TALOUDEN MAANTIEDE Kukka Ranta Meeri Koutanniemi TALOUS JA KEHITYS 28 potkimalla itsevarmuutta Tiina Kirkas 6 Köyhät eivät asu enää köyhissä maissa Roselyne Omondi-Ogao 10 Kovat tuulet puhaltavat Kenian keskiluokalle Eija Palosuo 34 Kehitysyhteistyö kurkottaa kylätasolta kokoushuoneisiin Reetta Nousiainen 38 Vastakohtien maa Eija Palosuo 15 Luovuus tuo lisäarvoa pienen maan kehitysyhteistyölle Roselyne Omondi-Ogao 41 Katse kohti itää Iida Riekko Tiina Kirkas 18 Sadia Khan: ”Naiset mukaan talouselämään” Kalle Heino 46 ”Kadonneiden tyttöjen hinta on Kiinalle kallis” Tiina Kirkas 50 Intia kohtaa synkän nykyisyytensä 22 Isot rahavirrat karkaavat kehitysmaista GLOBAALI TALOUS Aino Haavio 56 Tavoitteena toimeliaisuus Terhi Friman 60 Vihreä talous tavoittelee luonnonvarojen reilua hinnoittelua Aino Haavio 63 Vastuun rajat 66 MaailmanKuvan lukuvinkit MaailmanKuva 11 Kesäkuu 2013 Julkaisija Plan Suomi ISSN-L 1797-1586 Paino: Esa Print Oy Paperi: Edixion offset 170 g / 100 g Painosmäärä: 2 500 kpl Päätoimittaja: Anna Könönen Ulkoasu: Elisa Bestetti Toimitussihteeri: Kalle Heino Kansikuva: Plan / Niels Busch Juttujen kuvat jos ei toisin mainittu: Plan Plan Suomi Kumpulantie 3, 00520 Helsinki Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Asiakaspalvelu: ma-pe klo 10-13 Kirjoittajien nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajien kantaa. 2 - Maailmankuva PEFC/02-31-170
PÄÄKIRJOITUS Anna Könönen Mobiilisovellus pelastaa henkiä Kehitys tarvitsee innovaatioita. Planin ja mobiiliteknologiayhtiö Pajat Solutionsin yhdessä kehittämällä Poimapper-mobiilisovelluksella on saavutettu erinomaisia tuloksia ja sen käyttö on laajentunut kymmeneen kehitysmaahan. Poimapper sai alkunsa tarpeesta välittää ja analysoida tietoa helposti, edullisesti ja reaaliajassa, esimerkiksi kriisialueiden veden- ja ruoanjakelusta tai sairauksien leviämisestä ja hoidosta kehitysmaissa. Tuotekehityksessä oli mukana myös Nairobin yliopisto Keniassa. Keniassa Poimapper-sovelluksella on kehitetty tietokantoja, joilla kartoitetaan esimerkiksi koulujen ja terveyskeskusten sijaintia, kuntoa ja hoitohenkilökunnan määrää. Tieto auttaa meitä kohdistamaan työmme oikein entistä tehokkaammin ja nopeammin. Oikea-aikainen apu pelastaa henkiä. Poimapper-sovelluksen avulla myös hankkeiden kulut ovat vähentyneet, Thaimaassa jopa 30 prosenttia. Yhteistyöhanke voitti pk-yritysten sarjan tänä keväänä ensimmäistä kertaa järjestetyssä European CSR Award -yritysvastuukilpailussa. Yrityksiä palkittiin innovatiivisista, ei-kaupallisten toimijoiden kanssa toteutetuista yhteistyöhankkeista, jotka samalla ovat auttaneet ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia ja tuoneet liiketoiminnallista hyötyä yrityksille. Yleensä yritysyhteistyön vaihtoehtoina kehitysjärjestöjen kanssa pidetään sponsorointia ja rahalahjoituksia. Poimapper on malliesimerkki siitä, että vaihtoehtojen joukkoon kuuluu muutakin. Vaikka Afrikalla menee nyt paremmin kuin vuosikymmeniin, ja sen talouskasvu on näkyvää, köyhyys vaivaa suurta osaa väestöä. Maanosan hyvinvointia haittaavat heikko infrastruktuuri, korruptio, huono hal- linto ja ilmastonmuutoksen lisäämä kuivuus ja epäsäännölliset sateet. Maailman kauppapolitiikassa olisi paljon toivottavaa sekä siinä, että mantereen luonnonrikkaudet virtaavat edelleen maailmalle muiden voitoiksi. Vaikka Maailmanpankki arvioi, että Afrikka pystyisi tuottamaan tarpeeksi ravintoa ruokkiakseen koko maanosan väestön, taistelua nälkää vastaan ei ole voitettu. Maataloustuottajat eivät saa tuotteitaan markkinoille Liiketoiminnan ja kaupan merkitys kehitykselle kasvaa koko ajan. tai saavat vain viidenneksen niiden markkinahinnasta. Miljoonat lapset kituvat ja kuolevat nälkään hitaasti ja tuskaisena. Maailman arvostetuimpiin lääketieteellisiin julkaisuihin kuuluva The Lancet julkaisi kesäkuun alussa selvityksen, joka vertasi äitien ja lasten ravitsemustilaa viiden vuoden takaisiin tutkimuksiin. Luvut olivat paljon oletettua huonommat. Aliravitsemukseen kuolee vuosittain 3,1 miljoonaa lasta. Lähes puolet alle viisivuotiaiden lasten kuolemista johtuu aliravitsemuksesta. Lisäksi puutteellisen ravinnon aiheuttamista kehityshäiriöistä kärsii 165 miljoonaa lasta. Hälyttävää on, että kolmannes maailman aliravituista lapsista elää Intiassa, joka lasketaan jo keskitulon maaksi. Pelkkä talouskasvu ei tuo ruokaa kaikkien perheiden pöytään. Tarvitsemme innovaatioita ja niiden lisäksi myös oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Todellista kehitystä ei ole ilman ihmisoikeuksien toteutumista. Maailmankuva - 3
TALOUS JA KEHITYS
TALOUS JA KEHITYS Tiina Kirkas Köyhät eivät asu enää köyhissä maissa Köyhien valtioiden määrä vähenee maailmassa samaa tahtia kuin kehitysmaat kohentavat talouslukujaan. Vauraus ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti, ja nykyään valtaosa maailman köyhistä ihmisistä asuu keskituloisissa maissa. Vuosina 2003–2007 kehitysmaiden talous kasvoi keskimäärin 7,2 prosenttia vuodessa. Edellisen kahdenkymmenen vuoden aikana kasvu oli ollut alle neljä prosenttia. Kasvua selittivät raaka-aineiden lisääntynyt kysyntä maailmanmarkkinoilla ja kehitysmaillekin edullinen kansainvälinen lainaraha. Tänä vuonna Maailmanpankki arvioi, että kansainvälisestä lamasta huolimatta kehitysmaiden talous kasvaa 5,5 prosenttia. Kiinan talous on jo ensimmäisen vuosineljänneksen aikana kasvanut 7,7 prosenttia. Talouskasvu on nostanut ennen kaikkea kehitysmaiden bruttokansantuotetta. Se taas on auttanut useita valtioita siirtymään Maailmanpankin luokittelussa matalan tulotason maasta alemman keskitulotason maaksi. Se edellyttää, että valtion henkeä kohden laskettu vuosittainen bruttokansantuote on vähintään 1 026 Yhdysvaltain dollaria. Viime vuosina luokitustaan nostaneita valtioita ovat muiden muassa Indonesia, Intia, Pakistan ja Nigeria. Kiina puolestaan on vuodesta 2011 lähtien luokiteltu ylemmän keskitulon maaksi, eli sen vuosittainen henkeä kohden laskettu bruttokansantuote on jo yli 4 036 dollaria. 55 miljardööriä ja 426 miljoonaa köyhää Miten kehitysmaiden vaurastuminen ja niiden kansainvälisen statuksen parantuminen ovat sitten vaikuttaneet köyhien ihmisten elämään? Tilastoissa se näkyy siten, että 74 prosenttia maailman 1,4 miljardista äärimmäisen köyhästä ihmisestä elää 6 - Maailmankuva nykyisin keskitulon maissa. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten 93 prosenttia maailman köyhistä asui köyhissä eli matalan tulotason valtioissa. Maailmanpankki määrittää äärimmäisen köyhäksi ihmisen, joka elää alle 1,25 dollarilla päivässä. Suurta siirtymää selittää se, että keskitulon maiksi ovat viime vuosina nousseet juuri maailman väkirikkaimmat valtiot, kuten Kiina, Intia, Indonesia ja Nigeria. Köyhien suurta osuutta keskitulon maiden väestöstä sen sijaan selittää se, että maiden vauraus on jakaantunut erittäin epätasaisesti. Tilannetta kuvaa se, että jos alemman keskitulon ryhmään yltäneen valtion rahat jaettaisiin tasan kaikille sen kansalaisille, saisi kukin noin kolmisen dollaria. Nyt esimerkiksi Intiassa on 55 miljardööriä ja 426 miljoonaa köyhää. Kiinassa alueelliset erot ovat suuret varsinkin maaseudun ja kaupunkien välillä. Useissa kehitysmaissa väestö on myös viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kasvanut nopeammin kuin vaurautta on syntynyt jaettavaksi. Työ ei elätä Kehitysmaiden valtaväestön kannalta suurin ongelma on se, että luonnonvarojen hyödyntämiseen ja myymiseen perustuva talouskasvu ei ole luonut kotimaisia työpaikkoja. Erityisen akuutti tilanne on Afrikassa, jossa joka vuosi työmarkkinoille tulee miljoona uutta nuorta. Tulevaisuus ei tarjoa ratkaisua, sillä mantereen väkiluvun arvioidaan kaksinkertaistuvan kahteen miljardiin vuo-
TALOUS JA KEHITYS teen 2050 mennessä. Jo nyt esimerkiksi Egypti tarvitsee pikaisesti miljoona uutta työpaikkaa nuorille työikäisilleen ja viime aikojen mullistuksissa työnsä menettäneille. Se olisi välttämätöntä ihmisten toimeentulolle mutta myös Egyptin yhteiskuntarauhalle. Samaan aikaan kehitysmaiden ihmisiltä ei puutu niinkään työtä vaan riittävä toimeentulo. Köyhät ihmiset maailman köyhästä ihmisestä asuu kehitysmaiden maaseudulla. Lisäksi on rakennettava infrastruktuuria, kehitettävä rahoituspalveluja, parannettava koulutuksen laatua sekä tehtävä aktiivista sosiaali-, alue- ja työmarkkinapolitiikkaa. Brittiläinen kehitystalouden tutkija Andy Sumner laskeekin, että absoluuttinen köyhyys voidaan poistaa maailmasta kahdessakymmenessä vuodessa, jos valtiot vain harjoittavat köyhiä tukevaa politiikkaa. Keskituloisille valtioille se maksaisi hänen mukaansa 0,2–0,6 prosenttia vuoden 2020 bruttokansantuotteesta. Jo nyt Brasilia on saanut hyviä tuloksia Bolsa Família -ohjelmallaan, jossa köyhät perheet saavat kuukausittaista toimeentuloa vastineeksi siitä, että ne lähettävät lapsensa kouluun ja käyttävät heidät terveystarkastuksissa. Myös Intiassa köyhät maanviljelijät saavat valtiolta ruokakuponkeja tekemäänsä työtä vastaan. Vastaavasti Kiinassa hallitus on laatinut 35-kohtaisen ohjelman, joka pyrkii kaventamaan tulo- ja varallisuuseroja. Ennen kaikkea valtioiden tulisi kyetä turvaamaan kansalaisilleen vakaat ja rauhalliset elinolot. Ne ovat myös hyvinvointia tuottavan taloudellisen toimeliaisuuden perusehto. Nykyisellään näin ei kuitenkaan tapahdu. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n listaamasta 47 hauraasta valtiosta lähes puolet on keskitulon maita. Niiden asukkaat kärsivät niin aseellisesta konfliktista, rikollisuudesta, huonosta hallinnosta kuin vaikeista luonnonoloistakin. OECD arvioikin, että vuonna 2015 puolet maailman äärimmäisen köyhistä ihmisistä asuu hauraissa valtioissa. Yhteiskuntien kehittäminen vaatii rahaa, jonka puute ei sinänsä ole useimpien keskituloisiksi luokiteltujen maiden ongelma. Monet niistä tukevat ja lainoittavat jo nyt suurilla summilla muita kehitysmaita niin Aasiassa, Afrikassa kuin Latinalaisessa Amerikassakin. Silti köyhille ihmisille usein välttämättömien julkisten palveluiden rahoittaminen edellyttää virallista ja verotu- Monissa kehitysmaissa väestö on kasvanut nopeammin kuin vaurautta on syntynyt jaettavaksi. tekevät pitkää päivää useissa eri töissä ilman, että kykenevät nostamaan ansionsa köyhyysrajan yläpuolelle. Etelä-Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa jopa 80 prosenttia työvoimasta on työtä tekeviä köyhiä. Ongelmallista on myös se, että harmaassa taloudessa tienattu palkka ei kerrytä eläkettä eikä muuta sosiaaliturvaa. Edes niin sanottuun keskiluokkaan nousu tai siihen syntyminen ei turvaa kehitysmaiden ihmisten toimeentuloa. Turvaverkkojen puuttuessa pienetkin äkilliset tai kertautuvat vastoinkäymiset saattavat köyhdyttää pysyvästi. Afrikassa esimerkiksi keskiluokkaan luokitelluista ihmisistä suurin osa tienaa kahdesta neljään dollaria päivässä. Perheen pääelättäjän kuolema, sairaus tai työttömyys johtaa helposti tilanteeseen, jossa perheen selviytyminen vaatii omaisuuden myymistä ja jopa lasten koulutuksesta luopumista. Veroilla hyvinvointia Mitä vaurastuvien kehitysmaiden tulisi sitten tehdä, jotta myös niiden köyhin väestö hyötyisi talouskasvusta? Asiantuntijoiden laatima to do -lista on pitkä. Keskituloisten valtioiden on tuettava ja mahdollistettava yritystoimintaa, joka synnyttää työpaikkoja muuallekin kuin vientiteollisuuteen. Maatalouden tuotantoedellytyksiä on parannettava jo siksi, että kolme neljästä 8 - Maailmankuva
loja tuottavaa talousjärjestelmää. Virallisilla työmarkkinoilla köyhät ihmiset kerryttävät itselleen myös eläkettä ja muita sosiaalietuuksia. Julkisten palveluiden tuottamisen ja verojen maksamisen tulisi olla vaurastuvan keskiluokankin etu. Useissa kehitysmaissa se tukeutuu nykyisin yksityisiin palveluihin, mikä ei kuitenkaan lisää päättäjien painetta kehittää ja toteuttaa köyhiä tukevaa politiikkaa. Apua köyhille valtioille vai ihmisille? Vaurastuvat keskituloiset kehitysmaat eivät yksin sen enempää vähennä köyhiensä määrää kuin poista rahoitusongelmiaankaan. Oman maatalous-, teollisuus- ja palvelutuotannon kehittäminen vaatii mahdollisuutta osallistua globaaleille markkinoille nykyistä tasaveroisemmin rikkaiden maiden kanssa. Samaan aikaan on puututtava kehitysmaissa toimivien kansainvälisten yritysten veronkiertoon. Mikä sitten on läntisten avunantajien rooli keskituloisten maiden köyhien ihmisten tukemisessa? Nyt lähtökohtana on se, että keskituloiset maat hankkivat tarvitsemansa lainat kansainvälisiltä rahamarkkinoilta. Matalan tulotason maat sitä vastoin saavat edullista lainaa ja lahja-apua Maailmanpankin alaisesta kansainvälisestä kehitysjärjestöstä IDA:sta. Suomi ja Euroopan unioni puolestaan keskittävät apunsa valtioille, jotka YK on määritellyt vähiten kehit- tyneiksi maiksi. Siksi Suomi tukee esimerkiksi Sambiaa, joka vuodesta 2011 lähtien on määritelty myös alemman keskitulon maaksi. Andy Sumnerin mielestä läntisten avunantajien ei pitäisikään hylätä köyhiä ihmisiä vain sen takia, että heidän kotimaansa ovat siirtyneet keskituloisten valtioiden ryhmään. Hän muistuttaa, että kyseisissä maissa on useita "köyhyystaskuja", joissa ihmiset joko etnisen taustansa, syrjäisen asuinpaikkansa tai jonkin muun vastaavan tekijän takia ovat jääneet jälkeen kotimaansa yleisestä vaurastumisesta. Toinen taloustieteilijä Paul Collier sitä vastoin huomauttaa, että talouskasvu huolehtii keskituloisten maiden köyhistä, kun taas läntisten avunantajien on keskityttävä hauraiden köyhien valtioiden kehittämiseen. Kaikki keskituloiset valtiot eivät edes huoli enää ulkopuolista tukea. Kiina ei ole vuosiin vastaanottanut ulkomaista ruoka-apua. Lähteet: Fields, Gary S. 2012. Working Hard, Working Poor. A Global Journey. Oxford University Press; Krishna, Anirudh. 2010. One Illness Away. Why People Become Poor and How They Escape Poverty. Oxford University Press; Sumner, Andy. 2012. Where will the world’s poor live? Global Poverty Projections for 2020 and 2030. Policy Briefing Issue 26. Institute of Development Studies; Kehitys–Utveckling 4/2012; Kehitys–Utveckling 1/2013; Maailmanpankki; Oxford Poverty & Human Development Initiative (OPHI); OECD. Maailmankuva - 9
TALOUS JA KEHITYS Roselyne Omondi-Ogao Kovat tuulet puhaltavat Kenian keskiluokalle Kenian keskiluokka kasvaa kovaa vauhtia, mutta se on monelle kenialaisille edelleen epämääräinen unelma. Unelman saavuttaneille keskiluokka on kuitenkin vaarallinen paikka, josta voi pudota hetkessä poissa. 10 - Maailmankuva
Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama ja poliitikko Mitt Romney käynnistivät taannoin keskustelun keskiluokan käsitteestä. Molemmat olivat samaa mieltä siitä, että yli 200 000 dollaria vuodessa tienaavat henkilöt tai 250 000 dollaria vuodessa tienaavat pariskunnat täyttävät epäilemättä keskiluokan määritelmän – ainakin Amerikassa. Keskiluokan käsite on kuitenkin tyystin erilainen sellaisissa maissa kuten Keniassa, jossa yli puolet 40 miljoonan ihmisen väestöstä elää alle 1,25 dollarilla per päivä. Kitkuttajia ja kärsijöitä Puhuessaan keskiluokasta sosiologit viittaavat yleensä ihmisjoukkoon, joka ei kuulu sosioekonomisen skaalan kumpaankaan ääripäähän. Kenian keskiluokan koosta ei ole luotettavaa tilastotietoa, mutta sosiologi Ken Oukon mielestä se on joka tapauksessa nopeasti kasvava ihmisryhmä. – Tämä siitäkin huolimatta, että tällä hetkellä moni on tippumassa köyhien työläisten, niin kutsuttujen kitkuttajien ja kärsijöiden joukkoon, Ouko sanoo. ”Kärsijät” ja ”kitkuttajat” ovat kaksi uutta Keniassa omaksuttua yleistä kuvainnollista termiä. Monien mielestä maassa on ainoastaan kaksi sosiaalista luokkaa – he, jotka vaivoin selviytyvät päivästä toiseen, sekä he, joilla on kyllä palkkatöitä mutta joiden elämä on jatkuvaa kitkuttelua. Lisäksi on heitä, jotka eivät pidä itseään kitkuttajina tai kärsijöinä, mutta jotka eivät juurikaan pääse arjessaan nauttimaan kovin erikoisista leivänpäällisistä. – En enää tiedä, mikä keskiluokka on. Kun olin nuori, melkein kaikki peruskoulun suorittaneet olivat töissä pankissa, koulussa tai vastaavassa ja kuuluivat keskiluokkaan. Asioihin oli varaa, ja oli helppo elää mukavaa elämää, Phoebe, 60, akateemisen tutkinnon suorittanut kenialainen gender-asiantuntija kertoo. – Mutta asiat ovat muuttuneet paljon. Koulutus ei ole pääsylippu parempaan elämään, ja köyhien työläisten ja keskiluokan välinen ero on kuin veteen piirretty viiva. Joskus pidän itseäni melko köyhänä, vaikka olenkin töissä, minulla on katto pään päällä ja syön vähintään yhden aterian päivässä. On vain yksinkertaisesti vaikeaa elää väljästi yhden tulonlähteen varassa. Polkupyörä kertoo omistajastaan Valokuvaaja Allan Gichigi ja putkimies Titus Mutua yhtyvät Phoeben näkemykseen. Gichigi ja Mutua asuvat ja työskentelevät kumpikin Kenian pääkaupungissa Nairobissa. Gichigi asuu keskiluokkaisessa lähiössä, Mutua puolestaan siirtolassa kaupungin laitamilla. Molemmilla on polkupyörät ja ainakin yhdet parit kenkiä. Molemmat elättävät itsensä omalla ammattitaidollaan, mutta Englannissa opiskellut Gichigi tienaa enemmän ja nauttii suuremmasta itsenäisyydestä työssään kuin Mutua. Vaikka molemmat pyöräilevät työmatkansa, Gichigin pyörä korostaa enemmän hänen asemaansa trendikkäänä ja luovana persoonana. – Melkein kaikilla kollegoillani on hyväkuntoinen maantie- tai maastopyörä. Viikonloppuisin pyöräilemme läheisiin pikkukaupunkeihin kuten Limuruun viettämään vapaa-aikaa, Gichigi kertoo. Sosiologien mielestä aiemmin polkupyörät olivat merkki pienistä tuloista ja alhaisesta sosiaalisesta statuksesta. Nykypäivänä asia on myös toisinpäin: pyörän Köyhien työläisten ja keskiluokan välinen ero on kuin veteen piirretty viiva. omistaminen voi korostaa huipputaitoisen ammattilaisen statusta. Allan Gichigi pitää itseään keskiluokkaan kuuluvana. – Toimeentulo on silti välillä tiukilla, koska jotkut työnantajat eivät arvosta erikoiskoulutustani. Jotkut johtajat pitävät sitä jopa uhkana omalle asemalleen työpaikassaan, hän sanoo. Hän kertoo myös kärsivänsä taloudellisesta niukkuu- Maailmankuva - 11
TALOUS JA KEHITYS desta aina, kun perustarpeiden ja palveluiden hinnat nousevat yhtäkkiä ylöspäin. – Joskus päivittäisen elämän voi sotkea se, kun esimerkiksi maidon litrahinta nousee dollarista puoleentoista yhden yön aikana öljyn hinnannousun tai inflaation seurauksena. Työpaikan vaihtokaan ei ole helppoa, vaikka olisi koulutus. Putkimies Titus Mutualle työpaikan löytäminen ei silti ole ollut vaikeaa. – Olen jokapaikanhöylä, hän kertoo. – En opiskellut peruskoulua pidemmälle, joten en hettään. Tämä on luksusta, jota köyhemmillä luokilla ei ole, ja joihin ylemmillä luokilla ei toisaalta ole varaa. Mutta töihin palaaminen on silti vaikea temppu monelle. Työelämätutkijat Rand Ghayad ja William Dickens ovat erilaisten koulutustaustojen osalta selittäneet niin kutsuttua Beveridgen käyrää, eli yhteyttä työttömyyden ja avointen työpaikkojen välillä. Uusien työpaikkojen syntyminen korreloi yleensä negatiivisesti työttömyyden kanssa. Jos työmarkkinat eivät ole vääristyneet, tutkijakaksikon mielestä käyrä nousee yli kuusi kuukautta työttömänä olevien korkeasti koulutettujen kohdalla. Koska Keniassa on paljon keskikokoisia yrityksiä, jotka valitsevat mieluummin ammattitutkinnon kuin yhden tai useamman korkeakoulututkinnon haltijan, Beveridgen käyrä pitää maassa melko hyvin paikkansa. – Se on turhauttavaa, kieltenopiskelija Sheila Choki sanoo. Choki on yrittänyt palata työelämään jo kahden vuoden ajan. – Korkeasta koulutuksesta on tullut keskiluokan kirous. Kaikki – hallitus, yritykset ja instituutiot – ovat osoittaneet vihansa meitä ja meidän lapsiamme kohtaan. Eivätkö koulutus ja tähtääminen tulevaisuuteen olekaan enää hyviä asioita maamme kehitykselle, Choki kysyy. Maaliskuussa 2013 Kenian tuore presidentti Uhuru Kenyatta alleviivasi, että hänen hallituksensa järjestäisi ilmaiset kannettavat tietokoneet kaikille lapsille, jotka aloittavat julkisen koulun tammikuussa 2014. Koulutuksen laatu Kenian peruskouluissa ei aina ole ollut järin korkea epäammattitaitoisen henkilökunnan, huonojen tilojen ja liian suurien luokkakokojen vuoksi. Keskiluokan kenialaiset, jotka itse kävivät aikanaan julkisen koulun ja laittavat lapsensa nyt yksityisiin kouluihin, tuntevat itsensä huijatuiksi. – Yksityiskoulujen oppilaiden pitäisi myös olla mukana tietokonehankkeessa, ekonomisti Freda Kimani sanoo. – Meidän asuinalueellamme on vain yksi julkinen Monet elävät velaksi. Palkat menevät korkeakorkoisten lainojen takaisinmaksuun. ole koskaan ajatellut, että tämä olisi enemmän omaa alaani kuin tuo toinen. Olen hyvin joustava. Korjaan putkia ja lukkoja ja puhdistan vesisäiliöitä. Kaikki työt käyvät minulle. Ainoa, mitä tarvitsen, on vähän rahaa, jotta voin ostaa ruokaa kotimatkalla ja maksaa vuokrani kerran kuussa. Tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa Henkilöstökonsultti Jane Wathome sanoo, että vaikka yliopistokoulutus määritteleekin paljon keskiluokkaa, omanarvontunto seisoo monen koulutetun ammattilaisen työnteon esteenä. – Koulutetulle keskiluokkaiselle henkilölle, joka on tehnyt kovasti työtä nostaakseen perheensä likaisesta hökkelistä asialliseen taloon siistille asuinalueelle, on kova paikka, jos yhtäkkiä pitäisi tehdä mitä tahansa hanttihommaa, Wathome toteaa. Wathome muistuttaa, että mitä pidempään koulutettu ihminen on pois töistä, sitä vaikeampaa työelämään on palata takaisin. – Kenian keskiluokassa on myös tyypillistä olla hetki pois työelämästä, jotta voi opiskella tai kasvattaa per- 12 - Maailmankuva
koulu, joten suurin osa naapureistani lähettää lapsensa jon myös kulissia, Rhoda toteaa. IT-alalle valmistunut Winnie sanoo, että tilanne, muihin, yksityisiin kouluihin samalla alueella, koska vaihtoehtoja ei ole. On typerää, että lapsi menettää mahdol- jossa työpaikkaa on tulevaisuudessa vaihdettava, tunlisuuden tietokoneeseen vain siksi, että hän ei päässyt tuu pelottavalta. – Jos sinulla on korkeakoulututkinto, mahdollinen julkiseen kouluun. työnantaja valitsee peruskoulutuksen tai ammattitutkinKeskiluokka on myös kulissia non suorittaneen ja sanoo sinulle, ettei sinun palkkaaYksityisiä kouluja käyvien lasten vanhempien oletetaan miseesi ole varaa. Toisaalta, jos avoimeen työpaikkaan automaattisesti kuuluvan keskiluokkaan ja hoitamaan ei vaadita ylempää tutkintoa, saatat silti jäädä ilman paikkaa, jos sinulla ei ole korkeakoulututkintoa. Tämä lastensa koulutuksen kulut. – Se ei ole reilua, talousasiantuntija Winfred Rhoda on ihan pähkähullua. Winnien mukaan ylemmän ja alemman sosiaaliluosanoo. – Keskiluokan käsite on hämärä ja sen määrittely kan ihmisillä ei ole tämänkaltaisia ongelmia. Henkilö, on kuin yrittäisi jahdata liikkuvia varjoja. Monet kol- joka tienaa pari dollaria päivässä, ei kuvittele, että hänen legani elävät velaksi ja ottavat lainoja, jotta he voivat pitäisi tavoitella hienoa autoa tai taloa vain sen takia, ostaa maata, autoja ja huonekaluja tai maksaa koulu- että hän on fiksu, hänellä on koulutus ja hän saa isoa maksuja. Palkat menevät korkeakorkoisten lainojen kuukausipalkkaa. takaisinmaksuun. – Hän ostaa työpäivän päätteeksi katukauppiaalta luRhoda kertoo työskentelevänsä itse pitkiä päiviä sikallisen öljyä, nipun kasviksia, kupillisen maissijauhoa sellaista palkkaa vastaan, joka ei lopulta riitä kaikkeen ja vähän lihaa, sekä hieman polttoainetta keittimeen, ja tarpeelliseen. tekee päivittäisen aterian ja lämmittää kotinsa. Hän on – Keskiluokkaisen elämäntavan ylläpito on hyvin pal- ”köyhä”, mutta tyytyväinen, Winnie kuvailee. Maailmankuva - 13
TALOUS JA KEHITYS – Mutta minä en voi vain mennä ghettoon ostoksille, jos palkanmaksuni on myöhässä. Ylemmässä luokassa näkyy myös sama huoleton asenne, koska yläluokassa olevilla on varaa ostaa mitä he tarvitsevat. Nopeat hinnannousut eivät elämää juuri hetkauta. Winnie korostaa, että nimenomaan keskiluokan ihmiset ovat niitä, jotka siirtyvät nopeasti sosiaaliluokasta toiseen sen mukaan, mihin heillä on kulloinkin varaa. Keskiluokkainen laulaja inspiroi muita Julius ”Juliani” Owino, yksi Kenian parhaista laulajista kasvoi köyhässä Dandoran lähiössä Nairobissa. Kun Juliani nousi keskiluokkaan, se inspiroi suuresti monia kenialaisia. Juliani laulaa esimerkiksi kappaleessaan Exponential Potential siitä, mitä ylimääräinen nolla palkkanauhan perässä voi tehdä: Ihmiset, jotka kerran katsoivat sinua alaspäin, alkavat huomata potentiaalisi. Julianin mukaan on hienoa olla tilanteessa, jossa ei tarvitse jatkuvasti murehtia sitä, miten saa seuraavan aterian, ja jossa voi avoimesti keskustella tulevaisuuden unelmista ja ideoista kaikenlaisten ihmisten kanssa. Keskiluokan ihmiset tietävät silti, että yksi oljenkorsi voi nopeasti heittää joko ylä- tai alaluokkaan, joten rikastuminen tai köyhtyminen lyhyellä aikavälillä on keskiluokalla aina mielessä. Talouspoliittisen analyytikon Mutahi Ngunyin mukaan eri sosiaaliluokkien odotukset pitäisi hallita paremmin. Hän vahvistaa, että Kenian keskiluokan koko jatkaa kasvuaan tulevina vuosina, kun yhä enemmän nuoria astuu työelämään. Ngunyin mukaan haaste on ylläpitää keskiluokkainen elämäntyyli tekemällä siihen pieniä säätöjä silloin, kun tarve vaatii. Keskiluokka kutsuu sijoittajia Kasvavan keskiluokan ja suuren taloudellisen potentiaalin yhdistäminen tarkoittaa myös sitä, että sijoittajat eivät ole paenneet Keniasta vaan perustavat tukikohtiaan maan pääkaupunkiin. – Kenian asema Itä-Afrikan taloudellisena keskuksena on ideaali sijoittajille ennen kaikkea siksi, että 14 - Maailmankuva Kenialainen laulaja Julius "Juliani" Owino laulaa keskiluokkaan nousemisen hyvistä vaikutuksista. Hän on itse esimerkki henkilöstä, joka on kasvanut köyhässä lähiössä, mutta noussut sieltä seuraavaan sosiaaliluokkaan. maassa on kookas keskiluokka, L’Orealin Itä-Afrikan brändimanageri Patricia Ithau kertoo. Eri taloudellisten ja poliittisten sidosryhmien ja rintamien keskuudessa on yksi yhteinen ja yksimielinen tavoite, saada nostettua mahdollisimman monta perhettä alaluokasta keskiluokkaan seuraavan 15 vuoden aikana. Tämä on kirjattu myös Kenian Vision 2030 -kehitysohjelmaan. – Ajatus on parantaa kaikkien kenialaisten elämänlaatua ja muuttaa Kenia keskituloiseksi maaksi vuoteen 2030 mennessä, ohjelman pääjohtaja Mugo Kibati sanoo. Kenialaisten pyrkimystä keskiluokkaiseen elämäntapaan ei yleisesti epäillä, mutta kokemusta siitä kyllä, gender-asiantuntija Phoebe kiteyttää. – Kuuluminen keskiluokkaan sopii itselleni. Mahdollisuus siirtyä koska tahansa ja yllättäen toiseen yhteiskuntaluokkaan pitää minut kuitenkin varpaillani, Phoebe sanoo. – Tavoitteet vuodelle 2030 kuulostavat hienoilta, mutta en ole varma, olenko enää todistamassa niitä. Siihen asti aion kuitenkin tavoitella omia unelmiani: hyvä talo kaupungissa, luksusauto ja pala maata, jolla voin elää auringonlaskuvuoteni.
Eija Palosuo Luovuus tuo lisäarvoa pienen maan kehitysyhteistyölle Budjettivertailussa moni suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö jää jälkeen sisarorganisaatioistaan Yhdysvalloissa, Saksassa tai Britanniassa. Pelkkä koko ei kuitenkaan ratkaise. Esimerkiksi Plan Suomen pienellä pääomalla hiottuja hankemalleja on noussut maailmanlaajuiseen käyttöön. Maailmankuva - 15
TALOUS JA KEHITYS Idea lähti itämään syksyllä 2009, kun Planin ICTasiantuntija Mika Välitalo kollegoineen pohti yhdessä Nokian ja ulkoministeriön edustajien kanssa, mitä annettavaa mobiiliteknologialla olisi kehitysyhteistyölle ja erityisesti lasten oikeuksien edistämiselle. Kansainvälinen Plan pyöritti samaan aikaan suurta kampanjaa lapsen syntymärekisteröinnin tärkeydestä. Työryhmä oivalsi nopeasti, että kampanjan korostamien lakiuudistusten ohella myös teknologia voisi viedä syntymärekisteröintiä aimo harppauksen eteenpäin. – Meillä oli Suomen toimistossa sikäli hyvä asema, että pystyimme ennakkoluulottomasti ideoimaan uusia hankemalleja ja kokeilemaan niitä pienessä mittakaavassa ilman, että tarvitsi suin päin lyödä toteutukseen suuria summia. Verkostoitumisen avulla pystyimme myös yhdistelemään eri tekijöiden osaamista, Välitalo kertaa. Mallin muotoutuessa työryhmä päätti toteuttaa pilottihankkeen Keniassa. Planin työntekijät ja vapaaehtoiset kiersivät viidessä maaseudulla elävässä yhteisössä keräämässä syntymäilmoituksia matkapuhelimella toteutettuun lomakkeeseen. Lomakkeet lähetettiin edelleen osaksi sähköistä tietokantaa. Aikaa, vaivaa, paperia ja rahaa säästyi. Moni lapsi, joka olisi muutoin jäänyt vaille kansalaisuutta, pääsi nyt virallisen rekisterin ja sen oikeuttamien palveluiden piiriin. Nyt kansainvälisen Planin tavoitteena on tukea 30 miljoonan lapsen rekisteröintiä vuoteen 2015 mennessä – suomalaismallia hyväksi käyttäen. Nokian tukema pilottihanke antaa suuntaa, kun Plan laajentaa mallia aluksi yhteentoista maahan yhdessä paikallisten viranomaisten kanssa. – Koko kansainvälinen syntymärekisteröintikampanja on saanut suomalaistuella kehitetystä mallista uutta puhtia, ja syntymärekisteröinti mobiiliteknologian avulla on hiljattain noussut sen kärjeksi. Nyt kampanjaa jo kutsutaan nimellä Digital Birth Registration, Välitalo kertoo. Mallintaminen palkitaan Pakistanin tulvat herättivät vuonna 2010 mediahuomiota laajuutensa ja rajuutensa vuoksi. Lähes 2 000 ihmistä menehtyi katastrofin seurauksena, ja se vaikutti suoraan 20 miljoonan ihmisen elämään. Julkisuudessa ei kuitenkaan puhuttu siitä, kuinka monia ihmishenkiä järjestöjen ennakoiva katastrofityö säästi. Suomen vuonna 2008 rahoittamassa hankkeessa Pakistanissa paikalliset asukkaat kartoittivat oman alueensa katastrofiriskejä. Evakuointisuunnitelmat selkiytettiin kuntaviranomaisten kanssa. Plan Suomi oli kansainvälisen järjestön sisällä ensimmäisiä, jotka omaksuivat lapset huomioivan lähestymistavan katastrofiriskeihin varautumiseen. – Seitsemän kuukautta hankkeen alkamisen jälkeen tuli valtavat tulvat. Siinä vaiheessa jo tehty työ osoittautui kullanarvoiseksi: selkeä marssijärjestys katastrofin sattuessa oli sovittu kuntatasolla eri toimijoiden välillä, ja verkostot paikallisten järjestöjen kanssa oli luotu. Mikä vielä tärkeämpää, yhteistyökumppanimme olivat saaneet koulutusta lapsikeskeisestä katastrofityöstä ja Julkisuudessa ei puhuttu siitä, kuinka monia henkiä ennakoiva katastrofityö säästi. 16 - Maailmankuva
Malleista saatu oppi voidaan ottaa käyttöön uusissa, huomattavasti suuremmissa hankkeissa. osasivat soveltaa mallia käytäntöön, toteaa ohjelmajohtaja Julia Ojanen. – Ennakoivan hankkeen ansiosta pystyimme evakuoimaan tuhansia ihmisiä ja tarjoamaan ruoka-apua lähes 300 000 ihmiselle. Nyt järjestömme nähdään laadukkaana kumppanina humanitaarisen avun kentällä. Suomalaishanke loi perustukset Plan Pakistanin katastrofihallintatyölle, jonka laajuus on sen jälkeen kymmenkertaistunut. Vuodenvaihteessa uudentyyppinen työllistymishanke Indonesiassa onnistui läpäisemään globaalisti erittäin tiukan seulan, kun se sai lähes 1,5 miljoonan euron EU-rahoituksen nuorten naisten tukemiseen syrjäisellä Länsi-Timorin alueella. Hanke perustuu yhdessä Maailmanpankin kanssa kehitettyyn, koulutuksen ja yrityskumppanit yhdistävään malliin. Suomalaisvaroin tuettu kehitysyhteistyö sai tunnustusta myös viime syksynä, kun Kansainyhteisö myönsi hankepalkinnon Planin varhaiskasvatustyölle Ugandassa. Erityisesti syrjäytyneimpien lasten huomioimisesta kiitettyä mallia on sittemmin sovellettu myös Mosambikissa ja Keniassa yhdysvaltalaisen säätiön lisärahoituksella. Molemmat näistä hankkeista toimivat esimerkkeinä ja tuovat sisältöä kansainvälisen Planin työhön nuorten työllistymisen ja varhaiskasvatuksen kehittämiseksi. Tulostensa ansiosta hankkeiden on tulevaisuudessa helpompi saada mukaan myös uusia rahoittajia. Malleista saatu oppi voidaan ottaa käyttöön uusissa, huomattavasti suuremmissa hankkeissa. Kädenjälki näkyy emojärjestön rakenteissa Tasa-arvoasioissa Suomea pidetään maailmalla edistyksellisenä niin lainsäädännön, yhteiskunnallisten käytäntöjen kuin asenteidenkin osalta – eli juuri niillä alueilla, joihin oikeusperustainen kehitysyhteistyö nykypäivänä nojaa. Tämän osaamisen merkitys kasvaa maailman mittakaavassa päivä päivältä. Kun Plan viime vuonna otti käyttöönsä maailmanlaajuisen tasa-arvostrategian, Suomi oli sen valmistelussa vetovastuussa ainoana maakohtaisena toimistona kansainvälisen yksikön rinnalla. Strategian keskeisenä suunnittelijana toimi Plan Suomen tasa-arvoneuvonantaja Alex Munive. Munive näkee erityisesti miesten osallistumisen tasa-arvotyöhön alueena, jossa pienellä Pohjoismaalla oli merkittävästi annettavaa. – Vastaisuudessa tasa-arvoanalyysi sisältyy systemaattisesti kaikkiin hankkeisiimme ja uusia hankkeita suunnitellaan sillä perusteella, kuinka hyvin ne tukevat tasa-arvoa. Linjauksen avulla haluamme kasvattaa sekä Planin omaa että yhteistyökumppaniemme osaamista tasa-arvotyössä. Arvojemme tulee näkyä myös omassa henkilöstöhallinnossamme, viestinnässämme ja vaikuttamistyössämme, Munive listaa. Linjauksen jalkauttaminen osaksi 69 maassa toimivan järjestön kaikkea toimintaa ei käy käden käänteessä, mutta Munive on tyytyväinen Suomen panokseen. – Minulla on paljon odotuksia linjauksen suhteen. Sillä on merkittäviä vaikutuksia koko kansainvälisen Planin kehitysyhteistyöhön – sekä siihen, mitä teemme, että siihen, miten sen teemme. Maailmankuva - 17
TALOUS JA KEHITYS 18 - Maailmankuva
TEEMAHAASTATTELU Tiina Kirkas Sadia Khan: ”Naiset mukaan talouselämään” Mitä ikinä elämässään haluaa, sen eteen on tehtävä lujasti työtä. – Naisen on luovasti etsittävä vaihtoehtoisia keinoja saavuttaa omat tavoitteensa, sanoo pakistanilainen yrityselämän vaikuttaja Sadia Khan. Mitkä ovat Pakistanin talouden tärkeimmät menestystekijät? Entä haasteet? ja terrorismin uhka ajavat ihmisiä ja myös taloudellista pääomaa ulkomaille. – Pakistanissa asuu yli 180 miljoonaa ihmistä ja se on maailman kuudenneksi väkirikkain valtio. Kasvava keskiluokka ja varsinkin nuori väestö antavat Pakistanille taloudellista etua. Pakistanin talous kasvaa 3,8 prosentin vuosivauhtia. Maassa on runsaasti luonnonvaroja, kuten hiiltä, maakaasua, rautamalmia ja suolaa. Monipuolistuvan teollisuuden ja palvelusektorin lisäksi kehitys perustuu maatalouteen. Pakistan onkin maailman neljänneksi suurin puuvillan tuottaja. Muita tuotantokasveja ovat vehnä, riisi, hirssi ja sokeriruoko. Pakistan ei ole kuitenkaan onnistunut jalostamaan tuotteitaan vientimarkkinoille ja hyötymään esimerkiksi tekstiilien ja vaatteiden kasvavasta kansainvälisestä kysynnästä. Rupian arvon heikentyminen suhteessa euroon ja Yhdysvaltain dollariin on nostanut teollisuuden uudistamiskustannuksia. Ulkomailla asuvien pakistanilaisten kotiin lähettämät rahat täydentävät valuuttavarantoja, jotka muutoin ovat hupenemassa. Sähköntuotannon ja -jakelun ongelmat vaikeuttavat erityisesti pienen ja keskisuuren teollisuuden toimintaa. Infrastruktuurin kehittymättömyys haittaa työvoiman ja tavaroiden liikkuvuutta. Yleinen turvattomuus Millainen on naisten taloudellinen liikkumatila Pakistanissa? Onko se viime vuosina muuttunut? – Vain kolme prosenttia virallisessa taloudessa toimivista pakistanilaisista on naisia, vaikka heidän osuutensa väestöstä on 51 prosenttia. Maailman talousfoorumin raportin mukaan vain yhdessä valtiossa sukupuolten eriarvoisuus on suurempaa kuin Pakistanissa. Naisten tuottavuus, ansiot ja taloudelliset mahdollisuudet ovat miehiä heikommat. Arviolta 75 prosenttia maatalouden työvoimasta on naisia, jotka käytännössä työskentelevät ilman palkkaa ja muodollista statusta. Teollisuudessa naisten osuus työntekijöistä on 12 ja palvelualoilla 13 prosenttia. Sukupuolten epätasa-arvo selittyy monilla tekijöillä. Naisten korkeakoulutus on edistynyt huimasti, mutta yhä tyttöjen peruskoulutus on vähäisempää kuin poikien. Pakistanissa 92 prosenttia pojista ja 77 prosenttia tytöistä aloittaa alakoulun. Luvut eivät paljasta valtavia alueellisia eroja. Koulutuksen puute rajoittaa naisten mahdollisuuksia toimia työmarkkinoilla. Usein naiset etsivätkin toimeentuloa epäviralliselta sektorilta, jossa he työskentelevät enemmän mutta Maailmankuva - 19
TALOUS JA KEHITYS ansaitsevat vähemmän kuin miehet. Naisten taloudellisen aseman parantaminen edellyttää, että he voivat hankkia tiedollisia, taidollisia ja taloudellisia resursseja. Naisten on päästävä mukaan työelämään, ja sitä on helpotettava muiden muassa lastenhoitopalveluilla ja urasuunnittelulla. Myös kotona naisia on kuunneltava nykyistä tasavertaisemmin. Viime aikoina Pakistan on puuttunut perheväkivaltaan ja kieltänyt seksuaalisen häirinnän työpaikoilla. Lait viestivät myönteisestä kehityksestä. Silti vain niiden toimeenpanolla on merkitystä, ja aika näyttää, vaikuttavatko ne naisten työelämään. Miten taloudellista kehitystä ja sukupuolten tasaarvoa voidaan parhaiten Pakistanissa edistää? – Ensimmäistä kertaa Pakistanin 66-vuotisen historian aikana hallitus on vaihtunut demokraattisesti. Nyt on kiire saada myös maan talous kuntoon. Hyvä työllisyys ja investointi-ilmasto sekä taloudellinen toimeliaisuus ja hyvinvointi vaikuttavat myönteisesti yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Ne myös houkuttelevat ulkomaisia sijoittajia. Kyse ei ole vain hallituksen toteuttamasta talous- ja rahapolitiikasta vaan yleisestä taloudellisesta, poliittisesta ja yhteiskunnallisesta hallintokulttuurista. Bisnes- ja teollisuuseliitin dynaamisuudesta ei ole mitään hyötyä, jos valtion talous on miinuksella, turvattomuus 20 - Maailmankuva yleistä ja infrastruktuuri toimimatonta. Talouspolitiikan on oltava päättäväistä, johdonmukaista ja kyvykkäästi toteutettua. Valtio ei menesty, jos puolet sen väestöstä ei saa tarjota panostaan taloudellisen kehityksen hyväksi. Siksi myös naisten on saatava valmiuksia toimia talouselämässä. Kouluissa tyttöjä on tuettava valitsemaan "poikien" aineita. Menestyneet liikenaiset voivat antaa mallia siitä, kuinka onnistua miehisillä aloilla, kuten teollisuudessa sekä rakennus- ja kuljetusalan yrityksissä. Muita keinoja ovat naisten yrityshautomot ja taloudellisilta riskeiltä suojaavat rahastot. Franchisingyrittäjyys sopii monille työmarkkinoille hakeutuville tai palaaville äideille. Suuryritykset voivat kiintiöidä osan hankinnoistaan naisille, jotta he voisivat kilpailla muuten miesvaltaisilla markkinoilla. Ennen kaikkea naisilla on oltava mahdollisuus osallistua taloudelliseen päätöksentekoon. Miten kehitysyhteistyö voi edistää köyhien maiden taloudellista kehitystä ja työllisyyttä? Mikä on kansalaisjärjestöjen rooli? – Köyhät valtiot hyötyvät kehitysyhteistyöstä, joka antaa niille valmiuksia itse ratkoa kehityshaasteitaan kestävällä tavalla. Rahan jakaminen ilman tietotaidon siirtoa tekee köyhistä maista apuriippuvaisia ja kyvyt-