• LEIF · SALAKULJETTAJA · NUOTTILIITE · LIITELEVY 2·2006
• SISÄLLYS Merenneito, s. 32 Erikoinen kantele, s. 27 Elokuvaharvinaisuus vuodelta 1921, s. 5 Kanteleensoiton katselemisen lumo . . . . . . . . . 5 HÄIDEN VIETTO KARJALAN RUNOMAILLA Kantele elokuvissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 SAMpO JA SALAKULJETTAJA Liitelevy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 KUUNNELTAVAA KESÄKSI Helsinkiläispelimannin erikoinen kantele . . . . 27 TOIVO WALDEMAR RAUTAVESI Leif Karlson ja kanun . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34 MELODIOIDEN VOIMA Jäsenhankintakilpailu 2006 . . . . . . . . . . . . . 39 RAHAA JAOSSA! Levy, s. 18 Leif Karlson, s. 34 Väinämöinen, s. 14 KANTELE 2·2006 TÄMÄN LEHDEN VÄRISIVUT TARJOAA: 2
• Martti ja Marjatta, s. 14, kuva: Suomen Elokuva-arkisto 28. vuosikerta 2 · 2006 PÄÄToImITTAJA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 AD: Ilari Ikävalko JuLKAISIJA JA KuSTANTAJA Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki puh. 050-5645 957 mail@kanteleliitto.org www.kanteleliitto.org ToImITuSNEuvoSTo Sami Kangasharju Sanna Pitkänen-Eerola Satu Sopanen-Helisalo Tuija Wegelius Timo Väänänen ToImITuS JA TAITTo Pro Motius ky Rautatienkatu 3 b 34, 15100 Lahti lehti@kanteleliitto.org KuvAT Kuvat Pro Motius ky:n, ellei toisin mainita PAINoPAIKKA Kauhavan Kirjapaino www.kauhavansanomalehti.fi ILmESTYmISTIEDoT 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 (12 cd) euroa Tilaukset liiton toimistosta AINEISTo- JA JuLKAISuPÄIvÄT 1. nro 1.2. 28.2. 2. nro 2.5. 31.5. 3. nro 1.8. 31.8. 4. nro 1.11. 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: Leif Karlsonin kanun VAKIOT Pääkirjoitus .................................... 4 Puheenjohtajan palsta ..................... 4 Ajankohtaista ............................... 10 Julkaisut ....................................... 13 Nuottiliite ..................................... 19 Teoksia: Uusia säveliä ................... 28 Opettajan päiväkirja ..................... 30 Lasten kantele: Pullopostia ............ 32 Liitto............................................. 38 Ilmoitukset .................................... 40 Kanteleensoittajien matkassa ......... 42 Eero Saunamäki, nokkahuilu ja Eija Kankaanranta, kantele, s. 28 KuLTTuurI-, mIELIPIDE- JA TIEDELEHTIEN LIITTo KuLTTI rY:N JÄSEN KANTELE 3 2·2006
• PÄÄKIrJoITuS TIMO VÄÄNÄNEN PuHEENJoHTAJAN PALSTA SATU SOpANEN-HELISALO vallankumous Tuotantovälineet ovat siirtyneet kansalle ­ nimittäin julkaisemiseen tarvittavat välineet. Enää ei tarvitse vakuuttaa kirjankustantajaa tai levy-yhtiötä tuotostensa kannattavuudesta, vaan voi itse ottaa haluamassaan määrin ohjat käsiinsä. Kirjat tehdään nykyään tietokoneella painokuntoon saakka ja niitä voi painaa jopa yksi kerrallaan. Näin mahdollistuu sellaistenkin kirjojen tekeminen, joilla ei ole tai ei oleteta olevan suurta kysyntää. Voi siis tehdä kulttuurityötä kirjoittamalla vaikkapa kanteleesta. Aiheesta löytyy kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon ­ kirjoja kanteleesta ei kovin paljon ole. Levyjen tekeminen on myös kokenut samanlaisen mullistuksen. Välineet ovat tulleet hinnaltaan ja käytettävyydeltään tavallisen ihmisen ulottuville. Samoin kuin kirjoja, levyjäkin voi tehdä kysynnän mukaan vaikka vain muutaman kappaleen ensin ja lisää tarvittaessa. Eikä kaikkea suinkaan tarvitse tehdä itse, vaan eri työvaiheisiin on runsaasti palveluja tarjolla. Itselleen voi räätälöidä sopivan paketin omaa työtä ja ammattilaisten apua. Äänityksen voi hoitaa itse tai studiossa, myyntiä voi hoitaa itse, laittaa verkkokauppaan myyntiin joko levynä tai ladattavana musiikkina tai sitten ostaa levityksen musiikkikauppoihin. Kesä ja kantele Ensimmäinen levy uunista ulos! Tässä teille hyvät lukijat levyllinen kaunista kantelemusiikkia ja soivia suomalaisia kuvia. Olkaa hyvä, tämä on Kanteleliiton lahja teille. Nautinnollisia kuunteluhetkiä! Kesällä kanteleet näkyvät ja kuuluvat hyvällä meiningillä, muuallakin kuin uudella levyllä. Kanteleleirejä on useilla paikkakunnilla ja suuri määrä soittajia saa viettää aikaa mukavissa merkeissä. Festivaaleilla on esillä kantelesolisteja, kamarimusiikkiteoksia, eri kokoisia ja -värisiä kanteleita, taatusti säväyttävää menoa. Kanteleliiton kesämuusikko esiintyy pääkaupunkiseudulla turistien ja kaupunkilaisten iloksi. Senni Eskelinen soittaa kirkoissa, ulkolavoilla ja turistinähtävyyksissä. Kantelistien keikkakalentereita on nähtävissä kotisivuillamme ja tässä lehdessä. Siispä, huomio kaikki kanteleen ystävät! Nyt liikkeelle. Bongaa kesäinen kanteletapahtuma, festivaali tai kesämuusikkomme keikalla! Jos et ehdi konsertteja kuuntelemaan, laita itse pystyyn kantelejamit ja pyydä kaikki ystäväsi mukaan musisoimaan! Kantele- ja kesäiloa kaikille! KANTELE 2·2006 4
• Kanteleensoiton katselemisen lumo iime Kalevalan päivästä tuli yllättäen vanhan kanteleensoiton ystävien ilonpäivä. Kalevalaseura julkisti nimittäin Kiasmassa pidetyssä juhlassa dvd:n, joka sisältää saman seuran vuonna 1921 tuottaman ensimmäisen suomalaisen kansantieteellisen elokuvan Häidenvietto Karjalan runomailla. Tämä mykkäelokuvaklassikko on nyt jokaisen saatavilla. Esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran nettikaupasta sen saa 25 eurolla. V TEKSTI: HEIKKI LAITINEN, KUVAT: KALEVALASEURA K otitelevisiossa tai ennen kaikkea kotitietokoneella katseltuna elokuva on ainutlaatuinen elämys. Hämmästyttävintä on kuvan laatu. Filmin dvd:lle siirtänyt työryhmä on tehnyt erinomaista työtä. Filmiä ei ole varsinaisesti entisöity eikä filmin vaurioita ole peitelty, mutta valittu sävytys on hieno, valot ja varjot elävät. Itse olen ihastunut dvd: n katsomiseen tietokoneella: pääsee lähelle kuvaa, sen voi helposti pysäyttää ja mitä tahansa kohtaa voi tarkastella kuin valokuvaa. Ja mielenkiintoisia yksityiskohtia löytyy loputtomasti, myös kanteleensoitosta. T ässä mykkäelokuvassa on nimittäin neljä minuuttia vanhaa karjalaista kanteleensoittoa. Häätarinan toinen osa alkaa 36 minuutin paikkeilla. Aluksi esitellään yksittäisiä häävieraita. Sitten tulee teksti Kanteleensoittaja ja seuraavaksi esitellään tämä virtuoosi. Ja kuva on niin tarkka ja tasoltaan KANTELE 5 2·2006
• erinomainen, että soiton melkein kuulee tai ainakin aistii. Kantele on 13-kielinen, mutta soittaja soittaa vanhaan tapaan kymmenellä kielellä. Kantele on pöydällä, soittoasento luonteva, oikea käsi lepää ponnen päällä. Soittajan sormet soutavat omia aikojaan. Valtaosan ajasta kuvassa on myös tanssijoita. Kerrankin saa katsella sadan vuoden takaista todellista kansantanssia! Ja kaikesta näkee, että kuvaustilanteessa tanssitaan nimenomaan kanteleen soiton tahdissa. Ainutlaatuista siis. Kun on soittanut kymppikielisellä Kantele- ja jouhikkosävelmien pariakymmentä tanssi-improvisaatiota, analysoinut A. O. Väisäsen nerokkaita nuotinnoksia ja miettinyt, voivatko ne pitää paikkansa, ei voi olla lumoutumatta. Vihdoinkin on mahdollista nähdä tätä ainutlaatuista musiikkia. K alevalaseura on tehnyt kulttuuriteon myös siinä, että dvd:llä soi sama musiikki kuin elokuvan ensi-illassa Kalevalan päivänä 1921. Sen oli säveltänyt kansanmusiikin tallennuksistaan ja tutkimuksistaan sekä oopperoistaan tunnettu Armas Launis. Kanteleensoitto- ja tanssikohtauksiin Launis sävelsi onnistuneen mukaelman keruumatkoillaan kuulemistaan kanteleensoitoista. Elokuvateattereiden hämärässä musiikki on aikanaan välittänyt aavistuksen filmillä nähtävästä soitosta. Silti ne pari viime vuosikymmenellä ollutta elokuvan esitystä, joissa Arja Kastinen improvisoi kanteleillaan vanhaan karjalaiseen tyyliin koko musiikin, ovat nykykuulijalle olleet vielä syvempi elämys. Arjalla oli erityinen suhde elokuvaan, sillä kanteletutkimuksiaan varten hän oli hankkinut tietoja dvd:n oheistiedoissa mainituista kanteleensoittajista, Vanja ja Paul Trofimovista. KANTELE 2·2006 6
• äidenvietto Karjalan runomailla kuvattiin kesällä 1920 Suojärvellä, Laatokan pohjoispuolella sijaitsevassa, nyt jo rajantakaisessa pitäjässä. Helsingistä saapunut tieteellinen retkikunta asettui ensin järven koillispuolella sijaitsevaan Jehkilän kylään, mutta sieltä ei löytynyt sopivia kuvauspaikkoja. Retkikunnan jäsenenä oli myös 30-vuotias kansanmusiikintutkija A. O. Väisänen paikallisten olojen tuntijana, elokuvan ohjaajana ja taloudenhoitajana. Hänet lähetettiin etsimään lähikylistä parempia paikkoja. Väisänen ratsasti rantatietä etelään. Kolme kesää aikaisemmin hän oli kulkenut samaa tietä itkuvirsien ja kanteleensoittojen tallennusmatkallaan. Vastaan tuli tuttu kylä, Kuikkaniemi, ja tien ja järven välissä komeassa rivissä Pavel Trofimovin pojat ja heidän komeat talonsa: Petter, Paul, Ivan ja Benjam. Kaikki suomensivat myöhemmin nimensä, mutta eri tavoin: Pekka Tarpio (1879­1943), Paul Tulehmo (1890­1972), Vanja Tallas (1876­1952) ja Benjamin Tervas (1897­1957). H ja Trofimov soitti sillä sekä vanhaan yhdysasentoiseen ("sormet sormien lomassa") että uudenaikaiseen tyyliin (toinen käsi soitti sävelmää, toinen säestystä). Trofimov oli myös laulujen runoilija ja säveltäjä. Tunnetuin niistä on "Karjalani rahvas soittaa ja laulaa". usiikki oli isän peruja. Pavel Trofimovin salissa olivat soineet viulu ja flyygeli. Itse isäntäkin, Suojärven varakkaimpia miehiä ja kunnalliselämän keskeisiä vaikuttajia, istahti joskus flyygelin ääreen, soitti ja lauloi. Useimmiten illanistujaisten musiikista huolehti kuitenkin Paul ystäviensä kanssa. Paul oli tunnettu runoilijana, mutta myös sävelsi, johti kuoroja ja järjesti oopperaesityksiä. M V K auppias Vanja Trofimov soitti Väisäsen nuottivihkoon ja parlogrammille jo kesällä 1917. Kantele- ja jouhikkosävelmissä Väisänen kirjoittaa: "Voittaa soittajana muut julkaisijan tapaamat karjalaiset taitajat. Soittaa sekä vanhaan että uuteen tapaan. Sävelmissä ei esiinny muuntelua." Kantele oli jo uudenaikainen, 24-kielinen laatikkokantele, anja Trofimovin luona retkikunnan ongelmat ratkesivat. Hänen talostaan löytyi yösija ja ylöspito. Hänen mailleen ja hänen lahjoittamistaan hirsistä rakennettiin sisäkuvauksia varten "elokuvastudio": katoton, kaksiseinäinen tupa. Siinä kanteleensoittokin kuvattiin. Kuikkaniemen kylässä oli myös kuulu Bombinin talo, jonka mallin mukaan Nurmeksen Bomba on rakennettu. Se oli ulkokuvauksissa morsiamen kotitalo. Näyttelijät värvättiin lähialueelta ja kauempaakin. Benjam Trofimov suostuteltiin sulhaseksi, hänen sisarentyttärensä Lyyli Home morsiameksi ja veljen vaimo Olga Tarpio morsiamen äidiksi. KANTELE 7 2·2006
• E lokuvassa esiintyy kuitenkin vain yksi kanteleensoittaja. Siis kumpi, Vanja vai Paul? Tarkemmin katseltuna elokuvan maanitus ei muistuta lainkaan Väisäsen Tallakselta tallentamia esityksiä. Elokuvan kantele tuntuu soivan arkaaisemmin, muuntelevammin. Ehkä se on siis Paul? Nyt on pakko löytää saman ajan valokuvia Pavel Trofimovin pojista. Vanjasta niitä on helppo löytää, sillä hän oli myöhemmin tunnettu esiintyjä, mutta Paulista sitäkin suurempi vaiva. Kun kuvat löytyvät, on pakko todeta: elokuvassa ei soita kumpikaan. Kuka sitten? oppujen lopuksi arvoitus ratkeaa, kun jaksaa lukea tarkkaan Kantele- ja jouhikkosävelmien johdannon. Vain yksi esitys on tallennettu vuonna 1920 ja sekin Suojärven Kuikkaniemen kylässä. Esityksestä ei ole äänitettä, vain erinomainen nuotti, joka on epäilemättä kirjoitettu elokuvan teon lomassa. Nyt mykän elokuvan soitto kuuluu entistä selkeämmin, sillä sävelet ovat Väisäsen nuotinnoksessa. Soittaja on "Iivana Brelo, Hautavaaran kylä, ikä 45 v. 1920. Sanoi isältään oppineensa soittotaidon. Kantele kotitekoinen. Valokuva on olemassa." Hautavaara sijaitsee Hyrsylän mutkan pohjoispäässä, kaukana Kuikkaniemestä. Kylien välissä oli toistasataa suota ja lukuisa määrä kapulasiltoja. Kesällä 1917 Väisänen ei ehtinyt sinne asti. Kuinka Brelosta sitten tuli elokuvan soittaja? Haettiinko hänet Hautavaarasta vai oliko hän sattumalta sukuloimassa läheisessä Kaipaan kylässä? selvää, että vaikka sirmakka oli jo syrjäyttänyt kanteleen tanssisoittimena, elokuvaan oli saatava kantele. Yhtä selvää oli, ettei Trofimovin veljeksiä edes ajateltu soittajiksi. En usko, että kysymys oli ainoastaan soittajan ulkonäöstä, vaikka tietysti siitäkin. Joka tapauksessa elokuvassa soittaa Iivana Brelo, vanhatyylinen rajakylän muusikko. Tästä nykykatsoja on erityisen kiitollinen: tämän kanteleensoiton katselemisen lumo ei himmene eikä haurastu. A L nna-Liisa Tenhunen käsittelee tuoreessa väitöskirjassaan Itkuvirren kolme elämää yksityiskohtaisesti Suojärven hääelokuvaa. Hän on sitä mieltä, että maininta soittajista liitettiin elokuvan tietojen yhteyteen vasta 1950-luvulla. Silloin tuntui jo luonnolliselta, että kysymyksessä olivat Kuikkaniemen parhaat soittajat. yt katson mykkää elokuvaa taas aivan uusin silmin. Brelon maanituksesta tunnen joka nuotin, sillä tein siitä mahdollisimman yksityiskohtaisen analyysin artikkeliini Karjalainen kanteleensoittotyyli. Kymmenkielinen luo jo asteikollaan oman sointivärinsä: duurin neljäs sävel on ylennetty (esimerkiksi D-duurissa Gis). Nuotin muuntelu on vinhavauhtista ja alinomaista. Sen soittaminen kestää vain vähän toista minuuttia, mutta tässäkin ajassa se ehtii osoittaa, kuinka kiteytynyttä, pitkälle hioutunutta ja mielikuvituksellista karjalainen kanteleensoittotyyli oli. Se oli kokonainen musiikkimaailma. N ääfilmissä ei pyritty kuvaamaan silloisia häätapoja, vaan tieteellisen retkikunnan tutkimusten mukaisia entisajan häitä. Ne olivat vielä niin hyvin vanhempien esiintyjien muistissa, ettei näytelmän aikaansaaminen ollut vaikeaa. Retkikunta merkitsi esiintyjiltä muistiin kymmeniä runolauluja, loitsuja ja itkuvirsiä sekä tämän yhden kanteleensoiton. Kun elokuvalla tavoiteltiin mennyttä aikaa, oli H V anja Trofimov ei siis esiinny elokuvassa Häidenvietto Karjalan runomailla. Hänen vuoronsa tuli vasta seuraavalla vuosikymmenellä, Kalevalan juhlavuonna 1935 valmistuneessa elokuvassa Kalevalan mailla. Mutta se on jo toinen tarina. KANTELE 2·2006 8
• · · · · · · 5-, 10- ja 11-kieliset kanteleet suoraan hyllystä. Kaikki muut kanteletyypit tilauksesta. Laukkuja ja pusseja kanteleille. Uuden tyyppiset tarkat puoliaskelvaihtajat, kolme mallia. Soitinrakennustarvikkeita, raaka-aineita ja neuvoja. Jouhikoita, mandoliineja, kitaroita, akubassoja ja muita soittimia tilauksesta. Katso uutuudet ja perinteiset kotisivuiltamme www.soitinrakentajatamf.fi 017 - 554 0125 · soitinrakentajat @ amf.inet.fi SOMMELO SOMMELO Interreg III A Karjala Kuhmo · Suomussalmi · Haikola 3.-7.7.2006 Kainuussa ja Vienan Karjalassa Esiintymässä mm. Wimme Saari Piirpauke Mikko Perkoila Arja Kastinen Leena Joutsenlahti Kansanmusiikkikurssit lapsille ja aikuisille. KANSANMUSIIKKIA Lisätietoja tapahtumasta p. 044 250 1391 www.juminkeko.fi
• Kanteleleiri juhlii Ilomantsin kanteleleiri ja soitinrakennuskurssi järjestetään 11.­18.6.2006 Mekrijärven tutkimusasemalla upeissa luonnon maisemissa. Tänä kesänä seitsenpäiväinen, sunnuntaista sunnuntaihin kestävä leiri tarjoaa opetusta niin pää- kuin sivusoittimissakin. Tarjolla on kanteleiden koko kirjo ­ oppia voi saada pienkanteleiden (5-, 10- ja 15-kieliset kanteleet), ison kanteleen (lyhyen tai pitkän sivun soittotyyli) tai tikkukanteleen soitossa. Mukana on myös sähkökanteleet, joille on oma ryhmä. Muuta opetustarjontaa ovat kansanlaulu, jouhikko, lyömäsoittimet, kansanmusiikkitieto sekä teoria ja säveltapailu. Soitinrakennuksessa voi Erkki Okkosen johdolla rakentaa oman valinnan mukaan esimerkiksi pienkanteleita, rumpuja tai kantelepöytiä. Uudessa leiripaikassa Mekrillä viihdyttiin vuosi sitten hyvin. Viime kesän ihanat ilmat vielä korostivat Mekrin sopivuutta leiripaikaksi. Uimaan päästiin helposti ja vapaa-aika kului lähes kokonaan ulkoilmassa. Muutaman kerran tuli mieleen keskuskoulunkin hyvät puolet leirinpitopaikkana, mutta hyvin saatiin Mekrillekin opetus järjestymään ja linjurillahan pääsee Mekriltäkin, jos tarve on. Tulevan kesän kanteleleiri on 35. ja sitä juhlitaan mm. konsertin muodossa. Konsertissa esiintyy vuoden yhtye Improbatur, jossa soittavat Mirva Minkkinen ja Anna-Karin Korhonen. Lisäksi konsertissa kuullaan leirin opettajien ja oppilaiden esityksiä. Opettajien ohjelmisto koostuu pääosin suomalaisesta sävelletystä musiikista ja kansanmusiikista. Juhlakonsertti on samalla leirin päätöskonsertti ja se pidetään Joensuussa konservatorion salissa sunnuntaina 18.6. klo 13. Joensuun juhlakonsertin lisäksi leirillä on 2 oppilaskonserttia, jotka pidetään leiripaikalla Mekrijärvellä. Kesämuusikko Kanteleliitto palkkaa Senni Eskelisen kesä-elokuuksi esiintymään eri puolilla pääkaupunkiseutua. Projektin kohderyhmänä ovat erityisesti ulkomaiset ja kotimaiset turistit. Musiikki viedään paikkoihin, missä turistit liikkuvat (museot, kirkot, tavaratalot, hotellit jne.) ja siten heille tarjoutuu mahdollisuus tutustua suomalaiseen musiikkikulttuuriin. Sennin työnkuvaan kuuluu projektista tiedottamista, keikkojen myyntiä ja markkinointia sekä esiintymisiä ja työpajojen vetämistä. Projektin tavoitteena on esitellä pääkaupunkiseudulla vieraileville turisteille suomalaista musiikkikulttuuria ja tarjota mahdollisuuden nuorille ammattiopiskelijoille tehdä koulutusta vastaavaa työtä. Projektin yhteistyökumppanit ovat Helsingin seurakuntayhtymä ja Seurasaarisäätiö. Senni Eskelisen (s.1986) kantelesoundissa fuusioituvat traditio ja jazz. Hirvilahden musisoivassa kylässä Kuopion kupeessa Senni aloitti kanteleensoiton jo kolmevuotiaana ja omia sävellyksiäkin alkoi syntyä Sähkökanteleesta on viime vuosina tullut Sennin pääsoitin, joka laajentaa hienosti hänen oman melodisen, jatsahtavan musiikkinsa ilmaisua ja yleisöä. KANTELE 2·2006 10
• mestareiden tähtikuvio Kansansoitinten rakentajien festivaali (Sozvezdie Masterov eli Mestareiden tähtikuvio) järjestettiin kolmannen kerran Moskovassa 21.­25.2.2006. Soitinrakentajien kilpailun ja soitinnäyttelyn ohella kuultiin iltaisin korkeatasoisia konsertteja. Erilaisia gusleja kuultiin aluksi Vladimir Ponkinin johtaman Venäjän kansallisen akateemisen Osipovin kansansoitinorkesterin konsertissa. Festivaalin päätti monikielisten soittimien konsertti. Siipimäisten guslien Kupina-orkesteria johti Gnessinien Akatemian guslinsoiton professori Ljubov Zuk. Solisti Pavel Lukojanov, joka tekee lisensiaattityötä siipimäisen guslin konserttiohjelmistosta, soitti mm. yhdessä ukrainalaisen banduristin Roman Krinkivin kanssa. Marija Gusevin Russkaja Raduga (Venäläinen sateenkaari) kvartetissa soivat domra, kitara, siipimäinen gusli ja balalaikka. Valkovenäläistä tsimbalia (vasara-dulcimeria) soitti Mihail Leoncik. Upea konsertti! Diatonisen siipimäisen guslin soittoon kuuluu tremolo. Aikaisemmin guslin valitsivat toiseksi soittimekseen domransoittajat. Nykyään sen voi ottaa pääsoittimekseen. Kielikohtaisen sävelvaihtomekanismin avulla venäläinen kantele l. siipimäinen gusli on yhä useammin vakituisesti erilaisissa kokoonpanoissa. Edessä Alla Dogadova ­ sormin soitettava pöytägusli ja takana Ljubov Muravjova ­ siipigusli Venäjän kansallisen akateemisen Osipovin kansansoitinorkesterin harjoituksissa. Kuva: Kari Dahlblom AJANKoHTAISTA Satukonsertti Lahdessa Lahden Felix Krohn -salin valtasi lähes 30-päinen joukko 6­20 -vuotiaita satuhahmoiksi pukeutuneita kanteleensoittajia 23.2.2006. Lahden konservatorion kanteleluokan ja Finn-Kanteleiden yhteistyössä järjestämä Satukonsertti tarjosi kuulijoille vanhoja tuttuja sekä hieman uusiakin juttuja laulun, soiton, tanssin ja tarinoinnin muodossa. Konserttiyleisö seurasi innolla Satumetsän tapahtumia. Metsään saapunut pieni Satuhaltijatar taikoi metsän asukkien piristykseksi musiikillisia satukuvia. Jännistystä metsään toivat Rölli ja Milli Menninkäinen sekä tietysti Punahilkka ja Susi. Pienimmät katsojat yhtyivät lauluun yleisössä, kun Nalle Puh, Tao Tao ja Muumit ilmestyivät metsän siimekseen. Lisäksi Mörri-Möykky sai koko yleisön vääntelehtimään tanssin mukaan. Peppi Pitkätossulla ja Vaahteramäen Eemelillä olivat kepposet tuttuun tapaan mielessään. Vilahtipa lavalla jopa mopoa ajava lehmä, ripulinen prinsessa sekä vielä monia monia muita. Konsertin ohjasivat Mirva Minkkinen ja Johanna Aho. Soittajat olivat projektissa innolla mukana. Eräskin heistä totesi: "konsertti on vähän kuin katsoisi televisiota, mutta se on paljon hauskempi" KANTELE 11 2·2006
• AJANKoHTAISTA Virkistystä ja tikutusta Maaliskuisena viikonloppuna 17.­19.3. kokoontui KantO:n jäseniä ja muita tikkutyylistä innostuneita täpötäyden kurssin ja virkistyspäivien pariin Kaustiselle. Lämminhenkinen viikonloppu sisälsi rentoutumisen ja syömisen lisäksi jäsenkorjausta, liikuntaa sekä soittoa. Perjantai-iltana nautiskeltiin Pelimannitalolla irlantilaisen musiikin jameista. Lauantaina kuultiin Näppäreiden ja tikuttajien yhteiskonsertti, jossa esiintyi kurssilaisista koottu maailman suurin tikkukanteleyhtye: 15 soittajaa! Kyllä siinä kielet saivat kyytiä ja yläsävelet helisivät. Illanvietossa jamittelivat tikkukanneltajien lisäksi Rauno Nieminen ja Sanna Mylläri sekä Vatkain-duo. Lauantaina pidetyssä Kanteleensoiton opettajat ry: n vuosikokouksessa valittiin hallitus vuodelle 2006: Pauliina Syrjälä, pj (Kaustinen), Minna Raskinen, vpj (Kokkola), Mari Köykkä, sihteeri (Kemi), Katja Pitkänen, rahastonhoitaja (Porvoo), Satu Sopanen-Helisalo, jäsen (Helsinki), Anni-Pesonen, varajäsen (Joensuu) sekä Ulla-Stina Uusitalo, varajäsen (Askola). Kuopion musiikkistipendi Salla Pesoselle Kuopion kaupunki myöntää kerran vuodessa lahjakkaalle kuopiolaiselle muusikolle 1700 euron musiikkistipendin. Tänä vuonna hakemuksia tuli viisi kappaletta. Kuopion kaupungin kulttuurilautakunta päätti jakaa tämänvuotisen stipendin kahden hakijan, kanteleensoittaja Salla Pesosen sekä pianisti Essi Myöhäsen kesken. Salla Pesonen on kuopiolainen, 25-vuotias kanteleensoittaja, joka opiskelee tällä hetkellä vaatetusmuotoilua Kuopion Muotoiluakatemiassa sekä kanteleensoittoa Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla Helsingissä. Esiintymiskokemusta hänellä on karttunut niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Pori Folkissa kansankulttuuria Elokuussa Porissa voi nauttia satojen kansanmusiikin taitajien, kansantanssijoiden ja kädentaitajien esityksistä. Kantele soi festivaaleilla myös, Mestareiden perintö -konsertissa soittaa mm. Aulis Kivinen. Ohjelmaa on monenikäisille mm. uusiosoitinpajoja, joiden vetäjina toimivat Mikko Perkoila ja Erkki Okkonen. Festivaalit järjestetään 17.­20.8.2006. Lisätietoja www.pori.fi/kulttuuri/porifolk/ KANTELE 2·2006 12
• JuLKAISuT KALEVALA CANORA IMU-CD 051 Professori Tuomo Pekkanen käänsi Kalevalan latinaksi vuonna 1986 ja nyt 20 vuotta myöhemmin tämän laulu- ja runoepoksen tarinoita voi myös kuunnella levyltä latinaksi. Esittäjinä ovat Karelia, Heikki Laitinen, AnnaKaisa Liedes, Riika Paakkunainen, Sinikka Kontio ja Köyhät Ritarit. Kappaleina levyllä mm. Ortus Väinämöinis, Carmina nuptialia ja Väinämöinen fidibus canit. VIOLAN LAULUT Planet Production Oy, www.planetproduction.fi Pikku Kakkosen laulajatyttö Viola Uotilan toinen soololevy Violan laulut on jatkoa reilu vuosi sitten ilmestyneelle levylle Tulisoroinen. 8-vuotias Viola laulaa ja soittaa 5-, 10- ja 39-kielisiä kanteleita. Violalle rakkaita ovat vanhat isoäidin aikaiset sävelmät, mutta myös uudet lastenlaulut tekevät pienen kanteletytön iloiseksi. Levyllä on 24 sävelmää; mm. Linnunlaulupuu, Kerro Äiti, Kehdon äärellä, Saunavihdat. Violan laulujen säveltäjinä ovat mm. Pentti ja Jussi Rasinkangas, Soili Perkiö, Anna-Karin Korhonen ja P. J. Hannikainen. Mukana myös kansansävelmiä Suomesta ja Virosta. NARNIAN TARINAT: VELHO JA LEIJONA WALT DISNEY PICTURES & WALDEN MEDIA C. S. Lewisin kirjoittaman Narniaan sijoittuva kirjasarja on siirtynyt elokuvakankaalle ja nyt myös DVD:lle. Pevensien sisarukset joutuvat sodan aikana evakkoon maaseudulle eriskummalisen professorin taloon. Vaatekaapin kautta he pääsevät salaperäiseen Narniaan, jossa he kohtaavat puhuvia eläimiä, kääpiöitä, fauneja, kentaureja ja jättiläisiä. Elokuvan säveltäjä halusi käyttää musiikissa lumisen ja jäisen alueen soittimia ja tutustui näin kanteleeseen, joka soi elokuvassa. Satumaa vei siis myös kanteleen Hollywoodiin. LASTEN HENGELLISIÄ KANTELELAULUJA Koistinen Kantele Oy, www.koistinenkantele.fi Lasten hengellisiä kantelelauluja on tarkoitettu rikastamaan lapsityön musiikkihetkiä kanteleen avulla. Kappalevalikoima pohjautuu Vauvakirkkolauluihin. Kirjasta löytyy myös muita lapsityöhön soveltuvia lauluja koteihin, päiväkoteihin, päiväkerhoihin, perhekerhoihin, musiikkileikkikouluihin sekä lapsikuoroille. Oppaassa on myös ohjeita kanteleen soittamiseen, mikä antaa mahdollisuuden perehtyä laajemmin pienkanteleiden käyttömahdollisuuksiin. Kirjan nuotit ovat selkeitä ja niihin on merkitty kanteleen viritys, soinnut tabulatuurimerkein sekä näppäilysäestyksiä. KANTELE 13 2·2006
• KANTELE ELoKuvISSA 1950-luvun elokuvissa kantele on näkyvästi mukana ainakin kahdessa tapauksessa. Lasse Pöystin ohjaamassa Salakuljettajan laulussa (Fennada, 1952) on mukana suomalainen tähtikaarti ­ siis myös Marjatta ja Martti Pokela. Vuosikymmenen lopussa sai ensiiltansa puolestaan suomalaisneuvostoliittolainen suurelokuva Sampo (Mosfilm & Suomi-Filmi, 1959), jossa kantele on ­ Kalevalan juonen tavoin ­ erittäin merkittävässä osassa. Sampo ja Sampo-elokuvassa esitti Väinämöistä Urho Semersalmi. Kuvassa hänellä on seitsenkielinen kantele, jota hän soittaa sekä lyhyeltä että pitkältä sivulta. Kanteleen ääni on nauhoitettu erikseen eri kanteleella. KANTELE 2·2006 14
• salakuljettaja Salakuljettajan laulu Fennada, 1952 ohjaus: Lasse Pöysti pääosissa: Tapio Rautavaara, Assi Nortia, Ossi Elstelä, Marjatta Pokela ja Martti Pokela 1950-luvulla Marjatta ja Martti Pokelasta tuli erittäin suosittu esiintyjäpari. Heidän musiikkiaan esitettiin paljon radiossa ja heidät valittiin radion suosituimmaksi esiintyjäksi. "Meillä oli Marjatan kanssa hirvittävän paljon töitä. Radion kautta meillä oli esiintymisruuhkaa! Voitettiin radion suosikkikilpailu 50-luvun alussa ja saatiin siitä semmoinen pysti, jossa oli meidän nimemme", muistelee Martti Pokela. "Seuraavana vuonna oli sama kilpailu ja Tapio Rautavaara voitti sen silloin ja me oltiin toisena. Tapsa sai sitten saman pystin ja hänen nimensä lisättiin siihen. Sitä olen miettinyt, että mihinkähän se pysti on joutunut...", Martti Pokela pohtii. "Nyt saadaan nähdä Pokelatkin valkokankaalla, ja mikäli katkelmista voi päätellä tulos on aika hauska. Rouva Pokelan kellon heleä ääni soveluu mekanisoitavaksi, senhän olemme kuulleet jo raMarjatta ja Martti pokela esiintyivät elokuvassa Salakuljettajan laulu useissa kohtauksissa. pääasiassa soittimena heillä on kitara, mutta elokuvassa on myös kohtaus kanteleen kanssa. TEKSTI: TIMO VÄÄNÄNEN, KUVAT: SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO diostakin", kirjoitti Elokuva-aitta 1952 kertoessaan tulevista elokuvista. Martti Pokela muistelee, ettei hänen ja Marjatan näyttelemistä kovin paljon ohjattu. "Meillä ei ollut mitään vaikeita juttuja. Lasse Pöystiltä kysyttiin jotakin, otettiin erikseen kuvia ja omalla tavallamme tehtiin ne. Lasse sanoi, että tehkää niinkuin haluatte, sen mitä puhutte. Kyllä hän kuunteli ja hyväksyi ne. Hän sanoi, ettei rupea meitä johtamaan, eikä johtanut paljon muitakaan. Kyllä siinä hyvin itsenäisiä oltiin." Kanteleen elokuvaan halusi mukaan Pokelan mukaan Lasse Pöysti, mutta Martti ei soittanut kuvauksissa omalla kanteleellaan. "Minulla ei ollut sopivaa kanteletta ja se sitten lainattiin eräältä kaupungin orkesterin soittajalta, joka harrasti kanteleen soittoa. Hänen kanteleessaan oli muutamia äänivaihteita. Kohtauksen laulu oli muistaakseni `Huutelen tarhaan tarhaan...' ja siinä oli joitakin äänilajin muutoksia." KANTELE 15 2·2006
• KANTELE ELoKuvISSA Elokuva sai melko myönteisen vastaanoton, olihan siinä paljon esiintyviä tähtiä mukana ja Martti ja Marjatta olisi haluttu mukaan muihinkin elokuviin. "Kaarlo Nuorvalalla oli käsikirjoitus jo suunniteltuna kahteen seuraavaan, mutta ei me sitten enää lähdetty. Toivo Särkkähän tahtoi meitä Iskelmäkaruselliin mukaan ja me ei lähetty! Särkkä loukkaantui siitä ­ hän oli aika pahansisuinen muutenkin ja yksinvaltias näissä asioissa. `Se harva kerta, kun pyydetään, niin kyllä yleensä lähetään!', hän sanoi. Särkkä ei tajunnut, että minkä takia me ei lähetä. Muutenkin oli töitä, niin ajateltiin, että on ihan turhaa lähteä mihinkään filmiin. Filminteko oli jännittävää, mutta onneksi ei lähdetty tekemään enempää", muistelee Martti Pokela elokuvauraansa. Elokuvan juoni liikkuu nimen mukaisesti salakuljetuksen parissa. "Tarkemmin sanottuna Tornionjokilaakson tapahtumissa, kahvin, kellojen ja nylonin ym. laittomassa maahantuonnissa", kertoi Uusi Suomi 1952. Elokuvassa oli mukana pieni orkesteri ja musiikista vastasi George de Godzinsky. Jälkiäänityksiä ei musiikille tehty, kohtaukset kuvattiin ja äänitettiin kerralla muutamien harjoitusten jälkeen. "Minä kuitenkin soitin aina itse, toisin kuin Tapsa. Siellä oli joku soittamassa taustalla ja Tapsa oli soittavinaan. Muistaakseni tässäkin elokuvassa tapahtui niin", Martti arvelee. Sampo ­ mahtavaa ja monumetaalista Mosfilm & Suomi-Filmi 1959 ohjaus: Aleksandr Ptusko pääosissa: Urho Somersalmi, Anna Orotsko, Ivan Voronov, Andrej Osjin, Ada Voitsik, Eve Kivi "Ainutlaatuinen elokuvakokemus, joka mahtavuudessaan, dramaattisuudessaan ja väriloistossaan etsii vertaistaan!", hehkuttaa elokuvajuliste SuomiFilmin ja Mosfilmin yhteistuotantona tehtyä värielokuvaa Sampo. Elokuva herätti aikanaan erittäin vilkasta keskustelua tuotantovaiheessa olihan Kalevalan aiheita työstämässä neuvostoliittolainen elokuvayhtiö. Kirjoittelu Suomen lehdistössä kävi kiivaasti puolesta ja vastaan. Elokuvan alkuperäinen nimi Satu Sammosta muuttuikin lehdissä muotoon Sota Sammosta. Suomi-Filmi päätyi mukaan hankkeeseen silloisen opetusministerin Johannes Virolaisen toivomuksesta. Elokuva oli ensimmäinen suurtuotanto Kalevalan aiheista ja se oli myös teknisesti erittäin haastava työ näyttävine erikoisefekteineen ja monine ver- KANTELE 2·2006 16
• Sampo on julkaistu videokasettina 1989 sarjassa Suomi-Filmin suosikit II sioineen. Kaikki kohtaukset piti tehdä neljänä versiona ­ normaalilevyisenä ja laajakangasversiona, molemmat suomeksi ja venäjäksi. "Filmillisesti elokuva on mahtavaa ja monumentaalista trikkikuvausta Kalevalan kansan taistelusta Pohjolaa vastaan", kirjoitti Turun Sanomat arvostelussaan. Nykykatsojalle elokuva on hieman jäykähkö mutta elokuva hyödyntää erikoistehosteita näyttävästi onhan juonessa mukana ihmeellinen Sampo ja sen taonta, auringon vangitseminen vuoren sisään sekä Pohjolan emännän taiat. Louhi jopa lentää nykyisten toimintaelokuvien tyyliin. Juoni sijoittuu vuoden 1000 tienoille ja mukana oli monen alan kansatieteellisiä asiantuntijoita. Musiikin asiantuntijana toimi Erkki Ala-Könni, säveltäjä oli neuvostoliittolainen. "Elokuvan musiikin säveltää nuori lahjakas säveltäjä Igor Morozov, joka on tutkinut suomalaisten säveltäjien Kalevala-aiheisia teoksia. Petroskoissa säveltäjä tutustui maailman ainoaan kanteleyhtyeeseen", kirjoitti Neuvostoliitto tänään -lehti 16.8.1957. Uuden Suomen viikkolehti kirjoitti puolestaan ehkäpä hieman liioitellen 3.10.1959: "Filmimusiikin säveltäjä kuunteli viikkokaupalla Helsingissä suomalaista kansanmusiikkia." Perinteiset sävelaiheet ovat vahvasti mukana elokuvan musiikissa ja kantelekin soi useasti. Jo elokuvan avausjaksossa Helsingissä oleva Elias Lönnrotin patsas Väinämöisineen herää henkiin ja Väinämöinen soittaa hauenleukaluista kantelettaan. hoista tilikirjoista voisi tieto ehkä löytyä, mutta täytyy olla hyvä asiantuntija, että sieltä tunnistaa kanteleensoittajan nimen, jollei se ole aivan tunnetuimpia." Jos siis tiedät, kuka oli mukana kanteleineen elokuvassa Sampo, ilmoita tiedoistasi Kantele-lehteen. Väinämöisen roolissa oli Urho Somersalmi. Hänen kanteleensoittonsa on välillä runollisen viitteellistä, mutta häiden tanssikohtauksessa soitto muistuttaa hyvin tarkasti sulkusoittoa. Elokuvan ulkokuvauksia tehtiin Heinolan lähistöllä, Kuusamossa ja Seurasaaren ulkoilmamuseossa Helsingissä. Neuvostoliitossa kuvattiin myös ­ Pohjola-jaksot on tehty Krimillä, Kalevalan kesäkuvat Laatokan ja Äänisjärven rannoilla. Studiokuvaukset on tehty Mosfilmin studioilla Moskovassa. Kalevalan juonen tavoin kantele on ratkaisevassa roolissa. Kalevalan miehet Väinämöisen johdolla soittavat joukolla kirveillä veistämiään kanteleita ja lamaannuttavat Pohjolan puolustajat. Kohtauksen musiikki on mielenkiintoinen, sillä siinä ei monista muista kantelekohtauksista poiketen ole käytetty lainkaan kanteleen ääntä. Kanteleen taikavoimaista joukkosoittoa kuvataan hammond-urkuja muistuttavalla äänellä... Amerikkaan Elokuva vietiin myös Yhdysvaltojen teattereihin, mutta sitä markkinoitiin kauhufilminä ja suosio ei ollut kovin merkittävä. Ne, jotka olisivat voineet olla siitä kiinnostuneita, eivät ehkä huomanneet, että elokuvan aiheena oli Kalevalan tarina, koska mainoslauseena oli "the Most Chilling Terror Ever Experienced!" eli "Jäätävintä kauhua mitä on koskaan koettu!" Sisältöä kuvattiin lauseella "Thousands against an Ominous Diabolic Force from another World!" eli "Tuhansilla vastassaan uhkaava pirullinen voima toisesta maailmasta!" ja elokuvan nimenä oli "The Day the Earth Froze" eli "Päivä jolloin maailma jäätyi." lähteet: Suomen elokuva-arkisto, www.imdb.com, Martti pokela, Kari Uusitalo: Kuvaus ­ kamera ­ käy! (Kirjastopalvelu, 1994), Sampo, VHS-video (Suomi-Filmin suosikit II, 1989) Väinämöisen kanteleen ääni Kuka sitten soitti kanteletta elokuvan äänityksissä? Ääni muistuttaa kovasti suomalaista suurkanteletta, vaikka kuvassa elokuvassa onkin alun leukaluisen soittimen jälkeen seitsemänkielinen pienkantele. Mukana on suomalaisia musiikintelkijöitä mm. Suomen Laulu -kuoro. Elokuva-arkiston tutkija Juha Seitajärvi kertoo, että vanhojen suomalaisten elokuvien musiikkien tekijöitä ja alkuperää ollaan parhaillaan tutkimassa, erityisesti kansansävelmien ja -soittimien osuutta. "Sampoon emme ole kuitenkaan vielä päässeet käsiksi", musiikkiin erikoistunut tutkija sanoo. Elokuvan tekijätekstit eivät mainitse kanteleensoittajaa, joten asia pitäisi tutkia muista dokumenteista. "Van- KANTELE 17 2·2006
• 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. TerracoTTa lady (FI NM7 06 00001) comp. Jukka Linkola ImprompTu op. 5 no. 5 (FI NM7 06 00002) comp. Jean Sibelius okapI (FI NM7 06 00003) comp. Anna-Karin Korhonen HöpellysTä (FI NM7 06 00004) comp. Vilma Timonen maaHerran polska (FI NM7 06 00005) trad. Antti Rantosen mukaan valse GrIffyre (FI NM7 06 00006) comp. Asko Hyvärinen neerem (FI PM3 05 00005) comp. Timo Väänänen Tennessee WalTz (FI NM7 05 00051) comp. Redd Stewart & P. W. King, Acuff Rose Publications TulIkarIn masurkka (FI NM7 05 00040) trad., arr. Toivo Alaspää, Matti Kontio, Timo Väänänen 8:12 4:29 6:47 3:29 2:19 5:52 6:43 3:05 2:37 7:16 4:59 3:43 3:49 3:40 eva alkula ulla Honkonen ImprobaTur vIlma TImonen ouTI lInnaranTa eIja kankaanranTa TImo väänänen kanTeleTrIo ToIvo alaspää, maTTI konTIo, TImo väänänen kanTeleTrIo ToIvo alaspää, maTTI konTIo, TImo väänänen marTTI pokela HellI syrjänIemI HellI syrjänIemI vIlma TImonen ouTI lInnaranTa Kanteleen värejä Kantele-lehdessä on tässä numerossa mukana lukija- ja jäsenetuna cd-levy Kantele Colours, jolla esiintyy 15 kanteleensoittajaa erilaisilla kanteleilla. Levy on tuotettu yhteistyössä Kanteleliiton ja Inkoon Musiikki IMU:n kanssa. 10. lönnroT-fanTasIa (FI NMT 05 00021) comp. Martti Pokela 11. jos voIsIn laulaa kuIn lInTu voI (FI NM7 06 000011) trad. , arr. Helli Syrjäniemi 12. Häälaulu (FI NM7 06 00012) comp. Martti Syrjäniemi, arr. Helli Syrjäniemi 13. korupolska (FI NM7 06 00013) trad., arr. Vilma Timonen 14. kerImäen polska (FI NM7 06 00014) trad., arr. Outi Linnaranta 30.6.­7.1.07. Turun linnassa Sankari vai konna? -näyttely. Kaikissa asioissa on kaksi puolta ja aika tekee tehtävänsä. Esineitä ja asioita noidasta Auervaaraan. Mukana näyttelyssä Timo Väänäsen ja Ilari Ikävalkon teos Väinämöisen kasvot, joka koostuu 144 kanteleensoittajan kasvokuvista. Turun maakuntamuseo, www.turku.fi/maakuntamuseo Haluaisin ostaa käytetyn hyväkuntoisen konserttikanteleen. Arja Grönvall puh. 040 821 5420 tai arjaog@suomi24.fi. Myydään soitinrakentajille sahattua kuusipuuta, max. lev. 30 cm, kauan varastossa ollutta. Puh. 040 703 5024 Myydään kaunis 36-kielinen kotikantele (rak. 1998, Olavi Turpeinen, Vesanto). Hp. 500 / tarjous. Tiedustelut Raija Opas, p. 050 583 0048, raija.opas@kolumbus.fi Myydään Heikkilän valmistama hyväkuntoinen, kaunisääninen konserttikantele. Tekijä on huoltanut soittimen viime syksynä. Hintapyyntö 1500 . Puh. (09) 594226 / Joenpelto. Etsin oppilailleni soittokuntoisia 36-kielisiä kotikanteleita. Yhteydenotot: Maarit Aarvala, 040-51 61 101 tai maarit. aarvala@pp.inet.fi KANTELE 2·2006 18
• Soitettavaa kesäksi Tässä ensimmäisessä Kantele-lehden nuottiliitteessä on musiikkiopisto Juvenalian oppilaiden omia sävellyksiä isolla kanteleella soitettavaksi. Säveltäjien ikä vaihtelee 11 ja 18 vuoden välillä. Espoolaisessa musiikkiopisto Juvenaliassa on kanteletta opiskeltu kansanmusiikkilähtöisesti jo yli kymmenen vuotta. Tällä hetkellä opistossa annetaan opetusta sekä kansanmusiikkipainotteisella että taidemusiikkipainotteisella linjalla noin kolmellekymmenelle pääaineiselle oppilaalle. Kanteleensoitonopettajat (KantO ry) kokoaa Kantele-lehteen nuottiliitettä ennen julkaisemattomista sävellyksistä tai sovituksista, jotka soveltuvat kanteleella soitettavaksi. Jos sinulla on pöytälaatikossasi mainioita sävellyksiä, sovituksia tai muuten vain mielestäsi erinomaisia kappaleita muidenkin iloksi, voit lähettää niitä osoitteella: Sanna Huntus, Vattuniemenkatu 18 E NuoTTILIITE 1 70, 00210 Helsinki, sanna.huntus@ pp.inet.fi. Myös käsinkirjoitetut nuotit kelpaavat. Kaikkea materiaalia ei voida julkaista, mutta keräämme saapuneet nuotit arkistoon säilytettäväksi. Liitä mukaan kaikki tiedot kappaleesta tai vaikkapa tarina sen synnystä. Jos säveltäjä/sovittaja on tiedossasi, kysy myös häneltä lupa nuotin julkaisuun. 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. Ardemum-valssi säv. Anna Wegelius ja Sanna Huntus Muuttolinnut säv. Inka Pehkonen San José säv. Inka Pehkonen Valborgkväll säv. Mirja Komulainen Yön lintu säv. Eveliina Koski Kimara-valssi säv. Jutta Rahmel Sudenkorento säv. Eveliina Moilanen Kamomilla-polkka säv. Maija Pokela sov. Jutta Rahmel Heinäpolska säv. Mirja Komulainen Dm 5 C Ardemum-valssi Dm Am Anna Wegelius & Sanna Huntus C G 1. Dm Dm /C 10 F 2. C /E Am Am Em G Am 14 G Am 19 G 2. Am 1. Am KANTELE 2·2006
• NuoTTILIITE 1 Muuttolinnut 5 Rauhallisesti Inka Pehkonen 9 13 17 D.C al Fine Fine 21 25 KANTELE 2·2006 20