INKLUDES
06 Newsflash
SUE # 100 HYVÄ ME!
10 Him 12 Nopsajalka 13 Järjetyshäiriö 14 Bedouin Soundclash 16 PMMP 18 Voltas 20 Tuomari Nurmio 22 Gogol Bordello 24 Team Sue 2006 26 Rautamaailma 29 SFP Uutiset ja SetäJussinTupa 30 Kotiteollisuus 32 The Haunted 34 Deftones 35 Noumena 37 SFP Arviot 40 Arviot 48 Ensi-iltaelokuva-arviot 49 Dvdarviot 50 QuizOn, Rivien välissä ja Popaddiktin vieroitusoireet 51 Tilauskuponki
Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Jarkko Fräntilä, Laura Gröndahl, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Jussi Helenius, Panu Hietaneva, Olli Hänninen, Noora Isoeskeli, Kimmo Jaramo, Tove Juhanmäki, Noora Jussila, Katariina Kantola, Vesa Kataisto, Jarno Koskinen, Jussi Lahtonen, Kivi Larmola, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Esa Linna, Aku-Tuomas Mattila, Mirko Metsola, Marjut Mutanen, Jyrki Mäkelä, Miki Peltola, Jani Sipilä, Janne Sundqvist, Jenna Sutela, Pirita Söderholm, Jukka Taskinen, Tomi Tuominen, Volvo-Pete (ATK-huolto), Stefan Greijer Ulkoasu: Kimmo Nurminen Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Toimitusjohtaja: Jukka Taskinen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 22 euroa/12nroa Tilaukset: 09 - 6813 2930 email: miki@sue.fi Painopaikka: SanomaPrint, Hämeen Paino Oy Forssa 2006 ISSN 1238 - 1853
V
uosia sitten Auran panimo -yhdistys järjesti Turussa keikkoja hienoille bändeille, joista muut keikkajärjestäjät eivät olleet kiinnostuneita. Vielä. Olette ehkä joskus kuulleetkin yhtyeistä Apulanta, Sentenced, CMX, Tehosekoitin, Maj Karma ja Children of Bodom. Keikkakalenteria laatiessa havaittiin, että on olemassa tavaton määrä mahtavaa musiikkia, josta myöskään musiikkimedia ei ollut kiinnostunut, tuskin edes tietoinen. Vielä. Ei auttanut kuin tehdä se itse. Ensimmäinen Sue ilmestyi lokakuussa 1994. Siinä oli juttua muun muassa Zeni Gevasta ja Psychoplasmasta ja sen painos oli 300 kappaletta. Suen toimitus arveli optimistisesti, että seuraava Sue ilmestyy vielä saman vuoden puolella ja että jatkoa seuraa tulevana vuonna. Toimitus oli oikeassa. Nyt on marraskuu 2006 ja Sinä luet Suen sadatta numeroa. Siinä on juttua muun muassa Bedouin Soundclashista ja HIMistä ja sen painos on 55 000 kappaletta. Suen toimitus arvelee realistisesti, että seuraava Sue ilmestyy vielä saman vuoden puolella ja että jatkoa seuraa tulevana vuonna. Näiden sadan lehden tekemiseen on kulunut kaksitoista vuotta. Ne ovat ottaneet paljon, mutta antaneet ja opettaneet enemmän. Vuonna 2006 Sue on yksi suurista suomalaisista musiikkimedioista, valtakunnallinen rock-lehti, joka tekee ammattimaista yhteistyötä musiikkibisneksen kanssa ja elättää muutaman tekijöistään. Kahdessatoista vuodessa moni asia on muuttunut, mutta lehteä luetaan Tallinnasta Rovaniemelle ja Lappeenrannasta Kokkolaan samasta vanhasta, hyvästä syystä: Sue kertoo hyvästä musiikista. Sue #100 on sata kertaa parempi lehti kuin Sue #1 oli, eikä Suen kasvu ja kehitys tähän pysähdy. Sue antaa itselleen luvan olla ylpeä tästä kaikesta. Sue #100:n ilmestymistä juhlitaan 29.11. Helsingin Nosturissa. Esiintymässä on Suen kansikuvabändejä vuosien varrelta. Olette ehkä kuulleetkin artisteista ja yhtyeistä Apulanta, The Crash, Maj Karma, Timo Rautiainen, Jarkko Martikainen, The Flaming Sideburns ja Viikate. Hyvin todennäköisesti kuulitte niistä ensimmäisenä Suelta.
Kimmo Nurminen Päätoimittaja
Ari Väntänen Toimituspäällikkö
Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Eerikinkatu 44 LH 3-4, 00180 HKI puh. 09 - 6813 2930 / 050 - 3316748
6
SUE-LEHDEN SADAS NUMERO ILMESTYY MARRASKUUSSA. JUHLI SITÄ, NIIN MEKIN. LAVALLA APULANTA, VIIKATE,MAJ KARMA, THE FLAMING SIDEBURNS, TIMO RAUTIAINEN SOOLO, JARKKO MARTIKAINEN BILEET JA THE CRASH. NOSTURISSA 29.11.2006 KLO. 19 ALKAEN. NOUDA ILMAISLIPPUSI KEIKALLE 13.11.2006 ALKAEN SEURAAVISTA MESTOISTA:
-S-/K18 ei ikärajaa / rajattu anniskelualue.
· Stupido Shop, Iso-Roba 20-22 · Musamaailma, Malminkatu 16 · Sticks, Bulevardi 15 tai Porthaninkatu 9 · Hellsinki Rock Shop, Albertinkatu 38
www.sue.fi www.myspace.com/100sue www.sue.fi/sue100
YHTEISTYÖSSÄ:
7 Oikeudet ohjelman muutoksiin pidätetään.
13
NOPSAJALKA
EI YHDEN ILLAN JUTUILLE
Soul Captain Band on nyt tauolla, koska Nopsajalka keskittyy sooloprojektiinsa. Miehen tavoitteena on keikkailla niin paljon, että hän voi elättää itsensä ja perheensä.
opsajalka vaikuttaa väsyneeltä mieheltä. Edellisilta on venähtänyt pitkäksi Lisää liekkii -musiikkivideon kuvausten vuoksi. Hän on joutunut siitä huolimatta heräämään aikaisin aamulla, koska on ollut harjoittelemassa keikkasettiään Paarman ja DJ Svengalin kanssa. Suurin syy miehen väsymykseen on kuitenkin lokakuun puolivälissä julkaistun Tontilla taas -levyn valmistuminen. Levynteon loppurutistus otti aika koville fysiikan kannalta. Olen tehnyt tätä hommaa jo monta vuotta ilman minkäänlaista lomaa ja hoitanut samanaikaisesti kolmea lasta, hän aloittaa. Minulla oli aluksi oudolla tavalla tyhjä olo, kun sain levyn valmiiksi. Kun se oli jo masteroitavana, mietin vielä viikon verran, mitä sille voisi tehdä. En ollut vielä tajunnut, ettei enää tarvitse tehdä mitään. Nyt alkaa jo olla aika mahtava fiilis. Nopsajalan Tontilla taas on samanaikaisesti hauska ja ajatuksia herättävä albumikokonaisuus. Tuollaisia adjektiiveja ei voi käyttää ihan jokaisesta pitkäsoitosta. Nopsajalka alkoi nauhoittaa tekemiään kappaleita viime helmikuussa, vaikkei levyn julkaisijasta ollut vielä minkäänlaista tietoa. Kevään aikana hän teki sopimuksen Keijo Kiiskisen Monsp Recordsin kanssa, jonka siipien suojassa viihtyvät muun muassa Kemmuru, Ruudolf ja Steen1. Monsp tuli mieleen, kun yritimme löytää levylle mahdollisimman hyvän julkaisijan. En tuntenut Keijoa lainkaan, mutta olin kuullut ja lukenut, että hommat rullaavat hänen kanssaan tosi hyvin. Sitten vain soitin Keijolle, joka sanoi välittömästi olevansa kiinnostunut. Viikon päästä meillä oli jo sopimus levyn julkaisusta. Tontilla taas -albumin kappaleet on tehty noin puolessa vuodessa. Kaikkiaan biisiaihioita oli parikymmentä, joista 12 päätyi levylle valmiina kappaleina. Nopsajalka kertoo miettineensä paljon, miten levystä saisi tasapainoisen kokonaisuuden. Perusasetelma on, että kappaleita tehdään yleensä seuraavan viikonlopun keik-
N
TURUN ALUEEN TAPAHTUMAT
elokuvat keikat klubit konsertit luennot näyttelyt teatterit urheilu muu tapahtuma Jaossa hyvin varustetuissa jakopisteissä. www.mobilekustannus.fi
14
kaa varten. Se on omalla tavallaan siistiä, mutta halusin tehdä albumin, joka kestää kuuntelua, eikä jää vain yhden illan jutuksi. Energia ja spontaanisuus eivät välity levylle, jos vain tyytyy tekemään kaiken samalla tavalla kuin keikoilla. Yksi Nopsajalan käyttämä keino saada levy kuulostamaan spontaanilta oli improvisaatio. Hän saattoi kirjoittaa kappaleeseen vaikka vain kaksi säkeistöä ja keksiä kolmannen vasta levytysstudiossa. Esimerkiksi Kuumotus ja Lisää liekkii ovat syntyneet tuolla menetelmällä. Jälkimmäisessä jopa kertosäe on improvisaatiota. Nopsajalan mukaan tietyt jamaikalaiset artistit ovat tehneet kappaleita samalla tavalla. Vaikka reggae ja dancehall keräävät paljon yleisöä klubeille, ne eivät ole vallanneet radiokanavien soittolistoja. Kun tämän ottaa esille, alkaa pitkä puheenvuoro. YleX olisi voinut pitää Radiomafia-nimen, koska se kertoisi kanavan toimintaperiaatteista. Meillä ei ole varaa maksaa mitään voitelurahoja, me vain yritämme puskea kappaleitamme radiosoittoon. Meitä ei soiteta radiossa. Jos soittolistoja perustellaan sanomalla, että ne vastaavat kuulijoiden odotuksia, niin eihän sellainen voi olla valtiorahoitteisen tahon toimintaa. Minua ihmetyttää, ettei media ole tarttunut tähän asiaan. Nopsajalka on elättänyt itsensä ja perheensä musiikilla jo vuosien ajan, joten tällä hetkellä hän yrittää keikkailla mahdollisimman paljon. Hän toivoo pääsevänsä esiintymään Keski- ja Pohjois-Suomeen vuodenvaihteen jälkeen. Myös ikärajattomat keikat kuuluvat hänen suunnitelmiinsa. Vaikka Nopsajalka on vasta toipunut debyyttialbuminsa valmistumisesta, hän on jo miettinyt seuraavaa pitkäsoittoaan. Siitä on kuitenkin turha puhua vielä tässä vaiheessa, koska mies alkaa vain vitsailla. Ehkä siitä tulee sellainen tuplalevy niin kuin Antti Tuiskulla. Ensimmäisen levyn nimi olisi Helsinki ja toisen Kingston.
TEKSTI: TUOMAS KOKKO KUVA: OLLI KARTTUNEN
To 09.11. PRIVATE LINE, BLAKE, DEFUSE [Liput 7/5 - S - E] Pe 10.11. KUOLLEET INTIAANIT [Liput 7/6 - S - E] La 11.11. TASAVALLAN PRESIDENTTI [Liput 12/10 - K18 - E] Pe 17.11. WASTED, MANIFESTO JUKEBOX, LIGHTHOUSE PROJECT [Liput 6/5 - S - E] La 18.11. ISLA, VELVETCUT, GOTHAM O.D, SARA LEE
[Liput 6/5 - S - E]
To 23.11. DON JOHNSON BIG BAND [Liput 10/9 - S - E] Pe 24.11. SARA, DISCORE [Liput 7/6 - S - E] La 25.11. ABSOLUUTTINEN NOLLAPISTE [Liput 8/7 - S - E] Pe 01.12. HERO DISHONEST, DEATHBED, DEADSUNRISE
[Liput 6/0 - S - E]
La 02.12. KOTITEOLLISUUS [Liput 15/13 - S - E] La 09.12. PMMP [Liput 10/9 - S - E]
JÄRJESTYSHÄIRIÖ
MONSTERIVAPAA KAKKOSLEVY
Jyväskyläläinen Järjestyshäiriö nimesi uutuuslevynsä itseään kuvaavalla tavalla. Syntyi Takapihojen rocktähdet.
Ke 13.12. DIMEBAG BEYOND FOREVER 2006: Dimebag Beyond Forever, myGRAIN
[Liput 5/0 - S - E]
Pe 15.12. NEGATIVE [Liput 12/10 - S - E]
E=ENNAKKOLIPUT JELMU.NET:istä. HALVEMPI HINTA VAIN JELMU RY:N JÄSENILLE. JÄSENEKSI VOIT LIITTYÄ
V
iime kesänä tehty Takapihojen rocktähdet syntyi bändilevyksi hieman erikoisella tavalla. Minä tein biisit, joita sitten kämpällä koottiin. Keväällä suunnilleen asuin treenikämpällä. Käytin ensin rumpukonetta, jonka jälkeen basistimme Anssi soitti rummut. Itse soitin kitarat ja bassot. Viikonloput pidettiin taukoa ja ryypättiin. Oikealla rumpalillamme Mikolla oli kiire, eikä hän päässyt Hesasta tulemaan. Onneksi Anssi on myös taitava rumpali. Sitten lopuksi pidettiin kaikki kahden viikon sessiot, jossa oli tietenkin mukana myös kitaristimme Juha. Aika tilkkutäkki siis, kertoo Tampereelta tavoitettu laulajakitaristi Juho. Uutuuslevy poikkeaa radikaalisti debyyttilevystä Tuhlatut päivät, valvotut yöt. Eka levy oli vähän kuin demokokoelma vuosien varrelta. Se vaan pistettiin kasaan ja tuotettiin yhdeksi paketiksi. Nyt biisit syntyivät lyhyen ajan sisällä. Soundit ovat paremmat ja samoin kokonaisuus. Perusmelodisuus on kyllä säilynyt. Ja onhan tämä erilainen kuin esikoislevy. Sitten debyyttilevyn on bändin levy-yhtiö vaihtunut. Todettiin, ettei Spinefarm ollut meille hedelmällisin yhtiö. Levy-yhtiön Arskan kanssa ollaan oltu ennenkin tekemisissä ja se halusi meidät talliinsa. Spine oli ehkä liikaa metalliyhtiö, jota se hoitaa hyvin, mutta me rockbändinä oltiin ehkä hiukan ulkopuolella. Levyn tuottivat, äänittivät ja miksasivat yhtä kappaletta lukuun ottamatta Jasse Kesti ja Kride Tuomi. Itselläni oli kyllä koko ajan tieto menen homma menee. Esikoislevyn tuottanut Kita on ollut sellainen oppi-isä, joka näytti miten asiat hoituvat. Kyllä omat näkemykset ovat vahvistuneet koko ajan, Jasse oli nyt sellainen vastapeluri. Kun Kita tuotti, silloin tehtiin juuri kuten hän sanoi. Debyyttilevyn tuottaja oli siis Lordin rumpalina paremmin tunnettu Kita, johon bändi tutustui Arskan kautta. Yhteistyötä olisi jatkettu nytkin, mutta ymmärrettävistä syistä Lordia viedään ympäri maailmaa, eikä Ki-
talla ollut aikaa tuottajanpuuhiin. Lordin homma on lähtenyt käsistä. Kitan piti vaikuttaa levyymme enemmänkin, mutta hän ei ehtinyt. Hän kyllä tuotti vielä Lähiön lapset -ep:n, joka ilmestyi esikoislevyn jälkeen. Nyt Kitan osuus jää lähinnä taustalaulun tasolle. Monsteri ei kuitenkaan ole ainoa julkkis, joka vierailee levyllä. Taustoja laulavat myös Siiri Nordin ja YLEn Lista -ohjelman juontajana tunnettu Merituuli Lindström. Äänittäjämme teki hommia Siirin kanssa ja kun halusimme naisääntä levylle, hän ehdotti Siiriä. Merituulin kanssa oli sama homma. Hän on muuten hyvinkin hyvä laulaja, vaikkei kai itse koe itseään kuin juontajaksi, Juho tuumii. Järjestyshäiriön yleisön voi hyvin kuvitella olevan aika teinityttöpainotteista. Bändin sällit kun näyttävät siltä, että ovat varmasti tyttöjen makuun. Laulaja ei tätä kielläkään. On siellä vanhempaakin jengiä, mutta pääosin teinityttöjä. Jos nyt luonnehtisi, niin jotain 14-25 vuotta on ikähaarukka. Keikkoja ollaan yritetty tehdä myös alaikäisille, mutta niitä paikkoja on aika vähän. On pakko tehdä K-18-paikoissa sitten. Lähiön lapset -ep:n jälkeen keikkailumme on ollut aika tiivistä ja keväällä jatkuu samaan malliin. Juho kertoo, ettei Levy-yhtiö ole painostanut bändiä imagopukeutumiseen, kuten joku toinen levy-yhtiö olisi voinut tehdä. Ramopunk-vertailut ulkonäöstä eivät ole haitanneet pätkääkään, koska orkesterin 25vuotiaat kundit näyttävät juuri siltä miltä he näyttäisivät muutenkin. Vaikka yhtyeen ulkokuoresta helposti saakin Ramones-vaikutelman, ei Järjestyshäiriö kuitenkaan soita sen tyyppistä musiikkia. Juhonkin levysoittimessa on viime aikoina pyörinyt eritoten Muse, joka on kolahtanut kympillä mieheen. Samoin Queens Of The Stone Age on tehnyt suuren vaikutuksen.
TEKSTI: KIMMO JARAMO KUVA: JUSSI HAKONEN
SCHAUMANINKATU 3 - 40100 JYVÄSKYLÄ - 014-617866 - WWW.JELMU.NET PAIKAN PÄÄLLÄ TAI JELMU.NET:issä.
15
17
edouin Soundclashin kitaristi-laulaja Jay Malinowski vastaa puhelimeen Columbuksesta, Ohiosta. Herrat ovat yliopistokiertueella Flogging Mollyn kanssa. Jay kaipailee rannikolle, koska pitää enemmän suurissa kaupungeissa esiintymisestä. Bedouin Soundclash saapuu Suomen-ensikeikalleen marraskuun 27. päivä Danko Jonesin, Gogol Bordellon ja Disco Ensemblen kanssa. Sitä ennen bändit kiertävät Eurooppaa kuukauden verran. Mistä kanadalaiset saivat idean lyödä hynttyyt yhteen Disco Ensemblen kanssa? Meille tarjottiin mahdollisuutta olla mukana Eastpak Antidote -kiertueella. Tunnemme Gogol Bordellon entuudestaan ja olemme soittaneet muutamia keikkoja yhdessä, joten päätös oli helppo. Porkkanana toimi myös se, että saamme soittaa bändien kanssa, joiden musiikkiin tyylimme ei täysin sovi. Se antaa meille mahdollisuuden saada uutta yleisöä, pohtii Jay. Samalla Bedouin Soundclash tietenkin tekee pohjatyötä Euroopassa seuraavan levyn julkaisua ajatellen. Mikäli ennusmerkit käyvät toteen, tulee Bedouin Soundclashista kansansuosikki samalla lailla kuin levyyhtiötoveri Gogol Bordellosta viime kesän Ruisrockin jälkeen. Suomessa esiintyminen on bändin viimeinen virallinen keikka tänä vuonna, joten odotettavissa on loistomeininkiä, lupailee Jay. Livekeikkamme ovat intensiivisiä ja yritämme aina saada yleisön tanssimaan. Se on myös yksi syy siihen, että aloitimme tämän bändin. Yleisön on paljon mukavampaa osallistua keikalla mei-
B
AIKOO VALLOITTAA SUOMEN
Gogol Bordellon ja Flogging Mollyn levy-yhtiötoveri Bedouin Soundclash saapuu marraskuussa ensimmäiselle Suomen-keikalleen.
ninkiin kuin vain katsella bändin pomppivan lavalla. Voi olla että teemme vielä joitain yllätyskeikkoja Yhdysvalloissa ja Kanadassa, mutta periaatteessa kiertueemme päättyy Suomeen. Kun kiertueella on oltu jo noin kolme vuotta, niin tauko on ansaittu. Uusi levy on jo valmiina odottamassa julkaisua, mutta bändi haluaa hengähtää ennen uuden kiertuerumban aloittamista. Bedouin Soundclash on Suomessa vielä suhteellisen tuntematon bändi, joten on syytä valottaa bändin syntyhistoriaa. Aloimme soittaa yhdessä kuusi vuotta sitten. Olimme kaikki yliopistossa enimmäistä vuotta ja kyllästyneitä sen hetken musiikillisiin virtauksiin. Silloin kaikkialla soi lähinnä metalli, pop ja rap. Siispä ryhdyimme soittamaan musaa jota olisimme itse halunneet kuunnella, kertoo Jay. Se on maailman vanhin ja ehkä paras syy perustaa bändi. Tietenkin sen jälkeen että bändissä soittaessa saa paremmin naisia. Bedouin Soundclashin soundi
BEDOUIN SOUNDCLASH
on omaperäinen yhdistelmä reggaeta, skata ja rootsia, mutta reggae nousee selvimmin esiin juuri Jayn laulutyylin vuoksi. Meidät lyödään usein reggaelaatikkoon, mutta musiikissamme on paljon muutakin. Me yhdistämme omat musiikkimakumme ja luomme siihen päälle jotain täysin uutta. En ole koskaan kuullut toista bändiä joka kuulostaisi samalta kuin me. Bedouin Soundclash onkin siksi paras termi ja käytämme sitä itse, sanoo Jay. Amerikan mantereella kuuluu MySpace olevan tärkeä osa musiikkibisnestä, ja kun Bedouin Soundclash omaa jo yli 32 000 ystävää palvelussa, niin onhan siitä pakko kysyä. MySpace on levinnyt viime vuosina laajalle. Meille se on tärkeä väline, koska se antaa faneille mahdollisuuden saada suoraa kontaktipintaa bändiin muutenkin kuin haastattelujen kautta. Omituista kuitenkin on se, että monet mittaavat MySpace-suosion kautta bändin suosiota. Aina ei kuitenkaan bändillä mene hyvin, vaikka ystäviä olisikin paljon. Koko palvelu on muuttunut paljon ja nykyisin levy-yhtiöt ovat soluttautuneet sinne. Se tappaa alkuperäistä indieideaa, joka alun perin nosti MySpacen suosituksi.
TEKSTI: PIRITA SÖDERHOLM KUVA: LEVY-YHTIÖ
The Eastpak Antidote Tour Gogol Bordello Danko Jones Disco Ensemble Bedouin Soundclash Kaapelitehdas, Helsinki ma 27.11.06
UNIVERSALMUSIC.FI
18
19
siassa kun ollaan, on syytä kysyä tytöiltä mielipidettä sadanteen numeroon päässeestä musiikkiaviisista. Sue:n toimituksessa soi usein PMMP onhan , mainosmyyjä bändin kenties suurin fani. Me pidämme PMMP:stä, mutta pitävätkö he meistä? Mä olen kyllä tykännyt siitä, kun siinä on aika isoja juttuja ihan pienistä bändeistä, Paula toteaa. PMMP on näkynyt Sue:n sivuilla monta kertaa. Tytöillä on hyviä muistoja edellisen, Kovemmat kädet -levyn tiimoilta tehdystä haastattelusta. Se Jarkko oli hirmu kiva. Fräntiläkö se oli? Me mentiin samalla ratikalla haastiksen jälkeen. Se oli yksi mukavimpia haastatteluita viime levyn tienoilta. Kun haastattelijalle on näin luotu paineita ja ruoat saatu tilattua, on aika siirtyä puhumaan uudesta levystä. Leskiäidin tyttäret on tekijöidensä mukaan helposti syntynyt, mutta vaikea nieltävä. Avainasioina oli ainakin käyttää klassikkosoittimia, eli palata sellaisiin vanhoihin kulttikamoihin. Tuntui, että voi edelleenkin tehdä mitä vaan. Edellinen on myynyt mitä on myynyt. Eli jos tämä myy edes kolmasosan siitä, niin ollaan saatu salakuljetetuksi aika erikoista kamaa ihmisten kotiin. Se on varmaan aika vaikeasti lähestyttävä levy, että sitä joutuu vähän sulattelemaan ennen kuin pääsee sisään, Paula pohtii. Aika monet, jotka on päässeet kuuntelemaan, on sanoneet, että vasta seitsemännellä kuuntelukerralla alkaa aueta, Mira jatkaa. En mä tiedä mikä on kenellekin vaikeaa musiikkia. Että onko joku tietty juttu, jota ei pysty nielaisemaan. Jos ei tykkää, niin ei tykkää, Paula hymyilee. Sävellyksistä vastaa tuttuun tapaan Jori Sjöroos. Mies ei ole päästänyt lyriikoista vastaavia tyttöjä helpolla, kuten eivät sanoittajat itsekään. Joitakin kappaleita on syntynyt niin, että ensin on Jorin tekemä sävellys, ja vaikka se on tullut sellaisella evästyksellä, että mitä tahansa muutoksia voidaan tehdä, niin kuitenkin on kestänyt tuhottoman kauan päästä siihen sävellykseen sisään. Ja vaikka kappale olisi rakenteeltaan helppo, paljon on sellaisia lyriikoita, joissa ei toisteta samaa lausetta kertaakaan, Paula toteaa. Levyä työstettiin keikkailun ohessa. Kun tahtina on kahdeksantoista esiintymistä kuukaudessa ja välipäivinä on mentävä studioon, ei muulle elämälle juuri jää aikaa. Mielikuvitusta on pakko käyttää, sillä rundauksesta voi kirjoittaa vain niin monta laulua. Aika erilaisissa olosuhteissa on kirjoittanut näitä kuin Kovempia käsiä. Mehän ollaan oltu bändin kanssa puolitoista vuotta bussissa. Ja Matkalaulu on tehty jo. Mä kyllä aika vahvasti koen muiden asiat ja ventovieraiden tapahtumat. Mä elän jonkinlaisessa mielikuvitusmaailmassa. Luojan kiitos mun ei tarvitse kirjoittaa itsestäni. Parastahan toki on, jos se kuulostaa siltä.
A
PMMP HÄRSKISTI KAIKKEA
Tapaan Paulan ja Miran valokuvaaja Ville Juurikkalan studiolla. Kuvaussessio, jonka tulokset näkyvät tämän lehden kannessa, on juuri päättynyt, ja tytöt halaavat Jouni Hynystä hyvästiksi ennen kuin suuntaamme kohti ravintolaa.
tia siitä, miten uusi tuotos pärjää. Yhteisymmärryksessä tytöt ilmoittavat, että menestyksestä ei oteta paineita. Mulla ei ole mitään suuria odotuksia, että tämä levy tulisi ymmärretyksi. Eiköhän se selkene kun levyä kuuntelee, että ei sitä ole tehtailtu, Paula pohtii. Jos työssä jännittää jotain, niin ne on ne keikat. Niihin me satsataan. Kun on levy tehty, sille käy mitä käy. Ei se jännittäminen auta, Mira jatkaa. Levyllä on kappale Päät soittaa, jossa kerrotaan festariseikkailuista liftaamisineen ja Mehukatti-kanistereineen. Kaipaavatko Paula ja Mira aikoja, jolloin musiikkitapahtumien päälavoilla soittaminen oli vain kaukainen haave? Me oltiin viime kesänäkin tosi monilla festareilla yleisön seassa. Juostiin käsi kädessä siellä katsomassa keikkoja, Mira muistelee. Mira on kolunnut festareita teini-ikäisenä, mutta Paula tunnustaa jääneensä kotiin muiden teinien suunnatessa valtatielle peukalo pystyssä. Nyt kesän musiikkitapahtumista voi nauttia suurilla lavoilla. Mun eka kerta Provinssissa oli viime kesänä kun ajettiin bussilla suoraan päälavan taakse. En halunnut, en tykännyt eikä kiinnostanut silloin aikoinaan. Mä koin sen ahdistavana, sen sosiaalisen toiminnan mikä siihen liittyy. Kun PMMP:tä perustettiin, ei kummallakaan ollut illuusiota siitä, että suurille lavoille päästäisiin ilman keikkailua ja kovaa työtä. Me haluttiin Provinssiin, ja tajuttiin, että sinne päästäksemme oli pakko tehdä monta vuotta hommia. Ja Provinssilla ei tarkoiteta pelkästään Provinssirockia vaan että ollaan päälavoilla vetämässä. Ja kun eka levy tuli, oltiin helvetin kaukana siitä päälavasta. härskisti tehdään kaikkea. Me halutaan olla kaikkea. Eri päivinä halutaan olla eri asioita. Me ei osata tehdä sellaista levyä, minkä jokainen kappale menisi saman kategorian alle. Niin että onko siihen joku salaisuus... Ehkä me vaan huorataan niin paljon, Paula nauraa. Tytöt teilaavat toimittajan ehdotuksen siitä, että kaikki rakastaisivat PMMP:tä ja kertovat, että myös vihaista palautetta on tullut. Joku voi olla mustasukkainen, kun sen poikaystävä tykkää meistä, esimerkiksi. Mä muuten keksin yhteisen nimittäjän niille tyypeille, jotka tulee baarissa haukkumaan tai tarjoamaan drinkkejä: ne haluaa Big Brotheriin, Paula ivailee. Jokaisessa ammatissa on ne haukkujat. Se mummo, joka tulee kaupan kassalla huutamaan pilaantuneesta juustosta. Eikä se ole sen kaupan tätin vika. Se pitää vaan kestää. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, Mira jatkaa. Kai tätä tekee sen takia, että ihmiset rakastaisi. Kun muuten on niin kamala ihminen. Mä lasken vain ne, jotka rakastaa, Paula nauraa. Jos on onnistunut tekemään kappaleen, joka on jollekin ihmiselle tärkeä, niin se ei ole mitenkään väheksyttävää. Kun se biisi on jollekin tärkeä, se tekee siitä ihmisestä meille tärkeän, että me voidaan jatkaa. Vaatimattomuus kaunistaa. Suuruutta ei suunniteltu alkuaikoina, eikä se ole päällimmäisenä ajatuksissa nytkään. Se tulee todella pienistä asioista, se fiilis että ollaan suosiossa. Ei sitä osaa ajatella, että meistä tulisi jotenkin iso. Kun me ollaan näin pienikokoisiakin. Ja edelleenkin jännitetään sitä, että tuleeko keikoille ketään, Mira hymyilee. Mä en ymmärrä enkä tiedä kuka haluaa kuulla tollasta levyä. Mutta samaa me ajateltiin tokankin jälkeen, Paula päättää ja nappaa pöydältä laskun mukana tuodun konvehdin.
TEKSTI: LOTTA HEIKKERI KUVAT: VILLE JUURIKKALA
MENESTYKSEN SALAISUUS
Mira ja Paula korjaavat toimittajaa, joka erehtyy kutsumaan PMMP:tä duoksi. Vaikka valokeilassa ovatkin kauniit naiset, kuuluu joukkioon myös lauma muusikoita ja säveltäjä-tuottaja Sjöroos. Esimerkiksi jos me mennään jollekin toiselle levylle, niin siinä ei saa lukea, että sillä esiintyy PMMP , koska meidän pojat ei ole siinä tai Jori ei ole tuottanut sitä. Silloin siinä täytyy lukea, että levyllä esiintyy Paula ja Mira (PMMP). Mä oon pitänyt siitä tosi tarkkaan kiinni, Paula tarkentaa. PMMP on osoittautunut kestäväksi bändiksi, ottaen huomioon kuinka ohraisesti on käynyt muille Popstars-ikeen alta pois yrittäneille artisteille. Oman päänsä mukaan tekeminen on tuonut ryhmälle valtavat määrät suosiota ja vilpitöntä ihailua. Kun faneja on aina Suen mainosmyyjästä ja rokkareista pikkutyttöihin, on pakko udella menestyksen reseptiä. Kai se on vähän niin, että kun
PÄÄLAVALLE PROVINSSIIN
Ruokiaan syödessään Mira ja Paula pohtivat sitä, kannattaako luovaa prosessia jännittää ja huoleh20
Tilaa Episodi
saat DVD:n!
Tilaamalla elokuvalehti Episodin tutustumistarjouksen 5 numeroa hintaan 19,80, saat lahjaksi valitsemasi DVD:n.
Leffa- ja dvd-arvostelut, uutiset, henkilökuvat ja artikkelit, 100 sivua 10 kertaa vuodessa.
SUOMEN SUURIN ELOKUVALEHTI
NUMERO 9/2006
UA! 132 SIV
ro snume -erikoita 5.90 Hin
ONNETTOMUUSTRILOGIA HUIPENTUU
007
Brad Pitt ja Cate Blanchett kärsivät Babelissa
PURKKAA JA PERUUKKEJA
Sofia Coppolan Marie Antoinette
Daniel Craig pelaa kovilla panoksilla
1
ARVOSTELUSSA AIVAN VILLIT BABEL BORAT A GOOD YEAR MAINIO VUOSI THE GUARDIAN MERIPELASTAJA HÄMÄRÄN VARTIJA KALTEVA TORNI KARVAKAMUT KAUNA 2 LITTLE MISS SUNSHINE LONELY HEARTS MARIE ANTOINETTE MONSTERITALO MUIDEN ELÄMÄ MUURAHAISTEN KAUHU RESTART SHORTBUS TEXASIN MOOTTORISAHAMURHAAJA: PAHAN ALKU SINÄ, MINÄ JA DUPREE TOUGH ENOUGH DVDOSIOSSA JOHN WOO BOKSI JA MUUT AJANKOHTAISET JULKAISUT
2
8 19,me0oa r
5 nu +DVD5 44,7
NORM.
Brokeback Mountain
Asterix ja viikingit
Tilaa Episodi
+ DVD tekstiviestillä
5! STÄ 2 SÄÄ
Lähetä tekstiviesti (Tilaus laskutetaan erikseen): episodi leffan numero sue yhteystietosi ja ikäsi numeroon 173 112. Esim episodi 1 sue tiina tähti tähtitie 1 00100 tähtelä 25
1) Brokeback Mountain 2) Asterix ja viikingit (julk.24.11.)
Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain suomeen lähetettäviä tilauksia. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja irtisanoo sen. Tilaajalahja toimitetaan tilausmaksun suorittamisen jälkeen. Como Median tilaajapalvelu (avoinna ma-pe 8-18) 03 4246 5340, episodi@comomedia.com Viestin hinta on 0,35 euroa. Palvelu toimii TeliaSoneran, Zerofortyn, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden, Tele Finlandin ja DNA:n liittymissä. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Tarjous on voimassa 30.12.2006 asti.
www.episodi.fi/episodi
21
futurefilm.fi
23
ne rotsejakin. Silloin jo lanseerattiin tää rautalankasoundin, joka oli sovellettu myös suomalaisiin iskelmiin. Toi kaikki tapahtui 60luvun alkupuoliskolla, ihan parin vuoden sisällä.
TANGO ON TUNTEELLINEN MIELENTILA
Mutta mitä se tango sitten lopulta on? Onko se tanssi, tahtikuvio vai pelkästään mielentila? Ehkä se on enemmänkin mielentila. Mutta tää on hyvä kysymys. Yleensähän se mielletään tosiaan semmosena musiikkina, missä on se nelosen kohotahti. Minkä tahansa nelijakoisen biisin sä voit lyödä sillä kohotahdilla, se muuttuu aina tangoksi saman tien. Toisaalta Hopeinen kuuhan on triolikompilla menevä biisi, ei se ole tango ollenkaan, vaikka se tangoksi mielletään, ja se ihan selkeesti kuuluu tohon tangosettiin... mutta just tän takia tango on enemmänkin mielentila ja tunnetila. Ja sama koskee sitä tanssia. Mun mielestä tangoa ja sen oikeista askeleita ei tarvitse tanssikoulussa opetella. Sitä voi vetää fiiliksellä, kuka tahansa. Ihan samalla lailla kuin karaokea. Oliko Tangomanifestille sosiaalinen tilaus enemmän ulkomaailman vai oman sisäisen maailmasi suhteen? En mä tosiaankaan tiedä, oliko sille mitään sosiaalista tilausta olemassa. Sehän nähdään vasta myöhemmin. Meillä ei ole tähän mennessä ollut kuin yksi keikka kesällä Huvila-teltassa, mutta siitä tuli palautetta normaalia enemmän. Eihän toi mikään normaalirajojen yli myyvä crossover-levy voi olla, mutta mä oon oikeasti kiinnostunut näkemään, minkälaista jälkeä se saa aikaan ja ketä se kiinnostaa. Ja voisiko sillä olla jotain vaikutusta tähän yleisempään tangomusiikkikulttuuriin, voisiko se merkitä jotain edistysaskelta ja myönteistä muutosta siihen, sitä mä en pysty tietämään. Voisikohan mulla olla tässä tällanen kansallinen tehtävä, tällanen kansallisromanttinen kuvio...? Koko kuvioon sisältyy myös yleisinhimillisiä, rauhantahtoisia viritteitä. Tietyllä tavalla tässä olisi myös tarkoituksena elvyttää paritanssikulttuuria, joka on ollut vähän kateissa. Pääasiassa täällä on harrastettu tota niin sanottua shakea, sellasta enemmän afrikkalaistyyppistä tanssia. Paritanssihan lähentää ihmisiä, se vähentää väkivaltaa ja niin edespäin.
TEKSTI: MARKKU HALME KUVA: VUOKKO SALO
TUOMARI NURMIO
MUTTA MITÄ SE TANGO LOPULTA ON?
"Onko suomalainen tango kuollut vai onko se koomassa? Jos se on parantumaton, niin kuolkoon pois!", haastoi Tuomari Nurmio maaliskuisessa, nettiteitse julkaistussa Tangomanifestissaan.
nemmän kuin kuolemanvakavalla naamalla laadittu julistus se oli itselle tehty uhkavaatimus. Suunnitteilla oli omaehtoinen tangolevy, ja julkituotu parahdus pisti tulta oman perseen alle. Tuloksena saatiin cdmuotoinen Tangomanifesti. Tangomanisfestilla Tuomaria tukee rouheasoundinen Kongontie-orkesteri, jonka vakiojäseninä ovat lyömisteitse musisoiva Markku "Tohtori" Hillilän sekä kitaristit Jarmo Saari ja Antero Jakoila. Lisäapua tarjoaa useampikin tekijä, ennen kaikkea fonisti Pepa Päivinen. Bändin loppuvuoden keikat on ikävä kyllä jouduttu perumaan, kun välilevyn pullistuma lannisti Saaren vuodepotilaaksi. Puolet Tangomanifestin biiseistä on tangohenkisiä päivityksiä omasta tuotannosta, puolet lavatanssiorkesterien standarditavaraa. Ja harkiten valikoituina. Lainabiisien valinnassa pointtina oli se, että kuinka paljon ylipäänsä on olemassa biisejä, joista ylipäänsä viitsisi jonkun version tehdä. Eikä niitä kovin monta ole. Toisena bointsina oli se, että saisi pelastettua jotain omia vanhoja, vähän hämärälle vyöhykkeelle jääneitä biisejä elävien kirjoihin. Kuten nyt esimerkiksi toi Ruusunen. Vääntö on joissain tapauksissa ollut suhteellisen ankaraa, Esimerkiksi Satumaasta poistettiin duurisoinnut kokonaan, ja melodiaakin muokattiin hieman, joten
E
koko suoritukseen oli pyydettävää lupa Unto Monosen perikunnalta. Ja vaikka levyn nimessä tangosta puhutaankin, niin kyllähän se aika raskaalla kädellä rokkaa.
VAHINKOJA JA SUURIA VOITTOJA
Tangolliseen lähtökohtaan on vaikuttanut useampikin erillinen seikka ja sattumus. Yksi niistä näyttää tältä: sopivan sekaannuksen ja passelien väärinkäsityksen kautta Hande Nurmio oli ajautunut Tohtori Hillilän kanssa duokeikalle täysin väärän oloiseen paikkaan. Pääosa yleisöstä oli paritansseja harrastavaa vanhempaa väkeä, ja setti sijoittui kahden perinteisempää soitantaa harjoittavan tanssiorkesterin väliin. No, takahuoneessa settiä muutettiin, ja valittiin siihen vähän toisenlaisia biisejä. Vedettiin volyymiä pienemmälle, ja ajateltiin soittaa niitä silleen, että niitä voi ehkä jorata. Olihan siinä särökitara ja muuta sinänsä jo häiriköivää, siis tommosta jengiä ajatellen. Heti kun tuli eka akordi, niin ihan pieni osa jengistä päätti poistua. Olihan siellä jotain rokkijengiäkin, ihan muutama pitkätukkainen tyyppi siellä seinustalla seisoskelemassa, joilla ei muuten ollut mitään tekemistä koko sen mestan kanssa. Muu porukka oli sellasta eläkeläisjengiä ja mä tarkoitan nyt eläkeläisjengillä
sellasia ehkä mun ikäisiä tyyppejä, eli vanhempaa keski-ikää. Me soitettiin sopivia biisejä sellasella tyylillä, että sitä voisi jopa jorata. Ja näin myös tapahtuikin. Me Hillilän kanssa pidettiin suurena voittona itsellemme sitä, että me saatiin kontakti siihen yleisöön. Se oli jotain oikeasti liikuttavaa. Siitä tuli hyvät fiilikset, että me pystyttiin hoitamaan homma himaan näin. Nekin, jotka ei ehkä pitäneet sitä parhaana mahdollisena tanssimusana, kuitenkin hyväksyi sen. Toinen lähtökohta on löydettävissä siitä, että Tuomari onnistuttiin "puolivahingossa" houkuttelemaan mukaan Takorautaakokoelmalle, jolla popparit tekivät versioitaan tanssimusiikkiklassikoista. Kun mä vedin siinä Hopeisen kuun, jossa kantavana elementtinä on tää tälläkin levyllä kuultava bluesriffi, mä ajattelin että täähän kuulostaa hyvältä. Tää on uusi ja aika hyvä tapa lähestyä tällasta musaa.
IMPERIUMIN TANGOISKU
Kun 60-luku alkoi lähestyä puoliväliään, kilpailivat listasijoituksista toisaalta perinteikäs tanssimusiikki, toisaalta Beatlesin ja Rollareiden ja Animalsien tapaiset brittirokkarit. Juuri näihin aikoihin sai teini-ikäinen Nurmio vakavan ja parantumattoman rocktartunnan.
Tangomusaan mä en olisi silloin koskenut heinäseipäälläkään. Siihen aikaan mä olin joka kesä landella, ja kävin muun muassa Virroilla yhdessä isossa tanssilavapaikassa, missä toisella lavalla soitti tanssiorkesterit, ja toiselle lavalle oli tilattu popbändejä. Mä muistan keikan, varmaankin vuonna 1964, jolla soitti luultavasti porilainen Mods-niminen yhtye. Siinä oli pitkätukkaisia meikattuja kundeja, ja se oli yksinkertaisesti liikaa sille jengille. Ne ei kestäneet tsekata semmosta meininkiä. Siellä syntyi tappelu, johon mäkin jouduin puolivahingossa mukaan, ja multa murtui kädestä rystynen. Enkä mä ollut kenenkään puolella. Mä vaan jouduin siihen mukaan. Vuonna 1963 Suomessa tehtiin enemmän tangoja kuin minään muuna vuonna. Esimerkiksi Henry Theelin jo 50-luvulla menestymättömästi levyttämästä Satumaasta tuli Reijo Taipaleen levyttämänä oikea jättiläishitti vasta kyseisenä vuonna. Niihin aikoihin tangon nousu oli imperiumin vastaisku tätä uutta pop-aaltoa vastaan. Mä muistan, kuinka tanssilavoilla yksi bändi soitti ensin yhden setin haitarivetoista tanssimusiikkia, ja sitten sama bändi vaihtoi soittimia. Haitari vaihtui sähköurkuun, rautalankakitara tuli messiiin, ja en mä muista, vaihtoiko
24
25
Uusi Jon Auer albumi kaupoissa!
Jon Auer Suomen kiertueella: to 9.11. Tampere, Klubi pe 10.11. Turku, Dynamo la 11.11. Jyväskylä, Bar 68 su 12.11. Helsinki, Tavastia Club
UUSI KUUMA ALBUMI KAUPOISSA 29.9.
www.supersounds.fi
www.julietteandthelicks.com
27
RAUTAMAAILMA
Kivi Larmola testaa ja tutkii, kiertää ja kyselee. Ehdotuksia (ja palautetta) niin testikohteista kuin -henkilöistäkin otetaan vastaan sähköpostissa kivi.larmola@sue.fi Tämä on lentoperämiehenne. Kiinnittäkää turvavyönne ja pitäkää kiinni savukkeistanne, me lähdemme risteilylle soittoromppeiden ihmeelliseen maailmaan. Ja kaikkialle muuallekin, mikä vain asiaan kuuluu tai ei.
PERUSTEET PAPERILLA ERÄITÄ ROCKTYÖLÄISEN UUTUUSOPPAITA JA -KIRJOJA
Vaikka internetin suosio ja hyödyllisyys tiedonhakupaikkana on kiistämätön, on virtuaalitiedon valtatiessä sen verran kuoppia, ettei sitä voi suositella ainakaan perustiedon hakuun, vaan nettitiedon oikeellisuus pitää osata arvioida. Paperinen käyttöliittymä kulkee helposti mukana, aukeaa ilman sähköä ja sallii lisäilyt ja muistiinpanot marginaaleihinsa vastaan panematta. Eikä nettilinkkiä voi antaa lahjaksi. Musiikkikirjallisuuden vuosi on ollut vilkas, ja tuonut mukanaan eräitä aivan pakollisia oppikirjoja. Tällä kertaa Kiven apuna kirjoja arvostelemassa oli myös Lotta Heikkeri. vaa groteskia viihdettä. Lukijan sarkasmi on löytyy sekä tuttuja että todennäköisesti uusia kovalla koetuksella, eikä aina tiedä, pitäisitai jo unohtuneita ratkaisuja. Ainakin minun kö itkeä vai nauraa. Rollinsin tyly ja töksäytsisäinen keksijäni ja kokeilijani alkaa käydä tävä tyyli ei pääse oikeuksiinsa pidemmisylikierroksilla mitä edemmäs kirjaa etenen. Jukka Laaksonen Äänityön kivijalka sä proosajaksoissa ja runoissa, mutta koTilaääni tarjoaakin hyvän pohjan teorioi ammattiaudiotekniikka, sen teoria, den kehittelylle ja projektisuunnittelulle, kos- konaisuutena teos on papukaijamerkkinsä ansainnut. Nyt vain odotamme lisää Rollins ka kaikista ratkaisuista käydään läpi miten ne perinteet ja nykytila -materiaalia Diagonaalilta. toimivat ja miten ne on käytännössä toteutet(Riffi-julkaisut) tu. Kun vielä muistetaan, että esimerkiksi surLOTTA HEIKKERI round-äänestä, joka ymmärrettävästi haukTässä toinen todella kaikaa ison osan kirjasta, ei vielä ole vakiintunutvattu kirja. Vaikka audioVILLE JUURIKKALA & THE 69 EYES ta kaikkia tyydyttävää standardia vaan vasta työstä on kirjoitettu mon- Route 69 eriasteisia kompromisseja, osa yleistyneitä, ta opusta, sitä varsinaisosa esoteerisia, voi sanoa että kirja suorasta peruskirjaa ei suomek(Like) taan yllyttää ratkaisemaan äänitilan luomisi ole nähty, eikä niitä kaisessa kenkattavia kirjoja maailJo on komea kirja. VaRAMONESIN TARINA tällä hetkellä esiintyviä ongelmia. Moppitukkaisten punkin Kirja toimii myös hakuteoksena digitaamallakaan loputtomasti ole, erikoistuneemlokuvaaja Ville Juuesi-isien liimanhöyryinen listen formaattien ja esimerkiksi elokuvapia teoksia sitä enemmän. rikkala seurasi vuokaahaus kovissa kansissa! äänen maailmasta, tai oikeastaan kaikisLaaksosen kirja on täysverinen oppikirja den verran Helsingin sa sellaisissa aiheissa, joissa sanat "tila" ja niin ulkoasultaan kuin rakenteeltaankin, ja vampyyreita ympäri KATE BUSH asiat käydään läpi kärsivällisesti ja loogisesmaailmaa ja loppu ELÄMÄKERTA "ääni" yhdistyvät. sa järjestyksessä, historiaaMusiikkimaailman suurimman tarpeen mukaan tulos nähdään hinKIVI LARMOLA valottaen. Pedagoginen salaisuuden arvoituksellinen lähestyminen on ta-laatusuhteeltaan ura ja elämä. myös kirjan heikkous, sillä käsiteltäviä asierinomaisessa opukHENRY ROLLINS oita on saatettu yksinkertaistaa tai pelkistää sessa ROUTE 69 Merihaan vampyyrien phototrippi maailman keikkalavojen ja bäkkäreiden läpi maailmanlopun jatkoille! Route 69. Bändi www.like.fi Mustan kahvin blues hieman, jotta ne pystyttäisiin järkevästi selitnähdään lavalla ja keikkabussissa, kaduilla KABUKIAKI "Kaunis kuin kukka, voimallinen kuin sake. Tyyli on ylevä, mutta ei lipevä. Hieno esine." Markku Halme, Sue tämään, ymmärtämään ja omaksumaan. ja kosteilla jatkoilla hotelleissa. (Diagonaali) Kun monet äänitekniikan oppikirjat lähTeos mukailee hyvin kohteensa estetiikkaa. tevät puhtaasti muusikkopohjalta, on ÄäniÖiset kaupungit, auringonlaskut ja autiot tiet Kaikki kiitos ja kunnia työn kivijalassa taustalla enemmänkin amtukevat tunnettua 69 Eyes -ikonografiaa, pienelle Diagonaalimattimainen käyttöääni kuten tv- ja elomutta tuskin tuovat mitään lisää yhdenkään kustannusyhtiölle. Pitkän kuvaääni monikanavajärjestelmineen kaikjäsenen julkiseen kuvaan. Poseerausten, lilinjan vastarannankiiski kineen. Musiikkitaltiointia ei tietenkään sivekuvien ja dokailudokumentointien lisäksi Henry Rollinsin kirjoitusvuuteta, mutta jalat maassa pitäen muisolisi ollut mielenkiintoista nähdä jotakin kierten suomentaminen on tetaan, että hommat on saatava valmiiksi tue-elämän varjopuolista ja siitä, mitä jatkuva jonkinasteinen kulttuurimielellään saman tien ja järkevässä ajassa, reissaaminen ihmiselle väistämättä tekee. teko, vaikka Black Cofkoska kello käy ja palkka juoksee. Kuvia on paljon, ja pikku hiljaa Juurikkafee Blues julkaistiinkin Siinä vaiheessa kun J. Pekka Mäkelän lan maneerit alkavat paljastua selkeämmin. alkukielellään jo neljätoista vuotta sitten. helppotajuinen alkeiskirja Kotistudio (Like) Yhtenäisyyttä on haettu suppeammalla aiheTyönarkomaani Rollins on ehtinyt musiikon luettu ja Silja Suntolan Luova studiopiirillä, mutta mustavalkoiset ja photoshopaki-, elokuva-, radio- ja talk show -töidensä työ (Riffi/Idemco) alkaa kiinnostaa, on oitut livekuvat ja kalansilmäobjektiivilla otetut ohella kirjoittaa lukuisia kirjoja, mutta nyt kea aika lukea Äänityön kivijalka ajatuksen maisemakuvat toistuvat turhankin usein. Vaenglantia taitamattomienkin suomalaisten kanssa läpi ja hankkia se omaksi. Tämä on lokuvallisesti komeinta jälki on sarjassa kesulottuvilla oleva teos lienee se kaikkein lekirja jonka pariin palaa varmasti, jos äänikellä ei-mitään otettuja kuvia, joissa poseegendaarisin. Mustan kahvin blues on pirstyö mitenkään jää osaksi elämää. raus on hellittänyt hetkeksi, ja pääosassa ei taleinen runo-, ajatus- ja proosakokoelma, ole rock-asenne vaan oikeita ihmisiä. joka käsittelee ihmissuhteita, väkivaltaa ja KIVI LARMOLA Juurikkalan kuvien lisäksi kirjan tekijäkrekiertue-elämää tutulla rollinsmaisella rediittejä ovat saaneet nokkahahmot Jussi ja hellisyydellä ja mustalla huumorilla. FiktiEero Aro Tilaääni Jyrki 69, joista ensimmäisen rooli on ollut taioksi tekstejä on vaikea mieltää, parempi (Riffi-julkaisut) teilla kirjan loppuun kuvatekstejä, jotka ovat olisikin puhua kvasi-omaelämäkerrallisespääosin varsin turhanpäiväisiä. Jyrki taas on ta kirjoituskokoelmasta. saanut runoilla tekstejä kuvien oheen, mutta Rollins ei kenties ole kielellinen nero, mutTämä ei sitten olekaan miei hänkään onnistu valottamaan asioita klita lyhyissä huomioissa, joita kirjoittaja maakään alkeiskirja. Perusteet seisillä rokkielämää havainnollistavilla lauilmasta ja itsestään tekee, on erinomaista pitää hallita sujuvasti, enseillaan. Itse asiassa kokonaisuus ja tarina iskevyyttä ja selkeää hengenheimolaisuutnen kuin lähdetään äänen olisivat olleet ehyempiä pelkkien kuvien toita beat -kirjallisuuteen. Esipuheessa Rollins filosofiaan ja psykoakusmiessa lukija-katselijan oppaana. kertoo toivovansa kirjan olevan samanlaitiikan hämärän rajamaille Allekirjoittaneen kaltainen vähemmän Eyenen matkakumppani muille kuin Jack Kemiettimään erilaisia äänisin musiikista innostunut lukijakin saa paljon rouacin Matkalla-romaani oli aikoinaan ratkaisuja, niiden syitä, seurauksia ja perusmielihyvää selaillessaan Route 69:a. Kauniihänelle. Uuden ajan beatnikki matkustaa teita, mutta audion parissa työskentelevälta kuvia kun ei koskaan ole maailmassa liibändinsä kanssa ympäri Eurooppaa ja jakle voi kiehtovampaa kirjaa tuskin kuvitella. kaa. Vieläkin enemmän iloa kirjasta tulevat sottaa elämäänsä kahvikuppien mukaan. Koeteltuja ja teoreettisia ratkaisuja ja niirepimään lukuisat yhtyeen fanit, joiden vanOsuus, joka kantaa osuvaa otsaketta den matemaattisia ja fysikaalisia perusteita hempien rahapusseja ovelasti joulumarkki124 maailmaa on ehdottomasti kirjan pakäydään läpi selkeästi ja ammattitasolla. Olinoille julkaistulla opuksella havitellaan. rasta antia. Uutisten väkivaltaisista otsikoispa kyse tilan tallentamisesta, toisintamisesta ja elämän varjopuolista tehdään oivaltata tai keinotekoisesta luomisesta, Tilaäänestä LOTTA HEIKKERI
KIVI LARMOLA
jassa puhutaan ja esiintyy sivuilla itsekin.
Now I wanna sniff some... book
Heikki Salo Kahlekuningaslaji laululyriikan käsikirja (Like)
Jos Heikki Salosta sanoittajana hakee pahinta vikaa, on synniksi laskettava liika ammattilaisuus. Salo vääntää asiaa vaikka tikusta ja kikkailee kielellä kuin jalkapalloilija peippaillessaan, eikä kappaleiden sisällöllinen tonnisto aina ole esillepanon luokkaa. Silti tai juuri siksi on Kahlekuningaslaji sellainen kirja, jota on kaivattu ja odotettu. Kyseessä ei ole ensimmäinen laulun sanoittamisen oppikirja suomen kielellä, mutta Aristoteleen Runousoppi on vaikea lähestyttävä ja Harri Rinteen Iskelmän vääntömomentti kertoo lopultakin enemmän tekijästään kuin aiheesta. Salo kertoo ehdottomasti vain ja ainoastaan aiheesta, ilman itsekorostusta. Helpolla ei Salo silti lukijoitaan päästä. Monen sanoituskurssin veteraanivetäjä on varmasti törmännyt yhtä moniin poikkeuksiin kuin on sääntöjäkin, ja yleispätevyyteen pyrkiminen tekee kokonaisuudesta ajoittain aika monimutkaisen. Olisiko mukana vähän sitäkin, että kun se oma työmetodi on kaikille luovan työn tekijöille pyhä ja loukkaamaton, ja vähän henkimaailman juttu kuitenkin, niin ehkä sitä ei haluakaan liian pieniksi paloiksi purkaa ja selvään retostella? Niin tai näin, kaikki sanoittamisen rutiinit on kyllä käyty läpi. Lopputuloksena on kirja, joka jokaisen sanoittajan tai sanoittajaksi aikovan olisi sekä syytä että hauska lukea läpi, ajatella ohjeet kohta kohdalta ...ja sitten unohtaa ne. Säännöt on näet osattava, että niiden rikkominen olisi mielekästä toimintaa, mutta jos alkaa liikaa ajatella mitä tekee, joutuu helposti tekemisensä vangiksi. Spontaanius ei todellakaan katoa oppimiseen, vaan jos luovuuden virta johonkin tyrehtyy, niin omiin rutiineihin ja suuriin luuloihin. Jarkko Martikainen on kuvittajavalinnaksi ehkä sopivin. Hän on ainakin sellainen henkilö, joka tietää omakohtaisesti mistä kir-
KOTITEOLLISUUS: IANKAIKKINEN
!! CD 17,90 !!
30
WWW.EPES.NET
MUSAA LAIDASTA LAITAAN TSEKKAA
BEATLES: 1
!! CD 11,90 !!
31
32
KOTITEOLLISUUS -- AIVONA
34
37
Informaatioähkyn ja runsaudenpulan aikakaudella DEFTONES antaa kuulijoilleen kaikkensa: aggressionsa, herkän puolensa ja kaupan päälle kaikki biisinsä netin kautta.
me laittaa nekin kuultavaksi. Niiei ole suoraviivainen rock-levy eiväsyttää. Keikka meni kyllä hyvin, aastattelut tehdään perintähän sitten tuli ympäri maailmaa kä myöskään puhdas fiilistelylenukkumattomuudesta sun muusteisesti hyvissä ajoin ennakja me käytimmekin niitä, mutta levy siellä on tuttuun tapaan agta huolimatta. koon ja julkaistaan juuri envy-yhtiö torpedoi ajatuksen noin gressiivisuutta ja pehmeyttä sulasSitten voimmekin paneutua Defnen bändin uusimman levyn kolmessa päivässä. Me kuitenkin sa sovussa. Uusi levy ei todellatonesin tulevaan levyyn, jonka niilmestymistä. Yleensä toimittajat olemme avoimia kaikille tuollaikaan ole yhtä synkkä kuin edelmeä bändikään ei tiennyt vielä ovat tällöin kuulleet edes kappasille jutuille. Minusta on siistiä, ettäjänsä, joka mielestäni oli aika tuolloin, mutta joka nykyään tunleen tai pari tulevalta tuotokseltä levymme on siellä kuultavissa, synkkä. Ja jos sitä pitäisi verrata netaan nimellä Saturday Night ta. Joskus taas bändi haluaa ankoska pitää yrittää antaa mitä pysjohonkin levyymme, se olisi läWrist. taa haastatteluita nelisenkin kuutyy. Mutta internetin päivinä se on hinnä White Ponya juuri kautta ennen levyn julkaivaikeaa, koska kaikki voivat joka sua, josta kukaan muuten "OLI TODELLA SURREALISTISTA, KUN SAAVUIMME tuon dynamiikan takia. tapauksessa saada kaiken minkä Kun tein taustatutkiei ole kuullut pihahdustaTÄNNE KOLMEN JÄLKEEN AAMULLA JA OLI haluavat. musta Deftonesista ja olin kaan. Näin oli myös ProVALOISAA JA KAIKKI TÄÄLLÄ OLIVAT Entäs sitten puolilaillisten tutushankkimassa musiikkiansa vinssirockin lämpimissä tumiskappaleiden lataaminen, törkätösiini yllätyin iloisesti, tunnelmissa. IHAN HIRVITTÄVÄSSÄ KÄNNISSÄ." keä imurointi, piratismi tai miten kun huomasin bändin kotiToimittajat jonottavat ikinä sitä haluaakaan kutsua? sivuilla olevan mahdollista kuun Voin sanoa sen verran, että backstagelle pääsyä päästäkseen Tiedätkös, en ole oikeastaan nella heidän levyjään. Joka ainose on purkitettu ja miksaus- sekä tenttaamaan Deftonesin jäseniä. ata niistä. Ja joka ainoan levyn jomasterointivaiheessa. Sillä ei ole Bändi on lähdössä piakkoin kohti sitä vastaan. Kaikkien on mahdolka ikistä kappaletta. Kerron Frannimeä vielä olemme etsimässä Helsinkiä, joten haastattelut on hoilista saada ne äänitteet muodoskille miten siistiä tämä mielestäni nimeä ja kasaamassa kansitaidetdettava mahdollisimman ripeästi. sa tai toisessa, joten tavallaan se on, ja eritoten miten odottamata. Se on hyvä levy. Sen teko kesti Ei kuitenkaan niin ripeästi, että oliantaa meille ja yhtiöllemme uutta tonta noinkin isolta yhtyeeltä. kauan, mutta sanoisin sen olevan sin napannut ensimmäisenä ohitpontta kehittää ja keksiä uusia ta Jossain vaiheessa vain päätähänastisista tekeleistämme paseni juoksevaa semialastonta laupoja saada levyn ostaminen kiintimme laittaa kaikras. Olen kovin ylpeä siitä. laja Chino Morenoa hihasta tai nostavammaksi ja ki albumimme siÖö, jee. Kiitti informaatiosta. siis pyyhkeestä kiinni. Seuraavaksi palkitsevammaksi. "SE ON DEFTONES-LEVY, vuillemme. Itse Vaikeutetaan tehtävää: kertoisitesiin saapuva bändin jäsen on levyAsiat ovat niin eri asiassa meillä oli VAIKKA EN MINÄ TIEDÄ MITÄ tavalla kuin vaikka ko levystä hieman enemmän? jä työkseen pyörittelevä Frank Delyhdessä vaiheessa HELVETTIÄ SE TARKOITTAA." kymmenen vuotta Se on Deftones-levy, vaikka gado. Kyselen leppoisissa kesätunenemmänkin taen minä tiedä mitä helvettiä se nelmissa olevalta mieheltä leppoisitten. varaa siellä. Rohkaisimme kaiktarkoittaa. Ehkä se tarkoittaa sisia kysymyksiä, kuten kuulumiset. Ja miten siistiä onkaan pystyä kia messulaudallamme hengaatä, että se dynamiikka, johon fa Lensimme tänne Oslosta ailaittamaan kaikkea muiden saavia tyyppejä lähettämään meille nimme ovat tottuneet aiemmilla kaisin ja meillä oli vielä pitkä bustaville. Kuvittele, että olet nuokaikki bootleginsa, jotta voisimlevyillä, on edelleen tallella. Eli se simatkakin eikä unta, joten vähän ri junnu, joka on perustamassa
H
omaa autotallipumppuaan, ja joku tyyppi Japanissa pystyy kuuntelemaan sinun nettiin laittamiasi biisejä. Miten helposti musiikki leviäkään. Minun nuoruudessani soitettiin omilla kulmilla ja hyvällä tuurilla ehkä naapurustossakin. Ja vaihdeltiin kasetteja. Päädymme yhdessä kliseiseen tulokseen teknologian kehityksen kaksipiippuisuudesta ja huokailemme yhdessä aikojen muuttumista. Niinpä. Hyvistä puolista faktaa on se, että olemme pystyneet kasaamaan studion bussiimme ja työskentelemään missä vain, milloin vain. Nyt se bussi on sitten huristellut Suomeen. Toistamiseenkin jopa. Joo, olimme täällä muistaakseni joskus vuonna 2001 tai 2002. Tämä on upea paikka, ja meillä oli todella kivaa viime kerralla. Oli todella surrealistista, kun saavuimme tänne kolmen jälkeen aamulla, ja oli valoisaa ja kaikki täällä olivat ihan hirvittävässä kännissä. Se innoitti myös kitaristiamme Stefia humaltumaan niin, että hän oksenteli ja pyöri täällä ympäriinsä juuri ennen keikkaa. Hän joi jotain elefanttikaljaa tai muuta vastaavaa todella vahvaa tavaraa. Kuka kehveli tuostakin lienee vastuussa? Deftones soitti kirkkaana kesäiltana auringon paahtamalle yleisölle. Festivaalien vellova yleisömeri on näkynä vakuuttava, mutta utelen herra Delgadolta, kumpi on enemmän hänen mieleisensä: massiivinen festariyleisö vai pienempi, intensiivisempi klubikeikka, jossa kaikki ovat kuin tokiolaiset junissa. Pidän kummistakin, ja me olemme onnekkaita koska pystymme soittamaan molempia. Tällä kiertueella meillä on ollut muutamia pistokeikkoja klubeilla, mikä on ollut omiansa rikkomaan monotoniaa. Mikä sitten on festivaalien paras puoli? Varmaankin se seikka, että pääsimme soittamaan kerralla noinkin isolle porukalle, joista suurin osa ei luultavasti koskaan ole kuullut meidän musiikkiamme. Sekä se, että pääsee tapaamaan eri bändejä osa vanhoja tuttuja, osa uusia tuttavuuksia. Ja myös näkemään vanhoja kavereita. Suurin osa festareista on sitä paitsi hoidettu todella hyvin, joten se on hyvin rentouttavaa. Joskus, jos seuraava keikka ei ole kovin kaukana, meillä on aikaa jäädä hengailemaan ja katsomaan muiden bändien soittoa. Aikataulu kuitenkin määrää tällaiset asiat. Haastattelua tehtäessä bändi oli ollut tien päällä noin kuukauden, ja edessä oli toinen mokoma vielä rundattavaa. Edessä häämötti myös legendaarinen Family Values -kiertue, jossa bändi kovasti odotti pääsevänsä soittamaan kavereidensa Kornin kanssa. Sitten ovat tietenkin ne muut kiertueet. Maailmanluokan bändille koti lienee se paikka, jossa lähinnä käväistään kiertueiden välissä. Albumisyklin aikaan olemme tien päällä noin yhdeksän kuukautta vuodesta. Se on kuitenkin jakautunut tyyliin pari kuukautta tien päällä, viikko kotona, ja taas matkaan. Kiitän Frankia haastattelusta ja jätän hänet tekemään mitä kiertueilla kaikkein eniten tehdään odottelemaan.
TEKSTI: LAURI LIVISTÖ KUVA: WARNER MUSIC
38
40
kinnassa. Konseptialbumista ei ole kyse, vaikka mielenterveys ja -sairaus ovatkin tapetilla. Levy on nauhoitettu monikansallisena yhteistyönä: rummut nauhoitettiin Saksassa, muut osat Brasiliassa, miksaus tehtiin Saksassa ja koko paketti lähetettiin Suomeen Mika Jussilan masteroitavaksi. Hajautettu tuotanto on päivän sana muutenkin, vaikka tulokset eivät välttämättä puhukaan puolestaan. Mitä useampi kokki, sitä kehnompi soppa. Yhtyeen puhkirassatun perinteinen metalli ei säväytä oikein millään mittarilla. Kone käy tasaisesti, mutta ei missään vaiheessa punaisella. Paljonpuhuttujen brassivaikutteiden löytäminen on kiinni kuulijan hyvästä tahdosta, niin steriilin "kansainväliseltä" levy kuulostaa. Pari balladintapaista hidastelua on pari balladintapaista liikaa, eivätkä The Voice Commanding You, Scream Your Heart Out sekä The Course of Nature pysty kolmistaan vetämään loppulevyä kohti palkintosijoja. Jussi Lahtonen
MOKOMA Viides vuodenaika -MCD (Sakara Records)
Mokomat tekivät sen taas laittoivat kurpitsat kasaan pyhäinmiestenaaton henkeen ja levyttivät tiukaksi trimmatun minialbumin. Mokoman omien kappaleiden laatu on korkea, mutta siitä huolimatta kaikille raskaampaa metallia tosissaan kuunnelleille on selvää, että Viidennen vuodenajan tärkein kappale ei ole yhtyeen oma. Avoin hauta -kappaleen on kääntänyt Marko Annala (ja hyvin onkin), mutta alkuperäisellä nimellään klassikko tunnetaan nimellä Open Casket, ja se on merkittävimmän death metal -yhtyeen Deathin parhaimman albumin Leprosyn kuudes kappale. Mokomaa suomithrashiksi tituleeraavat ovat jälkijunassa Kuoleman laululunnaat osoitti selvästi, että yhtye ammentaa innoitustaan myös klassisesta death metalista, ja Chuck Schuldinerin sävellysten vaikutteet tuodaan ylpeästi esille. Loistavasti versioidun Avoimen haudan tuotto menee syöpään kuolleen Schuldinerin hengessä syöpäjärjestöille hatunnoston arvoinen ele. Minialbumin muidenkaan kappaleiden ei tarvitse hävetä: Viholliset-2006 on ärhäkkä uusintaversio Mokoman debyyttialbumilta. Uusista ralleista tarttuvat ja ärhäkät Syvyys on vaiti ja Sirppi sekä herkempi En elä talven yli vain vahvistavat lappeenrantalaisten asemia. Jussi Lahtonen
triumfi ei jätä kylmäksi, outo olo saattaa tosin jäädä, mutta siedätyshoidolla mahdolliset allergiset reaktiot muuttuvat pian vieroitusoireiksi. Seulan silmäkoko on biisejä valittaessa ollut kohtuullisen iso, mutta väliäkös sillä, mitään luokattoman huonoa ei tarvitse kuunnella. Musiikillinen linja on jo edeltäjältä tuttu raju ja vanhempaan tuotantoon verrattuna suoraviivaisempi. Hc-modesta eivät kaikki Kumppareissa tykkää, olen kuullut. Vaan väliäkös muilla, kun itselle maistuu. Papukaija, Menkää pois ja Naapurit ovat mutkiltaan suorinta työntämistä, vastapainonaan erittäin hyvin toimivat maltillisemmat Pahaisopaha ja Purnaaja. Sähkö vetää kerta toisensa jälkeen naamaan väkipakolla sairaaseen virnistykseen. Soittimen laskuri näyttää kappaleiden lukemaksi kahdeksantoista. Viimeistä ei löydy biisilistalta, mutta se toimii oikein mainiosti kunnon bileiden taustamusiikkina randomina soitettuna, voin kertoa. Kumikameli on kotimaisen musiikin tilkkutäkissä se silmiinpistävän räikeä tilkku, jonka poistaminen jättäisi ammottavan reiän keskelle peitettä. Pitkää ikää kamelille! Oskari Lehtinen
WINTERDOME Welten Dämmerung (Massacre)
Hannoverissa hartaasti harjoitellut goottimetallibändi on saanut markkinoille esikoisensa. Enää harva vaivautuu tekemään perinteistä albumia, kymmenkunta biisiä peräjälkeen ilman suurempia seremonioita tuntuu olevan tosi out. Niinpä nytkin on käsissä eeppinen paksukainen, jossa riittää narskuteltavaa. Kestoa lätyllä riittää, mutta saksan kieltä huonosti taitava ei hirveästi kostu jokaista kahdeksaa kappaletta edeltävistä pitkästyttävistä jorinoista. Varmasti olisi hieno tarina, jos siitä jotakin ymmärtäisi. On tässä sentään sijansa rehellisellä musiikillakin. Saksan kieli, piitkät ja progressiiviset biisit, viulunvingutukset ja melankoliset melodiat eivät genrerajoja venyttele. Omana sormenjälkenä juttua on kasvatettu kansanmusiikkivaikuttein, ajoittain jopa anteliaalla kädellä. Esimerkkinä Flammentanz ei muuten biisinä ole parasta A-ryhmää, mutta jää, pirulainen, soimaan päähän tarttuvan melodiansa vuoksi. Nimibiisi Weltendämmerung on täyteläisin kappale joukossa, itseoikeutettu levynavaaja ja runko, joka kantaa levyn pehmeämmät hedelmät. Jylhää on, joo, ja kaunista, ja kuulaalle naisäänelle kuvittelee aina mielessään nätin lähteen. Kynttiläin kera pimenevässä syksyssä paikallaan, valoisana vuodenaikana kuuntelen kyllä jotain muuta. Oskari Lehtinen
7
neineenkin ex-rokkareineen on niin pieni, että vähäiselläkin tiedustelulla olisi takuulla löytynyt joku asianosainen, jos vain olisi oikeasti yritetty. Kimmo Jaramo
CELESTY Mortal Mind Creation (Dockyard)
8
9
SOLEFALD Black For Death An Icelandic Odyssey Part II (Season of Mist)
Ei jaksa norskilainen bläkkisliemessä kevyesti marinoitu folk-metalli lämmittää sen enempää kuin saagan ykkösosakaan. Kokonaisuus on harmillisen sekarakenteinen, kunnollinen linja puuttuu tyystin. Melkoista soitinten kirjoa on käytetty, viulut päällimmäisinä, nykyään ilmeisesti lähes pakollisina tämän sortin musiikissa mukana. Hitaan tempon kappaleet kansanmusiikista lainattuine melodioineen toimivat huonommin kuin reippaampi mustaan vivahtava rutistus, jossa bändi on enemmän omalla alueellaan. Masentavimmillaan Solefald junnaa kuin kaulaa myöten suonsilmäkkeessä. Silver Dwarf on junnaamista pahimmillaan. Sen olisi voinut karsia surutta ilman harkinta-aikaa, samoin kuin lähes käsittämättömän turhanpäiväisen Spoken to the End of All -pohdiskelun. Jollain skandinaavisella kielellä lausuttu Lokasenna Part 2 lienee lyriikoiltaan vanhaa satua, taustanaan oopperamainen jylhä musisointi. Heti perään sopeutumiskykyä koetellaan folk-popahtavalla Loki Trickster Godilla. Tarpeeksi moneen suuntaan kun kurottelee, niin todennäköisyyslaskelmienkin mukaan jotain kelvollista tarttuu käteen. Necrodyssey onnistuu yllättämään nurkan takaa positiivisella ja erinomaisen rokkaavalla olemuksellaan. Jonkinlaista linjaa olisi hyvä noudatella, edes suurin piirtein. Linjan suunnasta riippuen olisi sitten helpompaa päättää tykkääkö vai ei. Oskari Lehtinen
6
Pohjanmaalainen Celesty on tuttu nimi metalligenreä seuraaville, mutta kovin tuntematon vain Lordin ja Nightwishin tietäville. Sääli sikäli, että yhtyeellä olisi potentiaalia Sonata Arctica -tyyppiseen suosioon helpostikin, mikäli markkinointikoneisto vaan pelaisi. Biiseistä se ei ainakaan enää ole kiinni, koska tällä kolmannella kiekollaan bändi vetää ns. jalat alta. Aiemmin hieman kevyempään power-metalliin keskittynyt Celesty on lähtenyt raskaammille linjoille. Vauhti on säilytetty, mutta ankaran kirpeät riffit ovat uutta. Kitaristit sahaavat kuin hullu metsämies ja viehkot koskettimet ulvahtelevat sopivissa kohdissa. Biisimateriaali on tähänastisesta tuotannosta parasta, varsinkin levyn alkupuoli on täyttä rautaa. Aiemmin yhdistin bändin aina jo mainittuun Sonata Arcticaan, mutta nyt matkassa on sen verran tuhdimpaa materiaalia, että kemiläiset jäävät sillä saralla kauas taakse. Levyn soundit ovat todella hyvät, eikä edes laulaja Antti Railion ääntämisessä ole mutisemista. Mortal Mind Creation on erittäin positiivinen yllätys. Celestylle soisi tunnettavuutta laajemminkin, sillä yhtyeen pätevyys suorastaan huokuu levyltä. Kimmo Jaramo
VENDETTA Search in the Darkness (King Foo)
Alunperin vuonna 1986 vaate- ja niittiputiikki Dekadenzin toimesta julkaistu neljän biisin mini-lp on kokenut uudelleensyntymisen cd:n muotoon. Aiemmin vain vinyylinä vaikeasti saatavilla ollut levy edustaa tavallaan samaa uudelleenjulkaisujen sarjaa kuin taannoinen Poptorin pihalle pukkaama Suomen ensimmäinen heavy-levy, Sarcofaguksen Cycle of Life. Nyt vain kysymyksessä on Suomen ensimmäinen speed metal -levy. Punkbändi Varauksen raunioista koottu Vendetta ei ollut kovin pitkäikäinen kokoonpano ja tämä jäi yhtyeen ainoaksi levytykseksi. Guts Leidenin tuottama kiekko on soundeiltaan heppoinen ja musiikki noudattelee tuon ajan speed/thrashia, lähtökohtinaan Venom ja varhainen Metallica. The Dead End voisi olla suoraan joltain Venomin levyltä soundejaan myöten ja Metallican tuo mieleen avausraita No Future, No Past. Levyn ehdoton helmi on kuitenkin nimikappale, joka näin vuosien tauonkin jälkeen on yhtä hyvä kuin muistinkin. Suurena miinuksena voidaan pitää sitä, ettei uudelleenjulkaisua varten saatu ketään bändin jätkistä kiinni. Levyvihko olisi kaivannut tarinointia ja historiikkia. Tämä maa kuvioineen ja siitä tippu-
6
WHITE SKULL The Ring of the Ancients (Dragonheart / SPV)
5
KUMIKAMELI Simsalabim (Stupido)
8
Pyhän kyttyrän veljeskunta on kahden täyden vuosikymmenen ajan tehnyt salakavalaa työtään erittäin epäpyhän kalifaattinsa laajentamiseksi. Juhlavuoden kunniaksi ei lykätty perinteistä kokoelmaa, vaan oikea albumi. Seitsemäntoista kieron ja luonnonvastaisen sävellyksen
Italialainen White Skull on siitä onnekas yhtye, että vaikka se ei juurikaan musiikillisilla taidoillaan päde, on tämä jo sen seitsemäs levy. Kenkää on tullut levy-yhtiöiltä vähän väliä, nyt on vuorossa jo viides eri levy-yhtiö. Moista vaihtuvuutta ei tarvitse sen kummemmin ihmetellä, kun The Ring of the Ancientsiakin kuuntelee. Bändin jätkät eivät ole kovin kaksisia muusikoita, esimerkiksi rumpali on välillä ihan hukassa ja paukuttaa menemään tyystin eri tahtiin kuin muu ryhmä. Kun vielä levyn soundit ovat suoraan kuin nuorisokeskuksen demopajalta, ei hurraa-huutoja voi kajauttaa. Puolitiehen jäävät kappaleet eivät todellakaan nosta menojalkaa ilmaan. 1995 ensimmäisen levynsä tehneeksi yhtyeeksi nykyisen levy-yhtiönsä power-metalliksi tituleeraama White Skull on suorastaan heikko ryhmä. Laulaja, nyt kolmen levyn verran mukana ollut Gustavo Gus Gabarro sentään on mies paikallaan ja tuo välillä mieleen Manowarin Eric Adamsin ja Virgin Steelen David DeFeisin. Jälkimmäisen bändin musiikkikin liippaa melko läheltä jossain biiseissä. Vaikka White Skull ei ihan onneton bändi olekaan, on 12 biisiä keskinkertaista ja välillä paljon sen allekin olevaa heviä ihan liikaa. Erittäin mauttomasti nimetty After the Battle (Bottle) ja puolestaan mielikuvituksettomasti nimetty Valhalla onneksi pelastavat uppoavan laivan jotenkuten. Kimmo Jaramo
EUROPE Secret Society (Sanctuary / T&T)
6
NOUMENA Anatomy of Life (Spikefarm Records)
Vaikka moni haaveili ruotsalaisen Europen paluusta suurta kasarijuhlaa, yhtye ei lähtenyt siihen kelkkaan mukaan. Pari vuotta sitten ilmestynyt Start from the Dark -paluulevy oli musiikillisesti aivan jotain muuta. Soundit ja varsinkin John Norumin kitara oli ruuvattu niin erilaiseksi, ettei bändiä meinannut samaksi tunnistaa. Sävellyksistä nyt puhumattakaan. Uutuuslevyllään Europe menee vielä pitemmälle. Ja valitettavasti pahasti metsään. Se, että orkesteri haluaa näin totaalisesti vaihtaa tyyliä ja unohtaa menneet suuruuden päivänsä, alkaa jo olla säälittävää. Europessa ei ole enää mitään samaa kuin siinä hienossa bändissä, joka teki sellaiset upeat kappaleet kuin vaikkapa Girl from Lebanon, Seven Doors Hotel tai Stormwind. Laulaja ja biisintekijä Joey Tempestin ääntäkään ei tunnista samaksi, eikä biiseissä ole juuri minkäänlaista imua. Kovin tylsää Seattle-vaikutteista rokkia ovat naapurimaan miehet tyytyneet vääntämään. Ihan ilman valopilkkuja Secret Societyn ei sentään tarvitse olla. Always the Pretenders on yksi hienoimmista biiseistä, joita tänä vuonna on korviin kantautunut. Seuraavalle levylleen Europe voisi jälleen alkaa tekemään vanhaa hyvää 80-luvun hard rockia, jota nyt ei kuulla lainkaan. Kissa on päässyt karvoistaan, mutta palelee pahasti. Kimmo Jaramo
9
Kolmannella yrittämällä kotimainen Noumena kilauttaa lähes täyspotin. Kitarat tykkäävät, että niitä soitetaan, ja sen bändin kaksi kitaristia todella tekevät. Sitä, että tulos kuulostaa hyvin paljon Amorphiksen alkupään tuotannolta, ei omissa kirjoissani lasketa miinukseksi. Vaikka ei maailman uusin keksintö olekaan, tasapainottaa laulajan mörinää oikein sujuvasti Hanna Leinosen puhdas laulu. Kuunnelkaapa Through the Element. Kappaleet soljuvat sähköisellä energialla hiipumatta Misanthropolisista alkaen ja epäilys ehtii jo herätä. Jotta kyllähän sinne loppuun on sitten vähintään pari vähäpätöisempää viisua mahdutettu? Eipä ole, ei. Hiljentymistä edeltää aika konventionaali-
sesti hitaammanpuoleinen, mutta silti painava ja vaikuttava Fire And Water. Täyspitkän julkaisua odotellessa yhtye ehti julkaisemaan EP:n Triumph And Loss. Tuo puolikas julkaistiin vain sähköisessä muodossa, mutta fyysisiä tallenteita kuluttavan onneksi hieno nimibiisi mahdutettiin myös albumille. Ei turhaa introa, ei sen paremmin outroakaan, ei joutavia välilöpinöitä, ei epäonnistuneita taiteellisia hapuiluja. Turhakkeilla ja vaihtoehtoisilla instrumenttikokeiluilla höystettyjen sillisalaattien sijaan kiiltävää jalometallia, josta ei säröä löydy. Hienoa työtä! Oskari Lehtinen
DUSTSUCKER Jack Knife Rendezvous (Limb / SPV)
8
Saksalainen Dustsucker on ottanut tyylisuunnakseen öljynhajuisen moottoripyörärokin, jollaista tehdään Suomessakin esimerkiksi torniolaisen Lambsin toimesta. Musiikilliset elementit ovat melko yksinkertaisia, eikä toistolta aina voi välttyä. Siksi onkin panostettava kertosäkeisiin, joissa Dustsucker onneksi onnistuukin. Melkein joka biisiä voi huoletta rallatella mukana, jos sille päälle sattuu. 1994 ensimmäisen levynsä julkaisseen yhtyeen musiikki tuo mieleen ruotsalaiset Backyard Babiesin ja Hellacoptersin, punkin ja Motör-
42
NIRVANA: LIVE TONIGHT DVD Norm. 23,95
SÄÄSTÄ 2,-
21
95
SLEEPY SLEEPERS TUPLA-DVD
22
95
HURRIGANES: KUUMAT KUNDIT DVD
19
95
THE ESSENTIAL SARJAN TUPLA-CD:T
Norm. 21,95/22,95 SÄÄSTÄ JOPA 43%
12
95
/kpl
HIM: UNEASY LISTENING Vol. 1 Norm. 21,95 CHILDREN OF BODOM: CHAOS RIDDEN YEARS STOCKHOLM 2-CD Norm. 19,95 DVD Norm. 23,95 MAIJA VILKKUMAA: TOTUUTTA JA TEHTÄVÄÄ CD/DVD KOTITEOLLISUUS: IANKAIKKINEN CD Norm. 21,95
SÄÄSTÄ 2,-
21,95
STAAN JULKAI 1. 15.1
SONATA ARCTICA: THE COLLECTION Norm. 21,95
14
Pelipakkaus sisältää: pelilaudan, 180 kysymyskorttia, 20 jokerikorttia, 6 pelinappulaa, DVD-levyn ja peliohjeen. Yhteensä 970 Suomirock-aiheista kysymystä.
IRON MAIDEN: A MATTER OF LIFE AND DEATH Norm. 21,95 SÄÄSTÄ 31%
19
95
/CD
95
17
95
/CD
SÄÄSTÄ JOPA 18%
Illanistujaisten ehdoton ykkönen! SUOMIROKKIA TRIVIA PELI
34
95
Tarjoukset voimassa 30.11. asti.
49
ENSI-ILTAELOKUVAT
KUUKAUDEN LEFFAVIERAS
VALKOINEN KAUPUNKI
Valkoinen kaupunki, Suomi 2006. Ohjaus: Aku Louhimies. Käsikirjoitus: Paavo Westerberg ja Mikko Kouki. Pääosissa Janne Virtanen, Susanna Anteroinen, Adda Hämes, Santtu Nuutinen, Viivi Hämes, Jari Pehkonen, Juha Veijonen, Eric Le Roux. Kesto 91 min.
YRITYS HYVÄ KYMMENEN PLUS
Asko Keränen on tänä vuonna konkarimaisia 25-vuostijuhliaan viettävän 22-Pistepirkon basisti ja mitä-vielä, mutta myös suuri Sofia Coppola fani. Niinpä kutsuimme hänet katsomaan Coppolan uutta, popmusiikilla väritettyä historiallista pukudraamaa Marie Antoinette. Oikein hyvä yritys toi oli. Mä tosiaankin tykkään ton naisen leffoista. Lost In Translation on ihan napakymppi, mutta toisaalta se oli myös varmasti tätä helpompi elokuva tehdä. Mä tykkään siitä, että ihminen ottaa haasteita vastaan, ja siksi tolle elokuvalle pitää antaa vähän armoa. Toihan oli iso haaste, tehdä noin suuri elokuva, jossa koko ajan joutuu kelaamaan historiaa taaksepäin. Siellä on sitä kööriä ihan hulluna, kaikkine vanhoine pukuineen, ja kaikki pitää kuitenkin olla hirveän hyvin hallussa. Paljon jengiä, historiallinen, iso, vieraassa maassa tehty... mutta olihan Lost In Translationkin vieraassa maassa tehty... mutta toi ei vaan ollu niinkun... miten sen nyt sanoisi? Lost In Translation oli helpompi, kun siinä oli jo valmis kaupunki, se hämmästyttävä Tokio. Kamera päälle vaan, ja se on siinä. Se pystyi tietämään, että se kyllä toimii aivan sikahyvin, kunhan vaan ne näyttelijät ja se tarina... niinku... soljuu. Ja tässä mä nyt vaan yritän ymmärtää, miksi Marie Antoinette ei ollut ihan yhtä hyvä. Tälle mä annan kolme ja puoli pojoa. Siinä perässä on pitkä ja ymmärtävä plussa. Kolme plus tulee itse elokuvalle, loput tulee sellasena peukut pystyyn -kannustuksena. Loppujen lopuksi näissä molemmissa oli myös hirveän paljon samaa. Molemmissa naiset harhailee ja miehet toikkaroi. Siinä oltiin isossa hotellissa, tässä ollaan isossa palatsissa, ihan samanlainen iso rakennelma ympärillä. Mennään eessun taassun, hirveesti on kaikua ja kävelyä... musta noi on melkein sama elokuva, mutta ei se mitään haittaa. Kaikki tekee melkein aina samaa elokuvaa tai samaa biisiä tai muuta. Mä tykkään siitä, miten näiden molempien pääosissa on nuori nainen, ja miten niitten sielunliikkeitä seurataan. Hyvä puoli tässä oli se, että vaikka ainakin mun hataran historiankäsitykseni perusteella Maria Antoinette oli hirmuhallitsija, täysin tapettava narttu, niin tän näkemyksen mukaan se oli vaan viaton nuori tyttö, jolle ulkomailla tapahtui sitten niin kuin tapahtui... Jos vertailussa mennään rockin puolelle, niin Televisionin toinen levy Adventure on kaikkien mielestä ihan roskaa, mutta mä arvostan sitä suuresti, koska se on mun mielestä jalo yritys. Tässä leffassa verrattuna sen edeltäjään on mun mielestä vähän samaa. Marquee Moonin jälkeen Televisionilla oli ihan hirveät paineet, ja hirveän hienon yrityksen ne teki, vaikka se ei täysin onnistunutkaan. Coppola haluisi tässä laajentaa skaalaansa, ja nimenomaan siitä mä tykkäsin, että se teki jotain muuta. Vaikka sitten olisikin tavallaan se ihan sama perussyy yleensä elokuvaa tehdä. Televisionia elokuvassa ei kuulla, mutta ajallisesti musiikki kyllä osuu lähelle Televisionin elinvuosia. Oliko tuo 80-luvun alun musiikin käyttö vanhan ajan kuvauksessa mielestäsi perusteltua, mielenkiintoista ja tyylikästä? Enemmänhän se riippuu siitä nimenomaisesta biisistä ja siitä, mitä leffassa siinä kohdin tapahtuu. Mun mielestä tää toimi oikein hyvin. Ja osittainhan noi biisit kumminkin edusti sitä musiikillisen uusromantiikan aikaa, kun siirryttiin pois punkinrytkeestä, laitettiin paljon geeliä päähän ja koreat vaatteet ylle... Mä tykkään siitä, miten rohkeasti se musaa käyttää. Ja mä tykkään, miten se kaiuttaa musiikkia. Kun siihen panee kaikua, se menee tavallaan pään sisään. Musiikki sekoittuu sinne elokuvaan, ja se sekoittuu myös päähän. Kun Coppola miksaajakaverinsa kanssa kaiuttelee sitä musaa, siinä syntyy näppärästi musiikin ja oman pään liitto. Lopuksi sitten biisi vaimenee ja häipyy leffan äänien sekaan. Mun mielestä Coppola on äänenkäyttäjänä ihan mestarillinen. Vielä yhden iloisen, hieman Ramones-henkisen pophuomion vierailijamme teki: Musta se oli tosi nastaa, että siellä vilahti ne Converset, kun Mariie Antoinetten lukemattomia kenkiä plarattiin läpi. Mahdottomuus-tyyppiset rikkeet ovat hienoja, kun ne tekee tahallaan. Ja vaikka ei tahallaan tekisikään. Tiedätkö, monesti parhaat jutut tulee vahingossa. Siitä onnellisesta sattumasta voi sitten ottaa ja keksiä itselleen vaikka ammatin... Teksti: Markku Halme
Itsejään jonain pitävissä piireissä tällaisia elokuvia tavataan sanoa "tärkeiksi", ja ehkä nimenomaan siksi, että sitä ne tosiaankin ovat. Valkoinen kaupunki on hyvin hankala elokuva katsoa, ja aivan yhtä kinkkinen tapaus arvosteltavaksi. Kysy nyt tyrmätyltä nyrkkeilijältä, miten ottelun viimeiset vaiheet menivätkään. Hyvää oloa ei tule missään vaiheessa, ja paha kestää alusta loppuun. Valkoinen kaupunki on Pahan maan sietämätön, riisuttu pikkuveli, josta huumoria irtoaa isoveikkaansakin vähemmän. Tätä ei voi sinänsä kenellekään suositella, mutta hyvä olisi, jos kaikki kansalaiset pakotettaisiin tämä katsomaan. On taksikuski, joka pärjää isänä hienosti ja aviomiehenä huonommin. Vaimo on ihan paska. Ahistaa ja vituttaa. Tulee ero. Alkaa miten-kuten hoituva yhteishuoltajuus, joka omalta osalta suorittuu kolkossa kerrostalokämpässä. Ja yksisuuntaiset portaat vievät alaspäin. Ja vielä siitäkin alaspäin. Onneksi tämän liiankin tutun oloisen tarinan rytmitys on outoilevalla tavalla vireä ja jäntevä. Ainoat hilpeästi kirjoitetut roolit kuuluvat Matti "Fredi" Siitoselle, joka vetää jähmeän eläinkauppiaan roolinsa todella upeasti, sekä Juha Veijoselle, jonka maalaama maailman rasittavin kerrostalonaapuri on paljon enemmän kuin totta. Näin ankeassa yhteydessä ne eivät kuitenkaan pysty suupieliä ylöspäin kampeamaan. Olisi tietysti ollut kiva, että tämä olisi kuvattu filmille, jotta katsoja ei joutuisi välillä kiusaantumaan kankaalle ajoittain heijastuvista pikseliviiruista. Vaan miksipä siitäkään valittamaan, sillä esteettiset seikat jäävät tässä helposti unohtuvaan sivurooliin. Asiasisältö, ankeus ja ahdistus vievät voiton kaikesta. Eikä silti ahdistusta ahdistuksen takia, vaan liiankin monen ihmisen arkitodellisuuden kuvaajana. Viihtymään ei Valkoinen kaupunki kutsu. Markku Halme
BORAT
Borat (Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan), UK/USA 2006. Ohjaus: Larry Charles. Pääosassa: Sacha Baron Cohen. 85 min.
TÄHDET
Keränen: 1/2 Halme: Marie Antoinette, USA 2006. Ohjaus ja käsikirjoitus: Sofia Coppola. Pääosissa: Kirsten Dunst, Jason Schwartzman. Kesto: 125 min.
Kas kummaa kun Boratia ei ole viimeaikaisen käytännön mukaisesti ristiinnaulattu suomalaisella nimellä "Hassu hemmo hortoilee" tai vaikka "Sacha Baron Cohenin paremmat vitsit"? No, parempi tämä on selvästi kuin AliG elokuva, joka sortui Cohenin yritykseen kertoa edes jotenkin vakavasti otettavaa tarinaa. Sitä mokaa ei toisteta. Borat on enimmäkseen sketsiä toisen perään. Onneksi ne ovat hauskoja, ja ennen kaikkea niissä ei ole mitään poliittisesti korrektia. Aina parempi mitä vähemmän on kurkkinut You Tubesta Boratin, tuon mainion kazakstanilaisreportterin aiempia esiintymisiä AliG-showssa. Liikkeelle lähdetään Borat Sagdijevin riemuisasta kotikylästä, jossa eletään modernin rajoilla olevaa elämää kivikautisin asentein (kuvattu Romaniassa). Silti, todellinen pilkkaaminen ja irvailu alkaa vasta USA:n kamaralle päästyä. Borat on parhaimmillaan sekoittaessaan piilokameraa ja näyteltyä osuutta toisiinsa. Valitettavasti Cohen ei edes viiksien turvaamana kehtaa aivan joka tilanteessa vetää överiksi, tai ehkä esimerkiksi jenkkipoliitikot on vuorattu Michael Mooren pelossa niin paksulla pokalla, ettei siinä yksi Borat tunnu missään. Innolla pohjustetut jutut katkeavat lyhyeen. Vaan antaapa olla, kun Borat pääsee tapaamaan aitoja immeisiä, punaniskajuntteroita tähti- ja etelävaltioiden lippuineen. "Kazakstanin kansallislaulun" esittäminen "Tähtilipun" sävelellä rodeon aluksi on yksi filmin huippuhetkiä. Loppupuolella meno alkaa jo väsähtää ja otokset pidentyä, vaan aivan viimeiseen asti Boratista löytyy alleviivaamattomia ja osuvia pilkkakirveen nakkauksia. Boratin agentti-komissaari Azamatia esittävä Ken Davitian ansaitsee myös täydet pisteet roolistaan. Brittiläisen yliopisto-älykön vääntämää laatukakkahuumoria on tässä jo pitkään kaivattukin. Cohen ei yksinään aivan vastaa Monty Pythonia, mutta yrittänyttä ei lannisteta. Tiettävästi hän suunnittelee jo kolmatta elokuvaa omasta hahmostaan, tällä kertaa ns. muotiekspertti Brünosta. Vesa Kataisto
ASKO KERÄSEN FANITUSLISTAT
Aution saaren elokuva: Robert Altmanin Kolme naista "Silloin kun mä sen näin, mä olin siitä todella innostunut. Enkä mä muista kuin hajanaisia kohtauksia, mutta sen tunnelma kiehtoo mua... ja se on vieläkin jotenkin mun päässä. Hieno leffa, vaikka siinä ei tapahdu oikeastaan mitään. Semmosista aika hitaista elokuvista mä tykkään." Paras leffakohtaus ikinä: "Se Kolmen naista -elokuvan kohtaus, jossa kundit harjoittelee ampumaan aseilla tai jotain, paukuttelee siellä preerian reunalla, ja nää kimmat ensin vähän säikkyy niitä paukautuksia. Lopulta siinä nousee esiin tää miesten ja naisten välinen ristiriita, kun nää naiset vaan pyörittelee silmiään ja toiset vaan harjoittelee ampumista." Suosikkinäyttelijätär: Isabelle Huppert "Aina kun se tulee esiin ja näkyviin, mua alkaa naurattaa. Musta se esittää kaiken niin voimakkaasti, ja se uskaltaa esittää myös aika omituisia ihmisiä." Animaatio-ohjaajasuosikki: Hayao Miyazaki "Se tekee hienoja tarinoita. Liikkuva linna, Henkien kätkemä ja ne muut menee meidän lapsille ihan kybällä. Mutta menee ne yhtä hyvin myös mulle ja mun armaalle. Voi lojua vaikka töllön edessä, ja kaikilla on hauskaa. Mun lapset on katsoneet niitä kymmeniä kertoja." Musiikkielokuvasuosikki: School Of Rock "Se oli musta aika hauska, ja aika hyväkin. Mutta ehkä sen takia, koska mä oon itse muusikko, mua ei hirveesti kiinnosta musiikkielokuvia katsoa."
50
KÄSITTÄMÄTÖN LUKUPAKETTI!!
VAIN 22 EUROA/12NROA!!
KAUPAN PÄÄLLE SAAT VIELÄ ILMAISEN SUE CD:N !
Sue cd 6 sis. mm. Astrid Swan, 22-Pistepirkko, Disco Ensemble, Nieminen & Litmanen, Jolly Jumpers, Shake, Echo Is Your Love, Sister Flo, Soul Tattoo, Viola, Zacharius Carls Group, Aavikko... Sue cd 5 sis. mm. Amorphis, Norther, Mokoma, Godsplague, Blake, Ruoska, Before The Dawn... Sue cd 4 sis. mm. Danko Jones, Boomhauer, Micragirls, Slideshakers, Screaming Stukas, Mannhai... ps. Voit tilata Suen myös puhelimitse! Soita 09 - 7732310 ja tilaa Sue!
Kyllä! Tilaan Suen (22 euroa/12nroa) ja saan kaupan päälle Sue cd:n! Lähettäkää minulle Sue cd 4 (Rock) Sue cd 5 (Metalli) Sue cd 6 (pop/rock) Sue maksaa postimaksun puolestasi!
Nimi:__________________________________ Osoite:________________________________ ________________________________________ Postinumero:______________________________ Postitoimipaikka:___________________________ Alle 18 vuotiailta huoltajan allekirjoitus: ________________________________________ Ensimmäisen lehden saat vasta maksettuasi laskun!
Sue Kustannusosakeyhtiö Kärki Vastauslähetys Sopimus 5011534 00003 HKI
53