• Pöly? äjien kaupunki vinkkiä saimaannorpan suojaksi 5 EU-vaalit ovat ympäristövaalit 50 vuott a SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON JÄSENLEHTI 2/2024
• 2 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti Nro 2/2024, toukokuu 50. vuosikerta ISSN 0788-8708 Aikakausmedia ry:n ja Kulttuuri-, mielipideja tiede lehtien liiton jäsen Päätoimittaja Liisa Hulkko Toimitussihteeri Jenni Hamara Taitto Tero Jämsä Ota yhteyttä toimitukseen luonnonsuojelija@sll.fi Kirjoittajat 1/2024 Ruusa Myllyaho, Hilkka Peltola, Raija Savikko Ilmestyy 2024 26.2. (aineistopäivä 24.1.), 27.5. (24.4.), 26.8. (24.7.), 25.11. (23.10.) Tilaushinta 2024 Ilmainen jäsenille ja kuukausilahjoittajille, erikseen tilattuna 20 €/vuosi Tilaukset Arkisin klo 9–15, 09 228 08210 jasenasiat@sll.? Ilmoitushinnat 2024 1/1 sivu 2000 €, 1/2 sivu 1000 €, 1/4 500 € Ilmoitusmyynti luonnonsuojelija@sll.fi Painopaikka Botnia Print, Kokkola Ympäristö Painettu ympäristöystävällisellä vedettömällä painoprosessilla 65–90-prosentti selle kierrätyspaperille. Rahankeräyslupa: RA/2022/199, sll.? /rahankerayslupa Lue lehteä verkossa sll.? /luonnonsuojelija Tilaa uutiskirje sll.? /uutiskirje Liity jäseneksi sll.? /liity Anna lahja luonnolle: sll.? /lahjoita Seuraa somessa Facebook, Instagram, LinkedIn, Youtube: @luonnonsuojeluliitto; X: @luonnonsuojelu KU VA T PA UL ST EV EN S, AD OB E ST OC K, ER KK I MA KK ON EN / VA ST AV AL O KUVA ANNE STOLT Kuituhamppu kuohkeuttaa Arja Laivonen kehittää kasvualustoja. Lapsuuden metsätuho Virpi Sahi tunsi hakatun metsän aavesärkynä. Osallistu pölyttäjäviikonloppuun Löydätkö kymmenen yleisintä pölyttäjää? Pieni suuri Bergö Paul Stevens ilahtuu kukkivista mustikoista ja männyistä. 5 9 17 29 29 10 17 Bergön lintutornilta näkee Espoon saaristoon, Kirkkonummelle ja Helsinkiin. EU-vaaleissa äänestetään luonnon kohtalosta. Tunnistatko tämän pölyttäjän?
• 3 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 KU VA : OO NA LO HI LA HT I TULEE TAAS KESÄ ja kärpäset. Ja kakkivat valkoposkihanhet, vinteillä rapistelevat lepakot sekä puutarhoissa möyrivät myyrät. Ärsytyksen aiheita tuntuu riittävän, kun astumme asunnoistamme ulkoilmaan ja elämä muunlajisten kanssa lähentyy. Ihmiselle on tyypillistä pelätä ja sitä kautta myös vihata kaikkea erilaista – toiseutta. Ihmismaailmassa puhutaan paljon suvaitsevaisuudesta. Mutta ehkä muunlajisten kanssakin voisi ottaa asenteeksi suvaitsevaisuuden? Muihin lajeihin voisi suhtautua rauhanomaisesti ja ymmärtävästi. Sallitaan muutama papana, järsitty pensas tai pörisevä ötökkä – annetaan muunlajisten elää yhteisessä kotimaassamme. Suvaitsevaisuus tarkoitti alun perin sellaisen asian sietämistä, jota itse vierastaa. Ensin voimmekin oppia sietämään muiden lajien tuottamaa häiriötä. Nykyisin suvaitsevaisuus nähdään myös erilaisuuden arvostamisena. Ja sitähän luonnossa riittää: erilaisuutta ja monimuotoisuutta, jota ei voi kuin ihmetellä ja arvostaa, kun sitä pysähtyy tarkkailemaan. Ei tarvitse toivottaa rakkaudella vastaan surisevaa hyönteisparvea mökkipihalla, mutta voi hetken miettiä, tarvitseeko muita lajeja tuhota oman mukavuuden vuoksi. Ei tarvitse ilahtua valkoposkihanhen kakasta piknikliinalla, mutta ei myöskään tarvitse vaatia niitä lahdattavaksi. Joku vuosi sitten uutisoitiin ”tuulilasi-ilmiöstä”, kun autoilijat pohtivat, miksi tuulilasiin liiskautuu Suvaitse muunlajisia – monimuotoisuus kunniaan! vähemmän hyönteisiä kuin ennen. Aiemmin ärsyttänyt asia herättikin yhtäkkiä huolta. Tällaiset hätkähdyttävät muutokset, joita ihmiset tunnistavat arjessaan, voivat olla merkittäviä. Voi syntyä ajatusketjuja: Mitä tapahtuu, jos hyönteisten määrä romahtaa? Mitä silloin tapahtuu linnuille? Miten käy ravintomme, jos pölyttäjät katoavat? Hiljainen kesä alkaakin kuulostaa kauhuelokuvalta unelman sijaan. Kerromme tässä lehdessä siitä, miten voimme auttaa elintärkeitä pölyttäjiä kaupunkiluonnossa. Pölyttäjien määrä on romahtanut maailmanlaajuisesti. Yksi syistä on niittyjen ja ketojen pusikoituminen. Suomessa 99 prosenttia perinneympäristöistä on kadonnut maatalouden muuttuessa. Tässä kuvaan astuvat pihat ja puistot. Pelkästään omakotitalojen pihojen yhteenlaskettu pinta-ala on 1500 neliökilometriä. Se vastaa 33 kansallispuistomme pinta-alaa! Pihat ja puistot pitäisi nähdä valtavana mahdollisuutena: monimuotoisuuden ja luontoterveyden keitaina sekä uuselinympäristönä lukuisille lajeille. Tätä työtä Suomen luonnonsuojeluliitto tekee: edistämme pölyttäjämyönteistä luonnonhoitoa. Ja iloinen sanomamme on: voimme vastata luontokatoon kukkasilla! Tuodaan kaupunkeihin lisää kukkivia pensaita ja puita, kukkaniittyjä, lahopuuta, perhoskasveja ja pölyttäjäpuutarhoja. Annetaan puolet pihasta pölyttäjille – ja saadaan itse sama takaisin moninkertaisena ilona. LIISA HULKKO liisa.hulkko@sll.fi Hiljainen kesä alkaakin kuulostaa kauhuelokuvalta unelman sijaan. Pääkirjoitus
• 4 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 LAPUAN KANKUREIDEN JA Luonnonsuojeluliiton yhteistyömalliston nimi on kuvaava: Suon ääni. Mallistoa luodessaan suunnittelija Marianne Huotari antoi soiden puhua itse puolestaan. ”Halusin antaa soiden kertoa oman tarinansa omalla äänellään. Malliston kaikki kuosit syntyivät käyttämällä soiden kasveja siveltiminä: sammaleet, varvut ja pienet kävyt maalasivat hellät ääriviivat paperille. Tunsin, että tehtävänäni oli toimia ainoastaan viestinviejänä”, hän kertoo. ”Tarvitsemme rohkeaa ja kuuluvaa keskustelua soidemme suojelemiseksi, ja tätä kuvastavat myös malliston värit ja muodot.” Jokaisesta Suon ääni -malliston tuotteesta ohjataan 50 senttiä Luonnonsuojeluliiton työlle soiden hyväksi. Suomen ainutlaatuiset suot auttavat hillitsemään ilmastonmuutosta hiilivarastoina ja ovat monimuotoisuuden aarreaitta. Luonnonsuojeluliitto varjelee soita niin suojeluvaikuttamisella kuin ennallistamalla. Suon ääni -mallistossa on tällä hetkellä kolme keittiöpyyhekokonaisuutta: Hipaisu, Lähteikkö ja Muurain. Tuotteet on valmistettu pellavasta ja bio-orgaanisesta puuvillasta. Löydät malliston kokonaisuudessaan Lapuan Kankureilta ja osan tuotteista Luonnonsuojeluliiton Luontokaupasta, luontokauppa.fi . Pohjoinen luonto on Lapuan Kankureille tärkeä. Soiden lisäksi Lapuan Kankurit tukee Luonnonsuojeluliiton saimaannorpan suojelutyötä Saimaannorppa-mallistolla. Suo saa äänen Lapuan Kankureiden keittiöpyyhkeissä Kuka ansaitsisi palkinnon? EKOenergia-merkittyä sihijuomaa Yhteistyössä Vink vink KU VA AR I KO RJ AL A KU VA LA PU AN KA NK UR IT KOONNUT TOIMITUS TEKSTI RAIJA SAVIKKO Kurkien valtatiellä Miltä näyttää kurjen keväinen muuttomatka Espanjasta Unkariin? Suomen Luonto -lehti alkoi syksyllä 2020 seurata nettijuttujen sarjana nuorten kurkien matkaa. Kurjet kantavat jaloissaan rengastajien kiinnittämiä gps-paikantimia, joiden avulla niiden lentoa voidaan seurata yksityiskohtaisesti. Nyt lähdemme paikan päälle ottamaan selvää, mitä kartalle piirtyvien viivojen takaa löytyy. Samalla yritämme päästä näkemään yhden seurantakurjista. Lue juttu Suomen Luonto 5/2024 -lehdestä. Suomenluonto.fi KU VA T OL VI, AD OB E ST OC K, AR I AN DE RS IN / VA ST AV AL O Kerää vieraslajikimppu! Kerää unelmiesi kukkakimppu haitallisista vieraslajeista! Ota kimpusta kuva ja julkaise Instagram-tililläsi. Lisää tunniste #vieraslajikimppu ja tägää kuvaan halutessasi @luonnonsuojeluliitto. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan 30 euron lahjakortti Luontokauppaan. Haaste alkaa 17.6. Lisätietoa haasteesta löydät lähempänä instagram-tililtämme @luonnonsuojeluliitto. Luonnonsuojeluliitto jakaa monia palkintoja. Kenelle Luonnonsuojeluliitto voisi jakaa tämän vuoden ympäristöpalkinnon, ympäristöavauksen ja Kultainen sulka -viestintäpalkinnon? Yhdistyksissä voidaan myös pohtia, kuka olisi vuoden vapaaehtoinen, paikallisyhdistys ja vuoden nuori luonnonsuojelija. Lähetä ehdotuksesi 30.9.2024 mennessä: sll.fi /palkitseminen Hyvä uutinen kuplajuomien ystäville. Pitkäaikainen EKOenergia-ympäristömerkityn energian käyttäjä Olvi on laajentanut valikoimaansa vadelman ja limen makuisella Kevytolo-mehukivennäisvedellä. Kun kesän kuumuus koettelee, sihauta pullo auki ja kannata samalla EKOenergiaa!
• 5 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 ETELÄISEEN SUOMEEN TARVITAAN nopeasti laajoja metsäluonnon suojelualueita. [Luonnonsuojeluliiton] Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri on lähtenyt ajamaan uusmaalaisille omaa kansallispuistoa aivan pääkaupunkiseudun kupeeseen. Parinkymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta sijaitsee yksi Uudenmaan laajimmista ja yhtenäisistä metsäalueista, ns. Nuuksion järviylänkö. Alueen koko on lähes kaksi ja puolisataa neliökilometriä ja se edustaa erinomaisesti hyvin säilynyttä uusmaalaista metsäluontoa. [...] Kansallispuisto olisi alue, jossa metsäluonto saisi parhaan mahdollisen rauhan. Ekotekijä TEKSTI JENNI HAMARA KUVA ESA LAIVONEN Luonnonsuojelija 50 vuotta Arja Laivonen kaupallistaa luonnolle parempia tuotteita. KUN BERNERIN GreenCare-tuotteista vastaava tuotepäällikkö keväisin katsoo kotinsa ikkunasta ulos pihalle, häntä katsovat takaisin tummat suuret silmät – eivät vain yhdet vaan useammat. ”On erittäin sydäntä sykähdyttävää, kun pienet peikot tulevat keväällä”, Arja Laivonen kertoo. Hänen metsän reunaan sulautuvalla pihallaan asustaa lehtopöllöpari, jonka poikasten kasvua ja itsenäistymisyrityksiä hän pääsee seuraamaan lähietäisyydeltä. Useampi vuosi sitten talon lähellä asui huuhkaja, jonka huhuilu säesti aamuisin lehdenhakua. Laivonen kehittää työssään kaikkea mahdollista, mitä kotipuutarhuri saattaa pihalleen kaivata kasvualustoista katteisiin, lannoitteisiin ja erilaisiin siemenseoksiin. Hänen oma pihansa toimiikin koekenttänä, jolla kokeillaan ämpärimittakaavassa asioita, joista ehkä myöhemmin syntyy teollisen mittakaavan tuotteita. Laivonen on esimerkiksi työskennellyt sen eteen, että Luonnonsuojeluliiton kumppaniyritys Bernerin kasvualustatuotteista tulisi turpeettomia. Hän on tutkinut kierrätysmateriaaleja ja teollisuuden sivuvirtoja, joilla turve voitaisiin korvata. ”Sataprosenttiseen turpeettomuuteen emme ole vielä päässeet, mutta prosenttimäärä kasvaa. Tavoitteenamme on saada tuotteen hinta sopivalle tasolle, jolloin se voisi kiinnostaa tavallista kuluttajaa. Näin saadaan vähennettyä turpeenkäyttöä merkittävästi”, Laivonen avaa logiikkaa. Tuorein tulokas on kahvimulta. Sen valmistuksessa on hyödynnetty suomalaisista kahviloista ja huoltoasemilta kerättyjä kahvinporoja. ”Kahvimullan ensivaiheessa kahvinporot liikkuivat Keskon sisälogistiikassa muiden kuljetettavien mukana. Nyt olemme saaneet uuden yhteistyökumppanin, joka kerää ravintoloista ja kahviloista käytettyjä paistorasvoja ja jalostaa niistä biodieseliä. Samalla liikkuvat kahvinporot ilman ylimääräisiä ajoja.” Bernerillä käytetyt kahvinporot kompostoidaan. Hitaasti kypsynyt kahvinporokomposti luo kesäkukkamultaan mikrobiston, joka edistää kasvien kasvua ja lisää kukintaa. ”Maanpinnan alapuolella on enemmän elämää kuin yläpuolella. Siksi haluamme käyttää kompostiseoksia.” Toinen uusi Bernerin tuotteissa hyödynnettävä tulokas on kuituhamppu. Sen kasvattaminen kuohkeuttaa ja elävöittää maata seuraaville kasveille, minkä seurauksena satotasot nousevat. ”Kuituhamppu on myös erittäin hyvä hiilen sitoja. Mikä yllättävää, sen kuivaa Suomen talvi ja se korjataan vasta keväällä eli siinäkään ei tarvita energiaa. Pyrimme kehittämään kokonaisuuksia, joista hyötyvät paitsi ympäristö ja kuluttaja, myös kumppanit tuotantoketjussa”, Laivonen summaa. Tavalliselle multaostoksilla pähkäilevälle kuluttajalle puutarha-agronomilla on yksinkertainen vinkki: ”Kannattaa lukea säkin tuoteseloste, niin näkee mistä multa koostuu.” Arja Laivonen kannustaa valitsemaan kukille kasvualustoja, joissa on korvattu turvetta kompostoiduilla ainesosilla. Elävää multaa Julkaistu Luonnonsuojelijassa 2/1987 Kansallispuisto Uudellemaalle!
• 6 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 Aurinkovoimala ohituskaistalla SALON PERNIÖN MELASSUOLLE suunnitellaan aurinkovoimalaa. Toteutuessaan hankkeella olisi merkittäviä vaikutuksia muun muassa lähialueen vesistöihin. Aurinkovoimala toteutettaisiin suunnittelutarveratkaisulla, joka vaatii varsinaista kaavaa vähemmän selvityksiä hankkeen vaikutuksista ympäristöön. Luonnonsuojeluliitto katsoo, että suunnittelutarveratkaisu ei sovellu aurinkovoimalarakentamiseen. ”Luonnonsuojeluliitto kannattaa aurinkovoimaloita, mutta ne pitää sijoittaa luonnolle mahdollisimman haitattomasti. Parhaan sijoituspaikan valintaan tarvitaan kaava ja riittävät selvitykset toiminnan ympäristövaikutuksista”, kertoo Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola. Luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piiri ja Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys ovat valittaneet hankkeesta Turun hallinto-oikeuteen. Veistola arvioi, että valitus voi olla valtakunnallisestikin merkittävä. “Valituksesta voi tulla ennakkotapaus, joka linjaisi, voiko aurinkovoimaloita rakentaa suunnittelutarveratkaisuilla.” Myös Varsinais-Suomen ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ovat katsoneet, että suunnittelutarveratkaisu ei ole riittävä, jotta hankkeen haitallisia ympäristövaikutuksia voitaisiin hallita. Melassuo on luontoarvoiltaan arvokas: Osa Melassuosta on isovarpurämettä, joka on määritelty vaarantuneeksi luontotyypiksi. Alueen keidassuot ovat EU:n luontodirektiivin ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä. Luonnonsuojeluliitto on aktiivisin ympäristöjärjestö vaikuttamistyössä LUONNONSUOJELULIITTO ON UUDEN selvityksen perusteella aktiivisin ympäristöjärjestö eduskunnan vaikuttamistyössä. Uusi Suomi kävi läpi kaikki eduskunnan valiokuntien kuultavana käyneet etujärjestöt vuosilta 2015–2023. Suomen luonnonsuojeluliitto oli viidenneksi aktiivisin sidosryhmä Suomen Kuntaliiton, Elinkeinoelämän keskusliiton, Maaja metsätaloustuottajain keskusliiton ja Suomen Yrittäjien jälkeen. Luonnonsuojeluliitto oli ainoa ympäristöjärjestö tai -liike 20 aktiivisimman sidosryhmän joukossa. ”Luonnonsuojeluliitto on se järjestö, joka puolustaa luontoa työryhmissä, lausunnoilla ja oikeudessa. Olemme nyt jo toiseen kertaan tutkitusti aktiivisin ympäristöjärjestö eduskunnan vaikuttamistyössä”, kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola. ”Liitto on vaikuttanut nykyiseen ympäristölainsäädäntöön koko sen historian ajan. Yksi huippuhetki oli, kun koskiensuojelulaki tehtiin 1980-luvulla työryhmän mietinnön sijasta Luonnonsuojeluliiton ja sen kumppanien eriävän mielipiteen pohjalta”, Veistola kertoo. Myös viime vuonna läpiviety luonnonsuojelulain uudistus sisälsi paljon Luonnonsuojeluliiton ajamia esityksiä, kuten kansallisja luonnonpuistojen turvan malminetsinnältä ja uhanalaisten lajien paremman huomioon ottamisen luvissa. Luonnonsuojeluliitto oli eduskunnan valiokuntien kuultavana 278 kertaa vuosina 2015–2023. Uutisia TEKSTIT LIISA HULKKO, RUUSA MYLLYAHO KU VA ST AF FA N SÖ DE RL UN D KU VA OO NA LO HI LA HT I KU VA OO NA LO HI LA HT I TAPANI VEISTOLA Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Luonto tarvitsee voimakkaan puolestapuhujan. Aurinkovoimalaa suunnitellaan Melassuon luonnontilaisemmalle alueelle.
• 7 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 Aktiivihiilen tuotanto uhkaa Pohjois-Karjalan soita SUOMEN VALTION OMISTUKSESSA oleva Neova (entinen Vapo) valmistaa turpeesta muun muassa erilaisissa suodattimissa käytettävää aktiivihiiltä tuotantolaitoksessaan Ilomantsissa. Vuonna 2023 tuotantonsa aloittanut laitos aikoo laajentaa toimintaansa avaamalla kuusi uutta turvetuotantoaluetta. Turpeen kaivaminen näillä alueilla kestäisi 2060-luvulle saakka. Turpeen energiakäyttö on vähentynyt Suomessa EU:n päästökaupan asetettua hintalapun suurille hiilidioksidipäästöille. Turvetuotantoon satsataan Suomessa, vaikka se on ilmastoja luontotavoitteiden vastaista. ”Neovan aktiivihiilitehdas on käytännössä lämpövoimala. Aktiivihiiltä saadaan vain 15–25 prosenttia prosessissa poltetusta turpeesta”, kertoo Luonnonsuojeluliiton Ilomantsin Luonnonystävät ry:n puheenjohtaja Ulla Vartiainen. ”Suurin prosessissa syntyvä tuote on kaukolämpö, joka myydään Ilomantsin kunnalle”, Vartiainen summaa. Verkkosivuillaan Neova luokittelee aktiivihiilen ”vihreäksi innovaatioksi”. Aktiivihiiltä käytetään muun muassa veden puhdistamiseen. Sen tuotanto pilaa kuitenkin vesistöjä Suomessa. Luonnontilainen suo on tehokkain vedenpuhdistaja. Myös Ilomantsin kaukolämpöä markkinoidaan ympäristöystävällisenä valintana. Kuluttajalle ei välttämättä ole selvää, että aktiivihiiltä valmistetaan turpeesta ja kaukolämpöverkon lämpöenergiaa syntyy turpeen poltosta. Vartiainen kertoo, että tehtaan myötä turpeen kysyntä on kasvanut Ilomantsissa. Yhdistys työskentelee sen eteen, että arvokkaat luontokohteet, kuten Patrikkasuo ja Koivu-Ruosmesuo saataisiin suojeltua turvetuotannolta. ”Erityisesti ympäristöhaitat, vesistöjen pilaantuminen ja suoekosysteemien tuhoutuminen huolestuttavat paikallisia.” Turpeen kasvava käyttö ja uusien suoalueiden avaaminen turvetuotantoon tuntuu Vartiaisesta menneen ajan toiminnalta. ”Neova satsaa uusien turvetuotteiden kehittämiseen, kun tuotekehitystä pitäisi ohjata niin, että turvetta ei tarvitsisi nostaa. Neova on kertonut, että aktiivihiiltä voidaan valmistaa esimerkiksi metsäteollisuuden sivuvirroista”, Vartiainen kertoo. Verohelpotuksia turpeelle Suomen valtio tukee turpeen energiakäyttöä verohelpotuksin, vaikka turpeen käytöstä luopuminen ja sen merkitys ilmastolle ja luonnolle on ollut esillä pitkään. Vuonna 2024 turpeen energiakäytön verohelpotuksen arvo on noin 103 miljoonaa euroa. Orpon hallitus myös lisäsi kevään 2024 kehysriihessä valtion tukea maa-, elintarvikeja biotalouteen, joka voi pitää sisällään myös turpeen käytön. TEKSTI RUUSA MYLLYAHO KUVA ULLA VARTIAINEN Turpeen otto näillä alueilla kestäisi 2060-luvulle saakka. Turpeen otto
• 8 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 Sivun paikallisuutiset kartalla. Suomen luonnonsuojeluliitossa on 15 piiriä ja 150 yhdistystä. 1 Paikallisuutisia TEKSTIT LIISA HULKKO Upea metsä turvaan Mäntsälässä MÄNTSÄLÄÄN PERUSTETAAN 110 hehtaarin suojelualue Sahajärven vanhan metsän alueelle. Se saatiin suojeluun vuosien epätietoisuuden jälkeen, kun Mäntsälän kunta päätti myydä sen valtiolle. ”Taisi siinä itku päästä, kun sain tiedon. Oli suuri helpotus, kun kuulin että jännitys ja pelkääminen metsän puolesta loppuu”, Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja Satu Orajärvi kertoo. Orajärvi kertoo viettäneensä unettomia öitä seuratessaan metsänhoitosuunnitelmia ja pelätessään, että vanha metsä hakataan. Kerran kunta toteuttikin harvennushakkuun osaan metsästä. Sahajärven vanha metsä on Uudellemaalle iso ja edustava vanha metsä. Orajärven mukaan se on poikkeuksellisen upea ja monipuolinen. ”Suurimmalla osalla alueesta saa kävellä ihan poluttomassa maastossa. Rannassa on vanhaa kuusikkoa ja tervaleppiä ja rinteessä lehtoa, jossa kasvaa metsälehmusta. Monimuotoisuutta tuovat myös puronvarren luonto, useat eri suotyypit ja vanhan kallion alueet. Alueella näkee metsoja, teeriä ja muita metsäkanalintuja”, Orajärvi kertoo. Yhdessä Lahdentien toisella puolella olevan Vähäjärvenkallioiden suojelualueen kanssa metsät muodostavat lähes 200 hehtaarin suojelualueen. Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys on puhunut ja kirjoittanut vuosien ajan Sahajärven puolesta sekä vienyt ihmisiä tutustumaan sen lumoavaan metsään. Tänäkin vuonna yhdistys järjestää kaksi retkeä alueelle. Nyt yhdistys haluaa kiittää kunnanhallitusta hyvästä päätöksestä. ”Kunnan kannattaisi käyttää markkinointivalttina sitä, että kunnassa on näin upeita metsiä Uudenmaan mittakaavassa”, Orajärvi arvioi. Luonnonläheisyys on entistä vahvempi vetovoimatekijä asuinkuntaa valittaessa. Lähes kaikki suomalaiset liikkuvat oman kotinsa lähiluonnossa. TOPELIUKSEN KESÄPÄIVÄ KANGASALLA -runossakin esiintyvä arvokas Vehoniemenharju säästyi tekopohjavesihankkeelta 20 vuoden työn jälkeen. Työ päättyi voittoon, kun korkein hallinto-oikeus hylkäsi Tavase Oy:n vesilupahakemukset Kangasalle ja Pälkäneelle. Luonnonsuojeluliiton Kangasalan luonto ry:n puheenjohtaja Markku Välimaa iloitsee KHO:n ratkaisusta: ”On hienoa nähdä tämä pitkäjänteisen työn tulos. Tämä antaa voimia myös tavoitella harjun rauhoittamista maa-aineksen ottamiselta. Luonnonarvojen puolustaminen jää paljolti kansalaistoiminnan varaan.” Tavase Oy:n tarkoitus oli tuottaa 70 000 kuutiota talousvettä vuorokaudessa sadan vuoden ajan imeyttämällä esikäsittelemätöntä järvivettä Vehoniemen-Syrjänharjun rinteille. Hankkeen vaikutukset olisivat ulottuneet luonnonsuojeluja Natura 2000 -alueille. ”On hienoa, että KHO huomasi erillisten vesilupahakemusten yhteisvaikutuksen. Tavasen käyttämä paloittelutaktiikka on ekologisesti ja taloudellisesti vaarallinen. Kokonaiskuva hämärretään, kun ensin toteutetaan vähiten ympäristöä haittaavat ja halvimmat osat. Kunnat huomaavat nyt polttaneensa yli 10 miljoonaa euroa Tavaseen 20 vuoden aikana”, tiivistää varapuheenjohtaja Jorma Mäntylä. Päätöksestä on laajemminkin hyötyä, sillä KHO:n ratkaisu on isku isoja, suurta vahinkoa ja kustannuksia aiheuttavia hankkeita kohtaan, joita yritetään saada läpi pilkkomalla niitä. 2 1 JORMA MÄNTYLÄ Kangasalan luonto ry:n varapuheenjohtaja Me valvoimme luonnon etua. Jos osakeyhtiö ja virkamiehet olisivat saaneet päättää, Vehoniemenharjun pilaaminen olisi onnistunut. Arvokas harju säästyi Pirkanmaalla KU VA : JO RM A MÄ NT YL Ä KU VA : SA TU OR AJ ÄR VI 2
• 9 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 Muistan kun olin lapsi. Kiinnyin metsän pieniin yksityiskohtiin, mystisiin paikkoihin, oraviin, lintuihin, kukkasiin. Juttelin niille. Luonto oli rajaton tila ja suojaisa kolo. Sen läpi, sen sisään saattoi kulkea ihan omaan maailmaansa. Ensimmäinen kokemani luonnontuho oli lapsuuteni metsän menetys. Lapsenpäässäni oli kartta tummista kuusikoista ja valoisista lehdoista, poluista, sienipaikoista, kallioista joille kiivetä. Kun metsä rakennettiin, mieleni sisällön merkitys lakkasi. Aivoihini tallennettu paikantaju oli kummitus vailla vastetta todellisuudessa, kuin amputoitu raaja jossa tuntuu aavesärkyä. Suhteeni lähiluontoon oli särkynyt. Lapsuuden luontokokemukset ovat luontosuhteen ydin. Kehityspsykologia puhuu kiintymyssuhdemalleista. Malli alkaa muotoutua jo vauvana ensimmäisten kiintymyssuhteiden perusteella. Kiintymyssuhteesta voi muodostua esimerkiksi turvallinen tai ristiriitaisesti turvaton. Tunnistan itselläni ristiriitaisesti turvattoman suhteen lähiluontoon. Lapsuuden avainkokemuksen jälkeen olen kokenut monia arvaamattomia tilanteita ja pettymyksiä. Tässä muutama kävelyetäisyydellä kodistani: ”Eihän tämä mikään kansallispuisto ole”, perusteli urakkamies kauhoessaan hiekkapatjan alle leikkipuiston kulmalta tilkun lehtomaista kangasta valkovuokkoineen, syksyllä nousevine haperoineen ja luonnonkallioineen. Jotta lapset voivat siinä virallisemmin leikkiä. ”Tässä oli muutama suuri tuulenkaato, ja otettiin alas nämä kaikki kaatumavaaralliset kun kerran tänne tultiin”, selitti viherpalvelut hakattuaan kau”Tämä mikään kansallispuisto ole” pungin tontilta 53 pähkinäpensasta. Luonnonsuojelulain mutta ei Espoon suojelema luontotyyppi! Lähtiessäni lenkille olen nykyään varuillani reitin valinnassa. Vältän hakatun pähkinäpensaston, tuhotun kuusiaarnion, putkella lävistetyn jokiuoman ja kohta hävitettävän sienimetsän. Luottamukseni luonnon kauneuden pysyvyyteen on mennyt. Ken liikaa luontoon kiintyy, voi pian tuntea puukoniskun selässään, kun paikka eräänä päivänä on tuhottu. Tarkemmin katsottuna kyse on perusluottamuksesta yhteiskuntaan. Oletamme, että lainsäädäntö noudattaa oikeustajuamme ja toimijat lainsäädäntöä, mutta näin ei aina ole. Toiminta luontoa kohtaan on arvaamatonta ja ristiriitaista. Juhlapuheissa luontoa ylistetään. Lainsäädännössä sitä huomioidaan rajatusti. Käytännössä luontoa laiminlyödään surutta ja myös tuhotaan silmää räpäyttämättä. On vaikeaa muodostaa turvallista kiintymyssuhdetta lähiluontoon, jonka pysyvyys on epävarma. Itsesuojelun vuoksi olisi psykologisesti viisasta välttää liiallista kiintymystä luonnon paikkaan, olentoon tai kauneuteen. On äärimmäisen vieraannuttavaa, jos luonnon hävitessä kiellämme sen merkityksen. Onhan myös rakkaan ihmisen kuollessa sureminen ja hänen merkityksensä vaaliminen ainoa eheyttävä tie, joka on pakko kulkea läpi. Samalla opimme viimeistään menetyksen kautta, mikä on meille tärkeää. Ympäriltämme hävinnyttä luontoa on saatava muistaa ja surra. Toivottavasti näin saamme ymmärryksen ja voiman puolustaa luontoa, joka on yhä jäljellä. Kolumni VIRPI SAHI KEHITYSPÄÄLLIKKÖ, SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO Ensimmäinen kokemani luonnontuho oli lapsuuteni metsän menetys. KU VA T: ILK KA SA HI JA OO NA LO HI LA HT I
• 10 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 SUNNUNTAINA 9. KESÄKUUTA suomalaiset valitsevat 15 europarlamentaarikkoa eli meppiä. Yhteensä 720-paikkaisen europarlamentin kokoonpano vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millaista ympäristöpolitiikkaa Euroopassa, Suomessa ja maailmalla tehdään seuraavan viiden vuoden aikana. EU on vaikuttanut vahvasti suomalaiseen luonnonsuojeluun jäsenyytemme alusta asti. ”Lajien ja luontotyyppien suojelu otti Suomessa suuria harppauksia EU-jäsenyyden myötä”, kertoo Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola, joka on seurannut EU:n ympäristöpolitiikkaa kolmenkymmenen vuoden ajan. ”1990-luvun alussa Suomen suurpetojen tilanne oli surkea. Susia oli jäljellä enää kourallinen. Nyt niitä on Etelä-Suomessa enemmän kuin 150 vuoteen, ja karhun ja ilveksen kannat on saatu suotuisalle tasolle. EU:n myötä saimme vihdoin uudistettua 1920-luvulta peräisin olleen luonnonsuojelulain. Samalla perustettiin Natura-suojelualueiden verkosto”, Veistola listaa. Vesiensuojelumme taso parantui selvästi vuonna 2000 voimaan astuneen vesipuitedirektiivin myötä. EU:sta tulee myös aivan uutta ympäristösääntelyä, kuten yritysten harjoittaman viherpesun kieltävä laki ja tuore maailman laajuisesti metsäkatoa hillitsevä metsäkatoasetus. Palataan kesäkuun vaaleihin. Mitkä ovat suomalaisen luonnon kannalta tärkeimmät kysymykset, joista tulevat europarlamentaarikot päättävät? ”Tämä vuosikymmen on ilmaston kuumenemisen kannalta ratkaiseva”, ilmastoasiantuntija Hanna Aho painottaa. ”Tulevan Euroopan parlamentin pitäisi päättää lisätoimista, joilla jäsenmaat pääsisivät vuodelle 2030 asetettuihin päästövähennystavoitteisiin. Lisäksi EU:n ilmastoneutraaliustavoitetta tulisi aikaistaa vuodesta 2050 vuodelle 2040, jotta ilmaston kuumenemisen pahimmilta seurauksilta vältyttäisiin.” EU:n ilmastolaki velvoittaa jäsenmaat vähentämään ilmasto päästöjä 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta ratkaisevaa on, mitä muilla mantereilla tapahtuu. Vaalitulos voi vaikuttaa siihenkin. ”Euroopalla on ollut edelläkävijän rooli kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. EU muodostaa myös tärkeän markkinan ilmastoratkaisuille. Jos EU luopuisi tästä roolista, puuttuisi maailmanlaajuisilta ilmastotoimilta veturi, joka vetää muuta maailmaa kohti riittäviä sitoumuksia ja toimia”, Veistola sanoo. EU:ssa päätetään suomalaisen luonnon kohtalonkysymyksistä Luonnonsuojelija-lehti kysyi Euroopan ympäristökeskuksen pääjohtaja Leena Ylä-Monoselta, Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistolalta ja ilmastoasiantuntija Hanna Aholta, miksi luonnonystävän kannattaa äänestää EU-vaaleissa. Ydinkysymys on, mihin unionin rahavirrat suunnataan. TEKSTI HILKKA PELTOLA
• 11 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 Niin ilmaston kuin luonnon monimuotoisuudenkin kannalta ydinkysymys on, mihin unionin rahavirrat suunnataan. ”Päätökset EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä ovat merkittäviä, sillä ne vaikuttavat esimerkiksi maatalouteen ja luonnonsuojeluun”, toteaa Euroopan ympäristökeskuksen pääjohtaja Leena Ylä-Mononen. Tulevien päättäjien käsissä on, ohjataanko rahoitusta ympäristölle haitallisiin tukiin, vai esimerkiksi maatalouden ympäristötukiin. ”Entä jatkavatko tulevat päättäjät Vihreän kehityksen ohjelmaa, joka suuntaa investointeja teollisuuden vihreään murrokseen ja oikeudenmukaiseen siirtymään, vai halutaanko tukea saastuttavaa teollisuutta?” Tapani Veistola lisää. Myös ennallistamisasetuksen kohtalo lepää tulevien päättäjien harteilla: yritetäänkö sen hyväksymistä edistää vai vaietaanko koko asetus kuoliaaksi? ”Yhdenkin jäsenmaan liikahdus kannattamaan asetusta riittää sen hyväksymiseen”, Veistola muistuttaa. Asetuksella autettaisiin konkreettisesti ihmistoiminnan heikentämiä luontotyyppejä esimerkiksi soita ja perinnemaisemia ennallistamalla sekä lisäämällä lahopuuta metsiin. Laitaoikeisto nousussa Vaalituloksesta ei vielä voida sanoa mitään varmaa, mutta gallupit viittaavat konservatiivien ja laitaoikeiston nousuun, kun taas vihreät ja vasemmisto olisivat menettämässä kannatustaan. Mitä tällainen vaalitulos tarkoittaisi ympäristön kannalta? ”Pahimmillaan se voisi tarkoittaa, että EU:n ympäristölainsäädäntöä lähdettäisiin purkamaan. Entä puuttuisiko komissio riittävän voimakkaasti, jos jäsenmaat jäävät esimerkiksi ilmastotavoitteistaan?” pohtii Aho. Ympäristömyönteisiäkin signaaleja on näkyvissä. ”Huomionarvoista on, että kansalaiset – erityisesti nuoret – koko Euroopassa pitävät ilmastoja ympäristökysymyksiä erittäin tärkeinä. Tämä näkyy selkeästi kaikissa Eurobarometri-tutkimuksissa”, Ylä-Mononen sanoo. Vaalitulos ratkaistaan uurnilla, joten luonnonystävien on tärkeää lähteä liikkeelle. ”Vaikka oma ääni saattaa tuntua pieneltä, pidetään monia suomalaisia europarlamentaarikkoja varsin vaikutusvaltaisina. Taitavan mepin vaikutusvalta on aivan eri kaliiperia kuin suomalaisen kansanedustajan”, Brysselissäkin työskennellyt Aho kertoo. Viimeisimmän Eurobarometrin mukaan suomalaiset kokevat eurovaaleissa äänestämisen entistä tärkeämmäksi geopoliittisen tilanteen vuoksi. ”Ympäristöpolitiikka on osa kokonaisturvallisuutta, kun pääsemme irti riippuvuudestamme Venäjän fossiiliseen energiaan ja keinolannotteisiin”, Veistola muistuttaa. ”Turvallisuudentunteen saavuttamiseksi ei riitä, että laitetaan rautaa rajoille”, lisää Hanna Aho. ”Luonto ja ilmasto asettavat turvallisuutemme reunaehdot.” EU:n saavutuksia ympäristönsuojelussa Natura 2000 on maailman suurin yhtenäinen suojelualueverkosto. Noin 13% Suomen pinta-alasta kattavilla Natura-alueilla on merkittävä rooli uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojelussa. Vesipuitedirektiivi (2000-) on tuonut merkittävän parannuksen kotimaiseen vesiensuojeluun. Sen nojalla on muun muassa estetty monta vesistöjä pilaavaa suurteollisuuden hanketta. Päästökaupalla (2005-) on saatu teollisuuden ja energialaitosten ilmastopäästöt vähenemään tehokkaasti, etenkin päästöoikeuksien kallistuttua jyrkästi viime vuosina. Green Deal – Europan vihreän kehityksen ohjelma (2019-) tähtää kestävyysmurrokseen talouden kaikilla sektoreilla. Se sisältää aloitteita ilmastoon, luontoon ja kiertotalouteen liittyen. Vihreä investointiohjelma on kirittänyt vihreän siirtymän investointeja myös muilla mantereilla ja suuryrityksissä. LULUCF-asetuksella (2021-) vähennetään maankäytön päästöjä ja kasvatetaan hiilinieluja metsätaloudessa, viljelysmailla ja ojitetuilla kosteikoilla taloudellisten sanktioiden uhalla. Metsäkatoasetuksen (2023-) myötä Euroopan Unionin markkinoilla ei saa myydä, eikä sieltä saa viedä tuotteita, joiden tuotanto on aiheuttanut metsän raivaamista maatalousmaaksi. Yritysvastuudirektiivi (2024-) velvoittaa eurooppalaiset suuryritykset toimimaan ympäristöä ja ihmisoikeuksia kunnioittaen myös kolmansissa maissa. Luonnonsuojelun rahoitus on lisääntynyt tuntuvasti EU-jäsenyytemme myötä. Luonnonsuojeluliitossakin on suojeltu norppaa, liito-oravaa ja vesistöjä sekä torjuttu vieraslajeja EU:n Life-rahoituksella.
• 12 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 Pölyttäjäjien kaupungissa viihtyisi myös ihminen Pölyttäjien huomioiminen kaupunkisuunnittelussa ja kotipihoilla tekee ympäristöstä hauskemman ja terveellisemmän. TEKSTI JENNI HAMARA KUVITUS ANNE STOLT
• 13 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 KATOLLA ON KÄYNNISSÄ puutarhajuhlat. Toisella katolla keskitytään joogatuntiin. Sivummalla muutama istuskelee puun alla ja lukee kirjaa. Jotkut vain lepäilevät ja aistivat alkavaa kesää. Ekologi Kukka Kyrö kirjoittaa #muutos-verkkolehden artikkelissaan tutkimuksesta*, jossa selvitettiin millaisia viherkattoja kaupungissa olisi, jos kaupunkilaiset pääsisivät toteuttamaan vapaasti haaveitaan. Yllä mainitun kaltaista yhdessäoloa ja kiireettömyyttä kaivattiin. ”Kaupunkiviljelyn kasvava suosio näkyi vastauksissa. Monet toivoivat, että katolla pystyisi kasvattamaan hyötykasveja. Ihmiset mielsivät kattoviljelyn lisäävän yhteisöllisyyttä ja näkivät siinä tilaisuuden oppia uutta yhdessä tekemällä”, hän kirjoittaa. Entä, jos asiaa kysyttäisiin pölyttäjiltä? Miltä näyttäisi mantukimalaisen, sitruunaperhosen tai sarvijäärän unelmakaupunki? Maaseudulla maatalouden murroksen seurauksena niityt ovat lähes tyystin kadonneet Suomesta. Perinneja kulttuurimaisemien häviäminen – etenkin niittyjen kasvaminen umpeen – on keskeinen syy satojen lajien uhanalaistumiseen. Kaupungeissa olisi nyt avointa, puutonta tilaa tarjolla. Kaupungeissa pölyttäjät eivät myöskään altistu yhtä paljon hyönteismyrkyille kuin maaseudulla. Kaupunkikedoista voisi syntyä uusia elinalueita pölyttäjille ja samalla kulttuurin ja leikin keitaita ihmisille. Viherkattoja rakentamalla syntyisi arvokas kukkivien ketojen verkosto tiiviinkin asutuksen keskelle. Vihreä keidas kahvilla, kiitos Otetaan konkreettinen esimerkki: Helsingin keskusta. Luodaan katse ylistetyn Oodi-kirjaston ja Musiikkitalon väliselle nurmelle Makasiinipuistoon. Se on pitkään ollut kesäisin karrelle palanut, nyrhitty laaja kenttä. Kun Helsingin kaupunki kyseli asukkailta ideoita Töölönlahden alueen kehittämiseen, painottuivat vastauksissa toiveet vehreästä ja luonnonläheisestä keitaasta. Vastauksissa toivottiin myös kahvilatoimintaa, taidetta ja yhteisöllisiä tapahtumia. Asukkaat valitsivat toteutettaviksi osallistuvan budjetoinnin OmaStadi-äänestyksessä ”Nurmikot niityiksi” ja ”Ihania Kirsikkapuita Töölönlahden puistoon pohjoisosaan” -hankkeet. Helsingin kaupunki onkin ottanut asukkaiden ideoista vaarin ja toteuttaa ihmisiä ja pölyttäjiä ilahduttavia suunnitelmia jo tänä kesänä: ”Töölönlahdenpuiston avoin tapahtumanurmi kylvetään ja istutetaan näyttäväksi kukkaniityk
• 14 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 si, joka tarjoaa niin iloa ihmisille kuin ravintoa hyönteisille ja linnuille. Kasvilajisto on valittu niin, että mukana on runsaasti hyönteisten ravintokasveja sekä talventörröttäjäkasveja linnuille ravinnoksi. Puiston keskiosan uusien niittyalueiden lomaan sijoitetaan leikki-, pelija oleskelupaikkoja. Alueelle istutetaan myös uusia puita ja pensaita.” Ihmisten ja pölyttäjien tarpeet ovat siis yllättävän samanlaiset. Jos pölyttäjäkaupunkisuunnittelija saisi vapaat kädet, se antaisi kukkaniityn jatkua ydinkeskustaan saakka. Se loihtisi Oodiin viherkaton, josta löytyisi varjoisia, köynnösten peittämiä katoksia, kukkaistutuksia ja mesibaari. Vieressä kohoava lasinen Sanomatalo on selvästi ympärivuotinen talvipuutarha, jonka uumenissa mediaväki uurastaa. Katse kääntyy kohti kulutuksen temppeleitä: Forumin ostoskeskus ja Kampin keskus. Niiden seinät ovat vielä vailla vihreyttä, kukkia ja puita. Tilat takaisin ihmisille ja pölyttäjille Katse kannattaa kääntää myös kauemmas kaupunkien keskustoista paikkoihin, jotka ovat jääneet ihmiselämän katveeseen: joutomaille ja hylätyille tonteille. Pölyttäjiä ajatteleva kaupunkisuunnittelija toivottaisi tervetulleiksi sissiviljelijät, joiden juuret ulottuvat 1970-luvun New Yorkiin. Siellä, missä muut näkivät joutomaata ja rappioon vajonneen tontin, näki Liz Christyn, Amos Taylorin ja Martin Gallentin perustama Green Guerillas yhteisöpuutarhan. Urbaanien viljelmien avulla ihmiset vaativat kaupunkitilaa takaisin itselleen. Kaupunkiviljely sai ihmiset ratkomaan ongelmia yhdessä ja rauhoitti naapurustoja. Nykyään yhteisöpuutarhoissa kaupunkilaislapset saavat kosketuksen luontoon, ja ne tarjoavat asukkaille itsekasvatettua lähiruokaa. Ilmastokriisin kuumentamissa kaupungeissa vanhukset voivat vilvoitella puutarhojen varjopaikoissa. Sen lisäksi, että yhteisöpuutarhat tarjoavat pölyttäjille mahdollisuuksia selviytyä suurkaupunkien sykkeessä, ne vastaavat myös koko yhteiskuntajärjestelmän aiheuttamiin sosiaalisiin ongelmiin ja luontopuutteen seurauksena syntyneisiin terveyshaasteisiin. Jos kaupunkeja suunniteltaisiin pölyttäjien tarpeet edellä, kaupungeista saattaisi tulla samalla myös ihmisille viihtyisämpiä ja tasa-arvoisempia paikkoja. * Helsingin yliopiston Viides Ulottuvuus -viherkattotutkimusohjelma Istuta pihaan sopiva puu tai pensas • Pihat ovat nykyään pienempiä, mutta kukkivista koristepuista ja pensasryhmistä saa kauniin ja luontoa auttavan elementin pieneenkin pihaan. Esimerkiksi uhanalainen varpunen iloitsee pensaiden suojasta. • Kuusamapensaat houkuttelevat hyönteisiä kukinnoillaan ja lintuja marjoillaan. Kiiltotuhkapensaan pienet, mitättömältä näyttävät kukinnot vetävät kimalaisia puoleensa magneetin tavoin. Jasmikkeet huumaavat tuoksullaan sekä hyönteiset että niitä kasvattavat puutarhurit. Aitalikusterin kukinnot kuhisevat hyönteisiä keskikesällä. Keväällä kukkivat riippapaju ja riipparaita mahtuvat hyvin pienelle pihalle. • Sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä runsas kasvipeitteinen piha toimii myös luonnonmukaisena sadevesien imeyttäjänä, ja puut tarjoavat suojaa auringon paahteelta. Teksti: Pirjo Itkonen Piha on pelastusrengas luontokadon maailmassa. Vältä vieraskasveja ja myrkkyjä • Vältä vieraskasvilajeja, jotka voivat levitä ympäristöön ja viedä tilaa luonnonkasveilta. Suurin osa haitallisista vieraskasvilajeista, kuten komealupiini ja jättipalsami, ovat alun perin puutarhakarkureita. • Perinneperennat ovat uusia vieraskasveja turvallisempi mutta näyttävä vaihtoehto. Luontopihaan sopivat esimerkiksi ketoneilikka, mäkitervakko, rantatädyke, rantakukka, syysasteri, harmaamalvikki, myskimalva, syysleimu, rohtosuopayrtti, jalopähkämö, punalatva, lehtosinilatva ja lehtoängelmä. • Luontopihalla ei tarvita myrkkyjä. Tuholaistorjujia ovat linnut, petohyönteiset kuten leppäpirkot ja puutarhuri itse. Haitalliset torjunta-aineet kuten glyfosaatin voi unohtaa. Kasvualustassa kannattaa suosia multaa, jota ei ole kyllästetty kemiallisilla lannoitteilla. Teksti: Pirjo Itkonen Sijoita hyönteishotelli oikein • Hyönteishotelli kannattaa asentaa ympäristöön, josta löytyy ravintokasveja ja pesänrakennusmateriaalia hotellin asukkaille. • Läheltä olisi hyvä löytyä myös hyönteisten suosimia sisustusmateriaaleja, kuten kasvien pehmeitä lehtiä ja kukintojen osia sekä pehmeää savea. Savea ja muuta hienojakoista maa-ainesta ötökät käyttävät etenkin pesäkäytävän sisäänkäynnin sulkemiseen. • Sisäänkäynnit kannattaa suunnata kohti aurinkoa. Kun aamuaurinko alkaa lämmittää hotellia, yön aikana kertynyt kosteus kuivuu nopeasti. Hotellivieraat eivät halua asua hometalossa. Ohjeita hyönteishotellin rakentamiseen: www.sll.? /yla-karjala/toiminta/talkoot/ hyonteishotelliohjeet/ suomenluonto.? /uutiset/koteja-erakoille/ Pölyttäjätyö alkaa! Suomen luonnonsuojeluliitto edistää tulevina vuosina pölyttäjät huomioivaa ympäristönhoitoa yhteistyössä kuntien kanssa. Kuntiin perustetaan mallialueita, joiden hoitoa kehitetään pölyttäjät paremmin huomioivaksi. Mallialueilla voidaan esimerkiksi torjua vieraslajeja, perustaa uusniittyjä tai kunnostaa ketoja. Lisäksi kuntien asukkaita opastetaan huomioimaan pölyttäjät omilla kotipihoillaan. Työn pohjalta luodaan pölyttäjäystävällisen ympäristönhoidon toimintamalli kunnille. Ensimmäiset yhteistyökunnat ovat Naantali ja Ylöjärvi. Pölyttäjätyö on osa EU:n Priodiversity LIFE -hanketta. maailmassa. kunnostaa ketoja. Lisäksi kuntien asukkaita opastetaan huomioimaan pölyttäjät omilla kotipihoillaan. Työn pohjalta luodaan pölyttäjäystävällisen ympäristönhoidon toimintamalli kunnille. Ensimmäiset yhteistyökun
• 15 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 P uolet pihasta pölyttäjille TAVALLISEN KANSALAISEN MAHDOLLISUUDET muuttaa kaupunkisuunnittelua ovat rajalliset, mutta omaan pihaan voi vaikuttaa. Jo pelkästään Suomen omakotitalojen pihojen yhteenlaskettu pinta-ala vastaa 33 kansallispuiston yhteenlaskettua pinta-alaa. Jos kaikki jättäisivät puolet pihastaan pölyttäjille, vaikutus olisi valtava. Luonto kiittää laiskaa puutarhuria Työ pölyttäjien hyväksi ei ole vain raskasta puurtamista, vaan usein päinvastoin. Kun keväällä ja syksyllä jättää haravan seinään nojailemaan ja lehdet maahan hajoamaan, parantuu maaperän ravinteikkuus ja rakenne. Lehdet tarjoavat suojaa monille hyönteisille ja kasveille. Niillä on roolinsa myös hiilen sidonnassa ja vesien hallinnassa, joten laiska puutarhuri voi taputtaa itseään selkään ja istahtaa puutarhakeinuun ihailemaan pölyttäjien aherrusta. Jos ruohonleikkuukaan ei innosta, voi heittäytyä vaikka riippukeinuun nokosille. Villi puutarha voi tuntua liialliselta muutaman sentin korkuiseen nurmikkoon tottuneelle, mutta ruohonleikkuun lykkääminen muutamallakin viikolla saa monet kukat kukkimaan. Koko pihaa ei tarvitse muuttaa, vaan voi jättää puolet pihasta pölyttäjille. Se onnistuu helposti kylvämällä pölyttäjille sopivan kukkaseoksen nurmikolle. Siemenet voi lisätä myös uuden nurmikon kylvön yhteydessä. Arvokkaat rikkakasvit Kaiken ei tarvitse olla kaupasta ostettua ja itse istutettua. Kun oppii lisää luonnonkasvien hyödyistä, alkavat nokkoset ja vuodenputketkin näyttää kauniilta tontin nurkassa. Nokkonen tuo pihalle perhosia ja nuorista vuohenputkista voi taittaa aamiaisleivälle raikkaan makuisen päällisen. Jos pihalla kasvaa paju tai raita, saa seurata kevään etenemistä ensimmäisten joukossa, kun kimalaiskuningattaret heräilevät talven jäljiltä ravintoa etsimään. Tällöin piha on pelastusrengas luontokadon maailmassa. Tontilla kasvavan vanhan puun kaatamista kannattaa harkita kaksi kertaa. Jos puun katkaiseminen on turvallisuussyistä välttämätöntä, voi rungon tai oksan jättää tontille lahoamaan hyönteisten iloksi. Risukasat ovat niin ikään plussaa. Viitseliäämpi rakentaa risuaidan. Kun puutarhassasi elää hyönteisiä, siellä vierailevat myös linnut. Monipuolisella pölyttäjäpihalla ei tarvitse tyytyä vain kukkaloiston ihailuun. Myös kasa hiekkaa on pölyttäjäpuutarhurille iloinen näky. Maassa pesivät pölyttäjät kaivavat pesänsä jopa 30 senttimetrin syvyyteen kuivaan hiekkaan tai multaan. Ei tarvitse kuin valita aurinkoinen, rauhallinen paikka ja kipata siihen kunnon kasa hiekkaa. Perhosten ystävän kannattaa pyhittää pihan aurinkoinen ja tuulensuojainen paikka eri aikaan kukkiville, perhosten suosimille kasveille. Näin ravintoa riittää keväästä syksyyn.
• 16 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 KERROSTALOSSA ASUVAN EI kannata väheksyä omia mahdollisuuksiaan auttaa pölyttäjiä. Jos kaikilla asuntojen parvekkeilla huomioitaisiin kimalaiset ja perhoset, voisivat kerrostalot muuttua merkittäviksi pölyttäjäkatoa torjuviksi rakennelmiksi. Puolet pihasta pölyttäjille -periaatetta voi noudattaa myös parvekkeella. Kukista ja syötävistä kasveista ja yrteistä hyötyy ihminenkin, joten pölyttäjäparveke on moninkertainen ilo. Ensimmäinen askel on terästäytyä puutarhakaupassa: kannattaa valita pölyttäjille hyödyllisiä, eri aikoihin kukkivia kasveja monipuolisesti. Kasveja ostaessa ja sijoitellessa on hyvä huomioida, onko parveke aurinkoinen vai varjoisa. Monet pölyttäjät kaipaavat myös suojaa auringonpaahteelta ja vesipisteen. Monimuotoisuus on avainsana täälläkin. Valitse monen kokoisia ja värisiä kukkia ja yrttejä, niin parvekkeesi houkuttelee eri lajeja puoleensa. Ruohosipulilla, basilikalla, mintulla ja salvialla herkuttelet perhosten kanssa yhdessä. Parvekkeesi ei ole saareke, vaan osa laajempaa kokonaisuutta. Jos esimerkiksi koivu kurottelee oksiaan talosi vieressä, se parantaa pölyttäjien viihtyvyyttä entisestään. Perhoset viihtyvät ympäristössä, josta löytyy mahlapuita. Jos haluaa parvekkeelle perhosia, on syytä miettiä myös perhosentoukkia. Niitä auttaa, kun taloyhtiössäsi ymmärretään jättää pihan perällä kasvavat nokkoset, pietaryrtit ja karhunputket siimaleikkurin ulottumattomiin. Jos asuinalueella ei vihreää näy, kannattaa ota ohjat omiin käsiin ja istuttaa parvekkeelle puu tai pensas isoon ruukkuun. Astetta innokkaampi puutarhuri hyödyntää myös parvekkeensa seinätilan ja jopa katon. Ne voi valjastaa käyttöön esimerkiksi asentamalla ritilän ja kattokoukut. Ritilän asentaminen voi onnistua myös parvekkeen kaidetta vasten, jolloin syntyy varjoa ja näkösuojaa. Kaupungeissa maanpinta on kallisarvoista, joten vertikaaliviljely parvekkeilla mahdollistaa oman ruoan kasvattamisen ja samalla tulee luoneeksi lisää vihreää ympäristöä. Houkuttele perhoset parvekkeelle Artikkelin tuotanto on saanut osarahoitusta Euroopan unionin LIFE -ohjelmasta. Aineiston sisältö heijastelee sen tekijöiden näkemyksiä, eikä Euroopan unioni tai CINEA ole vastuussa aineiston sisältämien tietojen käytöstä.
• 17 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 Löydätkö nämä 10 yleistä pölyttäjää? Luonnon kukkaloistoa ihaillessa voi bongata myös elintärkeitä pölyttäjiä. Löydätkö nämä kymmenen pölyttäjää lähiluonnostasi? Osallistu Luonnonkukkien päivänä pölyttäjäviikonloppuun ja bongaa pölyttäjä! SUOMESSA TÄRKEITÄ PÖLYTTÄJIÄ ovat kimalaiset, erakkomehiläiset, kukkakärpäset sekä päiväja yöperhoset. Kun hyönteiset ruokailevat kukissa ja imevät mettä, ne pölyttävät samalla kasvin kuljettamalla siitepölyä kukasta kukkaan. Perhoset pystyvät imemään pitkällä imukärsällään mettä kasveista. Kimalaisilla on usein lyhyt kieli, joten ne eivät aina yllä meteen asti. Silloin ne purevat tiensä medelle. Pölytystä tapahtuu kuitenkin, kun kimalaiset kampaavat takasäärien kammoilla siitepölyn vasuihin ja kuljettavat sen jälkeläisilleen. Suomen pölyttäjälajien seurantatieto on vielä lapsenkengissä. Esimerkiksi Suomen 200 erakkomehiläislajista ei tiedetä juuri mitään ja 37 kimalaislajinkin seuranta on vielä alussa. Perhosseurantaa on tehty enemmän, mutta siinä on katvealueita. Pölyttäjäviikonlopun 15.–16.6.2024 tavoitteena on selvittää kaupunkien niityillä ja pihoilla esiintyvää pölyttäjälajistoa. 17 LUONNONSUOJELIJA 1/2024 Bongaa pölyttäjä Luonnonkukkien päivänä! 1. Tee havaintoja puolen tunnin ajan niityllä tai omalla pihalla joko lauantaina 15. tai sunnuntaina 16.6.2024. Erityisesti kaivataan tietoa kaupunkien uusniittyjen lajistosta. 2. Lajien määritykseen voit käyttää tätä lehtijuttua tai kännykkäsovelluksia. Voit myös lähettää kuvia pölyttäjäviikonlopun Facebook-tapahtumasivulle, jossa asiantuntijat auttavat viikonlopun aikana lajien määrittämisessä. 3. Ilmoita havainnot iNaturalist-kännykkäsovelluksella tapahtumaa varten perustetulla projektilla tai polyttajat.? -sivujen verkkolomakkeella. Tulokset raportoidaan kesäkuun lopussa. Pölyttäjäviikonloppu on Suomen ympäristökeskuksen PÖLYKOORDI-hankkeen järjestämä tapahtuma, jolla kerätään tietoa kaupunkien pölyttäjälajistosta. Luonnonsuojeluliitto on tapahtumassa kumppanina. Lisätietoa: polyttajat.? , pölyttäjäviikonlopun Facebook-tapahtuma: Pölyttäjäviikonloppu TEKSTI LIISA HULKKO
• 18 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 1. Mantukimalainen Suuri ja pörröinen mantukimalainen on yleisin kimalaisista. Sen tuntomerkki on musta pohjaväri, jossa on kaksi keltaista ”vyötä” ja peräpäässä valkoinen vyö. Mantukimalaiset elävät niityillä ja metsänreunoilla. Niitä näkee keväällä pajuilla ja voikukilla. Mantukimalainen on yleinen koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Mantukimalaisen voi sekoittaa kontukimalaiseen, jonka raidat ovat tummankeltaisia. Kontukimalaista käytetään esimerkiksi tomaattien ja mansikoiden pölyttämiseen. Se on vieraslaji ja nykyään yksi yleisimpiä kimalaislajeja. 2. Kivikkokimalainen Kivikkokimalainen on kookas, tumma kimalainen, jonka takaruumiin kärkiosa on punainen. Kivikkokimalaisia näkee niityillä, pihoilla ja puistoissa. Sille kelpaavat monet kukkakasvit: voikukat, valkoapilat, ohdakkeet ja puutarhojen hedelmäpuut. Metsiä kivikkokimalainen karttaa, mutta kaupunkiympäristö sopii sille hyvin. Niitä lenteleekin runsaasti pääkaupunkiseudulla. Laji on yleinen Eteläja Keski-Suomessa ja joitakin havaintoja on tehty myös Lapissa. 3. Kartanokimalainen Tummasävyisen kartanokimalaisen keskivartalo on ruskea ja takaruumiin kärkiosa valkoinen. Kartanokimalainen ei pesi maan koloissa kuten muut kimalaisemme, vaan puiden koloissa, linnunpöntöissä tai puurakennuksissa. Kartanokimalainen elää niityillä, pihoilla, puutarhoissa ja metsissä koko maassa – harvalukuisena pohjoisinta Lappia myöten. Se on yksi kevään varhaisista kimalaisista, jolloin sitä näkee pajuilla. Myös puutarhojen omenat, herukat, vadelmat ja ruusut sekä metsissä horsmat ovat sen makuun. 4. Peltokimalainen Peltokimalainen on hyvin runsaslukuinen kimalaislaji. Se on väritykseltään vaalean punaruskea ja musta. Peltokimalaisen värit vaihtelevat melko lailla ja varsinkin työläisten väritys voi haalistua kesän mittaan harmaanruskeaksi. Peltokimalaisia voi nähdä pelloilla, niityillä ja jopa hakkuuaukeilla. Melko pitkäkieliselle peltokimalaiselle kelpaavat monet kasvit, mutta hernekasvit ovat suosituimpia. Peltokimalaisia elää lähes koko Suomessa Utsjokea ja pohjoisinta Inaria lukuun ottamatta. 5. Tarhamehiläinen Tarhamehiläisen väritys on vaalean kellanruskea, mutta raidallisen takaruumiin väritys voi vaihdella. Tarhamehiläisen silmät ovat karvaiset. Työläiset kuljettavat siitepölyä pesälle takajalkojen siitepölyvasuissa. Tarhamehiläinen on Suomessa tarhattu laji. Mehiläistarhoista ne lentävät pölyttämään niin viljelykuin luonnonkasvejakin. Pohjoisimmat havainnot on tehty Keski-Lapista asti. 2 1 3 4 5 KU VA T: RII NA KÄ RK I, PE KK A MA LIN EN , NI KK ILÄ , PE NT TI KE TO LA
• 19 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 6. Pitkäsarvimehiläinen Pitkäsarvimehiläinen on saanut nimensä koiraan pitkistä tuntosarvista, joista se on myös helppo tunnistaa. Naaraan tuntosarvet ovat tosin lyhyemmät. Pitkäsarvimehiläinen on erakkomehiläislaji, joka pesii hiekkapitoiseen maahan. Naaraat keräävät siitepölyä niittynätkelmältä ja muilta hernekasveilta, koiraat taas metsäkurjenpolvilta. Niitä esiintyy ennen kaikkea eteläisessä Suomessa. 7. Sitruunaperhonen Sitruunaperhonen on kevään ensimmäisiä päiväperhoslajeja. Koiraat ovat sitruunankeltaisia, naaraat lähempänä limenvihreää. Siipien keskellä on oranssit täplät. Sitruunaperhoset elävät valoisissa metsissä, soilla, rinneniityillä ja pihapiireissä runsaskukkaisilla alueilla. Vihreitä toukkia voi bongata korpija orapaatsamilta. Se on yleinen Oulun ja Kajaanin korkeudelle saakka. Pohjois-Suomessa se esiintyy satunnaisena. 8. Nokkosperhonen Nokkosperhosen punertavan oranssien siipien yläreunaa täplittää rivi tummia laikkuja ja siipiä kiertää sinitäpläinen tumma reunus. Sen elinympäristöjä ovat niityt, pihat ja kulttuuriympäristöt. Nokkosperhonen on levittäytynyt koko maahan. Sitä tapaa kaikkialla, missä kasvaa nokkosia. Nokkonen on sen mustakeltajuovaisten toukkien ravintokasvi. 9. Kangasperhonen Pienikokoisen kangasperhosen siipien alaosat läikehtivät smaragdinvihreinä sen liidellessä nopein liikkein. Levossa se pitää siivet supussa, jolloin siipien ruskea yläosa ei näy. Väritys on niin ainutlaatuinen, ettei sitä voi juuri sekoittaa muihin lajeihin. Aikuisen kangasperhosen voi nähdä pajujen kukilla. Vihreän toukan voi löytää mustikalta, kanervalta ja metsäapilalta. Se elää puoliavoimissa metsissä ja niiden aukeilla. Lajia tavataan koko Suomessa. 10. Lanttuperhonen Lanttuperhonen on valkoinen perhonen. Sen tunnistaa parhaiten takasiiven alapinnan tummakehnäisistä siipisuonista. Saman suvun kaalija naurisperhosilla niitä ei ole. Lanttuperhosia lentelee niityillä, pelloilla, pihoilla ja pientareilla. Toukan voi löytää kaalilta, retikalta, harmiolta, taskuruoholta tai illakolta. Lanttuperhosia näkee yleisesti Eteläja Keski-Suomessa. Pohjoisessa se on harvinaisempi. Siellä naaraat ovat usein väritykseltään keltaisia. Lähteet: Suomen lajitietokeskus laji.fi, suomenperhoset.fi, Suomen Luonto -lehden juttu “Miten kimalainen valitsee kukkansa?” (2014). 6 7 8 9 10 KU VA T: JA NI JÄ RV I, PE KK A MA LIN EN , J. TY LL IN EN EN
• 20 LUONNONSUOJELIJA 2/2024 Etelä-Hämeen piiri Asikkala n Retkikohde: Äinään seudun luontokeskus. Lähtö Päijännetalolta (Meijeritie 1) klo 9.40, josta lähdetään kimppakyydein tai voit mennä suoraan Iso-Äiniön luontokeskukselle klo 10 (Karsillantie 99, Iso-Äiniö). Retki-aika: klo 10–13. Järjestäjä: Asikkalan luonnonystävät ry. Mukaan: eväät, kynä. Oppaat: Tuija Puranen. Lisätiedot: Mari Meriläinen, 03 3300 6466, asikkalanluonto@gmail.com. Hollola n Retkikohde: Hollolan kirkkoympäristö. Lähtö esinemuseon edestä, sankarihauta-alueen läheltä. Retki-aika: klo 17–18.30. Järjestäjä: Helena Raikas. Yhteistyötahot: Hollolan Kotiseutuyhdistys. Oppaat: Helena Raikas, Antti Hovi. Lisätiedot: 040 585 3816, helena.raikas@phnet.fi . n Retkikohde: Kärkölän Vesivehmaan Vähä-Sinkinmäen luonnonsuojelualue. Kokoontuminen: Lähtö kimppakyydein Heinsuon koulun (ent. Hollolan yläkoulun) p-paikalta klo 12.15 ja Lahden Pikku-Vesijärven vesiurkujen viereiseltä p-paikalta klo 12. Retki-aika: klo 12–15. Järjestäjä: Hollolan ympäristöyhdistys ja Salpausselän luonnonystävät. Mukaan: eväät. Opas ja lisätiedot: Matti Laurila, 040 595 3147. Etelä-Karjalan piiri Imatra n Retkikohde: Sienimäki. Kokoontuminen: Imatran eläinklinikan p-paikka (Pikkutatinkuja 3). Retki-aika: klo 10–12. Järjestäjä: Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistys. Opas ja lisätiedot: Juha Jantunen, juha.jantunen@allergia.fi Lappeenranta n Retkikohde: Someronmäen lähteet. Kokoontuminen: Museotila Tuulimyllyn p-alue (Someronmäki 6). Retki-aika: klo 10–12. Järjestäjä: Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistys ry. Mukaan: saappaat. Opas: Anna Vuori. Lisätiedot: Kimmo Saarinen, 040 721 4108, kimmo.saarinen@sll.fi . Etelä-Savon piiri Mikkeli n Retkikohde: Sairilan niitty. Kokoontuminen: Pyöräilijät klo 11.30. Mikkelin satamassa (Laiturikatu 3.). Autoilijat klo 12 Sairilan koulun p-paikalla (Joki-Sairilantie 2). Retki-aika: klo 11.30/12–14.30/15. Järjestäjä: Suomen luonnonsuojeluliiton Suur-Savon yhdistys ry. Mukaan: eväät, kynä. Opas ja lisätiedot: Aune Niiranen, 044 036 1306, aune.niira@gmail.com. Savonlinna n Retkikohde: Patterinmäki. Lähtö: Laitaatsillan telakan portti. Retki-aika: klo 11–13. Järjestäjä: Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistys. Mukaan: saappaat. Opas: Elina Enho. Lisätiedot: Timo Luostarinen, timo. luostarinen@gmail.com. Kainuun piiri Paltamo n Retkikohde: Variskylä. Kokoontuminen: Variskyläntie 58. Retki-aika: klo 13–16. Järjestäjä: Paltamon Luonto ry. Yhteistyötahot: Paltamon Kansalaisopisto. Oppaat ja lisätiedot: Virpi Juvonen, virpi.juvonen@gmail.com. Keski-Suomen piiri Keuruu/Jyväskylä n Retkikohde: Jyväskylän Mäyrämäen alppiruusupuisto. Kokoontuminen: Keuruun linja-autoasema. HUOM! Retki-aika: pe 7.6. klo 17–19. Järjestäjä: Keurusseudun Luonnonystävät. Lisätiedot: Jouko Pihlainen, pihlainenjouko(a) gmail.com. Jyväskylä n Retkikohde: Putkilahti ja Kettuvuori. Tutustumme Putkilahden (Korpilahti) urheilukentän ketokasvillisuuteen ja kiipeämme läheiselle Kettuvuorelle katsomaan kalliokasveja ja maisemia. Kokoontuminen: Putkilahden urheilukenttä (Herapohjantie 35) Retki-aika: klo 14–16. Järjestäjä: Suomen luonnonsuojeluliiton Jyväskylän seudun yhdistys. Oppaat ja lisätiedot: Johanna Hallman, 0400 808 446, johanna.hallman@ saunalahti.fi . Huom! Maasto on helppokulkuista, mutta Kettuvuoren polku on paikoin vaikeakulkuinen jyrkän nousun/ laskun takia. Keuruu n Retkikohde: Tiedetila. Kokoontuminen: Tiedetilan p-paikka (Alkulantie 265). Retki-aika: klo 12–17. Järjestäjä: Tiedetila. Mukaan: eväät, saappaat, kynä. Oppaat: Tuula ja Kari Kotiranta. Lisätiedot: Tuula Kotiranta, 050 531 8435, tuukot@gmail.com. Opastus molemmilla kielillä. Luonnonkukkien päivän retket tarjoavat elämyksiä Lähde opastetulle retkelle • Retket järjestetään sunnuntaina 16.6. jollei toisin mainita. • Retket ovat 2–3 tunnin mittaisia, maksuttomia ja kaikille avoimia. Retkille ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, ellei toisin mainita. • Mukaan säänmukainen retkivarustus ja maastoon soveltuvat jalkineet. Voit ottaa retkille mukaan kasvion, suurennuslasin, eväät ja juotavaa. • Retkillä opastetaan suomeksi, ellei toisin mainita. • Suurin osa retkistä sopii hyvin lapsiperheille. • Luonnonkukkien päivän järjestävät yhteistyössä: Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen biologian seura Vanamo, Societas pro Fauna et Flora Fennica, Metsähallitus Luontopalvelut, Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksikkö, Suomen ympäristökeskus ja Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry • Lue lisää Luonnonkukkien päivästä ja tarkempia tietoja retkistä: sll.? /luonnonkukat Luonnonkukkien päivänä 16.6. järjestetään jälleen kasviretkiä ympäri Suomen. Osallistutko sinä opastetulle pyöräretkelle, kulttuurimiljöön kasviretkelle tai ehkäpä retkelle kanjoniin?