? 3/23 PO LI TI IK AN MU RR OS AL GO RI TM IE N AR MO IL LA KU LT TU UR IT OI MI NT A
T O I M I T U S Lapin ylioppilaslehti on journalistisesti itsenäinen julkaisu, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy marraskuun alussa. @lapinylioppilaslehti lapinylioppilaslehti.fi Tekijöinä tässä numerossa Alexander Pentinpuro, Alina Viranto, Eeva Hantula, Esko Romsi, Hertta Huovila, Jenna Nylund, Jenni Katermaa, Josefina Yrjölä, Miro Sarola, Saana Kääriäinen, Sari Koukku ja Suvi Korhonen Kiitos HYRMY, Katariina Leinonen ja Mirva Puustjärvi Kannen kuva Josefina Yrjölä Päätoimittaja Åsa Niemi Graafikko Santeri Kinnunen Yhteystiedot paatoimittaja@lyy.fi 045 110 9293 viestinta@lyy.fi Ilmoitusja mainosmyynti Joonatan Juhajoki joonatan.juhajoki@lyy.fi 050 514 5171 Kustantaja Lapin yliopiston ylioppilaskunta Ahkiomaantie 23 B 96300 Rovaniemi Paino Lehtisepät Oy "V el k ad em o n i ta n ss ii ja ru o ko p il li so i." – SU O M EN YL IO P P IL A SK U N TI EN LI IT O N SY LI N P U H EE N JO H TA JA LO T TA LE IN O N EN K A N N A N O TO SS A "H A LL IT U SO H JE LM A H EI K EN TÄ Ä O P IS K EL U N ED EL LY T YK SI Ä EN TI SE ST Ä Ä N — SY LI N N Ä K EM YS H A LL IT U SO H JE LM A ST A" .
Pääkirjoitus Kissakalenteriyhdistyksellä edustajistoon Kulttuuritoiminta yhdistää opiskelijoita "Iskuja tulee kuin sieniä sateella" Tekoäly ihmisen tukena Toreilta someen — poliittinen aktivismi algoritmien armoilla Kolumni: Uutisvirrassa meemien varassa Orbánista Orpoon — Osa 1 Näkyvä näkymätön Essee: Ihana, kamala kotiyliopisto "Vaihtoehtoisille ihmisille ei ole tilaa olla vaihtoehtoisia" 4 10 12 20 22 26 8 7 29 33 16 L ap in yl io p p il as le h ti 3/ 2 3 12 SUVI KORHONEN ”Perussuomalaiset ja kokoomuslaiset ymmärtävät demokratian väärin.” – JUKKA KEKKONEN, S. 22 HERTTA HUOVILA, S. 20 SISÄLTÖ 3 “On passivoivaa jättää meemit ainoaksi tietolähteeksi ja omien mielipiteiden ja maailmankuvan muovaajaksi.” 16 EE VA H A N T U LA
Lapin ylioppilaslehti 3/23 4 PÄÄKIRJOITUS PÄÄTOIMITTAJA ÅSA NIEMI Ihmiset tarvitsevat toisiaan Lähiaikoina politiikassa on kuohunut: oikeistopuolueet ovat nousussa ympäri Eurooppaa ja Suomessakin siirryttiin Sanna Marinin aamupaloista kokoomuksen eriarvoistaviin leikkauslistoihin sekä perussuomalaisten yhdenvertaisuuden loukkauksiin. Kaikesta huolimatta hallituspuolueiden kannattajat eivät helposta hetkahda, ainakaan Helsingin Sanomien ja Ylen mielipidemittausten mukaan. Käsittelen jutussa Orbánista Orpoon uudenlaista Suomeen rantautunutta poliittista ilmiötä, populismia. Populismi vaarantaa koko demokratian retoriikkansa avulla, joka on kärjistävää ja valheellista. Internet on sille oivallinen alusta. Sosiaalisessa mediassa on helppo löytää samanmielisiä ihmisiä, ja algoritmit pitävät huolta, että silmille osuu vain omien mielipiteiden mukaisia juttuja. Jenni Katermaa käsittelee tämän lehden jutussa Toreilta someen poliittinen aktivismi algoritmien armoilla, miten sosiaalisessa mediassa on helpompi päästä osallistumaan politiikkaan, mutta tiedot voivat olla kärjistäviä tai jopa valheellisia. Hertta Huovila jatkaa Katermaan juttua pohtiessaan poliittisten meemien asemaa kolumnissaan Uutisvirrassa meemien varassa. Meemit saattavat olla harhaanjohtavia, ja niitä levitetään samanmielisten ihmisten yhteisöissä. Algoritmien ja meemien armoilla vaarana on myös kuplautuminen. Silloin ihmiset keskustelevat sellaisessa ympäristössä, jossa kaikki ovat samanmielisiä. Mukaavahan se on, mutta ihminen tarvitsee muita ihmisiä kyseenalaistamaan omaa ajatteluaan, sillä muuten ihmisen kuva todellisuudesta voi vääristyä. Vääristynyt kuva todellisuudesta on vaarana yhteiskunnille ja demokratialle. Ihmiset tarvitsevat keskusteluun toisia ihmisiä, jotta voi huomata kritiikkiä kestämättömiä ristiriitaisuuksia omissa ajatuksissaan ja korjata niitä. Kasvotusten kuplautuminen ei ole samanlainen riski, sillä harvassa paikassa on vain samanmielisiä ihmisiä. Miro Sarola kertoo jutussa Kulttuuritoiminta yhdistää opiskelijoita Helsingin yliopiston raskaan musiikin seurasta. Sarolan jutusta selviää myös, mitä yhdistyksiä Lapin yliopistolla on ja miten voimme itse perustaa oman yhdistyksemme. Jutussa “Vaihtoehtoisille ihmisille ei ole tilaa olla vaihtoehtoisia” Jenna Nylund kertoo, että vaikka Lapin yliopisto ei erityisemmin tarjoa vaihtoehtoista kulttuurillista yhteisötoimintaa, niin Lapista löytyy innokkaita tekijöitä ja inspiroivia yhteisöjä. Kulttuuri kerää paljon erilaisia ja eri lähtökohdista tulevia ihmisiä yhteen, joilla on kaikilla monenlaista tietoa. Kulttuuri innostaa ja antaa inspiraatiota sekä päästää erilaiset ihmiset keskustelemaan. Itä-Suomen yliopiston professorin Arto O. Salosen sanoja lainaten: “Kun erilaisten ihmisten välille syntyy yhteys, voidaan saada näkymä toisenlaiseen. Voidaan päästä rakentamaan sellaista tulevaisuuden näkymää, joka on tavoittelemisen arvoinen ja realistinen.” Tarvitsemme siis ihmisiä ja avointa keskustelua ymmärtääksemme maailmaa ja ollaksemme parhaita versioita itsestämme.
SIVUPAA TARPEELLISTA TAVARAA AINA OPISKELIJAHINTAAN Lähin Kontti secondhand-myymäläsi: Teollisuustie 13, 96320 Rovaniemi Avoinna ark. 9–18, la 9–16 sprkontti.fi POP intolaina ja POP iskelijan Visa-kortti. POP iskelijan talousasioihin saat hyvät eväät POP Pankista. iskelijaelämän ei tarvitse olla pelkkää pastan sintaa POP POP POP POP poppankki.fi/opiskelija Suomen Osuuspankki POP Pankki palvelee Rovaniemellä, Kauppakeskus Rinteenkulman 2. kerroksessa.
Lapin ylioppilaslehti 3/23 6 SIVUPAA TEKSTI JONI-MATTI KOSKINEN KUVITUS SUVI KORHONEN EDUSTAJISTO JÄSENET HALLITUS TYÖNTEKIJÄT LAPIN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN ELI LYYN TOIMINTA Lapin ylioppilaskunnan jäseniä ovat kaikki Lapin yliopiston opiskelijat. Lapin yliopiston opiskelijat valitsevat edustajiston, joka edustaa opiskelijoita ja vastaa päätöksenteosta sekä ylioppilaskunnan toiminnasta. Edustajiston valitsema hallitus huolehtii, että edustajiston päätökset toteutuvat käytännössä. Työntekijät eli pääsihteeri ja asiantuntijat huolehtivat LYY:n jokapäiväisestä toiminnasta. Lapin ylioppilaskunnan edustajiston vaalit järjestetään seuraavan kerran marraskuussa.
Jos ylioppilaskunta yhtäkkiä katoaisi, niin pelkään, että opiskelijoiden etuja ja oikeuksia lähdettäisiin polkemaan. Me taistelemme opiskelijoiden oikeuksien puolesta.” Piilossa tapahtuvan edunvalvontatyön lisäksi edustajistossa kehitetään ylioppilaskuntaa. “Tällä kaudella olemme päättäneet jatkaa ylioppilaslehteä ja teimme LYYstä kasvipohjaisen ylioppilaskunnan. Lisäksi inhimillistimme hallituksen ja työntekijöiden palkkioita, jonka seurauksena jäsenmaksua nostettiin kuudella eurolla.” “Edustajisto on väylä, mitä kautta yliopiston ja ylioppilaskunnan ongelmiin voidaan oikeasti puuttua. Meillä kuluu paljon aikaa perustoiminnan ylläpitoon, mutta me viemme myös ylioppilaskuntaa eteenpäin. Jos on epäkohtia, niin niitä voidaan muuttaa. Jos jokin vaivaa mieltä, niin sille voidaan tehdä jotain”, Häyhä kuvailee. Edustajistoon haetaan uudet edustajat vaaleilla tämän vuoden loppupuolella. “Edustajistoon voi hakea kuka vain. Siellä on meitä tavallisia opiskelijoita.” Edustajat eivät saa palkkaa, lukuun ottamatta puheenjohtajan 120 euron suuruista palkkiota, joka maksetaan 9 kertaa vuodessa. Ehdokkaat tarvitsevat kuitenkin taakseen valitsijayhdistyksen. Yhdistyksiä on monenlaisia, esimerkiksi poliittisia, ainejärjestöjä sekä ainejärjestörajat ylittäviä, kuten tällä hetkellä toimiva YTK:n superlista. Valitsijayhdistyksiin voi ottaa yhteyttä esimerkiksi oman ainejärjestön kautta. Valitsijayhdistyksen voi perustaa myös itse. Siinä pitää olla vähintään kaksi jäsentä, mutta muita vaikuttavia rajoituksia ei ole. "Eli esimerkiksi jos olette päättäneet kaverin kanssa haluta, että jokaiselle opiskelijalle tulee jakaa ilmaiset kissakalenterit, niin ei muutakuin valitsijayhdistystä pystyyn ja asettumaan ehdolle vaaleihin, näin karrikoidusti sanoen." Yliopistolla on vaikea opiskella huomaamatta ylioppilaskuntia ja niiden toimintaa. Ylioppilaskunnan olemassaolon huomaa ylioppilaskunnan jäsenmaksusta jo ennen lukuvuoden alkamista, ja yliopistolla näkyvillä ovat ainakin tapahtumat. Mutta miksi ylioppilaskunnille maksetaan? “Ylioppilaskunnan tärkein tehtävä on huolehtia opiskelijoiden edunvalvonnasta. Teemme töitä myös yhteisöllisyyden, opiskelijoiden kotoutumisen sekä yleisen ryhmäytymisen eteen", vielä hetken Lapin ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtajana toimiva Jesse Häyhä kertoo. Ylioppilaskunnat huolehtivat opiskelijoiden edunvalvonnasta esimerkiksi lobbaamalla eli yrittämällä vaikuttaa päättäjiin niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. “Vaikutamme päättäjiin yhdessä muiden ylioppilaskuntien kanssa. Käymme myös aktiivista keskustelua yliopiston kanssa ja etsimme sieltä väyliä, joiden kautta pystymme helpottamaan kaikkien elämää.” Lapin ylioppilaskunta LYY järjestää myös tapahtumia, hyvinvointipalveluita ja -tapahtumia sekä kustantaa tämänkin lehden. “Ylioppilaskunta on opiskelijoita varten”, Häyhä summaa. LYY muodostuu edustajistosta, hallituksesta ja työntekijöistä. Edustajistossa on 20 edustajaa, ja se valitaan vaaleilla kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Edustajisto on ylin päättävä elin, ja se päättää esimerkiksi ylioppilaskunnan taloudesta ja muista isoista suuntaviivoista. “Jos olemme yksimielisesti sitä mieltä, että yliopiston pihaan on rakennettava oma tivoli, niin sitten se periaatteessa tapahtuisi. Toki siinä voisi kyseenalaistaa jo hyvän hallinnon periaatteet ja muuta, mutta päätöksenä voisimme tehdä sen”, Häyhä naurahtaa. Häyhän mukaan edustajistolla menee paljon aikaa edunvalvonnasta huolehtimiseen. Se ei ole näkyvää, vaan tapahtuu varjoissa. “Jos ylioppilaskuntia ei olisi, niin näkymättömissä tapahtuva edunvalvonta saattaisi siirtyä ainejärjestöille. TEKSTI ÅSA NIEMI KUVAT SANTERI KINNUNEN Edustajistovaalit lähestyvät syksyllä, mutta mitä edustajisto tarkalleen ottaen tekee ja miksi? Keskustelimme asiasta LYYn edustajiston tämänhetkisen puheenjohtajan kanssa. Lapin ylioppilaslehti 3/23 7 KISSAKALENTERIYHDISTYKSELLÄ EDUSTAJISTOON
"Alusta saakka tarkoituksena on ollut tuoda yhteen metallia kuuntelevia opiskelijoita rennon ajanvieton merkeissä." ELIAS JETSONEN Lapin ylioppilaslehti 3/23 8 Kulttuuritoiminta yhdistää opiskelijoita Lapin ylioppilaslehti haastatteli Helsingin yliopiston raskaan musiikin yhdistyksen, HYRMY:n, puheenjohtajaa Elias Jetsosta sekä LYYn järjestövastaavaa Esa-Pekka Tuppia. Lapin yliopistolla ei ole raskaan musiikin yhdistystä, mutta muunlaista kulttuuritoimintaa löytyy. Tuppi kertoo Lapin yliopiston opiskelijoiden järjestötoiminnasta. TEKSTI: MIRO SAROLA KUVAT: HYRMY JA KATARIINA LEINONEN Elias Jetsonen, kerrotko HYRMY:n syntyhistoriasta? HYRMY perustettiin 2002 tietojenkäsittelytiedettä opiskelevien, heviä kuuntelevien kaverusten kesken. Toiminta oli aluksi pienimuotoista, mutta järjestö on vuosien saatossa kasvanut, ja tapahtumissa käy nykyään kymmeniä akateemisia metallifaneja eri tiedekunnista. Miten määrittelet toimintatarkoituksenne? Alusta saakka tarkoituksena on ollut tuoda yhteen metallia kuuntelevia opiskelijoita rennon ajanvieton merkeissä. Metallimusiikki ei ole tälläkään hetkellä valtavirtaa. HYRMY:n kaltainen järjestö auttaa varmasti tuomaan samanhenkisiä ihmisiä yhteen. Kiinnostus samaan musiikin tyylisuuntaan on yksi luontainen tapa tutustua ja saada kavereita. Rennot illanviettomme tuovat hyvää vaihtelua opiskelijoiden arkeen. Minkälaista säännöllistä toimintaa tarjoatte? Suurin yksittäinen tapahtuma on vuosittain yli sata opiskelijaa keräävä akateeminen heviristeily. Osallistujia on eri yliopistoista, mutta HYRMY on ollut järjestäjä lähes joka kerta. Kokoonnumme noin kerran kuukaudessa HYRMY:n kerhohuoneella, joskus tietyllä teemalla. Lautapeli-iltoja, afterstudy kokoontumisia ja keikkojen etkoja on vaihtelevasti. Pari kertaa vuodessa on baarija puistokierroksia, sekä viiden vuoden välein eräänlainen synttäritapahtuma, viimeksi sitsit. Teettekkö myös yhteistyötä MÖKÄ:n eli Aallon opiskelijoiden vastaavan järjestön kanssa? Käymme toistemme tilaisuuksissa. Vuosittainen matka Nummijärvellä juhannuksen alla järjestettävään Nummirock -festivaaliin mainittakoon virallisesta yhteistyöstä.
"Vaihtoehtoja on monenlaisia, mutta tärkeintä on ryhmän motivaatio ja innostus uuden toiminnan kehittämiselle." ESA-PEKKA TUPPI Lapin ylioppilaslehti 3/23 9 YLIOPISTO Esa-Pekka Tuppi, toimiiko Lapin yliopistolla kulttuuriin liittyviä järjestöjä? Korkeakoulujen piirissä toimii useita rekisteröityjä ja rekisteröimättömiä kulttuurijärjestöjä ja -ryhmiä. Lapin ylioppilasteatteri on syntynyt yliopiston alkutaipaleella vuonna 1980 ja jatkaa edelleen aktiivisena ja kunnianhimoisena toimijana Rovaniemellä esitettävän taiteen saralla. Uudempi teatterikenttää edustava yhdistys on Lapin Speksi, joka tuottaa vuosittain interaktiivisen opiskelijateatterispektaakkelin, Loimuspeksin. Korkeakoulujen kuorotoimintaa ylläpitävä Lapin ylioppilaskuoro Lucida Intervalla ilahduttaa monipuolisella ohjelmistollaan sekä syysettä kevätlukukaudella. Uusin tulokas taidekulttuurin saralla on Arktinen Akateeminen Puhallinorkesteri AAPO, joka sai alkunsa syksyllä 2022. On myös mainittava Rovaniemen Cinema, joka pyörii aika ajoin vahvasti opiskelijavetoisesti, mutta ei ole varsinaisesti opiskelijajärjestö. Taidepainotteisen kulttuurin lisäksi korkeakouluyhteisöstä löytyy muun muassa. Lapin Opiskelevat Reserviläiset sekä Lapin ”raittiusnuoret”. Jälkimmäinen on poikkieteellinen, sitsejä ja muita opiskelijatapahtumia järjestävä yhdistys. Löytyy myös ainejärjestöjen omia sekä poikkitieteellisiä kerhoja ja yhteisöjä. Esimerkiksi opiskelijaradio Säteily toimii ainejärjestön alaisuudessa, mutta toimintaan voi osallistua kuka tahansa Rovaniemen korkeakouluopiskelijoista. Kerhoja löytyy käsitöistä golfaukseen, lautapeleistä sarjakuvaharrastajiin. Onko Lapin yliopistolla tilaa kulttuuritoiminnalle? LYYn hallinnoimia ainejärjestötiloja voi varata rekisteröidyt opiskelijayhdistykset omaan käyttöönsä. Tilaa käytetään sitsien ja juhlien lisäksi harjoitustoimintaan, kokouksiin ja tapaamisiin. LYYn toimiston tiloja voi myös varata tällaiseen tarkoitukseen. Yliopiston tiloja järjestöjen käyttöön, esimerkiksi harjoituksiin, voi kysyä palveluneuvojilta. Tästä on sovittava aina tapauskohtaisesti ja toiminta on pääsääntöisesti yliopiston aukioloaikojen puitteissa. Jos opiskelija haluaisi perustaa järjestön, miten se tehdään? Tässä kannattaa olla yhteydessä LYYn yhteisöasiantuntijaan eli allekirjoittaneeseen. Olen ollut itse apuna ja käynyt keskusteluita uusien järjestöjen perustamista silmällä pitäen. Onko uuden harrastustai kulttuuritoiminnan kannattavaa perustaa suoraan rekisteröity yhdistys, vai voiko toiminta alkaa rekisteröimättömänä tai jonkin toisen järjestön siipien suojassa? Vaihtoehtoja on monenlaisia, mutta tärkeintä on ryhmän motivaatio ja innostus uuden toiminnan kehittämiselle. Millaisia järjestöjä LYY hyväksyy? LYYn alla ei toimi suoranaisesti järjestöjä, mutta yhteistyö, ja siten tukitoiminta on tapauskohtaista. Syksyllä päivitetään järjestörekisterin sääntöjä. Virallisella yhdistyksellä on tietysti lain mukaiset säännöt, mutta LYYn puolesta yli puolet yhdistyksen jäsenistä tulisi olla opiskelijoita, tai olla hyvä perustelu jos näin ei ole. Järjestön tulisi seurata LYYn tasa-arvoja yhdenvertaisuussuunnitelmaa ja olla yleisesti sellainen, jonka kanssa voidaan tehdä yhteistyötä.
Lapin ylioppilaslehti 3/23 10 “Iskuja tulee kuin sieniä sateella” TEKSTI ÅSA NIEMI • KUVA SANTERI KINNUNEN Kaikki tietokoneella säilytettävät tietomme ovat meille tärkeitä, mutta tietoturvaiskuja tulee koko ajan enemmän. “On aivan mahdottomasti vaihtoehtoja, mitä kaikkea kyberhyökkääjät voivat tehdä”, kertoo Lapin yliopiston tietoturvapäällikkö Pekka Halmkrona.
Lapin ylioppilaslehti 3/23 11 TIETOTURVA “Me emme rakenna mitään, eikä meillä ei ole mitään tuotantoa yliopistossa. Meillä on vain tietokoneet ja se tieto, mitä me hallitsemme, käytämme ja tuotamme. Entä jos se kaikki katoaa?” Näin Lapin yliopiston tietoturvapäällikkö Pekka Halmkrona avaa yliopiston verkkosivuilta löytyvää lausetta “Tärkein voimavara on tietopääoma”. Meidän täytyy siis huolehtia tietoturvastamme, sillä muuta meillä ei ole. “Tietoturvaiskujen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Iskuja tulee kuin sieniä sateella”, Halmkrona kuvailee. Halmkronan kuvailu on sopivaa, sillä iskujen määrä ympäri maailmaa kasvoi 75 prosenttia vuosien 2020 ja 2021 välillä vain koulutussektorilla. Sen lisäksi, että tietoturvaiskujen määrä kasvaa nopeaa tahtia, ne ovat koko ajan parempia ja tehokkaampia. “Aikaisemmin ne tekivät vähän hallaa, mutta nykyään haittaohjelmien tekeminen on ansaintakeino. Ihmisiä on palkattu tekemään niitä.” Eniten Lapin yliopistolle tulee sähköpostikalasteluja. Sähköpostiin tulevat kalasteluviestit ovat yleensä kyberhyökkääjien helpoin tapa saada tietoja, kuten käyttäjätunnuksia tai luottokorttitietoja. He voivat myös esimerkiksi yrittää saada haittaohjelman vastaanottajan tietokoneelle, jonka avulla voidaan lähettää tietoja muualle tai pyrkiä salaamaan kovalevyjä tietokoneista. “On aivan mahdottomasti vaihtoehtoja, mitä kaikkea kyberhyökkääjät voivat tehdä. Nykyään sähköpostilla tulevat kalasteluviestit ovat todella hyvin muotoiltuja. Ne voivat esimerkiksi tulla oikealta lähettäjältä, sillä jos jonkun toisen sähköpostitili on saatu jo aikaisemmin kaapattua, niin he lähettävät meille siitä sähköposteja. Näin on käynyt meilläkin useampaan kertaan.” “Jos et odota sellaista viestiä, joka tulee sähköpostiin, niin kannattaa hyvin tarkkaan lukea, onko se kalasteluviesti.” Kalasteluviestejä jää sähköpostin roskapostifiltteriin, mutta opiskelijoiden ja korkeakoulujen henkilökunnan täytyy kuitenkin myös itse olla tarkkana sähköpostien kanssa. Sähköposteissa olevia tuntemattomia linkkejä ei kannata klikata. Halmkrona huomauttaa, että he eivät ikinä pyydä salasanaasi tai lähetä viesteissään linkkejä salasanan vaihtoon. “Meille tulee paljon kalasteluviestejä, missä lukee, että 'tunnukset menevät kiinni muutaman päivän päästä. Käy klikkaamalla jatkamassa tunnusten voimassaoloa'. Mekin kyllä lähetämme sellaisen viestin, mutta siinä ei ole linkkiä, mistä pääsee suoraan jatkamaan tunnuksia. Opinto-oikeuden jatkaminen ja läsnä olevaksi ilmoittautuminen tehdään Oilissa, Opintopolussa tai Pepissä.” Joskus sähköpostisovelluksen kautta voi tulla haittaohjelma tietokoneelle, vaikka ei edes avaisi sinne saapunutta kalastelusähköpostia. “Joskus on ollut sellainen tilanne, että Outlook-sähköpostiohjelmassa oli haavoittuvuus eikä sähköpostia tarvinnut edes lukea, niin hyökkääjä sai tietokoneen haltuun ja ujutettua haittaohjelman tietokoneelle. Se on mahdollista, jos sovellus on auki.” Tällaisiin ongelmiin reagoidaan esimerkiksi päivityksillä. Halmkrona sanookin, että on tärkeää pitää laitteet päivitettynä. Hyökkäysten paljastuessa niihin reagoidaan nopeasti. “En voi paljastaa, miten me reagoimme, sillä silloin kertoisin hyökkääjille niistä kohdista, mitä me emme huomaa. Se on vähän sama, kun ei lukitsisi ovia ja sanoisi, että tervetuloa tänne.” Tietoturvan kannalta kaksivaiheinen tunnistautuminen on tärkeää, vaikka se voi kiireessä ärsyttääkin. Tunnistautumisen voi tehdä sovelluksella, tekstiviestillä tai puhelulla. Se on jo käytössä osassa palveluista. “Syksyn aikana kaikkiin palveluihin tulee käyttöön kaksivaiheinen tunnistautuminen. Microsoft Authenticator -sovellus on nopein, turvallisin ja varmatoimisin vaihtoehto”. Halmkrona myös huomauttaa, että aina ennen puhelinnumeron vaihtumista, kannattaa käydä vaihtamassa puhelinnumero Peppiin ja kaksivaiheisen tunnistautumisen palveluihin. “Mikäli palveluissa on väärä puhelinnumero, niin joudumme pyytämään esimerkiksi näyttämään Teamsissa passia tai muuta henkilötodistusta.” Perusasia tietoturvassa on vahvoista salasanoista huolehtiminen. Vahvan salasanan vaatimukset ovat hieman muuttuneet perinteisestä ohjeesta, jonka mukaan salasanan pitää olla monimutkainen. “Ei pidä käyttää samaa salasanaa monissa palveluissa. Salasanan pitää myös olla vahva eli ainakin 14 merkkiä, vaikka sekin alkaa olla jo lyhyt. Ennen sanottiin, että salasanan pitää olla monimutkainen, mutta merkkimäärä on tärkeämpi. Meidän palvelumme vaativat silti erikoismerkin, numeron ja ison kirjaimen.” “Hyvä salasana on joku loru, tarina tai jotkut satunnaiset sanat peräkkäin, mitkä eivät muuten esiinny siinä järjestyksessä koskaan. Voit esimerkiksi kuvitella tilanteen, mitä ei voi millään tapahtua. Siitä tulee helposti pitkä salasana, joka on helppo muistaa, kun muistaa sen tilanteen”. “En voi paljastaa, miten me reagoimme, sillä silloin kertoisin hyökkääjille niistä kohdista, mitä me emme huomaa. Se on vähän sama, kun ei lukitsisi ovia ja sanoisi, että tervetuloa tänne.” PEKKA HALMKRONA
TEKOÄLY IHMISEN TUKENA Tekoälyt ovat muuttaneet maailmaa pysyvästi jo nyt. Niiden vastuulliseen ja eettiseen käyttämiseen tarvitaan kuitenkin osaamista, kuten digitaalista lukutaitoa ja kritiikkiä. TEKSTI ÅSA NIEMI • KUVITUS SUVI KORHONEN
Lapin ylioppilaslehti 3/23 13 TEKOÄLY "Tekoäly on sähköä vastaavaa tulevaisuuden teknologiaa. Siitä tulee niin itsestäänselvyys, että emme edes huomaa sen olevan olemassa”, Gray Scott, tekoälyasiantuntija. Tämä oli yksi tekoäly Chat GPT:n vastauksista, jonka sain, kun kysyin “Miten kannattaa aloittaa lehtijuttu, joka kertoo tekoälystä?”. Chat GPT:n antaman vastauksen jälkeen tarkistin, kuka Gray Scott on, ja onko hän oikeasti sanonut tekoälyn kertomalla tavalla. Kysyin Chat GPT:ltä, miten sitaatti menisi englanniksi, mutta se kertoikin sitaatin olevan mahdollisesti fiktiivinen. “Valitettavasti minulla ei ole suoraa pääsyä internetiin tai ulkoisiin tietokantoihin tarkistaakseni tätä tietoa. Tietoni mukaan Gray Scottin lainaus tekoälystä voi olla fiktiivinen, ja en löydä sille suoraa lähdettä.” Kymmenien Google-hakujen jälkeenkään en löytänyt ikinä tätä lainausta, mutta päädyin todella syvälle tekoälyn maailmaan tekno-optimistiksi nimitetyn Scottin puheiden avulla. Tekoälyt ovat muuttaneet maailmaa. Scottin mukaan kyse on muuten evoluutiosta: kaikki, mitä me ihmisinä olemme, ja miten evoluutio on muokannut meitä, tulee näkymään tekoälyissä. Snapchatin tekoälyn My AI:n kanssa voi käydä keskusteluja vaikka säästä tai parisuhdeongelmista, ja Chat GPT osaa vastata kysymyksiin, referoida tutkimuksia ja kirjoittaa runoja. Tekoäly osaa myös luoda graafisesti melkein kaiken, mitä käsket, paitsi ihmiskäsiä, ainakin mikäli internetin meemejä on uskominen. Lapin yliopiston opettajat Satu-Maarit Korte ja Mari Maasilta ovat perehtyneet tekoälyyn ja antoivat yhdessä haastattelun Lapin ylioppilaslehdelle. “Viime vuosina nopeasti kehittynyt tekoäly on älykäs digitaalinen teknologia, jolla on kyky ratkaista ongelmia, tehdä laskutoimintoja ja arvioita. Sillä on myös kyky oppia uusia asioita, tarkoituksenaan nopeuttaa ja helpottaa ihmisten elämää ja työskentelyä. Tämä digitaalinen teknologia on jo muuttanut radikaalisti ihmisten tapaa elää, oppia ja työskennellä. Tästä hyviä esimerkkejä arkielämästä ovat robotti-imurit ja -ruohonleikkurit. Siksi nyky-yhteiskunta vaatii moninaisia perustaitoja ja kriittistä ajattelua teknologian eettiseen ja mahdollisimman hyvään hyödyntämiseen”, Korte ja Maasilta kertovat. Korte kiinnostui tekoälystä jo 90-luvulla ja meinasikin aloittaa alan opinnot. “Ostin silloin Tekoälyn ensyklopedian (Hyvönen, Karanta ja Syrjänen, 1993), joka on mielenkiintoista luettavaa tänäkin päivänä.” Maasilta taas on tutustunut tekoälyyn viime vuosina. “Minä opiskelin tekoälyn perusteet Helsingin yliopiston ja Minna Learnin tarjoaman MOOC-kurssin kautta, muistaakseni 2020 tai 2021. Suosittelen kurssia kaikille muillekin, samoin kuin samojen toimijoiden Tekoälyn etiikka -kurssia, jotka kuuluvat mielestäni jo yleissivistykseen.” Vuosi sitten Chat GPT:n julkaisun myötä monien organisaatioiden piti alkaa keksimään tapoja suhtautua tekoälyyn. uosi sitten Chat GPT:n julkaisun myötä monien organisaatioiden piti alkaa keksimään tapoja suhtautua tekoälyyn. Useat Ylen dokumentit kertovat siitä, miten tekoäly muuttaa työelämää, ja saksalainen Das Erste teki dokumentin siitä, miten tekoälyn tekemä tutkimus saatiin julkaistua. Tutkimuksen julkaisi epätieteellinen julkaisija, eikä tekoälyn kirjoittama tutkimus varmasti kestäisi vertaisarviointia, mutta esimerkki näyttää, miten tekoäly voi tehdä uskottavan kuuloista tutkimusta. Kaikkien saataville tuli siis uusi palvelu, joka tekee monenlaisia asioita ihmisten puolesta. “Tekoälyä voidaan helposti käyttää opinnoissa ja myös tutkimuksissa väärin esimerkiksi siten, että kirjoittamistehtävä annetaan tekoälylle”, Korte ja Maasilta sanovat. Eettisesti ja vastuullisesti käytettynä tekoälystä voi kuitenkin olla myös hyötyä niin työelämässä, opinnoissa kuin tieteen tekemisessäkin. “Oikein käytettynä, se voi esimerkiksi auttaa nopeassa tiedon etsimisessä ja sen kuvailun ilmaisemisessa eri tavoin, sekä tietojen automaattisessa ja nopeassa analysoimisessa” Tutkijoille tekoälystä voi olla paljon hyötyä ja se voi antaa mahdollisuuksia tehdä tutkimusta nopeammin ja mahdollisesti tarkemmin. “Tieteessä se voi auttaa erittäin suurien tietomäärien analyysissä ja löytämään tuloksista yhteyksiä tai piileviä asioita, jotka taas auttavat tutkijaa tekemään uusia havaintoja. Tekoäly voi auttaa lääketieteen, fysiikan ja kemian aloilla esimerkiksi V
analysoimaan molekyylien toimintaa ja kemiallisia rakenteita. Sen avulla on laskettu ja tehty ennustuksia COVID-19-viruksen ja kasvihuoneilmiön leviämisestä”, Korte ja Maasilta paljastavat. liopistot ja muut korkeakoulut joutuivat muiden organisaatioiden tavoin miettimään linjauksiaan tekoälyn käyttöön viime vuonna. Lapin yliopiston tavoin Helsingin, Turun, Vaasan, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistot sekä Aalto-yliopisto rohkaisevat tekoälyn käyttöön opinnoissa, mutta kaikki myös antavat opettajille mahdollisuuden rajoittaa sen käyttöä. Oulun yliopiston linjaus on vasta tulossa, mutta näillä näkymin sen linjaus on samanlainen kuin muidenkin yliopistojen. Lapin yliopiston tekoälylinjaus löytyy Lapin yliopiston verkkosivuilta. “Olisi ollut typerää kieltää sen hyödyntäminen, koska tulevaisuuden työelämässä taitoa tullaan tarvitsemaan. Lapin yliopiston tekoälylinjaus painottaa kriittistä ja reflektiivistä otetta tekoälyn hyödyntämisessä. Sen käyttö sallitaan, kunhan opintosuorituksen yhteydessä kuvataan, miten tekoälyä on hyödynnetty eikä sen avulla tuotettua sisältöä esitetä opiskelijan itse tuottamana.” Maasilta ja Korte allekirjoittavat, että tekoälyä voi hyödyntää opiskelussa. “Sitä voi hyödyntää esimerkiksi kielten oppimisessa, sillä tekoälyä käyttävät kieltenoppimissovellukset voivat antaa reaaliaikaista palautetta ja tarjota käännöstukea. Muutkin tekoälyllä varustetut oppimisalustat voivat antaa opiskelijoille palautetta ja ohjata heitä kehittymään haluamaansa suuntaan.” Esimerkiksi Chat GPT-sovellukselle voi antaa oman tekstin ja pyytää sitä tarkistamaan sen kielioppia. Lisäksi Chat GPT:ltä voi kysyä kysymyksiä, mutta jutun alussa antamani esimerkin tavoin, tieto ei välttämättä ole totta ja se pitää tarkistaa. Tekoälyt voivat auttaa myös tyhjän paperin pelossa ja siltä voi saada ideoita omaan kirjoittamiseen. Kysyn itse monesti Chat GPT:ltä apua esimerkiksi otsikoiden keksimiseen, mutta en ole koskaan käyttänyt suoraan Chat GPT:n antamaa otsikkoa. Vaihtoehtojen lukeminen kuitenkin voi auttaa luovan blokin ylittämiseen. Myös opettajat voivat hyödyntää tekoälyä opetuksen suunnittelussa ja opetuksessa. “Opettaja pystyy suunnittelemaan ja muokkaamaan opetusta, jotta oppimisesta tulee mielekkäämpää ja tehokkaampaa. Oppimisessa kaikilla tasoilla tekoäly voi olla suuri tuki yksilöllistämisessä ja oppijoiden oppimateriaalien eriyttämisessä. Tekoäly myös moninaistaa oppimateriaaleja esimerkiksi virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden avulla. Vähän vanhemmat oppijat voivat hyötyä esimerkiksi chatbox:n virtuaalisesta avustuksesta etsiessään tietoa vaikkapa yliopiston tai kirjaston tietokannasta.” ekoälyjen käyttö vaatii kuitenkin kriittistä lukutaitoa. Korte ja Maasilta kertovat, että tekoälyn käyttöön liittyy vääristymiä ja valeinformaatiota, jotka pitää osata huomioida ja ymmärtää. Ihmisten täytyy siis oppia digitaalista lukutaitoa. “Digitaalinen lukutaito on kykyä etsiä, analysoida ja arvioida kriittisesti, käyttää, jalostaa ja tuottaa uutta tietoa erilaisia teknologioita käyttäen. Digitaaliseen lukutaitoon kuuluu myös tekoälyn lukutaito. “Tekoälyn lukutaito voidaan määritellä yksilön kyvyksi käyttää tekoälyä hyödyksi työssään ja/tai vapaa-ajallaan, kriittisesti arvioida sen käyttöä ja tuottamaa tulosta, sekä kommunikoida tekoälyn kanssa subjektiivisena ja itsenäisenä ihmisenä. Tekoälyn lukutaitoon sisältyy esimerkiksi sellaisia asioita kuin että ymmärtää, mitä on koneoppiminen, mihin tarkoituksiin sitä käytetään, miten se on kehittynyt ja osaa arvioida siihen liittyviä eettisiä kysymyksiä ja suojella henkilökohtaisia tietojaan.” Lapin yliopistolla järjestetään tekoälyjen käyttöä käsittelevä kurssi Global Media Education. Se on mediakasvatuksen opintoihin kuuluva viiden opintopisteen kurssi, joka toteutetaan kansainvälisessä yhteistyössä esimerkiksi Hongkongin Y “Tekoäly herättää paljon pelkoa muun muassa siitä, että koneet tulevat viemään työpaikkamme tai koneet ottavat vallan yhteiskunnassa” MAASILTA JA KORTE T
Lapin ylioppilaslehti 3/23 15 TEKOÄLY kasvatustieteellisen yliopiston professorin Siu Cheung Kongin kanssa. Hän on tekoälyn johtavia asiantuntijoita maailmanlaajuisesti. Global Media Education eli GloMEd-kurssi on tarkoitettu maisteriopiskelijoille, mutta tänä vuonna sinne pääsevät mukaan myös kandidaatinvaiheen opiskelijat. Korte ja Maasilta kertovat, että kurssi avattiin useammille opiskelijoille, sillä harvoin Lapin yliopistolle tulee luennoimaan kansainvälisiä huippuasiantuntijoita. Kurssi on avoin siis kaikille Lapin yliopiston opiskelijoille. “Tänä vuonna kurssi on ajoitettu alkamaan niin, että hongkongilaiset opettajat ovat Suomessa vierailulla ja pääsevät toteuttamaan opetuksen osittain lähiopetuksena. Osa opetuksesta on etäopetusta ja osa lähiopetusta sen mukaan, onko kurssin opettaja Suomesta vai jostain muualta maailmalta. Mukana on esimerkiksi myös brasilialainen Sao Paolon yliopiston professori Agnaldo Arraio, joka on kehittänyt videoiden käyttöä opetuksessa yhdessä mosambikilaisten opettajien kanssa. Me suomalaiset opettajat tarjoamme näkökulmia mm. poronhoidon ammatillisen koulutuksen hybridiopetuksen mahdollisuuksiin ja faktantarkistuksen opetukseen omiin tutkimushankkeisiimme pohjautuen.” Tekoälyn käytön opettelu on tärkeää, sillä maailma ja teknologia kehittyvät jatkuvasti. “Tekoäly herättää paljon pelkoa muun muassa siitä, että koneet tulevat viemään työpaikkamme tai koneet ottavat vallan yhteiskunnassa. Tiedon avulla voimme suitsia näitä pelkoja ja tehdä eettisesti kestäviä ratkaisuja siitä, millaisia asioita tekoälyn avulla kannattaa tehdä, ja millaisissa asioissa ihminen on taas parempi käyttöliittymä.”
Toreilta someen — poliittinen aktivismi algoritmien armoilla Nykyajan poliittinen vaikuttaminen on siirtynyt toreilta sosiaalisen median alustoille. Somessa poliittista vaikuttamista tekevät poliitikkojen lisäksi myös tavan kansalaiset, jotka haluavat osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. TEKSTI JENNI KATERMAA • KUVITUS EEVA HANTULA
Lapin ylioppilaslehti 3/23 17 AKTIVISMI Someaktivismi on enimmäkseen osallistavaa, ruohonjuuritason vaikuttamista. Jokainen älypuhelimen ja internet-yhteyden omistava yksilö pääsee lukuisille sosiaalisen median alustoille julkaisemaan, tykkäämään, jakamaan ja seuraamaan. Suosituin “virtuaalinen tori” lienee tällä hetkellä viestintäpalvelu Twitter (nykyiseltä nimeltään X), jossa poliittinen keskustelu kärjistyy esimerkiksi merkkimäärän rajoituksen ja nopean viestimistahdin vuoksi. Monet valtaa ja poliittista luottamusta nauttivat henkilöt viestivät pääasiallisesti Twitterin välityksellä. Suomalaisista aikuisista sovellusta käyttää kuitenkin vain 17 prosenttia. Suomalaisessa mediassa on kritisoitu kuluneen kesän aikana sitä, kuinka hallituksen rasismikriisin kuohuessa ministerit käyttivät Twitteriä pääasiallisena viestintäkanavana. Poliittinen aktivismi on rantautunut myös Instagramiin. Poliittiseen keskusteluun on helppo osallistua esimerkiksi jakamalla hallituksen rasismikohuille naureskeleva meemi tai valmiiksi kiteytetty ajatus lehdistön sananvapaudesta. Politiikkatieteiden ja sosiologian opiskelija Kajo Pippuri osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun jakamalla kantaa ottavia julkaisuja Instagramissa. Pippuria yhteiskunnallisessa sometuksessa motivoi hänelle tärkeiden arvojen puolustaminen. “Seksuaalija sukupuolivähemmistöön kuuluvana opiskelijana koen joka päivä konkreettisesti, miten politiikka ja yhteiskunnalliset asenteet minuun vaikuttavat. Esimerkiksi nykyisen hallituksen leikkaukset opiskelijoihin liittyen näkyvät tilipussissani konkreettisesti, ja siksi otan aiheeseen kantaa.” “Haluan herätellä yhteiskunnallista keskustelua tietyistä aiheista ja saada ihmiset miettimään asioita eri näkökulmista.” PERTTU JUSSILA Poliittisten mielipiteiden sanoittaminen voi olla haastavaa. Vaatii taitoa muotoilla ja tiivistää ajatukset niin, että ihmiset erilaisista taustoista ymmärtävät viestin. Monimutkaiset kiistat ihmisoikeuksista tai ilmastopolitiikasta herättävät monissa myös niin suuria tunteita, että niitä voi olla vaikea sanoittaa ymmärrettävään muotoon. “Olen huono argumentoimaan ja sanoittamaan omia ajatuksiani, joten jaan somessani enimmäkseen muiden tekemiä julkaisuja, joissa ajatukset on sanoitettu hyvin, ja joiden kanssa olen samaa mieltä”, Pippuri kertoo. Sosiaalisen median lakkaamaton informaatiotulva voi tuntua väsyttävältä ja ahdistavalta. Myös Pippuri kuormittuu ajoittain uutisten jatkuvasta seuraamisesta. Hän toteaa kuitenkin, että politiikkatieteiden opiskelu on auttanut ymmärtämään yhteiskunnallisia ilmiöitä suuremmassa perspektiivissä. “Osaan suhteuttaa uutiset kontekstiinsa ja pohtia niitä osana laajempaa kokonaisuutta.” Lisäksi Pippuri kertoo kanavoivansa ahdistuksen toimintaan lamaantumisen sijaan. Poliittisen sisällön jakaminen somessa on hänelle yksi tapa toimia. Perttu Jussila, vihreiden aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja Pirkanmaalta, kertoo sosiaalisessa mediassa vaikuttamisen olevan hänelle ensisijaisesti politiikan tekemisen väline. “Haluan herätellä yhteiskunnallista keskustelua tietyistä aiheista ja saada ihmiset miettimään asioita eri näkökulmista.” Polarisoituvassa keskusteluilmapiirissä omien mielipiteiden jakaminen vaatii rohkeutta. Somessa väärennelty tieto, dramatisoidut narratiivit ja hätäiset oletukset leviävät nopeasti. Tällaisessa ilmapiirissä kynnys vihapuheeseen ja häirintään madaltuu entisestään. Jussila kertoo saavansa pääasiassa positiivista palautetta sosiaalisen median kanavissaan, mutta häirintää ja uhkailuakin mahtuu valitettavasti viestien joukkoon. Jussila on kokenut somehäirinnän olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö: esimerkiksi kun hän kohdensi vaalimainonnan Facebook-julkaisuissaan naisiin, törkyviestit loppuivat kuin seinään. Lisäksi Jussilan kokemuksen mukaan nuoret aikuiset käyttäytyvät somessa paljon paremmin kuin vanhempi ikäluokka. Jussila jakaa poliittisia näkemyksiään enimmäkseen Instagramissa, TikTokissa ja Twitterissä. Hän kokee Facebookin sekä Twitterin keskustelukulttuurin olevan kaikista kärjistyneintä ja asiattominta. “Sitten taas kaikista pehmein alusta on tietysti Instagram”, Jussila jatkaa. Hän arvelee Instagramin keskusteluilmapiirin lempeyden johtuvan ainakin siitä, että alusta on naisten sekä vasemmiston suosiossa. Esimerkiksi Suomen puolueista Vihreillä sekä Vasemmistoliitolla on selkeästi eniten seuraajia Instagramissa. Jussila ajattelee myös Instagramin olevan positiivisesti osallistavin alusta: se tuo vaikuttajan tai poliitikon kaikista lähimmäs seuraajaansa, sillä julkaisuihin reagoiminen sekä keskustelun aloittaminen onnistuu matalalla kynnyksellä. Koska Instagramissa vuorovaikutus käyttäjien välillä määräytyy pitkälti seuraamisen kautta, se synnyttää helposti kuplautumista: ihmiset näkevät enimmäkseen niiden tilien ja käyttäjien julkaisuja, joita he ovat päättäneet seurata. Myös somealustojen algoritmit ohjailevat pitkälti sitä, millaisissa virtuaalisissa ympäristöissä ihmiset viettävät aikaa. Jussila arvelee, että algoritmien takia poliittinen vaikuttaminen Instagramissa ei välttämättä tavoita tehokkaasti ihmisiä, joiden arvomaailma on erilainen. “Tietyn tyyppisellä postauksella saa 1500 tykkäystä niin että heilahtaa, mutta kuinka monen ajattelu muuttuu sen pohjalta?” Jussila pohtii. Instagramin sijaan Jussila kokee tavoittavansa TikTokissa monipuolisemman yleisön.
18 AKTIVISMI “Siellä yritän antaa uusia näkökulmia sellaisille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita politiikasta, mutta eivät ole muodostaneet vielä vahvoja mielipiteitä.” Jussila kertoo saavansa ajoittain TikTokissa viestejä, joissa ihmiset kertovat esimerkiksi käsityksensä vihreistä muuttuneen hänen videoidensa myötä. Ilmiönä someaktivismi on todella tuore. Esimerkiksi Ylellä kevään eduskuntavaaleja on luonnehdittu “TikTok-vaaleiksi”: monet perussuomalaisten ehdokkaat keräsivät etenkin nuorten ääniä TikTokissa vaikuttamalla. Poliittisen sisällön jalkautuessa nuorison suosimille alustoille, pääsevät he itse helpommin osaksi julkista poliittista keskustelua. Monelle nuorelle sosiaalinen media onkin nykypäivänä ponnahduslauta aktivismiin ja poliittisen vaikuttamisen pariin. Internetin ja politiikan kohdatessa syntyy uusia vaikuttamisen muotoja. Meemit ovat yksi tapa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Meemejä voitaisiin luonnehtia metapolitiikaksi: poliittiseksi vaikuttamiseksi, joka kohdistuu ihmisten arvoihin ja asenteisiin esimerkiksi kielen ja kuvaston kautta. Metapolitiikka puree etenkin nuoriin, joilla ei välttämättä ole vielä kaikkia tarvittavia työkaluja medialukutaitoon ja kriittiseen ajatteluun. Kesäkuussa Suomeen muodostuneen uuden hallituksen kriisit ovat toimineet inspiraation lähteenä monille mee
19 mien tehtailijoille. Esimerkiksi koomikko Matti Paalasen ylläpitämä meemitili @orpogooglaa on noussut suureen suosioon lyhyessä ajassa. Se ammentaa inspiraationsa pääministeri Petteri Orpon kuoppaisesta alkutaipaleesta hallituksen johdossa. Tili on kerännyt vajaassa kuukaudessa yli 20 tuhatta seuraajaa. Hauskat meemit tekevät poliittisesta vaikuttamisesta kevyempää. Niiden avulla myös politiikkaa vähemmän seuraavan voi olla helpompi päästä kärryille esimerkiksi hallitusneuvotteluiden kulusta tai mahdollisten leikkausten vaikutuksista. Meemien kautta hankittu tieto on kuitenkin usein ideologisesti värittynyttä eikä tarjoa täysin objektiivista kuvaa käsiteltävästä aiheesta. “Internet ei ole syypää siihen, että etsimme informaatiovirroista lähinnä vahvistusta omille uskomuksillemme. Internet ei myöskään luonut ihmistä, joka haluaa viettää aikaa samanmielisessä seurassa.” HANNU-PEKKA IKÄHEIMO Kun yhteiskunnallinen keskustelu ja vaikuttaminen siirtyvät sosiaaliseen mediaan, syntyy monia haitallisia lieveilmiöitä, kuten algoritmien aiheuttamaa kuplautumista, keskustelukulttuurin polarisaatiota sekä maailmankuvien kaventumista. Teknologinen murros pirstouttaa yhteiskuntia ja muuttaa myös perinteisen median roolia tiedon portinvartijana. “Internet ei ole syypää siihen, että etsimme informaatiovirroista lähinnä vahvistusta omille uskomuksillemme. Internet ei myöskään luonut ihmistä, joka haluaa viettää aikaa samanmielisessä seurassa. Internet saattaa kuitenkin vahvistaa näitä ihmiselle luontaisia piirteitä”, Hannu-Pekka Ikäheimo kirjoittaa Sitran julkaisussa Algoritmidemokratiaa (2017). Jussilan mielestä sosiaalisella medialla on kuitenkin tarjottavaa. “Somessa on varjopuolensa, mutta on kiistaton tosiasia, että se on tuonut äänen sellaisille ihmisille, keillä sitä ei ennen ole ollut.” Lähteet: https://reutersinstitute.politics.ox.ac.uk/digital-news-report/2023/ finland (Reuters Institute Digital News Report 2023) https://www.sitra.fi/app/uploads/2017/02/Algoritmi_demokratiaa. pdf (Sitra, Algoritmidemokratiaa, Hannu-Pekka Ikäheimo 2017)
Lapin ylioppilaslehti 3/23 20 KOLUMNI Uutisvirrassa meemien varassa palvelevan omaa viiteryhmää eikä niistä löydy samastumispintaa. Usea kaverini kertoo seuraavansa uutisia vain silloin, kun ne nousevat meemien kautta esiin. On hienoa, jos ja kun meemit nostavat pintaan yhteiskunnallisia ilmiöitä ja saavat ne sellaiseen muotoon, että hekin kiinnostuvat, jotka eivät yleensä seuraa uutisia. Usein meemit voivat tarjota aidosti arvokkaita oivalluksia ja näkökulmia yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Ne eivät kuitenkaan voi jäädä ainoaksi tiedonlähteeksi. Meemit perustuvat asioiden kärjistämiseen, yksinkertaistamiseen ja ajatuksenvirtaan. Meemitilin usein nimettömäksi ja kasvottomaksi jäävältä ylläpitäjältä ei voi odottaa sitoutumista journalistisiin ohjeisiin, lähteiden tarkastusta ja kattavaa taustatutkimusta, ja sisältö voi olla jopa täyttä misinformaatiota, jota käytetään propagandan välineenä. Asioihin perehtyminen on raskasta ja voimia vievää, ja omien vinoumien ja näkemysten tietoinen kontrollointi on äärettömän vaikeaa, sillä ympäristö tykittää jatkuvasti viestejä, jotka muokkaavat alitajuisesti omaa ajattelua ja näkemyksiä maailmasta. Vastuu omien mielipiteiden ja maailmankuvan rakentumisesta on kuitenkin meemien kuluttajalla eli kansalaisella. On passivoivaa jättää meemit ainoaksi tietolähteeksi ja omien mielipiteiden sekä maailmankuvan muovaajaksi. Kun Helsingin Suvilahden skeittiparkin purkaminen keväällä nousi julkisuuteen, täyttyi Instagram-syötteeni Mikko Leppilammen naamasta. Leppilampea merkittiin julkaisuihin ja niissä kirottiin rahan perässä kaupunkikulttuuria tuhoavia ukkeleita. Kaikkien tuntema tv-kasvo oli skeittiparkin tontille rakennusluvan saaneen tapahtumakeskusprojektin näkyvä edustushahmo, johon turhautuminen oli meemein helppo suunnata. Ei siis esimerkiksi kaupunginvaltuuston pölyisiin pöytäkirjoihin ja äänestyksiin, joissa todellinen vastuu skeittipuiston kohtalosta piilotteli. Leppilampimeemit ovat esimerkki meemien kahdesta puolesta: yhtäältä ne auttoivat nostamaan melko marginaalisen, helsinkiläisille tärkeän asian valtakunnallisesti kiinnostavaksi. Toisaalta ne taas ovat esimerkki meemien logiikasta, jossa ilmiöiden todelliset, usein monisyiset taustat ja rakenteet hukkuvat helposti sen alle, mihin on helppo tarttua. Suomessa meemien vakiintumisen osaksi yhteiskunnallista keskustelua voisi paikantaa jonnekin Juha Sipilän hallituksen ajoille, jolloin naureskeltiin kakkaroille, nyrkkiterveyhdyksille ja “sori siitä” -heitoille. Nettiympäristössä huumori, faktat ja poliittiset väitteet sekoittuvat postironiasta metaironiaan liukuvaksi sisältösalaatiksi. Seassa pujottelu vaatii erityistä medialukutaitoa ja kriittisen ajattelun valmiuksia. Kun avaan kaverini lähettämän meemin, yksi suojamuuri on jo läpäisty: tuttu ihminen on hyväksynyt meemin sanoman, joten minunkin on helpompi ottaa se vastaan. Meemeissä näkyy turhautuminen perinteiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ne tarjoavat houkuttelevan keinon osallistua keskusteluun – osallistua voi kuka vain, sääntöjä ei käytännössä ole ja tarvittaessa kaiken voi heittää ironian piikkiin. Pilakuvissa on voimaa, sillä ne asettavat vallan uuteen kontekstiin, viestivät moniulotteisesti, mutta samalla yksinkertaisesti, ja paljastavat piileviä rakenteita nauramalla niille päin naamaa. Meemit jatkavat satiirin pitkää perinnettä. Siellä missä valtaa on, on voitava myös nauraa vallalle. Moni kokee erkaantuneensa perinteisistä medioista, sillä ne eivät tunnu TE KS TI JA KU VA H ER TT A H UO VIL A
YKAn jäsenenä pysyt kärryillä yhteiskunta-alasta ja pääset osaksi yhteisöä, jonka kanssa kasvaa ammattilaiseksi. Liity yhteiskuntaosaajien yhteisöön: yka.fi/liity Vain 28 € vuodessa Tiesitkö? Vastavalmistuneen yhteiskuntaosaajan palkka on 3 321 €/kk
Lapin ylioppilaslehti 3/23 22 POLITIIKKA “Jos se tapahtuu Unkarissa, niin kuin se on tapahtunut Puolassakin, niin voisiko se tapahtua Suomessakin? Miksei? Se on häiritsevä ajatus.” Näin Lapin yliopiston lehtori Mika Luoma-aho kuvailee ajatuksiaan, kun kysyn, pitääkö meidän Suomessa tehdä jotain, ettemme lähde Unkarin tielle. Euroopan parlamentti sanoi vuonna 2022, että Unkaria ei voida pitää enää täytenä demokratiana. Sen yhteydessä puhutaan usein demokratian romahduksesta ja lehdistönvapauden katoamisesta. Unkarin pääministeri Viktor Orbán on saavuttanut diktaattorimaisen aseman Unkarissa Fidesz-puolueensa kanssa. Mutta mitä Unkarissa oikeastaan tapahtui? 2000-luvun alkupuolella Orbán ei ollut vielä päässyt valtaan, ja Luoma-aho vieraili ensimmäistä kertaa politiikantutkijana Unkarissa. Hän matkusti vuosittain järjestettävään politiikantutkijoiden ECPR-konferenssiin Budapestiin. Suuri syy matkalle oli kuitenkin rautaesiripun murtumisen jälkeen Budapestiin perustettu Central European University eli CEU. “Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen mietittiin, miten itäeurooppalaiset maat saadaan integroitua Eurooppaan ja päädyttiin perustamaan CEU. Se on aivan upea yliopisto Budapestin keskustassa. Rakastuin Budapestiin siellä”, Luoma-aho muistelee. “Siellä oli lämmintä ja halpaa. Tuntui ihanan suomalaiselta, kun ympärillä näkyi Nokian tehtaita ja koko maa tuntui suomalaiselta. Ruoka oli hyvää ja tuntui, että täällä kaikki saavat olla, miten haluavat.” Luoma-ahon kokema todellisuus häiriintyi, kun vuoden 2008 rahoituskriisi iski erityisen voimakkaasti Unkariin ja pian Nokian tehtaat olivatkin jo historiaa. Vuonna 2010 Orbánin Fidesz-puolue voitti kaksi kolmasosaa Unkarin parlamentin paikoista ja Orbánin hallintokausi alkoi. “Fidesz on ehkä lähimpänä Suomen kokoomuksen oikeistosiipeä. Se on oikealla oleva konservatiivipuolue, jossa on kristinuskon mausteita, populismia sekä ulkomaalaisvastaisuutta.” Orbán sai heti mahdollisuuden muuttaa perustuslakia, sillä Unkarissa siihen vaaditaan Fideszin saamat kaksi kolmasosaa parlamentin paikoista. “Orbán osasi jo aikaisin käyttää hyväkseen rikkinäistä vaalijärjestelmää. Jos jossain häntä pitää ihailla, niin hän on kova ja taitava hallintomies. Hän osaa pelin säännöt todella hyvin.” Heti aluksi Orbán alkoi tehdä perustuslaillisia muutoksia, joiden avulla hän ja hänen puolueensa pysyisivät mahdollisimman helposti vallassa. Hän esimerkiksi muutti vaalipiirejä niin, että Fidesz saa mahdollisimman paljon ääniä. “Hän laittoi vastustajan äänestäjät yhteen isoon vaalipiiriin ja omat moneen pieneen niin, että Fidesz saa enemmän paikkoja kuin muut.” Orbán tunnetaan erityisestä poliittisesta manööveristään nimeltään Riikinkukontanssi. “Kun Orbán laittaa aluilleen jonkin hänen valtaansa ylläpitävän perustuslaillisen muutoksen, hän laittaa samaan aikaan aluilleen jonkin aivan päättömän lain jostain aivan omituisesta asiasta, mitä kukaan ei voi hyväksyä. Hyvä esimerkki tästä on Unkarin tupakkalaki. Orbán sanoi, että unkarilaiset tupakoivat liikaa ja tupakat pitää siirtää pieniin kauppoihin, joissa on vaikeat aukioloajat ja keltamustat teipit ikkunoissa, eikä sisälle näe. Laki raivostutti ihmisiä jolloin media kirjoitti siitä, eikä niistä oikeista asioista, mitä samalla tehtiin.” Orbánin valtaannousun jälkeen Luoma-aho kävi usein Budapestissä. Hän loi koronapandemiaan asti uraa kansainvälisesti, toimitti kirjoja ja sai hyviä ystäviä. Monet konferenssit olivat Unkarissa. Hän myös tutustui paljon unkarilaisiin tutkijoihin. Vuonna 2017 Orbán sulki CEU-yliopiston. Hän päätti, että kaikkien yliopistojen Unkarissa täytyy olla unkarilaisia ja CEU oli amerikkalaisomisteinen. “Orbánin mielestä oli liian vaarallista, että Unkarin suurin ja rikkain yliopisto on sellainen, jota hän ei voi ohjailla. Hän alkoi luomaan puheissaan kuvaa CEU:sta yliopistona, jossa koulutetaan vain anarkisteja ja terroristeja. Hän puhui pakolaistutkimuskursseista, joiden avulla halutaan pakolaisia Unkariin ja naistutkimuskursseista, TEKSTI ÅSA NIEMI KUVITUS SARI KOUKKU ORBÁNISTA ORPOON OSA 1/2 Demokratia on vaarassa. Kyse on kansainvälisestä ilmiöstä, sillä etnonationalistiset populistipuolueet ovat nousussa koko Euroopassa ja ne muuttavat demokratian pelisääntöjä. Suomi ei ole poikkeus, ja meidän täytyy toimia kansalaisina, journalisteina ja tutkijoina turvataksemme demokraattisen oikeusvaltion tulevaisuus Suomessa.
Lapin ylioppilaslehti 3/23 23 joilla halutaan homoja maahan.” Orbán voitti eikä CEU voinut toimia enää laillisesti Unkarissa. Unkarin suurin yliopisto siirrettiin Wieniin, lukuun ottamatta yhtä demokratian tutkimuslaitosta. CEU:n rehtori Michael Ignatieff on sanonut, että CEU:n pakkosiirto todistaa, miksi tutkimuksen asema on tärkeä. “Tiede on ollut vähän hankalassa asemassa suhteessa valtaa pitäviin jo Galileosta asti. Galileo sanoi, että aurinko on keskellä ja kaikki pyörii sen ympärillä, mikä pitääkin paikkaansa. Hän kuitenkin joutui puheistaan ongelmiin 1500-luvulla. CEU oli yhteiskuntatieteellinen ja poliittinen, ja Orbán piti sitä vihollisenaan”, Luoma-aho pohtii. Koronapandemian jälkeen Luoma-ahon projektit ovat hidastuneet ja hänen viimeisin kerta Unkarissa oli vuonna 2019. “Viimeisen kerran kävin Unkarissa ennen koronaa Pázmány Péterin katolisen yliopiston seminaarissa. Minulla oli lyhyt puhe ja kalvosarja, jonka otsikossa mainittiin Trump,
24 Johnson ja Orbán. Lähetin sen yliopistolle jo etukäteen ja sain vastauksen, jossa pyydettiin ottamaan Orbán pois, ettemme turhaa kiinnittäisi huomiota.” Unkarissa järjestettiin vaalit viimeksi vuonna 2022. Silloin Orbán hyödynsi taas omaa poliittista manööveriään, riikinkukontanssia. Hän kiinnitti ihmisten huomion muualle vaalien alla. “Aina ennen vaaleja Orbán keksii jotain sosiaalietuuksia, joita jaetaan vaalivuonna. Vuonna 2022 Orbánin hallinto maksoi eläkeläisille yhden ylimääräisen eläkekuukauden ja vapautti alle 25-vuotiaat tuloverosta. Ääniä saadaan näin lahjomalla.” Viime vuoden Unkarin vaaleissa koko muu puoluekenttä nousi Fidesziä vastaan. Kaikki muut puolueet yhdistyivät yhdeksi rintamaksi, mutta eivät silti voittaneet vaaleja, vaan Fidesz on edelleen hallituspuolue. Oppositiossa on nyt yleinen ajatus, että näillä pelisäännöillä he eivät voi koskaan voittaa. “Miltä se Suomessa tuntuisi, jos esimerkiksi perussuomalaiset voittaisivat vaalit, vähän muuttaisivat sääntöjä, ja sitten ne olisivat tästä eteenpäin aina hallituksessa? Se olisi aivan kauheaa”, Luoma-aho pudistelee päätään. Pelin säännöt ovat muuttuneet Monille on tuttu tarina demokratian alkuaskeleista Antiikin Kreikassa. Ateenan torilla Kreikan vapaat miehet totesivat, että valta kuuluu heille kaikille ja kansa hallitsee itse itseään. Luoma-ahon mukaan nykyajan demokratiassa on osia historiasta, mutta se on saanut oman merkityksensä nykyajan kontekstissa. “Yhtäkkiä se ei tarkoitakaan, että me kansalaiset hallitsemme itse itseämme ja tätä maata, vaan se tarkoittaa, että me kansalaiset valitsemme sellaisen porukan hallitsemaan meitä pelin kautta, jotka sitten ovat siellä parlamentissa meinä, kansana. Miten sinne parlamenttiin sitten pääsee edustamaan kansaa? Voi olla joko tehnyt uran puolueiden kautta tai ajanut rallin MM-mestaruuden tai voi olla vaikka missi. Demokratiaan on kidnapattu jotain historiasta ja määritelty se uudelleen.” Demokratia on jatkanut muutostaan ajan mukana. Toinen maailmansota ja holokausti määrittelivät demokratiaa pitkään. “Toinen maailmansota ja holokausti on nyt tietyllä tavalla unohtunut, eikä niitä tarvitse enää kunnioittaa sillä tavalla, kun vielä viime vuosituhannen lopussa. Silloin oli suuria pyhiä kertomuksia ja jos halusit politiikkaan, sinun piti olla niiden määrittelemillä alueilla. Et saanut kyseenalaistaa holokaustia tai olla natsi, se oli ehdotonta. Nyt ne on unohtunut riittävästi, että on kerääntynyt porukka, joka ei halua pyhittää näitä suuria kertomuksia samalla tavalla kuin ennen”. Luoma-aho löytää jalkapallosta osuvan esimerkin kuvaamaan viime vuosien poliittista muutosta. “Viimeisten vuosikymmenien aikana jalkapallon pelaaminen on muuttunut kokonaan. Nykyään pelataan positiointipeliä, jossa kaikilla on tietty alue ja tehtävä pelikentällä. Ensin muutamat valmentajat alkoivat pelaamaan positiointipeliä ja he voittivat aina muut. He toivat uuden tehokkaan tavan pelata ja muutkin alkoivat pelaamaan tällä uudella tavalla, koska sillä pärjäsi vanhoille joukkueille. Meillä on demokratiassa menossa samanlainen juttu. On keksitty uusi tapa pelata parlamentarismia, perustaa puolueita ja mennä vaaleihin. Se on ollut tosi tehokas. Nyt eri maiden puolueet omaksuvat tällaista pelityyliä ja saavat vaaleissa voittoja. Tämän pelityylin avaimia ovat populismi, rasismi ja etnonationalismi”, Luoma-aho summaa. “Totuudella on vain välinearvo” Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden emeritusprofessori Jukka Kekkonen ajoittaa oikeistopopulismin nousun suunnilleen Donald Trumpin kauden alkuun vuoteen 2015. Populismilla tarkoitetaan politiikkaa, jossa kyseenalaistetaan eliittiä eli valtaapitäviä ihmisiä. Vallankäyttäjien kritisointi on välttämätöntä demokratialle, mutta populismiin kuuluu myös piirteitä, jotka voivat olla demokratian vastaisia. “Populismissa haetaan sellaisia ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin, jotka keskittävät valtaa johtajille. Lisäksi pyritään nakertamaan niitä poliittisia instituutioita, jotka estävät populististen päämäärien toteutumista. Jos oikeuslaitokselta ei tule sellaisia päätöksiä, joita halutaan, niin lakkaa kunnioitus oikeuslaitosta kohtaan. Jos media kirjoittaa populisteja vastaan jollain tavalla, niin uhriudutaan ja samalla väheksytään riippumatonta mediaa. Ongelmiin haetaan myös aina syntipukkeja, joita ovat nykyään ennen kaikkea maahanmuuttajat, mutta monet muutkin.” Oikeistopopulismi on muuttanut politiikkaa ja muutokset ovat heijastuneet myös Suomeen. Kekkonen kertoo, että Suomen hallituspolitiikkaan on tullut uusia, meille tuntemattomia elementtejä, kuten populistista retoriikkaa. “Populistisessa retoriikassa totuudella on vain välinearvo. Retoriikassa esille nousee kaksoisviestintä, virheelliset vertaukset ja historian vääristely”, Kekkonen kuvailee. “Suomessa perussuomalaiset edustavat oikeistopopulismia, mutta se on vahvistunut myös kokoomuksessa merkittävästi.” Populistiselle demokratialle tyypillinen väistöliike on sanoa, ettei mikään ole muuttunut ja näin asiat ovat aina
Lapin ylioppilaslehti 3/23 25 POLITIIKKA olleet. Kekkonen kuitenkin muistuttaa, että politiikassa on todella tapahtunut murros, jota ei ole vielä edes analysoitu riittävästi. Unkarissa populistinen ajattelu on jo mennyt läpi monin osin. Syntipukkiajattelun mukaisesti ulkomaalaisista on saatu syyllisiä yhteiskunnallisiin ongelmiin, vaikka tutkimustietoa ongelmien syistä ei ole olemassa tai sitä luetaan valikoivasti. Jos oikeuslaitos hidastaa Fideszin uudistuksia, niin uudistuksilla isketään oikeuslaitokseen. Oikeistopopulistiset puolueet ovat saaneet vaalivoittoja muuallakin Euroopassa, kuin Unkarissa, Ruotsissa ja Suomessa. “Puola ja Turkki ovat menneet samaan suuntaan, osittain ainakin Slovakiakin, ja Bulgariassa sekä Romaniassa on myös isoja vaikeuksia. Viimeisimpänä Israel on lähtenyt oikeusvaltiota murentavaan suuntaan. Siellä korkeimman oikeuden asemaa yritetään ratkaisevasti heikentää. Muuallakin Etelä-Euroopassa on paljon puolueita, jotka ovat äärioikeistolaisia ja populistisia. Niillä kaikilla on sama agenda. Euroopan parlamentissa nämä eri maiden puolueet ruokkivat toisiaan ja ovat tavallaan kuin yhtä perhettä.” Kekkonen kehottaa tutkimaan ja tarkkailemaan aina sitä, kenen liittolaisia eri poliittiset ryhmät ovat. “Aikaisemmin populistit peukuttivat Turkkiakin, ainakin osa heistä, mutta sitä on vaikea peukuttaa, kun maan pääuskonto on islam. Populistit peukuttivat myös Vlamidir Putinia ja se on hyvä muistaa. Putin on myös tukenut aktiivisesti näitä Etelä-Euroopan oikeistopopulistisia ja äärioikeiston puolueita.” “Turkkilainen sananlasku kertoo, että jos klovni muuttaa palatsiin, hän ei muutu siellä sulttaaniksi, vaan palatsi muuttuu sirkukseksi.” MIKA LUOMA-AHO Orpon hallituksen yhdenvertaisuusloukkaukset Mika Luoma-ahon mielestä Suomen tämänhetkinen hallitus on vaarallinen, sillä mikäli hallitus vielä jatkaa olemassaoloaan, niin äärioikeistoa aletaan pitämään hallituskelpoisena puolueena. “Turkkilainen sananlasku kertoo, että jos klovni muuttaa palatsiin, hän ei muutu siellä sulttaaniksi, vaan palatsi muuttuu sirkukseksi.” Perussuomalaiset eivät ole olleet hallituksessa sen jälkeen, kun puolue jakautui vuonna 2017. Sen jälkeisiä perussuomalaisia ei ole pidetty hallituskelpoisena puolueena ennen uusinta Petteri Orpon kokoamaa hallitusta. Jukka Kekkonen arvelee, että se johtuu kokoomuksen hallitustavoitteista. “Uusi hallitusohjelma on ideologinen, puhdasta vanhakantaista luokkapolitiikkaa: köyhiltä pois, rikkaille lisää.” JUKKA KEKKONEN “Kokoomus haluaa ajaa läpi tietyt ideologiset muutokset, jotka heikentävät AY-liikettä. Kaikki me olemme sitä mieltä, että Suomi velkaantuu liikaa ja liian nopeasti, ja että jotain pitää tehdä, mutta vaalikampanja miltei puhtaalla velkapopulismilla ja muutamien miljardien heitoilla ei ollut tyylikäs. Uusi hallitusohjelma on ideologinen, puhdasta vanhakantaista luokkapolitiikkaa: köyhiltä pois, rikkaille lisää.” Kekkonen kertoo, että kritisoi monista asioista myös Sanna Marinin hallitusta, mutta kiittelee sitä siitä, että se pysäytti ideologisen yksityistämisen ja uusliberalistisen politiikan etenemisen. Hän arvelee sen olevan yksi syy, miksi Marin sai niin paljon törkyä niskaansa.” “Nyt yritetään palata Juha Sipilän, Alexander Stubbin ja Jyrki Kataisen ideologiseen politiikkaan, jossa yksityistämisen ensisijaisuus julkisen vallan asioiden hoitoon nähden on aina jotenkin kiistaton. Mielestäni näissä asioissa pitäisi olla pragmaattinen. Ei vain yksityistä eikä vain julkista, vaan pitäisi hakea tasapainoa. Demokratia perustuu aina kompromisseihin ja parhaimmillaan aitoon konsensukseen.” Suomen hallitus on joutunut lyhyessä ajassa useaan kriisiin perussuomalaisten ministereiden rasistisen tekstien takia. “Kaikki yhdenvertaisuuden loukkaukset ovat mielestäni pahoja oikeusvaltion kannalta. Rasismi on ääriesimerkki tästä.” Kekkonen kaipaa keskustelua sananvapaudesta ja siitä, mitä se oikeasti tarkoittaa. “Tiettyjen perussuomalaisten ministereiden ja Eduskunnan puhemiehen Jussi Halla-ahon edustamilla mielipiteillä ei pitäisi olla mitään asiaa keskeisiin päätöksentekoelimiin. Eduskunnassa heidän tulee tietenkin olla, kun heidät on äänestetty sinne, mutta ei eduskunnan puhemieheksi pitäisi valita henkilöä, joka avoimesti halveksii meidän perusarvojamme.” Kekkonen muistuttaa, että meidän liberaaliin demokraattiseen oikeusvaltioomme kuuluvat ihmisoikeudet ihan ydinasiana. “Kaikki arvot eivät ole yhtä arvokkaita. Me olemme sitoutuneet yhdenvertaisuuteen EU:n, YK:n ja Suomen perustuslaissa.” Tämä oli kaksiosaisen jutun ensimmäinen osa. Osassa kaksi kerromme, miksi populismi on noussut, miksei politiikan uusiin huolestuttaviin piirteisiin ole puututtu aiemmin, kenen pitäisi toimia nyt ja mikä tieteen asema tässä kaikessa on?
Lapin ylioppilaslehti 3/23 26 KANDI Näkyvä näkymätön Sukupuolten representaatiot tv-sarjoissa vaikuttavat siihen, mitä pidämme normaalina ja miten koemme itsemme osaksi yhteiskuntaa. Representaatiojärjestelmät ovat muotoutuneet vuosikymmenien aikana ja niiden muuttaminen voi aiheuttaa suurtakin vastarintaa, kuten uuden Pieni merenneito -elokuvan kohdalla huomattiin. TEKSTI ESKO ROMSI• KUVITUS JOSEFINA YRJÖLÄ
siinä, että hahmojen täytyy jatkuvasti olla tekemässä jotain. Kuvataan koko vartaloa, eikä heikkouksia saa näyttää, ellei sen jälkeen seuraa jokin toimintakohtaus. Kolmantena tutkimuksessani käsittelin muunsukupuolisuutta ja seksuaalivähemmistöön kuulumista. Havaitsin, että seksuaalivähemmistöön kuuluvat hahmot joutuvat usein kärsimään seksuaalisuutensa tai sen salaamisesta johtuvien lieveilmiöiden vuoksi. Todennäköistä on, että seksuaalitai sukupuolivähemmistöä edustava hahmo joutuu joko pakenemaan tai kuolee. Tällainen representaatio voi aiheuttaa kyseiseen vähemmistöön kuuluvalle henkilölle todella korkean kynnyksen tuoda itseään esiin, koska mediassa annettu kuva samankaltaisten henkilöiden kohtalosta voi olla hyvin karu. Itselläni oli hyvin rajattu aineisto, mutta siinäkin yksi seksuaalivähemmistöön kuuluva hahmo hakattiin kuoliaaksi ja toiset joutuivat pakenemaan. Aineistonani toimi kahden laajalevikkisen tv-sarjan ensimmäiset tuotantokaudet, jolloin niiden tavoittama ihmismäärä on hyvin suuri. Mielestäni yhteiskuntatieteelliseltä kannalta katsottuna on kiinnostavaa, kuinka vähän representaation vaikutusten tutkimukseen on käytetty resursseja. Representaatioilla voi kuitenkin olla suuri vaikutus ihmisten muodostamiin yhteisöihin, jotka ovat yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen keskiössä. Tutkielman teon aikana kävi myös selväksi, että representaatiolla ja sen monipuolistumisella on kytköksiä hyvin monenlaisiin asioihin, jolloin sitä olisi tärkeä tutkia monen eri tieteenalan näkökulmista. Hyvä esimerkki tästä on se, miten seksuaalivähemmistöjen representaation, esimerkiksi miesten välisen suutelun lisääntyminen, nähdään tuputuksena, mutta kulmakarvoja ei kohoa, kun heteropariskunta suutelee elokuvassa. skallan väittää jokaisen tunnistavan sadun pelastettavasta neidosta ja pelastavasta prinssistä. Se on meidän yhteiskunnassamme hyvin usein käytetty kertomustyyppi. Samaa kaavaa käytettiin yhtä lailla Prinsessa Ruususessa kuin Fifty Shades of Grey -elokuvissa, vaikka näitä kahta ei tulisi aivan ensimmäiseksi verranneeksi keskenään. Minua on jo pitkään kiinnostanut kysymys siitä, eikö naisoletettuja näyttelijöitä harmita esittää usein hyvin samankaltaista pelastettavan neidon roolia. Tällainen toistuu, oli kyseessä sitten Disneyn tv-sarja tai kovaksi keitetty rikosdraama. Tämän takia päädyin tutkimaan kandidaatin työssäni sukupuolija seksuaalirepresentaatiota tv-sarjoissa. Tuula Juvonen määrittelee representaation uudelleen esittämisen avulla. “Representaatiolla tarkoitetaan esitystä tai tarkemmin uudelleen esittämistä (kuten englanninkielisessä termissä “representation”). Representaatiota voi ajatella tapahtumana, jossa kuviin, objekteihin tai ihmisiin yhdistetään tietynlaisia merkityksiä. Samalla annetaan merkityksiä ympäröivälle maailmalle ja sen sosiaalisille suhteille. Usein esitetyn määritelmän mukaan representaatio on samalla sekä esittävä, edustava että tuottava. Tällä tarkoitetaan, että samalla kun representaatio esimerkiksi valokuva esittää jotakin (vaikkapa Miss Suomea), se myös edustaa laajempaa kokonaisuutta tai kategoriaa (kuten missi-instituutiota, naisellisuuden ja -kauneuden konventiota tai kansallisuutta).” Tämän käsitteen kautta kyetään tarkastelemaan sitä, kuinka paljon viihteessä ilmenevät roolit ja toimintatavat voivat vaikuttaa ympäristöön ja sitä kautta ihmisten toimintaan. Ingrid Ryberg on tutkimuksessaan tuonut esiin sen, että viihteen ja muun median sisältö vaikuttaa kuluttajiin myös tiedostamatta, jos ei tarkoituksellisesti välillä pysähdy havainnoimaan sitä. Siksi on hyvä pysähtyä välillä tarkastelemaan, millaista kuvaa esimerkiksi sukupuolirooleista mediassa tuotetaan. Naisia kuvataan usein rajatusti jokin kehon osa kerrallaan. un lähdin tarkastelemaan asiaa, huomasin tietynlaisten normien ilmenevän viihteessä riippumatta siitä, missä muodossa sitä kulutetaan. Tutkimuksessani sain kolme tulosta. Varsinkin binäärisesti ajateltujen sukupuolten kuvaustavat ovat erilaisia, mutta eivät yhtään sen vähemmän rajoittavia. Naisia kuvataan usein rajatusti jokin kehon osa kerrallaan. Tällä tavalla heidät nähdään jatkuvasti arvioivan katseen kohteena. Tietynlaisessa valta-asemassakin oleva nainen voidaan kuvata hyvin seksualisoivasti ja sitä kautta alistavasti. Miehille taas rajoitukset näkyvät U K Lapin ylioppilaslehti 3/23 27 KANDI
Lähteet: Menkes, Nina (2022) Brainwashed: Sex-camera-power. Pariisi: Under The Milky Way. Juvonen, Tuula; Rossi, Leena-Maija & Saresma, Tuija (2010) (toim.) Käsikirja sukupuoleen. Tampere: Vastapaino. Ryberg, Ingrid (2012) Imaging Safe Space: The Politics of Queer, Feminist and Lesbian Pornography. Tukholma: Tukholman yliopisto. Ryberg, Ingrid; Kyrölä, Katariina & Koivunen, Anu (2020) Queer worldmaking in Nordic cinema. Lambada Nordica 2020:3-4. ykyään nämä representaatiot ovat Hollywoodin tuottamia, mutta Hollywoodinkaan normit eivät synny tyhjiössä. Niitä muodostuu hiljalleen vuosikymmenten mittaan, ja kenenkään on vaikea muuttaa sellaista, mikä on myynyt vuosikymmeniä. Tätä ilmiötä pystyy lähestymään parhaiten representaatiojärjestelmä-käsitteen kautta, jossa tarkastellaan sitä, miten vuosikymmenten ajan koottu aineisto ja kuvaustavat vaikuttavat siihen, millaiseen mielikuvaan tietystä ihmisryhmästä kuluttajat ovat tottuneet. Hyvä esimerkki tästä on se, miten seksuaalivähemmistöjen representaation, esimerkiksi miesten välisen suutelun lisääntyminen, nähdään tuputuksena, mutta kulmakarvoja ei kohoa, kun heteropariskunta suutelee elokuvassa. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että jälkimmäinen tilanne on totuttu näkemään normina. Normien muuttaminen taas saattaa aiheuttaa voimakastakin vastarintaa, jolloin se olisi viihdeteollisuudelle mahdollinen taloudellinen riski. Valitettava totuus on kuitenkin se, että representaatiota monipuolistamalla voimme mahdollistaa sen, että ihmiset kokevat viihdetuotannot tai niissä esiintyvät hahmot samaistuttaviksi. Tämä nähtiin siinä, kuinka suuren reaktion uuden Pieni merenneito -elokuvan ei-valkoinen päänäyttelijä aiheutti. Monille ei-valkoisille lapsille se oli ainakin sosiaalisen median perusteella ensimmäisiä kertoja, jolloin he kokivat iloa siitä, että joku heille samaistuttava hahmo esiintyi elokuvassa. Toinen representaatioiden vaikuttava seikka on se, kuinka paljon ulkopuolisuuden tunnetta kokee siitä, jos ei koskaan voi tunnistaa itseään missään mediakulttuurissa. Se vaikuttaa myös siihen, mihin kuluttaja itse kokee olevansa kykenevä tai sopiva. Näiden syiden takia tarvitsemme yhä monipuolisempaa mediakuvastoa, jotta kaikki voisivat tuntea olevansa hyväksyttyjä juuri sellaisena kuin ovat. Joukkoon kuuluminen on tärkeää ihmisen kaltaiselle sosiaaliselle eläimelle. Jokainen ihminen voi omalta osaltaan pohtia sitä, millaisia ajatuksia tietynlainen representaatio herättää ja mistä ajatus on peräisin. Tietyt toimintatavat ja oletukset ovat pitkän aikavälin representaatiojärjestelmän muovaamia ja siitä syystä vaistomaisia. Niihin voi kuitenkin vaikuttaa huomauttamalla itseään representaatioista, ja siten vähitellen opettaa itseään pois ajatuksesta, että vain yhdenlainen representaatio esimerkiksi pariskunnasta on “oikea”. N 28 Lapin ylioppilaslehti 3/23 KANDI
IHANA, KAMALA KOTIYLIOPISTO Syksy vuodenaikana tuntuu monille opiskelijoille tarkoittavan eräänlaista uutta vuotta, sillä usein syksy tuo mukanaan uusia alkuja. Mitä tehdä opintoihin paluuseen tai niiden aloittamiseen liittyville ristiriitaisille tunteille, kun rollolove ja rolloankeus vuorottelevat? TEKSTI ALINA VIRANTO KUVITUS: ALEXANDER PENTINPURO Lapin ylioppilaslehti 3/23 29 ESSEE Istun tuttuakin tutummassa Petrossa, eli Petronellassa, ja katselen uskomattoman pitkää hämähäkin luomaa nauhaa. Kesäloma uinuu tässä rakennuksessa. Yliopisto-opettajat eivät vastaa sähköpostiviesteihin, ja kaukaiselta tuntuvat ne arki-iltapäivät, jolloin Petro kaikuu haarukoiden ja lautasten toisiinsa kolahtelua ja opiskelijoiden kohtaamisia. Muutamat ystävistäni vielä pakottavat itsensä akateemiseen sprinttispurttiin saadakseen lukuisat puuttuvat nopat kasaan, ennen kuin lukuvuosi vaihtuu toiseen ja Kelakarhu iskee. Itse olen lomalla, mutta tulevaisuusorientoitunut mieleni tietää, että kesä loppuu ja syksy vyöryy tilalle. Opiskeluarki tulvahtaa syksyn mukana lomani päälle. Ajatukset uudesta lukuvuodesta ovat ristiriitaiset, sillä siitä huolimatta, että olen viihtynyt tässä kotiyliopistossani kohtalaisen hyvin, kaipasin tälle syksylle jotain raikasta uutta alkua. Se taitaa olla ensi vuoden asia, koska näyttää siltä, että alkava lukuvuosi menee vielä nykyisten opintojeni loppuunpakkaamisessa. Valtaosa alani opiskelijoista lähtee kanditutkinnon suoritettuaan tästä kaupungista tavalla tai toisella ja usein melko iloisin mielin. Ajatus siitä, että tarvitsisi aloittaa enää vain yksi syksy tässä paikassa, tuo helpotuksen tunnetta. Myös monet ystäväni haaveilevat maisemanvaihdosta ja se saa minut miettimään joukkopaon syytä. Valtaosa alani opiskelijoista lähtee kanditutkinnon suoritettuaan tästä kaupungista tavalla tai toisella, ja usein melko iloisin mielin. Samaan aikaan kun Lapin yliopisto ja Rovaniemi voivat tuntua kodikkaan kompakteilta, rennoilta ja kotikutoisilta, tiiviiltä ja eläväisiltä, rinnalla elää myös toinen tarina. Tarina henkisesti ahtaasta, nopeasti kalutusta, ajoittain sammuvasta ja vain turisteille tehdystä kaupungista. Tuntuu, että kulttuurielämä tukahdutetaan tahallisesti, kun keikkapaikka toisensa jälkeen sulkeutuu ja opiskelijaelämä toistaa sitä samaa tunkkaista, humalahakuista kaavaa: Kansasta Mooniin. Ihmiskontaktia kaipaavana opiskelijana toivon syksyn gradusemmassani olevan enemmän kuin pari kolme opiskelijaa. Ahkerasti mainostettu vapaa sivuaineoikeus kuulostaa hienolta, mutta jos sivuainetarjonnan tarkastettuaan toteaa sieltä löytyvän kaksi kiinnostavaa kurssia, jotka paljastuvat itsenäisiksi kirjatenteiksi ja unohtuvat siksi hopsin perimmäisiin nurkkiin, ei tämä pieni laitos jaksa loputtomiin innostaa ja sykähdyttää.
Lapin ylioppilaslehti 3/23 30 SIVUPAA
Lapin ylioppilaslehti 3/23 31 ESSEE Rovaniemi, jonka kadut olen nimennyt niiden asukkaiden mukaan ja jonka kulmat muistan ulkoa nopeasta purkuja rakennustahdista huolimatta. Tämä ihana, kamala Lapin yliopisto, jossa on turvallista ja kotoisaa, jossa ovista sisään astuessaan on oltava valmis loputtomaan moikkailuun ja small talkiin. Tämä ihana, kamala Rovaniemi, jossa törmään saman illan aikana viisi kertaa samaan tuttuun. Rovaniemi, jonka kadut olen nimennyt niiden asukkaiden mukaan ja jonka kulmat muistan ulkoa nopeasta purkuja rakennustahdista huolimatta. Uskon, että moni kanssaopiskelija pystyy samaistumaan ristiriitaisiin tunteisiini Lapin yliopistoa kohtaan. Minulle kotiyliopisto on ollut paikka luoda tärkeitä ihmissuhteita, oppia tästä monimutkaisesta maailmasta vähän lisää ja paikka varttua aikuiseksi. Uskon, että ihmissuhteissa kiintymystä luo osittain se aika, joka yhdessä vietetään, ja tässä kotiyliopistossa on ehkä sama juttu. Kiintymystä on ehtinyt kerrostua, sillä maiharini tuntevat tämän yliopiston lattiat jo melko hyvin, ja mieleni ja jalkani ovat täällä kuin kotonaan. Petrosta on tullut minulle ja ystävilleni jo niin kodinomainen ja tuttu, että nauramme liiallistakin rentouttamme tässä paikassa. Täällä on jo niin tuttua, että kohta asetumme kodiksi ja nukumme täällä päikkäreitä. Moni vanha opiskelija astuu alkusyksynä yliopiston ovista sisään ja aistii tuttuuden kuin lämpöisen tuulenvireen. Ehkä opiskeluahdistus asettuu hartioille siinä samalla, mutta mieltä lämmittää nähdä opiskelukavereita ja tuskailla uinuvan kesän loppumista yhdessä heidän kanssaan. Moni uusi opiskelija taas astuu alkusyksynä uuteen kotiyliopistoonsa kantaen koulurepussaan monenlaisia tunteita. Sitä löytää mukavilta vaikuttavia opiskelutovereita ja tarrautuu heihin kuin pelastusrenkaaseen. Oli ne tunteet minkälaisia tahansa, innostusta tai pelkoa, elämä arkistuu täälläkin. Alussa kaiken uuden määrä ympäröi jatkuvasti, ja haluaisi ehkä tukeutua johonkin tuttuun ja turvalliseen. Sitä löytää mukavilta vaikuttavia opiskelutovereita ja tarrautuu heihin kuin pelastusrenkaaseen. Alkuhuumasta kannattaa nauttia ja huolten mittakaavaa pohtia. Arki kyllä asettuu, stressi laantuu ja sinunkin kenkäsi oppivat kulkemaan täällä. Jos taas vanhempana opiskelijana syksy Rovaniemellä ei ole ensimmäinen, ja ankeus tahtoo asettua määrittelemään opintoihin paluuta, etsisin itselleni arkeen jotain vierasta, jotain uutta. Oma mieleni kaipaa vierasta ja tuttua aina hieman eri suhteissa, riippuen kulloisestakin elämäntilanteesta. Jos ympärillä on paljon tuttua, haen raikkaita tuulahduksia tekemällä asioita ensi kertaa, käymällä jossain muualla, tutustumalla uusiin ihmisiin. Uuden ympäröimänä saan taas turvan tuntua jostain tutusta: kosketus, lämpimät sanat ja luotettavat ihmissuhteet, joissa on tilaa tunteille ja omalle olemiselle. Turvallisuus tuntuu pehmeältä ja pimeältä pesältä, mielellään sängyltä, sohvalta, kainalolta tai peitolta. Reissussa esimerkiksi voi olla ihana kokea jotain, joka tuntuu kodilta. Näillä kotikaduilla, joilla nyt pyöräilen, ja jotka tuntuvat niin paljon menneisyydeltä, näillä kotikaduilla puolestaan on ihanaa tuntea jotain vierasta ja nähdä jotain, mitä ei ole ennen nähnyt. Voisiko omaa kotikaupunkia katsoa toisin? Olen asunut suurimman osan elämästäni Rovaniemellä, toisin kuin useimmat opiskelukavereini ja useimmat täällä Petrossakin syksyllä parveilevista opiskelijoista. Huomaan ulkopaikkakuntalaistenkin opiskelukavereiden kiintyneen tähän kaupunkiin, sivuuttamatta kuitenkaan ajoittaisia turhautumisen tunteita. Käytämme yhdessä käsitettä rollolove, kun koemme jotain syvää kiintymystä tätä pientä, vireää kotikutoista kotikaupunkiamme kohtaan. Silti yöllä tuijotan kattoa, hengitän ja huokailen haluani päästä pois täältä. Rollolove ei ole pysyvää tunnetta, vaan lämpimää läikähtelyä, kun pyöräilemme lempikuppilasta toiseen ystävien kesken ja kirkas yöaurinko lämmittää hentoisesti “arktisessa”, kylmässä tuulessa. Läikähdys kestää ehkä päivän tai muutaman, ja katsellessamme kuolleilta näyttäviä katuja, tunnemmejotain päinvastaista. Ehkä sen nimi voisi olla rolloankeus. Saatan viettää ihanan päivän ihmisten kanssa, jotka tarkoittavat minulle minun Rovaniemeä. Minun luomaa, omaa Rovaniemeäni: itse luomaani elämää, jossa olen luonut myös itse itseni. Silti yöllä tuijotan kattoa, hengitän ja huokailen haluani päästä pois täältä. Pois täältä ahtaudesta, jonka olen jo määritellyt. Pois täältä, missä minua kaivataan kun lähden, ja täältä, missä minulla on jo koti. Ja näin rollolove ja rolloankeus vuorottelevat. Selailen Facebook-ryhmissä asuntoja jostain kaukaa ja haaveilen uusista aluista. Aina ei kuitenkaan tarvitsisi muuttaa, aloittaa uusia tutkintoja ja luoda itseään uudelleen saadakseen jotain uutta elämäänsä. Tai näin ainakin väitetään. Jään itse vielä miettimään, mikä on minulle se uusi asia tänä syksynä.
32 Lapin ylioppilaslehti 3/23 SIVUPAA Nautilus Kuntokeskus & Uinti * Kylpylä-uimahalli Vesihiisi Avoinna ark. 6.30-21.00, la ja su 8.00-21.00 Nuortenkatu 11, 96100 Rovaniemi P. 016-3222592 • www.nautilusgym.fi facebook.com/NautilusGymRovaniemi Opiskelijakortti 33€/kk, liittymisma ksu euroa. Treenaa kaverin kanssa Treenaa kaverin kanssa PT:n ohjauksessa ja ota kaikki PT:n ohjauksessa ja ota kaikki ilo irti yhdessä onnistumisesta! ilo irti yhdessä onnistumisesta! PT Duo 79 € /kerta Hinta sisältää kahden henkilön PT-ohjauksen. Ohjaus kestää noin yhden tunnin.
TEKSTI JENNA NYLUND KUVAT JENNA NYLYND & MIRVA PUUSTJÄRVI “Vaihtoehtoisille ihmisille ei ole tilaa olla vaihtoehtoisia” Kulttuuri ja tapahtuma-alan moninaisuus on kiinni aktiivisista ihmisistä, jotka ovat halukkaita luomaan tapahtumia ja kokemuksia ihmisille. Rahoituksen saaminen ei ole mahdotonta, mutta hankalaa. Ala nojaa vapaaehtoisten panokseen, vaikka alalta voisi löytyä moninaisia työpaikkoja niin tapahtuman tuotannosta, kuin palveluille lähialueella. Kulttuuri ja tapahtuma-alaa tekohengittää joukko ihmisiä joille kulttuuripalvelut on oleellinen osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kirjoittaja opiskelee yliopistossa, mutta on toiminut vapaaehtoisena erikokoisilla festivaaleilla erinäisissä tehtävissä. Keikat ja festivaalit ovat hänen pitkäaikaisin ja rakkain harrastus ja hän on talkoolaisena myös Solekko Festeillä. Kirjoittaja haaveilee, että kulttuuripalvelut nähtäisiin ihmisiä yhdistävänä tekijänä ja arvokkaina kokemuksina. Kulttuuri ja tapahtuma-alan vaikeudet näkyvät monin tavoin eri kulttuurialan palveluissa. Vaikeuksista huolimatta on yhä aktiivisia ihmisiä, jotka pyrkivät luomaan tapahtumia ja yhteisöjä, joissa tullaan yhteen jaetun kokemuksen takia. Korona-pandemia ei halvaannuttanut kulttuurialan toimijoita, mutta alan hauraus selkeni pandemian pitkittyessä. Sittemmin ala on elpynyt, mutta ongelmat eivät jääneet taakse. Johanna Mikkola on kotoisin Sipoosta ja muuttanut aikuisiällä Muonioon. Mikkola on yrittäjä ja hän on työskennellyt matkailualalla erinäisissä tehtävissä. Tällä hetkellä hän istuu Muonion kunnanvaltuustossa Vasemmistoliiton edustajana sekä Tornionlaakson neuvostossa. Hän on toiminut monissa yhdistyksissä ja järjestöissä vuosien aikana asuessaan Lapissa. Nyt Mikkola aloittaa opinnot Lapin yliopistossa eikä haaveile poismuutosta. Hän kertoo myös matkakuumeen laskeneen asuessaan pohjoisessa, täällä kun riittää jokia ja metsiä tutkittavaksi. Mikkola on myös pienen lapsen äiti. Lapin ylioppilaslehti 3/23 33 KULTTUURI
Lapin ylioppilaslehti 3/23 34 SIVUPAA Solekko Fest on monitaiteellinen kyläjuhlafestivaali Kittilän Könkäällä ja Mikkola on yksi sen tuottajista. Solekko Fest järjestetään tänä kesänä kolmannen kerran ja sitä juhlitaan Levillä elokuun lopussa. Mikkola kertoo, että Solekko Fest pyrkii tarjoamaan Pohjois-Suomen tapahtumiin monipuolisempaa tarjontaa. Festivaalien esiintyjät painottuvat Pohjois-Suomen artisteihin, tapahtuma on monitaiteellinen ja ohjelmaan kuuluu erilaisia työpajoja ja kojuja. “Matalalla kynnyksellä erilaista taidetta ja missä paikalliset pääsisivät esille”, Mikkola kuvailee musiikkifestivaaleja. Solekko Fest monin muiden festivaalien tavoin ei olisi mahdollinen ilman intohimoisten järjestäjien panosta. Tapahtuman tuottajat ovat keränneet tapahtuma-alan eri tehtävistä osaamista, joka tuodaan yhteen festivaaleilla. Alan koulutuksen puutetta on korvannut halu luoda tapahtuma, johon itsekin haluaisi osallistua. Solekko Festin mahdollisti tänä vuonna Taiteen edistämiskeskuksen Taike:n rahoitus. Lapin tapahtumaala nojaa pienten yhdistysten varaan. Kulttuurialan ongelmat tuntuvat etenkin pienempien toimijoiden toiminnassa. Rahoituksen saaminen on hyvin hankalaa ja ilman sitä Solekko Festikin tapahtuma olisi mahdotonta toteuttaa. Lapin tapahtuma-ala nojaa pienten yhdistysten varaan. Mikkola tuo esille, että verkostoituminen on hankalaa ilman yhteistä alustaa. Lapissa toimii monia pieniä kulttuurialan yhdistyksiä, mutta erillään toisistaan. Pirstaloituneiden yhteisöjen on vaikea muodostaa leveitä hartioita. Yhdistykset voisivat tehdä enemmän yhteistyötä, mutta alusta puuttuu. “Puutteelliset mahdollisuudet typistävät kulttuurielämän valtavirran mieltymyksiin ja vaihtoehtoisilla ihmisillä ei ole tilaa olla vaihtoehtoisia”, Mikkola kertoo. Keskustelu Lapin vetovoimasta ja ympärivuotisten asukkaiden kiinni pitämisestä puhututtaa tasaisin väliajoin. Tapahtuma ja kulttuuri-ala voi tarjota opiskelijalle yhteisön, jota ei yliopistosta välttämättä löydy. Opiskelijoiden kulttuuripalveluiden laiha tarjonta näyttää Rovaniemellä tietoiselta valinnalta. Vaihtoehtokulttuurin nautiskelijoille ei yliopiston sisällä tunnu olevan tarjontaa.
Lapin ylioppilaslehti 3/23 35 SIVUPAA Toimiminen ja työskentely erilaisten ihmisten kanssa vahvistaa osaamista ja ihmissuhdetaitoja. Kulttuurija tapahtuma-alalta voi myös löytää omanlaisensa yhteisön, joka säilyy yksilön elämässä, vaikka opinnot loppuvat. Monimuotoinen yhteisö ja erilaiset ihmiset tarjoavat myös mahdollisuuden tutustua muihinkin kuin yliopistolla opiskeleviin ihmisiin. Toimiminen ja työskentely erilaisten ihmisten kanssa vahvistaa osaamista ja ihmissuhdetaitoja. Ihmiselle tekee hyvää tutustua ihmisiin erilaisista sosiaalista todellisuuksista, sillä sen avulla voimme ehkäistä sosiaalista eriytymistä. Talkoolaisuus tapahtumassa voi mahdollistaa edullisen osallistumisen festareille, uusia tuttavuuksia, sekä kokemusta tapahtuman luomisesta. Pohjois-Suomen kulttuurija tapahtumapalveluiden vähäisyyden vuoksi talkoolaisuus voi olla ensikosketus kulttuurija tapahtuma-alan tehtäviin. Yliopisto-opiskelijalla voisi olla hyvinkin paljon annettavaa kulttuurija tapahtuma-alalle osaamisellaan. Toisaalta opiskelijalle voi olla myös hyvin hyödyllistä hakeutua suorittaviin tehtäviin ja hankkia niistä osaamista matalalla kynnyksellä. Kulttuurija tapahtuma-alalla on hyvin paljon annettavaa ihmisille ja samoin myös ihmisillä alalle. Tarvitsemme molempia. Valitettavasti hyvinvoinnin tuottaminen on vaikea muuttaa taloudelliseksi arvoksi, mutta kulttuuria ei voi nähdä vain menoeränä. Kuusamossa ensimmäistä kertaa järjestetyt Epäjohdonmukaisten tanssiaiset, eli “Epikset”, keräsi osallistujia, mutta tuotannon ongelmat eivät jääneet keneltäkään huomaamatta. Ylen uutisen mukaan Epikset kärsi mm. vapaaehtoisten puutteesta ja ongelmista alueen ja lavojen rakentamisen kanssa. Tapahtuma veti kuitenkin 3000 osallistujaa paikalle ja monet kehuivat tunnelmaa. Keskustellessa Mikkolan kanssa piirtyy kuva Lapin kulttuuripalveluista. Monia innokkaita tekijöitä on, mutta valitettavasti tärkeiden palveluiden jäädessä vapaaehtoisten hartioille voimme vain toivoa, että he eivät pala loppuun ja jaksavat taistella kulttuuripalveluiden merkityksestä Lapissa.
TAIVUTUS KIELITOIMISTON SANAKIRJA yks. nom. yks. gen. yks. part. yks. ill. mon. nom. mon. gen. mon. part. mon. ill. 1. elämänmuodon, taloudellisten t. aatteellisten päämäärien tms. perusteella kokonaisuuden muodostava ihmisryhmä t. yhteenliittymä. 2. biol. Taloudellinen, aatteellinen yhteisö Kansainvälinen yhteisö Perhe-, kaupunki-, kyläyhteisö. Kieli-, tiede-, työyhteisö. Eliöyhteisö yhteisö yhteisön yhteisöä yhteisöön yhteisöt yhteisöjen, yhteisöiden, yhteisöitten yhteisöjä, yhteisöitä yhteisöihin yhteisö2