LOISTO • 2014 1 Loviisan kameraseura ry Lovisa kamerakLubb rf L o v iis a n k a m e r a s e u r a r y • L o v is a k a m e r a k L u b b r f • L o is T o 2 14 / 2 5 Loviisan kameraseura ry • Lovisa kamerakLubb rf • LoisTo 2014 / 25 Loisto 2014 25 VSK/ÅRG . HINTA / PRIS €
LOISTO • 2014 3 20 LoisTo SISÄLLYS 40 12 05 Pääkirjoitus 06 Askolan hiidenkirnut 12 FIAP kisojen satoa 20 Hiiripöllö 26 Valomo lumoaa 30 Bombergsgrottan 39 Eläimellistä menoa 40 Matkalla lasten kanssa 52 Värisilmä 86-vuotta 60 Kameraseurakisa 2014 62 Harrastuksena metallinetsintä 66 Liity seuraan! Fortum Aurinkopaketti sisältää kaiken mitä tarvitset aurinkosähkön tuottamiseen kotisi tarpeisiin. Lisäksi ostamme mielellämme mahdollisen ylijäämäsähkösi. Haluamme edistää uusiutuvan energian tuotantoa ja luoda yhdessä valoisampaa tulevaisuutta. Tutustu tarkemmin osoitteessa www.fortum.fi/aurinko. Fortum Aurinkopaketin hinta alk. 5025 euroa. Fortum Aurinkopaketilla otat auringon energian haltuusi 228728_Fortum_Auringon_Energia_ilmo_180x264.indd 1 11.4.2014 15.01 26
LOISTO • 2014 5 L oviisan kameraseuran Loisto-lehteä on julkaistu jo neljännesvuosisata. Tänä aikana etenkin viestintäala on suorastaan mullistunut. Valokuvavälineistö on siinä ohessa kokenut muutoksen. Pelkkä tekniikan muutos ei ole muuttanut asioita, vaan se miten teknistä laitteistoa käytetään ja kuka käyttää niitä sekä millä tarkoituksella. Internetissä tapahtuva tiedonvälitys ja keskustelu ovat tuoneet keskivertoihmiselle hyvät mahdollisuudet ottaa osaa ja myös vaikuttaa asioihin. Eri näkökulmat ja kannanotot tulevat helposti esiin. Printtimedian puolella sen sijaan keskittyminen ja ketjuuntuminen ovat olleet elinehto ja samalla paikallinen näkökulma on uhattuna ja sitä ohjaillan etäältä. Loisto on avoimesti loviisalainen, asioita ja maailman ilmiöitä pienen paikkakunnan näkökulmasta tarkasteleva. Usein meille tuodaan asioita esille esimerkiksi tv:n kautta brittiläisin tai amerikkalaisten silmin. Joku reipas englantia puhuva reppumatkailijanuori matkustelee maailmalla nyrpistelemässä nenäänsä kummallisille ruuille ja korostaa omaa sankaruuttaan maistamalla paikallista mämmiä. Loviisalaisena samaistumiskohdetta ei välttämättä löydy. Vuoden 2014 Loistoa lähdettiin ideoimaan siitä mitä voisi olla loviisalainen ”Kansallinen maantiede lehti”. Viittaus amerikkalaiseen esikuvaan on tietenkin liioittelua ja asioiden suurentelua, mutta toisaalta myös ajatuksia herättävää. Me teimme kuitenkin omanlaisen pienen ihmisen ja pienen paikkakunnan näkemyksen maailman menoon ja omaan paikkakuntaan. Emme tosiaankaan yksin vaan uskollisten tukijoukkojen kannustamana ja kustantamana. Suuri kiitos kaikille 25. Loisto projektiin osallistuneelle! Lovisa – genom kameralinser L ovisa kameraklubbs Loisto-tidning har utgetts redan ett fjärdedelssekel. Under tiden har det skett en stor omvälvning speciellt inom området kommunikation. Fotograferingsutrustningen har vid sidan om upplevt en förändring. Endast teknikens utveckling har inte ändrat saker och ting, utan sättet hur teknisk utrustning används, vem som använder den och till vilket ändamål. Informationsförmedlingen och diskussionen på internet har gett den vanliga människan goda möjligheter att ta del i och påverka saker. Olika synpunkter och ställningstaganden kommer lätt fram. För pappersmedierna har däremot fokuseringen och kedjebildningen varit livsviktig, och samtidigt är den lokala synpunkten hotad och den styrs från distans. Loisto är ärligt en lovisatidning, som granskar saker och världens fenomen ur en liten orts synvinkel. Många gånger serverar tv:n oss saker ur brittiskt eller amerikanskt perspektiv. Någon duktig engelsk backpackerungdom reser jorden runt och rynkar näsan åt underliga maträtter och hämtar fram sin egen heroism genom att smaka på lokal memma. Som lovisabo är det svårt att identifiera sig i det hela. Årets Loisto 2014 har utvecklats med frågan hur en ”national geographic” från lovisa kunde se ut. Referensen till den amerikanska förebilden är förstås överdriven, men väcker också tankar. Vi gjorde ändå en egen liten människas och liten orts synpunkt på världens gång och vår på vår ort. Vi gjorde det faktiskt inte ensamma utan uppmuntrade och finansierade av vår trogna stödgrupp. Ett stort tack till alla som deltagit i 25. Loisto projektet! 25. vuosikerta, 25 årgång, kansikuva tarja taberman JuLkaisiJa Loviisan K ameraseura ry, Lovisa kameraklubben rf. PÄÄToimiTTaJa ARI HAIMI/ SANNA-MARIA EK, siHTeeri Tarja Taberman ToimiTuskunTa Harri Rantanen, Antti Seppälä, Tarja Taberman, Svante Söderström, hanna karvinen, marko wahlström, inkeri kapari, juha merenheimo, heikki arola. iLmoiTusmarkkinoinTi Projektivastaava Heikki Arola, arolaheikki@gmail.com lisätietoja www.loviisankameraseura.fi ToimiTuksen osoiTe Pyökkipolku 6, 07955 TESJOKI uLkoasu ja taitto Sanna-Maria Ek PainoPaikka Forssa Print, Forssa. Forssa Print noudattaa Joutsenmenrkkiä sekä SFS-ISO 14001 ja PEFC-CoC-standardien asettamia vaatimuksia. Painos mÄÄrÄ 3 000kpl. linssien läpi näkymä LOVIISA Loviisan Kameraseura LOISTO-LEHTI 2014 k u v a a r i H a im i
6 LOISTO • 2014 LOISTO • 2014 7 A skolan Hiidenkirnut on ainutlaatuinen luonnonvoimien muovaama mestariteos, jotka löydettiin vuonna 1950. Korttian kylässä sijaitsevan, Kirnukallion kylkeen on uurtunut viimeisimmän jääkauden päättyessä kaikkiaan 20 lieriönmuotoista kuoppaa eli hiidenkirnua. Maastamme ei ole toistaiseksi löytynyt toista yhtä laajaa kirnuesiintymää. Askolan hiidenkirnuille kaikille on annettu nimi. Suurin alueen kirnuista, Jättiläisen kuhnepytty, on leveydeltään 4,2 metriä ja syvyydeltään peräti 10,3 metriä. Hiidenkirnuille metsäpolkua tai jokea pitkin Kirnukalliolle lähtee polku levähdysalueelta, jossa on infopiste, puuvessa sekä roskakorit. Matkaa pysäköintialueelta kirnuille on 500 metriä. Hiidenkirnuja voi lähestyä myös Porvoonjoelta kanootilla tai veneellä. Joen rannassa on kirnujen kohdalla rantautumispaikka. Sateella tai myöhäissyksyllä mustan jään aikaan kirnuille menijän on syytä kuitenkin olla varovainen, koska puurappuset ovat liukkaat. Tosin silloin kirnuissa on reilummin vettä ja hiisimaailma näyttää vielä vaikuttavammalta. Kirnut pysyvät keväällä pitkään jäässä, jopa toukokuulle saakka. Retken alkaessa ensimmäisenä on vastassa jyrkkä lasku puisia kallioon rakennettuja portaita pitkin. Kulkua helpottamaan on tehty rautakaiteet. Erään suuren kiven päälle on tehty pienemmistä kivistä silmät ja suu. Kyseinen kivi näkyy parhaiten hiidenkirnuilta palattaessa. Rämettyneiden, naavan peittämien puiden ja tuulessa kaatuneiden kelojen reunustaman maiseman kautta tupsahdetaan Kirnukallion päälle. Sieltä voi nähdä Porvoonjoen pilkottavan aivan rinteen alapuolella. ASkoLAn Hiidenkirnut – luonnonvoimien muovaava mestariteos kUVAT JA T E kST I TARJA TABE R MAn
8 LOISTO • 2014 LOISTO • 2014 9 ›› Kallion rinteestä löytyvät hiidenkirnut on varustettu nimikyltein ja infotauluin. nimetyt kirnut Vaikuttavin Askolan hiidenkirnuista on rinteen alaosassa sijaitseva Jättiläisen kuhnepytty eli Hiiden kylpyastia, jolle nimen keksi Veikko Okko. Kuhnepytyllähän tarkoitetaan kylpyastiaa. Kirnu on 4,2 metrin levyinen ja 10,3 metrin syvyinen. Syvyyttä lisää sen pohjalla oleva pienempi kirnu. Maailmassa on tiettävästi vain kaksi tai kolme sitä suurempaa hiidenkirnua. Askolalaisesta perinteestä ja Johannes Linnankoskesta muistuttavat kirnut Koskenlaskija, Kohiseva sekä Tulipunakukka. Jotkut kirnut on nimetty pelkästään niiden muodon mukaan kuten Mylly, Kattila , Kuppi, Riisipata, Nojatuoli ja Päärynä. Hiisi, Vuorenhaltia, Tonttu ja Menninkäisen pesä saavat nimensä vanhoista tarinoista hiidenkirnujen synnystä. Yritykset, jotka tukivat työntekijöidensä ja asiakkaidensa panoksella hiidenkirnualueen alkutaipaletta, saivat myös omat nimikkokirnunsa: Vakka, Jäävaurio ja Kohiseva. Kuhnepytyn, kuten muidenkin isompien kirnujen ympärillä on rautainen suojakaide. Syvään pyttyyn putoaminen olisi kohtalokasta.
10 LOISTO • 2014 LOISTO • 2014 11 INFO: ? Hiidenkirnuesiintymä sijaitsee Askolan kunnassa itäisellä Uudellamaalla. Kirnut on hyvin merkitty opastein AskolaPukkila tieltä, nro 1635. Osoite: Hiidenkirnujentie 720, Korttian kylä, Askola. ? Linja-autoreitti Lahti-PorvooHelsinki kulkee hiidenkirnualueen pysäköintipaikan ohitse useita kertoja päivässä. Lisätietoa www.pukkilanliikenne.fi ? Alueelle on pääsymaksu: 4 € / perhe tai 2 € / aikuinen ja 1 € / lapsi tai 10 € / koululaisryhmä. Maksamalla pääsymaksun tuet alueen hoitoa ja kunnossapitoa. Aluetta ylläpidetään talkoovoimin ja pääsymaksutuloilla. ? Alueella ei ole kuitenkaan nuotiopaikkaa. Tulenteko on ehdottomasti kielletty. Muista kunnioittaa luontoa liikkuessasi kirnualueella. ? Kirnualue on aina avoinna, mutta talvikunnossapitoa ei ole. Lähde: Askolan hiidenkirnut/hiidenkirnut.fi FAKTA!
12 LOISTO • 2014 LOISTO • 2014 13 ›› ICY ART_AnTTI SEPPÄLÄ kisojen satoa FIAP Fédération Internationale de l'Art Photographique FIAP on kansainvälinen valokuvajärjestö, jonka suojeluksessa järjestetään kansainvälisiä valokuvanäyttelyjä ympäri maailmaa. Näyttelytoiminta on hieno väylä saada kuviaan näyttelyihin ja toisaalta näyttelyluetteloiden kautta saada kuva siitä mitä maailmalla kuvataan. Loviisan kameraseura osallistuu Suomen kameraseurojen liiton kautta tähän FIAP toimintaan. Loviisalaisia kuvaajia ja kuvia on ollut esillä maailmalla, useissa maanosissa. Tässä vain muutama esimerkki. Lisätietoja www.fiap.net
20 LOISTO • 2014 LOISTO • 2014 21 H II R IP ö LL ö kUVAT JA T E kST I JU HA M E R E n H E I Mo ››
22 LOISTO • 2014 LOISTO • 2014 23 ? HIIRIPöLLö (SURNIA ULULA) on pöllöihin (Strigidae) kuuluva lintulaji. Hiiripöllö on päiväpöllö, eli se saalistaa päiväpetolintujen tapaan päivisin ja muistuttaa ulkonäöltään ja elintavoiltaankin paljon haukkaa. Sen englanninkielinen nimi onkin Northern hawk owl. Hiiripöllö on keskikokoinen, pitkäpyrstöinen, kauttaaltaan mustan-, tummanruskeanja valkoisenkirjava pöllö. Valkoista naamaa kehystää musta reunus, ja mustat ”kulmakarvat” yhdessä keltaisten silmien kanssa saavat aikaan läpitunkevasti pistävän katseen. Se istuu usein näkyvällä paikalla puun latvassa, ilmakaapelilla tai tolpan päässä. Lennossa sen voi sekoittaa varpushaukkaan, mutta erona on selvästi suurempi pää. Laji pesii Pohjois-Suomessa. Tunturi-Lapissa se on harvinainen. Syksyisin se vaeltaa etelään, joinain vuosina suuremmissa määrin, jolloin lintuja tavataan aivan etelärannikkoa myöten. Kaikki kuvien hiiripöllöt on kuvattu Loviisassa talvella 2013 2014, jolloin niistä oli useita havaintoja. Hiiripöllö on hakkuuaukeiden, suonlaiteiden ja syrjäseutujen pesimälintu. Pesä on usein matalassa puunkolossa, josta lintu voi kurkistaa ulos. Se voi olla myös pökkelön nokassa tai pöntössä. Muninta voi alkaa jo maaliskuun lopulla, mutta pääosa se munii huhtikuussa, ja monet parit aloittavat vasta toukokuussa. Valkoisia, soikeita munia on tavallisesti 4–8, jyrsijöiden huippuvuosina jopa 10–12. Naaras hautoo kuukauden. Poikaset lähtevät pesästä maastoon 3-viikkoisina ja oppivat lentämään 5-viikkoisina. Poikasaikaan emot saattavat puolustaa pesäänsä hyvinkin aggressiivisesti. ››
24 LOISTO • 2014 LOISTO • 2014 25
26 LOISTO • 2014 LOISTO • 2014 27 Valamo lumoaa hiljaisuudellaan Valamon luostarin pääkirkko vihittiin käyttöön kesäkuussa 1977. Rakennus on arkkitehti Ivan Kudrjavzevin suunnittelema. Samantyyppisiä yksikupolisia, valkoisia tiilikirkkoja näkee esimerkiksi Novgorodin ja Pihkovan alueilla Venäjällä. L uostari on perinteisesti tarjonnut yösijan väsyneelle kulkijalle. Keskija Etelä-Euroopasta tuttujen luostarien lisäksi myös Suomessa on kaksi luostaria, jotka tarjoavat matkailijoille leposijan ja rauhoittumispaikan. Heinävedellä sijaitsevat Valamon munkkiluostari ja sen lähettyvillä sijaitseva pienempi Lintulan nunnaluostari ovat matkailukohteina niin kotimaisten kuin ulkomaisten matkailijoiden suosimia Parhaiten Valamon tunnelmaan pääsee, kun varaa luostarista joko hotellihuoneen tai retkeilymajasta vuodepaikan. Luostarialueen hiljaisuus yllättää: ihmismieli rauhoittuu ja sielu lepää. Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan luostarin pääkirkon palveluksiin kutsuvat kirkonkellojen lyönnit. Kumahteleva ääni on vaikuttava elämys luostarin ravintolan terassilla aamiaista nautiskellessa. Valamon kirkon kellojen sointia on vaikea kuvailla; se on jokaisen koettava. Valamon luostarin elämyksiin kuuluu myös viinitila Valamon Viiniherman, jonka tuotteisiin pääsee tutustumaan erillisessä viiniravintolassa. Enkeleitä esittävistä puupiirroksista tunnetuksi tulleen kuvataiteilija Ina Collianderin (1905–1985) taidenäyttely “Enkelit kanssamme” on esillä Valamon luostarissa 30.8.2014 asti. kUVAT JA T E kST I MAR ko WHALST RöM
28 LOISTO • 2014 LOISTO • 2014 29 marko WHaLsTÖm 28 LOISTO • 2013 Perimätiedon mukaan Valamon luostari on perustettu Venäjän Laatokalla 1100-luvulla, viimeistään 1300-luvulla. Sen perustajaisinä kunnioitetaan kahta Valamon saarella kilvoitellutta pyhää, Sergei ja Herman Valamolaista. Ensimmäinen ja toinen maailmansota vaikuttivat dramaattisesti luostarin vaiheisiin. Suomen ortodoksisen kirkon alaisuudessa toiminut luostari evakuoitiin helmikuussa 1940 ja noin 200-henkinen veljestö löysi uuden kodin Heinäveden Papinniemestä. 1970-luku muodostui luostarin uuden kasvun alkusoitoksi. Luostarinmäelle rakennettiin uusi kivikirkko ja veljestöön alkoi saapua uusia kilvoittelijoita. Luostarin pääelinkeino muuttui matkailun lisääntyessä. Tänään luostari on noin kymmenhenkisen veljestön kilvoittelupaikka, Suomen merkittävin ortodoksisen kulttuurin keskus ja suosittu matkailukohde. Luostarissa käy vuosittain yli 160 000 vierailijaa ympäri vuoden. Lähde: www.valamo.fi FAKTA! Pääkirkon kellotornin kellot kutsuvat kahdesti päivässä jumalanpalvelukseen. Valamon luostarin perustajaisien, Sergei ja Herman Valamolaisen, ikoni koristaa munkkiluostarin ulkoseinää. Viini on aina kuulunut oleellisena osana munkkiluostariin. Niin myös Valamossa. Kuvassa valkoisista viinimarjoista valmistettua marjaviiniä sekä mustaviinimarjoista, mansikoista ja vadelmista valmistettu marjaviini. Matkailija voi myös osallistua ortodoksisiin jumalanpalveluksiin, joiden aikana ei saa valokuvata. Kuvassa tuohuksia Pyhän Basileios Suuren ikonin alapuolella.
30 LOISTO • 2014 LOISTO • 2014 31 ›› BoMBERGSGRoTTAn Eteinen. Tähän tuli vielä vähän luonnonvaloa. kUVAT JA T E kST I AnTT I S E PPÄLÄ
32 LOISTO • 2014 LOISTO • 2014 33 P ikkkupoikana intiaania Sahalahden metsissä leikittäessä vihollisen väijymiseksi riitti piilopaikaksi pojanviikarin kokoinen kivenkolo. Ison siirtolohkareen alle saattoi mahtua useampikin intiaani. Kaakkovuoressa muutaman kilometrin päässä oli jo useamman metrin kokoinen luola, mutta kaukaisesta sijainnista johtuen siellä ei juuri intiaaneja näkynyt. 60 vuotta myöhemmin kuulin, että Liljendalissa on jokaisen intiaanin unelmaluola. Ohjeen mukaan lähdin etsimään sitä Liljendalista Myrskylään vievän tien varrelta Mickelspiltomin kylästä. Katsoin kartasta kallioisen metsäalueen, jossa oli paljon kalliojyrkänteitä. Turhaan niitä kiertelin, löysin vain pikkuintiaanin kokoisia kallionkoloja, ei mitään sellaista, mistä olin kuullut kerrottavan. Saatuani tarkemmat ohjeet, että luola on aivan tien vieressä Eskilomin ja Mickespiltomin välimaastossa, lähdin parin päivän päästä uudelle etsintäreissulle. Tien vierestä löytyikin vaatimaton ”rauhoitettu”-kyltti ja vastakkaisella puolella tietä oli ruostunut putkiteline missä on aikoinaan ollut opaste luolalle. Parinkymmenen metrin päässä tieltä nousi muutaman metrin korkuinen kallioseinämä ja siinä vähän ketunkoloa suurempi aukko. Mielessä kävi jotta onko tämä kuitenkaan pikkupojan aikaisia kivenkoloja kummempi. Taskulamppu ja kamera matkassa ryömin aukosta sisälle. Puolen metrin korkuinen luola päättyi kuitenkin jo metrin päässä kallioseinämään. Hetken ihmeteltyäni ja silmien tottuessa taskulampun hämärään valoon, totesinkin että varsinainen luola onkin kalliojyrkänteen suuntainen ja lähtee sekä oikealle että vasemmalle matalasta eteisestä. Vasemmalle lähtevä luola laajeni heti eteisen jälkeen reilun metrin levyiseksi ja vajaan metrin korkuiseksi. Riittävän kokoinen kulkemiseen mutta konttaamista vaikeutti louhikkoinen pohja. Viiden metrin päässä roikkui katosta kaksi isoa putoamaisillaan olevaa kiveä. Ajattelin niiden roikkuneen siinä viimeiset 10 000 vuotta joten uskalsin ryömiä niiden alitse. Roikkuvien kivien jälkeen luola kuitenkin madaltui ja päättyi noin viiden metrin päässä kivistä. Palasin eteiseen ja lähdin vieläkin louhikkoisempaan oikealle menevään haaraan. Muutaman ? Fridlyst enligt naturskyddslagen – Rauhoitettu luonnonsuojelulain perusteella. Luola on ensimmäinen vuonna 1924 säädetyn luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettu alue. ? Tunnistettavaa kirjoitusta. Käsialasta päätellen korkeintaan muutaman kymmenen vuotta vanhaa. ? Oikean haaran kamarin seinän kalliomaalauksessa näkyy tähti, koira ja tulkitsematonta kirjoitusta. ? Kamarin jälkeen luola jatkuu ja madaltuu. ? Luolan suuaukko on puolisen metriä korkea, tuskin ketunkoloa suurempi. ? Jäämuodostelmia talven jäljiltä. metrin ryömimisen jälkeen luola laajeni seisomakorkuiseksi kamariksi. Lattialla oli vielä talven jäljiltä hienoja jäämuodostelmia ja seiniä koristi kauniit valuneen veden tekemät raitakuviot. Yllättäen kamarin seinässä näkyi himmeitä kalliomaalauksia. Piirroksista oli havaittavissa koira ja tähti sekä hieroglyfin näköisiä koukeroita. Lisäksi näkyi selvästi vuosiluku 1811. Olisiko joku metsämies piileskellyt täällä joskus Venäjän vallan alkuvuosina? Käsialasta päätellen piirrokset eivät kuitenkaan liene muutamaa kymmentä vuotta vanhempia. Kamarista eteenpäin luola kaartui vasemmalle ja madaltui 30-40 cm korkuiseksi. Taskulampun valokeilassa näytti luola jatkuvan edelleen ja ahtauman jälkeen taas laajenevan. 1950-luvun intiaani olisi jatkanut matkaa mutta tämän päivän ei. ?
34 LOISTO • 2014 LOISTO • 2014 35 S A I L M A K E R S The sailmakers who make it possible (019) 533 167 www.doylesails.com
36 LOISTO • 2014 LOISTO • 2014 37 P ake tt i jaht i Ös te r s t j e r na n Tule purjehtimaan ja kokemaan menneiden aikojen tunnelmaa ajalta, jolloin merellä liikuttiin tuulen voimalla! Katso lisää: www.osterstjernan.? tai soita 0400 120 929. Aleksanterinkatu 2 Loviisa Puh. (019) 531 610 Avoinna: ma-pe 8-17, la 8-14 www.vaherkyla.fi
38 LOISTO • 2014 LOISTO • 2014 39 Café Saltbodan | Laivasilta 4 07900 Loviisa puh. 019 532 572 | 040 504 5051 www.sanka.fi kissa Kukaan ei osaa sanoa, milloin kissa kesytettiin. Varmaan kesyttäminen on liittynyt siihen muutokseen, jossa keräilytaloudesta on siirrytty maanviljelyyn. Viljavarastojen liepeille on hakeutunut hiiriä ja rottia. Kun villikissat ovat pyydystäneet näitä vahinkoeläimiä, niin ihminen on ruokkimalla kesyttänyt kissan. Historiankirjoituksen isä, kreikkalainen Herodotos, joka eli 400luvulla eKr., matkusteli mm. Egyptissä. Hän kertoi, että egyptiläiset arvostivat pientä seuraeläintä, joka oli täysin tuntematon silloisessa Kreikassa. koira Ihminen kesytti koiran ennen kissaa. Keräilytaloudessa metsästellen elävä ihminen tarvitsi kumppanin, joka kertoisi haukunnalla riistan tai vaaran läsnäolosta. Koira on ihmisen kesyttämistä eläimistä vanhin. Pennusta saakka ihmisen kanssa kasvanut koira on sosiaalisesti älykäs. Se oppii tulkitsemaan kasvattajansa erilaisia eleitä ja viestejä. Ihminen käyttää nykyisin koiraa hyvin moniin palvelutehtäviin. Jalostuksella koirista on saatu fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia koirarotuja. orava Kissa, koira ja orava ovat nisäkkäitä. Edelliset ovat petoeläimiä ja orava on jyrsijä. Oravaa ei ihminen ole kesyttänyt lemmikkieläimeksi. Sen touhuamista on hauska katsella, sillä orava on päivällä toimelias laji. Oravan reviiri on muutaman hehtaarin laajuinen. Jos sen on saanut pihapiiriinsä, niin se on kuin lemmikkieläin. Orava rakentaa pesänsä korkeaan kuuseen tai mäntyyn. Pesä on vuorattu lämpimäksi ruoholla, sammalilla ja lehdillä. Orava piilottaa ruokaa puiden koloihin ja etsii kätkönsä hajuaistillaan. Taajamien city-oravat hyödyntävät lintujen ruokintapaikkojen antimia. kUVAT JA T E kST I HAR R I RAnTAn E n ELÄIMELLISTA MEnoA