RIKOS IHMISY YTTÄ VASTAAN!
w w w.kotiteollisuus.com × w w w.johannakustannus.fi × w w w.dex viihde.fi × jakelu: universal /ens ×
SUE
» 3 « NRO. 11
PROUDLY PRESENTS
LIVE NATION IN ASSOCIATION WITH RIVERMAN AND ITB PROUDLY PRESENT
Special guests:
placeboworld.co.uk
Sunnuntaina 15.11.09, Helsingin Jäähalli
Liput Lippupisteestä ja Tiketistä 49 + mahd. toimituskulut
Keskiviikkona 25.11.09, Helsingin Jäähalli
Liput Lippupisteestä ja Tiketistä 40 + mahd. toimituskulut
WWW.KENT.NU
Uusi albumi "Röd" kaupoissa 6.11.2009
Sunnuntaina 29.11.09 Helsingin Jäähalli
Liput Lippupisteestä ja Tiketistä 46 + mahd. toimituskulut
Pe 5.3.10, Hartwall Areena, Helsinki
Liput Lippupisteestä ja Tiketistä 43 + mahd. toimituskulut
» 5 « NRO. 11
SUE
TULEVIA KEIKKOJA:
VAPAA PÄÄSY!
Tampere to 26.11. Klubi
RIVERSIDE
Liput 12 (Ennakko: Tiketti) Klubi, Tullikamarinaukio 2, Tampere
Turku ke 2.12. Klubi
MANNA
Despair Academy
Liput 6 (Ennakko: Tiketti) Klubi, Humalistonkatu 8, Turku
Avoinna joka päivä
SUE
» 9 « NRO. 11
» VALLATTOMIE
HAASTATTELU HAASTATTELU
TEKSTI PYRY HALLAMAA KUVA WARNER MUSIC MINNA KOIVUNEN KUVA HV PHOTOS
Downstairsissa vallitsee demokratia. Sen vuoksi kenelläkään ei ollut valtaa tehdä päätöksiä yksinään DWNSTRS-albumia tehdessä. Ei edes tuottajilla.
aulaja-kosketinsoittaja Asmo Palteistolla ja basisti-kosketinsoittaja Eemeli "Emppu" Salomäellä on bändinsä uudesta levystä huomattavasti paremmat fiilikset kuin debyytistä sen julkaisun aikaan. Tuntuu kuin olisimme ylittäneet itsemme. Siellä on sellaisia biisejä, joista voin rehellisesti sanoa diggaavani, Palteisto sanoo. Se on aika harvinaista sen jälkeen, kun levy on valmis, Salomäki jatkaa. Haluamme muutenkin mennä tosi vahvasti eteenpäin joka levyllä. Tämä on aika eri puusta veistetty, Palteisto lisää. DWNSTRS on tosiaan edeltäjäänsä Oh Fatheria monipuolisempi, helpommin lähestyttävä ja sen kappaleet sisäistää debyytin raitoja mutkattomammin. Ehkä siksi, että ne ovat parempia biisejä, Palteisto pohtii. Ainahan itse on sitä mieltä, että ne ovat parempia, Salomäki huomauttaa.
L
Onko se sitten popimpi muutenkin kuin niin, että se on rauhallisempi? Se on hyvä, jos joku pääsee sisään. Viime levyyn ei ilmeisesti kauhean moni päässyt, Palteisto virnuilee. Laulumelodiat ovat ainakin huomattavasti järkevämpiä. Eivät ne välttämättä ole hyviä... Salomäki aloittaa. ... mutta hyvään suuntaan olemme menossa, Palteisto jatkaa bänditoverinsa ajatusta. Ensin kaksikko on sitä mieltä, ettei pitkäsoitosta tullut sellainen kuin bändi (rumpuja bändissä soittaa Otto Ruokolainen ja kitaraa sekä koskettimia Topi Ruokolainen) oli alun perin suunnitellut. Pienen pohdinnan jälkeen mielipide muuttuu. Luulen, että siitä tuli iisimpi, tunnelmallisempi ja autotallimpi kuten oli tarkoituskin. Jätimme huomattavan paljon virheitä joka puolelle, Palteisto myöntää.
"EI TULLUT POJAT HITTEJÄ"
downstairs viihtyy treenikämpällä kolmena iltana viikossa. Eikä se tyydy ainoastaan treenaamaan, vaan tekee koko ajan uusia kappaleita. Niistä osa ei koskaan päädy levyille. Käymme soittamassa ja ylipäätänsä keskitymme musiikin tekemiseen, koska se on hauskaa. Emme sen takia, että yrittäisimme tehdä maailman suurinta hittiä epätoivoisesti joka päivä, Palteisto linjaa. Hittejä he eivät ole omasta eikä levy-yhtiönsä mielestä tehneet tähänkään mennessä. Kun annoimme uuden albumin levy-yhtiöön, sieltä tuli heti kommenttia, että "ei pojat nyt kyllä tullut hittejä, taaskaan". Enkä pystyisikään kaivamaan itsestäni mitään hittejä, Palteisto huomauttaa. Yhtye äänitti DWNSTRS:n viime kesänä
SUE
» 10 « NRO. 11
EN DEMOKRATIA
Helsingissä treenikämppänsä seinän takana, kaveribändi Damn Seagullsin treenikämppästudiolla. Kun tammikuussa 2008 ilmestyneen debyytin tuotti "huipputuottajaksikin" kutsuttu Arto Tuunela, luotti bändi tällä kertaa kavereidensa apuun. Albumi syntyi kokonaan fullsteamilaisten voimin: yhtyeen kanssa levyä olivat tuottamassa Damn Seagullsista tutut Lauri Eloranta ja Niko Kangas, jotka myös äänittivät ja miksasivat sen. Kangas ja Eloranta päätyivät tuottajiksi kuin luonnostaan. Bändi demotti kappaleitaan pitkään Kankaan kanssa, ja Eloranta jakeli ideoitaan treenikämpän tupakkapaikalla. Halusimme tehdä likaisemman levyn, jollaista oikean tuottajan kanssa saa harvemmin tehdä. Teimme Nikon kanssa demoja levystä ja totesimme niiden kuulostavan tarpeeksi hyviltä, Palteisto muistelee. Eloranta valikoitui toiseksi tuottajaksi, koska hänellä on Palteiston mukaan paljon hyviä ideoita. Istumme röökihuoneessa usein yhdessä, koska hän on treeniksellä koko ajan ja minäkin tykkään pyöriä siellä. Laurilla on aina paljon mielipiteitä ja hän osaa puhua musiikista niin, että samaistun siihen. Kun muut kappaleet olivat valmiita ennen nauhoitusten alkua, Unleash the Robots muokkautui studiossa täysin uuteen muotoon. Sen bändi teki yhdessä Elorannan kanssa. Emme olisi halunneet nauhoittaa sitä, koska se oli aivan paska. Lauri oli kuitenkin
toista mieltä ja halusi välttämättä äänittää sen, Palteisto kertoo. Tilanteesta ärsyyntyneenä bändi teki alkuperäisestä rokkibiisistä rauhallisen ja tunnelmallisen kappaleen. Emppu otti pianon ja Otto haihatin ja lattiatomin, ja ne vetivät sen kahdestaan. Sen jälkeen teimme biisin uudestaan siihen päälle. Siitä tuli oikeastaan aika hyvä, Palteisto arvioi. Palteisto ja Salomäki ovat tyytyväisiä yhteistyöhön tuottajakaksikon kanssa. Viime levyn aikaan sanoimme haastatteluissa, että teemme varmasti seuraavan levyn Arto Tuunelan kanssa, joten sanon nyt, että teemme varmasti seuraavan levyn Nikon ja Laurin kanssa, Palteisto naurahtaa.
KAUPALLINEN ITSEMURHA
vaikka laulaja-basistikaksikko on tyytyväinen uutukaiseensa, sen teko oli aikaa vievää ja paikoin tuskaista. Ei se ollut kauhean hauskaa suurimmaksi osaksi, koska aikataulut venyivät ja paukkuivat. Meillä ei ollut tiukkaa määräaikaa, ja sitä jäätiin hinkkaamaan aika monessa kohdassa. En olisi itse jäänyt, mutta..., Palteisto aloittaa. ... olemme demokraattinen bändi, Salomäki täydentää. Kaikilla oli aikaa työstää omia raitoja, mikä kiristi bändikavereiden hermoja.
Jos esimerkiksi Topi halusi tehdä kitaroita pitkään, se sai tehdä niitä. Mutta kun nauhoitukset sitten kestivät kolme kuukautta, se oli vähän turhauttavaa. Lähinnä sen takia tuli riideltyä ja väännettyä, Palteisto kertoo. Kun oli kuusi ihmistä, joilla kaikilla on kohtuullisen vahvat mielipiteet, niin siinähän sitten vietimme mukavaa aikaa, Salomäki veistelee. Eikä kenelläkään ollut varsinaisesti valtaa, vaan kaikki olivat yhdessä sörkkimässä, Palteisto sanailee. Loppuen lopuksi kyse oli kompromissien teosta. Olen hyvä antamaan periksi, jos kyseessä ei ole maailman tärkein juttu. Ja oletan, että muutkin ovat. Kun olemme tapelleet tarpeeksi pitkään, kaikkia vituttaa, ja periksi antaa se, jolle kiisteltävä asia ei ole ihan pakko, Palteisto sanoo. Bändin sisäisestä demokratiasta kertoo myös se, että kappaleet syntyvät yhdessä treenikämpällä jammaillen. Kukaan neljästä soittajasta ei voi sanoa mistään raidasta, että olisi tehnyt sen yksin. Kuuntelijalle Downstairsin levytystahti voi tuntua nopealta. Debyytti ilmestyi tammikuussa 2008 ja uutukainen marraskuussa 2009. Soittajat ovat toista mieltä. Liian pitkäänhän tässä on mennyt. Seuraava levy tulee huomattavasti nopeammin. Olimme tehneet DWNSTRS:in biisejä jo ennen kuin debyytti julkaistiin, Palteisto selittää. Palteistolla on selkeä selitys haluun jul-
kaista uutta musiikkia nopeahkoon tahtiin. Soitan sen takia, että haluan tehdä musiikkia. Keikkojen soittaminen ja haastattelujen tekeminen on hauskaa, mutta musiikin tekeminen on se, minkä takia innostun tästä kaikesta. Keskustelu kokopitkien cd-levyjen kuolemasta pulpahtaa pintaan lehdistössä aika ajoin. Downstairs ei ainakaan aio siirtyä tekemään pelkkiä singlejä albumikokonaisuuksien sijasta. Olen levyjä ostava ihminen ja haluan ehdottomasti tehdä niitä mahdollisimman paljon. Haluan olla vanha mies, joka on tehnyt paljon levyjä, Palteisto tuumaa. Suuria odotuksia kaksikolla ei uutuuslevynsä suhteen ole, vaan tarkoitus on edetä rauhallisesti. Silti heillä on suunnitelmia seuraavasta albumista, jonka tekemisen he ovat siis jo aloittaneet. Näin ei kyllä pitäisi sanoa, mutta minulla on erittäin vahvasti sellainen suunnitelma, että kolmas levy tulee vuoden päästä alkuvuonna. Teemme muutenkin kaupallisen itsemurhan, kun julkaisemme DWNSTRS:n syksyllä. Mutta halusimme julkaista sen nyt, vaikka keväällä olisi järkevämpää. Silloin pääsee festareille, koska alkuvuodesta julkaistaan vähemmän levyjä, silloin pääsee helpommin lehtien kansiin. Downstairsin loppuvuosi kuluu uuden levyn työstämisen lisäksi muutamia Suomenkeikkoja soitellessa. Lisäksi joululahjat pitäisi käydä ostamassa, Salomäki heittää. «
SUE
» 11 « NRO. 11
KE 2 KLU 5.11. TAM BI, PER E
HAASTATTELU
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA CLEANING WOMEN
Onko teistä koskaan tuntunut, että olette jo löytäneet koko potentiaalisen kuulijakuntanne Suomesta ja että olisi aika suunnata katseet ulkomaille? Totta kai haluaisimme ulkomaille, molemmat jäsenet myöntävät. Ennen tätä levyä olemme soittaneet parissakymmenessä maassa. Meillä on tällä hetkellä hyvä tunne uudesta levy-yhtiöstämme Cobra Recordsista, ja homma onkin enemmän heidän käsissään, Risto sanoo. Vaikka <<U>> siis soikin hieman edeltäjiään perinteisemmin ja normaalimmin, ei se silti ole mikään helposti sulateltava kokonaisuus. Kun on seurannut Cleaning Womenin uraa läpi vuosien, on huomannut, ettei yhtye mieti tekojaan tai suurta yleisöä. Jos uusi levy myy vain viisikymmentä kappaletta, on helppo arvata Cleaning Womenin jatkavan vanhaan tapaansa. Ei tietenkään lopetettaisi. Jos kaikkien levyjen pitäisi aina myydä timanttilevyyn oikeuttava määrä, ei maailmasta löytyisi enää lainkaan hyvää musiikkia, Timo sanoo. Mitä tulee kuulijakunnan maksimointiin, niin olen varma, että vielä löytyy ihmisiä, jotka voisivat pitää musiikistamme mutta eivät ole vielä löytäneet sitä. Elokuvaprojektien myötä olen huomannut, että yleisömme on ollut todella sekalaista seurakuntaa. Meillä on ollut yleisössä hevareita, vanhempaa kuulijakuntaa ja esimerkiksi klassisen musiikin harrastajia. Olisi hieno tietää, millä tavoin klassisen musiikin kuulijat meitä kuulevat. Voisin kuvitella, että he kuulevat musiikkimme eri tavoin kuin muut. Teidän musiikissanne on elokuvallisia sävyjä ja pitkiä draaman kaaria. Elokuvamusiikki on usein sinfonista, kuten teidänkin musiikkinne. Totta.
OMA ÄÄNI
lars von trierillä ja hänen maanmiehillään oli oma dogmansa. Cleaning Women on aina rakentanut omat soittimensa, ja se on lavalla vakuuttava ilmestys. Onko teille koskaan tullut mieleen laajentaa soitinkuntaa joko levyllä tai livenä niin, että mukana olisi perinteisiä soittimia? Onhan tällä uudella levyllä jo ääniä, jotka voisi hyvinkin soittaa perinteisillä soittimilla efektien läpi, Timo sanoo. Emme me ole koskaan oikeastaan edes miettineet tuota soitinjuttua. Ne on ne musiikkitoimittajat, jotka niitä enemmän kuuntelevat ja miettivät. Ja väitänpä, että jos tämän levyn soittaisi jollekin muusikolle, hän voisi kuvitella tiettyjen äänien olevan soitettu ihan perinteisillä soittimilla, Risto jatkaa. Uuden levyn myötä tulee kiertue. Timo ja Risto lupaavat lavavisuaalien olevan taas tarkkaan mietittyjä. Myös video kuvataan. Riston mukaan tekeillä on "Hollywood-tason video kengännauhabudjetilla." Meissä on tiettyä jääräpäisyyttä, Risto toteaa. Kun tälle tielle on lähdetty, niin se katsotaan loppuun. Totta kai me voisimme ottaa lavalle läppärit ja soittaa musiikkia koneelta, mutta ei se olisi sama juttu verrattuna siihen, että kaikki on alusta loppuun tehty itse. Läppäreistä tulee mieleen Kraftwerk. Olen täysin varma siitä, että he pelasivat CounterStrikea koko keikkansa ajan. Tai pokeria, Timo tarjoaa. Totta, he ovat liian vanhoja pelaamaan nykynuorison suosimia sotapelejä. Minulle on ihan sama mitä he siellä keikalla tekivät, Timo jatkaa. Katsokoot vaikka pornoa koneiltaan jos niin haluavat, jos keikat ovat aina yhtä loistavia kuin viimeksi Flowfestivaaleilla. Tiedätkö, minä vitsailin toimittajalle että onko vähän kylmä, onko. Nyt itselläni alkaa olla jo todella vilu. Olutkin on loppu. Astelemme läpi baarin, käymme kukin vuorollamme vessassa ja poistumme syksyiseen Helsinkiin. Risto poistuu kotiin, jossa odottaa uuden videon raakamateriaali, jonka hän on jättänyt kotikoneelleen renderoitumaan. Kun pääsen metroon, kokeilen nauhuria ja tarkistan, mitä tarttui antiikkiselle mikrokasetille. Kasetti on pyörinyt parikymmentä sekuntia. Sitten kylmyys on tehnyt tehtävänsä ja nauha on jäänyt venymään paikalleen. «
»KAIKKEA MUUTA KUIN KOLEAA
Cleaning Women kulkee omia polkujaan ja viihtyy alueilla, jonne muut eivät joko uskalla tai tahdo mennä.
uhaltelen käsiini saapuessani Helsingin Kalliossa sijaitsevaan Kolme Kaisaa -ravintolaan. On lokakuun toiseksi viimeinen ilta ja ulkona nollakeli. Sade ei kastele vaatteita, mutta syksyinen viima puskee nahkatakin läpi. Baariin natiivit tuijottavat, sillä natiivit tuijottavat aina. Tuttu baarimikko tarjoaa kahvit oluen kylkiäisenä. Saa vähän lämpöä. On perjantai, ja baari on täyteen ammuttu. Onneksi Cleaning Women -yhtyeen Risto Puurunen ja Timo Kinnunen ovat saapuneet paikalle ajoissa ja varanneet meille pöydän. Miehet viittelöivät terassille, jonka lämpölamput eivät vielä ole päällä. Vaikka terassi on lasitettu, tuuli luikertelee sisään. Nautitaan nyt kesästä niin kauan kuin sitä riittää, Risto tokaisee naurahtaen, kietoo huiviaan tiukemmin kaulansa ympärille ja sytyttää savukkeen. Hengitys huuruaa silloinkin kuin se ei ole savukkeen savua. Raitiovaunut kolisevat alapuolellamme rytmikkäästi. Tapojensa orjat käyvät kukin vuorotellen ympäröivissä pöydissä polttamassa tupakkansa. Useimmat heistä ovat yksin. Jos sinulle tulee kylmä, voit lainata tumppujani, Timo tarjoaa.
P
Kuten sanottua: Cleaning Women kulkee omia polkujaan ja viihtyy alueilla, jonne muut eivät joko uskalla tai tahdo mennä. Kolmikko (yhtyeen kolmas jäsen Tero Vänttinen puuttuu joukosta) viihtyy omassa nurkkauksessaan. Tundran miehet tekevät mitä tahtovat, ympäristöstä huolimatta. Halu muiden kutsumiseen mukaan on kuitenkin suuri.
MATKALLA MAINEESEEN
cleaning women on monille tuttu mykkäelokuvien taustoittajana. Yhtyeen kenties tunnetuin tuotos on neuvostoliittolaisen, alunperin vuonna 1924 julkaistun Aelita Queen of Mars -elokuvan säestykseksi säveltämä musiikkiteos. Cleaning Womenin ensimmäinen levy Pulsator ilmestyi vuonna 2001. Yhtyeen uusin albumi <<U>> tuo jälleen mieleen musiikillisia trippejä, mutta on lähimpänä perinteistä länsimaista popmusiikkia tai ainakin sitä kuvaa länsimaisesta popmusiikista, joka jokaisen musiikin kuuntelijan päähän on iskostettu. Siinä missä ennen Cleaning WomeSUE
nin soinnissa kuuli lyömäsoittimien muodossa katujen rytmiikkaa ja raitovaunun kolinaa, nyt ollaan lähempänä normaalia sointia. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että hittimittari huutaisi vieläkään punaisella. Tämä levy on soundtrack elokuvaan, jota ei ole vielä kuvattu, Risto hymyilee. Tässä onkin ollut Cleaning Womenin vahvuus ja heikkous. Yhtye tekee itse omat soittimensa. Sillä on ehdottoman oma ääni. Muutamia vuosia sitten Espoo Cinessä yhtye esiintyi loppuumyydylle Tavastialle elokuvafestivaalin päätösklubilla. Onko teille koskaan tullut mieleen, että olette suurelle yleisölle ikuisesti "se elokuvien taustalla soittava yhtye"? Minulla on lähinnä ollut pelko siitä, että kun alussa olimme se oudoilla soittimilla naiseksi pukeutuneena soittava bändi, niin nyt olemme tosiaankin tuo leffojen taustalla soitteleva yhtye. Mutta ei tuollaisia voi miettiä liikaa, Risto sanoo. Elokuvasäestykset ovat tuoneet meidän musiikille tuhansia uusia kuulijoita ympäri maailman. Luulen myös, että ihmiset, jotka käyvät katsomassa meidän elokuvakeikkoja, eivät pidä meitä pelkkänä elokuvaorkesterina, Timo toteaa.
» 12 « NRO. 11
» PIKKURUINEN ON KAUNISTA
Vaatimattomasti nimetty tukholmalaisduo The Tiny tekee haurasta pop-musiikkia. Avioparille musiikki on osa yhteiseloa.
arisuhteen ja muusikonuran yhteensovittaminen voi olla hankalaa, eritoten jos aikomuksena on vaikkapa panna yhteinen asunto myyntiin ensialbumin rahoittamiseksi. Näin toimivat tukholmalaiset laulaja-pianisti Ellekari Larsson ja sellisti Leo Svensson, yhdessä henkeäsalpaavan kaunista kamaripoppia soittava The Tiny. Onneksi bändin lisäksi heitä yhdistävät vihkivalat. Kuvittele, jos sanoisit tyttöystävällesi, "hei, haluan myydä asuntomme ja tehdä levyn bändin kanssa. Musiikkimme kuulostaa todella erikoiselta, eikä varmasti tuota penniäkään takaisin!" Leo nauraa. Jos emme olisi samassa bändissä, toinen meistä tuskin sietäisi sellaista omistautumista musiikille, järkeilee Ellekari. The Tinyn helppoja määrittelyjä kaihtava musiikki lainaa muun muassa klassisesta musiikista ja jazzista, mutta on pohjimmiltaan kahden lauluntekijän vuoropuhelua. Yhtyeen tarina alkaa talvisesta Tukholmasta vuonna 2002, jolloin kaksikko tapasi ensimmäisen kerran yhteisen ystävän esitteleminä. Ystävämme ajatus oli, että meitä voisi kiinnostaa soittaa yhdessä. Noh, päädyimmekin juomaan olutta ja juttelemaan läpi yön, ja rakastuimme toisiimme. Kolmen viikon päästä muutimme yhteen, Ellekari muistelee. Vasta puoli vuotta myöhemmin soitimme ensimmäistä kertaa yhdessä. Emme yksinkertaisesti uskaltaneet tarttua soittimiin aikaisemmin. Olimme rakastuneita! Mitä, jos kuulostaisimmekin kamalilta?! Asuntomarkkinoilla rahoitettua ensilevyään varten The Tiny perusti yhdessä hengenheimolaisensa, Tukholmaan asettuneen norjalaislauluntekijä Ane Brunin kanssa oman DetErMine-levymerkin. Sittemmin pariskunta on astunut avioon, soittanut satoja keikkoja ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja ja julkaissut kolme albumia, joista viimeisin, Gravity & Grace, julkaistaan näillä näkymin Suomessa joulukuussa. Pari vuotta sitten jatkuva kiertäminen ja levyttäminen kävi turhan raskaaksi ja yhtye jäi tauolle. Loman jälkeen ulkojäsen-basisti Johan Berthling jäi pois kuvioista ja
P
The Tiny keskittyi jatkamaan duona. Osittain päätös oli käytännöllinen. Kiertue-elämää on helpompi hallita, jos tien päällä on oman siippansa kanssa. Tällä tavoin voimme ottaa oman elämämme mukaan kiertueelle eikä meidän tarvitse välittää muista, Ellekari selittää. Kaiken lisäksi Johan soitti pystybassoa. Sellaisen kuljettaminen lentokoneessa tulee yllättävän kalliiksi! Tauon aikana molempien kynistä irtosi iso liuta uusia kappaleita, joista ennen pitkää muodostui Gravity & Grace. Tällä kertaa levylle haluttiin myös ulkopuolinen tuottaja. Tehtävään keksittiin entinen Talk Talk -basisti Paul "Rustin Man" Webb. Levitimme pöydälle albumeja, joista todella pidämme ja pohdimme, että mitä jos saisimme kenet vain haluamme. Pöydällä oli muiden muassa Rustin Manin ja Beth Gibbonsin Out of Season ja Talk Talkin Spirit of Eden. Aloimme pohtia keskenämme, että mikä mies tämä Paul Webb on ja saisikohan hänet jostain kiinni. Erakkomaisen Webbin paikantaminen osoittautui haastavaksi. Kun yhteys mieheen monen mutkan kautta lopulta saatiin luotua, oli tämä bändin yllätykseksi kiinnostunut tuottamaan albumin. Nörttimäisellä tarkkuudella äänitysten tekniseen puoleen, mikrofonien asetteluun ja muuhun akustiseen hienosäätöön tarttunut Webb osallistui myös kappaleiden rakenteiden viimeistelyyn ja biisivalintoihin. Liuta valmiita lauluja jouduttiin romuttamaan tuottajan toimesta. Gravity & Grace äänitettiin Göteborgissa, Soundtrack of Our Livesin Kalle Gustafssonin studiolla. Eikö Tukholmasta löytynyt studiota? Kallen studio on loistava! Se on puolet halvempi kuin studiot Tukholmassa ja siellä on erityisen hyvä miksauspöytä, jota Paul halusi käyttää, kertoo Leo. Paulilla oli outo suhde siihen pöytään, hän puhui siitä jatkuvasti. Kalle myös. Hän selitti nukkuneensa sen pöydän alla ja kutsui sitä "kuningattarekseen". Ne kaksi tosiaan löysivät toisensa sen pöydän ääressä. Kalle muuten myi aikanaan asuntonsa ostaakseen sen miksauspöydän. Hänen tyttöystävänsä ei tainnut olla kovin tyytyväinen. «
F u l l st e a m A g e n cy, S u e j a T h e Vo i c e yl p e i n ä e si t t ä vä t :
HAASTATTELU
TEKSTI MATTI KOSKINEN KUVA THE TINY
ä ä sy i s ä ä np ä l le s i Voita s täv i ja ys itselles ds -yhtyeen l le un The So ppuunmyydy lo l le ! ( l ä h e s) iertuee omen -k Su uu n kilpail sallistu ivuilla: O ettis Suen n .fi ue www.s
SO Liput 33e +mahd. toimituskulut. Ennakko: Tiketti. K-18
R!KU BI 15.12.2009,DTU RKU , KL U B I L OU T
((S WE )) S WE
1 6 .1 2 .2009, TAMPE RE ,OPA KKA H U ONE & KL U BI ! D UT
S O Ennakko: Tiketti & Lippupalvelu. S / K-18 Liput 30e +mahd. toimituskulut.L
Liput 32e +mahd. toimituskulut. Ennakko: Tiketti & Lippupalvelu. Ovelta 35e. K-18
17.12.2009, OU L U , TE ATRI A
S O L toimituskulut. Ennakko: Tiketti, Lippupalvelu, Liput 30e (Selmun jäsenet 28e) +mahd. D Seinäjoen Ravintola Amarillo, Seinäjoen Coffee House & Selmu ry. S / K-18
Liput 35e +mahd. toimituskulut. Ennakko: Tiketti & Lippupalvelu. Ovelta 38e. S / K-18 SOLD
WWW. M YS PA C E . C O M / T H E S O U N D S W W W. F U L L S T E A M A G E N C Y. C O M
.12.2009, NÄ J OOU , KI KORJ AAMO 1 8 .1 2.2009, SE I NÄJ OKIT! RY TMI KO R J A A MO 9.12.2009, H E H DAS 1 9 . 12.2009, HE L SI NKI T!KAAPE L I TE HDA S O U , KA A PE
SUE
» 13 « NRO. 11
» TUTTU SIELTÄKIN
Wellu Rowaltz on tuttu Idols-kisasta. Miehen ensimmäinen albumi, Perfect Lies, on juuri ilmestynyt. Sue otti selvää, missä mies on kymmenen vuoden kuluttua ja miten saa street teamit Saksaan ja Slovakiaan.
iten päädyit Garyn (mm. Negativen kitaristi, ex-Techinicolour jne.) uudelle levy-yhtiölle, Scandal Music Com-
M
panylle? Olen tuntenut Garyn jo muutaman vuoden ajan. Tavattiin sattumalta Idolsin jälkeen ja hän kyseli oliko minulla jo tiedossa le-
vy-yhtiötä. Siitä se homma sitten lähti. Miten Arto Munana joskus tunnettu Lasse Erjamo astui mukaan kuvioihin ja tekemään sinulle kap-
paleita? Lasseen tutustuin vuonna 2007. Tapasimme Koffin puistossa yhteisten ystävien kautta. Jäin sitten rupattelemaan Lassen kanssa musiikin tekemisestä, säveltämisestä sun muusta, ja juttua riitti monta tuntia. Oliko sinulla levyjä, jotka soivat mielessäsi tai levysoittimessasi albumiasi tehdessäsi? Eipä oikeastaan. Pääni oli niin täynnä omia biisejä ja niiden sovittamista ja säätöä, ettei mieleen juuri tulvinut muita teoksia. Menneisyys luo aina ihmisille ennakokäsityksen aloittelevasta artistista. Idolsin kautta julkisuuteen tulleista laulajista Anna Abreu, Antti Tuisku ja kumppanit ovat pärjänneet hyvin. Heidän musiikkinsa on täysin erilaista kuin sinun rokimpi sointisi, mutta Idolstaustasi otetaan silti takuuvarmasti esiin jokaisessa sinusta kirjoitetussa jutussa. Osaatko kääntää sen voitoksi? Tuleehan se esiin lähes joka käänteessä. Se, onko siitä haittaa tai hyötyä, riippuu ihan omasta itsestään ja asenteestaan koko touhuun. Onko näyttämisen halusi suurempi Idolsin vuoksi kuin "normaalilla" debyyttilevyntekijällä? Totta kai näyttämisen halu on suuri, niin kuin se on aina ollut. Ehkä muiden ihmisten minuun kohdistuvat odotus- ja oletusarvot ovat vähän isommat verrattaessa siihen, että lähtisin niin sanotusti tyhjältä pöydältä. Tiedä sitä sitten. Missä näet itsesi suomalaisella musiikkikentällä? Samalla viivalla tässä taistellaan sijoituksista kun kaikki muutkin bändit ja artistit. Massan joukossa on vaikeaa tulla huomatuksi
ja noteeratuksi. Se on tietysti kaikkien ongelma, kun yrittäjiä on todella paljon. Keikkarintamalla uskon olevani vahvoilla. Niin sanottu street team -markkinointi, jossa fanit levittävät bändin tai artistin albumista ja tekemisistä tietoa katutasolla, on Suomessa melko uusi ilmiö. Sinulla kuitenkin on Saksassa oma street team, joka jakaa sinusta tietoutta. Miten tämä sai alkunsa? Taitaa olla Slovakiassa myös! Ne ihmiset ottivat minuun yhteyttä ja kysyivät, että "saadaanko tehdä sulle official WR-sivut". Kyllähän se mulle passaa! Perfect Lies sai ihan ok arvostelun yhdellä saksalaisella saitilla, joten taitaa tuo mun musiikki purra sielläkin päin! Sinulla on ensi vuonna muutama keikka Tsekissä ja Slovakiassa. Mitä kautta nämä keikat saatiin? Kontakti tuli Garyn kautta, ja Garyn luotsaaman Mondayn kanssa me sinne mennään. Keikkamyyjä innostui heti, kun kuuli materiaalia, ja sanoi haluavansa minut sinne! Siihenkään mulla ei ollut vastalauseita. En ole koskaan esiintynyt ulkomailla, eli taas yksi unelma purkissa! Artistin tie on varsinkin uran alussa kivinen eikä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, jos Aku Ankasta lainattu viisaus sallitaan. Missä olet kymmenen vuoden kuluttua? Jaa-a. En ole varma edes siitä, missä olen ensi viikolla, joten tuohon on kovin vaikea vastata. Musiikkin kanssa olen tekemisissä ainakin jossain muodossa: tuottajana, säveltäjänä tai sitten oman bändin kanssa. «
TEKSTI: JARKKO FRÄNTILÄ KUVA MINNA ANNALA
HAASTATTELU
SUE
» 15 « NRO. 11
KENT RÖD
18:29-4 Se nimi on joku psalmi, kysy Jockelta (Berg, laulu). Me tehtiin tämä kappale Martinin (Sköld, basso) kanttori-isän eläkeläiskuorolle. Oli kiinnostava saada seittemän-kahdeksankymppisten tolkinta meiän kappaleesta. Martin soittaa kirkkourkuja. Taxmannen Tämän ajatus oli olla transformi vanhasta saundista nykyseen. Teksti kiintyy Harriin (Mänty, entinen kitaristi), mutta tolkitkaa itte. Minä sanon vain, että se yks mäyräkoira hyppäs Harrin kimppuun. Krossa allt Muistan, kun Krossa allt lähti toimiin studiossa. Se oli hyvä tunne. Me oltiin istuttu kauan ennen kuin saatiin kappale yhteen. Hjärta Olis ollu helpompaa käyttää Jockelle sopivaa sävellajia. Mutta kappaleeseen tuli enemmän tunteita, ko se seiso varpaillaan ko laulo. Jocken äänessä on desperation. Siis se, kun omena on niin korkeella omenapuussa, että sitä ei saa jos ei hyppää justiin oikein. Sjukhus Tässä kuulee hyvin, että Markus on soittanu kaikki levyn elektroonisimmatkin rummut laivina. Se on tuhat kertaa helpompaa, ko on hyvä rumpali. Vals för Satan (Din vän pessimisten) Mukava titteli: Valssi Saatanalle tai Saatanan valssi. Oli hankala saada siirtyminen valssitahdista suoraan tahtiin menemään oikein. Se kesti kauan ennen ko löytyi flow. Idioter Kenttiläinen kappale, kitarat on eturivillä. Me tehtiin tästä kaks versiota. Miksatessa huomattiin, että se oli tylsä ja clean. Mentiin ja tehtiin koko kappale uusiksi. Svarta linjer Tästä oli paljon muutelmia. Osien paikkoja vaihettiin monesti, koska järjestys oli väärä. Me laitettiin tähän kappaleeseen niin paljon energiaa, että se meni kaoottiseksi. Piti ottaa paljon pois ennen kuin sai selvää. Ensamheten Tässä on kolme kappaletta yhessä. Ensamheten kasvaa balladista joksikin, jota vois vertailla Queenin Bohemian Rhapsodyyn. Töntarna Töntarna on singeli koska se oli ensimmäisenä valmis. Niin helppoa se on. Miks laittais sinkkupiisin levyn alkuun? Kaikkihan on jo kuulleet sen. Mieluummin esitellään uusia kappaleita ensin. Det finns inga ord Hyvä esimerkki siitä, että kappaleelle kannattaa antaa aikaa. Päivää ennen miksausta mulla tuli mieleen ne lopun kitaramelodiat. Onneksi me annettiin kappaleen kasvaa siihen asti.
HAASTATTELU
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA PAU
» JÄÄRÄPÄIDEN JUHLAT
Röd-levyllä Kent kyseenalaistaa kaiken paitsi vaivannäön arvon. Lopputulos on musiikkia, jollaista bändi ei ole ennen tehnyt.
eistersaal, Berliini. Tässä huoneessa on äänitetty paitsi Kentin uusi levy, myös Iggy Popin Lust for Life ja David Bowien "Heroes". Vierailu täällä merkitsee Suen toimittajalle yhtä paljon kuin tutustumiskäynti Beetlehemin talliin Kirkko ja me -lehden edustajalle. Vaikka miljöö on pyhiinvaelluspaikka, Sami Sirviö vaikuttaa enemmän maalaispojalta kuin messiaalta. Ainakin, jos suomalaisilta kysytään muun pohjoismaalaismedian silmissähän hän on tähti, Ruotsin suurimman rockbändin kitaristi. Ehkä juuri siksi Sirviö viihtyy parhaiten suomalaisten pöydässä. Siellä hän voi kertoa höpöjuttuja rakastettavalla suomellaan ja olla avoimesti starstruck tässä myyttisessä salissa. Ensimmäisenä päivänä Markuksen (Mustonen) rummut pantiin tuohon keskelle huonetta, ja se rupes heti soittamaan Lust for Lifea. Ko kuuli sen saundin, tunsi heti, että täällä ne on tehneet. Se oli aika mahtava tunnelma. Me käytettiin levyllä paljon tämän huoneen kaikua. Kentin Röd ei tavoittele Bowien ja Popin Berliinin-kauden tunnelmia, mutta sen inspiroituneessa omaleimaisuudessa on samanlaista uudelleenmäärittelyn tuntua. Vaikka levy käynnistyy spirituaalisella kansankotigospelilla, se sukeltaa electronicaan, paikoin jopa teknoon. Se on virkeätä ilmaa. Me osataan jo tehä akustisia kappaleita ja kitaralevyjä. Halutti tehdä semmosta, missä on challenge. Mikä se on suomeksi? Haaste? Jos on haas-
M
tetta, se on enemmän kiinnostavaa meidän puolelta, Sirviö perustelee. Hän lisää, ettei electronica ole Kentille vierasta. Meiän ensimmäisten singelien b-sivuilla on elektroonisia versioita kappaleista mitkä ei päässeet levyille. Elektroonika-puoli on aina kulukenu käsi meiän kädessä. Röd on musiikkia, jollaista Kent ei ole ennen tehnyt. Eikö muutos tunnu bändistä suurelta? Kyllä se isolta tuntuu. Tillbaka till samtidenillä (2007) me tultiin vähän tännepäin, Rödillä me otetaan koko askel. Mutta on levyllä semmosiakin kappaleita, jotka on enemmän analoogisella puolella. Me ei ajateltu, että tehään elektroonilevy, vaan että mikä saundi passaa mihinkin.
HAASTAVA HAASTE
röd kuulostaa levyltä, jonka tekemisessä ei ole säästetty aikaa eikä vaivaa. Kentin uutta soundipolitiikkaa voi rakastaa tai inhota, mutta levyn jokainen yksityiskohta huokuu näkemystä. Sirviö kertoo, että takana on kova urakka, jonka aikana kyseenalaistettiin kaikki. Se oli haastava haaste meille. Me aloitettiin Berliinissä, sitten mentiin Tukholmaan jatkamaan. Siellä tuli skeptinen olo. Me skeptattiin ihan kaikki mitä oli tehty ja äänitettiin kappaleita uuestaan. Mutta ko vertaili uusia otoksia Berliinin otoksiin, huomas, että taas kerran the first impression was right. Tuli tehtyä turhaa työtä Tukholmassa. Voisin hyvin kuvitella, ettei bän-
di ole ainoa, joka ei ensikuulemalla tiedä miten Rödiin suhtautuisi. Ero Kentin surumieliseen tavaramerkki-kitarapoppiin on sen verran suuri, että mukavuudenhaluisimmat saattavat kavahtaa sitä. Levyn olis voinu tehä kaupallisemmin, mutta musikaalisesti se ei olis meidän puolelta ollu yhtä kiinnostavaa. Musiikissa on niin monta fasettia, että tie aasta beehen voi olla muukin ko se obvious. On kunnioitettavaa, ettei Kent vielä kahdeksannella levylläänkään anna kaavan kangistaa. Kuten myös se, että Röd on vahva kokonaisuus, albumi sanan klassisessa merkityksessä. Se on ihan tärkein asia meille. Tämä on ainoo asia mitä me osataan. Miksei sitä tekis kunnolla? Oishan sitä voinu levyn helpommalla tehä, mutta oisko se tuntunu niin hyvältä? Me ollaan tehty paljon työtä kappaleitten ja kannen kuvien kanssa. Se on koko paketti. Oisko se suomalaisen jääräpäisyyttä, että viimeinen polish on yhtä tärkeä ko ensimmäinen äänitys.
PE 5.3. HARTWALLAREENA, HELSINKI
AREENAPERSPEKTIIVI
90-luvun alussa eskilstunassa perustettu Kent julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa vuonna 1995. Sami Sirviö on nähnyt musiikkialan muuttuneen viidessätoista vuodessa. Jos katsotaan kaupalliselle puoSUE
lelle, se on laskenu aika paljon. Internet on tehny sen leveeksi. Ihmisillä on mahollisuus löytää musiikkia mitä ne haluaa. Ei tartte kuunnella vaan sitä mitä levy-yhtiö antaa. Se on hyvä, että on isompi valikointi. Onko se hyvä myös Kentin kaltaiselle bändille, joka elää musiikillaan? Meillä on ollu se hyvä tuuri, että meiän fänibeissi haluaa maksaa siitä mitä me on tehty. Ne ostaa levyn. Levymyynnin laskiessa konserteista on tullut yhä tärkeämpi osa bändien elantoa. Senkään suhteen Kentillä ei ole hätää: bändi esiintyy isoille yleisöille. Mutta onko areenayhtyeellä ikävä pieniä klubeja? Kyllä klubikeikkoihin kaipaa. Joskus tuntuu, että areenoilla etäisyys yleisöön on liian pitkä. Klubeilla on mahtava soittaa. Samalla se on vaikeempi, koska se on niin intiiminen. Miten Rödin materiaali tulee toimimaan keikoilla? Hyvin se toimii, koska levyllä soittaa bändi. Me ollaan harjoteltu yli puoli levyä keikoille. Kaikissa kappaleissa on kitaroita, mutta ne ei kuulosta kitaroilta. Voi soittaa muutaki kuin tavallista viiskyt vuotta vanhaa saundia samalla vanhalla kaiuttimella. Voi mennä pari askelta eteenpäin. Mitä Sami Sirviö tekisi, ellei soittaisi Kentissä? Oisin työtön tai hitsari. Nythän minä oon näissä sähköhommissa. «
» 16 « NRO. 11
» LIEKEHTIVÄ SIKIÖ EI POLTA SILTOJA TAKANAAN
Steen1 eli Seppo Lampela lopettaa hip hopin tekemisen. Viimeisenä vetonaan hän puhdistaa pöydän Liekehtivänä Sikiönä. Sekä aito että kaupallinen hip hop ovat tulilinjalla, mutta silmäkulmassa on pilkettä.
ip hop nauraa itse itselleen jatkuvasti. Notkean Rotan tuotanto on ollut alusta asti humoristista lähiöteatteria, Teflon Brothers väänteli äskettäin genren kliseitä uuteen muotoon, ja monet muutkin artistit ovat osoittaneet musiikin ja sen lieveilmiöiden huvittavuuksia. Nyt myös aiemmin Steen1-nimellä vakavista asioista räpännyt Seppo Lampela on tarttunut aiheeseen Liekehtivänä Sikiönä. Onhan hip hop -kulttuuri aika hassua. Kaikki ne ulkoiset tunnusmerkit, kulttuurin omiminen ja se, että ollaan helvetin tosissaan. Katsoo vaikka true-hoppareiden monimerkkipaitaa ja sitä, kuinka ne eivät osaa irrottaa sitä kokotarraa lippiksistään. Ja kun kuuntelee jälkeenpäin joitakin omia juttuja, niin kyllä nekin pistävät naurattamaan, Lampela hymähtää. Pesismaila ja ananas -levyllä olisi ollut helppo keskittyä siihen, kuinka jotkut tekevät hip hopia pikkutytöille, mutta Liekehtivä Sikiö ottaa kohteekseen myös aidon ra-
HAASTATTELU
H
pin ja sen vaalijat. Lampela itse ei kuuntele klubihittejä, mutta hänellä ei ole niiden tekijöitä vastaan mitään, vaikka heitä levyllä tölvitäänkin. Esimerkiksi Cheek on jees. Se kirjoitti Hullu klovni -kirjani kuvitteellisen räppärin riimit ja annan siitä isot respectit. Ilmoitin sille tämän levyn tulosta, että se osaa varautua, ja se oli kyllä ihan samalla sivulla. Ei tässä ole mitään henkilökohtaista, ei edes musiikillista, Lampela tyynnyttelee. Nettifoorumeilla Astetta on uhattu puukottaa, koska se teki semmoisen levyn, jota jotkut eivät halunneet sen tekevän. Silloin ollaan purismin ihan vitun syvissä vesissä. Niille tällä levyllä nauretaan, jotka ottavat tämän niin vakavasti. Satiiri on vaikea taiteenlaji, sillä jotkut ottavat sen kuitenkin tosissaan. Pesismaila ja ananas on Lampelan mukaan täyttä läppää, mut-
TEKSTI PYRY HALLAMAA KUVA JOUNI VÄÄNÄNEN
LA 5.12. YELLARI, KOTKA
ta kaikki eivät ole sitä tajunneet. Sehän tässä on vitun siistiä. Ei tarvinnut kuin laittaa Myspaceen biisejä, ja seuraavana päivänä alkoi tulla sähköpostia, että "Nytkö on aika kerätä fyrkat, nytkö ryhdyt Cheekiksi ja myyt kaiken, mitä olet aiemmin sanonut?" Ainoa vastaus niihin viesteihin on, että ilman muuta, Lampela hohottaa. Liekehtivässä Sikiössä ei ole kysymys ihanteiden myymisestä, mutta hip hopista luopumisesta kuitenkin. Tulevaisuudessa Lampela aikoo keskittyä orgaanisempaan musiikkiin, mutta sitä ennen hän hämmentää omaa taiteilijakuvaansa räppärinä.
Steenin levyistä syntynyt kuva minusta ihmisenä voi olla tosi kiero. Sikiö on lomailua siitä ja reality check, että kyllä minäkin olen ihminen, joka haluaa joskus nauraa ja kertoa läppiä. Nyt jengi on kuullut molempia ääripäitä ja pöytä on puhdas, Lampela kuvaa tilannettaan. Aiemminkin hip hopin ulkopuolelle kurkottanut Lampela aikoo jatkaa puhelaulamista, mutta musiikin tyyli tulee muuttumaan. Seuraava levy tehdään Timo Rautiaisen ja soittajien kanssa. Biittien tekeminen koneella on niin staattista ja pahimmillaan biisissä on yksi luuppi. Tahtilajin vaihdokset biisin sisällä on koneella isotöisiä, mutta kitaris-
tin kanssa niitä voi tehdä ihan fiilispohjalta. Runoja Kontrollihuoneesta -levyllä yritin jo päästä toteuttamaan niitä visioita, ja seuraava harppaus on tehdä musiikkia, jossa sanat eivät olisi pääosassa, Lampela kertoo uudesta pelikentästään. Kyllä se tulee taas olemaan yhteiskunnallista ja vihaista, mutta se on tarkoitus tehdä ilman alter egoa niin, että biisit olisivat rehellisiä ja vailla kärjistyksiä. Lampelan tämänhetkiset ajatukset heijastuvat vahvasti Pesismaila ja ananakseenkin. Musiikista saa ja pitääkin digata. On vain jotenkin outoa, että ripustaisi koko elämänsä jonkin musiikkigenren ympärille. «
FOO FIGHTERS
GREATEST HITS
Foo Fightersin uran ensimmäinen kokoelma Greatest Hits sisältää kaikki Foo-klassikot sekä bonuksena kaksi täysin uutta biisiä. Saatavilla myös CD+DVD, missä bändin huikeat musavideot.
SLAYER
WORLD PAINTED BLOOD
Metallimusiikin messiaiden uusi vihainen albumi.
THEM CROOKED VULTURES
THEM CROOKED VULTURES
Them Crooked Vultures = Dave Grohl, Josh Homme ja John Paul Jones. Kaupoissa 18. marraskuuta.
CD + DVD
19,95
19
,95
THEM CROOKED VULTURES ROOKED VULTURE OO D ULTURE U
Them Crooked Vultures = Dave Grohl, Josh Homme ultures Dave G o l, Josh H ure es a av Groh o os ja John Paul Jones. Kaupoissa 18.11. aul Jone . Kaupoissa 18.11. one nes aupois a 18 1 8.
19,95
SUE
» 19 « NRO. 11
HAASTATTELU
» UNIVERSUMIN ÄÄNI
Shh. Kuuletko? Et tietenkään. Energiakenttiä ei voi kuulla. Sähköyliherkkyyskin on kiistanalainen sairaus. Sister Flo yrittää saada meitä ymmärtämään.
ister Flo on tehnyt hämmentävimmän levyn, jonka suomalainen yhtye on pitkään aikaan saanut aikaiseksi noin niin kuin taiteellisen jatkumon kannalta. Kukaan tuskin osasi odottaa siltä tällaista paremman sanan puutteissa eeppistä avaruusteosta. Matkaoppaina uuteen AU-levyyn ovat Samae Koskinen, Jarno Alho, Mikko Salonen ja Sister Flon uusi jäsen, Jori Hulkkonen. Siinä missä yhtye tunnettiin ennen täydellisyyttä hivelevistä popsävelmistä, mennään uutukaisella alussa liki Kubrickin elokuvista tutuilla tunnelmilla. Kuluu yli kymmenen minuuttia ennen kuin yhtyeen laulaja Samae Koskinen laulaa ensimmäistäkään nuottia. Levy kasvaa kerros kerrokselta kohti viimeistä kappaletta, jossa lasketaan tarkka etäisyys täältä aurinkoon. Levy on mielestäni antiteesi tällä hetkellä vallitsevaan ajatukseen, että kaikki saadaan valmiina. Kaikki on nopeasti saatavilla ja määrä hirvittää. Minkään äärelle ei tule pysähdyttyä samaan tapaan kuin aikaisemmin, tuntuu siltä, että kaikki on kertakäyttöistä. Mua kiehtoi tehdä musaa joka avaa oven johonkin jännään maailmaan. Avainsanat olivat rauha ja kauneus, Samae kertoo. Siinä Samae on oikeassa. Milloin on viimeksi ilmestynyt levy, joka on pakko kuunnella alusta loppuun? AU ei kuitenkaan ole mikään progepötkylä, vaan aidosti tunteellinen kokonaisuus teos, ja tällä kertaa kyseistä sanaa voi käyttää ilman pelkoa tekotaiteellisuudesta.
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA FULLSTEAM
S
KEHITYKSEN RATTAAT
levyn tuottajana hääri Turun tyylitajuisin housemies, Jori Hulkkonen, joka on nostettu AU:lla myös yhdeksi bändin jäsenistä. Yhtye myöntääkin, että mies oli yksi syy siihen, miksi levy kuulostaa siltä miltä kuulostaa. Jorin kanssa oli mukava tutustua Turkuun uudesta vinkkelistä ja hengailla kahviloissa. Siisteintä oli salaattibuffettien määrä, on mahtavaa saada tuoretta kamaa syödäkseen. Jori on herrasmies, Samae kertoo. Uskon, että panokseni vaikutti melko paljon levyn muodostumiseen tähän suuntaan, mutta se johtui myös siitä, että yhtye oli liikkeellä varsin avoimin ja kokeilevin mielin ja heitä oli helppo ohjata tiettyihin suuntiin. Mitään ideoita ei tyrmätty suoralta kädeltä, vaan kokeilulle annettiin paljon aikaa ja tilaa, kun yhteinen visio oli määritelty, Jori jatkaa. Kyllä Jorilla oli iso rooli niin äänityksissä kun biisien koostamisessa. Äänityksiin ryhdyttiin tosiaan tietoisesti avoimin mielin. Oli hienoa huomata sen toimivan niin hyvin ja luonnollisesti, Mikko komppaa. Mielestäni Sister Flo on aina ollut Suomen parhaita popyhtyeitä. Menestys suuressa mittakaavassa on kuitenkin karttanut heitä. Yhtyeen jäsenet kuitenkin kieltävät, että uusi levy olisi millään tavoin tahallinen irtiotto popkaavoista se vain tapahtui. Mun mielestä me ollaan aina oltu ihan tarpeeksi menestyneitä. Ollaan tehty hyviä levyjä ja keikkoja.
Eikä me oikeastaan ikinä olla kaikista opportunistisinta populaarimusiikkia tehty. Vaikutteet ovat olleet The Beatlesista Caniin, Samae sanoo. Levy on kyllä tietoinen irtiotto entisestä siinä mielessä, että meillä ei ollut valmiita biisejä studioon mennessä, mutta ei tuolla ajatuksella. Ei mulla ainakaan ole koskaan ollut mielessä että "emme kelpaa teille", päinvastoin, Mikko jatkaa. Me ollaan aina tehty niin kuin itse halutaan. Nyt me haluttiin hypätä tyhjän päälle. Tai no, olihan siinä Jori ottamassa meitä alhaalla vastaan. Edellisellä Healer-albumilla veimme mielestäni sen tietyn saundin loppuun asti. Nyt oli aika kehittää toisenlainen maailma, Jarno kiteyttää. Ymmärtääkseni orkesterilla oli halu taiteelliseen irtiottoon niin suhteessa omaan historiaansa kuin tämänhetkiseen yleiseen ainakin suomalaiseen musiikilliseen ilmapiiriin. Koska levyä työstettiin melko pitkällä aikavälillä, ensimmäisistä tapaamisista aina valmiiseen levyyn kului yli vuosi, levyn luonne aukesi meillekin vasta äänitysten aikana eikä vähiten tekotapansa vuoksi, Jori sanoo. Ennen äänityksiä olin keskustelujemme pohjalta koostanut bändin jäsenille cd:n, jossa oli ajatuksiani siitä, miltä levy voisi kuulostaa. Levyllä oli mm Mark Hollisin soolomatskua ja Scott Walkerin Farmer in the City. Myös Shearwater ja islantilainen Bob Justman olivat itselläni kovasti mielessä pääosin tunnelmansa, ei niinkään saundimaailman takia.
Levy tehtiin kolmessa osassa. Aluksi pidimme useamman kuukauden aikana improvisoituja äänityssessioita alppIVhouz-studiollani, joissa kokeiltiin hyvinkin radikaaleja lähestymistapoja musiikin tekemiseen. Kakkosvaiheessa koostin äänitetystä materiaalista biisiaihoita, joista sitten kasattiin toimiva albumikokonaisuus. Kolmannessa vaiheessa kappaleisiin lisättiin vokaaliosuudet, jonka jälkeen levy oli miksausta vaille valmis. Kuuntelin toki Jorin tekemän cd:n, jossa oli hyviä tunnelmia. Osa materiaalista oli tuttua, osa ei. Itse käytän todella vähän referenssilevyjä musiikkia tehdessä. Kaikki musiikki on kuitenkin niin yksilöllistä ja toimii aina omalla tavallaan. Ja muutenkin minua ärsyttää yhtyeet, jotka kuulostaa liikaa joltain jo tehdyltä, Jarno toteaa. Samae rakentaa itselleen soolouraa parasta aikaa Taikabändinsä kanssa. Hän kuitenkin kieltää, että AU:ssa olisi kyse siitä, että pop on jätetty nyt nimenomaan soolokappaleita varten, ja että Sister Flo olisi enemmänkin kokeellinen leikkikenttä. En mä sitä silleen nää. Kyllähän tässäkin musiikissa on melodioita ja tarttumakohtia.
JORI VS. SISTER FLO
jori hulkkoselta ilmestyy soololevy Man from Earth liki samaan aikaan Sister Flon kanssa. Kumpi levy on parempi, Jori Hulk-
kosen Man from Earth vai Sister Flon AU? Ja miksi? Sister Flon jäsenet väistävät kysymyksen hyvällä alibilla: kukaan heistä ei ole kuullut Hulkkosen albumia. Jori taas vastaa kenties hieman yllättäenkin. Albumina Sister Flon AU on parempi. Se on toimivampi ja koherentimpi kokonaisuus. Man From Earthillä otin tietoisen askeleen ulos albumiajattelusta. Se on enemmän kokoelma klubiraitoja. Lähes 80 minuutin kestollaan se on perinteisenä albumina varmaan monelle asiaan vihkiytymättömälle jopa puuduttava, vaikka täyden kympin levy mielestäni onkin, Jori kertoo. Hauskaa on, että levyt ilmestyvät näin lähellä toisiaan, sillä ne täydentävät toisiaan. Jos aiemmin koetin ängetä samalle levylle ambientia, jazzia, poppia ja technoa, ovat ne nyt mukavasti omilla levyillään. Trilogiaan kuuluu elimellisesti myös pop-täydellisyyttäedustava ensi vuoden alussa ilmestyvä Villa Nah -yhtyeen albumi, jota tuotin myös osittain rinnan näiden kahden levyn kera. Loppuun on saatava selvyys mieltä vaivanneesta asiasta. Samae, miten helvetissä kolmekymppisellä voi olla vielä noin tuuhea tukka? Ohimokaljuna olen kateellinen ja uskon, että niin on Jorikin. Se johtuu helvetin hyvästä turveshampoosta. Sen merkki on Ole hyvä ja sitä saa muun muassa Ruohonjuuresta. En mä ole kateellinen. Mulla on paksu ja tuuhea tukka, joka ei näytä poislähdön merkkejäkään, Jori korjaa epäilyt.«
SUE
» 20 « NRO. 11