3 Lutukka 37. 2021 K ouvolassa Voikkaan ratapihalta alkunsa saanut, Kuusankosken tuontipuutavaran käsittelyalueille sekä lopulta Kotkan Hallan saarelle laajentunut tulokaskasviharrastukseni on jo vuosia sitten niin sanotusti karannut lapasista. Vaikka uusien kohteiden etsiminen on mielenkiintoista, vanhojen, jo tutkittujen alueiden seurantaa ei noin vain malta lopettaa. Voikkaan ratapihalla käyn sulan maan aikaan edelleen viikoittain, ja Saksanahon entisellä teollisuuskaatopaikallakin tapanani on käväistä väMattosara Mattosara hintään parin viikon välein. Muiden alueiden seuranta on toteutunut vähän maltillisemmin, mutta ainakin kerran tai pari vuosittain olen kiertänyt kaikki alueet läpi. Ainakin toistaiseksi tuttujenkin paikkojen seuranta on tuottanut uusia kasvilöytöjä vuosittain. Esimerkiksi Voikkaan ratapihalta oli tavattu vuoden 2014 loppuun mennessä 305 eri lajia, joista osa satunnaisia, yhden tai muutaman kesän ihmeitä (Kiviniemi 2015) . Vuoden 2020 kasvukauden loppuun mennessä määrä oli alustavien laskelmien mukaan 372. Saksanahon outo saramatto Kiertelin 29.4.2019 Kouvolan Kuusankoskella Saksanahon entisen teollisuuskaatopaikan lakialueilla tähystelemässä mahdollisia uusia ripsisaran (Carex pilosa) ja muiden kevätkasvien kasvupaikkoja. Suomessa ja Pohjoismaissa ainoastaan Kuusankoskella kasvavan ripsisaran ensimmäinen kasvupaikka löytyi Voikkaan ratapihan metsittyneeltä varas? Mattosara, Carex brizoides, on keskieurooppalaisissa lehtimetsissä yleinen. Bohuslávky, Tsekin tasavalta. Suomelle uusi kasvi Kuusankoskelta (EH) Petr Filippov 2006, CC BY-SA 3.0 Wikimedia.org. ANNI KIVINIEMI
4 Lutukka 37. 2021 tokentältä jo 2010-luvun alkuvuosina, mutta tarkempaa lajimääritystä jouduttiin odottelemaan aina vuoteen 2015, jolloin kasvustossa tavattiin ensimmäisen kerran myös kukintoversoja. Vaikka ripsisaran uusien kasvupaikkojen löytymistä pidettiin tuolloin kovin epätodennäköisenä, se löytyi jo seuraavana keväänä Saksanaholta peräti kahdesta paikasta (Kiviniemi 2016) . Aikaisempina vuosina kaatopaikan keskivaiheilla kiemurtelevaa polku-uraa on kevätaikaan voinut ajaa polkupyörälläkin, mutta tällä kertaa pienelle metsikkökaitaleelle tullessani ura oli muuttunut mättäiseksi ja polkupyörää oli nosteltava pahimpien paikkojen yli. Katsoinkin viisaammaksi jatkaa matkaa jalkaisin. Hyvä näin, sillä muuten minulta olisi ehkä jäänyt tutun reitin varrelta huomaamatta lehtipuiden lomaan asettunut, olemukseltaan pitkänukkaista paimentolaismattoa muistuttava, parinkymmenen neliön alalle ulottuva sarakasvusto (675333:348275). Saramaton heleänvihreä, edellisvuoden tiiviisti lakoontuneen kasvuston läpi tunkeutuva uudiskasvu erottui kau? Mattosaran kukinnossa on 4–9 kapean munanmuotoista, usein hieman käyrää, ulospäin kaartuvaa tähkää. Kukinnon kärki on emikukkainen, tyvi hedekukkainen. Luontaisilla kasvualueillaan sara kukkii touko – kesäkuussa. Lehdet ovat varren pituisia tai pitempiä, 1,5–3 mm leveitä. Tyvitupet ovat vaaleanruskeita ja maavarsi suikertava, laajoja kasvustoja muodostava. Alimmassa kuvassa on uutta kasvua ja ylitalvisia, kulottuneita lehtiä. A . K ivin iem i 2.6 .2 02
5 Lutukka 37. 2021 as muutoin vielä kulonvärisestä ympäristöstä. Mitään tällaista en ollut ennen nähnytkään; kulottuneet, edelleenkin sitkeänoloiset lehdet olivat noin 30–50 sentin mittaisia, kukintovarsia tai muita merkkejä kasvin aikaisemmasta kukinnasta ei löytynyt. Esiin kaivettaessa juurakko osoittautui maanpinnan myötäisesti suikertavaksi, versot kohosivat juurakosta yksittäin tai pikku ryhminä, versojen tyvitupet olivat vaaleanruskeita, nuoret lehdet vaalean – kirkkaan vihreitä, 2–3 mm leveitä. Ehkäpä määrityksen kannalta oleelliset tähkäversot olisivat jo muutaman viikon päästä nousseet esiin. Seuraava käynti Saksanahol la 11.5.2019 oli sinänsä antoisa, löytyihän alueelta uusi, nyt jo neljäs ripsisaran ja jo toinen vienansaran (Carex athero ? Saksanahon velttolehtisestä saramatosta ei 2019 löytynyt yhtään kukintoa. des) kasvupaikka. Pääkohteena olleen saramaton lehtiversot olivat venähtäneet reilusti yli parinkymmen sentin mittaisiksi, mutta kukintoversoja, saramaton tiiviistä kampaamisesta huolimatta, ei edelleenkään löytynyt. Sama havainto toistui lopulta myös kesän muilla, muutaman viikon välein tekemilläni tarkistuskäynneillä: lehdet vain venyivät lisää pituutta ja olivat loppukesästä jo 50–60 cm, mutta ainuttakaan kukintoversoa ei kasvustoon kesän aikana ilmaantunut. Carex in forest – ja muita kuvahakuja netissä Kun kasvikirjojen selailusta ei näyttänyt kukintoversojen puuttuessa olevan paljonkaan apua, tein heti ensimmäisen Saksanahon käynnin jälkeen muutamia kuvahakuja netissä. ? Mattosaran pullakot ovat sukkulamaisia, vaaleanvihreitä, kypsinä vaaleanruskeita, selvästi suonisia, tasaisesti kapenevia ja kapealti kalvolaitaisia. 5 A . K iv in ie m i 28 .6 .2 02 A . K iv in ie m i 8. 6. 20 19
6 Lutukka 37. 2021 Sopivan näköisiä sarakuvia alkoi löytyä melko pian kokeiltuani erikielisiä versioita met sässä omintakeisen näköisiä kas vustoja muodostava sara -tyyppisistä hakusanoista. Kun joukosta sitten poimi ensin pois amerikkalaiset ja muut epätodennäköisimmät lajit, esiin nousi useammassakin haussa Carex brizoides. Tämähän tietenkin oli vain hakuammuntaa, mutta suoralla Carex brizoi des -haulla saaduissa kuvissa yhdennäköisyys Saksanaholta löydetyn kasvuston kanssa oli ilmeinen. Saksanaholla siis muhi outo, nyt työnimellä ’mattosara’ ristimäni saralaji, mutta asian varmistus jäi seuraavaan kesään. Sara-arvoituksen odottamaton ratkaisu Lauhan ja lumettoman talven jälkeen lähdin 20.4.2020 suurin odotuksin Saksanaholle, mutta toisin kuin luulin, monet kasvit näyttivät suorastaan viivyttelevän kasvukauden aloittamista. Saramatto näytti kyllä selvinneen talvesta, ja runsaasti vaaleanvihreitä versoja oli jo työntymässä edelliskesän kulottuneiden jäännösten läpi. Mutta uusi kasvu oli vain muutaman sentin mittaista eikä minkäänlaisia kukintoverson alkuja ollut näkyvissä. Seuraavat käynnit toukokuussa vahvistivat havainnon kasvun viivästymisestä, saramaton kasvu näytti olevan vähintäänkin reilun viikon jäljessä edellisvuodesta eikä hartaasti odotettuja kukintoversoja edelleenkään näyttänyt olevan tulossa. Useimmat kevään ja alkukesän kasvikierroksistani suuntautuivat kuitenkin Voikkaan ratapihalle, jossa puolentoista viime vuoden aikana sepelöinnit ja pensaikoiden raivaukset sekä kevättalven 2020 keskimetsikön hakkuu antoivat omat lisämausteensa kasvien seurannalle. 1.6.2020 kiertelin ratapihaa koiran kanssa, työkoneiden jättämiä jälkiä seuraillen. Ratapiha ei kuitenkaan ole koskaan kuulunut koiran suosikkipaikkoihin. Kolmas kerta paikalla saman viikon aikana ja lähes helteiseksi lämmennyt sää kävivät selvästikin koiran hermoille. Siksi päätin oikaista ratojen poikki pois tavanomaiselta kasvireitiltä. Olinkohan ? Mattosaraa on aikaisemmin kerätty suuriakin määriä korvaamaan ”meriheinää” patjojen täytteenä, huonekalujen toppauksissa, pakkausmateriaalina jne. Sitä on myös jonkin verran käytetty punontaan sekä mattojen materiaalina. Voikkaalla mattosaran kaunis syysväri houkuttelee kokeiluun, se voisi olla oivallista materiaalia vaikkapa kranssien tekoon. 6 A. Kiviniemi 5.11.2020
7 Lutukka 37. 2021 juuri tuosta ennen kulkenutkaan? Kohdalle osunutta, rusikoituneiden pajunkantojen lomaan, noin 35–40 neliömetrin alalle levittäytynyttä sarakasvustoa (675886:347898) ei mitenkään voinut olla huomaamatta. Edellisvuoden kulottuneen ja pitkänään lamoavan lehtikerroksen läpi työntyvä sarojen uudiskasvun mattomainen olemus vaikutti kovin tutulta. Tämähän oli sitä samaa saraa kuin Saksanahollakin. Kasvusto oli vain aukeammalla paikalla ja laajemmalle ulottuva, ja mikä parasta, joukossa oli myös lukuisia kukintoversoja. Koiran odotellessa ihmeen kärsivällisesti kääntelin innokkaana yhä uusia kukintoversoja esiin ja kuvasin kasvustoa muutenkin kaikista mahdollisista kulmista. Vaikka olin nyt jo heti tuoreeltaan ajatellut saran olevan melko varmasti Carex brizoides, oli kotona kiire päästä vertailemaan otettuja kuvia ja näytteitä netin kasvisivustoille. Selailun tuloksena selvisi, että nyt tosiaan olin harrastajan tuurilla osunut aivan oikeille jäljille, tähkistöt olivat juuri lajille sopivat. Nyt oli vain odoteltava pullakoiden kypsymistä ja tehtävä muita tarkentavia tutkimuksia. Vielä lisää saroja Seuraavana päivänä kävin uudestaan katsomassa sarapaikkaa, nyt ilman koiraa. Sorapohjainen paikka raiteiden ja aidatun parkkikentän välissä ei näyttänyt varsinaisesti osuvan käytössä olleille kulkureiteille. Pullakot tai juurakonkappaleet olivat voineet hyvinkin karista paikalle kuormia purettaessa yhtä lailla junanvaunuista kuin puutavarastakin. Kasvuston keskivaiheilla ei seuralaislajeille ollut juurikaan tilaa, reunoiltaan saramatto työntyi ensin pajujen tyville. Ulompana sekaan mahtui muutama yksittäinen idänukonputki (Heracleum sphondy lium subsp. sibiricum), maitohorsma (Chamaenerion angusti ? Voikkaan ratapihan erikoisasiantuntija mattosaran löytöpaikalla. ? Mattosara kestää tuoreeltaankin jonkin verran työstämistä, varsinaista käyttöä varten materiaali kuitenkin kuivataan ensin. A . K iv in ie m i 20 .1 0. 20 20 A . K iv in ie m i 20 .1 0. 20 20
8 Lutukka 37. 2021 folium), vuohenputki (Aegopo dium podagraria) sekä oudosti kuivalle paikalle eksynyt mesiangervo (Filipendula ulmaria). Valokuvat otettuani päätin kierrellä lähiympäristössä katsomassa kaadetun metsikköalueen alusmaita, vetiselle pohjalle kun oli lupaavasti nousemassa kaiken näköistä uutta kasvustoa. Paluureitti kulki pakostakin umpeen kasvavan parkkikentän panssariaidan laitaa kiertäen. Kentän pohjoislaidalla lupiinien (Lu pinus polyphyllus) ja koiranputkien (Anthriscus sylvestris) takaa paljastuivat aidan molemmat puolet sekä viereisen ojan täyttävä, maata myöten pitkänään lainehtiva saramatto (675884:347897). Kun huomattavan pitkiksi venähtäneiden lehtien lomasta kaivellen löytyi vielä oikean näköisiä, lehtiä lyhempiä kukintoversoja, oli tämäkin kasvusto katsottava varsin selväksi Carex bri zoides -tapaukseksi. Eräänlainen havainto sekin, että olin ratapihalle tullessani pysäköinyt polkupyörän vain muutaman metrin päähän tästä kasvustosta. Määritysvahvistusta kasvimuseolta Jottei saramääritykseni jäisi vain omien arveluideni varaan, lähetin heti seuraavana päivänä tuoreimmat sarakuvat Helsinkiin, Kasvimuseon Raino Lampiselle. Muutaman päivän päästä saapuneessa vastauksessa, kun kuviani olivat Rainon lisäksi katsoneet myös Mikko Piirainen ja Arto Kurtto, määritykseni vahvistettiin oikeaksi. Kysymyksessä on Ca rex brizoides. Raino ja Tuula Lampinen kävivät kiertämässä Voikkaan ratapihalla sekä Saksanahon sarapaikoilla 7.6.2020. Tuolloin Raino onnistui kaivelemaan esiin Saksanahon itse viimeksi toukokuun lopulla miltei epätoivoisen tarkkaan selaamani saramaton uumenista myös joitakin kukintovarsia. Tähkät olivat täysin samankaltaisia kuin Voikkaan ratapihalla tavatut. Vajaan viikon aikana saraasia ehti kuitenkin jo mutkistua, kun Raino kertoi sähköpostissaan, että Venäjän ja Baltian levinneisyystietoja kartoille kirjanneen Alexander Sennikovin mukaan Suomeen ei ole voinut tulla Carex brizoides ta Venäjältä tai Baltiasta, sillä laji on tuolla harvinainen saksalaisten mukana kulkeutunut sotatulokas. Kouvolan kasvi saattaisi olla ennemminkin idänsara (Carex praecox), johon C. brizoides usein sotketaan. Mutkistuneen asian selvittämiseksi sain seuraavassa sähköpostissa Rainolta linkin artikkeliin sektion Am moglochin saroista Hollannissa (Koopman & Wi?c?aw 2016) . Kirjoittajien näkemyksen mukaan sektiosta on Euroopassa seitsemän lajia: hietikkosara (Ca rex arenaria), mattosara C. bri zoides, öölanninsara (C. colchi ca), C. curvata, idänsara (C. prae cox), C. pseudobrizoides ja C. re pens. Artikkelin tähkäja pullakkokuvia harrastajankin silmin katsoen sekä määrityskaavaa seuraten erot C. brizoidek sen ja idänsaran välillä olivat selvät ja Kouvolan sarat olivat selvästi C. brizoidesta. Asian varmistamiseksi päätin kuitenkin käydä etsimässä josko löy? Idänsaran (vas.) tähkäsuomut ovat pullakon pituisia, ruskeita. Mattosaran tähkäsuomut ovat pullakkoa lyhyempiä, pitkään vaaleita, sitten ruskeita. A . K iv in ie m i 29 .1 1. 20 20
9 Lutukka 37. 2021 täisin vertailuaineistoksi Kouvolan rautatieaseman takaa siellä vielä vuonna 2006 tavatun idänsarakasvuston. Nähtyään Raino Lampisen Voikkaalta keräämät saranäytteet Alexander Sennikov oli valmis myöntämään kasvin olevan Carex brizoides mutta piti edelleen mahdottomana, että se olisi tullut Kouvolaan Venäjältä tai Baltiasta. Carex brizoidesta ei ole aikaisemmin tavattu Suomesta, ja löytö on sinällään merkittävä, kysymys kun on selvästi pitkäaikaisista ja vakiintuneista kasvustoista. Virallisesti kasvi liitettiin 16.11.2020 Suomelle uutena Lajitietokeskuksen taksonitietokantaan, jolloin sen suomalaiseksi nimeksi vahvistettiin mattosara (Laji.fi 2020) . Vanhojen karttojen ja kuvien kertomaa Ripsisaran tapauksessa rautatieharrastajien verkkosivustolta (Resiina 2020) löytyneet Voikkaan ratapihan menneiden vuosikymmenten kuvat olivat hyvänä apuna kasvin mahdollista saapumisajankohtaa pohdittaessa. Vuonna 1984 otetussa kuvassa ripsisaran nykyisin umpeen metsittyneellä kasvupaikalla on vielä varastoitu venäläistä koivua, (http://vaunut.org/kuva/ 90676). Näin ollen ripsisaran voisi ajatella tulleen paikalle vähintäänkin 30–35 vuotta sitten. Mattosaran kasvupaikat jäävät kuitenkin tuossa, kuten useimmissa muissakin rautatiekuvissa, keskellä olevan metsäsaarekkeen taakse. Kuvasta voi silti päätellä, että puita on tuolloin varastoitu melko huolettomasti eri paikkoihin. Ratapihan keskimetsikön länsipäässä oleva nykyisen aidatun parkkikentän alue on vuoden 1965 peruskartalla merkitty varastoalueeksi. Vuoden 1980 kartalle raiteita on tullut lisää ja parkkikentän kohdalla näkyy erillinen rajattu kenttäalue. Molemmille sarakasvustoille tila on kartan mukaan ollut olemassa jo tuolloin. Panssariaita näyttää ilmaantuneen parkkikentän ympärille 1990-luvulla. (MML 2020) Karttatietoja haarukoiden saroilla on ollut parhaat mahdollisuudet kulkeutua paikalle joskus välillä 1980–1990. Myöhempikin saapumisaika on tietysti mahdollinen, mutta nykyisiin mittoihinsa laajentuneiden saramattojen kasvuun on täytynyt joka tapauksessa kulua useita vuosikymmeniä. Sen sijaan Saksanahon huomattavasti pienempi kasvusto on todennäköisesti saanut alkunsa vuonna 1996, jolloin vuotta aikaisemmin lakkautetun kaatopaikan pinta peitettiin täyttömailla sekä varastokentiltä ja ratapihoilta poissiivotuilla puunkuorikasoilla. Helpointa olisi olettaa sarojen kulkeutuneen Saksanaholle Voikkaalta. ? Idänsaralla on ollut pitkään tunnettu esiintymä Kouvolan rautatieaseman eteläpuolella, josta sen arveltiin hävinneen. Kasvupaikka on hieman erikoinen. A . K ivin iem i 23 .6 .2 02
10 Lutukka 37. 2021 Mistä näitä saroja oikein tulee? Mattosaran tapaus ei suinkaan ole mitenkään ainutkertainen. Epätodennäköisyyksistä tai suoranaisista mahdottomuuksista huolimatta kaakkoisen Suomen entisillä ja nykyisillä puutavarankäsittelyalueilla kasvaa vähintään 25 saralajia, jotka ovat todennäköisesti saapuneet paikalle tuontipuutavaran mukana. Jo aikaisemmin mainittujen ripsisaran ja vienansaran lisäksi on esimerkiksi Saksanaholta tavattu räpyläsaran (Carex ornitho poda) hyvinvoiva ja edelleen laajeneva noin 250 pikkutuppaan kasvusto. Karvasara (C. hirta) on kasvustoja muodostavista saroista yleisin, ja se pitää sitkeästi kerran saavuttamansa kasvupaikat maaston myllerryksistä huolimatta. Yleensä kosteampia kasvupaikkoja suosiva kahtaissara (C. disticha) näyttää selviävän vuodesta toiseen myös kuivilla ratapenkereillä ja kaatopaikkaympäristöissä. Saralistan harvinaisemmasta päästä mainittakoon vielä ketunsara (C. vulpi na), lehtosara (C. sylvatica), jalkasara (C. pediformis subsp. rhi zodes), hakarasara (C. spicata), kanervisara (C. ericetorum) sekä keltasara (C. flava). Useimmat tulokassarat ovat metsien ja erilaisten kosteikkoalueiden kasveja, osa mahdollisesti kotimaistakin alkuperää. Useimpien lajien kohdalla lähtöalueiden tarkempi määrittäminen on kuitenkin hankalaa. Tuontipuutavaran kuljetuskäytännöt voivat olla hyvinkin monivaiheisia. Metsistä puut matkaavat ensin teidenvarsien välivarastoihin, joista puutavara päätyy rekkakyydillä rautatieasemille tai satamiin odottamaan uutta lastausta. Suomeen saavuttuaankin monella puutavaraerällä saattaa olla vielä edessään siirtoja ja odottelua varastokentillä ennen päätymistään rekkakyydissä tehtaalle. Kuusankosken paperija sellutehtaiden tarpeisiin on tuotu puutavaraa pääasiassa Venäjältä mutta myös Virosta ja muista Baltian maista. Lisäksi pienempiä eriä on satunnaisesti tuotu Saksasta, Englannista, Tanskasta ja Ruotsista. Toisinaan Venäjältä on tullut enemmän puutavaraa kuin tehtaan ovat pystyneet vastaanottamaan, ja silloin puuta on varastoitu ympäri seutua (Martikainen 2018) . Mattosaran luontaiset kasvupaikat ja levinneisyys Seuraavassa esitetyt tiedot on koottu yhdistellen eri verkkotietolähteistä kerättyjä, toisiaan täydentäviä aineistoja (FloraWeb 2013, GBIF 2020, Meyer 2020, Pladias 2020, Plants of the World online 2020, Wikipedia 2020). Mattosara viihtyy parhaiten kosteilla tai kausikosteilla varjoisilla tai puolivarjoisilla, melko ravinteikkailla ja lievästi happamilla humusperäisillä hiekka-, savija turvemailla. Tyypillisimpiä kasvupaikkoja ovat pyökkija tammimetsät, joissa mattosara on vahvimmilla esiintymisalueillaan yleinen. Myös muut lehtimetsät sekä metsäiset ympäristöt kuten soiden laiteet, istutusmetsät, metsäteiden ja niittyjen reunamaat ja puronvarsien tulvamaat ovat mattosaran suosimia ympäristöjä. Joillakin alueilla sen on ilmoitettu kasvavan myös havumetsissä. Alpeilla mattosara nousee noin tuhanteen metriin. Sopivissa olosuhteissa se muodostaa laajoja aaltoilevan järven pintaa muistuttavia kasvustoja. Avonaisilla ja paahteisilla paikoilla mattosara menestyy huonosti. Mattosara Kouvolassa ( Laji.fi )
11 Lutukka 37. 2021 Mattosaran keskeisin esiintymisalue seurailee ylänkömaita Espanjan, Ranskan, Sveitsin sekä Saksan kautta aina Itävallan ja Tšekin alueille asti. Vahvimmat esiintymät keskittyvät Saksan eteläja kaakkoisosiin Tšekin ja Puolan lounaisnurkan rajoja seuraillen. Saksan keskija pohjoisosissa mattosaraa on vielä harvakseltaan, mutta maan koilliskulmalla se on jo harvinainen. Lännessä levinneisyysalue ulottuu Hollantiin ja Belgiaan sekä Ranskan itäosiin, etelässä pieni keskittymä yltää Sveitsistä myös pohjoiseen Italiaan. Idempänä havaintopisteitä näyttää olevan vain harvakseltaan. Puolassa, Unkarissa, Romaniassa, Slovakiassa, Baltian maissa, Valkovenäjällä, Ukrainassa ja Euroopan puoleisella Venäjällä esiintymät ovat sitä todennäköisemmin tulokasesiintymiä, mitä pohjoisemmaksi ja idemmäksi mennään. Ruotsin kohdalle merkitty havaintopiste (GBIF 2020) herättää uteliaisuuden. Näyttää siltä, että mattosara on löydetty 1909 Bohuslänin Fjällbackasta satunnaisena lastauspaikalta (näyte GB-0023009; Sweden’s Virtual Herbarium 2020) . Tietoa ei kuitenkaan löydy muista ruotsalaisista lähteistä, joten näytteen määritykseen voi suhtautua epäillen. Tanskan kohdalla kartoilla ei sen sijaan näy minkäänlaista merkintää, vaikka laji on lisätty Nordens flo ra -kasvikirjaan, jossa mattosara mainitaan viljelykarkulaisena Själlandista (Mossberg & Stenberg 2018). Mistä mattosara tuli Voikkaalle? Vaikka Kuusankoskelle onkin joskus satunnaisesti tuotu puutavaraa Saksasta, ei ole tiedossa, että näitä puutavaraeriä olisi koskaan säilytelty Voikkaalla. On siis enemmän epätodennäköistä kuin mahdollista että mattosara olisi tullut Voikkaan ratapihalle Saksasta. Venäjällä mattosaran katsotaan olevan hyvin harvinainen sotatulokas saksalaisten entisillä leirialueilla. Venäjän havaintotiedot sijoittuvat kartoilla Suomeen nähden melko kauaksi kaakkoon, mutta mattosaran saapuminen tätä reittiä ei silti ole aivan mahdotonta. Venäläistä puutavaraa on kuljetettu Suomeen toisinaan sangen kaukaa. Myös venäläiset vaunut saattoivat kiertää hyvinkin kaukana – matkakuluilla ei ollut väliä, kunhan kauppaa vain saatiin tehtyä. Vaunut ovat saattaneet pyöriä myös Puolassa ja itäisen Euroopan puolella, tarvittaessa telit vain vaihdettiin. Vielä 25–35 vuotta sitten puutavaraa kuljetettiin myös umpilaitaisissa vaunuissa ja kuormaustavat olivat toisinaan varsin huolimattomia. Mukana kulki erinäisten kasvien lisäksi kaikenlaista muutakin ylimääräistä. Voikkaalla näitä ja muitakin vaunuja purettiin ympäri ratapihaa ja myös mattosaran kasvupaikan tuntumassa. (Matti Laine, suullinen tieto). Suomea lähimmät mattosaran kasvupaikat ovat Virossa, Narvajoen metsäisillä laitamailla, Venäjän rajan tuntumassa. Virolaista puutavaraa on tuotu Kaakkois-Suomen paperija sellutehtaille lähinnä laivoilla, mutta satamaan saavuttuaan puut jatkavat matkaansa ainakin nykyisin rekkakyydillä. Missä määrin on käytetty rautatiekuljetuksia, ei ole tiedossa. Rekkoja tuskin on käyty purkamassa kiskojen viereen, kun muitakin varastoalueita on ollut käytössä. ? Mattosaran luontainen levinneisyys Euro+Med-tietokannan käyttämän aluejaon mukaan ( Euro+Med ). Botanical Museum, Helsinki, Finland 2018 Data from BGBM, Berlin-Dahlem, Germany
12 Lutukka 37. 2021 Todennäköisimmin mattosara on saapunut Voikkaan ratapihalle junan tuomana, ja Venäjän suunta suurine puutavaramäärineen olisi tuolloin uskottavin lähtöalue. Lopuksi Kasviharrastaja kokee huippuhetkiä tavatessaan itselleen tuntemattoman kasvin ja onnistuessaan määrittämään sen. Mattosaran tapauksessa aikaa ensihavainnosta lajin varmaan määritykseen meni runsas vuosi. Jos olisin yrittänyt selvittää tätä sara-arvoitusta pelkästään omien kasvikirjojen varassa, en varmaankaan olisi päässyt asiassa kovinkaan pitkälle. Internetin aikakaudella jo melko vähäisilläkin tiedoilla ja hyvällä tuurilla voi saada esiin ison joukon sopivilta vaikuttavia lajiehdokkaita. Mutta lisäksi tarvitaan seurantaa, näytteitä, vertailuaineistoa ja jalkapatikkatyötä, ihan niin kuin ennenkin. Verkon lisäksi tarvitaan myös verkostoja, eikä oikeinkaan määritetty kasvilöytötieto vain omaan pöytälaatikkoon tallennettuna lämmitä paljoakaan. Hämmästyttävintä on, että tutuiltakin, hyvin tarkkaan kolutuilta alueilta löytyy vuosittain jotain uutta ihmeteltävää ja opeteltavaa. Mattosaran tapauksessakin vertailuaineistoksi toivotun idänsaran etsiminen Kouvolan rautatieaseman takaa aiheutti ketjureaktiona kokonaisen kadonneiksi luultujen lajien löytösuman. Vanhojenkin tietojen perusteella voi päästä uusien kasvilöytöjen jäljille. Kiitokset Matti Laineelle erityisesti Voikkaan ratapihaan ja venäläisen puutavaran kuljetuksiin liittyvistä tiedoista ja kommenteista. Raino Lampiselle monipuolisesta avusta selvitystyön eri kiemuroissa sekä Mikko Piiraiselle, Arto Kurtolle sekä Alexander Sennikoville mattosaraan liittyvistä kommenteista sekä määrityksen vahvistamisesta. GBIF 2020: Carex brizoides L. Global Biodiversity Information Facility. gbif.org/species/2721983, haku 25.11.2020 FloraWeb 2013: Carex brizoides L. Zittergras-Segge. Bundesamt für Naturschutz. Bonn. floraweb.de/ webkarten/karte.html?taxnr=1176, haku 25.11.2020 Kiviniemi, A. 2015: Nurmivihvilä ja muita ihmeitä Voikkaan ratapihalla (EH). Lutukka 31: 13–26 Kiviniemi, A. 2016: Kasviretkiä venäläisen puutavaran jäljillä – ensimmäisen kesän alkupalat. Lutukka 32: 35–45. Koopman, J. & Wi?c?aw, H. 2016: The section Ammoglochin Dum. (Carex, Cyperaceae) in the Netherlands. Gorteria 38: 43–55. Laji.fi 2020: Mattosara – Carex brizoides. Suomen lajitietokeskus. Helsinki. laji.fi/taxon/MX.5076608, haku 25.11.2020 Martikainen, E. 2018: Timo Hasari, puunhankinnan osaaja piipun juurelta. Min Kuusas Blogi 27.2.2018 ihttp://minkuusas.blogspot.com/2018/02/timo-hasari-puunhankinnan-osaaja-piipun.html Meyer, T. 2020: Flora von Deutschland. blumeninschwaben.de/index.htm, haku 25.11.2020 MML 2020: Maanmittauslaitos. Vanhat painetut kartat. vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/, haku 25.11.2020 Mossberg, B. & Stenberg, L. 2018: Nordens flora. 975 s. Bonnier Facta. Stockholm. Pladias 2020: Carex brizoides. Pladias. Database of the Czech flora and vegetation. pladias.cz/en/taxon/pictures/Carex%20brizoides, haku 25.11. 2020 Plants of the World online 2020: Carex brizoides L. Kew Science. plantsoftheworldonline.org/taxon/ urn:lsid:ipni.org:names:298947-1, haku 25.11.2020 Resiina 2020: Resiina. Vaunut.org. Suomen rautatiehistoriallinen seura, Suomen museorautatieyhdistys. http://vaunut.org/, haku 25.11.2020 Sweden’s Virtual Herbarium 2020: herbarium. emg.umu.se/index.html, haku 25.11.2020 Wikipedia 2020: Zittergras-Segge. de.m.wikipedia. org/wiki/Zittergras-Segge, haku 25.11.2020 Carex brizoides new to Finland Carex brizoides was found at Kouvola (South Häme) from two separate localities in 2019 and 2020. The first record was made in April 2019 at Saksanaho, which is a former industrial dump closed in 1995. In June 2020 two large colonies of the species were also found in the railway yard at Voikkaa. Deduced from the history of the Voikkaa railway yard use, the species was most probably introduced there sometimes during the 1980’s. From Voikkaa it was probably introduced to Saksanaho in 1996, when the former dump was covered with waste bark and soil from nearby timber storage areas and railway yards. Carex brizoides is a forest species with a wide distribution in the mainland of Europe east to Poland and Ukraine. The origin of the species is most likely in timber imported from Russia in large quantities during the last decades. Though it is only met as a rare polemochore in Russia, it seems plausible that propagules of the species have arrived with either timber originating, e.g. from Ukraine or other parts of the former Soviet Union and East Europe, or in litter from railway wagons used in those areas. Anni Kiviniemi, Virtakivi 3, 45910 Voikkaa. annikiv@hotmail.com ?Outo mattomainen sarakasvusto löytyi Saksanaholta huhtikuussa 2019. 12 A. Kiviniemi 29.4.2019
14 Lutukka 37. 2021 K urtturuusu (Rosa ru gosa) on alkuperäinen merenrantojen pensas Tyynenmeren rannikoilla ItäAasiassa (Bruun 2005) . Laji on tuotu koristekasviksi Eurooppaan, jossa sen käyttö yleistyi 1870-luvulla. Pohjoismaiden ensimmäinen luontoon levinnyt kurtturuusu havaittiin Tanskassa vuonna 1875 (Weidema ym. 2007) , Suomessa villiintynyt kurtturuusu havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1919 Helsingin Isosaaressa (Erkamo 1949) . Lajin nykyinen levinneisyys Euroopassa kattaa koko Itämeren alueen, Pohjanmeren rannikon, Keski-Euroopan ja Britteinsaaret (Bruun 2005, Weidema 2006, GBIF 2021) . Suomessa kurtturuusu on levinnyt koko rannikkoalueelle ja merensaaristomme kaikkiin osiin (Kunttu ym. 2016) . Sisämaassa se kasvaa muun muassa teiden pientareilla ja havaintoja on myös järvien rannoilta (Suomen lajitietokeskus 2021) . Kurtturuusu vieraslajina Kurtturuusu on luokiteltu Euroopan haitallisimpiin vieraslajeihin kuuluvaksi (Nentwig ym. 2018) . Suomessa se on ekologisilta vaikutuksiltaan haitallisimpia vieraskasveja etenkin rannikolla ja saaristossa (NiemiSaaristomeren kansallispuistossa ja sen lähialueilla PANU KUNTTU ja SANNA-MARI KUNTTU Kuvat Panu ja Sanna-Mari Kunttu Kurtturuusu Kurtturuusu
15 Lutukka 37. 2021 vuo-Lahti 2012, Ryttäri & Väre 2014, Kunttu ym. 2016) . Kurtturuusu lisättiin vieraslajiasetukseen kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi vuonna 2019 (Finlex 2021a) . Vieraslajilain mukaan sen myynti, hallussapito ja maahantuonti on kielletty ja kasvatuskielto tulee voimaan kolmen vuoden siirtymäajalla. Kurtturuusu on siis poistettava istutuksista ja myös luontoon levinneet kasvustot tulee hävittää, jos niistä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle (Finlex 2021b) . Kurtturuusu on tehokas leviämään: sen kiulukat voivat kellua vedessä jopa 40 viikkoa (Jessen 1958) ajautuen virtausten ja aaltojen mukana kauas uusille alueille. Myös monet lintulajit käyttävät kiulukoita ravintonaan ja voivat näin levittää siemeniä pitkiä matkoja (Bruun 2005) . Luonnonympäristössä kasvusto leviää edelleen paitsi siementen avulla myös kasvullisesti juurivesoista peittäen pahimmillaan alleen kokonaisia elinympäristöjä. Kurtturuusu on ominaisuuksiltaan sitkeä selviytyjä, ja se voi asettua hyvin monenlaisiin elinympäristöihin karuimpia paikkoja myöten. Luonnon monimuotoisuuden kannalta haitallisinta on leviäminen luonnonhiekkarannoille, dyyneille, rantaniityille, kedoille ja nummille, jotka on kaikki luokiteltu Suomessa uhanalaisiksi luontotyypeiksi (Kontula & Raunio 2018) . Tutkimusalue Varsinais-Suomessa sijaitseva Saaristomeren kansallispuisto ja sen lähiympäristö ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta Suomen rikkainta seu? Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueella kurtturuusun, Rosa rugosa , esiintymistä yhdeksän eli vajaa kolme prosenttia oli valkokukkaista muotoa. Kenttätutkimuksessa systemaattisesti kartoitettu alue Uudet havainnot 2019–2020 Tiedossa olleet kurtturuusun esiintymät ennen vuotta 2019 Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alue 15 Kurtturuusu Kurtturuusu
16 Lutukka 37. 2021 ??Kurtturuusun kasvupaikkoja Saaristomerellä.?? tua, ja monien lajien ja luontotyyppien esiintyminen on keskittynyt alueelle (Lindgren 2000, Högmander 2004, Metsähallitus 2014) . Alueen mosaiikkimainen ja pienipiirteinen rakenne tekee elinympäristöt usein pienialaisiksi ja siksi haavoittuvaisiksi kurtturuusun aiheuttamalle umpeenkasvulle. Tässä artikkelissa tarkastellaan Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-aluetta, joka tarkoittaa rajausta, jonka sisällä olevat valtion maat muodostavat kansallispuiston. Muu osa alueesta on yksityisomistuksessa; myös osa yksityismaista on rauhoitettu. Yhteistoiminta-alue käsittää 8?384 vähintään aarin kokoista saarta ja luotoa. Yhteistoimintaalueen pinta-alasta maata on 151 km 2 ja merta 2 896 km 2 . Maapinta-alasta on suojeltu vain 27 %, muu osa on suojelematonta yksityismaata. Leviäminen Saaristomeren ulkosaaristoon Kurtturuusu havaittiin Saaristomeren ulkosaaristossa ensimmäisen kerran Kemiönsaaren Örössä vuonna 1963 ja Kuggskärissä vuonna 1967 (Suomen lajitietokeskus 2021) . Saaristomerellä on tehty laajoja kasvistotutkimuksia jo aiempina vuosikymmeninä, mutta kurtturuusua ei niissä raportoitu. Kurtturuusu mainitaan melko tuoreena ja harvinaisena tulokkaana kansallispuiston yhteistoiminta-alueel? Hiekkaranta / coastal sand beach, Skalmören Kivinen niitty / coastal stony meadow, Örs ören
17 Lutukka 37. 2021 la 1980-luvulla (Lindgren & Stjernberg 1986) . Rivasto (2014) kokosi alueelta ennen vuotta 2014 tehdyt kurtturuusuhavainnot eri lähteistä; silloin esiintymiä oli tiedossa 54. Tämä yhteenveto sisälsi muun muassa von Numersin (2011) , Lounais-Suomen ympäristökeskuksen (Ikonen ym. 2009) , Metsähallituksen Luontopalveluiden ja Kastikka-tietokannan senhetkiset esiintymätiedot. Esiintymällä tarkoitamme tässä yhteydessä toisista selvästi erillään olevaa kurtturuusun kasvustoa. Tämän määritelmän mukaan jopa hyvinkin pienissä saarissa voi olla useita esiintymiä, jos ne eivät ole kasvullisesti yhteydessä toisiinsa. Kenttätutkimukset Saaristomerellä 2014–2020 Olemme kartoittaneet kurtturuusun esiintymistä Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueella systemaattisesti useiden vuosien ajan. Vuosina 2014–2018 dokumentoimme 301 esiintymää (Kunttu & Kunttu 2017, 2019) . Vuosina 2019–2020 löysimme 33 esiintymää lisää (ks. sivu 13). Olemme kartoittaneet oheiseen karttaan merkityn alueen kaikkien saarten ja luotojen rannat. Pääosin olemme meloneet saaret ja luodot ympäri sopivan havaintoetäisyyden päässä ja tähystäneet rannat kurtturuusujen kartoittamiseksi. Tarvittaessa – esimerkiksi näköesteiden tai tiheän kasvillisuuden takia – olemme rantautuneet ja tehneet tarkistuksia maissa. Dokumentoimamme 334 kurtturuusuesiintymää on merkitty kartalle sivulla 5. ? Rantaketo / coastal epilitoral meadow, Grundvik harun Varpunummi / dwarf shrub heath, Jurmo
18 Lutukka 37. 2021 Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueen kurtturuusuesiintymät kasvupaikkatyypeittäin (tilanne syksyllä 2020). / The number of stands and their size according to habitat types in the Archipelago Sea National Park and its surroundings. Kasvupaikan tyyppi / Habitat type Esiintymät / stands Lukumäärä / Number Yhteispinta-ala, m 2 (ennen torjunnan aloittamista) / Total area, m 2 (before eradication) Keskikoko, m 2 / Median size, m 2 Koon vaihteluväli, m 2 / Range, m 2 Hiekkaranta / Coastal sand beach 19 n. 5 417 16 0,5 – n. 2500 Niitty / Coastal meadow or seashore meadow or dry meadow 100 1 502 6 0,5 – 100 Nummi / Dwarf shrub heath 20 145 6 0,5 – 24 Kallio / Rock outcrop on seashore 47 173 1 0,5 – 30 Kivikko / Coastal stone shore 144 1 215 5 0,5 – 58 Yhteensä / Total 330* n. 8 452 5 0,5 – n. 2500 *Neljän vanhan esiintymän tietoja ei ole käytettävissä, sillä niitä ei ole etsinnöistä huolimatta sittemmin löydetty. / No data available for four old stands, they were not found again for documentation. Kurtturuusun kivisiä ja kallioisia kasvupaikkoja Saaristomerellä. ? Somerikossa seurana merikaali, Crambe maritima, ja pietaryrtti, Tanacetum vulgare. / Coastal shingle shore, Skalmören.
19 Lutukka 37. 2021 Kurtturuusuesiintymien pinta-alat ja kasvupaikat Saaristomeren tutkimusalueen esiintymien mediaanikoko ennen torjuntatoimien aloittamista oli viisi neliömetriä (vaihteluväli 0,5 – n. 2 500 m 2 ). Neljän vanhemman havainnon tiedot puuttuvat, sillä emme ole onnistuneet löytämään kasvustoja uudelleen. Kurtturuusun kasvupaikat ovat moninaiset; olemme luokitelleet kasvupaikat viiteen tyyppiin: hiekkarantoihin, kivikoihin (mukaan lukien somerikot ja louhikot), nummiin (mukaan lukien luontaiset varpunummet), niittyihin (mukaan lukien luontaiset niittyrannat ja rantakedot) ja kallioihin. Kurtturuusun kivisiä ja kallioisia kasvupaikkoja Saaristomerellä. ? Somerikossa seurana merikaali, Crambe maritima, ja pietaryrtti, Tanacetum vulgare. / Coastal shingle shore, Skalmören. ? Kivikko / coastal stone shore, Moringharu ? Louhikko / coastal boulder shore, Kuggskär