma sisältää hyvän sekoituksen rosoisuutta sekä voimaa. Näiden hienojen vaikutteiden tähden onkin turhauttavaa, miten epätasaista levyn kappalemateriaali on. Aloitusnelikko tulisesta nimikkoraidasta jyräävään Top Of The Worldiin kasvattavat parkkiintuneen mus- tan nahkatakin kuuntelijan ylle. Sitten meno laiskistuu täysin odottamattomasti. Attilan ja World Dominationin kaltaiset umpitylsät keskitempo-läpsyttelyt tuntuvat olevan aivan väärällä albumilla. Nohevasti groovaava päätösveisu Meat pelastaa vielä minkä ehtii. Power And Volumesta saisi karsittua kokoon todella kiimaisen rokkenroll-EP:n, joka lupaisi tulevaisuudelle hienouksia. Valitettavasti kokopitkän mitassa kokonaisuus vesittyy täyteraitojen vaikutuksesta aivan liikaa. ALEKSI AHONEN 7 (So Music Finland) Lordin kammiosta karanneiden vokalisti Sampsa ?Kita? Astalan ja basisti Nick ?Kalma? Goren spin-o?-ryhmä tarjoaa muutamaa astetta kevyempää ilmaisua kuin Putaansuun perushevirynkytys. Kaihoisan kuulaan lauluäänen omaavan Stalan irtioton rumpupallilta ymmärtääkin hyvin oman yhtyeensä kakkoslevyä kuunnellessa. Stala & So:ta vaivaa samanlainen kaksijakoisuus tyylipuhtaan melodisen hard rockin ja hoopon kimallerokin välillä kuin Reckless Lovella. Keski-iältään kymmenisen vuotta vanhemmalta poppoolta Alrite Toniten ja Rockstarin kaltaiset länkytykset kuulostavat tosin vieläkin vaivaannuttavammilta. Sama koskee yhtyeen Sedulan bilebändin mieleen tuovaa ulospanoa. Bon Jovin varhaisista vuosista etäisesti muistuttava AOR ryhmältä sen sijaan onnistuu huomattavasti luontevammin, vaikkeivat biisit esimerkiksi soundillisesti läheltä liippaavan Brother Firetriben tasolla olekaan. Ei tosin kaukanakaan, mutta pari ?ylitse muiden? -iskusävelmää piristäisi tätä glamhöpöilyjä lukuun ottamatta tasaista kokonaisuutta. Ehkä budjettia olisi kannattanut venyttää enemmän Rock Until I?m Done -kappaleen miksanneen, Ratt-yhtyeen hovituottajana 80-luvulla toimineen Beau Hillin suuntaan. Oma käsi kun ei välttämättä saa kelvostakaan tavarasta kaikkea mahdollista irti. Out March 22nd BLOOD-SOAKED INSANITY! Also available as VINYL LP in Gatefold cover and LTD. CD BOX SET incl. digipak with exclusive artwork, fridge magnet and wristband. You can pre-order from LEVYKAUPPA ÄX now! [+++ check out special and rare collector?s items at www.cmdistro.com +++] SUE » 41 « NRO. 3 STALA & SO. PLAY ANOTHER ROUND www.centurymedia.com MIKA PENTTINEN LEVYARVIOT (Svart) Nyt ollaan namedroppaajien kultasuonessa. Kun legendaarinen kitarakuningas Victor Gri?n ilmoitti jättävänsä Pentagramin ja kokoavansa uutta levyä jossain muussa kuin Place Of Skullsin hengessä, on kiinnostus taattu. Diggailijat linkittävät uutista jo ennen kuin ensimmäistäkään nuottia on kuultu. Kun bändiin liittyy urkuriksi vanha Trouble-rumpali Je? Olson ja pattereihin Pete Campbell (60 Watt Shaman, POS) sekä ennen kaikkea julma basisti Guy Pinhas (The Obsessed, Acid King, Goatsnake), on puoli maailmaa varmaan jo ennakkotilannut levynkin. Tästä elävien legendojen dreamteamistä toivoisi kaiken lahjakkuuden, karisman ja näkemyksen johtavan loistokeitokseen. Vaan ovatko odotukseni epärealistisen korkealla, kun mieleen hiipii pettymys? Vaikka levyllä tapahtuu paljon, en välillä erota biisejä toisistaan. Victor Gri?n kepittää kyllä terhakkaasti, juuri niin vihaisesti ja mahtipontisesti kuin häneltä on lupa odottaakin. Hän myös laulaa hyvin, paikoin winomaisesti ärhennellen. Sooloja ja kikkailua piisaa jopa turhankin alleviivaavin ottein. Pinhasin metronomintarkka vahva tamppaus ravistaa hereille kenet tahansa vaikka hautuumaan porteilta. Avausraita Digital Critic on vastustamattomassa ketteryydessään albumin kohokohta. Useimmissa kappaleissa laukataan hirmuisella paatoksella ja rokataan kuin viimeistä päivää. Moinen suorittaminen tuppaa vähän haukotuttamaan. Levyn päättävä Never Surrender on kuin highschoolle?an kliseinen soundtrack. Se on niin permanentinhajuinen kasariveto, että se kääntää käsitykseni koko bändistä uuteen valoon ja olen pakotettu kuuntelemaan koko levyn uudestaan tästä yllättävästä vinkkelistä.
• SAMAE KOSKINEN ? Hyvä päivä (Fried Music) Hei Sami. Päätin lähestyä sinua näin kirjoituksen muodossa, kun kuulin uuden levysi. Täytyy myöntää, että soolotuotantosi on herättänyt minussa ristiriitaisia tuntemuksia, enkä oikein edes täysin ymmärtänyt aikanaan, miksi Sister Flo?ta niin kovasti hehkutettiin. Ensimmäisestä soololevystäsi en suuremmin pitänyt, eikä edellinen Kuuluuko, kuuntelen myöskään isoista odotuksista huolimatta täysin vakuuttanut. En oikein edes tiedä, miksi niin kävi. Ehkä vika oli kuuntelijassa. Sen sijaan 2009 julkaistu Elossa on erinomaista poppia. Erinomaisen popin määritelmä sopii mainiosti myös Hyvä päivä -levyyn. On ilahduttavaa huomata, että kyynisyyden ja ironian aikakaudella joku uskaltaa ja osaa käydä taisteluun naiivin positiivisuuden ja vaaleanpunaisen rakkauden puolesta. Onhan aiemmassakin tuotannossasi samoja elementtejä, mutta tälle levylle tuo tyylisuunta on hioutunut timanttiseksi. Olet tehnyt kepeän ja harmittoman poplevyn. Tämä on suuri kehu, vaikka usein harmittomuus ymmärretäänkin haukuksi. Maailma kuitenkin tarvitsee juuri tällaista musiikkia kevääseen. Epäilen, että myös sinulla on ollut mukavaa studiossa tehdä tätä levyä. Olet levyllä selvästi tosissasi, mutta et totinen. Pidän tavastasi ottaa luulot pois heti uuden levyn avausraidalta. Konsertti yllättää totaalisesti, kun se kasvaa yllättäen melkoiseksi hevieepokseksi. Singlenä julkaistun Spoon Riverin nerouden kaikki hyvästä popista pitävät jo tietävätkin, mutta onneksi levyn muu materiaali ei häiritsevästi kalpene tuolle mestariteokselle. Levyn nimiraita alleviivaa albumin yleisen tunnelman täydellisesti. Viimeistään Laulu ja haukku -raidan kohdalla on uskottava maailman hyvyyteen, kun laulat, että ?kaikki menee vielä ihan hyvin?. Mainitsin sen kepeyden. Soundillisesti osaat kyllä yllättääkin. Esimerkiksi Olit kaikki on aika komea kasaripastissi. Ilman lyriikoitahan se olisi mennyt melkeinpä Miami Vicen soundtrackille. Tekstejäsi olen usein ihmetellyt. Suurin osa niistä on ihania korvakarkkeja tällaiselle romanttiselle höpsölle. Hallitset kuitenkin myös pysähdyttävien vakavampien tekstien tekemisen. Aikanaan taisin rakastua musiikkiisi, kun kuulin Kaiken pitää aina jatkua -biisin. Uuden levyn päättävä Mies, jonka päässä pyörii kuolema on juuri tuollainen biisi. Ihmettelenpä, jos en vuoden lopuksi listaa levyäsi vuoden parhaiden kotimaisten julkaisujen joukkoon. Odotan innolla keväistä kiertuetta Korvalääke-yhtyeesi kanssa. Näissä kymmenessä laulussa on aika paljon livepotentiaaliakin. Toivottavasti mahdollisimman monet löytävät nämä laulut. Ne ansaitsevat tulla kuulluiksi. 9 LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton ILKKA LAPPI SUE » 42 « NRO. 3
• 9 MATTI JOHANNES KOIVU S/T ILKKA LAPPI 8 BEACON STREET RADIANTS S/T (One Clean Sound) Lukuisissa kokoonpanoissa ja musiikillisissa projekteissa uransa aikana vaikuttanut Jura Salmi on kiireinen mies. Taannoin julkaistiin Sammalen levy. Nyt Salmi hyppää Beacon Street Radiantsin nokkamiehenä progea juurevampaan musiikkiin. Muutama vuosi sitten duona aloittanut kokoonpano on ajan myötä kasvanut. Mukana kokoonpanossa on lukuisia monipuolisissa keitoksissa marinoituneita muusikoita, sillä muun muassa Nightsatanissa vaikuttava Juha Kiskonen. Turkulaismuusikot ovat löytäneet musiikin markkinapaikalle, jossa musiikkiin on tarjolla rakennusaineita monesta värikkäästä kojusta. Salmi kumppaneineen ammentaa muun muassa kantrista, americanasta ja 1960-luvun popista. Kuten bändin nimestäkin voi päätellä, Atlantin taakse kokoonpanon musiikki kurottelee. Neil Youngin ja Wilcon heittäminen referensseiksi kertoo hieman, mistä suunnasta puhaltaa. Toki Crazy Horsen soralta maistuvaa rouheaa rokkia ei tältä levyltä kannata etsiä. Sen sijaan kuulaita popsävellyksiä ja irtonaista pop-rokkia etsivä ei pety. Levy tarjoaa kymmenen kelpo biisiä, mutta paria poikkeusta lukuun ottamatta todelliset herkkupalat ovat jääneet vielä syntymättä. Kuitenkin aidolta preerian autiokaupungilta kuulostava Americatown ja melankoliaa ja soittamisen iloa pursuava levyn päätösraita Come Back Home antavat viitteitä, että vieläkin parempaa on myöhemmin toivottavasti tulossa. ILKKA LAPPI 9 PEKKO KÄPPI RAMMAT JUMALAT (Helmi Levyt) Pekko Käppi on jouhikonsoittaja, jonka kolmekielinen perinnesoitin on mourunnut monien indieartistien keikoilla ja levyillä. Loistavimmillaan Käppi on kuitenkin soolourallaan, jota hän on uurtanut vuodesta 2001 asti. Vaikea sanoa, kuinka tietoista se on, mutta Rammat jumalat -levyllä Käppi tuntuu pyrkivän samaan kuin Lännen-Jukka Amerikansuomalaisia lauluja -trilogiallaan eli yhdistämään suomalaisen kansanmusiikin ja amerikkalaisen folkin ja bluesin. Melodioiltaan Käpin kappaleet ovat lähinnä bluesia, mutta niiden poljento ja joidenkin sanoitusten runomitta on hyvin kalevalainen. Rammat jumalat on rytmikäs levy mutta ei tomwaitsmaisen lonksu- 10 MINÄ JA VILLE AHONEN MIA (Johanna Kustannus) Kun Johanna Kustannus julkaisi Minä ja Ville Ahosen ensimmäisen albumin vuonna 2010, syntymässä tuntui olevan jotakin merkittävää, joka ei vielä ollut kasvanut lopulliseen hahmoonsa. Mia lunastaa kaikki lauluntekijän ja hänen yhtyeensä antamat lupaukset. Ville Ahonen laulaa rumankauniista tunteista ja (muille ihmisille) tavallisesta elämästä, jota hänen laulujensa surullinen ja yksinäinen päähenkilö ei ole tarpeeksi vahva kestämään. Riston, Moppi & Aivokurkiaiset -bändin ja Ahosen (joka on tästä kolmikosta vähiten humoristi) biisien protagonisti tuntuu olevan sama sosiaalisesti kyvytön, arvaamattomasti reagoiva ja vakavasti mielenterveysongelmainen kaveri, jolle on epäselvää kaikki seksuaalisesta identiteetistä lähtien. Tulevaisuudessa se hahmo kertonee jotakin olennaista tästä ajasta. Ja kertoo se oikeastaan nytkin: koska elämme yhteiskunnassa, jossa ihan vakavalla naamalla mietitään, onko homous hyväksyttävää, Ahosen on helppoa säväyttää kuulijaa paljastamalla hintahtavan herkällä lauluäänellään sanoituksen parisuhde homoseksuaaliseksi. Siinä missä Minä ja Ville Ahosen debyytin jyrkimmät kontrastit tuntuivat päälleliimatuilta ja menivät itsetarkoituksellisen hätkähdyttämisen halun piikkiin, on Mian soundi ehyt, luonnollinen, linjakas ja kaunis. Kuulostaa siltä kuin levyn jokainen biisi olisi poimittu erikseen hellävaraiseen käsittelyyn, jonka viimeisessä vaiheessa on pohdittu tarkoin, mikä palvelee kunkin kappaleen ominaispiirteitä parhaiten. Kokonaisuus on niin tarkkaan harkittu, etteivät edes kaukana toisistaan sijaitsevat ääripäät (Ennen kuin kuolen -biisin suurieleinen stadionpop ja puisen pehmeästi kumiseva päätösraita Rohkeus) sodi toisiaan vastaan. Täydellisestä onnistumisesta ja tyylitajuisuudesta on kiittäminen bändin, Ahosen ja toisen sanoittajan Jussi Moilan lisäksi tuottaja Artturi Tairaa. Mia jää historiaan albumina, jolla Minä ja Ville Ahonen löysi oman äänensä. Edes sanan ?mestariteos? käyttäminen ei tunnu liian suurelta liioittelulta. LEVYARVIOT (Sony) Neljännellä soololevyllään Matti Johannes Koivu julkaisee ?viimein? omaa nimeään kantavan levyn. Yleensä vastaavassa tilanteessa tällaisella nimellä varustettu levy tarkoittaa tietoisesti pesäeron tekemistä aiempaan tuotantoon. Koivun kohdalla pesäero ei ainakaan ulkopuolisen korvaan kuulosta kovin merkittävältä, ja hyvä niin. Ero pari vuotta sitten julkaistuun Toisen maailman nimi -levyyn on selvä, mutta uran kokonaiskuvaan hyvin mahtuva. Uusi levy on askel kohti soolouran alkuaikoja. Jos entisen Ultramariini-miehen levystä suurta irtiottoa yrittää etsiä, on merkittävin ero entistäkin henkilökohtaisemmalta tuntuvat tekstit. Ei Koivu ole aiemminkaan pelännyt henkilökohtaisuuksia teksteissään, mutta kun Hämeenlinnasta kotoisin oleva mies avaa uuden levynsä Aulanko-nimisellä kappaleella, kyseessä on joko henkilökohtainen täsmäisku tai tarkoituksella tehty illuusio. Biisin teksti itsessään on melankolinen rakkausteksti parhaasta päästä. Koivu liittyy teksteissä muutenkin omimmalla alueellaan. Näennäisen pienistä hetkistä kasvaa Koivun teksteissä elämänkokoisia tarinoita. Uudella levyllä ilmaisu on hiotumpaa kuin koskaan aiemmin. Koivun neljäs soololevy ei ole helppo, sillä kappaleet ovat sävellyksinä herkkiä ja ne solahtavat huomaamatta ohi, jos huomio herpaantuu. Keskittyneen kuuntelijan levy kuitenkin palkitsee ruhtinaallisesti. ARI VÄNTÄNEN valla tavalla, vaan se soljuu kuin juttu karjalaisen suussa. Rakkaudesta, petoksesta, kuolemasta ja helvetistä kertovien balladimaisten trad-tekstien seassa on tyyliin sopivia sanoituksia vierailijoilta, muun muassa Kauko Röyhkältä. Kaiken huippu on kaunis päätöskappale, levoton gospel Kun minä kuolen, jonka Tanjalotta Räikän ääni tempaa taivaaseen. Jos pidät Lännen-Jukan Paratiisin pojat -levystä, Tuomari Nurmion Luuta ja nahkaa -albumista, Joose Keskitalon vanhatestamentillisesta paatoksesta, Faarao Pirttikankaan Kuhmalahden nubialaisista tai ylipäätään primitiivisestä folkista ja arkaaisesta bluesista, sinun täytyy kuulla Rammat jumalat. ARI VÄNTÄNEN 7 BULLDOSER ...MEANWHILE AT THE UNDERGROUND FIGHTCLUB (Bulldoser) Tamperelainen Bulldoser palaa kehään levyllä, joka on nimetty salaisten tappelukerhojen mukaan. Toisin kuin niissä klubeissa käy, tämä lätty ei lätise. Se jytisee. Bulldoserin ensialbumi Bullshot (2001) oli yksitotinen debyytti. Matsauksen makuunbrutaali punkrockbändi pääsi vasta kiinnitettyään riveihinsä supersankariksi, koulutytöksi tai ledersortseihin pukeutuvan Darwinin, joka haineväkitaroineen toi biiseihin hauskuutta, metallista ryhtiä ja sovitusideoita. Ponnekas 10?-vinyyli Scienti?c Search for the Face of Elvis (2003) oli vähällä jäädä kokoonpanon ainoaksi julkaisuksi. Vuonna 2005 Bulldoser antoi Darwinille fudut, keskeytti tämän kolmannen levynsä äänitykset ja matkasi unholaan. Klassisen kokoonpanon kadonnut levy ...Meanwhile at the Underground Fightclub on parhaimmillaan priimaa. Hippie Girl on huikea, potkiva ja tarttuva avaus, ja radiopuhelimetmainen Pää on ahdas on piristävä kielirikko. Loppusuoralla Always So Far tekee hyvää Swallow?lle: aggressiivinen päätösbiisi kuulostaa tehokkaalta hillityn kappaleen perässä. SUE Bändi soittaa kautta linjan ilkeästi ja ilmeikkäästi. Katan leppymätön huuto ja vilpitön tilitys ovat taatusti tehokasta primaaliterapiaa hänelle itselleen, mutta kuulijana niihin kaipaa sävyjä ja ulottuvuuksia. Kahdeksan vuotta sitten Bulldoserissa oli lujasti iskuvoimaa. Nykytilanne nähdään keikoilla. ARI VÄNTÄNEN 7 PALMA VIOLETS 180 (Rough Trade) Viime yönä heräsin ja päässäni soi Palma Violetsin debyyttialbumin avausbiisi Best of Friends. Illalla olin viimeiseksi miettinyt tätä arviota ja todennut mielessäni, että albumi on hyvä, mutta ei siitä oikein jää mitään mieleen. Väärässä olin ainakin osittain. Siinä en ole väärässä, kun sanon, että lontoolaisesta Palma Violetsista on vouhotettu hieman liikaa sen musiikillisiin saavutuksiin nähden. Palma Violets ei ole yhtään huonompi tai parempi kuin se viime vuonna debytoinut lontoolaisbändi, jonka nimeä en nyt muista. Biiseiltään ja soundeiltaan Palma Violets on jossain Velvet Undergroundin ja Killersin välissä eli jossain epämääräisesti määriteltävissä olevassa indie garage -maailmassa, mutta yhtye on kerännyt hypensä ja nosteensa muilla keinoin. Tänä päivänä on käsittämätöntä, että nuori yhtye välttelee internetiä: Palma Violets ei ole Facebookissa eikä sen videoita ole Youtubessa. Palma Violets ei laittanut itseään verkkoon, vaan keikoilla yhtyeeseen tutustuneet fanit tekivät sen, ja yhtyeestä tuli kuuluisa verkon karttaja. Tämä toimi niin hyvin, että Best of Friends oli vuoden 2012 biisi NME:ssä ja mahtistartti oli valmis. Palma Violetsin albumi sen sijaan ei ole valmis. Nyt tarvitaan jatkoksi jotain muuta kuin ihan ok levy, jos Palma Violets haluaa olla ihmisten muistissa vielä kahden vuoden päästä. » 43 « NRO. 3 AKU-TUOMAS MATTILA 9 SILENT SCREAM PUBLIC EXECUTION (Stupido Records) Vuonna 2010 ilmestynyt Silent Screamin debyytti oli lievä pettymys. Varjon tyylikäs synkistely oli vaihtunut aggressiiviseen roiskintaan. Nyt on toisenlaiset ammukset piipussa. Kakkosalbumilla ei enää roiskita, vaan tykitetään harkitusti niin, että viha ja aggressiivisuus pysyvät kasassa. Rummut kiertävät tomikomppia komeasti, basso pitää sykkeen kasassa ja kitarat viiltelevät ilmaan komeita soundeja. Vokaaleissa vuorottelevat kielisoittajat Antti Lautala ja Matthew Pallasoja sylkevät sanojaan, jotka viimeistelevät apokalyptisen meiningin. Maailma ei ole niin kamala kuin Silent Scream väittää, mutta sujuvasti siitä pystyy maalaamaan helvetin, jossa kaikki on huonosti. Silent Scream ei ole maailman omaperäisin yhtye eikä se tuo post punk -maailmaan mitään uutta, mutta Public Execution on luokassaan kotimaista huippua. AKU-TUOMAS MATTILA 7 STEROPHONICS GRAFFITI ON THE TRAIN (Stylus) Stereophonicsin vuonna 1997 ilmestynyt debyyttialbumi Word Gets Around oli mainio kasvavan nuorukaisen ajankuva. Tuolloin 23-vuotias matalaraspinen laulaja Kelly Jones kertoi arkipäiväisiä tarinoita Cwmamanin kylästä, jossa kasvoi aikuiseksi. Local Boy in a Photograph, kertomus itsemurhan tehneestä nuoresta miehestä on yhä riipaisevan komea rock-kappale. Yhtyeestä tuli saarivaltakunnassa supersuosittu, mutta kotimaan ulkopuolella jättimenestys ei ole yhtyettä syleillyt. Stereophonics on tehnyt keskikertaisia albumeita kerta kerran jälkeen, eikä Gra?ti on a Train tee poikkeusta. Albumin avauskappale We Share the Same Sun on jälleen kaunis rocksiivu, joka todistaa, ettei yhtyeen sävelkynä ole vielä täysin tylsistynyt. Bändillä onkin kyky säveltää jokaiselle albumilleen vähintään yksi liki-klassik-
• THE HORRORS ? Higher (XL) The Horrors on aikamme kiinnostavimpia rockbändejä. Seitsemän vuoden takainen debyyttialbumi Strange House oli virkistävän holtitonta goottipunk-poseerausta aikakaudelle tyypillisten new rave- ja electroaktien keskellä. The Horrors ei jäänyt polkemaan paikoilleen, vaan on uudistunut levy levyltä. Primary Coloursin (2009) soundi ennakoi nykyistä shoegaze-ja dronebändien tulvaa, ja Skying (2011) jalosti bändin melodista ja rytmillistä 8 ilmaisua eteenpäin. Joulukuussa digimuodossa, nyt myös fyysisenä pakettina julkaistavalla puolitoistatuntisella Higherilla The Horrors luo jälleen nahkansa. Skying-albumin materiaali on muutettu ulkopuolisten remiksaajien (mm. Daniel Averyn ja tämän oppisän Andrew Weatherallin) toimesta dub-versioiksi tai lähes tunnistamattomaksi electronicaksi, ja albumi toimii aivan itsenäisenä teoksena. Higher alkaa Blanck Massin hienolla instrumentaalitulkinnalla Skying-albumin ehkä parhaasta biisistä I Can See Through You, ja jatkuu komeasti Chemical Brothersista muistuttavalla Monica Gemsillä. Connan Mockasinin minimalistinen psych pop -tulkinta Still Lifesta on helmi. Seahawksin kaksi Skying Suitea koostavat Skying-albumista kiehtovan tiivistelmän. Ihan koko järkäleen mittaa draaman kaari ei kanna. Osa versioista olisi ehkä pitänyt säästää muualla julkaistavaksi. JARI MÄKELÄ LEVYARVIOT itse Helmi Levyt -pomo Arwi Lind ja bassonvarressa on Kiilastakin tuttu Jukka Räisänen, mutta selkeimmin levyn soundia värittää Pekko Käpin jouhikko. Otava on breakup-levy, joka on kirjoitettu vaikeina aikoina. Se huokuu läpi levyn tunnelmasta, joka on aiempia albumeita raskassoutuisempi. Kun edeltäjillä on lumouduttu luonnosta ja tehty pieniä arkipäiväisiä huomioita elämästä, ovat Otavalla pääosassa riipivät pelot, ahdistukset ja raskaatkin uskonnolliset teemat. Terapeuttisen mantramainen toisto äityy paikoin myrskyisäksi jumitukseksi, jossa taidokas bändi pääsee oikeuksiinsa. Otava on monessa mielessä Sami Kukan tähän asti raskain levy. Sen teemat ovat universaaleja, mutta tummia ja painavia. Tähän asti olen ollut sitä mieltä, että Kukka on parhaimmillaan yksinään kitaransa kanssa, mutta Otava saattaa vihdoin tuoda tähän muutoksen. Otavalla dynamiikan ääripäät ovat vielä entistäkin äärimmäisemmät. Se on katarttinen kokemus, joka puhuttelee. TOMI TUOMINEN 8 ko. Harmi vain, että muu kappalemateriaali ei koskaan nouse sen yhden iskusävelmän tasolle. Nimikappale ja ensimmäinen single Indian Summer soivat silti uljaasti. Stereophonicsin soittajat ystävystyivät jossakin vaiheessa Oasiksen jäsenistön kanssa. Siinä missä tabloidiveljesten tuotokset eivät tätä nykyä herätä mielipiteitä vaan heidän uudet projektinsa kiinnostavat ihmisiä niiden soittajien takia, Stereophonics tekee yhä sitä, minkä parhaiten osaa: tunteellista rockmusiikkia massoille, yhtä paljon duunareille kuin perheenäideillekin. Asennetta on pakko arvostaa. JARKKO FRÄNTILÄ 6 SALLIE FORD & THE SOUND OUTSIDE UNTAMED BEAST (Fargo) Yhdysvaltojen (ainakin Portlandia-tv-sarjan perusteella) hipsterimekasta Portlandista ponnistavan Sallie Ford & The Sound Outsiden kakkosalbumi rätisee käyntiin komealla twang-kitaralla. Kakkoskappale Addicted nykii eteenpäin hieman Yeah Yeah Yeahsin parin ensimmäisen albumin tyyliin. Yhtye kumartelee 60-luvun suuntaan muutenkin kuin vaatetuksellaan, ja Bad Boys voisi löytyä Tarantinon le?an taustalta. Tässä onkin Untamed Beastin pahin ongelma. Yhtye tuntuu lainaavan koko ajan jostain jotain, ja aina kun se kuulostaa itseltään, se kuulostaa heikommalta kuin artistit, joilta se on lainannut oman äänensä. Untamed Beast lainaa samoista kulttuurivarannoista kuin suomalaiset garage- ja rockabillybändit, mutta yrittää valtavirtaistaa soundia. Ihan täysin tässä ei onnistuta, vaikka potentiaalia olisi. Heikompi yksilö voisi antaa yhtyeelle lisäpisteitä solisti Sallie Fordin silmälaseista ja ulkonäöstä. JARKKO FRÄNTILÄ 6 ALKALINE TRIO MY SHAME IS TRUE (Epitaph) Alkaline Trion nokkamiehen Matt Skiban soololevy pari vuotta takaperin oli hirvittävä kokonaisuus. Nyt jo yhdeksännen albuminsa julkaisevan punkpopyhtyeen uusin levy onneksi heittää roskakoriin sooloilijan kokeilut ja palaa takaisin bändin alkujuurille. Emotionaalista rämpytystä Alkaline Trio vieläkin on, mutta onko kyse sitten tuottajasta (Bill Stevenson The Descendentsistä) vai mistä, mutta My Shame is True on toimi- vaa pop-punkia. Kiss You to Death on menevä rakkaudentunnustus, ja I Wanna be a Warhol sukeltaa jopa Against Me!:n suuntaan. Aina, kun Alkaline Trio ottaa itsensä (liian) vakavasti, se kuulostaa pirteän tummalta. Heti kun kolmikko päättää ammentaa sata kertaa kuullusta, duuriin kallellaan olevasta skeittipunkista (She Lied to the FBI, Midnight Blue), se kuulostaa vain tylsältä. Pysykää jatkossakin masentuneina, kiitos. JARKKO FRÄNTILÄ 6 FOALS HOLY FIRE (Transgressive) Muistan olleeni verrattain innoissani brittiläisestä Foalsista sen ensimmäisten singlejen tipahdellessa levykauppoihin. Soittelin djkeikoilla ahkerasti Kieran Hebdenin tuottamaa Balloons-maksia. Mielessäni bändi vertautui senaikaiseen suursuosikkiini Battlesiin, ja kuulin siinä jopa kaikuja Arthur Russellin vinksahtaneesta diskosta. Senaikaisen suosikkituottajani Dave Sitekin tuottama debyyttilevy Antidotes olikin sitten jo kokonaan toinen juttu. Tylsän ja tasapaksun esikoisalbumin aikoihin näin bändin festarikeikalla Ruotsissa. Mieleen jäi ainoastaan nokkamies Yannis Philippakisin pieni koko ja vittumainen luonne. Mies esiintyi kuin perseeseen ammuttu karhu ja koko touhusta jäi ikävä diivailun maku. Kakkoslevy tuli ja meni ja olin jo ehtinyt unohtaa koko Foalsin, kun kuulin Holy Firen ilmestymisestä. Se, miten ensisinglen kokeilevasta ja kiinnostavasta matikkarockbändistä on kasvanut tämä turvonnut, keskinkertainen ja radioystävällinen popbändi, on minulle täydellinen mysteeri. Matka riisutusta tuotannosta ja kolisevasta vaaran tunnusta stadionsoundiseksi tusinabändiksi on tapahtunut vain kuudessa vuodessa. Kun Foals alkumetreillään kuulosti Fela Kutin, Liarsin ja PIL:in väkivaltaiselta yhteentörmäykseltä, kuulostaa se uutukaisellaan siltä kuin Franz Ferdinand yrittäisi tehdä comebackia kolme vuotta liian vanhoilla soundeilla ja tempuilla. Holy Firellä eivät puhalla pyhän hengen innoittavat lieskat vaan sillä kahisevat setelitukot. Jos mielii soida radiossa ja automainoksessa, pitää mennä alimman yhteisen nimittäjän mukaan ja tehdä helpommin nieltävää kamaa massoille. Ihmekös se siis, jos Yannista vituttaa. TOMI TUOMINEN SUE 9 NEØV ORANGE MORNING (Fullsteam) Nimensä Neufvoinista täkäläisittäin vieläkin hankalampaan muotoon muuttanut lahjakas savolaisviisikko on kehittänyt tyyliään. Kun Neufvoinia oli kahden eepeensä perusteella vielä helppo verrata Underwater Sleeping Societyn, Rubikin tai Sister Flon kaltaisiin uudemman suomipsykedelian uranuurtajiin, on Neøv kallellaan helisevään kenkientuijotteluun ja dreampopmaisiin, jopa postrockmaisiin sävyihin. Kokonaan ei menneisyyttä ole kuitenkaan jätetty. Uljaat biisit kurkottavat yhä toiveikkaina kohti taivaita, ja tuottajanpallilla istuu Rubikin nokkamies Artturi Taira. Soundillisesti albumi on hiottu todella miellyttävään muotoon. Eri elementit erottuvat selkeästi ja musiikissa on ilmaa ja tilan tuntua. Onneksi onnistumiset eivät jää pelkästään tuotannon tai äänityksen tasolle. Orange Morning on täynnä paitsi hienoja sävellyksiä, myös yllättäviä yksityiskohtia, jotka ilahduttavat vielä useammankin kuuntelukerran jälkeen. Erityismaininnan ansaitsevat maukkaasti annostellut vaskisoittimet, jotka irrottavat levyn tavanomaisesta popviitekehyksestä. Levyn päättävä liki instrumentaalinen Whale Hymn on lähempänä Ennio Morriconen spagettiwestern-ääniraitaa kuin suomirockia. Baarin musiikkivisailussa tunnistan aina kotimaiset artistit viimeistään siinä kohtaa, kun vokalisti avaa suunsa. ?Tää on jotain suomalaista!? Neøvin tapauksessa tätä tuskin tapahtuisi. Orange Morning on tyylitietoisin ja harkituimman kuuloinen suomalainen englanninkielinen poplevy, jonka olen vähään aikaan kuullut. TOMI TUOMINEN 8 SAMI KUKKA & PÖLY OTAVA (Helmi Levyt) Ensikosketukseni Sami Kukan musiikkiin tapahtui loimaalaisen pikkufestivaalin yläparvella, jossa festivaaliyleisö istui hartaana lattialla kuuntelemassa ison miehen hiljaista musiikkia. Siitä asti olen kokenut olevani Kukan fani, vaikka aina se ei olekaan ollut ihan helppoa. Kuten edellinen Lintu ja Kukka -albumi, myös Otava on Samilta selvästi aiempaa enemmän bändilevy. Rumpujen takana istuu » 44 « NRO. 3 STEEN1 ORKESTRA RIKOLLINEN (Monsp) Joskus sitä yllättyy positiivisesti levyn äärellä. Steen1 Orkestran tuore levy Rikollinen on juuri sellainen levy. Heti levyn avaavasta Kuningas ja kulkuri -kappaleesta lähtien pää lähtee kuin varkain nyökkäilemään raskaan kitaravetoisen crossover-räpin tahdissa. Ri?ttely tuo mieleen yhtyeitä kuten 51 Koodia, Apulanta ja Papa Roach, joskin nu-metallin lisäksi tarvotaan yhtä lailla funk ja rap metalliin polkuja sekä eksytään muihinkin metallin ja rockin alagenreihin. Kid Rockin ja Cypress Hillin lisäksi parhaimmillaan groovaataan aggressiivisesti kuin Rage Against the Machine konsanaan. Yllättävän popmaisissa kertosäkeissä aggressiivisuus saa toimivan vastapoolin laulaja-kosketinsoittaja Jussi Mikkolan melodisesta laulusta. Hämeenlinnasta ponnistavan, myös omana yksikkönään toimivan The Orkestran soitossa ei ole moitteen sijaa. Sanoitukset ja musiikki tukevat toisiaan mallikkaasti. Lyriikat ovat Steenille totuttuun tapaan yhteiskunnallisesti virittyneitä ja niissä käsitellään muun muassa kapeahkoja ja vääristyneitä kauneusihanteita (Hello Kitty), epäsuhtaisia valtarakenteita (Tornit) sekä hoivayhteiskunnan varjopuolia (Unissakävelijä). Välillä tuntuu, että paasaus ja paatos kuohuvat yli laitojen, mutta pääasiallisesti ollaan asian äärellä. Levyn kappalemateriaali on linjakasta ja tasavahvaa. Ainoastaan Voi voi minua, osa 1 ja Voi voi minua, osa 2 eivät aivan yllä ja uppoa muun materiaaliin sekaan. Livenä tämän luulisi toimivan vähintään yhtä hyvin kuin levyltä. Ekstrapisteet alun perin Jedin paluu -levyllä (2011) ilmestyneen Itä-Helsingin onnistuneesta uudelleenversioinnista. MIKKO TOIVIAINEN 7 CMX SEITSENTAHOKAS (Ratas Music) Kolmihenkiseksi kutistunut Suomen virallisen älykköbändin viittaa jo vuodesta 1985 kantanut CMX astelee neljännellätoista albumillaan sangen tuttuja latuja. Löytyy omituisia tahtilajeja, progressiivisen rockin pöhöttynyttä pompöösiyttä, raskaita ja geneerisiä särökitaravalleja, popmaisia yhteislaulettavia kertosäkeitä ja monitulkintaisia sanoituksia. Kappalemateriaali kuulostaa tuplalevy Dinosaurus Stereophonicuksen (2000), vuonna 2007 julkaistun proge-eepoksen Talvinkuninkaan, sekä edellisen, astetta helposti lähestyttävämmän ja rumpali Tuomas Peipon viimeiseksi jääneen levyn Iätin (2010) sekoitteelta. Rumpalin vaihdos Kumikamelista ja 51 Koodia -yhtyeestä tuttuun Olli-Matti Wahlströmiin vaikuttaa tuoneen kappaleisiin uutta energiaa ja ryhtiä. Levyn alkupuoli jättää hieman pahan maun suuhun, mutta hyviäkin hetkiä koetaan useita. Uusin single Rikkisuudeltu on oikein kaunis ja yhtyeen mittapuulla varsin yksinkertainen popkappale. Ennakkosinglenä tarjoiltu toolmaisen hypnoottinen ja tribaalimainen Kusimyrsky onnistuu koukuttamaan koko kahdeksan minuutin kestonsa ajan ja Me tulemme kaikkialta on dynaaminen ja energisesti tempoileva rockbiisi.
• Yhtyeen ehdottomaksi vahvuudeksi on luettava, että levy kuulostaa alusta loppuun saakka oikeastaan vain siltä itseltään, CMX:ltä. Sanoitukset nostattavat jälleen ilmoille ainoastaan kysymysmerkin pseudoälyllisen kryptisen runollis-mystisen sci-?-jargonin ja nerouden välisestä suhteesta. Omasta mielestäni sanoitukset ovat suureksi osaksi turhankin tehokkaasti etäännyttävä elementti. Tämän epäsäännöllisen monitahokkaan tahkolla on toistuvista yrityksistä huolimatta hankalaa viihtyä. Mahtipontisuutta ja kovaa yritystä löytyy, mutta kokonaiskuva on turvallinen, tylsä ja tasapaksu. MIKKO TOIVIAINEN 9 SOKEA PISTE VÄLIKÄSI (Ektro Records/Karkia MIKKO TOIVIAINEN 7 RUOTOMIELI KOVEMPI KUIN MUUT (Mielilevyt) Oululainen rokuretkue Ruotomieli on ehtinyt kunnioitettavasti viidenteen täyspitkäänsä. Itsevarmasti nimetty Kovempi kuin muut tarjoilee Bruce Springsteenin, Dingon, Tehosekoittimen, Aknestikin, classic rockin ja 80-luvun suomirockin katkuista taitavasti rockaavaa ja svengaavaa musiikkipirtelöä, joka maistuu pääosin aika maukkaalta. Laulaja-kitaristi J. Aslak Räsänen fraseeraa LEVYARVIOT Mistika/Tuska & Ahdistus) Sokea Piste -yhtyeen Välikäsi on erittäin onnistunut ja sakea keitos tahmaista sludgeilua, melurockia sekä hardcoremman laidan suomipunkkia. Kakofonisen, kaoottisen, kirskuvan ja paranoidisen meuhkaava ja löyhkäävä antikapitalistinen raivonpurkaus on väriltään kuoleman mustaa. Meininki on ensimetreiltä saakka tylyä, väkivaltaista, tummanpuhuvaa ja kolkkoa. Bändin anteeksiantamaton ja villi musisointi tuo mieleen Radiopuhelinten ja Terveiden Käsien äpärälapsen, joka leikkii samalla hiekkalaatikolla Mustan Paraatin ja Mana Manan kanssa. Soitto on raastavaa, rupista, tarkkaa ja eläväisen vihaista massaa, jossa kitarapyörteet kirskuvat ja kiertävät ja rummut takovat kuin viimeistä päivää. Tekstien maailma on kylmä, kriittinen ja jopa nihilistinen. Parhaiten levyn sanoitukselliset kattoteemat tulevat julki aloituskappale Kriittisen tilan (Puhutte markkinoista / kuin ne olisivat ihmisiä / herkkiä ja tuntevia / mielialan mukaan käyttäytyviä / puhutte ihmisistä / puhutte meistä / kuin me olisimme / markkinoita / numeroita / papereita) ja Kylmä aseman (Mikä ei kiillä on heitettävä pois / kehityksen tieltä / mikä ei tuota on jätettävä sivuun / kehityksen tieltä) säkeistä. Melodisempaa ja kaihoisampaa puolta edustava Tornien varjot kohoaa tarttuvuutensa vuoksi piirun muuta materiaalia korkeammalla. Selkeä tulevaisuuden klassikko. Painostava, angstinen ja synkkä levy on selkeä ja perusteltu kokonaisuus, joka toimii kaikilla osa-alueilla huonoimmillaankin hyvin ja toisinaan jopa ärsyttävän loistokkaasti. Ektro Recordsin julkaisema cd-laitos pitää sisällään myös aiemmin julkaistut Ajatus karkaa 12?ja Oire 7? -levytykset. UNKNOWN MORTAL ORCHESTRA ? II (Jagjaguwar) Ehkä kerran tai pari vuodessa vastaan tulee levy, joka riisuu kuulijansa täysin aseista. Silloin ei auta pyristellä vastaan, vaan on parasta vain heittäytyä silmät kiinni virran vietäväksi. Unknown Mortal Orchestran toinen albumi on minulle tuollainen kaiken huomion vaativa kokemus. Välillä sorrun liiaksikin vertaamaan uutuuslevyjä muiden bändien tuotoksiin. II:n tapauksessa tätä vaaraa ei ole. En kuollaksenikaan pysty keksimään mitään muuta bändiä, joka kuulostaisi samalta vuonna 2013. Ainoa etäinen verrokki, jonka olen parin viikon intensiivisen kuuntelun aikana pystynyt keksimään, on Jimi Hendrixin Crosstown Tra?c -biisi, joka on ikisuosikkini Hendrixin tuotannosta. Ruban Nielsonin johtama kolmikko laittaa modernin psykedelian kokonaan uuteen uskoon. Siinä missä sinänsä loistavat Tame Impala tai vaikkapa Dungen tyytyvät jäljittelemään 60-luvun lopun Haight-Ashbury-soundia tämän päivän mausteilla, luo Nielson kumppaneineen kokonaan uudenlaisen, vieraan muotokielen ja soundimaailman. Dave Longstreth ja bän- dinsä Dirty Projectors ovat onnistuneet samassa tempussa. Unknown Mortal Orchestran kakkosalbumi on harvinaislaatuinen levy, joka saa minut ostamaan lisää levyjä. Kuunneltuani sitä pari viikkoa tauotta, päätin tilata hyllyyni myös debyytin, joka vuonna 2011 ohitti tutkani täysin. Nyt ainoa huoleni on, että kunpa muistaisin listata tämän alkuvuoden kovimman suosikkialbumin omalle vuoden parhaat albumit -listalleni, kun vuosi 2013 on lopuillaan. kuin Pate Mustajärven ja Olavi Uusivirran täydellinen risteymä. Sanoitukset käsittelevät klassisesti ihmissuhteita ja rakkautta. Tämä onkin musiikkiin nähden oivallinen kombinaatio. Välillä osutaan maaliin kuten kappaleissa Siivellä taivaaseen (Elämä on käymälä / jossa helpotusta ei kukaan valita) ja Timantteja mudassa (Toiset tappaa itsensä itsepuolustukseksi / kuin rocktähdenlennot tai pulloraketit). Välillä taas kapsahdetaan katajaan kömpelöillä ja arvattavilla täysriimeillä tai onnistutaan herättämään aitoa myötähäpeää (Me tykein yötä itseemme komennettiin / ja maattiin rakkaudesta rakkuloilla). Toisin kuin useimpien suomeksi rockaavien kohdalla, Ruotomielen ehdottomaksi ansioksi on luettava, että sanoitukset sentään herättävät tunteita ja jäävät mieleen. Kappaleet ovat pitkiä, mutta eivät turhan koreita tai koukeroisia rakenteiltaan. Kaiken keskiössä on asiaankuuluvasti laulu, jota koristaa ja maustaa tyylitietoinen kitarointi. Kanjonin pitkä ja äärimmäisen tyylikäs kitarasoolo tuo mieleen Jussi Jaakonahon, ei- kä levyn päättävä Ruuti ja höyhen jää bluesmaisessa kitaratyöskentelyssään edellä mainitusta lainkaan jälkeen. Jälkimmäisen kappaleen yllättävä loppufeidaus herättää tosin kysymysmerkkejä; kitarasooloilu on sen verran maistuvaa, että olisi sitä nyt mielellään muutaman minuutin vielä kuunnellut. Yhtyeen itsensä tuottama levy on komea tyylinäyte taidokkaalta bändiltä. Liki tunnin kestävä albumi on kuitenkin auttamattomasti liian pitkä. sesti mieleen Pohjois-Amerikan kaunosielut Patrick Watsonin ja My Brightest Diamondin. Tom Waitsin henkeä huokuva Catch taas pistää luurangot tanssimaan laiskan letkeään rytmiinsä. Albumin kokonaisvire on alakuloinen, mutta silti värikäs rikkaiden sovitustensa vuoksi. Tunnelma on hartaudessaan käsinkosketeltava, mistä myös yhtyeen live-esiintymiset ovat tunnettuja. Yhdeksän kappaletta ja 43 minuuttia menevät ohi kevyesti, kun sisältö on näin taiten rakennettu. Tunteikkuus tulee läpi painokkaana muttei kuitenkaan raskaana. ?There?s no need to leave the light on, I won?t be coming back home anymore?, lauletaan romanttisen ranskalaiselokuvan raameihin sopivassa kappaleessa Calm Way. Uskon, että esimerkiksi Yann Tiersenin fanit saa tällä tyydytettyä. Ainoaksi pieneksi harmituksen aiheeksi jää toisinaan orkesterin pauhun alle piiloutuva lyriikka, jonka sydämelliset viestit meinaavat hukkua sivuseikoiksi kaiken tämän auditiivisen viestinnän tyrskyissä. 10 MIKKO TOIVIAINEN 9 UTU SONGS IN FLESH MINOR (Omakustanne) Petra Poutiaisen kipparoiman UTU:n debyyttialbumi Songs in Flesh Minor on musiikkia, joka välittömästi kaappaa mukaansa. Unenomainen matka alkaa avausraidalla Sailor, joka esittelee taitavan ja pienetkin yksityiskohdat huomioon ottavan orkesterin. Äänimaisema on tarkkaan harkittua monipuolisine instrumentaatioineen ja tuo eläväi- TOMI TUOMINEN MARKUS PERTTULA 7(52 3(75, .259$$0$7720$7 CD & download www.tero-petri.com SUE » 45 « NRO. 3 www.plasticpassion.tk
• 8 PRONSSINEN POKAALI VASTATUULENSOUTAJAT LEVYARVIOT (C7 Records) Vastatuulensoutajat rikkoo Pronssisen Pokaalin 13 vuotta kestäneen radiohiljaisuuden levytysrintamalla. Se on yhtyeen neljäs pitkäsoitto sitten vuoden 1997. Pronssisen Pokaalin yhteydessä muistetaan aina mainita sen nimekkäät (entiset) jäsenet Marko Annala, Janne Hyrkäs ja Jouni Hynynen, joista viimeksimainittua kuullaan kitaristina uudellakin levyllä. Näillä eväillä tietämättömämpikin arvaa minkälaisesta musiikista on kyse. Vuosien varrella alkuaikojen konevetoisuuden tilalle on tullut enemmän kitaroita, mutta muuten soundi on edelleenkin se sama ja tunnistettava, mistä suuri kiitos etenkin laulaja Tomi Siveniukselle. Levyn aloituskaksikko Ajan viitta ja Kalpea kuu ovat silkkaa timanttia. Kun yhtye kuulostaa näin hyvältä, sen uudistumattomuudesta voi olla vain iloinen, ja lievät Kotiteollisuus-vaikutteetkin sujahtavat siinä sivussa vastaanpanematta korvakäytävistä sisään. Vaikka ei olisikaan päässyt 90-luvulla todistamaan bändin huikeita keikkoja tynnyrinpaukutuksineen, on Pronssinen Pokaali edelleen varteenotettava valinta. MARJUT MUTANEN 8 ON AN ON GIVE IN (City Slang) Chicagolainen indiebändi Scattered Trees oli varannut itselleen studioajan keväällä 2012. Broken Social Scene -tuottaja Dave Newfeldin oli määrä työskennellä yhtyeen kanssa. Mutta veljekset Jason ja Baron Harper, viisihenkisen Scattered Treesin rumpali ja kitaristi, päättivätkin yllättäen lähteä bändistä ja näin hajottaa sen. Jäljelle jäänyt kolmikko halusi laulaja Nate Eieslandin johdolla kuitenkin käyttää varatun studioajan hyväkseen. Se pisti pystyyn uuden projektin On An Onin ja äänitti debyyttialbuminsa. Tätä taustaa vasten Give In on hämmästyttävän hyvä albumi. Soinnillisesti ollaan jenkki-indien ytimessä. Yhtymäkohtia Scattered Treesiin on luonnollisesti paljon. Eieslandin ääni tuo jatkuvasti mieleen The Shinsin James Russel Mercerin. Trion elektronisessa popissa kuuluu 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen suuruuksien, kuten Postal Servicen vaikutus. Lisäksi Beach Housen kaltainen unipop on läsnä. Sointi ei ole erityisen tuore, mutta On An On selättää ongelman usean onnistuneen kappaleen avulla. Sellainen on esimerkiksi single Hunter. Suosikikseni nousee kuitenkin kaunis Cops, jolla Eieslandin falsetti kietoutuu saumattoman ihastuttavasti kosketinsoittaja Alissa Riccin liian harvoin kuultavaan lauluun. ja Bon Iver. Jagjaguwarin nimen löytäminen äänitteen kyljestä ennakoi usein laadukasta kuuntelukokemusta. Seattlelaisen The Cave Singersin toinen levymerkille tekemä äänite Naomi alkaa annettuja lupauksia lunastaen. Canopy on kappale, jolla entisten Pretty Girls Make Gravesin jäsenten muodostama yhtye tuntuu jättävän kolmelta aiemmalta albumilta tutun huopatossufolkin taakseen. Sen sijaan se siirtyy onnistuneesti kohti Paul Simonin afropoppia ja sellaisten nykybändien kuin The Dodosin tai White Denimin musiikkia. Mutta sitten se ei yllättäen tiedäkään, miten päin sen pitäisi olla ja mihin suuntaan kulkea. Se ?irttailee 60-luvun kanssa It?s a Crimen Keith Richards -ri?llä ja Week to Weekin yleisellä vanmorrisonlaisuudella. Evergreensillä se luottaa lähes minimalistiseen sovitukseen. Naomia vaivaa sen keskiosan suvantovaihe. Albumin lopussa on kätkössä pari helmeä, kuten Northern Lights, jonka pitäisi kymmenentenä biisinä päättää levy, ja sitä seuraava virkistävän bassovetoinen, kevyeltä Black Keysiltä kuulostava Early Moon. JOONAS KUISMA 7 (Jagjaguwar) Jagjaguwar on yksi tämän hetken mielenkiintoisimmista indie-levy-yhtiöistä maailmassa. Sen rosteriin kuuluu sellaisia hypenlämpimiä nimiä kuin Foxygen, Sharon Van Etten Äänimaailma nojaa kunnioittavasti protopunkin suurnimiin The Velvet Undergroundista lähtien säilyttäen kuitenkin soinnissaan moderniin korviin sopivan kuulaan balanssin. Black Lizardin välittämä lo-?-estetiikkaa soljuu esteettömänä ? jokaisella selkeällä sävellinjalla on tarkka funktionsa. Huippukohdiksi levyltä nousevat singlejulkaisu Love Is a Lie sekä orientaalisen pilven päällä roikkuva Boundaries. Kuten ajattoman pophelmen formaattiin rakennettu Forever Gold -kappalekin, piilottaa yhtyeen debyyttialbumi hallitsevien kitaralinjojensa alle sydäntä avaavia lyriikoita ja eskapistin haaveita. Näistä aineksista on Black Lizard yhdessä The Brian Jonestown Massacre -yhtyeen keulahahmon Anton Newcomben kanssa saanut luotua vahvoja tunnelatauksia. Nostalgiatripeiltä 60- ja 70-luvun hämyisiin tunnelmiin ei kuunnellessa voi välttyä. Kokonaisuudessaan debyyttialbumi kuulostaa kypsältä ja pitkään harkitulta, ja sitä sävyttää seesteinen ja unelmoiva tunnelma. Huumaava lienee kuitenkin paras sana kuvaamaan tuotosta. MARKUS PERTTULA JARI MÄKELÄ 9 SHOUT OUT LOUDS OPTICA (Bad Fox) Ruotsalainen Shout Out Louds on kulkenut pitkän matkan kymmenen vuotta sitten julkaistun Howl Howl Ga? Ga? -debyyttinsä rosoisesta kitarapopista Optican isoon indiesoundiin tai Roxy Musicin Avalonista sekä Destroyerin Kaputtista muistuttavaan uniseen dekadenssiin. Vaikka bändi kuulostaa siltä kuin se olisi valmis ottamaan The Killersin lämppäriksi seuraavalle kiertueelleen, ei se myöskään ole kadottanut kodikasta skandinaavista charmiaan. Todistin edellisen Work-albumin (2010) ilmestymisen aikaan Tukholmassa, miten bändi kietoi vaativan kotiyleisön pikkusormensa ympärille. Shout Out Loudsin viehätys kiteytyi ja kiteytyy edelleen laulajakitaristi Adam Oleniuksen sympaattisen tunnistettavaan, herkullisen surumieliseen ääneen, jota haikeat lyriikat ja heleä-äänisen taustalaulaja Bebban Stenborgin ovelat kosketinsoitinkuviot tukevat. Shout Out Louds on bändi, joka taannoin julkaisi Blue Ice -biisistään jäästä valmistetun promosinglen. Kappale on vain yksi viileä helmi Optican lähes rikkumattomassa ketjussa upeita, tarttuvamelodisia biisejä. EteläRanskan-lomalle sijoittuva 14th of July, Las Vegas -indierock Glasgow ja päätöskappale Destroy ovat suosikkejani. Stenborgin laulama Hermila muistuttaa Ladytronista. Optica on yhtyeen tähän mennessä ehdottomasti paras albumi. JARI MÄKELÄ JOONAS KUISMA THE CAVE SINGERS NAOMI tikat, nupit ja ruoskat hyppysissään Viola-yhtyeen Tommi ja Riku. Ilma on erotiikan tuoksusta niin kylläinen, että sitä voisi leikata lasermiekalla ? mielikuva on niin vahva, että se ei jätä minua rauhaan. Oikeasti seinäjokelaisen Streak And The Ravenin laulajat ovat karismaattinen Janiv Oskár ja enkelimäinen Pauliina Lindell. Paremmin Long-Sam-nimellä tunnetun tuottaja Sami Toroin kanssa on rohkeasti irtauduttu toisintamasta bändin livekitarasoundia, ja rakennettu studioteos, mitä kuusihenkisen yhtyeen on todennäköisesti mahdotonta toistaa livenä. Näin Love & War ei huku shoegazemassaan, mutta ei sorru ennakkoon pelkäämääni Chromatics-apinointiinkaan. Bändi operoi hillitysti ja sulavan synteettisesti teutonisilla ja keskieurooppalaisilla postkraut- ja postpunk-discolinjoilla. Ennakkoon promottujen Speed of Lightin ja The Riversiden lisäksi kolisevat hillitysti läpsyttelevä King?s Heart, akustisine kitaroineen Mistralin Spaceship 109 -kappaleen mieleentuova The Flowers of Evil sekä albumin tanssittavimmaksi biisiksi kasvava päätösraita ///. 8 STREAK AND THE RAVEN LOVE & WAR (Lionheart) Streak And The Ravenin debyyttialbumilla übergootti Jyrki 69 ja Suomen johtava discodiiva Eini rakastelevat mikrofonia berliiniläisen studion laulukopissa. Tarkkaamon höyrystyneen lasin takana tasoja tarkkailevat po- SUE 7 DAVID BOWIE THE NEXT DAY (Iso/Sony) Kaikkien aikojen artistisuosikin yllätyspaluu on riemastuttava asia, mutta viimeistään nyt Bowie laskeutuu kuolevaisten joukkoon. Pettymys on suuri vuosituhannen alun albumeiden jälkeen. Heathen oli miehen uran parhaita levyjä ja Realitykin sisälsi hienoja hetkiä. Ylipitkältä vaikuttavan The Next Dayn kappaleista vain osa (ml. molemmat ennakkosinglet) on sellaisia, joilla on kuuntelun myötä mahdollisuus nousta suosikeiksi ? muutamista biiseistä ei liene lemppareiksi ikinä. Bowie on seniorina parhaimmillaan, kun malttaa jättää rokkaamisen tai tanssimisen vähemmälle. Singlevalinnaksi ounasteltu Dancing Out In Space muistuttaa enemmän Mick Jaggerin kuin Neil Tennantin kanssa tehtyä duettoa. Ihan paras idea ei myöskään ole How Does The Grass Grow? -kappaleella laulettu Apache-rautalankabiisin melodia. Tony Viscontin Heroesin ja Scary Monstersin väliseen aikakauteen sementoitunut tuotantojälki on yllätyksetöntä. Vain If You Can?t See Me irrottautuu tutusta ja turvallisesta biisiformaatista. Kitaristivastuuseen nostetun Gerry Leonardin rahkeet eivät riitä täyttämään edeltäjiensä saappaita. No, juuri päästyäni sanomasta tämän, (You Will) Set The World On Firen soolo osoittaa, että ainesta on. JARI MÄKELÄ 8 BLACK LIZARD S/T (Soliti) The Distortions -yhtyeessä romuluista garagerockia soittaneet Paltsa-Kai Salama ja Joni Seppänen jatkavat hyväksi havaitsemallaan tiellä Black Lizard -nimen alla. Solitin julkaisema nimikkoalbumi vetää mukaansa psykedelian peittämälle matkalle, hypnoottisten ri?en ja fuzz-pedaalien luvattuun maahan. » 46 « NRO. 3 7 ESA LINNA THIS IS WHO I AM (Castello Recordings) Esa Linnan toistaiseksi ainoastaan digitaalisesti saatavilla oleva debyyttialbumi muistuttaa 1990-luvun loppupuolesta, jolloin amerikkalaistyylinen power pop -musiikki nousi meilläkin hetkeksi indienuorison suosioon. Tai ainakin Räkärodeota kuunnelleiden indienuorten suosioon. Jelly?shiltä, Posiesilta, kotimaiselta Cartoon Treeltä ja ennen kaikkea Jason Falknerin soololevyiltä kuulostava This is Who I Am on pitkän pakertamisen tulos, jolla Linna käsittääkseni hoitaa (ainakin lähes) kaikki instrumentit itse. Lienee liki päivänselvää, että jos tätä levyä vertaa 90-luvun alan klassikkoalbumeihin, ei tällä ole juuri mahdollisuuksia samalle viivalle. Välillä touhu kuulostaa jokseenkin kotikutoiselta, eikä Linna vokalistina ole amerikkalaisten kollegoidensa veroinen kirkkokuoron kasvatti. Jo 1990-luvulla punkpopbändi Time Fliesissa soittanut Linna osaa kuitenkin tehdä vaikuttavia voimapoplauluja, ja silloin kun kaikki osuu kohdalleen, on jälki upeaa. She?s Not a Human Being on oikea power pop -muotovalio, eivätkä mm. Jelly?shistä tutun Roger Manning Jr:n taustalaulut ainakaan huononna sitä. Myös A Drop in the Ocean ja New Address ovat loistavia lauluja oivallisesti toteutettuina. Valitettavasti kaikki materiaali ei ole näiden veroista ja mukaan mahtuu jokunen suorastaan tylsäkin sävelmä. 2010-luvulla power popin pienetkin suuruuden päivät ovat ohi. Toivottavasti kuitenkin hyvistä pop-lauluista kiinnostuneet innostuisivat tsekkaamaan tämän todellisen DIY-albumin. Ja jos Esa Linna saisi koottua taustalleen keikkabändin, esiintymiset Turun Flavour of the Month -klubilla ja Liverpoolin International Pop Overthrow -festivaalilla voisi merkitä kalenteriin vuosittaisiksi tapahtumiksi tästä ikuisuuteen. JYRKI MÄKELÄ
• » REPLAY JARI MÄKELÄ THE CARDIGANS ? Long Gone Before Daylight (Stockholm) K Metallisoittajina aloittaneiden kitaristi Svenssonin ja basisti Magnus Sveningssonin vuonna 1992 perustama The Cardigans herätti kansainvälistä kiinnostusta jo kaksi vuotta myöhemmin debyyttialbumillaan Emmerdale. Yleisön huomio kiinnittyi imagoltaan nuorta Katri Helenaa ja ranskalaisia yéyé -laulajattaria muistuttaneeseen nukkemaiseen vokalistiin, jonka heleä laulusuoritus poikkesi edukseen vaikkapa Dolores O?Riordanin kireän koleasta tai Courtney Loven raa?asta äänestä. Kolmannella First Band on The Moon -albumillaan (1996) bändi siirtyi loungesta mainstreampoppiin ja singlelohkaisu Lovefoolista tuli maailmanlaajuinen hitti. Svenssonin ja Sveningssonin sävellysvastuu siirtyi pikkuhiljaa enemmän pelkästään Svenssonille. Vuonna 1998 bändi julkaisi modernin ja elektronisen Gran Turismon. Viime kesänä näkemälläni festivaalikeikalla bändi soitti miljoonia myyneen albumin kokonaisuudessaan. Muistan huokaisseeni muiden keralla helpotuksesta, kun Gran Turismo oli soitettu läpi ja bändi siirtyi Long Gone Before Daylightilta peräisin olleiden ekstranumeroiden pariin. Ehkäpä yhtyeen olisi kannattanut valita esittääkseen toinen klassikkolevy. Julkaistuaan peräti neljä pitkäsoittoa viidessä vuodessa The Car- digans piti lähes viiden vuoden julkaisutauon, jota täytti aluksi Tom Jonesin kanssa äänitetty Talking Heads -coverhitti Burning Down The House (1999). Svensson ja rumpali Bengt Lagerberg työskentelivät Svenssonin Paus-sooloprojektin parissa, ja Svensson vieraili myös Kentin ja Backstreet Boysin (!) levyillä. Sveningsson julkaisi sooloalbumin Righteous Boy (2002). Vuonna 2001 hiuksensa mustaksi värjännyt Persson julkaisi amerikkalaisen elokuvasäveltäjämiehensä Nathan Larssonin kanssa perustamansa A Camp -yhtyeen albumin. A Campin musiikillinen voima oli legendaarisen Atomic Swing -yhtyeen nokkamies Niclas Frisk, ja tuottaja toinen legenda, Sparklehorse-yhtyeen Mark Linkous. Levyllä oli maanläheisiä kantrisävyjä, jotka innoittivat The Cardigansin paluualbumia. Maaliskuussa 2003 ilmestynyt kitaralevy Long Gone Before Daylight poikkesi täysin Gran Turismon äärimmilleen trimmatun ruotsalaisen poppikoneiston kliinisestä tuotteesta. Potikoissa hääräsi muuntautumiskykyä ja rautaista ammattitaitoa osoittaen edelleen yhtyeen hovituottajana kansainväliseksi tuottajatähdeksi noussut Tore Johansson. Taustalaulajina vierailivat scandinavian action rockin SUE » 47 « NRO. 3 ruotsalaisen keskuskonttorin kuumimmat vokalistit Nicke Andersson, Howlin? Pelle Almqvist ja Ebbot Lundberg. Ilmestymisajankohtana huomio keskittyi vauhdikkaampiin, silti äärimmäisen kauniisiin singlekappaleisiin For What It?s Worth ja Live And Learn, joissa kuuli sävyjä 70-luvun kantrirockbändien, Emmylou Harrisin ja Linda Ronstadtin lisäksi vaikkapa Aimee Mannilta, Chrissie Hyndelta ja Fleetwood Macin Christine McVielta. Noiden biisien välissä kesällä 2003 singleksi lohkaistu You?re The Storm oli upea keikkahymni ja rokkaava A Good Horse albumin neljäs instant-klassikko. Nyt kun albumia pitkän tauon jälkeen kuuntelee, rakastuu ?täytekappaleisiin? ja etenkin rauhallisempiin esityksiin. 60-lukulainen Please Sister olisi kotonaan tren- dilaulajattarien, vaikkapa Paloma Faithin tai Lana Del Reyn ohjelmistossa. Utuiset Lead Me Into The Night ja 03.45: No Sleep tuovat mieleen Hope Sandovalin. And Then You Kissed Me on vaikuttavimpia parisuhdeväkivallan kuvauksia. Long Gone Before Daylightin jälkeen The Cardigans joutui vähän eksyksiin. Super Extra Gravitylla (2005) bändi ja Johansson yrittivät risteyttää löytämänsä juurevan soundin modernin indierockin kanssa eivätkä ihan onnistuneet. Persson keskittyi A Campiin, joka julkaisi kakkoslevynsä Colonian (2009). Seuraavaa levyäsi, Nina, kiihkeästi odottaen, Sinun JARI MÄKELÄ Kirjoittaja on turkulainen popmusiikkiaddikti. Tällä palstalla hän raapaisee kymmenen vuoden takaista albumiklassikkoa. LEVYARVIOT antriin perehtyminen on yksi elämänpituisista musiikkiprojekteistani, joita olen toteuttanut vaihtelevalla menestyksellä. Tunnustan, että alt.countryksi reilut kymmenen vuotta sitten kutsuttu americanan alalaji ei ole minulle vieläkään pudonnut, ja suosikkini löytyvät pääasiassa 40-luvun lopun ja 80-luvun alun väliseltä ajanjaksolta. Niin hassusti kävi, että loungerevivalistina ja Black Sabbath -coverversioiden esittäjänä suosiooni sulkeutuneen, Jönköpingistä ponnistaneen The Cardigansin paras albumi oli myös yksi 2000-luvun parhaista kantrirock-levyistä. Isovanhempiensa levyjä diggailleet First Aid Kitin 10- ja 13-vuotiaat Söderbergin sisarukset höristivät korviaan Enskedessä. Vaikka Ruotsin mainetta popin vientimaana aina korostetaan, on maa ollut 60-luvulta lähtien myös kova musiikin tuoja. Kaupunkien trendsetterit kopioivat maailman metropoleista lähtenyttä popmusiikkia, mutta tavallinen svensson diggasi nykyään huumoriblogeissa nähtävien tanssiorkesterien lisäksi amerikkalaista viihdettä, etenkin kantria. Pikkukaupungin kasvatit Peter Svensson ja Nina Persson imivät kantrin itseensä jo äidinmaidossa.
• » LEFFAVIERAS Papin fanituslistat ENSI-ILTA Aution saaren elokuva ? Kahdesta kilpailevasta vaihtoehdosta päätin ottaa meditatiivisemman eli Terence Malickin Tree of Lifen. Se on musiikiltaan, kuvaukseltaan ja muutenkin kaikin puolin älyttömän kaunis elokuva, joka näyttää maailmasta kokonaisen, syvällisen ja suorastaan hengellisen vision. Aution saarenkin olosuhteissa se loisi uskoa koko universumin kauneuteen ja perimmäiseen rakkauteen. Tarantinon hersyvä Pulp Fiction jääköön rannalle, koska mähän osaan sen dialogin jo melkein ulkoa. » PAPPEUS JA PEDOFILIA aaliskuun leffavieraaksi kidnappasin kirkonmiehen. Hän on Pappi-yhtyeen laulusolisti Pappi, joka ei oikeasti ole pappi, ainoastaan väitöskirjaansa hyvällä edistysmoodilla valmisteleva teologian maisteri. Pastorintöitä hän hoitelee vain sen verran kuin tiede- ja bändihommiltaan ehtii. Le?ana on Thomas Vinterbergin Jahti, jossa pienen kirkonkylän jeesuksellista hyvällisyyttä edustavaa lastentarhanopettajaa syytetään pedo?liasta. Jahdissa on kyse vielä kamalammasta ja traagisemmasta asiasta kuin pedo?liasta. Sellainen on kyseisestä toiminnasta syyttömänä syytetyksi (eli samalla myös jo tuomituksi) tuleminen. Mutta tässähän pärähti ilmoille sellainen spoileri, että annan Papin hoitaa loput hommat asiallisemmin. ? Vinterbergillä on jännä tapa rytmittää elokuviaan. Ihan samalla tavalla kuin sen edellinen le?a Submarino, tää lähti ihan pienistä, hitaista ja arkisista kohtauksista. Ilman mitään erityistä latausta, jolla pyritään tempaamaan katsoja mukaan. Katsoja vähitellen tutustutetaan tarinan henkilöihin, tuodaan niistä esille eri puolia. Samalla koko ajan vaivihkaa kasvatetaan jännitettä. Olen yhtä mieltä Papin kanssa siitä, että Mads Mikkelsen teki pääosassa todella loistavan roolin ? ehkä jopa uransa parhaan. ? Sen olemuksessa oli jotakin tosi vangitsevaa. Se näyttelee vähäeleisesti, tosi aidosti ja uskottavasti. Siinä ei ole mitään teatraalista, se ei lähde väärällä tavalla mehustelemaan tunteitaan ja tuskaansa. Ja tekee kai- M + + + + + Inferno + + + + + + + + + + Sue ken todella vahvalla intensiteetillä. Todella hieno näyttelijä. ? Mä oon ite Pohjois-Suomesta kotoisin, alle neljäntuhannen ihmisen kylästä, ja siellä metsästysseuroilla sun muilla on hyvin tärkeä funktio. Tää le?a muistutti periaatteessa hyvinkin paljon sikäläistä meininkiä. Sellaisissa paikoissa oikeutetun moraalisen närkästyksen ja lynkkausmentaliteetin välinen raja on hiuksenhieno, siis periaatteella ?hutkitaan ennen kuin tutkitaan?. Elokuvassa tuntui aidolta se tapa, jolla sen pienen yhteisön psykologinen dynamiikka toimi. Itse asiassa kyseessä on oikeastaan kauhuelokuva. Lopetuksessakaan ei anneta tilanteen täysin raueta, vaan jätetään katsojalle pieni pelko siitä, että mitä jos? ? Tavallaan tota voisi sanoa myös ihan äärimmäiseksi väkivaltaelokuvaksi. Siinä oli koko ajan tosi vahvasti tietynlaista henkistä väkivaltaa, jatkuvaa fyysisen väkivallan uhkaa ja julmaa yhteisöstä poissulkemista. Kun se puoli lähti kehittymään, niin koko le?a oli tosi vangitseva loppuun asti. Ja silloin harvoin kun fyysistä väkivaltaa näytettiin, se oli tosi realistisen oloista. Siinä oikeasti sattui ja kävi pahasti, se ei ollut mitään toimintale?ojen nujuamista. ? Toi oli myös syvällinen tutkielma väkivallan mekanismeista. Siitä jäi olo, että jotkut ihmiset jopa vähän innostuvat tilanteesta, jossa niillä on yksi syntipukki, jota saa luvan kanssa lyödä. Ei siinä ollut kysymys mistään oikeudenmukaisuudesta tai toisten auttamisesta, vaan ihmisen pimeään puoleen avatusta kanavasta. Muut ihmiset saivat keskinäisen ylhäisen yhteyden sen yhden kustannuksel- + + + + + Rumba + + + + + + + + + + CloseUp Magazine la. Ne löysivät yhteisen vihollisen, johon väkivaltansa kohdistaa. Se puoli oli kuvattu tosi oivaltavasti. ? Mutta kyllähän se pappishenkilön silmää vähän väräytti, kun tässä tapahtui tärkeä ja keskeinen kohtaus kirkossa. Totta kai kirkko on hieno visuaalinen ympäristö, mutta olisi mielenkiintoista tietää, onko Vinterbergillä taustalla joku isompikin hengellinen tai teologinen pointti. Olihan Submarinossakin olennaisia kirkollisia kohtauksia. ? Kyllä tästä saa uusi tanskalainen elokuva taas yhden sulan hattuunsa. Lars von Trierin perintö elää vahvasti. Nicolas Winding Refn Pusher-trilogioineen, Susanne Bier Kostoineen ja Vinterberg kaikkine le?oineen ovat kaikki mestaritasoa. Tässäkin keskityttiin hyvin vahvasti psykologisiin juttuihin eikä millään efekteillä pelailemiseen. Mahtavaa, että tällaisiakin elokuvia edelleen tehdään, ja että ne pääsee näinkin vahvaan kansainväliseen levitykseen. Kyllä mä viihdespektaakkeleistakin tykkään, mutta hyvä että välillä jää jotain pureskeltavaa le?ateatterista lähtiessäkin. Vaikuttavin leffakohtaus ? Se sisältyy ranskalaisen Pascal Laugierin kauhuelokuvaan Marttyyrit (2008), jonka näin ypöyksin, Kino Engelin ainoana katsojana. Leffa alkaa perinteisenä nihilistisenä slasherinä, mutta puolenvälin tienoilla se muuttuu melankolian värittämäksi hitaaksi kidutukseksi, jossa ei enää pelatakaan säikyttelymeiningillä. Koko viimeinen puolituntinen on tietyssä mielessä yhtä pitkää kohtausta, jossa kaikki henkinen ja fyysinen kärsimys iskee ihon alle. Suosikkinäyttelijä ? Uudemman sukupolven miesnäyttelijöistä Christian Bale on mun ehdoton suosikki. Se on totaalisen erilainen kaikissa rooleissa. Aina erilainen elekieli, eri puhetapa ja aksentti, eri tapa seistä ja liikkua. Uskomattoman upeaa ja kokonaisvaltaista näyttelijäntyötä. Suosikkityylilaji ? Mä olen alkanut pitää ihan omana tyylilajinaan sellaista jännää surumielisyyden ja kauneuden yhdistelmää, jota edustaa esimerkiksi Andrew Dominikin elokuva Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta ja John Hillcoatin Tie. Molemmat on kuvattu tosi kauniisti. Niiden surumielisessä herkkyydessä on jotain maagista, mutta myös tiettyä apatiaa, jopa pientä masentavuutta. Läpi synkkyydenkin pilkottava kauneus antaa kuitenkin lupauksen paremmasta. Ja molemmissa on tosi hieno Nick Caven ja Warren Ellisin musiikki. MARKKU HALME Pappi TÄHDET ½ Makke ½ Jahti (Jagten), Ruotsi 2012. Ohjaus: Thomas Vinterberg. Käsikirjoitus: Thomas Vinterberg ja Tobias Lindholm. Pääosissa: Mads Mikkelsen, Thomas Bo Larsen, Anne Louise Hassing, Lasse Fogelström, Lars Ranthe, Susse Wold. Kesto: 115 min. Seuraava Sue ke 10.4. + + + + + + + + + + Sweden Rock Magazine + + + + + + + + + + Venia Mag 886, $/%80, 1<7 .$832,66$ 6820(1 .(,.$7 + + + + + + + + + + Queen of Steel + + + + + 5/5 Rock Rebel Magazine + + + + + + + + + + 10/10 Rockbladet.se 27.3. TURKU Klubi 28.3. JOENSUU Kerubi 29.3. TAMPERE Pakkahuone 30.3. HELSINKI Tavastia www.hardcoresuperstar.com | www.facebook.com/OfficialHardcoreSuperstar SUE » 48 « NRO. 3
• Dracula (1931) , Frankenstein (1931) , Muumio (1932) , Näkymätön mies (1933) , Frankensteinin morsian (1935) , Ihmissusi (1941) , Suuren oopperan kummitus (1943) , Mustan laguunin hirviö (1954) Ohjaajat: James Whale, Todd Browning? Pääosissa: Boris Karloff, Bela Lugosi, Claude Rains. Kesto yhteensä: 11h 40min. Ikäraja: 12-16. iime vuonna boksina julkaistu Universal-studion hirviökokoelma teki paluun erillisjulkaisujen muodossa. Se lämmittänee valikoivimpien kuluttajien mieliä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa näitä ei erikseen voi hankkia. Julkaisujen joukosta löytyy pari melko yhdentekevääkin elokuvaa, mutta ainakin Dracula, Frankenstein, Muumio, Frankensteinin morsian sekä Ihmissusi ovat kauhuelokuvien ehdotonta eliittiä. Niiden vaikutusta moderniin kauhugenreen (ja jopa parodioihin) ei sovi vähätellä. Romantiikasta on myös V kyse, sillä rakkaus on tavalla tai toisella elokuvia yhdistävä tekijä. Nykyään se erottuu entistäkin paremmin, kun säikyttelyt ja tehosteet ovat lievästi sanottuna eri tasolla. Broadwaylla aiemmin Draculaa näytellyt Bela Lugosi kampanjoi hartaasti le?aroolinsa eteen. Vampyyrin rooli tekikin hänestä nopeasti tähden, mutta Frankensteinin ja Muumion päätähti Boris Karlo? jätti pian hänet taakseen. Frankensteinin jatko-osa, yksi genren ensimmäisiä satiireja, on edeltäjäänsä verrattuna hyvin erilainen elokuva ja monen fanin mielestä jopa parempi. Mustan laguunin hirviö on teattereiden ensimmäiseltä 3D-aikakaudelta. Sen kolmiulotteinen versio on yllättävän toimiva kuriositeetti (mukana toki myös 2D). Näkymäton mies edustaa aikakautensa huippua erikoistehosteissa. Suuren oopperan kummitus on pakan ainoa värielokuva. Universalin olisi toivonut haalivan oikeudet myös vuoden 1925 versioon, josta Hollywoodin hirviösarjan katsotaan alkaneen Nosferatun jälkimainingeissa. TERO HEIKKINEN KEINOTTELUA (USA 2012) maneereiltaan usein pökkelömäinen Richard Gere näyttää paranevan vanhetessaan. Kihelmöivän jännittävässä Keinotteluatrillerissä hän näyttelee onnistuneesti yhden uransa vaativimmista rooleista. Nicholas Jareckin kypsässä esikoisohjauksessa (myös käsikirjoitus) häikäilemättömän liikemiehen syrjähyppy johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Skandaalin sekä linnatuomion pelossa jälkiään alituisesti peittelevä monimiljonääri ajautuu valheiden kierteeseen, joka on ammatin puolesta miehelle tuttua maaperää. Samalla pitää tasapainotella jättidiilin sekä perhe-elämän kanssa. Sivurooleihin jämähtänyt Susan Sarandon loistaa vaimon roolissa. Levyllä ei ole ekstroja. PAKO ALCATRAZISTA (USA 1979) vankilapakoleffojen ehdoton klassikko, Don Siegelin ohjaama trilleri perustuu vuoden 1962 tositapahtumiin. Järeistä turvatoimista huolimatta kolme vankia pakeni San Franciscon pahamaineisesta Alcatrazin saarivankilasta, mutta heidän ei uskota selviytyneen hyisestä uintimatkasta. Clint Eastwood näyttelee ?perus-Clintiä? Siegelin ohjauksessa viidennettä (mm. Likainen Harry) ja viimeistä kertaa. Lopputulos on säälimättömän raaka mutta myös kutkuttavan viihteellinen. Autenttisuutta lisää se, että elokuva on kuvattu silloin jo suljetussa Alcatrazissa. Stephen King on ?lainannut? tästä paljon menestystarinoihinsa Rita Hayworth ? avain pakoon sekä Vihreä maili. 007 SKYFALL (Iso-Britannia / USA 2012) james bond -elokuvasarjan 50-vuotisjuhlia ei juuri paremmin olisi voinut käynnistää. Kun ohjaajaksi pestataan Oscar-voittaja Sam Mendes (American Beauty) ja hänen vakiotyöryhmänsä (mm. kuvaaja Roger Deakins sekä säveltäjä Thomas Newman) on syytä odottaa korkealaatuista toimintaelokuvaa jopa draamaohjaajalta. Daniel Craigin tähdittämät seikkailut ovat muutenkin bondeja vakavammasta päästä. Yli 500.000 katsojaa Suomessa kerännyt Skyfall vie brittiläisen agenttisankarin mm. juurilleen Skotlantiin. Se on ensimmäinen Oscarilla palkittu Bond-elokuva (Adelen nimikkokappale sekä äänileikkaus). Uutuus viittaa alituisesti 50 vuoden historiaansa, mutta katsoo myös eteenpäin. Bond palaa vielä monen monta kertaa. TERO HEIKKINEN » SUE.FI -Hyvää musaa!- RIUTTA Kaikki on hyvin CD/DIGI ETERNAL TEARS OF SORROW Saivon lapsi CD/DIGI Pohjoisen metallimestareiden uusin. DALINDÈO Kallio CD/VINYYLI + CD/DIGI Osta yksi jazzlevy vuodessa. Osta Dalindèo. SUE » 49 « NRO. 3 ?Pidätkö Toolista tai Radioheadista? Tulet rakastamaan kotimaisen Riutan debyyttialbumia.? Rumba.fi DVD-ARVIOT » HIRVIÖKLASSIKOT PUNAISET (USA 1981) 12 oscar-ehdokkuutta napannut Warren Beattyn ohjaama yli kolmituntinen poliittinen eepos on paras osittain Suomessa kuvattu elokuva. Helsinki sai usein näytellä itänaapurimme miljöitä, mutta tällä kertaa Suomi saa myös hetken aikaa olla ihan Suomi. Le?an päähenkilö oli nimittäin vangittuna kotimaassamme useiden kuukausien ajan. Vuonna 1915 kommunismia ihannoiva toimittaja John Reed (Beatty) tapaa naimisissa olevan Louise Bryantin (Diane Keaton), jonka on helppo ihastua karismaattiseen kapinalliseen ja tämän radikaalisiin aatteisiin. Kommunismista positiiviseen sävyyn puhuva Punaiset on poikkeuksellisen rohkea ja älykäs amerikkalainen teos. Vittorio Storaron väkevä kuvaus, loistavat roolisuoritukset ja kunnianhimoinen ohjaustyö noteerattiin Oscareissa. Elokuva nappasi ehdokkuudet mm. kaikissa neljässä näyttelijäkategoriassa (miesten ja naisten pää- ja sivuosat). Tämän jälkeen vastaava skenaario on toistunut vasta tänä vuonna Rakkauden pelikirjan kohdalla. Punaiset palkittiin parhaasta ohjauksesta. Levy on ekstraton.
• » MONOLOGEJA MUSIIKISTA JARKKO FRÄNTILÄ
• S uuri Valtion Johtaja katsoi rumpujen olevan alemman kansanryhmittymän tauti. Tom tomia, hi-hatia ja bassorumpua hakkasivat työväestön edustajat, joilla ei ollut mahdollisuuksia nousta edes keskiluokkaan. Rumpujen soitto ei edistänyt kansakunnan kehitystä millään tavalla. Rumpujen soittajia oli kenties vain prosentti kansakunnasta, mutta Ne häiritsivät Suurta Johtajaa enemmän kuin mikään muu asia maailmassa. Hän inhosi Niitä. Mitä isompi ja kovaäänisempi rumpu oli, sitä enemmän Suuri Johtaja vihasi sitä ja sen soittajaa. Aikojen alussa rumpujen soittajat olivat pysyneet kellarikerroksissaan ja omilla klubeillaan. Vuosien varrella Ne olivat kuitenkin astuneet valokeilaan ja muiden keskuuteen. Charlie Watts. Ringo Starr. Suomessakin niitä oli näkynyt enemmän ja enemmän 70-luvun jälkeen. Reiska Laine. Sami Kuoppamäki. Hytkymässä moraalittomasti penkeillään ja palleillaan. Arvot olivat höllentyneet, eikä Suuri Johtaja voinut ymmärtää, miksei voitu pysyä barokissa ja rokokoossa ja perinteisissä konserteissa ja kokoonpanoissa. Jousisoittimet! Ne ne vasta pitävät kaunista ääntä! Suuri Johtaja päätti kieltää rummut. Ilman taustalla huhkivaa soiton kannattelijaa bänditoiminta vähentyi kansakunnassa ilahduttavalla tavalla. Haihattelu ja työväenluokan musiikki väheni. Perhearvot palasivat kunniaansa, kun lapset rummuttamisen sijaan keskittyivät muihin asioihin. Pian Suuri Johtaja kuitenkin huomasi, että kansa kapinoi. Monet rummuttivat yhä kattiloita ja pöydän kulmia. Etenkin lapsilla oli yhä tapana hakata lusikoita, vispilöitä ja milloin mitäkin kodintarvikkeita vasten erilaisia pintoja. Klonk. Klonk. Klonk. Jotkut väittivät näiden lasten tekevän sitä mikä oli heille luonnollista, mutta Suuren Valtion Johtaja tiesi, että kansa oli ennenkin pärjännyt ilman rummutusta. Häntä hirvitti ajatus, kuinka rumpalit kerääntyivät kadunkulmaan harrastamaan beatkomppia ja muita iljettävyyksiä. Kuudestoistaosakomppi! Mitä hirveyttä! Valtion Suuri Johtaja oli aina ollut korkeakulttuurin ystävä. Häntä ärsytti atonaalinen meteli, joka syntyi, kun lyijykynän pureskeltu pää hakkasi vasten kovia pintoja, asfalttia, puuta, jopa pahvisia kahvikuppeja. Valtion Suuri Johtaja rakasti jousisoittimia. Niissä oli jotain uljasta. Sellon matala resonointi, soittajien pitkät sormet paksuilla kielillä. Viulun korkea, pehmeä, tasainen saarna, viulistin vienot kädenliikkeet kun jousi lipoi kuin kauniit sanat yöllä. Sellot ja viulut vaativat kärsivällisyyttä, jota alemman kastin ihmisillä ei ollut. Jousisoittimien taitajilla ei ollut mahorkan kellastamia sormia, vaan heidän kynsinauhansa olivat aina huoliteltuja ja ilman puremajälkiä. Rumpaleilla oli mustelmia ranteissaan, tyhjä, kiimainen katse, rasvaiset hiukset silmillä ja irstas hymy huulilla. Rummut. Rummut harmittivat Suurta Johtajaa. Rummut olivat meteliä, kuin epäsäännöllinen isku aidan seipää kohden mutta heikkona, ilman kansakunnan hyvinvointia edistävää Edistystä ja Eheytymistä. Rumpalit olivat keuhkoyskä, joka epidemian tavoin rappeutti hänen kansakuntaansa, hän päätti. Seuraavana päivänä Valtion joukot rynnäköivät alempiin kortteleihin ja poistivat pöydät ja muut kovat esineet köyhälistön keskuudesta. Hän täytti korttelit sanoilla ja lupauksilla paremmasta. Jotkut jatkoivat käsiensä hakkaamista vasten reisiään, mutta he katosivat nopeasti pakettiautoihin, eikä heitä enää sen jälkeen koskaan nähty. Ja katso: kun ei ollut enää pintaa jota vasten rummuttaa, kaikki oli paremmin. Suuren Valtion Johtajan päivänä Suuri Valtion Johtaja kutsui kaikki kansakunnan jousisoittajat luokseen. Valtion torille kerääntyi 34 000 muusikkoa ylistämään Johtajaa. Kun Suuri Valtion Johtaja nyökkäsi hyväksyvästi kapellimestarille ja näki massat edessään, hän tiesi olevansa askeleen lähempänä lopullista ratkaisua ja tehneensä oikean päätöksen. Kun rumpujen soittajat eivät saaneet oleskella keskenään tai muiden samankaltaistensa kanssa, oltiin lähempänä Suuren Johtajan utopiaa. Rumpujen soittajia oli kenties aina ollut olemassa, mutta nyt heitä ei näkynyt missään. Kaikki oli paremmin. « 1. Sue, kuokka ja Jussi -palkinnon sai vuonna 2013 a) Jyrock b) TVO c) Puntala-Rock 2. Stiff Little Fingersin Jake Burns asuu a) Detroitissa b) Chicagossa c) Bostonissa 3. Funeral for a Friend on perustettu vuonna a) 2001 b) 2002 c) 2003 4. Miikka Söderholmin bändi ei ole a) Ypö-viis b) Pojat c) Ne Luumäet 5. Minä ja Ville Ahosen levyn tuotti a) Artturi Taira b) Arttu Takalo c) Arttu Tolonen 6. Rocket from the Crypt esiihtyy huhtikuussa a) Turussa b) Tampereella c) Helsingissä 7. Deathchainin kitaristi on a) Dead b) Zombie c) Corpse 8. Lordin rumpali on a) Mana b) Hella c) Ox 9. Jyrki Nissisen tunnetui sarjakuva on Auttaja a) Aasi b) Lisko c) Hai 10. Killswtich Engagessa laulaa taas Jesse a) Leech b) Leach c) Leash 11. Tero-Petrin albumeista uusi on a) Tuolilta herännyt b) Uudessa perheessä c) Korvaamattomat 12. Conanin basisti on a) Jon b) Phil c) Conan 13. Darwin Sorjosen bändi ei ole a) Terveyskeskus b) Bulldoser c) Cannibal Corpse 14. Esa Linnan levyllä vierailee Roger a) Manning jr. b) Moore c) Waters 15. Hardcore Superstarin rumpali on a) Jocke b) Adde c) Silver 1a2b3a4c5a6b7c8a9c10b11c12b13c14a15b VIIMEINEN SANA » KOHTI PAREMPAA MAAILMAA SUE » 50 « NRO. 3
• » VIIMEISET SANAT #30 ARI VÄNTÄNEN Darwin Sorjosen viimeiset hetket ovat tylsät. Sitten viime näkemän... olen soittanut Bulldoserin ja Terveyskeskuksen uusilla levyillä, herätellyt Veljekset Persettä henkiin, kirjoittanut muistelmiani ja suunnitellut seikkailuretkeä vaimon kanssa. Viimeksi ostamani levy on... vaimolle joululahjaksi ostamani Hellacoptersin eka. Yritettiin kuunnella matkalla Itä-Suomeen joulunviettoon, mutta ei niistä soundeista saanut autossa mitään selvää. Viimeinen asia, johon suostuisin, on... tulla alas laskettelurinnettä laudanpalat jaloissa. Todennäköisesti jäisi muutenkin viimeiseksi asiaksi tässä elämässä. Viimeksi itkin, kun... katselin kuumehoureissani Foo Fightersin dokumenttia ja soittivat Wembleyllä. Viimeksi nauroin... jollekin typerälle hölmöilylle. Nauran kait aika paljon. Viimeisin levy, jota suosittelin kaverilleni, on... Pää kiin levy. Kaveri tuomitsi, että tällaistako sinä nykyään kuuntelet. Viimeksi näin unta... että olin soittamassa studiossa hardcorea ystävieni kanssa. Kerettiin äänittää viisi uutta kappaletta, joiden älysinkin olevan Terveyskeskuksen jo tekemiä. Aloin säveltää niitä uudestaan. Äänittäjä sanoi arvanneensa, että tää menee taas tämmöiseksi. Viimeksi suutuin... jostain aivan tyhmästä ja vähäpätöisestä asiasta. Onneksi meni äkkiä ohi, kuten yleensäkin. Bulldoserin levyn viimeinen biisi on... Swallow. Miulla näkyi aikoinaan Adult Channel, jolta tuli surkeata pehmopornoa. Bongasin sieltä tuon ja toisenkin biisin levylle: (Lick My Toes, You) Bitch. Kata teki sitten niihin oikeat sanat. Viimeksi lauloin suihkussa... Juu, juu juustossa löytyy. Puhdistava kokemus. Viimeksi, kun olin humalassa... kävin katsomassa Stonen keikan, näin paljon kavereita, heräsin yhden hotellihuoneesta ja söin pummiaamiaisen. Viimeistään on aika lopettaa, kun... ei keksi enää mitään. Lopettaminen tosin on miulle hankalaa. Kaverin mukaan olen kuin Angus Young sooloineen, en osaa ikinä lopettaa ajoissa. Viimeiset sanani ovat... ?Onpas tylsää. Tapahtuis nyt edes jotain.? SUE » 51 « NRO. 3