Kesäkuu 2015 Julkaisija Plan Suomi ISSN-L 1797-1586 Päätoimittaja: Anna Könönen Ulkoasu: Elisa Bestetti Toimituspäällikkö: Iida Riekko Kansikuva: Plan / Nic Serpell-Rand Juttujen kuvat jos ei toisin mainittu: Plan MaailmanKuva 15 Paino: Esa Print Oy Paperi: Edixion offset 170 g / 100 g Painosmäärä: 2 500 kpl Plan Suomi Kumpulantie 3, 00520 Helsinki Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Asiakaspalvelu: ma-pe klo 10-13 Kirjoittajien nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajien kantaa. PEFC/02-31-170 2 MAAILMANKUVA GLOBAALIT JA LOKAALIT KULTTUURITRENDIT KULTTUURI IDENTITEETTEJÄ JA YHTEISKUNTAA MUOKKAAMASSA Heidi Kleemola 6 KUIN SUORAAN ELOKUVISTA Jane Labous 11 SAMBIAN SEKSUAALIRIITTIEN TEKIJÄT JOHTAVAT NUORTEN NAISTEN VALLANKUMOUSTA Heidi Kleemola 15 NAISET LAULAVAT TOISILLEEN Heidi Kleemola 18 KUVISSA ON ÄÄNENI Iida Riekko 22 ENTISET LAPSIORJAT LÖYSIVÄT VALOKUVAUKSEN RIEMUN GLOBAALIT JA LOKAALIT KULTTUURITRENDIT Roselyne Omondi Ogao 32 AFRIKAN TAITEILIJAT PYÖRITTÄVÄT KEHITYKSEN PYÖRIÄ Kalle Heino 36 HOLLYWOOD VALLOITTAA KEHITYSMAAT Anna Pöysä 40 RÄPPÄREIDEN SUKUPOLVI DJ Goodblood 44 LÄNSI-AFRIKAN URBAANI MUSIIKKI Tiina Kirkas 47 RAJATONTA LIIKKUMISTA KULTTUURIN TEKIJÄT KEHITYKSEN EDISTÄ JINÄ Minttu-Maaria Partanen 52 JUHA VAKKURI: ”EUROOPASSA EI YMMÄRRETÄ AFRIKAN ERILAISUUTTA” Anna Pöysä 55 MIA COUTO NOSTAA ESIIN MONIA ÄÄNIÄ MOSAMBIKISTA Aija Kuparinen 58 KENIASSA NOUSEE ELOKUVAN UUSI SUKUPOLVI Iida Riekko 62 PAREMPI MAAILMA TYTÖILLE 66 MAAILMANKUVAN LUKUVINKIT
PÄÄKIRJOITUS MAAILMANKUVA 3 Anna Könönen Joskus totuuksia on enemmän kuin yksi Bosnialaiset tuttavani kertovat, miten heidän selkäpiitään karmi vuorenrinteillä loimottavat iltanuotiot ja voimallisesti lauletut serbialaiset kansanlaulut. Sarajevon piiritys 1990-luvulla on Jugoslavian hajoamissotien yksi tunnetuimmista tapahtumista. Bosnian serbit piirittivät kaupunkia lähes neljä vuotta. – Meitä ympäröivillä vuorilla olevat serbisotilaat lauloivat pimeän tullen kasvattaakseen joukkojensa yhteishenkeä ja pelottaakseen meitä antautumaan. Vedran Smailovi?, Sarajevon oopperassa ja sinfoniaorkesterissakin soittanut bosnialainen muusikko, yhdistetään myös samaiseen tapahtumaan. ”Sarajevon sellisti” loi piirityksen aikana toivoa sodan rampauttamaan kaupunkiin soittamalla pommitetun kansalliskirjaston raunioilla sekä monissa hautajaisissa, vaikka hautajaiset olivat usein vihollisen tarkka-ampujien kohteita. Sotapäälliköt yhdistävät itsensä mieluusti kansallisrunoilijoihin tai muihin kansallissankareihin ja käyttävät taidetta ja kulttuurisia symboleita oikeuttaakseen toisen valtion valtaamisen, joskus jopa kansanmurhan. Parhaimmillaan taide kuitenkin muuttaa maailmaa paremmaksi. Se luo mielikuvia ja kulttuurisia rakenteita. Se antaa mieleenpainuvia kokemuksia ja vahvoja tunne-elämyksiä. Taide on yleismaailmallinen itseilmaisun muoto, ja sillä välitetään niin viestejä kuin tunteitakin. Joskus sanotetaan rakkautta, välillä epätoivoa tai riipivää kaipuuta. Usein sillä peilataan omia kokemuksia. – Koska minulla on ollut surullinen elämä, haluan ottaa surullisia valokuvia, kertoo orjatyöstä vapautunut Nirmala, joka osallistui valokuvaustyöpajaan Nepalissa (s. 22). Taiteella myös siirretään ja välitetään jälkipolville uskomuksia, perinteitä ja elämänohjeita (s. 11). Yhdessä tanssiminen, laulaminen tai muun taiteen tekeminen ovat väyliä toisten tasa-arvoiseen kohtaamiseen (s. 15). Kuvilla ja näytelmillä on suuri rooli yhteiskunnissa, joissa kaikki aikuisetkaan eivät osaa lukea tai sananvapautta rajoitetaan. Taiteella voi ottaa vahvasti kantaa ja ajaa yhteiskunnallista muutosta. Voi myös luoda toivoa. Joskus taide saattaa vahvistaa stereotypioita, mutta se myös purkaa niitä ja välittää maailmankuvaa, josta emme ehkä aiemmin tienneet. Taiteilijat ottavat esille yhteiskunnassa vallitsevia epäkohtia ja edistävät työllään kehitystä sekä ihmisoikeuksien toteutumista. Tästä hyvä esimerkki on Katriina Honkasen luoma taiteilijoiden Wings to Fly -projekti tyttöjen oikeuksien puolustamiseksi (s. 62). Me kaikki rakennamme oman totuutemme, johon uskomme. Ihmisoikeudet ja oikeudenmukaisuus eivät ole tulkinnanvaraisia, ja propaganda ja manipulointi on tärkeä kyetä tunnistamaan. Mutta lisäksi ei haittaisi muistaa, että joskus totuuksia voi olla enemmän kuin yksi (esim. s. 55). Taiteella ja kulttuurisilla rakenteilla hajotetaan ja rakennetaan kansakuntia. NIRMALA 1 8, MEERI K OUT ANIEMI
KULTTUURI IDENTITEETTEJÄ JA YHTEISKUNTAA MUOKKAAMASSA
6 MAAILMANKUVA KULTTUURI IDENTITEETTEJÄ JA YHTEISKUNTAA MUOKKAAMASSA Heidi Kleemola Kuin suoraan elokuvista Parrakas nainen ja rakastunut miespari muuttavat maailmaa. Valkokankaan ja saippuasarjan henkilöt toistavat mutta myös purkavat sukupuolirooleja. Kuvitteellisella hahmolla on valtaa. Karmen Gei ei tahdo mahtua perinteiseen naiskuvaan. Hän istuu naisvankilassa, lumoaa vanginvartijanaisen ja pakenee vankilasta. Karmenin olemusta ei enempää selitellä: pikemminkin vain ihaillaan sitä, miten hurmaa sekä miehet että naiset. Ensimmäiseksi ei ehkä arvaisi, että Karmen Gei on senegalilainen elokuva vuodelta 2001. Viihde vahvistaa käsityksiämme miehen ja naisen rooleista, mutta myös purkaa niitä. Elokuva ja televisio yhdistävät köyhät ja varakkaat. Sadat miljoonat ihmiset katsovat joka päivä telenoveloita Latinalaisessa Amerikassa. Nigerian Nollywood ja Intian Mumbaissa syntynyt Bollywood ovat maailman suurimpien elokuvantuottajien joukossa. Se mitä katsomme, vaikuttaa meihin. Siksi on merkitystä, saako nainen äänensä kuuluviin hindielokuvassa tai miten meksikolaisessa saippuasarjassa suhtaudutaan perheväkivaltaan. Elokuva ja televisio eivät ole pelkkää viihdettä, vaan ne voivat muuttaa maailmaa – ja sitä, millaisena näemme maailman. Senegalilainen Touki Bouki (1976) oli ensimmäinen afrikkalainen elokuva, jossa oli homoseksuaalinen sivuhenkilö.
MAAILMANKUVA 7 Afrikkalainen elokuva yllättää Karmen Gei on hyvä esimerkki siitä, miten afrikkalaiset elokuvat ovat purkaneet stereotypioita sukupuolirooleista. Toisaalta löytyy myös runsaasti elokuvia, joissa miehen ja naisen roolit ovat perinteiset. Maanosaan ja sen laajaan elokuvateollisuuteen mahtuu paljon. – Sukupuoliroolien sisältä löytyvä valtava variaatio kuvastaa sitä, miten erilaisia yhteiskuntia ja kulttuureja ja näkemyksiä Afrikasta löytyy, sanoo Katriina Ranne, joka on tutkinut afrikkalaista elokuvaa. – Etenkin viihde-elokuvat vahvistavat helposti perinteisiä sukupuolirooleja. Toisaalta vaihtoehtoisia rooleja ja ajattelutapoja tarjoavat elokuvat vaikuttavat ihmisten ajatteluun suoraan tai epäsuorasti, kuten kaikkialla maailmassa. Katriina Ranne nimeää afrikkalaisen elokuvan isäksi senegalilaisen Ousmane Sembènen, joka aloitti ohjaajanuransa 1960-luvulla. Sembènen elokuvissa esiintyy muun muassa paljon vahvoja naishahmoja. – Sen sijaan esimerkiksi kongolaisen nykyohjaajan Djo Tunda Wa Mungan toimintaelokuvassa Viva Riva! – Nollywood-elokuvat tehdään etupäässä dvd-levitystä varten. Vaikka osa niistä esitetään myös elokuvateattereissa, ne leviävät aina jo samaan aikaan myös dvd:llä, ja ne hinnoitellaan alusta asti erittäin halvoiksi, Katriina kertoo. – Nollywood voidaan nähdä elokuvateollisuuden reaktiona valtion tuen puuttumiseen. Nollywood-videoelokuvat ratkaisevat nämä pulmat tuottamalla elokuvia hurjan halvalla ja suoraan dvd:lle. Silloin ihmiset voivat katsoa elokuvat kotonaan. (2010) miehet ovat vahvoja ja aktiivisia, naiset lähinnä kauniita. Toisaalta yksi elokuvan naishahmoista on erittäin kylmäverinen ja aikaansaava, Katriina kuvailee. Afrikkalaisista elokuvista löytyy usein yliluonnollisia elementtejä. – Esimerkiksi nigerialaisessa läpimurtoelokuvassa Living in Bondage mies liittyy uskonnolliseen lahkoon, murhaa rituaalisesti vaimonsa ja saa palkinnoksi hurjat rikkaudet, mutta vaimon haamu alkaa vainota häntä, Katriina kertoo. Nollywood-elokuvat ovat saaneet kritiikkiä, ja ne ovat jääneet ilman perinteisten elokuvarahoittajien rahoitusta ja festivaalinäkyvyyttä. Siitä huolimatta Nollywoodista on kasvanut laaja ilmiö. Se on poikinut myös Kenian Riverwoodin, Tansanian Bongowoodin ja Ghanan Ghollywoodin. Nollywood-elokuvat pyrkivät miellyttämään mahdollisimman laajaa katsojakuntaa. Niinpä niistä löytyy usein jokaiselle jotakin. Moni Nollywood-elokuva saa jopa yhdeksän jatko-osaa, vaikkakin elokuvien linkki toisiinsa on yleensä varsin löyhä.
8 MAAILMANKUVA KULTTUURI IDENTITEETTEJÄ JA YHTEISKUNTAA MUOKKAAMASSA Vähemmistönä Afrikassa Afrikan elokuvaohjaajista vähemmistö on naisia. Naisten ohjaamista elokuvista löytyy enemmän vahvoja naishahmoja. Esimerkiksi kenialaisen nuoren naisohjaajan Wanuri Kahiun scifi-elokuvassa Pumzi (2009) naispäähenkilö on aktiivinen ja fiksu sankari, joka taistelee paremman maailman puolesta. Homoseksuaalisuus on ollut pitkään tabu afrikkalaisessa elokuvassa, vaikka muutamia queer-hahmoja löytyykin. Ensimmäinen homoseksuaalinen sivuhenkilö esiintyi elokuvassa Touki Bouki (Senegal, 1976) ja päähenkilö elokuvassa Woubi Chéri (Norsunluurannikko, 1998). Sukupuolivähemmistöön kuulumista ei kuitenkaan välttämättä korosteta. – Esimerkiksi kongolaisen Viva Riva!:n aktiivinen naispäähenkilö on biseksuaali, eikä tästä ole tehty ihmeempää numeroa. Parissa kohtauksessa vain näytetään, kun hän toiminnan melskeen lomassa käy tapaamassa tyttöystäväänsä, Katriina Ranne kertoo. Sansibarilainen Surrender-elokuva (Tansania, 2001) taas esittää kaksi toistaan rakastavaa miestä hyvin hienovaraisella tavalla. – Tämä kuvastaa sitä, miten Sansibarin muslimiyhteisössä homoseksuaalisuus on hyväksytty mutta vaiettu asia. Yhteisö hyväksyy homoparit niin kauan, kuin he eivät tee suhteestaan julkista ja hoitavat tavallaan myös velvollisuutensa miehenä menemällä naimisiin ja saamalla lapsen, Katriina sanoo. Bollywood-sankarin takana on nainen Intiassa on valtava kirjo erilaisia ihmisiä, mutta se ei tule täysin esiin hindiläisessä elokuvateollisuudessa. Bollywoodelokuvissa miehet ja naiset esitetään usein sukupuolensa stereotyyppeinä. Naiset ovat olleet perinteisesti hindielokuvissa koristeellisia objekteja, jotka huolehtivat perheestä ja esittävät näyttäviä tansseja. Naisen roolit ovat hyvin vastakohtaisia: nainen on joko hyvä tai paha, kunniallinen tai vastuuton. Kultaista keskitietä ei juuri ole. Tämä kertonee intialaisen yhteiskunnan patriarkaalisuudesta, mutta myös miehiin kohdistuu rooliodotuksia. Miessankari on usein Bollywood-elokuvan keskiössä, Bollywood-elokuvissa nainen on joko hyvä tai paha, kunniallinen tai vastuuton. Kenialaisessa scifi-elokuvassa Pumzi (2009) päähenkilö on paremman maailman puolesta taisteleva naissankari.
MAAILMANKUVA 9 ja nainen tulee elokuvissa esiin kuin miehen katseen kautta nähtynä. Naisnäyttelijöille on annettu vähemmän toiminnallisia rooleja. Miessankareiden on ajateltu tuovan elokuville katsojia. Bollywoodissa oli vielä 1960–1970-luvuilla nykyistä enemmän romanttisia miessankareita. Sittemmin mieshahmot ovat muuttuneet nuoriksi vihaisiksi miehiksi, jotka taistelevat epäkohtia vastaan. 2000-luvulla valkokankaalle alkoi tulla yhä enemmän vähäpukeisia mieshahmoja. Jotkut näyttelijät tunnetaankin siitä, että he esiintyvät useimmiten ylävartalo paljaana. Ennen sankarit saattoivat olla tukevampia, kun taas nyky-Bollywoodin sankari on korostetusti maskuliininen, vähäpukeinen ja bodattu. Ulkonäkö hallitsee myös miehiä. Jotta sankarin macho-rooli korostuisi, naisesta on tullut yhä enemmänkin koriste, joka pitää yllä patriarkaalisia arvoja. Elokuvien nainen on harvemmin työelämässä ja silloinkin perinteisissä naisten töissä kuten sihteerinä tai opettajana. Köyhien naisten työntekoa puolestaan romantisoidaan, tai nainen nähdään köyhyyden uhrina. Monesti palkittu Bollywood-näyttelijä Vidya Balan on todennut, että valtaosa elokuvista vahvistaa stereotyyppistä kuvaa sukupuolesta. Uuden ajan elokuvissa sukupuolirooleilla kuitenkin myös leikitellään. Vidya Balan on saanut tunnustusta rikkomalla naiseuden stereotypioita, muun muassa näyttelemällä etsiväksi haluavaa naista, laitapuolenkulkijaa ja lukuisia muita roolihahmoja elokuvassa Bobby Jasoos (2014). Hän yllätti faninsakin roolihahmonsa parralla ja viiksillä – ja kertoi vieläpä ihastuneensa niihin. Katsojat protestoivat – nainen sai eron Latinalaisessa Amerikassa suhtaudutaan intohimoisesti telenoveloihin, jotka ovat paikallisia saippuaoopperoita. Telenovelassa on usein pääosassa kaksi rakastavaista, joiden suhdetta vaikeuttavat perhesuhteet ja yhteiskunnalliset ongelmat. Petokset, mustasukkaisuus, rakkaus ja kahden perheen välinen juonittelu koukuttavat katsojat. Osa telenoveloista keskittyy enemmän yhteiskunnallisiin asioihin, mutta niissäkin asioita käsitellään usein ihmissuhteiden kautta. Esimerkiksi köyhän naisen ja varakkaan miehen suhde vetoaa köyhempiin katsojiin. Katsojat suhtautuvat telenoveloihin tunteella. Vaikka tarinan tiedetään olevan keksitty, roolihenkilöihin kiinnytään ja heitä pidetään kuin oikeina henkilöinä. Hen
10 MAAILMANKUVA KULTTUURI IDENTITEETTEJÄ JA YHTEISKUNTAA MUOKKAAMASSA kilöistä tulee osa katsojan elämää. Esimerkiksi Venezuelassa naiset protestoivat kaduilla, kun mies huijasi vaimoaan suosikkisarjassa. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa vaimon piti antaa anteeksi miehelleen, mutta katsojien painostuksen takia ohjelman nainen saikin eron miehestään. Telenovelan avulla voidaan käsitellä myös kulttuurin tabuja, kuten lapsen vammaisuutta, homoseksuaalisuutta ja avioliittoa edeltäviä suhteita. Ohjelmaa ei katsota passiivisesti, vaan jokainen katsoja tulkitsee sen omien arvojensa ja elämänsä kautta. Saippuasarja parantaa maailmaa Telenoveloissa on usein pidetty yllä varsin perinteistä kuvaa miehistä ja naisista. Nykypäivän sarjoissa naishahmojen elämä pyörii ulkonäön ja kuluttamisen ympärillä. Toisaalta esimerkiksi Meksikossa telenovelat ovat myös pyrkineet edistämään kehitystä. Suosituissa sarjoissa on käsitelty muun muassa naisen asemaa, lukutaitoa ja perhesuunnittelua. Vaikka valtion puolelta ei ole aina tuotu esiin naisten oikeuksia, televisio on tehnyt oman osuutensa asian eteen. Brasiliassa on huomattu, että suositut telenovelat ovat vaikuttaneet sekä köyhien että parempituloisten naisten elämään. Modernin telenovelan nainen kulkee omia teitään, hänellä on yksi tai kaksi lasta ja jännittävä työ. Pienen perheen elämä on näin tehty houkuttelevaksi. Huippusuosittujen ohjelmien uskotaan osaltaan vaikuttaneen siihen, että sekä köyhempien että varakkaampien perheiden lapsiluku on pienentynyt Brasiliassa. Telenovelat ovat osa ihmisten arkea vuosien ajan, ja tv-ohjelmat löytävät kaikkiin koteihin. Koska sadat miljoonat ihmiset katsovat päivittäin telenoveloita, niiden välittämällä kuvalla maailmasta on merkitystä. Saippuasarjalla voi olla ihmisen arjessa suurempi merkitys kuin uutisilla. Elokuvat ja tv-ohjelmat tuovat mahdollisuuden pakoon omasta arjesta, mutta samalla ne muuttavat sitä. Saippuasarjalla voi olla ihmisen arjessa suurempi merkitys kuin uutisilla.
MAAILMANKUVA 11 Jane Labous Kuvat: Plan / Petterik Wiggers Sambian seksuaaliriittien tekijät johtavat nuorten naisten vallankumousta Vanhat aikuistumisriitit siirtyvät nykypäivään, kun rituaaleja nuorille tytöille suorittavat initiaattorit korvaavat seksiopit muun muassa terveyskasvatuksella.
12 MAAILMANKUVA KULTTUURI IDENTITEETTEJÄ JA YHTEISKUNTAA MUOKKAAMASSA Aikuistumisriiteillä on Sambiassa tuhansien vuosien perinne, mutta nyt ne ovat radikaalisti modernisoitumassa. Aikuisriiteistä perinteisesti vastanneet ja niitä toteuttavat niin kutsutut initiaattorit keskittyvät riiteissä nyt muun muassa kokkausja käytöstaitoihin seksuaalioppien sijaan. Tyypillinen seremonia Sambian itäosan alueilla on nimeltään chinamwali. Seremoniassa naisinitiaattori eli alangizi on perinteen mukaisesti opettanut seksitaitoja nuorille, jopa 12-vuotiaille tytöille. Kolmen kuukauden mittainen rituaali on perinne, josta Sambiassa puhutaan hyvin vähän, ja kaikki rituaalin käyneet tytöt vannovat, etteivät kerro kokemuksistaan muille. Mutta nyt alangizit ovat alkaneet uskoa, että tyttöjen on parempi saada seksuaalikasvatusta vasta, kun he ovat vanhempia ja valmiita avioliittoon. Käytännössä perinne siis säilyy, mutta sen läpikäyvät nuoret tytöt ovat turvassa esimerkiksi hyväksikäytöltä. Hienovaraisia muutoksia Plan työskentelee alangizien kanssa tehdäkseen pieniä mutta tärkeitä muutoksia muinaiseen seremoniaan. – Initiaatioseremonioissa tytöille opetetaan, mitä miehelle tehdään makuuhuoneessa. Tämä kaikki opetetaan tytölle, kun hän tulee puberteetti-ikään, eli noin 11–12-vuotiaana, Planin fasilitaattori Anna kertoo. Aikaisemmin perinteeseen kuului, että kun tyttö oli käynyt läpi kolmen kuukauden harjoitusjakson, hänet lähetettiin ”testattavaksi” jollekin vanhemmalle miehelle tytön yhteisössä. – Initiaation jälkeen tytöille annetaan mies, ja katsotaan, osaako tyttö käsitellä miestä. Mies kokeilee, onko tyttö opetettu oikein. Jos miehen mielestä ei ole, tyttö lähetetään takaisin, Anna sanoo. – Tapasin taannoin testaajan, joka kertoi testanneensa 12 tyttöä ja lähettäneensä heistä takaisin vain yhden, joka ei osannut mitään. Sambiassa joka seitsemäs ihminen on hiv-positiivinen, ja sairauden leviämisen seurauksena sambialaisten elinajanodote on pudonnut 49 vuoteen. Monet testaajista eivät käytä kondomia. Plan työskentelee alangizien ja heimopäällikköjen kanssa, jotta seksiosio poistettaisiin initiaatioriiteistä kokonaan. – Jotkut tytöt tulevat raskaiksi testijakson jälkeen. Tämän me yritämme saada loppumaan. Tiedonjakamisen ja valistuksen ansiosta ilmiö on kuitenkin onneksi vähenemässä. Viestimme menee perille, Anna sanoo. Esimerkiksi Chadizan alue Sambiassa on yksi vähiten kehittyneimmistä. Lukutaidottomuus on Chadizassa todella yleistä, etenkin naisten keskuudessa. Merkittävä seuraus initiaatioseremonioista on se, että harva tyttö jatkaa koulussa yläasteelle asti. Seremonian jälkeen tytöt tulevat raskaiksi – joko testijakson aikana tai myöhemmin, sillä tytöt haluavat kokeilla oppimiansa uusia taitoja käytännössä. Sitten he keskeyttävät koulunkäynnin. Asenteet muuttuivat täysin Phyliss, 44, on yksi chinamwali-seremonioiden initiaattoreista. Hän työskentelee nyt Planin kanssa. Phylissin mielestä perinteet ovat tärkeitä, mutta seremoniaa on silti muutettava, koska opittuaan seksitaitoja tytöt haluavat harrastaa seksiä nuorena – ja tämän seurauksena myös tulevat raskaiksi tai päätyvät avioon hyvin nuorina. – Initiaatioseremoniamme on hyvä, koska se on perinne meidän esi-isiltämme, mutta siinä on heikkouksia. Kun tytöille opitaan seksitaitoja, he haluavat kokeilla niitä heti käytännössä, Phyliss toteaa. – Nuoret tytöt eivät useimmiten pelkää miehiä, eivät edes vanhoja miehiä, sillä he uskovat tietävänsä miten käsitellä heitä. Seremonioiden jälkeen tytöt keskeyttävät koulunkäynnin sen takia, mitä he ovat oppineet, ja he keskittyvät vain seksiin ja avioliittoon. Ja pojat jahtaavat initiaatioriitin käyneitä tyttöjä, sillä he tietävät näiden olevan riitin jälkeen kiinnostuneita seksistä. Phyliss ja hänen initiaattorikollegansa ovat muutKäytännössä perinne säilyy, mutta nyt nuoret tytöt ovat turvassa hyväksikäytöltä.
MAAILMANKUVA 13 taneet seremoniaa niin, että nyt se keskittyy vain terveyskasvatukseen ja sellaisiin kysymyksiin kuten miten toimia kuukautisten kanssa, miten pitää koti siistinä ja miten kunnioittaa vanhempia. Kaikkia seksuaalinen sisältö on otettu seremoniasta pois. Initiaattori Rebecca, 48, on toteuttanut aikuistumisriittejä tytöille vuosien ajan Chilengan yhteisössä. Hän kertoo, että Planin saapuminen yhteisöön muutti initiaattoreiden asenteet täysin. – Ennen sitä opetimme 12–15-vuotiaille kaiken seksistä: miten olla miehen kanssa sängyssä, kuinka siistiä hänen karvansa, kuinka puhdistaa hänet seksin jälkeen, kuinka tanssia miehelle seksin aikana ja kuinka palvella miestä. – Kun Plan tuli ja kertoi meille asiasta, lopetimme tekemästä näin. Nyt opetamme hygieniaa, kunnioittamista, kuukautisiin liittyviä asioita sekä keittotaitoja. Mutta emme enää kerro, miten tanssia sängyssä. Yritän nyt kertoa muille, kuinka hyvä asia on saada tytöt kouluun. Sen jälkeen kun muutimme seremoniaa, niin moni tyttö ei ole tullut enää raskaaksi ja useampi tyttö jatkaa koulussa yläasteelle. Tieto perille sketseillä Planin ja paikallisten kumppanuusjärjestöjen nuorisoprojekti Umoyo Wama Youth Project työskentelee Chadizan alueella Sambian itäosassa initiaattorien, yhteisöjen vanhimpien sekä koululaisten kanssa. Yli kolmen vuoden aikana työn odotetaan hyödyttävän suoraan jopa 10 000 tyttöä. Projektiin kuuluu muun muassa tietoisuutta lisäävä draamaryhmä, jossa näyttelijät käsittelevät hiviin, ehkäisyyn ja koulutuksen tärkeyteen liittyviä kysymyksiä. Projektikoordinaattori Queen Bow kertoo esitysten keskittyvän nimenomaan terveyskysymyksiin. – Näytelmillä on erilaisia teemoja, jotka liittyvä seksuaalija lisääntymisterveyteen. Näihin lukeutuu hiv/ aids, varhaisavioliitot, sukupuolitaudit, ei-toivotut raskaudet ja esiaviollinen seksi. Näyttelijät tekevät aiheista informatiivisia sketsejä, joita kouluttajat tulkitsevat sitten yhteisölle, hän sanoo. Queen Bow’n mukaan nuorten seksuaalija lisääntymisterveydessä on alueella ongelma, samoin kuin varhaisavioliittojen yleisyydessä. – Yritämme tarttua näihin asioihin, jotta nuoret tytöt Nuorisoprojekti tekee työtä Sambiassa initiaattorien, yhteisöjen vanhempien sekä koululaisten kanssa. Projektiin kuuluu draamaryhmä, joka käsittelee terveyskysymyksiä pienoisnäytelmien avulla.
14 MAAILMANKUVA KULTTUURI IDENTITEETTEJÄ JA YHTEISKUNTAA MUOKKAAMASSA ja heidän vanhempansa voivat nähdä vaaran. Myös Annan mielestä initiaattorien kanssa on paljon käsiteltävää. Lastensuojelun kannalta on tärkeää tehdä suunnitelmallisia muutoksia. – Olemme kouluttaneet monia initaattoreita ja pyrkineet poistamaan kaiken, mikä on haitallista tytöille. Seksiin liittyviä asioita voi opettaa oikeassa iässä, kun tytöt ovat valmiita avioliittoon, Anna sanoo. Koulutusta tytöille Planin projekti auttaa Rebeccan ja Phylissin kaltaisia naisia muuttamaan chinamwali-seremoniaa niin, ettei mikään, mitä alangizi opettaa, vahingoita nuoria tyttöjä. – Aiemmin ihmiset eivät puhuneet avoimesti tästä asiasta. Tyttöjen uskottiin kuuluvan kotiin, ja heidän tulevaisuudenkuvansa sisälsi lähinnä varhaisen avioliiton ja teiniraskauden. Nyt tytöille annetaan samat mahdollisuudet kuin pojille ja kouluun menevien tyttöjen määrä kasvaa, Anna toteaa. Alangizit puhuvat nyt intohimoisesti sen puolesta, että varsinainen initiaatioriitti tehdään tytöille vasta siinä vaiheessa, kun he ovat menossa aikuisina naimisiin. Sen lisäksi, että chinamwaliseremoniat keskittyvät enää vain terveyskasvatukseen ja muihin vastaaviin asioihin, ne myös kestävät kaksi viikkoa ja ovat siksi järjestettävissä koulujen loma-aikoina, jotta tyttöjen ei tarvitse olla pois koulusta. Planin kouluttamat alangizit ovat jopa valmiita olemaan yhteydessä poliisiin, jos tyttö viedään koulusta initiaatioriitin takia. – Yritämme lisätä vanhempien tietoisuutta. He tietävät, että mikäli tyttö pakotetaan initiaatioriittiin, heistä tehdään ilmoitus ja jopa virkavalta voi puuttua asiaan tytön saamiseksi takaisin kouluun, Phyliss kertoo. – Haluamme, että tytöt käyvät koulun loppuun ja menevät seremoniaan vasta aikuisena. Tämä on paras tapa tuoda perinteemme nykypäivään. Alangizit ovat jopa valmiita olemaan yhteydessä poliisiin, jos tyttö viedään koulusta initiaatioriitin takia. Tyttöjen aikuistumisriittien suorittajat, alangizit, toimivat nyt itse yhteisöjensä valistajina ja kertovat muille, kuinka seksiin liittyviä asioita kannattaa opettaa vasta sitten, kun tyttö on tarpeeksi vanha ja valmis avioliittoon.
MAAILMANKUVA 15 Heidi Kleemola Kuvat: Teresa Sadik-Ogli ja Elina Brotherus/Interkult Kassandra Naiset laulavat toisilleen Monikulttuurisessa Kassandrakuorossa naiset laulavat lauluja toistensa kotimaista. Laulaminen yhdistää ihmiset eri kulttuureista.
16 MAAILMANKUVA KULTTUURI IDENTITEETTEJÄ JA YHTEISKUNTAA MUOKKAAMASSA Kun Simona Vitalini laulaa kansanlaulua Mamma mia dammi cento lire, hän muistaa lapsuutensa Italiassa. Haikea kappale kertoo italialaisten maahanmuutosta Amerikkaan 1800-luvulla. Laulu on Simonalle läheinen, koska hänen isoäitinsä muutti Argentiinaan maailmansotien jälkeen menetettyään puolisonsa ja poikansa Venäjällä. Siirtolaisuus koskettaa Simonaa muutenkin, sillä hän muutti Suomeen vuonna 2008. Hän etsi ryhmää, johon tuntisi kuuluvansa, ja löysi toisen kuoron kautta Kassandrakuoron. Kassandrakuoro on monikulttuurinen naisten kuoro, jonka jäsenet lahjoittavat kuoron ohjelmistoon lauluja eri puolilta maailmaa. – Innostuin ajatuksesta, että voisin laulaa lauluja eri maista. Tuntui myös mukavalta, että kuorossa on muita maahanmuuttajia. On silti tärkeää, että mukana on myös suomalaisia. Kaikenlainen taide on minulle tärkeää itseilmaisua ja musiikki on sen yksi muoto. Nyt maanantai on hyvä päivä, koska silloin on kuoron kokoontuminen, Vitalini sanoo. Italialaisessa kulttuurissa laulamisella on suuri merkitys. Myös Vitalinille tärkeä kansanlaulu siirtolaisuudesta on ollut kuoron ohjelmistossa. – Tuntuu, että tuo laulu kuuluu minulle. Oli jännittävää nähdä, kun muut lauloivat kuorossa sitä. Musiikki ei vaadi samaa kieltä Taiteen avulla voidaan kommunikoida ilman yhteistä kieltä. – Taide ja kulttuuri ovat välineitä tuoda ihmisiä yhteen taustasta riippumatta. Yhdessä tanssiminen, laulaminen tai soittaminen ovat väyliä toisten hyväksymiseen ja tasa-arvoiseen kohtaamiseen, sanoo Interkult Kassandran talousja hallintojohtaja Venla Martikainen. Jo 15 vuotta toiminut kulttuuriyhdistämö Interkult Kassandra käyttää erilaisia taiteen muotoja kulttuurien kohtaamiseen. Musiikki ja monikulttuurinen kuoro ovat yksi osa tätä. Koska nykypäivän Suomessa yhä useammalla nuorella on maahanmuuttajatausta, kulttuuriyhdistämö keskittyy erityisesti lapsiin ja nuoriin. Kulttuuriyhdistämö järjestää esimerkiksi monikulttuurisia taidetyöpajoja kouluissa, päiväkodeissa, leikkipuistoissa, nuorisotaloissa ja vanhusten palvelukeskuksissa. Kassandrakuoron laulut painottuvat tällä hetkellä Eurooppaan, koska suurin osa kuorolaisista on kotoisin Euroopan maista, muun muassa Saksasta, Itävallasta, Virosta, Turkista ja Italiasta. Kuoron kokoontumisissa on laulun lisäksi improvisaatiota ja ryhmäleikkejä. Kuorolaiset laulavat esimerkiksi vuoron perään kaikkien nimiä. Kuoronjohtaja, kansanmusiikkia opiskellut Veera Voima, sovittaa kappaleet yhdessä laulettaviksi. – Kuoron johtaminen on ollut minulle opettavaista. On terveellistä tutustua muualta tulleisiin. Samalla huomaa, että muualla elää samanlaisia ihmisiä kuin minäkin, Voima sanoo. Suomalainen voi samaistua esimerkiksi italialaiseen lauluun, jossa kertoja pyytää äidiltä sataa liiraa päästäkseen Amerikkaan, jossa kaikki on paremmin. Samana ajankohtana myös paljon suomalaisia lähti Amerikkaan. Tänä keväänä kuorolaiset ovat laulaneet esimerkiksi saksalaista balladia, itävaltalaista jodlausta, itkuvirttä ja kalevalaista kansanlaulua. Suomessa kansanlauluilla on parituhatvuotinen perinne. Kuorossa kappaleita lauletaan alkuperäisillä kielillä. Silloin helpottaa se, että joku laulaa sooloa ja muut toistavat. Joskus on yhdistetty monia kieliä samaan lauluun. – Suurin osa kuoron kappaleista on laulettu duurissa. Suomeen tuli sotien aikana paljon mollivoittoista musiikkia Venäjältä. Surullisenkin laulun laulaminen voi auttaa. Siitä saa väylän sanoittaa omia tunteitaan, Voima sanoo. Laulu menee suoraan tunteisiin Kuorolaiset ovat laulaneet paljon rakkaudesta ja kotiikävästä. Yleismaailmallisista teemoista on lauluja kaikissa kulttuureissa. Ne koskettavat kaikkia eivätkä loukYhdessä tanssiminen, laulaminen tai soittaminen ovat väyliä toisten tasa-arvoiseen kohtaamiseen.
MAAILMANKUVA 17 kaa ketään, kuten uskonnolliset ja poliittiset kappaleet voisivat tehdä. Esimerkiksi Saksassa kansanlauluja valjastettiin Hitlerin aatteen käyttöön, eikä näitä lauluja ole jälkeenpäin juurikaan laulettu. – Musiikilla on oma osansa aivoissa, ja se menee suoraan tunteisiin. Musiikissa on jotain maagista, se toimii salaperäisenä väylänä. Se on jo ammoisista ajoista yhdistänyt ihmisiä, Voima sanoo. Vanhainkodeissa esiintyminen on ollut erityisen liikuttavaa kuorolaisille. Kuoron naiset ottavat vanhukset mukaan lauluihinsa. Etelästä kotoisin oleville on usein luontevaa koskettaa ihmisiä. – Vanhusta otetaan kädestä kiinni ja heijataan. Vanhukset muistavat sen lapsuudestaan. Dementiaosastolla esiintyminen liikuttaa myös laulajia. Joku vanhus voi itkeä, kun häneen kosketaan. Ihmisiä kosketetaan nykyään niin vähän, Voima sanoo. Sävelillä pääsee lähelle Kuorolainen Simona Vitalini on huomannut, että suomalaiset pitävät haikeista lauluista. – Italiassa on enemmän iloa. Luulen, että suomalaiset käsittelevät traumoja ja surua eri tavalla, laulujen kautta. Esimerkiksi Eino Leinon runoista tehdyt kappaleet ovat haikeita, mutta se on tärkeä tapa käsitellä surua, Vitalini pohtii. Vaikka sanat ovat erilaiset, lauluissa on myös yhteisiä asioita. Vitalinin mielestä yhdessä laulaminen madaltaa kulttuurien välisiä kuiluja. Kieli vaikuttaa siihen, miltä laulu kuulostaa, mutta yhteinen kieli ei ole välttämätön laulaessa. Vaikkei ymmärtäisi sanoja, aistii tunnelman. – Toinen ihminen voi olla tuntematon, mutta laulamalla pääsee lähelle häntä. Laulamalla ylittää rajoja, kokee tunteita ja tuntee yhteenkuuluvuutta. On hyvä huomata, kuinka paljon meissä on tiettyjä samoja asioita, vaikka tulemme eri maista, Vitalini sanoo. – Naisten voima on kaunista. Puhutaan paljon, että naiset vain kilpailevat keskenään. Kuitenkin naisilla on suuri voima kertoa tarinoita toisilleen.
18 MAAILMANKUVA KULTTUURI IDENTITEETTEJÄ JA YHTEISKUNTAA MUOKKAAMASSA Kairolaisessa kadunkulmassa virka-asuinen narri ohjailee käsissään marionettinukkeja. Lähemmin katsottuna marionettinuket ovat Egyptin entinen presidentti Mohammed Mursi ja presidenttiehdokas Ahmed Shafiq. Ympärillä tanssii luurankoja. Siinä on egyptiläisen katutaiteilijan Alaa Awadin näkemys maan tilanteesta. Egyptin poliittinen kuohunta arabikeväänä 2011 on saanut aikaan näyttävää katutaidetta, joka on herättänyt huomiota ympäri maailman. Katutaiteilijat ovat ottaneet kantaa väkivaltaisuuksiin, naisen asemaan ja korruptioon. Julkisesta seinästä on tullut sosiaalinen tila, jossa tavallinen ihminen voi kertoa mielipiteensä. Kuvallisella viestinnällä on tärkeä rooli yhteiskunnissa, joissa kaikki eivät osaa lukea ja joissa sananvapautta rajoitetaan. Kuvat ottavat kantaa ja välittävät tietoa, kuten seinämaalaukset ovat kautta ihmisen historian tehneet. Graffitin voi pyyhkiä, historiaa ei Monissa itsevaltaisissa maissa katutaide koetaan uhkana hallinnolle. Virkavalta pyrkii usein tukahduttamaan kanHeidi Kleemola Kuvissa on ääneni Kun sananvapautta on rajoitettu, seinät puhuvat. Katutaide kertoo, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
MAAILMANKUVA 19 salaisten itsenäisen ajattelun ja kriittisyyden. Egyptissä presidentti Hosni Mubarakin aikana julkinen tila oli tarkoin valvottu ja taiteen täytyi pysyä tiukasti seinien sisällä gallerioissa. Taidetta kontrolloitiin ja elokuvakäsikirjoituksia tarkastettiin etukäteen. Mubarakin hallinnon kaaduttua katutaide levisi Kairon kaduille. Vastaavasti Libyassa oli johtaja Muammar Gaddafin aikana kiellettyä maalata seinille. Hallinnon kukistumisen jälkeen seinät täyttyivät poliittisilla sloganeilla ja kuvilla. Egyptin hallitus katkaisi maassa internetyhteyden tammikuussa 2011 hillitäkseen kansalaisten protesteja. Tämän jälkeen poliittista taidetta alkoi ilmestyä Mohamed Mahmoud -kadun seinille lähelle Tahrir-aukiota ja vallankumouksen keskuspaikkoja. Egyptin viranomaiset ovat peittäneet graffiteja, mutta niitä on ilmestynyt seinille uudelleen. Kuvien peittäminen on kannustanut monia taiteilijoita luomaan entistä rohkeampaa taidetta. Muun muassa tunnetut egyptiläiset katutaiteilijat Nazeer ja Zeft ovat perustaneet kampanjan nimeltä #ColoringThruCorruption, jolla he ovat halunneet herättää tietoisuutta korruptiosta maalaamalla julkisia tiloja kirkkailla väreillä. Maalauksillaan he kysyvät: miksi joku voi asua palatsissa, kun vieressä toinen ihminen asuu hökkelissä? Graffitintekijät ovat sanoneet maalaavansa seiniä niin kauan kuin eivät saa puhua vapaasti. "Voit pyyhkiä graffitin, mutta et voi pyyhkiä pois historiaa", julistavat sanat egyptiläisellä kadulla. Kuvallisella viestinnällä on tärkeä rooli yhteiskunnissa, joissa kaikki eivät osaa lukea. Taiteilijat maalasivat talot kirkkailla väreillä Vila Cruzeiron favelassa Riossa. HA AS&HAHN
20 MAAILMANKUVA KULTTUURI IDENTITEETTEJÄ JA YHTEISKUNTAA MUOKKAAMASSA Yhteiskunnasta kertonee jotain se, että sana vapaus toistuu useimmin egyptiläisessä katutaiteessa. Katutaiteilijat painottavat kansalaisten voimaa: ihmisillä on lopulta suurempi valta kuin valtaapitävillä. Unelmat ovat totta seinillä Etelä-Amerikassa seinät räiskyvät, ja katukuvassa näkyy runsaasti värikkäitä mielenilmauksia. Henkilökohtaisten ja iloisten asioiden lisäksi kaduilla kommentoidaan maailman tilannetta. Seinillä myös valistetaan ihmisiä esimerkiksi perheväkivaltaa vastaan. – Esimerkiksi Kolumbiassa ja Chilessä on enemmän poliittista, kantaaottavaa katutaidetta kuin Suomessa. Näissä maissa näkyy kaduilla myös muiden kuin varsinaisten graffitimaalareiden töitä, sanoo Tarja Kankkunen, joka on tutkinut katutaidetta Etelä-Amerikassa. Chilen ja Kolumbian katutaide on runsasta, taidokasta, värikästä ja monipuolista sekä tyyliltään että sisällöltään. Luvan maalauksen tekemiseen voi antaa talon omistaja, eikä laki säätele maalausten tekoa tiukasti kuten Suomessa. – Chilen ja Kolumbian katutaiteessa kritisoidaan poliittista tilannetta, tuodaan esiin alkuperäiskansojen oloja ja ajetaan heidän oikeuksiaan, vastustetaan sotaa ja ydinvoimaa ja vaaditaan ilmaista ja laadukasta koulutusta kaikille, Kankkunen kertoo. Katutaide voi luoda toivoa ja muuttaa ympäristöä kauniimmaksi. Hollantilaistaiteilijat Dre Urhahn ja Jeroen Koolhaas aloittivat Brasiliassa Rion Vila Cruzeiron favelassa projektin, jossa maalattiin slummin taloja kirkkailla väreillä. Paikalliset asukkaat, joista osa oli työskennellyt aiemmin huumekauppiaina, työllistyivät maalareiksi. Ensimmäisessä maalauksessa on poika, joka lennättää leijaa slummialueen yllä. Maalaus syntyi yhteistyössä favelan nuorten kanssa symboloimaan alueen lapsia ja muistuttamaan heidän elämästään. Muiden kaupunkilaisten karttamasta slummialueesta tuli valtava taideIhmisillä on lopulta suurempi valta kuin valtaapitävillä. Egyptiläinen katutaide ottaa kantaa maan verisiin valtakamppailuihin.