jäsenetua lomailijalle 5 Perhosvaikutus Antaisitko puolet pihasta pölyttäjille? Kukkiva kaatopaikka Hailuodon heinäkuu SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON JÄSENLEHTI 2/2025
2 LUONNONSUOJELIJA 2/2025 Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti Nro 2/2025, toukokuu 51. vuosikerta ISSN 0788-8708 Aikakausmedia ry:n ja Kulttuuri-, mielipideja tiede lehtien liiton jäsen Päätoimittaja Liisa Hulkko Toimitussihteeri Jenni Hamara Graafinen suunnittelija Hannele Alanko Ota yhteyttä toimitukseen luonnonsuojelija@sll.fi Kirjoittajat 2/2025 Nelli Immonen, Oona Lohilahti, Pirkko Lastikka, Raija Savikko Ilmestyy 2025 24.2. (aineistopäivä 5.2), 19.5. (30.4.), 25.8. (6.8.), 24.11. (5.11.) Tilaushinta 2025 Ilmainen jäsenille ja kuukausilahjoittajille, erikseen tilattuna 30 €/vuosi Tilaukset Arkisin klo 9–15, 09 228 08210 jasenasiat@sll.fi Ilmoitushinnat 2025 1/1 sivu 2000 €, 1/2 sivu 1000 €, 1/4 500 € Ilmoitusmyynti luonnonsuojelija@sll.fi Painopaikka Botnia Print, Kokkola Ympäristö Painettu ympäristöystävällisellä vedettömällä painoprosessilla 65–90-prosentti selle kierrätyspaperille. Rahankeräyslupa RA/2022/199, sll.fi/rahankerayslupa Lue lehteä verkossa sll.fi/luonnonsuojelija Tilaa uutiskirje sll.fi/uutiskirje Liity jäseneksi sll.fi/liity Anna lahja luonnolle: sll.fi/lahjoita Seuraa somessa Facebook, Instagram, LinkedIn, Youtube: @luonnonsuojeluliitto; Bluesky, X: @luonnonsuojelu KU VA T HS Y, IL PO AA LT O , SA SA VI LL A KANNEN KUVA RITARIPERHONEN, MAURI MAHLAMÄKI Lohjan viikatemies Risto Murto perusti niityn mansikkamaalle. Vauhtisokea vihreä siirtymä? Tuulipuistot uhkaavat metsäpeuran elinalueita. Ilmastotoimet ovat turvallisuuspolitiikkaa Uusiutuva energia hajauttaa riskejä ja tuo vakautta. Luonnonkukkia pihalle Villeistä kasveista saa näyttävän kukkapenkin. 5 6 9 12 7 16 22 Kerää vieraslajikimppu ja tee maailman ihanin luontoteko! Liito-orava tarvitsee lisää tilaa. Vanha kaatopaikka voi näyttää tältä. Hanke on saanut osarahoitusta Euroopan unionin LIFE -ohjelmasta. Aineiston sisältö heijastelee sen tekijöiden näkemyksiä, eikä Euroopan unioni tai CINEA ole vastuussa aineiston sisältämien tietojen käytöstä.
3 LUONNONSUOJELIJA 2/2025 KEVÄT TOI PÖRISEVÄT kimalaiset ja lepattelevat perhoset. Kevään kiihkeys, valo, vihreys ja rytmi tarttuvat. Maasta nousevat kasvit, pohjoiseen palaavat muuttolinnut, hiirenkorvat ja lentoon nousevat perhoset luovat toivoa. Ja toivoa tähän maailmaan tarvitaan juuri nyt. Kun maailmalla myrskyää, on välillä tarpeen luoda katse lähelle. Voiko olla hymyilemättä, kun seuraa pulleanpörheän kimalaisen horjuvaa lentoa kukasta kukkaan? Luontoa tarkkaillessa pysyvät jalat tiiviisti maassa mutta mieli lentää ja avartuu. Luonnon tarkkailun lisäksi puutarhanhoito tekee tutkitusti hyvää mielenterveydelle. Kädet siis multaan! Pölyttäjiä voi auttaa niin saksien kanssa pihaansa parturoiva visualisti kuin riippumatossa makaava haukottelija. Olemme tottuneet ajattelemaan, että puutarhanhoito tarkoittaa kasvien ja lajien tiukkaa kontrollointia ja hallintaa. Piha voi kuitenkin olla rönsyilevä ja runsas luontoparatiisi, jossa voi vaalia luonnon omia kasveja. Risuröykkiöt, hiekkakasat, avokompostit ja lahoavat puut eivät olekaan sotkua, vaan pölyttäjien turvapaikkoja. Voikukat eivät ole rikkaruohoja, vaan pölyttäjille tärkeitä meden lähteitä. Nokkoset taas ruokkivat perhosten toukkia. Jos rakastaa pieteetillä tehtyjä istutuksia ja kauniita linjoja, voi silloinkin auttaa pölyttäjiä. Pölyttäjien suosimilla kukkivilla puilla ja pensailla saa pieneenkin pihaan kerroksellisuutta. Kun kukkapenkkeihin ja ruukkuihin istuttaa hyönteisten suosimia kasveja, jotka kukkivat kaikkina vuodenaikoina, saa puutarhaan Luo toivoa, auta pölyttäjiä elämää. Risukasat voi korvata kauniilla hyönteishotelleilla, lahopuusta saa upeita patsaita ja elementtejä kukkapenkkeihin ja vanhasta puusta voi tehdä vaikkapa pergoloita. Jos sinulla ei ole omaa pihaa, voit vaikuttaa taloyhtiösi tapaan hoitaa pihaa tai tulla mukaan kesän satoihin talkoisiin! Suomen luonnonsuojeluliiton piirit ja yhdistykset hoitavat uhanalaisia perinneympäristöjä ja poistavat talkoilla vieraskasveja, kuten jättipalsamia. Talkoita löydät lehden tapahtumaosiosta. Kesäkuussa on aika tehdä kesän ihanin luontoteko ja kerätä vieraslajikimppu! Kimppuun voit kerätä kauniita mutta haitallisia kukkia, kuten komealupiineja. Lupiinin siitepöly sisältää myrkyllistä alkaloidia, lupaniinia, joka voi haitata kimalaisten lisääntymistä. Lupiini on kuitenkin kaunis ja komea kasvi – maljakossa! Jos olet somessa, ota kimpusta kuva ja laita se someen tunnisteella #vieraslajikimppu. Jos et ole, vie kimppu vaikkapa tuliaisiksi ja kerro samalla vieraskasveista. Tässä lehdessä kerrotaan, miten pölyttäjiä voivat auttaa myös kunnat ja erilaiset toimijat. Jos pölyttäjät katoaisivat, luhistuisi moni elämämme kannalta tärkeä tukipilari. Mutta kuten Sinulla on perhosvaikutus -jutussa sanotaan, perhosen siiven isku toimii toisinkin päin: ”Pienetkin pölyttäjien suojelemiseen tai palauttamiseen tähtäävät toimet voivat johtaa suuriin positiivisiin kerrannaisvaikutuksiin.” Mennään siis kohti kesää ja toivon tekoja! Piha voi olla rönsyilevä ja runsas luontoparatiisi, jossa voi vaalia luonnon omia kasveja. PÄÄKIRJOITUS KU VA O O NA LO HI LA HT I LIISA HULKKO LUONNONSUOJELIJA-LEHDEN PÄÄTOIMITTAJA
4 LUONNONSUOJELIJA 2/2025 NOLLA ON SUOMALAINEN luontomatkailukonsepti, jonka tavoitteena on yhdistää ympäristöystävällisyys ja laadukas majoitus. Yöpyminen tapahtuu minimalistisissa Nolla-mökeissä, joiden muoto jäljittelee retrotelttaa. Mökkien suuri ikkuna avautuu suoraan luontomaisemiin, jotta yöpyjä kokee olevansa osa luontoa. Mökkien ja matkailun aiheuttama jälki pyritään pitämään mahdollisimman kevyenä ympäristölle. Nolla-mökit toimivat pääosin uusiutuvalla energialla ja luonto huomioidaan jo mökkejä pystyttäessä. Niiden kuljettamiseen ja pystyttämiseen ei tarvita suuria koneita eikä teitä. Mökit tuodaan paikalle elementteinä, jotka pystytään kantamaan paikalle sekä kokoamaan kahden henkilön voimin. Nollat pystytetään ilman pysyviä perustuksia paalujen varaan, jotta ne jättäisivät mahdollisimman pienen jäljen ympäristöön. ”Faktahan on se, että kaikella toiminnalla on vaikutus ympäristöön. Uskomme kuitenkin, että tuomalla ihmisiä lähiluontoon ja kannustamalla pienipäästöiseen ja vastuulliseen matkailuun esimerkiksi hotelliyön sijaan, kokonaisvaikutus on luonnon kannalta parempi”, kertoo toimitusjohtaja Roope Lemmetti Nollasta. Nollissa voi Suomessa yöpyä Tvijälpissä Espoon edustalla, Tampereen Viikinsaaressa, Vähä-Arajärven rannalla Akaassa sekä Helsingin Rantapuistossa. Nolla avaa kesällä kohteen myös Helsingin Vasikkasaareen. Jokaisesta luonnon rauhassa vietetystä mökkiyöstä Suomessa Nolla lahjoittaa viisi euroa Luonnonsuojeluliitolle suomalaisen luonnon suojeluun. Lue lisää yritysyhteistyöstä Luonnonsuojeluliiton kanssa: sll.fi/yritysyhteistyo Luonnossa mieli Nollautuu Allekirjoita lähimetsävetoomus! Vinkkejä pölyttäjien auttamiseen Kerää vieraslajikimppu YHTEISTYÖSSÄ KU VA JO UK O RIK KIN EN KU VA TO NI ES KE LI NE N KOONNUT TOIMITUS VINK VINK TEKSTI RAIJA SAVIKKO Niin kauas kasvit karkaavat Haitalliset vieraslajikasvit uhkaavat luontaisia kasvilajejamme sekä luonnon monimuotoisuutta. Monet niistä ovat alun perin koristekasveja ja puutarhakarkulaisia. Esimerkiksi voimakkaasti lisääntyvä ja leviävä jättipalsami on peräisin Intiasta Himalajan vuoristosta, josta se tuotiin Eurooppaan 1800-luvulla. Lue lisää haitallisten vieraslajikasvien reiteistä maahamme Suomen Luonnon toukokuussa ilmestyvästä numerosta. Suomenluonto.fi KU VA T SA SA VI LL A, TA PI O KU JA LA , AI NO HU O TA RI Ehdit vielä allekirjoittamaan lähimetsävetoomuksen. Lähimetsät eivät ole vain kauniita maisemia, vaan tutkitusti elintärkeitä terveydellemme ja hyvinvoinnillemme. Allekirjoita vetoomus lähimetsien säästämisen puolesta ennen toukokuun loppua: sll.fi/vetoomus Avasimme uudet Puolusta pölyttäjiä -verkkosivut, jonne kokosimme käytännöllisiä vinkkejä pölyttäjien auttamiseen niin omalla pihalla kuin taloyhtiön pihallakin. Katso, miten voit toimia pölyttäjien puolesta. Tutustu: sll.fi/puolusta-polyttajia Vieraslajikimppuhaaste tulee taas! Osallistu kesäkuun alussa haasteeseen ja kerää kukkakimppu haitallisista vieraslajeista, kuten komealupiineista. Postaa kuva Instagramiin ja tägää kuvaan tilimme @luonnonsuojeluliitto ja käytä hashtagia #vieraslajikimppu . Lue lisää: sll.fi/vieraslajikimppu
5 LUONNONSUOJELIJA 2/2025 Risto Murto auttaa pölyttäjiä pihallaan, talkoissa ja kunnassa. RISTO MURTO ON tehnyt töitä niittyjen ja ketojen eteen 1980-luvulta lähtien. Silloin maataloudessa tapahtui muutos. Eläimet vietiin sisätiloihin, ja laidunniityt jätettiin oman onnensa nojaan pensoittumaan. Niistä riippuvaiset lajit alkoivat vähetä. Murto ryhtyi töihin. ”Olen aina halunnut tehdä konkreettista talkootyötä luonnon hyväksi. Se on minun elämäntapani: haluan toimia”, hän sanoo. Murto edisti niittyjen hoitoa työssään Lohjan ympäristöyksikössä ja vapaa-ajallaan hän veti ensin WWF:n talkooleirejä ja alkoi sitten hoitaa Luonnonsuojeluliiton yhdistyksen kautta niittyjä. Lohjan Seudun ympäristöyhdistys on nyt hoitanut jo yli 30 vuoden ajan kahta kummiketokohdetta: Kokkilan ketoa ja Maksjoen niittyä. ”Talkoissa on innostunutta joukkoa. Ihmiset näkevät, että he voivat olla omin käsin edistämässä luonnon monimuotoisuutta. Kun saadaan niityt kukkimaan, palaavat perhoset ja hyönteiset ja niiden perässä linnut. Siinä on uskomaton voima!” Jos on oma piha, voi pölyttäjiä auttaa omassa arjessaan. ”Helpointa on jättää pihalla joku alue hoitamatta ja antaa ruohovartisten kasvien kasvaa. Voi kitkeä pois niitä kasveja, joita ei halua pihalle ja vaalia niitä niittylajeja, joiden toivoo runsastuvan. Hallittu hoitamattomuus on hyvä periaate pihalla”, hän kertoo. Murto neuvoo tutkimaan pihan maaperää ja tekemään suunnitelmia sen mukaan. Jos maaperä on kuivaa ja vettäläpäisevää, muodostuu niitty suhteellisen helposti. Rehevämultaiselle pihalle niityn perustaminen on vaikeampaa, mutta aina voi istuttaa perhosten suosimia perennoja. Risto Murron omassa pihapiirissä Lohjalla on 200–300 aarin kokoinen niitty, joka on perustettu entiselle mansikkamaalle. Niityn hoitamisessa auttavat Murron ahvenanmaalaislampaat. Lisäksi pihassa kiekuvat kukot ja kotkottavat kanat. Sekin on suojelua: kanat ovat Alhon kannan perimää ja mukana Luken maatiaiskanojen säilytysohjelmassa. Murrolla on pitkä kokemus kuntatöistä: hän johti 30 vuotta Lohjan ympäristöyksikköä ja on sen jälkeen toiminut kaupunginvaltuutettuna. Kaupungin perinnemaisemien hoito on ykkönen, mutta katse kannattaa kääntää myös puistoihin. ”On syvälle pinttynyt näkemys, että kaikkialla pitää olla pelkkää nurmea. Nurmikkokin on ihan ookoo, jos sillä on käyttöä. Niityt toisivat kuitenkin monimuotoisuutta ja väriloistoa. Siitä kannattaa tehdä kuntalaisaloite”, hän innostaa. Niittyjen hoito säästää työvoimaakin jokaviikkoiseen nurmikonleikkuuseen verrattuna. Lähde mukaan talkoisiin: katso tämän lehden tapahtumaosio ja sll.fi/tapahtumat Luonnonsuojelija-jäsenlehteä voi nyt lukea myös diginä! Luonnonsuojelija-lehti julkaistaan verkossa sen uusilla sivuilla: sll.fi/luonnonsuojelija. Kun ilmoitat meille sähköpostiosoitteesi, saat lehden ilmestyessä uutiskirjeen. Voit siis vaihtaa paperilehden digitilaukseen. Näin vaihdat digiin: Luovu paperilehdestä sähköisessä jäsenpalvelussa: sll.fi/jasenpalvelu Jos et ole toimittanut meille sähköpostiosoitettasi, ota yhteyttä asiakaspalveluun: jasenasiat@sll.fi tai puh: 09 228 082 10 arkisin klo 9–15. TEKSTI JA KUVA LIISA HULKKO DIGILEHTI EK O TE K IJ Ä Niityttämisen mestari Vaihda paperilehti digiin! Risto Murto viikatteineen on tuttu näky Lohjan Kokkilan kedolla.
6 LUONNONSUOJELIJA 2/2025 UUTISIA TEKSTIT LIISA HULKKO VIRPI SAHI Suomen luonnonsuojeluliiton kehityspäällikkö Luonnonsuojelulaki edellyttää liito-oravametsien säilyttämistä. Nyt on kyse lain toimeenpanosta. Luonto jää tuulivoimakeskustelussa jalkoihin Yli 2600 kuntavaaliedokasta sitoutui puolustamaan lähimetsiä ETELÄJA KESKI-POHJANMAALLE suunnitellaan 70 voimalan tuulipuistoa, joka rikkoisi metsäpeuran tärkeitä elinalueita. Pohjalaiskuntiin sijoittuva tuulipuisto on vain yksi monista suunnitelluista. ”Suomessa on tuhansia tuulivoimahankkeita vireillä. On syytä olla huolissaan vauhtisokeudesta. Kiireellä pilattuna vihreä siirtymä voi kääntyä itseään vastaan”, sanoo Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Hanna Halmeenpää. Tuulivoimaa tarvitaan korvaamaan fossiilisia polttoaineita, mutta nyt lisäkapasiteettia perustellaan myös uusien, paljon sähköä kuluttavien teollisuushankkeiden Suomeen houkuttelemisella, mikä ei kaikilta osin johda luonnonvarojen ylikulutuksen suitsimiseen. SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON JA Luontoliiton käynnistämä sitoumus lähimetsien suojelemiseksi sai laajaa kannatusta kuntavaaleissa. Yhteensä yli 2600 ehdokasta 189 kunnasta sitoutui edistämään lähimetsien säilymistä. Heistä noin 1200 valittiin valtuutetuiksi tai varavaltuutetuiksi. ”Oli ilahduttavaa nähdä, että niin moni ehdokas ymmärsi lähimetsien arvon ja halusi sitoutua niiden suojeluun”, sanoi Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Hanna Halmeenpää. Ihmisille tärkeät lähimetsät ovat etenkin kaupungeissa yleensä kuntien omistamia. Tällöin valtuutetuilla on kaikki valta päättää, nakerretaanko Tuulivoimalat ja sähkönsiirtolinjat pitää myös sijoittaa järkevästi. Luonnonsuojeluliitto pitää tärkeänä, että tuulivoimaa ei sijoiteta erämaiseen luontoon, vaan mieluiten rakennettuun, ihmistoiminnan jo muuttamaan ympäristöön. Kevään puoliväliriihessä nousi esiin, että Petteri Orpon hallitus haluaa sijoittaa tuulivoimalat nykyistä kauemmaksi kodeista. Suojaetäisyyttä uhanalaisten lajien elinympäristöistä ei käsitelty. Tuulivoimaloita suunnitellaan lukuisten luonnonja kansallispuistojen, soidensuojelualueiden, Natura-alueiden sekä virkistyskäyttöalueiden yhteyteen. ”On hyvä, että asukkaiden näkemyksiä huomioidaan, mutta kuka puolustaa luontoa? Luonto on valitettavasti jäänyt tässä keskustelussa jalkoihin”, Halmeenpää toteaa. lähimetsiä rakentamisen takia vai suojellaanko ne ja pidetään kaikkien kuntalaisten virkistyskäytössä. ”Lähimetsien merkitys virkistyskäytössä, maisemana, ilmaston kuumenemisen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa on kiistaton ja korvaamaton”, Halmeenpää toteaa. Uusille kunnanja kaupunginvaltuutetuille lähetetään valtuustokauden alussa tietopaketti lähimetsistä ja käytännön toimista niiden suojelun edistämiseksi. Luonnonsuojeluliitto kannustaa myös kuntalaisia pitämään tiiviisti yhteyttä valtuutettuihin. Metsillä on tutkitusti suuret terveysvaikutukset. KU VA AI NO HU O TA RI KU VA O O NA LO HI LA HT I KU VA AD O BE ST O CK
7 LUONNONSUOJELIJA 2/2025 Riittäviä rajauksia ja valvontaa liitooravakannan laskun pysäyttämiseksi SUOMEN LIITO-ORAVAKANTA JATKAA taantumistaan. Riskinä ovat nyt alueelliset sukupuutot metsätalousvaltaisilla seuduilla. Luonnonsuojeluliitto vaatii selkeitä muutoksia tilanteen parantamiseksi. Suurin liito-oravan suojelua uhkaava tekijä on se, että hakkuissa liito-oravan elinympäristöjä häviää ja pirstoutuu. Pienen metsätupsun säästäminen liito-oravalle ei tutkimusten mukaan riitä. Lisääntyvä naaras tarvitsee pärjätäkseen vähintään noin 4–6 hehtaarin alueen, ja radioseurantojen perusteella se käyttää keskimäärin kahdeksan hehtaarin aluetta. Luonnonsuojeluliiton mielestä liito-oravan lisääntymisja levähdyspaikan koko pitää ohjeistuksissa selkeästi ilmaista uusimman tutkimustiedon mukaisena, kooltaan vähintään neljän hehtaarin laajuisena ja pohjoisessa laajempana, vähintään kuuden hehtaarin kokoisena. ”Mallia voi ottaa Viron suosituksista, joissa ehdotetaan suojeltavaksi 150-säteinen, seitsemän hehtaarin ympyrä liito-oravan pesäpaikan ympärillä”, sanoo Luonnonsuojeluliiton kehityspäällikkö Virpi Sahi. Luonnonsuojeluliiton mukaan liito-oravan suojelua koskevat ympäristöministeriön ohjeistukset ja viranomaisten neuvontamateriaali tulee päivittää. ”Luonnonsuojeluviranomaisen ennakkovalvonta eli lisääntymisja levähdyspaikkojen rajaaminen – joka poistui vuonna 2016 – on palautettava”, Sahi jatkaa. Luonnonsuojeluviranomaiselle on niin ikään varattava riittävät resurssit ennakkoja jälkivalvontaan. ”Jos lähdetään siitä, että lisääntymisja levähdyspaikat turvataan kuten laki edellyttää, on tarpeellista arvioida niiden kokonaismäärää ja jo suojeltujen kohteiden osuutta. Esimerkiksi jos epävirallinen kanta-arvio on 30 000 liito-oravanaarasta, joista jokainen tarvitsee 4–6 hehtaaria, saadaan lisääntymisja levähdyspaikkojen tavoitepinta-alaksi 120 000–180 000 hehtaaria liito-oravalle sopivaa metsää”, Sahi laskee. Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä on välttämätöntä ja kohtuullista, että liito-oravametsät säästetään, kuten laki edellyttää. Varsinkin, kun osa kohteista on samoja hehtaareja kuin useiden tahojen esittämät puronvarsien lakisääteiset suojakäytävät. Lisäksi hiilinielujen elvyttämisen vuoksi vuotuiset hakkuukertymät tulisi joka tapauksessa laskea takaisin 55–60 miljoonaan hehtaariin vuodessa. Suomen tulisi myös aloittaa toimet vanhojen metsien suojelemiseksi Etelä-Suomessa. ”Samassa yhteydessä tulisi saada selkeät pelisäännöt metsäalaan suhteutetun lakisääteisen korvauksettoman suojelun ja lisäisen, korvauksellisen suojelun välille. Käytännössä toimintaohjelmaan tulee sisältyä rahoitus, jolla liito-oravan suojelu saadaan oikeille raiteille”, Sahi kiteyttää. KU VA VE LI -P EK KA KA TA JA M ÄK I / VA ST AV AL O Keinoja liito-oravan pelastamiseksi • Uusin tutkimustieto on otettava liito-oravan lisääntymisja levähdyspaikan koon ohjeistuksen lähtökohdaksi, ja viranomaisohjeet on päivitettävä tältä pohjalta. • Hävittämisja heikentämiskiellon toimeenpanoon tarvitaan viranomaisvalvontaa neuvonnan oheen. Luonnonsuojeluviranomaisen ennakkovalvonta on palautettava. • Tarvitaan kansallinen toimintaja rahoitusohjelma liito-oravan suojelemiseksi. • Suomen on aloitettava toimet vanhojen metsien suojelemiseksi Etelä-Suomessa ja suojeltava liito-oravametsät. TEKSTI JENNI HAMARA
8 LUONNONSUOJELIJA 2/2025 Sivun paikallisuutiset kartalla. Suomen luonnonsuojeluliitossa on 15 piiriä ja 150 yhdistystä. 1 PAIKALLISUUTISIA TEKSTIT LIISA HULKKO OONA LOHILAHTI Fortumin vesivoimalaitosta käytetty lainvastaisesti vuosikymmeniä FORTUMIN OMISTAMALLA TAINIONKOSKEN vesivoimalaitoksella on harjoitettu lainvastaisesti lyhytaikaissäännöstelyä 1970-luvulta lähtien. Aluehallintovirasto antoi asiasta huhtikuussa päätöksensä. Vesivoiman lyhytaikaissäännöstelyssä veden virtaamaa muutetaan nopeasti ja rajusti jopa useita kertoja päivässä. Useissa tutkimuksissa on todettu, että lyhytaikaissäännöstely on erittäin haitallista vesistölle. Tällaista säännöstelyä käytetään erityisesti silloin, kun vesivoimayhtiö haluaa maksimoida sähkön hintaan perustuvia taloudellisia etuja. Fortum oli hakenut vesivoimalaitoksen vesiluvan selventämistä sen jälkeen, kun lyhytaikaissäännöstely oli todettu luvanvastaiseksi Luonnonvarakeskuksen selvityksessä 2021. Luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan piiri antoi aluehallintovirastolle muistutuksen siitä, että hakemus täytyy hylätä. Aluehallintovirasto hylkäsi hakemuksen, eli se vahvisti Luonnonvarakeskuksen selvityksen tuloksen. ”Tainionkosken voimalaitosta koskeneen selvennyksen hylkääminen on voitto virtavesille. Tämän päätöksen myötä vesistölle haitallisesta lyhytaikaissäännöstelystä täytyy luopua niissä voimalaitoksissa, missä lupaa ei ole”, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöoikeuden asiantuntija Hannes Koljonen. Huolestuttavaa on se, että vesivoimalaitoksen käyttöä valvova viranomainen, ely-keskus, ei ole reagoinut Fortumin luvanvastaiseen toimintaan. Luonnonsuojeluliitto on puuttunut vesistölle haitalliseen lyhytaikaissäätöön aikaisemminkin. PORVOOSSA ON SYNTYNYT paikallinen kansanliike uuden suojelualueen, Porvoonkorven, perustamiseksi. Luonnonsuojeluliiton Itä-Uudenmaan luonnonja ympäristönsuojeluyhdistys ja joukko aktiivisia kuntalaisia vaativat, että Porvoon kaupunki ryhtyy aktiivisiin toimiin. Nimi on viittaus Sipoonkorpeen. ”Suojelu voisi olla Porvoolle profiilitekijä samaan tapaan kuin Sipoonkorpi – varsinkin jos alueesta joskus saataisiin kansallispuisto”, toteaa yhdistyksen puheenjohtaja Manki Perukangas. Porvoonkorpi on laaja, lähes asumaton, Etelä-Suomenkin mittakaavassa merkittävä metsäalue kaupungin itäpuolella. Siellä on hyvin monimuotoista metsäluontoa: korpia ja kuivan maan kangasmetsiä, reheviä kuusikoita, karuja monisatavuotiaita kalliomänniköitä ja havisevia haavikoita, tervaleppäkorpia ja rantojen tulvametsiä. Alueella elää jopa parikymmentä uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia kuten valkoselkätikka, hömöja töyhtötiainen, varpuspöllö sekä pyy. Vaikka osa Porvoonkorven metsistä on ollut talouskäytössä, ovat ne tärkeitä yhtenäisen viheryhteyden muodostamiseksi. Porvoonkorpi turvaisi porvoolaisten mahdollisuuksia virkistäytymiseen ja ulkoiluun. Se näkyisi hyvinvoivempina kuntalaisina. Porvoonkorpi vahvistaisi myös Porvoon imagoa ihmisja luontoystävällisenä asuinpaikkana. ”Porvoon kaupunkimetsien hakkuulla ei ole kunnallisia, kiveenhakattuja tuottotavoitteita, joten joka tapauksessa kaupunki ei häviäisi suojelussa rahallisesti”, Perukangas toteaa. Porvoonkorven suojeleminen tukisi myös kaupungin tavoitetta suojella vähintään 17 prosenttia kaupungin omistamista metsistä. 2 1 MANKI PERUKANGAS Itä-Uudenmaan luonnonja ympäristönsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Porvoonkorvessa hienoa on se, että sinne pääsee niin monilta asuinalueilta ripeästi: se rajoittuu useimpiin itäisen Porvoon asuinalueista. Yhdistys ajaa Porvooseen suurta suojelualuetta KU VA M AU RI LE IV O KU VA PE TT ER I HA UT AM AA KU VA M AN KI PE RU KA NG AS 2
9 LUONNONSUOJELIJA 2/2025 UKRAINAN SODAN SYTTYESSÄ keväällä 2022 eurooppalaiset päättäjät heräsivät siihen todellisuuteen, ettei vihreä siirtymä ei ole pelkkää energiapolitiikkaa. Se on myös ulkoja turvallisuuspolitiikkaa. Suomessa on nyt tärkeää ymmärtää, miten politiikkasektorit kietoutuvat toisiinsa. Turvallisuus ei nimittäin tarkoita vain puolustusvoimia ja rajavalvontaa, vaan se ulottuu ilmastotoimiin. Ilmastopolitiikka tulisikin nähdä osana laajempaa turvallisuuspoliittista kokonaisuutta. Esimerkiksi fossiilinen energia on tehnyt Suomesta riippuvaisen autoritaarisista toimijoista ja siten sitonut myös meidät globaaleihin konflikteihin. Sen sijaan uusiutuva energia – tuulija aurinkovoima – hajauttaa riskejä ja tuo vakautta. Ukrainassa hajautettuun aurinkovoimaan ei pysty iskemään samalla tavalla kuin isoihin fossiililaitoksiin. Siksi Suomen luonnonsuojeluliiton hallinnoiman EKOenergian lahjoitusten turvin on autettu Ukrainaa kolmen vuoden aikana yhteensä 270 000 eurolla. Tuella asennetaan aurinkopaneeleita päiväkoteihin, kouluihin ja sairaaloihin. Ukrainan siirtyessä uusiutuvaan energiaan se samalla suojaa itseään Venäjän iskuilta, joita on kohdistettu nimenomaan maan energiajärjestelmiin. Kestävä energia lisää kriisinsietokykyä. Suomen turvallisuutta horjuttaa myös ilmaston kuumeneminen. Tutkimusten mukaan 1–2 asteen lämpeneminen lisää turvallisuusuhkien todennäköisyyttä maailmalla. Jokainen asteen kymmenyksen kuumeneminen nostaa riskejä yhä vakavammiksi. Ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät pysähdy maiden rajoille. Elinolosuhteiden heikkeneminen lisää konflikteja ja epävakautta, mikä heijastuu myös Suomeen. Ilmaston kuumeneminen ja luontokato lisäävät laajoja häiriöitä sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Siksi olisi tärkeää, että Suomessa päättäjät näkisivät ilmastotoimet turvallisuuspoliittisena kysymyksenä. Orpon hallitus on kuitenkin ottanut ilmastotoimissa takapakkia vesittämällä päästövähennyksiä ja ylläpitämällä ympäristölle haitallisia tukia. Samalla leikataan luonnonsuojelusta sekä ihmisten arjen kestävistä valinnoista, kuten öljylämmityksestä luopumisen rahoituksesta. Ilmastopolitiikka menettää johdonmukaisuuden, ja sen myötä myös vakaus horjuu. Kestävässä yhteiskunnassa tarvitaan joustavuutta, luottamusta ja ennakoimista. Siksi päättäjien täytyy muistaa, että ympäristökysymykset ovat turvallisuuden perusta. Ilmastoja luontotoimet edistävät joustavuutta ja vakautta. Niistä ei kannata säästää. Ympäristökysymykset ovat turvallisuuden perusta KOLUMNI NELLI IMMONEN, LUONNONSUOJELULIITON ILMASTOASIANTUNTIJA Fossiilinen energia on tehnyt Suomesta riippuvaisen autoritaarisista toimijoista. KUVAT EKOENERGIA KU VA O O NA LO HI LA HT I Ekoenergian tuella asennettiin aurinkopaneelit päiväkodin katolle Borodyankassa Ukrainassa.
LEPPÄVALKOMITTARI. KUVA HENRI KOSKINEN/VASTAVALO 10 LUONNONSUOJELIJA 2/2025 Sinulla on perhosvaikutus
”Voiko perhosen siipien heilahdus Brasiliassa aiheuttaa tornadon Texasissa?” kysyi meteorologi Edward Lorenz esitelmöidessään tieteellisessä kokouksessa Washington D.C:ssä vuonna 1972. Tämä kaaosteoriassa käytetty vertaus on sittemmin tullut laajasti tunnetuksi populaarikulttuurin kautta. Arkikielelle käännettynä se tarkoittaa, että pienikin muutos tai häiriö voi saada aikaan suuria vaikutuksia. Elämme nyt perhosvaikutuksen hetkiä myös pölyttäjien maailmassa. Suomen ympäristökeskuksen Pölyttäjien tila Suomessa -raportissa (2021) todetaan, että 2000-luvun aikana monissa tutkimuksissa eri puolilla maailmaa on raportoitu pölyttäjähyönteisten määrän ja diversiteetin vähenemisestä: Esimerkiksi Hollannissa päiväperhosten määrät vähenivät jopa 84 prosenttia edellisten 130 vuoden aikana. Ruotsissa apilapeltoja pölyttävien kimalaisten lajikoostumus on yksipuolistunut suuresti 1940-luvun jälkeen. Samaan aikaan vaihtelu apilan siemensadossa on kasvanut. Syyksi epäiltiin apilan pölytyksen riippuvuutta yhä harvemmasta yleisenä esiintyvästä kimalaislajista. Saksassa lentävien hyönteisten biomassan havaittiin vähentyneen 76 prosenttia vain 27 vuoden aikana maatalousalueiden ympäröimillä suojelualueilla. Ja niin edelleen. Päivittäistuotteet pohjaavat pölyttäjien työhön Arjessa näitä kehityskulkuja kutsutaan pölyttäjäkadoksi. Koska suuri osa päivittäin käyttämistämme tuotteista ravinnosta kosmetiikkaan ja lääkkeisiin on pohjimmiltaan riippuvaisia pölyttäjien tekemästä työstä, kannattaisi pörssikurssien heilahdusten lisäksi seurata myös pölyttäjien määrän ja laadun kehityskäyriä. Perhosvaikutuksesta puhuu myös Itä-Suomen yliopiston akatemiatutkija Mirella Miettinen. ”Tiedon lisääminen uhan luonteesta ja laajuudesta on tärkeää. Pölyttäjien hyödyt – muut kuin viljelykasvien pölytys – tunnetaan huonosti. Kun ymmärrämme paremmin, mitkä ovat pölyttäjien häviämisen kielteiset seuraukset ja miten ne voivat kertautua katastrofeiksi, samaa perhosvaikutusta voidaan käyttää strategiana myös myönteisen muutoksen aikaansaamiseksi. Toisin sanoen pienetkin pölyttäjien suojelemiseen tai palauttamiseen tähtäävät toimet voivat johtaa suuriin positiivisiin kerrannaisvaikutuksiin.” Itä-Suomen yliopisto on mukana Euroopan unionin rahoittamassa Butterfly-hankkeessa, jossa selvitetään, miten yhteiskunta voi ennakoida ja varautua pölyttäjien vähenemisen aiheuttamiin uhkiin. Akatemiatutkija Mirella Miettinen oikeustieteiden laitokselta johtaa työpakettia, jossa tarkastellaan viiden keskeisen toimitusketjun – ruuan ja mikroravinteiden, lääkkeiden, kosmetiikan, biomateriaalien sekä bioenergian – riippuvuutta pölyttäjistä. Terveellinen ruokavalio harvojen herkuksi Pölyttäjäkadolla voi olla seurauksensa ihmisten terveyteen. Entistä suuremman osan maapallon väestöstä saattaa olla kehityskulun edetessä vaikeampi saavuttaa tasapainoinen ja terveellinen ruokavalio. ”Erityisesti hedelmäja marjakasvien, pähkinöiden ja vihannesten tuotanto kärsii, mikä vaikeuttaa tärkeiden vitamiinien (etenkin A ja C), antioksidanttien sekä hivenaineiden saantia ravinnostamme”, todetaan Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecimin (2018) Mitä tapahtuu, jos pölyttäjät katoavat? -artikkelissa. Ennallistamisasetus ohjaa uudistumaan Mirella Miettisen mukaan tilanteeseen olisi mahdollista vastata lainsäädännöllisin keinoin. ”Pölyttäjiä ja niiden elinympäristöjä tulisi suojella ja huomioida ne kaikessa maankäytön suunnittelussa. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka voisi myös tukea pölyttäjille suotuisempien käytäntöjen yleistymistä. Torjunta-aineiden käyttöä tulisi vähentää tiukemmalla lainsäädännöllä.” Hänen mukaansa voisi myös edellyttää pölytEläinten pölytyksestä hyötyy tai sitä vaatii yli 75 % viljelykasveista. Globaalisti lähes 90 % kukkakasveista on ainakin osin riippuvaisia eläimistä siitepölyn siirtäjinä. 11 LUONNONSUOJELIJA 2/2025 TEKSTI JENNI HAMARA Pölyttäjien katoaminen voi kertautua katastrofeiksi, mutta sama pätee hyvän kertautumiseen.
täjien parempaa seurantaa. Tähän onkin jo tartuttu EU-tasolla, sillä elokuussa Euroopan komissiolta on tulossa esitys jäsenmaiden yhteisestä pölyttäjien seurantamenetelmästä. EU:n ennallistamisasetus velvoittaa jäsenvaltioita lisäämään pölyttäjien monimuotoisuutta ja kääntämään pölyttäjäkantojen vähenemissuuntauksen vuoteen 2030 mennessä. EU haluaa myös kansalaiset mukaan pölyttäjätalkoisiin. Jäsenvaltioita velvoitetaan edistämään kansalaistiedettä seurantatietojen keräämisessä ja tarjoamaan resurssit siihen. Puolet pihasta pölyttäjille Haasteeseen voi tarttua jo tänä kesänä. Pölyttäjäkato on siinä mielessä iloinen kohtalonkysymys, että kaikki voivat osallistua sen ratkaisemiseen. Jo pelkästään Suomen omakotitalojen pihojen pinta-ala vastaa maamme 33 kansallispuiston pinta-alaa. Omalla pihalla piilee siis paljon mahdollisuuksia pölyttäjien auttamiseen, ja vaikutus on suuri, jos ihmiset ryhtyvät joukolla toimiin. Omaa elinpiiriä voi katsoa pölyttäjäsilmälasien läpi ja havaita, että jokaisella on jokin paikka, joka on mahdollista jakaa perhosten, kimalaisten ja muiden mesipistiäisten kanssa. Se voi olla parveke, taloyhtiön piha tai työpaikan tupakkapaikan viereinen nurmikkopläntti, johon voisikin kylvää mehiläisiä ilahduttavan siemenseoksen. Keräsimme tähän lehteen inspiroivia esimerkkejä pölyttäjien auttamiseen eri tason toimijoille. Naantalissa kaupungin työntekijät keräävät luonnonkukkien siemeniä. Ämmässuon kaatopaikka on muutettu kukkivaksi vuoreksi. Vinkkejä on tarjolla myös sille, joka haluaa antaa pihallaan tilaa luonnonkasveille ja pölyttäjille. Osallistu päiväperhosseurantaan! Päiväperhosten määrä on yksi käytetyimmistä luonnon monimuotoisuuden indikaattoreista Euroopassa. Maatalousympäristön päiväperhosseuranta perustuu vapaaehtoisten luontoharrastajien työhön. Mukaan voi liittyä kuka tahansa päiväperhosia riittävän hyvin tunteva luontoharrastaja, joka on valmis tekemään pitkäjänteistä havainnointia sopivalla kohteella vaikkapa kotinsa tai kesämökkinsä lähiympäristössä. Tiedot tallennetaan Laji.fi-sivustolle osaksi SYKE:n koordinoimaa Maatalousympäristön päiväperhosseurantaa. Samaan tapaan toimii kimalaisseuranta, johon havaintoja voi ilmoittaa tarvittaessa myös lajitasoa karkeammin, joten seuranta sopii hyvin aloittelevallekin harrastajalle. Lue lisää ja ilmoittaudu: www.ymparisto.fi/paivaperhosseuranta www.ymparisto.fi/kimalaisseuranta PELTOKIMALAINEN. KUVA TAPIO KUJALA 12 LUONNONSUOJELIJA 2/2025
Pelkillä jalostetuilla puutarhakasveilla laitetulta pihalta ei Essi Kuparin mukaan löydy paikallisille eliölajeille talvehtimispaikkoja tai juuri mitään muutakaan. ”Mettä saattaa olla tarjolla, mutta paikallisesti erikoistuneet lajit eivät pysty hyödyntämään tällaista pihaa. Esimerkiksi mäkihiilikoi talvehtii vain metsäapilan juuren läheisyydessä. Osa hyönteislajeista taas pystyy talvehtimaan ulkomaisillakin lajeilla”, hän sanoo. Jos haluaa harjoittaa paikallisen luonnon kanssa vuorovaikutuksessa olevaa puutarhanhoitoa, kannattaa suosia paikallisia lajeja. Ne ovat kestäviä, koska ne ovat sopeutuneet olosuhteisiin pitkän ajan kuluessa ja sietävät talvimärkyyttä sekä paahdetta. Niitä ei tarvitse hoitaa ja lannoittaa samalla tavalla kuin jalostettuja kasveja. Paikallisia ratkaisuja Tavallisen viherpeukalon piha voi olla tärkeä pelastuslautta pölyttäjille yksipuolisten nurmikkopihojen ja betoniviidakon keskellä. ”Luontokato ilmenee paikallisesti, ja paikalliseen ongelmaan on paikalliset ratkaisut. Suomessa käytetään todella vähän luonnonkasveja. Vielä on näkemättä, miltä näyttää luonnonkasveista tehty kukkapenkki. Veikkaan, että se on näyttävä”, Kupari sanoo ja toivoo, että ihmiset kokeilisivat rohkeasti luonnonkukkia omilla pihoillaan. Silmiinpistävin ero jalostettuihin lajeihin lienee se, että suomalaisista luonnonkukista puuttuvat pääsääntöisesti valtavat terälehdet; eksoottinen, näyttävä kukinta jää vähemmälle. ”Olemme huomanneet, että villinä ratapihoilla ja tienposkessa kasvaessaan kukat näyttävät pienemmiltä kuin rehevään kasvumultaan päästessään”, Kupari toteaa. Vaikuttavasta kukinnasta ei siis tarvinne tinkiä niin paljon kuin voisi kuvitella. Luonnonkukkapihan perustaminen ei myöskään ole vaikeaa. Jos luonnonkasveja istuttaa tai kylvää kukkapenkkiin, voi sitä hoitaa samalla tavoin kuin muutenkin hoitaisi kukkapenkkiä. Kukkivaa nurmikkoa puolestaan voi leikata samaan tapaan kuin leikkaisi nurmikkoa, paitsi harvemmin. Kerran kuussa riittää. ”Olen havainnut, että vaikeus piilee uusien juttujen opettelussa. Niittyjen perustaminen ja hoito on uutta. Usein niitä yritetään tehdä liian varjoisaan tai rehevään paikkaan. Varjoisiin ja paahteisiin paikkoihin on omat lajinsa. Karua ketoa ei voi perustaa sinne, missä on aiemmin kasvanut koiranputkea ja mesiangervoa”, Kupari vinkkaa. Pohjatyöt on tehtävä hyvin. Aurinkoinen, mahdollisimman vähän rikkaa kasvava alue on paras. Pohjalle kannattaa kipata vähintään 20 senttimetriä soraa, sepeliä tai hiekkaa, jotta saa hyvän alun. Kylvä kasvimaantiedettä kunnioittaen Entä sitten siemenseokset: voiko niiden mukana tulla epätoivottuja lajeja? ”Näkisin, että ulkomailta tuotujen yksitai kaksivuotisten lajien kanssa ei ole vaaraa. Ne eivät sotke paikallisia populaatioita. Mutta jos tuomme esimerkiksi monivuotista keltamaitetta Saksasta ja se jää tänne kasvamaan ja sekoittuu paikallisiin populaatioihin, niin mielestäni se ei ole hyvä juttu.” Kupari kannustaa välttämään eri alueilta tulevien kasvien sotkemista, sillä Suomen oloihin sopeutuneilla lajeilla on eri ominaisuuksia kuin keskieurooppalaisilla sisarillaan. Hän sanoo kuitenkin ymmärtävänsä, että ajatus on kaukana kuluttajan todellisuudesta sillä hetkellä, kun mennään kauppaan ostamaan siemeniä. Entä mitä luonnonkukkia pölyttäjiä pihalleen toivovan kannattaa hankkia? ”Eniten liikennettä Tampereen niityillämme näkyy neidonkielellä, harmiolla ja kaikissa kaunokeissa. Suosittuja ovat myös isomaksaruoho, purtojuuri ja ruusuruoho”, Kupari kertoo. Huomio kevätkukkijoihin Tärkeää on myös miettiä, kuinka luonnonkukkapiha tukee pölyttäjiä koko kasvukauden ajan. Vinkkejä luonnonkukkapihan perustajalle Luonnonkukkia löytyy muutamista siemeniin erikoistuneista verkkokaupoista, mutta alkuperä ei välttämättä ole Suomessa. Kysymällä selviää. Kokeile luonnonkasveja myös kesäkukkina: kotimaisessa mittakaavassa näyttävät kannusruohot, tulikukat, ruusuruoho, nurmikohokki ja kyläneidonkieli voivat hyvinkin taipua kesäkukiksi. Minkä tahansa omaa silmää miellyttävien yleisten lajien siemeniä voi kerätä itse lähimaastosta. Esiintymistä voi turvallisesti kerätä enintään 20 % siemenistä. Kasvien kaivaminen juurineen ei kuulu jokaisenoikeuksiin. Rauhoitettujen kasvien siemeniä ei saa kerätä. K U V A ES SI KU P AR I 13 LUONNONSUOJELIJA 2/2025 Luonnonkukkia omalle pihalle Jalostettuja puutarhakasveja käyttämällä voi vahingossa luoda pihastaan ekologisesti karun paikan. Villi vyöhyke ry:n puheenjohtaja Essi Kupari kertoo, miten luonnonkukkia hyödyntämällä voi saada pihan, joka tuottaa iloa niin ihmiselle kuin pölyttäjille. TEKSTI JENNI HAMARA
”Kannattaa kiinnittää huomiota kevätkukkijoihin. Hyviä kevätkukkijoita ovat esimerkiksi vuokot, kiurunkannukset, kevätesikko, lehtoimikkä ja ketotaskuruoho. Näitä kaikkia on saatavilla kaupallisesti, muttei välttämättä paikallista kantaa. Syksyn tullen ei kannata niittää kaikkia kasveja. Jos pihassa on kukkapenkki, on syytä jättää kasvit talventörröttäjiksi. Harvinaisissa suomalaisissa luonnonkasveissa talvehtii moni”, Kupari listaa. Tärkeitä ovat niin ikään risuja lehtikasat sekä lahopuun jättäminen pihamaastoon. Talvella jäätymätön lehtikomposti on kovakuoriaisten aarreaitta. ”Niistä on löytynyt eteläisiä, harvinaisia kovakuoriaisia. Komposti ei saisi kastua, joten se kannattaa sijoittaa pihan nurkkaan tai puiden alle.” Tontille jätetty kasa peseekin kaupasta ostetun hyönteishotellin usein mennen tullen. Kitke harkiten Luonnonkukkapihaa hoitaessa Kupari kannustaa pohtimaan, kenelle ympäristöä on luomassa. Villin vyöhykkeen taimistolla ja niityillä sallitaan kasvatettavien yksilöiden rinnalle ilmaantuvat lajit, jos niistä ei ole haittaa. ”Kitkiessä pohdimme jatkuvasti, miksi toiset kitketään ja miksi toiset saavat jäädä. Jos tarkoituksena on vaalia ketokasvillisuutta, monivuotiset paljon tilaa vievät lajit, kuten pietaryrtti ja pujo, saavat lähteä. Rikkaruoho on liukuva käsite, joka muodostuu alueen tavoitteiden kanssa.” Mikä Villi vyöhyke? Tampereella päämajaansa pitävä Villi vyöhyke on perustanut yli 100 erilaista kokeellista biodiversiteettiprojektia eri puolille Suomea. Projektien kokoluokka vaihtelee pienistä urbaaneista niityistä mittaviin metsäisten alueiden ennallistamisprojekteihin sekä teollisten alueiden maisemointeihin. Lue lisää: villivyohyke.fi Valitse olosuhteisiin sopivat luonnonkukat Kohtalaisen kostea ja ravinteikas maaperä: hiirenvirna, aitovirna, päivänkakkara, puna-ailakki, metsäkurjenpolvi, kultapiisku, käenkukka, särmäkuisma Karulle paikalle valoon ja paahteeseen: mäkitervakko, nuokkukohokki, hopeahanhikki, keltamaksaruoho, isomaksaruoho, kangasajuruoho, ukontulikukka, lampaannata, keltanot Kukkivalle nurmikolle: metsäapila ja muut apilat, keltamaite, laukut, heinäratamo ja muut ratamot, ketotaskuruoho, niittyhumala. Nämä kaikki lajit kestävät nurmikonleikkuuta. NEITOPERHONEN. KUVA PEKKA KOTKATNIEMI/VASTAVALO U KONTULI KUKK A , K U V A J E NN I HA M A RA 14 LUONNONSUOJELIJA 2/2025
Naantalin kaupungin puutarhuri Kaisa Lindellin työnkuvaan on tullut muutos: omaa vastuualuettaan hoitaessaan hän kerää myös luonnonkukkien siemeniä. Syy muutokseen on Naantalin kaupungin ja Suomen luonnonsuojeluliiton viime vuonna aloittama yhteistyö osana EU:n rahoittamaa Priodiversity LIFE -hanketta. Naantalin kaupunki on alkanut huomioida uudella tavalla pölyttäjiä alueidensa hoidossa. Kaupungin työntekijöitä on koulutettu luonnonkukkien siementen keruuseen ja uusiin ympäristön hoitokäytäntöihin. Tavoitteena on kehittää ja levittää pölyttäjät huomioivan luonnonhoidon malli mahdollisimman moneen Suomen kuntaan. Naantali ja Ylöjärvi ovat lähteneet mukaan pioneerikuntina, joista muut voivat myöhemmin ottaa mallia. Nyt edessä on ensimmäinen todellinen pörriäiskesä. Siementen keruu vaatii tarkkuutta Puutarhuri Lindellin lähtiessä siementenkeruuseen täytyy muutaman ennakkoehdon täyttyä. ”Tarvitaan hyvä keli. Pitää olla kuivaa. Iltapäivä on aamua parempi siementenkeruuaika. On myös tarkkaa, että kerää siemenet oikeaan aikaan kesästä. Muuten voi käydä kuten minulle kaunokkia kerätessäni. Lähdin lomalle ja palattuani siemenet olivat jo ehtineet varista”, hän kertoo. Siementenkeruupäivinä mukaan pakataan isoja mustia muovilaatikoita, joilla tavallisesti kuljetetaan tavaraa. Laatikon pohjalle levitetään sanomalehti, etteivät siemenet karkaa. Matkaan saadaan esihenkilön laatima lista kerättävien kasvien siemenistä. Kun saalis on kasassa, kasvien nimet merkitään heti muistiin ja ne tuodaan sisälle varastoon kuivumaan. ”Seuraamme siementen tilannetta, hölskyttelemme niitä ja perkaamme ne. Emme jätä rönsyjä ja varsia. Kun kuivat siemenet on putsattu, ne laitetaan kirjekuoreen, johon merkitään keruuvuosi ja sisältö.” Viime kesän jäljiltä Lindellillä on käsissään nippu kirjekuoria. Niistä löytyy valkoailakkia, hopeahanhikkia, päivänkakkaraa ja rantakukkaa. Siankärsämöä on niin valkoisena kuin kellertävän sävyisenä. Löytyy myös rantakukkaa, neidonkieltä ja jänönapilaa. ”Tervakukkaa on mukava kerätä. Se rapisee helposti talteen. Olen pikkutytöstä asti tykännyt myös ailakeista. Kutsuin niitä paukkukukiksi. Ennen nupun aukeamista ne on kiva napsauttaa puhki”, kuvaa Lindell. Siemeniä kerätessään Lindell arvioi silmämääräisesti esiintymään koon. Aina on jätettävä osa siemenistä paikalleen kylväytymään. Kerätyt siemenet puolestaan päätyvät esimerkiksi vastaperustetuille uusniityille. Puutarhuri Lindellin kesään niityt tuovat perkaamista, siimaamista ja leikkuujätteiden haravointia. Haitallisten vieraslajien torjunta kuuluu myös työlistalle. ”Leikkaamme lupiinien kukintoja ketoalueiden lähellä. Niiden juuret ovat syvällä ja sitkeässä. Ja ne tykkäävät levitä!” Kyltit karistavat ennakkoluulot Luonnonkasvien käyttäminen kaupunkiympäristössä poikkeaa istutuskukkien hoidosta. ”Se on täysin eri juttu. Meillä paljon ryhmäkasveja, kesällä kukkamaita ja kukkaruukkuja. Ne vaativat säännöllistä kastelua, lannoitusta ja hoitoa. Niityillä taas rikkakasvien poisto vie aikaa.” Yhtenä Luonnonsuojeluliiton ja Naantalin kaupungin yhteistyön tavoitteena on kasvattaa kaupunkilaisten kiinnostusta ja ymmärrystä luonnonvaraisista pölyttäjistä ja innostaa kaupunkilaisia pölyttäjien elinolosuhteita ja monimuotoisuutta edistäviin tekoihin omilla pihoillaan. Uusniityille pystytetään pölyttäjätoimista kertovia kylttejä. Näin varmistetaan, että käyttäjät ymmärtävät lahopuiden, lahopuuaitojen ja hyönteishotellien olevan paikalla luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Ensi kesänä Lindell kollegoineen pääsee taas syvemmälle luonnonkasvien maailmaan Luonnonsuojeluliiton ja Villi vyöhyke ry:n kouluttaessa lisää siementenkerääjiä. Kun siemenet on kylvetty Naantalin kedoille, on seuraavien kuntien vuoro muuttaa ajatteluaan ja astua uuteen aikaan. Kaupunkilaiset pölyttäjien puolelle 15 LUONNONSUOJELIJA 2/2025 Pienillä muutoksilla kuntien hoitokäytännöissä voi olla suuria vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. TEKSTI JENNI HAMARA
KUN PÄÄKAUPUNKISEUDUN ASUKAS kuulee sanan Ämmässuo, nousee mieleen todennäköisesti valtava haiseva jätevuori, jonne ruuhka-Suomen jätteet kipataan. Ämmässuo on mielikuvissa paikka, joka tekee mieli kiertää kaukaa. Tämän mielikuvan voi nyt unohtaa. Ämmässuota ei enää edes kutsuta kaatopaikaksi vaan alueella sijaitsee Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) ekoteollisuuskeskus, jossa kaikki sinne päätyvä aines muokataan ja hyödynnetään uudelleen. Vanhan kaatopaikan tunnistaa kesän edetessä sen laella loistavasta kukkamerestä. ”Tavallisesti kaatopaikan päälle tehdään jälkihoitona nurmikko, koska puustoa ja pensaita ei voi istuttaa pintarakenteiden vaurioitumisriskin vuoksi. Tällä kertaa mietittiin, että mitä jos homma hoidettaisiin pykälää paremmin ja kylvettäisiinkin niitty”, HSY:n ympäristöpäällikkö Liisa Suhonen kertoo. Tavoitteena on rakentaa 32 hehtaaria niittyjä pölyttäjien elinalueeksi. Se vastaa noin 45 jalkapallokentän kokoista aluetta. Ennen niittykasvien siementen levittämistä kasvualusta on tehty niille sopivaksi. Sitä varten Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksessa valmistettiin kylvettävälle niittytyypille räätälöity kasvualusta kierrätysraaka-aineista hyödyntämällä biojätteen käsittelyssä jalostettuja multatuotteita. Tutkimusta tunturimaisemissa Viime kesänä päästiin ensimmäistä kertaa havainnoimaan, mitä kasveja ja eläimiä nuorelta kaatopaikkaniityltä löytyy. Suomen ympäristökeskuksen tutkija Janne Heliölältä pyydettiin asiantuntijatukea maisemoinnin luontovaikutusten arvioimiseen. ”Tuntui jännittävältä päästä yleisöltä suljetulle alueelle tekemään tutkimusta. Kuvittelin etukäteen, että Ämmässuolla olisi hajua, mutta ei siellä haissut. Mäellä oli tuulista ja vaikutelma oli hyvin tunturimainen ja hiljainen. Paljaassa, avoimessa maastossa kuului vain etäisiä työkoneiden ääniä ja kiurun laulua”, Heliölä kuvailee ensivaikutelmiaan. Kukkaloisto on silti yleisöltä suljettu, sillä täyttömäki sijaitsee teollisuusalueen keskellä. Lisäksi kukkaniityn alla on kaatopaikkakaasujen keräysjärjestelmä ja alueella liikuttaessa mukana on pidettävä kaasumittaria. ”Keräysjärjestelmän kaasukaivojen lähelle ei saa mennä niistä ajoittain purkautuvien metaaÄmmässuon vanha kaatopaikka muuttui valtavaksi niityksi, joka kutsuu pölyttäjiä luokseen. TEKSTI JENNI HAMARA, KUVAT HSY 16 LUONNONSUOJELIJA 2/2025 Kukkiva KAATOPAIKKA
Pienlentokentät, hylätyt kaatopaikat ja junaratojen varret ovat pölyttäjille tärkeitä uuselinympäristöjä. Ne voi nähdä nykypäivän perinnemaisemina. Olennaista on, että niittyjen lajit löytävät paikan elää.” nikaasujen vuoksi. Puuttomalla mäellä ne hajoavat tuuleen nopeasti, mutta tämä tuo maastotyöskentelyyn tiettyä vaaran tuntua”, Heliölä kuvaa. Tuuli rajoittaa myös alueella viihtyvien pölyttäjien määrää, sillä monet hyönteiset tarvitsevat suojaa. Kesä kesältä alueen lajiston uskotaan silti monipuolistuvan. Jo viime kesänä havaittiin 15 perhoslajia ja lähes 90 lajia pistiäisiä. Lanttuperhoset ja hohtosinisiivet olivat yleisiä, mutta niityiltä löytyi myös Etelä-Suomessa harvinainen kanervakimalainen. ”Perhosista löysin alueelta myös harvalukuista helmihopeatäplää, jolla oli viime kesänä muutenkin Suomessa harvinaisen hyvä vuosi”, Heliölä kertoo. Toivottuja ja ei-toivottuja vieraita Niitystä hyötyvät muutkin kuin hyönteiset. Alueella on pesinyt huuhkaja, jonka on hyvä saalistaa isolla avoimella alueella. Ämmässuon niityt sijaitsevat metsän keskellä, mikä näkyy eläinkunnan vierailijoissa. ”Peuroja on paljon. Oletettavasti hyönteiset houkuttelevat myös lintuja paikalle. Tringa ry käy seuraamassa lintuja ja on keskittynyt lokkien ja varislintujen määriin. Nyt pyysimme yhdistystä seuraamaan lisäksi alueen muutoksen vaikutusta linnustoon”, Suhonen kertoo. Suljetulle alueelle löytävät tiensä myös ei-toivotut vieraat. Lupiini ja kurtturuusu kuuluvat haitallisiin vieraslajeihin, joiden kitkeminen vaatii sitkeää vuosien työtä. ”Järjestämme kaksi kertaa vuodessa henkilöstölle vieraslajitalkoot, joilla viestitään samalla vieraslajien torjunnan tärkeydestä. Alueella työskentelee kesäisin myös vihertyöntekijä, joka torjuu vieraslajeja”, sanoo Suhonen. Luonnonvaraisten pölyttäjien lisäksi mehiläistarhaaja toimitti niitylle kymmenen mehiläispesää, joille on varattu osa niitystä. Ämmässuon jätevuori tuottaa siis myös omaa hunajaa. Nykyajan perinnemaisema Koska kaikki perinnebiotooppien luontotyypit ovat uhanalaisia ja ne ovat vähentyneet yli 90 prosenttia 1960-luvulta nykypäivään, kannattaa ihmisen muokkaamia maisemia katsoa uusin silmin. ”Pienlentokentät, hylätyt kaatopaikat ja junaratojen varret ovat pölyttäjille tärkeitä uuselinympäristöjä. Ne voi nähdä nykypäivän perinnemaisemina. Olennaista on, että niittyjen lajit löytävät paikan elää”, sanoo Heliölä. Myös HSY:llä nähdään näiden ihmissilmän katveeseen jäävien alueiden arvo. ”Olemme kertoneet muissa jätelaitoksissa toimiville kollegoille Ämmässuon hankkeesta oppimistamme toimintatavoista. Asioita voi tehdä jätehuollossa luonnon kannalta paremmin eikä se vaadi aina isoja muutoksia”, Suhonen tiivistää. 17 LUONNONSUOJELIJA 2/2025
18 LUONNONSUOJELIJA 2/2025 Etelä-Häme Asikkala n Retkikohde: Urajärven kartano. Kokoontuminen: Urajärven kartanon p-paikka (Kartanontie 77). Retki-aika: klo 13–15. Järjestäjä: Asikkalan luonnonystävät. Yhteistyötahot: Padasjoen luonnonystävät. Mukaan: kynä, kasvio. Lisätiedot: Mari Meriläinen, p. 044 300 6466, asikkalanluonto@gmail.com. Huom! Kimppakyytejä sovitaan Vääksyssä klo 12.40, Päijännetalo, Meijeritie 1, Vääksy Forssa n Retkikohde: Salmistonmäki. Kokoontuminen: Salmistonmäen p-paikka (Kytöniityntie). Retki-aika: klo 12–14. Järjestäjä: Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys. Mukaan: eväät, kynä. Lisätiedot: Utu Martikainen, utu.martikainen@luontomuseo.fi Hollola n Retkikohde: Hollolan kirkkoympäristö. Kokoontuminen: Esinemuseon edessä sankarihauta-alueen lähellä. Retki-aika: klo 17–18.30. Järjestäjä: Helena Raikas. Yhteistyötahot: Hollolan Kotiseutuyhdistys. Lisätiedot: Helena Raikas, p. 040 585 3816. n Retkikohde: Hedelmätarha. Kokoontuminen: Hedelmätarhantie 19 vastapäätä hiekkakentältä klo 10. Lahden Pikku-Vesijärven vesiurkujen viereiseltä p-paikalta pääsee mukaan klo 9.45. Retki-aika: klo 10–13.30. Järjestäjä: Hollolan ympäristöyhdistys. Mukaan: eväät. Lisätiedot: Matti Laurila, p. 040 595 3147. Etelä-Karjala Lappeenranta n Retkikohde: Tuosan saari. Kokoontuminen: golfkentälle kääntyvän tienristeyksen p-alue (Vehkataipaleentie 589). Retki-aika: klo 10–13. Järjestäjä: Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry. Mukaan: saappaat. Lisätiedot: Kimmo Saarinen, p. 040 721 4108, kimmo.saarinen@sll.fi n Retkikohde: Pellisenrannan niitty. Kokoontuminen: niityn viereisen tien varressa (Pellisenrannantie 142). Retki-aika: klo 10–12. Järjestäjä: Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistys. Lisätiedot: Juha Jantunen, juha.jantunen@ allergia.fi Etelä-Savo Mikkeli n Retkikohde: Kyyhkylä. Kokoontuminen: Kyyhkylän kartanon p-paikka (Kyyhkyläntie 6). Retki-aika: klo 13–15.30. Mukaan: kynä. Lisätiedot: Aune Niiranen, p. 044 036 1306, aune.niira@gmail.com Savonlinna n Retkikohde: Ruunavuori. Kokoontuminen: Savonlinnan Sokoksen p-paikka. Retki-aika: klo 11–13. Järjestäjä: Itä-savon luonnonsuojeluyhdistys. Mukaan: eväät, saappaat, kasvio. Lisätiedot: Timo Luostarinen, p. 050 567 0500, timo.luostarinen@gmail.com Keski-Suomi Jyväskylä n Retkikohde: Könkkölän tilan pihapiiri ja Köhniönjärven ranta/Köhniöntaus. Kokoontuminen: Könkkölän tilan p-paikka (Vesangantie 37). Retki-aika: klo 15–17. Järjestäjä: Suomen luonnonsuojeluliiton Jyväskylän seudun yhdistys. Mukaan: eväät, saappaat, kynä, kasvio, suurennuslasi. Lisätiedot: Johanna Hallman, p. 040 080 8446, johanna.hallman@ saunalahti.fi. Keuruu n Retkikohde: Tiedetila. Kokoontuminen: Tiedetilan p-alue (Alkulantie 265). Retki-aika: klo 12–16. Järjestäjä: Tiedetila. Lisätiedot: Tuula Kotiranta, p. 050 531 8435. Petäjävesi n Retkikohde: Päiväperhosja korentokohde Petäjävedellä. Kokoontuminen: Petäjävesi-lehden toimituksen edessä (Asematie 6). Retki-aika: klo 12–14. JärjesLuonnonkukkien päivän retket vievät kesäiseen luontoon Luonnonkukkien päivänä 15.6. retkeillään harakankelloja ja muita luonnonkukkia ihaillen aina Helsingistä Rovaniemelle saakka.
19 LUONNONSUOJELIJA 2/2025 täjä: Petäjäveden Luonto ry. Mukaan: eväät, saappaat. Lisätiedot: Lauri Ijäs, p. 040 717 2193, lauri.ijas@elisanet.fi. Kymenlaakso Hamina n Retkikohde: Meltti. Kokoontuminen: Hostel Jailhouse p-paikka (Karjakatu 25). Retki-aika: klo 10–12. Järjestäjä: Suomen luonnonsuojeluliiton Kaakkois-Kymen yhdistys. Mukaan: eväät, kasvio. Lisätiedot: Katja Räsänen, p. 040 553 2088, kaakkois-kymi@sll.fi. Kouvola n Retkikohde: Suutarinpelto. Kokoontuminen: Suutarinpellon opaskyltin luona Pikku-Palomäen ulkoilureitin varressa. Retki-aika: klo 13–15. Järjestäjä: Pohjois-Kymen Luonto ry. Lisätiedot: Pauliina Klemola, p. 044 917 6853, pohjoiskymenluonto@gmail.com. Lappi Kemi n Retkikohde: Satamankankaan metsä. Kokoontuminen: Paavonkarin laavu (Lallinperäntie 49). Retki-aika: klo 11–14. Järjestäjä: SLL Kemin Seudun Luonnonsuojeluyhdistys. Mukaan: eväät, saappaat. Lisätiedot: Hilkka Lipponen, p. 040 058 3176, hilkkalipponen@gmail. com. Rovaniemi n Retkikohde: Ounasvaaran rinnesuo ja lähteet. Kokoontuminen: Linnuntien p-paikka, Linnuntie. Retki-aika: klo 11–14. Järjestäjä: SLL Rovaniemi ry. Mukaan: eväät, saappaat. Lisätiedot: Sari Hänninen, p. 040 873 7986, sari.hanninen0@ gmail.com. Pirkanmaa Juupajoki n Retkikohde: Hyytiälän metsäasema. Kokoontuminen: Oriveden yhteiskoulun p-paikka (Opintie 1). Retki-aika: klo 12–16. Järjestäjä: Oriveden seudun luonnonsuojeluyhdistys. Mukaan: saappaat. Lisätiedot: Esa Kallio, p. 050 495 9969, esa.aarre.kallio@gmail.com. Kangasala n Retkikohde: Suoramanjärven lehto ja Pähkinäkallion ls-alue. Kokoontuminen: Kangasalan lukion p-paikka (Finnentie 42). Retki-aika: klo 10-12.30. Järjestäjä: Kangasalan luonto ry. Lisätiedot: Ari Kuuluvainen, p. 040 514 4310. Huom! Retkelle voi lähteä polkupyörällä tai omalla autolla. Polkupyöräiltävä matka on noin 12 km. Autolla liikkuvat jaetaan lähtöpaikalla käytettävissä oleviin autoihin. Nokia n Retkikohde: Luodon saari. Kokoontuminen: Kurssikeskus Urhatun p-paikka (Urhatuntie 80). Retki-aika: klo 9.30-16. Järjestäjä: Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistys ry. Mukaan: eväät, kynä, kasvio. Lisätiedot: Kaija Helle, p. 044 017 7180, hellekaija@gmail.com. Huom! Venekuljetus, ilmoittaudu Kaija Helteelle. Pirkkala n Retkikohde: Reippi. Kokoontuminen: p-alue, Reipintien ja Museotien risteys (Reipintie 22). Retki-aika: klo 17–19. Järjestäjä: Pirkkalan ympäristöyhdistys ry. Yhteistyötahot: Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ry. Mukaan: eväät, saappaat, kasvio. Lisätiedot: Mari Huvi, pirkkalanymparistoyhdistys@ gmail.com Pälkäne n Retkikohde: Hirvivuori. Kokoontuminen: Padankodalle (Padankosken uimaranta), josta kimppakyydein retkikohteeseen. (Kyynäröntie 685 B). Retki-aika: klo 12–15. Järjestäjä: Padankosken kyläyhdistys ry. Mukaan: eväät, saappaat. Lisätiedot: Tuomo Kuitunen, p. 040 701 7412. Sastamala n Retkikohde: Vehmaanniemen luonnonsuojelualue. Kokoontuminen: Tampereentie, Sastamala 38200 (ns. Kataran suora), opasteet Tampereentieltä. Vehmaanniemen p-paikka. Retki-aika: klo 10–12. Järjestäjä: Sastamalan ympäristöyhdistys. Mukaan: eväät, saappaat. Lisätiedot: Eveliina Asikainen, p. 040 588 3194. Huom! Osittain esteistä maastoa. Tampere n Retkikohde: Soukonvuori. Kokoontuminen: Soukonvuorentien alussa oleva p-paikka. Retki-aika: klo 11–14. Järjestäjä: Suomen luonnonsuojeluliiton Tampereen yhdistys ry. Lisätiedot: Antti Virnes, p. 050 533 7657, antti.virnes@gmail.com. Valkeakoski n Retkikohde: Heritynniemen itäosa. Kokoontuminen: Iso-Herityn p-alue (Heritynniementie 161). Retki-aika: klo 13–15.30. Järjestäjä: SLL:n Valkeakosken yhdistys ry. Yhteistyötahot: Valkeakoski-Seura ry. Mukaan: eväät. Lisätiedot: Kari Järventausta, p. 040 765 5551, juhani01@hotmail.com. Huom! Säävaraus; huonolla säällä retkeä ei järjestetä. Pohjanmaa Alavus n Retkikohde: Alavuden keskusta. Kokoontuminen: Alavudella linja-autojen kääntöpaikka Lähteentiellä. Retki-aika: klo 12–14. Järjestäjä: Suomenselän Luonnonystävät ry. Mukaan: kynä, kasvio, suurennuslasi. Lisätiedot: Terttu Rajala, p. 044 561 2356, terttu.e.rajala@gmail.com. Jalasjärvi n Retkikohde: Jalasjärven museon ympäristö. Kokoontuminen: p-paikka (Vanhakirkontie 2). Retki-aika: klo 12–14. Järjestäjä: Kurikan Luontoyhdistys ry. Mukaan: kasvio, suurennuslasi. Lisätiedot: kurikka@sll.fi Kristinestad n Utfärdsmålet: Solvängen och Bergmannsbergen, gammelskog, bergsområde och område av kulturvärde. Samlingsplats: Parkeringsplatsen vid fågeltornet vid Norrfjärdens västra strand, vid korsningen av Repslagaregatan och Sjögatan, Kristinestad. Därifrån ordnas samåkning om det behövs. Utfärdtid: kl. 13–16. Arrangören: Sydbottens Natur och Miljö r.f. Med: vägkost, stövlar, penna, flora, förstoringsglas. Kontaktuppgifter: Sonja Grönholm, sonjagronholm901@ gmail.com. Guidningen på båda språken. Väderreservation. Kokkola n Retkikohde: Kirkonmäen lehto. Kokoontuminen: Kirkonmäen urheilukentän p-paikka, Ventuksentie. Retki-aika: klo 13–16. Järjestäjä: Keski-Pohjanmaan Luonto ry. Mukaan: eväät. Lisätiedot: Riina Rytivaara, p. 044 533 1837, keski-pohjanmaa@sll.fi. Laihia n Retkikohde: Kotaneva. Kokoontuminen: Laihian keskusta. Entinen K-market Pirkan p-alue. Retki-aika: klo 9–14. Järjestäjä: Kyrön Seudun Luonnonsuojeluyhdistys ry. Mukaan: eväät, saappaat. Lisätiedot: Pentti Kananoja, p. 050 322 1615, pentti.kananoja@elisanet.fi. Lapua n Retkikohde: Hakalan haka. Kokoontuminen: Alangon kauppakeskuksen p-paikka (Alangontie 4). Retki-aika: klo 14–16. Järjestäjä: Lapuan ympäristöyhdistys ry. Mukaan: kynä. Lisätiedot: Hanna Suopajärvi, p. 050 539 7943, hanna_suopajarvi@hotmail.com Pohjois-Karjala Eno n Retkikohde: Pahvitehtaan luontopolku. Kokoontuminen: Enon aseman p-paikka (Asematie 8). Retki-aika: klo 12–15. Järjestäjä: Enon Luonnonystävät. Mukaan: eväät. Lisätiedot: Saara Immonen, p. 040 566 2637. Ilomantsi n Retkikohde: Havukkakallio. Kokoontuminen: Ilomantsin linja-autoasemalta (Kalevalantie 13) kimppakyydein. Retki-aika: klo 10–13. Järjestäjä: Ilomantsin Luonnonystävät ry. Mukaan: eväät, saappaat, kynä. Lisätiedot: Ulla Vartiainen, p. 050 320 1379, ilomly@gmail.com. Huom! Maasto on paikoitellen jyrkkää. Joensuu n Retkikohde: Noljakka, Koivuvaaran keto. Kokoontuminen: Noljakankaaren päässä. Retki-aika: klo 11–14. Järjestäjä: Joensuun seudun luonnonystävät ry. Mukaan: eväät, kynä, kasvio. Lisätiedot: Heta Juvonen, p. 044 309 4243. Kontiolahti n Retkikohde: Ristisaaren nuotiopaikka Pielisjoen rannalla. Retkiaika: klo 15 alkaen. Järjestäjä: Kontiolahden Luonnonystävät. Muuta: Tie lähtee Vanhalta Nurmeksentieltä hieman Ristisaarentietä pohjoisempaa. Tarjolla nuotiokahvit ja mehua. Retki sopii hyvin mm. lapsiperheille. Lieksa n Retkikohde: Kasken kierros Kolin kansallispuistossa. Kokoontuminen: Ollila p-alue (Ylä-Kolintie 12, Lieksa). Retki-aika: klo 14–17. Järjestäjä: Luontoliitto ry. Lisätiedot: Riina Pippuri, p. 044 500 6512, riina.pippuri@gmail.com. n Retkikohde: Pieni Ritojärven kierto. Kokoontuminen: Lieksan terveysaseman edessä. Retki-aika: ks. Lieksan luonnonystävien verkkosivut. Järjestäjä: Lieksan luonnonystävät ry. Mukaan: eväät. Lisätiedot: Anu Härkönen, p. 040 763 0671. Nurmes n Retkikohde: Nurmeksen keskusta. Kokoontuminen: sataman kahvilan luona. Retkiaika: klo 12–15. Järjestäjä: Ylä-Karjalan luonnonystävät. Mukaan säänmukainen varustus, juomista ja halutessasi pikku eväät, kahvilakin on auki! Rääkkylä n Retkikohde: Pirkko Kaasisen kodin lähimaastot. Kokoontuminen: Rääkkylän Rasivaara, Kivituvantie 76. Retki-aika: klo 12–14. Järjestäjä: Keski-Karjalan Luonto ry. Lisätiedot: Tupu Vuorinen, 050 3445 441, tupu.vuorinen@gmail.com. Pohjois-Pohjanmaa Hailuoto n Retkikohde: Kutukarintien varsi. Kokoontuminen: Kirjaston p-paikka. Retki-aika: klo 13-15.30. Järjestäjä: Hailuodon luonnonsuojeluyhdistys ry. Mukaan: saappaat, kasvio. Lisätiedot: Maija Aalto, aallon.maija@gmail.com. Huom! Retki tehdään pääasiassa pyöräillen. Liminka n Retkikohde: Vanha Liminka. Kokoontuminen: museoalueen piha (Rantatie 14). Retki-aika: klo 12–14. Järjestäjä: Lakeuden luonto ry. Mukaan: eväät, saappaat, kynä. Lisätiedot: Riitta Kärki, p. 040 552 3139, tuulikki.karki@gmail.com.
20 LUONNONSUOJELIJA 2/2025 Lisätietoa: sll.fi/luonnonkukat • Luonnonkukkien päivää vietetään sunnuntaina 15.6.2025. • Teemalajina on harakankello (Campanula patula). • Retket ovat 2–3 tunnin mittaisia, maksuttomia ja kaikille avoimia. Retkille ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, ellei toisin mainita. • Mukaan säänmukainen retkivarustus ja maastoon soveltuvat jalkineet. Voit ottaa retkille mukaan kasvion, suurennuslasin, eväät ja juotavaa. • Retkillä opastetaan suomeksi, ellei toisin mainita. • Suurin osa retkistä sopii hyvin lapsiperheille. • Luonnonkukkien päivän järjestävät yhteistyössä: Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen biologian seura Vanamo, Societas pro Fauna et Flora Fennica, Metsähallitus Luontopalvelut, Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksikkö, Suomen ympäristökeskus ja Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry Lähde opastetulle retkelle Oulainen n Retkikohde: Irva. Kokoontuminen: Oulaisten kaupunginkirjasto. Retki-aika: klo 12–15. Järjestäjä: Pyhäjokialueen luonnonsuojeluyhdistys ry. Mukaan: eväät, kynä. Lisätiedot: Riku Rantala, p. 040 539 3287. Huom! Polkupyöräretki. Oulu n Retkikohde: Kiimingin Haaraojan niitty. Kokoontuminen: Oulun linja-autoaseman tilausbussilaituri. Retki-aika: klo 11–15. Järjestäjä: SLL Pohjois-Pohjanmaa. Mukaan: eväät, saappaat, kynä, kasvio. Lisätiedot: Kirsi Eskelinen, pohjois-pohjanmaa@sll.fi. Huom! Bussikuljetus. Varaa paikkasi viim. to 13.6. pohjois-pohjanmaa@sll.fi n Retkikohde: Sanginjoen Loppula. Kokoontuminen: Loppula (Sanginjoentie 1101). Retki-aika: klo 12.15–14.15. Järjestäjä: Loppulan ystävät. Yhteistyötahot: Luontoliiton Pohjois-Suomen piiri, Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistys, Naturest. Mukaan: kynä, kasvio. Lisätiedot: Veera Mursu, p. 044 298 7129, mursuveera@gmail.com. Huom! Lyhyempi kukkaretki lapsille klo 12.15–13, aikuisten retki 12.15–14.15. Raahe n Retkikohde: Varvinranta. Kokoontuminen: Varvin pooki-kota (Ankkuripolku 7). Retki-aika: klo 10–12. Järjestäjä: Raahen Seudun Luonnonystävät ry. Yhteistyötahot: Varvi-Välikylän kyläyhdistys. Mukaan: eväät, saappaat. Lisätiedot: Aki Leppälä, p. 050 303 2543. Huom! Kimppakyyti Raahen linja-autoasemalta klo 9.45, johon ilmoittautuminen Aki Leppälälle: p. 050 343 2543. Utajärvi n Retkikohde: yksityinen suojelualue Utajärvellä. Kokoontuminen: lähtö kimppakyydein Utajärven torilta. Retkiaika: 11–17. Järjestäjä: Oulujokilaakson Luonto. Mukaan: säämukainen vaatetus, yhdistys tarjoaa matkaeväät. Ilmoittautuminen viim. 12.6. Tuulikki Haataja-enkenbergille p. 044 0621 282. Pohjois-Savo Kaavi n Retkikohde: Telkkämäen kaskiperinnetila. Kokoontuminen: Telkkämäen talon piha (Kaiturintie 419). Retki-aika: klo 11–13. Järjestäjä: Pohjois-Savon ELY-keskus, Metsähallituksen Luontopalvelut. Lisätiedot: Sanna-Kaisa Rautio, p. 050 396 2351. Kuopio n Retkikohde: Antikkalanrinteen kasveihin. Erityisesti keskitymme niittyja kulttuurilajistoon, myös vieraslajeihin, jotka ovat tuohon mennessä ehtineet tunnistettavaan kehitysvaiheeseen. Kokoontuminen: Retki alkaa Ala-Antikkalan parkkipaikalta Kallantien ja Ruutikellarinkadun risteyksestä. Retkiaika: klo 12–15. Järjestäjä: Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys. Mukaan: omat eväät ja säähän sopiva vaatetus. Oppaat: Kaarina Heiskanen ja Kalle Ruokolainen. Lisätiedot: 044 718 2145. Satakunta Huittinen n Retkikohde: Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto. Kokoontuminen: Isosuon p-paikka (Mutilahdentie 210). Retki-aika: klo 13–16. Järjestäjä: Huittisten seudun ympäristöyhdistys ry. Mukaan: eväät, saappaat, kynä. Lisätiedot: Terttu Routsi, p. 050 383 1608, terttu.routsi@gmail. com. Kokemäki n Retkikohde: Kokemäen kalliokedot ja niityt. Kokoontuminen: Lähtö klo 9.00 yhteiskuljetuksella Luontotalo Arkin edestä (Pohjoispuisto 7). Kuljetus tarvittaessa (klo 8.45) Noormarkun urheilukentän p-alueelta (Finpyyntie 1). Ajoreitti kulkee Valtatie 2:ta pitkin Kokemäelle. Myös Kakkostieltä Ulvilan ja Nakkilan pikavuoropysäkeiltä voi nousta autoon. Retki-aika: klo 9–14. Järjestäjä: Luonnonsuojeluliitto Pori ry. Yhteistyötahot: Porin kaupunki. Mukaan: eväät. Lisätiedot: Janne Lampolahti, p. 045 270 7400, sllporiry@gmail.com. Uusimaa Espoo n Retkikohde: Villa Elfvikin luontotalo. Kokoontuminen: Elfvikintie 4. Retki-aika: klo 10.30–12.30. Järjestäjä: Villa Elfvikin luontotalo. Yhteistyötahot: Luonnonihme Oy. Mukaan: eväät. Lisätiedot: Villa Elfvikin luontotalo, p. 043 826 9208, villaelfvik@espoo.fi. n Retkikohde: Espoon Tuomikirkon puistoalue lähiympäristöineen. Kokoontuminen: p-paikka (Pappilantie 12). Retki-aika: klo 14–16.30. Järjestäjä: Espoon ympäristöyhdistys ry. Mukaan: suurennuslasi. Lisätiedot: Anni Simola, p. 040 507 2004. Huom! Retki ei ole esteetön. Helsinki n Retkikohde: Herttoniemen ja Viikin alue. Kokoontuminen: Herttoniemen liikuntapuisto (Siilitie 12). Retki-aika: klo 15–17. Järjestäjä: Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry. Mukaan: kynä. Lisätiedot: Mirja Reijonen, reijonenmirja@gmail. com, p. 050 1420, Anders Backström, p. 050 301 1633. Opastus molemmilla kielillä. Hyvinkää n Retkikohde: Suomies, Jukan metsätie. Kokoontuminen: Suomiehentieltä käännytään Jukan metsätielle, 200 m p-paikalle. Retki-aika: klo 10–13. Järjestäjä: Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys. Yhteistyötahot: Kasvikerho Rentukka. Mukaan: eväät, kynä. Lisätiedot: Yrjö Ala-Paavola, y.alapaavo@gmail.com Järvenpää n Retkikohde: Vanhankylänniemi. Kokoontuminen: Vanhankylänniemen tuulimyllyn vieressä. Retki-aika: klo 12–14. Järjestäjä: Suomen luonnonsuojeluliitto Järvenpää. Yhteistyötahot: Järvenpään Martat. Lisätiedot: Jaana Kulju, p. 050 361 1527. Kerava n Retkikohde: Keravan hiilimetsänen ja sen ympäristö. Kokoontuminen: Kytömaantien ja Porvoontien risteyksessä olevan hiilimetsäsen vieressä oleva kenttä. Retki-aika: klo 13–15. Järjestäjä: Keravan ympäristönsuojeluyhdistys ry. Yhteistyötahot: Keravan kaupunki. Mukaan: kynä. Lisätiedot: Tuula Miekkavaara, p. 040 743 7915, tuulamiek@ hotmail.com. Lohja n Retkikohde: Paloniemen luontopolku. Kokoontuminen: Paloniemen luontopolun p-paikka (Paloniementie 68). Retki-aika: klo 13–16. Järjestäjä: Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys. Mukaan: eväät. Lisätiedot: Marja-Leena Nikander, p. 044 284 6550. Mäntsälä n Retkikohde: Ohkolanjokilaakson luonnonsuojelualue. Kokoontuminen: p-paikka kasvihuoneen vieressä (Riiskiläntie 81). Retki-aika: klo 10–12. Järjes