• Plan Suomi Säätiö Numero 2
• SISäLLYSLuetteLo PÄÄKIRJOITUS VeSI JA LääKKeet TERVEYS VESI KeHItYSMAISSA YHä eNeMMäN eLINtASoSAIrAuKSIA HIV-PoSItIIVISet tAHtoVAt eLää NorMAALIStI 10 KAuKANA PAteNttIrAtKAISuStA 13 HuoMIottA JääVä DIABeteS 1 oPerAAtIo MALArIAHYttYNeN 1 KäYMäLät KäYttööN 20 VeSI ­ KeHItYKSeN eLINeHto 2 MIHIN VeSI KäYtetääN? 2 PHNoM PeNHISSä VeSIHuoLLoN HAASteet oVAt KAuPuNGIN reuNoILLA 2 SuoLA VoIDAAN PoIStAA MerIVeDeStä 2 VAArALLINeN VeSI 2 - MAAILMANKuVA
• KUVAREPORTAASIT 18 GrAFFItIt tuLVILLAAN uSKoA, ILoA JA toIVoA 30 LASteN eLäMää BrASILIASSA 52 VIetNAM LAPSEN ELÄMÄ NÄKÖKULMA 32 LASteN KäYttÖ ItSeMurHAISKuISSA HuoLeStuttAA 3 MAAILMAN Nuoret MIeHet­ uHKA VAI MAHDoLLISuuS? 38 VAIetut PerINteet 3 eI LAStA VANHeMMILLe VAAN LAPSeLLe KotI 6 ääNeStäMääN, MArS! 9 Nuoret oSALLIStuJAt 5 teAtterI ­ AVAIN MuutoKSeeN 59 ANu KAIPAINeN: VIHreIKSI PoLtetut Puut 60 NAISteN ASeMASSA YHä KoSoLtI KoHeNNettAVAA 63 WWW.oMAtNIMetKIrJoISSA.FI 6 INtIASSA KotIAPuLAISteN KAStI KASVAA MaailmanKuva 2 Maaliskuu 2008 Julkaisija Plan Suomi Säätiö ISSN 1797-1586 Paino: Frenckellin Kirjapaino oy Paperi: MaxiPrepint 170 g / 100 g Painosmäärä: 2 000 kpl Seuraava lehti ilmestyy lokakuussa Plan Suomi Säätiö Pasilanraitio 5, 2. krs, 00240 Helsinki Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Asiakaspalvelu: ma­to klo 10­16, pe klo 9­14 Päätoimittaja: Marja-Leena Suvanto Toimitus: Minna Kumpulainen, Anna Groth, Anna Könönen ja Anni Haataja Ulkoasu: Mikko toivonen Kannen kuva: Matthias Wevelshiep MAAILMANKuVA - 3
• PääKIrJoItuS Vesi ja lääkkeet IHMISoIKeuKSIA VAI eI? YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Sen 25 artiklassa sanotaan: "Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta." oikeuksien globaali toteutuminen on vielä pahasti kesken. Niiden rajaaminen ja tapauskohtainen määrittely on vaikeaa. Niistä lipeävää valtiota ei rankaista. Maailmassa onkin käsittämätön määrä ihmisiä, joiden oikeuksia tietoisesti poljetaan tai jotka eivät edes tiedä että heillä on oikeuksia. Suuri osa heistä on lapsia. Makea vesi ja lääkkeet ovat asioita, joita suomalaisten on vaikea pitää ihmisoikeuskysymyksinä. Niitä pidetään itsestäänselvyyksinä. Mutta köyhissä maissa kuolee päivittäin 5000 lasta puhtaan veden ja 3000 lasta malarialääkityksen puutteeseen. Ihmisen oikeutta veteen ei ole nostettu YK:n julistuksen ytimeen, vaikka asiasta 1990-luvulla keskusteltiinkin. Vesi on kuitenkin vankasti mukana pohdittaessa ihmiskunnan tulevaisuutta. Se on elämän perustarve ja jokaisen ihmisen oikeus. Veden on sanottu olevan öljyyn rinnastettava aine. Se on mukana jo monissa konflikteissa ja luo jännitteitä ihmisten ja valtioitten välille. Huoli ilmaston lämpenemisestä on kiihdyttänyt vesikeskustelua. Palestiinan pakolaisleireille vettä tuodaan tankkiautoilla. Sen määrää ja laatua säännöstellään tiukasti, vaikka vedestä ei leirien ulkopuolella ole pulaa. Niili-joen patoamisesta on käyty ankaraa vääntöä. Kenellä on oikeus hyödyntää Afrikan valtioiden läpi virtaava vesi ­ vahvimmalla, vallanhaluisimmalla vai joen alkujuoksulla olevalla valtiolla? Vauraissa maissa teollisuus kuluttaa suurimman osan makeasta vedestä. Köyhissä maissa vesi käytetään arjesta selviämiseen, ruokaan, juomaan ja hygieniaan. Vesi on kaikille elämän edellytys ja sitä on 70 prosenttia niin rikkaan kuin köyhänkin kehossa. Lääkkeiden saatavuus on aikaan ja paikkaan sidottua. Markkina- ja patenttivetoinen lääketeollisuus asettaa taudit eriarvoiseen asemaan. Kehitysmaissa kärsitään edelleen malariasta, tuberkuloosista sekä monista meille vieraammista taudeista, jotka kaipaisivat kiireellisesti lääketeollisuuden tutkimus- ja Marja-Leena Suvanto - MAAILMANKuVA
• MAttHIAS WeVeLSHIeP kehitystyöpanostuksia. uudet lääkkeet ovat patenttisuojauksen takia kuitenkin hinnoiltaan kolmansien maiden tavoittamattomissa. Mutta kehitysmaat ovat silti mukana lääketeollisuudessa. esimerkiksi Keniassa ja Intiassa kansainväliset lääkeyritykset testaavat uusia lääkkeitään kyseenalaisilla menetelmillä. osa lääkkeistä myös valmistetaan näissä maissa. Paikallisille asukkaille tuotteet ovat kuitenkin liian kalliita: aidsiin sairastuminen on afrikkalaisille edelleen lähes kuolemantuomio. New Yorkissa ollaan huolissaan siitä, että juomavedessä on huomattava määrä lääkkeistä tulleita haitallisia lisäaineita. elimistöön kerääntyessään ne vaikuttavat haitallisesti perimään. Kehitysmaahan matkaava ottaa mukaansa vedenpuhdistustabletteja, jotka voivat olla matkakohteessa valmistettuja ja joiden tuottamiseen on käytetty sikäläisten niukkoja vesivaroja. Vesi ja lääkkeet kietoutuvat toisiinsa. Ihmisoikeuksista, lääkkeistä ja makeasta vedestä voit lukea lisää tästä lehdestä. Kirjoittaja on Plan Suomi Säätiön viestintäpäällikkö. MAAILMANKuVA -
• terVeYS Kehitysmaissa yhä enemmän elintasosairauksia Ihmisiä kuolee kehitysmaissa kaksi kertaa enemmän sydänsairauksiin, syöpään ja diabetekseen kuin hiv/aidsiin, malariaan tai tuberkuloosiin. He kuolevat sairauksiin, joita on totuttu pitämään kehittyneiden maiden vitsauksena. Stephen Leahy Kymmenen seuraavan vuoden aikana 388 miljoonaa ihmistä kuolee ehkäistävissä oleviin sairauksiin, jotka johtuvat pääasiassa tupakoinnista, huonosta ruokavaliosta ja liikunnan puutteesta. Suurin osa kuolemista on kehitysmaissa ilmenee tuoreesta Nature-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta. ­ tämä on valtava terveysongelma, josta vain harvat päättäjät ovat tietoisia, tutkimusta johtanut tri Abdallah S. Daar sanoo. Kehitysmaat ovat keskittyneet tarttuvien tautien ehkäisyyn, mutta se on Daarin mukaan kuin sammuttaisi yhtä päätä molemmista päistä palavassa talossa. Hyvä uutinen on se, että näiden kroonisten, tarttumattomien tautien ehkäisyyn on monta keinoa. tupakoinnin rajoittaminen on kaikista vaikuttavin kuolemien ehkäisykeino. tupakoinnista johtuvia kuolemia on viisi miljoonaa vuodessa, ja luku kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä. Suurin osa kuolemista tapahtuu kehitysmaissa. Vertailun vuoksi hiv/aids tappaa kaksi miljoonaa ja tuberkuloosi kolme miljoonaa ihmistä vuodessa ja määrä pysyy vakaana tai on pienenemässä. tupakointi on vähentynyt kehittyneissä maissa korkeampien verojen ja terveyskampanjoiden ansiosta. Niinpä tupakkayhtiöt ovat keskittäneet mainontansa kehitysmaihin. terveyskasvatus ja tupakkamainonnan kieltäminen ovat tehokkaita keinoja ehkäistä tupakointia. elintasosairauksien ehkäisyyn tarvitaan myös terveellisen ruoan saamista kaikkien ulottuville. ruoka on tehtävä edulliseksi vaikka tukiaisten avulla. Jopa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ihmiset kuluttavat yhä enemmän pikaruokaa ja virvoitusjuomia. (IPS) - MAAILMANKuVA
• Muuttuneet ruokailutottumukset lisäävät köyhien maiden elintasosairauksia. ANDreW StAWIcKI / PLAN KANADA MAAILMANKuVA -
• terVeYS Hiv-positiiviset tahtovat elää normaalisti ­ Hi-viruksen kantaja ei lakkaa olemasta seksuaalinen olento, jolla on normaalit tarpeet ja unelmat, muistutti kolmas Afrikan seksuaaliterveyttä ja -oikeuksia pohtinut kokous Nigerian Abujassa helmikuussa. Sharon Davis Kehitysmaissa terveydenhuoltoalan ammattilaiset järkyttyvät yhä tiedosta, että hiv-positiivinen henkilö on kiinnostunut seksistä. Afrikkalaisten naisaktiivien mukaan aids-ohjelmat keskittyvät yhä tartunnan ehkäisyyn ja hoitoon. Viruksen kanssa elävien ihmisten tarpeet unohtuvat. ­ epidemian luonne on muuttunut. Hivin kantajat eivät enää kuole: me elämme ja harrastamme seksiä, Global Aids Alliancen ugandalainen aktiivi Beatrice Were sanoo. Hänen mukaansa terveydenhuoltoalan väki järkyttyy yhä tiedosta, että hiv-positiivinen henkilö on kiinnostunut seksistä. Sitä pidetään vastuuttomana, vaikka kondomien teho tartunnan ehkäisyssä on todistettu, hän selittää. - MAAILMANKuVA
• terVeYS Kaukana patenttiratkaisusta Patenttijärjestelmän suurin epäkohta on, että se keskittyy vauraita maita koetteleviin tauteihin. Se mahdollistaa lääketeollisuudelle poikkeavan ansaintalogiikan, joka synnyttää terveyden ohella myös kärsimystä. Voimakkaimmin epäkohdat koettelevat kehitysmaita. Päivi Surakka Lääketeollisuuden patenttijärjestelmän monimutkainen luonne edistää hyvinvointia kovin vaihtelevilla tavoilla. toisaalla ovat teollisuuden edustajat, jotka sijoittavat liikevaihdostaan tutkimus- ja kehitystyöhön miljardeja euroja vuodessa löytääkseen uusia ratkaisuja ihmiskunnan terveyden ylläpitoon, toisaalla potilaat, joiden elämän jatkuminen on tietyn lääkkeen saannista riippuvaista. Patentti oikeuttaa keksijän hyödyntämään keksintöään taloudellisesti yksinoikeudella 20 vuoden ajan mutta koska lääkkeen markkinoillesaaminen kestää helposti 10-15 vuotta, on lääkkeen kulut katettava jäljelle jääneessä ajassa. Kun 20 vuotta täyttyy, vapautuu lääke patentin suojasta ja siirtyy geneeriseen valmistukseen. Lääketeollisuuden rahoittaman kehitystyön tuloksista nauttivat ensimmäisinä potilaat, joilla on siihen varaa. Potilaat, joiden elämän jatkuminen on tietyn lääkkeen saannista riippuvaista mutta joiden on taloudellisesti mahdotonta ostaa lääkitystä joutuvat usein odottamaan lääkettä kohtalokkaan kauan. Länsimaalainen hi-viruksen kantaja elää nykyään täyden ja vähäoireisen elämän antiretroviraalilääkkeiden avulla. tämä mahdollisuus puuttuu valtaosalta kehitysmaissa asuvilta, vaikka ratkaisu ongelmaan on olemassa. Lääkkeiden huonosta saatavuudesta on syntynyt myös patenttijärjestelmän kritiikki. olisiko jo aika ratkaisulle, joka turvaa myös köyhien lääkityksen mutta joka ei ole ristiriidassa lääketeollisuuden rahoittaman kehitystyön jatkuvuuden kanssa? ­ tästä keskustellaan kansainvälisesti nyt paljon. Lääkkeiden saatavuuteen ja patenttijärjestelmän aiheuttamiin korkeisiin lääkehintoihin haetaan uusia ratkaisuja myös WHo:n johdolla, kertoo Lääkärit ilman rajoja -järjestön eu-suhteista vastaava Alexandra Heumber. Kansainvälisesti arvostettu Médecins Sans Frontières järjestää terveydenhuollon kriisiapua yli 70 maassa vapaaehtoistyön ja lahjoitusten voimin. Brysselissä työskentelevä Heumber toimii MSF:n kampanjassa Access to essential Medecins, joka on vuodesta 1999 lähtien pitänyt silmällä lääketeollisuuden toimia ja ajanut kehitysmaiden intressejä erityisesti lääkkeiden saatavuuden ongelman kautta. Heumber konsultoi euroopan unionia ja vaikuttaa neuvoa-antavassa roolissa ratkaisuihin, jolla länsimaisten valtioiden panostus kansainväli- 10 - MAAILMANKuVA
• Yleistyvät suursateet lisäävät malariaa. Sen ehkäisemiseen on tehokkaita lääkkeitä, mutta ne ovat usein liian kalliita kehitysmaiden asukkaille. ANDY cLArK / PLAN KANADA seen lääkepolitiikkaan määritellään. Heumber ei syyllistä lääketeollisuutta. ­ Missään nimessä kyse ei ole pelkästään lääkefirmoista. ongelman ratkaisussa tarvitaan kosolti myös länsimaiden poliittista tahtoa. Patenttijärjestelmän suurin epäkohta on, että se on keskittynyt vauraita maita koetteleviin tauteihin. tutkimus- ja kehitystyön panostukset ovat siellä, missä tuotot ovat parhaat. Patenttijärjestelmä nostaa uusien lääkkeiden hinnat alkuun korkealle, niinpä kehitysmailla ei ole mahdollisuuksia rahoittaa toimivimpien lääkkeiden hankintaa. Patenttijärjestelmä mahdollistaa myös korkeaksi viritetyn hinnoittelun keinotekoisen jatkamisen. Lääkefirmojen yleinen käytäntö uudella markkinaalueella on hakea pitkitettyä patenttisuojaa muuntamalla hieman lääkkeen reseptiä, jotta se täyttää uuden lääkkeen määritelmän. Kun patenttiaika alkaa alusta, pysyy hinta korkeana seuraavat 20 vuotta. Menetelmä on käytössä erityisesti euroopassa ja Yhdysvalloissa. Intia, kehitysmaiden apteekki Intialla on ollut lääketeollisuutta koskeva patentti- järjestelmä käytössä vasta vuodesta 2005 lähtien, jolloin se liittyi Wto:n jäseneksi. Intian parlamentti sääti tuolloin patenttilainsäädännön palvelemaan kansanterveyttä, minkä vuoksi Intia myöntää patentteja vain täysin uusille keksinnöille. useimmat lääkkeet ovat siis geneeriseen tuotantoon soveltuvia eli lääkettä saa vapaasti kopioida. Köyhät maat ovat pitkälle riippuvaisia Intian lääketeollisuuden edullisista tuotteista. MSF:n määräämistä hiv-lääkkeistä 80 prosenttia tulee Intiasta. ­ Jos Intian lainsäädäntö muuttuisi samanlaiseksi kuin muualla, olisi tilanne katastrofaalinen kehitysmaille, Heumber toteaa. Sveitsissä päämajaa pitävä Novartis, yksi maailman suurimmista lääkevalmistajista, ryhtyi taistelemaan Intian patenttilainsäädäntöä vastaan, kun Novartiksen valmistama syöpälääke Glivec ei saanut Intialta patentin suojaa. Novartis vetoaa Wto:n kantaan, jonka mukaan Intian immateriaalioikeudet eivät ole yhteneväiset muiden Wto-jäsenvaltioden kanssa. MSF on luottanut vastarinnassaan kansainvälisen julkisuuden aiheuttamaan paineeseen. Järjestön toimintapolitiikkaan kuuluu, että ongelmati- MAAILMANKuVA - 11
• terVeYS elintasosairauksiksi nimettyjen tautien lisääntyminen aliravitsemuksesta kärsivissä maissa tuntuu ristiriitaiselta. Peter BreGG / PLAN KANADA lanteissa se keskustelee lääketeollisuuden kanssa ja pitää näin kehitysmaiden intresseistä huolta. Jos keskustelut ovat hyödyttömiä, järjestö tekee asiasta julkisen. Intian tapauksessa Novartis ei taipunut MSF:n kampanjan ja laajan kansainvälisen kritiikin alla, vaan jatkoi oikeustoimia maata vastaan. Novartiksen valitus evättiin Intian tuomioistuimessa elokuussa 2007, eikä juttua ole tällä hetkellä viety eteenpäin. tapaus oli riemuvoitto geneeriselle lääkevalmistukselle ja lääkkeiden saatavuuden puolustajille. Heumber ei pidä saavutusta kuitenkaan lopullisena. ­ edelleen on riski, että Intia taipuu Wto:n ja lääketeollisuuden vaatimuksiin. on tärkeää, että myös eu, länsimaiden hallitukset ja geneerinen lääketeollisuus vastustavat köyhien oikeuksia polkevia muutosvaatimuksia. Eriarvoiset sairaudet Markkina- ja patenttivetoinen lääketeollisuus asettaa taudit eriarvoiseen asemaan. Kehitysmaissa kärsitään edelleen malariasta, tuberkuloosista sekä monista meille vieraammista taudeista, jotka kaipaisivat kiireellisesti lääketeollisuuden tutkimus- ja kehitystyöpanostuksia. unitauti uhkaa 60 miljoonaa ihmistä Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa. taudin hoitoon käytetään usein melarsoprol-nimistä 40-luvulla kehitettyä lääkettä, joka tappaa joka kymmenennen hoitoa saavan. chagasin tautiin käytettävät lääkkeet toimivat ainoastaan taudin alkuvaiheessa, jolloin harva potilas osaa hakeutua hoitoon. Näiden laiminlyötyjen tautien lääkityksen laatu on kaukana siitä, mihin modernin maailman mahdollisuudet riittäisivät. Hi-virus koettelee kehitysmaiden ohella myös teollisuusmaita. Hivin tutkimukseen käytetyt varat ovat tuottaneet tulosta antiretroviraalilääkkeiden toimivuudessa. ArV-lääkkeistä on kehitetty yhä uusia sukupolvia, jotka tehoavat aiempaa paremmin ja aiheuttavat vähemmän sivuoireita. Näille uusille lääkkeille on tarvetta myös kehitysmaissa, joissa edellisen sukupolven lääkkeillä esiintyy resistenssiä. uudet lääkkeet ovat patenttisuojauksen takia hinnoiltaan kuitenkin kolmannen maailman tavoittamattomissa. tilanne on kehitysmaille erityisen kriittinen siksi, että hoitoa jo saavat joutuvat vahvojen sivuoireiden takia mahdottomaan tilanteeseen. Hoidon jatkaminen on kivuliasta ja huonosti tehoavaa, mutta uudempaan olemassaolevaan lääkeratkaisuun ei ole varaa. Vaikka hoito on jo kerran tullut mahdolliseksi hinnan ja saatavuuden puolesta, ei lääkitykseen sitoutunut ja siihen luottava voi sitä kustannusten takia jatkaa. ­ Jos puhutaan yleensä siitä mitä tarvitaan, jotta kehitysmaiden on mahdollista saada toimiva terveydenhoito, on tietenkin kysymys paljon muustakin kuin lääkkeiden saatavuudesta. tiedämme kyllä, ettei lääkkeistä ole apua, jos maassa ei ole lääkäreitä. Puutteellinen infrastruktuuri on ongelma, jossa ulkoa tuotu ratkaisu on usein kestämätön. Siinä missä muut tahot työskentelevät puitteiden rakentamisen parissa, keskittyy MSF lääkkeiden saatavuuden parantamiseen. ­ taistelumme jatkuu, kunnes lääketeollisuuden keksinnöt ovat kaikkien saatavilla, Heumber sanoo haastattelun lopuksi. Lisää tietoa: http://www.accessmed-msf.org/ 12 - MAAILMANKuVA
• terVeYS Päivi Surakka Huomiotta jäävä diabetes Länsimaita jo raskaasti koetteleva diabetes uhkaa myös kehitysmaita. Harvalla I-tyypin eli lapsuusiän diabeetikolla on varaa insuliinihoitoon, ja aikuisiän eli II-tyypin diabeetikot aiheuttavat tietämättään itselleen sydän- ja verisuonisairauksia. ­ Vaikka diabetes pystyttäisiin kehitysmaissa diagnosoimaan, kaatuu taudin hoito sen korkeisiin kustannuksiin. Insuliinin saatavuus on huono ja hinta kaukana väestön ulottumattomissa. Lisäksi diabeetikon pitäisi pystyä mittaamaan oma sokeriarvonsa useita kertoja päivässä, mutta yksi mittaliuska maksaa kehitysmaassa saman verran kuin perheen päivän ravinto, kertoo Lt Ilkka Jaakkola. Suurin osa diabeetikoista jää ilman diagnoosia, kärsii ja kuolee. Jaakkola on väitellyt I-tyypin diabeteksen syntymekanismeista ja työskentelee taudin parissa tYKS:ssa lastentautien erikoislääkärinä. Jaakkola on myös työskennellyt keväällä 2007 etelä-Afrikassa yliopistollisen sairaalan keskolassa. Kolmen kuukauden työskentelyä Kapkaupungissa haittasi maan huutava resurssipula. Se vaivasi myös sairaalaa, jossa oli etelä-Afrikan paras kunnallinen hoito. Ammattitaitoista henkilökuntaa oli sairaalassa aivan liian vähän. Jaakkola myöntää, että hänen lääkärinetiikkansa joutui koville, kun hän huomasi, että resurssit ratkaisevat sen, kuka hoitoa sai ja kuka ei. Diabeteksen hoitoon resursseja ei sairaalassa löytynyt. ongelmia oli jo taudin toteamisvaiheessa. Sen olemassaolosta ei läheskään aina edes tiedetä. Diagnosoituja tapauksia oli maassa niin vähän, ettei paikallisilla lääkäreillä ollut siitä juuri perustietojakaan. II-tyypin diabetes on aikapommi, joka uhkaa teollisuusmaiden lisäksi myös nousevien elintasojen maita. elintasosairaudeksi nimetyn taudin lisääntyminen aliravitsemuksesta kärsivissä maissa tuntuu ristiriitaiselta. ­ Diagnostiikan paranemisen myötä myös tautimäärä on lisääntynyt. Siitä ei kuitenkaan olla varmoja, lisääntyykö itse tauti vai ainoastaan sen toteamismahdollisuudet. Länsimaiset kulutus- ja ravitsemusmallit leviävät kehitysmaihin. Monissa kehitysmaissa on nyt aiempaa enemmän rahaa, kaupunkeihin rakennetaan uusia hampurilaisravintoloita ja opitaan uusia ruokailutottumuksia. Vaikka köyhiä ei varsinaisesti vaivaa lihavuus, köyhyyteen liittyy usein huono ravitsemustaso, esimerkiksi sokerin ja rasvojen runsas käyttö. terveellinen, diabetekseltä säästävä ruoka on hintavaa. ruuan hinta ajaa epäterveellisiin ruokatottumuksiin. Lisäksi monessa kehitysmaassa lihavan ihmisen uskotaan olevan myös rikas ja onnellinen. MAAILMANKuVA - 13
• terVeYS operaatio Malariahyttynen Kehitysmaissa hyttynen ei ole häirikkö. Se on malariaa levittävä pahimman luokan terroristi, joka tappaa lapsen joka 30. sekunti. Luit oikein. Joka 30. sekunti. Lapsia menehtyy malariaan jokaisen tunnin aikana noin neljän koululuokallisen verran. Marja Vesala Ajattele suomalaista kesäiltaa. olet juuri vaipunut ihanaan uneen, kun kuulet ärsyttävää ininää. Huitaiset kädelläsi korvan suuntaan ja jatkat uniasi. Hetken päästä ininä kuuluu taas, tällä kerralla voimakkaampana ja ärsyttävämpänä. Sytytät valot ja alat kiukkuisena etsiä yöuntasi häiritsevää hyttystä. Kehitysmaissa hyttynen ei ole häirikkö vaan tappaja, joka surmaa päivittän tuhansia lapsia. tämä on järjetöntä, sillä malaria on ehkäistävissä ja tauti voidaan yleensä parantaa lääkkeillä. Maailman terveysjärjestö WHo:n mukaan malaria koskettaa noin 40 % maailman väestöstä. ongelman ydin on siinä, että suurin osa näistä ihmisistä asuu kehitysmaissa. Jos tauti uhkaisi pääasiassa vauraiden maiden asukkaita, tutkimukseen olisi käytetty miljardeja ja rokote olisi jo aikaa sitten ollut saatavilla. Nyt malariaan kuolee vuodessa yli miljoona ihmistä. Planin toimisto Malissa Länsi-Afrikassa muistuttaa yhdessä asiassa sheriffin päämajaa. Seinille on kiinnitetty etsintäkuulutusjulisteita. Niissä ei etsitä tavallisia rikollisia, vaan malariaa levittäviä hyttysiä. etsintäkuulutukset ovat osa kampanjaa, jolla halutaan lisätä malilaisten tietoja malariasta. on vaikea taistella tautia vastaan, jos ihmiset luulevat saavansa tartunnan hedelmistä ja vihanneksista. Malariaan sairastumista pidetään enemmän sääntönä kuin poikkeuksena. Niin yleinen se on. tiedon lisäämisessä lapset ovat usein avainasemassa. Malilaisilta koululaisilta kuulen, miten malarian voi välttää. Pihalle ei jätetä hyttysiä houkuttelevia likaisia vesiämpäreitä. ulkokäymälät pidetään siisteinä. Nukkua kannattaa moskiittoverkon alla. Jos tulee kova päänsärky ja kuumetta, täytyy mennä heti terveysasemalle. Lasten kautta tieto välittyy myös koteihin, mutta erityisesti toisille lapsille. Maissa joissa lukutaito on alhainen, näytelmät, laulut ja piirustukset toimivat tehokkaina tiedottamisen välineinä. Planin ja monen muun järjestön työ on myös vuoropuhelua päättäjien kanssa, jotta terveyspalveluihin suunnattaisiin enemmän varoja ja niitä saataisiin kaikkien ulottuville. työ on usein hyvin hidasta, mutta tuloksiakin syntyy. elokuussa muutamiin lehtiin koti-Suomessa eksyi positiivinen kehitysmaauutinen. Sen mukaan Keniassa pienten lasten malariakuolemat ovat vähentyneet lähes puolella moskiittoverkkojen ansiosta. Saman kehityksen toivoisi jatkuvan muuallakin. 1 - MAAILMANKuVA
• Monille perheille moskiittoverkon hankinta on kuitenkin suuri taloudellinen investointi. Kun perheessä on kymmenen lasta ja yksi moskiittoverkko, joudutaan myös päättämään ketkä sen alla nukkuvat. Kesämökin hyttyset voivat jatkaa ärsyttävää ininäänsä. Niiden taltuttamiseksi riittää kärpäslätkä tai peiton alle piiloutuminen. Siivekkäiden sarjamurhaajien suhteen on syytä aloittaa nollatoleranssi ja siihen tarvitaan meitä kaikkia. Peiton alle piiloutuminen on huonoin mahdollinen vaihtoehto. Moskiittoverkko on halpa ja tehokas keino estää malariaa. Niitä tarvitaan myös sairaaloissa. Peter BreGG / PLAN KANADA MAAILMANKuVA - 1
• terVeYS Käymälät käyttöön YK laskee, että noin 2, miljardilta ihmiseltä puuttuu käymälä, ja siksi he tekevät tarpeensa kuka minnekin: pihan perälle puskaan, pellolle, joen pientareelle tai kaupungissa katuojaan. tiina Kirkas Häpeä, inho ja lopulta ylpeys. Kaikki tunteet ­ ja myös keinot ­ ovat sallittuja, kun ihmiset halutaan lopullisesti puskista käymälöihin. Löyhkän lisäksi ihmisten jätökset levittävät sairauksia, sillä ulosteiden sisältämät bakteerit, virukset ja muut taudinkantajat siirtyvät kärpästen ja pohjaveden matkassa ihmisten ruokaan ja juomaan. Yksinomaan yhdessä ulostegrammassa on sata miljoonaa bakteeria, joista osa aiheuttaa koleraa, lavantautia ja ennen kaikkea ripulia. ripuliin kuoleekin joka vuosi yli kaksi miljoonaa ihmistä, joista useimmat ovat alle viisivuotiaita lapsia. tautiepidemioita kärjistävät veden puutteesta sekä tietämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä johtuva huono hygienia. Käymälöiden puute on ennen kaikkea nöyryyttävää, sillä varsinkin naiset joutuvat häveliäinä pidättämään hätäänsä aina yömyöhään asti. Yksityisyyden puute ja väkivallan pelko saavat usein myös tytöt keskeyttämään koulunsa. Katse puskiin ja pelloille toimiva sanitaatio ja puhdas vesi ovat sellaisinaan YK:n vuosituhattavoitteita. Ne vähentävät myös alle viisivuotiaiden lasten kuolleisuutta ja köyhyyttä. Silti sanitaatio ei korjaannu vain käymälöitä raMArtIN DIxoN kentamalla, vaan niitä pitää myös käyttää. Jo nyt osa YK:nkin tilastoimista käymälöistä toimittaa varaston virkaa tai on muutoin vailla käyttöä. opastus, valistus tai edes palkitseminen eivät ole kaikkialla onnistuneet houkuttelemaan ihmisiä käymälöihin, vaan he edelleen tekevät tarpeensa taivasalle. esimerkiksi Intian Maharashtran osavaltiossa viranomaisten vuosina 1997­2000 rakennuttamista käymälöistä vain puolet oli pari vuotta sitten asianmukaisessa käytössä. Pienessä Himachal Pradeshissa vastaavien käymälöiden käyttöaste oli 2000-luvun alussa alle 30 prosenttia. Bangladeshilaisen Kamal Karin mielestä katse onkin kohdistettava käymälöistä puskiin ja pelloille: ihmisten on ensin havahduttava näkemään tekojensa seuraukset ­ eli ulosteen kulku ruokapöydän kautta suuhun ja ripulina takaisin kiertoon. Vasta sitten heidän on mahdollista oivaltaa käymälöiden merkitys sekä ryhtyä niitä rakentamaan ja ennen kaikkea käyttämään. Aina se ei onnistu lempeällä suostuttelulla vaan vaatii sokkiterapiaa. Karin kehittämän cLtS:n (community Led total Sanitation) tavoitteena on myös käymälöiden sataprosenttinen käyttöaste, jolloin kukaan ei tee enää tarpeitaan taivasalle (an open defecation-free 1 - MAAILMANKuVA
• Sanitaatio ei korjaannu vain käymälöitä rakentamalla, niitä pitää myös käyttää. MArtIN DIxoN / PLAN SeNeGAL environment). Se edellyttää koko yhteisön sitoutumista ja tiukkaa sosiaalista kuria, sillä yhdenkin lipsuminen tietää takapakkia tautien torjunnassa. Viime vuosina cLtS:ää on sovellettu eri puolilla Intiaa ja Bangladeshia sekä Planin toiminta-alueilla etiopiassa, Nepalissa, Kambodzhassa, Filippiineillä, Keniassa ja tansaniassa. Syytä ylpeyteen Varsin pian inhoreaktiokin kanavoituu toiminnaksi, ja seuraavassa vaiheessa ensimmäiset käymälät ovat jo rakenteilla. Käymäläntekotarpeiden ja rakennustaidon on tarkoitus löytyä omasta kylästä, kunhan hygieniasta ei tingitä. Kyläläisten on myös autettava toisiaan, jotta kaikkein köyhimmätkin saavat itselleen toimivan käymälän. Kyliin perustetaan myös sanitaatiokomitea, jonka aktiiveiksi valikoituu usein yhteisön vaikutusvaltaisimpia jäseniä, kuten uskonnollisia johtajia ja naisopettajia. Heidän tehtävänään on valistaa hygieniasta ja käsien pesusta. He myös pitävät huolta, että käymälöitä rakennetaan, niitä käytetään eikä kukaan tee tarpeitaan enää taivasalle. ensisijaisesti cLtS:n onnistuminen edellyttää jokaisen yhteisön jäsenen sitoutumista, ja siksi valvonta perustuu sosiaaliseen kontrolliin ja julkiseen häpäisyyn. esimerkiksi eräässä Planin tukemassa kylässä Nepalissa lasten ja naisten ryhmät ovat ottaneet tehtäväkseen valvoa ryhmäkurista lipsujia. Lapset paljastavat aamuvarhain puskissa kyykkivät aikuiset rysän päältä voimakkain vislauksin ja kirjaavat heidän nimensä julkisesti rikospaikalle näkyville. etiopiassa housut kintuissa yllätetyt miehet joutuvat kantamaan jätöksensä kaiken kansan nähden lähimpään käymälään. tavoitteen saavuttaminen nostattaa lopulta kuitenkin koko yhteisössä ansaittua ylpeyttä, mikä myös luo maaseudulla ­ kirjaimellisestikin ­ tervettä kilpailuhenkeä kylien välille. esimerkiksi Intian Maharashtrassa tyttöjä ei enää joillain seuduilla naiteta kyliin, joiden pojat vielä tekevät tarpeensa muualle kuin käymälään. Intiassa ja Bangladeshissa osavaltiohallitukset ovat myös jakaneet julkisia tunnustuksia tavoitteessaan onnistuneille kylille. Parhaita palkintoja ovat kuitenkin kylissä pörräävien kärpästen väheneminen ja ripulin hoitoon kuluvan sokeri-suolaliuoksen kulutuksen hiipuminen. "Kuinka monta jalkaa on kärpäsellä?" Nimensä mukaisesti cLtS etenee yhteisövetoisesti, vaikkakin ulkopuolisilla on varsinkin alkuvaiheessa oma roolinsa. Häpeämättömillä kysymyksillään he esimerkiksi johdattavat kyläläiset katsomaan tuttua maisemaansa uusin silmin ­ ja kokemaan näkemästään hämmennyksen sekaista häpeää: "Siis kuka tekee tarpeensa juuri tuonne? Minäkö? entä miltä täällä näyttää ripuliepidemian aikaan?" ulkopuoliset myös ohjaavat tunnekuohun toiminnaksi, joka yleensä edistyy saman kaavan mukaisesti: Kyläläiset laativat ensin kartan, jonka avulla he hahmottavat kotiensa ja ulostuspaikkojensa väliset kulkureitit. He myös laskevat oman vuosittaisen ulostetuotantonsa. Sen jälkeen kaikki pohtivat yhdessä, mihin kuorma-autolasteiksi tai muulikuormiksi havainnollistettu jätösmäärä lopulta päätyy. Lopputulemana he havahtuvat huomaamaan, kuinka kylän ulosteet kulkeutuvat jokiin ja puroihin, pesuveden mukana vaatteisiin, astioihin, käsiin ­ ja juotuna suuhun. Ne takertuvat myös kotieläimiin, kärpäsiin ­ ja sitä myöten suoraan ruokaan. Inhoten kyläläiset huomaavatkin syövänsä päivittäin parikymmentä grammaa toistensa ulosteita. Inhoviesti voidaan välittää perille monin tavoin. eräässä bangladeshilaisessa kylässä paikallinen agitaattori esimerkiksi kiskaisi hiuksen päästään, kastoi sen ihmisulosteeseen ja sen jälkeen vesilasiin. Kun kukaan ei halunnut juoda sinänsä puhtaan näköistä vettä, hän kysyi paikalla olijoilta: "Kuinka monta jalkaa on kärpäsellä?" MAAILMANKuVA - 1
• KuVArePortAASI Graffitit tulvillaan uskoa, iloa ja toivoa Bogotan kauppakeskuksen seinät on peitetty värikkäillä graffiteilla. Niiden katseet seuraavat hulppean kauppakeskuksen asiakkaita. Silmät eivät viesti huumeiden, sodan ja väkivallan repimästä maasta vaan rauhaa janoavan kansan tulevaisuudesta. Seinämaalaukset vievät ajatuksen toisenlaiseen Kolumbiaan. Ne ovat tulvillaan uskoa, iloa ja toivoa. Ja vaativat rauhaa. Matthias Wevelshiep
• VeSI Vesi ­ kehityksen elinehto Vesi on merkityksellinen usealla eri tasolla, jotka kaikki ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Kehitysmaissa elävät tytöt, köyhät ihmiset, pinta- ja pohjavesijärjestelmät ja elämä sinänsä tällä planeetalla ovat sekä suoraan että välillisesti riippuvaisia vedestä. Miten turvata elämän ehto kaikille? tyttöjen koulunkäynti vaarantuu, kun perheen vedenhankinta on naisten vastuulla. YK:n toisen vesikehitysraportin mukaan (WWDr 2006) Keski-, Länsi- ja Pohjois-Afrikan sekä etelä-Aasian ja Lähi-idän 115 miljoonasta koulua käymättömästä lapsesta neljä viidestä on tyttöjä. Syy tähän löytyy pitkistä matkoista, joita naisten ja tyttöjen täytyy vedenhakumatkoillaan kulkea, tai käymälöiden puutteesta kouluissa, joka pakottaa tytöt käyttämään pensaikkoa ja metsää. tämä saattaa tytöt paikallisten tapojen oloissa alttiiksi joutua naurunalaiseksi ja häpeään ­ pahimmillaan raiskausuhan alaiseksi. Malawissa koulutytöillä on yleisenä ongelmana kunnon käymälöiden ja käsien pesuun tarvittavan veden puute. Maaseudulla Dowassa asuva 13-vuotias rita käy 350 oppilaan koulua. Hän valittaa luokassa keskittymisen vaikeutta kuukautisten aikana. Mielessä pyörii, ettei ole peseytymismahdollisuuksia välitunnin aikana. Koko koululle on vain kaksi kuoppakäymälää, joten yleensä hän jää kotiin kuukautisten aikana. Monet tytöt lopettavat koulun murrosiän alkaessa. Malawin virallisten tilastojen mukaan tytöt keskeyttävät koulun neljänneksen useammin kuin pojat. Yli viidennes kaikista peruskouluikäisistä tytöistä ei tule kouluun ollenkaan ja kuusi kymmenestä käy koulussa epäsäännöllisesti. YK:n Human Development report 2006 osoittaa, että kolmasosa Malawin 12 miljoonasta asukkaasta on vailla turvallista juomavettä ja reilusti yli neljännekseltä puuttuu asiallinen käymälä. Joskus maakuoppakäymälät tehdään riittävän tiedon puuttuessa siten, että pohjaveden pinta jää kuopan pohjan yläpuolelle. tällöin hygieniasta huolehtimisesta tulee vastoin tarkoitustaan paikallisesti pohjavettä pilaava saastelähde. tällaista sattuu esimerkiksi Sambiassa, jossa kuoppakäymälöitä käyttää lähes kolmannes kotitalouksista. Malawi ja Sambia eivät ole yksin vesiongelman kanssa. Globaalisti 1,1 miljardia ihmistä kärsii riittävän juomaveden puutteesta ja lähes puolella kehitysmaiden kansalaisista ei ole ulottuvillaan kelvollista sanitaatiota. Huonolaatuinen juomavesi ja käymälöiden puute aiheuttivat vuonna 2002 kaikista maailman tartuntataudeista 5.7 prosenttia. Päivittäin kuolee 5000 lasta veteen yhteydessä oleviin sairauksiin, jotka olisivat estettävissä asianmukaisella vesi- ja sanitaatiohuollolla. olli-Pekka Haavisto Juomavesi Pahenevaan juomavesipulaan olisi veden jakelun osalta ratkaisu olemassa: julkisen ja julkisen kumppanuus, jossa eri julkiset osapuolet toimivat yhteistoiminnassa tiettyjen periaatteiden mukaan. Menettely on kehittynyt vaihtoehdoksi yksityistämiselle, joka on osoittautunut lukuisten selvitysten mukaan pettymykseksi. on ilmennyt korruptiota, taloudellisia epäonnistumisia ja köyhien vedensaatavuuden parantamisen asemesta heidän taloudellista hyväksikäyttöään. Vedenjakelun yksityistäminen on 20 - MAAILMANKuVA
• VeSI itsessään olisi kestävää ja taloudellisesti mielekästä kuten Ghanan Savelugussa ja Brasilian Porto Alegressa. edes Intian Keralan osavaltion olavannassa, jossa ihmiset itse ovat olleet valmiita rahoittamaan vesiturvan laajennuksia, ei rahoitusta ole ollut helppo saada. on myös tapauksia, jossa talous kestää omin voimin. Malesiassa Penangin osavaltiossa oli matalimmat veden hinnat vuonna 1999 tehdyssä 38 kehitys- ja teollisuusmaassa tehdyssä vertailussa samalla, kun veden saatavuus kattoi 99 prosenttia osavaltion väestöstä, ja laitos oli taloudellisesti kestävä ilman ulkopuolista rahoitusta. Valoa kehitysrahoitusten järjestelyihin on tuonut Norja. Maailmanpankin uusin yksityistämistä suosiva menettely, Public Private Infrastruc- ture Advisory Facility PPIAF, tuli julkiseen keskusteluun syksyllä 2006 brittiläisen World Development Movement WDM ja Norwegian Association of International Water Studies FIVAS ­järjestöjen aktiivisuudella. tämän seurauksena Norjan hallitus on vetäytynyt 30.7.2007 PPIAF:n rahoittamisesta. Vedenkäytön jakautuminen Alueellisen kuivuuden tai kosteuden lisäksi käytettävän veden määrää säätelevät väestön tiheys ja kulttuuriset tekijät sekä varallisuus. Kaupungistuneilla alueilla vedenkäyttö on moninkertaista maaseutuun nähden. Pitkät, huonosti hoidetut putkiverkostot aiheuttavat valtavaa hävikkiä erityisesti köyhien maiden jättikaupungeissa ja toisaalta varakas, kulutuskulttuurin omaksunut väestönosa käyttää vettä tuotteeN VALMIStAMISeeN tArVIttAVA VeDeN Määrä 1 lasi olutta (250 ml) 1 lasi maitoa (200 ml) Kuppi kahvia (125 ml) Kuppi teetä (250 ml) Leipäpala (30 g) Pala leipää (30 g) juuston (10 g) kanssa Yksi peruna (100 g) Yksi appelsiini (100 g) M-kokoinen pellavainen t-paita (500 g) 4 A4-paperiliuska (80 g/m2) Lasi viiniä (125 ml) Lasi omenamehua (200 ml) Lasi appelsiinimehua (200 ml) Pussi perunasipsejä (200 g) Hampurilainen (150 g) Yksi tomaatti (70 g) Yksi omena (100 g) Pari kenkiä (naudan nahkaa) Yksi mikrosiru (2 g) 75 l 200 l 140 l 35 l 40 l 90 l 25 l 70 l 100 l 10 l 120 l 190 l 170 l 185 l 2 400 l 13 l 50 l 8 000 l 32 l moninkertaisesti köyhiin nähden. WHo on arvioinut, että asumuksissa, jotka ovat 200 metrin päässä lähimmästä vesipostista, vettä käytetään 20 ­ 40 litraa päivässä henkeä kohden. Kotitaloudessa, jossa on yksi vesipiste talon sisällä, kulutus lähes kaksinkertaistuu, mutta varakkailla alueilla kulutus saattaa nousta 200 litraan. Kiertäviltä vesikauppiailta kalliiseen hintaan vetensä ostavat kykenevät hankkimaan hyvinvointinsa kannalta aivan liian vähän vettä, eikä veden turvallisuudesta ole takeita. Gleick arvioi 1996, että ihmisen vähimmäisvedentarve juomiseen, peseytymiseen ja ruoanlaittoon on viisi litraa päivässä. WHo ja uS Agency for International Development on julkaissut arvion 20-40 litraa henkeä kohden päivittäin, ja euroopan ympäristötoimisto on päätynyt 80 vesilitran päivittäiseen tarpeeseen. Siten vuonna 2002 käytettävissä olleiden selvitysten perusteella puolet maailman väestöstä ei yllä samaan vesihuollon tasoon kuin antiikin roomalaiset ja kreikkalaiset! Ilmastonmuutos Suurin yksittäinen uhka vesiturvalle on ilmastonmuutos. Yleisesti tiedetään, että ilmiö lisää äärimmäisiä sääilmiöitä kuten kuivuutta ja sateita. Myös kaatosateet uhkaavat vesiturvaa, sillä maaperä imukyky ja ekosysteemit kuten suot ja muut kosteikot eivät kykene tasaamaan vesimäärän äkillistä vaihtelua, jolloin sadevesi valuu pintavesiin, kaivoihin ja tunkeutuu jopa kaupunkien vesijärjestelmiin. Pintaveden mukana kulkeutuu lukuisia taudin aiheuttajia ja tämä synnyttää tautiepidemioita. Suurin lyhyen ja keskipitkän aikavälin uhka ei myöskään tule nouse- LäHDe: cHAPAGAIN, A. K. and HoeKStrA, A. Y. (2004): Water footprint of nations, uNeSco-IHe Institute for Water education. 22 - MAAILMANKuVA
• kaisevat, onko toiminta kestävää. Kahden gramman mikrosirun valmistamiseen tarvitaan yli kolme ämpärillistä vettä. ei ole samantekevää, missä kunnossa vesi lasketaan vesistöön takaisin äärimmäisen saastuttavan käytön jälkeen. eikä ole samantekevää, millaisia elektroniikkahankintoja me teemme. Kaikkien maatalous- ja teollisuustuotteiden tuottamiseen tarvitaan vettä. Itse asiassa laadultaan ja määrältään riittävän veden saatavuus on teollisuuden investointipäätösten tärkeä osatekijä. Siten maatalouden ja teollisuuden ympäristönormit ja -teknologia asettuvat uuteen valoon suhteessa YK:n vuosituhattavoitteiden tarkoittamaan vesiturvaan nähden. Kehitysmaissa tuotanto toteutetaan usein tavoilla, jotka ovat olleet lainsäädännöllä kiellettyjä euroopassa jo vuosikymmeniä. Kansainvälisillä yrityksillä ja niiden tytäryhtiöillä sekä alihankkijoilla on siten suuri vastuu, jota ei voi yksinään sysätä epädemokraattisten tai varattomien hallitusten harteille, jotka tunnetusti ovat kyvyttömiä turvaamaan kansalaistensa perusoikeuksia. ALF BerG Vettä KoSKeVAt IHMISoIKeuSSoPIMuKSet · Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistuksen (1) mukaan jokaisella on oikeus elämään, sekä terveyteen ja hyvinvoinninsuhteen asianmukaiseen elintasoon. elääkseen terveenä omassa sosiaalisessa ja kulttuurisessa ympäristössään jokainen tarvitsee tietyn vähimmäismäärän vettä. · YK:n vankeinhoidon vähimmäissäännöt (1) turvaavat vangeille oikeuden riittävään vähimmäismäärän vettä juomiseen ja peseytymiseen. · Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimuksen (1) mukaan kaikilla on oikeus asianmukaiseen elämisen tasoon, johon sisältyy riittävän ravintopitoinen ruoka ja vesi. · Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistava yleissopimus (1) korostaa, että erityisesti maaseudun naisten terveys riippuu riittävästä ja syrjimättömästä veden saatavuudesta. · Yleissopimus lapsen oikeuksista (1) määrittelee lapselle oikeuden terveyteen, mukaan lukien ravintopitoinen ruoka ja vesi. MAAILMANKuVA - 2
• VeSI Phnom Penhissä vesihuollon haasteet ovat kaupungin reunoilla Nykyään Kambodzan pääkaupungin Phnom Penhin vesilaitos tarjoaa puhdasta vesijohtovettä 0 prosentille kaupungin asukkaista, kun vuonna 13 laitos pystyi tarjoamaan vettä vain neljäsosalle kaupungin asukkaista. Vesilaitoksen toiminta on milteipä esimerkillistä köyhässä maassa, mutta haasteena on taata vedensaanti maalta kaupungin slummeihin muuttaville köyhille ja kaupungin reunaalueille. Pääkaupungin väkiluku kasvaa neljällä prosentilla vuosittain. Vesilaitos on myös pystynyt viimeisten 13 vuoden aikana vähentämään hukkaveden osuuden 72 prosentista kuuteen prosenttiin. Laitos ei tarvitse enää ulkopuolista rahoitusta. ­ Phnom Penhin onnistuminen johtuu ainakin vesilaitoksen korkeasta osaamisen tasosta ja korruption kitkemisestä laitoksen sisällä. Kansalaisjärjestöjen ja vesilaitoksen yhteistyö on ollut tärkeää slummeissa, sanoo kaupungin vesihuoltoa tutkinut tekniikan lisensiaatti Ulla Heinonen. Kansalaisjärjestöt ovat mahdollistaneet viranomaisten ja slummien asukkaiden vuoropuhelua ja opastaneet köyhiä järjestäytymään sekä vaatimaan vettä asuinalueillensa. Johanna Sarjas KAMSAN SreNG Joustavilla ratkaisuilla vettä köyhille Slummien vedensaannin turvaami- seksi on luotu joustavia ratkaisuja. Vesilaitos on esimerkiksi vetänyt vain pääliittymän, jonka liittymämaksun slummin asukkaat ovat maksaneet yhteisestä pussista ja he ovat itse myös järjestäneet veden jakelun yksittäisiin talouksiin sekä keränneet maksut. Kaupunki ja vesilaitos ovat alentaneet veden hintaa köyhille. ­ Nythän kaupungin veden ulottumattomissa asuvat joutuvat maksamaan vedestä hyvinkin korkeaa hintaa yksityisille vedenmyyjille. Slummeissa myytävän veden laatu on usein surkea, kertoo Heinonen, joka tekee paraikaa väitöskirjaa Kambodzan alueen vesivaroista. Slummien asukkaista kolmasosa on kaupungin vesihuollon piirissä. Ne slummien asukkaat, joilla ei ole mahdollisuutta vesijohtoveteen joutuvat käyttämään bakteerien saastuttamia pintavesiä tai usein vähävaraisia pohjavesiä. Huonon sanitaation ja viemäröinnin takia lätäköissä ja muissa seisovissa vesissä pesivät myös esimerkiksi dengue-kuumetta levittävät hyttyset. Dengue onkin tavallinen syy slummilasten kuolemiin. tällä hetkellä Phnom Penhin 1,3 miljoonasta asukkaasta noin 70% on vessa ja slummiasukkaista noin yhdellä kolmanneksella. 2 - MAAILMANKuVA
• VeSI Vaarallinen vesi Bangladeshissa lasten yleisin kuolinsyy on veteen hukkuminen. Päivittäin hukkumiskuoleman kohtaa lasta, vuodessa 1 000. Suurimmassa riskissä ovat liikkuvien hiekkamassojen muodostamien char-saarekkeiden lapset. Ganges, Brahmaputra ja Megha ­jokien muodostamalla alavalla suistoalueella sijaitseva Bangladesh on yksi maailman tiheimmiten asutuista alueista. Iowan osavaltion kokoisella alueella elää yhtä paljon ihmisiä kuin Venäjällä. Luonnonlakeja uhmaten bangladeshilaiset luovat uutta asuintilaa kekseliäillä tavoilla. Pääkaupunki Dhakaan ja sen liepeille nousee ennätysvauhdilla lasisia pilvenpiirtäjiä täytetylle suistomaalle. Ainoastaan Mumbaihin rakennetaan etelä-Aasian alueella nopeammalla vauhdilla uusia pilvenpiirtäjiä. Bangladeshin köyhät rakentavat bambusta ja pellistä hökkeliyhteisöjä vesistöjen keskelle hiekan ja liejuisten maamassojen muodostamille chareiksi kutsutuille saarekkeille. charit syntyvät ja tuhoutuvat nopeasti vedenpinnan muutosten mukana. Mitä enemmän pilvenpiirtäjiä rakennetaan sen alttiimpia charit ovat tulville. ­ Maata viedään köyhien alueilta uusien asuin- ja kaupallisten alueiden täytteeksi. rikkaiden alueita nostetaan tulvien ulottumattomiin ja samalla tulvavesi nousee entistä korkeammalle köyhillä alueilla, kertoo Planin Bangladeshin maajohtaja Haider W. Yaqub. Arviolta seitsemän miljoonaa bangladeshilaista elää chareilla. Niiden asukkaat ovat köyhistä köyhimpiä, yli 80 prosenttia heistä elää alle dollarilla päivässä. elämä chareissa on jatkuvaa kamppailua veden voimia vastaan. Bambuiset talot joudutaan rakentamaan täysin uudestaan keskimäärin kahden vuoden välein veden aiheuttamien tuhojen takia ja niihin lisätään jatkuvasti uusia hataria kerroksia vedenpinnan noustessa. Vesi on bangladeshiläislasten suurin vihollinen. Hukkuminen on ohittanut tarttuvat taudit 1-17-vuotiaiden bangladeshilaislasten yleisimpänä yksittäisenä kuolinsyynä. Arviolta 46 bangladeshilaislasta hukkuu päivittäin, vuodessa 17 000. ­ Pienet lapset leikkivät ja vauvat nukkuvat turvattomilla veden ympäröimillä bambukatoilla. Veteen tippumisvaara on suuri, Yaqub kertoo. Suurin osa hukkuneista lapsista on alle viisivuotiaita ja hukkuminen tapahtuu yleensä alle kymmenen metrin päässä lapsen kotoa. eniten hukkumisia tapahtuu monsuunikaudella, jolloin lukuisia lapsia hukkuu veden täyttämiin maakuoppiin. uNIceFin mukaan ongelma on niin vakava, että hukkumiskuolemat uhkaavat Bangladeshin mahdollisuuksia puolittaa lapsikuolleisuus vuoteen 2015 mennessä vuosituhattavoitteiden mukaisesti. Yaqubin mukaan hukkumiskuolemia voidaan vähentää lisäämällä lasten koulunkäyntiä. Anni Haataja · 17 000 bangladeshilaislasta hukkuu vuosittain ja 68 000 lasta on lähellä hukkumista · Suurimmassa riskissä hukkua ovat 1-9 vuotiaat · Suuri osa hukkumisista tapahtuu kesällä monsuunikaudella, jolloin vesi on korkealla · 3/4 lapsista hukkuu alle 20 metrin päässä kotoa, pienet lapset hukkuvat yleensä alle 10 metrin päässä kotoa · Vuoden 2007 tulvissa hukkuneista yli 90 prosenttia oli lapsia 2 - MAAILMANKuVA
• ­ useat hukkumiset tapahtuvat kun vanhemmat joutuvat jättämään lapset yksin kotiin mennessään töihin. Koulussa lapset eivät ainoastaan opi vaan ovat myös valvovan silmän alla, Yaqub sanoo. useimmissa char-yhteisöissä ei kuitenkaan ole kouluja, eikä vanhemmilla ole varaa lähettää lapsia muualle kouluun. Perheiden taloudellisen tilanteen voisi kuitenkin kuvitella parantuvan lähitulevaisuudessa. Bangladeshin talouden ennustetaan kasvavan keskimäärin 6,2 prosenttia vuodessa seuraavan neljän vuoden aikana. Kasvu ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti. Maan rikkain 10 prosenttia tienaa 28 prosenttia tuloista, köyhimmän 10 prosentin osuudeksi jää 3,8 prosenttia. ­ Bangladeshin talous kasvaa nopeasti mutta samalla suurenee myös elintasokuilu. Hallintorakenteet eivät ole toimivia ja vauraus ei valu köyhimpiin kansanosiin, Yaqub toteaa. on siis odotettavissa, että jako pilvenpiirtäjien ja charien Bangladeshiin vahvistuu. ALF BerG Petolliset saarekkeet charit ovat hiekan ja liejuisten maamassojen vesistöihin muodostamia saarekkeita. chareille asuu 7 miljoonaa köyhää, joilla ei ole varaa rakentaa kotia oikealle maalle. Saarekkeilla ei ole sanitaatiojärjestelmiä, ja vain harvoin koulu- ja terveydenhuoltopalveluita. Maantieteellisen sijaintinsa takia luonnonkatastrofit, erityisesti tulvat, ovat aina olleet Bangladeshin vitsauksena. Viimeisen vuosikymmenen aikana tulvien määrä ja tuhoisuus on kuitenkin lisääntynyt. Pelkästään vuoden 2007 viimeisen puoliskon aikana Bangladeshissa oli kaksi suurta tulvaa ja yksi sykloni. tulvat ja syklonit runtelevat chareja pahiten. usein kokonaiset charyhteisöt tuhoutuvat niiden seurauksena. MAAILMANKuVA - 2
• KuVArePortAASI Lasten elämää Brasiliassa ILoA VAAtIMAttoMIStA ASIoIStA Sami Mannerheimo 30 - MAAILMANKuVA
• Valokuvaaja Sami Mannerheimo tuo kuvillaan palan Brasiliaa Suomeen. tampereen Visuaaliviestinnän Instituutista vuonna 1999 valmistunut Mannerheimo kävi Brasiliassa ensimmäisen kerran vuonna 1998. tuolloin syttyi innostus kuvata paikallisten lasten elämää, jonka ilo rakentuu usein hyvin vaatimattomista asioista. tammikuussa 2008 Mannerheimolla oli Ava Design galleriassa Helsingissä toivon kipinä -valokuvanäyttely brasilialaisista lapsista. Hänen kuviaan on ollut myös useissa suomalaisissa sanoma- ja aikakausjulkaisuissa sekä mainoksissa. Valokuvaajan erikoisammattitutkinnossaan Mannerheimo tutki suomalaisen valokuvaajan mahdollisuuksia työskennellä Brasiliassa. Kuvat ovat osa hänen lopputyötään. Itacaren hiekkatiellä keskellä päivää. Sademetsä jää taakseni. edessäni olevan talon kuistiin nojailee kaksi tyttöä, joiden kuvaamisen vanhemmat antavat luvan. Kamerani ei tyttöjä häiritse, he jatkavat toimettomuuttaan, pysyvät liikkumatta. Yhä vielä minua viehättää tyttöjen rennot, samalla kovin aikuismaiset asennot ja ilmeet. Kankaan luistinkuvio sopii huonosti Itacaren paahtavaan keskipäivään. Itacaren rannalla. Sisarukset Wallas ja carol peuhaavat rannalla, uivat ja leikkivät. Vesileikki siirtyy hiekkarannalle. Jalka sujahtaa nopeasti isosiskon käteen. Ponnistus, hyppy ja tömähdys pehmeään hiekkaan, yhä uudelleen. MAAILMANKuVA - 31
• LAPSeN eLäMä Lasten käyttö itsemurhaiskuissa huolestuttaa YK on huolissaan siitä, että Afganistanissa ja Irakissa on alettu käyttää lapsia itsemurhaiskujen tekijöinä. Tuoreen raportin mukaan ilmiö on verrattain uusi, mutta erittäin vaikea, koska lapsia käyttävien ryhmien, kuten al-Qaidan ja Talebanin, kanssa ei päästä keskustelemaan asiasta. ­ Lapsi itsemurhapommittajana on monitahoinen ongelma aina määrittelyä myöten, asiaa YK:ssa hoitava alipääsihteeri Radhika Coomaraswamy sanoo. ­ ovatko itsemurhapommittajat "taistelijoita" Geneven sopimusten tarkoittamassa mielessä vai voidaanko heidät määritellä lapsisotilaiksi? hän aprikoi. YK:n tehtävänä on vapauttaa lapsisotilaat, mikä tapahtuu yleensä neuvottelemalla heitä käyttävien hallitusten tai sissiryhmien kanssa. ­ Voisiko YK ryhtyä neuvottelemaan lapsista talebanin kanssa, ja hyväksyisikö Afganistanin hallitus sen? coomaraswamy kysyy. YK tarvitsee hallituksen suostumuksen, mutta sitä ei ole herunut Afganistanin presidentiltä Hamid Karzailta. Afganistan on päin vastoin karkottanut avustustyöntekijöitä, jotka ovat puhuneet sissien kanssa. raporttia lapsista aseellisissa konflikteissa käsiteltiin YK:n turvallisuusneuvostossa 12. helmikuuta. Sen mukaan hallitus tai kapinalliset käyttävät yhä lapsisotilaita ainakin 13 maassa. Listalla ovat Burundi, tshad, Kolumbia, Kongon demokraattinen tasavalta, Burma, Nepal, Filippiinit, Somalia, Sri Lanka, Sudan, uganda, Afganistan ja Keski-Afrikan tasavalta. Myönteistä on se, että Norsunluurannikko, Sierra Leone ja Liberia ovat päässeet pois "häpeälistalta". edistystä tapahtuu YK:n mukaan myös ugandassa, Sri Lankassa, Sudanissa ja Burmassa. raportti pitää erityisen järkyttävänä lasten käyttöä itsemurhaiskujen tekijöinä ja ihmiskilpinä Afganistanissa. esimerkiksi viime vuoden helmikuussa 12­15-vuotias poika surmasi itsensä ja vartiomiehen sekä haavoitti neljää siviiliä Khostin kaupungissa. toinen 14-vuotias saatiin kiinni, kun hän pyrki pommiliiviin puettuna Khostin kuvernöörin puheille. Viime vuoden maaliskuussa polkupyörällä liikkunut 14-vuotias poika räjäytti itsensä Irakin Hadithassa ja surmasi kolme poliisia. (IPS) thalif Deen 32 - MAAILMANKuVA
• BoNNIe MILLer Kuvassa on tyttö, jonka ugandassa toimiva kapinallisliike Herran vastarintaliike (LrA) sieppasi, raiskasi ja piti pakkotyössä. Siepatut lapset, tytöt ja pojat, pakotetaan väkivaltaan jopa omaa perhettään kohtaan. Kun rosvojen käsistä karanneet tai ugandan armeijan vapauttamat lapset palaavat kohteihinsa, he joutuvat usein muiden kyläläisten, jopa omien läheistensä syrjimiksi. ugandan hallitus ja kapinalliset ovat nyt allekirjoittaneet rauhansopimuksen ja lasten julman hyväksikäytön toivotaan päättyvän. MAAILMANKuVA - 33
• LAPSeN eLäMä Maailman nuoret miehet ­ uhka vai mahdollisuus? Maailmassa on nuoria enemmän kuin koskaan. Väestöasiantuntija, professori John Guillebaud puhuu "nuorisojäristyksestä", jolla on merkittäviä sosiaalisia, poliittisia ja väestöllisiä vaikutuksia. Guillebaud on huolestunut etenkin kehitysmaiden kaupunkeihin keskittyvistä nuorten miesten joukoista, jotka etsivät ulospääsyä työttömyydestä ja turhautuneisuudesta väkivallan avulla. Noin puolet maailman väestöstä on alle 25-vuotiaita. Vuoteen 2050 mennessä maailmassa ennustetaan olevan kolme miljardia alle 25-vuotiasta, joista suurin osa asuu kehitysmaiden kaupunkien vauhdilla kasvavissa megaslummeissa. Kehitysmaiden kaupungeissa ihmisiä syntyy enemmän kuin kuolee, mutta käynnissä on myös valtava muuttoliike maalta kaupunkiin. Joka vuosi miljoonat nuoret lähtevät maaseudulta haaveenaan löytää työpaikka tai saada itselleen koulutus. Afrikassa kaupunkeihin tungeksivat yleensä nuoret miehet. Valitettavan usein kaupunkien ankara todellisuus romuttaa unelmat. YK:n väestörahasto uNFPA:n Maailman tila -raportin mukaan rikollisuus, erityisesti nuorisorikollisuus, lisääntyy kehitysmaiden kaupungeissa. Se on myös muuttunut entistä väkivaltaisemmaksi. ­ Nuoret miehet ovat enenevässä määrin osallisina kaikenlaiseen väkivaltaan kuten raiskauksiin ja ryöstöihin, sanoo Deepali Khanna, Planin itäisen ja eteläisen Afrikan aluejohtaja. ­ Hiv/aids harventaa seksuaalisesti aktiivisessa iässä olevien miesten rivejä. Monella nuorella miehellä ei ole ketään antamassa neuvoja tai opastusta, koska ovat iässä, jossa heidän oletetaan pärjäävän omillaan. Vankilat ovat täynnä tuomiotaan odottavia nuoria miehiä, jatkaa Khanna. Marja Vesala Jengin jäsenyys on yksi selviytymisstrategia Nuorisorikollisuus on pitkälti ryhmäilmiö ja liittyy jengien toimintaan, mikä on suuri ongelma monissa Latinalaisen Amerikan ja eteläisen Afrikan kaupungeissa. Jengien jäsenet ovat pääasiassa nuoria miehiä. Maailman tila -raportissa tarinansa kertoo entinen jengiläinen Freddy, 3 - MAAILMANKuVA
• joka on onnistunut pysymään hengissä jo 26-vuotiaaksi. Hänen kotimaassaan el Salvadorissa nuorten miesten yleisimmät kuolinsyyt ovat pahoinpitely ja tappo. Freddy liittyi nuorena pelättyyn Mara Salvatrucha -jengiin saadakseen osakseen kunnioitusta ja kuuluakseen vahvaan yhteisöön. Jengin jäsenyys tuo mukanaan arvovaltaa ja tarjoaa nuorille miehille tavan tulla taloudellisesti riippumattomiksi. Syrjäytyneille nuorille jengiin liittyminen saattaa olla tapa kapinoida viranomaisia vastaan. Jengien aktiivisilla toimintaalueilla nuoret miehet ovat jatkuvassa vaarassa tempautua niihin mukaan. Vaikka jengistä pääsisikin irti, sopeutuminen yhteiskuntaan on vaikeaa. Myös hengissä pysyminen on haaste. tatuoinnit leimaavat entisen jengiläisen loppuelämäkseen. ­ Kun olet merkitty mies, kukaan ei halua antaa sinulle töitä. entisen jengini jäsenet voivat tappaa minut, koska jätin heidät. Vihollisjengin jäsenet voivat tappaa minut tatuointieni takia. Poliisi voi tekaista jonkin syytöksen minua vastaan, sanoo Freddy. Kriittiset lapsuusvuodet ­ Kehitysmaiden nuoret miehet ponnistelevat selviytyäkseen maailmassa, johon lapsuus ei heitä erityisen hyvin valmistanut, sanoo Deepali Khanna. ­ He ovat saattaneet olla lapsityöläisiä. Heitä on käytetty seksuaalisesti hyväksi tai pahoinpidelty. He ovat entisiä lapsisotilaita. Koulunkäynti on jäänyt kesken tai he eivät ole käyneet koulua lainkaan. Monet ovat karanneet kotoa ja päätyneet kaupunkeihin, missä huumeiden ja alkoholin käyttö alkaa usein hyvin varhaisessa iässä, luettelee Khanna. uNFPA:n raportti listaa syitä nuorten miesten väkivaltaiseen käyttäytymiseen: pitkään kestänyt työttömyys, koulunkäynnin keskeyttäminen, syrjäytyminen. urbaanilla väkivallalla on usein yhteys myös alkoholin ja huumeiden käyttöön. Nopea kaupungistuminen yhdistettynä talouskriisiin ja heikkoihin valtiollisiin instituutioihin on tehokas kasvualusta nuorisorikollisuudelle. Nuorisotyöttömyys tulee kalliiksi ­ työttömyyden pelko iskee afrikkalaiseen nuoreen heti kun tämä alkaa ymmärtää, miten maailma toimii. työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi. toisaalta nuorilla ei välttämättä ole sellaisia taitoja, joita tämän päivän globalisoituneessa maailmassa tarvittaisiin, sanoo Deepali Khanna. Maailman työjärjestö ILo:n mukaan tarvittaisiin 400 miljoonaa uutta, riittävän elintason takaavaa työpaikkaa, jotta nuorten potentiaali voitaisiin hyödyntää. tällä hetkellä kolmasosa maailman nuorista joko etsii työtä, on lopettanut työn hakemisen kokonaan tai työskentelee, mutta elää silti köyhyysrajan alapuolella alle kahdella dollarilla per päivä. ongelma koskettaa erityisesti kehitysmaita, joissa nuorten osuus työvoimasta on merkittävästi suurempi kuin muualla. ILo varoittaa sekä nuorisotyöttömyyden että työnteon ilman riittävää toimeentuloa tulevan kalliiksi valtioiden talouksille, yhteiskunnille, nuorille itselleen sekä heidän perheilleen. MAAILMANKuVA - 3
• LAPSeN eLäMä Epätoivo saa tarttumaan aseisiin tutkimusten mukaan kouluttamattomat ja työttömät nuoret miehet ovat helppoja rekrytoitavia aseellisiin konflikteihin. Sisällissotien jäljiltä maailmassa on satojatuhansia nuoria miehiä, joille aseisiin tarttuminen voi tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta tulevaisuuden näyttäessä synkältä. Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeisessä maailmassa on kauhisteltu myös, miten uskonnolliset ääriliikkeet houkuttelevat nuoria miehiä joukkoihinsa. YK:n kehitysohjelma uNDP:n raportti vahvistaa, että nuorten osallistuminen kaikenlaisiin uskonnollisiin liikkeisiin on lisääntynyt. uskonnolliset yhteisöt tarjoavat nuorille täsmälleen sitä, mitä nämä etsivät: opastusta, turvallisuuden tunnetta, työmahdollisuuksia, koulutusta ja ystävyyssuhteita. eräässä YK:n korkean tason paneelin konsultaatiossa kuultiin afrikkalaisnaisen kysymys: "Kuinka olemme antaneet tärkeimmän voimavaramme, nuorison, muuttua uhkaksi turvallisuudellemme?" Maailman nuoret, ja nuoret miehet, voi halutessaan nähdä myös mahdollisuutena ja käyttämättömänä potentiaalina. useat kansalaisjärjestöt ovat jo huomanneet tämän. Ne pyrkivät antamaan nuorille mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin ja vaikuttamaan näiden ihmisoikeuksien toteutumiseen. Maailman 1,2 miljardilla 15­24-vuotiaalla on sellaista energiaa ja tietoa omasta elämästään, jota aikuisilla ei ole. ­ Se, millä tavalla lähestymme nuoria ja heidän kohtaamiaan haasteita on ratkaisevaa. Se voi muuttaa kielteiseltä vaikuttavan asian vahvuudeksi, sanoo Deepali Khanna. SIERRA LEONE eNtINeN LAPSISotILAS etSII tYötä Sierra Leonen yhdeksän vuotta kestäneeseen sisällissotaan osallistui YK:n arvion mukaan noin 10 000 lapsisotilasta. Sen sijaan että lapset olisivat saaneet leikkiä tai oppia lukemaan ja laskemaan, heidät opetettiin kiduttamaan ja tappamaan. Värvätyistä suurin osa oli poikia. Sisällissota päättyi vuonna 2002 jättäen jälkeensä kuolleiden, valtavien traumojen ja tuhoutuneen infrastruktuurin lisäksi tuhansia nuoria miehiä, jotka ovat nyt vailla työtä. entiset lapsisotilaat ovat tänään nuoria, jotka etsivät mielekästä tekemistä ja mahdollisuutta elantonsa ansaitsemiseen. Monilla lapsilla koulu jäi kesken levottomuuksien alkaessa. Heidän erityisosaamistaan ovat nyt sodassa opitut taidot. Sierra Leonessa, kuten monessa muussakin maassa, on suurena haasteena saada nuorten miesten massat mukaan väkivallattomaan, tuottavaan toimintaan. Nuorten itsensä ja myös yhteiskunnan kannalta olisi tärkeää löytää työ, josta saa elannon. Vaihtoehtoja Sierra Leonessa, yhdessä maailman köyhimmistä maista, ei ole tarjolla yllin kyllin. Lapsisotilaita tutkineen ihmisoikeusasiantuntija Rachel Brettin mukaan suuri määrä nuoria hakeutuu sotajoukkoihin vapaaehtoisesti sen sijaan, että heidät pakotettaisiin mukaan. Moni nuori näkee sodan tilaisuutena saada töitä, paeta huonoista kotioloista tai yksinkertaisesti toimia jonkin asian puolesta. epävakaiden yhteiskuntien kannalta tämä on erityisen huolestuttavaa. Jos parempia vaihtoehtoja ei löydy, nuoret miehet saattavat palata takaisin konfliktien tielle. Human rights Watch arvioi maailmassa olevan tällä hetkellä noin 300 000 lapsisotilasta. He, jotka selviävät hengissä, tulevat jossain vaiheessa tarvitsemaan tukea normaaliin elämään sopeutumisessa, traumojen käsittelyssä ja sellaisen työn löytämisessä, jolla he voivat elättää itsensä ja perheensä. 3 - MAAILMANKuVA
• LAPSeN eLäMä MINNA KuMPuLAINeN KIINA 30 MILJooNAA PoIKAMIeStä ILMAN VAIMoA Noin vuosi sitten BBc uutisoi, että Kiinassa on vuoteen 2020 mennessä naimaikäisiä miehiä 30 miljoonaa enemmän kuin naisia. Sukupuolten välinen tasapaino on vinksahtanut pahasti kallelleen yhden lapsen politiikkaa harjoittavassa suurvallassa, jossa vanhemmat ovat perinteisesti toivoneet poikalasta. tyttösikiöiden abortointi on ollut yleistä erityisesti maaseudulla, jossa poikaa on erityisesti haluttu vanhuuden turvaksi. ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Linda Jakobson kertoo myös Kiinan poliittisten päättäjien olevan huolestuneita väestöllisestä epätasapainosta, josta seuraa yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia. Kiinalaiset sosiologit ovat varoitelleet, että epätasapaino saattaa lisätä rikollisuutta ja väkivaltaista käyttäytymistä. ­ Kiinassa on tämän vuoksi päätetty luopua asteittain yhden lapsen politiikasta. tosin yhden lapsen politiikka ei aiemminkaan ole ollut absoluuttinen. Jos ensimmäinen lapsi maaseutuperheessä on ollut tyttö, kiinalainen on jo vuosia voinut hankkia myös toisen lapsen, sanoo Jakobson. erityisen vaikeaa vaimon löytäminen on maaseudulla asuvilla, vähävaraisilla ja kouluttamattomilla nuorilla miehillä. ­ Kova paine kohdistuu moniin. Maaseudulla perinteisesti mies yhdessä vaimonsa kanssa on huolehtinut miehen vanhemmista. Miniää on vaikea löytää taloon, jossa on vain yksi poika, koska siellä ei ole muita naisia jakamassa vastuuta. Koska omasta maasta ei morsiamia löydy tarpeeksi, ulkomainenkin vaimo on pikkuhiljaa tullut hyväksytyksi vaihtoehdoksi. Kiinalaisia miehiä on avioitunut korealaisten, vietnamilaisten ja muista naapurimaista tulevien naisten kanssa, selittää Jakobson. Vaimon löytäminen ei ole kiinalaisten nuorten miesten ainoa huolenaihe. Linda Jakobsonin mukaan työn saanti on Kiinassa suurin talouspoliittinen haaste. ­ Varsinkaan maaseudulla ei ole riittävästi töitä. Perheellä on usein viljeltävänä pieni maatilkku, joka ei riitä monen hengen elättämiseen. YK:n väestörahasto uNFPA arvioi noin 18 miljoonan kiinalaisen, pääasiassa miehen, muuttavan vuosittain maaseudulta kaupunkiin. ­ Kaikissa nopeasti kehittyvissä yhteiskunnissa halutaan päästä eteenpäin, mutta ei välttämättä naimisiinmenon kautta. Kiinassa muuttoa kaupunkiin hankaloittaa kankea asumislupajärjestelmä. Maalla asuvan statuksesta pääsee eroon tekemällä uraa armeijassa, pääsemällä yliopistoon tai ostamalla kaupunkilaisen asukasluvan. Käytännössä eteenpäin pääsee kouluja käymällä tai ansaitsemalla rahaa, sanoo erikoistutkija Linda Jakobson. Lue lisää: · uNDP:Youth and Violent conflict. Society and Development in crisis? · united Nations World Youth report 2007 · uNFPA: State of the World Population 2007 · optimum Population trust: Youthquake · Human rights Watch · International Labour organization MAAILMANKuVA - 3
• LAPSeN eLäMä Vaietut perinteet Miljoonat tytöt kärsivät perinteisistä tavoista, jotka aiheuttavat vakavia vammoja ja loukkaavat perusoikeuksia. Näistä perinteistä kuitenkin vaietaan, sillä niillä on yhteisöjensä hiljainen hyväksyntä ja läntisen ajattelumallin tyrkyttämisen pelossa kehitysyhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestöt välttävät asiaan puuttumista. 13-vuotias etiopialaistyttö pesi vaatteita joenrannalla, kun joukko miehiä kaappasi hänet. ­ Kolme miestä tarttui minuun ja he veivät minut väkisin vieraaseen taloon. oltuani talossa viikon menetin neitsyyteni. Lopulta miehet päästivät minut takaisin kotiini kun teeskentelin sairasta. Perheeni kuitenkin sopi kaappaajien kanssa, että palaan taloon ja menen naimisiin yhden kaappaajan kanssa, tyttö kertoo Planin uudessa haitallisia perinteisiä tapoja käsittelevässä No More excuses -raportissa. etiopialaistytön tarina on esimerkki sieppausavioliitosta, perinteestä, joka aiheuttaa miljoonille tytöille kärsimystä mutta jonka heidän yhteisönsä hyväksyvät. ­ Haitallisilla perinteisillä tavoilla tarkoitetaan kulttuurisidonnaisia tapoja, jotka aiheuttavat fyysisiä, psykologisia tai emotionaalisia vammoja tytöille, kertoo yksi raportin laatijoista, Plan Suomen ihmisoikeusasiantuntija Ruth Santisteban. Santisbanin mukaan kehitysyhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestöt ovat liian varovaisia haitallisten perinteisten tapojen kritisoinnissa. ­ Arvostelua arkaillaan, vaikka tavat selvästi loukkaisivatkin perusoikeuksia, kuten oikeutta sukupuoleen liittyvältä väkivallalta suojattuun, turvalliseen ja terveeseen lapsuuteen. Perinteisten tapojen arvostelu koetaan usein läntisen ajattelumallin tyrkyttämisenä. ongelmaan on kuitenkin puututtava, jotta tyttöjen oikeudet toteutuisivat, Santisteban sanoo. Myös pojat kärsivät haitallisista perinteisistä tavoista, mutta suuri osa vakavia ongelmia aiheuttavista perinteistä kohdistuu tyttöihin. esimerkiksi poikien ympärileikkausta ei pidetä terveydelle haitallisena, kun taas tyttöjen sukupuolielinten silpominen johtaa elinikäisiin vammoihin tai jopa kuolemaan. Muita haitallisia perinteitä ovat henkistä ja seksuaalista väkivaltaa sisältävät kypsyysriitit, tyttöjen syrjiminen, sieppaaminen ja pakotetut lapsiavioliitot. Anni Haataja 3 - MAAILMANKuVA
• SteVe SIMoN MAAILMANKuVA - 3
• LAPSeN eLäMä Haitallisten perinteisten tapojen kitkemistä vaikeuttaa Santisbanin mukaan piilottelu ja tiedon puute. ­ tavoista vaietaan ja niitä harjoitetaan piilossa. Niitä pidetään perheen sisäisinä asioina, joihin ulkopuolisten ei tule puuttua, Santisteban kertoo. 1970- ja 80-lukujen naisasialiike avasi hiukan tietä keskustelulle. ­ Kun yksityisestä tuli julkista alkoivat haitalliset perinteiset tavat saada huomiota. Aihe on silti edelleen arkaluontoinen, ei ainoastaan sen takia, että asia koetaan yhä perheasiana vaan myös sen takia, että alkuperäiskulttuurien kritisoiminen on monelle tabu, Santisteban sanoo. Perusta kotoisin oleva Santisteban on työskennellyt Andien alkuperäiskansojen oikeuksien puolestapuhujana vuosia. Hänen mukaansa vielä ei olla pisteessä, jossa alkuperäiskulttuureja voitaisiin tarkastella monipuolisesti. ­ Alkuperäiskulttuurit halutaan nähdä romantisoidusti, jolloin nähdään vain hyvät puolet kuten kollektiivisuus ja luonnon kunnioittaminen. Kuitenkin kaikissa kulttuureissa on hyviä ja huonoja puolia. Kaikkia kulttuureja ja tapoja pitää kunnioittaa mutta tämä ei saa tarkoittaa sitä, että tytöt joutuvat kärsimään perinteistä, jotka ovat haitallisia heidän fyysiselle ja emotionaaliselle hyvinvoinnilleen, Santisteban muistuttaa ja jatkaa: ­ Kaikki kulttuurit ovat dynaamisia ja muuttuvat taloudellisten ja sosiaalisten muutosten myötä. tyttöihin kohdistuvien haitallisten perinteiden juuret ovat syvällä patriarkaalisuudessa. ­ tytöt ja naiset ovat näkymättömiä. Saadaksemme aikaan pysyviä muutoksia meidän on haastettava vallitsevat valtasuhteet ja tämä aiheuttaa vastustusta, Santisteban sanoo. useissa maissa kansalliset lait kieltävät haitallisten perinteisten tapojen harjoittamisen mutta yhteisöt suojelevat tapoja ja teot jäävät rankaisematta. ­ rankaisemattomuuden lopettaminen on kiperä kysymys. Kuinka lapsi voi vaatia oikeutta, kun rankaistavana on oma vanhempi tai sukulainen ja teolla on yhteisön hyväksyntä, Santisteban pohtii. Haitallisista perinteisistä tavoista julkisesti puhuminen ja tietoisuuden lisääminen on Santistebanin mukaan avainasemassa. ­ Asiasta pitää tehdä julkinen ja kertoa ihmisille, että tietyt tavat ovat ihmisoikeuksien vastaisia ja että niistä seuraa rangaistus. tämä ei tapahdu hetkessä eikä pakottamalla. Lapset ovat muutoksen voima. on tärkeää, että tytöt saavat koulutusta ja tietoa omista oikeuksistaan, jotta he pystyvät vaatimaan muutosta ja puolustamaan oikeuksiaan, Santisteban toteaa. Planin ­raportti on ladattavissa osoitteesta: www.plan.fi/kirjasto/julkaisut/pdf-julkaisut/ 0 - MAAILMANKuVA
• SuDAN Neljän avioliittovuoden jälkeen Zainab ja miehensä Sheikh Hajj al Basher saivat tyttövauvan, jonka he nimesivät Amnaksi. tytön täytettyä kahdeksan Zainab vakuutti miehensä siitä, että Amna pitää ympärileikata, perinteiden kunnioittamiseksi ja tytön puhtauden takaamiseksi. Pian tämän jälkeen kätilö saapui perheen kotiin suorittamaan operaation. Amna oli peloissaan ja hermostunut kotiin kerääntyneiden juhlavieraiden laulaessa ja tutkiessa tulevaa hyveellistä morsianta. Vieraiden melutessa kätilö aloitti operaation välittämättä Amnan hätähuudoista vanhemmilleen "äiti kiltti, pelasta minut. Isä, auta minua". Yhtäkkiä Amna vaikeni täysin. enää ei kuulunut itkua, eikä laulua, ainoastaan Zainabin huuto "Amna, Amna, puhu minulle". Amna oli kuollut. INtIA 18-vuotiaana naimisiin mennyt Ranu on ollut raskaana seitsemän kertaa, mutta hänellä on vain yksi lapsi. Kaksi ensimmäistä lastaan, molemmat tyttövauvoja, ranu tappoi kuristamalla. Kaksi poikaa kuoli tartuntatauteihin ja kaksi raskautta keskeytettiin, kun selvisi, että sikiöt ovat tyttöjä. ranu on omistautunut pienelle pojalleen mutta ei edelleenkään halua tyttölapsia. "Jos synnytän vielä tyttöjä tapan heidätkin. Minulla ei ole varaa tyttöjen myötäjäismaksuihin". ranun mies Muktar kertoo, että tyttölasten tappaminen ei ole harvinaista heidän kotiseudullaan, kuivuuden ja köyhyyden koettelemassa rajasthanissa. "Sitä tapahtuu ilman minkäänlaisia esteitä". MAAILMANKuVA - 1
• 2 - MAAILMANKuVA ALF BerG
• LAPSeN eLäMä tiina Kirkas ei lasta vanhemmille vaan lapselle koti Kansainvälinen adoptio ei ratkaise länsimaalaisten lapsettomuusongelmaa. Se ei ole myöskään bisnestä eikä hyväntekeväisyyttä vaan lastensuojelua. Silti vauraassa lännessä halutaan ennen kaikkea terveitä vauvoja. Näin siksi, että yhä useampi pohjoisamerikkalainen ja eurooppalainen pariskunta lykkää lapsentekoaan ja jää lopulta ilman omaa biologista jälkeläistä. Myös kasvava julkisuus lisää kiinnostusta kansainväliseen adoptioon. Vauvoja onkin ollut hyvin tarjolla, ja vuonna 2004 ulkomaille adoptoitiin ennätykselliset 45 000 lasta. Heistä puolet sai kodin Yhdysvalloista, ja lopuista valtaosa päätyi espanjaan, ranskaan, Italiaan ja Kanadaan. Lapsia länsikoteihin on haettu ennen kaikkea Kiinasta, Venäjältä, Guatemalasta, etelä-Koreasta ja ukrainasta. Nyt vauvojen saatavuus kansainvälisillä adoptiomarkkinoilla on kuitenkin hiipumassa, ja kansainvälisten adoptioiden määrä on laskenut kymmenyksellä parhaisiin vuosiin verrattuna. tuntuvinta lasku on ollut Yhdysvalloissa. Kiina esimerkiksi on ryhtynyt valikoimaan entistä tarkemmin adoptiovanhempia hylätyille vauvoilleen. eteläKorea sitä vastoin on havahtunut alhaiseen syntyvyyteensä, ja kansalaisia on houkuteltu taloudellisin kannustimin adoptoimaan yksinhuoltajien lapsia, jotka aikaisemmin pääsääntöisesti luovutettiin Yhdysvaltoihin. Monissa Venäjän kaltaisissa maissa elintaso ja kansallistunne ovat niin ikään nousseet, joten ainakin pienimmistä lapsista halutaan huolehtia itse. Köyhyys tai yksinhuoltajuus ei enää välttämättä pakota äitejä luopumaan lapsestaan, ja tarpeen tullen kotimaisesta adoptiosta on kehittynyt varteenotettava vaihtoehto. väärinkäytökset ovat myös hiljentäneet markkinoita. osa valtioista on kokonaan lopettanut lastensa luovuttamisen ulkomaille, kun taas osa on tyytynyt muutoin rajoittamaan ulkomaisia adoptioita. Vastaavasti monet lapsia vastaanottavat maat ovat luopuneet adoptio-ohjelmistaan epäilyksenalaisissa valtioissa. Väärinkäytökset ovat liittyneet ennen kaikkea lapsipesuun, jolla yhdysvaltalainen oikeustieteilijä David M. Smolin tarkoittaa laittomin keinoin hankittujen lasten myymistä ulkomaille osana laillista kansainvälistä adoptiojärjestelmää. esimerkkejä hän tietää ainakin Kambodzhasta, Vietnamista, Intiasta ja Guatemalasta, joissa lapset on ensin varastettu tai huijattu eri tavoin äideiltään ja sen jälkeen myyty orpoina väärennetyin henkilöllisyyksin hyväuskoisille länsimaalaisille adoptiovanhemmille. Paikoin lapset on tilattu myytäviksi jo ennen syntymäänsä. Lapsipesun taustalla ovat köyhyys ja kansainvälisessä adoptiossa liikkuvat suuret rahat. esimerkiksi Guatemalassa orpona myytävä vauva maksaa noin 20 000 euroa, josta valtaosa katoaa adoptioita järjestävien paikallisten asianajajien taskuihin. äidit itse saavat lapsensa luovuttamisesta nimellisen korvauksen. ­ Myös kasvava kysyntä on luonut tarjontaa ja houkuttanut lapsipesuun, Smolin tähdentää. Länsimaissa pariskunnat haluavat terveitä pikkulapsia pikatoimituksena, joten kilpailussa ovat pärjänneet ne, jotka ovat kyenneet tarjoamaan kysyntää vastaavia "orpoja" annetuilla ehdoilla ­ keinoja kaihtamatta. Nyt korvaavia markkinoita etsitäänkin Afrikan mantereelta, jossa hiv/aidsin lasketaan tuottavan miljoonia Lapsipesulla vauvoja markkinoille Kansainvälisen adoptiojärjestelmän mainetta ryvettäneet MAAILMANKuVA - 3
• LAPSeN eLäMä lapsiorpoja myös kansainväliseen adoptioon. etiopian ja etelä-Afrikan lisäksi adoptiota on jo järjestetty ainakin Liberiasta ja Nigeriasta. ­ Lapsella on oikeus perheeseensä, mutta kenelläkään ei ole adoptio-oikeutta toisen synnyttämään lapseen, Kumpumäki tiivistää. Kenelläkään ei ole adoptio-oikeutta Kansainvälisillä adoptiomarkkinoilla riittäisi kuitenkin jo nyt tarjontaa. Kyse on leikki- ja kouluikäisistä tai erityistarpeisista lapsista, joilla on usein laitostausta, jokin vamma tai paljon sisaruksia. Monet heistä asuvat lastenkodeissa, eikä heille löydy kotimaasta huoltajia eikä adoptiovanhempia. He ovatkin juuri niitä lapsia, joita varten kansainvälinen adoptiojärjestelmä aikoinaan toisen maailmansodan jälkeen luotiin. Heistä ei ole silti vastaamaan vauvahakuisten markkinoiden kysyntään, vaikka varsinkin yhdysvaltalaiset adoptiojärjestöt markkinoivat heitä avoimesti kotisivujensa kuvagallerioissa: "onko kodissasi tilaa näille kolmelle pikkutytölle", vedotaan esimerkiksi eräällä sivustolla kolmen afrikkalaisen sisaruksen puolesta. Pelastakaa Lasten kansainvälisen adoptiopalvelun päällikkö Tuula Kumpumäki ei voikaan muuta kuin harmitella toimialansa nykytilannetta. Hän muistuttaa, ettei kansainvälinen adoptio ratkaise länsimaalaisten lapsettomuusongelmaa. Se ei ole myöskään bisnestä, saati hyväntekeväisyyttä, jolla pelastetaan köyhien maiden kurjat lapset yltäkylläiseen länteen. ­ Kaikki maailman kaduilla ja orpokodeissa kasvavat lapset eivät ole vailla vanhempiaan, ja vaatimattomissa oloissakin voi elää hyvää elämää. Siksi poptähti Madonnan ja muiden julkimoiden näyttävät lapsenostomatkat eri kehitysmaihin tai ranskalaisen Zoen arkin seikkailut tsadissa muka orpoja pelastamassa antavat mahdollisimman väärän kuvan kansainvälisestä adoptiosta: hyväkään tarkoitus ei aina pyhitä keinoja. Kumpumäki alleviivaakin, että adoptiossa etsitään lapselle kotia eikä vanhemmille lasta. ­ Kansainvälinen adoptio on lastensuojelua. Se on viimeinen vaihtoehto, jos lapsen omista vanhemmista tai lähipiiristä ei ole hänestä huolehtimaan, eikä hänelle löydy sijais- tai adoptiovanhempia kotimaasta. Määritelmä on kirjattu myös YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen ja kansainvälisiä adoptioita ohjaavaan Haagin sopimukseen. Ajatuksena on, että lapsella on oikeus vanhempiinsa, eikä kukaan voi painostaa vanhempia luopumaan lapsestaan. Lasta ei osteta kuin kesäkissaa Suomi on muiden Pohjoismaiden tavoin tiukasti sitoutunut vuonna 1993 laadittuun Haagin sopimukseen, jossa säädetään myös adoptioprosessin kulusta lapsen lähtö- ja tulomaassa. tavoitteena on toimia lapsen edun mukaisesti ja välttyä lapsipesun kaltaisilta väärinkäytöksiltä. Sopimusmaissa on oltava esimerkiksi keskusviranomainen, joka vastaa adoptiopalvelujen tarjoajista ja niiden ulkomaisten yhteistyökumppanien luotettavuudesta. Adoptiotoiminta ei sopimuksen mukaan saa tuottaa osapuolille taloudellista hyötyä. Suomessa kansainvälisiä adoptioita hoitavat Pelastakaa Lapset, Interpedia ja Helsingin kaupungin sosiaalilautakunta, joita valvoo sosiaali- ja terveysministeriön alainen Suomen kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakunta. Se myös päättää vanhemmille myönnettävästä adoptioluvasta. Käytännössä Haagin sopimuksen noudattaminen tarkoittaa byrokraattista ja monivaiheista proseduuria, joka pisimmillään kestää muutamia vuosia. Aikaa kuluu ennen kaikkea siihen, kun lapsen alkuperämaan viranomaiset arvioivat kansainvälistä adoptioita lapselle parhaana vaihtoehtona ja sen jälkeen etsivät hänelle sopivinta perhettä ulkomailta, kuten Suomesta. Vaikka valtaosa suomalaisista läpikäykin adoptioprosessinsa pitkän kaavan mukaan, yhä useampi pariskunta väsyy odottamiseen ja pyrkii kiertämään virallisen järjestelmän hankkimalla lapsen omatoimisesti ulkomailta. Suomen laki sen sallii, jos lapsen synnyinmaassa on asuttu riittävä aika. tuula Kumpumäen mielestä sooloilu ei ole kuitenkaan täysin ongelmatonta jo senkään takia, että vanhemmat jäävät esimerkiksi ilman adoptioon valmentavia palveluita ja myöhemmin muiden adoptiovanhempien yhteisiä tukiverkostoja. ­ Adoptio ei ole yhtä kuin kesäkissan ostaminen internetistä, vaan siinä luodaan elinikäinen suhde lapsen ja vanhemman välille. Lapsen puolesta tehdään valtavia ratkaisuja, ja koko hänen siihenastinen elämänsä tulee perheeseen. Siksi vanhemmat tarvitsevat valmennusta, tietoa sekä tukea ennen ja jälkeen lapsen saapumisen, Kumpumäki tietää. - MAAILMANKuVA
• ALF BerG Samalla hän muistuttaa, että pitkän prosessin aikana ehtii harkita päätöstään sekä valmistautua vastaanottamaan lapsen sellaisena kuin hän on ja ymmärtämään hänen kasvunsa haasteita myös myöhemmissä elämänvaiheissa. ­ Se on välttämätöntä, sillä nykyisin iso osa Suomeen adoptoitavista lapsista on erityislapsia, joiden sopeutuminen voi olla hyvinkin haastavaa. Myös eurooppalaiset adoptiojärjestöt ovat huolissaan lisääntyvästä sooloilusta, sillä se lisää korruption ja lapsikaupan riskiä sekä mahdollistaa eettisesti arveluttavan lapsen etukäteisvalinnan. esimerkiksi ranskassa ja espanjassa kaksi kolmesta ulkomaisesta lapsesta adoptoidaan yksityisesti ­ eli käytännössä ilman virallista valvontaa. Vähän mutta rehellisesti Kansainvälisten adoptiomarkkinoiden heilahtelut tuntuvat muutoinkin Suomessa. Kun huippuvuonna 2005 Suomeen adoptoitiin 308 lasta, viime vuonna luku oli vain 176. Siksi myös täällä vanhemmat kaipaavat lisää palveluntarjoajia sekä kontakteja lasten lähtömaihin, jotta tarjonta kasvaisi ja oman lapsen odotusaika lyhenisi. Hyvät ja luotettavat yhteydet ovat kuitenkin harvassa, Kumpumäki muistuttaa. esimerkiksi Kambodzhassa on ilmeistä tarvetta kansainvälisille adoptioille, mutta maan viranomaiset eivät ole kyenneet vakuuttamaan suomalaisia toimintansa laillisuudesta. ­ Häviämme myös suurella taalanipulla saapuville kilpailijoille, mutta siinä taas ei ole mitään hävettävää. Suomeen tuleekin moniin muihin maihin verrattuna vähemmän lapsia mutta rehellisesti. Se on myös vanhemmille tärkeää, jotta he voivat olla rauhallisin mielin lapsensa taustoista. toisaalta esimerkiksi Filippiineillä suomalaiset adoptiovanhemmat ovat etulyöntiasemassa juuri siksi, että heidän asenteensa ja motiivinsa ovat kohdallaan, Kumpumäki mainitsee. Hän uskookin, että kaikista ongelmistaan huolimatta kansainvälisellä adoptiolla on paikkansa myös tulevaisuudessa yhtenä monista lastensuojelun keinoista. Varsinkin Yhdysvaltojen liittyminen Haagin sopimuksen soveltajiin tuo ryhtiä toimintaan. ­ on vain fokusoitava lapseen ja hänen etuunsa. MAAILMANKuVA -
• LAPSeN eLäMä äänestämään, mars! Osallistuminen on pohjoismaisen demokratian liima. Asioihin vaikutetaan kuulumalla järjestöihin, äänestämällä ja asettumalla vaaleissa ehdolle. Suomalainen demokratia on nyt vaarassa, jos nuoret eivät innostu osallistumaan ja käyttämään äänioikeuttaan. uhka on todellinen, sillä viimeiset neljäkymmentä vuotta äänestysaktiivisuus on laskenut Suomessa jyrkemmin kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa. erityisen laiskasti vaaliuurnille itsensä kampeavat nuoret kouluttamattomat miehet. ­ äänestysikään kypsyy yhä uusia sukupolvia, joille äänestämättömyys on normi. Jos ihminen kasvaa 18-vuotiaaksi asti ilman osallistuvan kansalaisen identiteettiä tai käsitystä omista vaikutusmahdollisuuksistaan, ei hän niitä yhtäkkiä vaalipäivänä itselleen kehitä, oikeusministeriössä demokratia-asioista vastaava neuvotteleva virkamies Sari Aalto-Matturi toteaa. osallistuvan demokratian perustaa rapauttaa myös perinteisen järjestötoiminnan hiipuminen. Varsinkin puolueiden ja ammattiyhdistysliikkeen jäsenkunta eläköityy, eivätkä ne juuri onnistu houkuttelemaan riveihinsä uusia nuoria vaikuttajia. uudenlainen verkostoitunut vaikuttaminen voi Aalto-Matturin mielestä tarjota aikanaan vaihtoehdon perinteiselle vaalidemokratialle, mutta sekään ei ole täysin ongelmatonta. ­ Jos yleinen kiinnostus ja henkilökohtainen osallistumishalukkuus laskevat, tuskin ne esimerkiksi internetissä nousevat. Verkko-osallistumisesta voi myös tulla simuloitua demokratiapeliä sen sijaan, että oikeasti vaikutetaan poliittisiin prosesseihin. osallistumisella on myös taipumus kasautua ­ eli erilaisiin projektiluonteisiin kampanjoihin, mielenosoituksiin, nettiadresseihin ja boikotteihin osallistuvat nuoret tapaavat jo nyt äänestää. Aalto-Matturi pelkääkin, että osallistuvien kansalaisten sijaan tulevaisuuden Suomessa on vain hallinnon asiakkaita, kun enemmistö on luovuttanut valtansa virkamiehille ja eliitille. Myös järjestöissä ammattilaiset hoitavat työn, ja jäsenet tyytyvät maksaviksi asiakkaiksi. Kehityskulku kärjistää entisestään suomalaisen yhteiskunnan polarisaatiota, kun osallistumisen lisäksi koulutus, sosiaalinen pääoma ja vauraus keskittyvät samalle, keskenään verkottuneelle ydinjoukolle. ­ Hyvin koulutetut ja toimeentulevat päättävät, kun toiset luopuvat vähäisistäkin osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksistaan. eliitin valta ei ole kuitenkaan järjestelmässä vaan ihmisten omissa valinnoissa. Nuorten nukkuessa myös päätöksentekijät ikääntyvät. Jo väestörakenteen muutos pitää huolen siitä, että Suomessa maailman ensimmäisenä maana vuonna 2010 äänestäjien enemmistö on yli viisikymmentävuotiaita. ­ osallistuminen on kuitenkin pohjoismaisen demokratian liima. Asioihin vaikutetaan kuulumalla järjestöihin, äänestämällä ja asettumalla vaaleissa ehdolle. Jos meiltä nyt katkeaa tämä perinne, asiat menevät hyvin niin kauan kuin yhteiskunta on kohtuullisen vakaa. Huonossa tilanteessa sitä vastoin ryhdytään heittämään pulloja ja polttamaan autonrenkaita. Demokratiaa on vaikea keksiä uudelleen, jos perinne on päästetty katkeamaan, AaltoMatturi muistuttaa. tiina Kirkas - MAAILMANKuVA
• LeHtIKuVA/PeKKA SAKKI/eDuSKuNtA Nuoret kaipaavat vaikuttavia kokemuksia Nykyinen tilanne on monin tavoin haasteellinen, sillä kaikissa tutkimuksissa suomalaiset ­ ja myös nuoret ­ arvostavat demokratiaa. Sen eteen ei vain olla valmiita toimimaan. Nuorten osallistumisella on kuitenkin useita reunaehtoja, tutkija Pia Lundbom Humanistisesta ammattikorkeakoulusta muistuttaa. Hän viittaa nuoriin tee-se-itse -kansalaisina, jotka joutuvat yhteiskunnassa pärjätäkseen kokoamaan ja esittämään itsestään portfolion kaltaista osaamis- ja pätemissalkkua. tavoitteena on olla mahdollisimman hyvä yksilö mahdollisimman monilla foorumeilla. Henkilökohtainen pärjäämisprojekti voi olla ristiriidassa yhteisöllisen vaikuttamisen kanssa ­ tai sitten ei: usein kaikkein aktiivisimmat nuoret ovat aktiivisia myös muilla elämänalueilla. ­ osallistuminen edellyttää kiinnostusta johonkin asiaan, jonka puolesta on valmis ponnistelemaan ja uhraamaan aikaansa. Myös kaveripiiri ja lähiympäristön tarjoamat toimintamahdollisuudet ohjaavat osallistumista. Sama vaikutus on nuoren tavalla määritellä itsensä ja kuulumisensa johonkin yhteisöön. Nuori etsii toiminnasta matalaa osallistumiskynnystä, yhtymäpintoja omaan elämäänsä sekä tunnetta aidosta MAAILMANKuVA -
• LAPSeN eLäMä vaikuttamisesta. Siksi onnistumiset ja pettymiset ovat ratkaisevia. ­ esimerkiksi 12-vuotiaalle koulukaapin valinta voi tuntua täysin epäolennaiselta päätökseltä, mutta se on silti askel eteenpäin ja voi johtaa aikanaan laaja-alaisempaan yhteiseen toimintaan, Lundbom tietää. Myös Sari Aalto-Matturin mielestä koulu voi tarjota kokemuksia siitä, etteivät asiat vain tapahdu vaan niihin voi vaikuttaa. ­ Samalla lapset tarvitsevat tietoa omista vaikuttamismahdollisuuksistaan, mikä on tosin kiinni opettajan omasta kiinnostuksesta. Koulu voi myös haastaa nuoret pohtimaan vaihtoehtoja demokratialle ja luomaan raameja globaalissa maailmantaloudessa toimivalle Suomelle. esimerkiksi nykyisten nuorten vanhemmat ovat saaneet omien vanhempiensa välityksellä jotain tuntumaa aikaan, jolloin yhteiskunta oli vielä alkutekijöissään. ­ ehkä nyt ajatellaan, että virkamiehet ovat viisaudessaan luoneet yhteiskunnallisesti vakaat olomme, vaikka ne ovat kansalaisyhteiskunnan työn tulosta. ehkä yhteiskunta on muuttunut tylsäksi, ja demokratia on lässähtänyt. Meillä ei ole nyt niin suuria yhteiskunnallisia ongelmia, jotka saisivat ihmiset taas liittymään yhteen. Aalto-Matturi harkitsisi myös äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen kunnallisvaaleissa, jotta äänestäminen voitaisiin kytkeä luontevasti kouluopetukseen. ­ ensimmäisellä äänestyskerralla on aina merkitystä, ja se vaikuttaa tulevaan käyttäytymiseen. Politiikka takaisin koteihin ja kouluihin tulevaisuuden kannalta suurimpana ongelmana Sari Aalto-Matturi pitää suomalaisen yhteiskunnan epäpoliittisuutta. Kiihkeän 1970-luvun jälkeen koulut ovat vaienneet tyystin politiikasta, eikä kodeissakaan puhuta politiikkaa. enää nuoret eivät omaksu poliittisen osallistumisen tai edes tapaäänestämisen mallia ympäristöstään, kuten aikaisemmin oli vielä yleistä. ­ Silti nuorten pitäisi kyetä 18-vuotiaina muodostamaan näkemys poliittisesta järjestelmästä ja sen toiminnasta sekä pohtimaan omaa arvoperustaansa ja tekemään poliittisia valintoja. Mistä he tämän ymmärryksensä saavat, jos kotona ja koulussa ei käsitellä politiikkaa? Nyt nuoret mieltävät politiikan lähinnä televisiosta tuttujen Itsevaltiaiden vehkeilyksi tai poliittisten julkimoiden nais- ja miesseikkailuiksi. Asiapolitiikalle ei ole paljoa sijaa, joten politiikan todellisuus jää irralliseksi. ­ Nuoret eivät opi, että politiikka on erilaisten etujen yhteensovittamista ja hyvin arkisten asioiden linjaamista, Aalto-Matturi toteaa. Pia Lundbomin mielestä on kuitenkin rohkaisevaa, että pari vuotta sitten säädetyssä nuorisolaissa korostetaan ensimmäisen kerran lasten ja nuorten oikeutta tulla kuulluiksi itseään koskevissa asioissa. Parhaimmillaan kuntien lapsiparlamentit ja nuorisovaltuustot käyvät hyvästä demokratiakoulusta. ­ on parempi, että nuoret itse saavat olla mukana päättämässä omista asioistaan pelkkien virkamiesten sijaan. toisaalta on myös syytä pohtia, minkälaisina toimijoina lapset ja nuoret politiikan kentällä nähdään. ­ onko heillä aikuisten mielestä oikeasti näkemyksiä ja osaamista? otetaanko heidät vakavasti ja kuunnellaanko heitä aidosti? Ja miten heidän toimintaansa tosiasiallisesti suhtaudutaan? - MAAILMANKuVA
• LAPSeN eLäMä tiina Kirkas Nuoret osallistujat Tuuli, Eeva ja Matias aikovat äänestää, mutta jo nyt he haluavat, että nuoria kuunnellaan myös oikeissa päätöksissä. - Nuoria on aidosti ja rehellisesti kuunneltava myös isoissa asioissa ja muistettava, että on myös paljon epäkypsiä nelikymppisiä. Hyvinkääläistä Tuulia (17) kiinnostavat kansainväliset asiat, joten hänelle on luontevaa kuulua Planin Lastenhallitukseen. Kehitysmaat ovat lukion toista luokkaa käyvälle tuulille entuudestaan tuttuja, koska hän on diplomaatti-isänsä matkassa asunut lapsena tansaniassa, Guyanassa ja Barbadoksella. ­ Planin toiminta on järjestäytynyttä, selkeää ja luotettavaa, ja taustalla on iso organisaatio. on myös mukava tavata muita samanmielisiä nuoria. Planin Lastenhallitus tiedottaa lapsen oikeuksista ja kertoo kehitysmaiden lasten arjesta Suomessa. Myös tuuli on ollut järjestämässä erilaisia konsertteja, tapahtumia ja esimerkiksi viime eduskuntavaalien alla kansanedustajaehdokkaille vaalipaneelia. ­ olemme myös esittäneet Lapsen oikeuksien päivää viralliseksi liputuspäiväksi ja olleet asian tiimoilta yhteydessä sisäministeriöön. täyttäessään pian 18 vuotta tuuli joutuu vetäytymään Lastenhallituksen toiminnassa taka-alalle, mutta nyt hän valmistautuu tapaamaan muiden maiden Lastenhallitusten jäseniä Lontoossa. Puheenaiheena ovat nuorten osallistumismahdollisuudet. ­ Minulle asia on tärkein, ei niinkään järjestössä toimiminen, tuuli määrittää. Myös Eeva (18) tunnustautuu aktiiviseksi nuoreksi, joka on toiminut omassa koulussaan Kallion lukiossa kaksi kautta oppilaskunnan hallituksessa ja istuu nyt koulunsa johtokunnassa. Lisäksi hän vaikuttaa Helsingin ja koko Suomen Keskustanuorissa sekä työskentelee Keskustan kaupunginvaltuutettujen sihteerinä Helsingissä. Leppävirralta Savosta kotoisin olevan abiturientin keskustalaisuus ei ole kodin perintöä. Keskustanuoriin hän mieltyi jututtaessaan koulutyön merkeissä eri poliittisten nuorisojärjestöjen edustajia. JANI tooM MAAILMANKuVA -
• LAPSeN eLäMä ­ olen aina ollut kiinnostunut politiikasta. en ole silti vain puolueisiin orientoitunut, vaikka ne mielestäni ovatkin hyviä väyliä osallistua ja vaikuttaa" eevaa näkeekin usein erilaisissa kansalaisjärjestötapahtumissa, kuten sosiaalifoorumissa ja Amnestyn mielenosoituksissa ihmisoikeuksien puolesta. "Typerää olla äänestämättä" eevalle on selvää, että hän käyttää äänioikeuttaan. Hän voi myös harkita asettuvansa ehdolle joissakin vaaleissa. ­ Kansalaisjärjestöt nostavat asioita yleiseen tietouteen, mutta vaaleissa valitaan päättäjät päättämään. Myös tuuli aikoo äänestää kaikissa mahdollisissa vaaleissa. ­ olisi typerää olla äänestämättä. en koe, että voisin arvostella yhteiskuntaa, jos jäisin sohvalle makoilemaan. tuulin ja eevan tavoin myös espoolainen Kallion lukion abiturientti Matias (18) kokee kunnallisvaaleissa äänestämisen vaikeimmaksi, vaikka juuri kunnallispolitiikassa päätetään lasten, nuorten ja ylipäätän ihmisten arkisimmista ­ ja siten tärkeimmistä asioista: koulusta, terveydenhoidosta, liikuntapaikoista, julkisesta liikenteestä. Heidän mielestään kunnallispolitiikan seuraaminen on työlästä, ja nuorilla on paljon muutakin tekemistä. ­ Muissa vaaleissa päätetään isommista abstrakteista asioista, joista on helpompi valita. on yksinkertaisempaa vetää suuria linjoja esimerkiksi kahden presidenttiehdok- kaan välillä, Matias pohtii. ­ toisaalta ihmiset kiinnostuvat vaikuttamisesta vasta, kun omalle kohdalle osuu jotain kielteistä. Niin kauan kuin kaikki menee hyvin, ketään ei kiinnosta. Tosimukana tai ei mitään kiinnostusta tuuli, eeva ja Matias eivät ole mielestään norminuoria, koska ovat kiinnostuneita politiikasta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. ­ osa nuorista on tosimukana, ja toisia politiikka ei kiinnosta ollenkaan, itsensä valveutuneeksi muttei osallistuvaksi määrittelevä Matias sanoo. tuuli otaksuu, että valtaosa nuorista ajattelee politiikan koskettavan heitä vasta myöhemmässä elämänvaiheessa. ­ emme tiedä vielä verotuksen, ammattiliittojen, tasaarvopolitiikan tai sosiaaliturvan vaikutuksia arkeemme tai työelämäämme. Miksi sitten kiinnostuisimme? toisaalta monet nuoret eivät osaa mieltää arkipuhettaan politiikaksi. ­ on helpompi puhua vain skeittiparkeista. Myös politiikan kieli karkottaa nuoria, ja mediakriittisiksi kasvatettuina he tietävät, että poliitikot valehtelevat. ­ Mediassa kansantajuistaminen on populismia, ja poliitikot haluavat vain minun ääneni, eeva kuvaa. toisaalta ilman riittävää pohjatietoa manipulointi on helppoa, ja kuka tahansa voi puhua nuoren puolelleen. 0 - MAAILMANKuVA
• LAPSeN eLäMä Kouluopetuksen merkitys onkin tärkeä, mutta nuorten omat ja kuullut kokemukset ovat vaihtelevia, osin surullisia. ­ täysin on tuurista ja opettajasta kiinni, eeva tietää. Hän kaipaakin kouluihin politiikkaa ja yhteistyötä myös poliittisten nuorisojärjestöjen kanssa. ­ Kysyntää on, sillä esimerkiksi viime eduskuntavaalien aikaan koulujen vaalipaneeleihin oli tungosta. Myös 16-vuotiaiden oikeus äänestää kunnallisvaaleissa olisi tervetullutta. ­ 15-vuotiaana nuorten poliittinen kiinnostus on suurimmillaan, ja silloin on oltava vaikutusmahdollisuuksia. Muutoin kiinnostus sammuu, Matias perustelee. Ihan oikeaa osallistumista, kiitos! tuulin, eevan ja Matiaksen mielestä nuorisovaltuustojen kaltaiset foorumit ovat hyvästä, ja on hienoa, että nuoret saavat osallistua ja heitä kuunnellaan. ­ on parempi, että nuoret itse päättävät skeittirampeistaan eivätkä virkamiehet, Matias toteaa. Silti eevan mielestä on väärin sulkea nuoret vain omiin valtuustoihinsa puuhaamaan keskenään ja pohtimaan, hankitaanko yhteisillä rahoilla pizzaa vai mennäänkö elokuviin. ­ Nuoria on aidosti ja rehellisesti kuunneltava myös isoissa asioissa, kuten Helsingin seudulla keskustatunnelissa ja länsimetrossa. Nyt nuoret rajataan epäkypsinä kykeneviksi päättämään korkeintaan skeittirampeista. Kuitenkin on myös paljon epäkypsiä nelikymppisiä, hän muistuttaa. Myös Matiasta harmittaa nuorten niputtaminen yhdeksi joukoksi. ­ 14-vuotiaalla koulupojalla ja 28-vuotiaalla kolmen lapsen yksinhuoltajalla on vissi ero, hän vertaa. Yleistäminen kaventaakin aikuisten näkemystä nuorten osallistumistavoista. Nyt talonvaltaukset ja mielenosoitukset saavat huomiota, ja aikuiset kuuntelevat lähinnä ääriryhmien puhetta, jos sitäkään. tavallinen, virkateitse tapahtuva vaikuttaminen vaietaan. Matias kertoo esimerkkinä viimesyksyisestä Helsingin opetusviraston päätöksestä, jolla kiellettiin parin Helsingin Sanomissa julkaistun mielipidekirjoituksen perusteella nahkiaiset eli uusien oppilaiden initaatioperinne kaikissa kaupungin lukioissa. ­ ehdotimme virastolle keskustelua ja perinteen kehittämistä kaikkien hyväksi. Yhteydenottoomme suhtauduttiin kuitenkin tylysti, ja keskustelu katkaistiin alkuunsa. Nyt Matias ajattelee, että tapahtuma sai hänen lisäkseen monet muut nuoret vaikuttamaan. ­ ehkä Hesarin pitäisi merkata punaisella huutomerkillä jutut, joissa on aihetta vaikuttamiseen, hän ehdottaa. toisaalta tuuli myös tietää nuorten itse viihtyvän omassa marginaalissaan, josta on turvallista tähyillä rauhassa maailmaa. ­ Nuoret pitää haastaa ulos nuorisokuplastaan. MAAILMANKuVA - 1
• KuVArePortAASI Arkea vietnamilaisessa perheessä Minna Kumpulainen Hiljainen pikkusisko on isoäidin ja 14-vuotias veljen lemmikki. 2 - MAAILMANKuVA
• Vietnamilainen viisihenkinen Thin perhe asuu maan keskiosissa. Perheen tilanne on maaseudulla hyvinkin tavallinen: isä työskentelee 00 kilometrin päässä ja käy kotona kerran vuodessa. Vastuun päivittäisistä asioista kantaa äiti. talo on julkisivun puolelta hyvinkin näyttävä. Pääovi avautuu olohuoneeseen, joka on sisustettu perintöhuonekaluilla. rakennuksen takaosasta pääsee hämärään keittiötilaan. Isoäiti Nuong tekee kotiaskareita siinä missä muutkin. "en ole koskaan rankaissut lapsenlapsiani ruumiillisesti", hän toteaa. "äitipuoleni oli minulle hyvin ilkeä omassa lapsuudessani, joten päätin, etten koskaan lyö muita." MAAILMANKuVA - 3
• NäKöKuLMA teatteri ­ avain muutokseen Kehitysteatterin avainsana on kollektivisuus. Siinä vaikeista asioista ensin keskustellaan ryhmässä ja haetaan niihin ratkaisut, joiden pohjalle rakennetaan yhteisvoimin teatteriesitys. Lapsille kehitysteatteri on erittäin vapauttava kokemus. Minna Kumpulainen Puhelin soi auton takapenkillä. ­ Siellä sataa ­ esitys joudutaan siirtämään sisätiloihin, Shikha toteaa. Hänen äänestään paistaa pettymys. onhan hänen työstämänsä näytelmän ainoa esitys vaarassa vesittyä. Maasturi ajaa kylään. Kun Plan Vietnamin lapsen oikeuksien neuvonantaja Shikha Ghildyal astuu autosta, ryhmä lapsia juoksee hihkuen tervehtimään häntä. Hän on heidän teatterimammansa, uskottu, joka on tehnyt heidän kanssaan kehitysteatteria. Shikhan ja lasten iloksi sade on lakannut juuri parahiksi. Näytelmä päätetään esittää ulkona, viis mudasta. Työkaluja lasten arkeen theatre for development (tfD) ­ vapaasti käännettynä kehitysteatteri ­ on osallistava tapa lähestyä lasten arkea, toiveita ja ongelmia. Samaa menetelmää voidaan toki yhtä hyvin käyttää aikuistenkin ryhmätyöskentelyssä. Menetelmän avainsana on kollektiivisuus, sillä vaikeista asioista keskustellaan ja ratkaisuja mietitään yhdessä. tämän jälkeen teatteriesitys tehdään yhteisvoimin. ­ Kehitysteatteri saa lapset oivaltamaan, että he eivät ole ongelmiensa kanssa yksin. He oppivat ymmärtämään, mitkä lainalaisuudet toimivat heidän jokapäiväisessä elämässään, kertoo Shikha kokemuksistaan tfD-kouluttajana. Hän on ohjannut niin aikuisten kuin lastenkin kehitysteatteriryhmiä eri puolilla maailmaa, mm. togossa, Afganistanissa, Pakistanissa ja nyt Vietnamissa. Monille lapsille kehitysteatteri on erittäin vapauttava kokemus. Sen kautta he saavat työkaluja omaan elämäänsä ja tuntevat pystyvänsä vaikuttamaan asioihin. Menetelmällä on saatu myös hyviä tuloksia, kun tarkoituksena on muuttaa haitallisia asenteita ja käyttäytymistapoja. ­ Keskeistä tfD:ssa on prosessi, toisin kuin vaikkapa katuteatterissa, joka tähtää lopputulokseen, itse näytelmään. Lapsille opetetaan viestintä- ja analysointitaitoja sekä omien pulmien identifiointia ja ratkaisua. Näin he kykenevät näkemään, millaisia valtasuhteita heidän perheissään ja yhteisöissään vallitsee. Kenellä on eniten valtaa ­ isällä, veljellä vai äidillä? Ja koulussa opettajalla vai vanhemmilla oppilailla? Lapset käyvät läpi omia ja yhteisiä ongelmiaan sekä etsivät ryhmässä yksinkertaisia, toteutettavissa olevia ratkaisuja epäkohtiin. ­ Sitten he päättävät, mistä näistä esille nousseista aiheista näytelmä tehdään, kuka ohjaa sen ja kuka on missäkin roolissa. Lopuksi he esittävät näytelmän aikuisille. ­ Yleensä näytelmät ovat niin koskettavia, että ne vaikuttavat kaikkiin, myös niihin, jotka pystyvät saamaan aikaan muutoksia, Shikha toteaa. Muutosta ilmassa Kyläläiset ovat saapuneet paikalle runsaasti joukoin: äitejä, isiä, sisaruksia ja isovanhempia, naapureita ja tuttuja. Lapset esittävät näytelmän pressun päällä, ilman kulisseja tai rooliasuja. Yksi näyttelee nuorta poikaa, toinen kaappikelloa, kolmas komentelevaa naista. Yleisö nauraa välillä äänekkäästi. - MAAILMANKuVA
• MINNA KuMPuLAINeN Kun esitys päättyy, lapset hajaantuvat yleisön sekaan ja kysyvät katsojilta muutaman ennakkoon sovitun kysymyksen. Mikä oli mielestäsi näytelmässä vaikuttavinta? Miten tarinan lopun pitäisi sinusta mennä? Mitä olisit itse tehnyt pojan asemessa? Vastaukset kirjataan ylös. Kehitysteatterin menetelmässä on kolme vaihetta: keskustelu ja näytelmän tekeminen, varsinainen esitys sekä vuorovaikutus yleisön kanssa. ­ toisin kuin katuteatterissa, kehitysteatterissa aiheen käsittely jatkuu yhteisössä. Näyttelijät eivät kerro, että tämä on oikein ja tämä väärin. He vain esittävät keskustelun aiheita hyvin yksinkertaisessa muodossa ja ovat mukana pohtimassa, että tapahtuuko tällaista tosiaan meillä ja miksi. ­ Joten sen lisäksi, että tfD voimavaraistaa lapsia, se parantaa myös aikuisten ymmärrystä, Shikha summaa. ILMAN KuLISSeJA Kehitysteatterissa ei käytetä rooliasuja tai kulisseja. osallistujat näyttelevät tarvittavia välineitä, kuten seinäkelloa tai televisiota. tavallisesti yleisö seuraa esitystä lähietäisyydeltä. Lapsen oikeus koskemattomuuteen Kehitysteatteri tukee luontevasti useita lapsen oikeuksia: lapsien oikeutta esittää mielipiteitään ja puolustaa oikeuksiaan vaikkapa väkivallattomaan lapsuuteen. Nuoret voivat vaikuttaa panoksellaan heitä koskevaan päätöksentekoon samoin kuin heidän yhteisönsä yhteisiin ratkaisuihin. Menetelmää on käytetty Plan Vietnamissa herättämään keskustelua fyysisen ja henkisen rankaisun vahingollisuudesta. Muutamat Planin tuella toteutetut teatterihankkeet on nauhoitettu ja esitetty myöhemmin kansallisessa televisiossa. ennen varsinaista esityksen luomista lapset ovat tehneet harjoituksia. Shikha mainitsee toimivan pariharjoituksen, jossa toinen on kauppias ja toinen lapsi. ­ Köyhä lapsi kulkee kaupan ohi, jossa näkee kivan puseron. Hän astuu kauppaan ja yrittää varastaa vaatteen. Kauppias ottaa hänet kiinni, ja he aloittavat keskustelun. ­ tässä tilanteessa kauppiaalla on enemmän valtaa kuin köyhällä lapsella. Harjoituksen tekijät improvisoivat, sanovat toisilleen kaikenlaista, kauppias lyö lasta, soittaa ehkä poliisille. tämän jälkeen siirrytään toiseen vaihtoehtoon. Nyt lapsi on rikkaasta perheestä, poliitikon lapsi. Hän varas- MAAILMANKuVA -
• NäKöKuLMA taa puseron kaupasta, ja kun hän on lähdössä, kauppias ottaa hänet kiinni. ­ ero edelliseen on selkeä. Sillä tällä kertaa kauppias ei olekaan se, jolla on enemmän valtaa, vaan lapsi. Lapsi voi sanoa, että "soitan isälleni" tai että "kuka sinä luulet olevasi". Joten harjoituksen tekijät huomaavat, että on tilanteita, joissa sinulla on enemmän valtaa. Ja sitten on tilanteita, joissa tunnet itsesi voimattomaksi. Joten kuinka tasapainotat tätä ja kuinka huomaat, kenellä valta on? Juuret Brasiliassa Kehitysteatterin juuret löytyvät Brasiliasta. täällä ohjaaja, poliittinen aktivisti Augusto Boal perusti ns. sorrettujen teatterin, joka herätti levottomuutta maan valtaapitävissä. Vuonna 1971 Boal karkotettiinkin maasta radikaalien mielipiteidensä vuoksi. Hänen kehittämänsä foorumiteatterin menetelmän perusajatuksena oli, että sorretut voivat analysoida alistuksen problematiikkaa ja etsiä yhdessä ratkaisuja tilanteeseen. ­ Boal käytti teatteria voimavaraistaakseen maattomia ihmisiä, jotta he pystyivät vaatimaan oikeuksiaan. Kysymys oli siitä, kuinka muutat valtasuhteita, Shikha pohtii. Myös brasilialaisella pedagogilla, Paulo Freirellä on ollut vaikutusta kehitysteatterin syntyyn. Hän etsi osallistavia ongelmaratkaisun tapoja sosiaalisen epätasa-arvon poistamiseksi. Nykyään tfD:ia käytetään työvälineenä ympäri maailman ­ toisinaan sitä kutsutaan soveltavaksi teatteriksi. Se lasketaan osaksi osallistavaa teatteriperinnettä, johon kuuluvat myös yhteisöteatteri ja foorumiteatteri. Suomessa tfD:n termi ei ole vielä kovin vakiintunut. ­ Lapsille tarkoitettu tfD alkoi noin 10 vuotta sitten, Shikha kertoo. Kipinän kehitysteatteriin Shikha sai aikoinaan työskennellessään Pelastakaa lapset Aasian aluetoimistossa. tämän jälkeen hän on perehtynyt suuntaukseen brittiläisen alan asiantuntijan, tim Prentkin ohjauksessa. Shikha on valinnut kehitysteatterin omaksi työvälineekseen, koska hänestä se on erittäin tehokas menetelmä. ­ Pidän tfD:sta, koska se tuottaa todellisia muutoksia. Se auttaa löytämään keskeiset haasteet ja ratkaisemaan ne yhteistuumin sekä antaa avaimia myös laajempaan muutokseen. Ja osallistujat pystyvät käyttämään menetelmää jatkossakin, minun lähdettyä. He voimavaraistuvat sekä henkilökohtaisesti että yhteisön tasolla. Parasta koulutuksessa on... Mitkä ovat sitten antoisimpia ja hankalimpia hetkiä kehitysteatterin kouluttajalle? ­ Paras osa koulutusta on myös aina se vaikein ja su- KeHItYSteAtterIN JA KAtuteAtterIN erot Katuteatteri Näytelmän aiheet annetaan näyttelijöille Keskeistä lopputulos: esitys Sanoma pääasia Yksisuuntainen Loppuu esitykseen Käytetään etenkin tietoisuuden nostamiseen Pukuja, maskeerausta, kulisseja Sidottu paikkaan, suunniteltu esityspaikka Yleisö tulee esityspaikalle Yleisön rooli passiivinen Kehitysteatteri osallistujat sekä päättävät näytelmän aiheista että näyttelevät itse Keskeistä sekä näytelmän tekoprosessi, esitys että jatkoseuranta epäkohdat ja niiden ratkaisut pääasia Vuorovaikutteinen esitys käynnistää vuorovaikutuksen yleisön kanssa Käytetään tietoisuuden lisäämiseen, vaikuttamiseen, keskusteluun Puvustus minimissä, ei maskeerausta, esitysympäristöstä rekvisiitta Kaikki esityspaikat käyvät teatteri menee yleisön luo Yleisön rooli vuorovaikutteinen - MAAILMANKuVA
• MINNA KuMPuLAINeN rullisin vaihe, Shikha pohtii. ­ Kun olet opettanut ryhmäläisille menetelmän, niin yhtäkkiä he eivät enää tarvitsekaan sinua. Mutta kun ajattelet tarkemmin, niin juuri tähänhän koulutuksesi on tähdännyt. Shikha mainitsee myös muutamia haasteita, joita hän on kohdannut työssään. etenkin aikuisten, tulevien tfDkouluttajien, on vaikea jättää työrooliaan taka-alalle. ­ He tulevat koulutukseen ajatellen, että jos emme keskustele työstä, emme ole tunnollisia työntekijöitä, hän naurahtaa. ­ Mutta on tärkeää, että he kaivavat esiin omia henkilökohtaisia kokemuksiaan käsiteltävistä aiheista, muuten he eivät voi onnistua vetäjinä. Pienten lasten kanssa nousee esiin aivan toisenlaisia pulmia. ­ Saattaa käydä niin, että yksi lapsi kertoo ensin, että "kun kävelin, puunlehti putosi päähäni". tämän jälkeen kaikki muut lapset toistavat saman jutun. He sanovat, että "kun olin kävelyllä, hedelmä putosi päähäni" tai "kookospähkinä putosi päähäni", Shikha hymähtää. ­ Vaatiikin taituruutta, että heistä jokainen pystyy esittämään oman tarinansa. Mutta yleensä lapset ovat hyviä kehitysteatterissa, hyvin avoimia, kunhan he ensin luottavat sinuun. teAtterIA LASteN eHDoILLA Intiassa syntynyt Shikha Ghildyal siirtyi 12 vuotta sitten omasta mainostoimistosta kehitysyhteistyön pariin. Hän on ohjannut lasten kehitysteatteriryhmiä Aasiassa ja Afrikassa. Unelmana tasavertaisuus Shikhan työ Plan Vietnamissa on juuri päättynyt. Vaikka hän ei ole vielä ratkaissut, mitä tekee seuraavaksi, hän ei aio missään tapauksessa jättää kahta asiaa: lapsia ja tfD:ia. ­ Haluan jatkaa työtäni sekä lasten että kehitysteatterin parissa. työ lasten kanssa on hyvin hedelmällistä, sillä he saavat minut tuntemaan itseni tarpeelliseksi ja onnelliseksi. Suhteessa lapsiin tunnen olevani tasavertainen. olen oppinut eniten asioita juuri heiltä. ­ unelmani on, että tulevaisuudessa aikuiset omaaloitteisesti kysyvät lapsilta mielipiteitä, kuuntelevat heitä ja todella toimivat sen mukaan, mitä lapset sanovat, hän toteaa hymyillen. Lue lisää: Kees epskamp: theatre for development, Zed Books, 2006 MAAILMANKuVA -
• NäKöKuLMA "toIMIVA tAIDe oN uSeIN HeIKoMPIeN PuoLeLLA" ZAMBeZI-NäYteLMä Suomalaisperhettä kuulustellaan. Kuvassa Fatima usman, Wali Hashi, Sanna Stellan ja Max Bremer. teatteriohjaaja Ritva Siikala johtaa monikulttuurista taideyhteisö Kassandraa. Hänen uusin ohjauksensa Zambezi tuli ensi-iltaan helmikuussa. Näytelmä kertoo suomalaisesta pakolaisperheestä 2010-luvun Afrikassa. Afrikassa Siikala on myös tutustunut kehitysteatteriin. ­ Varsinkin seuduilla, joilla lukutaidottomuus on yleistä, tämänkaltainen teatteri on loistavaa toimintaa. Ja miksei muutenkin: taide tarjoaa syvällisempää, koskettavampaa ja omakohtaisempaa tietoa kuin pelkät faktat. Hän toteaa, että teatterille on kautta aikojen ollut tyypillistä, että se on mukana edistämässä yhteiskunnallista muutosta. ­ teatteri näyttää niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin niiden omat kasvot. Hamletin puheet näyttelijäntyöstä ovat totta. Itsetuntemus taas on kehityksen edellytys, Siikala sanoo. Viime aikoina yhteiskunnallista teatteria on Siikalan mielestä tehty Suomessa masentavan vähän. ­ olemme eläneet pitkän aikakauden, jolloin omaan napaan tuijottaminen ja terapeuttinen teatteri ovat olleet nuorison "juttu" ja isot teatterit taas ovat tarjonneet hitlahaata. esimerkiksi väestön muutosta ja kansojen liikehdintää ei kukaan muu ole käsitellyt Suomessa ennen meidän Zambezi-näytelmäämme. Aika outoa, mutta tilanne on ehkä muuttumassa. Siiikalan omat teatterityöt kytkeytyvät tiiviisti senhetkiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Vuonna 1988 hän ohjasi raivoisat ruusut -esityksen, jonka tiimoilta syntyi teatteri raivoisat ruusut. ­ teatteri raivoisien ruusujen toiminta oli kokonaisuudessaan voimakas kannanotto naisen asemaan kulttuuriperinteessä, yhteiskunnassa ja taide-elämässä. Nykyinen taidetyöni yli kulttuurirajojen toimii selkeästi yhteiskunnallisena muutosvoimana. Pyrin herättelemään ajatuksia. ­ Mielestäni teatterin voima piilee ihmisten ­ esittäjien ja vastaanottajien ­ samanaikaisessa läsnäolossa. Asioiden käsittelemisessä ihmisten kautta, tunteiden ja ajatuksen ykseydessä. - MAAILMANKuVA JoHNNY KorKMAN / KASSANDrA rY
• NäKöKuLMA Kristiina tuura Anu Kaipainen: Vihreiksi poltetut puut "Minusta tuli runoilija jo syntyessäni. Isä sen päätti", kertoo kirjailija Anu Kaipainen syksyllä ilmestyneessä omaelämänkerrassaan. Vihreiksi poltetut puut on tarkemmin määriteltynä autofiktio, faktan ja fiktion väliä kulkeva omaelämänkerta. Sota puhkeaa ja kuusivuotiaan Annun elämään tunkeutuu sodan pelko ja tuska, joka saa nimekseen Kauhea Musta. Se työntyy mielen sisältä yhä uudelleen ja musertaa kasvavaa lasta. Sota tuo pelon, mutta evakkomatkalla tapahtuu myös jotain muuta. Kuusivuotias Annu luo ensimmäisen runonsa evakkomatkalla, tallilta haisevassa härkävaunussa. Syntyy kirjailija. Vihreiksi poltetut puut on kertomus kirjoittamisesta ja evakkoelämästä. Siinä kietoutuvat yhteen evakkoperheen vaiheet eri puolilla Suomea ja kertomus oman luovuuden ja kirjoittamisen lähteistä. teoksessa on runsaat sata viittausta Kaipaisen romaaneihin, runoihin ja näytelmiin. Viittausten avulla lukija oivaltaa millä tavoin erilaiset pelon, kauhun ja kauneuden kokemukset ovat päätyneet kirjailijan teosten rakennusaineiksi. tällä tavoin Vihreiksi poltetut puut toimii myös eräänlaisena kirjoittamisen oppaana. Kaipaisen tekstissä kulkevat rinnakkain lapsi Annu ja aikuinen Anu. Lapsi kuvaa näkemäänsä ja kokemaansa, aikuinen kertoo lapsesta ja kommentoi aikuiseksi kasvamisen tietään. Lapsen ja aikuisen näkökulman sekoittaminen, jopa samassa virkkeessä, saattaa välillä sekoittaa lukukokemusta. Menossa on ikään kuin jatkuva liike lapsen kokemuksen ja aikuisen näkemyksen välillä, ja samaan aikaan liike tunteiden muiston ja ulkoisten tapahtumien välillä. Hengästyttävää ja väkevää luettavaa siis. Vaikka tyyli ja rytmi ryöpsähtelevät, on Vihreiksi poltetut puut tärkeä ja voimakas sodanvastainen teos ja ansaitsee kaiken huomion. Kaipainen kuvaa tarkasti ja pakahduttavasti suuren yhteiskunnallisen katastrofin vaikutuksia pienessä lapsessa. Ja ne vaikutukset ulottuvat vanhuuteen saakka. Kaipaisen teos antaa oivat eväät usealle keskustelulle lapsuutta haavoittavista tapahtumista ja ilmiöistä. Kirjaa lukiessa voi peilata Jokelan tapahtumia, erilaisia turvallisen elämän sortumia, jatkuvaa väkivallan tarjontaa mediassa ja rasistisia kohtaamisia nykylapsen arjessa. Vihreiksi poltetut puut on joka ihmisen aapiskirja aiheeseen lapsi ja sota. tämä kirja huutaa suurella äänellä: kenenkään lapsen ei tulisi kokea sotaa, sota on lapsilta kielletty. (s. 308. WSoY 2007) MAAILMANKuVA -
• NäKöKuLMA Mustien yhteisöt Kolumbian köyhimmällä seudulla puolustavat oikeuksiaan Naisten asemassa yhä kosolti kohennettavaa constanza Vieira ja Diana cariboni ­ Perinteisen juhlakauden päätyttyä meille alkaa virrata hyvin nuoria raskaana olevia tyttöjä, kertoo Kolumbian Chocón maakunnan pääkaupungin Quibdón sairaalassa työskentelevä apuhoitaja. Kaupungin suojelupyhimyksen San Panchon eli Pyhän Franciscus Assisilaisen pariviikkoinen juhlinta alkaa 20. syyskuuta musiikin, tanssin ja juopottelun merkeissä. ­ Pian sen jälkeen meille tulee viikoittain noin 50 potilasta, jotka kärsivät laittoman abortin aiheuttamista komplikaatioista, hoitaja sanoo. Hän on nähnyt joukossa jopa kymmenvuotiaan tytön. Kuten useimmissa Latinalaisen Amerikan maissa, raskauden keskeytys on Kolumbiassakin kielletty lailla, ellei äidin henki ole vaarassa, sikiö vaikeasti epämuodostunut tai raskaus raiskauksen tulosta. chocó sijaitsee Kolumbian tyynenmeren rannikolla, missä 15­19-vuotiaiden tyttöjen raskaudet yleistyivät tilastojen mukaan 18:sta 23 prosenttiin vuosina 1990-2000. Quibdón yleinen sairaala on surkeassa kunnossa. Vuodepaikkoja on vain 26, joten moni nainen joutuu makaamaan penkillä tai lattialla, ja kaikesta on pulaa, hoitaja sanoo. Alueen äitiyskuolleisuus on Kolumbian korkein. Vuoden 2001 tilaston mukaan synnyttäjiä menehtyy 409 sataa tuhatta kohden. Luku on yli nelinkertainen maan keskiarvoon verrattuna. Alue on Kolumbian kehnoin monissa muissakin asioissa, joiden kohentaminen on kirjattu YK:n vuosituhannen kehitystavoitteisiin. Niihin kuuluvat köyhyys, aliravitsemus, lukutaidottomuus, äitien ja lasten terveys ja sukupuolten tasa-arvo. Journal of tropical Pediatrics julkaisi 1990 tutkimuksen chocón naisten terveydestä. Alue kuului silloinkin Kolumbian köyhimpiin. Asukkaista oli 90 prosenttia mustia ja loput pääosin alkuperäiskansojen jäseniä. Lapsiluku naista kohti oli 7,5. Yli 45-vuotiaat naiset olivat kokeneet keskimäärin yhdeksän raskautta. Alueen perheistä oli naisen yksinään huoltamia 22 prosenttia, ja ne olivat tavallistakin köyhempiä, koska naisten oli vaikea saada maata viljeltäväkseen. chocón halki etelästä pohjoiseen virtaavan Atratojoen varrella asuvat mustat yhteisöt alkoivat 1980-luvulta lähtien vaatia yhteismaita hallintaansa ja saivat tukea katoliselta kirkolta. Pitkän oikeustaistelun jälkeen 120 yhteisöä, jotka muodostavat Acia-lyhenteellä tunnetun yhdistyksen, saivat vuonna 1997 0 - MAAILMANKuVA
• omistusoikeuden 800 000 hehtaarin maa-alaan. Naiset osallistuvat ­ keittiössä on keskipäivä Puerto conton kylässä, joka sijaitsee jokivarressa parin sadan kilometrin päässä Quibdósta. Acian edustajat pohtivat seurakunnan tiloissa ympäröivän viidakon luonnonvarojen kestävää käyttöä. Noin 30 osanottajan joukkoon mahtuu vain kourallinen naisia. ­ Naiset ovat keittiössä valmistamassa ruokaa, joten tavallaan hekin osallistuvat, Acian tasa-arvoryhmän jäsen Ana Rosa Heredia sanoo. Naisten on huolehdittava aamiaisesta ja lounaasta, joten he eivät ehdi kokoukseen, hän selittää. ­ eeei, vastaavat Heredia ja María del Socorro Mosquera nauraen, kun heiltä kysytään, pysyvätkö naiset keittiössä miesten takia. He myöntävät, että ennen miehet komensivat naiset hellan ääreen ja lasten pariin, mutta nyt "työskentelemme pelloilla auringonnoususta auringonlaskuun, kuten hekin", naiset selittävät. ­ Selvä se, että naiset saavat vähemmän palkkaa, Heredia tokaisee. ­ Kotonakin on ongelmia. Iltaisin me huolehdimme lapsista ja ruuanlaitosta ja miehet lepäävät. Ja kun maksu sadosta tulee, jotkut miehet eivät kerro naisille, mihin käyttivät rahat, ja siitä seuraa riitoja. Heredian mukaan naiset ovat kuitenkin heräämässä. ­ tajuamme, että kotona on vallittava tasa-arvon, koska pari muodostuu kahdesta ihmisestä: miehestä ja naisesta. Mosquera kertoo traagisen tapauksen eriarvoisuuden seurauksista: eräs MAAILMANKuVA - 1
• NäKöKuLMA nainen sairastui puolisonsa poissa ollessa ja menehtyi, koska hän ei voinut kysyä mieheltään lupaa mennä sairaalaan. Acian yhdeksänjäseninen tasa-arvoryhmä on perustanut koulun valistamaan miehiä ja naisia tasa-arvosta, ihmisoikeuksista, rauhanomaisesta rinnakkainelosta ja järjestötaidoista. Jokaisella yhteisöllä on omat sääntönsä, mutta kaikki uhkaavat rangaistuksella miestä, joka kohtelee kaltoin vaimoaan, ja naista, joka kiroaa tai puhuu karkeuksia julkisesti. Acia ryhtyi kartoittamaan elämisen epäkohtia kylissä jo ennen kuin YK päätti vuosituhattavoitteistaan, mutta laaditut kymmenen kärjessä -listat ovat linjassa niiden kanssa. ­ ongelmat ovat kaikkialla samantapaisia. Yhdessä kylässä on opettaja, mutta ei koulua, ja toisessa päinvastoin. Sairaanhoitajaa varten ei ole terveysasemaa tai lääkkeet puuttuvat, Aciaa johtavan neuvoston edustaja Julia Mena listaa. chocólla on runsaat luonnonvarat ja se sijaitsee strategisesti Panaman rajan tuntumassa ulottuen tyynenmeren rannikolta Karibian puolelle. Siksi tästä viidakkoparatiisista on viime aikoina tullut yksi Kolumbian liki 50-vuotisen sisällissodan verisimmistä rintamista. ­ Puutelistalla onkin myös vahingoittuneiden ja tuhottujen talojen korjaaminen, Mena kertoo. ­ Sota on ajanut varsinkin miehiä pakosalle niin, että monia perheitä johtaa nyt nainen, Mosquera lisää. Ihmisoikeusjärjestö codhesin mukaan alueen 440 000 asukkaasta liki 70 000 on joutunut pakenemaan vuosina 1999­2006. ­ Väkivalta kohdistuu useimmiten miehiin, joten naisten on saatava koulutusta selvitäkseen yksin seitsemän lapsen kanssa, Mosquera huomauttaa. Quibdón Western union -rahanlähetystoimistossa oli nainen, joka odotteli kaukaisen sukulaisen lupaamaa pikkusummaa. äärioikeiston puolisotilaalliset joukot olivat tappaneet hänen miehensä läheisellä maaseudulla. Nainen ei uskalla edes harkita kotiinpaluuta. Hän on sijoittanut viisi lastaan eri perheisiin ja ansaitsee elantonsa siivoojana. Hän pyysi rahaa, vanhoja vaatteita ja puhelinnumeroa, johon soittaa hädän hetkellä. Heredian mukaan kylien asukkaat olisivat yhtä lailla hukassa ilman Aciaa. ­ Meitä ei enää olisi, sillä meiltä olisi viety kaikki. Järjestäydyimme puolustamaan elantoamme, koska meidän oikeuksiamme poljettiin, hän sanoo. Acia on onnistunut hankkimaan tukea maaseudun pienyrityksille, kuten myllyille, joissa valmistetaan ruskeaa sokeria käsityönä. Moni yritys on kuitenkin lopahtanut alkuunsa rahoituksen puutteessa. Myös kuljetus on ongelma tiettömällä alueella, jossa kaikki liikenne hoidetaan veneillä. ­ Vaikka naiset ovat päässeet mukaan yritystoimintaan, tasa-arvo eriarvoistaa meidät uudelleen voimavarojen puutteen vuoksi, Mosquera huokaa. (IPS) 2 - MAAILMANKuVA
• NäKöKuLMA www.omatnimetkirjoissa.fi SYNtYMäN reKISteröINtI ­ JoKAISeN oIKeuS Planin Omat nimet kirjoissa -kampanja liputtaa syntymän rekisteröinnin puolesta. Suomalaislapsille itsestään selvä syntymätodistus puuttuu monelta kehitysmaan lapselta. Todistuksen puuttuminen varjostaa koko elämää sillä monissa maissa se on kansalaisoikeuksien toteutumisen ehdoton edellytys. <* Paavo Väyry nen Kemin maalais kunta Arviolta 40 % maailman alle viisivuotiaista lapsista ei ole rekisteröity. Syinä tähän ovat köyhyys, tietämättömyys tai käytännön hankaluudet, kuten pitkät matkat rekisteröintitoimistoon. rekisteröimätön lapsi, jota ei virallisesti ole olemassa, jää helposti niin koulutuksen kuin terveydenhuollonkin ulkopuolelle. Lapsi, jonka ikää ei voida todistaa, voi päätyä varhaiseen avioliittoon, työhön, sotilaaksi tai lapsikaupan uhriksi. rekisteröinti varmistaa perintöoikeuden, mikä on erityisen tärkeää maissa, joissa aids-orpoja on paljon. rekisteröinti tukee lapsen oikeuksien toteutumista ja lisäksi se on merkittävä työkalu kehitysyhteistyössä. Kun rekisterit ovat ajan tasalla, niiden avulla voidaan paremmin kohdentaa kehitysohjelmia, sinne missä niitä tarvitaan. Paikkansapitävät tilastot helpottavat myös mm. YK:n Vuosituhattavoitteiden toteutumisen seurantaa. Painavia syitä syntymän rekisteröinnin tehostamiseen on siis paljon. Plan vaatii kampanjallaan muun muassa, että Suomen kehitysmäärärahoista tuetaan kehitysmaiden syntymäntilastointijärjestelmien kehittämistä ja että Suomi jakaa tietoa ja kokemuksia väestön rekisteröintikäytännöistämme kehitysmaiden kanssa. Kampanjaan ja sen tavoitteisiin voi tutustua tarkemmin osoitteessa www. omatnimetkirjoissa.fi. Sivustolla voit myös laittaa oman nimesi kirjoihin syntymärekisteröinnin puolesta allekirjoittamalla kampanja-adressin. Kerättyjen nimien lista luovutetaan ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyryselle syyskuussa 2008. MAAILMANKuVA - 3
• NäKöKuLMA Intiassa kotiapulaisten kasti kasvaa Maalta tulleiden tyttöjen olot intialaisissa kaupungeissa ovat vaikeat. Silti monelle vähäiset ansiot tuovat mahdollisuuden parempaan ravintoon kuin mitä he saivat hyvin köyhissä oloissa maaseudulla. Delhissä asuva Tara on työskennellyt kotiapulaisena 18 vuotta. Hän on elämäänsä tyytyväinen ja sanoo, että hänen nykyiset työehtonsa ovat tyypilliset ja yleisesti hyväksytyt. 28-vuotias tara istuu huoneensa sängyn laidalla ja näyttää valokuvaa. Kuvassa on hänen kaksi poikaansa, joita hän ei ole nähnyt vuoteen. ­ Kahdeksanvuotias Bhusan asuu anopin luona ja kuusivuotias Prem äidin luona kotikylässä, tara kertoo. Jouluksi kristityn taran on määrä lähteä kuukauden mittaiselle lomalle työstään. työnantaja maksaa edestakaisen matkan chandigarin osavaltiossa sijaitsevaan Jhartan kylään. ­ Aloitan aamiaisen valmistamisen kello 6:30. Siivoan, pesen pyykkiä, silitän ja kokkaan noin kello 15 saakka. Sitten on tunti tai puolitoista vapaata, jonka jälkeen vien rouvan äidin kävelylle ja illan teen ruokaa ja tiskaan iltakahdeksaan asti, tara kertoo. taran palkka on 2500 rupiaa (noin 50 euroa) kuukaudessa, hän saa lomaa yhden yhtäjaksoisen kuukauden verran vuodessa. Palkkaan kuuluu ruoka sekä huone, jossa on sängyn lisäksi vain pieni pöytä. työnantaja antaa myös pari saria vuodessa. ­ rouva kohtelee minua ystävällisesti. Saan syödä samaa ruokaa kuin hekin. olen työskennellyt viisi vuotta tässä talossa. Kotikylässä sanon kuitenkin kaupunkielämästä kiinnostuneille tytöille etteivät lähtisi, kaupungissa on vaarallista. Kerran karkasin yhdestä paikasta poliisiasemalle, koska pariskunta yritti pitää minua vankinaan, tara kertoo. taran työnantaja Asha Ahluwalia puolestaan uskoo hänellä ja taralla olevan edellisistä elämistä muodostunutta yhteistä karmaa, joten siitä syystä hän kertoo kohtelevansa apulaistaan hyvin. Johanna Sarjas Kodeissa vaarallisempaa Kotiapulaisilla on kahdenlaisia työjärjestelyjä. Lisääntymässä on osa-aikatyö, jossa apulainen tekee yhden päivän aikana muutaman tunnin ajan töitä useissa eri kohteissa ja maksaa itse vuokran huoneestaan, joka usein sijaitsee työläisten korttelissa tai slummissa lähellä työnantajan taloa. toisen ja perinteisemmän tavan mukaisesti palvelija asuu isäntäperheen talossa ja on käytettävissä koko ajan. - MAAILMANKuVA
• tutkija Päivi Mattilan mukaan osa-aikatyö on yleistynyt, koska keskiluokkaiset naiset käyvät enenevästi töissä eivätkä halua palvelusväen oleskelevan kodeissaan ilman isäntäväen läsnäoloa. työnantajat pelkäävät työntekijöiden varastelevan tavaroita. Mattilan mukaan palvelusväen kannattaa asua omassa kodissa. ­ Pahoinpitelyjen ja raiskauksien riski on suurempi tapauksissa, joissa apulainen asuu työantajan kodissa. Valtaosa kodeissa tapahtuvista rikkomuksista ja rikoksista ei tule kenenkään tietoon. Kodeissa asuvat apulaiset ovat usein hyvin nuoria, muualta muuttaneita lukutaidottomia tyttöjä tai poikia, jotka eivät tiedä oikeuksistaan eivätkä uskalla tai osaa hakea apua, sanoo Mattila. Vaikka slummeissa asuminen on monesta syystä riskialtista niin niissä ainakin asukkaat tuntevat toisensa ja vakavimmat apulaisiin kohdistuneet pahoinpitelyt tulevat julki. työnantajan kodissa asuvilla työtekijöillä ei ole juuri kontakteja muihin ihmisiin eikä mikään taho kirjaa kuka kenenkin taloudessa työskentelee. Save the children -järjestön arvioiden mukaan alle 16-vuotiaista kotiapulaistytöistä yli kolmannes ei näe koskaan omaa perhettään, puolet heistä ei saa koskaan vapaata. Noin 40 prosenttia ei tiedä missä ovat eli eivät tiedä osoitettaan. Vajaa kolmannes kotiapulaisista on alaikäisiä. Suurin osa maan 50­70 miljoonasta kotiapulaisesta ei ole mitenkään järjestäytynyt eikä voi puolustaa oikeuksiaan, koska kotiapulaisten työ ei sisälly työlainsäädännön piiriin. runsas vuosi sitten lakia tosin muutettiin siten, että alle 14-vuotiaiden käyttö kotitöissä, ravintoloissa ja hotelleissa kiellettiin. tähän mennessä vain Maharastran, Karnatakan ja tamil Nadun osavaltiot ovat luoneet suunnitelman miten lopettaa lasten hyväksikäyttö. Noin kaksi miljoonaa kotiapulaista kuuluu National Domestic Workers Movement -järjestöön, joka toimii noin kymmenessä osavaltiossa. Adivasit vähän vapaampia urao-kieltä puhuva tara kuuluu urao-kansaan ja hän on monen muun Delhissä työskentelevän kotiapulaisen tavoin adivasi eli alkuperäiskansoihin kuuluva. Adivase MAAILMANKuVA -
• NäKöKuLMA ja eivät monet kastilaitoksen säännöt koske; he voivat esimerkiksi tehdä liharuokaa ei-hinduille. Vaikka monet, erityisesti kaupunkien koulutetut, väittävät ettei kastilaitos enää määrää elämää, heidänkin vessojaan tulee pesemään daliteihin kuuluva. ­ Kastin rinnalla etnisyys, sukupuoli ja uskonto merkitsevät yhä enemmän apulaisten työllistymisessä. Ainakin rajasthanin Jaipurissa missä olen tehnyt kenttätöitä hindut palkkaavat sikhejä ja hinduja, sikhit palkkaavat hinduja ja sikhejä, mutta muslimeja palkkaavat yleensä vain muslimit, Mattila kertoo. tytöt työllistyvät Intian kaupungeissa poikia helpommin. Pojat eivät tee kotitöitä eivätkä täten työllisty kotitalouksissa. Pojat saavat työtä tehtaissa, rakennustyömailla tai he voivat alkaa rikshakuskeiksi. tosin 24 tuntia vuorokaudessa kaikenlaisiin kotitöihin valmiita olevia poikia halutaan töihin, esimerkiksi nepalilaisille tai bengalipojille on Mattilan mukaan kysyntää Jaipurissa. Kaupungistumisessa iloakin Vaikka tyttöjen olot kaupungeissa ovat vaikeat silti monelle vähäisetkin ansiot tuovat mahdollisuuden parempaan ravintoon kuin mitä saivat hyvin köyhissä oloissa maaseudulla. He lähettävät rahaa perheilleen ja saavat osakseen ihailua esitellessään kaupungista palkkarahoilla ostamiaan uusia synteettisiä sareja. usein vuosilomalta töihin palaava tyttö tuo tullessaan uusia tyttöjä. Värväys tapahtuu tuttujen ja sukulaisten kautta. ­ Yksi hyvä asia kaupungistumisessa on tyttöjen havahtuminen koulutuksen merkitykseen. He itse eivät saa elämänsä aikana mahdollisuutta kouluun, mutta useimmat päättävät säästää rahaa lastensa koulutukseen, muistuttaa Mattila. Kaupunkeihin tulee myös kokonaisia kyliä kuivuuden ja tulvien sekä patojen ja tehtaiden rakentamisen vuoksi esimerkiksi Biharista ja Punjabista. Ihmisiä ajetaan kodittomiksi myös vapaakauppa-alueiden tieltä ja monet alkuperäiskansat joutuvat jättämään maansa kaivosten ja metsänhakkuiden takia, näin myös taran kotiseudulla chandigarissa. Kaupungissa selviytymisen kannalta tyttöjen nopea työllistyminen on merkittävää. veli saivat tietää raskaudesta he häpeän pelossa päättivät naittaa tuolloin 14-vuotiaan taran 45-vuotiaalle miehelle. ­ Ajattelin, että mieluummin vaikka pakenen kotoa kuin menen naimisiin sen vanhan miehen kanssa. Veljeni uhkasi ajaa minut pois kotoa, tara kertoo. Synnytyksen jälkeen tara jätti vauvan äitinsä hoiviin ja pakeni metsään. Vaellettuaan metsässä joitakin päiviä hän palasi kotiin, koska ei löytänyt tarpeeksi syötävää ja maitoa tihkuvat rinnat tulehtuivat. Kotikylässä tuolloin vuosilomalla ollut kotiapulaisena työskentelevä Olivia otti taran ja vauvan mukaansa Delhiin. olivia järjesti taralle työpaikan keskiluokkaisessa delhiläistaloudessa ja vauva annettiin kansainväliseen adoptioon. ­ tiedän, että poikani meni Saksaan hyvään perheeseen. Nyt lapseni saa hyvät vaatteet ja hän on varmaankin päässyt hienoon kouluun. olen ikuisesti kiitollinen hänen saksalaisvanhemmilleen, sanoo tara. elämä Delhissä oli alussa hyvin masentavaa taralle, joka ei tuolloin puhunut hindiä. ­ olin kauhuissani aluksi. Kaipasin omaa kieltämme. en kyllä osaa kirjoittaa enkä lukea vieläkään. Pariskunta tappeli koko ajan eivätkä he maksaneet juuri mitään. He myös hakkasivat minua, tara kertoo. olivia järjesti taralle avioliiton, josta syntyi kaksi poikaa. urao-kansaan kuulunut mies oli olivian mukaan yksinkertainen, rehellinen ja lempeä. taralle rakas mies kuitenkin kuoli neljä vuotta sitten yllättäin aivoverenvuotoon. Unelmien avulla jaksaa tara ei usko menevänsä enää naimisiin. Hän kertoo haaveestaan rakentaa joskus vielä savitalo kotikylässään. talon rakentaminen maksaa 25 000 rupiaa (noin 440 euroa). Hän haluaisi viljellä maata ja ostaa pari lehmääkin. ­ tulen iltapäivällä huoneeseeni rukoilemaan, kun minulla on tunti tai puolitoista vapaata. Joskus erehdyn ajattelemaan elämääni ja itken silloin sitä, että olen ollut vuosikausia muiden määräiltävänä melkein vuorokaudet ympäriinsä. Vaikka nykyinen työnantajani on hyvä olen kuitenkin kuin vanki. Jaksan jatkaa tätä elämääni vain kun keskityn haaveeseeni kouluttaa lapseni. Jotta voisin maksaa poikieni koulutuksen, rouva laittaa pyynnöstäni palkastani joka kuukausi pankkiin tuhat rupiaa säästöön, sanoo tara hymyillen. Pakoon veljeä taran kohdalla Delhiin meno toi pääsyn pois epätoivoisesta tilanteesta kotikylässä. Hän ajautui Delhiin ei-toivotun raskauden vuoksi. Ilmeisesti hänet raiskattiin. Kun isä ja - MAAILMANKuVA
• Tee päätös nyt TULE PLANKUMMIKSI PlanKummeja on pian 30 000 Tule sinäkin mukaan www.plan.fi
• MaailmanKuva on Plan Suomi Säätiön julkaisu, joka seuraa ja syventää lasten asemaa ja heidän oikeuksiensa toteutumista kehityspolitiikan sisällä, muuttuvassa maailmassa. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ja sitä voi tilata maksutta Planin verkkosivujen kautta osoitteesta www.plan.fi. Plan on kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö, joka parantaa kehitysmaiden lasten elinoloja pysyvästi. Plan tekee työtä lasten oikeuksien toteutumiseksi. Plan on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. Plan perustettiin vuonna 1937. työ Suomessa alkoi vuonna 1998.