28. vuosikerta 4 2006
·
Maakuntakanteleet, s. 34
PÄÄTOImITTAjA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 AD: Ilari Ikävalko juLKAISIjA jA KuSTANTAjA (tilaukset, jäsenasiat ja ilmoitukset) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki puh. 050-5645 957 mail@kanteleliitto.org www.kanteleliitto.org TOImITuSNEuVOSTO Sami Kangasharju Sanna Pitkänen-Eerola Satu Sopanen-Helisalo Tuija Wegelius Timo Väänänen TOImITuS jA TAITTO Pro Motius ky Rautatienkatu 3 B 34, 15100 Lahti lehti@kanteleliitto.org KuVAT Kuvat Pro Motius ky:n, ellei toisin mainita PAINOPAIKKA Kauhavan Kirjapaino www.kauhavansanomalehti.fi ILmESTYmISTIEDOT 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) Tilaukset liiton toimistosta AINEISTO- jA juLKAISuPÄIVÄT 1. nro 1.2. 28.2. 2. nro 2.5. 31.5. 3. nro 1.8. 31.8. 4. nro 1.11. 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: KArjALAISmALLINEN KANTELE
VAKIOT
Pääkirjoitus .................................... 4 Puheenjohtajan palsta ..................... 4 Ajankohtaista ................................. 9 Opettajan päiväkirja ..................... 18 Nuottiliite ..................................... 19 Ilmoitukset .................................... 33 Liitto............................................. 39 Julkaisut ....................................... 41
Melartin, s. 36
Paheita, s. 36
Poro, s. 28
KuLTTuurI-, mIELIPIDE- jA TIEDELEhTIEN LIITTO KuLTTI rY:N jÄSEN
KANTELE
3 4·2006
PÄÄKIrjOITuS
TIMO VÄÄNÄNEN
PuhEENjOhTAjAN PALSTA
SATU SOPANEN-HELISALO
Yllätysetu
Jos kanteleelle pitäisi keksiä mainoslauseita, yksi voisi olla "Soita kanteletta, näet maailmaa". Monen kanneltajan kohdalla tämä pitää paikkansa. Omaperäinen, erityinen, historiallinen ja moderni soitin otetaan mielellään vastaan maailmalla. Soittajista usein jopa tuntuu, että kantelekonsertteja on enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Kantele on kuin matkalippu maailmalle, sillä pääsee konserttisaleihin ja kuninkaanlinnoihin, lähelle ja kauas. Kanteleensoittajilla on yllätysetu puolellaan. Soitin on ulkomailla tuntematon erikoisuus, joten kuulijalla on mahdollisuus kokea uusia asioita. Sama tilanne on kuitenkin myös monesti suomalaisen kuulijan kanssa. Olipa ohjelmistossa sitten uutta tai vanhaa, perinteistä tai modernia, soittaja kuulee sanottavan: "En tiennytkään, että kantelemusiikki on tällaista!" Olisiko siis toinen mainoslause: "Yllätä kanteleella!" Pitkät perinteet ja rohkeus uudistua ovat leimanneet kanteleen historiaa ja nykypäivää. Soitin ja sen musiikki ovat kestäneet uudet kokeilut silti vanhaa hävittämättä. "Tuhatvuotinen hittituote" on käsissämme arjessa ja juhlassa. Ensi vuonna juhlitaan. Kanteleliitto täyttää vuosia ja juhlan tunnuslauseena on "Kantele, jos uskallat".
Linnan juhlat
Lokakuussa Kanteleliitto räväytti. Pekka Korpisen kauniiseen "linnaan" Castaliaan, oli kutsuttu aikakauslehti Glorian toimesta naisjohtajia nauttimaan maukasta illallista sekä kuuntelemaan, näkemään ja ihmettelemään tämän päivän kantelemeininkiä eturivin kanteleensoittajien esittämänä. Illan edetessä kävi ilmi, että tietoisuus kantelemusiikista on kovin vähäistä. Jokaisen esityksen jälkeen yleisö haukkoi henkeä ja taputti vimmatusti. Ihmetystä herätti soittimen moni-ilmeisyys, kaunis ja uudistunut muotoilu ja soittajien ammattitaito. Tuli siinä esityksiä kuunnellessani mieleeni, mahtaakohan kanteleensoittajatkaan tietää, mitä kaikkea kanteleella tänä päivänä tehdään? Oletteko kuulleet sähkökanteleita ja tietokoneita yhteisesityksessä? Oletteko törmänneet yhtyeisiin, jossa kantele on bändisoittimena mukana? Oletteko olleet uuden kantelemusiikin konserteissa? Tiedättekö kuinka paljon erilaisia pienkanteleita on markkinoilla ja millaista musiikkia niillä soitetaan? Ystävät, ensi vuonna on Kanteleliiton 30v. juhlavuosi, ja silloin räväytetään valtakunnallisesti! Ideana on saada kantele kuulumaan mahdollisimman monella paikkakunnalla. Lähtekää mukaan soittamaan, järjestämään ja kuuntelemaan konsertteja. Tehkää retkiä ja bongatkaa soittajia, joita ette ole ennen kuulleet! Päivitetään kanteletietoutta!
KANTELE
4·2006 4
Erkki Ala-Könnin kivinen kantele
KUVA: SAKARI ERKKILÄ
K
antele on vertaansa vailla oleva suomalaisen kulttuurin symboli, ollut jo parisataa vuotta. Kanteletta on kuvattu sanallisesti, runosäkein, musiikillisesti ja se on mukana sadoissa piirroksissa, maalauksissa ja veistoksissa. Joissakin se tuntuu päälle liimatulta, joissakin paremmin paikalleen osuneelta. On kuitenkin yksi muistomerkki ylitse muiden, jossa kantele tuntuu olevan
todella paikallaan ja jossa taitelija on lisäksi osannut kuvata sen voimana eikä vertauskuvana: Erkki Ala-Könnin muistomerkki Ilmajoella, Ilkan kentällä.
TEKSTI: HEIKKI LAITINEN
K
5
uulaan aurinkoisena syyskuun päivänä armon vuonna 2006 ajelemme Seinäjoen rautatieasemalta Ilmajoelle päin. Olen muutaman ystäväni kanssa pyhiinva-
KANTELE
4·2006
KUVA: ILMAJOEN KUNTA
talonpoikaisjoukkojen johtaja mestattiin ja niin hänestä tuli vuosisadoiksi itsenäisen suomalaisen talonpojan ylin esikuva, jonka olemuksen Kaarlo Kramsu kiteytti: "kauniimpi orjan elämää on kuolo hirsipuussa". Muistomerkki pystytettiin itsenäisyyden alkuvuosina, vertauskuvallisuutta siinäkin.
Yli-Lauroselan talomuseo.
ellusmatkalla, muistelemassa kansallisen kulttuurin suurmiestä. Erkki Ala-Könni siirtyi pitkään sairastettuaan tuonilmaisiin 85-vuotiaana syyskuussa 1996, tasan kymmenen vuotta sitten, mutta jo kaksi vuotta myöhemmin, helatorstaina 1998, paljastettiin synnyinpitäjän keskeisimmällä paikalla hänen muistomerkkinsä. jettuamme kymmenkunta kilometriä lounaaseen näkyy oikealla ikiaikainen Kyrönjoki, se kiemurtelee silmänkantamattoman lakeuden keskellä. Joen toisella puolella kulkee Könnintie ja siellä jossain häämöttää Ala-Könnin talo. 1700-luvulla tilaa hallitsivat Ilmajoen maankuulut kirkkoherrat, sitten Könnin kellomestarit. 1880luvulla se siirtyi Erkki Ala-Könnin isoisälle. Tämä oli siis heidän mielenmaisemansa.
V
A
ieressä on Kalervo Kallion veistämä Raivaajapatsas vuodelta 1954. Sata viisikymmentä vuotta aiemmin oli Ilmajoella perustettu Suomen ensimmäinen Maamiesseura, modernisaation ensi airut. Näiden takana, joen rantamilla, näkyy jo Ilmajoen museon rakennus. Se valmistui yhdeksän vuosikymmentä sitten ja rakennettiin 1600-luvun kirkon mallin mukaan. Museon aarteiden joukossa on Könnin kelloja ja vuonna 1755 rakennettu klavikordi, kosketinsoitin, jolla on hiljainen ja lempeä ääni kuin kanteleella. Museon rannassa on Ilmajoen oopperajuhlien näyttämö.
N
ikkolan sillan kupeessa on Samuel Rinta-Nikkolan (1763-1818) muistoksi pystytetty luonnonkivipaasi. Hänen polskanuottikirjansa on pelimannimusiikin arvokkaimpia historiallisia lähteitä ja oli aikanaan Erkki Ala-Könnin polskaväitöskirjan keskeinen inspiraation lähde. Todellinen talonpoikainen musiikkimaisema.
a kaiken tämän keskellä, itse asiassa kaikkein kauneimmalla paikalla, historiallisten muistomerkkien, museon ja Kunnallistalon välisellä avaralla nurmikentällä on Erkki Ala-Könnin muistomerkki. Sille on vaikea kuvitella parempaa paikkaa. Talonpoikaisen historian ympäröimänä, mutta toisaalta vireän ja tulevaisuuteen uskovan nykyisyyden keskellä on hyvä muistella AlaKönnin elämäntyötä. Hän pelasti meille kansan historian.
J
M
T
ulemme kirkonkylän keskustaan, Ilmajoen entisen suurpitäjän ytimeen. Ajamme Ilkantietä joen yli ja tulemme Ilkan kentälle ja näemme ympärillämme pitäjän vuosisataisen historian. Edessä oikealla on Yli-Lauroselan talomuseo, mahtava kaksikerroksinen talonpoikaistalo piharakennuksineen. Mutta lähimpänä kohoaa lähes kymmenen metrin korkeuteen valtaisa mukulakivistä muurattu nelitorninen holvikappeli, Nuijasodan ja sen suurimman sankarin Jaakko Ilkan (1545-1597) muistomerkki. Ilmajokinen
uistomerkkiä hallitsee valtaisa kivinen, taivasta kohti kurottuva viisikielinen kantele. Kuvanveistäjä Heikki Häiväoja on vaikuttavasti konkretisoinut Erkki Ala-Könnin mielikuvituksen lennon. Muistomerkkiä ympäröi mukulakivikehä. Se viittaa Jaakko Ilkan muistomerkkiin: samasta eteläpohjalaisesta maaperästä kasvoi kummankin elämä. Kivipaateen on kiinnitetty Aimo Tukiaisen Ala-Könnin 70-vuotispäivän kunniaksi suunnittelema juhlamitali. Siinä on viisi erimallista viisikielistä ja viulu. Soittimien määrällinen suhde ei vastaa Ala-Könnin elämäntyötä, mutta se etsiikin vertauskuvallista kansallista merkitystä. Mitalissa on teksti: Magnum animum labori inspira Sytytä
KANTELE
4·2006 6
työhösi henki. Latinan kieli kuuluu asiaan: Ala-Könni oli klassisen humanistisen yliopiston kasvatti.
P
akottamatta vyöryvät mieleen Ala-Könnin merkilliset saavutukset. Syntyi helmikuussa 1911, kotitalo oli seudun suurimpia, kotiväki ja suku musiikkia tulvillaan. Soitti monia soittimia, mutta päätti tulla viulistiksi. Opiskellessaan 1930-luvulla Helsingin konservatoriossa (nykyisessä Sibelius-Akatemiassa) harjoitteli hullun lailla, mutta tunsi vähitellen yhä voimakkaammin vetoa yliopistoon. Siellä opettajaksi ja esikuvaksi tuli A. O. Väisänen ja viulu jäi yhä useammin koteloonsa. olmekymmentä täytettyään, siis verraten myöhäisellä iällä, Ala-Könni lähti kesällä 1941 ensimmäiselle tallennusmatkalleen. Se suuntautui Perhonjokilaaksoon. Länsisuomalainen talonpoikaiskantele tuli vastaan jo Kokkolan asemalla. Halsualle vievän linja-auton kuljettajana oli muutamaa vuotta vanhempi Viljo Karvonen, jonka Ala-Könni tasan kolmekymmentä vuotta myöhemmin nimitti mestaripelimanniksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Ensi tapaamisesta on jäänyt mainio muisto: Karvosen onnikasta puuttuivat takakoukut polkupyörän kuljettamiseksi ja tallentajan tuiki tarpeellinen kulkuväline oli jätettävä Kokkolaan. Pienet vastoinkäymiset AlaKönniä vain innostivat.
ripyörällä, mopedilla, julkisilla. Tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä. "Minä olen semmonen levoton, liikkuva", sanoi Ala-Könni Hannu Sahalle 70-vuotiaana. Tämä haastattelu on paras johdatus Ala-Könnin elämänvaiheisiin (Kansanmusiikki-lehti 1/1981).
L
K
uvut ovat hirmuisia. "Ei terve ihminen lomaa kaipaa." Tuhansia tunteja äänitteitä, kymmeniä tuhansia laulu- ja soittoesityksiä. Satatuhatta itse otettua valokuvaa, niiden joukossa tuhansia mestarillisia otoksia: valokuvaajana Ala-Könni oli taiteilija. Tuhansia museoesineitä, oppilaiden keruutyö mukaanlukien neljäkymmentä tuhatta: Ala-Könni perusti museoita ja keräsi niihin kokoelmia. Soittimet hän vei mukanaan ikiomaan museoonsa, johon niitä kertyi yli tuhat, joukossa melkoinen määrä kanteleita.
änitteistä saa yleiskäsityksen Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston nettisivuilta osoitteessa www.uta.fi/laitokset/mustut/. Salasanaa tietokantaan voi anoa osoitteella eija.kukkurainen@uta.fi. Kirjoitin hakuun kantele, ja tuossa tuokiossa tietokoneen ruudulle ilmestyi luettelo yli kahdestasadasta nauhasta. Niillä on soittoja sekä haastatteluja soitosta, soittajista ja rakentajista. Kantele-esityksiä on useita satoja.
Ä
E
aikka Halsualta oli mentävä Ilmajoen kautta rintamalle, oli elämä saanut uuden suunnan. Yli neljäkymmentä vuotta jatkunut tallennustyö oli alkanut. Tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä, polkupyörällä, moottoAla-Könnin aitat katselevat lakeudelle.
V
nemmän kanteleita kuin missään muussa museossa, ehkä enemmän kuin muissa museoissa yhteensä? Enemmän perinteisen kanteleen soittoja kuin muissa arkistoissa, ehkä enemmän kuin muissa yhteensä? Enemmän kanteleen ja kanteleensoitta-
KANTELE
7
KUVA: ILMAJOEN KUNTA
4·2006
KUVA: ILMAJOEN KUNTA
Ilmajoen museo on rakennettu 1900-luvun alussa 1600-luvun kirkon malliin.
jien valokuvia kuin muissa arkistoissa, ehkä enemmän kuin muissa yhteensä? Eikö jo löytyisi joku kanteleen historiasta kiinnostunut, joka ottaisi asiasta tarkemmin selvää?
K
anteletta Ala-Könni myös tutki ja kirjoitti artikkeleita. Tärkeimmät niistä löytyvät teoksesta Suomen kansanmusiikki (Kansanmusiikki-instituutti 1986). Meidän tapamme puhua kanteleen historiasta noudattelee hänen tietorikkaita klassikkoartikkeleitaan Perhonjokilaakson, Saarijärven ja Haapaveden kanteleesta. Ala-Könni toi ensimmäisenä koko Suomen kaikenlaiset kanteleet ja soittotyylit näkyville ja kuuluville. Kanteleen merkillinen historia alkoi vähitellen paljastua. Opettavaisinta on kuitenkin yhä se, että menneisyys oli Ala-Könnille yhtä konkreettista ja käsinkosketeltavaa kuin ne lukemattomat ihmiset, joilta hän muistitiedon tallensi. Hän ei selittänyt kansanperinnettä mystisellä "kansalla", vaan osoitti kaiken takana olleen eläviä ihmisiä, joille on kirkonkirjoista löydettävissä tarkka elinaika ja elämänkaari. Näin kaikki asettuvat historian kulussa omalle paikalleen.
la-Könni oli väsymättä mukana kanteleen uudessa tulemisessa, ideoimassa ja toteuttamassa. Jo vuonna 1971 hän tarjosi Pienoiskanteleoppaassa yhdessä Martti Pokelan kanssa viisikielistä ja itse kehittelemäänsä yhdeksänkielistä koulukanteletta musiikin opetukseen. Oppaan johdannossa on hieno katsaus kanteleen historiaan sekä tallennusmatkojen kokemusten myötä kiteytynyt määritelmä: "ehtymätön muuntelu, henkisen ja esineperinteen näkyvä tuntomerkki". Sillä hän määritteli samalla oman elämäntyylinsä.
A
I
lmajoen Ilkan kentällä katsomme vielä kerran lennokasta, voimaa uhkuvaa kivistä kanteletta. Erkki Ala-Könni on kanteleensa ansainnut. Se kertoo tuleville sukupolville hänen elämäntyönsä merkityksen. Miten me voisimme saada edes hitusen siitä voimasta, joka ajoi häntä eteenpäin? Miten meidän tulisi valmistautua viettämään viiden vuoden kuluttua hänen syntymänsä satavuotisjuhlia? Hän on jo tehnyt mittavan työnsä. Kuulen hänen tokaisevan unohtumattoman ytimekkäällä tyylillään: nyt on teidän vuoronne.
KANTELE
4·2006 8
AjANKOhTAISTA
KUVA: HEDI VIISMA KUVA: KANTELEISET
Kanteleiset koolla Liperissä
Kanteleisten viides kaksipäiväinen kesätapahtuma pidettiin kesäpaikalla Liperin Vaiviossa. Kanteleiset esiintyvät näyttelyissä ja erilaisissa tilaisuuksissa muutaman kerran vuodessa. Ohjelmistoa löytyy kansanlauluista kantelesovituksiin. Kanteleisissa soittavat Liisa Mononen, Eila Hanén, Rauha Vilkko, Pauliina Kinnunen, Marja-Liisa Muikku, Aila Miettinen ja Pirkko Korhonen. Kesätapahtumassa yhtyeen säestyksellä lauloivat Maire Salin sekä Suvi ja Outi Puhakka.
Ritva Koistinen 50 vuotta
Sydämelliset onnittelut Kanteleliiton pitkäaikaiselle hallituksen jäsenelle ja Sibelius-Akatemian kantelemusiikin lehtori Ritva Koistiselle 50-vuotissyntymäpäivän johdosta! Ritva vietti juhlapäivää kanteleensoiton ergonomiakurssin merkeissä 22.9.2006.
Finn-Kanteleet
Lahden Kalevi Aho -salissa kuultiin 1.10. suurten säveltäjien syysmaisemia Finn-Kanteleiden toimesta. Yhtyeen taiteellinen johtaja ja ensisoittaja on Mirva Minkkinen. Vierailevina solisteina olivat Eeva Haapamäki, viulu sekä Tuulia Tuovinen, klarinetti. Konsertissa kuultiin sekä eurooppalaisia klassikoita Bachista Tsaikovskiin että suomalaisten säveltäjien tuotantoa. Jälkimmäistä edustivat niin vanhat mestarit Jean Sibelius ja Armas Järnefelt kuin nuoremman polven tekijät Lasse Jalava ja Kimmo Lintinenkin. Uudempaa musiikkia maailmalta kuultiin Bernard Andrèsin harppusävellysten muodossa. Finn-Kanteleet on perustettu vuonna 1940.
KANTELE
9 4·2006
AjANKOhTAISTA
Tunnustuksia
Kanteleliiton hallitus on myöntänyt kantelepelimanni Alpo Suonvierelle Ylivieskasta Kultakantele tunnustuksen. Kultakanteletunnustus myönnettiin Suonvierelle pitkäaikaisesta elämäntyöstä kantelekulttuurin edistämisestä Oulussa 18.11.2006. Suonvieri on toiminut vuosikymmeniä kanteleensoiton opettajana Ylivieskassa, Alavieskassa, Sievissä, Kannuksessa ja Kalajoella. Hän esiintyy aktiivisesti soolosoittajana ja mm. Kalajokilaakson kanteleyhtyeessä. Hän on Jokilaaksojen alueen voimavara perinteisen kanteleensoiton säilyttämisessä. Vuoden Kantele 2006 tunnustus myönnettiin Yleisradion Pikku Kakkonen -ohjelmalle. Tunnustuksen vastaanotti ohjelman tuottaja Teija Ryösä Kanteleliiton syyspäivillä Oulussa 18.11.2006. Pikku Kakkonen on edistänyt kantelekulttuuria esimerkillisellä tavalla tuottamalla Violan laulut ohjelmasarjan. Kuvassa Anton ja Viola ohjelman . kuvauksissa.
KUVA: PLANET PRODUcTION
TuLEVIA KONSErTTEjA
HODI
Arnold Chiwalala, sävellykset, runot, kasikirjoitus ja ohjaus, laulu, tanssi, kantele ja rummut. Mukana myös Aliko Mwakanjuki, Menard Mponda, Ricardo Padila, Taito Hoffren ja Topi Korhonen. ke 13.12. ja pe 15.12. klo 19.00, Sibelius-Akatemia, Kamarimusiikkisali
VÄRE
Timo Väänänen, sähkökantele. Väinämöisen kasvot Kantele symbolina, 4. tohtorikonsertti. 28. ja 29.1.2007 klo 19.00, Sibelius-Akatemia, kamarimusiikkisali
Tuuli Lukkarinen
Händel - Bashmakov - Natra - Kikta - Whittall. Tuuli Lukkarinen, kantele, Salla Ruuskanen, huilu, Jousikvartetti. Ke 7.2.2007 klo 17 Sibelius-Akatemia, Ackté -sali (Töölönkatu 28, Helsinki).
FOLK ON THE ROCKS
Kanteleliitto Folklandialla 12.13.1.2007. Osallistu Ilmakantele FM-kisoihin keskiyöllä, tsekkaa Kanteleliiton esiintyjäryhmä Stringed Puree Band Joe´s Place:ssä ja tutustu Kanteleliiton messuosastoon 8. kannen käytävällä. Peliverstaalla voit tavata kanteleenrakentajat Pekka Lovikan ja Erkki Okkosen. Tarkemmat tiedot osoitteessa www.sottiisi.net
Onnea Vilma Timonen!
Vuoden 2006 tiukan jäsenhankintakilpailun voitti Vilma Timonen Helsingistä 21 pisteellä! Kaikkiaan jäsenhankintakilpailuun osallistui 17 henkilöä. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille jäsenhankintakilpailuun osallistuneille! Timonen saa palkinnoksi 1000 lahjakortin Lovikan tai Koistisen kanteletehtaalle. Kanteleliitossa on tänä vuonna jo yli sata uutta jäsentä. Lue lisää ensi vuoden jäsenhankintakilpailusta 1/2007 lehdestä!
YLEN KANSANmuSIIKKIOhjELmISTOA
Tiistaina 5.12. Lähikuvassa 20 vuotias Tallari. Studiossa vieraina yhtyeen nykyiset jäsenet Ritva Talvitie, Pauliina Kumpulainen, Antti Hosioja, Risto Hotakainen sekä Timo Valo. Tiistaina 12.12. Kansanmusiikin sävel on vapaa, puh. 09 - 144 800. Juontajina Sirkka Halonen ja Paavo Helistö. Ohjelman suunnitelusta vastaa Juhani Näreharju. Tiistaina 19.12. Klo 19.03 Kuuntelijoiden toivekonsertti. Toiveet osoitteella: Yle Kansanmusiikki, PL 14, 00024 Yleisradio. Sähköpostitse: yle.musiikki@yle.fi.
KANTELE
4·2006 10
Siipiä, pöytiä, kypäriä ja käsiaukkoja
Venäläiset kanteleet
Venäläisten kansantarujen eli bylinoiden sankareita on usein kuvattu kanteleensoittajiksi. Kantele oli kansanrunouden ja kirkollisten kuvausten perusteella myös muinaisten venäläisten kiertävien soittajien ja hovimuusikoiden ns. skomorohien yksi tärkeimmistä soittimista. Venäjänkielellä kantele on eli gusli.
Venäläisiä kanteleita on monenlaisia
TEKSTI: KARI DAHLbLOM, TAUSTAKUVAT: TIMO VÄÄNÄNEN, PIIRROKSET: ILARI IKÄVALKO
Rakenne-, kehityshistoria- ja soittotapaerojen perusteella voidaan venäläiset kanteleet jakaa seuraaviin ryhmiin: 1. Siipimäiset l. helisevät kanteleet ( , . ) (kuva yllä) 2. Pöytämäiset l. neliskulmaiset kanteleet ( , . ) 2.1 Sorminsoitettava pöytäkantele ( ) (kuvissa sivuilla 13 ja 14) 2.2 Klaviatuurikoneistolla varustettu autoharppumainen pöytäkantele ( ) (kuva alla)
Itämeren kanteleet
Vanhimmat todisteet kanteleista on saatu Novgorodin arkeologisista kaivauksista. Vladimir Povetkin ja muinaismusiikin instituutin tutkijat ovat rekonstruoineet 9001400 luvuilta mm. erilaisia kanteleita. Pohjois- ja luoteisvenäläiset ovat soittaneet kanteletta jo ainakin 1000 vuotta. Pietarilaiset tutkijat löysivät Anatolij Mehnetsovin johdolla vuosina 19841990 Pihkovan, Novgorodin ja Tverin alueilta 150 venäläisen kanteleen soittajaa ja soitinta. Osa löydetyistä pienkanteleista on valmistettu kovertamalla. Tutkimustyö jatkuu nykyisin Kansanperinteen Instituutissa Pietarissa. Erikielisillä nimillään Itämeren psalttereihin kuuluvat suomalainen ja karjalainen kantele, vepsäläinen kandel l. stribunik, vatjalainen, inkeriläinen ja virolainen kannel, liiviläinen kandla, latvialainen kokle l. kokles, liettualainen kankls ja venäläinen , . (siipimäinen eli helisevä kantele). Suomen kielellä kaikki nämä soittimet ovat kanteleita. Samalla perusteella sanomme kitara emmekä guitar, gitara tms.
3. Kypärämäiset l. pienet näppäillen soitettavat l. Volgan alueen kanteleet (kuva vas.) ( , . )
4. Novgorodin ym. kaivauksista löytyneet käsiaukolliset kanteleet (kuva oikealla) ( ...)
Venäläisillä kansantarinoissa esiintyy kanteleensoittajia, joista tunnetuin on tarinassa Sadko. Tässä lakkarasiassa on kuvattu yksi tarinan kohtauksista. Vyöllä roikkuva kantele muistuttaa kypärämäisiä kanteleita.
KANTELE
4·2006
11
Vasilij Andrejev
Kanteleet ovat kehittyneet muiden venäläisten kielisoittimien kanssa rinnakkain ja toistensa kehityshistorioihin liittyen. Kansansoittimia on kehitetty erityisesti orkesterisoittoa ajatellen. Kehitysprosessin keskeinen henkilö on Vasilij Andrejev (18611918). Andrejev oli aatelinen, sivistynyt, kielitaitoinen ja musiikillinen lahjakkuus. Konservatorion viuluopintojen ohella hän soitti monia muita soittimia. Useat hänen työtovereistaan olivat saaneet koulutuksen konservatoriossa. Andrejevin tavoitteena oli kansansoittimien korottaminen akateemiselle tasolle ja "salonkikelpoisiksi". Niinpä esim. esiintymisasuna Andrejevilla ja hänen muusikoillaan oli aina frakki. Venäläisen kansansoitinorkesterin syntymävuotena pidetään vuotta 1888. Pietarissa esiintyi silloin ensi kerran "ryhmä balalaikan ystäviä" Vasilij Andrejevin johdolla. Myöhemmin Andrejev perusti kehitetyistä kansansoittimista Isovenäläisten soittimien orkesterin ( ). Nimi viittaa siihen, että kaikki orkesterin soittimet olivat Venäjän keski- ja pohjoisosista muinaisen Moskovan valtion alueelta. Soittimistoon vakiintuivat erikokoiset balalaikat, domrat ja pöytäkanteleet.
Armeijan esikuntaan Pietarissa perustettiin kansansoittimien opetuksen osasto ja kanteleen ensimmäiseksi soitonopettajaksi ryhtyi Andrejevin suosituksesta Osip Smolenskij (18721920). (Kuva: Dahlblomin kokoelma)
Andrejevin ansiosta armeijan esikuntaan perustettiin erillinen kansansoittimien opetuksen osasto. Andrejev nimitettiin Kaartin joukkojen kansanmusiikin opetuksen johtajaksi ( ). Joukkoosastoissa aloitettiin balalaikan, domran ja kanteleen opetus. Kotiutettavien sotilaiden myötä kansansoittimet levisivät eri puolelle Venäjää. Näin toteutui Andrejevin toinen tärkeä tavoite kansansoittimien luovuttaminen takaisin kansalle kehitettyinä. Andrejevista ja hänen orkesteristaan tuli aikansa sensaatio ja sivistyneistön väittelyn ja keskustelun aihe. Vuonna 1914 Andrejevin orkesterille myönnettiin arvonimi Keisarillinen isovenäläinen orkesteri ( ) ja Andrejeville itselleen arvonimi Hänen korkeutensa solisti ( ). Andrejevin esikuvan mukaisia orkestereita perustettiin ympäri maailmaa. Helsingin Balalaikkaorkesteri on perustettu vuonna 1910. Se on Pietarilaisen Andrejeville nimetyn orkesterin jälkeen maailman toiseksi vanhin toimiva venäläinen kansansoitinorkesteri. Orkesterilla on siipimäinen kantele ja klaviatuurikoneistolla varustettu pöytäkantele.
KANTELE
4·2006
Vasilij Andrejev (18611918) ja balalaikka. (Kuva: Dahlblomin kokoelma)
12
Suomalaisen konserttikanteleen kehittäjä Paul Salminen (18871949) syntyi Pietarissa. Hän ehti työskennellä siellä nuorena muusikkona samaan aikaan kuin Vasilj Andrejev konsertoi orkesterinsa kanssa. Salmisen aikaan oli Pietarissa jo muitakin kansansoitinorkestereita. Varsinkin kromaattinen pöytäkantele lienee tehnyt suuren ja kauaskantoisen vaikutuksen Salmiseen.
Siipimäistä kanteletta pidetään poikittain sylissä pienkanteleista tutulla tavalla. Sitä soitetaan yleisimmin plektralla sulkutyylillä. Plektroja vaihdetaan tarvittavan äänensävyn mukaisesti. Tremololla on tärkeä osuus samoin kuin domran soitossa. Kanteleensoittajat olivatkin usein domran soittajia. Nykyään ammattilaisten soitto on sekatyyliä, jossa tremolon ja sulkutyylin ohella soitetaan myös näppäillen sormilla vapaita kieliä. Siipimäistä kanteletta voi sen diatonisuudesta huolimatta opiskella myös pääsoittimena useissa oppilaitoksissa. Kanteleilla soitetaan monenlaista musiikkia. Andrejeville nimetyn Leningradin radion ja television kansansoitinorkesterin solistikanteleensoittaja oli Valerij Tihov (19241991). Hänen virtuositeettinsa innoittamana sävelsivät mm. Efim Sirotkin, Jurij Sisakov ja Boris Kravcenko kanteleelle laajamittaisiakin teoksia. Uudesta musiikista mainittakoon Konstantin Sahanovin sävellyksistä Kelttiläinen sarja alttokanteleelle ja orkesterille sekä Martti Pokelan sävellykset venäläiselle kanteleelle hänen uudella levyllään Improsette. Kanteleokestereita on mm. Leningradissa, LuoteisVenäjän kaupungeissa ja Moskovassa. Orkestereissa on erikokoisia kanteleita, kansanomaisia puhaltimia, harmonikkoja ja lyömäsoittimia sekä usein basso- ja kontrabassobalalaikka. Moskovalaisessa Kupina -orkesterissa on 1522 kielisiä kanteleita. Yhtyeen taiteellinen johtaja Ljubov Zuk on julkaissut koulun 17-kieliselle kanteleelle. Zuk toimii professorina ja opettajana mm. Gnessinien Akatemiassa.
Venäläiset siipimäiset kanteleet
Venäläisessä siipimäisessä kanteleessa on yleisimmin "vain" 15-kieltä, koska se on kehittynyt suoraan koverretusta kanteleesta ilman talonpoikaiskantelel. lautakantelevaihetta. Soittimessa on haluttu säilyttää vanhasta kanteleesta kaikki oleellinen, kuten muoto, kielten viuhkamaisuus ja soittaminen lyhyeltä sivulta yhdysasentoisesti. Sama näkökulma on ollut myöhemmin myös kehitettäessä itäkarjalaista, latvialaista ja liettualaista kanteletta. Kielikohtaiset hyvin toimivat sävelvaihtajat venäläiselle kanteleelle on kehitetty vasta viime vuosikymmeninä. Niiden ansiosta soitin on vakiintumassa yhä useampaan kansansoitinorkesteriin.
Venäläisessä siipimäisessä kanteleessa (oik.), kuten useissa muissakin kantelemalleissa on talla, joka tekee äänestä kuuluvan. (Kuva: Kari Dahlblom) Osipovin orkesteri (alla) on yksi kuuluisimmista kansansoitinorkestereista. Tässä orkesterin harjoitukset kevättalvella 2006 Pietarissa. Kanteleet soittavat kapellimestaria Vladimir Ponkinia lähinnä. (Kuvat: Kari Dahlblom)
KANTELE
13 4·2006
Pöytäkanteleet
Neliskulmaiset pöytämäiset kanteleet tuovat mieleen spinetin tai klavikordin ilman koskettimia. Erikokoiset diatoniset ja kromaattiset sorminsoitettavat pöytämäiset kanteleet olivat suosittuja hienostoväen ja papiston keskuudessa aina 1800-luvullle asti. Pienimmät olivat sävelalaltaan ja kooltaan suomalaisen suurkanteleen kokoisia. Suurimmissa niistä oli yli 60-kieltä ja ne oli varustettu jaloilla. Tästä tuli nimi pöytäkantele. Vähitellen ne jäivät pois käytöstä kosketinsoittimien, ennenkaikkea pianon yleistyessä. Niitä on ollut myös Virossa. Näillä soittimilla on oma vielä valtaosin selvittämätön syntyhistoriansa. Vasilij Andrejev elvytti pöytäkanteleen 1900-luvun alussa ja liitti sen isovenäläisten soittimien orkesteriinsa. Vanhassa kromaattisessa pöytäkanteleessa olivat kielet kahdessa tasossa samoin kuin Elias Lönnrotin ja Viktor Gudkovin kanteleissa. Vuonna 1914 Andrejevin työtoveri Nikolaj Fomin kehitti pöytäkanteleeseen autoharpun tapaan toimivan klaviatuurikoneiston. Tämä kanteletyyppi liitettiin Andrejevin orkesteriin toiseksi pöytäkanteleeksi. Molempia pöytäkanteleita soitetaan Paul Salmisen suurkanteleen tapaan pitkät kielet soittajaa lähinnä.
yllä: 1800-luvun diatoninen pöytäkantele Pietarista. Soitin on nykyään Seremetjevin palatsin musiikin museossa Pietarissa. (Kuva: Kari Dahlblom) oik.: Volgan alueen kanteleita eli marilaisia kanteleensoittajia. Kantele on suomalaisen ison kanteleen kokoluokkaa. Kantele on monille kansoille tärkeä kansallinen symboli. (Kuva: Dahlblomin kokoelma)
Volgan alueen kanteleet
Kaikkien Volgan alueiden kanteleiden soittaminen tapahtuu suomalaisen kanteleen tapaan sormilla näppäillen lyhyet kielet soittajaa lähinnä. Volgan alueen soittimilla on omat nimensä ja historiansa eri kansoilla. Kanteleita ovat mm. vuori-marien kärs, niitty-marien kysle, udmurtien krjez tai kurez, cuvasien kjosle, Kozmodemjanskin cuvasien kjusle, Belebejevskin cuvasien kysle sekä tataarien guslja, keslja tai göslja. Soitinrakentaja Sergej Kungurov on kehittänyt udmurtien krjez-soitttimesta soitinperheen eli priman, alton ja basson. Volgan alueen kanteleita valmistettiin paljon 1890-luvulla. Valtava määrä Kazanin cuvasien kanteleita ilmestyi venäläisille kazanilaisen Kystlerin kaupan välityksellä. Vuori-marilaiset käsityöläiset valmistivat paljon soittimia myyntiin mm. Niznyj Novgorodin ja Uralin markkinoille. Vasilij Andrejevin mukaan niitä kutsuttiin cuvasien l. simbirskien kanteleiksi (, .)
Vasilij Andrejevin orkesterissa Volgan alueen kantele oli vain kokeilua. Vakituisina soittimina niitä oli ennen toista maailmansotaa Moskovassa Grigorij Ljubimovin nelikielisten domrien valtion akateemisessa orkesterissa. Ljubimovin kromaattiset kanteleet on unohdettu eikä niistä tiedetä juuri mitään. Moskovalainen kanteleensoittaja Dmitrij Loksin suunnitteli toisen maailmansodan jälkeen 1923 kieliset diatoniset kanteleet ja 48-kielisen kromaattisen kanteleen, jossa kielet menevät ristiin virolaisen konserttikanteleen tapaan. Ljubov Basurmanova ja Tatjana Rokitjanskaja ovat laatineet Loksin malliselle kanteleille oppikirjan.
Loksinin kantele
KANTELE
4·2006 14
Lopuksi
Volgan alueen kanteleiden suhde Itämeren kanteleisiin on vieläkin tutkimatta. Pitkät etäisyydet ja taloudelliset rajat ovat hidastaneet yhteistyötä Volgan alueen kansojen soitintutkijoiden kanssa. Yhteistyö venäläisten kanteleensoittajien kanssa on vasta alussa. Nuoren taitavan kantelevirtuoosin Olga Siskinan konsertti 30.9. yhdessä Sibelius-Akatemian kanteleensoittajien kanssa oli onnistunut. Toivottavasti konserteissa tullaan useamminkin kuulemaan balttilaisia, karjalaisia ja venäläisiä kanteleensoittajia. LÄhDEKIrjALLISuuTTA · , , , 2001: . . : , , 140 , . . : , , . Artikkeli Privalovista · , ., ., 1980: j, RYYTEL, Ingrid, 1980: Soomeugriste rahvamuusika ja naaberkultuurid, Eesti raamat, Tallinn. Artikkeli kanteleista · , , 1987: , , . Kirja venäläisten kansansoitinorkestereiden historiasta · , , 2002: , . , . ISBN 5-8269-0032-6 Kirja kansansoittimien historiasta · , , , 1983: , , . Kirja venäläisistä kansansoitinorkestereista ja -yhtyeistä · , , , 2003: , , , -. Kirja Seremetjevin palatsin musiikin museon kanteleista · , , , 1959: , - Kirja marilaisista kansansoittimista · , , , 1982: , , ., ., , ., ., , 50 , 295-321. . Artikkeli Novgorodin kaivauksien kanteleista ja gudok-soittimista · , , , 1889: . 1890: . 1891: . , - 1995. ISBN 5-88756-001-07 Kirjat skomoroheista, kanteleesta ja domrasta · , , 2002: . : , , R , -. Artikkeli virolaisista sitrankaltaisista kanteleista venäläisinä kansansoittimina KOuLuT · , , , , 2005: , , « !», . ISBN 5-98808-003-0 Basurmanovan ja Rokitjanskajan kantelekoulu. · , , , 1998: , , , « », . ISBN 5-82690001-6 Zukin kantelekoulu. SuOmENKIELISIÄ LÄhTEITÄ · DAHLBLOM, Kari, 1982: Venäläisen kansansoitinorkesterin soittimet, Kansansmusiikki 3/1982 · DAHLBLOM, Kari, 1994: Gusli venäläinen kantele, Uusi Kansanmusiikki 5/1994 · KOLEHMAINEN, Ilkka, 1987: Vanha suomalainen kantele. Mitä siitä tiedetään, mitä ei? Viis-kielinen 4/1987 · NIEMINEN, Rauno, 2003: Novgorodin kantele, Friiti 6/2003 · VÄISÄNEN, A. O. 194546: Satko, venäläinen muinaisruno. Selvityksiä Satko-runoon, Kalevalaseuran vuosikirja 2526, WSOY, Porvoo, Helsinki.
KANTELE
15 4·2006
Vilma, Senni ja minä vastasimme kanteleensoiton opetuksesta. Vilma veti pienkanteleiden ryhmätunteja lapsille ja aikuisille, Senni ja minä puolestamme hoidimme ison kanteleen opetukset. Tunneilla oli kivaa ja hyvä meininki jatkui iltaan saakka minikonserttien ym. illanvieton merkeissä. Leiripaikka oli Tenguyaman laskettelukeskus, Tengu-vuoren laella. Näkymät olivat hienot jos niitä ehti työntouhussa käydä ihailemassa! Osallistujia oli kolmisenkymmentä, joista muutamat olivat tulleet jopa Kansaista (Honshun keskiosa), Tokiosta ja Sendaista saakka; ihailtavaa asialle omistautumista, sanoisin. Kolmipäiväinen leiri päättyi Otarun keskustassa sijaitsevassa vanhassa makasiinissa pidettyyn päätöskonserttiin. Paikka toimii nykyisin ravintolana, joten yleisöllä oli mahdollisuus nauttia musiikin lisäksi myös hyvästä ruoasta. Konserttiohjelmaan oli koottu leirin satoa ja opettajien esityksiä. Myös Hiroko Aran ja Toru Ogiyanagin duo "Aasian kukka" soitti setin tunnelmallista japanilaista musiikkia. Äänentoisto toimi loistavasti, kiitos siitä Pirka Music:in taitaville työntekijöille. Konsertin tunnelma oli lämminhenkinen ja hieman haikeakin; yhteisen "kanpai:n" jälkeen lähtisimme taas omille tahoillemme soittelemaan. Leiriläisten innostunut ja positiivinen asenne sekä huikea into oppia suomalaista musiikkia jätti hyvän mielen jokaiselle opettajalle. Tällaista porukkaa opettaisi mielellään uudelleenkin! Kiitos leirin järjestäjille, kiitos osallistujille ja opettajakollegoille, muistot ovat ihanat!
KANTELE
17 4·2006
OPETTAjAN PÄIVÄKIrjA
millainen kanteleopettaja olet?
Testi on tarkoitettu veitikoille, ei tosikoille!
1. Sinulla on todella huono päivä. Olet alavireinen, ja haluaisit vain mennä peiton alle ja vetää verhot kiinni. Töihin on vaan kuitenkin lähdettävä. Sinä... a) virität tunnilla ensin kanteletta noin 20 minuuttia. Sitten soitatat oppilaallasi kaikki vanhat kappaleet "kertauksen vuoksi". Häviät sillä välin 15 minuutin vessareissulle. Lopun ajasta pelaat matopeliä. b) vääntäydyt töihin mukanasi litra kahvia ja koetat selvitä kunnialla, luottaen siihen, että työ tempaa mukanaan ja mielialasi nousee. c) läpsit itseäsi vessassa poskille hokien "ryhdistäydy, laiska!" 10 kertaa, pakotat hymyn huulillesi ja marssit kengät kopisten luokkaan. 2. Yleensä valmistelen tunnit... b) Miksipä en. a) ...siis mitä? Siellä soitellaan fiilispohjalta jamimeiningällä! b) mietin aiheet ja kappaleet valmiiksi, mutta olen valmistautunut joustamaan suuntaan tai toiseen oppilaan edistymisen mukaan. c) suunnittelen tuntien aiheet yksityiskohtaisen tarkasti jo lukukauden alussa, valmistelen samalla materiaalin ja myös pysyn tunnontarkasti suunnitelmissani. On oppilaan oma vika, jos hän ei pysy tahdissani, koska suunnitelmani on aukoton. Kyllä minä tiedän, mitä on mahdollista missäkin ajassa oppia! 3. Oppilaasi ei ollut soittanut koko viikkona, koska hänen koiransa oli ollut matokuurilla. Sama juttu oli edelliselläkin viikolla, koska hänellä oli ollut vatsatanssiryhmän kanssa esitys ja koko viikko oli mennyt miettiessä, mitä hän sinne pukisi ja pitäisikö värjätä tukka vai ei. Sinä... c) Aivan varmasti laittaisin. Mutta epäilen, voisiko kukaan olla yhtä tehokas opettaja kuin minä. Luulenpa, että minun pitäisi olla joka tunnilla mukana! Vastaukset Eniten a-vastauksia: Nostapa rimaa! Eniten b-vastauksia: Homma hanskassa! Eniten c-vastauksia: Varo, ettei otsasuonesi katkea! a) lopetat tekstiviestin näppäilyn, katsot häntä hajamielisesti (koska et ollut kuullut sanaakaan), ja sanot, että sattuuhan sitä. b) kysyt, mikä on soittamattomuuden todellinen syy. c) turhaannut, suutut, uhkaat, lahjot ja kiristät, ja pilaat iltasi (ja perheesi illan) vatvomalla asiaa koko illan suureen ääneen kotona. Seuraavana päivänä, unettoman yön jälkeen, lähetät oppilaallesi sentimentaalisen kirjeen siitä, kuinka hän ei osaa arvostaa kovia pedagogisia ponnistuaksiasi. 4. Ajatusleikki. Jos sinulla olisi pieni soittamaan innostunut lapsi, laittaisitko hänet sinun kaltaisesi opettajan tunnille? a) No en taatusti laittaisi.
TIINA KOMULAINEN KIRJOITTAJA ON HELSINKILÄINEN KANTELEOPETTAJA, JOKA OPETTAA PÄÄKAUPUNKISEUDUN MUSIIKKIOPISTOISSA.
KANTELE
4·2006 18
NuOTTILIITE 3
musiikkia joulun aikaan
Adventtiaika alkaa, joulu lähestyy. Mutta vielä ehtii opetella uuden joululaulun itsensä tai muidenkin iloksi. Seuraavilta sivuilta löytyy jouluista soitettavaa sekä pienkanteleille että isommille, yksin ja yhdessä. Nyt julkaistavat nuotit ovat lähinnä kahden sovittajan käsialaa. Hyviä joululaulusovituksia löytyy kanteleväeltä varmasti lisää. Ne voisikin kaivaa jo nyt kätköistään mahdollista seuraavaa joulunuottiliitettä ajatellen. Joulu kun on onneksi joka vuosi! Liitteen viimeisellä sivulla on esimerkki uudesta nuottijulkaisusta Juhlivat hiiret, joka on Arja Kastisen ja Pirjo Pirisen varhaiskasvattajille suunnattu opas.
TEKSTI JA TOIMITUS: ULLA HONKONEN, NUOTTIEN PUHTAAKSIKIRJOITUS: PETRA TIKKANEN
10-k kantele 1 10-k kantele 2 5- tai 10-k kantele
6
B
mel: melodia: mel: etusormitekniikalla
Dm B Gm A7 1.Dm 2.Dm A7
A
Paimenten joululaulu
trad. Ranska sov. Tiina Hiltunen
Gm
11 B Gm
mel:
Gm
mel:
A7
A7
A
mel:
Dm
Dm
julkaistu sovittajan luvalla
KANTELE
19 4·2006
NuOTTILIITE 3
Joulurauhaa
alkusoitto
säv. & san. Maaria Salmi-Setälä sov.Tiina Hiltunen
Kantele 1
Kantele 2
alkusoitto
Jou - lu rau - haa lois - taa täh - det tai - vaan. Jou - lu rau - haa
11
välisoitto
Jou - lu - rau - haa
lois - taa täh - det
lois - taa täh - det, kuu.
20
välisoitto
tai - vaan. Jou - lu - rau - haa
lois - taa täh - det, kuu.
loppusoitto
loppusoitto
julkaistu tekijöiden luvalla
KANTELE
4·2006 20