Avun Maailma 03/2022 - Lehtiluukku.fi

Avun maailma on myös Veripalvelun lehti SUOMEN PUNAISEN RISTIN LEHTI | FINLANDS RÖDA KORS TIDNING Hjälpens värld Unohdetut uhrit Katastrofit eivät pysähdy rajalle Bortglömda offer Katastrofer känner inga gränser Punainen Risti auttaa Ukrainassa Röda Korset hjälper i Ukraina Kriisituki auttaa yli pahimman 3 2022 AVM3_2022_alkuosa.indd 1 AVM3_2022_alkuosa.indd 1 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
Sisällys ? Innehåll Pääkirjoitus ? Editorial Kriisi ei odota vuoroaan SUOMEN PUNAISEN RISTIN parin viime vuoden aikana alkaneita isoja avustusoperaatioita yhdistää yllättävä tekijä. Vaikka kriisit ovat alkaneet kauempana, apua on tarvittu lähes välittömästi myös Suomessa. Sekä me täällä kotimaassa että koko Punaisen Ristin kansainvälinen liike olemme tehneet paljon töitä vastaanottaaksemme Afganistanin vallanvaihtoa ja Ukrainan kriisiä pakenevat ihmiset sekä tukeaksemme koronaviruspandemiasta kärsiviä. Ilmastonmuutos lisää äärimmäisiä sääilmiöitä koko maailmassa, eivätkä niiden vaikutukset pysähdy valtioiden rajoille. Euroopan laajojen kesähelteiden kaltaiset sääilmiöt toistuvat yhä useammin ja vaativat toimintaa myös Punaiselta Ristiltä. Maailman kriisit eivät ota jonotusnumeroita. Itä-Afrikan kuivuus ja Pakistanin tulvat aiheuttavat valtavaa kärsimystä, johon Punaisen Ristin on pyrittävä vastaamaan samanaikaisesti Ukrainan kriisin jatkuessa. Vaikutukset heijastuvat kriisistä toiseen. Kun avuntarve on suurta, on pakko pohtia, miten kansainvälistä apua pystytään tarjoamaan riittävästi. Humanitaarisille avustusjärjestöille tilanne ei ole uusi. Paljon näkyvyyttä saavien konfliktien ja katastrofien varjoon jää jatkuvasti paljon kärsimystä ja hätää, jonka puolesta on vaikeaa saada ihmisiä liikkeelle. Suomalaisten tuki Ukrainan kriisin uhreille on ollut tärkeää ja ainutlaatuista. Tämän syksyn Nälkäpäivässä toivomme myötätuntoa ja tukea myös muiden konfliktien ja katastrofien uhreille. Jokainen meistä voi lähteä keräämään tai tehdä lahjoituksen. Keräystuotot ohjataan Punaisen Ristin katastrofirahastoon, josta apu lähtee liikkeelle nopeasti, olipa avun tarve maailmalla tai täällä Suomessa. Uskon, että lähellä kohdattu hätä auttaa ymmärtämään avun tarvetta myös kauempana. Tällaisena aikana osallistuminen Nälkäpäivään tuntuu aivan erityisen tärkeältä. Suomen Punaisella Ristillä on noin 72 000 jäsentä, noin 440 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Elli Aaltonen ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI30 5000 0120 4156 81. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 5000 0120 4156 99. SPR Veripalvelu: 115 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI52 5000 0120 4156 73. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 192 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi 4 Ristiin rastiin Tim Sparv näyttää esimerkkiä Joensuu kutsuu yleiskokoukseen Muumit tukevat ystävyyden tekoja Kuka on vuoden vapaaehtoinen? 6 Itä-Afrikan hätä yltyy 8 Kehitystyö kantaa hedelmää 12 Huominen huolettaa Lvivissä 14 Ukrainasta turvaan Raisioon 16 Suoja 2022 vahvisti valmiutta 18 Kun elämä pysähtyy 22 Ensiaputaitoa työmaille 26 Soppi satsaa kiertotalouteen 29 Ristikko 46 Vuosien takaa 47 Avun kasvo Anu Pensola AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 3/2022 14.9.2022 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Terjo Aaltonen Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/ Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 020 701 2229, kimmo.holopainen@punainen risti.fi Taitto: Graafinen suunnittelu Gomedia Oy Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: TJM-Systems Oy/ Jaana Martiskainen p. 044 566 7195 Osoitteenmuutokset ja peruutukset/ Adressförändringar och annulleringar: jasenrekisteri@punainenristi.fi Muut yhteydenotot/Andra kontakter: avunmaailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: PunaMusta Oy Levikki: noin 80 000 Tilaushinta/Beställningsavgift: 22 € ISSN 1796-1572 Aikakausmedia ry:n jäsen En kris väntar inte på sin tur DE STORA BISTÅNDSPROJEKT som Finlands Röda Kors har inlett under de senaste åren har en överraskande gemensam nämnare. Trots att kriserna har haft sin början längre bort har hjälp behövts även i Finland så gott som omgående. Både vi här hemma och hela den internationella rödakorsrörelsen har arbetat mycket för att ta emot de människor som flyr undan maktskiftet i Afghanistan och krisen i Ukraina samt för att stödja dem som har drabbats av coronapandemin. Klimatförändringen gör att risken för extrema väderfenomen ökar i hela världen och följderna stannar inte vid nationsgränser. Väderfenomen som den svåra hetta som drabbade stora delar av Europa under sommaren kommer att förekomma allt oftare och kräver insatser även av Röda Korset. Kriserna i världen tar inte snällt ett könummer. Torkan i Östafrika och översvämningarna i Pakistan orsakar enormt lidande och det måste Röda Korset sträva efter att svara på samtidigt som krisen i Ukraina fortsätter. Följderna av en kris återspeglas i nästa. När behovet av hjälp är stort är man tvungen att fundera på hur det internationella biståndet ska räcka till. För humanitära biståndsorganisationer är den situationen inte ny. I skuggan av de konflikter och katastrofer som får mycket synlighet finns ständigt ett stort lidande och sådan nöd som det är svårt att engagera folk i. Finländarnas stöd till offren för krisen i Ukraina har varit viktigt och unikt. Under Hungerdagen i höst hoppas vi att även andra konflikters och katastrofers offer får medkänsla och stöd. Var och en av oss kan ställa upp som insamlare eller ge ett bidrag. Intäkterna går till Röda Korsets katastroffond, som kan hjälpa snabbt vare sig behovet av hjälp uppstår ute i världen eller här i Finland. Jag tror att den nöd vi ser på nära håll hjälper oss att förstå behovet av hjälp även längre borta. I tider som den här känns det speciellt viktigt att delta i Hungerdagen. ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR 30 Korsord 31 Kors och tvärs Tim Sparv talar för sina värderingar Joensuu bjuder in till stämma Mumin ställer upp för snällhet Vem är årets frivillig? 34 Nöden i Östafrika förvärras 36 Utvecklingsarbete bär frukt 38 Lviv lever en dag i sänder 40 Från Ukraina till trygga Reso 42 När krafterna tar slut 44 Svensk resumé Soppi kretsar kring kretslopp Hjälpkunskaper på byggen 46 Åren går K U V A B E N JA M IN S U O M E L A AVM3_2022_alkuosa.indd 2 AVM3_2022_alkuosa.indd 2 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
12 PAKOLAISENA OMASSA MAASSA Punainen Risti auttaa sotaa paenneita Ukrainan Lvivissä. 26 SOPPI AVASI OVENSA HÄMEENLINNASSA Kierrätysputiikki etsii avaimia kestävään kehitykseen. 8 SIJOITUKSIA TULEVAISUUTEEN Malawissa vahvistetaan elinkeinoja ja luodaan uusia. 18 TÄRKEINTÄ ON OLLA LÄSNÄ Kriisiapu auttoi Pirkko ja Ilpo Koppisen pahimman yli. B JÖ R N U D D Finlands Röda Kors har cirka 72 000 medlemmar, 440 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Elli Aaltonen och general sekreterare Kristiina Kumpula. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI30 5000 0120 4156 81. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 5000 0120 4156 99. Blodtjänst: 115 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI52 5000 0120 4156 73. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 192 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi JU S S I P A R TA N E N TA P IO A U LU V IL LE P A LO N E N AVM3_2022_alkuosa.indd 3 AVM3_2022_alkuosa.indd 3 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
4 E M M I K O R H O N E N M A R JA A N A M A LK A M A K I Ristiin rastiin Avun maailma 4/2022 ilmestyy 16. marraskuuta SUOMEN MIESTEN A-maajoukkueen kapteenina pitkään toiminut Tim Sparv päätti pelaajauransa vuoden 2021 EM-kisoihin. Sparv tuli jo peliuransa aikana tunnetuksi rohkeana yhteiskunnallisena keskustelijana, joka on ottanut näkyvästi kantaa muun muassa rasismia vastaan Punaisen Ristin rasisminvastaisella viikolla ja Black Lives Matter -liikkeen yhteydessä. Hän on nostanut esiin myös tasa-arvokysymyksiä sekä esimerkiksi siirtotyöläisten huonoa kohtelua jalkapallon suurtapahtumien taustalla. – Inhimillinen kädenojennus -tunnustuksella haluamme kiittää Tim Sparvia siitä, miten hän on hyödyntänyt urheilun tuomaa julkisuutta tärkeiden asioiden edistämiseen yhteiskunnallisessa keskustelussa, Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula perusteli valintaa. – Esikuvan asemassa Huuhkajien kapteenina Sparv on osoittanut johtajuutta myös pelikentän ulkopuolella. Hän on kannustanut tuhansia ja tuhansia seuraajiaan huomaamaan heikommassa asemassa olevat ihmiset niin lähellä kuin kaukanakin. Tim Sparv on tuonut suomalaiseen huippu-urheiluun suorastaan uudenlaisen vaikuttamisen tavan. Tim Sparvin mukaan tunnustus antaa hänelle lisää energiaa jatkaa vaikuttamistaan. – Meillä urheilijoilla on mahtava mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnassa. Yhä enemmän ja enemmän tiedostamme, että meillä on loistava tilaisuus puhua nuoremmille sukupolville ja olla osa yhteiskuntaa. Ilmiö on tullut Yhdysvalloista, mutta se tulee yhä enemmän Eurooppaan ja Pohjoismaihin, Sparv iloitsee. Hän kannustaa myös muita urheilijoita käyttämään rohkeasti ääntään. – Pitää vain löytää aihe, joka on lähellä sydäntä: rasismin vastustaminen, yhdenvertaisuus – tai mikä tahansa. Urheilussakin meillä on paljon valtaa, mutta emme ole vielä täysin ymmärtäneet sitä. Urheilussa tehdään paljon isoja päätöksiä, joissa urheilijoita ei kuulla. Uskon, että sekin tulee muuttumaan. Toivottavasti tulevaisuudessa urheilijat ovat selvästi isommassa roolissa myös päätöksiä tehtäessä. Suomen Punainen Risti myöntää Inhimillinen kädenojennus -tunnustuksen vuosittain ansioituneelle henkilölle tai yhteisölle, joka on toiminnallaan edistänyt inhimillisyyden arvoja ja tekoja yhteiskunnassa. Palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1989. KIMMO HOLOPAINEN Kapteeni Sparv johtaa esimerkillä Punaisen Ristin Inhimillinen kädenojennus -tunnustus myönnettiin tänä vuonna jalkapalloilija Tim Sparville. Muumit kannustavat ystävällisiin tekoihin Moomin by Arabia julkaisi elokuun alussa uuden, rajoitetun ajan myynnissä olevan astiakokoelman, jonka tuotoilla tuetaan Punaisen Ristin toimintaa. Kokoelma perustuu Tove Janssonin (1904–2001) Suomen Punaiselle Ristille tekemiin kuvituksiin, ja siihen kuuluu kaksi mukia, lautanen, kulho ja pikkulautanen. Jokaisesta myydystä astiasta lahjoitetaan yksi euro Suomen Punaisen Ristin kotimaan toimintaan. Moomin by Arabia ja Punainen Risti haluavat yhteistyökampanjalla kannustaa meitä kaikkia olemaan ystävällisiä toisillemme. Kuten Muumilaakson asukkailta voimme oppia, pienimmätkin meistä voivat saada aikaan suuria asioita, kun toimimme yhdessä. Kampanjan tuotoilla tuetaan erityisesti ystävätoimintaa sekä lapsille ja nuorille suunnattua kaveritaitohanketta. Astioiden kuvituksessa nähdään muun muassa Pikku Myy luudan varressa, Muumipeikko tikapuilla ja Nuuskamuikkunen nuotion lämmössä pienten ystäviensä kanssa. Janssonin kädenjälki piirroksissa on helppo tunnistaa, vaikka niiden taustatarinaa ei tarkasti tunneta. Se kuitenkin tiedetään, että kuvitusta käytettiin alun perin koululaisille jaetussa Punaisen Ristin lukujärjestyksessä 1960-luvulla. Kokoelmaa myydään myös Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Japanissa. Yhteistyökumppanina kaikissa toimii Punainen Risti. TIM SPARV kiitti Suomen kannattajia lopettaessaan maajoukkueessa. Vaikuttamistyö kuitenkin jatkuu. Puhtia kotimaan ruoka-apuun Suomen Punainen Risti on käynnistänyt hankkeen, jonka tavoitteena on kehittää järjestön kotimaista ruoka-aputoimintaa ja vahvistaa siihen liittyä kumppanuuksia. Ruokaa ja apua kaikille -hanketta rahoittaa sosiaalija terveysministeriö, ja siinä ovat mukana Punaisen Ristin Hämeen, Kaakkois-Suomen, Lapin, Länsi-Suomen, Oulun, Satakunnan, Savo-Karjalan, Turunmaan ja Varsinais-Suomen piirit sekä keskustoimisto. Ruoka-apua tarvitsevien määrä on kasvanut koronaepidemian vaikutusten ja Ukrainan kriisistä johtuvan elinkustannusten nousun myötä. Osastojen vapaaehtoisten organisoimaa ruoka-aputoimintaa on kaikkien 12 Punaisen Ristin piirin alueella. RUOKA-AVUN jakelua Tampereen Tampurissa. AVM3_2022_alkuosa.indd 4 AVM3_2022_alkuosa.indd 4 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
5 LE V K A R A V A N O V / JO E N S U U N K A U P U N K I N U M I N U M M E LI N Vaihda farkut verkkarihousuun! VUOSI 2023 on Suomen Punaisessa Ristissä jälleen yleiskokousvuosi. Kolmen vuoden välein järjestettävää kokousta isännöivät tällä kertaa Joensuussa Punaisen Ristin Savo-Karjalan piiri ja sen 44 osastoa, joissa toimii noin tuhat aktiivista vapaaehtoista. Yleiskokous on Suomen Punaisen Ristin korkein päättävä elin, joka piirtää toiminnan suuntaviivat ja valitsee järjestön korkeimman luottamusjohdon. Joensuun yleiskokouksessa hyväksytään muun muassa uusi toimintalinjaus vuosille 2024–2026 sekä valitaan uusi hallitus ja valtuusto. Valtaa yleiskokouksessa käyttävät osastojen yleiskokousedustajat, joiden määrä lasketaan kuluvan vuoden lopun jäsentilastojen perusteella. Ilmoittautuminen Joensuuhun käynnistyy vuoden 2023 alussa, mutta vaikuttaa voi jo nyt. Punaisen Ristin piirit ja osastot järjestävät tänä syksynä ajatushautomoita, joissa kerätään kentän ajatuksia Punaisen Ristin tulevasta strategiasta. Lisätietoja osallistumisesta voi kysellä omasta piiristä tai osastosta. Siispä Gösta Sundqvistin (1957–2003) laulun sanoin: Minä lähden Pohjois-Karjalaan, vaihdan farkut verkkarihousuun! Tavataan ensi kesänä Joensuussa! (Verkkarit oikeasti vapaaehtoiset.) KIMMO HOLOPAINEN Suomen Punainen Risti lähtee Pohjois-Karjalaan yleiskokoukseen 10.–11. kesäkuuta 2023. KENESTÄ VUODEN VAPAAEHTOINEN? Kansalaisareena palkitsee tänä vuonna jo yhdeksännen kerran erityisen ansioituneen vapaaehtoisen valtakunnallisella Vuoden vapaaehtoinen -palkinnolla. Tunnustuksen saaja voi olla joko pitkän linjan vapaaehtoistoimija tai innostava tulokas, yhteisönsä kantava voima, taitava innostaja, kekseliäs kehittäjä ja muuten vain väsymätön tekijä millä vapaaehtoistoiminnan saralla tahansa. Ehdokkaita voi äänestää 3.–24.10. Kansalaisareenan verkkosivuilla tai postitse. Tunnustuksen saaja julkistetaan 2.12. Vaikuta: www.kansalaisareena.fi/vapaaehtoinen JOENSUUN YLEISKOKOUS on myös tilaisuus kokoontua yhteen ja pitää hauskaa koronavuosien jälkeen. Ensihoidossa tutkitaan kokoverivalmisteen käyttöä Veripalvelu aloittaa yhteistyössä ensihoitolääkärien kanssa tutkimuksen kokoverivalmisteen käytöstä akuuteissa ensihoidon tilanteissa. – Tavoitteenamme on selvittää kokoverivalmisteen käyttökelpoisuutta ja turvallisuutta potilaiden hoidossa, Veripalvelun apulaisylilääkäri Jouni Lauronen kertoo. Tavallisesti verensiirrot tehdään sairaalassa, mutta Suomessa verensiirtoja on tehty 2010-luvun puolivälistä alkaen myös ensihoitoyksiköissä. Euroopan veripankkien yhteistyöjärjestö rahoittaa tutkimushanketta 40 000 eurolla. Lisärahoitusta saadaan Valtion tutkimusrahoituksesta sekä Maanpuolustuksen tieteelliseltä neuvottelukunnalta. ENSIHOITOYKSIKÖT tekevät Suomessa myös verensiirtoja. Veripalvelun toimitilat Vantaalla valmiit Veripalvelun tuotanto-, laboratorio-, varasto ja hallintotoiminnot muuttavat tänä syksynä Helsingin Kivihaasta Vantaan Vehkalaan. Kivihaan verenluovutus jatkaa toistaiseksi entisissä tiloissaan. Veripalvelulla on Vehkalassa tilaa noin 9 000 neliötä. Siihen mahtuvat kaikki nykyaikaiset tilat, joita Veripalvelu tarvitsee huolehtiakseen Suomen verivalmistehuollosta. – Uudet tilat ovat modernit ja joustavat. Jos tarpeet muuttuvat, tilat voidaan järjestää uudelleen. Myös sijainti on logistisesti erinomainen, valtaväylien varrella ja lähellä lentoasemaa, Veripalvelun johtaja Pia Westman kehuu. Uudisrakennuksen omistaa Fastighets Ab Balder, joka vuokraa tiloja Veripalvelulle. Rakennuttajana toimi Hartela. 521 HENKEÄ sai viime vuonna kriisitilanteessa henkistä tukea Punaiselta Ristiltä. LÄHDE: SPR:N TOIMINTATILASTO 2021 AVM3_2022_alkuosa.indd 5 AVM3_2022_alkuosa.indd 5 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
6 Nälkäpäivä 22.–24.9. Sivulliset uhrit Afrikan sarvessa jopa 20 miljoonaa ihmistä on matkalla kohti nälänhätää. Taustalla vaikuttavat paitsi ilmastonmuutoksen aiheuttama historiallinen kuivuus, myös kaukana Euroopassa käytävä sota. Nälkäpäivänä kerätään varoja sekä Punaisen Ristin hätäapuun että pitkäjänteisiin ratkaisuihin. TEKSTI ESA SALMINEN KUVAT TERJO AALTONEN JA ESA SALMINEN SCOLASTICA ESEKON on kahdeksan lapsen äiti ja leski. Hän yrittää pysyä positiivisella mielellä, vaikka elämä on kovaa. Vedenhakumatka on onneksi lyhentynyt Punaisen Ristin vesipisteen myötä. T uuli puhaltaa navakasti ja nostattaa ruskean pölypilven, pienen paikallisen hiekkamyrskyn. Scolastica Esekon laskee vettä kanisteriin, nostaa sen päänsä päälle ja lähtee ryhdikkäästi kotimatkalle. Matka ei ole pitkä, sillä Aukotin kylässä Kenian luoteisosissa on Punaisen Ristin avulla porattu kaivo, pystytetty vesitorni ja rakennettu parikin vesipistettä, toinen parinsadan metrin päähän Esekonin kodista. Vesipiste on auttanut paljon, sillä aiemmin Esekon joutui hakemaan vettä usean kilometrin päästä, läheltä Mount Kenyan kansallispuistoa. Usein oli jo myöhä, sillä Esekon kulkee työn perässä pitkiä matkoja – välillä piikomassa, välillä hanttihommissa. Toisinaan hän hakkaa puuta ja valmistaa siitä hiiltä, jota myydään tien varressa. – Yöllä oli vaarallista hakea vettä, koska vastaan voi tulla elefantteja tai muita villieläimiä. Muitakin riskejä oli, Eseko sanoo. Muilla riskeillä hän viittaa väkivallan uhkaan. Sitäkin pitkään kestänyt kuivuus on lisännyt, varsinkin naisia kohtaan, niin vedenhakumatkoilla kuin omissa kodeissa. Historiallinen kuivuus Afrikan sarvessa pitäisi sataa kaksi kertaa vuodessa: loka–joulukuussa tulevat tavallisesti pienet sateet ja huhti–kesäkuussa pitkät sateet, paimentolaisten ja pienviljelijöiden elämää kannatteleva pilari. E S A S A L M IN E N AVM3_2022_alkuosa.indd 6 AVM3_2022_alkuosa.indd 6 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
7 7 Sivulliset uhrit EBENYO MUYA sanoo, että karja on paimentolaisille koko elämä. Stephen Lokeyo toimii vapaaehtoisena Kenian Punaisessa Ristissä. Jo neljät sateet peräkkäin ovat jääneet tulematta. Aukotissa ja monissa muissa kylissä vettä ei ole tullut pisaraakaan yli kahteen vuoteen. Tomu pöllyää, ruoho on kaluttu ja puut ovat rutikuivia. Vain muutama vuohi enää etsii purtavaa. Karja on suurelta osin kuollut, ja loput lehmät ja vuohet ovat lähteneet vaeltamaan muualle laitumia etsimään. Kenian syrjäseudut eivät ole ongelmansa kanssa yksin. Koko Afrikan sarvea piinaa nyt pahin kuivuus 40 vuoteen. Suomen Punaisen Ristin alue-edustaja Maria Suoheimo seuraa Kenian, Somalian ja Etiopian tilannetta Nairobista käsin. Hänen mukaansa tilanne on täysin poikkeuksellinen. – Säännöllisiin kuivuusjaksoihin on täällä totuttu, mutta yleensä kuivaa vuotta on seurannut sateinen vuosi, Suoheimo kertoo. Paikallisilla ei ole enää minkäänlaisia puskureita pahan päivän varalle. Lisäksi ruoka on kallistunut rajusti. Taustalla vaikuttavat sekä ilmastonmuutos että kaukana Euroopassa käytävä Ukrainan sota, joka on nostanut viljan ja polttoaineet hinnat pilviin. – Ihmiset, jotka ovat kaikkein vähiten aiheuttaneet maapallon lämpenemistä, kärsivät nyt sen vaikutuksista kaikkein eniten, Suoheimo kiteyttää. Afrikan sarvessa 20 miljoonaa ihmistä tarvitsee välitöntä ruoka-apua. Noin 10 miljoonaa lasta kärsii aliravitsemuksesta, ja arviolta 1,8 miljoonaa heistä tarvitsisi sairaalahoitoa. Luvut kasvavat koko ajan. Karja ja miehet lähteneet Scolastica Esekon on kahdeksanlapsisen perheen ainoa elättäjä. Hänen miehensä kuoli viisi vuotta sitten. Aukotin kylässä ei muutenkaan näy nuoria tai keski-ikäisiä miehiä. He ovat lähteneet karjan perässä etsimään parempia laidunmaita, tosin usein turhaan. Naapurikunnissakaan ei ole satanut, ja jos jossain on vähän ruohoa, karjalaumat kaikkialta pakkautuvat sinne kilpailemaan ravinnosta. Heikot lehmät menehtyvät, ja niiden raatoja näkyy teiden varsilla. Se on karjankasvattajille kova isku. "Lapsista minä olen eniten huolissani." E S A S A L M IN E N T E R JO A A LT O N E N NORSUT KÄYVÄT iltaisin mellastamassa kylän pellolla. Taustalla näkyvät kokeellisen kala-altaan jäänteet. Sen vesi kelpasi elefanteille. E S A S A L M IN E N – Moni päätyy tekemään itsemurhan, Esekon sanoo. Aukotin kylässä ovat jäljellä naiset, lapset, vammaiset ja vanhukset. Yksi kylänvanhimmista on Ebenyo Muya . Hän muistaa vielä paremmat ajat. – Kauan sitten elämä oli hyvää. Oli sadetta, ja meillä oli kaikkea, hän sanoo. Nyt ilmasto näyttää muuttuneen pysyvästi. Muya on kokenut kouriintuntuvasti, kuinka kuivuus on lisännyt konflikteja ihmisryhmien välillä. Aukotilaiset ovat turkana-heimon paimentolaisia, mutta melkein näköetäisyydeltä alkavat samburu-heimon maat. Karjavarkaudet ovat kuuluneet Itä-Afrikan paimentolaisten elämään ammoisista ajoista, mutta kuivuus on kiristänyt heimojen välejä. Väkivalta on lisääntynyt. Muyalta vietiin muutama vuosi sitten koko 48-päinen karja. – Lapsista minä olen eniten huolissani. Vaikka koulussa on ruokailu, lapset eivät saa tarpeeksi ravintoa, Muya sanoo. Paimentolaisuuden loppu? Turkanat ovat nyt alkaneet miettiä, pitäisikö perinteisestä kulttuurista luopua – hylätä karjatalous ja ryhtyä viljelemään maata. Ajatus ei ole helppo, mutta Muyan mukaan se voi olla tarpeen. – Kukaan ei ainakaan varasta peltoja. Punaisen Ristin avulla saadun kaivon ja vesitornin lähelle on kuokittu koetila, jossa katsotaan, kasvaisiko kuivassa ja tomuisessa maassa ruokaa. Muya ja muut kyläläiset ovat käyneet naapurimaakunnassa tutustumassa maanviljelyä harjoittaviin heimoihin. Alku ei ole ollut helppo. Läheisestä kansallispuistosta tulee joka ilta elefantteja kyläläisten pelloille syömään, ja kun Aukotin vesikomitean puheenjohtaja Andrew Ikulao Lochuch rakensi kokeeksi pari kala-allasta, norsut joivat ne kuiviin. Hän koetti karkottaa norsuja mehiläispesillä, mutta sitten tuli mesimäyrä ja söi ne. Onnistumisiakin sentään on: sipulit eivät ole norsuille kelvanneet. Ebenyo Muya laittaa nyt toivonsa lapsiin. – Jos lapset pääsevät kouluun ja viisastuvat, he voivat muuttaa tulevaisuuden uusilla ideoilla, hän sanoo. Punainen Risti on tukenut kyläläisiä muutenkin kuin vesipisteillä. Välillä on saatu ruoka-avustuksia, ja myös teurastusohjelmasta on ollut apua. Siinä Punainen Risti ostaa paimentolaisilta karjaa, auttaa sen teurastamisessa ja antaa kyläläisille sekä rahat että lihat. Ajatus on, että kuivuuden aikaan on hyvä vähentää päälukua, ja sateiden tullessa karjaa voidaan taas ostaa lisää. – Me lesket ja muut vähäosaiset saimme myös lihaa. Siitä oli paljon apua, Scolastica Esekon kiittelee. Lisää apua tarvittaisiin Kansainvälisen Punaisen Ristinkin voimavarat ovat rajalliset. Se pyrkii auttamaan pelkästään Keniassa, Somaliassa ja Etiopiassa reilua 1,5 miljoonaa ihmistä. Esimerkiksi Kenian Punainen Risti on arvioinut tarvitsevansa työhön noin 8,2 miljoonaa euroa, mutta rahoituksesta on saatu kokoon vasta osa. Esekon ja Muya sanovat, että lisäavulle olisi paljon tarvetta. Jos kylään saataisiin vesiputkia kuljettamaan vettä laajemmalle, yhä useammat voisivat aloittaa pienviljelyn. Esekon haaveilee myös kanojen kasvattamisesta. – Silloin me emme olisi niin riippuvaisia avusta, hän sanoo. Aina ei apukaan riitä. Esekonin mukaan hänelle käy säännöllisesti niin, että lapset on laitettava nälkäisinä nukkumaan. – Jos lapsia itkettää, käyn kysymässä naapureilta, olisiko heillä vähän ruokaa jaettavaksi. Mutta jos heilläkään ei ole, en voi mitään. Sitten on vain suru. Kaikesta huolimatta Esekon yrittää pysytellä positiivisella mielellä. Kun hän kävelee kylän tomuisella raitilla, hän hymyilee vastaantulijoille ja vitsailee lasten kanssa. Se on tietoinen valinta. – Näin sinkkuna on pakko olla positiivisella mielellä. Ei ole ketään, johon nojautua. ? KÄÄNNÄ ? AVM3_2022_alkuosa.indd 7 AVM3_2022_alkuosa.indd 7 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
8 S ormien välistä valuu hunajaa, kun Mikeas Taulo , 24, mutustelee mehiläiskennoja. Taulon suussa hunaja maistuu onnistumiselta. Jälleen yksi sato itse hoidetuista mehiläisistä on purkitettu ja myyty kyläläisille. Malawin Punaisen Ristin nuorisokerholaiset odottavat hunajasta hyvää bisnestä. Taulo on Chikwawan alueen vapaaehtoisten nuori johtaja ja yksi hunajabisneksen kehittäjistä. Hänen mukaansa kotitarveviljely on Malawin maaseudulla usein ainoa mahdollinen elinkeino. – Käytännössä kaikki maaseudulla asuvat osaavat viljellä. Punaisen Ristin nuorisokerhon tehtävä on ratkaista, miten viljelyllä tienaisi myös hiukan rahaa, hän kertoo. Punaisen Ristin nuorisokerhoissa nuoret ja nuoret aikuiset opettelevat monenlaisia elämäntaitoja. Kerhoissa kehitetään muun muassa pientä liiketoimintaa ja syvennetään maatalousoppeja. Malawin Punaisella Ristillä on myös lainaohjelma, jonka turvin kerholaiset voivat aloittaa omia bisneksiään. Toimintaa tuetaan Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastosta ja kehitysyhteistyövaroista. Taulo itse alkoi kasvattaa kotieläimiä saatuaan kokoon tarpeeksi rahaa kanoihin, joilla hän arveli tienaavansa maanviljelyä paremmin. Kanojen tuotoilla hän osti vuohia ja vuohenmaidon myynnistä saaduilla rahoilla lisäksi mehiläisiä. Näin aluksi omaan käyttöön kasvatetuista vihanneksista ja eläimistä alkoi kertyä myös pientä tuloa. Taulolla oli aikaa opetella mehiläistenhoitoa. Hän oli joutunut jättämään ympäristötalouden opintonsa kesken ensimmäisen vuoden jälkeen, koska hänellä ei ollut varaa 500 euron suuruiseen lukukausimaksuun. Kalaa omasta tekolammesta Nchenan alueen nuorisokerhon sihteeri Esther Mondolowa , 24, kiirehtii kylän raittia kohti bataattipeltoa. Puolentoista hehtaarin pelto tuottaa sadon pari kertaa vuodessa. Silloin bataatteja nostetaan 75 säkillistä, ja tuloja kertyy lähes tuhannen euron arvosta. Tuotot jaetaan parikymmenen kerholaisen kesken. Naapurit myös vaihtavat keskenään satoa ja ostavat vihannesten myynnillä saaduilla tuloilla toistensa tuotteita. Mondolowa ja muut kerholaiset ovat silminnähden ylpeitä käyskennellessään taimirivien välissä. Kaikilla kerholaisilla on omat kitkemisvuoronsa, mutta Mondolowa käy pellolla paljon useammin. – Nautin siitä, että saan laittaa sormeni multaan. Lasten hoitamisen jälkeen pellosta huolehtiminen ja kerhon kirjanpito ovat tärkeimmät tehtäväni, hän sanoo. Victoria Lumben , 21, suurin ylpeydenaihe eivät kuitenkaan ole bataatit. Kuulijan on alkuun vaikea uskoa korviaan, kun Lumbe ja muut nuorisokerholaiset alkavat puhua kaloista. Kaloja? Täällä missä ei ole edes vesistöjä? Totta se kuitenkin on. Lumbe viittoo kauemmas viljelmän taakse, josta löytyy syvä tekoallas. – Sen kaivamiseen meni viikko. Nyt altaassa kasvaa 1 200 taimenta, hän kertoo. Lumben vastuulla on kalojen ruokkiminen ja veden happamuudesta huolehtiminen limetin mehulla. Vaikka tekoallas on syvä, sameaa vettä on pohjalla melko vähän. Kerholaiset kuitenkin uskovat liikeideaansa, johon on sijoitettu bataatin myynnistä saatuja varoja. Puuhiiltä laillisesti Malawin maaseudun teiden varsilla näkee usein värikkäisiin afrikkalaiskuoseihin pukeutuneita naisia, jotka kantavat päänsä päällä paksuja oksia siistissä nipussa. Miehiä puolestaan näkyy teiden leveimmissä kohdissa Miljoonan kwachan kysymys Mitä sinä tekisi elantosi eteen, jos asuisit rutiköyhällä maaseudulla Malawissa ja saisit pienen lainan? Mikeas Taulo ja muut Punaisen Ristin nuorisokerholaiset lähtivät rohkeasti kehittämään liiketoimintaa. Nyt Malawin vapaaehtoiset hoitavat mehiläisiä, viljelevät bataattia, rakentavat tekoaltaita – ja paljon muuta. TEKSTI TIINA LEINONEN KUVAT BJÖRN UDD "Nautin, kun saan laittaa sormeni multaan." MALAWIN NUORET odottavat paljon mehiläistarhaukselta. Nälkäpäivä 22.–24.9. MIKEAS TAULO (vas.) ja Jericho Pakarat vetävät Punaisen Ristin kerhoa. VICTORIA LUMBE vastaa taimenten ruokkimisesta ja altaan happamuudesta. AVM3_2022_alkuosa.indd 8 AVM3_2022_alkuosa.indd 8 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
9 M twapan kaupungin raitilla, kyläkaupan seinustalla, istuu joukko naisia. He odottavat vuoroaan Eunice Sulubun luo. Sulubu, 43, on äitiystukihenkilö, joka on jo vuosia avustanut naisia synnytyksissä perinteisenä lapsenpäästäjänä. Nyt Punainen Risti on valmentanut hänet toimimaan odottavien äitien tukena koko raskauden ajan. Mtwapan kaupunki sijaitsee Kilifin piirikunnassa Kenian itärannikolla. Seudulla on maan korkeimpiin kuuluva äitiyskuolleisuus. Naisten raa’at sukuelinten silpomiset ovat edelleen yleisiä, samoin teiniraskaudet ja perheväkivalta. Näitä surullisia tilastoja pyritään muuttamaan Kenian ja Suomen Punaisten Ristien yhteisellä naisten seksuaaliterveyttä kohentavalla hankkeella. Hankkeessa annetaan naisille mm. hygienia-, seksuaalija lisääntymisterveysneuvontaa sekä koulutetaan paikallisyhteisöihin äitiystukihenkilöitä, jotka tukevat odottavia äitejä ja kannustavat heitä kirjautumaan paikalliseen neuvolaan. – Punaisen Ristin ansiosta osaan nyt tukea äitejä raskauden eri vaiheissa. Olen oppinut esimerkiksi, että äideillä ja syntyvillä lapsilla on synnytyksessä vaarana saada erilaisia tartuntatauteja, jopa hiv. Siksi tarvitaan myös hoitajien ja lääkäreiden apua, Eunice Sulubu kertoo. Mtwapan naiset kehuvat, että Sulubun luokse on helppo tulla. Faith Apondi , 36, odottaa nyt kolmatta lastaan. Edellinen raskaus päättyi keskenmenoon. – Tällä kertaa aloin käydä Sulubun luona kolmannella kuulla. Verenpaineeni on koholla, ja se mitataan aina, Apondi kertoo. Nyt raskaus on jo kahdeksannella kuukaudella. Miehet mukaan Haastavinta on vanhojen tapojen muuttaminen. Kilifin alueella tyttöjen ympärileikkaukset ovat yhä tavallisia. Silvotuilla naisilla on synnytyksessä korkea tulehdusja verenvuotoriski. Perheissä valtaa käyttää perinteisesti mies. Osana Punaisen Ristin terveyshanketta koetetaan vaikuttaa myös miesten asenteisiin erityisissä miestenryhmissä, joista yhtä vetää Nicholas Mumbah . – Yritämme ryhmissä puhua esimerkiksi ehkäisyn tärkeydestä. Vanhanaikaisten asenteiden pitää muuttua, Mumbah selvittää vaikuttamistyönsä sisältöä. Seudulla esiintyy myös valitettavan paljon naisiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää ja väkivaltaa. – Uhreille pitää olla tarjolla turvallinen paikka, josta voi saada tukea. Myös miehille pitää olla paikkoja, joissa asioihin voidaan puuttua. Apua on hyvä olla tarjolla vähän laajemmalla alueella, koska yhteisöt ovat pieniä ja tiiviitä. Omassa ryhmässään Mumbah on nähnyt, että asenteisiin voidaan vaikuttaa. – Muutosta tapahtuu, vaikka hidasta se toki on. ? Tukea odottaville äideille Punainen Risti kouluttaa Keniassa äitiystukihenkilöitä, jotka tukevat raskaana olevia naisia ja ohjaavat heitä terveyspalveluiden piiriin. TEKSTI HILKKA HYRKKÖ KUVA AAPO HUHTA kaupittelemassa puuhiiltä säkeittäin. Siinä ei sinänsä olisi mitään ihmeellistä, mutta puiden hakkaaminen ja puuhiilen tuotanto ovat Malawissa rikoksia, joista saattaa saada jopa vankeustuomion. Laki on säädetty, koska hakkuut ja oksien katkominen pahentavat eroosiota, joka muutenkin tuhoaa laajoja alueita viljelysmaata. Myös puuhiilen valmistaminen perinteisellä menetelmällä maamiilussa on kielletty. Siitä huolimatta suurin osa 15 miljoonasta malawilaisesta laittaa yhä ruokaa avotulella tai puuliedellä. Tähänkin ongelmaan on Punaisen Ristin nuorisokerhoissa mietitty ratkaisuja. Chikwawan alueen kerholaiset ovat Mikeas Taulon johdolla kehitelleet laillista polttoainetta, jota voidaan valmistaa ekologisista jätteistä kuivattamalla. Taulo tosin myöntää, että vapaaehtoiset ovat innostuneempia hunajasta. Miljoona Malawin kwachaa, vajaat tuhat euroa, on summa, joka vilahtelee useamman nuorisokerhon tavoitteena tuotteiden myyntiodotuksissa. Parhaiten siihen päästään juuri mehiläisten hoidolla. Punaisen Ristin nuorisokerhot neuvovat jäseniään myös rahan käytössä. Moni Taulon johtamista kerholaisista käyttää tulonsa peruselintarvikkeisiin ja muihin arjen välttämättömyyksiin. Rahaa riittää myös siemeniin, liikkumiseen, kotieläimiin, kodin kunnostamiseen – ja ehkä jälleen uusiin mehiläisiin ja sitä kautta parempaan tuottoon. Taulo itse säästää voidakseen palata opintoihinsa, joita on vielä kaksi vuotta jäljellä. Ensimmäinen hunajasato tuotti 250 000 kwachaa eli noin 235 euroa. Lukuvuosimaksu on 550 000 kwachaa. – Ehkä pääsen takaisin kouluun jo ensi vuonna, Taulo suunnittelee. – Sen jälkeen aion palata kotikylääni ja auttaa asukkaita kehittämään omia elinkeinojaan. Seuraavaksi supermarkettiin Mehiläistaloutta harjoitetaan jo useissa Malawin Punaisen Ristin nuorisokerhoissa, ja toimintaa aiotaan laajentaa jatkossa piirien ja nuorisojohtajien kautta. Myös Mikeas Taulo visioi kerhonsa tulevaa liiketoimintaa. Päästäkseen mehiläisbisneksellä tavoitteisiinsa kerholaisten täytyy päästä isommille markkinoille. Nyt tien varressa myytävä hunaja on pakattu muovisiin limsapulloihin, joten tuotetta voi myydä vain tuttaville ja ohikulkijoille. – Jotta saisimme hunajamme supermarketteihin, pakkausten pitäisi olla standardien mukaisia. Sitä varten osaamisemme ja pääomamme pitäisi olla aivan toisella tasolla. Sitä tässä nyt mietitään, Taulo sanoo. ? "Ehkä pääsen takaisin kouluun jo ensi vuonna." ÄITIYSTUKIHENKILÖ Eunice Sulubu (vas.) neuvoo Mtwapan kylän odottavia äitejä. KÄÄNNÄ ? AVM3_2022_alkuosa.indd 9 AVM3_2022_alkuosa.indd 9 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
10 Moomin by Arabia ja Punainen Risti kannustavat meitä olemaan kilttejä toisillemme. Hyvää mieltä voi jakaa hymyllä, ystävällisillä sanoilla, kukkia ostamalla tai vaikkapa postikortilla. Vuoden 2022 ajan myynnissä oleva kokoelma perustuu Tove Janssonin Suomen Punaiselle Ristille tekemiin kuvituksiin. Jokaisesta myydystä tuotteesta lahjoitetaan 1 € Suomen Punaiselle Ristille. #moomentsofkindness H elena Akol , 15, on yhteisönsä kaunotar. Hän on pitkänhuiskea, ja hänellä on tavallista vaaleampi iho. Näitä ominaisuuksia arvostetaan hänen kotiseudullaan Etelä-Sudanissa, sillä niiden katsotaan parantavan tytön naimakelpoisuutta. Näin ajattelivat myös Akolin vanhemmat. Heidän mielestään kaunista tyttöä ei ollut järkevää laittaa kouluun. Oli parempi naittaa tyttö 14-vuotiaana kosijalle, joka lupasi morsiamesta vastineeksi sata lehmää. Akol pakeni pakkoavioliittoa enonsa luokse. Hänet kuitenkin palautettiin takaisin kotiin, jossa häntä pahoinpideltiin. Kosija sentään perääntyi avioliittosuunnitelmasta löydettyään toisen morsiamen, mutta Akol oli silti onneton. – Olin yksinäinen ja pohdin itsemurhaa. Harkitsin avioliittoon suostumista vain päästäkseni pois kotoa, Akol kertoo. Nyt tulevaisuus näyttää valoisammalta. Etelä-Sudanin Rumbekissa on toteutettu viime vuosina Suomen Punaisen Ristin tukemaa kehitysyhteistyöhanketta, jolla yritetään parantaa tyttöjen ja naisten asemaa. Etelä-Sudanin Punaisen Ristin vapaaehtoiset vierailivat myös Akolin kotona keskustelemassa hänen vanhempiensa kanssa. Nyt Akol on päässyt palaamaan kouluun ja johtaa Ager Gumin koulussa kerhoa, joka levittää tietoa hygieniasta ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä. Punaisen Ristin terveyshanke pyrkii parantamaan tyttöjen mahdollisuuksia käydä koulua muun muassa jakamalla heille terveyssiteitä, saippuaa ja alusvaatteita. Koulujen vessoja kunnostetaan ja niihin rakennetaan vesipisteitä, jotta tyttöjen ei tarvitsisi jäädä kuukautisten aikana kotiin. Hankkeen tavoitteena on parantaa Rumbekin alueen asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia laajemminkin. Korjattavaa riittää, sillä syvään juurtunut köyhyys, eriarvoisuus, luonnonkatastrofit ja maata lähes kymmenen vuotta piinanneet väkivaltaisuudet ja sisällissota ovat jättäneet jälkensä. Ruokapula on krooninen ja terveyspalvelut lähes olemattomat. Likainen vesi aiheuttaa laajoja tautiepidemioita. Punaisen Ristin yhteisöpohjaisessa lähestymistavassa ratkaisun avaimia tarjotaan paikallisyhteisöjen jäsenille itselleen. Punaisen Ristin paikallisille työntekijöille ja vapaaehtoisille on järjestetty koulutusta muun muassa terveyden edistämisestä. Ravitsemusta on parannettu jakamalla vihannesten siemeniä ja perustamalla keittiöpuutarhoja. Myös vesilähteitä on kunnostettu. Edistysaskeleet voivat kuulostaa pieniltä, mutta niillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Helena Akol tähtää yliopistoon. – En halua naimisiin enkä tulla raskaaksi, Akol sanoo. – Haluan opiskella ja sen jälkeen auttaa muita tyttöjä. ? Hyvinvointia EteläSudanin maalaiskyliin Punaisen Ristin yhteisöperustainen terveysohjelma Etelä-Sudanissa tähtää erityisesti naisten hyvinvoinnin vahvistamiseen. TEKSTI TEIJA LAAKSO JA JOYCE WAITITU KUVAT TERJO AALTONEN Tervetuloa Nälkäpäivään! N älkäpäivänä 22.–24. syyskuuta kerätään jälleen varoja Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Nälkäpäivän lahjoituksia ei sidota etukäteen mihinkään tiettyyn kohteeseen. Siksi apua voidaan toimittaa nopeasti silloin, kun tarve on suurin. Tällä hetkellä katastrofirahastosta tuetaan erityisesti Ukrainan konfliktin, Itä-Afrikan ruokakriisin ja Pakistanin tulvien uhreja. Myös koronapandemian vastainen työ jatkuu maailmalla. Katastrofirahaston varoilla tuetaan myös katastrofien jälkeistä jälleenrakennustyötä, niihin varautumista sekä tehdään pitkävaikutteista kehitysyhteistyötä. Suomessa Nälkäpäivä-lahjoituksilla tuetaan vapaaehtoisten koulutusta ja ylläpidetään yhteiskunnan valmiutta vastata kriisitilanteisiin. Katastrofirahaston varat ovat käytettävissä myös äkillisissä onnettomuuksissa ja poikkeustilanteissa kuten tulipaloissa, tulvissa ja suuronnettomuuksissa. Nälkäpäivä tunnetaan parhaiten vapaaehtoisista lipaskerääjistä punaisissa liiveissään. Kerääjäksi voi ilmoittautua etukäteen verkossa tai liittyä mukaan vasta keräyspäivänä. Jos et ehdi tällä kertaa mukaan keräämään, vaihtoehtona on aina osallistuminen lahjoittajana – Nälkäpäivänä jokainen löytää itselleen sopivan tavan auttaa! Lue lisää: www.nälkäpäivä.fi Lahjoita katastrofirahastoon Verkossa: www.nälkäpäivä.fi Tekstiviestillä: viesti SPR10 numeroon 16499 (10 €) Puhelinsoitolla: lahjoitusnumero 0600 12220 (20,28 € + pvm) Tilisiirrolla: katastrofirahaston tili FI52 5000 0120 4156 73, viite 5173 MobilePaylla: numero 10900 Keräyslupa: RA/2020/1407 & ÅLR 2021/8473 Nälkäpäivä 22.–24.9. PUNAINEN RISTI auttaa Rumbekin alueen tyttöjä pysymään koulussa. Anna Alima (vas.), Monica Nyanduor, Monica Akoi ja Piath Manyuom käyvät Matangain koulua. AVM3_2022_alkuosa.indd 10 AVM3_2022_alkuosa.indd 10 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
11 Moomin by Arabia ja Punainen Risti kannustavat meitä olemaan kilttejä toisillemme. Hyvää mieltä voi jakaa hymyllä, ystävällisillä sanoilla, kukkia ostamalla tai vaikkapa postikortilla. Vuoden 2022 ajan myynnissä oleva kokoelma perustuu Tove Janssonin Suomen Punaiselle Ristille tekemiin kuvituksiin. Jokaisesta myydystä tuotteesta lahjoitetaan 1 € Suomen Punaiselle Ristille. #moomentsofkindness AVM3_2022_alkuosa.indd 11 AVM3_2022_alkuosa.indd 11 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
12 L änsi-Ukrainan Lvivin kaupungin rautatieaseman edusta on täynnä avustusjärjestöjen telttoja. Aukion laidalla seisovien bussien kylteissä lukee kohdemaiden nimiä: Puola, Slovakia, Unkari... Venäjän hyökkäyksestä helmikuun lopulla alkanut sota on jatkunut jo kuukausia. Junat Ukrainassa eivät enää aja aikataulujen mukaan, jotta niitä ei pommitettaisi. Jokaisesta saapuvasta junasta purkautuu silti aukiolle ihmisiä etsimään jatkoyhteyttä jonnekin. Toiset suuntaavat ulkomaille, jotkut etsivät turvallista majapaikkaa läntisestä Ukrainasta. Ihmisiä palaa myös ulkomailta kotiin. – Olimme kuusi viikkoa Hollannissa, mutta nyt me haluamme takaisin kotiin Harkovaan, Olga Lagada kertoo. Matkassa mukana oli myös perheen isoäiti koiransa Marsikin kanssa. Nyt koko seurue on palaamassa kotiin. Uutiset Venäjän hyökkäyksen pysähtymisestä rohkaiseRaskas huoli huomisesta Yli kuusi miljoonaa ukrainalaista on paennut sotaa maan sisällä. Ukrainan Punainen Risti tarjoaa pakolaisille hätämajoitusta, perustarvikkeita ja terveydenhuoltoa kansainvälisen liikkeen tuella. TEKSTI LEENA REIKKO KUVAT VILLE PALONEN vat – pahin ei tapahtunut, Ukraina ei sortunut. Rautatieasemalla Ukrainan Punainen Risti tarjoilee pakolaisille kuumaa keittoa. Jakelusta vastaa Tetiana Pyrogova . Hän kertoo sodan alettua halunneensa tarttua aseisiin ja menneensä jopa sotilasesikuntaan värväytymään. – Siellä kuitenkin kehotettiin tekemään jotain muuta, liittymään esimerkiksi Punaiseen Ristiin, Tetiana hymyilee soppakauhan varressa. – Vapaaehtoisten määrä asemalla vaihtelee paljon, mutta meitä on täällä aina vähintään kymmenen, usein enemmänkin. Annamme tulijoille ruokaa ja opastamme heitä eteenpäin, jos he eivät tunne kaupunkia. Lubov Dokiychuk ja hänen äitinsä Nadiya käyvät usein syömässä Punaisen Ristin soppatykillä. Myös vaatteita he ovat saaneet, sillä kaikki omaisuus jäi kotiin lähelle Mariupolia. Naiset kertovat surullisina, että perheen vanha isä OLGA ALEKSENKON ja Masik-kissan koti on nyt hätämajoituksessa Lvivin koulussa numero 52. Perheen isä ja poika puolustavat kotiaan jossain Donbasin suunnalla. AVM3_2022_alkuosa.indd 12 AVM3_2022_alkuosa.indd 12 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
13 menehtyi pakomatkalla sydänkohtaukseen. Syyksi he arvelevat stressiä sodasta ja kodin jättämisestä. – Hätämajoituksessa ei sinänsä ole mitään vikaa, vaikeinta on paine ja stressi. Emme tiedä mitään tulevasta. Haluan tulevaisuutemme takaisin, Lubov Dokiychuk sanoo. – Kotona maalla meillä oli lehmiä, sikoja ja kanoja. Kaikki oli omasta takaa. Nyt olemme täysin muiden armoilla. Se on raskasta, mutta olen myös iloinen, että olemme saaneet niin paljon apua sekä ulkomailta että omalta kansaltamme. Tuntematon tulevaisuus Reilun kilometrin päässä Lvivin rautatieasemalta Hoholja-kadulla sijaitsee vanha ja kaunis ruskeankeltainen kivitalo. 150 vuotta vanha rakennus on palvellut ensin juutalaispoikien ja myöhemmin rautatyöläisten lasten kouluna. Viime vuosikymmenet se on ollut matematiikkaan erikoistunut yhtenäiskoulu, koulu numero 52. Nyt se tarjoaa hätämajoituksena suojaa kymmenille ihmisille ja epälukuiselle joukolle lemmikkieläimiä: kissoille, koirille, hamstereille, kaneille... – Jo kaksi päivää Venäjän hyökkäyksen alettua majoitimme täällä lähes 80 ihmistä. Heitä tuli ympäri maata: Mariupolista, Donetskista, Luhanskista, kuka mistäkin, rehtori Svetlana Matys kertoo. Matys johtaa edelleen hätämajoituspaikaksi muuttunutta kouluaan. Hän kertoo hyökkäyksen alettua aikoneensa ensin liittyä armeijaan, mutta tajunneensa pian, että hänestä on eniten hyötyä siviileiden suojelussa. Rakennuksen vanhat luokkahuoneet ovat suuria. Jokaisessa niistä asuu 3–4 perhettä, kukin omassa nurkassaan. Joillakin on matot lattialla ja kukkia ikkunalaudalla. Viikkojen ja kuukausien kuluessa hätämajoitus on yritetty saada tuntumaan edes vähän kodilta. Monet käytännön asiat muuttuvat poikkeusoloissa hankaliksi. Koululla on sentään peseytymistilat, minkä lisäksi Itävallan Punainen Risti on toimittanut pakolaisille pyykinpesukoneita. Oma rauha puuttuu kaikilta, mutta toisaalta yhteismajoitus tarjoaa vertaistukea. – Yritän järjestää tänne mahdollisimman paljon sekä fyysistä että henkistä apua: terveydenhoitoa, ruokaa, musiikkia, teatteria. Keskustelemme pakolaisten kanssa paljon ja yritämme helpottaa heidän oloaan, rehtori Matys kertoo. – Täällä ei ammuta, se on tärkeintä. Vaikeinta on se, ettei tulevaisuudesta tiedä mitään. En tiedä, milloin pääsen kotiin, vai pääsenkö enää koskaan, Olga Aleksenko sanoo. Aleksenko pakkasi heti sodan alettua mukaansa välttämättömimmät tavarat ja saapui Lviviin 18-vuotiaan tyttärensä ja Masik-kissansa kanssa. Poika on rintamalla, ja aviomies jäi kotimieheksi Donetskiin. Kumpaankaan Aleksenko ei ole aikoihin saanut yhteyttä. Viereisessä huoneessa pitää majaansa leskimies Alexandr Vendland ja 8-vuotias Masha -tytär. Alle 60-vuotiaat miehet eivät saa poistua Ukrainasta, mutta Puolassa asuvat sukulaiset ovat lupautuneet hakemaan Mashan luokseen. Vendland itse aikoo jäädä odottamaan sodan loppumista. – Asuimme kymmenen päivää pommisuojassa ennen kuin päätin, että meidän on aika lähteä Harkovasta. Ystäväni ovat kertoneet, ettei kotitaloamme enää ole, hän sanoo. Vendland sanoo olevansa kiitollinen ja hämillään kaikesta avusta, mitä sekä kansainvälinen yhteisö että omat maanmiehet ovat pakolaisille antaneet. – Tässä majapaikassa on kaikki hyvin. Meillä on katto pään päällä ja lämmintä ruokaa kolmasti päivässä. Mutta tulevaisuutta on vaikea ajatella, kun ei huomisestakaan tiedä. Haluan Mashalle tulevaisuuden, jossa ei sodita, hän sanoo. Hyökkäys yhdisti ukrainalaiset Rehtorin lisäksi myös koulu numero 52:n opettajat tekevät edelleen päivätyötään epätavallisissa olosuhteissa. Koronaepidemian aikana Ukrainassa totuttiin etäopetukseen, ja sitä on jatkettu sodan aikana. Iltapäivisin opettajat laittavat ruokaa, auttavat tarjoilussa ja siivouksessa. Toisinaan he hoitavat myös pakolaisten lapsia, jos vanhempien pitää käydä asioilla. Portaissa tulee vastaan Ukrainan Punaisen Ristin vapaaehtoinen, kaupunginosan osaston puheenjohtaja Nataliya Semvotsko . Hän on ollut mukana organisoimassa maan sisäisten pakolaisten apua sodan alusta asti. – Autoimme viranomaisia perustamaan hätämajoitusyksiköitä sekä rautatieasemalle että muualle. Ohjasimme ulkomaille suuntaavia eteenpäin kohti raja-asemia ja tänne jääviä tilapäissuojiin, Semvotsko kertoo ja ravistelee päätään noita kaoottisia päiviä ajatellessaan. Venäjän hyökättyä Ukrainan Punaiselle Ristille ilmoittautui paljon uusia vapaaehtoisia. Suurimpiin tarpeisiin on pystytty vastaamaan, vaikka katastrofin suuruusluokka yllätti kaikki. Yhdestä asiasta tuntuvat kaikki Lvivissä olevan samaa mieltä: sota on yhdistänyt ukrainalaisia. – Olemme saaneet paljon apua ja olemme auttaneet paljon myös toinen toisiamme. Voi sanoa, että Ukraina on sodan myötä syntynyt uudelleen, koulu numero 52:n rehtori Matys sanoo. ? 1 2 1 Ukrainan Punaisen Ristin Andriyan Mozola (vas.) ja Tatiana Pyrogova tarjoilevat pakolaisille kuumaa keittoa Lvivin rautatieasemalla. 2 Lagadan perhe pakeni sodan alussa kodistaan Harkovassa, mutta päätti palata takaisin Venäjän hyökkäyksen tyrehdyttyä. "Haluan Mashalle tulevaisuuden, jossa ei sodita." AVM3_2022_alkuosa.indd 13 AVM3_2022_alkuosa.indd 13 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
14 N atalia Vysotska muistaa hyvin, kun ensimmäiset pommitusten äänet kuuluivat helmikuun 24. päivän iltapäivänä. – Soitin äidilleni ja kysyin, mitä tehdään. Hän sanoi, ettei se ole mitään, ja aikoi lähteä töihin, Natalia muistelee raisiolaisen kerrostaloasunnon keittiössä. Englanninopettaja Natalialla, 29, oli Ukrainan Mykolajivissa oma kielikoulu. Hänen äitinsä Oksana työskenteli hierojana omalla työhuoneellaan ja piti kovasti työstään. Pikkusisarukset Nikita , 15, ja Polina , 10, kävivät peruskoulua. Helmikuussa kävi kuitenkin nopeasti selväksi, että hyvä elämä Mykolajivissa piti jättää taakse. Etelä-Ukrainassa sijaitseva Mykolajiv oli Ukrainan kaupungeista Hersonin jälkeen toinen, johon Venäjän hyökkäykset aluksi kohdistuivat. Aluksi Natalia muutti kerrostaloasunnostaan omakotitaloon, jossa äiti ja mummo asuivat, koska se tuntui turvallisemmalta. Sitten perhe lähti Länsi-Ukrainaan, kylään, jossa Natalian aviomiehen perhe asui. – Otimme nopeasti mukaan joitain tavaroita, mutta oli vaikea valita, mikä oli hyödyllistä. Minulla ei esimerkiksi ollut lämmintä takkia. Otimme mukaan ruokaa, mutta sitä olisi voinut ostaa joka paikasta, Natalia kertoo. Perheen isä työskenteli Suomessa, ja hän pyysi perhettään lähtemään maasta. Muutaman päivän jälkeen auton nokka suunnattiin pohjoiseen. Mukaan lähti Natalian, Oksanan ja pikkusisarusten lisäksi myös pieni Jablik-koira. – Äiti sai ajokortin vasta viime vuonna. Tämä oli hänen ensimmäinen pitkä automatkansa, Natalia kertoo. Oksana nauraa. Rajalla piti yöpyä autossa Huoltoasemille oli pitkät jonot, ja välillä bensiiniä piti jonottaa jopa kaksi päivää. Ensimmäinen rajanylitys Moldovaan oli vaikein. Perhe nukkui yhden yön autossa jonossa raja-asemalle. Viiden päivän ajomatkan jälkeen Vysotskit saapuivat Tallinnan lautalla Helsinkiin, jossa isä oli vastassa. Alussa kaikki Suomessa tuntui vieraalta ja stressaavalta. – Saimme kahdet parkkisakot, kun emme ymmärtäneet pysäköinnin sääntöjä, Natalia kertoo esimerkin. Perhe sai majoittua isän työsuhdeasunnossa viikon ajan. Sitten he saivat Punaisen Ristin kautta majoituksen, jossa ei kuitenkaan voinut olla koiran kanssa. Kuukauden kuluttua löytyi nykyinen koti Raisiosta. Oksana kertoo tulkkaavan Natalian avulla, että asiat tuntuvat jo helpommilta. Kulttuuri on tullut tutuksi, ja tuntuu hyvältä olla turvassa. Oksana käy Daisy Ladies -yhdistyksen suomen kielen kurssilla, ja Nikita on saanut töitä laivasiivoojana. Natalia on hakenut töitä koulusta. Nuorimmainen Polina on sopeutunut hyvin: on ystäviä ja tekemistä, koulunkäynti ja etenkin kouluruokailu ovat mukavia. Neljänteen junaan mahtui Samalla alueella Raisiossa asuu nyt monta ukrainalaista perhettä. Natalia esittelee alakerrassa asuvat Synenkot : äiti Lena ja lapset Anja , 14, Jaroslav , 10, Xenia , 9, Sofia , 5, Jegor , 4, ja juuri kävelemään oppinut Nikita , 1, sekä Turvassa vieraassa maassa Ukrainasta sotaa pakoon lähteneet Vysotskin ja Synenkon perheet elävät uutta arkea Raisiossa. TEKSTI ELINA TEERIJOKI KUVAT JUSSI VIERIMAA "Neljälle tarkoitetussa hytissä matkusti kuusitoista pakolaista." SYNENKON PERHEEN lapset Xenia, 9 vuotta (vas.), Anja, 14, Jaroslav, 10, Jegor, 4, ja juuri kävelemään oppinut Nikita, 1, totuttelevat elämään Suomessa. AVM3_2022_alkuosa.indd 14 AVM3_2022_alkuosa.indd 14 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
15 xxxxx 15 haastattelun aikaan töissä oleva perheen isä ovat Zaporizzjasta, niin ikään Etelä-Ukrainasta. Lena työskenteli insinöörinä ennen lasten syntymää, mutta on ollut viime vuodet kotiäitinä. Kuuden lapsen kanssa riittää kotitöitä. Vanhimmat lapset käyvät koulua, mutta kolme pienintä on äidin kanssa kotona. – Meillä ei ollut ajatusta lähteä kotoa mihinkään, mutta helmikuun 24. päivänä ei voinut enää käyttää rahaa. Pankkikortit eivät toimineet, Lena kertoo Natalian tulkkaamana. Kun parin kolmen päivän päästä alkoi kuulua pommituksen ääniä, perhe päätti lähteä. Se ei ollut helppoa: vasta neljännellä yrityksellä he mahtuivat junaan. Mukaan otettiin yhdet vaihtovaatteet, ei juuri muuta. – Vaunuosastossa, joka oli tarkoitettu neljälle, matkusti kuusitoista ihmistä, Lena kertoo. Kun juna tuli Puolaan, Anja sanoi, että tämä on kuin paratiisi verrattuna kotiin. Puolassa he odottivat bussia päivän ajan, sitten matka vei Baltian kautta Suomeen. Synenkoilla ei ollut sukulaisia eikä tuttavia Suomessa, mutta Suomi tuntui turvalliselta vaihtoehdolta. Perhe asui ensin kuukauden Punaisen Ristin hätämajoituksessa. Sitten järjestyi oma asunto Raisiossa. Vaikka nykyisessä kodissa on turvallista, kotimaan sota on mielessä. Eräänä päivänä kaupungilla soi sireeni, ja lapset heittäytyivät maahan, koska he luulivat sitä ilmahälytykseksi. Kiitos kaikille auttaneille Monikaan ukrainalainen ei puhu englantia. Lena Synenko kertoo, että on ollut vaikea hoitaa esimerkiksi lasten lääkäriasioita kieliongelmien vuoksi. Koulussa kieli ei ole ongelma: Anjan luokan kaikki lapset ovat tällä hetkellä ukrainalaisia. Heitä on Raisiossa niin paljon, että omankielisiä ystäviä on ollut helppo löytää. Sekä Vysotskien että Synenkojen perheellä on läheisiä Ukrainassa. Natalian aviomies jäi Ukrainaan. Hän ei ole rintamalla ja häneen voi pitää puhelimella yhteyttä, samoin Oksanan äitiin, joka edelleen asuu omakotitalossaan Mykolajivissa. Lena Synenkon äiti ja appivanhemmat jäivät Zaporizzjaan. Heillä ei ole helppoa, Lena kertoo. Sota loppuu vielä joskus, mutta sekä Lenaa että Nataliaa askarruttaa, miten kauan Ukrainan jälleenrakennus sen jälkeen kestää. Monet työpaikat, tehtaat, koulut ja sairaalat on pommitettu maan tasalle. Palaaminen tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Natalian perheellä on nyt päällimmäisenä mielessä toive löytää töitä Suomesta ja elää täällä, turvassa ja rauhassa. Taistelut Mykolajivin ja Zaporizzjan lähellä jatkuvat, ja alueella on hyvin vaarallista. Natalia näyttää puhelimestaan haastattelupäivän aamuna otettua kuvaa kerrostaloon osuneen pommin jäljistä Mykolajivissa. Iskussa kuoli ainakin yksi lapsi, ja parikymmentä ihmistä joutui sairaalaan. Lena ja Natalia sanovat, että molemmat perheet ovat hyvin kiitollisia kaikille niille, jotka ovat pakoon lähteneitä ukrainalaisia auttaneet. Lena kertoo, että lapset kyselevät välillä, miksi tämä kaikki tapahtuu. – Me aikuiset yritämme sitten selittää, mutta vaikeaa se on. ? Punainen Risti auttaa ukrainalaisia Suomen Punaiselle Ristille on lahjoitettu yli 35 miljoonaa euroa Ukrainan auttamista varten. S uomen Punainen Risti jatkaa Ukrainan kriisin uhrien auttamista niin Ukrainassa, sen lähialueilla kuin Suomessakin. Avustustyötä tehdään tiiviissä yhteistyössä Punaisen Ristin kansainvälisen liiton IFRC:n, kansainvälisen komitean ICRC:n ja Ukrainan Punaisen Ristin kanssa. Puoli vuotta Venäjän hyökkäyksen alkamisen jälkeen yli 13 miljoonaa ukrainalaista on joutunut pakenemaan kodeistaan joko maan sisällä tai ulkomaille. Avun tarve on suuri myös kotiseudulleen jääneillä, ja lähestyvä talvi vaikeuttaa tilannetta entisestään. Suomen Punaisen Ristin Ukraina-keräykseen oli elokuun loppuun mennessä lahjoitettu yli 35 miljoonaa euroa. Lahjoitukset yhdessä Punaisen Ristin katastrofirahaston varojen kanssa varmistavat pitkäjänteisen avun kriisistä kärsiville. Ensimmäisen puolen vuoden aikana Punaisen Ristin kansainväliseen avustusoperaatioon Ukrainassa on osallistunut yli 100 000 Punaisen Ristin vapaaehtoista ja työntekijää. Avustustarvikkeita on jaettu viidelle miljoonalle ihmiselle ja puhdasta vettä toimitettu kahdeksalle miljoonalle. 718 000 henkeä on saanut Punaisen Ristin terveyspalveluita, 368 000 henkeä psykososiaalista tukea ja 626 000 henkeä käteisavustusta välttämättömyystarvikkeisiin. Suomen Punainen Risti on lähettänyt suoraan Ukrainaan mm. lääkintä-, keittiöja majoitustarvikkeita sekä toimittanut terveysaseman Uzhorodin kaupunkiin. Paikan päälle on lähetetty kymmeniä Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijöitä mm. logistiikan, terveydenhuollon ja psykososiaalisen tuen tehtäviin. Kotimaassa Suomen Punainen Risti on avustanut Ukrainasta saapuneita pakolaisia mm. tarjoamalla majoitusta vastaanottoyksiköissä, järjestämällä tulijoille ruokaa, juomaa ja muita perustarpeita sekä henkistä tukea. KIMMO HOLOPAINEN "Lapset kyselevät välillä, miksi tämä kaikki tapahtuu." NIKITA VYSOTSKA (vas.) asuu nyt äitinsä Natalian ja mummonsa Oksanan kanssa pakolaisina Raisiossa. Kotoa Mykolajivista ei ehditty ottaa mukaan juuri muuta kuin Jablik-koira. AVM3_2022_alkuosa.indd 15 AVM3_2022_alkuosa.indd 15 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
16 Ihminen ihmiselle hädässä I tämeri näyttää tänään karummat kasvonsa. Vettä vihmoo laivan kannelle, ja tuuli viskelee hiuksia. Ihmisiä lojuu siellä täällä hartiat kyyryssä. Joku voi pahoin, toinen vaikuttaa loukanneen päänsä. Äiti yrittää tyynnytellä itkevää lasta, parilla alaikäisellä ei näytä olevan huoltajaa lainkaan. Yhteistä kaikille on vain hätä. Rannan lähestyessä laivalle nousee viranomaisten kanssa joukko Punaisen Ristin vapaaehtoisia Suomesta ja Ruotsista. Heidän tehtävänsä on kartoittaa tulijoiden tilannetta, tarjota ensiapua ja henkistä tukea sekä valmistella evakuointia maihin Ahvenanmaalle. Tai olisi, jos kyseessä olisi tositilanne. Tällä kertaa kyse on onneksi Punaisen Ristin Suoja 2022 -valmiusharjoituksesta. Pakolaisia esittävät ovat kaikki vapaaehtoisia maalihenkilöitä. Ahvenanmaalla harjoituksen aiheena on laajamittainen maahantulotilanne, jossa viranomaiset pyytävät Punaiselta Ristiltä apuvoimia vastaanottamaan suurta määrää turvapaikanhakijoita. Punaisen Ristin ja viranomaisten edustajien lisäksi harjoituksessa on mukana iso joukko kumppaneita Vapaaehtoisesta pelastuspalvelusta ja Pelastakaa lapset ry:stä Eckerö Lineen, joka on lainannut aluksensa harjoituskäyttöön. Laivan konferenssikannella auttajat levittäytyvät selvittämään maalihenkilöiden tilanteita ja tarpeita, jotka vaihtelevat heidän roolinsa mukaan. Osalla on fyysisiä vammoja, jotka vaativat ensiapua ja jatkohoitoa, toiset ovat lamaantuneita ja sokissa. Aivan kuten tosielämässäkin, aina autettavan kanssa ei löydy edes yhteistä kieltä. Muutama vapaaehtoinen ottaa avuksi kännykän käännössovelluksen, joku rakentaa yhteyttä alaikäiseen autettavaansa puhaltamalle kumihanskasta ilmapallon. Harjoituksen toinen osuus tapahtuu kuivalla maalla, jonne turvapaikanhakijoita odottavat vapaaehtoiset ovat pystyttäneet evakuointiteltat. Niiden suojissa otetaan ylös tulijoiden henkilötiedot ja jatketaan merellä aloitettua hoitoa ja ensihuoltoa. Viimeisenä maalihenkilöt ohjataan evakuointikeskukseen menevään linja-autoon tai jatkohoitoon. – Yksi tärkeä tavoite tällaisessa harjoitukSuomen Punaisen Ristin valtakunnallinen valmiusharjoitus Suoja 2022 kokosi yhteen auttajia ympäri Suomea. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN, SAARA MANSIKKAMÄKI JA TARMO TIKKA S A A R A M A N S IK K A M Ä K I KOHTI TURVALLISTA rantaa? Punaisen Ristin valmiusharjoituksessa Ahvenanmaalla varauduttiin tilanteeseen, jossa Suomeen saapuu kerralla suuri määrä turvapaikanhakijoita. AVM3_2022_alkuosa.indd 16 AVM3_2022_alkuosa.indd 16 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
17 "Kun on valmiiksi varautunut, ei tarvitse hamstrata." sessa on olla ihminen ihmiselle. Hätätilanteessakin ihmiset ovat kaikki yksilöitä omine tarpeineen. Harjoittelemalla erilaisia tarpeita oppii huomioimaan, Punaisen Ristin Ahvenanmaan piirin valmiuspäällikkö Olof Collin sanoo. Kerran kolmessa vuodessa Suomen Punainen Risti järjestää kerran kolmessa vuodessa valtakunnallisen valmiusharjoituksen. Harjoitusten tavoitteena on vahvistaa Punaisen Ristin osastojen, piirien ja keskustoimiston valmiutta, harjoitella yhteistyötä viranomaisten ja kumppanijärjestöjen kanssa sekä kehittää valmiussuunnittelua. Tänä vuonna Punaisen Ristin viikolla 6.–7. toukokuuta järjestetyn Suoja 2022 -harjoituksen aiheena oli evakuointitilanteessa avustaminen. Laaja teema mahdollisti monenlaisia harjoitusskenaarioita osastojen tarpeiden ja voimavarojen mukaan. Yleisin lähtötilanne oli tulipalosta johtuvan evakuoinnin järjestäminen, jota harjoiteltiin 31 paikkakunnalla. Harvinaisempia harjoitusskenaarioita olivat vaarallisen aineen vuoto, onnettomuus vesillä, sähkönjakelun katkeaminen sekä laajamittaisessa maahantulossa avustaminen. Kevyin tapa osallistua harjoitukseen oli osaston valmiussuunnitelman päivitys ja pöytäharjoitus. Erilaisista lähtötilanteista huolimatta vapaaehtoisten harjoittelemat tehtävät olivat pitkälti samoja. Tavallisimpia niistä olivat henkisen tuen tehtävät, henkilöluettelointi, muonitus ja ensiapu. Kotivara kuntoon Kankaanpäässä Suoja 2022 -harjoituksen keskipisteenä toimi EEC-yksikkö eli Punaisen Ristin väliaikainen evakuointikeskus. Henkilöauton peräkärryyn mahtuvaan yksikköön kuuluu muun muassa telttoja, vuoteita sekä generaattori lämmitystä ja valaistusta varten. Evakuointiyksiköiden tarkoituksena on vahvistaa Punaisen Ristin auttamisvalmiutta esimerkiksi suuronnettomuustilanteissa, ja niitä on sijoitettu ympäri maata Punaisen Ristin piireihin. Kankaanpään harjoitukseen yksikkö saapui Satakunnan piiristä Porista. Evakuointiteltta nousi paikallisen marketin edustalle vapaaehtoisvoimin puolessa tunnissa. – Kokemattomalta hommaan saattaa kulua tuntikin, siksi tätä on hyvä harjoitella, valmiuskouluttaja Jouko Lehtisalo kertoo. – Tietysti sitä aina toivoo, ettei mitään ikävää sattuisi, mutta onnettomuuksia tapahtuu. Siksi tässä harjoitellaan, että ollaan sitten valmiina. Punaisen Ristin järjestämä evakuointiteltta tykötarpeineen voi olla ensimmäinen ja alkuun ainoa suojaisa paikka, jos omasta kodista joutuu pakenemaan. Kankaanpään kokoisessa 12 000 asukkaan pikkukaupungissa evakuointitarpeen voisi aiheuttaa esimerkiksi tulipalo kerrostalossa tai hoitolaitoksessa. – Evakuointikeskus on paikka, jossa saa vaikka mukillisen lämmintä mehua. Sekin jo helpottaa, että on joku turvallinen paikka ja auttajia ympärillä, Kankaanpään osaston puheenjohtaja Raija Koskiranta-Pajunen kuvaa vapaaehtoisten tehtävää evakuointitilanteessa. Tällä kertaa varsinaista evakuointia ei kuitenkaan harjoitella. Sen sijaan evakuointiyksikön teltat toimivat pystyttämisen jälkeen kohtaamispaikkana kankaanpääläisille. Kävijöille tarjotaan lämmintä juotavaa ja grillimakkaraa – sekä tietoa kotitalouksien varautumisesta. Suosituksen mukaan joka kodissa pitäisi olla kotivara, jolla pärjää 72 tunnin ajan itsenäisesti. – Kotona olisi hyvä olla vaikka yksi kaappi, jossa on kaikki välttämätön 72 tunnin selviytymiseen ilman sähköä ja vettä. Ruokaa, lääkkeitä ja patteriradio. Kun on valmiiksi varautunut, ei tarvitse lähteä kauppaan hamstraamaan, eikä kukaan jää ilman, Koskiranta-Pajunen muistuttaa. Tieto leviää suusta suuhun Kaikkiaan Suoja 2022 -valmiusharjoituksen yhteydessä järjestettiin 65 alueellista harjoitusta, joihin osallistui 112 Punaisen Ristin osastoa. Osallistujia oli yhteensä 1 711. Harjoitukseen osallistui laaja joukko Punaisen Ristin valmiustoiminnan yhteistyökumppaneita. Viranomaispuolelta 17 harjoituksessa oli mukana kuntien henkilökuntaa, 16:ssa pelastuslaitos ja 13:ssa sosiaalitoimi. Harjoitukseen osallistui myös lukuisia Vapaaehtoisen pelastuspalvelun jäsenjärjestöjä, vapaapalokuntia sekä muun muassa Autoliitto, Martat, radioamatöörit ja partiolaiset. Suoja 2022 sai mukavasti näkyvyyttä ja runsaasti hyvää palautetta. Koronapandemian pakottaman tauon jälkeen harjoituksesta välittyi vahva kohtaamisen ja yhdessä tekemisen henki. Niin myös Kankaanpäässä, jossa evakuointiteltalla vieraili sateisesta säästä huolimatta kymmeniä ihmisiä. – Harjoitus teki tehtävänsä, ja positiivinen palaute lämmitti, paikkakuntalaiset hyvin tunteva Raija Koskiranta-Pajunen arvioi harjoituksen jälkeen. – Moni meillä vieraillut ihminen on jakanut kotivaraesitteitä myös eteenpäin tuttavilleen. Tieto varautumisesta leviää suusta suuhun ja kädestä käteen. Kiitos kaikille Suoja 2022 -valmiusharjoitukseen osallistuneille! ? HANNU VIRTANEN ja Jouko Lehtisalo pystyttivät evakuointiyksikköä Kankaanpäässä. PUNAISEN RISTIN Oulun piirin Suomussalmella valmiusharjoituksen evakuointikeskuksena toimi liikuntahalli. JU S S I P A R TA N E N T IM O H E IK K A L A AVM3_2022_alkuosa.indd 17 AVM3_2022_alkuosa.indd 17 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
Kun omat voimat loppuvat Pirkko ja Ilpo Koppisen perheen elämä pysähtyi äkillisesti viisi vuotta sitten. Punaisen Ristin henkisen tuen päivystyspuhelimeen vastasi Anne Tammisto. TEKSTI TARMO TIKKA KUVAT JUSSI PARTANEN 18 ANNE TAMMISTO (vas.) tapasi Pirkko ja Ilpo Koppisen ensimmäisen kerran synkimmissä mahdollisissa merkeissä. AVM3_2022_alkuosa.indd 18 AVM3_2022_alkuosa.indd 18 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
19 KÄÄNNÄ ? N ämä halaukset viipyvät pitkään. Sanoja ei tarvita. Hymyt kirkastuvat ja silmät kostuvat, kun Pirkko ja Ilpo Koppinen ja Anne Tammisto tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen Punaisen Ristin piiritoimiston kahviossa Porissa. Ensimmäisen kerran he tapasivat sunnuntai-iltana viisi vuotta sitten Koppisten kotona Ulvilassa. Sinne Punaisen Ristin Porin Ahlaisten osaston vapaaehtoinen Anne saapui pikahälytyksellä yhdessä henkisen tuen työparinsa kanssa. Vastassa oli täydellinen lamaannus ja sokki. Juolukkasuovuoret Saman sunnuntain aamuna Ilpo oli päättänyt lähteä perheen esikoispojan Konstan hiljattain hankkimalle pienelle metsätilalle tarkistamaan, näkyisikö poikaa siellä. Poikaa ei ollut tavoitettu kahteen päivään. Huoli pojasta oli valtava, hälytyskellot soivat. Ilpo oli jo käynyt perheen kesämökillä, mutta siellä Konstasta ei ollut näkynyt merkkiäkään. Syrjäisen metsätilan etsinnässä Ilpo oli itse auttanut poikaansa. Paikkaa ei ollut etsitty tuottomielessä, vaan hiljaiseksi paikaksi, jonne Konsta saattoi vetäytyä omaan rauhaansa. Kallioinen ja soinen metsätila löytyi satakuntalaisen metsätien päästä. Nimeksi sille annettiin Juolukkasuovuoret, koska maasto kasvoi juolukkaa. Sinne poika oli rakentanut kevytrakenteisen asumuksen. Siellä Konsta sai olla yksin, kaukana kaikesta. Sieltä hän löytyi tälläkin kertaa. – Ajattelin ensin, että poika on nukkumassa, mutta kun kokeilin kättä, se oli aivan kylmä. Ei varmaan tarvitse sanoa ääneen, mitä oli tapahtunut, Ilpo sanoo hiljaa. Konsta oli 46-vuotias, kun hän ei jaksanut enää elää. Muuta ulospääsyä hän ei ollut enää kyennyt näkemään. Ratkaisu ei tullut vanhemmille lopulta täytenä yllätyksenä. Huolestuttavia merkkejä oli ollut ilmassa jo pitkään. Aikoinaan elämä oli kuitenkin näyttänyt aurinkoiselta. – Konstan lapsuus oli onnellinen, ja menestystä tuli opinnoissa ja työelämässä. Hän väitteli tohtoriksikin. Työkaverina hän oli hirveän pidetty, Pirkko kertoo. Kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa. Vanhemmille ensimmäinen vakava merkki oli, kun Konsta irtisanoutui mielekkäästä työpaikasta ja hylkäsi lupaavasti etenevän työuransa. Pojan mielenterveys oli alkanut horjua. Lopulta maailmankuva synkkeni toivottomaksi. Ensimmäinen tapaaminen Sinä iltana Juolukkasuovuorelle saapui poliisi, joka saattoi vain todeta tapahtuneen. Ilpo muistaa poliisimiehen hienotunteisuuden. Hän neuvoi hakemaan henkisen tuen kriisiapua hätänumerosta 112, ja antoi jopa oman puhelinnumeronsa, jos hänestä voisi olla vielä jotain apua. Ilpolle tärkeintä oli ensin kertoa nuoremmalle pojalleen Pertulle , joka asui Tampereella. Sen piti tapahtua kasvotusten. – Koska ei sellaista voi puhelimessa sanoa. Ajoimme sitten yhdessä kotiin. En tiedä, kuinka monta puhelua soitin Pirkolle, mutta minä en ollut vieläkään varma, tarvitsisimmeko kriisiapua. Pirkko tiesi, että kyllä tarvitsemme. Jälkeenpäin ajateltuna hän oli ehdottomasti oikeassa, Ilpo muistelee. Punaisen Ristin henkisen tuen ryhmän kriisipuhelinta päivysti sunnuntai-iltana Anne Tammisto. Hälytys tuli tavalliseen tapaan viranomaisen kautta: omaisensa äkillisesti menettänyt perhe tarvitsi tukea. Koppisten ulko-ovella Annea ja hänen pariaan vastassa oli Ilpo, joka kysyi ensimmäiseksi, pitikö pojan jättämä jäähyväiskirje näyttää heti vaimolle ja nuoremmalle pojalle. – Sanoin, että ei nyt, kysyn sitten jossakin vaiheessa, jäikö sellaista kirjettä, Anne muistelee. Henkisen tuen vapaaehtoiset istuivat sinä iltana Koppisilla pari tuntia. Itse tapahtuneesta puhuttiin vain vähän. Tärkeintä oli olla läsnä. – Päivä oli pitkä ja traumaattinen, me olimme shokissa ja väsyneitä. Emme me olisi pystyneet tukemaan toisiamme, Ilpo tiivistää. Rytmiä elämään Punaisen Ristin henkisen tuen koulutettujen vapaaehtoisten tuki läheisensä menettäneille omaisille on kriisitilanteen ensiapua. Sen tarkoituksena on rauhoittaa tilannetta, lohduttaa menetyksen kokeneita sekä auttaa käsittelemään tapahtunutta ja sen herättämiä reaktioita. Tavallisesti henkiseen ensiapuun kuuluu yksi tai kaksi tapaamista, minkä jälkeen työtä jatkavat viranomaiset tarpeen mukaan. Koppisetkin kokeilivat ensimmäisten tapaamisten jälkeen vertaistukiryhmää, mutta se ei tuntunut omalta. Yhdessä Annen kanssa he päättivät jatkaa tapaamisia, kun hyvä yhteys ja vuorovaikutus olivat löytyneet heti ensitapaamisella. Eläkkeellä olevat Koppiset kaipasivat surutyönsä keskellä myös rytmiä elämäänsä. – Oli jotain mitä odottaa, kun tiesi, että parin päivän päästä tapaamme taas. Ne pienet askeleet eteenpäin olivat kuin lanka, joka piti kiinni elämässä. Annen kanssa sai puhua mistä pystyi, vaikka alussa sitä kielsikin kaikki tunteensa, pariskunta muistelee. – Tai saa olla vain hiljaa ja koskettaa. Sekin on joskus tärkeää, Anne lisää. OMAN KRIISINSÄ jälkeen Pirkko ja Ilpo Koppinen kokivat velvollisuudekseen puhua kriisi työn puolesta. "Ne pienet askeleet olivat kuin lanka, joka piti kiinni elämässä." AVM3_2022_alkuosa.indd 19 AVM3_2022_alkuosa.indd 19 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
20 Hän oli Koppisten tukena lopulta viitisen viikkoa, Konstan hautajaisiin saakka. Tapaamisissa haettiin järjestystä ajatuksiin, kohdattiin kriisin ja surun akuutteja vaiheita ja valmistauduttiin tuleviin yläja alamäkiin. Käytännön asiatkin piti hoitaa. – Minä koin, että te jäitte yksin ja tarvitsitte ulkopuolista apua. Muistan esimerkiksi, miten kysyitte, että ei kai meidän tarvitse mitään perunkirjoitusta järjestää, Anne kertoo. Koppisille oli tärkeää, että kriisiapua sai kasvokkain. Se toimi ikään kuin varaventtiilinä ja helpotti omaa tuskaa. – Ei sellainen tule puhelimessa. Siinä sai luovuttaa pikkuisen itsestään toiselle eikä tuntenut olevansa yksin, Pirkko kuvaa. Annen mukaan henkisen tuen työssä tärkeintä on olla juuri se varaventtiili, kuuntelija. Jokainen tapaus on kuitenkin erilainen. – Olen itsekin kokenut menetyksiä. Saan hyvän mielen, jos voin auttaa ihmisiä vaikeimmasta vaiheesta eteenpäin. Tarinan velkaa Viisi vuotta myöhemmin Koppiset arvioivat, että kaksi ensimmäistä vuotta olivat heille vaikeimmat. Juhlapyhät, syntymäpäivät ja Konstan kuolinpäivä ovat edelleen raskaita, mutta nyt heillä on välineet käsitellä surua yhdessä perheenä. – Tärkeintä on, että olemme nyt hyväksyneet Konstan ratkaisun. Emme usko, että siinä tilanteessa olisi ollut enää mitään tehtävissä. Se on helpottava ajatus, Koppiset sanovat. Ilpo ja Pirkko Koppinen halusivat kertoa perheensä kriisistä ja Punaiselta Ristiltä saamastaan henkisestä tuesta julkisesti, omilla nimillään ja kasvoillaan, koska he kokivat velvollisuudekseen puhua kriisiavun puolesta. Se kannatteli heitäkin, kun omat voimat olivat lopussa. Punaisen Ristin henkisen tuen hälytysryhmät tukevat viranomaisia, kun auttajien kädet loppuvat. H enkisen tuen peruskurssin suorittamista suositellaan kaikille Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoistoimintaan osallistuville, koska henkisen tuen tarve voi nousta esiin kaikenlaisissa auttamistilanteissa. Akuuteissa hätätilanteissa tarpeisiin vastaavat erityiset henkisen tuen hälytysryhmät. Hälytysryhmien tarjoama tuki on luonteeltaan henkistä ensiapua, jolla vahvistetaan selviytymistä äkillisen kriisin keskellä. Henkisen ensiavun hälyttämisestä vastaa viranomainen, ja siihen turvaudutaan useimmiten perheiden kokemien äkillisten kuolemantapausten, kadonneiden etsintöjen ja suuronnettomuuksien yhteydessä. – Henkinen ensiapu on esimerkiksi läsnäoloa, kuuntelemista ja omaisten tavoittamisessa avustamista, mutta siihen voi kuulua myös käytännöllistä apua kuten vaikka voileipien tekemistä, Anne-Mari Hakuni Punaisen Ristin Satakunnan piiristä kuvaa. – Suuronnettomuuksien yhteydessä Punaisen Ristin hälytysryhmät avustavat lisäksi esimerkiksi evakuoinneissa, päivystävät omaispuhelimessa ja ottavat vastaan uhrien omaisia. Punaisen Ristin henkisen ensiavun vapaaehtoiset toimivat viranomaisten tukena akuuteissa hätätilanteissa, joissa viranomaisten omat resurssit ovat rajalliset. Eniten hälytystehtäviä tulee sosiaalipäivystykseltä. – Punaisen Ristin apu on todella merkittävä ja tärkeä linkki meille, kun kriisitilanteessa asiakkaan havaitaan olevan akuutin henkisen tuen tarpeessa, eivätkä meillä kädet riitä, Satakunnan sosiaalipäivystyksen esimies Pia Pihlajamäki vahvistaa. Henkisen tuen hälytysryhmiä toimii ympäri maata, mutta edelläkävijöitä toiminnassa ovat olleet varsinkin Punaisen Ristin Satakunnan ja Varsinais-Suomen piirit. Satakunnassa hälytysryhmätoiminta alkoi jo vuonna 2010, ja siinä on mukana 70 vapaaehtoista neljässä alueellisessa ryhmässä. Tehtäviä hälytysryhmälle tulee keskimäärin kerran viikossa. Viranomaisille suunnattu hälytysnumero päivystää kellon ympäri. Henkisen tuen koulutusta vapaaehtoisille järjestävät Punaisen Ristin piirit ja osastot. Henkisen tuen hälytysryhmien jäseniltä vaaditaan lisäksi osallistumista henkisen tuen jatkokoulutukseen ja haastatteluun. Punaisen Ristin henkisessä ensiavussa vapaaehtoiset toimivat aina maallikkoauttajina, vaikka he olisivat taustaltaan auttamisen ammattilaisia. Ammattiapua tarvitsevat henkilöt ohjataan eteenpäin kunnallisten terveyspalvelujen piiriin. Lisätietoja henkisestä tuesta ja tulevista koulutuksista löytyy Punaisen Ristin verkkosivuilta. – Uusille vapaaehtoisille on aina tilaa, Anne-Mari Hakuni kannustaa. Tule mukaan: www.punainenristi.fi/vapaa ehtoiseksi – Ennen vanhaan oli suurperheet jakamassa tällaisia asioita, mutta eihän nykyihmisellä sellaisia ole. Meistä tuntui, että olimme tämän tarinan velkaa auttajillemme ja kaikille niille, jotka joutuvat kokemaan jotain vastaavaa kuin me. ? KOPPISET JA Tammisto löysivät luontevan yhteyden heti ensitapaamisella. "Tärkeintä on, että olemme nyt hyväksyneet Konstan ratkaisun." Henkinen ensiapu tukee äkillisessä kriisissä Tukena joka käänteessä LähiTapiola tukee Punaisen Ristin työtä ihmisten auttamiseksi. lahitapiola.fi AVM3_2022_alkuosa.indd 20 AVM3_2022_alkuosa.indd 20 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24