egotrippi?kings of leon?wasted placebo?telenovelas?stig satellite stories?raaka-aine pmmp?death angel?ashes of ares korn?red fang?robert dahlqvist jonna tervomaa?corpset?whispered big daddy & rockin’ combo NRO. 10 • (LOKAKUU) • 2013 • (#183) • INDIEROCKPUNKMETALZINE • UUTISET • HAASTATTELUT • LEVYARVIOT • ELOKUVA-ARVIOT • Ö P P L Y A R R E H T E S I M H I &
vaganza.fi T E KOJA . S Y I TÄ . SEURAU KSIA . s y n t i si ä elokuvia musiikista 13.–17.11.2013 • Joensuu • fb.com/rokumentti • www.rokumentti.com SUE » 2 « NRO. 10
SUE » 3 « NRO. 10
VIIMEISET KEIKAT -KIERTUE 11.10. 12.10. 17.10. 18.10. 19.10. 20.10. 24.10. 25.10. 26.10. 27.10. MATKALAULU-ALBUMI 1 HELIUMPALLO 2 MATKALAULU 3 SE VAIKENEE JOKA PELKÄÄ 4 KORKEASAARI 5 KIITOS 6 KOVEMMAT KÄDET 7 PÄIVÄKOTI 8 LAUTTURI 9 KESÄKAVERIT 10 RAKKAALLENI 11 OO SIELLÄ JOSSAIN MUN SEINÄJOKI RYTMIKORJAAMO LOPPUUNMYYTY TAMPERE TAMPERE-LIVE 2013 LOPPUUNMYYTY JYVÄSKYLÄ LUTAKKO LOPPUUNMYYTY OULU CLUB TEATRIA LOPPUUNMYYTY JOENSUU JOENSUU AREENA LAHTI SIBELIUSTALO LOPPUUNMYYTY TURKU LOGOMO KUOPIO PUIKKARI LOPPUUNMYYTY HELSINKI JÄÄHALLI LOPPUUNMYYTY HELSINKI JÄÄHALLI LOPPUUNMYYTY WWW. .FI W W W . FA C E B O O K . C O M / P M M P R U L E S WWW.MYMUSICAGENCY.FI SUE SU S UE UE NRO. NRO RO. R RO O.. 110 O 0 » 4 « NNR WWW.SONYMUSIC.FI
SUE SU S UE U E NRO. NR R O. 10 RO 10 » 5 « NNRO
TOIMITTAJALTA TÄSSÄ NUMEROSSA » Uutiset. 29 30 32 33 34 35 36 06 TOIMITTAJALTA 08 NEWSFLASH 11 SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN PRKL: UUTISET JA SETÄ JUSSIN TUPA KORN DEATH ANGEL WHISPERED ASHES OF ARES RED FANG CORPSET » THE KIDS ARE ALLRIGHT HENKILÖKUVA: JONNA TERVOMAA HERRA YLPPÖ & IHMISET KINGS OF LEON TELENOVELAS EGOTRIPPI WASTED PLACEBO BIG DADDY & THE ROCKIN’ COMBO PMMP STIG ROBERT DAHLQVIST SATELLITE STORIES RAAKA-AINE » Arviot. 38 42 51 52 53 54 55 Overkill MOTÖRHEAD Dregen DREGEN Death Hawks DEATH HAWKS » Haastattelut. 12 14 16 17 18 19 20 21 22 24 25 26 27 Sue #183 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: PRKL: ARVIOT ARVIOT REPLAY LEFFAVIERAANA TEEMU FIILIN DVD- JA BLUE-RAY-ARVIOT QUIZ ON JA MONOLOGEJA MUSIIKISTA VIIMEINEN SANA Chicken Movements TWIIK Astrid4 ASTRID SWAN M uistuma 1980-luvulta. Nissan Sunny kulkemassa jossain nelostietä pohjoiseen. Taukopaikalla limppari ja jäätelöä. Autoradiossa soivat kokoelmakasetit täynnä CCR:ää, Doorsia, Creamia, Rollareita, vanhaa soulia... Luontainen kiinnostus vinyyleihin syntyi nuorena, mutta isän harmiksi käsieni hienomotoriset taidot eivät olleet aluksi aivan kypsyneet käsittelemään vinyyliä. Aineelliset tappiot taisivat kuitenkin jäädä isäni sielullisia arpia vähäisemmiksi. Musiikkimakuni perustukset valettiin automatkoilla mummolaan sekä moninaisina koti-iltoina, jolloin isän opastuksella tuli pengottua levyhyllyä. Aika nopeasti tuli myös opittua levyjen hellävaraisempi käsittely. Kaikenlaista on noiden päivien jälkeen tullut kuunneltua, mutta vankan kivijalan päälle on ollut helppo rakentaa omaa musiikkimakua. Sattuneesta syystä viime aikoina on tullut pohdittua kasvattajan vastuuta jälkikasvun musiikkimaun kehittäjänä. Tammikuussa syntyvä esikoinen on jo päässyt osalliseksi, tai ainakin yritys on ollut kova, muun muassa Bruce Springsteenista, Clashista ja Frank Turnerista. Voiko kasvatustyön muka aloittaa liian aikaisin? Vaikka toivon tietenkin, että jälkikasvuni perii oman erinomaisen musiikkimakuni (ja vaimon muusikonlahjat), on myös se toinen vaihtoehto käynyt mielessä. Entä jos lapsi kuunteleekin jotain omasta mielestäni hirveää? Käy silloisten onedirectionien, justinbieberien tai cheekien keikoilla?! Jälkimmäinen vaihtoehto on jopa todennäköisempi. Hiljalleen olen ymmärtämässä, että kapinavaihe tulee väistämättä ennemmin tai myöhemmin. Jossain vaiheessa vanhempien musiikkimaku on kuitenkin tylsä, huono tai täysin paska. Itselleni se vaihe tuli vasta teininä, kun löysin skeittipunkin ja huonon hiphopin. Onneksi aika nopeasti ohjauduin kummankin genren alkulähteille ja sieluni pelastui. Voiko 15 vuoden päästä enää shokeerata millään, kun rock, punk ja rap ovat lunastaneet salonkikelpoisuuden leiman? Ehkä lapseni kuunteleekin tangoja ja kotimaista iskelmää... Mitä lapseni sitten kuunteleekaan, voin luultavasti yrittää vaikuttaa vain jälkikasvuni historian tuntemukseen. Suurin haaste kasvattajana taitaa olla juurten tiedostaminen. Ainakin historiaorientoituneessa humanistiperheessä lapsen on syytä tajuta jossain vaiheessa, mielellään aika varhain, että ennen deetä tulee aa, bee ja cee. Ehkä yhteentörmäykset ovatkin kaikkein hedelmällisimpiä ja palkitsevampia hetkiä. Myös musiikillisia, tai ehkä nimenomaan musiikillisia, yhteentörmäyksiä tulee tapahtumaan. Ehkä niitä tulee viiden, kymmenen tai vasta viidentoista vuoden kuluttua, mutta niitä tulee. Jos kiistamme koskevat musiikkia, on ainakin todennäköisesti tullut tehtyä kasvattajana jotain oikein. Luultavasti silloin seuraava sukupolvikin suhtautuu musiikkiin intohimolla. Enempää en tohdi vaatia. ILKKA LAPPI Kirjoittaja on tehnyt syksyn aikana useita isä-aiheisia soittolistoja Spotifyhin, aikoo pukea lapsensa Springsteen-potkupukuun eikä julkaise tulevaisuuden suuresta rocktähdestä ainuttakaan kuvaa Facebookissa. HERRA YLPPÖ & IHMISET S. 14 KORN S. 30 PMMP S. 32 Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Toimitus: Aleksi Ahonen, Annika Brusila, Anni Eerola, Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Tero Heikkinen, Pete Heikkilä, Tuomas Jalamo, Vesa Kataisto, Anni Kemppainen, Jukka Kittilä, Minna Koivunen, Joonas Kuisma, Jussi Lahtonen, Ilkka Lappi, Jouko Lehtinen, Thomas Lilley, Aku-Tuomas Mattila, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Aki Nuopponen, Katri Ojala, Pau, Ville Pekkala, Miki Peltola, Mika Penttinen, Markus Perttula, Mikko Toiviainen, Tomi Tuominen, Volvo-Pete (ATK-huolto) Julkaisija: Suezine Oy Toimitusjohtaja: Kimmo Nurminen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 02 - 251 0899 Email: toimitus@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2013 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kimmo Nurminen, Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 / 040 - 762 1453 SUE » 6 « NRO. 10
Ke 9.10. 8 € LOOST KOOS, DJ ALEKSI (WHITE TIE DJ’S) UUSI To 10.10. 5 € KNUCKLEBONE OSCAR, KINGS OF MOONSHINE Pe 11.10. 6 € SAMAE KOSKINEN PERJANTAI La 12.10. 8 € REPLAY AINA PERJANTAISIN KLO 23 ALKAEN LIPUT 6 € Ke 16.10. 5 € HYVÄ KLUBI: AIVOVUOTO, NOAH KIN, DJ SKENIKSWEE (UUSI PERJANTAI) To 17.10. 5 € W.IIVARINEN & ORKESTERI Pe 18.10. 8 € / 10 € NOTTE ITALIANA DEI LUCA - LUCA GARGANO BAND FEAT. LUCA STURNIOLO & LUCA CANNAVÒ La 19.10. 8 € GRAN FIESTA CINEMAISSI Ke 23.10. 3 € LATIN BEAT To 24.10. HELSINKI MUSIC MARATHON: METROPOLIA POP & FUNK SPECIAL: SLOW BLVD, SUURVISIIRI, METROPOLIA OF POWER - TRIBUTE TO TOWER OF POWER Pe 25.10. YRJÖNKATU 24, HELSINKI AVOINNA: Ke, to ja la 21-04 Pe 17-04 ARI KOIVUNEN & LUCA GARGANO JUKEBOX VAPAA PÄÄSY HITTEGODS 10V JUHLAKEIKKA + DASHBONE VAPAA PÄÄSY LA 12.10. VALO VAPAA PÄÄSY TI 15.10. ROCKSIN JAMIT VAPAA PÄÄSY KE 16.10. SUMIA VAPAA PÄÄSY STAND UP ON THE ROCKS PE 18.10. BRYMIR 5 € ALI JAHANGIRI JA FRENDIT LA 19.10. NALE (SWE) VAPAA PÄÄSY KLO 20 KESKIVIIKKOISIN 5 € PE 25.10. SOULHEALER VAPAA PÄÄSY TI 29.10. ROCKSIN JAMIT VAPAA PÄÄSY PE 1.11. ROCKET ROLLERS VAPAA PÄÄSY LA 2.11. PHIL BAKER ALBUM RELEASE 10 / 12 € KE 6.11. MULTI CLIMEX + TIMEKILLERS VAPAA PÄÄSY LA 9.11. BLAKE 6 / 8 € PE 15.11. BARBE-Q-BARBIES + YEAR GONE 6 / 8 € LA 16.11. SVOPODA PLAYS POPEDA + VIERAILEVIA ARTISTEJA TRIBUUTTI 35-VUOTIAALLE POPEDALLE 5 € MA 18.11.BETRAYING THE MARTYRS (FRA) + ADEPT (SWE) + CIRCLE OF CONTEMPT (FIN) + CONSTRAIN (SWE) + NORMANDIE (SWE) 13 / 15 € KE 9.10. PE 11.10. Ikäraja 24v. Keikoille 18v lebonk.fi HELSINKI MUSIC MARATHON: BLOCK BUSTER, THE RIOT SOUL MIKONKATU 15 HELSINKI ROCKS.FI IKÄRAJA K-20 La 26.10. KEIKOILLE K-18 HELSINKI MUSIC MARATHON: PISTEPISTE, THE PANDAS ENNAKKOLIPUT TIKETISTÄ Ke 30.10. 5 € HINTOIHIN LISÄTÄÄN TOMI SALESVUO EAST FUNK ATTACK MAHDOLLISET TOIMITUSKULUT To 31.10. 7 € CHERRY & THE VIPERS ETEISPALVELUMAKSU 3€ TO 10.10. ALK. 15,50/16 € PE 11.10. ALK. 23,50/25 € RICKY-TICK BIG BAND & JULKINEN SANA SU 13.10. KLO 13 ALK. 15,50-62,50 € (1-5 HLÖ) TAVASTIAN LASTENKONSERTIT: PENTTI RASINKANGAS JA OHILYÖNTI SU 13.10. KLO 16 ALK. 15,50-62,50 € (1-5 HLÖ) TAVASTIAS BARNKONSERTER: PENTTI RUSSINKAKA OCH LATA ANKORNA (PÅ SVENSKA) TO 17.10. ALK. 30/31 € CHARLES BRADLEY AND HIS EXTRAORDINAIRES (USA) THE SOUL INVESTIGATORS PE 18.10. ALK. 16,50/17 € HERRA YLPPÖ & IHMISET LA 19.10. ALK. 11,50/12 € MINÄ JA VILLE AHONEN TI 22.10. ALK. 13,50/14 € MOONAGE DAYDREAM – A TRIBUTE TO DAVID BOWIE THE HEARING KE 23.10. ALK. 21,50/22 € ED HARCOURT (UK) TO 24.10. ALK. 24,50/25 € BOMBINO (NE) FAARAO PIRTTIKANGAS PE 25.10. ALK. 16,50/17 € TAMPERE TULLIKAMARINAUKIO 2 TO 10.10. TURMION KÄTILÖT, BLACK LIGHT DISCIPLINE, 17/15 € PE 25.10. MINÄ JA VILLE AHONEN, I WAS A TEENAGE SATAN WORSHIPPER, THE HEARING, 10/8 € LA 26.10. D.O.A. (CAN), WASTED, VALSE TRISTE, 24/20 € TI 5.11. ANNIHILATOR (CAN), THE GENERALS (SWE), 25/22 € KE 6.11. KADAVAR (GER), DEATH HAWKS, 15/13 € PE 8.11. DREGEN (SWE), 23/20 € TURKU HUMALISTONKATU 8 A PE 11.10. HERRA YLPPÖ & IHMISET, 17/15 € LA 12.10. JONNA TERVOMAA, 15/13 € PE 18.10. NICOLE, SISIN, 10/8 € PE 18.10. VISTA CHINO (USA), 30/27 € LA 19.10. PARIISIN KEVÄT, AAMUYÖN SIRKUS, 18/16 € TI 29.10. DARK TRANQUILLITY (SWE), OMNIUM GATHERUM, 25/20 € LA 2.11. DREGEN (SWE), 23/20 € ELONKERJUU LA 26.10. ALK. 11,50/12 € YLEX ESITTÄÄ RUGER HAUER MUSTA BARBAARI TUUTTIMÖRKÖ TAVASTIAN LAUANTAIDISKO JOKA LAUANTAI 23.30–04 ALK. 6 € URHO KEKKOSEN KATU 4-6, 00100 HELSINKI WWW.TAVASTIAKLUBI.FI LIPUT ENNAKKOON TIKETISTÄ PAKKAHUONE | TAMPERE PE 11.10. VIIKATE, SURFFIVEIKOT 20 / 18 € TI 19.11. FLOGGING MOLLY (IRL/USA) 42 / 37 € PE 22.11. KOLMAS NAINEN 22/20 € MA 9.12. THE SOUNDS (SWE) 38 / 37 € KATSO KAIKKI TAPAHTUMAT JA LISÄTIEDOT WWW.KLUBI.NET SUE » 7 « NRO. 10 Verkkokauppa avoinna 24/7 ? Toimipisteet 14 kaupungissa. Elektroniset liput suoraan sähköpostiin tai kännykkään ? Varatut tai maksetut liput noudettavissa myös R-kioskeilta kautta maan ? Palvelumaksu alk. 1,50 – 3,50 € / lippu ? Postimaksu: Kotimaa 7 € / lähetys | muut EU-maat 10 € / lähetys | muut maat 25 € / lähetys Ennakkoliput www.tiketti.fi - Hintoihin lisätään mahdolliset toimitusmaksut. VUOKKO HOVATTA PIKKU KUKKA
NEWSFLASH ASA TANSSITTAA JUHLAKANSAA TURUN KLUBILLA KESKIVIIKKONA 30.10. ? Norjalainen punkbändi Honningbarna soittaa marraskuussa ensimmäisen keikkansa Suomessa. Konsertti on 11.11. Helsingin Bar Loosessa. UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI) ? Vuodesta 1998 toiminut Kevin lopettaa uransa jäähyväiskeikkaan Helsingin Bar Loosessa 20.11. Yhtye soittaa setin uransa alkupuolen 60-lukuvaikutteista poprockia ja toisen setin myöhempää psykedeelistä ja progressiivista materiaaliaan. ? Levin Hullu Poro Areenan Hullu Porock viettää 7.-8.2. 20-vuotisjuhliaan. Kaksipäiväisen sisäfestivaalin esiintyjiä ovat Von Hertzen Brothers, Poisonblack, Peer Günt ja Barbe-QBarbies. ? Vaihtoehtorock-yhtye Superchunk (USA) saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen. Tavastialla sunnuntaina 8.12. lämmittelijöinä ovat The Lieblings ja Gim Kordon. ? Justin Timberlake esiintyy Helsingin Hartwall-areenalla 12.5. Konsertti on poptähden The 20/20 Experience -maailmankiertuetta. ? Dregen tulee Suomeen soolokiertueelle. Ruotsalainen kitararokkari soittaa Turun Klubilla 6.11., Helsingin The Circusissa 7.11. ja Tampereen Klubilla 8.11. » JUHLAHUMUA KLUBILLA Turun Klubi viettää kymmenvuotisjuhlat 30. lokakuuta. Livepaikan linja on vapaa, ja sitä pitää yllä muun muassa Kivestivaalit. T urun Humalistonkadun elävän musiikin ja tapahtumien ravintola Klubi täyttää 10 vuotta. Pyöreiden vuosien kunniaksi Klubi tarjoaa keskiviikkona 30. lokakuuta täyteläisen kattauksen kotimaista osaamista. Juhlia vietetään talon kaikissa kolmessa kerroksessa. Liveja Ilta-tilojen lavoilla käyvät Asa & dj Polarsoul, Kakka-hätä 77, Harmi, Seremonia ja The Lieblings. Katutason Kolossa nautitaan Klubin oman dj-kaartin biisivalinnoista. Juhlapakettiin mahtuu monta musiikkityyliä. Turun Klubin ohjelmapäällikön Kimmo Nurmisen mukaan ohjelma on kuin Klubi itse: Humalistonkadulla on koko historian ajan soinut laadukas ja vaihteleva musiikki. Siksi Asa & dj Polarsoul -kaksikon terävä hip hop sopii saman katon alle Kakka-hätä 77:n katupunkin, Harmin nuoren ja kuulaan rockin, Seremonian huuruisen perinnehevin ja The Lieblingsin voimapopin kanssa. – Lähdimme rakentamaan juhlaillan ohjelmaa samalla tyylillä, jota Klubilla on noudatettu aina, Suen päätoimittajanakin tunnettu Nurminen vahvistaa. – Klubin päämäärä on ollut ja tulee olemaan tarjota sekä uusia kokemuksia että suosiossa kylpeviä artisteja. Myös tyylisuuntien suhteen olemme erittäin avarakatseisia. Klubilla on kolme erilaista tilaa, mikä mahdollistaa kulttuurityön vaihtuvassa mittakaavassa. – Klubin tärkeä tehtävä on pitää Turun musiikkielämää virkeänä. Haluamme, että toiminta on vastavuoroista: käykää, ihmiset, keikoilla ja tarjot- kaa Klubille ohjelmaa, jos tunnette, että yhtyeenne sopisi esiintymään kaupungin kuumimpaan live-ravintolaan, Nurminen vinkkaa. Yksi Turun Klubille säännöllistä ja paikan vapaan tyylin mukaista ohjelmaa tuottavista paikallisista toimijoista on Kivestivaalit. – Turun Klubi on ollut älyttömän avoin ja yhteistyöhaluinen siitä lähtien, kun itse keikkajärkkäilyjä aloitin, Kivestivaalien luoja Pietu Sepponen sanoo. – Klubin Live-kerros on Suomen keikkamestojen ehdotonta a-luokkaa niin yleisöstä kuin lavalta käsin. Kivestivaalit on julkistanut loppuvuoden ohjelmistonsa. Turun Klubilla nähdään kuukausittain kattaus suomalaista vaihtoehtomusiikkia. Lokakuun 11. päivänä Kivestivaaleilla esiintyvät Aavikko, Hopeajärvi sekä Oranssi Pazuzu. Marraskuussa Kivestivaaleilla soittaa neljä bändiä: Minä ja Ville Ahonen tulee Turkuun Mia-levyn syyskiertueella, Antti Kokkomäki & Tammikuun lapset viettää Kivestivaaleilla levynjulkkareitaan, ja Pöllöt on uusi turkulainen kokoonpano. Illan aloittaa yllätysesiintyjä, jolla on edessään ensiesiintyminen suomen kielellä. Joulukuussa Kivestivaalit tarjoavat toista kertaa Turku Music Awards -palkintogaalan liveohjelman. Esiintymään on saatu ensi kertaa Turussa uusien levyjen tiimoilta keikkailevat Risto sekä Death Hawks. Illan aloittaa turkulainen Salaliitto. – Toivon Klubille lykkyä pyttyyn seuraavankin kymmenen vuoden ajan, Sepponen toivottaa. – Ilman Klubia Turussa oltaisiin pulassa. « ? Turkulainen nintendorocktrio Kiveskives tutkii, mitä se voi saavuttaa tasaisella keikkatahdilla Helsingissä. Bändi on parhaillaan vuoden kestävällä 12 keikan Helsingin-kiertueella, joka päättyy elokuussa 2014. ? Provinssirock muuttuu kaksipäiväiseksi ja siirtyy kaksi viikkoa ajassa eteenpäin. Ensi kesänä Seinäjoella rokataan 27.-28.6. ? Black River Bluesman & Bad Mood Hudson on valittu Finnish Blues Societyn edustajaksi 21.-25. tammikuuta 2014 pidettäviin, järjestyksessä 30. International Blues Challenge -kisoihin. ? Morrissey on kirjoittanut omaelämäkerran. Se julkaistaan Euroopassa lokakuussa Penguin Booksin kautta. ? Jyväskylän Lutakon JKL Punk/HC Sessions -klubi on palannut. 16.11. siellä soittavat Pertti Kurikan Nimipäivät, Rattus, J.Miettinen Plays Shitter Limited ja Neuroosiliitto. 17.1. vuorossa ovat Wasted ja The Heartburns. ? Thirty Seconds To Mars saapuu alkukeväästä Suomeen Love Lust Faith + Dreams -maailmankiertueensa tiimoilta. Konsertti on Helsingissä Hartwall Areenalla 8.3. » UUTISET » ARVIOT » KOLUMNIT » LIVERAPORTIT » LEFFA-ARVIOT »SUE.FI FACEBOOK.COM/SUEZINE SUE TWITTER.COM/SUELEHTI » 8 « NRO. 10
PE 11.10. VON HERZEN BROTHERS TI 22.10. SUZANNE VEGA LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!! To 10.10. Ufomammut (IT), Magickal Mastery Tour; 22 € To 10.10. Shotgun Club; 10 € La 12.10. Han Bennink & Mikko Innanen (NL/FI); 15 € To 17.10. Emesis, Pono; 5 € Pe 18.10. Miriam Bryant (SE), Odd Hugo (EE), Alise Joste (LV); 6/8 € To 24.10. Majical Cloudz (CA); 12/14 € Ti 29.10. No Age (US) PE 25.10. COMEDY CIRCUS - THE COMEDIANS SHOW: SAMI HEDBERG, NIKO KIVELÄ, MIKA EIRTOVAARA, JACKE BJÖRKLUND... PE 1.11. AIRBOURNE, BLACK SPIDERS, CORRODED TO 7.11. DREGEN PE 8.11. BIFFY CLYRO LA 9.11. JENNI VARTIAINEN TI 12.11. LISSIE TI 19.11. PROJECT ROCK TO 21.11. FLOGGING MOLLY TI 26.11. STEVEN WILSON AND BAND KE 27.11. DEAD BY APRIL PE 6.12. APULANTA, FLESH ROXON LA 7.12. SAMULI EDELMANN SU 8.12. BRING ME THE HORIZON PE 13.12. GHOST, DEAD SOUL, NIGHT TI 17.12. SATYRICON ENNAKOT: TIKETTI Tarkemmat tiedot ja muiden iltojen ohjelma: www.kuudeslinja.com ENEMMÄN KEIKKOJA JA INFOA: Avoinna ke 22–04, to 23–04, pe–la 22–04, poikkeuksellisista aukioloajoista tiedotetaan erikseen. Arkisin ensimmäinen bändi aloittaa klo 22:30. Kaikukatu 4 (sisäpiha) . K20. THE CIRCUS, SALOMONKATU 1 – 3 (KAMPIN TORI), 00100 HELSINKI HINTOIHIN LISÄTÄÄN TIKETIN TOIMITUSKULUT WWW.THECIRCUS.FI Annankatu 21, 00100 Helsinki, K22 Ma-ti 16-02, ke-la 16-04, su 18-04 Ohjelmailtoina lipunmyynti klo 20.00 alkaen. Keikat alkavat klo 21 (kaksi bändiä) tai klo 22 (yksi bändi). Ke-su iltaisin 2e eteispalvelumaksu. Opiskelijakortilla 1e alennus ovilipuista (ei koske erikoisohjelmistoja, ennakkolippuja eikä loppuunmyytyjä keikkoja). www.tiketti.? www.barloose.com KE 09.10. NARVA FALLS, ISO AUTO 6€ + DJ MORTTI klo 23-04 3€ TO 10.10. HALTI, UMEO 6€ + DJ MIKA JÄRVINEN klo 23-04 3€ PE 11.10. THE MUTANTS, THE COUNTRY DARK 7/9€ Ennakkoliput: Tiketti + DJ HRA MEZOLA klo 23-04 4€ LA 12.10. AAVIKKO, KIVESKIVES 10/12€ Ennakkoliput: Tiketti + CLUB GIRLS & BOYS feat. DJ´s MORTTI & VERTTI klo 23-04 4€ SU 13.10. LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ WALLO klo 23-04 Vapaa pääsy KE 16.10. THE RECIPES, BYE MANDU, LIQUID FUZZ 6€ + DJ MORTTI klo 23-04 3€ TO 17.10. ELEPHANTS FROM NEPTUNE (EST), NEAT NEAT 6/8€ Ennakkoliput: Tiketti + DJ MIKA JÄRVINEN klo 23-04 3€ PE 18.10. METALLICA-ETKOT klo 19-21 Vapaa pääsy! + SHINY DARKLY( DK), SHOTGUN CLUB, RETRO STATION 6/8€ Ennakkoliput: Tiketti + KLUB SUTINAA! feat. DJ HYVÄVILLE klo 23-04 4€ LA 19.10. MODERNISTIT, HOPEAKALA 6€ + BIG SHAKE FEAT. SAMPSA VILHUNEN & VESA YLI-PELKONEN klo 23-04 4€ SU 20.10. ROCK LIKE FUCK: SHIRAZ LANE, ICON CLAN, DEVIL I KNOW Vapaa pääsy + LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ WALLO klo 23-04 Vapaa pääsy TI 22.10. PJK-KLUBI: NAP-KINGS, SPIRIT OF ROY HARGROVE Vapaa pääsy! KE 23.10. TRIOFEST: FACE OF GOD, THE DEAD STONES, THE HOLLOW 7€ + DJ HRA MEZOLA klo 23-04 3€ TO 24.10. HELSINKI MUSIC MARATHON: FROM STABLE, GUILD OF PASSION, HITLANTIS-SKAPAN VOITTAJA Vapaa pääsy + DJ WALLO klo 23-04 3€ PE 25.10. HELSINKI MUSIC MARATHON: LOSSI T & JUOKSUT, TIISU, VERHOT Vapaa pääsy + GRANDE ROCK feat. DJ SLIM MIKE & FRIENDS 4€ LA 26.10. HELSINKI MUSIC MARATHON: SHOUT, CAMP DE NOIR, THE VULTONES Vapaa pääsy + TANSSI TAI KUOLE VOL.5 klo 23-04 4€ SU 27.10. WIZARD OF LOOSE - ROCKHENKINEN TIETOVISA Vapaa pääsy + LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ MORTTI klo 23-04 Vapaa pääsy MA 28.10. DDJ (FR), KAHDEN MIEHEN GALAKSI 6€ TI 29.10. LIKE JA NIGHT VISIONS ESITTÄVÄT: ROB ZOMBIE-ILTA klo 18-21 Alakerta. ROB ZOMBIEN leffa + muuta kivaa. Vapaa pääsy KE 30.10. NIGHT VISIONS AVAJAISKLUBI: KALEVI HELVETTI-SHOW (puoleltaöin), FLESH ROXON, TRASHCAN DANCE 6€ + NIGHT VISIONS YÖKERHO: TBA € TO 31.10. ?VERITY, LACK OF QUEST 6€ + DJ JOHAN VENTUS klo 23-04 3€ PE 01.11. NIGHT VISIONS JATKOKLUBI: SLUSSENANALYS, NIGHTSATAN 6/8€ Ennakkoliput: Tiketti + NIGHT VISIONS YÖKERHO: DJ-DUO TISSIT, DJ REUNA (Night Visions) 4€ LA 02.11. AMUSIA, MARIAN JAMIT 6€ + BIFF! BANG! POW! FEAT. DJ´S SÄRMÄ & JR SOUL klo 23-04 4€ SU 03.11. LATE NIGHT @ BAR LOOSE: BAR LOOSE DJ´s klo 23-04 Vapaa pääsy! TI 05.11. SAMETTIKLUBI - OPEN STAGE 18.30-22.00 1€ SUE » 9 « NRO. 10
NEWSFLASH » MUSIIKKIMARATON Helsinki Music Marathon houkuttaa kulkemaan keikalta toiselle. UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI) K olmen päivän ilmainen kaupunkifestivaali Helsinki Music Marathon järjestetään 24.-26.10. Pääkaupungin ravintoloissa soittavat monen muun muassa Teflon Brothers, Ovipuhelin, M.O.R.A., Vandaalit ja Janne Louhivuori Yin ’n’ Twang. Organisaattori Wallu Valpio vertaa ohjelmiston koostamista atooppiseen ihottumaan. – Joka puolelta kutittaa koko ajan niin maan penteleesti ja rapsutustyylejä riittää. Puolelle ravintoloista on kustomoitu paikan näköinen ohjelmisto, puolet on hoitanut itse bändinsä. HMM kattaa erityylisiä paikkoja. Bändit on jaettu niin, että ne antavat pisteen paikan oman tunnelman iin päälle. Juttutupaan ei kannata säätää Teemu Bergmanin uutta kaatuiluproduktiota, esimerkiksi. HMM järjestetään nyt kolmatta kertaa. Valpio vakuuttaa, että ainakaan esiintyjien motivaatioon festivaali ei tule kaatumaan. – Esimerkiksi Atomirotta halusi ehdottomasti hoitaa ensimmäisen keikkansa juuri tässä tapahtumassa, koska kannattaa juuri tällaista ruohonjuuritason toimintaa. Keikan se olisi halutessaan ihan varmasti saanut vaikka Tavastialta. HMM on kokonaisuudessaan ilmainen tapahtuma, jonka ideana on viedä ihmiset katsomaan bändejä mahdollisimman moneen eri ravintolaan. ROCK’N’ROLLPUUPÄÄ – Tarkoitus on juosta paikasta toiseen ja juoda siinä sivussa ravintola-annoksia. Meininki on vähän sama kuin jos ostaa filkkareille kausarin: tuleehan siinä katsottua muitakin elokuvia kuin ennestään tuttuja. » PONNAHDUSLAUTA Lost In Music kääntää valokeilan Suomen ja lähialueiden musiikkiin. L ost In Music -kaupunkifestivaali järjestetään Tampereella 16.–19.10. Kotimaisten esiintyjien lisäksi siellä esiintyy bändejä ja artisteja Baltiasta, Ruotsista, Tanskasta ja Venäjältä. – Suurin osa Lost in Musicin ulkomaisista artisteista tulee lähialueilta ihan maantieteellisistä syistä, promoottori Juha Kyyrö kertoo. – Toinen syy on se, että Musiikki & Media on naapu- Helsinki Music Marathon käsittää seuraavat keikkapaikat: Bar Loose, Henry´s Pub, Juttutupa, Bar Base, Sir Eino, LeBonk, Pub Adjutantti (Hotelli Presidentti). Ohjelma ja aikataulut ovat osoitteessa www.musicmarathon.fi. rimaiden toimijoille tärkeä ammattilaistapahtuma, johon tullaan verkostoitumaan ja kansainvälistymään. Lost in Musiciin tullaan paitsi keikalle, myös näyttämään kyntensä musiikkialan ammattilaisille, joita on kaupungissa runsain mitoin Musiikki & Media -tapahtuman vuoksi. Lost in Musicin ulkomaisia kiinnityksiä ovat latvialaiset Instrumenti ja Pr?ta V?tra, virolaiset Sibyl Vane ja Tallinn Daggers, ruotsalainen Miriam Bryant ja venäläinen Trelleborg. Kotimaisten esiintyjien skaala on laaja: Anneli Mattilasta Hopeajärveen, Death Hawksista Charles Plogmaniin ja Talmud Beachista Tuomoon. Yksi esiintyjistä on turkulainen Yournalist. – Kun lavalle astuu, niin ei siinä vaiheessa ole väliä, kuka siellä yleisössä istuu, jos touhu on muuten napissa, Yournalistin rumpali Mikko M. Koskinen pohtii tapahtuman showcaseluonnetta. Laulaja-kitaristi Oskari Ruohonen huomauttaa, ettei keikan pitäisi vaikuttaa siihen, miten bändi soittaa ja esiintyy. – Kaikkiin keikkoihin tulisi suhtautua samalla intohimolla ja vetää täysillä. Milloin tahansa yleisössä saattaa olla joku tärkeä henkilö. Festivaaliviikolla musiikki soi klubeissa ja baarissa kautta Tampereen. Yournalist soittaa Artturissa lauantaina 19.10. Knucklebonehead-elokuva sekoittaa faktaa ja fiktiota. O skari Pastilan ohjaama Knucklebonehead saa ensi-iltansa elokuvateattereissa perjantaina 11.10. Elokuvan pääosassa on suomalainen rock’n’roll-villimies Knucklebone Oscar. Knucklebonehead ei silti ole perinteinen musiikkidokumentti. – Tämä on draamakomedia, jossa yhdistyy dokumentti ja fiktio, Knucklebone Oscar eli Oskari Martimo selvittää. – Alkuperäinen tarkoitus oli seurata rokkibändiä rundilla, mutta kuvausten aikana saatiin idea tehdä toisenlainen leffa. Elokuvassa Knucklebone Oscar on tulisieluinen nelikymppinen mies, joka tasapainoilee tuoreen perheenisän sekä rokkikuninkaan roolien välillä. Faktan ja fiktion raja ei ole selvä Martimollekaan. – Kyllähän mä toki itseni elokuvasta tunnistan, mutta en näe itseäni niin kuin muut näkevät. Niin kuin elokuvissa aina, Knuckleboneheadissa on otettu asioihin ja tapahtumiin tiettyjä näkökulmia. Elokuvasta on aiemmin nähty lyhyempi versio mm. Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla. Elokuvateatterilevitykseen Suomen suurimpiin kaupunkeihin tulee 76 minuuttinen leffa. – Tämän katsominen ei se vaadi rokkidiggarin tai musafriikin taustaa, Martimo sanoo. – Leffassa on draaman ja komedian ainekset, jotka voivat vedota keneen vain. Ja kun ihmiset näkevät rehdin raadollista rock’n’roll-puupäisyyttä ja turakaisten sekoilua, se voi olla avartava ja järkyttäväkin kokemus. « O’Connell’s ,ULVK %DU 5DXWDWLHQNDWX 7DPSHUH ZZZ RFRQQHOOV ? ALWAYS FREE ENTRY MUSIC: MUSI MU SIC SI C: C: 21:30 21 21: 1:30 1:3 11 Oct COMEDY: COME CO OME MEDY DY:: 20:00 DY 20 20: 0:00 0:00 Dyla Dy Dylan lan n Comedy y O’Connell’s O Conne //Stand Up Club 18 Oct ‘Folk Folk It! It!’ night\\ \\ HALLOWEEN PARTY 31 Oct 8 Nov J Kump J! J!Kumpulainen pulainen Tomi Nordland & Syvä Sy yvä Joki 25 Oct 1 Nov 17 Oct Club O’Gaea present\\ Manna & Mikko Joensuu J ensuu Jo J daJa Ja JadaJada J da Improv Imp prov 31 Oct 7 Nov Samae Koskinen SUE levymessut.blogspot.fi » 10 « NRO. 10
» SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN TOMI TUOMINEN PROUDLY PRESENTS » RAKKAUTTA ENSI KUULEMALTA O len hiljalleen alkanut uskoa, että lähes mikä tahansa äänilevy on nerokas mestariteos kun sitä kuuntelee riittävän monta kertaa. Nyt huomaan kuuntelevani Janelle Monáen Electric Lady -kakkoslevyä ties monettako kertaa ja liikuttuvani lähes kyyneliin sen erinomaisuuden edessä, vaikka ensi kuulemalta levy vaikutti minusta hieman valjulta ja ennen kaikkea ylipitkältä. Kriitikon perspektiivistä tämä aiheuttaa ongelman. Missä kohdassa levyarvio pitää kirjoittaa, jotta se ei olisi pelkkää kiintymyksen aiheuttamaa kaunista sanahelinää? Monáen kohdalla peli taitaa olla jo pelattu, kun arvioni kyseisestä levystä on edelleen kirjoittamatta. Yleisin lukijan reaktio levyarvioihin on: ”Onkohan toi arvostelija edes kuunnellu koko levyä?” Monesti minulta on myös kysytty, että montako kertaa kuuntelen levyn ennen kuin kirjoitan arvion. Ammattiylpeys suorastaan vaatii, että arviota ei kirjoiteta yhden tai edes kahden kuulemisen perusteella. Se tuntuisi hutaisulta, jotenkin kiirehdityltä ja perustelemattomalta. Itselläni on tapana ensimmäisellä kuuntelukerralla tehdä arviolevyistä muistiinpanoja ranskalaisin viivoin. Usein ensi kuulemalla kuulee asioita ja yhteyksiä, jotka myöhemmin levyn tullessa tutuksi mystisesti katoavat. Saatan kuulla jossain biisissä selkeän riffivarkauden, jota en enää myöhemmillä kuunteluilla tunnista tai saada hyviä väristyksiä jostain sovituksellisesta ratkaisusta tai sointuvaihdoksesta, joka ei levyn hiljalleen arkipäiväistyessä tunnu enää juuri miltään. En ole koskaan laskenut arviolevyjen kuuntelukertoja. Ensikuuntelun, jolloin teen muistiinpanoja, jälkeen kuuntelen levyjä päivätyöni taustalla ja kotona aina silloin kun siltä tuntuu. Kun lehden deadline lähestyy, käytän kokonaisen päivän siihen, että kuuntelen levyjä vielä kerran tai useammin ja kirjoitan lopulliset arviot. Kuukauden aikana kuuntelukertoja tulee iTunes-laskurin mukaan levyn hyvyydestä riippuen suunnilleen 5-15. On kohtalaisen luonnollista, että levyt, joista huomaan pitäväni, tulee kuunneltua huomattavasti useammin kuin ne, joiden kuunteleminen on pakkopullaa. Monasti kuulee puhuttavan niin sanotuista slow growereista. Levyistä, jotka eivät aluksi vakuuta, mutta jotka ajan myötä paljastuvat todellisiksi mestariteoksiksi. Vastaavasti, monet uskovat, että levyt, jotka heti aluksi kuulostavat mahtavilta, eivät kestä todellista kulutusta, vaan niihin kyllästyy muita nopeammin. Viime aikoina olen alkanut uskoa, että suuri osa slow growereista on oikeasti vain keskinkertaisia levyjä, joihin totutaan ja joita opitaan rakastamaan kuin omaa tasapaksua arkea. Kuin sukulaiselta joululahjaksi saatuja villapaitoja, jotka aluksi ovat karheita ja rumanvärisiä, mutta joihin kylminä talvi-iltoina silti aina palaa, koska ne alkavat lopulta tuntua tutuilta ja omilta. Osaan sanoa marsipaanista ensipuraisulla, että minä en pidä siitä. En kykene erittelemään tuota tunnetta sen analyyttisemmin. Osaan vain sanoa, että kyseinen maku ei miellytä minua. Mutta entä jos maistelisin marsipaania kuukauden ajan joka päivä vähän? Alkaisinko hitaasti pitää siitä kun tottuisin sen makuun? Löytäisinkö marsipaanin mausta uusia vivahteita, joita en ensikerralla huomannut? Antaisinko sille kuun lopussa arvosanaksi ysin vai pitäytyisinkö ensikosketuksen nelosessa? Alkaako uloste haista hyvälle tai edes yhdentekevälle, jos sitä nuuhkii joka päivä? Alkaako huono levy kuulostaa mukiinmenevältä kun sitä kuuntelee toistuvasti? Viime viikkoina olen ottanut tavakseni kaivella vanhoja. Olen ottanut keltaisesta lipastostamme – johon on reilun kymmenen rocktoimittajavuoden aikana kertynyt useita satoja arviolevyjä – vuoden tai parin takaisia levyjä, jotka silloin eivät jostain syystä vakuuttaneet, ja antanut niille uuden mahdollisuuden. Yllätyksekseni monet levyt ovat kuulostaneet huomattavasti muistikuviani paremmilta. Vääjäämättä lähestyvän deadlinen aiheuttama paine ja jatkuvasti mielessä painava miete: ”Mitä sanottavaa mulla on tästä levystä?” vääristävät omaa kuuntelukokemusta niin, että tilanne rennon satunnaiskuuntelun ja ammattimaisen työkuuntelun välillä on kokonaan erilainen. Sama levy kuulostaa sohvalla kaikessa rauhassa makoillessa täysin eriltä kuin deadline-paineen alla. Luultavasti tässä lehdessä melko kehnoksi levyksi arvostelemani Seamsin debyytti kuulostaa minusta viikon päästä aivan nerokkaalta. Mutta silloin se on jo aivan liian myöhäistä. Lehti on jakelupisteissä ja levy lytätty. Nyt juuri se kuulosti minusta tältä ja olin siitä tätä mieltä. Mikäli levy ei vielä viidennelläkään läpikuuntelulla anna itsestään mitään, vika ei välttämättä ole arvostelijassa. ” Alkaako huono levy kuulostaa mukiinmenevältä kun sitä kuuntelee toistuvasti? TOMI TUOMINEN on turkulainen tiskijukka, joka oli nuorena fast grower. Kasvu pysähtyi lopulta onneksi 196,5 sentin kohdalle. SUE » 11 « NRO. 10
” Sen, mitä teen, pitää tuntua minusta kiinnostavalta, hauskalta ja pelottavalta. HENKILÖKUVA jaksanut murehtia rahasta. Talouteni on aina ollut epävarmalla pohjalla niin kuin kaikilla muusikoilla. Rahaa tulee pari kertaa vuodessa, ja koskaan ei tiedä, paljonko. Ajattelen rahaa vasta, kun sitä ei todellakaan enää ole. Yleensä siinä tilanteessa löydän jonkun homman, josta saan vähän rahaa. Se on hyvä puoli tällä alalla. TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA VILLE JUURIKKALA » KAHLEIDEN KATKOJA Jonna Tervomaa on etsinyt elämälleen uuden suunnan monta kertaa. ikuisten asiat ovat ryteikkö, johon en mielelläni sotkeudu. Tiedän, että en pärjää siellä. Esimerkiksi juhlissa päädyn todennäköisemmin pelleilemään lasten kanssa kuin keskustelemaan aikuisten kanssa. Toisaalta olen itse äiti, ja minusta on kivaa käydä vanhempainilloissa ja osallistua sellaiseen aikuisten keskusteluun. Kun täytin tammikuussa 40, sain ystäviltäni upean synttärilahjan. He olivat hoitaneet asiat niin, että minut oli mahdollista lähettää kymmeneksi päiväksi yksin lomalle Thaimaahan. En pysty vieläkään puhumaan siitä liikuttumatta. A Se teki todella hyvää ihmiselle, joka yritti yhtä aikaa pyörittää arkea ja luoda nahkansa muusikkona. Uusi levyni Eläköön päättää pitkän tauon. Sitä edellinen albumini Parempi loppu ilmestyi vuonna 2007. Kuudesta välivuodesta noin kolmen vuoden ajan yritin pysytellä täysin irti urastani. Missioni oli vapauttaa itseni kaikista kahleista. Asiat olivat alkaneet tuntua liian valmiilta, enkä halua sellaista. Sen, mitä teen, pitää tuntua minusta kiinnostavalta, hauskalta ja pelottavalta. Tätä ei saa ymmärtää väärin. Olen ylpeä jokaisesta levystäni ja jokaisesta kokoonpanostani. Kuusi vuot- ta sitten kuitenkin alkoi tuntua, että olen kalvanut samaa luuta liian kauan. Pelkäsin, että sokeudun omalle tekemiselleni. Jotkut perustavat terapiabändejä, jotkut vaihtavat ammattia. Minä jättäydyin vähäksi aikaa pois koko kuviosta. Tauon aikana elin perusasioiden äärellä. En suorittanut mitään erityistä. Ei ole novellikokoelmaa tai opintoviikkoja esittää. Toisaalta en laiskotellutkaan. Tyttäreni syntyi vuonna 2009, ja se rytmitti pari vuotta aika perusteellisesti. Ja kämppä pysyi tosi siistinä! Kun muusikko lopettaa keikkailun ja julkaisemisen, tulot laskevat rajusti. En kuitenkaan ole koskaan SUE » 12 « NRO. 10 PIENI TÄHTI vuonna 1983 voitin Syksyn sävel -kilpailun kappaleella Minttu sekä Ville. Minusta tuli kymmenvuotiaana lapsitähti. Levytin kolme albumia, ja lopuksi julkaistiin kokoelma. Minulla on hyviä ja huonoja muistoja siitä kaudesta. Tykkäsin laulamisesta, ja sain laulaa hyviä, ikäiselleni sopivia biisejä. Läheisiltä ihmisiltä saatu positiivinen huomio oli kivaa. Mulla oli aina turvallinen olla, ja sain kokea huikeita juttuja. Lapsi ei kuitenkaan halua erottua porukasta sillä tavalla kuin minä erotuin. Kymmenvuotiaan pitäisi myös voida sanoa, että ei halua lähteä laulamaan. Mutta kun aikuiset ovat sopineet tietyt kuviot, niin ei ole mahdollisuutta kieltäytyä lähtemästä tavaratalokeikalle, vaikka ei huvittaisi. Laulaminen oli vain yksi osa lapsuuttani. Kävin koulua Forssassa ja harrastin kaikenlaista, muun muassa koripalloa. Koulussa olin enimmäkseen hyvä, joskin aika huono ulkoluvussa ja käsitöissä. Peruskoulun jälkeen menin lukioon, koska melkein kaikki muutkin menivät. En edes miettinyt muita vaihtoehtoja. Lukion jälkeen selvää oli vain, että halusin muuttaa Helsinkiin. Skannailin opiskelupaikkoja, jopa oikeustieteellisen pääsykoekirjat olivat pöydällä. Myöhemmin isäni naisystävä sanoi, että oikeustiede olisi sopinut minulle, koska olen looginen ajattelija ja mulla on vahva oikeustaju. En kuitenkaan viihdy aikuisten luomissa rakenteissa. Siellä on minusta raskasta ja epämiellyttävää ja teennäistä olla. Omasta mielestäni voisin olla vaikka ilmaisutaidon opettaja. Kun muutin Helsinkiin, aloin opiskella yliopistossa kotimaista kirjallisuutta ja laajasti erilaisia sivuaineita. Samaan aikaa aloin laulaa coverbändissä. Siinä joutui tosi epämiellyttävillekin keikoille. Silti tuntui, että laulaminen on pääasia elämässäni. Kun olin opiskellut pari vuotta, taiteen tutkiminen alkoi tuntua naurettavalta tekotieteeltä. Voivottelin isälleni, ettei yliopisto ole mun juttuni. Hän oli siihen aikaan soittamassa laivoilla ja ehdotti, että hakisin töihin risteilyemännäksi. Minä hain ja sain paikan. Olin töissä bilelaivalla, joka ei juuri edes käynyt maissa. Se oli suljettu, tunkkainen tila, jossa ihmiset olivat jatkuvasti mitä ihmeellisimmissä tiloissa. Siellä minä toppuut- telin setiä, että ei saa puristella perseestä, ja itkin itseni iltaisin uneen. Toisaalta näin siellä hienoja keikkoja monilta suosikkibändeiltäni. Tajusin, että musahommiin minun on lähdettävä. SUURI TÄHTI olin vähän yli 20-vuotias, kun mut napattiin takaisin musamaailmaan. Silloisen Polygramin Kari Pesonen soitti ja pyysi käymään levy-yhtiöllä juttelemassa. Se oli bongannut minut jostain keikalta ja kuunnellut meidän coverbändin demon. Taustani lapsitähtenä kiinnosti levy-yhtiötä myös. Mulle tarjottiin levytyssopimusta. Olin tosi skeptinen nuori nainen. Mun on usein vaikeaa luottaa ihmisten vilpittömyyteen, ja mulla on hyvät anturit epärehellisten ihmisten suhteen. Musiikkialalla en ole vilpillisyyttä kohdannut, mutta musiikillinen suunta oli aluksi hakusessa. Seuraavan puolentoista vuoden aikana kävin aina välillä istuskelemassa levy-yhtiössä. Mulle tarjottiin biisejä ja erilaisia mahdollisuuksia, mutta mikään ei tuntunut omalta. Asiat etenivät vasta, kun löysin itse Helsingin baareista sielunkumppaneita tekemään musiikkia kanssani. Muusikot ovat sillä tavalla oma rotunsa, että he hakeutuvat aina toistensa seuraan. Useimmat ihmissuhteeni ovat olleet soittajien kanssa. Tää on hyvin kokonaisvaltainen ammatti. Levy-yhtiö oli innoissaan, kun viimein löysin mieleiseni näköalan musiikkiin. Sain niiltä vapaat kädet ja kaiken tuen. Jonkun biisin kertsiin ne halusivat lisää ”hittipotentiaalia”, mutta siinä kaikki. Ensimmäinen aikuisiän levyni Jonna Tervomaa julkaistiin 1998. Tiesin, että se oli tosi hyvä levy, mutta silti mua pelotti. Mietin, että lapsitähteys ei ole paras mahdollinen tausta rockmuusikon uran alulle. Oli suuri helpotus, että debyyttilevyni otettiin niin hyvin vastaan. Se nousi listalle ja sai hyviä arvioita. Vuoteen 2007 mennessä olin julkaissut viisi albumia. Ne kaikki nousivat korkealle albumilistalla, ja pari niistä myi platinaa. Vaikka urastani tuli menestys, suhtaudun jokaiseen uuteen levyyni niin kuin ensimmäiseen. En ole koskaan olettanut olevani suosion jatkumossa. En ole ikinä pitänyt itsestään selvänä sitä, että keikoilleni tulee ihmisiä tai että joku ostaa levyni. Tällä alalla lunastaminen on jatkuvaa. Jos julkaisen jotain, sen täytyy tuntua minusta tärkeältä ja raikkaalta. Muuten siinä ei ole mitään mieltä. Aloin tehdä uutta levyä vasta, kun tunsin rikkoneeni vakiintuneen tekemisen tavan. Kun Eläköön ilmestyy, olen taas uuden alun äärellä. Kun ajattelen itseäni laulunkirjoittajana, esiintyjänä, kumppanina ja äitinä, niin 40 ikävuotta kannattelee enemmän kuin painaa. Sitä voi itse kukin miettiä, minkä vuoksi me täällä ollaan. Ollaanko me tultu tänne kuluttamaan ihmeellistä elektroniikkaa? Vai ollaanko me täällä sittenkin pitämässä huolta muista? « JONNA MARIKA TERVOMAA s. 9.1.1973 Forssassa, asuu Helsingissä Laulaja, lauluntekijä, radiotoimittaja Perhe: mies ja tytär Levytykset: kolme albumia ja kokoelma 1984-1987. Kuusi albumia 1998-2013. Ajankohtaista: Eläköön-albumi ilmestyi syyskuussa. Keikkoja: la 12.10. Turun Klubi, la 19.10. Tampereen Lost in Music, pe 8.11. Helsingin Tavastia
LOKAKUU 2013 TO TAX, REMISSIONS, A ILMAINEN! POHJOL EETON YDINAS 10.10. JKL PUNK / HC Sessions: PE MICHAEL MONROE 24€/20€ 11.10. LA 12.10. TO RECKLESS LOVE PMMP 30€/28€ 17.10. + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + 12€/10€ ENNAKOT LOPPUUNMYYTY! PE 18.10. LA 19.10. TURMION KÄTILÖT, KAMALA 15€/13€ Fullsteam ja Sue esittävät: VISTA CHINO (US), MONSTER TRUCK (CAN) 33€/30€ TO ELONKERJUU 15€/13€ (K-18) HERRA YLPPÖ & IHMISET 15€/13€ 24.10. PE 25.10. LA 26.10. POISONBLACK, RED ELEVEN KE 30.10. PE 12€/10€ ANNA PUU 15€/13€ LA EURO CRACK, PAPERI T & KHID, TUUTTIMÖRKÖ 12€/10€ JAAKKO & JAY, INKOO 6€/0€ (K-18) 2.11. KE 6.11. TO 7.11. PE WÖYH!, TIMO RAUTIAINEN & VALTTERI TYNKKYNEN DUO 12€/10€ 8.11. VON HERTZEN BROTHERS 17€/15€ EI IKÄRAJAA ELLEI TOISIN MAINITA. BAARI K-18. ENNAKKOLIPUT: WWW.JELMU.NET JA TIKETTI. HALVEMPI HINTA JELMU RY:N JÄSENILLE. TANSSISALI LUTAKKO. Lutakonaukio 3, 40100 Jyväskylä. (014) 617 866. jelmu@jelmu.net 10.10. 11.10. 1 2 .1 0 . 1 3 .1 0 . 1 5 .1 0 . 1 6 .1 0 . 1 7. 1 0 . PE 1 8 .1 0 . LA 1 9 .1 0 . SU TI KE TO PE LA SU TI KE TO PE DARK TRANQUILLITY (SWE), OMNIUM GATHERUM 20€/18€ 1.11. TO PE LA SU TI KE TO 20.10. 22.10. 23.10. 24.10. 25.10. 26.10. 27.10. 29.10. 30.10. 3 1 .1 0 . 01.11. +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ +++ HÄMEENKADUN APPRO 16–23, ILOISET TUNNIT 23-04 FREE DJ TOMI 5,00€ DJ JUSSI40 5,00€ SUPERSUNNUNTAI, DJ LAURILA 2,50€ SUPERTIISTAI, DJ JUSSI40 2,50€ ILOISET TUNNIT 23-04 FREE LOST IN MUSIC: 22.00 MIAU, 23:00 TALLINN DAGGERS (EST), 6,00€ 24:00 AVES, DJ JIRCI LOST IN MUSIC: 22:00 TALMUD BEACH, 23:00 ELEPHANTS 6,00€ FROM NEPTUNE (EST), 24:00 NEAT NEAT, DJ JIRCI LOST IN MUSIC: 22:00 PRATA VETRA (LV), 23:00 SHINY 6,00€ DARKLY (DK), 24:00 NEOV, DJ JIRCI SUPERSUNNUNTAI, DJ MR. WILLY 2,50€ SUPERTIISTAI, DJ LAURILA 2,50€ ILOISET TUNNIT 23-04 FREE ILOISET TUNNIT 23-04 FREE DJ MIGULI 5,00€ DJ MR. WILLY 5,00€ SUPERSUNNUNTAI, DJ MIGULI 2,50€ SUPERTIISTAI, DJ MIGULI 2,50€ ILOISET TUNNIT 23-04 FREE ILOISET TUNNIT 23-04 DORIS LIVE: SYDÄNSYDÄN, DJ JIRCI FREE 6,00€ OPISKELIJAKORTILLA ILMAINEN SISÄÄNPÄÄSY, PAITSI KEIKKAILTOINA! WWW. + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + JELMU. NET SUE + RAVINTOLA DORIS ravintoladoris@gmail.com » 13 « NRO. 10 + ALEKSANTERINKATU 20 TAMPERE + + + + + + www.ravintoladoris.fi
HAASTATTELU » HE TEKSTI MIKKO TOIVIAINEN KUVA AKI-PEKKA SINIKOSKI ” Mä olen välillä vitun hyvä ja välillä ihan surkea. Sehän on inhimillistä. SUE » 14 « NRO. 10
ERRA YLPÖN LUURANKO Herra Ylppö & Ihmiset teki musikaalisen ja humaanin levyn. Yhtyeen laulaja ja dynamo kertoi Suelle mietteitään navasta, kontrollista ja sanoittamisesta. iimeistään viimevuotisen Mies ja nainen -levynsä myötä kotimaisen rockin a-sarjaan noussut Herra Ylppö & Ihmiset on uuden albuminsa julkaisun kynnyksellä. Luuranko-otsikkoa totteleva täyspitkä sai nimensä Ylpön mukaan yksinkertaisesti siitä, että levy äänitettiin suureksi osaksi livenä. Kolmea ensimmäistä levyä määrittänyt realityrock on genrenä tullut tiensä päähän, ja uutukainen laajentaakin yhtyeen soundipalettia välillä jopa sinfoniaaniseksi runsailla jousisovituksilla ja vaskipuhaltimilla. Albumilla puhaltavat muutkin muutoksen tuulet. Ensimmäistä kertaa Ihmisten levyllä soittava basisti Janne Joutsenniemi on tuonut bändiin kaivattua itsevarmuutta ja energiaa. Uusiutumista on tapahtunut myös tuottajarintamalla, sillä Ihmisten ja CMX:n luottotuottajana kunnostautunut Rauli ”Rake” Eskolin on vaihtunut suomalaisen musiikkibisneksen ja popmusiikin elävään legendaan Gabi Hakaseen. Siinä missä edellislevy Mies ja nainen oli nimeään myöten ihmissuhteita ruotinut teemalevy, on Luurangon ote yleismaailmallisempi ja humaanimpi. – Mä juttelin muusikko Marko Haaviston kanssa, ja hän sanoi, että artisteilla on vaihe, jolloin tuijotetaan omaa napaa ja tehdään biisejä siitä. Ehkä mulla oli sellainen vaihe edellisillä levyillä. Nyt se on ohi, ja sen takia me ei kutsuta tätä realityrockiksi, koska se kertoo muustakin kuin omista kokemuksista ja omasta elämästä. Tämä ei ole niin saatanan vakava levy! Ehkä se humaanius tulee siitä. – Viime levyn aikaan rockelämä meni liiankin pitkälle. Teppo Vapauden kirja (Herra Ylpön sydän, 2012) kertoo siitä ajasta, mutta edellisen levyn aikaa ei ole mukava muistella. Siinä oli kaikenlaista kriisiä, painetta ja ahdistusta. Nyt on paljon vapautuneempi ?ilis. Tässä seisoo eri ihminen, ja jotakin kasvua on kuultavissa toivottavasti myös tuosta levystä. V PELOTON ENKELI uudella levyllä bändisoitto on ottanut askeleen eteenpäin. Se on dynaamista, livemäistä ja rentoutunutta. Luurankoa kokoon kursiessa oli kantavana ajatuksena Ylpön mukaan tehdä levystä mahdollisimman monipuolinen. – Paras neuvo tuli edelliset Ihmiset-levyt tuottaneelta Rakelta. Me vaihdettiin tuottajaa yhteisymmärryksessä ja Raken viimeinen neuvo oli: luovu kontrollista. Mullahan saattaa soida samana päivänä himassa Neurosis, LCD Soundsystem ja Bob Dylan, ja nyt päätin, että annan biisien tulla vaan rajoittamatta tai miettimättä mitään albumikokonaisuuksia. Sellaista luovaa hulluuttahan oli suomenkielisessä rockissa paljon 90-luvun alussa: Radiopuhelimet, Kumikameli ja Motelli Skronkle. Don Huonotkin teki ihan erilaisia levyjä! Mä halusin päästä siihen ajatusmaailmaan takaisin. Rajojen venyttämisen lisäksi Ihmisten neljännellä albumilla huomio kiinnittyy väkisinkin soiton groovaavuuteen. – Groove tulee varmaankin kitaristiltamme Hamidilta. Hamid diggaa soulia, Nurmiota ja Sielun Veljiä. Groove SUE tulee osittain siitäkin, että nyt ei tehty päällekkäisäänityksiä. Nyt ei ole sataa kitaraa päällekkäin. Lähtökohta oli se, ettei äänitetä kuin yksi kitara. Me soitettiin studiossa ihan helvetisti. Kelattiin ja haettiin rytmiikkaa. Saatettiin soittaa kokonainen päivä jotain yhtä biisiä ja illalla valittiin paras versio. Esimerkiksi Peloton enkeli on sellainen biisi, että kaikki siitä tehdyt otot olivat erilaisia. Levylle päätyneessä versiossa rumpali kasvattaa tosi saumattomasti biisiä. Pikkaisen kiihtyy ja kasvaa koko ajan. Siinä ei klikkiä ollut. Verrattuna Ylpön toiseen yhtyeeseen, metallisempaan ja räyhäkkäämpään Maj Karmaan, ovat Ihmisten levyt olleet melkoisen melodisia ja popahtavia. Ihmiset-yhtyeen Luuranko onnistuu silti yllättämään rennolla ja vapautuneella tunnelmallaan sekä musikaalisuudellaan. – Musikaalisuus tulee varmaankin siitä, että mä en ole kontrolloinut kaikkea niin paljon! Olen kuitenkin sellainen Velvet Undergroundia, Joy Divisionia ja Mustaa Paraatia diggaileva jätkä. Mua on kiinnostanut aina musassa eniten tunnelma. Se vapautunut homma tulee siitä, että me yksinkertaisesti ollaan tällä hetkellä rentoutunut ja vapautunut bändi. Meillä on bändin kanssa hauskaa, ja onhan meillä musikaalisia jätkiä. Ammattimuusikoita! Niillä on tutkintoja ja kaikkea. Mä tulen itse ihan eri maailmasta. NE TULIVAT KOLOISTAAN ylpöstä puhuttaessa nostetaan tapetille usein miehen omaa elämää raadollisinkin kääntein ruotivat vereslihaiset sanoitukset. Jotkut artistit keräilevät kirjoihinsa kiinnostavan kuuloisia sanoja, lauseita tai sanontoja, mutta Ylppö ei tunnustaudu vihkomieheksi. – Saatan kirjoittaa ylös biisinnimen tai idean, ja kirjoitan biisin sen pohjalta. Yleensä mieleen tuleva idea on yksinkertainen, ja sen takia sanoitusprosessi on aika nopea. Mä haluan, että jokaisessa mun biisissäni on aihe, koska jos biisi ei tarkoita mitään, se on mielestäni huijausta. Mua myös häiritsee, jos sanoituksessa ei ole mukana omakohtaista kokemusta. – Omasta mielestäni en ole ole hyvä sanoittaja, enkä ihan paskakaan. Mä olen välillä vitun hyvä ja välillä ihan surkea. Sehän on inhimillistä. Olen todella tyytyväinen Ne tulivat koloistaan -biisin sanoitukseen, mutta Luurangon sanoituksessa ei ole järkeä. Silti se toimii biisinä hyvin. Suomenkielisellä rocklyriikalla alkaa olla jo pitkät perinteet. Ylpön töitä tarkasteltaessa on huomio usein mediassa kiinnittinyt musiikin sijasta ainoastaan hänen sanoituksiinsa. Ylpön mielestä kokonaisuus ratkaisee. – Mulle musiikissa tärkeintä on tunnelma ja energia. Suomenkielisessä musassa lyriikka nostetaan hirveän korkealle. Usein mua verrataan Samuli Putroon. Mä en koe häneen sukulassieluutta, sillä Putron biisit ovat hyvin tekstipainotteisia, kun itse kirjoitan nopeasti tajunnanvirralla ja intuitiolla. Sanoitus saattaa syntyä viidessä minuutissa ja se on sitten siinä. Oli sitten hyvää tai paskaa, mutta se on mun tapani tehdä. Tässä valossa tuntuu hieman tylsältä, että niitä tuijotetaan niin tarkkaan. Sen takia kansivihkoon ei painettu tällä kertaa sanoituksia. Pieni kannanotto! « » 15 « NRO. 10 HERRA YLPÖN LEMPIELOKUVAT Béla Tarr: Sátántangó (1994) – Tämä mustavalkoinen unkarilainen elokuva on täynnä mystiikkaa. Elokuva kestää yli seitsemän tuntia ja sen elokuvakerronta on erittäin hynoottista ja meditatiivista. Aki Kaurismäki tiesi, että olen Béla Tarrin suuri ihalija, joten hän järjesti minulle Sodankylässä mahdollisuuden tervehtiä tätä suurta ohjaajaa. Akira Kurosawa: Dersu Uzala (1975) – Tässä liikutaan Venäjän Kaukoidän erämaassa. Vanhan metsästäjän ja metsiä kartoittamaan saapuvan kapteenin ystävyys koskettaa. Tässä elokuvassa on kaksi kohtausta, joita minun on mahdotonta katsoa itkemättä. Ja todettakoon tähän, että en itke elokuvissa juuri koskaan. Tämä on poikkeus. Aki Kaurismäki: Calamari Union (1985) – Calamarin takia vaihdoin nimeni Frankiksi, joten eiköhän se riitä kuvaamaan sitä, kuinka suuren vaikutuksen tämä elokuva on minuun tehnyt. Stanley Kubrick: Kellopeliappelsiini (1971) – Valinta Kellopeliappelsiinin ja 2001: Avaruusseikkailun välillä oli vaikea. Monet 30 vuotta myöhemmin tehdyt sci-fi-leffat näyttävät nykyään koomisilta ja vanhanaikaisilta, mutta tämä on edelleen upea. Myös sisältönsä puolesta. Kuitenkin vieläkin parempi on Kellopeliappelsiini. Sen kapinallisuus on aiheena lähempänä sydäntäni. Kubrick oli obsessiivis-kompulsiivinen hullu nero, jonka elokuvissa musiikki ja kuvat ovat täydellisiä ja ajattomia. Emir Kusturica: Underground (1995) – Kusturicalta voisin mainita muitakin elokuvia, mutta valitsen Undergroundin, koska se on karnevalistinen järkäle! Se jakaa todella voimakkaasti mielipiteitä. Olen seesteisen elokuvan ystävä, mutta tämä on kaikkea muuta. Se on voittanut minut puolelleen keinoilla, joita normaalisti inhoan. Elokuva kertoo Jugoslavian hajoamisesta, ja onnistuu olemaan sekä komedia että tragedia. Kusturicankin olen tavannut Sodankylässä.
HAASTATTELU mätön loma. Ilman sitä bändi olisi tuhonnut itsensä. Mitä te teitte välivuoden aikana? Pysyittekö kaukana toisistanne? – Olimme kyllä tekemisissä, mutta emme musiikin merkeissä. Elimme aivan tavallista, normaalia, arkista elämää, ja se oli mahtavaa. Nathan ja Caleb saivat kumpikin tyttövauvan, Jared meni naimisiin, ja minä sain toisen lapsen. Kings of Leonissa on kolme veljestä, ja sinä olet heidän serkkunsa. Onko teidän tavallista helpompaa päästä yli vaikeista ajoista, kun olette samaa sukua? – Ihan varmasti on. Jonkun vieraamman ihmisen kanssa voisi olla riidoissa vuosikausia. Meillä se menee niin, että jos joku sanoo jotakin harkitsematonta, asia on sovittu seuraavaan aamuun mennessä – ja me tiedostamme sen. Emme me katko välejämme jonkun riidan vuoksi. TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA SONY MUSIC » TAKAISIN SATULAAN Kings of Leon on kuin mekaaninen härkä, jonka selässä Followillin poikien on pysyttävä. un Kings of Leonin Holy Roller Novocaine -ep ja Youth And Young Manhood -albumi ilmestyivät vuonna 2003, uskovaisesta suvusta tulevat Followillin rähjäiset rokkipojat nostettiin uudenlaisen, jännittävän etelän indierockin kulttimessiaiksi. Ei mennyt kauan, kun Caleb, Jared, Matthew ja Nathan olivat jo matkalla suureen suosioon parrat ajettuna, tukat leikattuna ja tyylikkäissä vaatteissa. Kitaristi Matthew Followill on rentoutunut matkan mittaan. Edellisessä Suelle antamassaan haastattelussa hän vaikutti vähän kireältä ja suosion säikäyttämältä. Nyt hän puhuu kuin mies, joka on kiertänyt korttelin jo kerran tai kaksi ja osaa nöyrtyä arvostamaan sitä. Juttelimme viimeksi syyskuussa 2004, kun toinen levynne A-ha Shake Heartbreak ilmestyi. Mitäs olet touhunnut sen jälkeen? – Onko siitä jo yhdeksän vuotta? Ihan kreisiä! No, kuule, sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä! Eniten on tainnut tapahtua bändisi suosiolle. Kolmas levynne Because of the Times (2007) myi hyvin Euroopassa, ja Only by the K Night (2008) oli todella suosittu joka puolella maailmaa. Yhdysvalloissa se räjäytti pankin nousemalla listakärkeen ja myymällä platinaa. – Se oli täysin odottamatonta. Mikä on todennäköisyys, että bändille käy näin? Tosi pieni. Ja sitten se tapahtui meille. Meille olisi riittänyt hyvin tavallisen rockbändin maltillinen ura. Se, että voi soittaa pienempiä keikkoja ympäri maailmaa. Mikä teistä teki niin suositun? – Isot hittisinglet. Sekä Sex on Fire että Use Somebody kasvoivat isoiksi crossoverhiteiksi ja tekivät Only by the Nightista hittilevyn. Ne biisit nostivat bändimme tasolle, jolle emme koskaan kuvitelleet nousevamme. Se oli ihan kahelia. Kukaan ei osannut odottaa meiltä hittejä. Emme varsinkaan me itse. Kings of Leonin musiikki muuttui joka levyllä vähän suuremman kuuloiseksi. Kasvoiko soundinne keikkapaikkojen mukana? – Ei tosiaankaan. Jo Because of the Times kuulosti areenarockilta, mutta menestys tuli vasta sen jälkeen. Emmekä me kasvattaneet mitään tietoisesti. Me teemme mitä teemme, ja sitten tapahtuu mitä tapahtuu. Biisi kuulostaa stadionluokan hitiltä vasta kun se on sellainen, eli kun kymmenet tuhannet riemuitsevat ihmiset osaavat laulaa sen ison areenan katsomoissa. TUHON PARTAALLA vuonna 2008 kymmenet tuhannet ihmiset lauloivat Kings of Leonin lauluja suurilla areenoilla. Kotimaassaan bändi siirtyi 3 000 hengen keikkapaikoista 20 000 hengen paikkoihin. Miten menestys muutti asioita? – Ihan kaikki muuttui. Rima nousi korkealle. Ihmiset odottivat meiltä enemmän ja erilaisia asioita. Oliko se kaikki pelkästään positiivista? – Ei ollut. Tuli sellainen aika, että meillä ei ollut enää kivaa. Työn määrä kasvoi ja alkoi kuormittaa. Oli loputtomasti duunia. Only by the Nightin jälkeen meiltä odotettiin uutta levyä. Siinä vaiheessa olimme jo jutelleet keskenämme, että meidän pitäisi pitää tauko. Teimme kuitenkin Come Around Sundownin (2010) nopeasti edellisen levyn ja kiertueiden perään. Siinä vaiheessa oltiin jo selvästi ylikuormituksen puolella. Jälkikäteen ” Se oli välttämätön loma. Ilman sitä bändi olisi tuhonnut itsensä. SUE » 16 « NRO. 10 ajatellen meidän olisi pitänyt pitää pitkä loma Only by the Nightin ja Come Around Sundownin välissä. Heinäkuussa 2007 Kings of Leon oli kiertueella kotimaassaan, ja silloin bändissä alkoi näkyä murtumisen merkkejä. Dallasissa Caleb ilmoitti yleisölle käyvänsä oksentamassa ja juomassa kaljan ja palaavansa sitten lavalle, mutta häntä ei enää näkynyt. Sitten bändi perui loput kiertueen keikat. Mitä tuolloin tapahtui? – Kesä oli kuuma, kiertue pitkä ja bändi täysin nääntynyt. Soitimme isoja ulkoilmakeikkoja ilta illan perään, ja Calebin kurkku oli riekaleina. Hänen piti vetää steroideja pystyäkseen laulamaan edes jotenkuten. Steroidit saattavat tuhota lauluäänen lopullisesti, mikä lisäsi painetta entisestään. Peruimme kiertueen loppupään, koska oli pakko. Muuten Calebilla ei olisi enää ääntä ollenkaan. Siinäkö kaikki? Internetissä kiersi tuolloin monenlaisia huhuja bändin sisäisistä riidoista. – Monet luulevat, että tappelimme jatkuvasti keskenämme ja että aloitimme välivuoden niistä perutuista keikoista. Niinhän se ei mennyt. Olimme toki hämmentyneitä ja epätietoisia siitä, miten Calebin äänen käy, mutta kolme viikkoa Dallasin-tapauksen jälkeen olimme jo rundilla Kanadassa, Etelä-Afrikassa ja Australiassa. Välivuosi alkoi vasta marraskuussa 2011 ja kesti marraskuuhun 2012. Se oli välttä- KOOSSA TAAS marraskuussa 2012 tauko oli tehnyt tehtävänsä. Kings of Leon oli valmis kokoamaan rivinsä ja menemään studioon uutta materiaalia. Bändi päätti tehdä uuden albuminsa tuttuun tapaan, vanhan luottotuottajansa Angel Petraglian kanssa. – En usko, että voisimme tehdä levyä ilman häntä, Matthew Followill sanoo. – Angelo on loistava kaikilla osa-alueilla ja omistaa valtavasti hienoja vahvistimia ja muita laitteita ja soittimia. Kun hän sanoo jotakin, voi olla melko varma, että hän on oikeassa. – Alussa hän auttoi meitä saamaan biisit kasaan ja sanoittamaan ne. Myöhemmin biisien tekeminen jäi kokonaan meille, ja Angelo keskittyi tuottamiseen. Hän on edelleen mukana sovitusten tekemisessä. Mechanical Bull muistuttaa kahta ensimmäistä levyänne siinä, että se kuulostaa maanläheiseltä ja intiimiltä. Pyrittekö tarkoituksella pois suuren menestyksenne äänimaisemasta? – Et ole ensimmäinen, joka sanoo Mechanical Bullia intiimiksi. Sekään ei ole harkittua, kuten ei ollut stadionsoundikaan silloin aikoinaan. Meistä tulee ulos sellaista musiikkia kuin tulee. Minusta levyllä kuuluu se, miltä meistä tuntui sitä tehdessä. Olimme aika innoissamme, kun bändi oli koossa taas. ”Mechanical Bull” on sopiva levyn nimi yhtyeelle, joka on käynyt läpi sen mitä te olette käyneet. Ajattelen sen olevan metafora yhtyeestä, jonka raisussa kyydissä teidän neljän on pysyttävä. – Olisi hauskaa sanoa, että tuohonhan se viittaa, mutta oikeasti emme millään meinanneet keksiä levylle sopivaa nimeä. Sitten Caleb ehdotti Mechanical Bullia. Se kuulosti meistä jollain tapaa sopivalta. – Nyt muuten tuli mieleen, mistä Caleb ehkä keksi sen nimen. Katsoimme kerran Kaupunkicowboyle?aa samalla kun kuuntelimme uusia biisejämme. Kuva ja musiikki tuntuivat sopivan yhteen. Vuosi 2014 vie Kings of Leonin pitkälle maailmankiertueelle, ja teillä on niistä myös huonoja kokemuksia. Oletteko oppineet mitään? – Aivan taatusti. Enää emme suostu olemaan poissa kotoa yli kolmea viikkoa kerrallaan. Jos on sitä pitempään kiertueella, alkaa seota. Kiitos haastattelusta. Soittelepa taas yhdeksän vuoden päästä ja kerro, mitä sinulle kuuluu. – Sopii! Toivottavasti siihen ei mene niin kauan! «
» KORNIA VIATTOMUUTTA Telenovelas uskoo, että maailmankaikkeus voi olla ääretön. M PE 15.11. PIKKU-TORRE, TURKU tossa vallitsi usko siihen, että universumista voi löytyä vielä jotain kiinnostavaa. Kuussa vierailun jälkeen suurvallat kuitenkin huomasivat, ettei avaruudesta löydy kovinkaan paljon vierailukohteita. Tuli kylmä sota, ja avaruudessa seikkailu vaihtui avaruussodalla uhkailuun. – 70-luku on musiikillisen tietoisuuteni heräämisen aikakautta. Nauhoittelin radiosta kappaleita C-kasetille. Isäni äänitti minulle Nuorten sävellahjaa ja muita radio-ohjelmia, joissa rockia satuttiin soittamaan. Kuuntelin toisaalta ABBAa ja Boney M:iä ja toisaalta sitten myös Hurrigan- ” Jos jokin rakenne on mahdollinen, sen täytyy toistua äärettömän monta kertaa. SUE » 17 « NRO. 10 esia, Beatlesiä ja Elvistäkin. Jossakin vaiheessa aloin itsekin nauhoitella musiikkia kasetille. Kerran isäni tosin suuttui minulle melkoisesti, kun äänitin Peitsamon Kauppaopiston naiset -kappaleen päälle omia juttujani. – Sen ajan kappaleissa oli monia tunnusomaisia piirteitä, joihin innostuin musiikissa. Se jykevä bassosoundi ja muhevuus tekee sen aikakauden soundista lämmintä ja kotoisaa, on kyse sitten iskelmästä, diskosta tai hevistä. Minulle noihin aikoihin tehdyssä musiikissa on sellaista kornia viattomuutta, mikä on aina viehättänyt. Toki se liittyy myös lapsuuteeni. – Mukana oli tuolloin toki jo hieman kyynisyyttä, mutta toisaalta yhtyeet yrittivät tuolloin löytää vielä joskus epätoivoisestikin hieman uusia juttuja. Tuolloin musii- kin uskottiin ihan viattomasti olevan vielä tuore ja eteenpäin vievä voima. 60-luvulla luotiin tietenkin uutta ja ihmeellistä, mutta minusta 70-luvulla oltiin musiikin suhteen elinvoimaisimpia. Mitkä ovat sitten Von Hö££en suosikit kappaleista, jotka ovat ottaneet aihepiirinsä maapallon ulkopuolisista asioista? – Ykkönen on ehdottomasti Rolling Stonesin vähemmän arvostusta nauttivalta Their Satanic Majesties Request -levyltä löytyvä kappale 2000 Light Years From Home. Toinen voisi olla Bowielta jotain. Starman ja Life on Mars ovat hyviä kappaleita, mutta ehkäpä Space Oddity olisi paras valinta. Kolmas valinta voisi ehdottomasti olla Black Sabbathin Planet Caravan. Sen hämyilyosasto vetoaa meikäläiseen todella hyvin. « TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA PETE HEIKKILÄ alkaa näyttää tutulta ja kohtaat itsesi ja oman kopiosi. Jos maailmankaikkeus on ääretön, myös ihmisen kopioita on ääretön määrä. Ja meidän levyjä myös! – Ja tämä ei ole siis mitään huuhaata, vaan kosmologit pohjaavat tällä hetkellä tämän tosiasian ympärille teoriansa. Tämän teorian ympärille pohjautuu myös levymme kappale Spacetrain. Se on tuokiokuva tulevaisuudesta, jolloin ihmisiä sädetetään universumimme äärilaidoille, missä hän voi tavata itsensä. Siinä mielessä musiikkimme on scifirockia mitä suurimmassa määrin. Jos ovat kappaleiden aiheet ja sanoitukset ammentaneet tieteiskirjallisuudesta sekä avaruustähtitieteilijä Esko Valtaojan ja yhdysvaltalaisen astrofyysikon Carl Saganin aatoksista, on Telenovelasin musiikki kuitenkin huomattavasti maanläheisempiä. I Am The Destroyer -albumin syyskuussa julkaisseen bändin esikuvina ovat toimineet pitkälti 60- ja 70-luvun artistit. Vielä tuolloin maapallolla ja etenkin Yhdysvalloissa ja Neuvostolii- HAASTATTELU illoin viimeksi olet lukenut bändihaastattelun, jossa mainitaan nimeltä niin suomalainen avaruustähtitieteen professori kuin yhdysvaltalainen astrofyysikkokin? Kohta olet. – Telenovelasin maailma perustuu äärettömän maailmankaikkeuden mahdollisuuteen, aloittaa musiikkiaan sci?rockiksi kutsuvan Telenovelas-yhtyeen laulaja ja kappaleiden pääasiallinen sanoittaja Von Hö££e. – Jotkut tiedemiehet kiistelevät tällä hetkellä erään yhtälön ja numeron suuruudesta ja siitä, onko se isompi kuin nolla vai ei. Lähinnä tästä riippuu, onko maailmankaikkeus ääretön vai ei. – Jos maailmankaikkeus on ääretön, siihen mahtuu ääretön määrä kaikkea mahdollista. Mutta pointti on siinä, että juuri tuota mahdollista on vain rajallinen määrä. Palikoita voi väännellä erilaisiin asentoihin, mutta ei loputtomasti. Jossain vaiheessa on käytetty kaikki mahdolliset erilaiset vaihtoehdot kasata maailmankaikkeuden rakennuspalikat. Eli: jos jokin rakenne – vaikkapa planeetta, ihminen tai äänilevy – on mahdollinen, sen täytyy toistua äärettömän monta kertaa. Äärettömässä tilassa tulee väistämättä vastaan alue, missä kaikki
tää, mutta se ei tuntunut uskottavalta kun sitä itse lauloi, vaikka sen on itse tehnytkin. Anssi: – Kyllä sitä kuitenkin haluaa, että biisi on itse tehty. Sitten voi syyttää vain itseään, mutta onpahan meidän tekemä! HAASTATTELU TEKSTI MIKKO TOIVIAINEN KUVA HARRI HUUHTANEN PE 8.11. MONREPOS, LAPPEENRANTA » MAAN ALLA, PILVIEN PÄÄLLÄ 20 vuotta täyttävä Egotrippi teki tribuuttilevyn itselleen. Sue istutti alas yhtyeen kitaristi-laulaja Knipin ja basisti Anssin. erkkaisesta julkaisutahdistaan, perfektionismistaan, komeista stemmalauluistaan ja täydellisyyttä hipovista beatleaanisista popkaunokeistaan tunnettu Egotrippi on ehtinyt kunnioitettavasti miehen ikään. Merkittävistä aikalaisbändeistä Zen Café on ollut tauolla vuodesta 2008 lähtien, ja Don Huonot ja Tehosekoitin ovat olleet manan mailla kymmenen vuotta. Kumpainenkin näistä on ehtinyt tehdä jo comebackinkin. 90-luvulla tai sen taitteessa perustetuista suomirockin suuruuksista ainoastaan Apulanta ja CMX porskuttavat edelleen elinvoimaisina eteenpäin. Mikin, Knipin, Skelen, Anssin ja Sampon muodostama Egotrippi on alusta alkaen tallannut kuitenkin verrattain erilaisia musiikillisia polkuja kollegoihinsa nähden. Jo vuonna 1993 ensimmäisen esiintymisensä tehneestä ja vuonna 1995 debyyttinsä julkaisseesta bändistä kuoriutui koko kansan suosikki viimeistään kymmenen vuotta sitten julkaistulla Matkustaja-albumillaan, jolta lohkaistu Älä koskaan ikinä soi edelleenkin radioissa. Nyt käsillä on yhtyeen 20-vuotista taivalta juhlistava Ilkka Mattilan kirjoittama historiikki Egotrippi – V Aina matkalla jonnekin sekä Mikin ja Knipin muille artisteille luovuttamista ja säveltämistä kappaleista koostuva juhlavuoden albumi Pilvien alla, maan päällä. Kuinka päädyitte tähän otsikkoon? Knipi: – Yritimme epätoivoisesti miettiä, mikä voisi olla levyn nimi. Kun kaikki ilmiselvimmät nimet oli käyty läpi, ajateltiin, että katsotaan biisien teksteistä. Nopeimmat junat -kappaleen kertosäkeen teksti tuntui istuvan ja se näytti hyvältä kannen kuvan kanssa. Matkustaja-levyn nimi päätettiin muuten samalla tavalla! Entä biisivalintoihin? Knipi: – Tein listan, jossa oli yli 50 biisiä, joissa minä tai Mikki ollaan oltu mukana. Jos sovitukseen löytyi uusi kulma niin se päätyi alistalle, mutta kyllä kaiken A ja O oli teksti, ja että se tuntui hyvältä omassa suussa. Anssi: – Treenikämpällä kokeiltiin Sampon säveltämää Ellan ja Aleksin MC Koppakuoriaista. Aika pitkälle sekin oli mukana ajatuksen tasolla. Knipi: – Sitten alkoi ehkä hahmottua levyn yleismaailma ja se jostain syystä pisti vähän korvaan. Jälkeenpäin ajatellen me ei edes kokeiltu Jonna Tervomaan Julma maata, joka on mun mielestä hie- ” Oli tietynlaisia avainsanoja: ei akkaria, suurta ja 90-lukua. noimpia Mikin tekemiä biisejä. Ehkä meidän pitää tehdä jatko-osa tälle! Sen nimi voisi olla Maan alla, pilvien päällä. VALTA NAISILLE kappalelistaa tutkiskellessa ei voi välttyä huomiolta, että biisit ovat naisartistien tunnetuksi tekemiä. Onko teiltä syntynyt lainkaan kappaleita miesartisteille? Knipi: – Ei täällä oikein ole sopivia mieslaulajia. Jesse Kaikuranta taitaa olla melkeinpä ainoa, jonka voisin kuvitella laulavan tuollaisia biisejä. Valtaosa mieslaulajista tekee itse biisinsä. Ja iskelmägenre taas on vähän erilainen. Anssi: – Mä väittäisin mututuntumalla, että niitä ei ole mennyt yhdellekään miehellä. En kyllä tiedä, mitä kappaleitaan Mikki on Sonylle antanut. Knipi: – Valtaosa näistäkin biiseistä sellaisia, joita on soitettu Egotripin kanssa, mutta jossain vaiheessa todettu, ettei teksti lähde. Tarpeeksi monta vuotta kun on jauhettu niin on alkanut tuntua, että biisi menee hukkaan. – Anna Puun Linnuton puu on esimerkiksi sellainen biisi, jota on soitettu aikoinaan yli 10 vuotta sitten. Joskus kappaleen valmiiksi saattaminen on kuin tekisi gradua. Jossain pöytälaatikon pohjalla on sellainen ahdistava saatanan möllöttöjä, joka pitäisi tekstittää ja tehdä valmiiksi. Ja jossain vaiheessa tulee olo, että on hauskempaa ruveta tekemään uutta. Albumille on päätynyt peräti viisi Jonna Tervomaan sanoittamaa kappaletta. Voisitteko kuvitella, SUE » 18 « NRO. 10 että käyttäisitte ulkopuolista tekstittäjää? Knipi: – Ollaanhan me käytettykin. Ulkopuolella-kappaleen on sanoittanut Kalle Ahola. Mutta se on ajan saatossa alkanut tuntua ulkokohtaiselta, coverilta. Jonnan biisit oli ehkä kaikista vaikeimpia laulaa. Esimerkiksi Viivalla-levyn Tänään lähdetään olisi ollut kiva ve- KNIPIN SUOSIKIT Mestaripiirros – Olin saanut Mariskalta nipun tekstejä Anna Puun ensimmäistä levyä varten. Joukossa oli hyviä tekstejä mukaan lukien Missä muruseni on, josta silloin en innostunut ollenkaan. Mestaripiirros oli vähän korni siinä paperilla, mutta kiehtova. Kuten Mariskan tekstit monesti, se soi hienosti. Hyvä hetki – Tässä kiehtoi tekstin kummallinen tunnelma, joka oli samanaikaisesti lohduttava ja uhkaava. Halusimme korostaa uhkaavuutta. Teimme biisistä treenikämppädemon, jossa Sampon komppi ja Anssin basso toimivat kantavana voimana. Kun löysin oikeat äänet jousille, alkoi biisikin hahmottua. Näkymätön – Tämä Mikin sävellys on ollut yksi Jonna Tervomaa -lemppareitani sen julkaisusta lähtien. Kie von Hertzen kysyi kerran, että eikö vituta, kun HYVÄ HETKI pilvien alla, maan päällä sisältää useita jo varsin hyvin tunnettuja kappaleita. Etenkin Jonna Tervomaan Myöhemmin, Irinan Hiljaisuus ja Jenni Vartiaisen Tunnoton lienevät suurelle osalle suomalaisista tuttuja biisejä. Oliko näihin hittikappaleisiin vaikeampi tarttua? Knipi: – No, ei oikestaan. Nämä ovat kuitenkin omia biisejä, eikä niitä kuule samalla tavalla, kun on itse säveltänyt ne akkarilla. Irinan Hiljaisuus oli ainoa teksti, jota mä muutin ihan vähän, että sain siihen sen miehen näkökulman. Egotripin levyjen eräänlaisena hovituottajana on toiminut Helsinki-Hollola-levystä lähtien Lasse Kurki. Miltä tuntui tehdä levyä ilman ulkopuolista tuottajaa? Anssi: – Olin todella yllättynyt, että tämä menikin näin helposti. Niin kauan kuin olen ollut mukana, on tuntunut, että on ollut vaikeaa kun on ollut miljoona eri sovitusvaihtoehtoa. Siinä tapauksessa tuottaja on työntänyt meidät johonkin suuntaan. Tällä kertaa löydettiin todella nopeasti, mihin suuntaan levyä lähdetään viemään. Oli tietynlaisia avainsanoja: ei akkaria, suurta ja 90-lukua. Vaikka suunnitelmat osin menivätkin uusiksi, oli meillä selkeä suunta, jota kohti mentiin. Knipi: – Arttu Peljo kävi viikon verran äänittämässä bändisoittoa Hollolassa. Päällekkäisäänitykset tehtiin itse, Sampo miksasi ja mä tein kannet. Ollaan tehty tietyllä tavalla asiat viimeiset 10 vuotta, mutta tässä oli uusi kulma, joka piristi tosi paljon. – Me istahdettiin viime marraskuussa alas tämän levyn idean kanssa. Oltiin puhuttu, että pitäisi tehdä jotain, kun ei olla vähään aikaan tehty mitään. Keikkamyyjäkin soitteli, että onko meidän tarkoitus juhlia 20-vuotisjuhlia syksyllä. Kyllä mä otan juhlavuoden avosylin vastaan, että nyt juhlitaan saatana! Kuinka moni bändi oikeasti täyttää 20 vuotta? « Mikki on antanut tuollaisen biisin pois. Kyllähän mua otti päähän, mutta ymmärrän, miksi näin tehtiin. Jos Jonna ei olisi tehnyt tätä, olisi se voinut jäädä tekemättä kokonaan. Kun olet minun – Teimme biisistä ensiksi Vampire Weekend -tyylisen demon, joka oli hauska, mutta tökki pidemmän päälle. Mikki oli sitä mieltä, että tähän kannattaa satsata, ja alkoi leikkiä Rhodesilla sointukuvion ympärillä. Yhtäkkiä visio kirkastui ja soittimet löysivät paikkansa. Kun kotona lauloin demon päälle kolmiääniset stemmat, tiesin, että nyt ollaan asian ytimessä. Elämä on kaunis – Kun tämä tuli puheeksi, nousivat niskakarvat pystyyn. Meillä oli 50 biisiä, joista valita. Miksi juuri tämä? Olen kuitenkin oppinut, että Mikin biisit voivat muuttaa muotoaan paljonkin, kunhan pääsemme bändinä niihin käsiksi. Niin kävi nytkin. Sovituksemme vei biisin kuuluisalle nextille levelille.
» AKTIIVISET SUMMARÄTKIJÄT Punkyhtye Wasted sai alkunsa vuonna 1996 Joensuussa. 17 vuotta myöhemmin bändi lämmittelee Cock Sparrowin ja D.O.A.:n kaltaisia punklegendoja. Elämä on ihmeellinen asia. W LA 26.10. KLUBI, TAMPERE työskentelytyyliin. Hänellä oli samanlaiset käsitykset siitä, miltä levyn pitäisi kuulostaa. Ja hän myös tietää musiikkihistoriansa. Kun johonkin väliin sanoi, että ”laita tuohon vähän Dead Boysia” niin hän tiesi heti, mistä oli kyse. Rönkkö on aina ammentanut kappaleiden aihepiirinsä omansa elämästään. Uuden albumin päätösraita How Did I Get Here kertoo karun tarinan ihmisestä, jonka eri- ” Jos joku kuulee siellä seassa vaikutteita vaikkapa Hanoi Rocksista, niin mitä siitä? SUE » 19 « NRO. 10 laisten asioiden viihdekäyttö lähtee käsistä, ja aineista tulee oman elämän kiinnekohta. Rönkkö kuitenkin kieltää, että kappale olisi omakohtainen kokemus. – Itse asiassa se kertoo eräästä tutustani. Surullinen tarinahan tuo on, mutta helpostihan nuo päihteiden kanssa pyörimiset tuppaavat addiktion puolelle mennä, ja ihminen jää sille tielle. Addiktiot aiheuttavat myös melkoiset määrät masennusta ja muita ikävämpiä asioita. Mutta löytyy sieltä joistain biiseistä jopa sellaista tsemppimeininkiä! Sen verran tästä musiikista saa kuitenkin vielä positiivista energiaa. Wasted lämmitteli 20. syyskuuta legendaarista Cock Sparrer -yhtyettä Helsingin Circuksessa. Lau- antaina 26. lokakuuta Wasted taas lämmittelee yhtä legendaarista D.O.A.-yhtyettä Tampereen Klubilla. Voisi kuvitella, että mikäli joku olisi vuonna 1996 väittänyt Ville Rönkölle moista tapahtuvan, olisi tämä pudistellut epäuskoisena päätään. – Minusta tuntuu että vähemmän minä olisin uskonut sitä, että Wasted on julkaissut akustisen levyn, hän hymähtää. – Emme me ole ikinä Wastedin kanssa suunnitelleet oikeastaan mitään asiaa koskaan sen enempää. Hommia on vain tehty kun siltä on tuntunut. Joensuussa on sellainen termi kuin summarätkintä, ja se kuvaa Wastedin toimintatapoja melko hyvin. Räiskimme vain summassa menemään ja katsomme, mitä tapahtuu. « TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA LEVY-YHTIÖ sio on tehty suoraan vinyylin testipressistä, joten siinä on mukana vinyylin aito rahina ja soundi. – Minusta tämä levy on hieman melankolisempi kuin ennen. Tällä albumilla on myös vähemmän sitä kolmen soinnun rämpytystä. Olemme ottaneet vapaasti inspiraatiota monilta eri bändeiltä, emmekä menneet niin tiukasti sen punk-karsinan sisällä. Jos joku kuulee siellä seassa vaikutteita vaikkapa Hanoi Rocksista, niin mitä siitä? Osasyy levyn soundiin on tuottajan pallilla istuneella Jarno Alholla. Alho tuotti jo aiemmin tänä vuonna Wastedin akustisen levyn. Aikoinaan esimerkiksi Sister Flosta tuttu Alho on tuottanut lähiaikoina myös Death Hawksin psykedeelisen kakkosalbumin. Hänen oma yhtyeensä Kytäjä kyntää 70-luvun progen latuja ristiin ja rastiin. – Tuo akustinen levy oli alkujaan Jarnon idea. Olimme todella tyytyväisiä sen lopputulokseen ja Jarnon HAASTATTELU asted-yhtyeen laulaja ja sanoittaja Ville Rönkkö vastaa puhelimeen Helsingistä. Tätä nykyä Berliinissä paremman puoliskonsa kanssa asusteleva mies käy Suomessa lähinnä omilla keikoilla. Syy haastatteluun on Wastedin viides studioalbumi, joka kantaa nimeä Here Comes the Darkness. – Vuonna 2005 menimme määrittelemättömän mittaiselle tauolle Wastedin kanssa ja keskityimme vuonna 2003 perustettuun I Walk the Lineen. Alkoi tuntua siltä, että Wastedin kanssa olimme tehneet niin paljon keikkoja ja kiertueita, että oli pakko pitää touhusta hieman taukoa. No, I Walk The Linen kanssa kävi sitten sama homma, vedimme itsemme piippuun senkin yhtyeen kanssa. 2010 oli aika herättää Wasted taas henkiin. Ensin tuli 7” ja sitten Outsider by Choice -albumi vuonna 2011. Rönkkö kehuu uuden levyn soundimaailmaa orgaaniseksi ja vanhanaikaiseksi. Vanhana vinyylisoundin ystävänä hän intoilee myös levyn vinyylipainoksen mukana tulevasta digilatauskoodista. Levyn digiver-
HAASTATTELU – Mutta hyvä on. Vanheneminen on samaan aikaan ihanaa ja pelottavaa. Vanhenemisessa on kyse siitä, että jossakin vaiheessa elämä tulee hauskanpidon tielle. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän hänelle tulee velvollisuuksia. Myös selviytymisvietti kasvaa. Parikymppisenä sitä voi vetää huumeita mielin määrin eikä omasta hyvinvoinnistaan tarvitse sen kummemmin huolehtia. Ruumis kestää enemmän kuritusta – monellakin tavalla. Olsdal täyttää ensi vuonna 40 vuotta. Rocktähteä ei voi leikkiä ikuisesti. Vuonna 2009 hän kertoi Suen Pyry Hallamaalle antamassa haastattelussa, kuinka ei muistanut puoliakaan vuonna 2006 julkaistun Meds-albumin nauhoituksista huumeongelmansa takia. Sittemmin mies on rauhoittunut, mutta tunnustaa rauhoittumisessa olevan myös huonot puolensa. – Kun vanhenee, pitää tehdä valintoja. Vanhenevan ihmisen pitää päättää, mikä on hänelle elämässä kaikkein tärkeintä. Vanhetessaan joutuu tekemään kompromisseja. – Kun ihminen soittaa yhtyeessä, hänen ei tarvitse pukeutua tietyllä tavalla tai vastata tekemisistään muille kun bändikavereilleen ja itselleen. Rockmusiikki on nuoruuden pitkittämistä ja pakoa ikääntymisestä. Olen iloinen, että aikoinaan päätin keskittyä muusikon uraani. Se on pidentänyt nuoruuttani vuosikaupalla. TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA UNIVERSAL MUSIC » VANHENEMISEN KAMMO Placebon basisti Stefan Olsdal täyttää ensi vuonna neljäkymmentä. Hän myöntää vanhenemisen pelottavan häntä. Toisaalta hän kertoo ikääntymisessä olevan myös hyvät puolensa. rittiläistä Placebo-yhtyettä pidetään sen keulahahmon Brian Molkon yhtyeenä. Molko on karismaattinen, androgyyni laulaja, jonka narisevan laulutyylin tunnistavat kaikki. Molko saarnasi Placebo-uran alkuvaiheissa vapaan seksin ja seksuaalisuuden puolesta. Hänen sanoituksensa olivat vihjailevia, ja häntä ihastelivat niin tytöt kuin pojatkin. Hänen sanoituksissaan on aina ?irttailtu sadomasokismin ja kuoleman kuvastolla. Vanhuus ei kuitenkaan tule yksin. Molko on jo 40-vuotias. On epäilty, että hänen päähänsä on istutettu hiuslisäkkeitä. Hänen otsatukkansa laskeutuu hieman liian symmetrisesti hänen kasvoilleen. Puuteria 40-vuotiaan Molkon kasvoille tupsutetaan ennen haastatteluja ja julkisia esiintymisiä luultavasti kilokaupalla. Tässä ei ole mitään pahaa. Meillä kaikilla on oikeus vanheta kuten haluamme. Jotkut ostavat itselleen Harley Davidson -moottoripyörän. Jotkut alkavat yhtäkkiä harjoitella maratonia varten. Jotkut värjäävät tukkansa yhä mustaksi. – Rock on eskapismia, kertoo Placebon basisti Stefan Olsdal puhelimen välityksellä Lontoosta. Yhtyeen jäsenet ovat Englannin pääkaupungissa antamassa haastatteluja uusimman Loud Like Love -levynsä tiimoilta. Loud Like Love on Placebon seitsemäs studioalbumi. Ensimmäinen Placebo-albumi ilmestyi 17 vuotta sitten. Jos Placebo olisi trion sijaan ihminen, olisi se ensi vuonna täysi-ikäinen. Vähintään siinä vaiheessa luulisi kaikkien bändien miettivän, mitä järkeä on B enää jatkaa musiikin tekemistä. Kun teini-ikä vaihtuu aikuisuuteen, viattomuus jää taakse. On mietittävä, mitä aikuisena haluaa elämällään tehdä. – En tiedä, onko kyse jotenkin leimallisesti pohjoismaalaisesta ajattelutavasta, mutta itsekin ihmettelen välillä, mitä järkeä tässä elossamme on, ruotsalaissyntyinen Olsdal sanoo. – Eihän ihmistä alun perin ole ohjelmoitu muuhun kuin nussimaan ja jatkamaan sukua. Voimme kerätä mahdollisimman paljon rahaa tai mahdollisimman paljon maallista omaisuutta, mutta ei siitä loppujen lopuksi ole meille mitään hyötyä. Onko mistään mitä teemme mitään hyötyä? Mitä järkeä elämässä on? – Pohdin noita asioita lukemattomia kertoja tätä levyä tehdessämme. Mitä järkeä meidän oli ylipäänsä tehdä uutta levyä? Mutta tiedätkö: jos tämä jää viimeiseksi levyksemme, olen tyytyväinen siihen, että teimme sen. AIKUISTUMISEN PAKOILUA brian molko on Placebon tunnetuin ja suurisuisin jäsen. Kovin usein hänen haastattelukommenttinsa kuitenkin kuulostavat ulkoa opetelluilta. Hänellä on omat lauseensa, jotka hän levyn julkaisun yhteydessä toistaa kaikille mahdollisille tiedotusvälineille. Lauseita pudotellessaan hän virnuilee niille omahyväisesti. Siksi hän onkin niin kiinnostava artisti. Hän tietää roolinsa pop- ja rockmusiikin historiassa. Brian Molko on se lyhyenläntä röyhkimys, joka sylkee mielipiteitä ja kommentteja savuke suupielestä roikkuen. Hän ei kosSUE kaan kerro itsestään mitään merkityksellistä, mutta hän puhuu lauseilla, jotka kaikki sopisivat musiikkihaastatteluiden otsikoiksi. Hän on goottilaisdandy, joka rakastaa itseään. Siksi häntä rakastetaan ja vihataan niin antaumuksella. Stefan Olsdal on täysin erilainen ihminen, oikeastaan Brian Molkon täydellinen vastakohta. Hän kertoo mielipiteitään suoraan sydämestään miettimättä hetkeäkään vastauksiaan. Hän saa haastattelijan tuntemaan olonsa haastateltavan vanhaksi rakastajaksi, joka tiedustelee tämän menneistä vuosista vuosikausien erossa elämisen jälkeen. Olsdal saa haastattelijan tuntemaan itsensä hänen ystäväkseen. Stefan, miltä vanheneminen sinusta tuntuu? Pelkäätkö ikääntymistä? Kerro nyt. Ei meitä ole tässä kuin sinä ja minä, ja sinä puhut minulle kuin vanhalle ystävälle, vaikka emme ole koskaan ennen toistemme kanssa keskustelleet. – Sinä olet tässä keskustelussa kuitenkin etulyöntiasemassa, etkö olekin? Sinun ei tarvitse kertoa elämästäsi toimittajille niin, että he kirjoittavat kaikki sanasi paperille ja purkauksesi julkaistaan sitten lehtien sivuilla. Ihmiset vetävät haastatteluista aina omat johtopäätöksensä, olivat ne sitten oikeita tai eivät. VIIHDYTTÄVÄT EX-VIIHDEKÄYTTÄJÄT placebon nykyinen rumpali Steve Forrest tuli mukaan yhtyeeseen vuonna 2008. Hän korvasi Steve Hewittin, joka halusi leikkiä Peter Pania. Hewitt ei tajunnut, että hänen kanssaan samassa bändissä soittavat ihmiset alkoivat aikuistua. Hewitt halusi pitää kynsin hampain kiinni rock’n’roll-elämäntavastaan. Niin Molko kuin Olsdalkin selviytyivät huumesyleilystä hengissä lopettamalla aineiden käytön. – Huumevuosilta on monia hyviä muistoja. Toisaalta jälkeenpäin katsottuna oikein mikään ei oikeuta siihen elämäntyyliin, jota tuolloin elimme. Jossakin vaiheessa pitää katsoa demoneitaan silmiin ja pysähtyä miettimään, mitä elämältään haluaa. – Nykyään olen oppinut nauttimaan elämän pienistä asioista. En tarvitse huumeita, joiden avulla keinotekoisesti muuntelisin omia kokemuksiani tai elämääni. Toisaalta uuden levymme nauhoitusten vaikein puoli oli se, että saimme piiskattua itsemme tyytyväisyyden tielle. Ensimmäistä kertaa olin täysin selvin päin äänitysten ajan, ja se oli välillä pelottavaa. Steve Forrest oli vasta nuorukainen, kun hän liittyi Placeboon. Hän täyttää tänä vuonna 27 vuotta, mikä on rockelämässä se kriittisin ikä. Millä tavoin Molko ja Olsdal aikoivat pitää huolen siitä, ettei Forrestista tule kuollut rock-klisee? – Steve on Brianiin ja minuun verrattuna nuori kaveri, mutta hän on myös paljon älykkäämpi kuin me olimme hänen ikäisenään. Uskon hänen selviytyvän kriittisestä ikävuodesta hengissä helposti. Huikentelevista rock-kukoista on tullut isähahmoja yhtyeensä nuorimmalle jäsenelle. Silti Oldsal osaa yhä nauraa yhtyeensä paheelliselle imagolle, vaikka elämästä onkin tullut turvallisempaa ja sen takia myös kenties tylsempää. Mikäli Placebon musiikki olisi seksiasento, mikä se olisi? – Takaapäin paneminen kondomin kanssa. Kuitenkin niin, että kondomi rikkoutuu puolivälissä aktia, mutta kumpikaan seksin osapuolista ei huomaa, että se on rikki. Oliko tuo tarpeeksi rankka vastaus? Placebon musiikki ei välttämättä ole enää niin törkyistä ja ?irttailevaa kuin ennen. Sen seniorijäsenet pitävät huolta nuorimmaisesta soturistaan kuin hanhiemo poikasistaan. Silti Olsdalin ja Molkon haastattelut muistuttavat meitä vielä siitä, että Placebon aika ei ole vielä ohi. Viihdyttäjiä tarvitaan aina. « ” Jossakin vaiheessa pitää katsoa demoneitaan silmiin ja pysähtyä miettimään, mitä elämältään haluaa. » 20 « NRO. 10