Kuohu 3/2014 - Lehtiluukku.fi

Kuohu 3 / 2014 ARTOVA / ARABIANRANTA–TOUKOLA–VANHAKAUPUNKI -KULTTUURI- JA KAUPUNGINOSAYHDISTYS RY VAPAAEHTOISTYÖSTÄ LEIPÄTYÖ Mai Kivelä & Petteri Pykäläinen Ääni maailmalta: MERIKILPIKONNAT ELÄMÄÄ SENIORIEN YHTEISÖSSÄ
PÄÄKIRJOITUS TEEMA V apaaehtoistyö on yksittäisten ihmisten tai yhteisöjen hyväksi tehtyä toimintaa, josta ei saa rahallista korvausta. Sitä tehdään omasta vapaasta tahdosta, ilman pakkoa. Vapaaehtoistyötä voi tehdä kuka tahansa iästä ja asuinpaikasta riippumatta kykyjensä, aikataulunsa ja voimavarojensa mukaan. Tässä numerossa kerrotaan vapaaehtoistoiminnasta osana arkea. Suomessa ollaan erityisen aktiivisia vapaaehtoisia. Suurta osaa toimijoista motivoi halu tehdä hyvää, mutta innoittajana voi olla myös toive saada uusi mielekäs harrastus, tavata ihmisiä tai vaikkapa saada käytännön työkokemusta omalta tai haaveilemaltaan alalta. Vapaaehtoistyössä työporukan motivaation täytyy perustua jollekin muulle kuin tilipäivänä häämöttävälle rahalliselle palkkiolle, siksi moni onkin koko sydämellään mukana toiminnassa. Aukeamalla XX kerrotaan mahtavista tyypeistä joille kansalaistoiminta on juuri se oikea tapa elää ja vaikuttaa asioihin. Vapaaehtoistyöläisiä kaipailevat monet järjestöt, kuten Suomen Punainen Risti, Unicef, Suomen Mielenterveysseura ja Suomen Eläinsuojeluyhdistys. Myös seurakunnilla on runsaasti erilaista vapaaehtoistoimintaa. Jos aikaa ja motivaatiota löytyy, vapaaehtoiseksi voi suunnata myös ulkomaille. Esimerkiksi vapaaehtoisia eläinlääkäreitä kaipaillaan ympäri maailmaa auttamaan niin karhuja, koiria kuin kirahvejakin. Joillekin halu pelastaa edes pieni palaa maailmaa kasvaa niin suureksi, että vapaaehtoistyöstä tulee koko elämä. Näin on käynyt esimerkiksi merikilpikonnien puolesta uurastaville Fundación Yepecin vapaaehtoisille,joiden tekemästä tärkeästä työstä kerrotaan Ääni maailmalta-palstalla (sivu XX). Vapaaehtoistoiminta arjessa LUKIJAN KUVA Artovan alueella on paljon mahdollisuuksia lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan. Erilaiset tapahtumat ja festivaalit ottavat ilolla vapaaehtoisia joukkoihinsa, ja asukastiloissa toteutetaan monipuolisesti erilaisia projekteja. Kuohuakin tehdään vapaaehtoisvoimin, ja toimitusneuvosto muuttuu ja elää ihmisten elämäntilanteiden mukaan. Tällä hetkellä Kuohun jäsenistö on jälleen kerran muutosten aallokossa, kun lehteä loistokkaasti luotsannut Aura Vapaametsä luopui viime numeron myötä päätoimittajan pestistään. CILLIAN WARFIELD Omaehtoinen vapaaehtoistyö luo osallisuutta ja lisää hyvinvointia. Yhteisöllisessä työskentelyssä erilaiset tavat tehdä ja toimia tulevat tutuksi ja hioutuivat yhteen, joskaan törmäyksiltä on mahdotonta täysin välttyä. Tässä numerossa pääset tutustumaan myös yhteisöllisen asumisen iloihin ja suruihin sivulla XX. Keinoja ja väyliä toimia vapaaehtoisena on laidasta laitaan. Jokainen voi itse määritellä sitoutumisensa tason ja työpanoksensa määrän. Vapaaehtoistyö voi olla vaikkapa vanhuksien kanssa jutustelua tai koiran ulkoilutusta. Jos tanssijalkaa kutkuttaa, suosittelen pyörähtelyä palvelutalon päivätansseissa! Noora Lindroos ”Foggy field” Kirjoittaja on Kuohun toimitussihteeri. JAKELUPISTEET ARABIANRANNAN KIRJASTO, KALLION KIRJASTO, KUMPUOTI, KUMPULAN KYLÄTILA, METROPOLIA, M-KAUPPA, K-MARKET ARABIA, KÄÄNTÖPAIKKA, BOKVILLAN, OLOTILA, SIWA, TEKNIIKAN MUSEO, UNISPORT, SARJAKUVAKESKUS. KUOHU 3 / 2014 Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin sitoutumaton, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kulttuuri- ja kaupunginosalehti. Lehti jaetaan kotitalousjakeluna ja sitä on saatavissa lisäksi useista jakelupisteistä. Kuohu on luettavissa myös verkkolehtenä sekä näköisversiona kaupunginosayhdistyksen sivuilta osoitteessa www.artova.fi. JULKAISIJA Artova ry Intiankatu 1, 00560 Helsinki. p. 0442750180 PAINOS 20 000 kpl, joista 17 000 kpl kotitalousjakeluna alueille Toukola, Arabianranta, Vanhakaupunki, Kumpula, Sörnäinen, Harju, Torkkelinmäki, Hermanni, Vallila, Koskela, Viikki ja Latokartano. TOIMITUSNEUVOSTO Toimitussihteeri Noora Lindroos Taitto ja ulkoasu Anna Heikinheimo Koordinaattori Sanna-Mari Löytökoski Toimitusneuvoston jäsen Mika Välipirtti SÄHKÖPOSTI JA ILMOITUSMYYNTI kuohu.toimitus@gmail.com KANNEN KUVA Anna Heikinheimo PAINO Botnia Print JAKELU Helsingin Jakelu-Expert Kuohun artikkeleissa ilmaistut mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta lehden kantaa. Kuohu ilmestyy vuonna 2014 neljä kertaa. TEEMAT JA ILMESTYMISPÄIVÄT (SULUISSA AINEISTOPÄIVÄ) 1. Lapset 26.2. (22.1) 2. Urbaani ekologisuus 7.5. (2.4.) 3. Vapaaehtoistoiminta arjessa 27.8. (23.7.) 4. Taide ja arkkitehtuuri alueellamme 19.11. (15.10.) Bongasitko juuri Artovan alueelta jotain ilahduttavaa, hämmentävää tai ärsyttävää? Julkaisemme joka numerossa yhden lukijamme ottaman valokuvan. Jos siis onnistut ikuistamaan kamerallesi taianomaisen hetken tai vaikkapa söpön kissapennun, lähetä kuva meille lyhyen kuvatekstin kera osoitteeseen kuohu.toimitus@gmail.com. HUOM! Jos lähetät henkilökuvan, muistathan kysyä kuvattavalta julkaisuluvan. 2 Artova (Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys ry) on Arabian alueen ihmisten – asukkaiden, työntekijöiden, yrittäjien, opiskelijoiden sekä muiden alueesta kiinnostuneiden – yhteisö. Artova on pääkaupunkiseudun aktiivisin kaupunginosayhdistys. Se järjestää taideja kulttuuritapahtumia, osallistuu monipuolisesti kaupungin kehittämiseen sekä pilotoi uudenlaisia toimintamalleja ja käytäntöjä. Artova kokoaa yhteen erilaisia toimijoita ja avaa samalla yllättäviä näkökulmia. Artova saa mahdottomaltakin vaikuttavat projektit toteutettua. Tärkeää on itseohjautuva ja omaehtoinen toiminta. Artova on myös tehnyt uraauurtavia avauksia vallan ja vastuun jakamisessa ja päätösvallan siirtämisessä suoraan alueen toimijoille. Monipuolisen ja vaikuttavan toiminnan mahdollistaa aktiivisten vapaaehtoisten suuri joukko. Artova on meidän kaikkien! Tule mukaan tekemään Artovan alueesta entistäkin parempi ja hauskempi! Lisätietoa: www.artova.fi. Artovan perustoiminta on riippuvainen jäsenmaksuista. Tue mahtavan monipuolista toimintaa maksamalla jäsenmaksu 15/10 euroa tilille 80001270827323 (käytä viitettä 3696) ja täyttämällä liittymislomake sivulla www.artova.fi. Kiitos!
HISTORIAPALSTA Palstalla Artovan historiaryhmän jäsen kirjoittaa historiaaineistosta löytyneestä aiheesta. ARKISTO Naisten pukutehtaan ompelijoita viime vuosisadan alkupuolella Toukolan Teräs Osattiin sitä ennenkin ARTOVAn kunniakas edeltäjä oli Toukolan-Vanhankaupungin yhdistys K ansalaisjärjestöjä ei ollut Suomessa ennen 1800-luvun loppupuolta. Vuodenkierron mukaisia ja perheeseen liittyviä juhlia tietysti vietettiin. Ylioppilaitten kulkuetta ja juhlintaa Kumtähden kentällä saattoivat muutkin seurata päästen osalliseksi vuoden 1848 kansallisesta heräämisestä. 1800-luvun lopulla sitten raittiusliike, työväenliike ja nuorisoseurat vetivät runsaasti osanottajia pitkistä työpäivistä huolimatta. Niissä oli monenlaista toimintaa ja innokkaita osanottajia. 1870-luvulla syntyi Arabian tehtaan ympärille uudenlainen yhdyskunta, mikä vähitellen mahdollisti kansalaisjärjestöjen synnyn myös Vanhankaupungin ja Toukolan alueelle. Samoihin aikoihin syntyi myös muuta teollista toimintaa. Mylly oli toiminut jo Vanhankaupungin aikoina ja uudelleen 1700-luvun lopulta kaupungin myllynä. Potentiaalia työväenliikkeen synnylle siis oli. Perustettu työväenyhdistys ei kuitenkaan saanut toimia pitkään. Työväenyhdistyksen tilalle perustettiin vuonna 1908 Gammelstadens Ungdomsfö- teatteri-, ompelu- ja veistokerho ja sisällissodan jälkeen myös laulukuoro. Talolla järjestettiin myös yleisiä huvitilaisuuksia. Vanhaankaupunkiin perustettiin suojeluskunta-Gammelstadens skyddskår huh- tys Toukolan Kisailijat. Sen jäsenet olivat lähinnä Norssin poikia. Työväestö järjesti vuonna 1919 Kyläsaaressa oman vappujuhlan. Muuten aktiivit työläiset osallistuivat toimintaan Vallilassa ja Sörnäisissä. ”Kaupunki suunnitteli kerrostalojen rakentamista Toukolaan 1960-luvulla. Asukkaat halusivat säilyttää sen omakotialueena.” rening. Tehtaan työntekijöistä kaksi kolmasosaa oli ruotsinkielisiä, mikä selittää yhdistyksen nimen. Sen toimitila Berghyddan valmistui nopeasti jo vuonna 1910. Siellä toimi nuorisoseura hengessä Syyskuussa 1931 perustettiin Toukolan urheilu-ja voimisteluseura Teräs. Sillä oli laaja lajivalikoima: yleisurheilu, nyrkkeily, pyöräily, jalkapallo ja pöytätennis ja tietysti naisvoimistelu. Jalkapallojoukkue saavutti monta TUL:n ja Suomen mestaruutta. Seuralla oli oma näytelmäkerho ja Mikado-orkesteri 1932-1934. Nuorisoseurantalolla Teräs järjesti joulu-, kevät- ja lastenjuhlia. tikuussa 1918. Mukana oli Toukolan vanhojen kortteleiden ja Vanhankaupungin talonomistajia sekä Arabian tehtaan johtoa. Lotta Svärd perustettiin 1920. 1928-1932 toimi rekisteröimätön yhdis- Teräksen toiminta jatkui myös toisen maailmansodan jälkeen. Seura osallistui ahkerasti TUL:n toimintaan ja järjesti myös itse nuorisoleirejä. Seudun poliittisten jär- jestöjen kanssa Teräs rakensi tanssilavan Annalan kentän yläpuolelle. 1951 kaupunki irtisanoi Annalan lavan vuokrasopimuksen, sillä omakotiyhdistys oli valittanut järjestyshäiriöistä. Teräksen toiminta oli vilkasta vielä 1980-luvulla. Tärkeimmät lajit olivat silloin pöytätennis, jalkapallo, naisten voimistelu ja lentopallo. Toiminta on levinnyt myös Kumpulaan ja Käpylään. Toukolaan perustettiin omakotiyhdistys vuonna 1925 juuri vilkkaimpana omakotialueen rakentamisaikana. Uusissa toukolalaisissa oli paljon kaupungin työntekijöitä, työläisiä, virkamiehiä ja konttoriväkeä. He olivat suurimmaksi osaksi suomenkielisiä. Yhdistys rakensi talkoovoimin kokous- ja saunatilan kaupungilta vuokraamalleen tontille. Talo valmistui 1929 ja yhdistys toimi muutaman vuoden vilkkaasti järjestäen juhlia ym. Saunatalon osakkeet siirtyivät vähitellen yksityiselle ja sitten kaupungille. Kaupunki suunnitteli kerrostalojen rakentamista Toukolaan 1960-luvulla. Asukkaat halusivat säilyttää sen omakotialueena, joten kaupunki pidensi tonttien vuokra-aikoja vuoteen 2020. Toukolan-Vanhankaupungin yhdistys perustettiin 1976. Se järjesti juhlia, lastenteatteria ja seminaareja. ARTOVAlla on siis kunniakas edeltäjä. Yhdistyksen jäsenet tuottivat melko paljon materiaalia alueen historiasta Toukola-kirjaa varten. Tämä materiaali löytyi Bokvillanin vintiltä ja pitäisi nyt saada nettiin asukkaiden käytettäväksi. Tämäkin juttu perustuu pääasiassa tuohon 1980-luvulla tuotettuun materiaaliin. Irma Peiponen Kirjoittaja on Artovan historiaryhmän jäsen. Tule tsekkaamaan syksyn kehysuutuudet! LOPUT kesän aleaurinkolasit -50% Vaporetto, Endless Hot Pink Ajanvaraus optikolle ja silmälääkärille www.silmaset.fi / (09) 27800160 Kk Arabia, Hämeentie 111, 1. krs puh. (09) 2780 0160, ma-pe 10-18 la 10-15, www.silmaset.fi 3 ARABIANRANNAN SILMÄSET
ANNA HEIKINHEIMO 4
Vihreästi vasemmalta Joskus halu muuttaa ja parantaa maailmaa voi johtaa vapaaehtoistyön kautta leipätyön löytymiseen. Arabianrannassa poikansa Milon kanssa asuvat Mai Kivelä ja Petteri Pykäläinen kertovat, kuinka yhteiskunnalliset epäkohdat ja huoli ympäristöstä ja ihmisistä saavat toimimaan vuodesta toiseen. M ai Kivelälle, 31, ja Petteri Pykäläiselle, 44, poliittinen vaikuttaminen ja kansalaistoiminta ovat jo vuosia olleet tapa elää ja toteuttaa sitä, minkä he kokevat kaikista tärkeimmäksi. Vasemmistonuorten pääsihteerinä työskentelevälle Maille ja Greenpeace Suomen actionkoordinaattorina toimivalle Petterille poliittinen aktiivisuus on juurtunut nuorella iällä jo niin syvälle, että elämää olisi vaikea kuvitella toisin. Tämän hetken tärkeimpinä poliittisina kysymyksinä pari näkee mm. ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisen, sekä taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta vastaan taistelemisen niin Suomessa kuin globaalissakin mittakaavassa. P etterin ensikosketus aktivismiin ajoittuu 1980-luvun puolivälin ja Kylmän sodan tienoille, jolloin pelko ydinsodasta sai mukaan rauhanmarsseille ja mielenosoituksiin. Myöhemmin, 1980-luvun loppupuolella, Petteri luki ensimmäistä kertaa ympäristöjärjestö Greenpeacesta ja ympäristönsuojelutyöstä. Aktivistien valmius saattaa itsensä vaaraan suojellakseen valaita ja estääkseen ydinjätteiden upottamisen mereen sai Petterin mukaan toimintaan vuonna 1991. Mai puolestaan oli vain 9-vuotias, kun hän sattui tv-uutisten ääreen nähden järjestön aktivisteja pysäyttämässä valaanpyyntiä menemällä itse harppuunan ja valaan väliin. ”Tämän täytyy olla hienointa, mitä ihminen voi elämässään tehdä”, muistaa Mai tuolloin ajatelleensa ja niin hän tarttui päättäväisesti lankapu- helimeen soittaen järjestön Suomen toimistolle liittyäkseen tukijäseneksi. Muutaman vuoden kuluttua alkoivatkin vapaaehtoistyöt koulun ohessa. S ekä Mai että Petteri ovat molemmat pitkän linjan aktivisteja Greenpeacessa. Petteri on toimintaan mukaan tultuaan aina ollut joko järjestön vapaaehtoinen tai työntekijä, joista viimeiset kymmenen vuotta täysipäiväisessä ansiotyössä. ”Toimimalla Greenpeacessa tunnen voivani itse vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin parhaiten, sillä pelkkä äänestäminen ei mielestäni riitä”, Petteri kertoo. Mai taas on vuodesta 2003 ollut yhtäjaksoisesti mukana järjestön poliittisessa toiminnassa, johon kuuluu mm. väkivallaton suora toiminta ja kansalaistottelemattomuus. Pari on ollut pysäyttämässä metsänhakkuita ja ydinvoiman rakentamiseen liittyviä laivoja ja osoittanut mieltä niin tehtaiden piipuissa kuin valtioneuvoston seinälläkin. ”P oliittisuus on vahva osa identiteettiäni ja sitä mikä olen. Poliittinen vaikuttaminen ja kansalaistoiminta alkoivat kiinnostaa minua jo lapsena, ja siitä asti olen valinnut opintoni ja työni tämän mukaisesti. Koen olevani etuoikeutettu, koska minulla on mahdollisuus käyttää tähän aikaani ja olen siitä kiitollinen”, kertoo kansalaistoiminnan koulutusohjelmasta yhteisöpedagogiksi valmistunut ja Englannissa Master in Environment & Development -maisteritutkinnon suorittanut Mai. ”Y hteiskunnalliset asiat ovat suuri kiinnostuksenkohteeni. Tieto lisää tuskaa ja kokemus siitä, etteivät asiat ole oikeudenmukaisia ja ettei nykyinen tila ole kestävä, luo tarpeen toimia. Vai- ruokavaliossaan. ”Tuotantoeläinten kohtelu, ruoan oikeudenmukainen jakautuminen ja ympäristönäkökulmat tekevät veganismista meille luontevan valinnan. Tahdomme kannattamiemme arvojen näkyvän myös ”Kokemus siitä, etteivät asiat ole oikeudenmukaisia ja ettei nykyinen tila ole kestävä, luo tarpeen toimia.” keampaa olisi olla toimimatta. Osittain oman mielenrauhan vuoksi näitä samoja asioita tekee vuodesta toiseen”, summaa Mai ja tähyää konkreettisesti mukaan puoluepolitiikkaan. ”Esimerkiksi ilmastonmuutos ei ole uhka tulevaisuudessa, vaan par’aikaa tapahtuva katastrofi. Järjestöissä toimiessani olen usein ajatellut, että keinot ja resurssit muuttaa yhteiskuntaa kestävämmäksi ovat jo olemassa, mutta riittävä poliittinen tahto puuttuu. Haluan ajaa ympäristöasioita myös niillä areenoilla, joilla on konkreettista päätäntävaltaa”, tiivistää Mai kertoen lähtevänsä tekemään vaalikampanjaa tulevissa eduskuntavaaleissa. P oliittinen vaikuttaminen ja vihreät valinnat ovat Maille ja Petterille kokonaisvaltainen tapa elää. Kasvissyönti on tärkeä osa tätä elämäntapaa ja tästä syystä koko perhe, 3-vuotias Milo mukaan lukien, noudattaa veganismia eli välttää kaikkea eläinperäistä 5 omassa toiminnassamme. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi olisi tärkeää, että ihmiset vähentäisivät eläinperäisten ruokien osuutta ruokavaliossaan.” Vegaanisia versioita tutuista ruoista voikin kuka tahansa käydä tutkimassa Main suositusta Vegaaninen versio -blogista. T yöt vievät Milo-pojan vanhempia välillä matkoille ympäri Suomen ja ulkomaillekin. Joskus saattaa mennä useampi päivä kahteen pekkaan isän tai äidin kanssa, kuten vaikkapa silloin kun Petteri lähti Murmanskiin ja Pietariin työtoverin ja perheen ystävän, vangitun Sini Saarelan tukitiimiin. Ja onhan Milo itsekin jo tottunut kävijä mielenosoituksissa, joihin ei yleensä liiemmin tarvitse houkutella mukaan. Suosikkiasioita kun ovat, 3-vuotiaan pienen pojan varmuudella, poliisiautot. T oimiminen järjestötyössä kysyy pitkäjänteisyyttä. Pette- ristä onkin hienoa ollut olla todistamassa sitä, kuinka Greenpeace on saavuttanut paljon tuloksia vuosikymmenten aikana. ”Vaikka välillä asiat tuntuvat hankalilta ja ympäristön tila huononee, en kuitenkaan halua antaa periksi vaan ennemminkin haluan kamppailla entistä enemmän luonnon puolesta. Sisuunnun, enkä halua antaa periksi”, Petteri toteaa. Mai on samoilla linjoilla; ”Yksi mielenosoitus ei ehkä muuta paljoa, mutta ne pitää nähdä osana suurempaa kokonaisuutta, joka saa aikaan muutoksen.” P S. Kirjoittaessani tätä juttua Rovaniemen kaupunginkirjastossa juttelin tovin mukavan kirjastovirkailijan kanssa. Kuullessaan Main nimen nousi Hyrskiksi itsensä esitelleen miehen kasvoille ilahtunut hymy; ”Ai Mai! Me tunnetaankin järjestötyön kautta. Kerrohan paljon terveisiä!” Pienten arkipäivän valintojen lisäksi vaikuttaminen voi olla myös kokonaisvaltaista ja valtakunnallista; sen todistavat nämä terveiset Napapiiriltä 825 kilometrin päästä! Sanna-Mari Löytökoski Kirjoittaja tarkastelee Arabianrantaa tulevan vuoden Rovaniemeltä käsin
HELLAPOLIISI Kati Jaakonen www.hellapoliisi.fi SUKLAAJÄÄDYKETORTTU Ihana vierasvara on kätevä valmistaa jo hyvissä ajoin pakastimeen. Koristele tuoreilla marjoilla. Voit halutessasi käyttää myös maustamatonta tai vaniljatuorejuustoa. Lisää silloin joukkoon 200 g sulatettua suklaata. Tummasta suklaasta saat täyteläisemmän maun kuin maitosuklaasta. 8 ANNOSTA Pohja: 2 Keski Pullanmakuista rinkeliä Kostutus: 1 dl maitoa 1 tl vaniljasokeria Täyte: 2 1/2 dl vispikermaa 200 g suklaatuorejuustoa (Philadelphia maitosuklaa) 2 tl vaniljasokeria 1/2-3/4 dl sokeria Pinnalle: vadelmia, mustikoita (ja metsämansikoita) Vuoraa halkaisijaltaan 20-22 cm irtoreunainen kakkuvuoka leivinpaperirinkulalla. Murusta pohjalle Pullanmakuisia rinkeleitä. Kostuta vaniljasokerilla maustetulla maidolla. Vaahdota vispikerma ja vatkaa joukkoon suklaatuorejuusto. Mausta vaniljasokerilla ja sokerilla. Kaada seos vuokaan ja suojaa foliolla. Nosta pakastimeen muutamaksi tunniksi tai yön yli. Nosta huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen tarjoilua. Irrota vuoan reunat ja siirrä torttu tarjoiluvadille. Koristele vadelmilla ja mustikoilla. Nauti! AINO SUTINEN Sarjakuvakeskus esittää Aino Sutinen (s. 1983) on sarjakuvapiirtäjä ja Sarjakuvakeskuksen tiedottaja. Hän on julkaissut mm. matkasarjakuvaa, omelämäkerrallisia tarinoita, lehtistrippejä, kantaaottavaa sarjakuvaa ja sarjakuvanovelleja. aino.sarjakuvablogit.com 6
Artova perusti mehiläistarhan Kuusiluodolle A rtova hankki tänä keväänä mehiläistarhan joka sijoitettiin Vanhankaupunginlahdelle Kuusiluodon saareen. Saari valittiin sijoituspaikaksi koska se tarjoaa mehiläisille rauhallisen asuinpaikan. Karjalohjalta haetut mehiläiset olivat sopeutuneet saareen mukavasti. Siitä kertoi se että niiden populaatio oli kasvanut melkoisesti. Ne olivat ahkerasti keränneet mettä ja siitepölyä. Niiden näki lentelevän työntouhuissa saaren kasvien lomassa - kannukset täynnä siitepölyä. Mehiläisten asumus on tarhauslaatikko johon ne rakentavat kennostonsa omiin kehiinsä. Mehiläispesässä on työläisiä sekä kuhnureita sekä yksi kuningatar. Kuningattaria voi olla vain yksi pesärakennelmaa kohden - mikäli pesään syntyy lisää kuningattaria ne joko taistelevat tai lähtevät parveilemaan. Ja näinhän meidänkin tarhallemme kävi. Eräänä päivänä löysin itseni haavi kädessä pihlajasta neljän metrin korkeudesta - päälläni oli suojapuku, kädessäni oksasakset ja lanteillani roikkui iso pahvilaatikko. Yläpuolellani oli mehiläisparvi takertuneena oksaan. Parven keskellä kuningatar ja muut olivat tiukasti takertuneena hiljaisesti suristen sen ympärillä ovaalin muotoisena pallona. Tartuin oksasaksiin ja leikkasin oksan poikki. Humps - mehiläisparvi putosi laatikon viereen - jakautui kahtia - ja lensi taivaalle! Parveilu on täysin luonnollinen ilmiö mehiläisille. Kun kuningattaria on kaksi ja tarhan populaatio kasvaa - ne hyvin suurella todennäköisyydellä parveilevat. Mikäli parven saa pyydystettyä - kuten sain toisen parveilun kohdalla - sen voi sijoittaa uuteen laatikkoon, näin tarhaaja saa uuden yhdyskunnan. Mehiläistarhaus on todellakin kiinnostavaa. Kiinnostuksen tasoa mitataan yleensä mittarilla jossa alapäässä on varovaisen kiinnostunut ja yläpäässä mehiläishulluus. Tunnustan että olen yläpäässä ja hyvä niin. Tiesithän että mehiläiset ovat todella tärkeitä pölyttäjiä. Suurin osa marjasadostamme on mehiläisten pölyttämää. Myös monet muut kasvit hyötyvät mehiläisistä. Artovan mehiläiset ovat rodultaan italialaisia. Toimme ensimmäiset tarhauslaatikot HAMMASLÄÄKÄRIT Sanni Aho Katariina Savijoki Katja Kurhela SUUHYGIENISTI Maria Jaakkola Käpyläntie1, p.720 6800 www.koskelanhammas.fi Vastaanotollamme on Kelan suorakorvaussopimus HELSINKI 7 Kuusiluotoon toukokuussa. Lämmin alkukevät sai ne nopeasti lisääntymään ja avatessamme pesän ensimmäistä kertaa löysimme monta kuningatarkoteloa. Siirsimme uuteen pesään kennoston jossa oli kuningatarkotilo sekä työmehiläisiä. Näin saimme uuden yhdyskunnan. Tällä hetkellä Artovan mehiläiset valmistautuvat talven viettoon. Talvella pesä peitetään ja ne viettävät valveil- la koko vuoden surisemalla pallona pesässä. Ruokaa niillä on oltava riittävästi koko talveksi. Artovan mehiläiset on toimintaryhmä joka tarhaa mehiläisiä ja järjestää pesille mehiläisretkiä. Enemmän tietoa tarhauksesta saat Artovan nettisivuilta – mehiläiset toimintaryhmästä. Mika Välipirtti
ARKISTO MINUN YHTEISÖNI Asun seniorien asuinyhteisössä Arabianrannassa. Talo on ihana. Puitteet ovat ihanteelliset yhteiselämälle, harrastamisille, juhlimisille, ystävyydelle, siis itseohjautuvalle ja omaehtoiselle yhteisölle. Y hteisön ja yhteisöllisyyden määritelmiä on kymmenittäin, netissä ehkä jo satoja. Jokaisella meistä on oma,yleensä hyvinkin varma, käsitys sanan sisällöstä. Käsitteenä yhteisö on epämääräinen kattaen yhteenliittymät perheestä ja moottoripyöräjengeistä kansakuntien ja Euroopan unionin kautta ihmiskuntaan. Yhdistyksellä tarkoitetaan yleisesti useamman kuin kahden henkilön vapaaehtoisuuteen perustuvaa yhteenliittymää, jonka perustana on jokin yhteiseksi ymmärretty intressi. Lisämääreitä ovat yhdistyksen riippumattomuus valtiosta sekä se, ettei toiminnan päämääränä ole taloudellisen voiton tavoittelu ja että enemmistö jäsenistä ei ole palkkasuhteessa yhdistykseen. Yhdistyksissä päätöksenteko kuuluu jäsenistölle. Kun alamme puhua yhteisöihin liittyvästä ”henkimaail- nen jollakin tietyllä jaetulla, yhteisön tarpeita tyydyttävällä tavalla. Meillä kaikilla on se jokin, josta unelmoimme, eli se jokin, joka puuttuu tai mistä koemme jääneemme paitsi joko nyt tai tulevaisuudessa. Jokaisen puutelista on yksilöllinen ja käsitysten mittaaminen yhteisöllisyysakselilla on aika turhauttavaa. Se on kuitenkin se olotila, jossa olisimme onnellisia ja jonka auvossa moni ongelma väistyisi. Yhteisöllisyys on se “strömsö”, jossa ystävyys ja positiivisuus näyttävät kaapin paikan ahdistuksille ja peloille. Minun yhteisössäni meitä on n.70 ”minää”, joilla jokaisella on oma historiansa, tottumuksensa, toiveensa,tavoitteensa ja inhimilliset tarpeensa tulla hyväksytyksi omana itsenään - siis niin taidot ja ongelmatkin noin 70-kertaisina. Ehkä kaikilla on myös jossain määrin tarve kontrolloida muita ihmisiä. Ihmisolentoina me kaiketi tarvitsemme niin turvallisuutta kuin vapauttakin. Ihmisten optimisekoitussuhde saattaa olla todella erilainen. Toiset ahdistuvat säännöistä ja toiset niiden puutteesta. Miten organisoida ja järjestää asiat? Asumisyhteisössä toiminnan täytyy olla vapaaehtoista, avointa ja joustavaa. Yhtiökokouksissa päätetään tietysti asun- ”Perunoita voi kuoria monilla erilaisilla, yhtä hyvillä tavoilla.” masta” eli yhteisöllisyydestä, olemme entistäkin suuremmissa vaikeuksissa. Koska meillä ei ole jaettuja käsityksiä sanojen merkityksestä, olemme välillä hukassa toistemme sanomisista. On eri asia olla arkipuheessa yhteisöllinen kuin olla yhteisölli- to-osakeyhtiölain mukaisista asioista, mutta sitten on se kaikki muu, se yhteisöllisyyden pyörittäminen. Minun yhteisöni, ihan tavallinen asunto-osakeyhtiö, ei ole mikään palvelutalo eikä myöskään työpaikka. Se perustettiin jonkinlaiseksi välitilaksi itsenäisen aikuisuuden ja itsemääräämisoikeudettoman vanhuuden välille. Vaikeudethan tuppaavat kasaantumaan, kun ihminen vanhenee. Vanhuuden taakkaa helpottaa, kun ei tarvitse itse tehdä ihan kaikkea. Voi istua valmiiseen ruokapöytään eikä tarvitse miettiä ravintotaulukoita ja kolareita vai mitä kaloreita ne nyt ovatkaan, ei raahata kotiin jokaista perunakiloa ja ostaa kaikkea minkä voi jakaa muiden asukkaiden kanssa. Meillä ei ole ulkopuolista henkilökuntaa vaan meidät asukkaat on jaettu kuuteen työryhmään, jotka kukin viikkovuorollaan tekevät arkipäivinä aterian kaikille halukkaille kanssa-asujilleen ja siivoavat talon. Turvataskukin yhteisömme on. Kun valtiot ja koko maailma kulkee kriisistä kriisiin, niin yhä useamman ihmisen sielun täyttää pelko, että putoamme vaikeuksitta turvaverkon rei’istä kylmälle ja kovalle maankamaralle. Vaikka yhteisöni ei olekaan hoivakoti niin vertaistukea sieltä ehkä voi odottaa. Ilmassa leijuu sosiaalinen tilaus, jossa ainakin pienimuotoista vapaaehtoistyötä tehdään omassa talossa, naapuriavun merkeissä. Siis yhteisömme tarkoitus on olla jakamistaloutta, yhteistyötä ja naapuriapua harrastava seniorien asunto-osakeyhtiö/yhteisö. Yhteisöni ei siis ole aatteellinen yhteisö , tai niin sen ainakin pitäisi olla. Perunoita voi kuoria tai pöytää kattaa monilla erilaisilla, yhtä hyvillä tavoilla ja yhteisiin tiloihin mahtuu niin kirjallisuuspiiriä kuin askarteluryhmääkin. Jokaiselle omansa. Yhteisö on oivallinen paikka pohtia ja keksiä ratkaisuja vanhenevan ihmisen arjen helpottamiseksi. Tähän eivät kauan eläneet ihmiset tarvitse kokoustamista kokoustamisen vuoksi, aina uusia organisaatioita, päätöksentekojärjestelmien päivittämistä, vastuuhenkilöitä, kontrollia ja kuria. Senioriyhteisössämme välttämätöntä on vain, että tietää oman vuoronsa olla osavastuussa yhteisömme ruoanlaitosta ja talon viikkosiivouksesta. Kyllä vanhakin lukutaitoinen ihminen osaa tehdä ruokaa lunttaamalla valmiista reseptistä. Yhdessä tekeminen on mukavaa ja ”suoriutuminen” palkitsee aina tekijänsä. Kaikkeen muuhun voi mielestäni suhtautua levollisesti. Ihminen itse määrittelee sen, mikä on tarpeellista ja mikä tarpeetonta. Rohkeutta vetää rajat siis tarvitaan. Kaikki tietävät, että ihmiset 8 ovat erilaisia, mutta silti informaatio ihmisten erilaisuudesta tavoitti minut jonkinlaisena tietona vasta nyt eläkeläisenä. Vaikka elämä kuinka tuntuisi ajelehtimiselta, niin jotenkin sitä onnistuu aina ajelehtimaan kaltaistensa kanssa. Koska yhteisömme asukkailla yhteistä on vain pelko ja kauhu väistämättömän edessä, puheet yhteisistä arvoista joutavat romukoppaan, ne liittyvät enemmän symbolisiin yhteyksiin. Ryhmäidentiteettimme muodostuu, jos on muodostuakseen, vuorovaikutuksessa ja yhdessä tekemällä. Sitä on nurinkurista häiritä käskyttämällä. Yhteisiä arvoja voisivat kyllä minun puolestani olla suuret perusarvot; demokratia, vapaus, riippumattomuus, autonomian tarve ja koskemattomuus. Juuri näihin perusarvoihin iskevät turhat säännöt ja kontrolli- ja kurivaatimukset. Ongelmaksi saattaa siis muodostua kaikenlainen sääntely, joka perustuu siihen, että ei luoteta toisiinsa. Yhteisöjen liimaa on luottamus toisiin yhteisöasujiin, laajemmin sanottuna ihmisiin. Näin Arabianrantalaisena sanoisin, että Artovan malli (www.artovamalli.fi) on hieno saavutu. Se on oiva kasvualusta asioille, jotka tulee huomioida, kun suunnittelee tai kehittää ihmisten väliseen vuorovaikutukseen perustuvaa itseohjautuvaa ja omaehtoista projektia. Malli auttaa ryhmiä tunnistamaan heikkouksiaan ja vahvuuksiaan ja jopa muuttamaan katkeruuden ja uupumisen nautinnoksi. Ei ihan vähän! Vaikka minun yhteisöni on vasta matkansa alkutaipaleella, osa Artovan mallin asioista on jo tuttuja. Osan kanssa painiskellaan jatkuvasti ja tullaan varmasti painiskelemaan jatkossakin. Utopiayhteisöä, strömsöä, on turha tavoitella, sillä se on aina saavuttamaton. Mutta yhteisille perusarvoille ja -ihanteille kyllä on tilaa joka yhteisössä, siis sille suvaitsevaisuudelle, vuoropuhelulle ja kasvamiselle. Paraskin sanoja. Mutta oppia ikä kaikki , ja ehkä ristiriitaisessa tilanteessa on ihan hyvä ja kehittävääkin olla ja elää, jos myös pystyy ottamaan etäisyyttä ja katselemaan joskus vähän kauempaa. Elämäähän tämä vaan on, ei sen kummempaa. Yhteisössäni on ihanaa asua.Olen kohdannut ihmisiä, jotka ovat erilaisia ihan omalla ja minulle oudolla tavalla ja näin ollen haastavat miettimään ihmisten erilaisuuden eri vivahteita ja elämisen reunaehtoja. Eläköön erilaisuus, ammennettavaa riittää ihan reunoille asti! Liisa Lankinen Kirjoittaja on senioriyhtesössä asuva kansalainen.
NOORA LINDROOS KENEN KAVERI SINÄ OLET? Siihen saakka, kunnes kaikki lokerot, karsinat ja seinät on saatu lopullisesti räjäytettyä, tarvitaan sellaista toimintaa kuin Best Buddies. K ehitysvammaiset ja vammattomat ihmiset viettävät suurimman osan ajastaan omissa porukoissaan. Monella vammattomalla ei ole ainuttakaan vammaista tuttavaa, ja osa ei ole koskaan edes jutellut kehitysvammaisen henkilön kanssa. Best Buddies – kaveritoiminta on askel kohti inkluusiota. Yhdysvalloista lähtöisin oleva toiminta on levittäytynyt jo viiteenkymmeneen eri maahan. Suomessa toimintaa pyörittää Kehitysvammaisten Tukiliitto Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Best Buddies yhdistää kavereiksi kaksi ihmistä, joista toinen on vammaton ja toinen kehitysvammainen. Kaveritoiminta on vapaa-aikaan painottuvaa vapaaehtoistoimintaa, ja eroaa perinteisestä tukihenkilö- tai avustajatoiminnasta ennen kaikkea tasavertaisuuden periaatteen vuoksi. Best Buddiesissa kaikki ovat samalla viivalla. Kaveruus on tilaisuus tutustua uuteen, erilaiseen ihmiseen ja yhdessä tekemiseen. Kaveritoimintaan pääsee mukaan täyttämällä kave- rilomakkeen, jonka perusteella hakijalle etsitään sopiva kamu. Kannattaa muistaa, että kaveria voi joutua odottamaan. Kun sopiva ka- verit pitävät yhteyttä kerran viikossa ja tapaavat pari kertaa kuukaudessa. 2-4 kertaa vuodessa järjestetään ryhmätapaaminen, jossa pi- ”Kaveritoiminta eroaa perinteisestä tukihenkilötai avustajatoiminnasta tasavertaisuuden periaatteen vuoksi” veri on löytynyt, Best Buddies – työntekijä ottaa yhteyttä kaverinhakijaan ja sopii tapaamisen. Tapaamisessa työntekijä ja kaverihakija tutustuvat toisiinsa ja keskustelevat kaveritoiminnasta. Seuraavaksi kaveriparin molemmat osapuolet kutsutaan yhden illan mittaiseen aloituskoulutukseen. Koulutuksessa saadaan käytännön vinkkejä ja tutustutaan uuteen kaveriin. Koulutuksen jälkeen kaverukset tapaavat toisiaan silloin kun se heille molemmille sopii. Ohjeena on, että ka- detään hauskaa ja tutustutaan muihin Best Buddies – osallistujiin. Best Buddies on määräaikaista toimintaa, johon sitoudutaan yhdeksi kaudeksi kerrallaan. Kausi kestää noin puolesta vuodesta vuoteen. Kauden päätyttyä osallistujat voivat päättää, haluavatko jatkaa toimintaa. Aina kaveriparin muodostaminen ei toki onnistu kuten on suunniteltu, ja kaverusten tarina loppuu lyhyeen. Kaveruuden lopahtaminen heti alkuunsa saattaa tuntua ikävältä ja kiusalliselta, mutta kuten yleensäkin elämässä, kaikkien kanssa ei vain synkkaa. Seurasi tapaamisesta sitten muutama kahvittelukerta tai elinikäinen ystävyys, on kokemus silti molemmille osapuolille opettavainen ja antoisa. Erilaiseen ihmiseen tutustuminen avartaa ajatusmaailmaa ja rohkaisee kommunikoimaan ennakkoluulottomammin kaikenlaisten tyyppien kanssa. Mahdollisen ystävystymisen lisäksi toiminnasta on osallistujille myös muuta iloa: toiminta saattaa innostaa opiskelemaan vammaistyötä, ja kehitysvammaiselle se tarjoaa puolestaan aikaisempaa laajemmat mahdollisuudet yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Best Buddies -kaveruuden periaatteet KAHDENVÄLISYYS Kaveruus muodostuu kahden ihmisen välille. On tärkeää, että ihmiset oppivat tuntemaan toisensa. Kehitysvammaiselle ihmiselle kahdenvälinen kaveruus saattaa olla uusi kokemus. TASA-ARVOISUUS Kaveritoimintaan osallistumisesta ei makseta korvauksia tai jäsenmaksuja. Kaverukset ovat samanarvoisia, aivan kuten kaverukset yleensäkin. Vammattoman kaverin tehtävänä ei ole valvoa, ohjata, hoitaa tai avustaa kehitysvammaista henkilöä. Kaveri ei ole vanhempi, ammattilainen, tukihenkilö, avustaja, siivooja tai mikään muu vastuussa oleva henkilö. ARKIPÄIVÄISYYS Kaverukset tekevät yhdessä tavallisia asioita. Yhteisen tekemisen ei tarvitse olla kallista tai monimutkaista, vaan esimerkiksi kävelylenkki tai kahvihetki riittää. Molemmat kaverukset voivat olla mukana toiminnassa juuri sellaisina kuin ovat. ANTOISUUS MOLEMMILLE OSAPUOLILLE Noora Lindroos Kirjoittaja on Kuohun toimitussihteeri ja mukana vuoden 2014 Best Buddies -toiminnassa 9 Kaveruuden ei pidä olla miellyttämistä tai suorittamista. Molemmat kaverukset ovat mukana toiminnassa vapaaehtoisesti ja saadakseen siitä itselleen jotain hyvää. www.kvtl.fi/fi/best-buddies/ www.facebook.com/bestbuddiesfinland
ULRIKA KÖNGÄS Vaikuttava kaupunginosayhdistys on asukkaiden kuuluva ääni K atufestareita, pop-up-ravintoloita, kirppiksiä, bändejä, talkoita ja tarinatuokioita... Eri alueilla asukkaat näkyvät ja kuuluvat eri tavoin, mutta kaikkialla on pientä tai suurempaa kuhinaa. Viime aikoina on keskusteltu siitä, vaikuttavako popup-tapahtumat ja juhlivat kaupunkilaiset lopulta mihinkään. Monissa tapahtumissa järjestäjätaholla on taustallaan pyrkimys yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, mutta tulevatko ihmiset vaikuttamaan vai vaikuttumaan? Onko kaikkien osallistuminen yhteiskunnallista osallistumista? Kaupunginosa- ja kyläjuhlat ovat mainio tapa luoda yhteishenkeä ja alueen omaa tyyliä, mutta asukkaiden mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin tapahtuu kuitenkin pääasiassa perinteisin menetelmin: äänestämällä, kirjoittamalla ja ottamalla julkisesti kantaa esimerkiksi kaupungin päätöksentekoon. Oman kotiseutunsa epäkohtiin voi vaikuttaa matalammankin kynnyksen kautta, mutta silloinkin täytyy osata toimia yhteistyössä viranomaisten kanssa. AJATTELE PAIKALLISESTI, TOIMI GLOBAALISTI Olisiko aika kääntää kulunut sanonta päälaelleen? A jattele globaalisti, toimi paikallisesti - think globally, act locally. Tätä ohjenuoraa ympäristöliike on hokenut vuosikymmeniä. Ajatuksena on ollut, että maailmanlaajuisten ympäristöhaasteiden ratkaisut pitää jalkauttaa joka kylään ja kaupunkiin. Globaalin viestintäteknologian aikana ja kokeilukulttuurin hengessä sanonnan voisi kuitenkin kääntää päälaelleen: ajattele paikallisesti, toimi globaalisti. Arabianrannassa, Toukolassa tai Vanhassakaupungissa kukoistava kansalaisaktivismi vaikka virkistysalueiden tai lasten leikkipaikkojen puolesta on osa kansainvälistä liikettä, jossa ihmiset haluavat osallistua ja vaikuttaa lähiympäristönsä suunnitteluun entistä enemmän. Täällä tehdyt ratkaisut voivat myös nousta kiinnostaviksi edelläkävijäesimerkeiksi, jotka raivaavat tietä uusille tavoille toimia lähellä ja kaukana. Kun joudumme ottamaan esimerkiksi ilmastokriisin tai luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen kaltaisia ongelmia haltuun, fiksut paikalliset keksinnöt ja kokeilut ovat kullanarvoisia. Ja vaikka niitä ei voisi soveltaa suoraan toisaalle, niiden tarjoama näyttö ja haaste toimin- ”Olennaista on ratkaisuja etsivä, utelias, kokeileva ja oppimishaluinen kulttuuri.” taan antavat vipuvartta toisille saman ongelman kanssa painiskeleville. Suomessa on paljon potentiaalia hyödyntää uusiutuvaa energiaa. Esimerkiksi Arabianrannassa on hyvät mahdollisuudet hyödyntää lämmön ja jäähdytyksen tuotantoon vieressä olevaa merivet- tä. Tämä ei olisi kuitenkaan välttämättä järkevää enää Toukolassa. Toisille tehokkain tapa liikkua paikasta toiseen on polkupyörä, toiset tarvitsevat alleen sähkö- tai biokaasuauton. Olennaista on kuitenkin ratkaisuja etsivä, utelias, kokeileva ja oppimishaluinen kulttuuri. Verkon myötä kansalaisaktivismilla on rajattomat mahdollisuudet. Se mitä kirjoitan tai sanon tässä, voi päätyä milloin tahansa, mihin tahansa. Tämän päivän aktivismi on myös epämuodollisempaa, yksilökeskeisempää ja hetkellisiin verkostoihin perustuvaa globaalia kamppailua paremman maailman puolesta. Ihmiset eivät toimi siksi, että he voisivat vain osallistua ja legitimoida hallinnon demokraattisia käytäntöjä. Ihmiset osallistuvat siksi, että he haluavat vaikuttaa heitä koskeviin ja heitä kiinnostaviin kysymyksiin. Eikä tämä vaikuttamisen halu koske vain Arabianrantaa, Toukolaa ja Vanhaakaupunkia, vaan on yhteistä kaikkialla, missä ihmisyhteisöt toimivat. Sen sijaan, että jalkautamme suuria ideologioita paikallisesti, meidän kannattaa kokeilla inspiroivia ajatuksia ja paikallisia toimintatapoja, jotka monistuvat globaaleissa vertaisverkostoissa. Kun siis seuraavan kerran ryhdyt toimiin lähialueesi kysymysten puolesta, muista että toimintasi on osa globaalia kansalaistoimintaa paremman lähiympäristön puolesta. Pelkästään Helsingissä toimii yli 80 kaupunginosayhdistystä, joissa tehdään erittäin tärkeää työtä kaupunginosien kehittämiseksi. Jokaisen asukkaan on hyvä huomioida, että yhdistysten antamat lausunnot ja kannanotot katsotaan monesti alueen asukkaiden kannaksi. Yhdistyksen sanalla on myös painoarvoa kaupungin koneistossa. Parhaassa tapauksessa niin yhdistys kuin kaupungin viranomaiset kuulevat asukkaiden ääntä ja puhuvat asukkaiden kieltä. ”Yhdistyksen sanalla on painoarvoa kaupungin koneistossa.” Kaupunginosayhdistys ei kuitenkaan puhu juuri sinun äänelläsi, jollet ole jollain tasolla mukana yhdistyksen toiminnassa, vastaanota tiedotteita ja käy edes yhdessä kokouksessa vuodessa; syyskokouksessa päätetään seuraavan vuoden toiminnasta. Tämä ei koske vain helsinkiläisiä – Suomessa on viitisen sataa kaupunginosayhdistystä ja kaupunkiseuraa. Lisäksi maassamme on tuhansia kotiseutu- ja kyläyhdistyksiä. Asukasaktiivisuus ei siis ole pienen piirin käsissä eikä laantumassa, sillä yhdistysten määrä kasvaa. Sitä kuuluvampi on paikallisuuden ääni, mitä useampi asukas sanojen takana seisoo. Ei ryhdytä kaupunkipassivisteiksi vaan yhdistysaktivisteiksi! Leo Stranius Kirjoittaja on kansalais aktivisti, joka työskentelee Luonto-Liiton toiminnanjohtajana ja toimii Helsingin kaupunginvaltuutettuna. 10 Liisa Lohtander Kirjoittaja on yhdistysaktivisti ja Suomen kotiseutuliiton järjestöpäällikkö
NOVELLI 304 kilometriä J ossain kolmenkymmenen ja kuoleman välissä rahat loppuivat ja minä lähdin Suomeen hankkimaan lisää. Kotiin Venäjälle jäi poikani joka pelkäsi kaikkea ja äitini joka ei pelännyt mitään. Tiesin että he pärjäisivät, itseäni minä epäilin. Minulla on toistuva uni, siinä maalausten valkeat jänikset nauravat minulle pilkallisesti, ilakoivat niin kauan että niiden suut menevät ristiin kuin vanhassa sadussa. Jänisten nauru muuttuu itkuksi, ja äkkiä huomaan että yksi jäniksistä on poikani. Yritän silittää sen turkkia, kurottaa lähemmäksi, mutta sen silmissä välähtää ja se juoksee halki lumisen metsän yhä kauemmaksi pimeyteen. Minä kahlaan sen perässä mutta kenkäni ovat täynnä lunta ja olen auttamattoman hidas. En milloinkaan tavoita jänistä, herään henkeä haukkoen. Suomessa minä kiillotan varakkaiden perheiden perintöposliineja rystyset verillä. Asun vuokrayksiössä jonka muovimatto on läikikäs ja ikkunaa ei saa kunnolla auki. Painajaiset vaanivat sängyn alla pimeässä kuin lapsuuden möröt. Katutasossa sijaitsee pieni taidegalleria jossa käyn toisinaan katsomassa tauluja joissa on itkeviä jäniksiä. Kaupassa en tiedä mitä ostaisin, mainosten rapeapohjaiset pizzat lupaavat kuljettaa hyväuskoisen aterioijan makumatkalle Italiaan - mitä minä siellä tekisin? Taskussani on vihko täynnä suomenkielisiä fraaseja ja paikallisliikenteen bussikortti. Kaikilla on kiire, metro syöksyy tunnelista hirveällä nopeudella sylkien kidastaan ihmisiä jotka näyttävät kaikki samalta huppujensa alla. Joskus harvoin joku kohottaa katseensa ja hymyilee. Se pyyhkii hetkeksi pois ahdistuksen joka syntyy kun valvoo myöhään ja herää yksin. Painon tunne palaa rintaan vasta kun pyyhin viinitahroja keittiön lattialta ja pitelen rouvan hiuksia hänen oksentaessaan eilisten juhlien jäänteitä. Televisiossa näytetään rantaan ajautuneita valaita ja nuoria joilla on paha olla. Kaikki taitavat olla vähän tuuliajolla. Minä olisin tyytyväinen jos minulla olisi poikani sylissä, lämmin asunto ja kauniit verhot. Pienet haaveet mutta vielä pienempi palkka. Vietän suuren osa päivästäni kumarassa lattialla tai pölyhuiskan kanssa jakkaralla, alati näkymättömänä, en koskaan muiden silmien tasolla. Kukaan ei tiedä olenko lintu vai kala. En jätä jälkiä itsestäni, siivoan muidenkin jäljet. Sivelen pöydän pintaa varmistaakseni ettei siihen ole jäänyt yhtäkään murusta, puhallan ikkunanpielistä pölyä joka tanssii ilmassa surumielisesti kieppuen. Minäkin olen pölynharmaa ja kulunut, kaikkea muuta kuin postipaketissa lähetetty varavaimo jollaiseksi minua joskus luullaan. En ole kukaan, en paljasta menneisyyttäni enkä arvaile tulevaisuuttani. Välitilassa oleminen on keinoni sopeutua tänne. Minulla on toistuva uni, jossa valkeat jänikset nauravat minulle pilkallisesti, ilakoivat niin kauan että niiden suut menevät ristiin kuin vanhassa sadussa. Iltaisin kuuntelen Radio Sputnikilta melankolista musiikkia joka muistuttaa kodista. Tarinoita onnesta joka menee ohi. Punaan huuleni ja tanssin peilin edessä kunnes pyörryttää. Minua huimaa usein. Katson itseäni peilistä, olen kalpea, suoneni sykkivät sinisenä läpikuultavan ihon alla. Vanhan naisen kädet mutta kauniit ranteet, kapea vyötärö, vähän terävät lantioluut. Yksiön seinät kaatuvat päälle, sydän hakkaa, joka solu huutaa ”Pakene!”. Ulkona sataa aina. Elämä maistuu kyynelille, pisaroita valuu niin silmistä kuin taivaaltakin. Sään jumalat ovat päättäneet että nyt annetaan tulla täydeltä laidalta ja katsotaan milloin ihmispolo valuu sadeveden mukana viemäriin. Seitsemän lasia vettä päivässä. Hetki polvillaan kylpyhuoneen lattialla kun silmissä sumenee jälleen kerran. Turhaudun. Käperryn itseeni. Kipu ja minä, me olemme yhtä. Pöydällä pino kirjekuoria, voiko rakkauden osoittaa setelinipuilla? Poikani, ekaluokkalainen, kirjoitti minulle kirjeen. Hänen luokallaan on vain yksi tyttö ja opettajalla on taskussa karkkeja. Ostin hänelle kortin. Minulla ei ollut varaa siihen jonka olisin halunnut, mutta valitsin melkein yhtä hienon, sellaisen kiiltäväpintaisen jossa oli autoja. Äiti kertoi myöhemmin että kortti on jo aika rypistynyt, poika pitää sitä tyynynsä alla nukkuessaan. Toisinaan kämmenissäni on kynnenjäljet puristettuani käsiä nyrkkiin nukkuessani. Kadulla katselen ihmisiä vähän liian pitkään, toivoen salaa että joku tarttuisi minua kädestä. Joskus minun olisi toivottu pukeutuvan kirkkaan punaiseen pitsiin, kerran siihen pukeutui talon isäntä itse. Minä käytän suuria puuvillaisia alusvaatteita ja riisuudun vain kotona suljettujen verhojen takana enkä ikinä maksusta. Vaikka työskentelen lian parissa, en itse ole likainen. Mutta niiden hienojen ihmisten mattojen alla on lakaistuna pölyä ja perhesalaisuuksia. Huomaan jokaisen tahran ihmisissä ja lattioilla, havaitsen luurangot kaapissa. Näen kuinka perheen äiti laittaa joskus seinäkellon lipaston laatikkoon, hän ei kestä sen painostavaa tikitystä. Teen itsekin joskus samoin. Rauhallinen iaamu, pyyhin pölyjä taulujen kehyksistä ja perhe istuu olohuoneen sohvalla lukien kirjoja, vaihtaen muutaman sanan hiljaisella äänellä ja katsellen ikkunasta hitaasti heräilevää kaupunkia. Kaikki näyttää täydelliseltä, mutta kupla särkyy kun joku mutisee tekemättömistä töistä ja nousee rivakasti ylös. On kai väärin olla raukean tyytyväinen, sehän ei vie mihinkään. Täällä kaikki pyrkivät eteenpäin. Kun muu maailma liikkuu, minä tahdon pysyä paikoillani – kotona. Kerran vein rouvalle makeita leivoksia peltirasiassa. Olin tehnyt niitä koko edellisen illan, ajattelin ilahduttavani. Rouva hymyili jäykästi ja nyökkäsi kiitokseksi. Kun vein lähtiessäni roskat, huomasin pussin päällä sievän keon tutun näköisiä leivonnaisia. Laitan jalkaani uudet talvikengät, ne jotka ostin alennusmyynnistä saadakseni kiinni unieni valkoisen jäniksen. Kävelen rautatieasemalle. Kiireisiä askelia ja höyryäviä hengityksiä, kengät kopisevat asfalttiin. Monta minuuttia aikaa siirtyä seuraavaan junaan mutta silti pakko juosta, yksikin maleksimiseen hukattu sekunti on liikaa. Seuraan jälleennäkemistä junalaiturilla, kaksi hahmoa halaa takertuen toisiinsa kuin hukkuvat. Valo tulee kohti, mietin miten valtava sinisiä kipinöitä iskevä juna ajaa päältäni murskaten jokaisen luuni, jauhaen minut tomuksi kiskoille. Väkijoukko kohahtaa, joku peittää silmänsä. Junankuljettaja joutuu terapiaan ja otsikoihin. Kotona Venäjällä me laskimme poikani kanssa matemaattisia yhtälöitä ja väittelimme oikeasta vastauksesta niin kauan ja kiivaasti että riita muuttui lopulta nauruksi. Täällä lasken summia palkkakuiteista niin että numerot vilisevät silmissä eikä ketään naurata jos väitän loppusummaa vääräksi. Sillä aikaa poikani laskee pulkkamäkeä pahvilaatikolla, tekee läksyjä silloin kun muistaa ja näyttää äitini lähettämissä valokuvissa vähän ujolta ja juuri niin suloiselta kuin pienen pojan kuuluukin. Lähetän hänelle rahaa ja minuun sattuu joka kerta kun kirjoitan kuoreen hänen nimensä. Haluaisin halata häntä ja vannoa suojelevani kaikelta siltä mikä vaanii pimeissä puistikoissa ja vanhan kerrostalomme rappukäytävissä. Soitan puheluita joissa vannotan menemään ajoissa kotiin ja välttämään sivukatuja. Välissämme kilometrit ja pätkivä puhelinlinja. En koskaan kysy onko hänellä ikävä minua, pelkään vastausta. Mietin usein mitä teen jos menetän hänet; ehkäpä kurkotan ikkunoita pestessäni alas kadulle ja tipahdan. Hieno rouva olisi vihainen ja soittaisi miehelleen sanoen: ”Se kiero siivooja tahrasi ulko-ovemme edustan ja maineemme”. Ovet aukeavat kirskahtaen, tartun matkalaukkuihin ja valun ihmisvirran mukana vaunuun. Vaivun uneen, lähden seuraamaan jäniksen jälkiä. Kolme ja puoli tuntia kotiin. Noora Lindroos 11
MAMUPALA TOISIN SANOEN Mamupala-palstalla québecilainen ranskankielen opettaja kekseliäästi (?!) jakaa havaintojaan Artovan alueesta ja integratiostaan Suomeen. Tunnetko poutine:n? Elokuu on kuin kypsä, seestynyt ja tasapainoinen aikuinen P outine on tosi rasvainen québéciläinen pikaruoka jossa on ranskalaisia, suolajuustoa ja kuumaa lihakastiketta (perusainesosat) ja josta on olemassa lukemattomia eri versioita (makkaroiden, kananlihan, jauhelihan tai jopa hanhenmaksan kera). Juusto sulaa tietenkin nopeasti ja ateriasta tulee epämiellyttävän näköinen (se muistuttaa vähän joukkohautaa, kuten kirjailija Christian Mistral sanoo) mutta Québécin nuoriso tykkää siitä paljon! Poutine on niin herkullinen! New Yorkissa löytetään Poutine Week. New Yorkin jälkeen, Arabianranta on luonnollinen seuraava askel. Eräs ystäväni Suomesta kävi Montréalissa viime viikolla ja halusin tietää joko meidän kansallinen pikaruoka -la poutine- voisi hänen mielestään olla sopivaa syötävää suomalaisille ja voisiinko toteuttaa unelmani avata montréalilainen putiinipikaruokala jonain päivänä Helsinkiin. Hän vastasi minulle että se ei olisi mahdollista koska Suomen terveysministeriö käskisi minun sulkea pikaruokalani. – Häh! Miksi? - Koska tämä ruoka on niin vaarallinen terveydelle! M Valitettavasti luulen että hän on oikeassa, mutta unelmani tuskin loppuu siihen! Uskon että putiini (?!) voisi olla todella suosittu Suomessa. Erityisesti baarien sulkeutumisen jälkeen kun suomalainen yökansa on humalassa. Kun krapula on virallisesti tulossa. Jokaisten ryyppäjäisten jälkeen ihmiset tarvitsevat jotain suolaista, rasvaista ja täyttävää. Montréalilaiset käyvät La Banquise:ssa ja suomalaiset käyvät nakkikioskissa. Nyt tarvitsen enää yhden pienen asian : juustonvalmistajan joka voisi valmistaa en crotte-juustotyyppiä. Kyseinen juusto tekee squick! squick! hampaan alla kun sitä pureskellaan, vähän kuin leipäjuusto. Toisin sanoen -palstalla alueen asukas jakaa ajatuksiaan nappaillen ideoita kirjoituksiinsa sieltä täältä. Resepti: Ranskalaisia Halloumipaloja Kuumaa BBQ/Gravy paistinlientä Bon appétit! Oui! Jean-Philippe Payette Kirjoittaja on Arabianrannassa asuva québeciläinen. istä ihmeen aiheesta ihminen voi kirjoittaa kolumnin keskellä erämaata, viimeisellä lomaviikolla? Siitäkö, että kohta on pakko suostua ajatukseen, että työt alkavat ja sen myötä henkinen syksy. Luonto näyttää, että kesä on vasta alun parhaalla puolella, metsän herkut lupailevat tulevia satoja ahkerille keräilijöille, mutta siitä huolimatta, vaikka sielu roikkuisi kanervikossa, auto on suunnattava kohti Helsinkiä. Kuka mahtaa olla koulujen lopetuksen ja aloituksen ajankohdan päättämisen takana? Mikä välttämättömyys on aloittaa lomat touko-kesäkuun vaihteessa, jolloin missään ei mikään kasva ja kylmyys on yleisempää kuin lämpö. Elokuu on Suomessa paras lomakuukausi; metsät täynnä herkkuja, pimenevien iltojen ihanuus kynttilöineen ja grillillä istuskeluineen. Kesäkuussa elokuun lempeitä iltoja ei voi kokea, koska kaikki on vasta kypsymässä innokkaana kuin nuoru- kaiset. Elokuu on kuin kypsä, seestynyt ja tasapainoinen aikuinen. Tai kuin hyvin kehittynyt viini, jota ei kuulu nauttia kirkkaassa valossa eikä nopeasti. Elokuun pitäisi olla pyhitetty lomakuukausi, jos- ti irrotettu luonnon kiertokulusta, pakotettu aikatauluihin, jotka eivät palvele sitä, mitä varten ihminen tällä planeetalla pyristelee? ”Elokuun pitäisi olla pyhitetty lomakuukausi” sa kehittymätönkin ehtii kehittyä, nauttia rauhassa, rentoutua, ihmetellä ajan kanssa jalostunutta kauneutta. Heinäntekoaikaan, menneinä vuosina, tarvittiin kaikkia, koululaisiakin tekemään heinää. Silloin Suomessa oli omavaraisuus toisella tasolla kuin tänä päivänä. Moni tuon ajan kokenut voisi toki olla helpottunut nykyisestä tilanteesta, mutta jotain aitoa ja oikeaa tuossa kaikkia tarvittavassa maailmanmenossa silti voisi olla. Solei Vuorensola Kirjoittaja on Vanhaankaupunkiin asettunut, ympäristöstään päihtynyt asukas. Miksi tuntuu aivan kuin ihmiset olisi keinotekoises- Tervetuloa opiskelemaan! Helsingin aikuislukiossa voit suorittaa peruskoulun tai lukion, kirjoittaa ylioppilaaksi tai opiskella vain yhtä ainetta kuten tietotekniikkaa tai espanjaa. Aikuislukio on avoin kaikille koulutaustasta riippumatta. Oppitunnit ovat iltaisin, ja tarjolla on myös useita verkkokursseja. Ilmoittaudu kursseille nyt! Tarkemmat ilmoittautumisajat osoitteesta www.helsinginaikuislukio.? Keskustan toimipiste Itä-Helsingin toimipiste Mäkelänrinteen toimipiste Kalevankatu 8–10 Kajaaninlinnantie 10 Mäkelänkatu 47 www.helsinginaikuislukio.fi 12
ÄÄNI MAAILMALTA Palstalla käsitellään lehden teemaa Suomen ulkopuolelta käsin. AURA VAPAAMETSÄ Kun vapaaehtois työ on koko elämä Fundación Yepezin vapaaehtoiset pelastavat satoja tuhansia merikilpikonnan poikasia joka vuosi Meksikossa M arraskuussa 2012 luin Helsingin Sanomista artikkelin suomalaissyntyisestä Peppi Stünkelistä ja hänen työstään merikilpikonnien hyväksi Meksikossa (Munavaras hyvällä asialla, HS 7.11.2012). Olin jo päättänyt matkustaa seuraavana kesänä Meksikoon ja artikkelin luettuani otin yhteyttä Peppiin ja Fundación Yepez -järjestöön. He ottivatkin minut mielellään vastaan, ja vietin kaksi viikkoa Meksikonlahden rannalla vapaaehtoisena merikilpikonnakeskuksessa kesällä 2013. Palasin keskukseen tänä kesänä viikoksi. Tässä jutussa en kuitenkaan halua käsitellä omaa vapaaehtoistyötäni keskuksessa. Minun hyvin pieni panostukseni noiden salaperäisten jättiläiskilpikonnien pe- lastamiseksi ei ole mitään siihen verrattuna, mitä Peppi ja hänen meksikolainen perheensä tekevät kilpikonnien hyväksi. Perheen työ kilpikonnien parissa on jatkunut jo lähes viisikymmentä vuotta ja perheen isoisä menetti henkensä kilpikonnien suojelun takia 90-luvulla. Yhä tänäkin päivänä tällä tärkeällä työllä on paljon vastustajia. Perheen isoäiti Librada Géron Dominguez saa valtiolta palkkaa kilpikonnien hyväksi tehdystä työstä, mutta muuten kaikki työskentelevät vapaaehtoisesti lahjoitusten ja apurahojen turvin. Eikä kyse ole mistään pienestä projektista. Vuosittain Fundación Yepez vapauttaa noin puoli miljoonaa kilpikonnan poikasta mereen. Partiointikierroksilla keskukseen kehittymään ote- taan munat pesistä, jotka ovat liian lähellä merta tai muulla tavalla vaarassa. Suuri uhka kilpikonnille on myös se, että kilpikonnien munia syödään ja myydään yhä Meksikossa, vaikka se on lailla kielletty. Välillä, kun järjestön rahat eivät riitä mönkijöiden bensiiniin, 17 kilometrin partiointikierros tehdään kävellen upottavassa rantahiekassa paahtavassa kuumuudessa painavia munalaatikoita kantaen. Kilpikonnakeskuksessa elämä on hyvin vaatimatonta, mutta Peppi Stünkelille ja hänen miehelleen Ricardo Yepezille työ merikilpikonnien hyväksi on kaikki kaikessa. Kilpikonnien lisäksi he tekevät työtä kierrätys- ja ekoturismiprojektien parissa. Kun päivän kaikki muut työt on tehty ja pariskunnan vilkas leikki-ikäinen on vihdoin nukkumassa, Peppi avaa tietokoneensa ja hoitaa järjestön paperiasioita ja Fundación Yepezin työtä katsoessani en voi olla ajattelematta, että me kaikki olemme velkaa näille ihmisille, jotka pyyteettömästi muuttua vain muinaisuuden ”taruolennoiksi”. laatii uusia apurahahakemuksia. Meksikolainen byrokratia ja korruptio tekevät monet asiat hyvin monimutkaisiksi ja välillä kovin turhauttaviksi. yrittävät pelastaa uhanalaiset konnat. Merikilpikonnia on elänyt maailman merissä jo 150 miljoonan vuoden ajan, mutta ilman suojelutyötä ne ovat vaarassa Kirjoittaja asuu Vanhassa kaupungissa, mutta on usein jossain muualla päin maailmaa. ”Merikilpikonnia on elänyt maailman merissä jo 150 miljoonan vuoden ajan, mutta ilman suojelutyötä ne ovat vaarassa muuttua vain taruolennoiksi.” Jos haluat tietää lisää ja/tai tukea Fundación Yepezin tärkeää työtä merikilpikonnien hyväksi, katso lisätietoja osoitteesta: www.tortugasfundacionyepes.com Aura Vapaametsä Hei opiskelija! Nämäkin käytetyt tuotteet säästivät 551,5 kiloa luonnonvaroja! Kaikuuko kämpässä? Kierrätystavaralla sisustaessasi säästät paitsi luontoa, myös lompakkoa. Näytä voimassaoleva opiskelijakorttisi kassalla, ja saat 20 % alennusta! Kauppamme Helsingissä: Kyläsaaren kauppa Kyläsaarenkatu 8, 00580 Helsinki Itäkeskuksen kauppa Kauppakartanonkatu 12, 00930 Helsinki www.kierratyskeskus.fi Kuva: Haaga-Helia ammattikorkeakoulun mainonnan ja yritysviestinnän opiskelijat 13
YHTEISÖSIVU Sivun tuotti Sanna Wuorio ARABIAN ASUKASTALOT OKKO OJALA TIISTAISIN BOKVILLAN ON TALOYHTIÖIDEN Asukastalojen toiminta syksyllä Arabianrannan taloyhtiöille on tarjolla oma Talotiistai -vuoro Bokvillanista. Vuoron saa jokainen Arabian Palveluiden osakasyhtiö ja vuorot ovat pyörineet vuoden 2014 alusta asti. ISOLOKIN LEPPOINEN TALOTIISTAI As.oy Helsingin Isolokki vietti toukokuisena tiistaina omaa vuoroaan. - Talomme asukkaat olivat huomanneet ilmoituksen taloyhtiöiden omista tiistai-illoista Arabian Asukastalojen viestinnästä ja välittivät tiedon muille asukkaille, kertoo Okko Ojala. Hän toimii Isolokin hallituksen puheenjohtajana. Isolokki päätyi järjestämään nyyttäritilaisuuden taloyhtiön omalle väelle. - Emme halunneet tehdä kovin paljon ennakkojärjestelyjä tai nostaa kynnystä osallistua, Okko kertoo. -Emme myöskään voineet vaikuttaa Talotiistain ajankohtaan ja se hiukan muovasi tapahtuman järjestelyä sekä henkeä. Isolokin omissa tiloissa ja pihalla on järjestetty erilaisia asukastapahtumia ja Talotiistai sopi hyvin niiden joukkoon. Taloyhtiössä on yli 140 asuntoa eli tapahtumiin riittää joka kerta ainakin jokunen osallistuja. Isolokissa Talotiistai suunniteltiin yhdessä. Taloyhtiön hallitus järjesti avoimen suunnittelutilaisuuden. Siellä ideoitiin ja valittiin tilaisuuden teema sekä sovittiin vastuualueet vapaaehtoisille. Paikan päälle Bokvillaniin tuli nelisenkymmentä isolokkilaista. - Olin itse vieraillut talossa aiemminkin ja yhdessä nyt mietimme, että on hienoa, kun meillä on tällainen tila käytettävissä. Puutalossa on hieno tunnelma ja näköalat kummulta merelle päin ovat mahtavat. Onhan se aika hämmentävää, kun kerrostalossa asuvana voi silti käyttää aitoa puuhuvilaa juhliin kuin tehtaanjohtaja ikään, Okko hehkuttaa. Hän suosittelee hyödyntämään Talotiistain, osallistumaan asukastoimintaan ja vierailemaan talossa Kaffila Bokvillanissa. Talon tapahtumista kuulee hyvin, kun seuraa asukastalojen Facebook-sivua www.facebook.com/arabianasukastalot. MITEN HYÖDYNTÄÄ TALOTIISTAI? Talotiistaivuoron vahvistus tai peruutus tulee tehdä viimeistään kuukausi ennen taloyhtiölle varattua päivää. Talotiistaina käytössä on Bokvillanin alakerran Kahvila, Sali ja Kirjasto, klo 16 - 22. Talot tarvitsevat yhteyshenkilön, joka hakee avaimen. Yhteyshenkilönä voi toimia kuka tahansa talon asukas. Idea Talotiistaista tuli, kun Bokvillan avattiin ja vuorot ovat pyörineet vuoden 2014 alusta asti. Vuorot kulkevat aakkosjärjestyksessä lopusta alkuun. Lisätietoa Talotiistain käytännön järjestelyistä voi kysyä sähköpostilla arabianasukastalot@gmail. com ja lista vuoroista löytyy www.kaantopaikka.fi -> Muu toiminta. Sanna Wuorio 14 Kurssien ilmoittautuminen alkoi Arabian Palveluiden taloyhtiöiden asukkaille 4.8. ja muille 11.8. Vapaana olevat paikat voi tarkastaa osoitteesta www.kaantopaikka.fi. Suurin osa toimminnasta pyörähtää käyntiin syyskuussa. KAFFILA BOKVILLAN on auki 13.8. alkaen nyt keskiviikkoisin, torstaisin ja sunnuntaisin! Talotiistait 2014 12.8. Heka-Kumpula Gunnel Nymaninkatu 19.8. Heka-Kumpula Lontoonkuja 26.8. Heka-Kumpula Kaanaanpiha 4 2.9. Heka-Kumpula Berliininkuja 9.9. HASO Kaanaankatu 6 16.9. HASO Hämeentie 107 23.9. Asunto Oy Toukolankustaa 30.9. Asunto Oy Helsingin Toukoniitty 7.10. Asunto Oy Helsingin Kotisaari 14.10. Asunto Oy Helsingin Kaanaanranta 21.10. Asunto Oy Arabian Valo 28.10. Asunto Oy Helsingin Röstrandinpiha 4.11. Asunto Oy Helsingin Teema 11.11. Arabianrannan Merituuli 18.11. Arabianrannan Lontoonkatu 9 25.11. Arabianrannan Ankkuri 2.12. Arabian Kotiranta
YHTEISÖSIVU Paavalin seurakunnan kesä Juhannuksena kokoonnutaan Paavalin seurakunnan omalle kesäkodille Juhannuksena kokoonnutaan Paavalin seurakunnan kesä Mäntyniemeen Kirkkonummen Vitt- PaavaSeurakunnan kesä on monipuolinen. lin seurakunnan omalle kesäkodille räsk -järven rannalle. Lisätietoja retPaavalinkirkko on auki kesällä joka iimeisen kymmenen nä voit vaikka olla kiitollinen at. Jonain päivänä voit pyyMäntyniemeen Kirkkonummen VittSeurakunnan on monipuolinen. kestä ja ilmoittautumisestasiitä, saatettä seuvuoden aikana on jakesä sinulla on koti ja et- tää vaikka naapurille työpäivä tutustumista hiljentymistä räsk -järven rannalle. Lisätietoja retnoussut esiin sankoin tä perheesi on turvassa. paikkaa, taloyhtiön yhteiselPaavalinkirkko on auki kesällä joka rakunnan nettisivuilta. varten. joukoin erilaisia henkistyle kirpparille hyvää säätä ja kestä ja ilmoittautumisesta saat seupäivä tutustumista ja hiljentymistä miseen tähtääviä oppaita. 10 minuuttia päivässä kes- uuden koirapuiston valmisrakunnan nettisivuilta. Oman henkisen ja/tai henkity asioihin joita haluat tumista nopeassa aikataulusvarten. Paavalin seurakunnan kesäkausi on gellisen polun löytämistä pipyytää itsellesi. Mitä sinul- sa. Toisena päivänä voit pyylastattu yhdssäololla ja leireillä. Pie- elämässäsi juu- tää vaikka sodan loppumisdetään tärkeänä osana ihmita puuttuu Paavalin seurakunnan kesäkausi on Jumalal- ta Ukrainassa ja Syyriassa, senä kasvamista. nyt? Pyydä niitä nille koululaisille suunnatturiPäiväleiRippikoulut ovatIsraeliin muuttuneet paljon ta, rohkeasti. Tässä se rauhaa tai ihmisoilastattu yhdssäololla ja leireillä. Pie- piilee ri on perheiden turva koulujen pääMitä me sitten etsimme, hankaluus, että täytyy kun- keuksien toteutumista Pohvuosikymmenien saatossa, mutta suunnattu Päiväleikun yritämme löytää oikean nolla keskittyä siihen mitä Rippikoulut jois-Koreassa. ovatedelleen muuttuneet tyttyä. nille Sielläkoululaisille on ohjelmaa kahdelle tärkeimmät asiat ovat sa- paljon tien? Etsimmekö omasta ittodella haluaa. Kun sitä selri on perheiden turva koulujen päävuosikymmenien saatossa, mutta ensimmäiselle kesälomaviikolle. sestä uusia voimavaroja vai vitteleeJuitselleen, on help-Jo toista 10+10+10 ei olePaavalin mikään uu-ripamoja. vuotta tyttyä. Siellä on ohjelmaa kahdelle tärkeimmät asiat ovat edelleen pyrimmekö yhteyteen jonpoa pyytää sitä. Voit pyytää si keino tai dieetti. Se on ihan hannusviikko alkaa alakoululaisten ritjaovat Vihreitä Ripareita, eliSitä vahvis- sakin itseämme suuremman samaa asiaa uudelleen uu- moja. tavallista rukoilemista. ensimmäiselle kesälomaviikolle. JuJo toista vuotta Paavalin ripaJunnuleirillä Mäntyniemessä. Ja elotamme nuorten luonvoiman kanssa? Minkälainen delleen tai sitten vaihdella. voi tehdä ymmärrystä päivän mittaan piehannusviikko alkaa alakoululaisten ritluomakunnan ovat Vihreitä Ripareita, polku olisi sellainen, jota jakJonainviipäivänä voit nosta esimer-ja nemmissä paloissa tai sitten eli vahviskuussa koulun alkua edeltävällä pyhyydestä. Junnuleirillä Mäntyniemessä. Ja elosaa seurata kauemmin kun kiksi pyytää hyvää ilmaa, tamme rysäyttää kerrallaymmärrystä vaikka ilnuorten kolla on vielä Puuhapäivät, Suomen joiden menestystäLisätietoja on keskiviikkoiltaisin Vihreistä Ripareista löytyyluonkolme 11.6. viikkoaalkaen ja minkälaisia EM-fu- tarukoukseksi. Tämä taatuskuussa koulun alkua edeltävällä viiluomakunnan aikana on monenlaista kivaatiksen kesätetuloksia olisi karsinnoissasakasti.fi ja huk- nosta ti tuoja mielentyyneyttä, iloapyhyydestä. ja klo 19odotettavissa? Kesäillan ehtoollinen ja joka –sivuilta hakusanalla Vihkolla on vielä Puuhapäivät, joiden kuneen avaimen löytymistoivoa omaan elämään. 11.6. alkaen on keskiviikkoiltaisin Lisätietoja Vihreistä Ripareista löytyy kemistä koululaisille joiden vansunnuntai klo 10 vietetään messua reä terRipari. 10 + 10 + 10 = tässä olisi yksi tä. Toisena päivänä ehkä aikana on monenlaista kivaa kesäteklo 19 Kesäillan ehtoollinen ja joka sakasti.fi –sivuilta hakusanalla Vihhemmat ovat jo aloittaneetveyttä työt loJumalan lähelle vievä polku, Poikkeuksen täja ajatusten selkeyttä sanottuna:toiminnasta toimii! Paavalinkirkossa. LisätietoaLyhyesti seurakunnan kemistä koululaisille isojen joiden van- edessä. ei mikään uusisunnuntai mutta parinklo 10 vietetään messua mien jälkeen. päätösten reä Ripari. hän muodostaa helluntaisunnuntai sivuilta tuhannen vuoden kokemukTuulilöydät Aitolehti hemmat ovat jo aloittaneet työt lo- sekä yhteystietomme Paavalinkirkossa. Poikkeuksen täLisätietoa seurakunnan toiminnasta 8.6. jolloin messua vietetään ulkona sella voisi sanoa että kannat10 minuuttia päivässä keskihelsinginseurakunnat.fi/paavali mien jälkeen. hän muodostaa helluntaisunnuntai taa kokeilla. Näin se menee: ty asioihin joita haluat pyysekä yhteystietomme löydät sivuilta Nuorten kesään kuuluu rippikoulut. Toukolassa, Helsingin ensimmäisen syt tähän pisteeseen jossa joka osaa olla aidosti kiitol- tää muille ihmisille tai eläi8.6. jolloin messua vietetään ulkona nuorta kokoontuu ke-luonnolle. On hy- helsinginseurakunnat.fi/paavali kirkonpäivässä raunioilla. si- asiat, jois- Noin 10 minuuttia keski-Kirkkorauniot nyt olet. Huomaa linen80 oman elämänsä pienis- tänä mille tai Nuorten kesään kuuluu rippikoulut. Toukolassa, Helsingin ensimmäisen ty asioihin, joista olet kiitolli- ta voit olla aidosti kiitollinen. sänä täkinMäntyniemeen asioista. Yhtenä päivävä katsella riparille, suurin maailmaa ympäjaitsevat Vanhankaupungintien nen. Mieti asioita joita sinulla Kiitollisuuden aiheita löytyy nä voit olla 80 kiitollinen esirillämme, olla mukana siinä. Noin nuorta kokoontuu tänä kirkon raunioilla. Kirkkorauniot siheistäsiitä, onettä leiriläisiä ja mukana on ettäkeMessu klo 11 ja sinne itselläsipäässä. on, tai mitä muut alkaa ih- vaikka kuinka, kunhan osaat osa merkiksi on hyvä ilMitä toivon maailmassa sänä Mäntyniemeen riparille, suurin jaitsevat Vanhankaupungintien miset ovat elämääsi. kiinnittää niihin huomiota. myös ma, aurinko paistaa ja löysit toisin? Tarkastele ajavapaaehtoisia isosia &olisi appaovattuoneet tervetulleita kaikki halukkaat. on leiriläisiä ja mukana Mieti miten elämäsi on kulTutkimusten onnel- useammankin madottoman tuksiasi ja pyydäon Jumalalta päässä. Messu alkaa klo mukaan 11 ja sinne reita. osa heistä kenut niin, että olet pääs- lisin ihminen on sellainen, herkkutatin. Toisena päivä- niitä muutoksia joita halumyös vapaaehtoisia isosia & appaovat tervetulleita kaikki halukkaat. reita. 10 + 10 + 10 JUMALADIEETTI V ALUEEN YRITYKSILTÄ Koululaisille välipalaa ja vapaata hengailua Bokvillanissa B okvillanin kerhohuone on koululaisten käytössä maanantaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 13–16.30. Siellä voi pelata lautapelejä, lukea sarjiksia, tehdä läksyjä tai ihan vaan hengailla. Keskiviikkoisin ja torstaisin on tarjolla myös Kaffilan välipalaa klo 13–16 (3 e tai välipalakortilla 5krt / 14 e). Haluatko osallistua koululaisten iltapäivätoiminnan suunnitteluun?Ilmoittaudu osoitteeseen: arabianasukastalot@gmail.com! Vapaaehtoiseksi asukaskahvilaan? Kaffilan vaparina pääset kokeilemaan kahvilanpitoa omien halujesi ja taitojesi mukaan, muutaman tunnin kerrallaan. Kaffila on auki keskiviikkoisin ja torstaisin klo 12–18 sekä sunnuntaisin klo 14–18. Tarjolla on makeita ja suolaisia leivonnaisia, kahvia ja teetä sekä arkisin myös lounasta ja välipalaa. Kaffila Bokvillan Hämeentie 125 00560 Helsinki Ilmoittaudu vapariksi osoitteeseen kaffilabokvillan@gmail.com! Kaffila Facebookissa: facebook.com/kaffilabokvillan ALUEEN YRITYKSILTÄ Kaupunginosafillarit Velobiasta A sukkaidemme hyvin vastaanottama Velobia on nimennyt kaksi pyörämallia kaupunginosiemme mukaan - nyt voit ottaa allesi Annala (naisille) tai Toukola (miehille) fillarin! Upeaa! Pyörät ovat yksilöllisiä joten ne räätälöidään käyttötarkoituksen ja käyttäjän omien mieltymyksien mukaan. Rungot suunnitellaan Hollannissa. Itse pyörä suunnitellaan käyttäjälle ja kootaan Velobian Hämeentie 156 A kivijalka toimipisteessä. Asiakas saa halutessaan osallistua itse pyörän suunnitteluun niin paljon kuin haluaa - vaikka osa osalta. Velobian asiantuntijat toki kasaavat menopelin allesi mieltymyksiesi mukaan. ”Yhteisöllisyys, paikallisuus ja kestävä kehitys. Nämä ovat Velobialle tärkeitä asioita”, kertoo Mikko Bäckström Velobiasta. ”Artovan alue on varmasti pyöräily-ystävällisimpiä alueita Helsingissä ja siksi tulimme tänne. Huollamme ja korjaamme kaikkia pyöriä - ikään tai kuntoon katsomatta. Tervetuloa.” 15 M-Kauppa Arabiasta Lyoness-etukortteja M -Kauppa Arabiassa voit liittyä itsepalvelupäätteeltä Lyoness etukorttiasiakkaaksi. Kauppias Annette Forssell-Myller on ollut tyytyväinen kortin suosioon. ”Olemme saaneet heti uusia asiakkaita. Tämä on erinomainen etukortti meidän asiakkaillemme koska asiakas saa rahaa takaisin ostoksista käyttämällä Lyoness etukorttia”, Annette muistuttaa. Kortin lisäominaisuudet mm. mobiilimaksaminen sopii meidän asiakkaillemme. Lisätietoja ja oman etukorttisi saat Arabian M-kaupasta. Lyoness on maailman suurin kanta-asiakasohjelma jossa on mukana 47 maata ja määrä kasvaa. Ostopaikkoja on yli 250 000. Mukana on maailmanlaajuisesti yli 40 000 yritystä. Kortti on Cashbackcard jota käyttämällä saat rahaa takaisin kaikista ostoksistasi yhteistyöyrityksistä. Kortti on ilmainen: joko fyysinen kortti tai älypuhelinsovellus, eikä sido käyttäjää mihinkään.
Luonnollisesti lähellä M-KAUPPA ARABIA Tuoreet leivät ja paistokset Vegetuotteet Luomua Lähiruokaa Erikoiskahvit vastajauhetuista pavuista Runsas olutvalikoima M-Kauppa Arabiasta löydät laajasta tuotevalikoimastamme oikeat tuotteet arkeen ja juhlaan. Olemme palveleva lähikauppa josta saat kaiken tarvittavan ruokapöytääsi. Viikottain vaihtuva runsas tarjousvalikoimamme on erittäin edullinen. Ja hyvä palvelu on meille kunnia-asia. Tervetuloa ostoksille. Nyt saat M-Kauppa Arabiasta ilmaisen Lyoness etukortin, jolla teet ostoksia vielä edullisemmin. Etukortilla saat alennusta ostoksistasi M-kauppa Arabiasta sekä tuhansista muista yhteistyöyrityksistä ympäri maailman. Vuonna 2003 perustettu Lyoness tarjoaa jäsenilleen rahaa takaisin jokaisesta ostoksesta. Lataa ilmainen Lyoness mobiilisovellus ja voit maksaa ostoksesi myös puhelimella. Lyoness Cashback –kortilla saat suurimmat edut maailmanlaajuisesti. M-Kauppa Arabia avoinna ma - pe: 7:00 - 21:00 la: 9:00 - 21:00 su: 12:00 - 21:00 Hämeentie 135 00560 Helsinki Puhelin: 050 441 3222 www.m-kauppa.fi Facebook: https://www.facebook.com/M.kauppa.Arabia M-Kauppa kuuluu M-Ketjuun ja on itsenäisten kauppiaiden perustama suomalainen kauppaketju, jonka myymälät tarjoavat monipuolisen ja edullisen valikoiman päivittäistavaroita. M-ketjuun kuuluu noin 60 M-Kauppaa. M-kauppiaat omistavat markkinointiyhtiön joka neuvottelee ketjuun kuuluville kaupoille ehtoja. Tämä näkyy kuluttajalle kilpailukykyisinä hintoina, palveluna ja paikallisesti laajoina valikoimina. Ps. Kahvilastamme saat tuoretta vastajauhettua kahvia ja myymälästämme makoisat paistokset. Tervetuloa kahville!