1 k ntele 3 202 Finn-Kanteleet 80 vuotta Käsiin -kantelekonsertto
2 k ntele K NTELEen tämän kielillä KANNESSA Taru-Maaria Kuparinen-Säilä, Teuvo Kuparinen ja Anneli Kuparinen KUVA Pasi Virta
3 k ntele kielillä PÄÄTOIMITTAJA Sanni Virta, 0505228077 lehti@kantele.net JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki www.kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Juulia Pölönen, Hanna Ryynänen ja Outi Sane TAITTO Jimmy Träskelin PAINOPAIKKA Newprint Oy, Raisio SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 15.3.2021 Aineistodeadline 15.2.2021 ISSN 0357-6892 ISSN 2669-9656 KULTTUURI, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN 21 Kanteleuutisia Kantelemaailman tapahtumia 26 Liiton uutiset Kansallisen kantelekilpailun info 19 Nuottiliite Aurora Visan sottiisit pienkanteleelle 34 Julkaisuesittelyt Uudet kantelejulkaisut 33 Kanteleopet tutuiksi Esittelyssä Anna-Maija Kekki 38 Kantele ympäri Suomen Esittelyssä Kaarna Ylivieskasta 13 Kymen Biisiuittamo Viola Uotila & kotiseudun musiikki 5 Finn-Kanteleet Jo 80 vuotta kanteleen juhlaa! 15 Käsiin Uusi kantelekonsertto 30 Aino Meisalmi-Minkkinen Kantelepedagogiikkaa 30 vuotta
4 k ntele Kantelehetkiä 2020 Vaikka olemme eläneet poikkeuksellista syksyä, olemme silti saaneet kokea hienoja kanteletapahtumia. Pauliina Syrjälän taiteellisen tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus ja kantelepedagoginen seminaari keräsivät kanteleväkeä yhteen. Kanteleliiton edustajat saivat vierailla presidentti Tarja Halosen toimistolla ja samalla aloitettiin uusi Kantele-Cloud-hanke. Presidentti Halonen lupautui myös tulevien Kansallisten kantelekilpailujen suojelijaksi. Finn-Kanteleiden 80juhlavuoden artikkelissa kerrotaan Anneli ja Teuvo Kuparisen mahtavasta työstä koko kantelealan hyväksi. He ovat vieneet eteenpäin taidemusiikin soittoa kanteleilla ja laittaneet alulle kanteleleirejä. Yksi erittäin tärkeä saavutus on ollut luoda musiikkiopistojen ja konservatorioiden tutkintovaatimukset kanteleen soittajille. Ensi vuonna saadaan myös kokea unohtumattomia kantelehetkiä: säveltäjä Roope Mäenpään säveltämä Käsiin-kantelekonserton kuvaukset kuulostavat mielenkiintoiselta. Teoksen kantaesittää upea kanteletaiteilija Eva Alkula. Kantele Nyt!podcastia on julkaistu jo useampi jakso. Sitä kannattaa käydä kuuntelemassa Spotify:sta. Joulukuun jaksossa vieraina ovat Ida Elina ja Lauri Schreck. Kanteleliiton joulukalenteri nähdään tänä vuonna Kanteleliiton somessa. Ihanaa joulunaikaa koko kanteleväelle!!
5 k ntele F inn-Kanteleet -yhtyeen perustamisesta tulee tänä vuonna kunnioitettavat 80 vuotta! Kanteletaiteilija Tyyne Niikko perusti yhtyeen 1940. Finn-Kanteleet on konsertoinut laajasti niin Suomessa kuin ulkomailla, Yhdysvalloissa sekä jopa Arabiemiraateissa. Yhtyeen johdossa on ollut visionäärisiä kantelevaikuttajia, joita saamme kiittää ennakkoluulottomasta työstä kanteleen hyväksi. 80 vuotta TEKSTI SANNI VIRTA Finn-kanteleet Yllä: Finn-Kanteleet viuluja huilusolisteineen sekä kototaiteilija Tamiko Asain johtama perinnesoitinyhtye Sakura-kappaleen yhteisesityksessä Nagoyan konsertissa 3.7.2004. Kuva: Aino Meisalmi-Minkkisen kotiarkisto
6 k ntele Haastattelin tätä artikkelia varten Anneli Kuparista, joka toimi Finn-Kanteleiden pitkäaikaisena johtajana äitinsä Tyyne Niikon (1903-2000) jälkeen. Musiikkineuvos Anneli Kuparinen laati ensimmäisenä klassisen kanteleen keskeiset tutkintovaatimukset musiikkioppilaitoksiin. Muistojaan Finn-Kanteleista sekä kanteleorkesterin toiminnasta nykyään kertoi myös hänen tyttärensä, Finn-Kanteleiden orkesteriyhdistyksen puheenjohtaja Taru-Maaria Kuparinen-Säilä. Myös yhtyeessä soittavat Johanna Aho-Salakka ja Aino Meisalmi-Minkkinen muistelivat hauskoja ja lämminhenkisiä tapahtumia konserttimatkoilta. Kaikesta kuulemastani huokuu Finn-Kanteleiden suuri merkitys sekä soittajille että koko kantelekentälle. Karjalainen Kanteleyhtye Finn-Kanteleiden alkuperäinen nimi oli Karjalainen Kanteleyhtye yhtyeen kotiseudun mukaisesti. “Arvostan äitini uranuurtavaa kanteletyötä Pohjois-Karjalassa, jossa kanteleet olivat jo enimmäkseen seinillä muistuttamassa esivanhempien kalevalalaisesta maailmasta”, Anneli Kuparinen kertoo. Evakkona olon jälkeen Niikon perhe asettui asumaan Joensuuhun 1940. “Äitini tarttui heti kiinni uuteen elämään ja alkoi kuulostella, löytyisikö vielä kanteleensoittajia. Löytyihän heitä lähistöltä vielä muutamia.” Yhtyeessä soittivat myös Anneli ja hänen nuorempi sisarensa Pirkko. “Ei ollut apurahoja, ei kulukorvauksia, vain innostus siivitti soittoon”, Anneli kertoo. Tyyne Niikko kuuli lapsuudessaan Sortavalassa vanhan kanteleperinteen taitajia kuten Teppana Jänistä, ja hän osasi soittaa sekä lyhyeltä että pitkältä sivulta. Hänellä oli jo 30-luvulla Paul Salmisen konserttikantele. Pitkältä puolelta soittaminen vahvistui ensisijaiseksi soittotekniikaksi Finn-Kanteleissa, ja Niikko noudatti Salmisen oppeja opetuksessaan. Yhtyeen koko kasvoi ja siitä tuli nopeasti suosittu esiintyjä. Yhtyettä pyydettiin soittamaan radioon ja televisioon. “Ensimmäinen suuri esiintyminen vuonna oli 1947 Laatokan-Karjalaisten Heimojuhlat Joensuussa monituhatpäiselle kuulijakunnalle. Seuraavalla vuosikymmenellä jo matkattiin eri puolille maata”, Anneli kertoo. Yksi merkittävimmistä tilaisuuksista oli vuonna 1962 Joensuussa järjestetyt presidentin päivälliset. “Presidentti Urho Kekkosen aplodit olivat hämmästyttävän suuret”, Anneli Kuparinen muistelee. Kupariselle tulee mieleen myös kaksi muuta hauskaa muistoa alkuvuosilta. BBC:n toimittaja otti yhteyttä ja halusi äänittää kanteleensoittoa. ”Mukaan ehtivät vain joensuulaiset soittajat. Tuloksena oli, että Intian radiossa kuultiin kantelemusiikkia. “Toinen, vielä uskomattomampi tapahtuma oli Ruotsin Prinssi Bertilin vierailu kodissamme. Joensuun pormestarilla oli tapana lähettää vierailevia kulttuurihenkilöitä tutustumaan kanteleeseen”, Anneli kertoo. Esityksen hoitivat Tyyne Niikko tyttärineen. He tarjosivat prinssille karjalaista ruokaa karjalaisen musiikin taustaksi. “Kun seurue saapui pihaamme, lauloimme Du gamla, du fria, du fjällhöga Nord kanteleilla säestäen. Ei se ihan riikinruotsiksi mennyt, mutta hämmästynyt seurue ainakin oli!” Anneli muistelee. Lahti, Finn-Kanteleiden uusi kotipaikkakunta Anneli Niikko muutti Lahteen 1955 opettajaksi. Tuolloin seudulla ei ollut muita kanteleensoittajia. Hän esiintyi laulaja ja lausuntataiteilija Teuvo Kuparisen kanssa, ja myöhemmin he menivät naimisiin. Teuvosta tuli Finn-Kanteleiden manageri sekä orkesteriyhdistyksen puheenjohtaja. Myös Tyyne Niikko muutti Lahteen 60-luvun lopussa ja niin Lahdesta tuli Oikealla: Teuvo ja Anneli Kuparinen. Kuva: Pasi Virta
7 k ntele
8 k ntele Finn-Kanteleiden kotipaikkakunta. Kun suunnitelmissa oli matkoja myös ulkomaille, yhtye alkoi käyttää nimeä Finn-Kanteleet. “Finn viittaa suomalaisuuteen ja kanteleet on selkeä soittimen nimi”, Anneli Kuparinen kertoo. Yhtye on ollut suurimmillaan Tyynen ja Annelin johtaessa sitä yhdessä 1970-1980. Tällöin mukana oli 40 soittajaa. Anneli Kuparinen siirtyi Finn-Kanteleiden johtoon 1980. Nykyään Finn-Kanteleiden konserteissa esiintyy keskimäärin 15 soittajaa, välillä enemmänkin. “Olen kiitollinen alkuajan henkisestä kivijalasta sekä sinnikkäästä elämänasenteesta. Niitä olen tarvinnut myös omassa kanteletyössäni”, Anneli kertoo. Tyyne Niikko opetti paljon, ja monet keskeiset kantelevaikuttajat ja -taiteilijat ovat olleet hänen oppilaitaan ja Finn-Kanteleiden aktiivisia jäseniä, esimerkiksi Ritva Koistinen ja Annikki Smolander-Hauvonen. Finn-Kanteleiden riveissä on soittanut tai soittaa vieläkin myös monia muita nimekkäitä kanteletaiteilijoita kuten Marianne Uotila, Heidi Äijälä, Anu Itäpelto, Johanna Aho-Salakka sekä Aino Meisalmi-Minkkinen. Annelin jälkeen taiteellisina johtajina ovat toimineet Susanna Heinonen, Mirva Minkkinen ja Noora Laiho. Nykyään tehtävässä toimivat Johanna Aho-Salakka ja Roni Tuomivirta. Viisi sukupolvea kanteleensoittajia Taru on nähnyt aitiopaikalta yhdistyksen ja Finn-Kanteleiden koulutusja konserttitoimintaa. Heidän perheessään on kanteleensoittajia jo viidennessä sukupolvessa, sillä myös Tyyne Niikon isä ja isoisä soittivat kanteletta. “Äitini on ollut pääopettajani, mutta kävin lapsena myös isoäidilläni tunneilla. Tyyne Niikko oli hyvin eksakti opettaja. Hän neuvoi jo ensimmäisellä tunnilla, että jalat laitetaan kauniisti pöydän alle. Myöhemmin pääsin Finn-Kanteleisiin mukaan; silloin olin edennyt omissa opinnoissani niin, että äiti ja isoäiti päästivät minut mukaan soittamaan!” Taru nauraa. Merkityksellisiä kokemuksia Taru: “On fantastista nähdä, millaista taidemusiikin soittaminen kanteleella nykyään on! Tähän on vaikuttanut äitini työ kanteleen hyväksi: hän halusi sovittaa ja antaa soitettavaksi barokkia, nykymusiikkia ja harppumusiikkia -kaikkea, mikä oli uusilla, teknisesti hyvillä kanteleilla mahdollista! Äitini on vienyt kanteletta ennakkoluulottomasti eteenpäin. Minulle suurimpia tähtihetkiä on ollut nähdä hänen työnsä tuloksia”, Taru kertoo. “Äitini otti orkesterin ohjelmistoon nykymusiikin teoksia, jotka ovat tuntuneet, ei mahdottomilta, mutta haastavilta kuitenkin. Hänellä on sellainen soittamisen idea, että sillä ei ole rajoja”, Taru muotoilee. Anneli: “Kun takana on 80 vuoden taival Finn-Kanteleiden historiassa, on kertynyt runsaasti rakkaita ja mieluisia muistoja. Kanteleopetus alkoi vuonna 1980 silloisessa Päijät-Hämeen konservatoriossa, nykyisessä Lahden konservatoriossa. Musiikkiopiston ja konservatorion hyväksyttyjä yleisiä kurssitutkintoja ei vielä silloin ollut. Käytin kaiken vapaa-aikani nuotiston etsimiseen löytääkseni sopivaa materiaalia kursseihin. Päämääränä oli yhtäläistää kanteletutkinnot muiden soitinten tutkintoihin, joihin paneuduin huolellisesti. Olen kiitollinen rakkaille, lahjakkaille oppilailleni heidän ahkerasta, uraauurtavasta työstään. Ensimmäiset tutkintojen suorittajat olivat finnkantelisteja, kuten myös ensimmäiset erinomaisin arvosanoin konservatoriosta kanteleensoiton opettajiksi valmistuneet pedagogit.” Anneli ja Teuvo Kuparinen yhdessä Tyyne Niikon kanssa olivat panemassa alulle myös Suomen kanteleleiritoimintaa. “ Perustimme vuonna 1972 yhdessä Pohjois-Karjalan Musiikkiyhdistyksen
9 k ntele kanssa Ilomantsin kanteleleirin, jota vedimme vuoteen 1977 saakka. Ja koska Etelä-Suomessa ei ollut kanteleleiriä, päätimme perustaa vuonna 1975 Lahden kanteleleirin, joka toimii edelleen. Leirikonserteista olemme käyneet nauttimassa lähes joka kesä”, Anneli kertoo. “Rakkain ja mieluisin muisto on kuitenkin yhteenkuulumisen ja läheisyyden tunne Finn-Kanteleiden keskuudessa. Monet ovat soittaneet orkesterissa vuosikymmeniä. Se kertoo kaiken.” Lauluja lausuntataiteilija Teuvo Kuparinen, Finn-Kanteleiden manageri Teuvo Kuparinen on tehnyt hyvin merkittävää työtä Finn-Kanteleiden hyväksi. Hän toimi yhtyeen managerina hoitaen käytännön puolen. Hän on ollut mukana myös taiteellisten näkemyksien muodostamisessa. “Vanhempani ovat yksikkö, he ovat ihastuttavia. He ovat olleet niin intensiivisesti yhdessä, että on vaikea erotella, mikä on ollut Finn-Kanteleissa kenenkin vastuulla paitsi varsinainen kanteleensoitto”, Taru kertoo. Kotiseutuneuvos Teuvo Kuparinen toimi vuonna 1975 rekisteröidyn Finn-Kanteleet ry:n puheenjohtajana lähes 30 vuotta. Vuosina 2001-2005 yhdistyksen puheenjohtajana toimi Aino Meisalmi-Minkkinen ja vuodesta 2006 lähtien TaruMaaria Kuparinen-Säilä. Ammattilaulajana ja koulutettuna lausujana Teuvo Kuparinen on 50-luvulta lähtien esiintynyt Finn-Kanteleiden solistina. Lausuntataide on ollut olennainen osa Finn-Kanteleiden ilmaisumuotoja alusta lähtien. Mukaan tuli hyvin pian teemakonsertteja, joissa kuultiin modernia runoutta, ja yhtye on tehnyt useita Karjala-teemaisia konsertteja. Myös viimeisimmälle levylle Teuvo lausui kaksi runoa. ” Rakkain ja mieluisin muisto on kuitenkin yhteenkuulumisen ja läheisyyden tunne Finn-Kanteleiden keskuudessa. Monet ovat soittaneet orkesterissa vuosikymmeniä. Se kertoo kaiken.
10 k ntele Tilaussävellyksiä ja kantelesovituksia ”Yhtye soitti jo varsin aikaisessa vaiheessa esimerkiksi Merikannon ja Melartinin musiikkia: kaikkea, mitä on voinut soittaa kotikanteleella”, Taru kertoo. 70-luvulle tultaessa monella oli jo konserttikantele ja 80-luvulla ohjelmistoon tuli yhä vahvemmin klassista musiikkia: pianoja harppusävellyksiä sekä suomalaisten säveltäjien uusia kanteleteoksia. Ensimmäisiä kanteleelle sävellettyjen nykymusiikkiteoksien tilaajia olivat Kanteleliitto ja Finn-Kanteleet. Finn-Kanteleet ovat julkaisseet kahdeksan äänitettä. Ensimmäinen tallenne oli LP-levy. “Teimme Teuvon kanssa pari singleä ensimmäistä Amerikan matkaa varten 1965. Seuraava julkaisu oli vuonna 1977 LP Otti soiton sormillensa. Levy jäi muistoksi äitini kanteletyöstä”, Anneli kertoo. “Finn-Kanteleet -kasetti valmistui 1982. Vuonna 1990 ilmestyi Ruusu Karjalalle – kasetti ja Soitto –CD vuonna 1992. Vuonna 2005 julkaistiin myös Ruusu Karjalalle –CD. Enimmäkseen kanteleelle sävellettyä nykymusiikkia sisältävä Kiteytymä –CD julkaistiin vuonna 2006. Levy sisältää useamman Finn-Kanteleiden tilausteoksen, esim. Tapio Tuomelan teoksen Lemmin loitsu, joka jatkaa hänen Lemminkäinen-sarjaansa. Levyllä on myös Harri Ahmaksen sävellys Eriskummainen kantele, jonka lausunta/recital-osuus on Teuvo Kuparisen”, Anneli kertoo. Finn-Kanteleet on esittänyt myös Jukka Linkolan ja Pekka Jalkasen musiikkia.“Yksi varhaisempien vuosikymmenten esimerkki kiinnostavasta tilaussävellyksestä oli Simo Härkösen teos mieskuorolle ja kanteleorkesterille”, Taru kertoo. Vierailevat solistit Toiminnassa on ollut keskeistä alusta lähtien pyytää vierailevia muusikoita levytyksiin ja konsertteihin. “Kuriositeetteina voin kertoa, että Santtu-Matias Rouvali on ollut lyömäsoitinsolistinamme. Yhtenä lausuntasolistinamme on ollut myös Anna-Liisa Alanko, Ismo Alangon äiti!” Mezzosopraano Lilli Paasikivi ja baritoni Tommi Hakala tähdittävät Finn-Kanteleiden Kiteytymä -levyä (2006). Levyllä kuullaan Seppo Korhosen Finn-Kanteleille tekemät sovitukset Lilli Paasikiven esittämiin lauluihin. “Isä soitti Tommi Hakalalle, ja kysyi, tuletko mukaan, ja hän tuli mielellään!” , Taru kertoo. Vuodesta 2012 lähtien orkesteri on tehnyt tiivistä yhteistyötä baritoni Jaakko Kortekankaan kanssa, jota kuullaan myös tuoreimmalla Joulun loiste –levyllä. Riemullisena poikkikanteleellisena projektina toteutettiin vuonna 2018 kaksi joulukonserttia popkanteletar Ida Elinan kanssa. Kiertueita Yhdysvaltoihin Finn-Kanteleet on yhtyeen alkutaipaleelta lähtien tehnyt aktiivisesti esiintymismatkoja ulkomaille, monien Euroopan maiden lisäksi Japaniin, USA:han, Kanadaan ja Arabiemiirikuntiin. Amerikan kiertueet alkoivat intensiivisesti vuonna 1964, pitkään yhtyeellä oli joka kesä USA:n vierailuja. Ensimmäinen konserttimatka ulkomaille oli kuukauden pituinen konserttimatka Yhdysvaltoihin suuren järvialueen ympäri. “Amerikansuomalaisten vastaanotto oli joka paikassa liikuttavan sydämellinen ja kiinnostus kantelemusiikkia kohtaan aitoa”, Anneli kertoo. Kantele ja Disney World Vuodenvaihteeseen 1984-85 sijoittuneella matkalla juhlistettiin Kalevalan 150-juhlavuotta. “Konsertoimme New Yorkissa, Floridassa ja mieleenpainuvin konsertti Orlandossa Walt
11 k ntele Disney World´n Epcot Centerin International Festival Program -lavalla”, Anneli kertoo. “Jouluaaton vietto palmujen katveessa joululauluja laulellen ei varmasti unohdu kenenkään mukana olleen mielestä”, Anneli Kuparinen muistelee. Floridan TV lähetti konserteista otteita useaan kertaan. “Arvosteluissa kirjoitettiin: Nuoria virtuooseja”, Anneli kertoo. Konserttimatka Kaliforniaan 1992 osui sopivasti Suomen 75-vuotisjuhlavuodelle. Konserttipaikkoja olivat Sonoma, Berkeley, San Francisco, San Diego ja Los Angeles. “Matkat tehtiin vuokratuilla ja itse ajetuilla upouusilla “vaneilla” Meno oli amerikkalaisittain kiivas, neljä konserttia kolmessa päivässä”, Aino ja Johanna kertovat. Finn-Kanteleet vierailivat FAHA:ssa. Kyseessä on suuri yhteisö, jonka tiloissa kaikki suomalaiset taiteilijat kävivät esiintymässä Kaliforniassa vieraillessaan. “Sibeliuksen lähettämä kiitoskortti oli vielä seinällä!” Anneli muistelee. Dubai ja Abu Dhabi 1994 Finn-Kanteleet oli ensimmäinen kulttuuriryhmä Suomesta, joka sai konserttikutsun Arabiemiraatteihin. Kutsujina olivat Suomen lähetystö ja Arabiemiirikuntien kulttuuri-instituutti Abu Dhabissa sekä Hotel Intercontinental Dubaissa. ”Olihan se sensaatiomainen matka!”, Anneli sanoo. “Hotellissa vietettiin skandinaavista joulua. Upeaa sisääntuloaulaa koristi mahtava joulukuusi ja sen ympärille asetetut kolme täytettyä poroa. Olisi luullut tulleensa Rovaniemelle, elleivät jättiläiskokoiset itämaiset matot ja kristallikruunut olisi todistaneet muusta”, Anneli muistelee. Dubaissa Finn-Kanteleilla oli yhdeksänä iltana 34 konserttia. Konserteissa esitettiin erilaisia ohjelmia, jotka sisälsivät suomalaista ja pohjoismaista sävellettyä musiikkia, uutta kantelemusiikkia sekä vähän Lapin eksotiikkaa laulun ja tanssin muodossa. Monet yleisöstä osallistuivat konsertteihin monena iltaa peräkkäin. “Huvittavaa oli, miten tarkkaan seurantaan kansainvälisten taiteilijoiden käyttäytymisessä oli varauduttu. Etukäteen Suomessa oli allekirjoitettava sopimus, missä lueteltiin kielletyt asiat. Hotellin johdon taholta kerrottiin etukäteen, ettei kättentaputus kuulu sikäläiseen tapaan. Tähtihetkeksi muodostui joulupäivän viimeinen konsertti, jossa yleisö virittäytyi tunnelmaan, jopa niin, että innostui taputtamaan ja sitten laulamaan kuulemiaan joulusävelmiä”, Anneli kertoo. Matkan pääkonsertti oli Abu Dhabissa Cultural Foundation’in konserttisalissa. Konsertissa istui paljon kansainvälisiä diplomaatteja. Ohjelmistona ollut Finn-Kanteleiden Kai Niemiseltä tilaama teos Itämaisia satuja sekä muut modernit kantelesävellykset (Bashmakov, Jalkanen, Marttinen) saivat erittäin lämpimän vastaanoton. “Suurin anti tällaisella konserttimatkalla oli luonnollisesti se, että esitetty musiikki tavoitti kuulijansa, ja että paikallisille outo soitin kantele sai jälleen uusia ystäviä. Näin ainakin meistä tuntui sekä konserttiemme että järjestäjien tervetuloa uudelleen -kutsun perusteella”, Anneli kertoo. “Kanteleen ääni on kuin tähtisadetta!” Näin kuvailivat japanilaiset Finn-Kanteleiden soittoa Japanin kiertueilla. Ensimmäisen kiertueen 1996 kutsujina olivat Suomen suurlähetystö ja Japan-Finland Society. “Konserttisalit olivat suuria ja upeita, ja äänentoisto kuin vain tekniikan ihmemaassa voi olla”, Johanna muistelee. Fukuyaman konsertissa Finn-Kanteleiden soittoa kuultiin myös television kautta, ohjelmalla oli noin miljoona katsojaa. “Fukuyama on tunnettu koto -instrumenteistaan, sillä suurin
12 k ntele osa kotoista valmistetaan siellä. Paikallinen Suomi-Seura lähetti jälkeenpäin jokaiselle finnkantelistille oman 50-senttisen pienkoton”, Johanna kertoo. Seuraava kaupunki oli Yonezawa. “Vasta perillä Yonezawassa selvisi, että Yonezawan Hiihtoseura oli tilannut konserttimme 20-vuotisen toimintansa juhlallisuuksiin. Näin siksi, että Yonezawan kuuluisin mäkihyppääjä oli saanut koulutuksensa Lahden suurmäessä. Suomen kieli sujui häneltä vieläkin varsin hyvin.” Esiintyminen Kioton temppelissä ja muumikravatti Myös vuoden 2001 Japanin kiertueelta on monia hauskoja muistoja. Johanna kertoo: “Konsertoimme Kiotossa kuuluisassa temppelissä vuoren rinteellä. Paperiseinäinen temppeli oli osittain avoin ja kaunis luonto oli aivan vieressämme. Aivan temppelin vieressä oli pienen pieni lampi, jonka juurella kasvoi vinosti lammen päälle kaartuva bonsai-tyyliin kasvatettu puu. Kesken soittomme alkoi lammelta kuulua sammakkokuoron kurnutus, joka tuntui kilpailevan meidän kanssamme äänenvoimakkuudesta. Myös erilaiset hyönteiset lentelivät tilassa ja Tiina Savolaisen (nyk. Takkinen) sormilla kiipeili hänen soolonsa aikana vihreä toukka.” Seuraava kaupunki oli Taki. Konsertin esitteessä oli Finn-Kanteleiden kuvan lisäksi mainoksia joulupukista muumeihin ja kaupunginjohdon järjestämässä tapaamisessa kaupunginjohtaja oli sonnustautunut muumikravattiin! “Paluulennolla Suomeen oli kone täynnä japanilaisia, joille Helsinkiin laskeuduttuamme lauloimme Kalevalaisen vieraantervehdyksen. Kone raikui aplodeista”, Johanna kertoo. Finn-Kanteleet aikoo viettää juhlavuottaan varsinaisesti vasta ensi vuonna: ”Tietysti meillä oli suunnitelmia jo tälle vuodelle. Covid19 – pandemia mullisti, kuten niin monien muidenkin kulttuuritoimijoiden, meidänkin toimintamme täysin. Juhlallisuudet ovat ensi vuonna. Silloin juhlitaan kunnolla!” Taru kertoo. Jäämme odottamaan innolla juhlavuoden tapahtumia! Lopuksi Anneli Kuparinen lähettää lämpimät terveisensä koko kanteleväelle:“Toivon sydämestäni hyvää yhteistyötä kaikille kanteleensoittajille”. Lähteet: Artikkelin lähteenä on käytetty Anneli Kuparisen muisteluita Finn-Kanteleista ja TaruMaaria Kuparinen-Säilän haastattelua sekä Kantele-kirjaa. • Finn-Kanteleet 60 v. vuodet 1990 2000, kirjoittanut Anneli Kuparinen, julkaisija Finn-Kanteleet ry (2000) • Finn-Kanteleet Japanissa, kirjoittanut Anneli Kuparinen, Kantele 3/96 (1996) • Johanna Aho-Salakan muistoja Japanin matkalta vuonna 1996 ja 2001(2020) • Finn-Kanteleet konserttikiertueella Japanissa, kirjoittanut Tiina Savolainen (nyk. Takkinen) ja Aino Meisalmi-Minkkinen, Kantele 1/02 (2002) • Kantelemusiikkia Arabiemiirikunnassa, kirjoittanut Anneli Kuparinen, Kantele 1/95 (1995)
13 k ntele 2019 Kaustisen festivaaleilla kaikui Kalevauva. fi-yhtyeen areenakeikka: ”Kouvola, Kouvola. Kaikkea kivaa betonista...” Katsomossa takarivissä istui kaksi, joille Kouvolassa oli muutakin kivaa kuin betonia. Mutta mitä? Missä se näkyi tai kuului? Vieressä istui kolmas, joka tuli samoilta nurkilta, Miehikkälästä. Missä se näkyi tai kuului? Seuraavana vuonna festivaaleilla oli määrä olla Kymenlaakson maakuntateema. Kouvolalaiset Viola Uotila ja Annika Lyytikäinen sekä miehikkäläläinen Saija Penttilä päättivät siihen mennessä selvittää, miten soisivat yhdessä kantele, klarinetti, kontrabasso ja Kymenlaakso. Syntyi Kymen Biisiuittamo – eli me. Kymen Biisiuittamo eli Viola Uotila, Saija Penttilä ja Annika Lyytikäinen. TEKSTI VIOLA UOTILA KUVA MIKKO MALMIVAARA Onko tää nyt mistään kotoisin? Kymen Biisiuittamo säveltää omia ja muiden muistoja
14 k ntele Olemme soittaneet paljon yhdessä suuremmissa kokoonpanoissa, mutta triosoundiamme testasimme vasta ensimmäisessä ”biisiuittamossamme” eli yhteisessä treenisessiossa ja ideamyllyssä. Klarinetti, kontrabasso ja kantele antavat toisilleen valtavasti soinnillista tilaa. Vaikka triomme lähtökohdat olivatkin aluksi ensisijaisesti maantieteelliset, muutkin asiat napsahtivat kohdalleen nopeasti. Nykyään voimme määritellä yhtyeemme ”roolit” vain soittimien kautta. Muut hommat hoitaa aina kuka milloinkin ensimmäisenä ehtii. Yllättävää kyllä, se toimii! Ehkä kymenlaaksolaisilla on joku kolmannen asteen yhteys. Tai meillä vain kävi tuuri. Musiikkimme kaivaa juurensa arkistomateriaaleihin ja inspiroituu niin vanhoista lehtileikkeistä kuin alueella nykyään toimivien kulttuurivaikuttajien teoksistakin. Keskiössä ovat yksilöiden tunteet ja muistot. Voinko samaistua toisen tunteisiin? Jakaako joku muistoni? Yksi lähestymiskulma uudelle kansanmusiikillemme on kymenlaaksolaislähtöisten kevyen musiikin artistien musiikki – eli se kansan musiikki. Käymme läpi Kymenlaaksosta koko kansan tietoisuuteen viime vuosikymmenten aikana ponnistaneiden kevyen musiikin artistien säveltämää tai tunnetuksi tekemää musiikkia ja poimimme sieltä elementtejä ja ilmiöitä, jotka uitamme osaksi uusia sävellyksiämme. Julkaisimme 9.9., 10.10. ja 11.11. kolme singleä, jotka ovat nyt kuunneltavissa digitaalisissa jakelukanavissa. Olemme nyt noin vuoden ajan tutkineet paikallisuutta yhteisissä biisiuittamoissamme ja livekeikoilla Kymenlaaksossa. Konserttien yhteydessä olemme pyytäneet kymenlaaksolaisia kertomaan tarinoita ja ideoita sävellyksen arvoisista kymenlaaksolaisista ilmiöistä ja asioista. Jo tähän mennessä saamamme palautteen ja ideoiden runsaus on luonut polttavan tarpeen tallentaa löytöjämme uuteen musiikkiin. Projektimme tavoitteena on käsitellä kotiseudun vaikutusta eri näkökulmista ja toki vahvistaa kymenlaaksolaisten kuuntelijoidemme kotiseutuidentiteettiä. Mutta tärkeintä meille on herättää laajemminkin keskustelua siitä, mitä “jostain kotoisin oleminen” merkitsee ja millaisia voimavaroja omien juurien ravistelemisesta voi löytää. Miltä sinun kotiseutusi kuulostaa? " Ehkä kymenlaaksolaisilla on joku kolmannen asteen yhteys. Tai meillä vain kävi tuuri.
15 k ntele TEKSTI SANNI VIRTA “Tämä oli ihana juttu! Vuosi sitten aloimme suunnitella vuonna 2021 100 vuotta täyttävän Muusikoiden liiton jäsenjärjestön Tampereen muusikot ry:n juhlakonserttia Jarno Laaksosen ja Tampereen Filharmonian intendentin Juha Ahosen kanssa. Konserttiin haluttiin pirkanmaalaisten säveltäjien teoksia ja myös pirkanmaalainen solisti”, Eva Alkula kertoo. Palaverissa mietittiin, mikä voisi olla konsertin kanteleteos, mutta saatiin parempi idea: tilataan ihan uusi kantelekonsertto. Tässä tapaamisessa tuli idea kysyä teoksen säveltäjäksi Roope Mäenpäätä. Kantelekonserton kantaesitys 2021 K antelekonserttoja sävelletään liian harvoin, mutta onneksi kuitenkin aina välillä näin tapahtuu: helmikuussa 2021 kanteletaiteilija Eva Alkula kantaesittää säveltäjä Roope Mäenpään kantelekonserton nimeltään Käsiin. Teos on osa Tampereen Muusikot ry:n 100-vuotisjuhlakonsertin ohjelmaa Tampere-talossa. Mäenpään mukaan Käsiin on ylistys muusikon käsityötaidolle ja kunnianosoitus kanteleen erilaisille sävyille. Alkula esittää konserton Tampere filharmonian solistina, ja konsertin johtaa Taavi Oramo. Sain haastatella Alkulaa ja Mäenpäätä harjoitusprosessin ollessa vielä varsin alkuvaiheessa. KÄSIIN
16 k ntele “Kun minulta kysyttiin, sävellänkö kantelekonserton, ensimmäinen ajatukseni oli, että sävellän, kiitos kysymästä! Oli helppo innostua! Tämä on kauhean innostava tilanne. Kantelekonserttoja ei tilata, mutta ei tilata juuri muitakaan konserttoja, joten tämä on hieno tilaisuus!” Roope Mäenpää nauraa. Sävellystyö alkoi keväällä 2020 ja teos on edennyt soolostemma edellä ja sen valmistuttua on syntynyt orkestraatio. Evan työ soolo-osuuden harjoittelusta alkoi elokuussa. ”Suunnittelen sormituksia ja eri asioiden toteutustapoja. Myös orkesterin osuus on hyvä tuntea. Kuuntelen säveltäjän tekemää nauhaa kokonaisuudesta ja tutkin partituuria samalla”, Eva kuvaa harjoitusmetodejaan prosessin alussa. Evalla ja Roopella on aikaisempaa yhteistyötä, sillä Eva on esittänyt huilisti Sami Junnosen kanssa Roopen säveltämän teoksen Yykeä, kanteleelle ja huilulle. “Siitä on lämpimät muistot. Duosta tuli ihastuttava”, Eva kertoo. Roope on säveltänyt myös tätä ennen kanteleelle: “Nuorena säveltäjänä tein opinnoissani puhallinteosta Pyynikin puhaltajille ja sattumusten kautta kantele tuli orkesteriin mukaan. Muistan erittäin hyvin sen hetken, kun Eva tuli esityksen jälkeen kertomaan, että hän tykästyi teokseen ja haluaisi tilata minulta lisää. Se on minun yksi suosikkihetkiäni! Tuntui, että säveltäjäopiskelijan elämässä tällaista ei tapahdu kauhean usein.” Kantele tuli mukaan teokseen harpun tilalle. Ratkaisu oli praktinen, mutta sittemmin soittimesta on tullut Roopelle tärkeä taiteellisessa työssä. Evan kommentista seurannut yhteistyö ja Roopen kiinnostus kanteleeseen on ollut hänelle merkittävää säveltäjänä. “Se on ollut yksi oksa, jota huomaan seuraavani koko ajan”, hän sanoo. Ensimmäisessä kanteleteoksessa soittimen osuuden tulkitsi kanteletaiteilija Sakiko Ishii. Metalli ja puu yhdistyvät Roope Mäenpää on opiskellut säveltämistä TAMK:ssa muun muassa säveltäjä Jouni Kaipaisen oppilaana. Konsertolla Roope haluaa kunnioittaa edesmenneen säveltäjä Kaipaisen muistoa. Konserton nimi Käsiin piti päättää orkesterin kausiohjelmistoa varten ennen kuin riviäkään musiikkia oli kirjoitettu. “Käsiin tarkoittaa minulle jonnekin paluuta. Tämä teos juhlistaa muusikoita, 100-vuotista muusikkojärjestöä. Lähdin käsityöläisyyden ajatuksesta liikkeelle. Teoksen teema palaa siihen, että jokaisen äänen takana on muusikko ja lopulta hyvin tekninen käsityöläisyys.” Toinen teosta innoittanut ajatus on matka pimeydestä valoon; valon ja varjon leikki on koko konserton laajuinen teema. “Kanteleen soinnissa on minulle jotain erityistä, se menee tunnetasolle. Rakastun aina soittimiin! Kanteleessa yhdistyy materiaaleina ihanasti metalli ja puu. Se on teoksen toinen teema metallisesta soinnista kohti puuta ja valoa”, Roope kuvailee osuvasti. “Tekstuuri istuu luontevasti käsiin” “Päällimäisenä tunnelmana on, että tekstuuri istuu luontevasti käsiin “, Eva kertoo ja nauraa huomatessaan maininneensa koko konserton nimen kuin vahingossa. Tekstuuri on hyvin soitinlähtöistä, ja se hyödyntää soittimen luontaista sointimaailmaa kekseliäällä tavalla. Stemman pystyy toteuttamaan sormituksilla, jotka tukevat kanteleelle luontaista sointia. “Jokainen säveltäjä löytää aina uusia juttuja meidän soittimesta, mikä on kiehtovaa. Sitä kautta alkaa haastaa aina omaa soittotekniikkaakin ja toteutustapoja.” Yksi kiehtova, uusi haaste on esimerkiksi kahdelle e-bow:lle eli sähköjouselle kirjoitetun tekstuurin toteuttaminen.
17 k ntele Alusta asti oli selvää, että kantele pitää mikittää orkesterin edessä. Tämä antaa mahdollisuuden käyttää erilaisia efektejä ja e-bow:ta. Roope ei kuitenkaan vielä paljasta, kuullaanko teoksessa muitakin efektejä. ”Kanteleen ääni on suppilomainen, halusin tälle vastavoimaa. Tässä tapauksessa e-bow:n käyttö tuli aika itsestään”, Roope kertoo. Kantele on Roopelle tuttu soitin aikaisempien töiden ansiosta. “Sain kanteleen lainaan Evalta, ihanaa! Sävelsin musiikki edellä, soitin alkaa myös kertoa omaa tahtoansa, aina löytyy jotain uutta. Soittimen äärellä istuminen on aina kovin hedelmällistä! Jossain kohtaa minulta lähti nahat sormenpäistäkin!” Roopen sanojen mukaan konserton tekstuuri on nykymusiikin laajemmassa katsannossa perinteisemmästä päästä. Alkusoitossa on elokuvamusiikillisia sävyjä ja musiikki liikkuu monisyisissä maastoissa. Konserton lopullinen kesto tulee olemaan 20-25 minuuttia. Kanteleen sointi avaa silmiä “Silloin kun säveltää vaikka sellokonserttoa, pitää miettiä, mikä on oma kulmani tähän teosmuotoon, jolla on pitkä historia takanaan. Mutta kun on soitin, jolle kirjoitetaan harvemmin tässä kontekstissa niin jotenkin voi myös luottaa siihen, että kyllä kanteleen sointi avaa silmiä”, Roope muotoilee. Kantele ei ollut Roopelle tuttu soitin ennen säveltämistä kyseiselle instrumentille. Säveltäjän kannalta kanteleella on vahva yhteys harppuun, ja diatonisuus haasteena tai mahdollisuutena pitää Roopen mukaan käsitellä mielessä ennen kuin lähtee kirjoittamaan. “Jokaisella soittimella on omat rajoituksensa, säveltäminen on rajoitusten taidetta! Tässä teoksessa vapauduin diatonisuuden suhteen. Se on vähän kuin karhun kohtaaminen metsällä. Ei saa näyttää, että pelkää”, Roope nauraa. Hän yrittää syleillä kulloinkin sävellettävän soittimen ominaisuuksia lopulta kanteleen diatonisuus oli rajoittanut työtä hyvin vähän. “Pitää vaan kääntää ajatuksensa koneiston toimintaan. Se on vähän kuin sudokun täyttämistä. Ehkä nyt on jo hyvät oppirahat maksettu. Olen sinut soittimen kanssa ja voin keskittyä olennaiseen”, Roope kuvailee. Kantelekonsertot ”Olen kerran aikaisemmin saanut kantaesittää kantelekonserton. Hugi Gudmundssonin Alkul kantaesitettiin Reykjavikissa 2015, Reykjavikin kamariorkesterin kanssa. Tämä on nyt siis toinen kerta, en voi sanoa että minulla olisi konserttojen kantaesittämisestä vielä paljoa kokemusta”, Eva nauraa ja jatkaa: ”Tämä on aina yhtä ihanan jännittävää! On ihanaa päästä soittamaan orkesterin kanssa, etenkin Tampere Filharmonian kanssa. Siellä on paljon tuttuja orkesterissa. Olen todella kiitollinen ja onnellinen tästä.” “ Jokaisella soittimella on omat rajoituksensa, säveltäminen on rajoitusten taidetta!
18 k ntele KÄSIIN (Roope Mäenpää) kantaesittää Eva Alkula, kantele Tampere filharmonia, Taavi Oramo johtaa Tampere talo 19.2.2021 klo 19:00 Eva Alkula • Tamperelainen kanteletaiteilija ja kanteleensoiton opettaja Tampereen konservatoriossa • Sai Pirkanmaan taidepalkinnon 2020 • Kokee kantelemusiikin uudistamisen ja kantelepedagogiikan kehittämisen tärkeimmiksi työn osa-aluieiksi • Tekee yhteistyötä nykysäveltäjien kanssa, ja on kysytty muusikko nykymusiikin tulkitsijaksi ja teosten kantaesittäjäksi • Konsertoi vuosittain ulkomailla, joko solistina tai erilaisissa kokoonpanoissa, mm. kototaiteilija Tomoya Nakain tai harpputaiteilija Pippa Reid-Fosterin kanssa • Erityisen tiivis yhteys Japaniin, jossa on vieraillut vuosittain viimeisen 20 vuoden aikana. Opiskeli kotonsoittoa Hokkaidon kasvatustieteellisessä yliopistossa, Sapporossa 1999-2000 • Opiskellut kanteleensoittoa Ismo Sopasen ja Ritva Koistinen-Armfeltin oppilaana. Valmistui Sibelius-Akatemiasta 2003 • Työstää parhaillaan uutta kanteleensoiton oppimateriaalia yhdessä Jenny Vartiaisen kanssa Roope Mäenpää • Tamperelainen säveltäjä • Mäenpään säveltämä Radion Sinfoniaorkesterin tilausteos Jamais vu kuullaan Musiikkitalossa 10.2. osana MusicaNova 2021 -festivaalia. • Tampere Filharmonia kantaesitti Mäenpään säveltämän musiikkisadun Hipinäaasi apinahiisi helmikuussa 2020. • opettaa sävellystä Tampereen Konservatoriossa • valmistunut Tampereen AMK:sta säveltäjäksi
19 k ntele Nuottiliite TEKSTI: AURORA VISA T aideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään tekemäni kandidaatin kirjallisessa työssä ”Näkökulmia sottiisin komppaamiseen pienkanteleella” tarkastelen harmoonin soittajan Kaisu Förstin, sekä vähärivisten haitareiden soittajien Aapeli Hautasen ja Sameli Elomaan tapoja säestää sottiisia arkistoäänitteillä. Tarkoituksena oli sovittaa pelimannien säestystavoista mahdollisimman rytmisesti ja fraseeraukseltaan saman kuuloisia ja toimivia komppeja pienkanteleelle. Kaipasin ”perinnetietoisempia” komppeja omaan säestyspankkiini pop-komppien rinnalle, joilla säestää erityisesti pelimannimusiikkia. Nuottiliitteessä olevat Pääkallosottiisi ja Täydenkuun sottiisi ovat hyviä kappaleita sottiisikompin harjoittelemiseen. Komppaamisessa on tärkeää muistaa oikean käden edestakainen liike, joka pitää yllä jatkuvaa pulssia joko kahdeksasosina tai kuudestoistaosina. Komppiesimerkeissä olen valinnut käden pulssiksi kuudestoistaosat. Pääkallosottiisi on syntynyt alun perin tarpeeseen kehittää vasemman käden sormien sorminäppäryyttä. Se toimiikin tehokkaimmin harjoituskappaleena, kun käyttää sormitusta, jossa oikean käden etusormi on d-kielellä ja peukalo a-kielellä, jolloin vasemman käden etu-, keskisormi ja nimetön joutuvat töihin. Täydenkuun sottiisi on sekatyylillä soitettava kappale, mutta mikseipä melodiaa voisi myös näppäillä. Kappaleen sävellaji ei ole tavallisin pienkantelesävellaji, mutta koen, että on tärkeää, että pienkanteleille sävelletään myös musiikkia, joka ei rajoitu vain D-duuriin tai d-molliin, koska tällöin jää käyttämättä laaja kirjo eri sävellajien sävyjä. Alla on esimerkkejä kompeista, jotka olen johtanut pelimannien sottiisisäestyksistä. Näillä kompeilla voi säestää esimerkiksi nuottiliitteen sottiiseja. Nuottiesimerkeissä käytetyt nuotinnustavat: Soiva ääni Raksutus Kielten sammutus Nuolet merkitsevät oikean komppikäden edestakaista huiskutusta ja kaarilla kuvataan soivan äänen kestoa. Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Sottiisin komppausta pienkanteleelle Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään tekemäni kandidaatn kirjallisessa työssä ”Näkökulmia sotisin komppaamiseen pienkanteleella” tarkastelen harmoonin soitajan Kaisu Förstn, sekä vähärivisten haitareiden soitajien Aapeli Hautasen ja Sameli Elomaan tapoja säestää sotisia arkistoääniteillä. Tarkoituksena oli sovitaa pelimannien säestystavoista mahdollisimman rytmisest ja fraseeraukseltaan saman kuuloisia ja toimivia komppeja pienkanteleelle. Kaipasin ”perinnetietoisempia” komppeja omaan säestyspankkiini popkomppien rinnalle, joilla säestää erityisesti pelimannimusiikkia. Nuottiliitteessä olevat Pääkallosottiisi ja Täydenkuun sottiisi ovat hyviä kappaleita sottiisikompin harjoittelemiseen. Komppaamisessa on tärkeää muistaa oikean käden edestakainen liike, joka pitää yllä jatkuvaa pulssia joko kahdeksasosina tai kuudestoistaosina. Komppiesimerkeissä olen valinnut käden pulssiksi kuudestoistaosat. Pääkallosottiisi on syntynyt alun perin tarpeeseen kehittää vasemman käden sormien sorminäppäryyttä. Se toimiikin tehokkaimmin harjoituskappaleena, kun käyttää sormitusta, jossa oikean käden etusormi on d-kielellä ja peukalo a-kielellä, jolloin vasemman käden etu-, keskisormi ja nimetön joutuvat töihin. Täydenkuun sottiisi on sekatyylillä soitettava kappale, mutta mikseipä melodiaa voisi myös näppäillä. Kappaleen sävellaji ei ole tavallisin pienkantelesävellaji, mutta koen, että on tärkeää, että pienkanteleille sävelletään myös musiikkia, joka ei rajoitu vain D-duuriin tai dmolliin, koska tällöin jää käyttämättä laaja kirjo eri sävellajien sävyjä. Alla on esimerkkejä kompeista, jotka olen johtanut pelimannien sottiisisäestyksistä. Näillä kompeilla voi säestää esimerkiksi nuottiliitteen sottiiseja. Nuottiesimerkeissä käytetyt nuotinnustavat: Soiva ääni Raksutus Kielten sammutus Nuolet merkitsevät oikean komppikäden edestakaista huiskutusta ja kaarilla kuvataan soivan äänen kestoa. Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään tekemäni kandidaatn kirjallisessa työssä ”Näkökulmia sotisin komppaamiseen pienkanteleella” tarkastelen harmoonin soitajan Kaisu Förstn, sekä vähärivisten haitareiden soitajien Aapeli Hautasen ja Sameli Elomaan tapoja säestää sotisia arkistoääniteillä. Tarkoituksena oli sovitaa pelimannien säestystavoista mahdollisimman rytmisest ja fraseeraukseltaan saman kuuloisia ja toimivia komppeja pienkanteleelle. Kaipasin ”perinnetietoisempia” komppeja omaan säestyspankkiini popkomppien rinnalle, joilla säestää erityisesti pelimannimusiikkia. Nuottiliitteessä olevat Pääkallosottiisi ja Täydenkuun sottiisi ovat hyviä kappaleita sottiisikompin harjoittelemiseen. Komppaamisessa on tärkeää muistaa oikean käden edestakainen liike, joka pitää yllä jatkuvaa pulssia joko kahdeksasosina tai kuudestoistaosina. Komppiesimerkeissä olen valinnut käden pulssiksi kuudestoistaosat. Pääkallosottiisi on syntynyt alun perin tarpeeseen kehittää vasemman käden sormien sorminäppäryyttä. Se toimiikin tehokkaimmin harjoituskappaleena, kun käyttää sormitusta, jossa oikean käden etusormi on d-kielellä ja peukalo a-kielellä, jolloin vasemman käden etu-, keskisormi ja nimetön joutuvat töihin. Täydenkuun sottiisi on sekatyylillä soitettava kappale, mutta mikseipä melodiaa voisi myös näppäillä. Kappaleen sävellaji ei ole tavallisin pienkantelesävellaji, mutta koen, että on tärkeää, että pienkanteleille sävelletään myös musiikkia, joka ei rajoitu vain D-duuriin tai dmolliin, koska tällöin jää käyttämättä laaja kirjo eri sävellajien sävyjä. Alla on esimerkkejä kompeista, jotka olen johtanut pelimannien sottiisisäestyksistä. Näillä kompeilla voi säestää esimerkiksi nuottiliitteen sottiiseja. Nuottiesimerkeissä käytetyt nuotinnustavat: Soiva ääni Raksutus Kielten sammutus Nuolet merkitsevät oikean komppikäden edestakaista huiskutusta ja kaarilla kuvataan soivan äänen kestoa. Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Aapeli Hautasen säestys Kantele toteutus Sameli Elomaan säestys Kantele toteutus 1 Kantele toteutus 2 Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään tekemäni kandidaatn kirjallisessa työssä ”Näkökulmia sotisin komppaamiseen pienkanteleella” tarkastelen harmoonin soitajan Kaisu Förstn, sekä vähärivisten haitareiden soitajien Aapeli Hautasen ja Sameli Elomaan tapoja säestää sotisia arkistoääniteillä. Tarkoituksena oli sovitaa pelimannien säestystavoista mahdollisimman rytmisest ja fraseeraukseltaan saman kuuloisia ja toimivia komppeja pienkanteleelle. Kaipasin ”perinnetietoisempia” komppeja omaan säestyspankkiini popkomppien rinnalle, joilla säestää erityisesti pelimannimusiikkia. Nuottiliitteessä olevat Pääkallosottiisi ja Täydenkuun sottiisi ovat hyviä kappaleita sottiisikompin harjoittelemiseen. Komppaamisessa on tärkeää muistaa oikean käden edestakainen liike, joka pitää yllä jatkuvaa pulssia joko kahdeksasosina tai kuudestoistaosina. Komppiesimerkeissä olen valinnut käden pulssiksi kuudestoistaosat. Pääkallosottiisi on syntynyt alun perin tarpeeseen kehittää vasemman käden sormien sorminäppäryyttä. Se toimiikin tehokkaimmin harjoituskappaleena, kun käyttää sormitusta, jossa oikean käden etusormi on d-kielellä ja peukalo a-kielellä, jolloin vasemman käden etu-, keskisormi ja nimetön joutuvat töihin. Täydenkuun sottiisi on sekatyylillä soitettava kappale, mutta mikseipä melodiaa voisi myös näppäillä. Kappaleen sävellaji ei ole tavallisin pienkantelesävellaji, mutta koen, että on tärkeää, että pienkanteleille sävelletään myös musiikkia, joka ei rajoitu vain D-duuriin tai dmolliin, koska tällöin jää käyttämättä laaja kirjo eri sävellajien sävyjä. Alla on esimerkkejä kompeista, jotka olen johtanut pelimannien sottiisisäestyksistä. Näillä kompeilla voi säestää esimerkiksi nuottiliitteen sottiiseja. Nuottiesimerkeissä käytetyt nuotinnustavat: Soiva ääni Raksutus Kielten sammutus Nuolet merkitsevät oikean komppikäden edestakaista huiskutusta ja kaarilla kuvataan soivan äänen kestoa. Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään tekemäni kandidaatn kirjallisessa työssä ”Näkökulmia sotisin komppaamiseen pienkanteleella” tarkastelen harmoonin soitajan Kaisu Förstn, sekä vähärivisten haitareiden soitajien Aapeli Hautasen ja Sameli Elomaan tapoja säestää sotisia arkistoääniteillä. Tarkoituksena oli sovitaa pelimannien säestystavoista mahdollisimman rytmisest ja fraseeraukseltaan saman kuuloisia ja toimivia komppeja pienkanteleelle. Kaipasin ”perinnetietoisempia” komppeja omaan säestyspankkiini popkomppien rinnalle, joilla säestää erityisesti pelimannimusiikkia. Nuottiliitteessä olevat Pääkallosottiisi ja Täydenkuun sottiisi ovat hyviä kappaleita sottiisikompin harjoittelemiseen. Komppaamisessa on tärkeää muistaa oikean käden edestakainen liike, joka pitää yllä jatkuvaa pulssia joko kahdeksasosina tai kuudestoistaosina. Komppiesimerkeissä olen valinnut käden pulssiksi kuudestoistaosat. Pääkallosottiisi on syntynyt alun perin tarpeeseen kehittää vasemman käden sormien sorminäppäryyttä. Se toimiikin tehokkaimmin harjoituskappaleena, kun käyttää sormitusta, jossa oikean käden etusormi on d-kielellä ja peukalo a-kielellä, jolloin vasemman käden etu-, keskisormi ja nimetön joutuvat töihin. Täydenkuun sottiisi on sekatyylillä soitettava kappale, mutta mikseipä melodiaa voisi myös näppäillä. Kappaleen sävellaji ei ole tavallisin pienkantelesävellaji, mutta koen, että on tärkeää, että pienkanteleille sävelletään myös musiikkia, joka ei rajoitu vain D-duuriin tai dmolliin, koska tällöin jää käyttämättä laaja kirjo eri sävellajien sävyjä. Alla on esimerkkejä kompeista, jotka olen johtanut pelimannien sottiisisäestyksistä. Näillä kompeilla voi säestää esimerkiksi nuottiliitteen sottiiseja. Nuottiesimerkeissä käytetyt nuotinnustavat: Soiva ääni Raksutus Kielten sammutus Nuolet merkitsevät oikean komppikäden edestakaista huiskutusta ja kaarilla kuvataan soivan äänen kestoa. Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään tekemäni kandidaatn kirjallisessa työssä ”Näkökulmia sotisin komppaamiseen pienkanteleella” tarkastelen harmoonin soitajan Kaisu Förstn, sekä vähärivisten haitareiden soitajien Aapeli Hautasen ja Sameli Elomaan tapoja säestää sotisia arkistoääniteillä. Tarkoituksena oli sovitaa pelimannien säestystavoista mahdollisimman rytmisest ja fraseeraukseltaan saman kuuloisia ja toimivia komppeja pienkanteleelle. Kaipasin ”perinnetietoisempia” komppeja omaan säestyspankkiini popkomppien rinnalle, joilla säestää erityisesti pelimannimusiikkia. Nuottiliitteessä olevat Pääkallosottiisi ja Täydenkuun sottiisi ovat hyviä kappaleita sottiisikompin harjoittelemiseen. Komppaamisessa on tärkeää muistaa oikean käden edestakainen liike, joka pitää yllä jatkuvaa pulssia joko kahdeksasosina tai kuudestoistaosina. Komppiesimerkeissä olen valinnut käden pulssiksi kuudestoistaosat. Pääkallosottiisi on syntynyt alun perin tarpeeseen kehittää vasemman käden sormien sorminäppäryyttä. Se toimiikin tehokkaimmin harjoituskappaleena, kun käyttää sormitusta, jossa oikean käden etusormi on d-kielellä ja peukalo a-kielellä, jolloin vasemman käden etu-, keskisormi ja nimetön joutuvat töihin. Täydenkuun sottiisi on sekatyylillä soitettava kappale, mutta mikseipä melodiaa voisi myös näppäillä. Kappaleen sävellaji ei ole tavallisin pienkantelesävellaji, mutta koen, että on tärkeää, että pienkanteleille sävelletään myös musiikkia, joka ei rajoitu vain D-duuriin tai dmolliin, koska tällöin jää käyttämättä laaja kirjo eri sävellajien sävyjä. Alla on esimerkkejä kompeista, jotka olen johtanut pelimannien sottiisisäestyksistä. Näillä kompeilla voi säestää esimerkiksi nuottiliitteen sottiiseja. Nuottiesimerkeissä käytetyt nuotinnustavat: Soiva ääni Raksutus Kielten sammutus Nuolet merkitsevät oikean komppikäden edestakaista huiskutusta ja kaarilla kuvataan soivan äänen kestoa. Kaisu Förstin säestys Kantele toteutus