Sue
Indierockpunkmetalzine
MAALISKUU 2006
AN PLACEBO LED S PL AL SOUND O C HE S INGS H
ND T ING T A R A LIV DSTA EN TTARA IA K A AT O N N AJ K AT KWA OTH
SAG BAL-
1
3
ILMOITTAUTUMINEN POP & JAZZ KONSERVATORION HARRASTETAVOITTEISEN PERUSOPETUKSEN KEVÄÄN 2006 PÄÄSYKOKEISIIN
Ilmoittautumisaika: 1.-28.4.2006 Ikäryhmät: Musiikin perustaso 7- 9 - vuotiaat (soitinvalmennus) 10 - 16 -vuotiaat ja aikuisoppilaat (16 - 26 v.) Musiikkiopistotaso Perustason jälkeiset opinnot (16 - 26 v.) Ilmoittautuminen opintotoimistoon: ma - pe klo 12 - 15.45, puh. 09- 777 12 111 tai Pop & Jazz Konservatorio, Arabiankatu 2 (3. krs). Pääsykokeet pidetään 22. - 29.5.06 klo 10.00 - 18.00 Pääsykoepaikka: Pop & Jazz Konservatorio Arabiankatu 2, 00560 Helsinki Sisäänkäynti: Hämeentie 133 Lisätietoja: opintotoimisto 09-777 12 111 tai www.popjazz.fi
INKLUDES
06 Newsflash 10 So Called Plan 11 Scandinavian Music Group 12 Endstand 13 Anal Thunder 14 Magenta Skycode/Tuvalu/ Lapset 15 Stoner Kings 16 Placebo 17 Suruaika 18 The Sounds 19 Nieminen ja Litmanen 20 Living Things 22 Kwan 23 Paha Kaksonen 24 Ismo Alanko Säätiö 25 Tigerbombs 26 Rautamaailma 29 SFP Uutiset ja SetäJussinTupa 30 Ajattara 32 Bal-Sagoth 34 Katla 35 Kara 36 End of You 37 Katatonia 39 SFP Arviot 42 Arviot 48 Ensi-iltaelokuva-arviot 49 Dvdarviot 50 QuizOn, Rivien välissä ja Popaddiktin vieroitusoireet 51 Tilauskuponki !!!
Kimmo Nurminen Päätoimittaja Ari Väntänen Toimituspäällikkö Avustajat: Jarkko Fräntilä, Laura Gröndahl, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Jussi Helenius, Panu Hietaneva, Olli Hänninen, Noora Isoeskeli, Kimmo Jaramo, Katariina Kantola, Vesa Kataisto, Jarno Koskinen, Jussi Lahtonen, Mikko Lappalainen, Kivi Larmola, Oskari Lehtinen, Esa Linna, Aku-Tuomas Mattila, Mirko Metsola, Marjut Mutanen, Jyrki Mäkelä, Miki Peltola, Jani Sipilä, Janne Sundqvist, Jenna Sutela, Pirita Söderholm, Tony Taleva, Jukka Taskinen, Tomi Tuominen, Pauliina Tuomola, Volvo-Pete (ATKhuolto), Valtteri Väkevä, Juha Wakonen, Nalle Österman. Ulkoasu: Kimmo Nurminen Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Toimitusjohtaja: Jukka Taskinen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 22 euroa/12nroa Tilaukset: Puh. 09 - 7732310 email: jukka.taskinen@sue.fi Painopaikka: SanomaPrint, Hämeen Paino Oy Forssa 2006 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Eerikinkatu 44 LH 3-4, 00180 HKI puh. 09 - 6813 2930 tai 050 - 3316748 Ilmoitusmyynti (Turku): Laura Gröndahl laura.grondahl@sue.fi
4
17. 25.3.
Argoshalli 5. krs
Leffoja, tähtivierailuja ja arvonta, jossa mehukkaita palkintoja!
17.3. Saippuaprinssin tekijät kertovat elokuvan teosta 22.3. Boston Promenade Big Band 24.3. Duudsonit
tarkista esiintymisajat Argoshallissa tai www.stockmann.fi Argoshallissa laaja valikoima, uutuuksia, DVD-bokseja ja klassikkoleffoja!
The Crow DVD
Blue Velvet DVD
16,50
16,50
Valikoima Aki Kaurismäen elokuvia mm. Kauas pilvet karkaavat DVD
Wallace & Gromit: Kanin kirous DVD
Liikkuva linna DVD
18,90
18,90
7,90
The Muppet Show Ensimmäinen tuotantokausi 4 DVD -boksi
39,90
HELSINGIN KESKUSTA ARGOSHALLI, 5. KRS · PALVELEMME MAPE 921 LA 918
5
SUE CD 6 KAUPOISSA NYT !!
Levyllä mukana mm. Astrid Swan, 22-Pistepirkko, Disco Ensemble, Nieminen & Litmanen, Jolly Jumpers, Shake, Echo Is Your Love, Sister Flo, Soul Tattoo, Viola, Kevin, Zacharius Carls Group, Aavikko... Muistathan että kun tilaat Suen vuodeksi, saat Sue -cd:n tilaajalahjaksi! Tilauskuponki sivulla 47.
Jakelu: Playground music
9
Joel Melasniemi saapuu helsinkiläiseen ravintola Ilvekseen silminnähden väsyneenä. Edellisen illan levynjulkkarit seinän takana sijaitsevassa Semifinalissa painavat vielä harteilla. Laulaja Terhi Kokkonen on katsonut viisaaksi jäädä nukkumaan, sillä illalla on edessä seuraava rykäisy Kampin avajaisissa. Joel istahtaa tuokioksi kertomaan Scandinavian Music Groupin uudesta Hölmö rakkaus ylpeä sydän -levystä. Oli ihan sikahyvät bileet eilen. Olin todella positiivisesti yllättynyt vastaanotosta. Soitimme osittain akustisen ja osittain sähköisen keikan. Piti olla vain pieni iltasoitto, mutta ihmisiä olikin niin paljon, että puolet jäi pihalle. Bändin edellisestä levystä, Nimikirjaimet, on vierähtänyt kaksi vuotta. Joel kertoo jännittäneensä uuden levyn vastaanottoa. Mielessä oli käynyt jopa ajatus, että levyjulkkareihin ei saavu ketään. Me ollaan tehty töitä pimennossa niin pitkään. Meillä ei ole hetkeen ollut kontaktipintaa yleisön kanssa ja jotenkin ajattelin, että kaikki ovat unohtaneet meidät. Vaatimattomuus sikseen, sillä SMG:n musiikki on aina löytänyt kuulijansa. Vaikka Joelin puheista välillä kuuleekin ajatuksia vanhentumisesta, aikuiseksi kasvamisesta, kaikki näyttää edelleen toimivan. Netissä julkaistusta studiopäiväkirjasta käy ilmi, että työskentely uuden materiaalin kanssa on ollut kivutonta. Me ei olla kauhean kovia riitelijöitä, ei ole tapana heitellä kitaroita seinään. Välillä vähän lyödään luuria korvaan, mutta ei oikeastaan muuta. Meistä kukaan ei ole sellainen suffering artist, jonka
VIISI AIKUISTA
SCANDINAVIAN MUSIC GROUP
Onnellisen on helppo hymyillä, kun kevät tulla tuivertelee ja kaikki tuntuu olevan kohdallaan.
suuri taide syntyisi suuren masennuksen tai kivun kautta. Iloksemme me levyjä teemme. Musan tekeminen on aina hauskaa. Levyä tehtiin kaiken kaikkiaan puolitoista vuotta. Erityisen hektistä ei ollut muu kuin levyn saattaminen painoon. Kyllähän Ramones tai Kari Peitsamo ovat pystyneet tekemään levyjä muutamassa tunnissa, mutta musa on tosin hiukan erilaista. Me rakennetaan isompaa prosessia tai linnaa. Hölmö rakkaus ylpeä sydän -levyä on kuvailtu aikaisempia herkemmäksi ja paljaammaksi. Kuulijalle jää mielikuva, että sanoitukset kertovat Terhi Kokkosen omasta elämästä. Joel myöntää, että sanoitukset ovat tällä kertaa onnellisempia, jolloin asiat on helppo sanoa suoraan. Terhin sanoitukset ovat aina lähteneet liikkeelle henkilökohtaisista asioista, eikä niinkään mistään yhteiskunnallisesta tai poliittisesta. Laulut ovat ehkä vähän avoimempia kuin aikaisemmin. Edellisen levyn sanoitukset olivat jotenkin peitellympiä. Niitä piti lukea rivien välistä. Nyt asiat käyvät ilmi itse riveiltä. Ilmeisesti viimeiset pari
vuotta olleet sen verran onnellisia, että esimerkiksi rakkaudentunnustuksista on helpompi kertoa. Levyn avainkappaleet Hölmö rakkaus ja Ylpeä sydän ovat kesäisen hilpeitä ja tunnelmallisen aistikkaita, mutta niistä on siirappisuus kaukana. Rakkaus avautuu jokaiselle ihmiselle erilaisena, mutta kuitenkin sitä leimaavat tietyt toistuvat piirteet. Bändin ei tarvitse väistellä asioita, joita sillä on sanottavana. Mä käsittäisin Hölmön rakkauden tekstin siten, että biisi on hätähuuto tilanteessa, jossa ihmisellä on rahaa, työpaikka ja puoliso. Silloin jotain oleellista on jäänyt matkan varrelle. No, kyllähän sä tiedät miltä rakkaus tuntuu. Se vain tuntuu joskus unohtuvan. Levyllä kuullaan jousisoittimiakin, mutta niitä ei toistaiseksi tulla näkemään SMG:n live-keikoilla. Bändi ei pidä sellaista erityisen kustannustehokkaana. Käytän keskiverron keikkapaikan kuvailemiseen lappeenrantalaista yökerhoa: Jos paikassa on koko ilta kuunneltu Dirlandaata ja nouset lauteille perjantaina puolen yön jälkeen, se ei vain ole mahdollista jousikvartetin kanssa. Scandinavian Music Group aikoo keikkailla uuden levyn tiimoilta kohtuudella, koska Terhin opinnot Teatterikorkeakoulussa edellyttävät, että keikat ovat viikonloppuisin. Joel ei osaa kuvailla tulevan kiertueen pituutta, mutta laadusta on selvä visio. Kiertue tulee olemaan erittäin HYVÄ. Teksti: Laura Gröndahl Kuva: Sonybmg
R KAUPOISSA 3.4.R CD · LTD. CD · VINYL
Keikka: KAAPELITEHDAS, HELSINKI 4.4.
LOPPUUNMYYTY!
Morrissey ilmoitus SUE.indd 1
10.3.2006 06:51:27
11
Stoner Kings juhlii uuden levynsä julkaisemista Tavastialla. Tosin levy, Fuck the World, ei ole vielä saatavilla, sillä saksalainen levynvalmistaja on viikon jäljessä aikataulusta. Ennen levynjulkaisukeikkaa on aika istahtaa alas ja udella mikä muu on mennyt pieleen. Vapaapainija Starbuck muutti Kanadasta Suomeen 90-luvun puolivälissä lamaa pakoon ja perusti bändin. Molemmat vanhempani ovat suomalaisia, joten ajattelin kokeilla millaista täällä on. Ja täällä sitä ollaan vielä kymmenen vuotta myöhemmin. Starbuck virnistää ja lusikoi hunajaa teehensä. Tällä hetkellä Starbuck keskittyy niin painimiseen kuin musiikkiin. Hänellä on hallussaan PWFmestaruus. Rock ja vapaapaini ovat visuaalisesti lähellä toisiaan. Lavaesiintyminen ja vuorovaikutus yleisön kanssa on molemmissa tärkeää. Stoner Kingsin ensimmäinen levy Brimstone Blues julkaistiin vuonna 2002 saksalaisen Massacre Recordsin avustuksella. Saman vuoden lopulla Massacre Records yllättäen purki Stoner Kingsin sopimuksen. Se tapahtui todella pahaan aikaan, sillä vuoden 2002 lopulla stoner rockin suosio alkoi hiipua. Aiempina vuosina stoner rock oli voinut hyvin, ja monet yhtyeet kuten Queens of the Stone Age ja Fu Manchu löivät itsensä läpi, mutta vuoden 2002 lopulla ruvettiin jo etsimään seuraavaa kuumaa juttua. Starbuck ja Stoner Kingsin rumpali Crash uskovat potkujen osasyynä olleen Massacre Recordsin
STONER KINGS VALMIINA LÄPIMURTOON
Stoner Kings uhosi vallankumousta jo vuonna 2002. Sitten levy-yhtiö jätti, basisti vaihtui ja stoner rockin suosio hiipui. Neljä kärsimysten vuotta myöhemmin yhtye uskoo tehneensä läpimurtolevyn.
liian suuret odotukset. Massacre Records on keskittynyt metalliin. Me emme soita metallia tai hard rockia, vaan jotain siitä välistä. He eivät tienneet miten olisivat markkinoineet meitä, ja kun levy ei myynyt tarpeeksi hyvin, he potkivat meidät pois, Crash toteaa. Levy-yhtiöltä tiputtamisen jälkeen Starbuckista tuntui, ettei yhtye ollut oikein menossa eteenpäin. Yhtenä syynä tähän hän mainitsee entisen basistin motivaatio-ongelmat. Gonzo soitti minulle ja sanoi lopettavansa. Sanoin, että jos haluat mennä niin hyvä on. Tämä on bändi. Tämä on kuin avioliitto: niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Sinun täytyy haluta olla täällä. En halua tänne ketään, joka ei ole sitoutunut tähän eikä halua olla täällä, koska silloin heillä ei ole mitään tarjottavaa. Uuden basistin Blackien kanssa ei ole ollut vastaavia ongelmia.
Blackie on aivan fantastinen, Starbuck ylistää. Starbuck on silminnähden innostunut uudesta levystä. Sekä Starbuck että Crash ylistävät levyä ja sen tekoa vuorotellen. Uskon, että tämä levy tulee olemaan läpimurtomme Suomessa, Starbuck aloittaa ja jatkaa samaan hengenvetoon: Edellisellä levyllämme ei ollut juurikaan mainostusta. Tällä kertaa olemme julkaisseet levyn itse, ja levityksestä vastaa Playground Music, mikä tarkoittaa sitä että levy tulee olemaan kaupoissa ympäri maan. Lähetämme myös levymme kaikkiin suurimpiin alan lehtiin. Luulisin, että tilanteemme on todella hyvä tällä hetkellä. Uudella levyllä kuullaan vierailevia artisteja aina Children of Bodomin Alexi Laihosta Nightwishin Marco Hietalaan. Starbuck uskoo siitä olevan hyötyä levymyynnille. Levyllä on paljon isoja nimiä ja uskon sen kiinnostavan ihmisiä. Odotamme paljon tältä levyltä. Haastattelu alkaa olla lopuillaan. Onko rokkareilla viimeisiä sanoja? Ostakaa levy! Crash livauttaa, johon Starbuck kiirehtii lisäämään: Suomen tulisi avata korvansa. Ihmiset ovat kyllästyneet kuulemaan bändejä jotka seuraavat trendejä. Meiltä saa jotain, joka on aitoa ja rehellistä. Uskon, että monet tulevat rakastumaan meihin, koska uskallamme olla omaperäisiä. Teksti: Noora Jussila Kuva: Mika Siren (mike@pakkotoisto.com)
15
PLACEBO
Levyllä jatkuvat ne teemat, joita Placebo on tutkinut ennenkin; rakkaus ja riippuvuus, menetys ja sekavuus... Riippuvuudesta sitten tuli tuo nimi, Meds. Meidän mielestämme tuo sana kuvastaa parhaiten sitä valmiin levyn tunnelmaa. Kaikkia noita iloisia aiheita, mies jatkaa nauraen.
ELÄMÄÄ LAVALLE
Placebolla on vankka fanikunta Pohjoismaissa, mutta yhtyettä on harvoin nähty pohjoisilla keikkalavoilla. Viimeisin esiintyminen Suomessa oli Provinssirockissa vuonna 1997. Nyt yhtyeelle on avattu suomenkieliset nettisivut osoitteeseen www.placeboworld.fi, ja toiveet Suomen-keikasta ovat korkealla. Tiedän, että siitä on hirveän kauan! Olemme pahoillamme siitä. Olemme kyllä puhuneet Skandinavian-rundin tekemisestä. Olenhan minäkin ruotsalainen, perkele soikoon! Lupaan että yritämme enemmän tästä lähtien, Olsdal vakuuttelee. Vaikka Placebo onkin tunnettu ja rakastettu maailman jokaisella laidalla, löi vankka kannattajakunta myös Suomessa bändin ällikällä. Olemme viettäneet paljon aikaa EteläRanskassa, ja viimeksi kun olin siellä, näin tyypin kävelemässä ympäri kaupunkia, hänellä oli Placebo-paita ja meikkiä. Lopulta hän sai kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja tuli juttelemaan. Hän oli Suomesta ja rukoili meitä tulemaan takaisin sinne, koska siellä on kuulemma paljon ihmisiä, jotka odottavat näkevänsä meidät. Se oli liikuttavaa, emme tienneet että meillä on niin paljon kannatusta siellä. Uuden levyn tiimoilta yhtye keikkailee ne "tavalliset puolitoista vuotta". Studio- ja promootiotyön jälkeen miehet lähtevät kiertueelle innokkaina. Kun on studiossa, tulee polttava tarve päästä kiertämään. Tahtoo päästä soittamaan niitä uusia biisejä, tahtoo sen keikkafiiliksen. Ja nyt lähdemme reissuun paremmalla yhteishengellä kuin aikaisemmin. Lavalla nähdään Brian Molko-Steve Hewitt-Stefan Olsdal-kolmikon lisäksi ylimääräinen kitaristi sekä elektronisista äänistä huolehtiva musikantti. Kitarapohjainen soundi saa Olsdalin innostumaan. Lavalle ei mennä vain soittamaan ja jähmettymään, vaan antamaan kunnon show. Tietenkin ne tutut elektroniset elementit tulevat olemaan mukana, mutta halusimme erityisesti bändifiilistä rundille. Placebo livenä on viisi ihmistä. On ollut aikoja, jolloin sekä minun että Brianin kädet ja jalat ovat olleet varattuina vain soittamista varten. Se oli kamalan staattista. Ja kun lavojen koko kasvoi suosion myötä, me halusimme päästä liikkumaan enemmän. Kiertueen jälkeen suunnitelmat ovat vielä avoimet. Uuden levyn tekemistä ei vielä mietitä. Jäsenistöstä jokaisella on omia projekteja, joille myös halutaan löytää aikaa. Edessä on paljon kiertämistä, kuten tavallista. Sitten varmaan teemme uuden levyn. Ja niitä soolojuttuja. Minä työstän parhaillaan sivuprojektini levyä. Oma juttuni on enemmän pop-orientoitunutta materiaalia, mutta uskon, että Placebon fanit tykkäisivät siitä. Sen nimi on Hotel Persona. Ja Brianilla on kaikki kymmenet omat juttunsa, Olsdal hymähtää. Luovuudesta ja tekemisestä ei siis ole pulaa. Placebon tulevaisuus näyttää avoimelta ja valoisalta. Ei tunnu lainkaan siltä, että ideat loppuisivat. Päinvastoin. Mehän tavallaan saimme juuri valmiiksi vasta ensimmäisen levymme. Teksti: Lotta Heikkeri Kuva: Emi
POIS TURVA-ALUEELTA
Placebo tekee vahvan paluun uudella albumillaan. Stefan Olsdal kertoo, kuinka osittaisesta Peter Pan -syndroomasta kärsivä kolmikko raahattiin pois turvallisilta vesiltä orgaanisemman soundin äärelle.
Meds, Placebon viides studiolevy, jatkaa yhtyeen historiaa tutuilla teemoilla ja uusvanhalla otteella. Musiikillisesti bändi on harpannut ajassa taaksepäin; orgaanisuus oli studiossa elektronisuutta tärkeämpi taikasana. Levy on tavallaan paluu rokkibändiksi. Musiikki on palannut siihen, että kappaleet perustuvat kitaralle ja pianolle, kun aikaisemmin luotimme paljon enemmän tietokoneisiin ja syntikkaan, Stefan Olsdal kertoo. Placebosta puhuttaessa rock ei kuitenkaan tarkoita sitä perinteisintä rokkenrollia, vaan bändin ensimmäisiltä levyiltä tutuksi tullutta äänimaailmaa. Olsdalin mukaan tunnistettava soundi ei ole pahaksi. Minun mielestäni se ei ole huono asia ollenkaan. Se vain osoittaa, että on olemassa jokin tietty soundimaailma, ja se soundimaailma on nimeltään Placebo. Levyn biisit kirjoitettiin pääosin Ranskassa ja työstettiin studiossa yhdessä tuottaja Dimitri Tikovoin kanssa. Olsdal myöntää, että tuottajalla oli suuri rooli levyn muodostumisessa. Ulkopuolinen korva osasi sanoa mikä toimii ja mikä ei. Kaikki oli lopulta kiinni tuottajavalinnastamme. Kun tulimme studioon meillä oli visio, halusimme elektronisen ja hieman hiphopiin päin olevan soundin. Mutta Dimitri sanoi, että koska bändi on tekemässä viidettä levyään, on olemassa riski jäädä turva-alueelle. Tikovoi onnistui lopulta raahaamaan jääräpäisen kolmikon ulos tuolta turva-alueelta. Aluksi vastaan hangoitelleet musikantit kiittävät nyt miehen itsepintaisuutta. Hän ei halunnut meidän käyttävän juttuja, joita olemme jo käyttäneet ja halusi meidän haastavan itsemme. Hän halusi 16 tuoda esiin parhaan suorituksen meistä, halusi palata takaisin sellaisen innon, tunteen ja mielentilan luokse millainen meillä oli ensimmäistä levyä tehdessä. Ja me bändinä sitten... me tavallaan löysimme juuremme uudestaan. Ja sillä tavalla albumista tuli paljon aidompi, Olsdal kertaa. Alussa se oli todella vaikeaa, onhan se herkkä alue. Ihan kuin jollain olisi parannusehdotuksia sinun vauvoihisi. Ne ovat kuitenkin lähinnä sydäntä sillä hetkellä. Placebo oli jo vuosikausia haaveillut yhteistyöstä Nine Inch Nails- ja Smashing Pumpkins-miksaaja Floodin kanssa. Aikataulu- ja halukkuusongelmat olivat ennen olleet esteenä, mutta nyt Flood itse otti yhteyttä bändiin. Tällä kerralla hän itse soitti meille ja kysyi saisiko hän miksata levyn. Jouduimme yllättävään asemaan: "kaikkien vuosien jälkeen sinä tulet ja haluat miksata meidän levymme?" Sanoimme sen sopivan mainiosti, Olsdal nauraa. Flood toi monia asioita pintaan biiseissä. Laulut ovat nyt kovemmalla. Ja soundi ylipäänsä on suuri, jollain tavalla kuivempi. Se sopii biiseihin tä parempia biisintekijöitä ja soittajia, mutta tavallaan me kuitenkin painimme aika lailla samojen asioiden kanssa kuin muutama vuosi sitten. Mutta nyt ne tulevat esiin eri tavalla, koska olemme eri tilanteissa. Bändi on kasvanut aikuisemmaksi, mutta Olsdal teroittaa, että liian vakavaksi heittäytyminen tuhoaa korvaamattoman osan bändin sielusta. Peter Pan -syndrooma, aikuiseksi kasvamisen pelko, on hänen mielestään kiinteä osa rokkarin sielunmaisemaa. Toisinaan sitä saa kyllä olla aika vapaa kaikenlaisesta vastuusta. Mutta samalla täytyy muistaa, että on kuitenkin kyse omasta elämästä, ja siitä täytyy pitää huolta, ja myöskin huolehtia niistä ihmisistä, jotka pyörivät ympärillä. Mutta kyllä, siihen liittyy sellainen Peter Pan -kompleksi, jos soittaa rokkibändissä. Kun laittaa kitaran kaulaan, niin... Kova kitaran äänihän on nuorista ihmisistä varsin houkuttelevaa. Se on varmaan syy siihen, miksi Placebo saa aina lisää nuoria faneja vuosien vieriessä. Ja se taas pitää meidätkin henkisesti nuorina. Pitää asennettamme yllä, mies naureskelee. Meds jatkaa Placebon kehityskaarta edellisiltä levyiltä tutuilla lääkityksen ja ahdistuksen teemoilla. Fokus on kuitenkin siirretty omasta navasta ympäröivään maailmaan. Me lähdimme jonkinlaiselle matkalle musiikin kanssa. Olimme avoimia sille, mihin se veisi meidät. Kaikki biisit, jotka päätyivät levylle, sattuivat vain sopimaan erinomaisesti yhteen. Niillä kaikilla on yhteinen konsepti.
PETER PAN -SYNDROOMA
Placeboon on mediassa isketty lähtemättömästi keskenkasvuisuuden leima ja ennakko-oletus teiniangstista. Bändin ensimmäinen levy ilmestyi jo kymmenen vuotta sitten, joten kasvua on tapahtunut sekä musiikillisesti että yksityiselämässä. Luulen, että meistä on tullut ajan myö-
THE SOUNDS
VAATIMATTOMAT MAAILMANVALLOITTAJAT
Ruotsalaista The Soundsia on usein kuvailtu laatusanoilla tyylikäs, trendikäs ja 80-lukulainen. Itsevarma viisikko lähtee toinen levy kainalossa valloittamaan loputkin maailmasta.
Kitaristi Felix Rodriguez ja rumpali Fredrik Nilsson istuvat Tavastian kyljessä sijaitsevan Ilveksen pöydässä tyylikkään boheemeina. The Soundsin maine trendsetterinä ei ole tuulesta temmattu. Harvoin näkee heti puolen päivän jälkeen rokkareita näin laadukkaasti leikatuissa takeissa tukat muodikkaasti geelin avulla sekaisin. Parhaiten pukeutuvan bändin Elle-pystin lisäksi ensilevy Living in America poiki lukuisia palkintoja myös musiikillisista ansioista. Emme ole ajatelleet mitään palkintojen voittamista, Felix kertoo uuden Dying to Say This to You-levyn synnystä. Ei meillä paineita ollut. Me taisimme voittaa parhaan tulokkaan pystin kaikissa mahdollisissa äänestyksissä. Ja sitä palkintoahan me emme voi enää voittaa. Esikoislevy oli menestys paitsi Skandinaviassa myös Yhdysvalloissa, jossa bändi keikkaili ja promosi ahkerasti. Miesten mukaan aika ulkomailla vaikutti positiivisesti toisen levyn tekoprosessiin. Levyn tekeminen oli helppoa. Olemme olleet viimeiset kolme vuota rundaamassa. Siitä saa vaikutteita ja kokemuksia. Itse kirjoittaminen, homman paperille paneminen, ei ollut vaikeaa, Felix muistelee. Bändi ei tien päällä ollessaan ehtinyt miettiä uutta materiaalia, joten kirjoittamisprosessille pyhitettiin aikaa kotimaassa. Kirjoittaminen oli tällä kertaa erilaista. Ekan levyn biisit tehtiin parin, kolmen vuoden aikana, me kasasimme ne ja hioimme niitä treenikämpällä. Tällä kertaa istuimme alas ja aloimme kirjoittaa omassa pikku pikku studiossamme. Vei jotain neljä viisi kuukautta kirjoittaa kaikki levyn biisit. Myös äänitysprosessi suoritettiin ammattimaisemmin ja ajan kanssa Kaliforniassa amerikka18 laisen tuottajan kanssa. Miesten mielestä levyltä kuuluu se, että aikaa on ollut tarpeeksi. Aikaa oli paljon enemmän. Ensimmäinen levymme purkitettiin noin kolmessa viikossa. Oli paljon enemmän aikaa, paljon enemmän tilaa. Ja itseluottamusta. Se, että eka levy menestyy, ei tuo pelkästään onnistumisen paineita tai negatiivisia tuntemuksia. Se myös antaa itseluottamusta, Fredrik summaa. Taisimme kaikki nauttia studiotyöskentelystä. Olemme aina halunneet olla isossa studiossa, jossa ihmiset tekevät kaikkea puolestasi. Tuli vähän pilalle hemmoteltu olo, mutta pitäähän sellaista ainakin kerran elämässään kokea, mies jatkaa naureskellen. tä. Alussa tappelimme, emme fyysisesti mutta sanallisesti. Kompromisseja joutuu tekemään. Siitä varmaan tietää tehneensä hyvän levyn, kun on itse tyytyväinen ja tuottajakin on mielissään lopputuloksesta, jatkaa Felix studiotyöskentelyn ongelmista. Vaikka yhtye rallattikin isoimmassa hitissään siitä, ettei haittaa, vaikkei Amerikassa asukaan, paistaa miesten puheista läpi tyytyväisyys aikaan Yhdysvalloissa ja mieltymys paikallisiin työtapoihin. Kaikki on siellä suurempaa! En halua sanoa, että parempaa, mutta siellä melkein kaikki musiikkibisneksessä työskentelevät tekevät sitä kokopäiväisesti, mitä ei täällä niin paljon näe. Me olemme siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että voimme tehdä tätä kokopäiväisesti. Monet vain vähän meitä pienemmät bändit eivät tule toimeen pelkällä soittamisella, Fredrik summaa. The Sounds ei uskalla vielä sanoa breikanneensa Yhdysvalloissa, mutta myöntää saaneensa luotua vahvaa fanipohjaa Atlantin toisella puolella. Erikoisen yhtyeen menestyksen kulusta tekee se, että ensin on hyökätty Amerikkaan eikä sen portinvartijana pidettyyn Englantiin. Me ajattelimme sen näin päin: jos breikkaa Amerikassa, breikkaa oikeastaan kaikkialla, Felix nauraa. Me haluamme mennä kaikkialle! Mutta Yhdysvalloissa me olemme tavallaan jo lanseeranneet itsemme, saaneet jo fanipohjaa, joten meidän pitää uhrata aikaa sinne. Samaan aikaan haluamme kuitenkin tasapainottaa tilannetta kokeilemalla uusia markkina-alueita, joissa suosio on vielä pientä tai olematonta, Fredrik lisää. Englanti, Japani, listaa Felix tulevia kohdemaita. Siellä emme ole vielä olleet. Ja itse asiassa emme ole viettäneet kovinkaan paljon aikaa Euroopassa, nyt kun sitä ajattelee. Olisi mahtavaa tehdä iso kiertue Euroopassakin. ma se kuinka vanhoja olemme. Meillä on hirmuisen hauskaa lavalla, Felix sanoo. Minä ainakin tunnen rentoutuvani lavalla. Mutta energisellä tavalla. Ei meitä koskaan jännitä takahuoneessa. Se on se päivän kohokohta, Fredrik lisää. Tanskassa ja Ruotsissa on käsite Jante-lag. The Sounds on useasti kritisoinut tätä periskandinaavista "pidä kynttilääsi vakan alla" -asennetta. Jante-lag on sitä, ettet saisi ajatella olevasi parempi kuin joku muu tai hyvä yleensäkään, Fredrik määrittelee termin. Jenkeissä tehdään päinvastoin. On isoimmat autot ja kehuskellaan koko ajan. Siellä tyypit tekevät kaikkensa, jotta muut tietäisivät heidän menestyksestään. Pohjoismaissa ollaan vain: "Soitatko jossain bändissä?" "Joo." "Onko se hyvä?" "No, tavallaan kai..." Jenkeissä kaikki sanovat myyneensä vähintään platinaa, Felix lisää. The Sounds ei lähde paukuttelemaan henkseleitään Amerikan malliin, mutta uskaltaa myöntää olevansa ylpeä omasta työstään ja menestyksestään. Olemme aina toki ylpeitä kaikesta mitä teemme ja saavutamme, mutta emme sillä jenkkiläisellä tavalla. Emme me kehuskele. Minulla ei ole edes ajokorttia, Felix summaa. Minulla oli joskus polkupyörä, mutta se varastettiin, Fredrik lisää. Samana iltana Tavastialla The Soundsissa ei ole jälkeäkään Jante-lagin vaikutuksesta. Laulaja Maja Ivarsson tepastelee kuin nuori Debbie Harry ja sukeltaa sitten pikkuhousut vilkkuen lavalta yleisön sekaan. Encoren jälkeen yhtye kiittää ja jättää suomalaisyleisön huutamaan lisää. Teksti: Lotta Heikkeri Kuva: Warner
ILTA TOISENSA JÄLKEEN
The Sounds myöntää avoimesti kasvaneensa sitten esikoisalbumin julkaisun, sekä musiikillisesti että yksilöinä. Olemme kokeneet paljon kaikenlaista yhdessä, myös sellaisia juttuja jotka kasvattavat ihmisenä. Mutta en aio koskaan kutsua itseäni ammattimuusikoksi, en ole tarpeeksi hyvä. Olen vain hiton hyvä kirjoittamaan hyviä biisejä, Felix sanoo. Biisimateriaalista muovautui myös bändille aikaisemmin tuntemattomia tyylilajeja. Levyllä kuullaan kaksi kertaa kappale Night After Night, sekä rehellisenä balladina että reippaammalla otteella soitettuna versiona. Meidän mielestämme molemmat versiot olivat todella hyviä. Kirjoitimme sen vanhemman, siis nopeamman version, ensimmäisten joukossa tälle levylle. Kerran iltamyöhällä minä ja Jesper (Anderberg, koskettimet) istuimme pianon ääreen ja soitimme biisin akustisesti. Hoksasimme, että "hitto, tästähän saisi kunnon balladin!" Bändillähän täytyy olla ainakin yksi balladi, eikö?, Felix kysyy. Ei meillä ole koskaan ollut mitään rajoja tai sääntöjä. Teemme mitä huvittaa, Fredrik lisää. Vaikka bändi onkin aikuistunut, live-tilanteissa avainsanoja ovat vallattomuus ja energia. The Sounds on omimillaan yleisön edessä, eikä ilta toisensa jälkeen lavalle nouseminen kauhistuta tai kyllästytä. Se energia tulee aina olemaan ja näkymään keikoilla. Sa-
ONNELLISINA AMERIKKAAN
Dying to Say This to You on samanlaista reipasta diskorockia kuin edeltäjänsä. Bändi on tyytyväinen lopputulokseen ja kokee levyn edustavan juuri The Soundsin parhaita puolia. Meillä ei ollut biisejä kirjoittaessa minkäänlaista tiettyä visiota, Felix kertoo. Studiossa otimme biisin kerrallaan. Emme ajatelleet niitä minään kokonaisuutena tai konseptina. Se tulee sitten myöhemmin. Teimme vain sellaista musiikkia, jota sillä hetkellä halusimme tehdä. Erityisen onnellisia olemme siitä, että onnistuimme saamaan levylle juuri sellaisen soundin kuin halusimmekin. Meillä oli joitain ongelmia nauhoituksien alussa, mutta lopputulos on loistava, Fredrik lisää. Onhan se välillä vaikeaa, kun meitäkin on viisi ja sitten tulee vielä yksi tyyppi lisää, tuottaja siis, ja hänelläkin on oma visionsa levys-
Puhelin soi juuri kun olen astumassa ulos raitiovaunusta Niemisen & Litmasen treenikämpän kohdalla. Herrojen keikkapakettiautosta on hajonnut kumi, joten joudun pummaamaan kyytini Turkuun muualta. Taas jää yksi henkilökohtainen legenda syntymättä. Tapaan kaksikon kuitenkin määränpäässä ruoan ja juoman merkeissä. More Adventures With Nieminen & Litmanen nauhoitettiin nopeasti ja täysin samalla metodilla kuin duon debyyttialbumi. Meillä oli samat kamat, sama studio, sama äänittäjä ja sama tuottaja kuin ekalla levyllä, plus yks lisäpäivä nauhoittamiseen. Kun kerran on löydetty hyvä tapa toimia, niin sitä kannattaa käyttää hyväkseen. Voi tuntua siltä, että kolme päivää on lyhyt aika äänittää levy. Mutta jos lasket et siel ei tee mitään muuta kun soittaa, äänittää ja nukkuu, niin yllättäen niitä äänitystunteja on aika paljon, toteaa Litmanen. Vaatimatonta mutta totta. Ja jos vaatimattomuus kaunistaa, niin edessäni istuu kaksi missiäkin kauniimpaa. Kysyessäni tulevista ulkomaankeikoista ja varsinkin Texasin South By Southwest musiikkimessuista, jossa duo soittaa jo toista kertaa musiikkialan ihmisille, kuitataan asia sillä että se on vain keikka. Ei siinä sen kummempaa. Nieminen & Litmanen ovat kehittäneet uuden musiikkityylin ja ovatkin ainoat Scandinavian Action Jazzin edustajat. Se on lähinnä kapakkapuolen vitsi, joka elää jo omaa elämäänsä, kuittaa Nieminen, ja Litmanen jatkaa:
NIEMINEN & LITMANEN SEIKKAILEVAT TAAS
Urkuja ja rumpuja syntisen taidokkaasti käsittelevä duo nauhoitti toisenkin levynsä kaksiraiturille livenä, mutta tällä kertaa nauhoituksiin käytettiin jo kolme päivää. Jossainhan sitä pitää kehittyä.
Ei me oikeestaan olla ite sitä määrettä käytetty. Musa on musaa ja that´s it. Kehitettiin oma kategoria meidän musalle, koska ei se ollut mitään muutakaan. Itse voin ainakin tunnustautua kyseisen genren kannattajaksi. Duo vie suurempiakin bändejä 60 ihan vaan kahdestaan. Hammondissa ja rummuissa kiteytyy se kaikki olennainen, yksinkertaistaa Litmanen. Kyllä meilläkin meni alkuun puol vuotta treenaamiseen, Nieminen jatkaa. Pitää vaan oppii soittaa kaksistaan, että näillä eväillä pelataan. Ei se helppoo oo. Ikä tuo kunniaa, ja Niemisen & Litmasen viimeisen kahden vuoden hässäkkäkin kertoo omaa ta-
rinaansa. Molemmat listaavat uuden levynsä suurimmaksi musiikilliseksi saavutuksekseen ja Nieminen toteaakin olevansa vasta nyt parhaimmillaan. 18-vuotiaana mä en ollu vielä minkäänlainen muusikko, ne asiat on tullu vasta myöhemmin ja tapahtuu nyt. Nuorena palaa helposti loppuun. Kun ihmettelen, mitä vuonna 75 kuollut Leo Jokela duon levyillä tekee, Nieminen tunnustautuu suureksi Komisario Palmu elokuvien ystäväksi. Litmanen antaa Leon inspiroimiin biiseihin selityksen. Me tehtiin ekan levyn Jokela-biisille vähän niinku jatko-osa, jossa Leo siirtyy 70-luvulle. Siinä hahmossa kiteytyy jotenki sellanen suomalainen jäyhä svengi, jota me digataan. Jos suomalainen svengi uppoaa duoon, niin uppoaa se yleisöönkin. Nieminen & Litmanen on varmasti yksi Suomen parhaista livebändeistä. Groove vie mukanaan ja persettä huomaa keinuttavansa ihan ilman omaa tahtoa. Mä en loppujen lopuksi soittaisi yleisölle kovinkaan paljon, sanoo Litmanen ja nauraa. Sitä on vähän kuin teloitusryhmän edessä, se on vähän niinku et nyt on vedettävä, kuittaa Nieminen. Niinpä niin. Keikalla viimeisen biisin jälkeen yleisö huutaa korvia huumaavasti ja pakottaa herrat takaisin lavalle. Kukapa sitä nyt tuollaisen vastaanoton jälkeen haluaisikaan yleisölle soittaa. Teksti: Pirita Söderholm Kuva: GrandPop
19