Sisältö #2 • 2014 ilmoitukset // sivu . . NELJA SECURITY ARSENAL 11 FINSEC 21 poliisikoulun . .. . E pAAsykokeet ennen ja SUOJAN KÄYTTÄMINEN: nyt ampuma-asennot sivu 09 03 PÄÄKIRJOITUS / Minusta tulee isona 04 POLIISI AMMATTIKORKEAKOULUN PÄÄSYKOKEET todistajansuojelu Suomessa ja maailmalla s. 22 08 KYBERTURVAYRITYKSILLE avointa kasvua 09 SUOJAN KÄYTTÄMINEN / osa II - Ampuminen suojan takaa 18 ITSEPALVELUVANKILAT / Ainutlaatuinen kokeilu 22 TODISTAJANSUOJELU SUOMEN LAKIIN / Lopultakin! 26 TODISTAJANSUOJELU YHDYSVALLOISSA 30 ESITTELYSSÄ / C.P.E. Productions 32 KIRJASTO / Skenaarioharjoittelu 37 PELILUOLA / Warhammer 40 000 39 LYHYESTI / Uutisia 2 KON T R O LL I 2 • 2014 Ovatko vangit tulevaisuudessa ihan yksin? s. 18
PÄÄKIRJOITUS KONTROLLI Kontrolli 2 / 2014 ISSN 2341- 6947 MINUSTA TULEE ISONA Kustantaja Kontrolli-julkaisut Oy Päätoimittaja Seppo Vesala Taitto & Editointi Juha Harju Toimittajat Antti Sirkkala Timi Tikkanen Juha Rämänen …poliisi. Ajan piipaa-autoa siniset valot vilkkuen. Otan rosvot kiinni. Pistän tuhmat sedät ja tädit vankilaan miettimään, mitä tuli tehtyä. Minulla on oikea pyssy. Teen oikein, ja hyvät ihmiset tykkäävät minusta. Kyllä, otan rosvoja kiinni. Joskus saan palauttaa eksyksissä olleen pikkulapsen tai vanhuksen kotiinsa. Ehkä onnistun suostuttelemaan parvekkeen reunalla keikkuvan itsemurhakandidaatin takaisin olohuoneeseen. Hiljennän taloyhtiötä häiritsevän naapurin. Selvitän, kumpi nakkikioskin jonossa löi ensin. Minun ei tarvitse avata tv:tä katsoakseni jännittävää poliisisarjaa – olen osa sitä, ainakin hetkittäin. Valokuvaaja Timi Tikkanen Numerossa avustaneet Tom Lindblom Otto Lindblom Jarno Hartikainen Matti Virtanen Jenny Wesanko Kannen kuva Matti Virtanen Yhteydenotot toimitus@kontrolli.fi sukunimi@kontrolli.fi Vuorotyö vie mehut. Hiljainen yövuoro ei tunnu päättyvän koskaan. Keräilen toistakymmentä oksennuksessa, ulosteissa ja veressä makaavaa humalaista turvaan pahalta maailmalta. Soitan alaikäisen vanhemmille, josko tulisivat hakemaan päihtyneen kullannuppunsa kotiin. Vanhempia ei aina kiinnosta, tavoiteta tai he ovat jo sammuneet. Näen hakattuja vaimoja ja kuoliaaksi pahoinpidellyn lapsen. Kaksi kollegaani on ammuttu. mainosmyynti myynti@kontrolli.fi Osoite Kontrolli-julkaisut Oy PL 10 40321 Jyväskylä Olen jatkuvasti suurennuslasin alla. Teen niin tai näin, aina jonkun mielestä väärin päin. Resurssit pienenevät, kenttäväki vähenee ja vaatimukset kasvavat. Vaan teenpä kuitenkin työtä, jolla on tarkoitus! Kontrollin tässä numerossa on juttu Poliisiammattikorkeakouluun hakemisesta. Kouluun riittää hakijoita, vaikka töitä ei valmistuneille välttämättä olekaan tarjolla. Suomessa on maailman mittakaavassa huomattavan vähän poliisimiehiä asukaslukuun suhteutettuna. Ilmeisesti myös rikollisuus on huimassa laskussa? Seppo Vesala poliisikoulun kasvatti Toimitus vastaanottaa julkaistavaksi tur vallisuusaiheista materiaalia, mutta julkaisusta pitää aina erikseen sopia. Aineisto hyväksytään sillä ehdolla että Kontrollijulkaisut Oy saa käyttää sitä veloituksetta uudelleen. Toimitus ei vastaan materiaalin säilyttämisestä tahi palauttamisesta. Lehden sisältö pyritään saamaan mahdollisimman totuudenmukaiseksi, mutta Kontrollijulkaisut Oy ei vastaa esiintyvistä virheistä. Kaikki lehden oikeudet ovat Kontrolli-julkaisut Oy:llä, materiaalin tuottaneilla henkilöillä tai muilla oikeudenhaltijoilla. twitter.com/vouti twitter.com/kessu w w w.facebook.com/kontrolli w w w.kontrolli.fi KON T ROLL I 2 • 2014 3
Poliisiammattikorkeakoulun pääsykokeet Paljon on niitä, jotka ovat hakeneet useammin kuin kerran pääsyä opiskelemaan poliisiksi. Yksi tällainen pääsykokei- den “moniottelija” valaisee kokemuksiaan pääsykokeen ensimmäisen vaiheen eroista uuden ja vanhan pääsykokeen välillä. teksti ja kuvat: Matti Virtanen Grafiikka ketteryysradasta: Polamk 4 KON T R O LL I 2 • 2014 P oliisiammattikorkeakoulun pääsykokeet kokivat muutoksen, kun poliisin perustutkinto vaihtui uuteen ammattikorkeakoulutasoiseen perustutkintoon. Tutkinto pitenee kahdesta ja puolesta vuodesta kolmeen vuoteen eli 180 opintopisteeseen. Tutkinto tulee antamaan valmiudet poliisimiehistön virkoihin, kuten esimerkiksi vanhemmaksi konstaapeliksi. Ensimmäinen AMK-haku alkoi 7.1.2014 ja päättyi 31.1.2014. Hakijoita kyseiselle hakujaksolle oli 915, joista pääsykokeisiin kutsun sai 855. Valintakokeiden ensimmäinen vaihe pidettiin maaliskuun alussa poliisiammattikorkeakoululla Tampereen Hervannassa.
Haku vuonna 2013 Hakeminen poliisin perustutkintoon alkoi netistä tulostettavan hakulomakkeen täyttämisellä. Lomakkeessa kysyttiin muun muassa koulutuksesta, asepalveluksesta, rangaistuksista ja työkokemuksesta. Ennen hakemista oli täytyttävä vuoden työkokemus. Lisäksi piti hakea optikolta todistus siitä, että täyttää poliisin näkövaatimukset. Tämän jälkeen varattiin aika paikalliselle poliisilaitokselle päällystöön kuuluvan poliisin haastatteluun. Ennen haastattelua tai haastattelun aikana hakija kirjoitti lyhyen omaelämäkerran ja arvioi omia heikkouksiaan ja vahvuuksiaan. Hakija täytti myös suostumuksen turvallisuusselvitykseen. Haastattelun tehnyt poliisi joko puolsi tai ei puoltanut hakijaa poliisiammattikorkeakoululle pääsykokeisiin. Poliisilaitosvierailun jälkeen jäätiin odottamaan pääsykoekutsua sisältävää kirjettä poliisiammattikorkeakoululta. Valintakokeiden ennakkomateriaali oli vuonna 2013 Poliisin vuosikertomus 2011, poliisilaki ja “Avoin mieli rikas kartta” - Rikosylikonstaapeli Juhani Huotarin näkökulmia kuulustelutaitoon. Ensimmäisen vaiheen pääsykokeissa suoritettiin kolme osaaluetta: psykologiset testit, kuntokoe sekä kirjallinen koe ja tutkintokielen koe. Psykologiset testit Testit sisälsivät: - muistitestin, jossa kuunneltiin tarina, ja sitten se piti kirjoittaa koneelle mahdollisimman tarkasti - logiikkaa ja avaruudellista hahmottamista sekä matemaattisia taitoja vaativia tehtäviä - persoonallisuustestejä, joissa kysyttiin armeijasta tuttuja kysymyksiä, kuten ”Saatko usein hallitsemattomia nauru- tai itkukohtauksia?” Testit tehtiin pääosin tietokoneella, mutta osa psykologisista testeistä tehtiin paperille. Kuntokoe Kuntokokeen sisältö oli: - kestävyystestinä 1500 metrin juoksu. Minimivaatimus miehillä aikaan 7:15 minuuttia ja naisilla aikaan 8 minuuttia - istumaannousu lisäpainolla; miehillä 5 kg:n ja naisilla 2,5 kg:n vastus niskan takana. Aikaa 30 sekuntia, minimi 15 suoritusta. - koordinaatiotesti. Kokeiden valvoja näytti koordinaatiota mittaavan liikkeen, joka piti toistaa ennen seinämän ylitystä. Mikäli testi ei mennyt läpi, vähennettiin seinämän ylityksestä pisteitä. Virallista hylättyä suoritusta epäonnistumisesta ei tullut. - seinämän ylitys, miehillä 230 cm ja naisilla 200 cm korkea seinämä - nukenkanto: 80 kg:n painoinen nukke, jota piti kantaa 20 metriä. Pisteytykseen vaikutti muun muassa oikeaoppinen nostotyyli. - penkkipunnerrus jalat irti maasta, eli niin kutsuttuna sotilaspenkkipunnerruksena. Miehillä paino oli 62,5 kg ja naisilla 37,5 kg. Minimivaatimus oli vähintään 2 suoritusta. - ylätalja/käsinkohonta: Naiset suorittivat ylätaljavedon 70 prosentilla oman kehon painosta. Miehillä liikkeenä oli leuanveto, tai vaihtoehtoisesti ylätalja 100 kg:n vastuksella. Liikkeet tehtiin vastaotteella. Minimi viisi suoritusta. - uimataitotestissä uitava matka oli 100 metriä, josta piti suoriutua alle kolmessa minuutissa. Arviointi hyväksy/hylätty Kuntokokeista sai tulla korkeintaan 2 hylättyä suoritusta. Kirjalliset kokeet Kirjallisissa testeissä oli useita vaiheita: - tiivistelmä: Koetilaisuudessa jaettiin teksti, joka saattoi olla esimerkiksi lehdestä poimittu, jotain tapahtumaa tai rikosta koskeva artikkeli. Hakijan tuli kirjoittaa siitä käsin 150-sanainen tiivistelmä ja antaa sille 10-15 sanan otsikko. - kirjatentti: Kirjatentissä kysyttiin lyhyitä kysymyksiä ja väittämiä ennakkomateriaalina olleesta poliisilaista ja Poliisin vuosikertomus 2011:sta. - kirjoitelma: Kirjoitelmassa tuli kirjoittaa annetun aiheen mukaan, käyttäen hyödyksi muistinvaraisesti ennakkomateriaalia “Avoin mieli rikas kartta”. KON T ROLL I 2 • 2014 5
Kokeiden jälkeen alkoi noin kuukauden kestävä Tampereen postileimalla varustetun kirjeen odotus. Kirjeessä ilmoitettiin, oliko hakijalla asiaa toiseen vaiheeseen. Jos kutsua toiseen vaiheeseen ei tullut, hakija sai tietää kuntokokeen ja kirjallisten kokeiden pistemäärät. Hakijalla oli myös mahdollisuus soittaa määrättynä päivänä poliisikoululle tiedustellakseen perusteluita pisteilleen. Tutkintoon pystyi hakemaan uudelleen, kun viralliset opiskelijavalinnat oli tehty, eli käytännössä puolen vuoden päästä valintakokeiden ensimmäisestä osasta. Nykyinen haku 2014 Hakeminen uuteen ammattikorkeakoulutasoiseen poliisin perustutkintoon tapahtuu netissä sähköisellä hakulomakkeella, aivan kuin muissakin AMK-hauissa. Hakemus täytetään Polamkin haku-sivuilla (https://haku.polamk.fi/). Hakemuksen pääsee tekemään henkilötietojen varmennuksen jälkeen. Hakemuksen täyttämiseen menee aikaa noin 30 minuuttia, ja siinä kysytään muun muassa hakijan aikaisempaa koulutustaustaa, henkilötietoja, terveydentilaa, ajokorttia ja rangaistuksia. Hakemusta voi muokata ennen viimeistä hakupäivää. Kaikki hakuun liittyvä tapahtuu nyt sähköisesti. Kutsu ja päätökset valintakokeiden eri vaiheista tulevat kaikki nettihakuun. Hakusivuille tulleista uusista ilmoituksista tulee viesti sähköpostiin. Uimataitotodistus Mikäli kutsu kokeisiin tulee, hakijan pitää suorittaa pohjoismainen uimataitotesti ennen pääsykokeita. Uimataitoa ei siis enää testata valintakokeissa, kuten ennen. Hakija tulostaa Polamkin sivuilta uimataitotodistuksen ja käy suorittamassa sen esimerkiksi paikallisessa uimalassa. Uimataitotestin valvojan pitää olla SHU:n uimavalvoja-, uimaopettaja- tai allasmestarikurssin suorittanut henkilö. Testissä pitää uida 200 metriä, josta vähintään 50 metriä selällään. Testissä ei ole aikarajaa, ja tarkemmat tie- 6 KON T R O LL I 2 • 2014 dot löytyvät Polamkin sivuilta. Todistus on erittäin tärkeä, koska ilman sitä hakija ei voi aloittaa pääsykoetta. Valintakokeiden ennakkomateriaalina on artikkelikokoelma “Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki – Kahdeksantoista näkökulmaa poliisin työhön”. Artikkelikokoelmassa on muun muassa poliisien, toimittajien ja opettajien kirjoittamia tekstejä. Artikkeleissa käsitellään poliisin ammattia ja siihen liittyviä aiheita. Psykologinen osio Psykologiset testit olivat mielestäni säilyneet ennallaan: taas testattiin muistia, loogista ajattelua, avaruudellista hahmottamista sekä persoonallisuutta. Psykologisen osion yhteydessä myös täytettiin suostumus turvallisuusselvitykseen, joka entisessä haussa tehtiin poliisilaitoksella haastattelun yhteydessä. Kuntokoe Kuntokokeeseen on tullut jonkin verran muutoksia. Tietyiltä osin on palattu vanhaan, ja kokeen vaatimuksia on osittain tiukennettu. - kestävyyskokeena toimii tuttuun tapaan 1500 metrin juoksu, mutta vaatimuksia on hieman kiristetty: minimiaika miehillä on tasan 7 minuuttia, ja naisilla 7.45. Erona aikaisempaan on myös se, että mikäli hakija keskeyttää tai ei suoriudu minimiajassa, hän karsiutuu koko valintakokeesta. - ketteryyskoe on rata, jossa on erilaisia suorituksia kuten ristiaskellus, kuperkeikka, keilan kierto, aidan alitus (50 cm), kahden keilan kierto ja kolmen juoksuaidan ylitys (miehillä aidan korkeus on 77 cm ja naisilla 69 cm). Ketteryysrata on ollut käytössä poliisikoulun testeissä joitakin vuosia aikaisemmin, mutta hieman eri muodossa.
- nukenkannossa kannetaan noin 80 kg:n painoista nukkea määrätyllä kantotavalla. Miehet kantavat 20 m ja naiset 15 m. Arvosteluna on hyväksytty/hylätty. - ylätaljaveto/leuanveto: Naiset suorittavat ylätaljatestin 70 prosentilla oman kehon painosta. Miehet suorittavat leuanvedot tai vaihtoehtoisesti ylätaljavedon 100 kg:n vastuksella. Minimivaatimus on viisi suoritusta. Erona aikaisempaan on, että leuat tehdään myötäotteella eli rystyset itseen päin. - penkkipunnerrus tehdään entiseen tapaan maksimitoistosuorituksena. Naisilla paino on 35 kg (erona entiseen -2,5 kg) ja miehillä 62,5 kg. Suoritustapa on niin sanottu sotilaspenkkipunnerrus, eli jalat ovat irti maasta tai penkin päällä. Takamus ei saa nousta penkistä suorituksen aikana. Minimivaatimus on kaksi toistoa. Kuntokoe on mielestäni kattava ja mittaa hyvin hakijan peruskuntoa ja valmiuksia poliisin ammattiin. Raskaan kokeesta tekee se, että suoritukset tehdään peräjälkeen eikä palautumiselle jää paljoa aikaa. Olin harjoitellut etukäteen kaikkia kuntokokeen osia, mutta pääsykokeissa jäin kaikista harjoituksissa tekemistäni maksimeista kahdella suorituksella juuri levon puutteen takia. Kuntokokeisiin tulee siis tosissaan harjoitella ja testatessaan koetta liikkeet kannattaa tehdä peräjälkeen, valmiiksi rasittuneena. Tällöin saa realistisemman kuvan siitä, miten kokeissa tulee menemään. Kaikissa kunto-osioissa minimit on mielestäni suhteellisen helppo saavuttaa, jos on tullut urheiltua edes joskus. Minimit harvoin kuitenkaan takaavat menestymistä pääsykokeissa. Ketteryysrataa sai kokeilla ennen suoritusta, mikä on mielestäni reilua, sillä harvalla on mahdollisuutta rakentaa omaa rataa harjoittelua varten. Ristiaskellus oli monelle haastava suoritus, ja sitä kannattaakin harjoitella ennen kokeeseen menoa. Hylätty suoritus kestävyyskokeessa tai kaksi hylättyä kuntokokeissa johtaa koko valintakokeen hylkäämiseen. Kaikista kuntokokeen osista on kattavat tiedot ja opasteet Polamkin sivuilla. Kirjoituskokeet Tiivistelmässä hakijoille jaetaan noin 500-1000 sanan mittainen jotakin rikosta tai tapahtumaa kuvaava artikkeli. Tällä hakukierroksella artikkeli oli Poliisikoira-lehdestä. Tekstin pohjalta hakijan tulee kirjoittaa 100-150 sanan mittainen tiivistelmä. Tiivistelmälle annetaan 10-15 sanan otsikko, joka kuvaa tiivistelmän olennaisen sisällön yhdellä virkkeellä mahdollisimman tarkasti. Aikaa kokeessa on 45 minuuttia. Tehtävä on muuten sama kuin aikaisemmin, mutta nyt koe tehdään tietokoneella, ja mikä parasta, tekstinkäsittelyohjelmassa saa käyttää oikolukutoimintoa. Esseekokeessa vertaillaan kolmea artikkelia annetusta näkökulmasta. Yksi artikkeleista jaetaan koetilaisuudessa ja kaksi artikkeleista on ennakkomateriaalista “Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki”. Ennakkomateriaalin artikkelit tulee hallita muistinvaraisesti. Hakijan tulee vertailla artikkelien yhtäläisyyksiä ja eroja, yhdistellä tietoja ja näkökulmia sekä perustella omia johtopäätöksiään. Hakijan tulee ymmärtää artikkelien ajatuskulut ja avainkäsitteet sekä osata hyödyntää niitä mielekkäästi. Aikaa tehtävään on 120 minuuttia. Todistetulla lukihäiriöllä on mahdollista saada lisäaikaa 30 minuuttia. Tällä kertaa esseessä piti pohtia artikkelien perusteella, millainen on hyvä poliisi. Koetilaisuudessa jaettu teksti oli blogikirjoitus, jossa arvosteltiin vahvasti osaa poliiseista, jotka kirjoittajan mukaan pitävät kaikkia motoristeja rikollisjärjestön jäseninä. Ennakkomateriaalista vertailuun oli valittu Saara Asmundelan ja Markku Nymanin artikkelit. Mielestäni essee oli monin verroin haastavampi kuin entinen kirjoitelma. Nykyiseen kokeeseen on mielestäni vaikeampi harjoitella kuin entiseen. Ennakkomateriaalin lukeminen vie myös enemmän aikaa, koska jokaisen 18 artikkelin avainsisältöjen opettelemiseen menee aikansa. Itse huomasin myös ennakkomateriaalia lukiessani, että saatoin helposti sekoittaa samankaltaisten tekstien sisältöjä. Ennakkomateriaali ei ole muutamassa illassa luettu teos, joten lukeminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, jopa kuukausia aikaisemmin. Molemmissa kirjallisten kokeiden arvioinneissa on useita arvioitavia osa-alueita. Ne kerrotaan kokeen valintaperusteissa, jotka löytyvät Polamkin sivuilta. Jos kahdesta tai useammasta osaalueesta saa nolla pistettä, se tarkoittaa koko valintakokeen hylkäämistä. Kirjallisten kokeiden merkitys valintakokeissa on siis merkittävä. Myös suurin osa pisteistä koostuu kirjallisista tuotoksista. Ensimmäisessä vaiheessa pisteytetään kirjalliset tuotokset (tiivistelmä ja essee) ja kuntokokeesta puolet. Psykologisia testejä ei pisteytetä vielä ensimmäisessä vaiheessa. Lopuksi Toiseen vaiheeseen valitaan enintään kaksinkertainen määrä hakijoita aloituspaikkoihin verrattuna, eli kyseisessä haussa enintään 160. Valinnat tehdään paremmuusjärjestyksessä. Toisen vaiheen jälkeen pisteytetään ensimmäisen ja toisen vaiheen psykologiset kokeet, ja kuntokokeen lopulliset pisteet otetaan käyttöön. Toisessa vaiheessa on psykologinen osio, haastattelu ja yksilö- ja ryhmätehtävä. Toisen vaiheen jälkeen Polamk tekee opiskelijavalinnat. Valinnat ovat ehdollisia, kunnes terveystarkastus ja huumausainetestaus on tehty. Uskon, että uusi helpottunut nettihaku lisää hakijamääriä poliisin perustutkintoon. Toisaalta myös juuri hakemisen helppouden takia osa saattaa hakea ikään kuin varmuudeksi ja jättää tulematta kokeeseen. Laaja ennakkomateriaali saattaa myös säikäyttää osan hakijoista. Olen tyytyväinen uuteen pääsykokeeseen. En keksi siitä mitään vähennettävää tai lisättävää. Voin kokemuksesta sanoa, että koulutukseen pääseminen ei ole helppoa, mutta olen tyytyväinen, että Suomen poliisiin valitaan tarkan seulan läpäisseitä henkilöitä. Poliisin ammatti on haluttu, ja jokaiseen hakujaksoon on paljon pyrkijöitä. Joukossa on aina paljon sekä hyviä että huonoja hakijoita, mutta aina sieltä joku koulutukseen pääsee. Jos siis poliisin ammatti on haaveesi, pyri kouluun, äläkä anna epäonnistumisten lannistaa, on se sitten ensimmäinen, toinen tai kolmas kerta. Minä ainakaan en anna. KON T ROLL I 2 • 2014 7
Kyberturvayrityksille Kasvu Open 2014 avointa kasvua! teksti: Jarno Hartikainen kuva: Julkinen lähde K yberturvallisuus lienee päivän polttavana asiana kaikkien huulilla. Siihen panostetaan niin koulutus- kuin sparraus- ja yhteistyöresurssienkin saralla. Esimerkiksi Kasvu Open on valtakunnan laajuinen kasvuyrittäjyyskilpailu ja sparrausprosessi kaikille kasvusta kiinnostuneille yrityksille. Tänä vuonna kyberturvallisuus on linjattu hankkeessa varsin keskeiseksi toimialaksi. Tämän johdosta Jyväskylässä järjestettiin 11. maaliskuuta kyberturvallisuuden alalla toimiville yrityksille suunnattu teemakokoontuminen, tarkoituksena saada niin nuoria kuin innovatiivisiakin kyberturvayrityksiä mukaan kasvun tielle. Yrityksille avautuu mahdollisuuksia esimerkiksi rahoitukseen ja asiantuntija-apuun. Kasvu Open -hankkeessa on ihan oma kilpailusarjansa kyberturvallisuudelle. Järjestetty kyberpäivä tähtäsikin yritysten palveluiden ja tuotteiden laajamittaisempaan esittelyyn kilpailun muodossa. Yrityksillä on mahdollisuus kehittää ja harjaannuttaa liikeideoitaan, tuotteitaan ja palveluitaan monialaisten ja asiantuntevien tuomareiden ja sparraajayritysten kanssa. Juuri tähän tähtäävät myös mukava olevat asiantuntijayritykset sekä oppilaitokset. Huippuyrityksistä voidaan mainita Airbus Defence and Space, joka on myös Suomessa ja Jyväskylässäkin toimiva kansainvälinen suuryritys. Oppilaitoksista mukana on esimerkiksi yksi Suomen kyberturvallisuuden edelläkävijöistä, Jyväskylän ammattikorkeakoulun it-instituutti. Näiden lisäksi pelkästään kyberturvallisuuden osalta mukana on lähes 20 sparraajaa ja asiantuntijayritystä. Kevään aikana nähdäänkin jännittäviä käänteitä, kun selviää ketkä 12 kyberturvallisuuden tekijää valitaan sparraukseen ja kehittämään Suomalaista osaamista maailmalle. Pronssisoturikiista ravisteli kyberturvallisuutta lahden takana viime vuosikymmenen loppupuolella. 8 KON T R O LL I 2 • 2014
.. .. suojan kayttaminen osa I1 Ampuminen suojan takaa Kun suojan taakse on päästy, sieltä käsin pitäisi myös pystyä toimimaan. Tässä kaksiosaisen jutun toisessa osassa keskitytään miehekkäästi suojan takaa ampumiseen – Perusmallissa ampuma-asento on sama kuin ilman suojaa pystystä ammuttaessa, mutta ampujan jalat koukistuvat ja vartalo taittuu vyötäröstä siten, että päästään kurkistamaan suojan reunan ohi juuri sen verran, että pystytään ampumaan. Tavoitteena on pysyä itse mahdollisimman hyvässä suojassa; suojan takaa tullaan esiin vähin mahdollinen määrä, jotta pystytään ampumaan osumatta edessä olevaan suojaan. Käytännön harjoittelussa on havaittu, että ampujat pitävät ylävartalonsa melko hyvin suojan takana, mutta toinen jalka saattaa olla lähes kokonaan näkyvissä yläreidestä alkaen. Toisinaan myös ulompi kyynärpää saattaa pilkottaa suojan takaa liikaa. eri asennoista. teksti ja kuvat: Seppo Vesala K ontrollin edellisessä numerossa käsiteltiin suojan käyttämistä yleisellä tasolla. Juttusarjan jälkimmäisessä osassa keskitytään suojan takaa ampumiseen ja ennen kaikkea erilaisiin ampuma-asentoihin. Suojan käytössä ajatuksena on luonnollisesti se, että kenttäsika on itse mahdollisimman hyvässä suojassa, mutta pystyy kuitenkin toimimaan. Toimiminen tarkoittaa käytännössä esimerkiksi havaintojen tekemistä kohdealueelta sekä tarpeen vaatiessa mahdollisuutta ampuma-aseen käyttämiseen. Perusmalli Suojan takaa ampumisen perusmalli on, että seistään suojan takana, mutta mahdollisimman lähellä suojan reunaa. Etäisyys suojaan riippuu tilanteesta; tätä asiaa käsiteltiin perinpohjaisesti juttusarjan ensimmäisessä osassa, mutta nyrkkisääntönä toimii se, että ampuja ei aivan ylety koskettamaan suojaa suoraksi ojennetulla kädellä. Tällä tavalla vähennetään riskiä saada osumia suojasta kimmonneista luodeista tai sirpaleista, ja suojan takaa pystytään tulemaan esiin melko pienellä liikkeellä. perusmalli pystystä KON T ROLL I 2 • 2014 9
Polvelta ammuttaessa toteutetaan samaa periaatetta, mutta koska polvella oltaessa liikkuminen on huomattavasti rajoitetumpaa kuin seisten, on tärkeämpää, että asema suojan takana saadaan kerralla kuntoon. Polvella oltaessa voidaan ampua molemmat polvet maassa eli matalasta polviasennosta, tai toinen polvi maassa eli armeijasta tutusta korkeasta polviasennosta. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Korkean polviasennon ehkä merkittävin etu on se, että siitä pääsee nopeasti liikkeelle. Matalan polviasennon suurin etu lienee se, että asento on matalampi kuin korkea polviasento, joten matalan suojan takana voidaan päästä paremmin suojaan kuin korkeassa polviasennossa. On hyvä muistaa, että korkeastakin polviasennosta pääsee siirtymään matalaan yksinkertaisesti istumalla oman jalkansa päälle, jolloin tuloksena on eräänlainen hybridi näistä kahdesta asennosta. Dynaaminen malli Kun suojan takaa ampuminen tuodaan pois laboratoriosta, on tyypillistä, että ampuma-asento muuttuu. Esimerkiksi jos ampujan on liikuttava suojaan ennen ampumista, tai maasto on jotain muuta kuin ampumaradan tasainen lattia, ampumaasento eroaa huomattavasti siitä, mitä radalla on harjoiteltu. Myös valaisimen kanssa ampuminen muuttaa ampuma-asentoa melkoisesti, puhumattakaan siitä, että maalitaulu ampuukin takaisin. Jos todellisessa tilanteessa ampuma-asento muuttuu oleellisesti radalla käytettävästä asennosta, on harjoittelua yksinkertaisesti muutettava vastaamaan todellisuutta. eräs versio dynaamisesta asennosta matala polviasento toinen polvi ylhäällä Makuulta ampumista ei kokemukseni mukaan yleensä käsitellä lainkaan, varsinkaan virka-aseella ammuttaessa. Pitkillä aseilla voidaan ampua jonkin verran myös makuulta, erityisesti pitkiltä matkoilta, mutta se on edelleen nähdäkseni melko harvinaista. Makuuammunnan harvinaisuus johtunee osittain harjoitteluvaatimuksista: erityisesti dynaamisessa harjoittelussa makuuammunta vaatii kouluttajilta tarkkuutta ja ampujilta varmuutta aseenkäsittelyssä, jotta aseiden piiput pysyvät koko ajan turvalliseen suuntaan. 10 KON T R OL LI 2 • 2014 Suojan takaa ammuttaessa muoto ei ole tärkeää; tyylipisteitä ei ole jaossa, vaan tärkeintä on, että kenttäsika pystyy toimimaan tehokkaasti pysyen samalla mahdollisimman hyvässä suojassa. Asennon on mukauduttava olosuhteiden mukaan, ja ampumaharjoittelun on oltava sellaista, että ampuja pystyy ampumaan tehokkaasti myös epätyypillisistä ampuma-asennoista. Jokaista mahdollista ampuma-asentoa ei ole mahdollista harjoitella, mutta riittää, että harjoittelussa pyritään irti siitä, että ampuma-asento hierotaan täydelliseksi ennen ampumista. Tätä aihetta on käsitelty laajemmin Kontrollin numeroissa 4 ja 5/2009 julkaistussa Poliisin ampumaharjoittelu -artikkelissa. Kuten tämän artikkelin ensimmäisessä osassa todettiin, ampuma-asento muuttuu, kun maalitaulu ampuu takaisin. Harjoituksissa tätä voidaan simuloida siten, että kaksi harjoittelijaa ampuu toisiaan FX-aseilla. Jos pelko simulaatioaseen projektiilin aiheuttamasta pienestä kivusta saa harjoittelijat hakeutumaan suojaan huomattavasti tarkemmin kuin pelkkiä pahvitauluja puhkottaessa, miten tilanne muuttuukaan, jos vastapuoli ampuu takaisin oikealla aseella?
KOTIMAINEN PARASTA TURVALLISUUTTA & MUKAVUUTTA VARTIJOILLE JA JÄRJESTYKSENVALVOJILLE! Viiltosuojakaulus Viiltosuojaetuosa Rintataskuissa ja selässä paikat merkeille Nopea tuuletus Viiltosuoja etuosassa Säädettävä helmaosa Peukalomansetit • Vettä ja tuulta pitävä materiaali: koostumus 72% polyesteri / 28% polyuretaani • Vuori laminoitua 100g vanua • Etukappaleessa ja kauluksessa viiltosuoja: materiaali Aramid 100% Kevlar* DuPont • Tarralla kiristettävät hihansuut • Hihansuiden vuorissa resorit • Edessä neppareilla suljettavat alataskut • Molemmissa hihoissa vetoketjulliset taskut • Selässä vetoketjullinen tasku, jossa läppä, johon mahdollista kiinnittää tarrakiinnitteinen merkki • Sisäpuolella kaksi tarralla suljettavaa povitaskua ja kaksi vetoketjullista alataskua • Selässä kädenteillä käsien liikkumiseen väljyyttä antavat palkeet • Sisäpuolella molemmilla puolilla puhelintaskut, joista toisessa on tarralla suljettava läppä • Sisäpuolella avainlenkki • Helmassa nepparein kiinnitettävä kiristyksen säätö • Pesu 40 asteessa • Edessä vetoketjulliset rintataskut sekä tarralla kiinnitettävät läppätaskut, toisessa rintataskussa mahdollisuus tarrakiinnitteiseen merkkiin • Koot S - XXXXL www.arsenal-shop.? Tel. +358 20 7991 430 KON T ROLL I www.securityarsenal.? 2 • 2014 11
Eräs perusmalliin liittyvistä epärealistisista piirteistä on se, että siinä ampuma-asento pyritään tyypillisesti rakentamaan suojan takana valmiiksi, ja suojan takaa kurkistetaan valmiissa ampuma-asennossa valmiina ampumaan etukäteen tunnetussa paikassa olevaa maalitaulua. Tämä ei ole tosielämää ajatellen kovin realistinen tapa harjoitella, joten – jälleen kerran – harjoittelutapaa pitää muuttaa. Ensimmäinen muutettava asia on se, että ampuma-asento rakennetaan vasta, kun on jotain ammuttavaa. Suojan reunan yli tähystetään valmiina vetämään ase kotelosta tai valmiina kohottamaan ase tähtäyslinjalle: valmiiksi ampuma-asennon ottaminen vaikeuttaa ja hidastaa kohdehenkilön paikallistamista ja altistaa vahingonlaukauksille, jos kenttäsika esimerkiksi säikähtää jotain yllättävää tilannetta. Koska todellisuudessa kohdehenkilön tarkka sijaintipaikka ei luultavasti olisi tiedossa, kannattaa ainakin osan aikaa harjoittelussa pakottaa ampuja etsimään oikea kohde ennen ampumista. Tämä voidaan toteuttaa helposti käyttämällä useita eri tavoilla merkittyjä maalitauluja, ja suorittajalle kerrotaan juuri ennen suoritusta, mihin tauluun on ammuttava. Harjoitus muuttuu realistisemmaksi, jos maalitaulut muistuttavat ihmisiä ja suorittajalle annetaan kohdehenkilön kuvaus. Kohteen kuvaus voi olla yhtä epätäydellinen kuin todellisessakin elämässä, jolloin harjoittelija joutuu käyttämään harkintaa sen sijaan, että ampuisi ensimmäistä näkemäänsä maalitaulua. Suojan väärältä puolelta ampuminen Ampujan kannalta epäedulliselta puolelta eli oikeakätisellä ampujalla vasemmalta ampuminen ei ole sen vaikeampaa kuin toiselta puoleltakaan ampuminen – paitsi jos ampuja pyrkii käyttämään suojaa mahdollisimman tarkasti hyväkseen. Jos väärältä puolelta ammutaan samalla tavalla kuin oikealta puolelta, ei ampujan tarvitse opetella mitään lisäkikkoja, ja osuminen on yhtä helppoa kuin oikealta puolelta ammuttaessa. Mikäli ampuja kuitenkin haluaa pysyä mahdollisimman paljon suojan takana, on ampumistekniikkaa muutettava jonkin verran. Käsiaseella ammuttaessa helpointa on yksinkertaisesti kallistaa ase kyljelleen siten, että aseen luistin yläpinta osoittaa sivulle. Tällöin asekäden ranne taipuu väkisinkin jonkin verran, mikä saattaa aiheuttaa aseeseen toimintahäiriöitä. Kun kädet vedetään hieman koukkuun ja tukikäden kyynärpää painetaan kiinni omaan vartaloon, otteesta saadaan tukevampi ja löysän ranteen aiheuttaman toimintahäiriön riski pienenee. Lisäksi tällä tavalla saadaan varmistettua, että kyynärpää ei lähde seikkailemaan suojan väärälle puolelle. Ongelmana tässä asennossa on se, että tähtäinkuvio on oudon näköinen, koska tähtäimet ovat kallellaan. Aseen piippu on kuitenkin sisäpuolelta symmetrinen, eikä luoti tiedä, missä asennossa asetta pidetään. Tällä tavalla ampuminen ei varsinkaan lyhyeltä matkalta siis vaikuta huonontavasti aseen tarkkuuteen, kunhan ampuja tottuu tähtäämään kyljellään olevilla tähtäimillä. Toinen mainitsemisen arvoinen seikka on tähtäinlinjan ja piippulinjan ero. Kun normaalisti tähtäinlinja on piippulinjan yläpuolella, kallistetulla aseella ammuttaessa tähtäinlinja kulkee piippulinjan sivussa. Käsiaseilla tämä ero tosin on yleensä vain muutamia senttimetrejä, mutta erityisesti optiikalla varustetuissa aseissa ero on niin suuri, että tätä ampumatapaa ei kannata käyttää, koska se pakottaisi ampujan kurkistamaan suojan takaa liian pitkälle. tähystetään suojan takaa ase kotelossa 12 KON T R OL LI 2 • 2014 ammutaan ase kallistettuna
Käsiaseen kallistaminen soveltuu lähinnä ampumiseen suojan väärältä puolelta, mutta useampaan tilanteeseen soveltuva tapa on vaihtaa ase tukikäteen. Käden vaihtamista kannattaa harjoitella aluksi tyhjällä aseella, mutta kyseessä ei ole mikään Amerikan temppu: asekäden peukalo irrottaa otteen aseesta, jolloin asetta kannatetaan asekäden muilla sormilla. Tukikäden peukalo löytää toisen peukalon jättämän tyhjän paikan, minkä jälkeen kädet liukuvat toistensa lomitse ja tukikäsi vaihtuu asekädeksi. Tämän jälkeen tukikädeksi muuttunut entinen asekäsi ottaa toisesta kädestä vastaavan otteen, jota ampuja on tottunut käyttämään. Kun itse harjoittelin kätisyyden vaihtamista, huomasin, että oikealla kädelläni oli tapana kiertää peukalo aseen luistin toiselle puolelle, koska olin tottunut pitämään oikean käden peukaloa tuolla puolella. Otteen tulee kuitenkin olla peilikuva normaalista aseotteesta, joten peukalot ovat samalla tavalla limittäin tai päällekkäin kuin normaalissa aseotteessa. sormet siirtyvät luistille Jos ampujan kädet ovat niin pienet, että käsien liu´uttaminen edellä kuvatulla tavalla lomittain ei onnistu siten, että aseesta saataisiin hyvä ampumaote, tulee käyttää jotain muuta tapaa. Eräs mahdollisuus on pitää peukalo paikallaan ja siirtää muut sormet aseen luistin ympärille, jolloin ase jää ikään kuin ampujan nyrkin sisään. Tapa on tuttu ainakin Glockilla ampuville, sillä samalla tavalla tartutaan aseesta ennen aseen kenttäpurkamista. Tästä otteesta käsin saadaan tukikädellä ote aseen kahvasta, ja ampuma-asento voidaan muodostaa loppuun. Otetta aseesta voi vielä korjata toista kättä apuna käyttäen. Tämän tavan etuna on se, että siinä käytetään ampujalle jo entuudestaan tuttua otetta, joten se on helpompi muistaa ja suorittaa paineen alla toimittaessa kuin että opeteltaisiin jälleen uusi tapa toimia. Lähtökohtaisesti onkin aina eduksi, jos samoja liikeratoja ja motorisia suorituksia voi käyttää useissa eri tilanteissa. KON T ROLL I 2 • 2014 13
Pitkällä aseella ammuttaessa kätisyyden vaihtaminen on hieman moniportaisempi prosessi. Eräs tapa on viedä ensin asekäsi aseen etutukille tai lippaalle tukikäden viereen, sen jälkeen tukikäsi vaihtuu asekäden paikalle pistoolikahvalle. Kun käsien paikka on vaihdettu, aseen tukkia nostetaan olalta sen verran, että se saadaan vietyä toiselle olalle kasvoja kolhimatta. Jos aseessa käytetään olkahihnaa, täytyy varmistaa, että hihnan pituus ja kantotapa antavat myöden aseen kätisyyden vaihtamiselle. Kun aseen kätisyyttä on vaihdettu, riippuu muun muassa silmien keskinäisestä dominanssista, kuinka helppoa aseella on ampua. Itselläni oikea silmä on niin vahvasti dominoiva, että minulla on suuria vaikeuksia ampua pitkällä aseella vasemmalta olkapäältä pelkkiä rautatähtäimiä käyttämällä. Tilanne helpottuu huomattavasti, jos aseessa on valopistetähtäin, joka ei ole kovin tarkka silmän ja tähtäimen välisestä etäisyydestä. Tällöinkin tähtäinkuvan saaminen kestää hieman pidempään kuin oikealta olalta ammuttaessa. Käsiaseella ammuttaessa tähtääminen on helpompaa: riittää, että käännän päätä sen verran, että pystyn tähtäämään kunnolla oikealla silmällä. Väärällä kädellä ampumista opeteltaessa toisen silmän sulkeminen voi helpottaa tähtäämistä huomattavastikin, mutta normaalisti molempien silmien auki pitäminen on suositeltavaa. Kun väärältä puolelta ampumisen perusteet alkavat olla hallinnassa, seuraavaksi kannattaakin keskittyä tähtäinkuvan saamiseen molemmat silmät auki. 14 KON T R OL LI 2 • 2014 tukiase oikealla ja vasemmalla puolella
huolimaton ampuja saattaa osoittaa aseella itseään reiteen korkealle suojan yläpuolelle. Jos ase kallistetaan kyljelleen, saadaan tähtäin- ja piippulinja samalle korkeudelle, jolloin ampuja pystyy käyttämään suojaa huomattavasti tehokkaammin hyväkseen. Polvelta ampuminen Suojan takaa ampumista harjoitellaan pääasiassa seisten, mutta joissakin tilanteissa voi olla järkevää ampua polviasennosta. Tällainen tilanne saattaa tulla eteen esimerkiksi ammuttaessa pitkälle matkalle, mutta ennen kaikkea mikäli käytettävä suoja on niin matala, että sen taakse ei voida suojautua seisten. Kuten artikkelin alussa todettiin, pääasiallisia polvelta-ampumistapoja on kaksi: korkea ja matala polviasento. Korkean polviasennon etuna on muun muassa se, että siitä on nopeampi lähteä liikkeelle, esimerkiksi mikäli halutaan siirtyä toisen suojan taakse, tai jos mennään ottamaan kiinni kohdehenkilöä, johon halutaan päästä käsiksi mahdollisimman nopeasti. Asennon huonona puolena on muun muassa se, että tähystettäessä suojan väärältä eli tukikäden puolelta saatetaan asetta kotelosta vetäessä osoittaa aseella omaan reiteen, mikäli ase vedetään kotelosta huolimattomasti. Tämä voidaan estää kääntämällä aseen piippu kohteen suuntaan heti kun ase nostetaan kotelosta. Vasta kun aseen piippu osoittaa kohdehenkilön suuntaan, ase viedään omalle keskilinjalle ja siitä ampuma-asentoon. Matala polviasento on korkeaa parempi silloin, kun suojana käytetään jotain matalaa estettä kuten henkilöauton keulaa – riippuu tietenkin ampujan koosta, kumpi ampuma-asento on parempi minkäkin suojan takaa ammuttaessa. Kumpikin polviasento tarjoaa jonkin verran säätövaraa asennon korkeuden suhteen, ja joissakin tilanteissa on puhtaasti makuasia, kumpi asento on parempi. Kun aseella ammutaan kallistettuna, ampujan on luonnollisesti huomioitava, että tähtäyspiste on sijoitettava hieman halutun osumakohdan ohi sille puolelle, jonne ase on kallistettu. Jos ampumamatka on pitkä, on tämän lisäksi huomattava, että etäisyyden muutos vaikuttaa osumapisteeseen eri tavalla kuin normaalisti ase pystyssä ammuttaessa: Tähtäimet on asennettu aseeseen niin, että etäisyyden kasvaessa luodin lentorata leikkaa tähtäyslinjan kahdesti. Luodin lentorata alkaa pudota heti luodin lentäessä ulos piipusta, mutta tähtäin on asetettu sellaiseen kulmaan, että se pakottaa ampujan ampumaan hieman yläviistoon. Luodin lentorata siis leikkaa tähtäyslinjan ensin ylös mennessään ja toisen kerran ohitettuaan lentoratansa lakipisteen ja vajotessaan alaspäin. Taitava ampuja osaa arvioida eron tähtäyspisteen ja osumapisteen välillä, mikäli osaa arvioida ampumamatkan oikein. Kun aseella ammutaan kallellaan, luodin lentoradan ja tähtäyslinjan leikkausta ei tapahdu kertaakaan, vaan osumapiste alkaa vajota saman tien, kun luoti lähtee piipusta. Ase kallellaan ampuminen ei siis selvästikään ole mikään tarkkuusammunta-asento. Polvelta ampumisen kanssa samaan ampuma-asentojen luokkaan voidaan lukea myös erilaiset kyykkyasennot. Ne eivät välttämättä ole kovin tukevia, mutta lähtökohtaisesti kyykkyasentoon on nopeampi mennä kuin polvelle, lisäksi myös liikkeelle lähteminen on nopeampaa. Kyykkyasentojen etuna on myös se, että ne soveltuvat hyvin eri korkuisten suojien takaa tai esimerkiksi seinässä olevasta reiästä ampumiseen. ase kallistettuna päätä ei tarvitse nostaa tarpeettoman ylös Matalan suojan – esimerkiksi henkilöauton keulan – yli pitkällä aseella ammuttaessa ase voidaan kallistaa kyljelleen samalla tavalla kuin suojan vasemmalta puolelta käsiaseella ammuttaessa. Erityisesti optiikalla varustetussa pitkässä aseessa tähtäinlinjan ja piippulinjan erotus voi olla kymmenen senttimetriä, enemmänkin. Esteen yli ammuttaessa tämä tarkoittaa, että ampuja joutuu nostamaan päätään epämiellyttävän KON T ROLL I 2 • 2014 15
korkea kyykkyasento soveltuu puolikorkean suojan yli ampumiseen Erityisesti pitkällä aseella kylkiasennosta ammuttaessa voi olla tarpeen vaihtaa kätisyyttä 16 KON T R OL LI 2 • 2014
Makuuasento Kaikkein vakain ampuma-asento saadaan maassa makaamalla, jolloin myös tarjotaan vastapuolelle mahdollisimman pieni osumapinta-ala. Tämän vuoksi lähes kaikki ammunnat armeijassa ammuttiin makuulta, ja samasta syystä kenttäsiankin saattaa olla järkevää asettua makuuasentoon. Makuuasennon huonoja puolia ovat hidas liikkeellelähtö ja se, että hyvän ampuma-asennon saavuttaminen maasta on kenttäolosuhteissa huomattavasti vaikeampaa kuin pystystä tai polvelta, sillä makuuasento on herkkä alustan pinnanmuodoille. Lisäksi makuuasento on yllättävän raskas, erityisesti raskaita suojaliivejä ja kypärää käytettäessä. Suojavarusteita valittaessa tuleekin punnita raskaiden suojavarusteiden tarjoaman lisäsuojan tuottamaa etua suhteessa siihen, kuinka paljon niiden käyttäminen vaikuttaa toimintakykyä alentavasti. Makuulta voidaan ampua useista eri asennoista, tavallisimpana varmasti armeijastakin tutusta makuuasennosta, jossa toinen polvi on hieman koukussa, jolloin pallea on irti maasta, eivätkä sisään- ja uloshengitys näin ollen vaikuta tähtäinkuvaan kovin paljoa. Muun muassa alustan muodosta riippuen makuulta voidaan ampua tuelta tai ilman tukea. Kenttäolosuhteissa lipastuelta ampuminen lienee kaikkein käyttökelpoisin tapa, joskaan se ei välttämättä sovellu tarkkaan työskentelyyn. Eräs mielenkiintoinen makuuammunta-asento kulkee nimellä urban prone, suoraan suomennettuna urbaani makuuasento. Uskoakseni asennon nimi tulee siitä, että tällä tavalla maaten on mahdollista ampua esimerkiksi auton alta. Kuvaavampi nimitys asennolle on kuitenkin kylkiasento. käyttää hyväkseen matalaa suojaa, jonka takaa ampuminen muuten voisi olla hankalaa. Lisäksi tässä asennossa voi toimia raskaat suojaliivit ja ennen kaikkea kypärä päässä. Asento on vieläpä mukava, joten kylkiasennossa voi maata pitkiä aikoja toimintakyvyn kärsimättä yhtä paljon kuin joissakin muissa asennoissa. Jotta kylkiasentoa voi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla, on osattava ampua molempikätisesti. Kätisyyden vaihtaminen on erityisen tärkeää pitkillä aseilla ammuttaessa. Matalan esteen alta ammuttaessa ase tulee vaihtaa sille puolelle, joka on lähempänä maata. Suojan yli ammuttaessa taas aseen tulee olla sillä puolella, joka on korkeammalla. Kylkiasennossa voidaan paitsi ampua auton alta, myös suojautua auton renkaan taakse. Tällöin jalat asetetaan auton rengasta vasten ja ampuja kurottaa mahdollisimman lähelle jalkojaan, jolloin omaan jalkaan ampumisen riski pienenee. Jos ampuja on tarpeeksi notkea, aseen piippu saadaan vietyä omien jalkojen ohi, jolloin riski ampua omaan jalkaan on lähes olematon. Jos ase jää jalkaterien takapuolelle, on olemassa riski, että ampuja ampuu itseään. Jos asetta ei saada vietyä riittävän pitkälle, jalkoja voidaan koukistaa sen verran, että ase saadaan vietyä jalkojen etupuolelle. Toinen vaihtoehto on asettaa jalkaterien sijasta polvet auton rengasta vasten, jolloin jäykempikin ampuja saa vietyä aseen riittävän pitkälle eteen. Käytettäessä autoa tällä tavalla suojana on syytä huomata, että auton alitse on mahdollista ampua maan kautta kimmokelaukauksia. Vaikka kimmokkeiden liike-energia ei olekaan yhtä suuri kuin suoraan osuvalla luodilla, ne ovat kuitenkin edelleen potentiaalisesti hengenvaarallisia projektiileja. Kylkiasennon hyvä puoli on muun muassa se, että siitä voi ampua matalan esteen kuten auton alta, ja lisäksi ampuja voi Ampuja suojautuu auton renkaan taakse KON T ROLL I 2 • 2014 17
Liikenteessä poikkeustilanteen sattuessa toiminnan pitäisi olla rauhallista ja järjestelmällistä. Poikkeustilanteiden kannalta tulisi olla valmis toimintasuunnitelma, joka antaa toiminnalle varmuutta ja nopeutta. itsepalveluvankilat Suomi on astumassa vankeinhoidon saralla maailman kärkeen, kun Rikosseuraamusvirasto aloittaa vuoden lopulla maailman mitta- kaavassa ainutlaatuisen kokeilun. 18 KON T R OL LI 2 • 2014 V altionhallinnon pyrkimyksenä on säästää kaikissa toiminnoissa, jolloin katseet on helppo kääntää ei-tuottaviin aloihin. Yksi tällaisista aloista on vankeinhoito, joka onkin vastannut haasteeseen innovatiivisella idealla: itsepalveluvankilalla. Kontrolli haastatteli nimettömänä pysyttelevää Rikosseuraamusviraston virkamiestä aiheesta. Idea pähkinänkuoressa Itsepalveluvankilan idea on anastettu häikäilemättömästi kauppa- ja ravintola-aloilta, joilla itsepalvelutoiminta onkin osoittanut toimivuutensa: jo jonkin aikaa joissakin kaupoissa ja ravitsemusliikkeissä on ollut mahdollista maksaa tuotteet itsepalvelukassalla. Kukapa ei olisi valinnut Ikeassa tai ABC-asemalla nopeasti liikkuvaa itsepalvelukassajonoa vanhanaikaisen ja hitaamman, ihmisen hoitaman kassan sijasta? Myös kauppi-
teksti: Seppo Vesala kuvat: Julkiset lähteet aat hierovat tyytyväisinä käsiään, koska itsepalvelukassa tuo selvää säästöä henkilöstökuluissa. - Itsekin mieluummin asioin itsepalvelukassalla, jolloin ei myöskään tarvitse kohdata kiusallisia tilanteita kassan tervehtiessä tai toivottaessa hyvää päivänjatkoa, toteaa haastattelemamme virkamies. Vankeinhoitolaitoksen kustannuksista merkittävä osa aiheutuu tavalla tai toisella työntekijöistä: on suoria ja välillisiä palkkakuluja sekä työterveyshoidosta, työpaikkaruokailusta ja muusta vastaavasta henkilöstön ylläpitämisestä johtuvia kuluja. Näiden lisäksi henkilöstöstä aiheutuu myös kiinteistökuluja kuten se, että suuri henkilöstömäärä edellyttää suuria sosiaalitiloja, pysäköintialueita ja niin edelleen. Itsepalveluvankila toimii – kuten konseptin nimestäkin voi päätellä – tee se itse -periaatteella. Mahdollisimman suuri osa vankilan toiminnoista on pyritty automatisoimaan, joten vangit – tai asiakkaat, kuten itsepalveluvankilassa vankilan asukkaita kutsutaan – hoitavat vankilan rutiineja automaattien ja robottien avulla tietyn aikataulun mukaisesti. Pilottihanke käynnistyy varovaisesti karsimalla aluksi ruokala- ja vartiointihenkilökunnan määrää noin puoleen. Jäljelle jäävä vartiointihenkilökunta toimii palveluneuvojan tittelillä; tarkoituksena on, että he varmistavat automaattivankilan sujuvan toiminnan ja avustavat asiakkaita selvittämään mahdolliset pulmatilanteet itsenäisesti. Kun itsepalveluvankilan eli asumisyksikön toiminta lähtee kunnolla käyntiin, henkilökunnan määrää voidaan vähentää entisestään. Tarkoituksena on myös tutkia, mistä kaikista palveluista voidaan toimintoja automatisoimalla vähentää ihmistyövoimaa. Esimerkiksi lääkäripalvelut ovat haastattelemamme virkamiehen mukaan loogisesti automatisoitavien toimintojen kärjessä: - Etenkin vakioasiakkaat tuntevat erilaiset lääkeaineet ja niiden yhteisvaikutukset yleensä paremmin kuin keskiverto terveyskeskuslääkäri, joten miksi tätä asiantuntemusta ei hyödynnettäisi, toteaa mystinen RiSen virkamies. KON T ROLL I 2 • 2014 19
Käytäntö Asiakkaat majoittuvat asumisyksikössä omassa huoneessaan, johon jokainen kirjautuu illan tullen sisään omalla kulkutagillaan. Aamuherätyksen jälkeen ruoat käydään hakemassa osaston ruoka-automaatista, ja ruokailu hoidetaan kodinomaisesti osastojen omissa ruokailutiloissa. Tämän jälkeen asiakkaat hakeutuvat oma-aloitteisesti erilaisiin aktiviteetteihinsa, jotka on merkitty kunkin asiakkaan omaan viikkojärjestykseen. Lounas hoidetaan samaan tapaan kuin aamiainen, ja koko loppupäivä kuluu samalla kaavalla: viikko-ohjelmaan on merkitty, missä asumisyksikön tiloissa kullakin asiakkaalla on lupa oleskella mihinkin aikaan päivästä. Illan tullen asiakas kirjautuu sisään omaan huoneeseensa, minkä jälkeen ovet lukittuvat. - Mistään avovankilasta ei siis ole kysymys, vaan asumisyksikkö on suljettu laitos samalla tavalla kuin perinteiset vankilat, painottaa haastateltavamme. Säästöt tällaisessa asumisyksikössä muodostuvat luonnollisesti etupäässä siitä, että henkilökuntaa tarvitaan vähemmän. Uusia asumisyksiköitä suunniteltaessa tehottomassa käytössä olevia tiloja, kuten henkilökunnan sosiaalitiloja ja pukuhuoneita, tarvitaan vähemmän, jolloin suurempi osa tiloista voidaan varata rakennuksen funktiota vastaavaan käyttöön eli asiakkaiden majoittamiseen ja kuntouttamiseen. - Kuntouttamisesta puheen ollen uskomme, että uudenlainen asumisyksikkö on vanhanaikaista laitosta tehokkaampi asiakkaiden kuntouttamisessa, painottaa haastateltavamme. 20 KON T R OL LI 2 • 2014 Riskit Helposti voisi ajatella, että ilman ihmisen ohjausta toimiva vankila olisi herkkä kaikenlaisille vikatiloille ja häiriöille, mutta asia on todellisuudessa juuri päinvastoin, selittää haastattelemamme virkamies. - Koneet eivät tee virheitä, vaan ihmiset. Kun ihmisen osuuden karsii minimiin, myös virheiden määrä vähenee automaattisesti. Kun haastateltavallemme esitettiin uhka, että ilman vartijoita vangit saattavat karata vankilasta, tämä mahdollisuus kuitattiin epärealistisena: - Asiakkaat viihtyvät kodinomaisissa oloissa niin hyvin, että heillä ei ole mitään tarvetta poistua. Sitä paitsi he tietävät, että luvattomasti poissa oltaessa näiltä päiviltä ei makseta päivärahaa, joten kyseessä on oikeastaan win-win-tilanne. Jos asiakas poistuu luvatta, se tuottaa taas säästöä yhteiskunnalle. Muu maailma tarkkailee Vankeinhoitolaitos on ottanut ennakkoluulottoman askeleen aloittamalla rohkean pilottihankkeen, ja ensimmäisen itsepalveluvankilan on tarkoitus aloittaa vielä tämän vuoden syksyllä. Tässä vaiheessa vankeinhoitolaitoksesta ei haluta paljastaa, mikä vankila saa kunnian olla hankkeen airuena, mutta Kontrollille todettiin, että kyseessä on perinteinen suljettu vankilalaitos. Joka tapauksessa kyseessä on tiettävästi pilottihanke myös koko maailman mittakaavassa, joten on selvää, että koko maailma seuraa kokeilun onnistumista silmä kovana. F