PÄÄKIRJOITUS
TIMO VÄÄNÄNEN
PUHEENJOHTAJAN PALSTA
EVA ALKULA
Joukkueimpro
Pekingin Olympialaiset ovat juuri takana. Osallistujia oli 10 300, 302 kilpailua 28 lajissa. Millaisia lajeja voisikaan kanteleolympialaisissa olla? Vaikkapa yleissoitto (pätee kaikkeen), kreikkalaisroomalainen viritys, vipuakrobatia ja kromatiikkapainiskelu, rantaplimpotus, jousisoitto, nykyaikainen viisikielisottelu, joukkueimpro, suohon soitto, taitosoitto sekatyylillä, nuottisuunnistus konserttikanteleella, lyhyen sivun pelimanniparisoitto, sähkökanteleen äänentoistolaitteiden nosto ja kilpasoitanda. Tai miten olisi tikkukanteleen nopeushöystö, pitkänmatkan hääsoitto, vaskikanteleen aitousottelu, tremolo, agogiikka sulkutyylillä, yhdysasentoinen transsisoitto, kymmenkieliskamppailu, konserttosukellus, koverruskilpailu, oktaavihyppely, sävelvaihtajien puhtaussäädön taito-ottelu, barokkitanssi alkuperäisvirityksin? Kilpailut huipentuisivat kuninkuus- tai kuningattaruuslajiin, joka olisi tietenkin sukusoittimien kymmenottelu (lajeina kantele, kandleh, kannel, kokles, kankls, gusli, kärs, kysle, krez ja vapaavalintainen muu sitrasoitin). Kanteleliiton valtakunnallinen kanteleensoiton yhtyekilpailu järjestetään Tampereella 2.5.6.2009. lmoittautumisaika on alkanut.
Teemana kantele
Kantele näkyi menneen festarikesän ohjelmatarjonnassa hyvin monipuolisesti. Yksi lukuisten tapahtumien joukossa oli Sommelon kansanmusiikkijuhla, jossa pääteemoina olivat itkuvirsi, kansantanssi ja kantele. Teemojen pohjalta järjestettiin myös koulutusta, mm. kansainvälinen kanteleleiri. Kantele kiehtoo myös kulttuurimediaa ja siksipä tulevan Finnish Music Quarterlyn teemana on kantele. Syyskuussa ilmestyvän lehden saa omaksi 6 euron hintaan hyvinvarustetuista lehtipisteistä. Ei PJ:n palstaa ilman Japani-uutisia... Kanteleensoiton harrastajien ja -opettajien kesäkalentereita värittäneet kanteleleirit saavat vielä jatkoa Sapporossa 13.15.9. pidettävällä leirillä. Tässä yhteydessä järjestetään myös pari varainkeruukonserttia vauhdittamaan Nihon Kantele Tomonokai'n, Japanin Kanteleen Ystävien toiminnan käynnistymistä. Voimme varmasti olla yhtä mieltä siitä, että niin muusikoiden kuin myös kantelemusadiggareiden kesämuistot täyttyivät mieleenpainuvista kokemuksista soittoareenoilta tai niiden laitamilta. Kantele on hieno teema.
KANTELE
3·2008 4
KUVA: HEIKKI TUULI
Kulttuuriministerin tervehdys
Kantele on kulkenut pitkän matkan Väinämöisen polvilta yhdeksi kiinnostavimmista instrumenteistamme. Kanteleen monipuolisuus on hämmästyttävä, taitavien soittajien käsissä se taipuu eri musiikinlajien värikkääksi tulkiksi. Erityisen ilahduttavaa on, että lapset ja nuoret ovat ottaneet kanteleen omakseen. Musiikki on yksi suosituimmista harrastuksista maassamme. Kanteleen soitto ei katso ikää, vaan harrastuksen pariin voi hakeutua jo varhain, tai aloitella vasta varttuneemmalla iällä. Osalle soittamisesta muodostuu ammatti, toisille elinikäinen harrastus. Kulttuuriharrastusten terveyttä ja hyvinvointia edistävistä vaikutuksista on useita tutkimustuloksia. Musiikin kohdalla jo pelkän kuuntelun on todettu kohottavan mielialaa. Kanteleen soiton riemun voi kokea joko yksin tai yhdessä, mitä erilaisimmissa kokoonpanoissa. Pidän tärkeänä, että kansallissoittimenkin asemaan nostettu kantele ei ole muuttunut museoesineeksi, vaan ilmentää elävää kulttuuriperinnettä sekä muotoilun että musiikin osalta. Kanteleen rakentajat ovat kehittäneet soitinta ennakkoluulottomasti. Nykykanteleen muotokieli noudattelee perinteitä ilmentäen suomalaisen muotoilun osaamista. Soittajat ovat puolestaan osoittaneet, että kantele soveltuu mainiosti perinteisemmän musiikin rinnalla niin jazz- kuin pop- instrumentiksi. Toivotan iloisia ja riemullisia hetkiä kanteleen parissa! Kesällä 2008 Stefan Wallin Kulttuuri- ja urheiluministeri Kanteleliitto lahjoitti toukokuussa perinteiden mukaan Koistinen Kantele oy:n lahjoittaman 5-kielisen kanteleen ministeri Wallinille.
KUVA: LEHTIKUVA OY/VALTIONEUVOSTON KANSLIA
KANTELE
5 3·2008
Tuopa Tyttö, kaunis Tyttö, Kanteletta soittaa
TEKSTI: HEIKKI LAITINEN, SANOMALEHTIOTTEET: HISTORIALLINEN SANOMALEHTIKIRJASTO, HELSINGIN YLIOPISTO
T
ämän vuoden ensimmäisessä Kantelelehdessä oli Mirva Minkkisen sykähdyttävä artikkeli Sibeliuksesta ja kanteleesta. Oli ihailtava teko hankkia lupa Sibeliukselle lahjoitetun kanteleen konserttikäytölle. Toivottavasti kantele ja sen hienoksi todettu sointi tallentuu pian levylle. Saanen vielä jatkaa Sibeliuksesta ja kanteleesta yhden laulun verran, sillä tätä laulua voi täydellä syyllä suositella kanteleensoittajien toiseksi kansallislauluksi.
E
nsimmäinen on tietysti kaikille tuttu Väinämöisen kanteleensoitto. Siitä on Kalevalassa ja Suomen Kansan Vanhoissa Runoissa tallella niin monta erilaista muunnelmaa, että niistä riittää jokaiselle ikioma.
M
utta entäs tämä toinen kanteleen kansallislaulu? Sataviisi vuotta sitten Sibelius sovitti pianolle kuusi suomalaista kansanlaulua. Hän halusi osoittaa, että jos kansansävelmiä sovitetaan, sitä ei ole pakko tehdä kaavamaisimmalla tavalla duurissa ja mollissa eikä yksinkertaisimmin rytmein. Soinnutus ei saa tukahduttaa sävelmää. Sovittajan täytyy eläytyä sävelmään ja sen syntyaikaan ja antaa sointujen syntyä tuosta kokemuksesta. Erik Tawaststjerna toteaakin sovitukset näytteiksi "radikaalista modaalisesta soinnutuksesta ja Bartókia enteilevästä pianokudoksesta". Sibelius oli edellä aikaansa. Tuntuu siltä, että nykykansanmuusikotkin ovat tietämättään hyvin lähellä Sibeliuksen ajatuksia ja tekoja.
KANTELE
3·2008 6
K
uudesta kansanlaulusta neljäs on nimeltään Tuopa tyttö, kaunis tyttö kanteletta soittaa. Muiden laulujen otsikot ovat lyhyitä, korkeintaan yhden runosäkeen mittaisia (Minun kultani, Sydämestäni rakastan, Ilta tulee, ehtoo joutuu, Velisurmaaja, Häämuistelma). Neljännen laulun otsikkoon Sibelius on merkinnyt kaksi runosäettä, epäilemättä siksi, että kaikki varmasti saisivat tietää, että kysymyksessä on nimenomaan kanteletta soittava tyttö. Sovitus on valoisa ja heleä, Tawaststjernan mielestä jopa vallattoman hilpeä. Laulu ei kuulosta mollilta. Piano vyöryy, helisee, väreilee aurinkoisen C-duuritaustan yksinkertaisen g-mollisävelmän ympärille. Matalat soinnut kumisevat ja soivat pitkään ja tuovat mieleen kanteleen alinten kielten huminan. Sovitus muistuttaa hieman Sibeliuksen kymmenen vuotta aikaisemmin säveltämää viidettä pianoimpromptua, jota kanteleensoittajat nykyään vaikuttavasti soittavat. Ehkä sekin on kanteleimprovisaatio.
nimenä on Paimen soitto. Kantele- ja jouhikkosävelmissä samantapainen on numerolla 28. Sen oli O. A. J. Carlenius merkinnyt muistiin Kerimäellä 1880-luvulla, ja soittaja oli sanonut, että näin sitä soitettiin vuosisadan alkupuolella.
L
aulun runo on ensimmäisen kerran julkaistu Turun Wiikko-Sanomissa, ensimmäisen vuosikerran viidennessä numerossa helmikuussa 1820. Vuosisadan ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti ilmestyi nelisivuisena kerran viikossa ja sitä toimitti yliopiston historian opettaja Reinhold von Becker. Hän on jäänyt historiaan opettajana, joka antoi Lönnrotille virikkeitä Kalevalan keksimiseen.
B
M
iksi Sibelius sovitti juuri nämä kuusi laulusävelmää? Viisi ensimmäistä kuuluivat 1800-luvun lopun suosituimpiin ja rakastetuimpiin. Ne oli kaikki julkaistu ensimmäisessä suomalaisten kansanlaulujen sovituskokoelmassa Suomen kansan laulantoja, pianolla soitettavia, joka oli ilmestynyt 1849. Kokoelman oli toimittanut H. A. Reinholm. Osan sävelmistä hän oli itse merkinnyt matkoillaan muistiin, osan hän oli saanut muilta. Tuopa tyttö -laulu oli ollut pääkaupungissa tuttu jo ennen kokoelman ilmestymistä, sillä Fredrik Pacius, Maamme-laulun säveltäjä, oli tehnyt siitä mieskuorosovituksen jo vuosikymmentä aiemmin. Ylioppilaslauluna sillä oli epäilemättä ylistetty niin naisten kuin kanteleensoitonkin ihanuutta.
ecker julkaisi saman vuoden lopulla lehdessään omia runolaulutallennuksiaan, muun muassa Väinämöisen kanteleensoiton lavean kuvauksen. Mutta tuossa helmikuun numerossa hän oli erityisellä irrallisella lisälehdellä halunnut julkaista tämän uudemman säkeistölaulun. Otsikkona on Laulu kanteletta soittawalle Tytölle. Siinä on siis serenadin sävyä, vaikka toisaalta useissa säkeistöissä Tyttöä sinutellaan ja puhutellaan opastavasti.
M
istä sävelmä on peräisin? Sehän on kuin rekilauluksi venytetty kalevalainen runosävelmä, joka kiemurtelee viisikielisen kanteleen asteikolla ja jonka ensimmäinen jakso päättyy tavallisimmalla tavalla asteikon toiselle sävelelle, toinen jakso perussävelelle. Eräässä 1820-luvun käsikirjoituksessa samantapaisen sävelmän
KANTELE
7 3·2008
NUOTTI: HELSINGIN YLIOPISTON KIRJASTO
A
laviitteessä Becker kertoo runon taustasta: "Tämä laulu, jonka minulle on lähettänyt Tukkholmista Majuri ja Ritari Joh. Henr. Lemke, sanotaan olewan Kuopion entisen Kirkkoherran, Rowastin ja Ritarin Nils Agander wainajan tekemä. Se lauletaan Sawolaisilta samalla tuonilla, jolla muutamat Sawon Mamselit laulaawat näin alkawata Ruotsinkielistä weisua: I dyster enslighet jag ensam går ja niin eespäin."
K
ansanlaulu Aganderin laulusta tuli ilmeisesti julkaisemisen jälkeen. Kun ruotsinkielinen laulu ei ollut tuttu, sävelmäksi otettiin viisikielisen kanteleen improvisaatiolta tuntuva melodiakulku. Kenen ansioksi tämä loistava oivallus on luettava, emme tiedä.
M
M
ainittu Nils (tai Nikolai) Agander (17221803) oli ollut ennen Kuopiota Ristiinan kirkkoherrana, ja eräs tutkija arvelee, että hän olisi silloin sepittänyt laulun Lemken äidin, Ristiinan silloisen kappalaisen tulevan vaimon, häihin 1770-luvulla. Herrasväen piirissä oli tuohon aikaan yleistä, että ystävät sepittivät juhliin uusia henkilölauluja. Usein ne painettiin arkkiveisuina. Tällä kertaa laulu oli kuitenkin jäänyt käsikirjoitukseksi.
utta vielä on kerrottava tarina, joka puoltaa laulun asemaa kanteleen kansallislauluna. Kuuluisin runolaulaja Suomen Suuriruhtinaanmaan rajojen sisällä oli ehdottomasti Simana Sissonen Ilomantsin Mekrijärveltä. Samassa pihapiirissä hänen kanssaan asui 1840-luvulla kolme muutakin mahtavaa runolaulajaa, jotka istuivat usein iltaa, eikä laululla ollut silloin loppua. Nuorin neljästä oli nelikymppinen Jyrki Sissonen, joka laulamisen lisäksi soitti istunnoissa 5- ja 8-kielistä kannelta, milloin soolona, milloin laulua säestäen. Jyrki oli monipuolinen muusikko, joka hallitsi monia soittimia. Olisipa hänen kanteleensoittoaan tallella!
L
aulu ei siis alun perin ole ollut kansanlaulu, mikäli alaviitteeseen on luottamista. Sen laulaminen on edellyttänyt herrasväen Mamseleilta ruotsinkielisten laulujen tuntemusta. Kanteleensoitto ei tunnu vertauskuvalliselta, vaan erittäin konkreettiselta. Tässä lienee siis uusi todiste siitä, että kantele ei entisaikaan, esimerkiksi 1700-luvulla, ollut pelkästään kansansoitin, vaan kaikkien suomalaisten, niin herrasväen kuin talonpoikienkin instrumentti. Laulun toinen alaviite liittyy savolaiseen kanteleensoiton historiaan. Viite selittää viimeisen säkeistön ensimmäistä riviä: "Savossa sanotaan ennen olleen Sorsa niminen mies, joka oli kuuluisa kanteleen soittaja; ja sentähen merkihtee ehkä viimesen värsyn ensirati niin paljon kuin: soita niin kauniisti, kuin se Sorsa niminen mies ennen soitti."
K
esällä 1879 Mekrijärvelle saapui runonkeruumatkallaan nuori maisteri Paavo Cajander, runoilija, joka on meille tutuin Maamme-laulun suomentajana. Hän merkitsi muistiinpanovihkoonsa 74-vuotiaan Jyrki Sissosen lauluja, muun muassa nämä kaksi tässä käsiteltyä. Väinämöisen kanteleensoitossa on 87 säettä, Tuopa tyttö -laulussa kahdeksan säkeistöä, vain yksi vähemmän kuin Turun Wiikko-Sanomissa aikanaan. Muutaman säkeistön Jyrki lauloi sanasta sanaan lehden mukaisena, muutamissa säkeissä oli pieniä muutoksia. Merkittävin muutos lienee ensimmäisen säkeistön neljännessä säkeessä. Lehdessä seisoo: Monen miehen hywän mielen / Taitawasti woittaa. Jyrki laulaa Cajanderin mukaan: Hyvät mielet, monet mielet / taitaa vaski voittaa. Jyrkillä itsellään oli epäilemättä vaskikielinen kantele.
KANTELE
3·2008 8
O
n siis monia syitä ottaa laulu jälleen ohjelmistoon, jopa harkita sen nostamista uudestaan tunnuslauluksi. Nuoruuden onni on tänäänkin katoavaista. Elämä on lyhyt ja kerrallinen. Viisainta on elää tässä hetkessä. Ja soittaa kanteletta. Niin kaikki sujuu syvällisemmin, keveämmin, viekoittelevammin ja tunteikkaammin. Turun Wiikko-Sanomien 5:nen Numeron Lisäys-Lehti. 5:tenä Päiw. Helmekuussa W. 1820. Laulu kanteletta soittawalle Tytölle. Tuopa Tyttö, kaunis Tyttö, Kanteletta soittaa, Monen miehen hywän mielen Taitawasti woittaa. Tuompa kynnet sekä sormet Nopeasti napsaa, Tuon käsissä, tuon näpissä Kielet kauniist kapsaa. El'oo arka, Piika parka, Kato Pojan silmiin! Kuin näät miehen kelwollisen, Pyri pian pariin!
Juomariin ja tuhlariin Ei tule sinun luottaa: Laiska köyhää kehnomp wielä Surut sullen tuottaa. Wiettelijän wietoksia Wakasesti wältä; Muutoin sullen mureh-päiwät Walmistetaan hältä. Ole nuorra ilosa, tee Leikki kunnialla; Kunniata tyttö on Kuin halme, joss' on halla. Nuoren ilot, naisen naurut Pian sulta puuttuu; Siinä leikin loppu on, kuin Piika waimoks muuttuu. Soita sitten, Kaunis Waimo, Wielä kantelettais, Tuuwittaissa lapsiasi Ilahuta miestäis. Soita Sorsan kanteletta, Wesillä kuin kulet; Niin sä monet mieli-pahat Hänelt' ulos-sulet.
KANTELE
9 3·2008
TEKSTI: ANNA MIKKELÄ, KUVA: JANI PAASONEN
Projekti palvelutalo
Virikkeitä vanhuksille ja kesätöitä kansanmuusikoille
Kaksi nuorta kansanmuusikkoa soitti kymmeniä puheluja ja niiden johdosta kymmeniä konsertteja ikäihmisille kesätyönään.
On kesäinen torstaiaamupäivä. Osmonkallion palvelutalossa Helsingin Oulunkylässä valmistaudutaan juhannusjuhlaan. Ikäihmiset saapuvat pikkuhiljaa juhlatilaan, osa itsenäisesti rollaattorien avulla, toiset hoitajien työntämänä. Hoitajat jakavat kuulokkeita niitä tarvitseville, pieni puheensorina vahvistaa odotuksen tunnelmaa. Kello yhdeltätoista sali on täynnä rauhallista mutta virkeänoloista yleisöä ja pääesiintyjät kutsutaan estradille. Saamme kuulla kolmen vartin mittaisen kokonaisuuden kansanmusiikkia, soittoa ja laulua Maija Kauhasen ja Matti Mikkelän esittämänä. Juhlan jälkeen Kirsti Miettinen, 82, kehuu esitystä mielenkiintoiseksi. Hän tuli varta vasten paikalle kuulemaan kansanmusiikkia, jota talossa ei ole aikoihin kuultukaan. Miettisen mielessä musiikki herätti hyviä muistoja maalta nuoruuden seurojentalolta, jossa tavattiin tanssia porukalla. Esiintyjiä Kirsti
KANTELE
3·2008 10
Miettinen kuvasi oikein hyviksi, miellyttäviksi ja osaaviksi. Olihan salissa toki niitäkin, jotka halusivat välittömästi esityksen alettua pois juhlatilasta. Ei ollut kansanmusiikista heille.
Ensin oli idea
Maija (kanteleet, huilu, laulu) ja Matti (kitara, mandoliini, laulu) alkoivat soittaa yhdessä Kaustisen Ala-Könni-opistossa opiskellessaan siellä kansanmusiikkia lukuvuoden 20052006. Maija on soittanut ja tehnyt kansanmusiikkia koko ikänsä musiikkiopistossa, Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla ja nyttemmin Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla. Matti päätyi Ala-Könni-opistoon sattuman kautta kitaraopettajansa vinkin pohjalta ja ihastus kansanmusiikkiin vei miehen lopulta opiskelemaan alaa Joensuun konservatorioon. Jouluna 2006 pieni porukka vanhoja alakönniläisiä kävi tekemässä hyväntekeväisyyskeikkoja muutamissa pääkaupunkiseudun vanhainkodeissa. Matti alkoi keikan jälkeen miettiä josko edellisen kaltaista voisi tehdä enemmänkin, jopa työkseen. Ongelmaksi tai pikemminkin haasteeksi nousi kysymys: kuka maksaisi palkan? Matti päätti soittaa ja kysyä joiltakin pankki- ja vakuutusalan yrityksiltä sponsorointihalukkuutta mahdollista kesäprojektia varten, mutta yrityksissä budjetit oli jo lyöty lukkoon. Puhelinmyyjän luonnetta testattiin oli aika käydä B-suunnitelman kimppuun eli soittaa noin 150 tunnustelevaa mutta markkinahenkistä puhelua sekä lähettää lukematon määrä sähköposteja vanhusten viriketoiminnasta vastaaville tahoille. Tässä vaiheessa Matti oli jo saanut projektiin kumppaniksi Maijan ja markkinointityöt jaettiin.
ei ole mahdollisuutta maksaa esiintymispalkkiota", kertoo Maija. "Erityisen tärkeältä ovat tuntuneet ne keikat, jolloin olemme päässeet esiintymään suoraan osastoille, joilla olevia vanhuksia ei pystytä siirtämään juhlasaliin tai muihin yleisiin tiloihin", Matti lisää. Tärkeänä ja kannustavana yhteistyökumppanina Musiikkia vanhuksille -kesätyöprojektissa on ollut myös Kanteleliiton Riitta Huttunen, jonka kautta laskutus pyöri jo viime vuonna jouhevasti. Maija ja Matti ovat myös Kanteleliiton vuoden 2008 kesämuusikoita. Tämän vuoden uutuus on ollut ihkaoma keikkajuliste, jonka järjestävä taho on voinut laittaa ilmoitustaululle tulevaa esitystä mainostamaan.
Kehitys kehittyy, niin kansanmuusikotkin
Projekti vaati aluksi kovaa työntekoa, aktiivisuutta sekä rohkeutta lähestyä päättäviä henkilöitä ja toisaalta vahvaa vastoinkäymisten sietokykyä. Mutta työ tuotti tulosta. Nuoret muusikot saivat luotua itselleen oman alan kokemusta kerryttävän kesätyön, mikä kannusti myös jatkamaan ja kehittämään toimintaa. Koetusta voitiin oppia ja vanhoja kontakteja hyödyntää. Myös ohjelmisto kehittyi tänä kesänä se haastaa kuulijan viime kesäistä enemmän. Kaksikko pyrkii soittamaan mahdollisimman monipuolista ohjelmistoa perinteisistä melodioista omiin sävellyksiin. Viime vuoden tapaan yleisö pääsee osallistumaan lauluun aina kun siltä tuntuu. Maijan osalta soittimisto muuttui tänä vuonna hiukan koneistokantele vaihtui huiluun Saarijärven kanteleen rinnalle. Duon työnjako myös fokusoitui tarkoituksenmukaisemmaksi. Maija vastasi tänä vuonna musiikillisesta sisällöstä ja hoiti apurahahakemukset, Matti organisoi keikat ja vastasi markkinoinnista. Suurimmaksi keikkailua helpottavaksi tekijäksi osoittautui kuitenkin keikkapaikkojen ja aikojen järkevä aikataulutus. "Tässä vaiheessa voi vain hämmästellä, että on osannut tehdä tällaisen projektin", toteaa Matti. Parivaljakko haluaakin kannustaa Suomenmaan nuoria muusikoita ideoimaan ja pitämään silmät auki toimintaympäristöissään. Käyttämättömiä mahdollisuuksia on maailma täynnä! Sekaan vaan soittamaan.
Yhteistyötä ja ylimääräisiä keikkoja
Aktiivinen puhelinmyynti tuotti tulosta ja kesäksi saatiin sovittua noin 50 keikkaa pääasiassa pääkaupunkiseudulle, mutta myös Iisalmeen ja Kuopioon sekä Joensuuhun, jossa keikat sponsoroi PohjoisKarjalan Osuuskauppa. Myös apurahoja haettiin ja saatiinkin Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskukselta. Tänä vuonna tukea saatiin edellisen lisäksi myös Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahastolta. "Apurahojen turvin saamme järjestettyä ylimääräisiä keikkoja sellaisiin kohteisiin, joilla
KANTELE
11 3·2008
Heikki Laitinen
Womex-palkinto on kymmenvuotias. Palkinto annetaan kansanmusiikin alan kansainvälisenä tunnustuksena taiteilijoille, ammattilaisille tai instituutioille. Tänä vuonna sen saa Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osasto.
Womex 08 -palkinto Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle
TEKSTI JA KUVA: SIBELIUS-AKATEMIA
Sibelius-Akatemia perustettiin 1882. Se on PohjoisEuroopan suurin musiikkiyliopisto ja on pitkän aikaa kuulunut maailman huippuluokan oppilaitoksiin. N. 100 vuotta perustamisen jälkeen akatemiassa tehtiin epätavallinen päätös laajentaa musiikkikoulutusta länsimaisen taidemusiikin alueen ulkopuolelle, kansanmusiikkiin. "Tietä kansanmusiikin koulutuksen aloittamiseen akatemiassa tasoitti jo ennen oman osaston perustamista merkittävä muusikko, säveltäjä ja kanteleensoittaja Martti Pokela", kertoo Jaana Maria Jukkara Maailman musiikin keskuksesta. Hän kuvailee Pokelaa sanoin "innostava kansanmusiikin puhemies Sibelius-Akatemiassa." Professori Heikki Laitinen on kuitenkin kansanmusiikin osaston ensimmäisenä johtajana toiminut koulutuksen kehittäjänä ja visioijana. "Lähdin liikkeelle oikeastaan vain kahdesta ajatuksesta", kertoo Heikki Laitinen Songlines-lehdessä. "Vanhimman suomalaisen musiikkiperinteen esittämisestä hyvin perinteisellä tavalla toisaalta rajoja rikkovasta avant gardesta sekä musiikin käytöstä uusilla ja hulluillakin tavoilla." Tohtoriopintojaan suorittava yhdysvaltalainen Juniper Hill on kuvaillut asiaa tarkemmin. "Tärkeä tavoite kansanmusiikin osastolla on ollut esittää ja esitellä suomalaisen musiikin historiaa sellaisiltakin osin, joilta se on jo kadonnut. Se tarkoittaa mm. sitä, että otetaan käyttöön soittimia, joita löytyy museoista, mutta joita ei enää soiteta, samoin kuin laulu- ja soittotapoja, joita on arkistoissa, mutta jotka ovat muuten jääneet pois käytöstä. Koulutukseen sisältyy ajatus, että suomalaisilla on oikeus ja mahdollisuus kokea myös näitä asioita."
"Ei voi olla rajoja ja rajoituksia", Heikki Laitinen painottaa. "Kansanmuusikon pitäisi voida olla yhtä vapaa kuin jazz- tai klassisen muusikon. Taidemusiikin säveltäjälle sallitaan tekemisen vapaus ilman rajoja. Sama pätee free-jazz-muusikkoon, joka saa tehdä ihan mitä vain. Näin täytyy olla myös kansanmusiikissa." Koulutus keskittyy perinteiseen ja uuteen kansanmusiikkiin painottaen improvisointia, luovaa muusikkoutta, monitaiteellista ilmaisua, taiteellista tutkimusta ja innovaatioita. "Osasto yhdistävänä linkkinä menneen ja nykypäivän välisessä perinteen ketjussa", kuvailee Kristiina Ilmonen, entinen osaston johtaja, joka työskentelee nykyään opettajana ja suorittaa tohtoriopintojaan osastolla. "Vanhat mestarit ja pelimannit ovat olleet osastolla usein opettajina. Monelta osin perinne on kuitenkin jo lähes unohduksissa ja opiskelijoiden ja opettajien täytyy pureutua syvemmälle laajoihin musiikki-, runo- ja perinnearkistoihin." Akatemia on opiskelijoineen ja opettajineen kääntänyt kehityksen kulun. "Sanoisin, että suomalainen kansanmusiikkiala on yksi Euroopan dynaamisimmista", kertoo Songlinesin toimittaja Simon Broughton. "Tämä on paljolti juuri akatemian ansiota. Osastolta valmistuneiden taiteilijoiden kirjoon mahtuvat harmonikkataiteilijat Maria Kalaniemi ja Kimmo Pohjonen, huuliharppukvartetti Sväng ja Jouhiorkesteri. Nämä kaikki muusikot tuntevat perinteen ja ovat samalla uudistavia kokeilijoita." Akatemialta valmistuneiden kansanmuusikoiden joukkoon kuuluvat myös mm. Arto Järvelä, Timo Väänänen, Markku Lepistö, Susan Aho, Tellu Turkka, Jenny Wilhelms ja opettajina ovat toimineet mm. Toivo Alaspää, Timo Alakotila, Mauno Järvelä, Petri Hakala ja Wimme Saari.
KANTELE
3·2008 12
21. ETNOSOI! LEVITTÄYTYY YMPÄRI HELSINKIÄ 5.14.11.2008
OHJELMASSA KANTELEEN SUKULAISSOITTIMILLE OMISTETTU PÄIVÄ JA ARNOLD CHIWALALAN TOHTORINVÄITÖSJUHLAT, LISÄKSI LUVASSA MUUN MUASSA AAVIKKOBLUESIA JA JUUREVAA HIP HOPIA.
Kanteleen ystäviä Etnosoi!n ohjelmassa kiinnostanee erityisesti Arabiasalissa yhteistyössä Pop & Jazz Konservatorion Close Encounters -festivaalin kanssa järjestettävä kanteleen sukulaissoittimiin keskittyvä konsertti-ilta keskiviikkona 5.11. Iltaa tähdittää duo Andrew Cronshaw & Tigran Aleksanyan (UK/Armenia). Maailmanmusiikin intohimoinen tutkimusmatkailija Cronshaw on monille suomalaisille tuttu seikkailuistaan suomalais-ugrilaisten musiikkikulttuurien parissa. Cronshawn sitran ja muiden instrumenttien rinnalla konsertissa soi Aleksanyanin duduk. Udmurtiasta iltaan saapuu kanteleen sikäläisen sukulaisen, krezin taitaja Sergei Kungurov, jota arvostetaan kotimaassaan sekä soittajana, että kreziin liittyvän tietouden ja sen soittoharrastuksen elvyttäjänä. Toinen tämänvuotisista pääareenoista on Kulttuuriareena Gloria, jossa vietetään kaksi iltaa Afrikasta tulevan musiikin parissa. Perjantaita (7.11.) tähdittää etelä-afrikkalainen hip hop -poppoo Tumi and the Volume ja lauantaita (8.11.) aavikkobluesyhtye Etran Finatawa sekä nuori tinkimätön ugandalaisen perinnemusiikin vaalija mutta myös uudistaja, Joel Sebunjo. Samaisessa illassa juhlitaan lisäksi Tansanian tunnetuimman kanteleensoittajan, Arnold Chiwalalan tohtoroitumista. Idän tuulia festivaalissa edustavat japanilainen hocchiku-mestari Atsuya Okuda ja tuvalainen äänitaiteilija ja laulajatar Sainkho. Paikallisista yhtyeistä mukana on 20. juhlavuottaan viettävä arabimusiikin yhtye Al-Teslim sekä festivaalin yhteydessä levynsä julkaiseva turkkilaisen musiikin yhtye Nefes. Isänpäivää vietetään perinteisesti Malmitalolla Lasten Etnosoi!n tarjoamien konserttien ja työpajojen merkeissä. Ohjelma tarkentuu ja täydentyy syksyn aikana muun muassa festivaalin yhteydessä järjestettävien yleisöluentojen osalta. Koko ohjelman ja lipunmyyntitiedot löydät osoitteesta www.globalmusic.fi
Oikeudet ohjelmanmuutoksiin pidätetään.
A-K -KANTELE N:O 11, SALMISTO HEIKKILÄ
Vuonna 1971 Erkki Ala-Könni ja Martti Pokela toimittivat Pienoiskantele-oppaan. Oppaassa on soitto-ohjeet ja sävelmistö viisi- ja yhdeksänkieliselle kanteleelle. Tavoitteena oli saada kantele koulusoittimeksi. Tarkoitusta varten Marjatta ja Martti Pokela suunnittelivat viisikielisen kanteleen ja Ala-Könni kouluopetukseen tarkoitetun yhdeksänkielisen kanteleen. Kanteleita valmisti Oiva Heikkilä ja Väinö Salmisto. Oiva Heikkilä kertoi Karjalainen-lehdessä vuonna 1977 rakentaneensa noin 4000 suurta ja noin 700 pientä kannelta. Heikkilä oli 1970-luvun alussa Suomen ainoa ammattimainen kanteleenrakentaja.
A-K -kannelta ei ole koverrettu perinteiseen tapaan yhdestä puusta. Kopan ontoksi kovertaminen on tehty vannesahalla, jolloin kanteleen tappipuoli, ponsi ja sivut on sahattu yhdestä lankusta irti. Näin saatuun kehään on liimattu leppäinen pohja ja kuusinen kansi. Ponnen yläosa on liimattu kehään. Tappipuolen ja ponnen alaosien muotoilussa on otettu huomioon sarjavalmistuksen vaatimukset. Pyöreät muodot on ollut helppo tehdä hiomakoneella. Kantele on petsattu ruskeaksi ja lakattu katalyyttilakalla. Kantele on 630 mm pitkä 150 mm leveä ja 82 mm korkea.
TEKSTI JA KUVAT: RAUNO NIEMINEN
Vaikka kantele on rakennettu nykyaikaisella tekniikalla, on Ala-Könni onnistunut suunnittelussaan tuomaan soittimeen vanhan savupirtin kanteleen piirteitä. Ponnessa on rautanaulasta tehty varras ja tappipuolella kielet kulkevat raudasta tehdyn tallan yli sydämen muotoisilla lavoilla varustettuihin viritystappeihin. Kannessa on kaksi ääniaukkoa, pyöreä ja ristin muotoinen. Vaikka soittimessa on varras, kieliä ei ole kiinnitetty siihen, vaan kielille on porattu kanteen pienet reiät, joista kieli menee ponnen alapuolelle. Jokaisella kielellä on oma rautatangon palanen johon kieli on kiinnitetty. Pienoiskanteleen oppaassa sanotaan, että soittimen toiseksi pidemmän kielen viritystasoksi sopii yksiviivainen f. Kielet viritetään perussävelestä (f1) sen yläoktaaviin (18). Kanteleen matalin kieli (0) viritetään tarpeen mukaan 7., 6., tai 5. kielen alaoktaavin tasolle. Oppaassa neuvotaan myös kanteleen virittäminen puhtaaseen eli ns. pythagoralaiseen vireeseen. Oiva Heikkilä kertoo Karjalainen-lehdessä, että kanteleen tekeminen on vaikea ja monitahoinen työ: "Tosin mies kuin mies rakentaa kanteleen, mutta on eri kysymys saada soittimeen hyvä sointi. Se on vaikeaa ja vaatii paljon perehtymistä." Lähteet: Ala-Könni, Erkki Pokela, Martti ( 1971) Pienoiskanteleen opas. Musiikki-Fazer: Helsinki Paimensoittimet kuuluvat karjalaiseen kulttuuriin. Karjalainen 4.8.1977
KANTELE
3·2008 14
Sulo Alaspää (19192008)
Yhden maineikkaimman ja pidetyimmän kanteleyhtyeen tarina on kääntynyt lopuilleen. Muisto Alaspään veljesten triosta säilyy kumminkin varmasti niin kauan kuin kanteletta soitetaan, ja soittokin helisee nuorimman veljen Simon toimesta. Ei kulunut montaakaan kuukautta Toivon poismenosta, kun saimme kuulla tammikuun lopussa, että 10 vuotta vanhempi Sulo oli myös jättänyt meidät. Alaspään trion panos Vetelin musiikin historiaan jäi levyille, ääninauhoihin ja videolle, onneksi runsaana, sillä Vetelin aikanaan monikymmenpäinen kanteleensoittajajoukko on hiljalleen huvennut. Näkyvimmät soittajat, jotka ovat olleet kunniaksi kotipitäjänsä kauniille kanteleaiheiselle vaakunalle, ovat juuri olleet nimenomaan Alaspäiden, Aila Rauhalan, Laasasen miesten ja Voitto Isosaaren muodostama iskujoukko. Edelleen Toivo Alaspään opetustyön ja Leander Laasasen ja Oiva Heikkilän rakennustaitojen kautta Vetelin osuus kantelemaailmassa on vertaansa vailla. Sulo Alaspään soittotyylistä puhuttaessa kuvaukset Toivo-veljen soitosta pätevät: sama terävä näpäys kielelle ja kantele helisi, kosketus oli jämäkkä, ei mitään epämääräistä hivelyä vaan taattua tahtia. Vieraampi kuuntelija ihmetteli usein Sulon otetta, hän soitti melodian vasemmalla kädellä ja maanviljelijän sormet olivat lisäksi melko vankat kielisoittimen käsittelyyn. Yksin ja yhtyeessä Sulo Alaspää oli Suomen mestari, monien palkintojen saaja. Esimerkiksi Mäntsälän pelimannien SM-kilpailuissa veljekset saavuttivat säännöllisesti palkintosijoja. Mestaripelimannitittelin saatuaan 1981 Sulo veljineen oli vakiovieras ns. mestarisoitoissa Kaustisen Pelimannitalossa. Yksi päivä viikosta oli erityisesti omistettu kantelemestareille ja se oli myös hyvin odotettu tilaisuus, jossa esimerkiksi Sulon persoona ja nautittava puhetapa sai kiitosta osakseen. Muutamana viime vuotena hän ei enää ollut mukana, mutta joka mestarinsoitossa joku tiedusteli Räyringin miehen vointia ja pyysi sanomaan terveisiä. Niitä oli ilo toimitella perille ja muistella tuttuja kuulijoita ja heidän lämpimiä ajatuksiaan. Simo Westerholm
Toivo Alaspään muistokonsertti
Mestaripelimanni Toivo Alaspään (1929 2007) muistokonsertti pidettiin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla Kansantaiteen keskuksen Kaustinen-salissa 15.7.2008. Monipuolisen konserttiohjelmiston oli koonnut Toivon oppilas, kanteleopettaja Sanna Huntus. Tilaisuuden juonsi radiotoimittaja Paavo Helistö.
Konsertin aluksi kuultiin Simo Alaspään, Voitto Isosaaren ja Sanna Huntuksen soittamina Toivon ohjelmistoa. Konsertissa esiintyivät myös Erkki Lassila, Juha Kuorttinen, Martti Salo, Heikki Lahti, KeskiPohjanmaan ammattikorkeakoulun kanteleyhtye, Kardemimmit ja Loituma. Konsertti huipentui noin 30 soittajan yhteissoittoon. Osa konsertista kuultiin suorana radiolähetyksenä.
KANTELE
15 3·2008
AJANKOHTAISTA
Harvinaisia herkkuja
TEKSTI: HEIDI ÄIJÄLÄ, KUVA: KRISTIINA VUORELMA-AHO
Lumoavaa musiikkia, yhteismusisoinnin iloa ja välitöntä tunnelmaa tätä kaikkea tarjosi The Ballycuan ceilidh band Lahdessa Robert´s coffee -kahvilassa 24.5.2008.
The Ballycuan ceilidh bandin käyttämät instrumentit muodostavat kiehtovan ja harvinaislaatuisen ääniyhdistelmän. Kokoonpanossa soittavat Keith O´Híobháird: uilleann pipes, banjo, tinapilli; Johanna Aho: kantele; Samuli Karjalainen: tinapillit, kitara; Miikkali Leppihalme: bodhrán sekä Sari Sakki: laulu. The Ballycuan ceilidh band soittaa Amerikan irlantilaisväestön musiikkia suomalaisin sävyin maustettuna. Kuultu ohjelmisto sisälsi mm. täsmätempoisia irlantilaisia tanssikappaleita, bluegrasskappaleita sekä lauluja englannin ja iirin kielellä. Yhtyeen muusikoilla on yhteensä jo yli 55 vuoden kokemus irlantilaisesta perinnemusiikista. Kanteleen ääni sulautui tähänkin musiikin tyylilajiin suorastaan hämmästyttävän hyvin. Hämmästyttävää oli myös eri karaktäärien laaja kirjo, jonka The Ballycuan ceilidh band oli jokaiseen kappaleeseen taidolla ja hyvällä maulla loihtinut. Tunnelmaa lisäsi vielä Robert´s coffee:n tuoksumaailma ja ilta tarjosikin herkkuja kaikille aisteille.
Kantele Finnish Music Quarterlyn teemana
Syyskuun alussa ilmestyvän Finnish Music Quarterly -lehden numeron 3/2008 teemana on kantele. Kansallissoittimemme identiteettiä valotetaan useilla artikkeleilla, joiden kirjoittajat kuuluvat maamme kanteleasiantuntijoiden parhaimmistoon.
Mukana on muun muassa Hannu Sahan artikkeli kanteleen historiasta ja soitinopillisesta luonteesta, Pekka Jalkasen artikkeli kanteleesta taidemusiikki-instrumenttina sekä Hannu Tolvasen kirjoitus kanteleen käytöstä populaarikulttuurin piirissä. Kanteleenrakennuksen kiehtovaan maailmaan sukeltaa puolestaan Marko Aho ja Arja Kangasniemen jutussa ovat pääosassa suomalaiset kanteleartistit. Näiden lisäksi kanteleeseen liittyviä puheenvuoroja esittävät Heikki Laitinen ja Carl Rahkonen omissa kolumneissaan. Kanteleeseen liittyvien kirjoitusten ohella numerossa haastatellaan muun muassa 80-vuotta täyttävää säveltäjä Einojuhani Rautavaaraa sekä jazzsaksofonisti Esa Pietilää. Finnish Music Quarterly (FMQ) on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä englanninkielinen erikoislehti, joka keskittyy suomalaisen musiikkielämän kiinnostaviin ja ajankohtaisiin tapahtumiin ja ilmiöihin. Lehdellä on tuhansia lukijoita ympäri maailman. Lehden päätoimittajana toimii musiikintutkija, FT Juha Torvinen. www.fmq.fi, fmq@fmq.fi
KANTELE
3·2008 16
OPETTAJAN PÄIVÄKIRJA
Älypuhelimesi ei pelasta samaanilta!
Et ollut ennen tiennyt, että kantele voisi olla myös noidan apusoitin transsiin pääsemiseksi. Päässäsi alkavat sinkoilla ihan uudet visiot taiteilijanurasi suhteen; performansseja teatteriin, koulutusviikonloppuja uussamanisteille, levyjä pohjoismaisille havumetsävyöhykkeille, keikkoja arktisten kansojen kokoontumispäiville Pohjois-Kalottiin... Kiirehdit aikakoneeseesi, mutta sinulla ei ole onnea mukana. Koneesi nimittäin tekee noin 15 minuuttia ennen odotettua kotiinsaapumisaikaa, tuntemattomasta syystä, hallitsemattoman pakkolaskun Karjalaan Vanja Tallaksen savupirtin pihalle. Kimpoat sukkulasta pelosta raivoissasi ulos ja potkaiset krominkiiltoista moottoria sadatellen naama punaisena. Kone hurahtaa onneksi viimein käyntiin, automaattiohjauksen vihreä valo syttyy, sujahdat kuppi-istuimeesi, ja niin harmaankiiltävä hyristäjä vie sinut 2000-luvulle. Pirtin kynnyksellä kantelettaan näppäillyt herra sen sijaan säikähtyi niin, että sormet vinksahtivat ihan uusille ulottuvuuksille, ja näin Tallaksen virtuoosiset kirkonkellojen soitot alkoivat kehittyä. Sinä aloitit kotona armottoman apurahan metsästyksen. Anna-Leena Siikala kirjoittaa kirjassaan "Suomalainen shamanismi" kanteleensoiton houkutelleen ihmisten lisäksi myös metsän ja veden haltijaväkeä. Kalevalainen epiikka ja arkeologiset löydöt kertovat kanteleen olleen rummun rinnalla noidan apuväline transsiin pääsemiseksi ainakin Karjalassa ja Länsi-Suomessa. Myös ostjakki- ja samojedinoidilla on ollut kantele transsiin pyrkimisen apuvälineenä. Samojedeilla Itje-niminen tarun sankari on perimätiedon mukaan pystynyt jopa soittamaan kanteletta eläinten kielillä niin, että eri eläinlajit ovat ymmärtäneet soitosta, mitä Itje tahtoi niille sanoa!
T I I N A KO M U L A I N E N
Aikamatkailua
Usvainen virta höyryää auringonsäteiden noustua lämmittämään ilmaa eräänä syyskuisena aamuna pyöreästi 1500 vuotta sitten. Lähestyt paikkaa uteliaana ja varoen, sillä olet kuullut virran suunnalta vaimeaa laulun loilotusta ja omituista mekkalaa. Aikakoneesi oli laskeutunut pehmeästi suon laitaan ja sammunut lähes äänettömästi, joten on todennäköistä, ettei kukaan ollut havainnut sinun laskeutuneen tänne esi-isiesi maille. Oma hengityksesi tuntuu kiusallisen kovaääniseltä, ja sydämentykytyksesi se vasta onkin kuin sarjatulta. Hiivit ryteikössä, hitaasti ja puolikumarassa, äänen lähdettä kohti. Harmittelet mielessäsi, että tulit aamulla suihkauttaneeksi reilulla kädellä Emporio Armanin City Glamia.
Suusi loksahtaa ihmetyksestä auki, kun siirrät viimeiset pajunoksat varovasti syrjään: samaani, noita, on vaipumassa transsiin virran rannalla! Hän on sonnustautunut karvanahka-asuun, tietäjän myssyyn ja monenmoista mielenkiintoista tilpehööriä sisältävä konstivakkakin on tuossa käden ulottuvilla...ja hän heiluttelee käsissään jotain puista esinettä... et näe selvästi, joten hiivit vielä lähemmäksi. Hän ei kuule eikä näe (tai haista) mitään, vaan toistaa yksioikoista lauluaan ja soittaa rytmikkäästi hetkonen, tässä kohtaa pitää tarkentaa katsetta kanteleella! Seuraat tapahtumaa vaikuttuneena, ja vähän pelokkaanakin. Samaani on aivan omissa maailmoissaan, loilottaa kovalla äänellään ja vääntelehtii niin rajusti, että kiusaannut. Loilotus, soitto ja vääntelehtiminen tihentyvät, hurjistuvat koko ajan rajummiksi ja rajummiksi. Nyt samaanin lasittuneet silmät jo muljahtelevat kuopissaan ja hän ei tunnu pysyvän enää nahoissaan. Hänen liikkeensä on holtitonta koikkelehtimista, välillä mennään ryskyen pää edellä päin tannerta ja sitten taas jatketaan maan vetovoimaa uhmaten kohti ilmoja. Peräännyt, sillä olosi on alkanut muuttua kiusaantuneesta turvattomaksi, sillä hoksasit juuri, ettei älypuhelimesi pelasta sinua samaanilta, jos jäät kiinni vakoilemisesta.
KANTELE
3·2008 18
NUOTTILIITE 10
OHJELMISTOA PIENKANTELEELLE
Tästä nuottiliitteestä löydät ohjelmistoa 10-kieliselle, 11-kieliselle sekä 15-kieliselle kanteleelle. Ohjelmistosta löytyy perinteisiä suomalaisia pelimanni sävelmiä Matti Haudanmaan soittamina sekä perinteisiä irlantilaisia sävelmiä. Seuraavasta nuottiliitteestä löytyy materiaalia saarijärvenkanteleelle eli tikkukanteleelle. Kanteleensoiton opettajat (KantO ry) kokoaa Kantele-lehteen nuottiliitettä. Mikäli taskustasi löytyy omia sävellyksiä tai sovituksia kanteleelle ja haluat jakaa niitä muillekin kanteleensoittajille, voit lähettää niitä minulle osoitteella: Riikka Jaakola, Raputie 2 A 4, 84100 YLIVIESKA riikka.jaakola@netti.fi Hyvää alkavaa syksyä!
TOIMITTANUT: RIIKKA JAAKOLA
Valssi
10-kielisellä kanteleella Trad.
# 3 j & # 8oe.
D
6
oe oe oe oej . j oe oe oe. oe
D G G
j oe oe oe. oe
D 1.
A7
oe oe oe oe j j .. oe . oe oe
D D 2. A7
j oe oe oe. oe oe oe j oe
A7
oe oe oe oe oe oe oe oe
# & # oej . & ##
D
oe oe oe oe j oe
D
oe
11
oe
G
oe J
A7
oe
D
j oe.
oe oe oe
D
j oe.
G
16
# oe & # J. # & # oej .
D
j oe oe oe oe. oe oe oe oe
A7
oe oe oe j oej . oe
A7
oe
G
oe oe oe
D
oe J
A7
oe
D
j oe
21
oe oe oe oe
j j oe oe.
A7
oe oe oe oe.
KANTELE
19
3·2008
NUOTTILIITE 10
JOS MEIDÄN KAIVOSTA VESI LOPPUU
Trad. rekilaulu Muist. merk. Erkki Ala-Könni Sov. Arja Kastinen
Jos 'meidän kaivosta vesi loppuu, 'niin kallion alla on lähde vaan, lirularulaa ja laula vaan, 'niin kallion alla on lähde vaan. Tyttöjen silmistä vesi tippuu rakkauden tähden vaan, lirularulaa ja laula vaan, 'ja rakkauden tähden vaan.
) )
Eikä ne surut paljon paina tällä kymmenellä vaan, . lirularulaa ja laula vaan, tällä kymmenellä vaan. Eihän ne paina enempää 'kuin lehti kämmenellä vaan, lirularulaa ja laula vaan, 'kuin lehti kämmenellä vaan.
) ) ) ) ) ) )
Sulkusointuotteet:
a5 a6 a7 1 2 3 4 5 6 7 8
I
5 4 3 2 1
V
5 4 3 2 1
II X
5 4 3 2
V7
5 4
I
5 4 3
II
5 4 3 2
V7
4 3
I
5 4 3
3 2 2 1
2 2 1
1 1
X X X X
1
X X
1
X X
X
X
D
A
Em
A7
D
Em
A7
D
Näppäilysäestyksessä voit käyttää mausteena myös sointuun kuulumattomia säveliä, kuten seuraavassa esimerkissä. Alkusoittona voit soittaa ensimmäistä tahtia muutaman kerran toistaen. Soita kielet numero 7 ja 8 vas. käden peukalolla. Alkusoitto:
KANTELE
3·2008 24
NUOTTILIITE 10
Välisoitto:
SILIÖ
Arja Kastinen
Tämä kappale on sävelletty soitettavaksi sekatekniikalla sormen tyynypuolella pehmeästi sointuja vetäen. Nuottiin on merkitty ne sävelet, joiden halutaan soivan, joten oikean käden liike on määritelty tarkkaan. Aaltoviivaan yhdistetty nuoli tarkoittaa, että sointu vedetään hitaasti, arpeggion tapaan. Ilman aaltoviivaa merkityt intervallit on tarkoitus vetäistä nopeammalla liikkeellä soimaan. Etusormen kynsipuolella iskettäväksi tarkoitetut sävelet on merkitty "hevosenkengällä": Vasemman käden höystöt on merkitty nuottikuvaan punaisilla nuottipäillä. Alla olevaan sointukaavioon on merkitty sävelmän sulkusointuotteet. Tämän sävelmän alkuosassa harjoitellaan I-soinnulta III-soinnulle siirtymistä, mikä tapahtuu vain nimetöntä siirtämällä. Jos nimetön nostetaan I-sointuotteesta ilmaan, saadaan Imaj7 sointu. I
5 4 1 2 3 4 5 6 7 8 1 1 2 2 1 1 1 1 3
a5 a6 a7
III
5
IV
5 4
I
5 4 3 2
Imaj 7
5
Vadd 6
4 3
V7
4
IVadd 2
4
I
5 4 3 2
4 3
3 2 3 2 1 1
3 2
3 2 2 1
X X X
X X X
X X
X
D
F#m
G
D
Dmaj7
Aadd6
A7
Gadd2
D
Sävelmät `Jos meidän kaivosta vesi loppuu' ja `Siliö' on julkaistu 11-kielisen kanteleen oppaassa "Heilani sydän teräksestä", Arja Kastinen ja Pirjo Pirinen, Temps Oy, 2007.
KANTELE
25 3·2008
LIITTO
Kansainvälinen kantelekonferenssi
· Arja Kastinen (Suomi): Kantele Improvisation in the Light of 19th Century Manuscripts · Hannu Koistinen (Suomi) & Olga Shishkina (Venäjä): Russian Chromatic Gusli and Finnish Concert Kantele. From Imperial Past to Groundbreaking Future ·Ritva Koistinen (Suomi): The effect of Posture and Movement for the Contact in Kantele Playing · Mirva Minkkinen (Suomi): Sibelius and Great Love Kantele · Valdis Muktupavels (Latvia): The small or the big kokles? A shift of preferences in the context of the folklore revival movement · Rauno Nieminen (Suomi): Researching Musical Instruments by Building · Irina Pchelovodova (Udmurtia, Venäjä): The museum instrumental discoveries · Andres Peekna (USA): Comparing Beryllium Copper Strings to Steel Strings on a Carved Kantele · Jyrki Pölkki (Suomi): Kantele as a Sound Producing Object · Carl Rahkonen (USA): The Baltic Psalteries: Bibliographical Problems and Desiderata Revisited
MAJOITUS OHJELMA
6th INTERNATIONAL BALTIC PSALTERY CONFERENCE
Kansanmusiikki-instituutti järjestää yhteistyössä Kanteleliiton, Suomen Etnomusikologisen Seuran, Maailmanmusiikin keskuksen ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun taiteen yksikön kanssa kuudennen kansainvälisen Baltic Psaltery -konfrenssin Kaustisen Kansantaiteenkeskuksessa 2.4.11.2008.
Konferenssin ohjelmaan sekä tieteellisiä että taiteellisia kantele-, kankles-, kokle-, kannel- ja gusliaiheisia esityksiä niin tutkijoilta, rakentajilta kuin muusikoilta ympäri maailman. Konfrenssin pääpuhujaksi on kutsuttu prof. John Baily, Goldsmiths College, University of London.
SUNNUNTAI 2 .11 . klo 16 Kanteleliiton vuosikokous klo 19 Konsertti: Eva Alkula & Pekka Kuusisto MAANANTAI 3 .11 . Esityksiä ja demonstraatioita 10.0016.00 John Baily Illallinen Pelimannitalolla; ohjelma KeskiPohjalaiset kantelejamit TIISTAI 4 .11 . Esityksiä ja demonstraatioita 10.00 14.00 Paneelikeskustelu Tapahtuman aikana Kansantaiteen keskuksessa on kanteleenrakentajien näyttely.
PUHUJAT
Majoitusta on tarjolla Hotelli Kansanlääkintäkeskuksessa (p. 06-865 0203) 1-2hh hintaan 60/1hh ja 80/2hh, Kaustisen Motellista (puh 06-860 7711) hintaan 50/1hh ja 80/2hh, sekä Konstan Pirttien viihtyisissä saunallisissa 410 hengen mökeissä hintaan 1020/hlö/yö. Varattaessa on mainittava 'Baltic Psaltery'. Konstan Pirttien varaukset tapahtuvat Kansanmusiikkiinstituutin kautta.
KULJETUS
Kanteleliitto järjestää yhteistyössä Kansanmusiikki-instituutin kanssa bussikuljetuksen Helsingistä Kaustiselle su. 2.11. ja paluu ti 4.11.2008. Tarkemmat tiedot ja paikkavaraukset Kanteleliitosta Riitta Huttuselta mail@kanteleliitto. org, 050-355 1036.
LISÄTIEDOT
· John Baily, pääpuhuja (Iso-Britannia) · Risto Blomster (Suomi): Some editorial comments about the forth-coming KANTELE-book · Ain Haas (USA): Origins of Playing Styles in the Baltic Psaltery Revival · Victoria Herencsar (Unkari): On Cimbalon · Pekka Jalkanen (Suomi): Kantele and Nationalism
Marko Aho: marko.aho@kaustinen.fi, puh. 0207 291 2230. Kansanmusiikki-instituutista on tarjolla tietoa osoitteessa www.kaustinen.net/instituutti. Osallistumimaksu konfrenssiin on 20 / 10 opiskelijoilta. Osallistuminen ei edellytä esitystä.
KANTELE
3·2008 26
Mittari ja metronomi -yhdistelmä 35,- Korg TM-40
Monipuolinen kantelekauppa! - Nuotit - Levyt - Tarvikkeet - Virityslaitteet - Studiopalvelut
www.imu.fi
Viritysmittareita
09-295 2079 0400-467 974 3_2008V1.indd 1
Mittari centtinäytöllä 29,- SAT500
imu@imu.fi
1.7.2008 00:08
· kanteleet viisikielisistä konserttikanteleisiin · jousisoittimet oppilassoittimista mestarisoittimiin · soitin- ja rakennustarvikkeet
tel/fax: +358 (0)6 8621974 mobile: +358 (0)500 892419 jussi.laasanen@veteli.fi www.kase.fi/~jussila Kirkkotie 137, FIN-69700 Veteli
i iem 0 lan 8.0 Ka o 1 ria . kl Ma 8.9 2
7.9. ja 14.9. 21.28.9.2008
Maria Kalaniemi · Kantelemaraton: Heikki Laitinen ja Hannu Saha · Soolojen ilta · The World Mänkeri Orchestra · Arnold Chiwalala · Tanssin taigaa: Polka Chicks ja Kolmijalka · Kouon Frouva · Averte · Orkestar Bordurka · klubi-iltoja · Musiikin muisti -tapahtuma Suomenlinnassa jne...
Ennakkomyynti alkaa 15.8. Lippupiste, puh. 0600 900 900 Ohjelmatiedot: www.siba.fi/kamu
Lasten KANTELE Ammuu... mainen tarina.
TEKSTI: NINA AMPUJA, PIIRROKSET: EMMA JA AMADEUS AMPUJA
sorkkineen ja turpineen. Heh... lentäviä lehmiä naureskelin itsekseni. Siinä minä sitten istuin, pienessä punaisessa kotterossani ja tuulilasin läpi töllötti yhtäkkiä tuhatkiloinen nauta aivan lähietäisyydeltä. Ensisäikähdyksestä selvittyäni kiinnitin katseeni jännään seikkaan. Nämä ammut eivät olleet mitä tahansa lehmiä. Kylillä kiersi huhu Onni-Paapan hassuista lehmistä. Perjantai-iltaisin oli kylän lapsilla tapana kokoontua Onnin tupaan juomaan ruskeasta lehmästä vastalypsettyä kaakaota Paapan kertoillessa lehmätarinoita. Tarinoidensa ansiosta Paappaa pidettiin eräänlaisena hyväntahtoisena kylähulluna. Vasikoiden syntymäkertomukset olivat Paapan lempilapsia. Huhun mukaan vasikat osasivat puhua tai oikeammin laulaa synnyttyään. Nyt mieleesi tulee lehmänääntely ammuu. Ei, näiden lehmien ääntely ei ollut alkeellista ammuntaa, vaan nämä lehmät osasivat puhua ihmisten kieltä. Paappa lauloi: "keitäteoottetenuoretlehmätkunenmätunneteitä... piupalipaupalipiupalipaupalikunenmätunneteitä". Vasikat vastasivat kuorossa: "Minä olen _____ (keksi nimi) ja minä olen _____ (keksi nimi) ja minä olen lukkoSeppo... piupalipaupalipiupalipaupali Paapan luomulehmät". Tuleva syntymä aina jännitti kovasti Onnia. Minkähän niminen vasikka sieltä seuraavaksi syntyy, ja millaisia taitoja uudella tulokkaalla olisi. Paappa kertoili tarinoita lehmiensä ilmiömäisistä kyvyistä. Sekaan mahtui mm. huippukokki, koripalloilija, kansanmuusikko, tietsikkanörtti, kirjailija, lääkäri ja lentäjä. Tovi oli jo vierähtänyt, kun olin istunut autossani tien laidassa. Lauma oli vetäytynyt kauemmas ja uskaltauduin ulos. Päätin leikkiä salapoliisia ja tehdä huhuista lopun. Astelin laitumen poikki navetalle. Vetäisin ikkunasta kämmensyrjälläni hämähäkin kutoman seitin sivuun ja kurkistin sisälle. Navetassa oli täysi tohina päällä. Yksi lehmä pelasi koripalloa lenkkikengät jalassaan ja huuteli "täältä tullaan NBA". Samaan aikaan yksi lehmistä makasi laverilla ja vieressä oli toinen valkoinen
Onko legenda lentävistä lehmistä sittenkin totta?
Satuitkos juomaan viime keväänä maitotölkistä rokkimaitoa? Rokkikanteleen teet helposti sitomalla aamutakkisi nyörin kanteleesi molempiin päihin. Rokkimaisen soundin saat plektralla, pienellä peukalonpään kokoisella muovisella läpyskällä. Plektran voi tehdä itse vaikka ketsuppipullon muovista. Niitä saa myös ostaa musiikkiliikkeistä. Tuunasin tänään kanteleeni- lehmäksi. Ensin piirsin kartongille lätäkön muotoisia läiskiä, jotka väritin mustiksi ja ruskeiksi. Hain keittiön pöytälaatikosta sakset ja leikkelin kuviot irti kartongista. Sitten otin pienet palat teippiä ja käänsin reunat vastakkain ympyräksi teippipuoli ylöspäin. Liimasin erikokoiset ja muotoiset palat kiinni ja tadaa.... Kieltämättä tuli aika lehmämäinen fiilis! Kaikki alkoi siitä, kun eräänä päivänä ajelin punaisella autollani kohti kirkonkylää aikomuksenani mennä kauppaan. Tie mutkitteli oikealle ja taas vasemmalle. Rypsipellot hehkuivat kirkuvankeltaisina auringon loisteessa. Katselin sivuikkunasta kimaltavaa järven pintaa, jossa uiskenteli joutsenpariskunta. Mutkitteleva tie kaarsi loivasti vasemmalle pitkälle suoralle laidoillaan valtavat laitumet. Äkkiä jouduin hiljentämään vauhtia. Edessäni näkyi lauma lönkytteleviä lehmiä, jotka olivat karanneet aitauksesta maantienvarrelle. Pysäytin autoni tienlaitaan. Laitoin radion päälle ja ilmoille helähti vanha ikivihreä kansanlaulu uutena rokkiversiona. (Soita lempikansanlaulusi rokkikanteleella) Auringon eteen oli siinä vaiheessa siirtynyt pilvi, joka muuten muistutti erehdyttävästi lehmää
KANTELE
3·2008 28
takki päällään ja stetoskooppi korvillaan. "Kyllä rouva, laskettuaikanne lähestyy" kuulin sen sanovan. Tutkimuksen keskeytti katolta kuuluva kova pamaus. Hetken perästä tornista laskeutui lehmä, jolla oli lentäjänlakki päässään. "Ilmojen halki käy lehmänkin tie" se huuteli ja heitti lakkinsa navetan naulaan. "Bon apetit" "tulit juuri sopivasti maistamaan uutta maitokohokastani" kajautti kokkilehmä punaruudullisessa esiliinassaan kokkitötteröpäässä. Lääkäri jatkoi "Määrään kansanmuusikkomme soittamaan sinulle matalia bassoääniä synnytyksen vauhdittamiseksi" Samassa kansanmuusikko ilmestyi kainalossaan 36-kielinen kantele ja ensimmäiset matalaääniset sulosoinnut värähtivät ilmaan. (Improvisoi kanteleellasi lehmänpäästölaulu). Hieraisin silmiäni. Nurkassa suurien monitorien ja piuhojen keskellä istuvalla lehmällä oli silmälasit turvallaan ja tietokoneen näppäimistö sylissään, jota se näpytteli hurjaa vauhtia. (koputtele sormillasi kanteleesi pontta). Samaan aikaa se jutteli puhelimeen "Kyllä Rulle, kirjasi editointi sujuu aikataulun mukaisesti". Säpsähdin. Radiosta arvuuteltiin kesäisin laitumelta kuuluvaa luontoääntä A. Ammun esittämänä. (Soita huiluäänin lehmän ammuntaa so-mi eri korkeuksilta) Päivän tapahtumat herättivät suuren joukon kysymyksiä. Olikohan sattumaa vai olikohan Paapan kertomuksissa joku totuuden hiven? Kyliltähän oli viime vuosina noussut maailmalle uusia huippulahjakkuuksia ja Paappa tietenkin hehkutti satavarmana syyn olevan huippulehmien maidossa. Lentäviä lehmiä... puistelin päätäni epäuskon vallassa. Entäpä jos olinkin nukahtanut... vai olivatko näkemäni asiat sittenkin tosia? Siinä vaiheessa rupesin arvuuttelemaan minkähän lehmän maitoa minä viimeksi join?
KANTELE
29 3·2008
Esko Finström
Meri-Lapin musiikkipuuhamies
TEKSTI: ARJA KANGASNIEMI, KUVAT: ESKO FINSTRÖMIN KOTIARKISTO
Kanteleharrastuksella on Meri-Lapissa vahva jalansija. Soitinta on opetettu siellä kymmeniä vuosia, mutta 1990-luvun alussa kanteletoiminta alkoi saada määrätietoisemmat puitteet. Kuinkas muuten kuin innokkaan ja aktiivisen puuhamiehen ansiosta.
Seitsemäntoista vuotta sitten kemiläinen Esko Finström vietti 55-vuotispäiviään ja sai kanteleenrakennusta harrastavalta ystävältään lahjaksi 10-kielisen kanteleen. Samalla ystävä tokaisi Finströmille, että panepa pystyyn kanteleharrastus, kun sinulla ei ole muutakaan tekemistä. Laulua lapsesta asti harrastaneelle ja jo varhain kanteleeseen tutustuneelle Finströmille musiikki on rakas asia, joten hän ryhtyi tuumasta toimeen. Tekemistä häneltä ei tosin puuttunut, sillä ansiotyön ohella hän oli jo pitkään toiminut erilaisissa luottamustoimissa ja laulanut kuoroissa. "Menin saman tien mikrofonin ääreen, pistin kupin kiertämään ja pyysin siihen avustuksia kanteleensoittoa ja kansanmusiikkia edistävän yhdistyksen perustamiseksi. Näin Meri-Lapin kanteleensoiton edistämisrahasto sai alkunsa", muistelee Finström. Yhdistyksen taival eteni yhtä nopeasti kuin sen aloituskin. Yhdistys perustettiin helmikuussa ja jo huhtikuussa olivat ensimmäiset esiintymiset. Saman vuoden aikana jaettiin myös ensimmäiset stipendit lapsille ja nuorille. "Jaamme aina esiintymisistä ja arpajaisista saadut rahat stipendeinä eteenpäin. Yhdistyksellä on myös muutama kantele, joita voi lainata, jos ei ole varaa oman soittimen hankintaan, ja vähävaraiset oppilaat voivat saada avustustakin oman soittimen hankintaan."
Jäseniä vauvasta vaariin
Ensimmäiseksi opettajaksi kanteleleensoittajille saatiin torniolainen Aila Koivurova, Ismo Sopasen sisko. Myös Sopanen oli alusta asti vahvasti mukana yhdistyksen toiminnassa. Hän kävi opettamassa kesäisin kanteleensoittajia Meri-Lapissa ja neuvoi yhdistyksen toiminnassa. Alussa soittajia oli kolmisenkymmentä, nykyisin yhdistyksessä on lähes sata 880-vuotiasta jäsentä. Aila Koivurovan jälkeen opettajan kenkiin astui Pauliina Vanhatalo, itsekin Kemissä oppinsa saanut kanteleensoittaja. Kun hän muutti paikkakunnalta, opettajina ovat olleet Mari Köykkä, Riikka Tuulia Tikkanen ja Sari Pylkkö, jotka opettavat kanteletta Meri-Lapissa edelleen.
KANTELE
3·2008 30
TAUSTAKUVA: KEMIN KAUPUNGIN KUVAPANKKI
"Meillä on viikoittain harjoittelevia lasten- ja nuorten ryhmiä sekä upea senioriryhmä, jossa on noin kymmenen 5080-vuotiasta jäsentä. Lisäksi opetusta on Länsi-Pohjan musiikkiopistossa, ja kesäkursseja on pidetty vuodesta 1996 lähtien. Myös Torniossa on ollut opetusta kerran viikossa, mutta nyt sitä ei ole säännöllisesti opettajapulan takia. Jos varoja ja opettajaresursseja olisi enemmän, opetusta voisi olla laajemminkin."
Esko Finström, hekin ovat olleet toiminnassa mukana talkoovoimin. Opettajat ja oppilaat ovat valmistaneet myös talkoilla yhteensä runsaat 50 kappaletta 5-kielisiä kanteleita, jotka on lahjoitettu kouluille ja päiväkodeille. "Kun kanteleharrastus pääsi voimiinsa tällä seudulla, ullakoilta alkoi löytyä vanhoja soittimia, joita kanteleenrakennuksen opettajat ovat kunnostaneet. Kanteleopetusta on ollut Kemi-Tornioalueella noin 50 vuotta ja kanteleensoittajia pidempäänkin. Pienin askelin määrä on kasvanut."
Kantelerakennusta itselle ja lahjaksi
Meri-Lapin alueelta Kemistä, Keminmaalta, Torniosta, Simosta, Tervolasta ja Kuivaniemeltä löytyy myös paljon innokkaita kanteleen rakentajia. Uusia kanteleita on syntynyt runsaat 500, joista yli 100 on isoja kanteleita. "Vuonna 1994 kanteleen rakennusta harrastava Tenho Ruottu ehdotti, että hän voisi jakaa oppejaan laajemmallekin, koska kysyntää oli. Minä kysyin kaupungilta, voisimmeko saada tiloja ja välineitä käyttöömme, ja se onnistui. Osallistujina on ollut miehiä ja naisia KemiTornio-alueelta, ja kullakin kurssilla 1214 rakentajaa. Villeimpinä vuosina tulijoita oli enemmän kuin pystyimme ottamaan." Myöhemmin soitinrakennusta ovat olleet opettamassa Paavo Rajanen ja Jaakko Annunen. Kuten
Hengellisestä kevyeen musiikkiin
Kanteleyhdistyksen soittajien ohjelmiston perustana ovat kansanlaulut ja perinteinen kanteleelle tehty musiikki, ja viime vuosina mukaan on tullut myös kevyttä musiikkia. Kirkkomatineoihin ohjelmistosta löytyy virsiä ja muuta hengellistä musiikkia. Soittimina on kanteleita 5-kielisistä konserttikanteleisiin. Nykyään edistyneimmät oppilaat käyvät soittamassa lähikunnissa ja yritysten tilaisuuksissa. Opettajat esiintyvät yksin, yhdessä tai oppilaiden kanssa ja myös laulavat soittimiensa säestyksellä. Lisäksi kanteleensoittajat tekevät yhteistyötä muiden musiikkiyhdistysten, muun muassa lapsikuorojen kanssa saadakseen voimaa esiintymiseen.
KANTELE
31 3·2008
"Viime toukokuussa esiinnyimme espoolaisen LuoMuKanteleet-yhtyeen kanssa heidän vierailunsa aikana. Vietimme paljon aikaa yhdessä, tutustuimme toisiimme ja mietimme, miten kanteleharrastusta voisi viedä eteenpäin. He ihastelivat meidän työmme ja esiintymisiemme määrää. Minun mielestäni tunnettuus on hyvä asia, esiintymiset tuovat tullessaan uusia esiintymisiä", Finström pohtii.
Esko Finström
· s. 1936 Kemissä, jossa asuu edelleen. · tutustui musiikin maailmaan ja kanteleeseen jo lapsena. Äidin kotipaikkakunnalla Reisjärvellä naapurin Mari-emäntä soitti isoa kanteletta ja 2-rivistä haitaria. Kun hän kuuli Eskon laulavan, heistä tuli musisointipari ja ystävykset. Kantelemusiikki juurtui Eskon sydämeen. · lauloi koulun lapsikuorossa, Tiernapojissa ja myöhemmin Kemin srk:n kirkkokuorossa ja Pohjan Mieslaulajissa, jossa laulaa edelleen bassoa. · myös perhe on musikaalinen: vaimo esiintyi jo nuorena, lapset ovat soittaneet pianoa ja poika laulaa Pohjan Mieslaulajissa. · työskenteli kaupan alalla, viimeiseksi myyntipäällikkönä. · on toiminut Pohjan Mieslaulajien hallituksen puheenjohtajana vuodesta 1983. · toimi SULASOLin liittovaltuustossa 198790 ja liittohallituksessa 199094 ja nykyisin Suomen Mieskuoroliiton aluevaltuustossa Lapin edustajana. · perusti Meri-Lapin Kanteleensoiton Edistämisrahaston 1991 ja Poikakuoron 1992 ja on ollut molempien puheenjohtaja alusta asti. · sai Kanteleliiton myöntämän Kulta Kanteleen 2001. · vastaanotti Suomen Mieskuoroliiton kunniamerkin ja Nuorten Kuoroliiton hopeisen ansiomerkin 2002. · palkittiin Radio Pron myöntämällä musiikkikulttuurillisella diplomilla ja stipendillä esimerkillisestä kuoron puheenjohtajuudesta yhdessä Pohjan Mieslaulajien 75-vuotisen toiminnan kanssa 2007. · kutsuttiin Kanteleliiton kunniajäseneksi 2007.
Äänite ja kantelemusiikki kiertoon
Tulevaisuuden haaveena Meri-Lapin kanteleyhdistyksellä on tehdä äänite sekä jakaa oppia ja esiintymisiä vielä laajemmalle alueelle. Finström on ollut auttamassa kanteleopetuksen eteenpäin viemistä Pohjois-Ruotsissa, Haaparannalla, Övertorneåssa ja Kalixissa. Kanteleensoittajat on kutsuttu myös esiintymään Kemin ystävyyskaupunkiin, Tanskan Ringköpingiin. Kaiken edistyksen keskellä yhdistys joutuu myös pohtimaan, miten kanteletoiminta jatkuu, ettei vuosien työ mene hukkaan. Ohjaajapula on jatkuva ongelma, ja Finströmkin jättäisi mielellään osan luottamustehtävistään muille. Mutta halukkaita ja hommaan sopivia ihmisiä ei niin vain löydy. "On ollut ilo ja riemu olla mukana kanteletoiminnassa, mutta kyllä tähän on kulunut lukuisia työtunteja, ajokilometrejä ja puheaikaa. Monet kysyvät, että miten sinä jaksat ja viitsit. Tässä hommassa palkitsevat uusien ihmisten tapaaminen, ystävien saaminen ja esiintyjien menestys. Se on hyvä tili, kun joku taho kiittää eteenpäin luotsaamaani porukkaa", hymyilee Finström.
KANTELE
3·2008 32
Kairosmajalla
vasemmalta Riikka-Tuulia Tikkanen, Mari Köykkä ja Sari Pylkkö
Kaksi kemiläistä kanteleensoittajaa ja -opettajaa Riikka-Tuulia Tikkanen ja Mari Köykkä sekä Tervolan kanttori ja kanteleensoittaja Sari Pylkkö ovat tänä kesänä konsertoineet Pohjois-Suomen kirkoissa. Pienoiskiertue alkoi kesän alussa Rovaniemeltä ja parin viikon välein konsertteja on ollut Kemissä, Kiimingissä, Kairosmajalla sekä Tervolassa.
Konserttien teemana on suomalaisuus ja suomalaiset kansansävelmät. Alussa kuulijat johdatellaan tunnelmaan Konevitsan kirkonkelloilla. Sen jälkeen on vuorossa kolme tuttuihin kansanlaulumelodioihin tehtyä hengellistä laulua 10-kielisillä kanteleilla säestettynä. Suurin osa ohjelmistosta koostuu tunnetuista suomalaisista hengellisistä lauluista konserttikanteleilla soitettuna ja kolmiäänisesti laulettuna. Ohjelmassa on muun muassa Suojelusenkeli, Kotomaani, ja tietysti Kreeta Haapasalon Kanteleeni. Laulujen välissä on "höysteenä" Hannu Syrjälahden iki-ihania kantelesävellyksiä. Yleisö on ottanut konsertit sydämellisesti vastaan. Konserttien jälkeen ihmiset ovat käyneet
kiittämässä ja halaamassa, ja monessa silmänurkassa on välkkynyt kyynel. Kysyntää olisi ollut useampaankin konserttiin, joten nähtäväksi jää seuraako jatkoa ensi kesänä. "Kiertueen kohokohta oli konsertti Kairosmajan Revontulikappelissa Pyhätunturilla heinäkuun lopussa. Siellä saimme onnistuneen konsertin jälkeen rentoutua hienossa rantasaunassa ja käydä aamuisella vaelluksella ihailemassa Lapin upeita maisemia. Kapusimme pitkiä portaita ensin tunturia ylös ja sieltä alas karuun ja jylhään Aittakuruun, jonne oli rakennettu esiintymislava ja katsomo. Mahtava akustiikka ja ympäröivä luonto innoittivat meidät laulamaan. Harmi, että kanteleiden raahaaminen sinne olisi ollut liian raskasta" Mari Köykkä kertoo. Vaikka kantele kehittyy ja sillä tehdään uusia läpimurtoja eri musiikkityylien saralla, niin kanteleen perinne säilyy uuden rinnalla. Kanteleen herkkä ja kaunis ääni sopii edelleen myös kirkkoon ja hengelliseen musiikkiin. Ja jos ympärillä vielä on kaunis kesäinen Suomen luonto niin mikäpä sen parempi keino rauhoittumiseen ja hengähtämiseen kaiken kiireen keskellä.
TEKSTI: MARI KÖYKKÄ JA SARI PYLKKÖ, KUVA: ALPO VÄHÄKANGAS
KANTELE
33 3·2008
TEOKSIA
Säteitä
Katselen nuottia ja kuulen mielessäni, miltä ensimmäiset tahdit kuulostavat ja mitä ne kertovat. Tällä kertaa tunnen olevani riippukeinussa auringon valvoessa päiväuniani. Laitan silmät kiinni ja pienet tähdet alkavat tuikkia pistellen verkkokalvollani. En anna niiden häiritä vaan oikeastaan jään seuraamaan, mitä ne seuraavaksi keksivät. Erotan aluksi kaksi eriväristä ja -kokoista sädettä, jotka vähitellen tihentävät polttavaa tuikintaansa, lisääntyvät ja lopulta katoavat säteiden muodostamaan loputtomaan valomereen.
Tässä osiossa kantele I oli viritetty seuraavasti: C#, D#, F# ja Hb. Kokeile itse, minkälaisia säteitä saat aikaiseksi.
Luolassa
Päiväuni
TEKSTI JA KUVAT: JOHANNA AHO
Kuluneena kesänä minusta tuntui, ettei sade lakkaa milloinkaan tai jos edes hetkeksi, niin senkin vain härnätäkseen auringon palvojia. Mutta oli sateesta kyllä siinä mielessä iloakin, että jäin mieluusti järjestelemään nuottikansioitani. Siinä touhussa käsiini osui japanilaisen Michiko Nakazawan ( ) kahdelle konserttikanteleelle säveltämä teos nimeltä July (Heinäkuu).
Katja Pitkänen kantaesitti Julyn vuonna 2000 Japanin Kobessa järjestetyillä kansainvälisillä musiikkifestivaaleilla. Hän kertoi pitäneensä teoksesta heti oikein paljon, koska se oli helposti lähestyttävää, musikaalista ja mukavan soljuvaa musiikkia. Katjan mielestä B-kurssiohjelmistoon kuuluva July on todella hyvä valinta osaksi konserttiohjelmaa, koska se ei ole liian lyhyt eikä pitkä vaan kestää sopivat kahdeksan minuuttia ja on tavallisellekin yleisölle kuunteluystävällinen. Pitkänen toivoisikin lisää kuulijoiden kannalta miellyttäviä kanteleteoksia vaativien sävellysten rinnalle.
Ennen kuin huomaankaan, on säteiden kiivas ja ehkä hieman ahdistavakin välke tuonut minut päämäärätietoisesti keskelle hämärää ja kylmän kosteaa luolastoa. Pälyilen epäröiden ympärilleni. Sydämeni pumppaa adrenaliinia vereeni kuin tietäen, että taistelu on väistämätön. Hengitykseni on epätasaista ja välillä se lähes salpautuu odotuksesta. Pelkään, että Se jokin kuulee raskaan hengitykseni ja jyskyttävän sydämeni.
Samassa käytävän päähän ilmestyy jättiläismäisen suuren hämähäkin kahdeksan jalkaa ja tapittava katse. Tuijotan lähestyvää hämähäkkiä avuttoman jähmettyneenä. Sen ilme on täysin eleetön, mutta samalla niin uhkaava. Jalkani muuttuvat hetkessä tonnin painoisiksi vetelyksiksi. Pinnistän pakoon aivan päättömänä hämähäkin seuratessa minua tasaisin, mutta lähestyvin askelin. Käännyn oikealle umpikuja. Takaisin ja sitten vasemmalle jälleen umpikuja! Hämähäkki lähestyy ja toivoni alkaa hiipua. Juoksen eteenpäin käytävillä kunnes yht´äkkiä edessäni pilkottaa valoa tunnelin päässä. Nauran pakokauhun sekaisin tuntein ja juoksen kohti valoa. Hämähäkki on aivan kintereilläni enkä enää tiedä, missä olen, kuka olen enkä tunne edes jalkojani. Näen vain valon.
KANTELE
3·2008 34
Hämähäkki: soita samassa virityksessä voimakkaasti aivan alimmalla oktaavilla yksittäisiä säveliä hyvin sammuteltuina. Pelottavaa. Kun se juoksee, voit soittaa asteikkoja ylös ja alas kiiveten vähitellen ylöspäin. Vaalea perhonen: soita Des-duurissa valssikomppia vuorotellen I ja II asteen perussoinnulla ja improvisoi sen päälle rytmikäs ja pulppuileva melodia. Käytä paljon 16-osanuotteja. Sininen perhonen onnistuu samalla tavalla, mutta E-duurissa.
En saata vielä uskoa, että selvisin hengissä. Sydämeni pumppaa edelleen adrenaliinia ja nieleskelen kuivaa kurkkuani tarkkaillen samalla ympäristöä.
lähes lentokyvyttömänä alas kuin syöksylaskua tekevä lentokone. Lintu seuraa sitä sitkeästi ja yrittää napata sen nokkaansa, mutta perhonen onnistuu saamaan siivet jälleen auki ja viimeisillä voimillaan se pääsee turvaan puiden suojaan.
Perhosen elämää
Saavun nummelle, jossa leuto tuuli puhaltelee tanssien valssia. Jalkojeni juuresta lähtee lentoon vaalea perhonen, joka yhtyy tuulen tanssiin. Seuraan niiden soljuvaa tanssia haltioituneena, kunnes tuuli saattaa perhosen takaisin ruohikolle. Seuraavaksi tanssin aloittaa sininen perhonen. Tuuli alkaa puhaltaa hieman voimakkaammin ja hakee myös vaalean perhosen mukaansa ja nostaa molemmat korkealle pilviin. Perhoset ovat aivan kiinni toisissaan eikä tuulta enää tarvita. Ne nousevat vielä ylemmäs taivaalle. Mutta kuin tyhjästä ilmestyy musta lintu, joka nappaa kiinni vaaleasta siivestä. Perhonen ei halua antaa periksi, vaan pyristelee kaikin voimin irti. Lintukaan ei ole päättänyt luovuttaa, vaan napsauttaa terävän nokkansa useasti pelottavan läheltä siipiä. Perhosen pakomatka näyttää jo toivottomalta kun se kieppuu
Yhteistanssi: jatka F-duurissa, mutta käytä välillä melodian alapuolella, kvintin päässä, rinnakkaista melodiakulkua kuvaamaan perhosten saumatonta paritanssia. Pakomatka: C, Db, Eb, Fb, G, Ab, Hb. Käytä paljon yllätyksellisiä aksentteja ja taukoja.
Lammen salaisuus
Istahdan läheisen lammen rantaan tuijottamaan peilikuvaani. Yht´äkkiä näen jonkin pienen ja kirkkaan vilahtavan edessäni kuin kutsuen minut mukaansa. Pudistan päätäni hämmentyneenä, mutta uteliaisuus valtaa mieleni ja painan kasvoni pinnan alle. Virta nappaa minut mukaansa ja tunnen
KANTELE
35 3·2008
Olen lopen uupunut ja vaivun uneen. Näen taas silmissäni sen kirkkaan otuksen, joka johdatti minut tänne. Tällä kertaa niitä onkin kaksi. Ne ryhtyvät väittelemään jostakin, kunnes riitely vaihtuu kiihkeäksi tappeluksi ja ne häviävät villisti pyörien kohti pimeyttä. Käännyn ympäri. Olen taas hämähäkin luolassa. Näen sen lähestyvän verkossa sätkivää kärpästä, jonka kohtalo oli sinetöity jo hetkeä aiemmin. Havahdun ja olen jälleen nummilla. Olen niin väsynyt, että päätän nukahtaa. Kun jälleen avaan silmät, olen riippukeinussani oikeasti hereillä.
vauhdin kiihtyvän. Paine puristaa vartaloani, mutta hellittääkin yllättäen ja huomaan makaavani rantahietikolla. Ketään ei näy. Olen hämmentynyt, koska tiedän olevani jossain veden alla, mutta silti maisema muistuttaa englantilaisia nummia. Nousen ylös kukkulaa, mutta sieltä ei näy muuta kuin lisää kukkuloita. Laskeudun alas ja toivorikkaana taas ylös, mutta joudun jälleen pettymään näkemääni. Kyyneleet pyrkivät silmiini, mutta päätän olla itkemättä. Tarvottuani ikuisuudelta tuntuneen ajan, päätän levätä hetken. Kaukana siintää mökki. Lähden juoksemaan sitä kohti, mutta se häviääkin näkyvistä hetkeksi vain hävitäkseen sitten lopullisesti.
Nummet: Hb. Soita valssikomppia käyttämällä vain F-, C- ja D-sointuja. Jätä terssi pois kolmisoinnusta. Melodiassa voit käyttää pisteellisiä rytmejä (tir-ri/ tii-ri).
Sukella: Db ja Eb. Virtauksen tuntua saat toistamalla nopeaa ja tasaista kulkua bassokielillä sekä soittamalla päälle valitsemaasi melodiaa. Kokeile myös diskantista laskeutuvia asteikkokulkuja.
KANTELE
3·2008 36
JULKAISUT
MAINIO
Hyvä trio hyva-1 www.hyvatrio.net Hyvä trio on keväällä 2006 Kokkolassa perustettu nykykansanmusiikkiyhtye, jonka jäsenet ovat UllaSisko Jauhiainen (kanteleet, harmooni, jouhikko, laulu), Amanda Kauranne (laulu, lyömäsoittimet), ja Elina Lappalainen (kontrabasso, harmooni, laulu). Yhtye syntyi syvästä halusta luoda omaa musiikkia hyvässä porukassa, sopivasti vinksahtaneella ja ennakkoluulottomalla asenteella. Edellisten soittimien lisäksi levyllä kuullaan myös muinaisia ovikelloja. Levyn kappaleet liikkuvat kalevalaisesta Tuonen hauki -tarinasta ruotsinkielisten laulelmien kautta aina amerikansuomalaisen Katri Lammin Valenciaan.
LAULUJA
Maija Bari (toimitus) Kristiina Louhi (kuvitus) Maria Bari (nuotit) Nukketeatteri Sampo, Lasten keskus 2005 ISBN 951-627-518-4 www.ntsampo.fi, www.lastenkeskus.fi Iloisesti kuvitettu laulukirja sisältää 58 lastenlaulua sanoineen, nuotteineen ja sointumerkkeineen. Laulut on järjestetty teemoittain eri värisille sivuille, joten kaivattu osio on helppo löytää. Kirjan lopussa on otetaulukot kitaralle, pianolle ja 5-kieliselle kanteleelle sekä muutamia sivuja omille nuottimuistiinpanoille.
SIIVET
Minna Raskinen MINCD 001 www.hyvatrio.net Siivet on äänitetty marraskuussa 2006 KallioKuninkalassa. Minna Raskinen soittaa värikkään sävykkäästi 5- ja 15-kielisiä kanteleita muut levyn muusikot ovat Seickon Keita (kora ja laulu), AnnaKaisa Liedes (laulu), Jukka Tolonen (kitara) ja Heikki Virtanen (kontrabasso). Roger Watson kirjoittaa levyn esittelytekstissä: "Tätä musiikki voi kutsua kansanmusiikiksi, maailmanmusiikiksi tai jazziksi se kuuluu kaikkiin näihin, eikä kuitenkiaan mihinkään niistä se on musiikkia jolla on siivet!"
THE SIMPLE GIFT
The Maine Kanteles www.kantelelaulu.com Suurin osa suomalaisista saapui Yhdysvaltain Mainen osavaltion alueelle 1900-luvun alkupuolella ja asettuivat Frankliniin, Oxfordiin ja Waldoon. Alueen kanteleensoittajat vaalivat innolla kansallissoittimen perinnettä. Levy sisältää suomalaisia ja amerikkalaisia sävelmiä The Maine Kantele -ryhmän esittämänä. Ryhmää johtaa Sarah Cummings-Ridge.
KANTELE
37 3·2008
JULKAISUT
TAIJE
Lieto PSMO-5 Borgånejdens musikinstitut / Porvoonseudun musiikkiopisto 2008 Porvoonseudun musiikkiopistossa kansanmusiikki on yksi tärkeä osa-alue opetuksessa. Siihen kuuluvat sekä paikalliseen itäuusmaalaiseen perinteeseen perehtyminen ja se eteenpäin vieminen että uusien ilmaisumuotojen etsiminen. Liedon muusikot ovat talon omia kasvatteja ja opettajia. Kanteletta levyllä soittaa mm. nimikappaleessa Essi Olkanen. "Auringonsäteissä kylpevä, tuulessa heiluva vilja kutsuu minua riemulliseen kilpalaulantaan. Kallion juurella seisoessani tunnen pohjasävelen voiman vatsani pohjassa, ylhäällä kallionjyrkänteellä pääsevät yläsävelet valloilleen. Metsä, havujen ja sammaleiden tuoksut saavat minut hyräilemään juuri mieleen juolahtanutta melodiaa. Mutkitteleva joki ja jokilaakso, valun sen rinnettä alas liukuen sävelten vuolaaseen virtaan."
EI PÄIVIEN PERIJÄTÄ
Suo texcd080, Texicalli Records Oy www.texicalli, www.suomusic.net Suo-trio kaivautuu musiikissaan syvälle kalevalaiseen maisemaan, sen kiehtoviin myytteihin, rikkaisiin kielikuviin ja ajattomaan sävelkudokseen. Suon käsittelyssä muinainen runolaulu herää henkiin ja menee jalan alle: Roope Aarnion svengaava kitara, Emilia Lajusen notkea viulismi ja Veera Voiman sävykäs laulu imevät kuulijan mukaansa uudenlaiselle matkalle. Muina elementteinä Suon ainutlaatuisen saundin luomisessa ovat mm. avainviulu, 15-kielinen kantele, samaanirumpu, vanhakantainen pitkähuilu sekä rikas kolmiääninen laulu.
VASKIKANTELE 1833
Arja Kastinen aania-6 Kanteleen Ääniä 2008 www.aania.fi Taito Hoffrénin Ääniä Records on julkaissut Suomen ensimmäisen pelkästään viisikielisellä kanteleella soitetun CD:n, joka sisältää Arja Kastisen improvisoimaa musiikkia historiallisen kanteleen kopiolla soittaen. Ontrei Malisen vaskikantele vuodelta 1833 (ks. Kantele 3/2007) paikallistettiin Borenius-Lähteenkorvan kulukirjan tietojen pohjalta Kansallismuseosta v. 2005. Rauno Nieminen on rakentanut tästä kanteleesta jo muutamia kopioita, jotka soivat täyteläisen pehmeästi. CD-vihko sisältää tietoa kanteleesta ja sen vaiheista sekä suomeksi että englanniksi.
KANTELE
3·2008 38
LIITTO
Syyskokous
Tervetuloa Kanteleliiton sääntömääräiseen syyskokoukseen Kansantaiteen keskukseen Kaustiselle 2.11.2008 klo 16. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Kokouksen jälkeen klo 19 Tanabatakonsertti.
Tanabata
Pekka Kuusisto, viulut ja syntetisoija Eva Alkula, kanteleet ja kellot TARINAN KULKU Olipa kerran... Prinsessa kutoo taikakangasta Prinsessa kaipaa Kuningas kertoo prinsessalle paimenesta Paimen esittäytyy Tutustuminen Ilo Onni Kuningas raivoaa kun kangasta ei synny Kuningas lähettää paimenen linnunradan taakse Prinsessa kaipaa jälleen Harakat tulevat hätiin mutta vain kerran vuodessa Ja he elivät... Tanabata-teoksessa perinteiset soitinystävykset kantele ja viulu saavat rinnalleen sähköiset sisaruksensa.Tuusulanjärven Kamarimusiikki -festivaalilla kantaesityksensä saanut ohjelma Kaustinen-salissa 2.11.2008 klo 19. Liput 15/10 (opiskelijat, eläkeläiset, työttömät) Varaukset: Kanteleliitto 050 5645 957, mail@kanteleliitto.org
Petroskoilainen elektronis-akustisen maailmanmusiikin yhtye Yarga luo uskomattoman hienoja äänimaisemia live-levyllään. Suurin osa kappaleista on äänitetty vuoden 2007 keikoilta. Mukana on elektroniikan lisäksi suuri joukko kansansoittimia, mm. venäläinen kantele levyn ehkä hienointa antia ovat kuitenkin sen laulajien monet laulusävyt, jotka johdattavat ambienttia äänikudosta vanhan venäläisen perinteen äärelle. Yargan muusikoita oli viime kesänä esiintymässä Sommelo-festivaalilla Kuhmossa ja Vienan Karjalassa.
YARGA SOUND SYSTEM - LIVE
www.myspace.com/yargasoundsystem SKMR - 056, Sketis Music 2008 www.sketismusic.com
Instrumentit: ihmisääni, kurkkulaulu, puhallinsoittimet, venäläinen kantele (gusli), mbira, homus, loop station, viulu, korg electribe, syntetisaattori, toba, keraamiset lyömäsoittimet, kalimba ja bayan. Julkaisija on moskovalainen Sketis Music, jonka levylista on vaikuttava kokoelma maailmanmusiikkia ja etnofuusiota Venäjältä.
KANTELE
39 3·2008
LIITTO
XV VALTAKUNNALLINEN KANTELEKILPAILU
KANTELEYHTYEET, TAMPERE, 3.5.6.2009
ILMOITTAUTUMINEN
KILPAILUSARJAT JA OHJELMISTOJEN KESTOT LASTENSARJA: ALLE 12 VUOTIAAT
10 MIN 10 MIN 15 MIN 20 MIN
Ei tyylisarjoja
1214 VUOTIAAT
12 vuotta täyttäneet ennen kilpailupäivää
YLI 15 VUOTIAAT
15 vuotta täyttäneet ennen kilpailupäivää
AMMATTILAISET
Kilpailuun ilmoittaudutaan kirjallisesti Kanteleliiton toimistosta tai kotisivuilta saatavalla lomakkeella 15.10.2008 mennessä (postileima riittää). Kilpailuohjelmisto tulee ilmoittaa 1214 vuotiaiden, yli 15-vuotiaiden ja ammattilaisten sarjoihin 28.3.2009 mennessä. Alle 12-vuotiaiden sarjan ohjelmailmoitus tulee olla Kanteleliitossa 30.4.2009 mennessä. Jälki-ilmoittautuneita ei oteta huomioon. Kanteleliiton jäsenille kilpailu on maksuton. Muilta peritään 30 /hlö osallistumismaksuna.
Ammattilaisilla tarkoitetaan kanteleensoittajia, jotka opiskelevat tai ovat valmistuneet Sibelius-Akatemiasta, ammattikorkeakouluista tai konservatoriosta.
KILPAILUJEN TYYLISARJAT
(huom. ei alle 12-vuotiaiden sarjassa)
1) KANSANMUSIIKKI
Ohjelmisto voi sisältää kansanmusiikin eri tyylilajeja ja/tai niiden pohjalta syntyneitä omia sävellyksiä ja sovituksia sekä improvisaatiota.
2) TAIDEMUSIIKKI
Ohjelmisto voi sisältää taidemusiikin tyylien mukaan eri kokoonpanoille kirjoitettuja sävellyksiä ja/tai sovituksia.
3) MUU MUSIIKKI
Ohjelmisto voi sisältää kokeellista musiikkia, omia sävellyksiä tai sovituksia, improvisaatiota, rytmimusiikkia, jazzia, jne.
YHTYEIDEN KOKOLUOKAT
Pienyhtyeet: duot, triot ja kvartetit Suuryhtyeet: kvintetit ja sitä suuremmat yhtyeet - Duot ilmoittautuvat kilpailusarjoihin vanhemman duon jäsenen mukaan. Trioissa ja kvarteteissa sallitaan yksi poikkeama ikäjakaumassa ylöspäin. Kvinteteissä ja sitä suuremmissa kokoonpanoissa sallitaan kaksi poikkeamaa ikäjakaumassa ylöspäin. - Sarjajakoa voidaan tarvittaessa muuttaa ilmoittautumisten saavuttua. Tuomaristolla on oikeus vahvistaa lopullinen sarjajako.
OHJELMISTO
Kaikissa sarjoissa yhtyeet soittavat ennalta ilmoittamansa ohjelmiston, jonka on mahduttava sarjaan määrätyn aikarajan sisään. Aikarajan ylityksestä tuomaristo voi harkintansa mukaan antaa miinuspisteitä. Yhtyeen kilpailuohjelman kestosta 1/3 voi poiketa koko ohjelmiston tyylilinjasta: esim. taidemusiikin linjan ohjelmisto voi sisältää kansanmusiikkia tai muuta musiikkia 1/3 ohjelman kokonaiskestosta. Tuomaristo painottaa tyylin tuntemusta ja hallintaa. Pakollisia kappaleita ei ole. Ohjelmailmoituslomakkeeseen merkitään tarkat tiedot teosten nimistä, säveltäjistä, sovittajista, sanoittajista sekä kestoista.
KANTELE
3·2008 40
YLEISMÄÄRÄYKSIÄ
Erillisiä alku- ja loppukilpailuja ei ole, joten jokaisella yhtyeellä on vain yksi kilpailusuoritus. Sama henkilö voi osallistua useaan eri yhtyeeseen: esim. 13-vuotias suuryhtyeessä 1214 -vuotiaiden sarjaan ja duon nuorempana jäsenenä yli 15-vuotiaiden sarjaan. Duoissa yhtyeen toinen soitin voi olla muu kuin kantele. Duon toinen jäsen voi olla myös laulaja. Trioissa ja sitä suuremmissa kokoonpanoissa 1/3 yhtyeen jäsenistä voi olla muun instrumentin kuin kanteleen soittajia tai laulajia. Kanteleensoittajat voivat yhdistää esitykseensä myös laulua. Ohjelmiston tulee painottua kanteleen esille tuomiseen. Kilpailijat tuovat kilpailupaikalle kaikki tarvitsemansa soittimet ja laitteistot. Jos yhtye tuo mukanaan äänentoistolaitteita, on siitä mainittava ilmoittautumisen yhteydessä. Kilpailupaikalla on järjestäjien toimesta tuoleja.
TUOMARISTO JA PALKINNOT
KUVA: MATTI KONTIO
Elina Hautala Sievistä
Haapaveden kantelekilpailut 2008 TULOKSET
PIENET KANTELEET
Kilpailussa on eri tuomaristoja. Jokainen yhtye saa kirjallisen palautteen. Tuomaristo palkitsee yhtyeitä tunnustus- ja rahapalkinnoin harkintansa mukaan. Tuomaristo kokoaa harkintansa mukaan ohjelman kilpailun loppukonserttiin.
TALTIOINTI JA JULKISUUS
1997 TAI MYÖHEMMIN SYNTYNEET 1. Katariina Hagman, Kokkola 2. Jonna Jantunen, Haapavesi 3. Reetta Mäntylä, Haapavesi 19931994 SYNTYNEET 1. Noora Koskela, Kokkola 2. Iida Mäntykangas, Ylivieska 3. Hilla-Rina Palokari, Kokkola 1991 TAI ENNEN SYNTYNEET 1. Jaakko Meriläinen, Haapavesi 2. Maiju Mertala, Haapavesi
ISOT KANTELEET
Kilpailu on julkinen. Järjestäjillä on oikeus korvauksetta taltioida esityksiä itselleen arkistoonsa sekä radiolle ja televisiolle yhtä varsinaista esityskertaa varten.
MATKAT, MAJOITUS JA RUOKAILU
Kilpailijat vastaavat itse kaikista matka-, majoitusja ruokailukustannuksista.
SÄÄNTÖJEN TARKENTAMINEN
Kanteleliitto ry:n hallitus pidättää itsellään tai valtuuttamallaan toimikunnalla oikeuden tehdä näihin sääntöihin muutoksia tai tarkennuksia. Kilpailut järjestetään yhteistyössä Tampereen kaupungin, Tampereen konservatorion ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulun kanssa.
1997 TAI MYÖHEMMIN SYNTYNEET 1. Elina Hautala, Sievi 2. Anni Pelkonen Haapavesi 3. Iiris Hannula, Ylivieska 19951996 SYNTYNEET 1. Jussi Karkkulainen, Pyhäselkä 2. Teemu Peltomäki, Sievi 3. Laura Pesonen, Haapavesi 19921994 SYNTYNEET 1. Petra Peltomäki, Sievi 2. Kati Rantala, Raahe 3. Kati Kuorilehto, Vihanti 1991 TAI ENNEN SYNTYNEET 1. Maiju Mertala, Haapavesi 1. Jaakko Meriläinen, Haapavesi 2. Terhi Haapakoski, Haapavesi 2. Anniina Haapakoski, Haapavesi
KANTELE
41 3·2008
Uusia ystäviä Japanissa
Toukokuun viimeisenä päivänä perustettiin Tokiossa Nihon Kantele Tomonokai eli Japanin kanteleen ystävät -niminen yhdistys. Läsnä oli kuusi kanteleen soittajaa ja opettajaa Tokiosta ja Sapporosta, sekä Sirkku Sakane, tokiolainen tulkki ja konsultti, ja Suomen kanteleliitosta Eva Alkula, Riitta Huttunen, Pauliina Syrjälä, Pekka Lovikka ja Matti Kontio. Puheenjohtajaksi ensimmäiselle tämän vuoden loppuun kestävälle toimikaudelle valittiin Eva Alkula, varapuheenjohtaijiksi kanteleensoiton opettajat Miho Sato (Tokyo) sekä Hiroko Ara (Otaru/Hokkaido).
Pitkä uurastus palkittiin, kun Japanin yhdistyksen perustaminen varmistui nuijan kopautuksella. Yhdistyksen perustaminen Japanin lainsäädännön mukaan ei ole heikkohermoisille sopiva harrastus. Ilman Haruko Hayakawan ja Sirkku Sakasen asiantuntemusta ja paneutumista olisi ollut vaikea välttää kaikkia juridisia ja kulttuurieroista johtuvia kompastuskiviä. Yhdistyksen hallitukseen onnistuttiin saamaan tasapuolinen edustus sekä Tokion että
TEKSTI JA KUVA: MATTI KONTIO
Sapporon opettajia ja soittajia, sekä kaksi miestä, suomenkielen opettaja Hideaki Mizumoto ja aikoinaan Japanin Helsingin lähetystössä työskennellyt Masayoshi Watanabe. Eva Alkula on lupautunut yhdistyksen alkutaipaleen matkaoppaaksi. Perustamistilaisuuden jälkeen Tokion Suomen suurlähetystö oli järjestänyt komeat juhlat suomalais-japanilaisen yhteistyön kunniaksi. Kuultiin mm. Evan ja Pauliinan soittoa, suurlähettiläs Julinin innostava puhe, palkittiin Japanin Suomi-instituutin Aarne Toivonen ja lähetystön kulttuurineuvos Seppo Kimanen. Virallisen ohjelman jälkeen käynnistyi sitten kaikkein tärkein: keskustelu ja ideonti pienissä ryhmissä vapautuneessa tunnelmassa. Upea näyttö kanteleen lumovoimasta, Kanteleliiton dynaamisen duon (Eva ja Riitta) tarmosta ja Japanin kanteleen ystävien uskosta kehitykseen, hienoa olla mukana näin lupaavan yhdistyksen syntymässä! Mielenkiinnolla odotan, mitä virikkeitä Japanin kanteleensoittajilta siirtyy Suomen soittajille. Pientä esimakua siitä ovat vaikkapa Hiroko Aran kantelesävellykset tai Evan yhteistyö kotonsoittajan Tomoya Nakain kanssa. Jännittävän päivän jälkeen Eva purki tunteitaan sanoiksi: Mä rakastan teitä kaikkia! Minnehän päin maailmaa perustetaan seuraava kanteleyhdistys?
KANTELE
3·2008 42