MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ Minttu-Maaria Partanen 7 SIRKKA HEINONEN: ”KIIHKEÄ KAUPUNGISTUMINEN MUOKKAA KEHITYSMAITA” ASUMINEN JA KEHITYS Ulla Janhonen 52 KOULU VALMIINA KATASTROFIIN Kalle Heino 10 SADEMETSÄT KATOAVAT BAKOJEN YMPÄRILTÄ MENETETTY KOTI Angela Singh Tiina Kirkas 15 KIINA KAUPUNGISTUU KIIVAASTI 28 TAIFUUNI JÄTTI JÄLKEENSÄ SUOJATTOMUUDEN Aija Salovaara ja Kevin Otieno Roselyne Omondi Ogao 19 ITÄ-AFRIKAN KAUPUNGEISSA KUOHUU 32 KATUJEN NÄKYMÄTTÖMÄT KASVATIT Iida Riekko Aino Haavio 22 IRTI ILMASTOINNISTA 37 VARASTETTUJEN TYTTÖJEN MAA Kajsa Sjölander 43 ARKI JATKUU PAKOLAISLEIRILLÄ Marianne Kuusipalo 55 TULVIEN ARMOILLA Angela Singh 59 KOTITYÖT KASAUTUVAT TYTÖILLE Darren Saywell 63 KUINKA KAIKILLE SAADAAN PUHDASTA VETTÄ JA KUNNOLLISET VESSAT? 65 MAAILMANKUVAN LUKUVINKIT MaailmanKuva 13 Kesäkuu 2014 Julkaisija Plan Suomi ISSN-L 1797-1586 Paino: Esa Print Oy Paperi: Edixion offset 170 g / 100 g Painosmäärä: 2 500 kpl Päätoimittaja: Anna Könönen Ulkoasu: Elisa Bestetti Toimituspäällikkö: Iida Riekko Kansikuva: Plan / Niels Busch Juttujen kuvat jos ei toisin mainittu: Plan Plan Suomi Kumpulantie 3, 00520 Helsinki Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Asiakaspalvelu: ma-pe klo 10-13 Kirjoittajien nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajien kantaa. 2 - MAAILMANKUVA PEFC/02-31-170
PÄÄKIRJOITUS Anna Könönen Koti on maailman kallein asia Onko itsetuhoinen, jos asuu kauneudestaan kuuluisan Santorinin saaren jyrkällä rinteellä, jo kerran räjähtäneen tulivuoren kupeessa? Seuraava järistys voi pudottaa maailman kuvatuimmat asumukset mereen. Onko oikeutettu korvauksiin, jos on asettunut tulvaalueella ja vesi tuhoaa kodin vieden mukanaan kaiken irtaimiston? Koti tulva-alueella, suurkaupungin turvattomimmalla alueella tai mannerlaattojen epävakaassa yhtymäkohdassa on silti koti, maailman kallein asia. Pieni ja heppoisistakin rakennusmateriaaleista rakennettu asumus voi olla arvokas koti. Aaltopellistä rakennetut seinät voi saada koristelemalla kauniiksi. Useimmiten asunpaikan valinta johtuu perinnöstä, maasta tai varattomuudesta ja vaihtoehdottomuudesta. Jos säästöjä ei ole ja päivittäinen elanto on kiinni asuinpaikasta, mahdollisuudet vaihtaa kotipaikkaa ovat pienet, usein olemattomat. Koti on paikka asua, mutta monille se merkitsee myös turvaa, juuria ja rauhaa. Kotona juhlitaan viisikymppisiä, valmistujaisia ja rakkautta. Siellä voi ladata akkuja ja olla yhdessä läheisten kanssa. Maantieteellisen paikan lisäksi koti tarkoittaa sosiaalisia suhteita, perinteitä ja arvoja, tapoja olla ja elää. Usein kotiin yhdistetään myös symboliikkaa: puhdas koti viestii kunniallisuudesta ja asukkaiden, erityisesti perheen naisten, puhtaasta moraalista. Koti on yksityisaluetta. Se suojelee asujaansa. Jokaisen pitäisi voida päättää itse, kenet toivottaa tervetulleeksi kotiinsa. Vaikka kotirauha ei ole rikottavaksi, seinien sisällä myös kärsitään usein väkivallasta. Kun koti ryövätään tai sinne hyökätään, rikos tuntuu kaksinkertaiselta. Koti on paikka asua, mutta monille se merkitsee myös turvaa, juuria ja rauhaa. Pakolaiset eri puolilla maailmaa kertovat ikävöivänsä kotiin tuhansien kilometrien päästä, vaikka tietävät, ettei kotia enää ole. Sodan jaloista paenneet säilyttävät entisen kotinsa avainta kalleimpana aarteenaan. Kun koti räjäytetään, pirstaleiksi eivät mene pelkästään kattotiilet vaan myös identiteetti, elämä ja suvun historia. Koti on kuulumista johonkin. Ilman sitä on heitteillä. Yli sata miljoonaa lasta elää ilman kotia. Kenialainen Kevin, 27, muutti kadulle yhdeksän vanhana. Hän kertoo tehneensä sen omasta tahdostaan, äitinsä taakkaa keventääkseen. Miten hän selvisi? Lue Kevinin tarina sivulta 32. MAAILMANKUVA - 3
MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ
MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ 6 - MAAILMANKUVA
TEEMAHAASTATTELU Minttu-Maaria Partanen Sirkka Heinonen: ”Kiihkeä kaupungistuminen muokkaa kehitysmaita” Tulevaisuudessa asumiseen vaikuttavat ilmastonmuutos, kaupungistuminen, teknologia ja muuttoliike, arvioi tulevaisuudentutkimuksen professori Sirkka Heinonen. Millaiset trendit vaikuttavat tulevaisuuden asumiseen? Asumiseen vaikuttaa useita megatrendejä. Ilmastonmuutos etenee, joten sen tuomat muutokset on ratkaistava asumisessa. Kaupungeissa tapahtuu väestömuutoksia. Kehitysmaissa väestönkasvu on edelleen hyvin voimakasta, teollisuusmaissa puolestaan väestön ikääntyminen tuo muutoksia asumiseen. Myös kaupunkien monikulttuurisuus lisääntyy. Kaupungistuminen on asumisen megatrendi. Digitalisoituminen muuttaa asumista. Verkko tulee kaikkialle, palveluihin ja laitteisiin. Kehitysmaat hyppäävät teknologiakehitykseen suoraan ilman raskaan teollisuuden vaihetta, sillä tietoteknologiaverkot ulottuvat kaikkialle. Esimerkiksi talot tai palvelut voivat varoittaa sään ääriolosuhteista etukäteen. Jo nyt on olemassa itseään korjaavia rakennusmateriaaleja, jotka ovat toistaiseksi liian kalliita sään- nölliseen rakentamiseen. Tulevaisuudessa esimerkiksi tiet ja rakennukset voivat korjata itse itsensä maanjäristyksen tai muun tuhon jälkeen. Näemme asumisessa myös heikkoja signaaleja. Kaupunkeihin syntyy uusia asuinkollektiiveja. Kun ennen yhdessä asuminen liittyi eri sukupolvien asumiseen yhdessä, kaupungeissa asuinkollektiiveja syntyy jatkossa elämäntavan tai harras- myös asumisessa. Asuinkorttelit tai asunnot muuttuvat omavaraisiksi energian- ja ruuantuotannon suhteen. Trendi näkyy jo nyt kasvavana puutarha- ja kaupunkiviljelyinnostuksena. Miten kaupungistuminen vaikuttaa tulevaisuuden asumiseen? Kaupungistuminen tulee kiihtymään entisestään. Olemme jo nyt histori- Ilmastonmuutos etenee, joten sen tuomat muutokset on ratkaistava asumisessa. tuksen ympärille. Asumisen monipaikkaisuus lisääntyy. Asuinpaikkaa vaihdetaan esimerkiksi vuodenajan mukaan. Do it yourself -trendi näkyy allisessa tilanteessa, jossa yli puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa. 90 prosenttia kaupunkien kasvusta tapahtuu kehitysmaissa ja tästä 80 prosenttia Aasiassa ja Afri- MAAILMANKUVA - 7
MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ kassa. Erityisesti suurten, yli 20 miljoonan asukkaan kaupunkien määrä lisääntyy. Suurkaupungit voivat aiheuttaa haittoja, mutta toisaalta ilmastonmuutoksen kannalta tiivis kaupunkirakenne voi olla hyvä asia. Kaikki riippuu kaupunkisuunnittelusta. Millaisia vaaroja kaupungistumiseen liittyy? Suurkaupungeissa slummiutuminen on vaarallinen uhkakuva. Slummien muodostuminen on usein hallitsematonta. Jälkikäteen niihin on vaikea vaikuttaa. Tämä on havaittu esimerkiksi Brasiliassa, jossa fave- Tulevaisuudessa tiet ja rakennukset voivat korjata itse itsensä maanjäristyksen jälkeen. Jos kasvu suunnitellaan hyvin etukäteen, haittoja on mahdollista ehkäistä. Sen sijaan kaupunkisuunnittelun virheitä, esimerkiksi liikenneratkaisuja, on erittäin vaikea korjata jälkikäteen. Kehitysmaissa kaupungistuminen kiihtyy, koska kaupunkeihin saavutaan toimeentulon toivossa. Maaseudulla elinolot huononevat. Viljelyalaa ei riitä kaikille, pohjavedet ovat pilaantumassa tai äärimmäiset sääolosuhteet tekevät toimeentulosta vaikeaa. Kaupungit ovat magneetteja kaikkialla maailmassa. Maaseudun ja kaupunkien yhteys on ymmärrettävä, sillä kaupunkeja ympäröivä maaseutu ruokkii kaupunkiväestön. Kuinka ruokahuolto taataan, mikäli elinolosuhteet maaseudulla heikkenevät? Ratkaisu voi olla esimerkiksi kaupungeissa hyötykasvien vertikaaliviljely. Koska maa-alaa on vähän, hyötykasveja voidaan kasvattaa rakennusten julkisivuilla, parvekkeilla ja katoilla. 8 - MAAILMANKUVA jotka synnyttävät tiheän verkoston. Tyttöihin kohdistuu uhkia kaupungeissa ympäri maailmaa. Heitä esimerkiksi siepataan, ja he kohtaavat väkivaltaa. Koulutus on havaittu parhaaksi keinoksi parantaa elinympäristöjen olosuhteita. Kun koulutusta on tarjolla kaikille, ihmiset pystyvät parantamaan itse elinolosuhteitaan. Kaupunkisuunnittelun pitäisi ottaa kaikki huomioon. Koska kehitysmaissa naiset vastaavat edelleen kotitaloudesta ja asumisesta, asuinalueet olisi hyvä suunnitella siten, että ne sopivat myös naisten tarpeisiin. loita yritetään siivota ja raivata par- haillaan. Se ei ole toiminut hyvin. Toistaiseksi ei ole olemassa hyvää mallia sille, miten slummiutuminen voidaan ehkäistä. Kaupunkikehityksen kaksi ääripäätä ovat hallittu, tarkasti kaavoitettu kasvu ja hallitsematon kasvu, jossa asuminen menee sinne, missä on tilaa. Hallitsemattomassa kasvussa ihmiset päätyvät asumaan alueille, jotka eivät ole turvallisia tai terveellisiä. Asuntoja rakennetaan esimerkiksi tulva- alueille tai tulivuoren rinteille. Slummit syntyvät vaurauden puutteesta, mutta se ei tarkoita, ettei asukkaita voisi ottaa mukaan alueiden kehittämiseen. Puhutaan niin sanotusta onnellisuuden taloudesta: asuinalueet eivät välttämättä tarvitse kalliita elementtejä, jos ne on suunniteltu hyvin ja asukkaita kuunnellen. Hyvin suunnitellut ja toimivat alueet tuottavat iloa ihmisille. Kaupunkien ihannemalli on asukkaiden muodostamat puutarhayksiköt, Miten ilmastonmuutos ja ympäristö vaikuttavat tulevaisuuden asumiseen? Ilmastonmuutos lisää ja pahentaa sään ääriolosuhteita, mikä on otettava huomioon asumisessa. Asumisella voidaan sekä hillitä ilmastonmuutosta että sopeutua siihen. Asumisessa pitäisi valita vain uusiutuvalla energialla toimivia energiajärjestelmiä, joissa itse tuotettu ylimääräinen energia voidaan johtaa takaisin kantaverkkoon. Materiaaleissa suositaan energiaa säästäviä ratkaisuja. Esimerkiksi Suomessa on jälleen ryhdytty rakentamaan puusta kerrostaloja. Niin sanottu earth architecture eli luonnonmateriaaleihin perustuva arkkitehtuuri on nousemassa maailmalla. Rakentamisessa hyödynnetään perinteisiä luonnonmateriaaleja, kuten savea ja olkea. Kaupungit pitäisi suunnitella siten, että turhaa liikkumista vältetään, sillä se synnyttää kasvihuone-
Miten muuttoliike vaikuttaa asumiseen? Maahanmuutto ja pakolaisuus lisääntyvät tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen, konfliktien ja luonnonkatastrofien takia. Jo nyt on kehitetty uusia malleja tilapäiseen asumiseen. Japanissa on alettu tuottaa erittäin kevyitä ja helposti liikuteltavia muovisia asuinkennoja, jotka saadaan toimitettua nopeasti katastrofialueelle. Taloja on mahdollista tulostaa myös 3D-tulostimella. Tätä on jo kokeiltu Amsterdamissa. Tulostamalla rakennuksista ei synny rakennusjätettä. Muuttoliike lisääntyy kaikkialla maailmassa. Se voi olla uudistumisen voimavara, mutta sen mahdollisuudet riippuvat siitä, kuinka kotoutuminen onnistuu. Toimeentulo ja kielitaito ovat kaiken a ja o. Tällä hetkellä Kiinassa maan sisäinen muuttoliike on suurinta maailmassa. Siellä kokonaisia kaupunkeja rakentavat maaseudulta tulleet miehet. Kun työt loppuvat, miehet jäävät kaupunkeihin. Tällaisille siirtotyöläisille pitää keksiä ratkaisuja asumiseen ja toimeentuloon. Afrikasta Eurooppaan tuleva muuttoliike moninkertaistuu. Muuttoliikkeen seurauksena monikulttuurisuus kaupungeissa lisääntyy. Se on kaupunkeja rikastuttava tekijä, mutta ei synny itsestään. Tulevaisuudessa kaupunkien ja ihmisten tärkeimmäksi taidoksi muodostuu kulttuuriosaaminen. Konfliktit syntyvät siitä, ettei toisia kulttuureja ymmärretä. KUVA: ANNE ARVONEN päästöjä. Liikenne on suunniteltava toimivan joukkoliikenteen ja sähköajoneuvojen varaan. Asumisessa voidaan sopeutua ilmastonmuutokseen rakentamalla entistä muunneltavampia asuntoja. Asuntoa voidaan supistaa tai laajentaa esimerkiksi lämpötilan vaihtelujen mukaan. Myös biomimiikka eli luonnon omien järjestelmien hyödyntäminen rakentamisessa lisääntyy. Muun muassa termiitit osaavat rakentaa pesäänsä loistavan ilmastoinnin. Kasvipeitteillä taloja voidaan lämmittää tai jäähdyttää ja samalla saadaan hyötykasveja ruuantuotantoon. SIRKKA HEINONEN • 60-vuotias tulevaisuudentutkimuksen professori Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa Turun yliopistossa. • Erikoistunut tulevaisuudentutkimukseen tieteenä sekä koulutuksen ja teknologian, asumisen ja rakentamisen, tietoyhteiskunnan sekä kaupunkien tulevaisuuden tutkimiseen. • Työskennellyt aiemmin muun muassa Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä teknologiaennakoinnin parissa. MAAILMANKUVA - 9
MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ Kalle Heino Kuvat: Marc Schlossman ja Kalle Heino Sademetsät katoavat bakojen ympäriltä Kamerunin alkuperäiskansa bakat menettävät perinteisiä elinalueitaan, sademetsiä, kansainvälisille metsäyhtiöille. Nyt bakat etsivät uutta identiteettiä muuttuvassa ympäristössä. Tuoksuva savu nousee tuuhean sademetsän puiden välistä, kun nuori baka-mies Muka Januier Guy käärii isoihin lehtiin kimpuksi lähes loppuun poltetut kuumat klapit, sitoo kimpun vyötäisilleen ja lähtee kiipeämään ylös paksua trooppista puuta. Ei kestä kuin hetki, kun Guy roikkuu köydessä kymmenen metrin korkeudessa ja iskee veitsellä puussa olevan mehiläispesän rikki. Mehiläiset lentävät parvena pesästä, mutta puiden ympärille leviävä sankka savu karkottaa ne nopeasti kauemmas. Guy nappaa kädellään nopeasti pesästä nipun hunajakennoja. Miehen toverit ovat valmistaneet liaaneista ja oksanpalasista köyden ja korin, jolla kennot lasketaan alas. – Huono keikka. Kennoissa ei ole hunajaa. Puut kukkivat elo–syyskuussa, silloin on paras aika saada hunajaa, Guy toteaa palattuaan puusta. Hunajankerääminen on yksi Kamerunin alkuperäiskansa bakojen perinteistä. Sen lisäksi, että hunajan kerääminen tuo ruokaa perheelle, se on myös miehuuskoe. Hunajan vieminen kotiin symboloi yhteisölle, että mies kykenee huolehtimaan perheestä. Bakat ovat metsästäjä-keräilijäkansa, joka elää sademetsistä. Arvioiden mukaan bakoja elää Keski-Afrikan alueella noin 50 000–70 000, joista suurin osa, noin 40 000–60 000, Kamerunissa. Bakat ovat asuttaneet Itä-Kamerunin metsiä jo tuhansia vuosia, mutta viime vuosikymmeninä heidän 10 - MAAILMANKUVA elintilansa on käynyt ahtaaksi. Yksi syy on sademetsien harveneminen yhä kiihtyvää tahtia. Oikeudet metsään siirtyvät epämääräisesti Kamerunissa on arviolta 20 miljoonaa hehtaaria sademetsää, ja Itä-Kamerunissa on maailman toiseksi suurin sademetsäalue. Nyt alueella kaadetaan metsää 2 000 kuutiokilometrin vuosivauhdilla. Tilastojen mukaan jo vuosien 1980–1995 aikoina sademetsää kaadettiin maassa noin kaksi miljoonaa hehtaaria. – Ympäristökysymykset ovat Kamerunissa monimutkaisia, koska niihin liittyy hyvin vahvasti poliittisia piirteitä, Plan Suomen ohjelmapäällikkö Annukka von Kaufmann kertoo. Bakoilla ei ole tilanteessa juuri sanavaltaa, sillä heillä ei ole käytännössä oikeutta maihin, joilla he ovat perinteisesti eläneet. Kansainväliset metsäyhtiöt ovat saaneet Kamerunin hallituksen myötävaikutuksella oikeuden metsiin. Vuoden 2007 tilastojen mukaan Kamerunin sademetsistä lähes puolet on merkitty kaadettaviksi. Osa maaoikeuksista siirtyy yhtiöille virallisten tarjouskilpailujen kautta, mutta osa epävirallisesti huutokauppojen ja suullisten sopimusten välityksellä. Rahalla on iso merkitys. Kuvaavaa on, että Kamerunin halkaiseva maantie N1 on huippukunnossa, sillä on se on pääväylä valtaville tukkirekoille, jotka kuljettavat puuta kohti satamakaupunkia Doualaa. Rekkojen kyydissä
Bakat ovat asuttaneet Itä-Kamerunin metsiä tuhansia vuosia, mutta viime vuosikymmeninä heidän elintilansa on käynyt ahtaaksi. MAAILMANKUVA - 11
MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ on eebenpuuta, irokoa, mahonkia, apassia ja sapelia. Doualasta puut lähtevät meriteitse jatkojalostukseen esimerkiksi Eurooppaan tai Lähi-itään, muun muassa huonekaluteollisuudelle. Puuviennin lisäksi metsää raivataan myös palmuöljyviljelmien tieltä. Kaivosteollisuuskin on pakottanut bakoja siirtymään kotialueiltaan. mutkaisesta ja ristiriitaisesta tilanteesta. Bakat menettävät metsänsä isojen metsäyhtiöiden takia ja heidän on pakko siirtyä kohti modernia elämäntapaa, mutta toisaalta bakat ovat muutenkin tilanteessa, jossa he eivät voi enää pysyä poissa kaupungistuvasta yhteiskunnasta. – Bakat eivät voi pysyä ikuisesti metsässä, Labous lainaa juttuaan varten haastattelemaansa baka-vanhusta. Labousin mukaan erityisesti nuoret bakat haluaisivat elää modernia elämää, mutta he kokevat paljon syrjintää. Kamerunin toisen alkuperäiskansan, bantujen, edustajat pitävät bakoja alempiarvoisina. Jotkut bakat joutuvat työskentelemään bantujen kaakaoviljelmillä lähes orjamaisissa olosuhteissa. Uhattuna ei myöskään ole pelkästään yksi alkuperäiskansa. Bakojen lisäksi vaakalaudalla on koko Kamerunin monimuotoinen luonto. Kamerunin luontoa kutsutaan Afrikaksi pienoiskoossa: esimerkiksi Korupin luonnonpuistossa, joka ulottuu Länsi-Kamerunista Nigeriaan, on 620 eri puu- ja pensaslajia sekä 500 erilaista yrtti- ja liaanikasvia. Pitääkö bakojen sopeutumisen sijasta taistella oikeuksiensa puolesta? Metsästä moderniin yhteiskuntaan Suurin kysymys on, miten bakat voivat sopeutua uuteen elämäntilanteeseen – vai pitääkö heidän sopeutumisen sijasta taistella oikeuksiensa puolesta. Kehityskysymyksiin erikoistunut toimittaja, myös Planille työskentelevä Jane Labous kirjoitti The Huffington Post -lehdessä syyskuussa 2013 bakojen moni- 12 - MAAILMANKUVA
Ympäristöjärjestöjen arvioiden mukaan tällä hetkellä jopa 70 000 hehtaaria arvokasta sademetsää on jäämässä yhdysvaltalaisen maatalousyhtiön öljypalmuviljelmien alle. Bakankielinen koulutus ratkaisee Bakojen tilanteeseen merkittävänä ratkaisuna pidetään baka-lasten koulutusta heidän omalla äidinkielellään. Sen avulla lapset saavat luku- ja kirjoitustaidon sekä monipuoliset mahdollisuudet elinkeinon ja toimeentulon hankkimiseen tulevaisuudessa. Vahvan omalla äidinkielellä annettavan perusopetuksen ansiosta siirtyminen Kamerunin valtakieliin ranskaan ja englantiin on myöhemmin helppoa. Viime vuonna koulua käyvien baka-lasten määrä on jopa tuplaantunut aiemmasta. Bakankielisellä oppimateriaalilla on ollut iso vaikutus. Koulunkäynti ehkäisee baka-lasten lähtemistä aikuisina paremman elämän perässä pois kotiseuduiltaan. – Heillä on mahdollisuus pysyä tulevaisuudessa omilla elinalueillaan, löytää sieltä toimeentulonsa ja ylläpitää sekä säilyttää baka-kulttuuri ja -identiteetti rankastikin muuttuvassa elinympäristössä. Toisaalta, koulutus antaa lapsille paremmat selviytymiskeinot ja taidot toimeentulon hankkimiseen myös kaupungeissa, von Kaufmann sanoo. Haasteita tuo myös bakojen elinpiirin pieneneminen. Aiemmin bakat liikkuivat ja rakensivat majansa vaihtuvalle metsästysalueelle. Nyt he elävät pysyvissä yhteisöissä, joista käsin he edelleen toteuttavat omaa metsästäjä-keräilijäkulttuuriaan. Baka-lapsia on saatu kouluun, mutta mitä tapahtuu, kun vanhemmat lähtevät metsästysreissulle, joka kestää jopa kolme kuukautta? Lapset seuraavat tietenkin vanhempiaan metsään. Elämä baka-yhteisöissä kulkee yhä satokausien rytmin mukaan. Kun on mangokausi, baka-kylä on tyhjillään, koska kaikki ovat keräämässä mangoja. Viime aikoina järjestöt ja viranomaiset ovat kuitenkin pystyneet tukemaan lasten pysymistä kouluissa samaan aikaan, kun vanhemmat metsästävät ja keräävät ravintoa luonnosta. Ilmoille on myös nostettu ajatus, että baka-lasten lukuvuosi- ja loma-ajat voisi sovittaa bakojen vuodenkiertoon paremmin soveltuviksi. Ratkaisujakin löytyy Bakat turvautuvat edelleen luonnonlääketieteeseen ja metsistä löytyviin yrtteihin. Terveyspalveluita heidän on MAAILMANKUVA - 13
MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ Raportin mukaan olennaista olisi myös löytää elinkeinoja, jotka voisivat toimia valtakulttuurin rinnalla ja jotka perustuisivat bakojen omiin vahvuuksiin ja osaamiseen. Esimerkiksi bakojen peltometsäviljely voi tulevaisuudessa tarjota yhden kestävän vaihtoehdon ruoantuotannolle. Myös ekoturismia on väläytelty tärkeänä vaihtoehtona alkuperäisen kulttuuriperinnön vaalimiseksi. Myös sademetsähakkuisiin on pystytty vaikuttamaan. Esimerkiksi vuonna 2011 kansalaisjärjestöjen painostuksen ansiosta Kamerunin metsätalousministeriö keskeytti 72 metsätaloustoimijan työt ja syrjäytti virasta kymmenen metsänhoidon virkamiestä. Taustalla on EU:n yhteistyösopimus VPA (Voluntary Partnership Agreement), jota Kamerunin hallituksen on toivottu mukailevan. Nykyinen metsätalousministeri Elvis Ngolle Ngolle on ainakin pyrkinyt näyttämään, että näin olisi tapahtumassa. Saalista myös myyntiin Bakojen eliniänodote on noin 30 vuotta. vaikea saada, sillä bakojen syntymärekisteröinti on vasta vähäistä ja alkutekijöissään. Käytännössä bakoja ei siis usein ole paperilla olemassa, mikä vaikeuttaa terveyspalvelujen lisäksi koulutuksen saamista. Muun muassa Itä-Kamerunissa aliravitsemus, malaria, ripuli sekä muut estettävissä olevat taudit ovat suurimpia lapsikuolleisuuden aiheuttajia. Bakojen eliniänodote on noin 30 vuotta. Vaikka politiikan suuntaa on vaikea muuttaa, tilanne ei ole toivoton. Alkuperäiskansojen oikeuksia puolustavan IWGIA-järjestön ja Planin vuonna 2012 tuottama raportti esittää, että olisi tärkeää ymmärtää baka-kansan tietämystä ja tukea sen säilyttämistä. Bakojen tieto metsistä, niiden ekosysteemeistä ja lajistoista sekä niiden käyttömahdollisuuksista on poikkeuksellisen laaja. 14 - MAAILMANKUVA Bakamiesten matka sademetsässä jatkuu. Yksi miehistä poikkeaa polulta tarkistamaan rautalangasta ja ohuesta oksasta tehtyä ansaa. Mies kertoo, että hänellä on metsässä sata ansaa, jotka hän tarkistaa viikoittain. Yleensä hän lähtee metsään perjantaina ja palaa kotiinsa sunnuntaina. Tyypillinen viikkosaalis on viisi eläintä, yleensä jäniksiä. Niistä yksi menee omalle perheelle, loput myyntiin. Ehkä tulot menevät perheen lasten koulunkäyntiin, ehkä johonkin muuhun yhteisöä kehittävään käyttöön. Joka tapauksessa annettavaa riittää muillekin. Bakojen osaamisella ja luonnontuntemuksella on merkitystä. Lähteitä mm.: Jane Labous: A Tale of Two Worlds – Why an Ancient Tribe’s Quest to Save Its Forest and Identity is Our Problem, Too. The Huffington Post, 17.9.2013. Aili Pyhälä: What future for the Baka? Indigenous people’s rights and livelihood opportunities in South-East Cameroon. IWGIA | Plan, 2012. Forest Transparency, Rainforest Foundation, SAVE Wildlife Conversation Fund Plan Kamerunin bakaohjelmien koordinaattori Francis Awounkeun haastattelu
Tiina Kirkas Kiina kaupungistuu kiivaasti Kiinan talouskasvu keskittyy kaupunkeihin, joissa asuu jo puolet maan väestöstä. Kasvu luo hyvinvointia mutta myös ympäristöongelmia ja epätasa-arvoisuutta. Kaupunkeja vaikka pakolla Aina 2000-luvulle asti Kiinan kaupunkiväestön kasvu selittyi paljolti sillä, että maaseutukuntia määriteltiin kaupungeiksi. Samalla niiden asukkaista tuli kaupunkilaisia. Esimerkiksi vuoden 2000 väestönlaskennassa kaupungiksi kirjaamiseen riitti se, että paikkakunnalla asui yli 3 000 ihmistä. Vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana kaupunkien väkiluvun kasvu on perustunut mittavaan maaltamuuttoon. Silti yhä edelleen Kiinassa kaupunkeja laajennetaan ja uusia rakennetaan maaseutua valtaamalla. Brittilehti The Economist kertoo huhtikuisessa erikoisnumerossaan, kuinka Hebein maakunnassa Xianghen kaupunki on levittäytynyt kuuden lähikylän alueelle ja perustanut nimensä mukaisesti uuden Chaobei New Cityn. Käytännössä prosessi on edennyt siten, että kylät on ensin lanattu maan tasalle ja sen jälkeen niiden asukkaat on siirretty 56 kerrostalokompleksiin. Lopulta WIKIMEDIA COMMONS Kuusikymmentä vuotta sitten vain joka kymmenes kiinalainen asui kaupungissa. Tänään Kiinan 1,4 miljardista asukkaasta kaupunkilaisia on yli puolet. Kiivainta kaupungistuminen on ollut 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, jolloin kaupunkiväestö kasvoi 200 miljoonalla hengellä. Esimerkiksi pääkaupungin Pekingin väkiluku lisääntyi tuolloin 42 prosenttia 20 miljoonaan. Kiinan valtiojohto haluaa kiihdyttää kaupungistumista entisestään: vuonna 2030 kaupungeissa tulisi asua jo 70 prosenttia kiinalaisista. Kehityksen keskiössä ovat yli kymmenen miljoonan asukkaan megakaupungit. MAAILMANKUVA - 15
WIKIMEDIA COMMONS MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ entiset kyläläiset on rekisteröity kaupunkilaisiksi. He itse kutsuvat ilmiötä "yläkertaistamiseksi". Chaobei New Cityn kaltaiset rakennusprojektit ovat mahdollisia, koska Kiinassa paikallisviranomaisilla on oikeus pakkolunastaa viljelijöiltä maata "yhteisen edun nimissä". Asuntojen lisäksi kyse voi olla teiden, tehtaiden tai voimalaitosten rakentamisesta. Viljelijöille maiden pakkolunastaminen tuottaa jatkuvasti huolta ja murhetta. Kiinan maaseudulla pellot ovat kylien yhteisomistuksessa ja viljelijöillä on niihin korkeintaan 30 vuoden käyttöoikeus. Se tarkoittaa, että viljelijät eivät voi myydä maitaan ja saada niistä käypää kauppahintaa. Usein viljelijät häädetään mailtaan ilman mitään korvausta. Paikallisviranomaisille käytäntö sopii, sillä siten he saavat käyttöönsä lähes ilmaista rakennusmaata. Maata vastaan paikallisviranomaiset onnistuvat myös hankki- 16 - MAAILMANKUVA maan lainaa, mikä Kiinan lainsäädännön mukaan olisi heille muutoin hankalaa. Lainarahalla he rakennuttavat kaupunkeja valtiollisilla tai yksityisillä urakoitsijoilla. Kiinan keskushallitus vaatii, että viljelijöitä ei saa pakottaa lähtemään mailtaan. Se ei ole kuitenkaan onnistunut estämään paikallisviranomaisten toteuttamia pakkohäätöjä. Paikallisviranomaisten toimia vastustavat protestit ovatkin yleistyneet viime aikoina Kiinan maaseudulla. Osa niistä on äitynyt väkivaltaisiksi. Myös kaupungeissa viranomaiset raivaavat vanhaa asujaimistoa ja häätävät ihmisiä kodeistaan uusien talojen tieltä. Kuten maaseudullakin, ihmisten raivo on kohdistunut paikallisviranomaisiin. Ei ihan kaupunkilaisia Kolmannes kaikista Kiinan kaupunkiasukkaista on siirtotyöläisiä, joista useimmat ovat kotoisin maaseudulta.
He asuvat ja työskentelevät virallisesti kaupungeissa, mutta heillä ei ole oikeutta kaupunkien tarjoamaan terveydenhoitoon, sosiaaliturvaan ja asumispalveluihin. Heidän lapsillaan ei ole myöskään mahdollisuutta käydä julkisia kouluja. Käytännössä siis vain kaksi kolmasosaa virallisten tilastojen kaupunkilaisista on täysivaltaisia kaupunkilaisia. Näin laskettuna Kiinan väestöstä vain 36 prosenttia on kaupunkilaisia. Ristiriitaa selittää kiinalainen asuinpaikkajärjestelmä hukou. Se tarkoittaa sitä, että siirtotyöläisten hukou on edelleen heidän kotipaikkakunnallaan maaseudulla, jossa heillä on oikeus tarvitsemiinsa peruspalveluihin. Hukoun siirtäminen kaupunkiin on vaikeaa, jopa mahdotonta. Hukou-järjestelmä on vuosituhansia vanha. Nykyisessä muodossaan se on ollut käytössä vuodesta 1958, jolloin Kiinan kansantasavallan perustaja Mao Zedong ryhtyi rajoittamaan maaseudun asukkaiden muuttoa kaupunkeihin. Maaseudun tehtävänä oli tuottaa ruokaa teollistuvien kaupunkien väestölle, jonka hyvinvointiin Mao ei halunnut kuitenkaan sijoittaa enempää rahaa kuin oli välttämätöntä. Kiinan asuinpaikkajärjestelmää on lievennetty 1980-luvulta lähtien siten, että maaseudun ihmiset ovat saaneet hakea ja tehdä töitä kotipaikkansa ulkopuolella. Järjestelmän purkamista on pidetty kuitenkin liian kalliina. Varsinkaan suurimmilla kaupungeilla ei ole varaa kustantaa peruspalveluja myös siirtotyöläisille ja heidän lapsilleen. Pienimmissä kaupungeissa sen sijaan on suunnitelmia järjestelmän vaiheittaisesta uudistamisesta niin, että siirtotyöläiset saisivat ainakin osittaisen oikeuden julkisiin palveluihin. Arvostelijoiden mukaan Kiinan talouskasvu onkin perustunut paljolti siirtotyöläisten uhrauksiin. He tekevät huonosti palkattua työtä kehnoissa oloissa, asuvat halvasti ja elävät erossa perheistään. Samaan aikaan kaupungit ovat säästäneet heidän peruspalveluissaan. Toisaalta kaikki siirtotyöläisetkään eivät halua luo- pua hukoustaan maaseudulla, koska se takaa heille viljelymaata ja vanhuuden toimeentulon. Se saattaa suoda myös oikeuden toisen lapsen hankintaan yhden lapsen politiikkaa noudattavassa maassa. Kasvun hinta Kaupunkirakentamisella Kiinan valtiojohto pyrkii elvyttämään viime vuosina hiipunutta talouskasvua. Kasvua se hakee ennen kaikkea kotimaisesta kulutuksesta, jonka ytimessä on rikkaan eliitin lisäksi kaupunkien vaurastuva keskiluokka. Vaikka talouskasvu on tuonut sadoille miljoonille ihmisille kiistatonta hyvinvointia, on sillä myös hintansa. Tuloerot kasvavat, kun siirtotyöläiset ja teollisuuskaupunkien työttömät jäävät vaille mahdollisuutta parantaa elintasoaan. Joka vuosi Kiinan yliopistoista ja oppilaitoksista valmistuu myös miljoonia nuoria, joille Kolmannes Kiinan kaupunkilaisista on siirtotyöläisiä. kaikille ei riitä työtä. Samalla vanhusväestön osuus kasvaa ilman, että kiinalaisella yhteiskunnalla on järjestelmää heidän hoitamisekseen. Köyhyys on ennen kaikkea naisten ongelma, sillä he ansaitsevat keskimäärin 75 prosenttia miesten palkasta. Yksityisillä työnantajilla palkkaero voi olla sitäkin suurempi. Julkisella sektorilla naisten eläkeikä on 55 vuotta, mikä leikkaa huomattavasti monen naisen toimeentuloa myös kaupungeissa. Ennen kaikkea kasvun hinta näkyy ympäristössä: kiinalaiset kaupungit ovat maailman saastuneimpia. Pekingissä on arviolta viisi miljoonaa autoa, joiden pakokaasut tuottavat kolmanneksen kaupungin ilmansaasteista. Kaupunki-ilmaa saastuttavat myös hiilivoimalat, jotka tuottavat kaksi kolmasosaa Kiinan kokonaisenergiasta. Ongelmana on raskasteollisuus, joka edelleen muodostaa ison osan Kiinan talouskasvusta. MAAILMANKUVA - 17
MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ Samaan aikaan 90 prosenttia kaupunkialueiden pohjavedestä on juomakelvotonta. Maaperästä 16 prosenttia on saastunutta. Syynä on toimimaton viemäröinti, joka päästää niin teollisuuden kuin kotitalouksien jätevedet puhdistamattomina vesistöön tai maaperään. Ympäristölainsäädäntö ja varsinkin sen valvonta ovat olemattomia, mikä pahentaa ongelmaa. Kaupunkien rakentaminen on myös suoraan tuhonnut ympäristöä. Esimerkiksi rannikolla sijaitsevassa Shanghaissa maanpinta on paikoin vajonnut kolmisen metriä pohjaveden pumppaamisen ja maanalaisen kaupunkirakentamisen seurauksena. Osittain maanpinta on alempana kuin Huangpu-joki, mikä lisää tulvariskiä. Kiinan vuoristoalueilla sen sijaan kaupunkeja on laajennettu louhimalla vuorten huippuja ja rakentamalla uusia asuntoja täyttömaalle. Jo nyt pienhiukkasten määrä on lisääntynyt ilmassa ja vesistö on saastunut. Asiantuntijat varoittavat maanvyörymistä ja tulvista. myös Kiinan valtiojohtoakin häiritsevä imagohaitta. Pekingissä ilmansaasteiden aiheuttama savusumu sai maan pääministerin Li Keqiangin julistamaan alkuvuodesta sodan saastumista vastaan. Nyt Peking lupaa poistaa liikenteestä 300 000 suuripäästöistä autoa. Samalla se pyrkii puolittamaan hiilenkäyttönsä energialähteenä vuoteen 2017 mennessä. Myös muilla teollistuneilla maakunnilla on vastaavia tavoitteita. Ilmansaasteet ovat paitsi terveysriski myös imago-ongelma. Vaikka Kiinassa kiireellisintä on puuttua ilmansaasteisiin, vaikuttavat hiilivoiman vähentämispäätökset myös ilmastonmuutoksen hillintään. Tätä nykyä Kiina on maailman suurin hiilidioksidipäästäjä. Lähteitä mm.: • The Economist: Special report China (19.4.2014) Viime aikoina kiinalaiskaupunkien ympäristöongelmista on keskusteltu laajasti paikallisessa sosiaalisessa mediassa, ja viranomaisilta on vaadittu tietoa ja toimia. Erityisesti ilmansaasteet eivät ole vain terveysongelma vaan • Xuefei Ren. Urban China. Polity, 2013. • Sustainable and Liveable Cities: Towards Ecological Civilization. China National Human Development Report 2013. UNDP and Institute for Urban and Enviromental Studies, Chinese Academy of Social Sciences. WIKIMEDIA COMMONS Sota saasteita vastaan 18 - MAAILMANKUVA
WIKIMEDIA COMMONS Roselyne Omondi Ogao Itä-Afrikan kaupungeissa kuohuu Kaupungistuminen muuttaa elämäntapaa Keniassa ja Ugandassa. Myllerryksessä ovat muun muassa asuminen, työnteko ja perhesuhteet. Kenialainen Francis Njenga muutti maalta pääkaupunkiin Nairobiin, jotta voisi elättää kaksi lastaan. Hän löysi töitä kauneushoitolasta. – Teen usein kolmesta viiteen pedikyyriä yhden aamupäivän aikana. Selkääni särkee, enkä tienaa vielä paljoa, mutten voi valittaa, koska päätin itse tulla Nairobiin etsimään töitä, hän sanoo. Mary Wanjiku myy vihanneksia tien varressa. – Sain kaksi lasta, kun olin hyvin nuori. Perheeni on köyhä, joten jätin lapseni kotikylääni äidilleni ja tulin Nairobiin etsimään töitä, hän kertoo. Mary asuu Kawangwaressa, joka on epävirallinen asuinalue Nairobissa. Vuokra on kohtuullinen, joten hän pystyy lähettämään hieman rahaa äidilleen. Njenga ja Wanjiku ovat osa valtavaa muuttoliikettä, joka on tuonut Itä-Afrikan asukkaita maalta kaupun- keihin ja muuttanut alueen kulttuuria, asumista ja perhekäsitystä. Kaupungistuminen on globaali ilmiö: vuonna 2008 kaupungeissa asuvien ihmisten määrä ylitti maaseudun asukkaiden määrän. – 60-luvulla Ugandan pääkaupungissa Kampalassa oli vain 50 000 asukasta. Nyt määrä on paisunut kolmeen miljoonaan. Jättikaupunkien toiminta vaikuttaa koko muuhun yhteiskuntaan, sanoo ugandalainen arkkitehti Doreen Adengo, joka tutkii kaupunkien kasvua ja slummiutumista. Uusia vapauksia Nairobi kätkee sisäänsä monta epävirallista asuinaluetta, joista tunnetuin on Saharan eteläpuolisen Afrikan suurin slummi Kibera. Myös Ugandan pääkaupungissa MAAILMANKUVA - 19
MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ Kampalassa on monta suurta slummialuetta. Slummiarkea leimaavat epävarmuus ja peruspalveluiden – esimerkiksi veden ja sanitaation – puute. Kaupungeissa köyhyys keskittyy, mutta toisaalta kaupungit tarjoavat loputtomasti mahdollisuuksia. Muuttoliike maalta kaupunkeihin on tuonut uudenlaista vapautta erityisesti naisille. Miljoonat itäafrikkalaiset naiset pääsevät nykyisin kouluun, käyvät töissä, matkustavat ja verkostoituvat. – Rakastan Kampalaa. Täällä minusta voi tulla mitä tahansa itse haluan. En ole käynyt kouluja, joten työskentelen kotiapulaisena. Käytän rahani siihen, mihin itse haluan, ugandalainen Betty Asiyo kertoo. – Olen myös saanut uusia ystäviä. Ihmiset kotikylässäni Tseolandissa ajattelevat, että tytön pitäisi olla naimisissa jo 18-vuotiaana. Sitten nainen voi hankkia lapsia, vanheta ja kuolla. Välillä naiset yllättyvät, kun heidän miehensä tuo kotiin uuden vaimon täysin ilmoittamatta. Minä en halua elää sillä tavalla. Asiyon tavoin suuri osa kaupunkien köyhistä naisista työskentelee kotiapulaisina. – Ajat ovat muuttuneet. Kun olin lapsi, äitini etsi kotiapulaiset maaseudun kylistä. He olivat yleensä sukulaisia, jotka muuttivat kotiimme. Äidiltäni vei viikkoja opettaa, kuinka hanoja ja kaasukeitintä käytetään ja minne roskat viedään, kertoo suunnittelija Jacqueline Sima. – Nykyään agenttitoimistosta voi palkata osaavan kotiapulaisen vaikka yhdeksi päiväksi. Tai voi kävellä minkä tahansa slummin laidalle ja pestata jonkun naisista, jotka odottavat ryhmissä hanttihommia, kuten siivousta tai pyykkäystä. Monet kotiapulaiset palaavat illaksi kotiinsa slummiin. – Kaupunkilaiset huolehtivat tavallisesti vain omista asioistaan, mikä voi olla järkytys maaltamuuttajalle. Myös elinkustannukset ovat kaupungissa korkeammat kuin maalla, joten erityisesti työttömillä on rankkaa. Monet turvautuvat päihteisiin ja rikollisuuteen. John Mututho, Kenian kansallisen päihteiden vastaisen kampanjan NACADAn puheenjohtaja, on luonnehtinut alkoholismia Kenian kansalliseksi katastrofiksi. NACADAn mukaan ongelma keskittyy kaupunkeihin. Puolet alkoholin ja huumeiden väärinkäyttäjistä on 10–19-vuotiaita. – Suurin osa maalta tulijoista on nuoria miehiä. Moni heistä turvautuu halpoihin kotipolttoisiin alkoholijuomiin, kun urbaani elämä käy rankaksi, Thairu sanoo. – Samaan aikaan naiset omaksuvat perheen pään roolin. He tekevät monta työtä, myös perinteisiä ”miesten töitä” kuten rakennushommia, sillä heidän miehensä ovat liian humalassa tuodakseen rahaa kotiin. Suuri osa epävirallisten asuinalueiden väestöstä tienaa alle kaksi Yhdysvaltain dollaria päivässä. Lähes puolet Kenian väestöstä elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella. Yrittäjät ovat nähneet köyhimpienkin ostovoimassa mahdollisuuksia ja luoneet kadogo-talouden. Kadogo tarkoittaa kiswahilin kielellä ”pikkuruista”. Esimerkiksi öljy-yhtiöt myyvät kadogo-markkinoilla kerosiinia valaistukseen ja ruuanlaittoon pieniä määriä pienillä shillinkimäärillä. Safaricom, Kenian suurin puhelinoperaattori, myy puheaikaa alkaen 50 shillingistä (50 senttiä). Jotkut yksityisyrittäjät kauppaavat suolaa ja ruokaöljyä ruokalusikoittain ja leipää paloittain. Vihanneskauppiaat taas myyvät usein suuria hedelmiä viipaleina ja kaalia pieninä annoksina, jotta köyhillä asiakkailla on varaa ostaa ainakin jotakin. Kamppailua toimeentulosta Kaupunkien kasvu merkitsee asuinkustannusten kasvamista. Moni keskiluokkainen perhe turvautuu sivubisneksiin, jotta saa rahansa riittämään. – Työskentelen vakuutusmyyjänä, mutta tuloni eivät riitä. Saan lisätuloja ostamalla ja myymällä ruokailuvälineitä, kertoo sosiologi Daisy Osawa. Osa kaupunkiin muuttajista menestyy, mutta suuri osa kamppailee tullakseen toimeen. – Kaupungissa pärjääminen vaatii urbaania mielenlaatua ja hyviä hermoja, sanoo sosiologi Jane Thairu. 20 - MAAILMANKUVA Perhekäsitys myllerryksessä Moni näkee kaupungistumisen pääsyynä perinteisen afrikkalaisen perhekäsityksen hajoamiseen. Keskustelu siitä, mikä on normaali ja haluttava perhemalli, herättää Keniassa paljon tunteita. Kun palkittu kirjailija Binyavanga Wainaina ilmoitti tänä keväänä olevansa homoseksuaali, kenialaisten reaktiot olivat ristiriitaisia. Monet haukkuivat tai ylistivät häntä sosiaalisessa mediassa. Jotkut väittivät, että ulkomaiset homojärjestöt maksoivat hänelle propagandan