sääprofeetta s. 28
30. vuosikerta 2 2008
·
PÄÄTOImITTAJA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 AD: Ilari Ikävalko JuLKAISIJA JA KuSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat ja ilmoitukset) Kanteleliitto r.y./Riitta Huttunen Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki puh. 050-5645 957 mail@kanteleliitto.org www.kanteleliitto.org
VAKIOT Pääkirjoitus .................................... 4 Puheenjohtajan palsta ..................... 4 Ajankohtaista ............................... 16 Opettajan päiväkirja ..................... 18 Nuottiliite ..................................... 19 Ilmoitukset .................................... 26 Julkaisut ....................................... 38 Leirit ............................................ 39 Liitto............................................. 40
Palokan pelimannitalo s. 8
TOImITuSNEuvOSTO Sami Kangasharju Matti Kontio Tuija Wegelius Timo Väänänen TOImITuS JA TAITTO Pro Motius ky Kelohongantie 7, 15200 Lahti lehti@kanteleliitto.org KuvAT Pro Motius ky:n, ellei toisin mainita PAINOPAIKKA Kauhavan Kirjapaino www.kauhavansanomalehti.fi ILmESTYmISTIEDOT 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) AINEISTO- JA JuLKAISuPÄIvÄT 1. nro 1.2. 28.2. 2. nro 2.5. 31.5. 3. nro 1.8. 31.8. 4. nro 1.11. 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: NOvGORODIN KANTELE
KuLTTuuRI-, mIELIPIDE- JA TIEDELEhTIEN LIITTO KuLTTI RY:N JÄSEN
KANTELE
3 2·2008
PÄÄKIRJOITuS
tImo väänänen
PuhEENJOhTAJAN PALSTA
eva alKula
Kantelekävelyä
Kävelymme alkaa Senaatintorilta. Kantele on Aleksanteri II:n patsaan (1894) jalustassa takana. Torin kulmalla näkyy Helsingin Yliopistomuseo Arppeanum (1869). Kun sisäportaan upeaa valurautaista portaikkoa kulkee ja katseen kääntää ylöspäin huomaa katossa kanteleen kuvan. Kanteleita on myös läheisen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran päärakennuksen (1890) sisäportaikon koristeissa. (Tällä hetkellä rakennus on suljettuna peruskorjauksen takia.) Kävely jatkuu Säätytalolle. Päätykolmion pronssiveistossarjassa on Aleksanteri I vahvistamassa Suomen lait ja vasemmassa laidassa on kansan joukossa parrakas vanha kanteleensoittaja. Lähellä rautatieasemaa on Ateneum, jossa on muutamia kanteleaiheisia maalauksia, kuten R.W. Ekmanin (18081873) Kreeta Haapasalo soittaa kannelta. Ateneumilta matka voikin jatkua Vanhan Ylioppilastalon musiikkisaliin, jossa on saman taiteilijan Väinämöisen soitto. Jatketaan Kansallismuseoon, jossa sisääntuloaulassa on Akseli Gallen-Kallelan (18651931) fresko Sammon puolustus, jossa kalanluinen kantele putoaa mereen, kun Väinämöisen joukko puolustautuu Louhen hyökkäystä vastaan. Löydätkö kesämatkoilla Suomessa ja ulkomailla lisää kanteleita?
Kantele japaniksi
Toukokuun 31. päivänä järjestetään Suomen suurlähetystössä, Tokiossa historiallinen tapahtuma: kanteleliitolle perustetaan uusi japanilainen sisaryhdistys! Liittojen välisen yhteistyön tavoitteena on aktivoida kantelekulttuurinvaihtoa mm. kansainvälisen koulutuksen ja konserttitoiminnan alueilla. Erityinen toiveeni on, että tämä yhteistyö lisää myös kanteleensoittajien välistä vuorovaikutusta ja ystävyyttä. Olemme pieni ryhmä, pidetään yhtä. Ihastuin Japaniin ja japanilaiseen kulttuuriin Sapporossa vietetyn vaihto-oppilasvuoden aikana. Maan kulttuuriin tutustuminen ja yhteistyö paikallisten kanteleensoittajien kanssa on ollut minulle yksi arvokkaimpia asioita muusikon työssäni. Tätä tunnesidettä on vahvistanut paikallisten antama tuki ja halu edistää kantelekulttuuria Japanissa. Sydämelliset kiitokseni! Kanteleen ja koton läheinen yhteys on havaittavissa niin instrumenttien kehityshistoriassa kuin myös sointimaailman samankaltaisessa intensiteetissä. Soittimet tukevat ja täydentävät toisiaan. Eikö meillä olisi nyt loistava tilaisuus kehittää myös kansallissoitintemme välistä kommunikaatiota sekä Suomessa että Japanissa? Kanteleliiton lämpimät kiitokset tapahtumaa tukeneille ja sen järjestämiseen osallistuneille: Suomen suurlähetystö, Japanin Suomi-Instituutti, Suomen ulkoasiainministeriön Outi Hakanen ja Harri Kilpi, kääntäjä Sirkku Sakane, Japani-Suomi -yhdistyksen Haruko Hayakawa, Tom Ohsawa, Yoko Nozaki, Musex, Taiteen keskustoimikunta sekä erityisesti kaikki kanteleen ystävät Japanissa!
KANTELE
2·2008 4
Kuva: heIKKI tuulI
2 1894 1896 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1890 Säätytalo 1 R.W. 1808-1873 Vanha Ylioppilastalo 1865-1931
531 () Musex )
KANTELE
5 2·2008
Kanteleita Moskovassa
Glinkan musiikkikulttuurimuseo
Kantele-lehti kävi tutustumassa Glinkan musiikkikulttuurimuseoon Moskovassa. Museo on aluperin perustettu Moskovan konservatorion yhteyteen 1912. 1954 museo sai nykyisen nimensä ja 1985 nykyiset toimitilansa, joissa on hieno soitinnäyttely. Näyttelyssä on esillä monenlaisia kanteleita.
Glinkan musiikkikulttuurimuseoon Ulitsa Fadejeva 4:ssä pääsee parhaiten metrolla, Majakovskajaasema on kävelymatkan päässä. Kun museoon ostaa lipun ala-aulan lipunmyynnistä huomaa hauskan yksityiskohdan, joka liittyy tähän museoon ja kanteleeseen museon tunnus on nimittäin pienkantele. Näyttely alkaa vaikuttavasti Novgorodin kanteleilla. Nykyään tämä soitintyyppi on jälleen käytössä, niitä valmistaa useampikin soitinrakentaja, Suomessa mm. Rauno Nieminen.
venäläisiä kanteleita
"Novgorodin kanteleet ovat mielenkiintoinen linkki lyyran, jouhikon ja kanteleen välillä. Mielestäni soittimien yhteinen kehityshistoria on nähtävissä soittimien muodossa selvästi", kertoo Rauno Nieminen, joka parhaillaan viimeistelee jouhikkoaiheista väitöskirjaa SibeliusAkatemiaan. Glinkan soitinmuseon rekonstruktiot on tehty 1973 vuoden 1965 löydösten perusteella ja osaan kanteleista on tehty ääniaukko, vaikka sitä nykytiedon mukaan soittimissa
teKstI ja Kuvat: tImo väänänen
novgorodin kanteleita
Kysle
KANTELE
2·2008
hludovin psalttari
6
tutkija Kari dahlblom mittaa venäläisen laatikkokanteleen kielivälejä. Glinkan musiikkikulttuurimuseo on tutkijoiden apuna soitintutkimuksessa.
ei ole ollut. "Ääniaukot on tehty rekonstruktioihin, koska ajateltiin, että soittimessa täytyy olla pyöreä ääniaukko", kertoo Rauno Nieminen. Novgorodin kanteleet on ajoitettu 1200- ja 1300-luvuille. Novgorodin kanteleiden vieressä on kuva Hludovin psalttarista 1200-luvulta, jossa on mielenkiintoinen kokoelma soittimia. Venäläisiä kanteleita näyttelyssä on runsaasti mm. siipimäinen venäläinen kantele
ja kosketinpöytäkantele ovat esillä. Molemmat soitintyypit ovat usein venäläisen kansansoitinorkesterin soittimina. Venäjän alueen vähemmistökansojen kanteleita edustavat näyttelyssä mm. udmurttien kantele eli krez ja marien kantele eli kärs. Muita kanteleita näyttelyssä on mm. Suomesta, Karjalasta, Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Esillä on myös kanteleen kaukaisempia sukusoittimia. Mielenkiintoista
on erityisesti tutustua niihin soittimiin, joiden muoto on hyvin lähellä kanteletta, kuten arabisoitin kanun ja ketsapi Indonesiasta. Museossa käy yksittäisen vieraiden ja ryhmien lisäksi tutkijoita. Museolla on näyttelyn lisäksi mm. soitinkokoelmat varastossa, Beethoven-kokoelma ja äänitekokoelma. Rakennuksessa on myös konserttisali.
Kokle ja kankls
Kysle
Kantele
Ketsapi
KANTELE
7 2·2008
Palokan Pelimannitalon toimintaa
Kantelenäyttely Jyväskylässä
Jyväskylän seudun kansanmusiikkiyhdistys ry:n Palokan Pelimannitalon ylimpään kerrokseen on perustettu pysyvä kanteleeseen keskittynyt soitinnäyttely. Kanteleiden ohella esillä on muitakin kansansoittimia kuten mm. jouhikoita, virsikanteleita, mandoliineja ja domria.
teKstI ja Kuvat: KaRI dahlblom
ensimmäiset yli 30 soitinta, kehyksissä olevat valokuvasuurennukset, nuotit ym. aineisto ovat allekirjoittaneen kokoelmista. Mukana on suomalaisia, karjalaisia, virolaisia ja venäläisiä kanteleita. Lahjoituksina on jo saatu neljä suomalaista talonpoikaiskanteletta, yksi Paul Salmisen kantele ja yksi itäkarjalainen alttokantele 1930-luvulta. Kaksi viimeksimainittua ovat soitinharvinaisuuksia. Salmisen erikoisvalmisteisesta suurkanteleesta kirjoittaa Rauno Nieminen tarkemmin lehtemme sivuilla. Kokoelmien helmiä on myös 11-kielinen aunukselainen Varloin kantele (Kantele 1/2008). Toivon mukaan tulevaisuudessa näyttelyyn saadaan enemmän mm. suomalaisia perinnealueiden talonpoikaiskanteleita. Soittimien ja aineiston omistussuhteet säilyvät ennallaan lahjoittajan niin halutessa. Näyttelyhyllyjen, pöytien ja vitriinien jne. rahoittamisesta neuvotellaan ja ratkaisuja on jo näköpiirissä. Palokan Pelimannitalo on rakennettu suurelta osin talkoovoimalla ja oikealla pelimannihengellä. Talo tarjoaa paljon muun ohella mitä parhaimmat puitteet valtakunnallisesti ja kansainvälisesti kiinnostusta herättävälle kantelemuseolle. Soittimet ja muu aineisto ovat ajankohdasta sovittaessa vapaasti tutkijoiden käytettävissä. Kantelenäyttelyä järjestää ja hoitaa omalla ajallaan Kari Dahlblom yhteistyössä Palokan Pelimannitalon henkilökunnan kanssa. Tervetuloa tutustumaan! Yhteystiedot: Palokan Pelimannitalo, Saarijärventie 71, 40270 Palokka, www.jskamu.net
Ajatus kantelenäyttelysta syntyi allekirjoittaneella muuton seurauksena. Uudessa kodissamme ei ollut enää tilaa vuosien aikana hankitulle suurelle määrälle soittimia. Juuri valmistuneen Palokan Pelimannitalon yläsali tuntui mitä parhaimmalta pysyvän näyttelyn soijoituspaikalta. Asia sai välittömästi kannatusta pelimannitalon väeltä. Syitä pysyvän näyttelyn järjestämiseen on, sillä lukuisat kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kanteleet odottavat arvoistaan sijoituspaikkaa. Suomessa ei ole kanteleisiin keskittynyttä soitinmuseota. Kaustisen Kansantaiteenkeskuksen kansansoitinmuseo voi laaja-alaisuutensa vuoksi keskittyä kantelesoittimiin vain rajoitetusti. Valtaosa maamme museoiden kanteleista ja muista kansansoittimista on varastoituna ja ne kuuluvat harvoin näyttelyesineistöön. Yhteistyö Keski-Suomen museon kanssa on aloitettu. Kantelenäyttely ei perustu samankaltaisten soittimien ja aineistojen lukumäärään, vaan niiden kulttuurihistorialliseen merkitykseen sekä opetustarkoitukseen. Tavoite on kehittyä kantelemuseoksi jolla olisi sekä valtakunnallista, että kansainvälistä merkitystä. Alusta alkaen on ollut tarkoituksena tehdä Keski-Suomen ja koko maamme oman ainutlaatuisen kanteleperinteen ohella tunnetuksi myös Itämeren ja Volgan alueen kanteleita. Näyttelyn
KANTELE
2·2008 8
auhdikas kuvateos esittelee uudessa valossa kanteleeseen liittyviä henkilöhahmoja. Kirjan sivuilla seikkailevat niin Elias kuin Aino, Enkeli ja Väinämöinenkin. Mukana myös Akseli Gallen-Kallelan ja R.W. Ekmanin innoittamia toisintoja tunnetuista kantelemaalauksista.
V
Tekijät: · Timo Väänänen · Ilari Ikävalko
Saatavilla Maahengen verkkokaupasta www.maahenki.fi sekä hyvin varustetuista kirjakaupoista, mm. Helsingin Akateemisesta Kirjakaupasta ja Kirjakauppa Tarinasta Lahdesta.
· 96 sivua · värillinen · saatavilla myös englanninkielinen painos FACES - visions of the kantele
29,50
ISBN 978-952-5652-35-2 (suomi) ISBN 978-952-5652-37-6 (englanti)
www.lovikka.com
Kuulumisia kantelekiertueelta
LuOmumATKA
LuoMuKanteleet-yhtyeen kanteleensoittajat ovat parin vuoden välein tehneet esiintymismatkan. Jo edellistä matkaa suunniteltaessa esitettiin idea tutustumisesta muihin suomalaisiin kanteleensoittajiin. Niinpä noin vuosi sitten yhtyeen ohjaaja Maarit Aarvala otti yhteyttä Kemin musiikkiopiston kanteleensoitonopettajaan Mari Köykkään sekä Raahen musiikkiopiston kanteleensoitonopettajaan Sari Kauraseen ja kyseli mahdollisuutta tulla heidän vieraikseen. Molemmat suhtautuivat asiaan positiivisesti ja niinpä aloitimme matkamme suunnittelun. Yhteistyökumppaneiksi löytyi lisäksi Torniosta pelimanni Hilkka Varvikko-Tarvainen, johon Maarit on tutustunut vuosien varrella kansanmusiikkitapahtumissa. Hänen kauttaan löytyi yhteistyökuvio Tornion kouluihin sekä Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun konserttitilojen saamiseksi. Lisäksi Meri-Lapin kanteleensoitonedistämisrahasto puheenjohtajansa Esko Finströmin avustuksella tuki meitä tarjoamalla konserttipäivän lounaan ja iltapalan.
Perjantaiaamuna 2.5.2008 klo 8 täyttyi tilausbussimme Luoteis-Helsingin musiikkiopiston kanteleensoittajista ja heidän roudareistaan. Matkalle oli lähdössä yhteensä 30 henkeä, joista 18 oli 8-17 -vuotiasta soittajaa. Pitkä bussimatka kului rattoisasti ilman ongelmia ja sen aikana oli hyvä tilaisuus tutustua toisiimme. Noin 800 kilometrin ajomatkan
viimeisen esityksen jälkeistä rentoa tunnelmaa Raahessa: kiertueen konsertit ohi! teKstI: annI, lauRa ja maaRIt, Kuvat: teRo PajuKallIo
jälkeen saavuimme perille Tornioon majapaikkaamme, jossa saimme iltapalaa. Nuorimmat kömpivät sitten jo suoraan nukkumaan mutta osa porukasta jaksoi vielä tutustua pikaisesti Tornion keskustaan. Lauantaiaamu valkeni kesäisenä ja lämpimänä. Aamupalan jälkeen pidimme soittoharjoitukset majapaikassamme. Lounaan jälkeen suuntasimme kiertoajelulle tutustumaan lähiympäristöön. Maakuntamuseosta saimme alkupotkua retkellemme ja sieltä suuntasimme Ruotsin puolelle upeata Kukkolankoskea ihastelemaan. Se virtasikin vuolaasti näyttäen meille parhaat puolensa. Kaunis koski jäi kuohumaan, kun matkamme jatkui kohti shoppailukeskusta, jossa etenkin nuoremmat soittajat nauttivat päästessään maailman suurimpana mainostettuun karkkikauppaan. Päivän päätteeksi vietimme iltaa paikallisten soittajien kanssa ja tutustuimme paikallisen ammattikorkeakoulun opetustarjontaan. Illalla osa meistä ehti vielä käydä katsomassa, kun Torniojoen jäät lähtivät. Sunnuntai oli konserttipäivä. Aamupäivällä menimme heti konserttipaikalle harjoittelemaan. Lounaan jälkeen meillä oli yhteisesityksen harjoitukset kemiläisten kanteleensoittajien ja mandoliiniyhtye Remolon kanssa. Konserttipaikkana oli Tornion musiikkitalo, joka tarjosi meille hienot puitteet konserttiamme varten. "Kohtaamisia" konserttimme onnistui kaikin puolin mainiosti. Konsertin lopuksi jaettiin vielä kiitoksia ja kukkia puolin ja toisin. Seuraavana päivänä oli tiedossa kaksi koululaiskonserttia Hannulan koulun ylä- ja ala-asteille. Oppilaat osoittautuivat kaikkien iloksi odotettua paremmaksi yleisöksi. Konserttien jälkeen tutustuimme Pekka Lovikan soitinverstaaseen, jossa kaikki viihtyivät hienosti. Moni myös osti muistoksi pikkolokanteleen ja kauppoja konserttikanteleestakin hierottiin.
Yhteiskonsertti meri-lapin kanteleensoittajien ja mandoliiniyhtye Remolon kanssa sai kiitosta myös Pohjolan sanomissa (7.5.2008).
KANTELE
2·2008 10
Yhteissäveliä torniolaisten kanteleensoittajien kanssa.
Läheisellä Aavasaksan tunturilla saimme ihailla komeita maisemia viimasta ja paikoittain vielä varsin paksuistakin lumikinoksista huolimatta. Ajelimme sitten Ruotsin puolta takaisin Tornioon ja halukkailla oli vielä mahdollisuus jäädä tuhlaamaan rahaa Haaparannan puolelle. Tiistaiaamuna pikaisen pakkaamisen jälkeen kiitimme isäntiä ja suuntasimme kohti Raahea. Soittajat ehtivät tutustua Raahen kaupunkiin Maaritin virittäessä soittimia ennen yhteisharjoitusten alkua. Konserttipaikkana toiminut Keskuskoulun sali oli mainio paikka soittaa ja konsertti yhdessä raahelaisten kanteleensoittajien kanssa meni tosi hienosti. Kaikille soittajillemme jäi iloinen ja hyvä mieli.
Keskiviikkoaamuna oli sitten aika pakata bussi viimeisen kerran ja aloittaa paluumatka kohti Helsinkiä. Pohjois-Haagaan saapuikin alkuillasta väsynyt mutta tyytyväinen porukka iloisia soittajia sekä vielä iloisempia aikuisia. Matka oli ylittänyt monen odotukset ja sen hedelmistä saamme nauttia vielä pitkään. Monille tämä oli ensimmäinen vierailu niinkin pohjoisessa. Tärkeää oli myöskin nähdä, miten kanteletta soitetaan muualla. Suosittelemme lämpimästi tällaisia kohtaamisia muillekin! Kiitokset kaikille onnistuneeseen matkaan vaikuttaneille yhteistyökumppaneille ja kaikille matkalla mukana olleille!
Pekka lovikan kanteleverstaalla Ylitorniossa päästiin tutustumaan kanteleenvalmistuksen saloihin sekä tutustumaan niin pikkolo- kuin konserttikanteleisiin.
KANTELE
11 2·2008
Kiinnittäkää turvavyöt
Kantele
teKstI ja Kuvat: tImo väänänen, PIIRRoKset: IlaRI IKävalKo
Kantele on joskus matkalippu maailmalle, mutta pitääkö kanteleellakin olla oma lippu? miten soitin menee lentokentän turvatarkastuksen läpi ja saako kanteleen matkustamoon?
Pienkanteleet ovat matkustuksen kannalta usein harmittomia. ne mahtuvat lentokoneessa matkatavarahyllylle tai ne voi laittaa matkatavaroiden mukana ruumaan, jos kotelo on riittävän hyvä. suurkanteleet aiheuttavat sen sijaan hieman erilaisia järjestelyjä. Kanteleen kanssa liikkuvan kannattaisi pyrkiä kaikkein turvallisimpaan ratkaisuun lentomatkojen yhteydessä, nimittäin kanteleen omaan matkalippuun. joillakin lentoyhtiöillä on erityinen soitinlippu, tai oikeammin se on joko lisäpaikka (extra seat) tai matkatavarapaikka (cabin baggage, lyhennettynä cbbg). lippu on normaalihintainen, joka on tietysti vähän harmittavaa, voisi kai soittimen katsoa lapseksikin, mutta koko summa on tosiaan maksettava musikaalisesta ystävästä, joka ei edes syö. Kannattaa varmistaa hyvissä ajoin matkaa valmisteltaessa, että lentoyhtiö, jota suunnitellaan käytettäväksi, hyväksyy soittimen lentokoneeseen. lippuvarauksen yhteydessä ilmoitetaan, että mukana on soitin. asioiden helpottamiseksi kannattaa ilmoittaa, että se on sello. tietoa kysytään vain painon ja mitan takia ja kantele-sana aiheuttaa monenlaista häslinkiä ja varmistuksia. sellon lipulla varaukset toimivat paremmin ja konserttikantelehan vie suurin piirtein saman verran tilaa kuin sello. Kanteleenkin nimellä lipun voi toki ostaa, mutta silloin kannattaa matkatoimistoon tai lentoyhtiöön toimittaa kuva siitä, miten soitin mahtuu penkille. Pelkät soittimen mitat eivät kokemuksen mukaan riitä, sillä niistä ei voi päätellä, että kantele todellakin mahtuu penkille.
Kun lipun on saanut varattua ja matkan aika koittaa, on hyvä varata lennolle kirjautumiseen (check-in) runsaasti aikaa. soittimen vieminen lipulla koneeseen saattaa olla uutta virkailijoille ja asioiden varmistelussa voi mennä hieman aikaa. mutta vaivannäkö kyllä kannattaa sillä palkkana on varmuus siitä että kantele tulee perille ehjänä onhan se omin käsin huolehdittu perille. virkailijalta kannattaa tarkistaa, että paikka, joka kanteleelle on annettu on ikkunapaikka, sillä sen ohi ei pääse. myöskin on hyvä varmistaa että kantelepaikka ei ole varauloskäytävärivillä, johon ei saa laittaa mitään matkatavaraa.
KANTELE
2·2008 12
lentää
seuraavaksi kuljetaan turvatarkastuksen läpi. soitin ei yleensä aiheuta mitään erityisiä toimia, mutta muistathan laittaa kaikki työkalut, varakielet ja mahdollisen kanteleen huoltoöljyn ruumaan meneviin matkatavaroihin. Kantele, kuten muutkin käsimatkatavarat, läpivalaistaan. Konserttikanteleen kotelo mahtuu juuri sopivasti läpivalaisukoneeseen ja turvatarkastajan monitori paljastaa mitä soittimesi on viimeksi syönyt... Kantele sijoitetaan lentokoneen istuimelle oheisen piirroksen mukaisesti. tämä johtuu siitä, että turvavyö on saatava kantelekotelon kantokahvan läpi, jotta soitin ei pääse liikkumaan mahdollisten ilmakuoppien aikana. tavallinen vyö ei riitä, mutta koneissa on lisävöitä (extension belt), joilla vyötä voi jatkaa. matkustamohenkilökunta auttaa mielellään. Kun kantele on asettunut mukavasti on aika itsekin rentoutua ja lentää kohti hienoa konserttia.
KANTELE
13 2·2008
RANTOSEN KANTELE
teKstI ja Kuvat: Rauno nIemInen
KANTELE
2·2008 14
Professori Erkki Ala-Könni keräsi 1950- ja 1960-luvulla muistitietoa Pohjois-Pohjanmaalta Haapaveden ja Leskelän kylän kanteleensoittajista. Hän sai luetteloonsa lähes kaksikymmentä viisikielisen soittajaa, joista "viimeinen" soittaja oli maanviljelijä Antti Rantonen (18771961) Korkatin (Ainalin) kylästä, Rantosen talosta. Hän osti viisikielisen kanteleensa 1800-luvun lopulla Sivukankaan Matilta, eli Matti Kirjavalta (18171902). Matti asui Sivukankaan tilalla 3x4 metrin kokoisessa savutuvassa, missä oli yksi neliruutuinen ikkuna etelään päin. Kantele on värjäytynyt sinisenmustaksi savupirtissä. Kanteleen kannen alapintaan on raapustettu vuosiluku 1770.
Kantele on rakennettu yhdestä puusta kovertamalla. Puumateriaali on todennäköisesti leppää. Noen peittämästä soittimesta puulajin tunnistaminen on vaikeaa. Kielet kiinnittyvät ponsipäässä vartaana olevaan rautanaulaan. Raudasta on valmistettu myös kanteleen viritystapit. Kanteleen ponsi on korjattu rautanaulalla ja rautalangoilla. Kantele on kevyt ja pienikokoinen (530 mm x 117mm x 57 mm). Kanteleen kansi ja sivut on veistetty ohuiksi, paksuuden vaihdellen kolmesta seitsemään milliin. Alkuperäinen kantele on edelleen Rantosen talossa, Korkatin kylässä, Haapavedellä. Vuonna 2003, Haapavesi Folk järjesti soitinrakennuskurssin, jossa rakennettiin muutama kopio kanteleesta. Viisikielisiä kanteleita rakensi Haapavedellä 1900-luvun alussa Pasi Jääskeläinen (18691920). Pasin viisikielisiä en ole nähnyt kuin valokuvissa. Mahtaisikohan kenelläkään olla tietoa Pasin viisikielisistä?
KANTELE
15 2·2008
AJANKOhTAISTA
siikin alalla työskennellyt musiikin tutkija, opettaja, säveltäjä, muusikko, runoilija ja näyttämö- ja performanssitaiteilija sekä ääni-improvisaation mestari mainitsee vanhat, vuosien 1605 ja 1702 virsikirjojen virret kauneimmiksi lauluiksi mitä hän tietää. "Virret ovat erittäin tärkeä osa itseäni ja ne ovat myös erittäin tärkeä osa suomalaisten kulttuurihistoriaa", hän on sanonut. Laitinen tekee työtä hengellisen arkeistamiseksi ja arkisen hengellistämiseksi; jokaisen elämään kuuluvat molemmat puolet. Laitisen mukaan pelimannimusiikki saisi jo täydellisesti vapautua satavuotisesta "synnillisyyden" ikeestään, ja kansanmusiikin tulisi tavoittaa sille kuuluva arvo ja sija yhteiskunnassamme niin opetusohjelmissa kuin salien ja tupien ohjelmavalinnoissa.
Säveltaiteen valtionpalkinto heikki Laitiselle
"Kyseenalaistaja, uudistaja, aloitteentekijä, innoittaja ja agitaattori. Intohimoinen innostuja ja heittäytyjä, joka tehdessään ja rajoja rikkoessaan vaatii itseltään mutta myös muilta." Näin luonnehtii valtion säveltaidetoimikunta Heikki Laitista myönnettyään hänelle 15 000 euron suuruisen säveltaiteen valtionpalkinnon 2008. Palkinnon luovutti opetusministeriön ylijohtaja Riitta Kaivosoja Helsingissä. Rajut, improvisatoriset esiintymiset mm. Suomussalmiryhmän ja Kelavalan kokoonpanoissa ovat ylittäneet uutiskynnykset satoja kertoja, mutta kuka tietää, että Ylivieskan Rauduskylän körttiläisessä kylässä vuonna 1943 syntynyt Laitinen kantaa virsiperintöä mukanaan yhä. Laaja-alaisesti kansanmu-
Heikki Laitinen on toiminut Kansanmusiikki-instituutin johtajana 197080 -luvuilla kymmenen vuotta, vuodesta 1983 kansanmusiikin lehtorina Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla ja taiteilijaprofessorina 19952000. Vuonna 2001 hänet nimitettiin kansanmusiikin professoriksi SibeliusAkatemiaan. Alan uudistustyö jatkuu; professori Laitisen johtama, Suomen Kulttuurirahaston rahoittama kansanmusiikin kehityshanke keskittyy kansanmusiikkialan konsertti- ja kiertuetoiminnan kehittämiseen ja koulutuksen ja oppimateriaalien kehittämiseen, sekä valtakunnallisen kansanmusiikkiportaalin luomiseen. Keskeistä Heikki Laitisen kaikessa tekemisessä on syvä rakkaus ja kunnioitus Suomen ja sukukansojemme musiikki- ja kulttuuriperintöön.
KONEVITSAN KELLOT
Helsingin Kaupunginorkesteri tilasi muusikko, säveltäjä ja sovittaja Jorma Härköseltä Konevitsan kirkonkelloista sovituksen keväiseen toivekonserttiinsa. Suomen Kuvalehden teettämän gallupkyselyn mukaan tuo kappale kuuluisi jokaisen suomalaisen tuntea. Konsertissa solistina ja juontajana toimineen Satu Sopasen pyynnöstä orkesterisovitukseen lisättiin viime metreillä harpun ja celestan lisäksi asiaan kuuluvasti kanteleet. Leif Segerstamin 2.3.2008 johtaman ensiesityksen jälkeen Finlandia-talossa kaikuivat "Bravo-huudot". Kantelesooloista vastasivat Anni Kuusimäki ja Satu Sopanen.
MAAILMAN PARHAAT
Maailmanmusiikin tärkein julkaisu, brittilehti Songlines kokosi 50. numeronsa kunniaksi mielikuvituksellisen 50 hengen all-stars orkesterin, jossa soittaisivat "maailman parhaat instrumentalistit". Suomesta yhtyessä on mukana Eva Alkula, kantele ja Kimmo Pohjonen, haitari.
KANTELE
2·2008 16
OPETTAJAN PÄIvÄKIRJA
Ei mikä tahansa soiva puulaatikko
Istumapaikka Repelle
Millainen on sinun kanteleesi? Onko kantele ensimmäinen soittimesi, nyt muisto vanhoilta hyviltä ajoilta? Ehkäpä sieltä, jolloin olkatoppausten koolla kilpailtiin, kaunein väri oli vihreä neonväri, ja Bogart Company ja Raptori soivat radioaalloilla. Se houkuttelee ja kutsuu sinua vielä kokeilemaan. Keväisin silmäilet kesän kantelekurssien ilmoituksia miettien, vieläkö vanha kipinä voisi roihahtaa liekkeihin. Kantele voi olla sinulle myös osa kadonnutta, jo eksoottista Suomea, sijoittuen jonnekin muistin hämärään heinätöiden ja kylän ensimmäisen mustavalkoisen television maailmaan. Ehkä se on sinulle mielikuva, joka edustaa menneitä kultaisia vuosikymmeniä; Katri Helena, kantele ja peilarista juotu lypsylämmin Mansikin maito.
Onko kanteleesi mokoma pentele, turhautuneisuutta tuottava aparaatti, itkun ja hammastenkiristelyn kohde? Pentele, jota on kai soitettava, koska äiti aikoinaan pakotti. Pentele, jota saa selitellä ihmisille ja todistella, että soitin se on pentelekin (vieläpä hieno). Vai onko kantele sinulle status; upeaääninen, uusiutuva ja moderni, muodoltaan kaunis ylpeydenaihe, jonka taitajana sinun on ilo olla ja kerätä sillä itsellesi positiivista huomiota. Kesteillä ja kokkareilla sinulla on aina valttikortti, mistä jutustella. Voit olla varma, ettet unohdu, sillä marginaalisuus muistetaan. Onko kanteleesi koriste-esine seinällä, ehkäpä muistoesine? Se rakkain, jonka ukki on tuonut Karjalasta mukanaan. Se, josta sait ensikosketuksen musiikkiin ja joka säilyttää ikuista sidettä sinun ja edesmenneen ukkisi kanssa. Se, joka on arvoltaan muille mitätön, mutta sinulle korvaamaton. Se, jonka kannat itse käsin perille muuttaessasi, vaikka muuttoautoonkin mahtuisi.
Ehkä kantele on sinulle arkinen käyttöesine. Työkalu, jota muistat huoltaa valitettavan harvoin. Kieletkin huomaat putsata vasta, kun sormenpäät alkavat tarttua niihin. Pienet kolhut ja lommot kanteleessasi eivät haittaa, sillä nehän vain kertovat, että eletty on. Ja olethan ehkä itsekin jo saattanut hieman lommoutua matkan varrella, joten suhtaudut ymmärtävän suurpiirteisesti elämän jälkiin. Kantele on ehkä sinulle matkalippu maailmalle (niin naapurikunnan suvisoitteloihin kuin vaikkapa toiselle mantereelle), ammattiin ja mukavaan soittoporukkaan. Olet onnekas, jos kanteleesi soi sinun elämääsi, iloa ja surua. Se on silloin sinulle eräänlainen minuuden jatke, jota ilman oman itsen määrittely on vaikeaa. Kanteleesi voi olla melkeinpä inhimillinen kaveri, joka kulkee reissussa mukana maailmalla. Olet ehkä jopa nimennyt hänet. Lentotai junalippua varatessasi huomaat puhuvasi virkailijalle, että "Repe" tarvitsee myös istumapaikan. Ja melkein loukkaannut, kun lentolipussa lukeekin hänen nimensä paikalla vain "cello" ihan kuin hän olisi mikä tahansa soiva puulaatikko!.
tIIna Komul aInen
KANTELE
2·2008 18
NuOTTILIITE 9
TOIVON MUISTOKONSERTTI SEKÄ UUSIA SÄVELLYKSIÄ
Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla järjestetään tänä vuonna muistokonsertti viime syksynä edesmenneelle rakkaalle mestaripelimannille. Tämä nuottiliite on samalla kutsu kaikille soittajille. Konsertin lopussa esiintyy suuri orkesteri, johon kaikki halukkaat ovat tervetulleita soittamaan millä soittimella tahansa! Sävellajina on D-duuri. Toivo Alaspään muistolle-konsertti pidetään Kaustinen salissa festivaaliviikon tiistaina 15.7.2008 klo 19.00. Esiintyjät saavat pelimannikortin ko. päivälle, oikeuden yhteismajoitukseen ja alennuslipun ruokailuun. www.kaustinen.net sivulta voit käydä katsomassa festivaalien muuta ohjelmatarjontaa. Voit ilmoittautua mukaan soittamaan: sanna.huntus@pp.inet.fi tai puh 041-5301963. Ilmoittautumiset 30.6. mennessä. Nuottiliitteestä löytyy konsertin yhteissoittokappaleet. Kappaleet on julkaistu aiemmin Sibelius-Akatemian julkaisusarjassa kirjassa Pollari, Pakkala, Alapää ja Kainu. Toivo Alaspään ohjelmistoa. Yhteissoittokappalelistaa täydennetään myöhemmin osallistujille. Lisäksi nuottiliitteestä löytyy uusia kantelesävellyksiä viisikieliselle kanteleelle sekä koti- että konserttikanteleelle. Oppilaiden sävellyksiä on löytynyt Ulla Jauhiaiselta, Eeva-Kaisa Kohoselta, Iida Suokkaalta sekä minulta. Hyvää ja lokoisaa kesää, Riikka ja Sanna
Rahapolska I
D A D G D A D
trad.
Rahapolska II
6
A D A D A
D A D A D
trad.
G
Kuva: mInna RasKInen
10
D
KANTELE
19 2·2008
NuOTTILIITE 9
D A D 2.
Marssi Halsualta
trad.
9
A
14
G
D
D
1.
2.
Kuva: mInna RasKInen
KANTELE
2·2008 20