ismo alanko?astrid swan?varvara ayreon?pestilence?seremonia medeia?apocalyptica?eläkeläiset accept?jaakko & jay?kari hotakainen oranssi pazuzu?the country dark rotting christ?mars red sky j.miettinen plays shitter limited NRO. 11 • (MARRASKUU) • 2013 • (#184) • INDIEROCKPUNKMETALZINE • UUTISET • HAASTATTELUT • LEVYARVIOT • ELOKUVA-ARVIOT • TH S D N U O S E
SUE » 2 « NRO. 11
THE SOUNDS WEEKEND UUS I A L B UMI N Y T K A UP O I S S A ! TH ES O UN 04. DS 12. LIV EN 05. T 12. A V A 0 T S 07. 6.12. A V A T I A 08. 12. C T A V S T I , Hels 12. inki A, AR AS H R 09. Y T M I B I A T I A , elsink 12. Hels i I A K PA inki OR REE 10 L I P .12. C L K K A H U J A A M N A , Tu U rku O UT O B N Y T E AT N E , Ta , Seinäjo mp ki TM R Y Y N I A , Oulu ere N ISS Ä! ÄS UO ME SSA www.the-sounds.com www.facebook.com/thesounds SUE UE E NR R O 11 » 3 « NRO.
TOIMITTAJALTA TÄSSÄ NUMEROSSA » Uutiset. 04 TOIMITTAJALTA 06 NEWSFLASH 09 SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN » Haastattelut. 10 12 14 15 16 17 18 19 HENKILÖKUVA: ISMO ALANKO THE SOUNDS ASTRID SWAN THE COUNTRY DARK ELÄKELÄISET J.MIETTINEN PLAYS SHITTER LIMITED JAAKKO & JAY VARVARA » VÄÄRÄ MIELIPIDE? 21 22 24 25 26 27 28 29 PRKL: UUTISET JA SETÄ JUSSIN TUPA AYREON APOCALYPTICA PESTILENCE ACCEPT ORANSSI PAZUZU & ROTTING CHRIST MEDEIA SEREMONIA & MARS RED SKY » Arviot. 30 34 39 40 41 42 43 PRKL: ARVIOT ARVIOT REPLAY LEFFAVIERAANA KARI HOTAKAINEN DVD- JA BLUE-RAY-ARVIOT QUIZ ON JA MONOLOGEJA MUSIIKISTA VIIMEINEN SANA CHRIS HOLMES Sue #184 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: Magic And Loss LOU REED Transformer LOU REED Berlin LOU REED The Raven LOU REED Coney Island Baby LOU REED K uinka ei voi ajatella? Kyseistä nimeä kantavassa Raimo Pesosen kirjassa nimen perässä ei ole kysymysmerkkiä, mutta haluan lukea sen kysymyksenä. Nimi ärsyttää. Olen kateellinen. Olisin itse halunnut keksiä tuon nimen. Yhtä hyvä kysymys on: Kuinka ei voi kuunnella? Tai kuinka voi? On niin monta väärää tapaa kuunnella. Väärä ei terminä istu helpolla sanan mielipide eteen. Mielipidettä on mahdotonta kutsua aukottomasti vääräksi, oli se miten pöyristyttävä tahansa. Taiteessa, jossa henkilökohtainen kokemus on ydin, tämä korostuu. – Sulla on väärä mielipide, kuuluu toisinaan kommentti, kun on puhe musiikillisista mieltymyksistä. Väite lausutaan harvoin täysin tosissaan, mutta pinnan alla se ei ole vain vitsi. Kartamme vääriä musiikillisia mielipiteitä. Pyrimme olemaan oikeassa. Tiedostamatontahan tämä useimmiten on, mutta läsnä musiikillisissa valinnoissamme. Levyhyllyni kertoo, että olen harvoin väärässä. Jos nimeän jonkin levyn itselleni läheiseksi, on samainen levy yleisestikin tekijänsä keskeisiin luettu. Kuvio toistuu musiikkityylissä kuin musiikkityylissä. Sonic Youth? Goo. The Cure? Pornography. Alice In Chains? Dirt. Anthrax? Among The Living. Cypress Hill? Black Sunday. Darkthrone? Transilvanian Hunger. Ja entäs Terveet Kädet? En ole ikinä tavannut ketään, joka vastaisi muuta kuin Ääretön joulu. Tom Waitsin ja Neil Youngin kaltaisten urallaan paljon ehtineiden kohdalla mielipiteiden jakautuminen on oletetumpaa, mutta en minä Bone Machinen ja Zuman nimeämällä mitenkään poikkeava ole. Morphinen kohdalla on turha edes yrittää. Nimesipä minkä levyn tahansa, osuu oikeaan. Oikeassa oleminen on yllätyksetöntä. Se on äärimmäisen tylsää. Killing Joken suhteen olen sentään vääräoppinen. Brighter Than A Thousand Suns on yhtyeen ylittämätön mestariteos. En käsitä, miksi niin harva tajuaa tämän. Mutta tajuaisinko itsekään, ellei levykaupan myyjä olisi suositellut levyä muutama vuosi sitten, kun pläräsin Killing Jokeja läpi? Vannoisinko Night Timen tai debyytin nimeen? Olisiko Brighter Than A Thousand Suns jäänyt siihen muutaman Killing Joke -levyn ryppääseen, johon en ole edelleenkään tutustunut? Toinen vääryyteni on Portisheadin Third. Moni pitää levystä, mutta harvempi nostaa sen Dummyn ja Portisheadin rinnalle. Minä nostan sen niiden yläpuolelle. Mutta hämärästi muistan ystäväni tehneen samoin ensin. Väärässä ollessanikin olen kulkenut jonkun toisen johdattamana. Johdateltua tai ei, musiikki on ensisijaisesti tunnereaktioiden herättäjä, kuten kaikki taiteenlajit. Ja kun tunteet ovat vahvoja, on oikealle ja väärälle sijansa. Musiikillisiin vääryyksiin ei pidä ylireagoida. Mutta niihin saa reagoida. Eräs toinen ystäväni poistui joitain vuosia sitten anniskeluravintolasta tulistuneena kuultuaan väitteen, jonka mukaan Lamb Of God on parempi kuin Slayer. Väittäjä hämmästeli, ei kai hän tosissaan suuttunut. Minä en. Oma väärä on ainoa oikea väärä. JUKKA KITTILÄ Toimittaja ei pidä kolumneistaan. Hän toivoo mielipiteensä olevan väärä. THE SOUNDS S. 12 ISMO ALANKO S. 10 ELÄKELÄISET S. 16 APOCALYPTICA S. 24 Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Toimitus: Aleksi Ahonen, Annika Brusila, Anni Eerola, Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Tero Heikkinen, Pete Heikkilä, Tuomas Jalamo, Vesa Kataisto, Anni Kemppainen, Jukka Kittilä, Minna Koivunen, Joonas Kuisma, Jussi Lahtonen, Ilkka Lappi, Jouko Lehtinen, Thomas Lilley, Aku-Tuomas Mattila, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Aki Nuopponen, Katri Ojala, Pau, Ville Pekkala, Miki Peltola, Mika Penttinen, Markus Perttula, Mikko Toiviainen, Tomi Tuominen, Volvo-Pete (ATK-huolto) Julkaisija: Suezine Oy Toimitusjohtaja: Kimmo Nurminen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 02 - 251 0899 Email: toimitus@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2013 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kimmo Nurminen, Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 / 040 - 762 1453 SUE » 4 « NRO. 11
To 7.11. 5 € VANITY BEACH, WHC, SIR NENIS AKA SHARKSLAYER UUSI Pe 8.11. 8 €/10 € SATELLITE STORIES PERJANTAI La 9.11. 8 € CLUB BANGLES Ke 13.11. 5 € HYVÄ KLUBI: TUOMAS HENRIKIN JEESUKSEN KRISTUKSEN BÄNDI, HERMANNI TURKKI AINA PERJANTAISIN KLO 23 ALKAEN LIPUT 8 € To 14.11. 5 € PITKÄSEN MATTI JA HEIDÄN ALHAISUUTENSA, RUMA YRJÖNKATU 24, HELSINKI La 16.11. 12 € FADE TOUR 2013 PRESENTS JOHN ACQUAVIVA Ke 20.11. 3 € LATIN BEAT To 21.11. 8 €/10 € BLACK LIZARD, SEREMONIA Pe 22.11. 12 €/15 € ANNA PUU: JUURILLA-KLUBIKIERTUE La 23.11. 8 € AVOINNA: Ke, to ja la 21-04 Pe 17-04 MULTI CLIMEX + TIMEKILLERS VAPAA PÄÄSY BREAK A LEG KLUBI, ISÄNTÄNÄ PEKKA ANSIO HEINO VAPAA PÄÄSY PE 8.11. ROCKSTONITE! CONFESS (SWE) + THE RAGGED SAINTS + SMOKIN’ ACES 5 € STAND UP ON THE ROCKS ALI JAHANGIRI JA FRENDIT LA 9.11. BLAKE + BAD MOOD HUDSON 6 / 8 € KLO 20 KESKIVIIKKOISIN 5 € TI 12.11. ROCKSIN JAMIT VAPAA PÄÄSY PE 15.11. BARBE-Q-BARBIES + YEAR GONE 6 / 8 € LA 16.11. SVOPODA PLAYS POPEDA + VIERAILEVIA ARTISTEJA TRIBUUTTI 35-VUOTIAALLE POPEDALLE 5 € MA 18.11. BETRAYING THE MARTYRS (FRA) + ADEPT (SWE) + CIRCLE OF CONTEMPT (FIN) + CONSTRAIN (SWE) + NORMANDIE (SWE) 13 / 15 € KE 20.11. TRIBUTE TO BLACK SABBATH - MIKA JÄRVINEN & CO 5 € TO 21.11. BREAK A LEG KLUBI, ISÄNTÄNÄ PEKKA ANSIO HEINO VAPAA PÄÄSY PE 22.11. RAAKA-AINE 6 / 8 € LA 23.11. FINDUSTRY: ÄLYMYSTÖ + IIWANAJULMA + COLD COLD GROUND 8 € TI 26.11. ROCKSIN JAMIT VAPAA PÄÄSY TO 28.11. ROCKSIN PIKKUJOULUT KE 6.11. TO 7.11. Ikäraja 24v. Keikoille 18v MIKONKATU 15 lebonk.fi HELSINKI ROCKS.FI REPLAY IKÄRAJA K-20 Ke 27.11. 6 €/8 € BLACK TWIG, THE NEW TIGERS, UUSI PERJANTAI DJ’S KEIKOILLE K-18 ENNAKKOLIPUT To 28.11. 8 € TIKETISTÄ THE CAPITAL BEAT HINTOIHIN LISÄTÄÄN La 30.11. 8 € MAHDOLLISET TOIMITUSKULUT CLUB PARADISE ETEISPALVELUMAKSU 3€ KE 6.11. ALK. 19,50/20 € TAMPERE TO 7.11. ALK. 26,50/28 € WIRE (UK) THE NEW TIGERS TULLIKAMARINAUKIO 2 TO 14.11. PELLE MILJOONA UNITED, DAVE LINDHOLM & B. INVENTIVE, 15/13 € TO 21.11. ROTTING CHRIST (GRC), REBELHEAD, MÖRBID VOMIT, 18/16 € SU 24.11. SAX RUINS (JAP) VS. RUINS ALONE (JAP) VS. ONO RYOKO (JAP), BLACK MOTOR, 15/13 € PE 29.11. APULANTA, ANTAVAT KÄDET, 18/16 € LA 30.11. THE 69 EYES, SLEEP OF MONSTERS, 18/16 € PE 6.12. KLUBIN ITSENÄISYYSPÄIVÄBILEET: RISTO, RÄJÄYTTÄJÄT, 10/8 € PE 8.11. ALK. 19,50/20 € JONNA TERVOMAA MAAILMANLOPUN TYTTÖ & HYEENAT LA 9.11. ALK. 13,50/15 € WÖYH! TO 14.11. ALK. 21,50/23 € BLAZE BAYLEY (UK) PAUL DI’ANNO (UK) PE 15.11. ALK. 13,50/14 € MYRON & E (US) WITH THE SOUL INVESTIGATORS LA 16.11. ALK. 11,50/12 € TURKU LIEMINEN SU 17.11. KLO 14 ALK. 15,50-62,50 € (1-5 HLÖ) TAVASTIAN LASTENKONSERTIT: PAUKKUMAISSI HUMALISTONKATU 8 A PE 15.11. ANNA PUU, 17/15 € KE 20.11. ROTTING CHRIST (GRC), REBELHEAD, CANNIBAL ACCIDENT, 17/15 € PE 22.11. SATELLITE STORIES, THE REED FAGS, 9/7 € TO 28.11. STRATOVARIUS, 20/18 € PE 29.11. MOKOMA, 17/15 € SU 17.11. ALK. 23,50/24 € FUCK BUTTONS (UK) PE 22.11. ALK. 15,50/16 € NOTKEA ROTTA ALLSTARS VS. SMC LÄHIÖROTAT LA 23.11. KLO 14 ALK. 26,50/28 € NEKO CASE (US) SU 24.11. KLO 12 VAPAA PÄÄSY MYYNTIPAIKKA 35 € TAVASTIAN KIRPPUTORI WITH LUOMUSTUDIO PAKKAHUONE | TAMPERE TI 19.11. FLOGGING MOLLY (IRL/USA) 42 / 37 € PE 22.11. KOLMAS NAINEN 22/20 € TO 28.11. ALK. 29/30 € SOILWORK (SWE) KEEP OF KALESSIN (NOR) Ennakkoliput www.tiketti.fi - Hintoihin lisätään mahdolliset toimitusmaksut. RUSSIAN CIRCLES (US) CHELSEA WOLFE (US) PE 6.12. SUOMI 96 VUOTTA: 25/20 € SCANDINAVIAN MUSIC GROUP, ANNA PUU, YONA & PIENI LIIKKUVA PILVI TAVASTIAN LAUANTAIDISKO JOKA LAUANTAI 23.30–04 ALK. 6 € URHO KEKKOSEN KATU 4-6, 00100 HELSINKI WWW.TAVASTIAKLUBI.FI LIPUT ENNAKKOON TIKETISTÄ KATSO KAIKKI TAPAHTUMAT JA LISÄTIEDOT WWW.KLUBI.NET 5 « sähköpostiin tai kännykkään ? Varatut tai maksetut liput noudettavissa myös Verkkokauppa avoinna 24/7 ? Toimipisteet 18 kaupungissa. Elektroniset liput » suoraan R-kioskeilta kautta maan ? Palvelumaksu alk. 1,50 – 3,50 € / lippu ? Postimaksu: Kotimaa 7 € / lähetys | muut EU-maat 10 € / lähetys | muut maat 25 € / lähetys SUE NRO. 11
NEWSFLASH ? D-A-D juhlistaa 30-vuotista uraansa kokoelmalevyllä ja 30 Years 30 Gigs -kiertueella. Tanskalainen konkariyhtye esiintyy Helsingin Tavastialla 27. maaliskuuta. UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI) ? Imperial State Electric tekee Suomenkiertueen. Nicke Anderssonin bändi esiintyy 29.1. Helsingin Tavastialla, 30.1. Tampereen Klubilla, 31.1. Oulun 45 Specialissa ja 1.2. Jyväskylän Lutakossa. ? Brittipunklegendat UK Subs ja T.V. Smith saapuvat alkuvuodesta kolmelle yhteiskeikalle Suomeen: 30.1. Helsingin Tavastia, 31.1. Turun Klubi ja 1.2. Tampereen Klubi. ? YouTube ja Teosto ovat solmineet lisensointisopimuksen. Suomalaiset musiikintekijät voivat jatkossa saada korvauksia, kun heidän musiikkiaan kuunnellaan YouTuben kautta Suomessa. ? Bonobo saapuu Suomeen. Elektronisen musiikin tuottaja ja dj esiintyy Helsingin Tavastialla 16.2. livebändin kanssa. » ROCKELOKUVIA JOENSUUSSA Rockelokuvafestivaali Rokumentin ohjelmisto on monipuolisempi kuin koskaan. J otkut festarin elokuvat käyvät rockin juurilla asti. Jon Brewerin B.B.King: The Life of Riley kertoo vuonna 1925 syntyneen blueslegendan tarinan. Jon Andersonin Born In Chicago taas on elokuva hetkestä, jona rock’n’roll syntyi. Myöhempiä virstanpylväitä sivuavat Dave Grohlin esikoisohjaus Sound City ja Chris Hegedusin ja D.A. Pennebakerin klassikko Jimi Plays Monterey. Pari elokuvaa kertoo bändeistä, jotka eivät saaneet tunnustusta omana aikanaan. Mark Christopher Covinon ja Jeff Howlettin A Band Called Death on detroitilaisen protopunkyhtyeen tarina. Samantapainen bändikohtalo on Drew DeNicolan ja Olivia Morin käsiteltävänä elokuvassa Big Star: Nothing Can Hurt Me. Festivaalijohtaja Petri Varis kertoo, että kadotettujen aarteiden kaivelu on hienoa. – Bändit eivät ehkä sano normikuluttajalle mitään, mutta kun katsoo leffan, tekee heti mieli tutustua. Tarinat ovat niin hyviä. Myös reaaliaikaisesti ylistetyistä yhtyeistä on tehty leffoja. Stone Roses: Made of Stone on Shane Meadowsin näkemys brittirocksuuruudesta. The National -elokuva Mistaken for Strangers kertoo paitsi yhtyeestä, myös ohjaajan elämästä kuuluisan laulajaveljen varjossa. Shaun Pettigrewin The Death and Resurrection Show kertoo Killing Joken legendan. – Killing Joke -leffa on perinteisten bändidokkareiden kunkku, ja se saatiin meille Euroopan-ensi-iltaan. Siinä bändissä riittää tarinoita kerrottavaksi, Varis iloitsee. Punk on läsnä useassa elokuvassa. Susanne Kumi Tabatan ohjaama Bloodied But Unbowed on dokumentti Vancouverin punkskenestä. Kevin Jonesin ja Deon Maasin Punk in Africa puolestaan kertoo Etelä-Afrikan punkeista. Matt Rigglen ja Deedle LaCourin elokuva Filmage: The Story of Descendents/All on tarina kahdesta bändistä sekä aikamatka pop- ja skeittipunkin juurille. Rockelokuvia on tehty myös musiikista erikoisissa olosuhteissa. Jeremy Xidon Death Metal Angola kertoo festivaalin järjestämisestä sodan raunioittamassa kaupungissa. Lisa Barros D’San ja Glenn Leyburnin ohjaama Good Vibrations puolestaan on elokuva Terri Hooleysta, joka perusti 70-luvulla levykaupan Belfastin pommitetuimmalle alueelle. Toisenlaiseen maailmaan vie myös Elena Tikhonovan ja Dominik Spritzendorferin Elektro Moskva, jossa kuvataan Neuvostoliiton elektronisen musiikin perintöä. Myös suomalaiset ilmiöt ovat päässeet elokuvien aiheiksi: Hiski Hämäläisen Suomibreikkiä 1983-2013 on dokumentti suomalaisesta breakdancesta, ja Viviane Blumenscheinin Poski poskea vasten kertoo suomalaisesta tangosta. Rokumentissa esitetään myös Jeanie Finlayn The Great Hip Hop Hoax, joka kertoo suuresta raphuijauksesta, jolla ilkikuriset opiskelijapojat pääsevät tähden elämän makuun. Hans Fjellestadin Sunset Strip puolestaan on tribuutti kuuluisalle rockkadulle. – Hienoa on ollut huomata, että musiikkielokuvissa on muunlaistakin kerrontaa kuin pelkkää bändihistoriikkia. Esimerkiksi Mistaken for Strangers tai The Great Hip Hop Hoax antavat paljon leffafaneille, vaikkei bändeistä tietäisi tai välittäsi, Varis sanoo. – Me halutaan pitää rima korkealla. Myös musadokkarilla voi olla sanottavaa maailmasta. Rokumentti järjestetään 13.–17.11. Joensuussa. ? Backyard Babiesin Nicke Borg soittaa soolokeikkoja Suomessa. Akustinen rock soi 23.1. Tampereen Jack the Roosterissa, 24.1. Helsingin LeBonkissa ja 25.1. Porin Kulttuurikulmassa. ? Lou Reed on kuollut. Yksi rockin historian merkittävimmistä muusikoista, lauluntekijöistä ja sanoittajista menehtyi 71-vuotiaana. Reed ei toipunut keväällä suoritetusta maksansiirrosta. ? Neøv esiintyy joulukuussa Belgiassa. Toista albumiaan tekevä kotimainen indiebändi on yksi Gentin Glimps-festivaalin esiintyjistä. ? Foo Fightersin keikkatauko päättyy: bändi esiintyy joulukuussa Mexico Cityssä. Yhtye valmistelee uutta albumia. ? Kokeellista rockia soittava Ritual Smoker julkaisee Not to Dominate, But to Serve -debyyttialbuminsa marraskuun lopulla. Singlet Wars ja White Lines ilmestyivät lokakuussa. ? Suomen piparipiirien suuresti arvostamat Don Johnson Big Bandin joulubileet järjestetään Helsingin Tavastialla 21.12. Lämmittelijänä on The Winyls. ? Musen konsertti viime kesältä tulee suomalaisiin elokuvateattereihin 8.11. MUSE – Live at Rome nähdään lähes 20 paikkakunnalla. » UUTISET » ARVIOT » KOLUMNIT » LIVERAPORTIT » LEFFA-ARVIOT »SUE.FI FACEBOOK.COM/SUEZINE SUE TWITTER.COM/SUELEHTI » 6 « NRO. 11
LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!! Ke 6.11. Musta valo, Markus Perttula, Hopeakala; 6 € Pe 8.11. MOSS (UK), Seremonia; 12 € To 14.11. Telepathe (US); 14/16 € Pe 15.11. Shine 2009 La 16.11. Jacuzzi Boys (US), Kakkahätä ’77; 12 € Ke 20.11. Dead Meadow (US), Tombstoned; 18 € To 21.11. oOoOO (US), Butterclock (DE); 13/15 € Tarkemmat tiedot ja muiden iltojen ohjelma: www.kuudeslinja.com Avoinna ke 22–04, to 23–04, pe–la 22–04, poikkeuksellisista aukioloajoista tiedotetaan erikseen. Arkisin ensimmäinen bändi aloittaa klo 22:30. Kaikukatu 4 (sisäpiha) . K20. TO 7.11. Annankatu 21, 00100 Helsinki, K22 Ma-ti 16-02, ke-la 16-04, su 18-04 Ohjelmailtoina lipunmyynti klo 20.00 alkaen. Keikat alkavat klo 21 (kaksi bändiä) tai klo 22 (yksi bändi). Ke-su iltaisin 2e eteispalvelumaksu. Opiskelijakortilla 1e alennus ovilipuista (ei koske erikoisohjelmistoja, ennakkolippuja eikä loppuunmyytyjä keikkoja). www.tiketti.? www.barloose.com DREGEN PE 8.11. BIFFY CLYRO LA 9.11. JENNI VARTIAINEN TI 12.11. LISSIE KE 13.11. DIPLO KE 06.11. SVENSKA DAGENS MOTTAGNING PÅ BAR LOOSE: BOB MALMSTRÖM & HÄXJESUS 6€ + DJ MORTTI klo 23-04 3€ TO 07.11. TO 07.11. LIKE & LOOSE KIRJALLINEN AFTERWORK #4: TUOMARI NURMIO (Haastattelu 18.00). LIVE: Tuhannen ja yhden kapakan lauluja feat. DUMARI & CO. (klo 18.30-20.00) Vapaa pääsy. + LIV ANIMAL(levynjulkkarit), JUDITH REGWAN 6€ + ANKKURIKLUBI DJ´S klo 23-04 3€ PE 08.11. THESCAPE, NITROFORCE 9 6€ + DJ MIKA JÄRVINEN klo 23-04 4€ LA 09.11. NIEMINEN & LITMANEN, KALLE SALONEN 6/8€ Ennakkoliput: Tiketti + CLUB GIRLS & BOYS feat. DJ´s MORTTI & VERTTI klo 23-04 4€ SU 10.11. LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ WALLO klo 23-04 Vapaa pääsy! MA 11.11. HONNINGBARNA (NOR) 8/10€ Ennakkoliput: Tiketti TI 12.11. PJK-KLUBI: JULES & SHINNY THINGS, NIMETÖN, SONS OF SUNS Vapaa pääsy! KE 13.11. SUPERJANNE, FRANKIE SAY RELAX 6€ + DJ WALLO 23-04 3€ TO 14.11. TIME MACHINE MEMORIES, KROHNSTADT 6€ + DJ MORTTI klo 23-04 3€ PE 15.11. DIVINE PAISTE (FR), CONSTABLES 8/10€ Ennakkoliput: Tiketti + DJ JOHAN VENTUS & JONATHAN KÜSTER klo 23-04 4€ LA 16.11. BERLIN NUN, GET ME 6/8€ Ennakkoliput: Tiketti + BIG SHAKE w/ Djs Sampsa Vilhunen, Vesa Yli-Pelkonen & Special guest Dj Antti Eerikäinen klo 23-04 4€ SU 17.11. WIZARD OF LOOSE - ROCKHENKINEN TIETOVISA Vapaa pääsy + LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ MORTTI klo 23-04 Vapaa pääsy! TI 19.11. KALLE SALOSEN HAMMOND-KLUBI feat. MARKO HAAVISTO (Marko Haavisto & Poutahaukat) Vapaa pääsy! KE 20.11. KEVIN, MIKKO KAPANEN PLAYS KEVIN 6€ + DJ MORTTI klo 23-04 3€ TO 21.11. SEKSIHULLUT, SUR-SUR, MERRIES 6€ + DJ MIKA JÄRVINEN klo 23-04 3€ PE 22.11. SVART NIGHT #5: ORANSSI PAZUZU, SPEEDTRAP, RANGER 7/9€ Ennakkoliput: Tiketti + DJ HRA MEZOLA klo 23-04 4€ LA 23.11. KUMIKAMELI, KOMETA 6/8€ Ennakkoliput: Tiketti + LOOSER-KLUBI: DJ´S NOORA KOBAIN & NATASHA NEVERMIND klo 23-04 4€ KE 27.11. TOMI SALESVUO EAST FUNK ATTACK 6€ + DJ WALLO klo 23-04 3€ TO 28.11. MARS RED SKY (FRA), TOMBSTONED 10/12€ Ennakkoliput: Tiketti + DJ MIKA JÄRVINEN klo 23-04 3€ PE 29.11. STURLE DAGSLAND, SONÍA, NEAT NEAT 6/8€ Ennakkoliput: Tiketti + GRANDE ROCK feat. DJ SLIM MIKE & FRIENDS 4€ LA 30.11. ANKKURIKLUBI: HUNTERS, GOD GIVEN ASS, THE ACHTUNGS 6€ + TANSSI TAI KUOLE VOL.6 klo 23-04 4€ SU 01.12. LATE NIGHT @ BAR LOOSE: ANKKURIKLUBI DJ´S klo 23-04 Vapaa pääsy! TI 03.12. SAMETTIKLUBI - OPEN STAGE 18.30-22.00 1€ KE 04.12. AT WINTERS END, DENIGRATE 6€ + DJ WALLO klo 23-04 3€ TO 05.12. BEASTMILK (LEVYJULKKARIT), ISLAJA 7/9€ Ennakkoliput: Tiketti + DJ JUHA PERÄLÄ klo 23-04 4€ LA 16.11. J.KARJALAINEN TI 19.11. PROJECT ROCK TO 21.11. FLOGGING MOLLY LA 23.11. ATB TI 26.11. STEVEN WILSON AND BAND KE 27.11. DEAD BY APRIL TO 28.11. EPPU NORMAALI TO 5.12. PENDULUM&BORGORE PE 6.12. APULANTA, FLESH ROXON LA 7.12. SAMULI EDELMANN SU 8.12. BRING ME THE HORIZON, PIERCE THE VEIL, SIGHTS & SOUNDS PE 13.12. GHOST, DEAD SOUL, NIGHT TI 17.12. SATYRICON ENNAKOT: TIKETTI HINTOIHIN LISÄTÄÄN TIKETIN TOIMITUSKULUT ENEMMÄN KEIKKOJA JA INFOA: WWW.THECIRCUS.FI THE CIRCUS, SALOMONKATU 1 – 3 (KAMPIN TORI), 00100 HELSINKI SUE » 7 « NRO. 11
NEWSFLASH » TURKU PALKITSEE T UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI) urun Klubilla järjestetään joulukuun 5. päivänä Turku Music Awards. Juhlagaala kokoaa turkulaiset musiikkialan toimijat saman katon alle muistelemaan hyvässä hengessä kulunutta kulttuurintäyteistä vuotta. – Idea Turku Music Awardsiin tuli siitä, että kun olin viitisen vuotta asunut Turussa ja tutustunut ihmisiin ja toimijoihin, huomasin kuinka paljon hienoja juttuja Turussa vuoden aikana tapahtuu ilman, että niitä erikseen framille nostetaan, tapahtuman luonut Pietu Sepponen kertoo. Kiveskives-bändistä tuttu ja Kivestivaaleista vastaava Sepponen on aktiivinen toimija Turun elävän musiikin parissa. Viime vuonna hän järjesti ensimmäisen Turku Music Awardsin käytännössä yksin. Miehen omista Spinal Tap -kauhuskenaarioista huolimatta ilta sujui mallikkaasti. Tänä vuonna tapahtuman järjestelyissä on mukana kymmenen hengen tiimi HUMAKin kulttuurituottajalinjalta sekä Paasikivi-opiston media-assis- tenttilinjalta. Sen myötä Turku Music Awards kasvaa ja uudistuu. – Kymmenkertainen lisätyövoima tuo mukanaan muun muassa nettisivut yleisöäänestyksineen, kuvausryhmän kanssa jalkautumista katukuvaan ja gallupeja sekä yhteistyökumppaneiden tarjoamia resursseja koristeluun ja tarjoiluihin, Sepponen kertoo. Turku Music Awards etenee palkintojen ja livemusiikin merkeissä. – Bändikattaukseen olen äärimmäisen tyytyväinen, saamme nauttia Riston, Death Hawksin ja Salaliiton keikoista. Palkintoja jakaa kymmenen turkulaista kulttuurialan toimijaa, joukossa myös Sue. – Kukin taho päättää itse kenelle haluaa palkintonsa antaa. Kriteerinä on ainoastaan kunnostautuminen 2013 vuoden aikana turkulaisen musiikkielämän jonkinasteisessa edistämisessä. Yleisöäänestyksessä annetaan vapaat kädet. Siinä saa äänestää vuoden 2013 turkulaista bändiä. » LÄHDE BÄNDIN MATKAAN! W annabe Tours – Seuramatkat helvetistä tarjoaa valmismatkapaketteja, joilla lomalainen reissaa rockbändien mukana. Foto Järvinen kertoo, että ajatus syntyi kolmisen vuotta sitten omalla keikkareissulla. – Sain idean pyytää frendit mukaan. Hommasin bussin ja kuskin ja kavereille laivaliput ja majoitukset. Törkeästi hommaa siinä oli, mutta tuli aivan käsittämättömän hauska reissu. Siitä jäi idea kytemään, että riemun vois tarjota muillekin. Ja sittenpä konseptoin sen. Reissuja on tehty muun muassa Moses Hazyn, Wedding Crashersin, Jaakko Laitinen & Väärä rahan, Tundramatiksin ja Stockersin kanssa. Järvisen mukaan bändit ovat suhtautuneet matkanjärjestäjän visioihin suopeasti. – Suurin osa bändeistä soittaa muusta syystä kuin siitä, miksi joku virkailija toimistossaan istuu. Vaikka olisi menestystavoitteita, soittaminen on aina samalla harrastus, joka rikastuttaa elämää. No, tämähän vie sen touhun uudelle tasolle. Tällaiset reissut ovat ikimuistoisia bändeillekin. Elämisen arvoisia hauskoja hetkiä! Wanna-Be Tour järjestää tällä hetkellä matkoja Baltian maihin ja Unkarin Sziget-festivaalille. – Tärkeintä on tarjota hyviä meininkejä ja reissuja. Matkustan itse aika paljon ja poimin samalla kohteita mukaan. Sziget on niin huikea festi, et- tä sinne pitää olla matka. Jatkossa reissataan ehkä muihinkin maihin tai muillekin festareille, jos hyviä kohteita löytyy. Sitä odotellessa suosittelen ottamaan Baltian-rundit haltuun. Aika spes- sua meininkiä on! Seuraava matka on Baltian-reissu Kiveskiveksen ja Yournalistin kanssa 28.11.-1.12. Lisätietoa on osoitteessa www.wannabetours.fi. O’Connell’s ,ULVK %DU 5DXWDWLHQNDWX 7DPSHUH ZZZ RFRQQHOOV ? MUSIC: 21:30 ALWAYS FREE ENTRY COMEDY: 20:00 JadaJada Improv Im Toothpaste 8 Nov 15 Nov 7 Nov ‘Folk It!’ night\\ \\ Ochre Room Comedy y O’Connell’s O Conne //Stand Up Club 22 Nov Pikku Kukka 29 Nov Naryan y <accoustic> accoustic JadaJada Improv 21 Nov 5 Dec SUE » 8 « NRO. 11 » NIGHTSATAN ELOKUVASSA L asermetalbändi Nightsatan on tehnyt elokuvan. Chrzun ohjaama Nightsatan and the Loops of Doom sai ensi-iltansa Helsingissä Night Visions -festivaalilla. – Tunteiden tulva on valtava, kun omasta pienestä bändistä on tehty jotain noin suurta ja upeaa, Nightsatanin Wolf-Rami kertoo. – Elokuva on uskollinen lapsuuteni suosikkielokuvien visuaaliselle ja temaattiselle maailmalle. Jo pelkästään siksi sitä on helppo rakastaa. Elokuva sijoittuu ydintuhon jälkeiseen tulevaisuuteen. Nightsatanin Inhalator 2, Mazathoth ja Wolf-Rami joutuvat panemaan kovan kovaa vastaan, jotta maailma pelastuisi. Bändin osuuksia kuvattiin viime keväänä. – Suomalainen metsä ei ole huhti-toukokuussa lämmin paikka postapokalyptiseen rooliasuun pukeutuneelle. Välillä hytistiin kylmästä, mutta kokemus oli huikea. Iso työryhmä teki elokuvaa päivätyönään, ja oli jännää päästä näkemään, miten elokuvaa tehdään. Paljon oli myös odottelua. Loistava stuntmies Eemeli Katajisto hoiteli taistelukohtaukset puolestani. Kun bändi on tehnyt elokuvan, mitä seuraavaksi? Wolf-Rami pohtii, että Commodore 64 -henkinen sivuskrollaava beat-em-up-peli ja action-figuurit olisivat mieluisia, mutta suurimmat ambitiot ovat sittenkin musiikissa. Nightsatanin toinen albumi ilmestyy alkuvuodesta. Wolf-Rami kertoo musiikin kehittyneen monikerroksisemmaksi ja progressiivisemmaksi. – Useimmat ekan levyn biisit pystyin soittamaan yhdellä syntetisaattorilla. Tulevilla keikoilla soitan samanaikaisesti kahta tai kolmeakin syntikkaa. Heavy metal on pienemmässä roolissa, luvassa on tunnelmallisempaa sointia ja lisää dynamiikkaa. – Haluamme kehittää myös lavashowta. Syntetisaattoria soittavalla miehellä heiluvat vain sormet, joten show pitää tehdä kiehtovaksi muilla tavoilla. «
» SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN TOMI TUOMINEN » DO YOU LIKE ROCK’N’ROLL MUSIC? L apsena fanitin vimmaisesti hevimusiikkia. Ostin kioskista King Sizeja Stara -julistelehtiä ja Suosikkia, jotta saisin vanhempieni kauhuksi ripustaa seinälle ison kuvan Gene Simmonsista sylkemässä verta rinnuksilleen. Menin jopa niin pitkälle, että ostin lähinnä teinitytöille suunnattuja ruotsalaista Okejta ja saksalaista Bravoa niiden mukana tulevien tarrojen vuoksi. En ymmärtänyt kummankaan lehden jutuista sanaakaan, mutta tarrojen joukossa oli Herreysin ja Duran Duranin välissä aina silloin tällöin Kissin tai Mötley Crüen kuvia. Siihen aikaan levyjä kuunneltiin uskovaisella hartaudella. Kun uuden älppärin sai ostaa korkeintaan kerran kuukaudessa, niin sitä yhtä levyä todellakin kuunneltiin lähes kyllästymiseen asti. Sen sanoitukset luettiin läpi lukuisia kertoja, soittajien nimet opeteltiin ulkoa ja jopa bändien mittavat kiitoslistat kahlattiin läpi. Musiikkilehdistä imettiin lisää tietoa bändeistä. Levyjen kansista etsittiin hienoja yksityiskohtia ja niistä tehtiin tulkintoja, joita esimerkiksi Derek Riggsin maalaama Somewhere In Time -kansi tai Edward J. Repkan tuotokset tarjosivat viljalti. Ne ruokkivat nuoren jätkän mielikuvitusta siinä määrin, että koulukavereiden kanssa tuli perustettua omia bändejä, jotka oikeiden soittimien puutteessa soittivat luudanvarsia ja poseerasivat pelottavan näköisinä raumalaisen kerrostalon betonipihalla. Biisin nimiä keksittiin ja logoja suunniteltiin, mutta harjat, ämpärit ja haravat eivät koskaan vaihtuneet oikeisiin instrumentteihin. Pystyn vieläkin muistamaan japanilaisen Loudnessin tai thrashmetalviisikko Death Angelin jäsenten nimet ulkoa, mutta samaa en valitettavasti voi sanoa suurimmasta osasta tämän päivän suosikkiyhtyeistäni. Rakastan musiikkia yhä intohimoisesti, mutta sitä on nykyisin tarjolla yksinkertaisesti vain liian paljon, jotta voisin välittää siitä samalla intensiteetillä kuin 12-vuotias takatukka-Tuominen välitti. Edellisaamuna lähdin suoraan vuoteesta levykauppaan. Vaikka olin luvannut tehdä erään lehtimainoksen heti herättyäni, lähdin aamupalaa syömättä levyostoksille. Odotettu, uusi Arcade Fire -levy poltti mielessä voimallisemmin kuin paahtoleipä ja tuoremehu tai pakottava työdeadline. Järkeilin itselleni, että saan työnikin paremmin tehtyä, jos voin sitä tehdessäni samalla kuunnella Reflektoria. Emmental-juustokin maistuisi paremmalta Win Butlerin laulaessa minulle. En voi väittää tietäväni kaikkien Arcade Firen jäsenten nimiä tai edes heidän tarkkaa lukumääräänsä. Kahden nähdyn keikan perusteella tiedän suunnilleen miltä he näyttävät, mutta en ripustaisi kenenkään heistä kuvaa sänkyni yläpuolelle. Silti Arcade Fire on niitä harvoja nykyajan bändejä, jotka saavat minut lähtemään suoraan sängystä, rähmät poskella levykauppaan. Bändejä, joiden takia voisin taas soittaa haravaa taloyhtiömme rappusilla. Ilman meikkejä tai suupielistä valuvaa tekovertakin Arcade Firessä on samaa supersankaripotentiaalia kuin 80-luvun puolivälin W.A.S.P:issa. Uusi Arcade Fire -levy on joka kerta tapaus. Levyt paketoidaan ja ennakkomarkkinoidaan suorastaan nerokkaasti ja jokainen albumi on bändiltä uusi uskalias harppaus tuntemattomaan. Arcade Firestä on yhdeksässä vuodessa kasvanut maailman isoin indierockbändi, 2010-luvun U2, jonka kädestä yleisö syö. Bändi, joka ainoana maailmassa voi pyytää levynsä tuottajaksi James Murphyn, videonsa ohjaajaksi Anton Corbijnin ja taustalaulajaksi David Bowien. Samanlaisia elämää suurempia ulkomusiikillisia tuntemuksia ovat tänä vuonna aiheuttaneet Daft Punkin Random Access Memories ja Boards Of Canadan Tomorrow’s Harvest. Kumpaisellekin niistä oli Reflektorin tapaan rakennettu suuri, mystinen ennakkomarkkinointikampanja. Vaikka ne erinomaisia levyjä ovatkin, juuri tuo markkinointi nosti ne massan yläpuolelle. Niistä tuli pelkkien levyjen sijasta tapauksia. Odotettuja päivämääriä, julkisuuteen sopivasti vuotaneita vihjeitä, juoruja ja salaliittoja. Ylisaturoituneessa musiikkibisneksessä tämä on yksi viimeisiä keinoja erottua, palauttaa entisaikojen loisto, palata aikaan, jossa levyt vielä merkitsivät jotain. Aikaan jolloin uutta Iron Maiden -levyä jonotettiin samalla hartaudella kuin GTA vitosta nykyisin. Lopulta kyse on samasta ilmiöstä kuin pelien, kirjojen ja kaikkien harrasteiden kohdalla. Lapsena oli loputtomasti aikaa tuhlattavaksi, mutta ei rahaa. Aikuisena tilanne on päälaellaan. Olisi rahaa ostaa vaikka kaikki maailman levyt, mutta ei enää aikaa kuunnella niitä. Vähemmän on tässä tapauksessa enemmän. Kun levyjä kykeni ostamaan vain vähän ja niiden harvojen parissa oli varaa kuluttaa mielettömät määrät aikaa, syntyi kiihkeitä rakkaussuhteita. Nyt, kun hyllyt notkuvat levyjä, netti pursuaa uutta musiikkia ja kaikki aika menee töihin ja laskujen maksamiseen, ei mikään enää voi säväyttää aivan niin voimallisesti kuin Among The Living teki vuonna 1987. ” Lapsena oli loputtomasti aikaa tuhlattavaksi, mutta ei rahaa. Aikuisena tilanne on päälaellaan. TOMI TUOMINEN on turkulainen tiskijukka, joka aikoo tänään asettua sohvalle, pistää Reflektorin soimaan, ottaa sisäpussit käteen ja seurata levyn kulkua sanoituksista. Samalla hän lukee bändin kiitoslistan ja opettelee vihdoin bändin jäsenten nimet. SUE » 9 « NRO. 11
” Olen mielelläni yksin ja hahmottelen käsitystä maailmasta musiikin ja lyriikan avulla. HENKILÖKUVA TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA NAUSKA » TUNTEMATTOMAN TUTKIJA Ismo Alanko on elämän mysteerin äärellä. Usein hän on liekeissä siitä. eidän perheen kaikista neljästä lapsesta tuli musiikin ammattilaisia. Eniten vanhemmat kannustivat klassisen musiikin ja kirjallisuuden harrastamiseen. Faijan puolelta tuli musiikki, mutsin puolelta kieli. Mutsin kirjahyllyn kautta tutustuin runouden klassikoihin. Koulussa olin hyvä äidinkielessä ja kielissä yleensä. Matikassa ja reaaliaineissa olin ihan paska. Minua kiinnosti sekä musiikki että kieli, ja omia biisejä tekemällä yhdistin ne kaksi asiaa. Ensimmäiset haparoivat tekeleet syntyivät 13-vuotiaana. Kirjoitin sekä suomeksi että englanniksi. Kuuntelin Hurriganesia niin innoissani, että remuenglanti lähti ihan luonnostaan. Hurriganes oli punkkia ennen punkkia: se vapautti nuorison soit- M tamaan. Elämää suuremmat tyypit soittivat yksinkertaista musiikkia, jonka rumpu- ja basso-osuudet oli mahdollista ottaa itsekin haltuun. Kitaristille Hurriganes oli haastavampi esikuva. Onneksi löysin Joensuusta Heiskasen Reijon, jonka kanssa perustin bändin jo 14-vuotiaana. 70-luvulla monet joensuulaiset lähtivät Ruotsiin kesätöihin tai pitemmäksikin aikaa. Sieltä sai töitä helposti. Kun kävi ilmoittautumassa, saattoi olla hommissa jo muutaman tunnin päästä. Minua vanhemmat Joensuun hipit lähtivät Tukholmaan, samoin monet ikäiseni. Minäkin lähdin Tukholmaan, kun lukio loppui. Siellä sai palkkaa, joka oli iso raha suomalaiselle nuorelle. Tein Ruotsissa biisejä, mutta bluokan kansalainen kun olin, en löytänyt soittokavereita. Samaan aikaan Suomessa julkaistiin klassikoita: Pelle Miljoonan Viimeinen syksy, Eppu Normaalin Maximum Jee & Jee ja Tuomari Nurmion eka levy. Suomessa tehtiin niin kiinnostavaa musaa, että päätin palata Joensuuhun ja perustaa bändin. BÄNDEISTÄ OMILLEEN hassisen kone -yhtyeeni julkaisi ekan levynsä vuonna 1980. Bändistä tuli suosittu ja se tuntui mahtavalta. Olin 19, ja jengi diggasi bändiäni. Aika pian se kuitenkin alkoi ahdistaa. Koin, että minulta odotetaan uusia saavutuksia. Siksi Täältä tullaan Venäjä -debyytin ja Rumat sävelet -kakkoslevyn (1981) välillä estoton ja hauska rempseys vaihtui angstiseen ilmaisuun. SUE » 10 « NRO. 11 Siihen aikaan liittyi sekä riemua että pelkoa. Sellaista se on, kun ujo maalaispoika pamahtaa parrasvaloihin. Ekan levyn Rappiolla-biisiä tehdessäni ajattelin, että on hauskaa, kun ihmiset rallattelevat tätä. Sitten, kun ne rallattelivat, en halunnut enää soittaa koko biisiä. Olin nopea liikkeissäni ja tiesin mitä tein. Hassisen kone teki lyhyessä ajassa kolme erilaista levyä. Uuden aallon rockista päädyttiin Harsoinen teräs -albumin (1982) psykedeeliseen progerockiin. Samalla vedettiin koko ajan keikkoja ja bailattiin. Lomia ei pidetty. Kahden ja puolen vuoden jälkeen bändi oli kaikin puolin ?naalissa. Hajotin Hassisen koneen. Se ei pelottanut, koska en ajatellut musiikkia urana. Vedin päivä kerrallaan. Hassisen koneen jälkeen halusin perustaa bändin, joka olisi uusi alkuräjähdys. Sielun veljet pantiin kasaan 1982. Se oli ankaraa primitiivistä rockia soittava kvartetti, jonka avulla sain tyhjennettyä pääni kaikesta tapahtuneesta. Hassisen kone keikkaili vain viikonloppuisin, Sielun veljet teki pitkiä rundeja. Kun on keikalla joka päivä, se kuvio alkaa kehittyä. Ja kun soittaa paskoissa mestoissa pienille yleisöille, ilo pitää repiä esiintymisestä. Hirveä kaaos päälle! Sielun veljet pyrki hurmokseen musiikissa ja vei meidät mukanaan. Paljonhan niistä Siekkareiden päihdehommista puhuttiin, mutta ei se mikään kamabändi ollut. Live-energia ei lähtenyt piristeistä. Nuorten miesten rockbändit toimivat aina niin kuin toimivat, mutta Sielun veljillä musiikki oli aina kaiken keskiössä. Sielun veljet oli alussa kuin perhe, lopussa kuin tavallinen bändi. Bändin lopun ajat 90-luvun alussa menivät apeissa tunnelmissa. Kun homma hyytyy, on aika lopettaa se. Sielun veljet sai arvoisensa lopetuksen vasta vuoden 2011 paluukiertueella. Soitto kulki hyvin ja bändissä oli hyvä ?ilis. Bändin hiipuessa aloin tehdä musiikkia omalla nimelläni. Ensimmäinen soololevy Kun Suomi putos puusta tuli 1990. Sielun veljet ja Hassisen kone olivat elättäneet sekä jäsenensä että henkilökuntansa. Se on Suomessa ihan saatanan raskas systeemi, koska on pakko keikkailla koko ajan. Se on uuden luomisen kannalta kestämätöntä. Sielun veljien jälkeen en enää halunnut perustaa bändiä, jossa olisin vastuussa kaikkien toimeentulosta. Viimeisen 20 vuoden ajan kokoonpanoni ovat olleet soittajakollektiiveja, jotka sitovat jäseniään vain periodeittain. TAITEILIJAELÄMÄSTÄ motiivini tehdä lauluja on aina ollut sama. Se on terapeuttista, eheyttävää, minulle välttämätöntä toimintaa. Olen mielelläni yksin ja hahmottelen käsitystä maailmasta musiikin ja lyriikan avulla. Se on tuntemattoman tutkimista, yritys ottaa selvää, että mistä vitusta tässä elämässä ja sen kaikissa vivahteissa oikein on kysymys. Se tuntuu minusta tarpeelliselta, terveeltä ja järkevältä. Ei ole olemassa hyvää ja huonoa musiikkia. Siksi ei voi puhua kehittymisestä lauluntekijänä. Esimerkiksi Hallanvaaralla (2002) ja Ruuhkainen taivas -levyllä (2006) halusin tehdä monimutkaista musiikkia. Toisaalta olen tehnyt levyjä, joilla on vähäeleisiä lauluja. Joskus haluan tehdä rönsyileviä ja tarinallisia biisejä, joskus tiiviitä. Kirjoitan kiinnostavista asioista, joita tapahtuu minulle, muille, ympäristölle tai yhteiskunnalle. Tässä iässä ei tee biisejä ihan samoista asioista kuin parikymppisenä. Uusimmalla levyllä Maailmanlopun sushibaarilla (2013) on pari biisiä, joissa puhutaan ajan kulumisesta. Sekin on asia, joka pitää käsitellä. Toisaalta monet elämän peruskysymykset ovat edelleen ratkaisematta. Elämän mysteerin ratkaiseminen voisi olla laulujeni perusteema. Se kuulostaa juhlavalta, mutta siihen liittyy paljon pieniä ja arkisia asioita. Taiteilijaelämä on epävarmaa, mutta mikä ei ole? Tämän vuoden alussa tiesin, että teen klubirundin keväällä, festarikiertueen kesällä ja juhlakiertueen syksyllä. Nyt tiedän vain, että ensi vuonna teen uutta musiikkia. Siinä kaikki. Ei se minua stressaa. Ei minun ole mikään pakko tehdä tätä, kai sitä aina jotenkin pärjää. Uskon, että ensi vuonna syntyy jotakin uutta. Aika näyttää, mitä. Työaikani vaihtelevat. Joskus kalenteri on täynnä treenejä tai studiota joka päivä kymmenestä kuuteen. Biisejä väännän silloin, kun on ?ilistä ja hyvä tilaisuus. Työrytmi riippuu myös elämäntilanteesta. Kun lapset olivat pieniä, piti aikatauluttaa rajusti. Nyt on aikaa vapaaseen haahuiluun. Usein lehdissä ihmetellään, että mitä joku bändi voi enää saavuttaa, kun se on jo niin suosittu. Se tuntuu tosi oudolta. Minä en ajattele musiikkia saavutusten kautta. Minulla on paljon unelmia. Haaveilen tekeväni musiikkia, joka kolisee täysillä ja jollaista kukaan muu ei ole tehnyt. Kun saa tehtyä biisin, josta on itse liekeissä, se tuntuu mahtavalta. Monet taiteilijat ja muusikot eivät suosittele tätä alaa kenellekään. On kuulemma sen verran kauhea ammatti. Minä taas suosittelen tätä kaikille. Nautin tästä suuresti. Tämä on ihan mahtavaa puuhaa. Ruvetkaa tekin ihmeessä taiteilijoiksi. « ISMO KULLERVO ALANKO s. 12.11.1960 Joensuussa, asuu Helsingissä Levyttäneitä bändejä: Hassisen kone, Sielun veljet, Ismo Alanko Säätiö, Ismo Alanko Teholla, Ismo Alanko Ajankohtaista: 12 keikan juhlakiertue 33 1/2 – Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää alkaa 8.11. Hämeenlinnasta ja päättyy 7.12. Helsinkiin
+ DAMN SEAGULLS Ti 19.11.2013 Tampere, Pakkahuone Ke 20.11.2013 Oulu, CLUB Teatria To 21.11.2013 Helsinki, The Circus Liput alk. 39 € / ovelta 42 €. Ennakko: Tiketti. Liput alk. 39,50 € / ovelta 42 €. Ennakko: Lippupalvelu. Liput alk. 44 € / ovelta 45 €. Ennakko: Tiketti. www.floggingmolly.com MARRASKUU 2013 TO WÖYH!, TIMO RAUTIAINEN & VALTTERI TYNKKYNEN DUO 12€/10€ 7.11. PE + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + VON HERTZEN BROTHERS 17€/15€ 8.11. LA 9.11. MOKOMA, UNBORN GENERATION 15€/13€ PE LA SU TI PE SATELLITE STORIES, ALEXANDER IN PARIS 8€/0€ JKL PUNK / HC Sessions: PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT, RATTUS, J.MIETTINEN plays SHITTER LIMITED, NEUROOSILIITTO 8€/5€ 15.11. LA 16.11. KE DANKO JONES (CAN), THE BLANKO 28€/27€ 20.11. PE 22.11. STRATOVARIUS 20€/18€ LA 23.11. PARIISIN KEVÄT 16€/14€ KE 27.11. MARS RED SKY (FRA), WARCHIEF 8€/0€ (K-18) PE 29.11. KOLMAS NAINEN 20€/18€ (K-18) LA 30.11. Rockirppis klo 12-15: BLACK MOTOR live 0 8 .1 1 . 0 9 .1 1 . 10.11. 12.11. +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ PE LA SU TI PE LA SU TI 15.11. 16.11. 1 7. 1 1 . 19.11. 22.11. 23.11. 24.11. 2 6 .1 1 . PE 2 9 .1 1 . + + + LA RISTO, HANNIBAL & MUSTA MOOTTORI TO 5.12. EGOTRIPPI 8€/0€ (K-18) 15€/12€ SUPERSUNNUNTAI, DJ MIGULI 2,50€ SUPERTIISTAI SPECIAL! DJ:T RIKU (BIG POP) & MR. WILLY (DORIS) 2,50€ DORIS LIVE: THE NEW TIGERS, DJ JUSSI40 5,00€ DJ TOMI 5,00€ SUPERSUNNUNTAI, DJ JUSSI40 2,50€ SUPERTIISTAI, DJ LAURILA 2,50€ DORIS LIVE: SUR-RUR, SEKSIHULLUT, MERRIES, DJ JIRCI 6,00€ DJ LAURILA 5,00€ SUPERSUNNUNTAI, DJ MIGULI 2,50€ SUPERTIISTAI SPECIAL! 2,50€ KEEP THE FAITH -KLUBI. NORTHERN SOUL / RNB / 5,00€ 3 0 .1 1 . + + + 0 1 .1 2 . + + + 03.12. + + + DJ BALTTIKOIRA 5,00€ SUPERSUNNUNTAI 2,50€ SUPERTIISTAI SPECIAL! 2,50€ DJ:T RIKU (BIG POP) & MR. WILLY (DORIS) VIIKATE, THE MUTANTS 16€/14€ x JODAROK x Lil Xmas Skeittikisojen jatkot: DJ POLARSOUL AMEEBA, BALTIMOR, TOTAL RECALL 6€/0€ EI IKÄRAJAA ELLEI TOISIN MAINITA. BAARI K-18. ENNAKKOLIPUT: WWW.JELMU.NET JA TIKETTI. HALVEMPI HINTA JELMU RY:N JÄSENILLE. 5,00€ DJ:T SPESIAALI-EETU, PERRYMAN, RADIO LA SU TI PE LA DJ LAURILA EARLY REGGAE / MOD. 6.12. 7.12. 6,00€ DJ:T RIKU (BIG POP) & MR. WILLY (DORIS) Pöytävaraukset: info@jelmu.net, pöydän hinta: 5€/2€. Sisäänpääsy ilmainen! 30.11. DORIS LIVE: BRAINEATERS PLAYS MISFITS, DJ JIRCI OPISKELIJAKORTILLA ILMAINEN SISÄÄNPÄÄSY TI & SU, PE & LA PUOLEEN HINTAAN. ETU EI VOIMASSA KEIKKAILTOINA EIKÄ PYHÄPÄIVINÄ. WWW. + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + NET + RAVINTOLA DORIS ravintoladoris@gmail.com JELMU. TANSSISALI LUTAKKO. Lutakonaukio 3, 40100 Jyväskylä. (014) 617 866. jelmu@jelmu.net SUE » 11 « NRO. 11 + ALEKSANTERINKATU 20 TAMPERE + + + + + + www.ravintoladoris.fi
» KRUUNUN K HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA PER KRISTIANSEN ” Jos kaivautuu pinnan alle, löytää toisenlaisia asioita. SUE » 12 « NRO. 11
KAKSI PUOLTA The Sounds on bilebändi, jonka musiikissa on syvyyttä. Kaikessa on kaksi puolta. uomen festivaalikesän kynnyksellä tapahtuu aina kaksi asiaa. Ensin julkaistaan iloinen tiedote, jonka mukaan The Sounds soittaa yhdellä tai useammalla festarilla. Sitten netissä alkaa ärtynyt protestointi. Miksi The Sounds tulee taas festivaalille? Miksei sen tilalle oteta tasmanialaista Elitist’s Choicea, jonka ensimmäisestä ep:stä keskusteltiin torstaina kiivaasti erään blogin kommenttiosiossa? On täysin perusteltua kysyä, miksi The Sounds tilataan Suomeen joka kesä ja vielä talvisinkin. Vastauksen saa bändin keikalla samalla kun huomaa, että puheet vaihtelun virkistävyydestä ovat monen mielestä liioiteltuja. Kun sadan metrin säteellä lavasta kaikki hyppivät riemuisasti kuin tontut, on helppo käsittää, miksi festivaalit haluavat The Soundsin: siksi, että suuri yleisö haluaa The Soundsin. Se on monelle maailman paras bilebändi. – Musiikkimme on energistä, kitaristi Félix Rodríguez kertoo. – Kun ihmiset kuulevat sitä, he haluavat liikkua. Meidän keikallamme saa irrota arjesta ja antaa mennä. Siinä mielessä me tosiaan olemme bilebändi. Soitamme tehdäksemme kuulijat onnelliseksi. Siihen nähden on kiinnostavaa, että The Soundsin viides albumi Weekend on melko melankolinen levy. Surumielisyytensä kautta se luultavasti tavoittaa suomalaisyleisön, mutta bändin huolettoman ruotsalaisen imagon kanssa tunnelma on ristiriidassa. – Ihmiset olettavat aina, että The Sounds soittaa iloista musiikkia, Rodríguez sanoo. – Meissä on toinenkin puoli. Jos kaivautuu pinnan alle, löytää toisenlaisia asioita. Musiikissamme on aina ollut melankoliaa. Se ei ole niin kepeää poppia kuin ensin saattaa vaikuttaa. Kuuntele sanoituksiamme, niin huomaat, että siellä on monenlaista sisältöä. Kaikki eivät tietenkään kerro maailman tilasta, koska välillä täytyy olla hauskaakin. Kumpi te haluatte olla? Kepeä bändi vai vakava yhtye? – Me voimme olla bilebändi, jonka musiikissa on syvyyttä. S kymppisiä. Rodríguez pohtii, että sellainen vaikuttaa nuoreen ihmiseen. – Kun on 20-vuotias ja saa rakkauden- ja vihanosoituksia joka puolelta maailmaa, niin kyllä se jossain tuntuu. Toisaalta minulla on edelleen samat kaverit kuin ennen bändin perustamista. He väittävät, että olen samanlainen kuin ennenkin. Mutta jokainen on välillä typerä ja välillä ?ksu. Ystäväni kertovat kyllä, jos käyttäydyn ääliömäisesti. Kenties kaveripiirisi on pysynyt samana siksi, että asemassasi olevan on vaikea tietää uusien tuttavien perimmäisiä motiiveja. – Kuuluisuus kyllä muuttaa asioita. Tapaan usein ihmisiä, jotka haluavat olla kavereitani. Aika usein se johtuu siitä, että olen bändissä. Jotkut haluavat olla seurassani siksi, että olen joku tärkeä tyyppi. En pidä sellaisesta. Me teemme musiikkia, jota monet rakastavat. Ei tässä ole mitään sen kummempaa. BÄNDIN BALANSSI loppujen lopuksi kaiken ratkaisee tasapaino tai sen puute. Kun bändi on koossa pitkään, sen sisäiset voimasuhteet on punnittava uudelleen. Rodríguez, laulaja Maja Ivarsson, basisti Johan Bengtsson, rumpali Fredrik Blond ja kosketinsoittaja-kitaristi Jesper Anderberg perustivat The Soundsin viisitoista vuotta sitten Helsingborgissa. Rodríguez sanoo, että vuodet ovat tehneet bändille pelkkää hyvää. Weekendillä biisien tekeminen jaettiin tavalla, joka ei aiemmin olisi ollut mahdollinen. – Osan teimme yhdessä, osan tein minä, jotkut kirjoitti Jesper, jotkut Fredrik. On mukavaa nähdä, että bändikaverit kasvavat biisintekijänä. On hienoa, että vastuuta jaetaan yhä enemmän. Olen aina pitänyt tätä bändiä tiiminä. Nyt se on sitä entistä enemmän. – Meillä oli ennen isommat egot. Nykyisin ne ovat enemmänkin vahvat kuin isot. Meidän pitää tehdä niin kuin bändille on parasta. Ei ole väliä, kuka biisin on tehnyt. Jos se on hyvä, sitä soitetaan. Tietänet sanonnat monesta kokista ja lusikoista sopassa: kuinka takaatte sen, että uusien tekijöiden uudet biisit kuulostavat The Soundsilta? – Se onkin jännä ilmiö. Näin läheisessä jengissä saa huomaamattaan vaikutteita bändikavereilta. Sen myötä tulee helpommaksi luottaa toiseen biisintekijänä. Emme ole aina samaa mieltä, mutta luotamme toisiimme. Jos joku välttämättä tahtoo soittaa biisiä, josta toinen ei innostu, sitä soitetaan ja siitä keskustellaan kunnes selviää, toimiiko se vai ei. Ei kuitenkaan riidellä. Edellisellä albumillaan Something to Die Forilla The Sounds ruuvasi soundinsa tavallista synteettisemmäksi. Weekendillä ruotsalaiset palaavat eloperäiseen sointiin. Félix Rodríguez sanoo, että Weekend ei kuulosta edeltäjältään, koska The Sounds ei halua toistaa itseään. Pitkässä juoksussa kannattaa kartoittaa uusia reittejä ja välillä palata tutulle tielle. Nimi ”Weekend” viittaa vapaa-aikaan – siis normaalien ihmisten vapaa-aikaan, joka on The Soundsin työaikaa. Mitä Félix Rodríguez tekee silloin, kun The Sounds ei ole pitämässä bileitä yleisölleen? – Aika usein olen studiossa tekemässä musiikkia. En oikein nauti lomailusta. Totta kai keikkailusta ja bändistä on joskus hyvä pitää taukoa, mutta musiikista en tarvitse lomaa. Minusta on mukavaa pysyä aktiivisena ja luovana. Tykkään stimuloida aivojani. « MA 9.12. PAKKAHUONE, TAMPERE SUOSION HINTA myös muusikon elämässä on hilpeä ja vakava puoli. Vaakakupeissa ovat unelmat ja todellisuus, ja ne on saatava tasapainoon. Kun The Soundsin ensimmäinen pitkäsoitto ilmestyi vuonna 2002, bändi lähti kiertueelle, joka ei ole vieläkään loppunut. The Sounds on rakentanut suosiotaan levy levyltä. Se on käännyttänyt puolelleen joukon faneja jokaisella keikalla, ja konsertteja sillä on vyöllään tolkuton määrä. Joulukuussa bändi soittaa Suomessa seitsemän keikkaa. Félix Rodríguez naurahtaa olleensa matkoilla viimeiset viisitoista vuotta. – The Sounds on minun maailmani, jossa elän 24/7. En osaa kuvitella parempaa paikkaa itselleni. Rakastan työtäni. Tämä on unelmaduuni. Tietenkään jokainen päivä ei ole yhtä mahtava – onneksi ei ole, siinähän turtuisi. Tällaista on elämä tiellä, jonka olemme itse valinneet. Unelmatyön verot maksetaan yksityiselämästä. – Kun rakkailleni tapahtuu jotain tärkeää, minä olen jossain muualla. Usein en pääse mukaan kavereideni suuriin hetkiin, kuten syntymäpäiviin, lasten juhliin ja niin edelleen. Mutta hyvät ystävät ymmärtävät, ettei sille ole tehtävissä mitään. Kun The Sounds alkoi menestyä, sen jäsenet olivat pari- SÅ MYCKET BÄTTRE T he Soundsin laulaja Maja Ivarsson oli mukana Så mycket bättre -sarjan kolmannella Ruotsintuotantokaudella. Suomessa tuo ohjelmakonsepti tunnetaan nimellä Vain elämää. Félix Rodríguez ei ole yllättynyt kuul- SUE » 13 « NRO. 11 lessaan, että tuo show herättää Suomessa vahvoja tunteita puolesta ja vastaan (ja enimmäkseen puolesta). Niin se tekee Ruotsissakin. – Sä mycket bättre on todella suosittu Ruotsissa. Täytyy myöntää, että sellaiset ohjelmat eivät oikein kiinnosta minua. Katsoin sen kauden vain siksi, että Maja oli mukana. Oli hauskaa ja kiinnostavaa kuunnella, kun muut esittivät versioita meidän biiseistämme, kitaristi toteaa kohteliaasti. Rodríguez kertoo tuntevansa Vain elä- mää -tähden myös lahden tältä puolelta. – Eikös Laura Närhi ole nyt mukana siinä ohjelmassa Suomessa? Tein biisejä hänen ensimmäiselle soololevylleen yhden Matti-nimisen kaverin kanssa... Matti Mikkolan. Kun käymme Suomessa keikoilla, käymme usein myös Matin luona. Suomessa Vain elämää -ohjelmaa moititaan liian sentimentaaliseksi. Popelitistit ja rajut rokkarit eivät voi sietää sitä. Se on siis ikään kuin television The Sounds. – Sama juttu Ruotsissa!
HAASTATTELU » KOKEMUKSEN TUOMA LÄSNÄOLO TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA MIKKO RASILA Astrid Swan julkaisee viidennen albuminsa. Vuosien varrella moni asia on muuttunut, mutta moni pysynyt ennallaan. strid Swan ostaa itselleen kahvia Sanomatalon kahvilassa maanantaiaamuna kello 10.00. Tätä ennen hän on ehtinyt käydä jo Anna-lehden kuvaussessioissa. Tällä kertaa myös naistenlehdet ovat olleet kiinnostuneita Swanin tekemisistä ja uudesta Astrid4-levystä. Levy oli ennakkokuuntelussa blogialustana toimivana Lily-sivustolla, ja Swan on antanut haastatteluja myös Trendiin, Costumeen sekä Oliviaan. Vuonna 2005 ensimmäisen albuminsa Poverinan julkaissut artisti on tuntunut jonkinlaiselta väliinputoajalta suomalaisessa musiikkikentässä. Swanilla on aina ollut oma äänensä, mutta ihmisillä on pakkomielle tunkea muusikot ja artistit omiin lokerikkoihinsa. Astrid on aina kulkenut hieman valtavirran ulkopuolella, mutta toisaalta hän ei ole koskaan ollut puhdas indieartistikaan. – Ei minulla koskaan todellakaan ole ollut mitään sitä vastaan, että minusta kirjoitettaisiin naistenlehdissä. Ennen tuntui siltä, että olin jotenkin liian outo tai marginaalinen naistenlehdille, ja jäin eräänlaiseen välitilaa, Swan itse toteaa. – Toisaalta etenkin Poverinan aikaan oli hyviä nostoja myös naistenlehdissä. En siis ole myynyt kamalasti levyjä, vaikka melkein järjestäen levyt ovat saaneet mediassa erinomaisesti näkyvyyttä. Swan myöntää, että muutos kahdeksan vuoden takaisesta Poverinan tehneestä artistista tämän päivän naiseen on luonnollisesti ollut suuri. – Kahdeksan vuotta sitten minussa oli ehkä sellaista kokemattomuuden tuomaa toiveikasta uhmaa, joka on sittemmin muuttunut sellaiseksi... kokemuksen tuomaksi läsnäoloksi. Silloin sitä haaveili kenties ulkomaista ja katseli elämäänsä huomattavasti pidemmällä aikavälillä. Sitä oli koko ajan mielettömät skenaariot ja suunnitelmat menossa. Nyt sitä elää hetki kerrallaan. Ulkomailla soittaminen ei tänä päivänä ole niin suuri asia kuin ennen. Vielä Swanin ensimmäisen levyn aikoihin lehtijutuissa nostettiin aina esiin jos artisti tai yhtye oli käynyt ulkomailla soittamassa vaikkapa vain yhden pistokeikan. Musiikkimaailma on kuitenkin muuttunut. – Kaikkihan ulkomailla käyvät tätä nykyä keikoilla, eikä se ole enää niin suuri asia kuin ennen. Nykyään olisi kuitenkin ehkä taloudellisesti järkevämpää laulaa suomeksi ja julkaista levyjä kotimaassa kuin pakolla yrittää ulkomaille. Suomi ei kuitenkaan ole minun laulukieleni eikä tule koskaan olemaankaan. Mutta vaikkapa jotain lastenlaululevyjä myydään tuhottomat määrät! Siinä olisi oiva markkinarako. – Lapselleni olen laulanut suomeksi, mutta julkisesti en ole koskaan esiintynyt kotimaan kielellä. Kyllä meidän kotona soivat myös lastenlaulut. Vähän sitä tulee joskus kärsittyä niiden takia ja yritämme välillä työntää siihen rinnalle vähän muutakin musiikkia. Astrid4-albumi on saanut lähinnä ylistäviä arvioita kaikissa arvosteluissa. Poikkeus sääntöön löytyi Suesta, jossa Thomas Lilley antoi albumille kouluarvosanan viisi. – Se oli ensimmäinen arvio mikä levystä julkaistiin. Ajattelin, että tämän levyn kanssa mennään ihan täysin puihin. Mutta eihän siinä sitten loppujen lopuksi edes haukuttu levyä mitenkään pahasti. Muuten arvostelut ovat vähän yllättäneet minut. Itse antaisin albumille arvosanaksi viisi tähteä viidestä. Lou Reed on kuollut haastattelua edeltävänä iltana. – En itse lähtenyt Facebook-rippailuun mukaan, koska ajattelen kunnioittavani Reedin meininkiä enemmän jättämällä semmoisen laumareaktion väliin. Arvostan Reedia mielettömästi biisinkirjoittajana ja monen rockmaneerin keksijänä, mutta se on niin ikonin asemassa tässä kulttuurissa, että eiköhän sen arvostuksen pitäisi olla ihan itsestään selvää. Lou ei ole vain Kauko Röyhkän oma juttu, vaikka iltapäivälehdet ehkä joskus niin väittävätkin. « A ” Itse antaisin albumille arvosanaksi viisi tähteä viidestä. PE 15.11. KORJAAMO, HELSINKIN SUE » 14 « NRO. 11
» RAKKAUDELLA RAKKAUDESTA Kaikki rakastavat omalla tavallaan. Ei tarvitse olla perverssi pitääkseen The Country Darkista. Mutta ei siitä haittaakaan ole. K LA 7.12. HENRY'S PUB, KUOPIO ” Meitä pitävät perversseinä ainoastaan toiset perverssit. ja mielenterveydestä kuin kauniimpi sukupuoli. – Nykyajan naiset eivät vähästä hetkahda. He ovat yleensä tarpeeksi viisaita ymmärtämään, etteivät nuo meidän biisit ole mitään pahansuopaa matskua. Ronskit sanoitukset eivät ole poikineet ronskeja ehdotuksia kuppiloissa yön myöhäisinä tunteina. Sonninen kuitenkin muistelee, että eräs nainen kertoi kiihottuneensa The Country Darkin keikan aikana mutta mitään sen kummempaa ei ole ollut. – Meitä pitävät perversseinä ainoastaan toiset perverssit, mies naureskelee. Dead Man’s Handjob -albumin päättää kappale nimeltä Wank Alone, mutta alan harrastelijat ja ammattilaiset ovat varmasti pettyneitä levyn kansiin, joissa strategiset paikat on harmittavasti tussattu piiloon. Sonninen nauraa, etteivät he halunneet saastuttaa nuorison mieltä. Joku roti sentään. – Vakavasti puhuen haluamme, että levyjämme voi ostaa mistä liikkeestä tahansa ilman, että hyllyssä on plätyn kohdalla vain sensuurilaput. Vulva tuppaa herättämään enemmän polemiikkia ja hammasten kiristelyä kuin kirves päässä. Sad but true. PIF:llä (Punk In Finland -keskustelufoorumi, toim. huom.) joku ehdotti, että tehtäisiin sellainen versio levystä, jossa naisten ”pöksyt” voisi raaputtaa pois. Hieno idea. Levynkansista ei siis ole vankkumattomalle vänkkärille hirveästi iloa, ja netistä pornoa löytyy liian helposti. Ei syytä huoleen kuitenkaan, sillä herrat Hautalampi ja Sonninen antavat meille runkkareille muutaman kivan vinkin. – Yks hyvä konsti on ajaa uimarannalle sellasella pakettiautolla, missä on takaosassa ikkunat ja vetää käteen siellä kaikessa rauhassa, ehdottaa ensin mainittu. Sonninen neuvoo pysymään kotona tai naapurin kotona. – Kuvittele kaveriksesi karvainen naarasgorilla, jolle on siirretty Eva Braunin aivot ja makaa kätesi päällä niin, että se puutuu. Näin koet ihanan “dead man’s handjobin”. Levy vaan soimaan soundtrackiksi. « kau p 15.1 oissa 1.20 13 Uusi, ällistyttävän hieno Eläkeläiset-albumi. cd / vinyyli / download ja c-kasetti (tulossa) Levynjulkistamiskiertue: 15.11. Jyväskylä, Ilokivi 16.11. Joensuu, Kerubi JAKELU ATTCD-005 Sisältää mm. hitit ”Humppaa veressä”, ”Humppaa ja jenkkaa” ja ”Sieluni huutaa humppaa”. SUE » 15 « NRO. 11 TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA PETE HEIKKILÄ vaan luonnollista tehdä sanoituksia hieman eri aihepiiristä. Kuvittelin mielessäni sellaisen Johnny Wadd -tyylisen hahmon, joka heiluttaa naisten keskellä isoa lerssiään niin kuin helikopterin rupelia. Loppu sujuikin sitten itsestään, selittää Sonninen. Kuten edellisestä kommentista käy ilmi, The Country Darkin käsitys rakkaudesta ei aivan harlekiinia tai romanttista komediaa ole. Palaute on kuitenkin ollut pääsääntöisesti positiivista. Sonninen on tyytyväinen, että ihmiset pystyvät näkemään rasvaisen pornahtavan pinnan läpi ja haistavat kultaisen sydämen sykkeen. – Kyse on kumminkin pohjimmiltaan Tutti Frutti -tyylisestä rokettirollimeiningistä. Oksat pois ja sitä rataa. Miehet ovat olleet enemmän huolestuneita yhtyeen ulosannista HAASTATTELU uopion kantrikummajaisten kakkoslevy Dead Man’s Handjob nauhoitettiin omin avuin vanhassa kummitustalossa. Yhtyeen solisti M. Sonninen kertoo, että levylle haluttiin aiempaa rankempaa rock’n’rollia, kantrimeininkiä kuitenkaan unohtamatta. Rumpali J-P Hautalampi selittää, että kokoonpano oli nyt enemmän kasassa kuin viime kerralla. – Lisäks on tapeltu baareissa idioottien kanssa ja katkaistu olkapääsiteitä moottoripyöräillessä ynnä muuta mukavaa, mikä nostattaa niitä toimintatasoja musan suhteen. Musiikillisesti siis rämistään enemmän mutta lyriikkapuolella puhutaan kauniista asioista, kun Slaughterhouse Party -debyyttialbumin murhateemat ovat vaihtuneet rakkauslauluiksi. – Kuuntelin paljon vanhaa pornobluesia tyyliin Drill Daddy Drill, Walk Right In ja Rotten Cocksucker Blues sekä mm. Akti Ainon mahtavia sävellyksiä. Sarjamurhaajista tuli laulettua jo, joten nyt taisi olla
kö se raja menee, että tätä ei voi tehdä. Ei se raja mennyt siinäkään. Ainakin nyt tuntuu, että ratkaisu on ollut erinomainen. HAASTATTELU TEKSTI JUULIA JAULIMO KUVA HARRI HINKKA » HUMPPAA IKIVIHREISTÄ Eläkeläiset jatkavat totutulla alkoholinkatkuisella ja railakkaalla huumorihumppalinjallaan. läkeläiset on tehnyt omiakin kappaleitaan, mutta on ennen kaikkea tunnettu hittien ja klassikoiden humppaversioinneista. Repertuaari noin 20 vuoden uran varrelta on laaja, ja coveroitujen kappaleiden joukosta löytyvät muiden muassa HIM:in Wings of a Butter?y, Led Zeppelinin Rock and Roll, Madonnan Like a Virgin, Dead Kennedysin Kill the Poor ja Mirel Wagnerin No Death. Suurimmalla osalla Eläkeläisten yli kymmenestä studioalbumista on versiointeja klassikoiden lisäksi uusista hiteistä. Uudelta Humppakalmistolta löytyy kuitenkin ainoastaan ikivihreitä ja levyn nimi onkin sinänsä osuva. – Ne ovat kaikki tällaisia trad. statuksen kappaleita eli vähintään viisikymmentä vuotta vanhoja, kertoo Eläkeläisten rumpali ja laulaja Kristian Voutilainen. – Olemme melko tunnollises- E ti koko uramme versioineet 70-lukuista ja sitä uudempaa rokkia ja poppia. Jotkut yksittäiset kappaleet ovat olleet sitä vanhempia. Nyt on mukana todella vanhoja biisejä, varmaan sata vuotta jotkut. Uusien kappaleiden puutteen syynä ei ole ainoastaan taiteellinen tinkimättömyys. Eläkeläisillä on uransa aikana ollut toisinaan hankaluuksia saada levy-yhtiöiltä oikeuksia levyttää uusia versioita tunnetuista kappaleista. Jotkut yhtyeet tai levy-yhtiöt eivät ole myöntäneet oikeuksia ollenkaan, joiltakin prosessi vie vuosia. – On sellaisia artisteja, jotka eivät myönnä lupaa kenellekään. Esimerkiksi U2 ja Abba. Vaikka artisti ehkä antaisikin luvan, siinä on välissä kaiken maailman pomoa ja konttoria ja haaratoimistoa. Niihin ne jotenkin jumittuu. – Pahimmillaan se on ollut sitä, että siitä kun lupa on kysytty, on mennyt kuusi vuotta ennen kuin on saatu vastaus. Tällä kertaa Eläkeläisillä ei ollut aikaa odottaa kuutta vuotta. Bändi siirtyi Stupido Recordsilta Akun Tehdastuotannon hellään huomaan ja uusi levy haluttiin päästä tekemään uuden levy-yhtiön kanssa heti. Oli helpompaa valita kappaleita, joiden tekijänoikeudet ovat jo vanhentuneet. Kansanlaulujen ja vaikkapa La Bamban kaltaiset standardit ovat tuskin täysin tuntemattomia suurellekaan yleisölle, mutta onhan se tavallaan kohderyhmän rajaamista, että uusia kappaleita ei ole mukana lainkaan. Voutilainen vakuuttaa, että yhtye ymmärsi riskin. – Kyllä tämä riskiltä tuntui. Oli vahvoja epäilyksiä siitä, että tässä- HUUMORILINJALLA JATKETAAN uuden levyn henkinen perintö on hyvin samanlainen kuin edellistenkin ja tuskin kukaan mitään muuta odottikaan. Ehkä tunnetuimmassa Eläkeläiset-anekdootissa yhtyettä ohjeistetaan Saksankeikalla tekemään mitä vain haluaa, kunhan seksuaalivähemmistöt tai natsit eivät tule puheeksi. Yhtye avaa pelin huutamalla: ”Hello you homo Hitlers!” Suomen poliittisesti korrekteimman bändin manttelia yhtye ei edelleenkään lähde tavoittelemaan. Uudelta levyltä löytyy esimerkiksi kappale nimeltään Humppavammainen, jonka kertosäkeen sanat kuuluvat kutakuinkin näin: ”Oon humppavammanen / Oon humppavammanen / öyöyöyöyöy.” – Todennäköisesti siitä tulee sanomista. Nauratti niin helvetisti, kun sitä teki, mutta ei siinä ole mitään pahaa, se on täysin hyväntahtoinen kappale, Voutilainen kommentoi biisin huumoria. Imagoa ei siis ole mullistettu eikä hyväksi havaittua eikä humoristista konseptia ole lähdetty muuttamaan, vaikka kappaleet ovatkin vanhempia. Voutilainen toteaakin, että vakavan suomirockin kutsua on toistaiseksi pystytty vastustamaan purkamalla herkemmän ilmaisun tarvetta muihin projekteihin. – Melkein kaikkihan meistä tekee pateettista suomirockia vastapainoksi – se on sitten sitäkin pateettisempaa! Ja niitä muita musiikillisia projekteja löytyykin. Voutilainen itse tunnetaan myös Janne ”Ema” Hurskaisena. Hän soittaa rumpuja Jarkko Martikaisen uudessa bändissä ja hänellä on myös oma projektinsa Ema Hurskainen ja Musta Kappale, jossa hän laulaa ja soittaa kitaraa. Yhtyeen jäsenet ovat soittaneet myös esimerkiksi Pahoissa Agenteissa. Eläkeläisten jäsenten muiden yhtyeiden kautta voi päätellä jotain heidän musiikillisesta taustastaan, mutta Voutilainen ei sitä ja inspiraatiota Eläkeläisten takana juuri valota. – Vaihtelee varmaan hirveästi. Se on tietysti tylsä vastaus, että kuuntelee kaikenlaista, mutta itse en esimerkiksi kuuntele juuri mitään. Musiikki saa saman tien pistämään radion pois päältä, saan soittaa tarpeeksi muutenkin. – Tiedän kyllä, että yhtyeessä on pari innokkaampaakin. Ostavat levyjä ja kuuntelevat nuorisomusiikkia, vaikka ovat vanhoja miehiä jo. Bändin aiemmista haastatteluista on käynyt ilmi, että Eläkeläiset on perustettu niin sanotusti kännissä läpällä. Yhtyeen idea on kuitenkin sellainen, että tausta kiinnostaa laajemminkin. Millainen on esimerkiksi Eläkeläisten suhde humppaan musiikin tyylinä? Voutilainen toteaa, että yhtyeen jäsenten suhde humppaan kumpuaa lapsuudesta eivätkä he koe olevansa osa mitään varsinaista humppaskeneä tai ottavansa vaikutteita nykyisistä humppabändeistä. – En käy varsinaisissa tanssiravintoloissa, mutta omasta lapsuudesta ja nuoruudesta muistan, et- LA 16.11. KERUBI, JOENSUU SUE » 16 « NRO. 11 tä humpan jytke oli todella vahva Suomessa. Eläkeläiset on omia kokemuksia menneestä maailmasta. – Kyllä meitä varmaan kuuntelee sellainenkin porukka, joka kuuntelee ihan humppaa. Ainakin tuolla Keski-Euroopassa ihmiset ovat löytäneet muuta suomalaista musiikkia meidän kauttamme ja alkaneet opiskella kieltä. Humppavaikuttajia ei Suomessa tanssilavojen cover-bändejä lukuun ottamatta kovin paljoa edes ole. Voutilaiselle tulee mieleen lähinnä yhtyeitä, jotka yhdistävät humppaja perinnemusiikkielementtejä johonkin toiseen genreen, esimerkiksi heviin. – Kyllähän näitä aihetta sivuavia on, Korpiklaani esimerkiksi. Siinä on haitaria ja humpan poljentoa laajemmalti. Tundramatiksillakin voisi olla jotain humppavaikutteita ainakin keikoillaan. JUOMALAULUJA SUOMESTA muuallakin maailmalla tunnetaan crossovereita, joissa perinnemusiikki kohtaa rockin. Esimerkiksi Flogging Mollyn irkkupunk jopa kuulostaa ajoittain humpalta. Yhteistä Flogging Mollylle ja Eläkeläisille on myös se, että molemmat mielletään ”kaljoittelumusaksi.” Voutilainen rinnastaakin Eläkeläiset suomalaiseen juomalauluperinteeseen: varsinaisia juomiseen tarkoitettuja biisejä ei tehdä, vaan jostain olemassa olevasta kappaleesta väännetään ryyppäysversio. – Suomalaiset ovat suomalaisittain juodessaan laulaneet Popedaa, Hassisen konetta ja Eppu Normaalia vuosikymmeniä. Voutilainen kommentoi alkoholipolitiikkaa ja musiikkinsa mahdollisia vaikutuksia suomalaisten sisäänpäin kääntyneeseen ja muutenkin humalahakuiseen käyttäytymiseen varsin vähäsanaisesti: – Skål! Otetaan sille. – Jos juomalauluperinne on ruotsalaisilla sosiaalinen, meidän lähestymistapamme on humalahakuisempi. Saksalaisetkin tulevat keikoille pitämään hauskaa. Vaikka he juovat, viikonloppuna vähän enemmänkin, ei se ole sellaista kuin täällä meillä tai esimerkiksi Venäjällä. Täällä jengi on ihan pelti kiinni. Yhtyeellä on vankka kannattajakunta juuri saksankielisellä alueella Keski-Euroopassa. Humppakalmistolla on kuitenkin muutamia kappaleita, joista paistaa suorastaan välimeren aurinko tai lattaritunnelmat – onko tämä jonkinlainen laajennusyritys Saksan ulkopuolelle? – Toivottavasti laajennetaan myös Saksan ulkopuolelle! Keikkasuunnitelmiin nämä mahdolliset maailmanvalloitushaaveet eivät juuri vaikuta eivätkä Eläkeläisten tulevaisuuden suunnitelmat muutenkaan Voutilaisen mukaan juuri eroa bändin menneisyyden suunnitelmista. – Levynjulkaisun kunniaksi soitetaan tänä vuonna vielä muutama keikka Suomessa ja Venäjällä, talvi maataan sammuneina hangessa ja keväällä lähdetään viiden maan Keski-Euroopan kiertueelle. Kesällä ehkä festareita ainakin Suomessa ja toivottavasti muuallakin. Eläkeläisten nimessä herättää huomiota se, että kaikki yhtyeessä soittavat muusikot eivät näytä eläkeikäisiltä. Siispä lopuksi on kysyttävä: oletteko vanhuus- vai työkyvyttömyyseläkkeellä? – Työhaluttomuuseläkkeellä ollaan! «
» PUNKIA PELIMANNIPOLJENNOLLA J. Miettinen plays Shitter Limited tuo maineikkaan punkyhtyeen kappaleet keikoille kuultavaksi – yllätyksellisesti kansanmusiikkipoljennolla. J ” Ei tässä ketään olla lähdössä LA 30.11. KLUBI, TURKU Yleisö onkin Jukan sanojen mukaan ollut kuin nyrkillä päähän lyöty, kun bändi on soittanut versionsa ja niiden on todettu toimivan. Koska ero alkuperäisen ja coverbändin välillä on huomattava, ei miesten mielessä ole käynyt bändien vertailu. – Shitter Limitedin tuotanto on itselle hyvinkin tuttua vuosikymmenten takaa. Olen kuunnellut ja kunnioittanut sitä aina paljon. Koen olevani etuoikeutettu, kun saan soittaa musiikkia kahden ystäväni kanssa, vakuuttaa Risto. – Ei tässä olla haastamassa alku- tappamaan, se pitää jokaisen ymmärtää. SUE » 17 « NRO. 11 peräistä mitenkään, ei ole tullut edes mieleen, jatkaa Tero. Punkrykäysten muokkaaminen akustisille soittimille on ollut bändille haasteellista. Onnistumisen tunteita on koettu, kun mahdottomilta tuntuvat kappaleet ovat muovautuneet toimiviksi. – Ihan niin kovalla tempolla ei mennä kuin alkuperäisissä versioissa. Hieman hitaampi tempo pitää soittimet vireessä ja ehjänä, sanoo Miettinen. – Kappaleisiin saa ihan erilaisia ulottuvuuksia, kun työkaluina on akustinen kitara ja maniska. Olemme myös katsoneet, että vedetäänkö jotain toisenlaisesta kitaravireestä, jolloin siihen tulee tietynlaista syvyyttä, summaa Risto. – Setti toimii niin, että kitara hoi- taa muutamassa biisissä basson virkaa. Mandoliinilla soitetaan paljon melodioita plus se myös pitää rytmin kasassa. Tai niin ajattelen, kun huutelen menemään ottamalla rytmiä mandoliinin puolelta, tuumaa Miettinen. J. Miettinen plays Shitter Limitedin tarkoituksena on jatkaa keikkailua ja lavalla kohkataan seuraavaksi Jyväskylässä (16.11.), Tampereella (22.11.) sekä Turussa (30.11.). Kasassa on kolmen vartin setti, jonka soittamisesta miehet nauttivat. – Nyt on paketti hitsautunut kasaan ja on ilo soittaa, mutta jumaleisson, sitä duunia joutuu tekemään, kun jokainen akustisilla soittimilla tehty virhe tai laiskasti toteutettu ote kuuluu läpi, tunnustaa Risto. « TEKSTI KATRI OJALA KUVA WILLE MATTSSON nykypolitiikka ei toiminut pontena coverbändin tulemiseen, eikä uusia biisejä ole hänen sanojensa mukaan syntymässä. – Kyllähän sitä pitää olla pilkettä silmäkulmassa, kun on sellaisia sanoituksia tehnyt. Seison kyllä biisien takana, mutta ei tässä ketään olla lähdössä tappamaan, se pitää jokaisen ymmärtää. Huumori on samalla tapaa mukana nytkin, tämä ei ole sen enempää spedeilyä kuin alun perinkään, toteaa Miettinen. Olipa sitten syynä musta huumori tai mielen kierous, mutta jokin sai miehet tekemään punkbiiseistä akustisia versioita kansanmusiikkivivahteilla. – Onhan tämä aika perverssi ajatus; soittaa Shitter Limitedin biisejä mandoliinilla, mutta pakkohan se oli kokeilla, Tero naurahtaa. – Tämä on riittävän erilaista alkuperäiseen verrattuna. Ihmisille käy ilmi, että luvassa on jotain muuta kuin se alkuperäinen. On turha odottaa totuttua Shitter Limitediä ja perinteistä rockkokoonpanoa, kommentoi Risto. HAASTATTELU . Miettinen plays Shitter Limited -bändissä on mukana alkuperäisen Shitter Limitedin nokkamies Jukka Miettinen (huuto), Risto Koskinen (kitara) ja Tero Mäenpää (mandoliini ja huuliharppu). Coverbändi perustettiin Jukan juhlavuonna. – Riston kanssa huomattiin keväällä, että Jukka täyttää 50 vuotta ja mietittiin, että lähtisiköhän ukko Puntalaan keikalle. Ihme kyllä Jukka suostui, naureskelee Tero. Puntala-rockin yllätyskeikan positiivinen vastaanotto kannusti bändin soittamaan myös Jukan 50-vuotisjuhlilla. Jukka olikin koettanut kevättalvesta koota alkuperäistä Shitter Limited -yhtyettä juhliaan varten, siinä onnistumatta. – Shitter Limitediä on pyydetty keikoille vuonna 2006 järjestetyn neljän keikan kiertueen jälkeen. Bändiä ei kyllä enää saada kasaan, sillä me asutaan ympäri Suomea ja se tekee treenaamisesta hankalaa, Miettinen summaa. Pääosin 90-luvulla vaikuttanut Shitter Limited kohahdutti Suomea iltapäivälehtien lööppejä myöten karskeilla lyriikoilla politiikan henkilöistä. Sanojensa takana Miettinen seisoo yhä, mutta
HAASTATTELU myös ensimmäisestä levystä. Uusi levy on kovempi ja suoraviivaisempi. Ensimmäinen oli maanläheisempi. Luultavasti se johtuu siitä, että sitä levyä tuottanut Petteri Rajanti on sellainen vähän vanhempi ja hipimpi kaveri, Korpela analysoi. Muutamassa vuodessa Jaakko & Jay on tullut tunnistettavaksi bändiksi. Korpelan mukaan kaksikon musiikissa on kuitenkin tapahtunut seitsemän vuoden elinkaaren aikana myös muutoksia, vaikka keskeiset rakennuspalikat ovatkin olleet ensimetreistä lähtien samat. – Musiikillisesti muutosta on oikeastaan se, että folk on karissut viime vuosina vähemmälle musiikista. Aluksi biisit olivat myös hitaampia. Nyt sitä folkia ei välttämättä kauheasti ole enää jäljellä vaan nykyään punk on se määrittelevämpi tyyli. – Miehet tietysti ovat vähän muuttuneet. Ikää on tullut seitsemän vuotta lisää. Jaakkokin alkaa lähestyä kolmeakymmentä ikävuotta, mikä varmaan näkyy sanoituksissa jollain tavalla. Elämän isot skeemat ovat kuitenkin varmaan suurimmaksi osaksi samat. Samoja bändejä me edelleen kuunnellaan ja samoista asioista tykätään. Koitetaan pitää hauskaa, eikä oteta stressiä asioista. TEKSTI ILKKA LAPPI KUVA FULLSTEAM » KUOLINVUOTEELLA UPPORIKKAAT RIISTOSTA SUPERRIISTOON musiikillisesti folk saattaa olla karissut pois kaksikon tekemisistä, mutta duon laulaja-kitaristi Jaakon tekemisissä protestihenki ja yhteiskuntakriittisyys voi edelleen hyvin. Uudella levyllä sanan säilä heiluu varsinkin rahamaailman vallanpitäjien suuntaan. Jaakko & Jayn musiikissa havainnoidaan paljon ympäröivää maailmaa, eikä kaikki siinä ole kaunista katseltavaa. – Kyllähän maailmassa perimmäiset asiat ovat ennallaan edelleen. Jotkut syntyvät ja toiset kuolevat, mutta kyllä maailmasta ovat viimeisetkin järjen rippeet karisemassa. Ökymeininki tuodaan, ja halutaan tuoda, nykyään entistä selvemmin esille. Jos ennen maailmassa oli riistoa, niin nykyään on superriistoa. Aikaisemmin joku 72 optiomiljoonaa tienaava johtaja saattoi vielä kaunistella sanomisiaan, mutta nyt se sanoo mielipiteensä lehdissä ihan suoraan ja jos ne eivät miellytä muita niin ei sitä kiinnosta yhtään, Korpela havainnoi. – Ennen politiikka pystyi suitsimaan kapitalismia, mutta nykyään kaikki poliittiset päätökset tehdään talouden ehdoilla, hän jatkaa. Ajankuva näkyy monin tavoin myös musiikkimaailmassa. Suoraan musiikkiin liittymättömät asiat ovat nykyään pinnalla. Artistit myyvät naamaansa naistenlehdissä ja televisio-ohjelmissa. – Pelkkä musiikki ei tunnu nykyään enää riittävän. Esillä ollaan ulkomusiikillisilla asioilla ja koko ajan pitäisi olla jotenkin esillä sosiaalisessa mediassa ja muualla. Sekin on hassua, että parin vuoden tauko on pitkä ja sen jälkeen tehdään ”comeback”. Vaikka Kummelissahan tämä jo 1990-luvulla en- Folkpunkduo Jaakko & Jay kartuttaa henkistä lompakkoa sosiaalisella pääomalla ja PE 6.12. pitää siinä samalla hauskaa NUCLEAR stressaamatta. NIGHTCLUB, äsymättömällä keikkatahdilla mainettaan kerryttänyt folkpunkduo Jaakko & Jay on kerännyt keikasta, paikasta ja maasta riippumatta kiitosta. Hiki roiskuu, kaksikon jutut ovat levottomia ja biisien tempo lähes yli-inhimillinen. – Meidän meininki on treenikämpällä ihan samanlaista kuin keikallakin. Me soitetaan biisi, juodaan kaljaa, puhutaan paskaa keskenämme ja sitten soitetaan seuraava biisi. Jos biisi menee väärin, niin koitetaan sitten oikealla keikalla, josko menisi paremmin. Ainoa ero keikan ja treeniksen välillä on se, että keikalla seinät ovat kauempana, luonnehtii tamperelaisduon rumpali Olli Korpela. Paljon on ehtinyt vettä virrata Tammerkoskessa niistä hetkistä, jolloin duon perustuksia valettiin. Kaksikko löysi toisensa yhteisen ystävän kautta. – Jaakko muutti Tampereelle joskus 2005 tai 2006. Silloin olin bändissä, joka soitti sellaista Chicagopunkin tyyppistä musiikkia. Asuin V kommuunissa silloin ja yksi bändin soittaja ja kämppäkaverini meni erääseen kouluun, johon Jaakkokin tuli. Bändikaverini sitten kertoi uudesta kitarasankarista, joka oli samassa koulussa ja päätettiin ottaa se meidän lämppäriksi jollekin keikalle. Siitä asiat sitten vähitellen lähti tähän pisteeseen, että seison keskellä metsää jossain Turun ja Tampereen välillä ja puhun puhelimeen, Korpela kertaa. FOLKISTA RIISUTUT duon toinen kokopitkä levy Rauha ilmestyi syyskuun lopulla. Uusi levy on henkisesti lähempänä kaksikon keikkameininkiä kuin neljän vuoden takainen debyytti War Is Noise. Uusiutumista ei kuitenkaan rumpalin mukaan tietoi- sesti lähdetty hakemaan. – Harvoin me mitään suunnitellaan tai lähdetään tarkoituksella hakemaan. Asiat vain menevät luonnostaan johonkin suuntaan. Emme ole koskaan miettineet, että meidän pitäisi mahtua johonkin musiikilliseen tai muuhunkaan lokeroon. Tästä toisesta levystä tuli tällainen ja seuraavasta tulee taas luultavasti jotain ihan toisenlaista. – Edelliselle levylle laitettiin kaikenlaista ylimääräistä kilkutinta. Siellä oli torvia ja ksylofonia ja muuta. Uusi levy on karsitumpi ja pelkistetympi. Siinä ei oikeastaan ole mitään muuta kuin kitara ja rummut. Soundillisesti Rauha eroaa OULU ” Ennen politiikka pystyi suitsimaan kapitalismia, mutta nykyään kaikki poliittiset päätökset tehdään talouden ehdoilla. SUE » 18 « NRO. 11 nustettiin, kun siinä sanottiin, että ”hän teki comebackin, vaikkei koskaan missään ollutkaan”. – Levyjen elinkaarikin on kuulemma lyhentynyt koko ajan. En kuitenkaan jaksa stressata sellaisista asioista. Bob Dylanin levyjen elinkaari taitaa jatkua edelleen, Korpela huomauttaa. LUKEMATON RAIDERI jaakko & jay viettää kuluvan syksyn tuttuun tapaan tiiviisti tien päällä. Marras-joulukuussa duo kiertää vaihteeksi myös Suomea. Ohjelmassa on runsaat kymmenen keikkaa ympäri maata. Aiemmin syksyllä Jaakko & Jay kiersi Saksaa Disco Ensemblen kanssa. Väsymätön keikkailu alkaa näkyä ainakin keikoilla kuulijoiden määrän kasvuna. – Viimeisimmällä rundilla Saksassa näkyi meidän vanhoja keikkapaitojakin yleisön joukossa. Yksittäiset tyypit tulivat myös sanomaan keikkojen jälkeen, että tulivat nimenomaan meitä katsomaan eivätkä niinkään Disco Ensemblea. Jaakko & Jay on luonut maineensa nimenomaan kaiken likoon laittavana keikkabändinä. Kaksikko on kiertänyt lämmittelijänä Disco Ensemblen lisäksi muun muassa Frank Turnerin ja Billy Talentin kanssa. Varsinkin Turnerin kanssa Jaakko & Jay on kiertänyt paljon yhdessä. Yhteisten kiertueiden kautta hyväksi ystäväksi tullut Turner on jopa hehkuttanut tamperelaisduoa useaan otteeseen yhdeksi maailman parhaista liveakteista. – Alkujaan Fullsteamilta tarjottiin muutaman keikan lämppärin paikkaa meille, mikä tietenkin sopi hyvin. Oli tarkoitus, että toinen lämppäri jatkaa kiertueen loppuun Frankin kanssa, mutta se peruutti sitten ja meiltä kysyttiin halutaanko tehdä koko loppukiertue, Korpela muistelee muutaman vuoden takaista ensimmäistä yhteistä kiertuetta. – Se ensimmäinen kiertue oli meille kova juttu. Tiedettiin Million Deadin (Turnerin entinen bändi) tekemiset ja se oli piireissä tosi kova juttu. Oltiin lämppäripestistä tietenkin pähkinöinä, kun oltiin kuunneltu Million Deadia paljon. Frankin nykyinen meininki on tietenkin aika kaukana hc-punkista, mutta helvetin mukava kaveri se silti on, Korpela kehuu. Tavallisten keikkapaikkojen Jaakko & Jay on nähty mitä mielikuvituksellisimmissa paikoissa. Vastaavaa listaa monella bändillä ei ole heittää tiskiin. Vuosien varrella skaala on ollut Provinssirockin teltta-alueesta New Yorkin keskuspuistoon tai hevostallista saksalaiseen vallattuun taloon. – Saksassa ylipäätään on vahva keikkakulttuuri, mutta siellä on olemassa keikkojen suhteen kaksi todellisuutta. On tämä normaalikeikkailu. Toisaalta talonvaltausskene on aktiivinen ja iso Saksassa. Siellä ei niin sanotusti raideria kauheasti lueta vaan nukutaan sohvilla ja sellaista. Siinä skenessä ihmisille merkkaa aika paljon se, että tullaan sinne soittamaan, vaikka ollaan muka iso bändi, joka on käynyt isoissakin paikoissa keikoilla, Korpela tarinoi. – Squat-piireissä arvostetaan maanläheistä toimintaa. Sehän meidänkin lähtökohta on. Vielä ei ole kauheasti rahaa näkynyt tilillä, mutta me tehdäänkin musajuttuja muista kuin taloudellisista lähtökohdista. Tarkoitus on pitää hauskaa. Siinä karttuu sosiaalinen ja henkinen pääoma. Ne ovat kuitenkin se asia, mikä kuolinvuoteella merkitsee. «
CHECK OUT! DISTRIBUTED BY SUE » 20 « NRO. 11 NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!