• 01/2014 Roihuvuoren kylälehti i m a n a H 8.5. 2014 1 Esittelyssä Roihun supersankarit­taret s. 20–21 | Akita-koirat mukana Hanamissa s. 9 Rotta ja Rauhatäti erikoishaastattelussa s. 26–27 | Lähde kotikaupunkikävelylle s. 18
• Ricardo Trabulsi Vapaa pääsy Los de Abajo (MEX) Lauantaina 24.5. klo 18.30 Maailma kylässä -festivaali 24.–25.5.2014 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Hugh Masekela (RSA) Four Cats Luiz Ruffato (BRA) Celso Piña (MEX) Hiphop Allstars & FeatFest-voittaja Tiger Hoods Jennifer Clement (MEX/ USA) Da Cruz (BRA/SUI) Wimme Saari & Tapani Rinne Marina Arrate (CHI) The Sexican (DEN) Minä ja Ville Ahonen El Niño del Retrete (ARG) Tiempo Habana (FIN/CUB) Lauri Tähkä Alex Sandunga (FIN/CUB) Amparo Sánchez (ESP) Capitan Tifus (ARG) Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani + 150 esitystä Rana Husseini (JOR) Kymmeniä keskusteluja Runsaasti ilmastoasiaa 300 kansalaisjärjestöä 60 katukeittiötä Lasten oma Tenava-Timbuktu-alue Koko ohjelma: www.maailmakylassa.fi Partnerit: Tapahtumaa tukevat: Helsingin kulttuurikeskus sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö
• Roihuvuoren kylälehti www.roihuvuori.com Roihuvuori-seura on mahdollisuus Pääkirjoitus Kuva: Jussi Lahti mahdollisuus: väline, kehikko, jonka avulla ja varaan innostuneet voivat rakentaa ja järjestää tapahtumia. Seura ei itse tee mitään, johtokunta vielä vähemmän. Mutta aina kun joku keksii hyvän idean, tapahtuman – perunapellosta pyöräretken kautta leffafestariin – seura ja johtokunta auttavat. Tervetuloa tekemään yhteistä Roihuvuortamme! Alppilalaiset ja muut: tervetuloa osallistumaan tapahtumiimme. Roihuvuori on avoin kaikille! Kuva: Sirkku Ikonen Muutin Roihuvuoreen 2012 tammikuussa. Alppilasta, kahviloiden, ratikoiden, ravintoloiden läheltä. Kantakaupungista, jossa olin asunut vuosikausia. Lähiöön, jossa ei ollut kahvilaa, ei ratikkaa, jolla ajella iltaisin. Kovasti arvelutti. Mitä sain tilalle? Ensin sain takaisin osan ystävistäni, jotka jo asuivat Roihuvuoressa eivätkä käyneet Alppilassa. Ratikoiden tilalle mielenrauhaa tuomaan sain merenrannat, metsät, polut käveltäviksi. Sain raikkaan ilman, ratikoiden ja bussien meluamisen sijaan linnut laulamaan. Sain myös enemmän tilaa, ovathan asunnot Roihuvuoressa huomattavasti halvempia. Huonompia eivät ole. Ensimmäisen vuoden tarkkailin tilannetta. Sitten pääsin mukaan Roihuvuori-seuran johtokuntaan. Näin, miten Roihuvuoren moninaiset tapahtumat syntyvät, satuin itsekin mukaan talkoisiin. Talkoissa ja tapahtumissa sain lisää ystäviä. Uudet ystävät lisäsivät onnellisuuttani, nostivat elämäni laatua. Enää ei arveluttanut, tunsin Roihuvuoren oikeaksi paikaksi itselleni. Kahvila Roi avautui. Alppila painui muistojen joukkoon. Olen nyt Roihuvuori-seuran puheenjohtaja. En halua enkä edes voisi kertoa kenellekään, miten tehdä Roihuvuoresta elävämpi, kivempi, iloisempi. Haluan käyttää voimani ja aikani asukkaiden toiminnan tukemiseen. Roihuvuori-seura on 3 Matti Kinnunen Roihuvuori-seuran puheenjohtaja Kuva: Elina Aydemir , nkukinta ttu Kirsika te ään odo v e k n o essa. sakura, ihuvuor o R a m 8. 5. tapahtu nkohta 1 a j a n a l issä i-juh ään hyv Hanam m ä t t ä ä an p essä jouduta n edisty ä ä v e k ajoin, ja änkin, osuuko ä jännitet aan. hlan aik u j a t n i kuk Ollaan lähekkäin Lähiö on lähemmin tarkasteltuna kaunis ja herkkä sana. Onhan samasta kannasta johdettu esimerkiksi läheisyys, lähimmäinen tai lähestyminen. Lähiöstä saa lähiruokaa – omasta pihasta jos niikseen – , kirjoja lähikirjastota sekä oppilaspaikan lähikoulusta. Joskus liika läheisyys ahdistaa. Naapurit ovat aivan liki, vastakkaisesta ikkunasta näkyy suoraan toisen ruokapöytään, seinän takana möykätään. Lähelle tulevat myös kaukaiset kulttuurit ja vieraat kielet. Pitäisikö jotenkin suhtautua? Vaikka toisaalta, mitä ylipäätään on kaukainen kulttuuri? Yhdelle sitä edustaa moskeija, toiselle kirkko, jollekulle ostarin baari, nuorison hengailumaastot tai vanhusten palvelutalo. Mitä ne siellä oikein tekevät? Minkälaista elämää viettävät? Älkää vain yrittäkö lähennellä minua, tai vaadin lähestymiskiellon! Lähekkäin asuminen luo myös turvaa, mahdollisuuksia liittyä toisiin, tehdä yhdessä sekä kohdata niitä, jotka elävät toisin. Äänet naapurissa voivat häiritä, mutta ne muistuttavat myös siitä, että seinän takana on ihminen (tai koira). Kaukaa katsottuna huomio lähiössä kiinnittyy helposti elämäntapojen moninaisen kirjon ääripäihin, ja omat ennakkoluulot ja pelot on silloin helppoa naamioida epämääräiseen huolipuheeseen. Ongelmatontahan elämä ei ole missään, mutta kun odotan kesän grilli-iltoja naapurien kanssa ja näen, kuinka kivaa niin lapsilla on yhteisellä hiekkalaatikolla, tunnen itseni lähes läheisriippuvaiseksi. Maria Förbom vastaava päätoimittaja Vastaava päätoimittaja MARIA FÖRBOM Lumikintie Toimitus Johanna Aydemir Keijukaistenpolku • Satu Kiiskinen Lumikintie • Susanna Huhta Roihuvuorentie • Matti Kinnunen Lumikintie • Otto-Ville Mikkelä Roihuvuorentie • Minna Eronen Tuhkimontie • Milja Liimatainen Keijukaistenpolku • Vesa Soikkeli Roihuvuorentie • Jani Marjanen Keijukaistenpolku • Matti Ikonen Strömsinlahdenpolku • Kaisa Manner Vuorenpeikontie • Terhi Huovari Untuvaisenkuja • Petteri Nisula Punahilkantie • Anne Karttunen Tuhkimontie • Jussi Lahti Untuvaisentie • Jussi Aalto Keijukaistenpolku • Johanna Kolehmainen Lumikintie • Elina Aydemir Keijukaistenpolku • Mari Hämäläinen Lumikintie • Annakaisa Partanen Untuvaisentie • Tuukka Kaila Keijukaistenpolku • Katja Helo Lumikintie • Jouni Kvist Roihuvuorentie • Emilia Pippola Roihuvuorentie • Reza Jafari Untuvaisentie • Henriikka Oksman Satumaanpolku • Tuomas Rantanen Satumaanpolku • Riikka Laaksoharju Laajasalo • Janne Mäkelä Kontula • Pauli Saloranta Myllypuro Ronny Rönnqvist Espoo • Jenni Pirinen Tammela • Riina Haapakallio Tampere • Ulla Koskivirta • Saini Räsänen • Maarit Ajalin • Tanja Männistö • Lauri Arimo Taitto Ninni Kairisalo Painos 20 000 Jakelu Postilaatikoihin Helsingin Uutisten välissä Roihuvuoren, Herttoniemen, Tammisalon, Itäkeskuksen ja Marjaniemen alueilla ja osassa Laajasaloa. Lisäksi noutopistejakeluna alueen liikkeissä. Painopaikka Hämeen Paino Oy, Forssa Kustantaja Voima Kustannus Oy / Tuomas Rantanen, 040 507 7165
• 4 Hanami Roihuvuoren kylälehti www.roihuvuori.com hanami 18.5.2014 klo 12-17 Roihuvuoren Kirsikkapuistossa Porolahden koulun takana oleva nurmikenttä, Abraham Wetterin tien ja Sahaajankadun kulma OHJELMA 12.00 Kirsikkapuiston isän Norio Tomidan, Roihuvuori-seuran 12.20 Japanilaisen koulun lasten lauluja: "Sakura Sakura" ja "Haru no Ogawa" 12.30 PARAPARA-tanssiesitys l: FinnPARAnoids 12.50 Taiko-rumpuesitys: Espoon musiikkiopiston Taiko-ryhmät 13.10 Perinteisten budolajien esitys l: Marco Pilato ja Sakura Budo Club 13.40 Butoperformanssi: Santeri Vikström Kuva: Johanna Aydemir puheenjohtajan Matti Kinnusen ja Japanin suurlähetystön lähetysneuvos Shuichiro Kawaguchin tervetuliaispuheet 14.00 Budo lajien esitys: Helsingin kendoseura Ki-Ken-Tai-Icchi 14.40 PARAPARA-tanssiesitys II: FinnPARAnoids 15.00 Yatagarasu ry esittää aikidoa ja iaidoa 15.40 Pukeutumiskilpailu: Kilpailijoiden esittely ja palkintojen jako 16.00 Butotanssiesitys “Blooming Carneval”, esittäjänä Buto Hutera ja Timo Oiva soundilaboratorio featuring Santeri Endman 16.20 Perinteisten budolajien esitys ll: Marco Pilato ja Sakura Budo Club 16.40 Koto-musiikkia: Minni Ilmonen MUU OHJELMA • Japanilaisen koulun vapaaehtoiset kirjoittavat japaniksi nimiä ym. • Pukeutumiskilpailu, lue lisää sivu 7. • Yhdistysten teltoissa yhdistysten ja Japaniin liittyvien asioiden esittelyjä ja japani aiheisten tavaroiden myyntiä. Kuva: Johanna Aydemir Muutokset mahdollisia, tarkista ohjelma www.roihuvuori.fi/hanami sivustolta. • Chado Urasenke esittelee Teen Tietä. • Ikebana-yhdistys esittelee kukkien asettelua. • Akita-yhdistys esittelee japanilaista akita-koirarotua • Ruokateltassa on myynnissä japanilaisia herkkuja. • Miken ruokavaunussa japanilaisia obanyaki-pannukakkuja. • Piknik-korit mukaan, puiston kentällä mukava katsella ohjelmaa ja syödä pikniklounasta! • Opastetut kävelykierrokset Japanilaistyyliseen puistoon, lähdöt: Kirsikkapuiston merkkipaalulta 12.15, 13.00, 14.00, 15.00, 16.00. Hanamiohjelman QR-koodi: Kuva: Elina Aydemir Tapahtumaa ovat tukeneet: Kirsikkapuut lahjoittaneet japanilaiset, Helsingin rakennusviraston Hyvää kasvaa Helsingissä -liike, Helsingin kulttuuriasiainkeskus, Brother Finland Oy, Fazer Makeiset Oy, TS-Works Oy, Voima kustannus Oy. Yhteistyökumppanit: Helsingin Japanilainen Kouluyhdistys, Japanilaisen kulttuurin ystävät ry, Suomalais-Japanilainen Yhdistys ry, Japania ry, Suomen Chado Urasenke Tankokai -yhdistys, Yatagarasu ry, Helsinki Chapter of Ikebana International ry, Roihuvuori-seura ry, Roihuvuoren seurakunta.
• www.roihuvuori.com Hanami Roihuvuoren kylälehti 5 Kirsikankukinnan kuvaaja inspiroituu hetkestä teksti: Satu Kiiskinen Kuva: Jouni Kvist Japanilainen puutarha on valokuvaaja Emilia Pippolan jokapäiväinen maisema. Kuva: Elina Aydemir Kuva: Elina Aydemir Emilia Pippola, 33, on asunut Roihuvuoressa miehensä ja kaksi- vuotiaan lapsensa kanssa kanssa vajaan vuoden. Viime kevään hanamin aikaan alueelle muuttanut Pippola on tämän kevään kirsikankukinnan kuvaaja. Pekka Halosen akatemiasta valokuvaajaksi valmistunut Pippola on koulutukseltaan myös biologi. ”Vaikka en ole varsinainen luontokuvaaja, käsittelen mielelläni luonnontiedettä ja ympäristöasioita kuvissani”, hän kertoo. Pippolalle kuvaamisessa on tärkeää inspiroituminen hetkestä. Hetkiä hän aikoo tallentaa kirsikankukinnassakin: ”Kuljen päivittäin useita kertoja japanilaisen puutarhan läpi. Kevät on tullut yllättävän aikaisin, joten kirsikankukinta vaatii tarkkaa seurailua. Kannan kameraa koko ajan mukana.” Kameralle tallentuu sekä yksityiskohtia että laajempaa kuvaa kukinnoista. ”Mikäli kirsikkapuiden ympärillä tapahtuu jotain muuta mielenkiintoista, kuvaan toki myös sitä.” Pippolan mielessä kirsikankukat rinnastuvat lapsuudesta Seinäjoelta tuttuihin hentoihin ja herkkiin omenankukkiin, jotka merkitsevät kesän tuloa. Ruskan aikaan kirsikkapuut saavat uuden väriloiston. Viime kevään hanamin aikaan Pippola oli maalaamassa uuden asuntonsa seinää. ”Hanami vaikutti rennolta tilaisuudelta. Ihana aurinkoinen sää kohotti tunnelmaa.” Pippola kehuu Roihikan henkeä. ”Olen tutustunut aika nopeasti ihmisiin. Se on helppoa, koska täällä asuu välitöntä porukkaa. Osallistun alueella varsinkin lapsille suunnattuihin tapahtumiin. Olimme RoihuKinossa ja käymme soppakuppilassa.” Kesällä elinpiiri laajenee luoteeseen. ”Meillä on kasvimaapalsta Viikissä, ja siellä aion tänä kesänä käydä aktiivisesti. Voisimme myös hankkia oman taloyhtiömme pihalle viljelylaarin.”
• Huomaatko haaveilevasi uudesta kodista? Kutsu meidät Kotikäynnille! Tule myymäläämme tai soita, puh. (09) 759 7470. Tavoitat meidät myös iltaisin ja viikonloppuisin! Kiinteistömaailma Herttoniemi, Asuntoherttua Oy LKV, Kauppakeskus Megahertsi, 2. krs Insinöörinkatu 2, 00880 Helsinki, herttoniemi@kiinteistomaailma.fi Sauli Enbuska myyntineuvottelija 050 386 6666 Jani Kylmänen kiiinteistönvälittäjä, KIAT, LKV 050 386 6696 www.kiinteistomaailma.fi Merja Långvik myyntineuvottelija 050 596 8086 Tiina Mikkola kiiinteistönvälittäjä, LKV 044 722 4535 Carita Piippo yrittäjä, LKV, YKV 0500 814 664 Niina Raatikainen myyntineuvotteija 050 303 7636 Sanna Ramolli myyntineuvotteija 050 3020803 Aira Reinikka myyntipäällikkö, LKV 050 431 9770 Osmo Turunen kiiinteistönvälittäjä, LKV 050 431 9980 Kukaan ei välitä niin kuin me.
• Roihuvuoren kylälehti www.roihuvuori.com 7 Harrastuksena lolita Teksti ja kuva: Minna Eronen Hanamijuhlissa on totuttu näkemään erikoisissa asuissa aikaa viettäviä ihmisiä edustamassa alun perin Japanista lähtöisin olevia hahmoja. Näistä ehkä tunnetuimpia ovat lolitat, jotka erottuvat värikkäillä puvuilla ja päivänvarjoilla muusta yleisöstä. Viime vuoden hanamissa tapasin tamperelaisen Saija Sasettaren, taiteilijanimeltään Sally Frillycakes, sekä helsinkiläisen Anna Salon. Nuoret naiset tulivat varta vasten Roihuvuoren hanamijuhlan pukukilpailuun. Mikä lolitana olemisessa viehättää? 26-vuotias Saija kiinnostui lolitakulttuurista 2000-luvun alussa. Pienenä tyttönä vaaleanpunaiset prinsessajutut vetosivat häneen. Saija teki ensimmäisen mekkonsa vuonna 2006 animetapahtumaan. Ha- Vasemmalla Sally Frillycakes (Saija Sasetar) ja oikealla Anna Salo. Hanamin pukukilpailu tulee jälleen namissa hänen päällään oli mummon vanhoista verhoista itse ommeltu mekko ja hiuskoru. 19-vuotias Anna Salo on ollut lolitana vuodesta 2006. Hän pitää estetiikasta ja vanhanaikaisuudesta ja pukeutuu ainakin kerran kuussa erilaisiin tapahtumiin. Pukuja, kenkiä ja asusteita lolitat ostavat Japanista joko uusina tai käytettyinä, mutta myös Suomesta niitä voi löytää esimerkiksi netin kautta. Osa lolitaharrastajista tekee puvut ja asusteet itse. Lolitat järjestävät itsekin erilaisia tapahtumia, jotka antavat mahdollisuuden pukeutumiseen ja tapaamiseen muiden lolitojen kanssa. Hanamijuhlissa 2013 parhaan lolitalookin voitti itse tehdyllä puvullaan Sally Frillycakes. Häneen blogiinsa voi käydä tutustumassa netissä osoitteessa frillycakes.blogspot.com. Jo kolmatta vuotta peräkkäin hanamissa kiertelee pukuagentteja etsimässä osallistujia pukukilpailuun. Kuka tahansa voi päästä mukaan kisaan, joten kannattaa panostaa pukeutumiseen. Osallistujilla voi olla perinteinen japanilaistyylinen asu, katumuotivaatetusta (lolitat, gyarut, decorat, gangurot), cosplayasu, kigurumi tai jotain muuta erikoista. Agentit selittävät osallistujille kilpailun kulun ja antavat heille kilpailunumeron. Kilpailuun valitut pukeutujat esitellään hanamin ohjelmalavalla klo 15.40. Ryhmäkuva kaikista kilpailijoista otetaan lavan takana ennen kilpailun alkua. Kilpailussa valitaan viisi kunniamaininnan saajaa. He kaikki saavat ainutlaatuisen japaniksi kirjoitetun kunniakirjan sekä tuotepalkinnon. Kunniamainintojen kategoriat ovat söpöin asu, erikoisin asu, coolein asu, yksityiskohtaisin asu sekä harmoninen kokonaisuus. Kaikki agenttien bongaamat pukeutujat saavat pienen muiston kiitokseksi osallistumisesta. Vieraita kaukaa Marimekolla on paljon faneja Japanissa Kiertelen Marimekon tehtaanmyymälässä Kirvesmiehenkadulla. Värikkäiden tekstiilien hypistelyn lomassa seuraan liikkeen asiakkaita: ovella minua vastaan tuli vastaan japania puhuva naisseurue, ja myyntipöydälle aseteltuja koruja tutkii toinenkin ryhmä japanilaisia. Miku, Noriko ja Mejumi ovat opiskelijoita. He ovat tulleet Suomeen lomalle. Mikä heitä Marimekossa viehättää? ”Söpöä ja elävää, kauniita värejä”, naiset kuvailevat. Masa ja Akira puolestaan ovat Suomessa työmatkalla. Masa vaikuttaa huvittuneelta, kun kysyn, miksi he pitävät Marimekosta: ”Vaimo sanoi, että minun pitää tulla tänne”. Mutta miten Japanista asti löytää tälle syrjäiselle teollisuusalueelle? Masa näyttää älypuhelimestaan japaninkielistä sivustoa, jossa opastetaan kuva kuvalta, kuinka Herttoniemen metroasemalta pääsee loskaisten, toppatakkien kansoittaman Roihupellon halki tehtaanmyymä- lään, fakutor?shoppuun. Marimekkoa esittelevien matkailublogien lisäksi netissä on myös lukuisia japanilaisa muotiblogeja, joissa tutut raitasukat ja kukkakuviot vilahtelevat. Nuorten alakulttuureista tunnetuin meillä lienee lolita-tyyli, mutta esimerkiksi mori-tyttöjen kerrotaan pukeutuvan yksinkertaisesti ja luonnonläheisesti, usein skandinaavisiin retrokuoseihin, sellaisiin kuin Marimekonkin valikoimista löytyy. Marimekon eri puolilla maailmaa sijaitsevasta 160 myymälästä 28 sijaitsee Japanissa, ja pelkästään Tokiossa myymälöitä on kahdeksan. Marimekolla on myös useita japanilaisia suunnittelijoita: Fujiwo Ishimoto, Mai Ohta, Masaru Suzuki ja Sawako Ura. Perinne on tässä suhteessa pitkä. Esimerkiksi lastenvaatteista tuttu autokuosi Bo Boo on jo 60-luvulla Suomeen tulleen Katsuji Wakisakan tekemä. Kuvat: ameblo.jp/alistour Teksti: Maria Förbom Japanilaisessa matkailublogissa ohjeistetaan kuva-kuvalta kohti Marimekon tehtaanmyymälää. Marimekon tehtaanmyymälä , Kirvesmiehenkatu 7. Auki ma–pe 10–18, la 10–16. Lounasravintola Maritori tarjoaa ravintola Juuren valmistamaa suomalaista lähi- ja luomuruokaa paitsi Marimekon henkilökunnalle ja vieraille myös liikkeen asiakkaille. Auki ma–pe klo 10.30–14.00.
• 8 Roihuvuoren kylälehti www.roihuvuori.com a k k o u l i a r u m a S Japanissa vanhassa Yabusamea vanhassa japanilaisessa puupiirroksessa. Ryhmä virkamies-samuraita noin 1860. Samurai, geisha ja sushi ovat käsitteitä, jotka yleensä osataan liittää Japaniin. Valkokankaan samuraille pitkä miekka, katana, on yhtä välttämätön kuin kuudestilaukeava lännenmiehelle. Samuraiden ympärille on luotu monenlaisia myyttejä. Mutta minkälainen oli oikeasti samurai vanhassa Japanissa? Sotaisten bushien aika­kausi Koska Japani on saarivaltakunta, ulkoisia vihollisia ei ole juuri ollut, mutta 1000luvulla etelän keisarihovin pyrki työntämään ”barbaarit” eli Keski-Japanissa asuneet emishi- ja ainu-kansat kauemmaksi pohjoiseen. Tähän tarvittiin sotureita. Aluksi kelpasi kuka vain, joka tarjoutui tarttumaan miekkaan. Näin vähitellen muodostui sotilaskasti, jonka jäsenistä ruvettiin käyttämään nimeä bushi (sotilasherrasmies) tai buke, sotilassuku. Koko 1500-luvun Japani oli sisällissodan kourissa, ja tänä taistelevien valtakuntien aikakautena (sengoku jidai) jokaisella kyvyk- käällä sotilaalla oli mahdollisuus edetä jopa lääninherraksi (daimyo). Ratsastavien bushien aseistukseen kuului etupäässä pitkä jousi (yumi) tai keihäs (yari). Pitkä miekka, haarniskaan kiinnitetty tachi, toimi lähitaisteluaseena. Ratsastusta luonnollisesti arvostettiin, mutta käytännössä ainoastaan korkea-arvoisilla busheilla   oli käytössään hevonen. Monimutkaisin menetelmin valmistetun haarniskan (yoroi) hankkimiseen vaadittiin varoja tai hyvä sotaonni. Näin ollen ainoastaan menestyneillä sotureilla oli varaa ylläpitää hyvää hevosta ja täyshaarniskaa. Bushin pääaseen eli pitkän jousen käyttö vaati taitoja, joita harjoitettiin mm. villisian metsästyksellä ja maaliammunnalla laukkaavan hevosen selästä (yabusame). Rauhanajan samurai Varsinainen samurailuokka syntyi kuitenkin vasta sisällissotien päätyttyä 1600-luvun alussa, jolloin rauhan ajan yhteiskunta jaettiin shogun Tokugawa Ieyasun toimesta neljään luokkaan: sotilaisiin (shi), maanviljelijöihin (n?), käsityöläisiin (k?) ja kauppiaisiin (sh?). Sotilaista ruvettiin nyt käyttämään nimitystä samurai (verbistä saburau, palvella). Samurait muodostivat Edo-kaudella (1600–1868) maansa korkeimman ja ar- Teksti: Ronny Rönnqvist vostetuimman luokan. Se oli myös sivistystasoltaan kaikkien muitten luokkien yläpuolella. Samurailuokan sisällä arvoasteikko oli kuitenkin laaja. Lääninherran (daimyon) ja jalkasotilaan (ashigaru) tulojen ja arvostuksen ero oli valtava. Näiden kahden väliin mahtui yli 15 eri luokkaa. Johtavasta asemastaan huolimatta alhaiset samurait olivat silti suhteellisen köyhiä. Sekä keskushallinnossa (bakufu) että läänityksissä (han) johtavat virat yleensä perittiin, vaikka kyvykkäille alemmille samuraille aika ajoin annettiinkin tilaa.
• Roihuvuoren kylälehti www.roihuvuori.com Samurain aseet Samuraille tunnusomaista on daish?miekkapari, jota hän aina kantoi kupeellaan, sekä hänen tukkalaitteensa (chonmage). Tämä yhdistelmä erotti samurait muista yhteiskuntaluokista. Pitkä kaksikätinen miekka katana ja lyhyt miekka wakizashi kannettiin vyöhön (obi) työnnettynä, terät ylöspäin. Wakizashia kannettiin aina mukana, katana pantiin miekkateli- neeseen (katana-kake) samurain vieraillessa sisätiloissa. Japanilaisten miekkojen (nihon-t?) terät tehdään monimutkaisella damastitekniikalla, ja miekan koristeet ovat korkealaatuista käsityötä. Jokainen miekka on oma yksilönsä, eikä kahta samanlaista ole. Miekkasepät työskentelivät yleensä määrätyillä alueilla tai kylissä, jotka tulivat miekkatuotannosta kuuluisiksi, kuten Bizen tai Sekin kylä. Samurai arvosti miekkaansa suuresti, sillä se oli hänen sielunsa ja kulki aina mukana. Varsinkin pitkän miekan terä valittiin huolellisesti, koska se oli samurain kunnian tae. Kunnia oli hyveistä tärkein, ja esimerkiksi verikostoon (kataki-uchi) oli joskus ryhdyttävä sosiaalisen paineen takia. Myös rituaaliseen itsemurhan mahdollisuuteen (seppuku) oli varauduttava. Samurailuokan kohtalo Samurait muodostivat Edo-kaudella 5–7 prosenttia Japanin väestöstä, eli heitä oli noin 1,5–2 miljoonaa. Varsinaiseen sotapalveluuun oli mobilisoitavissa run- Akita e r r a a s i l l a s n a k Japanin Teksti: Jenni Pirinen ja Riina Haapakallio Kuvat: Riina haapakallio Olet ehkä kuullut Hachikosta – koirasta, joka odotti kuolleen isäntänsä paluuta Tokion Shibuyan asemalla yhdeksän vuoden ajan. Se kuoli itse vuonna 1934. Osoituksena Hachikon uskollisuudesta sen muistoksi on pystytetty patsas, ja tarina on innoittanut myös mm. elokuvan tekijöitä. Hachiko kuului akitoihin, Japanin kansallisroduksi ja jopa kansallisaarteeksi nimettyyn pystykorvarotuun. Akitantuntomerkkejä ovat ylväs olemus, pystyt eteenpäin kallistuneet korvat, selän päälle kiertynyt muhkea häntä sekä itämainen ilme. Niitä tavataan kolmea väriä: punaisia, brindlejä eli tiikerinkirjavia sekä valkoisia. Akita on näyttävä pystykorva, joka antaa itsestään ylvään vaikutelman sekä ulkonäöllään että käytöksellään. Omistajiaan kohtaan se on uskollinen ja käyttäytyy yleensä rauhallisesti. Alun perin rotua on käytetty karhun ja hirven metsästykseen, mutta nykyisin se on pääasiassa seurakoira. Akita saattaa olla luonteeltaan pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan, mutta omistajiinsa ja tutuksi tulleisiin ihmisiin se suhtautuu varauksettoman rakastavasti. Etenkin samaa sukupuolta olevia koiria kohtaan akita on usein dominoiva. Akita on suurin alkuperäisistä japanilaisista pystykorvaroduista. Muut japanilaiset rodut ovat kishu, hokkaido, shikoku, shiba ja kai. Suomessa niistä on selvästi yleisin shiba, sen jälkeen eniten rekisteröintejä on akitalla. Muut rodut ovat huomattavasti harvinaisempia. Akitaa on jalostettu kahta eri tyyppiä, jotka on nykyisin jaettu omiksi roduikseen: akitaksi ja amerikanakitaksi. Rodut erottaa toisistaan amerikanakitan monipuolisempi väritys sekä selvästi rotevampi ulkomuoto. Akita ry on akitan virallinen rotuyhdistys Suomessa. Yhdistyksemme on omistautunut edistämään akitan tuntemusta, seuraamaan ja tukemaan rodun tervettä kasvatusta Suomessa sekä ennen kaikkea toimimaan yhteyselimenä rodun harrastajien välillä. Lähde: Akita ry – www.akitayhdistys.fi saat 400 000 miestä. Samurait kävivät viimeisen epätoivoisen taistelunsa luokkana Satsuman kapinan aikana vuonna 1877. Tuolloin luokkajako oli jo virallisesti lopetettu, mutta käytännössä vanhaan samurailuokkaan kuuluvat henkilöt jatkoivat myös Meiji-kaudella (1868–1912) valtion johtotehtävissä. Näin samuraihenki, bushid? eli sotilaan tie säilyi ja siirtyi laajempien kansankerroksien omaisuudeksi. Nykyään samuraiden vaikutus näkyy käytännössä lähinnä bud?-taistelulajien suurena suosiona, ei ainoastaan Japanissa vaan koko maailmassa. Samuraikulttuurin henkinen perintö Japanissa ei tänä päivänä ole erityisen näkyvä, mutta se on silti edelleen osa japanilaisten ajatusmaailmaa.   9 Japanilaisen kulttuurin ystäviä hemmotellaan 11.4.–8.6.2014 Kansallismuseossa Soturin tie -näyttely (Bud? no Seishin) La 31.5.2014 Suomenlinnassa – klo 13 ja 16 Urasenke-koulukunnan Chad?teetapahtuma Tokuyûan-teehuoneessa. – klo 14.30 ?matoshikijousiammuntaseremonia Su 1.6.2014 klo 13.00 ja 18.00 Laakson ratsastuskentällä Yabusame – Ratsastavat samurait Perinteisiin samuraiasuihin pukeutuneet Ogasawara-koulukunnan jousiampujat ampuvat erikoisnuolensa juoksevan hevosen selästä. Tapahtumaan liittyy shintoseremonia. www.harjulaproduction.com/aaa/spirit/ yabusame.html www.japaninkulttuuri.net
• 10 Roihuvuoren kylälehti www.roihuvuori.com Hanami Uenon puistossa Fuji-vuori hanamin aikaan. Hiroshigeen sarjasta 36 näkymää Fuji-vuorelle. Mikä on hanami? Teksti: Otto-Ville mikkelä Hanami (??, japaniksi ”kukkien katseleminen”) on vuoden tärkein juhla Japanissa. Juhla ajoittuu kirsikkapuiden kukinnan alkamiseen, joten juhlan ajankohta vaihtelee kevään sääolojen ja kukintapaikkakunnan mukaan. Japanin eteläosissa keskimääräinen kukinta-aika ovat maaliskuun viimeiset päivät. Tokiossa hanami on usein parhaimmillaan maaliskuun viimeinen päivä. Japanin pohjoisin saari Hokkaido taas saavuttaa kukinnan huipun luonnollisesti viimeiseksi, toukokuun alussa. Samoihin aikoihin hanamia voidaan yleensä viettää myös Etelä-Suomessa. Täysi kukinta eli mankai kestää yleensä vain muutaman päivän. Hanamin tarkkaa ajankohtaa kullakin paikkakunnalla ennakoidaan Japanissa television sääennusteiden kaltaisissa kukintatiedotuksissa (sakura-zensen), joissa seurataan kukinnan vähittäistä etenemistä etelästä pohjoiseen. Kukinnan ollessa huipussaan japanilaiset kokoontuvat piknikille kirsikkapuiden alle: syömään, juomaan sakea ja viettämään aikaa yhdessä. Hanami-eväsretket näkyvät myös japanilaisilla työpaikoilla. Useilta työpaikoilta lähetetään nuorimmat työntekijät varaamaan piknikpaikka yrityksen työntekijöiden hanami-juhlintaa varten. Puku päällä puistossa istuva nuori salaryman onkin suositussa Yoyogi-k?en-puistossa tyypillinen näky maalis-huhtikuussa. Kun ilta pimenee, vanhemmat työntekijät saapuvat paikalle ja juhlat käynnistyvät. Keväisen hanamin tapaan vietetään syksyllä värikkäiden lehtien juhlaa (k?y? tai momijigari), mutta sen juhlinta ei ole yhtä laajamittaista kuin hanamin. Hanamin keskeinen sisältö on kirsikka- puun kukkien katseleminen. Buddhalaisuudessa kirsikankukka symbolisoi katoavaisuutta. Samurait pysähtyivät nauttimaan kirsikankukinnan hetkellisestä kauneudesta, ja heille kukka oli soturin elämän allegoria: se kypsyy, puhkeaa kukkaan, loistaa hetken ja putoaa. Tämän takia kirsikankukka oli samuraiden symboli. Hanamin juhlinta on alkanut Japanissa Nara-kaudella 700-luvulla. Ensialkuun ihailtiin luumupuiden kukintaa, mutta Heian-kaudella (794–1185) kiinnostus siirtyi luumun kukinnasta kirsikkaan. Sana hanami yhdistettiin kirsikan kukintaan ensimmäistä kertaa 1000-luvulla, Murasaki Shikibun romaanissa Genjin tarina (Genji Monogatari). Kansainvälisesti ehkä tunnetuin japanilainen laulu Sakura liittyy hanamijuhlaan ja sillä on hyvin samanlainen rooli japanissa kuin Suvivirrellä Suomessa ja Ruotsissa. Hanami Suomessa Suomen suurin kirsikkapuiden tihentymä on Helsingin Roihuvuoressa. Japanilaistyylisessä puutarhassa ja Kirsikkapuistossa kasvaa yhteensä yli 200 kirsikkapuuta. Hanami-juhlaa on virallisesti vietetty Roihuvuoressa vuodesta 2008 alkaen. Kukinta sijoittuu Helsingissä yleensä toukokuun toiselle ja kolmannelle viikolle sääoloista riippuen. Roihuvuoressa juhla on ohjelmallinen koko perheen pikniktapahtuma. Ohjelmaa on ollut budo-esityksistä, buto- ja parapara-tanssiin, teetaiteesta cosplayhin. Myös ikebana-, origami-, manga- ja anime-harrastajat ovat olleet mukana. Roihuvuoren hanami-juhlaa ovat järjestämässä yhdessä Suomessa toimivat japanilaisen kulttuurin yhdistykset ja Roihuvuori-seura. Virallista kirsikankukintaa Roihuvuoressa voi seurata osoitteessa www.roihuvuori. fi/hanami. Kuvaaja vaihtuu vuosittain. Kirsikan kukintaa on kuvattu vuodesta 2009 alkaen. Hanami-sanastoa Kirsikkapuun alla. Kunisadan kuvitusta Genjin tarinoihin (1852) hanafubuki kirsikankukkasade, se kukinnan vaihe jolloin kukkien terälehdet tipahtavat alas puista. Muistuttaa sadetta. hanami ”kukkien katseleminen” ja itse juhla k?y? värikkäiden lehtien juhla syksyllä (sama kuin momijigari) mankai täysi kukinta, joka kestää yleensä vain muutamia päiviä momijigari värikkäiden lehtien juhla syksyllä. Sama kuin k?y? ume luumunkukka umemi luumunkukan katselujuhla sake japanilainen riisiviini, joka on tyypillinen juoma hanamin aikana Japanissa gin Helsingin kaupun tää es puisto-osasto järj roksen er opastetun kävelykia kirsik'Sakura, kaikkiall Lähtö kaa' 12.5. klo 18. ipaalim kirsikkapuiston n sitornin ve ulta (uusi puisto, ). alapuolella sakura kirsikkapuu tai kirsikankukka sakura-zensen ”kirsikkarintama”, Japanin televisiossa oleva säätiedotuksen kaltainen ohjelma, joka kertoo hanami-kukinnan alkamisesta eri paikkakunnilla yozakura kirsikan kukkien katselu yöllä, jolloin puistoja valaistaan hanami-aikana lyhdyin Kuka on vuoden 2014 roihuvuorelainen? Roihuvuori-seura nimeää vuosittain Vuoden roihuvuorelaisen. Asukkailla on mahdollisuus tehdä esityksiä tunnustuksen saajasta hanamissa seuran infoteltalla tai sähköpostitse osoitteeseen roihika@gmail.com. Ehdotukset tulee jättää viimeistään 10.8.2014. Ehdotettavan nimen lisäksi täytyy kertoa perustelut ehdotukselle. Vuoden roihuvuorelainen 2014 julkistetaan MOPOrokki tapahtumassa 30.8.2014.
• 11 Roihuvuoren kylälehti www.roihuvuori.com Kuva: Jussi Aalto Esiintymisvuorossa Rauhatäti. Uudistettu kirjasto Kirja joka kertoo tekijästään henkii 50-lukua Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin Teksti: Janne Mäkelä Teksti: Satu Kiiskinen to avattiin tammikuussa aurinkoisena lauantaina. Sadat roihuvuorelaiset jonottivat katsomaan kirjaston uutta ilmettä. Tilaisuuden puhujat – kaupunginjohtaja Jussi Pajunen, Roihuvuori-seuran puheenjohtaja Matti Kinnunen ja kirjailija Riikka Pelo – korostivat lähikirjaston merkitystä asukkaille. Kaupunginarkkitehti Klaus Tandefeltin 1950-luvulla suunnitteleman kirjaston remontissa on paitsi otettu huomioon nykyiset rakennusmääräykset myös pyritty säilyttämään aikakauden tunnelma. ”Rakennusmääräysten mukaan pitää olla kaksi poistumisreittiä. Näitä on tutkailtu ja suunniteltu kaupunginmuseon edustajan kanssa”, kertoo arkkitehti Teemu Taskinen, remontin pääsuunnittelija arkkitehtitoimisto A-konsulteista. Poistumisreittien lisäksi tehtiin muutakin teknistä peruskorjausta, kuten uusittiin ilmanvaihtojärjestelmä. ”Taloteknisten järjestelmien, kuten sähköjen, uusiminen oli haastavinta, koska niille ei pääsääntöisesti ollut tiloja ja reittejä. Samoin hissitorni, jonka myötä toteutuu esteettömyyden periaate”, luettelee Taskinen. Valaistustekniikkakin on remontissa muuttunut: nyt luovuttiin 1980-luvulla asennetuista loisteputkista ja laitettiin lux-määriltään ajantasaiset mutta 1950-luvun henkeen sopivat valaisimet. Taskinen kehuu kirjaston arkkitehtuuria. ”1950-luku mielletään usein rakentamisen kultakaudeksi. Silloin on tehty huolella. Alvar Aallon suosima kirjastoissa käytetty syvennysmalli on mielenkiintoinen ja toimiva.” Taskiselle oli motivoivaa olla mukana myös sisustussuunnittelussa, jossa ei tarvinnut tehdä kompromisseja. Kirjaston hyllyt entisöitiin ja muutkin kalusteet pystyttiin säilyttämään. Entistä viihtyisämpi kirjasto muodostuu varmasti yhä useamman roihuvuorelaisen olohuoneeksi. Kuva: Maria Förbom Roihuvuoren peruskorjattu kirjas- ia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on yhdistelmä kirjallista tutkielmaa ja matkakertomusta, jossa Kankimäki matkustaa Kiotoon perehtymään 900-luvulla eläneen hovinaisen Sei Sh?nagonin elämään. Sein Päänaluskirja on tärkeimpiä Japanin Heiankauden säilyneitä kirjallisia teoksia: kokoelma päiväkirjamerkintöjä ja huomioita elämästä hovissa. Päänaluskirjan kuuluisin piirre on kuitenkin listat. Sei listaa kauniita asioita, kiusallisia asioita, asioita jotka menettävät viehätysvoimansa kun niistä piirretään kuva, jne. Kankimäki ei osaa puhua tai kirjoittaa nykyjapania, puhumattakaan tuhat vuotta sitten käytössä olleesta klassisesta japanista, joten käytännössä hän joutuu tyytymään jo olemassa olevien tutkimusten läpikäymiseen. Itse asiassa Sei Sh?nagonia käsittelevien osuuksien kirjoittaminen olisi varmasti ollut helpompaa, jos Kankimäki olisi pysynyt Helsingissä. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on kuitenkin ennen kaikkea kertomus sen kirjoittajasta itsestään. Kankimäki kertoo elämästä ränsistyneessä kommuunissa, jossa joukko gaijineita eli ulkomaalaisia totuttelee elämään Kiotossa. Havainnot arkielämästä Japanissa vaihtelevat nokkelista ja hauskoista itsestäänselvyyksiin. Mahtuupa mukaan myös silkkaa hullaantumista hullaantumisen itsensä vuoksi. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on hauska, kepeä, koukuttava, mutta myös ärsyttävä, harmillisen useaan eri suuntaan sohiva ja tekijänsä oman navan ympärillä pyörivä kirja. Se antaa monille jotain, mutta kenellekään ei kaikkea. Toivottavasti se saa lukijan tarttumaan myös Sei Sh?nagonin teokseen.
• 12 Roihuvuoren kylälehti www.roihuvuori.com i n a p a J Nousevan auringon el i Ku va : Aj Lop es Te ks ti: Ve sa So ikk Punainen ympyrä Japanin lipussa kuvaa punaisena nousevaa aurinkoa. Japanilaisen luomiskertomuksen mukaan aikojen alussa jumalallinen sisaruspari Izanagi ja Izanami nostattivat merestä Japanin saaret. He loivat myös suuren määrän jumaluuksia eli kameja, joista tärkein oli auringonjumalatar Amaterasu. Kävi kuitenkin niin, että Amaterasu suuttui veljensä maan jumalan tökeröstä käytöksestä ja vetäytyi luolaan, mistä seurasi pimeys. Muut jumalat järjestivät meluisat juhlat ja pystyivät siten houkuttelemaan auringonjumalattaren ja hänen mukanaan valon ulos luolasta. Tätä muistaen monen japanilaisen perheen uuden vuoden viettoon kuuluu varhainen vaellus merenrantaan tai vuorelle kunnioittamaan vuoden ensimmäistä auringonnousua. Kertomukset luonnonjumalista kuuluvat Japanin omaan kansalliseen uskontoon shintolaisuuteen. Nimi shinto tarkoittaa jumalten tietä. Kameina eli ”korkeampina” pidetään paitsi eritasoisia jumalia, myös kunnioitettuja esi-isiä, luonnonmuodostelmia, kuten pyhää Fujivuorta, tai jopa menestyksekästä japanilaista yritystä. Shintolaisuus on sillä tavoin sidottua Japaniin ja sen historiaan, että shintolaisuuden harjoittaminen on mielekästä lähinnä Japanissa. Vaikka maallistuminen on tosiasia myös Japanissa, moni viettää perinteisiä shintolaisia juhlia, poikkeaa pyhäkössä esittä- Kuva: KENPEI Fuji-vuori on shintolaisille pyhä. Torii-portti Kiotossa. mässä toiveensa kylänsä omalle kamille ja kunnioittaa suvun esi-isiä kotialttarin ääressä. Aina ei pysty sanomaan, onko jossakin rituaalissa kyseessä uskonnollinen vai muuten vain perinnäinen tapa. Yli sata miljoonaa japanilaista mieltää olevansa shintolaisia, mutta lähes yhtä moni sanoo olevansa myös buddhalainen. Yhteenlaskettuna tästä tulee reilusti yli Japanin väkiluku. Eikä luvussa ole mukana pieniä kristinuskoon ja uusiin uskontoihin kuuluvia vähemmistöjä. Uskontojen kannatustilas- tojen mysteerin selittää se, että japanilaiset ovat pääosin kaksiuskontoisia. Monet juhlat ja menestyksen pyytäminen elämään hoidetaan shintolaisin menoin, mutta kuoleman koittaessa hautaamisen toimittavat buddhalaiset munkit. Uskonnoilla on Japanissa perinteinen työnjakonsa. Yhteistä Japanin shintolaisuudelle ja buddhalaisuudelle on esivanhempien kunnioitus. Japanilaisessa kodissa on tavallisesti buddhalainen esivanhempien muistohyllykkö butsudan ja sen yläpuolella kamidana eli shintolainen jumalhyllykkö. Kaksiuskontoisessa perheessä esivanhemman muistoksi vietetään muistorituaaleja butsudanin edessä ensimmäiset 33 vuotta, minkä jälkeen kuollut muuttuu shintolaiseksi kamiksi eli jumaluudeksi. Tällöin hänen muistolaattansa nostetaan shintolaiseen jumalahyllykköön muiden kamien seuraksi. Jos kyseessä on tärkeä paikallinen johtaja, esimerkiksi kyläpäällikkö, muistolaatta sijoitetaan kylän tai kaupunginosan omaan shintopyhäkköön. Oman pyhäkön pihalle kokoonnutaan myös uuden vuoden juhlien yhteydessä polttamaan kodin edellisen vuoden rituaaliesineet, kuten rukouslaput ja pyhät köydet, ja ostamaan uudet ja puhtaat pyhäkön papeilta. Uudistaminen ja puhtaus näkyvät japanilaisessa elämäntavassa monin tavoin. Vuosittain vietetään kylän tai kaupungin omaa kyläjuhlaa matsuria. Se on riehakas juhla, jonka kohokohta on pienoispyhäkön kantaminen ympäri kylää. Pienoispyhäkköön on sijoitettu esine, johon varsinaisessa pyhäkössä asuva kami on juhlan ajaksi armollisesti siirtynyt. Kantajat, usein kylän miehet, kantavat yhdessä pyhäkköä hartioillaan. He huvittavat kamia laulaen ja pyhäkköä heiluttaen. Pyhäkön kantajat pysähtyvät erityisesti asuintalojen kohdalle ja heilauttavat pyhäkköä, jotta kami muistaa siunata kunkin talon asukkaat.
• Suomi-Japani ystävyysseurat esittäytyvät Ikebana International Helsinki Chapter ry Friendship through flowers – Ystävyyttä kukkien välityksellä. Teemme ikebanataidetta tunnetuksi Suomessa. Seura järjestää vuosittain näyttelyn ja on mukana mm. seuraavissa tapahtumissa: Taiteiden Yö, Japani-päivä ja Hanami. Jäsenmäärä: noin 50. • www.ikebanayhdistys.net Ki-Ken-Tai-Icchi ry Seuran toimintaperiaatteena on tarjota kaiken ikäisille ja tasoisille mahdollisuus harrastaa japanilaista miekkailua pääkaupunkiseudulla. Lajeina kendo, iaido, jodo ja naginata. Seura järjestää peruskursseja, junioreiden peruskursseja, leirejä ja kilpailuja. Jäsenmäärä: 220. • www.kendohelsinki.org Suomen Chado Urasenke Tankotai yhdistys ry Seuran toimintatavoitteena Chadôn (japanilaisen Teen Tien) tuntemuksen ja harjoittamisen edistäminen Suomessa Urasenke-teekoulukunnan perinteen mukaisesti. Vuosittain järjestetään teetilaisuuksia vuodenaikojen teemoilla, mm. hatsugama, tanabata, jouluchakai, joyagama. Jäsenmäärä: noin 100. • www.urasenke.fi FinnPARAnoids FinnPARAnoids on parapara-tanssiryhmä, joka esittää parapara-tanssia erilaisissa Japaniaiheisissa tapahtumissa ja opettaa paraparaa. FinnPARAnoids haluaa saada uusia ihmisiä innostumaan paraparasta. FinnPARAnoidsiin kuuluu kaksi rekisteröityä yhdistystä, Parapara Helsinki ja Parapara Turku. • parapara.fi Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry Yhdistys pyrkii eri keinoin tekemään japanilaista kulttuuria tunnetuksi Suomessa sekä edistämään suomalais-japanilaista kulttuurivuorovaikutusta yhteistyössä eri järjestöjen kanssa. Yhdistys järjestää vuoden aikana tapahtumia sekä harrastuspiiritoimintaa jäsenilleen ja osallistuu yhteisiin tempauksiin. Seura julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää jäsenlehteä TOMO (Ystävä) sekä vuosittaista kulttuurijulkaisua HASHI (Silta). Yhdistys on myös julkaissut Japanin kieleen liittyvää opetusaineistoa. Jäsenmäärä: noin 400. • www.japaninkulttuuri.net Japania ry Japania ry on ystävyysyhdistys, jonka tarkoituksena on suomalais-japanilaisen kanssakäymisen ja vuorovaikutuksen lisääminen ja kehittäminen, kielellisten valmiuksien edistäminen, tapakulttuuriin ja harrastuksiin perehdyttäminen sekä yleisen ja eri osa-alueiden Japanituntemuksen monipuolistaminen ja syventäminen erityisesti jäsenistön keskuudessa. Toimintamuotoina ovat jäsenmatkat Japaniin (kevät-, kesä- ja syysmatka), kielikurssit, harrastusklubit (haiku-, anime-, sakeklubi), ja kulttuurikeskus Caisassa kerran kuussa pidettävät Japania-illat (matkailu-, kulttuuri-, popjapania-illat) sekä origamipajat. Jäsenmäärä: noin 1350 jäsentä. • www.japania.org • www.sakura.fi Sakura Budo Club Suomalais-Japanilainen Yhdistys ry Seura järjestää erilaisia kursseja, mm. japanilaisen ruuan kokkauskursseja sekä Matkailjian kanjikurssi – kuinka selvitä Japanissa kirjoitusmerkkien kanssa. Perinteinen uudenvuoden mochi(riisi) kakkujuhla järjestetään yhdessä muiden Japani-yhdistysten kanssa. Yhteistyönä toteutetaan myös näyttelyjä ja luentoja. Tänä vuonna seura juhlii 75-vuotista toimintaa. Jäsenmäärä: noin 1000. • www.suomi-japani.net Akita ry Yhdistys edistää Japanin kansallisen koirarodun akitan tuntemusta, seuraa ja tukee rodun tervettä kasvatusta Suomessa sekä toimii yhdyselimenä rodun harrastajien välillä. Jäsenmäärä noin 150. • www.akitayhdistys.fi Yatagarasu ry Laajasalossa toimiva budoseura, lajeina Aikido ja Iaido. Yatagarasu perustettiin vuonna 2013, mutta nuoren seuran ensimmäinen toimintavuosi ollut hyvin aktiivinen ja tapahtumarikas. Seurassa voit aloittaa lajien harjoittelun milloin tahansa. Ikäraja aikidon harjoittelulle on 13-vuotta ja iaidolle 15-vuotta. • www.yatagarasu.fi 13 Roihuvuoren kylälehti www.roihuvuori.com
• 14 Roihuvuoren kylälehti www.roihuvuori.com Kuva: Reza Jafari Kolumni Hifk:n jäähalli roihupeltoon? Julkisuudessa on käsitelty paljon HIFK:n ideaa rakentaa uusi jääkiekkoareena Töölönlahdelle, Olympiastadionin ja Kisahallin välisen puisto- ja pysäköintialueen päälle. Hanke on kunnianhimoinen, sillä siinä ei rakennettaisi vain pääosin maan alle sijoittuvaa hallia, vaan myös korkealle kohoava hotelli- ja liikekeskus sekä kalliita omistusasuntoja. Kaupungin päättäjien puolella hankkeeseen on suhtauduttu varautuneesti. Nykyisen yleiskaavan vallitessa hanke ei ole mahdollinen, ja vaikea se on valmisteilla olevan uudenkin yleiskaavan suhteen. Toisaalta haviteltava rakennusoikeus on erittäin arvokasta. Jos se laitettaisiin normaalin tapaan avoimeen kilpailutukseen, veronmaksajille koituva tuotto olisi varmasti suurempi, kuin jos se koplataan jäähallihankkeeseen. Pelkkä jäähalli alueelle kyllä saataisi mahtumaan, mutta runsaat oheishankkeet hankaloittavat asiaa. Pulman ydin on siinä, että havittelemillaan liike- ja asuntorakentamisen tuotoilla HIFK on ajatellut rahoittavansa hallin, jonka hinta muuten on sille liian tyyris. Jos HIFK:n hanke kaatuisi, uudelle jäähallille ja sen kylkeen rakentuvalle muulle liiketoiminnalle voisi löytyä toinenkin paikka. Roihupellon teollisuusalue on pitkään etsinyt uutta käyttötarkoitusta. Sen vierestä ajaa metro ja sinne on kaavoitettu metroasema. Toisin kuin Töölössä, täällä tonttihinnat ovat alhaisia, ja kaupungilla olisi intressi löytää alueelle yksityinen kehittäjäkumppani. Viime kesän lomamatkalla kävin roihuvuorelaisessa pesismeiningissä vakoilemassa baseball-joukkue New York Metsien kotistadionia, joka on myös sijoitettu sivummalle keskustasta, Queensin esikaupunkialueelle. Tällaiset suuret yleisöhankkeet vahvistavat alueellista liiketoimintaa ja tekevät ympäristön asumisenkin kannalta houkuttelevaksi. HIFK:n jäähallin tuominen Roihupeltoon mahdollistaisi mainiosti siihen tukeutuvan ja sitä tukevan monipuolisen rakentamisen ja liiketoiminnan. Toisin kuin Töölönlahdessa, tila ei hevin lopu kesken. Olisi tässä aikamoinen nokitus Jokereidenkin suuntaan. Itä-Helsingissä perinteisesti HIFK:ta suositumpi Hjallis Harkimon joukkue on siirtymässä SM-liigasta Venäjän KHL-liigaan. Muuttamalla Itään HIFK vahvistaisi asemaansa koko kaupungin liigajoukkueena. Tuomas Rantanen Kirjoittaja on roihuvuorelainen kunnallispoliitikko n e r o u v u h i Ro i i k k u k a l l i kulm Uusi puutarhamyymälä Herttoniemeen Teksti ja kuva: Milja Liimatainen Joutoniitty Abraham Wetterin tien ja Johan Sederholmin tien kulmas- sa on muuttanut muotoaan. Kasveja siellä tosin kasvaa edelleen, sillä paikalle aukesi huhtikuun puolessa välissä puutarhamyymälä Puutarhanikkarit. Liike toivoo houkuttelevansa lähi­alueiden omakotiasujia, mutta sieltä löytää yhtä ja toista myös kerrostalon parvekkeelle, pihan viljelylaatikkoon tai esimerkiksi mökille. Puutarhanikkarit on yli 30-vuotias perheyritys, jota pyörittävät nyt Katja ja Teemu Nikkari. Yrityksellä on myymälät Herttoniemen lisäksi Espoon Muuralassa ja Kivenlahdessa. Se on erikoistunut taimiin, joita löytyy useita satoja lajikkeita. Myynnissä on lisäksi työkaluja, lannoitteita ja multia: koneita lukuun ottamatta lähes kaikkea, mitä puutarhanhoitoon voi tarvita. Ympärivuotisesti auki oleva liike myy myös sisä- ja leikkokukkia sekä viherkasveja ja tarjoaa sidontapalveluita ja kukkatoimituksia. Liikkeestä löytyy myös pientä sisustus- ja lahjatavaraa. Kaupunkiviljelijöille Puutarhanikkarit tarjoavat työkalujen lisäksi lavakauluksia ja viljelysäkkejä. Viljeltäväksi löytyy esimerkiksi kotimaisia luomuyrttejä ja vihannesten taimia. Katja Nikkari vinkkaa kokeilemaan erikoistomaatteja, jotka on valittu tämän vuoden vihannekseksi. Kymmenistä eri tomaattilajikkeista voi valita sopivan kasvatettavaksi ruukussa, amppelissa, kasvatus­ säkissä tai parvekelaatikossa. Kukkien puolelta Nikkari mainitsee viime vuosina suositun terassihortensian, joka puolivarjoisassa paikassa kukkii keväästä syksyyn asti. Helsinki Puutarha­ nikkarit tie 3, 00810 Abraham Wetterin ngin aikana) ark. so Avoinna (kevätse –18 9–20, la 9–18, su 10 rit.fi ka nik ha ar www.puut
• S-marketin palvelutoreilta Tänään valmistetut herkulliset ruokasalaatit Palvelemme ma–pe 7–21, la 7–18, su 12–18 S-market Itäkeskus, Itäkatu 7 E 45, P. 010 76 62950 S-market Hitsaajankatu, Hitsaajankatu 16, P. 010 76 62750 BONUS JOPA 5 % MAKSA S-ETUKORTILLA, SAAT MAKSUTAPAETUA 0,5 % SMARKEThOKELANTO.fI
• 16 Roihuvuoren kylälehti www.roihuvuori.com Asukaspuisto a a t in im o t ä s e k a a o j tar vauvasta vaariin Teksti ja kuvat: Saini Räsänen Olen päässyt seuraamaan kesätyöni aikana Prinssintien Asukaspuistossa pyöriviä leirejä. Vaikka leirit toimivatkin nuorisotalon yhteydessä, ei niitä ole rajattu vain nuorille. Ikähaitari on suuri: vanhin osallistuja on eläkeikäinen, nuorimmat vasta pieniä lapsia. Viljelyleirin satoa Vietän päivän seuraillen viljelyleirin menoa Roihuvuoren Asukaspuistossa. Perunat on edellisenä päivänä kaivettu ylös mullasta ja entinen perunamaa on valmis uusille viljelyksille. Tarkoitus on muuttaa se lapsiystävälliseksi kasvimaaksi. Sää on pilvinen, joten osa leirin osanottajista ei ilmaannu paikalle. Vaihdan tennarini lähes polviin yltäviin kumisaappaisiin ja pääsen heti hommiin istuttamaan sipuleita, salviaa ja kaalia. Saan jo yhden päivän aikana paljon uutta tietoa kasvien hoidosta, ja sisäinen viherpeukaloni heräilee ikiuniltaan. On vaikea uskoa, että istuttamistamme pikkuruisista taimista kasvaa vielä joskus eloisa ”puoliviidakko” kuten joku lopputulosta luonnehti. Osa viljelyn viehätystä on nähdä omien käsiensä tuotokset, jos on tarpeeksi kärsivällinen niitä odottamaan ja seuraamaan: paras palkinto tehdystä työstä on itse kasvatettujen vihannesten pöytään saattaminen. Taidetta ympäristön ehdoilla Nuorisotalon televisiohuoneessa on hulina päällä, kun ympäristötaideleiri on alkamaisillaan. Saan heti aluksi kattavan kuvauksen siitä, mitä leirillä on jo tehty. Aikaisempina päivinä on esimerkiksi pidetty erilaisia kilpailuja, rakennettu minimaailmoja pikkueläimillä ja luotu animaatioita. Viimeksi leiriläiset ovat luonnostelleet erilaisia haltioita ja rakentaneet niitä luonnonmukaisista materiaaleista. Päivän tarkoituksena on etsiä näille olennoille sopivat asuinpaikat Tuhkimonpuistosta. Kun kävelemme puistoa kohti, saan kuulla leiriläisten keskuudessa meneillään olevasta kilpailusta, jossa tarkoituksena on löytää ihmiskasvoja paikoista joissa niitä ei ole: esimerkiksi puun juovat voivat hyvinkin muodostaa erilaisia ilmeitä. Voittajaksi julistetaan joukkue, joka on loppujen lopuksi löytänyt eniten kasvoja. Juttelen päivän aikana usean leiriläisen kanssa, ja kaikki sanovat viihtyneensä leirillä hyvin. Jutun kirjoittanut Saini Räsänen, 17, työskenteli Roihuvuoren nuorisotalon kesätoimittajana 2013. Kesän 2014 leireille voi ilmoittautua osoitteessa harrastushaku.fi, ja ne löytyvät hakusanalla Roihuvuori. Tänä vuonna järjestetään viljely-, ympäristötaide-, ja animaatioleiri. Lisätietoja leireistä löydät joko harrastushaun nettisivuilta http://nk.hel.fi/harrastushaku/ tai soittamalla Roihuvuoren nuorisotalolle puh. (09) 3108 9143. Muista myös nämä prinssintien Asukaspuistossa toimii jälleen kesän aikana nuorten työntekijöiden pitämä kahvila, minne kuka vain on tervetullut pistäytymään kupposelle ja pikkupurtavalle. Kesäkahvilan aukioloaika on lehden painoon mennessä vielä täsmentymättä. Leikkipuisto Roihuvuori on lomalla 23.6.–3.8. Kesäkuussa leikkipuisto jakaa ilmaisen ruoan puistossa arkisin kello 12. Tänäkin vuonna Asukaspuistossa on luvassa kirpputoreja ja muita pienempiä kesätapahtumia. Pysy toiminnastamme ajan tasalla seuraamalla meitä facebookissa: facebook.com/monenpolvenkasvutila
• O P MO ROKKI! Kuva: Anni Nykänen 30.8.2014 ROIHUVUORI ROKKAA MONESSA POLVESSA! Roihuvuori rokkaa taas elokuussa! Teksti: Maarit Ajalin Viime vuonna Roihuvuoren monipuolinen palvelukeskus juhli 50-vuotista taivaltaan MoPo-rokki-tapahtumalla. Monen polven rokki ja sen monipuolinen esiintyjäkaarti kokosivat palvelukeskuksen pihalle juhlijoita vauvasta vaariin. Yleisön toivomuksesta palvelukeskus yhteistyökumppaneineen järjestää tänä vuonna MoPo-rokista uusinnan lauantaina 30.8.2014. Lisää tietoa tapahtumasta ja esiintyjistä kesän aikana osoitteessa www.facebook.com/moporokki. a Kesäteatteri valloitta Asukaspuistossa Teksti: Tanja Männistö Roihuvuoren nuorisotalon teatteriryhmä toteuttaa ensimmäistä kertaa Roihuvuoren Asukaspuistoon kesäteatteriesityksen. Esitys toteutetaan nuorten ajatusten ja ideoiden pohjalta, ja se on kattava katsaus nuoren elämään. Mitä nuorille kuuluu tänään? Millainen on nuorten maailma? Teatteriryhmä valmistelee esitystä parhaillaan ja odottaa innolla alueen asukkaita nautiskelemaan kesäisestä teatterista! Esityksen ohjaa teatteri-ilmaisun ohjaaja Tanja Männistö. Esitysajat: Ensi-ilta 6.6 .klo18 • 9.6. klo 14 • 11.6. klo 18 • 16.6. klo 18 • 18.6. klo 18 Kesäteatterin edistymistä voi seurata Roihuvuoren nuorisotalon uudesta blogista nuoriso.hel.fi/roihuvuori Lippuja teatteriesityksiin voi kysellä sähköpostitse osoitteesta tanja.mannisto@hel.fi. 17 Roihuvuoren kylälehti www.roihuvuori.com
• 18 Roihuvuoren kylälehti www.roihuvuori.com n e e r o u v u h i o R u k l Kotikaupunkipo Teksti: Jani Marjanen ja Pauli Saloranta Roihuvuoreen on tekeillä kaksi kotikaupunkipolkua, joiden tarkoitus on edistää uusien asukkaiden kotiutumista ja syventää vanhojenkin juurtumista. Naapurikaupunginosissamme sellaisia on jo Herttoniemessä, Myllypurossa ja Vuosaaressa. Mutta mikä kotikaupunkipolku on ja mitä iloa siitä on juuri sinulle? – Kotikaupunkipolku on kartalle koottu kävelyreitti, joka esittelee kaupungin- osan historiaa ja nykyisyyttä, luontoa ja kulttuuria, julkista taidetta, arkkitehtuuria sekä merkittäviä henkilöhahmoja. Ideana on kuvata urbaania elinympäristöä kokonaisvaltaisesti ja mielenkiintoisesti suoraan paikan päällä, kertoo konseptin kehittänyt Pauli Saloranta. Kotikaupunkipoluilla kotikulmiin tutustutaan siis kätevästi kävellen. – Slow movement, Saloranta vitsailee. Roihuvuoren kotikaupunkipolkujen kokoa- mista tukevat Suomen Kulttuurirahasto ja Helsingin Lähiöprojekti. Innostuneen työryhmän toimesta on jo kerätty alustava kohdelista ja reittikartta. Kohdekuvaukset ovat parhaillaan työstettävinä. Kun polut ovat valmiit, julkaistaan ne ensin Roihuvuori-seuran kotisivuilla ja myöhemmin myös painettuna vihkosena. Lisätietoja kotikaupunkipoluista löydät osoitteesta www.kotikaupunkipolut.fi. Ai, mitä iloa tästä on juuri sinulle? Roihuvuoresta löytyy yli 40 kiinnostavaa, jalan saavutettavaa kohdetta. Niihin tutustumalla jokainen voi löytää arkiympäristöstään uusia merkityksiä ja polkujen avulla Roihuvuorta on hauska esitellä vaikkapa vierailleen! Näistä kohteista löydät tietoa kotikaupunkipolku esitteestä kun kohdetekstit valmistuvat. Lähialueelta löytyy monta kiinnostavaa kohdetta kun asioita katsoo tarkemmin! • Ruotsalaismallinen lähiötalo (1) • Roihuvuoren ala-aste (2) • Hynda hyppyrimäki (3) • Muinaisranta Vuorenpeikontien päällä (43) • As. oy Hakanrinne (4) • Roihuvuorentien rintamamieskerrostalot (5) • Peukaloisen puisto (6) • Ruiskumestarin talo ja baari (7-8) • Vesitorni (9) • Tuhkimontien Käärmetalo (44) • Maria Hammarenin puisto (10) • Vanha kauppapuutarha, Satumaanpuisto (11) • Tykkitie (12) • Kirsikkapuisto (13) • Porolahden peruskoulu (14) • Kirjasto (14) • Urheilukenttä (15) • Muuntajarakennukset Roihuvuorentiellä (45) • Ranta (16) • Vedenpuhdistamo (48) • Tervaleppäluhta (46) • Roihuvuoren ja Tammisalon välinen kanava (17) • Pienvenesatama (18) • Strömsin kartano (19) • Untuvaisen puisto (20) • Itä-Helsingin musiikkiopisto (21) • Strömsinlahdenpuisto (22) • Osuuskauppamuseo (23) • Maalinnoituksen tukikohta (49) • Roihuvuoren Lämpö (24) • Kirkko (25) • Ostari (27) • Punahilkantien rintamamieskerrostalot (28) • Hiidenkirnut (33) • Hilding Ekelundin suunnittelema talo (30) • Yksiötalo (31) • Metsäselänne ja koillismetsä (32) • Marjaniemen siirtolapuutarha (33) • Ammattikoulu (34) • Japanilaistyylinen puutarha (35) • Tuhkimonpuisto (36) • Itäväylä (37) • Prinsessantien vuokrakortteli(39) • Prinssinpuisto (40) • Päiväkoti Roihuvuori • DDR-talo (42) Onko sinulla luonnoskartan kohteiden lisäksi uusia kohdeideoita Roihuvuoren kotikaupunkipoluille? Tutustu aineistoon osoitteessa www.roihuvuori. com ja kerro ideasi! Kartan reitti ja numerointi ovat vielä kesken ja siksi järjestys ei etene loogisesti. Kun kohdetekstit valmistuvat numerointikin yhtenäistetään kävelyreitin mukaiseksi.
• Kierrätyskauppa avattu Itäkeskukseen Monipuolinen valikoima käytettyä tavaraa. Huonekaluja, astioita, kirjoja, vaatteita, leluja, mattoja, kädentaitomateriaaleja, takuuhuollettuja kodinkoneita ja sähkölaitteita. Ja paljon muuta! Tule tekemään löytöjä! Itäkeskuksen kauppa Avoinna: ark. 9–20, la 10–16, su 12–16 Kauppakartanonkatu 12, 00930 Helsinki Uusi ihana puutarhamyymälä avattu Herttoniemeen Valtavat valikoimat kesäkukkia Kivikkokasvit Lumihiutale Tähtisilmä 2,95 alk. 3 kpl 3 kpl 12,- 10,á 4,90 Marketta Miljoonakello Pionit Pelargonia 6, 90 alk. Terassihortensia Pieni pala paratiisia Espoon keskus Viskaalinkuja 3 02770 Espoo 09-7001 8822 Espoonlahti Herttoniemi Espoonlahdenranta 5 Abraham Wetterin tie 3 02320 Espoo 00810 Helsinki 09-7001 8824 09-7001 8826 arkisin: 9-20 | lauantai: 9-18 | sunnuntai: 10-18 www.puutarhanikkarit.fi
• Roihun Anna Hellsten Ulkokentällä: Kovakätinen lukkari, jonka päätä ei palele. Sisäpelissä: Erittäin kovalyöntinen kotiuttaja. Super-sankarittaret Nanna Pakarinen Henni Kauppinen Ulkokentällä: Hyvin peliä lukeva linjapelaaja. Ulkokentällä: Sisäpelissä: Etupelaaja, jolla on hyvä pelisilmä. Vaihtaja tai kotiuttaja, jolta tulette näkemään taitavia lyöntiratkaisuja. Kovalyöntinen vaihtaja tai kotiuttaja. Sisäpelissä: Tiia Kantanen Ulkokentällä: Etukentän ikiliikkuja ja joukkueen sytyttäjä. Nopea koppari, joka juoksee kiinni jokaisen pallon. Ulkokentällä: Kovalla heittokädellä varustettu koppari. Ulkokentällä: Sisäpelissä: Sisäpelissä: Vaihtolyöjä, jolta tulette näkemään rohkeita ratkaisuja. Vikkelä vaihtaja tai etenijä. Ulkokentällä: Venla Rapila Pallovarma linjapelaaja. Sisäpelissä: Marianne Penttinen Emilia Huutoniemi Nopea etenijä tai vaihtaja. Elina Wallenius Maija Merivalo Jokeri Ulkokentällä: Pallovarma linjapelaaja. Sisäpelissä: Sisäpelissä: Kliininen kotiuttaja­ jokeri, jolla on laaja lyöntivalikoima. Taitava vaihtolyöjä. Sisäpelissä: Nopea etenijä tai vaihtaja. Roihun kovat vastustajat Su 1.6. Roihu-Viinijärvi Joukkueella on edessä kymmenen tiukkaa taistelua kotikentällään Roihuvuoressa. B-tyttöjen valmentaja Matti Pirinen poimi kiinnostavia pelaajia Roihun vieraiden joukosta. Sarjan parhaimpiin lukkareihin kuuluva Niina on syöttänyt kahden edelliskauden aikana itsensä Superpesiksen lukkarieliittiin. Siitä osoituksena ovat valinnat naisten Itä-Länsi -otteluihin. Kannattaa kiinnittää huomiota Niinan kamppailuun vastustajaa ja syöttötuomaria vastaan metrin rajamailla olevilla syötöillä sekä pitkiin heittoralleihin, joilla hän piinaa etenijää. Ke 14.5. Roihu-Kempele Heta Rautiainen, Kempeleen Kiri Tohmajärveläisen sisarussarjan nuorin metsästää ensimmäistä SMmitaliaan. Suoraviivaisena ja kovana lyöjänä tunnetun Hetan kolme isoveljeä (Aleksi, Immo ja Kosti) ovat voittaneet peräti 11 SM-kultaa ja yhteensä 19 mitalia. Hetan lyöntiarsenaalista löytyy niin painuvat kumurat kuin hidastetut maalyönnit linjaan. Kummalla mahtaa Kempele yrittää avausjuoksuaan? Ke 21.5. Roihu-Pori Carita Toiviainen, Porin Pesäkarhut Vikkeläkinttuista Caritaa pidetään yleisesti naisten Superpesiksen nopeimpana etenijänä. Hänen polttaminen pesien väleillä vaatii ulkokentältä täydellisiä kiinniottoja ja heittoja. Erityisesti kärkkymistä kakkospesältä kannattaa seurata silmä kovana. Carita oli viime kauden etenijätilastossa vasta kolmas, joten täysillä mennään varmasti tänäkin kesänä! To 29.5. Roihu-Vuokatti Elina Lassila, Vuokatin Veto Vasta B-tyttöikäinen Elina on hioutunut Sotkamon urheilulukion valmennuksessa jo melkoiseksi timantiksi. Nuoresta iästään huolimatta hän lyö palloa todella lujaa. Elina edustaa hyvin Vuokatin yritteliästä ja yllätyksellistä pelifilosofiaa. Varuillaan saa siis olla tämän potentiaalisen Vuoden tulokkaan rohkeiden lyöntiratkaisujen kanssa. Niina Härkönen, Viinijärven urheilijat Pe 13.6. Roihu-Jyväskylä Virpi Hukka, Kirittäret Keravalaislähtöinen, vasemmalta lyövä Virpi on yksi Superpesiksen monipuolisimmista vaihtolyöjistä. Lyöntivalikoimaan kuuluvat niin lyhyet taitolyönnit kuin kovat sivallukset sivurajoille. Osoituksena Virpin vaarallisuudesta on kauden 2012 kärkilyöntitilaston voitto. Onnistuuko Roihun ulkokenttä tukkimaan läpilyönnit ja nappaamaan kierteiset koukkunäpit kakkosrajasta? Pe 27.6. Roihu-Manse Iina Lehkonen, Mansen Räpsä Toisen polven pesäpalloilija Iina viihtyy kopparin tontilla ja hallitsee liikkuvuudellaan lähes puolta ulkokenttää. Äiti Marjo edusti pesisuransa lähes kokonaan Roihua ja on pesispörssisijoituksellaan 20 kaikkien aikojen parhaan pelaajan joukossa. Isä-Ismo ei myöskään jääkiekkopiireissä esittelyjä kaipaa. Ke 2.7. Roihu-Lappeenranta Sonja Koskinen, Pesäysit Kokenut kehäkettu Sonja sorvasi sopimuksen Lappeenrantaan vasta aivan kauden kynnyksellä. Vankka rutiini ja vahva pelinluku korvaavat pieniä puutteita fysiikassa. Ulkokentällä Sonjan paikka vaihtuu mo- nesti tilanteesta riippuen ympäri kenttää, sinne missä kulloinkin tarvitaan vahvistusta. Sisäpelissä kannattaa varautua siihen, että hänen lyöntivuoroillaan etenijät vaihtavat pesiä lähes joka lyönnillä! Su 3.8. Roihu-Lapua Enni Kylä-Kause, Lapuan Virkiä Kauden 2013 parhaaksi pelaajaksi valittu Enni on saanut opit napakkaan lyöntiinsä Raumalla. Ensimmäistä kertaa viime syksynä SM-kultaa juhlinut jokerilyöjä on tottunut ratkomaan niin vaihto- kuin kotiutustilanteita pelin ollessa tiukimmillaan. Kovan lyöjän harteikas olemus pitää usein siepparin loitolla ja jättävät tilaa myös näpäyksille. To 7.8. Roihu-Vihti Petra Pihlström, Vihdin Pallo Tapanilan Erän riveissä pesisoppinsa saanut Petra kuuluu monen roihulaisen ohella harvaan helsinkiläiskasvattien joukkoon. Etukentällä viihtyvä Petra on tunnettu erityisesti laakalyöntien kaappaajana. On mielenkiintoista nähdä, valitseeko Roihu taktiikakseen kovat vai pienet vaihtolyönnit Etelä-Suomen hegemoniakamppailussa! Ke 13.8. Roihu-Rauma Tiina Andreasen, Rauman Lukko Tiinalla on nykyisistä aktiivipelaajista tällä haavaa suurin ottelumäärä. Hän on yksi harvoista jo viime vuosituhannen puolella Superpesistä pelanneista naisista. Lempinimeä ”Äitee” kantava Tiina onkin nuorekkaan raumalaisjoukkueen kantavia voimia. Mallikkaiden lyöntisuoritusten ohella voi kiinnittää huomiota Tiinan tsemppariolemukseen kaarella sisävuorojen aikana.