SISÄLLYS
KANTELEKILPAILUT 2005 . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
MONINAISUUDEN HURMAA WILLIMIEHET AINO MEISALMI-MINKKINEN JA KOVA KAKSIKKO ILMAKANTELE 2005
Kiertävä kantelemestari . . . . . . . . . . . . . . . . 13
KANTELETAITEIIJA OLLI SUOLAHTI
Pienkanteleet musiikkileikkikouluissa . . . . . . 18
HELMIÄ JA HAASTEITA
Aino, s. 9
Otto Koistinen 80 vuotta . . . . . . . . . . . . . . . . 22
KANTELEENRAKENTAJAN EHTOO
Jäsenhankintakilpailu . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
VOITA RISTEILY
Elli Sonkkasen kaipuun kannel . . . . . . . . . . . 31
RUNON JA KANTELEEN LÄHETTILÄS
Willien kantele, s. 8
Kova kaksikko, s. 9
Martti Salo, s. 28, kuva Aki Paavola / Kaustinen Folk Music Festival
KANTELE
3·2005
TÄMÄN LEHDEN VÄRISIVUT TARJOAA:
2
27. vuosikerta 3 · 2005 PÄÄTOImITTAJA Timo Väänänen 040-522 7188 AD Ilari Ikävalko JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki puh. 050-5645 957 mail@kanteleliitto.org www.kanteleliitto.org TOImITUSNEUvOSTO Sami Kangasharju Outi Linnaranta Sanna Pitkänen-Eerola Satu Sopanen-Helisalo Timo Väänänen TOImITUS JA TAITTO Pro Motius ky Porvoonkatu 11 B 54 00510 Helsinki lehti@kanteleliitto.org KUvAT Kuvat Pro Motius ky:n, ellei toisin mainita PAINOPAIKKA Kauhavan Kirjapaino www.kauhavansanomalehti.fi ILmESTYmISTIEDOT 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 15 euroa/vsk Tilaukset liiton toimistosta AINEISTO- JA JULKAISUPÄIvÄT 1. nro 1.2. 28.2.2006 2. nro 2.5. 31.5. 3. nro 1.8. 31.8. 4. nro 1.11. 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI Otto Koistisen rakentama Elli Sonkkasen kantele
Olli, s. 13
VAKIOT
Pääkirjoitus .................................... 4 Puheenjohtajan palsta ..................... 4 Kanteleensoittajien matkassa ........ 12
Joka hengityksensä unohtaa, se elämäänsä lyhentää. (vanha rentojen sananlasku)
Kanto ..................................... 17 Kuvittelija ........................... 17 Opettajan päiväkirja .......... 20 Ilmoitukset ......................... 21 Liitto ................................. 24 Julkaisut ............................. 26 Ajankohtaista ................ 28 Nuotti ........................ 30
Rauhan kantele, s. 20
KANTELE
3 3·2005
PÄÄKIRJOITUS
TIMO VÄÄNÄNEN
PUHEENJOHTAJAN PALSTA
SATU SOPANEN-HELISALO
Takuu 2000 vuotta
Mitä tuotetta on testattu yli 1000 vuotta? Tehty kokeiluja, muokattu ja säilytetty aiempia versioita, uudistettu, löydetty uudestaan mutta ei koskaan hylätty. Vastaus on perin helppo, sehän on tietysti sauna! Sauna ja kantele muistuttavat siinä toisiaan tosin saunan arvellaan olevan jopa 6000 vuoden ikäinen kun taas kanteleen 2000 vuotta vanha. Molemmista on erilaisia versioita, uusia ja vanhoja yhtäaikaa käytössä. Samat 'kylpijät' käyttävät eri versioita. Jos käy savusaunassa voi silti käyttää myös kerrostalosaunaa. Ja ainahan voi valita, jos haluaa pitäytyä kertalämmitteisessä tai vaikkapa vain savusaunassa. Savupiipun myötä eivät savusaunat kuitenkaan kadonneet, vaan nousivat suureen arvoon. Sähkösauna ei hävittänyt puilla lämmitettäviä vaan ne elävät rinnakkain suomalaisten arjessa ja juhlassa. Löylyt ovat kyllä erilaisia. Kantelekin kestää monet kokeilut, se on jo ollut niin monessa mukana. Sille voikin rauhassa antaa ilmiönä pitkän takuun. Se ei katoa muutamaan uudistukseen.
Kesä- ja kisakiitos!
Jyväskylän Kantelekilpailu yhtyeille oli todellinen menestys. Kilpailusuorituksia oli niin runsaasti, että kisat venyivät kolmipäiväisiksi. Taso oli huomattavan korkea ja kaiken kokoisia ja tyylisiä kanteleita nähtiin lavalla. Omat sävellykset ja sovitukset olivat kovasti "in". Ihaillen seurasin kaiken ikäisten sujuvaa, hallittua ja taidokasta soittoa. Eipä voi muuta sanoa, kuin että "Kanteleella menee lujaa!" Leikkimielinen Ilmakantele 2005 keräsi myös mukavasti osallistujia. Arvovaltaisella tuomaristolla oli onneksi apunaan desibelimittari, joka mittasi yleisönkin mielipiteen huutoäänestyksen voimalla. Meininki oli hyvä jatkoa on varmasti luvassa. Olkaapa siis kuulolla! Kisat olivat mainiosti organisoitu, siitä suurkiitos kaikille järjestäjille ja vapaaehtoisille avustajille. Erityiskiitos tuesta Opetusministeriölle, Jyväskylän kaupungille ja Kauhavan Sanomalehdelle. Jos jotain voisi toivoa tuleviin kisoihin, niin enemmän soittajia soittamaan kanteleelle sävellettyä uutta musiikkia. Jalkanen, Linkola, Nuorvala ym. säveltäjät jäivät täysin paitsioon näissä kisoissa, miksi? Kesästä kiitos kaikille, kantele on soinut suloisesti kesäfestivaaleilla, leireillä ja tapahtumissa ympäri Suomen. Nyt katse eteenpäin ja kohti uusia seikkailuja!
KANTELE
3·2005 4
TEKSTI: HANNU SAHA, KUVAT: TIMO VÄÄNÄNEN
Vapaasti eri musiikinlajeja
Järjestäjät korostivat jo etukäteen osallistujalistoja kootessaan kanteleen monipuolisuutta ja uudistumiskykyä: "ohjelmistossa soi perinteen rikkaus ja tämän päivän musiikki kaikkine variaatioineen". Perinne-, konsertti- ja sähkökanteleet toimivat nykyisin minkä tahansa musiikin tulkkina. Tätä puolta korostaakseen kilpailussa olivat sarjajaot vain iän ja soitinkokoonpanon koon (duoista suuryhtyeisiin) mukaan, ei musiikkilajin mukaan. Uudistus oli mitä tervetullein: genrettömänä kanteleväki on ensimmäisenä Suomessa jo käytännössäkin siirtynyt postmoderniin vapauteen ja kahleettomuuteen. Se on parasta lääkettä sisäpiirin ulkopuolella olevien ennakkoluuloja vastaan! Musiikkilajien erittelyn puuttuminen näkyi, kuului ja tuntui myönteisesti ja moninaisesti. Ilahduttavaa oli sekin, että suomalainen kantele oli mukana koko kirjossaan pienkanteleista ja kanteleen perinnemalleista konserttikanteleeseen. Rikkautta ja monimuotoisuutta korosti kirjon elävä ja mielikuvituksellinen hyödyntäminen: soitintyypit, -mallit ja soittotekniikat vaihtuivat samankin esityksen aikana. Se yhdeltä osaltaan monipuolisti esitysten kokonaissoinnin kuvaa, joka oli ällistyttävän laaja. Yllättävä hittikin oli: tikkusoitto sulku- ja sekatekniikoineen. Kaikinpuolinen ohjelmistollinen ja esityksellinen vapautuminen näkyi myös persoonallisuutena, omaehtoisuutena ja luovuutena, omien sovitusten ja sävellysten suurena määränä. Esiintymiseen oli tullut entistäkin enemmän varmuutta, helppoutta, jännittämättömyyttä ja yleisön, kuulijan huomioimista. Soittajat olivat löytäneet itselleen ja soittokavereilleen soveltuvia esiTuomaristo tyksiä, ei oltu työssään. kurkotettu liian korkealle eikä matalalle. Tältä osin korkeatasoisen
Jyväskylän kilpailu
moninaisuuden hurmaa
Valtakunnallinen kantelekilpailu oli jälleen huikea menestys. Osanottajia oli lähes kaksisataa lähes viidessäkymmenessä eri kokoonpanossa. Yhtyekilpailu oli todella valtakunnallinen, sillä osanottajia oli laajasti ympäri Suomen. Koulutus on kantanut hyvää satoa. Musiikkioppilaitokset olivat edustajineen laajasti mukana, yhtyeilmaisu on tullut selkeästi jäädäkseen vahvaksi osaksi opetusta.
Taiteellisesti kilpailu oli erittäin korkeatasoinen. Ilahduttavinta lienee se, että huima taso ilmeni tasaisemmin kuin valtakunnallisissa kantelekilpailuissa koskaan. Soittoteknisen osaamisen kehitys on ollut valtavaa jo pitkään. Kehityslinja on mennyt jotenkin näin: sormintanäppäryyden löytymisen jälkeen huomattiin voiman merkitys, sitten uudelleen hiljaisuuden kauneus ja nyt niiden musikaalisimpana ja ilmaisuvoimaisimpana toteutumana näiden dualismi ja jatkuva interaktio. Nyt uusimpana musikaalisuuden innovaationa oli kanteleen persoonallisimman eli moni-ilmeisen sointikuvan laaja hyödyntäminen.
KANTELE
3·2005 6
tasaisuuden lisäksi saatiin kokea muutama todella unohtumaton, järisyttävä Esitys!
Ammattilaisia ja taidemusiikkia
Tuomaristo koki, että ammattilaisia olisi saanut olla mukana vielä enemmän, sillä esikuvallinen merkitys on mitä tärkeintä koko kentän suurimman vuosittaisen kohtaamisen aikana. Myös taidemusiikin ammattilaisia oli toivottu mukaan vielä enemmän sekä soittajina että ohjelmistoina; esimerkiksi suomalaisten taidesäveltäjien korkeatasoisia nykysävellyksiä kuultiin liian vähän. Näiltä osin genrettömyys oli aiheuttanut ensi kertaa toteutuessaan vinouman, joka toivottavasti seuraavalla kerralla korjaantuu. Kilpailun järjestivät Kanteleliitto ry. ja Jyväskylän kaupungin kulttuuripalvelukeskus. Koko tuomaristomme puolesta vilpittömät kiitokset, sillä järjestelyt hoituivat todella mallikkaasti. Jyväskylän ammattikorkeakoulun Kamarimusiikkisali oli kantele-esityksille akustisesti lähes täydellinen, joskin konservatorion Siltasalikin tuntui jonkin verran parantuneen sitä ennen vaivanneesta painostavasta
Tapahtumassa oli soitinnäyttelyhuone sekä levyjen, nuottien yms. materiaalin myyntinäyttely. Kuvassa testataan Jyrki Pölkin 'soittopölkkyä' eli pienkanteleen soittotukea
kaiuttomuudesta. Järjestäjille kiitokset myös siitä, että oheisohjelma oli runsasta ja laadukasta, mm. soitinrakentajien näyttely tai eri yrittäjien myyntinäyttelyt ovat tärkeä osa koko kanteleväen kohtaamista. Konsertit ja jamit olivat hyvin suunniteltuja ja toteutettuja, ilmakantelekilpailu toi mukaan modernia leikkimielisyyttä. Valtakunnallinen kantelekilpailu on niin hieno katselmus, että siitä saa eliksiiriä ja virtaa taas seuraavaksi kahdeksi vuodeksi eteenpäin!
Tapahtumassa suosittu tikkusoitto on myös Kokkolalaisen Sytykeyhtyeen soittotapa.
KANTELE
7 3·2005
Willimiehet
TEKSTI JA KUVAT: TIMO VÄÄNÄNEN
Kanteleduo Willimiehet Lappeenrannasta lähti kilpailuihin tapaamaan muita soittajia sekä kuuntelemaan ja näkemään, missä kanteleen kanssa nyt mennään. Tapahtumat vievät monia asioita eteenpäin, arvelevat duon soittajat Juha Kuorttinen ja Mika Hanninen.
"Näitten Kuorttisten hääpäivä on tännään", vastaa Mika Hanninen oitis kysymykseen, mikä sai Willimiehet lähtemään Jyväskylään kantelekilpailuun. "Se oli se syy! Päästiin hotellimajoitukseen!", jatkaa Juha Kuorttinen, joka vaimonsa kanssa vietti juhlapäivää tiiviisti kantelemusiikin merkeissä. "Hääpäivä on sujunut soittaessa, ei oo vielä kerenny syömäänkään." Mika Hanninen kertoo, että soitoissa on ollut taukoa. Intoa aloittaa jälleen soittaminen Mika Hanniselle antoi uusi soitin. "Noin kymmenen vuotta miul oli kantele vaatekomeron ylähyllyllä pölyyntymässä. Sitten Arto Mättö, miun velipuoli, teki tän kanteleen ja Leskelä laitto tähän nykyaikasen koneiston. Heti kun sain kunnon pelin niin innostuin, ja olin koukussa kanteleeseen taas."
Soittohetki kilpailupaikan käytävällä mestaripelimanni Toivo Alaspään yllyttämänä. "Tämä on pelimannimusiikkia. innoittajana on kantelepelimanni Pentti Rämö", Willimiehet kertovat.
Arto soitti aikaisemmin Koeputket-yhtyeessä, joka menestyi mm. valtakunnallisissa Nuorison Taidetapahtumissa. "Se oli semmonen neljän soittajan porukka. Paljakan Kaisu oli siin niinko johtajana, sit oltiin mie, Marja ja Anne." Yhtye teki sointikokeiluja mutta kilpailun tuomaristolle kokeilut taisivat olla vähän liikaa silloin. "Me laitettiin kielille viivotin ja siitä sai sit säröö. Tuomaristo sit päästi meiät finaaliin vaikka sanovat, että muuten erittäin hyvä, mutta ottakaa se viivotin pois! Meillä oli paperia kielillä ja muutakin efektiä soitossa. Nythän nää uudet soittajat on kehittäneet ne niinko kuunneltaviksi versioiksi." Kanteletapahtumia Willimiehet pitävät erittäin tärkeinä. "Nämä konsertit on olleet valtavia nautintoja. Ei näitä muuten kuulisi, jos ei tämänlaisia tapahtumia olisi", Juha Kuorttinen sanoo. "Kouluttautumista ko on seurannu sivusta kymmenen vuotta, niin nyt näkee, että se on ylittäny sen näkökentän ja ajatuksen, mikä on ollu, kun on ollu perinteisessä mukana. Tuntuu, että koulunkäynti on tullut tehokkaaseen käyttöön. On niin hyviä yhtyeitä. Mie oon tosi tyytyväinen." "Lähtökohtaa meillä on se, että tätä musiikkia pystyis niinko tanssimaan. Se on pelimannimusiikkia", kuvailee Juha. Taustavaikutteena on ollut kantelepelimanni Pentti Rämö. "Juhalta sain Rämön nauhotuksia", kertoo Mika ja jatkaa, "Miusta siinä soitossa oli jotain niin mahtavaa! Juhan soitto on kyllä aika lähellä sitä tyyliä." "Ohjelmistossa meillä on paljon valsseja, jenkat ja sitä systeemiä. Oiskohan herkimmät kappaleet Karjalan kunnailla ja sellaset. Ihmiset kyllä tykkää, kun on tuttuja sävelmiä. Niihin voi niinko lähteä mukaan."
KANTELE
3·2005 8
taisiin lapsista ja nuorista lähtien ammattilaiseksi saakka. Yhteistyö ammattikorkeakoulun ja konservatorion välillä on ollut yllättävän hankalaa", Aino kertoo. Aino on osallistunut itse kanteleensoiton kilpailuihin aktiivisesti. "Kilpailujen merkitys on valtava. Olen ollut melkein kaikissa kilpailuissa mukana ja kokenut, kuinka kannustavaa se on. Kuulee muita soittajia, uusia kappaleita ja soittotyylejä. Nyt olen pyrkinyt saamaan kaikki oppilaani mukaan, kun on kotikilpailut." Suurimman osan oppilaidensa yhtyeohjelmistosta Aino sovittaa itse. "Oppilaat tulevat tunnille levyjen kanssa ja sanovat: 'Kuuntele tää nelosraita! Siinä on ihana kappale, voisko sen soittaa kanteleella?'. He ovat hyvin iloisia, jos voi ilmoittaa, että kappale käy!" Yksityistunneilla Aino opettaa lähinnä taidemusiikkia. "Yhtyemusisoinnissa olen kuitenkin lähtenyt siitä, että oppilaat saavat aika paljon itse valita kappaleet. Lisäähän se musiikkityylien kirjoa. Klassista yhtyeohjelmistoa ei ole paljonkaan. Ei ole suurta mielenkiintoa lähteä sovittamaan jotain Mozartin teosta kuudelle kanteleelle." Yksi Aino Meisalmi-Minkkisen yhtyeistä on Kova Kaksikko. Duossa soittavat Asta Manninen (10) ja Jarita Lehti (10). "Kanteleen soittaminen on kivaa ja siinä on kaunis ääni", kertoo Asta soitinvalinnastaan. Molemmilla soittajilla on suurkanteleet ja aiemmin on soitettu myös pienkanteleita. "Yhtye perustettiin näitä kilpailuja varten. En tiiä ruvetaanko esiintymään, vois kai sitä", pohtii Jarita Lehti. Kilpailuissa soittaminen kuten yleensäkin esiintyminen jännittää monia. Miten jännityksestä pääsee eroon? "Jännitys vaan sitten häviää, kun soittaa vaan ja keskittyy siihen. Etukäteen jännittää paljon enemmän", tytöt kertovat.
TEKSTI JA KUVAT: TIMO VÄÄNÄNEN
Aino meisalmiminkkinen ja Kova Kaksikko
Jyväskylässä kanteleen koulutus on alkanut jo vuonna 1982. Opettajia alueella on runsaasti mutta kanteleen koulutuksen kokonaisuudessa olisi Aino Meisalmi-Minkkisen mielestä vielä kehitettävää.
"Olen kyllä huolestunut Jyväskylän kanteleen perusopetuksesta. Kaikkien soittimien tuntiopettajat konservatoriossa on irtisanottu ja syksyllä sitten katsotaan, minkä verran meille riittää töitä", kertoo Aino Meisalmi-Minkkinen, yksi Jyväskylän monista kanteleopettajista. "Opettajien asema ei ole kovin turvattu ja kanteleelle ei tule lisää oppilaspaikkoja vaikka hyviä hakijoita lapsissa ja nuorissa olisikin. En ole innostanut lapsia ja nuoria hakemaan olisi vain turhauttavaa, jos hyvilläkään pääsykoepisteillä ei pääse sisään. Ammattiopintojen puolelle kyllä otetaan, joten tervetuloa kaikki ammattikorkeakouluun hakijat Jyväskylään!" Ammattikorkeakoulun puolella on kanteleensoiton opettajan virassa Tiina Takkinen. Koulutuskokonaisuudessa Jyväskylässä Aino näkee vielä kehittämistä. "Puuttuu sellainen kokonaisnäkemys ja yhteistyö, jossa koulutet-
KANTELE
9 3·2005
Ilmavaa kanteleilmaisua
TEKSTI JA KUVAT: TIMO VÄÄNÄNEN
ILmAKANTELEELLA
Jyväskylän Nikolai-sali oli ääriään myöten täynnä nuorista innokkaista kanteleen ystävistä, kun Loiskis -lastenorkesteri viritteli Jyväskylän kantelekilpailun ensimmäistä illanviettoa 6.6.2005 käyntiin. Yhteiset leikit ja laulut nostattivat kivasti tunnelmaa ennen illan varsinaista jännitysnäytelmää Ilmakantele 2005 -kilpailua.
Kilpailuun osallistui vapaamuotoisella ohjelmallaan hyvin monenlaisia kisaajia. Tärkeintä oli, että kantele on [vain] hengessä mukana. Mukana oli mm. Karjalan sakeista ikimetsiköistä aikain takaa Taavetti Käppänä, joka parta tyylipuhtaasti hulmuten ja syvät silmät leiskuten tempasi Antero Vornasen säestämän katrillin rytmiin reipasta ripatskaa yleisön taputtaessa tahdissa. Nähtiinpä lavalla myös mustatukkaiset ja mustavaatteiset heviveljekset Speedy & Saku, soitinrakentaja Jyrki Pölkin meditatiivinen ilmailusoolo, nahkatakkinen ja mystinen tohtori Taiga vauhdikkaiden valomiesten avustamana, värikäs ja satumainen Silja Välkkymaa räiskyvän railakkaine vaatteineen sekä hurjine akrobatiaa lähentelevine kantelerevityksineen hän sai myös pikku prinsessan avustajakseen sekä Loiskis-trio ilman kanteleen kanteletta sooloilemassa tuttua kantelesävelmää. Voittajaksi nousi kuitenkin Sampo Hankama, jonka esityksessä kanteleen ilmasoitto nousi aivan erityiseen korkeuteen. Solisti nostatti kantelettaan ja tunnelmaa kattoon asti, minne molemmat jäivätkin pysyvästi koko tapahtuman ajaksi. Tuomariston apuna kilpailussa toimi yleisö huutaen ja hurraten.
Pelimannit testaavat Jyväskylän tapahtuman soitinrakentajien näyttelyssä sähkökannelta. Lyhyellä sivulla Toivo Alaspää ja pitkällä Mika Hanninen.
Jyväskylän yhtyekilpailuun osallistui monen ikäisiä soittajia.
Vuoden 2005 kanteleyhtye Brelo hurmasi yleisönsä taiturillisella soitollaan. Yhtye käyttää monenlaisia kanteleita.
KANTELE
3·2005 10
Sampo
Taiga
prinsessa ja Silja Silja
yleisöä
Taavetti ja taustalla Erkki Okkonen
Taavetti ja jälkikasvua
Speedy & Saku
KANTELEENSOITTAJIEN mATKASSA
Soittajan viritysohjeet
OPETUSTILANNE Osaanko? Pystynkö? Soita matkalla autostereoita täysillä. Päätä, mitä haluat tänään opettaa. Jos et tiedä kampasitko hiuksesi, ota digikameralla itsestäsi kuva ja katso siitä. Sano hyvää huomenta. Valitse työparit huolella. Ota mukaasi herkullinen eväs, jonka syöt paussilla. Älä ajattele vaikeita, ajattele kivoja. Mene välillä oppilaiden selän taakse, sieltä näet heidät eritavoin. Jaksa tehdä rauhassa. Anna oppilaiden sanoa ääneen päivän hyvä tavoite. Muuta suunnitelmasi. Ajattele ihanaa, kuumaa aurinkoa. Laita luokkaan valot. Pyydä oppilaittasi vaihtamaan kolme kertaa tunnin aikana paikkoja. Kuka oppilaistasi on tänään kaunein? Valitkaa päivän paras sävel. musiikki antaa mahdollisuuden. TYÖPÄIVÄ YKSIN. Kuka minua käskee? Miten voin saada työstä kiinni? Hengitä sisään ja käännä samalla pääsi sivulle, hengitä ulos ja käännä pää takaisin keskelle. Tee vielä toiselle sivulle. Laske rimaa alemmas, kaikki mitä saat tehtyä on plussaa. Kirjoita päivän työt listaksi. Näe jotain kaunista ja kirjaa se ylös. Tiskaa tiskit. Aloita helpoimmasta hommasta. Sytytä tuli takkaan. Valitse tilaan ääni. Vedä heti viiva toteutuneen työn yli. Myönnä itsellesi palkinto. Sulje puhelimesi ja nauti yksinolosta. Hypi trampoliinilla. Kun tulee tenkkapoo, ota paussi. Ei haittaa, vaikka kuljetat useaa asiaa yhtä aikaa. Uskalla lopettaa. Dokumentoi. Hae työpöydällesi kukka. Käy lähigalleriassa avaamassa silmäsi. Soita itsellesi. musiikki voitelee syvimmätkin haavat. YHTEISSOITTO Vastaakohan metsä niin kuin sinne huudetaan? Sano jotain mukavaa kollegallesi. Kuuntele muiden ääntä. Vie kukkia työpaikalle. Anna omalle päivällesi tavoite. Naura vitseille. Anna muiden tehdä aloite. Mene vähän liian aikaisin paikalle ja katso kenet tapaat ensimmäisenä. Anna itsellesi lupa olla hiljaa. Sano äänen onnistunut hetki. Nauti siitä, että saat olla osa kokonaisuutta. musiikki on vivahteita ja maailmankaikkeuden tunne.
PÄIVI JÄRVINEN KIRJOITTaJa ON VaPaa OhJaaJa-KOREOgRafI, PEdagOgI Ja ESIINTyJÄ. hÄN ON TyöSKENNEllyT mONIPuOlISESTI TaNSSIN, TEaTTERIN, OOPPERaN Ja KaNSaNmuSIIKIN PaRISSa.
Älä käännä tappeja turhan tiukalle
TAVALLINEN TYÖPÄIVÄ Joskus käy niin, että tapaa aamulla yllättäen tutun mukavan ihmisen. Siitä jää hyvä ja iloinen olo koko päiväksi. Olisiko tätä tekniikkaa, itsensä yllättämistä, mahdollista kehittää? Sano herättyäsi ääneen ensimmäisenä mieleesi tuleva positiivinen sana. Älä aukaise silmiäsi, ennen kuin et tiedä, mitä näet edessäsi. Avaa ikkuna ja tunnustele kädelläsi, millainen ilma ulkona on. Ole niin pitkään suihkussa, että unohdat, missä olet. Muistele, kuka kiitti sinua viimeksi. Syö ihana aamiainen, vaikka hotellissa. Jätä lehden lukeminen väliin. Soita mukava puhelu. Aja töihin uutta reittiä. Katso, näetkö tutussa näyteikkunassa jotain uutta. Harjaa hiuksesi. Sano bussikuskille jotain kivaa. Haista jokin uusi tuoksu. Jos katsot maahan, näe millainen se on. Laske montako hattua näet matkallasi. Katso, ketä päivän "vastustajasi" muistuttaa. musiikki koskettaa. ENNEN ESITYSTÄ sydän hakkaa ja on vaikea keskittyä. Mitä tehdä? Kierrä talon ympäri. Hengitä ulos. Käy saunassa. Kasvata ajatusta siitä biisistä, jonka tiedät osaavasi parhaiten. Tee se juttu, minkä teit pienenä kun sait itse valita. Hymyile. Seiso yhdellä jalalla. Kuljeta sormea kasvojesi iholla. Katso ikkunasta ulos. Muistele konserttia, joka oli onnistunut mitä silloin tapahtui? Hiero korvasi. Ajattele hyppyä lämpimään, puhtaaseen veteen. Mene jännitystä kohti. Päästä polvesi rennoksi. Anna lupa väsymykselle ja stressille. Hengitä ulos. Käy läpi konsertti mielessäsi. Tee yksi venytys. Pelaa pasianssi. Neulo sukkaa. Puhu ääneen. Muistele jokin hyvä maku. Hengitä ulos. Ajattele omaa lempipaikkaasi. Muistele, miltä rakkaus tuntuu? Makaa hajareisin selällä, tyyny pääsi alla. musiikki parantaa.
KANTELE
3·2005 12
Olli Suolahden syntymästä 120 vuotta
TEKSTI: ANNA-LIISA TENHUNEN
"P
ehmeän ja miellyttäwän lauluäänensä ohella on kerrassaan suurenmoista kuulla hra Suolahden taiteellista kanteleensoittoa seikka joka onkin pääasia hra Suolahden esityksissä. Alkusoitot, säestykset, välisoitot jne. ovat sommitellut niin taidokkaasti ja kekseliäästi sowitetut, että täytyy aiwan ihmetellä", arvioi Savotar -lehti syyskuussa 1911 Olli Suolahden konserttia. 26-vuotiaalla trubaduurilla ja kanteleensoittajalla oli tuolloin takanaan jo kymmeniä levytyksiä ja kymmenkunta vuotta konsertointia eri puolilla Suomea, Ruotsissa ja Amerikassa. Edessä oli tuona aikana ja maamme oloissa varsin poikkeuksellinen ura: laajoja konserttikiertueita ympäri Eurooppaa ja "kansainvälinen kuuluisuus kanteleensoittajana".
Kiertävä kantelemestari
KANTELE
13 3·2005
KuVa: muSEOVIRaSTON KuVa-aRKISTO (Kl 1.1.-50)
ylÄKuVaT: hElSINgIN ylIOPISTON KIRJaSTO
I
soveljien mielestä Ollin olisi pitänyt soittaa viulua, josta hän ei itse kuitenkaan innostunut. Vuonna 1900 hän vieraili koulutoverinsa luona Saarijärvellä. Hiihtoretkellään salomailla pojat kävivät Seppälän torpassa, jonka seinällä Suolahti näki vanhan, puolikuntoisen kanteleen. "Otin sen uteliaana alas olinhan kuullut Ockenström-vainajan soittavan ja tahdoin sitä korjaamaan ja virittämään. - - Isiemme kannel! Kansallissoitin!" Suolahti sai kanteleen korjatuksi ja ihastui sen sointiin. Viulu jäi, mutta "kanteleestapa vasta koitui minulle ehtymätön ilon ja nautinnon lähde!"
lli Suolahti oli liikkuvaa lajia lapsesta saakka. Hän syntyi 28.10.1885 Porissa kirjakauppias Karl Otto Palanderin ja hänen vaimonsa Katharina Johanna Nyroosin nuorimmaisena. Kasteessa hän sai nimekseen Otto Isidor Palander. Vanhempia sisaruksia oli seitsemän. Vuonna 1889 perheen äiti kuoli ja 4-vuotias Otto muutti isänsä mukana Ruovedelle ja sieltä Helsinkiin. Isä teki konkurssin vuonna 1893 ja muutti lapsineen Lempäälään, jossa nuoren Oton papinkirjoihin ilmestyi merkintä: "oik. Olli". Vuosina 1895-1901 Olli kävi Savonlinnan lyseota, asuen veljensä perheessä. Koulu jäi kesken, kun hän 16-vuotiaana valitsi taiteilijan uran. Viralliset asiakirjat kertovat Olli Isidor Palanderin muuttaneen Savonlinnaan vuonna 1897. Siellä hän oli kirjoilla lopun elämänsä, käyttäen nimeä Suolahti. Omissa kirjoituksissaan Olli Suolahti ei sukujuuristaan tai lapsuudestaan kerro.
O
odennäköisesti Olli Suolahti opetteli kanteleen soiton omin päin opettajaa ei ole missään mainittu. Aapo Similä arvioi myöhemmin, että Suolahti soitti yksilöllisellä tavalla, "kokonaan erilaisella tyylillä" kuin muut aikalaiset. Taidot karttuivat nopeasti. Suolahti aloitti julkisen esiintymisensä 1900-luvun alkuvuosina. Vuoden 1903 paikkeilla hän lähti vuodeksi Amerikkaan, jossa esiintyi kanteleineen. Vuoden 1904 lopulla hän konsertoi mm. Jyväskylässä ja Turussa. Seuraavana vuonna Olli Suolahti oli solistina Filharmonisen seuran järjestämässä lasten konsertissa Helsingissä, jossa hän piti myös oman konsertin. Helsingin Sanomat arvioi hänen käyttäneen kantelettaan "suurella taituruudella", mutta epäili, soveltuuko "Suomen kansan koti- ja kansallissoitinväline" ylipäänsä ollenkaan suurkaupungin konserttisaleihin.
T
KANTELE
3·2005 14
alaKuVaT: hElENa RuhKala
V
uoden 1905 kuluessa Suolahti piti kansanlaulu- ja kantelekonsertteja mm. Uudessakaupungissa, Jyväskylässä, Raumalla, Mikkelissä, Kajaanissa, Kuopiossa, Iisalmessa, Savonlinnassa, Lahdessa useita kertoja kussakin paikassa. Kuulijat ja kriitikot ottivat nuoren kannelniekan hyvin vastaan kotimaan lisäksi myös Ruotsissa. Lehdet kirjoittivat Suolahden olevan "kelpo kilpailija" Pasi Jääskeläiselle, osa arvioi hänen kanteletaitonsa jopa paremmiksi. Erinomainen tekniikka, taiturimainen näppäryys ja soiton puhtaus keräsivät kiitosta. Ohjelmistossa oli kansanlaulujen lisäksi myös paljon omia sepitteitä: mm. Kalalokin laulu, Kosintaretki, Morsiamen polkka ja Lammaspaimen. Vuosina 1905 ja 1906 Olli Suolahti pääsi myös levyttämään.
S
aadakseen musiikkitietoa ja sävellysoppia Suolahti kirjoittautui Helsingin kirkkomusiikkiopistoon, vaikka ei urkuriksi aikonutkaan. Opiskelujensa ohessa hän konsertoi ja opetti kanteleensoittoa. Vuonna 1909 ilmestyi Suolahden "Käytännöllinen opas kanteleen-soittajille". 12-sivuisen oppaan mukaan kanteletta soitetaan pisin sivu soittajaa vasten. Vasemman käden sormet (pääasiassa peukalo) soittavat melodian. Oikean käden sormilla soitetaan roomalaisin numeroin merkityt säestyssoinnut. 24 harjoituskappaletta ovat pääosin kansansävelmiä. Suolahti teki myös kirjan "Kappaleita kanteleelle (lauluja, marsseja ja tanssia)". Kustantajana kuten edellisessäkin oli A. Apostol Oy. Kirjan 31 kappaletta sisältävät suomalaisia ja ruotsalaisia kansansävelmiä ja mm. Paciuksen, Merikannon, E. Palanderin
ja Suolahden omia sävellyksiä. Vuosina 1906, 1911, 1915 ja 1917 hän julkaisi lauluja pianosäestyksellä.
V
uonna 1910 irtosi urkuriopiston päästötodistus, mutta Olli Suolahti jatkoi "tietä, jolle kohtalon sormi oli viitannut". Kiertueilla tulivat tutuiksi lähes kaikki Suomen kaupungit. Yleisömäärät vaihtelivat, mutta taiteellinen soitto keräsi kiitosta pitkin matkaa. Karjalan Sanomat arvioi Suolahden soittoa 27.2.1912: "Hän tuntuu vanhan koneen käsittelyä niin sanoakseni sivistäneen nykyaikaisiakin taidevaatimuksia vastaaviksi. Hän ei tyydy enää sen enemmän vai vähemmän yksitoikkoiseen näppäilyyn vaan helkyttelee siitä aivan odottamattomiakin sävelkuvioita." Ko. vuoden alusta Suolahti oli itse alkanut käyttää ilmoituksissaan titteliä: Kantelemestari Olli Suolahti.
KANTELE
15 3·2005
E
nsimmäisen maailmansodan jälkeen Olli Suolahti esiintyi vuoroin eri Skandinavian maissa. Sodan jälkeen oli mannermaan vuoro. Hän konsertoi 15 vuoden ajan ilman apurahoja mm. Saksassa, Ranskassa, Sveitsissä, Belgiassa, Italiassa, Espanjassa, Jerusalemissa ja Kairossa. Taiteilijan talous riippui konserttituloista ja lehtien satunnaisista kirjoittajapalkkioista. Onnistuneet tilaisuudet avasivat ovet hienoston piireihin, kuulijoina olivat mm. Espanjan kuningaspari ja Abessinian keisari. Amsterdamin, Haagin, Pariisin, Brüsselin, Zürichin, Madridin, Malagan, Tukholman ja Kööpenhaminan päivälehdissä oli mairittelevia kirjoituksia Suolahdesta ja hänen "ihmeellisestä instrumentistaan" (eli Efraim Kilpisen rakentamasta kanteleesta). Ja kaukaiseen Suomeen kiiri vuonna 1920 uutisia: suomalainen kanteleensoittaja oli esiintynyt San Sebastianissa Espanjan kuninkaalle ja hoville.
KuVa: muSEOVIRaSTON KuVa-aRKISTO (Kl 1.1.-50)
antelematkat jatkuivat kotimaassa. Vuosina 192324 ja 1944 painetut "Olli Suolahden kantele- ja laulu-iltojen" ohjelmat vaikuttavat varsin monipuolisilta. Hänen tiedetään esiintyneen 1930-luvulla myös radiossa. Suolahti levytti kaikkiaan yli 80 äänitystä vuosina 19051952. Äänityksistä suurin osa on lauluja kanteleen säestyksellä kansanlauluja, Oskar Merikantoa ja Suolahden omia sävellyksiä. Mukana on myös lauluja pianosäestyksellä tai pelkästään kanteleella soitettuja kappaleita. Tunnetuin Suolahden sepitteistä, "Tuku tuku lampaitani" on levytetty lukuisia kertoja ja julkaistu monissa laulukokoelmissa. Olli Suolahti ei koskaan avioitunut, mutta löysi junamatkalta itselleen kasvattipojan, lehtimyyjänä toimineen nokialaisen Olavi Ekosen. Hän kiersi kasvattipoikineen paikkakunnalta toiselle ja piti konsertteja varttuneemmalle väelle ja koululaisille.
K
mielikuvitus on kertomuksia siivittänyt, on vaikea arvioida. Suolahti kirjoitti kustantajansa Arvi A. Kariston edustajalle: "Lähden taas soittomatkoilleni. Jaksan vielä antaa kanteleen kaikua, vaikka lauluääneni jo alkaa heikentyä." Samana vuonna hän piti Turussa onnistuneen 45vuotisjuhlakonsertin. Arvosteluissa kiiteltiin suvereenia kanteleen hallintaa. Olli Isidor Suolahden kantele kaikui loppuun saakka. Hän kuoli Vammalassa 4.11.1952 sydänkohtaukseen ollessaan 67-vuotiaana konserttikiertueellaan. urun Sanomissa 6.11.1952 julkaistussa muistokirjoituksessa todettiin: "Olli Suolahti saavutti aikoinaan kansainvälisen kuuluisuuden kanteleensoittajana." Kirjoituksessa kerrattiin hänen laajoja ja menestyksekkäitä konserttikiertueitaan, laajaa kielitaitoaan ja kirjallisia lahjojaan Suolahti kirjoitti matkakuvausten ja muistelmien lisäksi myös romaanin "Biskajan kalastajat" (1925). "Taiteilija Suolahden synnynnäiset lahjat viittasivat pitkälle, mutta alati kiertävänä ja luonteeltaan levottomana miehenä hän ei niitä voinut käyttää läheskään täysin määrin. Hän oli persoonallisuus omaa lajiaan, vaeltava trubaduuri, joka ennen kaikkea kotimaassaan oli hyvin tunnettu."
T
V
uonna 1946 Olli Suolahti julkaisi muistelmateoksensa "Trubaduurina kaukomailla", jossa hän kuvaa värikkäitä maailmanmatkojaan. Minkä verran
KANTELE
3·2005 16
KANTO
KANTELEAIHEISIA OPINNÄYTETÖITÄ
TEKSTI: TIINA TAKKINEN
PIRKANmAAN AmmATTIKORKEAKOULU 2005 Liisa Lilvanen: Kapteenien kantelekoulu julkaisija Kansanmusiikki-instituutti Opinnäytetyön kirjallinen osuus osoitteesta: www.piramk.fi (kirjasto, tietopalvelut, pirkkahaku, piramkin opinnäytetyöt) JYvÄSKYLÄN AmmATTIKORKEAKOULU KULTTUURI/mUSIIKKI 2002 Hanna Sipilä: Kanteletunti, soittovihko aloittelevalle kanteleensoittajalle 2004 Eeva-Maria Kananen ja Terhi Väisänen: Väinämöisen jalanjäljillä ja vähän muidenkin. Kanteleilla polskasta poppiin 2004 Tiina Savolainen: Kanteleen kanssa renessanssi- ja barokkimusiikin maailmassa 2004 Jolanta Harstela: Väinämöisen kanteleesta sähkökanteleeseen 2005 Aino Meisalmi-Minkkinen: Kreeta Haapasalon sävelten jäljillä
JYvÄSKYLÄN AmmATTIKORKEAKOULU AmmATILLINEN OPETTAJAKORKEAKOULU 2002 Tiina Savolainen: Anna minun oppia. Oppimis- ja ajattelutyylit soitonopetuksessa 2003 Eeva-Mari Kananen: Säveliä mielestä. Mielikuvaoppiminen kanteleensoiton opetuksessa 2004 Terhi Väisänen: Viisikielistä kannelta svengaten Kokemuksia "rokahtavasta" kanteleensoitosta 2005 Aino Meisalmi-Minkkinen: Kanteleensoitto musiikin teoria-aineiden alkuopetuksen tukena Lisätietoja edellisistä töistä osoitteesta: www.kirjasto.jypoly.fi/opin/alku.html lisää kanteleensoiton opiskelijoiden tekemiä opinnäytetöitä seuraavassa lehdessä.
KUvITTELIJA
PIIRTÄJÄ: LASSI RAJAMAA
KANTELE
17 3·2005
Helmiä ja haasteita
Osalle musiikkileikkikioulunopettajista kantele on Aarno-Kaistin mukaan puhtaasti työväline musiikin peruskäsitteiden sekä soitinopetuksessa myöhemmin tarvittavien valmiuksien opettamisessa. Toisaalta löytyy heitäkin, joille kantele on henkilökohtaisesti merkittävän rakas soitin. Ongelmaksi nousee se, että tausta on hyvin monesti muu kuin kanteleensoittajan. Koulutus painottuu useitten eri instrumenttien eri tasoiseen hallintaan ja silloin soittotaidon taso ei jokaisessa instrumentissa pääse kehittymään kovin syvälliseksi.
"Soitan kannelta. Ai laivan kannelta?"
Opetusmateriaalia on syntynyt kymmenen viime vuoden aikana runsaasti myös kantelerintamalle. Kuitenkaan opetustavat ja sisällöt eivät ole ehtineet kehittyä samaan tahtiin. Kanteleryhmissä
PIENKANTELEET mUSIIKKILEIKKIKO
5-kielinen kantele on ollut yksi perussoittimista varhaisiän musiikkikasvatuksessa sointivärinsä ja helppokäyttöisyytensä vuoksi. Kantele on mukana opetuksessa sekä opettajan säestyssoittimena että yhtenä soitinryhmäsoittimena. Kanteleryhmätoiminta on etupäässä 4-10 esikouluikäisen lapsen pienryhmätoimintaa.
2000-luvun alun kanteleenkäyttöä musiikkileikkikouluissa kautta Suomen ollaan paraikaa kartoittamassa. Riikka Aarno-Kaistilla tekee pro gradu -tutkimusta Jyväskylän yliopiston Musiikin laitokselle. Tutkimuksen mukaan pienkanteleet ovat todella konkreettisesti käytössä läpi Suomen ainutlaatuisen musiikkileikkikoulujärjestelmän. Suurin tekijä tässä on varmasti se, että opettajakoulutuksen aikana jokainen tutustuu ainakin pintapuolisesti 5kieliseen kanteleeseen. Kanteleenkäyttötapa ja hyödyntämisaste vaihtelevat kuitenkin laidasta toiseen opetusta järjestävästä tahosta, opettajan omista taidoista ja intresseistä sekä yleisestä asenteista kanteletta kohtaan riippuen. on pitkälti pyritty etenemään Kodály-metodin suomalaisen sovelluksen mukaisesti, kuitenkin niin, että jokainen opettaja vaihtelevine mahdollisuuksineen on tehnyt omat muunnelmansa. Viime vuosina on herännyt ajatus, että "jotain muutakin" opetusta musiikillisesti rikastavaa uutta pitäisi löytää. Tähän tarvitsisimme kanteleensoitonopettajien ammattitaitoista apua.
KANTELE
3·2005 18
Yhteistyön rikastuttavat mahdollisuudet
Aarno-Kaistin tutkimuksessa nousee kiistatta esiin musiikkileikkikoulunopettajien koulutushalukkuus kanteleen soittoa ja sen opettamista kohtaan. Jokainen opettaja puurtaa suuren oppilasmäärän kanssa yksin, eikä kukaan taatusti kieltäydy rakentavasta yhteistyöehdotuksesta, jos vuorovaikutus toimii molemmin puolin avartavalla tavalla. Lahden konservatoriossa on esim. muskariväen sekä kanteleensoitonopettajan kanssa hankittu yhteiskäytössä sekä heidän vanhemmilleen suurenmoisia elämyksiä, eivätkä ole vaikeasti järjestettävissä. Esikuvat - mieluiten lähellä lasten omaa ikää ovat lapsille uskomattoman tärkeää. Menneenä keväänä kirjoittajan kanteleryhmäoppilailla kiersi kädestä käteen Anttu Koistisen promodvd, josta lapset kotona näkivät, mihin 2000luvun kanteleella pystyy. Tulevan syksyn Viola Uuotilan esiintymiset TV 2:n Pikku kakkosessa (30.8. klo 17.20 alkaen) tulevat taatusti näkymään pienten lasten innostuksessa kanteleensoittamista kohtaan. Soittimen "markkinointi" oppilasrekrytointitarkoituksessa ei kai koskaan ole pahasta. Ainakin Lahden konservatoriossa Marianna Uotilan kanteleluokka koostuu suurimmaksi osaksi vanhoista muskarilaisista.
OULUISSA
olevia soittimia, järjestetty yhteisiä konsertteja sekä opittu mestarikurssipäivänä, jossa myös pienimmät olivat mukana. Muita yhteisiä kehittämisen arvoisia juttuja voisivat olla pienet esitykset, jotka ovat ihan tavallisellekin muskaritunneille tervetulleita - lastenkonserteista ja juhlista puhumattakaan. Ne ovat lapsille
Soittamisen huvi ja hyöty
Musiikkileikkikoulujen kanteleryhmissä ei kärjistäen sanottuna opeteta kanteleensoittamista - sen me jätämme ammattilaisille. Me opetamme eri-ikäisten innokkaiden laajakirjoista joukkoa. Pääasia on tällä hetkellä tapahtuva yhteinen musiikillinen prosessi, ei niinkään se, mitä harjoittelu tai tietyt tasovaatimukset tuovat mukanaan. Toki harjoittelemme harjoittelemista ja pitkäjänteistä sitoutuneisuutta ja lukuvuoden esiintymiset ovat merkittäviä juttuja sekä lapsille että perheille. Kaikki soittamisesta tehdyt tutkimukset puhuvat kiistatta soittamisen merkittävistä positiivisista vaikutuksista lapsen kehitykseen. 5-kielisen kanteleen avulla laaja joukko voidaan saattaa soittoharrastuksen piiriin helpolla ja hauskalla tavalla jo varhaisina ikävuosina. Tutkimusten mukaan soittaminen tukee ja kehittää mm. sosiaalisia taitoja, älykkyyttä, keskittymiskykyä sekä luovuutta. Ryhmäopetus on myös oiva mahdollisuus opettajalle huomata joukosta jo varhain sekä musiikillisesti erityislahjakkaat sekä erityisiä oppimisvaikeuksia ja/tai motorisia ongelmia omaavat lapset, ja pyrkiä etsimään kullekin sopivia musiikillisiä väyliä jatkossakin.
KANTELE
19 3·2005
OPETTAJAN PÄIvÄKIRJA
Eksotiikka mureni paloina kuin Villa Imperialen rappaukset
Yllätyskohtaamisia
Neito ja kantele
Alkukesän helteinen päivä Iisalmessa, Ylä-Savon sydämessä, esi-isieni mailla, tuossa oivassa Olvin ja Genelecin kaupungissa. Tuomet tuoksuivat puutalojen pihoilla ja kaupungin liikenne tuntui jollain tavalla tahmelta, kuin asfaltti olisi sulanut ja tehnyt liikkeet todellista hitaammiksi. Ilma seisoi. Olin kävelyllä kaupungilla, kun näin jotain, mitä en ennen ollut siellä nähnyt: itselleni tuikituntemattoman kanteleensoittajan. Pienillä paikkakunnilla tupataan toisemme kuitenkin vähintään tietämään. Silmien pyyhkäisyn jälkeen tulin siihen tulokseen, että se ei ollut helteisen päivän kangastus. Nuori kaunis pitkähiuksinen nainen oli polvistuneena vähäkielistä kantelettaan näppäillen keskeisellä paikalla kaupunkia, aivan pääväylän varrella. Niin kiire oli taiteilijalle tullut, ettei hän ollut ehtinyt edes mitään pukea päällensä, vain napata kanteleensa mukaan, ja sitten pistänyt menoksi. (Toivottavasti hän oli kuitenkin ehtinyt virittää kanteleensa ennen keikkaa.) Muutama rivakka askel kohti. Miten ihmeessä minä en ole tätä ennen huomannut? "Rauhan kannel, lahjoittanut Iisalmen Veljeskodille LC-Iisalmi-Porovesi juhlavuotenaan 1987", luin patsaasta. Rauhankannel on ajatuksena hyvää vastapainoa kivenheiton päässä kadunvartta koristavalle tykille. Mukavaa, että veljeskotilaisille on järjestetty myös jotain kaunista mihin silmänsä pistää.
Jumalallinen soitin
Piakkoin Iisalmen reissun jälkeen suuntasimme koko perhe Italiaan, Pesaroon. Aurinko hohti tulipallona. Adrianmeri heitti simpukoita ja littanakiviä kullanhohtoiselle hiekkarannalle. Aallot kuiskivat tarinoitaan, leppeä tuuli leyhytteli pinjojen latvoja, piazzoilta kantautui puheensorinaa...ah, miten eksoottista! Aikamme rannasta nautittuamme kaipasimme kuitenkin jotain muutakin, kulttuuria. "Kansainvälinen retki Villa Imperialeen, Pesaron vuorilla sijaitsevalle ylimystön kesähuvilalle", luimme lehtisestä. Tuonne siis! Näkisimme upean ikivanhan huvilan, kappaleen Italian kaunista maaseutua, tapaisimme muitakin matkalaisia, ja mikä parasta, valmis kyyti lähtisi ihan läheltä. Opas kuljettaisi meitä kuin lammaslaumaa, näyttäen ja kertoen kaiken oleellisen. Meidän tarvitsisi vain kuunnella ja käännellä päitämme sinne minne osoitetaan. (Lujatahtoisen ja vilkkaan yksivuotiaan kanssa matkustaessamme ennen pikkuisen liian helppoina pitämämme valmiit retket tuntuvat nyt varsin houkuttelevilta.) Petyimme hieman huomatessamme, että Villa Imperialeen matkaisi kanssamme kaksi bussillista italialaisia vanhuksia. Missä muut ulkomaalaiset matkustavaiset olivat? Tämänhän piti olla nimenomaan kansainvälinen retki. Emmepä vielä arvanneet, että elämyksiä tulisi näinkin; tunnelma bussissa oli riehakas, ja keskustelujen tempo ja eläytyminen kulkivat kuin vaunu vuoristoradalla ilman jarrumiestä. Iisalmessa itseeni tankkaamaa lupsakkuutta tarvittiin, kun bussista ulospurkaantuneet italialaiset vanhat rouvat vääntelivät pihtiotteillaan pelokkaan näköisen tyttäreni poskia huutaen: "Ciao bella! Bella bambina! Bella bimba!" Eksotiikka mureni paloina kuin Villa Imperilen ulkorappaukset.
KANTELE
3·2005 20