4 • 2014 Irtonumero 8 € Ilkka Heinosen jouhikko soi keskiajalta nykypäivään, s. 6 Finno-Balkan Voices yhdistää laulukulttuurit, s. 12 Kulttuurista yhteistyötä Namibiassa, s.16 MUKANA PELIMANNI-LIITE
SISÄLTÖ 4 • 2014 Alkutahdit.........................................................................................................................................3 Pääkirjoitus.....................................................................................................................................4 Ajassa: Pauli Hanhiniemi & Hehkumo.................................................................................5 Esittelyssä Marouf Majidi:Erilaisuuksien kohtaaminen opettaa........................... 11 Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmästä kaksi uutta tohtoria.......... 18 Kurkkulaulutuomarina Kiinassa......................................................................................... 19 Persoonallinen pelimanniyhtye: Windalan pelimannit............................................. 20 Pelimanniliite Pelimannimusiikki Sodankylässä....................................................................................... 23 Kuulumisia Pohjois-Savosta: Talkoohenkeä tarvitaan............................................... 24 Nuottiliite: Kansanmusiikkia Lapista................................................................................ 26 Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen kuulumisia.......................................... 29 Uudenmaan nurkka.................................................................................................................. 29 Jukka Suominen – hanuristi herkesi runolle.................................................................. 30 Mistä on musiikki tehty?......................................................................................................... 31 Viime vuonna laulettiin läpi Kalevala – ensi vuonna Kanteletar........................... 32 Suomalaiset WOMEXissa........................................................................................................ 33 Lokakuun Loiskeet ja Suomen Kansanmusiikkiliiton syyskokous....................... 34 Taiteilijat residenssissään...................................................................................................... 35 Mitä siellä Sibiksessä tehdään?............................................................................................ 36 Rahvaan musiikin kerho rippikouluikään....................................................................... 37 Jäätävän kuumaa folkkia – Folklandia 20 vuotta.......................................................... 39 InMemoriam: Pelimanni Aulis Ekmanin muistoksi.................................................... 40 InMemoriam: Matti Partanen jäi kansanlaulun ystävien sydämiin..................... 41 Levyt................................................................................................................................................ 42 Etnosoi!ssa mainio kattaus.................................................................................................... 45 Kaikki pelaa vuonna 2015 .................................................................................................... 46 Kirjat................................................................................................................................................ 47 Taustapeili: Mammu Koskelo................................................................................................ 50 12 Finno-Balkan Voices yhdistää rikkaat lauluperinteet 16 21 KOLUMNISTI Matti Hakamäki Kulttuurista yhteistyötä Namibiassa 6 Ilkka Heinosen jouhikko soi keskiajalta nykypäivään 2 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
ALKUTAHDIT Konserttikeskus 50 v Götz Bühler Lokakuun puolessa välissä tuli kuluneeksi 50 vuotta Konserttikeskuksen järjestämästä ensimmäisestä konsertista. Konserttikeskus on pääasiassa opetusministeriön rahoittama ohjelmatoimisto, josta koulut voivat tilata esiintyjiä kohtuulliseen hintaan. Ensimmäisenä vuosikymmenenä ohjelma oli pelkästään klassista musiikkia, mutta jo 70-luvulla tuli kansanmusiikki vahvasti mukaan. Nykyään ohjelmasta suurin osa on kansanmusiikkia tai hyvin lähellä sitä. Konserttikeskuksen ohjelmiston valitsee hakijoiden joukosta ohjelmatoimikunta. Viimeisin haku päättyi joulukuun alussa. www.konserttikeskus.fi Antti Häy rynen TUT MUS IIKK U KAU STU OU IA K LUI 201 DEN HIN PÄ I JA 4–2 V 015 TA R TE ÄKO IHI JON TA A O N J Sikamake et konsert it N VUO DES TA 196 3! Konserttik eskuksen vii sikymmentä vuotta Antti Häy rynen ia a nelm jelma uden tun lmat tta oh ka je 16 uu otisjuhla uoden oh a u 50-v us-juhlav på svensk Sibeli program Flera Kuva: Raah en keskusko ulun kuva -arkisto Aus Finnland Tallarilta uusi levy Anssi Känsälän ja Kansanmusiikin ammattiyhtye Tallarin vuonna 2011 alkanut yhteistyö huipentuu ensi vuoden tammikuussa Tapio Rautavaaran tuotantoon pohjautuvan uuden levyn ilmestyessä. Vuonna 2015 tulee kuluneeksi 100 vuotta Tapio Rautavaaran ja Toivo Kärjen syntymästä, sekä 50 vuotta Reino ”Repe” Helismaan kuolemasta. Känsälä ja Tallari kunnioittavat kolmikon yhteistä elämäntyötä julkaisemalla levyllisen rakastettuja klassikoita sekä unhoon jääneitä helmiä. Levynjulkaisukiertue käynnistyy Folklandia-risteilyltä. Vuonna 1986 perustetun Tallarin kokoonpanoon on tullut kesän myötä myös muutoksia, kun yhtyeen alkuperäisjäsen Timo Valo jäi eläkkeelle. Timo Valon paikalle harmoonin taakse yhtyeeseen on asettunut Sampo Korva. Yhtyeen muut muusikot ovat Arto Anttila, Katri Haukilahti ja Ritva Talvitie. Vuosi 2015 yhtyeellä sujuu tutuissa merkeissä konsertoiden, kurssittaen ja opettaen. Luvassa muun muassa entistä enemmän ikäihmisille suunnattuja konsertteja. www.tallari.net Music Finland, joka tukee suomalaisen musiikin vientiponnisteluja suuntaa katseensa vuosina 2015-2016 saksankieliseen Eurooppaan, jonka musiikkimarkkinat ovat valtavat ja levymyynti edelleen iso osa musiikkibisnestä. Järjestö organisoi kaikkien aikojen suurimman ja monipuolisimman suomalaisen musiikin kansainvälistymishankkeen Aus Finnlandin. Hankkeen tiedotustilaisuudet eri musiikin alueille järjestettiin lokakuussa. Music Finland oli kutsunut tilaisuuteen tuottajatoimittaja-kirjailija Götz Bühlerin esittelemäään saksankielistä Eurooppaa markkina-alueena marginaalimusiikille. Väki- ja euromäärien esittelyn jälkeen hän antoi vinkkejä siitä, mitä vientiponnisteluissa kannattaa ottaa huomioon. Bühler kehoitti luottamaan omaan tekemiseen, luovuuteen ja suomalaisuuteen. Erityisen tärkeänä hän piti aktiivisuutta sosiaalisessa mediassa. ausfinnland.de/fi/ Helmi Vuorelma hakeutui konkurssiin Yli sadan toimintavuotensa aikana yhden naisen kudontayrityksestä tunnetuksi kansallispukujen valmistajaksi kasvanut Helmi Vuorelma Oy hakeutui konkurssiin marraskuussa. Yhtiö näki toimintansa aikana monia nousuja ja laskuja. Parhaimmillaan satoja ihmisiä työllistänyt yritys toimi viime vuodet tappiolla kahdeksan ihmisen voimin. Vuorelman verkkosivut ovat hiljenneet. Kansallispukuneuvontaa antaa Suomen kansallispukukeskus. Kansallispukujen myyjien yhteystietoja löytyy yhdistyksen ylläpitämältä verkkosivulta www.kansallispuvut.fi. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 3
PÄÄKIRJOITUS Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten joku konsertti saa silmäkulman kostumaan. Tämä syksy on taas osoittanut sen, miten kiinteä yhteys musiikilla on tunnemaailmaan. Suosittu Vain elämää -sarja on saanut monet repeämään onnesta ja toiset repimään ihokkaansa. Pohjoiskarjalainen toimittaja oli pitänyt kahdesta ensimmäisestä kaudesta, mutta kolmas sai hänet raivon valtaan. Se tuntuu jotenkin kummalliselta, kun konsepti – repliikkejä myöten – tuntuu olevan täsmälleen sama. (”Oli kyllä mahtava veto”). Taitaa olla kyse siitä, että joku tai jotkut esiintyjistä eivät tällä kertaa ole mieleen. Itse en katsonut ensimmäistä kautta ollenkaan, toiseen koukutuin. Onhan siellä sellaisia esiintyjiä, joista pitää ja sellaisia, jotka eivät miellytä. Mutta miksi pitää raivota siitä, että esitykset itkettävät laulajia. Miten ne voisivat olla liikuttamatta? Minua koskettaa jo se, että joku menee lavalle ja aikoo soittaa tai laulaa. Moni ei-esiintyjä ei tule ajatelleeksi, miten alaston olo siellä voi olla. Kappaleiden, jotka ovat yhtä kuin esittäjänsä, versioiminen on kova paikka. Parhaimmillaan se liikuttaa niin esittäjää kuin kuulijaakin. Eiköhän sitä voi vähän kyyneliä kestää. Jos televisio-ohjelmaa onkin helppo haukkua, konserttitilanteissa yleisö on lähes aina esiintyjän puolella. Lehtien arvosteluissa taas ei esiintyjän tunteita tarvitse ajatella. Ainakin niin moni kriitikko tuntuu ajattelevan. Huikean uran tehneen seitsemänkymppisen Kiri Te Kanawan konsertti haukuttiin taannoin maan rakoon suurimmassa päivälehdessämme. Olkoon niin, että maailmankiertueet olisi jo pitänyt jättää, mutta on kohtuutonta puhua huhuilusta, hyräilystä ja hoilailusta. Kritisoivan arvion voi kirjoittaa monella tavalla. Kiri Te Kanawa ei ehkä kyseistä arviota näe, mutta saman kohtelun osakseen saavat usein myös suomalaiset taiteilijat. Musiikin suora yhteys mielen tunnekerrokseen pitää aina ottaa lieventävänä asianhaarana. Ei ketään voi syyttää siitä, että joku kappale saa itkemään ja toisen tuntemaan inhon väristyksiä. Silloin puhuvat suuremmat voimat. Sitä paitsi Vain elämää -sarjasta kirjoittamista voi puolustaa sillä, että sen uskomattoman hieno studioyhtye käyttää rikkaasti erilaisia soittimia – erilaisia puhaltimia, banjoa, mandoliinia – sellaisia, joita on totuttu näkemään kansanmusiikkiyhtyeissä. Tiedättekö, me olemme tämän lehden sisällön rajaamisessa pian vaikeuksissa. Sauli Heikkilä KANSANMUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 4 (175) 2014 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Antti Koiranen, puh. 040 551 4137, antti.koiranen@gmail.com 4 Vilma Maija Juutinen Seppo Suuret tunteet Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti Kirjapaino toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Ulkoasu ja taitto Kansanmusiikki 1/15 ilmestyy 27.2. Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä aineisto 6.2. mennessä. Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Riitta-Liisa Joutsenlahti, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Jimmy Träskelin Kulttuuri-, mielipide- ja ja Päivi Ylönen-Viiri tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Kansikuva Ilkka Heinonen, kuva: Jani Kivelä Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 3588921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
AJASSA Kysymykset: Sauli Heikkilä, kuva: Lasse Ylisaari Pauli Hanhiniemi & Hehkumo Kuinka kauan yhteistyösi Hehkumon kanssa on jatkunut ja mistä se aikanaan alkoi? Kymmenen vuotta Hehkumoa on tullut täyteen. Ryhmä syntyi, kun Antti Paalanen järjesti Alavudella kaksipäiväiset Zembalot-kansanmusiikkifestivaalin vuonna 2005. Antti keräsi ympärilleen tuttuja kansanmuusikoita ja minut tuomaan jonkinmoista rock-sävyä. Valmistimme konsertin ja päätimme jatkaa, kun meillä oli mukavaa yhdessä. Hehkumo on hiukan noista päivistä kasvanut. Hehkumon kanssa keikkailu on varmaan tuonut uudenlaista yleisöä. Millaisia kokemuksia se on tuonut esiintyjälle? Poikkeaako kansanmuusikkojen kanssa työskentely normaalista rokkitouhusta? No juu, onhan yleisö hiukan laajentunut. Musahomma, soittaminen, on pohjimmiltaan aina samantapaista kun ollaan innoissaan ja oman materiaalin kimpussa. Mutta, että normaali rokkitouhu. Mitä se on? Mä en oo onneksi tavannut montaakaan normaalia soittoniekkaa. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 Sinulta tuli juuri Hehkumon kanssa tehty soololevy. Mitä kansanmusiikkiyhtye tuo musiikkiisi? Hehkumo korostaa ja sävyttää laulujen sisältöä. Bändi jatkaa siitä, mihin sanat ja laulu loppuvat. Oletko miettinyt mitä se kansanmusiikki oikein on? Joo. Kansanmusiikki on usein karkeeta ja minimalistista, mutta intensiivistä ja alkuvoimaista. Nykykansanmusiikki on parhaimmillaan rikastettua alkuvoimaa. Millaisilla kokoonpanoilla keikkailet ja missä sinua kuulee Hehkumon kanssa seuraavan kerran? Hehkumon kanssa on taas keikkoja keväällä ja kesällä. Keikkamyyjämme Tapio Korjus niitä parhallaan sommittelee kalentereihimme. Mitä sinulle jäi päällimmäisenä mieleen monenlaisia tunteita herättäneestä Vain elämää -ohjelmasta? Kevät. Lämmin vesi lahdella ja leirimeininki. Täytit juuri 50, onneksi olkoon ja miltä nyt tuntuu? Huojentavaa huomata, että meno jatkuu. Ikä on, ei numero, vaan sana. 5
Ilkka Heinosen Teksti: Tove Djupsjöbacka jouhikko soi keskiajalta nykypäivään Jouhikko on edelleen monelle suomalaisellekin tuntematon soitin. Sen maaginen, karhea sointi vetoaa kuulijaan – myös kansainvälisillä markkinoilla. Ilkka Heinonen on noussut merkittäväksi jouhisoittimen arvon nostajaksi niin muinaisin kuin nykyaikaisinkin soinnein. J ouhikon sointi vie kuulijan helposti mennessään. Se on kuin kurkistus toiseen maailmaan. Soittimen rajoittuneisuus on samalla sen rikkaus. Säveliä on käytössä maksimissaan puolitoista oktaavia, mutta niiden puitteissa voi tehdä aivan mitä vain. Ilkka Heinosen ja jouhikon ensikohtaaminen tapahtui 2000-luvun alussa, hänen opiskellessa klassista kontrabassoa Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa. – Innostuin jouhikon soinnista todella. Päivällä treenasin bassoa ja soitin orkestereissa, iltaisin improvisoin jouhikolla yksin kotona. Musiikin tekemisen suunta ei ollut ulospäin, soitin vain itselleni. Soolosoittaminen tuntuu olevan monelle jouhikonsoiton ydin. Historiallisesti tunnemme lähinnä sooloperinteen, joskin Ilkka Heinonen muistuttaa että se tuskin on koko totuus. – Feodor Pratšu on kertonut että kaikki hänen seitsemän veljeänsä soittivat. Luulisi heidän joskus soittaneen myös yhdessä. Ilkka Heinoselle jouhikonsoitto edusti alussa omaa ajanvietettä verrattuna bassonsoittoon, jossa oli selkeä suunta ja tietyt vaatimukset. Pikku hiljaa hän sukelsi yhä syvemmälle jouhikon maailmaan. Tie vei Helsinkiin ja Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolle. Rasitusvamma 6 pakotti vuonna 2003 pitämään puoli vuotta taukoa klassisesta soitosta. Silloin tuli tehtyä lopullinen valinta: kansanmusiikki on se, mitä Heinonen haluaa oikeasti tehdä. – Kansanmusiikissa ja nykykansanmusiikissa yhdistyy niin monta asiaa – on traditio mihin nojata, mutta on mahdollista muunnella, saa improvisoida ja säveltää itse. Ja soittaa muiden kanssa! Rakentaja ja muusikko yhteistyössä Jouhikon soittoperinne ehti Suomessa lähestulkoon katketa, ennen kuin jouhikon pohjoismainen elvytysliike alkoi 1970-luvulla. Merkittävä hahmo oli ruotsalainen Styrbjörn Bergelt. Suomessa jouhikkoa soittivat siihen aikaan muun muassa Jouni Arjava, Hannu Syrjälahti, Martti Pokela ja Juha Kangas. Yksi uuden nousun merkkipaaluista oli Hiien hivuksista -levy vuonna 2003. Levyllä mukana olleista soittajista kehittyi pikku hiljaa nelihenkinen Jouhiorkesteri, jonka esikoislevy julkaistiin vuonna 2008. Samana vuonna heidät valittiin WOMEX-maailmanmusiikkimessujen showcase-yhtyeeksi ja yhtye on sittemmin esiintynyt Euroopan lisäksi muun muassa Malesiassa, Taiwanissa ja Japanissa. Jouhikosta ei voi kirjoittaa ilman että eteen tulee Rauno Nieminen, soitinrakentaja ja muusikko, joka on väsymättä työskennellyt jouhikon eteen vuosikym- meniä ja käsitellyt sitä myös tohtoritutkinnossaan. Ilkka Heinonen tilasi Raunolta ensimmäisen jouhikkonsa vuonna 2002. – Raunon kanssa on tehty yhteistyötä yli kymmenen vuotta: hän mestarina, minä jatkuvana uudistusten pyytäjänä. Minulla on ollut ajatuksia siitä, millaista sointia haluaisin. Rauno sitten testailee, ehdottelee – ja toteuttaa! Ensimmäinen jouhikko on Ilkalla edelleen käytössä, äänentoistollisilla keikoilla. – Myöhemmin olen tilannut toisen, joka soi voimakkaammin, joten sillä soitan akustiset keikat. Uudessa käytän suolikieliä ja talla on korkeampi. Vanhassa käytän siimakieliä. Ne pitävät vireen paremmin, eikä kosteus vaikuta niin paljon – klubeilla soittaessa se on helpompaa. Ilkka Heinonen ja Rauno Nieminen musisoivat yhdessä Jouhiorkesterissa, jossa Heinonen soittaa myös oktaavia matalammalta soivaa tenorijouhikkoa. – Kun olemme koossa, suuri osa ajasta menee siihen, että mietimme, miten jouhikot saisi soimaan vielä paremmin. Koko ajan on päällä seminaari jouhikkotutkimuksesta! Oma yhteisö on tärkeä. Edelleenkään jouhikkoa ei mielletä aina vakavasti otettavaksi ykkössoittimeksi. – Esimerkiksi Pekko Käpiltä kysytään toisinaan, mikä on hänen ”oikea” KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
Ilkka Heinonen Jani Kivelä s. 1980 Varkaudessa Soittimet: Jouhikot, kontrabasso, violone Levyllä ja videolla, muun muassa: Ville Leinonen: Suudelmitar, 2004 Jouhiorkesteri: Nikodemus, 2008 Ville Leinosen Unilehto, 2008 Freilach mit Kneidlach: Klezmorim fun Helsinki, 2008 Ruuti: Ruuti, 2009 Hot’n’tot: The hottest shot, 2010 Teija Niku & Grupa Balkan: Finsko Bajdusko, 2011 Ánnámáret Ensemble: Bealljecinat, 2011 Kirjava lintu: Unilintu, 2012 Nefes: Kehribar – Meripihka, 2013 Radion sinfoniaorkesteri/ Kangas: Nordgren, 2013 Ilkka Heinonen Trion esikoislevy ilmestyy vuonna 2015 www.ilkkaheinonen.com KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 7
Eric van Nieuwland Ilkka Heinonen Trio WOMEX-maailmanmusiikkimessujen showcase-esiintyjänä Santiago de Compostelassa tämän vuoden lokakuussa. soittimensa! Populaarimusiikin piirissä jouhikko on niin monelle vieras. Vanha musiikki luontevaa Vuosien varrella Ilkka on lähestynyt jouhikkoa yhä enemmän myös tekniikkatreenin kautta, kehittänyt omia harjoitteita ja metodeja. – Oikeastaan ryhdyin treenaamaan jouhikkoa järjestelmällisesti vasta vuonna 2007, ja yhdistellä oppeja klassisen basson ja jazzbasson opiskelusta. Heinonen ei ole tyytynyt soittamaan ainoastaan perinteisiä jouhikkosävelmiä, vaan esimerkiksi unkarilaisen kansanmusiikin soittaminen on vienyt omaa tekniikkaa eteenpäin. Luontevimmaksi laajentamisalueeksi on kuitenkin osoittautunut vanha musiikki: sävelmät keski- ja renessanssiajalta sekä jousisoittimien esiasteet. Heinonen onkin hakenut lisäoppia niin gamban, violonen kuin barokkibasson soitossa. Hän on liikkunut jouhikonsoittajana myös taidemusiikin maailmassa. Viime vuonna Heinonen kantaesitti Timothy Pagen säveltämän jouhikkokonserton, ja hän on ollut mukana esittämässä ja levyttämässä muun muassa Pehr Henrik Nordgrenin teosten jouhikko-osuuksia. 8 Omia metodejaan Ilkka Heinonen on päässyt käyttämään opettaessaan jouhikkoa Sibelius-Akatemiassa, sekä viimeiset pari kesää Vormsin saarella Virossa, jossa 2000-luvun puolestavälistä asti järjestetty Hiiukannel-leiri ja -festivaali kokoaa yhteen Viron jouhikkoaktiivit eri puolilta Viroa. – Vormsissa on ollut tosi aktiivinen virolaisen jouhikonsoiton kulttuuri. Uskonnollinen herätysliike kuitenkin lopetti sen, ja 1800-luvun lopussa kaikki kylän jouhikot poltettiin torilla! Molempina kesinä Ilkka on myös pitänyt saarella konsertin keskiaikaisessa Pyhän Olavin kirkossa. – Toissa vuonna esitin siellä keskiaika-fuusio -ohjelmistoani, ja jouhikko soi kirkossa aivan jumalaisesti. Se oli ehkä paras akustiikka, jossa olen ikinä jouhikkoa soittanut! Viime vuonna Heinosen mukaan lähtikin iso kasa elektroniikkaa ja monipuolinen musiikkitaituri Mikko Hassinen. – Joitain teemoja oli sovittu, muuten improvisoitiin tunnin pituinen konsertti. Välillä mentiin hyvinkin paljon nykymusiikin puolella, oli vapaatonaalista, atonaalista, säröäkin – omaa musiikkihistoriaani vapaasti virtaamassa. Jouhikon suhteen Ilkka Heinosella on selkeä henkilökohtainen agenda. – Että jouhikkoa ei määriteltäisi vain kansansoittimena! Mieluummin saisi määritellä musiikkia jouhikonsoiton kautta, puhtaasti musiikkina. Soittotapa ja sointi pitäisi olla soittajalla sillä tasolla, ettei mietitä että ”oli ihan hyvä jouhikonsoittajaksi”. Ensisijainen kysymys pitää olla, onko musiikki hyvää. Trio on Ilkan musiikkien summa Ilkan kanssa jutellessa nimet vilisevät suuntaan jos toiseenkin, Carl Philipp Emanuel Bachista Tomasz Stankoon ja Arnold Schönbergiin. Vuonna 2012 perustettu Ilkka Heinonen Trio tuntuu olevan se konteksti, jossa hän vihdoin on ottanut eri maailmat käyttöönsä. – Nyt voin jouhikolla sitoa koko musiikillisen historiani yhteen. Trio on minulle ihan oma sukupuunsa, linjansa jouhikonsoitossani. Triossa soittavat Ilkan lisäksi australialaislähtöinen Nathan Riki Thomson (kontrabasso) sekä Mikko Hassinen (rummut, elektroniikka). Heinonen käyttää myös ääntään rajusti ja ennakkoluulottomasti. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
– Olen määritellyt ensisijaisesti ainoastaan tietyn tunnekokemuksen. Sävellys ja sovitus ovat alisteisia sille. Kysyn itseltäni soittotilanteessa, minkälaista äänenkäyttöä ja jouhikonsoittoa siinä tarvitaan. Jos se vaatii huutamista, mennään sen ehdoilla. Myös musiikillisesti trio pyrkii soitossaan olemaan hyvin vapaa. – Olemme pyrkineet siihen, että tietyt asiat pysyisivät koko ajan auki. Se edesauttaa ilmaisun vapautta. Kappaleet ovat olleet joka keikalla erilaisia – saatamme yllättyä itsekin! Musiikki kykenee tavoittamaan kuulijansa hyvin suoraan, ilman että tunteet siirretään kielelliselle tasolle. – Käyttäessämme kieltä olemme sovittujen merkitysten uhreja. Musiikki voi olla merkityksistä vapaampi ilmaisun virta, flow-kokemus. Esiintymistilanteen kuuluisi olla kuin yhteinen meditaatio. Yksi kovimmista kunnianosoituksista minulle tuli Martti Pokela -vainaalta kymmenen vuotta sitten kuultuaan jouhikonsoittoani:”Jos minä olen shamaani yksi, niin sinä voisit olla shamaani kaksi”. Ensimmäistä kertaa kokonaisvastuussa Miten sitten luottaa omaan ääneensä, että oma tekeminen toimii? Triossa Ilkka Heinonen on noussut ensimmäistä kertaa yhtyeen solistiksi, itsensä toteuttajaksi. – Pitää vain luottaa siihen että se toimii. Aluksi toki vaivasi pelko mauttomuudesta tai kliseisyydestä. Mitä jos oma fuusio onkin lähtökohtaisesti huonoa, jos siihen sisältyy kaikki musiikkilajien heikot linkit ja tyypillisyydet? Solistiroolin lisäksi Ilkka Heinosella on paljon muita uusia vastuualueita. – Ennen olin ”tulin soittamaan”-tyyppinen basisti, nyt pitää järjestellä asioita. Ja jos taloudellisesti ajattelee, niin eihän tässä ole paljonkaan järkeä. Keväällä 2015 julkaistavan esikoislevyn nauhoitusten lisäksi järjesteltävänä on ollut showcase-esiintyminen WOMEXmessuilla lokakuun lopussa. – Olen esiintynyt siellä kerran Jouhiorkesterin kanssa. Silloin olin aivan un- tuvikko. Nyt on todella intoa ottaa selvää, miten kansainvälinen maailmanmusiikkiteollisuus toimii. WOMEXin jälkeen on aika kysyä, miten meni? Ilkka Heinonen vaikuttaa tyytyväiseltä kokemuksiinsa ja suhtautuu tulevaisuuteen rauhallisen luottavaisesti. – Itse keikka meni hyvin. Mielestäni meillä oli hyvä energia, hyvä vuorovaikutus ja aktiivinen ote. Suurin osa palautteesta on ollut positiivista, eivätkä ihmiset juurikaan lähteneet kesken pois, mikä on tuollaisissa tapahtumissa varsin tavallista. – Moneen teki vaikutuksen se, että soitamme jotain aivan muuta kuin viihdyttävää maailmanmusiikkia. Lokeroimaton musiikkimme ei tipahda niin yksinkertaisiin määritelmiin. – Se, että ihmiset tykkäsivät keikasta, ei vielä tarkoita, että tämä olisi tuote, jonka he ostaisivat. Sen tietää vasta myöhemmin, kun jälkihoito on tehty. Esiintyminen Womexissa oli pelinavaus kansainväliseen touhuun. Nyt tämä vasta alkaa! Jouhikantele eli jouhikko, jouhkannel, hiiu kannel, talharpa, rootsi kannel... Jouhikantele, eli jouhikko on jousella soitettu lyyrasoitin, jonka historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Kreikkalaiset kehittivät oman lyyransa itäisen Välimeren lyyrasta. Varhainen tieto lyyrasta Euroopassa löytyy Unkarin Pannoniasta, noin 800-500 eaa. Varhaisin tieto jousesta Lounais-Euroopassa on Espanjasta 1000-luvun alkupuoliskolta, ja sadassa vuodessa se tuli tunnetuksi koko Länsi-Euroopassa, jossa tuli suositummaksi soittaa lyyraakin jousella kuin näppäillen. Jouhikanteleelle on tunnusomaista se, että viritystappien alueella kielet kiinnittyvät rinta rinnan poikkipuuhun. Virolaisen ja Länsi-Viron saariston ruotsalaisen hiiukanteleen tai talharpan tyyppipiirteenä oli leveä käsiaukko. Sen sijaan savo-karjalaisen tyypin käsiaukko on kapea ja erillinen poikkipuu on jäänyt pois. Toinen keskeinen KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 piirre on se, että jouhikannelta pidetään soitettaessa vinosti pystyssä. Tämä piirre on muistuma keskiajalta. Kolmantena erikoisena piirteenä on borduunasävel. Savokarjalaisessa jouhikanteleessa oli tavallisesti kolme kieltä. Niistä yhdellä soittaja luo vasemman kätensä sormilla melodian. Melodian perussäveltä ja bordunaääntä varten on oma kieli, jota soitetaan vain jousella. Suuri käsiaukkoisessa soittimessa voidaan sormittaa kaikkia kieliä. Suomessa otettiin käyttöön leveäkäsiaukkoiset jouhikanteleet 1980-luvun alussa uuden renesanssin myötä. Maailman museoihin on saatu kerättyä nykyisen Ruotsin, Suomen Venäjän ja Viron alueilta lähes viisikymmentä soitinta ja lähes sata nuotinnosta soitosta. Savosta ja Karjalasta on tiedot 75 jouhikanteleen soittajasta ja Virosta 22:sta. Jouhikanelta soitettiin pienellä alueella Suistamon ja Sortavalan ympäristössä, ja Viron saaristossa 1900-luvun alkuvuosikymmeniin asti. Perinne ei koskaan täysin ole kuollut, vaan se on säilynyt muutamien soittajien varassa. Vironruotsalaiset Johannes Östermark, Johannes Westerberg ja suomalainen Jouni Arjava siirsivät perinteen uusille sukupolville ja nyt hevon häntäjouhet raikuvat satojen soittajien polvilla. Rauno Nieminen Tiertoa: Nieminen, R. 2007. Jouhikko – The bowed lyre. Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja 61. Kaustinen. Nieminen, R. 2008. Soitinten tutkimus rakentamalla. Esimerkkinä jouhikko. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston julkaisuja 12. Kaustinen. Väisänen, A. O. (toim.) 2002/1928. Kantele- ja jouhikkosävelmiä. 2. Uudistettu painos. Helsinki: SKS 9
Kalevalaseura palkitsi alevalaseuran hallitus myönsi Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot yhdeksälle suomalaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön parissa ansioituneelle tutkijalle, taiteilijalle ja asiantuntijalle. Palkinnon merkittävästä työstä tieteen, taiteen ja kulttuurin alalla saivat fil. tri Elke Albrecht, teatteriohjaaja, näytelmäkirjailija ja kirjailija Juha Hurme sekä Puhti-duo eli tanssija Reetta-Kaisa Iles ja muusikko Anne-Mari Kivimäki. Elke Albrecht on Suomessa asuva, monipuolinen musiikintutkija, jolle palkinto myönnettiin Kalevala-aiheisten oopperoiden uraauurtavasta tutkimuksesta. Juha Hurme palkittiin taidokkaasta, arvostavasta ja lämpimän humoristisesta otteesta, jolla hän on tuonut näyttämölle suomalaisen kulttuurin kiistanalaisia merkkihenkilöitä. Reetta-Kaisa Ilesin ja AnneMari Kivimäen Kalevalaseura palkitsi totunnaisia tapoja rikkovista raikkaista esityksistä sekä heidän kyvystään nostaa näkyviin kansanperinteen humoristiset piirteet. Nuoren tutkijan Kekrinpäivän palkinnon sai fil. tri Karina Lukin, joka on perehtynyt nenetsien etnografiaan ja suulliseen perinteeseen sekä M. A. Castrénin tundranenetseiltä tallentamiin aineistoihin. Uusia uria avanneen tutkimuksen lisäksi Lukinin palkintoa perusteltiin hänen aktiivisuudellaan kirjoittajana ja luennoitsijana sekä hänen ennakkoluulot- tomalla tavallaan tarttua uusiin aiheisiin ja haasteisiin. Perinteen taitajien ja tallentajien palkinnon sai neljä henkilöä: tarinankertoja Selma Eskelinen Ilomantsista, perinteen tallentajat ja suurkerääjät Heikki Keskumäki Punkalaitumelta ja Mauri Mönkkönen Lieksasta sekä käsityöläinen Heikki Niskanen Siilinjärveltä. Kalevalaseura on jakanut vuodesta 1965 lähtien Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot suomalaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön parissa ansioituneille henkilöille. www.kalevalaseura.fi Stefan Bremer K Juha Hurme Kansanmusiikkiihmisiä runsaasti taidetoimikuntiin T aideneuvosto valitsi toimikuntien jäsenet saamistaan ehdokkaista kaudelle 2015-2016. Ehdotuksia pyydettiin muun muassa taiteen alan järjestöiltä, korkeakouluilta ja maakuntaliitoilta. Myös mukavan moni kansanmusiikkitaustainen henkilö tuli valituksi. Musiikkitoimikuntaan on nimetty Riitta Huttunen, Sanna Kurki-Suonio, Pekka Nissilä ja Marouf Majidi. Riitta Huttunen on myös Taiteiden välisyyden, moninaisuuden ja kansainvälisyyden toimikunnassa. Monikulttuurisuusjaostoon valittiin Elina Seye. Alueellisiin taidetoimikuntiin on nimetty myös monta kansanmusiikin ja kansantanssin puolestapuhujaa kaudelle 20152016. Kaakkois-Suomeen valittiin Simo Helkala, Keski-Suomeen Jouni Koskimäki, Lappiin Matti Kaarlejärvi, Pirkanmaalle Jaana Kari, Pohjanmaalle Matti Hakamäki ja Tuija Ahola, Pohjois-Karjalaan Pentti Ojajärvi, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun toimikuntaan Timo Hannula ja Anssi Kirkonpelto sekä Uudellemaalle Hannu Tolvanen. Onnea valituille! Taidetoimikunnat ovat Taiteen edistämiskeskuksen asiantuntijaelimiä, jotka päättävät valtion taiteilija-apurahoista sekä muista taiteilijoille, taiteilijaryhmille ja yhteisöille myönnettävistä apurahoista ja palkinnoista. (P Y-V) Kansanmusiikin ja -tanssin järjestöt yhdistyivät Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen syyskokouksessa tehtiin historiaa. Aikaisemmin alalla on toiminut kaksi kattojärjestöä, Folklore Suomi Finland ja Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus. Ensin mainittu on keskittynyt erityisesti kansantanssin kansainväliseen toimintaan ja jälkimmäisen yksi merkittävimmistä toiminnoista on ollut ylläpitää portaalia osoitteessa www.kansanmusiikki.fi. Portaali toimii koko alan tärkeimpänä tiedotuskanavana, nettikatalogina alan toimijoista ja ainoana alan valtakunnallisena tapahtumakalenterina. Uuden kattojärjestön, viralliselta nimeltään Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus (KEK), ruotsiksi Centralen för främjande av Folkmusik och Folkdans (CEFF), toiminnassa on yhdistetty aikaisempien järjestöjen keskeisimmät toiminnot. 10 Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen seuraavaan hallitukseen on valittu Lari Aaltonen, Matti Hakamäki, Jukka Heinämäki, Riitta Kangas, Tuomas Mikkola, Niklas Nyqvist, Anna Näkkäläjärvi-Länsman, Hannu Oskala, Heidi Palmu, Hilkka Toivonen-Alastalo, Esa Vilhonen ja Anna Wegelius. Puheenjohtajaksi valittiin Risto Kupari. Uuden hallituksen kaksivuotinen toimikausi alkaa vuoden 2015 alusta. Hallituskokoonpanossa on edustettuina kansantanssin ja kansamusiikin ammattilaiset ja harrastajat, tutkimus ja koulutus sekä viralliset kieliryhmät. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää kansanmusiikkia ja kansantanssia, sekä niihin liittyviä soitinrakennusta sekä pukuja tapaperinteitä. Lisäksi tehtävänä on edistää näiden alojen asemaa ja merkitystä kansallisen kulttuuripolitiikan osana sekä koordinoida jäsenjärjestöjen ja yhteistyökumppanien kansainvälistä yhteistyötä ja huolehtia kansallisesta yhteistyöstä. Yhdistyksen edustamaan alaan sisältyy valtakulttuurin lisäksi niin perinteisten vähemmistöjen kuin uussuomalaistenkin musiikki- ja tanssiperinteet Suomessa. Yhdistyksen yksi merkittävimmistä tämän hetken hankkeista on valmistaa ensimmäistä kertaa historiassa yhteinen kansanmusiikin ja kansantanssin alan strategia, työnimeltään VISIO2025. Strategia tähtää alan toimintaedellytysten parantamiseen ja se tullaan julkaisemaan kesällä 2015. Riitta-Liisa Joutsenlahti Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen toiminnanjohtaja tj@kansanmusiikki.fi KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
ESITTELYSSÄ Sarjaa tuottaa: Marouf Majidi Erilaisuuksien kohtaaminen opettaa Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Airin Majidi Nimi: Marouf Majidi Syntymäpaikka: Iran Ammatti: muusikko, säveltäjä Nykyinen kotipaikkakunta: Helsinki Yhtyeet: Baran, Transit Café, Duo Zendegi, Helsinki Soundpainting Ensemble, Kids Café Elämän motto: Tässä maailmassa on kaikille tilaa, ei hätää. Iranista Turkin ja Hollannin kautta Suomeen päätynyt muusikko Marouf Majidi on vakiinnuttanut asemansa Suomen kulttuurikentässä muusikkona ja monipuolisena aktiivisena toimijana – ennätysajassa. Asiaa on varmasti auttanut lähes häkellyttävän hyvä suomen kielen taito. Kielen opiskelu sinnikkään harjoituksen kautta oli Maroufille itsestäänselvyys ja temppu joka kannatti. Muusikkoa ympäröi laaja kanssamuusikoiden joukko ja yhtyeitäkin on vaikuttava määrä. Kollegiaalisen luottamuksen osoituksena hän ottaa vuodenvaihteessa vastaan pestin valtion musiikkitoimikunnassa. M arouf Majidi istuu marraskuisena iltapäivänä panelistina TAIKEn, Kulttuurikeskus Caisan ja Maailman musiikin keskuksen organisoimassa keskustelutilaisuudessa, jossa pohditaan maailmanmusiikin näkyvyyttä ja kuuluvuutta valtakunnallisesssa mediassa. Maroufin rauhallinen tapa esittää kriittisetkin argumentit on vakuuttava; miksi kansojen musiikkia ei kuulla ja nähdä ravintoloissa ja konserttisaleissa paljon nykyistä enemmän, miten voimme yhdessä vaikuttaa ministeriöön, Yleisradioon ja muuhun mediaan maailman musiikkien aseman parantamiseksi? Tie musiikin ammattilaiseksi on ollut pitkä. – Kiinnnostuin musiikista jo varhaisella iällä, koska musiikkia oli joka puolella: perheessä, kotikaupunkini kaduilla, musisointia ystävien kanssa. Iranista lähdettyään Marouf asui kaksi vuotta Turkissa ja opiskeli turkkilaista kansanmusiikkia. Tämän jälkeen hän asui vuoden Rotterdamissa ja opiskeli klassista turkkilaista musiikkia Codarts-yliopistossa. Suomeen Marouf muutti vuonna 2005. – Matkani on vaikuttanut musiikkityyliini laajalti ja siksi olen nykyään mukana hyvin monipuolisissa projekteissa, Marouf toteaa. Tällä hetkellä Marouf Majidi opiskelee Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. – Opiskelu Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla on ollut valehtelematta elämäni paras musiikillinen kokemus. Arvostan erityisesti sitä, että opiskelijoita kannustetaan etsimään oma tyyli. Opiskeluni on loppusuoralla ja olen gradua vaille KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 valmis Glomas-maisteriohjelmasta. Olen mukana useissa eri projekteissa ja treenaan säännöllisesti omaa soittoani, kuten muusikon tuleekin tehdä. Suomen musiikkielämästä Marouf on todennut, että maa ja musiikkipiirit ovat pienet. – Alussa oli haastavaa sopeutua suomalaiseen ammattimentaliteettiin. Työskentelytavat poikkeavat hyvinkin paljon esimerkiksi Iranin työskentelytavoista. Hyvänä esimerkkinä vaikka suomalaisten varovaisuus lähestyä uutta ja tuntematonta. Marouf on sopeutunut hyvin ja osaa suhtautua työntekoon monipuolisemmin kuin tänne tullessaan. Muusikkona eläminen on kuitenkin haastavaa keikkojen ja opetustyön vähäisyyden takia – erityisesti, kun kyseessä on hieman vieraampi instrumentti, tanbour-luuttu. – On kuitenkin mahdollista työllistää itsensä jatkuvalla aktiivisuudella ja hakeutumalla erilaisten projektien pariin. Erilaisista lähtökohdista, työskentelytavoista ja päämääristä toimivien kollegoiden kanssa tehdessä voi jatkuvasti oppia jotain uutta. Marouf työskentelee muun muassa projekteissa joiden pääteema on monikulttuurisuus ja laaja yhteistyö. Maahanmuuttoviraston kanssa toteutettu Baranyhtyeen kiertue on tuoreessa muistissa. – Pakolaisten vastaanottokeskuksissa soittaminen oli mieleenpainuva kokemus. Se oli toisaalta olosuhteiden vuoksi todella raskasta, mutta toisaalta erittäin hauskaa. Maroufille kokemus oli myöskin erityinen, koska normaalisti yleisönä on usein toisia muusikoita tai muita taiteen alueen edustajia. Kokemus ”eliittikerhon” vastaanotosta saattaa tällöin jäädä hieman epärealistiseksi. Vastaanottokeskuksissa yleisö oli vilpitöntä. He tuntuivat saavan aitoja kokemuksia musiikista ja ryhtyivät spontaaniin tanssiin. – Musiikin avulla he pystyivät vapautumaan hetkeksi olosuhteistaan. Kysymys muusikoiden työskentelymahdollisuuksista saa Maroufin mietteliääksi. – Suomessa on pienet markkinat ja tämä varmasti osakseen aiheuttaa suppeutta musiikkitarjontaan. Ottaen huomioon, kuinka paljon muusikoita valmistuu joka vuosi eri oppilaitoksista ja kuinka paljon on itseoppineita muusikoita, ihmetyttää miten vähän uusia tekijöitä näkee esiintymislavoilla. Valtion taidetoimikuntien jäseneksi tullaan valituksi kollegoiden ehdotuksesta ja suosituksesta. Maroufia ehdottivat useammat tahot ja hän päätti ottaa luottamustehtävän vastaan. – Tehtävä tulee olemaan erittäin haastava, mutta odotan sitä suurella mielenkiinnolla. On suuri kunnia päästä vaikuttamaan. Aion aloittaa työn puhtaalta pöydältä ja odotan innolla kaikkea mitä tämä tehtävä tuo tullessaan. 11
Finno-Balkan Voices Teksti: Sauli Heikkilä yhdistää rikkaat lauluperinteet Historiallisesti Bulgarialla ja Suomella on rikas laulamisen perinne. Bulgariassa perinne elää vahvana edelleen, Suomessa sitä jatkavat harrastajat ja ammattilaiset. Finno-Balkan Voices -yhtyeessä perinteet kohtaavat. N opeasti ajateltuna Kreikan koillispuolella ja Mustanmeren länsipuolella sijaitsevalla Bulgarialla ja pohjoisella Suomella ei kuvittelisi olevan kovin paljon yhteistä. Onpa kuitenkin. Molemmat ovat eläneet vieraan vallan alla vuosisatoja ja kummallakin on vahva laulamisen perinne. Suomessa tuo perinne hiljeni radion ja television yleistyessä, kun taas Bulgariassa perinteinen kansanlaulu 12 elää edelleen voimakkaana jokapäiväisessä elämässä. Kiitos kansanmusiikin koulutuksen, on laulava Suomikin hiljalleen vahvistumassa. Edelleen kansanlaulujen esittämisestä huolehtivat useimmiten koulutuksen saaneet ammattilaiset ja innokkaat harrastajat. Vain yltiöoptimisti osaa kuvitella, että suomalaisissa häissä ryhdyttäisiin laulamaan taas isolla joukolla kansanlauluja. – Jos kysyt tavalliselta kadunmieheltä tai naiselta, niin jokainen osaa ainakin pari kansanlaulua, kertoo Finno-Balkan Voices -yhtyeen bulgarialainen jäsen Sonya Bakoeva. Emmi Kuittinen puolestaan kertoo järkyttyneensä, kun oli sivukorvalla kuullut kahvilassa kahden suomalaisnuoren haastattelun. Kumpikaan ei kysyttäessä osannut nimetä yhtään suomalaista kansanlaulua. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
Kai Bäckström Bulgarialainen laulu tunnetaan Finno-Balkan Voices -yhtyeen jäsenet osaavat. Mutta vain hieman perintönä omilta vanhemmilta ja isovanhemmilta. Suomalaisilla jäsenillä Emmi Kujanpäällä, Emmi Kuittisella, Mira Törmälällä ja Juulia Salosella on pitkä kokemus laulujen opiskelusta kesäkursseilla, musiikkiopistoissa, ammttikorkeakouluissa ja konservatorioissa ja lopulta SibeliusAkatemian kansanmusiikkiosastolla. Siellä Emmi Kujanpää, Juulia ja Mira myös tutustuivat toisiinsa 2000-luvun puolessa välissä. Emmi Kuittinen puolestaan opiskeli Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston Glomas-koulutusohjelmassa vuosina 2010-2013 ja tutustui Mamon laulajiin yhtyeen etsiessä uutta jäsentä vuonna 2012. Finno-Balkanin suomalaiset musiikin maisterit esiintyvät myös kvartettina nimellä Mamo. Yhtyeen bulgarialaiset jäsenet ovat kollegoita Plovdivin Musiikkiakatemiasta (Academy of Music Dance and Fine Arts). Heidän kvartettinsa on nimeltään KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 Vaya. Nimi tulee viikkoa ennen pääsiäistä vietettävästä kukkien päivästä. Siinä missä Suomessa kansanmusiikin opiskelijoita rohkaistaan ja suorastaan määrätään kokeilemaan erilaisia äänenmuodostustapoja ja soittamaan laulamisen ohella myös useita instrumentteja, bulgarialaisessa opetuksessa keskitytään yhteen instrumenttiin – heidän tapauksessaan laulamiseen – sekä bulgarialaiseen musiikkiin. Harva maailmanmusiikkia kuunteleva on voinut välttyä törmäämästä joskus Mysterious Voices of Bulgaria tai Angelitekuoroihin. Ne tulivat maailmanlaajuiseen tietoisuuteen 90-luvun alussa kovaa laulavina ja uskomattomia harmonioita viljelevinä kuoroina. Innostus kansanmusiikin keräämiseen alkoi Bulgariassa kuitenkin paljon aikaisemmin, runsaat sata vuotta sitten, kuten Suomessakin. Kylistä kerättiin kansanmusiikkia ja tuotiin sitä suuren yleisön tietoisuuteen. 1950-luvulta lähtien lauluista tehtiin uusia sovituksia ja niitä levitettiin ympäri Bulgariaa. Tuo kehitys toi klassiset harmoniat alunperin yksi- ääniseen, Länsi-Bulgariassa korkeintaan kaksiääniseen lauluperinteeseen. Tuona aikana elettiin kommunistista aikaa eikä ollut kovin helppoa päästä Bulgarian ulkopuolelle esittelemään maan rikasta musiikkikulttuuria. Sveitsiläinen etnomusikologi ja tuottaja Marcel Cellier löysi bulgarialaisen naiskuoron jo 1975 ja tuotti heidän ensimmäisen albuminsa jo silloin, mutta maailman tietoisuuteen kuoro nousi vasta 80-luvun lopulla vapauden tuulten alkaessa puhaltaa. Silloin Cellierin tuottama Mysterious Voices of Bulgaria vol II voitti Grammy-palkinnon. Kuoron johtaja on ollut koko menestyksen ajan Dora Hristova. Sama pedagogi on toiminut myös Finno-Balkan Voices -yhtyeen opettajana ja tukijana. Unesta se alkoi Finno-Balkan Voices -yhtyeen esihistoriaksi voisi kuvitella hetkeä, kun Emmi Kujanpää kuunteli reilut kymmenen vuotta sitten Trio Bulgargan levyä ja vaikuttui syvästi balkanilaisesta soinnista. Silloin syttynyt kipinä vahvistui seuraavana vuonna Serbian matkalla. 13
Suomalais-bulgarialainen mysteerisointi Yhtyeen sointi kuulostaa kuitenkin siltä, kuin takana olisi vuosien tiivis yhteistyö, treenit kerran vuodessa ei kuulosta kovin paljolta. – Yhtyeenhän muodostavat kaksi kvartettia, Vaya ja Mamo, jotka molemmat harjoittelevat ahkerasti omaa ja Finno-Balkan Voices -yhtyeen ohjelmistoja tahoillaan. Ennen konserttia pidetyssä harjoituspe- 14 Kai Bäckström Kipinä kirkastui valoksi 2007, kun Emmi näki unessa anovansa apurahaa kansanmusiikin kesäkurssia varten Bulgariassa. Niin tapahtui ja Emmi löysi internetistä kesäkurssin Bulgarian Plovdivista. Tuon kahden viikon periodin jälkeen hän haki välittömästi vaihto-oppilaaksi Bulgariaan. Bulgaria oli juuri liittynyt EU:hun , mutta Erasmus-järjestelmää, jonka kautta vaihdot nykyään useimmiten tapahtuvat, ei ollut olemassa ja systeemi oli luotava alusta. Järjestelyt kestivät kaksi vuotta ja lopulta Emmi pääsi bulgarialaisen laulun äärelle puoleksi vuodeksi keväällä 2009. – Opiskelin laulua, tanssia, tamburan soittoa, kuoronjohtamista, ja kieltä myös, Emmi muistelee. Ulkomaalaisena hän sai opiskella myös soittoa, perinteisesti bulgarialaiset opiskelijat keskittyivät vain omaan instrumenttiinsa, laulajat vain lauluun. Jos suomalaiset voivat kadehtia elävänä säilynyttä kansanperinnettä, kadehtivat bulgarialaiset Finno-Balkanin jäsenet suomalaisen koulutuksen laajuutta ja ennakkoluulottomuutta. Kielenopiskelun ja erilaisen opiskelukulttuurin aiheuttamien alkuhankaluuksien jälkeen laulaminen tuntui maistuvan yhä paremmalta ja syntyi ajatus bulgarialais-suomalaisesta yhteistyöstä. Siba Festin taiteellinen johtaja Martti Rousi syttyi kahden kansan yhteistyöoktetista ja niinpä yhtyettä ryhdyttiin rakentamaan. Bulgariasta yhtyeeseen valittiin SibeliusAkatemiassa opiskelijavaihdossa olleen Sonyan lisäksi Marina Stefanova, Iliana Tabor ja Gergana Taskova. Suomesta Emmi pyysi mukaan Mira Törmälää, jonka tiesi vahvaksi laulajaksi sekä kurssikaveriaan Juulia Salosta sekä Ingrit Vaheria. Ingritin joutuessa jättämään yhtyeen tuli tilalle Emmi Kuittinen. Ensiesiintyminen tapahtui Siba Festillä Suomessa 2010 ja saman vuoden toukokuussa oli vuorossa konsertit Sofiassa ja Plovdivissa. Kesällä 2011 yhtye keikkaili Etno-Espalla sekä festivaaleilla Rääkkylässä ja Haapavedellä. Tämän jälkeen konsertteja ja kokoontumisia on ollut noin kerran vuodessa. Vaikka Emmi (oik.) olikin Finno-Balkan Voicesen alkuunpanija, toimii yhtye tänä päivänä demokraattisesti. Sonyan koti on tällä hetkellä Tukholmassa. riodissa pistetään harjoitetut äänet sitten vain yhteen, kertoo Emmi Kuittinen. Finno-Balkania ei kuitenkaan muodostettu kahdesta kvartetista vaan oikeastaan yhtyeen perustamisen seurauksena syntyi kolme yhtyettä. Eri puolilla Eurooppaa asettuneiden yhtyeen puoliskojen yhteistyö ei kuitenkaan ole helppoa. Tarvitaan paljon sähköposteja ja sopimisia. Mutta lopulta kaikki onnistuu. Emmi näki unessa anovansa apurahaa kesäkurssia varten Bulgariassa. – Kun tulemme yhteen, meidän on helppo sopia asioista. Haluamme puhaltaa yhteen hiileen, vakuuttavat kaikki yhteen ääneen. Finno Balkan Voices on hyvä esimerkki ajastamme, jolle on tyypillistä rajojen ylittäminen ja maailman kansojen musiikkien fuusioituminen. Yhtyeessä kohtaavat suomalainen ja bulgarialainen kansanmusiikki. Ohjelmistosta puolet on yhtyeen so- vituksia suomalaisista ja bulgarialaisista kansanlauluista ja puolet omaa tuotantoa. Sävellys- ja sovitustyötä ovat yhtyeelle tehneet Mira Törmälä ja Emmi Kujanpää. Ohjelmistossa on lisäksi tilaussovituksia ja sävellyksiä Gancho Gavazovilta ja Juha Kujanpäältä. – Haluaisimme ottaa omia sävellyksiä ohjelmistoon vielä enemmän, Mira kertoo. Suomalaisten jäsenten on ollut suhteellisen helppo heittäytyä laulamaan bulgarialaisia lauluja, koska koulutuksessa on aina korostettu kokeilemisen ja improvisaation tärkeyttä. Bulgarialaisilla on ollut hieman hankalampaa. – Meidän perinteeseemme ei kuulu improvisaatio. Kun laulamme yhdessä vaikka Läksin minä kesäyönä -laulua, Mira ja Juulia laulavat sen aina eri tavalla, nauraa Sonya. Se ei ole kuitenkaan ongelma, vaan naiset ovat innoissaan improvisoinnista ja aikovat viedä ajatusta siitä myös Bulgariaan. Vaikka kylissä muuntelu ja improvisointi elää, se ei kuulu akateemiseen laulunopetukseen. Bulgarian äänen mysteeri Bulgarialaistyylinen laulusointi on helppo tunnistaa. Sitä ei varsinaisesti tarvitse opettaa, koska siihen kasvetaan kiinni. Sonyan mukaan myös kielellä on tärkeä merkitys bulgarialaisessa laulutyylissä. – Käytämme hyvin avointa soundia. Emme käytä pää- tai nenäonteloresonans- KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 Sauli Heikkilä sia vaan keskitymme rintaresonanssiin, kertoo Sonya. Tämän päivän bulgarialaiseen lauluun kuuluu olennaisena osana moniäänisyys ja dissonanssiharmonia. Dissonanssi tarkoittaa riitasointua, bulgarialaisessa harmoniassa se on usein yhden sävelaskeleen ero päällekäin soivissa äänissä eli suuri sekunti. Emmi Kujanpää oppi puolen vuoden aikana paljon bulgarialaisesta äänenmuodostuksesta. – Akatemian kuoron harjoituksissa käytettiin paljon aikaa äänenavaukseen ja laulettiin pitkiä vokaaleja, kertoo Emmi ja kajauttaa esimerkin. Finno-Balkanin ei ole tarkoitus kuulostaa bulgarialaiselta. Mamo laulaa suomalaisittain ja karjalaisittain. Ideana on sekoitaa suomalaista ja bulgarialaista sointia. Onko niillä mitään yhteistä? – Minusta inkeriläisessä laulutyylissä on paljon samaa kuin bulgarialaisessa tyylissä, Emmi Kuittinen toteaa. Tästä tuli vakuuttuneeksi myös levynjulkaisukonserttiin tullut yleisö marraskuun alkupuolella Helsingin Kansallismuseossa. Sana yhtyeen komean soinnin ainutlaatuisuudesta on saavuttanut yleisön hyvin, sillä Kansallismuseon kaunis aula täyttyi yleisöstä ääriään myöten. Vaikka Finno-Balkan Voices kokoontuu suhteellisen harvoin, se olisi valmis myös tiiviimpään yhteistyöhön. – Ilman muuta olisimme valmiita valloitamaan maailman kiertueilla, mutta ongelmana on hyvän managerin puute, harmittelevat Emmit yhteen ääneen. Yhtye toivookin uuden levyn toimivan käyntikorttina ja tuovan yleisöä ja kiinnostusta myös kummankin maan rajojen ulkopuolella. Ennen maailmanmainetta naiset työskentelevät suurimman osan vuodesta Vaya ja Mamo -kvartetteina sekä kukin tahoillaan muissa kokoonpanoissa ja opetustöissä. Levynjulkaisun jälkeen ei lähdetä kiertueelle, vaan seuraavia yhteisesiintymisiä saadaan odottaa luultavasti ensi kesään. Muutaman festivaalijärjestäjän kanssa on käyty alustavia keskusteluja Finno-Balkan Voices -yhtyettä kuunnellessa ei voi olla ihmettelemättä, miten mainiosti äänet sopivat yhteen ja kuinka luontevaa kahden musiikkiperinteen yhdistäminen on. Joskus fuusiointiyritykset kuulostavat hyvin päälleliimatuilta ja keinotekoisilta. Finno-Balkan Voices -yhtyeen kohdalla siitä ei ole tietoakaan. Näinhän sitä on aina laulettu. Tässä tapauksessa vain tavallista paremmin. Finno-Balkan Voices -yhtyeen levynjulkistuskonsertti pidettiin täpötäyteen pakkautuneessa Kansallismuseon aulassa. 15
Ville Kukkonen. Lokakuun konsertin jälkeen suomalaiset retkeläiset (vas. Heikki Laitinen, Sakari Löytty, Vesa Norilo, Hannu Saha ja Juhana Nyrhinen) Namibian yliopiston ja College of the Artsin edustajien sekä paikallismuusikoiden kanssa. Edessä oikealla suurlähettiläs Anne Saloranta puolisonsa ja 10-kielisen kanteleen kanssa. Kulttuurista yhteistyötä Namibiassa Hannu Saha Kenttäretkiä ja tallennusta, aineiston digitointia ja tutkimusta, internet-sivuston laadintaa, koulutusyhteistyötä, yhteisiä konsertteja. Kaikkea sitä ja paljon muuta on Sibelius-Akatemian ja Namibian yliopiston yhteinen hanke, jonka päätarkoituksena on Namibian perinnemusiikkien elvyttäminen. S ibelius-Akatemialla ja Namibian yliopistolla on ollut jo pitkään Ulkoasiainministeriön tukemaa kehityspoliittista kulttuuriyhteistyötä. Projektin tarkoituksena on saada aikaan eräänlainen elävä musiikkimuseo Namibian yliopiston musiikin osastolle. ”Museo” tarkoittaa tässä yhteydessä erityisesti toiminnallisia aktiviteetteja, ei fyysisiä tiloja, rakennusta ym. Keskeisenä ideana on avustaa namibialaisia luomaan perinnemusiikin arkisto, joka olisi musiikinopiskelun tukena niin Namibiassa kuin Helsingissä – ja myöhemmin netin kautta koko maailmassa. Hankkeen tausta jo 2000-luvun alussa Kehitysyhteistyöhankkeen perustan loi jo 2000-luvun alussa Sibelius-Akatemian silloinen rehtori Pekka Vapaavuori. Oppilasvaihtona alkanut yhteistyö teki muun muassa akatemiassa opiskelleesta 16 Sakari Löytystä ensiksi maisterin Namibian yliopistossa ja sittemmin tohtorin Sibelius-Akatemiassa vuonna 2012. Varsinaista kulttuurivaihtoa on ollut vuodesta 2007 alkaen, jolloin Suomessa vieraili Papa Fransua afrobeat-yhtyeineen. Papa Fransua on paitsi tanssimuusikko, myös musiikin tohtori ja Namibian yliopiston musiikkikoulutuksen johtaja, ristimänimeltään Francois Tsoubaloko. Papa Fransuan ja Namibian yliopiston – sekä nykyään enenevästi myös The College of the Arts -opiston – kanssa on toteutettu tähän mennessä useita perinteen tallennusmatkoja vuosien 2009-2014 aikana. Lokakuun lopulla oli jo viides Namibiaan suuntautunut kenttäretki, jonka pääkohteena oli tällä kertaa Namibian pohjoinen Kavangon alue. Kenttätyö eli paikallisen perinnemusiikin ja tanssin tallentaminen ja dokumentaatio videoin, äänitallentein ja valokuvin on ollut keskeinen työmuoto. Lisäksi on luotu mahdollisuus digitoida sikäläisen yleisradion, Namibian Broadcasting Corporationin, perinnemusiikin nauha- ja vinyylilevytallenteita. Arvostettu paikallinen etnomusikologi ja musiikkikasvattaja Minette Mans on antanut myös ryhmämme käyttöön 1990-luvulla tehtyjä videointejaan sekä tutkimustensa käsikirjoituksia. Kaikkien materiaalien perustalta luodaan pitkällä tähtäimellä internet-tietosivuston lisäksi opetusmateriaalia ja julkaisuja tutkimuksen ja koulutuksen tarpeisiin. Hankkeen työmuotoja Myös jaettu materiaalinen apu on ollut tärkeä osa hanketta: Namibian yliopistolle on luovutettu teknistä apuvälineistöä kuten digitointiin tarvittava tietokone ohjelmistoineen, digitallennin sekä videokamera. Näin laajamittaisempi tallennustyö KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
Heikki Laitinen Hannu Saha Lokakuun kenttäretken huikein kokemus suomalaisille oli mestarillisen ndingon eli namibialaisen lamellofonin rakentajan ja soittajan Likuwa Johnin tapaaminen ja hänen soittonsa tallentaminen. Okambulumbumbwan mestari Shilengifa Naimbudu on ollut tärkeä yhteistyökumppani muusikkona Namibia-hankkeessa. mahdollistuu paikallisten suorittamana jatkuvana toimintana. Myös kansansoitinten rakennustoiminnan elvytystyö on tärkeä osa hanketta, samoin kuin käytännön musisoinnin yhteistyö konsertein ja kiertuein. Lokakuun retkellä oli mukana soitinrakentaja Juhana Nyrhinen, jolla oli mukanaan hänen ja Rauno Niemisen suunnitteleman ja rakentaman mikitetyn otjihumban prototyyppi. Konserttiyhteistyötä on tehty jo monena vuotena, tällä kertaa suomalaisilla oli kaksikin konserttia yhdessä namibialaisten kanssa. Suunnitteilla on ensi kesäksi namibialais-suomalainen yhteisesiintyminen Maailma kylässä -festivaalilla. Namibian presidentin Hifikepunye Pohamban Suomen vierailulla Säätytalolla presidenttimme tarjoaman illallisen yhteydessä. Hankkeen suojelu on näin ollut myös korkeammissa käsissä. Juhana Nyrhinen valvoo otjihumbansa ensimmäistä kokeilua suurlähetystössä. Testaajana mestarisoittaja Joseph Tjinana (kesk.) oman soittimensa ja tulkki Johannes Tolun kera. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 Mitä jatkossa? Ville Kukkonen Suomen suurlähetystö on antanut retkellemme poikkeuksellisen vahvan tuen. Asiainhoitajana jo pitkään ja vajaan vuoden suurlähettiläänä toiminut Anne Saloranta on ollut lähetystöineen mukana järjestämässä mm. korkeantason kulttuuriperintöalan seminaarin Culture and Development vuonna 2012 sekä tänä vuonna soitintutkimusseminaarin The Revival of the Namibian Traditional Instruments. Myös näiden seminaarien vuoksi hankkeemme on saanut runsaasti myönteistä julkisuutta ja näiden kautta verkostoituminen oli entistä laajempaa ja helpompaa. Loppuvuodesta 2013 suomalaisten Namibia-orkesteri soitti myös Hankkeella on pyritty yhtäältä elvyttävään ja toisaalta aktivoivaan kehitysyhteistyöhön kulttuurin, erityisesti musiikkikulttuurin alalla. Tarkoitus on ollut rikastaa namibialaista musiikkikulttuuria sen omimmilla vahvuuksilla nostamalla esiin jotakin jo mennyttä (erityisesti soitinrakennus tai arkistomateriaalin digitointi sekä musiikin ja tanssin kansanomaiset, perinteiset ilmiöt) ja vahvistamalla olemassa olevia kulttuurin muotoja. Tärkeätä hankkeen tulevaisuuden edistämisen kannalta on, että kaikki edellä mainitut hankkeen toiminta-alueet saavat jatkotyöstöä. Vielä tärkeämpää on, että useita aktiviteetteja tehdään jatkuvana toimintana paikallisvoimin, luovutetun teknisen välineistön mahdollistamana. Lähitulevaisuuden tavoitteena on namibialais-suomalaisen konserttikiertueen lisäksi se, että löytyy taloudelliset resurssit siihen, että Juhana Nyrhinen siirtyy vuonna 2016 pidemmäksi aikaa pitämään soittimenrakennuksen opetusverstaita Namibiaan. Olen hankkeen johtajana todennut, kehityspoliittinen kulttuurihanke ei ”pääty” ikinä. Eikä myöskään namibialaisen perinnearkiston rakentaminen ”valmistu” ikinä.Tarkoituksena kuitenkin on, että suomalainen osapuoli tekee itsensä tarpeettomaksi muutaman vuoden sisään. 17
K lezmer on mukaansatempaavaa juutalaista musiikkia, joka tarjoaa koko tunneskaalan kirjon: lämpöä, intohimoa, huumoria, temperamenttia, iloa, surua ja rakkautta. Klezmer-musiikki juontaa juurensa keskiaikaiseen Itä-Eurooppaan, jossa juutalaiset muusikot kiersivät kaupungista toiseen soittamassa häissä ja muissa juhlatilaisuuksissa. Suomen Klezmer-yhdistys perustettiin edistämään klezmer-musiikin tuntemusta ja harrastusta Suomessa kymmenen vuotta sitten. Yhdistys järjestää klezmer-konsertteja ja muita musiikkitilaisuuksia, hankkii yhdistyksen käyttöön sopi- Tiina Nygård Suomen Klezmer -yhdistys 10 v vaa ohjelmistoa sekä järjestää koulutustilaisuuksia, tanssi- ja mestarikursseja. Viime vuonna yhdistys järjesti seitsemännen kerran Helsinki Klezmer Festival -tapahtuman. Suomen Klezmer -yhdistyksen 10-vuotisjuhlakonsertti järjestettiin Helsingin synagogassa marraskuun loppupuolella. Juhlakonsertissa esiintyi muunmuassa Aija Puurtinen (laulu) sekä Alan Bern (piano, pianoharmonikka), Christian Dawid (klarinetti, saksofoni), Stas Rayko (viulu) ja Guy Schalom (lyömäsoittimet). Konsertin jälkeen juhla jatkui illanvietolla, jossa esiintyi klezmer-muusikoiden lisäksi vierailevia artisteja. Yhdistyksen puheenjohtaja Eva Jacob Outi Pulkkinen: Sileän tilan laulu Pulkkisen mukaan tohtorintutkinnon lopputulema on taiteilija, joka kokee olevansa esiintyessään virheetön ja vapaa ilmaisemaan sen hetkistä olemustaan; muusikko, joka on laajentanut esityksellisen ilmaisunsa liikkeeseen ja puheeseen. Kirjallinen työ esittelee myös tekijän taiteilijuuden kehittymisen lapsuudesta tohtoriopintojen alkuun. Kirjallisen työn monimediaisessa versiossa on nähtävissä ja kuultavissa video- ja äänitallenteita taiteellisten osioiden esityksistä. Pulkkisen tutkinto tarkastettiin lokakuussa. Outi Pulkkisen tohtorintutkinto koostuu kirjallisesta työstä, cd-levystä sekä 23 soolo- ja ryhmäesityksestä. Kirjallisessa työssä avataan taiteellisen tutkinnon harjoitusmenetelmien kehittymistä ja harjoitusprosesseja, joiden kautta taiteellinen tutkimus tehtiin. Tutkimus keskittyi kokonaisvaltaisen improvisaation kehittämiseen ja suomalaiseen arkaaiseen musiikkiin, erityisesti runolauluun. Tutkintoon liittyvistä esityksistä kolmannes oli monitaiteellista improvisaatiota ja loput runolaulua, jouhikonsoittoa ja improvisaatiota yhdistäviä konsertteja. Kristiina Ilmosen tutkinto käsitti kirjallisen työn lisäksi viisi konserttia ja soitinrakennusprojektin. Tutkinnon keskeinen aineisto ja ispiraation lähde oli paimenmusiikki, jota soitettiin konserteissa mäntyhuiluilla, pitkähuiluilla, puusarvilla, luikuilla ja liruilla. Lisäksi Ilmonen käytti konserteissaan myös lyömäsoittimia ja omaa ääntään. Ilmonen perehtyi monin tavoin paimenmusiikin muunteluelementteihin ja sävelmien historiallisiin tyylipiirteisiin. Eniten häntä on kuitenkin kiinnostanut paimensoittajana oleminen, sikäli kuin se 18 Kristiina Ilmonen: Musiikkia vanhoilta ja uusilta laitumilta Kuvat: Jorma Airola Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmästä kaksi uutta tohtoria liittyy muusikon suhteeseen soittimeensa, musiikkiin ja itseensä. Tutkinnon myötä muinaissuomalaisesta, musiikista on tullut Ilmoselle entistä rakkaampaa ja läheisempää. Paimenmusiikkiin sukeltaminen avasi hänelle uusia väyliä improvisaatioon, muusikkouteen ja ilmaisuun. Tutkintoon kuului myös soitinkehityshanke Museosoittimesta työvälineeksi, jossa hän kehitti yhdessä soitinrakentaja Rauno Niemisen kanssa uudenlaisen mäntyhuilumallin. Ilmosen tutkinto tarkastatettiin syyskuussa. http://etno.net/tohtoriopinnot KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
Matkan ensimmäinen etappi oli Tuvassa, josta matkustimme pikkubusseilla kolme vuorokautta Kiinaan. Espanjalaiset Erwin ja Rocia tauolla Burjatiassa. Kurkkulaulutuomarina Kiinassa Kurkkulaulu eli höömei on yleensä totuttu yhdistämään Venäjän tasavaltaan Tuvaan ja Mongoliaan. Viime vuosina on höömeihin panostettu voimakkaasti myös Sisä-Mongoliassa, Kiinassa. Viime kesänä siellä pidettiin Kiinan ensimmäiset kansainväliset kurkkulaulukilpailut. Kiinalaisten yhteistyö tuvalaisten kurkkulaulajien kanssa johti siihen, että allekirjoittanut sai tuvalaisten tuttuna kutsun kilpailun tuomaristoon. Reissu oli vaivan väärti. Kilpailun taso oli erinomainen, joskin yllätykselliset esitykset jäivät hyvin vähiin. Surullista oli, että mongolialaiset kilpailijat puuttuivat lähes kokonaan. Syy ei matkan aikana selvinnyt. Vaikka kilpailujen järjestelyissä jäikin toivomisen varaa, olivat puitteet huippuluokkaa. Kiina panostaa kurkkulauluun. Tehtäisiinkö siitä vientituotetta tai houkuteltaisiinko sillä turisteja. Kiinalaisia kurkkulaulajia tullaan joka tapauksessa kuulemaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä Aldyn Bulag, jurttahotelli Tuvassa Jenisein varrella. Manzhouli Sisä-Mongoliassa on nopeasti kasvava moderni kauppakaupunki. Avajaisissa ei puuttunut tv-kameroita, väriä, valoa ja viihdettä. Kurkkulaulua oli vähemmän. Tuomariston jäsenet Kaigal-ool Khovalyg ja Sayan Bapa Huun-Huur-Tu yhtyeestä olivat jatkuvan kuvauksen kohteena. Mukana myös turkkilainen tuomariston jäsen, Irfan Gürdal (vas.). Ain-yhtye Sisä-Mongoliasta. Kilpailuissa oli mukana myös kolme naisyhtyettä, kaksi Kiinasta ja yksi Tuvasta. Grand Prizen voitti Chirgilchin Tuvasta. Yhtyeen jäsen Mongun-ool Ondar (oik.) voitti myös soolokilpailun. Muut jäsenet ovat Aldar Tamdyn (vas.), sekä Aidysmaa ja Igor Köshkendei. Finaalien ja palkintojen jaon jälkeen kaikki kilpailijat kokoontuivat laulamaan yhdessä tuvalaisen laulun Aa-shuu-dekkei-oo. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 19
PERSOONALLINEN PELIMANNIYHTYE Windalan pelimannit Teksti: Seppo Kononen Kuva: Janne Mässbacka Mikä ihmeen Windala, onko se jossain ruotsinkielisellä rannikolla vai missä? Etelä-Pohjanmaan Järviseudun ”savolaiskiilan” kunnissa asuville asiassa ei ole kyselemistä, mutta kauempaa tulleille Windalan pelimanneissa riittää ihmettelemistä heti yhtyeen nimestä lähtien. P elimannien keulahahmo Aimo Mässbacka kertoo, että nimen valinta oli suunniteltu juttu: ”Otettiin sellainen nimi, että se panee ihmiset vähän fundeeraamaan. Windalaksi ovat ruotsinkieliset kutsuneet Vimpeliä ainakin 1700- ja 1800 -lukujen taitteesta asti”. Windalan nelikko muotoutui umpisuomalaisista vimpeliläisistä pelimanneista vähin erin kohta parikymmentä vuotta sitten 1990-luvun puolivälissä. Jokaisella soittajalla oli sitä ennen takanaan vuosikymmenien ura muissa ja jopa samoissa yhtyeissä. Juhani Rantala, huuliharppu, Aukusti Viitaniemi, harmooni, Veikko Kataja, basso ja laulu sekä Aimo Mässbacka, viulu. Neljä soittajaa, jotka ovat jatkaneet sydämensä halusta ja myös sydämeen käyvästi vanhaa, rikasta vimpeliläistä ja järviseutulaista pelimanniperinnettä. Sitä samaa, jonka ”pelimannien kuninkaaksi” sanottu kortesjärveläinen Matti Haudanmaa teki viime vuosisadan alkupuolella tunnetuksi koko maan kansanmusiikin ja jopa klassisen musiikin ystäville. Taitoa löytyy myös Windalan pelimanneista, kun puolet porukasta on aateloitu mestaripelimanneiksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Tämmäri Viitaniemi sai merkin rintaansa aiemmin, Mässbackan vuoro tuli viime kesänä. Terva- ja hiilenpolttojuhlissa Vimpelin Hallapurolla 30.6.2006. Jokainen laillaan peltoa. Mandoliinin mestari Heikki Lahti on hauskuttanut joskus pelimanneja kertomalla Viitaniemen soittotyylistä. ”Kun ryhdytään soittamaan jotain kappaletta, Aukusti kysyy, onko se duurissa vai mollissa. Jos se on mollissa, hän kääntyy harmooninsa takana vähän vasempaan, jos taas duurissa, niin oikeaan”. Duuri tai molli, aina ne soinnut osuvat kuitenkin erehtymättä ja arkailematta kohdalleen. Jos lie Vimpelin miesten soitto suloista kuulijain korville, niin yhtä lailla se on myös iloa heidän silmilleen. Huuliharpisti Rantalalla pyörittelee hyppysissään kokonaista harppupatteristoa, jollaista ei juuri muilla ole. Monen harpun yhdistelmän etu on, ettei soittajan tarvitse kaivella koko ajan taskustaan tai laukustaan sävelmään sopivia soittopelejä. Veikko Kataja seisoo bassonsa kupeessa jykevänä kuin Seitsemän veljeksen Timo, tuo ”Jukolan tammi”, mutta panee tarpeen tullen myös lauluksi. Aukusti Viitaniemi havaittiin mainioksi tämmäriksi jo ennen Windalan pelimannejakin ja viimeistään siinä vaiheessa, kun hän säesti jo edesmennyttä järviseutulaista mestaripelimannia Erkki Metsä- Oma lukunsa on sitten mestari itse, Aimo Mässbacka, viulunsa varressa. Suomalainen peruspelimanni ei yleensä hukkaa energiaansa turhaan lavaliikehdintään eikä edes pieneen hymyyn. Mässbacka on toista maata. Huhkii ja heiluu viulunsa ja jousensa kanssa kuin entisajan parhaat heinämiehet. Mistä moinen? Mässbackan mukaan tyyli juontuu ennen muuta hänen naapuriltaan viulupelimanni Niilo Elglandilta, jonka kanssa hän alkoi soitella paljon yhdessä 1970-luvun puolivälistä lähtien. ”Niilo tykkäsi soittaa polkkia, ja siitä kai se tyyli johtui. Ei siinä viulua säästelty.” Vaikutteita Mässbacka sanoo saaneensa myös muilta Järviseudun pelimanneilta samaten kuin veteliläisiltä Sulo Tikkakoskelta ja hänen pojiltaan. 20 Yhdessä parempi Mässbacka jos kuka on oppinut näkemään pelimannien yhteissoiton hyödyn ja siunauksen. ”Pelimanniutta pitää tuoda aina esille”, hän muistuttaa ja suree, että puskasoitot ovat jääneet yhä vähemmälle soittajain tapaamisissa. Mestarikesältä jäi sen vuoksi mieleen mukava muisto Kaustiselta. Windalan väellä oli jo kotiinpaluu mielessä, kun savolaiset pelimannit pyysivät tyylinäytettä. Vimpeliin oli tarkoitus palata viideltä, mutta oltiinkin vasta iltakymmeneltä... Uutta pukkaa Windalan pelimannit soittavat, kun sitä heiltä pyydetään. Ennen konserttia pidetään yhdet tai kahdet harjoitukset, muuten kokoonnutaan yhteen keskimäärin kerran kuukaudessa. Pelimanniyhtyeen lisäksi soittajia yhdistää Vimpelin mieskuoro, jossa osa laulaa, osa säestää. Vuonna 2006 pelimannit soittivat parinkymmenen kappaleen levyn, jolle pantiin nimeksi Järviseutua pitkin ja poikin. Levy tehtiin ”perhepiirissä”, kun Mässbackan omat pojat hoitivat koko teknisen toteutuksen. Uusi levy on työn alla ja jos kaikki menee kohdalleen, niin se saadaan kuulolle sopivasti jouluksi. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
KOLUMNI Matti Hakamäki Heinäkuun toisena viikonloppuna Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla syttyi päässäni lamppu. Festivaalin uuden ohjelmasuunnitteluporukan lukuisissa kokouksissa työstetyt linjaukset tulivat todeksi ja heräsivät eloon silmieni edessä. Säänhaltijan ja nappiin menneen tuotantotyön avustuksella saavutettiin kriittinen massa, joka tuntui synnyttävän ydinfuusion kaltaisen ketjureaktion: Korviini kiiri tietoa moninkertaisista osanottajamääristä niin soitto- kuin tanssi-workshopeissa. Jamivihkot myytiin loppuun. Yökatrilliin ei enää Areenan lava riittänyt, vaan tanssijoita tulvi rinteisiin asti. Yhteislaulu raikui, ja pelimannit kiittivät tunnelmaa. Muutamaa riehakasta kotimaisen kansanmusiikkiyhtyeen keikkayleisöä katsellessani huomasin miettiväni, että en tunne näitä työpajoihin osallistuvia ja musiikin tahdissa pomppivia nuoria juuri ollenkaan. Oliko kyseessä uusi kansanmusiikkiväen sukupolvi, ja oliko tämä uusi polvi sisäistänyt kansanmusiikin yhteisölliset ulottuvuudet näin kouriintuntuvasti? Mitä olikaan tekeillä? Kansanmusiikissa vallitsee kaikki pelaa eetos. Kansanmusiikki pohjaa yksilön ja yhteisön omiin juuriin ja paikalliseen perinteeseen. Kansanmusiikki lisää yhteisöllisyyden tunnetta ja hyvinvointia. Passiivisen kuuntelukokemuksen sijaan se osallistaa kokijansa aktiiviseen vuoropuheluun esiintyjien tai toisten soittajien kanssa. Kansanmusiikkiväki tietää, ettei akustista ilmanvärähtelyä voi arvottaa, vaan kaikki musiikki on lähtökohdiltaan tasa-arvoista. Kansanmusiikki on mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle. Hurmakokemustani voidaan varmaan osittain selittää työstressin purkautumisella ja yleisellä festivaalihypellä, mutta vielä näin muutaman kuukauden jälkeenkin olen vakuuttunut, että jonkin suuremman äärellä tässä ollaan. Ehkäpä meidän tulisi valmistautua rohkeammin kansanmusiikin kannalta optimistisimman tulevaisuusskenaarion toteutumiseen. Entäs jos asiat menisivät paremmin kuin olemme uskaltaneet toivoakaan? Syntyisi uusi buumi – kulttuuri- ja taidepolitiikkaamme ravisteleva moderni kansanliike. Koko kentälle kävisi niin kuin Kaustisen juhlille niiden alkumetreillä 1960-luvun lopulla: tilanne karkaa käsistä ja väkeä tulee ovista ja ikkunoista. Edellä mainitsemani kansanmusiikin yhteisölliset piirteet voisivat tulevaisuudessa olla myös suomalaisen kulttuuristrategian kivijalkoja – uuden vuosisadan kulttuuriteesejä. Toki kansanmusiikin sijaan tulisi tällöin puhua musiikista ylipäänsä, tai vielä laajemmin kulttuurista ja taiteesta. Maamme KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 A.J. Savolainen Entäs jos… kulttuuri- ja sivistyslaitokset, koulut ja kasvatusala voisivat kaikki ottaa ohjenuoransa näistä meille niin tutuista teemoista, jotka ovat vallinneet kansanmusiikkikentällä jo vuosikymmeniä. Ajatus siitä, että vaikkapa laulu ja laulaminen kuuluisi vain niille, jotka osuvat täydellisesti haluttuun nuottiin, on väärä, surullinen ja ihmisen hyvinvoinnin kannalta haitallinen. Jos taiteen harjoittamisen oikeus rajattaisiin vain synnynnäisille osaajille, ihmisten henkisen voimavarat jäisivät tyystin käyttämättä. Eihän puheoikeuttakaan ole rajoitettu vain kauniisti ja kieliopillisesti oikein puhuville. Millainen maailmamme olisikaan, jos puhua saisivat vain sivistyneet ja kielellisesti kompetentit kaunosielut? Muut olisivat hiljaa. Kärjistäen voidaan väittää, että nyky-Suomen kulttuurin ja taiteen rakenteet ja järjestelmät on pystytetty osittain tällaisen ajattelun varaan. Musiikkiin suhtaudutaan liian yksioikoisesti kuuntelijoiden kulutustuotteena. Toki useimmat ihmiset ja kulttuuritoimijat ovat jo heränneet unestaan, mutta suuri osa rakenteista edustaa edelleen jotain vanhaa ja aikansa elänyttä. Viikoittain julkaistaan uusia tutkimuksia musiikin hyvinvointia lisäävästä vaikutuksesta. Yhä uudelleen ja uudelleen tiedeyhteisö tai suuri yleisö pohtii lehtien palstoilla, miten musiikki saataisiin paremmin osaksi ihmisen arkea. Kun se kerran lisää tuottavuutta ja onnellisuutta. Kun musiikki ja sen harrastaminen vain yksinkertaisesti tuntuvat kuuluvan ihmisyyteen. Haloo! Me tiedämme sen jo. Meiltä tätä saa, eikä maksa paljon. Olisiko tullut jo uuden suomalaisen musiikkisuhteen aika? Entäs jos… 21
a lahjaksi Ost mys! elä JPP ja HERD & Timo Alakotila pe 20.3. klo 19 Nykykansanmusiikki ja -jazz kohtaavat ainutkertaisessa konsertissa. alk. 28/16 € Liput 09 310 12000 & Lippupalvelu Kasarmikatu 46–48, Helsinki savoyteatteri.fi | 22 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
Kansanmusiikki-lehden liite 4 • 2014 Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistyksistä esittelyvuorossa Lapin nuorisoseura. Pelimannimusiikki Sodankylässä Merja Yli-Tepsa ja Jukka Hannula kin kovassa käytössä olevat Koko perheen valssi, Matin polokka, Sovankylän sottiisi ja Saturimppa. Sodankyläläisten Matti Yli-Tepsan, Jouko Tekoniemen ja Arvo Ylitalon kappaleet ovatkin lappilaisten pelimannien vakio-ohjelmistoa. Pelimannimusiikki tänään Pelimannimusiikin harrastaminen on edelleen aktiivista. Erittäin merkittävä taho pelimannimusiikin tukemisessa on Sodankylässä Revontuli-Opisto. Revontuli-Opisto, eli entinen Sodankylän kansalaisopisto on taannut, että ryhmillä on ollut ammattitaitoiset vetäjät. Toki Pikkupelimannit esiintymässä KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 • PELIMANNI-LIITE kansalaisopiston tuntimäärä ei kata kaikkea tekemistä, mutta innokkaat opettajat eivät ole siitä lannistuneet, päinvastoin. He ovat lähteneet esittämään ryhmien kanssa kauden aikana opittua mielellään kotikontujen ulkopuolelle. Merkittävää on myös yhteistyö Lapin musiikkiopiston Sodankylän sivutoimipisteen kanssa, sillä lähes kaikki nuoret soittajat opiskelevat myös musiikkiopistossa oman soittimensa saloja. Yhteistyö opettajien välillä on saumatonta ja rakentavaa. Sodankylässä kansalaisopistossa opittu pelimannimusiikki on kysyttyä kansantanssiryhmien keskuudessa, eritoten Ruija trio: Tapio Miettinen (vas.), Jukka Hannula ja Merja Yli-Tepsa. 23 Tanja Pyhäjärvi Vuoden -78 Jutajaisten esiintyjiä kylänraitilta. Tuula Lampela Sodankyläläisen ja lappilaisen pelimannimusiikin uuden nousun voidaan laskea alkavan 1960-luvun lopulta, kun Jorma Kelloniemi perusti Kemijärvelle Kallaan Pelimannit, Matti Yli-Tepsa Kittilään Kittilän pelimannit ja Jouko Tekoniemi Sodankylään Sodankylän Pelimannit. Jo seuraavan vuonna pelimanniryhmien yhteyteen perustettiin Kaustisen mallin mukaan pelimannikuorot. Näiden kolmen sekä Tervolan, Saarenkylän ja Syväjärven tanhuryhmien varaan rakennettiin v. 1973 ensimmäiset Jutajaiset, Lapin oma, mittava kansanmusiikin ja –tanssin festivaali. Vuoteen 1995 saakka Jutajaisia vietettiin joka kesä Sodankylässä, sen jälkeen Rovaniemellä. Heti ensimmäisen tapahtuman jälkeen Jutajaisten suosio kasvoi räjähdysmäisesti, ja sen seurauksena pelimanni- tanhu- ja kuorokokoonpanoilla riitti innostusta ja haasteita, ja niitä alkoikin syntyä kuin sieniä sateella eri puolille Lappia. Ensimmäisissä Jutajaisissa ohjelmisto oli pääasiassa Kaustiselta ja muualta Suomesta, mutta hyvin pian oma tekijäkaarti alkoi tuottaa ohjelmistoa niin pelimanneille, kuoroille kuin tanhuryhmillekin. Yhtenä tärkeänä sysäyksenä omaan tuotantoon voidaan pitää ensimmäisiä Jutajaisia, kun tervolalainen kansantanssiguru Satu Niiranen pyysi Matti Yli-Tepsaa säveltämään seuraavien Jutajaisten yhteistanhuesityksiä varten valssin, polkan, sottiisin ja masurkan. Näin syntyivät vielä- Yli-Tepsan arkisto Historiaa
nuorisoseura Jutaringin ollessa pramilla. Jutarinki on erittäin aktiivinen nuorisoseura johon useimmat paikalliset soittajamme kuuluvat. Jutarinkiin kuuluu useita kansantanssiryhmiä vauvasta vaariin sekä kolme kansanmusiikkiyhtyettä. Jutarinki on Lapin Nuorison Liiton jäsenyhteisö, Lapin Nuorison Liiton pelimannit taas kuuluvat Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Jutarinkiin ja Revontuli-opistoon kuuluvat Pikkupelimannit on ala-asteikäisten ryhmä, joka tutustuu soittamisen saloihin suomalaisen perinnemusiikin kautta. M:n pelimannit on ”nuorisoryhmä” jonka ikähaarukka on 15-68! M:n pelimannit ovat jo tottuneita kansantanssin säestäjiä ja intohimoisia skandinaavisen kansanmusiikin harrastajia. Kolmas Jutaringin yhtyeistä on ammattimuusikoista koostuva sodankyläläis-kokkolalainen Ruija-trio, joka esittää Ruijasta kerättyä vanhaa suomalaista kansanmusiikkia. Kaikissa kolmessa kansanmusiikkiyhtyeessä vaikuttaa muusikkopariskunta Jukka Hannula ja Merja Yli-Tepsa. Merja on Revontuli-opiston musiikinopettaja, jonka opetusaineina opistossa ovat mm. laulu, piano ja kuorot. Merja soittaa tällä hetkellä itse perustamassaan M:n pelimanneissa sekä Ruija-triossa. Jukka opettaa haitarinsoittoa ja kansanmusiikkia Revontuli-opistossa Sodankylässä, Kansantanssi- ja musiikkiryhmä Siepakoissa Rovaniemellä ja Rovaniemen kaupungin kansalaisopistossa. Opetustyön lisäksi Mandoliinimies Seppo Kumpula Seppo Kumpula on sodankyläläinen Kittilästä kotoisin oleva pelimanni. 13-vuotiaana Seppo sai isältään mandoliinin ja hieman myöhemmin viulun. Molempia soittimia Seppo harjoitteli korvakuulolta. Seppo koki viulun ehkä hieman työlääksi, joten mandoliinista tuli hänen ykkössoittimensa. Seppo soitteli aktiivisesti aina siihen saakka, kun opiskelut veivät miehen Rovaniemen kautta Turkuun. Turkuun muuton jälkeen soittaminen jäi käytännössä kokonaan. Työelämä ja muut kuviot pitivät kiireisenä, eikä soittamiselle jäänyt aikaa. Kolmenkymmenen vuoden hiljaiselon ja pohjoiseen takaisin muuton jälkeen Seppo rupesi puhumaan, että vieläköhän sitä saisi mandoliinista minkäänlaista ääntä. Kuultuaan asiasta vaimo osti Sepolle 50-vuotislahjaksi uuden mandoliinin. Aluksi Seppo soitti korvakuulolta iltaisin kotona vaimon ja koiran viihdykkeeksi, mutta sitten hän kuuli pelimanniryhmästä, joka kantoi nimeä M:n pelimannit. Tuossa voisi olla minun ryhmäni, koska nimessäkin on M, niinkuin mandoliini. Nyt Seppo on Jukka säveltää musiikkia teattereille, tanssiteattereille sekä kansanmusiikkiyhtyeille. Molempien opettajien pedagoginen toiminta-ajatus soittotaidon kehittymisen soittanut pelimanneissa jo seitsemän vuotta ja Sodankylän hanurikerhon mandoliinimiehenäkin jo useamman vuoden. Yhtyesoitosta alkuinnostuksen saatuaan harrastus on lähtenyt lähes lapasesta, sillä nyt kierretään Rääkkylät, Orivedet ja Kaustiset eri mandoliinikokoonpanojen kanssa. Haastetta harrastukseen Seppo on lisännyt käymällä Heikki Lahden ja Jarmo Romppasen kursseilla ja suorittamalla pelimannimerkkejä. Pronssi- ja hopeamerkki on nyt taskussa ja kultamerkistä kysyessämme Seppo vastasi, että mie vain nautiskentelen. lisäksi on soittamisen ilo, kansanperinteen siirtäminen, toisten huomioonottaminen ja suvaitsevaisuus. Kuulumisia Pohjois-Savosta Talkoohenkeä tarvitaan Monesti on nähty, miten musiikilla on liki taivaallinen voima. Esimerkiksi vanhustentaloilla tai palvelukeskuksissa on todistettu kerta toisensa perään, miten lapsuuden ja nuoruuden tutut laulut tai iskelmät saavat jalattomat tanssimaan ja puhumattomat laulamaan mukana. Kesän 2014 Siilifolkia ei sinällään hyvinkin onnistunut ja korkeatasoinen ohjelma pelastanut kuitenkaan kylmältä ja sateilta. Parin viime päivän paremmat ilmat eivät riittäneet paikkaamaan niitä menetyksiä, joita neljän ensimmäisen päivän aikana koettiin. Onneksi aiemmilta hyviltä vuosilta oli sukanvarressa sen verran säästöjä, että veloilta vältyttiin. Siilifolkin kävijämääräksi arvioitiin noin 15 800 henkeä. Vaikka vuoden 2013 luvusta jäätiin noin 5 000, kävijämäärä oli silti hyvä: samaa luokkaa kuin vuonna 2012. Näin tätä ”mualimankaekkeuven suurinta savolaesta 24 kansanmussiikkivestivualia” myös jatketaan vuonna 2015 kuusipäiväisenä alkaen maanantaina 29. päivänä kesäkuuta ja päättyen lauantaina 4. päivänä heinäkuuta. Ongelmana eivät ole niinkään maksuttomat päiväohjelmat, jotka hoidetaan paljolti talkoovoimin. Suurimmat kustannukset koituvat maksullisista iltaohjelmista, ja jos niihin ei riitä väkeä, lopputulos on kehno. Riskejä vähentääkseen Siilifolkin hallitus onkin päättänyt lyhentää iltoja tunnilla ja katsonut, että maakunnan omien parhaitten voimien pitäisi ottaa ”isänmaallisista syistä” nykyistä enemmän vastuuta myös iltaohjelmista. Tämä varmistaisi festivaalin jatkon myös tulevina vuosina, jos vielä sääkin sattuisi suosimaan. Kansanmusiikin, -tanssin ja muun kansankulttuurin lisäksi Siilifolkilla on iso merkitys Siilinjärven kunnalle kesäisenä suurtapahtumana. Festivaalijohtajana jatkaa siilinjärveläinen Liisa Väätäinen. Erityistä taiteellista johtajaa ei ole nyt nimetty, vaan hänen sijastaan on haettu festivaalijohtajan avuksi tuottaja. Tehtävään valitulla Juha Kojosella on pitkäaikainen kokemus yritysmaailman puolelta ja käytännön tuntuma ennen kaikkea kesäteatteriin. Vastuu festivaalin sisällöstä annetaan ohjelmatyöryhmälle, jossa on mukana asiantuntemusta koko kansankulttuurin laajalta kentältä. Ohjelmiston pääjuonteet esitellään tammikuun Folklandialla. Yhteistyötä jatketaan erityisesti Rääkkylän Kihaus Folkin ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlien kanssa. Samassa veneessähän tässä keikutaan ajan haastavilla aalloilla. Toivottavasti vene kestää! Seppo Kononen PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
Kajastus 2-riviselle A ? ? ? ? ? ?G ? ? ? ? ? ?? ? ? 5 ? 9 ? 13 ? 17 ? Em ? ? ? G? ? ? ? ? ? Em ? ? B ? C ? ? 21 ? C ? ? 25 ? C ? ? 29 ? C ? ? 28 ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? Em ? ? D7 ? D7 ? ? G ? ? ? ? ? G ? ? ? ?? G ? ? ? ?? G ? ?? 1. ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? D7 D7 ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? D7 ? ? ? ? D7 Am ? ? ?? ? ? C ? Am ? ? D7 D7 ? C ? ? Em Jukka Hannula ? ? ? ? ? ? Em ? ? ?? D/H ? Em ? ? ? ? ? ? ?? ? 2. ? ? PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
Antin Soitto järjestettiin Kannonkosken Nuottalassa 6.7. Marttojen tarjoileman rantakalakeiton jälkeen soitettiin komia konsertti ja luovutettiin Antin malja. Malja on kiertänyt vuodesta 1982 ansioituneelta keskisuomalaiselta pelimannilta toiselle ja sillä kunnioitetaan mestaripelimanni Antti Vesterisen arvokasta työtä keskisuomalaisen kansanmusiikin esittäjänä ja edistäjänä. Tänä vuonna malja luovutettiin Riitta Reijoselle, joka on tehnyt mittavan työn sekä tallentamalla Keuruun seudun kansanmusiikkia että esiintyvänä pelimannina ja pelimanniyhtyeen vetäjänä. Palokan pelimannitalolla järjestettiin lokakuun alkupuolella Pelimannitapaami- nen. Vapaan musisoinnin ja kahvittelun jälkeen pidettiin Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen syyskokous, jossa valittiin yhdistyksen hallitus ja suunniteltiin toimintaa vuoden 2015 kaudelle. Puheenjohtajana jatkaa Heikki Lavonius Jämsästä. Päivän lopuksi pidettiin Pelimannit kohtaavat – konsertti. Pelimannitalo tuli yllättäen täyteen asiantuntevaa yleisöä, joka saikin kuulla hienon kattauksen keskisuomalaisten yhtyeiden ja pelimannien osaamista. Yleisöllä oli mahdollisuus tutustua myös Suomen Kantelemuseoon, joka sijaitsee Palokan pelimannitalon yläkerrassa. Helsingin Samuelin Poloneesin 6.-8.3. valmistelut ovat kiivaimmillaan. Poloneesivieraille tarjoamme modernin Musiikkitalon lisäksi siivun Helsingin historiaa. Perjantaina 6.3. tanssitaan Balderin kaksisataa vuotta vanhassa salissa, 1800-luvun lopun hengessä. Illasta tulee pääkaupunkiseudun kansantanssiryhmien säkenöivä kalaasi. Lauantaina voi viipyä Musiikkitalolla vaikka koko päivän. Kansanmusiikin isompi ilta on jo vakiintunut Musiikkitalon ohjelmaan. Musiikkitalon aulassa on mahdollista nähdä ja kuulla Poloneesin esiintyjiä. Sunnuntain kansanmusiikkimessu pidetään Vanhassa kirkossa Bulevardin varrella. Siitä on helppo siirtyä arvokkaaseen Aleksanterin teatteriin pääjuhlaan. Aleksanterin teatteri, entinen oopperatalo, valmistui 1879 venäläiseksi varuskuntateatteriksi. Poloneesista lisää sivulla 48. Vantaan Kaamospeleissä soitettiin jo ensi kesän Kaustisen Uusimaa teemamaakuntana -kavalkadin ohjelmistoa. "Kuninkaantiellä kuljetaan tanssin ja musiikin siivittämänä Lohjalta Loviisaan". Jari Komulainen johtaa pelimanneja ja Antti Savilampi kokoaa kevään aikana kansantanssiryhmät yhteiseen näytökseen Kaustisen isolle areenalle. Uudenmaan Liitosta saadaan apua matkailulliseen mainontaan. Tapahtuman suunnittelu yhdistää mainiosti maakunnan kansantanssin ja pelimannimusiikin aktiiveja toimijoita. Muistakaa ryhmät itse ilmoittautua Kaustiselle mainiten, että esiinnytte 10.7. Uusimaa-kavalkadissa. Torstaille 9.7. tuumaamme uusmaalaisia iltamia. Uudenmaan kansanmusiikki -sivustoa kannattaa seurata pysyäkseen ajantasalla. Uudellamaalla monet yhtyeet juhlivat merkkivuosia. Kirkkonummen Pelimannit julkaisivat marraskuussa 30-vuotisjuhlalevynsä ja Espoon pelimannit ja Leikarit ovat 40-vuotisjuhlatunnelmissa keväällä Espoon Juurijuhla-konserteissa. Shaika Balalaikakin on ehtinyt 25 vuoden ikään ja esiintyy Poloneesin pääjuhlassa. Kansantanssiryhmistä Tanhu-Visa juhli Pekka Termonen Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen kuulumisia Keski-Suomen kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Lavonius (oik.) luovutti Antin maljan edellisen maljan haltijan Matti Paanasen kanssa Riitta Reijoselle. Uudenmaan nurkka Kalevalaista runonlaulantaa edustava Inehmo esiintyi Seurasaaressa Kekrinpäivänä ja tulee esiintymään myös Samuelin Poloneesiin. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 • PELIMANNI-LIITE peräti 80-vuotista toimintaansa historiallisessa Suomenlinnan Tenalji Von Fersenkasarmissa. Mäntsälän Sepän Soitto on järjestänyt pitkin vuotta Pitäjäntuvalla tunnelmallisia konsertteja. Pelimanniyhtyeiden SM-kilpailuun lauantaina 25.4. toivotaan runsasta osanottoa. Sepän Soittoa soitetaan ja tanssitaan 5.-7.6.2015 Sepänmäellä. Paikalliset voimat ovat saaneet piristysruiskeen uusien aktiivisten toimijoiden ansiosta. Bulevardin kahvisalongin Pelimanniklubilla esiintyivät viimeksi Sipoon Pelimannit marraskuussa. Tunnelmallinen kahvio toimii myös 5.3. Poloneesiklubina. Kaikki pelaa -teemalla mennään vuoteen 2015. Folklandian uusmaalaiset musiikkiryhmät: kaikki pelaamaan Lohjan valssia ja Nyströmin Kallen polkkaa. Tervetuloa Helsinkiin – satamasta Folklandialle ja maaliskuussa Samuelin Poloneesiin! Kuvat: Leo Kinnunen Anja Hinkkanen Yhteislaulu on voimaa. Sakarat näyttävät mallia kuorojen klubilla lokakuussa. 29
Jukka Suominen – hanuristi herkesi runolle ”V ain hanuri ja hattu ne perinnöksi sattui”. Leppävirran pelimannien pitkäaikainen johtaja Jukka Suominen on yksi niistä, joihin tuo rallin sanoma sattuu kohdalleen – tosin sillä täydennyksellä, että hatun sijasta Suominen vetää kesäisin yleensä lakin. Keltainen lippalakki on ollut tuttu näky vuosittain esimerkiksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla jo vuodesta 1971 eli yli neljän vuosikymmenen ajan. Yli seitsemän vuosikymmenen ikään ehtineenä Suominen on ollut jo vuosia eläkkeellä opettajan tehtävistä, mutta ei harrastuksista. Suomisen sorminäppäryys ei rajoitu hanurin koskettimille, vaan näkyy myös kaikenlaisena askarteluna. Kun katsoo Sorsaveden rannalla taidokkaita koristeita perheen kesämökin seiniltä, tuntuu kuin talo olisi tehty pitsistä eikä puusta. Laudan ohessa pelimanni on askarrellut ahkerasti myös sanojen ja sävelten kanssa. Menneen syksyn aikana on valmistunut ensimmäinen oma äänilevy ja jo neljäs runokokoelma. – Viideskin olisi valmis, mutta ei kehtaa julkaista kahta vihkoa samana vuonna, Suominen sanoo. Kappaleiden nimistä voi lukea, että säveltäjänä ja sanoittajana Jukka Suominen on monen muun pelimannin kanssa vanhan hyvän ajan romantikko. Muistojen kaikuja, Sahansoittajan kaipuu, Haaveilua, Saunan jälkeen, Laineiden karkelot... Siinä muutama poiminta ensi levyltä. Nimikappale Elon polkuni on alusta loppuun Suomisen omaa käsialaa. Sävellyksiä on niin paljon, että ”toinenkin levy olisi voinut tulla”. Mitä tulee sanoituksiin, ne eivät taitaisi mahtua enää kymmeneenkään levyyn. Neljässä jo julkaistussa Runoja poluilta ja aitovieriltä -kokoelmassa on noin 250 runoa, ja kun mukaan luetaan tulossa oleva viides kooste, päästään jo yli 300 runoon. Joskus neljän runon päivävauhdilla Eloni polkuja -cd:lle Suominen on valikoinut kaksikymmentä kappaletta, joihin hän on tehnyt joko sanat tai sävelet – jollei sitten molemmat. Äänitteillä ovat mukana säveltäjä-sanoittajan molemmat yhtyeet, joista Leppävirran pelimannit jatkaa edelleen, kun taas taannoiset Juhlasoittajat hajaantui maailmalle nuorten soittajien muuttaessa pois Leppävirralta. Mistä tämä tuotteliaisuus? Jukka Suominen kertoo ensimmäisten runojen syntyneen lukiovuosina, kun hän riimitteli lauluja opettajistaan tuttuihin sävelmiin. Sitten seurasi hiljaisempi vaihe, kunnes 1990-luvulla runosuoni alkoi pulputa uudelleen kiihtyvällä voimalla. – Joinain päivinä saattaa tulla neljäkin runoa, mutta sen jälkeen on kyllä aina jokunen päivä, ettei synny mitään. Aiheensa Suominen nappaa yleensä arkisesta elämästä ja mielellään humoristisista sattumuksista. Paljon on syntynyt myös tekstejä tuttujen ihmisten merkkipäiviin. Puheen perusteella Jukka Suomisen tuntee edelleen varsinaissuomalaiseksi, vaikka hän leppävirtalaistui jo vuonna 1969 ja on joutunut seurustelemaan kohta puoli vuosisataa todellisten perussavolaisten kanssa. Jo kaksi vuotta muuton jälkeen hän oli perustamassa Leppävirran pelimanneja ja on johtanut hanurinsa takaa yhtyettä neljännesvuosisadan. Savossa ja Kaustisellakin leppävirtalaiset ovat erottuneet aina laulullaan. Se tuli mukaan heti alusta pitäen, kun joukkoon tuli edesmenneitten Aaro Kolehmaisen ja Martti Tiitisen tapaisia laulumiehiä. – Meillä oli parhaimmillaan kuusitoista ihmistä pelimanneissa ja saatiin laululla Kaustisella kovaa mainetta. Vuokko Kivisaarikin mieltyi meihin niin, että sanoi jonkun esiintymisen jälkeen, että ”ettekö ottaisi toisenkin kerran”. Jos tilastoihin on luottamista, Leppävirran pelimanneja kuullaan ensi kesänä Kaustisella jo 43. kerran. Mukana on myös Jukka Suominen, lippalakissa ja valkea hanuri sylissä. Kaustisen 48. kansanmusiikkijuhlat järjestetään 6.-12.7.2015. Juhlille toivotaan jälleen satoja kansanmusiikki- ja kansantanssiryhmiä luomaan ainutlaatuista kyläjuhlaa keskelle Suomen suloisinta suvea! Kansanmusiikin ja -tanssin harrastustoiminnan edistäminen on juhlien juureva perustehtävä, jonka merkityksestä kertoo kolmen edellisen vuoden huikeat pelimannimäärät. Vuonna 2014 juhlien esiintyjistä oli pelimanneja, laulajia ja tanssijoita peräti 3400, enemmän kuin kertaakaan koko festivaalin historiassa aiemmin. Valtaosa Kaustisen esiintyjistä saapuukin juhlille talkoohengessä, ns. pelimanniehdoin. Pelimanniehtojen mukaan viral- lisiksi esiintyjiksi valituille pelimanneille ja esiintyjäryhmille tarjotaan keikkojen lisäksi koko viikon festivaaliranneke sekä etuja majoituksen ja ruuan osalta. Esiintyjäryhmät voivat ilmoittautua mukaan juhlien verkkosivujen kautta (www.kaustinen.net) tai postitse. Ilmoittautuminen tapahtuu kahdessa jaksossa: Ensimmäinen ilmoittautumiskausi on 1.11.2014-31.1.2015 – nopeille ilmoittautujille pyritään tarjoamaan parempaa näkyvyyttä mm. ennakkomarkkinoinnissa. Toinen, täydentävä ilmoittautumiskausi on 1.2.-30.3.2015. Vuonna 2015 Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus vuositeema on Kaikki pelaa. Teemalla halutaan tuoda esiin musiikin ja tanssin tarjoamia mahdollisuuksia avoimuuteen ja yhteisöllisyyteen. Juhlien oma vuositeema on kansanlaulu. Esiintyjäryhmien toivotaan ottavan teemat huomioon laatiessaan ohjelmistoa ensi kesän juhlia varten. Tervetuloa mukaan kesän onnellisimpien päivien melskeeseen ja tekemään pienen kylän suurta juhlaa! Romantiikkaa mailla ja vesillä Seppo Kononen Kaustisen pelimanni-ilmoittautuminen on alkanut 30 Lisätiedot pelimanni-ilmoittautumisesta sähköpostitse: pelimannit@kaustinen.net Paperisen ilmoittautumislomakkeen tilaaminen puhelimitse: 040 3582 198. www.kaustinen.net PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
Mistä on musiikki tehty? Teksti: Roope Aarnio Piirros: Veera Juutinen Musiikin teoriaa harrastajille ja kiinnostuneille kuuntelijoille Nuotinlukutaidon perusteet on helppo oppia. Yksinkertaiset ohjeet löytyvät helposti netistä ja teoriaoppikirjoista. Haaste on siinä että jaksaa harjoittaa riittävästi nuotinlukutaitoaan, jotta se kehittyy, helpottuu ja nopeutuu. Lukemaan oppii vain lukemalla. Eli nuottikirja käteen ja kappaleita kahlaamaan, vaikka yksi uusi sävelmä päivittäin soittaen tai laulaen. Nuottiviivasto: Tavallisesti nuottiviivastossa on viisi viivaa. Nuottien sijoittuminen viivastolla kertoo sävelkorkeuden, ylhäällä on korkeat sävelet ja alhaalla matalat sävelet. Nuottiavain: Nuottiavain kertoo miltä korkeudella nuottiviivaston sävelet soivat. Eri soittimille ja äänialoille on monia nuottiavaimia, mutta yleisin on G-avain (diskanttiklaavi) joka määrää g1sävelen paikan toiseksi alimmalle viivalle. G-avain soveltuu korkeudeltaan hyvin melodiasoittimille ja sopraanoäänialalle. Bassoklaavi eli F-avain on sopiva matalille äänille ja instrumenteille. Pianistit, haitaristit ja kantelistit lukevat yleensä vasemman käden basso-osuudet F-klaavista. Helpoista ja tutuista lauluista on hyvä aloittaa. Nuotteja lukemalla kehittyy sisäinen kuulo ja instrumentin hallinta isoin harppauksin. Samalla kasvaa oma ohjelmisto. Kannattaa kuitenkin muistaa, että nuotti on vain karkea yritys kuvata visuaalisesti jotain kuuloon perustuvaa abstraktia asiaa, musiikkia. Kyseessä on siis vain suuntaa antava ohjeistus tai muistilappu. On paljon musiikin elementtejä, joita nuottikuvasta on vaikea saada kunnolla selville, kuten soundi, fraseeraus, svengi, tarkka sävelkorkeus ja niin edelleen. Mutta paljon asioita se myös kertoo. Nuotteja kannattaa opetella lukemaan, jotta voi paremmin ymmärtää ja opiskella musiikkia lisää. Tahtilaji: Tahtilaji kertoo kappaleen sykkeen, pulssin, eli kuinka moneen lasketaan. Yleisimmät lienee 4/4 (tangot ja foxit), 2/4 (polkat, humpat, jenkat), 3/4 (valssit, masurkat, polskat), 5/4 (kalevalainen runolaulu) 6/8 (Jigit) ja 12/8 (Slovarit kuten Delilah, Valot, Sinun omasi). Alempi luku kertoo minkä mittaisista tahdin sisäisistä yksiköistä on kyse, ja ylempi luku kertoo kuinka monta niitä yksiköitä tahdissa on. Tempomerkintä: Tempomerkinnästä näkee kuinka nopea kappale on. Tältä osin käytäntö on kirjavaa. Perinteinen klassisen musiikin merkintä kertoo italiankielellä esityssuosituksen (esim allegro = iloisesti, tai lento = hitaasti), kun taas nykyaikaisempi ja täsmällisempi tapa on ilmoittaa tarkka metronomilukema eli kuinka monta iskua on minuutissa. Kalliolle kukkulalle q = 120 Trad. A D‹ 3 & b 4 œ™ œ œ A7 œ Kal - li - ol - le, B D‹ & b ™™ œ œ œ œ ™ #œ œ kuk - ku -lal - le G‹ œ Tu - le, tu - le, Etumerkintä: Etumerkinnästä selviää kappaleen sävellaji. Etumerkintä ylentää tai alentaa tietyt sävelet koko kappaleen ajaksi, jotta oikea sävellajin tuntu välittyisi. Jos kappale menee C-duurissa tai A-mollissa, eli pianon valkoisilla koskettimilla, ei etumerkintää tarvita. Muissa sävellajeissa on omat etumerkkinsä. Sävellajeja on 12 duuria ja yhtä monta mollia. Usein riittää jos osaa niistä noin puolet, eli kolmeen ylennys- ja alenusmerkkiin asti. Monesti kappale päättyy toonikaan, eli sävellajin perussäveleen. Esimerkkikappaleen sävellaji on D-molli. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 D‹ œ œ œ œ ra - ken -nan A7 œ œ mi - nä D‹ œ™ œ œ œ tyt - tö nuo - ri, œ œ œ ja - ka -maan œ #œ œ D‹ œ ™ #œ œ se mun kans - sa - ni Rakenne: Kappaleen rakenteen hahmotus on tärkeää, ja siihen nuottikuvalla on iso vaikutus. Hyvin kirjoitettu nuotti selventää rakennetta ja auttaa nopeasti hahmottamaan kappaleen kokonaisuuden. Huonosti jaoteltu nuotti saa taas yksinkertaisenkin kappaleen näyttämään epäselvältä. Rakennetta merkitään usein neliön sisällä olevilla isoilla kirjaimilla. Œ ™™ ma - ja - ni. A7 œ œ D‹ Sointumerkit: Viivaston yläpuolella on usein reaalisointumerkit, joista selviää kappaleen harmonia ja siihen sopivat soinnut. Esimerkiksi Dm tarkoittaa D-mollikolmisointua Œ ™™ Nuotit: Nuotin päät (pallot) kertovat sävelkorkeuden, palkit (tai liput) nuotin varren toisessa päässä kertovat sävelen keston (aika-arvon) tempoon nähden. Tahtiviivat: Selventävät tahtilajia ja nuottikuvaa. Käytännössä helpottavat jaottelemaan luettavaa, kuten vaikka sanojen välit tai pilkut kirjoitetussa tekstissä. Aiheeseen liittyviä nettilinkkejä ja verkko-oppimateriaaleja: http://www.jerelaukkanen.com/materials/ notaationperusteet/ http://www.nuottila.info/2007/ http://www2.siba.fi/muste1/ http://www15.uta.fi/arkisto/mustut/mute/ 31
Viime vuonna laulettiin läpi Kalevala – ensi vuonna Kanteletar Taavi Tatsi V uonna 2013 laulettiin Helsingissä läpi koko Kalevala. Urakka kesti neljäkymmentä tuntia. Tapahtuma sai laajaa mediahuomiota, ja se palkittiin myös Helsingin kaupungin vuoden 2013 kulttuuriteko -kunniamaininnalla. Ensi vuonna tapahtuman järjestänyt Shamuyhtye käy käsiksi Kantelettareen. Shamu-yhtye järjestää vuoden 2015 aikana Ajaton-klubisarjan, jonka tarkoituksena on tuoda esiin Elias Lönnrotin Kanteletar-runokokoelmaa kansanmusiikin värittämänä. Viisi kertaa toteutettavassa klubi-illassa nykykansanmuusikot herättävät Kantelettaren runot henkiin samankaltaisessa muodossa, kuin Lönnrot ne aikanaan kuuli – runolauluina. Suomalaisen kaunokirjallisuuden kaanoniin luettavia runoja kuulee harvoin laulettavan niiden taustalla olevan runomitan ehdoilla, säestyksettömästi ja vähäsävelisesti. Yhtyeen tarkoituksena on tuoda tämä sävel- ja runomaailma kaikkien kuultavaksi matalan kynnyksen klubi-illoissa, joissa yleisö on tervetullut osallistumaan runolauluun ja kokemaan vanhan runon ajatonta virtaa. Shamu laulaa Kalevalaa hississä. Ajaton-klubilla ei tarvitse osata nuotteja, ja laulaa saa kuka tahansa. Esilaulajina toimivat muusikot laulavat Kantelettaren runoja vanhoilla runosävelmillä, ja yleisö voi osallistua kuoro-osuuksiin kirjat apunaan. Kanteletarta voi seurata myös omilta mobiililaitteilta sähköisessä muodossa. Viiden klubi-illan aikana on tarkoitus laulaa läpi kaikki Kantelettaren säkeet. Ajaton-klubi järjestetään helposti saavutettavissa paikoissa pääkaupunkiseudulla ja kesän kansanmusiikkitapahtumien yhteydessä. Sarja alkaa helmikuussa 2015 Kalevalan päivänä, ja se toteutetaan tämän 32. Talvipäivien kurssit 30.1.-1.2.2015 Iisalmessa Pelimannikurssi (16h, pe-su): Katja Lampinen, mandoliini Raikasta soittoa mandoliinin maailmasta, mukana myös Pelimanni-Heikki. Soittotupa (16h, pe-su): Antti Järvelä, viulu Vanhanajan pelimannitanssien meininkiä ja virkeää nykyperinnettä samassa tuvassa! Nuorten kansanmusiikki (14h, pe-su) Petri Makkonen, hanurit Pienet ja isot kanteleet / harmonikat Tiina Hiltunen, kanteleet Ryhmäsoittoa ja yksityisopetusta Avaa äänesi, käyttäen gyrokinesistekniikkaa (16h, pe-su) Päivi Lumiaro Laulamisen ohella liikutaan ja hoidetaan kehoa lempeästi venytellen ja hengitellen. Tähdätään laulavaan kehoon! Lyömäsoittimet kurssi (12h, la-su) Jari Lappalainen Kurssilla perehdytetään perustekniikoiden ja rytmien lisäksi djempe rummun musisointiin. Sopii isät/pojat Kurssimaksut: Pe-Su kurssit 55 € , nuorten kansanmusiikkikurssi 45 € ja lyömäsoittimet 40 €. Ilmoittautumiset: 23.1.2015 mennessä Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liittoon, Os. Päiviönkatu 27, 74100 Iisalmi, Puh: 0440-186 977 e-mail: kyosti.marin@nuorisoseurat.fi, Katso netti: yla-savo.nuorisoseurat.fi Majoitusvaraukset ilmoittautumisten yhteydessä: Hotellimajoitus Sokos Hotelli Koljonvirrassa: 45€/yö/2hh, lisävuode 25€ ja luokkamajoitus 20€/yö, sis aamupalan ja patjan (Edvin Laineen koulu) Ruokailupaketti: 25€, sis 3 lämmintä ruokaa ja 3 kahvilippua pullan kanssa OHEISTAPAHTUMIA: Pe 30.1. klo. 20-02 Tulojamit, rytmimusaa Kuohussa Pe 30.1. klo. 22-23 Soolojen Yö, Kulttuurikeskuksen lämpiö La 31.1. klo. 18 Alkulämpimät, Kulttuurikeskuksen lämpiö La 31.1. klo. 19 Lauantailöylyt –Konsertti, Kulttuurikeskus La 31.1. klo. 20 Jälkilöylyt, huutokatrillia, jameja, kv. väriä Tartosta Su 1.2. klo. 10 Kansanlaulukirkko, Pyhän ristin kirkko Su 1.2. klo. 14 PäätösSoitto, Pelimannikonsertti, Kulttuurikeskus Ylä-Savon Pelimannit Opintokeskus SKAF Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liitto 32 Shamu on ryhmä urbaaneja muusikoita, joita yhdistää rakkaus musiikin yksinkertaiseen ilmaisuvoimaan. Yhtye on perehtynyt pohjoisten laulukulttuurien shamanistisiin maailmankuviin ja niiden musiikilliseen ilmaisuun. Shamussa on mukana: Heidi Haapoja, Charlotta Hagfors, Amanda Kauranne, Emmi Kuittinen, Minna-Liisa Tammela, Sanne Tschirpke ja Kirsi Vinkki. jälkeen huhti-, heinä-, syys- ja marraskuussa. Klubi-illat kestävät useita tunteja, ja yhteislaulun lisäksi niillä kuullaan soololauluja sekä aiheeseen liittyvää kansanomaista, akustista instrumentaalimusiikkia. Mukaan on pyydetty myös vierailevia taitelijoita ja puhujia. Vierailijoiden avulla tavoittelemme musiikkityylejä ja -rajoja rikkovia esityksiä; Kantelettareen voivat tarjota uusia näkökulmia niin freestyleräppääjät kuin klassisen musiikin taiturit. Ajaton-klubisarjan ensimmäinen klubiilta ”Eräskummainen kantele” järjestetään Kalevalan päivänä 28.2.2015 Vanhalla ylioppilastalolla. Muusikkovierailijoina klubillaovat nuoret huippukantelistit Senni Eskelinen ja Valtteri Lehto. Muiden klubi-iltojen aikataulu ja paikat tarkentuvat vuoden alussa, tiedotusta voi seurata muun muassa Shamu-yhtyeen facebooksivulta: www.facebook.com/shamuband. PA K A R I N P E N K I L L Ä RANTASIPI IKAALISTEN KyLPyLäSSä 30.1.-1.2.2015 Heitä viikonlopuksi talviturkkisi pois ja nauti hyvästä ruoasta, pelimannimusiikista, kylpylästä sekä tansseista! Tervetuloa mukaan! MAJOITUSTARJOUS PE-SU LA-SU 137,50 €/hlö/2hh 92,50 €/hlö/2 hh *saapuessasi yksin lisähinta 27 €/vrk Majoitusvaraukset la 10.1.2015 mennessä puhelin 03 451 2100 tai myyntipalvelu.ikaalistenkylpyla@restel.fi. Lisätiedot tapahtumasta ja ilmoittautumiset tanssisoittoon Toivo Viikilä puh. 040 507 0382/topi.viikila@gmail.com Hintoihin sisältyy majoitus, aamiainen, lounas, kahvit, iltapala, ohjelmamaksu iltaisin tanssiravintolaan sekä kylpylän ja kuntosalin vapaa käyttö. Hämyläntie 2, 39500 IKAALINEN 03 4511 | www.rantasipi.fi KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
Kuvat: Eric van Nieuwland Suomalaiset WOMEXissa The World Music Expo, WOMEX, järjestettiin tänä vuonna 20. kerran lokakuun lopussa. WOMEX on kansainvälinen verkostoitumistapahtuma maailmanmusiikin parissa työskenteleville. Tapahtuma sisältää messut, showcase-festivaalin, konferensseja, elokuvaohjelman sekä avajais- ja palkintoseremoniat. Tapahtumassa on mukana vuosittain yli 2200 osallistujaa, joista yli 1200 on yrityksiä, 90 eri maasta. Euroopan maissa kiertävä tapahtuma pidettiin tänä vuonna kauniissa Santiago de Compostelan pikkukaupungissa Espanjassa. M usic Finlandin ansiokkaasti organisoima Suomen messuosasto oli täynnä kuhinaa koko tapahtuman ajan. Suomalaisten messudelegaatioon kuului 19 tahoa ja kaikkinensa Suomesta oli 32 henkeä messuilla promoamassa ja myymässä suomalaista kansan-, maailman- ja jazzmusiikkia. Verkostoitumista edistääkseen Music Finland järjesti myös illallisia, joihin kutsuttiin kansainvälisiä vaikutusvaltaisia tapahtumien ja median edustajia. Ruokailun siivittämänä käyntikortit vaihtoivat omistajaa ja kontaktit vahvistuivat ikään kuin huomaamatta. Illallisilla kuultiin myös musiikkia, kun Ilkka Heinonen, Emilia Lajunen sekä Joonas Widenius ja Anna Murtola esittivät pienet ohjelmanumerot illallisvieraille. Suomalainen musiikki sai tänä vuonna erityishuomiota, kun Ilkka Heinonen Trio valittiin yhdeksi showcase esiintyjäksi yli 800 hakijan joukosta. Erilaisia showcase esityksiä oli messuilla kuutisenkymmentä. Trion päiväkonsertti veti salin täyteen väkeä niin, että 300 käsiohjelmaa loppuivat kesken. Yhtye sai konsertistaan runsaasti palautetta, joista kaikista kävi ilmi kiinnostus ainutlaatuiseen kokoonpanoon, jossa monille eksoottinen jouhikko (Ilkka Heinonen) on yhdistetty jazzelementein ryyditettyihin kontrabassoon (Nathan Riki Thomson) ja rumpuihin sekä elektroniikkaan (Mikko Hassinen). Aikaisemmin Suomesta on esiintynyt WOMEXin showcase ohjelmassa seuraavat artistit ja yhtyeet: Alamaailman vasarat, Antti Paalanen, Dánjal (Färsaaret/Suomi/Ruotsi/Tanska), Frigg, Gjallarhorn, Johanna Juhola Reaktori, Jouhiorkesteri, JPP, Kimmo Pohjonen, Lepistö&Lehti, Maria Kalaniemi & Aldargaz, Maria Kalaniemi & Vilda Rosor, Sväng, The Great Nordic Band feat. Soloists (Tanska/Färsaaret/Grönlanti/Ruotsi/Norja/Suomi/Islanti), Timo Väänänen, Troka, Ulla Pirttijärvi, Värttinä - WOMEX 12 Artist Award ja Wimme. Yhteen hiilen puhaltaminen on erityispiirre Suomen messuosastolla verrattuna moniin muihin: kontakteja jaetaan ja omille yhteistyökumppaneille kerrotaan myös muista suomalaisista projekteista. Näin saadulla vahvalla yhteisrintamalla messutapahtuma oli jälleen Suomen näkökulmasta menestys ja Music Finlandin merkitys suomalaisen maailmanmusiikkiviennin vauhdittajana on jälleen kiistaton. Pyhiinvaellusreitistään tunnettu Santiago de Compostela antoi matkalaisille myös muita muistoja: kaupungin hienot katedraalit, kapeat kujat täynnä toinen toistaan parempia ruokaravintoloita ja lämmin sää kruunasivat onnistuneen messumatkan. Sirpa Lahti Sirpa Lahti oli WOMEXissa edustamassa Ilkka Heinonen Trioa sekä Sibelius Academy Folk Big Bandia Maailma Kylässä festivaalilta Piia Lääveri ja Johanna Eurakoski työn touhussa. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 33
Lokakuun Loiskeet ja Suomen Kansanmusiikkiliiton syyskokous Lappajärvellä Teksti ja kuva: Päivi Ylönen-Viiri Hotelli Kivitippu kuhisi jälleen pelimanneja ja kansanmusiikin ystäviä lokakuun alussa niin, että huoneet loppuivat kesken jo varhain. Paikalla oli mukava joukko erilaisia pelimanniyhtyeitä enimmäkseen lähiseudulta. L okakuun Loiskeet on lämminhenkinen pelimannitapahtuma, jossa halataan, jutellaan, soitellaan, istahdetaan kuuntelemaan toisia. Puitteet antavat hyvät mahdollisuudet myös virkistymiseen saunan lauteilla ja altaalla. Kaunis kraaterijärven maisema tuo myös oman mausteensa tapahtumaan. Kokouksen vuoksi Ylä-Savosta paikalle tullut ensikertalainen Pertti Malinen totesi:”Olen tullut omieni pariin! Tänne olisi mukava tulla yläsavolaisten kanssa esiintymään.” Se tuli niin vakuuttavasti, että toivottavasti toive ensi vuonna toteutuu. Lokakuun Loiskeita juhlittiin nyt 25. kerran. Loiskeet ovat tuoneet kansanmusiikkikenttään hienon omaleimaisen tapahtuman, joka on kasvanut niin isoksi kun majoituskapasiteetin vuoksi on mahdollista. Tapahtuman isä lappajärveläinen Toivo Rajala on tyytyväinen myös tapahtuman tämänhetkiseen tilanteeseen. Tapahtuma on pelimannien juhla! Tänä vuonna toista kertaa tapahtumaa isännöi Eteläpohjalaiset Spelit. Anneli Aho piti ohjelman yksityiskohdat hyppysissään, mutta ennätti soittamaankin useaan otteeseen. Juhlaloiskeissa nousi lavalle myös levyjulkaisukiertueella ollut Pauli Hanhiniemi ja Hehkumo. Paljon kaksirivisiä Windalan pelimannien tasokasta ja lämminhenkistä soittoa oli hienoa kuulla. Varsinkin mestarillisiä kaksirivisiä oli tapahtumaan kerääntynyt useita. Soittamaan olivat saapuneet Usko Välimäki, Teijo Aho, Erkki-Jussi Koivuluoma ja monta 2-rivisyhtyettä kuten Tepot. Lahikaisen Tapania ja Astaa voisi kuunnella vaikka kuinka kauan. Jussi Asu kuuluu Loiskeissa vakiokaartiin, ja saa välillä aikaan muiden pelimannien kanssa mahtavia jameja flyygerlinurkkauksessa. Vakioporukkaan kuuluva Loiskuu pääkaupunkiseudulta tanssitti yleisöä mallikkaasti perjantai- 34 Lauteilla Lappajärven pelimannit. na, kuten myös paikallinen Lappajärven pelimannit. Tapahtuma oli myös Lappajärven pelimannien 25-vuotisjuhla. Paikalliset pelimannit ja Loiskeet ovat kulkeneet rinta rinnan yhtä kauan. Lappajärven pelimannit on erikoisen tasokas ja monipuolinen yhtye. Yhtyeen perustaja Mikko Valo kertoili että, yhtyeessä on ollut näiden vuosien aikana 15 eri soittajaa. Yhtyettä ovat ohjanneet vuorollaan Asko Laukkonen, Kristian Hyyppä ja Antti Purola, Yhtyeen riveistä on kasvanut moni tasokas hanuristi, myös tämän vuoden Kultaisen harmonikan voittaja Aleksi Laukkonen. Soitto oli komeaa kuultavaa, ja Rajalan Topi nauratti yleisö välillä lauluillaan ja jutuillaan. Soitosta kuulee, että yhtye on soittanut Kivitipussa paljon tansseja. Yhtye esiintyy myös Väkitukko-kansantanssiryhmän kanssa. Tätäkin yhteistyötä nähtiin juhlakonsertissa. Juhlien jälkeen kokoustettiin Suomen Kansanmusiikkiliiton syyskokous pidettiin sunnuntaiaamuna kun konsertit olivat ohi. Hyvillä mielin kauniissa Lappajärven maisemassa kokous sujuikin mallikkaasti. Hallitukseen valittiin erovuoroisten tilalle vuosiksi 2015-2016 Markku Vuori (Pohjois-Savo), varalle Eino Logrén (Itä-Savo), Marja-Leena Alanen (Häme), varalle Sakari Jankkari (Häme), Toivo Viikilä (Suomen Huuliharpistit), varalle Erkki Vihinen (Suomen Huuliharpistit), Tony Wallius (Uusimaa), varalle Anja Hinkkanen (Uusimaa) sekä Riitta Reijonen (Keski-Suomi), varalle Riitta Riihelä (Kymenlaakson pelimannikuoro). Syyskokouksessa hyväksyttiin myös liiton runsas toimintasuunnitelma ja tiukka talousarvio vuodelle 2015. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
Taiteilijat residenssissään Teksti: Anna Fält Kuva: Emma Fält Usein artist-in-residency -talot on varustettu kuvataiteilijoiden työskentelyvälineillä ja niiden toiminta tuntuu perustuvan enimmäkseen visuaalisten taiteiden työstämiseen. Intensiivityöskentelyä kaipaavalle kansanmuusikollekin on korvaamaton tilaisuus matkustaa uusiin maisemiin, asua ja työskennellä tilassa josta oma arki on kaukana. O ma kokemukseni residenssityöskentelystä perustuu kahteen työskentelyperiodiin, kuukausi Viron MoKs Open AIR:ssa, toinen Herhusidtalossa Islannin Siglufjöðurissä. Pienessä virolaisessa Monsten kylässä asuu isossa kivitalossa maksuttomasti yhtä aikaa useita taiteilijoita, isäntäperhe ja toinen lapsiperhe. Herhusidista, kuten useimmista residensseistä, maksavat asukkaat vuokraa. Pienen yksiön sekä suuren ateljeetilan sisältävä talo on ihanteellinen yksin työskentelevälle, jos vain ei pelkää myrskyjä öisin. Talo kirjaimellisesti heiluu! Minulle yksin vieraassa paikassa oleilu ei toimisi, työstämme yhteistä projektia siskoni kanssa, ja näin sain eniten irti sekä residenssityöstä että vapaa-ajasta. Joku toinen valitsee residenssin juuri ollakseen täysin yksin, tehdäkseen töitä vuorokauden ympäri. Hyvä puoli usean henkilön taloissa onkin juuri mahdollisuus lukkiutua omaan tilaansa mutta myös seurustella asukkaiden tai paikallisten kanssa niin halutessaan. Yleensä residensseihin on tietyt hakuajat, monet ottavat vastaan lyhyelläkin varoitusajalla kyselyitä vapaista tiloista. Useat vaativat pidemmän oleskelun mutta yksi tai jokunen kuukausi on yleinen työskentelyaika. Sekä MoKsin että Herhusidin pitäjät kertoivat hakijoita riittävän ja joka kuukausi on asukkaita ollut jo monen vuoden ajan. Matkat ja elinkustannukset maksetaan itse, usein apurahojen turvin. Joissakin paikoissa artistilta odotetaan jonkinlaista esiintymistä/esittelyä tai osallistumista jonkinlaiseen sovittuun toimintaan, toisissa ollaan ja asutaan yksin ilman pienintäkään velvoitetta. MoKs tarjosi hyvät esiintymismahdollisuudet Tarttoon, Herhusidin naapurit auttavat mielellään keikkajärjestelyissä vaikka itse residenssi ei tällaista virallista palvelua tarjoa. Tein Islannissa soolokeikat paikallisessa kirkossa ja ravintolassa ja totesin että jokusella esiintymisellä ja levymyynnillä voi hyvinkin tienata matkarahat jos apurahaa ei irtoa. Vaihtoehtoja residensseistä löytyy lukemattomia ja tärkeintä on itse tietää, mitä ajalta haluaa. Haluatko urbaanin tai maalaismiljöön, haluatko työskennellä kovaäänisesti yöllä, tarvitsetko apuvälineitä? Paikoilla voi olla selkeät profiilit joista voi löytää itselle sopivimman, tai hyvin vapaasti mainostavat talot voivat toimia vain sinä tilana jonka juuri sinä tarvitset omaan itsenäiseen työskentelyysi. Meidän työhömme oli täydellistä asua pikkukylissä sivistyksen ulkopuolella, keskittyen vain luomiseen, ja vapaa-ajalla luontoon. • Residenssejä löytyy ympäri maailmaa ja niitä ylläpitävät erilaiset järjestöt, yhdistykset ja yksityishenkilöt, usein taiteilijat. Vuokrasumma, hakuaika, ja työskentelytapa ja -aika vaihtelevat valtavasti, kaikille yhteistä on että residenssi on talo tai asunto jossa taiteilija työskentelee sovitun ajan. • Residenssitaiteilija on kuka vain hakuprosessissa valittu ja/tai vuokran maksanut, joka haluaa työskennellä valitunpituisen ajan uusissa maisemissa, yleensä ulkomailla. Suomessakin on useita residenssejä, mikään ei estä hakemasta paikalliseen residenssiin. • Suurin osa residensseistä on erikoistunut tiettyihin taiteenaloihin. Tiettyihin avoimiin hakuihin haetaan esimerkiksi vain arkkitehteja lyhempään projektiin tai kuvanveistäjiä tiettyyn performanssiin. Monet arvostavat monitaiteista työskentelyä ja yhteistyöprojekteja. • Joitain residenssejä ei luovuteta alle vuoden oleskeluun. Usein puolison/perheen sekä lemmikin voi ottaa mukaan. Kullanarvoinen vinkki kansanmuusikoille on ottaa yhteyttä paikallisiin kollegoihin jo ennen saapumista. On hyvinkin todennäköistä että juuri residenssikuukausien aikana on kaupungissa muusikon, luennoitsijan tai musiikinopettajan tarvetta, samalla pääsee sisälle paikalliseen kansanmusiikkielämään. Itse istuin muun muassa joka sunnuntai kuukauden ajan laulamassa islantilaisia rimúreita! Samoin muiden alojen taiteilijoiden kanssa voi syntyä hienoja yhteistyöprojekteja vaikka aamiaspöydässä visioiden. Ylipäätään helpottaa elämää tutustua paikan tarjontaan ja olla yhteydessä mahdollisiin yhteistyökumppaneihin etukäteen. Kokemukseni mukaan ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita residenssiasukkaista, ja haluavat auttaa ja esitellä paikkoja. Pienissä paikoissa kansainväliset vieraat herättävät mielenkiintoa ja tuovat paikallisillekin mukavaa vaihtelua! Lue lisää residensseistä: www.resartis.org KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 35
Mitä siellä Sibiksessä tehdään? Juhani Näreharju Joskus kuulee puhetta siitä, että kansanmusiikin ammattilaisten koulutus lymyää akateemisten seinien suojassa. Mitä siellä tehdään? Onko se edes kansanmusiikkia? Opetetaanko siellä Konstan parempaa valssia? T ekemisten esittelyyn on monta tapaa. Toiminta näkyy ulospäin esiintymisinä, äänitteinä, videoina, opetustoimintana, kirjallisina julkaisuina, internet-sivustoina ja tietysti asiansa osaavina opiskelijoina ja ammattilaisina. Kansanmusiikin aineryhmän (virallisesti: Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osaston, Kansanmusiikin aineryhmä) toimintaa esitellään viidellä nettisivustolla. Ne antavat vastauksen moneen edellä esitettyyn kysymykseen. Perustiedot kansanmusiikin aineryhmästä www.uniarts.fi/siba/ kansanmusiikki Taideyliopiston nettisivujen yksi alasivuista esittelee lyhyesti Kansanmusiikin aineryhmän toimintaa, ajankohtaisia asioita ja henkilökuntaa. Sivulla on linkit myös muihin alla esiteltyihin sivustoihin. Etno.net – julkaisuja ja arkistomateriaalia www.etno.net Etno.net on rakennettu kahden kerroksen periaatteella. Julkisella puolella ovat esillä CD-sarja, verkkoäänitteet, kirjasarja, opinnäytteitä sekä oppimateriaaleja ja tietoaineistoja. Suurin osa Etno.netin sisällöstä on ainoastaan Sibelius-Akatemian opiskelijoiden ja opettajien käytettävissä. Tähän suljettuun ympäristöön tallennetaan sellaisia aineistoja, joita ei ole viimeistelty laajempaan jakeluun tai joita ei sopimussyistä voida julkaista. Lähes kaikki kansanmusiikkiopintojen aikana tehtävät kirjalliset työt arkistoidaan Etno.netin ei-julkiseen sivuston osaan. Näin ne ovat myös seuraavien opiskelijasukupolvien käytettävissä. Suljetulta puolelta siirretään mahdollisuuksien mukaan aineistoja julkiselle puolelle, viimeisteltynä ja julkaisusopimuksin vahvistettuina. Osa julkisen puolen sisältöalueista on vielä hitaasti karttumisen käynnistysvaiheessa. Etno.net-vinkit 1. Tutustu CD-sarjan äänitteisiin ja ääninäytteisiin. Kuuntelemalla 20?30 lyhyttä ääninäytettä saat hyvän kuvan siitä, millaista musiikkia Sibelius-Akatemiassa musisoidaan. 2. Avaa valikon kohta Opinnäytteet, ja sieltä kohta Tohtoriopinnot. Tutustumalla vaikkapa Piia Kleemolan ja Outi Pulkkisen tohtoritöihin saat kuvan tohtoriopintojen moninaisuudesta. 3. Jos haluat tietoja siitä, miten opiskelijaksi pyrkivien taitoja testataan kansanmusiikkiteorian osalta, avaa valikko Oppimateriaalit ja tietoaineistot ja sieltä alasivu Kansanmusiikkiteoria. www.sibafolkbigband.fi Osallistuminen suuren kansanmusiikkiorkesterin FBB:n harjoituksiin ja esiintymisiin kuuluu kansanmusiikin perusopiskelijoiden yhtyeopintoihin. Folk Big Bandilla on lisäksi muuta, opintotoiminnan ulkopuolista esiintymistoimintaa. Orkesterin uunituoreet nettisivut on julkaistu aluksi vain englanninkielisinä. Sivustolla on sekä ääni- että videonäytteitä. Nordic Master in Folk Music (NoFo) www.nofomaster.net Osa kansanmusiikin opiskelijoista suorittaa maisteriopintonsa neljän pohjoismaisen oppilaitoksen yhteisessä koulutusohjelmassa, jossa opiskelijat opiskelevat oman yliopistonsa lisäksi kolmessa muussa oppilaitoksessa. Sibelius-Akatemian lisäksi mukana on opiskelijoita Ruotsista (Royal College of Music, Stockholm), Tanskasta (The Academy of Music and Dramatic Arts, Esbjerg) ja Norjasta (Ole Bull Academy, Voss). Myös NoFo:n englanninkielinen internetsivusto on uusi ja ajantasainen. The Nordic Master of Global Music (GLOMAS) www.glomas.net GLOMAS-koulutusohjelma on maisterivaiheen opintokokonaisuus. Kuten nimi kertoo, opintojen kohteena ovat musiikkikulttuurien monet muodot – myös opiskelijat tulevat eri puolilta maailmaa, monista eri kulttuureista. Koulutuksen järjestäjinä toimivat Sibelius-Akatemia ja tanskalainen Royal Academy of Music, Aarhus. Opiskelijat opiskelevat molemmissa oppilaitoksissa. Koulutusohjelman nettisivut ovat englanninkieliset. Etno.netissä voi itseopiskella vaikka improvisointia. 36 Sibelius-Akatemian Folk Big Band Hakuaika Sibelius-Akatemiaan nyt jo tammikuussa, 7.?21.1.2015 www.uniarts.fi/siba KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
Rahvaan musiikin kerho rippikouluikään Tampereella toimiva alunperin Rahvaanmusiikin kerho täyttää tänä vuonna 15 vuotta. Juhlan kunniaksi Kansanmusiikki haastatteli yhdistyksen Haastattelu: Sauli Heikkilä puheenjohtajaa Jenni Laresta. Merkkivuotta juhlitaan juhlaklubilla 12.12. Rahvaanmusiikin kerho täyttää 15 vuotta. Onneksi olkoon. Mistä kaikki sai alkunsa? Kiitos paljon! Rahvaanmusiikin kerhon toiminta alkoi vuonna 1999 tamperelaisten etnomusikologian opiskelijoiden toimesta. Klubia pyöritti aluksi NEFA-Tampereen, eli etnomusikologian opiskelijoiden ainejärjestön alaisuudessa toimiva työryhmä, johon kuuluivat Tuuli Talvitie, Juho Koiranen ja Pekko Käppi. Ravintola Telakasta saatiin luotettava yhteistyökumppani ja keikkapaikka heti toiminnan alussa. Vuonna 2005 perustettiin Rahvaanmusiikin kerholle oma yhdistys. Alusta asti tarkoitus oli tuoda kansanmusiikkia arkiasussaan kansan syville riveille, ja sillä ajatuksella mennään edelleen. Reteää, reipasta, innostavaa ja rakkaudella tehtyä musiikkia, kerran kuussa, kohtuuhintaan. Kuinka säännöllistä ja aktiivista toiminta on ollut? Ainakin yhdistyksen aikana, eli vuodesta 2005, on klubi-ilta järjestetty kahdeksan kertaa vuodessa, neljä syksyisin (syys-joulukuu) ja neljä keväisin (tammi-huhtikuu). Koska toimimme täysin vapaaehtoisvoimin ja avustusten varassa, on muu toiminta aina riippuvaista hallituslaisten aktiivisuudesta ja eri tahojen rahoituspäätöksistä. Sisältääkö toiminta muutakin kuin klubien järjestämistä? Totta kai! Haluamme yhdistyksenä edistää kansanmusiikkia ja -tanssia kaikin mahdollisin tavoin. Teemme yhteistyötä esimerkiksi Tampere-talon kanssa, jotta vähän isommille areenoille saataisiin kansanmusiikkia. Kesäisin on järjestetty lastentapahtuma, Rahvis-kesä. Viime vuonna olimme mukana pilotoimassa Taidebussihanketta, jolla vietiin taidetta Pirkanmaan maakuntiin. Tänä syksynä olimme mukana järjestämässä ensimmäistä sukukansapäivää Tampereelle. Kaikenlaista on siis tehty, ja meitä kannattaa ehdottomasti lähestyä yhteistyökuvioiden merkeissä osoitteeseen info@rahvaanmusiikinkerho.net. Mikä on kerhon merkitys? Millaista palautetta olette saaneet? Kansanmusiikkiin keskittyvää klubitoimintaa ei Suomessa vieläkään kauheasti ole. Kesäfestareita ja tapahtumia kyllä on, mutta säännöllinen klubitoiminta mahdollistaa muusikoille esiintymislavan ympäri vuoden. Rahvaanmusiikin kerho ja helsinkiläinen Perinnearkku ovat tärkeimmät keikkapaikat Kansanmusiikkiliiton kiertuebändeille. Säännöllinen toiminta on mahdollistanut pysyvät tiedotuskanavat ja yhteistyökumppanit, ja meillä onkin oma aktiivinen kävijäjoukkomme, joka tulee joka klubille. Kuinka kauan olet ollut itse mukana toiminnassa? Aloin käydä Rahvaanmusiikin illoissa syksyllä 2006, kun muutin Tampereelle opiskelemaan. Viitisen vuotta myöhemmin minua pyydettiin mukaan järjestäjäporuk- kaan, ja puheenjohtajana olen toiminut vuodesta 2012 lähtien. Mikä on itselläsi ikimuistoisin keikka tai tapahtuma yhdistyksen historiassa? Ehdottomasti Pinnin poikien loppuunmyyty keikka syksyllä 2006. En oikein tiennyt, mitä odottaa, koska pojat eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja. Heidän settinsä alkoi avainviululla ja ilimballa soitetulla Finlandialla, ja meno kävi yhä vain hurjemmaksi. Siinä vaiheessa mielestäni karisivat viimeisetkin ennakkoluulot siitä, mitä kansanmusiikilla ja perinnesoittimilla voi tehdä. Miten aiotte juhlistaa merkkipäivää? Perkele!-juhlaklubilla perjantaina 12.12. yhdessä Puhtin, Antti Paalasen ja vuonna 1999 etnomusikologiaa opiskelleiden kanssa. Perustajajäsen Pekko Käpistä tuli sittemmin yksi Suomen tunnetuimmista jouhikonsoittajista, ja kerhon liepeillä pyörineet Ville Leinonen, Janne Laurila ja Lari Aaltonen ovat myös luvanneet osallistua kemuihin. Menoon kannattaa tulla mukaan kauempaakin! Jos sahtipänikästä vapautettu kamuhenki lupaisi toteuttaa Rahvaanmusiikin kerhon yhden toiveen, niin mikä se olisi? Se, että ihmiset karistaisivat ennakkoluulonsa pelimannien ja tanhupettereiden päältä, lähestyisivät kansanmusiikkia tuoreena, iloisena, nykyihmistäkin puhuttelevana ilmiönä, ja tietysti tulisivat Rahvaanmusiikin klubi-iltoihin ystäviensä kanssa. Kuvat: Rahvaanmusiikin kerhon kuva-albumi Perkele! Rahvaanmusiikkia 15 vuotta -juhlaklubi Ravintola Telakalla (Tullikamarin aukio 3, Tampere) perjantaina 12.12. klo 20.30 Liput 15 / 8 euroa www.rahvaanmusiikinkerho.net KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 37
Pirulainen: Hurja hehku. Vuoden kansanmusiikkilevy. Verkkokaupasta pukinkonttiin kannettuna 17€. www.pirulainen.fi Harmonikkaliike Beltuna Sara 3 Meillä on vaihtoehtoja ja valinnanvaraa! Uudet Bugarit, Beltunat ja Hohnerit sekä laadukas valikoima käytettyjä harmonikkoja. Harmonikkahuolto, virityspalvelu ja alan tarvikkeet. Tervetuloa tutustumaan! Kristian Wetterstrand Soitinrakentaja, Luthier wetterstrand.kristian@gmail.com Perttu Paappanen Kartanontie 259, 03400 Vihti 0500-761030 info@traditune.fi www.traditune.fi 38 Tilaustyönä käsintehdyt mandoliinit, irlantilaiset busukit, citternit, jouhikot ja pienkanteleet www.wetterstrand.org +358 (0) 40 72 86 966 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
Jäätävän kuumaa folkkia – Folklandia 20 vuotta Folklandian 20-vuotisjuhlaristeily tammikuussa Tallink Siljan Baltic Queenille Helsingistä Tallinnaan on huikea festivaalitiiviste, johon lisätään vain vesi. Folklandia on kansanmusiikin ja kansantanssin vuosittainen talvifestivaali, jossa on nautittu jäätävän kuumaa folkkia jo vuodesta 1996. Risteilylle osallistuu yli 100 esiintyjäkokoonpanoa ja kaikkiaan noin 2500 risteilyvierasta. Tänäkin vuonna mukana on kansanmusiikin ja -tanssin huippunimiä seitsemästä eri Euroopan maasta. Folklandian taustalla ovat kaikki alan tärkeimmät kotimaiset järjestöt, tapahtumat ja oppilaitokset. Vastaava järjestäjä on Pispalan Sottiisin tapahtumatoimisto / Suomen Nuorisoseurat. Värttinä kehrää Queenillä
Vuoden 2015 esiintyjät on valittu! Laivalle on saatu runolaulun ja karjalaisen perinteen taitajat, nykykansanmusiikkiyhtye Värttinä keulahahmoinaan laulajat Mari Kaasinen, Susan Aho ja Karoliina Kantelinen. Mukana laineilla ovat myös nykyetnon räväkkä uranuurtaja Tsuumi Sound System sekä virtuoosimainen pirunkeuhkon revittäjä Antti Paalanen. Yllätyksenä laivalle saadaan lähes kaksikymmentä vuotta telakalla ollut Pirnales-yhtye, jonka tohtorit ja duunarit tulevat Come Back -keikalle hittibiiseineen. Suomalaisista tanssintaitajista laivalla esiintyvät muun muassa oululainen Tanssiteatteri Hämy ja kansantanssiryhmä Kirjavat Lappeenrannasta sekä Nuorisoseura Motora Joensuusta. Rikkana rokassa kelluu deittailun esihistoriaa raottava Puhti Duo Lempee ja lovee Kalevala-konsertillaan.
Upeat Uuden sukupolven pelimannit maustavat kansanmusiikkia Kaikki pelaa, myös Etkoilla ja Jatkoilla Ennen kuulematonta musiikillista ilotulitusta Folklandia-risteilylle saadaan Norjasta. Sieltä tulevat uuden sukupolven pelimannit, rokin läpi suodatettua folkkia soittava Revolver sekä genrerajoja ylittävä, bluesilla ja klassisella kansanmusiikkia höystävä Erlend Viken Trio. Pohjoismaista lisäväriä tuo ruotsalainen folkpoppia reggae-maustein soittava Kolonien. Kansainvälistä tanssituliaisia saadaan belgialaiselta Drieske Nijpersiltä, virolaiselta Koidupunalta ja slovakialaiselta Kamaráti ryhmiltä. Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksen vuodelle 2015 nimeämän ”Kaikki pelaa” -teeman mukaisesti yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja matalan kynnyksen osallistuminen tulee näkymään monella tapaa Folklandia-risteilyllä. Folklandia levittäytyy myös maihin. Helsingin Musiikkitalossa ennen Folklandia-risteilyä pidettävissä Talviseminaarissa ja FolkForumissa käsitellään muun muassa kansanmusiikin ja kansantanssin tilaa sekä folkin kansainvälistä vientiä 9.1. Folklandia Etkot järjestetään 8.1. Helsingissä ja Folklandia Jatkot ravintola Kaisaniemessä 10.1. Tarkempi ohjelma löytyy www.kansanmusiikki.fi/tapahtumat Tapahtuman ohjelmakartta aikatauluineen julkistetaan marraskuun aikana nettisivuillamme www.sottiisi.net Folklandian 20-vuotisjuhlaristeily 9.-10.1.2015 www.sottiisi.net -harmonikat ????????????????????????? ????????????????????1-, 2- ja 5-riviset sekä pianopelit nyt myös Seinäjoelta.???????????? ??????????????????Lisäksi säestykset, orkesteri, sovitukset, musiikin opetus ja äänentoistopalvelut.?? ?
Timo Saarimäki 050 5303 405 www.primputes.fi KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 Maarit Saarelainen tiedottaja Ethno Finland 3.-9.8.2015 Päivölän virkistyskoti, Vihdin Nummela. Suosittu kansainvälinen nuorten maailmanmusiikkileiri nyt ensimmäistä kertaa Suomessa! Lisää tietoa seuraavassa numerossa. 39
Tietoja naissäveltäjistä kaivataan Italiassa Italialainen naissäveltäjien asemaa ja etuja ajava järjestö Fondazione Adkins Chiti: Donne in Musica on organisoinut EU-rahoituksen tuella WIMUST – Women In Music Uniting Strategies for Talent - projektin, jonka tarkoituksena on parantaa naissäveltäjien asemaa musiikkikentällä. Tarkoituksena on kartoittaa mahdollisimman kattavasti kussakin maassa asuvat naissäveltäjät ja lisätä heidät internetissä olevaan naissäveltäjien ensyklopediaan ja arkistoida heidän tietonsa Italian Fiuggissa sijaitsevaan arkistoon. Säveltäjä Helinä Nurmi työskenteli kuukauden järjestön kutsumana residenssissä Fiuggissa ja keräsi ja päivitti suomalaisten naissäveltäjien tietoja. Olisi tärkeää saada mahdollisimman kattavasti eri musiikkityylien säveltäjät arkistoon mukaan – myös suomalaisen kansan- ja pelimannimusiikin naissäveltäjät. Lisätiedot ja aineiston toimitus: Helinä Nurmi, hotpostini@hotmail.com Kävijätilastointi alkoi 2014 Suomen Kansanmusiikkiliitto ryhtyi tilastoimaan kansanmusiikki ja kansantanssitapahtumien yleisömääriä vuoden 2014 alusta. Pyydämme konserttien, festivaalien ja klubien järjestäjiä ilmoittamaan tapahtumienne yleisömäärät Suomen Kansanmusiikkiliittoon osoitteella toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi. Kertokaa myös onko tilaisuus kansanmusiikki- vai kansantanssikonsertti. Festivaalien yleisömäärät voi ilmoittaa kaikkien konserttien yleisöt yhteenlaskettuna. Yleisömäärään lasketaan lipun ostaneet sekä kutsuvieraat. Komean yleisötilaston saaminen on koko alan etu! Järjestön nettisivut: www.donneinmusica.org/en/ InMemoriam: Pelimanni Aulis Ekmanin muistoksi Pelimanni Aulis Ekman (s. 20.11.1941) kuoli yllättäin syyskuun lopussa. Pelimanni Ekman toimi Pumpun Hengessä rytmisoittajana ja managerina vuodesta 2003. Tutustuin Aulis Ekmaniin Vilppulan Mieslaulajissa vuonna 1997, jolloin itsekin musiikkikärpäsen uudelleen puraisemana liityin kuoroon. Parin vuoden kuluttua vuonna mieskuoron karonkkatilaisuudessa ravintola Pumppumestarissa syntyi Pumpun Henki -yhtyeen aihio. Ensin soittelivat yhdessä Antti Järvinen huuliharppuineen ja allekirjoittanut kitaroineen. Kohtapuoliin yhtyeeseen liittyi kuoroa johtanut Erlend Jantsikekin kontrabassoineen. Aluksi soiteltiin omissa tilaisuuksissa, mutta sitten ensimmäinen julkinen keikka tehtiin Pelimannitalkoissa Keuruun Haapamäellä kevättalvella vuonna 2003, jossa yhtyeen nimikin julkistettiin. Yhtye liitettiin olennaiseksi osaksi Mäntän Pumppumestarit ry:n toimintaan. Aulis liittyi yhtyeeseen kesällä vuonna 2003, koska näki, että rytmisoittaja yhtyeestä puuttui ja yhtye tarvitsi myös hyvää mangeria keikkoja myymään. Aulis soitti ensimmäisen kerran Mäntän torilla, missä hän tutustui käytännössä ensimmäisen kerran puisiin soittolusikoihin, jotka hän hankki itselleen paikalla olleelta torikauppiaalta. Siitä lähtien Aulis soittikin aina kiperät polkat omaperäisellä, näyttävällä tyylillään. Aulis soitti Pumpun hengen toisella levyllä Kiekkumarallaa, joka ilmestyi vuonna 2004. Viimeisen kerran Pumpun henki esiintyi elokuun 23. päivä Pori Folkissa. Samalla viikolla 19. päivä elokuuta 40 ehdittiin vielä tallentaa kymmenisen uutta kappaletta Lumometsän Tuvan uudessa pirtissä tulevaa levyä varten. Tulevan Levyn nimikkokappaleeksi valikoitui Veel kord eli vielä kerran. Aulis toimi yhtyeen managerina koko yhtyeessä olonsa ajan. Hän markkinoi Pumpun Henkeä tarmokkaasti ja järjesteli suurimman osan yhtyeen keikoista. Parhaimmillaan keikkoja tehtiin jopa 30-40 keikkaa vuodessa. Aulis huolehti yhtyeen harjoittelusta ja suorastaan painosti harjoittelemaan ahkerasti varsinkin silloin, kun yhtyeen alkuperäinen solisti huuliharpisti Antti Järvinen vaihtui Matti Ahoseen kesällä vuonna 2011. Harjoittelu tapahtui pääsääntöisesti Vilppulassa, jonne Aulis lähti kotoaan Pihlaistosta oli pyhä tai arki. Aulis oli mukana, kun Pumpun Henki sai hopeamitalin pelimannien Suomen mestaruuskilpailuissa Sepän Soitossa Mäntsälässä vuonna 2007. Samoihin aikoihin Virossa harmonikkafestivaaleilla Pumpun Henki valittiin värikkäimmäksi yhtyeeksi. Aulis harjoitteli erilaisia lyömäsoittimia ja otti niihin yksityistuntejakin lyömäsoitinopettajalta. Hän kävi myös yksityisillä laulutunneilla ja esiintyikin Pumpun Hengen solistina laulaen itsensä valitsemia kappaleita. Aulis osallistui viime talvena Suomen Kansanmusiikkiliiton Orivesi All Stars -orkesterikurssille lyömäsoittimillaan ja kävi viime kesänä Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla soittamassa Orivesi All Stars -orkesterissa, ja samalla viikolla uudestaan myös Pumpun Hengen kanssa. Aulis liittyi rytmisoittimillaan innokkaasti – ja oli myös tervetullut – yhtyeeseen kuin yhtyeeseen erilaisissa puskasoitoissa ja suurillakin lavoillakin. Vielä syyskuun neljäntenä päivänä soittelin työmatkalta ulkomailta Aulikselle tulevaan keikkaan liittyvistä asioista ja niin sitten seuraavana päivänä sain yllättäen kuulla, että Aulis oli siirtynyt soittelemaan taivaalliseen pelimanniorkesteriin. Aina ei voi tietää onko aikaa paljon tai vähän ja äkkiä vain huomaa, että se päättyikin tähän. Heikki Manninen Pumpun Henki KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
Suomalaisen harmonikan historia yksiin kansiin Haitari, pirunkeuhko, ruttu, rantapiano ja kurttu! Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja vaiherikas historia. Suomalaisen harmonikan historia on viimein koottu yksiin kansiin. Suomalaisen harmonikan historian ensimmäinen kattava kokonaisesitys kokoaa yhteen harmonikan rakentamisen, opetuksen, ohjelmiston ja soittajien 150-vuotisen kulttuurihistorian Suomessa. Teoksen kirjoittajat ovat aihepiirinsä parhaita asiantuntijoita Suomessa: jazzhanuristi Mika Huusari, harmonikansoiton lehtori Helka Kymäläinen, muusikko ja tohtorikoulutettava Markku Lepistö, harmonikanrakentaja Viljo Mannerjoki, soitinrakentaja ja tutkija Rauno Niemi- nen, harmonikansoiton lehtori Matti Rantanen, harmonikkamusiikin asiantuntija Toivo Tamminen ja yliopiston lehtori ja tutkija Mikko Vanhasalo. Kirjan ovat toimittaneet professori Vesa Kurkela ja historiantutkija Marko Tikka. Kustantaja on Suomen Harmonikkainstituutti yhteistyössä Suomen Harmonikkaliitto ry:n kanssa. Kirjasta tarkemmin seuraavassa Kansanmusiikki-lehdessä. www.harmonikkaliitto.net Lauletun kansanmusiikin suuri mies Matti Partanen (s. 6.3.1949) menehtyi marraskuun alussa pitkään sairauteen. Kaustisen ja muiden juhlien ”last man standing” laulatti kymmenet tuhannet musiikin ystävät nauruun ja kyyneliin. Matti Partanen oli ”vanhan koulukunnan” folkin ja kansanmusiikin tulkitsija. Ura alkoi 1960-luvulla Oulun Hootenannyklubilla. Folk-yhtye Pomfelis perustettiin vuonna 1965, kun Pohjan veikkojen partiopojat Matti ja Jouni Suistola ryhtyivät soittamaan ja halusivat Peter, Paul & Marytyyliin naislaulajan ja saivat mukaan Liisa Lääverin. Pomfeliksen hajottua Matti perusti suomalaisen musiikin orkesterin Neulapojat vuonna 1973. Neulapojista tuli Matin musiikillinen kotipesä, jonka perustana olivat tupaillat Nuoren keskustan liiton Kainuun piirin toiminnanjohtajana 197071. Tuolta ajalta löytyi myös vaimo Eeva. Neulapoikien esiintymiset olivat poikkeuksellisia. Laulajahuuliharpisti Pekka Wallstedt, haitaristi Lauri Heikkinen ja Matti työskentelivät kaikki Oulun kaupunginteatterissa. Yhtyeen esitykset pursusivat tarinoita ja iltamameininkiä. Vuosien varrella yhtyettä täydensivät monet paikalliset soittajat. Neulapojat laulattivat oululaisia 1970- luvulta 2000-luvulle saakka Jumprun Pubissa, joka nimesi Matin ”Pavarotti Partaseksi”. Kesäisin Matti laulatti oululaisia Hupisaarten kesäteatterissa, jonne kokoontui enimmillään yli 500-henkinen yhteislauluporukka. Matin ohjelmisto oli poikkeuksellisen laaja, sillä hän keräsi aktiivisesti uusia lauluja. Useimmat lauluista olivat kansanlaulun ja nykykuplettien ikivihreitä mutta osa tuntemattomampien lauluntekijöiden lauluja Sami Itkosesta Verneri Kupsaseen ja Erkki Rankaviitaan. Matin ilmiömäisen musiikillisen muistin ansiosta ohjelmisto oli lopulta 300-400 laulua. Yhtä laajan ohjelmiston hallitsijat ovat Suomessa harvassa. Matin säveltämistä ja sanoittamista lauluista tunnetuin on ”Saunan takana”. Oululainen haitaristi Pertti Haipola levytti sen levylleen ”Tulipalo Oulussa”. Neulapojat levyttivät oululaisia merimieslauluja ”Täällä selkiälllä merellä”-kokoomalevylle ja julkaisivat 1983-juhlalevyn Kaarlen Viisu ja Oulu-laiva. Matti vieraili laulajana mm. Heikki Lahden ensimmäisellä soololevyllä. Päivätyönsä Matti Partanen teki musiikkiterapeuttina. Nykypäivää hän pohti näin: ”Mihin on katoamassa laulun puhdistava kokemus? Ei sen tarvitsisi olla vain harvojen etuoikeus. Laulu luo yhteenkuuluvuutta ja me-henkeä. Globalisaatio tasapäistää myös musiikkia ja se on harmi, sillä suomalainen lauluperinne on täynnä kansanviisautta, elämänkokemusta ja neroutta. Jo Väinämöinen aikoinaan uskoi laulun voimaan, ja kaskut ja tarinat vain paranivat niiden siirtyessä sukupolvelta toiselle”. Pekka Kähkönen ja Jouko Maijala InMemoriam: Matti Partanen jäi kansanlaulun ystävien sydämiin KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 Kirjoittajat ovat Matin ystäviä oululaisesta laulu- ja soitinyhtye Kassiahastuksesta. 41
LEVYT Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. Pekka Nättinen: Usein kasvoin Riikka: Susien taajuuksilla The Clayhill Brothers: Ass Brass Band: Töttöröö Ghost Of The Past Mountain Boys, 2014 Exogenic Music Group, 2014 T P S B Omakustanne 2014 uulenkantajista ja Loiskiksesta tuttu, ja monessa muussakin mukana ollut multininstrumentalisti ja laulaja Pekka Nättinen ystävineen vie kansansoittimia elämysmatkalle kauas kotoaan. Karjalaisukon kantele lähtee lentoon ja laskeutuu maailman jazzklubeille. Nättinen on saanut vaikutteita monelta suunnalta, mutta kokonaisuus on mielenkiintoinen ja ehjä. Nättisen laulukappale Tulkaa kuuta ulvomaan on hauska. Tikkakoski talvisodassa on Šostakovitšmainen marssi, joka muuttuu tunnelmoinniksi. Kappaleiden nimet ovat mainioita, mutta avautuvat parhaiten tekijälleen, kuten esimerkiksi pisin sävelmä Kenkäteollisuuden alkuhämärä. Sävelmät ovat Nättisen omia, ainoastaan Cad Din Caval on romanialaista iloittelua, ehkä hiukan klezmerillä maustettuna. Kappaleita elävöittää Nättisen ja muiden muusikoiden lukuisat hienot soolo-osuudet. Usein kasvoin on Nättisen taidonnäyte. Levy ei happane hyllyssä. Kuunnellessa löytää aina jotain uutta ilmettä. Nättinen on toteuttanut yhden unelmistaan, ja toteuttaa toivottavasti niitä lisää. Kari Dahlblom Rockadillo, ZENCD 2155 idin hyvin paljon Riikka Timosen Käenkukuntayötlevystä. Uutta soololevyä on odotettu, ja itselleni se on hienoinen pettymys. Upeita aineksia on silti mukana. Tunnelmalliset sanoitukset ovat Riikan omaa käsialaa, monesti herkkiä luonnonkuvauksia hienoine sävyineen, jotka puhuttelevat kuulijaa suoraan. Välillä meno on ehkä turhankin eteeristä, kaipaisin välillä jotain lihaisampaa. Musiikillisesti Timosen tyyli on hyvillä jäljillä – lyyristä etnopoppia joka virtaa tasaisesti eteenpäin. Sävellykset (Ville Laaksonen, Eeppi Ursin, Milla Viljamaa) ovat mielenkiintoisia mutta silti hyvin miellyttäviä – haastavat krumeluurit eivät missään tapauksessa tunnu itsetarkoituksellisilta. Yhtye on selkeämpi orgaaninen kokonaisuus kuin viime levyllä ja erityisesti Senni Eskelisen sähkökantele tekee vaikutuksen. Riikka Timosen äänenkäyttö sen sijaan ei minua vakuuta, laulu kuulostaa turhan hennolta ja nasaalilta. Terävämpi ja räiskyvämpi äänenkäyttö esiintyy lähinnä sanattomina efekteinä. Olisiko se mahdollista saada orgaanisemmaksi osaksi laulua, monipuolistamaan itse tekstin tulkintaa? avikukkulan veljekset ovat jakaneet Amerikan ilosanomaa Suomeen jo viime vuosituhannelta lähtien ja sen kyllä kuulee tältä heidän uusimmalta kesäkuussa ilmestyneeltä levyltäkin. Soitto kulkee liikoja rypistelemättä, soolot napsahtavat oikeaoppisesti ja tempotkin maltetaan pitää sopivan maltillisina. Levyn materiaali on kahta poikkeusta lukuunottamatta yhtyeen omaa käsialaa ja sävelten ja sanojen tekemiseen ovat osallistuneet yhdessä ja erikseen kaikki “veljekset eli” Risto Vuohula (kitara), Jukka Särkkä (basso), Jyrki Ilvonen (kontrabasso), Matti Lehtola (banjo) sekä Klaus Canth (resonaattorikitara). Lauluvoimaa bändistä löytyy myös, sillä kaikki Jukkaa lukuunottamatta laulavat. Ghost of The Pastin materiaali jakautuu mukavasti laulujen ja instrumentaalien kesken. Tietokilpailunomaisesti voisin kysyä mitä yhteistä on vaikkapa Nat King Colella, Carl Mannilla, Eino Grönillä ja Clayhill Brothersilla? No, he kaikki ovat nyt levyttäneet klassikkobiisin Mona Lisa. Erikoiskiitoksen voi antaa myös tyylikkäistä levynkansista sekä hauskasta juutuubista löytyvästä Ghost of The Past animaatiosta. Tove Djupsjöbacka Antti Kettunen ad Ass Brass Bandin “Töttöröö” on riemastuttava sekametelisoppa, joka sisältää lähes kaiken, mitä brass band –kokoonpanolla voi tehdä: Balkan-meininkiä,tunnelmia New Orleansista ja Malista, skata, jonkin sortin lattaria, punkkia ja pelastusarmeijan torvisoittokuntaa. Silti levy on hämmästyttävän ehjä kokonaisuus, kiitos bändin yhtenäisen soinnin ja hyvien orkestraatioiden. Suomenkieliset sanoitukset tukevat levyn anarkistista meininkiä: yhtäällä kieli poskessa tehtyä mutta silti tiukkaa kannanottoa, toisaalla huonoa (ja ehkä juuri siksi toimivaa) huumoria. Juuri sopivasti epävireiset laulut ja rupiset stemmat vahvistavat vielä tunnelmaa. Kerrankin on käynyt niin, että loistava live-bändi on tehnyt myös levyn, jota jaksaa kuunnella. Suosittelen erityisesti hienoa LP-versiota, jonka mukana tulee myös vaikkapa auton soittimeen sopiva CD. Paul Silfverberg Jos sinua kiinnostaa levyjen arvioiminen Kansanmusiikki-lehteen, laita viesti osoitteeseen: lehti@kansanmusiikkiliitto.fi. Pystymme maksamaan vain pienen korvauksen ja monet tekevät arvioita harrastuksenaan levypalkalla. Äänestä Vuoden kansanmusiikkilevyä! Kansanmusiikki.fi ja Kansanmusiikki-lehti julkistavat Vuoden kansanmusiikkilevyn äänestyksen. Lista levyistä löytyy http://www.kansanmusiikki.fi/ajankohtaista/uusia-julkaisuja. Äänestysaikaa on 2.1.2015 saakka. Äänestää voit sähköpostilla info@kansanmusiikki.fi, laita viestin otsikoksi ”Vuoden kansanmusiikkilevy” tai netissä sähköisellä lomakkeella (www.kansanmusiikki. fi/vuoden-kansanmusiikkilevy-2014) tai postikortilla osoitteeseen: Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. 42 Mikäli sinun suosikkiasi ei löydy luettelosta, ilmoita levy osoitteeseen info@kansanmusiikki.fi. Vuoden kansanmusiikkilevy valitaan joulukuun 2013 ja marraskuun 2014 välillä julkaistuista levyistä. Vuoden levy julkistetaan Folklandia-risteilyllä tammikuussa 2015. Kaikkien äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan kaksi 50 euron lahjakorttia Suomen Kansanmusiikkiliiton putiikkiin Kansanmusiikki-t-paidan kera. Yleisöäänestyksen lisäksi Vuoden levyn valintaan vaikuttaa asiantuntijaraadin valinta tasavahvasti. Muista, että voit antaa vain yhden äänen! KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
Kajaanin harmonikkakerho: Valoa ikkunassa Omakustanne,2014 K ajaanin harmonikkakerho on soittanut 30-vuotisjuhliensa kunniaksi kolmannen levynsä ja hyvä niin. Kun kansallissoitinta ei kuulla enää entiseen malliin radiossa saati televisiossa, on oma apu paras apu tässäkin asiassa. Jääpähän jäljelle edes jonkinlaisia ääninäytteitä, miten hanuria pelataan meidän ajassamme. Kajaanilaisten Valoa ikkunassa -cd on cocktail perinteistä, vanhempaa iskelmää ja kotoista kansanmusiikkia. Suomea euroviisuissa edustaneella nimikappaleella on ikää jo yli puolen vuosisataa. Ulkomailta on otettu mukaan vain yksi latinalainen beguine, Yön väistyessä. Joku kysyy tässäkin yhteydessä, ovatko Dallapén 30-luvun ikivihreät iskelmät kansanmusiikkia? Periaatteessa ne eivät sitä toki ole, mutta käytännössä useimmat kansanmusiikkiyhtyeet niitä kuitenkin soittavat – jos ei omasta halustaan, niin sitten yleisön pyynnöstä. Hyvä on muistaa tässä yhteydessä, että Dallapén ensimmäisillä levyillä on vielä selkeää suomalaista kansanmusiikkia Tuusulan polkasta ja Morjensta Mantasta alkaen. Terho Lämsän johtamassa Kajaanin harmonikkakerhossa on tällä erää mukana parikymmentä hanuristia. Kainuulaiset eivät ole pahoja pitämään itsestään meteliä, ja tämä pätee myös heidän soittoonsa. Isoksi joukoksi kerho soittaa harvinaisen herkästi ja tunnelmallisesti. Levyn loppupuolelle on taltioitu myös kaksirivissoittoa, ja itseoikeutetusti levy päätetään Kesti-Jussin polkalla, josta edesmenneen mestaripelimannin Lauri ”Ressan-Lassi” Keräsen soittamana on tullut koko kainuulaisen kansanmusiikin merkkituote. Seppo Kononen Perriin Tyssit: Kansanmusiikkia Kerimäeltä Kopla: Kympin hetkiä ”I K änittäminen ol välillä kyllä’ melekosta viäntämistä ja naurussa ol pitelemistä”. Näin sanovat itäsavolaiset Perriin Tyssit eli Perriinmäen talossa Kerimäellä syntyneet ja kasvaneet sisarukset Eila Hartikainen ja Sirkka Kosonen yhteislevynsä oheisteksteissä. Kuuntelijana on sanottava, että musikaalisten monitaitureiden ”viäntäminen” on kannattanut. Jos kaksikolla oli naurussa pitelemistä, niin eipä tarvitse lopputulostakaan kuunnella naama peruslukemilla. Taitava soitto ja suloiset sävelet nostavat väkisinkin hymyn huulille: kyllä meijän savolaistytöt ossoovat! Perriin Tyssien kahdentoista kappaleen koostelma ei ole vain hieno osoitus sisarusten taidoista. Samalla se on erinomainen kunnianosoitus Kerimäen rikkaalle kansanmusiikkiperinteelle ja sen tulkitsijoille. Jo vilkaisu Ilmari Krohnin kokoamiin suomalaisiin pelimannisävelmiin kertoo, että maailman suurimmasta puukirkostaan tunnetussa pitäjässä riitti myös soittajia ja laulajia. Näitä 1800-luvulla tallennettuja sävelmiä sisarukset ovat nyt kaivelleet esille ja sovittaneet nokkelasti nykykuosiin. Karhunpeijaispolska ja Larinettivalssi ovat kuuluneet jo vanhastaan monenkin yhtyeen ohjelmistoon. Täydennystä sisarukset ovat hakeneet Elias Lönnrotin Kerimäeltä keräämistä Kalevalarunoista. Toivoa sopii, että Perriin Tyssit jatkavat musiikillisia löytöretkiään kotimaakunnassaan nyt, kun heidän taitonsa ovat yleisesti tiedossa. Ja kelpaa heidän puhdas, konstailematon ja iloluontoinen suorituksensa esimerkiksi kaikille muillekin perinteen vaalijoille ja uudistajille. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 Seppo Kononen Omakustanne ymmenen tytön tai nyttemmin jo nuoren naisen muodostama Kopla on soittanut kymmenen vuotta yhteen, joten Kympin hetkiä on luonnollinen valinta myös heidän levynsä nimeksi. Muutaman kuuntelun perusteella olen tullut vakuuttuneeksi, että täyden kympin voi Koplalle myös yksitoista raitaa sisältävän cd:n sisällöstä. Koplan keskisuomalainen kymmenikkö koostuu yhdeksästä saarijärveläisestä ja yhdestä karstulalaisesta soittajasta, joilla kaikilla on takanaan jo pitkä historia. Levykin on jo toinen. Saarijärvi on vahva kansanmusiikkipitäjä, ja Koplan tyttöjä kuullaan myös aiemmin tänä vuonna valmistuneen, mainion Saarijärvi soi -nuottikirjan liitelevyillä. Neljä viulua, kolme haitaria ja siihen päälle rytmisoittimet: iso kokoonpano ja hyvät sovitukset tekevät soitosta täyteläisen ja nautittavan. Mukavat pikku yllätykset, kuten soiton pysäyttäminen, hetkauttavat mukavasti kuulijan mahaa. Jos soittokymmenikkö on naissukupuolta, niin sovittajat ja säveltäjät ovat vastavuoroisesti miesväkeä. Ville Ojanen ja Teemu Männistö ovat nauttineet eniten Koplan luottamusta. Nuorten ja vanhojen pelimannien maku tahtoo mennä monesti pahasti ristiin. Kympin hetket tarjoavat sopivasti iloa kaikille. Polskan tuntee edelleen polskaksi ja jenkan jenkaksi, mutta mieluusti antaa sielun vaellella Koplan mukana, kun he lähtevät tunnelmoimaan uuskansanmusiikin keinoin. Pitikö kympin hetket rajoittaa yhteentoista kappaleeseen? Kun soitto sujuu, niin olisihan levylle mahtunut enemmänkin kelpo musiikkia. Seppo Kononen Finno-Balkan Voices Kansanmusiikki-instituutti, 2014 K ahdeksan laulajaa – neljä suomalaista, neljä bulgarialaista – ja kattaus vaikutteita molemmista maista, siitä on Finno-Balkan Voices ja ryhmän esikoislevy tehty. Ja se on tehty hyvin! Tämä ei ole mitään pinnallisten vaikutteiden väkisin yhteen tunkemista vain molempia perinteitä kunnioittava kunnianhimoinen levy. Yleisesti ottaen en voi vastustaa terävää, yläsävelrikasta bulgarialaisia sointia, johon suomalaiset kansanlaulajat liittyvät tässä taitavasti ja saumattomasti. Suomalainen ohjelmisto tarjoaa myös lyyrisempää ilmaisua kokonaisuutta tasapainottavana tekijänä – sekä pidempiä kaaria lyhyiden bulgarialaislaulujen vastapainona. Yhdistävä lenkki maiden välillä on Bulgariassa opiskellut Emmi Kujanpää, joka on myös ahkeroinut hienoja sovituksia ja sävellyksiä. Esimerkiksi hänen sävellyksessään Peperuda tiivistyy kirkkaiten koko yhtyeen olemus. Myös aviomies Juha Kujanpää on säveltänyt erittäin hienon Lintuseni-laulun, joka on kuitenkin ainoa kappale jossa puhtaustyö jättää vielä hiukan toivomisen varaa. Omien tekeleiden lisäksi olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten toimivia yhteyksiä musiikkiperinteiden välillä on löydetty. Kerrassaan vaikuttava on bulgarialaisen laulun ja vienalaisen kelkettelyn kohtaaminen. Ja kun kantele päätösraidassa (Läksin minä) astuu mukaan kuvaan, päättyy levy lähes hartaisiin, onnellisiin tunnelmiin. Tyylillä tehty kokonaisuus, nostan hattua! Tove Djupsjöbacka Lahja-cd voi olla pehmeä paketti kansanmusiikkiliitto.fi/ putiikki 43
LEVYT Kuokkalan pelimannit laulu Tuula Heis kanen ja Jorma “Uutta virttä – KONSTA Antti Paalanen: Meluta RockAdillo, 2014 A ntti Paalasen soololevy ”Meluta” on yhdistelmä monenlaista haitarismia ja teknovaikutteista primitivismiä, välillä myös karuja ambient-tunnelmia. Erityisen hyvin tämä toteutuu kaikki elementit yhdistävällä levyn aloittavalla nimikappaleella, jossa primitiivitekno yhdistyy Kraftwerkiin ja kappaleen väliosassa vielä suomalaisen kesäillan tunnelmaan. Vaikka musiikissa kuljetaankin välillä Kimmo Pohjosen viitoittamilla reiteillä, on Paalasen versio karumpi ja varsin omansa kuuloinen. Levyn tonaliteetti on kokonaisuutena melko staattinen, mikä eri kuuntelutilanteissa johtaa joko hypnoottiseen tai tylsään tunnelmaan. Itselläni toteutuivat molemmat kuuntelukokemukset ja toisen kuuntelun jälkeen sain langan päästä kiinni: Sopivassa mielentilassa levy toimii kokonaisvaltaisena ja minimalismiinsa mukaansa imevänä teoksena. Paalanen hoitaa itse lähes kaiken levyllä kuultavan: sävellykset, haitarit, alkukantaiset lauluörinät, monipuoliset mutta silti aisoissa pysyvät efektit sekä useassa kappaleessa myös perusrytmin luovan stompboxin. Muutamalla kappaleella soppaa täydentävät Teemu Vuorelan primitiiviset rummut sekä Sami Silenin ja Jonas Olssonin samplet. Helsinki-Cotonou Ensemble: Fire, Sweat & Pastis No Problem! Music 2014 Helsinki-Cotonou Ensemble on, kuten nimestä saattaisi päätellä, suomalaista ja beniniläistä kansanmusiikkia yhdistelevä nykykansanmusiikkikokoonpano. No vitsi vitsi, Helsinki-Cotonou Ensemble on kitaristi Janne Halosen ja lyömäsoittaja Noël Saïzonoun johtama oktetti, joka soittaa tyylitietoista afro-amerikkalaishenkistä funkia. Tämän musiikin juuret ovat tiettävästi jossain jazzin ja voodoo-perinteen synnyinsijoilla kollektiivisessa rytmitietoisuudessamme, paitsi että yleisfiilis sykkii vahvasti 70-lukua Atlantin valtameren toiselta puolen. Ja tämä bändi on aivan loistava. Yhteissoitto on irrottelevaa ja rohkeaa, komppiryhmän soiton imu on ison teollisuuskeskuksen pääilmanvaihdon tasoa, solistit tiputtelevat mannaa soittimistaan, sävellykset ovat oivaltavia. Tämä on varsin helppo hankinta kaikille tämän tyylin musiikista nauttiville. En tiedä onko tämä asiatonta, mutta ei tunnu että kuuntelisi helsinkiläistä funk-bändiä tämän levyn soidessa, kiitos Cotonou. Teemu Eerola Vie Sinä Leena: Kunnes pyöreä on kuu Vie Sinä Leena -yhtyeen keulahahmon Eeva-Maija Vehviläisen sävellykset ja sanoitukset saattavat olla juurikin sitä näkemyksellistä laulunkirjoittajaestetiikkaa, mikä allekirjoittaneen mielestä ei ole alallamme saanut tarpeeksi näkyvyyttä. Kielikuvilla leikkivä teksti ja äkkiväärä melodikkuus tuo mieleen sellaisia lauluntekijäjättejä kuin A. W. Yrjänä ja Maija Vilkkumaa. Ei huono. Levy kärsii kuitenkin kuultavasti budjetistaan. Soundit ovat vähän kotikutoiset ja tuhnut ja ko- 44 kenut tuottaja olisi myös varmasti ajanut asiansa, sovituksetkin ovat hieman harkitsemattoman kuuloisia albumiversioiksi. Musiikillisesti albumista kuitenkin voisi puhua pioneerityönä pop- ja kansanmusiikin raja-aitojen hälventäjänä (kerrankin rehellisesti), etten yllättyisi vaikka jonain päivänä yhtye breikkaisi samalla lailla kuin Sofia Karlsson Ruotsissa, tosin suomalaisempaan makuun. Odotan innolla tulevaa tältä yhtyeeltä. JYLHÄN än” hengellisi ä lauluja Sähköpaimen: Niitto Kuokkalan Omakustanne, 2014 pelimannit: Uutta virttä nyt rkaainen musiikki istuu laulaa sydän mielestäni erinomaisesti – Konsta Jylhän nykypäivään – taianomaisuus ja pitkät linjat pysäyttävät, transhengellisiä lauluja A sinomaisuus vie mukanaan. Sähköpaimen-yhtye onnistuu yhdistämään sen nykyurbaaniin äänikuvaan luopumatta ytimestä. Amanda Kauranne (laulu, luupperi ja munniharppu) sekä Kirsi Ojala (puhaltimet, laulu ja munniharppu) tarjoavat ainekset, jotka Eero Grundströmin (konemusisointi) maagisissa käsissä muokkautuvat etnoelektroksi. Grundström tuntee tämän musiikin niin hyvin että voi lähteä työstämään sitä kunnioituksella ja hyvällä näppituntumalla. Olisi tietysti mielenkiintoista kuulla, mitä joku alasta täysin tietämätön tekisi näille aineksille – silloin siirryttäisiin helposti tekniseen remix-ajatteluun. Sähköpaimen on jotain syvällisempää: välillä nautitaan säröisestä mutta rauhallisesta äänimaisemasta, välillä seikkaillaan biittimetsässä. Keiton ainekset ovat monipuolisia – on polskaa, itkuvirttä, runolaulua, pehmeitä ujelluksia, teräviä trööttäyksiä, karjankutsuja ja orgastisia huutoja. Pidän siitä, että suuri osa menosta on sanatonta, mutta nautin myös tarinankerronnasta koko yhtyeen voimin, kuten Sampo-kokonaisuudessa. Tove Djupsjöbacka Paul Silfverberg Pollari nyt laulaa syd JYSCD02, 2014 K olme vuotta sitten Kaustisen Purppuripelimannit julkaisivat Konsta Jylhän (1910-1984) hengellisiä lauluja solistinaan Anna-Maija Mäkelä. Nyt ovat Kuokkalan pelimannit Jyväskylästä tarttuneet samaan materiaaliin – hyvällä menestyksellä. Mestaripelimannni Erkki Hiekkavirran ohjelmistoon ovat hengelliset sävelmät kuuluneet oleellisena osana jo vuosia. Kuokkalan pelimannien vetäjänä hän on saanut joukkonsa innostumaan Konstan repertoaariin. Neljä vuotta toiminut yhtye on erikoistunut juuri hengelliseen musiikkiin. Laulusolisteina ovat Tuula Heiskanen ja Jorma Pollari. Levyllä on 11 laulua ja neljä soitinsävelmää, eivätkä kaikki sieltä tunnetuimmasta päästä. Toki mukana ovat Vaiennut viulu, Konstan joululaulu ja Kehtolaulu, mutta cd:llä soivat myös muun muassa Muisto, Golgatan tie ja julistavan tuntuinen sanaton marssi Kristityn vaellus. Sävelmät on vahvasti sovitettu yhtyeelle, mutta valitettavasti sovittaja(t) jää(vät) ilman identiteettiä. Pelimannihenkeä levy huokuu, mutta vallan virheetöntä soitto ei ole: pieniä balanssivirheitä muun muassa laulajien ja yhtyeen suhteen, lievää rytmistä eriaikaisuutta, bassosoolon peittyminen Kehtolaulussa ja niin edelleen. Palokan Pelimannitalo on osoittautunut jo varhemmin oivalliseksi äänityspaikaksi. Levyhanke on ennen julkaisemista poikinut useita kirkkokonsertteja kotimaakunnassa. Voi olla, että kuulemme tätä tulkintaa ensi vuonnakin Kaustisen festivaaleilla. Antti Koiranen Teemu Eerola KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
Folklandian Etkot ja Jatkot Folklandia Etkot Folklandian Etkot järjstetään nyt toista kertaa 8.1. klo 19 Musiikkitalon Black Boxissa. Esiintymässä ovat omia brasilialaiseen choroperinteeseen pohjautuvia sävellyksiä pohjoismaisin maustein esittävä Nordic Choro, perinteisiä melodiota ja tarinoita uusien soittotapojen kanssa yhdistävä kanteen soittaja Maija Kauhanen sekä myös Folklandialle tuleva norjalainen duo Sarah-Jane Summers ja Juhani Silvola. Oslolaisen duon viulisti Sarah-Jane Summers on kotoisin Skotlannista ja Juhani Silvola Suomesta. Sarah-Jane Summers soittaa viulua ja hardangerviulua, Juhani Silvola säestää häntä kitaralla. Ohjelmistossa heillä on sekä skotlantilaisia ja irlantilaisia jigejä, mutta myös omia sävellyksiä. Tilaisuuden päättää riemukas Suomen suurin ja iloisin pelimanniyhtye Orivesi All Stars! Jatkoilla Ravintola Kaisaniemessä on tiedossa DJ SiSi Siukosen valitsemaa lämmittelymusiikkia, MäSä Duon riemukasta soitantaa ja Perinnearkun jamit. MäSä Duo on uudehko Lauri Kotamäen ja Kyösti Järvelän yhtye. He ovat esiintyneet jo tänä vuonna Kevättä Palkeissa -tapahtumassa, Alavus Ryskööissä ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Perinnearkun jameihin ovat kaikki tervetulleita soittamaan mukaan! PerinneArkki-klubi – Folklandian jatkot E soittava Áron Eredics, trumpettia soittava Benjamin Eredics, klarinettia, saksofonia ja kaval-huilua soittava Dávid Eredics, sekä bändin basisti ja tapanisti (balkanilainen iso rumpu) Attila Buzás. Useimmissa kappaleissa soittimia vaihdettiin lennosta ja tempo kiihtyi loppua kohti. Tanssilattia olisi ollut tarpeen. Suomen vierailu oli yhtyeen ensimmäinen, mutta ei toivottavasti viimeinen. Söndörgön uusin levy Tamburocket on valittu Songlines-lehdessä tämän vuoden kymmenen parhaan albumin joukkoon. Muutenkin Etnosoi! onnistui mainiosti. Hieman akateemishenkinen kreikkalainen En Chordais oli mieleen Malmitalon täydelle salille ja Catrin Finch & Seckou Keita oli kuulemma huikea. Kotimaisista esiintyjistä oli varmaan odotetuin Ismo Sarah-Jane Summers ja Juhani Silvola Torstaina 8.1. klo 19.00 Paikka: Musiikkitalo, Black Box Maija Kauhanen, Nordic Choro, Sarah-Jane Summers & Juhani Silvola (N) ja Orivesi All Stars Liput toimituskuluineen: 17,50/11,50/6,50 € (Lippupalvelu), 15/10/5 € (Musiikkitalo) Järjestää: Suomen Kansanmusiikki liitto, Maailman musiikin keskus, Sibelius-Akatemia, Pispalan Sottiisi www.musiikkitalo.fi Lauantaina 10.1. klo 17.00 Paikka: Ravintola Kaisaniemi Ohjelmassa: DJ SiSi Siukonen, MäSä Duo, Perinnearkun jamit. Vapaa pääsy. Narikkamaksu 2,5 euroa Järjestää: Perinnearkku yhteistyössä Folklandia-risteily www.perinnearkku.net tnosoi!-festivaali tarjosi jälleen mannaa maailmanmusiikin ystävien korville marraskuun alussa. Festivaali huipentui huikeaan balkanilaiseen päivään, kun viimeisenä lauantaina saatiin nauttia ensin Finno-Balkan Voices -yhtyeen levynjulkistuskonsertista ja saman päivän iltana unkarilaisesta Söndörgö-yhtyeestä Savoyteatterin konsertissa. Finno-Balkan Voices -yhtyeen konsertit ovat harvinaista herkkua, joten ei ihme, että Suomen Kansallismuseon aula pakkaantui täyteen yleisöä nauttimaan bulgarialais-suomalaisista harmonioista. Finno-Balkanista lisää tulevassa sivulla 12. Söndörgön konsertti Savoy-teatterissa oli likipitäen täydellinen. Mikä ammattitaito ja draaman taju! Konsertin keskiössä olivat eteläunkarilaiset tamburat, joita löytyy kokonainen perhe. Pienimmät mahtuvat hyvin reppuun. Soinnista tuli mieleen balalaikka. Yhtye kerää ohjelmistoonsa vanhoja sävelmiä unkarista ja lähiympäristöstä – Makedonia mainittiin usein. Vaikka sävelmät olivat vanhoja olivat sovitukset uusia ja erittäin jämäköitä. Yhtyeen jäsenet tuntuivat kaikki hallitsevan useita soittimia ja sana ”hallita” kuulostaa tässä turhan vaatimattomalta. Erityisesti tamburaa, paimenhuilua, kiinalaista hulua sekä pianoharmonikkaa soittava Salam Eredics oli varsinainen tikkaaja. Eivätkä jälkeen juuri jääneet tamburoitten lisäksi darbukaa KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 Alangon ja Kimmo Pohjosen ihmisääneen perustuva pohjonen alanko. Loppuunmyydyn ravintolan yleisö oli innoissaan, mutta miettimään jäin sitä, oliko kokoonpanon kolmannen jäsenen, ääniä luuppaavan miksaajan Tuomas Norvion rooli turhankin suuri. Miesten äänimateriaali ja mielikuvitus olisivat todennäköisesti riittäneet kiinnostavaan lopputulokseen vähemmälläkin efektoinnilla. Nyt ei oikein saanut selvää, missä ääni loppui ja sähkö alkoi. Yli neljännesvuosisadan helsinkiläisiä maailmanmusiikilla ilahduttanut Etnosoi! jaksaa uudistua vuosi vuodelta. Pitkä vilkas viikko päättyi sunnuntain lasten Etnosoi!hin. Tulevaisuuteen on hyvä panostaa. Sauli Heikkilä Söndörgö Savoyssa. Yhtyeen keikasta pieni video lehden Facebook-sivulla. 45 Sauli Heikkilä Etnosoi!ssa mainio kattaus
Joulun välipäivinä täyttyy Oriveden opisto kansanmusiikin lisäksi nyt myös kansantanssin rytkeestä. Opistolla järjestetään Kansantanssin 150 vuotta -kurssi, jossa tutustutaan suomalaisen kansantanssin 150-vuotiseen historiaan. Kurssilla muodostetaan yhteistä näkemystä siitä millaisia mahdollisuuksia historiallinen materiaali antaa teemavuodelle 2016. Esiin kaivetaan ja lämmitellään ideoita yksittäisiin tanssiesityksiin, ryhmien ohjelmistoiksi, maakunnallisiin ohjelmiin ja teemavuoden suurjuhlaan Pispalan Sottiisiin. Kurssin kouluttajina toimivat tanssin tutkija, FT Petri Hoppu, tanssinopettaja koreografi Antti Savilampi ja tanssinopettaja Eivor Wallinvirta. Kurssi sisältää tanssitunteja, luentotyöskentelyä ja yhteistansseja kansanmusiikkikurssien osallistujien kanssa. Kurssi on tarkoitettu kansantanssin ohjaajille, opettajille ja tanssijoille. Kurssin järjestäjinä ovat Kansalaisfoorumi ja Suomen Nuorisoseurat. Oriveden kansanmusiikkikursseille on ilmoittautunut jälleen runsaasti väkeä. Soitinkurssivalikoimassa on mandoliini-, viulu, 2-rivisen haitarin-, laulu-, puhallin- ja kantelekursseja sekä Orivesi All Stars –kurssi kaikille soittimille. Lisäksi mukana on tämmäys- ja sovituskurssi. Molemmille kursseille ilmoittautumisaika on päättynyt marraskuun lopussa, mutta kannattaa vielä kysyä josko niille mahtuisi mukaan. Kansanmusiikkikurssit: Päivi Ylönen-Viiri 0500 431913, www.kansanmusiikkiliitto.fi Kansantanssikurssit: Tuula Hyystinmäki 045 657 7358 46 Kuva: www.pamelasmusic.co.uk Oriveden kansanmusiikin ja kansantanssin kurssit! 27.-30.12. Kaikki pelaa vuonna 2015, Alla spelar och dansar i år 2015 ”Kaikki pelaa” on vuoden 2015 kansanmusiikin ja kansantanssin yleisteema. Teema on tarkoituksella ymmärrettävissä monella eri tapaa. Teemaa voi lähestyä esimerkiksi ajattelemalla, että kaikki pelaa tarkoittaen, että kaikki toimii. Meidän alamme toiminta perustuu hyvin vahvaan yhteisöllisyyteen ja vapaaehtoistyöhön. Lukuisat festivaalit ja muut tapahtumat rekrytoivat paikkakuntalaisia ja joskus jopa kauempana asuvia, musiikista ja tanssista kiinnostuneita vapaaehtoistyöläisiä, joiden mukaan tulo perustuu haluun olla mukana tekemässä maailman parasta tapahtumaa. Motivaatio on vahva, tiedämme että usein samat ihmiset tulevat mukaan vuodesta toiseen ja tiedämme, että ilman heidän panostaan ei tapahtumia voitaisi tuottaa. Kaikki on mukana auttamassa ja kaikki toimii, ihmiset pitävät siitä huolen. ”Kaikki pelaa” voi tarkoittaa myös matalan kynnyksen toimintaa. Kaikilla on oikeus pelata: soittaa ja tanssia. Kansanmusiikissa ja kansantanssissa on yksi yhteinen ihmeellinen ominaisuus, mitä ei taida muissa taiteen lajeissa olla yhtä rehellisesti. Alallamme harrastaja ja ammattilainen on tasavertainen, taide ei ole vain ”nerojen” tai ammattilaisten oikeus, vaan taidetta voi tehdä kuka tahansa omilla kyvyillään ja taidoillaan. Sosiaaliset tanssit, yhteislaulutapahtumat ja jamisoitot ovat hienoja esimerkkejä, kuinka kuka tahansa voi osallistua toimintaan, jonka tarkoitus on tuottaa iloa sekä soittajille, tanssijoille kuin yleisöllekin, johdattaa riemullisiin tunnelmiin ja elämyksiin. Elämyksiin, jotka kannattavat meitä arjessa pitkään. Meidän tulee olla ylpeitä siitä, että olemme osa sellaista alaa, joka ei jätä ketään ulkopuolelle. Folkforumissa 9.1.2015 Helsingin Musiikkitalon auditoriossa puhutaan Kaikki pelaa -teemasta ja esitellään viimeai koina tehtyjä julkaisuja, mitkä toteuttavat Kaikki pelaa -henkeä. Jos haluatte osallistua teeman esiintuomiseen sosiaalisessa mediassa vuonna 2015, voi kuka tahansa, yksityinen henkilö, yhdistys, työryhmä käyttää #kaikkipelaa -häshtäggiä julkaisuissaan. Toivon, että vuonna 2015 Kaikki pelaa -teeman kannustamana tuomme kukin esiin mm. näitä tärkeitä asioita, kutsumme kaikki pelaamaan ja huolehdimme jatkossakin, että emme menetä meidän alaamme sisäänrakennettuja perustuskiviä, yhteisöllisyyttä ja että taide on tasa-arvoista, se kuuluu kaikille. Riitta-Liisa Joutsenlahti KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
KIRJAT Folkmusik i dagis, Folkmusik i skolan toim. Marianne Maans Stiftelsen för Martin Wegelius-institutet / Österbottens förbund Kaksi uutta suomenruotsalaista kansanmusiikkikokonaisuutta on julkaistu, käytettäväksi päiväkodeissa sekä alakoulussa. Ulkomuoto ei kauheasti houkuttele – mutta älä anna sen hämätä! Sisältö on tehty ammattimaisin ottein, minkä voi tietysti olettaakin kun pitkän linjan ammattilainen Marianne Maans on asialla. Kumpaankin kokonaisuuteen kuuluu nuotti- ja ohjevihkonen sekä mp3paketti, joka on kuunneltavissa netissä. Kappaleiden määrä on mielestäni juuri sopiva ja vihkoon tuntuu helpolta tarttua. Kannattaa kuunnella myös äänitteitä, vaikka laulut oppii helposti nuotistakin. Maansin kuulas ja kaunis fraseeraus herättää laulut eloon, ja ääntäminenkin helpottuu (mukana on myös murteellista ja vanhahtavaa sanastoa). Kappalevalikoima ulottuu aivan yksinkertaisista parin tahdin sävelmistä loruihin, laululeikkeihin sekä alakouluvihossa myös moniäänisiin sovituksiin. Itseäni viehättävät etenkin lorut ja kehtolaulut, mutta suurin osa ohjelmistosta on ainakin minulle aika tuntematonta – aarteet odottavat siis löytäjiänsä. Näitähän voi käyttää muissakin yhteyksissä kuin opetuksessa, kuunnelkaapa vaikka Jouhiorkesterin versio laululeikistä Adam hade sju söner! Maantieteellisesti kaikki suomenruotsalaiset pääalueet on valikoimassa edustettuna, mikä on positiivista. Ohjeet ja taustatiedot on pidetty melko minimalistisina, mutta hyvä niin. Mukana on olennaisimmat jutut, kuten se, että kansanmusiikkiin kuuluu sekä historiallinen ulottuvuus että muuntelu ja oman etsiminen. Tiedot siitä, missä sävellajeissa minkäikäisten lasten kanssa olisi hyvä laulaa ovat myös hyvää konkreettista tietoa. Mukana on myös ideoita soittimista ja niiden luovasta käytöstä. Allekirjoittanut ainakin harkitsee kukkaruukkumarimban rakentamista. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 Tove Djupsjöbacka Anna Janka-Murros: Tuure Niskasen nuottikirja 50 s. Kansanmusiikki-instituutti Kij 83, 2014 Kansanmusiikki-instituutti on kiitettävällä tavalla tuonut eri tavoin esille mestaripelimannejamme: äänijulkaisuin, nuottikirjoin, konsertein ja näyttelyin. Ensimmäisistä, 1970 nimetyistä mestripelimanneista on ilmestynyt nuottikirjoja Konsta Jylhän (1997), Otto Hotakaisen (1980) ja Kustaa Järvisen (2013) ohjelmistosta. Nyt neljäskin, Tuure Niskanen Pielaveden Laukkalankylän Koskenkorvan talosta, on saanut omansa. Nuori pelimanni Anna Janka-Murros teki opinnäytetyönään analyysiä Niskasen soitosta ja Kansanmusiikki-instituutti riensi hätiin ottamalla kirjan julkaisuohjelmaansa. Kirjaan on koottu 10 valssia, 10 polkkaa, 6 masurkkaa ja 12 sottiisia tai jenkkaa. Näistä neljä on Tuuren säveltämää, muut perinteisiä. Itse tutustuin Tuure Niskaseen jo 1960-luvun lopulla, jolloin pääsin vierailulle mestarin 70-vuotispäivien aikoihin. Tuure oli uupumaton soittaja, ohjelmistoa riitti erityisesti oppi-isä Antti Oravaiselta opittuina. Tuure kiersi poikansa Rainon kanssa valtakunnan tilaisuuksissa, erityisesti Kansanmusiikkijuhlilla ja Oriveden kansanmusiikkileireillä näyttämässä taitojaan. Nuotit on huolellisesti tehty: selkeitä, helposti soitettavia, kuten nykytekniikalla voi odottaakin. Kappaleet on aakkostettuna helppo löytää, kunhan tietää tanssityypin. Onko se Satakielen polska vai Satakielen polkka, siitä voidaan halkoa hiuksia. Vielä 1970-luvun alussa Tuure kutsui kappaletta polskaksi erikoisuutena vajaat ja ylimittaiset repriisien loput, mutta selvä polkkahan tuo kappale on ja näin siloiteltuna helpompi soittaa. Varsinaisia virheitä en ole edes yrittänyt etsiä. Jos jotain jää kaipaamaan niin Tuurea itseään, hänen henkilökuvaansa. Tähän kirjaan on mahdutettu kyllä soittotekniikkaa ja tyylillisiä vivahteita, mutta Tuure Niskanen henkilönä jää vieraaksi. Ne tiedot toki löytyvät Kansanmusiikki-instituutin varhaisemmasta julkaisusta Mestaripelimannit. Antti Koiranen 47
Samuelin Poloneesi Helsingissä 6.-8.3.2015 Ilmoittaudu mukaan! Samuelin Poloneesi on Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä valtakunnallinen kansanmusiikkitapahtuma, joka kuuluu talvikauden suurimpiin. Se järjestetään vuosittain eri paikkakunnilla. Vuonna 2015 Samuelin Poloneesi järjestetään 6.8.3.2015 Helsingissä yhteistyössä Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen kanssa. Samuelin Poloneesin konsertit pidetään kolmessa paikassa. Perjantaina 6.3. Balderin salissa järjestetään Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen toimesta Kansanmusiikin ja -tanssin kalaasit, joiden teemana on Helsinki 1870-luvulla. Lauantaina 7.3. Musiikkitalo soi koko päivän . Ohjelmassa mm. Pelimanniparaati, aulasoitot, pelimannimerkkisuoritukset ja Kansanmusiikin Isompi Ilta. Samuelin Poloneesi huipentuu sunnuntaina 8.3. Aleksanterin teatterissa pidettävään Pääjuhlaan, jossa paluun esiintymislavoille tekee Pirnales. Tapahtumaan kuuluu lisäksi Poloneesipubit torstai-illasta lauantai-iltaan sekä PR-soittoja kaupungilla ja sunnuntain 8.3. Kansanlaulukirkko Helsingin Vanhassa kirkossa. Tule esiintymään maan suurimpiin kuuluvaan kansanmusiikkitapahtumaan! Samuelin Poloneesin teemoina vuonna 2015 ovat ”Kaikki pelaa” ja Uusmaalainen kansanmusiikki. Pelimanni-ilmoittautuminen tapahtumaan on alkanut (3.11) ja jatkuu vuoden 2014 loppuun (31.12) asti! Samuelin Poloneesin ohjelma julkistetaan tammikuussa 2015! Pirnales Lisätietoja, ilmoittautumislomakkeen sekä esiintyjä-infon 2015 löydät: www.kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/ samuelin-poloneesi/esiintyjat-2015 Voit ilmoittautua myös numeroon: (09) 873 1320 Kevään kansanmusiikkikiertueet eero Grundström Suomen Kansanmusiikkiliiton kevään 2015 kiertueilla kuullaan seuraavia yhtyeitä: Tammikuu: Tapani Varis Ensemble Helmikuu: Sähköpaimen Maaliskuu: Tuomas Logrén & Savuava Kirnu Huhtikuu: Akkajee Merkit Ansiomerkit Pöytästandaari Laukkonen Asko, Kauhava, 4.10.2014 Hopeinen ansiomerkki Koivumäki Olavi, Jalasjärvi, 20.9.2014 Lisätietoja yhtyeistä ja kiertuekeikoista: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-kevat-2015 Kiertuetiedustelut: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Pauliina Pajala, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. 044 738 1933, (09) 8731320 Sähköpaimen Jäsen ja lukijakysely Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Kansalaisfoorumi haluavat tietää, mitä mieltä olette niiden toiminnoista. Kyselyllä kartoitetaan jäsenien, Kansanmusiikki-lehden lukijoiden ja muiden kansanmusiikista kiinnostuneiden mielikuvaa Suomen Kansanmusiikkiliitosta ja Kansalaisfoorumista sekä kartoitetaan niiden eri palvelujensa tunnettuutta ja tarpeellisuutta. Vastaa kyselyyn tammikuun loppuun mennessä. Näin autat meitä kehittämään toimintaamme! Kysely löytyy Suomen Kansanmusiikkiliiton koti sivuilta www.kansanmusiikkiliitto.fi 48 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
Jäsenedut 3 • 2014 Irtonum ero 8 € KIRJA Uusmaalainen nuottikirja I 6 €. Nyt jäsentarjouksena vain 4,80 €. CD Värttinä: Miero 22 €. Nyt jäsentarjouksena vain 17,60 €. CD Hyperborea: Saakeli! Parhaat soitetut hitit. 17 €. Nyt jäsentarjouksena vain 13,60 €. Juurak kontras te ko ista har Paavo monia KonstaHelistön ka a, s. ks n talo ssa, s. i kesää Kelttife 17 starei KANSAN lla Galic MUSIIKK ia I•3• ssa, s. 2014 14 MU 6 KANA PELIM ANNI-LIIT E 1 Nettiputiikista saat tuotteet jäsenetuhintaan ( www.kansanmusiikkiliitto.fi) käyttäen alaennuskuponkia ”jäsenetu0414”. Etu on voimassa 27.2.2015 saakka. Voit tehdä myös tilaukset Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Tilaa Kansanmusiikki! Kansanmusiikki on ainoa suomenkielinen lehti, jossa kerrotaan kattavasti kansanmusiikin ilmiöistä ja tekijöistä. Lehdessä on Pelimanni-liite, jossa on liiton jäsenyhdistysten kuulumisia, pelimanneja kiinnostavia aiheita ja nuottiliite. Kansanmusiikki-lehti tulee kaikille Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille. Jäseneksi pääsee liittymällä johonkin liiton jäsenyhdistyksistä tai kannatusjäseneksi suoraan Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Jos sinulle on aikaisemmin tullut Pelimanni-lehti, mutta et ole varma, oletko jäsen vai lehden tilaaja, soita (09) 8731 320 tai tarkista viimeksi saamasi lasku. Jäseneksi voi liittyä myös netissä: www.kansanmusiikkiliitto.fi/liitto/liity-jaseneksi Tervetuloa Kansanmusiikki-lehden lukijaksi! T I L A U S - J A PA LV E L U KO R T T I Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 e. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 24 e. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Kansanmusiikki-lehden kilpailutoimikunta KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 Paikka ja aika Allekirjoitus Postimaksu maksettu Palkinnot ovat luonnollisesti hyvät, mutta vahvistamatta tämän lehden mennessä painoon. Kampa kunniaan! Postinumero Postitoimipaikka Suomen Kansanmusiikkiliitto Kilpailuaika 1.12.2014-31.1.2015. Lähiosoite Tunnus 5003538 Lähetä noin minuutin mittainen kammansoittovideosi Kansanmusiikki-lehden Youtube-kanavalle tai Kampa kunniaan Facebook-sivulle. Videon voi myös lähettää postissa Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Kuoreen merkintä ”Kampa kunniaan”. Kilpailuun osallistuneiden joukosta valitsemme viisi finalistia, jotka kutsumme loppukilpailuun Musiikkitaloon 7.3.2015. Etunimi Syntymäaika 01003 VASTAUSLÄHETYS Kansanmusiikki-lehti julistaa avatuksi suuren kammansoittokilpailun. Kampa, tuo arkinen ystävämme, on likipitäen unohdettu soitin suuren yleisön keskuudessa. Viimeinen soittokampa, jolla soitettiin nurkkatansseja, löytyi 60-luvulla Hämeenlinnan Paristansuohon hautautuneena. Sittemmin perinnettä on pyritty elvyttämään ja soitin esiintyy jopa Juurakko -yhtyeen levyllä Lauluja kuistilla. Kuitenkin jopa musiikinharrastajat ovat vieraantuneet tästä instrumentista. Kansanmusiikki-lehti haluaa elvyttää kammansoittoharrastusta julistamalla kammansoittokilpailun.
TAUSTAPEILIILIEPATSUAT Mammu Koskelo Ville-Veikko Markkanen Sauli Heikkilä Jos taustapeilin zoomaa ensin histo riaan, niin mistä tulet ja millainen on kansanmusiikkitaustasi? Olen kotoisin Rääkkylästä, aloitin jo ala-asteella kansanmusiikin harrastamisen, kiitos Sari Kaasisen. Kävin lukioni Kuopios sa ja Joensuussa kolusin pilottijoukoissa kansanmusiikkilinjat konservatoriossa ja ammattikorkeakoulussa. Jälkimmäisessä perustettiin ystävien kanssa kansanmusiikkiyhdistys Mahti ry, joka tuottaa kaupunkiin korkeatasoista ja mielenkiintoista kansanmusiikkia meidän ja muiden iloksi. Palo oli suuri – ja on vieläkin. Sinut on tunnettu pitkään Itä-Suomen aktiivina ja viimeksi läänintaiteilijana, mutta olet ilmeisesti palannut nyt pätkätöihin. Mitä elämään kuuluu juuri nyt? Työttömän arkea, mökkielämää paluumuuttajana Rääkkylässä. Yllättävän paljon kuitenkin on apurahaprojekteja, joissa saa soittaa, säveltää, opettaa kouluissa ja tehdä teatteria. Soitan ja laulan aktiivisesti seitsemässä yhtyeessä. Juuri nyt työn alla on kaverin kanssa valmistelut keikkareissulle Siperiaan joulukuisille alkuperäiskansojen festivaaleille. Eli lomakkeita ja leimoja. Marita ”Mammu” Koskelo Syntynyt Rääkkylässä 12.10.1977 Kotipaikka: Rääkkylä Koulutus: Musiikkipedagogi AMK Toimi: Muusikko Työpaikka: Missä vain, soitellaan. 50 Jokaisella kansanmuusikollahan pitää olla vähintään seitsemän kokoonpanoa. Mainitse nyt edes muutama tärkein. Eniten tehdään keikkoja multi-instrumentalisti Eve Pietarisen kanssa Rakkauden lähettiläät -duona. Lastenmusiikkiorkesteri Pippuri Soikoon! kiertää myös mukavasti ja ruotsinkielinen folkpunkkibändi Trollfolk tekee satunnaisia keikkoja ulkomailla. Yksi rakkaimmista yhtyeistä on Kostotrio basisti Vesa Piston ja lyömäsoittaja Jukka Kyllösen kanssa. Kaikki bändit on mahtavia ja hirmu tärkeitä. Olen jotenkin kasvanut bändityöskentelyyn enkä osaisi olla ilman niitä. Festivaali Siperian talvessa… onko pilkkihaalari pakattu? Miten olet päätynyt lähtemään sinne ja millaisella porukalla? Kyllä karvahattua ja välihousunvälihousua joutuu kaivelemaan, ennusteen mukaan rapsakka -30 pakkasella yötä päivää. Kuvataiteilijaystävältäni Jyväskylästä etsi kahta minkä tahansa taidemuodon edustajaa, jotka oisivat valmiita lähtemään nopeasti alkuperäiskansojen festivaaleille. Hän oli ollut siellä itse muutama vuosi aiemmin ja kehui kovasti. Kartoittelin tarpeeksi seikkailunhalusia tyyppejä tuttavapiiristä ja päädyin lähtemään reissuun Joensuun konservatoriossa opiskelevan Eino Kolppasen kanssa. Mukaan pakataan balalaikka ja 15-kielinen kantele, lauluja luikautellaan väliin. Kolmen vuoden pesti läänintaiteilijana on takana, millaisin miettein? Reilu puoli vuotta on mennyt, leppoisa kovalevyn tyhjennysoperaatio on takana. Huikea setti oli, tuo kolmevuotinen pesti oli kyllä vilpittömästi hienoimpia aikoja elämässäni. Tuliko pestin aikana avauksia, jotka vaikuttavat elämääsi vielä jatkossakin? Työ luonnollisesti avasi uusia ovia, tutustuin sitä kautta paljon eri taiteenalojen ihmisiin – niin Suomessa kuin vaikkapa Intiassa. He ovat edelleen mukana elämässä ystävinä ja tyyppeinä joiden kanssa saa tehdä projekteja. Työnihän muovautui suurilta osin konkreettiseksi erilaisten ihmisten kanssa työskentelyksi kentällä. Paperin pyörittelyä toimistolla yritin minimoida. Opin myös itsestäni paljon, kuten kuinka toimin eri tilanteissa. Voitin perusluonteisen ujouteni monituisia kertoja. Niin karjalainen kuin olenkin. Nouseeko kentällä toimimisesta joku ylitse muiden? Länkkäriajoilta jäi parhaiten mieleen Ilomantsin pelimannitoiminnan jälleen aktivointi. Sinne saatiin järjestettyä vuosittaiset pelimannien kokoontumisajot. Nyt tapahtuman on ottanut hoitaakseen Pohjois-Karjalan Kansanmusiikkiyhdistys Ari Tarkiaisen johdolla. Siinä tunsi olevansa oikeitten asioitten äärellä. Pistetään peilit periskooppiin ja katsotaan huomisten aitojen taakse. Mitä näkyy? Musiikki kiinnostaa ja innostaa ihmisiä, omalla tekemisellä on positiivinen ja aktivoiva vaikutus ympäristöön. PohjoisKarjala loistaa edelleen kirkkaana kansanmusiikkitähtenä. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014
Kansanmusiikki CD 8 Levylle on poimittu maistiaisia vuoden 2014 uutuusäänitteistä. 1. Tuomas Logrén: Tuu tuu (2’58) 13. Tuuren perilliset: Satakielen polkka (2’13) säv. / san. trad., sov. Tuomas Logrén. Tuomas Logrénin esikoislevyltä Yövesi. Levyn julkaisija: Tuomas Logrén 2014 säv. trad. / Tuure Niskanen, sov. Tuuren perilliset. Julkaistu Tuuren perillisten esikoislevyllä Satakielen polkka. Levyn julkaisija: Pohjois-Savon Kansanmusiikkiyhdistys 2014 14. Marianne Maans, Maria Kalaniemi, Ape Anttila: En kärlekssaga (5’40) säv. Marianne Maans. Julkaistu levyllä Marianne Maans, Maria Kalaniemi, Ape Anttila: Under bar Himmel – Taivasalla. Levyn julkaisija: Marianne Maans 2014 Ei myytäväksi. 2. Rauno Nieminen & Timo Väänänen: Julkaistu Kansanmusiikki 4/2014 -lehden liitteenä. Lehdessä tarkemmat esittäjä- ja tekijänoikeustiedot. Den Brinnande (6’31) säv. Rauno Nieminen & Timo Väänänen. Julkaistu levyllä Rauno Niemisen ja Timo Väänäsen Ontrei. Levyn julkaisija: Maanite 2014 3. Perriin Tyssit : Mitä sinä likka (2’05) säv./ san. trad., sov. Perriin Tyssit. Julkaistu Perriin Tyssit esikoislevyllä. Levyn julkaisija Perriin Tyssit 2014 4. Antti Paalanen: Meluta (4’01) säv. Antti Paalanen. Julkaistu Antti Paalasen Meluta-levyllä. Levyn julkaisija: Rockaadillo Records / Zen Master Records 2014 8. Orffit: Jukka-Pekka Joukahaisen ja Veli-Matti Väinämöisen kilvanlaulanta (3’55) säv./ san. Hannu Sepponen. Julkaistu Orffien Haloo Kalevala –levyllä. Levyn julkaisija: Orffit 2014 9. Ronuuttajat: Surullinen polska Jalasjärveltä (3’05) säv. trad. Julkaistu Ronuuttajien esikoislevyllä Korvalla. Levyn julkaisija: Ronuuttajat 2014 15. Puhti: Jumala rankaisee (3’48) säv. / san. trad., käännös Tommi Kainulainen, sov. Anne-Mari Kivimäki, Matti Laitinen. Julkaistu Puhtin Pahan laulu –levyllä. Levyn julkaisija: Kihtinäjärvi records 2014 16. Baltic Crossing: Goodnight Salonkylä! (3’25) säv. trad, (Goodnight and Joy Be Wi’ Ye / Salonkylän polkka). Julkaistu Baltic Crossingin The Tune Machine –levyllä. Levyn julkaisija: Baltic Crossing 2014 5. Pessi ja Juntti: Maaseutupolitiikkaa (4’13) säv. / san. Pentti Ojajärvi. Julkaistu Pessin ja Juntin Elämä on folkkia –levyllä. Levyn julkaisija: Kaikupohjan kansantaiteenseura ry 2014 10. Juurakko: Makasin unen manatun (3’36) säv. Minsku Tammela, san. trad. Julkaistu Juurakon Lauluja kuistilta –levyllä. Levyn julkaisija: Inkoon Musiikki 2014 11. Tradikaali: Neiti Julien Sottiisi (4’39) 6. 5/5: Urku-Elli (5’01) säv. Lauri Kotamäki, san. Tapio Miettinen, sov. 5/5. Julkaistu 5/5:n esikoislevyllä. Levyn julkaisija: Kansanmusiikki-instituutti 2014 7. Nilsbyn Pelimannit: Korpohambo (2’42) säv. trad., sov. Nilsbyn Pelimannit. Julkaistu Nilsbyn Pelimannien Kotisaareni-levyllä. Levyn julkaisija: Nilsbyn Pelimannit 2014 säv. Sanna Salonen, sov. Tradikaali. Julkaistu Tradikaalin esikoislevyllä. Levyn julkaisija: Tradikaali 2014 12. Laitakaupungin Orkesteri: Lähtijä (5) säv. Laitakaupungin Orkesteri, san. Charlotta Hagfors. Julkaistu Laitakaupungin Orkesterin esikoislevyllä Virta. Levyn julkaisija: Taideyliopiston SibeliusAkatemia – Kansanmusiikki 2014 17. Sibelius-Akatemian Folk Big Band: Kaivantomiehen laulu (4’56) säv. trad., san. Santeri Mäkelä, sov. Petri Prauda. Julkaistu Sibelius-Akatemian Folk Big Bandin FBB-levyllä. Levyn julkaisija: Sibarecords 2014 Levyn kokonaiskesto 68’35 Kansanmusiikki KAMACD 8/2014 Raitojen työstö: Jimmy Träskelin Kansi: Siba Folk Big Band, kuva Jorma Airola Muista vuoden levy -äänestys, äänestyksestä lisää s. 42. Toivotamme lukijoillemme Sointuisaa Joulua ja Räiskyvää Uuutta Vuotta KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014 51
KEIKAT www.kansanmusiikki.fi joulukuu 2014 Jaakko Laitinen & Väärä Raha Lapland-Balkan-pikkujoulut 5.12. Rovaniemi www.mrjaakko.com Jaakko Laitinen & Väärä Raha - Itsenäisyyspäiväspecial Dynamossa 6.12. Turku www.mrjaakko.com Kuokkalan pelimannit: Konsta Jylhää ja joululauluja yhteislaulaen 7.12. Palokka www.palokanpelimannitalo.com P-Klubi: Tunnelmallinen joululauluilta 7.12. Kaustinen www.kaikenlaisenmusiikinyhdistys. wordpress.com Suomalaisen musiikin päivä 8.12. Suomi www.musiccouncil.fi Kansanmusiikkikiertueella: 5/5 9.12. Mäntyharju www.kansanmusiikkiliitto.fi Kansanmusiikkikiertueella: 5/5 11.12. Seinäjoki http://www.kansanmusiikkiliitto.fi Perkele! Rahvaanmusiikkia 15 vuotta 12.12. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net Pelimannitalon perinteinen soiva joululounas 12.-13.12. Palokka www.palokanpelimannitalo.com Kansanmusiikkikiertueella: 5/5 12.12. Rovaniemi www.kansanmusiikkiliitto.fi Seurasaaren Joulupolku 14.12. Helsinki www.uudenmaankamu.net Palkein ja kielin - ääniä maisemassa 18.12. Helsinki www.siba.fi Oriveden kansanmusiikkikurssien konsertti 29.12. Orivesi www.kansanmusiikkiliitto.fi tammikuu 2015 Folklandian Etkot 8.1. Helsinki www.musiikkitalo.fi Folklandia 9.–10.1. Baltic Queen www.sottiisi.net/folklandia Sijaton sielu -lyhytelokuva, Puhtin livesäestetty mykkäelokuva. 16.1. Helsinki www.puhti.eu Kansanmusiikkikiertueella: Tapani Varis Ensemble 20.1.Mäntyharju www.kansanmusiikkiliitto.fi Rahvaanmusiikin ilta: mm. Tapani Varis Ensemble 22.1. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net A.Aimo-klubi: Kirsi Poutanen - Fadon suloinen kaipaus 23.1. Kerava www.aimo-klubi.net Jaakko Laitinen & Väärä Raha 24.1. Helsinki www.mrjaakko.com Lakkautettu kylä - Suistamo musiikkina ja kuvina 24.1.-9.2. Tampere www.annemarikivimaki.fi Talvenselän taittajaiset 25.1. Lavia Tiina Rampa p. 050 308 6380. Anssi Känsälä & TallariRautavaaran jäljillä 29.1. Riihimäki www.vihreatalo.fi Pakarin penkillä 30.1.-1.2. Ikaalinen topi.viikila@gmail.com, 040 507 0382 24. Haapaveden wanhan musiikin tapahtuma 30.1.-1.2. Haapavesi www.haapavesifolk.com Iisalmen talvipäivät 30.1.-1.2. Iisalmi www.nuorisoseurat.fi/yla-savo helmikuu 2015 Jaakko Laitinen & Väärä Raha 6.2.Tampere www.mrjaakko.com Helmihyppelöt 8.2. Lahti http://etela-hame.nuorisoseurat.fi A.Aimo-klubi: Amerikkaan! Reisaavaisen laulu 13.2. Kerava www.aimo-klubi.net Harmonikkakonsertti Hilpeät-Hanurit 15.2. Jämsä Antti Sulin puh. 040 748 0871, soimannit@gmail.com Kokkolan Talviharmonikka 15.-22.2. Kokkola www.talviharmonikka.com Kansanmusiikkikiertueella: Sähköpaimen 17.2. Mäntyharju www.kansanmusiikkiliitto.fi Tuomo Rannankari ja ”Tavat toman hyvätapaisia lauluja” 19.2. Kaustinen kansanmusiikki-instituutti.fi/tallari Rahvaanmusiikin ilta: Sähköpaimen ja Inariveljet 19.2. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net Tuomo Rannankari ja ”Tavat toman hyvätapaisia lauluja” 20.2. Palokka www.palokanpelimannitalo.com Ale Carr & Esko Järvelä – TransScandic Folk Revival 24.2. Helsinki www.siba.fi Tango Pasión, Sinfonía de Tango 24.–28.2. Helsinki www.savoyteatteri.fi Yrtti minuksi – Karoliina Kantelinen, laulu 25.2. Helsinki www.siba.fi SYKE! – Soila Sariola, musiikki, liike ja maalaus 27.2. Helsinki www.siba.fi Harmonikkaristeily 1.-2.3.Baltic Princess www.satahamesoi.fi Samuelin Poloneesi ja Kansanmusiikin isompi ilta 6.-8.3. Helsinki www.kansanmusiikkiliitto.fi, www.musiikkitalo.fi KOULUTUKSET joulukuu 2014 Perinnearkun jamihautomo 4.12. Helsinki www.perinnearkku.net Kansantanssin ohjaajakoulu tuksen perusopinnot 3. jakso 13.-14.12.Oulun seutu riia.niemela@nuorisoseurat.fi Aineettoman kulttuuriperinnön seminaari 15.12. Helsinki leena.marsio@nba.fi Oriveden kansanmusiikkikurssit 27.-30.12. www.kansanmusiikkiliitto.fi Kansantanssin 150 vuotta -kurssi 27.-30.12. Orivesi Riia Niemelä 044 744 3939, Tuula Hyystinmäki 045 657 7358 tammikuu 2015 Talviseminaari 9.1. Helsinki www.kansanmusiikki.fi 52 Orientaatioharjoitteita kansantanssissa -tiiviskurssi kansantanssin ammattilaisille 3.-4.1. Rovaniemi 10.-11.1. Helsinki 24.-25.1. Oulu saara.mikkola-ylitolva@uniarts.fi FolkForum: Kaikki pelaa 9.1. Helsinki www.kansanmusiikki.fi Kurs i Danska danser 17.-18.1. Helsinki www.folkdans.fi Talvenselän taittajaiset 25.1. Lavia Tiina Rampa puh. 050 308 6380 FolkJam: Jatkokoulutus 31.1. Helsinki www.folkjam.fi Lapin Kuoro-ohjelmistokurssi I 31.1. Rovaniemi www.lnl.fi Perinnearkkujamit Black Doorissa 15.12. Helsinki PerinneArkki-klubi – Folklandian jatkot 10.1. Helsinki Perinnearkkuklubi: Anna Dantchev Band, Tapani Varis Ensemble 21.1. Helsinki Perinnearkkujamit 26.1. Helsinki Perinnearkkujamit 9.2. Helsinki Perinnearkkuklubi: Helmi Camus soolo, Sähköpaimen 18.2. Helsinki Perinnearkkujamit 2.3. Helsinki www.perinnearkku.net www.kansanmusiikki.fi Iisalmen talvipäivät 31.1.-1.2. Iisalmi www.nuorisoseurat.fi/yla-savo SampoFolkJam tutuksi 22.2. Oulu www.folkjam.fi helmikuu 2015 maaliskuu 2015 SampoFolkJam tutuksi 1.2. Helsinki www.folkjam.fi Uudenmaan kansanmusiikki yhdistyksen maakuntaorkesteri harjoitukset 7.–8.2., Helsinki www.uudenmaankamu.net, Anja Hinkkanen puh. 0500 850 788 Satakunnan pelimannien maakun taorkesterin harjoitukset Raumalla 14.–15.2. Rauma Risto Kupari p. 044 793 3520 FolkJam: Jatkokoulutus 21.2. Oulu www.folkjam.fi Kansantanssin ohjaajakoulu tuksen perusopinnot 2. jakso 21.-22.2. Lahti www.nuorisoseurat.fi/ kansantanssin-ohjaajakoulutus FolkJam: Ohjaajakoulutus 6.-8.3. Helsinki www.folkjam.fi Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien soittoleiri ja vuosikokous 14.3. Hauho raimo.salmela@elisanet.fi Satakunnan pelimannien maakun taorkesterin harjoitukset Raumalla 14.-15.3. Rauma Risto Kupari p. 044 793 3520 EloFolkJam-ohjaajakoulutus 14.-15.3. Helsinki www.folkjam.fi Muista ilmoittaa tapahtumasi: info@kansanmusiikki.fi KANSANMUSIIKKI • 4 • 2014