Plastic Passion 7/1994 - Lehtiluukku.fi

PLASTIC PASSION elo Mattila Kataraistentle 1 A 2 20740 TURKU FINLAND te1. (921) 24 26 172 TOIMITUS Aku Mattila (päätoimittaja) Harri Hiirikoski Jussi Kotkanen Jyrki Virtanen KIITOS: Pirkka Elovirta Seppo Mattila Jälleenm.yyjät Päivää! " Käsissänne on tämän vuoden toinen Plastie Passion ja vuosi on melkein lopussa. Tiedän, tahti on ollut surkea, mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Toivottavasti pistitte jo merkille entistä komeammat kannet, samoin kuin kasvaneen sivumäärän. Uudistuksista huolimatta olen pystynyt pitämään hinnan entisellään, mikä lienee teidän ostajien mieleen. Uutta tässä numerossa on myös levyarviot, joita on jo aiemminkin kaivattu lehteen. Arvioita on niin paljon, että oikein hirvittää. Kiitoksia kaikille niille, jotka ovat lähestyneet lehteäni arvostelumateriaalin kanssa. (Tosin eniten promomatskua lähettäneet eivät ymmärrä suomea sanaakaan, so Thank Youl Danke Sehön!). Niin, vielä sen verran arvioista, että tilanpuutteen takia olen jättänyt mm. Jesus & Mary Chainin, Cultin, Missionin ja R.E.M.:n levyt ruotimatta. Koska ne ovat kulkeutuneet hyllyyni rahalla, en ole kenellekään arvostelua velkaa ja lisäksi niistä on kiljoitettu isommissa lehdissä ihan tarpeeksi. Tässä toivotan samalla tervetulleeksi toimittajakuntaan Jussi Kotkasen, joka on edistänyt lehteä tekemällä muutaman arvion. Kiitoksia Jussille, samoin kuin Jykälle ja Harrille. Ottakaa tästä kolmikosta oppia ja lähettäkää juttuja/arvioita tännepäin. Seuraavasta lehdestä en sano muuta kuin, että se ilmestyy kun hetki tuntuu sopivalta. Siihen asti näkemiin. Varokaa petollisia syyskelejä. Aurinko ei aina takaa lämpöä. Turussa 13.10.1994 ~L Aku Mattila PLASTIC PASSION issue 7
Kysymys: Mikä on bändi, joka musiikissaan ybdistelee rankkuutta, hentoutta, synkkyyttä, leppoisuutta, sähköisyyttä ja akustisuutta sekä kaiken kukkuraksi ilmoittaa ihannoivansa Curea yli kaiken? Vastaus: CRANES Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, Cranes on jo melkein kymmenen vuotta vanha orkesteri. Cranesin perustivat vuonna 1985 sisarukset Alison (s. 4.5.64) ja Jim (s. 11.8.66) Shaweteläenglantilaisessa satamakaupungissa Portsmouthissa. Shawn lapset eivat olleet nahneet toisiaan pitkaan aikaan, koska Ahson oli ollut opiskelemassa Liverpoolin yliopistossa JaIleermakemisen yhteydessä sisarukset havaitsivat pitävansa. samantyyppisestä musiikista, joten bilndi oli syntynyt. Vuoden paivät kaksikko söi pelkkiä perunoita, eli kmjaa elämää ja valmisteli materiaalia bändilleen. Perunoiden voimalla Alisonja Jim nanhoittivat myös ensimmJiisen albuminsa, jonka portsmouthlainen Bite Back! -yhtiö julkaisi kasettifonnaatissa v. 86. Seitseman biisiä sisållaart pitävä Fuse-nauha esittelee knulijalle voimakkaita konerytmejä, synkkää bassonjysketta, erikoista kitaran ja synnkan käyttöä sekä hentoa naisvokaJisointia. MinWl korvaani eniten miellyttAvat avausinstrwnentaaIi Pillow Panther, agressiivinen nimibiisi sekä P .I.L. -tyylisen lauJlUl ja hyvin kovaMnisen bassan hallitsema Things That 1 Like. Fuse-albwnia kuunnellessa tulee vakisinkin mieleen, että Alison ja Jim ovat viettäneet useanunan hetken synkistely-, avantgarde- ja punk-levyien parissa KASVUA & KEIKKAILUA Melko pian Fusen julkaisun jaIkeen Cranes marssi pankkiin pyytämään lainaa, tarkoitnksenaan hankkia parempia laitteita. Onneksi laina myönnettiin, sillä Cranes on aina ollut bändi. joka ei tule toimeen pelkasrnan perinteisin rokkisoittimin. Uusin instrumentein ja konein kaksikko alkoi äänittää omalle 8-rnitanauhurille lisää biisejään tähtäimessään kakkosalbumi. Projekti kehittyi kuitenkin verkkaisesti, joten välissä ehti tapahtua vaikka mitä. Vaikka Cranes olikin jo, ainakin periaatteessa, levyttänyt bändi, se ei ollut tehnyt toistaiseksi ainoatakaan keikkaa Vuonna 87 tämäkin asia tuli koIjatuklri kotikaupunkinsa GuildbaJlissa, jossa Shaw'n sisarukset esiintyivat muutaman ystAvartsa turvin. Samana VUOIUla, bandin toisella keikalla, nähtiin Crnnesin kanssa ensi kertaa lavalla kitaristi Mark Francombe (s. 4.12.63), joka oli aiemmin soitellut niin ikään portsmouthlaisessa Unde 1an -yhtyeessä. Mark ei ollut pelkkä auttava ystävä, vaan hartet ylennettiin suoraan täysivaltaiseksi eranes-jäseneksi. Keikkailua kolmikko + apurit jatkoivat rauhalliseen tahtiin. kunnes kesaIla 89 bändin ura muuttui entistä professionaalisemmaksi. SELF-NON-SELF Vanha tuttu Bite Back! julkaisi kasiraiturilla tehdyt kuusi biisiä mini-LP:nä, joka sai nimekseen Self-Non-Self. Levy sai indiealbwniksi kiitettAvan vastaanoton kotimaassaan ja mielipidemuokkaaja Melody Maker antoi vinyylidebyytille mairittelevan arvion. Syyttä knkaan ei levyä kehunu~ sillä Cranes oli kehittänyt omaa erikoista linjaansa parempaan sUWltaan sekä biisien että soitarmonja sovitusten suhteen. Tuttuun tapaan levy alkoi instrumentaalilla, joka täliä kertaa oli saanut nimen One From The Slum. Biisin voimakas konekomppi saa upeata lisäpotkua iskuista, jotka tuovat jollain tapaa mieleen James Bond -tUJUlarin. Agenttimusiikista muistuttavat myös Heaven Or Blissin taustakitarat, jotka soivat 60luvun rautalankatyyliin. Yleisvaikntehnaltaan Self-Non-Self tuo mieleen uun. P.I.L.:n, Joy Divisionin, Einstö.rzende Neubauteninja 80-luvun industrial tekno -bändit. Viiden hyvän. mutta lievästi tasapaksun biisin sekaan on eksynyt yksi hieman heikompi pala eli lähes pelkän kolinan ja hiljaisen laulun muodostava Beach Mover. Biisiä ei pelasta edes se tosiseikka, eM bassokuvio muistutttaa lievästi Birthday PaItyn Jnnkyardia Ohimennen kerrottakoon, että Alisonin lempparibilndi CUren ohella on juuri Synttarijuhlat, kun taas Jimin suosikki on Nick Cave And The Bad Seeds. Muita sisaruksia miellyttäviä bilndejä ovat mm. Joy Division, Belly ja Cocteau Twlns. Self-Non-Selful viimeisenä biisinä kuullaan uusversio Fusesta, joka voittaa vanhan mennen tullen. Fuse on ainakin toistaiseksi ainoa esikoiskasetin biisi, joka on levytetty tahi julkaistu uusiksi. Self-Non-Selfin ansiosta myös Britannian musiikkilehdistö sekä guru J OM Peel innostuivat Cranesista. Loppuvuodesta 89 yhtye nauhoitti BBC:lle ensimmaisen John Peel-sessionsa CRANES MEET DEDICATED Marraskuussa kun Mark lähti filmitöihin (alkää kysykö niinulta mika. fihnija mitä mies teki) Thaimaaseen soitti Cranes Lontoossa keikan kitaristinaan 19.3.70 syntynyt Matt Cope, joka oli aiemmin toiminut yhtyeen roudarina Yhteistyö oli niin jouhevaa, että nuorukainen sai jäadä bändiin. Mark ei kuitenkaan saanut kenkää, vaan potkut annettiin avustaville soittajille. Vuosikymmenen vaihtuessa oli Cranes viimein vakiinnuttanut ntiehityksensä. Studiossa on jokainen jäsen soitellut yhtä sun PLASTIC PASSION issue 7
toista, mutta lavajäIjestykseksi vakiintui Alison (laulu & basso), Jim (rurrunut), Mark (basso, kitara) ja Matt (kitara). Livetilanteessa levyillä kuultavista muista soittimista vastaa sekvenssen. Maaliskuussa 90 nelimiehinen Cranes nanhoitti toisen Peelsessionsa sekä teki kiertueen Young Godsin kanssa Toukokuussa Cranes siirtyi Bite Back!-yhtiölta BMG:n suojeluksessa toimivalle iukkariyhtiö Dedicaled Recordsille. Debyyttilevy uudella lafkalla ilmestyi elokuussa ja se totteli nimeä Inescapable. CD- ja 12"-fonnaateissa ilmestynyt EP piti sisälIaan kaksi versiota nimibiisista sekä kappaleet Give ja Da Da 331. Ostava yleisö ja lehdistö ottivat Cranesin hyvin vastaan ja Melody Maker valitsi EP:n viikon sinkuksi sekä printtasi yhtyeen kuvan lehtensä kanteen. Marraskuussa naki päivänvalon Espero-EP, jolta löytyy biisit 1 Hope, E.G. Shining ja Cha Cha Esqritta. Samaisessa kuussa Cranes soitti myös ensinunaisen keikkansa Englmmin uIkopuolellaja se tapahtui Belgian Futurnma festivaaleilla KAKSI EEPEELLISTÄ ESIMAKUA ILON SIIVET Syyskuun alussa Dedicated julkaisi pitkäsoilon nimeltä Wings Of Joy, joka meni brittien indie-listalla suoraan ykköseksi ja viralIisellakin listalla levy nousi top 40:een. Hyvä listamenestys ei ollut mikään ihme, sillä Wings Of Joy on taynnä kauniita biiseja, joiden tarkeimmat elementit ovat hento vokalisointi, kauniit pianokuviot sekä välillä akustisesti ja välillä rsnkasti soivat kitarat. Yhtään huonoa biisiä ei levyltä löydy, mutta helmet on silti. helppo erotella: sinkkurnidat. Adoration ja TomOITOWS Team, rankan ja ulvovan kitaran johdattama Starblood, mlppailtyjen viulujen saestamä avausraita Wintersong sekä. melkein peruspop/rock-biisi Wish, joka on levyn ehdottomasti helpoin raita. Melkein kärkikaartiin yltaä myös toinen nonnishenltinen poppis Beautiful Saddness. CD-version ostajia Dedicat.ed henunotteli yhdellä. bonuksella eli maistiaissiukulta tutulla Sixth Of May'lla. Todellisessa huippuasemassa ovat. ne nopeat. ja oIUlelliset, jotka ehtivät. ostaa itselleen Wings Of Joy -levystä bonus-EP:llä varustetWl version. NaitA pakettaja myytiin l~ Britanniassa ja vain lyhyen '!jan levyn ibnestymisen jalkeen. CD:n bonuksella kuulritn vuotta aikaisemtuin ibnestyneet Inescapable, Da Da 331, 1 Hope ja KG. Shining. Extra-vinyy1ille oli puolestaan kaiverrettu remix Starbloodista, orginaaliversio Fusesta seka. Self-Non-Self, joka ei yllattäen ollutkaan tuttu esikoisvinyyWtä. Uutta levyään mamostaakseen Cranes teki 17 keikan kiertueen, joka ulottui Pohjois-Irlannista, Irlan-nin ja Skotlannin kautta Eng1anritn. Hyvin menestynyt kiertue paattyi 12.10. Portsmouthiin. TaInan lisaksi Cranes teki myös muutamia keikkoja Euroopassa loppuvuoIUla 91. Vuosi 1991 alkoi Cranesin osalta lyhyella kiertueella Hollanissa sekä live-esiintymisellä Snub TV -ohjelmassa Hehnikuussa bändi aloitti 1st Protocol -studiolla nauhoittamaan eusiminäista todellista täyspitkää levyään. Samoin knin edellisillä levyillään tuottajana toimi bandi itse. Biiseistä vastasivat Shawn sisarukset; Alison sanoista ja Jim musiikista Esimakua LP:stA saatiin toukokuussa kWl kauppoihin ilmestyi l2"/CD-EP Adoration. Yli viisiminuuttinen nimibiisi edusti. entisUi. upeampaa ja samalla myös rauhallisempaa Cranesia Adorationia hallitsevat kauniisti kuvioiva piano sekä hyvä laulumelodia. jotka saavat loppua kohden seurakseen myös akustisen kitaran ja rummut. Alisonin laulu on tuttuun tapaan henCUREN KERA MAAILMALLA toa ja kaunista, mutta sanojen kuuntelemisen kannalta liian epäselvää Adoratiollin lisäksi levyllä kuullaan laulu nimeltä Koko Cranesin ja erityisesti Shaw'n sisarusten suuresti palvoBrighter, joka on akustisheukinen sekoitus metelista ja ma The Cure julkaisi keväällä 92 Wish-albumin, minkä johflamencosta. dosta bändi teki yli puoli vuotta kestäneen maaihnankiertueen. Elokuussa ilmestyi jo toinen maistiainen tulevalta levyltä.. Talla. Cranes-faneiksi tunnustautuneet curelaiset tarjosivat. Cranesille kertaa EP:n ninriraitana oli Tomorrow's Team, joka on erittäin kiertueen avausaktin virkaa. jonka portsmouthilaiset ottivat. kawIis balladi ja omaa Adorationiakin paremman lau1umelodiavosylin vastaan. Aivan koko kiertueella Cranes ei ollut an ja pianokuvion. Kappaleeseen on mahdutettu myös hentomukana, mutta tärkei.nunilla. osuuksilla, eli Pohjois-Amerikassoundista Cure-kitaraa. TomoITow's Tearsin lisaksi levyltä lOysa ja Euroopassa. Cranesin vierailu uudelle mantereelle ei ollut tyy kappaleet Casa Blanca, Sixth Of May ja Dreamless. EP:stä ensinunainen. sillä vain kuukautta elUlen Cure-kiertueen ibnestyi myös DJ-painos, jolla kuullaan neljän biisin lisaksi Amerikan osuuden alkua eli keväällä 92 bändi teki muutamia Chris Robertsin tekemä haastattelu bändistä. ~2~l<g~~~ PLASTIC PASSION issue 7
Wish Tour ulottui myös Suomeenldn ja 23.9.92 nahtiin Helsingin jaahallin lavalla Cranes ja Cure. Puolituntisella setillaan Cranes osoitti olevansa loistava live-bandi ja ennenkaikkea rankka verrattuna tuoreimpiin levyihinsä. Muistan kun v . 89 Tukholmassa Curen Prayer Tourilla odottelin Shelleyan Orphanin selin paattymistAja päAbandin lavalle tuloa karsimattOmasti. Helsingissä tilanne oli aivan toinen. olisin suonut Cranesille enemman soittoaikaa ja odottanut Curea vaikka kaksi tuntia,. ja luulenpa että suurin osa 5 000 muusta katsojista oli samaa mieltä. Suomessa ollessaan Alison kertoi ntalehdelle ylHutyneensa. iloisesti kuinka hyvin bandin musiikki toimii myös suuremmilla areenoilla. - "Kylla. isollakin lavalla saa tunnelman aikaiseksi. Suurin ero oli volyymin voimakkuus ja valojen kirkkaus.", pohti Alison IL:n Tonuni Parkkoselle. Levytysten suhteen v. 92 oli Cranesille hiljaista aikaa Ainoa julkaisu ko. vuorma oli Self-Non-Selfin CD-versio. jolla kuultiin bonuksena kaksi ermenjulkaisematonta biisiä, livena. nauhoitettu Reach ja studiossa vasalty Nothing ln The Middle Nothing A1 The End. Dedicated julkaisi levyn marraskuussa eli samaan aikaan kun Cranes lJimmitteli Curea kahdeksalla kei- kalla molempien kotimaassa Samaan aikaan ilmestyi myös harvinaisempi tupla-CD. jolta löytyviit seka Self-Non-Self etta Wings Of] oy. TUULIAJOLLA KAIKKIALLA Heti Cure-kiertueen paatyttyll Cranes aloitti työstamaan uutta albwniaan. joka oli pMasiassa kiIjoitettu turneen inspiroimana. Pikkuhiljaa bändi valmisteli itseaan tuottaen biiseja, joiden teosta vastasivat tuttuun tapaan Alison j a Jim. Huhtikuussa 93 kuultiin es:imakuna tulevasta loistava "tupla-Apuoli-sinkku" AdriftlEverywhere. jonka Melody Maker valitsi viikon singleksi. Adrift on omalaatuinen sekoitus hentouUa ja agressiivisuutta. samoin kuin myös klassisia ja poplrock- elementtejä. VuoronperMn akustisesti ja sahköisesti soiva Adrift jää kuitenkin kakkoseksi,. jos biisiä verrataan uskomattoman upeaan Everywhere-raitaan. Vahaeleinen kahdensoinmm Everywhere on akustisen kitaran eteenpainkuljettama kaurtis ja tarttuva biisi, joka on lahempana peruspop-laulua kuin mikaan aikaisempi Cranes-sävebna Popmaisuudesta huolimatta Cranes on kuitenkin sailyttänyt omaperaisyytensll ja tunnistettavuutensa, muutenIdn kuin Alisonin Minni Hiiri tyylisen Mnen ansiosta. Kahden nimibiisin (jotka molemmat pllatyivat tulevalla albumille) lisaksi CD- ja l2"-formaatissa julkaistu1ta sinkulta löytyi myös Underwater. IKUISESTI TEIDÄN Toukokuussa saatiin kauppoihin uusi Cranes-alburni Forever, joka on nimetty Curen (periaatteessa) levyttamatt.öman biisin mukaan. Brittien indie-listalla suoraan neljaruteksi kiiveIUlyt Forever osoitti Cranesin musiikin muuttuneen hieman popimpaan SUlUltaan hylkaamatta kuitenkaan vanhoja perusarvoja Kynunenesta. albumiraidasta vain kolme perustui pianokuvioihin, jotka olivat Wings Of Joyn peruselementteja. Klassisvai- kutteinen Cloudless sekä muutenvaan kaunis ja rauhallinen Far Away edustivat pianoineen todella upeaa ja leppoisaa Cranesia kun taas And Ever oli jokseenkin tylsä ja turha pianonpimputus. Se kilpaileekin alhaisessa yksina.isyydessMn kilaranäppailylhento laulu -raita Goldenin kanssa levyn huonoimman biisin tittelist.ä Ykkössijasta sen sijaan kamppailevat sinku1ta tuttu avausraita Everywhere sekä niinikaan myös poppispuolta edustava J eweL Rankempaa Cranesia edustavat villeillä sahkökitaroilla varustetut elear ja Sun And Sky. jotka kaikessa hyvyydessaan kertovat bändin monipuolisuudesta. Komean levyn paattM kawlis Rainbows. joka on hitaampi versio Everywheresta. uusin sanoin. Forever ilinestyi myös rajoitettuina erikoispainoksina. Samaan aikaan normaallpainoksen kanssa ilmestyi tupla-eD. jonka PLASTIC PASSI ON issue 7
kakkoslevyllä kuullaan biisit The Puppet ja Shine Like Stars sekä tupla-LP, jonka lisuke-maxille on kaiverrettu biisit A1 Sea, Slide. Wings Of Joy ja Trumpet Song. Myöhenunin saatiin kauppoihin myös toisenlainen 2xCD. jonka lisukkeella kuullaan kaikki neljä extravinyylin biisiä ja ykkös-CD:llä on bonuksena Shine Like Stars. Levymyyntiä vauhdittaakseen Cranes teki touko-kesäkuussa 14 keikan kiertueen kotimaassaan yhdessä Slowdiven kanssa. Brittikiertueen jaIkeen båndi teki itsekseen keikkoja myös muualla Euroopassa seka Amerikassa. SMITHIN UUDELLEENSEKOITTAMA JALOKIVI Syyskuussa lohkaistiin albumilta toinen sinkku. jouka pMnridaksi valittiin J ewel, siitäkin huolimatta, että vielä keväällä siukkuiITotukseksi kaavailtiin SWl And Sky'ta tai Far Away'ta Ihan perinteista. sinklmjulkaisua ei J ewelistä tehty vaan levy oli ostettavissa Englannissa CD:nä sekä kolmena eri 7"variaationa. jotka julkaistiin yhdessä bomsa Lisäksi. CO julkaistiin muualla Euroopassa ja Amerikassa erilaisina versioina Upean Jewel-remixin oli tehnyt Robert Smith ja sen voi jo kuuntelulla aistia. Clearin oli saanut miksattavakseen Jim "Foetus" Thirwell ja Cloudlessia oli sorvannut This Morta! Coilin Ivo Watts-Russell. Lisäksi levyillä kuultiin kahta erilaista versiota ennenjulkaisemattomasta biisistä Leave Her To Heaven. Brittien indie-listalla levy kohosi parhainunillaan sijalle kohne. jossa se pysytteli kaksi viikkoa. MAANTIE HOHTAA Tamän vuoden alkupuoliskolla ei juurikaan kuultu mitään infonnaatiota Cranesista. Syy siihen on yksinkertainen, bändi vietti tarnmikuWlja huhtikuWl valisen ajan studiossa valmistellen uutta albumia Esimakua oli luvassa jo toukokuulle, mutta siukWl ihnestyminen viivästyi ja se saatiin kauppoihin vasta elokuWl loppupuolella. KeikkailWl Cranes toki aloitti jo keväällä, jolloin se esiintyi nun. saksalaisilla gothic!dark wave festareilla. Elokuussajulkaistu siukku ihnestyi neljässä fonnaatissa (2 eril. CD:tA + 2 eril. 7":sta) ja nimibiisinä kuultin espanjalaisvaikutteinen Cranes-poppis Shining Road, jonka videokin yllättäen filmattiin Espanjassa. Kotimaansa inkkarilistan ykköseksi meIUleen sinkWl muina biiseinä kuultiin fonnaatista riippuen Lilies, September, Green Song 7, Don't Close Your Eyes ja Organ Song. Usäksi Shining Roadista ja Liliesista tehtiin remixit. Liliesin rankempaa versiota oli muovaillut tuottajaguru Flood. RAKASTETTAVAA CRANESIA Syyskuussa ilmestyi kevaallä nan-hoitettu pitkasoitto Loved, joka esitteli entista. melodisenunan ja korviahellittelevamman Cranesin. Melko tuoreen levyn olen kuurutellut vasta noin viisi kertaa. joten voi olla, etta en ole vielä aistinut levyltä kaikkia koukkuja Toistaiseksi eniten ovat korviani miellyttäneet avausraita Shining Road, edellisen tavoin espanjalaishenkinen Reverie, janru'in lelupianokuvion ja twinpeaksmaisten jousien säestamä kehtolaulua muistuttava Paris And Rome, levyn päattava. kaunis tWlnehnahituri In The Night sekä SO-luku-soWldisella kitaralla varustettu Beautiful Friend, jonka taustalta erottuu kiva vinkunaääni. sellainen joka tuo mieleen rasvaamattoman bassorumpupedaalin. Jossain maarin folkahtavalta levyltä löytyy myös muutama raIlkempikin biisi, sinkulta tuttu Lilies, nimiraita Loved ja NIN:n March Of Pigsin kaltaisen epätahtirumpukompin eteenpain kuljettama Pale Blue Sky. "Räyhäkolirnkko" tuo jollain tapaa mieleen Self-Non-Selfin aikaisen Cranesin. tosin huomattavan paljon melodisemrnan. Are Yon Gone? ja Come Far ovat peruscranesbiisttiä. joista en osaa mainita mitaän erikoista. Bewildered on levyn ainoa biisi, josta en ole saanut juwi minkaanlaista otetta Ehkapä sekin vielä aukeaa, kunhan ehtii kuurutella kiekon useampaan kertaan. Melodiarikkain Cranes-Ievy Loved ei ihan yltänyt Shining Road -tasoisiin listalukemiin, vaan albumin nousu pysähtyi inkkarilistalla sijalle neljä. TULEVAISUUDESSA TELEVISIOON Loved-albwnin kunniaksi Cnmes lähtee tuttuun tapaan tien päälle. Euroopan ja Amerikan lisäksi bändi on suunnitellut matkaavansa myös Aasian mantereelle. llian heti bändila.iset eivät asetu takaisin Portsmouthin 8SWltoihinsa. sillä maaihnankiertueen on suunniteltu kestävart aina maaliskuuhWl 95 asti. Tanä vuonna Cranes on ehtinyt tutustua myös elokuvamusiikin tekoon. Bandi on tehnyt musiikin nuoren esikoisohjaaja Tanya Dien filmiin Scarborough Ahoy! , joka perustuu Tennessee Williamsin tarinaan. Elokuva esitetMn ensi VUOIUla Englarurissa BBC2-kanavalla Suomeen lienee turha elokuvaa odotella. TeksU: Päätoimittaja DISCO-ROCK-HEAVY POP-INDIE-KOTIMAINEN MEILTÄ LÖYDÄT -ABBASTA ZAPPAAN - ACjDC:STÄ WHITESNAKEEN-ALANGOSTA YÖHÖN~dr~ ll: ~ "'" - UUTUUKSIA JOKA VIIKKO MYÖS IMPORT-MAXEJA ENGLANNISTA ~ IT.,1m*OD~ SOUNDI, RUMBA, LA STRADA, RARE, DJ. FRANTIC, EMPIRE, PREMIERE, VOX, FACE, SELECT, MELODY MAKER, NME. METAL HAMMER, KERRANG, RAW, EX JA PLASTIC ~ION "'" ~drdr~drWll:rn ~ - AEROSMITHISTÄ ZZ TOPIIN "'" ~&'.ll' - ALADDINISTA TOP GUNIIN - MUS 1 IKKINURKKA AURAKATU 12 A, II.KERROS HANSAKORTTEL I N KULTATALO 20 100 TURKU PUH JA FAX (921)23 24 393 PLASTIC PASSION issue 7
MORRISSEY Passion # 4:ssä olleelle Seuraa päivitys Plastic Morrissey-jutulle, jonka loppuosa oli osittain minusta johtumattomista syistä tumpelo ja epäinformatiivinen. Energialataukseni ei kuitenkaan nyt riitä vanhojen kirjoitelmien korjailemiseen. Sensijaan kerron mitä Moz-aiheisia uutisia mieleeni on jäänyt ajalta jälkeen Your Arsenal-albumin. Lisäksi paljastan millaisia mietteitä Beethoven Was Deaf- ja Vauxhall And I -albumit minussa synnyttävät. SYDÄN JA SYÖPÄ Vuoden 1993 ensimmäiset kuu· kaudet olivat Morrisseylle mene· tysten aikaa. Tammikuussa menehtyi sydänkohtaukseen hänen managerinsa Nigel Thomas, jonka ansioksi Morrissey lukee suuren breikkaamisensa USA:ssa. Thomas - joka oli aiemmm pitänyt huolta Alexis Kornerin, Joe Cockerin ja Ray Daviesin menestyksestä - ehti toimia Morrisseyn kumppanina vaivaisen vuoden. Samaan aikaan kun moni meistäkin terästi itseään iloisesti perinteisillä vappuaaton juomilla, kohtasi Mozzaa uusi suru, kun Your Arsenal-Ip:n tuottanut Mick Ronson, 47, kuoli syövän uuvuttamana. Syöpä oli todettu hänessä vuonna 1991 , mutta työntekoa hän kuolleeksi j ujatkoi melkein listamiseen saakka. Ronson muistetaan vielä Morrissey-yhteyksiäänkin paremmin kitaroinneistaan useilla David Bowie-Ievyillä, muunmuassa Black Tie White Noisella, joka sisältää sattumoisin Bowien tulkinnan Morris- r!~:::=~~=:=:==~;~~~~;::::::::l~l ........._ A· RN, . . G Ulf 1"1 " C f:,AR:::f1 BROU c A5 '" t {) i (.., ' \ E. o lA'f. 1 =-11._('*___ seyn I Know Ifs Gonna Happen Somedaystä. Minun on myönnettävä etten ole koskaan kuullut Bowien versiota. ELÄVÄNÄ DALLASISSA JA PARIISISSA Ronsonin kuoleman aikoihin Morrisseylta julkaistiin peräti kaksi live-tallennetta; video nimeltä live In Dallas ja albumi nimeltä Beethoven Was Deaf. 17 biisiä niiden mukana The Jam-cover Thafs Entertainment ja New York Dolls-cover Trash - sisältävän Live In Dallasin tapahtumapaikkana ja -aikana on reilun kymmenen tuhannen mobofiilin kansoittama Starplex Amphitheatre kesäkuussa 1991, joten se ei ollut enää ilmestyessään kovin kurrentti dokumentti Englannin merkittävimmän alternativepopparin Amerikansukseesta. Beethoven Was Deafin materiaali on hivenen tuoreempaa. Taltioinnin kohteena ollut keikka tehtiin Pariisin Zenithissä kuuden ja puo- PLASTIC PASSION issue 7 len tuhannen sielun vahvuisen seurakunnan läsnäollessa joulukuussa 1992. Levyn biisistö luonnollisesti tukeutuu tiukasti Your Arsenaliin, mutta kuuteentoista kappaleeseen mahtuu myös joitain harvemmin kulutettuja bposkia ja jopa kaksi vanhaa ikuisesti ihanaa a-siivua; November Spawned The Monster ja Mozin ensimmäinen sinkku Suedehead. B-puolista Jack The Ripper Uonka studioversio muuten löytyy Certain People I Know-singleltä), He Knows I'd Love To See Him ja Such Alittie Thing Makes Such A Big Difference ovat päteviä slaagereita, kun taas The Loop on mitätön rockabilly. Jo Your Arsenalilla etoneiden I Know Ifs Gonna Happen Somedayn ja We'lI Let You Know'n ansioiksi voisi kaikesta positiivisesti ajatteleva ihminen laskea sen, että ilman tuollaisia tekeleitä suomalaisesta popjournalismista puuttuisi tyystin termi morrisseyjollotus. Morrissey ei totisesti ole maailman suurin yleisön kosiskelija, mutta levyllä hän puhuttelee ylei-
söään pariinkin otteeseen. Sister I'm A Poetin jälkeen hän toteaa korostetun hitaasti, ikäänkuin ranskalaisten englanninkielen ymmärtämystä epäillen että "1 still cannot speak french, I am very lazy". National Front Discon jälkeen Moz tiedustelee yleisön mielipidettä biisin hittipotentiaalista. Minusta National Front Disco on lopun pitkine feedback-mekkaloineen loistava, ja loistavaa biisiä kuunnellessa ei aivan ensimmäiseksi rupea pohtimaan onko sen esittäjä rasisti vai väärinymmärretty. Kuten jotkut ehkä tietävätkin, on Morrissey coveroinut joillakin keikoillaan Sueden My Insatiable Onen. Tällä taltioinnilla biisiä ei kuulla, joten versiosta kiinnostuneiden täytyy hankkia joku epävirallinen äänite. Itse kuuntelen Mobon Brett-imitaatiota Dreams 1'11 Never See -albumilta. VAUXHALL AND I Kesän oleellisin Moz-uutinen taisi olla se kun 21-vuotiaan amerikkalaisopiskelijan kerrottiin saaneen Houstonissa maestron heittämän tamburiinin kasvoihinsa sillä seurauksella että naamarustinkiin oli tullut tuuman mittainen kosmeettinen haitta. Marrissey ei ollut esittänyt anteeksipyyntöä, mistä suivaantuneena opiskelija oli vienyt asian oikeuteen ja sai sitä kautta sievoisen puntapinkan . Morrissey itse ei kuulemma ollut tietoinen koko episodista. Niinikään kesällä uutisoitiin Marrisseyn saaneen 250 000 punnan tarjouksen pääroolista yhdestä 60-luvun alamaailman isokenkäisestä, Charlie Richardsonista kertovassa elokuvassa. Mozzaa tunnetusti kiehtoo rikolliset, siitä kielivät jo laulut viimeisistä kuuluisista kansainvälisistä pelipojista ja (Krayn gangsteriveljekset) Viiltäjä-Jackistäkin. Siitä, ottiko Mobo hänelle tarjotun elokuvaroolin vastaan, ei minulla ole tässä vaiheessa tietoa. En myöskään ole nähnyt missään Morrisseyn ja Siouxsien yhteistä singleä, jota oltiin ilmeisesti ihan vakavissaan suunnittelemassa noin vuosi sit- ten. Paperillahan kyseisten artistien mahdollinen duetto tuntuu vähintään jännittävältä, onhan Siouxsie aikamme kenties kohtalokkaimman äänen omaava matami ja Morrissey on yhtä suurella todennäköisyydellä kaikkien inisijöiden kanta isä. Väliotsikkona olevan, Steve Lillywhiten tuottaman albumin piti alunperin ilmestyä marraskuussa 1993, mutta julkaisua siirrettiin seuraavan vuoden helmikuulle, koska . marraskuu ei sopinut Morrisseyn amerikkalaisen levyyhtiön , Siren aikatauluun. Loppujen lopuksi levy ilmestyi vasta maaliskuussa. Sitä edelsi single jolla on kappaleet The Mare You Ignore Me The Closer I Get, Used To Be A Sweet Boy ja I'd Love To. Kaksi ensin mainittua on mukana albumiIla. Kyllä. Lehdet ovat olleet oikeassa kirjoittaessaan että Vauxhall And I on Morrisseyn paras soololevy. Ja jos joku on sanonut että kyseessä on mestariteos niin ei hänkään suoranaisesti väärässä ole ollut. Viiden , kuuden kuuntelukerran jälkeen olin itse vielä sitä mieltä että uudet smithsit ja morrisseyt, kuten Echobelly, Strangelove ja Suede olisivat jo jättäneet Morrisseyn PLASTIC PASSION issue 7 lopullisesti varjoonsa, mutta onneksi kohtalo puuttui asiaan. Minulla ei tuohon aikaan ollut muita uusia levyjä, minkä vuoksi olin pakotettu kuuntelemaan usean kahdeksantuntisen työpäivän ajan pelkästään Mozzaa, minkä jälkeen olinkin valmis haluamaan lisää. Tällä tahdon sanoa sitä että Vauxhall And I vaatii kunnolla avautuakseen huomattavan paljon enemmän kuuntelua kuin keskiverto poplevy. Olen myös aistivinani, että Morrissey olisi Kill Unclen löysäilyn ja Your Arsenalin rokkauksen jälkeen ajautumassa takaisin sellaiseen ideaalipoppiin , jota kuultiin miehen ensimmäisillä sinkuilla ja lähes kaikilla Smithslevyillä. Inhottavan pitkästi nimetty singlebiisi The Mare You Ignore Me The Closer I Get on tuomittavan regulaari, kaikki Moz-standardit täyttävä idioottihitti, joka syöpyy kuulijan mieleen heti ensimmäisellä kuuntelukerralla kuin Girlfriend In A Coma Smiths-aikoina. Ei siis mikään turha singlevalinta. Ja kun levyltä pian lohkaistaan toinen single, on sen pakko jo nimensä pituudenkin vuoksi olla Why Don't You Find Out For Yourself. Toisaalta Hold On To Your Friend-
issä on aivan yhtä paljon melodista tarttumapintaa ja vähintään yhtä hyvä teksti. Ystävyyttä ja ystäviä käsittelevän laulun oleellisin opetus on "don't feel so ashamed to have friends". The Lazy Sunbathers kertoo ihmisistä, jotka palvovat aurinkoa niin sokeasti, etteivät he edes tiedä että maailmansota on julistettu. 'The sun burns through to the planefs core and it isn't enough , they want more", toteaa Moz ja lisää vielä että "Nothing appears to be between the ears of the lazy sunbathers". Osaisiko tuota paremmin sanoa? Tunnelmaltaan erittäin paljon MIIjoonasadetta muistuttavassa Lifeguard Sleeping, Girl Drowningissa Morrissey laulaa ehkä kaikkien aikojen parhaimman tekstinsä. Miehellä on aina ollut ilmiömäinen kyky saada surulliset, julmatkin tarinansa kuulostamaan huvittaviita , mutta aivan näin vitsikäs hän ei ole ollut miesmuistiin. Biisi kertoo nukkuvasta hengenpelastajasta ja mitättömästä C'she was nobody's nothing'? tytöstä joka uintitestissään ui liian kauas ja hukkuu . Morrisseylta ei heru tippaakaan sympatiaa hukkuvalle: 'The shrill cry through darkening air, doesn't she know he's already had such a busy day?". Jos albumin upea finaali Speedway kertoo moottoriurheilusta, niin se kertoo sitä kyllä tosi väljästi ja mon imerkityksellisesti. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla pidinkin biisin alkusekunneilla kuultavaa ääniefektiä moottorisahana, mutta todellisuudessa se taitaa kuitenkin olla pienikuutioinen moottori pyörä tai moottoripolkupyörä eli mopedi . Mopo, niinkuin nuoriso tapaa sanoa. Vai pitäisikö tässä asiayhteydessä puhua Mobosta? En minä osaa päättää. Speedway nyt kuitenkin on yksi ruhtinaalisimmista Morrissey-biiseistä ikinä. Tai ehkä biisi on vähän liian vaatimaton sana, korvatkaamme se sanalla eepos. Now My Heart Is Full ja Used To Be A Sweet Boy ovat - hmm morrisseyjollotuksia, mutta sellaisina huomattavasti vitaalisempia kuin aikaisempien älppyjen morrissey-jollotukset. Niitä joutuu jopa laulamaan, anteeksi, jollottamaan mukana. Tehokkaan monotonisesti etenevä Spring-Heeled Jim on mukaan ympättyine puheefekteineen varsin korkeatasoinen ohjelmanumero. I Am Hated For Loving on kohtalainen pikkupoppi, jonka "anonymous call, poison pen ... "-kohdasta minulle tulee aina mieleen Smithsin Still 111. Billy Budd on huonomelodinen rivibiisi, mutta ainahan näitäkin on oltava. Tilastonikkareille vielä tiedoksi että levyn sävellyksistä kuusi on Alain Whyten ja viisi Boz Boorerin tekemää. Your Arsenalillahan ei ollut ensimmäistäkään Boorerin sävellystä. Bändin kokoonpanokin on muuttunut sen verran että bassossa on Gary Dayn sijaan Jonny Bridgewood ja rummuissa Spencer Cobrinin sijaan Woodie Taylor. Morrissey on vahvistanut syksyisen Suomen kiertueensa keikka- PLASTIC PASSION issue 7 paikkakunnat. Häntä ja bändiään kuullaan lokakuun ensimmäisellä viikolla Ylistarossa (Taro) , Turussa (Tinatuoppi), Virroilla (Kisa pirtti) ja Vesivehmaalla (Jenkkapirtti) . Olkaa paikalla . Teksti: Harri Hiirikoski Päätoimittajan lisäys: Tapansa mukaan ainatunnollinen Hiirikoski lähetti juttunsa ensimmäiseen deadlineen mennessä, joten tässä vähän lisätietoa: Niinkuin HH arveli, niin tuoreimman Moz-Ievyn toinen sinkkuirrotus on Hold On To Your Friends. Samoin jutussa vilahtanut Morrissey & Siouxsie -duettosinkku on ilmestynyt. Sinkulta löytyy kauniista Interlude-biisistä kolme eri versiota: normaali, extended ja instrumentaali .
LOVE LIKE BLOOD Seuraava artikkeli on koostettu Love Like Blood-basisti Gunnar Eyselin ja heidän fanipalvelustaan vastaavan Irisin kanssa käymistäni useista puhelinkeskusteluista, Miinchenissä Two Witches- & Lacrimosa-keikalla käydystä juttutuokiosta, useista lehtileikkeistä ja virallisesta fanimateriaalista . Esittelyssä eräs parhaista gothic rockbändeistä LOVE LlKE BLOOD!!! Yhtyeen tarina sai alkunsa elokuussa 1988, kun Love Like Slood alkoi luoda musiikkia kokoonpanolla Gunnar Eysel (basso) , Jochen "Joxx" Schmid (rummut), Peter Suchele (kitara) ja Gonzo (laulu) . Myöhemmin samana vuonna ilmestyi yhtyeen ensijulkaisu, An Anthology Of Agonyniminen neljaän biisin demonauha. Yksikään kappaleista päätynyt yhtyeen levyille ja nykyisin tuota demonauhaa halajava saa valmistautua maksamaan sievoisen summan rahaa. Kaksi biiseistä on kuultavissa kuitenkin saksalaisen Seton Tapeslalkan kokoomakasetilla Thafs The Way It Will Be ... , jolla on mukana myös mm. Silke Bischoff ja Two Wltches. Kyseiset biisit ovat Dying Nation ja Dear Catharine, josta lisää myöhemmin. Huonosta studiojäljestä huolimatta kyseessä on aivan kelpo avaus, jonka myös paikallinen gothic-scene huomioi. Gunnar: - Nauhan tarkkaa painosmäärää en enää muista, mutta se lienee siinä 500 - 700 kappaletta. Se myytiin loppuun melko nopeasti , mutta kuten yleensäkin gothic-tuotokset, niin tämäkin tyrmättiin lehtiarvosteluissa. Alan lehtiä lukuunottamattahan tä- mä suuntaus jatkuu edelleen . Silti päätimme tehdä alusta lähtien vain sellaista musiikkia kuin itse halusimme. Tunsimme jo silloin eniten mielenkiintoa gothic rockin suuntaan. Ensituotoksen jälkeen tapahtui mielestäni ratkaisevin kokoonpanomuutos yhtyeen historiassa. Alukuperäinen laulaja Gonzo vaihtui Gunnarin pikkuveljeen Yorck Eyseliin . Gunnar: - Gonzon piti lähteä armeijaan ja koska hän oli Jugoslavian kansalainen, hänen täytyi suorittaa velvollisuutensa kotimaassaan. Emme halunneet jäädä odottelemaan toimettomina, joten kysyin silloin paikallisessa pikkubändissä laulanutta veljeäni mukaan. Ainakin minun mielestäni valinta oli onnistunut, sillä Yorck omaa juuri oikeanlaatuisen , matalan ja maanisen lauluäänen. Gunnar kertoi Gonzon asuvan nykyisin jälleen Saksassa, eikä ole siis jäänyt entisen kotimaansa sisä"Iissodan jalkoihin. Yorckin mukaantulon jälkeen yhtye alkoi saada myös lähialueidensa ulPLASTIC PASSION issue 7 kopuolista huomiota, keikkailien mm . Christian Deathin ja Rose Of Avalanchen supportina. Marraskuussa 1989 Love Like SIood julkaisi omakustanteena ensivinyylinsä Sinister Dawnin . Tuon neljän biisin maxi-EP:n takakannessa esiintyi myös ensikerran sittemmin hyvinkin tutuksi käynyt nimi Deathwish Office, josta tuli myöhemmin Gunnarin ja Peter Buchelen oma levy/irma. Levyn julkaisu osui sopivasti gothic rockin suosion kasvun ja ns. toisen aallon boomiin Saksassa. Jo useaan otteeseen kuolleeksi julistettu gothic-scene nousi haudastaan ja heräsi henkiin useiden yhtyeiden, lanzinejen ja klubien muodossa. Sinister Dawn-maxin suosiota en pidä perusteettomana, sillä varsinkin avausbiisi , rullaavan kompin omaava Doomsday kuulostaa hyvältä vielä nykyisinkin. Kuten arvata saattaa on jo loppuunmyyty vinyyli varsin haluttu ja hintava kohde. Yhtye katsoi, että aika alkoi olla kypsä debyytti-LP:n julkaisua varten . Tuottaja Andren Glynn Smithin johdolla suoritetut Flags Of Revolution-
levyn äänitykset saatiin päätökseen kesän 1990 lopulla ja levyt kauppoihin syyskuussa. Samanaikaisesti ja täysin yllättäen ilmoitti Peter Buchelen , yksi yhtyeen perustajajäsenistä, lähtevänssä pois bänd istä. Gunnar: - Peterin mielestä bändi alkoi viedä liikaa aikaa ja kun hänelle tarjottiin normaalia päiväduunia, hän päätti luopua leikistä. Koska allekirjoittanutkin on "joskus" törmännyt samankaltaisiin ongelmiin, varmistin Gunnarilta millaiset välit heillä on Peterin kanssa nykyisin . Gunnar: - Ilman muuta olemme edelleen ystäviä. Peter jatkoi soittohommiensa jälkeen vielä Deathwish Officen mukana työskentelyä yhtyeemme kanssa. Flags Of Revolution tuli ulos Deathwish Officen ja Hypnobeatin yhteisjulkaisuna (Muita Hypnobeat IHyperium-yhtyeitä ovat mm . Project Pitchfork ja Love Is Golder Than Death). Miten Hypnobeatin Oli Rörch kiinnostui Love Like Bloodista? Gunnar: - Lähetettyämme nauhoja eri paikkoihin, Oli taisi olla ainoa , joka meistä kiinnostui. Hän tarjosi meille '1ifty-fifty"-diiliä, jolla kulut puolitettiin. Hypnobeat hoiti jakelun ja molemmat lafkat yhdessä tuotannon ja promootion . Ilmeisen hyvin promootio hoidettiinkin , sillä albumi nousi korkealle Sak- san independent-listalla. Oma ensikosketukseni bändiin tapahtui juuri noihin aikoihin, kun BerIin Independence Days '90-messuilla tapasin Olin ja mies löi käteeni Flags Of Revolution-LP:n ja CD:n. Tuosta hetkestä lähtien olen tohkeillut kaikille yhtyeen erinomaisuudesta. EnsiLP:n parhaiksi biiseiksi laskisin Gonzon sanoittaman Out Of Sightin ja Yorckin sanallisen taidon näytteen Mercy Killingin sekä kaverusten yhdessä rustaaman avausbiisin Within The Realm Of A Dying Sun. CDversiossa (siis nimenomaan tässä 1990 julkaistussa) on bonusbiiseinä uudet versiot kahdesta Sinister Dawn-maksin biisistä, eli Swordlily ja Doomsday. Peterin lähtö korvattiin nopeasti uudella kitaristilla nimeltä Stephen Noschilla ja yhtye marssi pikavauhdilla uudelleen studioon. Tuloksena oli mielestäni erinomainen mini-LPI CD Ecstasy. Miksi moinen kiire ja vain mini-LP. Gunnar: - Peterin lähdön jälkeen liikkui liikaa huhuja hajoamisestamme. Päätimme osoittaa olevamme edelleen hengissä soittamalla muutamia keikkoja ja julkaisemalla mahdollisimman pian uutta materiaalia levyllä. Lyhyestä mitastaan huolimatta on Ecstasy ehdottomasti täysipainoinen tuotos. Hieno versiointi Rolling Stonesin Angiesta ja ennenkaikkea upea päätösbiisi Dear Catharine tekevät levystä hankkimisen arvoisen. Dear Catharine on täysin erilainen kuin vanha demoversio, miksi? Gunnar: - Halusimme kokeilla täydellistä muutosta tuohon biisiin . Jätimme vain pääosan sanoista ja perusosat harmonioista jäljelle kaikki muu on tehty uusiksi. Periaatteessa nuo ovat siis kaksi eri biisiä. Mini-LP:n jälkeen oli toisen kerran kitaristin vaihdon aika. Ecstasy-kiertueen jälkeen Stephen Noschilla korvattiin englantilaisella kitaristilla nimeltä Mark Wheeler, joka oli hyvä löytö uudeksi LLB-soittajaksi. Gunnar: - Tiesimme, että Stephen oli vain väliaikainen ratkaisu ja mietimme milloin hänet voisi pudottaa pois. Stephenin asenne ja musiikki maku eivät vain olleet oikeat tähän bändiin. Kokeilimme monta soittajaa, mutta kukaan ei tuntunut sopivalta. Mark Wheeler soitti lämmittelybändissä meidän Ecstasy-kiertueella, joten nappasimme miehen meille soittamaan. Isoilla nimillä on varaa tällaisiin tekoihin , sen sai allekirjoittanutkin karvaasti kokea hetki sitten. Love Like Blood oli siis löytänyt uuden toimivan kokoonpanon ja suosiota Saksan ulkopuolella käytiin keräämässä ensimmäisellä Euroopan kiertueella syksyllä 1991 . Ennen kovasti odoteltua kakkosalbumiaan Love Like Blood lähti Deathwish Officelta ja siirtyi suuren SPV-tallin alamerkille Rebel Rec.
Keväällä 1992 yhtyeellä oli uusi kokoonpano ja uusi, entistä parempi levytyssopimus, joten seuraavaa albumia lähdettiin työstämään suurin odotuksin. Esimakua uudelta albumilta saatiin Kiss & Tell-maxin muodossa. Nimibiisin lisäksi uudelle levylle päätyi myös Salvation, tosin molemmat ovat täysin erilaisina versioina tuolla maxilla. Kiss & Tell on reilun minuutin pidempi ja ainakin minun mielestäni ja myös jylhempi täyteläisempi kuin LP:I· Salvation sai tulevalla levyllä nimen More Than Salvation? ja löytyy maxilta ilman upeita taustalauluja ja muutoin kin riisutummassa muodossa. Sama versio löytyy myös Zillo-EP: Itä, jolla muina bändeinä kuullaan Marionettesia ja Mephisto Valzia. Kiss & Tell-maxille päätyivät myös biisit Doomsday II ja Tragic Vaudeville II, eli debyyttimaxin aarteistoa ryöstöviljeltiin jälleen. Numerot nimien perässä kertovat, että molemmat biisit on sovitettu melko radikaalisti uusiksi Yorkin ja Wheelerin toimesta. Odotettu kakkos-LP An lrony Of Fate ilmestyi syyskuussa 1992 ja nousi samantien Saksan indie-Iistan ykköseksi. Levyn tuotannosta vastasi pääosin yhtye itse, avustajinaan Gottfried Koch ja Jean Pierre. An Irony Of Fate edustaa mielestäni Love Like Bloodin tuotannon ehdotonta huippu hetkeä. Mahtipontinen, upeasti soitettu ja tuotettu, sekä hyvillä biiseillä varustettu levy onkin soinut ahkerasti oman soitti meni lisäksi myös keskieurooppalaisilla radioasemillla. Levyllä yhtyettä avustavat mm. Katharine Wegener (Dark Orange) ja Barmbek Symphony Orchester. LP:nä, CD:nä ja poikkeuksellisesti myös kuva-LP:nä julkaistun levyn parhaita biisejä en osaa edes erotella, sillä levy ansaitsee kokonaisuudessaan klassikon maineen. tissa markkinoille uusintajulkaisut levyistä Flags Of Revolution (uudet kannet, ei bonuksia) sekä Sinister Dawn ja Ecstasy (samalla levyllä, uudet kannet). Vuoden 1992 loppupuolella mahtui vielä kaksi tilastomerkintää Love Like Bloodin osalle. Lokakuun alussa julkaistiin CD-maxi Demimondes, pohjustamaan tulevaa Euroopan kiertuetta. Demimondes-maxilta löytyi normaalin LPICD-version lisäksi Walking In Demimondes -underworld mix, Siberian Pandemonium -inferno mix, sekä muualla julkaisematon Psychedelic Passion (kas kun ei Plastic! pt huom.). Jo viimeksi mainitun biisin takia ostamisen arvoinen levy, vaikka miksausten tarpeellisuudesta voidaankin olla montaa eri mieltä. Lokakuun lopussa alkoi mittava kiertue Rubiconin supportina. Love Like Blood sai soittaa aiempaa isommissa paikoissa ja useimmiten loppuunmyydyille saleille. Gunnar: - Rubicon ei kohdellut meitä varsinaisena lämppärinä, vaan lähinnä kiertueen toisena bändinä. He kunnioittivat myös meidän näkemyksiämme ja pidimme yhdessä bileitä. Jouduimme ainoastaan soittamaan normaalia lyhyempiä settejä ja käytimme eri valoja, backlinea, savuja yms. Samaan aikaan An Irony Of Faten kanssa Rebel Rec laittoi CD-formaa- PLASTIC PASSION issue 7 Vuosi 1993 oli aiempaa hiljaisempi Love Like Blood-aktiiviteettien suhteen. Yhtye keskittyi soittamaan vain yksittäisiä isompia keikkoja Uoista kotimaassaan vain kolme) ja äänitti uutta levyä. Pari CD-maxia sentään ilmestyi. Maaliskuussa saatiin kauppoihin Flood Of Love-EP, jolta löytyi yhtyeen toistaiseksi suurin hitti, cover-versio Bowie-biisistä Heroes. Versio on tehty todella pieteetillä ja lähes yksi-yhteen alkuperäisen kanssa. Jopa Yorckin Bowie-imitaatio on lajissaan huikaiseva. Maxin kolme muuta biisiä ovat nekin harvinaista herkkua, sillä yhtye äänitti nämä kolme akustista biisiä vain tälle levylle. Akustiset versiot kuullaan aiheista Psychedelic Passion, In The Shadow Of Sun ja Flood Of Love. Pakkohankinta kaikille yhtyeestä kiinnostuneille. Heroes päätyi vielä Undercover-kokooma-CD:lle ja rajoitettuna (1000 kpl) painoksena julkaistuIle pikkusinkulle. Single julkaistiin Musical Tragedies -lehden mukana. Kaiken kaikkiaan se on eräs hienoimmista LLB-tuotoksista esineenä; nelivärikannet, multicolour-vinyyli ja sahanteräreunat. Biisistä tehtiin myös yhtyeen ensimmäinen video, jota valitettavasti en ole pyynnöistäni huolimatta onnistunut näkemään. Yhtye siirtyi jälleen studioon, tällä kertaa tekemään kolmatta täysmittaistaan. Paikaksi valittiin jälleen Hampurin Impuls Tonstudio ja tuot-
tajaksi tuttu kaksikko G. Koch ja Jean Pierre. Esimakuna uudelta levyltä saatiin marraskuussa 93 ilmestynyt CD-maxi Stormy Visions. Mukana oli kaksi versiota nimibiisistä (molemmat erilaisia kuin myöhemmin ilmestyneellä LP/CD:llä), uusi Your Shadowplay, joka jatkaa edellisen LP: n linjoilla ja Flood Of Love part two, eli sähköinen versio tutusta biisistä. Molemmat edit-versiot nimibiisistä oli miksannut ja tuottanut Sisters Of Mercy-kitaristi Andreas Broon, joka myös soittaa koskettimia noilla versioilla. Gunnar: - Annoimme Broonille vapaat kädet käsitellä biisiä haluamallaan tavalla. Toimitimme hänelle masternauhat ja hän muokkasi versiot kotistudiossaan, meidän puuttumatta asiaan . Itse asiassa meidän piti tehdä Broonin kanssa yhteistyötä jo vuosi sitten, mutta aikataulut eivät sopineet yh teen. Pidän noista versioista juuri niiden erilaisuuden takia. Helmikuussa 1994 ilmestyi kolmas Love Like Blood-LP/CD Odyssee. Normaaliformaattien lisäksi se ilmestyi myös Digipaek-versiona (rajoitettu 4000 kappaleen painos) täydennettynä kahdella live-bonuksella. Kirjoittamani laajemman arvostelun löydät toisaalta tästä lehdestä, joten en lähde kertaa maan sitä tässä yhteydessä. Jo ennen levyn ilmestymistä saatiin varm istus syksystä asti liikkuneisiin huhuihin, eli kitaristi Mark Wheeler oli erotettu yhtyeestä. Syynä ilmoitettiin klassiset väärä asenne ja musiikilliset erimielisyydet. Tärkein syy oli kuitenkin riidat Markin ja muun yhtyeen välillä. Erityisesti Yorck ja Mark eivät tulleet toimeen keskenään. Yhtye peruutti vuodenvaihteeksi 93 - 94 sovitut keikat ja alkoi etsiä uutta kepittäjää. Gunnar: - Kokeilimme useita eri kitaristeja, Saksan ohella myös muista maista. Päädyimme lopulta nykyiseen kahden kitaristin kokoonpanoon ja olemme erittäin tyytyväisiä tällä hetkellä. Nuo mainitut kaksi kitaristia ovat Adrian (Christian Death) ja Toby (Two W itehes), eli ilmeisesti Saksasta ei löytynyt sopivia miehiä. Uudella kokoonpanolla yhtye aloitti maaliskuussa 1994 Odyssee-Euroopan kiertueen, jolla se on tällä kertaa pääesiintyjänä. Lämppärin paikan sai skotlantilainen Goodbye Mr. MeKenzie. Gunnar kertoi, ettei uudelta levyltä ole tarkoituksena lohkoa enempää singlejulkaisuja, joten uutta materiaalia täytyy odottaa seuraavaan levyyn asti. Odyssee-kiertue päättyy huhtikuun puolivälissä, mutta uusi kiertue on tiedossa jo toukokuun lopussa. Kerrottakoon lisäksi, että Love Like Blood on solminut levytyssopimukset Jenkkeihin, joten sielläkin saadaan nauttia tulevaisuudessa yhtyeen musiikista. Vuosien varrella kerääntyneestä LLB-materiaalista kiitokset seuraaville: Love Like Blood, Deathwish, HypnobeatlOli, Zillo, Sven Freuen, Rebel Ree., Peter Buchele .. Lisäksi erikoiskiitos: Gunnar & Iris!!! Teksti + haastattelu: Jyrki Virtanen Love Like Blood -Discografia 7"-single! - Zillo-EP; LLB: Salvation (+ The Marionettes & Mephisto WaIz) (1992) - Heroes (Split-single; toisella puolella The Merlons OfNehemiali) (1993) 12 n -slnglet - Sinister Dawn -EP (1989) - Ki5s & Tell-EP (1992) CD-slnglet - Ki5s & Tell-EP (1992) Demimondes -EP (1992) Flood OfLove -EP (1993) Stormy Visions -EP (1993) - Flags OfRevolution (1990) - Ecstasy -miniLP (1991) - An irony OfFate (1992) - An irony OfFate -kuvaLP (1992) - Odyssee (1994) - Flags OfRevolution (2 bonusbiisiä) (1990) - Ecstasy -miniCD (1991) - An lrony OfFate (1992) - Flags OfRevolution (ei bonusbiisejä) (1992) - Sinister DawnlEcstasy (1992) - Odyssee (1994) - Odyssee (Iim. ed. Digipack + 2 hve-bonusta) (1994) PLASTIC PASSION issue 7
SEPULCRUM MENTIS '.' ' feot. JYRKI from TWO WITCHES ...... .... ........ :::: ::; .' Koko tämänvuotinen "kesälomakiertue" sai alkunsa jo viime vuoden marraskuussa kun tapasin Berliinissä Two Witches -keikalla Sepulcrum Mentisin-kitaristi Martyn . Mies antoi mukaani yhtyeensä demonauhan ja pyysi pitämään yhteyksiä. Talvella Marty kertoi, että yhtye suunnitteli debyyltilevynsä julkaisua ja kesäkiertuetta, sekä pyysi minua mukaan vierailijaksi . Aluksi oli tarkoitus, että laulaisin pari-kolme 2W-biisiä joka keikalla, mutta lopulta päädyimme ratkaisuun , jossa esittäisimme täyden setin molemmilta yhtyeiltä. Korvaukseksi he lupasivat hoitaa kaikki kuluni eli lennot, majoituksen ja sapuskat & viinat. Eipä tarvinnut kahdesti kysyä ja niin huomasin seisovani 7.7. Pirkkalan lentoasemalla tyttöystäväni Katjan kanssa, joka lähti mukaan lomailemaan ja myymään bändikrääsää keikoilla. 7.7. Saavuimme sateiseen Berliiniin. Marty oli terminaalissa vastassa ja kotiuduttuamme hänen luokseen siirryimme paikalliseen rock-pubiin, jonka isäntä soitti koko illan Leningrad Cowboys -levyä, kuultuaan meidän olevan Suomesta. 8.7. Kävimme tutustumassa erääseen gothic-klubiin syvällä itäpuolella. Miksaajamme Marco toimi paikan tiskijukkana. 9. - 12.7. Joka päivä treenejä Sepulturaksi ristimäni orkesterin kanssa. Poikien kämppä sijaitsee yliopiston campuksella ja vuokra on päätähuimaavat 5 DM/kk (noin 15 markkaa) . 13.7. Ensimmäiset sanat, jotka pojat oppivat suomen kielellä olivat höpö-höpö (Kaljan viljeltyä tuota sanontaa niin useasti), joten annoimme kiertueelle nimen Höpöhöpö Summer Tour '94. Heidelbergin festareille oli kymmenen tunnin ajomatka paahtavassa helteessä. Onneksi backstagella oli suihku ja paljon kylmää olutta. Yhtyeemme ja avustajat (Katja, Marco ja kitarateknikko) joivat melkein kaiken , joten muut bändit joutuivat tyytymään muihin virvoitusjuomiin . Ensin Sepulcrum Mentis soitti n. puolituntia omaa materiaaliaan, joka ei tuntunut techno-voittoiseen yleisöön uppoavan . Sitten 2Wbiisejä n. 45 minuuttia, joka puri hieman paremmin, muttei hurmioittanut sekään. Keikan valopilkku oli Forthcoming Firen laulusolisti Jay Kay, joka ryntäsi ennaltalavalle laulamaan arvaamatta Nightmarea kanssani. FF:n oma setti oli paljon levyjään parempi . Jay Kay on todella hyvä lavaesiintyjä, vaikka miehen kaadettua pari pulloa olutta housuihinsa oli vaikea pidätellä hymyä. Encorena The DOOl"S-klassikko PLASTIC PASSION issue 7 ,' , .:. ' ,' \ .::. '::. ,', ,', ';:: :::: .... <;: " .::: .''.'. '. Break On Through, jossa Marty vieraili kakkosiaulajana. Lopuksi teinibändi Neuzeit Syndrom , jota yleisö tuntui arvostavan eniten. Tylsää ebm-mätkettä kahden "rankan" koulupojan esittämänä, joten me lähdimme ryyppäämään. 15.7. Berliinin Knaack-klubi ja poikien kotiyleisö, mikä tarkoitti sitä, että paikalla olleista n. 100 ihmisestä vähintään puolet kuului lähituttavapiiriin. Ehkä juuri siksi keikka oli eräs kiertueen parhaista. Aluksi tunnin Sepultura-keikka, sitten lyhyt tauko ja tunnin 2W-setti. Varsinkin nauhalta taustoitettu Hungry Eyes, sekä setin loppupuolen Nightmare ja Portrait saivat hyvän vastaanoton. Encoreina Symphony ja Maybe Next Year. Keikkaa katsomaan saapunut Deine Lakaien -laulaja Alexander Veljanov piti meistä kovasti ja ryypiskelimme yhdessä keikan jälkeen . Loppuyö ku lui Katjan ja Marcon kanssa parin korttelin päässä gothic-yöbileillä, joissa oli ainakin 200 - 300 ihmistä. 17.7. Sunnuntai alkoi helteisenä (kuten kaikki muutkin päivät) . Katja lensi takaisin Suomeen ja me muut lähdimme Hampuriin. Keikkapaikkana oli kellariklubi Knust. Rankannäköinen paikka, jonka kaikki seinät olivat mustia. Takahuone ei ollut juuri vaatekaappia suurempi, mutta silti meil-
le jaettiin backstage-passit. Asiasta syntyi yleinen vitsi loppuajaksi. Ensimmäiset paikalle saapuneet olivat ystävämme Suvi ja Helena, jotka esittelivät alueen suurinta sanomalehteä Hamburger Morgenpostia, jossa komeili koko sivun juttu ja puolen sivun kasvokuva allekirjoittaneesta. Keikka oli ehdottomasti kiertueen paras ja yleisökin noteerasi sen tanssi malla koko ajan. Paikalla oli myös muita keikkoja enemmän gootteja sekä Beton Tapesin Alexander Pohle. Lacrimosa-väki (Tilo, Anne, Örkki) oli ennalta lupautunut tulemaan paikalle, mutta ehtivät studiokiireiltään vasta viimeisen biisin aikana. Normaalisetin lisäksi soitimme ensin kolmen biisin encoret ja yleisön haluttua vieläkin lisää, kapusimme lavalle kolmannen kerran ja soitimme lopuksi Symphonyn . Seuraava päivä menikin palloillessa ympäri Hampu ria ja Strange Ways-Iafkan toimistossa. 20.7. Nokka kohti Bonnia ja kahdeksan tuntia helteessä. Marco ja minä vuorottelimme VW-Polon ratissa, mutta Wop joutui ajamaan toista autoa koko matkan. Keikka oli buukattu paikalliseen musiikki pubiin, jonne ei normaalisti wave-porukkaa eksy. Lisäksi mainostus oli hoidettu aivan perseelleen, joten saldoksi jäi n. 5 goottia ja parikymmentä Wopin kamua tai muuta asiakasta. Turhahko keikka, joka ei liiemmin innostanut yrittämään, mutta hoidettiin kuitenkin rutiinilla läpi. 23.7. Lauantaina pitkästä aikaa aivan inhimillinen puolentoista tunnin ajomatka Berliinistä Leipzigiin. Werk II sijaitsee pahalla natsi! skini-alueella, mutta tälläkään kertaa ei onneksi tullut ongelmia. Olimme paikalla ajoissa, mutta PA-kamoissa ilmenneiden vikojen takia alku viiästyi ja viivästyi. Klubi alkoi muistuttaa lähinnä roomalaista höyrykylpyä, joten siirryin Martyn kanssa ulos. Ovien aukeamista odotelleet fanit saivat meidät maarittelullaan esiintymään ulkosalla akustisesti. Tapoimme jäljellä ollutta aikaa soittamalla n. puolen tunnin akustisen keikan, esittäen Symhonyn, Sepulcrum Men- tisin Judgement Dayn (Marty lauloi englanniksi, minä suomeksi) sekä klassikoita kuten Temple Of Love ja Dancing Barefoot. Viimein pääsimme esiintymään normaalistikin. Sali ol i valtavan iso ja paikalla odotettua vähemmän väkeä, joten keikka muistutti Suomessa soittamista. Muutoin keikka meni hyvin, paitsi että olin viime syksyn tavoin hieman kännissä. Leipzig tuntuu vaan menevän silleen , ehkä vanhaa itäpuolta kestää humaltuneena paremmin. 24.7. Ingelheimin Scarabäus piti olla ohjelmassa jo Lacrimosan kanssa vi ime syksynä, mutta silloin keikka jostain syystä jäi väliin. Nyt saavuimme paikalle hyvissä ajoin ja sii rryimme heti takahuoneen ruoka- ja juoma-antimien pariin . Tälle keikalla vaivautui jälleen jonkinverran myös todellista gothicväkeä, sekä Talitha-pomo Sven Freuen. Sven kertoi ilouutisen, että uusi Two Witches CD-maxi oli jo prässäämössä, sekä antoi Art Of Gothic-kokoomat, jolla 2W:kin on edustettuna. Sepulcrum·setti tuntui kiinnostavan lähinnä muutamaa paikalle eksynyttä metal-diggaria sekä jälleen keikkaa katsomaan tullutta Forthcoming Fire-kitaristia. 2W-setti sujui edellisten keikkojen tapaan rutiinilla . Encoret jäivät väliin, mutta soitimme nekin biisit jo setissä. Keikan jälkeen eksyin muista soittajista ja jouduin ottamaan yöjunan, jolla saavuin Bayreuthiin . 26.7. Bayreuth aukesi eteeni sateisena. Odotteiin asemalla tunnin, PLASTIC PASSION issue 7 jolloin aurinko jälleen paistoi. Ta· poin aikaa Extrassa, Das Ichmiesten vaate- ja levykaupassa sekä jutustelemalla ArtworklThe Perc Meets The Hidden Gentleman-miesten kanssa. Ihmettelin keikan puutteellista mainostusta, kunnes selvisi että keikkajulisteet ja muut promomateriaalit olivat saapuneet perille vasta samana aamuna (kaksi viikkoa Berliinistä Bayreuthiin, hyvä posti laitos). Kun lisäksi Zillossakin oli väärä päiväys, ei Etagen keikalle saapunut kuin n. 25 ihmistä. Soitimme kuitenkin keikat kunnialla läpi sekä parit encoret. Wop innostui mättäämään Nightmaressa oikein olan takaa, joten kiertueen lopetusbiisistä jäi ainakin tosi hyvä maku . Seuraavana aamuna Markus ilmoitti saaneensa tarpeekseen rock-elämästä ja erosi yhtyeestä. (ptlis. mies on palannut bändiin) Pohdimme hetken tilannetta ja päätimme peruuttaa ylihuomiseksi sovitun keikan Berliinin A-18klubilla. Viimeiset päivät vietimme sitten minun läksiäisiäni ja Suomeen pa- lasin 29. ·30.7. välisenä yönä. Tapa se tämäkin viettää kesälomaansa. Jyrk i Virtanen (9.8. Jonkinmoisissa sielun ja ruumiin voimissa. Ja höpö-höpö!!) Kiitokset: Sepulturat (Marty The Moose, Wopty, Benty, ja Markusty) , Marco ja 'Wife", Lucy, Christiane Kasrpzak, Sven Freuen , Markus, Suvi ja Helena, Forthcoming Fire sekä tietysti Katja!!!
Rarehan julkaisi reilu kaksi vuotta sitten artikkelin Fields OfThe Nephilimistä, mutta oletteko missään muussa suomalaisessa lehdessä nähneet edesjutuntynkää emo loppuvuodesta 91 manan majoille menneestä goottibändistä? Ilmeisesti ette, sillä Fields Of The Nephilim on yksi niistä bändeistä, joista on eniten kaivattu juttua Plastic Passioniin. Nephilimin taru alkaa vuodesta 84, jolloin Carl McCoy, Gary Wisker, Tony Pettitt sekä veljekset Paul ja Nod (Alexander) Wright alkoivat musisoida yhdessä pohjoisenglantilaisessa kotikaupW1gissaan Stevenagessa. Kohne viimeksi mainittua olivat aikaisemmin soitelleet The Mission- ja Perfect Disaster -ninrisissä pikkubändeissä. Kolmikon Missionilla ei ole mitään tekemistä Wayne Husseyn samarmimisen orkesterin kanssa, mutta Perfect Disaster on sama bändi, jossa on soittanut mm Breeders-basisti Josephine Wiggs. Laulaja McCoyn ja fonisti Wiskerin pre-Nephilim bändeistä minulla ei ole aavistustakaan. Ilmeisesti kumpikaan ei ole tehnyt mitään sen suurempaa, kW1 mitään tietoja tänne karuW1 Pohjolaamme ei ole kantautunut. Tosin Mick Mercer kertoo Gothic Rock-kirjassaan, että huhujen mukaan McCoy olisi aikoinaan lauleskellut stevenagelaisissa reggae-bändeissä. Uskokaa jos katsotte sen aiheelliseksi. PELLOT PALAA Kovin kauaa Fields Of11,e N eplulim ei ehtinyt olla amatööribändi, ainakaan siinä tapauksessa, jos ammattilaisorkesterin tittelin saamiseen riittää levyn ilmestyi marraskuussa 84 ja julkaisijana toimi Tower-levyrnerkki, joka on täsmälleen sama kuin Fields Of The Nephilim. Neljän biisin 12"-EP kantoi nimeä Buming The Fields, ja kaiken kaikkiaan levyn julkaisusta kertyi kustannuksia noin 500 puntaa. SOW1dit kiekolla eivät olleet maaihnan parhaat, mutta se ei arma kenellekään oikeutta ohittaa levyä pelkällä olankohautuksella. Ja vaikka yleissävy soundeissa on hieman tunkkainen ja kotikutoinen, min täytyy ylistää choruksen läpi nauhoitettuja kitaroita, jotka soivat todella mallikkaasti. Toinen hieno elementti biiseissä on McCoyn eldritchmainen miehekkään matala lauluääni, joka pääsee levyllä hyvin esiin. Tosin pienenä miinuksena täytyy mainita se, ettei teksteistä saa aina selvää, mutta. sehän on luonnollista kW1 ky- Vaikka ylistin Lamaa levyn parhaaksi palaksi, ei se silti eroa mitenkään ylivoimaisesti muista. biiseistä. Erityiset kehut ansaitsee Trees Come Downin hieno tomikomppi, joka osoittaa ettei Nod Wrigllt ihan ensimmäisiä kertoja rumpujen parissa ollut studiossa. Sen sijaan Wiskerin soittotaidosta on vai- kea mennä mitään sanomaan, sillä [0- nia kuullaan vain Back In Gehennassa ja rauhallisessa Darkcellissa, johon on malldutettu mka oikea foniaoolo. EP:stä otettiin vuosina 85 ja 86 lisäpainokset, ja jälkimmäisen yhteydessä bändi sai jakeluapua Jungle Recordsilta, joka meille suomalaisille lienee tutuin Christian Death-julkaisuistaan. Vuonna 85 tapalltui bändin ensimmäinen ja samalla viimeinen miehistänvaihdos, kW1 Wisker poistui orkesterin riveistä muiden jäsenten tullessa siihen seessä on matalaääninen mies. tulokseen, ettei Fields-soW1di tarvitse Vokalistin ääni ei varmasti ollut ainoa tekijä, joka aiheutti vertauksia Sisters OfMercyyn, sillä EP:n paras raita Laura tuo sävellykseltään ja kitarakuvioltaan herkästi mieleen em. leedsiläisorkesterin alkupään tuotarmon. Mutta jos on lainaa~ niin on myös omaakin. Pettittin basso soi upeasti ja omalaatuisesti, ja mielestäni juuri basso on tunnistettavin osa Fields-soW1dia. enää fonia. Tosin kuten jo aierruninkin julkaisu. Bändin ensimmäinen vinyyli PLASTlC PASSI ON issue 7 mainitsin, ei Wisker ennenkään paljoa esille päässyt. Tilalle otettiin Paul Wrightin rinnalle toiseksi kitaristiksi Peter Yates. Keikkoja Fieldsien uusi kokoonpano teki nmsain määrin, kiertäen kotimaataan mm. Chelsean supportina. Myös Gene Loves Jezebel ja Zodiac Mindwarp tekivät vuosina 85 ja 86 keikkaa Fieldsi! lämppärinään.
R\ll1Saan keikkailun ansiosta McCoyn ja kumppaneiden mukana alkoi maata kiertää myös vannoutunut ihailijaporukka, josta käytettiin nimi1ystä The Bonanzas, muinaisen TV-saljan mukaan. Westemien maailman viitannut nimi johtui siitä, että bändi (ja fanit sen myötä) lainasivat imagonsa länkkäreistä. Mutta kuten kuvista näkyy, bändi ei muistuttanut mitään pikkukaupunkien lehmipoikia, vaan erämaan tomussa ja pölyssä vaeltaneita kulkureita. TILANNE KAKSI Vuosi 1986 toi tullessaan Fieldseille levytyssopimuksen Beggars Banquetin alamerkin Situation Twon kanssa. Uusi julkaisija pisti heti alkajaisiksi markkinoille bändin kakkosmaksin Power, joka nirriibiisin lisäksi piti sisällään biisit Secrets ja The Tower. Lisukebiistit edustavat perinteisempää goottirockia, varsinkin The Tower hitaampine osineen., mutta Powerilta voi aistia lievää lännenmeininkiä slide-kitaroiden muodossa. Tosin jyskyttävä basso varmistaa sen, ettei biisiä kukaan erehdy luulemaan Johnny Cashin tekeleeksi. Kovinkaan hyvää vastaanottoa levy ei kaupallisessa mielessä saanut, mutta pääsipä nirriibiisi sentään kuuluviin italialaisessa kauhuleffassa Demorii 2. Vielä samaisena vuonna Situation Two julkaisi toisenkin Fields-sinkun., Preacher Manin, joka ilmestyi sekä 7- että 12-tuumaisena. Kakkosbiisinä sinkulla oli uusi, maaliskuisissa Power-sessioissa nauhoitettu, versio Laurasta, joka eroaa orginaalista akustisella lopulla sekä paremmilla soundeilla. Maxin bonuksena on toinen näkemys nimibiisistä, jota kutsutaan saastutetuksi versioksi. Vaikka Preacher Man saikin edeltäjäänsä paremman vastaanoton., riiin minä en lähtisi biisiä kehumaan., sillä siitäkin löytyy 1yperää slide-kitarointia. maan toukokuussa, kun esikoinen tuli myyntiin. Dawnrazor-nimen saaneesta kiekosta tuli pitkäaikainen vieras indielistoille ja vierailipa levy myös isoillakin listoilla. Kuten bändi ja levyyhtiö varmasti toivoivatkin Dawnrazorista muodostui Fieldsien kaupallinen läpimurto. Dawnrazorin perusluonteen muodostavat keskitempoiset rock-palat, jotka ovat saaneet vaikutteita gotliicin lisäksi myös raskaamman puoleisesta metallista. Jälkimmäinen on onneksi vähäistä ja missäkin pienimuotoisissa ideoissa on käytetty järkeä. Eli jos olet hevari, riiin en suosittele Dawnrazorin ostamista, todennäköisesti et nauti levystä. Kaikki biisit ovat ennenjulkaisemattomia ja mitalikolmikon muodostavat Slowkill, Volcane (Mr. Jealousy Has Returned) sekä Dust, jossa Tony Pettit jälleen kerran näyttää kuka onkaan gothic rockin paras bassonnäplääjä. Vaikka b-puoli alkaakin Dustilla, on jälkimmäinen puolisko vaikeammin avautuva. Reanimator on hieman liian nopea! raskas ja rauhallisen nirriibiisin sekä The Sequelin pitkä yhdistelmä vaatii myös useamman kuuntelukerran. Apuolen hituri Vet For The Insane jää mieleen b-puolen päätöstä paremmin., eikä Insanea edes latista sitä edeltävä loistokaksikko Slowkill & Volcane. Levyn seitsemän varsinaisen biisin lisäksi kuullaan introna bändin upeasti tulkit- ALBUMISARJAAN Sekä bändi että levy-yhtiö taisivat pitää levystä, sillä Fieldsit antoivat ensimmäiselle omalle kiertueelleen nimeksi Preacher Man Tour '87, ja Situation Two katsoi sinkun jälkeen ajan olevan kypsä ensimmäiselle F01N-albumille. Helmikuussa 87 Fieldsit vierailivat suffolkilaisessa The Lodge-studiossa yhdessä tuottaja Bill Buchananin kanssa. Valmista tuotantoa pääshin ihastele- PLASTIC PASSION issue 7 sema versio Ennio Momconen säveltämästä Huuliharppukostaja-tunnarista. Vuosi 87 sujui bändin kohdalta muutenkin hyvin. Kotimaansa lisäksi orkesteri rundasi Euroopassa ja käväisi jopa Readingin festareilla. Italialainen Supporti Fonografici julkaisi EP:n Returning To Gehenna, joka piti sisällään Power-maxin biisit sekä entistä paremmat versiot Laurasta ja Back In Gehennasta, joka oli saanut EP:n mukaan uuden nimenkin. Myös Situation Two muisti bändin ystäviä ennen vuodenvaihdetta julkaisemalla Blue Waterlln Every Dream Home A Heartache-singlen. 12-tuumaisella kuultiin nirriibiisistä kaksi versiota. KUUTAMOLAPSIA JENKEILLE Vuosi 1988 ei tuonut markkinoille kuin yhden Fields-sinkun sekä kakkosalbumin., mutta vähäisestä julkaisumäärästä huolimatta bändin ura jatkoi noususUWltaisena. Toukokuussa julkaistusta Moonchildl Shiva-sinkusta muodostui myyntimenes1ys, eikä syytä edes tarvitse ihmetellä. Jo yksi kuuntelukerta tuo esille biisin tarttuvuuden. Fieldsien parhaiten menes1ynyt sinkku julkaistiin 7-tuumaisen lisäksi myös kahtena erilaisena maxina. Twmetummassa pamoksessa on lisukkeena toinen versio Moonchildista, kun taas harvinaisempi on
bonustettu Powerilla ja Vet For The Insanella. Sinkun julkaisun yhteydessä bändi kä- väisi ensimmäistä kertaa myös Amerikoissa ja samalla reissulla Situation Two teki jakelusopimuksen RCA:n kanssa, mikä takasi jenkeille mahdollisuuden hankkia Fields-levyt sekä bändille paremman budjetin seuraavan levyn työstärniseen. Isommalla rahalla tehty levy julkaistiin syyskuussa ja se totteli nimeä The Nephilirn. Tuottamisesta vastasivat tällä kertaa Buchanan sekä bändi yhdessä. Kehitystä edelliseen oli tapahtunut kaikessa; biiseissä, sovituksissa ja ennenkaikkea soundeissa. Erityisesti kitarat soivat äärettömän komeasti. A -puo- len täyttävät nopeahkot goottirockbiisi!:, joiden joukossa komeilee myös Moonchild. Sinkkuhitin sekä Endemonian, The Watchmanin ja Chord Of Soulsin sekaan avauspuoliskolle on valitettavasti päästetty myös Phobia, joka on silkkaa blues rockia. Inhoittavaa tokaista, että toisilla soundeilla biisi voisi kuulua esim. ZZ Topin ohjelmistoon. B-puoli on a:ta huomattavasti kunnianhirnoisempi. Kakkospuolella kuullaan kolme pitkää ja rauhallista biisiä, jotka on liitetty toisiinsa kirkkolaululla ynnä muilla erikoisilla äänimaailrnoilla. The Nephilirn-LP:n parhaaksi palaksi julistan b-puoliskon avaavan Celebraten, joka on toteutettu minimaalisesti käyttäen McCoyn ääntä, bassoa ja hi-hatia sekä pientä efektointia. Kitaraa kuullaan vain biisin puolessa välissä. Toinen raita Love Under WiII osoittaa, että McCoylla on todellisia lahjoja laulamiseen. LP:n päättää pitkä Last Exit For The Los!:, jonka lopussa kuullaan kakkossiivun ainoa nopeahko kohta. The Nephilirn kiipesi brittien virallisella listalla 20 myydyimmän joukkoon. Nephilirn-LP on innostanut myös muutamia ihmisiä bändiensä nimeämisessä, sillä tiedän ainakin sellaiset orkesterit kuin The Watcman ja Moonchild. PANNAANJULISTUS Maaliskuussa 89 Lontoon Town & Country Club päätti kohottaa paikkansa mainetta ja julistaa soittokieltoon bändit, joiden yleisö on aiheuttanut käytöksellään ongelmia. Huumeita, riehuntaa ja oksentelua harrastavia funeja tiedettiin olevan ainakin Fieldseillä, Jesus And Mary Chainilla, My B100dy Valentinella, Swansilla ja Front 242:11a, joten näiden bändien oli vastedes kierrettävä klubi kaukaa, ainakin silloin jos teki mieli lavalle. Vuodesta 89 muodostui levytysrintamalla edellistäkin hiljaisempi, mutta samalla enlistä upeampi. Ainoa julkaisu oli single PsychonautlCelebrate, joka ilmestyi kahden kokoisen vinyylin lisäksi myös CD:n muodossa. Laserilla kuultiin Psychonautista kaksi erilaista versiota. Toukokuisen julkaisun johdosta kaildci brittiläiset musiikkilehdet haastattelivat orkesteria. Melody Makerille McCoy kertoi, että alunperin bändi suunnitteli tekevänsä Psychonautista 20-minuuttisen, mutta joutuivat joustamaan, sillä eihän sellaista biisiä olisi voinut julkaista lainkaan sinkkuna. Sinkkua promotoidakseen orkesteri lähti TV-liveen huipentuneelle kiertueelle, joka yllätyksellisesti nimettiin Psychonaut Touriksi. Sinkun lisäksi ainoa Fields julkaisu v. 89 oli videokokoelrna Morphic Fields, joka piti sisällään promopätkät biiseihin Preacher Man, Blue Water, Moonchild ja Psychonaut. Vuonna 89 McCoy teki debyyttinsä elokuvanäyttelijänä. Fields-videoista tuttu Richard Stanley ohjasi melko tympeän, katastrofin jälkeistä aikaa ku- vaavan Hardware-fihnin. Kaasunaamaria lukuunottamatta itsensäoloinen McCoy esittää elokuvassa vaeltajaa, joka löytää erämaasta tuhoamislaitteen. Hardwaren hauskin mies on radion höpöttävä Dl, jonka roolin ääntelee Iggy Pop. PINK FLOYDIN JÄLJILLÄ Keväällä 1990 Fields Of The Nephilirn siirtyi Pink floyd -töistään tunnetun tuottaja Andy Jacksonin kanssa Dave Gilmourin omistamaan studiolaivaan työstämään bändin kolmatta a1bumia. Mukaan äänittämöön tuli myös koske- PLASTIC PASSION issue 7 tinsoittaja Jon Carin, joka on pelkkä studiomuusikko. Periaatteessa N ephilirn teki levyä vanhalla kaavalla, mutta soppaan lisättiin myös paljon koskettimia, sampleja ja uusia hienoja efektejä. Lisukkeista huolimatta soundit säilyivät kitaravoittoisina, mutta kokonaisuudesta tuli entistä upeampaa. Esimakua tulevasta pitkäsoitosta saatiin heinäkuussa sinkun muodossa, joka julkaistiin kolmessa tutussa forrnaatissa. Sinkun biisit olivat For Her Light ja Submission, joista kuultiin eri for- maateissa erilaisia versioita. Ykkösbiisi For Her Light on täydellisesti sävellettyä, soitettua, laulettua ja tuotettua melodista goottirockia. For Her Light on mielestäni paras Fields-biisi kautta aikojen. Uutta sinkkua ei enää julkaissutkaan Situation Two vaan bändi sai ylennyksen emoyhtiölIe eli Beggars BanquetiIIe, joka pisti pian sinkun jälkeen pihalle Elizium-a1burnin. Levyn kansissa mainitaan kahdeksan kappaletta, mutta kuuntelu paljastaa että kiekolla onkin vain neljä raitaa ja neljä eri teemaa. Sinkkubiisi For Her Light on saanut seurakseen intron Dead But Dreamingin, rauhallisen jatko-osan At The Gates Of Silent Mernoryn sekä nopeamrnan "jatko-osan jatko-osan" Paradise Regained. Yhdessä nämä neljä osaa muodostavat äärimmäisen upean ja nautittavan kokonaisuuden. A-puolen ainoa yksittäinen raita on dub-basson, marssi-henkisten rumpujen, komeiden kitaroiden ja puhelaulun muodostama Submission, joka on eri versio kuin sinkuilla julkaistut variaatiot. Kakkospuoli on ykköstä hieman raskassoutuisempi ja vaikeammin avautuva. B-puolen sanoitukset juontavat juurensa sumerilaiseen kansanperinteeseen eli samaan lähteeseen, josta on poimittu myös bändin nimi. Kakkossiivun parempi raita on Sumerland, joka päätyi myös sinkkuirroitukseksi. Missään tapauksessa biisikaksikko WaiI Of Sumer/And There WiII Your Heart Be Also ei ole huonoa tavaraa, kestää vain useamman kuuntelukerran ennen kuin osaa poimia raidasta parhaat koukut. Lokakuussa ilmestyi sinkkuna em. Sumerland, joka sai seurakseen Iivemateriaalia, jota oli nauhoitettu elokuisella Wolverharnptonin keikalla, joka oli osa For Her Light -kiertuetta. Kiertueella pemsviisikkoa avusti kosketin-
soittaja Paul Chousmer. Sumerland ilmestyi 7-tuumaisen ja CD:n lisäksi myös kahtena erilaisena maxina. Livebiisit ovat Phobia, Blue Water sekä The Watchman ja Sumerland on sinkuilla kahtena eri versiona, joista molemmat eroavat albumiesityksestä. lhneisesti minä en ollut ainoa, joka piti vuoden 90 Fields-tuotoksista, sillä NME:n vuosiäänestyksissä bändi pääsi top teniin saIjoissa paras bändi, vokalistija biisi. MYSTIsIÄ LIVE-ÄÄNIÄ Keväällä 9\ ilmestyi tupla-LP Earth \nfemo, joka sisältää live-versioita bändin parhaista biiseistä kautta uran. Nauhoitukset on tehty syksyisen kiertueen kolmella keikalla (Wolverhampton, Brixton ja Hampuri) ja taso on niin kovalaatuista, ettei voi kuin ihmetellä, miten joku pystyy soittamaan näinkin vaikeata musiikkia livenä näin onnistuneesti. Brixtonin keikka saapui kauppoihin myös videona, joka totteli nimeä Visionary Heads. Valitettavasti en ole nähnyt videota, joten jos pystytte järjestämään minulle kopion nauhasta, niin ottakaa yhteyttä. Vuonna 9\ ilmestyi vielä toinenkin Fields-kokoelma Laura, joka pitää sisällään bändin kaksi ensinunäistä EPlevyä eli Burning The Fields ja Power. Lisäksi kiekolla kuullaan Power-sessioissa nauhoitetut uusversiot biiseistä Laura ja Back In Gehenna eli LauraLP:n A-puoli on identtinen italiälaisen Retuming To Gehenna -EP:n kanssa. Kun Laura-LP ilmestyi loppuvuodesta 9\ oli jo kaikkien tiedossa se tosiasia, että Fields Of The Nephilim on hajonnut. Laura ei jäänyt kuitenkaan viimeiseksi postyymiksi Fields-levyksi vaan kesällä 92 Windsong-yhtiö julkaisi BBC Radio I - Live In Concert -saIjassa puolen tunnin koosteen bändin keikasta vuodelta 88. Hyväsoundisen levyn mukana tuli myös vihkonen, joka piti sisällään pienen muistokirjoituksen orkesterista. Noin vuosi sitten saatiin kauppoihin tupla-LP/CD Revelations, joka on best of -kokoelma bändin pitkästä urasta. CO-versio on vinyyliä mielekkäämpi ostovaihto~hto, sillä kakkoslaserilta löytyy sinkun b-puolia sekä harvinaisempia miksauksia. RUBICON VASTAAN NEFILIM Palatkaamme kuitenkin ajassa taaksepäin. Vuoden 9\ lokakuun puolessa välissä julkaistiin tieto, että Carl McCoy on lähtenyt bändistä. Syyksi mainittiin, ettei McCoy pysty jatkamaan yhteistyötä muun bändin kanssa. Sitä ei mainittu oliko henkilökohtaisissa väleissä skismaa vai oliko kyseessä pelkät klassiset musiikilliset erimielisyydet, joita ainakin tiedettiin olevan. Nimesihän McCoy Melody Makerin vuosikatsauksessa vuoden 9\ parhaaksi albumiksi Slayerin Decade Of Aggressionin. McCoy kertoi myös suun- nittelevansa soololevyä, joka ei ole vieläkään ilmestynyt. Eroilmoituksessa vokalisti julisti olevansa Nephilim, ja sen myönsivät muutkin jäsenet, jotka alkoivat vapaaehtoisesti keksiä uutta nimeä bändilleen. Yates, Pettittja Wrightin veljekset ottivat uudeksi vokalistikseen vanhan stevenagelaiskaverinsa Andy Delanyn ja bändinsä nimeksi Rubiconin. Ensimmäisen keikkansa Rubicon heitti kesäkuussa 92 Marquee-klubilla Lontoossa. Samaisen vuoden syksyUä ilmestyi myös bändin debyyttilevy What Starts, Ends, jonka julkaisi vanha tuttu Beggars Banquet. Uudistuksien myötä poikien soitto oli saanut vaikutteita myös heavy metalista ja erityisesti De\anyn laulu tuo mieleen 70-luvun heavyvokalistit. Rubicon on julkaissut pitkäsoiton lisäksi kaksi sinkkua Crazed ja Before My Eyes, joiden molempien nimibiisit PLASTIC PASSION issue 7 löytyvät albumilta. Sinkkujen lisukebiiseinä kuullaan bändin ensinunäisiä nauhoituksia, joita miehet tekivät demohenkisesti pienessä studiossa. Tästä syystä nauhasta käytetäänkin nimitystä CeUarTape. Myös McCoy jatkoi Beggarsilla ja muutti Imjaansa hevirnmäksi. Mies ei tosin tyytynyt mainstrearnmetalliin vaan ryhtyi yhteistyöhön Morgothbändin kanssa ja alkoi työstämään death/doom metaUia. Innostus on mennyt niin pitkälle, että mies on hankkinut otsaansa paholaishenkisen numerotatuoinnin. Tosin tuskinpa sitä useasti näkee, sillä harvemmin McCoy näyttäytyy julkisesti ilman hattua. Mainittakoon, että Rubicon on luopunut vanhasta imagosta, mutta McCoy suosii vaatetuksessaan yhä edeUeen riepulinjaa. Toistaiseksi McCoyn bändi eli Nefilim on saanut julki vasta yhden biisin, Chaocracyn, joka on julkaistu Beggarsin kokoelmalla Deafening Divinities With Aura! Affinities. Yritystä ei ole ainakaan puuttunut, sillä Nefilim on nauhoittanut esikoislevynsä kolme kertaa, mutta kieltänyt julkaisun vedoten äänitysten huonoon laatuun. SyksyUä 93 Nefilim teki jopa levynjulkaisukeikan, josta tulikin levyntakaisinvetokeikka. lnnoUa odottelen Nefilimin debyyttiä, jotta voisin suorittaa aina yhtä tarpeellisia vertailuja. Teksti: Päätoimittaja (kiitos J. Virtaselle ja Dlmltrl JayUe)
.• Viime kesän ehdottomasti valitettavin uutinen bändirintamalta 011 Curven hajoaminen. Pitkään jatkuneet lopettamishuhut vahvistettiin 25.6.1994 IImes- tyneessä Melody Makerissa, minkä jälkeen asiasta ovat Informoineet mm. MTV:n uutiset ja Rumba. Valitettavan tapauk- PLASTIC PASSION issue 7 sen johdosta aion lyhyesti ja epätarkasti muistella Curven lyhyttä ja loistavaa, mutta jokseenkin tapahtumaköyhää uraa.