1 k ntele 1 20 20 Presidentti Tarja Halonen valitsi vuoden kantelelevyn EVA: Hauras jää Otto Koistinen in memoriam
2 k ntele K NTELEen tämän kielillä KANNESSA Tarja Halonen KUVA Lasse Keltto, kuvan oikeudet Presidentti Halosen toimisto
3 k ntele kielillä PÄÄTOIMITTAJA Sanni Virta, 0505228077 lehti@kantele.net JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki www.kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Juulia Pölönen, Hanna Ryynänen ja Outi Sane TAITTO Jimmy Träskelin PAINOPAIKKA Newprint Oy, Raisio SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 14.9.2020 Aineistodeadline 11.8.2020 ISSN 0357-6892 ISSN 2669-9656 KULTTUURI, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN 30 Nahkatakkinen tyttö Kanteleensoittajat musikaalissa 34 Erään kanteleensoittajan musisoinnista Japanissa 25 Nuottiliite: Jutta Rahmel Sävellyksiä 15-kieliselle kanteleelle 43 Julkaisuesittelyt Uudet kantelejulkaisut 48 Otto Koistisen muistokirjoitus kirjoittanut Ismo Sopanen 50 Kantele ympäri Suomen Esittelyssä Ruuhkavuosi-yhtye 13 Upea EVA Kanteleen, sellon ja laulun yhteistyötä 6 Tarja Halonen vaikuttui kanteleen moninaisuudesta 19 Tikusta asiaa Saarijärven kanteleen soittotikut testissä 39 Liiton uutiset ja puheenjohtajan palsta
4 k ntele SO MM EL O 15 VU OT TA ? KO NS ER TT EJ A KU LTT UU RIM ATK AIL UA KU RS SE JA SE MIN AA RE JA ... JA HY VÄ Ä MIE LTÄ ! T UL E MU KA AN ! 24 .29 .6 .2 02 eth no mu sic fes tiv al SO MM EL O SO MM EL O 24-30.6.2020
Kansainvälinen kantele Sain haastatella presidentti Tarja Halosta Kantele-lehteen. Tapaaminen oli mahtava, ja olin vaikuttunut hänen oivaltavista ajatuksistaan niin kanteleesta kuin muusta suomalaisesta kulttuurista. Presidentti Halonen valitsi vuoden kantelelevyn, ja haastattelussaan hän avasi myös valinnan perusteluja. Halonen lähetti lämpimiä terveisiä koko kanteleväelle: “Onnittelen teitä pitkäjänteisestä työstä kanteleen parissa: soittimen elävänä pitäminen on kulttuuriteko!” Kantele on ilahduttavan kansainvälinen soitin, ja tämä näkyy myös lehden artikkeleissa: Japanin elävä kanteleja musiikkikulttuuri välittyy akustiikan tutkija ja kanteleensoittaja Henna Tahvanaisen kirjoituksesta. Myös Venäjän ja Suomen kanteleyhteistyö voi hyvin. Tiesitkö, että Petroskoissa on oma Kanteletalo? Voit lukea siitä tästä lehdestä Hanna Ryynäsen kirjoittamasta artikkelista. Tutkija Timo Leisiö toimitti Kantele-lehdelle kaksi erittäin mielenkiintoista artikkelia, jotka kertovat Neuvosto-Karjalassa toimineista kantelevaikuttajista: muusikko Maksim Gavrilovista ja venäläisen Kantele-yhtyeen perustajasta, Viktor Gudkovista. Nämä artikkelit voit lukea kokonaisuudessaan kantele.net -verkkosivustolta. Myös Music Finland julkaisi Kalevalanpäivänä kanteleaiheisen artikkelin ja kanteleartistien soittolistan, joka on suunnattu erityisesti ulkomaisille musiikkivaikuttajille. Voit käydä lukemassa jutun ja kuuntelemassa soittolistaa Music Finlandin -verkkosivuilta. Tässä lehdessä on myös paljon julkaisuesittelyjä, mikä kertoo elinvoimaisesta ja alati uudistuvasta kantelekulttuurista, uusia levyjä äänitetään koko ajan ja kirjoja kirjoitetaan, mahtavaa! Rauno Niemisen kirjoittama, nyt ensimmäistä kertaa julkaistava Saarijärven kanteleiden soittotikkuja käsittelevä artikkeli Tikusta asiaa löytyy tästä lehdestä. Artikkelilla kunnioitetaan myös Kari Dahlblomin (1955-2017) muistoa. Artikkelissa on hänen ja muiden aiheen asiantuntijoiden hauskaa sanailua, joka vie lukijan muutaman vuoden taakse tuohon Sommelo-festivaalin kesäyöhön, jossa testailtiin eri materiaaleista tehtyjä soittotikkuja. Helmikuussa kanteleyhteisön tavoitti suru-uutinen. Kanteleenrakentajamestari Otto Koistisen muistokirjoitus julkaistaan tässä lehdessä. Kanteleliitto muistelee Otto Koistista ja kiittää häntä merkittävästä työstä kanteleen hyväksi. 10.3.2020 24-30.6.2020
6 k ntele Tarja Halonen TEKSTI SANNI VIRTA KUVA JIMMY TRÄSKELIN Presidentti vaikuttui kanteleen moninaisuudesta K anteleliitto pyysi presidentti Tarja Halosta valitsemaan Vuoden levy –tunnustuksen vuonna 2019 julkaistujen kantelelevyjen joukosta. ”Vuoden kantelelevy on RAUMA:n Deep Ocean –levy. Duon musiikissa yhdistyvät miellyttävällä tavalla suomalainen ja japanilainen kulttuuri, hiljaisuuden sanoma”, presidentti Halonen kuvaili osuvasti valintaansa. Vuonna 2019 julkaistiin jälleen monta upeaa kantelelevyä: valikoimassa oli niin kansanmusiikkia, taidemusiikkia kuin yksi joululevykin. Näitä levyjä presidentti Halonen kertoi kuunnelleensa toimistollaan joulukiireiden keskellä sekä myöhemmin joulun pyhinä musiikin äärelle hiljentyen. Saimme valokuvaaja Jimmy Träskelinin kanssa tavata presidentti Halosen hänen toimistollaan Hakaniemessä. Kohtaaminen oli lämminhenkinen, keskustelimme tietenkin kanteleesta, kulttuurin eri muodoista ja niiden yhdistämisestä sekä presidentin omasta musiikkisuhteesta.
7 k ntele Mitä ajatuksia tehtävä valita vuoden kantelelevy teissä herätti? ”Kun pyysitte valitsemaan vuoden Kantelelevyn, tunnetilani oli uteliaisuuden ja kauhistuneisuuden välimuoto. Olen kaikkiruokainen musiikin suhteen ja minua kiinnosti tämä kovasti. Toisaalta mietin, uskallanko tarttua tähän tehtävään, sillä en ole musiikin ammattilainen”, Halonen kuvailee. ”Sitten ajattelin, että sekä teidän järjestöllänne että lehdellänne on tarkoitus kannustaa niin sanotusti meitä tavallisia kansalaisia kiinnostumaan kanteleesta. Ajattelin, että voisi olla mielenkiintoista tietää, minkälainen musiikki tällaista musiikin aktiiviharrastajaa, ei ammattilaista, kiinnostaisi”. Presidentti Halonen kertoo kuunnelleensa levyjä useaan kertaan. ”Ensin kuuntelimme levyjä toimistolla yhdessä. Halusimme selvittää, mikä niin sanotusti nappaa korvaan, mikä jää mieleen tältä kuuntelukierrokselta. Tämän tyyppinen levy Deep Ocean ei ehkä ollut. Kuitenkin kun kuuntelin levyjä uudelleen, silloin tavallaan sukelsin ja valahdin tähän RAUMA:n levyyn. Siinä oli minulle sopiva tunnelma”, Halonen kuvailee. Keskustelemme, miten vuoden levyn valinta muotoutui. Halonen kertoo, että ensi-ihastus tuli hänelle tunnepohjalta, henkilökohtaisena mieltymyksenä. Hän perustelee valintaansa lisää: ”Kanteleessa on mielestäni sellaisia peruspiirteitä, jotka sopivat kansainväliseen levitykseen, ja siinä mielessä voisi ajatella Deep Ocean -levyn sopivan tämän tunnustuksen saajaksi”. Halonen kertoo hänen ja miehensä professori Pentti Arajärven olevan kiinnostuneita etnomusiikista. Halonen toivoisi kanteleen tulevan kansainvälisesti vielä enemmän tunnetuksi. ”Minulle RAUMA:n levy oli meditatiivinen ja musiikkiin sai uppoutua”, hän kertoo, ja lisää: ”Sitä, että japanilaisella kanteleyhdistyksellä oli viime vuonna juhlavuosi, en tiennyt. Hieno juttu, tämä sattui hyvin!” Presidentti Halonen tutustui Kantele-lehtiin Sanni Virran kanssa.
8 k ntele Miten luonnehtisitte kanteleen ääntä? Minkälaisia ajatuksia teille heräsi kuuntelemistanne levyistä? ”Minun mielestäni kanteleen ääni on sievistelemätön, aito.” Halonen lisää, että perinteisesti siinä on myös herkkyyttä, jota monet soittajat saavat esille myös tässä levyvalikoimassa. Levyillä kantele soi sekä säestävässä roolissa että sooloinstrumenttina. Presidentti kertoo olleensa vaikuttunut kanteleen moninaisuudesta: ”Se, mikä kanteleessa myös viehättää, on se, että se sopii lapsille yhtä lailla meilläkin kun on lapsia ja jo viisi lastenlastakin! Vaikka hienomotoriikka ei olisikaan vielä niin vahva, kanteletta voi soittaa. Kantele on hyvä aloitussoitin, mutta siinä on mahdollisuus kehittyä todelliseksi konserttimestariksi! Tämä skaala minua viehättää kanteleessa. Olen hyvin iloinen, että monet koulut ovat käyttäneet kanteletta lasten ensimmäisenä musiikkiavaimena.” Hän kiittää monipuolisesta ja erilaisesta levyvalikoimasta: ”Tehän olitte valinneet niin hyvän ja monipuolisen levyvalikoiman, että valinnassa nyt ei kummoisia virheitä olisi edes voinut tehdä!” Yllättikö jokin levyvalikoimaa kuunnellessa? ”Minulle oli yllätys, että osassa näistä levyistä oli aika paljon reteämpää soittoa, kuin mitä olen tottunut kanteleella kuulemaan. Ajattelin, että näin sen kuuluukin olla! Useimmilla soittimilla saa minkä tahansa tunnelman aikaiseksi!” Levyvalikoima oli Halosen mielestä myös laajuudessaan yllättävä. ”Mukana oli myös sävyjä uudemmasta kansanmusiikista, jossa musiikkia tehdään vähän reteämmin ja vahvemmin. Kuten sanottu, minulle oli yllätys, että levyjä oli niin laidasta laitaan”, hän kertoo ja lisää, että tyypillistä genreä ei levyistä voinut löytää valikoiman ollessa niin laaja. Oliko joku levyvalikoiman artisteista teille tuttu entuudestaan? Zäpämmät oli presidentti Haloselle entuudestaan tuttu yhtye, jota hän on kuullut esimerkiksi radiosta. ”Yksi työntekijöistäni on Turun suunnalta, ja hän tunsi Zäpämmät –yhtyeen. Sanoisin, että olen nähnyt yhtyeen muusikoita julkisuudessa, ja toki myös jotkin muut levyvalikoiman artistit tuntuivat tutuilta entuudestaan”. Presidentti Halosen kuunneltavana oli myös Finn-Kanteleet –yhtyeen joululevy, joka sattui olemaan myös ajankohtainen kyseisenä vuodenaikana. ”Tämä levy oli myös yllätys, se oli erilainen. Kantelehan on mitä oivallisin joulumusiikkiin sopiva soitin, erityisesti perinteiseen suomalaiseen joulumusiikkiin se kyllä sopii hyvin. Siinä yhdistyvät mielestäni nostalgisetkin ja tunnelmalliset sävyt”, hän kuvailee. ”Kantele sopisi jazzmusiikkiin!” Halonen kertoo pohdiskelleensa, kuinkahan paljon kanteletta voisi käyttää jazzmusiikissa? Presidentti ja hänen miehensä professori Arajärvi ovat jazzmusiikin suuria ystäviä. ”Olisi kiva nähdä, miten nämä kaksi aluetta, jazz ja kantele yhdistyisivät!”, Halonen sanoo. Jotkin kanteleensoittajat ottavat vaikutteita jazzista omassa musiikissaan, mutta kanteleella soitettuna sitä voisi ilman muuta kuulla enemmän. ”Kantele voisi sopia moderniin jazziin”, Halonen ehdottaa. Olette ollut Kansallisgallerian hallituksen puheenjohtaja. Minkälaisia muita luottamustehtäviä teillä on kulttuurin parissa ollut? ”Olen tosiaan Kansallisgallerian hallituksen puheenjohtaja. Kansallisgalleriaanhan kuuluvat Kiasma, Sinebrychoffin museo ja Ateneum. Eilen viimeksi olin Ateneumin näyttelyn avajaisissa. Koitan omalla kansainvälisellä osaamisellani vahvistaa museoiden asemaa, esimerkiksi Helene Schjerfbeckin näyttelyä olen käynyt katsomassa Lontoossa, olin avaamassa kyseisen näyttelyn Tokiossa samoin naistaiteilijoiden näyttelyn Kumussa, Tallinnassa.” Halonen on myös Helsingin yliopiston hallituksen puheenjohtaja. Teatterialaakin hän tuntee
9 k ntele ” Kanteleessa on mielestäni sellaisia peruspiirteitä, jotka sopivat kansainväliseen levitykseen. hyvin, sillä hän on ollut pitkään Työväen Näyttämöiden liiton kunniapuheenjohtaja. Liitto toimii ammattija harrastajateattereiden yhteisenä valtakunnallisena järjestönä. ”Sitä kautta on syntynyt läheisempi suhde myös meidän uusiin teatterintekijöihin, jotka aloittavat ensin esimerkiksi ylioppilasteattereissa sekä muissa harrastajateattereissa ja siirtyvät niistä kaupungin teattereihin”. Olette aktiivinen konserteissa kävijä. Muistan teidän käyneen esimerkiksi ENKEL-yhtyeen konsertissa Musiikkitalossa. ”Niin, kyllä musiikki tarvitsee yleisönsä, niin kuin tarvitsevat taideteoksetkin! Vaikka taiteilijoilla on oma sisäinen ilonsakin tehdä taidetta, kukaan ei yleensä pahastu siitä, että muutkin siitä nauttivat!” Halonen sanoo ja jatkaa: ”Käymme Musiikkitalossa ihan kaikenlaisissa konserteissa; meillä on tällainen luksus helsinkiläisinä!” Mikä kulttuurin/taiteen muoto teitä tällä hetkellä erityisesti kiinnostaa? ”Pidän taiteiden välisestä yhteistyöstä. Mielestäni taidenäyttelyjen avajaisissa kannattaisi käyttää musiikkia, ja joskus jopa koko näyttelyjakson aikana voisi olla eri taidemuotoja yhdisteleviä tapahtumia. Niissä voisi olla musiikkia, kirjallisuutta ja tanssiakin, ainakin Ateneumissa olisi isoja tiloja, jotka voisivat sopia tähän!” Halonen kertoo huomanneensa kansainvälisissä tehtävissä toimiessaan, että ulkomailla pidettyjen erilaisten seminaarien ja kokouksien yhteydessä on käytetty varsin onnistuneesti kulttuuriohjelmaa osana tapahtumia. ”Esimerkiksi juhlaillallinen on viety museoihin ja lisäksi on kuultu musiikkia”, hän kertoo”. Presidenttikausillaan ja sitä ennen ulkoministerinä toimiessaan Halonen on nostanut suomalaista kulttuuria esille erilaisissa kansainvälisissä tilaisuuksissa. ”Kantele ja sillä soitettava musiikki ovat olleet sellaisia asioita, joita olemme halunneet tuoda näihin tilaisuuksiin. Tässä meillä Suomessa on mielestäni kuitenkin vielä paljon tehtävissä”. Eri taidemuotojen yhdistämistä voisi Halosen mielestä käyttää enemmänkin, ei pelkästään valtiovierailuiden yhteydessä. ”Kanteleensoittajien yhteistyö muiden musiikin alojen kanssa, se voisi myös olla uuden kiinnostuksen herättäjä”. Presidentti Halonen vertaa taiteiden välistä yhteistyötä myös tieteiden puolella tapahtuvaan kehitykseen. ” Taidemuotojen yhdistämisestä tulee myös eri tiedealojen yhteistyö. Tieteiden välisessä yhteistyössä kaikkein mielenkiintoisimmat uudet löydöt ovat mielestäni tehty aikai
10 k ntele semmassa työssä katveeseen jääneiltä alueilta. Katvealueilta ja reunoilta on löydetty uutta. Olen samaa mieltä taiteen suhteen: poikkitaiteellisuus on kulttuuria rikastuttava tekijä. Tuoreet taiteentekijät ovat huomattavan innokkaasti lähteneet tälle alueelle.” Taide ja kestävä kehitys ”Jo ennen kuin kestävä kehitys tuli enemmän tapetille, mietin, että taide on alue, jota voi käyttää loputtomiin ilman, että hukkaa luonnonvaroja”, presidentti Halonen toteaa ja jatkaa: ”Tämä on yksi lempiaiheistani, mutta mitä tulee kestävään kehitykseen, faktoja on tarpeeksi, jotta ihmiset voisivat muuttaa käyttäytymistään. Monet tutkijat sanovat, että aivojen faktojen tajuaminen ei riitä, vaan kokemuksessa pitää olla tunne mukana, jotta käyttäytyminen muuttuisi. Taide on yksi tällainen tunnepuolen avaaja. Tämä on yksi syy, miksi ihmiset eivät muuta toimintatapojaan, vaikka tutkimustietoa on runsaasti tarjolla. Siksi taiteella on sen alkuperäisen, mielestäni sinänsä riittävän tehtävän lisäksi myös tällainen merkitys”, hän toteaa viisaasti. Taidekokemukset jäävät ihmisille mieleen, ja Halonen kertoo myös yhden omakohtaisen, vaikuttavan kokemuksen. ”Muistan aina kertoa, miten New Yorkissa pidetyn YK-kokouksen yhteydessä oli musiikkiesitys, jossa kuvattiin jään sulamista pohjoisnavalla. Tilasto oli siirretty sävelasteikolle, ja teos alkoi hyvin rauhallisesti, mutta kiihtyi suuresti lopussa. Jään sulamisen nopeutuminen jäi paremmin mieleen kuin tilastosta luettuna. Hyvin monet meistä paikallaolijoista muistavat tämän kokemuksen. Musiikilla voi luoda itselleen muistijälkiä; koski se sitten politiikkaa tai henkilökohtaista elämää. Ei se sattumaa ole, että häissä ja hautajaisissa on musiikkia!” Kuvataide on presidentille tärkeä taidemuoto Kuvataide on presidentti Haloselle henkilökohtaisesti tuttu taidemuoto, sillä hän on opiskellut ja harrastanut sitä myös itse. ”Sielläkin näkyy eri taiteenmuotojen ja tekniikoiden yhteistyö: esimerkiksi maalaustaide, grafiikka ja kuvanveisto menevät joissain teoksissa kiinnostavalla tavalla ristiin. Välillä on vaikea tietää, miten tätä taidetta nimittäisi, vaikka ei sitä oikeastaan tarvitsekaan tietää!” Kuvataide ja muutenkin käsillä tekeminen ovat presidentti Halosen omaa alaa. Hän on tyytyväinen, että hänen suvussaan seuraavat sukupolvet ovat kuulemma musiikillisestikin aktiivisia. Tasa-arvo kulttuurissa ”Naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia musiikin suhteen, mutta mielelläni teen menneiden aikojen naismestareita tunnetuiksi”, Halonen sanoo. Hän antaa esimerkin: ”Helene Schjerfbeck oli tunnustettu tekijä elinaikanaankin, mutta siitä, millainen ikoni hän on tänä päivänä, kiitos kuuluu myös taidehistorian tutkijoille”. Halosta kiinnostaa feministinä tehdä myös menneiden sukupolvien naisia näkyviksi, esimerkiksi musiikin alalla unohdettuja suuruuksia voidaan tuoda esille äänitteiden kautta. ”Mutta jos tätä ei tehdä, kukaan ei opi näitä taideteoksia tuntemaan”, Halonen toteaa. Kulttuurin tekijät tarvitsevat myös heidän työnsä tunnetuksi tekeviä taidehistorioitsijoita. Laajennamme keskustelun myös kanteleeseen. ”Kanteleensoitto on ollut perinteisesti naisten ala, mikään ei estäisi teitäkään olemasta tällainen samanlainen musiikin historian näkyväksi tekijä. On hienoa, että tuodaan esille koko kaari, ei pelkkää Väinämöistä!”, Halonen sanoo ja jatkaa: ”Toisaalta, ehkä Väinämöisen esiintuominen voisi auttaa nykypäivän ihmisiä ymmärtämään, että kantele on myös miesten ja poikien soitin”. Tämä tuntuu merkittävältä kantelealan ollessa nykyään varsin naisvaltainen. ”Historiasta uusien tekijöiden löytäminen on eri taiteiden aloilla meneillään, tätä kannattaa hyödyntää”, hän toteaa.
11 k ntele ”Kaustisen kansanmusiikkifestivaali on tullut tutuksi!” Presidentti Halonen kertoo käyneensä Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla. Kysyn, millaisia muistoja hänellä on sieltä. ”Ihan upeita muistoja, ja täytyy sanoa näin romanttisesti, että minusta se ympäristö on todella hieno!”, hän vastaa. Halonen kertoo olleensa festivaaleilla ihan sen alkuvuosina. Kun Halonen oli joskus kertonut tästä julkisuudessa, yksi vanha musiikintaitaja oli muistellut: ”Muistan, että kun presidentti oli täällä ensimmäisen kerran, hän oli meidän saunakammarissa yötä” Halonen sanoo nauraen. ”Silloin kuin olimme nuoria, ei majoituspaikkoja ollut ihan samaan malliin kuin nykyään”. ”Minulla on saunahenkinen musiikkihistoria: sekä Pori Jazzeilla että Kaustisella olen ollut ensimmäiset kerrat vieraanvaraisten paikkakuntalaisten saunoissa yötä”. Halonen kuuntelee paljon myös oopperaa, ja hänellä on yksi edellisten kaltainen muisto myös Savonlinnan oopperajuhlilta: ”Silloin nukuin tuttavaperheen keittiönpöydän alla! Talon ovet oli avattu yleisölle, ja siellä yöpyi paljon ihmisiä. Keittiön pöydän alla nukkuessani varmistuin, ettei kukaan kävellyt yöllä ylitseni. Monta muutakin hauskaa juttua olisi kerrottavana!” Millaisia terveisiä lähettäisitte nuorille kanteleharrastajille, rakentajille, tutkijoille, ammattilaissoittajille ja kaikille alalla työskenteleville tämän lehden haastattelun kautta? ”Kiitos, että käytitte tässä tehtävässä innokasta musiikin harrastajaa!”, Halonen sanoo ja jatkaa: ”Sanon teille aktiivisille musiikki-ihmisille, että älkää menettäkö toivoanne sukulaisten ja ystävien suhteen, aina kannattaa tuoda myös uusia ihmisiä musiikin pariin, sillä aina jollekin se taide kolahtaa. Siksi kannattaa tuoda uusiakin ihmisiä esimerkiksi kanteleella soitetun musiikin pariin! Kulttuuri on niin valtavan tärkeä elämänalue, että on merkittävää toimia musiikkilähettiläänä muille. Tästä näkökulmasta erityisesti toivotan kaikille kanteleharrastajille tsemppiä! Tämä on hieno aihe!” Kantelelevyt ovat jääneet presidentin ja hänen työyhteisönsä kuunteluun: ”Täytyy kertoa, että hyvä on laitettu kiertämään. Levyt eivät ole nyt omassa käytössäni, vaan ne ovat erään työtoverini tyttärellä, joka on aktiivinen kanteleensoittaja. Tällä hetkellä nämä kantelelevyt ovat siis tällä nuorella naisella kuuntelussa”, presidentti Halonen kertoo. Hän jakaa mielellään kulttuurielämyksiä muiden kanssa, sillä hän kertoo antavansa suuresta cd-levykokoelmastaan musiikkia myös muiden kuultavaksi. ”Onnittelen Kanteleliittoa, olette tehneet pitkäjänteistä työtä kanteleen hyväksi! Siitä huolimatta, että kantele on vakiintuneessa asemassa suomalaisessa musiikkielämässä, niin tällaisilla asioilla on helposti vaarana joutua niin sanotusti arvostettavaksi museoon. Eli siinä mielessä sen elävänä pitäminen on kulttuuriteko!” Lopuksi presidentti sanoo leikkisästi: ”Olisi hienoa kuulla kanteletta joskus myös Pori Jazzin Lokkilavalla!” " Olen iloinen siitä, että monet koulut on käyttäneet kanteletta ensimmäisenä musiikkiavaimena.
12 k ntele Tarja Halosen perustelut Kanteleliiton Vuoden levy valinnan taustalla: Kiitos mahdollisuudesta tutustua viimeisimpään kantelemusiikkiin. Jokainen cd oli hieno kokonaisuus. Kantele toimii hyvin sekä säestyksenä että pelkkänä instrumenttiesityksenä. Kuuntelimme levyjä ensin yhdessä toimistolla joulun kiireiden alla ja jatkoin sitten kuuntelemista itsekseni kotona. Valintani olisi voinut eri perusteilla kohdistua mihin tahansa ehdokkaista. Halusin kuitenkin valita instrumentaaliesityksen, jotta kanteleen soitto olisi keskiössä. Sitten annoin tunteen hallita. Valintani on Hiroko Aran ja Haruhiko Sagan RAUMA, jonka herkkyys ja meditatiivisyys tempasivat minut yhä uudelleen mukaansa. Musiikkityyppinä levy edustaa itsellenikin hieman yllätyksellistä, uudenlaista kulttuuriyhteyttä, mutta sillä voitaneen myös saada kanteleelle uusia ystäviä. Kunnioittavasti Tarja Halonen RAUMA –duossa japanilainen Hiroko Ara soittaa kanteleita: konserttikanteletta, 5-kielistä vaskikanteletta ja 10-kielistä kanteletta. Duon toisen osapuolen, Haruhiko Sagan levyllä kuultavaan instrumenttivalikoimaan kuuluvat mongolialainen perinnesoitin morin khuur, ikel ja doshpuluur sekä kurkkulaulu. Duon ohjelmistona kuullaan perinteisiä suomalaisia ja mongolialaisia sävelmiä, Martti Pokelan sävellyksiäsekä duon omia kappaleita. Duon jäsenet kiittävät tunnustuksesta: ”Tämä on suuri kunnia, ihmeellinen yllätys!” Toivottavasti kuulemme RAUMA:n konsertteja joskus myös Suomessa! Lue RAUMA: Deep Ocean –levyn esittely Kantele 3/2019 – lehdestä.
13 k ntele Upea EVA TEKSTI SANNI VIRTA E VA on Anna-Karin Korhosen, Vesa Norilon ja Essi Wuorelan yhtye, joka esittää suomalaisia laulu-aarteiston rakastettuja kappaleita rohkeasti, tyylikkäästi ja svengaavasti. Kanteleita innovatiivisella ja virtuoottisella otteella EVA-Triossa soittaa Anna-Karin Korhonen eli Ansku, Vesa Norilon käsissä sello taipuu mihin vain ja upeana laulusolistina kuullaan Essi Wuorelaa. Näistä elementeistä muodostuu EVA-Trion tunnistettava ja monipuolinen soundi. EVA:n toinen levy Hauras jää -julkaistiin 6.3.2020. Levyllä kuullaan uudistetut versiot muun muassa Tähdet meren yllä -tangosta sekä Eino Leinon Nocturnesta, tanssittavia sävyjä löytyy Taklaxin polskasta ja Tuoltapa näkyy -kansanlaulusta. Hauras jää -albumi sisältää myös aivan uusia EVA:n jäsenten sävellyksiä, samoin kuin yhtyeen debyyttilevy Ensimmäiset seikkailut. Tapasin EVA:n jäsenet ennen yhtyeen levynjulkaisukonsertin alkua Maunulatalossa. Sain kuulla ideoista uuden levyn kappaleiden taustalla sekä ajatuksia kanteleesta ja musiikista ylipäätään. Kaikki alkoi Kim Kuusen ideasta Eva-trion jäsenet löysivät toisensa säveltäjä Kim Kuusen kautta. Hän sai idean, että kansan klassikoita eli rakastettuja, kaikkien suomalaisten tuntemia lauluja pitäisi sovittaa uudestaan, samoin kuin perinteisiä kansanlauluja. Kim Kuusi oli kuunnellut jonkun klassisen laulajan versioita näistä kappaleista ja ajatellut, että sovituksia voisi tehdä myös vähän eri tavalla, sillä tällaiselle voisi olla kysyntää. Kuusi otti Anskuun yhteyttä; hänen yhtyeensä Avertere oli tehnyt levytyssopimuksen Kuusen levy-yhtiön kanssa. Ansku kertoo hänen kysyneen: “Olisi tällainen idea, lähdetäänkö tekemään? Keitä pyydetään mukaan, pyydetäänkö Vesa?” Ansku innostui ideasta ja Vesa tuli mukaan projektiin. Sitten ruvettiin miettimään laulusolistia. “Ja sehän oli vaikeaa”, Essi nauraa. He olivat pohtineet, että solistin pitäisi olla tarpeeksi tunnettu, sellainen, jonka suuri yleisö tietäisi. Kuusi keksi pyytää Essiä, ja hän suostui. “Myös Rajaton-lauluyhtye ja Vesan bändi Hereä olivat Kimin tallissa”, yhtyeen jäsenet kertovat. Alunperin Vesa oli pyydetty tuottamaan levyä, mutta asetelma muuttui: “Ollaan Anskun kanssa soitettu yhdessä Sibelius-Akatemiassa opiskeluaikoina. Oli vähän vieras asetelma, että Ansku
14 k ntele on kanteleen kanssa ja minä tuotan. Meille on luonnollisempaa tehdä arreja eli sovituksia yhdessä, soittaa”, Vesa kertoo. Ensimmäiset seikkailut EVA:n esikoisalbumi Ensimmäiset seikkailut ilmestyi vuonna 2013. Tällä levyllä on yhtyeen omia sävellyksiä suomalaisten runoilijoiden teksteihin sekä klassikoita, jotka on sovitettu uusin, näkemyksellisin ideoin. Esimerkiksi Oskar Merikannon Soi vienosti murheeni soitto -kappale on sovitettu bluesin suuntaan. “Kimillä oli lista, jossa oli varmaan 150 kappaletta, jota Essi kävi läpi. Hän saattoi sanoa: ‘Ei ainakaan tuota, tuota ei pysty!’ Anskun kanssa valitsimme jäljelle jääneistä kappaleista, mistä keksittäisiin jotain. Hummani hei oli meidän ensimmäinen biisi”, Vesa kertoo nauraen. Todella tuttuihin kappaleisiin keksittiin jotain uutta kulmaa, ja niihin saatettiin myös säveltää jotain lisää. “Meillä oli kahden idean sääntö: samassa kappaleessa käytetään vain kahta sovitusideaa, ei kolmea, ei yhtä. Sitten niitä on sopivasti!” Vesa kertoo. Aika pian Kim Kuusi oli ymmärtänyt, että uusien sovitusten lisäksi yhtyeen jäsenten omat sävellykset ovat myös kokoonpanon vahvuuksia. Hän oli ehdottanut, että omia sävellyksiä voisi tehdä vaikka Aila Meriluodon runoihin. “Ja sitten nämä molemmat toivat ihan mielettömän hienot biisit siinä aika pian jo!” Essi kertoo. Omia sävellyksiä syntyi myös Saima Harmajan teksteihin. Idea on jatkunut: myös uudella levyllä on Anskun Saima Harmajan runoon säveltämä kappale Sininen ilta. Sen sanoista löytyy myös uuden levyn nimi: Hauras jää. Alun jälkeen Kim Kuusi ei ollut enää mukana EVA:n vaiheissa niin paljoa; sittemmin Kuusen levy-yhtiö lopetti toimintansa ja yhtye lähti omaan suuntaansa. Hauras jää Uudella levyllä EVA on pitänyt saman konseptin eli mukana on tuttuja lauluja, jotka ihmiset tuntevat jo valmiiksi sekä omia uusia sävellyksiä. “Tähdet meren yllä kappale tuli ohjelmistoomme Saksan kiertueen kautta. Saksalaiset ovat todella kiinnostuneita kanteleesta, ja koko kiertue oli lähtenyt tästä ajatuksesta. Kantele oli se vetonaula, eli meillä oli kantelevetoinen lähtötilanne!”, Essi kertoo. Myös Rajaton on jonkin verran esiintynyt Saksassa, joten Essi oli tuttu kiertueen yleisölle. “Meillä oli kontakteja Saksan suomalaisyhteisöihin, joten konserttien yleisöissä oli paljon suomiorientoituneita henkilöitä. Halusimme ottaa ohjelmistoon suomalaisen tangon” Essi kertoo. Muitakin Hauras jää -levyn kappaleita EVA on soittanut keikoilla jo ennen levytystä: osa kappaleista oli mukana esimerkiksi yhtyeen keväällä 2018 olleella Kanadan kiertueella. “Toisella levyllä meillä ei ollut kitkaa materiaalin kanssa, nyt oli tavallisempi suhde niihin biiseihin”, yhtye kertoo. Uusimmalla levyllä ei käytetty sen tyyppisiä ideoita, että tehdään Oskar Merikannosta blues. “Tangokin on ihan tango. Toki olemme vieneet sitä pois stereotyyppisestä tangosta, mutta ei kovin kauas”, Vesa kertoo. “Ollaan viety se pois Seinäjoelta”, Ansku lisää. “Ja minun laulutapani ei ole perinteinen suomalainen tangon laulutapa, eikä teidän soittajienkaan tyyli edusta tyypillistä tangon soittotapaa, kaikessa kuuluu kuitenkin meidän oma soundi”, Essi kiteyttää. Unissa säveltämistä Nocturne -klassikon EVA-sovituksen syntytarina on mielenkiintoinen. Yhtye piti Kolilla kesäkonsertin, jonka nimi oli Neiti Kesäheinä. “Siitä tuli idea, että on pakko vetää Nocturne”, Ansku kertoo. Essi keksi, että kappaleeseen tarvitaan alkusoitto ja seuraaviin harjoituksiin Ansku tuli valmiin alkusoiton kanssa. “Se on ollut mulla unessa, se alkusoitto. Heräsin, ja sitten se oli valmis”, Ansku sanoo. Aika huikeaa työskentelyä!
15 k ntele Polska viulupelimanni J. E. Taklaxin mukaan on puolestaan Vesan tuoma kappale. Viimeisenä levykokonaisuuteen lisättiin perinteinen kansanlaulu Tuoltapa näkyy minun heilani talo. Se valittiin, sillä yhtyeen mukaan kokonaisuuteen tarvittiin vielä jokin nopea ja rempseä, kyseisen sävelmän tyylinen kappale. Trinity Hauras jää -levyllä on myös Essi Wuorelan säveltämä kappale, joka kertoo hänen merkityksellisistä kokemuksistaan Trinity -nimisessä paikassa Kanadan Newfoundlandin itärannikolla. Hän vietti siellä pidemmän aikaa keväällä 2018. “Siellä oli ihan veret seisauttavan hienoa. Paikalliset sanoivat, että olin patikoimassa, mutta minulle se oli ennemminkin sitä, että kävin kävelemässä merenrannassa”, Essi kertoo. Upeiden maisemien äärellä alkoi syntyä musiikkia. “Kysyin yhtenä päivänä, onko tämä jokin jo olemassa oleva biisi. Se vokaliisiteema vainosi minua, ja sitten tajusin, että tämä on nyt uusi biisi, Trinity”, Essi muistelee. Myöhemmin Newfoundlandin matkalla Essin kirjoitti kappaleeseen myös tekstin: yhtenä aamuna hän heräsi ja kirjoitti sen ylös: “Ajattelin, että jaaha, mitenköhän nämä kaksi ideaa liittyvät toisiinsa.” Myöhemmin hän meni kappaleen aihioiden kanssa säveltäjä/pianisti Timo Alakotilan pakeille, ja he jatkoivat työstämistä yhdessä. “Timo alkoi soittaa todella inspiroivia harmonioita, ja siitä syntyi tämä kappale. Mun maailmassa kappale on tosi voimakkaasti sieltä Newfoundlandin rannikolta, se kiteyttää sen kokemuksen.” Kokoonpanon vahvuuksia Kysyn EVA:n jäseniltä heidän instrumentaation vahvuuksista. “Saamme orkestroitua materiaalia suhteellisen laajasti ja vaihtelevasti, vaikka säestävässä roolissa olevia instrumentteja on vain kaksi”, Vesa sanoo. “En tiedä, onko myöskään ihan tavallista, että kanteletta ja selloa voi soittaa lyömäsoittimina”, Essi nauraa. EVA eli Vesa Norilo, Essi Wuorela ja Anna-Karin Korhonen Hauras jää -levyn julkaisukonsertissa 6.3.2020. Kuva Pasi Virta.
16 k ntele Sellosta ja kanteleesta tulee mieleen ehkä ensimmäiseksi mieleen näiden soittimien hyvin kauniit äänet. “Ja se on myös se, mitä vastaan me pelataan välillä. Haluamme välttää sitä, että kuulostamme liian nätiltä ja harmoniselta. Vaikka onhan sekin vahvuus, että näistä instrumenteista löytyy myös pehmeää ja sielukasta puolta” Vesa pohtii. Lisäksi kokonaisuudessa on mukana vielä ihana lauluääni! “On mahtavaa, että meidän toimintamalliin liittyy se, että asioita ei hangata liian pitkään. Pääsemme nopeasti ytimen eli musan tekemiseen, ja kaikkea ei tarvitse harjoitella todella paljoa. Minä voin harjoitella omat osuuteni, ja kun tulemme yhteen, niin tekeminen on aika nopeaa”, Essi iloitsee. Pienen kokoonpanon etuja ovat myös se, että jokainen muusikko voi ottaa vapauksia, eikä kaikkea tarvitse sovittaa niin paljoa; kenenkään ei tarvitse kirjoittaa partituureja. Miten kuvailisitte toisianne muusikkoina? Essi: “Anskun ja Vesan tulokulma musiikkiin on todella avara ja monipuolinen. On helppo luetella kaikkia koulut, jotka he ovat käyneet, mutta se avartaa, mitä tarkoitan. He ovat opiskelleet pop/jazz-konservatoriossa, Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä ja ovat tehneet opintoja myös jazzmusiikin aineryhmässä. Ansku on lisäksi opiskellut klassisen musiikin osastolla ja Vesa musiikkiteknologian aineryhmässä. He eivät todellakaan ole käyneet vain kääntymässä siellä koulussa vaan sisäistäneet asioita”, Essi kehuu. “Kauhean sallivia ne on myös: voin kokeilla asioita, joita en vielä osaa, eikä tarvitse kamppailla häpeän ja tuskallisuuden tunteiden kanssa. Mielestäni tämä on soittajan ominaisuus, toki myös ihmisen, mutta tässä tapauksessa se todellakin tulee läpi Anskun ja Vesan asenteesta”, Essi sanoo. Vesa: “Essiin ja Anskuun on helppo luottaa. Ei tarvitse koskaan jännittää, millaisen vastaanoton tuomani uusi kappale saa. Toisaalta heihin voi luottaa myös musiikillisesti. Tiedän, että jos keikalla sattuu jotain hassua, kaikki klaaraavat tilanteen -hetkessä pääsemme jo takaisin jaloillemme. On myös hauskaa, että ajattelemme Anskun kanssa musiikillisista ratkaisuista kuten soinnutuksista todella samalla tavalla.Tähän vaikuttaa varmaan sekin, että kummallakin on yhteinen soitin, piano taustalla kummittelemassa”, Vesa pohtii. Ansku jatkaa samasta aiheesta: “Avoimuus, joustavuus ja uteliaisuus kuvaavat tätä porukkaa hyvin. Minä ja Vesa olemme enemmän säestäjiä ja Essi solisti, joten olemme keskenämme hieman eri rooleissa. Pienyhtyeissä muutenkin alkaa intuitiivisesti soittaa samalla tavalla toisen kanssa, ja sehän on hauskaa. Arvaan usein, mitä Vesa aikoo soittaa seuraavaksi. Saatamme soittaa jo ekalla soittokerralla johonkin kappaleeseen ihan samat soinnut ja bassot. Meillä on jotain sanoja, joista kaikki tietää, mitä ne tarkoittavat meille, ja voimme soittaa sillä systeemillä. Esimerkiksi on Ale Möller tai Alakotila -soinnut ja Mäntsälä-funk on yksi termi myös”, Ansku nauraa. Essi: “Joskus voi myös lähteä tekemään tarkoituksella vastoin opittua teoriataustaa jostain musiikkityylistä. Vähän epämääräisestäkin ideasta voi syntyä musiikkia juuri siitä syystä, että kaikki ovat uteliaita ja tarjoavat heti ideoita avoimella hyvällä fiiliksellä. Meillä on yksimielisyys myös siitä, että mikä ei ole hyvää. Saatamme joskus yhdessä päättää, ettei tehdäkään tätä näin. Sekin on kivaa, että on tällainen yhteisymmärrys”, Essi sanoo nauraen. Ansku lisää nauraen: “Ainoa huono puoli tässä on, että me ei Vesan kanssa kumpikaan muisteta sävellajeja. Pitäisi lähteä samasta sävellajista ja mielellään myös sellaisesta, joka sopii Essin äänialalle. Se on osoittautunut suurimmaksi haasteeksi”. Essi: “Muut asiat muistaa!” Täytyy lisätä, että on aika hienoa, jos kappa
17 k ntele leen osaa soittaa mistä vain sävellajista ja ainoana haasteena on muistaa, mikä sävellaji on sovittu kuhunkin kappaleeseen. “Olen todella innostunut pienkanteleiden soittaja!” EVA:n kantelevalikoimaan ovat tulleet mukaan myös pienkanteleet, joita kuullaan levyllä Anskun soittamina, jälkikäteen tehtyinä päällekkäisäänityksinä. Keikoilla Essi soittaa viisikielistä, jotta samaa kuulokuvaa saadaan luotua myös livenä. “Tämä pelastaa keikkatilanteen. Idea kantelevalikoiman laajentamiseen tuli siitä, että musiikki vaati useamman kanteleen mukaan ottamisen. Tuli fiilis, että kuulostaisi hyvältä, jos tässä olisi mahdollisimman monta kanteletta!”, Ansku kertoo. Kysyn Essiltä, millainen historia hänellä on kanteleen kanssa: “Tämä tulee ihan puhtaasti Anskulta. Ennen trioamme olen soittanut viisikielistä Kaksi astetta -nimisessä projektissa Pekka Kuusiston ehdottamana. Hän on niin inspiroiva henkilö, että hän saa tekemään välillä yllättäviäkin asioita. Kun Pekka kysyi, että kuka haluaisi soittaa kanteletta, ilmoittaudun suurempia miettimättä. Sitten tajusin, että nyt olen tehnyt kyllä aika reippaan tempun: soitan kanteletta lavalla Jaakko ja Pekka Kuusiston kanssa. Kanteleesta haluttiin saada soittimen fiilistä ja soundia kokonaisuuteen”, Essi kertoo. Essi meni heti näiden harjoitusten jälkeen hankkimaan kanteleen ja kysyi Anskulta apua. “Sanoin, että tässä mä nyt olen, ja meillä on ensimmäinen kanteletunti. Ansku sanoi, että eihän minun tarvitse pitää sinulle mitään tunteja”, Essi kertoo. Mutta kun Essi oli ottanut kanteleen syliin, Ansku oli kommentoinut: “No niin, se kuuluu laittaa toisinpäin!” Siitä lähtien Essi on harjoitellut kanteleen soitEVA: Hauras jää. Kuva: Mirkku Merimaa.
18 k ntele tamista. Hänen mielestään kanteleen parhaita puolia ovat, että kaikki sillä soitettu on heti musiikkia ja soitinta on helppo lähestyä. Ja kun kanteleen virittää eri moodiin, tulee ihan erilaisia sointeja. “Olen reippaasti ottanut kanteleen käyttöön: esimerkiksi Kanadan kiertueella se oli helpompaa, kun ei ollut niin paljon vertailukohtaa. Muillakin keikoilla olen soittanut. Esimerkiksi yhdessä EVA:n keikkaohjelmistossa oli maanitusta, jota on perinteisesti soitettu kanteleella. Ansku hoitaa hommat kotiin, ja mä soittelen!” Levyllä kuullaan jo mainitun soittimiston lisäksi myös Vesan soittamaa huilua ja vierailevina perkussioiden soittajina ovat Mikko Hassinen ja Samuli Karjalainen. He olivat mukana myös edellisellä levyllä. EVA vastaa levyn tuotannosta pääosin itse, mutta laulutuotannossa oli mukana Leri Leskinen. “Se oli erilaista ja mielenkiintoista. Sain tehdä vaan laulua, mikä tuntui rennolta. Vaikka jotain tapahtuisi, Ansku ja Vesa eivät sotkeudu. Jos äänitämme kaikkea yhtä aikaa, siinä saa olla tosi tarkkana”, Essi kertoo. Liikenneruuhkassa Saksassa & täydellinen kesäpäivä Kolilla Trion jäsenille tulee mieleen monta ikimuistoista esiintymiskokemusta. Esimerkiksi Saksan kiertueella Anskun viiden viikon ikäinen vauva oli mukana. “Kiertueella oli paljon keikkoja, ja ajoimme paljon. Kiersimme vauvan kanssa, se oli ihanaa”, Essi sanoo. Kiertueen viimeinen konsertti oli Lyypekissä, taidenäyttelyssä, joka jäi yhtyeen mieleen vastaanottavaisine yleisöineen. Myös toinen kokemus jäi mieleen samalta kiertueelta, mutta eri syystä. “Kaikki meni muuten tosi sujuvasti, mutta kerran jäimme liikenneruuhkaan. Olimme matkalla keikalle, ja etenimme kolme kilometriä kahdeksassa tunnissa. Täällä Suomessa ei pysty kuvittelemaan, millainen on todellinen liikenneruuhka. Jouduimme valitettavasti perumaan sen keikan. Ruuhkassa oli kuitenkin ainutlaatuinen tunnelma: eräs mies poistui autosta ja alkoi tanssia. Hän halusi ehkä verrytellä, ja viihdytti muitakin samalla”, yhtyeen muusikot kertovat. Kolin kirkossa ollut konsertti on jäänyt myös EVA:n jäsenten mieleen. “ Eeva Ryynäsen taiteilijakodissa on kappeli, joka on aivan mielettömän hieno. Meillä oli siellä juhannuskonsertti”, Essi muistelee. Ansku lisää: “Jos meidän musiikki johonkin sopii, niin sinne. Musiikki ja se tila yhdessä yhdistelmänä olivat kuin täydellinen kesäpäivä.” Ulkomailla EVA:n musiikki on otettu vastaan todella lämpimästi. Esimerkiksi Saksan kiertueella eräs muusikkona uransa tehnyt vanha mies oli todella vaikuttunut EVA:n konsertista. Tämä tuntui yhtyeen mukaan hienolta, sillä hänellä ei ollut mitään kytköstä Suomeen. Näin ollen tällä miehelle ei ollut nostalgista suhdetta kappaleisiin, vaan hän ihastui puhtaasti EVA:n musiikilliseen maailmaan, eikä ihme! Onhan näissä sovituksissa ja soundeissa jotain vangitsevaa. Sen todisti jälleen myös levynjulkaisukonsertin vaikuttunut yleisö. Lue EVA:n Hauras jää -levyn esittely sivulta 43. “ Tuli fiilis, että kuulostaisi hyvältä, jos tässä olisi mahdollisimman monta kanteletta!
19 k ntele K esällä 2013 esiintyivät Kuhmon Sommelo-festivaalilla kanteleorkesteri Primo ( Heikki Laitinen, Hannu Saha ja Rauno Nieminen), sekä Pohjola Orkesteri ( Kari Dahlblom, Timo Väänänen ja Rauno Nieminen). Kanteleensoittajia oli festivaalilla Virosta, Venäjältä ja Suomesta: Ida Elina, Arja Kastinen, Aivar Arak ja Pauliina Syrjälä. Olin veistänyt soittotikkuja eri puulajeista ja jostain heräsi ajatus pitää kuuntelutesti tikuille. Pauliina Syrjälä ja Kari Dahlblom toimivat koesoittajina ja raadissa olivat myös Heikki Laitinen ja jouhikonsoittaja Ilkka Heinonen. Aivar Arak toimi kuunteluoppilaana ja Rauno Nieminen kuuntelutestin järjestäjänä. Kuuntelutestin jäsenet sattuivat olemaan majoitettuna samalla koululla ja iltahämärissä aloitimme testin. Pohjolan yö oli jo hämyisä ja valokuvat olisivat tarvinneet lisää valoa onnistuakseen. Tikut, nahkat ja kanteleet Testin tapahtumahetkellä käytiin kuumaa keskustelua Saarijärven kanteleen nimestä. Olisiko se Tikkukantele, Keski-Suomen maakuntakantele, vai Nahkakantele. Lisää hämmennystä nimitysasiaan toivat Karin käyttämät saslik-tikut. Olisiko se sittenkin Saslik-kantele. Onneksi Timo Väänänen oli jo lähtenyt kotiin, sillä hän soitti kannelta kitaran plektralla (Plektrakantele). Olin veistänyt soittotikkuja eri puulajeista Pauliinan tilauksesta. Kehitin tikuista mainoskamppanjan ja sain maan johtavilta soittajilta mairittelevia lausuntoja markkinoinnin tueksi. Luultavasti Suomen ensimmäinen tikunveistokurssi järjestettiin Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa vuonna 2018. Nyt on pelkona, että joku voisi tohtoroitua eli tehdä taiteellisen tohtorin työnsä huuliharpun lisäksi myös tikulla? Soittotekniikka Oikeassa kädessä olevalla rapsuttimella (tikku, nahka, sormi, plektra tai joku muu) näppäillään kieliä ja vasemman käden sormilla sammutetaan kielet, joiden ei haluta soivan. Vasemman käden sormilla voidaan lisäksi näppäillä kieliä. Puhutaan myös sulkusoittotyylistä. Saksan kielessä soittotapa, jossa soittimen kieliä lyödään jollakin rapsuttimella on nimeltään ”schlag” ja englanniksi ”strumming”, eli suomeksi rämpyttää. Rämpytys-sanalla on Suomessa jostakin syystä negatiivinen lataus ja se tuskin saa paljon kannattajia. Kuuntelutestissä oli seitsemän rapsutinta: viisi puutikkua ja kaksi nahkaa. Nahkan sointi oli niin erilainen, että ne jätettiin kokeen ulkopuolelle. KUUNTELUTESTI 1 Tehtävänä on hakea ääripäitä: mikä on kirkkain ja mikä tummin rapsutin. Koesoittajana toimi Pauliina. Raati päätyi seuraavaan järjestykseen tummimmasta kirkkaimpaan: 1 sasliktikku 2 tammi 3 kataja 4 omenapuu 5 ruusupuu TIKUSTA ASIAA TEKSTI & KUVAT RAUNO NIEMINEN
20 k ntele Pauliina: “Ääripäät on helppo, mutta keskialue on vaikea. Kirkkain tikku oli ruusupuu ja tummin saslik-tikku. Semmoinen olo, että tammi saattaa olla tummempi.” Ilkka: “Sanon sen, mikä ekana tuli mieleen. Tammi ja omenapuu olivat miellyttivät minua eniten. Omenapuussa oli substanssia. Saslikissa, siinä oli diskantit kokonaan pois. Ääripäässä, ihan kirkkaimmassa jollain tavalla botne kärsi. Omenapuu ja tammi olivat mun suosikit. Joissain korkeimmissa tuli diskanttiin sellaista kolkkoutta. Se ei ollut enää se soundi kirkkaudessaan tasapainoinen.” Kari: “Tuli mieleen, että mulla on varmaan vaikkua korvissa. Ihan ei pysty noin analyyttisesti analysoimaan. Ensinnäkin ne on kaikki erilaisia. Se on niin erilaista kuunnella tästä vinkkelistä kuin soittaa itse. On ero kuunnella ja ero soittaa.” Heikki: “Pää ei anna enää niin periksi. Erot on kyllä järkyttävän pienet. Perimmäinen juttu on se, mitä haluaa.” Pauliina: “Sanoin Raunolle heti, että kun sain tikut, että siellä on triolipolskatikku. Kaikki on tosi soitettavia tikkuja. Ei niitä pysty sillain rankkaamaan.” Ilkka: “Saslik-tikulla voisi soittaa tunnelmallisen valssin.” Heikki: “Täytyy ottaa nää nahat käyttöön. Se on kauheen aggressiivinen tuo tikku.” Kari: “Sanoisin, että Pauliinalla on aggressiivinen soittotyyli.” KUUNTELUTESTI 2 Vertailtavana ovat saarnija katajatikut, ja koesoittajana Pauliina. Pauliina: “Näistä saarni on kirkkaampi. Jonkin Kokeessa käytetyt rapsuttimet vasemmalta: Nahka, nahka, zaslik, tammi, kataja, omena ja Itä-Intian ruusupuu.
21 k ntele verran on eroa, kyllä mä kuulin. Molemmissa on samanlainen se yläkirkkaus. Mutta saarnissa on vähän kompressoitu, vähän kolkko saundi. Siinä on se kirkkaus ja siinä on se botne. Siitä keskialueesta tulee kolkko saundi. Ihan totta saarnissa on vähemmän sitä pohjaa. Kirkkaus ei välttämättä tarkoita hyvää.” Heikki: “Itseasiassa se voi kääntyä toisin päin. Varsinkin jos soittotapa on niin ekspressiivinen niinkuin sulla.” Rauno: “Jos Kari soittaa, niin Pauliinakin voi kuulla. Menen katsomaan, onko sauna lämmin”. Kari: “Kunnolla kovettunut kengänpohja on aivan toista. Kaikki muotoutuu sen soittajan mukaan. Pitää soittaa ainakin vuosi. Se on niin kuin domran plektra. Valmista plektraa ei ole olemassakaan. Siinä muotoutuu aina sen soittotyylin mukaisesti.” Rauno: “Noniin. Sauna on lämmin.” Ilkka: “Miten jos on ihan pehmeä nahka?” Kari: “Ei tule hevon helkkaria. Se on lärpytin, sotilassaappaan kunnolla kuivettunut pohja. Nahanpalassa se on, miten niitä vuollaan. Tässäkin tapauksessa pitää soittaa kuukausi. Se on sääli, että nahkapaloja on säilynyt niin vähän: aitoja nahkapaloja on säilynyt vain kaksi. Tieto Honkosen vanhimmasta nahkapalasta on hukkunut. Ala-Könni on ottanut sen talteen, kaikki vanhimmat soittajat puhuivat näin. Tiedoksi, että luu ei toimi ollenkaan, se on liian kova.” KUUNTELUTESTI 3 Koesoittajana on Kari Dahlblom, ja soitettava kappale on Ilmari Viitasen masurkka. Pauliina: “Tulee sellainen olo, että ne näyttäytyvät tässä eri tavalla kuin itse soittaessa.” Ilkka: “Kataja oli semmoinen verhoutunut, se ei tule se saundi tänne. Kataja ja Ruusupuu ovat tässä häviäjiä.” Pauliina: “Se on yllättävää. Tammi joka tuntui itselle tukkoiselta, se kuulostaa tosi hyvältä.” Heikki. “Laitimmaiset oli tummempia. Eka oli kaikista tummin -tumma, mutta sydämellinen sointi.” Ilkka: “Mutta Saslikki on soittotekniikkaa, nyt kun soitit railakkaammin”. Kari: “Yritin tässä vaiheessa koulutusta soittaa samalla tavalla kaikkia”. Rauno: “Jos pannaan saarnitikku vielä peliin, mihin laittaisit sen? Kari: “Laittaisin sen käteen. Tää on kylmin näistä. Tammi on lämmin verrattuna saarniin”. Heikki: “Soita joku vertailu. Tammi on lämmin verrattuna saarniin”. Ilkka: “Soita vielä, saarni”. Pauliina: “Saarni on jotenkin helisevämpi, eikö ole?” Rauno: “Saarnitikku oli vähän kirkkaampi”. Pauliina:” Kun soittaa silmät kiinni, kuulee paremmin.” Tikkujen soittojärjestys Karin kirkkausjärjestys ( numero yksi on kirkkain) 1 ruusu tammi 2 omena omena 3 kataja ruusu 4 tammi kataja 5 saslik saslik Koesoittotilaisuudessa ei löydetty selviä voittajia, eikä se ollut tarkoituskaan. Se selvisi, että tikuissa ja nahkoissa on eroja.
22 k ntele P etroskoin katuja kävellessä saattaa vastaan tulla kaunis, vaaleanpunainen talo nimeltään Dom Kantele eli Kantele-talo. Kyseinen rakennus on valmistunut jo vuonna 1858 ja sen pitkän ja värikkään historian aikana sillä on ollut monia eri käyttötarkoituksia. Aikaisemmin talossa on toiminut muun muassa erilaisia kouluja ja vuodesta 1986 lähtien rakennuksen sai käyttöönsä petroskoilainen Kantele-yhtye. Suomalaisille Kantele-yhtye on saattanut tulla tutuksi merkittävän kanteletutkija Kari Dahlblomin ja hänen uransa eri vaiheiden myötä. Nyt pääsemme sukeltamaan Kantele-talon ja siellä toimivan yhtyeen historiaan, nykyhetkeen ja tulevaisuuden suunnitelmiin! Kantele-yhtyeen on perustanut Viktor Gudkov (1899-1942), tutkija ja muusikko, joka tutustui Kantele-yhtyeen muusikoita suomalaisten kanteleensoittajien Minna Raskisen ja Hanna Ryynäsen (vas.) kanssa. Taustalla myös Kantele GO! -hankkeen vetäjä Olga Vlasova, Runolaulu-Akatemian Pekka Huttu-Hiltunen sekä Kantele-yhtyeen taiteellinen johtaja Vyacheslav Ivanov. Kuva on otettu lokakuussa 2019 osana Kantele GO! -hanketta. Kuva: Kirill Ognev Kanteleen oma talo TEKSTI HANNA RYYNÄNEN
23 k ntele kanteleeseen Kantalahdessa. Siellä Gudkov näki muun muassa Andrej Hokkasen lautakanteleen ja koverrettuja kanteleita museossa ja kanteleesta innostuneena Gudkov ryhtyi tutkimaan kanteleita ja niiden rakennusta kenttämatkoillaan. Havainnoistaan inspiroituneena Gudkov kehitti kromaattisen kanteleperheen, johon kuuluvat pikkolo, prima, altto ja basso. Gudkov perusti erilaisia kanteleorkestereita, muiden muassa Karjalan kansantalon kanteleorkesterin vuonna 1936, josta vuonna 1942 tuli valtiollinen lauluja tanssiyhtye Kantele. Gudkovin kehittämässä kromaattisessa, toiselta nimeltään itäkarjalaisessa, kanteleessa kielet asettuvat kahteen tasoon, jossa C-duurin sävelet löytyvät ylemmiltä kieliltä ja kromaattiset sävelet alemmilta kieliltä. Kromaattinen bassokantele on tässä tapauksessa poikkeus, sillä siinä kielet ovat kaikki yhdessä tasossa. Useimmissa kanteleissa kieliä on joko 37 tai 38 ja soittimen oktaavialat riippuvat kantelemallista. Primassa eli sopraanokanteleessa oktaavialat ovat luonnollisesti korkeammat kuin esimerkiksi alttokanteleessa. Kantele-yhtyeen perustana toimii kuusihenkinen kromaattinen kanteleorkesteri, jossa kanteleita soittavat Irina Shishkanova, Anastasia Krasilnikova, Elena Ankhimova, Aleksandra Sakharova, Aleksandr Ivanov sekä Aleksandr Gorevanov. Yhtyeen kromaattiset soittimet ovat valmistaneet Ilmari Kukk sekä Viktor Chelombitko, diatonisia soittimia on tilattu puolestaan Aleksandr Frolovilta sekä Suomesta Koistinen Kantele Oy:ltä. Kantelistien lisäksi yhtyeessä soittavat Mikhail Krasilnikov (bayan), Sergei Smirnov (perkussiot), Roman Belyaev (basso), Anna Petunova (viulu) sekä Andrei Tepper (viulu). Instrumentalistien lisäksi yhtyeessä esiintyvät laulajat Tatiana Peron, Irina Popova, Anastasia Karavaj, Maria Prokhorova, Marina Eyseeva, Marianna Varlamova sekä Marina Tukkia. Yhtyeen ohjelmisto nojaa suurimmaksi osaksi karjalaiseen, vepsäläiseen, suomalaiseen sekä venäläiseen kansanperinteeseen. Lisäksi yhtye tilaa ja esittää sävellyksiä monipuolisesti eri säveltäjiltä. Yksi tärkeimpiä yhtyeen työtä ohjaavia arvoja on aina ollut ja tulee edelleen olemaan Karjalan kulttuurin kauneuden ja omaperäisyyden säilyttäminen ja kehittäminen. Kantele-talo on tänä päivänä vireä karjalaiseen perinteeseen keskittyvä kulttuurikeskus, jossa riittää tapahtumaa vuoden ympäri. Kantele-yhtyeen instrumentalistien lisäksi Kantele-talossa harjoittelevat lauluyhtye Aino sekä kansantanssia, nykytanssia sekä balettia yhdistelevä tanssiryhmä. Talon konserttisalissa järjestetään aktiivisesti konsertteja ja talossa toimivassa musiikkikoulussa yli sata lasta pääsee oppimaan kanteleensoittoa, tanssia ja laulamista. Siellä sijaitsee myös soitinrakentaja Aleksandr Frolovin verstas samoin kuin puvustamo, jossa valmistetaan Kantele-yhtyeen jäsenten karjalaisesta kansanperinteestä inspiraatiota ammentavat esiintymisasut. Kantele-yhtye esiintyy aktiivisesti niin ulkomailla kuin ympäri Venäjää ja yhtyeellä onkin huimat, noin 150 konserttia vuosittain. Yhtyeen valtavasta, yli viidensadan kappaleen repertoaarista rakennetaan konserttikohtaisesti oma ohjelmansa ja historiansa aikana yhtyeellä on ollut yli 60 erilaista konserttikokonaisuutta. Kantele-yhtyeen taiteellisena johtajana toimii Vyacheslav Ivanov, joka vastaa eri konserttikokonaisuuksien rakentamisesta sekä uuden ohjelman harjoittamisesta. Tänä vuonna yhtyeellä on edessään aivan erityinen teemavuosi Karjalan tasavallan juhliessa 100-vuotista syntymäpäiväänsä. Teemavuoden lisäksi Kantele-yhtye tekee parhaillaan paljon työtä Kantele GO!hankkeen
24 k ntele parissa. Kyseessä on Karelia CBC -ohjelman tukema projekti, joka alkoi tammikuussa 2019 ja kestää vuoden 2021 elokuun loppuun saakka. Projektin vetäjänä toimii Kantele-yhtyeen varajohtaja Olga Vlasova ja yhteistyökumppaneina toimivat Kantele-yhtye, Itä-Suomen yliopisto, Prääsän musiikkikoulu Karjalasta sekä Runolaulu-Akatemia Kuhmosta. Globalisaation aikana paikallisen kulttuurin säilyttämiseen ja edistämiseen keskittyvä työ on osoittautunut omalla tavallaan haasteelliseksi ja projektin keskeisimpänä tavoitteena onkin edistää kantelemusiikkia sekä kanteletaiteilijoiden välistä yhteistyötä Suomen ja Venäjän rajan molemmin puolin. Projekti koostuu erilaisista seminaareista, mestarikursseista ja kanteletaiteilijoiden tapaamisista sekä yhteiskiertueista. Kantele GO!hanke ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, jolloin Kantele-yhtye tekee yhteistyötä suomalaisten kanteleensoittajien kanssa. Muun muassa suomalainen kantelevaikuttaja ja tutkija Kari Dahlblom on tehnyt töitä Kantele-yhtyeen kanssa jo 1980-luvulla. Vuosina 1989-1990 Dahlblom asui Petroiskoissa ja työskenteli Kantele-yhtyeen kanssa syventyen samalla kromaattisen kanteleen ja Kantele-yhtyeen historiaan. Kantele-yhtye on esiintynyt Suomessa lukuisia kertoja ja taas kesällä 2020 suomalaisilla on hieno mahdollisuus päästä kuulemaan Kantele-yhtyettä sen saapuessa Kuhmoon Sommelon kansanmusiikkijuhlille esiintymään. Artikkelin lähdemateriaalina on käytetty Olga Vlasovalta ja Kantele-yhtyeen jäseniltä saatuja vastauksia haastattelukysymyksiin sekä Timo Väänäsen artikkelia Kari ja kanteleiden kirjo Kantele-lehdestä 2/2005. Kantele-talon pääsisäänkäynti, kuva Kantele-yhtyeen arkistoista.
25 k ntele “Taivaanääret”-projekti oli osa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän maisterivaiheen opintojani vuosina 2015-16. Projektin lähtökohtana ja tavoitteena oli luoda uusista sävellyksistä koostuva soolokonsertti pienkanteleilla. Halusin sisällyttää Kantele-lehden nuottiliitteeseen kaksi sekatyylikappaletta, koska koen, että kyseinen tyyli ansaitsee uusia inspiraation lähteitä. Projektissa tavoitteena oli löytää itselleni uusia tapoja soittaa 15-kielistä kanteletta ja tutkia sekä syvventää jo olemassaolevia soittotekniikoita. Sekatyylikappaleet “Taivaanääret” ja “Kissanviiksipolska” avasivat itselleni uuden oven sekatyylin maailmaan syventämällä entisestään jo vahvaa sekatyylisuhdettani. Kanteleensoitossa “sekatyylistä” puhutaan, kun soittaja yhdistää sointuja melodiasoiton. Tyylissä yhdistyvät kaikki kolme musiikin peruselementtiä, säestys (harmonia), rytmi ja melodia. Sekatyyli on monipuolinen soittotapa, ja pidän siitä suuresti. Koen, että saan soittooni paljon lisää energiaa ja voimaa verrattuna näppäilyyn. Dynamiikan laajuus tyylissä on hieno asia, voin soittaa todella hiljaa ja pehmeästi ja heti sen jälkeen viedä soittimen äärirajoille soittamalla terävästi ja lujaa. Haastavuus sekatyylissä syntyy molempien käsien yhteen sovittamisesta ja oikean käden työskentelystä. Kun toinen käsi näppäilee ja toinen soittaa plektralla, mutta molemmat hoitavat kummankin tontteja yhtä aikaa vähän eri tavoilla, vaatii kappaleen tekniikan omaksuminen paljon toistoja ja aikaa. Esimerkiksi “Taivaanääret” -kappaleessa sointuotteet ja erityisesti niiden vaihdokset ovat haastavia. Tässä kappaleessa oikean käden työskentelyä en kokenut erityisen hankalaksi, vaan nimenomaan vasemman käden erikoisempiin sointuotteisiin tottuminen tuotti minulle aluksi päänvaivaa. Halusin sävellysvaiheessa mennä täysin musiikin ehdoilla eteenpäin, ja koska pienkanteleen perussointuotteet eivät vastanneet tarpeisiini, keksin itse uusia. Kissanviiksipolskassa molempien käsien yhteispeli sujui yllättävän luontevasti ja sujuvasti, koska kappale on kuin oppikirjaesimerkki sekatyylille erinomaisesti sopivasta polskasta. Lisäksi Kissanviiksipolskan sävellysprosessi sujui vaivattomasti ja oli nopea. Polskan melodia seuraa vahvasti kappaleen modaalista ja diatonista kolmisointu-harmoniamaailmaa, joten mitään radikaalia uutta sointuotetekniikkaa ei tarvinnut keksiä. Tämä ei tarkoita tosin sitä, että kappaletta olisi ollut todella helppo soittaa alun alkaen. Kissanviiksipolskassa haaste oli tanssilajin rytmiikassa; en halunnut kappaleesta täysin suomalaista rytmiikaltaan eli polskan yhden tahdin jokaisesta kolmesta iskusta tasaista ja yhdenvertaista painotukseltaan. Sen sijaan koetin saada rytmiikkaan ruotsalaista vivahdetta. Ruotsalaisessa polskassa painotetaan fraseerauksessa suomalaisesta poiketen tahdin ensimmäistä ja kolmatta iskua, ja koen, että tämä tuo musiikkiin paljon eläväisyyttä ja monipuolisuutta. Yritin hakea myös melodian soitossa tietynlaista sulavuutta ja fraaseissa legatomaista kaarta sävelten välille. Kyseistä polskaa on hauska soittaa, koska se on niin luonteva sekatyylille. Melodia liukuu asteikkomaisesti ylös ja alas olematta tylsä, ja soittoon saa helposti rytmistä vääntöä, vauhtia ja leikkisyyttä melodian konventionaalisuuden ja luontevuuden takia. “Kissanviiksipolska” on setin menevimpiä ja soittajaystävällisimpiä kappaleita, ja sitä on mukava soittaa. Uskon, että se kuuluu myös kuulijalle. Jutta Rahmelin sävellyksiä 15-kieliselle kanteleelle TEKSTI: JUTTA RAHMEL Nuottiliite
30 k ntele T ampereen yhteiskoulun lukion 125-vuotisjuhlavuoden kunniaksi toteutettu musikaaliproduktio, Nahkatakkinen tyttö, oli suuri menestys helmikuussa 2020. Yhteistyössä Tampereen työväenteatterin kanssa toteutetun produktion kaikki kuusi esitystä olivat loppuunmyytyjä jo ennen ensiiltaa. Työryhmään kuului reilut 100 lukiolaista ja kourallinen ammattilaisia. Meillä ja kanteleillamme oli kunnia olla osa Nahkatakkisen tytön orkesteria. Kolmen kuukauden ahkeran treenaamisen jälkeen musikaali oli kasassa ja vuolaista kehuista päätellen valmis esitys täytti katsojien odotukset. Paitsi katsojille, myös musikaalin työryhmään kuuluneille musikaaliproduktio oli upea kokemus. Dingon musiikkiin pohjautuneen Nahkatakkisen tytön orkesterissa oli mukana Nahkatakkinen tyttö -musikaalissa kuultiin kanteleita TEKSTI SAANA MÄENPÄÄ JA SILJA SALMELA
31 k ntele Koko Nahkatakkinen tyttö -musikaalin työryhmä ryhmäkuvassa.Kuva: Charlie Cruz-Kauppila yhteensä 23 soittajaa, ja instrumentteja löytyi laidasta laitaan. Kahden konserttikanteleen lisäksi mukana oli esimerkiksi fagotteja, alttoja tenorisaksofoni, huiluja, basso, jousisoittimia, rummut ja kaksi sähkökitaraa. Melkoinen kattaus siis! Onneksi joukkoon mahtui myös lahjakkaita sovittajia, jotka saivat kappaleet istumaan kirjavaan kokoonpanoomme tuoden samalla 80-luvun hitit raikkaalla tavalla nykypäivään. Saana Mäenpää opiskelee kanteleensoittoa Tampereen konservatoriolla Eva Alkulan oppilaana. “Kantelistina tilaisuus päästä soittamaan rokkia tällaisessa kokoonpanossa oli todella ainutlaatuinen ja opettavainen. Mahtavaa vastapainoa ”tavallisen soittamisen” ohelle!”, hän sanoo. Silja Salmela opiskelee kanteleensoittoa Pirkanmaan musiikkiopiston pop/jazz linjalla Noora Laihon oppilaana. “Minulle oli siis luontevaa toimia myös Dingon musiikin parissa”, hän kertoo. Silja teki sovituksia kappaleisiin, ja toimi projektissa apukapellimestarina. Monilla soittajilla oli ennakkoluuloja kanteleita kohtaan, mutta projektin edetessä nekin karisivat! Vaikka välillä turhautuminen ja paikallaan junnaaminen olivat vahvasti läsnä musikaaliprojektin edetessä, oli kokonaisuus odotukset ylittävä. Nahkatakkisen tytön myötä pääsimme kurkistamaan todelliseen teatterielämään, saimme liudan uusia ystäviä ja paljon uusia näkökulmia musiikin tekemiseen. Nahkatakkinen tyttömusikaali oli haastava, mutta antoisa projekti. Kantele sopi erittäin hienosti musikaaliin ja musikaalin alkuperäisiltä tekijöiltä tuli kiitosta siitä. Villeiltäkin tuntuviin tilaisuuksiin kannattaa tarttua avoimin mielin. Koskaan ei tiedä millaisia oivalluksia uudenlaiset projektit tuovat tullessaan!
32 k ntele Jokilaaksojen kanteleiden juhlaa! H aapaveden Opistolla vietettiin 30.11.2019 Jokilaaksojen Kanteleyhdistys ry:n 30-vuotisjuhlaa. Sen kunniaksi julkaistiin Jokilaaksojen Kantele -kirja, jonka ovat toimittaneet Jokilaaksojen kanteleyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Hankonen, sen sihteeri Mariia Huikari ja MuT Sinikka Kontio. Yleisöä oli vajaa sata henkeä. Tilaisuutta juhlisti myös se, että monella oli kansallispuku. Eero Pitkälän vetämänä kaikki kanteleensoittajat ja yleisö yhteislauluna aloittivat tilaisuuden Helky kannel kaunoiseni -kappaleella, joka on Eero Pitkälän sävellys Hilkka Merikallion runoon. Juhlaesitelmän piti rautioylivieskalaissyntyinen tohtori Sinikka Kontio ”Sanoin ja sävelin”. Esitys oli ainutkertainen. Ytimenä olivat alueemme merkittävimmät, edesmenneet kanteleensoittajat kuten Pasi Jääskeläinen, uranuurtaja soittajamme, Antti Rantonen eli Antti-eno ja maailman vanhin kappale Aatamin ja Eevan valssi, Riika Pentti ja Martti Pokela Linnunlauluineen, Anni Kääriäinen ja Hatukankaan valssi eli Annin oma valssi, Ilona Porma sointukaavioineen sekä Väinö Savikoski ja hänen ohjelmistoaan Jouhtenen polska. Lisäksi aiheina olivat nivalalainen kanteleensoittaja ja –opettaja Kyösti Tyhtilä, ylivieskalaiset kanteleensoittajat ja -opettajat Sakari Hannula ja Eino Jaakola, alavieskalainen soittaja Vilho Suonvieri ja kalajokinen kanteleenrakentaja sekä -soittaja Oskari Kilpinen Oskarin sottiiseineen. Sinikalla oli soittopöytänä vanha Helsingin olympialaisissa käynyt kantelelaatikko ja soitJokilaaksojen Kantele -kirjan toimittivat Mariia Huikari, Pertti Hankonen ja Sinikka Kontio. TEKSTI PERTTI HANKONEN JA MARIIA HUIKARI KUVA MAIJA MÄKIKANGAS
33 k ntele timina Pasin kantelepajan 30-kielinen kantele ja Antti-enon savupirtin mustaama 1700-luvun viisikielinen. Tämän päivän soittajista Sinikka mainitsi Eero Pitkälän ja hänen Vilipulan marssin ja Alpo Suonvieren ja hänen Matiaksen valssinsa. Juhlaan oli tulossa paljon yksittäisiä esiintyjiä ja kaikille eli 20:lle annettiin mahdollisuus yhteisesiintymisiin. Näin emme väsyttäneet yleisöä. Jokilaaksojen Kanteleyhdistys kiitti yhdistyksen ja kanteleen eteen tehdystä arvokkaasta työstä ja tuesta muun muassa Haapaveden kaupunkia, joka on antanut merkittävää taloudellista tukea vuosittain ja ostanut kanteleita. Yhdistys kiitti myös Haapaveden seurakuntaa, joka on kanssamme järjestänyt kanteleleirejä vuosittain sekä Haapaveden Opistoa, joka aloitti kanteleenrakentamisopetuksen jo 1896 ja soitonopetuksen pian sen jälkeen. Lisäksi yhdistys kiitti Jokihelmen opistoa, joka on järjestänyt vuosittain kantelepiirejä ja Pentti Silvolaa, joka oli merkittävä Jokilaaksojen Kanteleyhdistyksen käynnistäjä ollessaan Haapaveden kunnanjohtajana. Hänet kutsuttiin kunniajäseneksi. Jokilaaksojen Kanteleyhdistys antoi kultaiset viisikieliset kiitoksena suuresta työpanoksesta yhdistyksemme hyväksi Eero Pitkälälle, Sinikka Kontiolle, Jane Ilmolalle, Mariia Huikarille ja Pertti Hankoselle. Kantelekirjan julkistamisen Sinikka ja Mariia aloittivat lausumalla: ”Helky kannel kaunoiseni, kumahtele kultaiseni, anna äänes’ armahaisen kuulua kujilla näillä.” Pertti mainitsi muun muassa: suomen kieli, Kalevala ja kantele ovat suomalaisen kulttuurin kivijalka. Meidän alueemme on eräs merkittävin kantelealue Suomessa. Siksi jo 10 vuotta sitten halusimme kirjoittaa alueemme kantelehistoriaa käsittelevän kirjan. Nyt kun yhdistyksemme täyttää 30 vuotta, niin sen kunniaksi se vihdoin tapahtui. Viime vuoden syyskuussa laitoimme kyselyn 16 alueellamme ilmestyvään lehteen, kaikkiin alueemme kuntiin, seurakuntiin, merkittäville kouluille ja yli 100 soittajalle, joista jokainen sai vastata ja kirjoittaa haluamansa mukaan. Haapaveden kirjaston avustuksella lainasimme 530 kuntaja kyläkirjaa ja Kantele-lehteä, Viiskielis-lehteä ja Kansanmusiikki-lehteä. Kaikki tekivät oikolukua, mutta Mariia vastasi ennen kaikkea yhdistyksen historiasta, Sinikka luvista ja lähdeluettelosta ja Pertti vanhasta arkistosta. Yksittäisten kirjoittajien tekstejä ei ole korjailtu, vaikka olisi tuntunut olevan virheitä. Tietojen tarkistamiseksi on kaikissa kirjoituksissa lähde. Kirjassa on yksi virhe. Tämä kirja ilmestyi 100 vuotta liian myöhään. Silloin olisi tiedetty, miksi kantele kääntyi eli miksi me täällä soitamme pitkältä puolelta? Silloin olisi tiedetty, miksi soitamme arvokkaasti, vaatimattomasti, jäyhänä seisaaltaan ja miksi soitamme pehmeästi sormenpäillä ”kissantassulla” emmekä kynnellä, tikulla tai nahkapalalla? Kirjasta jätimme pois, miten me jurot pohojalaiset emme tee eli miten emme hienostele käsiä tai päätä heiluttamalla, vaan sormet pysyvät kielillä ja korkeintaan jalkaterä vippaisee pöydän alla tahtia. Kaikkien kirjoittaneiden kesken arvottiin kirja ja sen voitti Risto Laurila. Matkahuollosta oli tullut yllätyksenä Maijun, Pertin tyttären lähettämät pikalähetykset Sinikalle, Mariialle ja Pertille. Niissä oli kanteleilla ja nimellä varustetut villasukat. Kirjan esittelyn lopuksi lausuivat Sinikka ja Mariia osan Oiva Luhtaselan kirjoittamaa Kantelepitäjäksi-loitsua vuodelta 1985: ”Soitossa sala salaisin, kanteleessa kaikitenkin, raudan viesti, rauhan viesti, opin ainaisen ojennus, ihmistiedonkin ylistys, taiteen taivainen tavoite.” Kaikki kanteleensoittajat ja yleisö esittivät lopuksi J. H. Erkon ”Olet maamme armahin Suomenmaa”. Tilaisuus päättyi yhteiseen kahvihetkeen ja kirjamyyntiin, jota jatketaan Niittykosken kukkakaupassa. Kirjaa voi ostaa myös suoraan tekijöiltä. Iloksemme yhdistyksen toiminnasta ja kantelekirjasta on tullut valtavasti myönteistä palautetta. Kiitos siitä! Toivomuksena esitettiin, että saisimme lisää nuoria soittamaan kanteletta.
34 k ntele Erään kanteleensoittajan musisoinnista J apanissa Viimeisellä klubikeikalla Toshin kanssa syyskuussa 2019. Kuva: Kenichi Oka TEKSTI HENNA TAHVANAINEN
35 k ntele T ämä on kertomus asumisesta Japanissa, kanteleensoitosta, tutustumisesta japanilaiseen musiikkiin ja keikkakulttuuriin. Kertomatta jäävät ainakin sapporolaisen Salmiakki-kanteleyhtyeen kanssa näkemäni kurjet Kushirossa, nerokkaasti käännetty suomalais-japanilainen versio laulusta Tuli lemmenkäki, improvisointi kuivuneen järven keskellä kirsikan kukkien aikaan, sekä Päivin, Riitan, Erkin ja Minnan vetämät kanteletyöpajat Kobessa ja Osakassa, joihin sain osallistua. Koska tarkoituksenani on esitellä japanilaisia ilmiöitä, tekstissä vilisee jonkin verran japanilaisia termejä, joista kiinnostavimpia suosittelen kirjoittamaan internetin hakukoneeseen. (Olen lisännyt nettiversioon paljon linkkejä juttuun liittyviin termeihin ja ihmisiin, jotta lukija pääsee virittäytymään tunnelmaan.) Aloitetaan. Hamamatsu. 800 000 asukkaan kaupunki, joka on saanut nimensä männyistä (matsu) rannalla (hama), ja joka oli pysähdyspaikka jo vanhalla T?kaidon kauppareitillä. Nykyään sitä kutsutaan Japanin musiikkikaupungiksi, sillä siellä toimii niin Yamaha, Roland kuin Kawaikin. Kaupungin ylpeys on melodiaa soittavat liikennevalot ja soitinmuseo, jossa on kuultu kanteleensoittoa muun muassa Kardemimmeiltä ja Hiroko Aralta. Ja näin minä siellä Jouhiorkesterinkin. Lisäksi kaupungissa on harmonikan muotoinen pilvenpiirtäjä, jonka 54. kerroksesta näkee kirkkaana päivänä niin Tyynenmeren kuin Fuji-vuoren huipun. Ilmasto on kostea, ja olin pilata kanteleeni ruosteella ennen kuin tajusin hankkia kosteudenpoistajia ja kosteusmittarin laukkuuni. Tällaisessa kaupungissa vietin 2,5 vuotta tutkimusinsinöörinä maailman suurimmassa soitinrakennusfirmassa. Työssäni Yamahalla sain yhdistää kanteleharrastukseni kiinnostukseeni fysiikasta. Hamamatsussa järjestetään myös paljon musiikkifestivaaleja, kuten jazzviikko ja maailmanmusiikin festivaali. Sen lisäksi joka lokakuu järjestetään Yaramaika-festivaali, johon kuka tahansa voi hakea esiintyjäksi. Yaramaika on Hamamatsussa puhuttua enshun murretta ja tarkoittaa ”yritetään yhdessä eikä pelätä epäonnistumista”. Hyväksytyn esiintyjän tuli toimittaa kappalelista, kappaleiden tarkka kesto, ja soitinten sekä mikkien asettelu lavalla useita kuukausia ennen esiintymistä. Myöhemmin opin, että kaikki keikkajärjestäjät tekevät niin. Näistä byrokraattisista haasteista huolimatta minäkin päädyin ”yrittämään” konserttikanteleen soittoa Shizuoka-pankin aulassa. Jo ennen omaa 30 minuutin osuuttani ympärilläni pyöri kiinnostuneita ihmisiä kyselemässä konserttikanteleestani. Minun lempikysymykseni yleisölle oli kuvailla ääntä. Useimmat sanoivat, että se on ääni, jota he eivät olleet ennen kuulleet. Helsingin yliopistossa väitöskirjaansa viimeistelevä Ying-Hsien Chen on kirjoittanut suomalaisen kanteleen vastaanotosta Japanissa ja kuvannut syitä, jotka ovat ajaneet japanilaisia kanteleen pariin, sekä heidän käyttämiään sanoja kuvailemaan sen ääntä. Minun kokemukseni mukaan japanilaiset ovat innostuneita kokeilemaan viisikielisen soittoa, vaikkei heillä olisikaan kokemusta Suomesta. Viisikieliset kanteleet yhdessä rytmimunien ja rytmikapuloiden kanssa osoittautuvat mainioksi yhdistelmäksi työpajoissani Tokion suomalaisessa koulussa ja Hamamatsun kansainvälisen kulttuurin keskuksessa. Suomalaisessa koulussa järjestetään opetusta lauantaisin ja Kalevalan päivän aikaan pidin lauluja soittohetkiä. Lisäksi pidin Hamamatsussa muutaman yksityistunnin kahdelle japanilaiselle viisikielisen soitosta kiinnostuneelle japanin kielellä. Tai no, japanin, englannin ja elekielen yhdistelmällä. Japaniksi etusormi on muuten ”ihmistenosoittelusormi” (hitosashiyubi). Yksi näistä japanilaisista kuljetti
36 k ntele minua ympäri kaupunkia ystäviensä hipsteriliikkeissä esittelemässä soitinta ja monen silmät kirkastuivat sormien hapuillessa kirkkaita ääniä. Muun muassa japanilaiseen curryyn erikoistunut kokki näppäili sujuvasti ravintolansa tiskillä. Toisen opetettavan oppitunti sattui olemaan samaan aikaa samassa paikassa kuin Suomea ja sisua koskeva luento, joten oli luonnollista, että minä siinä luennon aluksi sitten kanteleineni soitin muutaman kappaleen. Tämä tapahtui Hamamatsu-Suomi-seuran keskuksessa, ns. skandinaavisessa kylässä nimeltä DloFre. Japanilaiselle keikkakulttuuri pienellä paikkakunnalla toimii, koska kyse on vastavuoroisuudesta. Kävin siis paljon ystävien ja tuttujen keikoilla saadakseni yleisöä. CDitä tehdään ja myydään edelleen paljon, erityisesti keikkojen yhteydessä. Japani on maailman toiseksi suurin musiikkimarkkina. Valitettavasti rahan takia keikkoja ei kuitenkaan kannattanut tehdä. Ainakin Hamamatsussa homma toimi niin, että äänentoistovehkeet piti aina itse hommata paikalle. Lisäksi keikkapaikka otti itselleen leijonan osan illan ruokaja juomamyynnistä. Niinpä lippu amatöörimuusikoiden keikalle saattoi helposti maksaa 2000 jeniä (eli noin 16 euroa), johon yleensä kuului yksi juoma. Tämä johti yleensä siihen, että keikkapaikka tuli tarkasti valikoitua. Luonnollisesti myös keikkapaikan omistaja oli syytä tuntea ennakkoon. Yhden konsertin järjestimme ystävieni kanssa pienessä kahvilassa ilman äänentoistoa niin, että osallistujat tilasivat kahvin ja kakun 8 euron hintaan. Muusikoille ei tästä keikasta palkkaa jäänyt, mutta iloinen mieli. Japanilaisesta animesta puhuttaessa ei voi sivuuttaa viime aikoina julkaistua Girls und Panzer-nimistä tuotantoa, jossa vilahtaa myös kanteleensoittaja. Kyseinen anime kertoo lukiolaistytöistä, jotka taistelevat panssarivaunujoukkueissa. Yhden joukkueen nimi on Jatkosota ja joukkueenjohtaja Mika kontrolloi panssarivaunua kymmenkielisellä kanteleella soittaen Säkkijärven polkkaa. Animessa kanteletta soittaa Hiroko Ara, ja näinpä hänet Yokohaman konserttisalissa soittamassa yhdessä orkesterin kanssa kyseisen elokuvan näytöksessä. Kyllä nousi kylmät väreet nähdä kantele niin hienossa roolissa. Elokuvaan jonottivat muuten suurilta osin nuoret miehet, ja viime aikoina juuri tämä ryhmä onkin ollut erittäin kiinnostunut oppimaan kanteleensoittoa. Jopa nuori kiropraktikkoni hihkaisi ilosta, kun annoin hänelle läksiäislahjaksi Hirokon levyn. Se oli kyllä tarkoitettu vihjeeksi, että välillä vastaanotolla voisi rentoutusmusiikkina soida muutakin kuin soittorasiaversioita Disneyn lastenelokuvien tunnusmusiikista… Erään toisen keikan halusin järjestää kreikkalaisten muusikkoystävieni kunniaksi Hamamatsussa, mutta ilman pääsymaksua. Tätä varten pohdimme pitkään paikallisen ystäväni (kampaajan, joka haluaa salaa olla konserttijärjestäjä ja promoottori) kanssa paikkaa, joka ehkä lähtisi tällaiseen mukaan. Yhtenä iltana noin kello kymmenen maissa hän keksi, että meidän pitäisi tutustua yhteen kahvilaan, joka tarjoaa ranskalaista ruokaa. Ajoimme illalla sinne, söimme, juttelimme omistajan kanssa, joka vaikutti kovin elämään eksyneeltä ja oli myös paikan ainoa työntekijä. Hän oli kuitenkin kovin ennakkoluuloton ja innostunut ideastamme, varsinkin kun keikkapäiväksi valikoitui hänelle hiljaisin päivä eli maanantai. Keikka oli juuri japanilaisten ”kesälomaviikolla” (3-päiväinen juhla esi-isien kunnioittamiseksi, Oikealla: Innostunut Suomi-työpajaan osallistuja kokeilemassa viisikielisen kanteleensoittoa Hamamatsun kansainvälisessä kulttuurikeskuksessa toukokuussa 2018. Kuva: Nikki Carlos
37 k ntele
38 k ntele obon), joten vielä tuntia ennen keikkaa piirtelimme ravintolan eteen postereita, ja puoli tuntia ennen keikkaa laulajamme kierteli muita baareja alueella houkutellakseen asiakkaita. Tavoitimme yhden Kreikassa matkustelleen vanhemman pariskunnan huomion, ja he tulivatkin iloisina baariin. Muuten yleisö koostui minua aiemmin kuuntelemaan tulleista kuoroja työkavereista, joiden konserteissa olin parin vuoden ajan käynyt. Illan kohokohtia oli, kun ystäväni Chrysa keksi laulattaa yleisöä, ja kun soitimme Arletan Bar sto navagiokappaleen shamisenilla, kitaralla ja kanteleella, samalla kun yleisö joi jääkahvia tequilalaseista. Ja tietysti parin tunnin keskustelu yleisön kanssa keikan jälkeen, vakioaiheita revontulet ja Santorinin sinikattoiset valkoiset kivitalot. Hieman erikoisesti päädyin soittamaan MusicNacht kollektiiviin, jonka oli perustanut pitkään Manchesterissa asunut teknoja housemusiikin ystävä Toshi. Toshi soitteli levyjä baarissa, ja minä soittelin siihen päälle stemmoja, napautin viritystappeja, mitä nyt mieleen tuli, ja joka kerta mieleen tuli aina enemmän. Elektronisen musiikin alalajeista soittimia käytetään erityisesti genressä deep house. Housessa koetetaan herättää tunteita esimerkiksi käyttämällä kirkkosävellajeja tai rinnakkaisharmoniaa, eli pidetään kaikki soinnun intervallit samoina. Kerran keikkaamme kuului kimono-catwalk, jonka aikana kehittelin ja varioin esimerkiksi tunnettua K?j? no tsuki-melodiaa. Tekno taas perustuu muutaman nuotin melodiaan ja niiden variaatioihin lisäämällä tai poistamalla elementtejä. Teknomusiikin tyypillisin tahtilaji lienee 4/4, sävellaji A-molli, ja iskuja minuutissa noin 125. Usein esimerkiksi miksolyydinen sävelasteikko toimi hyvin. Koska en käyttänyt loopperia, oli haastavaa soittaa kauan samaa kuviota hieman eri variaatiolla nopeasti, ja tunnin soittamisen jälkeen sormet olivat rakkuloilla. Haastavaa oli myös soittaa tilassa, jossa kanteleen koppa värähteli voimakkaiden bassojen takia, ja sitä takia käyttämäni kontaktimikrofoni herkästi lähti kiertämään. Usein olin myös korva kiinni soittimessa, jotta kuulisin, sopiko stemmani ollenkaan kokonaisuuteen. Joskus pyysin myös absoluuttisen sävelkorvan omaavia huutamaan kappaleen sävellajin… Päädyin ostamaan kompressorin, mutta pitkäaikainen ratkaisu tähän on kanteleen kielten ja kopan mikitys jo rakennusvaiheessa, jolloin mikkien paikkaa voidaan optimoida. Vaikka käytin soittimena konserttikanteletta, ei kanteleen bassoilla tuossa musiikkilajissa tee juuri mitään, koska se taajuusalue on täynnä rumpuja ja muita bassoja. Parhaiten läpi kuuluvat korkeat säröytetyt äänet. Mekaaniset säröyttimet tekevät juuri sitä, ja joskus tuntuu, että ehkä intialainen sitar olisi ollut parempi vaihtoehto, paitsi että meillä ei ollut tarkoituksena soittaa goa trancea, mikä on taas täysin toinen elektronisen musiikin laji.. Hassua kyllä, näillä MusicNacht-keikoilla kävi soittamistani keikoista eniten yleisöä. Myös kollegani saivat osansa soittotaitojeni esittelemisestä. Esiinnyin tehtaan kesäjuhlilla, afterwork-tapahtumassa, ja toimin harjoituskohteena studio-ja livetyöskentelyä opetteleville kollegoille. Missä tahansa kantelen mikitys ja ääni synnytti hämmennyksen tunteita, lähinnä kuinka hiljainen soitin voikaan olla, mutta kuinka kirkas. Itselle hienoin kokemus oli viimeisenä kesänä afterwork-tapahtuma, jossa tunsin olevani rokkitähti esiintyessäni paikallisen hevimetallibändin ja yksikönjohtajamme Deep Purplen Smoke on the Watertribunaalin välissä noin puoli tuntia. Oli valot, haastattelut, kamerat, kappalelistat, kenraaliharjoitukset, kaikki. En ole koskaan amatöörimuusikkourallani ollut mukana sellaisessa tuotannossa. Ohjelmani otettiin kuitenkin hyvin vastaan. Monii liikuttui Konevitsan kirkonkellojen ja lauluni äärelle.
39 k ntele Japanissa voi siis kansanmuusikkona päästä mitä erikoisimpiin tilanteisiin, ja on erittäin mielenkiintoista ja antoisaa tutustua myös japanilaisiin perinnesoittimiin aina, kun siis tarjoutuu mahdollisuus. Täytyy sanoa, että vasta Japanissa aloin ymmärtää, mistä muusikkoudessa on oikeasti kyse. Keikkoja itselleni järjestin ja niitä myös järjestyi yllättävän monta ja yllättävissä paikoissa. Taksikeskuskin oppi pyytämättä lähettämään osoitteeseeni auton, jossa oli isompi takakontti, sillä minulla oli usein mukana konserttikantele, pöytä, 15-kielinen, viisikielisiä, vahvistin, kaapeleita, efektejä… Kun palasin Suomeen, minulla vuodesta 1998 mukana kulkenut Oiva Heikkilän konserttikantele jäi Hokkaidon saarelle jatkamaan elämää innokkaan soittajan sormissa, ja minä odotan innolla seuraavaan soittimeen siirtymistä, joka vastaa hieman paremmin soittotapaani. Japanilaisille kantele ei tietenkään edusta perinnemusiikkia samalla tavalla kuin meille suomalaisille. Heille minun soittoni kuunteleminen oli kuulla autenttista suomalaista. Samalla heistä oli ihan luonnollista, että soitin myös japanilaista ja kreikkalaista musiikkia tai vihellyksistä ja hurrauksista päätellen jopa teknoa. Opin, että japanilaiset kuuntelevat ja katsovat toisten tekemisiä loppuun asti kunnioittavasti, ja ovat valmiita hyväksymään mitä erikoisimpia asioita. Tai ainakaan he eivät sano lopuksi mitään. Minä otan sen hiljaisena hyväksyntänä. Liitto tiedottaa Kanteleliiton vuokrasoitinten haku lukuvuodelle 2020-2021 Hae vuokralle kotikanteletta Kanteleliitolta! Haku alkaa 1.4.2020 ja loppuu 10.5.2020. Kanteleliitolla on viisi kotikanteletta, jotka vuokrataan Kanteleliiton jäsenille lukuvuodeksi 2020-2021. Vuokra on 10€/kk, ja se maksetaan kokonaisuudessaan (100€) vuokrakauden aluksi. Vuokra-aika alkaa 1.8.2020 ja päättyy 31.5.2021. Kanteleet arvotaan hakijoiden kesken. Kanteleet toimitetaan pääasiassa Matkahuollon kautta, tai soittimen voi noutaa myöhemmin ilmoitettuna hakupäivänä liiton toimistolta. Vuokran saaja maksaa kanteleen rahdin. Toimita vapaamuotoinen hakemus 10.5. mennessä osoitteeseen mail@kantele.net tai juha.ollikainen@kantele.net. Vuokrasoittimen saajan tulee olla Kanteleliiton jäsen ja jäsenmaksun maksettuna. Kaikille hakeneille ilmoitetaan haun tuloksesta eräpäivän jälkeen. Kanteleliiton jäsenmaksut 2020 Kanteleliiton jäsenmaksut vuodelle 2020 ovat lähteneet tammikuussa. Jäsenille, joiden sähköposti meillä on tiedossa, olemme lähettäneet maksun sähköpostitse, muille kirjeitse. Mikäli et ole saanut omaasi, ilmoitathan siitä välittömästi mail@kantele.net! Muistathan ilmoittaa meille muuttuneen osoitteesi, sillä emme saa tietoja suoraan maistraatista. Voit tehdä osoitteenmuutoksen sähköpostitse mail@kantele.net/ juha. ollikainen@kantele.net, lomakkeella osoitteessa kantele.net/yhteystietosi tai postitse Kanteleliitto ry, Hämeentie 34 D , 00530 Helsinki.
40 k ntele Kanteleliiton hallitus vuonna 2020 Vuoden 2020 syyskokouksen valitsema Kanteleliiton hallitus vuodelle 2020 on: Hallituksen puheenjohtaja: Eija Kankaanranta Susanna Heinonen (varapuheenjohtaja) Satu Sopanen-Helisalo (varapuheenjohtaja) Markus Haimelin Senni Heiskanen Jane Ilmola Noora Laiho Erkki Okkonen Juulia Pölönen Aino Ruotanen Hanna Ryynänen Outi Sané Jenni Venäläinen Sanni Virta Aurora Visa Hallituksen sihteerinä toimii toiminnanjohtaja Juha Ollikainen. LIITON UUTISET KOKOSI JUHA OLLIKAINEN Kanto ja Kanli kokoustivat Kanteleensoiton opettajat ry. järjesti yhdessä Kanteleliiton kanssa koulutuspäivän 7.3.2020 Helsingissä. Koulutuspäivän ensimmäisenä aiheena oli soitonopettajan asema ja oikeudet. Kevään sopimusneuvottelujen haastavaa tilannetta selvitti SMOL:n puheenjohtaja Anna Hoffrén. Paikalla olivat myös varapuheenjohtajat Tuire Arpalahti ja Anna Villberg. Kanteleohjelmistotietokanta Kotkasta kertoi sen kehittäjä Laura Linkola. Tietokannan tarkoitus on koota yhteen kanteleohjelmistoa kaikentasoisille soittajille. Kotkaan pääset tutustumaan osoitteessa: kanteleohjelmisto.fi. Kanteleliiton uusi toiminnanjohtaja Juha Ollikainen esitteli Kanteleliiton kevätkokouksen sääntömääräiset asiat. Sen jälkeen pidettiin myös Kanteleensoiton opettajat ry:n vuosikokous. Puheenjohtajana jatkaa Ulla Honkonen. Kanton hallituksessa ovat mukana Sari Kauranen, Anna Kattainen, Noora Laiho, Tiina Takkinen ja Riikka Yli-Kotila. TEKSTI: SARI KAURANEN & RIIKKA YLI-KOTILA Kanteleliiton tunnustukset Kanteleliiton tunnustukset julkaistiin Folklandia-risteilyn Eläköön Folk! -gaalassa 10.1.2020. Tunnustukset ovat Vuoden kantele, joka jaetaan ajankohtaisesta merkittävästä tapahtumasta tai teosta kantelekulttuurin edistämiseksi, Kultakantele elämäntyöstä kanteleen hyväksi, Kanteleliiton vuoden yhtye sekä Vuoden kantelelevy. Presidentti Tarja Halonen valitsi vuoden levyksi japanilaisen kanteletaiteilija Hiroko Aran ja muun muassa mongolialaisten perinnesoittimien taitajan Haruhiko Sagan RAUMA-duon levyn Deep Ocean. Kanteleliitto myöntää Vuoden Kantele-tunnustuksen artisti Vesalalle innovatiivisesta yhteistyöstä kanteletaiteilija Jutta Rahmelin kanssa ja kanteleen rohkeasta sekä ennakkoluulottomasta tuomisesta uusien yleisöjen tietoisuuteen.Vuonna 2020 Kultakantele myönnetään Rauno Niemiselle, joka on soitinrakentajamestari, musiikin tohtori, tietokirjailija, taiteilija ja muusikko. Kanteleliiton vuoden 2020 yhtyeeksi on valittu kanteletaiteilija Marjo Smolanderin ja lyömäsoittaja Pauliina Kauppilan yhtye Zäpämmät. Kantelepodcast-ohjelmia luvassa kaikki kuulolle! Kanteleliitto ponnistaa kaikkien iloksi ilmoille supertietoa kanteleesta. Tulette kuulemaan soittoa, lasten ja nuorten mietteitä, nykypäivän säveliä ja ripauksen historiaa. Ensimmäisiä ohjelmia on alettu työstää. Asiantuntijoina mm. Maija Kauhanen, Eija Kankaanranta, Sinikka Kontio ja monta muuta kantele-eksperttiä. Podcastit toimittaa mediaalan opiskelija Eveliina Talvioja. Seuraa kantele.net sivuja ja ole tarkkana, sillä näitä ohjelmia ei voi jättää kuulematta. KOONNUT: SANNI VIRTA & SATU SOPANEN
41 k ntele M aailma tulee tämän lehden sivuilla lähelle monien kansainvälisten kantelekuulumisten muodossa. Maailma on viime viikkoina myös tuntunut kutistuvan ja tulevan liiankin liki koronapandemian myötä. Asioita on tapahtunut niin nopeasti, että aiheideani tähän palstaan vanhenivat nopeimmillaan muutamassa tunnissa. Matkustin 12.3. Kokkolaan soittaakseni Pehr Henrik Nordgrenin toisen kantelekonserton Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin kanssa. Ensimmäisen harjoituspäivän iltana päätettiin, että konsertti perutaan. Ainoa valonpilkahdus taisi olla se, että peruutus ei tapahtunut soittotaitoni perusteella. Kahden vuorokauden kuluessa lähes kaikki kevään esiintymiset oli joko peruttu tai siirretty eteenpäin. Samankaltaiset uutiset täyttivät sosiaalisen median nopeasti. Vapaan kentän toimijoiden, itsensä työllistävien ja yritysten tilanne kiepsahti päälaelleen muutamassa päivässä. Valtiot sulkevat rajojaan suojellakseen kansalaisiaan ja heikoimmassa asemassa olevia. Kovia, mutta asiantuntijatietoon perustuvia tarpeellisia toimenpiteitä. Vitsailunkin kohteena oleva suomalainen taipumus sosiaaliseen etäisyyteen kääntyi tavoiteltavaksi. Karoliina Korhosen Finnish nightmares -sarjakuvan sosiaalisissa tilanteissa ahdistuva Matti-hahmo tuokin eteemme hyvin suomalaisia ratkaisuja Very Finnish Solutions. On ihan hyvä seisoa bussipysäkillä parin metrin etäisyydellä muista. Maailmalta on kuulunut myös mielenkiintoisia uutisia ilmansaasteiden häviämisestä esimerkiksi Wuhanin tehdasPuheenjohtajan palsta Maarit Kytöharju EIJA KANKAANRANTA alueilla sekä Venetsian kanaalien vesien kirkastumisesta kahden viikon turismitauon jäljiltä. Suuren inhimillisen tragedian sivujuonteena luonto ja maapallo ovat saaneet pienen hengähdystauon. Musiikin ja muut kulttuuripuolen toimijat reagoivat poikkeukselliseen tilanteeseen nopeasti ja luovasti. Internetin ja sosiaalisen median mahdollisuudet ovat korostuneet ja saaneet uusia, merkityksellisiä sävyjä. Kouluissa, musiikkioppilaitoksissa ja yliopistoissa on siirrytty etäopetukseen, ja sosiaalinen media täyttyi muutamassa päivässä paitsi
42 k ntele kysymyksistä myös valtavasta määrästä ideoita. Kitaristi Rody van Gemert esimerkiksi huomioi, että koskapa oppilaat nyt videoivat soittoaan opettajilleen, esityksiä voisi saman tien lähettää myös isovanhempia ilahduttamaan. Yhtyeet ja yksittäiset taiteilijat ovat konserttien peruunnuttua jakaneet esityksiään verkossa. Tärkeää on tietysti huolehtia siitä, ettei instituutioiden ulkopuolella työtään tekevien, lippuja myyntitulojen tai esiintymispalkkioiden varassa toimivien taiteilijoiden työ muutu ilmaiseksi. Hyvinä esimerkkeinä pienten kivijalkaliikkeiden asiakkaat ovat aktivoituneet entisestään verkko-ostoksille tukeakseen pienyrittäjiä, tamperelainen Alba records ilmoitti tilittävänsä 10 euroa jokaisesta 14.4. mennessä myydystä täysihintaisesta levystä freelance-taiteilijoilleen ja apurahasäätiöt sekä Opetusja kulttuuriministeriö valmistelevat lisätukia töitään menettäneille taiteilijoille. Toivotaan kaikelle tälle hyvää jatkoa ja edelleen kehittymistä. Vuosien varrella olen välillä ajatellut, että instrumenttiopettajilla on täysi työ arjen pyörteissä hoitaa oma työnsä, mutta nyt onkin koettu varsin laajamittaista vertaistukea ongelmien ja onnistumisten jakamisessa. On jaettu etäopetuksen käynnistämisen tunnelmia, kokemuksia laitteistoista, sovelluksista ja materiaalipankeista sekä käytännön vinkkejä siitä, mitä kaikkea etäopetus voikaan sisältää. Toimeen on tartuttu rohkeasti ja innostuneesti, ja oppilaat ovat lähteneet kiinnostuneina mukaan etätunteihin. Luovuuden ja mielikuvituksen käyttö ovat osoittaneet arvonsa tässäkin, aplodit opettajille! Kantelepedagogi Mirva Minkkinen kiteytti monen muun kokemuksen siitä, kuinka tärkeää ja mielekästä musiikin tekemisen ja opettelun jatkumo sekä oppilaan ja opettajan yhteinen hetki on myös etänä. Kulttuuriin osallistuminen tulee jatkumaan tämän poikkeuksellisen ajan jälkeenkin, myös yhteisesti paikan päällä jaettuna. Ehkä sen merkitys jopa korostuu. Lisää artikkeleja ja muuta kiinnostavaa sisältöä kantele.net -verkkosivustolla! Lue Henna Tahvanaisen artikkelin pidempi versio kiinnostavine linkkeineen kantele.net -verkkosivustolta! Myös muita tämän lehden juttuja voi lukea netistä laajempina versioina. Lehtien ilmestymisen välisinä aikoina kantele.net -sivustolta löytyy ainoastaan siellä julkaistavaa sisältöä: levyja konserttiesittelyjä sekä artikkeleja. Esimerkiksi voit käydä lukemassa muusikko Andrew Cronshawin englanninkielisen artikkelin Kanteles and me. Verkkosivustolla julkaistaan myös lehden artikkeleiden käännöksiä englanniksi ja japaniksi. Kantele.net -sivustolle ja Kanteleliiton Facebookiin päivitetään ajantasaista tietoa tapahtumista, konserteista ja kursseista.
43 k ntele EVA: Hauras jää TEKSTI: SANNI VIRTA EVA:n toinen levy Hauras jää on ihana kokonaisuus! Kaikki sovitukset klassikkokappaleista on tehty tyylillä ja taidolla -versiot eivät lähde liian kauas alkuperäisestä, mutta niitä on silti uudistettu esimerkiksi soinnutuksilla. Myös yhtyeen jäsenten omat uudet sävellykset ovat upeita. EVA:n muusikot ovat Anna-Karin Korhonen, kantele, Vesa Norilo, sello ja Essi Wuorela, laulu. Essi Wuorelan tulkinnat kappaleista ovat heleitä ja sävykkäitä. Hänen laulunsa on luonnollisen ja helpon kuuloista, ääni soi upeasti ja taipuu eri tunnelmien tulkiksi. Anna-Karin Korhosen eli Anskun kanteleensoitto on kiinnostavaa, harmonisesti rikasta ja teknisesti taitavaa. Levynjulkaisukonsertissa oli erittäin mielenkiintoista nähdä myös livenä hänen työskentelyään. Levyltä löytyy aiempaa enemmän kansanmusiikkia, ja esimerkiksi J.E. Taklaxin polska sopii kantelelle. Ansku tulkitsee melodian hienosti ja korkean ja matalan terssin vaihtelu on toteutettu taidokkaasti vivuilla. Kappaleessa on myös raikkaat soinnut. Laulu on iloni -kappaleessa on 9/8 -tahtilajiin menevä kanteleriffi, joka rytmittää hauskasti melodiaa. Tähdet meren yllä -tangoklassikossa puolestaan on hieno, laajoja intervalleja hyödyntävä laskeva kuvio, joka ilmentää kappaleen sointuja. Se kuullaan kanteleella soitettuna. Tangossa on myös huikeaa kanteleen viputyöskentelyä. Ansku on säveltänyt levylle kaksi kappaletta. Ensimmäinen niistä on Sininen ilta Saima Harmajan runoon. Kappaleessa on kiinnostavia harmonioita. Lisäksi levyltä löytyy instrumentaalikappale Kulkeva, jossa kuuluu myös kansanmusiikin vaikutteita. Vesa ja Ansku käyttävät hyvin monipuolisesti eri tekniikoita soitossaan. Levyllä kuullaan laajasti konserttikanteleen mahdollisuuksia, esimerkiksi Tuoltapa näkyy minun heilani talo -kappaleessa on siihen sopivaa useilla kanteleilla soitettua sointimassaa sekä konserttikanteleella soitettua ekspressiivistä, plektralla soitetun kuuloista sointusoittoa. Essi Wuorelan sävellys Trinity vie Kanadan maisemiin; kappaleessa on mielenkiintoisia teemoja ja siirtymiä eri osien välillä. Doorinen maailma luo mystisen tunnelman. Sellisti Vesa Norilo käyttää instrumenttiaan todella monipuolisesti luoden monenlaisia musiikillisia maailmoja. Hänen soittonsa sävyt ovat kauniita, vahvoja ja rytmikkäitä kuten tangossa. Häneltä kuullaan hienoja sooloja ja teknistä taituruutta! Muusikoiden eri musiikkityylien osaaminen kuuluu. Soitossa on jalan alle menevää rytmittelyä, imua. Hauras Jää on äänitetty Kallio-Kuninkalassa sekä säveltäjä Leri Leskisen studiossa eli Lerin pajalla. Levyn kansissa on Karoliina Koiviston ottamia maisemakuvia, ja levynjulkaisukonsertissa nähtiin niitä myös heijastettuna yhtyeen taustalle. Ne tukivat hienosti eri kappaleiden tunnelmia ja tekstejä. JulkaisuESITTELYT
44 k ntele Juurakko: Yhdeksäs talvi TEKSTI: EMMA MYLLYNEN Juurakon kolmas albumi Yhdeksäs talvi näyttävine kansineen totisesti paljastaa, millaisen määrän energiaa voivat viisi muusikkoa parhaimmillaan ilmoille kajauttaa – tällä levyllä ei pahemmin jäädä himmailemaan vaan annetaan ilon raikaa. Kauniit, teknisesti taiturilliset lauluäänet koristavat musiikin väkevää voimaa, joka virtaa riemukkaasti tyylilajista toiseen Laura Kaartisen, Minsku Tammelan, Anna Wikstenin, Eija Kankaanrannan ja Kaisa Saarikorven muodostaman yhtyeen sävelissä. Juurakko onkin juuri nimetty Vuoden artistiksi vuoden 2020 Etnogaalassa. Rohkeuden puutteesta ei Juurakkoa voi varmaankaan koskaan syyttää. Juurakko pysyy tälläkin albumilla uskollisena blues-, kantri-, skiffleja bluegrassvaikutteilleen ja heittää sekaan ripauksen Rajatontakin – kovin uskollisena siinäkin määrin, että kuulija väliin unohtaa kuuntelevansa suomalaista kansanmusiikkiyhtyettä. Gospel raikaa, ja suomalaista kansanmusiikkiestetiikkaa venytellään suunnasta toiseen reippaasti ja pilke silmäkulmassa. Lyriikoiden retoriikka ”ketunhännän huiskauksista” ”kuurahapsiin” vilisee sävyjä, jotka vedonnevat perheen pienimpiinkin, mutta toisaalta bluessäröt ja jouluvalmistelukuvaukset tavoittelevat kodin vanhempaa väkeä tehden levyn laajalle kuulijakunnalle sopivaksi. Kanteleita albumilla soittaa Eija Kankaanranta, jonka valloittava saundi saa kantelistia hymyilyttävän verran tilaa sovituksissa. On kuitenkin mainittava, kuinka erityisen hienon työn ovat tuottaja ja miksaaja tehneet mitä tulee kanteleen ääneen – kantele kuulostaa aidolta ja raikkaalta siinä missä kokemattoman tuottajan käsissä ääni saattaisi helposti vääristyä kuulostamaan kalsealta ja umpinaiselta. Sarah Palu: Ikivirta TEKSTI: MATLEENA KOHONEN Suomalais-ranskalaisen säveltäjä ja muusikko Sarah Palun 12.3. ilmestynyt esikoisalbumi Ikivirta herättää kiinnostuksen jo erityisen julkaisumuotonsa vuoksi. Levyä myydään vegaanisena Goodio-suklaalevynä, jonka kuoresta löytyy latauskoodi. Koodin avulla albumin voi ladata omalle tietokoneelle tai muuhun laitteeseen.
45 k ntele Suklaalevypakkauksessa on ohjeet lataamiseen sekä albumin tekijöiden tiedot. Palun lisäksi levyä on ollut tekemässä toistakymmentä muusikkoa, ja oman äänenvärinsä tuovat kanteleiden ja elektroniikan lisäksi mm. jouhikko, harmooni, piano, jousisoittimet sekä nenähuilu. Palu itse soittaa kannelta ja harppua, laulaa ja on ohjelmoinut ääniä kappaleisiin. Levyn jännittävä formaatti saa harkitsemaan tarkkaan, milloin levyä ryhtyy kuuntelemaan, ja rauhoittumaan sen ääreen tämä moniaistillinen kuuntelukokemus sopii kiireettömään vapaailtaan. Suklaan ja musiikin rauhoittava yhdistelmä sopii myös jaettavaksi ystävän kanssa. Tämä levy kannattaa kuunnella hyvillä kuulokkeilla tai kaiuttimilla, sillä kaikki kappaleet rakentuvat monista kerroksista. Musiikki on meditatiivista ja improvisatorista, rauhassa ja kokonaisuutena kuunneltavaa. Kantele on Palun musiikissa luonteva osa yhtyettä ja sen sävyjä esitellään levyllä monipuolisesti. Voimakas Alkuääni kietoo kuulijan heti alussa lempeään transsiin. Kappaleessa kohtaavat jouhikkomelodioiden muinainen tunnelma ja nykyhetken ambient-vaikutteet. Elektroniikkaa ja akustisia soittimia yhdistelemällä luodaan rikas soundimaailma, joka pysyy yhtenäisenä läpi albumin. Musiikki on pääosin instrumentaalista, mutta joukosta erottuvat laulua sisältävät kappaleet. Ensikuuntelulla mieleen jäi erityisesti paljon tulkinnanvaraa jättävä Kärpänen ja meri. Laulu lähteneelle on jo tuttu vuonna 2017 julkaistusta koskettavasta musiikkivideosta. Elokuvamusiikkia säveltäneen Palun musiikkia on luonnehdittu visuaaliseksi, ja levy onkin kuulijalle kuin yhtä maisemaa. Meren äänet yhdistyvät mielessä elämän kauneuden ja menettämisen teemoihin. Ikivirta on kaiken kaikkiaan tyylikäs ja hiottu kokonaisuus. Stäni Steinbock: The Krazy kantele TEKSTI: ZIPORA OGOLA Stäni Steinbockin Krazy kantele on vekkuli levy. Sen pääosassa soivat eri tavoin kielitetyt ja viritetyt viisikieliset, joita Steinbock itse soittaa. Muut levyllä kuultavat muusikot ovat Susanna Tollet, Kjell Frisk, Anton Johansson ja Mikael Andersson. Steinbockin sävellysten keskiössä ovat kanteleen selkeät melodiat, joita muut soittimet säestävät, kommentoivat ja koristelevat hauskoilla ja yllättävilläkin tavoilla. Sovitukset ovat rytmisesti leikkisiä: puhaltimet ja perkussiot ketterine kuviointeineen muodostavat kanteleen kanssa monikerroksisen kokonaisuuden. Mielenkiintoinen tasapaino syntyy, kun kerroksellinen sävelkieli välillä pelkistyy ja yksittäiset soittimet nousevat esiin. Levyn kappaleet ovat erilaissa tahtilajeissa, esimerkiksi 5/8, 6/8 ja 7/8 tavallisimman 4/4 ohella. Lyhyillä kappaleilla on omaperäisiä nimiä, kuten It’s raining sauerkraut/Sataa Hapankaalta ja Platypus’ meow/Vesinokkaeläimen miau. Soinnillisena erityisyytenä levyltä nousee esiin A horse named Abigail, jossa kuullaan Steinbockin JulkaisuESITTELYT
46 k ntele itsensä rakentamaa metallitonta kanteletta. Puutapeista ja jouhikielistä johtuen kanteleen sointi on näpsäkän lyhyt ja puumainen, sen rinnalla puhaltimet soivat herkullisesti. Jouhet tähän kanteleeseen on saatu kappaleen nimessä mainitun Abigail-nimisen hevosen hännästä, kuva hänestä löytyy levyn sisäkannesta. Takakannesta löytyy myös kussakin kappaleessa käytetty viritys. Krazy kantele on 17-minuuttisena kompakti levy ja toimiva kokonaisuus. Kappaleet ovat keskenään erilaisia, mutta veitikkamainen pilke kuuluu niistä jokaisessa. Levyn ansio on myös se, että kantele on miksauksessa tuotu selkeästi esiin, ja kuuluu kirkkaasti sekä teräs-, jouhiettä vaskikielisenä. Viitasen Piia – Meidän jälkeemme hiljaisuus Teksti: Hanna Ryynänen Viitasen Piian neljäs albumi Meidän jälkeemme hiljaisuus julkaistiin syksyllä 2019. Viitasen Piian yhtyeessä soittavat Piia Viitanen (laulu, akustinen kitara, sähkökitara, sävellykset, sanoitukset), Matias Tyni (mm. koskettimet, lyömäsoittimet, sähkömandoliini), Mikko Malmivaara (akustinen kitara, sähkökitara), Oskari Lehtonen (rummut, lyömäsoittimet), Juho Niemelä (basso) ja Sarah Palu (kantele, harppu). Lisäksi levyllä kuullaan vierailevina muusikkoina Topi Sahaa (laulu), Pekko Käppiä (jouhikko), Ilmari Apajalahtea (taustalaulu) sekä Julius Maurasta (mm. koskettimet, sähkökitara, taustalaulu), joka vastaa myös levyn tuotannosta. Meidän jälkeemme hiljaisuus on julkaisunsa jälkeen saanut paljon ylistystä osakseen ja Aux Ry palkitsi levyn vuoden 2019 parhaana albumina hyvin korkeatasoisten ehdokkaiden joukosta. Levy sai myös ehdokkuuden vuoden 2020 Emma-Gaalassa Etno-Emma –kategoriassa. Meidän jälkeemme hiljaisuus on vangitseva kokonaisuus, jonka pysäyttävät tekstit ja maaginen tunnelma pitävät kuulijaansa harvinaislaatuisella voimalla tiukasti kiinni otteessaan. Levyn yhdestätoista kappaleesta neljällä kuullaan Sarah Palun kanteleensoittoa. Kantele soi kirkkaana, heleänä ja toiveikkaana. Erityisen sykähdyttävästi kantele soi mielestäni kappaleessa Maalaa näkyväksi, jossa Palu soveltaa perinteisesti pienkanteleita soitettaessa käytettävää yhdysasentoista soittotekniikkaa konserttikanteleelle ja luo näin taianomaisia sävelkudoksia sekä uusia tasoja Viitasen, Tynin ja Palun moniulotteiseen yhteissävellykseen. Usein kantele soi efektinomaisesti kokonaisuutta raikastavana elementtinä ja aina, ennen kaikkea luonnollisena osana yhtyettä oman paikkansa löytäneenä. Nautin valtavasti tämän levyn kuuntelemisesta. Kappaleet toimivat yksilöinä todella hienosti, mutta erityisesti nautin niiden muodostamasta kokonaisuudesta, joka sai minut kuulijana unohtamaan ajantajun ja vaipumaan täysin Viitasen Piian sävyrikkaaseen, vavisuttavaan sävelmaailmaan.
47 k ntele Jokilaaksojen kantele TEKSTI:KATI RANTALA Jokilaaksojen kantele-kirja on monipuolinen katsaus Siika-, Pyhäja Kalajokilaaksojen alueiden kantelehistoriaan ja -kulttuuriin. Kirjassa kerrotaan Jokilaaksojen Kanteleyhdistyksen perustamisesta, alueilla vaikuttaneista soittajista, kanteleenrakentajista, yhtyeistä sekä alueilla järjestetyistä tapahtumista. Kirja sisältää paljon kuvia tekstin tukena, joten sitä on mukava lukea. Materiaalin keräämiseksi teoksen kirjoittajat, Pertti Hankonen, Mariia Huikari ja Sinikka Kontio, olivat laittaneet tiedon kirjan teosta alueensa lehtiin sekä Kantele-lehteen. Kyselyjä oli lähetetty niin yksittäisille soittajille kuin alueen kuntiin, seurakuntiin, kulttuurivastaaville ja merkittäville kouluille. Soittajat ovat saaneet kirjoittaa omista kokemuksistaan, ja tunnetuista soittajista (mm. Martti Pokela ja Antti Rantonen) on kirjoitettu aiemman kirjallisuuden perusteella. Kirjoittajien mukaan satojen soittajien tiedot jäivät kuitenkin uupumaan ja monien tiedot ovat puutteellisia. On mahdotonta kerätä kaikkien soittajien tietoja kyselylomakkeella. Kirjan loppupuolelta löytyy nuotteja Jokilaaksojen kanteleensoittajien ohjelmistosta sekä heidän sävellyksistään. Kyseinen kirja on ensimmäinen kirja Jokilaaksojen kantelekulttuurista ja siksi se onkin erittäin merkittävä teos. Kirjoittajien mukaan se on vain raapaisu koko valtavaan aiheeseen, mutta toimii hyvänä alkuna. Jäämme siis odottamaan lisää julkaisuja tästä aiheesta! JulkaisuESITTELYT
48 k ntele O tto syntyi musikaaliseen perheeseen Kuusjärven pitäjässä 7.8.1925. Isä oli luotsi-maanviljelijä ja taitava puuseppä, jonka käsityötaidon Otto myös isältään peri. Ensimmäisen soittimensa, mandoliinin Otto valmisti opiskellessaan luotsiksi jäänsärkijä Tarmolla 1947, jonka jälkeen valmisti myös kitaroita. Sairastuttuaan vakavasti 1956 hän tutustui sairaalassa potilaiden puutyönopettajaan, jolla oli kotikanteleen piirustukset. Otto innostui, sai ne, ja parannuttuaan rakensi ensimmäisen kanteleensa. Otto paranteli sitä mallia ja loi sitten omansa. Kanteleiden pariin sittemmin elämäntyö siirtyi, kun soittimille kysyntää oli. 1960-luvun puolivälissä hän aloitti myös konserttikanteleiden valmistuksen, ja välillä syntyi myös viuluja. Kanteleita arvellaan syntyneen yli 1000. Koistisen perhe asusti Pohjois-Karjalassa, Liperin Kuoringassa. Lapset Ritva ja Hannu ovat jatkaneet isänsä jalanjäljissä valtakunnallisesti tunnettuina kantelevaikuttajina. Itse muistan Oton lämpimänä ja miellyttävänä persoonana, joka ei itseään korostanut. Työtä soitinrakentamisessa riitti, mutta muistan, että kalastus oli yksi hänen harrastuksistaan, ja kalaverkot tuli usein laskettua Viinijärveen. Otto Koistinen sai muun muassa valtion taideteollisuuspalkinnon v.1977, Kanteleliiton kunniajäsenyyden v. 1981 ja Kaustisen Folk Musicfestival plaketin v.1985. Kantelemestari nukkui pois 22.2.2020. Muistonsa elää! Ismo Sopanen Kantelemestari Otto Koistinen 1925-2020
49 k ntele Otto Koistinen kanteleen kanssa Viinijärven rannalla. Koistisen ensimmäinen työura oli luotsin työ, ja Ahvenisen luotsiaseman saunassa hän rakensi ensimmäisen kanteleensakin. Kuva on otettu hänen 80-vuotispäiviensä aikaan. Kuva: Timo Villanen Anttu, Otto ja Hannu Koistinen. kuva: Jyri Pietarinen
50 k ntele Sarjassa tuodaan esille koko Suomen rikasta kantelekulttuuria ja paikallisia yhtyeitä, tapahtumia ja soittajia. Tällä kertaa esittelyssä Ruuhkavuosi Keski-Suomesta. Mistä olette keksineet yhtyeen nimen? Nimi on keksitty JAMK:in Sata kanteletta -konsertin takahuoneessa. Huomasimme, että jälleen kerran soitimme Resu-Rankan polkkaa (joka on muuten ihan tarpeeksi rankka kokemus soittajille) tuplavauhdilla. Mietimme, miksi näin tapahtuu ja tulimme siihen tulokseen, että syynä ovat ruuhkavuosien nopeus ja siihen liittyvä vauhtisokeus. Alkuperäisessä kokoonpanossa oli 3 ruuhkavuotista äitiä, nykyään meitä on kaksi äitiä ja yksi isä, kun Henry liittyi porukkaan. Minkälaista musiikkia soitatte? Haluamme soittaa keskisuomalaista pelimannimusiikkia sillä tavalla, jolla Kari Dahlblom sitä opetti ja soitti. Keski-Suomen kantele ei ole katoamassa: soittajia on ja Maija Kauhanen vie soitinta menestyksekkäästi maailmalle, mutta Karin tyyliä kuitenkin kuulee yhä harvemmin. Päätimme, että nykymusiikkia ja fuusiota soitetaan toisissa yhtyeissä ja eri soittimilla, mutta Ruuhkavuosiyhtyeessä haluamme olla uskollisia Karin perinteelle. Ohjelmistoa on muualtakin kuin Keski-Suomesta, kuten Karinkin soittama suomenruotsalainen Hejsan grabbarna. Sointuotteet ja soittotyyli ovat kuitenkin aina samat kuin keskisuomalaisissa pelimannikappaleissa. Niitä myös Kari käytti ja opetti. Mikä on ollut paras keikkakokemuksenne? Paras palaute ikinä tuli Jyväskylän Taideapteekin palvelutalokeikalla, kun kaksi yleisön jäsentä sanoi: ”Nämä nykynuoretkin osaavat soittaa polkkaa”. Keikat perinneympäristöissä kuten Saarijärven säätyläiskotimuseossa ovat tärkeitä kokemuksia. Millaisella porukalla soitatte? Minkälaisia kanteleita yhtyeessänne on? Soittajia on kolme, Maria Ojanperä, Henry Kolari ja Olga Kolari. Tarkoitus on keskittyä KeskiSuomen kanteleeseen. Marialla ja Olgalla on tällä hetkellä Anthony Thompsonin rakentamat Keski-Suomen kanteleet, mutta Henryllä on Lovikan 16-kielinen siipikantele. Tikulla soitettuna sen ääni kuitenkin sopii hyvin yhteen KeskiSuomen kanteleiden kanssa. Mikä on hauskin sattumus yhtyenne taipaleen varrelta? Joskus Keski-Suomen kantele on jäänyt väärälle paikkakunnalle ja tuli Kaustiselle kimppakyydillä, joskus on soittotikut lentäneet käsistä. Koemme, että huumori ja tarinat kuuluvat olennaisesti pelimannimusiikkiin, ja niitä on riittänyt vuosien varrella. Ruuhkavuosi (vas. Henry Kolari, Olga Kolari & Maria Ojanperä) Suomen kantelemuseossa. Kuva: Kristiina Kolari Kantele ympäri Suomen TOIMITTANUT: SANNI VIRTA
51 k ntele KAMU’20 Hae lisäinnostusta kansanmusiikin harrastamiseen monipuoliselta KAMU-leiriltä! Jokakesäinen Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä KAMU-leiri pidetään 8.-12.6.2020 Päivölän virkistyskodissa Vihdissä. Leiri on tarkoitettu 8-17 -vuotiaille kansanmusiikin harrastajille tai kansanmusiikista kiinnostuneille. Leiriläisellä tulee olla perusvalmiudet omassa pääsoittimessaan. Opetusmuotoina ovat yhteissoitto, yhtyesoitto sekä pienryhmätai yksityisopetus. Leirillä on myös improvisaatiota, sävellyskilpailu, saunomista ja uimista sekä muuta mukavaa! Leirin opettajat ovat Leena Joutsenlahti, Jari Komulainen, Emilia Lajunen, Markus Rantanen ja Marjo Smolander, joka toimii leirin kanteleopettajana. Lisätiedot www.kansanmusiikkiliitto.fi, Päivi Ylönen-Viiri 0500 431913, toiminnanjohtaja@ kansanmusiikkiliitto.fi KEURUUN MUSIIKKILEIRI Keuruun musiikkileiri järjestetään 23.6.-2.7.2020 ja tulevana kesänä ohjelmassa on ensimmäistä kertaa mukana kantele. Ilmoittautuminen käynnistyy 1.3.2020. Leiri soveltuu kaiken ikäisille ja perheet ovat tervetulleita. Kanteleopettajana toimii Eija Kankaanranta. Kantelisteille on yksityistuntien lisäksi kanteleyhtye, joka pääsee tekemään yhteisesitystä ”Eloa stagelle” -draamakurssin ja jousisoittajien kanssa. Lisäksi kantelistit voivat osallistua viulisti Minna Kankaan ohjaamaan barokkiyhtyeeseen. Leirin aikana on Soiton paikka -konserttisarja. Kantele-teemainen konsertti on Keuruun vanhassa kirkossa 24.6. Lisätietoa leiristä: https://keuruunmusiikkileiri.fi/ NURMEKSEN KESÄAKATEMIA Nurmeksen kesäakatemia ja korkeatasoinen Kesäkonsertit-sarja järjestetään 4.-12.7.2020. Kanteleopettajana toimii Eija Kankaanranta. Kantelisteille on yksityisopetuksen lisäksi kamarimusiikkia (edelliskesänä viulistien kanssa), Noora Laihon sähkökantele-workshop sekä valinnainen workshop. Tämä leiri sopii myös ammattiopiskelijoille. Ilmoittautuminen on käynnistynyt 31.1.2020. Lisätietoja: https://www. nurmesmusicacademy.fi/kurssikuvaukset VIEREMÄN KANTELELEIRI Tervetuloa Vieremän kanteleleirille 27.7. -31.7.2020. Opettajina Irina Cederberg, Anna Kattainen ja Silja Kallio. Lisätietoja ja ilmoittautumiset Sari Niemi puh. 0408304366 tai sarikaisa@icloud.com. HUOM! Seuraa leirien omia viestimiä, jotka päivittävät, toteutuvatko leirit. Kamu-leirin kanteleopettajana toimii Marjo Smolander. Kesän 2020 kanteleleirit
52 k ntele K NTELEen ole osa maailmaa KANTELE.NET Facebook.com/kanteleliitto