• 3 2019 Avun maailma on myös Veripalvelun lehti SUOMEN PUNAISEN RISTIN LEHTI | FINLANDS RÖDA KORS TIDNING Hjälpens värld MARJA SAI TULIPALOSSA APUA PUNAISELTA RISTILTÄ Röda Korset hjälpte när Marjas hem eldhärjades Tuli vei kaiken Omaishoitaja tarvitsee lepoa Pisara puhtaan veden asialla Kolaripaikalla ei kaivata julkisuutta Närståendevårdare behöver få vila AVM3_2019_painoon.indd 1 9.9.2019 18.02
• Auttaminen yhdistää ihmisiä TOUKOKUUSSA PUNAISEN Ristin vapaaehtoiset olivat paikalla auttamassa Porin Keskuskartanon tulipalosta evakuoituja ihmisiä. Vapaaehtoiset järjestivät heille ruokaa, majoitusta, vaatteita ja henkistä tukea. Kesällä apumme sai toisenlaisen tärkeän muodon, kun seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseen ja neuvontaan erikoistuneet vapaaehtoisemme partioivat Ilosaarirockissa. Heinäkuussa synkkien hukkumistilastojen vuoksi taas kannustimme lomailijoita kertaamaan elvytystaitoja. Maailmalla Punainen Risti kamppailee Syyrian sodan siviiliuhrien auttamiseksi ja Kongon ebolaepidemian taltuttamiseksi. Viime vuosien yhteiskunnallisen jännitteen lisääntymistä selitetään usein samanmielisillä sosiaalisilla kuplilla, joissa omat näkemykset vahvistuvat ja vastaväitteitä ei tarvitse kuunnella. Yhteiskunnan yhteinen turvaverkko heikkenee, jos luottamus toisia ihmisiä ja instituutioita kohtaan rapautuu. On kuitenkin asioita, jotka yhä yhdistävät valtaosaa meistä. Heikommassa asemassa olevasta huolehtiminen on inhimillisyyden peruspilari, jota me kaikki kannattelemme omalla tavallamme. Pälkäneeltä 39 vuotta sitten alkunsa saanut Nälkäpäivä-keräys osoittaa, kuinka voimakas osa auttamisen halu on meitä kaikkia. Pienestä alkanut keräys on nykyään tuhansien vapaaehtoisten, lahjoittajien, yritysten ja koulujen yhteinen keräys. Yhteisen hyvän asian äärellä tärkeää eivät ole kuplat tai taustat, vaan erilaiset kohtaamiset ja yhdessä koettu halu ja mahdollisuus vaikuttaa. Suomen Punaisella Ristillä on noin 77 000 jäsentä, noin 500 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Pertti Torstila ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI30 5000 0120 4156 81. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 5000 0120 4156 99. SPR Veripalvelu: 127 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI52 5000 0120 4156 73. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 189 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi 4 Ristiin rastiin Ebola leviää yhä Kongossa Yleiskokous kokoontuu Vaasaan Jalkapallo yhdistää Seinäjoella 8 Tulipalo vei kaiken 11 Unelmana puhdas vesi 13 Evakuointioppia kouluun 14 Valmiina vesikriisin varalle 16 Team Rynkeby tähtää Pariisiin 18 Virkistystä omaishoitajille 21 Fujitsu on monessa mukana 22 Auta onnettomuuspaikalla 24 Avustustyössä kyökin puolella 28 Kesätekemistä nuorille 30 Nuorten yksinäisyys puhuttaa 31 Ristikko 44 Vuosien takaa 47 Avun kasvo Solveig Törnqvist AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 3/2019 18.9.2019 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Joonas Brandt Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/ Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 020 701 2229, kimmo.holopainen@punainen risti.fi AD: Suvi Hämäläinen, suvi.hamalainen@punainenristi.fi Taitto: Graafinen suunnittelu Gomedia Oy Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: Sari Aarnio p. 044 566 7194 ja Jaana Martiskainen p. 044 566 7195 Tilauk set ja osoitteenmuutokset/ Beställningar och adressförändringar: avun maailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: Forssa Print Oy Levikki: noin 100 000. Tilaus hinta/Beställnings avgift: 22 € Sähköposti: avunmaailma@punainenristi.fi ISSN 1796-1572 Aikakauslehtien liiton jäsen Att hjälpa förenar I MAJ fanns Röda Korsets frivilliga på plats för att hjälpa de människor som evakuerades vid branden i Keskuskartano i Björneborg. Volontärerna ordnade med mat, inkvartering, kläder och psykiskt stöd. Under sommaren hjälpte vi på ett annat viktigt sätt när frivilliga som specialiserat sig på att förebygga sexuella trakasserier och ge råd i frågan patrullerade på festivalen Ilosaarirock. I juli uppmanades semesterfirare att repetera sina hjärt-lungräddningskunskaper. Ute i världen arbetar Röda Korset för att hjälpa de civila offren för kriget i Syrien och stoppa ebolaepidemin i Kongo. Den ökade spänningen i samhället under de senaste åren förklaras ofta med sociala ”bubblor” och ekokammare, där likasinnades egna åsikter stärks och man aldrig behöver ta del av motståndares syn. Samhällets gemensamma säkerhetsnät försvagas om förtroendet för andra människor och institutioner urholkas. Men det finns fortfarande sådant som förenar de flesta av oss. Att ta hand om en människa som har det svårt är en av mänsklighetens grundpelare och något vi alla bär upp på vårt eget sätt. Insamlingen Hungerdagen som fick sin början i Pälkäne för 39 år sedan visar hur kraftig viljan att hjälpa är för oss alla. En insamling som började småskaligt är idag en gemensam angelägenhet för tusentals frivilliga, givare, företag och skolor. När det handlar om det gemensamma bästa är det inte bubblor och bakgrund som avgör, utan mötet med medmänniskor och den vilja och möjlighet att påverka. ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR 32 Korsord 33 Kors och tvärs Ebola sprids i Kongo Stämman hålls i Vasa Fotboll förenar i Seinäjoki 36 Eldsvådan tog allt 38 En dröm om rent vatten 40 Redo för en vattenkris 42 Svensk resumé Rekreation för närståendevårdare Team Rynkeby siktar på Paris Hjälp på en olycksplats Sommarsysselsättning för unga 44 Åren går K U V A B E N JA M IN S U O M E L A Sisällys ? Innehåll Pääkirjoitus ? Editorial AVM3_2019_painoon.indd 2 9.9.2019 18.02
• 28 KESÄ KUULUU KAIKILLE Kesäklubi tarjoaa tekemistä matalalla kynnyksellä 18 HETKI ILMAN ARKIHUOLIA Omaishoitajat Punaisen Ristin virkistysleirillä Porissa 16 PYÖRÄILLEN PIENTEN PUOLESTA Team Rynkeby Helsinki ojensi auttavan kätensä 40 DRICKSVATTEN TILL OCH MED UR AURA Å Övningen Droppen ger beredskap för vattenkris JY R K I K O M U L A IN E N Finlands Röda Kors har cirka 77 000 medlemmar, 500 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Pertti Torstila och general sekreterare Kristiina Kumpula. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI30 5000 0120 4156 81. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 5000 0120 4156 99. Blodtjänst: 127 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI52 5000 0120 4156 73. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 189 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi JO O N A S B R A N D T M O S I H E R A T I V E E R A K O R H O N E N AVM3_2019_painoon.indd 3 9.9.2019 18.02
• 4 Ristiin rastiin KONGON DEMOKRAATTISEN tasavallan Gomassa suojavarusteisiin pukeutunut hälytysryhmä huolehtii vainajista, jos kuolinsyyksi on vähänkin syytä epäillä ebolaa. Avun maailma 4/2019 ilmestyy 13. marraskuuta M A R IA S A N T TO K ongon demokraattisessa tasavallassa reilu vuosi sitten alkaneessa ebolaepidemiassa on todettu jo yli 3 000 tartuntatapausta. Sairastuneista 2 000 on menehtynyt. Viime kuukausina Kongossa on raportoitu noin 13 tartuntaa päivässä. Epidemia on levinnyt uusille alueille maan sisällä ja naapurimaassa Ugandassa on havaittu muutama tapaus, mutta laajempi leviäminen on toistaiseksi pystytty estämään. Punaisen Ristin kansainvälinen avustusoperaatio on epidemian alusta alkaen keskittynyt järjestämään turvallisia ja vainajaa kunnioittavia hautajaisia ebolan uhreille, sillä perinteisiin hautajaismenoihin sisältyy suuri tartuntariski. Kongon Punainen Risti on kouluttanut yli 1 500 vapaaehtoista, jotka järjestävät päivittäin noin 20 turvallista hautausta yhteisöissä. Punainen Risti tiedottaa yhteisöjen jäseniä ebolan riskeistä, ehkäisykeinoista ja oireista. Punainen Risti myös varustaa ja tukee paikallista terveydenhuollon henkilökuntaa tunnistamaan tartuntatapaukset tehokkaasti mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Näin pystytään ennaltaehkäisemään hoitohenkilökunnan tartuntoja. Toivoa herättää myös uusi ebolarokote, jota on testattu Kongossa lupaavin tuloksin. Ebolan vastaista työtä vaikeuttavat Kongossa tautiin liitetyt negatiiviset ja virheelliset mielikuvat. Paikallisyhteisöjä on hankala saada mukaan taudin torjuntaan. Asukkaat suhtautuvat avustustyöntekijöihin usein epäluuloisesti ja välttelevät hoitoon hakeutumista. Avustustyötä vaikeuttavat entisestään Kongoa vuosikymmeniä piinanneet väkivaltaiset konfliktit. Miljoonat kongolaiset elävät ilman terveydenhuoltoa, ja koulutustaso on erittäin matala. Maassa esiintyy esimerkiksi tuhkarokkoa ja koleraa, joten terveyshaasteita riittäisi ilman ebolaakin. Suomen Punainen Risti on tukenut ebolan vastaista työtä Kongossa 103 000 eurolla katastrofirahastosta. Varoilla autetaan Kongon naapurimaita ja kehitysyhteistyöohjelman kumppanimaita Etelä-Sudania ja Burundia varautumaan epidemian leviämiseen. Lisäksi Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijöitä on osallistunut kansainväliseen avustusoperaatioon Kongossa. Kongon ebolaepidemia on historian toiseksi pahin vuonna 2014 Länsi-Afrikassa alkaneen, yli 11 000 kuolonuhria vaatineen epidemian jälkeen. ANNA-SOFIA JORO Punainen Risti kitkee ebolaa Kongossa Viime vuonna puhjenneen epidemian laajempi leviäminen on toistaiseksi pystytty estämään. AVM3_2019_painoon.indd 4 9.9.2019 18.02
• 62 456 HENKILÖÄ osallistui viime vuonna Suomen Punaisen Ristin järjestämälle ensiapukurssille. LÄHDE: PUNAISEN RISTIN TOIMINTATILASTOT 2018 5 A P/ LE H T IK U V A S A A R A M A N S IK K A M Ä K I VERIRYHMIEN SYYSKAMPANJA KÄYNTIIN Suomessa toimii aktiivisesti noin 2 500 VeriRyhmää eli vapaaehtoista verenluovutusporukkaa. VeriRyhmien suosio on kasvussa, mutta uusia ryhmiä toivotaan aina mukaan. Tämän syksyn Yhdessä autatte enemmän -kampanjan aikana vähintään viisi luovutusta tehneiden rekisteröityneiden VeriRyhmien kesken arvotaan 1 000 euron Lippu.fi-lahjakortti. Lisäksi kaikkien syys-marraskuussa verta luovuttaneiden ryhmien kesken arvotaan lahjakortteja Punaisen Ristin verkkokauppaan. Kampanja päättyy 29.11. Lue lisää: www.veripalvelu.fi/ryhmat Punainen Risti auttaa hurrikaani Dorianin uhreja PERHE ETSI suojaa Freeportissa Bahamalla. Dorianin tuulet puhalsivat jopa 98 m/s. SYYSKUUN ENSIMMÄISENÄ päivänä Bahamasaarille iskenyt hurrikaani Dorian tuhosi pahiten kärsineillä Grand Bahaman ja Abacon saarilla jopa puolet rakennuksista. Ensimmäisten arvioiden mukaan noin 62 000 asukasta oli välittömän hätäavun tarpeessa vailla puhdasta vettä, ruokaa ja suojaa. Historiallisen voimakkaan hurrikaanin ja sen nostaman jopa seitsemänmetrisen myrskyvuoksen jäljiltä oli kateissa satoja ihmisiä. Suomen Punainen Risti osallistui kansainvälisen Punaisen Ristin mittavaan avustusoperaatioon ensivaiheessa lähettämällä Bahamalle logistiikkayksikön. Viidestä suomalaisesta ja yhdestä tanskalaisesta avustustyöntekijästä koostuva ryhmä johtaa Bahamalla kansainvälisen avun vastaanottoa, varastointia ja jakelua. – Aiemmista vastaavista katastrofeista tiedämme, että puhtaan veden puute aiheuttaa nopeasti epidemioita ja pahentaa ihmisten tilannetta entisestään. Ihmisten on saatava nopeasti vettä, ruokaa ja suojaa. Abacon ja Grand Bahaman saarilla käytännössä koko väestö on avun tarpeessa, Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen katastrofiavun päällikkö Tiina Saarikoski arvioi. Dorianin aiheuttamien vahinkojen lopullinen laajuus täsmentyy ajan myötä, mutta kyseessä on joka tapauksessa Bahaman historian tuhoisin luonnonkatastrofi. Hätäapuvaiheen jälkeen bahamalaisilla on edessään mittava jälleenrakennus, joka jatkuu vuosia. Suomen Punainen Risti tukee Bahaman avustusoperaatioita katastrofirahaston varoilla. KIMMO HOLOPAINEN Suomen Punaisen Ristin logistiikkayksikkö organisoi avustuskuljetuksia Bahamalla. Uncle Ben’s tukee Punaista Ristiä Uncle Ben’s tukee Suomen Punaista Ristiä lahjoittamalla jokaisesta viikkojen 34–42 aikana myydystä riisipaketista viisi senttiä kehitystyöhön. Kampanja toteutetaan yhtä aikaa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Lahjoitusvarat käytetään kehitysyhteistyöohjelmiin, joilla pyritään turvaamaan erityisen haavoittuvassa asemassa olevien yhteisöjen puhtaan veden saanti ja toimeentulo. Yhteistyö Punaisen Ristin kanssa on osa Uncle Ben’sin vastuullisuusohjelmaa. Sen tavoitteena on muun muassa, että Uncle Ben’sin riisi tulee vuoteen 2020 mennessä sataprosenttisesti viljelijöiltä, jotka viljelevät riisiä kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Luovutusväli vaikuttaa rautavarastoihin Veripalvelun FinDonor 10 000 -tutkimus osoittaa, että myös suomalaisilla verenluovuttajilla esiintyy alentuneita rautavarastoja, mutta vähemmän kuin vertailumaissa. Eniten raudanpuutetta esiintyy nuorilla naisluovuttajilla. Yksittäisenä tekijänä luovutusväli selittää rautavarastojen tasoja enemmän kuin esimerkiksi ikä tai ruokailutottumukset. Alentuneet rautatasot eivät vaikuttaneet luovuttajien itsearvioituun terveydentilaan. Tutkimuksen avulla Veripalvelu halusi tieteelliseen tietoon perustuvan käsityksen siitä, mikä vaikutus raudanjaolla ja muilla verenluovutukseen liittyvillä tekijöillä on luovuttajien rautavarastoihin. Tietoa käytetään apuna arvioitaessa sopivia verenluovutusvälejä sekä lisäraudan jakamisen käytäntöjä. Suurimmalle osalle luovuttajista nykyiset käytännöt näyttävät sopivan hyvin. Erityisesti nuoria naisia ohjataan huomioimaan raudansaanti ravinnosta ja riittävä aikaväli verenluovutuksille. AVM3_2019_painoon.indd 5 9.9.2019 18.02
• 6 PUNAISEN RISTIN mobiilisovellus neuvoo hätätilanteessa. SJK:SSA ERILAISUUS on voimavara. SJK:n Didier Kadion (kesk.) kamppaili keskityspallosta HJK:ta vastaan. Ristiin rastiin PUNAISEN RISTIN Inhimillinen kädenojennus -tunnustus myönnetään vuosittain erityisen ansioituneelle henkilölle tai yhteisölle inhimillisyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Seinäjoen Jalkapallokerho (SJK) on ensimmäinen tunnustuksen saanut urheiluseura. – Urheilu on suuri kansanliike, joka kokoaa kaikenlaiset ihmiset yhteen ja jonka parissa tuhannet vapaaehtoiset tekevät työtä. Urheiluseurat ovat paikallisen yhteisön rakentamisessa tärkeässä asemassa. Seinäjoen Jalkapallokerho käyttää näkyvyyttään ja asemaansa hienolla tavalla inhimillisten arvojen edistämiseen, Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula perusteli luovuttaessaan tunnustuksen SJK:n Joni Vesalaiselle Punaisen Ristin keskustoimistolla. SJK on rakentanut Seinäjoella suomalaisittain uudenlaista toimintakulttuuria, jossa seura ottaa urheilua laajemmin vastuuta ympäröivästä yhteiskunnasta. Kattavan yhteiskuntavastuuohjelmansa mukaan SJK nostaa esiin yhteiskunnallisia teemoja mm. esittelemällä kotiotteluissaan paikallisia järjestöjä, yhdistyksiä ja muita yhteiskunnan toimijoita. Myös SJK:n pelaajat osallistuvat aktiivisesti hyväntekeväisyystapahtumiin. SJK on järjestänyt lukuisia tempauksia myös Punaisen Ristin kanssa. Seuran stadionilla järjestettiin esimerkiksi Länsi-Suomen alueen Nälkäpäivä-keräyksen päätapahtuma vuonna 2018. SJK tekee yhteistyötä myös Punaisen Ristin Veripalvelun kanssa. – Haluamme opettaa junioreillemme, että tällainen toiminta kuuluu urheiluun ja urheilijaelämään. Olemme erittäin otettuja saamastamme tunnustuksesta ja toivomme, että se innostaa lisää kumppaneita rakentamaan kanssamme yhteiskuntavastuullista toimintaa, Joni Vesalainen kiitti. Suomen Punainen Risti kiittää Seinäjoen Jalkapallokerhoa merkittävästä vaikuttamistyöstä ja kannustaa samalla kaikkia omia osastojaan ja piirejään vahvistamaan yhteistyötä urheiluseurojen kanssa. KIMMO HOLOPAINEN Suomen Punaisen Ristin tunnustus myönnettiin ensimmäistä kertaa urheiluseuralle. Inhimillinen käden ojennus Seinäjoen Jalkapallokerholle Hengenpelastajan mobiilisovellus uudistui Suomen Punaisen Ristin mobiilisovelluksen tuorein versio on julkaistu. Uusi Hengenpelastajan mobiilisovellus keskittyy suositun sovelluksen tärkeimpiin ominaisuuksiin: ensiapuun ja verenluovutukseen. Sovelluksen ansiosta elvytysja muut ensiapuohjeet kulkevat aina kännykässä mukana. Veripalvelun osiosta löytyy ajantasainen tieto veritilanteesta ja luovutuspaikoista. Sovelluksen kautta on myös mahdollista tehdä lahjoitus ja ilmoittautua Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi. Hengenpelastajan mobiilisovellus löytyy verkon sovelluskaupoista helposti hakusanoilla ”Punainen Risti” tai ”Veripalvelu”. Kantasolurekisterin yläikäraja laski Kantasolurekisteriin liittymisen yläikäraja on laskettu 35 vuoteen. Aiemmin liittyminen oli mahdollista 40-vuotiaaksi. Rekisterissä voi liittymisen jälkeen pysyä 55-vuotiaaksi saakka. Kantasolurekisteriin tarvitaan joka vuosi tuhansia uusia, nuoria jäseniä, sillä hoitotulokset ovat sitä paremmat, mitä nuorempi luovuttaja on. Erityisesti rekisteriin kaivataan nuoria miehiä. Veren kantasolujen siirtoa käytetään muun muassa leukemioiden hoidossa. Kantasolusiirto on usein potilaan viimeinen toivo parantua, ja yli puolet siirteen saaneista potilaista paranee. M A R K K U U L A N D E R /L E H T IK U V A K IM M O H O LO P A IN E N JA R I H Ä R K Ö N E N AVM3_2019_painoon.indd 6 9.9.2019 18.02
• Muistatko Auta maailmaa -pelin? Suomen Punainen Risti ja Brainware-yhtiö julkaisivat vuonna 1988 Auta maailmaa -pelin, joka julkaistiin PC-tietokoneille. Pelissä tutustuttiin maailman kriiseihin ja Punaisen Ristin avustustyöhön. Peli oli suunnattu opetuskäyttöön mm. kouluille ja Punaisen Ristin osastoille. Pelihistorioitsijat ja Punainen Risti ovat yrittäneet löytää tätä varhaista opetuspeliä, mutta yhtä ainoata kopiota pelistä ei ole löytynyt! Onkin aika kääntyä Punaisen Ristin kentän puoleen: muistatko kyseisen pelin tai löytyykö osastosi arkistoista peräti tietokone tai levyke, jolla peli saattaisi olla? Lähetä vihje: avunmaailma@punainenristi.fi ENTINEN SUOJELUSKUNNAN kiinteistö sijaitsee Helsingin Ullanlinnassa. EHDOTA VUODEN VAPAAEHTOISTA 2019! Suomalaisen vapaaehtoistoiminnan yhteistyöfoorumi Kansalaisareena ry. etsii jälleen Vuoden vapaaehtoista. Tunnustuksen voi saada yhtä hyvin pitkän linjan vapaaehtoistoimija kuin uusi tulokas, tärkeintä on aktiivinen toiminta suurella sydämellä ja innostusta levittäen. Vuoden vapaaehtoinen 2019 -ehdotuksen voi jättää kuka tahansa 21. syyskuuta asti, joten vielä on hetki aikaa varmistaa, että Suomen Punainen Risti on jälleen edustettuna tässäkin sarjassa! Lopullisen voittajan valitsee asiantuntijaraati kymmenen eniten yleisöääniä saaneen ehdokkaan joukosta joulukuussa. Lue lisää: www.kansalaisareena.fi/vapaaehtoinen 8 559 HENKEÄ haki viime vuonna apua terveyspulmiinsa Suomen Punaisen Ristin terveyspisteistä. LÄHDE: PUNAISEN RISTIN TOIMINTATILASTOT 2018 Suojeluskunnan talo sai uuden omistajan Suomen Punainen Risti myi kesäkuussa Helsingissä osoitteessa Merikatu 5 sijaitsevan kiinteistön kotimaisten kiinteistösijoittajien omistamalle As Oy Grand Horizon Helsinki -yhtiölle. Kauppahinnaksi sovittiin 24,4 miljoonaa euroa. Kiinteistö oli päätynyt Punaiselle Ristille sotien jälkeen lahjoituksena Suojeluskuntajärjestöltä, joka halusi varmistaa, että sen omaisuus käytettäisiin suomalaisten terveydenhoidon ja hyvinvoinnin edistämiseen. Kiinteistön myynnistä saaduilla varoilla kuitataan Punaisen Ristin pienipalkkaisille sairaanhoitajille maksamasta lisäeläkkeestä jäänyt laina. Punainen Risti loi lisäeläkejärjestelmän aikoinaan turvatakseen riittävän eläkkeen pitkän uran tehneille sairaanhoitajille, joiden palkkataso oli 1960–1990-luvuilla kohtuuttoman alhainen. H E LS IN G IN K A U P U N G IN M U S EO 7 IS M O P E K K A R IN E N /L E H T IK U V A Vaasa kutsuu yleiskokoukseen SUOMEN PUNAISEN Ristin yleiskokousta isännöi ensi vuonna Pohjanmaan ruotsinkielinen piiri Vaasassa. VUOSI 2020 on Suomen Punaisessa Ristissä jälleen yleiskokousvuosi. Kolmen vuoden välein järjestettävää kokousta isännöi tällä kertaa Vaasassa Punaisen Ristin Pohjanmaan ruotsinkielinen piiri, sen 37 toimivaa paikallisosastoa ja 3 850 jäsentä. Vaasan yleiskokouksen 6.–7.6.2020 varsinaisena kokouspaikkana toimii Botnia-halli, ja luvassa on tuttuun tapaan myös paljon muuta Punaisen Ristin ohjelmaa. Yleiskokous on Suomen Punaisen Ristin korkein päättävä elin, joka piirtää toiminnan suuntaviivat ja valitsee järjestön korkeimman luottamusjohdon. Vaasassa asialistalla ovat muun muassa järjestön toimintalinjauksen hyväksyminen vuosille 2021–2023 sekä uuden puheenjohtajan valinta Pertti Torstilan jättäessä tehtävän. Valtaa yleiskokouksessa käyttävät osastojen yleiskokousedustajat, joiden määrä ratkeaa kuluvan vuoden lopun jäsentilastojen perusteella. Ilmoittautuminen yleiskokoukseen alkaa ensi vuoden alussa. KIMMO HOLOPAINEN Lue lisää: rednet.punainenristi.fi/yleiskokous2020 Suomen Punaisen Ristin Vaasan yleiskokous valitsee järjestölle uuden puheenjohtajan. AVM3_2019_painoon.indd 7 9.9.2019 18.02
• 8 Apu palauttaa arkeen Marja Suonvieri ja hänen poikansa Jani selvisivät täpärästi, kun tulipalo tuhosi kodin ja turvan. Seuraavien päivien aikana kummallekin kirkastui tavallisten asioiden arvo. Punainen Risti oli ensimmäisten joukossa auttamassa. TEKSTI KUVAT JOONAS BRANDT Nälkäpäivä 26.–28.9. ENNEN TULIPALOA Marja Suonvieri ei tiennyt, että Suomen Punainen Risti avustaa kotimaan onnettomuustilanteissa. K ova, kummallinen humina. Sen Marja Suonvieri muistaa hetkestä, jona seisoi kerrostaloasuntonsa ovella ja yritti päästä ulos. Savuseinämä liikkui kohti, aikaa oli vähän. Vain muutamia minuutteja aiemmin Marja oli herännyt palohälyttimen ääneen. Keittiöstä näkyi loimotusta, ruokapöydällä roihusi. Latauksessa ollut sähkölaite oli ilmeisesti syttynyt palamaan. Marja ei hätääntynyt, hän tiesi miten toimia. Aikanaan merimieskoulutuksessa sammutusta harjoitellut nainen nappasi seinältä sammutuspeitteen ja heitti sen liekkien päälle. – Savua tuli niin paljon, että ymmärsin äkkiä, etten saa paloa sammumaan yksin, Marja muistelee samaisessa keittiössä puolitoista vuotta myöhemmin. Marja etsi kännykkänsä ja soitti hätäkeskukseen, josta neuvottiin poistumaan asunnosta. – En saanut ovea auki, ja kuului se kauhea ääni, sellainen humina, aivan kuin asunnossa olisi alipaine. Tajusin, etten voi seistä ovella kauaa. Marja kertoi hätäkeskukseen, että myös hänen aikuinen poikansa Jani Suonvieri ja tämän koira Petra saattoivat olla asunnossa. Hän kuuli Janin puhetta, muttei ollut varma, tuliko ääni rappukäytävästä vai huoneistosta. Hätä pojasta oli kova, mutta ainoa vaihtoehto oli mennä omaan makuuhuoneeseen ja tukkia oven alle jäävä rako. Ja odottaa. – Kun makasin lattialla ja hengitin paidan läpi, ajattelin, että kuolen. Vaikein mahdollinen puhelu Tallinnassa asuva Jani oli saapunut samana iltana äitinsä kanssa Raumalle. Marja oli lomaillut Janin ja tämän avovaimon AVM3_2019_painoon.indd 8 9.9.2019 18.02 HENN RAATIKAINEN A
• 9 Teijan luona muutaman päivän, ja Jani vieraili nyt Suomessa. Kummilapsen ristiäiset olisivat parin päivän päästä. Vain muutama tunti äidille saapumisen jälkeen hän taisteli makuuhuoneessa hengestään puolivuotiaan labradorinnoutajansa kanssa. – Ihan täydestä unesta heräsin. Näin, että huoneessani oli hailakka savu. Kun olin avaamassa huoneen ovea, toisella puolella oli täysi pimeys. Jani otti hätäkeskukseen yhteyttä joitain minuutteja Marjan jälkeen. Sitten hän soitti avovaimolleen vaikeimman mahdollisen puhelun. – Sanoin Teijalle, että nämä voivat ihan hyvin olla viimeisiä hetkiäni, Jani kertoo herkistyen. – Se on varmasti sellainen puhelu, johon ei halua herätä kolmen-neljän aikaan aamuyöstä. Jani avasi ikkunan ostaakseen itselleen ja Petralle lisää aikaa. Kun palokunta saapui pihaan, hän heilutti ylimmän kerroksen ikkunasta kännykän taskulamppua pelastajille. Katse heti tulevaisuuteen Maa oli märkä ja ilma kylmä. Ensimmäisenä pelastetulla Marjalla oli yllään vain yöpaita ja alushousut, kun hän asteli paljain jaloin pihan poikki ambulanssiin. Mukanaan hänellä oli vain kännykkä ja lukulasit. Ambulanssissa Marja sai ensiapua ja ilouutisen, että myös Jani ja Petra oli pelastettu. Matkalla päivystykseen Poriin hän kuuli palomiehen suusta sanan ”täystuho”. Lähes kaikki asunnossa oli tuhoutunut – jälkikäteen arvioituna 90 prosenttia irtaimistosta menetettiin. – Ajattelin siinä, että en voi surra kaikkea mitä olen menettänyt, kun en voi saada sitä takaisin. Piti yrittää miettiä, miten tästä päästään selville vesille, hän kertoo. – Olin kauhean onnellinen sairaalassa, kun näin Janin. Olimme kamalan näköisiä, naamat olivat noen peitossa. Jania ja Marjaa tarkkailtiin aamupäivän ajan sairaalassa. Palovammoja tai pahempaa häkämyrkytystä ei ollut. Jani arvelee, että Marjan nopeat liikkeet ja alkusammutus saattoivat pelastaa kaikkien kolmen hengen. Petra-koiran vaiheet paloyöltä ovat hiukan hämärän peitossa. Naapurit olivat nähneet pennun juoksevan vapaana läheisessä puistossa. Poliisi toimitti lopulta hämmentyneen ja nokisen Petran löytöeläinkotiin Eurajoelle, josta Punaisen Ristin vapaaehtoiset hakivat sen vielä samana aamuna. Auttajat valmiina aamuyöllä Rauman osaston kotimaan avun yhdyshenkilö Marja-Leena Aalto sai puoli kuuden aikaan aamulla henkisen avun hälytyspuhelimeen tiedon, että porilaisessa sairaalassa oli kaksi tulipalossa häkää hengittänyttä potilasta. Vain joitain kuukausia aikaisemmin tehtävässä aloittanut Aalto konsultoi heti puhelimitse edeltäjäänsä Eerikki Kivimäkeä ja ryhtyi toimeen. Ensimmäiseksi hän soitti Marjalle ja Janille sairaalaan ja sopi heidän hakemisestaan. Sen jälkeen hän hankki osaston tiloihin aamiaistarpeet ja alkoi valmistautua pitkään päivään. Kymmenen vuotta vapaaehtoisena toimineelle Aallolle kyseessä oli ensimmäinen ensihuollon auttamistehtävä. Ennen puoltapäivää hän tapasi Janin ja Marjan sairaalassa. – Kummatkin olivat yllättävän rauhallisia. He tukivat toisiaan, eikä kumpikaan päästänyt itseään väsähtämään, Marja-Leena muistelee. Aalto kuljetti Marjan ja Janin Porista takaisin Raumalle. Jo autossa Marja alkoi hoitaa puhelimitse vakuutusja muita asioita. – Oli kauhean pieniä palasia, joita siinä tajusin, Marja sanoo. – Esimerkiksi sen, että laukkuni ja kaikki lääkkeeni ovat jääneet asuntoon, ja minulle oli juuri määrätty antibioottikuuri. Marja ei ole varma, miten kaksikko olisi sairaalasta päästyään toiminut ilman Marja-Leenaa. – Olisimme olleet tosi pulassa. Ei olisi ollut kuljetusta tai mitään. Olimme 50 kilometrin päässä kotoa, eikä ollut kotia mihin mennä. Tai oli koti, johon ei päässyt. ”Vielä tänään olette omassa kodissa” Seuraavana päivänä kaikki eteni nopeasti. Vakuutusyhtiön lisäksi oli soitettava esimerkiksi pankkiin ja työpaikalle. Asuntokonttorista järjestyi Punaisen Ristin vapaaehtoisten avulla Marjalle ja Janille asunto jo samaksi illaksi. Petra-koira tuotiin osaston tiloihin, kun Marja-Leena, Jani ja Marja istuivat aamiaisella. – Ne kahvit olivat niin hyvät. Pää selkeni, Marja kiittelee. – Ja sitten joku paikalla olleista vapaaehtoisista sanoi, että vielä tänään olette omassa kodissa ja menette omaan sänkyyn nukkumaan. Se oli minulle sellainen hetki, että ihan uskomatonta! Marja-Leena vei Marjan ja Janin Prismaan ostamaan vaatteita ja muita perustarvikkeita. Kaupassa koettiin koomisiakin hetkiä. Vartija lähestyi Jania, kun tämä istui sovittamassa kenkiä. – Janilla oli kummalliset sairaalasandaalit, vihreät sairaalapyjamahousut ja musta talvitakki. Hänellä oli partaa eikä hän ollut ihan viimeisen päälle siistinä, Marja hymyilee. KÄÄNNÄ ? MARJA SUONVIERI, hänen poikansa Jani ja Punaisen Ristin kotimaan avun Marja-Leena Aalto muistelevat tapahtunutta palon jälkeen kunnostetussa keittiössä. ”Makasin lattialla ja hengitin paidan läpi ajatellen, että nyt minä kuolen.” AVM3_2019_painoon.indd 9 9.9.2019 18.02
• 10 Jo sen vuoksi oli hyvä, että Marja-Leena oli paikalla. Suurin merkitys oli kuitenkin auttajan visiolla siitä, mitä ihminen tarvitsee tilanteessa, jossa on menettänyt kaiken. Sitä on äidin ja pojan mukaan mahdotonta ymmärtää, ellei itse ole kokenut vastaavaa. – Ei minulla ollut siinä tilanteessa mitään ajatusta, mitä tarvitsisin, Jani sanoo. – Meiltä kysyttiin, mitä ruokaa haluamme, ja sanoin, että emme mitään. Menetys on niin suuri, ettei tarpeita pysty yksilöimään, Marja jatkaa. Arkeen palauttavista asioista juuri ruoka nousee esiin Marjan ja Janin puheissa. Joitain päiviä palon jälkeen Marjan työkaveri toimitti uudelle asunnolle hirvipaistia ja uuniperunoita. – Normaalin kotiruuan syöminen signaloi sitä, että oli palaamassa arkeen sen jälkeen, kun oli pari kolme päivää hakenut pizzaa tai kiinalaista, Jani sanoo. Marja on samaa mieltä: – Se oli ihanaa. Ymmärrän nyt, miksi amerikkalaisissa elokuvissa aina viedään ruokaa, kun jotain tapahtuu. Tätä varten. Että ihmiset pääsevät normaaliin kiinni. Lähiyhteisö tukena tiukassa paikassa Marja-Leena Aalto kuvailee omaa rooliaan järkyttävässä tilanteessa yhdistelmäksi käytännön toimintaa, kuuntelua ja tarkkailua. – Tässä näki tilanteen, jossa Punaisen Ristin apua todella tarvittiin, hän sanoo liikuttuneena. – Tällainen avuntarve voi kohdata kenet tahansa ja minä hetkenä hyvänsä. Myös auttajalle tilanne on raskas, eikä henkisen avun tehtäviä koskaan suoriteta yksin. Tehtävän jälkeen tapahtumat puretaan yhdessä. Tällä kertaa paikalla Punaisesta Rististä olivat Aallon lisäksi Eerikki Kivimäki ja Hannu Vapola . Miehet vastasivat esimerkiksi siitä, että Marjan ja Janin uuteen asuntoon saatiin hankittua ja kuljetettua huonekaluja. Punaisen Ristin kirpputorilta koottiin aloituspaketti: muun muassa sängyt, sohva ja ruoanlaittovälineitä. Marja kertoo liikuttuneensa, kun hän uudelle asunnolle saavuttuaan näki pihalla Punaisen Ristin pakettiauton ja vapaaehtoisia kantamassa tavaroita sisään. Rauhallisen Marja-Leenan määrätietoisuus saa Janilta ja Marjalta lämpimät kehut. Hän esimerkiksi pesi kaksikon nokiset vaatteet ja haki Marjalle, Janille ja paikalle saapuneelle Teijalle kaupasta uudet peitteet, tyynyt ja lakanat – pieni asia, jolla oli suuri merkitys tulipalosta selvinneille. Äiti ja poika yllättyivät myös läheisten ja kollegoiden pyyteettömästä tuesta ja avusta. Arvokkaiksi muodostuivat tavalliset asiat ja tavarat, jotka kiinnittivät Janin ja Marjan arkeen: ruoan lisäksi esimerkiksi läheisten lahjoittamat verhot, sampoot, leivontavälineet ja mausteet. Elämä voittaa Vain pari päivää tulipalon jälkeen Jani pääsi kuin pääsikin Taimiksi nimetyn kummilapsensa ristiäisiin. Marja palasi nopeasti harrastustensa pariin. Muiltakin osin elämä on sittemmin palannut uomiinsa. Jo parin kuukauden kuluttua palosta Marja pääsi töihin ja puolen vuoden päästä raikkaaseen, remontoituun kotiinsa. Jani, Teija ja Petra asuvat yhä Tallinnassa. Petra on iloinen aikuinen koira, joka tosin pelkää nykyisin savun hajua. Hurja kokemus tulee aina yhdistämään Marjaa ja Jania erityisellä tavalla. – Parhaat muistot elämässä jäävät rakkaiden ja läheisten kanssa vietetystä ajasta. Ei sitä välttämättä muista mitään tavaroita. Materialla ei ole merkitystä, Marja miettii. Marja ja Jani eivät ennen onnettomuutta tienneet, että Punainen Risti auttaa tulipalotilanteissa. – Aina kun Punaisella Ristillä on keräyksiä, minä olen nykyisin yksi niistä, jotka laittavat lippaaseen rahaa, sanoo Marja. – Kiitos lahjoittajille, että selvisimme suhteellisen pienin vaurioin. Minun kohdallani apu toteutui hienosti. ? Nälkäpäivä 26.–28.9. ”Nykyisin minä olen yksi niistä, jotka laittavat rahaa Punaisen Ristin lippaaseen.” MARJA SUONVIERI kiittää Marja-Leena Aaltoa tuesta järkyttävien tapahtumien keskellä. Ilman Punaista Ristiä paluu arkeen olisi ollut monta kertaa vaikeampi. TULIPALOSSA MUKANA ollut Jani Suonvierin labradorinnoutaja Petra on nyt iloinen, aikuinen koira, joka tosin pelkää savun hajua. AVM3_2019_painoon.indd 10 9.9.2019 18.02
• 11 R ouva Rajabmoh Mirzobarotova ja hänen tyttärensä Mahin pyykkäävät kotitalonsa pihassa. Peltivadeissa höyryävässä vedessä viruu myttyinä mekkoja, paitoja ja pyyhkeitä, joita äiti ja tytär hankaavat saippualla ja käsin vääntäen. Tällä vedellä pyykistä ei tule hohtavan puhdasta. Tadzhikistanin Gulistonissa pyykinpesuvesi kauhotaan ojasta, joka virtaa autotien reunassa. Siellä täällä lojuu roskia, ja vähän väliä joku kylän koirista jolkottelee paikalle sammuttamaan janonsa. Sameassa vedessä saippua ei vaahtoa eivätkä mekkojen värit kirkastu. Gulistonissa tällä vedellä myös peseydytään. Sillä pyykätään, tiskataan, leivotaan ja kokataan. Päivän lopuksi ojan vedellä pestään hampaat. Puhdas vesi vuorten huipulla Kaunis Gulistonin kylä sijaitsee Rashtin laaksossa lähellä Kirgisian rajaa, lumihuippuisten vuorten juurella. Pinta-alaltaan alle puolikkaan Suomen kokoisessa Tadzhikistanissa riittää puhdasta vettä, mutta se on ihmisten kannalta väärässä paikassa: vuorten huipuilla lähteissä ja jäätiköissä kilometrien korkeudessa. Koko maasta yli 90 prosenttia on vuoristoa. Laaksojen kyliin virratessaan vesi ehtii saastua moneen kertaan. Köyhä Tadzhikistan kantaa myös raskasta taakkaa ilmastonmuutoksesta. Jäätiköiden vesivarastot hupenevat Keski-Aasiassa vauhdilla. Kuumat kesät kuivattavat laaksojen vesilähteitä, joita lisääntyneet maanvyörymät ja tulvat likaavat. – Ongelmamme on, että eläimet käyttävät samaa vettä ja ihmiset roskaavat. Tätä vettä meidän on kuitenkin juotava, kun muuta ei ole, Rajabmoh Mirzobarotova kertoo. Kun Mirzobarotova leipoo leipää kotitalonsa keittokatoksessa, hän pirskottelee paistuvan taikinan päälle vettä pienestä kulhosta. Veden sameanruskea väri tuo pohjoismaiselle vieraalle mieleen lapsuuden hiekkalaatikkoleikit, kuravellit ja hiekkakakut. Täällä likavedestä ei kuitenkaan leivota leikkileipää, vaan evästä omille lapsille. Likavettä janoon – Minulla sattuu usein mahaan. Sairastan monesti ripulia. Siskoni ja veljenikin ovat usein kipeinä, kertoo pyykiltä palannut Mahin. Hän on jo 13-vuotias, mutta muiden kylän lasten tavoin näyttää ikäistään pienemmältä. – Mutta tietenkin juon vettä, kun on jano. Rajabmoh Mirzobarotova tuo pihapiirin lapsia näytille. Yhden käsissä on ryhelmää, joka näyttää lialta, mutta ei huuhtoudu pesussa pois. Monen kasvoissa on vaaleita läikkiä ja arpimaista ihottumaa. Kaikki naapuruston lapset sairastelevat likaisen veden takia, vaikka aikuiset keittävät ja seisottavat vettä poistaakseen siitä pahimmat epäpuhtaudet. Ripulin ja ihotautien lisäksi kyläläiset kärsivät muun muassa A-hepatiitista ja madoista. Mirzobarotova kertoo, että lapset joutuvat usein jäämään koulusta pois sairastelun vuoksi. Ratkaisu on jokaisen tiedossa Kaikki tietävät, että lasten sairaudet johtuvat likaisesta vedestä. Jokainen tietää myös ratkaisun, sillä naapurikylään on jo Leipää likavedestä Arki Tadzhikistanin vuoristokylissä on kovaa erityisesti naisille ja lapsille, joiden elämä on kiinni likaisesta vedestä. Jos kylään saataisiin vesiputki, 13-vuotiaan Mahinin vatsaan ei sattuisi niin usein. TEKSTI SARI HÄKKINEN KUVAT SAKARI PIIPPO KÄÄNNÄ ? RAJABMOH MIRZOBAROTOVA kantaa perheensä talousveden likaisesta ojasta. AVM3_2019_painoon.indd 11 9.9.2019 18.02
• 12 rakennettu suodatinjärjestelmä ja vesiputki Suomen Punaisen Ristin ja paikallisen Punaisen Puolikuun tuella. Yhteistyön tulokset ovat rohkaisevia: puhdas vesi ja lisääntynyt tieto terveydestä ovat vähentäneet sairastelua huomattavasti kymmenissä kylissä. Puhtaan veden turvin asukkaat pystyvät myös varautumaan ankariin talviin säilömällä hedelmiä ja vihanneksia kellariin. Mirzobarotova on muiden kylänsä naisten kanssa vedonnut kunnan päättäjiin vesiputken rakentamiseksi, mutta ylimääräistä rahaa ei ole kellään. Jos varat putkiin saataisiin, kyläläiset ovat valmiita rakentamaan putket vuorilta laaksoon talkootöinä, kuten naapurikylässäkin. Vesi on paras lääke Guliston on naisten kylä, sillä suuri osa miehistä on lähtenyt Venäjälle työpaikkojen perässä. Siirtotyöläisyys on tuonut kylään vaurautta. Sen ansiosta muutamat kyläläiset ovat pystyneet ostamaan itselleen auton, jolla kuljetetaan hedelmiä ja vihanneksia kaupunkiin myytäväksi. Naisille miesten poissaolo tarkoittaa kuitenkin entistä enemmän työtä ja vastuuta perheestä. Muutamien perheiden isät käyvät kotona vuosittain, toiset jäävät Venäjälle. Rajabmoh Mirzobarotova näki oman miehensä viimeksi kuusi vuotta sitten. Hän on nyt 37-vuotias ja asuu edesmenneiden appivanhempiensa talossa lastensa ja lähisuvun kanssa. Mies lähettää kotiin rahaa, mutta likaisen veden aiheuttamien tautien takia kaikki liikenevät varat menevät lasten lääkkeisiin. Vain puhdas vesi auttaisi. Gulistonissa äidit ja lapset kantavat vettä ojasta viidestä kuuteen kertaan päivässä. Mahin kertoo kantavansa vettä ojalta äidin apuna jo aamulla ennen kouluun lähtöä ja taas uudestaan iltapäivällä koulutehtävien, siivoamisen, pyykkäämisen ja muiden kotitöiden ohessa. Matkaa ojalle ja takaisin kertyy yhteensä pari kilometriä. – Kannan vettä kahdeksan litraa kerrallaan. Se on raskasta. Selkää särkee ja kantaminen vie voimat, Mahin sanoo. – Puhdas vesi muuttaisi koko elämämme. Olisimme terveempiä. Voisin pestä lapseni useammin ja pitää kodin siistinä, Mirzobarotova sanoo hymyillen. – Puhdas vesi on meidän unelmamme. ? N älkäpäivä-keräyksessä kerätään varoja Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Rahaston turvin Punainen Risti pystyy auttamaan nopeasti katastrofien uhreja ympäri maailmaa ja onnettomuuden uhreja Suomessa. Katastrofirahaston varoilla autetaan juuri nyt esimerkiksi Syyriassa Al-Holin pakolaisleirillä ja taistellaan ebolaviruksen leviämistä vastaan Kongossa ja sen naapurimaissa. Rahastosta tuetaan myös Suomen Punaisen Ristin pitkäkestoista kehitystyötä, jonka painopiste on kaikkein haavoittuvimpien yhteisöjen terveyden edistämisessä, riskien vähentämisessä ja katastrofeihin varautumisessa. Suomessa katastrofirahaston varoilla autetaan muun muassa äkillisten onnettomuuksien uhreja, koulutetaan henkisen tuen ja ensihuollon vapaaehtoisia sekä tuetaan Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaa. Viime vuonna Punaisen Ristin apua tarvittiin 114 tulipalossa ympäri Suomea. Ensi vuonna 40 vuotta täyttävä Nälkäpäivä-keräys tunnetaan parhaiten katukuvassa näkyvistä Punaisen Ristin vapaaehtoisista lipaskerääjistä. Kerääjäksi ilmoittaudutaan etukäteen netissä tai Punaisen Ristin keräyskeskukseen h-hetkellä 26.–28.9. Oman keräyksensä voi pistää pystyyn myös netissä ja haastaa sukulaiset ja tuttavat mukaan auttamaan. Jos et pääse mukaan auttamaan kerääjänä, vaihtoehtona on aina osallistua lahjoittamalla katastrofirahastoon – Nälkäpäivänä jokainen löytää oman tapansa auttaa! Tule mukaan: nälkäpäivä.fi Lahjoitus puhelinsoitolla Soita numeroon 0600 12220 (20,28 € + pvm) Lahjoitus tekstiviestillä Viesti SPR numeroon 16499 (15 €) Lahjoitus tilisiirrolla Kat astrofir ahaston tilille F I52 50 0120 4 156 73 viitteellä 5173 Lahjoitus MobilePaylla Katastrofirahaston lahjoitusnumeroon 10900 Keräyslupa: POL-2015-8798 & ÅLR 2018/8366 TADZHIKISTANISSA Gulistonin kylässä asuva Lailo, 12, kantaa joka päivä likaisesta ojasta vettä, jolla hänen perheensä laittaa ruokaa ja peseytyy. RAJABMOH Mirzobarotova ja hänen tyttärensä Mahin toivovat kotikyläänsä vesiputkea Punaisen Ristin tuella. Nälkäpäivä auttaa Suomessa ja maailmalla Nälkäpäivä 26.–28.9. AVM3_2019_painoon.indd 12 9.9.2019 18.02
• 13 J ezzinen kylä sijaitsee Etelä-Libanonin vuoristoalueella, noin puolen tunnin automatkan päässä rannikosta ja Saidan kaupungista. Jezzinen alakoulussa oppitunnit ovat käynnissä, ja luokista kuuluu huolellista englannin ääntämistä. Äkkiä oppilaiden keskittyminen herpaantuu. – He ovat täällä, lapset kiljahtelevat ja kurkistelevat tulijoita. Libanonin Punaisen Ristin työntekijät ovat mieluisia vieraita. Tänään koko koulu harjoittelee evakuointia. Suomen Punainen Risti tukee Jezzinessä Safe Schools -hanketta, jonka tavoitteena on parantaa koulujen turvallisuutta. Libanonin Punaisen Ristin mukaan Jezzinen alueella ei ole tällä hetkellä koulurauhaa uhkaavia jännitteitä, mutta Etelä-Libanon on maanjäristysaluetta, eikä väkivaltaisuuksien puhkeaminenkaan ole täysin poissuljettua. Kolmevuotiaskin osaa evakuoida Pastellinsinisiin kouluasuihin puetut kolmevuotiaat istuvat kerhopöytiensä ääressä. Kahdija Dia Libanonin Punaisen Ristin riskienhallintatiimistä pyytää lapsia näyttämään, miten pelastautuminen tapahtuu. – Minä tiedän! Minä, minä, minä, huutelee George Kaddah . Kun evakuointisuunnitelma on palautettu pienimpien mieleen, koulun johtaja Colette Slim Chaddad käynnistää sireenin. Pian kaikki oppilaat sujahtavat pöytiensä alle, kunnes sireeni pärähtää taas. Lapset säntäävät jonoon luokan ovelle. Kaikki ovat nostaneet pienet kätensä suojaamaan päätä. Rakennus tyhjenee muutamassa minuutissa. – Päätä pitää suojata siltä varalta, että jotain putoaa niskaan, neuvoo 9-vuotias Tina Mahmoud harjoituksen jälkeen. Leirin ja armeijan välissä Rannikolla Saidan kaupungissa evakuointia harjoitellaan toisenlaisissa olosuhteissa. Al Zaatarin yläkoulun ja Ain El Helwen alakoulun takana sijaitsee Libanonin suurin, noin 100 000 palestiinalaisen asuttama Ain El Helwen leiri. Koulujen edessä pitää asemapaikkaansa Libanonin armeija. Sadat Al Zaatarin teini-ikäiset ja Ain El Helwen alle 11-vuotiaat lapset Libanonista, Syyriasta ja palestiinalaisalueilta käyvät koulua pakolaisleirin ja armeijan välissä. Al Zaatarin koulun johtaja Zahraa Azzam kertoo, että aseellisia välikohtauksia sattuu usein. Koulu jouduttiin evakuoimaan viimeksi maaliskuussa, kun aseistautuneet leirin asukkaat alkoivat tulittaa toisiaan. Koulurakennus kärsi vaurioita, jopa ikkunoita rikkoontui. Koulussa syntyi paniikin aiheuttamaa kaaosta, mutta loukkaantumisilta vältyttiin. – Koulumme ei ole täysin turvallinen. Harjoiteltuamme evakuointia olemme kuitenkin paremmassa turvassa kuin ennen, Azzam sanoo. Koulujen johtajat kertovat, että aikaisemmin evakuointi kouluissa perustui vaistoon. – Nyt meillä on kunnolliset pelastussuunnitelmat, joita harjoittelemalla ja toteuttamalla osaamme toimia järkevästi uhkaavissa tilanteissa, tiivistää Colette Slim Chaddad Jezzinen koulusta. Välillä pelottaa Al Zaatarin yläkoulun oppilas Haya Sami Khaizaran kertoo joutuneensa pelkäämään koulussa monta kertaa. – Tänne kuuluu usein tappelun, taistelun ja aseiden ääniä viereisestä leiristä. Kun ammuskelun ja räjähdysten äänet tulivat hyvin läheltä, suoritimme evakuoinnin väestönsuojaan juuri niin kuin olemme harjoitelleet, Khaizaran kertoo. Youris Abdallahin mielestä koulunkäynti tuntuu nyt turvallisemmalta. – Koulussa on mukavampi olla, kun pelastautumista on harjoiteltu ja väestönsuojaan pääsee nopeasti, hän sanoo. Ain El Helwen koulun erottaa rauhattomasta leiristä vain koulun betonirakenteinen takaseinä. Leiriä lähimpänä sijaitsevat koulun tilat olivat vuosia jopa käyttökiellossa. – Noin 15 vuotta sitten taistelijat tunkeutuivat seinästä läpi tulittaakseen armeijaa, kertoo Libanonin Punaisen Ristin riskienhallintaohjelman johtaja Kassem Chaalan . Nyt tilat ovat jälleen käytössä, sillä Libanonin Punainen Risti on rakentanut kouluun kaksoisseiniä, jotka pysäyttävät luodit ja sirpaleet, kun leirillä on levotonta. Punainen Risti rakentaa Ain El Helwen kouluun myös väestönsuojaa, joka toimii rauhallisina aikoina koulun teatterina. – Kaksoisseinät antavat myös lisäaikaa evakuointiin, koska tunkeutujilla kestää kauemmin päästä sisään, Chaalan sanoo. – Al Zaatarin ja Ain El Helwen koulut ovat kuitenkin Libanonin ainoat oppilaitokset, joissa opiskellaan näin hankalissa olosuhteissa – onneksi. ? Piiloon pahimman varalta Libanonin Saidassa käydään koulua rauhattoman palestiinalaisleirin ja armeijan asemien välissä. Suomen Punaisen Ristin tukemassa hankkeessa lapset oppivat pelastautumaan hätätilanteissa. TEKSTI TIINA LEINONEN KUVAT MARIA SANTTO LIBANONIN Jezzinessä alakoulun pienimmätkin osaavat suojautua hälytyksen soidessa. ”Päätä pitää suojata siltä varalta, että jotain putoaa niskaan.” AVM3_2019_painoon.indd 13 9.9.2019 18.02
• 14 Vesikriisin varalle Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustyön tarpeisiin rakennettu vedenpuhdistusjärjestelmä palvelee hätätilanteessa myös kotimaassa. Kalkun logistiikkakeskuksessa valmistauduttiin puhdistamaan vettä Pisara 2019 -valmiusharjoituksessa. TEKSTI AKU SUOMALAINEN KUVAT JOONAS BRANDT PUNAISEN RISTIN vapaaehtoiset Markus Nieminen (vas.) ja Aleksi Itkonen kasaavat vedenpuhdistusjärjestelmää. AVM3_2019_painoon.indd 14 9.9.2019 18.02
• 15 T ampereella Punaisen Ristin Kalkun logistiikkakeskuksen pihamaalla käy kuhina. Letkuja ja putkia risteilee pitkin poikin, suodattimia ja pumppuja puretaan kuljetuslaatikoista. Kaiken kimpussa häärää reilu tusina miestä ja naista Punaisen Ristin liiveissä. Meneillään on ylimääräinen vedenpuhdistuskoulutus, jonka Punainen Risti järjestää joukolle tamperelaisia ja vantaalaisia vapaaehtoisia. Harjoitus valmistaa heitä lokakuun valtakunnalliseen Pisara 2019 -valmiusharjoitukseen. Pisara-harjoituksessa Punainen Risti harjoittelee mahdollisia kotimaan vesikriisejä varten. Vaikka sanasta vesikriisi tulevat ehkä ensimmäisenä mieleen katastrofialueet ja kuivuus, tapahtuu niitä myös Suomessa tämän tästä. Tunnetuin tapaus on muutaman vuoden takainen Nokian vesikriisi, jossa kaupungin juomaveteen oli päätynyt jätevettä, mutta lievempiä poikkeustilanteita sattuu usein. Esimerkiksi rakennustöiden yhteydessä sattuu putkirikkoja, jotka katkaisevat tilapäisesti vedenjakelun. Pisarassa Punaisen Ristin osastot harjoittelevat toimimista monessa eritasoisessa häiriötilanteessa. Kalkun pihassa harjoitusta vetävällä Punaisen Ristin avustustyöntekijällä Mika Lahdella on vesija sanitaatiojärjestelmien kanssa työskentelystä niin paljon kokemusta, että maat ja kaupungit menevät jo sekaisin. Se on Lahden mielestä kuitenkin selvää, että Suomessa sattuvan vesikriisin hoitaminen on huomattavasti helpompaa kuin vaikkapa Bangladeshissa tai Syyriassa. – Maailmalla me joudumme pohtimaan, miten esimerkiksi mahdolliset jälkijäristykset vaikuttavat laitteisiin. Siinä pitää välillä leikkiä ”MacGyveria”, kun tiivisteitä ja muita osia ei voikaan hakea lähimmästä K-raudasta, Lahti sanoo. Vapaaehtoiset jakautuvat kahteen ryhmään ja alkavat koota uima-altaita muistuttavia vesisäiliöitä. Tarkoituksena on pumpata toiseen altaaseen likaista vettä logistiikkakeskuksen lähellä sijaitsevasta lammesta. Vedenpuhdistusjärjestelmän läpi kuljettuaan vesi ohjataan toiseen altaaseen, jolloin ero likaisen ja puhtaan veden välillä näkyy selvästi. Tietynlaisen ylimääräisen haasteen harjoitukseen tosin tuo se, että lammen vesi on jo valmiiksi todella puhdasta. Harjoituksessa ”likaveteen” lisätään sen vuoksi multaa ja mutaa. Toisaalta edes suomalaisen veden puhtauteen ei voi enää liiaksi tuudittautua. Ilmastonmuutoksen myötä jopa Inarijärvestä on löyvaralta kloorilla. Kloorattu vesi testataan pH-mittarilla. Mikäli veden pH-arvo on liian korkea, se haisee uimahallilta ja maistuu epämiellyttävältä. Puhdistetun veden maku ja tuoksu poikkeavat joka tapauksessa hiukan tavallisesta kraanaja lähdevedestä. Pieni pitoisuus vapaata klooria kuuluu kuitenkin asiaan mikrobien kasvun estämiseksi. Mika Lahden mukaan järjestelmällä puhdistettu vesi on toisinaan herättänyt epäilyksiä maailmalla. – Vettä pitää sitten maistaa ensin itse, jotta paikalliset uskaltavat juoda sitä, Lahti toteaa. Lokakuun valtakunnallisessa Pisara-valmiusharjoituksessa Punaisen Ristin logistiikkakeskuksen vedenpuhdistuslaitteistoa käytetään ainakin Tikkurilassa ja Kuopiossa. Vettä ei kuitenkaan päästä harjoituspäivänä maistamaan, sillä sen juomakelpoisuus varmistetaan kaiken varalta bakteeriviljelyllä, jonka tulokset saadaan vasta seuraavana päivänä. Aiemmin puhdistuslaitteiston käyttöä on harjoiteltu esimerkiksi Turussa, jossa juotiin Aurajoesta puhdistettua vettä – se jos mikä herättää luottamusta laitteiston toimintakykyyn. ? tynyt sinilevää. Mika Lahden mukaan esimerkiksi retkeilijöitä on jouduttu evakuoimaan vaellusreiteiltä, kun he ovat sairastuneet lähdevettä juotuaan. Hyötyä työkokemuksesta Kun ”likavesiallas” on saatu täyteen, alkaa toinen harjoitusryhmä koota vedenpuhdistusjärjestelmää. Pitkään paloletkuketjuun liitettyihin säiliöihin laitetaan muun muassa rautaja alumiinifosfaattipillereitä. Kemikaalit saostavat vedessä olevat epäpuhtaudet isommiksi kasaumiksi, jolloin ne jäävät helpommin kiinni suodattimiin. Raudat, sulfaatit, saostaminen ja flokkulaatio ovat monelle harjoituksen osallistujalle tuttuja termejä. Vedenpuhdistus kiinnostaa selvästi erityisen paljon sellaisia vapaaehtoisia, jotka ovat muutenkin työskennelleet veden parissa. Heihin lukeutuu esimerkiksi eläkkeellä oleva Kemiran tutkimusjohtaja Kari Saari . Vähän aikaa sitten Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi ryhtyneen Saaren entisellä työpaikalla tutkittiin paljon vedenpuhdistuksessa käytettyjä kemikaaleja. Työ veden parissa on tuttua myös Markus Niemelle , sillä ympäristötekniikan opiskelija on töissä Vantaan kaupungin vesilaitoksella. Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi hän liittyi heti täytettyään 18-vuotta. Viiden vapaaehtoisvuoden jälkeen Niemi harkitsee nyt seuraavaa askelta, avustustyöntekijäkurssille hakemista. Aurajoesta juomakelpoista Kun vedestä on saatu suurimmat epäpuhtaudet siivilöityä hiekkaja aktiivihiilisuodattimiin, vesi desinfioidaan lopuksi mikrobien "Vettä pitää ensin maistaa itse, niin paikalliset uskaltavat juoda." ALEKSI ITKONEN (vas.), Harri Bäckman, Viivi Kirvesoja ja Timo Hörkkö ottavat vesinäytteen. Pisara 2019 kutsuu! P isara 2019 on Suomen Punaisen Ristin valtakunnallinen valmiusharjoitus, joka järjestetään lauantaina 26. lokakuuta. Kerran yleiskokouskaudessa toteutettavassa valmiusharjoituksessa valmistaudutaan tällä kertaa toimimaan erilaisissa vedenjakelun häiriötilanteissa. Vesikriisiin varautuminen on valittu harjoituksen aiheeksi, koska puhdas vesi on meille kaikille elintärkeää. Aikuinen ihminen tarvitsee vuorokaudessa 2–3 litraa nestettä. Keskimäärin Suomessa käytetään vettä asukasta kohden noin 140 litraa vuorokaudessa. Vaikka vakavat vedenjakelun häiriöt ovat Suomessa verrattain harvinaisia, pienempiä häiriötilanteita sattuu usein. Häiriöt talousveden laadussa tai saatavuudessa voivat aiheuttaa ihmisille vakavia terveyshaittoja. Pisara 2019 -harjoitusta varten luodut harjoitusskenaariot perustuvat toteutuneisiin häiriötilanteisiin, kuten vedenjakelun katkeamiseen myrskyn seurauksena ja juomaveden pilaantumiseen sen jouduttua kosketuksiin jäteveden kanssa. Punaisen Ristin vapaaehtoiset ja työntekijät harjoittelevat Pisarassa mm. kotitalouksien avuntarpeen kartoittamista, vedenjakelun toteuttamista ja evakuointien järjestämistä viranomaisten tukena. Lue lisää: www.punainenristi.fi AVM3_2019_painoon.indd 15 9.9.2019 18.02
• Verta, hikeä ja kilometrejä pienten puolesta Team Rynkeby – God Morgon -pyöräilyjoukkueet harjoittelevat pitkän syksyn, talven ja kevään pyöräilläkseen kesällä viikossa Pariisiin. Samalla kerätään varoja syöpää sairastaville lapsille. Helsingin joukkue ehti ennen kauden huipennusta myös verta luovuttamaan. TEKSTI IIRA HARTIKAINEN KUVAT JYRKI KOMULAINEN 1 16 AVM3_2019_painoon.indd 16 9.9.2019 18.02
• 17 Yhdessä tekemässä hyvää Helsingin TRGM-joukkue ehti juuri ennen ulkoharjoittelukauden alkua keväällä auttaa myös verenluovutuksen muodossa. Luovutuspäiväksi sovittiin maanantai, sillä joukkueen treenipäivät ovat torstai ja sunnuntai. Heti verenluovutuksen jälkeen ei pidä vetää rankkoja harjoituksia. Sanomatalon veripalvelutoimistoon joukkue saapui peräti 12 pyöräilijän voimin. Heidän joukossaan oli myös Laura Paasio , joka oli lähdössä joukkueen mukana ensimmäistä kertaa kohti Pariisia. Paasio halusi tällä kertaa kokea itse projektin alusta loppuun, koska on Aamu Säätiön asiamiehenä todistanut aitiopaikalta, mitä tempauksella on saatu aikaan. – Team Rynkeby – God Morgon on tukenut toimintaamme parina viime vuotena todella hienosti. Lahjoitukset ovat mahdollistaneet tutkimusapurahan myöntämisen yhä useampiin tutkimuksiin lasten syöpähoitojen kehittämiseksi. Kesällä 2018 pyöräilleiltä saimme lyhentämättömänä 620 000 euroa jaettavaksi, Paasio kiitteli verenluovutuksen lomassa. Myös verenluovutus oli Paasiolle ensimmäinen kerta. Kun pussi oli hiljakseen täyttynyt, hymy oli edelleen herkässä. – Jos pystyy näinkin pienellä vaivalla tekemään hyvää, niin kynnyksen ei pitäisi olla kauhean korkealla. Varmasti tulen uudelleenkin! Helsingin TRGM-joukkueen PR-vastaava Laura Suominen valmistautui itse pyöräilemään Pariisiin jo neljättä kertaa peräkkäin. – Jotkut lähtevät Team Rynkebyn mukaan tekemään elämänmuutosta, ja sekin on mahdollista, sillä aikaa valmistautua on kuitenkin lähes vuosi, Suominen tietää. Reissuilla on tullut koettua kaikenlaista. – Joskus on satanut rakeita, kun olemme varautuneet helteisiin. Mutta olosuhteet eivät kuitenkaan lopulta haittaa, ne unohtuvat heti, kun miettii niitä pieniä potilaita, joiden vuoksi siellä olemme. Kaikkiaan poljettavaa kertyy viikossa 1 200 kilometriä, mikä tietää keskimäärin 170 kilometriä päivässä. Joukkueiden mukana kulkee autolla myös J oka vuosi lokakuun alussa se käynnistyy. Nimittäin harjoittelukausi, jonka tähtäimenä on jaksaa polkea seuraavana kesänä seitsemässä päivässä maantiepyörällä Travemündesta Pariisiin. Se tietää viikoittaisia spinning-maratoneja, pyöräilytekniikan opettelua ja kevään koittaessa satoja ajotunteja ryhmässä. Kyseessä ei kuitenkaan ole urheilukilpailu, vaan hyväntekeväisyystempaus, jossa voittajia ovat kaikki. Jokainen Team Rynkeby – God Morgon -pyöräilijä sitoutuu hankkimaan harjoittelukauden aikana sponsoreja keltaisiin ajopaitoihinsa. Varat lahjoitetaan Suomessa lyhentämättöminä Sylva ry:n ja Aamu Suomen Lasten Syöpäsäätiön kautta syöpään sairastuneiden lasten, nuorten ja perheiden hyväksi. 1 Laura Paasio (vas.), Anna Pentti, Juha Heikkinen, Kimmo Kivistö, Juuso Hämäläinen, Laura Suominen, Pauli Kouhia, Kati Ahvonen ja Maria Salminen kokoontuivat luovuttamaan verta. 2 Lauran Suomisen ja Maria Salmisen takana luovutusvuorossa ovat Helsingin joukkueen kapteenit Juuso Hämäläinen ja Kati Ahvonen. 3 Laura Paasio osallistuu pyöräilytempaukseen ensimmäistä kertaa. Myös verenluovutus oli hänelle uusi aluevaltaus. 2 3 runsas joukko huoltohenkilökuntaa, joka pitää huolen käytännön asioista. Pyörän, matkat ja kulut jokainen osallistuja maksaa itse. Seitsemän joukkueen voimin Koko Team Rynkeby -hyväntekeväisyyspyöräily sai alkunsa 2002 Tanskassa, kun eräs Rynkeby Foods -mehuvalmistajan työntekijä keksi lähteä pyörällä Pariisin Champs-Élyséelle katsomaan Ranskan ympäriajon maaliintuloa. Hän sai houkuteltua mukaan 11 muuta pyöräilyn ystävää, ja samalla päätettiin kerätä varoja hyvään tarkoitukseen. Ensimmäisellä kerralla Team Rynkeby keräsi vakavasti sairaiden lasten hyväksi noin 5 000 euroa. Perinne oli syntynyt, ja se laajeni nopeasti Tanskan ulkopuolelle. Vuosi vuodelta mukaan lähti lisää maita. Suomesta joukkueita on ollut mukana jo seitsemän vuotta. Kaudella 2018–2019 eri puolilla maata on harjoitellut 250 osallistujaa seitsemässä eri joukkueessa. Helsingin lisäksi pyöräilijät ovat innostuneet perustamaan VeriRyhmä-verenluovutusporukan myös Jyväskylässä ja Tampereella. Suomalaisten Team Rynkeby -joukkueiden keräämä lahjoitussumma on kasvanut joka vuosi, ja se oli viime vuonna jo huimat 890 000 euroa. Sylva ry:lle on lahjoitusvarojen turvin pystytty palkkaamaan toimintaterapeutti, ja syöpää sairastavien lasten perheille on pystytty järjestämään tukikursseja. Kaikkiaan TRGM-pyöräilijät eri puolilla Eurooppaa ovat kanavoineet lasten syöpätautien hoitoon vuosien varrella 46 miljoonaa euroa. Tänä vuonna Laura Suominen sai viimein mukaansa tiimiin myös crossfit-kaverinsa Maria Salmisen . Salminen oli kypsytellyt ideaa jokusen vuoden ennen kuin uskaltautui mukaan. Aiempaa kokemusta hänellä oli lähinnä työmatkapyöräilystä. – Talven aikana opettelimme spinningissä oikeaoppista polkemista, sillä maantiepyörällä ajaminen on ihan oma tekniikkalajinsa ja vaatii uudenlaista hermotusta, teho-osastolla sairaanhoitajana työskentelevä Salminen kertoo. – Verta olen luovuttanut jo 16 kertaa. Työni ansiosta tiedän, miksi verenluovuttajia tarvitaan. ? "Joskus on satanut rakeita, kun olemme varautuneet helteisiin. Mutta olosuhteet unohtuvat pieniä potilaita miettiessä." AVM3_2019_painoon.indd 17 9.9.2019 18.02
• 18 Helmihetki saaressa Omaishoitajat hengähtävät ja virkistyvät Punaisen Ristin Satakunnan osastojen viisipäiväisellä kesäleirillä. TEKSTI TARMO TIKKA KUVAT VEERA KORHONEN 1 Mölkkyturnauksessa heittovuorossa on Seppo Luojus. Mauno Mäntylä seuraa suoritusta vierestä. 2 Onni Nolvi sitoo kuvitteellisen haavan Kaija-Riitta Törmän päässä. Leirillä harjoitellaan myös tärkeitä ensiaputaitoja. 3 Pastuskerin leirillä vapaaehtoisena toimiva Irma Sallinen soittaa kelloa ruokatauon merkiksi. 4 Omaishoitajien virkistysleirin tärkeintä antia on leppoisa yhdessäolo. Se tarjoaa kaivatun hengähdystauon raskaasta ja sitovasta hoitotyöstä. 1 2 3 4 Y hdeksän naista ja kahdeksan miestä harjoittelee vuoron perään Heimlichin otetta, sammutuspeiton käyttöä, elvytystaitoja ja sidontaa. Mölkkykisa kutkuttelisi jo aamuaurinkoisella pihamaalla, jonne osa porukasta alkaa vähän vaivihkaa vilkuilla. Mölkky on osa satakuntalaisten omaishoitajien kesäolympialaisia. Ne käydään Punaisen Ristin virkistysleirillä Koivuniemen leirikeskuksessa, Porin Pastuskerin saaressa. Viisipäiväiselle leirille osallistuu 17 keski-iältään 76-vuotiasta omaishoitajaa Punaisen Ristin Satakunnan piirin alueelta. – Tämä on ehdoton helmihetki tässä työssä. Leiri on arvokas hengähdystauko omaishoitajille heidän raskaassa 24/7-hoitotyössään, omaishoidon tukitoiminnan suunnittelija Eeva-Liisa Koskinen iloitsee. Punaisen Ristin Satakunnan piiri aloitti ensimmäisten jouAVM3_2019_painoon.indd 18 9.9.2019 18.02
• 19 kossa omaishoitajien tukitoiminnan vuonna 2006. Liikkeelle lähdettiin Harjavallassa, Kokemäellä ja Vammalassa, ja tukitoiminnalle saatiin heti oma aluetyöntekijä perehdyttämään vapaaehtoisia tukihenkilöitä. Nykyään osastoja on mukana jo 15, ja toimintamalli on laajentunut ympäri maata. Varaventtiili Hetkeksi leirin päiväohjelmasta irrottautuva kokemäkeläinen Seppo Luojus , 79, on todellinen omaishoitaja-, tukihenkilöja vapaaehtoisveteraani. Kun Luojuksen oma isä sairastui, hän oli vielä töissä käyvä ja menevä nuori mies, mutta odottamattomaan piti ryhtyä. Isän hoitaminen äidin apuna oli kuitenkin itsestäänselvyys. – Ei sitä tarvinnut miettiä, pidin sitä luonnollisena asiana. Tietysti se tarkoitti pikkuisen oman arjen laiminlyöntiä, mutta sitähän se on kaikilla omaishoitajilla, Luojus tuumii. Myöhemmin Luojus toimi myös äitinsä omaishoitajana sekä vaimonsa omaishoitajana kahteen otteeseen, kun tämän sairaus uusiutui. Välillä vaimo hoiti puolestaan häntä, kun hän itse sairastui. Kaiken ohessa Luojus ilmoittautui ensimmäisten joukossa, kun omaishoitajien tukitoiminta haki vapaaehtoisia Kokemäen osastossa 2006. – Avun tarve oli suuri. Omalle paikkakunnalle piti saada varaventtiili omaishoitajille, kun kaupungin järjestämä tuki ei riittänyt. Luojus joutuu pohtimaan tovin, miksi vapaaehtoistyö omaishoitajien tukitoiminnassa ja ylipäätään auttamistyössä vei mukanaan. Ilmeisesti harrastus on ollut mielekäs? – Jättäisin ehkä sanan harrastus tästä pois, jonkinlainen elämäntehtävä se pikemminkin on, Kokemäen osaston pitkäaikainen puheenjohtaja pohtii. Pastuskerin saaren virkistysleirillä Luojuksella on isänKÄÄNNÄ ? AVM3_2019_painoon.indd 19 9.9.2019 18.02
• 20 nän titteli. Konkari aistii, mistä milloinkin tuulee ja mistä narusta pitää vetää. Leirille järjestettyyn ohjelmaan osallistuminen on omaishoitajille vapaaehtoista, jotta vapaalle jutustelulle ja kokemusten jakamiselle jää aikaa. – Ohjaajina me vapaaehtoiset ja omaishoitajien tukihenkilöt olemme vähän niin kuin tuntosarvina. Omaishoitajat ovat arjessaan töissä 24/7. Täällä on tarkoitus päästä irrottautumaan ja jakamaan kokemuksia toisten samassa tilanteessa olevien kanssa, Luojus sanoo. Alueellisia eroja Mölkkyturnauksen tunnelma kohoaa oikean urheilujuhlan tasolle. Heittäjille taputetaan rytmiä, onnistumisille kiljahdellaan ja epäonnistumisille vähän naljaillaankin, kun heittokalikka pujottelee ohi maalin. Välillä epäillään jopa yliastumista. Viereisellä suorituspaikalla heitellään harjoitusmielessä rengasketjuja possua muistuttavan maalitaulun koloihin. Myös possupeli on luonnollisesti olympialaji. Välillä on aikaa pysähtyä pohtimaan omaishoidon tilaa ja tulevaisuutta. Seppo Luojus ei tyrkytä näkemyksiään tuen tasosta, jos asiaa ei oteta erikseen puheeksi. Tukirahoista ja niiden määristä huolehtiminen kuuluu muille kuin Punaisen Ristin vapaaehtoisille. – Toki leirillä ja vertaisryhmissä niistäkin asioista kuulee. Se tuntuu kieltämättä oudolta, että hoidon tarpeen määrittelyssä ja omaishoitajien vapaiden järjestämisessä on niin suuria alueellisia eroja. Omaishoidon tuen tarpeesta ja palkkioluokasta päättävät kunnat. Hoitopalkkio on vähintään 399 euroa kuukaudessa. Vapaapäiviä omaistaan hoitavalle kuuluu hoidon sitovuudesta riippuen kaksi tai kolme kuukaudessa. Niiden ajaksi hoidettavalle pitäisi järjestyä sijaishoito. Omaishoidon tukitoiminnan suunnittelija Eeva-Liisa Koskinen jakaa Luojuksen huolen kirjavista tukikäytännöistä. Viime kädessä kysymys on omaishoitajien työn arvostuksesta. – Hoitajien jaksamisesta pitäisi huolehtia paremmin. Intervallipaikkoja pitäisi olla enemmän. Kun hoitaja tarvitsee lepohetken, hoidettavalla tulisi aina olla paikka, jonne on turvallista mennä, Koskinen sanoo. – Suomessa noin 1,25 miljoonaa henkeä hoitaa omaistaan ainakin silloin tällöin, mutta hoitopalkkiota saa vain 46 000 henkilöä. Omaistaan hoitavat kantavat merkittävän hoitovastuun läheisistään. Kuinka valtava säästö omaishoitajat valtiolle ovatkaan? Punaisen Ristin omaishoitajien tukitoiminnan tulevaisuutta varjostaa huoli vapaaehtoisten ikääntymisestä. Kuten monessa muussakin toimintamuodossa, nuoremman väen houkutteleminen vapaaehtoistyöhön on haastavaa. Satakunnan piirin noin sadasta omaishoidon tukihenkilöstä suuri osa toimii itsekin omaishoitajana tai on aiemmin toiminut sellaisena. – Sellainen pyyteettömyys on uskomatonta. Joskus tulee mieleen, miten vapaaehtoiset itse jaksavat, Koskinen kiittää. Satakunnan omaishoitajien tukitoiminnassa mennäänkin resurssien ylärajoilla. Lisää vapaaehtoisvoimaa olisi löydettävä. Vapaata olemista Miehensä hoidosta vuodesta 2002 huolehtinut Kaarina Mattila on varsin tyytyväinen omaan tilanteeseensa Huittisissa. Eläkeläiselle hoitopalkkio saisi olla kattavampi, mutta muuten kunnan palvelut toimivat. – Mies pääsee intervallihoitoon kerran kuukaudessa. Tämän leirin aikana kotona käy kodinhoitaja ja omat lapsemme. Mies varmaan tuskastuu siihen liikenteeseen kotona, Mattila hymyilee. – Oma tilanteeni on kohtalaisen hyvä. Huittisissa on apua tarjolla, jos keskusteltavaa tulee. En tosin tiedä, miten muutenkaan asiat voisivat olla. Omaishoitajaleirillä Mattila on ensimmäistä kertaa. – Pelkästään tämä paikka on rauhoittava. Täällä tutustuu uusiin ihmisiin, ja kun täällä ollaan monta päivää, välillä melkein unohtaa huolehtia, miten kotona pärjätään. Mattila käy kerran kuussa Punaisen Ristin Huittisten osaston vertaistukiryhmässä. Hän ei hae niinkään hoitokokemusten jakamista, vaan tavallista arjen kanssakäymistä. Tärkeintä on, että kalenterissa on mukava meno. – Vapaata olemista. Se vasta olisikin rasittavaa, jos puhuisimme vain hoidosta ja hoidettavista! Mutta kenestä tuli se leirin mölkkymestari? Ei sen niin väliä, seuraavaksi on tanssin aika! ? "Täällä välillä melkein unohtaa huolehtia, miten kotona pärjätään." 1 Ohjelmaan osallistuminen on leiriläisille vapaaehtoista. Aikaa tahdotaan jättää vapaalle jutustelulle ja kokemusten jakamiselle. 2 Onni Nolvi vei Punaisen Ristin Satakunnan piirin toiminnanjohtajan Paula Ilénin tanssin pyörteisiin. 1 2 AVM3_2019_painoon.indd 20 9.9.2019 18.02
• 21 S uomen Punaisella Ristillä on lukuisia valtakunnallisia ja alueellisia yrityskumppaneita. Yhteistyön muodot vaihtelevat yrityksen mukaan: yksi tarjoaa auttavia käsiä, toinen osaamistaan, kolmas taloudellista tukea, neljäs jotain muuta. Kun maailman johtaviin IT-palvelutoimittajiin kuuluvan Fujitsun suomalainen tytäryhtiö mietti omaa tapaansa auttaa, valinta oli ilmeisesti: otetaan kaikki! Tai siltä ainakin listaa kuunnellessa vaikuttaa: fujitsulaiset tekevät talkootöitä, osallistuvat keräyksiin, luovuttavat verta, pyöräilevät Ketjureaktio-kampanjassa, pyörittävät ensiapukoulutuksia, myyvät ensiapuja turvatuotteita... Luettelo on vaikuttava. – Haimme kumppaniksemme järjestöä, joka on vahvasti mukana yhteiskunnassa, joka mahdollistaa monipuolisen vapaaehtoisuuden meidän Hyvää työtä Punaisen Ristin yhteistyökumppani Fujitsu Finland panostaa henkilökuntansa vapaaehtoistyöhön, ja siinä voittavat kaikki. TEKSTI JA KUVA KIMMO HOLOPAINEN henkilöstöllemme, ja jonka kautta voi vaikuttaa. Punainen Risti oli helppo valinta, koska se on vahva kaikissa kohdissa, Fujitsu Finlandin yritysvastuupäällikkö Christine Löfgren sanoo. Fujitsulla on Suomessa yli 2 000 työntekijää ja toimipisteitä ympäri maata. Löfgrenin mukaan kumppanijärjestön valinnassa painoi myös se, että Punainen Risti toimii kaikkialla Suomessa. – Halusimme, että myös ne fujitsulaiset, jotka eivät istu Helsingissä pääkonttorilla, pystyvät tekemään ja osallistumaan. Lähettiläänä työpaikalla Laaja yhteistyöpaketti on Fujitsulla pilkottu sopivan kokoisiin palasiin, joista jokaisella on oma vastuuhenkilö, kansainvälisesti Red Cross Ambassador. Tällaisia Punaisen Ristin vapaaehtoisia lähettiläitä on Fujitsulla puolen tusinaa. – Tehtävät on jaettu oman kiinnostuksen mukaan: yksi huolehtii verenluovutuksista, toinen ensiapukoulutuksista, kolmas tuotemyynnistä. Pohjoisin lähettiläs istuu meillä Oulussa, Christine Löfgren kertoo. Asiakasjohtajana työskentelevä Pirjo Nissinen-Kiviranta ilmoittautui vapaaehtoiseksi ensimmäisten joukossa. Punaisen Ristin lähettiläänä hänen vastuualueensa on tuotemyynti. – Esimerkiksi viime joulun alla meillä oli pääkonttorin aulassa näyttely, jossa esiteltiin Punaisen Ristin avustustoimintaa ja tuotteita. Se oli niin valtava menestys, että tuotteita piti hakea lisää kahteen kertaan, Nissinen-Kiviranta kertoo. – Ykköshitti olivat heijastavat hansikkaat. Vaikuttavat lahjat taas kiinnostivat varsinkin nuorempaa väkeä. Arvojen merkitys nousee Fujitsulla työntekijät saavat käyttää yhden palkallisen työpäivän vuodessa vapaaehtoistyöhön. Työnantajan näkökulmasta se on keino palkita ja innostaa henkilökuntaa, josta yhä useampi haluaa tehdä vaikuttavia tekoja. Fujitsulaiset ovat esimerkiksi pakanneet talkoilla kesäkumeja Punaisen Ristin seksuaaliterveystyön avuksi ja rakentaneet tietotekniikkaa terveyspisteisiin ja vastaanottokeskuksiin. – Vapaaehtoistyö parantaa yhteishenkeä ja työhyvinvointia. Sitä kautta voittaa myös työnantaja, sillä mitä on yritys ilman motivoitunutta, sitoutunutta henkilökuntaa? Christine Löfgren kysyy. Samalla vapaaehtoistyö on konkreettista apua Punaiselle Ristille. Todellinen win-win-kumppanuus siis. Pirjo Nissinen-Kiviranta vahvistaa, että työkavereilta tullut palaute yhteistyöstä on ollut erittäin positiivista. Varsinkin nuorempien kohdalla työpaikan arvoilla on koko ajan enemmän merkitystä. – Olen toiminut mentorina harjoittelijoille ja sitä kautta ymmärtänyt, miten tärkeää vastuullisuus on tämän päivän nuorille. Muutos parissa kymmenessä vuodessa on iso. Nuoret sanovat suoraan, että eivät edes voisi työskennellä yrityksessä, joka ei ota arvoja ja vastuullisuuskysymyksiä vakavasti, Nissinen-Kiviranta kuvaa. – Fujitsun visio on rakentaa vastuullisesti ihmiskeskeistä, älykästä yhteiskuntaa, ja siihen yhteistyö Punaisen Ristin kanssa istuu minusta tosi hyvin – ja onhan meillä samat punavalkoiset väritkin! ? "Vapaaehtoisuus parantaa yhteishenkeä ja työhyvinvointia." PIRJO NISSINEN-KIVIRANTA (vas.), Punaisen Ristin Marjo Martin ja Christine Löfgren tarkistavat netistä, miten Fujitsun joukkueet ovat kunnostautuneet Punaisen Ristin Ketjureaktiossa. AVM3_2019_painoon.indd 21 9.9.2019 18.02
• 22 SUOMEN PUNAINEN RISTI on sitoutunut seitsemään periaatteeseen, jotka ohjaavat koko Punaisen Ristin maailmanlaajuista liikettä. K uvitellaanpa hetki. Kaunis kesäaurinko on tehnyt tepposet ja häikäissyt sinut tutulla tiellä. Olet törmännyt vastaantulevaan autoon, nyt istut maassa ja nojaat käsiisi verissä päin. Kaikki on sekavaa, mitä oikein tapahtui? Kolarin toinen osapuoli on edelleen sisällä autossaan, hänen tilastaan ei ole tietoa. Pelastushenkilöstöllä kestää aikansa saapua onnettomuuspaikalle, mutta onneksi ensimmäinen ohikulkija pysähtyy auttamaan. Vai pysähtyykö? Entä jos hän kaivaakin esiin älypuhelimensa ja alkaa kuvata? Hetkessä hän jakaa kuvia sinusta Instagramissa, Facebookissa, Twitterissä. Ehkä lähettää kuvia onnettomuudestasi niitä pyytäville lehdillekin: Olitko paikalla? Lähetä kuva! Pahimmassa tapauksessa läheisesi näkevät somesta sinun joutuneen onnettomuuteen, mutta eivät tiedä, miten sinulle on käynyt. Harva meistä haluaisi, että me itse tai joku läheisemme joutuisi hädän hetkellä revityksi tällaiseen julkisuuteen. Onnettomuuspaikalla kuvaaminen on kuitenkin älypuhelinten aikakaudella yleistä, eikä se ole sinänsä edes laitonta. – Onnettomuuden uhrien kuvaaminen voi kuitenkin olla väärin, vaikka se ei lakia rikkoisikaan. Mikäli kuvia julkaistaan niin, että henkilöt ovat tunnistettavissa, se loukkaa yksityisyydensuojaa ja voi olla myös laitonta, Punaisen Ristin ensiavun asiantuntija Kristiina Myllyrinne muistuttaa. – Kuvaamaan pysähtyminen saattaa lisäksi vaikeuttaa pelastusja hoitotoimia ja jopa estää ensiaputaitoista henkilöä auttamasta kuvatuksi joutumisen pelossa. Ensimmäisenä onnettomuuspaikalle sattuvan velvollisuus on Suomessa auttaa kykyjensä mukaan sekä hälyttää apua. Onnettomuuden uhrin henki saattaa olla kiinni minuuteista. – Jokaisen kannattaisi käydä ensiapukurssi. Silloin osaisi tehdä oikeasti jotakin, jopa pelastaa autettavan hengen. Ilman kurssiakin pystyy kuitenkin auttamaan, ja jo hätäkeskukseen soittaminen on auttamista. Tärkeää on myös olla onnettomuuden uhrin tukena, kunnes ammattiapu saapuu ja ottaa vastuun. Ylimääräinen vaara Suomessa laki kuvaamisesta yleisillä paikoilla on ajalta, jolloin kaikilla ei vieAuta äläkä someta! Onnettomuuspaikalla kuvaaminen voi aiheuttaa liikenteessä vaaratilanteen. Uhreilla on myös oikeus yksityisyyteen. TEKSTI MAARIT SEELING KUVA LEHTIKUVA "Kuvaaminen voi olla väärin, vaikka se ei olisi laitonta." ONNETTOMUUSPAIKALLA kuvaaminen ei ole uusi ilmiö, mutta se on uutta, että lähes kaikilla meistä on kännykässä aina kamera mukana. AVM3_2019_painoon.indd 22 9.9.2019 18.02
• 23 Osaatko toimia onnettomuuspaikalla? J os satut ensimmäisenä onnettomuuspaikalle, velvollisuutesi on auttaa. Pelasta mahdollisuuksien mukaan välittömässä vaarassa olevat, hälytä apua numerosta 112 ja varoita muita. Jatka loukkaantuneiden auttamista taitojesi ja hätäkeskuksen ohjeiden mukaan. Mikäli apu on saapuessasi jo paikalla, ohita onnettomuuspaikka sujuvasti turvallisen alhaisella nopeudella. Näin autat parhaiten pelastajia tekemään työnsä. Parhaat valmiudet hätätilanteessa auttamiseen saat, kun suoritat ensiapukurssin ja ylläpidät ensiaputaitojasi harjoittelemalla. Muista myös autoilijan ensiapulaukku! Lue lisää: www.punainenristi.fi lä ollut älypuhelinta. Yleisellä paikalla saa periaatteessa aina kuvata, mutta kuvia saa lain suojassa ottaa ainoastaan omaan käyttöön. Yksityiselämää loukkaavaa tietoa ei saa jakaa, joten kuvien levittämisestä voi joutua vastuuseen. Esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa on säädetty lakeja, jotka kriminalisoivat onnettomuusja rikospaikalla kuvaamisen, ja keskustelu aiheesta on virinnyt myös meillä. Asiasta on vireillä jopa kansalaisaloite. Toistaiseksi poliisilla on Suomessa kuitenkin oikeus puuttua kuvaamiseen vain, jos se häiritsee viranomaisten työtä. – Poliisin näkökulmasta tärkeintä on, ettei kuvaaminen häiritse pelastustoimia ja että onnettomuuden uhrit saavat tarvitsemansa avun, poliisiylitarkastaja Maria Hoikkala Poliisihallituksesta sanoo. Myös liikenneturvallisuuden vaarantumisen riski on todellinen, jos ihmiset hidastelevat ja jarruttelevat onnettomuuspaikalla. Hoikkala neuvoo ajamaan onnettomuuspaikan ohi rauhallisesti, jos pelastusviranomaiset ovat jo paikalla, ja noudattamaan poliisin liikenteenohjausta. Katse on syytä pitää edessä olevassa liikenteessä. – Lisäonnettomuuksien vaara riippuu tietysti olosuhteista, mutta peräänajoja on sattunut, kun onnettomuuspaikalle on jääty ihmettelemään. Liikenne turvallisuuden lisäksi kyse on tietysti hienotunteisuudesta ja kohteliaisuudesta onnettomuuden osapuolia ja heidän omaisiaan kohtaan, Hoikkala sanoo. Joskus sivullisten ottamista kuvista on ollut hyötyäkin, kuten Turun toissakesäisen terrori-iskun tutkimuksessa. Runsaan kuvamateriaalin perusteella viranomaiset pystyivät jälkikäteen tarkentamaan tapahtumien kulkua. Hoikkala korostaa kuitenkin, ettei poliisi kehota ketään kuvaamaan ”varmuuden vuoksi”. – Onnettomuuspaikan ja aineellisten vahinkojen kuvaamista yleisellä paikalla ei voida lain mukaan kieltää, mutta häiriötä ei saa aiheuttaa. Sen sijaan uhrien kuvaaminen tuskin on tarkoituksenmukaista missään olosuhteissa. Pääsääntö on aina, että rikosja onnettomuuspaikkakuvat ottavat viranomaiset. Hyvässä hengessä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen palopäällikkö Juha Rajala kertoo ihmetelleensä ihmisten toimintaa onnettomuuspaikalla kerran jos toisenkin. Kuvaamisen ei pitäisi olla päällimmäisenä mielessä, jos on tapahtunut ehkä ihmishenkiäkin vaatinut tragedia. – Yleiskuvan ottamisesta ei ole haittaa, jos kuva ei sisällä muuta informaatiota kuin tiedon, että on ylipäänsä käynyt onnettomuus. Siinä liikutaan kuitenkin kaltevalla pinnalla, jos kuvat pystytään yhdistämään uhreihin. Kuvaajien kannattaisi miettiä, haluaisivatko itse tulla kuvatuiksi vastaavassa tilanteessa, Rajala sanoo. Myös Rajala muistuttaa, että peräänajojen riski kasvaa, jos kuljettaja keskittyy ajamisen sijasta valokuvaamiseen. Onnettomuuspaikan ohittaminen vaatii muutenkin erityistä tarkkaavaisuutta. – Keskittymisen herpaantuminen lisää ketjukolareiden mahdollisuutta ja vaarantaa myös tiellä liikkuvat pelastustyöntekijät. Esimerkiksi rakennuspalojen kuvaamisessa Rajala ei näe suurempaa haittaa, sillä pelastustyöntekijät pystyvät yleensä eristämään alueen tehokkaasti, jolloin kuvaaminen ei häiritse pelastustöitä. Liikenneonnettomuuksissa eristäminen on vaikeampaa, koska liikenne pitäisi saada sujumaan mahdollisimman pian onnettomuudesta huolimatta. Rajalan kokemuksen mukaan suomalaiset noudattavat ohjeita kuitenkin aika hyvin, kun heitä pyytää siirtymään vähän kauemmas. – Useimmat havahtuvat vasta siinä vaiheessa, mistä tilanteessa oikeastaan on kyse. Pelkkä siirtymiskehotus ei tosin riitä, vaan pyyntö pitää myös perustella. Yleisesti ottaen olemme saaneet silti tilanteet hoidettua hyvässä hengessä. ? "Turvallisuuden lisäksi kyse on hienotunteisuudesta." LE E N A K O S K E L A ENSIMMÄISENÄ onnettomuuspaikalle saapuvan velvollisuus on hälyttää apua ja auttaa kykyjensä mukaan. OPETTELEMALLA ensiaputaidot varmistat, että osaat auttaa tilanteen vaatiessa. AVM3_2019_painoon.indd 23 9.9.2019 18.02
• 24 A rmeija marssii vatsallaan, totesi jo Napoleon Bonaparte aikoinaan – nälkäisenä sotilaan on mahdoton yltää parhaaseensa. Sama pitää paikkansa myös rauhan töissä. Punaisen Ristin kohdalla huolto on erityisen kriittinen kohta kansainvälisissä avustustehtävissä, joissa toimitaan vaativissa olosuhteissa kriisija katastrofialueilla. Hygieniataso on usein matala, elintarvikkeiden ja puhtaan veden saatavuus heikko. Kansainväliset avustustyöntekijät ovat suuren yleisön mielikuvissa helposti lähinnä lääkäreitä ja sairaanhoitajia, mutta onnistunut avustusoperaatio vaatii tuekseen myös monen muun alan ammattilaisia: logistikkoja, teknikkoja, viestinnän ja hallinnon osaajia – ja huollon ammattilaisia. Kun kesällä 2017 kiihtyneet väkivaltaisuudet Myanmarin Rakhinen osavaltiossa ajoivat satoja tuhansia ihmisiä pakolaisiksi rajan yli Bangladeshiin, tarvittiin kaikkien alojen osaamista. Alkujännitys helpotti äkkiä Bangladeshin Cox’s Bazarin alueella pakolaisten määrä kasvoi muutamassa kuukaudessa lähelle miljoonaa. Olosuhteet maailman suurimmaksi paisuneella pakolaisleirillä olivat erittäin vaikeat. Ihmiset asuivat puutteellisissa oloissa hökkeleissä ja teltoissa, hygieniataso oli heikko, pulaa oli kaikesta. Kansainvälinen Punainen Risti oli avustusoperaatiossa suuressa roolissa. Suomen Punainen Risti osallistui työhön lähettämällä Cox’s Bazariin lokakuussa 2017 kenttäsairaalan yhdessä Norjan Punaisen Ristin kanssa. Pakolaisleirin ainoa ympärivuorokautisesti toiminut kirurginen sairaala hoiti yli 50 000 potilasta ennen kuin sen vetovastuu viime vuodenvaihteessa siirrettiin paikalliselle Bangladeshin Punaiselle Puolikuulle. Sairaalassa työskenteli reilun vuoden aikana yli 500 kansainvälistä avustustyöntekijää 18 eri maasta. Se ei olisi ollut mahdollista ilman toimivaa huoltoa. Cox’s Bazarin kenttäsairaalan henkilökunnan ja potilaiden ruokahuollosta vastaamaan rakennettiin oma keittiö, jota johti tehtävään koulutettu avustustyöntekijä alaisenaan 11 paikallisen työntekijän ryhmä. Keittiön esimiehenä toimivat vuorollaan myös suomalaiset Erja Lehtonen ja Sanna Venhomaa . Vaikka olosuhteet Cox’s Bazarissa olivat monella tapaa haastavat, kokemusta muistellessa molempien äänessä kuuluu innostus. – Se oli aivan mahtava kokemus, tuntui tosi hienolta saada auttaa niin konkreettisesti. Voi sanoa, että minulla jäi sydän sinne, Venhomaa sanoo. Samaa mieltä on ensimmäistä Ruokaa sydämellä Punaisen Ristin avustustyöntekijät Erja Lehtonen ja Sanna Venhomaa pyörittivät kenttäsairaalan keittiötä maailman suurimmalla pakolaisleirillä Bangladeshissa. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT ABDUS SOBAHAN RUOKAKUVAT ERJA LEHTONEN KEITTIÖALAN ammattilaiset Erja Lehtonen ja Sanna Venhomaa lähtivät avustustyöhön Bangladeshiin. "Voi sanoa, että minulla jäi sydän sinne." AVM3_2019_painoon.indd 24 9.9.2019 18.02
• 25 "Ruoka oli hyvää ja terveellistä, mutta tulista." kertaa avustustyöntekijänä ulkomailla ollut Lehtonen. – Totta kai sitä jännitti etukäteen, mutta se helpotti, kun pääsin heti kokeneiden suomalaisten avustustyöntekijöiden porukkaan. Kokemus oli todella myönteinen, sai tutustua uusiin ihmisiin ja eri kulttuureihin, nähdä miten ammattimaisesti koko operaatio oli järjestetty. Henkilökunnan turvallisuuteen suhtaudutaan Punaisessa Ristissä aina vakavasti. Sen pani merkille myös Lehtonen. – Mitään ongelmia ei ollut koko aikana, mutta meillä oli kuitenkin koko ajan reppu pakattuna ja evakuointisuunnitelmat olemassa äkkilähdön varalta. Turvallisuushenkilökunnalle ilmoitettiin aina leirin alueelta poistuttaessa ja palatessa. Tuli tunne, että turvallisuudesta todella huolehditaan, Lehtonen sanoo. Lieden ääressä kuin saunassa Päivät kenttäsairaalan keittiöllä alkoivat kuudelta aamupalan valmistuksella. Puoli seitsemältä vietiin sairaalalle kortit, joita vastaan potilaat tai heidän omaisensa saivat noutaa aamiaisen. Seitsemän, puoli kahdeksan aikaan oli keittiön henkilökunnan vuoro, ja sen jälkeen alkoi lounaaseen valmistautuminen. Välissä oli parin tunnin tauko ja vuoron vaihto, sitten päivällisen ja illallisen laittaminen. – Työpäivä päättyi puoli yhdeksän aikoihin illalla. Päivät olivat pitkiä ja välillä haastaviakin, mutta hyvin sitä jaksoi. Toki välissä oli vapaapäiviä, Lehtonen kertoo. Ruoanlaitto tapahtui kaasulla ja puulämmitteisellä uunilla. Oman haasteensa toi Bangladeshin kuuma ja kostea ilmasto. – Meillä oli avonainen bambukeittiö, mutta kaasulieden puhaltaessa tuntui kuin keittiössä olisi ollut sata astetta lämmintä ja hiki virtasi. Toisaalta talvea kohti sää viileni ja yöt olivat jopa viileitä, Venhomaa muistelee. Yhteistyö paikallisen keittiöhenkilökunnan kanssa sujui hyvin, vaikka yhteistä kieltä ei aina ollut. Tulkki oli tarvittaessa käytettävissä, ja osa paikallisista osasi kohtuullisesti englantia. Keittiön paikalliseen henkilökuntaan kuului yhdeksän miestä ja kaksi naista. Useimmat olivat lähialueiden asukkaita, mutta työntekijöiden joukossa oli myös leirillä asuvia pakolaisia. Pääkokkina toimi bangladeshilainen ammattikokki, osa työskenteli kotona saatujen oppien pohjalta. – Kirjoitin omiin muistiinpanoihini, että henkilökunnan avuliaisuus ja kohteliaisuus oli silmiinpistävää, ja sitä se oli. He olivat taitavia valmistamaan ruoan paikalliseen tapaan ja esimerkiksi käsittelemään lihaja siipikarjaa. Toisaalta meidän piti esimiehinä olla tarkkana esimerkiksi hygieniaja työturvallisuusasioissa, koska sellainen osaaminen on paikallisilla heikkoa, Lehtonen kertoo. Joku voisi ajatella, että naisen toimiminen esimiehenä muslimialueella olisi tuottanut ongelmia, mutta sellaista Venhomaa ja Lehtonen eivät kokeneet. – Minulle jäi kuva, että osaamistamme arvostettiin. Eikä meidän tyylimme muutenkaan ole komennella vaan tehdä yhdessä. Toisaalta henkilökunta oli reilusti meitä nuorempia miehiä, joten ehkä se vaikutti. Siinä kulttuurissa kunnioitetaan vanhempia ihmisiä. Minä ainakin koin välillä ihan äidillisiä tunteita, Lehtonen hymyilee. Puhdas hanavesi oli luksusta Menu Cox’s Bazarissa syntyi paikallisista aineksista bangladeshilaista ruokakulttuuria soveltaen. Aamupalalla tarjolla oli aina nostattamatonta paratha-leipää, hedelmiä, kananmunaa ja esimerkiksi linssimuhennosta. Lounaan lisäkkeenä oli aina riisi, ja pääruoka vaihteli sen mukaan mitä tuoreena torilta saatiin. Lihan, kalan tai kanan lisäksi pöydässä oli aina kasvislisäke. – Ostoksilla käytiin päivittäin lähikaupungin basaarissa. Etäisyyttä sinne oli vain muutama kilometri, mutta kaoottisen liikenteen ja ruuhkien takia reissussa saattoi mennä pari tuntia. Matkoilla meillä oli aina paikallinen autonkuljettaja, ja tulkkina toimi paikallinen pääkokki, joka osasi sekä bengalia että englantia, Venhomaa kertoo. Kuivatuotteet kuten riisit, jauhot, linssit ja pähkinät sekä ruokaöljyt tilattiin kerran viikossa rannikolta Cox’s Bazarin kaupungista. Puhtaasta vedestä sairaala-alueella ei ollut huolta, sen takasi ensimmäisen vaiheen avustustyöntekijöiden rakentama kaivo, jonka puhdistettu vesi oli juomakelpoista sellaisenaan. – Se oli oikeastaan viiden tähden luksusta. Ei siellä muualla ollut puhettakaan, että hanavesi olisi ollut juotavaa, ei edes kaupunkien paremmissa hotelleissa. Paikallinen ruokakulttuuri poikkesi tietenkin paljon suomalaisesta, osin odotetusti ja osin vähemmän odotetusti. – Ruoan valmistuksessa käytettiin todella paljon tuoreita KENTTÄSAIRAALAN keittiön tuoretuotteet haettiin lähibasaarista. RUOKALISTA syntyi sen mukaan, mitä tuoretta torilla oli tarjolla. KÄÄNNÄ ? AVM3_2019_painoon.indd 25 9.9.2019 18.02
• 26 Avustustyöhön maailmalle? S uomen Punainen Risti hakee jatkuvasti avustustyöntekijöiksi eri alojen ammattilaisia. Erityisen paljon työtä on lääkäreille ja hoitoalan ammattilaisille, mutta tarvetta on monenlaiselle osaamiselle – vaikkapa kenttäsairaalan keittiön esimiehenä. Avustustyöntekijät valitaan komennuksille Suomen Punaisen Ristin henkilöreservistä, johon voi liittyä käytyään viikon mittaisen, englanninkielisen IMPACT koulutuksen. Avustustyö ei ole vapaaehtoistyötä, vaan siitä maksetaan palkkaa. Katastrofin sattuessa kutsu voi tulla nopeasti, ja siitä saa myös kieltäytyä. Useimmat Punaisen Ristin avustustyöntekijät ovat etukäteen sopineet työnantajansa kanssa, että voivat hätätilanteessa olla järjestön käytettävissä. Avustustyöntekijäkoulutukseen hakevilta vaaditaan vankkaa ammattitaitoa omalta alaltaan, ainakin kohtuullisen hyvää kielitaitoa ja soveltuvuutta haastaviinkin olosuhteisiin – sekä tietysti halua auttaa! Seuraava IMPACT-koulutus järjestetään 21.–27.3.2020. Hakuaika päättyy 15.11.2019. Lue lisää: www.punainenristi.fi yrttejä, chiliä ja valkosipulia. Terveellistä ja hyvää se oli, mutta paikalliset tahtoivat laittaa niin paljon tuoretta chiliä, että se oli meidän makuumme ihan liian tulista. Ruokaa tehtiin sitten kahta vahvuutta, ulkomaisille avustustyöntekijöille ja paikallisille – ja toiset pyysivät silti vielä tuoretta chilipalkoa lisäkkeeksi, wwwwLehtonen nauraa. – Yllättävämpi ero oli se, että paikalliset söivät kahta eri riisiä sen mukaan, mistä päin he olivat kotoisin. Molemmat olivat basmatiriisiä, mutta toinen lajike oli ilmeisesti jollakin tavalla käytetty, ja tottumattomat valittivat saavansa siitä vatsavaivoja. Se oli paikallisille hyvin tarkkaa, joten tarjolla pidettiin molempia lajeja, Venhomaa kertoo. Auttamisen ilo kantaa Erja Lehtonen ja Sanna Venhomaa ovat molemmat keittiöalan ammattilaisia. Kynnys lähteä Punaisen Ristin avustustyöntekijäksi oli heille harvinaisen matala, koska kumpikin oli jo valmiiksi järjestöllä töissä. Kun Punaisen Ristin kansainvälisen avun johtaja Kalle Löövi alkoi 2000-luvun alussa puuhata ruokahuoltoon erikoistuneiden hätäapuyksiköiden perustamista, rekrytointi alkoi luontevasti Helsingin keskustoimiston ruokalan henkilökunnasta. – Tämä ala tuli minulle vähän kuin itsestään, olen maalaistalon tyttöjä Etelä-Savosta ja ollut aina kiinnostunut keittiötyöstä. Koulutukseltani olen suurtalouden työnjohtaja ja ravitsemusneuvoja. Punaisella Ristillä olen ollut emäntänä jo 30 vuotta, Lehtonen kertoo. Venhomaan tausta taas on ravintolapuolella. – Kävin Turussa kokkija ravintolakoulun ja työskentelin ravintoloissa Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Suurtaloutta tein ensimmäistä kertaa vasta Punaisella Ristillä. Vaikka sekä Lehtonen että Venhomaa ovat molemmat töissä Punaisella Ristillä, se ei todellakaan ole vaatimus kansainvälisiin avustustehtäviin pääsemiseksi. Päinvastoin on melko harvinaista, että avustustyöntekijät ovat muutenkin töissä järjestössä. Useimmat ovat tavalliseen tapaan oman alansa töissä yksityisellä tai julkisella työnantajalla ja siirtyvät Punaisen Ristin palkkalistoille vain ulkomaankomennuksensa ajaksi. Erja Lehtonen ja Sanna Venhomaa rohkaisevat kollegoitaan hakemaan rohkeasti Punaisen Ristin avustustyöntekijäkoulutukseen, jos uudet haasteet kiinnostavat. – Ennakkoluulottomuutta ja kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa vaihtelevissa tilanteissa se vaatii, mutta ei siellä ihmeitä tarvita, reipas pärjää kyllä, kunhan ammattitaito on hallussa, Lehtonen ja Venhomaa sanovat. Bonuksena työstä saa unohtumattomia kokemuksia, joita vain harva paikka voi tarjota. – Se ilo ja kiitollisuus, joka näkyi potilaiden ja heidän omaistensa kasvoilla, kun he saivat kunnollisen, terveellisen aterian. Kyllä sen näki, että se oli pakolaisille niissä oloissa tähtihetki. Siinä se auttamisen ilo, Lehtonen tiivistää. ? LEIVÄT ja leivonnaiset valmistuivat puulämmitteisessä uunissa. BANGLADESHIN keittiössä käytetään reilusti mausteita ja tuoreita yrttejä, joista ei tropiikissa ole pulaa. T untuuko tutulta: vatsasi on aamulla litteä, ja olosi tuntuu erinomaiselta, mu t t a päivän aik ana syötyjen aterioiden myötä vatsasi muuttuu pingottuneeksi, ja olosi alkaa tuntua epämiellyttävältä. Ajoittainen pinkeä vatsa on yleinen ongelma, mutta pitkään jatkuvana se saattaa alkaa haitata elämää. Tavallisesti syynä on hidas suolentoiminta ja harvat ulostuskerrat. Tällöin uloste kulkeutuu elimistössä haitallisen hitaasti ja paksusuoleen kerääntyessään saa aikaan käymis prosessin, jossa muodostuu erilaisia vatsaa kerääntyviä kaasuja. Tavallisesti pinkeä ja epämiellyttävä olo pahenee syömisen jälkeen. Mitä rasvaisempaa ruoka on, sitä hitaammin ruoansulatus toimii. Tästä voi muodostua ikävä kierre, ja nautinnollisesta ruokailuhetkestä tuleekin huonon olon aiheuttaja. Miten pallomaha syntyy? Ruoansulatuksen kannalta pahimpia ovat nopeat hiilihydraatit: vaalea leipä, leivonnaiset, perunat ja riisi, sokerista puhumattakaan. Ne toimivat poltto aineen tavoin suolen käymisprosessissa. Lisäksi ne nostavat verensokeria nopeasti. Kiihdytä rasva-aineenvaihduntaa Vatsa saattaa kaivata tukea etenkin ravinnosta saatavan rasvan hajottamisessa, sillä rasva hidastaa ruoan kulkua vatsassa ja suolistossa. Macoform on luonnollinen tuki vatsan ja suoliston hyvinvointiin. Macoform sisältää kuitu pitoista latva-artisok kaa sekä voikukanjuurta, joilla molemmilla on positiviinen vaikutus ruoansulatukseen. Tilaa puoleen hintaan! Tilaa Macoform jakelupalveluna. Saat ensimmäisen pakkauksen puoleen hintaan! Nyt vain 14,95 € + toimituskulut 4,95 € (60 tablettia) 09 615 00 516 (pvm/mpm) Ma-To 8-16, Pe 8-14.30 www.wellvita.fi Hirsalantie 11 02420 Jorvas ONKO TUTTUA? Kun suoli ei tyhjene kunnolla, voi suolistossa alkaa käymisprosessi, joka aiheuttaa pinkeää ja epämiellyttävää oloa sekä ilma vaivoja. Lähes kaikki kokevat ajoittain vatsaja suolistoongelmia. Monessa tapauksessa ratkaisu voi olla yksinkertainen. Macoform on luontaistuote, joka sisältää ainutlaatuisen yhdistelmän artisokkaja voikukkauutteita, jotka aktivoivat rasvaaineenvaihduntaa ja tasapainottavat vatsaa. ONKO TUTTUA? Kun suoli ei tyhjene kunnolla, voi suolistossa alkaa käymisprosessi, joka aiheuttaa pinkeää ja epämiellyttävää oloa sekä ilmavaivoja. ilmavaivoja. ilma Lähes kaikki kokevat ajoittain vatsaja suolistoongelmia. Monessa tapauksessa ratkaisu voi olla yksinkertainen. Macoform on luontaistuote, joka sisältää ainutlaatuisen yhdistelmän artisokkaja voikukkauutteita, jotka aktivoivat rasvaaineenvaihduntaa ja tasapainottavat vatsaa. Helpotusta ruoansulatukseen MAINOS Vatsani on reistaillut niin kauan kuin muistan. Ruoan jälkeen vatsaan kerääntyi aina kaasua, mikä teki toimistossa istumisesta hankalaa. Näin sattumalta vatsan hyvinvoinnista kertovan Macoform-mainoksen ja ajattelin, että sehän oli juuri minulle tarkoitettu! Nyt otan voikukkaja latva-artisokkauutteita sisältävää Macoformia päivittäin. Vatsani toimii moitteettomasti ja painoakin on pudonnut muutama kilo, vaikken varsinaisesti olekaan yrittänyt laihduttaa. Koin monen vuoden ajan epämukavaa ähkyn tunnetta ja pöhötystä vatsassa. Tämä rajoitti myös sosiaalista elämääni, sillä vatsa saattoi alkaa yllättäen temppuilla esimerkiksi illallisella tai kylässä. Halusin saada vatsani kuntoon; päivitin ruokavaliotani ja otin käyttöön Macoform-tabletit. Nyt vatsani voi hyvin ja kestää sen, mitä normaalin vatsan tuleekin kestää. Johan, 51 Anette, 54 ARTISOKKA edistää normaalia ruoansulatusta tukee vatsan hyvinvointia VOIKUKKA auttaa ylläpitämään vatsan pH-tasapainoa voikukan prebiootit edistävät luonnollisten maitohappobakteerien muodostumista suolistossa auttaa ylläpitämään HUONO RUOANSULATUS MAINOS AVM3_2019_painoon.indd 26 9.9.2019 18.02
• 27 T untuuko tutulta: vatsasi on aamulla litteä, ja olosi tuntuu erinomaiselta, mu t t a päivän aik ana syötyjen aterioiden myötä vatsasi muuttuu pingottuneeksi, ja olosi alkaa tuntua epämiellyttävältä. Ajoittainen pinkeä vatsa on yleinen ongelma, mutta pitkään jatkuvana se saattaa alkaa haitata elämää. Tavallisesti syynä on hidas suolentoiminta ja harvat ulostuskerrat. Tällöin uloste kulkeutuu elimistössä haitallisen hitaasti ja paksusuoleen kerääntyessään saa aikaan käymis prosessin, jossa muodostuu erilaisia vatsaa kerääntyviä kaasuja. Tavallisesti pinkeä ja epämiellyttävä olo pahenee syömisen jälkeen. Mitä rasvaisempaa ruoka on, sitä hitaammin ruoansulatus toimii. Tästä voi muodostua ikävä kierre, ja nautinnollisesta ruokailuhetkestä tuleekin huonon olon aiheuttaja. Miten pallomaha syntyy? Ruoansulatuksen kannalta pahimpia ovat nopeat hiilihydraatit: vaalea leipä, leivonnaiset, perunat ja riisi, sokerista puhumattakaan. Ne toimivat poltto aineen tavoin suolen käymisprosessissa. Lisäksi ne nostavat verensokeria nopeasti. Kiihdytä rasva-aineenvaihduntaa Vatsa saattaa kaivata tukea etenkin ravinnosta saatavan rasvan hajottamisessa, sillä rasva hidastaa ruoan kulkua vatsassa ja suolistossa. Macoform on luonnollinen tuki vatsan ja suoliston hyvinvointiin. Macoform sisältää kuitu pitoista latva-artisok kaa sekä voikukanjuurta, joilla molemmilla on positiviinen vaikutus ruoansulatukseen. Tilaa puoleen hintaan! Tilaa Macoform jakelupalveluna. Saat ensimmäisen pakkauksen puoleen hintaan! Nyt vain 14,95 € + toimituskulut 4,95 € (60 tablettia) 09 615 00 516 (pvm/mpm) Ma-To 8-16, Pe 8-14.30 www.wellvita.fi Hirsalantie 11 02420 Jorvas ONKO TUTTUA? Kun suoli ei tyhjene kunnolla, voi suolistossa alkaa käymisprosessi, joka aiheuttaa pinkeää ja epämiellyttävää oloa sekä ilma vaivoja. Lähes kaikki kokevat ajoittain vatsaja suolistoongelmia. Monessa tapauksessa ratkaisu voi olla yksinkertainen. Macoform on luontaistuote, joka sisältää ainutlaatuisen yhdistelmän artisokkaja voikukkauutteita, jotka aktivoivat rasvaaineenvaihduntaa ja tasapainottavat vatsaa. ONKO TUTTUA? Kun suoli ei tyhjene kunnolla, voi suolistossa alkaa käymisprosessi, joka aiheuttaa pinkeää ja epämiellyttävää oloa sekä ilmavaivoja. ilmavaivoja. ilma Lähes kaikki kokevat ajoittain vatsaja suolistoongelmia. Monessa tapauksessa ratkaisu voi olla yksinkertainen. Macoform on luontaistuote, joka sisältää ainutlaatuisen yhdistelmän artisokkaja voikukkauutteita, jotka aktivoivat rasvaaineenvaihduntaa ja tasapainottavat vatsaa. Helpotusta ruoansulatukseen MAINOS Vatsani on reistaillut niin kauan kuin muistan. Ruoan jälkeen vatsaan kerääntyi aina kaasua, mikä teki toimistossa istumisesta hankalaa. Näin sattumalta vatsan hyvinvoinnista kertovan Macoform-mainoksen ja ajattelin, että sehän oli juuri minulle tarkoitettu! Nyt otan voikukkaja latva-artisokkauutteita sisältävää Macoformia päivittäin. Vatsani toimii moitteettomasti ja painoakin on pudonnut muutama kilo, vaikken varsinaisesti olekaan yrittänyt laihduttaa. Koin monen vuoden ajan epämukavaa ähkyn tunnetta ja pöhötystä vatsassa. Tämä rajoitti myös sosiaalista elämääni, sillä vatsa saattoi alkaa yllättäen temppuilla esimerkiksi illallisella tai kylässä. Halusin saada vatsani kuntoon; päivitin ruokavaliotani ja otin käyttöön Macoform-tabletit. Nyt vatsani voi hyvin ja kestää sen, mitä normaalin vatsan tuleekin kestää. Johan, 51 Anette, 54 ARTISOKKA edistää normaalia ruoansulatusta tukee vatsan hyvinvointia VOIKUKKA auttaa ylläpitämään vatsan pH-tasapainoa voikukan prebiootit edistävät luonnollisten maitohappobakteerien muodostumista suolistossa auttaa ylläpitämään HUONO RUOANSULATUS MAINOS AVM3_2019_painoon.indd 27 9.9.2019 18.02
• 28 Kiva kesä kuuluu kaikille S uomenlinnan lautan jono kiemurtelee pitkin Helsingin Kauppatoria. Aurinko paistaa, mutta osa jonottajista on varautunut takein ja huivein. Merituuli voi olla arvaamaton. – Joko olette ehtineet esittäytyä? kysyy Mia Salomäki joukolta parikymppisiä nuoria. – Tervetuloa Punaisen Ristin Kesäklubiin! Koetetaan mahtua kaikki seuraavaan lauttaan. Salomäki toimii Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen, piirien ja osasEnsi kertaa järjestetyssä Punaisen Ristin Kesäklubissa nuoret aikuiset ja vapaaehtoiset kohtasivat kivan kesätekemisen parissa, ettei kukaan jäisi yksin. TEKSTI SILJA UUSIKANGAS KUVAT MOSI HERATI tojen yhteisvoimin järjestämän Kesäklubin koordinaattorina. Kesäklubi on nuorille aikuisille suunnattua kesätoimintaa, jonka suunnittelussa ja käytännön järjestelyissä vapaaehtoisilla on suuri rooli. Toiminnan taustalla on havainto siitä, että monelle nuorelle aikuiselle kesät ovat yksinäistä aikaa. Arjen rakenteita ei välttämättä ole, jos kesätöitä ei ole löytynyt ja opinnot ovat kesätauolla. Myös köyhyys koettelee nuoria erityisesti kesäisin, ja sosiaaliset erot ovat 1 suuria. Siinä missä osalla nuorista on mahdollisuus mökkeillä ja matkustella, osalle jo spontaani jäätelöhetki voi olla taloudellinen mahdottomuus. Suomenlinnan jonossa taustoja ei kuitenkaan kysellä. Päivän tavoite on yhteinen niin kesäklubilaisille kuin vapaaehtoisillekin: viettää porukalla hauska kesäpäivä. – Odotan päivältä sitä, että saan tutustua uusiin ihmisiin. Fiilis on tosi hyvä, kun paikalla on näin paljon porukkaa, Kesäklubiin ensimmäistä kerAVM3_2019_painoon.indd 28 9.9.2019 18.02
• 29 valmis, kun yksi osallistujista heittää nimensä kylkiäisiksi lennokkaan kärrynpyörän – se jää muutamaltakin tekemättä. Ruoan jälkeen joku kaivaa esiin kannettavan kaiuttimen, josta soitetaan musiikkia monella kielellä: farsiksi, arabiaksi, englanniksi. Joukko nuoria naisia laittaa tanssiksi. Kesäklubin vapaaehtoisena toimiva Nina Soini katsoo tanssivaa joukkoa hymyillen. – Tämä taitaa olla nyt kolmas Kesäklubi-tapaaminen, jossa olen mukana. Suomenlinnan lisäksi olen käynyt Korkeasaaressa ja Seurasaaressa. Tämä on tällaista saarireissaamista! Ennen Kesäklubia Soini on toiminut vapaaehtoisena ohjaajana Espoon Nuorten turvatalon vertaisryhmässä. Hänen mielestään nuorten aikuisten kesätoiminnalle on ehdottomasti tarvetta. – Jokaisella on omat syynsä osallistua Kesäklubin toimintaan, mutta osallisuus on se perusasia. Nuoret tutustuvat toisiin ja pääsevät osaksi porukkaa. Osallisuutta ja yhteisöllisyyttä Kesäklubin toiminnalta saavat myös vapaaehtoiset. – Minulle vapaaehtoisena olemisesta on tullut jo elämäntapa. Olen tehnyt monenlaisia vapaaehtoishommia, mutta en tällaista, jossa tehdään joka kerta näin eri juttuja. On kiva tavata uusia ihmisiä, ja samalla jokaisella Kesäklubi-kerralla tapahtuu jotain uutta, Soini sanoo. Mallia muualle maahan Punaisen Ristin Kesäklubi järjestettiin tänä kesänä ensimmäistä kertaa. Tarkoitus on, että toimintaa voidaan järjestää jatkossa ympäri maata isommissa kaupungeissa. Kesäklubin valmisteluista ja kokemuksista kootaan rataa osallistuva Laura suunnittelee. – Tästä tulee varmaan kivaa, nätti ilmakin on tulossa, toinen Kesäklubin ensikertalainen Janita jatkaa. Lauttamatkalla tuuli yltyy, joten takit tulevat tarpeeseen auringonpaisteesta huolimatta. Kannella istuvat Nuorten turvatalojen Kotipolku-hankkeen viestinnän ja vaikuttamisen vapaaehtoiset Anna-Mari Hiltunen , Jenni Vihtkari ja Katriina Lius . He suuntaavat Suomenlinnaan tekemään kyselyä nuorten tilanteista niin kesäklubilaisille kuin muillekin Suomenlinnan kävijöille. Kesäklubi on alusta monenlaiselle vapaaehtoisuudelle. Myös päiväohjelma on syntynyt nuorten vapaaehtoisten ideoimana. Jokaisella tapaamiskerralla vapaaehtoiset paitsi auttavat eväiden hankkimisessa, myös varmistavat, että jokaisella kesäklubilaisella on turvallinen ja tervetullut olo. Piknikiä ja perhepäivää Perillä Suomenlinnassa pieni tyttö löytää jostain leskenlehden ja heittää sen ilosta kiljuen ilmaan maassa istuskelevien nuorten edessä. Kesäklubi on tarkoitettu 18 vuotta täyttäneille nuorille aikuisille, mutta tänään vuorossa on perhepäivä, jota vapaaehtoiset toivoivat osaksi Kesäklubin ohjelmaa. Kesäklubilaisten vanhemmat ja pienet sisarukset sujahtavat luontevasti osaksi joukkoa. Piknik-viltit levitetään porukalla hyvässä yhteishengessä, vaikka osa nuorista on vasta tavannut toisensa. Ennen kuin päästään syömään – tällä kertaa tarjolla on falafeleja ja pitaleipiä – leikitään nimileikkiä. Parinkymmenen hengen joukko seisoo ringissä. Vuorollaan jokainen sanoo nimensä ja tekee samalla jonkun liikkeen tai eleen, ja muut toistavat perässä molemmat. Naurunremakka on 1 Kesäklubin retkelle Korkeasaareen osallistuneet Gholam (vas.), Shoki, Annu, Hassan, Davuud ja Ali ottivat yhteiskuvan. 2 Punaisen Ristin vapaaehtoiset ja työntekijät iloitsivat kesäpäivästä Suomenlinnassa. 3 Mohammadi Ali (vas.) ja Sadigh perehtyivät emujen tapoihin Korkeasaaressa. 2 3 portti, josta Punaisen Ristin piirit ja osastot voivat poimia vinkkejä nuorten aikuisten kesätoimintaan omalla alueellaan. Suomenlinnan-retken lopuksi joukko vapaaehtoisia ja osallistujia päättää kävellä katsomaan maisemia saaren nokkaan. Siellä olevilta kallioilta näkyy kauas. Aurinkoisen päivän paahde on taittunut, mutta ilma on edelleen lämmin. Tuuli heiluttaa keltaisten kukkien peltoa, Suomenlinnan edustalla näkyy paljon veneitä. – Harjoittelevatko purjehtijat kovalla tuulella vai onko siellä joku kilpailu menossa? joku pohtii. Piknikpäivän päätteeksi tuntuu hyvältä pysähtyä ja katsella merelle – samaan suuntaan muiden kanssa. ? "Jokaisella on omat syynsä osallistua, mutta osallisuus on se perusasia." Mikä Kesäklubi? P unaisen Ristin Kesäklubi on 18–28-vuotiaille nuorille aikuisille suunnattu kesätoiminnan kokonaisuus, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa pääkaupunkiseudulla kesällä 2019. Kesäklubissa järjestettiin kymmenen kokoontumista, joissa tarjottiin nuorille mahdollisuus tutustua toisiinsa ja löytää ilmaista kesätekemistä muiden nuorten ja vapaaehtoisten kanssa. Uuden nuorisotoiminnan muodon tavoitteena on mukavan tekemisen ja yhdessäolon kautta ehkäistä yksinäisyyden ja syrjäytyneisyyden tunteita, jotka uhkaavat oppilaitosten loma-aikoina erityisesti ilman kesätöitä jääneitä nuoria. Kesäklubi-tapaamisten sisällön ideoinnista vastasivat Punaisen Ristin nuoret vapaaehtoiset. Kesäklubi järjestettiin yhteistyössä Punaisen Ristin Helsingin ja Uudenmaan piirin, Nuorten turvatalojen, Yksintulleiden nuorten tukihankkeen ja Keski-Helsingin osaston kanssa. AVM3_2019_painoon.indd 29 9.9.2019 18.02
• 30 S osiaalisen median aikakaudella ihmisten tavoittaminen ja yhteydenpito ystäviin on uskomattoman helppoa. Vaikka netissä keskusteleminen ei korvaa kasvokkain tapaamista, on kuulumisten jakaminen kätevämpää kuin koskaan. Sosiaalisella medialla on kuitenkin myös kääntöpuoli. Jos on yksinäinen oikeassa elämässä, on helposti yksinäinen myös verkossa. Nuorten kokema yksinäisyys oli Punaisen Ristin pääteema kesällä Porin SuomiAreenassa. Ratkaisuja nuorten ongelmiin pohdittiin muun muassa Punaisen Ristin keskustelutilaisuudessa. Yksi sen osallistujista oli Tampereen yliopiston Porin yksikön tutkijatohtori Riikka Korkiamäki , joka on ollut mukana kehittämässä Punaisen Ristin nuorisotoimintaa Porissa. – On mahdotonta antaa mitään yksiselitteistä ohjetta siihen, miten nuorten yksinäisyyttä voi vähentää. Tärkeää on kuitenkin herkällä korvalla Verkkojen ulkopuolella Nuorten yksinäisyys sosiaalisen median aikakaudella puhutti Porin SuomiAreenassa kesällä. TEKSTI AKU SUOMALAINEN tunnustella nuorten keskinäistä dynamiikkaa ja tarttua mahdollisuuksiin saattaa nuoria yhteen, Korkiamäki sanoo. Tutkijan mukaan ystävyyttä voi syntyä monilla foorumeilla. Koulu on todella tärkeä paikka, sillä se kokoaa kaikki nuoret, mutta ystävyys voi rakentua myös esimerkiksi netissä. Ihmiset yhteen Korkiamäen mukaan nuorten välistä ystävyyttä ei aina oteta riittävän vakavasti. Aikuiset saattavat helposti suhtautua nuoren ystävyyssuhteisiin vähättelevään tyyliin: ”ihan kiva, että sulla on joku kaveri”, vaikka kyse olisi tärkeästä ihmissuhteesta. – Ystävyys ja sen puute ovat kuitenkin laajoja yhteiskunnallisia kysymyksiä, joista meidän pitää olla aidosti kiinnostuneita. Punaisen Ristin kohdalla kiinnostavaa on pohtia, voiko järjestetty ystävyys toimia? Siitähän ystävätoiminnassa tietyllä tavalla on kyse. Riikka Korkiamäen mielestä ystävyyttä ei voi tuottaa ulkoatai ylhäältäpäin. Tästä syystä esimerkiksi pakotetut ryhmät eivät toimi. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ihmisten saattaminen yhteen olisi arvokasta. Punaisen Ristin ystävätoiminnassa ihmiset pyritään saattamaan yhteen tasaveroisina, vaikka toinen olisikin lähtenyt mukaan vapaaehtoisena ja toinen ystävää etsien. Ystäväparit yritetään aina rakentaa niin, että osapuolilla olisi riittävästi yhteistä, esimerkiksi harrastuksia tai muita kiinnostuksen kohteita, jotta heidän välilleen voi syntyä luonteva ystävyyssuhde. Parhaimmillaan henkilöt olisivat voineet ystävystyä missä tahansa muuallakin, vaikka ystävätoiminta toimi heidän tapauksessaan kohtaamispaikkana. Yksin verkossa Porin SuomiAreenassa Punainen Risti herätteli keskustelua nuorten yksinäisyydestä myös kuvitteellisella yksinäisen nuoren huoneella, joka oli rakennettu telttaan tapahtuma-alueelle. Sotkuisen huoneen peiliin oli kirjoitettu sanat ”tyhmä” ja ”huono”, ja sängyllä lojuvien älylaitteiden ruuduilla pyöri jatkuvasti ahdistava uutisvirta ja sosiaalinen media. Punaisen Ristin Satakunnan piirin nuorisotoiminnan suunnittelijan Nina Fiskin mukaan ensimmäinen haaste nuorten yksinäisyyden vähentämisessä on tukea tarvitsevien nuorten löytäminen. Se ei onnistu välttämättä verkossa sen helpommin kuin oikeassa elämässä. – Meidän toimistollemme on tullut nuoria piipahtamaan ja kysymään, mistä saisi lisätietoa ystävätoiminnasta. Kun heitä on neuvonut seuraamaan Punaisen Ristin Facebookia ja Instagramia, he eivät ole käyttäneet niitä, Fisk kertoo. – Yksinäiset kokevat helposti, että he eivät osaa käyttää sosiaalista mediaa. He saattavat ajatella, ettei heitä kukaan kuitenkaan seuraa eikä kukaan halua heitä seuraajakseen. Porissa ratkaisuja nuorten haasteisiin etsitään pilottihankkeella, jossa on mukana Punaisen Ristin lisäksi lukuisia muita järjestöjä ja yhteiskunnan toimijoita. Alustavat tulokset ovat rohkaisevia. Nuorten asiat ovat saaneet paljon huomiota, nuorten ystävätoimintaan on tullut uusia vapaaehtoisia ja koulutuksia on kyselty sitä mukaa kuin niitä on ehditty järjestää. ? PUNAINEN RISTI osallistui kesän SuomiAreenaan Porissa useilla keskustelutilaisuuksilla ja toiminnan esittelyillä. AVM3_2019_painoon.indd 30 9.9.2019 18.03
• 31 Lähetä ratkaisusi ristikkoon 3/2019 lokakuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Punainen Risti, Avun maailma Hjälpens värld, PL 168, 00141 Helsinki. Merkitse kuoreen tunnus ”Ristikko 3/2019”. Vastanneiden joukosta arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat palkinnoksi Punaisen Ristin tuotteita. Ristikkokilpailun 1/2019 voittajiksi arvottiin Klas Sandvik Teerijärveltä ja Arja Heino Oulusta. Onnittelut voittajille! NIMI: OSOITE: OIKEA RATKAISU RISTIKKOON 1/2019. RISTIKKO HANNU NIITTYMÄKI Ristikko 3/2019 AVM3_2019_painoon.indd 31 9.9.2019 18.03
• 32 Korsord 3/2019 KORSORD SOLVEIG SJÖSTEDT ÄR VIOL? FÅGEL VISTAS HAR FISK GITTA DEN VAR TRÄD EN FRODE SNÖ OCH BLÅST TVISTADE MARS VENUS VÄXT STJÄRNA GUD VÄGDE MATPÅSEN DE LEVER SOLO STRÖM GÖR GOTT KORT ANTAL EGAL TALAT OK LUGN TALRIK? LEDDE MED FÅ TRÄD SES PÅ PLAN KYLER FÖRST I SPEL DONERAR FURSTE REKLAM JORD EXPLODERAR PREP. FÖR DYR TÖSER BLIR VI AV MYGG ÖPPNAT DÖRREN KYLDE ÄR YRA MOT SMÄRTA FÖRE TAL GEMENSKAP BIT BLIR HAKA BIBELMAN MEDDELA FÖRNYA SVAVEL TON DJÄRVHET SPEL EXAKT PASTA LASTDJUR DOM FINARE YNGEL PÅ BIL I ATEN VÄNTAR CHEF BOM EFTER R HÅL I IS ILLEGAL SÄNG 2019 SJÖ S S U T F L Y K T A R A L I A T I G E R N E L A N K R U T A F S I R A F E M U B E T O N A A R T I K E L N A U T I S K S K A L L I N T E I V A L O I O D T A M A R I N D E R R E M K U T V O M A C M M A L T A S O K Y M O N T E R A T S E K G A T A N P A R A T T E R M U N N O S A D E L O A S S Y R N E R Lösningarna på korsordet 3/2019 bör sändas inom oktober under adress Hjälpens värld, redaktionen, PB 168, 00141 Helsingfors. Märk kuvertet ”Korsord 3/2019”. Bland insändarna på korsordet 1/2019 utlottades två FRK-produkter. Lotten föll denna gång på Klas Sandvik från Terjärv och Outi Heino från Uleåborg. Gratulerar! NAMN: ADRESS: DEN RÄTTA LÖSNINGEN PÅ KORSORDET 1/2019. AVM3_2019_painoon.indd 32 9.9.2019 18.03
• 33 KÄÄNNÄ ? Kors & tvärs 36 Katastroffonden hjälper även vid bränder 40 Redo för vattenkriser 42 Resumé Ö ver 3 000 smittfall har identifierats i den ebolaepidemi som bröt ut i Demokratiska republiken Kongo för ett drygt år sedan. Av dem som har insjuknat har 2 000 avlidit. Under de senaste månaderna har man rapporterat cirka 13 fall av smitta per dag. Epidemin har spritt sig till nya områden inom landet och i grannlandet Uganda har man identifierat några fall, men tillsvidare har man lyckats förhindra en större spridning av epidemin. Röda Korsets internationella biståndsoperation har sedan epidemins början fokuserat Röda Korset bekämpar ebola i Kongo Insatser har förhindrat en större spridning av den epidemi som började förra året. på att ordna trygga begravningar av ebolaoffer på ett sätt som visar respekt för den avlidna, eftersom en stor smittrisk föreligger vid traditionella begravningsriter. Kongolesiska Röda Korset har utbildat över 1 500 frivilliga som dagligen ordnar ungefär 20 trygga begravningar. Röda Korset informerar invånarna i drabbade samhällen om riskerna med ebola, hur man förebygger sjukdomen och vilka symptomen är. Röda Korset förser också den lokala hälsovårdspersonalen med utrustning och ger anställda stöd så att de effektivt kan identifiera fall av ebola i ett så tidigt skede som möjligt. På så sätt kan man förebygga att vårdpersonalen blir smittad. Ett nytt ebolavaccin väcker också hopp. Tester i Kongo har gett lovande resultat. Arbetet mot ebola försvåras av de negativa och felaktiga myter som är förknippade med sjukdomen i Kongo. Invånarna är ofta misstänksamma mot biståndsarbetare och undviker att söka vård. Biståndsarbetet försvåras ytterligare av de våldsamma konflikter som har plågat Kongo i flera decennier. Miljontals kongoleser lever utan hälsovård och utbildningsnivån är låg. Mässling och kolera förekommer i landet, så hälsovården har rejält med utmaningar även utan ebola. Finlands Röda Kors har stött kampen mot ebola i Kongo med 103 000 euro ur katastroffonden. Pengarna används till att hjälpa Kongos grannländer Sydsudan och Burundi, som båda också är partnerländer i vårt utvecklingsbiståndsprogram, att förbereda sig på att epidemin sprider sig. Finlands Röda Kors biståndsarbetare har också deltagit i den internationella biståndsoperationen i Kongo. ANNA-SOFIA JORO M A R IA S A N T TO OM DET finns minsta orsak att misstänka att dödsorsaken är ebola är det en larmgrupp i skyddsutrustning som tar hand om liket i Goma i Kongo. AVM3_2019_painoon.indd 33 9.9.2019 18.03
• 34 Kors & tvärs INOM SJK är olikhet en styrka. Mehmet Hetemaj (i mitten) firar ett mål tillsammans med sina lagkamrater. Humanitär handräckning till Seinäjoen Jalkapallokerho RÖDA KORSETS utmärkelse Humanitär handräckning beviljas årligen till en person, ett samfund eller en grupp som på ett speciellt sätt har främjat medmänsklighet i det finländska samhället. Fotbollsklubben Seinäjoen Jalkapallokerho (SJK) är den första idrottsklubben som har fått utmärkelsen. – Idrott är en stor folkrörelse som samlar människor av alla slag och som engagerar tusentals frivilliga. Idrottsklubbar spelar en viktig roll i att bygga upp lokalsamhället. Seinäjoen Jalkapallokerho utnyttjar sin synlighet och ställning på ett fint sätt för att främja humanitära värderingar, motiverade Finlands Röda Kors generalsekreterare Kristiina Kumpula när hon överlämnade utmärkelsen till SJK:s Joni Vesalainen på Röda Korsets centralbyrå. SJK har i Seinäjoki byggt upp en verksamhetskultur som är ny i Finland och som går ut på att klubben tar mer ansvar för det omkringliggande samhället än bara idrotten. Enligt sitt omfattande samhällsansvarsprogram lyfter SJK fram samhälleliga teman bl.a. genom att vid sina hemmamatcher presentera lokala organisationer, föreningar och andra aktörer i samhället. SJK:s spelare deltar också aktivt i välgörenhetsevenemang. SJK har också samarbetat med Röda Korset i samband med flera jippon. Västra Finlands Hungerdagsinsamlings huvudevenemang ordnades till exempel på klubbens stadion år 2018. SJK samarbetar också med Röda Korsets Blodtjänst. – Vi vill att våra juniorer lär sig att den här typen av verksamhet hör till idrotten och till livet som idrottare. Vi är väldigt tagna över den utmärkelse vi har fått och hoppas att det inspirerar flera partners att bygga upp samhällsansvarsverksamhet tillsammans med oss, sade Joni Vesalainen. Finlands Röda Kors tackar Seinäjoen Jalkapallokerho för ett betydande påverkansarbete och uppmuntrar samtidigt alla sina egna avdelningar och distrikt att stärka samarbetet med idrottsklubbar. KIMMO HOLOPAINEN Finlands Röda Kors utmärkelse gick för första gången till en idrottsklubb. M A R K K U U L A N D E R /L E H T IK U V A Hjälpens värld nr 4/2019 utkommer den 13 november 62 456 PERSONER deltog i utbildning i första hjälpen som Finlands Röda Kors ordnade förra året. KÄLLA: RÖDA KORSETS VERKSAMHETS STATISTIK 2018 Mobilappen för livräddare förnyades En ny version av Finlands Röda Kors mobilapplikation har publicerats. Fokus i mobilappen ligger på de viktigaste egenskaperna: första hjälpen och blodgivning. Med appen i din mobil har du alltid anvisningar för hjärt-lungräddning och första hjälpen med dig. Blodtjänst-delen av appen håller dig à jour med blodläget i realtid och ger information om var man kan ge blod. Via appen kan man också ge ett bidrag och anmäla sig som rödakorsfrivillig. Du hittar appen via appbutikerna genom att söka på ”Punainen Risti” eller ”Veripalvelu”. Appen är enspråkigt finsk. Stamcellsregistrets övre åldersgräns sänktes Den övre åldersgränsen för att gå med i stamcellsregistret har sänkts till 35 år. Tidigare kunde man gå med tills man fyllde 40 år. Efter att man har gått med får man vara kvar i registret tills man fyller 55. Stamcellsregistret behöver tusentals nya, unga medlemmar varje år, eftersom vårdresultatet är bättre ju yngre givaren är. I synnerhet unga män behövs i registret. Stamcellstransplantationer görs bland annat vid vård av leukemi. En stamcellstransplantation är ofta en patients sista hopp för att bli botad och över hälften av patienterna som får transplantationen blir friska. RÖDA KORSETS mobilapp ger råd vid nödsituationer. AVM3_2019_painoon.indd 34 9.9.2019 18.03
• 35 NÄSTA ÅR står Österbottens distrikt värd för Finlands Röda Kors stämma i Vasa. ÅR 2020 är igen ett stämmoår i Finlands Röda Kors. Röda Korset samlas till ordinarie stämma vart tredje år och den här gången är det Vasa och Österbottens distrikt med sina 37 verksamma lokalavdelningar och 3 850 medlemmar som står värd för stämman. Stämman i Vasa 6–7.6.2020 hålls i Botnia-hallen, men som vanligt ordnas också mycket annat rödakorsprogram i staden i samband med stämman. Ordinarie stämman är Finland Röda Kors högsta beslutande organ. Stämman slår fast riktlinjerna för verksamheten och väljer organisationens högsta förtroendevalda. I Vasa ska stämmodeltagarna bland annat godkänna organisationens strategi för åren 2021–2023 samt välja en ny ordförande i stället för avgående Pertti Torstila . Makten sitter hos avdelningarnas stämmodelegater. Hur många representanter varje avdelning får avgörs av antalet medlemmar i slutet av det här året. Anmälningen till stämman inleds i början av nästa år. KIMMO HOLOPAINEN Finlands Röda Kors stämma i Vasa väljer organisationens nästa ordförande. Vasa kallar till stämma 8 559 PERSONER sökte hjälp för sin hälsa vid Finlands Röda Kors hälsopunkter förra året. KÄLLA: RÖDA KORSETS VERKSAMHETSSTATISTIK 2018 VEM SKA BLI ÅRETS FRIVILLIGA 2019? Samarbetsforumet för frivilligverksamheten i Finland, Medborgararenan rf, söker igen Årets frivilliga. Utmärkelsen kan ges till en långvarig frivilligaktör eller till en nykomling – huvudsaken är att mottagaren är en aktiv volontär med stort hjärta och engagemang. Sitt förslag till Årets frivilliga 2019 kan vem som helst lämna in fram till och med 21 september, så vi har ännu några dagar på oss att se till att Röda Korset än en gång är representerad även i den här kategorin! Vinnaren väljs i december av en expertjury bland de kandidater som har fått flest publikröster. Läs mer på finska: www.kansalaisareena.fi/vapaaehtoinen BlodGruppernas höstkampanj igång I Finland finns det ungefär 2 500 aktiva BlodGrupper, alltså frivilliga blodgivningsgrupper. BlodGruppernas popularitet ökar, men nya grupper är alltid välkomna. Under höstens Tillsammans hjälper ni mer-kampanj lottar vi ut Lippu.fi -presentkort på 1 000 euro bland alla registrerade BlodGrupper som har gjort minst fem blodgivningar under kampanjperioden. Dessutom lottar vi ut presentkort till Röda Korsets webbshop bland alla de grupper som har gett blod i september-november. Kampanjen avslutas 29.11. Läs mer: www.blodtjanst.fi/grupper Kommer du ihåg spelet Auta maailmaa? År 1988 gav Finlands Röda Kors och företaget Brainware ut spelet Auta maailmaa (Hjälp världen) för PC-datorer. I spelet bekantade man sig med världens kriser och Röda Korsets biståndsarbete. Spelet var avsett för undervisningsbruk bl.a. för skolor och Röda Korsets avdelningar. Spelhistoriker och Röda Korset har försökt hitta det här tidiga undervisningsspelet men har hittills inte lyckats hitta en enda kopia av det! Därför är det dags att vända sig till Röda Korsets breda fält: kommer du ihåg spelet eller finns det rent av en dator eller diskett i avdelningens arkiv som spelet kunde finnas på? Skicka ditt tips till: avunmaailma@punainenristi.fi IS M O P E K K A R IN E N /L E H T IK U V A JO H A N N A K O K K O L A HAR DU redan räckt ut din hjälpande hand? AVM3_2019_painoon.indd 35 9.9.2019 18.04
• 36 Vardagen återvänder med hjälp Marja Suonvieri och hennes son Jani klarade sig nätt och jämnt när en eldsvåda förstörde hemmet i Raumo. Röda Korset var med och hjälpte bland de första. TEXT HENNA RAATIKAINEN BILDER JOONAS BRANDT FÖRE BRANDEN visste Marja Suonvieri inte att Finlands Röda Kors bistår människor i samband med olyckor här hemma. 36 Hungerdagen 26–28.9 AVM3_2019_painoon.indd 36 9.9.2019 18.04
• E tt kraftigt, underligt sus. Det är vad Marja Suonvieri minns av ögonblicket då hon stod vid dörren i sin höghuslägenhet och försökte ta sig ut. En vägg av rök närmade sig henne, nu det var bråttom. Bara några minuter tidigare hade Marja väckts av brandlarmets ylande. Hon såg flammor i köket: det brann på bordet. En apparat på laddning där hade uppenbarligen fattat eld. Marja tappade inte besinningen, hon visste vad man ska göra. I samband med den sjömansutbildning hon i tiden hade gått hade hon övat släckning, så hon plockade ner släckningsfilten från väggen och kastade den över lågorna. – Det var så mycket rök att jag snabbt fattade att jag inte kan släcka elden på egen hand, minns Marja i samma kök ett och ett halvt år senare. Marja fick fram mobiltelefonen och ringde larmcentralen. Hon berättade att hennes vuxna son Jani Suonvieri och hans hund Petra också kunde befinna sig i lägenheten. Marja var orolig över sonen, men det enda hon kunde göra var att fly till sitt sovrum och täppa till springan under dörren. Ut kunde hon inte ta sig. – När jag låg på golvet och andades genom linnet tänkte jag att nu dör jag. Det svåraste samtalet Jani Suonvieri bor i Tallinn och hade samma kväll anlänt till Raumo tillsammans med sin mamma. Marja hade varit på semester hos Jani och hans sambo Teija ett par dagar och nu var Jani och hälsade på i Finland. Hans gudbarn skulle döpas ett par dagar senare. Bara några timmar efter att de hade kommit fram till mammans hem kämpade han och hans labrador för livet i Janis sovrum. – Jag vaknade ur djup sömn. Jag såg att det var blek rök i mitt rum. När jag började öppna dörren var det helt svart på andra sidan. Jani ringde larmcentralen några minuter efter Marja. Sen ringde han det svåraste samtalet till sin sambo. – Jag sa till Teija att det kan vara mina sista stunder på jorden, säger Jani med en klump i halsen. – Ett sådant samtal vill man inte vakna till tre-fyratiden på natten. Jani öppnade ett fönster för att ge sig själv och Petra mer tid. När brandkåren körde in på gården vinkade han med mobiltelefonens ficklampa åt räddarna från sitt fönster i översta våningen. Marja blev räddad först. Hon var bara klädd i nattlinne och underbyxor när hon barfota tassade över gården till den väntande ambulansen. Med sig hade hon sin mobiltelefon och läsglasögonen. I ambulansen fick Marja första hjälpen och de goda nyheterna att Jani och Petra också hade räddats. På vägen till jouren i Björneborg hörde hon en brandman säga ordet ”totalförstört”. Så gott som allt som fanns i lägenhet förstördes i branden. Hjälparna redo på efternatten Vid halvsextiden på morgonen fick Marja-Leena Aalto , kontaktperson för biståndet i hemlandet i rödakorsavdelningen i Raumo, via larmsystemet för psykiskt stöd beskedet att två personer från Raumo hade tagits in på ett sjukhus i Björneborg efter att ha andats in kolmonoxid i samband med en eldsvåda. Aalto, som bara hade haft uppgiften i ett par månader, konsulterade sin föregångare Eerikki Kivimäki per telefon och sedan satte hon igång. Allra först ringde hon upp Marja och Jani på sjukhuset och kom överens om att hämta hem dem. Därefter såg hon till att det fanns frukostingredienser i avdelningens lokal och började göra sig redo för en lång dag. Aalto hade varit volontär i tio år, men det var hennes första uppdrag inom hjälpen i hemlandet. Aalto körde Marja och Jani från sjukhuset tillbaka till Raumo. I bilen började Marja redan sköta försäkringsoch andra ärenden per telefon. Marja vet inte vad de skulle ha gjort utan Marja-Leena efter att de blev utskrivna från sjukhuset. – Vi hade nog varit i en riktig knipa. Att var borta. Vi hade inget sätt att ta oss därifrån. Vi var 50 kilometer hemifrån och inte hade vi ju något ställe att fara till. Nytt hem på en dag Den dagen gick allt fort. Förutom försäkringsbolaget gällde det att ringa till banken och jobbet. Röda Korsets frivilliga hjälpte till att via bostadsbyrån organisera en lägenhet för Marja och Jani redan samma dag. Marja-Leena förde Marja och Jani till Prisma för att handla kläder och andra förnödenheter. Butiksfärden bjöd på ofrivillig komik. En väktare tog en närmare titt på Jani när han provade skor. – Jani var klädd i underliga sjukhussandaler, gröna pyjamasbyxor från sjukhuset och en svart vinterjacka. Han såg inte värst snygg ut, ler Marja. Därför var det också viktigt att Marja-Leena var på plats. Allra viktigast var ändå att hon som hjälpare visste vad man behöver när man har mist allt. Mor och son konstaterar att det är omöjligt att fatta om man inte själv har befunnit sig i den situationen. MARJA SUONVIERI, hennes son Jani och Röda Korsets hemlandshjälpare Marja-Leena Aalto minns det som hände i köket som totalrenoverades efter branden. 37 "När jag låg på golvet och andades genom linnet tänkte jag att nu dör jag." AVM3_2019_painoon.indd 37 9.9.2019 18.04
• 38 Hungerdagen 26–28.9 F ru Rajabmoh Mirzobarotova och hennes dotter Mahin tvättar kläder på gården utanför sitt hem. Vattnet ångar ur plåtfat där det ligger klänningar, skjortor och handdukar. Mor och dotter gnuggar tvätten med tvål och vrider ur den för hand. Men vattnet gör att tvätten aldrig blir skinande ren. I Guliston i Tadzjikistan tar man tvättvattnet ur ett dike som löper längs med bilvägen. Här och där ligger skräp och då och då kommer någon av hundarna i byn till diket för att dricka. Vattnet är grumligt och tvålen löddrar inte. Färgerna på klänningarna blir inte klarare. I Guliston används samma vatten också för den personliga hygienen. Det används till klädtvätt, disk, bakning och matlagning. På kvällen borstar man tänderna med dikesvatten. Rent vatten på bergstopparna Byn Guliston ligger naturskönt i Rashtdalen nära gränsen till Kirgizistan, vid foten av snötäckta berg. Tadzjikistan är stort som halva Finland och där finns mängder med rent vatten, men ur invånarnas synpunkt finns det på fel ställe: i källor högt uppe i bergen och i glaciärer på flera kilometers höjd. Innan vattnet har hunnit ner till byarna i dalgångarna har det hunnit förorenas flera gånger om. – Problemet är att djur dricker av det här vattnet och att människor slänger sopor i diket. Och det vattnet måste vi ändå använda som dricksvatten, förklarar Mirzobarotova. När fru Rajabmoh Mirzobarotova bakar bröd i kokhuset – Vi blev tillfrågade om vad för mat vi vill ha och jag svarade att vi inte behöver någonting. Förlusten är så stor att man inte kan specificera behoven, säger Marja. Av det som fick vardagen att återvända återkommer både Marja och Jani till just maten. Några dagar efter branden kom en av Marjas arbetskamrater med älgstek och ugnspotatis till den nya lägenheten. – Att äta hemmalagad mat signalerade att vardagen var på väg tillbaka. Två-tre dagar hade vi levt på pizza och kinamat, säger Jani. Närsamhället stöder när det är svårt Marja-Leena Aalto beskriver sin egen roll i en chockerande situation som en kombination av praktisk hjälp, lyssnande öra och observation. – Här såg man en situation där Röda Korsets hjälp verkligen behövdes, säger hon, tydligt berörd. För hjälparen är situationen också tung och uppdrag inom det psykiska stödet tar man sig aldrig an ensam. Efter avslutat uppdrag bearbetar man det som hände i grupp. Den här gången representerades Röda Korset förutom av Aalto av Eerikki Kivimäki och Hannu Vapola . Karlarna ansvarade till exempel för att förse Marjas och Janis nya lägenhet med möbler. På Röda Korets loppmarknad samlade de ihop ett startpaket: sängar, en soffa och kokkärl. Marja berättar att hon blev rörd när hon kom till den nya lägenheten och såg Röda Korsets skåpbil på gården och volontärer som bar in grejer. Marja-Leena Aalto var lugn och fokuserad, vilket Jani och Marja verkligen uppskattade. Hon tvättade deras sotiga kläder. I Jysk köpte hon nya täcken, kuddar och lakan åt Marja, Jani och Teija, som anlände från Tallinn. Livet segrar Bara ett par dagar efter branden kunde Jani delta i sitt gudbarn Taimis dop. Marja återvände snabbt till sina hobbyer. Även till andra delar har livet sedermera återvänt till det invanda. Bara ett par månader efter branden kunde Marja återvända till jobbet och efter ett halvår flyttade hon tillbaka till sin kära, nyrenoverade lägenhet. Jani, Teija och Petra bor kvar i Tallinn. Petra är nu en glad fullvuxen hund, men hon blir rädd om hon känner röklukt. Den skrämmande upplevelsen har skapat ett speciellt band mellan Marja och Jani. Ingendera visste före olyckan att Röda Korset också hjälper i samband med eldsvådor. – När Röda Korset har insamlingar så är jag nuförtiden en av dem som alltid ger något, säger Marja. ? Bröd av smutsigt vatten Vardagen i bergsbyarna i Tadzjikistan är tuff i synnerhet för kvinnor och barn. Trettonåriga Mahin skulle inte ha ont i magen så ofta om det fanns en vattenledning i hennes hemby. TEXT SARI HÄKKINEN BILDER SAKARI PIIPPO 13-åriga Mahin bär vatten från diket för att hjälpa sin mamma. Sammanlagt går hon ungefär två kilometer till och från diket varje dag. 13-ÅRIGA Mahin bär vatten från diket för att hjälpa sin mamma. Sammanlagt går hon ungefär två kilometer till och från diket varje dag. MARJA SUONVIERI tackar Marja-Leena Aalto för det stöd hon fick i en chockerande situation. Utan Röda Korset hade återgången till vardagen varit mycket svårare. AVM3_2019_painoon.indd 38 9.9.2019 18.04
• 39 Hungerdagen hjälper i Finland och ute i världen U nder insamlingen Hungerdagen samlar vi in pengar till Finlands Röda Kors katastroffond. Tack vare katastroffonden kan Röda Korset snabbt hjälpa katastrofoffer runt om i världen och olycksoffer i Finland. Pengar ur katastroffonden används just nu till exempel på flyktinglägret Al-Hol i Syrien och i kampen mot ebolaviruset i Kongo med grannländer. Fonden stödjer också Finlands Röda Kors långsiktiga utvecklingsarbete där tyngdpunkten ligger på hälsofrämjande, riskhantering och katastrofberedskap i utsatta samhällen. De pengar som samlas in i Finland används till att hjälpa offer för plötsliga olyckor, utbilda volontärer inom psykiskt stöd och första omsorgen och bland annat stödja Frivilliga räddningstjänstens verksamhet. Förra året behövdes Röda Korsets hjälp i samband med 114 eldsvådor runt om i Finland. Insamlingen Hungerdagen fyller 40 år nästa år och känns bäst igen på Röda Korsets frivilliga insamlare som syns i gatubilden. Man kan anmäla sig som insamlare på förhand online eller på Röda Korsets insamlingscentraler under insamlingen 26–28.9. Man kan också ordna en egen insamling på webben och utmana släktingar och vänner att vara med och hjälpa. Om du inte kan delta i insamlingen som insamlare kan du alltid vara med genom att ge ett bidrag till katastroffonden – under Hungerdagen hittar var och en sitt sätt att hjälpa! Kom med: hungerdagen.fi Ge ett bidrag genom att ringa Ring numret 0600 12220 (20,28 € + lna/mta) Ge ett bidrag per SMS Skicka SPR till numret 16499 (15€) Ge ett bidrag per bankgiro Till Katastroffondens konto FI52 5000 0120 4156 73 med referensen 5173 Ge ett bidrag via MobilePay Till katastroffondens bidragsnummer 10900 Insamlingstillstånd: POL-2015-8798 & ÅLR 2018/8366 intill sitt hem sprätter hon brungrumligt vatten ur en liten skål på degen som steks. – Jag har ofta ont i magen. Jag har ofta diarré. Min syster och min bror är också ofta sjuka, säger Mahin, en av familjens tre barn. Hon har redan fyllt 13, men ser yngre ut. – Klart jag dricker av vattnet när jag är törstig. Rajabmoh Mirzobarotova visar upp barn ur grannhusen. Ett barn har utslag på händerna. Det ser ut som smuts, men det går inte att tvätta bort. Många har bleka fläckar och ärrliknande utslag i ansiktet. Alla barn i grannskapet är sjukliga på grund av det smutsiga vattnet, trots att de vuxna kokar vattnet och låter det stå för att de värsta orenheterna ska sacka till bottnen. Förutom diarré och hudsjukdomar lider byborna bland annat av A-hepatit och maskar. Lösningen känner alla till Alla bybor vet att barnen är sjuka på grund av det smutsiga vattnet. Alla vet också precis hur lösningen ser ut, för grannbyn har redan fått ett filtersystem och ett vattenrör med stöd från Finlands Röda Kors och lokala Röda Halvmånen. Resultatet av samarbetet är uppmuntrande: sjukdomsfallen har minskat avsevärt i tiotals byar. Mirzobarotova har tillsammans med de andra kvinnorna i byn vädjat till kommunala beslutsfattare för att få en vattenledning, men ingen har pengar till övers. Om man kunde få ihop pengarna till ett vattenrör så är byborna redo att bygga vattenledningen från bergen ner till dalen som talkoarbete. Guliston är en by med många kvinnor. Största delen av männen har rest till Ryssland i hopp om att få jobb. Några pappor kommer hem till byn varje år, andra blir kvar i Ryssland. Det är sex år sedan Rajabmoh Mirzobarotova senast träffade sin man. Han skickar hem pengar, men på grund av de sjukdomar som det smutsiga vattnet orsakar går alla pengar som finns till mediciner för barnen. I Guliston bär mammor och barn vatten från diket femsex gånger om dagen. Mahin berättar att hon hjälper sin mamma genom att bära vatten från diket på morgonen innan hon går till skolan och igen på eftermiddagen, vid sidan av skoluppgifter, städning, tvätt och andra sysslor i hemmet. – I allmänhet bär jag åtta liter vatten åt gången. Det är tungt. Ryggen värker och kånkandet gör mig trött, säger Mahin. – Rent vatten skulle förändra vårt liv totalt. Vi skulle vara friskare. Jag kunde tvätta barnen oftare och hålla snyggt här hemma, säger Mirzobarotova med ett leende. – Rent vatten är det vi drömmer om. ? TREBARNSMAMMAN Rajabmoh Mirzobarotova hoppas att hembyn ska få rent vatten. Att låta vattnet stå och sedan koka det räcker inte för att göra vattnet tryggt. AVM3_2019_painoon.indd 39 9.9.2019 18.04
• 40 D et är mycket som händer på gården utanför Röda Korsets logistikcentral i Kalkku i Tammerfors. Slangar och rör ligger kors och tvärs, filter och pumpar packas upp ur transportlådor. Ett drygt dussin personer i rödakorsvästar arbetar koncentrerat. Det som pågår är en utbildning i vattenrening som Röda Korset ordnar för en grupp volontärer från Tammerfors och Vanda. Övningen gör dem redo för beredskapsövningen Droppen 2019 som ordnas i oktober. I Droppen övar Röda Korset inför eventuella vattenkriser i hemlandet. Ordet ”vattenkris” kanske i första hand för tankarna till katastrofområden och torka, men det är verklighet även i Finland då och då. Det kändaste fallet är vattenkrisen i Nokia för några år sedan. Då hade stadens dricksvatten förorenats av avfallsvatten, men lindrigare undantagstillstånd inträffar ofta. Till exempel i samband med byggnadsarbeten händer det att rör går sönder och orsakar tillfälliga avbrott i vattendistributionen. Under Droppen övar Röda Korsets avdelningar på att hantera störningssituationer av olika slag. Röda Korsets biståndsarbetare Mika Lahti leder övningen på gården i Kalkku. Han har så mycket erfarenhet av vattenoch sanitetssystem att han inte längre kan hålla reda på de städer och länder han har jobbat i. Men han vet i alla fall att en vattenkris i Finland är betydligt lättare att åtgärda än en kris i Bangladesh eller Syrien. – Ute i världen är vi till exempel tvungna att fundera på hur ett eventuellt efterskalv påverkar utrustningen. Då får man leka ”MacGyver” lite, för det går inte att handla packning och andra reservdelar i närmaste K-Järn. Volontärerna delar in sig i två grupper och börjar bygga upp vattenbehållare som påminner om simbassänger. Avsikten är att pumpa upp smutsigt vatten ur en damm intill logistikcentralen och fylla den ena bassängen. Det vattnet leds sedan genom ett vattenreningssystem till den andra bassängen, så att man tydligt kan se skillnaden mellan det smutsiga och det rena vattnet. En ytterligare utmaning i övningen är att vattnet i dammen redan är väldigt rent. Det problemet löser man genom att tillsätta mull och gyttja i det ”smutsiga” vattnet. Deltagarna är ändå medvetna om att man inte kan förlita Det vattenreningssystem som har skapats för Finlands Röda Kors internationella biståndsarbete kan i en nödsituation också användas i hemlandet. På logistikcentret i Kalkku gjorde man sig redo för beredskapsövningen Droppen 2019. TEXT AKU SUOMALAINEN BILDER JOONAS BRANDT Beredskap inför vattenkriser "Då gäller det att först smaka på vattnet själv." I ÖVNINGEN pumpas det vatten som ska renas till en flyttbar bassängkonstruktion. AVM3_2019_painoon.indd 40 9.9.2019 18.04
• 41 sig på att ens finländskt vatten är rent. Klimatet har förändrats och blågröna alger har upptäckts till och med i Enare träsk. Mika Lahti säger att man har varit tvungen att evakuera fotvandrare som har blivit sjuka efter att ha druckit källvatten i ödemarken. I ett fall visade det sig att vattnet i en bäck var förorenat av en död ren uppströms som spred bakterier i bäcken. Nytta av arbetserfarenhet När ”smutsvattenbassängen” är fylld börjar den ena gruppen bygga upp vattenreningssystemet. I behållare som är kopplade till en lång kedja av brandslangar tillsätts bland annat järnoch aluminiumfosfatpiller. Kemikalierna får orenheterna i vattnet att fällas ut i större sjok, vilket gör att de lättare fastnar i filtren. Järn och sulfat, fällning och flockning – för många av deltagarna i övningen är termerna bekanta från tidigare. Vattenrening intresserar alldeles tydligt speciellt sådana frivilliga som redan har arbetat mycket med vatten. Bland dem finns Kemiras pensionerade forskningschef Kari Saari . Saari blev rödakorsfrivillig rätt nyligen men på hans förra arbete studerade man vattenreningskemikalier. Arbete med vatten är bekant även för Markus Niemi , som studerar miljöteknik och jobbar på Vanda stads vattenverk. Frivillig i Röda Korset blev han så fort han fyllde 18 år. Efter fem år som volontär överväger Niemi nu följande steg, att söka till en biståndsarbetarkurs. Dricksvatten ur Aura å När de största orenheterna har silats ur vattnet med hjälp av sandoch kolfilter desinfekteras vattnet till slut med klor som skydd mot mikrober. Det klorerade vattnet testas med pH-mätare. Om vattnets pH-värde är för högt luktar det simhall och smakar otrevligt. Det renade vattnet varken smakar eller luktar precis som vanligt kraneller källvatten. En liten del fritt klor hör ändå till för att förhindra mikrobtillväxt. Mika Lahti berättar att vatten som har renats med det här systemet ibland har väckt misstankar ute i världen. – Då gäller det att först smaka på vattnet själv för att lokalinvånarna ska våga dricka det, säger han. I den riksomfattande beredskapsövningen Droppen i oktober kommer vattenreningsutrustning från Röda Korsets logistikcentral att användas åtminstone i Dickursby i Vanda och i Kuopio. Men under övningsdagen får ingen smaka på vattnet, för man tar det säkra före det osäkra och kontrollerar kvaliteten med en bakterieodling och de resultaten får man först följande dag. Tidigare har man övat användningen av vattenreningsutrustningen i bland annat Åbo, där man drack renat vatten ur Aura å – det om något väcker förtroende för att apparaturen fungerar. ? Beredskap inför vattenkriser VATTENKÄLLAN i övningen är den damm som finns intill logistikcentralen. KARI SAARI, frivillig i rödakorsavdelningen Länsi-Vantaan osasto, forskade i vattenreningskemikalier under sin karriär på Kemira. Droppen 2019 kallar! D roppen 2019 är Finlands Röda Kors riksomfattande beredskapsövning som ordnas lördagen den 26 oktober. En gång per stämmoperiod ordnas en beredskapsövning och den här gången ligger fokus på att hantera olika störningar i vattenförsörjningen. Man valde beredskap på en vattenkris som tema eftersom rent vatten är livsviktigt för oss alla. En vuxen människa behöver 2–3 liter vätska per dygn. I genomsnitt använder vi i Finland ungefär 140 liter vatten per person och dygn. Trots att allvarliga störningar i vattendistributionen är rätt sällsynta i Finland förekommer smärre störningar ofta. Störningar i kvaliteten eller tillgången på hushållsvatten kan orsaka allvarliga hälsoproblem och störa samhällets funktioner. De scenarier som har skapats för övningen Droppen 2019 bygger på sådant som har hänt på riktigt, som att vattentillförseln avbryts på grund av en häftig storm och att dricksvattnet blir förorenat av avloppsvatten. Under Droppen övar Röda Korsets volontärer och anställda bl.a. hur man kartlägger hjälpbehovet i hushåll, hur man organiserar vattendistributionen och hur man bistår myndigheterna i evakuering av invånare. I beredskapsövningen deltar Röda Korsets lokalavdelningar, centralbyrån, distrikten, logistikcentralen i Kalkku, De ungas skyddshus samt Kontti-varuhusen. I övningen deltar också ett stort antal samarbetspartners från myndigheter till företag. Läs mer: www.rodakorset.fi AVM3_2019_painoon.indd 41 9.9.2019 18.04
• 42 Resumé Andhämtningspaus på Bastuskär Närståendevårdare laddar batterierna på ett fem dagar långt sommarläger som ordnas av rödakorsavdelningarna i Satakunta. TEXT TARMO TIKKA BILD VEERA KORHONEN N io kvinnor och åtta män övar turvis Heimlichmanövern, hur man använder en släckningsfilt, hjärt-lungräddning och att lägga förband. Följande programpunkt är ett parti mölkky i morgonsolen på gården och en och annan i gruppen börjar redan blicka ditåt. Mölkky är en gren i sommar-OS för närståendevårdare från Satakunta. Tävlingen utkämpas på Röda Korsets rekreationsläger på Koivuniemi lägergård på ön Pastuskeri – Bastuskär – i Björneborg. I femdagarslägret deltar 17 anhörigvårdare från Röda Korsets Satakunta distrikt. Deltagarnas medelålder är 76 år. – Lägret är en värdefull andhämtningspaus för anhörigvårdarna i ett vårdarbete som pågår 24/7, säger Eeva-Liisa Koskinen , planerare av stödverksamhet för anhörigvårdare. Reservventil Seppo Luojus , 79 år och från Kumo, tar en paus från lägerprogrammet. Han är en verklig veteran inte bara som närståendevårdare utan också som stödperson och frivillig i största allmänhet. När hans pappa blev sjuk var han en ung man som hade ett jobb, men det gällde att ta sig an även sådant som var oväntat. Att hjälpa mamma ta hand om pappa var en självklarhet. – Förstås innebar det att man fick sätta den egna vardagen åt sidan lite, men så är det ju för alla närståendevårdare, funderar Luojus. Senare var Luojus anhörigvårdare för sin mamma och i två repriser har han varit anhörigvårdare för sin fru, när hon blev sjuk och fick återfall. Mellan varven var det frun som skötte om honom när det var han som var sjuk. Dessutom var Luojus en av de första som anmälde sig när rödakorsavdelningen i Kumo hörde sig för efter frivilliga för stödverksamheten för anhörigvårdare år 2006. – Behovet av hjälp var stort. Anhörigvårdarna behövde en reservventil på den egna orten, eftersom det stöd staden erbjöd inte räckte till. På rekreationslägret på ön Pastuskeri tituleras Luojus husbond’n. Han är gammal i gamet och anar snabbt hur det står till och vilket snöre man ska dra i. Deltagande i lägrets gemensamma program är frivilligt, så att man ska ha tid att prata med varandra och utbyta erfarenheter. – Avsikten är framför allt att komma loss från vardagen och dela erfarenheter med andra i samma situation. Regionala skillnader Stämningen på mölkkybanan påminner om en större idrottsfest. Kastarna peppas med taktfast klappande, framgångar väcker bifallsrop medan misslyckanden resulterar i pikar: det gäller att få mölkkyträet att träffa rätt. Skämten faller nästan lika tätt som käglorna. Då och då har man tid att fundera på hur det står till med närståendevården och vad framtiden för med sig. Behov och ersättningsnivå avgör kommunerna. Ersättningen är minst 399 euro i månaden. Beroende på hur bunden man är av vården har en anhörigvårdare rätt till två eller tre lediga dagar per månad. Under de dagarna borde alternativ vård ordnas för patienten. Enligt Eeva-Liisa Koskinen är ett av de största problemen att stödpraxisen varierar mycket från kommun till kommun. – Man borde tänka mera på hur anhörigvårdarna orkar. Det borde finnas fler intervallplatser. När vårdaren behöver vila borde det alltid finnas en trygg plats för patienten, säger Koskinen. – I Finland finns det cirka 1,25 miljoner personer som sköter anhöriga åtminstone då och då, men det är bara 46 000 som lyfter vårdarvode. Rödakorsdistriktet Satakunta var bland de första som inledde stödverksamhet för anhörigvårdare år 2006. Verksamheten drog igång i Harjavalta, Kumo och Vammala och en regionalt anställd var med och utbildade volontärer för stödverksamheten från första början. Idag är 15 avdelningar med i verksamheten och samma modell används på olika håll i landet. Sammanlagt deltog ungefär 5 000 anhörigvårdare, patienter eller anhöriga i Röda Korsets stödverksamhet för anhörigvårdare år 2018. Verksamheten stöds av Veikkaus och engagerar 300 volontärer. Att se hur roligt lägerdeltagarna på Pastuskeri har övertygar om att stödverksamheten behövs. Det är inte ens så viktigt vem som blir mölkkymästare, för nu är det redan dags för dans! ? AVSLAPPNAD SAMVARO hör till det viktigaste på lägret för närståendevårdare. Det är också viktigt att uppmuntra de andra i mölkkymästerskapet. "Man borde tänka mera på hur anhörigvårdarna orkar." AVM3_2019_painoon.indd 42 9.9.2019 18.04
• 43 Andhämtningspaus på Bastuskär TEAM RYNKEBY – God Morgon är en välgörenhetssatsning där cykellag tränar från höst till sommar för att sedan cykla till Paris på en vecka. Samtidigt samlar man med hjälp av sponsorer in medel för att hjälpa cancersjuka barn. Helsingfors TRGM-lag hann också ge blod före säsongen kulminerade. Hela 12 cyklister ur laget kom till blodtjänstbyrån i Sanomahuset. Bland dem fanns Laura Paasio , ombud för Aamu Säätiö, som på paradplats har kunnat se vad satsningen har fått till stånd. I år ville hon för första gång uppleva äventyret också som deltagare. – Team Rynkeby – God Morgon har stött vår verksamhet verkligt fint. Deras bidrag har gjort det möjligt att bevilja forskningsstipendier för flera forskningsprojekt för att utveckla behandlingen av cancer hos barn, konstaterade Paasio. För henne var det också blodgivningspremiär, men efteråt var hon idel leenden. – Om man kan göra gott så här enkelt så är nog tröskeln inte värst hög. Jag kommer definitivt igen! Team Rynkeby-cyklandet började år 2002 i Danmark, när en anställd vid livsmedelsbolaget Rynkeby Foods fick för sig att cykla till Paris för att se målgången i Tour de France. Han lockade med sig 11 andra cyklistvänner och samtidigt bestämde de sig för att samla in pengar för ett gott ändamål. En tradition hade fötts och den spred sig snabbt utanför Danmark. Från Finland har man deltagit i cykeljippot i sju års tid. ? IIRA HARTIKAINEN TRGM-LAGEN består av människor i olika åldrar och med olika bakgrund. Även konditionen varierar. INGEN LÄMNAS ENSAM RÖDA KORSETS Sommarklubb samlade i år för första gången huvudstadsområdets unga vuxna och Röda Korsets frivilliga kring trevliga sommarsysslor. Bakom verksamheten finns insikten om att många unga är ensamma om somrarna. Den strukturerade vardagen kanske fattas om man inte har sommarjobb och paus i studierna. Även fattigdom är ett problem för unga under sommaren. För en del kan en spontan glasspaus vara en ekonomisk omöjlighet. För idéerna till innehållet i sommarklubbträffarna ansvarade unga frivilliga inom Röda Korset. På programmet fanns till exempel utfärder till holmarna utanför Helsingfors. – Var och en har sina egna orsaker att delta i Sommarklubbens verksamhet, men att man är med är huvudsaken. De unga blir bekanta med varandra och är med i en grupp, förklarar Nina Soini , en av de frivilliga i Sommarklubben. – Det finns definitivt ett behov av sådan här verksamhet. Sommarklubben är ett samarbete mellan Röda Korsets Helsingfors och Nylands distrikt, De ungas skyddshus, stödprojektet för ensamkommande ungdomar och avdelningen Keski-Helsingin osasto. Förberedelserna för och upplevelserna av klubben sammanställs till en rapport som alla rödakorsdistrikt och -avdelningar kan utnyttja för sin egen verksamhet. ? SILJA UUSIKANGAS FÅ AV oss vill se oss själva eller någon vi bryr oss om utsättas för publicitet i en nödsituation. I mobiltelefonernas tidevarv är det ändå vanligt att folk filmar och fotar på olycksplatser. Det är i sig inte olagligt i Finland. – Men om man publicerar bilder så att t.ex. olycksoffret kan identifieras kränker det ett intrång i privatlivet och kan vara ett brott, påpekar Kristiina Myllyrinne , första hjälpen-expert på Röda Korset. – Det kan också vara fel att ta bilder på en olycksplats, även om det inte bryter mot lagen. Offren har rätt till sitt privatliv. I Finland är den lag som gäller fotografering på allmänna platser från en tid så alla inte hade smarttelefoner. I till exempel Tyskland och Sverige har man redan stiftat lagar som kriminaliserar fotografering vid olycksoch brottsplatser. Tillsvidare har polisen i Finland rätt att ingripa mot filmande och fotande bara om det stör myndigheternas arbete. – Ur polisens perspektiv är det viktigaste att fotograferandet inte stör räddningsarbetet, säger polisöverinspektör Maria Hoikkala på Polisstyrelsen. Trafiksäkerheten kan också äventyras om folk dröjer vid en olycksplats. ? HJÄLP I STÄLLET FÖR ATT DELA! Cyklisterna i Team Rynkeby – God Morgon hjälper också genom att ge blod. Blod, svett och kilometrar för de små HÄR HAR sommarklubbens utfärd gått till Högholmen. M O S I H E R A T I JY R K I K O M U L A IN E N AVM3_2019_painoon.indd 43 9.9.2019 18.04
• pyörätuolin käyttäjän ”ULKOPUOLISET IHMETTELIVÄT kovin, mitä tekemistä Punaisella Ristillä oli pohjoismaisessa puutarhanäyttelyssä. ’Onko se ryhtynyt jo puutarhaviljelijäksikin?’ kysyttiin. Selitys oli aivan yksinkertainen: puutarhuri ja kukkien viljelijä tarvitsevat koreja. Punaisen Ristin korit tulevat Nynäsistä. Erityisesti näyttelyssä kävijät ihastelivat somia, pieniä kukkakoreja ja hedelmävateja.” SUOMEN PUNAINEN RISTI 7/1949 Punaisen Ristin lehti kertoi Nynäsin sotasokeiden työkeskuksen käsitöiden menestyksestä Helsingin Messuhallissa. Punaisen Ristin osastoon tutustui myös tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi. Vuosien takaa ? Åren går ”UTOMSTÅENDE UNDRAR vad Röda Korset hade att göra på en nordisk trädgårdsutställning. ’Har de blivit odlare nu också?’ frågtes det. Men förklaringen var särdeles enkel: både trädgårdsmästaren och blomsterodlaren behöver korgar. Röda Korsets korgar kommer från Nynäs. Utställningsbesökarna beundrade framför allt våra små, näpna blomsterkorgar och fruktfat.” Punainen Risti puutarhanäyttelyssä Röda Korset på trädgårdsutställning SUOMEN PUNAINEN RISTI 7/1949 Röda Korsets tidning berättar om de framgångar som handarbetsprodukter tillverkade av krigsblinda på Nynäs arbetscenter rönte i Helsingfors Mässcentrum i slutet av 40-talet. Även republikens president Juho Kusti Paasikivi bekantade sig med Röda Korsets avdelning på mässsan. LUOVUTA PORUKALLA JA OSALLISTU ARVONTAAN! 29.11. mennessä vähintään 5 luovutusta tehneiden verenluovutusporukoiden eli VeriRyhmien kesken arvotaan 1000 euron Lippu.fi -lahjakortti! Lisäksi kaikkien osallistuneiden ryhmien kesken arvotaan 10 kpl 100 euron lahjakortteja Suomen Punaisen Ristin verkkokauppaan. Perusta VeriRyhmä: veripalvelu.fi/ryhmat #veriryhmä AVM3_2019_painoon.indd 44 9.9.2019 18.04
• 45 Hakemisto pyörätuolin käyttäjän Hakemisto AVM3_2019_painoon.indd 45 9.9.2019 18.04
• OSTAMALLA AUTAT! Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 DU HJÄLPER GENOM ATT KÖPA! Tuotteiden hinnat sisältävät % tai 24 % alv:n. Hintoihin lisätään toimituskulut. Tuotteita rajoitettu määrä. Priserna på varorna innehåller % eller 24 % moms. Leveranskostnader tillkommer priset. Begränsat antal produkter. Näy pimeässä! Säkert till hösten! Monipuolinen valikoima heijastimia Mångsidigt sortiment av reflexer Reddie Hiutale/Snöflinga 3,90 € Kolmio/Triangel 5,90 € Pinnaheijastimet polkupyörään tai lastenvaunuihin. Reflexpinnar till cykel eller barnvagn 6,90 € Heijastava reppu Heijastavaa materiaalia olkaimissa, sivuissa sekä repun etuosassa. Pehmustetut olkaimet, tilavuus 15 l. Värit: valkoinen ja punainen. Reflekterande ryggsäck Ryggsäckens framsida, axelremmar och sidor är försedda med reflekterande material. Axelremmarna är vadderade, rymmer 15 l. Färg: vit och röd. 39 € 13 € 13 € Edun saa syöttämällä etukoodikenttään MFCJNH3F. Utnyttja förmånen genom att ange rabattkoden MFCJNH3F. Heijastinliivit koko perheelle Aikuisten liivi vetoketjulla (musta ja valkoinen), Koot S-XXL. Lasten liivissä kiinnitystarrat kyljessä. Väreinä sininen ja pinkki, koot 2–3 vuotiaalle ja 4–6 vuotiaalle. Reflexvästar för hela familjen Väst med dragkedja för vuxna (svart och vit), I storlekar S-XXL. Barnvästen med kardborreband i sidorna. Färgalternativ blå och ljusröd, storlekar 2–3-åringar och 4–6-åringar. Puhdasta vettä vuodeksi lapselle Vesi on elämän edellytys. Vedestä on puutetta esimerkiksi kuivuudesta kärsivillä alueilla tai välittömästi katastrofin kuten maanjäristyksen jälkeen. Rent vatten för ett barn för ett år Vatten är en basförutsättning för livet. Det råder brist på rent vatten exempelvis på områdena som drabbas av torka eller omedelbart efter en katastrof såsom en jordbävning. 15 € VAIKUTTAVA LAHJA BETYDELSEFULL GÅVA Heijastava sateenvarjo Heijastava reunanauha. Kokoontaitettava. Reflekterande paraply Reflekterande kantpand. Hopfällbart. 28 € Jäsenetu Medlemserbjudande -?15?% AVM3_2019_painoon.indd 46 9.9.2019 18.04
• Avun kasvo Kerho joka kylässä Tänä vuonna on juhlittu Punaisen Ristin ystävätoimintaa, joka alkoi 60 vuotta sitten. Niin se aika rientää, tuumii kemiöläinen Solveig Törnqvist, 84. TEKSTI JA KUVA KIMMO HOLOPAINEN SOLVEIG TÖRNQVIST aloitti vapaaehtoisena Punaisen Ristin kyläkerhossa vuonna 1958. Kerhon jäsenistä tuli elinikäisiä ystäviä. Kuinka päädyit Punaiseen Ristiin? – Lähdin mukaan Punaisen Ristin Vreta-Engelsbyn kyläkerhoon vuonna 1958. Punainen Risti oli juuri alkanut rakentaa kyläkerhoja tänne Kemiönsaareen. Mukaan minut pyysi ystäväni Tuula Lindroos , joka toimi myös kyläkerhon puheenjohtajana. Enimmillään kyläkerhoja oli seitsemän, ja meidän oli yksi ensimmäisistä. Millaista kyläkerhojen toiminta oli? – Se oli hyvin itsenäistä. Meillä oli oma puheenjohtaja, kassa ja toiminta, vaikka Kemiön osaston kanssa tehtiin tietenkin paljon yhdessä. Kokoonnuttiin kerran kuussa, keitettiin kahvit, rupateltiin ja suunniteltiin toimintaa. Kokousten aluksi ja lopuksi laulettiin aina yhdessä. Ne olivat mukavia tapaamisia ja niitä ainoita kertoja, kun edesmennyt mieheni hoiti lapset. Kyläkerho järjesti keräyksiä, vaatekeräyksiä ja monenlaista ohjelmaa. Joka vappu tehtiin simaa ja paistettiin munkkeja osaston lastenjuhliin. Suuri osa toiminnasta oli tavalla tai toisella varainkeruuta, ja tulot lähetettiin melkein aina kansainväliseen apuun. Lisäksi omalla kylällä ja hoitokodeissa käytiin katsomassa vanhuksia ja sotainvalideja, käytettiin heitä asioilla ja ulkoilemassa, pelattiin bingoa ja paistettiin lettuja. Mitä kerhoille kuuluu nykyään? – Vreta-Engelsbyn kyläkerhon toiminta loppui joitakin vuosia sitten. Meitä oli lopulta jäljellä enää kuusi, kun meitä oli ollut alkuun noin 20. Perustimme kyläkerhon jälkeen kuitenkin vielä ompeluseuran, joten tavallaan toiminta jatkui sitä kautta. Vaikka ei meillä mitään vastuuta tai velvollisuuksia ole, omaksi iloksemme neulomme vilttejä ja sukkia hyväntekeväisyyteen. Lisäksi käyn auttelemassa muutamaa huonompikuntoista vanhusta tässä kylällä. Alkuperäisistä kyläkerhoista toimii minun tietääkseni enää yksi. Nuorempi väki toimii toisissa järjestöissä, esimerkiksi Martoissa. Mitä vapaaehtoisuus on antanut sinulle? – Hauskaa tekemistä. Silloin alkuun me olimme nuoria ja kaikki suurin piirtein samanikäisiä. Punaisen Ristin kautta meistä tuli elinikäisiä ystäviä. Juuri ystävyyssuhteiden vuoksi on toivon, että myös tämän päivän nuoret hakeutuisivat mukaan erilaisiin harrastuksiin ja yhdistyksiin. Toisaalta vapaaehtoisuuden malli tulee kotoa. Kun osallistuu yhteen, niin hakeutuu mukaan muuhunkin. Se on elämäntapa. ? 47 AVM3_2019_painoon.indd 47 9.9.2019 18.04
• Välitä. Osallistu. Autat. LähiTapiola on Suomen Punaisen Ristin pääyhteistyökumppani kohteenaan ystävätoiminta. Joka tunti kuolee 33 lasta puhtaan veden puutteen vuoksi. Auta Lailoa ja muita, joille puhdas vesi on vain haave. Sinun lahjoituksesi ansiosta Punaisella Ristillä on valmius auttaa katastrofien uhreja Suomessa ja maailmalla. Osallistu Nälkäpäivään. S A K A R I P II P P O AVM3_2019_painoon.indd 48 9.9.2019 18.04