PÄÄKIRJOITUS
TIMO VÄÄNÄNEN
PUHEENJOHTAJAN PALSTA
EVA ALKULA
Saa koskettaa
Nyt meillä on vihdoin Suomen kantelemuseo. Suomen kantelemuseon avajaiset pidettiin Kalevalan päivänä 28.2.2009 Jyväskylässä Palokan pelimannitalossa. Tutkija, kanteleensoittaja Kari Dahlblom on perustanut museon ja siellä on esillä mielenkiintoinen ja hieno kokoelma erilaisia kanteleita, mm. tässä lehdessä esiteltävä kantele, Paul Salmisen kantele malli numero viisi. Esillä on myös keskisuomalaista kanteleperinnettä kosketettavassa muodossa. Jooseppi Pohjolan mallin mukaista soitinta saa soittaa. Keskisuomalainen-lehden verkkoversiossa oli museosta juttu, jossa Kari pohtii kanteleiden asemaa: "Suomessa on satoja tai tuhansia kanteleita paikallisten museoiden varastoissa, mutta ne ovat harvoin näytillä. Rukinlapa löytyy melkein joka museosta, mutta kanteleita ei juurikaan näy." On jännittävää ajatella, mitä kaikkia kanteleita museoihin kätkeytyykään, mitään listaa tai luetteloa kun kanteleista ei ole olemassa. Erityisen kutkuttavaksi asian tekee se, että Suomessa on meneillään perinteisten kantelemallien uudelleen tuleminen. Musiikin tohtori, kanteleensoittaja Arja Kastinen lienee tunnetuin uranuurtaja monia soittajia seuraa varmasti perässä. Meillä on aikamoinen aarreaitta museoiden kätköissä niin tutkijoille, soittajille kuin soitinrakentajillekin. Ja, kuten Suomen kantelemuseossa esillä olevaa Pohjolan kanteletta, perinteisiä kanteleita saa koskettaa.
Kyyneleitä kirvoittava soitto
"Siinä vanha Väinämöinen soitti päivän, soitti toisen. Ei ollut sitä urosta eikä miestä urheata, ollut ei miestä eikä naista eikä kassan kantajata, kellen ei itkuksi käynyt, kenen syäntä ei sulannut. Itki nuoret, itki vanhat, itki miehet naimattomat, itki nainehet urohot, itki pojat puol'-ikäiset, sekä pojat jotta neiet, jotta pienet piikasetki, kun oli ääni kummanlainen, ukon soitanto suloinen". Tämä Kalevalan runo palasi mieleeni, kun soitin ensimmäistä kertaa kanteletta pikku tyttärelleni. Tytön alahuuli vääntyi mutrulle ja häneltä pääsi parahdus, jollaista ei meillä aikaisemmin oltu kuultu. Tämä tapahtui myös seuraavalla kerralla. Oliko syy soittotaidossani vai onko kanteleen kummajaisessa äänessä vieläkin kuultavissa vanhan, partaisen ukon soitannon taikaa? Haluan (epätoivoisesti) uskoa jälkimmäiseen! Koska sinä olet viimeksi itkenyt kaunista soittoa kuullessasi? Millainen musiikki herättää sinussa niin voimakkaita tunteita? Koetko sen virkistävän mieltäsi ja inspiroivan luovuuteen, tunnetko uudistuneesi ja lähteväsi kotiin täynnä uutta energiaa? Kesä tuo tullessaan toinen toistaan ihanampia ja kenties kyyneleitäkin kirvoittavia kantelekonsertteja, joiden kiertäminen kannattaa aloittaa Tampereelta, yhtyekisan aikaan.
KANTELE
2·2009 4
KUVA: HEIKKI TUULI
Paul Salminen soittamassa täyskromaattista 105-kielistä spindellikannelta, jossa on 10 cm pitkät sävelvaihtovivut ja soitinta kannattelevat kolme 8 cm korkuiset sorvatut puujalat. kuva: Jorma Salminen
Paul Salminen
Suomalaisen konserttikanteleen kehittäjän muusikko Paavo Benjamin Hinkkasen eli Paul Salmisen kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Hän syntyi 11.10.1887 Inkerinmaalla Rappulan kylässä, joka kuului Toksavan seurakuntaan. Paulin isä Paavo Hinkkanen ja äiti Helena os. Puumalainen olivat molemmat sukujuuriltaan lähtöisin Suomesta. Isä oli ammatiltaan maanviljelijä ja perheeseen kuului kolme poikaa, joista vanhin oli Väinö Ferdinand, keskimmäinen Paul Benjamin ja nuorin Edvard Emanuel.
TEKSTI: ANNIKKI SMOLANDER-HAUVONEN
Paulin varhaislapsuudesta ei ole säilynyt kovinkaan paljon tietoa. Hän oli vasta 3-vuotias, kun isä kuoli ja äiti Helena jäi perheensä yksinhuoltajaksi. Kansakoulun kaikki Hinkkasen veljekset kävivät kuitenkin omalla kotiseudullaan Toksavassa, mutta sen jälkeen perhe muutti Pietariin. Edessä oli ensin rippikoulu ja konfirmaatio Pyhän Marian kirkossa, jonka kanttorina toimi musiikin monitoimimies Mooses Putro, joka tunnetaan nimellä myös "Karjalan Sibelius".
Alpo Sailon veistämä, Akseli GallenKallelan suunnittelema koristekantele, joka oli Erkki Ala-Könnin omistuksessa. Kuva: Vuokko Kivisaari
KANTELE
5 2·2009
Näyttelijä Ida Salminen, taiteilijanimeltään Ida Salmi. kuva: Jorma Salminen
Lahjakkaana oppilaana hänet valittiin täydentämään lisää opintojaan Robert Kajanuksen orkesterikouluun Helsinkiin, missä opiskelutovereina olivat Heikki Klemetti, Otto Kotilainen ja Toivo Haapanen. Helsingissä ollessaan Paul tapasi ensimmäisen kerran tulevan vaimonsa näyttelijä Ida Salmisen, taiteilijanimeltään Ida Salmi. Tuttavuus jäi kuitenkin lyhyeksi, kun Paul joutui palaamaan Pietariin. He tapasivat uudestaan vuonna 1917, kun Ida tuli Tamperelaisen näytelmä-kerhon mukana Pietariin esiintymään. Heidän siellä ollessaan kaupungissa puhkesi vallankumous ja näyttelijät joutuivat palaamaan Suomeen, mutta Ida ja Paul myöhästyivät junasta ja joutuivat jäämään Pietariin. Siellä he menivät naimisiin 1918 Pyhän Marian kirkossa, jossa vihkikanttorina oli edelleenkin Mooses Putro. Samassa yhteydessä Paul otti vaimonsa sukunimen Salminen. Tästä alkoi heidän monivaiheinen pakomatkansa Mustanmeren, Romanian, Saksan ja Baltian kautta Suomeen vuonna 1920.
Paul Salmisen syntymän aikoihin Karjalassa ja Inkerinmaalla kukoisti monipuolinen ja rikas suomalais-inkeriläinen kulttuuri. Erikoisen suosittuja olivat kesäiset laulu- ja soittojuhlat, joista tunnetuimmat olivat Sortavalan laulujuhlat, mutta vilkasta oli myös Inkerinmaan oma kuoro- ja orkesteriharrastus. Suurelta osin papiston tehtäväksi jäi tavallisen kansan opetus ja sivistäminen. Perustettiin lisää uusia suomenkielisiä kouluja ja kirjastoja, joista tunnetuin oli Kolppanan opettajaseminaari. Kaiken tämän hyvinvoinnin keskellä inkeriläisiä varjosti kuitenkin ainainen venäläistämispelko.
Opiskelu ja avioituminen
Paavo Hinkkasen varsinainen muusikon ura alkoi, kun hän pääsi opiskelemaan 1908 Pietarin Keisarilliseen Konservatorioon. Oppilaitos oli jo tällöin tunnettu ympäri Eurooppaa korkeatasoisesta opetuksestaan, missä myös suomalaismuusikot olivat hankkineet kannuksensa oopperalaulajista säveltäjiin asti. Pedagogeina konservatoriossa opettivat tunnetut säveltäjät, kuten Nikolai RimskiKorsakov, Sergei Prokofjev, Igor Stravinski ja monet muut. Musiikkiopinnoissaan Paul Salminen edistyi nopeasti ja sai pian kiinnityksen 1912 vetopasuunan soittajaksi Pietarin Keisarilliseen Orkesteriin.
Orkesteritoiminta
Suomeen palattuaan Paul Salminen liittyi uudestaan Kajanuksen johtamaan sinfonia-orkesteriin ja pääsi heti mukaan Saksan konserttikiertueelle. Matkalta palattuaan Paul kiinnitettiin useisiin eri orkestereihin, kuten esim. Helsingin kaupungin-, Teatteri- ja Radio-orkestereihin. Näiden lisäksi hän soitti vielä Helsingin Pasuuna-kvartetissa. Ajan puutteen takia hän jäi hetkeksi pois orkesteritoiminnasta ja keskittyi entistä määrätietoisemmin uudenlaisen kanteleen kehittämiseen ja soiton opettamiseen.
KANTELE
2·2009 6
Konserttikanteleen kehittäminen
Kiinnostuksen kanteleen rakentamiseen Paul Salminen sai Sortavalan laulu- ja soittojuhlilta 1906, missä hän tapasi karjalaisen runonlaulajan ja kanteleensoittajan Petri Shemeikan. Hänen kanteleensoittonsa teki Pauliin unohtumattoman vaikutuksen. Aikaisemmin hän oli kyllä lukenut lehdistä Suomessa valmistetuista karjalaisista 514-kielisistä pienkanteleista ja Vienan-Karjalassa käydessään hän oli nähnyt myös venäläisiä kanteleita eli gusleja. Suomessa ollessaan Paul kiinnostui yhä enemmän harpun mekanismista, koska hän ajatteli sen soveltuvan yhtä hyvin kanteleeseen. Korjatessaan rikkinäisiä harppuja, hän samalla tutustui soittimen rakenteisiin ja osasi jonkin verran soittaa harppua. Paul Salmisen tärkein elämäntyö oli kuitenkin konserttikanteleen sävelvaihtokoneiston keksiminen. Hän ei kuitenkaan itse valmistanut kanteleen kaikukoppia, vaan käytti niiden rakentamiseen eri puuseppiä. Eniten kanteleen puuosia tekivät Efraim ja Oskari Kilpinen, Leander Laasanen ja Armas J. Koivisto. 1920 häneltä valmistuivat ensimmäiset diatoniset 32- ja 35-kieliset kotikanteleet, joita pystyttiin soittamaan ainoastaan C-duurissa ja a-mollissa erillisten käännettävien g-vipujen avulla. Soittamisen helpottamiseksi Salminen merkitsi kanteleen kanteen eri oktaavialojen kohdille c-kielet punaisilla ja g-kielet mustilla viivoilla.
Spindellikoneistolla varustettu kantele on nähtävissä Suomen Kantelemuseossa Jyväskylässä. kuva: Timo Väänänen
KANTELE
7 2·2009
Merkittävin käännekohta Paul Salmisen elämässä tapahtui, kun hän sai ensimmäisen patenttinsa 1921 spindellikanteleelle, jossa kielet olivat eri tasossa ja kromaattinen sävelvaihtokoneisto oli sijoitettu diskanttikielien kohdalle. Nämä kantelemallit hän jaotteli niiden kielilukumäärän mukaan 21-, 30-, 35-, 90-, ja 105-kielisiksi soittimiksi. Vieläkään Salminen ei ollut tyytyväinen saavutuksiinsa, vaan haki uuden patentin vuonna 1927 parannetulle sävelvaihtokoneistolle. Uusi malli poikkesi edellisestä siten, että kielet olivat samassa tasossa ja kromaattisuus saatiin aikaan samaa kieltä venyttämällä tai lyhentämällä. Kalevala-taiteen ansiosta myös sivistyneistö ja eri taiteen harjoittajat alkoivat yhä enemmän kiinnostua kanteleesta. Historiallisesti arvokkaiksi ovat jääneet Akseli Gallen-Kallelan akantuslehti- ja joutsenaiheiset design-kanteleet, joiden koristeelliset puuleikkaukset toteuttivat Alpo Sailo ja Armas J. Koivisto.
hyvin esille. Yleisradioon hän toimitti kerran viikossa 26 vuoden ajan ohjelmasarjaa "Puoli tuntia kansanmusiikkia", jossa Paul Salminen oppilaineen kuului vakioesiintyjiin. Ensimmäisenä lukuvuonna oppilaita oli ainoastaan kolme, Ulla Katajavuori, Väinö Hannikainen ja Arvo Kilvensalo, mutta hänen kuolinvuotenaan 1949 oppilaita oli jo 50. Opetusta annettiin sekä yksityis- että ryhmäopetuksena. Uusia haasteita Paul Salmiselle toivat opetusmateriaalin puuttuminen ja pedagogiikan kehittäminen, joissa hän sovelsi harpun- ja pianon soittotekniikkaa. Opetusmateriaaliksi hän valitsi tunnettuja kansanlauluja ja klassisia kappaleita, joita on säilynyt yhteensä 421 kappaletta. Nuottimateriaalin avulla hän opetti motoriikkaa, sormitusta, kosketusta, sammutusta, fraseerausta ja tulkintaa. Nuotit hän kirjoitti muiden soittimien tapaan kanteleen pitkältä puolelta luettavaksi, jolloin bassokielet olivat lähimpänä soittajaa.
Tunnustukset
Paul Salminen sai myös arvostusta työstään. Tästä osoituksena ovat monet tunnustuspalkinnot kanteleen hyväksi tekemästä työstä. Vuonna 1935 hän sai kuvanveistäjä Alpo Sailon tekemän Petri Shemeikka -veistoksen ja Uuden Kalevalan 100-vuotisjuhlien kunniaksi juhlamitalin 1949, jossa on Elias Lönnrotin kuva ja runonlaulajia. Viimeisimmän tunnustuksen on antanut Kanteleliitto Helsingin Konservatoriolle Kalevalan päivänä 1995. Graniittisessa muistolaatassa on kultakirjaimin kaiverrettu teksti: "Kiitollisuudella suomalaisen konserttikanteleen, kantelemusiikin ja kanteleopetuksen kehittäjän Paul Salmisen (18871949) elämäntyölle."
LÄHDEAINEISTO
Opetustyö ja pedagogiikka
Helsingin Sivistysjärjestöjen Kansankonservatorio on perustettu 1922, mutta jo seuraavana vuonna 1923 opetusohjelmaan otettiin konserttikanteleensoitto. Tähän virkaan kutsuttiin muusikko Paul Salminen, mitä hän hoiti kuolemaansa asti eli 26 vuotta. Sen jälkeen työtä jatkoivat hänen lahjakkaimmat oppilaansa Ulla Katajavuori, Kerttu Haapasalo, Marjatta Puupponen ja Urpo Pylvänäinen. Eräässä konservatorion lehti-ilmoituksessa luki seuraavasti: "Kansankonservatoriossa tullaan alkaneen toimikauden aikana antamaan opetusta myös kanteleensoitossa. Kysymyksessä ei ole mikään vanhanmallinen tai kansanomainen kantele, vaan kokonaan uusi konserttisoitin, jolla voidaan esittää myös nykyaikaista musiikkia. Opettajana on Paul Salminen kanteleen suunnittelija ja tekijä. Oppilaat voivat harjoitella opiston soittokoneella." Pisimpään konservatorion rehtorina toimi A.O. Väisänen ja hänen ansiostaan kantele pääsi myös
· ·
Väitöskirjani kuva- ja haastatteluaineisto Smolander-Hauvonen, Annikki, 1998: Paul Salminen suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä
KANTELE
2·2009 8
Paul Salmisen Ulla Katajavuorelle valmistama konserttikantele, II patentin mukaan, malli 3B nro 83. Kuva: Martti Puhakka
Malli 5
TEKSTI: RAUNO NIEMINEN JA KARI DAHLBLOM, KUVAT: RAUNO NIEMINEN
Viime vuonna tuli esiin melkoinen kanteleharvinaisuus, kun jyväskyläläinen pianonsoitonopettaja Päivi Janhonen etsi kotia perintönä saamalleen kanteleelle. Janhonen sai kanteleen kymmenen vuotta sitten kuolleelta tädiltään Vilma Lepikolta. Vilma Lepikko asui Toivakassa, lauloi kirkkokuorossa ja soitti kansanmusiikkia omaksi ilokseen. Lepikko esiintyi usein kanteleineen Toivakassa. Kantele on Paul Salmisen, mutta malli oli ennen näkemätön.
Kääntäminen, venyttäminen, lyhentäminen...
Salmisen koneistoilla varustetut kanteleet perustuivat ideaan, jossa diatonisesti viritetyn kielistön jokaista kieltä voidaan ylentää tai alentaa koneiston avulla. Ensimmäinen Salmisen koneisto perustui kielen kääntämiseen ja toinen venyttämiseen. Kolmas tapa, joka oli jo käytössä Salmisen aikaan mm. harpuissa, perustuu kielen soivan pituuden
PAUL SALMISEN KANTELE MALLI NUMERO VIISI
lyhentämiseen. Vaikka Salminen ehkä sai idean harpun mekanismista on hänen koneistonsa täysin erilainen kuin harpussa käytetty mekanismi. Fazerin musiikkiliike markkinoi aluksi Salmisen kannelta nimellä "Suur- eli harppukantele". Kielien kääntämiseen perustuvassa koneistossa samaan akseliin on kiinnitetty 2-3 kieltä. Vipulaitteella käännetään se kieli soittotasolle, jota halutaan soittaa. Tälle koneistolle Salminen sai patentin numero 8748 vuonna 1921.
Kielen kääntämiseen perustuva koneistokantele, jossa on samalla akselilla kaksi tai kolme kieltä mallista riippuen.
Spindellikantele
KANTELE
2·2009
9
Malli 5
Kielen venyttämiseen perustuvassa koneistossa diatonisesti viritetyn kielistön kielien sävelkorkeutta voidaan laskea ja nostaa koneiston avulla venyttämällä ja löysäämällä kieltä. Kolmen kielen sijasta pärjättiin näin yhdellä kielellä joka voitiin alentaa, palauttaa ja ylentää. Tälle koneistolle Salminen sai patentin numero 11483 vuonna 1927. Tämän kanteleen Salminen nimesi malliksi 3A (ks. sisällysluettelosivu). Tässä mallissa kanteleen sävelvaihtovivut ovat kanteleen pitkän kielen puolella. Tällä tavalla valmistettiin myös vasenkätisiä suurkanteleita helpottamaan lyhyeltä puolelta soittoa. Vuonna 1934 Salminen muutti sävelvaihtajakoneiston kanteleen diskanttikielien puoleiselle sivulle. Tämä oli malli numero 3B. Salmisen koneistokanteleesta, josta hän itse käytti nimitystä "suurkantele", käytetään nykyisin myös nimitystä kromaattinen kantele ja konserttikantele. Kromaattinen asteikko on puolisävelaskelin etenevä sävelasteikko, eli oktaavissa on 12 säveltä. Kromaattisen asteikon saa esimerkiksi pianolla soittamalla oktaavin alalta järjestyksessä kaikki valkoiset ja mustat koskettimet, jättämättä yhtään väliin. Kromaattinen asteikko on kauttaaltaan tasalaatuinen, eli siinä ei ole duuri- tai molliasteikon mukaista koko- ja puolisävelaskelten vaihtelua. Salmisen koneistolla varustetussa suurkanteleessa kielistö viritetään diatonisesti. Kanteleesta saa kyllä kromaattisen asteikon, mutta se on melko monen sävelvaihtovivun vääntämisen takana. Vaikka vivut olisivat missä tahansa asennossa on kanteleessa aina jonkinlaiden diatoninen asteikko, kunnes vipua taas käännetään ja saadaan taas uudenlainen diatoninen asteikko.
Kielen venyttämiseen perustuva koneistokantele. Malli 5.
Kromaattiseksi soittimeksi kutsutaan yleensä soitinta, jossa kromaattisen asteikon jokaisella sävelellä on oma kieli, nappula, kosketin tai käyttöliittymä soittajaan. Kun lisäksi on olemassa kromaattisesti kielitettyjä kanteleita, joissa alussa mainitut ehdot toteutuvat (esimerkiksi Lönnrotin kantele, Juhani Pohjanmiehen "kromaattinen koulukantele" sekä Itä-Euroopan ja Baltian kanteleet) on Salmisen kanteleen nimittäminen kromaattiseksi harhaan johtavaa. Konserttikantele-nimitystä käytettiin 1900-luvun alussa diatonisesti viritetyistä yli 30-kielisistä kanteleista. Esimerkiksi Efraim Kilpisen ja Engströmin pianotehtaan mallistossa oli tällainen konserttikantele. Akilles Ockenström soitti Engströmin 30-kielisellä diatonisesti viritetyllä konserttikanteleella. Kantele voitti Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran kanteleenrakennuskilpailun vuonna 1877. Kun mikä tahansa kantele, jolla konsertoidaan, on "konserttikantele", ehdotamme, että Salmisen suur- eli harppukanteleesta käytettäisiin edelleen sen oikeata nimeä tai vaikkapa nimitystä koneistokantele, joka erottaa sen paremmin muista kanteleista.
Kielen venyttämiseen perustuva koneistokantele. Kantelemalli 3B.
KANTELE
2·2009 10
Malli 5
Vilma Lepikon kantele
Nyt esilläolevassa Vilma Lepikon kanteleessa sävelvaihtovivut ovat koneiston keskellä. Kantele ja myös sen koneisto ovat kooltaan pienempiä kuin mallit A3 ja B3. Anneli SmolanderHauvosen (1998) kirjasta, Paul Salminensuomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä, löytyy vastaavanlaisella koneistolla varustettu kantele. SmolanderHauvosen mukaan soitin on koti- ja konserttikantele ja sen malli on numero viisi. Tällainen kantele esiintyy mm. kirjan sivuilla 72 ja 163. Sivulla 72 on Armas J. Koiviston valmistama, Alpo Sailon koristeleikkauksilla varustettu kantele, jossa on viisivipuinen koneisto ja 30 kieltä. Kantele on valmistettu alun perin Martta Monthenille. Aapo Similä osti kanteleen vuonna 1941 ja vuonna 1952 se lahjoitettiin Armi Kuusela-Hilariolle. Sivulla 163 on kuva S-kvartetista (Sylvia Nuotio, Paavo Sovijärvi, Aapo Similä ja Hillevi Harju). Hillevi Harju sai oman koristekanteleensa vuonna 1939. Annikki Smolander Hauvonen kertoi, että Salminen laittoi sävelvaihtokoneiston kanteleen keskelle koristekuvion vuoksi. Koneistoja oli vain akantuskoristeisissa koneistokanteleissa. Vilma Lepikon kantele on poikkeava siksi, että siitä puuttuvat koristeleikkaukset. Nyt esiin tullut kantele lisää osaltaan tietoisuutta Salmisen monipuolisesta kantelemallistosta.
Kierukka
Vilma Lepikon kantelessa ei ole kanteleen ponteen ja sivuihin veistettyjä puuleikkauksia. Soittimen pituus on 1495 mm leveys 291 mm ja korkeus 95 mm. Kieliä soittimessa on 32. Koneisto on pienempi kuin mallien A3 ja B3 koneisto. Koneiston pituus on 300 mm ja leveys 52 mm. Akselien halkaisija on myös pienempi (ø 7 mm), kun suurkanteleessa se on 10 mm. Myös kieliväli on vastaavasti kapeampi. Paksuimman ja ohuemman kielen väli on 283 mm, jolloin kielien väli on keskimäärin 9,39 mm. Kanteleen keskellä olevat koneiston vaihtajavivut, joita on seitsemän, toimivat yhden puolisävelaskelen alennnuksella tai korotuksella mahdollistaen kromaattiset muutokset vain osittain. Sävelvaihtajavivut ovat perän keskellä.
Seitsemän sävelvaihtajavipua on sijoitettu koneiston keskelle
Mallia numero viisi ei ole valmistettu kovinkaan monta. Paul Salmisen myytyjen kanteleiden muistiinpanovihkossa kantele numero viidestä on muutamia muistiinpanoja. Monthenin kantele on numero 69 ja se on myyty 3.5.1941. Vuonna 1940 on myyty kantele numero 64 E. Siltalalle Vaasaan. Vuonna 1942 on myyty kantele numero 75 Helka Virolaiselle. Tarkkaan ei kuitenkaan tunneta kuinka monta tällaista kanteletta on rakennettu. Suomen Kantelemuseossa nykyisin näytteillä oleva Vilma Lepikon kantele on joka tapauksessa harvinainen ja kulttuurihistoriallisesti arvokas soitin.
LÄHTEET:
Salmisen kantele. Malli 5.
Kantelemallissa viisi on suuri ponsi ja kierukka joilla on tavoiteltu vanhojen koverrettujen kanteleiden näköä. Kielivälit ovat poikkeuksellisen kapeat, jolloin koneistokin on kauttaaltaan normaalia pienempi. Malli muistuttaa rakenteeltaan vanhoja yhdestä puusta koverrettuja kanteleita. Sen kaikki sivut ovat suoria, myös viritystappisivu, joka Salmisen kanteleissa on tavallisesti kaareva. Peräsivu on varustettu ponnella koverretun kanteleen tapaan. Kärkiosaan on veistetty kierukka viulun tapaan.
·AnnikkiSmolander-Hauvonen(1998)PaulSalminen Suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä, Studia Musica 9 Sibelus-Akatemia ·PaulSalmisenarkisto ·AnnikkiSmolander-Hauvosenhaastattelu13.5.2009
Malli 5
KANTELE
11 2·2009
AJANKOHTAISTA
Pohjoismaisille musiikkipäiville kanteleteoksia
Arctic Paradise Live
Huhtikuun puolessa välissä oli aika liittää yhteen suomalainen kansanmusiikki ja ryhmä musiikkialan ammattilaisia eri puolilta maailmaa oli jälleen Arctic Paradice Live.
Noin parinkymmenen hengen ulkomaisten vieraitten ryhmä sai nelipäiväisen vierailunsa aikana kuulla Suomen monimuotoista kansanmusiikkia yli kymmenen konsertin verran. Osa konserteista oli osana Juuri Juhla -festivaalia, osa varta vasten vieraille järjestettyjä, tarkoituksena edistää tietämystä suomalaisesta kansanmusiikista. Järjestäjinä toimivat Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus, Sibelius Akatemia, Suomen kansanmusiikkiliitto, Maailman musiikin keskus ja Kanteleliitto. Kantelemusiikkia vieraat saivatkin kuulla kiitettävästi. Heille esiintyivät mm. Pauliina Syrjälä tikkukanteleineen, Suo Veera Voiman laulannan ja kanteloinnin kera sekä Karoliina Kantelinen. Lisäksi jokainen vieras sai mukaansa pienen punaisen Piccolo kanteleen ja pidettiinpä heille sen soitosta pieni alkeiskurssikin. Kanteleet ainakin lähtivät maailmalle! Suomalainen kansanmusiikki ei vielä ole vahvistanut paikkaansa maailman kartalla, kuten esimerkiksi irlantilainen kansanmusiikki tai fado, mutta oikeaan suuntaan olemme menossa ja toivottavasti tämäkin tapahtuma sai uusia pyöriä pyörimään esittelemiemme artistien ulkomaan keikkakalenterissa.
Pohjoismaisille musiikkipäiville Osloon 19.22.8.2009 on valittu esitettäväksi kaksi suomalaista kanteleteosta, toinen Pekka Jalkasen ja toinen Max Savikankaan.
Kantelekvartetti esittää Pekka Jalkasen teoksen Ektenia. Yhtye kantaesitti Ritva Koistiselle omistetun teoksen Helsingissa 2007. "Ektenia on hieno, vangitseva teos, jota on ilo esittää", sanoo Tuuli Lukkarinen. Yhtyeen muut jäsenet ovat Jenni Vartiainen, Matleena Huovinen ja Suvi-Anne Kärkönen. Max Savikankaan teos kantaa nimeä: Geeniparanneltu Väinämöinen huutaa kyborgi-Joukahaisen lumeavaruuden mustaan aukkoon. (2006) Sen esittää Uusinta-kamariyhtye, jossa soittavat: Maria Puusaari ja Teija Slobodeniouk, viulu; Max Savikangas, alttoviulu; Markus Hohti, sello; Juho Martikainen, kontrabasso; Veli Kujala, harmonikka sekä Eija Kankaanranta, kantele & live-elektroniikka. Kankaanranta kommentoi tätä jo nimensäkin puolesta mielenkiintoa herättävää teosta "hurjaksi ja hauskaksi energiapläjäykseksi". Lisätietoja www. happynordicmusicdays.no.
Puolustuvoimissa sähkökanneltaja
Kainuun prikaatti Kajaanissa on valinnut Jaakko Meriläisen kanteleensoittajan tehtäviin sotilassoittokunnassa. Jaakolla on 14 kansallista merittiä mm. Kanteleliiton pronssi- ja hopeakanteleet sekä 3. sija valtakunnallisista solistikilpailuista sekä 2. sija sähkökanteleen solistikilpailuista. Hän on myös perinteisen tyylin Suomen mestari sekä isoilla kanteleilla että pienkanteleilla. Jaakko on esiintynyt noin kymmenessä maassa ja soittoansa voi kuulla neljällä CD-levyllä. Jaakon sävellyksiä on Jokilaaksojen Kanteleitten (3RK:n) CD:llä Sato Harvest. Kuinkahan sähkökannel efektilaitteineen tuo uusia tuulia Kajaanin prikaattiin ja puolustusvoimiin.
KANTELE
2·2009 12
Koistinen Kantele avasi Helsingissä
TEKSTI JA KUVAT: ILARI IKÄVALKO
Fredrikinkadun osoitteessa 71 A 9 avattiin 7.3.2009 Koistinen kanteleen Helsingin toimipiste. Siellä pääkaupunkiseudun soittajat pääsevät uusien kanteleiden kokeilun ja ostamisen ohella myös huollattamaan soittimiaan ilman niiden rahtaamista muualle Suomeen.
Soittimia ja yrityksen toimintaa esittelemässä olivat Hannu Koistinen ja Hedi Viisma. Kiinnostuneiden asiakkaiden lisäksi paikalla oli myös nyt kolmatta vuotta toimineen Jamkids -musiikkikoulun rehtori Kati Nieminen. Jamkids on 5-kielisiin keskittyvä musiikkikoulu, jonka tavoitteena on musiikin perustaitojen opettaminen innostavasti bändisoiton kautta. Oppilaita on noin 130 kaksivuotiaista ylöspäin. Myös aikuisopetusta on ohjelmassa. Jamkids toimii Tapanilan kirjaston tiloissa.
Avajaisten musiikillista puolta edusti Olga Siskina, joka esitteli guslin eli venäläisen kanteleen soittotapoja ja -tekniikoita taiturimaisesti. Tiloissa on esillä ja myynnissä värikkäitä pienkanteleita, konsertti- ja sähkökanteleita, laukkuja ja huoltotarvikkeita. Lisätietoja www. koistinenkantele.fi.
Jamkids -musiikkikoulun rehtori Kati Nieminen
KANTELE
13 2·2009
Kantele hyvin esillä Sommelossa
Kantele on jälleen hyvin esillä kansanmusiikkijuhla Sommelossa heinäkuun alussa. Viime vuonna hienosti toteutunut kansainvälinen kantelekurssi Kantele Camp SOI toteutuu myös tänä kesänä. Opettajina ovat Eva Alkula konserttikanteleissa, Arja Kastinen pienkanteleissa, Emmi Knuutinen tikkukanteleissa ja Vilma Timonen sähkökanteleissa. Oma erikoisuutensa on Ontrei Malisen kanteleen ympärille rakentuva toimintaohjelma, joka näkyy ja kuuluu Sommelon ohjelmassa tulevinakin kesinä.
Kansanmusiikkijuhla Sommelo on melko uusi tulokas kesän musiikkijuhlien joukossa. Se järjestetään nykymuotoisena nyt neljättä kertaa. Sommelon muina teemoina ovat tänä vuonna harmonikka, laulu ja laulaminen sekä kulttuurien kohtaaminen, joilla
TEKSTI: PEKKA HUTTU-HILTUNEN
on myös omat seminaarinsa. Runolaulu ja muutkin arkaaiset kansanmusiikin muodot ovat kainuulaisessa kansanmusiikin juhlassa joka vuosi esillä, mutta mukana on myös uudempia musiikin muotoja. Erikoisuutena Sommelossa on, että se toteutuu kahdessa maassa. Juhla aloittaa Kainuussa, pääpaikkanaan Kuhmo, 1.4.7. ja jatkuu 5.7.7. Vienan Karjalassa, pääpaikkanaan maineikas Uhtuan kirkonkylä. Vienan osuutta varten järjestetään erityinen Sommelon kulttuurimatka, jossa on mahdollista kokea unohtumattomia elämyksiä runolaulajien mailla. Konserttiohjelmaan sisältyy mm. Uhtuan ortodoksisessa kirkossa maanantaina 6.7. toteutuva Arja Kastisen konsertti, jossa Ontrei Malisen kantele palaa symbolisesti, musiikkina omille juurilleen. Lisätietoja näistä ja Sommelon tapahtumista löytyy verkkosivuilta osoitteessa www.runolaulu.fi/sommelo09
International Kantele Camp leirillä oli viime vuonna osallistujia kahdeksasta maasta.
KANTELE
2·2009 14
7 .7 .2009 KLO 19 KIRKKO AVAJAISKONSERTTI, 15
Musiikin aika
TEKSTI: TIMO VÄÄNÄNEN
Michael Finnissy
Vuoden 2009 Musiikin aika -festivaalin teema "musiikkia ristivalossa" nostaa esiin erilaisten musiikkien ja säveltäjien kohtaamisia sovitusten, vaikutteiden, sulautumisen tai poleemisuuden muodossa. Rinnastamalla erilaisia musiikkeja ja traditioita festivaali kutsuu yleisöä arvioimaan niiden suhteita uudelleen. Festivaalin ohjelmistossa myös kanteleella on vahva osansa.
"Kanteleella on paljon annettavaa nykymusiikkifestivaaleilla. Itse olen vähän vierastanut sitä, että kantele olisi pelkästään tradition ja perinteen valossa nähtävä soitin se on myös vahvasti uuden musiikin soitin", kertoo festivaalilla esiintyvä Eija Kankaanranta. "Parhaillaan odotan sitä, että pääsen festivaalilla esitettävien uusien teoksien pariin. Viitasaarta edeltävä kuukausi on hyvin tiiviis työrupeama, työstän silloin sekä sooloteoksia että yhtyeiden kanssa esitettäviä teoksia. Festivaalin yksi erikoispiirre onkin se, että osa teoksista syntyy paikan päällä lopulliseen muotoonsa", Eija kertoo. Festivaalilla Suomen ensivierailunsa tekee eräs ikäpolvensa uniikeimmista brittiläisistä säveltäjistä, taitavana pianistinakin tunnettu Michael Finnissy (1946). Finnissyn musiikin tärkeinä vaikuttajina, hänen oman virtuoosisen pianisminsa lisäksi, ovat useiden eri kulttuurien perinnemusiikit. "Säveltäjän kanssa olemme sähköpostitse yhteyksissä, esittelen kanteleen mahdollisuuksia ja levyjä hänelle on mennytkin jo aiemmin", Eija Kankaanranta kertoo valmistautumisestaan. Finnissyn teoksen kantaesittää Uusinta-yhtye, jossa Eija on kanteleineen mukana.
Linjama - Suilamo (ke.)- Finnissy - Pesson - Tenney - Mack - Ears Open (ke.) - Page Olli Linjama, organ Eva Alkula, kantele Tomoya Nakai, koto Uusinta Michael Finnissy, pf Juho Laitinen, vc Heikki Nikula, b-cl Olli-Pekka Tuomisalo, sax Risto-Matti Marin, pf Janne Tuomi, perc
8 .7 .2009 KLO 15 KAPPELI, 12
Kulttuurisia transpositioita Whittall-Mochizuki-Pohjannoro-Ears Open (ke.) Hyvärinen (ke.)- Wennäkoski-Zhou Hanna Kinnunen, fl Eva Alkula, kantele Eija Kankaanranta, kantele Olga Shishkina, guzheng Mikko Raasakka, liru Tomoya Nakai, koto Janne Tuomi, perc Maria Puusaari, vl Emil Holmström, pf
10 .7 . 19 KOULUKESKUS, 12
Musiikkia puheetta / puheesta Finnissy (ke.) - Kuokkala - Ears Open (ke.)- Furrer Ton-That Tiêt - Mack Uusinta / joht. Nils Schweckendiek
11 .7 .2009 KLO 22 MIEKKANIEMI, 10
Duo Eva Alkula & Tomoya Nakai Eva Alkula sähkökantele, Tomoya Nakai, koto
MUSIIKIN AIKA
Keskitie 10 44500 VIITASAARI puh. 358 (0)14-573 195 fax. 358 (0)14-459 7515 www.musiikinaika.org info@musiikinaika.org
KANTELE
15 2·2009
JULKAISUT
SYTYKE: TULIPUNAPALSAMI
KANTELEENÄÄNIÄ2009·AANIA-8·www.aania.fi Maailman ainoa tikkukanteleyhtye, kuusihenkinen Sytyke perustettiin vuonna 2005. Sytykkeen käsissä soivat 19--20-kieliset Saarijärven kanteleet, joita soitetaan enimmäkseen puutikulla eli tikkutyylillä. Kyseinen, erikoinen soittotapa lähes hävisi Suomesta, mutta elää nyt elvytystyön ansiosta uutta tulemistaan. Kaikki sovitukset ovat Sytyke-yhtyeen omia paitsi "Miete" on Maija Kauhasen ja "Tulipunapalsami" Pauliina Syrjälän. . Yhtyeessä soittavat Riikka Jaakola, Ulla-Sisko Jauhiainen, Maija Kauhanen, Marja-Liisa Keinänen, Sampo Korva, Pauliina Syrjälä.
TAIVAS AUKI ITÄISEN SUOMEN JA KARJALAN KANTELEISTA 1800-LUVUN KÄSIKIRJOITUKSISSA
ArjaKastinen·TempsOy·www.temps.fi ISBN 978-952-92-5243-5 Julkaisu pohjautuu 1800-luvulla suomalais-karjalaiselta alueelta kerättyihin kantelekäsikirjoituksiin. Alkuperäinen käsikirjoitusmateriaali on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousja Kirjallisuusarkistoista. Sävelmäkäsikirjoituksia on viideltä kerääjältä: Karl Collanilta, O. A. J. Carleniukselta, A. A. Boreniukselta, K. A. Hällströmiltä ja Emil Sivorilta. Lisäksi mukana on P. J. Hannikaisen tallentamana neljä kantelesävelmää Suomen Kansan Sävelmien III jaksosta, Kansantansseja. Sävelmien yhteyteen on kirjattu musiikkiin, soittajiin tai soittimiin liittyvät käsikirjoituksista löytyneet lisätiedot. Kirjan liitteenä on CD-levy, johon kirjan tekijä, MuT Arja Kastinen on soittanut osan sävelmistä käyttäen soittimina kahta soitinrakentaja MuT Rauno Niemisen valmistamaa kopiota karjalaisista museokanteleista sekä soitinrakentaja Pekka Lovikan perinteistä 10-kielistä vaskikielisenä. Kirjan liitteenä on myös karttakuva sävelmien keräysalueelta nykyisen valtionrajan mukaan. Kansikuva on enolaisen kuvataitelijan Sirpa Ylhäisen teoksesta Taivas auki vuodelta 2006.
VIOLA UOTILA: SATEENKAAREN AARTEET
ViolaUotila·PlanetProduction·www.planetproduction.fi·www.violauotila.net Tunnelmallinen levy, jonka satumaisen kaunis musiikkia vie matkalle unten salaperäiseen maailmaan. Viola laulaa ja säestää itseään kanteleella ja kelttiharpulla. Levyn kesto on 45 minuuttia.
KANTELE
2·2009 16
Kesän keikoille näppärä ratkaisu äänentoistoon 125,- AKG C411
Exotic Echoes
of Concert kan
- Nuotit - Levyt - Tarvikkeet - Virityslaitteet - Studiopalvelut
HEXCD 04 000018-35 ISRC FIASH09
P
Hafmex, 2009
isto Espoon musiikkiop Institute Espoo Music
09-295 2079
0400-467 974
imu@imu.fi
www.imu.fi
Haluatko Folklandialle esiintymään?
Lähetä yhtyeesi esittely Kanteleliiton toimistoon 20.6.2009 mennessä. Kanteleliitto valitsee yhden ryhmän (14hlöä) edustajakseen risteilylle. Kerro, miksi juuri sinä/te olisitte hyvä edustusryhmä. Liitto tarjoaa ryhmälle risteilyn Turku TukholmaTurku. Matkat Turun satamaan ryhmän tulee hoitaa itse.
of Con Exotic Echoes
cert Kantele
Monipuolinen kantelekauppa!
HEXCD 04
tele / The Kan
tele Ensemble
Käenpiiat
Exotic Echoes
tele Concert Kan
Käenpiiat-yhtyeen uudet levyt:
Exotic Echoes of Concert Kantele
Katselin taivaan tähtiä / The Stars Above
ohjelmistoltaan maallinen
ohjelmistoltaan klassis-hengellinen
levyjä saatavilla mm. F-musiikki · Inkoon musiikki IMU tiedustelut: annikki.smolander-hauvonen@kolumbus.fi
Tarvitsetko kannelta?
Kanteleliitossa on kolme aloittelijalle sopivaa kotikannelta lukuvuodeksi 200910. Vapaamuotoinen hakemus Kanteleliittoon 15.6.2009 mennessä. Tiedustele myös pienkanteleita.
Hyvän kirjallisuuden seurassa jo 175 vuotta
Risto Blomster (toim.)
Kantele
Mikä on kantele? Miksi meillä on kantele? Mitä kanteleella soitetaan? Miten kanteleella menee? Kantele-kirjassa myyttinen kansallissoitin otetaan käsittelyyn ja lasketaan alas jalustaltaan. Kanteletta tarkastellaan monipuolisesti niin esineenä kuin ilmiönä samoin kuin ihmisiä ja aatteita sen ympärillä. Teoksessa kuvataan kanteleella soitettua ja kanteletta ympäröinyttä musiikkia eri aikakausina. Kantelemusiikin estetiikan jatkuvuutta ja muutosta tarkastellaan pienkanteleista säätyläismusiikkiin ja nykytaide- ja populaarimusiikin uusimpiin virtauksiin saakka. Kanteleen kertomus savutuvista porvarishuoneiden ja kansallisten mielikuvien kautta sähköistetyksi moderniksi soittimeksi piirtyy myös kuvallisena tarinana valokuvien, sanomalehtimateriaalin ja mainoksien välityksellä. Ensimmäinen laaja tietokirja kanteleesta perustuu uusimpaan tutkimustietoon sekä runsaaseen arkisto- ja lähdeaineistoon. Kirjoittajina ovat Pekka Jalkanen, Heikki Laitinen ja Anna-Liisa Tenhunen, kuvituksesta vastaa Jukka Kukkonen. Noin 400 sivua Sid., runsas nelivärikuvitus Ilmestyy syyskuussa 2009
Ovh. 45 Ennakkotilaajan hinta 36 voimassa 30.4.2009 saakka.
MUISTA MYÖS! Kalevalan kulttuurihistoria
Toimittaneet Ulla Piela, Seppo Knuuttila ja Pekka Laaksonen Ovh. 64
Taiteilijoiden Kalevala
2000-luvun juhla-Kalevalassa 20 suomalaista nykytaiteilijaa tulkitsee Kalevalan runoja kuvin ja sävelin. Ovh. 128
Nimi .............................................................................. Osoite .......................................................................... ........................................................................ Päiväys ......................................................................... Allekirjoitus ..............................................................
Tilaukset myös puh. 0201 131 216 · faksi (09) 1312 3218 sähköposti: kirjamyynti@finlit.fi verkkokirjakauppa: www.finlit.fi/kirjat Kirjatalo, Mariankatu 3, 00170 Helsinki
Kantele 1/09
SKS maksaa postimaksun
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Vastauslähetystunnus 5005074 00003 VASTAUSLÄHETYS