Kun työllä ei elä OSA-AIKATYÖ Lillamaria Larkiala ei saa yhteiskunnan tukia, mutta ei kokopäivätöitäkään. rapport.fi 5/2026
rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI 2 Rapport Media Oy:n julkaisema mainosliite | TOIMITTAJAT Kirsi Haapamatti, Marja Aaltio, Venla Seuri, Jeanette Björkqvist, Jani Kaaro, Jose Riikonen ULKOASU Seppo Honkanen | KUVITUS Nunnu Halmetoja | MYYNTI Sanna Grav 044 54 87 546 Ihmisen tekemällä on itseisarvo K un elämästä poistaa j ä r j e s t e l m ä l l i s e s t i vaivan, tuloksena ei o l e parempi elämä. Jäljelle jää ohut varjo elämästä. Tekoäly tuottaa tekstiä, ääntä, kuvia ja kokonaisia maailmoja. Faktan ja fiktion rajat hämärtyvät. Synteettisen vyöryn alle uhkaavat jäädä aidot ihmisen luomat sisällöt: omaperäiset ajatuksemme, näkökulmamme ja tuntemuksemme. Trendi on kiihtyvä. Some-syötteemme ovat jo täyttyneet synteettisellä hälyllä ja halvoilla huomiokoukuilla. Simulaatioon voi upota, sinne voi paeta. Mutta onnellisuutta se lisää kuin väljähtänyt suoratoistomaraton. OLEMME TAIPUVAISIA välttämään vaivaa. Mutka on kustannus, joka pitää minimoida. Poimimme helpoimman palkinnon, ja tämän varaan on rakennettu koko mukavuusteollisuutemme. Samaa meille lupaavat myös tekoälypalvelut. Mutta merkityksellisyyden kokemus, arjen riemu syntyy usein juuri ponnistelusta. Vuorelle kiipeäminen on palkitsevampaa kuin nousu hissillä huipulle ja omin hikipisaroin väsätty vaatekaappi tuntuu tärkeämmältä kuin valmiina ostettu. Havaintoa kutsutaan Ikea-efektiksi. Tutkimusten mukaan onnellisimpia eivät ole he, joiden elämä on kevyintä, vaan he, joiden elämässä on tekemistä, johon he panostavat. Projekti, taito, ihmissuhde, harrastus, vastuu. Flow-tilan käsitteen määritellyt Mihály Csíkszentmihályi kuvasi tätä jo 1970-luvulla: ihminen on läsnä silloin, kun tehtävä on juuri sopivasti vaikea. Se pitää meidät elossa. Pakottavaa tarvetta tekemiselle nykyihmisellä on vähemmän kuin koskaan maailmanhistoriassa. Määrättömästi enemmän meillä on omaa aikaa. Sen voimme käyttää esimerkiksi makaamiseen ja puhelimen selaamiseen. Yksinäisyys, ahdistus ja merkityksettömyyden kokemukset ovat jo epidemioita. Seuraavaksi tekoäly lupaa poistaa meiltä ajattelun vaivan ja tarpeen ihmissuhteille. KUN LUEMME TOISEN ihmisen tekstiä, kuulemme hänen äänensä tai katsomme jotain hänen tekemäänsä, olemme kosketuksissa toiseen tietoisuuteen. Harkintaan, kokemukseen, näkökulmaan ja lopulta myös vastuuseen. Emme tyhjään simulaatioon, olkoon se kuinka uskottava hyvänsä. Ihmisen tekemällä on itseisarvo. Se syntyy paitsi tekemisestä, ponnistelusta ja läsnä olemisesta itsestään, myös näiden suhteesta toisiin ihmisiin. Käytän tekoälyä moneen asiaan, mutta en halua hukkua koneeseen ja ajautua sihteeriksi, joka vain kuluttaa ja viimeistelee algoritmien tekemää työtä. Enkä toivo lapsilleni tällaista tulevaisuutta. Onneksi tekoäly ei ole luonnonvoima, eikä siihen tule suhtautua sellaisena. Ihmisen tekemälle jää niin paljon tilaa kuin itse valitsemme sille antaa. Yhtenä osaratkaisuna eksistentiaaliseen kysymykseen haluamme perustaa Ajattelun alustan — reilun, tekijävetoisen paikan kiinnostavimpien ihmisten ajattelulle. Enemmistön tilausmaksuista tuloutamme aina suoraan tekijöille. Emme ruoki konetta, mediajättiä tai kansainvälistä sijoittajaa. Toteutuminen riippuu myös sinusta. Tervetuloa perustajaksi. SEPPO HONKANEN Kirjoittaja on Rapportin hallituksen pj. ja Museokortin perustaja. Vuonna 2015 käynnistynyt Museokortti on tulouttanut reilusti yli sata miljoonaa euroa suomalaisille museoille. Seuraavaksi tekoäly lupaa poistaa meiltä jopa ajattelun vaivan.
3 Rapport Media Oy:n julkaisema mainosliite | TOIMITTAJAT Kirsi Haapamatti, Marja Aaltio, Venla Seuri, Jeanette Björkqvist, Jani Kaaro, Jose Riikonen ULKOASU Seppo Honkanen | KUVITUS Nunnu Halmetoja | MYYNTI Sanna Grav 044 54 87 546 Ihmisen tekemällä on itseisarvo Synteettinen häly uhkaa peittää ajatuksemme. Näin ei tarvitse olla. 5 000 PERUSTAJAA. OLE YKSI HEISTÄ. IHMISENTEKEMAA.FI T arvitsemme paikan, jossa kohtaamme asiantuntevien ihmisten näkökulmia. Ilman hälyä, ilman algoritmeja. Perustamme Ajattelun alustan – reilun, tekijävetoisen median kiinnostavien ihmisten ajatuksille. Tutkijoille, kirjailijoille, toimittajille ja muille eri alojen ajattelijoille. Enemmistön tilausmaksuista tuloutamme suoraan tekijöille. Emme ruoki konetta, mediajättiä tai kansainvälistä sijoittajaa. Keskustelua ihmisen tekemän merkityksestä ovat avaamassa mm. Lauri Järvilehto, Johanna Vuorelma, Kari Enqvist, Anna Brotkin, Panu Savolainen, Leo Stranius, Minna Huotilainen, Janne Saarikivi, Jani Kaaro, Mikko Kuustonen. ”Ihmisyys on ajattelua yhdessä.” Johanna Vuorelma ”Jopa matematiikkaa oppii parhaiten käsin tekemällä.” Kari Enqvist ”Vain ihminen voi sanoittaa, miltä ihmisenä oleminen tuntuu.” Anna Brotkin
O letteko koskaan kuulleet kirjailijasta nimeltä Tim Boucher? Ette varmaan, mutta moni amerikkalainen on, niin tiuhaan hän on esiintynyt amerikkalaisissa medioissa. Boucher on tekoälykirjailija. Vuonna 2022 hän kertoi CNN:lle julkaisseensa 97 kirjaa 9 kuukaudessa. Mutta ovatko Boucherin kirjat kirjoja niin kuin esimerkiksi Olli Jalosen kirjat ovat kirjoja? Boucherin kirjoissa on vain noin 2500–5000 sanaa, ja kussakin on 40–140 tekoälyn generoimaa hyperrealistista kuvaa. Kukin sähköinen kirja maksaa alle viisi dollaria, ja Boucher on kertonut ansaitsevansa niillä joitakin tuhansia dollareita. Kaikkien huulilla on kysymys: voiko Boucher kutsua itseään kirjailijaksi? Hän ei ole kirjoittanut teoksiaan itse. Hän on vain antanut tekoälylle promptin, eli kehotteen, minkä jälkeen tekoäly on kirjoittanut tarinan. Sopivalla promptilla kirja on valmis kolmessa tunnissa. Onko tästä mitään todellista haittaa kirjallisuudelle? Ihminen on leikkisä eläin, joten eikö tätä voi ajatella eräänlaisena leikkinä. Boucher ei salaile tekoälyn käyttöä. Kun ihmiset ostavat hänen kirjojaan, he tietävät lukevansa tekoälyn kirjoittamaa kirjaa. Miksi siitä pitäisi vetää hernettä nenään? Metsän rikkain orava BOUCHERIN TARINAT ovat lyhyitä, koska tekoäly ei vielä kykene kirjoittamaan kokonaista kirjaa. Lyhyiden katkelmien kohdalla tekoälyn ja ihmisen tekstiä voi olla vaikea erottaa toisistaan. Jos tekoäly kuitenkin laitetaan kirjoittamaan 30 000–40 000 sanan tekstejä, lukija huomaa nopeasti, ettei teksti ole ihmisen tuottamaa. Kenties olemme turvassa tekoälykirjallisuudelta — toistaiseksi? Mutta entä lapset? Lasten kirjat ovat kuin luotuja tekoälyn kirjoitettavaksi. Reuters haastatteli vuonna 2023 Brett Schickleriä, tavallista amerikkalaista myyjää, joka oli aina haaveillut olevansa kirjailija. Unelma sai siivet kun hän kuuli ChatGPT:stä. Hän antoi tekoälylle promptiksi juonen, jossa orava löytää kolikon ja panee sen säästöön, ja säästäväisyyden ansiosta siitä tulee metsän rikkain orava. Tekoäly laati 30-sivuisen kirjan, jonka Schickler laittoi myyntiin Amazonin omakustanteiden osastolle. Amazon on täynnä tekoälyllä tuotettuja lastenkirjoja. Motivaatio on harvemmin halu tulla ”lastenkirjailijaksi”, vaan raha. TikTok ja YouTube ovat täynnä tutoriaaleja, joissa neuvotaan, kuinka tehdä rahaa tekoälyn generoimilla lastenkirjoilla. Jos lastenkirjan saa aikaan parissa tunnissa, päivässä voi laittaa myyntiin kymmeniä uusia kirjoja. On aika romanssin ROMAANIN KIRJOITTAMINEN tekoälyllä on mahdollista jos jaksaa nähdä enemmän vaivaa. Tekoälylle syötetään ensin genre, tapahtumapaikka, henkilöt ja juoni, minkä jälkeen prompti annetaan kohtaus kerrallaan. Tekoälylle voidaan myös antaa prompti: kirjoita Stephen Kingin tyylillä. Lopuksi kirjasta editoidaan pois kohdat, jotka paljastavat, että se on tekoälyn kirjoittama. Kun kirjailija kirjoittaa pelkkiä prompteja JANI KAARO Kirjoittaja on palkittu tiedetoimittaja. Hän on mukana IHMISENTEKEMAA.FI rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI 4 Tekoäly kirjoittaa jo kirjoja, joita myydään tuhansittain. Mutta voiko promptin antajaa kutsua kirjailijaksi ja mitä tämä kehitys merkitsee kirjallisuudelle.
Näin toteutettuja kirjoja löytyy erityisesti romanttisesta viihdekirjallisuudesta. Se on houkutteleva kohde tekoälykirjoille, sillä juonet ovat usein stereotyyppisiä ja kieli yksinkertaista. Lisäksi sillä on oma maksukykyinen lukijakuntansa, joka saattaa olla peräti koukussa tähän lajiin — tutkimuksissa on havaittu, että romanttisen viihdekirjallisuuden lukeminen nostaa dopamiinia samalla tavalla kuin seksi tai suklaa. New York Times haastatteli aiemmin tänä vuonna ”kirjailija” Coral Hartia, joka on julkaissut useita tekoälyn kirjoittamia romanttisia romaaneja. Coral Hart on pseudonyymi. Ennen tekoälyä hän kirjoitti 10–12 viihderomaania vuodessa viidellä eri taiteilijanimellä. Pelkästään viime vuonna hän julkaisi 200 romaania 21 eri nimellä. NYT:n mukaan niitä on myyty yhteensä yli 50 000 kappaletta. Suoranaista huijausta OMA LUOKKANSA ovat niin sanotut ”AI knockoffit” — oikean kirjan halvat ja huonolaatuiset tiivistelmät. Hyvä esimerkki on toimittaja Marie Aranan teos LatinoLand: A Portrait of America’s Largest and Least Recognised Minority. Kirja julkaistiin helmikuussa 2025, ja kun Arana julkaisua seuraavana päivänä kirjautui Amazoniin, hän huomasi, että hänen kirjansa alla oli toinen kirja: America’s Largest and Least Understood Minority. A summary of Latinoland. Se oli 45-sivuinen tiivistelmä Aranan kirjasta. Tekijäksi oli merkitty Clara Bailey, jonka nimellä löytyi kymmeniä vastaavia tiivistelmiä. Suurin skandaali KUSTANNUSALAN SUURIN tekoälyskandaali toistaiseksi on Mia Ballardin tapaus. Ballard julkaisi scifi-kauhugenreen kuuluvan teoksensa Shy Girl omakustanteena helmikuussa 2025, ja siitä tuli jymymenestys. Kustantaja Hachette hankki kirjan oikeudet ja julkaisi sen Englannissa marraskuussa 2025. Yhdysvaltain painoksen piti ilmestyä huhtikuussa 2026, mutta sitä ei koskaan tule. Pian Hachetten painoksen ilmestymisen jälkeen internetin kirjasalapoliisit alkoivat kiinnittää huomiota teoksen elementteihin, joissa vaikutti olevan selvä tekoälyn sormenjälki. Hachetten mukaan kirja analysoitiin ohjelmalla, joka on koulutettu etsimään merkkejä tekoälyn käytöstä, ja niitä löytyi niin paljon, ettei asiasta jäänyt epäilystä. Ballard antoi lausunnon, jonka mukaan hän ei ole käyttänyt tekoälyä, vaan sen teki hänen tietämättään hänen palkkaamansa freelance-kustannustoimittaja. Tapaus on aiheuttanut valtavan kohun, koska kyseessä on ensimmäinen kerta kun tekoälysyytökset ulottuvat kaupalliseen kustantajaan. New York Times haastatteli huhtikuussa wannabe-kirjailija Antonio Briciota. Kun Bricio kuuli Ballardin tapauksesta, hän latasi tekstinsä ohjelmaan, joka etsii merkkejä tekoälyn käytöstä ja jollaisia kustantajatkin käyttävät. Bricio ei omien sanojensa mukaan käytä tekoälyä, mutta ohjelma oli täysin vakuuttunut siitä, että hänen kirjassaan oli käytetty tekoälyä. Toinen skandaali ravistelee kirjallisuuden kaanonia vielä suoremmin. Kirjailija Alex Preston jäi nolosti kiinni tekoälyn käytöstä arvostellessaan New York Timesille Jean-Baptiste Andrean teoksen Watching Over Her. Tekoäly oli hakenut arvosteluun katkelmia suoraan Guardianin samaa kirjaa koskevasta arvostelusta. Näin Preston tuli tietämättään plagioineeksi Guardianin arvostelijaa. Preston ei ole kuka tahansa omakustannekirjailija, vaan arvostettu ja vakiintunut nimi anglosaksisessa kirjallisuudessa. Jos Prestonin kaltainen kirjailija sortuu tekoälyn käyttöön, kuinka moni muu tuntee kiusausta käyttää sen tarjoamia oikopolkuja? Tekoälystä näyttää sukeutuvan kirjallisuudelle samaa kuin doping on urheilulle. Sen avulla suoritukset nopeutuvat ja tehostuvat, mutta sen käyttö pyritään salaamaan. Tämä voi vahingoittaa kirjallisuutta, jos se luo kustannusprosessiin epäluottamuksen ilmapiirin. Kovin hedelmällistä ei ole sekään jos kirjan arvostelut muuttuvat väittelyiksi siitä, onko kirjassa käytetty tekoälyä vai ei. Tämä kirjoitus on lyhennelmä esseestä, joka on julkaistu rapport.fi. 5 Tekoäly kirjoittaa jo kirjoja, joita myydään tuhansittain. Mutta voiko promptin antajaa kutsua kirjailijaksi ja mitä tämä kehitys merkitsee kirjallisuudelle. Tehdäänkö yhdessä jotain merkityksellistä? RAKENNETAAN AJATTELUN ALUSTA. OLE PERUSTAJA. IHMISENTEKEMAA.FI Tekoälystä näyttää tulevan kirjallisuudelle samaa kuin doping on urheilulle.
6 Kun työllä ei elä Yhä useampi osa-aikatyötä tekevä haluaisi täysiaikaisen työn. Syy on selvä: osa-aikatyö ei elätä. Vaikutukset kertautuvat koko elämään.
7 K uvittele työ, josta saamasi palkka on arvoitus. Kuvittele työ, jonka tunneista et etukäteen tiedä. Kuvittele tunnin työmatka, jonka ajat edestakaisin vain muutaman tunnin työpäivän vuoksi. Ennakoimaton työarki ja sitä kautta ennakoimaton elämä on täyttä totta kasvavalle joukolle suomalaisia. Osa-aikaista työtä tekevistä 134 000 tekee sitä vastentahtoisesti eli siksi, ettei kokoaikaista työtä ole saatavilla. Osa-aikainen työ syö paitsi elintasoa, myös elämänhallintaa. – Koko 2000-luvun ajan prekaarien osuus on hitaasti lisääntynyt työelämässä. Eli heidän, jotka eivät tee kokopäiväistä palkkatyötä. Epätyypillisiin työn muotoihin kuuluvat erilaiset alustatyöt, yksinyrittäminen ja yhä kasvavassa määrin osa-aikatyö. On syntynyt työssäkäyvien ryhmä, joka ei kunnolla elä työllään, sanoo työn muutosta 20 vuoden ajan tutkinut yhteiskuntapolitiikan professori Mikko Jakonen Itä-Suomen yliopistosta. Liian usein osa-aikatyön palkka ei riitä elämiseen, mutta rahanpuute ei ole ainoa osa-aikatyön lieveilmiö. Tuntuu takaperoiselta, että osa-aikatyö nielaisee ihmisen elämästä kokoaikatyötä enemmän. Niin asia kuitenkin käytännössä voi olla. Liilamaria Larkiala on työskennellyt osa-aikaisena neljän vuoden ajan. Kaupan alalla työskentelevän Larkialan työnantaja pääkaupunkiseudun kehyskunnassa on pysynyt samana, mutta vakituisesta työsuhteesta huolimatta täysiaikaista työtä ei ole herunut. – Aloitin 0-tuntisopimuksella. Siitä muutaman viikon päästä sain 16 tunnin sopimuksen. Nyt minimituntimääräni viikossa on 26 tuntia. Haluaisin totta kai kokoaikaisen työn, Larkiala sanoo. Kokoaikainen työ on Suomessa 37,5–40 tuntia viikossa. Sen Larkiala ymmärrettävästi tahtoisi. – Nyt elän työlläni vain juuri ja juuri. En saa mitään yhteiskunnan tukia, sillä minulla on kokoaikatyössä käyvä puoliso. Pieni palkka on silti huono juttu, sillä rahaa ei jää mihinkään ylimääräiseen. Palkasta ei pysty säästämään tulevaisuuTEKSTI KIRSI HAAPAMATTI KUVAT MIIKA KAINU
rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI 8 den varalle paljoakaan, ja ei oikein voi suunnitella lomamatkoja. On hankala suunnitella mitään, kun palkka heilahtelee niin paljon. Voidakseni käyttää rahaa ylimääräiseen, on oltava valmis ottamaan lisätöitä ja muuttamaan omia suunnitelmia. Lomamatkojen suunnittelusta osa-aikainen työntekijä joutuu luopumaan muistakin kuin taloudellisista syistä. Osa-aikaisuus tuo mukanaan ennakoimattomuuden. Vaikka työvuorot ovat tiedossa muutamaa viikkoa etukäteen, lisätunnit haastavat arjen suunnitelmat. – Lisätunneista tulee tieto pääsääntöisesti viime hetkellä, ehkä vasta aamulla tai oman vuoron jo alettua. Voidaan pyytää jatkamaan oman vuoron jälkeen tai viestiryhmässä kysellään, ottaisiko joku lisätunteja illalle. Lisätunneista ei makseta ekstraa, vaikka ne pika-aikataululla tarjolle tulevatkin. Liilamaria Larkiala muiden osa-aikaisten tavoin haluaa niitä kuitenkin ottaa. Saahan niillä hieman paranneltua osa-aikaisen pienempää palkkaa. Lisätunteja ei tulvimalla ole tarjolla. – Niiden määrä vaihtelee sesongin ja sairauslomien mukaan, Larkiala sanoo. Osa-aikainen työ sitoo jopa kokoaikaista enemmän. Larkialan työtunnit voivat olla ripoteltuna pitkin viikkoa maanantaista sunnuntaihin niin, ettei täyttä kahdeksan tunnin päivää kerry. – Toisinaan turhauttaa ajaa työmatka muutaman tunnin takia. Osa-aikaisuudessa Liilamaria Larkialaa harmittaa eniten juuri ennakoimattomuus. Hän ei nauti työelämästä, jossa työpäivien pituus tai sijoittuminen on yllätys. – Lisäksi pitkän työmatkan takia mieluummin jatkan vuoron pidennyksellä kuin ottaisin vapaapäivälleni neljän tunnin lisävuoron. Jousta, jousta vaan OSA-AIKAINEN TYÖSKENTELY ei ole kaikille vastentahtoista. On esimerkiksi opiskelijoita, pieniä lapsia kotona hoitavia ja osatyökykyisiä, joille osa-aikatyö on mieluisa valinta tai elämäntilanteeseen ainut mahdollinen. Vähittäiskaupan ala sekä matkailuja ravintola-ala ovat kuitenkin niitä naisenemmistöisiä aloja, jotka yleisesti hyödyntävät osa-aikaisia työsuhteita. Jopa 69 prosenttia uusista työsuhteista on osa-aikaisia. Samalla työpaikalla voi olla runsaasti työntekijöitä, vakituisiakin, mutta kaikki osa-aikaisia. Tämä johtuu professori Mikko Jakosen mukaan kahdesta ilmiöstä. – Työn digitalisoituminen mahdollistaa työn organisoinnin pirstaleiseksi. Työvuorojen järjestelyt ja viestiryhmät kännykkäsovelluksissa tarjoavat työnantajalle työkalut hommata töihin porukkaa täsmällisesti ruuhkahuippuihin, kun käsipareja tarvitaan. Vastaavasti rauhallisina tunteina tekijöitä ei haluta paikalle. Toinen syy on yleisempi työelämän muutos. Joustotyön vaatimus on yleistynyt. Ero entiseen selittyy osin ammattiyhdistysliikkeen heikkenemisellä. Työtaisteluissa ei enää olla yhtenä rintamana. – Yksityisillä palvelualoilla järjestäytymisaste on nyt reilun 40 % luokkaa, kahdeksankymmentäluvulla se oli selvästi suurempi, Jakonen vertaa. Mikko Jakonen ei halua sälyttää osa-aikatyöläisten kurimusta vain työnantajien niskoille. Monet, etenkin pienet yritykset sinnittelevät itsekin, eikä niillä ole varaa pitää useita työntekijöitä työmaalla ”kaiken varalta”. Paukut pannaan tunteihin, jolloin on myyntiä. Osa-aikaisten työntekijöiden pitäminen palkkalistoilla on yritykselle kannattavaa myös siksi, että osa-aikaiselle kertyvät työedut eivät vastaa täysimääräisesti kokoaikaisen työntekijän etuja. Työnantaja tarvitsee palkkalistoilleen poolin vain tarvittaessa töihin kutsuttavia työntekijöitä, joista mahdollisimman monella on vain pienet työtunnit. Mikko Jakonen kuvailee tilanteen lähentyvän henkilöstövuokrauksen mallia. Työnantajaa ei ole velvoitettu tarjoamaan lisätyötä, mutta työntekijä voi olla työsopimuksensa mukaan velvollinen odottelemaan reservissä. Yrittäjäriskiä siten vyörytetään osa-aikaisen työntekijän niskaan. Hänen on etsittävä toimeentulonsa täydennys jostain muualta, koska töistä ei sitä saa. – Työelämä suosii joustavia ihmisiä. He joustavat oman elämänsä suunnittelusta. Monen työn malli suoraan Yhdysvalloista KUN TYÖ EI elätä, moni osa-aikatyötä tekevä paikkaa toimeentuloaan asumistuella ja sovitellulla työttömyyspäivärahalla. Tuoreiden leikkauspäätösten ja erityisesti työttömyyskorvauksen suojaosan poiston vaikutuksia Mikko Jakonen arvioi seuraavasti: – Yhdysvalloissa on jo pitkä perinne köyhän työntekijän mallista: tehdään useaa pienipalkkaista työtä. Työviikot voivat venyä 70-tuntisiksi, kun tehdään osa-aikatyötä toisensa perään. Meilläkin on nähtävissä kehitys, jossa he, jotka pystyvät venymään ja ottamaan toisen tai kolmannen osa-aikaisen työpaikan, selviävät. Toki ei sellaista kukaan jaksa vuotta kauempaa. Aika iso voi olla se ryhmä, joka ei tähän jouston vaatimukseen pysty vastaamaan. He kärsivät, kun kannustinloukut syvenevät. Maallikko saattaisi kysyä, miksei ole lainsäädäntöä torppaamassa osa-aikaisten hyväksikäyttöä. Hän saa vastauksen, että kyllä sitä on. Laki määrää, että palkatessaan uutta työvoimaa työnantajan tulisi tarjota ensiksi lisätunteja tai kokoaikaista työtä osa-aikaisille. – Ei se laki ole oikein toiminut. Valvontaa voisi olla enemmän, Mikko Jakonen sanoo. Jakonen näkee, että nykyistenkaltaisten nollatuntisopimusten kieltämistä tulisi harkita uudelleen. Pohja voisi olla edes 18 tunnissa. Työelämä suosii joustavia ihmisiä. He joustavat oman elämänsä suunnittelusta. MIKKO JAKONEN, PROFESSORI
9 – Jo sosiaaliturvankin takia on tosi haastavaa, kun tulot heittelevät suuresti. Tuet eivät pysy heilahtelun perässä, ja nollatuntisopimuksella työskentelevä voi olla suuressa taloudellisessa pulassa kuukausi kuukauden perään. Palvelualojen ammattiliitto PAM esittää, että osa-aikatyön teettämiselle on määriteltävä perusteet lakiin. Nyt moni bisnes pyörii tuottoisasti samalla, kun monen osa-aikatyöntekijän arki vain kurjistuu. Työehtojohtaja Sirpa Leppäkangas herättää ajattelemaan, onko esimerkiksi päivittäistavarakaupan voitot jotain, josta olisi varaa joustaa. – Kenties osa-aikatyötä teettävien yritysten työttömyysvakuutusmaksuja voisi nostaa sitten, kun taloustilanne paranee. Tällä rahoitettaisiin osa-aikatyöstä syntyviä sosiaaliturvamenoja ja ohjattaisiin työnantajia palkkaamaan kokoaikaisesti. Leppäkangas haluaa kiinnittää huomion myös lisätuntien teettämiseen. – Osa-aikaisten työsopimuksiin kirjataan usein sitoumus ottaa lisätyötä vastaan aina, kun sitä tarjotaan. Toimeentulonsa vuoksi tai työpaikan menettämisen pelossa he niitä ottavatkin vastaan, mutta samalla nämä nopealla aikataululla tarjotut tunnit vaikeuttavat heidän arkensa suunnittelua. Koskaan ei voi tietää, minkä mittainen työpäivä tänään on tulossa. MIKKO JAKONEN SANOO, ettei paluuta vuosikymmenten takaiseen työelämään enää voi kuitenkaan haikailla. Työelämä ja työn teettämisen luonne on jo muuttunut niin ratkaisevasti. On kuitenkin arvoja talouskeskustelun paikka. – Haluammeko yhteiskunnan, jossa työllä ei elä, ja elantoa paikataan yhteiskunnan varoilla. Jos haluamme, sosiaaliturvan on kyettävä joustavammin mukautumaan tilanteeseen. Sirpa Leppäkangas muistuttaa Orpon hallituksen perustelleen suojaosien poistoa sillä, että työntekijät siirtyisivät kokoaikatöihin. – Nyt näemme, että näin ei ole tapahtunut, joten tarvitsemme lainsäädäntöä, joka ohjaa ja kannustaa työnantajia palkkaamaan kokoaikaisesti. Osa-aikatyön vaikutuksista Mikko Jakonen nostaa vielä yhden seikan: se voi vaikuttaa merkittävällä tavalla läheisja ystävyyssuhteisiin. – Ihmiset voivat pahimmillaan jäädä huonoihin parisuhteisiin, kun eivät taloudellisesti pysty irtautumaan tilanteesta, jossa toinen on elättäjän roolissa. Toisaalta tiedetään myös, että joustotyötä tekevät pariskunnat eivät halustaan huolimatta muuta yhteen, elämän joustavuuden tai tukien takia. Prekaari työelämä voi siis vaikuttaa siihen, että yhteiskunnan perusyksiköitä, perheitä, jää muodostumatta. Liilamaria Larkiala on perustanut perheen puolisonsa kanssa. Pariskunta on juuri ostanut oman, yhteisen kodin. Saamansa pienen perinnön turvin ja puolison säästöjen ja kokoaikaisen palkkatyön myötä asuntolainakin heltisi. – Jos asuisin yksin vuokralla, en tiedä, selviäisinkö ainakaan eteläisen Suomen vuokrahinnoilla. Larkiala pitää kaupan alalla työskentelystä. Toive kokoaikaisesta työpaikasta elää. Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Palvelualojen ammattiliitto PAM.
rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI 10 K un nuori eteläpohjalaisperhe pohtii, uskaltaisiko muuttotappiolliseen maakuntaan rakentaa omakotitalon, oman kylän tehdas voi kääntää ajatuksen rakentamisen puolelle. Näin esimerkiksi Kurikan Jalasjärvellä, jossa Koja Group on laajentamassa pari vuotta sitten rakennettua lämmönvaihdintehdasta. Jalasjärven tiloissa työskentelee 190 työntekijää. Perheyritys Koja on ollut alueen merkittävimpiä työllistäjiä 1990-luvun lopulta asti. – Ilman muuta perheyrityksillä on pitoja vetovoimaa. Ne ovat maakunnissa elinvoimatekijä, Aalto-yliopiston omistajuuden professori Samuli Knüpfer sanoo. Knüpfer nostaa itse esiin kysymyksen, eikö sitten mikä tahansa iso työllistäjä sitä ole – ja vastaa: – Toki niinkin, mutta perheyritykset koetaan sitoutuneemmiksi paikallisyhteisöihin. Ne ovat usein vanhoja ja olleet pitkään merkityksellisiä paikallisesti. Perheyritysten pyörittämä Suomi? Perheyritysten merkitys suomalaisten arjessa on talouden tunnuslukuja isompi. Luvutkaan eivät tosin aivan pieniä ole. TEKSTI KIRSI HAAPAMATTI KUVITUS NUNNU HALMETOJA Ilman muuta perheyrityksillä on pitoja vetovoimaa. Ne ovat maakunnissa elinvoimatekijä. SAMULI KNÜPFER, PROFESSORI
11 Ilman muuta perheyrityksillä on pitoja vetovoimaa. Ne ovat maakunnissa elinvoimatekijä. SAMULI KNÜPFER, PROFESSORI
rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI 12 Perheyrityksiin liittyy myös omistajasuku, ihmiset, jotka tunnetaan. Päinvastoin kuin kasvottomat pääomasijoittajat tai julkisyhteisöt omistajina. – Perheyritysten kohdalla ajatellaan myös, että ne ovat työnantajina ennakoitavampia, eivätkä ole heti siirtämässä tuotantoa esimerkiksi ulkomaille, Knüpfer vertaa. Koja Groupin Jalasjärven-tehtaan johtaja Timo Sepponen yhtyy edelliseen. – Rekrytoinneissa tulee usein puheeksi se, että ihmiset hakevat meille, koska ollaan perheyritys. Kyllä sillä on positiivinen kaiku. Perheyrityksen sitoutuneisuudesta Koja Groupin toimitusjohtaja Leena Aalto lyö pöytään kovan esimerkin: Aallon suvun yritys on vuonna 2016 kirjannut, että yritys jatkaa perheomisteisena vielä sata vuotta. Päätöksen myötä omistajiin on liittynyt uutta sukupolvea. Leena Aalto edustaa yhtiön kolmatta omistajasukupolvea. – Isoisäni perusti yrityksen Tampereelle vuonna 1935. Nyt meitä on mukana minun sukupolveni lisäksi jo neljättä sukupolvea, ja viides sukupolvi perehdytyksessä. Myös Aalto uskoo, että perheomisteisuus heijastuu yrityksen maineeseen ja toimintakulttuuriin. – Sanoisin, että se tuo tiettyä rauhaa tekemiseen. Henkilöstön ei tarvitse koko ajan kuulostella ja pelätä, että jotain yllättävää tapahtuu. Kokoaan suuremmat PERHEYRITYKSISTÄ puhuttaessa monelle tulee mieleen isän ja pojan nyrkkipaja tai suvussa kulkeva pieni maatilayritys. Ajatus on sikäli oikea, että perheyrityksissä on paljon pieniä yrityksiä ja alkutuotannossa ne ovat yleisin työllistymisen muoto. Mielikuva perheyritysten vähäisestä merkityksestä on kuitenkin väärä, sillä perheyritysten osuus on 42 prosenttia suomalaisten osakeyhtiöiden työllisyydestä. Peräti 73 % Suomessa toimivista osakeyhtiöistä on perheyrityksiä. Niiden joukossa on myös isoja työllistäjiä. Aalto-yliopiston Samuli Knüpferin alkuvuonna julkaistu tutkimus avaa perheyritysten merkitystä aikajaksolla 2006 – 2022 ja kertoo, että perheyritysten merkitystä Suomelle ei voi vähätellä. Perheyritykset ovat muita yrityksiä vakavaraisempia, kannattavampia ja investointihalukkaampia. – Työllistävän ja taloudellisen merkityksen lisäksi on huomattava, että moni perheyritys operoi yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisillä aloilla. On alkutuotantoa, logistiikkaa, palveluita ja teollisuutta. Kaikkea sitä, mikä pitää maan pyörät pyörimässä, Knüpfer lisää. Kojasta polvi paranee LEENA AALLON johtama Koja Group valmistaa ilmankäsittelyratkaisuja rakennuksiin, laivoihin ja teollisuudelle. Kojan lisäksi konserniin kuuluu Chiller Oy. Konsernin liikevaihto on 140 miljoonaa euroa ja se työllistää yli 500 henkilöä tehtaillaan Tampereella, Jalasjärvellä ja Tuusulassa. Globaalisti operoiva yhtiö on viimeisen kymmenen vuoden aikana investoinut yhteensä 100 miljoonaa euroa. – Satsaukset ovat vauhdittuneet varsinkin siitä lähtien, kun päätös satavuotisesta jatkosta tehtiin. Tämä henkinen sitoutuminen yritykseen on näkynyt investointeina, uudistumisena ja kasvuna, Leena Aalto tuumii. Koja Group on rakentanut ja laajentanut tuotantotilojaan ja lisännyt henkilöstöä. Se on muun muassa kehittänyt hiilineutraalia teknologiaa ja on mukana työja elinkeinoministeriön kansallisen digitalisaatiostrategian mukaisessa AI Champion -hankkeessa liittyen tekoälyagenttien hyödyntämiseen talotekniikassa. Tytäryhtiöitä ja agentuureja on Ruotsissa, Saksassa, Yhdysvalloissa, Indonesiassa ja latinalaisessa Amerikassa. Tappiota yritys on tehnyt viimeksi vuonna 1993. – Konsernin kaikilla kolmella liiketoiminnalla on omat, omistajastrategiaan liittyvät strategiansa. Tavoitteet on asetettu niin, että investoinnit on kyetty rahoittamaan aika pitkälle omasta kassasta. Emme ole kovinkaan velkainen yritys, vaikka viime vuodet ovat olleet monelle haasteellisia. Mikään suvun suojatyöpaikka Aaltojen perheyritys ei ole. Yrityksen hallitukseen päästäkseen on hankittava HHJ Hyväksytty hallituksen jäsen -koulutus. Eikä hallitukseen pääse vain ilmoittamalla: ensin haetaan tarkkailijajäseneksi, opettelemaan hallitustyöskentelyä ja paneutumaan yritykseen. – Kiinnostuksen ja motivaation on tultava itsestä. Pyrkimyksenä on saada firmalle mahdollisimman hyviä omistajia ja hallituksen jäseniä, Leena Aalto sanoo. Perheen jäseniä voi myös työllistyä yritykseen silloin, kun omistajan ammatilliselle osaamiselle on yrityksessä tarvetta. Tällä hetkellä suvun neljännestä sukupolvesta osakkaina on mukana 10. Potentiaali on 12. Leena Aalto itse on tehnyt uran diplomaattina Euroopassa, ja tuli perheyritykselle hommiin kymmenisen vuotta sitten. Hän asui pitkään Saksassa ja vertaa perheyritysten asemaa ja näkyvyyttä suomalaiseen: – Saksalaisessa yhteiskunnassa perheyrityksillä on suuri rooli ja niitä arvostetaan yhteiskunnan selkärankana. Tunnistin eron Suomeen heti, Suomi ei ollut lähelläkään sitä. Näin siis kymmenisen vuotta sitten. Suomessa nostetaan framille start-upPerheomisteisuus tuo tiettyä rauhaa tekemiseen. Henkilöstön ei tarvitse koko ajan kuulostella ja pelätä, että jotain yllättävää tapahtuu.
P ERHEYRITYSTEN LUVATUSSA maakunnassa Etelä-Pohjanmaalla on jo pitkään tiedetty, että sukupolvenvaihdosten sujuvuudesta on huolehdittava. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa on tutkittu yritysten omistajanvaihdoksia ja havaittu tarve jatkajien sparraamiselle. SeAMK:n yrittäjyydestä ja perheyritysten puikkoihin tarttumisesta kiinnostuneille opiskelijoille on tarjolla Jatkajakoulu. Sen vetäjä, opiskelijayrittäjyysja kumppanuusvastaava Mika Koivupuisto sanoo, että eniten jatkajia askarruttavat rahoitusasiat. – Esimerkiksi se, miten perheyrityksessä varmistutaan osaamisen, johtajuuden ja omistuksen siirrosta. Ja että sukupolvenvaihdos hoidetaan myös verotuksen näkökulmasta järkevästi. Jatkajat pohtivat myös pehmeämpiä arvoja, kuten sitä, miten huolehtia tasapuolisuudesta perheessä, jossa vain yksi tai osa sisaruksista jatkaa perheyrityksessä. Iso osa Koivupuiston valmentamista tulevista perheyrittäjistä aloittaa yrittäjäntaipaleensa edellisen sukupolven vielä ollessa mukana. – Jatkajakoulussa keskustellaan myös tilanteista, kun edeltävä sukupolvi luopuu yrityksestä. Se on taitekohta, jossa perheyritys usein lähtee kasvun tielle tai muutoin otetaan kehitysaskeleita. Perheyrittäjyystaustaisena myös itse Mika Koivupuisto tietää, että perheyritykset ovat suosittuja työpaikkoja. – Perheyrityksen palkkalistoilla tuntee, että on ikään kuin perheyrityksen jäsen. Se on arvokas tunne. Tietynlainen pysyvyys ja varmuus perustuu myös faktaan: – SeAMK:n omistakin tutkimuksista tiedetään, että kynnys lähteä myymään perheomisteista yritystä on korkea. Epävarmuus kasvaa, kun yritys menee pörssiin ja omistajuus hajoaa jonnekin näkymättömiin. Lisää teemasta Aalto-yliopiston tutkimuksessa Aalto.fi/fi/uutiset/tutkimus-kumoaa-myytteja-perheyrityksistakantavat-taloutta-investoivat-ja-tyollistavat-koko Kynnys myydä perheyritys on korkea 13 peja ja näkyviä kasvutarinoita. Aalto kuitenkin näkee muutosta tapahtuneen. – Perheyrittäjyyden arvostus on kasvanut meilläkin. Perheyritysten liiton kampanjoinninkin ansiosta, niin uskon. Perheyritykset ovat tulleet ihan toisella tavalla nähdyiksi kuin menneinä aikoina. Opiskelijoille töitä ja harjoittelupaikkoja PERHEYRITYKSET työnantajina ovat erityisen merkityksellisiä maakunnissa, kuten Kojan esimerkki Etelä-Pohjanmaalla kertoo. Tehtaanjohtaja Timo Sepponen sanoo, että vaikuttavuus ulottuu myös työpaikkoja kauemmas. – Teemme tiivistä yhteistyötä maakunnan oppilaitosten kanssa. Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedu ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu SEAMK ovat tärkeitä kumppaneita. Koja tarjoaa opiskelijoille harjoittelupaikkoja ja opinnäytetöiden aiheita ja näkyy opetuksen arjessa asti. – Olemme olleet mukana suunnittelemassa sähköasentajien tutkintokokonaisuutta. Meidän koneitamme on ammattikoulun sähköja talotekniikan opiskelijoilla opetuskäytössä, Sepponen kertoo. Osaavan työvoimaa saatavuudesta omasta maakunnasta kannattaa pitää huolta. Tulevana kesänä Koja tarjoaa 50 kesätyöpaikkaa pelkästään Jalasjärvellä, tehtävästä riippuen alkaen jo 16-vuotiaille nuorille. – Olemme iloisia, että pystymme kaikilla tuotantopaikkakunnillamme tarjoamaan nuorille mahdollisuuksia tutustua työelämään ja hankkimaan kokemusta tulevaisuutta varten, Leena Aalto sanoo. Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Perheyritysten liitto.
14 TEKSTI MARJA AALTIO Pohjoisen herkkä luonto innoitti taiteilijoita luomaan kulttuuripääkaupunki Oululle uusia taidekohteita Pohjoisen herkkä luonto on toiminut Climate Clock -teossarjan innoittajana. Koitelinkosken maisemiin syntyy Antti Laitisen teos Olet Tässä. Kaikki taideteokset jäävät paikoilleen myös kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen. Hanki voi olla ihme
15 O li maaliskuu ja hankikanto, kun japanilainen taitelija Takahiro Iwasaki vieraili ensimmäisen kerran teoksensa sijoituspaikassa Ylikiimingissä Oulussa. Hänet oli valittu taitelijaksi Climate Clock -teossarjaan, joka on osa Euroopan kulttuuripääkaupunki Oulun kulttuuriohjelmaa. Climate Clock -sarjan teokset pohjautuvat taitelijoiden ja tutkijoiden yhteistyöhön. Tutkijaparina Iwasakilla oli lumihydrologian asiantuntija Pertti Ala-aho Oulun yliopistosta. Teosten taustalla on pohjoisen herkkä luonto ja ilmastonmuutoksen vaikutukset. Taide sijoitetaan Oulun liitoskuntiin Oulunsaloon, Haukiputaalle, Ylikiiminkiin, Kiiminkiin ja Yli-Iihin. Yksi niistä on Oulun keskustassa. Kansainvälisten tekijöiden yhteistyön on mahdollistanut Alice Sharp, jonka perustama Invisible Dust -organisaatio saattaa yhteen tieteenja taiteentekijöitä eri puolilla maailmaa. Yhteistyöstä syntyy teoksia, jotka tekevät tieteen keräämän tiedon näkyväksi. Katse tulevaisuuteen INVISIBLE DUSTIN TAITEELLINEN JOHTAJA Alice Sharp toimii Climate Clockin kuraattorina. Hän on valinnut taiteilijat, jotka ovat Ranti Bam (Nigeria/Iso-Britannia), Rana Begum (Bangladesh/Iso-Britannia), Antti Laitinen (Suomi), Takahiro Iwasaki ( Japani), Gabriel Kuri (Mexico/Belgia) ja Superflex-ryhmä eli Jakob Fenger, Bjørnstjerne Christiansen ja Rasmus Rosengren Nielsen (Tanska). Sharpin mukaan taideja tiedemaailmaa yhdistää muun muassa kyky kuvitella sekä katse tulevaisuuteen. – Tutkijalla on kerättynä tietoa esimerkiksi lumesta viiden, kymmenen tai kolmenkymmenen vuoden ajalta. Hän pohtii, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Tutkija päättää, mitkä faktorit ovat olennaisia ja siinä hänen pitää pystyä kuvitteleman. Sekä tutkijat että taitelijat katsovat tulevaisuuteen, Sharp sanoo. Takahiro Iwasakin ihmeellinen kokemus hankien päällä kävelystä synnytti idean isosta tervatynnyristä, jossa on kurkistusikkunoita eri korkeuksilla. Sisällä tynnyrissä on Iwasakin tekemiä lumihiutaleita. Ylimmistä rei’istä pääsee kurkkaamaan talven hangilla, alimmat ovat lasten silmien korkeudella. Yhdessä tehden EUROOPAN KULTTUURIPÄÄKAUPUNGIN, Oulu2026, vastaavana tuottaja toimiva Ulla Viskari-Perttu kertoo, että yhteistyö ja yhteisöllisyys ovat alusta asti olleet vahvoja arvoja. – Usein näin isot hankkeet kulkevat mukana jo kaupunkisuunnittelussa. Kaupunki tavallaan päättää taideteosten alueet ennakkoon. Poikkeuksellista on, että olemme itse saaneet lähteä asukkaiden ja työryhmän ja taitelijoiden kanssa etsimään sopivia paikkoja, sanoo Ulla Viskari-Perttu. Asukkailta kysyttiin, mitkä ovat heille tärkeitä paikkoja. Moni mainitsi jonkin luontokohteen. Kysely suunnattiin liitoskuntiin. Viskari-Pertun mukaan erityisen vahvaa yhteisöllisyys on ollut seitsemännen teoksen valmistelussa. Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen järjestivät Oulun kulttuurisäätiön kanssa yhteisöllisiä illallisia paikallisille asukkaille. Maailman arvokkain kello -teoksen idea syntyi illallisilla käytyjen keskustelujen pohjalta. Mekaaninen Maailman arvokkain kello kuvaa aikaa monin tavoin. Siinä on kuusikulmainen näyttö, jolla esitetään sekunnin, minuutin ja tunnin mittaisia videoita. Lyhyet videot kuvaavat asukkaiden arvokkaita hetkiä. Tunnin mittaiset videot kertovat luonnon kiertokulusta. Herätyskello CLIMATE CLOCK -TEOSTEN sarja toimii herätyskellon tavoin. Se haluaa havahduttaa meidät huomaamaan luonnon ja ilmastonmuutoksen. Alice Sharp nostaa esiin Antti Laitisen Koitelinkoskelle nousevan teoksen Olet Tässä. Laitinen kiertää oksista pyöreitä kehyksiä maisemalle. Teoksessa on mukana myös sammalen ja jäkälän peittämiä palloja. – Sammal toimii ilmansaasteen mittarina. Se saattaa olla myös viimeinen, mikä jää teoksesta jäljelle, koska se elää niin kauan, Sharp sanoo. Teossarjan rakentamisessa on mukana paikallisia tekijöitä. Töiden perustukset rakennetaan paikan päällä. Taideteosten pystyttämistä valvoo paikallinen rakennusalan ammattilainen ja osassa asennuksia on mukana myös paikallinen taiteilija. Japanilaisen Takahiro Iwasakin jättimäisen tervatynnyrin rakentaa haukiputaalainen puuseppä Kari Korpela. Kesäkuussa vietetään Climate Clock -teossarjan avajaisia kaikilla teospaikoilla. Niihin voi tutustua koko kulttuuripääkaupunkivuoden ajan, ja ne jäävät paikoilleen vuoden jälkeen. Oulusta vinkataan, että teossarjan kiertäminen on myös erinomainen matkailukohde. Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Oulu 2026. Hanki voi olla ihme
rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI 16 Vaikka nuorten usko työelämään horjuu, he uskovat yrittäjyyden mahdollisuuksiin. Asiantuntijat toivovat, että nuorille annettaisiin työelämässä mahdollisuus näyttää kykynsä ja kiinnostuksen kohteensa. Y ksi LinkedIn-viesti on jäänyt Jenni Ahokkaalle mieleen. Ahokas ja hänen perustamansa kosmetiikkayritys Smuuti Skin olivat olleet esillä mediassa, kun Ahokas sai vanhemmalta mieheltä viestin, ettei niin kilpaillulle alalle kannata yritystä perustaa. – Olen luonteeltani sellainen, että suivaannun tämmöisistä kommenteista ja ajattelen, että minäpäs kokeilen ja katson, mitä tästä tulee. Ahokkaasta, 32, ja Smuuti Skinistä tuli menestystarina. Yritys perustettiin vuonna 2019. Vuonna 2024 liikevaihto oli noin kahdeksan miljoonaa euroa ja vuonna 2025 Ahokas valittiin Vuoden nuoreksi yrittäjäksi. Ahokkaasta ei alun perin pitänyt tulla yrittäjää, vaan taloustieteen maisteri haaveili urasta markkinoinnin parissa. Kun Ahokkaan ystävä asui Koreassa, Ahokas innostui korealaisesta kosmetiikasta. Hän perusti pienenpienen verkkokaupan vuonna 2018 ja tilasi ensimmäiset tuotteet kauppaan noin 500 eurolla. – En tiennyt mitään yrittämisestä, verkkokaupan pyörittämisestä tai siitä, mistä korealaista kosmetiikkaa saa. Kaiken tiedon olen löytänyt googlettamalla. Smuuti Skin on teknisesti Ahokkaan kolmas liiketoiminta. Ensimmäistä verkkokauppaansa hän pyöritti autoalan markkinoinnin päivätyön ohella. Ahokas korostaa, ettei hän missään nimessä keksinyt ideaa kosmetiikkabrändistä koulun penkillä. Matkaan on mahtunut paljon välivaiheita. – Nythän se näyttäytyy niin, että TEKSTI VENLA SEURI KUVITUS NUNNU HALMETOJA Nuoret haluavat yrittää – annetaanko heidän?
17 Smuuti Skin möi tuotteet kahdessa päivässä loppuun, sain palkintoja ja menee tosi hyvin. Olen kuitenkin tehnyt paljon asioita, ostanut ja myynyt tytäryhtiön ja kokeillut omia myymälöitä. Ahokas uskoo, että yrittäjänä häntä on vienyt eteenpäin kaksi asiaa: jo lapsuudessa herännyt kiinnostus kosmetiikkaan ja intohimoinen suhtautuminen markkinointiin. Nuorten mahdollisuudet käyttöön työelämässä NUORTEN AJATUKSIA työelämää ja yrittäjyyttä kohtaan tutkitaan säännöllisesti. Nuorten yrittäjyys ja talous NYT-järjestön tulevaisuusraportin mukaan yrittäjyys kiinnostaa nuoria vuosi vuodelta enemmän: 45 prosenttia vuoden 2024 kyselyyn vastanneista ilmoitti voivansa toimia yrittäjänä. Vuonna 2023 ja 2020 vastaavat luvut olivat 40 ja 32 prosenttia. Raportin valossa nuoret ovat kuitenkin huolissaan työelämästä yleisesti: vain 53 prosenttia kertoi odottavansa työelämää innolla. Vielä vuonna 2018 luku oli jopa 82 prosenttia. Nuorten myönteinen suhtautuminen yrittäjyyteen näkyy myös nuorisojärjestö 4H:ssa, jossa lapset ja nuoret ovat saaneet harjoitella yrittäjyyttä jo lähes sata vuotta. Vuodesta 2007 lähtien 13–28-vuotiaat nuoret ovat voineet perustaa järjestön tuella oman vapaa-ajan yrityksen eli lähteä 4H-yrittäjiksi. Arviolta noin 11 000 nuorta on aloittanut 4H-yritystoiminnan vuosina 2009–2025, ja viime vuonna yritysten liikevaihto yhteenlaskettuna oli yli viisi miljoonaa euroa. – Joka vuosi on tehty ennätys uusien 4H-yritysten määrässä. Nuorille yrittäjyys ei näyttäydy koko elämää määrittävänä uravalintana tai identiteettinä, vaan se on yksi joustava mahdollisuus tehdä työtä ja ansaita omaa rahaa, sanoo 4H:n järjestöjohtaja Marjaana Liukko. 4H-yrityksen maksimiliikevaihto on 8 000 euroa vuodessa. Jos raja menee rikki, nuori ohjataan eteenpäin yritysneuvontapalveluiden piiriin. Liukko ajattelee, että raha on edelleen iso motiivi yrittäjyyden aloittamisessa. Oma raha kiinnostaa. Iso motivaatiotekijä on myös se, että oman yrityksen avulla voi tehdä omia arvoja vastaavaa, merkityksellistä ja omaan arkeen sopivaa työtä. – Työelämä ylipäätään vaatii yrittäjämäisiä valmiuksia, kuten aktiivisuutta, aloitteellisuutta, riskinottokykyä ja sosiaalisia taitoja. Yrittäjyyskasvatuksella tuemme nimenomaan näiden valmiuksien kehittymistä. Lisäksi nuoret saavat halutessaan mahdollisuuden tarttua toimeen ja harjoitella yrittäjyyttä ihan käytännössä. Kohtaavatko nuoret yrittäjät ikänsä takia ennakkoluuloja? Nuoria ei voi niputtaa yhteen, vastaa Liukko. – Osa kohtaa, osa ei. Ennakkoluulot voivat liittyä siihen, että epäillään nuoren osaamista, luotettavuutta tai työelämätaitoja. Toisaalta oikea asenne ja innostus karistavat ennakkoluulot aika äkkiä. Näemmekö nuorten potentiaalin? 4H:N TAVOITTEENA ON, että 10 000 nuorta saa töitä ja omaa rahaa 4H:n kautta joka vuosi. Luku pitää sisällään vuoden aikana toimivat 4H-yritykset ja ne, jotka työllistyvät keikkaja kausitöihin paikallisten 4H-yhdistysten kautta. Luku on suuri, sillä yhä useammalla nuorella on vaikea löytää Suomesta töitä. Esimerkiksi Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 15–74-vuotiaita työttömiä oli vuoden 2025 heinäkuussa 40 000 enemmän kuin vuonna 2024. – Aiemmin julkisuudessa puhuttiin siitä, etteivät nuoret halua tehdä töitä eivätkä nuoret ole kiinnostuneet työnteosta, vaikka töitä olisi ollut. Nyt ollaan huolestuneita, kun nuorille ei ole töitä tarjolla, sanoo 4H:n erityisasiantuntija Tuija Saarimäki. Saarimäen mielestä nuorissa on paljon potentiaalia, jota työnantajat voisivat hyödyntää. – Nuoret kertovat vilpittömästi mielipiteensä. Nuorilla voi olla esimerkiksi sosiaalisen median taitoja ja näkemystä, joita vanhemmilla ei ole. Toisaalta nuoret ovat valveutuneita ja voivat haastaa yrityksen kulttuuria tai johtamistapoja. Kun katsoo nuorten ajatuksia työelämään siirtymisestä, olisi tärkeää luoda positiivista kulttuuria ensimmäisten työkokemusten ympärille, ajattelee Saarimäki. Työnantajilta se vaatii mahdollisuuksien tarjoamista, mutta myös sitä, että nuorelle tarjotaan opastusta työpaikalla toimimiseen, työelämätaitoihin ja työelämän kirjoittamattomiin sääntöihin. Myös 4H kantaa kortensa kekoon ja opettaa työelämätaitoja muun muassa yhdeksäsluokkalaisille. Arvostakaa nuorten kokemusta OULUSSA KASVANUT Jenni Ahokas on aina ollut kova tekemään töitä. Hän aloitti työnteon 15-vuotiaana Prismassa kesätyösetelin turvin ja sai 18-vuotiaana kaupasta osa-aikaisen työpaikan. Prismassa hän työskenteli kuusi vuotta kassalla, osastolla ja lopuksi vastasi kaupan sosiaalisen median sisällöistä. Ahokas toivoo, että jos nuori onnistuu löytämään työpaikan tai työllistää itse itsensä, hänen kokemustaan arvostettaisiin siitä huolimatta, millaista työ on. – Prismasta sain arvokasta työkokemusta. Tuntuu, että kaupan alan töitä vähätellään turhaan ainakin pääkaupunkiseudulla, sillä kun hain oman alan töitä myöhemmin, minun kerrottiin erottuvan pitkän työkokemuksen ansiosta, sanoo Ahokas. Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Suomen 4H-liitto. En tiennyt mitään yrittämisestä. Kaiken tiedon olen löytänyt googlettamalla.
S uomessa toimii yhä muutama sata turkistarhausyritystä, mutta alan taloudellinen merkitys on kokonaisuutena pieni. Silti sitä tuetaan poliittisesti, vaikka vaikutukset verotuloihin, työllisyyteen ja vientiin jäävät vähäisiksi, käy ilmi professori Eija Vinnarin analysoimista tilastoista. Vuonna 2024 alalla toimi 341 yritystä, joista suurin osa on osakeyhtiöitä. Niiden tulokset ovat usein vaatimattomia. – Noin 80 prosenttia osakeyhtiömuotoisista turkistarhausyrityksistä ei maksanut lainkaan yhteisöveroa. Tämä tarkoittaa, että ne ovat olleet tappiollisia tai että tulot ovat riittäneet vain kulujen kattamiseen, Vinnari sanoo. Verotulojen osuus valtiolle on pieni. Kaikkiaan turkistarhausyhtiöt maksoivat yhteisöveroa noin 1,5 miljoonaa euroa, josta valtiolle jäi 1,1 miljoonaa. – Kun tätä suhteuttaa siihen, että valtion yhteisöverotulot ovat noin seitsemän miljardia euroa, turkistarhausyhtiöiden osuus on noin 0,02 prosenttia, Vinnari toteaa. Hän huomauttaa, että luvuissa ei ole huomioitu alalle maksettuja tukia. – Niitä on maksettu esimerkiksi korona-aikana, mutta niiden kokonaismäärästä minulla ei ole tarkkaa tietoa. Tilastoista selviää, että Suomen turkistarhaus on saanut vuosina 2019–2025 arviolta 90–120 miljoonaa euroa Turkistalouden merkitys kutistuu – tukiriippuvuus ja alan tulevaisuus puhuttavat Turkistarhaus jakaa Suomea. Osa näkee sen elinkeinona, osa tukiriippuvaisena alana, jonka merkitys taloudelle on kyseenalaistettu. KU VA : JU H O KE RO LA / O IK EU TT A EL ÄI M IL LE 18 TEKSTI JEANETTE BJÖRKQVIST
julkista rahoitusta, pääosin koronatuista sekä lintuinfluenssan aiheuttamista eläinten lopetusja korvausmenoista. Normaali vuositaso on ollut muutamia miljoonia, mutta kriiseissä kymmeniä miljoonia. Alan talousvaikutuksista esitetään ristiriitaisia arvioita, ja erot johtuvat osin laskentatavoista. MOT havaitsi vuonna 2023 turkisalan talousväitteissä ylilaskelmia: verotuloja oli paisutettu ja työllisyyslukuja laskettu päällekkäin. Professori Eija Vinnarin mukaan alan työllisyysvaikutus on rajallinen: turkiskasvatus työllistää noin 300 henkilötyövuotta ja koko arvoketju noin 1 100– 1 200. Toiminta on usein osatai sivutoimista, yli 70 prosentissa yrityksistä osa-aikaista. Myös vientimerkitys jää pieneksi. Vuonna 2024 turkisnahkojen nettovienti oli 122 miljoonaa euroa, noin 0,2 prosenttia Suomen viennistä. MOT:n mukaan vain osa viennin arvosta jää Suomeen, koska suuri osa nahoista on ulkomaista alkuperää. Tukien kohdentaminen jakaa näkemyksiä VINNARIN MUKAAN taloudellisesta näkökulmasta alan tukeminen ei vaikuta perustellulta. Sen sijaan hän ehdottaa panostuksia rakennemuutokseen. – Olisi järkevämpää suunnata tukea siihen, että turkisalalla työskenteleville mahdollistetaan uudelleenkouluttautuminen tai uuden liiketoiminnan kehittäminen. Vinnari viittaa esimerkkeihin Norjasta ja Alankomaista, joissa turkistarhauksen alasajoa on tuettu korvauksilla ja koulutusohjelmilla. – Siellä on tarjottu sekä korvauksia että rahoitusta uudelleenkouluttautumiseen ja uuden yritystoiminnan käynnistämiseen. Hänen mukaansa keskustelussa korostuu usein alan merkitys yksittäisille paikkakunnille. – On muutamia kuntia, joissa turkistarhauksella on taloudellista merkitystä, mutta niitä on alle kymmenen. Laajemmin tarkasteltuna ala on pieni. Samalla siihen liittyy epävarmuuksia. Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvioiden mukaan Suomen valmistelema turkisasetus voi tiukentuvien eläinten hyvinvointivaatimusten vuoksi kasvattaa turkisalan kustannuksia sadoilla miljoonilla euroilla – Jos hyvinvointivaatimuksia kiristetään, investoinnit täytyy rahoittaa jollakin. Jos yrittäjillä ei ole siihen varaa ja ala halutaan pitää pystyssä, vaihtoehdoksi jää helposti valtion tuki. Mahdollisen tulevan EU-sääntelyn vaikutuksista kustannuksiin ei toistaiseksi ole tarkkaa arviota. Euroopassa suunta kohti luopumista USEISSA EUROOPAN MAISSA turkistarhaus on jo kielletty tai sitä ollaan ajamassa alas. Esimerkiksi Puola päätti vuonna 2025 luopua alasta siirtymäajalla. Suomi kuuluu näin ollen yhä harvenevaan joukkoon maita, joissa turkistarhaus on sallittua ilman laajaa kieltoa. Vinnari korostaa, ettei kyse ole yksittäisten yrittäjien arvostelusta. – Vaikka alaa on julkisuudessa moitittu epäeettiseksi, en ajattele, että turkistarhaajat olisivat pahantahtoisia. Kyse on elinkeinosta, johon on päädytty monista syistä. Hänen mukaansa päätöksenteossa tarvittaisiin kokonaisvaltaisempi arvio alan tulevaisuudesta. – Ehdottaisin monitieteistä asiantuntijaryhmää pohtimaan turkistarhauksen tulevaisuutta ja oikeudenmukaista siirtymää sekä sitä, miten se rahoitetaan. Tavoittelimme Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto Fifurin edustajia kommentoimaan alan taloudellista merkitystä, julkisen tuen tarvetta ja tulevaisuuden näkymiä, mutta he eivät vastanneet toistuviin yhteydenottoihin määräaikaan mennessä. Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on SEY Suomen eläinsuojelu. 19
Kipsi voi auttaa varautumaan kriisitilanteisiin rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI 20 TEKSTI JOSE RIIKONEN KUVITUS NUNNU HALMETOJA