lavra C RIMSON i NK Ol c ._- Debyytti-CD saatavana hyvistä levykaupoista tai postitse allaolevasta osoitteesta hintaan 90,- [sis. p&p J. DEMONOSOUND • PL 685 • 20101 TURKU Kysy myös postimyyntikatalogiamme. Gothic, industrial, black metal, dark ambient yms. tuotteet edullisesti.
Päivää! ' ! Alan olla aika loppu, mutta lehtikin on melkein valmis. En edes yritä väittää, että olisin raatanut kaikki kymmenen kuukautta lehden kimpussa. Ette kuitenkaan uskoisi. No joka tapauksessa kohta on urakka takana ja voin aloitta seuraavan. Ihan ensimmäiseksi täytyy mainita, että tiedän kulttisarjakuvan ja tulevan Stallone-elokuvan nimen. Se on Judge Dredd eikä suinkaan Hudge Dredd niinkuin toisaalla tässä lehdessä väitän. Ja tottakai muitakin kirjoitusvirheitä löytyy. Pyydän anteeksi. Seuraavaksi kiitokset kaikille lehden tekoon osallistuneille eli toimituskunnalle ja muille avustajille sekä tietenkin arvostelu materiaalia lähettäneille. Tosiaankin arvosteluja löytyy paljon tästä lehdykästä. Sivumäärää en voinut kasvattaa, joten Plastic Review on printattu todella pienellä fontilla. Toivottavasti vanhimmatkin lukijat saavat selvää. Ja palautetta saa lähettää. Kertokaa vaan rohkeasti jos päässänne liikkuu jotakin, millä Plastic Passionia voisi kehittää. Paljastakaa myös mielipiteenne, siitä teinkö väärin kun julkaisin tässä lehdessä hyvinkin paljon juttuja pienistä bändeistä. Ovatko tuoreiden artistien jutut kiinnostavia vaiko kaivataanko historiikkejä klassikkobändeistä? Vähän minua suorastaan pelottaa kuinka pikkubändit siivittävät lehden myyntiä. Vielä muutama sana seuraavasta lehdestä. Se ilmestyy joskus, tarkempaa ajankohtaa en määritä. Alustavasti löytyy juttuja ainakin Lacrimosasta, Chateau Royalesta sekä eräästä saksalaisesta pienkustantajasta. Olenkohan minä tullut vainoharhaiseksi vai onko se totta , että minun lanseeraama lopetusfraasi 'hyvää kuluvaa vuodenaikaa ja varokaa jotakin' leviää kulovalkean tavoin? Joka tapauksessa ja alkavasta syksystä huolimatta: Hyvää kesää ja varokaa sääskiä! -\ v'fV<;C;c 1S.~ .1 ~~)) klo ~\~o PLASTIC PASSION elo Mattila Kataraistentle 1 A 2 20740 TURKU FINLAND te1. + 21 ·2426 172 PÄÄTOIMITTAJA Aku Mattila TOIMITUS Harri Hiirikoski Jussi Kotkanen Juha Reinikainen Jyrki Virtanen KIIT.OS: Pirkka Elovirta Petra Koski Seppo Mattila Jälleenmyyjät
ROSETTA ROSETTA ROSETTA STONE STONE STONE Muistan kun ensi kenan kuulin Rosetta Stonea, niin mieleeni tuli välittömästi Leedsin ylpeys Sistel's or Mercy. Syitä oli kaksi: ensinnäkin bändi kuulosti jokseenkin paljon Eldl"ichtin orkesterilta, mutta toinen melkeinpä yhtä suuri vaikuttaja oli se, että yksikään ennen kuulohavaintoani lukemani Rosetta Stone -juttu ei unohtanut mainita sistersofmercymaisuutta. Ennen Rosetta Stonea oli Virtue, joka tehtaili Curen ja Cabaret Voltairen välimaastoon sijoittuvaa musiikkia. Vu:tuen luovana kaksikkona touni laulaja-kitaristi Pori King ja basisti Karl North. Ajan myötä Virtuen musiikki muuttui tummasävyisemmäksi ja bändin rumeksi vaihdettiin Erugma ja vokalistiksi mies ttimeltä Ali Mowatt. Joskus vuonna 87 Erugma hajosi ja Pori ja Karl alkoivat suunrutella uutta bändiä. Uusi bändi syntyikin kohtuullisen nopeasti ja ainoina humaanisina jäseninä mukaan tulivat Pori ja Karl. Kolmanneksi jäseneksi orkestetiin tuli epähumaaru Madame Razor, joka on laji tyypiltään samaa saljaa kuin Sistareiden Do,,"ior Avalanche eli mmpukone. Nimekseen orkesteti sai Rosetta Stone ja ensimmäinen keikka soitettiin kotikaupunki Liverpoolissa kesä,,"'Uussa 1988. KASETEILLE JA LEVYLLE Ensimmäinen Rosetta Stone julkaisu saatiin markkinoille samaisena vUOlma ja kyseessä oli kasetti ttimeltä Recreate And Emulate. llmeisesti kasettien julkaisu oli kovasti bändiläisten mieleen, sillä 80-luvun kahtena viimeisenä vuonna ilm estyi peräti viisi Rosetta Stone -kasettia, jotka pituutensa puolesta Imuluvat kategoriaan EP. Parhaiten kaseteista menestyivät Retlibutionja Chapter And Verse, joista ensinmainittu myi yli tuhat kappaletta ja jälkinuniiinenkin melkein eli jonkun venan päälle 800 kipaletta. Kasettien ja keikkojen ansiosta Rosetta Stone sai oman seuraajajoukkonsa, Quarriersin, ja ka;'Vaneen kannatuksensa ansiosta bändi pääsi The Missionin lämppätiksi I-Iusseyn j a kumppaneiden fanclubilaisille järjestetylle etikoiskeikalle. llmeisesti Wayne Hussey piti näkemästään ja kuulemastaan, sillä mies lupautui tuottajaksi Rosetta Stonen seuraaviin studiosessioihin. Tuottajasuhde kariutui aikatauluongelmiin, joten Rosetta Stone marssi joulukuussa 1989 Slaughterhouse-studioon kera Colin Richardsonin, joka on tullut tutuksi kahden ensunmäisen Mission-sinkun tuottajana. Ensimmäinen Rosetta Stone vinyyli näki päivänvlllon toukokuussa 1990 ja julkaisusta vastasi poikien oma Fututity Label. Levyn fonnaatti oli 12"-EP,
jolla kuultiin kolme mukaansatempaavaa musiikki esitystä eli Cimmerian, If Only And -Sometimes ja Chapter And Verse_ Kaikki kolme ovat musiikillisesti ja soundillisesti elittäin hyvin toimivia_ Ainoa mikä hieman tökkii on omaperäisyyden puute, sillä Sisters Of Mercy oli tehnyt jokseenkin samanlaista musiikkia jo viisi vuotta aikaisemmin. Erityisesti If Only And Sometimes oli imenyt itseensä vail'Utteita Sistareiden vuoden 1984 hitistä Temple Of Love. Omaperäisyyden puutteesta huolimatta vastaanotto ei ollut nuiva, sillä kiekko myytiin loppuun kahdessa viikossa. PITKÄSOITOLLE ILMAISEMAAN Hyväksi havaittu ensisinkku tuotti rahan ja maineen lisäksi myös levytyssopimuksen. Rosetta Stonen kiinnitti Expression Records, jonka pomona tunnetaan ROl\:y Musicistakin tuttu Phil Manzanera. Sopimuksen solmimisen aikoihin Rosetta Stoneen liittyi kolmas (tai neljäs, ihan miten vaan) jäsen, kitalisti Pori Young. Mahtaakohan molempien Porlien oikea nimi olla Paul. eikö olisikin hupaisaa jos orkesterissa soittaisivat Paul King ja Paul Young. Saatuaan oikean levy-yhtiön taakseen Rosetta Stone alkoi työstämään ensimmäistä pitkäsoittoaan Pori Youngin ja Ash Howesin toimiessa tuottajina. Howes oli yhtyeen apuna myös Madame RazOIID ohjelmoinnissa o Valmis levy saatiin kauppoihin vuonna 1991 , eikä An Eye For The Main Chance -nimen saanut pitkäsoitto tuott-anut pettymystä ensisinkkuun taikka kasetteihin ihastuneille. Jälleen ken'an täytyy kuitenkin moiltia omaperäisyyden puutetta. Tosin eillän se niin kauhean pahasta ole tehdä musiikkia hyviiksi havaitun reseptin mukaisesti ja eihän Rosetta Stone ole edes amoa perusbrittiläistä goottirockia tuottava yhtye. An Eye For The Main Chance -levyltä lohkaistiin kaksi sinkkua, Leave Me For Dead maistiaisiksi ja nimibiisi jälkikäteen. Onnistuneita valintoja, sillä molemmat edustavat levyn taltluvinta materiaalia yhdessä Deepelin ja avausraita Shadow'n kanssa. Poikkeavin biisi levyllä on hitaamman puoleinen ja muita raitoja synkempi Heart And Soul. Joku voi olla eri mieltä kanssani, mutta mielestäni levyltä ei löydy ainoatakaan täytepalaa. CD-versiolle on lisätty kaksi bonusbiisiä, When The Levee Breaks ja If OnJy And Sometimes (Tum Away Mix), jotka alunpeJin julkaistiin Leave Me For Dead -maxilla. KOLMINKERTAISTA ADRENALIINIA JA MONINKERTAISIA NOITIA Vuosi 1992 oli levytysrIDtamalla jokseenkin hiljainen Rosetta Stonen kannalta. Markkinoille Expression Records pukkasi neljä eruaista maxia, mutta uusia biisejä ilmestyi vain kolme . Ensimmäinen maxi oli Adrenaline, jolta löytyi kaksi versiota nimibiisistä sekä uusmiksaus albumiraidasta Sense Of Purpose. Heti perään julkaistiin levystä specu-painos, jolla kolmen emo biisin lisäksi kuultiin vielä Deadline Mix aiheesta Adrenaline. Ei sen puoleen, etteikö Adrenaline olisi hyvä biisi, mutta kaikki kolme miksausta muistuttavat liiaksi toisiaan. Toinen vuoden 1992 hittitavoitte\ubiisi oli The Witch, joka oli hyvä, tnutta ei aivan Adrena- linen veroinen. Julkaisupolitiikka The Witchin suhteen oli edeltiijän kaltainen. Ensiksi ilmestyi 12- ja CD-maxi, jolla kuultiin kaksi versiota noitaaiheisesta biisistä sekä Come Heli Or High Water. Samantien laskettiin liikkeelle myös specumaxi, jolla kuultiin The Witchistä lyhyt ja pitkä reIni" sekä dub-versio. Jollain tapaa tuntuu hullulta, että noinkin pieni yhtye harTastaa rahastukselta haisevaa julkaisupolitiikkaa. AINA TARVITAAN CLEOPATRAA Vuodesta 1993 ei muodostunut radikaalisti parempaa edelliseen ven-attuna, vaikkakin kauppoihin saatiin peräti neljä täysimittaista Rosetta Stone -CD:tä. Expression julkaisi On The Side Of Angels -nimisen pitkäsoiton, jolle on masteroitu kronologisessa järjestyksessä kokonaan 12-tuumaiset maxit Darkness And Light, Leave Me For Dead, An Eye For The Main Chance, Adrenaline ja The \Vitch. Sinällään keräilijöitä ajatellen mukava pakeni ja sisältö lämmittää sydäntä biisillisestikin, mutta kun kolmatta kertaa peräkkäin kuulee Adrenalinen tai The Witchin, niin alkaa jo etsiä CD-soittimen kaukosäädintä. Rosetta Stone onnistui luomaan hyviä suhteita myös amerikkalaiseen kulttiyhtiö Cleopatraan, joka palkitsi uuden mantereen goottien odotuksen pistämällä markkinoille peräti kolme Rosetta-laseJia. Ensimmäisen
jenkkijulkaisun, Adrenalinen, hankintaa en katsonut aiheelliseksi, sillä uusia biisejä levyllä ei kuulla. Toinen Cleopatrajulkaisu eli Foundation Stones löytyy minunkin hyllystäni ja voin kertoa levyn olevan asiallinen paketti. CD:n aloittaa neljä lohkaisua omakustannekaseteiIta (Evolution ja Whispers Chapter And Verse -nauhalta sekä Summer j a Chapter And Verse (Intelment) RelJibutioniIta) . Musiikillisesti edellä mainitut ovat samalla tasolla debyyttialbumin kanssa, mutta soundit paljastavat, että nauhoitukset ovat tehty halvemmassa studiossa ja todennäköisesti myös nopeammin. KaseteiIta poimittujen paloj en jälkeen Foundation Stones -CD:llä kuullaan kaikki (kohne) Darkness And Light -EP:n biisit sekä neljä ensilevyn biisiä, jotka ovat talttuneet nauhalle eri puolilla Englantia huhtikuussa 1992 Adrenaline-kieltueella. Vuoden 1993 viimeinen Rosetta Stone -julkaisu oli Epitome EP, jolla kuullaan turhauttavat 3 x Adrenaline ja 3 x The Witch sekä ironisesti Aretha Franklinin tuotannosta valittu cover-bii~i Sisters Are Doing II F or Themselves. TEOLLISUUTTA TAI El MITÄÄN Kokoehnien jälkeen meni jokseenkin pitkään ennen kuin mitään uutta kuului Rosetta Sionesta. 1\I!inäkin ehdin jo pelätä pahinta, kunnes viime vuoden syksyllä kuulin bändin olevan yhä hengissä ja voivan (ainakin omasta mielestään) hyvin. Tosin humaanikohnikko oli kutistunut kaksikoksi Pori Youngin poistuttua bändistä. Joillekin uusi tuleluinen saattoi olla järkytys, sillä sisterstyylinen blittigoottirock sai väistyä syrjempaan indusllial-sävyjen alta. Minäkin olin jo asennoitunut uskomaan, että muutos on pelkkää pahaa, mutta ilahduin suunnattomasti kun huomasin pitävalU tuoreesta Nothing-kipaleesta. Periaatteessa Nothing on biisinä lnlin mikä tahansa aiempikin Rosetta Stone -hitti, mutta esittämistapa oli muuttunut rankemmaksi ja teollisemmaksi. Kovin väärässä en vannasti ole mikäli väitän, että Pori King ja Karl North ovat hiljaiseloa viettäessään istuneet useammin kuin kelTan olohuoneidensa lattialla Nine Inch Nailsia kuulos- tellen. Nothing-sinkkua ei enää julkaissutkaan Expression eikä edes Cleopatra vaan tuore levymerkki Minority/One Records, joka pitää majapaikkaansa Kentissä, Englannissa. Nothingin lisäksi CD-maxi piti sisällään kohne muuta musiikki esitystä eli entistä rankemman uusversion AdrenaIinesta, Beatlesilta coveroidun Helter Skeltel1n (joka on rehellisyyden nimessä huono versio) sekä toisen miksauksen nimibiisistä. Alkuvuodesta 1995 kauppoihin saatiin lisää uuden kuuloista Rosetta Stonea albumin muodossa. Kaksikoksi kutistuneen bändin tuore levy tottelee nimeä
The Tyranny O f Inaction ja esittelee meille bändin entistä rankempana. Yhdeksänbiisisestii levystä parhaimpina paloina erottuu sinkkubiisi ja avausraita Nothing, heti putkeen kakkosbiisinä kuultava Friends And Executioners sekä The Goods Gone. Kaikkia kolmea musiikki esitystä yhdistää se, että perusidealtaan ne ovat pemsgoottibiisejä, joissa toteutus on vain vähän rankempi. Varsinaisista mättöbiiseistä, joita voisi varmasti industriaaliksikin luonnehtia, mmua eniten miellyttää päätösraita Spoiler, jossa on selvästi melo<liallista ideaa. Sen sijaan lnterfence ja One Angel Short Of Heaven ovat liiallista mekastusta ilman hyviä koukkuja. Jos kansitaidetta täytyy kommentoida, niin levy-yhtiön vaihdoksen myötä laski taiteeUillen vaikutelma. Sekä uusi maxi että pitkäsoitto ovat ulkoiselta olemukseltaan jokseenkin rumia. KEIKOILLE KAKSISTAAN Uuden levyn myötä Rosetta Stone on lähdössä jälleen keikoille ja heti alkajaisiksi he tekivät kiertueen Amerikassa yhdessä Das Ichin ja Corpus Delictin kanssa. Zillon haastattelussa kaksikko kertoi soittavansa tulevaisuuden keikoilla kahdestaan, vaikka mielellään esiintyisivätkin oikean kosketinsoittajan ja rumpalin kanssa. Nelimiehiseksi kasvamisen esteenä on Poriin ja Karlin mukaan raha. Jos mieli tekee nähdä Rosetta Stone lavalla. niin muualle täytyy matkustaa. Suomeen bändi tuskin koskaan tulee. Tek~ti: Päätoimittaja ROSETTA STONE DISCOGRAPHY B}' Jyrki Vil-fal}(,'n Tap. RECREATE ANIJ EMULATE (C R 002) WHISPERS TaI" (CR003) CHAPTER ANIJ VERSE Tap. (CR 05) - while sleeve (CR 05L) - black sleeve Tape RETRIBUTION (CR 06) ANO HOW THEY REJOICE TaI" (CR 07) DARKNESS AND LIGHT 12" (Futurity Label, FRT 001T) 7"/12" LEAVE ME FOR DEAD (Expression Records, EXPR 7-8112-8) CD/MC/LP AN EYE FOR THE MAlN CHANCE (EXPCD 12) 12"/MCO AN EYE FOR THE MAlN CHANCE (EXPR 12-1 215-1 2) 12" AORENALlNE (EXPRT 13) 12" ADRENALlNE (special) (EXPRT 13L) 12"/MCO THEWITCH (EXPRD 14) 12 u THE WlTCH (special) (EXPRTL 14) CO ON THE SIDE OF THE ANGELS (XMP 15) CO ADRENALrNE (Cleopatra, CLEO 1275) CO FOUNOATION STONES (CLEO 9323) CO EPITOME EP (CLEO 9119) MCO NOTHlNG (M inority/One Records, MlN 0 1) CO THE TYRANNY OF lNACTION (MfN 03) 1988 1988 1988 1988 1989 1990 1991 1991 1991 1992 1992 1992 1992 1993 1993 1993 1993 1994 1995 PLASTIC PASSION ESITTÄÄ SadParade -.{;ive l1IJithout ~e'1ue.,ee"'5 Live-kasetti, seitsemän biisiä. Tilaa omasi hintaan 20 mk. Plastic PassionlMattila, Kataraistelltie t A 2, 20740 TURKU
Viime vuoden eloimussa tapasin Lontoon parhaassa levylmul>assa, Resurrection Recordsissa, työskentelevän Vendemmian-kitaristi Daven. Mies kertoi minulle bändistään ja Imtsui minut katsastamaan Vendemmianin live-kuntoa Sanctuary-klubille, joka pitää majapaikkaansa piskuisessa Under King's Arms -juottolassa Lontoossa. Samalla sovimme myöhemmin tehtävästä kirjehaastattelusta, joten tässä sitä nyt ollaan. Vendemmian sai all:unsa lokakuussa 1992, kun Dave alkoi luoda musiikkia basisti Markin ja vokalisti Dominicin kanssa. Rummurunäiskeestä vastasi kone, joka epägoottimaisesti jätettiin nimeämättä. Pemstamista seuranneena vuonna eli 1993 ilmestyi Vendernmianin esikoislevy, kuuden biisin CD-maxi Benveen Two Worlds, jonka julkaisusta vastasi Daven työnantaja Resun'ection Records. Bet\veen Two Worlds sai kohtuullisen hyvän vastaanoton, joskin myös moitetta kaikkien mahdollisten gootti-kliseiden hyödyntämisestä. Totuuden nimessä 22-minuuttinen kiekko ei ole mikään omaperäisyyden huippu, mutta varsin toimivaa goottimusaa Venderrunian on lokakuussa 93 äänittänyt lontoolaisessa St. Marks -studiolla. lvlinun mieltäni eniten lärrunittävät avausraita Maelstrom ja Omy As Far As The Buming Grounds. Isoista bändeistä lähin vertauskohta Venderrunianille oli Bet\veen Two Worldsin pemsteella Fields Of The Nephilim alkuajan musiikillaan. Tosin Dominic ei ole McCoyn tasoinen tulkitsija vaan lähinnä keskitason matalaääninen huutolaulaja. LÄPI VIATTOMUUDEN SYVYYKSIEN Bändi tai lähinnä Dave ja Mark eivät olleet täysin tyytyväisiä DOlniniCin vokalisointiin eikä toisaalta myöskään konemmpuihin, joten viime vuonna bändi uusi muotoansa tyyliin yksi tnies pois ja kaksi tilalle. Rumpaliksi tuli nuomkainen nimeltä Russ ja laulajaksi Matt. - Olemme paljon tyytyväisempiä uuteen kokoonpanoon. E nsiksikin emme koskaan halunneet työskennellä rumpukoneen kanssa. Siitä alkaen lal11 Russ tuli mukaan olemme alkaneet lmuTostaa paljon enemmän siltä miltä halusimm e. Suurin muutos johtuu Mattista. joka on paljon luonnollisempi laulaja kuin edellinen. pohtii Dave ja jatkaa kettomalla kuulijakunnan tnietteitä muutoksista. - Olemm e myyneet paljon enemmän leVJjä ja reaktiot keikoilla ovat olleet paljon parempia. Koko bändi toimii paremlllin nyt. Vain muutamat ihmiset ovat sanoneet sen lII eille. multa yleinen tunne on, että olemme muuttuneet parempaan suuntaan Puhuessaan kasvaneesta levymyynnistii Dave viittaa viime syyskuussa ilmestyneeseen. niinikään
kuuden biisin CD-maxiin, Through The Depths 01' Innocenceen. Levyn, jota bändi lehdistötiedotteessaan kuvaa toiseksi debyytiksi, julkaisi Saksassa Semaphoren alamerkki Alice In ... ja Englannissa tuttuun tapaan ResUlTection. Levyn vastaanotto on Daven mukaan ollut hyvä: - Kuten sanoin jo aiemmin, se on myynyt erittäin hyvin, erityisesti Englannissa ja Saksassa. Kaikki arvostelut ovat olleet todella hyviä. Toivoltavasti tuleva albumimme on vielä parempi, olemmehan työskennelleet sen parissa pidempään. Innocence levytelliin hyvin pian kokoonpanovaihdoksen jälkeen. Kaikkiin arvosteluihin on helppo yhtyä, sillä Innocence on hyvä levy. Matt on hyvä vokalist~ soundeissa on päästy paremmalle tasolle ja biisit ovat edelliseen verrattuna parempia, erityisesti Masquerade (Act II), joka jäi jo live-versiona soimaan päähäni. Melkein emo biisin veroisia ovat myös avausraita Solitude ja Treasured. Lähes nimibiisi Depths Of Innocence eroaa viidestä vauhdikkaammasta raidasta rauhallisuudellaan. Jos ensimmäisellä esikoisella veltauskohta oli Fieldseissä, niin Innocence on helppo luokitella samaan saljaa Sistareiden ja IVlissionin esikoisten kanssa. Haastattelussa Daven mainitsema tuleva albumi ilmestyi huhtikuussa Resun'ectionin ja Alice In .. . :n toimesta ja on nimeltään Treacherous. Levyllä on pelkästään uusia biisejä, mutta Innocencen linjoilla jatketaan niin soundillisesti kuin biisillisestikin. Tarkempi alvostelu levystä löytyy Jyrkin tekemänä toisaalta tästä lehdestä. Keikkoja uuden albumin tiimoilta bändi teki maaliskuussa ja toukokuussa Saksassa sekä huhtitoukokuussa kotimaassaan. Kesän aikana bändi nähtiin useilla goottifestareilla niin Saksassa kuin Englannissakin, joukossa mm. First London Intemational Goth Festival elokuun toisena viikonloppuna Marquee-klubilla. MIETTEITÄ BRITTISCENESTÄ Myös kokoelmille on auennut Vendernrnianin tie. Toistaiseksi bändiä on kuultu saksalaisen Hypetiumin Stars Hide Your Fires -CD:lIä, Nightbreedin New Altematives II-lla, Grave Newsin Dreams In The Witch House -laserilla sekä Mick lvlercetm Gothic Rock II -kokoelmalle, jonka julkaisivat yhteistyössä Cleopatra ja Jungle Records. Hanni kun en älyn-nyt k)'säistä Daven mietteitä paljon patjatusta btittien tunnetuimmasta goottikirjoittaja IVlercetistä. Sen sijaan tiedustelin kitalistin tnielipiteen Nosferatusta (nyk. Shadowmaker) ja Children On Stunista. - En näe Iwmpaakaan kilpailijana. lvlusiikki ei ole laji, jossa kilpaillaan. Englannissa on tilaa enemmän kuin yhdelle hyvälle uudelle bändille. Nosferatlya en ole koskaan tavannut ja eihän meillä ole ll1usikillisestikaan mitään y hteistä. Tunnen Children On Stunit ja he ovat mukavia kavereita. Simonilla on erityisen hyvä huumorintaju. Luulen, että on p aljon ihmisiä, j otka pitävät sekä meistä että Stuneista, mutta se ei siltikään aiheuta kilpailua. Entäpä mitä mieltä olet Rosetta Stonen uudesta tyylistä? - Henkilökohtaisesti olen aina vihannut industriaalia. Tiedän, että Jotkut todella pitävät heidän uudesta kamasta, mutta se ei ole musiikkia minua varten. En kuitenkaan sano, että se olisi huonoa, se ei vain ole minun tyyliäni. Lausunnusta voidaan vetää johtopäätös, että Vendernrnian tulee tulevaisuudessakin toimimaan pemsbrittiläisen goottirockin patissa ja hyvä näin, sillä bändi on löytänyt toimivan reseptin sen työstämiseen. Teksti + haastattelu: Päätoimittaja
Keskustelin tässä taannoin päätoimittajan kanssa ja puhe kääntyi Sad Pal'adeen. Päätoimittaja oli sitä mieltä, ettei Plastie Passion voi kirjoittaa Sad Pal'adesta, mutta minä taas sitä, että jos alan kotirintamalla tapahtuu jotain, niin on alan lehdenkin noteel'attava se. Koska suurin osa lehden toimituskwmasta on liian lähellä bändiä, niin Plastie Passion sai uuden avustajan, joka ensi töikseen haastatteli laulavaa päätoimittajaa. Sad Parade Sad Parade on siis turkulainen mäisellä keikalla oli mukana myös bändi, joka on puoli vuotta sitten bändiin kahta kuukautta aiemmin saanut Darklandsin kautta julki liittynyt kitaristi Otto Yli-Rahko. esikoislevynsä. Levy on CD- Tuolloin musiikkimme oli melfonnaattinen mini-albumi ja ni- ko suoraviivaista, ehkä jotain Joy meltään Imm011a1 lliusion. Koti- Division- lai J esus And Mary maisen goottipiirin pienuudesta C hain -tyylistä, ja pääosin siksi kertoo paljon se, että Sad Parade- ettemme vaivautuneet juurikaan n ovat pemstaneet päätoimittaja sovittamaan biisejä. Vähitellen Aku Mattila ja avustaja Jussi alkoi tulla lisää melodisuutta Ja Kotkanen, ja tämä tapahtui , musiikkimme muuttui sekä pokeväällä 9 J. pimmaksi että .5ynkemmäksi. - A luksi toiminta oli melko hitaanpuoleista, mutta bäridistä P ARANTA VA P ARAl\ TI tuli aktiivinen puoli vuotta myöhemmin kun mukaan tulivat baTuota melodisempaa kamaa sisti Kai Hilden ja kosketin- saatiin kuulla mm . bändin syyssoittaja Johan Eklund, kel100 InlUssa 1993 ilmestyneeltä omaAku, joka tuolloin oli laulaja-kita- k'Ustannekasetilta, joka minulle airisti Jussin soitellessa rumpuja. nakin toi hieman mieleen Curen . Keikkaileva bändi S ad Paradesta - No kyllähän aikoinaan jotkut tuli huhtikuussa 1992 ja live-de- muistivat aina mainita Curen byytti heitettiin F action Of Indian meistä puhuttaessa. Tosin luuF ood -nimellä legendaarisella tur- lenpa että JOSlalS kommentit InJlaisella TVO-k1ubilla. Ensimtulivat aiheetta, pelkästään siksi 10 että lausujat tunsivat minut kovana Cure-!anina. On niin helppo tuomita bändi jonlall1 jäsenen musiikkimaul7 mukaan. Paras juUu on se, että vuonna 89 lal11 meillä oli sellainen Velvet U nderg rollnd/punk-henki ne n bändi, niin yksi kaveri tuli keikan jälkeen sanomaan, että ihan OKkamaa, mutta kuulosti aika paljon Curelta. Tosiasiassa sillä bändillä ei ollut mitään yhteistä C uren kanssa lulaatnottamatta lalllaja-kitaristien hiuksia. - Cllre-kesl·;ustellll:~sa lisäsimme vettä myllyyn soittamalla viime vuonna kolmella keikalla pelkästään Curea. Seurauksena oli mm. että kerran yhdellä keikalla yksi tyttö haistatteli meille ja lähti kesken pois, koska emllle suostimeet soittamaan Curea. Sittemmin Sad Parade on siirtynyt koneellisempaan suuntaan ja jättäny1 taakseen suurimmat Cure-vaikutteet. Levyä markkinoidessaan bändi on k'Utsunut itseään Suomen ensimmäiseksi goottitekno-yhtyeeksi. Mitenkäs tämä tapahtui? - Vuosi sitten Jussi osti syntikan ja tyhtyi o/yelmoija-kosketinsoittajaksi. Tapahtuman ·seurauksena siirtymä kävi melko helposti. Ei linjanmllutosta mitenkään erityisemmin suunniteltu. Uudenlainen musiikki muotoutui ihan automaattisesti. Muistona vanhasta ajasta Plastie Passion julkaisi viime helmikuussa seitsemänbiisisen live-kasetin Live Without Sequencers, joka on nauhoitettu Turussa helmikuussa 1994. Alvostelu kasetista löytyy toisaalta tästä lehdest'i. KUOLEMATTOMASTA HARHAKUVASTA Sad Paraden maaliskuussa ilmestynyt esikoislevy on siis Suo-
men ensimmamen gooniteknolevy. Globaalisesti levy ei ole ainoa kastissaan, sillä nUll. Saksasta löytyy samantyylisiä bändejä ja Rumban arvostelussa Sad Paradea velTaniin Malaiseen. Yksinkertaisesti voidaan sanoa, että levy on yhdistelmä synkk')')'ttä, poppia, koneita ja kitaroita. Walk Away ja Raven ovat lähinnä koneellista goottimusaa, You Fade Away omaa lieviä industriaali-piirteitä ja Blamable on varsinainen teollinen jyskytyssynkistely. Le"yn päättää parintinuuttinen instrumentaali MystelY Sun. LevyUä kuuUaan myös muutamaa vierailijaa eli Two Witchesin Naukua ja Jyrkiä. Jälkimmäinen osallistui bändin kanssa myö!7 tuottamiseen ja on kaiken lisäksi Darklandsin pomomies. - Kaipasimme Raveniin naisääntä ja mieleeni tuli Naul..'1l, joka suostui vierailemaan. Päätimme kysäistä myös Jyrkiä laulamaan taustoja ja lopulta mies päätyi päälaulajaksi You Fade AW(1vn säkeistöos1ll.lksiin. - TZlOttajaksi Jyrkiä ei pyydetty, mutta jotenkin siinä vain kävi niin, ellä Jyrki oli meidän kanssamme studiossa ja antoi kokeneempana studiokäl'ijänä paljon hvviä ohjeita. Sad Paraden levydebyyttiä ei voi ihan jokaihmisen musiikiksi kuvailla. Minkälaista on oUut levyn vastaanotto? - /dielestäni positiivista. Toistaiseksi en ole I..'uullut paljoakaan haukki!ia ja kaikkein suurin ihme on että goottivihamielisenä tunneltu Rumba an'osteli le'JlI1 täyspitkien osastolla ja antoipa vielä kolme pallukkaakin. Soundin Honkanen huomioi le"", II rivillä, multa käylti pelkkiä posi- tullut mm. italiasta ja Brasiliasta. AJajia 011 soittanut le,:vä ainakin pari kertaa ja onhan se soinut ainakin kerran kaupallisellakin asemalla. Ulkomaiden promot o"at pääasiallisesti vielä lähettämättä. multa jotain palautella on jo tullutkin. Hall Of Sermon ei innostunut. Wu~ Recordsin Devo-tribuutilla julkaistaan versiomme The Super Thingistä ja Raven ilmestyy jollain Seton Tapesin kokoelmalla. Täytyy toivoa, että tapahtuisi jotain suurempaaki17. - Alukavinta palautetta on ollut suoraan kotiini tulleet kitjeet, joita on tullut levyn ostaneilta ihmisiltä. En tiedä ovatko ne fanikirjeitä vai mitä. multa enpä olisi levyä tehdessä uskonut, että joku vielä JOSkus kitjoitlaa minulle leIJ'" olevan täydellinen tuotos. TULEVAISUUDEN PARAATI Levynteon jälkeen bändissä on tapahtunut kokoonpanomuutoksia, Kotkanen ja Eklund lähtivät pois keskittyäkseen täysin koneellista musiikkia tuottavaan Nyxbändiinsä. Viin1einen keikka levyntehneeltä viisikolta nähtiin huhtikuun alussa Tampereen [klubilla, missä lavalla käväisivät myös Nauku ja Jyrki. ErolUlut kaksikko on korva!1u luuuta bändiä viisi vuotta nuorenunaUa JOI; Sjöroosilla, joka viime vuonna soitti Sad Paraden extra-kitm;stina kolme keikkaa. Tulevaisuudessa .Torin tehtävä ei ole pelkkä kitarointi, vaan myös ohjelmointi ja koskettimien soitto. - Tähän mennessä uusi IIl1ehistö on tehnyt kaksi keikkaa ja yhden studiovisiitin. Homma tuntoimivan h,..vvin niin meidän kl/in III."ÖS ulkopuolisten mielestä. tllU Entäpä tuleeko Sad Paraden musiikki muuttumaan miehistönvaihdoksen myötä? - Tuskinpa paljoakaan. Ehkäpä olemme tulevaisuudessa hieman vähemmän telmo kuin le'yllä, mutta kyllä selkeästi konebändinä jatketaan. Uusia biisejä on paljon ja hyvältä kuulostaa. Tulevaisuus. Miltä se näyttää? - Valoisalta, heh heh. Kuten Sdnollu, uusia biisejä on paljon. TOivottavasti jostain löytYI' JulkaisUa. Jos ei muita löyc!", niin turvaudutaan fiilden-Alattila-Sjöroos-Yli-Rahko Recordsiil1. Toimittanut: Juha Reinikain en tiivisia sanqja. .-17istralialainen Dmk Angelkin kehui mukal'asti ja yksityisiä kiitos/d/:jeifä on - - - - - - - - - - - - - - - - - -- -- - - -- - - - -_._-- -_.-
Ensimmäisen kerran törmäsin nimeen Malaise talvella 94 ja luin ruotsalaisbän<lin työstävänmusiikkia, jossa kohtaavat koneet ja goottilaisuus. En kuitenkaan innostunut asiasta enempaa, sillä luulin Malaisen olevan vain tylsä EBMbändi synkin sävyin. Mielipide muuttui viime joulukuussa, kun sain pikakil'jeen mukana Malaisen toistaiseksi ainoan levyn, mini-eD:n Secessionin. Levy vakuutti minut ja päätin lähteä tanunikuussa Tampereelle katsomaan bändiä ja ihmettelemään josko pojat suostuisivat puhumaan jotain nauhw·illeni. Malaise on kotoisin Uppsalasta ja ikää bändillä on jo kuusi vuotta. Tosin ainoa alkuperäisjäsen on vokalistilkitaristilohjelmoija Marlin Danielsson. Nykykokoonpanoon kuuluu Mattiilln lisäksi suomalaissyntyinen kitaristi Juho Korhonen, lUmpali Johan Linder sekä Iivetilanteissa kosketlimia soittava Kim Boman. - Nyt on bändissä parhaat mahdolliset miehet, keltoo Maltin, lmn utelen mietteitä kohtuullisen paljonkin vaihdelleesta Malaisemiehistöstä. Secession-levyä tehtäessä Malaiseen kuului varsinaisina jäseninä ainoastaan Martin sekä Robert Svärd, joka huhujen mukaan toi bändiin goottivaikutteet. Mutta missä on Robert nyt? . Hän on Uppsalassa, vaslaa Juho suomeksi, mutta jatkaa lUotsiksi: . Robert lähti bändis tä, koska esiintyi yhteistyöongelmia. Hän ei myöskään ollut tarpeeksi hyvä live-soittaja. Robert haluaa olla rock, mutta se siitä. Nyt riittää. ilmeisesti suhteet Robettiin eivät ole parhaat mahdolliset sillä Juhon kommentti herätti nawua muun bändin kes1.'Uudessa. Sitä en voi sanoa, miltä bändi kuulosti livenä aiemmilla kokoonpanoilla, mutta sen voin kettoa, että pienimuotoisella Suomen kiertueeIlaan (Helsinkiki, Jyväskylä, Tampere) nelihenkinen Malaise kuulosti hyvältä ja seh!ensserien sekä oikeiden lUmpujen yhteistyökin tuntui pelaavan mainiosti. TINKlMÄTÖNTÄ ELECTROGOOTTILAISUUTTA Secession ilmestyi jo melkein kaksi vuolta sitten lUotsalaisen Memento Materian toimesta ja täytyy sanoa, että minulle levy oli et;ltäin mieluisa yllätys. Hatva bändi onnistuu luomaan yhtä toimivan kombinaation goottisävyistä ja selkeästi konepohjaisesta musiikista. - Me sekoitaf1lllle koneita ja goottia, eikä ole tekevät paljoa muita bändejä, jotka samankaltaista crossoveria. Me olemme electrogootteja, kertoo Martin ja väistää
samalla I,:ysymykseni siitä, onko koneet hänen mielestään muuttaneet goottirockia. Mutta jos Malaisen olisi pakko muuttua ja hylätä joko koneet taikka goottisävyt niin mitä tapahtuisi? Olisiko Malaise lähempänä Fields OfThe Nephilimiä vaiko Depeche Modea? Siis joko tai. ]vIe eli/m e muuttuisi Immpaankaan suuntaan. Olemme melko omaperäisiä. vastaa Martin ja osoittaa olevansa ainakin omaperäinen k'ysymysten väistäjä. No ehkäpä onkin hyvä jos Malaise jatkaa omalla linjallaan. Secession osoittaa bändin olevan taidokas ja loistelias. Avauskaksikko Something Else ja Faraway Garden on likitäydellistä tanssittavaa synkistelypoppista ja päätösraita Gods Of War, joka tuo mieleen Floodland-ajan Sistarit, on suorastaan kaikkien aikojen paras ruotsalaisbiisi jättäen jopa Waterloon jalkoihin. Nlissään nimessä ei pidä kuvitella, että kolme muuta levyn biisiä, Submissive, Scenes From The PasI ja We Are Colliders, olisivat jotain täyte kamaa. Ei sinnepäinkään. Scenes From The Past tuo muuten mieleen 80-luvun alun syntsapoptunnelmat, joten siitäkin iso plussa. KIRKKAAMPI TULEVAISUUS Memento Materian viime vuonna tekemä lehditötiedote kertoi Malaisen ensinunäisen täyspitkän levyn ilmestyvän keväällä 1995, mutta levyä ei ole vieläkään nä1.-ynyt. Pojat itse veikkailivat levyn ilmestyvän aikaisintaan syksyllä, mutta eivät edes olleet varmoja tuleeko levy tänä vuonna. Siitä Maltin ja Juho olivat kuitenkin täysin vannoja, että levystä tulee parempi kuin Secessionista. Hyvä niin sillä sitä levyä kannattaakin sitten jo odotella. Lyhyehkön haastattelun päätteeksi keskustelimme kaikenlaista sekavaa ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi ilman nauhurin luomaa kauhutunnehnaa. Viimeiset kasetille tarttuneet konunentit kuultiin minun ja .Tuhon yhteisellä kielellä. - En o le ol/ul Suomessa kuuteen vuoteen, mutta oli aika Jännä tulla takaisin länne nyl. Niin mä voin sanoa, tokaisi Juho ja jätti Martinin ihmettelemään kommenttia. -M/-TA???? Teksti + haastattelu: Päätoimittaja Yläf....lIvassa Malaise Tampereen /-Klubilla. A lhaalla prolllokuva Secession-ajan kaksikosta.
13. Iläivä ja perjantai. Aamukone saapuu myötä tuulen ansiosta reilusti etuajassa Tegelin lentokentälle. Marty ja Wop odottavat bJitenkin tenninaalissa, josta matka jatl-'Uu johonkin kahvilaan itäpuolelle ja sitten villdoin Martyn aswmolle. Päätän kuluttaa aamupäivärti nu.k.k'1len. koska illalla alkaa heti täys imittainen ohjelmatarjonta. Die Insel -klubi sijaitsee syvällä itäpuolella, mutta on tode~a upea paikka. Se näyttää lähinnä vanhalta Iinnalta, sillä ensin mennään vallihaudan yli kaarisiltaa pitkin ja saavutaan tomin vieressä oIevälle sisäänkäynnille. Idyllisin ja hienoin gothic-k1ubi, johon olen koskaan tönnännyt. Catastrophe Bället -väki k'Utsuu takahuoneeseen pippaloimaan kanssaan ja koska nimeni oli vierasliställa ja sain jo yhtyeen levytkin, en kehdannut kieltäytyäkään. Kolmijäseniseksi kutistunut yhtye on lavälla vilillä liiankin NIN:mainen, mutta homma toimi ja ainakin minulle jäi hyvä maku suuhun. Vähälukuinen yleisö ei oikein sytyttänyt ja niin jäivät encoret - soittamatla. Bailut sen sijaan jatkuivat aamuun asti ja varsinkin vokabsti Eric oli seuramiehenä hyvässä vedossa. 14.1. Päivä tuhlaantui treeneilJin Sepulcrum Mentisin kanssa. Paikälla on myös seuraavan viikonlopun keikkoja varten mukaanotettu kosketinsoittajataustala ulaja Anne Damrau. llIälla oli Martyn synttäribileet A-1 8klubilla, joten ainakin nämä tapahtumat jäivät näkemättä: Fortication 55 (Knaack), Live·k1ubi ja jokalauantaiset gothic-bileet, sekä Dion Fomme Festival yhtyeinään The Garden Of Delight, 111e Meny Thoughts ja Diruy Of DreruTIs (Huxleys Jr.). Erinäisistä muista syi;;tä johtuen ei Ori13 valintani k-uitenkaan harmittarlUl jälkeenpäin ja loppuviikkokin lupasi tapal1tumia. Sunnuntaina aam u ln.llui krapuloidessa ja ilta pubissa nimeltä Arcanoa (löytyy Kreuzbergista osoitteesta Zossenerstr. 48), jonka molemmat kerrokset kannattaa jokaisen gootin käydä tsekkaamassa jo sisutuksenkin takia. Baaritiskikin on rakennettu hautakivenpalasista ja siinä virtaa puro. Musiikkilinja mitä sattuu ja paikassa on kodikasta ja likaista, sekä usein tosi pihälla olevia tyyppejä, mutta luksusta kannattaakin etsiä muualta kuin Kreuzbergista. Maanantain pakollinen käynlikohde oli tietysti Orlög (Dunkerclub, Dunkerstr. 64, idässä tietty). jonka musiikkitarjonta tyydyttänee vaativimmarikin gothic- ja/tai industrialdiggarin. Hittejä tai meganimiä on turha odottaa, mutta kaikkea muuta Current 93-Christian Death-FLACalva YNada-Swans-ViJgin Pnmes ... aksehlta löytyykin ja useimmiten niitä ei yleensä soitettuja biisejä. Väki on ~ut tanssimaan (ja kesäisin ulkona on grilli ja baari) ja ikäjakauma johtuen viikonpäivästä o n hieman vanhempi. Tyylikäs ja intiimi paikka, jossa bileet jatkuivat taas aamlm ekoilJin U-BalIn -vuoroihin saakka.
Keskh'iikkona olikin sitten er~ s reisSlO) huipelUltlksistJ, klUl ex-Siste rs 0 1' Mercy -basisti Patricia Morrison johdatteli uud en yhtyee nsä Huxleyn lavalle. Lämppärin~ oli Nitzer Ebbin hylännyt Shining, Joka peittosi entisen yhtyeensä nyk)'tuotannon vähintään ratakieIToksen mitalla. Musiikki oli lähempänä alku-Ebbin raakaa biittiä, mutta nykytyyliin Ja tuoreilla soundeilla. Myös lavakokoo npano oli melko erikoinen: kitara, nunmut (oi- kea setti eikä perkussiot) ja laulu. Shining itse SOitti koskettimia Patrieian yhtyeessä ja Lady olikin hyvässä vedossa. Vastoin kesän keikoilta kantautun eita huhuja Patricia osoitti ole- vansa hyvä lava esiintyjä ja taustabändin tuhti gottuc-metal-punk-mätläys tehosi ainakin minuun. Edes Patrician pitkien hiuksien takertuminen bas- sonkaulan ympänlle aloitusbiisissä ei latistanut menoa. Keikan jälkeen Pat-, lieia oli hyväntuulisella päällä ja jaksoi kuluttaa aikaa Martyn ja minwl kanssa aina sulkemiseen asti. Odotte- len innolla hän en minulle lupaamaansa debyyttilevyä 19.1. Jätin väliin Cranbemes-keikan korkeiden lipunhintojen takia ja valitsm uudestaan Arcanoan. 20.1. Oman keikan takia jäi Helios Creedin keikka Huxleyllla nakemättä. Tällä kertaa Sepulcrum Mentis meets Two Witehes -keikka (vahvistettuna A1mella) oli järjestetty Die Inseliin. Jo aiemmilta keikoilta tuttuja Two Witehes -faneja oli saapunut ilahduttavissa määrin (osa jopa Hampurista asti). Normaalista berliiniläisyleisöstä poiketen osa jopa tanssi läpi koko keikan . Olisiko illan teemanimellä II Dance For Witches" ollut osansa asi- assa. Palkitsiinme yleisön soittamalla eneoreina ensin M artyn kanssa kaksin Symphonyn ja lopuksi koko miehityksellä massiivisen version aihees- ta Portrait. Alexander Veljanovkin (Deine Lakaien) oli lupauksensa mukaisesti saapunut paikalle bileisiin, jotka normaaliin tapaan jatkuivat aa- rnuWl asti ja takahuoneen juoma-, W eissbecker Haus -klubissa. Illan teema oli Mutantenparty, koska kaikki kolme yhtyettä olivat varsin erilaisia kesken.ään. Jo paikalle tullessamme talon oma miksaaja päätti näyttää missä kaappi seisoo ja kuka käskee. Omaa milesaajaakaan emme saaneet käyttää, koska Marcolla ja hänellä oli hlulemma jotain onge ~nia keskenään. Oluistakin olisi kuulemma pitänyt maksaa joku nimellinen kOIvaus, mutta eipä loppuillasta kukaan kehdannut tulla ralioja kinuamaan. Aloitusbändinä Sepulcrum Mentis, jonka setin aikana valomies tuuppasi ilmoille niin paljon savua, etten nähnyt edes vieressä olleiden kasvoja, nerissa ja maanantai-iltana lensin siinä pahimmassa myrskyssä Suomeen. kuulunut koko setin aikana k"Uin lavalla. Ymmärrettävästi pojat olivat Nyt vain odotellaan tulevaa Two Witches -kiertuetta'" "hieman" tuohtuneita takahuoneessa. Sitten lavalle astui T-Square-niminen Berliinin taivaan alta kotiutunut, itäsaksalaiskyky, jonka musiikki oli perinteistä jenkki-hardcorea. Hoitivat hyvin hommansa ja olivat ihan hyviä tyyppejä, mutta ko. musiikki ei vain sytyttänyt minua, joten vietin aikaani mielurnmin Armen kanssa backsta- 21.1. Toinen Berliinin keikka oli keskellä Kreuzbergia, alunperin vallat- ainoat encoret olivat ansaitut. taloon rakennetussa Thommy Lauantaina olisi ollut myös Live- klubi, sekä KnaaekilJa kohuttu 4ADartisti Lisa Germano. Olisi ehkä karmattanut valita jompi kumpi niistä kohteista. vaikka olin aivan salin toisessa pääss ä. Lisäksi talon professionaali miksaaja tuhosi loput. Toinen kitara ei ruoka- ja viina-antimet olivat ahkerassa käytössä myös fanien toimesta. tuWl ja minä). MiksaaJa kämmäsi oikein isolla kädellä, lavalla kaikki oli yhtä puuroa, Markus jo sopivasti kännissä ja kamojakin hajosi. Kaikin puolin katastrofaalinen keikka, jonka aikana miksaaja tuli haukuttua oikein kunnolla ja kolmella eri kielellä, kun ei tuntunut asiaa ymmärtävän. Takahuoneessa lohduttavia sanoja fanitytöiltä (kiitos Joharma & co) ja sitten ryyppäämään. gella. Punk-painotteisen yleisön TSquare sen sijaan sytytti hyvin ja illan Lopuksi jälleen Two Witches -setti (by Nme, Ben, Markus, Wop, Marty Sunnuntaina läksijaiset Kellys Cor- Jyrki Virtanen KiitoksetfThanx: Alme (.. for everything), Andre, Catastrophe BalIet, Anette & Yvonne, Suvi & Ruth, Johanna & co, Patricia Morrison, luexander Veljanov, Steve Willte & Shining sekä Sepulerum Mentis!!!
CATASTROPHE BALLET Nimi Catastrophe Ballet on Vllme ail{oina vilahdellut esille useassa eri yhteYdessä, kuten Goethes Erben ... .., , ja Faith And The Muse -bändeistä puhuttaessa. Koska kyseinen saksalaisbändi tuottaa myös hyvää musiikkia, on syytä tehdä pikakatsaus yhtyeen levytettyyn tuotantoon. Vuosi1.'Yl1unenen alussa pelUstettu yhtye julkaisi ensituotoksenaan Black Fire -kasetin. Ulos tuo nauha saatiin Dance Macabre Recordsin ystäväUiseUä avustuksella ja ainakin Zillo noteerasi yhtyeen jo tuolloin oikein l.'Uvien kera. Alkuaikojen kokoonpano oli Eric Burton (laulu), Tino Di Mauro (basso), Deviel (koskettimet), Uwe Wittamer (IUrrunut) ja Manfred Thomaser (kitara). Nauha koostui kahdesta studiobiisistä ja kolmesta live-esityksestä. Studioraidat Black Fire ja Taucher onnistuivat livepuolta parenunin, mutta menestyksestä oltiin vielä kaukana. MONOLOGEJA MENNEISYYDESTÄ JA TULEVAISUUDESTA Seuraavaksi Etic ja kumppanit päättivät Ylittää riskinottoa ja uskottavuuden nostoa julkaisemalla omakustanteena debyytti-LP:nsä Monologues Of The Past And The Future. Soundi ja tyyli olivat lähinnä jotain ylikierroksilla käynyttä Sisters Of Mercya, mutta kokoomalevyille tuo LP toimi päänavaajana. Kokoomista tärkeimpiii olivat Bizarre Kristalle ja Suomessakin hyvin saatavilla ollut Dion Fortune Sampler Vol. 1, jolta löytyvä Mother Life, Father Death on kuuntelemisen arvoinen hämroästyttävine Sisters-kitaroineen. . SEKASORRON PYÖRTEISSÄ Keväällä 1992 äänitetylle Pandemonium-CD:lle löytyi jo ulkopuolinen kustantaja eli Das lch -miesten Etage Records. Tuo bayreuthilaislafka toimi siis samalla nimellä kuin miesten oma klubikin ja osoitekin oli sama kuin herrojen Extra-nimisen levy- ja vaatekaupan. Kun vielä kerrotaan, että samat helTat löytyvät myös Dance Macabren taustalta, voi vain todeta, että niin se piiri pieni pyölii muuallakin kuin Suomessa. Pandemoniumille oli jo kokoonpanokin vaihtunut. Vain Eric ja Uwe olivat jääneet jäljelle ja uusiksi balettitanssijoiksi oli saatu Troy (kitara), Lizz (koskettimet) ja William Faith (basso). Tino Di Mauro soitti vielä osan levyn materiaalista, mutta lopuilla hänet korvasi William. William Faithin
mukanaolo lienee edesauttanut levyn saamaa huomiota, sillä miehen meriittilistalta huomioitavia bändejii ovat mm. Mephisto Walz, Shadow Project ja Etemal At1lict sekä sitterrunin Rozz Williamsin Christian Death ja nykyinen yhtyeensä Faith And The Muse. Yhtye oli Pandemoniumilla unohtanut kaikki sisters-maneerit ja onnistunut luomaan melko omaperäisen tyylin. Edelleen Ericin laulu oli ehdottomassa pääosassa, mutta nyt biiseihin oli lisätty koukkuja ja tuotanto oli selvästi parantunut. Omat suosikkini levyltä ovat Guilty, House Of Hate ja A Flock Of Seagulls -laina Nightmares. KATASTROFAALISEN VAIHTUVAA BALETTIJOUKKOA Basistiongelmat jatkuivat. Maalisl"lUssa 1993 yhtye valmisteli uutta maxia ja bassoa tuli soittamaan kaveri nimeltään M. Wendels, j oka ehti soittaa kappaleessa Call Of The Dawn, kunnes mies vaihtui uuteen kaveriin, joka totteli nimeä Claude. Neljän biisin maxi Torso saatiin kauppoihin kesällä 1993, kustantajana tällä kertaa Dion Fortune Records. Vastaanotto oli hyvä ja yhtye lisäsi suosiotaan keikkailemalla ahkerasti. Eric onnistui olemaan pariinkin otteeseen Zillon kansikuvapojuna, mikä nosti yhtyeen suosion huippuunsa. Yhtyeen kokoonpano-ongelmat eivii t loppuneet suosion myötäkään, vaan seuraavaksi poistuivat Claude ja alusta asti rumpuja paukutellut Uwe, joten Eric huomasi jääneensä kolmistaan Lizzin ja Troyn kanssa. 9" -NAULABAT ,ETTIA Aikansa ihmetellyään kolmikko alkoi työstämään uutta T ransitionCD: tii koneiden avustamana. Mie- lestäni ratkaisu oli kokonaisuuden kannalta hyvä, sillä uusinunalla levyllään yhtye kuulostaa todella tuoreelta. Levyllä kolmikkoa avustivat tuottajana ja tausta-laulajana Cassandra Complexin Rodney Oq)heus ja Model Utopia -biisissä toisena laulajana Goethes Erbenin Oswald Henke. Myös levy-yhtiö oli jälleen vaihtunut, tällä ker1aa homman rahoitti Zom Gottes Records. Transition-CD:ltä löytyy kaksi uusioversiota van-hasta Sigue Sigue Sputnik -hitistä 21st Century Boy, koneellinen F ragile Scream -versio aiheesta Call Of The Dawn, jonka lasken levyn upeinunaksi biisiksi, sekä yhdeksän muuta biisiä. Mutta uusi muufös oli jo kulman takana. Muututtuaan konepohjaiseksi Catastrophe Ballet oli siis tehnyt yhden levyn periaatteessa samalla kaavalla kuin perlnteisinunillä soittimilla levyttämänsäkin, mutta uudistumista haluttiin kokeilla. Yhtye sai aikaan suurimman hittinsä uudella biisillä The Beast, joka tehtiin ajan trendien mukaisesti aivan Nine Inch Nails -pohjalta. Myös lavaesiintymiseensä Eric kopioi "hieman" vaikutteita NTN-yhtyeeltä ja ainakin tammikuussa 1995 Berliinissä näkemäni keikka osoitti uuden metodin saavan hyväksynnän yleisön silmissä. Sivuhuomautuksena kerrottakoon Ericin olevan melkoinen bailaaja keikanjälkeispippaloinneissa. Yhtye valmistelee uutta levyä, mutta aikataulu-ongelmia tuottaa Troyn kiinitys Goethes Erbenin vakituiseksi kitaristiksi. Ulkojäsenenä mies ehti vaikul"taa bändissä jo pati vuol"ta. Toivottavasti uusi levy ilmestyy mahdollisinrman pian, sillä minä ainakin odotte1en sitä innolla. Lisää Berliinin keikasta voitte lukea toisaalta lehdestä löytyvästä matkaraportista. Teksti: Jyrki Vktanen Khtssikoita ja lupaavimpia uusia llLlokklli1 a THE SISTERS OF MERCY 7" Si ns and Secrets 2LP Some Girl s Wonder... 12" Temp le OfLove 1992 + ju liste Men Doctor jeep (Radi o Edit) Men Under The Gun (MetJ"opo li s) cn Vis ion 11ling eD Firsl And Lasi Alld A l\'....nys (1992) 12" James Ray p.nd "The Ped"onnunce: Dllsl Born + 2 (Mercifill) m/m 70. mlm 150," m/m 50.m/m 40,m/m 45.1111111 100,m/m 100.- mJlfl 50" THEMISSION 7" Hancls Across 111e Ocean 7" Never Agaill 7" hllerview 10 12.86 (kuvalevy) LP Kingdom af Heaven (BBC Live London -88) CD Masque m/m 20,· exiex 15. cxJ- 3(1.- mlnI150,· m/m 100.- THECURE CD Wi ;;h b..lR.JA V Praze (A4, neli väri) K.lR.JA l11e Cure ~A4. m/v, 68 s. ) m/ m 100.mll 30,' m 60,- SJOUXSIE I TH);: CREATURES 7" CandymanlLullaby l;xJex 35,1" 111e KiJlingJar flm/JUI125.7" llle Lasi Bt-ut OfMy Heun ( mUll,) OV'IJl 35.12" Fury Eyes (rernix) mnirun 25.LP Booffi",rang lUu/ u m 40,- VENDEMMIAN CD Between Two \Vorlds C O llu-ough llle Depths ... C O Treacherous mlm 65 ,m/ m 65," mi m 99 ,- Soitalfaxaa 931 - 2613 477Nirtanen tai lähetä tilaus osoitteeseen: Darklands, Box 29, 33201 Tamp.,·. Ilhlloihin lbdit ääu 30.- JlOstJ"IUH~kkokuluja/ pllkeui
S\JOMfill1lJtH KONfM\ljI/KIN lUliNTA Jl'il a~VOJT\lJ Ke:lJY~a. SilTA 0" OJOiT~ KJfi'f1"l TdlMIP'[Rr. ·'f\llIU.:\!· mn:unO [~(TiVt1 Mf bl~ bISr.e:lSf. Bändin uraputki aukesi v. 93, I"m he j ulkaisivat Freezekokoelmalla (katso Neuroactive-story) Elements Remain· kappaleen. Tässä vailleessa projekti työskenteli kallden hengen voimalla (Sam ja Roeck), kunnes siihen n. vuos, sitten liittyi kolmas jäsen laulupuoleen (Dim Jay). Koska yhtye on ollut hyvin vilkkaasti lähiaikoina musiikillisessa toimUu13ssc:t mukana, on syytä ottaa selvää miten tämä toimi.nta on syntynyt ja miten se nykyään toimii, joten eipä muu ta kuin toimeksi ja soitto orkesterin m ystiseen sävellysmestaan.Valitettavsti heillä oli men ossa soitto/ryyppyputki, j oten oli parempi j ättää kysymykset haudottavksi heille seu raavaan päivään (~ Day After). Kiltisti he väsäsivät kasetIn, jossa oli vastailttl kysymyksiini antaumuksella. Lä hdetäänl){i liikkee lle perusasioista eli kClTotaanpa arvoisille lukijoillemmc miten bändi on hioutunut nykyiseen muotoonsa. Sam: Tutustuttiin Roeckin kanssa muutama vuosi sitten yhden yhteisen ystävän kautta ja kun sen hetkinen musiikki ei kumpaakaan innostanut, päätimme, että kokeillaan jotain uutta yhteistä. Roeck: Aloitimme teke mään yhden nimeltä mainitsematto· man bändin remixauksia (~Depeche Mode). Pikkuhiljaa se muuttui b."lU1 mä aloin tekemään remixaukslln omaa sekaan. Ja sitte,; mä hu omasin, että paskaako mä näitä väylään. Mä lUpeen tekeen omaa musaa. Mä aloitin mmpalina, by tJle way. Ja pikkuhiljaa siirryin koskettimiin kun huomasin, etten osaa soittaa rumpuja. Sam: Mä olen pikkupojasta asti ollut kiinnostunut syntsapo· pista. Joskus aikoinaan, 15-16 vuotiaana Janan kanssa perkele aateltiin, että kyllä sitä jotain pitää tehdä. Sitten vaan jumalau· ta pistettiin bändi pYStyy11 ja siihen tuli semmomen Kuus,· nen, joka nykyisin tekee jotain miksauksia. Sitten siihen tuli Pega mukaan jossain välissä. No, pistettiin Advanced Art pystyyn. Sitä jatl-w jonkin aikaa. Kuusinen lähti vetämään Sil· tä hommasta ja lähdin minäkin. Tuli pari vuotta hiljaiseloa ja päätin silloin, etten tee mitään bändijuttuja, mutta sitten Väänänen ~)'syi mua keikalle mukaan soittaamaan. Huomattiin, että tämä on Shade Factory, aIlright. Aikaisemminhan me tehtiin Roeckin kanssa musiikkia. Roeck: Niin, meillä oli kahdestaan pienimuotoisempi projekti pystyssä j a me käytettiin nimeä Shadow Measurement. Niistä alkukirjaimista jokainen voi repiä huum oria, heh heh. Se oli enemmän tai vähemmän sellaista, että tehdään nyt Jotam. Puolitoista vuotta sitten kun mä muutin täIme Turkuun, Suomen persläpeen opiskelemaan, niin täältä löytyi yksi Sarnin tuttava, täInän jälkeen entinen kaveri Dim Jay, taidemaalari, nysväri, ja kotinaiihoittelijoiden kauhu . Dim J ay: Niin joo. Läjä täynnä kolmen markan nauhoituksia. Työnnyin väkisin tänne Roeckin kotiin, Sarnin mukana.Ajateltiin, että j os sitä koetettaisiin laulaa jotain. KoetettJm Ja laulettiin. Tämän jälkeen rupesimme väsäämään demoa. Roeck: Biisejä ttili kauheat määrät, koska kaikki ovat niin loistavia tyyppejä. Huomasimme, että pakkohan nämä on julkaista koska nämä ovat maailman parhaila biisejä. Kaikkiha1l sen ti~täVät! Se on jo legenda se Symptoms-demo. Se on kaikkein professionaalein taidonnäyte tähän menn essä. Ker tokaapa sitten, mistä bändin oma per ä inen nimi on lähtöisin. Rocck: Ainoa tapahan on tietysti kehittää mikä tahansa nim~ on ottaa Skinny Puppyn levyn sisävihkonen Ja katsoa sieltä jotain hauskaa. Bändin nimi on Skinny PUPPYll Ray Bees levyn sisäpussista. Nämä hakasulkeet, j osta kaikki aina h)'· syy, koska kaikista koneista ei löydy hakasulkeita, johtuu siitä että Sam halus~ että bändin nimi olisi vain Media Disease ja' mähän en tietenkään voi olla samaa mieltä, elikkä me laitettiin hakasulkeet siihen ekan sanan ympärille. M iten soitto-/laulupuoli on j aoteltu bä ndin kesken? Roeck: Mä soitan kitaraa, koskeltinlia ja laulan silloin tällöin. Dim Jay: Niin j oo. Mm . demoltakin löytyvissä biiseissä I Never Wanted To Be Me ja The Blessing. Sam: Mä soitan syntsaa, mutta erittäin vahvasti osallistun näiden biisien tuotantoon, heh heh. Dim Jay: Mä lällinnä laulan ja periaatteessa soitan koskettimia ja kitaraa, mutta käytäImössä se on jäänyt vähän vähem· mälle. No, koska kaverukset nä hdää n keikalla? (Syvä hiljaisuus.) Dim J ay: Veti hiljaiseksi. Tota, tilaJme on kyllä siinä määrin levällään keikkallomman suhteen, että ei ole treenikämppää-
kt'lt111 laishlUttaamme hommattu. Kai se on j ossain vaiheessa pakko lähteä. Voi siitä jotain tuUakin. Ro('Ck: Tämmöinen hypotee~en j a utop istinen ajoihls olisi eh.kä tOJU1 ~ Down By TIle Laitwiin. Dim Ja)': No, hetkinen! (äkillineTl tokaisu) Roeck: Ei, siis kesällä oli tarkoihls jossai.n vaiheessa lähteä, mutta se o n vähän hrujoitusolosuhteista kiiJmi. Täytyy nyt katsoa. Dim Ja)': Mmlnm, se on niin perkeleen valkea juttu, l...'l .Ul pit.äisi osa ta soittaakin jon1.1.l11 verran. Se o n niin tylsää seisoa vaan siellä ja nauhat p yö rii. Konebändit on aika aneemista katsottavaa livenäja [A]MD ei tule tekemään poikkeusta tästä totutusta kaavasta, heh heh. Roeck: Kyilä [A ]MD nähdään hyvin pian keikalla. Dim Jay: Joo, j oo. Se o n selvä, heh heh . Näkisi vaan . Milloin saamme naultia solistiyh'yeestä äänitteen muodossa? Dim Jay: Niin, meillä on vähän tuo levy-yhtiöjuttukin auki. Olisi pari mahdollista tarj okasta ehkä ottamaan meidät Katsotaan nyt, miten me saadaan nämä asiat surnplittua. CDmaxi olisi tarkoitus ensimmäisen ä tehdä, jos joh-u vaan kiltisti suostuisi sen maksamaan. Ehkä koko~itkä sitten myö hemmin. Aikataulusta en osaa sanoa mitään. Roeck: Jos hyvin käy, niin kesän lopulla tulee C D-maxi. (1\1aitlittakoon ..ässä vaihcessa, että kohllikko on solminut haasta.tatclul1 jälkeen sOIJimuksCll Cybcrwarc Rccordsin kanssa) Minkälaista tulee olemaan uusi matsku, verrattuna de-. mooll, jok...'\ sisälsi sek.:1. l"auhallisemlJa syntsapoppia että rajumpaa kltarajytkcttä? Roeck: No, periaattessa demosta sai aika hyvän käsityksen, millä raiteilla [A]MD: n musiikki lllkh-uu. Dim Jay: Laidasta laitaan . Niin, siis kauniita syntsaballadeita, hoh hob hoh. KaW1ista poppilaulantaa ja vähän jyrkempääkin meininkiä. rA]MD:n skaala on aika laaja, mutta tyylitajuinen, heh heh . Sittenhän te k-uulette h-un ostatte se n rautaisen pläjäyksen ! Roeck: Sen verran täytyy mainostaa niille, jotka vihaa kitaroita [A]MD:ssä, että tulossa on myös hirveän h)'~llää ja teknistä kamaa. Dim Jay: Näin on ...'\ivan lunteettomia paskiaisia! Rocck: Kyllä m ekin osa taan oila aivottomia ebm-pellejä l OSTA' / S~NME:N NU\f)RUUS. I\§c,P; S«.-(J<j;~l<I\ur(imt H i IT i K..; Pfll...€:rTll Soo«! " ..E '\. ~o"'-'-'S clo 1'.:,(1(0 Fesor<.ert... 5f"1in...i0rt...~'TV J1, "31.. 1 o·H~tnE.E:.r(L i r(r{ft Klassincn kysymys eli ku\'ailkaa musaanllc? Rocck: P-A-S .. hyvää. Sam: Kokeellista. Rocck: On . Erittäin. IndustriaalisulIs tapila marJaTIpoimintamusiikin. Dim Ja)': Punaisena lankana turnma sävyisen lunnelrnamusiikin sekä popindllsnialismin ristiin s'iittäminen . Rocck: Se oli kawusta. Sitä ainakin llaluaisi ajateila, että se on hirveän m onipuolista ja että sävellykset on ainakin jossain määrin vahvoja ja niissä on ideaa . Sovituksista o n tullut kehuja. Itse ei osaa oikein sanoa, koska biiseistä tulee ai.ll;) samanlaisia, heh heh . Mist:i 1c haette ideat kappaleisiin? Dim Jay: Elämän ankeista puolista. Aina lommosta mtinaa ja vinkumista. Sam: Sua on potkittu niin paljon päähän, heh heh. Dim Jay: Niin, päähänpotkittujen ihmisten musiikkia. Ei, no elävästä elämästä mahdollisesti, mutta e i nyt. mitenkään suoraan. En mä tiedä, semmosta ankeela mäkätystä . Roeck: Universaalisia epäkohtia ja aina pitää manifestoida jostain. Dim Jay: Kyllä niihin joihinkin biiseihin on ilHIl1 oikeasti asiaakin yritettY ympätä. Se vaan, että ne parhaat sanat blUukaa olla niissä biiseissä, joissa laulusta ei saa mitään selvää. Sinällään ne menee ihan hukkaan. Turhaa tässä yrittääkään. Roeck: Tottakai kun [A]MD:ltä tulee pitkäsoitto, niin sisävihkosessa on kaikkien biisien legendaariset, mystiset, miltei maagiset sanat. Dim Jay: Kyllä. Joo. Se on l)'llä viim einen virhe, j os sen tekee, mu tta kai se on tehtävä sekin. Rocck: Jos pitää yrittää sanoa mistä ideat tulee musii.ki1Jisesti biiseillin, se on lähirll1ä sitä, että ensu1 o n lähinnä löydettävä hyvä sointuh-uIku. Siitä se sitten kehittyy ja kehittyy. Sitten se rupeaa menemään vähän vikaan ja sitten aivan vituralleen, heh heh. Sitten se on perkele siinä ' Mielipide suomalaises ta konemusiikista? Dim Jay: Eihän se niin huonoa ole, mitä voisi kuvitella. Viriiliä pienyrittämistä. Sam: Ne harvat jotka sitä tekee on saan eet sitä aika hyvin vietyä muuallekin, kllJl tääJJä ei näissä pienissä hJvioissa paJjon karmata yrittää jauhaa, mutta eipä tästä musiikista täällä rahojaan koskaan ikinä takaisin saa. Roeck: On olemassa tietysti näm ä eurotekno bälldit, joita syntyy kuin sieniä sateeila. Se o n tietysti hirveän eurooppalaista, hienoa ja kansainvälistä, mutta ehkä nyt olisi tarkoitus pulma vakavasti otettavasti musiikis ta. Dim Ja)': Tässähän saa tosi tylyn maineen kun heti ensimmäisessä haastattelussa pistää matalaksi kaikki muul . Roeck: Kyilä Suomessa on nousevia k)'h)'jä valma,", ihan kobll e-neljä kappal etta, heh heh. On on! Dim Jay: Sillälailla' Kontak1i: IAIMD, Kanslerintie 6 G 168, 20200 T URKU Teksti + haastat1C'1u: Jussi Kolk<IIICIl
• neuro C Ive Tamperelainen Neuroactive on noussut suomalaiseen konemuzakin eliittiin ja antoi vahvan näytön taidoistaan Morphologycd:llä. Bändi on vahvasti nousemassa suurempaakin tietoisuuteen ja on lähdössä ulkomaille esittelemään suomalaisen konemusiikin tasoa. Otetaanpa tarkemmin sel· vää mistä on kysymys ja päästetään kaverit kommentoimaan touhujaan, eli missä ovat bändin musiikilliset juuret? Ville: Meillä oli ensiksi kellaribändi, jossa oli kitaroita. Tyylisuunta vaihteli parin viikon välein. Jarkko: Tulin mukaan joskus vuonna 88. Ville ja Vesa olivat tehneet musiikkia varmaan jo kymmenen vuotiaasta asti. Ville: Aluksi me tehtiin suomenkielistä poppia . Jossain vaiheessa aloimme soittaa psykedeelistä, kokeellista musaa. Meillä oli biisi joka kesti kaksikymmentä minuuttia. Pikkuhiljaa homma kääntyi konemusiikkiin ja biisien tempo kiihtyi. Jarkko: Aloimme harjoittelemaan rumpukoneen kanssa ja innostuimme valtavasti. Tässä vaiheessa rumpali halusi lät>teä pois. Ville heitti ekat keikkansa jo Jarkko vastaa biisien teosta 15-vuotiaana ja Jarkko lähti ja bändi tekee kimpassa saottamaan kokemusta live- noitukset. Entä mitä mieltä performanssista 18-vuotiaa- bändi on laulu puolesta? na Villen kanssa. Neuro- Jarkko: Laulut on se osa, joactive-nimikkeellä bändi on ka on rakentanut biisit kokotoiminut vuodesta 90 lähti- naisuuksiksi. Ei ole tullut kauen. Aikaisemmin kokoonpa- heasti tehtyä mitään instruno totteli nimeä Dance mentaalibiisejä. Laulu on ollut Macabre. Tässä vaiheessa se kantava voima. Olen ihmehe siirtyivät kokonaan ko- tellyt sitä monesti, -että jotkut neelliseen musiikintekoon. ovat kirjoittaneet, että laulut Bändi kyhäsi demonauhan, ovat jotenkin heikot. Minun mutta hajosi muutamia kuu- mielestäni Vesa on Suomen kausia myöhemmin. Tämän paras laulaja! jälkeen Jarkko heitti keikkoja Advanced Artin kanssa. Mistä loytyy ideat sanolNeuroactive aloitti jälleen tuksiin? . aktiivisen toimintansa v.93. Jarkko: Niitä ei ole koskaan Jarkko: Cyberware records haettu suoranaisesti mistään kyseli, että mitä jos me teki- tietystä aiheesta. Viimeksi tehsimme biisin Freeze-kokoel- dyt biisit on kuitenkin koskemalle (suomalaisen elektroni- telleet lähinnä yleistä leijumissen musiikin kokoelma). Ja ta eri tiloissa. Tension, joka on sitten me teimme. Levylle lai- . vanhin biisi sanoitettiin ns. tettiin uusi versio Tensionista. mindflow-fiiliksessä eli jokainen lisäsi sanoja biisiin omien ideoidensa mukaan. Uudem-