• Plan Suomi Säätiö Numero 9 Hinta 4
• SiSällySluettelo TOISEUS JA EnnAKKOLUULOT YhTEISKUnnASSA linus atarah 44 HoMojen HolokauSti KULTTUURI STEREOTYPIOITA LUOMASSA JA PURKAMASSA Heta Muurinen Hippo taatila 47 eRilainen puHeenvuoRo Heidi ylitalo 6 SuoMen MuSta MenneiSyyS iida Riekko STEREOTYPIAT KEhITYSPOLITIIKASSA perttu iso-Markku 50 eRilainen, Silti SaManlainen Roselyne omondi-ogao 10 aitoa aRabialaiSuutta paikalliSine väRikkäine tapoineen! anna könönen 26 köyHiä, avuttoMia iHMiSiä - katSo kuva! tiina kirkas 54 Mzungut nyt ovat SellaiSia... juha Rudanko 30 oikeutta etSiMäSSä eija palosuo 14 SukupuoliSteReotypiat luovat väkivaltaa ja Säätelevät SekSiä Heta Muurinen 59 viHaa, SyylliSyyttä ja Myötätuntoa kaisa viitanen 34 köyHyyden katSoMoSSa Milja komulainen 62 eläMä papeRin vaRaSSa Marja-leena Suvanto 18 ladatut Sanat iida Riekko 36 "ei valMiS deMokRatiaan" tauno kääriä 21 Hyökkääjä MuStalta ManteReelta 40 "länSi on länSi ja itä on itä, eivätkä ne koSkaan koHtaa" 64 keHitySyHteiStyön liSäaRvo ja SuoMi-bRändi iida Riekko, Marja-leena Suvanto, perttu iso-Markku 66 MaailMankuvan lukuvinkit Maailmankuva 9 Marraskuu 2011 julkaisija plan Suomi Säätiö iSSn-l 1797-1586 Paino: esa print oy Paperi: edixion offset 170 g / 100 g Painosmäärä: 2 500 kpl Päätoimittaja: Marja-leena Suvanto Ulkoasu: elisa bestetti Toimitussihteeri: iida Riekko Kansikuva: istockphoto Juttujen kuvat jos ei toisin mainittu: plan Plan Suomi Säätiö pasilanraitio 5, 2. krs, 00240 Helsinki vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Asiakaspalvelu: ma-to klo 10-16, pe klo 9-14 PEFC/02-31-170 kirjoittajien nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajien kantaa.
• pääkiRjoituS Marja-leena Suvanto arvomme ovat tulevaisuuden perusta Maailmankuvan tämä numero on mielenkiintoinen sukellus omiin ajatuksiimme ja käsityksiimme. Mistä näkemyksemme toiseudesta rakentuvat, ja miten niistä tulee yleistyksiä eli stereotypioita? Miksi vääriä ja kielteisiä käsityksiä on vaikea muuttaa? kyky yleistää on ihmisen tietoisuudelle välttämätön: se on pohja maailman jäsentämiselle ja vastaanottamamme tiedon luokittelulle. yleistykset syntyvät, kun niputamme samanlaisiksi kokemamme asiat yhteen omaksi luokakseen ja määrittelemme sille alitajuisesti viitekehyksen, jossa sallimme ymmärryksen liikkua. tätä viitekehystä vahvistamme aktiivisella tiedonkeruulla ja valikoinnilla. Rajojen ylittäminen ja asenteiden radikaali muuttaminen on vaikeaa. pyrimme pitäytymään tutussa viitekehyksessä ja vahvistamme luokittelua. jarrutamme aktiivisesti muutosta. kieli vahvistaa identiteettiämme ja sitoo meitä saman arvopohjan jakaviin ihmisiin. puhutulla ja kirjoitetulla kielellä on vahva vaikutus käsitemaailmamme synnyssä. arvo- ja asenneluokituksemme tukee kieltä ja päinvastoin. välillä omia ja kulttuurisesti jaettuja yleistyksiä on terveellistä ravistella. testataan: Mihin maantieteelliseen alueeseen seuraavat asiat viittaavat? viidentoista vuoden kuluttua alueella on lähes 500 miljoonaa uutta keskiluokkaista kuluttajaa. Se on maailman nopeimmin kasvava talousalue. Muutaman kymmenen vuoden kuluessa keskiluokan kulutusmahdollisuudet saattavat moninkertaistua. alue on varsinkin telekommunikaatioteollisuuden unelma. alueella on 90 prosenttia maailman platinasta, puolet kullasta, kolme neljäsosaa coltanista ja kolmannes timanteista. entä tämä alue? neljäkymmentä prosenttia sen väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. joka kahdeksas lapsi kuolee alle viisivuotiaana. alueella asuu puolet maailman maansisäisistä pakolaisista, ja se on ehkä väkivaltaisinta aluetta maailmassa. Myös hiv-tartuntoja on siellä eniten maailmassa. Molempiin kysymyksiin oikea vastaus on afrikka. Maanosa avautuu meille varsin erilaisena riippuen siitä, mitä tietoa haemme ja mihin sitä käytämme. tämän numeron artikkelit tarjoavat erinomaisen tilaisuuden omien käsitystemme historian punnitsemiseen sekä kollektiivisten mielikuvien ja niiden merkityksen arviointiin. omat arvomme ovat ihmiskunnan tulevaisuuden perusta. kiRjoittaja on plan SuoMi Säätiön vieStintäjoHtaja.
• kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa
• kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa Heta Muurinen Suomen musta menneisyys Rasismia on Suomessa ollut aina. Sen ovat saaneet tuta sekä perinteiset vähemmistöt kuten saamelaiset, romanit ja venäläiset että uudemmat maahanmuuttajaryhmät. Monet suomalaiset eivät vieläkään näe mitään pahaa neekeri-sanan käytössä, vaikka ensimmäiset huomautukset sanakirjoihin sanan loukkaavuudesta tulivat jo 1970-luvun lopussa. keskustelu rasismista on ylipäätään melko tuore ilmiö Suomessa verrattuna moniin länsimaihin. Sitä alettiin tutkiakin täällä vasta 1990-luvulla. Silti rasismilla on maassamme vankat ja pitkät juuret. Rotuteorioiden kulta-aikana, 1800-luvulla, suomalaiset määriteltiin kuuluvaksi itäiseen mongolirotuun. Mongoleita kuvattiin vinosilmäisiksi, pienikokoisiksi ja tummaihoisiksi. Rotua pidettiin alhaisempana kuin eurooppalaista rotua, ja vaikka kaikki leimaa käyttäneet tiedemiehet eivät olleet edes nähneet suomalaisia, painui merkki syvälle suomalaisten itsetuntoon. niinpä Suomen saavutettua itsenäisyyden 1917 kansallistuntoa lähdettiin nostamaan milläpä muullakaan kuin tekemällä ero vielä surkeammaksi katsottuun vähemmistöön ­ saamelaisiin. Samalla kun suomalaiset alkoivat tuntea kuuluvansa eurooppalaisiin kansoihin, suomalaiset antropologit määrittelivät saamelaiset alempirotuisiksi. Sama logiikka toimi myös suhteessa afrikkalaisiin, kertoo tutkija Jouko Jokisalo itä-Suomen yliopistosta. ­ vaikka Suomi ei ollut siirtomaavalta, päinvastoin olimme itse olleet muiden valtioiden alaisuudessa, täällä vaikutti kuitenkin eurooppalainen ja angloame- rikkalainen ajattelu roduista. Suomessa keskustelulla afrikkalaisista alempiarvoisina oli se merkitys, että pääsimme eurooppalaisten joukkoon. oli osoittaa, että tässä on ryhmä, johon emme kuulu, ja olemme siis eurooppalaisia. Saamelaisiin kohdistuvasta rotuopista alettiin luopua 1930-luvulla, mutta vielä 1960-luvun maantiedon oppikirjoissa afrikkalaisia kuvattiin rasistisesti. eikä rotuopista luopuminen ole merkinnyt saamelaisten syrjinnän loppua. Erilainen elämäntapa syrjinnän syynä Saamelaisten ja mustaihoisten lisäksi Suomessa on historian kuluessa väheksytty niin romaneja, venäläisiä kuin juutalaisiakin. Mutta mikä vähemmistöistä on kärsinyt rasismista eniten? tutkija jokisalo ei halua asettaa vertailun alle eri ryhmien kärsimyksiä. Helpompaa on luetella yleisimmin rasismin kohteena olleet ryhmät. vihjeitä on helppo saada, kun miettii, mitkä ovat olleet yleisimpiä rasistisia haukkumanimiä. neekerin lisäksi "ryssä" ja "manne" lienevät kaikille tuttuja. alussa olivat kuitenkin saamelaiset. Suomen alkuperäiskansaan on vuosisatojen ajan suhtauduttu mitätöiden. ennen varsinaisen rasismin käsitettä saamelaisia syrjittiin heidän elintapojensa vuoksi. 1800-luvulla 6 - MaailMankuva
• vielä 1960-luvulla afrikkalaisia kuvattiin oppikirjoissa rasistisesti. asiantuntijat uskoivat maanviljelyn tekevän autuaaksi pohjoisilla alueilla, ja niin saamelaisten pyyntikulttuuriin perustuvaa elintapaa pyrittiin kitkemään. Saamelaisista haluttiin tehdä suomalaisia talonpoikia. Samalla väheksyttiin heidän kulttuuriaan ja kieltään. Saamelaiset joutuivatkin muuttamaan vuosisatojen aikana yhä pohjoisemmaksi uudisraivaajien tieltä. yhä edelleen Suomen valtio ja saamelaiset kiistelevät maaoikeuksista. Sen vuoksi Suomi ei ole esimerkiksi ratifioinut kansainvälisen työjärjestö ilo:n alkuperäis- ja heimokansoja koskevaa yleissopimusta. toinen ikivanhan rasismin kohde ovat olleet romanit. kantaväestö on vieroksunut romanien liikkuvaa elämäntapaa ja poikkeavaa ulkonäköä sekä erilaisia tapoja ja kulttuuria, vaikka romaneita on asunut Suomessa 500 vuoden ajan. Sota vedenjakajana antisemitismi ei ole koskaan ollut Suomessa kovin yleistä, mikä johtunee pitkälti Suomen juutalaisten pienestä määrästä. Muun maailman kuohut ovat kuitenkin rantautuneet tänne myös juutalaisvihamielisyyden suhteen. Synkin hetki Suomen juutalaishistoriassa koettiin toisen maailmansodan aikaan, jolloin Suomi luovutti Saksalle 12 juutalaista, joista vain yksi selvisi koettelemuksista hengissä. MaailMankuva - 7
• kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa Rotuajattelun tilalle on noussut toinen erottelun väline: kulttuuri. Sodan jälkeen juutalaisvastaisuus on ollut vähäistä ja rajoittunut kansallissosialismin perillisiksi itsensä katsoviin ääriryhmiin. Sen sijaan venäläisviha ei ole hiipunut sotavuosista. Vesa Puurosen tutkimuksen mukaan venäläistaustaiset maahanmuuttajat pelkäävät yhä oman kielensä puhumista julkisilla paikoilla. kouluissa ryssä on yhä yleinen haukkumanimi. puurosen teoksen Rasistinen Suomi (2011) mukaan vuosisadan alussa Suomessa puhuttiin paljon venäläisestä rodusta ja siihen yhdistettiin negatiivisia asioita, kuten laiskuus ja paha haju. Hävityn sodan jälkeen suomalaisten oli kuitenkin pakko tunnustaa venäläisten taidot ainakin sodankäynnissä, sillä urhoollisten suomalaistaistelijoiden ei voitu ajatella hävinneen huonolle vastustajalle. Sodan jälkeen venäläisvastaisuus hävisi kokonaan virallisesta ja julkisesta keskustelusta, mutta katkeruus vihollista kohtaan jäi kytemään yksityiselämässä, ja sitä on siirretty sukupolvelta toiselle. puurosen mukaan on mahdollista, että koko rotusanan käyttö väheni sodan jälkeen juuri siksi, että venäläisten rodullistaminen loppui. Vieras myös viehättää Suomessa kuten maailmassa ylipäätään on siis aina vieroksuttu enemmistöstä poikkeavia ryhmiä. toisaalta harvojen historian aikana Suomeen eksyneiden mustaihoisten kokemukset ovat yllättävän positiivisia, ainakin afro-Suomen historia -dokumenttisarjan mukaan. tumma iho oli niin harvinaislaatuinen, että se herätti ihmisissä lähinnä lapsenomaista uteliaisuutta ja ihmetystä. Helsingin olympialaisissa vuonna 1952 kilpaillut amerikkalainen urheilija Malvin Whitfield hämmästyi, kun valkoinen nainen siivosi hänen majoitustilansa. Hän koki tulleensa kohdelluksi Helsingissä tasa-arvoisesti, toisin kuin rotuerotteluajan yhdysvalloissa. jopa Paavo nurmi paheksui rasismia, jota valkoiset yhdysvaltalaiset kohdistivat afrikkalaisamerikkalaisiin urheilijavieraisiin. protestiksi hän esiintyi samassa kuvassa yhdessä mustan amerikkalaisurheilijan kanssa. toisaalta jotkut paheksuivat suomalaisnaisten kiinnostusta eksoottisiin urheilijoihin. naisia varoiteltiin erityisesti "neekereistä" ja kehotettiin käyttäytymään pidättyvästi. negatiivinen huomio tummaihoisia kohtaan kärjistyi vasta 1990-luvulla, jolloin Somaliasta alkoi tulla pakolaisia Suomeen. vaikka määrät olivat häviävän pieniä verrattuna moniin muihin euroopan maihin, oli tulijoita kuitenkin sen verran paljon, että eksoottisuusarvo alkoi kulua nopeasti pois. joensuusta tuli nopeasti pahamaineinen rasismin keskus. Siihen vaikutti 1990-luvulla vahvistunut rasistinen skinhead-liike, joka ahdisteli somalialaisia pakolaisia. väkivalta sai laajaa huomiota, kun joukko skinheadeja hakkasi amerikkalaisen koripalloilijan pesäpallomailoilla vuonna 1995. koripalloilija palasi yhdysvaltoihin ja vakuutti haastattelussa, ettei ole koskaan kotimaassaan kokenut vastaavaa rasismia. jouko jokisalon mukaan joensuun tilanteeseen vaikutti myös 1990-luvun laman tuoma työttömyys sekä pakolaispolitiikassa tehdyt virheet. ­ pakolaiskeskuksen puutteessa somalialaiset sijoi- 8 - MaailMankuva
• tettiin hotelliin, mitä paikalliset asukkaat paheksuivat. asiasta ei informoitu kunnolla, ja sitten media paisutteli tilannetta lisää. Kulttuurista uusi syntipukki nykyisin vanha, eriarvoisiin ihmisrotuihin perustuva rasistinen ajattelu on kuihtunut marginaali-ilmiöksi. Rotuajattelun tieteellinen pohja on kumottu ja sen tilalle on noussut toinen erottelun väline: kulttuuri. vuoden 2008 kunnallisvaaleissa julkisuuteen noussut maahanmuuttokriittinen liike perustaa väitteensä juuri kulttuurien yhteensopimattomuudelle. on kuitenkin helppo huomata yhtäläisyyksiä vanhan rasistisen ajattelun ja uuden maahanmuuttokriittisen ajattelun välillä. Maahanmuuttokriitikot leimaavat usein tiettyyn kansallisuuteen, uskontoon tai kulttuuriin kuuluvat ihmiset ryhmänä. yksilön tekemä rikos, esimerkiksi raiskaus, nähdään koko ryhmälle tyypillisenä piirteenä. tutkija vesa puuronen kutsuu tätä rodullistamiseksi. eurooppalaista rasismia tutkinut toimittaja Lisa Bjurvald puolestaan kehottaa tekemään testin: korvaamalla sanan "muslimi" nykyisten maahanmuuttokriitikoiden väitteissä sanalla "juutalainen" on helppo nähdä, missä määrin uusi retoriikka muistuttaa vanhaa, ennen toista maailmansotaa käytettyä puhetapaa. Suomi ei ole maahanmuuttokriitikkoineen yksin. ­ jos nykytilannetta katsotaan euroopan mittakaavassa, ongelma on pahin sitten toisen maailmansodan. lähes kaikissa euroopan maissa on oikeistopopulistinen puolue, jolla on noin 10­30 prosentin kannatus, toteaa tutkija jokisalo. kiRjoittaja on vapaa toiMittaja. MaailMankuva - 9
• SiSällySluettelo kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa iida Riekko aitoa arabialaisuutta paikallisine värikkäine tapoineen! Matkailumainokset eksotisoivat ja tyypittelevät kaukolomakohteiden asukkaita. Autenttisista, värikkäistä ja palvelualttiista paikallisista tulee mainosvaltteja. "kaiken kruunaa kuubalaisten välitön, luonteva ystävällisyys", julistaa lomamatkojen mainoskuvasto. tekstin vieressä nauraa paljettirintaliiveihin pukeutunut nainen, joka katsoo kameran yli kimaltavan sulkapäähineen ja tuuheiden tekoripsien alta. kuuban iloisuutta hehkuttaa myös apollon matkakuvasto: "kuubassa pääset kokemaan karibialaisuuden koko kirjon: rytmikkäitä säveliä, valkoisia hiekkarantoja sekä elämäniloa, jota tihkuu kaikkialta." viereisellä sivulla on kuva röyhelöhameeseen pukeutuneesta mummosta, jonka suupielessä tönöttää paksu sikari. teksteissä ja kuvissa korostuvat värit, ilo ja huolettomuus ­ maailma, johon matkaaja voi paeta kaikkea tylsää ja tuttua. jos karibialaisuuden "koko kirjo" tiivistyy musiikkiin, rantoihin ja nauruun, tuohon maailmaan ei mahdu työtä, talvea eikä ikävyyksiä. 10 - MaailMankuva
• Matkailumainokset korostavat väestön iloisuutta, palvelualttiutta, aitoutta ja eksoottisuutta. Matkailumainokset kutsuvat rentoutumaan ja seikkailemaan. kun asiakkaita houkutellaan kaukomatkakohteisiin, mainoksissa korostuu eksoottisuus: jännittävä ero omasta arjesta. keskeisessä roolissa ovat paikalliset ihmiset, joiden tehtävä mainoksissa on edustaa sekä palvelualttiutta että eksotiikkaa. Aidot ja eksoottiset palvelijat kaukolomakohteiden mainonnan taustalla on "lännen" ja "muun maailman" diskurssi eli elinvoimainen puhe- ja ajattelutapa, jossa maailma halkaistaan kahtia ­ meihin ja muihin, tuttuun ja vieraaseen, sivistyneeseen ja barbaariseen. kulttuurintutkija Stuart hall toteaa artikkelikokoelmassaan identiteetti (1999), että yksinkertaistava kahtiajako meihin ja muihin mahdollistaa erojen selittämisen ja vertailukohtien asettamisen siten, että erot ja niiden merkitykset korostuvat. tämä jako on selkeästi näkyvissä matkailumainoksissa, vaikkei sitä lausuta niissä julki. ajatus etnisyydestä on kahtiajaossa keskeinen, sillä erot "meidän" ja "muiden" välillä yhdistetään usein etnisiin ominaisuuksiin. Pekka Kuusisto pitää väitöskirjassaan ethnicity in print (2000) hedelmällisenä tarkastelutapana sitä, että etnisyys nähdään piirrejoukkona, joka leimaa jotakin ryhmää ­ riippumatta siitä, ovatko nämä piirteet todellisia. Maantieteellisten, biologisten ja kulttuuristen piirteiden perusteella ihmisiä luokitellaan kategorioihin eli etnisiin ryhmiin. etnisistä ryhmistä taas rakentuu stereotyyppejä. Stuart Hallin mukaan stereotyypeissä on kyse siitä, että esimerkiksi ihmisryhmää koskeva monimutkainen todel- lisuus pelkistetään muutamiksi piirteiksi, ja näitä piirteitä liioitellaan ja yksinkertaistetaan. osa stereotyypin toimintaa on, että yksinkertaistettu olemus halkaistaan kahtia hyviin ja huonoihin puoliin. Matkailumainoksissa esille nostetaan ne stereotyypiteltyjen ryhmien piirteet, jotka ovat potentiaalisen matkanostajan silmissä houkuttelevia ja myönteisiä. paikalliset näyttäytyvät katalogien kuvissa hymyilevinä ja helposti lähestyttävinä. lähes kohteesta riippumatta mainostekstit luonnehtivat heitä ystävällisiksi, iloisiksi ja palvelualttiiksi. "jordanialaiset ovat vieraanvaraisia ja avuliaita", lupaa apollon kuvasto. "pelkkä oleminenkin afrikassa on ihanaa. täällä ihmiset hymyilevät aina ja ovat erittäin ystävällisiä", kertoo Finnmatkojen esitteen teksti iloisten kenialaiskasvojen yllä. "väestön ystävällisyys ja kohtelias palvelu ovat asioita, jotka yllättävät saarelle matkaavat lomailijat", hehkuttaa sama kuvasto srilankalaisia. viereisellä sivulla valkoisella hammasrivistöllään hymyilevä poika tarjoaa kukkavatia kohti kameraa, ja toisessa kuvassa sievä nainen asettelee pyyhkeitä rantatuoleille, kuin kuvan katsojaa odottamaan. iloisuuden ja palvelualttiuden lisäksi mainokset korostavat väestön aitoutta ja alkuperäisyyttä ­ eihän eksoottisen lomakohteen väestö saa olla liian modernia ja samanlaista kuin "me". "kaupunki on hienostunut sekoitus nykyaikaista lomakohdetta palveluineen ja aitoa arabialaisuutta paikallisine värikkäine tapoineen", luonnehtii deturin kuvasto MaailMankuva - 11
• kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa "iltaelämä on aika hiljaista, egyptiläisten oma elämä kun myötäilee auringon kulkua." katalogin kenia-sivuilla on lähinnä villieläimiä ja rantoja; ainoassa paikallisia ihmisiä esittävässä kuvassa on masai-sotureita perinteisine asuineen ja aseineen. "täällä [Masai Maran kansallispuisto] elää maan monipuolisin ja runsain villieläinkanta. Seutu on kuulu myös kirkkaanpunaisiin viittoihin ja näyttäviin koruihin pukeutuvista masai-paimentolaisheimolaisista", aurinkomatkojen teksti luonnehtii. villieläinten ja masaiden listaaminen peräkkäisissä lauseissa vihjaa siihen, että eläinten tavoin "heimolaiset" ovat savannin nähtävyys. egyptin väestön tehtävänä mainoksissa on pitää yllä muinaisuutta ja ikiaikaisuutta henkivää elämäntapaa. lomamatkojen mainosteksti kuvailee: "Maa, jonka asukkaiden arkielämä ei paljon faaraoiden ajoista ole muuttunut ­ ­ iltaelämä on aika hiljaista, egyptiläisten oma elämä kun myötäilee auringon kulkua." Finnmatkojen esite puolestaan listaa niilin-risteilyn iloja: "[v]oit seurata aurinkokannelta elämää joen varrella. Se on kuin näytelmää egyptiläisten tuhansia vuosia vanhoista tavoista." kaukoidän asukkaiden kohdalla korostuvat hymyileväisyys ja nöyryys. "Selamat datang ­ tervetuloa! nämä kaksi sanaa kevyen kumarruksen kera ovat malesialaisen aito tervetulotoivotus matkailijalle. ­ Malesialaiset ottavat vieraansa vastaan ystävällisesti hymyillen, ehkä varautuneen ujosti, mutta hymy palkitaan vastahymyllä", lupaa lomamatkojen esite. teksti vihjaa paikallisten turmeltumattomuudesta, jopa lapsekkuudesta. Sama katalogi kehuu thaimaata, "hymyn maata": "ihmiset ovat ystävällisiä, avuliaita, huumorintajuisia, suvaitsevaisia ja joustavia. thaimaassa on kaikkialla miellyttävän leppoisa tunnelma." tunisian Hammametia luvaten, että turisti voi saada molemmat: nykyajan mukavuudet ja turmeltumattoman arabialaisen eksotiikan. Rytmikkäät karibialaiset, maanläheiset afrikkalaiset, nöyrät aasialaiset Matkakuvastoissa tiettyjen maiden asukkaille oletetaan säännönmukaisesti tietynlaisia piirteitä. kyse on jälleen stereotyyppiajattelusta. "Havannalaiset eivät turhia ujostele. He ovat avosydämisiä, suurieleisiä ja puheliaita", kiteyttää apollon mainosteksti kuuban pääkaupungin yli kaksi miljoonaa asukasta. Myös esimerkit tämän jutun alussa osoittavat, mainokset projisoivat kuubalaisiin ja karibialaisiin elämäniloa, rytmikkyyttä ja avoimuutta. kuvat vähäpukeisista ja kurvikkaista karnevaalitanssijoista vihjaavat matkaajalle ­ etenkin heteroseksuaaliselle miehelle ­ erotiikasta. afrikkalaisia kuvattaessa korostuvat iloisuus, maanläheisyys ja heimoperinteet. Finnmatkojen kuvastossa suurin osa kenialaisten kuvista esittää perinteisissä asuissa savannilla hymyileviä masaita. aurinkomatkojen 12 - MaailMankuva
• Siirtomaanostalgiaa ja ihmisillä herkuttelua useimmat eksoottisina markkinoidut lomakohteet ovat entisiä siirtomaita ja nykyisiä kehitysmaita. valtaosa mainosteksteistä ohittaa köyhyyden ja sosiaaliset ongelmat, samoin kuin yhteiskuntien modernisaation merkit, ne kun eivät sovellu kuvaan väestön aidosta ja leppoisasta elämäntavasta. Mainokset antavat poikkeuksetta ymmärtää, että siirtomaakausi on rikastuttanut kohdetta ja paikallisväestön elämää; siihen heijastetaan jopa kaihoa ja ihailua kuten lomamatkojen kuuba-luonnehdinnassa: "kuuba on trooppinen sekoitus fantastista luontoa, menneestä loistosta kieliviä viehättäviä vanhoja rakennuksia, rikkautta, köyhyyttä ja salsan rytmittämää elämäniloa." vanhat rakennukset ovat luonnollisesti kolonialismin ajalta, joka saattaa tuntua "menneeltä loistolta" korkeintaan entisten siirtomaaisäntien mutta tuskin kuubalaisten mielestä. osassa tekstejä lomakohteiden asukkaat rinnastuvat muihin vetonauloihin, esimerkiksi ruokaan, vertauskuvallisella kielenkäytöllä. aurinkomatkojen kuvasto markkinoi Mombasaa ikään kuin kulttuuriset piirteen olisivat maustesekoitus: "­ ­ kenialaisia tapoja ja leppoisaa afrikkalaista elämänrytmiä höystävät monien kulttuurien piirteet." väestön ja sen elämäntavan vertaaminen ruokaan ­ syötävään tai juotavaan objektiin, nautinnon kohteeseen ­ vihjaa, että paikallisia ihmisiä voi verrata kulutushyödykkeisiin. Mainosten vastaanottajan, potentiaalisen matkaajan, rooliksi jää nautiskella yhdenmukaistetun, eksotisoidun paikallisväestön palvelusta ja värikkäistä tavoista. kaukomatkamainoksissa onkin sisäänkirjoitettuna aimo annos ylemmyydentuntoa, jopa eriarvoistavaa rotuajattelua. kun rodullistetut stereotyypit kytkeytyvät houkutteleviin mielikuviin, niitä voi olla vaikea mieltää tuhoisiksi. Mutta tiedostamattominakin ne ylläpitävät jakoa ylempään ja alempaan, sivilisaatioon ja luonnontilaan, älyyn ja tunteeseen ­ "meihin" ja "niihin toisiin". kiRjoittaja työSkentelee plan SuoMen vieStinnäSSä. likainen ja Syötävän Suklainen iHo etnisyyttä on käytetty mainonnassa pitkään ja monin keinoin. kulttuurintutkija Stuart Hallin mukaan ihmisten rodullisia eroja esittävät kuvat alkoivat yleistyä länsimaisessa populaarikulttuurissa 1800-luvulla, kun brittiimperiumi laajeni nopeasti ja törmäsi muihin kulttuureihin. Siirtomaa-aikana etnisyyttä käytettiin mainonnassa suoraviivaisemmin kuin nykyään. Hall nostaa artikkelissaan toisen spektaakkeli (kokoelmassa identiteetti, 1999) esimerkiksi pearsin saippuamainoksen 1800-luvulta. Siinä mustaihoinen lapsi astuu pesusoikkoon ja nousee kylvystä valkoisena saatuaan pears-käsittelyn. tumma iho näyttäytyy mainoksessa ei-haluttavana ja likaisena. brittiläinen yläluokka kohdisti siirtomaihin myös haluja ja kaipuuta ja osti eksoottisilta tuntuvia siirtomaista tulevia tuotteita ja -esineitä. länsimaiden markkinoilla on edelleen runsaasti entisiä "siirtomaatuotteita", joiden logossa tai mainoksissa näkyy karkeasti stereotyypiteltyjä ja rodullistettuja ihmishahmoja. 1800-luvulta asti länsimaissa on kaupattu tummanruskeita ja mustia kulutushyödykkeitä tummaihoisten ihmisten kuvilla, mikä rinnastaa melko suoraviivaisesti "etniset" ihmiset kulutushyödykkeisiin. esimerkiksi Wienin johtavan kahvinpaahtimon julius Mainlin logossa on pikimusta, piirteiltään liioiteltu fetsipäinen hahmo. karikatyyrinen laku-pekka poistui suomalaisista makeispakkauksista vasta hiljattain. brunberg vaihtoi neekerinsuukkoina tunnettujen makeisten nimen pelkiksi Suukoiksi vasta vuonna 2001. pakkauksessa on edelleen kuva tyypitellystä tummaihoisesta pusuparista. vaikka piirroshahmojen huulet ovatkin pienentyneet vanhoista pakkauksista ja kaislahame vaihtunut kankaiseen, läsnä on edelleen värittyneitä mielleyhtymiä rotuun, erotiikkaan ja suklaanruskeaan ihoon. artikkelin esimerkit ovat apollon, aurinkomatkojen, deturin, Finnmatkojen ja lomamatkojen talvikauden 2011­12 mainoskuvastoista.
• kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa anna könönen Sukupuolistereotypiat luovat väkivaltaa ja säätelevät seksiä Stereotypioissa on usein kyse vallasta. Vallasta taas on vaikea luopua, erityisesti silloin, kun se tarkoittaa saavutetuista eduista luopumista. Joskus vallasta luopuminen voi parantaa omaa elämänlaatua. kauniit, aikuistumisen kynnyksellä olevat tytöt tanssivat isolla valkokankaalla. anteliaat kaula-aukot, viettelevät katseet, keinahtelevat lanteet... ja nyt he jo tanssivat poikien kanssa kiinni liimautuen! ­ ei ihme, jos heidät raiskataan, joku suomalaisessa yleisössä huokaa. video on planin mediahankkeeseen osallistuneiden elsalvadorilaisten nuorten tekemä kannanotto sukupuolten tasa-arvosta, isyyden merkityksestä perheessä ja tyttöihin ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta. nuoret valmistivat videon planin viidennen koska olen tyttö -raportin julkaisutilaisuuteen syyskuussa. nuorten tarina on vauhdikas, ja viesti selviää ilman minkäänlaisia vuorosanoja. poikien olemukset ja eleet ilmentävät kaiken sen, minkä on aiemmin lukenut latinalaisen amerikan macho-kulttuureista. Sukupuolistereotypiat ovat syvällä ihmisten mielikuvissa mutta myös yhteiskunnan rakenteissa, ja ne vaikuttavat käyttäytymismalleihin niin alitajunnassa kuin arkielämässä. valkokankaan nuoria katsellessa muistuu mieleen myös sanonta: "etelässä miehet ovat miehiä ja naiset naisia". "etelä" niputtaa yhteen koko eteläisen pallonpuoliskon valtioiden ja kulttuurien kirjon. Miehet tiivistetään lihaksikkaiksi, raakaa voimaa uhkuviksi machoiksi, ja naisista rakennetaan mielikuva, jossa he meikkaavat vahvasti, pukeutuvat paljastaviin asuihin ja käyttävät korkokenkiä ja rakennekynsiä. Stereotypiat ovat helposti näkyvillä pukeutumisessa ja muussa ulkoisessa olemuksessa, mutta stereotypioihin liittyy myös käsityksiä ja käytänteitä, joita ei ensi silmäyksellä huomaa. Sukupolvelta toiselle siirtyvät käytänteet ovat vahingollisia silloin, kun ne rikkovat ih- 14 - MaailMankuva
• misoikeuksia. elsalvadorilaisten nuorten viestissä päällimmäisenä on tyttöihin ja naisiin kohdistuva väkivalta. Asenteilla on kova hinta esimerkki haitallisista stereotypioista on käsitys, jonka mukaan naiset ja tytöt ovat lähtökohtaisesti huonompia kuin miehet. tämä lisää miesten väkivaltaista käyttäytymistä naisia kohtaan ja jopa oikeuttaa sen. poika oppii isältään, että jos vaimo ei ole halukas seksiin, hänet saa muuttamaan mieltään lyömällä. väkivalta siirtyy sukupolvelta toiselle. Samalla, kun miehisyyttä vahvistetaan ylemmyydellä ja machismolla, naiskuvan madonna­huora-jako puhuttaa yhä. Madonnalla (lue: hyvällä ja kunniallisella naisella) ei ole seksuaalisuutta. Hän on hyvä äiti. Hyvä äiti taas on epäitsekäs, huolehtivainen, kärsivällinen ja uhrautuva. Huoria (lue: muut naiset) ei tarvitse kunnioittaa, vaan heitä voi käyttää hyväksi. naisiin ja miehiin kohdistuvissa stereotypioissa ja varsinkin kulttuurien perinteisissä, sukupuoliin liittyvissä käytänteissä monet tiet johtavat seksuaalisuuteen ja erityisesti siihen, miten miehet voivat säädellä ja kontrolloida naisen seksuaalisuutta. koska olen tyttö 2011 -raporttia varten tehty tutkimus, johon osallistui neljätuhatta 14­18-vuotiasta nuorta seitsemästä maasta, paljastaa, että 65 prosenttia intian ja Ruandan nuorista uskoo, että naisen on siedettävä väkivaltaa pitääkseen perheensä koossa. lisäksi 43 prosenttia ajattelee, että välillä nainen ansaitsee tulla hakatuksi. naisia pidetään usein myös hyödykkeinä, joiden myymisellä voi ansaita rahaa. tämä stereotypia on sel- MaailMankuva - 15
• kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa keästi havaittavissa ihmiskaupassa. Surullista on, että ihmiskaupan käytännön toimijoina on monesti naisia, jotka ovat itse ihmiskaupan uhreja. usein kuitenkin unohdetaan, että sukupuolistereotypiat kahlitsevat myös poikia ja miehiä. väkivaltaista käytöstä tukee asenne, jonka mukaan "oikeat miehet" ovat kovia ja viha on ainoa tunne, jota heidän on sopivaa ilmaista. kovat kundit eivät herkistele, eivätkä varsinkaan itke. nämä asenteet eivät ole haitallisia vain naisille ja tytöille vaan satuttavat myös miehiä ja poikia. Sen lisäksi, että pojat arastelevat ilmaista tunteitaan, perinteiset käsitykset maskuliinisuudesta kannustavat miehiä ihailemaan riskialtista käytöstä. koska olen tyttö -raportista ilmenee, että 15­29-vuotias latinalaisamerikkalainen mies joutuu henkirikoksen uhriksi 28 kertaa keskimääräistä todennäköisemmin. itsemurhat ja kuole- mat liikenneonnettomuuksissa tai väkivallan uhrina ovat erityisen yleisiä nuorten miesten keskuudessa. jamaikalla, brasiliassa, kolumbiassa ja osassa Saharan eteläpuolista afrikkaa poikia kuolee näistä syistä enemmän kuin poikia sotatilassa olevissa maissa. länsi-euroopassa edellä mainitut syyt johtavat 60 prosenttiin alle 24-vuotiaiden nuorten miesten ja poikien kuolemista. Myös huumausaineiden ja alkoholin väärinkäyttö on yleisempää nuorten miesten kuin naisten keskuudessa. yhdysvalloissa tehty kansallinen katsaus 15­19-vuotiaiden miesten elintapoihin osoittaa, että ne nuoret miehet, jotka noudattavat perinteisiä miehisyyden malleja, käyttävät muita todennäköisemmin huumausaineita, käyttäytyvät väkivaltaisesti ja ajautuvat rikollisuuteen sekä riskialttiiseen seksuaalikäyttäytymiseen. Miehinen mies ei myöskään käy lääkärissä. terveys- Stereotypiat turhauttavat, mutta ne voivat olla myös hengenvaarallisia. 16 - MaailMankuva
• keskukset mielletään naisten asiaksi. Siksi esimerkiksi 60 prosentilla 15­24-vuotiaista miehistä ja pojista ei ole oikeaa eikä tarvittavaa tietoa Hi-viruksesta ja sen tarttumisesta. Sukupuolistereotypioihin kuuluu usein käytäntö, jonka mukaan perheen toimeentulo on yksin miehen vastuulla. elättämisvastuun paineessa miehet jäävät usein osattomiksi perhe-elämän muista puolista kuten lasten hoitamisesta, leikistä ja lasten kasvun seuraamisesta. työttömyys ajaa monet masennukseen ja yhteisön hylkimiksi. tutkimukset osoittavat, että taloudelliset paineet lisäävät perheväkivaltaa merkittävästi. planin tutkimukseen osallistuneet nuoret ovatkin sitä mieltä, että lapset ovat onnellisempia, jos vanhemmat jakavat kotitöitä ja jos äidit osallistuvat päätöksentekoon ja viettävät aikaa kodin ulkopuolella. Sukupuolten tasa-arvo on hyväksi myös pojille ja isille Miehillä on usein valta muuttaa tyttöjen ja naisten elämää. joskus miehet pelkäävät, että sukupuolten kasvava tasa-arvo vaikuttaa kielteisesti heidän ja heidän poikiensa asemaan. koska olen tyttö 2011 -raportti tarjoaa kuitenkin selkeitä todisteita siitä, että sukupuolten tasaarvo on hyväksi myös pojille ja tyttöjen tasa-arvoisen aseman edistäminen kannattaa. eräs planin raportissa haastateltu isä toteaa: "on hienoa, jos valtion tasollakin ymmärretään naisen todellinen arvo. Se auttaa maan kehityksessä." kehitysmaiden 500 miljoonaa nuorta tyttöä ja naista ovat tärkeässä roolissa perheiden hyvinvoinnin ja maiden taloudellisen kehityksen edistämisessä. yhdenmukaiset mahdollisuudet terveydenhuollossa, koulutuksessa ja työmarkkinoilla tekevät tytöistä aktiivisia kansalaisia: he voivat olla mukana yhteisöissään, perheissään ja työelämässä äiteinä, opettajina ja vaikuttajina. koulutettuina äidit pystyvät huolehtimaan lapsistaan paremmin eivätkä jätä köyhyyttä perinnöksi lapsilleen. tytöt ja naiset eivät voi toteuttaa yksin sukupuolten tasa-arvoa. isillä, aviomiehillä, veljillä ja poikaystävillä on tärkeä rooli tasa-arvon edistämisessä. Sen lisäksi, että isien läsnäolo ja osallistuminen lasten kasvatukseen rohkaisee poikia kyseenalaistamaan vahingollisia stereotypioita, se vähentää sekä isien että nuorten masennusta ja alttiutta itsemurhaan ja väkivaltaan. Miehillä on myös tärkeä rooli, kun tyttöjä suojellaan haitallisilta käytänteiltä kuten varhaisavioliitolta ja sukupuolielinten silpomiselta. Haitallisia asenteita ja stereotypioita voi muuttaa koulutuksella ja tietoa lisäämällä. Sukupuoliroolien muuttamisessa ei ole kyse vain lainsäädännöstä: jopa maissa, joissa lait ovat kodallaan, haitallisia asenteita yksilö-, perhe-, yhteisö- ja kansallisella tasolla on edelleen vaikea muokata. kiRjoittaja työSkentelee plan SuoMen vieStinnäSSä. planin vuosittaiset koska olen tyttö -raportit käsittelevät kattavasti maailman tyttöjen asemaa ja antavat toimintasuosituksia, miten maailman tyttöjen elämää voidaan parantaa. vuoden 2011 raportti pohtii erityisesti poikien ja miesten roolia tasa-arvotyössä. Raporttisarja julkaistaan vuosina 2007­2015. lue koska olen tyttö -raportit ja katso videot verkossa plan.fi MaailMankuva - 17
• kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa M O N I K U LT MAMU ETNI Heta Muurinen ladatut sanat "Etnisyys", "rotu", "maahanmuuttaja", "kehitysmaa", "heimo". Kaikilla luetuilla sanoilla on olemassa neutraali, asiallinen merkitys. Miksi niihin silti liittyy niin paljon latautuneita merkityksiä? MAAhANM MOKUTT TUMMAI IDENTI nykykäytön vastenmieliseksi jo tunnetasolla. ­ Se on äänteiltään pehmeä ja kuulostaa jo siksikin väheksyvältä. Se tuo mieleen "pupun". vielä 1990-luvulla mamu-sanaa käyttivät ihmiset, jotka työskentelivät maahanmuuttajien kanssa. tuolloin termiin ei liittynyt negatiivista sävyä. Se oli ennemminkin tuttavallinen lyhenne usein käytetystä ammattitermistä. ­ Se voisi olla myös hellittelynimi, myöntää Mäntynen. ­ lyhenteen keksiminen kertoo siitä, että alkuperäinen sana on vähän liian pitkä ja hankala. Mäntynen kertoo kuunnelleensa viime vuonna Helsingin kirjamessuilla keskustelua, joka oli otsikoitu: "Mamu-puhetta?" ­ pidin tavasta, jolla sana ironisoitiin. keskustelussa tsekkoslovakiassa syntynyt, Suomeen muuttanut Alexandra Salmela toi esiin, että hänestä sanaa ei käytetä, koska hän on valkoinen, keskieurooppalainen ja keskiluokkainen. ULKOMAAL Maahanmuuttaja-sanaa käytetään nykyisin nettikeskustelussa paljon kapeammassa merkityksessä kuin alunperin. netin vaikutuksesta se on alkanut kuvata tummaihoisia, euroopan ulkopuolelta, varsinkin lähi-idästä ja afrikasta tulevia muslimeja. Myös turvapaikanhakijat kuuluvat tähän kielteisen leiman saaneeseen ryhmään. tosin heitä kutsutaan poikkeuksetta pakolaisiksi ­ sekin termi, jolla on nykyisin selvästi negatiivinen vivahde. Miten sivumerkitykset oikein livahtavat sanoihin? ­ Sivumerkitys tulee käyttöyhteydestä, selittää suomen kielen yliopistonlehtori Anne Mäntynen Helsingin yliopistosta. Mäntynen antaa esimerkiksi rotu-sanan. Se on neutraali, kun puhutaan koiraroduista. Sen sijaan nykyisin tiedetään, ettei ihmisrotuja ole olemassakaan. Siksi rotu-sanan käyttö eri värisistä ihmisistä puhuttaessa liittyy usein vanhakantaiseen rasismiin. omaa luokkaansa on lyhenne "mamu", joka sekin tarkoittaa maahanmuuttajaa. Mäntynen kokee sanan 18 - MaailMankuva
• M U U T TA j A TTURISUUS ISYYS ROTU valkoisista keskiluokkaisista eurooppalaisista ei puhuta maahanmuuttajina. IhOINEN AMINEN LAISITTAIN Mäntysen naapurustoon muutti äskettäin englantilainen perhe. Heitä ei kutsuta maahanmuuttajiksi vaan englantilaisiksi. ITETTI Turha käyttö leimaa yksi tapa, jolla sanoista muokataan soimaavia, on niiden turha käyttö. ­ kun puhutaan ties monennenko polven maahanmuuttajista, nousee kysymys, milloin nämä ihmiset oikein muuttuvat suomalaisiksi. jos esi-isät ovat muuttaneet Suomeen 1800-luvulla, onko heidän 2000-luvulla elävä jälkeläisensä yhä maahanmuuttaja? Mäntynen kysyy. Huomaan itsekin sortuvani turhaan luokitteluun. puhun "etnisistä" ravintoloista, kun tarkoitan euroopan ulkopuolisten maiden keittiöitä. etnisyys koskee kuitenkin kaikkia, myös suomalaisia. ­ Mihin tarvitset etnisyys-sanaa? etkö voisi puhua suoraan vaikkapa nepalilaisesta tai etiopialaisesta ravin- tolasta? haastaa Mäntynen. Sepä se. jos haluan italialaista ruokaa, puhun italialaisesta ravintolasta, en "eurooppalaisetnisestä". ­ jos päättää, ettei käytä jotain käsitettä, huomaa, että se onkin oikeastaan turha. on tärkeää olla tietoinen käyttämästään kielestä. Myös se vähentää sanan latautuneisuutta, jos selittää sen käytön yhteydessä, etten nyt keksi parempaakaan sanaa, vaikken pidä tästä. Miksi meillä on niin suuri tarve kategorisoida asioita? Mäntysen mukaan kielen perustehtävä on luokitella maailmaa. ja mitä vieraampi jokin asia on, sitä suurempi tarve meillä on kategorisoida ja nimetä se, koska se ei ole meille ennestään tuttu. luokittelu puolestaan muokkaa tapaamme nähdä maailma. ­ jos lapsi oppii rasistisia käsitteitä jo pienenä, ne muokkaavat hänen maailmankuvaansa. tutkija Mia halonen jyväskylän yliopistosta lisää, että kategorisointi myös kaventaa kohdettaan: ­ kaikilla ihmisillä on monia identiteettejä, jotka voivat liittyä erilaisiin mielikuviin tai henkilöhistoriaan. esimerkiksi maahanmuuttajuus on vain yksi pieni pala ihmisen identiteettiä. termi on paikallaan kelassa asioidessa, mutta onko se tosiaan tarpeellinen leima kaikissa konteksteissa? ­ Suuri osa Helsingissä asuvista on maaltamuuttajia. termillä ei kuitenkaan jatkuvasti määritellä osaa helsinkiläisistä, Halonen huomauttaa. "Mokuttaminen" on politiikkaa Sanoja luodaan myös poliittisiin tarkoituksiin. esimerkiksi maahanmuuttokriitikot ovat tuoneet käyttöön käsitteen "mokuttaminen". Se on mamun tavoin lyhenne ja tarkoittaa monikulttuuristamista. MaailMankuva - 19
• kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa ­ Sanan lanseeraaminen on erittäin taitavaa politikointia. Se kuulostaa jo valmiiksi negatiiviselta. Siitä tulee mieleen "mopottaminen", jota se muistuttaa myös äänteellisesti, sanoo anne Mäntynen. Mopottaminen tarkoittaa kiusaamista tai alistamista. Sitä käytetään esimerkiksi yläkoulussa initiaatiorituaaleista, joissa ylempiluokkalaiset ahdistelevat seitsemäsluokkalaisia tulokkaita. kuka tahansa voi osaltaan muokata ja muuttaa sanojen merkityksiä, muistuttaa Mäntynen. jos tämä tapahtuu vain tiettyjen piirien keskuudessa, eivät kaikki kielenkäyttäjät ole tietoisia sanojen uusista merkityksistä. esimerkiksi vanhemmat ihmiset eivät ole välttämättä oppineet neekeri-sanan negatiivisia sävyjä ja käyttävät termiä siksi "hyvässä uskossa". toisaalta on vaikea uskoa, että 2010-luvulla enää löytyisi ihmisiä, jotka eivät olisi kuulleet termin loukkaavuudesta. tain". epämääräiset ilmaukset tekevät koko puhetavasta latautuneen. toisinaan piiloviestintä on hyvin kekseliästä. iltapäivälehden rikosuutisessa kerrottiin vähän aikaa sitten, että uhri oli kantasuomalainen, mutta tekijöiden taustaa ei mainittu. lukijan on kuitenkin helppo päätellä, että rikoksen tekijät eivät olleet "kantasuomalaisia". Sanan kohteelle valtaa vaikka kielenkäyttäjän tulisi olla tietoinen käyttämänsä sanojen sävyistä, voi poliittinen korrektiuskin mennä välillä liian pitkälle. ­ kyllä se voi mennä älyttömyyksiin ja pahimmillaan estää keskustelun kokonaan. Sensurointi on pahinta, mitä voidaan tehdä, toteaa Mia Halonen. Halonen tiivistää hyvänä ohjeena sen, että asioista pitää voida puhua niiden oikeilla nimillä, mutta samalla pitää miettiä, mikä on minkäkin sanan relevantti yhteys. läheisen työtoverin kutsuminen maahanmuuttajaksi ei ole kovinkaan relevanttia, kun taas maahanmuuton kustannuksista puhuttaessa sanaa pitää voida käyttää. ­ kannattaa sijoittaa itsensä samantyyppisiin kategorioihin. Siinä helposti huomaa, miten absurdista kielenkäytöstä turhassa kategorisoinnissa on kyse. joskus ongelmana voi olla sekin, että tiettyyn ihmisryhmään kuuluvat ovat itse erimielisiä siitä, miksi heitä pitäisi kutsua. esimerkiksi alkuperäisasukkaat kanadassa ja grönlannissa käyttävät itsestään sanaa "inuitti" tai "inuiitti". Sen sijaan alaskassa käytetään termiä "eskimo", koska se kattaa kaikki eri alkuperäisryhmät toisin kuin sana inuitti. kanadassa ja grönlannissa eskimo-sanaa taas pidetään halventavana. toisinaan vähemmistöt kaappaavat haukkumasanan takaisin itselleen ja alkavat käyttää sitä voimaannuttavasti. amerikkalaiset mustat kutsuvat joissain piireissä toisiaan sanalla "nigger" eli "nekru" ja seksuaalivähemmistöt voivat puhua toisistaan "hintteinä". Se ei kuitenkaan tarkoita, että näiden yhteisöjen ulkopuoliset voisivat tehdä samoin loukkaamatta. kielenkäytön poliittinen korrektiuskin voi mennä liian pitkälle. ­ nykyaikaan kuuluu kielenkäytön latautuneisuus enemmän kuin ennen. postmodernissa maailmassa mietitään enemmän sitä, mitä sanat merkitsevät, Mäntynen jatkaa. tiedotusvälineissä sanojen merkityksiä luodaan kaiken aikaa. poliittisen korrektiuden vaatimukset johtavat toimituksissa toisinaan kiertoilmauksiin, joiden tarkoituksena on piiloviestiä vaikkapa rikollisen ihonväristä. ­ nykyisin käytetään sanoja "tumma" ja "tummaihoinen", jopa "tummahiuksinen". joskus näkee myös ilmausta "puhuu murtaen" tai "ulkomaalaisit- 20 - MaailMankuva