• Plan Suomi Säätiö Numero 7 Hinta 4
  • sisällysluettelo afrikasta länsimaihin, maalta kaupunkEihin marja-leena suvanto moninaistEn tulkintoJEn aasia anna Palmén 6 KauPungissa tyttö saa maHdollisuudeKsi itsenäisen elämän linus atarah 50 Vesi luo ValtasuHteita Euroopan katsE kääntyy pEiliin Kaisa Viitanen juha rudanko 54 suVaitseVaisuus on intian elineHto iida riekko 10 aiVoVuodon tyreHdyttäminen Hyödyttäisi KaiKKia tiina Kirkas 28 PaPerittomien Perässä sampo Vaarakallio 58 seiKKailujen slummit enna angervuori 31 ei saa Peittää iida riekko 12 maalta PaKoon roselyne omondi-ogao 34 imPeriumi Kansien Välissä lauri Haapanen 60 teiniäiti aqeela PaKeni tulVaa PaKolaisleiriin erja Pusa 15 eliitin muKeista Kansan lemPijuomaKsi anna-Kaisa Hiltunen 37 Koti jäi rajan taaKse juha rudanko 62 Ken taiteen KeHtoa Keinuttaa? minna Kumpulainen 18 unelmia ja HanttiHommia iida riekko, haastattelut: Plan Zimbabwe 40 KöyHimmät PaKeneVat jalan marja-leena suvanto 66 naisen tyHjä Katse 22 Zimbabwelaiset nuoret etsiVät ParemPaa elämää etelä-afriKasta roselyne omondi-ogao 42 siirtolaisuus jää suomen KeHitysPolitiiKassa laPsiPuolen asemaan juha rudanko 24 KöyHyydellä on laPsiKerjäläisen KasVot 44 maaHanmuuttoKritiiKKiä maaHanmuuttajilta iida riekko 46 KirjaPalsta maailmanKuva 7 marraskuu 2010 julkaisija Plan suomi säätiö issn 1797-1586 paino: esa Print oy paperi: edixion offset 170 g / 100 g painosmäärä: 2 500 kpl seuraava lehti ilmestyy maaliskuussa. plan suomi säätiö Pasilanraitio 5, 2. krs, 00240 Helsinki Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi asiakaspalvelu: ma-to klo 10-16, pe klo 9-14 päätoimittaja: marja-leena suvanto ulkoasu: mikko toivonen toimittaja: iida riekko kansikuva: Plan / sujon Juttujen kuvat jos ei toisin mainittu: Plan / alf berg Kirjoittajien nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajien kantaa. 2 - maailmanKuVa
  • PääKirjoitus marja-leena suvanto muuttoliikkeen laajuus unohtuu suomen siirtolaiskeskustelussa Kuuntelemme mielellämme latinomusiikkia ja syömme aasialaista ruokaa, mutta kiivaana käyvään poliittiseen maahanmuuttokeskusteluun eivät suomalaisia ilahduttavat monikulttuurisuuden muodot mahdu. sen sijaan maahanmuutto liitetään herkästi laittomaan muuttoliikkeeseen ja sen haitallisiin seurauksiin. siirtolaisuudelle on käynyt kuten uutisotsikoille: good news is no news. rajaamme keskustelua omilla ehdoillamme ja tiukasti omaan yhteiskuntaamme emmekä halua ymmärtää, mitä kaikkea siirtolaisuus ja monikulttuurisuus muualla maailmassa tarkoittavat. siirtolaisuus merkitsee eri asioita koleraa pakenevalle haitilaiselle, perheelleen rahaa lähettävälle siirtolaiselle, kansainvälisen yrityksen johtajalle, poliittiselle päättäjälle ja kulttuurista nauttivalle suomalaiselle. Koska kokonaisuutta on mahdoton hahmottaa, kietoutuu keskustelumme helposti sosiaalietujen ja rahan ympärille taloudelliseen ahdinkoon joutunut suomalainen muuttaa paremman elämän toivossa maalta kaupunkiin ­ somalialainen taas eurooppaan. työvoimapulasta pian kärsivässä suomessa ihmisiä jopa kannustetaan kaupungistumaan. Väkivallan näännyttämät somalialaiset haluamme silti teljetä omien rajojensa sisään. Käsityksemme siirtolaisista rakentuu toisen käden tiedon siruista. Kielteiset kokemukset synnyttävät mielipiteitä. niistä muodostuu totuuksia, joita on helppo vahvistaa mutta joista on lähes mahdoton päästä eroon. on vaikea asennoitua uudelleen ja tunnustaa, että väärässä oltiin. Planin hallituksen puheenjohtaja Gunvor kronman pohtii tässä lehdessä siirtolaisuuden suhdetta talouteen ja rahaan, joihin muuttoliike suomessa useimmiten liitetään. ­ miksi he [kehitysapua vastustavat suomalaiset] eivät sitten hyväksy siirtolaisten työntekoa? täällä työ, josta raha on ansaittu, on rakentanut yhteiskuntaamme, ja se käytetään köyhän yhteiskunnan rakentamiseen. Voiko rahaa enää paremmin maailmassa kierrättää? Kronman kysyy. Kysymykseen kulminoituu tämän hetken keskustelu, jossa maailmanlaajuinen muuttoliike pilkotaan pieniksi paloiksi. muuttoliikkeet ovat liimautuneet globaaleihin ilmiöihin. liikkeen kokonaisuudesta on mahdoton luoda kattavaa kuvaa, sillä muuttoliikettä on kaikkialla ja se liittyy kaikkeen: kulttuuriin ja kehitykseen, rikolliseen ihmiskauppaan, euroopan eläköitymiseen, matkailuun, köyhyyteen, katastrofeihin ja konflikteihin. intian monikulttuurisuutta käsittelevässä artikkelissa todetaan, että intian on ollut pakko oppia elämään erilaisuuden kanssa. muuten intia hajoaisi. miten käy euroopan, jos sen asenteet siirtolaisuutta ja maahanmuuttajia kohtaan kehittyvät nykyiseen suuntaan? Kirjoittaja on Plan suomen ViestintäjoHtaja. KuVa: Plan / dyayi nuswantari P.
  • afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin
  • afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin Kaupungissa tyttö saa mahdollisuudeksi itsenäisen elämän tyttöjen oikeudet uhkaavat taantua monessa maassa kansainvälisistä ponnisteluista huolimatta. Voimistuva siirtolaisuus ja kaupungistuminen luovat tytöille uusia uhkia, mutta myös mahdollisuuksia. marja-leena suvanto länsimaissa siirtolaisuutta tarkastellaan yleensä köyhien ja rikkaiden maiden välisenä muuttovirtana, jota halutaan hallita ­ ja useimmiten hillitä. Köyhien maiden väliset ja niiden sisäiset väestövirtaukset eivät juuri kiinnostaneet tutkijoita saati laajaa yleisöä ennen vuosituhannen vaihdetta, jolloin kehityspolitiikan asiantuntijat havahtuivat kaupunkien slummiutumisen tuomiin ongelmiin. slummiväestön rauhattomuus levisi myös eurooppaan, kun Pariisin lähiöiden maahanmuuttajat alkoivat vaatia huomiota. slummien synty on seurausta muuttoliikkeestä maan sisällä ja maasta toiseen. usein tämä liike vie maalta kaupunkiin. Kaupungeissa asuu jo enemmän ihmisiä kuin maaseudulla. joka kuukausi viisi miljoonaa ihmistä muuttaa kaupunkiin, kolme miljoonaa heistä slummiin. Kaupungistumisen pelätään lisäävän eriarvoisuutta, väkivaltaa ja köyhyyttä. se on kuitenkin ilmiö, jota ei voi pysähdyttää. tapaa, jolla kaupungistumiseen vastataan, voidaan sen sijaan arvioida uudelleen. Keskusteluun ovat nousemassa kaupunkien tarjoamat mahdollisuudet, jotka voivat lisätä mullistavasti etenkin naisten ja tyttöjen hyvinvointia. 6 - maailmanKuVa
  • afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin tyttöjen terveydenhoitoa pidetään joissakin maissa rahantuhlauksena, koska tyttö siirtyy avioliiton myötä toiseen perheeseen. tyttöjen koulutus ja suojelu ovat kehityksen avaimia tyttöjen oikeuksia poljetaan järjestelmällisesti ympäri maailmaa. joka vuosi kymmenet miljoonat tytöt kuolevat tai vammautuvat väkivallan ja laiminlyöntien seurauksena. tytöt nähdään usein uhkana, rasitteena ­ tai heitä ei nähdä lainkaan. monissa maissa tyttösikiöitä abortoidaan ja tyttövauvoja surmataan sukupuolensa takia. esimerkiksi intiassa Punjabin osavaltiossa jopa joka viides tyttö on jäänyt syntymättä tai on surmattu vauvana. arvioidaan, että intian väestöstä puuttuu systemaattisen sukupuolisyrjinnän takia 50 miljoonaa tyttöä ja naista. samoissa maissa, joissa tyttösikiöitä abortoidaan, nuoria naisia ryöstetään ja kaupataan aviovaimoiksi. ero tyttöjen ja poikien määrässä on esimerkiksi intiassa ja Kiinassa paikoin hälyttävä. tulevista vaimoista käydään jo ankaraa kilpailua. Koulutus on tutkitusti paras keino parantaa tyttöjen ja naisten asemaa. nykyisin vain osa kehitysmaiden tytöistä opiskelee ammatin. Planin tutkimuksen mukaan jokainen vuosi, jonka tyttö käy toisen asteen koulua, lisää hänen tulevan perheensä tuloja jopa viidenneksen. ammattiin kouluttaminen on mahdollisuus saada tytöt pois kaduilta ja tietoisiksi oikeuksistaan. because i am a girl -raportti kehottaakin nostamaan tyttöjen koulutuksen ja suojelun pikaisesti kehitysponnistelujen keskiöön. Kaupungistuminen luo uhkien lisäksi mahdollisuuksia, myös koulutusmahdollisuuksia. Kehittyvissä maissa koulua käyvien 10­14-vuotiaiden tyttöjen osuus on kaupungeissa 18 prosenttia korkeampi kuin maalla. 15­19-vuotiaiden tyttöjen kohdalla ero on peräti 37 prosenttia. useimmiten kaupunkilaistytöt myös pysyvät koulussa eikä heitä naiteta alaikäisinä. saharan etelänpuoleisessa afrikassa ja etelä-aasiassa puolet maaseudun nuorista tytöistä naitetaan 18 ikävuoteen mennessä. se on kaksi kertaa niin paljon kuin kaupungeissa. tyttöjen ongelmat koskettavat Eurooppaa euroopan pitäisi olla kiinnostunut kehitysmaiden kaupungistumisesta, sillä ohjaamalla köyhien maiden kaupunkien kasvua voidaan vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen ja ei-toivottuun siirtolaisuuteen. slummiutuminen vauhdittaa eurooppaan suuntautuvaa ihmiskauppaa, jonka on todettu olevan rikollisille huumekauppaakin parempaa bisnestä. Halpa työvoima ja seksikauppa pitävät yllä ihmiskauppaa. tytöt kärsivät tästä noidankehästä. rakennammeko hyvinvointia tyttöjen kustannuksella? 8 - maailmanKuVa
  • Poimintoja mediasta intiassa ja Kiinassa tytön syntymä on perheelle epäonni ja taakka. siksi tyttösikiöitä abortoidaan. (economist 2010) Varakkaat saudiarabialaiset ostavat kenialaistyttöjä kotiorjikseen. tytöt elävät taloihin lukittuina palkatta ja jäteruualla. tyttöjen välitys tapahtuu laillisena yritystoimintana. (bbC 2010) Kiinassa on jo pulaa tytöistä. Perheet myyvät alaikäiset tytöt prostituoiduiksi ja aviovaimoiksi. naimakelpoisia tyttöjä haetaan ilmoitusten kautta myös naapurimaista.(bbC 2009) somalialaiset tytöt orpoutuvat sisällissodassa ja yrittävät päästä länsimaihin sukulaistensa luokse. länsimaiden oikeuskäytäntöön afrikkalainen yhteisöllisyys sopii huonosti. lisäksi epäillään, että tyttöjä kaupataan uudessa kotimaassa. (Hs 2010) Kaukasuksella nuoret tytöt ryöstetään euroopan bordelleihin. tyttökauppa on laajaa. jopa yK:n rauhanturvaajat on tuomittu tyttöjen hyväksikäytöstä. (economist 2009) tyttöjen Kurjat työolot estäVät KeHitystä Kehitysmaiden työssäkäyvistä naisista 60 prosenttia työskentelee harmaassa taloudessa, joka kukoistaa varsinkin kaupungeissa. suuri osa heistä on nuoria, jotka työskentelevät kotiapulaisina tai tekevät kotonaan pienimuotoista tuotantotyötä. Kotityötä pidetään yleisesti turvallisena, mutta siihen liittyy monia vaaroja, hyväksikäyttöä ja seksuaalista väkivaltaa. yli satamiljoonaa nuorta naista työskentelee tekstiili-, lelu- ja elektroniikkatehtaissa, jossa päivät ovat laittoman pitkät ja työolot vaikeat. työmarkkinat pitävät nuoria naisia joustavana työvoimana, josta on helppo hankkiutua eroon taloudellisen tilanteen muuttuessa. joustava työvoima tekee yrityksistä ja valtioista joustavia talouden vaihteluille, mutta epävakaata ja epävarmaa elämää viettävät kotitaloudet maksavat kalliin hinnan. sen lisäksi että kurjat työsuhteet ovat tytöille henkilökohtaisen tragedia, ne ovat katastrofi epävakaille talousalueille. Köyhät maat menettävät joka vuosi miljardeja dollareja, kun tytöt jäävät talouskierron ulkopuolelle. Kehitysmaissa on 500 miljoonaa nuorta naista, jotka voisivat olla keskeisesti mukana taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä. miljoonat naiset ovat lähteneet kotimaastaan ulkomaille hankkimaan elantoa. Puolet kansainvälisistä siirtolaisista onkin naisia. naiset lähettävät perheilleen miljoonia euroja ruokaan, vaatteisiin, lasten koulutukseen ja terveydenhuoltoon. monissa maissa rahalähetysten määrä on jo suurempi kuin maan saama kehitysapu. esimerkiksi filippiineillä rahalähetykset ovat bruttokansantulon selkäranka. Vuonna 2007 ulkomailla työskenteli 10 prosenttia maan väestöstä ja filippiiniläiset siirtolaiset lähettivät kotimaahansa 14,5 miljardia dollaria. maailmanKuVa - 9
  • afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin aivovuodon tyrehdyttäminen hyödyttäisi kaikkia koulutettujen ja kyvykkäiden ammattilaisten muuttaminen afrikasta länsimaihin on monisyinen ongelma. siirtolaisten rahalähetykset kotiin ovat afrikan maille merkittävä apu, mutta ne eivät korvaa osaavien ihmisten työpanosta. etelä-Koreassa ajatellaan, että maalla on ongelma: etelä-Korea menettää arvokasta pääomaa eli kansalaisten tietoja ja taitoja, kun koulutetut korealaiset muuttavat länsimaihin. tuhannet eteläkorealaiset nuoret lähtevät vuosittain opiskelemaan ulkomaille, useimmiten yhdysvaltoihin. Vuonna 2009 yhdysvalloissa asui 75 000 korealaista opiskelijaa. suurin osa heistä ei palaa kotimaahansa. Vastauksena opiskelijapakoon Korean hallitus on päättänyt rakentaa valtavan englanninkielisen koulun ja yliopistokampuksen jejunin saarelle. tavoitteena on Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö iom arvioi, että afrikka menetti 1990-luvulla joka vuosi 20 000 koulutettua ja kyvykästä ammattilaista länsimaihin. yK:n mukaan tämä on suurimpia esteitä afrikan kehitykselle. yK:n kauppa- ja kehitysjärjestö unCtad arvioi, että jokaisesta länsimaihin muuttaneesta koulutetusta afrikkalaisesta koituu lähtömantereelle noin 184 000 dollarin menetys. aivovuoto afrikasta länsimaihin on erityisen suuri ongelma terveydenhuoltosektorilla. esimerkiksi malawissa yhtä lääkäriä kohden on jopa 50 000 potilasta, koska suurin osa malawilaisista lääkäreistä on muuttanut parempien palkkojen perässä yhdysvaltoihin ja britanniaan. ajoittain pelkästään manchesterin kaupungissa on asunut enemmän malawilaisia lääkäreitä kuin malawissa. syy on helppo löytää: malawin terveydenhuoltosektori on käytännössä romahtanut, joten pätevien lääkäreiden ja sairaanhoitajien on pakko etsiä muualta mahdollisuuksia ammattinsa harjoittamiseen. tilanne on sama monessa muussa afrikan maassa. Pelkästään yhdysvalloissa on yli 21 000 nigerialaista lääkäriä, ja 60 prosenttia ghanassa opiskelleista lääkäreistä on lähtenyt töihin muualle. africarecruitin kyselytutkimus osoittaa, että 38 prosenttia ulkomaille muuttaneista ghanalaislääkäreistä on lähtenyt ulkomaille jatkokoulutusta varten, 28 prosenttia parempien työolojen perässä, 20 prosenttia pa- linus atarah niin kauan kuin aivovuotoon ei puututa, on kuin länsimaiset kehitysavun antajat kaataisivat vettä vuotavaan säiliöön. tarjota kotimainen vastine niille houkutuksille, joiden perässä nuoret korealaiset lähtevät ulkomaille. jos etelä-Koreakin ­ suhteellisen kehittynyt maa, jonka bruttokansantuote on 20 miljoonaa dollaria ­ on huolissaan kyvykkäiden ihmisten maastamuutosta, afrikan mailla on erityisen suuri syy huoleen ja toimiin niin kutsutun aivovuodon pysäyttämiseksi. Viisitoista prosenttia ugandan koulutetusta työvoimasta muuttaa maasta joka vuosi, kun brasiliassa vastaava luku on vain 0,6 prosenttia. ugandassa on 15 miljoonaa asukasta, brasiliassa 188 miljoonaa. 10 - maailmanKuVa
  • rempien tulojen toivossa ja 15 prosenttia siksi, että kaipasi paremmin toimivaa terveydenhuoltojärjestelmää. tilastojen tarkastelu paljastaa, että 43 prosenttia lähteneistä kaipasi tehokkaampaa terveydenhoitojärjestelmää ja lähes 40 prosenttia halusi paremmat mahdollisuudet erikoistua ja keskittyä työhönsä. tämän voi tulkita niin, että jopa 83 prosenttia ghanalaisista lääkäreistä jäisi kotimaahansa, jos terveydenhuoltoalan kapasiteetti olisi kunnossa. mutta tästä syntyy noidankehä: kuinka kapasiteettia voidaan vahvistaa, kun niin monet lähtevät? afrikan murenevan terveydenhuoltojärjestelmän perusteet valettiin 1970- ja 80-luvuilla, jolloin maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto imf ajoivat monessa maassa läpi rakennesopeutusohjelman. ne pakottivat maat leikkaamaan rajusti menoja terveys-, koulutus- ja maataloussektoreilla. terveyssektori ei ole koskaan toipunut supistuksista. Koulutettujen ja kyvykkäiden ihmisten jatkuva pako afrikasta nostaa tuskin yhtäkään kulmakarvaa länsimaissa, mutta tilanne vaatii vakavaa paneutumista ja toimenpiteitä. ongelman ratkaisu vaatii kohdennettua kehitysapua, jolla poistetaan sellaisia esteitä kuin romahtava infrastruktuuri ja työmahdollisuuksien puuttuminen. Kehitysavun prioriteetit ovat vaihdelleet viime vuosikymmeninä jatkuvasti ­ ja niistä ovat päättäneet lähinnä lahjoittajat. mutta niin kauan kuin aivovuotoon ei puututa, on kuin länsimaiset kehitysavun antajat kaataisivat vettä vuotavaan säiliöön. todennäköisesti tilanne vain pahenee tulevina vuosikymmeninä, kun väestön ikään- tyminen ja syntyvyyden lasku lisäävät länsimaissa sekä koulutetun että kouluttamattoman työvoiman tarvetta. länsimaiden poliittisessa keskustelussa maahanmuutosta on tullut kuohuttava, puoluerajat ylittävä aihe. muukalaisvihamieliset oikeistopuolueet kartuttavat poliittista painoarvoaan tanskan ja ruotsin kaltaisissa maissa, joiden siirtolaispolitiikka on aiemmin ollut vapaata. suomessa populistinen Perussuomalaiset on noussut viimeisten mielipidemittausten mukaan maan neljänneksi suurimmaksi puolueeksi, suurelta osin maahanmuuttokriittisten kannanottojensa vuoksi. on ironista, että Perussuomalaisten kaltaiset populistiset puolueet vastustavat kiivaimmin kehitysyhteistyötä ymmärtämättä, että jos kehitysmaiden olot paranevat, harvemman täytyy etsiä vihreämpää ruohoa länsimaista. Koulutettujen afrikkalaisten muuttovirta on pieni mutta merkittävä osa kokonaisongelmaa, jonka kanssa länsimaiden täytyy kamppailla maahanmuuttopolitiikkaa suunnitellessaan. Kaikki voittavat, jos afrikan aivovuodon tukahduttamiseksi ponnistellaan riittävästi. Pitkällä aikavälillä ponnistukset katkaisevat siivet muukalaisvihamielisiltä oikeistoryhmiltä ja lisäävät afrikan maiden vaurautta. on muistettava, ettei aivovuoto ole afrikan maillekaan pelkkä ongelma. siirtolaisuus myös hyödyttää lähtömaita, sillä siirtolaiset lähettävät kotimaihinsa niin paljon rahaa, että summa ylittää julkisen kehitysavun (oda) määrän. rahansiirrot eivät kuitenkaan voi korvata kyvykkäitä ihmisiä. Kirjoittaja on VaPaa toimittaja. maailmanKuVa - 11
  • afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin maalta pakoon Jos afrikan maaseudulla olisi työtä, nuorten ei tarvitsisi muuttaa toimeentulon perässä kaupunkiin tai ulkomaille. tiina Kirkas Paikallisilta markkinoilta voi usein ostaa halvimmalla teollisuusmaiden tuotantoja vientituettua tuontiviljaa. 12 - maailmanKuVa
  • afrikkalaisista nuorista 70 prosenttia asuu maaseudulla. yleensä he viljelevät maata, kasvattavat karjaa, kalastavat. osa tienaa elantonsa myös kodin ulkopuolella maatyöläisinä, osa pyörittää omaa pikkubisnestä. nuoret huolehtivat perheissään myös kotiaskareista. etenkin tytöt hakevat vettä ja polttopuuta, laittavat ruokaa, hoitavat pienempiään. etiopiassa nuoret työskentelevät viikossa 43 tuntia, joista yli 30 kuluu kotityössä. afrikan maaseudulla nuorilla ei ole varaa joutenoloon, ei edes sairailla ja vammaisilla. nuoret ovat harvoin työttömiä mutta sitäkin useammin alityöllistettyjä. He tekisivät enemmänkin työtä, jos työtä vain olisi tarjolla ja siitä maksettaisiin kunnon palkkaa. omavaraisessa taloudessa nuorten työ tuottaa vähän, eikä kotityöstä makseta mitään. maatalouden tuottojen kasvattaminen on hankalaa, sillä harvoin nuoret onnistuvat hankkimaan omaa maata. He elävät kädestä suuhun, eikä käteen pääse syntymään ylimääräistä rahaa, jota voisi sijoittaa uudistuksiin tai käyttää hankintoihin. maataloudella ei välttämättä muutenkaan löisi rahoiksi, kun paikallisilta markkinoilta voi usein ostaa halvemmalla teollisuusmaiden tuotanto- ja vientituettua tuontiviljaa. erityisen ahtaalla elävät tytöt, jotka osassa afrikan maaseutua avioituvat ja saavat ensimmäiset lapsensa jo 15-vuotiaina. Heidän mahdollisuutensa elättää itsensä omalla työllään on kaikkein huonoin. Kun vaihtoehtoista palkkatyötä ei ole, monet maalaisnuoret halajavat ­ ja lopulta hankkiutuvat ­ kaupunkeihin työnhakuun. osa lähtee suoraan ulkomaille: afrikassa varsinkin etelä-afrikkaan, muutoin eurooppaan. Kaupungeista nuoret hakevat myös koulutusta, joka afrikan maaseudulla on vähäistä ja laadultaan heikkoa. etiopiassa maalta lähtevistä nuorista yli puolet haluaa kaupunkiin koulutuksen ja vain viidennes työn takia. monet pakenevat myös ympäristötuhoa tai väkivaltaa. Ei varaa työttömyyteen Kaupungitkaan eivät tarjoa työtä kaikille halukkaille, vaan myös kaupunkien nuorilla on pulaa työstä. afrikkalaisnuorista keskimäärin puolet on työttömiä, ja saharan eteläpuoleisessa afrikassa kaksi kolmesta työttömästä on nuoria. joka vuosi afrikassa työelämään pyrkii seitsemästä kymmeneen miljoonaa nuorta, joista vain kymmenisen prosenttia löytää itselleen palkkatyötä. edes korkeakoulutus ei takaa työpaikkaa, jos nuorella ei ole työkokemusta, sopivaa perhetaustaa ja toimivaa suhdeverkostoa. Kansainvälisen kehitysrahan vastineeksi afrikan valtiot ovat joutuneet remontoimaan rakenteitaan, mikä on karsinut työpaikkoja varsinkin julkiselta sektorilta. tilalle ei ole syntynyt työllistävää yksityistä teollisuutta ja palvelutuotantoa. siksi monet koulutetut afrikkalaisnuoret ovat hankkineet työtä ulkomailta, esimerkiksi sairaanhoitajina isossa-britanniassa. Päinvastoin kuin osalla kaupunkilaista, maalaisnuorilla ei ole kaupungissakaan varaa jäädä työttömiksi. He tekevät mitä tahansa hanttihommaa tai työllistävät itse itsensä niin sanotulla epävirallisella sektorilla. työ on usein huonosti palkattua, epävarmaa ja vaarallista ­ mutta monen mielestä silti parempaa kuin kotona maaseudulla. osa nuorista täydentää elantoaan myös kotitarveviljelyllä kaupunkien laitamilla. monille se on välttämätöntä, sillä reilut 70 prosenttia afrikkalaisista nuorista joutuu selviytymään puolellatoista eurolla päivässä. satsataanko maaseutuun vai kaupunkeihin? mitä sitten pitäisi tehdä? afrikan kaupungit kasvavat kiivaasti, myös korkean syntyvyyden takia. Vuoteen 2025 mennessä jopa 60 prosenttia afrikkalaisista asunee kaupungeissa. Kaupungeissa kaikille tarvitseville ei kuitenkaan riitä kunnollisia asumuksia, saati puhdasta juomavettä, vessoja, kouluja tai terveydenhoitoa. slummeissa toimettomat nuoret miehet turvautuvat maailmanKuVa - 13
  • afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin usein päihteisiin ja ääriajatteluun ja ryhtyvät rettelöimään. lopulta väkivalta tuhoaa viimeisenkin toiveen terveestä talouskasvusta ja uusista työpaikoista. samaan aikaan maaseutu taantuu entisestään, kun sieltä lähtevät koulutetuimmat ja yritteliäimmät nuoret. jäljelle jääneiden peruspalvelut näivettyvät ja hyvinvointi rapautuu. maailmanpankki kehottaakin satsaamaan maaseutuun. nuorille on luotava opiskelu- ja työpaikkoja, jotka koukuttavat heidät kotiseuduilleen. Pankin mielestä afrikan maaseutu tarvitsee enemmän ja parempia kouluja, jotka valmentavat nuoret nykyaikaiseen työntekoon. myös tytöt ja lapsityöläiset on saatava koulunpenkille. samalla maatalouden on uudistuttava. tuotantoon tarvitaan tehoa ja kaupallista otetta. se tarkoittaa nykyaikaisia viljelymenetelmiä ja välineitä sekä markkinaosaamista. taloudellista lisäarvoa on hankittava myös maatalouden ulkopuolelta pienteollisuudesta ja palveluista, joille vaurastuva maaseutu luo kysyntää. latinalaisessa amerikassa yli puolet maaseudun nuorista työllistyy maatalouden ulkopuolella. miksei myös afrikassa, maailmanpankki kysyy. monet kehitystutkijat kuitenkin muistuttavat, että afrikankin tulevaisuus on kaupungeissa. on siis kehitettävä kaupunkeja, koska niihin luontaisesti kasaantuu mantereen taloudellinen ja henkinen pääoma: raha ja markkinat, tiede ja kulttuuri, hallinto ja poliittinen päätöksenteko. elinvoimaiset kaupungit vireyttävät ajallaan myös maaseutua, kun kotiseuduillaan vierailevat nuoret tuovat mukanaan uusia oivalluksia, tekemisen tapoja ja rahaa. maaseudun tulisi vuorostaan tuottaa riittävästi ruokaa kaikille ­ talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävästi. nuorten pysyvällä työllistymisellä on joka tapauksessa samat reunaehdot sekä maaseudulla että kaupungeissa. tarvitaan teitä, kulkuvälineitä, sähköä ja viestintäteknologiaa. tarvitaan myös rehellisiä virkamiehiä, luotettavaa pankki- ja luototusjärjestelmää, työllistävää talouskasvua, avointa keskustelua, yrittäjähenkistä ilmapiiriä, yhteiskunnan vakautta. ennen kaikkea tarvitaan afrikkalaista pienviljelijää ja -yrittäjää rohkaisevaa globaalia kauppapolitiikkaa, joka lannistamisen sijaan kannustaa. selvää on, ettei yhdelläkään afrikkalaisella valtiolla ole varaa syrjäyttää nuoriaan ja tärvätä heidän energiaansa, intoaan ja kykyään oppia uutta ja tehdä toisin. Kirjoittaja on VaPaa toimittaja. artikkalissa on käytEtty mm. sEuraaVia lähtEitä: youtH and emPloyment in afriCa: tHe Potential, tHe Problem, tHe Promise. afriCa deVeloPment indiCators 2008/2009. 2009, world banK. afriCan youtH rePort 2009: exPanding oPPortunities for and witH young PeoPle in afriCa. 2009, eConomiC Commission for afriCa. afrikka on nuorten maanosa · Viidennes afrikkalaisista on 15­24-vuotiaita nuoria. Vuoteen 2045 mennessä nuorten määrän ennustetaan kaksinkertaistuvan nykyisestä 200 miljoonasta. · yli 60 prosenttia kaikista afrikkalaisista on alle 25-vuotiaita. · tilastollisesti afrikkalainen norminuori on 18,5-vuotias nainen, joka asuu maaseudulla, osaa lukea muttei käy koulua. · nuorten työnteko on yleisintä saharan eteläpuoleisessa afrikassa, jossa useimmilla ei ole varaa opiskeluun tai työttömyyteen. sitä vastoin he ovat alityöllistettyjä eli tekevät palkattua työtä alle 30 tuntia viikossa. Pohjois-afrikassa nuoret opiskelevat pitkään ja varsinkin tytöt jäävät perhesyistä kotiin. · Pohjois-afrikassa lähes 90 prosenttia nuorista osaa lukea, kun taas saharan eteläpuolisessa afrikassa osuus on 72 prosenttia. Pohjois-afrikassa 68 prosenttia nuorista jatkaa peruskoulun jälkeisiä opintojaan toisella asteella. saharan eteläpuolisessa afrikassa vastaava luku on 32. · joka neljäs afrikkalainen 5­14-vuotias lapsi tekee työtä. 14 - maailmanKuVa
  • roselyne omondi-ogao eliitin mukeista kansan lempijuomaksi Vielä kymmenen vuotta sitten kahvi ei ollut tavallisten ugandalaisten ja kenialaisten ulottuvilla. yrittäjänaiset Jolly ngabirano ja annette nanziri muuttivat mielikuvan kahvista ­ ja loivat samalla kymmeniä työpaikkoja. istun nairobissa java House -kahvilassa juomassa lattea, kun silmäni osuvat fortune-lehden talousuutiseen. se kertoo, että kahvista on tullut j.m. smucker -yhtiön toiseksi tärkein tuote. mieleeni muistuvat ajat, jolloin tapasin kävellä kahvilan sijaan ruokakioskille kadunkulmaan ja tilata kupin kahvia. silloin myyjä kaatoi kuppiin Kahawa numero ykköstä. Heikkolaatuinen Kahawa numero ykkönen muistutti litkua, jota sai, jos antoi veden valua filterissä jo kertaalleen käytettyjen kahvinporojen läpi. Kahawa oli vielä kymmenen vuotta sitten tavallisten kenialaisten ja ugandalaisten juomaa; kunnollisen kahvin juominen oli luksusta, jota vain eliitti pystyi harrastamaan. Vielä vuosikymmen sitten minäkään en voinut vain kävellä kahvilaan ja tilata kupillista hyvää kahvia kärsimättä pientä henkilökohtaista pankkikriisiä. siihen oli kaksi syytä. ensinnäkin kahvia kasvatettiin pääosin vientiä varten. se tarkoitti, että paras kahvi pakattiin säkkeihin ja lähetettiin ulkomaanmarkkinoille. Kenialaiset ja ugandalaiset joutuivat tyytymään niihin kahvipapuihin, jotka jäivät yli. toiseksi: vaikka Kenia ja uganda tuottivat hyvää laatukahvia, parhaiten kuumien juomien kaupassa kukoisti tee. turha edes mainita, että paikalliset joivat mieluummin korkealuokkaista teetä kuin huonoa kahvia. ­ me olimme pitkään teeihmisiä. ainoa kahvi, jota join nuorena poikana, oli pikakahvi, sanoo javayritysryppään markkinoija Eden yemane. Kaikki muuttui, kun kaksi ugandalaista naista, Jolly ngabirano ja annette nanziri, päättivät mullistaa tavallisten ihmisten mielikuvan ugandalaisesta kahvista. nykyisin ugandan pääkaupunki Kampala on täynnä trendikkäitä kahviloita ja moni ravintola-alaa opiskeleva nuori haluaa erikoistua kahviin. samaan aikaan kahvilamuoti on levinnyt Keniaankin. Café pap syntyi kahvilatyhjiöön Kun jolly ngabirano valmistui makereren yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta, hän työskenteli sihteerinä Kahvinmarkkinoijien liitossa. ugandassa elettiin kahdeksankymmentälukua, ja kahvibisneksellä meni huonosti poliittisten levottomuuksien takia. jolly ehti harkita yrityshallinnon opintoja ja työskennellä verotoimistosta, ennen kuin kahvikauppa alkoi taas luistaa 90-luvun lopulla. mutta vaikka ugandan kahvikauppa kukoisti, kahvia ei yleensä ollut tarjolla ugandalaisissa kahviloissa ja ravintoloissa. jolly huomasi, ettei edes pikakahvia saanut pikaruokapaikoista tai "kahviloista", joissa nuoret aikuiset tapasivat työpäivän jälkeen. niinpä jolly avasi oman, oikeaa kahvia tarjoavan kahvilan, Café Papin. maailmanKuVa - 15 taustaKuVat: Pauliina ojala
  • afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin tapaus Café pap roselyne: miksi perustut Café Papin? Jolly: ajatus siitä, että me tavalliset ugandalaiset istuisimme kahviloissa juttelemassa ja nauttisimme kupin kahvia silloin tällöin, oli aivan mahdoton. ei ollut oikein, ettei kahvimaan kansa saanut nauttia tuottamaansa korkealuokkaista arabica-kahvia. Halusin muuttaa asioita ja nauttia kupin espressoa muiden ugandalaisten kanssa. avasin kahvilani 2004. aluksi työntekijöitä oli viisi, nyt minulla on 62 alaista. r: miten selität yrityksesi kasvun? J: ihmiset ovat alkaneet ymmärtää kahvin tuoman nautinnon arvon ja kuluttaa kahvia. minulla on Kampalassa jo kaksi kahvilaa, toinen garden Cityn ostoskeskuksessa ja toinen Parliament avenuella lähellä parlamenttia. r: mistä kahvisi tulee? J: gumutindon kahviosuuskunnasta. se on sertifioitu kahvintuotantolaitos mbalessa itäisessä ugandassa. Viljelijät ovat kahviosuuskunnan jäseniä ja omistajia. r: miten oma kahvi-innostuksesi ja liiketoimintasi on muuttanut tavallisten ugandalaisten elämää? J: mukava, kun kysyt tätä! Pidän itseäni ihmisten palvelijana, johtajana. ajattelen mielelläni, että hyväntekeväisyys alkaa kotoa. yritykseni tuo ruoan perheeni pöytään, mutta ei siinä kaikki! Café Papin työntekijät tietävät, että yhtiö toimii sydämellään ja rakkaudesta kahvinjuontiin. maksan täsmällisesti palkat ja terveydenhuoltovakuutukset työntekijöilleni ja muistan heidän syntymäpäivänsä. He tietävät, että voin joskus lainata heille rahaa ja että olen heidän ystävänsä. autan heitä löytämään parhaat kykynsä. tällaiseen ei ole ugandalaisilla työpaikoilla totuttu. Haluan katsoa asiaa näin: jos Café Papia ei olisi, maassamme olisi 62 työtöntä ugandalaisnuorta lisää. Café Pap on Heritage Coffee Companyn käsivarsi. sen lisäksi, että huolehdimme työntekijöiden hyvinvoinnista, tuemme kahvintuottajanaisia hankkimaan tuloja monipuolisemmilla tavoilla. me koulutamme heitä karjanhoidossa, sienien kasvattamisessa ja käsityötaidoissa. r: mitä suunnitelmia sinulla on? J: Haluan paremmat kahvilatilat ja suuremman varaston Kampalaan. isommat tilat, mutta ei niin isoja, että ilmapiiri, kahvin laatu ja hyvä palvelu kärsivät. juuri nämä asiat liitetään nyt Café Papiin. r: miten valvotte kahvin laatua? J: Café Pap ostaa vain korkealaatuisimpia käsin poimittuja kahvipapuja. Kahvin käsittely on hyvin korkealuokkaista. tapaus kawa Java toisin kuin lapsena teetä juonut jolly, Kawa javan perustaja annette nanziri maistoi kahvia jo lapsena. nyt hän asuu atlantassa yhdysvalloissa. Kahvin vientikaupasta on tullut hänelle elämäntehtävä. roselyne: mistä kaikki alkoi? annette: isovanhempani sekä äidin että isän puolelta kasvattivat kahvia. Vietin pitkiä aikoja etenkin kesälomilla sadonkorjuussa. Keräsin kahvipapuja käsin. r: milloin päätit perustaa Kawa javan? a: Päivänä jona tajusin, että kahvi on maailman tärkeimpiä kulutustuotteita. rakkauteni kahviin ei siis ollut tärkein syy. ajattelin, että olisi hienoa auttaa ugandalaisia kahvintuottajia viemään satoa sekä ulkomaille että ugandan kotimarkkinoille. tiesin, että ugandassa tuotetulla kahvilla oli hyvä maine: yhdysvaltalaiset ystäväni jopa pyysivät, että toisin ugandasta tuliaisena paikallista kahvia. Heidän mielestään se oli maukasta mutta ei liian kitkerää. r: Kerro enemmän yrityksestäsi. n: Perustin Kawa javan 2009. ostamme kahvia kahviosuuskunta gumutindosta. Kun ugandan viranomaiset ovat tarkistaneet kahvin tason esimerkiksi makutesteillä, Kawa java rahtaa kahvin lämpötilaltaan sopivaan varastoon atlantaan. sieltä se lähtee 16 - maailmanKuVa
  • KaHVi on läHtöisin afriKasta · Kahvia on kahta laatua: arabicaa and robustaa. ugandaa pidetään arabica-kahvin kehtona. · Kahvinviljelyn uskotaan alkaneen etiopiassa. Kahvin osuus etiopian viennistä on nykyään 60­70 %. suurin osa starbuckskahvilaketjun kahveista tulee etiopiasta. · Kahvi saapui Keniaan todennäköisesti etiopialaisten lähetyssaarnaajien mukana. nykyisin kahvintuotanto työllistää noin kuusi miljoonaa kenialaista. Kenia vie ulkomaille kahta kahvityyppiä: pitkäpapuista Kenia aa:ta ja pienipapuista ab:tä. · Kenian ruirussa toimiva kahvin tutkimusasema löysi äskettäin arabica-lajikkeen, joka on immuuni kahvipapuja vaivaaville sairauksille. arvostelijoiden mukaan tämä arabica-lajike on hieman muuta arabicaa mauttomampaa, ja sen laatua testataan edelleen. tukkuun ja eri puolille yhdysvaltoja. Kahviamme voi ostaa myös internetissä. r: millaisia kahvilaatuja viette ugandasta? n: Viemme vain parasta kestävän kehityksen mukaisesti tuotettua arabicaa. r: sanoit, että elämäntehtäväsi on tukea ugandalaisten kahvintuottajien työtä. miten se tapahtuu? n: ensinnäkin ostamme kahvin suoraan ugandalaisilta tuottajilta ilman välikäsiä. Kawa java on sitoutunut opettamaan työntekijöilleen englantia, jotta vienti vetää sujuvammin. Viime aikoina Kawa java on myös alkanut tukea työntekijöidensä lasten koulunkäyntiä ja kahvitiloilla tehtäviä korjaustöitä, jotka ovat välttämättömiä tuotantoketjun laadun ylläpitämiseksi. myös ugandan kotimarkkinoilla Kawa jawan KuVa: ©istoCKPHoto myyntiketju välittää ugandalaista kahvia kahviloihin, kauppoihin ja ruokaloihin. r: mikä afrikkalaisessa kahvissa on parasta? n: luonnonmukainen tuotanto ja se, että pavut on todella kasvatettu ugandassa. tuoksu on myös hyvä, sitä sopii monen nenän haistella. r: mitä olet oppinut amerikkalaisista kahvin rakastajista? n: He pitävät mausteisista, pehmeistä kahveista, eivät niinkään karvaista ja vahvoista. r: mikä on suurin saavutuksesi alalla? n: se että Kawa java on levittänyt luonnonmukaisesti tuotettua kahvia vähittäiskauppaan. Kirjoittaja on afriCan woman leHden Kenian-PainoKsen toimitusPäälliKKö. maailmanKuVa - 17
  • afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin nairobin slummit kärsivät samasta perusongelmasta kuin sata vuotta sitten: julkiset palvelut ja viralliset työpaikat puuttuvat. Epävirallinen sektori mahdollistaa toimeentulon mutta ei vaurastumista. unelmia ja hanttihommia anna-Kaisa Hiltunen 18 - maailmanKuVa
  • yksi nuorista on muuttanut tänne asuttuaan vuosia kaduilla. toinen on täältä syntyjään, kolmas lähetetty tänne maaseudulta, sukulaisten hoiviin paremman elämän perään. ollaan Kawangwaressa Kenian pääkaupungin nairobin länsipuolella. Kawangware on yksi nairobin 66:sta slummiksi laskettavasta asuinalueesta. ­ täältä on vaikea löytää töitä. Kawangware ja muut nairobin slummit ovat täynnä turhautuneita nuoria miehiä, sanovat slummissa asuvat nuorukaiset Jimmy mbidi ja michael nderitu. miehet ovat kokoontuneet paikalliseen kerhotilaan pitämään perustamansa nuorisoryhmän kokousta. ryhmän tarkoituksena on tarjota nuorille vertaistukea, etsiä työmahdollisuuksia ja kertoa esimerkiksi huumeidenkäytön ja muiden slummielämän houkutusten vaaroista. mbidi ja nderitu ovat tyypillisiä slummiasukkaita: nuoria, työhaluisia mutta köyhiä. He käyttävät korkeintaan pari, yleensä alle yhden euron päivässä elämiseen ­ tai pikemminkin selviytymiseen. omien sanojensa mukaan mbidi ja nderitu ovat "säätäjiä", hustlers: he tekevät henkensä pitimiksi milloin mitäkin hanttihommia. muutama kilometri Kawangwaresta etelään leviää Kibera, itä-afrikan suurin ja yksi koko afrikan suurimmista slummeista. siellä mbidin ja nderitun kaltaisia on satoja tuhansia. Kiberassa asuu noin miljoona ihmistä, ja suurin osa asukkaista on lapsia ja nuoria. enemmistö heistä haluaa rakentaa itselleen paremman tulevaisuuden. mutta millä edellytyksillä? luja kehitetty. Kibera syntyi vuonna 1912, kun joukko britannian armeijassa palvelleita nuubialaissotilaita palasi Keniaan. Heillä ei ollut maata, joten nairobin siirtomaaisännät antoivat heille väliaikaisen luvan asettua metsittyneelle maalle kaupungin eteläpuolelle. sotilaat nimesivät alueen nuubian kielen sanalla kibra, joka tarkoittaa metsää tai viidakkoa. Vajaassa sadassa vuodessa Kibera, Kawangware ja muut nairobin slummit ovat muuttuneet väliaikaisiksi tarkoitetuista asuinalueista urbaaneiksi viidakoiksi. esimerkiksi Kiberassa alle kahden ja puolen neliökilometrin alueella elää noin miljoona ihmistä. alue peittyy pelti- ja savimajojen ruskeansävyisistä katoista, ja päällystettyjen teiden sijaan aluetta halkovat saviset polut. Kasvusta huolimatta slummien perusongelma on mbidi ja nderitu ovat tyypillisiä slummiasukkaita: nuoria, työhaluisia mutta köyhiä. sama kuin 1900-luvun alussa: julkisten palveluiden lähes täydellinen puute. se rajoittaa slumminuorten tulevaisuudennäkymiä eniten. slummi pakottaa epäviralliselle sektorille esimerkiksi Kiberasta puuttuvat sekä julkinen sähköettä vesijohtoverkko. asukkaat hankkivat sähkönsä yksityisiltä palveluntarjoajilta ­ tai varastavat slummin ulkopuolelta kunnan sähkölinjoista. Vetensä asukkaat ostavat kioskeista ­ kalliimmalla kuin kunnallisista palveluista nauttivat keskituloiset slummin ulkopuolella. Valtion ylläpitämiä kouluja Kiberassa ei ole yhtäkään, ja klinikatkin ovat harvassa. muissa slummeissa tilanne on samankaltainen. siksi slummien lasten ja nuorten koulunkäynti on onnenkantamoisten varassa. nderitu ja mbidi kävivät peruskoulun, mutta lukio jäi kummaltakin kesken, koska vanhemmilla ei ollut rahaa. Koulunjälkeistä työnsaantia puolestaan vaikeuttaa maailmanKuVa - metsämaasta urbaaniksi viidakoksi nairobin slumminuorten tulevaisuuden edellytykset juontavat historiaan, aina 1900-luvun vaihteeseen, jolloin nairobi ja sen slummit syntyivät. 1899 perustetun nairobin siirtomaaisännät pakottivat mustan väestön asumaan kehnoille alueille virallisen kaupungin ulkopuolelle. niinpä mustat perustivat omia, epävirallisia asuinalueitaan virallisen kaupunkirakenteen sekaan ja laitamille. Koska asumukset olivat epävirallisia, siirtomaaisäntien ei tarvinnut niistä välittää: teitä ei rakennettu, asuntoja ei kaavoitettu eikä julkisia palve- 19