ILMAINEN GRATIS FREE LOVIISAN KAMERASEURA RY LOVISA KAMERAKLUBB RF KESÄ 2019 LOISTOLEHDEN HISTORIAA LUONTOKUVAUSTA + PALJON MUUTA LUETTAVAA! 30. VSK/ÅRG. € LO V IIS A N K A M ER A SE U RA RY • LO V IS A K A M ER A K LU BB RF • LO IS TO 2 19 /3 JUHLANUMERO
3 LOISTO 04 Pääkirjoitus 06 Loisto-lehti tarjosi uuden väylän 09 Laiva joen varrella 10 Siirtosuomalaisia, Love-kuvia & rakkaus Kuubaan 15 Koira 16 Kuvien jättämä jälki 18 Kukkien taikaa 22 Pakko pysähtyä 26 Töyhtötianen 28 Struven ketjun jäljillä 31 Hetkestä toiseen 32 Takapihan linnut 36 Liikkeellä aina 38 Praha 42 Ralf Idström 42 Lasten karnevaalit 44 Vielä liikkuu! 48 Loviisasta maailmalle ennenkin 50 Hello! 51 Omega Building 51 Mainostajat 66 Liity seuraan! SISÄLLYS 18. 16. SIVU 10 Tarinaa valokuvaaja Risto Vuorimiehestä. SIVU 9 Porvoon jokirannassa. SIVU 32 Lintu bongailu ja staijaus on koukuttavaa. LEHDEN TEKIJÄT Päätoimittaja ARI HAIMI Art Director SANNA-MARIA PIHL Toimitussihteeri TARJA TABERMAN Toimituskunta ANTTI SEPPÄLÄ, TARJA TABERMAN, JUHA MERENHEIMO, HEIKKI AROLA Tämän numeron avustajat KATARINA HOLMBERG, ELLA TABERMAN, INKERI KAPARI, SVANTE SÖDERSTRÖM, ESKO HILJANEN, PAUL-ERIC THESSLUND, HARRI RANTANEN, KARI VEIJALAINEN, VIIVI LASSY, MARJUT KORHONEN, MARKO WAHLSTRÖM, JUHANI MÄKINEN, ANNE KARKKONEN Ilmoitusmarkkinointi projektivastaava HEIKKI AROLA, AROLAHEIKKI@GMAIL.COM Lisätietoja WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI LOISTOLEHTI@GMAIL.COM Toimituksen osoite PYÖKKIPOLKU 6, 07955 TESJOKI Painopaikka Printall AS Kansi: Lumi Glossy 200 g, UV-lakattu Sisus: Lumi Silk 90 g Painos määrä 3 000 KPL. ISSN 2489-6853 30. VUOSIKERTA, 30 ÅRGÅNG Julkaisija LOVIISAN K AMERASEURA RY, LOVISA KAMERAKLUBBEN RF. KANSIKUVA MARJUT KORHONEN
4 LOISTO KUVA: TARJA TABERMAN
5 LOISTO A ika vierii eteenpäin. Ympärillämme tapahtuu asioita, jotka muuttavat ympäristöämme, elämäämme ja käsityskykyämme. Emme pysty pysäyttämään ajan kulumista tai suurta liikettä. Osa tapahtumista on niin hitaita, että kuvittelemme asiat stabiileiksi. Mantereet liikkuvat hitaasti mutta varmasti. Maa järisee aina jossakin päin maapalloa, mutta mannerten liikettä emme huomaa. Kuvittelemme, että maapallo on valmis. Kimalaisen siiveniskut tapahtuvat niin nopeasti, että sitäkään emme havaitse. Oma käsityksemme arkielämässä ajasta ja liikkeestä on hyvin rajallinen. Valokuvan ja valokuvaamisen viehätys on unelma ajan pysäyttämisestä ja jopa monella tasolla. Muutoksen ja liikkeen dokumentoimiseen valokuvaa on käytetty pitkään. Albumikuvat lasten kasvamisesta ovat niin luonnollisia ja yleisiä, että emme useinkaan tajua sitä perusajatusta ajankulun pysäyttämistä. Muistin tueksi kuvaaminen on perhealbumeiden motiiveista keskeisin. Teknisessä mielessä kuvalla voi pysäyttää nopean liikkeen ja tarkastella tapahtumaa aivan eri näkökulmasta kuin paljaalla silmällä. Tämä Loiston numero on jo 30. Koko ajan me kuvaajat olemme olleet liikkeellä ja liikkeessä. Vuosien varrella olemme kuvannet ja julkaisseet pysäytettyjä kuvia ympäristöstämme ja elämästämme. Emme ehkä ole tajunneet sitä, että kaikki on koko ajan liikkeellä ja muutoksessa. Kuvat vievät meidät ajassa taaksepäin siihen hetkeen, kun suljin on auennut ja valo virrannut kennolle tai filmille luoden näköisen kuvan linssin edessä olevasta maailmasta. Harhaa tai ei, kuvien arvo nousee ajan kuluessa. Tähän juhlanumeroomme olemme koonnet näitä otoksiamme luonnosta, ihmisten elämästä ja ympäristöstämme. Liike ja ajankuluminen näkyy ehkä viiveellä, mutta se on aina läsnä. Toimituskunta kiittää jälleen tukijoita tällä lehden pitkällä kolmekymmenvuotisella taipaleella kohti tulevaa. Olemme liikkeellä ja liikkeessä taas vuoden eteenpäin. T iden rullar framåt. Det händer saker omkring oss, som ändrar på vår omgivning, vårt liv och vår uppfattningsförmåga. Vi kan inte stanna upp tiden eller det stora omloppet. En del av händelserna är så långsamma, att vi inbillar oss att saker är stabila. Kontinenter rör på sig långsamt men säkert. Jorden bävar alltid någonstans på klotet, men kontinenternas rörelse märker vi inte. Vi inbillar oss att jorden är färdig. Också humlans vingslag är så snabba, att vi inte upptäcker dem. Vår uppfattning om tid och rörelse i vardagen är mycket begränsad. Fotografiets och fotograferingens charm ligger i drömmen om att stanna upp tiden, och detta till och med på många plan. Sen länge har fotografier använts till att dokumentera ändring och rörelse. Fotografier i album om växande barn är så naturliga och allmänna, att vi inte för det mesta kommer att tänka på grundidén om att stanna upp tiden. Att fotografera för att hjälpa minnas är det centralaste motivet i att göra familjealbum. Ur teknisk synvinkel kan man med ett fotografi stanna upp en snabb rörelse och granska händelsen ur ett helt annat perspektiv än med det bara ögat. Detta är redan det 30:nde numret av tidningen Loisto. Hela tiden har vi fotografer varit i rörelse och rullning. Under årens gång har vi fotograferat och publicerat stillbilder ur vår omgivning och våra liv. Vi har kanske inte uppfattat att allting hela tiden är i rörelse och under förändring. Fotografierna för oss tillbaka i tiden till ögonblicket då slutaren öppnades och ljuset flödade till cellen eller filmen och skapade en liknande bild av världen framför linsen. Illusion eller ej, så stiger värdet på bilderna när tiden går. I detta jubileumsnummer har vi samlat dessa knäpp vi tagit i naturen, i människors liv och vår omgivning. Rörelsen och tidens gång syns kanske fördröjt, men de är alltid närvarande. Redaktionen tackar igen för allt understöd under tidningens trettio år långa vandring mot framtiden. Vi är i rörelse och rullning igen ett år framöver. Ari Haimi päätoimittaja/chefredaktör I rörelse och rullning. Loisto-tidningen 30 år! Liikkeessä ja liikkeellä. Loisto-lehti 30 vuotta! Pääkirjoitus
6 LOISTO Loisto-lehti TARJOSI UUDEN VÄYLÄN TEKSTI: TARJA TABERMAN KUVA: MARKO WAHLSTRÖM Loisto-lehteä on julkaistu yhtäjaksoisesti vuodesta 1990 alkaen. Loviisan Kameraseuran kustantama lehti ilmestyy kerran vuodessa.
7 LOISTO E letään talvea 1990. Kaksi valokuvauksesta ja siihen liittyvästä harrastustoiminnasta kiinnostunutta miestä, toinen nuorempi ja toinen vähän vanhempi, käyvät keskustelun, joka johtaa loviisalaisen aikakautisen kuvajulkaisun syntyyn. – Tapasimme Ruotsinpyhtään Tesjoen jääkiekkokaukalon laidalla, miehistä toinen, nyt 62-vuotias tesjokelainen Ari Haimi muistelee. Porvoossa asuvan Marko Wahlströmin , 51, elämänuraksi oli talvisen kohtaamisen aikoihin jo ehtinyt muodostua lehtimaailma ja paikallislehden toimittajan työ. – Innostuin Arin (Haimi) esittämästä ideasta perustaa kameraseurallemme oma valokuvalehti, jonka kautta seuran jäsenet saavat kuviaan suuren yleisön nähtäville, Loviisan Kameraseuran toisen sukupolven jäsen jatkaa. Valtakunnallisesti maassamme ei tiettävästi ole toista paikallisen kameraseuran vapaaehtoisella talkootyöllä julkaisemaa kuvalehteä. Jäsenmäärältään Suomen suurin kameraseura, helsinkiläinen Kameraseura ry. julkaisee maamme suurinta valokuvauksen erikoislehteä, Kamera-lehteä, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Norjalaisseuran lehti antoi idean Vuonna 1981 loviisalaisseuran jäseneksi isänsä Ossin ja setänsä Arin innoittamana liittynyt Marko Wahlström oli valittu seuran johtokuntaan vuonna 1986. Loviisan seudulle vuonna 1987 perheineen muuttanut lääketieteellisen kuvantamisen ja säteilynkäytön asiantuntija Ari Haimi valittiin seuran johtokuntaan vuonna 1988, sihteeriksi vuonna 1989 ja puheenjohtajaksi vuonna 1990. – Puheenjohtajuus osui kohdalleni ehkä vähän yllättäen. Luontovalokuvaukseen 1980-luvun puolivälistä asti profiloitunut seura oli tietyllä tavalla murrosvaiheessa: piti alkaa miettiä uusia toimintatapoja, jotta tietoisuus seurasta jälleen kasvaisi ja seura sai uusia jäseniä, Haimi muistelee. Hän oli aiemmin työskennellyt Norjassa, josta oli tarttunut matkaan mukaan maan suurimman valokuvausseura Oslo Kamera Klubbin julkaisema Fokus-lehti. – Se oli sikäläisen kameraseuran jäsenistön tiedotuslehti, joka ilmestyi nelisen kertaa vuodessa. Lisäksi lehdessä julkaistiin jäsenten kuvia ja juttuja, Haimi muistelee. Lehden nimi juontuu meriloistosta Haimi ja Wahlström esittelivät ideoimansa kuvalehden perusajatuksen seuran johtokunnalle alkuvuodesta 1990. – Perusideana oli tarjota seuran jäsenten valokuville ja jutuille julkaisukanava, kahden ensimmäisen numeron vastaavana toimittajana toiminut Wahlström sanoo. Ensimmäinen Loisto-lehti ilmestyi mustavalkoisena ja 36-sivuisena touko–kesäkuun vaihteessa. – Nimensä lehti sai merenkulkijoille tutusta meriloistosta, joka osoittaa valolaitteen avulla oikean suunnan. Monimerkityksellisen nimen avulla haluttiin myös osoittaa uutta suuntaa valokuvausta monialaisesti edistävälle kameraseuralle, Haimi kertoo. Ensimmäisen Loiston toimituskunnan muodostivat Haimin ja Wahlströmin lisäksi Juha Kokkoniemi ja K. Jorma Reponen . Lehden ulkopuoliseen avustajakaartiin kuuluivat muun muassa Loviisan Sanomien nykyinen päätoimittaja Arto Henriksson sekä jo edesmenneet historioitsija Olle Sirén ja Loviisan ydinvoimalaitoksen säteilysuojelupäällikkö Björn “Nalle” Wahlström . – Lehden teema liittyi veneilyyn ja matkailuun. Ensimmäisellä numerolla halusimme ennen kaikkea nostaa esille merellistä Loviisaa matkailukohteena, Haimi muistelee. Loisto julkaiseminen osui seuran murrokseen Haimi ja Wahlström iloitsevat siitä, että lehti synnytti melko nopeasti uutta intoa Loviisan Kameraseuran toimintaan, joka 1980ja 1990-lukujen vaihteessa uhkasi hiipua. – Lehden kautta seuraan alkoi liittyä uusia yksittäisiä jäseniä, graafisen alan ammattilaisia ja valokuvauksesta kiinnostuneita työporukoita sellaisista paikallisista keskisuurista yrityksistä, joissa ei ollut omaa työpaikkakerhoa, Haimi jatkaa. Aku Ankka -kokoisena kahtena ensimmäisenä vuonna julkaistun Loiston sivukokoa kasvatettiin aavistuksen vuosiksi 1992–1995. Vuonna 1996 lehteä alettiin julkaista A4-kokoisena, jolloin valokuvat saivat painopintaa aiempaa enemmän. – Lehden julkaisussa on edetty askel askeleelta. Värisivujen osuutta lisättiin pikkuhiljaa, kun budjetti antoi myöden, Loviisan Kameraseuran puheenjohtajana vuosina 1994–1999 toiminut Wahlström jatkaa. Lehden historian aikana myös painotekniikka on muuttunut. – Ensimmäisten lehtien aikaan painotaloissa oli vielä käytössä tekstien ladonta ja valokuvat käsiteltiin reprokameralla painokoneisiin soveltuviksi rasterikuviksi. Sittemmin lehden tuotanto muuttui täysin digitaaliseksi, Wahlström kertoo. Loviisan Kameraseura tarjonnut jäsenilleen julkaisukanavan jo 30 vuoden ajan. ?
8 LOISTO Painolaadusta ei ole haluttu tinkiä Lehden ensimmäisen numeron jakelun rungon muodostivat veneliikkeet ja matkailupisteet Etelä-Suomen rannikolla Virolahden ja Helsingin välillä. – Osasta jakelupisteitä tuli vuosiksi vakiopaikkoja, joissa lehteä osattiin jo odottaa kesän kynnyksellä, Wahlström muistelee. Painosmäärä oli ensimmäisenä vuonna noin 2 500 kappaletta. Korkeimmillaan painoksen vahvuus on ollut 5 000 kappaletta kolmena vuotena. 2000-luvulle tultaessa painosmäärä vakiintui 3 000 kappaleeseen. – Sen laskettiin olevan kustannustehokkain, mutta samalla halusimme varmistaa laadukkaan painojäljen, alusta asti Loisto-lehden julkaisutyöryhmässä mukana ollut Ari Haimi sanoo. Alkuvuosina lehden sivunvalmistus tapahtui samassa paikassa kuin painatus. Vuodesta 1994 vuoteen 2010 sivunvalmistus ja sen viimeistely ostettiin Loviisan Sanomain Oy:ltä. Vuosina 2005–2011 toimitukselliset sivut valmistuivat talkoovoimin seuran omalla tietokoneella. – Vuonna 2012 saimme taittajaksi ja lehden art directoriksi graafisen alan ammattilaisen Sanna-Maria Pihlin , jonka kädenjälki on tuonut ryhtiä lehteemme, Haimi sanoo. Paikalliset yritykset antavat taloudellisen selkärangan Taloudellisen selkärangan lehden julkaisemiselle on antanut mainosmyynti, joka on hoidettu talkoilla. – Mainoshinnat olemmet halunneet pitää kohtuullisina, jotta pienellä toiminimi-yrittäjälläkin on varaa olla mukana, Haimi toteaa. Paikallisten yritysten lisäksi Loistossa on ollut niin kunnallisia ilmoittajia kuin valtakunnallisia valokuvausalan toimijoita. – Merkittävän työn mainosmyynnin parissa ensimmäiset reilu 20 vuotta teki Esko Silvennoinen, jonka periksiantamaton mainosmyyjän ote loi pitkäjänteisen luottamussuhteen Loiston ja asiakkaan välille, Haimi kiittelee. Tärkeässä rooli mainosmyynnissä etenkin lehden ensimmäisellä vuosikymmenellä ja toisen vuosikymmenen alussa oli Kari Björklundilla . Tänä päivänä lehden mainosmyynnistä huolehtivan projektivastaava Heikki Arolan lisäksi ison työn mainoshankinnassa tekee Heikki Rantanen . Painetulla lehdellä on tulevaisuutta Lehden toimituslinjan taustalla on rohkaista kuvaajia ja kirjoittajia julkaisutoimintaan. – Monille lehden tekoon osallistujille Loisto on ollut myös ensimmäinen painetun median julkaisukanava. Muutamille myös ensiaskel ammattiin, Haimi sanoo. Sekä Haimi että Wahlström uskovat painetun lehden tulevaisuuteen. – Kaiken digitaalisuuden keskellä tällaiselle aikakautiselle, pidempään elävälle lehdelle on selvästi tilausta, Haimi sanoo. Painetun Loiston näköislehti julkaistaan Loviisan Kameraseuran verkkosivuilla Issuu-julkaisualustan kautta. – Loisto näkyy myös sosiaalisessa mediassa omilla Facebook-sivuillaan, Wahlström jatkaa. Haimi on tyytyväinen siihen, että nyt 30 vuoden ikään ehtinyt lehti elää omalla painollaan. – Vuosittain vaihtuvat teemat innostavat kuvaajia taltioimaan kotiseutuaan ja sen kulttuuriperintöä, juhlalehden päätoimittaja sanoo. Juhlanumeron teemana on “Liikkeessä ja liikkeellä = muutos ja muuntuminen”. Kirjoittaja on toiminut Loisto-lehden toimitussihteerinä vuodesta 2006. LOISTON PAINOPAIKAT 1990–2019 1990, 1992–1993, 1995–1996 Painoyhtymä Oy, Loviisa 1991 ja 1994 Itä-Uudenmaan Paino Oy (Östra Nylands Tryckeri), Loviisa 1997–1998 Esa Print Oy, Lahti 1999–2004 Forssan Kirjapaino Oy, Forssa 2005–2009 Painoyhtymä Oy, Porvoo 2010 Forssan Kirjapaino Oy, Forssa 2011–2018 Forssa Print Oy, Forssa 2019 Printall, Tallinna LOISTON PÄÄTOIMITTAJAT 1990–2019 1990–1991 Marko Wahlström (vastaava toimittaja) 1992 K. Jorma Reponen 1993 Raimo Lappi 1994–1996 Sari Eskelinen (nyk. Varis) 1997–2000 Ari Haimi 2001 Ann-Mari Koronen 2002 Tiia Lahdelma 2003–2012 Ari Haimi 2013–2014 Ari Haimi ja Sanna-Maria Ek (nyk. Pihl) 2015 Tarja Taberman 2016–2019 Ari Haimi
9 LOISTO 9 LOISTO J oki, sen kupeessa lähellä vanhaa kaupunkia lepää alus. Talven saapuessa joki saa ylleen jääkuoren, aluskin asettuu talvihorrokseen. Pimeys ja kylmyys rauhoittavat rantakadun vilskeen ja vilinän. Taakse jää paljon kohtaamisia, valoisia öitä, rannalla kerrottuja kauniita tarinoita. Takana myös värikkäät auringonlaskut, sumuiset aamut. Joki ja alus jäävät yhdessä odottamaan kevättä ja kesää... Tulee kevät tuoden mukanaan lämmön ja valon. Aurinko sulattaa jään ja joki muuttaa muotoaan, vesi nousee ja laskee, jäät halkeilevat ja lähtevät. Aluskin herää horroksestaan, joki virtaa nopeampaa. Tulee kesä, rantakadun vilske ja vilinä palaavat, ihmispaljous, tarinat, naurut, kohtaamiset, valoisat yöt. Tänä kesänä syntyvät taas uudet tarinat. Laiva joen VARRELLA KUVAT: ELLA TABERMAN, TEKSTI: TARJA TABERMAN
10 LOISTO SIIRTOSUOMALAISIA, LOVE-KUVIA & RAKKAUS KUUBAAN Valokuvaaja Risto Vuorimies jaksaa hämmästellä 45 vuotta sitten julkaistun Roadrunner-albumin kansikuvan saamasta maineesta. TEKSTI: MARKO WAHLSTRÖM, KUVAT: RISTO VUORIMIES Kaurismäkeläistä henkeä. Rauli "Badding" Somerjoki pienessä kahvilassa Helsingissä vuonna 1973. Valokuvaaja Risto Vuorimies nimeään otoksen omaksi suosikikseen.
12 LOISTO Sipoolaisen valokuvaaja, muusikko ja musiikkitoimittaja Risto "Ripa" Vuorimiehen , 71, ura alkoi 1970-luvun alussa miehen opiskellessa valokuvausta Tukholmassa muun muassa ruotsalaisen valokuvaaja Anders Petersenin johdolla. Opiskelutoverinsa, valokuvaaja Ben Kailan kanssa Vuorimies kuvasi tuolloin ruotsinsuomalaisia maahanmuuttajia. Vuonna 1994 kuvista julkaistiin valokuvateos "Siirtosuomalainen" (Musta Taide). Teos on saanut valtionpalkinnon. – Seikkailumme alkoi Eskilstunasta, jossa emme tunteneet ketään. Kiersimme ovelta ovelle, tutustuimme ihmisiin sekä kuvasimme heitä kotona, töissä ja tanssipaikalla, Vuorimies muistelee. – Melko askeettisissa oloissa eläneillä ihmisillä oli kaipuu kotimaahan, mikä oli ymmärrettävää uudessa asuinmaassa, hän jatkaa. Kaksikko on tekemässä 1990-luvulla julkaistusta teoksesta uusintapainosta ennennäkemättömillä valokuvilla höystettynä. Teos ilmestynee tänä syksynä. 1970-luvun Suomi muistutti 1950-luvun Suomea 1970-luvun alussa valokuvauksen valtavirraksi nousi yhteiskuntakriittinen, mustavalkoinen dokumentarismi, jonka aiheina olivat ongelmat ja epäkohdat sekä muotona usein laajakulmalla otettu miljöömuotokuva. Tuon ajan Suomi vaikuttaa nykykatsojan silmissä monelta osin 20 vuotta jälkeenjääneeltä maalta. – Ihmiset ja ilmiöt olivat kuin 1950-luvulta, Vuorimies sanoo. Vuorimiehen arkistosta löytyy paljon valokuvia arkisesta elämästä niin Helsingistä, Savon ja Pohjois-Karjalan rajamailta kuin lomamatkoilta Keski-Euroopasta, Kuubasta ja Venäjältä. – Se, että sinä näet ja sinut nähdään, on äärimmäisen tärkeää valokuvauksessa. Tykkään siitä, kun ihmiset katsovat kameraan ja “keskustelee” kanssani pysäyttämällä itsensä poseeraamaan, hän pohtii. – Huonompi vaihtoehto on kuvata ihmistä hänen tietämättään. Molemmissa tapauksissa ihminen kuitenkin tuo itsestään esiin tyypillisen puolensa, Vuorimies jatkaa. Valokuvaaja saa helposti hienoja kuvia asioista, jotka ovat yleisesti tarjolla. – Jos haluat mennä johonkin juttuun syvemmälle, se vaatiikin jo enemmän töitä, hän muistuttaa. Love Recordsin aikana syntyi LP-levyjen kansikuvia Suurelle yleisölle Vuorimies on tullut tunnetuksi LP-levyjen kansikuvaajana. Hän kuvasi lukuisia kansikuvia Love Recordsin artisteille ja yhtyeille, kuten Hurriganesille, Wigwamille, Dave Lindholmille , Rauli "Badding" Somerjoelle, Pave Maijaselle ja Mikko Alatalolle . Vuorimies toteutti Hurriganes-yhtyeen ensimmäisen, toisen Tanssipaikalla Eskilstunassa. Kuva Risto Vuorimiehen ja Ben Kailan yhteisestä Siirtosuomalaisia -sarjasta 1970-luvun alkupuolelta.
13 LOISTO ja kolmannen levynkannen. Myös Dave Lindholmille ja Baddingille hän kuvasi kolme levynkantta vuosien 1973–75 aikana, jolloin hän otti artisteista myös PR-kuvia. Tukholmassa äänitetyn ja marraskuussa 1974 julkaistun Hurriganesin Roadrunner-levyn kansi äänestettiin viimeksi vuonna 2012 kaikkien aikojen parhaimmaksi levyn kanneksi. – Siitä on tullut tuote, joka on popularisoinut itsensä. Kaikki puhuvat kuvasta ja tietävät sen, Vuorimies hämmästelee. Ajatus yhteistyöstä Hurriganesin kanssa sai alkunsa arkisesta kohtaamisesta – Remu (Aaltonen) ja Cisse (Häkkinen) kävivät Matti Majavan Beavers-farkkuliikkeessä Helsingissä usein hakemassa vaatteita, valokuvaaja kertoo. Levynkansien tekeminen oli jännittävää alkuvaiheessa. – En ollut koskaan aiemmin edes ajatellut mitään sellaista ennen kuin menimme Remun kanssa Love Recordsin toimistoon Atte Blomin luo vuoden 1973 keväällä, kun yhtye oli aloittanut ensimmäisen albuminsa tekemistä, Vuorimies kertoo. Blom, nähtyään kuvamateriaalin, päätti antaa tehtävän Vuorimiehelle. – Siihen aikaan oli harvinaista, että levy-yhtiö antoi valokuvaajan itse toteuttaa levynkansia. Love Recordsissa oltiin ehkä helpottuneita siitä, että joku vaivautuu suunnittelemaan kansia. Hän korostaa, että levynkannet suunniteltiin aina yhdessä artistin kanssa. – Valokuvaajalla oli kuitenkin se lopullinen päätösvalta käyttää kuvamateriaaliaan visionsa toteuttamiseksi, Vuorimies jatkaa. Valokuvaaja on koonnut 1970ja 80-luvuilla tehdyistä levynkansista kirjan “Hirvi, älä tule tielle ja muita suomalaisia vinyylilevyn kansia” (Johnny Kniga 2008). – Halusin kiinnittää huomion levynkansien tekemiseen ja haastattelin kirjaa varten kymmenkunta valokuvaajaa ja graafikkoa, jotka olivat kuvanneet ja suunnitelleet levynkansia aikaa ennen tietokonetta, Vuorimies kertoo. Onni ja Bertta dokumentoituivat Kalvön saarella 1970-luvun puolivälin aikoihin Vuorimies dokumentoi Porvoon saaristossa Kalvö-nimisellä saarella sen vakituisia asukkaita, jotka elivät kalastuksella ja kuljettamalla Onni ja Bertta. Kalvön saarella Porvoon saaristossa asuneet Onni ja Bertta Lindström nousivat "Onni & Bertta ja muita Kalvön asukkaita" -dokumenttisarjan päähenkilöiksi. Perinteisen tyylin kannattaja. Valokuvaaja Risto Vuorimies ei mielellään käsittele kuviaan jälkikäteen tietokoneella. – Haluan myös rajata ja sommitella kuvaustilanteessa välttäen pystykuvia sekä hyödyntää luonnonvaloa, joka on paras valo. Hyväksyn kuvien parantelun, jos sille on jokin erityinen syy, hän perustelee.
14 LOISTO Roadrunner. Albumin kansikuvassa yhtyeen jäsenet istuvat basisti Cisse Häkkisen Cadillacin takapenkillä Helsingin Ruskeasuolla. Risto Vuorimiehen suunnittelema ja kuvaama kansikuva on valittu lukuisia kertoja Suomen parhaaksi levynkanneksi. 1960–70-luvuilla kesäasukkaita saareen. Tänä päivänä kukaan näistä alkuperäisen ikäpolven ihmisistä ei ole elossa. – Kuvaamisen taustalla oli se, että isäni osti saarelta vuonna 1953 edullisen palstan näkemättä sitä ja rakensi sinne mökin, Vuorimies kertoo. – Onni ja Bertta Lindström asuivat sähköttömässä talossaan yhdessä noin 50 kissan kanssa. Onni oli saaren ehdoton lemmikki ja mukava mies, joka oli ilmeisesti sairaseläkkeellä, hän jatkaa. Useamman kuvausmatkan tuloksena syntyi näyttely "Onni & Bertta ja muita Kalvön asukkaita", joka on kiertänyt näyttelynä Sipoossa, Porvoossa, Kalvön saarella, Karjaalla, Lappeenrannassa, Porvoon Pirttisaaressa ja Haminan Mäntlahdessa. Alkuperäisen sarjan täydentämiseksi hän sai apurahan Svenska Kulturfondenilta vuonna 2010. Kuubalaisen kulttuurin ja musiikin tutkijaksi 1980-luvun alussa Vuorimiehestä tuli suuri kuubalaisen kulttuurin ja musiikin ystävä. Hän on laulanut ja soittanut vuonna 1982 perustamassaan Septeto Son -yhtyeessä sekä tehnyt radio-ohjelmaa Cuba Libré taiteilijanimellä Papá Montero jo yli 30 vuotta. Mies on käynyt Kuubassa parikymmentä kertaa. – Ensimmäisen kerran olin maassa vuonna 1975, jolloin kuvasin matkallani sekä mustavalkoettä diakuvia, hän kertoo. Vuonna 2013 Kuuban kulttuuriministeri myönsi Vuorimiehelle kunniakirjan ansioituneesta kuubalaisen kulttuurin esilletuomisesta Suomessa. Digiajan koittaessa Vuorimies alkoi jälleen valokuvata määrätietoisesti ympäristöään, lähinnä kotikuntansa Sipoon elämää. Itäisellä Uudellamaalla on nähty useita pienimuotoisia näyttelyjä, joissa teemana on oman kylän, Sipoon Boxin, elämä ja lähi-ihmiset. Vuorimies perusti yhdessä valokuvaaja Ben Kailan kanssa valokuvaosuuskunta SAFTRAn, joka toimi aktiivisesti 1970-luvun loppuun asti. Rock and Roll All Night Long. Hurriganes-yhtyeen esikoisalbumin kansikuva on otettu Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingissä vuonna 1973. Kanteen valikoitui kuvaustilanteen viides otos. Kuvassa Cisse Häkkinen (vas.), Albert Järvinen ja Remu Aaltonen. Valokuvaaja Risto Vuorimies vieraili Loviisan Kameraseuran kuvaillassa viime vuoden marraskuussa. Kuubalaisen musiikin rytmiä. Valokuvaaja Risto Vuorimiehestä tuli myöhemmin 1980-luvulla kuubalaisen kulttuurin ja musiikin tutkija.
15 LOISTO Koira on kovin harkitsematon. Se ei ikinä vaivaudu utelemaan, olitko oikeassa vai väärässä; ei ikinä piittaa, kuljetko ylös vai alas elämän tikapuilla; ei ikinä kysele, oletko rikas vai köyhä, viisas vai tyhmä, pyhimys vai paholainen. Niititpä sitten onnea tai onnettomuutta, hyvää tai huonoa mainetta, kunniaa tai häpeää, se pysyy rinnallasi, lohduttaa sinua, vahtii sinua ja suo sinulle koko elämänsä... (Jerome K. Jerome) KU VA T: KA RI V EI JA LA IN EN
16 LOISTO KUVIEN JÄTTÄMÄ JÄLKI Elämän muistomatka KUVAT JA TEKSTI: MARJUT KORHONEN J okainen haluaa jättää itsestään pysyvän jäljen tuleville sukupolville, muiston eletystä elämästä. Oletettavasti lapset ja lastenlapset ovat jossain elämänvaiheessa kiinnostuneita kaikesta siitä, mitä edellinen sukupolvi on kokenut. Varsinkin nyt, kun maailma ja ihmisten elämä muuttuu yhä kiivaampaan tahtiin. Elämme jatkuvassa liikkeessä. Eihän tavallisen ihmisen elämässä yleensä ole suuria ihmeellisyyksiä, mutta sen ainutkertaisuutta ja arvoa ei voi vähätellä. Harva meistä tekee löytöretken tai ”löytää Tutankhamonin haudan”, noin figuratiivisesti. Jokaisen elämänmatkan aikana on kertynyt kertomisen ja näyttämisen arvoisia tarinoita ja kuvia. Itse heräsin liian myöhään. Moni nyt kiinnostusta herättävä asia menneiden sukupolvien elämästä ehti jo mennä vanhempien ja isovanhempien mukana hautaan. 50-luvun lapsille ei Mielenkuvittama ystäväni.
17 LOISTO kerrottu paljon aikuisten asioista eikä varsinkaan ikävämmistä asioista. Lapsia suojeltiin. Moni asia ihmetytti silloin, mutta vastaukseksi sai riittää ”ei ne ole kuule lasten asioita”. Isäni jätti henkisenä perintönään runokirjan. Hän oli pöytälaatikko runoilija ja esittikin niitä aina sopivan tilaisuuden tullen. Hänen käsialaansa olivat myös koko suvun isompien merkkipäivien kunniaksi laaditut hauskat, riimitetyt onnittelukortit. Niitä arvostettiin ja ne säilytettiin. Innostin häntä tekemään omakustanteisen runokirjan. Olen iloinen, että se toteutui ja on konkreettisesti olemassa. Siitä on ollut iloa monelle. Viimeksi luin muutaman runon hänen 94-vuotiaalle sisarelleen, joka asuu hoivakodissa. Hymy oli herkässä ja runot toivat hänen mieleensä lapsuuden aikoja ja hetkiä veljen kanssa. Koska itse harrastan kansainvälistä näyttelykuvausta, on minulle varmasti luontevinta ilmaista itseäni kuvien kautta. Kuvissa, ainakin lastenlapset, jotka ovat toimineet malleina, näkevät omaa kasvuaan ja kehitystään. Itselleni ne toimivat muistojen minimatkoina. Koska oma kuvaustyylini on rakennettu kuva, voin kirjaimellisesti rakentaa omat muistoni, joiden haluan säilyvän eteenpäin. Ne kertovat jotain minusta ja siitä miten näen ja koen asiat. Nekin ovat kuin pieniä runoja, unenpätkiä, todellisuuden hippuja. Ne on kudottu pehmeästi yhteen, tarinaksi. Kuvasta löytyy vihjeitä, viitteitä ja minulle rakkaita palasia elämän varrelta. Katsoja saa kuitenkin valita miten hän haluaa niitä tulkita. En siis sanele, vaan annan mahdollisuuden löytää jotain arvokasta. Minulla on muutamia hyvin vahvoja lapsuusajan muistoja, jotka haluaisin pukea kuviksi. Olin yli 5-vuotias kun veljeni syntyi. Asuimme silloisella liitosalueella, jossa ei ollut kavereita. Vilkas mielikuvitus oli mainio kaveri. Sen kanssa ei ollut koskaan tylsää ja pienetkin asiat saivat ihan uusia merkityksiä. Mielikuvituskaverikin tuli kuvaan mukaan. Hän oli Eesi ja asui nurkkakaapissa. Vaikka äiti kuinka monta kertaa näytti, että siellä ei voi asua, kaappi on täynnä pyhäastioita. Omassa mielessäni asia oli niin itsestään selvä, että mitkään vakuuttelut eivät sitä horjuttaneet. Tämänkin muiston tahdon kutoa kuvaksi ja jättää sen elämään jälkipolville kuvan muodossa. Muistot ovat elämän rikkaus, niitä ei voi kukaan meiltä viedä. Ne ovat kaikki elämän matkan varrelta kerättyjä onnen ja joskus epäonnenkin pirstaleita. Tärkeä osa minuutta. Muistoja sisältäviä kuvia syntyy lisää niin kauan, kun hiiri tottelee sormia ja ajatus pysyy kirkkaana. Olen aina ollut valmis lähtemään reissuun, pitkällekin. Jossain vaiheessa ne niin kutsutut lomakuvat eivät enää riittäneet. Nyt kaukaisten maiden kuvamateriaalia eksyy vähän väliä rakennetun kuvan salaiseen maailmaan. Katsoessani niitä, muistuu lomamatka mieleen elävämpänä, osana elettyä elämää. Nidotut muistot.
18 LOISTO Kukkien TAIKAA
19 LOISTO Kukkien TAIKAA KUVAT JA TEKSTI: VIIVI LASSY
20 LOISTO
21 LOISTO BEHIND THE SCENES Kuvien ottamiseen ei aina tarvita upeita studio-olosuhteita. Nämä kuvat on toteutettu olohuoneen lat tialla luonnonvaloa ja vanhaa rullaverhoa apuna käyttäen. Vain vähän kuvankäsittelya ja taulumaiset kukkakuvat ovat valmiita. Kamera: Nikon D700 Objektiivi: Sigma Art 35mm 1.4
22 LOISTO
23 LOISTO Pakko PYSÄHTYÄ KUVAT & TEKSTI: JUHANI MÄKINEN ? K un vaeltaa tai retkeilee yksin, voi liikkua omaan tahtiinsa. Ehkä hieman itsekästä, ei tarvitse huolehtia muista tai olla muiden vaivana. Tämä on myös lohdullista. Kuljen metsässä reippain askelin. Soistuva maasto pakottaa pitkospuille ja liikkuminen hidastuu, mutta toisaalta maasto on tasaista. Keskikesä on juuri hehkeimmillään. Lämpötila ei ole helteinen mutta ei myöskään kylmä. Säähän ei tule kiinnitettyä oikeastaan huomiota. Sää on, mitä se on. Suo loppuu ja kiipeän pienelle harjanteelle. Ennen tämmöisestä paikasta mentiin heittämällä yli ja hengitystä tasattiin laskuosuudella. Nyt tuntuu, että henki ei oikein kulje ja väsymys alkaa painaa jaloissa. Kuulen harjanteen päällä suolta tulevan puron veden solinan. Se on kutsuvaa, vaimeaa solinaa. Toisaalta nousemisen aiheuttama rasitus kohisee myös korvissa. En ole enää kunnossa. Nytkö se ikä alkaa painaa ja elämän piiri rajoittua. Epäilys siitä, että olen muka pakannut reppuun liikaa valokuvausvälineistöä ja eväitä, vaivaa. Tai sitä ajattelee selitykseksi sille, että veto on pois. Selitys pitää olla joka asiaan. Kunto on romahtanut talven aikana nopeasti. Pitää liikkua ja olla liikkeessä. Vanha hokema on jo Kekkosen ajoilta. Nyt ei kerta kaikkiaan kulje. Pakko pysähtyä alhaalla puron äärelle, synkkään kohtaan, alakuloisena. Jää näkemättä paljon metsämaisemaa. Ei tule kuvaa palokärjestä, ei edes käpytikasta. Olenko ollut liian ahne luontokokemusten nälässäni. Se mikä sopii ERÄTARINA:
24 LOISTO kaupungin kiireeseen, ei ehkä sovi tänne. Kroppa pisti pelin poikki. Sydämen syke tasaantuu pysähdyksen aikana. Ei kipuja, kaikki on hyvin. Makaan tantereessa ja repun hihnan hiertymä kuumottaa. Onneksi kukaan ei näe, häpeäisin. Luulisi vastaantulija ehkä jo kuolleeksi, pelästyisi. Hankkisi apua, aivan turhaan. Hukkaan meni tämä reissu.
25 LOISTO Huuhdon kasvoni vedellä ja huomaan saaneeni seuraa. Useita neidonkorentoja oli ympäröinyt liikkumattoman kehoni. Puron kohina alapuolellani ja pikkulintujen laulu kuuluu yläpuolellani. Kirkasta vettä, tumman laakson vihreä väri on kiehtova. Vedessä leikkivät lehdet ja pisarat niissä. Hiki kuivaa ihollani. Tällaisia tiloja ja värejä olen nähnyt maailmalla kasvihuoneissa ja palmutaloissa, paratiiseiksi väittävät. Mutta ehkä tämä on nyt se hetki, se ainoa päivä kesässä, kun kaikki on näin kaunista ja asiat hyvin. Tällaiselle kesän hetkelle ei ole nimeä. Eikö kukaan ole sitä kokenut ja nimennyt. Pysähtyminen teki tämän hienon hetken. Jään tähän, kaivan kameran ja sopivan optiikan. Pysähtyminen, ajattelu, sulkimen rapsahdukset. Käännyn ja palaan kotiin vahvempana kuin koskaan.
26 LOISTO T öyhtötiainen (Tofsmes) kuuluu metsätiaisiin ja on yksi harvoista eurooppalaisista varpuslinnuista, jolla on töyhtö. Rauhoitettua töyhtötiaista on kutsuttu leikkisästi metsän punkkariksi. Uteliaan ja pirteästi liikehtivän töyhtötiaisen havaitsee usein ” tirrittävästä” äänestä. Kotipaikkauskollinen lintu elää kesät talvet samoilla paikoilla. Töyhtötiainen syö hyönteisiä, toukkia sekä kerää talvivarastoon havupuiden siemeniä. Lintulaudoilla töyhtötiainen nokkii mielellään talipalloja. Lintu pesii itse lahopökkelöön kaivamassaan kolossa tai ihmisen tekemässä pöntössä. Pesä on rakennettu sammalista ja vuorattu villalla, karvoilla sekä hämähäkinseitillä. Töyhtötiainen on ollut hyvin yleinen laajoissa havumetsissä myös Etelä-Suomessa, mutta sitä ei esiinny pienissä metsiköissä, koska se ei uskalla lentää aukioiden yli. Suomessa merkittävimmät siivekkäitä uhkaavat tekijät ovat kosteikkojen huonokuntoisuus ja metsähakkuut, joiden myötä katoaa lintujen luonnollisia elinpaikkoja. Uhanalaiseksi lajeiksi on luokiteltu muun muassa varpunen, tervapääsky, naurulokki, hiirihaukka, riekko, pajusirkku, punatulkku ja vaarantuneeksi myös töyhtötiainen. Reilussa vuosikymmenessä töyhtötiaisten määrä on vähentynyt alle puoleen. Moni onkin varmaan havainnut, että töyhtötiaista ei nykypäivinä kovin usein enää näy pihapiirin talvi ruokintapaikoilla. KUVAT JA TEKSTI: JUHA MERENHEIMO Toyh toTIAINEN
27 LOISTO
28 LOISTO S truven ketju on suuri joukko kolmiomittauspisteitä, jotka ulottuvat Jäämereltä Mustallemerelle. Se on Unescon maailmanperintökohde, ja osa mittauspisteistä Tornionjokilaaksosta Enontekiölle on suojelukohteita, kuten Alatornion kirkko Torniossa, Aavasaksa Ylitorniolla ja Tunturi-Lapin mittauspaikka Enontekiöllä Tarvantovaaran erämaa-alueelta löytyvä Stuorrahanoaivi. Stuorrahanoaivissa on vain kaiverrus, jossa sanotaan lyhyesti, mikä piste on. Elämys itsessään on maisemat ja matka pisteelle. Sinne pääsee mönkijäpolkua pitkin melko lähelle jalan tai maastopyörällä. Erämiestaitoja tarvitaan, ettei eksy vaan osaa poiketa polulta oikeassa kohdassa. Kolmiomittausmenetelmä kehitettiin 1600-luvulla Hollannissa. Maastoon luodaan kolmiomittausverkko kiintopisteillä. Kun tiedetään kahden pisteen välimatka, niin muut kolmiopisteiden välit voidaan laskea kulmien avulla. On tunnettua, että kolmiossa kulmien summa on 180°. Maastosta otetaan seuraava piste, joka on näköyhteyden päässä kahteen aikaisemmin tarkasteltuun pisteeseen ja trikonometrisilla lauseilla saadaan etäisyys tähän uuteen pisteeseen. Ennen satelliittimittaukseen siirtymistä maastoon piti siis rakentaa kolmiomittaustorneja. Kolmiomittauksen avulla voidaan mitata myös maanpinnan korkeuksia. Jyrki Puupponen Maanmittauslaitokselta toteaa, että mittauksen tarkkuus oli kymmeniä metrejä, satelliittimittauksella millimetrejä. Puupponen on maailmanperintökoordinaattori ja hän on perehtynyt Struven ketjuun sekä luennoinut aiheesta. Suuria kolmiomittauksia on tehty Suomessa kolme. Jo ensimmäisellä matkalla vuosina 1736-1737 Tornionjokilaaksossa ranskalainen Pierre-Louis Moreau de Maupertuis osoitti mittauksin, että Maa on navoiltaan litistynyt. Toinen mittaus tehtiin vuosina 1830-1852 ja se ulottui pohjoiselta jäämereltä Mustallemerelle. Tämä laaja mittaussarja tunnetaan saksalais-venäläisen Friedrich Georg Wilhelm von Struven mukaan Struven ketjuna. Hänen ideoima ketju on tärkeä lenkki tiedemiesten ja koko ihmiskunnan pyrkimyksissä ymmärtää paremmin maapalloa. Vaikka menetelmä oli nykytieteen silmin karkea, niin silloin se oli edistyksellinen. Suomessa tehtyjen mittaustulosten perusteella vuonna 1873 julkaistiin Suomen yleiskartta. Kolmannen mittauksen aloitti Suomen itsenäistymisen jälkeen Geodeettinen laitos. Viimeisin kolmiomittaustorni rakennettiin Suomessa STRUVEN KETJUN JÄLJILLÄ Kuvan Alatornion kirkon mittauspiste on toinen Struven ketjun mittauspisteistä, joka sijaitsee rakennuksessa. Toinen sijaitsee Tarton vanhassa tähtitornissa eli observatoriossa. Torniojokilaaksossa on mittauspisteitä joen molemmin puolin. Tässä on näkymä Ruotsin puolelle. KUVAT JA TEKSTI: HEIKKI AROLA
29 LOISTO niinkin myöhään kuin 1986. Koko Suomen peruskartoitus saatiin valmiiksi seuraavana vuonna. Struven ketjun kaksi kuudesta Suomessa sijaitsevista mittauspisteistä, jotka on valittu maailmanperintöpisteiksi ja suojelukohteiksi, ovat lähellä Loviisaa. Toinen näistä, Mustaviirin piste, mitattiin ja merkittiin poranreiällä kallioon vuonna 1833. Pisteen vierellä on näkötorni, josta avautuu komea maisema itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Mustaviiri on Suomenlahden saari, joka sijaitsee noin 30 km merelle Loviisasta. Tietysti olisi ollut ollut mukavaa tutustua tuohon Mustaviiriin. Nyt keväällä rospuutto oli edennyt sen verran pitkälle, että matkaan olisi pitänyt ottaa kanootti. Sitä olisi pitänyt työntää edellä ja laivaväylän kohdalle sattuessa molskauttaa kanootti veteen ja jatkaa väylän poikki. Hanke tuntui sen verran arveluttavalta, että en ryhtynyt siihen, eipähän tarvinnut naarata. Lähiseudulla merkittiin vielä samana vuonna Porlammin piste Lapinjärven Tornikalliolla. Alue on nykyisin osittain metsän peitossa mutta se on edelleen suosittu näköalapaikka. Tämä Tornikallio vaikutti helpommin lähestyttävältä kohteelta. Näpyttelin Harri Rantaselle, että jos hän muilta kiireiltään ehtisi matkaseuraksi. Oli maaliskuun viimeinen viikko ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Porlammille käännytään Koskenkylästä tultaessa noin 2 km ennen Lapinjärven liittymää. Porlammin kylän jälkeen on opastus Tornikalliolle. Keväisin loppumatkan metsätie on sohjoinen. Metsätieltä oli vielä opastus polkua pitkin Tornikalliolle. Kallion juurella oli sulavesien muotoilemia jääveistoksia. Kallioseinämä jatkui pystysuorana, joten kulkutie oli etsittävä loivemmasta kohdasta. Lunta oli varjopaikoissa sen verran paljon, että jalka upposi aina välillä polvea myöten. Kova on kun korvesta kannikan koppaa, hiki siinä souvissa paitahan toppaa. Mietin, että hyvä kun ei tarvitse olla täällä metsätöissä. Viimein oltiin perillä. Harri jäi katselemaan näkymää Pyhäjärvelle. Hänen takanaan on merkkipaalu maailmanperintöpisteestä II Porlom Tornikallio. Näkymä Pyhäjärvelle, joka on 7 kilometriä pitkä, on mykistävä. Sen toisessa päässä on Artjärvi, joka on jo Päijät-Hämettä. Mittauspisteiden ketju jatkuu Suomen aluetta pitkin näköetäisyydellä aina Mustaviiristä käsivarren Stuorrahanoaiviin. Vaikka Loviisan Kukkukiveä ei ole valittu maailmanperintöpisteeksi ja suojelukohteeksi, niin se on kuitenkin yksi osa Struven ketjua. Tämä osa on myös merkitty samana vuonna kuin Mustaviirin ja Tornikallion mittauspisteet eli vuonna 1833. Voi olla, että mittauspisteen, arvoa maailmanperintöpisteenä on heikentänyt betonivalu sen päälle. Toisaalta STRUVEN KETJUN JÄLJILLÄ Tornikalliolta valuvien sulavesien muodostamia jääpahtoja Harrin takana on Tornikallion mittauspiste ja edessä avautuu jylhä näkymä Pyhäjärvelle Loviisan Kukkukivi on yksi Struven ketjun mittauspisteistä Jäämereltä Mustallemerelle.
30 LOISTO vaikea sitä on näin jälkikäteen puntaroida, kun kohteiksi valittiin Suomen kohdalla vain kuusi pistettä. Seuraavaan mittauspisteeseen törmäsimme Ari Haimin kanssa viime kesänä vahingossa. Ari ehdotti, että kävisimme Suomenlahden eteläpuolella silmäilemässä mahdollisia kameraseuran retkikohteita. Tilasimme matkaliput ja varasimme hotellihuoneen. Käytimme matkaan hyvin monipuolisia liikkumistapoja. Ensin matkasimme linja-autolla Helsinkiin ja laivalla Tallinnaan. Tallinnasta matkasimme linjaautolla Tarttoon. Tartto on yliopistokaupunki ja keskellä kesää hiljainen. Se tuntui myös hotellien hinnoittelussa, että halpaa oli. Lisäksi Tartossa sattui olemaan tuloviikonloppuna Hansapäivät. Tarjolla oli monenlaista kulttuuritapahtumaa, erilaisia tuote-esittelyjä ja muuten vain markkinahumua. Hotellimme oli yliopistokadulla ja sieltä oli lyhyt matka Tarton vanhalle observatoriolle eli vanhalle tähtitornille. Sen ala-aulan seinällä oli Struven ketju. Vuonna 1855 valmistuneiden mittausten jälkeen ketju on ollut suureksi avuksi kartoittamistieteille. Friedrich Georg Wilhelm von Struve työskenteli observatoriossa vuodesta 1813, ja vuonna 1820 hänestä tuli professori ja observatorion johtaja vuoteen 1839. Maailman tiedehistoriaan tarttolaiset johdatti astronomi Friedrich Struve, joka parikymmenvuotisen Tarton observatorion johtajuutensa aikaan vuonna 1835 mittasi ensimmäisenä tiedemiehenä tähden etäisyyden Maasta sekä luetteloi tuhansien kaksoistähtien sijainneista avaruudessa. Työn mahdollisti Struven jo aiemmin eli vuonna 1824 tähtitornille hankkima Frauhoferin refraktori, joka oli aikansa suurin ja paras linssikaukoputkijärjestelmä. Struve tutki kaksoistähtiä. Kaksoistähti on tähtijärjestelmä, jossa kaksi tähteä kiertää yhteisen painopisteen ympäri. Kaksoistähtijärjestelmän tähtien ratojen säteet r1 ja r2 ovat kääntäen verrannolliset tähtien massoihin m1 ja m2, jolloin kaksoistähtijärjestelmän yhteinen painopiste, jonka ympäri ne kiertävät, saadaan määriteltyä. Tähtitiede on vanhin luonnontieteistä. Egyptissä oli jo yli viisituhatta vuotta sitten tähtitieteellisiin ha vaintoihin perustuva ajanlasku. Jo Samos saaren suuri tiedemies Aristarkhos, noin 265 eKr., mittasi Auringon etäisyyden Maasta ja laati aurinkokeskisen eli heliosentrisen järjestelmän, jossa planeetat kiertävät Aurinkoa. Valitettavasti 140 jKr. palattiin maakeskiseen eli geosentriseen järjestelmään. Tämän käsityksen kumosi vasta Kopernikus melkein 1400 vuoden kuluttua. Tyko Brahe teki 1500-luvun lopulla arvokkaan havaintoaineiston, jonka perusteella Kepler laati planeettojen Auringon ympäri tapahtuvaa liikettä koskevat lait. Galilei keksi kokeellisesti putoamislait. Newton keksi noin sata vuotta myöhemmin yleisen vetovoimalain. Kappaleiden välinen vetovoima on suoraan verrannollinen kappaleiden massojen tuloon ja kääntäen verrannollinen niiden etäisyyden neliöön. Aikamme ei mennyt pelkästään Tartossa vaan vuokrasimme auton ja kävimme Peipsijärvellä ja Viljandissa. Paluumatkalla matkasimme junalla Tallinnaan. Kaikesta tästä riittäisi kertomista mutta se onkin sitten toinen juttu. Tarton Hansapäivillä Kolmiomittauspisteiden Struven ketju Jäämereltä Mustallemerelle Tarton vanhan observatorion ala-aulan seinällä.
31 LOISTO Y öllä on satanut mukavasti uutta lunta. Valkoisena kimmeltävä maisema houkuttelee pakkaamaan kameran reppuun ja ulkoilemaan. Aina ei tosiaan tarvitse matkustaa ”merta edemmäs”, kun kotikulmiltakin löytyy koettavaa, katsottavaa ja jopa kuvattavaakin. Lumen peittämä pikku kaupunki tuntuu uinuvan talviunta. Miljöö näyttää tutulta, turvalliselta ja ensi silmäisyltä muuttumattomalta. Laivasillan suola-aitat ovat olleet paikoillaan aina 1700-luvun puolelta. Vai ovatko sittenkään? Historian kirjat kertovat aittoja olleen aikoinaan viitisenkymmentä kappaletta. Nyt muutama jäljellä oleva aitta tuo tunnistettavan piirteensä merenrantakaupungin vieras venesatamaan. Joskus muutos on hienovaraista, lähes huomaamatonta. Toisinaan taas mennään rytinällä, puskutraktorein ja vastarinnasta piittaamatta. Onneksi Loviisassa on säilynyt kappale historian havinaa myös nykypäivän ihmisten iloksi. Rantapuistossa on hiljaista. Lumivaippa on vaimentanut maisemat maltillisella valkoisella. Värikkäät alakaupungin puurakennukset kurkkivat taustalla, ja puut nuokkuvat kuin talviunta. Ulkoilusta ja raikkaasta säästä nauttiessa tulee jälleen mieleen hetkessä elämisen taito. Kun kaivaa vielä repusta esiin kameran, ja tarkastelee talvimaiseman yksityiskohtia kameran etsimen kautta, on todella läsnä tässä ja nyt. Jälkikäteen kotona kuvia katsellessa käsiä lämmittää höyryävä teemuki. Kameran muistikortille tallentuneista hetkistä välittyy hiljaisuus ja jopa yksinäisyys. Todellisuudessa kuvanottohetkellä rantapuistossa liikuskeli koiran ulkoiluttajia, lenkkeilijöitä ja muutama talvipyöräilijäkin. Kuvaajan päätöksestä maisema kuitenkin näyttäytyy kuvissa hiljaisuutta ja pysähtyneisyyttä korostaen. KUVAT JA TEKSTI: ANNE KARKKONEN Hetkesta TOISEEN
32 LOISTO Takapihan LINNUT KUVAT JA TEKSTI: ANTTI SEPPÄLÄ O len aina ollut kiinnostunut linnuista. Ensimmäisen lintukuvan olen ottanut 57 vuotta sitten vuonna 1962. Kuva on otettu vanhalla laatikkokameralla kiikarin läpi. Muuten sitä ei tunnistaisi pöllöksi, ellen olisi kirjoittanut albumiin kuvan alle ”Pöllö v. 1962”. Digikameran myötä aloin kuvaamaan ”takapihan lintuja”. Tavoitteena oli kuvata mahdollisimman monta lintulajia siten että vähintään kuvaajan toinen jalka on ollut oman pihan puolella. Etenkin talviruokinnan avulla olen saanut kuvattua jo 52 eri lintulajia. Kuvista suuri osa on otettu sisältä ikkunan läpi, mistä johtuen laatu ei ole paras mahdollinen. Kuvien taiteellisuus tai tekninen laatu ei ole ollut tärkein asia tässä projektissa vaan saada niin hyviä kuvia että niistä pystyy tunnistamaan linnut. 13
33 LOISTO 01 Fasaani on kauniin värikäs lintu. Vuosi sitten keväällä pihassa asusteli kaksi fasaaniurosta, jotka kuuluvalla soidinäänellä ja siipien räpyttelyllä yrittivät houkutella naaraita paikalle. Naaraita ei näkynyt ja taisivat uroksetkin jäädä poikamiehiksi. 02 Kurki, Loviisa ei ole kurkien päämuuttoreittien varrella. Onneksi tämä pieni aura ylitti matalalta pihan. Loviisan pohjoispuolisilla soilla olen nähnyt kesäaikaan useasti kurkiparin, saattavat pesiä siellä. 03 Harakka, tämä pitkäpyrstöinen veijari seuraa koko ajan ympäristön tapahtumia. Pienikin liike ikkunassa saa sen pakenemaan. Siitä huolimatta se on pesinyt kahteen kertaan pihan katajassa. 04 Kottarainen, menneiden vuosien ensimmäinen kevään airut on nykyään harvinainen vieras etenkin mäntymetsässä olevalla pihalla. Kuvan vieras tuli ruokintapaikalle ensimmäisten pälvien ilmestyessä ja jatkoi matkaa muutaman päivän päästä lumien sulaessa. 05 Kalalokki, kävi etsimässä matoja keväiseltä pihalta. Sanotaan että kun jättää kalan perkeet pihalle niin ei kulu pitkäänkään kun lokki ilmestyy paikalle. 01 02 04 10 03 Pöllö ensimmäinen lintukuvani 1962. ?
34 LOISTO 06 Mustapääkerttu, on yksi harvinaisimmista pihan vieraista, vaikka lintukirjan mukaan se on aika yleinen. Rasvapötkö oli sen herkkuna parin viikon ajan. 07 Pikkuvarpunen, samalla kun tavallinen varpunen on hävinnyt lähes sukupuuttoon, on pikkuvarpunen vastaavasti yleistynyt. Siemeniä syövät pikkuvarpuset elelevät vuodet ympäriinsä pihapiirissä. Yleensä niitä on vain muutama mutta joskus kaikki sukulaiset tulevat kyläilemään ja niitä saattaa parvessa olla jopa viitisenkymmentä lintua. 09 06 08 05 07 08 Punarinta, tämä vähän pullea ja utelias veitikka on kevään ensimmäisiä ja syksyn viimeisiä pihan muuttolintuja. 09 Pähkinähakki se kirjavatakki on vaeltanut parina syksynä idästä tänne asti. Sembramännyn siemenet ovat sen suurta herkkua. 10 Mustarastas, nämä olivat talvehtiva yksilöitä. Varsin moni muuttolintu jää talvehtimaan Suomeen, kylmästä ne yleensä selviävät, jos vain ruokaa on saatavilla. On muistettava että jos aloittaa syksyllä lintujen ruokinnan, on sitä jatkettava yhtäjaksoisesti kevääseen asti.
35 LOISTO LOPUT BONGATUT LINNUT: 16_Kanadan hanhi 17_Valkoposkihanhi 18_Hemppo 19_Järripeippo 20_Kalasääski 21_Keltasirkku 22_Kirjaseppo 23_Kiuru 24_Korppi 25_Merikotka 26_Naurulokki 27_Selkälokki 28_Naakka 29_P. Närhi 30_Palokärki 31_Peippo 32_Pulu 33_Punatulkku 34_Pähkinänakkeli 35_Pääskynen 36_ Laulurastas 37_ Räkättirastas 38_Sepelkyyhky 39_Taviokuurna 40_Tervapääsky 41_Käpytikka 42_Pikkutikka 43_Tilhi 44_Hömötintti 45_Sinitintti 46_Talitintti 47_Töyhtötintti 48_Varis 49_Varpushaukka 50_Viherpeippo 51_Vihervarpunen 52_Västäräkki 11 14 15 12 11 Harmaapäätikka, on yksi kauneimmista pihan säännöllisistä vierailijoista. keväällä sen alakuloinen piipitys kertoo, että pesimiskumppanin haku on menossa. Laji on yleistynyt huomattavasti viime vuosina. 12 Tikli, pienestä koostaan huolimatta voisi melkein sanoa sen olevan pihan kaunein lintu. 13 Kuusitiainen, jo vuosien ajan talvia on pihalla viettänyt pari kuusitiaista. Kevään tullen ne häviävät pesimään synkkiin metsiin (sivu 31). 14 Pyrstötiainen, neljä näitä viehättäviä vaeltelijoita kävi talvella melko säännöllisesti pihan ruokintapaikalla. 15 Urpiainen, esiintyy yleensä parvissa, suurimmasta laskin 40-50 yksilöä.
36 LOISTO Las Vegas on aina liikkeellä. Kuva: Jonna Räisänen
37 LOISTO Liikkeellä kaiken ikää. Kuva: Seija Niinimäki Aina liikeellä
38 LOISTO KUVAT JA TEKSTI: TARJA TABERMAN 50°05' POHJOISTA LEVEYTTÄ, 14°26' ITÄISTÄ PITUUTTA Rappuja Prahan linnaan
39 LOISTO O letko koskaan miettinyt, että mikä saa ihmiset matkaamaan Suomen rajojen ulkopuolelle? Toiset matkaavat maailmalle mm. mielenkiinnosta muita kulttuureja kohtaan, toisia "vaivaa" se ikuinen matkakuume. Näitä uteliaita ja matkakuumeisia ihmisiä saapuu mm. Prahaan vuosittain satoja tuhansia. Yksi syy matkustaa Prahaan on kaupungin vireä kulttuurielämä.. Klassisen musiikin konsertteja on joka ilta kirkoissa ja konserttisaleissa, rokin ystäviä hemmotellaan sekä ulkomaisilla tähdillä, että oudoilla tšekkibändeillä. Jazzilla on pitkä historia Prahassa, ja jazzkonsertteja on lähes joka ilta. Marionettiteatteri ja Musta teatteri kuuluvat olennaisesti kaupungin teatteriperinteeseen, eikä niistä nauttiakseen tarvitse ymmärtää tšekin kieltä. Prahan lempinimiä ovat muun muassa ”Kultainen kaupunki”, ”Sadan tornin kaupunki”, ”Kaikkien kaupunkien äiti” ja ”Euroopan eurooppalaisin kaupunki”. Tässä pieni pala Prahaa, ' Rádo se stalo.' Oluestaan Praha tunnetaan Ensimmäinen mielikuva Prahasta on tietenkin tsekkiläinen olut, joka onkin merkittävässä roolissa tšekkiläisessä kulttuurissa. Tilastojen mukaan sen juonnissa tšekit ovat keskikulutuksella mitattuna maailman ykkösiä. Oluenjuontiin kannattaa suhtautua Prahassa kunnioituksella, sillä paikallisilla on muutamia tärkeitä sääntöjä: olut nautitaan aina tuopista, eikä vanhan tuopin jäännöksiä kaadeta koskaan uuteen ja vain ensimmäisellä tuopilla skoolataan. Mikäli tarjotaan kierroksia, seuraavan tarjoaa aina se, jonka lasinalus tarttuu tuopin pohjaan. "Ilmastoitu" korvapuusti ja tšekkiläistä ruokaa Tšekkiläinen ruoka ei poikkea muiden Euroopan maiden ruoista siinä mielessä, että ainekset ovat yleensä enimmäkseen lihaa ja perunaa. Perinteiset ateriat ovat miltei poikkeuksetta maukkaita kaloripommeja, joiden valmistuksessa ei rasvaa ja suolaa juuri säästellä, ja annokset ovat suuria. Herkkusuiden kannattaa maistaa Prahan turistialueilla kaupiteltavaa trdelník , kanelista "rullapullaa", jonka voi täyttää esimerkiksi kermavaahdolla, jäätelöllä, hillolla tai vaniljatai suklaakastikkeella. Prahan astronominen kello (tšek. Pražský orloj) Yksi suosituimmista ja tunnetuimmista nähtävyyksistä on Prahan vuonna 1410 käyttöön otettu astronominen kello, joka sijaitsee vanhan kaupungin raatihuoneen seinässä. Se on yksi maailman vanhimmista ja Olutmuseon oluttynnyri houkutelee kierrokselle oluen historiaan. Astronominen kello. Katutaiteilija työssään. ?
40 LOISTO Rullapulla paistuu. Lasten pääsiäisiloa vanhan kaupungin torilla. Kirkon sisältä kultaisia näkymiä. Kaarlen sillalla.
41 LOISTO hyväkuntoisimmista astronomisista kelloista. Vuosittain noin 700 000 matkailijaa katsoo sen lyönnit. Kellossa on kolme osaa: astronominen kartta, josta näkyy kuun ja auringon asento taivaalla ja muita astronomisia tietoja, sen yläpuolella ”Apostolien kävely” eli apostoleja esittävä kerran tunnissa pyörivä kellopeli. Alimpana kalenteri, jonka yläreunassa nuoli osoittaa kuluvan päivän, kuukauden ja eläinradan symbolin. Astronomisen kellotaulun vierellä on neljä patsasta, jotka kuvaavat aikansa uhkakuvia: turhamaisuutta kuvaava peiliin katsova mies, ahneutta kuvaava rahapussin kantaja, kuolemaa kuvaava luuranko ja vääräuskoisuutta kuvaava turkkilainen. Tasatunnein nämä neljä hahmoa liikkuvat. Niiden lisäksi taulua koristavat neljä liikkumatonta hahmoa: astronomi, kronikoitsija, filosofi ja enkeli. Kaarlensilta (tšek. Karl?v most) Kaarlensilta on Vltavajoen ylittävä kuuluisa kivinen goottilaistyylinen silta, joka 516 metriä pitkä ja lähes 10 metriä leveä koostuen kuudestatoista kaaresta. Silta yhdistää toisiinsa Prahan Pienen puolen (Malá Strana) ja Vanhankaupungin (Staré M?sto). Nykyään sillalla saa liikkua vain jalan, mutta aiemmin sen yli liikennöivät ensin hevosja sitten sähköraitiovaunut sekä autot. Silta on selviytynyt monista tulvista: viimeksi vuonna 2002, kun maa koki pahimman tulvan viimeiseen 500 vuoteen. Siltaa koristavat kolmenkymmenen pyhimyksen patsaat (mm. Pyhä Johannes Nepomukilainen, Pyhä Vitus, Pyhä Luitgard, Johannes Kastaja, Pyhä Venceslaus, Pyhä Sigismund, Juudas Taddaeus ja Franciscus Assisilainent). Useimmat patsaat ovat parhaiden böömiläisten kuvanveistäjien tekemiä vuosien 1683 ja 1714 välisenä aikana. Patsaista suosituin on varmaankin Pyhän Johannes Nepomukilaisen patsas. Hän oli tšekkiläinen marttyyripyhimys, joka teloitettiin heittämällä hänet sillalta alas kuningas Vaclav IV:n hallintokaudella. Patsaan muistolaatta kiiltää, sillä tuhannet ihmiset ovat kosketelleet sitä vuosisatojen aikana. Patsaan koskettamisen sanotaan tuovan hyvää onnea ja varmistavan, että kyseinen henkilö vielä palaa takaisin Prahaan. Prahasta riittäisi tarinaa enemmänkin, mutta parasta on mennä ja kokea Praha itse. š?astnou cestu! "Tilastojen mukaan sen juonnissa tšekit ovat keskikulutuksella mitattuna maailman ykkösiä."
42 LOISTO Kaupunki järjesti lapsille hauskaa. Ja hauskaa oli varmasti. KUVAT JA TEKSTI: INKERI KAPARI LASTEN KARNEVAALIT Sorrentossa maaliskuun 3. ja 5. päivä. Ralf Idström perusti Loviisan ensimmäisen ilmaisjakelu lehden 1970 luvun alkupuolella Loviisan Kameraseuran perustamisen aikoihin vuonna 1972 seuran perustajajäsen ja nykyinen kunniajäsen Ralf Idström , 82, alkoi julkaista oman valokuvaja musiikkialan yrityksensä Bonnfoton (Kuningattarenkatu 20) ja valokuvausliike Foto-Idströmin (Mannerheiminkatu 2) Vihje – Tips -nimistä lehteä. Lehti ilmestyi osoitteettomana julkaisuna eli nykykielellä ilmaisjakelueli kaupunkilehtenä joka talouteen. Lehden vastaavaksi toimittajaksi oli nimetty Vappu Idström . Lehdessä kerrottiin juuri perustetusta Loviisan Kameraseurasta, annettiiin valokuvausvinkkejä ja mainostettiin julkaisijan myymiä tuottaita. Vihje – Tips -lehti oli ensimmäinen Loviisassa julkaistu ja toimitettu osoitteeton lehti. Sitä ovat seuranneet Loviisalainen (1980– 1984), Itäväylä (1984–edelleen), Loisto (1990–edelleen), Loviisan Seutu – Lovisa Nejden (1994–1996) ja Pikkukaupunki (2010–edelleen). Loviisan Kameraseuran kunniajäsen Ralf Idström luovutti Marko Wahlströmille Loviisassa julkaistun Vihje – Tips -lehden numeroita vuodelta 1972. (Kuva: Ari Haimi)
43 LOISTO Jos ei saanut heiteltävää tarpeeksi, niin maassa oli vaikka kuinka paljon.
44 LOISTO Suomi köyhä ja syrjäinen maa. Etäisyydet ovat pitkiä ja maa harvaan asuttu. Liikkuminen Suomessa on ollut aina haasteellista, vesireittejä, soiden ylityksiä, talvikelejä jne. Veneitä ja laivoja on perinteisesti osattu tehdä itse puutavarasta. Rautatiekalusto oli aluksi tuontitavaraa, mutta näitäkin uskaltauduttiin rakentamaan itse ajan saatossa. Autoja jouduttiin tuomaan maan ääristä, mistä vain halvalla saatiin. Verotuloja on autoilulla saatu kerättyä runsain mitoin. Pitkien etäisyyksien maassa tietkin ovat olleet kapeita mutta pitkiä. Kauppatase oli tärkeä käsite vielä muutama vuosikymmen sitten. Kauppataseen vaje oli kauhistus. Sitä vastaan VIELÄ LIIKKUU! KUVAT JA TEKSTI: ARI HAIMI Svensson vanha traktori.
45 LOISTO VIELÄ LIIKKUU! taisteltiin. Ihmisten pelättiin hullaantuvan ulkomailta tuotaviin luksustavaroihin. Näille saatettiin lisätä ekstraveroa ja niiden hankkiminen tehtiin hankalaksi. Suomalaiset olivat perussäästäväisiä. Mitään ei haluttu heittää noin vain pois sotien jälkeen. Pahanpäivän varalta kaikkea, ehkä hyödyllistä, jätettiin varastoon. Ladon takana ja metsissä saattoi olla varaosavarasto, josta haettiin joskus varaosa jos toinenkin. Hiljalleen kovalla työllä ja järkevillä päätöksillä maamme on vaurastunut ja noussut Euroopan mittakaavassa kelpo maiden joukkoon. Nyt on mahdollista, jopa harrastaa ja entistää muinaisia liikkumisvälineitä. Tätä liikkumiskulttuurin säilyttämistä tehdään yleensä täysin yksityisin varoin ja ilman valtiovallan tukea. Historiaa tehdään eläväksi erilaisissa vintage henkisissä tapahtumissa ja kokoontumisissa. Rompetorit missä vanhaa esineistöä ja varaosia vaihdetaan tai ostetaan ovat nousseet suosituksi ajanvietteeksi. Säästäväisyys ja vanhasta huolehtiminen koetaan hyveiksi. Tätä on suomalaisille opetettu kantapäänkautta jo pitkään. Nyt, kun ympäristösyyt puoltavat energian kulutuksen pienentämistä, on moni hämmennyksen tilassa. Kierrätys on kuitenkin hyvästä. Suomen autokantaa haukutaan vanhaksi ja huonoksi. Ennen kaikki piti ?
46 LOISTO Sisävesihöyrylaiva Suolahti. PittsSpecial -lentokone. Hanomag Kana höyryveturi. Saab 95. Loviisa. Moottoripyörämuseo Lahdessa. "Suomalaiset olivat perussäästäväisiä. Mitään ei haluttu heittää noin vain pois sotien jälkeen."
47 LOISTO käyttää loppuun ja vasta sitten vaihdetaan kalliilla ulkomailta ostettuun uuteen. Hämmentävää. Nyt pitää vaihtaa uuteen ilmastosyistä. Siis jos on varaa. Kauppataseesta ei EU aikana enää oikein puhuta mitään. Onneksi Suomessa on kuitenkin runsain mitoin harrastajia, jotka pitävät vanhaa kalustoa kunnossa ja esittelevät niitä. On olemassa erilaisia tapahtumia missä nuorempi väki voi tutustua vanhoihin laitteisiin mitkä liikkuivat maalla, merellä ja ilmassa. Tämä on elävää historiaa ja kulttuurityötä parhaimmillaan. Varmaan löytyy vielä latojen kätköistä kunnostettavia aarteita. Säästäväisyys ja vanhan säilyttäminen kantaa nyt hedelmää. Loviisan seutu antaa hyvät puitteet esitellä vanhaa kalustoa kiinnostuneille. Thames Trader.
48 LOISTO J os Loisto-lehden historia ulottuu 30 vuoden päähän, niin aikakautisilla julkaisuilla on Loviisassa vielä pidempi historia. Vuonna 1966 maahamme perustettiin nuortenlehti Suosikin (1961–2012) kilpailijaksi Stump-niminen julkaisu, joka kutsui itseään “roikkumattomaksi nuorten julkaisuksi”. Lehden kustantajana toimi Lehtipojat-niminen yritys ja lehti ilmestyi noin kerran kuukaudessa. Lehden julkaisumuoto eli formaatti oli aluksi tabloidmainen sanomalehti, mutta se muuttui myöhemmin A4-kokoiseksi aikakauslehdeksi. Stump ilmestyi vuosina 1966–1970. Lehteä painettiin Loviisan Uudessa Kirjapainossa (myöh. Painoyhtymä). A4-kokoiseksi muuttumisensa aikoihin lehden nelivärisivut painettiin Laakapaino Oy:n painotalossa Porvoossa ja mustavalkoiset sisäsivut Loviisassa. Kirjapainoala tuli tutuksi mainosgraafikolle Lehden päätoimittajia olivat lehtija radiotoimittaja, tietokirjailija Seppo Bruun , 73 ja Ilkka Sysimetsä , 74, josta sittemmin tuli laulaja Frederik. ViiLOVIISASTA MAAILMALLE ENNENKIN TEKSTI: MARKO WAHLSTRÖM Loviisassa ja Porvoossa painetun Stump-lehden päätoimittaja Ilkka Sysimetsä muistelee lehden tekemistä Loistolle myöntämässään haastattelussa. Nuorten julkaisu Stump (1966–1970) oli aikansa ilmiö suomalaisen populaarimusiikin alalla. (Kuva: Marko Wahlström) meisenä vuonna lehteä päätoimitti toimittaja Timo Toivonen . – Sepolla oli kokemusta lehden toimittamisesta, sillä hän työskenteli Vauhdin Maailmassa, mainosgraafikkona aiemmin työskennellyt Sysimetsä kertoo. – Kirjapainoala tuli tuolloin tutuksi. Ja opin itsekin kirjoittamaan kirjoituskoneella viidellä sormella yhden–kahden sormen tekniikan sijaan, hän naurahtaa. Lehden toimitus toimi aluksi Ilkka Sysimetsän silloisessa kodissa Helsingin Huvilakadulla. Sieltä toimitus siirtyi ensin Annankadulle ja sittemmin Fredrikinkadulle. – Toimimme Spede-yhtiöiden Hupi-Klubin naapurissa, jolloin näyttelijöitä, laulajia ja muusikoita ramppasi toimituksessa tiuhaan, Ilkka Sysimetsä muistelee. Lehden toimituksessa työskentelivät vastaavana toimittajana jo edesmennyt toimittaja Tapani Karhu sekä toimitussihteereinä Heli Partinen ja Virpi Puisto . Lehden valokuvaajana toimi valokuvaaja, valokuvauksen opettaja Matti J. Kaleva , joka myöhemmin perusti muun muassa Visuaaliviestinnän Instituutin (VVI). – Avustajakaartissa olivat muun muassa salanimellä kirjoittanut Lasse Lehtinen ja Seppo Porvali sekä lehdenteossa apuna hääri myös
49 LOISTO Lasse Norres , Sysimetsä kertoo. 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla lehdistökortti oli kovaa valuuttaa. – Ovet avautuivat joka paikkaan. Ja jos emme johonkin päässeet, niin pieni uhkailu veemäisen jutun tekemisestä riitti aukaisemaan ovet lopullisesti, Sysimetsä muistelee ajalle tyypillistä toimituskulttuuria. Levyesittelyitä, Karvapäälistaa ja muotia Lehden jutut olivat aluksi muutaman virkkeen esittelyjä äänilevyistä ja niiden esittäjistä. Stump aloitti vuonna 1967 juttusarjan, jossa esiteltiin Suomen suurimpien kaupunkien nuorisokulttuuria. Lehden ”Karvapäälista” esitteli kitarayhtyeitä eri puolilta Suomea ranking-tyylisesti pisteytettynä. Monelle bändille listalle pääsy oli suuri kunnia 1960-luvun lopun Suomessa. – Lukijat saivat äänestää bändejä, mutta niin, että äänestykseen kelpasi vain lehdestä leikattu originaalikuponki, Sysimetsä sanoo. Stump aloitti julkaista myös monia vakiopalstoja, kuten lääkäripalsta sekä ostetaan ja myydään -palsta. – Olimme monessa mielessä aikaamme edellä, Sysimetsä arvioi. Lehti kertoi esimerkiksi ajan nuorisokulttuurin muotivirtauksista ja ilmiöistä maailmalta, kuten musiikkikulttuurin Mekkana pidetystä Lontoosta. Stumpin painosmäärä nousi 70 000 kappaleeseen Stump-lehden levikki kipusi parhaimmillaan aina noin 70 000 kappaleeseen. – Helpolla se ei tullut, vaan vaati kovaa työtä ja yritystä meillä ainakin oli, Sysimetsä myöntää. Kova kilpailu muun muassa Suosikin kanssa äityi kohtalokkaaksi. – Viiden vuoden työ oli kerralla heitetty hukkaan, kun jouduimme ensin protestilistalle ja sen seurauksena edessä oli konkurssi, Sysimetsä kuvailee kustannusalan raadollisuutta. Stump-lehden nimi oli nuoren Ilkka Sysimetsän aivoituksen tulos. – Ei se mitään varsinaisesti tarkoita. Oli tumppia ja stumppia, ja joku stumppasi tupakan. Siitä jotenkin vain syntyi ytimekäs Stump, Ilkka Sysimetsä sanailee. “Vanha sukupolvi lukee lehtiä, nuoret selaavat nettiä” Ilmestymisensä loppuaikoina lehti alkoi kilpailla skandaalija miestenlehtien kanssa painottamalla sisällössä yhä enemmän seksiasioita. Tyylimuutos ei kuitenkaan kyennyt pelastamaan lehteä lopettamiselta. – Kun ei ollut enää rahaa kustantaa lehteä, oli pakko lopettaa. Taloudellisesti lehden kustantaminen ei siis ollut mikään kultakaivos, Sysimetsä jatkaa. Lehtikuolemia on nähty maassamme Stumpin jälkeenkin. – Aikakauslehdillä ei ole helppoa tänä päivänä. Saattaa hyvinkin olla, että 10 vuoden kuluttua maassamme ei ilmesty yhtään aikakauslehteä ja tähän on syyllinen netti, Sysimetsä pohtii lehtialan tulevaisuutta. Hän uskoo, että niin kauan kuin vanha sukupolvi on vielä elossa, painettuja lehtiä luetaan. – Sen jälkeen täytyy mennä Kansallisarkistoon selailemaan huomatakseen, että tällaisiakin lehtiä on julkaistu, Sysimetsä tuumaa. Mies itse on kokoamassa parhaillaan materiaalia elämäkertateokseensa, joka on tarkoitus julkaista ensi vuonna, kun mies täyttää 75 vuotta – mikäli kaikki menee suunnitellusti. – Teoksen työnimi on “Harva meistä on Frederik”. Omaelämäkerran kustantaa joko Otava tai WSOY, mies paljastaa. Stump-lehden Karvapäälista listasi lukijaäänestyksen tuloksena kotimaan kitarabändejä. (Kuva: Marko Wahlström) – Se oli kovaa työtä, eikä meiltä yritystä ainakaan riittänyt, Stump-lehden toisena päätoimittajana toiminut Ilkka Sysimetsä sanoo. Sittemmin mies antautui musiikkiuralle ja hänestä tuli koko kansan tuntema Frederik. (Kuva: Magnum Live/kuvapankki)
50 LOISTO TAKE A PICTURE OF YOURSELF or your friend together with the cover of the magazine and send the picture together with a few sentences about the background of the picture to the editorial staff of the magazine: loviisankameraseura@gmail.com We may publish pictures and the small stories on our website or in the following magazine. Photography is an international language, let’s support it and use it regardless of the spoken or written language. Let’s communicate – it will be interesting to see which countries we will receive messages from! Hello! WHAT YOU ARE HOLDING IN your hands right now is Loisto Magazine made by Loviisa camera club. Loisto Magazine is an annual publication by Loviisa camera club, the circulation being 3000. It is issued annually just before the holiday season begins. The magazine is printed in a high-quality printing house on a high-quality paper. We are happy that you are interested to read this text about the background of our club and our magazine. This magazine is available in several locations where there are travelers, tourists and people interested in photography. Maybe you are one of these people! Our members occasionally also distribute the magazine abroad, even around the world. We hope that the message from Loviisa, a small Finnish town, is received everywhere. Loviisa camera club was founded and registered in 1972 and it belongs to the Association of Finnish Camera Clubs and thus also the Federation Internationale de l’Art Photographique (FIAP). The domicile of the club is in Loviisa in the Eastern Uusimaa region. In addition to Loviisa, the club also operates in Pyhtää and Lapinjärvi. Most of the members live in this area but there are also members from other towns and cities. During the last few years the number of members has been between 70 and 80. The club arranges photography evenings every month and they are open to everyone. Participation does not require membership. Usually these club nights are arranged the last Sunday of each month at 6 p.m. The location of the club house is Chiewitzinkatu in Loviisa, and there are meeting rooms and studio equipment available. Club members gather every Thursday at 6 p.m. These member evenings are informal, and may include training, judging photos from other camera clubs, participation in contests, discussions, testing various styles of photography etc. In this same room also the traditional LOISTO Magazine is made. The club offers its members several benefits: borrowing of equipment, courses according to wishes, lectures on photography, and trips. Loviisa camera club also has active interaction and co-operation with other camera clubs in Finland, not forgetting international co-operation. The members have been successful in both domestic and international contests and exhibitions. The Loisto magazine has been published for 30 years! This is a long time for a publication which is done without paid staff. How this is possible? Loisto does not pay for the published articles or pictures. The passion for stories told through photography lives on the pages of the magazine. You are welcome to take part in our activities. The editorial staff is waiting for new members, articles and pictures. Loisto has kept the advertising rates as low as possible to make it affordable for the local small companies to put advertisements in the magazine. The copies of the magazine are not for sale they are given out of free charge. If you have read this text so far, it seems that you are very interested in this subject. This is a good sign! LOVIISA CAMERA CLUB AND LOISTO MORE INFORMATION ON OUR WEBSITE: WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI LOISTOKIERROS Loistoa on julkaistu 30 vuotta. Silloin tällöin tätä lehteä on viety terveisinä ulkomaille ihmeteltäväksi. Loviisan Kameraseuran sivustolla on lyhyt englannin kielinen selostus Loistosta ja Loviisan Kameraseurasta. Kuvat ovat onneksi kansainvälistä kieltä. Tässä muutamia kuvia Puolasta ja Saksasta missä lokalaisia on liikkunut. Pretiz Paula, Sopot, Puola Valokuvaaja Michaell, Saksa
51 LOISTO O mega Building on loviisalainen pieni rakennusliike, joka tekee kysynnän ja tarjonnan mukaan rakennustöitä pääasiassa Loviisan seudulla. "Omega Buildingin tarina alkaa 80-luvun lopussa, jolloin isäni M-K Engberg rupesi miettimään, että perustaisi oman yrityksen ja lopettaisi työskentelyn JP-rakennuksella" kertoo firman toimitusjohtaja Tom Engberg . "2.5.1990 perustettiin Omega Building Ky/Kb joka myöhemmin muutettiin Omega Building Oy:ksi. Itse olen ollut alusta asti mukana yrityksessä, vaikka kävinkin vielä kouluja muutaman ensimmäisen vuoden aikana!" hän jatkaa tarinaa. Yritykselle haluttiin nimi joka on ”kansainvälinen”. Samalla nimessä olisi hyvä olla logo, mistä myös nimen tunnistaa, eli sieltä juontaa nimessä Omega ja building kuvaa tietysti rakentamista. Perustamisesta asti yritys on työskennellyt Loviisan voimalaitoksella vuosihuoltotöissä sekä nykyään ympärivuotisestikin. Fortumista onkin tullut tärkeä yhteistyökumppani vuosien saatossa. Lisäksi Loviisan kaupunki ja paikalliset taloyhtiöt ovat myös pitkäaikaisia asiakkaita, joille Omega Building tekee erilaisia remontteja. Kausiluontoisesta alasta johtuen työntekijöiden määrä vuositasolla vaihtelee aina muutamasta työntekijästä muutamaan kymmeneen. Millainen on yrittäjä Tom Engbergin arki? Ehtiikö esimerkiksi harrastaa vapaa-ajalla mitään? "Päivisin kalenterin täyttää yrittäminen, työmaat sekä niihin liittyvä papereiden pyörittäminen, joiden osuus onkin viimevuosina lisääntynyt huomattavasti. Paperityöt vievätkin nykyään ison osan yrittäjän ajasta" Tom kertoo. "Iltaisin ja viikonloppuisin onkin sitten perheen ja lasten aika. Harrastusten parissa yleensä aika meneekin, etenkin jääkiekkokauden ollessa käynnissä. Pikkuhiljaa alkaa arkikin ”helpottamaan” kun kaksi vanhinta lasta ei asua enää kotona, niin kuljettaminen on jäänyt vähemmälle. Mutta vielähän pelejä mennään katsomaan useampi kerta viikossa". Itse Tom yrittää talvisin pelata ikämiesjääkiekkoa ja kesäisin rullakiekkoa. Hänestä kuitenkin kesäisin on hienointa päästä mökin rauhaan ja käydä vaimon kanssa veneilemässä, kävelemässä tai pyöräilemässä. Miten sitten onnistuu perheelämän ja yrittäjyyden yhdistäminen helppoa vai hankalaa? "Olen aikanaan päättänyt että yrittäminen on pyrittävä tekemään niin, että perheelle jää myös aikaa ja mielestäni olen onnistunut asiassa aika hienosti. Kyllähän yrittäjyys on sellaista, että silloin kun on töitä niin ne on pyrittävä hoitamaan niin nopeasti kun pystyy, mutta aikatauluun onneksi pystyy itse vaikuttamaan. Välillä joutuu töitä tekemään yömyöhään kun muut jo lepäävät." Loviisasta hänessä on parasta se, että Loviisa on pieni rauhallinen kaupunki missä lasten on hyvä kasvaa turvallisesti. Harrastaminen on Loviisassa lyhyiden matkojen päässä, joihin lapset pääsevät itse helposti ja turvallisesti. Lisäksi harrastaminen on Loviisassa edullista! "Peruspalvelutkin ovat Loviisassa vielä ainakin saatavilla ja toivotaan, että tulevaisuus jatkuu samanlaisena". Tomin terveiset Loiston lukijoille: "Hyvää kesää kaikille Loiston lukijoille ja nauttikaa Loviisan kauniista rannikkoseudusta!" Omega Building RAKENTAA JA REMONTOI LOVIISASSA TEKSTI JA KUVAT: TARJA TABERMAN
52 LOISTO KU VA : SA N N AM AR IA PI H L SIVU 2 Fortum SIVUT 53 Tikander Metall Lovesto El-Sähkö Ki-Sko S-J Kiviranta SIVUT 54-55 Eljet Oy Ab Omega Building Sanka Loviisan Puu LPOnet Kaino Mattila Oy Kuggom Metall Oy Ab LVI-Nystedt Oy Ab Loval SIVUT 56-57 Pekabe Oy Autokorjaamo Ma-Mi:n Auto Sähköasennusliike Hannu Stengård K-Konehuolto Lasse Salmela AkvaSolina Rakennusapu Puumalainen Oy Rakennustyö Veljekset Huotari Oy Lindén Urakointi Oy SIVUT 58-59 Psykoterapautti Kirsi Husu IONA Wellness Hoitohuone Wipunen Hammaslääkäriasema Fixora Saksalan Saippua Newroz Torikahvio Kim Högström C&D Fast Food Café Restaurant Saltbodan Tuhannen Tuskan Kahvila Herttanen Design & Deli Thai Tip Foods Loviisa SIVUT 60-61 Värisilmä Loviisa KINO Marilyn Kiipeilykeskus Grottan LähiTapiola Uusimaa Loviisan Lukko Ainikkiharjun Kultakentät Tidstrand Loviisan Viemäripalvelu Veikon Kone SIVUT 62-63 TMI Foto Haimi Creative Peak Vaida'n Hoitohuone Lea Seppälä Kuvataiteilija Lassy Creative Varma Nakki Kello & Kulta Karvonen Loviisan Sanomat R. Felin Oy Taksikuljetus Hill Ky R. Fält Oy Pakettijahti Österstjernan Porvoon Autotarvike SIVUT 64-65 Team Sportia Hevoshieroja Taru Hukari Foto PR Kruunu-Apteekki R-kioski Kirjanpitotoimisto Memo Loviisan Pesula Autohalli Kotka Helapala Heatterm Oy SIVU 68 Loviisan Kaupunki Mainostajat
53 LOISTO
54 LOISTO Valokuidulla netti ja tv kerralla kuntoon M A IN O ST A JA T
55 LOISTO
56 LOISTO M A IN O ST A JA T
57 LOISTO
58 LOISTO M A IN O ST A JA T
59 LOISTO
60 LOISTO M A IN O ST A JA T
61 LOISTO
62 LOISTO Valokuvausta Kotkassa raskaus vauvat lapset perhe potretit urehilu art tapahtumat @lassycreative www.facebook.com/lassycreative 0503520310 lassycreative@gmail.com M A IN O ST A JA T
63 LOISTO
64 LOISTO M A IN O ST A JA T
65 LOISTO CNC-koneistuspalveluja ja alihankintakoneistusta perusteellisella tarkkuudella ja reilulla palveluasenteella. Yksittäiskappaleita tai pitkiä sarjoja. Ota yhteyttä, meiltä saat kilpailukykyisen tarjouksen. www.helapala.fi | Kivikummuntie 6, 07955 TESJOKI | +358 440 515 420 ”Mis sie tarvitset oikei hyvvää koneistajaa, täs siul on sellane.” Vielä yksi korjaus. teksti alkaa ilmoituksessa: CNC-koneistuspalveluja...
66 LOISTO Loviisan Kameraseura ry/ Lovisa Kameraklubben rf Puheenjohtaja / Ordförande Heikki Arola, Laivanrakentajantie 18, 07910 Valko Puh. 040 509 8539, arolaheikki@gmail.com Rahastonhoitaja / Kassör Jyri Järvelä, Lohentie 56, 06150 Porvoo jyri.jarvela@windowslive.com Sihteeri / Sekreterare Tarja Taberman, Rauhalantie 66, 07900 Loviisa loviisankameraseura@gmail.com LIITY JÄSENEKSI JA LISÄTIETOJA TOIMINNASTA: WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI TARJOAMME sinulle koulutusta, retkiä, näyttelyitä, nimekkäitä esitelmöitsijöitä, alennuksia fototarvikkeista, lainakalustoa, esim. studiosalamat, projektorit, kankaat yms. Ja mikä parasta, pikkujoulut vähintään kerran vuodessa! Jäsenmaksu harrastajille 22 euroa/ vuosi, mutta jos olet opiskelija, eläkeläinen tai vailla työtä, niin kympin vähemmän. Katso vielä kotisivuiltamme aktiivijäsenmaksut. Jäsenmaksu sisältää Suomen Kameraseurojen Liiton jäsenmaksun 8 euroa. Voit osallistua Liiton edullisiin koulutustapahtumiin, retkiin sekä vuosija teemanäyttelyihin. Jos olet kiinnostunut Loviisan Kameraseuran toiminnasta tai haluat mukaan toimintaan, ilmoittaudu esim. sähköpostitse puheenjohtajalle tai sihteerille. Katso oheiset yhteystiedot. Jäsenmaksutiedot löydät kameraseuran nettisivuilta, osiosta jäseneksi jäsenmaksulomake. LIITY SEURAAMME! Ajankohtaista Ei haittaa vaikka tunnet, että omat siivet eivät vielä kanna. Kaikki ovat joskus kuvaushomman alusta aloittaneet ja ensikuvansa ottaneet. Liity kannustavaan seuraamme ja pian liihotat korkealla valokuvauksen sfääreissä kavereiden tukiessa ja hurratessa. Teksti: Ari Haimi, Kuva: Tarja Taberman FACEBOOK Loisto Loviisan Kameraseura INSTAGRAM @loviisan_kameraseura SEURAA MEITÄ SOMESSA! 2019 25.8. Projisoitavat: Tila Paperi: Tila 29.9. Projisoitavat: Toivo Mv Paperi: Syyskuu 27.10. Projisoitavat: Mörkö Paperi: Hiljaa 24.11. Projisoitavat: Erämaassa Paperi: 57 kuvan sarja 2020 26.1. Projisoitavat: Vapaa aihe 23.2. Projisoitavat: Viaton Paperi: Puro 29.3. Projisoitavat: Aurinkoinen Mv Paperi: Lämmitys 26.4. Projisoitavat: Reunalla Paperi: Pääsiäinen 31.5. Projisoitavat: Harmaa Paperi: Ruoka KUVAILTOJEN AIHEET SYKSY 2019 – KEVÄT 2020
Loviisan Kameraseura ry/ Lovisa Kameraklubben rf Puheenjohtaja / Ordförande Heikki Arola, Laivanrakentajantie 18, 07910 Valko Puh. 040 509 8539, arolaheikki@gmail.com Rahastonhoitaja / Kassör Jyri Järvelä, Lohentie 56, 06150 Porvoo jyri.jarvela@windowslive.com Sihteeri / Sekreterare Tarja Taberman, Rauhalantie 66, 07900 Loviisa loviisankameraseura@gmail.com KU VA : SA N N AM AR IA PI H L
Pieni kaupunki, suuria elämyksiä Pieni kaupunki, suuria elämyksiä Liten stad, stora upplevelser Pieni kaupunki, suuria elämyksiä visitloviisa.fi visitlovisa.fi LOVIISAN MATKAILUTOIMISTO, Mariankatu 12 A, 07900 LOVIISA LOVISA TURISTBYRÅ, Mariegatan 12 A, 07900 LOVISA • 040 555 3387 • info@loviisa.fi