• 1 JANI KAARO Kukaan meistä ei ole vapaa vahvistusharhasta s. 2 2 TINA HAGNÄS Vaikeavammainen ihminen tahtoo tulla kuulluksi s. 18 3 JOSE RIIKONEN Ammattina pulmat, mysteerit ja kätketyt vihjeet s. 22 Suomi tarvitsee Kamilla Sultanovan s. 3
  • 22 JANI KAARO TIEDEKOLUMNI M uistatteko, kun media raportoi muutama vuosi sitten Pekka Haaviston ja Teuvo Hakkaraisen epätavallisesta ystävyydestä? Miesten maailmankuvat eivät olisi voineet olla kauempana toisistaan, mutta niin vain he olivat solmineet ystävälliset välit keskenään ja pitivät yhteyttä toisiinsa. Haavisto vieraili Hakkaraisen sahalla ja Hakkarainen toimitti Haavistolle itse tekemiään linnunpönttöjä, jotka Haavisto ripusti puuhun kesäpaikassaan. Miettikääpä tätä hetki — etenkin nyt, kun puheet uuden hallituksen myötä ovat koventuneet ja pääministerikin varoittaa kansan jakautumisesta kahtia. Tutustu viholliseesi! Kannattaako se? Uskaltaisiko? Jos veljeilen tuon kanssa, saastunko? Onko poliittisesti turvallisempaa sanoutua ehdottomasti irti ja pysyä mahdollisimman kaukana vai voiko pirulle antaa pikkusormen? Nämä eivät ole turhanpäiväisiä kysymyksiä. Näistä kysymyksistä alkoi kahtiajako myös Yhdysvalloissa, etenkin kun republikaani Newt Gingrich vuonna 1995 valittiin kongressin puhemieheksi. Gingrich ymmärsi miten ihmismieli toimii ja tiesi, että paras tapa luoda viholliskuvia on pitää vastustaja etäällä. Hän suositteli, etteivät republikaaniedustajat muuttaisi Washingtoniin, ja ensitöikseen hän muutti työjärjestystä siten, että edustajat saattoivat palata koteihinsa viikonlopun viettoon jo torstaina. Näin varmistettiin se, että republikaanit olisivat mahdollisimman vähän tekemisissä demokraattien kanssa. Heidän lapsensa eivät kohtaisi toisiaan koulun tai harrastusten kautta tai puolisot toisiaan hyväntekeväisyystapahtumissa. On helpompaa vihata kuviteltua vihollista kuin oikeaa ihmistä omassa oikeassa elämässään. KUKAAN ei varmaankaan halua Suomeen amerikkalaistyylistä kahtiajakoa, jossa eri leireihin kuuluvat eivät enää edes halua keskusteluyhteyttä toisiinsa. Joku voi sanoa, että meille ei voi käydä niin koska meillä ei ole kaksipuoluejärjestelmää. Viime aikojen kuohunnan jälkeen en olisi siitä niin varma. On hyvä palauttaa mieliin, miksi keskusteluyhteys toisin ajatteleviin on tärkeää. Tässä hyvä ohjenuora on filosofi John Stuart Millin sananvapauden puolustus. En siteeraa klassista kohtaa sanatarkasti, vain keskeisen ajatuksen. Sen mukaan hän, joka tietää asiasta vain oman näkemyksensä, tietää siitä vain vähän. Jos hän ei tunne vastakkaista näkemystä, hänellä ei ole perusteita puolustaa kumpaakaan mielipidettä. Lisäksi hän sanoo, että oppiakseen tuntemaan vastapuolen näkemyksen ei riitä, että kuulee siitä ulkopuoliselta tai lukee siitä sanomalehdestä, se on kuultava ihmiseltä, joka kiihkeästi puolustaa omaa näkemystään. New Yorkin yliopiston sosiaalipsykologian professori Jonathan Haidt on ilmaissut tämän toisella tavalla. Hänen mukaansa kukaan ei ole vapaa vahvistusharhasta. Jos olemme jotakin mieltä jostakin asiasta, keräämme ympärillemme vain niitä faktoja, jotka vahvistavat omaa näkemystämme. Käytännössä ainoa tapa tarkastaa omaa näkemystään on mennä niiden joukkoon, jotka ovat toista mieltä. Haidtia siteeraten: Miltä väärässä oleminen tuntuu? Pahalta? Kamalalta? Ei mitään sinne päinkään. Pahalta meistä tuntuu vasta kun huomaamme olevamme väärässä. Sitä ennen väärässä oleminen tuntuu täsmälleen samalta kuin olla oikeassa. LIBERAALEIHIN itse kuuluva Haidt ei näe konservatiivisuutta mörkönä. Päinvastoin, hän ajattelee, että konservatiivisuus ja liberalismi ovat olleet kuin jin ja jang, jotka ovat täydentäneet ja kontrolloineet toisiaan siten, ettei kumpikaan leiri ole päässyt tekemään vakavia ylilyöntejä. Tässä kompromississa länsimaiset demokratiat ovat kehittyneet ja länsimaiset yhteiskunnat ovat hyötyneet siitä valtavasti. Mutta nyt tuo semisymbioottinen suhde vaikuttaa olevan ainakin Yhdysvalloissa ohi. Yhdysvallat ei kuitenkaan ole tullut hulluksi. Demokraattien ja republikaanien kannattajissa on edelleen suuri enemmistö maltillisia keskitien kulkijoita, jotka katsovat Washingtonin poliittista hullunmyllyä silmät ymmyrkäisinä. Haidt puhuu heistä ”uupuneena enemmistönä”. Heillä on varmasti mielipide siihen, mitä he näkevät, mutta koska sosiaalisen median ympäristö on niin toksinen, he pitävät mielipiteensä omana tietonaan. Ja miksi he sanoisivat mitään? Onhan meillä Suomessakin kokemusta siitä mitä tapahtui, kun mediassa lanseerattiin termi ”tolkun ihminen”. Se naurettiin nopeasti kuoliaaksi. Kenties sitten on niin, että aikamme ei tolkun ihmisiä kaipaa. Tai sitten kaipaa. LUE TÄYSPITKÄ VERSIO KOLUMNISTA RAPPORT.FI Väärässä oleminen ei tunnu pahalta RAPPORT Aiherahoitettu Journalismi Oy:n julkaisema mainosliite | TUOTTAJA Iija Eloranta | TOIMITTAJAT Jani Kaaro, Kirsi Haapamatti, Tina Hagnäs, Markus Kuokkanen, Pasi Sillanpää, Jose Riikonen, Seppo Honkanen | KUVAAJAT Eeva Anundi, Iija Eloranta (kansikuva) | KUVITTAJA Nunnu Halmetoja | TAITTO Iija Eloranta | rapport@rapport.fi MYYNTI Kerttu Lähdeniemi kerttu@rapport.fi 040 150 3088 | RAPPORT.FI | AIHERAHOITETTU.FI Palkittu tiedetoimittaja, jonka oivaltavat tiedekolumnit voit tilata RAPPORT.FI:sta.
  • 3 Suomi tarvitsee maahanmuuttajia. Maahanmuuttajat tarvitsevat uskoa siihen, että Suomeen voi rakentaa hyvän elämän. Tarjolla on kuitenkin enimmäkseen epävarmuutta. Kamilla Sultanova on uzbekistanilaistaustainen ammattipuhuja ja konsultti. KUVA: PYRY ANTERO TEKSTI KIRSI HAAPAMATTI Läpikulkumaa Suomi
  • 4 4 O letko sekaisin? Kuka hullu jättää Tanskan ja muuttaa Suomeen? Näin tanskalaiset ystävät ja työtoverit sanoivat utzbekistanilaistaustaiselle Kamilla Sultanovalle, kun hän vuonna 2014 kertoi muuttavansa poikaystävänsä perässä Suomeen. – Heillä oli ne tavallisimmat, stereotyyppiset käsitykset puhumattomista suomalaisista. Sellaisen äärelle hakeutuminen sosiaalisesta Tanskasta oli heille hulluutta. Sultanova sanoo tienneensä asiantuntija Mikko Särelä Tekniikan akateemiset TEK:stä on tutkinut Suomen vetoja pitovoimaa ja sanoo, että jo yksikin suomalainen ystävä lisää maahanmuuttajan halua kiinnittyä ja jäädä Suomeen. – Ystävien ja tuttavien saaminen voi olla maahanmuuttajalle Suomessa tosi vaikeaa. Meillä ei oikein ole sellaista kulttuuria, että kokoonnuttaisiin vapaamuotoisesti jonkin tekemisen tai juhlan äärelle. Porukat ovat jo valmiina. Vastuu maahanmuuttajan verkoston rakentamisesta ei oikein kuulu kenellekään. Kun sosiaalinen itsekin, että Suomi ei ole ulkomaalaiselle helpoin maa. Alussa ihmisten vaiteliaisuus tuntui kulttuurisokilta. Sultanova tunsi Suomesta vain yhden ihmisen, kumppaninsa. Korkeasti koulutettu Sultanova oli jättänyt logistiikka-alan työnsä Tanskassa, mutta tiesi voivansa palata, jos Suomessa ei olisikaan hyvä. Verkostojen puute on usein syynä sille, miksi ulkomailta Suomeen muuttanut henkilö ei viihdy maassa. Vaikka olisi työtai opiskelupaikka, se ei vielä riitä ihmissuhdeverkostoksi. Innovaatioja elinkeinopolitiikan – Suomi on viides kieleni. Suomen kielen opettelu on kannattanut, vaikka työkieleni on useimmiten englanti, Sultanova kertoo. KUVA: IIJA ELORANTA A IH ERA HOITET TU A R T I K K ELI
  • 55 työpaikoilla joustamaan. Alussa voisi toimia englannin kielellä, mutta tekijältä voi edellyttää suomen tai ruotsin opiskelua myöhemmin. Joku siinä on, että joillakin työpaikoilla ajatellaan, että vieraalla kielellä toimiminen muuttaisi työpaikan kulttuuria huonompaan suuntaan. Tällaisesta mustavalkoisesta ajattelusta pitää päästä eroon, Lindeman sanoo. Suomen tai ruotsin taitoa Lindeman tosin pitää tärkeänä, jotta voi todella päästä kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan. Näin, vaikka työpaikan kielenä olisikin englanti. Kulttuurinmuutoksen airuina on rekrytoivien yritysten johto, Lindeman uskoo. Business Finland tarjoaa yrityksille mentorointia teeman ympärillä. SÄÄN PERÄSSÄ SUOMEEN Entä millä mallilla on Suomen maakuva? Yhäkö Suomesta ja suomalaisista ajatellaan, kuten Kamilla Sultanovan tanskalaistuttavat liki vuosikymmen sitten? Kansainvälisesti muuttoliikkeen vetovoimatekijöitä ovat ihmissuhteet, koulutus ja uramahdollisuudet. Suomessa ihmisiä kiinnostaa turvallisuus, hyvinvointivaltion vakaus sekä työn ja vapaa-ajan tasapaino. Työtä maakuvan kirkastamiseksi ja edellisten viestien viemiseksi maailmalle on tehnyt muun muassa Business Finland. Laura Lindeman kertoo esimerkin rekrytointitapahtumasta Brasiliassa: – Brasilia on yksi pääkohteistamme. Oli hauska sattuma, kun tapahtumakävijät saivat valita suurelta taululta, mikä heille on työelämässä tärkeintä. Eniten ääniä sai work-life balance eli tasapaino työn ja muun elämän välillä. Juuri se oli meidän messupisteellämme kärkiviesti ja isolla plakaatilla kissankorkuisilla kirjaimilla. Brasilian lisäksi koulutettua väkeä houkutellaan erityisesti Intiasta ja Vietnamista. Kansainvälisillä huippuosaajilla on usein kokemusta monien maiden elämä jää laihaksi, ajatukset lähdöstä alkavat houkuttaa. HALUTAAN: KOKO ELÄMÄ Uutisotsikot työperäisestä maahanmuutosta käsittelevät maahanmuuttajia usein taloudellisena suureena, joka paikkaa jotakin vajetta. Ulkomainen työvoima on resurssi, jolla korjataan Suomen vinoutunutta ikärakennetta ja varmistetaan verokertymä hyvinvointivaltion pitämiseksi kasassa. Tämä on totta, sillä jo pitkään työllisten määrä on kasvanut Suomessa juuri maahanmuuttajataustaisilla henkilöillä, kertoo TEK:n vastajulkaistu raportti Suomi – ulkopuolisuuden maa. Esimerkiksi Teknologiateollisuus on esittänyt tavoitteen jopa 1,3 miljoonan työntekijän saamisesta ulkomailta Suomeen. TEK:n Mikko Särelän mukaan julkisessa puheessa ja myös rekrytoinnissa sivuutetaan se, että pelkän taloudellisen resurssin sijaan kyseessä on aina ihminen. – Olisi ajateltava enemmän sitä, että ulkomailta tänne muuttavat eivät halua vain työtai opiskelupaikkaa, he haluavat kokonaisen elämän. Siihen kuuluu perhe, harrastukset, mahdollisuus toteuttaa unelmiaan, oma paikka yhteiskunnassa. Business Finlandin Work in Finland -yksikköä johtava Laura Lindemanin mukaan myös rekrytoijilla, työnantajilla, on tärkeä rooli tässä kokonaisuudessa, sillä uutta elämää vieraaseen maahan saapuu usein rakentamaan myös perhe. – Tulijat pohtivat myös, miten lapsen päivähoito järjestyy. Tai onko teini-ikäiselle lapselle saatavilla englanninkielistä koulua. Kaikki tällainen tieto vaikuttaa siihen, kokeeko tulija itsensä tervetulleeksi, Lindeman sanoo. – Tärkeää on myös puolison työllistymismahdollisuudet. Jos puoliso ei saa työtä, tulija näkee tulevaisuuden epävarmana eikä sitoudu Suomeen. Työllistymisen tiellä on kompastuskiviä. Tietynlainen vierauden hylkiminen leimaa suomalaista yhteiskuntaa niin, että ulkomaisia tutkintoja ei tahdota tunnustaa ja työtehtävissä vaaditaan hyvää suomen kieltä, vaikkei se olisi tarpeen. Samasta syystä myös ulkomailta tulleilla opiskelijoilla on vaikeuksia löytää harjoittelupaikkoja. – Kielivaatimuksesta tulisi pystyä Yksikin suomalainen ystävä lisää merkittävästi maahanmuuttajan halua jäädä Suomeen. Suomessa kiinnostaa työkulttuuri, joka mahdollistaa myös muun elämän.
  • 66 työkulttuurista. Suomessa he hämmästelevät, kun näkevät isien ja äitien häipyvän työpaikalta neljältä hakemaan lapsia päiväkodista. Muun elämän salliva työkulttuuri vetää puoleensa. Tällä on merkitystä, kun globaali kilpailu työvoimasta jatkuvasti kiihtyy. Myös puhdas ja kaunis luonto on vetovoimatekijä. Suomen kurja sää alkaa olla myytti, sillä ilmastonmuutoksen myötä yleistyneet helteet maailmalla voivat näyttää Pohjolan ilmaston houkuttelevana. Särelä lisää, että nämä samat lainalaisuudet – kokonaisen elämän rakentaminen – eivät koske vain huippuosaajia, vaan kaikenlaisia työikäisiä maahanmuuttajia. Tänne näyttää siis vetävän aivan erityisesti juuri kaikki se työn ulkopuolinen, jota myös elämäksi kutsutaan. – Tästä pitäisi kyetä viestimään paremmin ihan valtion tasolla. Esimerkiksi Tanskassa on satsattu sosiaalisen median mainontaan niin, että työpaikkoja Tanskasta etsivälle tarjotaan heti tietoa asunnoista, kouluista ja vaikka harrastusmahdollisuuksista kohteessa. Näin tulijalle alkaa heti rakentua kuva hyvin toimivasta maasta, Mikko Särelä kertoo. Laura Lindeman sanoo, että Suomi on vastikään ryhtynyt tekemäänkin juuri tätä. Markkinointikampanjoilla ohjataan Suomesta kiinnostuneita YSTÄVIÄ KOLMANNEN SEKTORIN KAUTTA Uzbekistanilainen Kamilla Sultanova löysi yhteyden suomalaiseen yhteiskuntaan vapaaehtoistyön kautta. Hän oli mukana perustamassa Global Dignity Finlandia, jonka tavoitteena on rohkaista ja kannustaa erityisesti nuoria. – Tuo vapaaehtoistyö oli minulle todellinen sukellus siihen, kuka kukin on Suomessa. Tutustuin Pekka Himaseen, Jenni Pääskysaareen, Maryam Abdulkariin ja vaikka kehen, Sultanova sanoo. Hän kannustaa maahanmuuttajia lähtemään mukaan vapaaehtoistyöhön, sillä sen kautta tutustuu monenlaisiin, usein samanhenkisiin, suomalaisiin. Sultanova on asunut ja työskennellyt Suomessa nyt yhdeksän vuotta. – Kun sain Suomesta työtä Maersk Finlandilta, uudet suomalaisystäväni hämmästelivät sitä. Heillä oli käsitys, että ulkomaalaiset voivat saada täältä vain siivoustöitä, Sultanova sanoo. Kamilla Sultanova sanoo, että maahanmuuttajien kohtelu Suomessa vaihtelee suuresti riippuen siitä, minkä maan passi maahantulijalla on. – On ihan eri juttu tulla tänne EU:n alueelta kuin muualta maailmasta, mutta toivoisin, ettei niin enää tällä vuosikymmenellä olisi. Suomen rekrytointiprosessien täytyisi heijastella suomalaisia arvoja ja vieraanvaraisuutta tulijan passin väristä riippumatta. Lähteenä käytetty myös TEK:n elokuussa 2023 julkaistua raporttia Suomi – ulkopuolisuuden maa? osaajia Work in Finland -sivustolle lukemaan elämästä Suomessa. MITÄ PITÄISI TEHDÄ? Integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei siis ole kaikilta osin aivan onnistunut, sillä Suomeen opiskelemaan tulleet muuttavat pois, kansainväliset osaajat vain piipahtavat ja monelle muulle ammattilaiselle Suomi jää vieraaksi ja muut Euroopan maat houkuttavat. Briteistä Seinäjoelle viisitoista vuotta sitten muuttanut Mark Wiltshear on huomannut maahanmuuttajan verkostoitumisen tuskan. Hän oli mukana perustamassa yhdistystä, joka tarkoituksena on tarjota valmiita verkostoja Etelä-Pohjanmaalle muuttaville ulkomaalaisille. – Tavoite on, että tänne muuttajalla olisi valmiiksi jo jokin yhteisö työpaikan ja oman perheen ulkopuolella. Se auttaa kotiutumisessa. E t e l ä Po h j a n m a a n Wo r k Integration for Immigrants Servise ry eli WIISE myös yhdistää kansainvälisiä osaajia, paikallisia yrityksiä ja esimerkiksi alueen kuntia ja ammattikorkeakouluja keskenään. Yhdistys tarjoaa jäsenilleen myös mentorointia ja sparrausta yritysideaa pohtiville. Yhdistyksestä on tullut muutaman toimintavuotensa aikana merkittävä toimija ja yhteisön rakentaja alueen maahanmuuttajien ja kantaväestön kesken. Wiltshearin esimerkki on juuri niitä keinoja, joita Mikko Säreläkin kansainvälisessä osaajakilpailussa Suomeen peräänkuuluttaa. – Verkostoitumisen lisäksi tärkeää on myös, että lupabyrokratia olisi nykyistä sujuvampaa. Särelä suomii uutta hallitusta kaavailusta, jonka mukaan ulkomaalainen henkilö saa lähtöpassit Suomesta, mikäli hän on työttömänä yli kolme kuukautta. – Tuo on sellainen vahva viesti siitä, että teitä ei tänne haluta. Tämänsuuntaiset hallitustoimet torppaavat kansainvälisten huippuosaajien halut tulla tänne lainkaan, Särelä sanoo. Tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä ei toki ole yksistään tärkein syy hakeutua Suomeen. Uramahdollisuudet, kansainvälisesti kasvavat, erityisosaajille väyliä tarjoavat yritykset ja kiinnostavat start upit ovat niitä, joiden perässä tänne myös tullaan. Innovaatioja elinkeinopolitiikan asiantuntija Mikko Särelä TEK:stä. Tämä juttu on Aiherahoitettu. Toimeksiantoon voit tutustua verkkoversiossa Rapport.fi. Rahoittaja on TEK Tekniikan akateemiset. tek.fi TEK on diplomi-insinöörien, arkkitehtien ja vastaavan tekniikan tai luonnontieteen yliopistokoulutuksen saaneiden etuja palvelujärjestö.
  • 7 HENKILÖ KUVITTAJA ja graafikko Nunnu Halmetoja tunnetaan loputtomista ideoistaan ja kuuluvasta naurustaan. – Haluan auttaa hahmottamaan elämää sanojen lisäksi väreissä. Työhuoneellaan Kotkassa Halmetoja tekee päivätyökseen visuaalisia asioita, suunnittelee tapahtumien ja yritysten ilmeitä. Esimerkiksi Museokortin humoristiset piirroshahmot ovat Halmetojan käsialaa. Hän on kuvittanut jo kuusi kirjaa. PAHA KURKI ilmestyi kuluvana kesänä. Nunnu Halmetojan ja Elina Kuorelahden teos on muhevasta tarinaperinteestämme ammentava lastenkirja, joka kertoo vapaasti uudelleen Kantelettaren runon Avullinen kurki. Halmetoja kertoo muistavansa tummasävyisten lastenkirjojen mieleenpainuvuuden. – Lapset nauttivat iloisen hattaran lisäksi tummenevan metsänreunan tarinoista, jotka nipistävät jännityshermoa. Tämän tunnelman halusimme luoda. PARIKYMPPISENÄ Halmetoja oli kesätöissä huvipuistossa Tykkimäellä. Hän kehitteli omaksi huvikseen äänen maskottisammakolle. – Se levisi työyhteisössä. Aloin saada jopa fanipostia. Kun toimitusjohtaja kuuli asiasta, Nunnu Halmetoja huomasi olevansa Helsingissä levytysstudiossa nauhoittamassa Tykkimäen mainoslaulua. Ääniraitaa käytetään edelleen tv-mainoksissa. HEITTÄYTYMISKYKYINEN nainen kertoo olevansa elämässään niin onnellinen, ettei edes tiedä mistä haaveilisi. Paitsi: – Haluan suunnitella oman kuosin! Todella värikkään omaleimaisen tekstiiliprintin henkilölle, joka arvostaa värejä ja suomalaisuutta. Jonakin päivänä se tapahtuu. Nunnu Halmetoja värittää maailmaa TEKSTI SEPPO HONKANEN KUVA ANTTI HALMETOJA Tämä juttu on Aiherahoitettu. Toimeksiantoon voit tutustua verkkoversiossa Rapport.fi. Rahoittaja on RiimuRaami. riimuraami.fi
  • 8 K ehitysyhteistyö ei muuta mitään? Väärin, sillä kehitysyhteistyö muuttaa – jos ei nyt aivan kaikkea, niin paljon kuitenkin. Siitä vain on sen luonteen takia mahdotonta kehittää iskeviä otsikoita ja näyttäviä lukuja mediaan. Suomen suurimman kansainvälisen avun järjestön, Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso tietää tämän. – Kehitysyhteistyö voi jäädä hätäja kriisiavun jalkoihin, kun ihmiset pohtivat rahoitushalukkuuttaan. Kehitysyhteistyön kovimmatkin kriitikot ovat usein valmiita tukemaan nopeaa kriisiapua. Kehitysyhteistyön tuloksia ei voi samalla tavalla heti näyttää vaikka kuvien kautta. Monelle meistä kansainvälinen kehitysyhteistyö ja hätäapu ovat yksi ja sama asia. Autetaan maita, joissa on sotaa, nälänhätää ja luonnonmullistuksia. Kehitysyhteistyö ei kuitenkaan ole edellä mainittua, kriiseihin reagoivaa humanitääristä apua. – Kriisiapu on laastari, kehitysyhteistyö on ennaltaehkäisevää työtä, Tapio Laakso vertaa. Hän sanoo, että kehitysyhteistyö on lopulta usein tehokkaampaa, halvempaa ja kauaskantoisempaa kuin hätäapu – jota sitäkin tietenkin tarvitaan. Ennaltaehkäisy Suomen kehitysyhteistyö vie koodariduunit pakolaisleirille Kehitysyhteistyötä ei voi jättää vain autoritääristen toimijoiden vastuulle. TEKSTI KIRSI HAAPAMATTI KUVITUS NUNNU HALMETOJA A IH ERA HOITET TU A R T I K K ELI
  • 9 on ihmisten nostamista pois köyhyydestä, resilienssin rakentamista. – Ennaltaehkäisy voi vaikuttaa siihen, ettei ihmisille synny tarpeita jättää kotipaikkaansa ja lähteä muualle, Laakson kollega, Kirkon Ulkomaanavun koulutuksen vanhempi asiantuntija Pauliina Kemppainen sanoo. Mielikuvat kehitysyhteistyön tehottomuudesta pohjaavat vanhanaikaisiin käsityksiin. Vauras länsimaa menee Afrikan köyhiin maihin näyttämään, miten hommat hoidetaan. – Kehitysyhteistyö ei ole sitä, että viedään vanhoja traktoreita Afrikkaan, jotta niiden avulla sitten viljeltäisiin paremmin. Sellainen päälle liimattu valmis paketti ei toimi, se tiedetään, Kemppainen sanoo. Hän korostaa kehitysyhteistyössä sen ilmeisintä piirrettä: yhteistyötä. Kehitysyhteistyö on kumppanin tarpeiden kuuntelemista. Ei puhuta avun passiivisista vastaanottajista, vaan aktiivisista, vapaasti toimivista yhteistyökumppaneista. Helsingin yliopiston globaalin kehitystutkimuksen akatemiatutkija Eija Ranta on samoilla linjoilla. Kehitysyhteistyön tärkeimpiä tehtäviä on demokratian ja vapaan kansalaisyhteiskunnan toiminnan tukeminen. – Kehitysyhteistyötä kritisoidaan, ettei se onnistu korruption takia. Sanotaan, että korruptoituneet afrikkalaisjohtajat kahmivat rahat itselleen. Korruptiota on, mutta se johtuu siitä, että kehitysyhteistyötä tehdään todella vaikeissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa, maissa, joissa on heikot instituutiot ja syvä eriarvoisuus eri kansanosien välillä. Sen takiahan kehitysyhteistyötä tarvitaankin, että näitä epäkohtia saataisiin muutettua. BIDIBIDIN KOODARIT JA KAMBODŽAN OPOT Bidibidi on maailman toiseksi suurin pakolaisasutusalue. Ugandassa Yumben maakunnassa sijaitsevalla alueella asuu yli 200 000 muun muassa sisällissotaa käyvästä Etelä-Sudanista paennutta ihmistä. Pakolaisalueet ja -leirit tuovat mieleen hiekkamyrskyssä väpättävät telttakyhäelmät ja sanomattoman kurjuuden, mutta se ei ole pelkästään sitä. On mahdollista, että Bidibidin 200 000 pakolaisen joukossa on joku tai joitakuita, jotka tekevät pian tietotyötä Suomeen. Edellä kuvattu visio on yksi suomalaisen Kehitysyhteistyö ei ole sitä, että viedään vanhoja traktoreita Afrikkaan, jotta niiden avulla sitten viljeltäisiin paremmin.
  • 10 kehitysyhteistyön kuva. Kirkon ulkomaanavun Creative industries -ohjelmassa on koulutettu esimerkiksi pelintekijöitä ja musiikkituottajia. – Usein varsinkin Afrikan maissa ammateissa kyse on käytännön ammateista, kuten putkimiehen työstä. Yhä enemmän korostuu myös tietotyö, jota voi tehdä etänä mistä tahansa, Pauliina Kemppainen sanoo. Koulutus näyttelee isoa roolia suomalaisessa kehitysyhteistyössä. Kirkon Ulkomaanavulla on monivuotinen hanke, jossa on rakennettu ammatillisen koulutuksen sektori Etelä-Sudaniin. Mukana on paitsi maan koulutusja elinkeinoministeriö, myös yksityissektori. – On tärkeää, että eteläsudanilaiset ammattioppilaitokset tarjoavat koulutuksia, joista oikeasti työllistyy. Siksi on välttämätöntä, että myös työnantajapuoli on mukana. Ammattikoulutukseen liitetään myös yrittäjyyskasvatus. Moni kehittyvien maiden ammattilainen on käytännössä yksinyrittäjä. – Koulutetaan ihmisiä, jotta he voivat tienata elantonsa. Ei riitä, että on ammattiosaaminen. On osattava laatia budjetti ja hoitaa markkinointia, Kemppainen sanoo. Esimerkki onnistuneesta kehitysyhteistyöstä on ensimmäisten opinto-ohjaajien koulutus Kambodžaan. Opinto-ohjauksen saaminen osaksi maan koulutusjärjestelmää vähentää koulupudokkuutta ja purkaa sukupuolinormittuneita rakenteita ammatinvalinnassa. Suomi on mukana myös koulutusuudistuksessa Ugandassa. Miksi koulutus sitten on niin tärkeää? Pauliina Kemppainen sanoo, että pitkäjänteisen kehityksen kannalta koulutus on merkityksellistä, sillä koulutus on jotain, jota ei voi ottaa pois. Sitä pääomaa eivät katastrofit hävitä. Koulutettu kansa tuo vahvuutta myös sekasorron keskellä. Moderni kehitysyhteistyö ottaa koulutuksen lisäksi monia muotoja. Tuoreimpana esimerkkinä Tapio Laakso kertoo Kirkon Ulkomaanavun omasta sijoitusyhtiöstä, joka tukee pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä kehitysmaissa. – Perinteisesti kehitysmaiden yritykset ovat yhden ihmisen mikroyrityksiä. Isommat, kasvuhakuiset, työllistävät yritykset ovat olleet väliinputoajia rahoituksen saajina. Laakso korostaa, että kehitysyhteistyövarat ovat vain katalysaattori, jonka avulla köyhien maiden yritykset voivat kehittää kestävää yritystoimintaa, luoda työpaikkoja ja sitä kautta verotuloja. – Sitä nämä hauraat maat nimenomaan tarvitsevat, kipeästi. Perinteisesti kehitysmaiden yritykset ovat yhden ihmisen mikroyrityksiä. Isommat, kasvuhakuiset, työllistävät yritykset ovat olleet väliinputoajia rahoituksen saajina. MUSTAT JOUTSENET GLOBAALIN ETELÄN YLLÄ Pelkkää onnistumisten sarjaa kehitysyhteistyön saralla ei välttämättä ole odotettavissa. Helsingin yliopiston Eija Ranta on pohtinut kehitysmaapolitiikan tulevaisuutta ja myös sen uhkia. Rannan musta joutsen liitelee autoritääristen valtioiden hahmossa. – Autoritääristen maiden, kuten Kiinan ja Venäjän, mukaan tulo kehitysyhteistyötoimijaksi vaikuttaa vapaan kansalaisyhteiskunnan aseman heikkenemiseen. Kiina ja Venäjä käyttivät taidokkaasti hyödykseen
  • 11 koronapandemiaa. Globaaliin etelään levisi voimakas viesti, että ahne Eurooppa kahmi rokotteet itselleen, kun taas Kiina ja Venäjä auttoivat. Länsivastainen ajattelu levisi, ja autoritääriset suurvallat pääsivät levittämään omaa politiikkaansa. Siihen ei kuulu moniääninen päätöksenteko eikä vilkas kansalaisyhteiskunta – Sen toimintaa kontrolloidaan yhä enemmän. Kansalaisjärjestöt, aktivistit, tutkijat ja toimittajat voivat olla yhä ahtaammalla. Se ei luo tilaa kehitysyhteistyön Tämä juttu on Aiherahoitettu. Toimeksiantoon voit tutustua verkkoversiossa Rapport.fi. Rahoittaja on Kirkon Ulkomaanapu. kirkonulkomaanapu.fi Kirkon Ulkomaanapu (KUA) vahvistaa maailman hauraimmilla alueilla elävien ihmisten mahdollisuuksia laadukkaaseen koulutukseen, kestävään toimeentuloon ja rauhaan. mahdollisuuksille demokratiaa korostavien toimijoiden kanssa. – Autoritäärinen käänne on nähtävissä globaalisti. On valtioita, joissa hallitukset roikkuvat vallassa ja niiden kriitikot tukahdutetaan, Tapio Laakso myöntää. – Kiina ja Venäjä ovat isoja pelureita, esimerkkinä vaikkapa Kiinan monipuolistuva läsnäolo Somaliassa. Myös muita kehitysyhteistyötoimijoita on tullut, muun muassa Persianlahden öljyvaltiot. Kehittyvillä mailla on tulevaisuudessa vara valita, keiden kanssa haluavat yhteistyötä tehdä. Venäjä on myös ollut myötävaikuttamassa oikeistopopulististen liikkeiden nousuun Euroopassa. Ne vastustavat kehitysyhteistyötä, koska haluavat auttaa vain omaa kansaansa. Euroopan halua auttaa köyhiä maita pidetään näissä liikkeissä naiivina touhuna ja rahanhukkana. Eija Ranta sanoo, että kansalaisaktivismi on vastustuksesta huolimatta globaalisti lisääntynyt. Ihmiset haluavat parantaa maailmaa ja yhteiskuntaa. Ponnistuksista on tullut myös nopeasti kansainvälistyviä ja verkostoituneita, esimerkkinä ympäristön tai alkuperäiskansojen puolesta liikehtiminen. – Suomi on viime aikoina myös rohkeammin korostanut asemaansa demokratian vahvistajana. Se on positiivinen suunta, Ranta sanoo. Entä se korruptio? Ovatko kehitysyhteistyön kriitikot oikeassa sanoessaan, että Euroopasta valuvat rahat eivät päädy hyvään, vaan kertyvät hirmuhallitsijoiden palatsien kassaholveihin? Sekä Eija Ranta että Tapio Laakso sanovat, että kehitysyhteistyövarojen seuranta on niin tarkkaa ja järjestelmällistä, että väärinkäytösten mahdollisuus nykyään on pieni. – Kyllä niitä kuitenkin myös paljastuu. Erityisen hälyttävää olisi, ellei mitään löytyisi. Se kielisi siitä, että valvonta ei olisi kunnossa, Tapio Laakso sanoo. Suomi on viime aikoina myös rohkeammin korostanut asemaansa demokratian vahvistajana. Se on positiivinen suunta.
  • 12 MAINOS Suomenpystykorvan jalostus on muinaisen kulttuuriperinnön vaalimista 12 KUVA: HANNU HUTTU / KENNELLIITTO TEKSTI MARKUS KUOKKANEN
  • 13 Suomen Pystykorvajärjestö valvoo, että kansalliskoira säilyy terveenä myös tuleville sukupolville. Rodun geenipohja kapenee helposti liikaa, jos jalostukseen valitaan vain huippuyksilöitä. K un koirat kisaavat metsästystaidoissa, tarvitaan kokemusta ja hyvää tuuriakin. Haukku-ottelu kokoaa vuosittain maan parhaat suomenpystykorvat haukkumaan metsoja, teeriä ja pyitä. Kun lintu pyrähtää oksalle pakoon, koiran tehtävä on pitää se haukkumalla puussa kunnes isäntä tai emäntä on ryöminyt vaivihkaa näköetäisyydelle. Kisoissa lintua ei ammuta, mutta metsästäjä käy toteamassa haukun kohteen. Piireissä sanotaan, että suomenpystykorvan hännän liike ”lumoaa linnun puuhun”. – Tämmöinen näkemys on tosiaan syntynyt, sanoo Haukku-otteluiden ylituomarina toiminut Antti Aarnio. – En osaa kuvailla linnun tunne-elämää, mutta kyllä sellainen lumovaikutus ihmiselle tulee, hän naurahtaa. Aarniolle on jäänyt kisoista päällimmäiseksi mieleen tapahtuman hieno henki. – Ottelussa ollaan ylpeitä siitä, että meillä on vielä tänäkin päivänä mukana tämmöinen koira, joka on ammoisista ajoista pitänyt Suomen heimoa tavallaan pystyssä. On voimakas tunne, että me vaalimme ottelussa kansallista kulttuuriamme, Aarnio selittää. Haukku-ottelussa on kyse ikivanhan perinteen ylläpidosta. Rodun historia tekee selväksi, että se kytkeytyy tiiviisti Suomen kansan tarinaan. Suomenpystykorva on valittu syystä Suomen kansalliskoiraksi. SUPISUOMALAINEN KOIRA Punertavia pystykorvaisia koiria on ollut pohjoisella havumetsävyöhykkeellä metsästäjien apuna ja kotien vahtina satoja, ellei tuhansia vuosia. 1600-luvulla Lapissa kiertänyt ranskalainen tutkimusmatkailija Pierre Martin de la Martinière kuvaili nähneensä tummanpunaisia koiria, jotka olivat mahdollisesti suomenpystykorvan kantavanhempia. – Sitähän ei kukaan tiedä, kuinka kauan se on Suomen heimon mukana ollut, Aarnio kertoo. Hän selittää, että koira oli aikoinaan eräänlainen henkivakuutus, kun se toi ruokaa pöytään ja varoitti vihollisista. Ylläpito ei ollut vaikeaa, kun koira metsästi oman ruokansa. – Sen kummempia lukkoja ei tarvittu. Varkailla ja vierailla ei ollut mitään asiaa, kun se vain asusti pihapiirissä. Juuri siksi se löytyi aikanaan lähes joka taloudesta, Aarnio sanoo. Suomenpystykorvan historiaa luodataan syvältä Koiramuseon verkkonäyttelyssä, jonka laatimiseen myös Antti Aarnio on osallistunut. Sen artikkeleissa pannaan merkille, että Elias Lönnrotin keräämissä kansanrunoissa puhutaan koirasta, joka haukkuu kuusen alla suomenpystykorvan tapaan. Näyttely jopa mainitsee, että Suomen kivikautisista kalliomaalauksista löytyy koiramainen hahmo, jonka korvat ovat pystyt ja jonka häntä kaartuu tutulla tavalla selän ylle. Suomenpystykorva määriteltiin rotuna Suomessa 1800-luvun lopussa. Suomen Kennelklubi laati kuvauksen maan pohjoisja itäosissa yleisestä metsästyskoirasta ja lisäsi sen rotukirjaan ”suomalaisen haukkuvan lintukoiran” nimellä. Vasta vuonna 1946 rotu nimettiin suomenpystykorvaksi. Suomenpystykorva on maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen metsästyskoira, koska se on jalostettu suoraan luonnonkannasta ilman risteytyksiä. VASTUU TULEVAISUUDESTA Nykyään Suomen Pystykorvajärjestö (SPJ) kantaa vastuun siitä, että rotu säilyy terveenä ja elinvoimaisena myös tuleville sukupolville. Se auttaa kasvattajia Thommy Svevar ja Kielo-koira saivat Ruotsin Åselessa saaliiksi ison metson. KUVA: JAN GRANLUND A IH ERA HOITET TU A R T I K K ELI
  • 14 löytämään nartuille sopivia uroksia ja valvoo, että rodun perimä säilyy monimuotoisena. – Valitettavasti suomenpystykorvan historiassa on käytetty liian kapeaa jalostuskantaa, niin kuin monella muullakin rodulla, sanoo Thommy Svevar, joka toimii järjestössä suomenpystykorvien jalostusryhmän puheenjohtajana. Svevar selittää, että jalostukseen valitaan mielellään vain huippuyksilöitä, mutta tämä johtaa helposti geenipohjan kapenemiseen. Rodun terveyden kannalta on tärkeää pitää perimä niin laajana kuin mahdollista. Järjestö rohkaisee kasvattajia valitsemaan jalostukseen muitakin kuin suosituimpia koiria. SPJ tukee rahallisesti niin sanottuun PEVISA-ohjelmaan kuuluvia joukkotarkastuksia, joissa kartoitetaan perinnöllisten sairauksien tilannetta. Järjestö edistää myös terveystutkimuksia, joiden avulla voidaan ehkäistä silmäsairauksien ja polvivaivojen periytymistä. Svevar painottaa, että sairaudet voidaan monesti tunnistaa vain tutkimuksella. – Silmävikaa ei välttämättä huomaa koiralla muuten. Koira voi menettää osan näkökyvystään, mutta eläin on sellainen, että se ei näytä heikkouttaan. Se on luonnon laki, että heikolta ei saa näyttää. EPILEPSIA EHTI KARATA KÄSISTÄ Epilepsian karsiminen rodusta on menestystarina, joka tuo muiden rotujen yhdistyksiä kysymään neuvoja Suomen Pystykorvajärjestöltä. Svevar sanoo, että tauti ehti yleistyä ennen kuin ongelmasta alettiin puhua. Kaikki kasvattajat eivät ilmoittaneet epilepsiakohtauksista vastuullisesti. Tittelit, voitot ja pentujen myynti olivat joillekin tärkeämpiä kuin tulevien koirasukupolvien terveys. – Se meni liian pitkälle aikoinaan, sanotaan 30 vuotta sitten. Kun Suomen Pystykorvajärjestö alkoi valvoa asiaa, epilepsiaa oli ehkä seitsemällä tai kahdeksalla prosentilla rodussa. Yleensä puhutaan, että jos jonkin sairauden osuus nousee yli kolmen prosentin, sitä pitää alkaa valvoa, Svevar kertoo. Rodun epilepsia laitettiin kuriin laajalla hankkeella. Suomen Pystykorvajärjestö ja Kennelliitto käynnistivät projektin, johon saatiin mukaan maan parhaat asiantuntijat. Nykyään epilepsian esiintyvyys rodussa on 1–2 prosentin luokkaa. Järjestöllä on laaja tietokanta koirien epilepsiatapauksista. Kun kasvattaja suunnittelee jalostusta, hän voi tarkistaa tietokannasta koirien epilepsiatiedot ja yhdistelmästä syntyvän jälkeläisen epi-luvun. Luku kertoo, miten suuri riski koiralla on sairastua epilepsiaan. Näistä kokemuksista halutaan kuulla koirajärjestöissä ulkomaita myöten. – Minulle on soitettu myös Belgiasta ja Norjasta, Svevar mainitsee. RODUN SOSIAALISET TAIDOT NOTKISTUVAT Thommy Svevar painottaa, että suomenpystykorva on aikoinaan tuonut monelle perheelle ruokaa pöytään. – Esimerkiksi minun mummolassani ukki ampui 15 metsoa ja teertä pystykorvan kanssa. Linnut myytiin ja niillä rahoilla taloon vedettiin sähköt, hän mainitsee koiran merkityksestä. Svevar sanoo, että rotu on kansallista kulttuuria siinä missä historialliset rakennuksetkin. Suomenpystykorvaa Epilepsian karsiminen rodusta on menestystarina, joka tuo muiden rotujen yhdistyksiä kysymään neuvoja Suomen Pystykorvajärjestöltä.
  • 15 perheiden kanssa sisätiloissa ja tottuvat kaupungilla ja kauppareissuilla myös muihin koiriin. Rodun ajatellaan sopivan hyvin myös koko perheen lemmikiksi. Suomen Pystykorvajärjestö kuitenkin painottaa jalostuksessa nimenomaan metsästyskoiran ominaisuuksia. Jälkeläisiä tuotetaan yksilöillä, jotka on todettu hyviksi metsästyksessä. Suomenpystykorvien kanssa metsästetään metsäkanalintujen lisäksi esimerkiksi hirviä, näätiä ja supikoiria. Koiraja metsästysjärjestöt pitävät perinnettä yllä järjestämällä koulutusta ja koirien metsästyskokeita. – Pystykorvaa pitää kouluttaa niin, että isäntä antaa sille mahdollisuuden kehittää liikunnalla rakennettaan ja toteuttaa samalla hiljalleen esiin tulevia viettejä ja vaistoja, Aarnio sanoo. Metsällä revonkarvaisen haukkujan kanssa voi aistia jotain pohjoisen elämänmuodon ikiaikaisista kerroksista. Samantyyppisten koirien kanssa saalistettiin jo silloin, kun metsästäjät käyttivät tuliaseiden sijasta jousia. Svevar muistelee myhäillen reissua Ruotsiin, Åselen kuntaan, jossa Kielo-koira paikansi valtavan metson. Isäntä hiipi kohti haukkua kunnes näköesteet loppuivat ja hän joutui etsimään uuden reitin ampumetäisyydelle. Tarkka laukaus pudotti oksalta 5,1-kiloisen linnun. – Yksi vanha metsästäjä sanoi, että tuollaisia saa ehkä kerran 20 vuodessa, hän suhteuttaa. Metsästäjän ja koiran pitää oppia ymmärtämään toisiaan. Sanattomassa vuorovaikutuksessa on jotain kaunista, jota on vaikea pukea sanoiksi. Antti Aarnio puhuu keskinäisestä luottamuksesta ja uskollisuudesta. – Koiran ystävyys ei ole mitään teeskentelyä, se on viimeisen päälle rehellistä ja vilpitöntä ystävyyttä, hän miettii. Tämä juttu on Aiherahoitettu. Toimeksiantoon voit tutustua verkkoversiossa Rapport.fi. Rahoittaja on Suomen Kennelliitto. kennelliitto.fi Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry on Pohjoismaiden vanhin valtakunnallinen koira-alan asiantuntijajärjestö sekä koirien omistajien, kasvattajien ja harrastajien edunvalvoja. on yritetty saada mukaan Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Nykyajan sosiaaliset pystykorvat ovat toisenlaisia kuin menneiden vuosikymmenien räksyttävät pihavahdit. Svevar selittää, että nykykoirat elävät toisenlaista elämää ja sen myötä myös käytös on toisenlaista. Puoli vuosisataa sitten eläneet koirat pidettiin pihalla hihnassa ja ne varoittivat kärkkäästi isäntäväkeä vieraiden lähestymisestä. Nyt metsästyskaudet ovat rajatumpia, koirat elävät Suomenpystykorva nimettiin Suomen kansalliskoiraksi 1979. KUVA: HANNU HUTTU / KENNELLIITTO Metsällä revonkarvaisen haukkujan kanssa voi aistia jotain pohjoisen elämänmuodon ikiaikaisista kerroksista.
  • 16 Asunnon ostajan on tärkeää ymmärtää, miten laatu syntyy ja kuinka sitä voidaan mitata. S uuri yleisö on eri mieltä rakentamisen laadusta kuin asuntoja ostavat asiakkaat, jotka ovat usein yllättävänkin tyytyväisiä. Laatuun kiinnitetään Suomessa paljon huomiota, mutta tavalliselle kansalaiselle sen syntyminen on mysteerien peitossa. Laadun tunnistaminen ei ole aina suoraviivaista tai nopeaa. Yksi näkemys on, että helpoin tapa mitata laatua on seurata työtapaturmien määrää. Mitä vähemmän on tapaturmia ja läheltä piti -tilanteita, sitä todennäköisempää on, että töitä tehdään muutenkin huolellisesti. Työntekijöillä ei ole liian kiire ja ohjeita noudatetaan. Rakentamisen laatu on laaja kokonaisuus, jossa on monta tasoa. – Se jakautuu esimerkiksi rakentamisen tekniseen laatuun, rakennustapoihin, asunnon viihtyvyyteen ja muunneltavuuteen sekä rakennuksen sopivuuteen omaan ympäristöönsä, kertoo JKMM Arkkitehtien perustajaosakas ja arkkitehti Samuli Miettinen. Rakentamisen laatua ovat tekemässä niin suunnittelijat, rakennusmateriaalien valmistajat, tavarantoimittajat, rakentajat kuin ohjeistuksien ja standardien laatijat sekä asiakkaat. – Rakentamisen laatuun vaikuttaa ratkaisevasti se, mitä laatutasoa tilaaja hakee. Viime vuosina kustannustaso on ollut laatua merkittävästi ohjaava tekijä, Miettinen toteaa. Asiakkaiden tyytyväisyyttä mittaa esimerkiksi rakennusalan yrityksistä riippumaton akateeminen organisaatio EPSI Rating. Sen keväällä 2023 julkaistun viimeisimmän raportin mukaan noin 75 prosenttia asiakkaista on tyytyväisiä alaan, kun samaan aikaan koko väestöstä vain noin 55 prosenttia luottaa alan toimintaan. Tyytyväisyyteen eniten vaikuttavia tekijöitä ovat rakentamisen laatu, mahdollisuus vaikuttaa käytettyihin materiaaleihin tai tilaratkaisuihin ja aikataulussa pysyminen. Yhtiöiden välillä on näissä jonkin verran eroja, mutta ei kuitenkaan dramaattisia. Parhaat tekijät saavuttavat lähes 80 prosentin tyytyväisyyden, kun suuri joukko yrityksistä pääsee hieman alle 70 prosentin TEKSTI PASI SILLANPÄÄ KUVITUS NUNNU HALMETOJA tyytyväisyyteen. Kiinteistö ja rakentamisalan foorumi on jo useiden vuosien ajan toteuttanut alan KIRAkasvuohjelmaa, jonka tavoitteena on “toimiva, kestävä ja turvallinen rakennettu ympäristö 2030”. Ohjelmassa paneudutaan esimerkiksi digitaalisuuteen, kestävään kehitykseen ja asiakkaiden tarpeiden parempaan huomioimiseen. Rakennustietosäätiö RTS on toteuttanut viime vuosina hankkeen, jonka pohjalta lähiaikoina julkaistaan myös kasvuohjelman tavoitteisiin liittyvä RT 103602 Toimiva talo. Asuinkerrostalokohteet -ohje tarkastuslistoineen. Se keskittyy asuinkerrostalokohteiden sosiaalisen kestävyyden näkökulmaan, johon sisältyy rakennuksen toimivuuden eri osa-alueita, kuten joustavuus vaihtelevissa tilanteissa, viihtyisyys, käyttöturvallisuus, ylläpidettävyys sekä esteettömyys. Projekti koskettaa rakennusalaa laajasti. Ohjeen tarkastuslistaa on ollut luomassa niin rakentamisen, rakennuttamisen, kiinteistöjen omistajien kuin suunnittelun, tutkimuksen, koulutuksen, rakennusvalvonnan ja valtion avustustoiminnan alueilta olevia asiantuntijoita. – Toimiva talo on uusi alalle tarjottava työväline, joka tukee elinkaarensa aikana hyvin ja pitkään toimivien asuinkerrostalojen tilaamista — ja suunnittelua. Se vastaa esimerkiksi SAFA:n esiin tuomaan tarpeeseen muodostaa parempia arviointimenetelmiä myös rakennusten tilallisiin ja toiminnallisiin kysymyksiin”, kertoo RTS:n tutkimusjohtaja Sini Saarimaa. RAKENTAMISEN LAATUA VALVOO PUOLUEETON JÄRJESTÖ Rakentamisen Laatu RALA ry puolestaan arvioi rakennusalan yritysten toimintatapoja sekä kertoo yritysten kyvystä tuottaa laatua ja arvioi toiminnan tasoa niin tilaajille, alan yrityksille kuin rakennetun ympäristön käyttäjille. RALA on kiinteistöja rakennusalan Rakentamisen laatu on parempaa kuin julkisesta keskustelusta voi olettaa A IH ERA HOITET TU A R T I K K ELI
  • 17 eniten aivan projektin alussa ja valmistumisen jälkeen. Projektin kuluessa yksittäisiä osa-alueita toki valvoo aina niihin erikoistunut ammattilainen, Miettinen kertoo. – Viime aikoina kiristynyt taloustilanne ja haasteet rakennustuotteiden saatavuudessa ovat lisänneet hankkeiden rakennusaikaisia muutoksia. Tämä on lisännyt rakennusaikana tapahtuvaa laatuarviointia. RTS:n projektijohtaja Katja Tähtinen toivoo, että ala ottaisi vielä voimakkaammin käyttöön tilojen käyttäjien kokemuksen systemaattisen keräämisen ja hyödyntämisen sääntelyn, ohjeiden ja toiminnan sekä rakennusten laatuun vaikuttavien tekijöiden kehittämisessä. järjestöjen yhdessä vuonna 1997 perustama puolueeton organisaatio, jonka jäsenistöön kuuluu niin rakentajia kuin heidän asiakkaitaan. RALA myöntää yrityksille sertifiointeja ja pätevyyksiä sekä kerää tietoa asiakkaiden palautteista ja rakentajien referensseistä. Hyvällä syyllä voi sanoa, että rakentamisen laatuun panostetaan monella rintamalla ja laadun luomiseksi tehdään laajaa yhteistyötä. Tuloksia on myös saatu. Siksi on aiheellista kysyä, miksi julkisuudessa oleva kuva rakentamisen laadusta on selvästi huonompi kuin asiakkaiden kokemus? Yksi syy on tietenkin se, että sujuvasti onnistunut projekti ei ole uutinen. Jos hyvistä kokemuksista uutisoitaisiin yhtä paljon kuin epäonnistuneista, mediassa ei puhuttaisi muusta kuin rakentamisesta. Toinen asia on, että lopullinen laatu syntyy vasta, kun kohde on luovutettu ja joissakin tapauksissa vasta käytettäessä. Niissäkin projekteissa, joissa syntyy virheitä, virheet lopulta korjataan. Todellisia epäonnistumisia on vähän. Moni ongelma syntyy myös vasta asumisen aikana. Esimerkiksi talotekniikan oikea käyttö ja huolto vaikuttavat sekä asumisen olosuhteisiin että rakennuksen kuntoon. – Rakentamisen laadusta keskustellaan hankkeessa Tämä juttu on Aiherahoitettu. Toimeksiantoon voit tutustua verkkoversiossa Rapport.fi. Rahoittaja on Rakentamisen Laatu RALA ry. rala.fi Rakentamisen Laatu RALA ry parantaa palveluillaan suomalaisen rakentamisen laatua, yhteistyötä ja terveen kilpailun edellytyksiä.
  • 18 – Olen tämmöinen minä itse -ihminen. Pyydän apua vain, kun sitä todella tarvitsen, Annukka Karajas-Kaukonen kertoo. Sairaanhoitaja Riia Hynninen kannustaa.
  • 19 19 Vaikeavammainen Annukka Karajas-Kaukonen on sisukas ihminen, joka tahtoo tulla kuulluksi Järvenpään Validia-talossa asuva Annukka KarajasKaukonen täytti heinäkuussa 75 vuotta. Merkkipäivänään hänestä otetussa kuvassa päivänsankari poseerasi rollaattorinsa vieressä seisten. Se oli koko yhteisölle voiton hetki. KUVAT EEVA ANUNDI TEKSTI TINA HAGNÄS K untosalilta takaisin Validia-talon kotiinsa hetki sitten palannut Annukka Karajas-Kaukonen kertoo asuneensa palveluasunnossaan nyt puolitoista vuotta. Ajatus muutosta syntyi, kun vanhuuden oireet alkoivat vähitellen painaa. Päätökseksi se kypsyi, kun niin ikään vammainen puoliso sairastui vakavasti. Kotihoito kävi liian vaikeaksi, hän kertoo. Nyt puolisot asuvat Validia-talossa kumpainenkin omassa asunnossaan. Annukan päiviä rytmittävät säännölliset ateriat. Ennen lounasta hän hoitaa sähköpostiliikennettään ja muita juoksevia asioita. Iltapäivisin hän saattaa lähteä ostoksille, jos sää antaa myöten, tai sitten kuntosalille. – Mulle liikkuminen on aina ollut henki ja elämä, Karajas-Kaukonen sanoo. Kuntosalija muutkin reissut taittuvat häneltä itsenäisesti mopolla, kun hänet ensin avustetaan kyytiin. – Olen tämmöinen minä itse -ihminen. Pyydän apua vain, kun sitä todella tarvitsen, hän muotoilee. Päivittäistä apua CP-vammainen Karajas-Kaukonen tarvitsee pääasiassa syömiseen. Osteoporoosin vuoksi murtunut ranne ei salli omatoimista lusikoimista. Apua vessassa käymiseen hän tarvitsee silloin tällöin. Karajas-Kaukonen myös saunoo mielellään ja se onnistuu viikottain, kun hoitaja lähtee lauteille seuraksi. – Kyllä palvelut ovat hyvällä tasolla. Joskus tosin vähän kestää ennen kuin joku tulee, mutta ei mahda mitään. AKTIIVISELLA ASENTEELLA KAKSI TUTKINTOA JA 25 VUODEN TYÖURA Sisukkuus ja eteenpäin menevä asenne värittävät koko Annukka Karajas-Kaukosen elämänkaarta. CP-vammasta johtuvista pakkoliikkeistä ja puheviasta huolimatta hänellä on ansioluettelossaan 25 vuoden mittainen työura Kelalla sekä kaksi korkeakoulututkintoa: Kelan sosiaalivakuutustutkinto ja sitä seurannut ekonomitutkinto. – Mulla oli idea, että vammaisen pitää vähän ylikouluttaa itsensä. En minä silti mikään poikkeustapaus ollut. Tampereen yliopistossa oli samaan aikaan 70-luvulla monta vammaista opiskelijaa. Karajas-Kaukonen on edelleen toimeen tarttuvaa tyyppiä. Validiatalossa hän on ollut mukana perustamassa kulttuuritoimikuntaa, josta on sukeutunut yhteisössään hyvin aktiivinen ja aloitteellinen elin. Toimikunta ideoi ja järjestää erilaisia näyttelyitä ja tapahtumia. – Kulttuuritoimikunnan nimikkeen alla ollaan vallattu muitakin alueita kuin kulttuuria, hän naurahtaa ja kiittää samalla asumisyksikön A IH ERA HOITET TU A R T I K K ELI
  • 20 20 henkilökuntaa hyvästä ja avoimesta asenteesta toimikunnan ehdotuksia ja aloitteita kohtaan. – Ne toteutetaan, jos suinkin mahdollista. KOHTI PÄÄMÄÄRÄÄ KULJETTIIN YHDESSÄ Asiakkaiden tarpeita ja toiveita kuunnellaan Validiassa herkällä korvalla. Viime vuonna Validia otti ensimmäisenä maailmassa käyttöön vammaispalveluiden RAI-järjestelmän. Sen tavoitteena on helpottaa ja systematisoida asiakkaiden palvelutarpeiden arviointia ja tehdä sen pohjalta aidosti toimiva hoitoja palvelusuunnitelma, jota päivitetään säännöllisesti. Järjestelmän toivotaan myös yhdenmukaistavan alan arviointikäytäntöjä. Käytännössä asukkaan toimintakykyarvioinnit tapahtuvat siten, että asiakkaan omahoitaja ja asiakas sekä usein myös läheiset arvioivat yhdessä asiakkaan tilannetta keskeisiä tarpeita ja tavoitteita monista näkökulmista. Arvioinnin pohjalta sovitaan asiakkaalle omat tavoitteet ja tehdään konkreettinen suunnitelma, jota kaikkien asiakkaan hoitoon osallistuvien on tarkoitus noudattaa. Juuri tällaisessa arviointitilanteessa nousi esiin Karajas-Kaukosen oma halu poseerata omassa juhlakuvassaan seisten. Siitä tuli käytännössä koko suunnitelman päätavoite. – Olihan se rankkaa, mutta kaksi vuotta pyörätuolissa istuttuani alkoi tuntua siltä, että en halua ihan pelkästään jäädä tähän, hän taustoittaa. Kun tavoite oli yhdessä sanoitettu ja sovittu, Karajas-Kaukosen hoitoon osallistuvat ammattilaiset ryhtyivät sitä toteuttamaan. Matka kohti päämäärää kuljettiin yhdessä. Erityisesti fysioterapeutilla oli tässä tärkeä rooli. TEKEMISEN MIELEKKYYS KASVAA SELKEISTÄ TAVOITTEISTA Annukka Karajas-Kaukosen arvioinnin tehnyt sairaanhoitaja Riia Hynninen on kokemustensa perusteella vilpittömän tyytyväinen uuteen työkaluun. Hänen mielestään se tekee asiakastyöstä myös työntekijän näkökulmasta tavoitteellisempaa ja suunnitelmallisempaa. – RAI-arviointi antaa selkeät asiakaskohtaiset tavoitteet ja pystymme reagoimaan nopeasti asioihin, joihin tulee puuttua. On mielekästä mennä tiettyä tavoitetta kohti sen sijaan, että tekee jopa turhia asioita, Hynninen selventää. Hänen mielestään järjestelmä myös selkiyttää kirjaamiskäytäntöjä. – Toki aina kun tulee jotakin uutta, se lisää työmäärää lyhyellä aikavälillä. Mutta kun pystymme tekemään hyvät, kattava suunnitelmat, meidän on helpompi hoitaa asiakasta. Pitkällä aikavälillä se on selvä parannus. Miten uusi järjestelmä sitten parhaimmillaan toimii? – Minusta se vaikuttaa aina asiakkaan elämän laatuun. Annukasta huokui iloisuus, kun hän pääsi tavoitteeseensa. Hän paitsi seisoi myös kävelikin rollaattorin kanssa syntymäpäivänä. – Se toi pontta ja motivaatiota tähän hommaan, Karajas-Kaukonen vahvistaa. Annukka Karajas-Kaukonen täytti heinäkuussa 75 vuotta. Sairaanhoitaja Riia Hynninen on mukana arjessa ja juhlassa.
  • 21 Asiakkaan tarpeet nousevat esille RAI-järjestelmän avulla V ammaisasiakkaiden toimintakykyä mitataan hyvinvointialueesta riippuen hyvin erilaisilla mittareilla, mikä vaikeuttaa heidän tarpeihinsa vastaamista. Validia on ensimmäisten joukossa Suomessa kehittänyt arviointikäytäntöjä yhdenmukaistavan järjestelmän. – Meillä ei ollut mitään mittaria vaikeavammaisten asiakkaiden toimintakyvyn ja hoidon kuvaamiseen, kuten ikääntyneillä jo lakisääteisesti on, kertoo Validian liiketoimintajohtaja Riikka Haahtela RAI-järjestelmän käyttöönoton taustoista. Hän viittaa siihen tosiasiaan, että vammaisten toimintakykyä mitataan hyvinvointialueesta riippuen hyvin erilaisilla mittareilla. Lisäksi alueiden sisälläkin eri viranomaisten käytännöt voivat vaihdella reippaasti. Toimintakykymittareiden yhdenmukaistamisesta on olemassa suosituksia, mutta työ on niin sanotusti vaiheessa. Arviointija mittauskäytäntöjen kirjavuudesta kärsivät erityisesti vammaiset itse. Heidän avuntarpeensa saattaa esimerkiksi asumisyksikössä tulla kuulluksi – Asukkaiden osallisuuden pitää olla sisäänrakennettu osa toimintaa, Validian liiketoimintajohtaja Riikka Haahtela sanoo. Tämä juttu on Aiherahoitettu. Toimeksiantoon voit tutustua verkkoversiossa Rapport.fi. Rahoittaja on Validia. validia.fi Validia on Suomen suurin täysin vammaispalveluihin keskittynyt, kokonaan kotimaisessa omistuksessa oleva yhteiskunnallinen yritys. Validia on osa Invalidiliitto-konsernia. ja ymmärretyksi, mutta yhtenäisten käytäntöjen puutteen vuoksi tieto ei kuitenkaan aina kulje muille asiakkaan hoitoon osallistuville yksiköille ja ammattilaisille. Tulokset jäävät näin huonoimmassa tapauksessa miltei sattumanvaraisiksi. Kun Validia kolmatta vuotta sitten perusti uuden laatuorganisaation, yritys päätti tilanteen muuttamiseksi ottaa yhteyttä RAIsoftiin, joka on kehittänyt arviointijärjestelmän ikäihmisten hoitoon. Runsaassa vuodessa Validia ja RAIsoft kehittivät järjestelmästä vammaispalveluille soveltuvan version. Viime vuonna sitä pilotoitiin 16 yksikössä 500 asukkaalle. Nyt se on otettu käyttöön kaikkien vaikeavammaisten asiakkaiden hoidossa. LÄPINÄKYVYYTTÄ JA TEHOKKUUTTA Riikka Haahtelan mukaan järjestelmä on odotusten mukaisesti osoittautunut hyödylliseksi. Se kertoo nopeasti, mihin täytyy kiinnittää huomiota ja siirtää konkreettiset tarpeet suoraan toimintasuunnitelmaan. – Olemme onnistuneet rakentamaan kokonaisuuden ja prosessin, missä kaikki linkittyy yhteen. Kaiken pohjalla on arviointi, josta nousee asioita toimintasuunnitelmaan. Se puolestaan ohjaa päivittäistä työtä, josta on edelleen linkki kirjaamiseen. Validian näkökulmasta on tärkeää, että asiakkaan hoitotarve pystytään selkeästi osoittamaan ja että viranomaiset pystyvät näitä tietoja hyödyntämään. – Nyt kun esimerkiksi sosiaalityöntekijät päivittävät palvelusuunnitelmiaan, he saavat tiedot suoraan Validian toteuttamissuunnitelmista. Tämä parantaa toiminnan läpinäkyvyyttä ja kustannustehokkuutta. Lisäksi pystymme osoittamaan entistä paremmin myös toimintamme vaikuttavuuden, Riikka Haahtela selventää. ASIAKAS MUKANA KEHITYSTYÖSSÄ Validia virittelee järjestelmää edelleen yhdessä asiakkaidensa kanssa, kehittäjäasiakasmallin puitteissa. – Asukkaiden osallisuuden pitää olla sisäänrakennettu ja luonteva osa toimintaa. Meillä asiakkaat asuvat jopa kymmeniä vuosia ja totta kai heillä täytyy olla mahdollisuus vaikuttaa palveluiden toteuttamiseen. TEKSTI TINA HAGNÄS
  • MAINOS 22 MAINOS J os Mikko Halkiranta törmää pulmaan, jossa täytyy käyttää morseaakkosia, hän tuskastuu. – Jos tässä voi saada ääntään kuuluviin kollegoille, niin pyydän, ei enää niitä! Halkiranta sanoo ja nauraa. Morseaakkoset ovat Halkirannalle kuin lehtipihviannos keittiömestarille: puuduttava klisee. Hänen kollegallaan Juha Leppäkyntäällä on oma mielipiteensä siitä, millainen pulma – tai puzzle – ei toimi. – Puzzle voi olla hyväkin, mutta jos se ei liity huoneen teemaan ja tunnelmaan mitenkään, se rikkoo immersiota. Halkirannan ja Leppäkyntään ammattina ovat pulmat ja mysteerit. He tekevät ammatikseen pakohuonepelejä. MIKÄ IHMEEN PAKOHUONE? Pakohuonepelissä ryhmä ihmisiä suljetaan huoneeseen, jolla on jokin teema ja juoni. Ihmisten tehtävä on pulmia ratkaisemalla päästä huoneesta ulos aikarajan puitteissa. Mysteeri-yrityksessä työskentelevä Mikko Halkiranta on suunnitellut pakohuoneita vuodesta 2015. – Jos lonkalta heittää, niin yli kymmenen huonetta olen ainakin suunnitellut, Halkiranta sanoo. Leppäkynnäs on ollut Mysteerissä operatiivinen johtaja vuodesta 2017. Hän on mukana suunnittelemassa ja rakentamassa huoneita, mutta pitää itseään enemmän ”mahdollistajana” ja yleismiehenä. IDEAT TULEVAT ARJESTA Pakohuoneen suunnittelu alkaa ideasta, Halkiranta kertoo. Usein hän pohtii, mistä teemasta ei aiemmin ole huonetta tehty. – En jaksa enää yhtään sulavaa ydinreaktoria tai kauhutohtorin kellarilaboratoriota. Tykkään arkisemmista teemoista, joita maustetaan jollain erikoisella. Halkiranta ottaa esimerkiksi autokorjaamon. Hän pohtii, mitä siellä on: öljykuoppa, tunkki, varastohyllyjä ja niin edespäin. Miten näihin esineisiin voisi suunnitella erilaisia pulmia? Viimeistään tässä vaiheessa Halkiranta kertoo idean kollegoilleen. Yhdessä pohditaan, onko idea hyvä, mitä se kaipaa lisää, onko siinä kaupallista potentiaalia ja miten haastava se on toteuttaa. Tärkeä on myös huoneen tarina: mitä on tapahtunut ja miksi? – Tarinan pitää kulkea suunnittelussa mukana, jotta pulmat ovat dialogissa tarinan kanssa, Halkiranta sanoo. Yhden huoneen tekemiseen alusta loppuun olisi Halkirannan mukaan hyvä olla aikaa vähintään kolmisen kuukautta. Hienosäätö jatkuu vielä sen jälkeen, kun huone avataan pelaajille. Jos kukaan ei läpäise huonetta tai jos kaikki läpäisevät huoneen liian helposti, pulmia pitää muokata. UUDENKARHEUS SYÖ IMMERSIOTA Esineet, huonekalut ja muu rekvisiitta löytyvät usein joko omista varastoista, nettikirppiksiltä tai kierrätyskeskuksista. Uutena ostetaan harvemmin mitään, koska uusi kallista, ja uusi näyttää monesti niin… uudelta. Ammattina mysteerit ja pulmat Pakohuonesuunnittelijat Mikko Halkiranta ja Juha Leppäkynnäs laittavat ihmiset pähkäilemään mystisten pulmien parissa. He ovat oppineet, että pakohuoneissa ihmissuhteista voi paljastua yllättäviä asioita. TEKSTI JOSE RIIKONEN 22 A IH ERA HOITET TU A R T I K K ELI
  • MAINOS 23 MAINOS – Teimme jokin aika sitten huoneen, joka sijoittui kuolleen rouvan ateljeehen. Ei sinne mitään uusia esineitä voi laittaa, Halkiranta sanoo. Osa tavaroista on pakko tehdä itse. Halkirannan viimeisin iso oma teos oli pelikone, jonka hän teki puukäsitöiden ja 3d-tulostimen avulla. PULMAT OVAT PAKOHUONEEN PIHVI Edessäsi on paneeli, johon täytyy liittää letkuja tietyssä järjestyksessä. Vieressä on peltitynnyreitä. Kädessäsi on kapula. Pohdit, mitä tehdä, kunnes tajuat, että rummuttamalla peltitynnyreitä kuulet ääniä, ja sen perusteella letkuliitäntöjen järjestys selviää. Kyseessä on Halkirannan suunnittelema pulma, josta hän on erityisen ylpeä. – Se, että saimme tuotua äänen mukaan pulmanratkaisuun oli lisäulottuvuus siihen perinteiseen ”mihin mikäkin menee” -puzzleen. Pulmien suunnittelu on herkkää hommaa: miten pulmasta tehdään sopivan haastava, muttei liian haastava. Vaikeusasteen säätäminen tulee kokemuksen kautta. Jokainen huoneita suunnitteleva vetää myös pelejä, eli he näkevät, minkä pulmien kanssa pelaajat pähkäilevät. – Kun riittävän moni pelaaja on pelannut huonetta ja onnistumisprosenttija aika ovat sopivalla mallilla, pulmat ovat osuneet maaliin, Leppäkynnäs sanoo. PULMAT MUODOSTAVAT KOKONAISUUDEN Vaikeusastetta voi säätää lisäämällä erilaisia mekanismeja pulmaan: riittääkö, että asettelee tietyt esineet oikeaan järjestykseen, vai pitääkö esineiden olla vielä tietyin päin. Visuaalisuudellakin saa säätövaraa. Jos pelaajien pitää löytää tiettyjä esineitä, ne on paljon helpompaa hoksata, jos esineistä tehdään omituisen värisiä. Yksittäiset pulmat ovat tärkeitä, mutta mielessä täytyy pitää kokonaisuus. Pelin alussa kannattaa esimerkiksi antaa ratkottavaksi helppo pulma, jotta pelaajat pääsevät hyvään tunnelmaan. Ja jos huoneessa on peräjälkeen viisi pulmaa, joissa täytyy keksiä nelinumeroinen koodi, se on sekä sekavaa että tylsää. Kuten kaikessa luovassa työssä, joskus pakohuonesuunnittelija rakastuu ideaansa niin paljon, ettei ymmärrä sen olevan kehno. – Jokainen suunnittelija on joutunut tappamaan darlingejaan, Halkiranta sanoo. PAKOHUONE PALJASTAA IHMISSUHTEISTA PALJON Joskus pelin vetäjä pääsee näkemään syvemmälle ihmisten välisiin suhteisiin kuin välttämättä haluaisi. – On tiimejä, joista näkee, että pinnan alla on käsittelemättömiä asioita, jotka stressaavassa tilanteessa tulevat sitten pintaan. Silloin se pelaaminen on aika kireää, Halkiranta sanoo. – Ja pikkujouluaikaan näkee usein ”luovia” porukoita, Leppäkynnäs sanoo ja nauraa. Parhaiten pärjäävät tiimit, joissa on paljon eri tavalla ajattelevia ihmisiä, koska osa pulmista huutaa logiikkaa ja systemaattisuutta, osa luovaa hulluutta. Leppäkynnäs on huomannut, että eräs ihmisryhmä on poikkeuksellisen lahjakas pakohuoneissa. – Pienet lapset löytävät asioita paremmin kuin aikuiset. Aikuisilla tuntuu olevan paha tapa kieltää se tietty luovuus, joka lapsilla on. JOS RAHAA OLISI LOPUTTOMASTI… Yleensä huoneiden budjetti asettuu jonnekin 5 000 ja 15 000 euron välille, ja viime kädessä raha sanelee, miten kunnianhimoinen pakohuone voi olla. Mutta saahan sitä haaveilla. – Olisi hienoa suunnitella peli, joka alkaisi jo ennen sitä huonetta. Se voisi olla puhelinsovellukseen liittyvä asia, tai sitten pelaaja menisi esimerkiksi ravintolaan, josta hän tempautuisi seikkailuun. Halkiranta haaveilee monikerroksisesta pakohuoneesta. – Jos saisi edes kaksi kerrosta, yläja alakerran, se toisi jo huonesuunnitteluun uskomattoman paljon lisää. TURKU Urheilumuseo · Paholaisluokka · Vedenalaisen Turun aarre · Huone 785 TAMPERE Jaskan pubi · Puuvillamurha · Siirin piina · Amurin noita · C-Rappu JYVÄSKYLÄ Jaskan pubi · Sofian mieli · Suomen helmi · Wihtorin Wintti KUOPIO Tapaus Larry B. · Paholaisluokka · Huone 785 · Siirin piina · Liskojen yö · Kellari PORI Jaskan pubi · Puuvillamurha · Sofian mieli · Outo herra Kani MIKKELI Jaskan pubi · Urheilumuseo · Puuvillamurha 23 MYSTEERI-PAKOHUONEET YMPÄRI SUOMEN Tämä juttu on Aiherahoitettu. Toimeksiantoon voit tutustua verkkoversiossa Rapport.fi. Rahoittaja on Mysteeri. mysteeri.com Mysteeri tunnetaan jännittävistä ja innostavista pakohuonepeleistä. Mysteerin toimipisteitä löytyy jo kuudesta kaupungista. Mysteeri on osa Truescape Oy:tä.
  • 24 SEPPO HONKANEN PUHEENVUORO T askuissamme lojuu puoli-ilmaisia, hipaisuilla toimivia insinöörija ohjelmointitaidon mestarinäytteitä. Välineet mielipiteiden ilmaisemiseen, julkaisemiseen ja kuluttamiseen löytyvät jokaiselta. Hetki sitten syntyneen kuvan, ajatuksen tai tunteen voi jakaa kenen tahansa ulottuville. Ei ihme, että poukkoilemme kohusta ja naurahduksesta toiseen. Perinteisen median rooli muuttui ratkaisevasti, kun yksilöistä ja organisaatioista kasvoi aktiivisia toimijoita, oman arkensa tiedotusvälineitä. Elämme keskellä suurinta viestintämurrosta kirjapainotaidon keksimisen jälkeen. Uusia palveluja, yhteisöjä ja tekemisen tapoja syntyy ja kuolee nopeammin kuin laajapohjainen työryhmä saa järjestettyä kokouksen alustavien toimenpiteiden kartoittamisesta. Syvällisten sisältöjen tarve säilyy kaikista muutoksista huolimatta. Tarvitaan uusia mekanismeja huolellisen ajattelun ja laadukkaiden sisältöjen mahdollistamiseksi. Ammattilaiset tarvitsevat työstään korvauksen ja lukijat, yleisö, tarvitsevat uudenlaisia tapoja kuluttaa mediaa. Nämä eivät synny itsestään. Rapport voitti Mediainnovaatiokilpailun konseptoimalla maailman ensimmäisen journalismin joukkorahoituspalvelun. Tämän jälkeen on syntynyt satoja juttuja ja malliamme on ehditty päivittää useaan otteeseen. Tekemisemme jakautuu kahteen itsenäiseen osaan. 1. Rakennamme journalismille uudenlaista ansaintalogiikkaa. Palvelumme kautta lukijat voivat maksaa sisällöistä suoraan tekijöille ja tukea näin heidän työtään. Esimerkiksi Jani Kaaron oivaltavat tiedekolumnit ja Saara Särmän ajattelemaan kutsuvat kirjoitukset voit tilata Rapport.fi:sta kuukausiveloituksella, jolloin tukijana pääset lukemaan ne ensimmäisenä. 2. Kehitämme ratkaisuja parempaan maksettuun näkyvyyteen. Kutsumme konseptiamme Aiherahoitetuksi sisällöksi. Tuomme toimittajat, graafikot ja valokuvaajat käsittelemään asiakkaillemme tärkeitä aiheita siten, että jutut aidosti palvelevat lukijaa. Kaikki artikkelimme tehdään samalla kunnianhimolla kuin perinteisen median sisällöt. Tämä Suomen Kuvalehden välissä jaettava Rapport-liite koostuu Aiherahoitetusta artikkeleista. Niiden yhteydessä kerromme aina avoimesti tilaajan, toisin sanoen maksajan. Digiversiossa julkaisemme myös juttujen toimeksiannot, joiden perusteella toimittajat ovat saaneet tehdä itsenäistä työtä — aidosti lukijaa puhuttelevia sisältöjä. Kaikkea tekemistämme yhdistää punainen lanka: tavoitteemme syventää ymmärrystä maailmasta. Tarvitsemme syvällisempiä sisältöjä Kirjoittaja on Rapportin perustaja ja hallituksen pj. 040 150 2442 SEPPO@RAPPORT.FI Tilaa Puheenaiheet-uutiskirje Tuoretta ajattelua, teräviä kyniä ja tarkkoja näkökulmia. Lähetämme koosteen kiinnostavimmista artikkeleistamme suoraan sinulle. Tilaa maksutta sähköpostiisi RAPPORT.FI/UUTISKIRJE.