Sue
Indierockpunkmetalzine
#102 TAMMIKUU 2007
DAMN SEAGULLS
THE FLAMING SIDEBURNS VIIKATE MOONSORROW KILLSWITCH ENGAGE VANITY INK VILLE LEINONEN THE RAMONES UNDERWATER SLEEPING SOCIETY VALSE TRISTE HUSKY RESCUE THE MICRAGIRLS
1
2
3
WELLDONE PROUDLY PRESENTS
Ma 23.4.07 Kulttuuritalo
Helsinki. Liput 36
Ti 24.4.07 Pakkahuone
Tampere. Liput 34
Liput myynnissä ma 22.1. alkaen!
uusi levy nyt kaupoissa!
Ke 14.2. Nosturi, Helsinki
Ovet auki klo 19, liput 28 Tiketti ja Lippupalvelu
Helsingin jäähalli ti 10.4.2007 klo 20
KE 25.4. NOSTURI, HELSINKI
Ovet auki klo 19, liput 18 Tiketti ja Lippupalvelu
ovet auki klo 19
+ Annihilator
liput 42 euroa lippurajoitus: 4 lippua/asiakas
Ti 8.5. Nosturi, Helsinki
Ovet auki klo 19, liput 25 Tiketti ja Lippupalvelu
WELLDONE.FI
5
NEWSFLASH
Vastoin aiempaa uutisointia IGNITE saapuu sittenkin Suomeen. Hardcore/punk rock -bändi soittaa Helsingin Nosturissa 8.4. 2007. Igniten Our Darkest Days -levystä tehdään tulevaa kiertuetta varten ekstroilla varustettu uusintapainos. Pöytälätkän RockSM-mittelöt, MONSTERS OF PUCK, käytiin Nosturissa perjantaina 5.1. jo seitsemättä kertaa. Välieristä finaaleihin nousivat Suen Kari Heikonen ja nelinkertainen/hallitseva mestari Panu Pajukari mainostoimisto Miracle Soundísta. Mestaruuden vei viidennen kerran kahdella voitolla Panu Pajukari. Jälkimmäinen otteluista meni jatkoajalle. Ramopunkin äänenkannattaja WWW.RAMOPUNK.COM juhlii 5-vuotista taivaltaan Tampereen Vastavirtaklubilla peräti 12 esiintyjän voimin 1.-3.3.07. Tapahtumassa annetaan myös vuoden 2006 Kultainen pesäpallomaila -palkinto vuonna 2006 ansioituneelle alan ihmiselle. Www.ramopunk.com-nettisivustolta löytyy muun muassa ramopunk-uutisia, keikkakalenteri, keikkaraportteja, raportteja bändien levynteosta, haastatteluita ja sivujen ylläpitäjän Mika Vesterisen toimittama korkeajännityssaksan ja sarjakuvameksikon sanastot ja kieliopit. ROTTEN SOUND ja ruotsalainen REGURGITATE yhdistävät voimansa Sika juoppos musertaa Suomi -kiertueella helmikuussa. Yhtyeiden brutaalia soitantaa kuullaan 8.2. Tampereen Klubilla, 9.2. Jyväskylän Lutakossa ja 10.2. Helsingin Nosturissa. BOOMHAUER keikkailee helmikuussa Saksassa: 20.02. Fürth, 21.02. Berlin, 23.02., Darmstadt, 24.02. Köln. Trion viimeisin albumi Me Think OK! (2005) julkaistaan Italiassa Tube Recordsin kautta. The Bad Seedsin Warren Ellis, Martyn Casey sekä Jim Sclavunos ovat perustaneet Nick Caven kanssa yhtyeen nimeltä GRINDERMAN. Kvartetin nimeä kantava debyyttialbumi julkaistaan maaliskuun alussa. Puistoblues-festivaali ja Compo10.com järjestävät yhdessä avoimen kansainvälisen BLUESSÄVELLYSKILPAILUN. Kilpailun ensimmäinen vaihe on jo käynnissä ja sävellyksiä on saapunut ympäri maailmaa. Voitto ratkeaa festivaaliviikolla 29.6.2007, kun finalistit esittävät kilpailusävellyksensä finaalituomariston ja festivaaliyleisön edessä. Voittajalle luovutetaan pääpalkintona 3.000 dollaria. Kilpailuun ilmoittautuminen on käynnissä. Ilmoittautumisohjeet ovat puistoblues. fi-verkkosivuilla. Vuosittain järjestettävän LOISTEFESTARIn teema on tänä vuonna musiikki. Loistefestarilla nuorilla on mahdollisuus esittää taitojaan laatunäyttämöillä ja saada palautetta musiikin ammattilaisilta. Tarkoituksena on, että kokemuksesta on iloa ja hyötyä musiikin tekemiseen. Koko pääkaupunkiseudun yhteiseen Loistefestariin voivat ilmoittautua kaikki 10-20-vuotiaat musiikin harrastajat. Ilmoittautuminen tapahtuu 8.1.- 2.2. pää-
Uutiset toimitti Ari Väntänen (ari.vantanen@sue.fi).
TURUN LEVYKAUPPA ÄXÄSSÄ
KAUPPA KÄY.
MUSIIIKKIMARKKINOIDEN RAKENNE MUUTTUU
Digitaalisen musiikin kaupasta on tullut tärkeä osatekijä musiikin myynnissä. Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry tiedottaa, että äänitealan myynti kääntyi nousuun vuonna 2006. Äänitteiden kappalemääräinen myynti on kasvanut noin 8-9%, euromääräinen myynti noin 5-6%. ÄKT: n toiminnanjohtaja Arto Alaspää kertoo, että tulokset perustuvat AKT:n myyntitilastoista tehtyihin alustaviin markkinakehitysarvioihin. Tiedot tarkentuvat helmi-maaliskuun vaihteessa 2007, jolloin koko vuoden tilastot ovat valmiit. Äänitteiden kappalemääräinen myynti on noussut enemmän kuin myynnin euroarvo, koska tallenteiden hinnat ovat markkinapuristuksessa laskeneet. Hasan & Partners Oy:n toimitusjohtaja Alex Nieminen näkee, että myyntilukuja on osaltaan kasvattanut musiikin myynnin digitalisoituminen. Vanhempi sukupolvi pitää fyysistä äänilevyä tärkeänä osana musiikkikokemusta, mutta nuorista on luonnollista, että musa tulee piuhaa pitkin tietokoneesta. Tiettyjen genrejen yleisö haluaa varmasti edelleen musiikkinsa levyinä, mutta digitaalisen musiikin ostamisen helppous on yksi osatekijä myynnin kasvussa. Samoin se, että eri elektroniikkavalmistajat ovat tuoneet paljon musiikinkulutuslaitteita markkinoille ja nostaneet musiikin uudella tavalla puheenaiheeksi. Alaspää on samaa mieltä. Laitekauppa, erityisesti "monitoimikännykät" kasvattavat markkinapotentiaalia nopeasti. On ilahduttavaa, että operaattorit ovat kiinnostuneita sisältökaupan kehittämisestä. Myös vuoden 2006 alussa tulleet lainmuutokset ovat vaikuttaneet positiiviseen kehitykseen. Niillä, tiedottamisella ja tehokkaalla tullivalvonnalla saatu taltutetuksi "matkalaukkupiratismia". Samoin keinot puuttua vertaisverkkojen nettipiratismiin ovat monipuolistuneet. Näin on saatu tilaa laillisen sähköisen musiikkikaupan syntymiselle netissä ja mobiilipalveluina. Alex Nieminen puolestaan arvelee, että monet kuluttajat käyttävät "laittomia latauksia" samalla tavalla levykaupassa levyjen koekuuntelumahdollisuutta. Jos levy koetaan hyväksi, se halutaan myös ostaa. Hurjin näkemykseni myynnin kasvun syistä on se, että viime vuonna on julkaistu niin hyvää musiikkia, että kuluttajat ovat halunneet ostaa sitä, Nieminen sanoo. Kiinnostus musiikkiin on tärkein vaikuttaja. Kotimaiset vientimenestykset ruokkivat myös kotikulutuksen kehitystä, Alaspää yhtyy ja korostaa, että musiikkiteollisuus on jo pitkään nähnyt netin ja muun sähköisen kaupan mahdollisuutena, ei uhkana. Tiedämme kuitenkin, että vertaisverkkopalvelut, hubit ja verkon luvaton musiikkitarjonta ovat muodostaneet vakavan häiriötekijän uusien markkinoiden syntymiselle ja koko ostetun musiikin kulutukselle. Mistä musiikin myynnin kääntyminen nousuun sitten kertoo? Musiikkimarkkinoiden rakennemuutoksesta, Alaspää tiivistää. Osa äänitemyynnistä on siirtymässä sähköiseen kauppaan.
6
NEWSFLASH
sääntöisesti tapahtuman nettisivujen kautta. Tarkat ilmoittautumisohjeet löytyvät tapahtuman nettisivuilta osoitteesta www. loistefestari.fi. Tapahtuma on esiintyville ryhmille ja yleisölle ilmainen. UNDERWATER SLEEPING SOCIETYn single Madwheels ja MURMANSK-yhtyeen Wholeshebang!-sinkku ovat ilmaiseksi ladattavissa osoitteesta www.newmusiccommunity.org. WOLFMOTHER on ryhtynyt tekemään biisejä seuraavalle albumilleen. Keulakuva Andrew Stockdalen mukaan bändi menee studioon syksyllä. MORRISSEY saattaa edustaa Englantia seuraavissa Euroviisuissa. Ruotsin ehdokkaaksi taas on ehdokkaana THE ARK. Lokakuussa 2006 esikoisalbuminsa, Making Waves, julkaissut The Rasmuksen Eero Heinosen HAY AND STONE -yhtye tekee viiden keikan minikiertueen tammi-helmikuussa: to 25.1.2007 Tampere, Klubi, la 27.1.2007 Kaarina, Ravintola Old Texas, to 1.2.2007 Helsinki, On The Rocks, pe 2.2.2007 Savonlinna, Happy Time Bar, to 8.2.2007 Kuopio, Henry´s Pub. ARCADE FIREn kakkosalbumi Neon Bible ilmestyy maaliskuun 5. päivä. Vuoden 2006 aikana Budapestissä, Lontoossa, New Yorkissa ja Quebecissä äänitetyn levyn biisit ovat Black Mirror, Keep The Car Running, Neon Bible, Intervention, Black Wave, Ocean of Noise, The Well and the Lighthouse, (Antichrist Television Blues), Windowsill, No Cars Go ja My Body Is A Cage. PATTI SMITHin seuraava levy-on cover-albumi, jolla Smith esittää muun muassa Nirvanaa, Neil Youngia, Bob Dylania ja Jefferson Airplanea. Albumilla vierailevat ainakin Tom Verlaine, Flea ja Black Crowesin Rich Robinson. POETS OF THE FALLin albumi Carnival of Rust on ylittänyt platinalevyyn oikeuttavan 30 000 kappaleen rajapyykin. Bändi on edelleen albumin julkaisun käynnistämällä kiertueella, joka etenee tänä vuonna Suomesta ainakin Saksaan, Ruotsiin, Tanskaan ja Hollantiin. Led Zeppelinin, The Whon sekä AC/DC:n nimiin vannova brittiläinen THE ANSWER esiintyy Helsingin Tavastialla helmikuun 7. päivä. Bändin Rise-debyyttialbumia kehuttiin muun muassa Kerrang!:issa ja Classic Rockissa. BIG BOOM -bändikisa etsii jälleen kehityskelpoisia yhtyeitä. Mukaan mielivien bändien tulee lähettää kattava promootiopaketti Big Boom -tiimille 28.2.2007 mennessä. Paketin tulee sisältää demoCD:n, kuvauksen bändistä, kuvamateriaalia, yhteystiedot sekä toivotun semifinaalipaikkakunnan nimen. Semifinaalit järjestetään maalis-huhtikuussa Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä ja finaali toukokuussa Jyväskylän Tanssisali Lutakossa. Lisäja yhteystietoja saa osoitteesta www.bigboom.fi. Soulin kummisetä JAMES BROWN kuoli joulukuun 25. päivä 73-vuotiaana Atlantassa. Musiikki tietenkin elää, mutta Brown kiihdyttää kansaa muutenkin: tammikuun 8. päivä kahden atlantalaisen miehen riita siitä, kuinka pitkä James Brown oli, kärjistyi ampumavälikohtaukseksi. Toinen miehistä sai vatsaansa kaksi luotia. Konkariyhtye FRANCINE julkaisee kokoelmacd:n sekä dvd:n. The Story of Francine -nimeä kantava paketti kokoaa 22 biisiä vuosilta 19982007 ja julkaistaan 31. tammikuuta. Dvd sisältää musiikkivideoita ja tv-esiintymisiä. Francine läh-
Uutiset toimitti Ari Väntänen (ari.vantanen@sue.fi).
TV EI OO WC
Pelle Miljoonan klassikkoyhtye 1980 kylvää Pelkoa ja vihaa televisiossa ja lavoilla. Pelle Miljoona & 1980 -yhtye esittää vuonna 1979 ilmestyneen Pelko ja viha -albuminsa livenä Yle Teeman Kohtaamisia-sarjassa. Ylöjärven Akun tehtaalla kuvattavassa suomirockin klassikkolevyjä käsittelevässä sarjassa artistit esittävät tv-yleisön edessä yhden albuminsa kokonaisuudessaan livenä. Me haluttiin valita siihen sarjaan albumi 1980:n tuotannosta, koska sen bändin kaikki äijät on vielä vertikaalisessa asennossa ja soittaa aktiivisesti, Pelle Miljoona selvittää. Levyvaihtoehdot oli Viimeinen syksy ja Pelko ja viha. Pelko ja viha me valittiin siksi, että Tumppi halusi ja koska se levy on punkkia. Kohtaamisia-sarjassa esiintyy 1980-yhtyeen legendaarisin kokoonpano: Pelle Miljoona (laulu, rummut), Tumppi Varonen (laulu, rummut), Ari Taskinen (basso), Rubberduck Jones (kitara) ja Stefan Piesnack (kitara). Yhtye tekee helmikuussa myös viiden keikan kiertueen. Kun meille ehdotettiin sitä tv-taltiointia, mä sain idean, että tehdään samoilla lämpimillä muutama keikka, kun kerran kuitenkin joudutaan treenaamaan. Sen kummemmasta nostalgiasta tässä ei ole kysymys. Totta kai nää vuodet on jättäneet jälkensä meistä jokaiseen, mutta bändin tatsi ei ole muuttunut yhtään. Täytyy vaan alkaa treenaileen, että sanat muistuu mieleen. Aikoinaan "Suomen MC5" -nimelläkin ylistetty 1980 soittaa muutakin kuin Pelko ja viha -levyn biisejä, mutta Pellen muiden bändien biisit jätetään setistä. Keikoilla kiertää mukana neljännen täyspitkänsä, Time is Limited, Woimasointu-levymerkillä helmikuun alussa julkaiseva perinnepunk-yhtye Suspenders, jossa soittaa kitaraa Rubberduck Jones. Rumpupallille on äskettäin istahtanut Pelle itse. Mä otan sen siltä kantilta, että Suspendersin keikalla lämpiää mukavasti 1980:n vetoa varten. Ja pakkohan se on jaksaa soittaa, kun on kerran bändissä. Keikat: I6.02. Tampere, YO-talo 17.02. Turku, Wanha Domino 22.02. Helsinki, Tavastia 23.07. Kuopio, Henrys Pub 24.02. Jyväskylä, Lutakko
tee kokoelman myötä pitkälle kiertueelle. (www. francine.st) Punkia, vaihtoehtorockia ja englantilaista kansanmusiikkia yhdistelevä THE LEVELLERS saapuu keikalle Tavastia-klubille 13.3.2007. Vuonna 1988 perustettu The Levellers nousi brittiläisessä musiikkimediassa hetkeksi maailman tärkeimpien rock-yhtyeiden joukkoon. The Levellersin uran suurin menestys tapahtui 1990-luvn puolivälissä, jolloin albumit The Levellers (1993) ja Zeitgeist (1995) nousivat Iso-Britannian lisäksi listakärkeen myös muualla Euroopassa.
Trio Niskalaukauksen rumpalin ja taustalaulajan Seppo Pohjolaisen uusi kokoonpano SEPPO ALVARI & MAMBOO KINGS on saanut debyyttilevynsä valmiiksi. Helmikuussa ilmestyvä albumi sisältää "outlaw-iskelmää". Levyn biisejä tekemässä ovat olleet myös Jarkko Martikainen ja Kaarle Viikate. KASTOR (www.kastorland.net) aloittaa ensimmäisen albuminsa äänitykset 20.1.Yhtye keikkailee alkuvuodesta seuraavasti: 18.1. Vastavirtaklubi (Tampere), 3.2. Teatteriravintola (Joensuu) ja 17.2. - Bar15 (Seinäjoki).
SUR-RUR-yhtyeen tuleva albumi Uurnapölyjen paluu ilmestyy 7. helmikuuta. Maistiainen nimeltä Maisema on ladattavissa ja kuunneltavissa osoitteessa www.jukeboss.fi. Vaasan ROCKPERRY-festivaalille on kiinnitetty tanskalainen D.A.D. ja ruotsalainen Hardcore Superstar. Yhttyeet esiintyvät Vaasan Vaskiluodon lavalla 13.7. WITHIN TEMPTATION esiintyy Helsingin Kulttuuritalolla maanantaina 23.4.ja Tampereen Pakkahuoneella tiistaina 24.4.
19.01. The Valkyrians (3e) 20.01. I Was a Teenage Satan Worshipper (2e) 02.02. No Shame (3e) 03.02. Risto (4e) 09.02. United Underworld (3e) 16.02. Private Line + Gemini Five (5e) Showtime 23.00!! 17.02. Manifesto Jukebox (2e)
WWW.SUE.FI
WWW.MYSPACE.COM/SUEZINE
8
10
VALSE TRISTE
IHAN TARPEEKSI PUNKKIA
Pohjanmaan latomerien takaa salakavalasti hyökkäävä Valse Triste jaksaa painaa päälle: 23 vuotta möykkäämistä takana eikä loppua näy. Bändin toinen pitkäsoitto, Madon luku, ilmestyi loppuvuodesta.
ändejä tulee ja menee, mutta Kauhajoelta lähtöisin oleva Valse Triste on ja pysyy. Mikä ihme saa äijät vuodesta toiseen kapuamaan keikkalavoille ja marssimaan studioon levyn tekoon? Vieläkään ei ole ilmaantunut parempaa tekemistä? Itsesuojeluvaisto puuttuu? Ajantajun katoaminen?, basisti Raine kysyy itseltään pitkän iän salaisuutta. Nyt kun tuntuu siltä, että bändi on tehnyt uransa parhaan levyn, niin pitäis sitten varmaan lopettaa. Piruuttammekaan emme kuitenkaan hajoa, sanoo rumpali Janne. Valse Tristessä ovat ovet käyneet vuosien saatossa, mutta aina on löytynyt uusia miehiä tilalle. Laulaja Wasky on ainoa alkuperäisjäsen. No, onhan tossa muutama lähteny, mutta aina niitten poistumisesta ollaan toivuttu, Wasky kertoo. Vuoden 2006 kokoonpano näyttää tällaiselta: Essi kitara, Raine basso, Janne rummut, Mikko laulu ja Wasky laulu. Madon luvun äänitysprosessi oli kolmikon mukaan piinaava ja mutkallinen, mutta lopputulokseen bändi on tyytyväinen kriittisenoloista Rainea myöten. Usko meinas loppua vähän väliä. Toisaalta, vieläkin löytyy asioita jotka tekisi toisin. Ainakin levy kuulostaa sopivan äkäiseltä, mutta kuitenkin selkeältä, Raine kuvailee. Pakko muuten erikseen kiittää Dassumin Penttiä, joka löysi masterointivaiheessa vielä sen ekstra-tujauksen, jonka luultiin jo kadonneen moninaisten miksaussessioiden tuoksinassa, Janne muistuttaa. Wasky kertoo, että levystä on myös vinyyliversio, joten vinyylifetisistitkin pääsevät nauttimaan Valse Tristen punkinrytkeestä. Puhuttaessa vanhoista Valse Triste -levyistä ovat kaikki hämmästyttävän yksimielisiä siitä, että debyyttipitkä Turha ruokkia ruumiita olisi pitänyt tehdä huolellisemmin. Mutta löytyy vanhasta matskusta suosikkejakin. Keskustelussa vilahtelevat Primer Pasienten biisit sekä HermovasaraEP ja sen demoversio. Yksittäisistä piiseistä inhokki löytyy hel-
B
posti. Hidas mies on sellainen, joka onnistuttiin studiossa pilaamaan kuuntelukelvottomaksi, Wasky muistelee. Keikoilla Valse Triste ei ole polttanut itseään loppuun. Wasky laskee bändin tehneen eniten keikkoja vuonna 2004, jolloin niitä kertyi 17. Viime vuonna Valset päräyttivät kahdeksan keikkaa, joista neljä kolmen päivän aikana. Vuoden alussa bändille olisi luvassa useampia keikkoja. Myös keväisestä Euroopankiertueesta on ollut puhetta. Säästeliään keikkailun bändi näkee edukseen. Tuosta on ollut meille etua siinä suhteessa, ettei päästä kyllästymään keikkailuun ja niistä vähistä saadaan paljon enemmän irti, Wasky sanoo. Valse Tristessä sanoitusvastuu on tällä hetkellä lähes pelkästään Rainen harteilla. Bändi on tullut takavuosina tutuksi hyvinkin omalaatuisilla teksteillään. Miten ja missä moiset tekstit syntyvät? Raine synnyttää omansa saunassa kaljapullo kädessä ja pylly kiukaassa, Wasky sanoo. Mun omat tekstit käyvät aina vaan harvinaisemmiksi kovan itsekritiikin takia. Puolivahingossa nuo sanat kyllä useimmiten mullakin syntyvät. Harvemmin sitä kyllä tulee ajateltua, että teenpä nyt lyriikat, jotka kertovat massiivisesta räkäklimpistä kurkun perällä, Raine kertoo. Valse Triste ei halua sen kummemmin korostaa pohjanmaalaisuuttaan. Janne on kuullut huhuja, että Lauri Tähkän ja Duudsoneiden myötä pohjanmaalaisuus on nyt kovasti in. Se näkyy ehkä siinä, että ollaan niin ristuksen maalaisia niin lavalla kuin lavan ulkopuolellakin, Wasky summaa aiheen. Valse Triste suhtautuu hieman sarkastisesti kysymykseen kuinka punk he ovat. Toimittajan kannattaisi miettiä kaksi kertaa mitä pohjan pojilta kysyy. Ihan tarpeeksi, Janne vastaa ytimekkäästi. Ei me olla punk, me ollaan Valse Triste, Wasky lopettaa.
TEKSTI: JOUKO LEHTINEN KUVA: J.KEKO
12
"Juostaan pingviinillä ja kerätään kaloja" on viimeinen lause, joka nauhalle tarttuu. Itseruoskinnan ja Spectravideon (kysykää isiltänne tai lukekaa loppuun) peleistä höpinän seassa pilkahtelee silloin tällöin esiin myös vakavia aiheita, kuten esimerkiksi uuden levyn taso. Edellinen albumi, Future on a Plate, keräsi tasaisesti neljää tähteä ja yhdeksikön arvosteluja. Saako tämä nyt viittä tähteä ja kymppiä? Ei. Selvä. Paska levy siis? Ei se voi olla niin hyvä. Ei se ole reilua, jos se on, jatkaa kitaristi Tomi omaa yhden sanan lausettaan. Mä en edes ymmärrä sitä Future on a Platen hehkutusta. Ei se nyt niin onnistunut minusta ollut. Jos tämä albumi saa kymppejä niin se on siinä mielessä lohdullista, että uusi levy ei ole parasta, mihin olemme kykeneväisiä, Jussi sanoo selventäen asiaa huomattavasti. En osaa kuunnella tätä uutta levyä vielä tarpeeksi avoimin mielin, että osaisin välttämättä arvostaa sitä. Hyvä on, arvostetaan sitten yhtyeen puolesta mahdollisimman kliseisesti, mutta totuudenmukaisesti: All Other Lights Go Out on tasapainoinen hyppäys eteenpäin bändin uralla. Radio Helsinki -hitiksi noussut Silence Teaches Me How to Sing on hyvä esiintulo uudelle albumille, muttei välttämättä anna ihan oikeaa kuvaa levystä. Se ei ole mikään instant-hittien kavalkadi, vaan edellisen levyn tavoin vaatii muutaman kuuntelukerran toimiakseen täysillä. Tavallista hankalammat sovitukset ja kuulaiden melodioiden taakse pii-
lotetut progressiivisuudet hämäävät alussa. Mutta: On tämä vähän flirttailua valtavirran suuntaan, Jussi sanoo, ja
Okko ja Tomi naurahtelun ohessa nyökyttelevät päätään. Niinhän se on aina ollut meidän levyissä, Okko sanoo viitaten
levyn grower-ominaisuuteen ja normaalista poikkeaviin sovituksiin. Aina siellä on ollut ne hyräiltävät jutut taustalla. Mun mie-
lestä me soitetaan popmusiikkia, hän kiteyttää. Mun mielestä taas sä kiteytit asian parhaiten kun sanoit tämän levyn olevan hidasta ja jäykkäliikkeistä paskaa, Tomi sanoo Jussille nauraen. Ei kannata uskoa heitä. Vuoden vaihteen kunniaksi on pakko kysellä bändin suosikkeja vuoden 2006 puolelta. Kuin huomaamatta vastauksista tulee kokoelma bändejä, jotka yhteen naittamalla voisi jälkikasvuksi syntyä All Other Lights Go Out. Mars Voltan Amputechture on ihan ykkönen. Mä olen diggaillut niitä siitä lähtien, kun näin ne Red Hot Chili Peppersien lämppärinä Suomessa, Tomi sanoo. Saanko sanoa vielä toisenkin? Dingon boksia on tullut kuunneltua paljon. Mä sanon Thom Yorken Eraserin, ja Magenta Skycoden IIIII:sta pitävät tässä bändissä varmaan kaikki, Jussi jatkaa Okon nyökytellessä hyväksyvästi vieressä. TV on the Radion levy oli myös loistava. Mutta se pingviini? Okko kertokoon. Mun uudenvuodenlupaus tässä ja nyt on se, että alan pelaamaan enemmän videopelejä enkä tee mitään muuta koko vuonna. Kaivoin vähän aikaa sitten esiin vanhan Spectravideo-tietokoneeni monen, monen vuoden tauon jälkeen. Penguin Adventure peliä en ole vieläkään päässyt läpi. Se on ihan saatanan vaikea. Siinä juostaan pingviinillä ja kerätään kaloja.
TEKSTI: JARKKO FRÄNTILÄ
15
e, mikä rokkibändissä kiteytyy, selviää tietysti paremmin keskiketterän ääressä. Tuoppien takana istuvat laulaja Annabella, kitaristi Juha sekä basisti Miki. Juha: Perkele. Siinä on yhdellä sanalla se päällimmäinen tunnelma esikoislevystä. Koko ikänsähän sitä on odottanut tätä hetkeä. Soittaminen on kyllä niin hienoa, että tätä varmasti tekisi muutenkin, mutta onhan se mahtavaa laittaa oma tuotos levyhyllyyn. Miki: Levyä tehdessä sattui tietysti vaikka mitä, mutta erityisesti mieleen jäi nauhoitusten jälkeen pidetyt bändiolympialaiset. Annabella: Miki väsäsi itse keihään, jota sitten viskottiin pimeässä keskellä metsää, taskulampun valossa ja naapureiden puolella. Bändi nauhoitti kolmetoista kappaletta, joista debyytille lohkesi yksitoista. Millä perustein puuttuvat kaksi tiputettiin pois ja julkaistaanko niitä jossain vaiheessa? Miki: Vielä ei tiedä, julkaistaanko niitä myöhemmin, mutta päätös tiputtaa ne pois ei missään nimessä ollut helppo. Puuttuvat kaksi olivat uudelleen nauhoitettuja biisejä ensimmäiseltä EP:ltä ja toimivat muuten, mutta eivät vain sopineet kokonaisuuteen. Juha: On Your Skinillä ilmenee tämän bändin tämänhetkinen tila ja sellaisena levy haluttiin myös pitää. Vanity Inkin livekunnon pääsee tarkastamaan piakkoin käynnistyvällä Suomen-kiertueella. Soitettiin äskettäin eräänlainen public rehersal, jossa vedettiin levy alusta loppuun. Leppoi-
S
VANITY INK
TURHAMAISUUDEN MUSTETTA IHOLLASI
Tammikuun viimeisenä päivänä julkaistava On Your Skin on helsinkiläisen katurockkvartetti Vanity Inkin ensimmäinen kokopitkä. Asenteella ja ilman kompromisseja, kuuluu yhtyeen kiteytys.
sa tilaisuus, jossa näki miten biisit toimivat livenä. Muutenkin meidän treenit on kuin keikkoja itsessään. Meno on yhtä sataprosenttinen, hikinen ja jälkeenpäin olutpainotteinen kuin keikan jälkeen. Annabella: Me ei tosiaan juoda ennen keikkaa. Ei haluta aliarvioida yleisöämme. Päätös on varmasti viisas, sillä taisteluarpia syntyy silti. Mikiltä on suihkunnut verta selästä hänen daivattuaan lasinsiruihin ja toinen tissikin on mennyt kertaalleen paskaksi basistin lennettyä soittamisen ilosta baaritiskin yli. Eivätkä muutkaan jäsenet ole säästyneet kolhuilta. Kysyttäessä yhtyeen odotuksia kiertueesta ja alkaneesta vuodesta tipahtelee urheilutoimittajalle suunnattuja vastauksia. Lisää keikkoja. Päivä kerrallaan mennään. Jos nyt pillua sais. Skandaalinkäryn keskellä tiedustelen Annabellan maineesta sydäntenmurskaajana, mikä saa pojat nauramaan ja vokalistin sanattomaksi. Juha päätyy selventämään asiaa: Lavan eteen linnoittautuvan
tyttölauman sekaan on ruvennut etsiytymään enemmän miehiä. Ne ottavat paidat pois ja tulevat keikan jälkeen kärttämään neitoa hihasta pitäen, mistä me pojat ollaan tietysti vähän katkeria. Vanity Inkille musiikin tekemisessä tärkeintä on hauskuus. Puhe kääntyy useasti kohti aitoutta ja asennetta. Yhtye toivoo, että sen into välittyy myös muille. Miki: Me panostetaan kaikkemme, koska tämä on juuri sitä mitä haluamme tehdä. Me tehdään tätä, koska se on osa meitä. Kuten on tullut sanottua useampaan otteeseen: Vanity Ink ei ole elämäntapa vaan veriryhmä. Feikkaaminen näkyy kyllä jossain vaiheessa. On Your Skinillä on versio Tanita Tikaramin Twist in My Sobrietysta. Kunnia ideasta kuuluu rumpali Sam Junnille. Miki: Se on hyvä biisi ja hitto, miten se sopikaan Annabellan äänelle. Kavereiden reaktiot ovat olleet positiivisia. Yleensä kertosäkeestä tajuavat, että "Ai hitto, tää on tää!" Juha: Äänitysten lomassa tuli katseltua aika lailla Studio Julmahuvia. Me halutaan Touko Pouko meidän seuraavalle levylle. Ollaan jo vähän harjoiteltu Kreikan merta.
TEKSTI: TARU TITTONEN KUVA: AINO-MARJATTA MÄKI
Vanity Ink livenä: 02.02 Semifinal, Helsinki 17.02. Pub Norris, Karjaa 21.02. Sputnik, Tampere 02.03. Yellowstone, Kotka 10.03. Tukkijätkä, Heinola 13.04. House of Rock, Kouvola 20.04. Dubrovnik, Helsinki
GHOST IS NOT REAL kaupoissa 24.1.
17
ille Leinonen on vihdoin toteuttanut idean, joka on pyörinyt hänen mielessään jo vuosikausia. Hänen tammikuun puolivälissä julkaistu Hei!-albuminsa sisältää pelkästään vanhoja iskelmiä. Levyn kappaleet ovat tulleet tutuiksi esimerkiksi Katri Helenan, Juhamatin ja Markku Aron tulkitsemina, mutta nyt Leinonen esittää niistä omat näkemyksensä studiosessioita varten kootun Chrisse Forever -kokoonpanon säestämänä. Leinonen sanoo ajatuksen iskelmälevyn tekemisestä syntyneen noin kuusi vuotta sitten. Inspiraation lähteenä toimi hänen oma levyhyllynsä. Joskus vuosia sitten aloin laittaa paperille kappaleita, jotka voisi ottaa levylle mukaan. Tämän levyn kappaleet ovat siitä listasta vain pieni otos. Tämä on kunnianosoitus vanhalle iskelmämusiikille. Leinosen kunnianosoitus vie kuulijan fantasiamaailmaan, joka on tehty viattomuudesta, tunnustelevista ensisuudelmista ja varovaisista kosketuksista. Mutta siihen maailmaan mahtuu myös kyyneliä ja yksinäisyyttä. Rakkaudestahan tässä on kyse. En tiedä, mistä muustakaan sitä laulaisi. Se on aihe, joka ei vanhene, Leinonen sanoo. Suurimmassa osassa levyn kappaleista sanoitukset ovat jo edesmenneen Raul Reimanin tai Chrisse Johanssonin käsialaa. Jälkimmäisen sanoittajan mukaan nimetty kokoonpano on Leinosen mukaan vain studio-orkesteri, joka ei ole soittanut yhdessä. Tai oikeastaan vain-sanan käyttäminen on hieman vähättelevää. Levyllä
V
Ville Leinonen on julkaissut levyn, josta pitää jopa Katri Helena. Hei!-albumi on kunnianosoitus vanhalle iskelmämusiikille.
nimittäin kuullaan muun muassa Marzi Nymania kitarassa ja Zarkus Poussaa perkussioissa. Chrisse Forever -kokoonpanon ytimen muodostavat Jaan Wessman (basso), Tuomo Hokka (koskettimet) ja itse Leinonen (laulu, rummut). Hän alkoi koota muusikoita studiosessioita varten tehtyään kokoelman albumille päätyvien kappaleiden alkuperäisesityksistä. Sitten kuuntelin niitä tarkkaan ja erittelin jokaisen soittimen. Jos alkuperäisesityksessä soitetaan kellopeliä, tiesin, että tällekin levylle on saatava joku soittamaan sitä. Sen jälkeen aloin käydä läpi tuntemiani ihmisiä. Studio-orkesterin kokoamisessa oli jonkinlaista johdatusta, koska enhän minä tunne esimerkiksi Marzi Nymania. Olemme vain pari kertaa jutelleet jossakin. Kun vihdoin sain Marzin kiinni, hän suostui levylle välittömästi. Koska Leinonen sai levylleen ammattimuusikoita, sen nauhoitukset olivat ohi parissa viikossa. Hän kuitenkin vietti lähes koko viime kesän Suomenlinnassa Seawolf-studioilla, jotta albumikokonaisuus toteutuisi suunnitelmien mukaisesti. Kun levy oli viimein valmis, Leinonen otti yhteyttä Chrisse Jo-
LAULUJA RAKKAUDESTA
hanssoniin ja joihinkin kappaleiden alkuperäisesittäjiin. Esimerkiksi Johansson on antanut levylle siunauksensa, kuten Leinonen itse asian muotoilee. Katri Helena toivotti minulle onnea ja menestystä, kun oli kuullut tämän levyn. Hän kertoi pitävänsä esityksistä, mutta erityisesti versiostani Kesän lapsi -kappaleesta. Leinonen ei osaa vielä sanoa, miten levyn materiaalia esitetään livenä. Joitakin kappaleita voi soittaa soolokeikoilla pelkän akustisen kitaran säestyksellä, mutta loput tarvitsevat toimiakseen ison taustabändin. Nämä kappaleet eivät sovi rockklubeille. Levyn idea lässähtäisi, jos sitä alkaisi sovittaa viidelle tyypille. Olen puhunut keikkamyyjän kanssa mahdollisesta konserttikiertueesta, jonka voisi tehdä huhti- tai toukokuussa. En osaa sanoa, olisiko se kaksi vai kymmenen keikkaa. Se onkin sitten kustannuspoliittinen kysymys. Leinosen Valumo-bändi jäi tauolle syksyllä 2005. Yhtyettä ei olla herättämässä henkiin, sillä Leinonen aikoo jatkossakin julkaista musiikkia omissa nimissään. Mahdollisen konserttikiertueen lisäksi kevään suunnitelmiin kuuluu soolomateriaalin työstäminen. Leinonen matkustaa kuukaudeksi Espanjaan, jossa hänen tarkoituksenaan on säveltää ja sanoittaa. Olen aika kauan julkaissut levyn per vuosi. En ala nytkään jarrutella, koska tämä on minun työtäni. Nyt minusta tuntuu, että voin tehdä musiikkia puhtaalta pöydältä. TEKSTI: TUOMAS KOKKO KUVA: TOMI PALSA
19
Indierockpunkmetalzine
21
24
27
29
30
ARVIOT
TARUJEN SAARI Susien yö Delirium lupus (Fireburn)
Heti kättelyssä on tunnustettava, että tämä jo pitkähkön uran tehnyt kansanmusiikkipohjainen yhtye on jäänyt allekirjoittaneelle nimeään lukuunottamatta täysin vieraaksi. Yhdestätoista kappaleesta neljä on perinteisiä kansanlauluja eri maista, loput omia sävellyksiä. Kun ajatellaan, että nämä traditionaaliset kappaleet ovat eläneet useamman ihmisiän verran, ovat omat sävellykset varsin arvokkaassa seurassa ja täyttävät paikkansa hyvin. Laulaja Kaisa Saari on siunattu hyvällä sävelkorvalla ja kauniilla äänellä, joka sopii esittämäänsä musiikkiin oikein somasti. Käytettyjen soitinten kirjo on mahtava ja pääasiassa lihasvoimin toimiva. Paikoin jopa metallinmakuisista sähkökitarasäestyksistä huolimatta ei kyse silti ole raskaasta musiikista vaan enimmäkseen sopivan nykyaikaisesti sovitetusta kansanmusiikista. Uskontokuntaakaan ei ole asetettu rajoitteeksi, vaan sekaan mahtuu niin pakanallista tavaraa kuin keskiaikaisia monarkioita sivuavia tarinoita. Biiseistä muita mieleenpainuvimpia ovat kaunis instrumentaali Musta sunnuntai ja Kuninkaan pidot, jälkimmäinen sävellystä enemmän huumoripitoisen sanoituksensa ja hyvän tarinansa ansiosta. Toistuva syvällinen kuuntelu lämmitti lopulta synkän vuodenajan valonpuutteesta kärsivää arvostelijaa niin, että arvosanaa oli oikeuden toteutumiseksi nostettava pykälällä aiotusta. Oskari Lehtinen
8
seen pimeyteen ja hulluuteen sukeltavaa tappomätkettä, vaan lievästi joutuu pettymään, kun aivosolut tulkitsevat kuuloelinten välittämän informaation sittenkin genressään tuiki tavalliseksi ja mielikuvituksettomaksi rytinäksi. Tässä lajissa riittää tarjontaa yltäkylläisesti, joten sen oman jutun löytäminen edesauttaisi piireissä tunnetuksi tulemista. Vokaalipuolelta oma juttu löytyy suomen ja englannin kielen ennaltaarvaamattomassa vuorottelussa useimmissa biiseissä. Eri asia on se, tulkitaanko ihmiselämän alkuunsaattamiseksi tarvittavan nesteen nimen karjuminen hurjaksi vai peräti korniksi. Kingdom of Spermissä tällaista kuitenkin harjoitetaan, ja jos ei edellämainitun anna häiritä, on kuultavana yksi kiekon edes vähän hehkua sisältävä kappale. Seuraavaksi jaksaakin sitten innostua enää session päätteeksi kappaleesta Pedofile Guards of Paradise, jossa innovatiivisuuden kelmeä liekki on hetken lepattanut mustassa säveltäjän mielessä. Pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on debyyttilevy, joka joutuu kilpailemaan varsin kovassa sarjassa heti kylmiltään ja ilman tasoituksia. Oskari Lehtinen
toisistaan selkeästi. Silti mielikuva kokonaisuudesta jää jotenkin harmaaksi. Kipaleet Second Chance ja Something to Remind sopivat nuorekkaan radiokanavan soittolistalle milloin tahansa. Maksavan kuluttajan kannalta iso plussa on se, ettei yhdeksästä kappaleesta yksikään osoittaudu mitenkään täysin puolivillaiseksi tekeleeksi. Kaikki tällä levyllä kuulostaisi olevan tarkkaan harkittua. Hiukan rennomman otteen olisi suonut kuuluvan vaihtelun vuoksi, koko kappaleisto kun mahtuu kulkemaan aika kapoista kaistaa pitkin. Kuva Grendelistä on maalattu mieleen ja se on teräväpiirteinen ja detaljeiltaan tarkka. Värityksen suhteen hiukan rohkeutta, niin näkymät saattavat olla jatkossa hyvinkin kirkkaat. Oskari Lehtinen
TRAIL OF TEARS Existentia (Napalm Records)
Tuskien taivalta taannoin kiertueellaan tarponut norjalaisbändi koki onnen ennen onnettomuutta sikäli, että levytyshommat saatiin päätökseen ennen jäsenten erimielisyyksien kärjistymistä. Goottimetallikastiin luettavista bändeistä ToT edustaa rosoisempaa laitaa. Kolme kitaristia ei ole raskaan musiikin yhtyeessä mikään hämmästelyn aihe. Kolme immeistä pelkästään lauluhommissa sen sijaan on. Vierastähti Emmanuelle Zoldanin kohtalokas ääni johtaa joka kerran ajatukseen siitä, kuinka hyvin se sopisi James Bond -leffan tunnuskappaleeseen. Levyltä itse asiassa löytyisi tähän tarkoitukseen sopiva kappalekin, jossa ikävän paradoksaalisesti ei naisääntä kuulla. Pienin muutoksin Shades of Yesterdaystä saisi oivan tunnarin, eikä biisin nimen adoptointi leffan titteliksi sellaisenaan olisi sekään huono idea. Takaisin asiaan. Levy on tiivis paketti, eikä matkalla ensimmäisestä soinnusta viimeiseen poiketa isolta tieltä pientareen puoleen montaakaan kertaa. Ensi kierroksilla Venom Inside My Veins ja She Weaws Shadows pukkasivat pintaan, vaan kohta sitä havahtui diggailevansa biisiä toisensa perään. Veri virtasi suonissa pysähtymättä, eikä munaskuissakaan kummemmin tutissut, mutta kiistämättä laatuaikaa tämän levyn kanssa vietetty aika kyllä oli. Oskari Lehtinen
8
GRENDEL Lost Beyond Retrieval (Omakustanne)
7
MORTYFEAR God fs Skin (Darwin fs Scars)
Ei erityisen jumalaista nahkaa, vaan karkeudeltaan kaksinumeroista hiekkapaperia, tämä pohojalaasten death-bläkkis. Saatekirjeen perusteella odotettavissa olisi äärimmäi-
6
Stadilaisbändin debyytti näki päivänhämärän vasta hiljattain, vaikka äänityksistä on ehtinyt kulua jo reilusti yli auringonkierron verran. Omakustanteena julkaistu albumi on tuotantotasoltaan hyvin korkeaa tasoa asteikolla kuin asteikolla mitattuna, kansia myöten. Kundikuusikko veivaa varsin melodista rokkimetalliaan tunteella ja taidolla, mutta ei erityisen yllätyksellisesti. Ilmapiiri kautta levyn on varsin melankolinen, hilpeyttä näistä sävellyksistä on täysin turha hakea. Kappaleet ovat osaavasti tehtyjä ja ne erottuvat
TRINITY Heartbreak Ridge (SLV)
7
VIIKATE Marraskuun lauluja I (Ranka Recordings)
Marraskuun laulut eivät ole vähääkään myöhässä, ainakaan jos tarkistaa näkymän ikkunasta. Kiitos ydintalven syksyisistä maisemista kuulunee väitetylle ilmastonmuutokselle. Ja näin saatiin rakennettua aasinsilta hieman erilaiseen ilmastoon, levyn sisäiseen nimittäin. Läpi Viikatteen julkaisuhistorian on ruuvia kiristetty hyvin hienovaraisesti levy levyltä. Skaalaa on kasvatettu nopeammilla kappaleilla, soittoon on pitkällä aikavälillä kuin varkain hiipinyt raskaampia elementtejä, sanoitukset ovat kasvaneet parhaimmillaan Suomi-rockin klassikoiden joukkoa tavoitteleviksi ja kokonaisuutena kehitys on ollut kaiken aikaa monipuolista ja erittäin tyydyttävää. Niinpä kun Marraskuun lauluja I lähti ensi kertaa levykelkan kyydissä kohti soittimen sisuksia, oli tunnelma lähes harras. Singlenä radiossa tiheään soinut Ah, ahtaita aikoja oli tulkittu jokseenkin odotettavissa olleeksi sinkkubiisiksi: perushyvä, tuskin levyn parhaimmistoa, kuten eivät aiempienkaan levyjen irtoviipaleet. Yökunnaat kun olivat vaienneet ja Uurastaja urakkansa lopettanut, oli tunnelma yhä odottava. Nuo kaksi edustivat kyllä sitä kivaa sinkkubiisiluokkaa, vaan niiden suonissa kiersi vanha veri, yhä väkevänä toki. Juju se oli paljastuvinaan tästäkin järjestelystä: ennen voimaa vaativia urheilusuorituksia on verryttely näet tärkeää. Padat kun kajahti ämyreistä, ymmärsin myös tekijäin sen sisäistäneen. Humma irrotetaan kärrynaisoista ja kannustetaan hyvään laukkaan, jota säestetään muun muassa mahtavalla motörheadmaisella kitarasoololla. Kaikkien aikojen kärkikymppi jää näiltä nokisilta astioilta silti saavuttamatta. Myös muiden kappaleiden perusteella korkein huippu jäisi tällä retkellä tältä seurueelta näkemättä, elleivät olisi tehneet kahta hillittyä vaan,
Helsinkiläisen Trinityn jäsenet eivät ole enää mitään teinipoikia. Se käy ilmi jo pressikuvaa katsellessa, jossa on kypsän iän tuomaa uhmaa ja naamalla karvoitusta. Bändi on perustettu 90-luvun puolivälissä. Laulaja Sami "Texas" Iivonen voitti taannoin Wanna be a Rockstar -kilpailun Helsingissä. Tuomaristossa keikkui kukas muu kuin jokapaikanhöylä Jone Nikula, jolta hevimiehenä varmasti irtosi pisteitä rutkasti. Trinityn musiikki on kutakuinkin jotain vanhan Iron Maidenin ja Dion väliltä höystettynä junttaavalla juurirokilla. Levyn omista kappaleista esille nousee parhaiten Dragons Rule The Night, jonka potentiaalia ei käy kiistäminen. Iivosen ääni kuulostaa paljon Iron Maidenin entiseltä laulajalta Blaze Bayleylta, mutta tällä kertaa se on vain plussaa. Maidenissahan Blaze oli yhtä väärässä paikassa kuin paahtoleipä persekankkujen välissä. Coverbiisien levytys on toisinaan paikallaan, jos yhtyeellä on jotain omaa annettavaa kappaleille. Trinityn kanssa on siinä ja siinä, lipsuuko homma totaalisesti kliseiden puolelle, kun se on valinnut levylleen peräti kaksi biisiä, jotka vielä sattuvat olemaan tunnettuja rokkiklassikkoja. Keikalla kuultuna Pet Semataryn (Ramones) ja Ace of Spadesin (Motörhead) soittamisen vielä ymmärtäisi, toki sekin on jo aika mielikuvituksetonta. Omia biisejä kehiin vaan, latausta kun tuntuu riittävän. Kimmo Jaramo
8
ah, niin loistavan tyylikästä taiteenkappaletta! Ei enkeleitä on tämän albumin kiistatta paras kappale. Se kaivelee niin surullisen suloisilla sävelillään kuin lohduttoman kauniilla lyriikoillaan syvimpiä tuntoja ja saa kyyneleen vierähtämään herkemmän kuulijan poskelle samalla varmuudella kuin se orpolapsen tarina toissalevyllä. Leikatun konjakin salaisuus puolestaan jää yhä hämärän syliin, vaikka lyhykäisessä instrumentaalikappaleessa onkin lähes loitsumaista lumovoimaa. Marraskuun laulujen ensimmäinen osa ei herätä massiivisen voimakkaita tunteita suuntaan tai toiseen. Se on perus-Viikatetta, hyvin tehtyä, niin hyvin kuin voi kohtuudella vaatia. Useissa bändin tahdittamissa elävän musiikin iltamissa koettu lähes orgastinen tunne jää silti kokematta. Ennakko-odotus jostain vielä upeammasta oli ehkä aiheeton, ainakin kohtuuton siihen nähden, että niin monet kymmenet tunnit on vietetty autuaassa tilassa menneinä vuosina K.Viikatteen hengentuotteiden parissa. Nykyisen reseptin ortodoksisella tulkinnalla yllettäisiin varmasti vielä moniin yksittäisiin huippuhetkiin, mutta on vaikea kuvitella, että sillä voitaisiin rakentaa sellainen teos, joka kiipeäisi ylitse tähänastisten pitkäsoittojen parhaimmiston. Herrasmiesvampyyrin tavoin Viikate on imenyt pisaransa monesta musiikinlajista ja sekoittanut niistä ainutlaatuisen ja jäljittelemättömän tyylinsä, joka tekee kunniaa jokaiselle luovuttajalle. Aavistusta tuoretta verta silti tuskin kavahtaisin. Vielä kuluvan vuoden aikana julkaistavaa kakkososaa jään odottamaan viilipyttynä, vaikka huhu siitä, että jotain vähän erilaista olisi tuloillaan, kummasti jo kutkuttaakin. Oskari Lehtinen
FAITH AND FIRE Accelerator (Metal Heaven)
Tässä bändissä vaikuttavat heput eivät ole enää mitään eilisen teeren poikia, vaan kannuksia on hankittu aika kovissa porukoissa. Rainbow, Riot, Blue Öyster Cult, Meatloaf ja kumppanit ovat tulleet vuosien varrella koluttua, joten soittimet pysyvät käsissä vaikka väärinpäin. Faith And Firen tyyli on perushardrockia jenkkivivahtein, mutta ei kuitenkaan ihan aikuisrockia. Tässä kun luotetaan enemmän kitaraan kuin koskettimiin. Bändi on aavistuksen verran tasapaksu herättääkseen sen laajempaa kiinnostusta muusikoittensa taustasta huolimatta. Levyn kappaleet kuitenkin rullaavat mukavasti eteenpäin, vaikka ripaus lisätarttuvuutta ei tekisi taaskaan pahaa. Joukkoon on kuitenkin saatu sellaisia ralleja kuin Radio Superstar ja Avenue Z, joissa on rutkasti potentiaalia viemään orkesterin tusinajoukosta pitemmälle. Voisi kuvitella, että Faith And Fire soisi suomalaisillakin rokiksi itseään mainostavilla radiokanavilla tiuhaan, mutta tuskinpa mielikuvituksettomat toimittajat tai muut työntekijät God Gave Rock & Roll to Youn, Bad to the Bonen ja Highway to Hellin soitoiltaan siihen kykenevät. Kimmo Jaramo
8
31
MY SUPER EX
Jenny Johnson on hillitty, ujo nainen, johon poikamieselämää viettävä Matt ihastuu päätä pahkaa varsinkin kun Jenny on melkoinen peto sängyssä. Jenny paljastuu kuitenkin supersankariksi sekä neurootikoksi. Yhdistelmä on Mattille liikaa. Jenny eli G-Girl ei katso tätä hyvällä ja supersankarittaren kosto tuntuu luissa ja ytimissä. Hyvillä pääosanesittäjillä (Uma Thurman ja Luke Wilson) sekä kohtuuhauskalla idealla varustettu My Super Ex menettää mahdollisuutensa olemalla varsinkin loppupuolella täydellisen mitäänsanomaton. Vauhdikkaan pirteä alku ja sympaattiset hahmot eivät kehity käytännössä lainkaan. Lupaavan hyvä komedienne Anna Faris ja tämän rooli Mattin työkaverina olisi voinut parantaa My Super Ex:n osakkeita, jos tekijät olisivat sen tajunneet. Erikoistehosteet vaihtelevat kömpelön ja välttävän välimaastossa, mutta nekin olisi mieluusti antanut anteeksi, jos sisältö olisi ollut edes hiukan särmikkäämpää. Ivan Reitman on jo pidempään jättänyt elokuvansa puolitiehen, eikä ohjaajan Ghostbusters yli kahdenkymmenen vuoden takaa ole vielä löytänyt voittajaansa hänen tuotannossaan. Ehkä tämä on sopiva deittileffa. Kiltti huumori ei herätä vihaisia tunteita eikä aloitteleva pari menetä mitään, vaikka viimeinen tunti menisikin kauhoessa kielellä toisen poskea sisäpuolelta. DVD-julkaisu sisältää turhia poistettuja kohtauksia, tylsiä koosteita sekä Molly McQueenin mukarockin musiikkivideon. Tekniikassa ei ole valittamista. Esa Linna
DOCTOR WHO - 1. TUOTANTOKAUSI
Vuonna 1963 alkunsa saanut brittiläinen tieteissarja Doctor Who oli alun perin lapsille suunnattu, mutta siitä tuli nopeasti myös aikuisten suosikki. Sarja onkin kerännyt Briteissä ja ulkomailla todellisen kulttimaineen. Jotkut Suen lukijat saattavat esimerkiksi muistaa KLF:n salanimellä The Timelords julkaiseman "Doctorin the Tardis" -hitin. 26 vuotta yhtä mittaa jatkuneen sarjan erikoisuutena oli uusiutuva päähenkilö, ajassa ja avaruudessa matkaava "Ajan herra" Tohtori, joka kausien lopussa sai uuden persoonallisuuden ja ulkonäön. 1990-luvun taitteessa sarja jäi reilut viisitoista vuotta kestäneelle tauolle, kunnes vuonna 2005 Doctor Who aloitettiin uudestaan. Yhdeksättä Tohtoria näytteli Christopher Eccleston. YLE näytti viime syksynä nämä jaksot TV2:lla sunnuntai-iltaisin, ja ilmeisesti suosio oli niin suurta, että nyt kaikki ko. kauden jaksot ovat ilmestyneet neljän levyn DVDboksina. "1. tuotantokausi" ei siis ole täysin oikein, mutta ainakin melkein. Kausi alkaa jaksolla nimeltä Rose, jossa esitellään myös Tohtorin tuleva matkakumppani Rose Tyler
(entinen poptähtönen Billie Piper). Vielä tässä jaksossa ei sarjan potentiaali juuri avaudu, mutta seuraavissa mukavan vinksahtanut huumori ja kevyt science fiction lyövät kättä vastustamattomalla tavalla. Osuvat näyttelijät, terävä dialogi ja hauskat yksityiskohdat (mm. Britney Spearsin Toxic muistetaan tulevaisuudessa kansallislauluna) auttavat paljon niissäkin jaksoissa, joissa käsikirjoitus ei ole aivan huippuluokkaa. Doctor Who ei ole sitä syvällisintä scifiä, mutta ehkä juuri se onkin laajan suosion yksi osatekijä. Vuoden 2005 jaksoissa nähdään pariinkin otteeseen jo 60-luvulla Tohtoria vastaan taistelleet periviholliset Dalekit - eräänlaiset roskapönttöjen näköisiin kuoriin piiloutuneet avaruusoliot, jotka eivät juuri ole muuttuneet ensimmäisistä esiintymisistään lähtien. Ja miksipä olisivat? Yksi Doctor Whon viehätyksistä on se, että vaikka tehosteet parantuvat, ovat sekä Dalekit että Tohtorin aika- ja avaruusalus Tardis pysyneet samanlaisina. Tardis on poliisin puhelinkoppi 60-luvulta. Jaksosta Boom Town (Nousukasten kaupunki) löytyy tälle omituisuudelle tarinaan sopiva selityskin. Christopher Eccleston on mainio nahkatakissaan, valloittavassa virneessään sekä hörökorvissaan, joista jaksetaan irvailla pitkin sarjaa. Yhdelle kaudelle lupautunut Eccleston antaa viimeisessä jaksossa paikkansa David Tennantille. Myös Tennant vaikuttaa TV2: lta nähdyn (mutta boksilta puuttuvan) joulujakson perusteella oikealta valinnalta Tohtorin rooliin. Toivottavasti Ylen ja FS-Filmin kulttuuriteko Doctor Whon suhteen ei jää tähän yhteen ainoaan julkaisuun. 13 jaksoa (yhdeksän ja puoli tuntia) Doctor Whon jaksoja riittää toki vähäksi aikaa, mutta koukkuun on nyt jääty. Ja pahasti. Esa Linna
41
KÄSITTÄMÄTÖN LUKUPAKETTI!!
VAIN 22 EUROA/12NROA!!
KAUPAN PÄÄLLE SAAT VIELÄ ILMAISEN SUE CD:N !
Sue cd 8 sis. mm. Monster Magnet, Superchrist, Moto, Khatarina, Kakkahätä 77, Evilsons, Flogging Molly, The Valkyrians, I Walk The Line, Anal Thunder, The Heartburns, Gogol Bordello... Sue cd 6 sis. mm. Astrid Swan, 22-Pistepirkko, Disco Ensemble, Jolly Jumpers, Shake... Sue cd 5 sis. mm. Amorphis, Norther, Mokoma, Godsplague, Blake, Ruoska, Before The Dawn... Sue cd 4 sis. mm. Danko Jones, Boomhauer, Micragirls, Slideshakers, Screaming Stukas, Mannhai... ps. Voit tilata Suen myös puhelimitse! Soita 09 - 7732310 ja tilaa Sue!
Kyllä! Tilaan Suen (22 euroa/12nroa) ja saan kaupan päälle Sue cd:n! Lähettäkää minulle Sue cd 4 (rock) Sue cd 5 (metalli) Sue cd 6 (pop/rock) Sue cd 8 (rock/rock) Sue maksaa postimaksun puolestasi!
Nimi:__________________________________ Osoite:________________________________ ________________________________________ Postinumero:______________________________ Postitoimipaikka:___________________________ Alle 18 vuotiailta huoltajan allekirjoitus: ________________________________________ Ensimmäisen lehden saat vasta maksettuasi laskun!
Sue Kustannusosakeyhtiö Kärki Vastauslähetys Sopimus 5011534 00003 HKI
43