? 3/22 Juhlat SO SIA AL IT YÖ RO VA NIE ME N YÖ YÖ VU OR O
T O I M I T U S Lapin ylioppilaslehti on journalistisesti itsenäinen julkaisu, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Päätoimittajat Inka Komonen Lotta Lautala Graafikko Julia Palola Tekijöinä tässä numerossa Elli Alasaari, Sara Brax, Inga Grönroos, Sampsa Hannonen, Eeva Hantula, Sari Koukku, Reetta Korhonen, Timo Metsäjoki, Maria Paldanius, Alex Pentinpuro, Regina Salmela, Juuso Sievänen, Iikka Sorvali, Emma Sähäkkä, Josefina Yrjölä Kannen kuva Emma Sähäkkä Ota yhteyttä paatoimittaja@lyy.fi Internet www.lapinylioppilaslehti.fi Instagram & Facebook @lapinylioppilaslehti Kustantaja Lapin yliopiston ylioppilaskunta Osoite Ahkiomaantie 23 B 96300 Rovaniemi Paino Grano Vaasa Ilmoitusmyynti Joonatan Juhajoki joonatan.juhajoki@lyy.fi 050 514 5171 Lehteen liittyvät toiveet, huolet ja murheet sekä fanipostin voi toimittaa osoitteeseen lehti@lyy.fi. Seuraava numero ilmestyy loppuvuodesta 2022. Hei sinä Toimittaja, valokuvaaja, kuvittaja, kriitikko, runoilija, kohukynä, sarjakuvapiirtäjä, esseisti, gallupintekijä, kirjeenvaihtaja, kolumnisti, kansan ääni, satiirinen sanailija tai muu luova tekijä – ota yhteyttä! Lapin ylioppilaslehti on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä aikakauslehti. Etsimme uusia avustajia mukaan suunnittelemaan ja tekemään lehteä. Avustajille maksetaan palkkio. Tulevista avustajatapaamisista ja muista tapahtumistamme ilmoitamme Instagramissa ja Facebookissa. Otamme vastaan myös juttuvinkkejä. Ilmianna itsesi ja vinkkisi päätoimittajille: paatoimittaja@lyy.fi
Hyvä tuli, hyvät tyypit Meillä on sinulle oikeastaan vain yksi vaatimus. Se, että olet hyvä tyyppi. Kaiken muun oppii kyllä nopeasti. Kingijengi Pikaruokaa tehdään välillä nopealla sykkeellä, mutta työn pitää silti olla kivaa. Siksi panostamme siihen, että meillä on töissä porukka, jonka kanssa on hyvä olla. Sopivasti töitä Moni meistä tekee töitä osa-aikaisena, ja toisille työ Burger Kingissä on mahdollisuus ottaa vastuuta ja edetä ravintola-alalla. Hyvälle tyypille löytyy aina sopivasti töitä. Upouusi Rovaniemen BURGER KING® avautuu loppuvuoden 2022 aikana. Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi os.: rovaniemi@burgerkingrovaniemi.fi. Töihin Rovaniemen Burger Kingiin?
Palautetta yliopistolle Pääkirjoitus Ajankuva: Eeva Hantula Näin juhlittiin ennen Yövuorossa “On vaikea ymmärtää, miten yliopisto ei ole enemmän huolissaan” Kasvo: Miikka Keränen Reportaasi: Yö Rovaniemellä 8 kysymystä – Ite Eerola Essee: Juhliin ja juhlista karkuun Merkintöjä Alle puoli prosenttia hakeutuu hoitoon Radio Säteily Kolumni: Opiskelijan muisti on lyhyt ja päättäjät tietävät sen Uutisia Pikanen SISÄLTÖ 5 10 14 14 21 31 32 8 6 35 39 36 40 38 41 18 L ap in yl io p p il as le h ti 3/ 2 2 38 39 21 10 R EG IN A S A LM EL A EMMA SÄHÄKKÄ JU LI A PA LO LA JO SE FIN A YR JÖ LÄ
Lapin ylioppilaslehti 3/22 5 PÄÄKIRJOITUS Lapin ylioppilaslehti 3/22 PÄÄTOIMITTAJAT INKA KOMONEN JA LOTTA LAUTALA • KUVA EMMA SÄHÄKKÄ Haloo, onko tässä aihetta juhlaan? design-vaatteita, suuria apurahoja, fine dining -ruokaa ja samppanjaa. Yle Areenassa pyörivän syksyn hittisarja Aikuisten päähenkilöillä riittää kriisejä, mutta samaan aikaan pohjavire on kepeä, yltäkylläinen ja huoleton. Aina on varaa tilata lohturuokaa suoraan kotiin, lähteä juhlimaan tai olla poissa töistä. Sarja naureskelee ajallemme ja milleniaalien elämäntyylille. Samalla se tulee paljastaneeksi, miten tiukasti vapaa-aikamme kietoutuu kulutuksen ympärille. Ohjelma tuo eskapismia arkeen ja rahahuoliin, sillä sen maailma on kaukana todellisuudestamme. ylen keväällä tekemän selvityksen mukaan alle 30-vuotiaiden suomalaisnuorten suurin huolenaihe oli raha. Myös opiskelijoiden keskuudessa huoli toimeentulosta on tuntuva. Hinnat ovat nousseet, opintotukea leikattu ja kulutukseen kannustetaan joka suunnasta. Tämä näkyy opintolainojen kohdalla, joita nostetaan nyt ennätysmääriä. Myös vaikeasti velkaantuneiden nuorten määrä on ollut viime vuosina jyrkässä kasvussa. Opiskelijoista puhutaan usein yhtenä ryhmänä, vaikka todellisuudessa tuloerot ovat näkyviä ja kuilu ihmisten välillä kasvaa. Toisessa todellisuudessa inspiroidutaan sijoitusaiheisista-podcasteista, matkustetaan kaveriporukalla Alpeille ja suunnitellaan satojen eurojen aktiviteetteja polttariviikonlopulle. Toisessa lasketaan, riittääkö rahat ruokaan ja vuokraan, vai jompaankumpaan. Raha vaikuttaa väistämättä sosiaalisiin suhteisiin. Ystävyys ei aina välttämättä muodostu yhteisistä kiinnostuksen kohteista, vaan siitä, kenellä on varaa kuulua porukkaan. Yliopistolla vapaa-ajan kulutuskeskeisyys on hallitsevassa roolissa, ja opiskeluaika tuntuu erilaiselta, kun on varaa mennä ja tehdä. On vuosijuhlia, illanviettoja ja syysretkiä. Oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Artikla suunnitteli tälle syksylle matkaa Teneriffalle. Hinnaksi arvioitiin 650 euroa, mutta matka jäi toteuttamatta vähäisen osallistujamäärän takia. Myös vuosijuhlien illalliskortit ovat tyyriitä ainejärjestöön katsomatta. Lokakuun alussa järjestettävien LYY:n vuosijuhlien lippu maksaa 85 euroa. Se on saman verran kuin monen opiskelijan viikkobudjetti. Tämä ei ole tietenkään koko totuus, vaan mukaan mahtuu myös edullisia ja ilmaisia tapahtumia. tämän lehden haastattelussa ylioppilaskunnan pääsihteeri Miikka Keränen sanoo, että opiskelijat eivät nykyisin välttämättä aina tunnista oikeuksiaan eivätkä osaa vaatia parempaa. Hän toivoo opiskelijoiden ottavan enemmän kantaa, ja näkisi mielellään opiskelijoita barrikadeilla. Samaa toivomme me. Heikon toimeentulon ei tulisi jäädä vain niiden kannettavaksi, jota se koskettaa, vaan sen tulisi olla yhteinen asia. Sitä, että mahdollisimman moni voi hyvin kutsutaan hyvinvoinniksi. Yhteiskunnallisella tasolla opiskelijoille ei kuitenkaan hyvinvoinnin edellytyksiä ojennella. Sen sijaan tarjolla on korotettuja ateriahintoja sekä säästövinkkejä, jotka ovat olematon lohtu. Haluamme nähdä, kuinka lähitulevaisuudessa tyytymättömyys kanavoituu siihen, että oikeuksia osataan vaatia äänekkäämmin. tässä ajassa ei tunnu olevan syytä juhlaan, mutta juuri siksi haluamme tällä numerolla juhlia kaikkia yliopiston aloittavia, ännännen vuoden opiskelijoita, valmistuneita ja tänne asti selvinneitä. Kansijutussa Yö Rovaniemellä emme haastatelleet ihmisiä nimillä. Jokaisella olkoon oikeus juhlia rauhassa – toisia kunnioittaen. Mallia voisimme ottaa esimerkiksi edesmenneestä Tivolista, joka muistetaan villistä menosta – ja kameroiden poissaolosta. JU LI A PA LO LA
Lapin ylioppilaslehti 3/22 6 Eeva Hantula (s. 1994) on graafista suunnittelua Lapin yliopistossa opiskeleva taiteellinen monikiinnostuja. Häntä kiinnostaa erityisesti olla osana ympäröivää kulttuuria, ja hän haluaa jättää siihen jollakin tapaa oman jälkensä. Tätä Hantula on toteuttanut Rovaniemellä muun muassa olemalla mukana Kulttuuriyhdistys Valsan toiminnassa ja esiintymällä DJ:nä nimellä Evaevaeva. Hänen suosikkimediansa on kuitenkin musta tussi. Hän tekee paljon taidetta, jossa pohdiskelee abstraktilla lähestymistavalla mielensä virtaa. Erilaisten tunnetilojen synnyttämät vahvat kokemukset inspiroivat, jolloin taide on myös keino itseymmärrykseen. Hantula kirjoittaa usein vaikeudesta suhtautua itseensä sekä siihen löytyvistä ratkaisuista. Oheinen runo kertoo siitä, kun on kuluttanut itsensä loppuun juhlimalla vähän liikaa. Keinoina loppuun kulumisen ehkäisyyn Hantulalla on muun muassa rutiini ja radikaali itsereflektio. AJANKUVA TE KS TI & KU VIT US EE VA H AN TU LA • KU VA PA UL A TA UB ER
Miten löytyä Ilman valvottuja öitä tanssin, tupakilla ravaamisen ja tyhjän keskustelun välillä Liiallista määrää päänsä täyttämistä ja pyytämättä pyytämistä Ottaa tila haltuun viemättä sitä Puskematta liikaa Kunnes seuraavana päivänä on v a i l l a lohtua, vastauksia ja täyttymystä siitä mitä ei ole kuin mielikuvissa joiden toteutumista yrittää kaikkein eniten Miten näkyä ja kuulua kuulostamatta siltä, että on v ä k i s i n Miksei voi olla hetken ilman perustarpeita menemättä rikki? Miten olla lainaamatta itseltään liikaa? Raskainta niheilyä Ultimaattinen yhden naisen kallio Joka sulkee syliinsä O n s y n t i ä k a i v a t a m i t ä ä n Syleily sanoo ja juuri sinä olet yksin Enemmän kuin muut Ja teit kiusallisen virheen halutessasi muuttaa asiaa Mutta sitten tulee jonkinlainen prosessi Ja jonkinlaisen prosessin kautta Ajatukset ajautuvat seuraavaan: Mitä jos antaisinkin itselleni anteeksi Mitä jos antaisinkin itselleni luvan Olla kiitollinen t i l a s t a joka väkisinkin jää jälkeen kun eilinen on ohi
Rovaniemellä toimii tällä hetkellä kolme yökerhoa: Half Moon, Oliver’s Corner ja Roy Club. Poikkeustapauksissa ennen vilkkaina juhlapaikkoina toimineet Doris ja Pohjahovi ovat myös auki. Suuria bileitä ei juuri ole lukuunottamatta esimerkiksi Simerockia. näin juhlittiin ennen TEKSTI INKA KOMONEN JA LOTTA LAUTALA KUVAT HEIKKI RISSANEN / LAPIN KANSA, KAUPPAYHTIÖN ARKISTO, KOTISEUTUYHDISTYS ROVANIEMEN TOTTO RY:N KOKOELMA, LAPIN MAAKUNTAMUSEON KOKOELMA, LAPIN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA Lapin ylioppilaslehti 3/22 8 Jätkänkynttilän silta Vuonna 1996 ensimmäisen kerran Jätkänkynttilän toisella kaistalla järjestetyt Siltatanssit tanssittiin heinäkuussa useampana vuonna. Talkoovoimin tuotettu tapahtuma yhdisti tanssit ja markkinat, ja keräsi oluttelttojen ja soittolavojen eteen tuhansia ihmisiä. Päivän ja illan aikana tapahtumassa esiintyi useita kymmeniä artisteja. Aikanaan haaveiltiin, että tanssit voitaisiin järjestää kaksipäiväisenä ja koko sillan levyisenä – tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Kauppayhtiön alakerta Kauppayhtiön alakerran historia juhlapaikkana on lyhyt, mutta muistot elävät edelleen kaupunkilaisten puheissa. Vuonna 2009 tiloihin avautui pieni ja intiimi klubi, joka kulki nimellä Underground. Se oli jotain muuta, mihin Rovaniemellä oli totuttu. Paikka oli kuuluisa erityisesti DJ-illoista, mutta myös livekeikkoja järjestettiin usein. Alakerrassa viihtyivät erityisesti ne, jotka eivät tunteneet oloaan kotoisaksi listahittibaareissa. Klubi oli myös opiskelijoiden suosiossa. Toimintaa oli vuoteen 2014 asti, jonka jälkeen paikka oli auki vain erikoisiltoina vuoteen 2016. Sulkemista perusteltiin tilojen ahtaudella sekä lipunmyynnin vähyydellä.
Lapin ylioppilaslehti 3/22 9 Lähteet: Kaleva, Kauppayhtiö, Kotiseutuyhdistys Rovaniemen Totto ry, Lapin Kansa ja Lapin maakuntamuseo Café Tivoli Nyt jo puretussa Lapin yliopiston ylioppilaskunnan omistamassa Valistustalossa sijaitsi opiskelijoiden suosima Tivoli. Yökerhossa vietettiin niin vappua kuin laskiaista, mutta se tunnettiin myös muun muassa legendaarisista rantabileistään, joissa sisälle kannettiin kuutioittain hiekkaa mittareiden ollessa 30 astetta plussalla. “Tivoli oli sellainen paikka, missä ei jotenkaan kuvattu, kun oli niin villiä menoa”, sanoo yökerhossa vuosina 2009– 2015 juhlinut opiskelija. Paikka sai lisänimen Lapin Tavastia, ja se tunnettiin paikallisten sekä Suomen suurimpien artistien keikkapaikkana. Keikkailtoja saattoi olla jopa 100 vuodessa. Viimeisen kerran Tivolissa juhlittiin vuonna 2015. Vuotta myöhemmin vuonna 1958 rakennettu Valistustalo purettiin, mikä aiheutti laajaa vastustusta. Rakennus oli toiminut useiden seurojen ja yhdistysten kotipaikkana sekä oli näkyvä osa Rovaniemen kulttuurihistoriaa. Valistustalon omistanut LYY-Kiinteistöt Oy halusi luopua rakennuksesta vedoten sen vaatimiin korjaustöihin. Nykyään tontilla sijaitsee kerrostalo. Ounasvaara 1900-luvun alkupuoli oli Ounasvaaralla erityisesti juhannusjuhlien kulta-aikaa. Ihmiset kokoontuivat sankoin joukoin Juhannuskalliolle sekä vaaran rinteille keskiyön auringon alle. Samuli Paulaharju ei turhaan kutsunut vaaraa ”sydänyön auringon vuoreksi”. Bileiden vakiovarusteisiin kuuluivat muun muassa tuohikontit, maitotonkat sekä kahvipannut. Omat eväät ja posliinikupit kruunasivat juhlatunnelman. Pukukoodina nähtiin monesti viehkot hatut sekä pitkät takit ja leningit. Mistään kissanristijäisistä ei ollut kyse, sillä esimerkiksi vuonna 1930 vaaralla juhannusta juhli jopa 5000–6000 ihmistä. Maine kiiri entisestään, kun 1934 paikalla oli Yleisradio, joka teki Ounasvaaran tunnetuksi koko valtakunnalle.
Lapin ylioppilaslehti 3/22 10
Lapin ylioppilaslehti 3/22 11 ön ja päivän välillä oli näkymätön seinä. Kun nukkumaanmenoaika koitti ja valot sammuivat, Sari Koukku nousi peiton alta, sytytti lamput ja levitti lelut ympärilleen. Äidin saapuessa ovelle, hän vajosi nopeasti lattialle ja esitti nukkuvaa kuin Toy Storyssa. Yön maailmat kiinnostivat Koukkua muutoinkin, ja lapsena hän viihtyi kirjastossa Kama Sutraja unikirjahyllyjen välissä. Muu perhe ei valvonut, eikä yöllisiä luovuuden puuskia ymmärretty. Yläasteikäisenä kouluun lähteminen oli taistelun takana, ja harvoin hän selvisi sinne asti. Myöhemmin oman rytmin mukaan eläminen on helpottunut. Useimmiten kolmen aikaan yöllä alkaa väsyttää, ja yhdeltätoista aamupäivällä on virkeä olo herätä. Toisinaan Koukku yrittää pakottaa itsensä muun yhteiskunnan tempoon. Se ei ole kuitenkaan vielä koskaan onnistunut. oista vuotta audiovisuaalista mediakulttuuria opiskeleva Koukku leikkii edelleen öisin. Lelut ovat vain vaihtuneet tietokoneeseen, soittimiin ja muihin taidevälineisiin. Hiphop-musiikkia tuottava Koukku haaveilee omakotitaloasumisesta, sillä yön hiljaisuus on jopa haitaksi äänipainotteiselle tekemiselle. Yöt kuluvat kuitenkin ”siellä yksiön länsisiivessä”. Sänky toimii joskus työhuoneena, jos sille jaksaa kiivetä. ”Tai sitten istun sellaisessa katkarapuasennossa ainoalla nojatuolilla, ja piirrän siinä tuntikausia”, Koukku kertoo. Kuvailu kuulostaa kaikkien iltapäivälehtien unihygieniavinkkien vastaiselta. Toisaalta hyvin tavalliselta. Harvalla opiskelijalla on mahdollisuutta erilliseen pimeään, hiljaiseen, tuuletettuun ja optimaalisella lämpötilalla varustettuun makuuhuoneeseen, joka pyhitetään vain unelle. Valvominen on Koukulle luonnollinen asia. Hän piristyy keskiyön jälkeen, ja yöllistä flow-tilaa ei voi eikä haluaisi lopettaa. Silloin saa tehtyä hienoja, itseä kiinnostavia asioita. ”Olen kaikki ne me at 3am -meemit.” Koko ikänsä kaikennäköistä taiteellista työtä tehnyt Koukku kokee, että yöllä vapauden tunne on suurempi ja aika tuntuu hitaammalta. Silloin maailma on pysähtynyt, ja on vihdoin aikaa tehdä asioita, joita päivällä ei ehtinyt. ”Yö on minun aikaani, ei kenenkään muun. Kukaan ei ole silloin vaatimassa mitään. Tuntuu, että päiväsaikaan pitää olla hirveän jakautunut kaikkialle.” Kapitalistisessa tehokkuuden ja kontrollin maailmassa valvominen ”leikkien” ja omaa aikaa ottaen kuulostaa suorastaan kapinalliselta. ”Onhan se myös tosi etuoikeutettua”, Koukku miettii. Tällä hetkellä hän opiskelee asioita, joiden parissa öisin valvoo. Aikaisemmasta koulunja työnvälttelijästä on tullut omien sanojensa mukaan hikari, joka on aina ensimmäisenä palauttamassa tehtävät ennen deadlineja. ”Kaikki asiat ovat niin kiinnostavia, että ihan sama, vaikka menee samoilla silmillä tekemään juttuja.” Hän kuitenkin lisää, että ei nyt ihan aamusta ole skarpimmillaan. Keskipäivän jälkeen keskittyminen paranee. Koko yön valvomista Koukku pyrkii välttämään. Silloin olotila tuntuu sekavammalta kuin päihteitä käyttäessä, ja pahimmillaan väsymys on aiheuttanut hallusinaatioita. Myöhäisemmät aamut ja valinnanvara aikatauluissa ovat helpottaneet huomattavasti elämää. Helpotusta on tuonut myös se, ettei Koukku enää yritä kerran viikossa muuttaa unirytmiään. Hän kykenee kuitenkin päiväelämään, vaikkei se mitenkään nautinnollista ole. Tässä yhteiskunnassa on oppinut navigoimaan, kun on elänyt omalla rytmillä jo yli 30 vuotta. Etätyöskentelyn lisääntymisen myötä Koukku on pohtinut työelämän eriarvoisuutta suhteessa uneen. ”Toiset joutuvat raahautumaan töihin epämääräisiin kellonaikoihin, jotka eivät todellakaan sovi heille. Ei pitäisi olettaa, että kaikki ovat valmiina maailmaan jo heti aamun tunneilla.” Maailmassa on paljon erilaisia ihmisiä, rytmejä ja tapoja, Yövuorossa Yöstä ja unettomuudesta puhutaan enimmäkseen uhkakuvien kautta. Valvominen voi olla kuitenkin myös hyödyllistä ja kaunista. Y T TEKSTI INKA KOMONEN • KUVITUS REGINA SALMELA
Lapin ylioppilaslehti 3/22 12 mutta yhteiskunnan pyöriminen määritellään edelleen vain yhden tietyn ihmisryhmän mukaan. Koukun mukaan ongelmia on elämän varrella ollut paljon, mutta uniongelmat eivät ole onneksi olleet yksi niistä. Nukahtamislääkkeitä ei ole tarvittu. ”Kun menen sinne sänkyyn, niin se tarkoittaa sitä, että olen väsynyt. Väsymys tulee yleensä vasta tosi myöhään.” Hän pitää pienen tauon ja lisää: ”En tiedä, menevätkö sitten jotkut, jotka kärsivät uniongelmista, itselleen liian aikaisin nukkumaan?” alvominen on vaikea aihe. Sen on huomannut vastikään Valvojat – tutkimusmatka unettomuuden historiaan -tietokirjan julkaissut kulttuurihistorioitsija Pälvi Rantala. Ajatus kirjasta hyökyi päälle omien kokemusten sekä aiemman tutkimustyön pohjalta. Unettomuudesta saa lukea päivittäin, mutta valvominen ja unettomuus sosiaalisina, historiallisina ja kulttuurisina kokemuksina ovat jääneet vähemmälle huomiolle. ”Kun unettomuus ja valvominen ovat jaettuja sosiaalisia ilmiöitä, niin miksi niistä ei puhuta sellaisina”, Rantala kysyy. Useiden tutkimusten mukaan ilmiö lääketieteellistyi länsimaissa 1800-luvun aikana, ja samoihin aikoihin puhe unettomuudesta kääntyi ongelmakeskeisempään suuntaan ja se alettiin hahmottaa ennen kaikkea yksilön terveysongelmana. Rantala näkee, että kontrollointiin, mittaamiseen ja tehokkuuteen kannustavalla kulttuurilla on yhteys siihen, miten suhtaudumme myös uneen. Aktiivirannekkeiden maailmassa jokainen hetki on hallittua. On hyvin normittunutta, että yöllä pitää nukkua yhtäjaksoisesti kahdeksan tuntia, ja kaikki poikkeamat siitä ovat huono asia. ”Tapa, jolla unettomuudesta puhutaan, on aina se, miten sitä voi hoitaa ja ratkoa – ja miten sen voi poistaa. Unettomuutta ei oikeastaan koskaan nähdä positiivisena.” Rantalan mukaan pitäisi ymmärtää, että valvomista on monenlaista, ja se kuuluu elämään. ”Totta kai unenpuute on kamalaa silloin, kun sitä puuttuu ja unta haluaisi, mutta jotenkin toinen puoli asiasta jää näkymättömiin, kuten valvomisen kauneus. Rantalan mukaan on kuitenkin hankala sanoa, onko unettomuus nykyisin suurempi ongelma kuin aiemmin. ”Ainakin siitä puhutaan, että se olisi. Meidän ajassamme tietysti meidän aikamme ongelmat ovat isompia kuin menneisyyden ongelmat.” Unihäiriöiden syyt ovat moninaisia. Maailmanlaajuisesti ajateltuna unta voi häiritä esimerkiksi turvallisen nukkumispaikan puute tai erilaiset sairaudet, kun taas länsimaissa korostetaan stressin vaikutusta uneen. Muutaman vuosisadan aikana muutosta on tapahtunut niin yhteiskunnan rytmissä, työtehtävissä kuin aikataulujen merkityksessä. Rantala kuitenkin huomauttaa, että länsimaissa unettomuudesta puhutaan usein asiantuntijatyötä tekevien ja hyvin toimeentulevien elintasotautina, vaikka siitä kärsii yhtä lailla esimerkiksi työttömät ja asunnottomat. Unettomuus merkitsee monelle päivien läpi sinnittelyä sekä yöllistä yksinäisyyttä, ahdistusta ja pelkoa siitä, ettei enää koskaan nuku. Sillä hetkellä, kun väsyttää järkyttävän paljon, mutta uni ei tule, tuskin auttaa viisi vinkkiä unihygieniaan -juttujen lukeminen, mutta ei myöskään unettomuuden kulttuurihistorian kertaaminen. Rantalaa se on tosin auttanut omaan unettomuuteen. Toisinaan on hyvä muistuttaa itselleen, että kukaan ei kiduta, ei pakota, eikä itse onnekseen joudu valvomaan kadulla, vaan omassa turvallisessa kodissa. Lohtua tuo myös tieto siitä, että ei valvo yksin. Rantala kannustaakin etsimään itselle vertaisvalvojia ja keskustelukumppaneita menneisyydestä ja nykyajasta. ö on pimeyden, vaaran sekä moraalin höltymisen aikaa. Moderneissa länsimaisissa kulttuureissa yöstä puhutaan usein uhkakuvien kautta. Toisenlaisia tapoja käsittää yöaikaa voi löytää eri aikakausilta ja kulttuureista. Rantalan mukaan olisi hyvä laajentaa ymmärrystä ilmiöstä uhkapuheen yli. Monissa kulttuureissa unen ja valveen välimaastossa nähdään eri tasoja, kun taas länsimaissa ajatellaan, että uni ja valve ovat kaksi täysin ääripäätä. Rantala nostaa esimerkin Antiikin Kreikan kulttuurista, jossa jako yön ja päivän välillä ei ollut niin tyrmäävä. Uni ei ollut ihmisten hallittavissa, vaan se oli lahja Hypnos-jumalalta. Länsimaisessa unipuheessa tähdätään siihen, että ihminen on päivällä toimintakykyinen ja virkeä – ja pystyy suorittamaan. ”Silloin katoaa helposti myös ajatus siitä, että pystyy toimimaan, vaikka ei olisikaan saanut unta”, Rantala pohtii. Rantalalle yllättävin ja helpottavin oivallus on ollut se, että vaikka takana olisi kahden tunnin yöunet, niin pystyy silti olemaan. ”En ihan sama ihminen ole, mutta se on pakko hyväksyä. Vähän sama kuin silloin, jos on jokin sairaus, joka pitää huomioida. Ihmiselämä ei ole täydellistä.” Omastakin normittamisesta on kuitenkin vaikea päästää irti. Yöllä alkaa helposti ajattelemaan seuraavaa päivää ja aamuseiskan herätystä. Rantala kritisoi ajatusta siitä, että aina pitäisi jaksaa. ”Kaikki on vaan, että minun täytyy jaksaa herätä. Miksi pitää? Miksi kaikki sopeutuu siihen, että nukkuu huonosti, kun rytmi on väärä. Eihän siinä ole mitään järkeä, että kaikki menee virran mukana ja yrittää jotenkin sinnitellä.” iten maailma makaisi, jos se olisi suunniteltu valvojille? Yksinkertaisia vastauksia ei ole, mutta Rantala kyseenalaistaa vain yhden rytmin mukaan suunnitellut kahdeksasta neljään -työpäivät. Eri rytmisille ihmisille voisi olla kouluja tai työyhteisöjä, jotka alkavat vasta iltapäivällä. ”Ettei olisi aina yksilön vastuulla miettiä, miten tämä hoidetaan, vaan ne olisivat yhteisesti pohdittuja ja sovittuja.” Rantala näkee, että yliopisto-opiskelussa on alasta riippuen jouston mahdollisuuksia. ”Parhaimmillaan akateeminen vapaus – jota ei ehkä enää edes ole – mahdollistaa sen, että pystyy vaikka tekemään etänä tai lukemaan tenttiin öisin.” Sitä Rantala ei tiedä, onko erilaisten rytmien huomiointi tietoista. Yliopistojärjestelmäkin pyörii sen ajatuksen voimalla, että kaikki tekevät ja ovat saavutettavissa koko ajan. ”Asiantuntijaorganisaatiossa ei ole sijaisia, joten jos tutkija ei tee töitä, niin sitten niitä ei tule tehtyä. Ja samahan se on opiskelijalla.” Rantalan kokemuksen mukaan monet tutkijat tekevät paljon ylitöitä, ja tutkimusta tehdään myöhään illalla ja yöllä. Työkulttuuri tuntuu hieman vääristyneeltä. V Y M
Lapin ylioppilaslehti 3/22 13 ”Jollain se vaikuttaa uneen ja jollain ei. ” Rantala kertoo, että ihmisiä kohdatessa hyvin moni nostaa esiin valvomisen tai unilääkkeiden käytön. Myös luennoilla useat opiskelijat tulevat kertomaan univaikeuksistaan. Joillekin valvominen on positiivinen luova tila, mutta erityisesti korona-aikana yksinäisyyteen, jatkuvaan stressiin ja muihin psyykkisiin ongelmiin kytkeytyvä unettomuus vaikuttaa olevan yleistä. inen valppaus on suojellut yhteisöjä vaaroilta kautta aikojen. Sari Koukku on eräänlainen yövahti. Hän muistelee esimerkiksi, miten ystävä otti yhteyttä keskellä yötä yllättäen tapahtuneen elämänmullistuksen vuoksi. ”Olin vain, että jes. Hyvä, että olen brändännyt itseni niin, että ihmiset tietävät minun olevan yöllä hereillä. Jos tapahtuu jotain hirvittävää keskellä yötä, niin ei tarvitse olla yksin, kun tietää, että on joku jakamassa tuskaa.” Koukku tosin ei itse tiedä, mihin soittaisi keskellä yötä. Ehkä ambulanssin. Yöt ovat toisinaan yksinäisiä. Koukku ei juuri tunne ihmisiä, jotka jakaisivat saman rytmin, ja se aiheuttaa haikeamielisyyttä. Samaan aikaan yksin olo on juuri se asia, josta Hän pitää. Toisaalta internetissä kasvaneena hän tietää, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka valvovat öisin. Myös Rantala näkee valvojien roolin tärkeänä. Valvojia voivat olla niin yötyöläiset, vaihtoehtokulttuurien edustajat, taiteilijat, kirjailijat kuin opiskelijat. “Meillä on monia rinnakkaisia todellisuuksia samoissakin paikoissa. Ehkä valvomista voi ajatella yhteisön moninaisuuden puolustamisena.” Valvomisen moninaisuus oli Rantalalle yllättävin oivallus kirjaa kootessa. Kauheuden rinnalta löytyikin paljon kauneutta – jopa pyhyyttä. Se ei tarkoita ilmiön mystifiointia ja romantisointia, vaan kauneus tulee valvomisen kokemuksesta. Ja juuri kokemuksesta pitäisi puhua enemmän. ”Yö on minun aikaani, ei kenenkään muun. Kukaan ei ole silloin vaatimassa mitään. Tuntuu, että päiväsaikaan pitää olla hirveän jakautunut kaikkialle.” Ö SARI KOUKKU
TEKSTI IIKKA SORVALI • KUVITUS SARI KOUKKU Lapin yliopiston sosiaalityön ja kuntoutustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Lyhty ry:n puheenjohtaja Joel Liukkosen puheessa kuuluu huoli, kun hän vastaa puhelimeen. Eletään elokuun alkupuolta, ja uudet opiskelijat aloittavat opintonsa noin viikon päästä. ”Ainejärjestömme on kohta 40-vuotias, ja sen historian suurin uudistus tapahtui yllättäen ja meiltä kysymättä. Tämä on todella ikävää”, hän harmittelee. Liukkonen kertoo, että kuuli uudistuksesta helmikuussa, kun hänen äitinsä lähetti hänelle asiaa koskevan uutisen. “Sitten meni aika pitkään, että saatiin yhtään mitään tarkempaa tietoa yliopistolta.” Liukkosen mukaan Lyhdyn hallitus on erittäin tyytymätön ongelmiin yhteistyössä yliopiston kanssa. Uudistus tarkoittaa yliopiston hanketta, jossa sosiaalityön kursseja tarjotaan Rovaniemen lisäksi Oulussa. Opiskelupaikan vastaanottanut opiskelija voi esittää ensisijaisuustoiveen siitä, haluaako hän suorittaa opintonsa Rovaniemellä vai Oulussa. Lapin yliopistossa syksyllä aloittaneesta 110 opiskelijasta 73 valitsi Oulun. Osa Oulun valinneista opiskelijoista saattaa tehdä opintonsa kokonaan tai osittain etänä jostain muusta kaupungista käsin. Lisäksi jo aiemmin aloittaneet opiskelijat voivat ilmoittautua kurssitoteutuksille Oulussa. Heidän määrästään ei kuitenkaan ole vielä tietoa. Syyskuun alussa Oulussa johdantokurssilla aloitti 24 opiskelijaa. Tulevien kurssien osalta ei ole tiedossa, kuinka moni opiskelija tulee paikan päälle. Sosiaalityön aloituspaikkojen lisäämisellä pyritään vastaamaan Pohjois-Pohjanmaata ja Lappia vaivaavaan sosiaalityöntekijäpulaan, kertoo yhteiskuntatieteiden dekaani Merja Laitinen. ”Se tarve on todellinen. On kyse isosta kaupungista ja ihmisten perusoikeuksista saada tiettyjä palveluita. Kaupungin tasolla on ollut ihan oikea hätä”, Laitinen kuvailee. Suunnittelussa on ollut puutteita Oulun opintokokonaisuuden suunnittelu aloitettiin jo keväällä 2021, kun Lapin yliopiston rehtoraatti vieraili Oulussa. Yliopiston hallituksessa tehtiin 25. elokuuta 2021 päätös hakea Opetusja kulttuuriministeriöltä (OKM) rahoitusta sosiaalityön opiskelupaikkojen lisäämiseen. OKM:stä saatiin myöntävä rahoituspäätös joulukuussa. Laitisen mukaan henkilökunnalla oli tiedossa suunnitelma paikkojen avaamisesta Ouluun elokuusta joulukuuhun. Yliopiston hallituksen opiskelijajäsen Sofia Tuovisen mukaan hallituksen kokouksessa ei tullut ilmi, että opiskelijoita sijoitettaisiin jonnekin muualle kuin Rovaniemelle. Laitinen ei muista, että opiskelijoiden edustajille olisi ilmoitettu yliopiston aikomuksesta avata paikkoja Ouluun. ”Riskinä olisi ollut, että asiassa tehtäisiin turhaa työtä ennen myönteistä päätöstä.” Laitinen kertoo, että OKM:n lukuvuoden lopulla tulleet päätökset ovat usein aiemminkin kiristäneet aikatauluja. Hänen mukaansa Oulun opintokokonaisuuden käytännön suunnittelu aloitettiin tammikuussa lomien jälkeen ja asia julkistettiin helmikuussa. Yhteistyössä yliopiston kanssa on ollut Lapin yliopiston ylioppilaskunnan (LYY) edunvalvonta-asiantuntija Ella Keski-Panulan mukaan puutteita senkin jälkeen, kun opiskelijoita otettiin mukaan suunnitteluun. Lapin ylioppilaslehti 3/22 14 YLIOPISTOLLA ”ON VAIKEA YMMÄRTÄÄ, MITEN YLIOPISTO EI OLE ENEMMÄN HUOLISSAAN” Ainejärjestössä ja LYY:ssa ei olla tyytyväisiä siihen, miten yliopisto on toteuttanut uudistuksen sosiaalityön lisäpaikkojen avaamisesta Ouluun.
Esimerkiksi epävarmuus Oulussa aloittavien opiskelijoiden määrästä on ollut suuri haaste LYY:lle sekä Lyhdylle. Opiskelijaedustajille jäi uudistuksen uutisoinnista kuva, että Oulun ensisijaisuuksien määrä olisi rajattu 20–30 opiskelijaan. Oulussa ei ole tarjolla samoja palveluita kuin Rovaniemellä Liukkoselle Oulun ensisijaisuuden valinneiden opiskelijoiden todellinen määrä tuli yllätyksenä. ”Asia selvisi opiskelijoille sattumalta loppukeväällä yliopiston henkilökunnan kanssa järjestetyssä palaverissa.” Hänen mukaansa tiukka aikataulu sekä uudistuksen puutteet asettavat Oulun opiskelijat Rovaniemellä opiskelevia huonompaan asemaan. Tiedotus Oulussa tarjottavista palveluista tai opiskelun käytännön toteutuksesta ei ole ollut riittävää, kertoo Liukkonen. Laitisen mukaan Oulun yliopiston tiloja voidaan käyttää vuoden loppuun asti. Vielä ei ole tiedossa, mihin opiskelijat siirtyvät sen jälkeen. Lapin ja Oulun yliopistojen välillä ei ole sopimusta, joka takaisi sosiaalityön opiskelijoille erityisasemaa Oulun tiloissa. Sosiaalityön opiskelijat eivät saa kulkukortteja, joten heidän tulee käyttää tiloja vain niiden aukioloaikoina. Esimerkiksi sunnuntaisin yliopiston tilat eivät ole auki. Sosiaalityön opiskelijat voivat käyttää verkkomateriaaleja sekä kaukolainata teoksia Rovaniemeltä. Laitinen vakuuttaa Oulun ammattikorkeakoulun kirjastosta löytyvän laajasti sosiaalialan kirjallisuutta ja että Rovaniemellä on varauduttu kaukolainojen määrän kasvamiseen. Kuraattoripalveluita Oulussa opiskeleville on tarjolla ainoastaan Rovaniemellä tai etänä. Ainejärjestötoiminnan edellytykset heikolla pohjalla Myös tuutoroinnin järjestäminen Oulussa on aiheuttanut ongelmia. LYY:ssa huomattiin keväällä tarve paikan päällä oleville tuutoreilla, joten heitä haettiin lisää. LYY:n edunvalvonta-asiantuntija Keski-Panula kertoo, että lisähaussa saatiin kolme tuutoria, joista kaksi on Oulussa. ”Koska tietoa aloittavien opiskelijoiden määrästä ei ollut, tuutoreita haettiin liian vähän”, Keski-Panula avaa tilannetta. Tuutoroinnin lisäksi Lyhdyssä ja LYY:ssa ollaan huolissaan myös muun toiminnan toteutuksesta Oulussa. Liukkosen mukaan ainejärjestötoimintaa ei voida järjestää ainakaan syksyn aikana. Kaikki Lyhdyn hallituksen jäsenet asuvat Rovaniemellä, eikä ainejärjestöllä ole resursseja järjestää tapahtumia kahdessa kaupungissa. ”Voisimme pyrkiä siihen, että Oulussa alkaisi omaa ainejärjestötai sisarjärjestötoimintaa jollain aikajänteellä, mutta tuskin tänä vuonna. Ainejärjestötoiminta on tehty mahdottomaksi tänä syksynä niin suurelle ihmismäärälle”, Liukkonen kertoo. Myöskään LYY ei pysty järjestämään Oulussa tapahtumia tai palveluitaan. Tapahtumia ei pystytä Keski-Panulan mukaan tarjoamaan Oulussa, ja Hyvinvointipassin kumppanit ovat Rovaniemen alueella. LYY:n muut palvelut ovat opiskelijoiden käytössä mahdollisuuksien mukaan etänä. Lapin ylioppilaslehti 3/22 15
Opiskelijat haluavat, että virheistä opitaan Keski-Panulan mukaan on selvää, että uudistuksen suunnittelu ei ole mennyt niin kuin sen olisi pitänyt. Tämä vaikuttaa hänen mukaansa myös opiskelijoiden edunvalvontaan, sillä LYY:lla ja Lyhdyllä ei ole ollut kunnollista mahdollisuutta olla valvomassa opiskelijoiden edun toteutumista. Myös Liukkosella on palautetta yliopistolle. ”Yliopiston olisi pitänyt olla valmis omaan uudistukseensa, kun sitä alettiin tekemään. Lyhtyyn sekä ylioppilaskuntaan olisi pitänyt olla paremmin yhteydessä ja Oulussa aloittavien opiskelijoiden määrään olisi pitänyt asettaa kiintiö.” Dekaani Merja Laitinen, oletko huolissasi, että Oulussa opiskelevilla ei ole tarjolla samoja palveluita kuin Rovaniemellä? “Katsotaan nyt, miten tämä rakentuu. Tiedekunta voi myös tarjota tukea, mikäli syntyy ongelmia. Onhan tiedekunta tukenut ainejärjestöjä poikkeuksellisilla avustuksilla viime keväänä.” Laitisen mainitsemat raha-avustukset eivät kuitenkaan liity Oulun opintokokonaisuuteen, vaan niitä jaettiin kaikille yhteiskuntatieteiden ainejärjestöille. Lisätuesta Lyhdylle ei ole ollut puhetta. Laitinen kehuu haastattelun aikana useaan otteeseen yhteistyötä opiskelijaedustajien kanssa. Hän kuitenkin toteaa myös: “Opiskelijat ja Lyhty maalailevat kauheasti kaikkia ongelmia. Asiat eivät suju, heitä ei ole kuultu ja että tämä on lähtökohtaisesti väärin suunniteltu sekä tehty.” Hänen mielestään olisi tärkeää puhaltaa yhteen hiileen, jotta uusilla opiskelijoilla olisi hyvä aloittaa opintonsa. Liukkosen puheessa korostuu sen sijaan epävarmuus tulevasta. Hänen mukaansa yliopistolla ei ymmärretä uudistuksen vaikutuksia opiskelijoihin. ”On vaikea ymmärtää, miten yliopisto ei ole enempää huolissaan siitä, että niin valtava määrä opiskelijoita aloittaa Oulussa ilman mitään tukirakenteita.” Syksyn aikana LYY, Lyhty ja yliopisto ovat jatkaneet keskusteluja saman pöydän ääressä tilanteen selvittämiseksi sekä pohtineet, miten viesti voisi kulkea tulevaisuudessa paremmin. ”Ainejärjestömme on kohta 40-vuotias, ja sen historian suurin uudistus tapahtui yllättäen ja meiltä kysymättä.” JOEL LIUKKONEN, LYHTY RY:N PUHEENJOHTAJA Lapin ylioppilaslehti 3/22 16
8.9. klo 17 Avajaismessu kirkossa I Opening service at church 24.9. Syysvaellus I Autumn hike 28.10. Saunailta Norvajärvellä I Sauna evening in Norvajärvi 19.11. Retkipäivä I Let’s go for a trip! 8.12. Kampuksen Joululaulut I Campus Christmas Carols Lisätietoa ja ilmoittautuminen More info & sign up: linktr.ee/church_roi_campus church_roi_campus Haluatko jutella? I Wanna chat? Me oppilaitospastorit olemme sinua varten! Tule käymään yliopiston hiljaisessa huoneessa päivystysaikana ke klo 11–14 tai sovi erikseen tapaaminen. We campus pastors are here for you! Drop by at the silent room of the university on Wednesdays between 11am and 2pm or make an appointment. Milla p. 0403586067 & Jan p. 0401860223 Yhteisö I Community I OMA-messu joka toinen sunnuntai klo 15. OMA mass every second Sunday at 3pm @Rovaniemen kirkko. Olohuone seurakuntakeskuksella kerran kuussa sunnuntaisin. Living room at the parish center once a month on Sunday. Deeper-illat kirkon kryptassa. Tutustu itseesi, toisiin ja Jumalaan 14.10., 11.11. ja 8.12. klo 17. omarovaniemi
Lapin ylioppilaslehti 3/22 18 SIVUPAA Lapin ylioppilaslehti 2/22 18
Lapin ylioppilaslehti 3/22 19 KASVO akkaus Lapin yliopiston ylioppilaskuntaa (LYY) kohtaan ei syttynyt ensisilmäyksellä. Pikemminkin suhteen alku oli “vähän jännä”. Kävi kuitenkin niin, että Miikka Keränen valittiin ylioppilaskunnan pääsihteeriksi vuosi sitten joulukuussa. Jo ennen valintaansa hän ehti hoitaa edeltäjänsä sijaisuutta melkein vuoden ajan. Lapin yliopistoon Keränen tuli vuonna 2014 aloittaessaan johtamisen opinnot. Pian hän kuitenkin lähti Tampereelle opiskelemaan kauppatieteitä, mutta palasi Rovaniemelle vuonna 2018. Silloin toteutui Keräsen lapsuuden haave, kun hän pääsi opiskelemaan vaatetussuunnittelua. Samalla taiteiden tiedekunnasta löytyi koti, jota ei Lapin yliopistosta, eikä ylioppilaskunnasta ensimmäisellä kerralla löytynyt. LYY oli monestakin syystä tuntunut aiemmin etäiseltä. Yksi oli se, että toimistolla työskenteli useampi puolueaktiivi, ja Keränen mielsi toimiston vain tiettyjen puolueiden paikkana. Vastaavasti Vihreän puolueen aktiivina ja kaupunginvaltuutettuna hän toivoo, ettei joku ajattele toimiston olevan nyt “joku vihreiden paikka”. Taiteiden tiedekunnassa Keränen pääsi niin sanotusti piireihin. Tutustui ihmisiin ja osallistui muun muassa LoimuSpeksiin. Samaan aikaan yliopisto tuli tutummaksi ja mielikuvat LYY:stäkin muuttuivat. Kuitenkaan pääsihteerin pestistä Keränen ei osannut haaveilla, tai ainakaan siitä, että saisi paikan. Keränen oli jo aiemmin hakenut LYY:lle eri tehtäviin, mutta ei ollut tullut valituksi. Esimerkkinä hän kertoo hakeneensa vappukoordinaattorin tehtävää, mutta ei päässyt edes haastatteluun asti, vaikka oli juuri tehnyt vastaavia tehtäviä Tampereen yliopiston ylioppilaskunnassa. “Silloin ajattelin, että ihan sama jollekin LYY:lle – tehkää mitä haluatte, mutta tämä ei ole mulle se yhteisö.” Hän sanoo jälkiviisaana ymmärtävänsä, miksi ei tullut valituksi, mutta kokee kuitenkin tulleensa huonosti kohdelluksi. Aika on parantanut menneitä haavoja, ja ikävilläkin muistolla on tapana muuttua kullaksi. Nyt suhde ylioppilaskuntaan on tiivis ja lämmin. “Tuntuu, että tämä on oma paikka”, sanoo Keränen ja vakuuttaa, ettei ole päivääkään katunut töitä, vaikka kaikki ei aina olekaan helppoa ja kivaa. Vaikeinta on ajan puute, joka johtaa siihen, että asioita pitää tehdä toisinaan liiankin vauhdilla. Keräsellä riittää muitakin kiireitä. Haastattelua edeltävänä päivänä hän on aloittanut opettajan pedagogiset opinnot. Lisäksi hän viimeistelee kauppatieteiden pro gradu -työtään Tampereen yliopistoon ja toimii useissa luottamustehtävissä, kuten kirkkovaltuustossa. Keränen ei ole itsekään varma, että onko näin monessa mukana oleminen aina välttämättä viisasta. Osaltaan eri tehtäviin ja koulutusaloihin hakeutumiseen liittyy haahuilua ja itsensä etsimistä, jota hän soisi kaikille. Haahuilu on ihan ok. Koko ajan oppii jotain itsestään ja myös sanomaan ei asioihin, jotka eivät oikeasti tunnu omilta, toteaa Keränen. lkusyksyn kiire ja kaaos eivät näy työhuoneessa, jossa pääsihteeri istuu tottuneesti jalat ja sormet ristissä. Pöydän takaa Keränen sanoo, että haluaa omien ikävien kokemustensa takia tällä paikalla ollessaan varmistaa, että mahdollisimman moni opiskelija kokisi LYY:n omana yhteisönään opintojensa alusta asti. Siihen on Palveluksessasi R A Pääsihteeri Miikka Keräsen mukaan Lapin yliopiston ylioppilaskunta on hiomaton timantti. Hänellä on visioita, ja halua hioa. TEKSTI LOTTA LAUTALA • KUVAT ELLI ALASAARI
Lapin ylioppilaslehti 3/22 20 hänen mukaansa hyvät edellytykset, kun kyseessä on pieni ja tiivis yliopisto. “Haluan, että ylioppilaskunta antaa enemmän kuin ottaa. Ettei se ole vaan, että maksa jäsenmaksu, ja käy joskus jossain vappubileissä, vaan on oikeasti läsnä siinä arjessa. Se vaatii sellaista… Ehkä vähän jopa koko systeemin uudistamista tai järkevöittämistä.” Kysyttäessä, mitä järkevöittäminen tarkoittaa Keränen vastaa kaarrellen ja pitkästi, mutta kaiken keskeltä erottuu: keskittyminen olennaiseen. Tehtävien asioiden lista kasvaa jatkuvasti ja samalla esimerkiksi ylioppilaskunnan hallituksen toiminta on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi. Jotain pitäisi osata ottaa pois listalta ja löytää aikaa moneen kertaan mainitulle olennaiselle. Keränen kuitenkin täsmentää, ettei voi yksin päättää, mistä karsia ja mikä on tärkeää. Käytännössä ylioppilaskunnan marssijärjestys on se, että muut päättävät ja pääsihteeri toteuttaa. Työssään Keränen on kuitenkin päässyt myös toteuttamaan jotain suunnittelemaansa. Hän oli valmistelemassa LYY:n strategiaa edustajiston puheenjohtajana, joka hyväksyttiin samassa kokouksessa, jossa Keränen valittiin pääsihteeriksi. “Tietämättäni sain silloin tehdä itselleni huoneentaulua”, sanoo Keränen ja osoittaa työpöytänsä yläpuolella olevaa A4-arkkia, jossa on hänen mielestään LYY:n strategian keskeisin sisältö. Taulu muistuttaa toimintaa ohjaavista periaatteista sekä ylioppilaskunnan visiosta olla läheinen, yhteisöllinen ja yhdenvertainen. Näistä Keränen innostuu puhumaan erityisesti läheisyydestä, johon kiteytyy hänen mukaansa paljon. “Pitää olla läheinen eli tuttu, mutta samalla ihmisten täytyy kokea, että LYY on arvokas ja tärkeä. Harva pitää kovin läheisenä sellaista, mikä on ikävää.” Se, että ylioppilaskunta tuntuu läheiseltä tukee myös ajatusta siitä, että on parempi olla jäsen kuin olla olematta. Keränen on automaatiojäsenyyden kannattaja, mutta joutuu työssään miettimään myös skenaarioita ja visioita sen varalle, ettei näin ole. Välillä on hankalaakin, kun omia visioita riittäisi, mutta tietyllä tavalla joutuu olemaan taka-alalla. Keränen kuitenkin sanoo olevansa tarkkana siitä, ettei laita muita toteuttamaan vain omia toiveitaan. Myös muiden ideoita on ollut helppoa toteuttaa. Keräsen mukaan ylioppilaskunnan yhteisesti sovitut arvot ovat hyvin linjassa hänen omien arvojensa kanssa. Hiljattainen hän käveli ulos kaupunginhallituksen kokouksesta, joka hyväksyi maankäyttösopimuksen tavaratalo Kärkkäisen hyväksi. Laillisten keinojen loppuessa kokouksesta poistuminen oli tapa osoittaa, ettei hän tue päätöstä. Ylioppilaskunnan ovesta ei ole vielä tarvinnut kävellä ulos. tseään Keränen kuvailee vihreäksi feministiksi. Miten nämä arvot ovat linjassa ylioppilaskunnan arvojen kanssa? “Vaikka emme ole feministinen järjestö asiakirjan mukaan, niin toivon, että se kuitenkin näkyy. Myöskään se, että ilmasto pitäisi ottaa tosissaan, ei ole vain vihreä mielipide. Kun opiskelijoilta kysytään, mikä huolestuttaa, niin tämä on yksi niistä asioista.” Keräsen puolesta opiskelijat saisivat ottaa enemmänkin kantaa. “Toivoisin, että olisi enemmän me ansaitaan parempaa -henkeä ja opiskelijat tunnistaisivat omat oikeutensa sekä asemansa. Se olisi minusta kauhean arvokasta. Mielestäni sellaista kapinahenkeä ja barrikadeille menoa tarvittaisiin enemmän. Se olisi virkistävää.” Esiin kuitenkin tulee jälleen ajan puute ja se, miten hommat jäävät harvojen harteille. Yhtenä syynä hommien kasautumiseen Keränen näkee myös tietynlaisen apaattisuuden, jota hän pitää ylioppilaskunnan suurimpana haastena. “Mielenterveysongelmat kasaantuu, pitää elää velaksi, eikä ole mitään turvaa siitä, saako töitä ja onko se tutkinto laadukas. Ympäröivän maailman asiat, ilmastoasiat ja eksistentiaaliset asiat päälle.” Vähemmästäkin on lannistettu olo. Hän pitää huolestuttavana, että ihmiset, jotka ovat korkeakoulutuksen piirissä ja joilla on lähtökohtaisesti enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa, eivät lähde mukaan. Se on huoli, sillä yliopistolla on myös lakisääteinen tehtävä olla mukana kasvattamassa kriittisiä kansalaisia. Huoli on myös siitä, että vaikuttaminen jää vain joillekin. “On ne jotkut Elokapina-aktivistit, jotka istuvat siellä kadulla ja ne tekevät ilmastojuttua ja loput viis veisaa tai ei viis veisaa, mutta ei tee… Ja sitten on se toinen ääripää, joka nakkoo Elokapinan päälle paskaa.“ askaa Keränen ei pääsihteerinä ole saanut päälleen. Ainakaan kovin suoraan. Mitä LYY:ssä tehdään huonosti, niin siitä puhutaan viestipalvelu Jodelissa. Ylioppilaskuntaa kritisoidaan viestinnästä, päätöksistä – tai oikeastaan on helpompi luetella, mistä ei kritisoida. “Mie en aio sinne Jodeliin mennä, minua ei kiinnosta pätkääkään. Tiedän, että siellä puhutaan LYY:stä ja LYY:n asioista. Se häiritsee tai tulee semmoinen olo, että mitä tehdään väärin, kun joku kyrpii toiminnassa, ja ainoa tapa purkaa se on mollata porukkaa anonyymisti jossain Jodelissa.” Samaan henkäykseen Keränen korostaa, että Jodelissa voi olla arvokastakin tietoa LYY:n toiminnasta. Jodelin lisäksi ylioppilaskunnalle pystyy antamaan anonyymisti palautetta nettisivujen kautta, mutta sitä tulee vain vähän. Kuitenkin hiljattain ylioppilaskunta sai palautetta siitä, että oli tukemassa Pridea. “Totta kai siinä tulee henkilökohtaisesti sellainen voi taivas -olo, mutta työminä vastaa tietysti asiallisesti.” Palaute tuli nimellä, ja siihen oli helppo vasta, miksi näin on ja miten asiaan voi vaikuttaa, jos toivoo ylioppilaskunnan toimivan toisin. Keränen sanoo, että palautetta saa tulla. Hän kuitenkin toivoo, että anonyymin huutelun sijaan ihmiset lähestyisivät ja tulisivat suoraan kertomaan, jos jokin mättää. Uusille opiskelijoille pitämässään infotilaisuudessa Keränen jakoi P I ”Mielestäni sellaista kapinahenkeä ja barrikadeille menoa tarvittaisiin enemmän. Se olisi virkistävää.”