Lutukka 2/2023 - Lehtiluukku.fi

Kaikki Turun seudun mistelistä KASVIHARRASTAJAN LEHTI • 39. VUOSIKERTA • 2/2023 KASVIHARRASTAJAN LEHTI • 39. VUOSIKERTA • 2/2023 lutukka lutukka
ETUKANSI Kulorastas herkuttelee mistelin marjoilla. Kuvattu Englannissa maalis kuussa 2018. 71 JOUNI ISSAKAINEN & KATI PIHLAJA Misteli Suomessa. Kuva tarkentuu Mistletoe in Finland, an update on distribution and ecology TAPANI LAHTI Näytekuvia Kastikkaan Images of herbarium sheets combined with previously digitized label data RAINO LAMPINEN & TAPANI LAHTI Havaintopaikat metrilleen puhelinsovelluksella Recording plant occurrences with higher accuracy HANNU KÄMÄRÄINEN Kasvihavaintoja. Valkoisia kukkia myös lettokirkiruoholla Floristic notes HENRY VÄRE & HEIDI KAIPIAINEN-VÄRE Jehkas-tuntureiden kasvit The flora of Mts. Jehkas in Enontekiö, northwesternmost Finnish Lapland ARTO KURTTO, RAINO LAMPINEN, MIKKO PIIRAINEN & PERTTI UOTILA Suomen putkilokasvien luettelo. Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 4 Checklist of the vascular plants of Finland. Annotated additions and changes, no. 4 100 102 97 G ar y K S m ith / A la m y Kaikki Turun seudun mistelistä KASVIHARRASTAJAN LEHTI • 39. VUOSIKERTA • 2/2023 KASVIHARRASTAJAN LEHTI • 39. VUOSIKERTA • 2/2023 lutukka lutukka 106 131 Edessäsi on sähköisen Lutukan neljännen vuosikerran kakkosnumero, jossa ilmestyy jo neljäs päivitys vuonna 2019 julkaistuun Suomen putkilokasvien luetteloon. Kun luettelo tehtiin, vuosia sen jälkeen kun nimistön muutoksia oli listattu Lutukassa Retkeilykasviota ajantasaistaneissa katsauksissa (2005), siihen oli todella tarvetta. Ehkä silloin arveltiin, että uusi nimistö on nyt vakaa ainakin joitain vuosia. Vaan toisin kävi. Joka vuosi on Lutukkaan koottu kymmenien sivujen laajuinen artikkeli nimiluettelon lisäyksistä, korjailuista ja muista muutoksista. Päivityksissä on Suomelle uusia lajeja ja risteymiä lisätty noin 120. Ylivoimainen valtaosa on puutarhajätekasoilta, maantäyttöpaikoilta ja ruderaattimailta löytyneitä puutarhakarkulaisia, useimmat vielä tulkittavissa satunnaistulokkaiksi, mutta jotkut jo vahvasti vakiintuneita. Etenkin muutaman aktiivisen kasviharrastajan ansiosta on sentään löytynyt joukko muunlaistakin alkuperää olevia tulokaskasveja ja useita on paljastunut herbaariosta määrityskorjauksina. Sen sijaan uusia alkuperäisiksi tulkittuja luonnonkasveja päivityksissä on sangen vähän. Aika paljon pikku virheitä tieteellisten nimien kirjoitusasussa ja auktorilyhenteissä on jouduttu korjaamaan. Mutta valtaosa korjauksista, etenkin suuremmista, johtuu siitä, että eri kasviryhmien fylogeniaa tutkitaan nykyään paljon ja lähes mikä tahansa morfologisin perustein rajattu suku tai laji voi osoittautua epäyhtenäiseksi. Tutkimustulosten seuraaminen on katsottu aiheelliseksi, minkä vuoksi kymmenet kasvistomme suvut ja lajit ovat viime vuosina muuttuneet rajaukseltaan tai sukulaisuussuhteiltaan. Joitain hankalia tapauksia on päivityksissä käsitelty useampaankin kertaan. Muutokset näkyvät myös kasvien tieteellisissä ja suomenkielisissä nimissä. Lisäksi yhä useamman maan kasveille on ollut tarpeen kehittää suomenkielisiä nimiä, minkä vuoksi myös samojen sukujen Suomessa kasvavien lajien suomenkielisiä nimiä on ollut syytä täsmentää. Ehkä lisäyksiä ja muutoksia on näinä vuosina kirjattu poikkeuksellisen paljon, onhan täsmällisen nimistön aikaan saaminen ollut keskeistä uutta kasviota tehtäessä. Kasviota varten epäselviä sukuja ja lajeja on pyritty revidoimaan, mikä on aiheuttanut paljon nimimuutoksiakin. Kunhan tuo kasvio valmistuu, ehkä yhtä suurta tarvetta taksonomisiin muutoksiin ja nimikorjailuihin ei ole – ainakin niin voisi toivoa. Sen sijaan uusia, puutarhoista tavalla tai toisella karanneita kasveja kyllä yhä löytyy ja entistä useampi pystynee myös vakiintumaan niille suotuisissa oloissa. Kasviemme nimistön dokumentoitua päivitystä tarvitaan vastakin. – Pertti Uotila ISSN 26702843 (pdf, 2020– ISSN 0782–050X (painettu, 1985–2019) JULKAISIJA Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvi ja sienitieteen yksikkö TOIMITUS Mikko Piirainen ( päätoimittaja), Pertti Uotila, Leena Helynranta TOIMITUKSEN OSOITE PL 7, 00014 Helsingin yliopisto. Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@helsinki.fi TAITTO Leena Helynranta LUTUKKA on ilmestynyt painettuna 35 vuotta. Lehti muuttui vuodesta 2020 lähtien sähköiseksi ja on ilmainen. Voit tilata sähköpostimuistutuksen uuden nu meron ilmestymisestä. Ohje verkkosivulla www.luomus.fi/lutukka LUTUKKA is a floristic periodical published by the Botany and Mycology Unit, Finnish Museum of Natural History, University of Helsinki. It contains short articles on Finnish flora, both flowering plants and cryptogams, floristics, important plant finds, floristic mapping, threatened plants, working techniques, news and book reviews. Lutukka is the Finnish name of Capsella bursa-pastoris (L.) Medik. EDITORS Mikko Piirainen (Editor-in-Chief), Leena Helynranta, Pertti Uotila © 2023 LUOMUS ja valokuvaajat 39. vuosikerta • 2/2023 lutukka Kasvisto ja kasvien nimet muuttuvat yhä
71 Lutukka 39. 2023 P uiden oksilla puoliloisena kasvava misteli, Viscum album, on levinnyt parin viime vuosikymmenen aikana Suomeen. Lajin tunnettu, lisääntymiskykyinen populaatio keskittyy Turun seudulle. Kartoitimme lajin levinneisyyttä ja valotimme sen biologiaa aiemmin (Issakainen ym. 2019) . Tuolloin, vuoden 2018 loppuun mennessä, tietoomme oli tullut noin 50 esiintymää, yhteensä noin 300 mistelipensasta. Olemme jatkaneet tämän kiinnostavan, Suomessa uudenlaisen lajin seurantaa. Paikkoja ja mistelipensaita on nyt tiedossamme yli nelinkertainen määrä. Valtaosin nämä eivät ole uutta levintää vaan aiemmin löytymättömiä kasvustoja. Esitämme tässä päivitetyn katsauksen Turun seudun misteleihin ja täydennämme tietoja lajin biologiasta Suomessa. Miten tutkittiin Uusien esiintymien etsintää ja mittaamista jatkettiin aktiivisesti neljä vuotta. Aineistoon otettiin mukaan vuoden 2022 loppuun mennessä varmistetut tiedot. Jouni Issakaisen (JI) rooli painottui maastotyöhön ja Kati Pihlajan (KP) aineiston käsittelyyn. Aiemman työmme (Issakainen ym. 2019) mittaustavat ja käsitteet pidettiin ennallaan. Lyhyesti, löydöt rajattiin esiintymiksi (läheisten mistelipuiden ryhmä, joka sopisi linnun tai lintuparven kerralla kylvämäksi) ja niiden sisällä yksilöiksi eli versoiksi (visuaalisesti erillisiksi, sijainnista päätellen eri siemenistä syntyneiksi mistelipensaiksi). Sekä esiintymien että yksilöiden rajanveto maastossa oli yleensä luontevaa. Muutamissa lähekkäin sijaitsevissa esiintymissä sekä saman oksan lähekkäisissä pensaissa rajan olisi kuitenkin voinut vetää useammalla tavalla. Käsitteet ovatkin tässä pikemmin tutkimusteknisiä apukeinoja kuin absoluuttisia totuuksia. Versojen nivelväli-iäksi kutsuttiin kussakin pensaassa kiiKuva tarkentuu JOUNI ISSAKAINEN & KATI PIHLAJA Misteli Suomessa Turku, Räntämäki 20.2.2023 © J. Issakainen
72 Lutukka 39. 2023 karilla todettavaa suurinta peräkkäisten nivelvälien lukumäärää. Tätä voidaan pitää pensaan minimi-ikänä. Taimen vaihtelevan, vaikeasti todettavan juronnan sekä varren tyven tulkintavaikeuksien vuoksi moni yksilö saattaa tosiasiassa olla yhden tai muutamia vuosia nivelväli-ikäänsä vanhempi. Tarkensimme nyt etsintää tunnetun levintäsäteen reunaalueilla. Retkiä tehtiin muun muassa Yli-Maarian, Naantalin, Maskun, Ruskon, Lemun, Liedon, Piikkiön ja Sauvon maaseuduille, Paraisten Lielahteen ja Lemlahteen sekä Naantalin Lapilan saareen. Levinneisyyden ydinalueilla etsintää tihennettiin pienialaisiin metsiköihin. Täyteen kattavuuteen pyrkiminen ei edelleenkään ollut realistista, mutta myös vesiperän tuottaneet retket täsmensivät kuvaa. Retkeily oli palkatonta vapaaehtoistyötä. Entistä suurempi osa ajasta kului eri reittejä tulleiden yleisöhavaintojen tarkistamiseen. Suomen lajitietokeskus ( Laji.fi ) muodostui tärkeäksi kanavaksi, Turun yliopiston Ruissalon kasvitieteellinen puutarha välitti meille edelleen ystävällisesti havaintoja, ja saimme tietoja myös suoraan yksityishenkilöiltä. Kaikki uusilta paikoilta vaikuttavat yleisötiedot pyrittiin etsimään maastossa ja varmistetut dokumentoitiin itse vakiomenetelmin. Maastokäyntiemme pohjalta KP on lisännyt Laji.fi-sivustoille yleisöhavaintojen varmistuksia. Vanhoilla esiintymillä ei systemaattisesti käyty uudel? Mistelin tunnettu levinneisyys Turun seudulla ( vuoden 2022 loppuun mennessä todetut esiintymät). Löydöt on esitetty neliökilometrin tarkkuu della YKJkoordinaatistossa. Ruudun väri ilmaisee niin sanotun pääpopu laation esiintymien määrän kullakin neliökilometrillä. Sisäkkäisin kehin on ilmaistu etäisyys esiintymien geometrisestä keskipisteestä ( Turun Pohjo lassa). Kehien säde on 10, 20 ja 30 km tästä keskipisteestä, ja ne kuvastavat levittäjälintujen lentomatkaa, jos emokasvusto olisi ollut esiintymien keski pisteessä ( vrt. kaaviokuva sivulla 88). Neliökilometriruudut, joissa on yksi tai useampi ihmisen tekemä kylvö ( ”kylvöpopulaatio”), on merkitty symbo lilla ×× . Päätiet on merkitty punaisella, kunnanrajat tummanharmaalla. © Maanmittauslaitos Maastokartta 5/2023 72
73 Lutukka 39. 2023 leen, mutta jos niillä muun retkeilyn yhteydessä tai yleisötietojen pohjalta todettiin esimerkiksi merkittävä määrä löytymättä jääneitä pensaita tai mistelipuiden hävitystä, havainnot kirjattiin ylös. Aineistossa myös hävinneet puut näkyvät edelleen mukana, koska päätarkoitus on luoda kuva lajin levintäbiologiasta. Kartoituksen ohessa teimme muutamia pieniä erillisiä havaintosarjoja muun muassa marjasadosta, pölytyksen ja marjonnan onnistumisesta, nuorina löydettyjen kylvöjen menestymisestä sekä siitä, voiko misteli muodostaa useampia nivelvälejä kesässä. Selvitimme mahdollisuuksia levittäjälintujen ja pölyttäjähyönteisten kartoittamiseen. Aiheista kyllin kiinnostuneita tutkimustahoja ei löytynyt, mutta luontokuvaaja Arvi Uotila teki toiveestamme vuosien 2021 ja 2022 keväinä ystävällisesti muutamia retkiä mistelipaikoille pölyttäjähyönteisten varalta. Ymmärtääksemme paremmin siementen lintulevitystä jatkoimme keskustelua alueen ornitologien kanssa (Seppo Kallio ja Lennart Saari) sekä tutustuimme BirdLifen Tiiratietokantaan ( Tiira.fi ). Turun lintutieteellinen yhdistys antoi ystävällisesti luvan Tiira-aineiston käyttöön. Misteli on herättänyt laajaa kiinnostusta sanomalehdistössä sekä metsäja luontoaiheissa aikakauslehdissä (Koskensalo 2019, Eskonen 2020, Viitanen 2020, Rannikko 2020, Sairanen 2020, Suomalainen 2020, Östman 2020, Rannikko 2021, Peltotalo 2021, Junttila 2022, Arola 2023) . Olemme myös itse jatkaneet tiedottamista muun muassa haastatteluin ja yleisöluennoin. Mistelin levinneisyys Turun seudun mistelien päivitetty levinneisyys on esitetty sivulla 72. Lintulevinteiseksi olettamamme niin sanottu pääpopulaatio sijoittuu alueelle, joka ulottuu luoteesta kaakkoon noin 60 km Mynämäen Mietoisista Sauvoon ja lounaasta koilliseen noin 30 km Rymättylän Aaslaluodosta Turun lentokentän tienoille. Ihmisten myöhemmin tekemät tahalliset kylvöt sijoittuvat karkeasti saman alueen sisään. Ulkosaariston pieni, erillinen populaatio ei näy kuvassa. Levinneisyysalueen ”litteys” sisämaahan päin voi olla todellinen ilmiö. Esimerkiksi hieman korkeammat maastonmuodot, äärevämpi sää, karumpi maaperä ja kapeampi isäntäpuuvalikoima voivat kukin osaltaan rajoittaa levintää koilliseen, vaikka siemeniä sinne kulkeutuisikin. Jo 10 km Turun keskustasta pohjoiseen eräässä ihmisen kylvämässä paikassa todettiin kaikkien nuorten taimien tuhoutuneen kovana pakkastalvena. Misteliä ei etsinnöistä huolimatta ole löydetty vielä esimerkiksi läheisten sisämaakuntien Maskun, Ruskon tai Liedon alueilta. Esiintymien, isäntien ja yksilöiden määrä Seuraavat tarkemmat tunnusluvut koskevat vain niin sanottua pääpopulaatiota, joka on ylivoimaisesti suurin ja heijastaa ilmeisesti luontaista levintää alueen sisällä sekä tähän liittyvien pölyttäjäja marjansyöjälajien biologiaa. Olemme vuoden 2022 loppuun men? Puuvartiset ruusukasvit kuulu vat mistelille sopiviin isäntäpuihin, tässä pilvikirsikka (Prunus pensyl vanica) Turun Ilpoisissa. Sen sijaan esimerkiksi yhtään koivua (Betula, taustalla) ei ole tavattu isäntäpuuna Turun seudulla. 4.1 1.2 02 2 © K . P ihla ja
74 Lutukka 39. 2023 nessä todenneet Turun seudun pääpopulaatiossa yhteensä 220 esiintymää, joissa havaittiin 509 isäntäpuuyksilöä ja 1 464 mistelipensasta. Lukumääriä tulee pitää tämän hetken tiedon mukaisina minimiarvoina. Todelliset luvut lienevät jonkin verran suurempia, sillä kaikkia esiintymiä on tuskin vielä löydetty. Joillekin nuorina mitatuille esiintymille on myös tehty uusintakäyntejä, ja näillä havaittujen yksilöiden määrän on todettu useimmiten olevan noin 0?20 % suurempi kuin ensimmäisellä laskentakerralla, joskus se on jopa kaksintai kolminkertaistunut huomaamatta jääneiden taimien vuoksi. Yksittäisen esiintymän leveys vaihteli yhdestä 250 metriin (keskiarvo, ka, 18 m). Laajimmat voivat olla seurausta useammasta levittäjälintujen käyntikerrasta, mutta ne eivät olleet selvästi toisistaan rajattavissa maastossa eivätkä ikäjakaumansa suhteen. Kussakin esiintymässä oli 1?24 mistelin loisimaa puuta (ka 2,3). Loisittujen puiden seassa kasvoi usein myös mistelittömiä puita, joita ei laskettu. Yksittäistä isäntää kohden havaittiin 1?16 (ka 2,8) misteliyksilöä. Näin yksittäisen puun mistelit voitiin aina selittää jo yhdenkin linnun kertavierailulla. Esimerkiksi kulorastaan kerta-ateria lienee noin 16?18 marjaa (Lütken 2009) . Havainto ei kuitenkaan sulje pois useamman linnun parven ulostamista samassa puussa. Kukin esiintymä sisälsi 1?84 (ka 6,7) misteliyksilöä. Vaihtelu on esitetty viereisessä kaaviossa. Siitä ilmenee, että valtaosassa esiintymistä (204 kpl, 93 % esiintymistä) oli alle 16 versoa. Nämä voisivat laskennallisesti selittyä jo yhden, lähipuiden välillä siirtyilevän linnun kertavierailulla. 11 esiintymässä (5 %) oli yli 20 versoa, mikä vaatii selitykseksi vähintään 2?5 lintuyksilön parvia, jos esiintymä on kylväytynyt niiden kertakäynnillä. Puumäärältään ja pintaalaltaan suurimmissa esiintymissä on luontevaa olettaa parvi suuremmaksi, esimerkiksi puuluvun mukaiseksi. Parven tekemät kylvöt viittaisivat levintään lintujen muuttoaikana. Mistelin isäntäpuut Aiemman työmme (Issakainen ym. 2019) jälkeen Kasvi ja Sarvarinne (2022) ovat julkaisseet isäntäpuista omia havaintojaan. Turun pääpopulaatiosta tällä hetkellä tuntemamme isäntäpuulajisto ja mistelien jakautuminen eri isäntäpuusukuihin on esitetty ohessa. 20 40 60 80 100 120 140 1?5 6?10 11?15 16?20 21?30 31?40 41?50 51?60 61?70 71?80 81?90 Es iin ty m ie n lu ku m ää rä Versojen lukumäärä esiintymässä Mistelinversojen lukumäärä esiintymittäin Turun seudun pääpopulaatiossa. Turun seudun mistelin pääpopulaation isäntä puulajit. Acer platanoides, metsävaahtera A. saccharinum, hopeavaahtera Alnus incana, harmaaleppä Corylus avellana, pähkinäpensas Crataegus flabellata var. grayana, aita ora pihlaja Fraxinus pennsylvanica, punasaarni Hedlundia (Sorbus) hybrida, suomenpihlaja Juglans mandshurica, idänjalopähkinä Malus domestica, tarhaomenapuu M. prunifolia coll., siperianomenapuu Populus balsamifera coll., palsamipoppeli P. ×berolinensis ’Petrowskiana’, tsaarinpoppeli P. ×canadensis, kanadanpoppeli P. ×generosa, isopoppeli P. ×jackii, ontarionpoppeli P. tremula, metsähaapa P. trichocarpa, jättipoppeli P. ×wettsteinii, hybridihaapa Prunus padus, lehtotuomi P. pensylvanica, pilvikirsikka Quercus rubra, punatammi Salix alba ’Sibirica’, hopeasalava S. aurita, virpapaju S. caprea, raita S. euxina (S. fragilis), silosalava S. myrsinifolia, mustuvapaju S. pentandra, halava S. phylicifolia, kiiltopaju S. aucuparia, kotipihlaja Tilia ×europaea, puistolehmus T. platyphyllos, isolehtilehmus Es iin ty m ie n lu ku m ää rä Versojen lukumäärä esiintymässä Mistelin isäntävalikoima puusuvuittain. A. versojen lukumäärä (jokainen löydetty mistelinverso erikseen). B. mistelin loisimien puuyksilöiden lkm. C. esiintymien lkm (kukin isäntäpuusuku ilmaistu kustakin esiintymästä vain kerran. A B C puusuku versoja isäntiä esiintymiä Tilia 340 113 43 Sorbus s.l. 300 84 40 Populus 292 114 42 Malus 203 66 49 Acer 144 56 41 Salix 98 42 25 Crataegus 32 16 7 Prunus 19 5 5 Juglans 16 6 1 Corylus 5 3 1 Fraxinus 8 2 1 Quercus 4 1 1 Alnus 3 1 1 Yhteensä 1464 509 –
75 Lutukka 39. 2023 Useimmissa esiintymissä (190 esiintymää, 86 % esiintymistä) isäntäpuulajeja oli vain yksi. 30 esiintymässä (14 %) isäntäpuita oli 2?6 lajia. Isäntäpuulajiston määräsuhteet ovat säilyneet ennallaan. Yleisimpiä sukuja ovat edelleen omenapuut (Malus), lehmukset (Tilia, vain istutuspuita), poppelit (Populus), vaahterat (Acer) ja pihlajat (Sorbus, Hedlundia). Edelliseen julkaisuumme verrattuna pajut (Salix) ovat aineistossamme nyt suhteellisesti runsaampia. Pajulajisto on laajentunut selvästi myös suikealehtisiin (halava, salavat ja hopeapajut, yhteensä 16 puuta). Orapihlajia (Crataegus) ei havaittu isäntinä vielä edellisen julkaisumme aikana, mutta nyt misteliä löytyi joutomailta ja tienpientareilta 16 yleensä villiytyneeltä orapihlajalta. Istutettujen ohella myös luonnonvaraiset puut näyttävät soveltuvan hyvin mistelin isänniksi. Esimerkiksi kotimainen metsähaapa (Populus tremula, 10 puuta), tuomi (Prunus padus, 4), useat pajut kuten raita (Salix caprea, 22), halava (S. pentandra, 3), kiiltopaju (S. phylicifolia, 2), virpapaju (S. aurita, 1), mustuvapaju (S. myrsinifolia, 1) sekä villitkin kotipihlajakannat (Sorbus aucuparia, noin 15 puuta) kelpasivat isänniksi. Niukkoja, mutta heimorajan ylityksinä merkittäviä havaintoja olivat pyökkikasvit (istutettu punatammi, Quercus rubra), öljypuukasvit (istutettu punasaarni, Fraxinus pennsylvanica) sekä koivukasvit (luonnonvaraiset pähkinäpensas, Corylus avellana, ja harmaaleppä, Alnus incana). Koivu, jota on seudulla runsaasti tarjolla, tuntuu edelleen olevan isäntäpuuna Turun mistelikannalle epäsuotuisa. Samoin silmiinpistävää on Turussa yleisen puistopuun vuorijalavan (Ulmus glabra) puuttuminen aineistosta. Myöskään luonnonvaraisilla metsälehmuksilla (Tilia cordata) ja metsätammilla (Quercus robur) misteliä ei tavattu. Poppeleista tuoksuvasilmuiset lajit ja risteymät (Populus balsamifera coll.) ovat säilyttäneet merkittävän osuuden (n. 65 puuta, n. 57 % kaikista poppeleista). Levittäjälinnut tuntuvat hakeutuvan yksittäisille poppeleille myös tiheän kotimaisen puuston keskellä. Tämä tukee aiemmassa työssämme (Issakainen ym. 2019) esitettyä hypoteesia, että tuoksuilla olisi jokin rooli mistelin levinnässä. Matalat puut suositumpia Aineistomme mukaan misteli painottuu Turussa melko mataliin puihin. Todettujen mis? Omenapuut ovat hyvin tavallisia mistelin isäntiä. Kuvassa tarhaome napuu (Malus domestica) Turun Luolavuorella. 4. 11 .2 02 2 © K . P ih la ja
76 Lutukka 39. 2023 telipuiden maastossa arvioidut pituudet kuudessa yleisimmässä isäntäpuusuvussa ilmenevät oheisen kuvan vaaka-akselilla. Kaikki puulajit huomioiden mistelipuut olivat havaintohetkellä keskimäärin 6,9 m pitkiä (2?18 m). Tiedossamme ei ole ulkomailta vastaavaa mittausaineistoa, mutta esimerkiksi Ruotsin ja Keski-Euroopan satunnaisista valokuvista päätellen misteli ei siellä vältä korkeitakaan puita. Mistelipuiden mataluus ilmenee myös suhteessa samojen puulajien yleiseen korkeuteen Turun seudulla. Ainakin haapojen ja poppelien (aineistossa isäntäpuiden keskipituus 9,3 m), vaahteroiden (7,3 m) ja lehmusten (7,5 m) pituusjakauma Turun seudulla ulottuu tässä todettua jakaumaa korkeammalle. Lisäksi nopeakasvuiset puuyksilöt ovat voineet venyä kylvöja havaintovuoden välillä jopa pari metriä, joten lintu on siementä levittäessään istunut vielä matalammalla puulla kuin kuva esittää. Osasyy jakaumaan lienee meikäläisten levittäjälintujen käyttäytyminen. Esimerkiksi räkättirastas voi suosia maassa ruokaillessaan avoimia pensasmaita. Jotkin linnuille mieluisat lajit, kuten omenapuut, ovat luontaisesti matalia. Ohuet oksat otollisimpia Mistelien todettu sijainti puissa kuuden yleisimmän isäntäpuusuvun osalta on esitetty oheisen kuvan pystyakselilla. Mistelit kasvoivat keskimäärin 4,0 metrin korkeudella maasta (vaihteluväli 0,9?12 m). Mistelit sijoittuvat keskimäärin 59 prosentin (12?100 %) korkeudelle suhteessa isäntäpuun koko pituuteen havaintohetkellä. Misteli kasvoi melko ohuilla oksilla ja rungoilla. Keskimääräinen kasvuoksan, -haaran tai -latvan paksuus aineistossa oli 3,7 cm (ääriarvot 1?22 Ve rs on et äi sy ys m aa n pi nn as ta (m ) Puun pituus (m) Puun pituus (m) Tilia, lehmukset Sorbus s.l., pihlajat Populus, poppelit ja haavat ? Mistelinversojen etäisyys maasta suhteessa isäntäpuun pituuteen havaintohetkellä Turun seudun ylei simmissä isäntäpuusuvuissa. Vaa leansininen pallo kuvaa yksittäistä misteliyksilöä, tummansininen kahta tai useampaa yksilöä. Malus, omenapuut Acer, vaahterat Salix, pajut cm). Havaituista kasvuoksista 85 % oli paksuudeltaan enintään 5 cm. Ohuehkojen oksien suosinta on ymmärrettävää loissuhteen syntymisen kannalta, koska paksu kaarna vaikeuttaa juuren tunkeutumista puun johtosolukkoon. Yksittäiset mistelit jopa noin 22 cm paksuilla haaroilla voivat joissakin tapauksissa olla todella tunkeutuneet tämän kohdan kaarnan läpi, mutta joskus ne voivat edustaa kasvullista levintää ohuelta, sittemmin kuolleelta sivuoksalta. Linnun istumapaikka on ulostushetkellä ollut suhteessa vielä lähempänä latvaa ja vielä hennommilla oksilla kuin
77 Lutukka 39. 2023 kaaviosta ilmenee, kahdestakin syystä: toisaalta siemen on pudonnut kylväytyessään jopa metrejä alaspäin, toisaalta kylväytymisen ja mittausvuoden välillä puun latva on ehtinyt kasvaa korkeutta. Mistelien nyt todettu sijainti puissa vaikuttaa useamman tekijän rajaamalta. Levittäjälintu voi turvallisuussyistä (petojen välttäminen, helppo lentoonlähtö) haluta istua vähintään tietylle korkeudelle maasta, mutta sillä ei esimerkiksi lyhyillä ruokailun tauoilla ole ollut syytä nousta niin korkealle kuin puun koko pituus sallisi. Asia liittyy pohdintaan koko populaation alkuperästä. Yksittäiset pensaat matalilla alaoksilla voisivat selittyä ihmisen tahallisilla kylvöillä, mutta hennoillekin yläoksille näin tasaisesti hajoava jakauma tukee vahvasti käsitystä, että Turun seudun pääpopulaatio olisi alueen sisällä lintujen levittämä, vaikka emokasvuston alkuperää ja tulotapaa maahan ei tunneta. Kasvuympäristöt avoimia Mistelipuiden kasvuympäristöjä voidaan edelleen luonnehtia pääosin avoimiksi tai puoliavoimiksi, ihmistoiminnan vaikuttamiksi maiksi taajamien liepeillä mutta hieman sivussa vilkkaimmasta jalankulusta. Tämä heijastanee pääosin levittäjälintujen mieltymyksiä ja tarpeita, ehkä osittain myös paikan valoisuutta, maaperän rehevyyttä ja lämpöoloja, jotka ovat sallineet paikalle kylväytyneen mistelin menestymisen. Toistuvia kasvualustoja olivat esimerkiksi valtateiden villit ja istutetut reunuspuut, joutomaiden, kesantopeltojen ja joenvarsiniittyjen pienet yksittäispuut, peltojen pienet puusaarekkeet sekä avointen täyttömäkien puut ja pensaat. Monessa paikassa avarat pysäköintialueet, liittymäalueet ja muut ihmisen muokkaamat aukiot antoivat tilaa puiden ympärille. Nykyisessä aineistossamme ei enää korostu paikan varhainen sulaminen vaan yleisemmin laajat avomaat. Misteliä ei vieläkään löytynyt sulkeutuneesta metsästä eikä karujen kallionlakien tai soiden luontaisilta aukioilta, mutta metsäympäristöä kuitenkin lähestyttiin. Muutamassa paikassa misteli kasvoi esi? Kasvupaikkojen avoin maasto voi johtua levittäjälintujen turvalli suuden tarpeesta. Misteli nuorilla hybridihaavoilla (Populus ×wettstei nii) Turun Ruissalossa. 10 .5 .2 02 2 © L. H el yn ra nt a
78 Lutukka 39. 2023 merkiksi tien laidassa, sulkeutuneen talousmetsän reunuspuissa. Kaupunkikeskustan puistoja ja ruutukaavapihoja misteli edelleen vältti. Pari esiintymää löytyi Turun ydinkeskustan kerrostalojen pihapuista ja muutama omakotialueiden väleissä olevien puistokaistaleiden niityiltä. Omakotipihoilta tai hedelmätarhoista, edes hylätyistä, lajia ei löytynyt. Aidosta maanviljely-ympäristöstä saatiin joitakin havaintoja. Nämä olivat villipuita viljapeltojen reunoilla tai peltojen keskellä sijaitsevilla pienillä kivikkosaarekkeilla. Esiintymillä ei havaittu suoraa suhdetta vesien rantaan, mutta esimerkiksi Raisionlahden ja Vähäjokilaakson avarat niityt, joilla esiintymiä oli useita, voivat olla levittäjälinnuille kiinnostavia muun muassa tarjoamansa eläinravinnon vuoksi. Hiekkakuoppalampi metsän keskellä, joki tai muu vesistö saattoi hoitaa myös ”aukion” virkaa tarjoten levittäjille avaran näkymän uhkaavien petolintujen varalta. Loissuhteen muodostuminen Kuvailemme seuraavassa mistelin itämisen vaiheita, etenkin löytämiemme ihmisen tekemien kylvöjen perusteella. Oletamme luontaisen kylväytymisen tapahtuneen yleensä talven ja alkukesän välillä, jolloin edellisen kasvukauden marjat ovat pakkasessa ehtineet talveentua. Oheinen kuvasarja on koostettu ihmisen kylvämistä esiintymistä eri puolilla Turkua. Kuvassa A on joitain viikkoja tai kuukausia aiemmin kylvettyjä siemeniä, jotka eivät ole vielä itäneet. Oksaan pinnanmyötäisesti liimautunut mistelin ”siemen”, joka sisältää myös limaisen hedelmälihan kuivuneita sisäkerroksia, itää jo huhti-toukokuussa työntämällä ensin ulos vihreän, noin 1 mm paksun ja muutaman mm:n pituiseksi venyvän imujuuren eli haustorion (kuva B). Mistelien imujuuressa on erikoisia piirteitä. Tavallisille juurille tyypillisiä soluja on vain aivan sen kärjessä. Suurin osa imujuuresta on kasvin vartta muistuttavaa solukkoa. (Heide-Jørgensen 1989). Kutsumme rakennetta tässä yksinkertaistaen juureksi ja siitä myöhemmin puun sisään haaroittuvaa rakennetta juuristoksi. Kun samassa ”siemenessä” on usein kaksi, joskus kolmekin alkiota, jokaisesta tulee ulos oma juurensa. Näistä aikanaan kehittyvät versot voivat edustaa eri sukupuolia. 24 .4 .2 02 2 © K . P ihla ja 13 .5 .2 02 2 © J. Is sa ka in en ? ? ? ? ? A B
79 Lutukka 39. 2023 Juuri osaa kaareutua ilmassa kohti puun runkoa, muodostaen mukinkahvaa muistuttavan rakenteen. Sen kärki hipaisee kaarnaa jo toukokuun tienoilla. Kosketuksen aikoihin juuren kärki alkaa pullistua. Se laajenee 2?3 mm leveäksi, imukuppimaiseksi tarttumalevyksi, joka liimautuu puun pintaan (kuva C). Levyn alapinnan keskeltä porautuu sitten kapea imujuuri kohti puun vettä johtavia solukkoja (HeideJørgensen 1989) . Lähes kaikissa havaitsemissamme sirkkataimissa koko ensimmäinen kasvukausi kuluu loissuhteen vakiinnuttamisessa. Siemenkuoren läpi hieman valoa saavat sirkkalehdet viettävät koko kesän piilossa pinnanmyötäisen siemenen sisässä, pumpaten juurelle ravintoa sen etenemistyössä. Misteliä on tässä vaiheessa hyvin vaikea havaita maastossa. Olemme nähneet vain yksittäisiä taimia, ehkä muutama prosentti kokonaismäärästä, joissa taimen latva ehtii nousta siemenestä esiin jo kylväytymisvuoden syksyllä. Syynä voi olla esimerkiksi juuren nopeasti löytämä isäntäkasvin johtosolukko. Tällainen taimi voi jatkossakin olla yhden vuosikasvaimen pidempi kuin esiintymän muut taimet. Ensimmäinen talvi ja sirkkataimien eloonjäänti Taimen ensimmäinen talvi, jolloin kasvista näkyy pinnalla vain kaarnaan kiinnittynyt siemenkuori ja siitä puuhun kaartuva juuri, tuntuu olevan mistelin eloonjäännille ratkaiseva. Sirkkalehtien varastoravinto on kesän jäljiltä vähissä, vihreää pintaa on niukasti ja myös lumi ja jää heikentävät valonsaantia. Taimi on riippuvainen siitä, kuinka antoisan ”oman hanan” se on ehtinyt kesällä isäntäpuuhun poraamaan. Ensimmäisenä talvenaan taimi on erityisen herkkä sääolosuhteille, ainakin koville pakkasille, ja runsaatkin kylvöt voivat tuhoutua täysin. Ensimmäisenä talvena mistelin mukinkahvamainen ulkonäkö pysyy näennäisesti ennallaan, kuten maaliskuisesta kuvasta C voi päätellä. Erona edelliseen kevääseen kuitenkin on, että siemen on rutistunut kasaan ja homehtunut. Ravintonsa luovuttaneet sirkkalehdet näkyvät alimmassa versossa vastakkaisina ruskeina arpina. Kuvan perusteella vaikuttaa myös siltä, että kasvi pystyy tässä vaiheessa tekemään ensimmäiset ”juurivesat”, jotka näkyvät tarttumalevyn reunalla pieninä vihreinä silmuina. Mistelin juuren tyvenä toiminut alkeisvarsi suoristuu pystyyn ja sen latva pullahtaa ulos siemenkuoresta yleensä vasta toisen kasvukauden keväällä. Tällöin se on edelleen vain noin 1 mm paksu ja alle 1 cm pitkä. Kaikkensa antaneista sirkkalehdistä ovat enää jäljellä pienet kuihtuneet, korvakemaiset arvet (kuva D). Niihin nähden poikittainen, ensimmäinen kasvulehtiparikin on ulos tullessaan vain 1?2 mm pitkä, supussa oleva ”sorkka”. 7. 3. 20 21 © K . P ih la ja 7. 3. 20 21 © K . P ih la ja ? C D
80 Lutukka 39. 2023 Sen kokoon ilmeisesti vaikuttavat edeltävän talven koettelemukset. Tästä lähtien pienellä mistelillä on kuitenkin jo kaikki aikuisen kasvin perusosat, ja loppu kasvu on määrällistä. Kasvin myöhempi kehitys Toisena keväänään ja kesänään taimien kehitys etenee vaihtelevasti, ilmeisesti kohdalle kertyvän valoja lämpösumman sekä loissuhteen antoisuuden mukaan. Ilmeisesti viimeistään toisen kesän loppuun mennessä kaikkien eloonjäävien taimien latva on tullut siemenkuoresta ulos ja oiennut kahden kasvulehden ”propelliksi”. Ihmisten kylvämissä esiintymissä olemme huomanneet, että tyypillisesti toisen kasvukauden aikana samallakin isäntäpuun oksalla eri versot voivat olla eri kasvuvaiheessa. Vierekkäin voidaan havaita mukinkahvamaisia juuria, pystyyn suoristuneita ”sorkkia” sekä versoja, joissa on ensimmäiset propellimaiset kasvulehdet. Myöhempinäkin vuosina kasvu voi välillä jähmettyä. Tällaiset juromisvaiheet vaikeuttavat kasvin iän määritystä. Vanhoilla misteleillä on tyvessä joskus vaikeasti tulkittavia poikittaisuurteita, joista osa saattaa olla monivuoti? Toisen kesän loppuun mennessä ensimmäiset propellimaiset kasvu lehdet ovat oienneet esiin. Kasvu lehtien tyvellä näkyvät edelleen sirkkalehtien arvet. ? Misteli voi jäädä harsuksi kasva essaan tiheässä latvustossa. Turku, Luolavuori. 4.1 1.2 02 2 © K . P ihla ja 10 .1 .2 02 1 © K . P ihla ja
81 Lutukka 39. 2023 sen juromisvaiheen lehtinivelten arpia. Mistelipensaan muotoon vaikuttaa ainakin valonsaanti. Puiden tiheiden latvusten sisällä pensaista tulee harsuja ja pitkähaaraisia. Valoisalla oksalla pensas on yleensä tuuhea ja lehtevä. Yleisilmeeseen vaikuttaa myös se, missä vaiheessa pensas aikuistuessaan alkaa tuottaa pitempiä nivelvälejä. Usein tämä kasvuhyppäys tapahtuu nivelväli-iän ollessa 3?4 vuotta ja kasvi alkaa kukkia vasta tämän jälkeen. Kärsivä kasvi voi jäädä vuosikausiksi kituliaaksi, jolloin lehdet ovat pieniä, nivelvälit lyhyitä ja verson haaroittuminen voi keskittyä viuhkamaisesti yhteen tasoon. Tällainen verso mainittiin ”korallimaisena” jo edellisessä työssämme (Issakainen ym. 2019). Olemme löytäneet niitä muutamia lisää. Tällaisia kituliaita versoja vaikuttaa syntyvän etenkin raskaasti liikennöityjen pääteiden pientareilla, joissa maantiesuola, pakokaasut, kuivattava viima ja läpäisevä maa yhdessä rasittavat sekä isäntäkasvia että misteliä. Yksi korallimainen pensas kasvoi tehtaan ilmanvaihtoluukun edessä, mikä sekin viittaa kuivumisongelmaan. Korallimaisten tai viuhkamaisten ja/tai lyhytnivelvälisten stressistä kärsivien versojen raja normaaleihin päin ei ole jyrkkä. Montako nivelväliä syntyy vuodessa? Kun tässä käytämme nivelväli-ikää pensaan minimi-iän kuvaajana, oletamme, että misteli kasvattaisi enintään yhden nivelvälin vuodessa. Tarkistimme oletuksen pitävyyttä pienellä havaintosarjalla. Palasimme kahden tai kolmen välivuoden jälkeen keskitalvella kolmelle esiintymälle, joiden pensaat (yhteensä 14 mittauskelpoista yksilöä) olivat niin matalalla (alle 2,5 m), että tyvenkin lehtiarvet voitiin nähdä tarkasti. Laskimme pensaiden nivelväli-iät uudelleen siten, että mittaaja ei tiennyt aiempien ikämittausten tuloksia. Totesimme, että varmoihin tuloksiin pääsemiseksi mistelin jokaisen oksanhaaran kehitystä pitäisi seurata erikseen. Tähän meillä ei ollut mahdollisuutta, koska tallessa ei ollut tietoa, mistä pensaan haarasta ikä oli ensi löydöllä laskettu. Koko pensaan tasolla nivelten enimmäismäärä täsmäsi kuitenkin hyvin välissä olleisiin kasvuvuosiin. Pääosa pensaista (8 kpl, 57 %) oli tehnyt yhden nivelvälin kasvukaudessa. Viidessä pensaassa (36 %) nivelvälejä oli kertynyt yksi vähemmän kuin kasvukausia viitaten siihen, että kasvu olisi jossakin vaiheessa vuodeksi pysähtynyt. Yhdessä pensaassa (7 %) selviä nivelvälejä oli yhtä monta kuin kasvukausia mutta lisäksi joissakin haaran latvoissa oli lyhyt, hento ja pienilehtinen, jo syksyllä kasvunsa aloittanut uusi vuosikasvain. Syntyi käsitys, että tämä olisi vain seuraavan vuoden kasvaimen ”varhainen startti” eikä vuosien mittaan lisäisi kasvainten määrää suhteessa vuosien määrään. Vaikuttaa siltä, että misteli pystyy varsin joustavasti pysäyttämään kasvunsa epäsuotuisaksi kaudeksi ja jatkamaan taas siitä, mihin oli päässyt, mutta yleisesti yksi nivelväli vuotta kohden sopii edelleen minimi-iän arviointiin. Varhainen kevätkukkija Misteli kukkii pian pähkinäpensaan ja sinivuokon kukinnan alettua. Mälarenin seudulla misteli voi kevääntulon mukaan kukkia jo tammikuusta lähtien, mutta pääkukinta sijoittuu siellä viimeistään huhtikuuhun. Misteli voi kukkia, vaikka isäntäpuu olisi vielä talvilevossa (Walldén 1961) . ? Esimerkki ”viuhkamaisesta” mis telistä, joka on jokseenkin selvästi yhteen tasoon kasvanut ja melko ly hytnivelvälinen. Turku, Runosmäki. 10 .3 .2 02 3 © J. Is sa ka in en
82 Lutukka 39. 2023 Kukinnan alkaminen voidaan selvimmin todeta hedekukista, joiden turbaanimaisen nupun kehälehdet taipuvat kärjistä ulospäin kruunuksi. Viileänä keväänä 2022 ensimmäiset aukeavat hedekukat havaittiin Turussa maaliskuun 20. päivä. Vuonna 2018 kukinnan pääkausi oli toukokuussa. Kukinta-ajan päättymisestä havaintoja ei ole, mutta todennäköisesti se päättyy noin isäntäpuun lehtien puhkeamisen aikaan. Varhaiskevään sään jyrkät vaihtelut heijastuvat myös kukintaan. Aromikas tuoksu Teimme 11.4.2021 klo 12 kokeen kukkien tuoksusta taittamalla mistelistä yhden hedeja yhden emioksan latvan erillisiin vesilaseihin huoneenlämpöön, valoisalle ikkunalle. Kummankin lasin päälle laitettiin ylösalaisin suurempi lasi, jota muutaman tunnin välein nosteltiin kukkien haistelemiseksi. Koe kesti vuorokauden. Tuoksuja oli vaikea kuvailla, ja ne vaihtelivat kokeen kuluessa. Yleisesti kuitenkin hedekukkien tuoksut olivat koko ajan voimakkaampia kuin emikukkien. Vielä maastossa hedekasvissa ei tuntunut selvää tuoksua, mutta jo parissa tunnissa kehittyi lasin alla tuoksu, jota kuvailtiin sanoilla makeahko, hapan, käynyt tai pihkamainen. Noin viiden tunnin kuluessa tuoksu selveni ja toi mieleen tuoksusiipiorkidean (Lycaste aromatica) hienon aromin! Tämä tuoksu oli ennallaan vielä seuraavana aamuna, jonka jälkeen se alkoi muuntua kitkerämmäksi ja heiketä. Kokeessa emikasvista saatiin koko vuorokauden ajan vastaavan tyyppisiä makeita vivahteita kuin hedekasvistakin mutta paljon heikompina ja epäselvempinä. Saimme kerran maastossa emikasvista myös vahvan, imelän, ”näsiämäisen” tuoksun, mutta tämä tulos olisi syytä varmistaa. Walldén (1961) kuvaa emikasvia hyvin heikkotuoksuiseksi. Tuoksujen kemiaa on tutkittu misteleille läheiseen Loranthaceae-heimoon kuuluvasta meksikolaisesta puoliloisesta Psittacanthus calyculatus. Sen kukissa todettiin yli kymmenen haihtuvaa aromaattista ? Kukinnan alkaminen on helpoin ta todeta hedekukista ( ? ) , jotka auenneina ovat leveimmillään kär jestä ja muistuttavat kruunua, jonka neljä sakaraa kaartuvat kärjistään ulospäin. Kuvataulu teoksesta: Prof. Dr. Thomé's Flora von Deutschland, O?sterreich und der Schweiz, in Wort und Bild, fu?r Schule und Haus, vuo delta 1886. Lä hd e: B io di ve rs ity H er ita ge Li br ar y ? ? ? ? ? ? ?
83 Lutukka 39. 2023 yhdistettä, jotka yhdessä vaikuttavat tuoksuun (QuintanaRodriguez ym. 2018). Vastaava monen yhdisteen seos myös euroopanmistelissä selittäisi tulosten vaihtelua. Tuoksuilla voi olla merkitystä paitsi pölyttäjien, ehkä myös marjanlevittäjälintujen aistimaailmassa. Turussa yleisen isäntäpuun, palsamipoppelin lisäksi ainakin kukkivilla vaahteroilla on makea tuoksu. Tuoksuainepitoisuuksien nopea, säistä riippuvainen vaihtelu voisi tällöin myös selittää mistelin marjojen vaihtelevaa kulumista pensaista. Pölyttäjähyönteiset Hyönteisten tunnistukseen riittävä valokuvaus misteleistä on hankalaa muun muassa kasvien korkean sijainnin ja hyönteisten liikkuvuuden vuoksi. Kevään jyrkät säävaihtelut heijastuvat myös hyönteisiin. Arvi Uotila sai kuvauskäynneillään keväällä 2021 ja 2022 misteleiltä joitakin hyönteiskuvia, joita Anders Albrecht meille pyrki kuvista tunnistamaan. Hyvin todennäköiset määritykset saatiin puna-ampiaisesta (Vespula rufa) sekä mustamuurahaisesta (Formica fusca). Sattumahavaintoina on työmme kuluessa nähty mistelin kukilla myös pieniä kaksisiipisiä tai pistiäisiä sekä kesymehiläisen suuruusluokkaa olevia hyönteisiä. Tulokset eivät osoita mitään säännönmukaista mistelin pölyttäjää vaan edustanevat sekalaista, varhain keväällä heräävää lajistoa. Ruotsissa Walldénin (1961) tärkeiksi pölyttäjiksi mainitsemat ullakkokärpäset (Pollenia) ovat yleisiä myös meillä. Pölytyksen onnistuminen Pienellä erillisellä havaintosarjalla arvioimme pölytyksen onnistumista kasvukaudella 2020 Turun Halisissa noin 50 metrin pituisessa suomenpihlajarivissä, jossa oli 3?5 metrin korkeudessa yhteensä 29 visuaalisesti erottuvaa mistelipensasta. Pihlajia oli rivissä kymmenen, joista seitsemässä kasvoi misteliä. Pensaat olivat noin nelivuotiaita ja kukkivat ensimmäistä kertaa. Niissä todettiin 11 erillistä emija 11 hedekasvia. Lisäksi neljässä pensaassa olivat molemmat sukupuolet yhdessä (ts. koirasja naarassiemenet olivat kylväytyneet lähekkäin). Kolme pensasta ei vielä kukkinut. Keväällä 2020 laskettiin kiikarilla puurivin kaikki mistelien emikukat. Syksyllä laskettiin kuhunkin pensaaseen kehittyneet marjat. Laskentateknisistä syistä lukuihin voi olettaa muutaman prosentin virhemarginaalin. Marjojen laskija ei tiennyt kevään kukkalaskennan tuloksia. Kirjasimme myös, kuinka kaukana (lyhintä tietä, myös korkeusero huomioiden) lähimmästä hedekasvista kukin emikasvi oli. ”Sekapensaissa” etäisyydeksi merkittiin 0,1 m. Laskennan tulokset on esitetty alla. Emikukkia todettiin keväällä 1 014. Marjoja kehittyi koko puurivissä yhteensä 236, mikä vastaa pölytyksen keskimääräistä onnistumisprosenttia 23 %. Pölytys oli sitä tehokkaampaa, mitä lähempänä Laji.fi /Jyrki Virtanen Laji.fi / Anders Albrecht Laji.fi / Henry Ekholm ? Misteliä pölyttävät satunnaiset, varhain keväällä heräävät hyöntei set. Kuvassa ylimpänä punaampi ainen, keskellä mustamuurahainen, alimpana ullakkokärpänen. Mistelin pölytyksen onnistuminen ( marjojen lkm / kukkien lkm) suhteessa emikasvin etäisyyteen lähimmästä hedekasvista. Turku, Halinen 22.4.–18.11.2020. Etäisyys hedekasviin, m emipensaita emikukkia marjoja pölytys onnistunut, % 0,1 ( sekapensas) 4 153 58 38 0,2–0,5 5 387 111 29 0,6–1 5 438 64 15 10 1 36 3 8 Yhteensä 15 1014 236 23
84 Lutukka 39. 2023 emija hedekasvi olivat toisiaan. Luvut viittaavat siihen, että juuri kyseisenä keväänä laiskasti liikkuvilla, sattumanvaraisilla pölyttäjillä on ollut suuri rooli pölytyksessä. Jos ullakkokärpäsen tyyppisiä vahvoja lentäjiä on liikkeellä, niin etäisyys ei vaikuttane näin vahvasti. Aineiston pienuuden vuoksi tulosta täytyy pitää alustavana. Kun monet Turun seudun mistelit olivat vuoteen 2022 mennessä jo kasvaneet kukkivaan ikään, myös marjoja näkyi niissä runsaasti ja yleisesti. Pölytys ei ainakaan mistelin tiheällä ydinalueella muodosta lisääntymiselle estettä. Marjasadon arvioinnin ongelmat Suuren mistelipensaan tarkkaa marjamäärää on hankala laskea maasta käsin. Tarvitaan lähelle fokusoituva kiikari, ja katselupaikkaa on laskennan kuluessa vaihdeltava. Osa marjoista jää helposti lehtien, isäntäpuun oksien sekä toistensa taakse. On vaikea pitää lukua, mikä marja on jo laskettu. Marjat sijaitsevat usein kolmen ryhmissä. Karkeassa laskennassa voidaan siis ensin laskea näkyvät marjaryhmät ja kertoa sitten tämä luku kolmella. Pensaan voi myös mielessään jakaa sektoreihin, joiden marjamäärät sitten lasketaan yhteen. Mitä myöhemmin talvella havainnot tehdään, sitä suurempi virhelähde on marjojen joutuminen lintujen suuhun jo ennen laskentaa. Sato riippuu pensaan iästä Aiemmassa työssämme esitimme arvion marjatuotosta pensaan alkuvaiheessa (Issakainen ym. 2019) . Olemme jatkaneet marjamäärien arviointia melko satunnaisesti yhteensä 49 esiintymästä. Useimmilta paikoilta marjamääriä laskettiin vain kerran, muutamista esiintymistä kahdelta tai kolmelta peräkkäiseltä kasvukaudelta. Marjovan pensaan ikä on tässä ilmoitettu pensaan nivelväli-ikänä sinä keväänä, jolloin pölytys on kukissa onnistuneesti tapahtunut ja marja lähtenyt kehittymään. Koska marjamäärien havainnointi on tapahtunut pääasiassa talvikaudella, oletuksena on ollut, että marjat ovat lähteneet kehittymään edeltävän kasvukauden alussa misteleiden kukkiessa. Huomioitava on se, että kukat ovat pölytyshetkellä versojen päissä, mutta marjat kypsyvät valkeiksi vasta saman kasvukauden syksyllä, jolloin hedelmöivän lehtikiehkuran ohitse on kasvanut jo yksi nivelväli lisää. Teoriassa on myös mahdollista, että samat marjat pysyvät pensaissa likimain valkoisina seuraavankin ? Elokuussa mistelin marjat ovat vielä vihreitä. Turku, Pitkämäki. 20 .8 .2 02 2 © K . P ihla ja
85 Lutukka 39. 2023 kasvukauden yli, jolloin samassa pensaassa voi olla kahden eri kasvukauden aikana kehittyneitä marjoja. Oletamme, että tällaisten ”ylivuotisten” marjojen kokonaismäärä ei kuitenkaan ole suuri. Marjonta alkoi aikaisimmillaan kasveissa, joiden nivelväli-ikä pölytyskeväänä oli kolme vuotta. Tällaisia pensaita oli aineistossamme kahdeksan. Ensimmäisenä marjomisvuonna syntyi usein vain yksittäisiä marjoja, enimmillään parikymmentä kappaletta pensasta kohden. Tyypillisempää oli, että marjonta alkoi vasta kasveissa, jotka olivat pölytyskeväänä nivelväli-iältään neljätai viisivuotiaita. Pölytyskeväänä nelivuotiaan kasvin (marjat laskettu 33 pensaasta) keskisato oli vain 17 kappaletta, mutta enimmillään tämän ikäinen pensas tuotti jo noin sata marjaa. Pölytyskeväänä nivelväliiältään viisija kuusivuotiaissa kasveissa (yhteensä 115) sadon keskiarvo oli 60?65 marjaa, ja huippuarvot olivat jo 500?600 marjaa pensasta kohti. Pölytyskeväänä nivelväli-iältään seitsemänvuotiaissa kasveissa (yhteensä 5) keskisato oli jo noussut noin 250 marjaan. Huippuarvot eivät kuitenkaan enää nousseet nuorempiin ikäluokkiin nähden, vaan jäivät noin 450 marjaan pensasta kohti. Vanhakaan pensas ei automaattisesti tuottanut marjoja, tai sen sato jäi hyvin niukaksi, jos se kasvoi varjossa tai voi muuten huonosti. Edellisen työmme jälkeen, vuodesta 2019 eteenpäin, yhä useampi misteliesiintymä on saavuttanut marjomisiän. Esimerkiksi vuonna 2020 marjontaa kirjattiin satunnaishavainnointina 22 esiintymästä, joissa todettiin yhteensä 6 300 marjaa. Vuosista 2021?2022 eteenpäin alueen kokonaissato lienee joitakin kymmeniä tuhansia marjoja vuodessa. Satoa alentavat muun muassa kylmien talvien pakkasvauriot sekä ihmisen aiheuttama keruupaine ja satunnaiset vauriot. Sadon katoaminen parempiin suihin Yksi käytännön keino havainnoida levintää on seurata, mitä vauhtia marjat häviävät pensaista. Ilmiössä on vielä avoimia kysymyksiä ja paikkakohtaista vaihtelua. Wallden (1961) , joka seurasi misteliä Mälarenin rannalla, havaitsi toisinaan tilhien ja räkättirastaiden hyvin kiihkeää ja perusteellista marjasyöntiä mutta toisaalta kertoi myös marjoista, jotka säilyvät pensaissa pitkälle seuraavaan kesään. Talvella 2020?2021 laskimme muutamien esiintymien marjamääriä sekä vuodenvaihteen tienoilla että uudestaan maaliskuussa ennen rastaiden pääjoukkojen kevätmuuttoa. Havaitsimme, että monissa esiintymissä marjoja ei ollut kadonnut tällä aikavälillä lähes ollenkaan, kun taas toisissa esiintymissä melkein kaikki oli syöty. Epäselvää on, syövätkö jotkin talvehtivat lintuparvet marjasadon kerralla pensaan löytäessään vai onko kyseessä yksittäinen lintu tai esimerkiksi orava, joka tyhjentää sitä vähitellen talven aikana. Marjojen häviäminen pensaista kuitenkin selvästi alkaa jo ennen lintujen kevätmuuttoa. Satunnaisten havaintojen perusteella toukokuun aikana marjat edelleen vähenevät pensaista, alkaen pensaiden helposti tavoitettavista pintaosista, mutta joihinkin pensaisiin marjat jäävät enemmän tai vähemmän koskemattomina pitkälle kesään. Marjat ovat siis huvenneet varsin vähittäin, vaikka mahdollisia levittäjälajeja on jo kyseisenä keväänä muuttanut seudulle runsaasti. Misteli ja levittäjälinnut Turun seudulla joudumme pohtimaan siementen lintulevintää vasta epäsuorista havainnoista, kuten mistelipuiden sijainnista seudulla. Tulkintaa helpottaisi, jos emokasvuston paikka ja sen vuosikohtainen marjamäärä olisi edes likimain tunnettu. Joitakin avoimia kysymyksiä on listattu sivulla 86. ? Mistelin marjat saattavat kelvata kurren talvivarastoihin. Flic kr / he de ra .b alti ca
86 Lutukka 39. 2023 Paljonko siemeniä joutuu hukkaan? Mistelin siemenen on lisääntyäkseen päästävä sopivan puulajin riittävän ohutkaarnaiselle ja valoisalle oksalle, luotava loissuhde, kasvettava lisääntymisikään, kukittava, pölytyttävä ja levitettävä siemeniä. Kuhunkin vaiheeseen vaikuttaa moni vielä tuntematon osatekijä. Mistelissä voi olla esimerkiksi lintujen ruuansulatukseen tai hermostoon vaikuttavia kemiallisia yhdisteitä, jotka vähentävät hukkaan joutuvia siemeniä ja kohdentavat levintää sopiville isäntäpuille. Yksi toistaiseksi tutkimaton tappioiden lähde ovat kokonaan ”ohi ulostetut” siemenet. Kun rastaat viettävät suuren osan ajastaan ruokailemalla maassa, herää kysymys, eikö suurin osa siemenistä joudu maahan ulostettuina hukkaan? Asian voi kuitenkin ilmaista myös niin, että rastas ”asuu” puissa ja ”käy” maassa vain syömässä. Eli puun oksisto voidaan nähdä myös nollatilaksi, jolta linnun on helppo lähteä pakolentoon ja johon se aina palaa lepäämään ja tähystämään. Näin siemeniä päätyy myös puiden oksille. Mistelin tulo Suomeen: 2010-luvun levintäryöppy Sekä edellisen työmme (Issakainen ym. 2019) että uusien havaintojen valossa pidämme tosiasiana, että mistelin nykyinen pääpopulaatio on levinnyt Turun seudulle 2010-luvun kuluessa yksittäisenä levintäryöppynä. Lajin alkuperä, tarkempi saapumistapa ja monet muut yksityiskohdat ovat kuitenkin epäselviä. Avoimia kysymyksiä mistelin ja levittäjälintujen suhteista • Mitkä lintulajit levittävät misteliä Suomessa? Ehdokkaita Turun seudulla ovat etenkin räkätti ja muut rastaat sekä tilhi. • Jos nykyesiintymät ovat lintujen levittämiä pienestä emokasvustosta, niin miksi nykyisistä esiintymistä ei ole vielä havaittu merkittävää jatkolevin tää? • Miten levitys sijoittuu eri vuosiin ja vuodenaikoihin? • Millaisina parvina linnut liikkuvat misteliä syödessään? • Minkä ikäisiä ja sukupuolisia syöjät ovat? • Mikä on yksilöiden aiempi kokemus mistelistä yleensä tai tiettyjen kasvus tojen paikasta? Esim. painaako lintu mieleensä reitin niille? • Miten ruokailu sijoittuu linnun muuhun toimintaan? Onko se esim. vielä läpimuutolla, vasta saapunut muutolta vai jo pesintävaiheessa? • Jos lintu jo pesii, niin miten ruokailu ja ulostuspaikat sijoittuvat pesään nähden? • Millä aistivirikkeillä linnut löytävät mistelin? • Miten linnut käyttäytyvät syödessään? Esim. tyhjennetäänkö esiintymä marjoista kerralla vai monessa erässä? • Mitkä virikkeet ohjaavat syömistä seuraavaa lentomatkaa? • Miten lintu käyttäytyy hakiessaan ulostuspaikkaa ja ulostamisen aikana? • Mikä osuus siemenistä joutuu hukkaan kussakin kasvun ja levityksen vaiheessa? ? Asiaa valottaa sivun 87 päivitetty pylväskaavio, jossa pääpopulaation esiintymät ja yksilöt on kuvattu laskennallisen kylväytymisvuotensa mukaan. Perustana on käytetty kunkin esiintymän vanhimmasta yksilöstä todettua nivelväli-ikää ja oletusta, että kunkin esiintymän kaikki yksilöt ovat kylväytyneet samalla kertaa. Ensimmäisessä työssämme (Issakainen ym. 2019) saatiin populaation ikäjakaumasta käsitys, että mistelit olisivat levinneet vain noin viisivuotisena, vähitellen kiihtyvänä ryöppynä noin 2010-luvun alkupuoliskolla ja sitten siementarjonta olisi äkillisesti loppunut. Tämä johti päätelmään, että emokasvusto olisi levinnän päätteeksi tuhoutunut kerralla. Hävitys olisi saattanut tapahtua jo vuonna 2015. Nykyaineistomme valossa kertaluontoinen levintäryöppy vaikuttaa edelleenkin tapahtuneen, mutta sen lasku loppua kohden on kaavion perusteella ollut hitaampi. Emokasvuston nopean häviämisen mahdollisuus olisi yhä olemassa, jos loiva lasku selitettäisiin pelkillä iänmäärityksen ongelmilla ja juronnalla. Nyt yleiskuva sopii kuitenkin paremmin emokasvuston asteittaiseen tuhoon noin vuosien 2015?2018 välisenä aikana. Ilmatieteen laitoksen (2023) tilaston lyhyen tarkastelun pohjalta tiedossamme ei ole selviä eroja esimerkiksi talvien kylmyydessä,
87 Lutukka 39. 2023 millä olisi voitu selittää levinnän estyminen tuon aikavälin ulkopuolella. Jos oletetaan kaaviota vastaava, melko nopea levintäryöppy emokasvustosta, niin aiheellinen jatkokysymys on, miksi nykyisen, laajan pääpopulaation lintulevinteistä jälkikasvua ei ole merkittävästi todettu ympäri Turkua? Yleisön harrastukseen perustuva etsintä on tosin satunnaista. Pensaat, joiden kylväytyminen sijoittuu vuoden 2018 tienoille, ovat kiinnostavia rajatapauksia sikäli, että jokin niistä saattaisi olla jo pääpopulaation nopeinta jälkikasvua. Tuon ajan löydöksiä sekoittaa lisäksi uusi, ihmisen mataliin oksiin kylvämä populaatio. Jos levintäprosessi on arvellun kaltainen, niin lähivuosina pitäisi näkyä Turun lähikunnissakin huomattavasti uusia taimia, jotka ovat kylväytyneet selvästi vuoden 2018 jälkeen ja sijaitsevat lintulevintään sopien myös puiden hankalasti tavoitettavissa latvaosissa. Jäämme tätä odottamaan. ? Turun seudun mis telien ikäjaukauma. Viimeiset mahdolliset kylväytymisvuodet olet taen, että nivel välien lukumäärä ilmaisisi suoraan kasvin iän. Pääpopulaatiosta esite tään sekä esiintymien ( vasemman laidan as teikko) että yksilöiden ( oikean laidan asteikko) lukumäärä, kylvöistä vain esiintymien luku määrä. vuosi Es iin ty m iä (k pl ) Ve rs oj a (k pl ) vuosi ? Seitsenvuotias misteli pensas lehmuksella. Turku, Pitkämäki 20.8.2022 © K. Pihlaja ? 87
88 Lutukka 39. 2023 Lintulevintään erikoistunut Vaikka misteli herättää ihmisten mielenkiintoa, on loogisesti lupa ottaa jonkinlainen lintulevintä perusoletukseksi. Laji on nimittäin pitkässä evoluutiossaan juuri siihen erikoistunut. Samoin esimerkiksi tuomipihlaja (Amelanchier spicata) oletetaan Suomessa lintujen levittämäksi, ulkomaiset horsmalajit (Epilobium) tuulen levittämiksi ja majavankaali (Lysichiton americanus) jokien alajuoksulla veden levittämäksi, vaikka kaikkia näistä voitaisiin myös kylvää. Missä on emokasvusto? Jos linnut oletetaan mistelin levittäjiksi, seuraa kysymys, mistä ne ovat saaneet siemeniä. Asiaa on pohdittu aiemmassa työssämme (Issakainen ym. 2019). Emokasvustoa ei ole uusistakaan etsinnöistä huolimatta vielä löytynyt. Ensimmäisen työmme emokasvustoehdokas Naantalin Luolalassa olisi sopinut sellaiseen lintujen käyttäytymiseen, jossa muutolta palaavat linnut olisivat ruokailleet kasvustossa nopeasti ja jatkaneet heti muuttomatkaansa valtaosin itään. Laajemman nykyaineiston pohjalla esiintymien maantieteellinen keskipiste eli ”painopiste” sijoittuu läntiseen Turkuun, Pohjolan kaupunginosan tienoille, suunnilleen Juhannuskukkulan ja Pukkilan puretun kaakelitehtaan välimaastoon. Myös yksilömäärän mukaan painotettu maantieteellinen keskiarvo sijoittuu noin puolen kilometrin tarkkuudella samalle alueelle. Sieltä esiintymät harvenevat varsin säännöllisesti eri suuntiin. Painopisteestä laskien levinnän keskietäisyys olisi 6 km ja äärietäisyys 32 km (kartta s. 72 ja pylväskaavio alla). Emme tiedä, miksi levitys olisi Naantalista kohdentunut näin järjestelmällisesti keskimäärin 10 kilometriä itään eikä levintäkuvio ole viuhkamainen vaan pyöreähkö. Aiempaa suullista muistitietoa Naantalin Luolalan vanhasta misteliesiintymästä ei myöskään ole voitu varmistaa. Siksi oletuksemme nyt on, että hävinnyt emokasvusto olisi sijainnut 2010-luvulla jossakin läntisessä Turussa, sen marjoja olisi verotettu vähitellen, ja lintujen lentomatkat olisivat säteilleet siitä melko sattumanvaraisesti eri suuntiin. Sivun 72 karttaan on merkitty mistelin pääpopulaation esiintymien maantieteellisestä keskipisteestä lasketut, 10 kilometrin välein olevat etäisyyskehät. Nämä kuvastavat oletetun levittäjälinnun lentomatkaa syömisen ja ulostuksen välillä, olettaen, että emokasvusto olisi sijainnut kaikkien esiinP ix ab ay / S us an ne Ju tz el er Etenkin rastaat syövät mielellään mistelin marjoja. Kulorastas on oikein nimetty kasvin mukaan: Turdus viscivorus (visci – Viscum, mistelin suku, vorus – voro, niellä) ja englanniksi Mistle thrush. Turun seudun mistelinversojen etäisyys linnuntietä koko esiintymäalueen kaikkien versojen geometrisestä keskipisteestä Turun Pohjolassa ( vrt. sivun 72 kartan kehät, mutta koskien yksittäisiä mistelipensaita). Etäisyy det on pyöristetty lähimpään 500 metriin. Kaavio kuvastaa, miten lintujen levitysmat kan pituus jakautuisi, jos emokasvusto olisi ollut keskipisteen lähellä. Etäisyys versojen keskipisteestä, km Ve rs oj a, kp l