• Irtonumero 8 € 3 • 2025 MUKANA PELIMANNI-LIITE 14 Petri Kauppinen palaa juurille 30 Tekoälystä uusi jäsen Barlastiin 6 Airi Hautamäki – 70 vuotta kahdella rivillä
• 2 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 SISÄLTÖ 3 • 2025 19 32 18 KOLUMNISTI Antti J. Janka-Murros Soitinrakentajien esittelyvuorossa Leif Kronqvist. Airi Hautamäki ja Alavuden kaksiriviset 6 Le o In gv es R is to Sa vo la in en B ild st rö m Konsta Jylhä -kilpailun voittajat Erkki Virkkala ja Iikka Huntus soittavat tosissaan, muttei totisesti. Ajassa: Ne Lintuizet .......................................................................................5 Kaksirivisen rajamailla – Antti Paalasen ääni ja kone .....................8 Esittelyssä Tareq Abboushi .......................................................................11 Kansanlaulujen sateenkaarihistorian jäljillä.....................................12 Petri Kauppinen palaa juurille ................................................................14 Uutta visiota haetaan kovassa puristuksessa ...................................16 Mestareita nimettiin ja nuoriso jyräsi Kaustisella ..........................20 PELIMANNI-liite Hämäläinen osaaminen loisti Kaustisella ..........................................21 Uudenmaan nurkka .....................................................................................22 Nuottiliite .........................................................................................................23 Sävelten siivittämä pelimanniristeily Jyväskylässä ........................27 Lokakuun loiskeet palaa Kivitippuun Lappajärvelle .....................27 Kuulumisia Pohjois-Savosta .....................................................................28 Varsinais-Suomen kuulumisia .................................................................28 Muistoissamme Pertti Ilomäki ................................................................29 Barlastin Imitation Game: Ihmisääni ja tekoäly rinnakkain ......30 Uusia harrastajia kansanmusiikkiyhdistykseen? ............................34 Pillipäivät Ikaalisissa ...................................................................................35 Pelimannimerkki pitää pintansa ............................................................36 Levyt ja kirjat ..................................................................................................38 Samuelin Poloneesi Savonlinnassa 12.–15.3.2026 .........................44 Taustapeilissä Miikka Huisko ..................................................................46 Tampereen Murikka kutsuu kurssilaisia ............................................47 Alavuden kaksiriviset 2011.
• 3 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 ALKUTAHDIT Kalevalaisten Naisten Liitto täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Vuonna 1935 Elsa Heporauta kokosi joukon kulttuuriperinteestä kiinnostuneita naisia ja sai liikkeelle hankkeen, josta syntyivät sekä Kalevala-koru että valtakunnallinen naisjärjestö. Liitto on sittemmin toiminut kansallispukujen, runouden, käsityön ja kansanmusiikin vaalijana, mutta yhtä lailla se on ollut moderni naisten yhteisö, joka on ottanut kantaa myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Juhlavuoden teemana on Louhen metsä, joka korostaa metsien ja luonnon merkitystä suomalaisessa kulttuurissa. Teema näkyy vuoden aikana eri puolilla Suomea järjestettävissä tapahtumissa sekä syyskuun lopussa Espoossa pidetyssä vuosikokouksessa ja 90-vuotisjuhlassa. Myös keväällä järjestetty Ilmastoitku liittyi juhlavuoden ohjelmaan. Liitolla on nykyisin noin 49 paikallisyhdistystä ja 2 500 jäsentä, ja sen toiminta ulottuu myös Ruotsiin. Kalevalaisten Naisten Liiton toiminnanjohtajan kolumni Kansanmusiikki-lehdessä 1/2025. www.kalevalaistennaistenliitto.fi/ Käpylän musiikkiopiston kannatusyhdistyksen hallitus on valinnut musiikin maisteri Sirpa Lahden Käpylän musiikkiopiston uudeksi rehtoriksi 13 hakijan joukosta. Lahti on musiikkija kulttuurialan laaja-alainen ammattilainen, jolla on monipuolista johtamiskokemusta. Lahti siirtyy Käpylän musiikkiopistoon Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelmajohtajan tehtävästä. Koulutusohjelmajohtajan tehtävän lisäksi Lahti on toiminut opettajana, yrittäjänä, sekä monipuolisesti erilaisissa asiantuntijaja luottamustehtävissä. Kalevalaiset naiset 90 vuotta Ida Elina juhlii Kalevalan 190. juhlavuotta elokuvalla ja konserttisarjalla Louhikeräys Kalevalaisten Naisten Liitto kerää varoja Louhen metsän suojelemiseksi yhteistyössä Luonnonperintösäätiön kanssa. Lahjoituksilla hankitaan vanhoja metsiä pysyvästi suojeluun. Keräykseen voi osallistua: MobilePay:16508 Tekstiviestillä: esim. 20 euroa ja teksti 20E LOUHI numeroon 16588 Tilisiirto: Luonnonperintösäätiö FI78 5494 0950 0224 93 viitenumero 88158 Keräys voimassa elokuun loppuun 2026. Kerätty summa tällä hetkellä noin 20 000 €. Kalevala täyttää tänä vuonna 190 vuotta, ja sen kunniaksi Kajawood Studios eli Päivi Kujanen ja Timo Puustinen ovat tuottaneet Lemminkäisen tarinaan pohjautuvan musiikillisen lyhytelokuvan Under the Northern Skies . Elokuvan on ohjannut Puustinen, ja sen musiikin on säveltänyt kanteletaiteilija Ida Elina . Päärooleissa nähdään Ida Elina, Edward Lammervo , Minna Tervamäki ja Emilia Kamula . Syyskuussa julkaistu elokuva on jo kerännyt useita kansainvälisiä palkintoja muun muassa New Yorkissa, Pariisissa, Melbournessa ja Tokiossa. Lisäksi se on valittu syksyllä muun muassa Kalifornian Catalina Film Festivalille sekä New Yorkin Soho International Film Festivalille. Ida Elina julkaisi 19.9. elokuvan kappaleet sisältävän albumin ja kiersi syys–lokakuussa mini-konserttisalikiertueella, jossa hän esitti Kalevalasta inspiroitunutta ohjelmistoa soolona, jousikvartetin ja Tampere Filharmonian kanssa. Keväällä konserttikokonaisuus on saanut yleisöltä poikkeuksellisen vahvaa palautetta, ja artisti kuvailee Kaikuja Kalevalasta -esitystä uransa vaikuttavimmaksi. Syksyn viimeinen konsertti Tampere-Talossa 3.10. Konserttisarja jatkuu ensi vuonna. Ohjaaja Timo Puustinen, Ida Elina ja kuvaaja Antti Ruusuvuori. B ea B ru nf el t Sirpa Lahti Käpylän musiikkiopiston rehtoriksi H an na R an ta ne n V es si Ve ss i V is ua ls
• 4 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 PÄÄKIRJOITUS KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 3 (219) 2025 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. 044 776 7182 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Jaana Kari, puh. 044 776 7182 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Antti J. Janka-Murros, Jaana-Maria Jukkara, Jaana Kari, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Pauliina Pajala, Miia Palomäki, Hanna Poikela ja Sofia Timonen Kansikuva Airi Hautamäki kuva: Liina Lautamaja Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 4/2025 ilmestyy 4.12. aineistot 10.11. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Visiointi on tärkeää Mielestäni Suomen kokoisessa maassa pitäisi pystyä puoluekentän laidasta laitaan istumaan yhdessä alas, tekemään hartiavoimin töitä ja visioimaan tulevaisuutta. Tuumimaan, mitkä asiat ovat kansalaisille ja kansakunnalle tärkeitä ja pohtimaan, millä keinoin tavoitteet saavutetaan. Nyt eletään vaaleista vaaleihin: uusi hallitus ampuu edellisen hankkeet alas ja nostaa kärkeen oman puolueensa päämäärät. Kansanmusiikki liittyy tähän sikäli, että uskon jokaisen puolueen pitävän aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämistä kansallisen identiteetin kannalta tärkeänä. Elinvoimaisen kulttuurin kehittäminen ja sen tuominen kaikkien saataville nousisi korkealle kaiken muun hyvinvointia edistävän rinnalle. Huomattaisiin, että kasvatuksessa kansallisella kulttuurilla tulisi olla vahva rooli. Todettaisiin myös, että entisten ja uusien vähemmistökulttuurien tunteminen edistää sopua ja ehkäisee rasismia. Poliittista kulttuuria ei ole helppo muuttaa kuin huonompaan suuntaan maailman supervaltojen näyttäessä esimerkkiä. Missään ei tunnu olevan asiat sen paremmin. Ne Euroopan maat, joissa kansallista kulttuuria arvostetaan, käyttävät sitä usein myös nationalistisesti. Meidän on oltava varuillamme, ettei “aidon” perinnön puolustamisen varjolla hiljennetä moniäänisyyttä ja luoda me vastaan muut -asetelmaa Slovakian ja Unkarin tapaan. Valtakunnan asioihin voimme vaikuttaa lähinnä äänestämällä ja vaalityöllä. Sen sijaan kansanmusiikin ja kansantanssin suuntaan pääsemme vaikuttamaan helpommin. Viime kesänä Kaustisella ammuttiin lähtölaukaus uuteen visiointikauteen. Olisi hienoa, jos mukana olisi entistä laajempi joukko – ei vain ajamassa omaa kapeaa alaansa, vaan miettimässä, mitkä asiat ovat koko alan elinehto ja miten niitä edistetään konkreettisesti. Suuremmat voimat ovat ajaneet edellisen visiointikauden lopussa tilanteeseen, jossa järjestöjen tuki on pienentynyt. Kansanmusiikkiliiton kiertueita ei järjestetä tänä syksynä, kunnissa niistetään vähätkin rahat kiertävistä kulttuuritilaisuuksista, ja kansanperinteen osuus kouluissa sekä varhaiskasvatuksessa on kaventunut. Mediassa kansanmusiikin ja kansantanssin osuus on edelleen mitätön, joskin Yle Radio 1:n musiikkivirta on rikastunut kansanmusiikin suuntaan, vaikka vanha perinne on pyyhitty kokonaan pois. Ilahduttavaa on, että harrastaminen on monin paikoin vahvaa. Esimerkiksi Näppärit, Turku Folks! ja Orivesi All Stars tekevät tällä hetkellä parasta työtä asian eteen – ei vain meidän asiamme, vaan koko kansankulttuurin pitkän historian elävänä pitämiseksi. Sauli Heikkilä
• 5 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Tero Ahonen Mistä on kotoisin karjalaishenkinen bändin nimi? Nimien synnyt ovat usein avoimia mysteerejä ja hyvä niin. Linnut ovat olleet täällä kauan ennen meitä. Siitä kun ihminen oppi kävelemään ja käsitteellistämään niiden ylimaallinen olomuoto on resonoinut ihmisissä eri aikoina eri tavoin. Ne ovat milloin kamalia ja kauniita, niiden liikkeet ja äänet jäsentävät maailmaa edelleen monella tavalla. Myllymäet ja Käpit ovat asuneet naapuripitäjissä Karjalassa ja näyttäähän nimi nyt hienommalta z:lla kuin s:llä. Olemme eläimien puolella. Kuinka kauas suunnitelmat kantavat? Paljonko yhtyeelle jää aikaa muilta hankkeilta? Bändin jäsenillä on tosiaan lusikkansa monessa sopassa, ja niin pitää ollakin, jos meinaa tulla toimeen. Mutta vaikka bändin pyörittäminen on aikaa vievää työtä, Lintuizten kanssa homma on rullannut jotenkin luontevasti ja pakottomasti. Emme edes alun perin suunnitelleet tekevämme levyä, mutta tässä sitä ollaan: debyyttilevy pihalla ja kasapäin keikkoja takana. Olemme hitsautuneet selvästi yhteen tämän vuoden aikana, ja meille on muodostunut oma juttu, jonka pohjalle on hyvä rakentaa. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kalenterit viuhuvat ja Whatsapp laulaa. Miten monen lauluntekijän yhtye saa päätettyä, kenen biisejä ohjelmistoon otetaan? Muutamilla kuluneen kesän festarikeikoilla settilistan rankkaaminen tuntui rajulta, sillä joku kolmen vartin setti tuntuu meidän tapauksessa jostain syystä tosi lyhyeltä. Musiikillinen buffettimme pääsee parhaiten oikeuksiinsa pidemmässä mitassa. Emme yleisesti ottaen miellä biisejämme ”jonkun biisiksi”, vaan kaikki ovat Lintuizten biisejä. Tärkeintä on, että ohjelmistossa on hyvä imu. Ja jos näkemykset eriävät, niin käymme sivistynyttä vääntöä! Mitä Ne Lintuizet teille merkitsee? Ystävyyttä ja mahdollisuutta todella nauttia yhdessä laulamisesta. Neliääninen laulu on toiminut meillä alusta alkaen väkevänä tapana löytää yhteys toisiimme ja sitä kautta myös yleisöön. Tämä on ollut poikkeuksellisen hienoa. Toki neljän lauluntekijän bändissä myös musiikillisten vaikutteinen kirjo on laajempi kuin kunkin sooloprojektissa. Musiikillinen ajattelumme rikastuu. Elävänä lintuizia pääsee kuuntelemaan seuraavan kerran joulukiertueella: 10.12. Krapin paja, Tuusula 12.12. Kannusali, Espoo 13.12. Kulttuurikorjaamo, Kokkola 17.12. TTT-Klubi, Tampere 18.12. Kult-klubi, Helsinki 19.12. Vakiopaine, Jyväskylä 20.12. Tuba, Oulu Ne Lintuizet -yhtyeen jäsenet, Kielo Kärkkäinen, Laura Moisio, Lauri Myllymäki ja Pekko Käppi ovat kertoneet seuranneensa ja ihailleensa toistensa uria vuosien ajan. Yhteistyötä on tehty satunnaisesti ja säännöllisesti. Nyt nelikko näyttää vakiinnuttaneen kokoonpanonsa tekemällä kesällä viitisentoista keikkaa. AJASSA
• KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 Teksti: Sauli Heikkilä Kuvat: Liina Lautamaja K ansansoittokilpailun tuomarina toimi Erkki Ala-Könni , jonka kautta haitari oli tilattu. Sarjansa ainoana Airi palasi kotiin palkintolusikan kanssa. Siitä alkoi tie, jonka loppua ei näy. Siihen aikaan haitaria soittavia tyttöjä ei juuri näkynyt. – Pojat menivät aivan kipsiin, kun soitin valssini ja polkan, nauraa Airi heleästi. Harmonikan soittokisat olivat tuohon aikaan suosittuja, ja niinpä Airinkin nuoruus kului kisalavoilla. Kilpailuja kertyi kymmeniä, ja vuonna 1986 tuli Suomen mestaruus. Opettamisen Airi oli aloittanut jo viisi vuotta aiemmin, ja pian hän oli oppilaidensa kanssa samoilla lavoilla. – Ei tehnyt enää mieli kilpailla, jos omat oppilaat olisivatkin voittaneet minut, muistelee Airi. Opettajauralle vauhdilla liikkeelle Opettajaura sai alkunsa sattumalta Tampereella vuonna 1981. K-kaupan tilaisuuden jälkeen pyydettiin vetämään Rientolan kaksirivisiä. Kaksi nuorta oppilasta laitettiin heti Ikaalisiin Suomen pelimannimestaruuskisoihin – poika voitti, tyttö tuli toiseksi. Siitä alkoi polku, joka on jättänyt jäljen lähes jokaiseen kaksirivisen soittajaan Tampereen ja Etelä-Pohjanmaan välillä. Airin opetustyö Tampereen seudulla loppui vähitellen hänen muutettuaan kotikonnuille Alavuden Sapsalammille vuonna 1985. Opetustoiminta alkoi kuitenkin pian rönsyillä uusiin suuntiin: Virrat, Alavus, Kuortane, Seinäjoki, Kurjenkylä, Jalasjärvi, Pori… Yksityisoppilaita ja ryhmiä aloittelijoista pidemmälle ehtineisiin sekä erityisryhmiä, kuten Virtain kehitysvamAiri Hautamäki 70 vuotta kahdella rivillä Airi Hautamäen naapurissa asui kansanlaulaja Tiila Ilkan tyttärenpoika Antti Saarimäki. Airi ihastui Antin soittoon ja erityisesti tämän punaiseen kaksiriviseen Hohner-haitariin. Kannustavat vanhemmat suostuivat hankkimaan kuusivuotiaalle oman – tosin vihreän – kaksirivisen. Puolen vuoden päästä hän oli jo kilpalavalla. Nyt haitareita on kertynyt nelisenkymmentä. 6
• 7 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 maisryhmä. Myös monet pelimanniyhtyeet ovat saaneet Airin ohjausta, niistä pisimpään jo 40 vuotta toiminut Alavuden kaksiriviset. – Kyllä niitä oppilaita on ollut satoja. Monien kanssa soittaminen ja yhteistyö on jatkunut läpi elämän. Me ollaan semmoinen perhe. Monilla ammattimuusikoilla lapsuuden ja nuoruuden ryhmät jäävät vain muistoiksi, mutta Alavuden kaksirivisten kanssa lavalle saattavat edelleen astua Miia Palomäki (ENKEL), Leija Lautamaja (The Moontwins ja Floating Sofa Quartet), Lauri Kotamäki (MäSä Duo) ja Antti Paalanen (Kiharakolmio, Laitakaupungin orkesteri), jos vain muilta kiireiltään ehtivät. Opetusvälineeksi numeronäppäimet Airi on aina ollut korvakuulosoittaja. Hän nappaa melodiat ja kompit helposti ulkomuistista. Nuottien opiskelu on jäänyt vähäiseksi, eikä niitä tunneilla juuri käytetä. Kun oppilailla oli vaikeuksia muistaa kotona, miten kappale meni, Airi kehitti oman numerosysteeminsä: napit merkittiin numeroilla, U ja S tarkoittivat ulkoja sisäriviä diskanttipuolella, työntöja vetotekstit kertoivat palkeen suunnasta. Bassopuolella duurialueet olivat 1–2 ja mollit 3–4. – Emma-valssi kuului jo ekalla tunnilla. Monissa ryhmissä soitetaan edelleen numeronuoteista. Airi on kannustanut kaikkia kiinnostuneita ikään ja taustaan katsomatta. Jos haitari tuntuu kalliilta, hän lainaa mielellään omistaan, että oppilas pääsee kokeilemaan. Airin yhtyeet eivät ole esiintyneet vain lähiseuduilla. Keikkamatkat ovat ulottuneet eri puolille Eurooppaa, Israeliin ja Floridaan. Japanissa hän on käynyt esiintymässä yksin kahdesti. – Ihmettelivät, kun soitin yksirivistä selän takana, myhäilee Airi. Keikoilla Airilla on lähes aina kansallispuku, ja hän on suositellut sitä myös yhtyeilleen – lainaten tarvittaessa omistaan. – Sehän on nätti, mutta kallis. Vaikka Airi tunnetaan maanlaajuisesti vetämistään yhtyeistä, sävellyksistään ja kolmesta nuottikirjastaan, on hän soittanut tanssikeikkoja jo parikymmentä vuotta. Polkat, jenkat ja valssit hän soittaa kaksirivisellä, mutta muun ohjelmiston viisirivisellä harmonikalla sekä midi-laitteistolla. Ketron-laitteen ja basso-ohjauksen avulla syntyy koko orkesterin sointi. – Jos painaa väärän basson, laite ei anna anteeksi, heläyttää Airi. Keikoilla on usein mukana myös laulaja Mikko Niemelä . Sävellyksiä on kertynyt ”aika paljon” – kolmas nuottikirja on jo ilmestynyt ja sävellyksiä on kuultavissa myös lukuisilla äänitteillä. Kappaleet syntyvät luonnostaan, ei teoretisoimalla eikä väkisin. Esimerkiksi Suviyön valssi syntyi yhdeltä istumalta keikan jälkeisenä aamuna. Oppilaille on syntynyt myös nimikkokappaleita. Airille itselleen tärkein kappale on Kotirannan muistot. Leija Lautamaja ja Miia Palomäki ovat auttaneet kappaleiden nuotintamisessa. Myös Antti Paalanen aloitti haitarinsoiton Airin ryhmässä. Airi Hautamäki s. 1949 Mestaripelimanni, director musices Opettaja, säveltäjä ja perinteisen kansanmusiikin vaalija Lukuisia tunnustuksia ja ansiomerkkejä Hautamäen oppilaat ovat voittaneet vuodesta 1984 alkaen yli 200 Suomen pelimannimestaruutta ja Spelimestaruutta. • Yli sata sävellystä • 3 Airin Sävelet -nuottikirjaa (Airin Sävelet 1: nuotit ja numeronuotit sekä c-kasetti, Airin Sävelet 2: numeronuotit ja cd-levy, Airin Sävelet 3: nuottikirja Airin omista sävellyksistä 79 kpl) • 17 äänitettä eri ryhmien kanssa • Kehittänyt kaksirivisen haitarin numeronuottijärjestelmän • Vuonna 2026: 70-vuotistaiteilijajuhla ja Alavuden kaksirivisten 40-vuotisjuhla alavudenkaksiriviset.fi Miia Palomäki jatkaa Airin työtä Alavuden kaksirivisten ohjaajana, Airi toimii edelleen taiteellisena johtajana. Miia ohjaa myös Airin perustamaa Jalasjärven kaksirivisiä. Lisäksi hän tekee Airin kappaleiden nuotinnokset yhdessä Leija Lautamajan kanssa. Kansansoittokilpailuiden osanottajat Alavuden Siikinniemestä elokuussa 1956. Airi kilpailun nuorimpana osanottajana edessä.
• 8 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 – Muistan, kun Antti tuli ryhmään ja katsoi silmät pyöreinä, kun siellä oli vain tyttöjä ja vanhempia miehiä. Airi muistelee, kuinka Antti noin kahdeksanvuotiaana oli mukana Alavuden Minipelimanneissa, joka valittiin kaikkien aikojen ensimmäiseksi Speliyhtyeeksi vuonna 1989. Yhtye osallistui kilpailuihin innolla, ja soolosarjoissa Antti sai yleensä ensimmäisen palkinnon. Nykyinen musiikki kurkkulauluineen ei Airia säikäytä. – Kyllä mulla vähän leuka loksahti siellä tohtorintutkintokonsertissa, mutta ajattelin, että jos sieltä aikoo ylemmäs ponnahtaa, pitää olla jotain tällaista, mitä muut eivät ole vielä keksineet. Antti on edelleen ehtiessään mukana Alavuden kaksirivisissä, ja myös Airin juuri julkaistulla levyllä Mestaripelimanni Airi Hautamäki ystävineen – 40 vuotta soiton juhlaa . Veri vetää soittamaan Vaikka opetusta ja keikkoja on riittänyt, varsinaisen leipätyönsä Airi teki ensin huoltoasemalla kassana ja esimiehenä, myöhemmin Alkossa. Iltaisin lähdettiin opettamaan. – Monesti mietin, millä mä jaksoin. Eläkkeellä vauhti on hieman hidastunut ja opetusta sekä keikkoja on vähemmän. Kaustisen juhlatkin jäivät tänä vuonna väliin. Mutta edelleen veri vetää esiintymään ja opettamaan, jos oikein pyydetään. Joitakin vuosia sitten Airi kokeili myös bandoneonia toivoen, että sen koko ja soittoasento sopisivat selälle paremmin. – Se ei kuitenkaan ollut oma juttuni. Ostin sitten sellon, jota voi soittaa silloinkin kun selkä vihoittelee. Jotain tekee mieli aina soittaa. Mestaripelimannin arvon Airi sai 1998 ja director musices -arvon 2007. Airi on aina soittanut ja tehnyt rakastamaansa opetustyötä sydämestään. Hän on kiitollinen, että kansanmusiikki on hänen kauttaan saanut kiitosta ja tunnustusta. Airin saavutukset kaksirivisen haitarin opettajana ovat ainutlaatuiset. Kun uraan lasketaan alkaneen kuusivuotiaana, edessä häämöttää 70-vuotistaiteilijajuhla – ja Alavuden kaksirivisten 40. juhlavuosi. Tarkkoja suunnitelmia ei vielä ole, mutta: – Kai sitä on pakko juhlia. Pitäiskö kiertää koko Suomi? Soitan kaikki oppilaat paikalle ja annan kappaleet, jotka soitetaan. Airi muistaa, kun Kaustisen Pelimannitalon päädyssä hän soitti sadan oppilaansa kanssa ja joku mies tuli kysymään: ”Mistä ne tietää, milloin sää alotat?” – Ne tietää vaan. En mä koskaan ole laskenut. En mä ees osaa laskea. Kaksirivisen rajamailla – Antti Paalasen ääni ja kone Antti Paalasen kurkkulaulun rosoittama äänimaailma on kuljettanut keikoille Suomen kouluista Ranskan suurille festivaaleille. Nyt hän rakentaa uutta levyä ja luottaa siihen, että jokainen keikka kannattelee seuraavaan. Uuden musiikin ohella hän pitää perinteestä kiinni Kiharakolmion riveissä – eikä Alavuden kaksirivisetkään ole jäänyt unohduksiin. Sauli Heikkilä A rt tu ro A lv ar ez
• 9 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 A ntin teini-iän soittimet olivat kitara ja rummut, ja soittokavereiden kanssa syntyi kiinnostus raskaampaan rockiin. Samaan aikaan 1990-luvun radiosta kantautunut teknojytke hiipi korviin. Heavy metalin paino ja konemusiikin hypnoottinen pulssi jäivät lihasmuistiin. Nykyisessä soolossa niiden kaiku kuuluu selvästi: riffit rakentuvat kuin kitaralle ja biitti syntyy kaksirivisen ohella poljettavalla stompboxilla, suomalaisittain rytmilaudalla. Vahingossa sukuperintöä jatkamaan Pääsoittimeksi vakiintuneen kaksirivisen haitarin tuleminen elämään tapahtui hieman vahingossa. Antti oli ilmoittautunut naapurin pojan esimerkin innoittamana kansalaisopiston kitaratunneille ja mennyt äidin kanssa ostamaan Karin Pertsan musiikkija askarteluliikkeestä kitaraa. Seinällä roikkui kultainen Hohner. Antin kysyttyä äidiltään, mikä se on, tämä vastasi: kaksirivinen haitari – sellainen, jollaista sinunkin molemmat pappasi ovat soitelleet. – Kumpaakaan isoisääni en ehtinyt koskaan tavata, koska he kuolivat ennen syntymääni. Mutta se haitarin hankinta oli vähän päähänpisto. Sain sen ensin vuokralle, kun omaan ei ollut varaa. Paalasen haitaripolku alkoi Airi Hautamäen johdolla Alavudella. Ryhmäopetus oli käytännönläheistä: korvakuulolta oppimista, näppäinkarttojen hahmottamista ja varhaista esiintymistä – heti kun pari kappaletta sujui, lähdettiin lavalle. Hautamäen pedagogiikka teki soitosta yhteisöllistä ja rohkaisi eteenpäin: tekemällä oppii, ja pelimannin pulssi syntyy yleisön kanssa. Sama asenne toimii sekä pelimannikilpailuissa että ranskalaisella festivaalilla tuhansien ihmisten edessä. Opinnoissa tohtoriksi Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastosta Antti kuuli kuortanelaisen mestaripelimanni Tauno Ahon 80-vuotisjuhlassa, jossa esiintyi Pirnales. Markku Lepistön ja Pekka Pentikäisen soittama Krapulakatrilli teki vaikutuksen, ja Antti päätti lukion jälkeen hakea opiskelemaan Helsinkiin. Ensin piti kuitenkin hankkia viisirivisen haitarin taitoja – pääsykokeissa piti soittaa sitäkin – sekä musiikinteorian perustaa. – Aloin Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistossa opiskelemaan nuotteja alakouluikäisten kanssa, Antti naureskelee. Viisirivistä Antti soitti opiskeluajan, mutta myi soittimen myöhemmin, kun sitä ei tullut soitettua. – Maisterivaiheessa keskityin vähärivisiin. Näppäinjärjestys ei viisirivisessä koskaan mennyt oikein tajuntaan – looginen se on, mutta ei minulle. Opinnot huipentuivat vuonna 2015 taiteelliseen tohtoritutkintoon, jonka otsikkona oli Palkeen kieli . Ruuhkavuosien jälkeen tasaisempaa Mennyt kesä oli Antille vaiherikas: teatteria, bändikeikkoja ja soolomatkoja. Tampereen Viikinsaaressa Kiharakolmio seurueineen veti Vanhoja poikia -näytelmää juhannukseen saakka, ja sen jälkeen Antin ohjelmassa oli festivaaleja – muun muassa tykitys Provinssirockissa – ja keikkoja Ruotsissa, Sveitsissä, Norjassa ja Ranskassa. Mukaan mahtui myös perheyhtye Tuliterä, jossa 17-vuotias Olavi soittaa lusikoita ja vaimo Heidi melodikaa. Ohjelmisto on koostunut jo kymmenen vuotta Euroviisu-kappaleista ja muusta hittimusiikista. Soolon kohdalla Suomi–ulkomaat-jakauma on ollut pitkään vinossa: kotimaan festivaalit kutsuvat harvemmin peräkkäisinä vuosina; ulkomailla rouhea soundi erottuu massasta ja hankalasti lokeroitava musiikki kelpaa monen lajin tapahtumiin. Konserttikeskuksen listan kolmen vuoden kausi päättyi keväällä ja uusi, Hullu Haitari vol. 2 alkoi juuri. Soolosetti on toiminut poikkeuksellisen hyvin myös kouluissa: 40-minuuttisia konsertteja on kertynyt jo pitkälti toista sataa. Paalasen pedagogiikka on pelimannimainen: istutaan, soitetaan, kerrotaan tarinoita. Sama runko elää yleisön mukaan: alakoululaisille Si lv er Tö ni ss on Du Bout du Monde -festivaalin villi yleiisö vuonna 2023. R ay Fl ex
• 10 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 musiikki on ilon moottori, festivaalilavalla sama materiaali kasvaa raskaammaksi kudokseksi. Antin esiintymisiin tuli laulaminen mukaan vähitellen. Ensimmäiset soololevyt olivat instrumentaaleja, mutta tarinoiden ja yhdessä Heidin kanssa tehtyjen hokemien, kuten ”me halutaan meluta” myötä oma ääni alkoi houkutella. Kurkkulaulu on kargyra-tyyppinen matala, bordunamainen murina, joka kiertyy kaksirivisen ympärille ja sytyttää yleisökontaktin. Vaikka tyyli kuulostaa rankalta – ja rankkaa se alussa olikin – murinaan on tullut vaivattomuutta, eikä vähiten koulukonserttiperiodien vuoksi: kolme keikkaa päivässä viitenä päivänä viikossa pakottaa rentouteen. – Kargyra itsessään ei ole kurkulle rankin osa – pahempaa on innostuksen hetkellä päästetty karjaisu. Kun toistoja tulee paljon, venyy oma maksimi ja samalla oppii, mitä ei kannata tehdä. Rosoa ja pulssia – mutta ilman taustanauhoja Paalasen lavalla kaikki tapahtuu akustisen instrumentin ja muutaman efektin varassa. Basso-oktaaveri ja yksi kitarapedaali paksuntavat sointia, ääniteknikko Samuli Volanto kasvattaa tilaa miksatessaan. Taustanauhoja ei käytetä. Estetiikan ytimessä on ajatus pelimannista, joka on aina soittanut yksin koko lattian liikkeelle: sama voima tuodaan tähän päivään. – Haitari on ollut aikanaan ensimmäinen koneellinen soitin torpissa. Se on pitänyt saada kuuluville ilman vahvistimia – sama vaikutelma pitää syntyä nytkin. Antin kansainvälinen nousu sai vauhtia Eurosonic-esiintymisestä juuri ennen pandemiaa. Yleisössä ollut ranskalaispromoottori kutsui hänet Trans Musicales -festivaalille, jossa tuhansien kuulijoiden setti avasi portteja laajemmallekin Ranskan kentälle. Paalasen musiikki kiertää luontevasti lajien rajoja: heavy metalin paino, 1990-luvun teknojytke ja suomalainen pelimannipulssi kohtaavat kaksirivisen luonnollisessa hengityksessä. – Olen teininä soittanut kitaraa, rumpuja ja kuunnellut sekä heviä että teknoa. Se kaikki kuuluu siellä taustalla – eikä minun tarvitse päättää, mitä genreä tämä on.Pääinstrumenttina on nykyään kolmirivinen, jonka näppäinjärjestys ja sävelala on muokattu tummemmaksi – yleensä 2-rivinen haitari on G/C vireinen, Antilla kolmirivinen on Bb/Eb vireessä. Bassopuolella lisätyt bordunavaihtoehdot ja urkupisteet mahdollistavat laajemmat kaaret ja laululle sopivamman äänialan. Paalanen tunnetaan yhä myös Kiharakolmiosta, jonka ydin on pelimannien groove ja Timo Saukon suvereeni esiintyjä-juonto. Yhtye on kasvanut vuosien varrella kolmesta muusikosta juhlakelpoiseksi instituutioksi. Ensi vuodelle suunnitellaan 30-vuotislevyä ja juhlakeikkoja. Vanhoja poikia -musiikkinäytelmä toi bändille kahden vuoden rupeaman Tampereen Työväen Teatterissa. Sen jälkeen esitystä on vedetty Suomen kiertueteatterin tuottamana ympäri Suomea, tällä hetkellä näytöksiä on takana 150. Esitys osoittaa, että huumori ja tanssittavuus kantavat myös näyttämöllä. Kiharakolmiossa soittivat alussa Antin lisäksi Timo Saukko harmonia ja Juhani Lautamaja bassoa. Vuonna 1998 mukaan tuli Heikki Korkeakoski soittamaan mandoliinia ja Vanhoja poikia -esityksissä Timon tilalla on Kyösti Järvelä viuluineen. – Viime vuosina festarikeikoilla mukana on ollut myös meidän Olavi soittamassa lusikoita. Paalanen on opettanut harvakseltaan, mutta on toiminut aiemmin myös kansanmusiikin lehtorina. Työ, jatko-opinnot, teatteriprojektit ja pienen lapsen arki veivät aikoinaan voimat: seurauksena oli uupumus, kuntoutuspsykoterapia ja vertaistyöskentelyä sisältänyt koulutusjakso. Kokemus tiivistyy nykyiseen työtapaan: pidä sisäinen maailma kunnossa, niin soitto pysyy rehellisenä. Syksyllä ohjelmassa on yksittäisiä soolokeikkoja myös Tukholmassa ja Oslossa. Ensi vuodelle varmistuu Ranskaan parin viikon kiertue alkukeväästä. Pääpaino on kuitenkin uuden materiaalin säveltämisessä ja nauhoittamisessa. Paalasen kalenterissa asiat ovat perinteisesti loksahtaneet paikoilleen – ilman päällekkäisyyksiä, mutta työn kautta. Antti Paalanen s. 1977 • Musiikin tohtori (2015). • Sooloalbumit: Äärelä (2007), Breathbox (2010), Meluta (2014), Rujo (2019). Eri kokoonpanoissa 20 muulla albumilla ja vierailijana kymmenellä. • Muusikkona ja/tai säveltäjänä mm.: Pauli Hanhiniemi & Hehkumo, Trepaanit, Turkka & Paalanen, Hyperborea, Laitakaupungin orkesteri, Kiharakolmio, Tanssiryhmä Tsuumi, Malviniemi Company, Ruska Ensemble. • Palkinnot: Suomen Musiikkikustantajat ry:n tunnustus nykykansanmusiikkisäveltäjänä Rujo-albumista (2019), Pohjoismaisten musiikintekijäjärjestöjen verkoston Musiikintekijä -palkinto (2022), Original Music Score Award, Breaking Walls -festivaalilla Egyptissä (2024) lyhytelokuvassa In the same boat, Young Audiences Music -palkinto pienten kokoonpanojen sarjassa (2024) • Meluta-albumin teoksilla Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinto (2016) ja Teosto-palkinto (2015) -ehdokkuudet. • Etno-Emma (2006) Turkka & Paalanen -albumista Halituli; Vuoden kansanmusiikkilevy Kiharakolmion Jupilee (2016) sekä useita Etno-Emma -ehdokkuuksia. • Opetustehtäviä Sibelius-Akatemiassa, Centria-ammattikorkeakoulussa ja Keski-Pohjanmaan konservatoriossa. • Kaustinen Folk Music Festivalin taiteellinen tuottaja 2012–2014; Valtion musiikkitoimikunnan 5-vuotinen taiteilija-apuraha (2014); Koneen Säätiön apuraha kansainväliseen työskentelyyn (2023) sekä useita muita apurahoja Antti Paalasen musiikki innostaa myös Unkarissa, tässä Budapestin Sziget-festivaalilla. O nd re j Ko sc ik
• 11 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 ESITTELYSSÄ Tarek Abboushi AMMATTI: Muusikko, säveltäjä, opettaja YHTYEET: Tareq Abboushi Trio, Sharaka Ensemble, Shusmo ELÄMÄN MOTTO: Toisten tunteminen on älykästä, itsensä tunteminen todellista viisautta Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Dina Salem Kaikuja Palestiinasta S okki, kulttuurija ilmastosokki, oli ensimmäinen ja päällimmäinen tuntemus, kun Tareq Abboushi reilut puolitoista vuotta sitten muutti puolisonsa tutkijantyön ja opintojen myötä Palestiinasta Suomeen. Nyt olo on jo tasaantunut, sävelkynä Suomessakin alkanut laulaa, ja kontaktien määrä mm. opetustöiden saralla on alkanut kasvaa. Tampere tuntuu sopivan kokoiselta ja viihtyisältä luonnonläheiseltä kaupungilta ja alkaa pala palalta tulla tutuksi. Ihmiset ovat Tareqin mukaan ystävällisiä, ja kulttuurien kirjo lisää mielenkiintoa. Tutuestuessaan Tareqin taustaan ei voi olla vaikuttumatta. Pelkästään ote työja opintohistoriasta on huima. Hyvin monipuolisen yhtyetoiminnan lisäksi tehtynä on vakuuttava määrä tallenteita, mielenkiintoisia ja monipuolisia opetustöitä niin Palestiinassa kuin Yhdysvalloissa, mainintoja livemuusikkona mm. Souad Massin, Ghalia Benalin ja Simon Shaheenin kanssa. Lisäksi Tareq on tehnyt laajasti työtä säveltäjänä elokuviin ja tanssiteoksiin, sekä lukuisia äänimaisemia ja ääni-tilateoksia. Tareq on myös toiminut Edward Said National Conservatory of Music -musiikkioppilaitoksen Ramallahin osaston johtajana sekä toimii edelleen palestiinalaisen Jasmine-festivaalin taiteellisena johtajana ja kuraattorina. Mennäänpä juurille. – Äitini on pianisti ja pianonsoitonopettaja, oppilaita kävi meillä vuosien ajan. Äiti on myös yksi Edward Said National Conservatory of Music -oppilaitoksen perustajista. Tällä taustalla pianosta tuli myös minulle varsin luonnollisesti ensimmäinen soitin, jota myös opiskelin. Kotona soi klassisen länsimaisen musiikin lisäksi mm. Led Zeppelin, Simon & Garfunkel, Fairuz, Marcel Khalifeh, Dave Brubeck ja monet muut, joten vaikutteita oli tarjolla laajasti. Pianotuntien jälkeen alkoivat opinnot Palestiinan Ramallahissa, kansallisessa konservatoriossa. Opinnot jatkuivat New Jerseyssä, Yhdysvalloissa, William Patersonin yliopistossa, pääaineena jazz-piano. ‘Yhdysvalloissa aloin alitajuisesti hakemaan yhteyttä kotimaahan, ja kiinnostukseni perinteistä arabimusiikkia kohtaan kasvoi. Kun ensimmäisen opintovuoden jälkeen menin kesäksi kotiin, tapasin ystäväni soittamassa busukia konservatorion portailla. Sen soundi imaisi minut mukaansa kertaheitolla. Aloitin soittotunnit ja ostin instrumentin, jonka otin mukaan Yhdysvaltoihin – ja loppu on historiaa, kuten sanotaan.’ Yliopisto-opintojen rinnalla vuosina 20002003 Tareq opiskeli mm. busukin soittoa ja makamien teoriaa Arab Music Retreat’issa, Massachusettsissa. – Palestiinalaisilla juurillani on hyvin suuri merkitys kaikessa musiikissa ja taiteessa mitä teen. Kun aloin opiskella busukin soittoa, oli välttämätöntä myös opiskella Syyrian, Libanonin ja Palestiinan klassista ja kansanmusiikkia. Minulle oli helppoa oppia arabialaisen musiikin herkät nyanssit, koska olin kasvanut niiden keskellä; kotona, takseissa, ravintoloissa, kaupoissa, rukouskutsujen kuuluessa moskeijoista, häissä – kaikkialla. Vaikka arabialainen musiikki ei ollut ensimmäinen opintojeni suuntaus, se on musiikillinen äidinkieleni. Opintojen jälkeen Tareq työskenteli Yhdysvalloissa freelancemuusikkona, ja näinä vuosina toimi muun muassa hänen yhtyeensä ‘Shusmo’. – New Yorkissa eläessäni työni oli etupäässä esiintymistä. Säveltämisen osalta keskityin Shusmoon. Kun kahdentoista vuoden jälkeen palasin Palestiinaan, halusin tauon bändin johtamisesta ja keskityin enemmän opettamiseen ja säveltämiseen. Näin pääsin kokeilemaan erilaisia tyylejä orkesteriteoksista elektro-akustiseen pop-musiikkiin, äänimaisemiin ja tanssiprojekteihin. Juuri nyt Tareqilla on työn alla elektro-akustinen folk-teos palestiinalaiselle nykytanssiryhmälle. Toiveissa on, että teos päästäisiin esittämään ensi vuonna. Työskentely palestiinalaisena tämän päivän maailmassa alalla, joka edellyttää kansainvälistä matkustamista, on monesti todella vaikeaa. Tareqille vuodet Yhdysvalloissa tuottivat. Yhdysvaltain kansalaisuuden, joten hänelle matkustaminen on mahdollista. – Norjalais-palestiinalainen yhtyeemme ‘Shakara’ kutsuttiin muutama vuosi sitten esiintymään Libanoniin. Palestiinalaisista muusikoista – Palestiinan passilla kukaan ei saanut viisumia. Ainoastaan minä pääsin maahan norjalaisten jäsenien kanssa. Tareq on hyvin huolestunut myös tämänhetkisestä politiikasta Yhdysvalloissa, missä hyvinkin monenlaisista syistä tapahtuu pidätyksiä ja maastakarkotuksia. Taiteilijoiden mahdollisuudet toimia vapaasti tunteiden ja todellisuuden välittäjinä ovat kaventuneet valtavasti. Muistellessaan parhaita hetkiä musiikin parissa menneiltä vuosilta, Tareq ei niinkään kaihoa huippuhetkiä suurilla konserttilavoilla. – Parhaita hetkiä ovat ne, kun lähes kaikki ovat jo lähteneet myös takahuoneesta, olemme ystävien kesken, kokkaamme ja soitamme yhdessä pikkutunneille. Näitä hetkiä arvostan yli kaiken.’ Palestiina on politiikan keskipisteessä; raastavasti sotatantereena ja uutisotsikoissa päivittäin kautta maailman. Miten tyynnyttää mieli rauhan rakennuksen aikaa odottaessa, kansanmurhan tapahtuessa – ja jatkaa työntekoa? Tätä en Tareqilta edes kysy, kuvittelen työnteon ja uuden luomisen olevan jaksamisen avaimet keskellä kamppailua kohti toiveikkaampaa tulevaisuutta. Lääkkeeksi itselleni etsin levylautaselle Shusmo-yhtyeen varhaisen kappaleen Wihda – ja rauhoitun, ainakin hetkeksi. Palestiinassa kasvanut, siellä ja Yhdysvalloissa kouluttautunut musiikin moniosaaja Tareq Abboushi toivoo voivansa piankin työskennellä saamelaismuusikoiden kanssa projektissa, jossa kohtaavat Saamenmaan ja Palestiinan paimentolaismusiikit. Hänelle vielä uudehko kotikaupunki Tampere tarjoaa levollisen ympäristön missä työskennellä säveltäjänä, opettajana ja muusikkona.
• 12 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 Entisajan homoelämää Queer-kansanlaulajana minulle on tärkeää laulaa sateenkaariaiheista, jotta voin näkyä lavalla omana itsenäni. Tärkeää on myös se, että perinteestä kumpuavat laulut kuvastavat todellista sateenkaarihistoriaa. Lähtöajatus suomalaiseen sateenkaarihistoriaan tutustuessa saattaa olla sama kuin mummollani, jonka mukaan “homoja ei meillä 1950-luvun savolaisella maaseudulla ollut”. Kun aihetta lähtee tutkimaan, törmää moninaisempaan historiankuvaan. Kainuussa 1950-luvulla elänyt kertoo Poliisimuseon muistitietohaastattelussa, että homoja ja lesboja oli ollut iät ja ajat osana kainuulaisia kyläyhteisöjä, ja heidän annettiin olla rauhassa. Tämä sateenkaarihistorian moninaisuus on mahdollista nostaa esiin kansanlaulujen uudelleentulkinnan avulla. Jan Löfström kirjoittaa teoksessaan Sukupuoliero agraarikulttuurissa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta suomalaisella maaseudulla 1800–1900-lukujen vaihteessa, eli uudemman kansanlauluperinteen kulta-aikana. Löfströmin mukaan moninaisuus saattoi olla yhteisöissä hyvinkin arkipäiväinen asia, eikä sukupuolinormien rikkomista välttämättä pidetty kovin ihmeellisenä. Muistitietotarinoissa kerrotaan miesja naispareista sekä ihmisistä, jotka valitsivat nimensä, vaatteensa ja työsarkansa vastoin syntymässä määritettyä sukupuoliroolia. Sateenkaariihmiset saattoivat kohdata juorupuheita ja ihmettelyä, mutta varsinaista väkivaltaa ei 1900-luvun alun muistitiedoista löydy. Löfströmin teoksesta löytyvä muistitieto mainitsee moninaisuuden esiintymisestä tansseissa: “Hän oli sellainen ‘kaunosielu’, piti kukista ja piti itsensä aina erittäin hienosti pukeutuneena. Sitten hän tapasi erään ulkonaisesti hyvin samanlaisen miehen joen toiselta puolen. He kulkivat aina yhdessä, käviväthän he tansseissa, olivat kuulemma tanssineet aina yhdessä. Herättihän tuo moinen ‘seurustelu’ huomiota, kun aikuiset kulkivat joskus jopa käsi toisen kaulalla kylänraitilla. Silloin sitä ei osattu pitää minään häpeällisenä, vaan heille salaa naurettiin, ja sanottiin että ‘sieltähän se kihlapari tuleekin’.” Mitä arkistoista löytyy? Kiinnostava kysymys on, löytyykö suomalaisista kansanlauluarkistoista sateenkaarevia kansanlauluja. Aiheesta ei ole julkaistu tutkimusta, mutta oman ja kollegojeni kokemuksen perusteella selkeitä lauluja esimerkiksi samansukupuolisista suhteista ei löydy. Suullisen kansanperinteen tutkimuksessa on huomattu sama ilmiö: homoseksuaalisuusteeman ympärillä on arkistoissa hiljaisuutta. (Vaikka tutkimuksessa puhutaan homoseksuaalisuudesta, sama tuntuisi pätevän esimerkiksi transsukupuolisuuteen.) Löfström arvioi syyksi, että homoseksuaalisuus ei ollut entisajan agraarikulttuurissa erityisen merkittävä teema, jolla olisi ollut suurta painoarvoa ihmisten sosiaalisissa suhteissa. Naisten ja miesten välisen eron sijaan aikuisten ja lasten välinen tai eri yhteiskuntaluokkien välinen ero on voinut olla merkittävämpi. Tämä näkyy yhdellä tavalla myös kansanlauluissa: vuosisadan vaihteen balladeissa nuoret vaativat voimakkaasti oikeuttaan valita puolisonsa nimenomaan toisen säädystä huolimatta. Nelisäkeiset, riimilliset rekilaulut ja pidemmät, kertovat balladit olivat aikansa populaarimusiikkia, joilla nuoret kapinoivat vanhempia sukupolvia vastaan. Niiden käyttäminen esimerkiksi sateenkaariaiheista laulamiseen nykypäivänä on tästä Kansanlaulujen sateenkaarihistorian jäljillä Kansanmusiikkikentällä on viime vuosina kuultu entistä enemmän lauluja, jotka kertovat sateenkaariaiheista perinteisten kansanlaulujen tyyleillä. Laulut ovat suosittuja muun muassa Kaustisen festivaalien Queer folk -illoissa, Pride-tapahtumien kansanlaulupajoissa ja queer-baari Strutsin kansanlaulujameissa. Millaista perinteen ja historian tulkintaa laulajat tekevät, ja miksi sateenkaariteemoista laulaminen on tärkeää? Teksti pohjautuu kirjoittajan tutkimuksiin ja keskusteluihin Paula Raitasen, Laura Reunasen ja Havu Palviaisen kanssa. Kuisma Asikainen Queer Folk-iltamat Maunon makasiinilla Sota-Akka esiintyy. R is to Sa vo la in en
• 13 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 näkökulmasta perinteen elävänä pitämistä. Nykyään queer-ihmiset kohtaavat myös vastustusta ja syrjintää, joten näistä aiheista äänen pitäminen tuntuu tärkeältä ja merkitykselliseltä. Hiljaisuus aiheen ympärillä vahvistaa cis-heteronormia. (cis = ei ristiriitaa syntymässä määritetyn sukupuolen kanssa) Paula Raitasen kanssa olemme myös pohtineet, vaikuttavatko keruutilanteet moninaisuuden esiintymiseen arkistomateriaalissa. Homoseksuaaliset teot olivat Suomessa laittomia vuodesta 1894 vuoteen 1971, ja vaikka maaseudulla suhtautuminen on voinut olla luontevaa, kerääjät ovat saattaneet elää konservatiivisemmassa kaupunkiympäristössä. Kansanlauluarkistojen sisältöön vaikuttaa myös se, mitä kerääjä on milloinkin pitänyt keräämisen arvoisena. Kerääjät ja julkaisijat ovat myös sensuroineet sopimattomina pitämiään sanoituksia. Kun on kyse vähemmistön suosimista laulunaiheista, ne eivät välttämättä ole levinneet kaiken kansan suuhun. Vaikutusta olisi myös siis sillä, keitä arkistonauhalle on haastateltu, ja mitä lauluja laulaja haluaa jakaa kerääjälle. Selkeänä mainintana sateenkaari-ihmisestä kansanlauluarkistossa on runolaulaja Marina Takalon “Olli-täti”, jolta Takalo oppi suuren osan lauluistaan. Takalon haastattelunauhoja tutkinut Maari Kallberg kertoo Takalon puhuneen Ollitädistään lämpimästi. On sääli, että Ollitätiä itseään ei ole päästy nauhoittamaan. Monesti muistitietotarinoista puuttuukin sateenkaari-ihmisten itsensä ääni. Queer-tulkintojen mahdollisuuksia Perinteiseksi miellettyjen sukupuoliroolien rikkomista kansanlauluarkistoista kyllä löytyy. Huliviliflikka-teemaisissa rekilaulusäkeistöissä rempseät tytöt tekevät myös perinteisesti miehisiksi miellettyjä asioita. Suomussalmelainen Liisa Leskelä (s. 1898) lauloi Erkki Ala-Könnille ”Hyvä olen korttia pelaamaan, hyvä laulamaan, hyvä juomaan / hyvä olen poikia riiaamaan, vaan huono niitä kotia saamaan ”. Liisa Leskelän haastattelutilanteesta ei käy ilmi, että hän pitäisi laulua erityisesti miesten lauluna, vaan laulaa sen kuten muutkin laulunsa, sukupuolitetut sanat omaan suuhunsa sopivaksi muuttaen. Esimerkkinä queer-teemasta eli yleisestä normienvastaisuudesta se toimii ainakin nykyajan näkökulmasta. Suomen kielen sisäänrakennettu sukupuolineutraalius antaa myös mahdollisuuksia tulkita lauluja luovasti. Neutraalien sanojen, kuten “heila” käyttö oli kätevää jo rekilaulujen syntyaikoina, kun koko nuorisoporukka lauloi yhdessä piiriä pyörien. Rekilauluissa tytöllä saattaa myös olla vaikka seitsemän heilaa, ja näiden laulujen kirjaimellinen tulkinta voi olla hauskaa nykyajan polyamorisille. Kun balladien hahmoja ei nimetä, sukupuolet voi kuvitella mieleisekseen vaikkapa lauluun Kaksi kuninkaanlasta. Myös sanaa “nuorukainen” on käytetty sukupuolineutraalisti: Liisa Leskelältä tallennettu laulu Kaksi nuorukaista kertoo, nykykuulijalle herkullisesti, kolmen nuorukaisen välisestä kolmiodraamasta. Sukupuolitettujen sanojen korvaamista sukupuolineutraaleilla ilmauksilla löytyy nykykansanmusiikista esimerkiksi Enkelin lauluista. Säkeistöistä uusiksi tarinoiksi Yksi tapa, jolla sateenkaariaiheita käsitellään nykykansanmusiikissa, on laulujen luova uudelleentulkinta. Rekilaulujen ihmissuhdeja rakkausaiheissa löytyy säkeistöjä, jotka ovat tulkittavissa sateenkaariaiheisiksi, jos niin haluaa. Kun useamman tällaisen säkeistön laittaa peräkkäin, tulkinnat vahvistuvat. Koska säkeistöt olivat jo syntyaikoinaan usein irrallisia ja muodostivat löyhiä kokonaisuuksia, niiden uudelleenjärjestely on hyvinkin perinteenmukaista. Paula Raitasen kanssa olemme löytäneet esimerkiksi tällaisia säkeistöjä: Kaksipa meit oli laulajapoikaa sen Keihäsjärven takaa Eikä meidän tarvitse kysellä, missä tämän kylän tytöt makaa Eikä me olla veljeksiä, vaikka me ollaan kahden Tavallisen reiluja mammanpoikia toiselta puolen lahden Olen minä kulkenut maata ja merta ja likkoja paljon nähny Vaan en oo nähny sellasta likkaa jota olis mieleni tehny Tällaisessa uudelleentulkinnassa säkeistöistä, joilla ehkä alunperin on puhuttu tyttöjen riiaamisesta, tosirakkauden etsimisestä tai sotilasveljeydestä, voidaan luoda tarina miesten välisestä rakkaudesta. Haluan ajatella, että muistitietojen miesparit ottaisivat laulut mielellään vastaan. Ja ehkä he ovat jo aikoinaan kiherrelleet säkeistöjen kaksoismerkityksille? Toinen tapa kertoa queer-tarinoita kansanlauluilla on vaihtaa perinteisistä lauluista muutamia sanoja ja luoda tällä tavoin nykykuulijalle samaistuttavia lauluja. Tällaisia lauluja esittää queerfolk-duo Havu & Kuisma. Jotkut säkeistöt ovat humoristisia ja nykyajan termejä käyttäviä, kuten ”Laiva tummansininen se Atlanttia seilaa / sillä laivalla tämä poika homostella meinaa ”. Hahmoista tehdään selvän sateenkaarevia, kuten laulussa Illalla ruusun istutin: ”Kyllä minä kultani joukosta tunnen käynnistä koreasta / sill on hame ja parrassa koruja kullasta hopeasta”. Rekilauluperinteessä säkeistöistä liikkui muistinvaraisesti useita versioita, ja ajankohtaisten aiheiden kommentointi oli yleistä. Myös tästä näkökulmasta uudelleenmuokkaus on perinteen elävänä pitämistä. Ilmiö on tuttu vaikkapa sitsilauluperinteestä, ja Pride-kulkueisiin on tehty uudelleensanoitettuja kansanlauluja yhdessä laulettavaksi jo pitkään. Uusien laulujen kirjoittaminen Koska arkistoista ei ole löytynyt selkeästi sateenkaarevia tarinoita, niitä kirjoitetaan myös alusta asti itse. Queer-kansanmuusikoiden yhteisössä, jossa itse toimin, perinteisillä balladimelodioilla ja säkeistörakenteilla lauletaan lauluja, joissa queer-ihmisille käy hyvin tai jos heille käy huonosti, se ei johdu siitä, että he ovat sateenkaarevia. Esimerkiksi Paula Raitasen Hilda ja Juulia kertoo tarinan nuoruuden rakastavaisista, jotka joutuvat eroon väärinymmärryksen vuoksi. Yhteisöltä yhteisölle kirjoittaessa on tärkeää, että raskaistakin aiheista laulaessa queer-ihmisellä säilyy toimijuus ja kontrolli omasta elämästään. Tarinat korostavat iloa ja sitkeyttä traumojen ja väkivallan sijaan. Positiiviset tarinat ovat myös vaikuttavaa aktivismia, kun näytämme, että hyvä elämä voi olla mahdollista. Se voimauttaa queer-ihmisiä ja luo heidän ympärilleen hyväksynnän ilmapiiriä. Kirjoittaja on muunsukupuolinen kansanmuusikko. Hän valmistelee parhaillaan aiheesta maisterityötä Taideyliopiston Sibelius-akatemian kansanmusiikin koulutusohjelmaan ja ottaa mielellään vastaan tietoja sateenkaariaiheisista kansanlauluista ja -laulajista osoitteeseen kuisma.asikainen@uniarts.fi. Queer-kansanlaulutyöpaja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralla Outi Valon ja Heidi H. Mäkelän Aineeton kulttuuriperintö -kirjan julkistamisseminaarin yhteydessä. O ut i Va lo
• 14 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 -T anssitaiteilija-nimityksen alle kaikki solahtaa sopivasti, Kauppinen tiivistää työnkuvansa. Kauppisen työnkuva on laaja, ja työpisteitä löytyy niin läheltä kuin kaukaa. Pitkään kulttuurialalla toimineelle tanssitaiteilijalle Suomen kattava toiminta-alue on tullut vuosien aikana tutuksi. Tuleva vuosi ei poikkea aiemmista, sillä Kauppisen työskentelyä tullaan näkemään tulevan syksyn sekä vuoden 2026 aikana Oulun lisäksi ympäri maata. Tällä hetkellä freelancerina toimiva Petri Kauppinen sai kesäkuussa hyviä uutisia Taiteen edistämiskeskukselta, kun Taike myönsi Kauppiselle kolmivuotisen taiteilija-apurahan. – Apurahatyöskentely mahdollistaa paluun juurille ja työskentelyn yhdessä tanssiryhmien kanssa, Kauppinen kiteyttää. Kolmivuotinen apurahatyöskentely pitää sisällään paljon muutakin. Suunnitelmaan on sisällytetty työtä Kauppisen jokaiselta osaamisalueelta: koreografiointia, omia tanssiteoksia, käsikirjoitustyötä sekä artikkeleiden kirjoittamista. Työskentelyn äärellä tulee olemaan myös isoja projekteja, esimerkiksi Leonard Bernsteinin MASS -produktio, joka saa Suomen ensi-iltansa huhtikuussa osana Oulun kulttuuripääkaupunkivuotta 2026. MASS -produktiota on työstetty jo aiemmin, mutta loppuhuipennus ja esityskausi osuvat sopivasti osaksi taiteilijaapurahan vuosisuunnitelmaa. Läpi koko elämän Työskentelystä kertoessaan Kauppinen sivuaa taiteilijoiden tekemää ilmaistyötä erityisesti pitkäjänteisissä projekteissa ja huomauttaa samalla, mikä kaikki usein kuuluu teoksen työstön vaiheisiin ja työn luonteeseen: teoksissa ollaan mukana koko Petri Kauppinen palaa juurille Sofia Timonen Oulun Kauppahallin kahvion pöydän toiselle puolelle istahtaa rento, mutta kiireinen mies, oululainen tanssitaiteilija Petri Kauppinen. Tanssitaiteilija-tittelin alle mahtuu laaja kirjo osaamista kulttuurialalta, sillä Kauppinen työskentelee muun muassa tanssinopettajana, koreografina, ohjaajana ja käsikirjoittajana. Sa ar a Sa vu sa lo
• 15 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 tekoaika, luetaan käsikirjoitusta, käydään palavereissa ja ekskursioilla sekä ideoidaan tuotettavaa teosta. Kaikki tämä tapahtuu ennen verrattain lyhyttä harjoituskautta. Lisäksi Kauppinen on sisällyttänyt apurahasuunnitelmaan omaa tanssijuutta vahvistavia asioita, kuten Bro-ryhmän ja flamenco-tanssin. – Apurahahakemus on siis kolmen vuoden työskentelysuunnitelma, Kauppinen tiivistää. Kansantanssi ja -musiikki ovat kulkeneet Kauppisen matkassa läpi koko tämän elämän. – Tanssin kipinä sai alkunsa Oulunsalon Nuorisoseuran joulujuhlasta. Tammikuusta 1977 kansantanssi ja -musiikki ovat kulkeneet mukana katkeamattomasti, Kauppinen kertoo. Kansanmusiikin kuuntelemisen ja seuraamisen lisäksi häntä inspiroivat arkistolähteet sekä äänitteet. – Mielenkiintoista on vuosien mittaan ollut myös seurata, miten kansanmusiikki on kulloinkin muuttunut. Häilyvätkö kansantanssin rajat? Kauppiselle kansantanssin käsite ei ole nykyjään ollenkaan häilyvä. Hänelle kansantanssi näyttäytyy rytmisesti, muodollisesti ja liikkellisesti tietynlaisina asioina ja liikkeinä. Ydin tanssissa on vahvassa vuorovaikutuksessa niin tanssijan, muusikon, musiikin, tilan tai esimerkiksi hetken kanssa. Kauppinen korostaa vuorovaikutusta myös perinteen kanssa. Iän tuoman itsevarmuuden myötä ei tarvitse enää todistella toimintaa fuusioimalla tanssilajeja keskenään. – Teattereissakin näyttämölle kaivataan omaa ja puhdasta, vähemmän fuusioitua kansantanssia. Oulussa kansantaiteen nykytilasta keskusteltaessa esille nousevat innokkaat harrastajat niin tanssin kuin musiikin parissa. Yhdessä tekemistä ja vuorovaikutusta varjostavat kuitenkin tilanpuutteeseen liittyvät ongelmat. Kauppinen kannustaakin luomaan tilanteita, joissa kaikki ovat rohkeita toimimaan ja lisäämään tanssin ja musiikin vuorovaikutusta. – Meillä on vielä aika vähän tilaisuuksia ja paikkoja, joissa aito vuorovaikutus kerkeää syntyä. Valtakunnallisesti kansantanssilla menee Kauppisen mukaan hyvin. Laji kerää uutta, erityisesti aikuista harrastajakuntaa; pääkaupunkiseudulla muun muassa kansanomaisen paritanssin kurssit ovat pääsääntöisesti täynnä, eivätkä kaikki halukkaat mahdu kursseille. – Olemme saavuttamassa kansakuntana viimein tason, jossa ei ole synti vahvistaa omia juuriaan terveellä tavalla. Asenne on salliva, eikä kansanmusiikkia ja -tanssia mielletä kauhean kansallismielisinä. Pitkän linjan tekijältä, tanssitaitelijalta ja opettajana toimineelta Petri Kauppiselta on pakko kysyä myös tanssinopettajan vakiokysymys: Mitä toivot ihmisen saavan, kun hän kokeilee ensimmäisen kerran kansantanssia? Kauppisella on selkeä vastaus kysymykseen valmiina. Hänelle tärkeää on, että ihminen kokee opetetun liikkeen hetkellisesti omakseen ja vuorovaikutus kääntyy niin, että tekijä alkaa itse kokemaan. Kauppisen mukaan silloin ollaan onnistuttu tanssitilanteen luomisessa. Oulu 2026 Oulu 2026 kulttuuripääkaupunkivuosi lähestyy. Kansantanssin ja -musiikin näkökulmasta kulttuuripääkaupunkivuosi näyttää hyvältä. Luvassa on useita kansantaidetapahtumia, muun muassa Kansantanssiryhmä Hipasun teos Finnskog tarinoita suomalaismetsistä sekä OASBB & Ingá-Máret Gaup-Juuso feat. Jukka Eskola : Davvi Oktavuohta -levynjulkistuskonsertti. Petri Kauppisen työsuunnitelmassa kulttuuripääkaupunkivuodelle on “26 aktia”. Tanssiaktit linkittyvät jo olemassa oleviin tapahtumiin, joissa yleisö tulee yllättäen törmäämään tanssiin. Petri Kauppinen Ikä: 52 vuotta Syntynyt: Oulussa Titteli: tanssitaiteilija ”Tanssia ennemmin aamulla vai illalla?: Tärkeintä on tanssia ennemmin kuin katua jättämättä tanssia. Illalla mieluusti..” Ju kk a H ei nä m äk i Suomen Nuorisoseurat pyrkii tasapainottamaan talouttaan ja piti jo kolmannet muutosneuvottelut puolentoista vuoden sisällä. Kesäkuussa 2024 päättyneiden muutosneuvottelujen seurauksena neljä henkilöä irtisanottiin ja kolme osa-aikaistettiin. Lisäksi koko henkilökunta lomautettiin neljäksi vikoksi. Tämä ei riittänyt, vaan elokuussa 2025 pidettiin uudet muutosneuvottelut, joiden seurauksena Tampereella ja Jyväskylässä sijainneet tapahtumatoimistot yhdistetään. Henkilöstöresursseja vähennetään 2,4 työvuotta. Tampereen Sottiisi-toimiston harteilla on ollut Pispalan Sottiisi ja nykyinen Tradi-festivaali (ent. Tanssimania) sekä Folklandia-risteily. Jyväskylän toimisto taas on huolehtinut teatteritapahtumista ja Nuori Suomi -tapahtumien tuottamisesta. Järjestön mukaan uudistuksen tavoitteena on selkeyttää ja tehostaa toimintaa sekä turvata tapahtumatuotannon pitkäjänteinen kehittäminen. Uutta tapahtumatoimistoa rakennettaessa huolehditaan nykyisten valtakunnallisten tapahtumien jatkumisesta ja ensi vuoden tapahtumat toteutetaan suunnitellusti. Tampereelta irtisanottiin Folkalandiafestivaalin perustaja, vastaava tuottaja Jukka Heinämäki ja tuottaja Päivi Hoppu. Syyskuun alussa Nuorisoseurat laittoi hakuun tapahtumajohtajan toimen. Uusi johtaja tulee johtamaan ja kehittämään Suomen nuorisoseurojen valtakunnallisia tapahtumia sekä johtamaan Nuori Kulttuuri -kokonaisuutta. Kansanmusiikkija kansantanssi kenttää irtisanomiset ja työpaikan avaaminen on hämmentänyt ja yli sata muusikkoa ja tanssijaa allekirjoitti Petri Kauppisen Suomen Nuorisoseurojen hallitukselle ja valtuustolle osoitetun huolikirjeen. Prosessin ollessa vielä kesken huolikirjettä ei julkaista, vaan aiheeseen palataan seuraavassa lehdessä. Suomen Nuorisoseurat yhdistää tapahtumatoimistonsa
• 16 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 Onko seitsemän vuotta paljon vai vähän? Kun näkökulmaksi otetaan Kansanmusiikin ja kansantanssin kulttuuripoliittinen tavoiteohjelma 2018–2025, tutummin Visio 2025, seitsemän vuotta tuntuu lentäneen hujauksessa. Vision onnistuneisuutta ja toteutumista on arvioitu matkan varrella ja tullaan varmasti arvioi maan vieläkin, mutta Kaustisen juhlien heinäkuisessa visioseminaarissa Kansantaiteenkeskuksen Museosalissa katseet käännettiin tulevaan otsikolla Visio 2030. Resurssien niukkuudesta on puhuttu aina, mutta tällä kertaa keskustelun nuotit määräsi alaa rajusti murjoneet kulttuurijärjestöjen rahoitusleikkaukset. Seminaarin aloitti Kansanmusiikkiliiton uusi toiminnanjohtaja Jaana Kari katsauksella liiton nykyiseen toimintaan. Esityksensä lopuksi hän nosti esiin alan tulevina mahdollisuuksina ja haasteina musiikkiopistoissa käynnissä olevan opettajien sukupolvenvaihdoksen, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden huomioimisen sekä väestöpyramidin muuttumisen – miten pidetään mukana yhä ikääntyvämmät ihmiset ja miten saadaan mukaan lisääntyvät maahanmuuttajat ja heidän omat musiikkikulttuurinsa? Kansanmusiikki-instituutin Matti Hakamäki ja Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksen Hanna Poikela heittivät silmille järjestökenttään kohdistuneet tylyt luvut ja rahoittajien osin julki lausutunkin ymmärtämättömyyden järjestöjen moninaisuudesta ja erilaisista tehtävistä. Paneelikeskustelussa joukkoon liittyivät Kanteleliiton Sanni Virta , Nuorisoseurojen Jukka Heinämäki ja SibeliusAkatemian Vilma Timonen . Keskustelussa todettiin, että paitsi kentän moninaisuutta yleensäkin, rahoittajilla on vaikeuksia ymmärtää alalle olennaista harrastaja ja ammattilaiskentän yhteiseloa, kun rahoitusjärjestelmät on rakennettu näiden kahtiajaon varaan. Huono ymmärrys johtuu osaltaan alan osaamattomuudesta lobata ja kertoa selkeästi toiminnastaan ja perustella tarpeitaan. Näihin haasteisiin haetaan apua syksyn aikana toteutettavalla KEK:n jäsenjärjestökyselyllä. Keskustelussa tuotiin esiin, että monipuolinen ja osin ulospäin pirstaleiselta näyttävä järjestörakenne on toisaalta aikansa tuote mutta toisaalta osoitus suomalaisesta demokratiasta; järjestöissä toimivat ovat halunneet liittyä yhteen edistämään juuri kunkin järjestön ajamaa asiaa, jota muut järjestöt eivät sellaisenaan aja. On elintärkeää pystyä argumentoimaan niin jokaisen järjestön tehtävä kuin niiden muodostaman osiaan suuremman kokonaisuuden, Vilma Timosen sanoin ”ekosysteemisen tason”, merkitys päättäjille. Samalla jokaisen järjestön pitää pystyä paikantamaan roolinsa ekosysteemissä. Keskustelussa oli melko selkeä konsensus siitä, että järjestöjen pitää parantaa viestintäänsä sekä työnsä luonteesta että laadusta ja hakea enemmän yhteistyötä, synergioita ja yhteisten asioiden koordinointia. Mahdollisissa järjestöjen fuusioitumisissa nähtiin enemmän vaaroja kuin mahdollisuuksia. Rahoittajat saattavat katsoa saavansa kahden fuusioituvan järjestön aktiviteetit yhden rahoitettavan järjestön kustannuksilla, kuten kokemukset kymmenen vuoden takaisesta Kansanmusiikin edistämiskeskuksen ja Folklore Suomi Finlandin fuusiosta kertovat. Tässä maailmanajassa päättäjille on myös osattava argumentoida, että yhdistystoiminta on demokratian turva ja tuottaa jo itsessään hyvinvointivaikutuksia, ja oman kulttuuriperinnön turvaamiseen liitettynä ollaan jo henkisen huoltovarmuuden ja sitä kautta edelleen jopa puolustuspolitiikan tasolla, jolloin avautuvat myös näkymät ihan toisenlaisista resursseista. Visio 2030 seminaari on katsottavissa Kansanmusiikki-instituutin Youtube-kanavalla, ja sinne tulevat syksyn mittaan myös Kansanmusiikki-instituutin Kaustinen ICH Academy ohjelman luennot ja seminaarit. Uutta visiota haetaan kovassa puristuksessa Kuvat ja teksti: Lauri Oino Jaana Kari aloitti seminaarin luomalla katsauksen Suomen Kansanmusiikkiliiton nykytilaan. Kansanmusiikki-instituutin Matti Hakamäki ja Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksen Hanna Poikela Kävivät läpi järjestöjen rahoituksen leikkauksia. Poikelan ja Karin seuraan panelikeskustelussa liittyivät Jukka Heinämäki, Sanni Virta ja Vilma Timonen.
• 17 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 El ämys, joka on kantanut pitk älle ja vaikuttanut vahvasti tekemisiini ja valintoihini, tapahtui 2000-luvun alussa Kaustisen festivaaleilla. Pelimannitalossa esiintyi tuolloin moldovalainen viulisti Mandache Aurel yhtyeineen. Konsertista muistan erikoisen rummunsoiton. Se oli mielest äni marssirumpu, jota fl ätkytettiin taipuisalla kepill ä tai risulla sek ä pehme äpäisellä malletilla. Vasemalla ja oikealla puolella olivat omat, toisistaan riippumattomat rytmins ä, mik ä kuulosti eritt äin mielenkiintoiselta itsens ä haastamiselta. Mieleen jäi tietysti myös Mandache Aurelin taiturimaisen soiton t äyteläisyys ja äänen aitous, jossa kuului eletty el ämä, sek ä hänen soittonsa hieno bluesoundi. Kuinka sen voisi suomentaa? Oliko kyseess ä nelj äsosasävelaskelista tai mikromodaliteetista vai soittajan luomasta omasta, perinteest ä ammentavasta persoonallisesta tyylistä? Innostuin j äljittelemään Aurelin tyyli ä ja haastamaan itseni myös rytmisesti opettelemalla kyseisen tavan soittaa rumpua. Konsertin j älkeen ostin paikanp äältä cd:n. Olen siit ä vuosien my ötä ammentanut vaikutteita muun muassa kansanomaisten ly ömäsoitinten opiskeluun ja maisterikonserttiini. Levy on mielest äni t äyteläinen ja hyvin tehty kokonaisuus moldovalaisesta tyylist ä ja perinteest ä. Se on levy, joka kestää aikaa. Joka kerta kun levyn pist ää soittimeen, on kokemus tuore ja inspiroiva. Haastan palstalle Mauno J ärvelän. Eläköön Folk! -gaalaan liitettiin vuonna 2022 aiemmin itsenäisenä tilaisuutena järjestetyn Etnogaalan tunnustuksia, eikä erillistä Etnogaalaa enää järjestetä. Kaikki Etnogaalan tunnustukset eivät mahdu kerralla mukaan ja niitä vuorotellaan vuosien välillä. Eläköön Folk! -gaala kuuluu “Yhdessä Folkin Aallonharjalla” -kokonaisuuteen, jonka muodostavat FolkForum-seminaari 9.1., Folklandia 9.-10.1. sekä mahdolliset muut tilaisuudet tuona viikonloppuna. Yleisö voi ehdottaa palkinnon saajaa viidessä eri palkintokategoriassa, joista raadit valitsevat palkintojen saajat. Yleisöehdotusten lisäksi raadit voivat asettaa muita ehdokkaita. Voittajat julkistetaan Eläköön Folk! -gaalassa Folklandia-risteilyllä, paitsi Risteys-palkinto jaetaan jo syksyllä 2025 Etnosoi! -festivaalin yhteydessä. Raadit Risteys-palkinnon valitsee Maailman musiikin keskuksen nimeämä raati. Vuoden kansanmusiikkitekijän valitsee Suomen Musiikintekijät ry:n asettama raati. Vuoden artistin valitsee KEK:in ja Muusikkojen liiton asettama raati. Vuoden Wäinön valitsee KEK:in hallitus. Vuoden tanssiteko -palkinnon saajan valitsee Suomen Nuorisoseurojen hallitus mestarikansantanssija Antti Savilammen esityksestä. Eläköön Folk! -gaalan järjestää Suomen Nuorisoseurat yhteistyössä Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen ja Folklandian taustajärjestäjien kanssa. Ehdota voittajaa! Jätä ehdotuksesi palkinnon saajista 10.10.2025 mennessä kamukanta.fi -sivustolta löytyvän tunnustukset-osion kautta. Annetut ehdotukset päivitetään samalle sivustolle muutaman päivän välein. Voit ehdottaa suosikkiasi, vaikka se jo löytyisi listalta. Ehdotusten määrät eivät suoraan vaikuta raatien päätöksiin, mutta voivat perustelujen kanssa antaa hyvää osviittaa päätöksien tueksi. Kansanmuusikko Saija Teirikangas kertoo Se oli kuin halolla päähän, kun... Ja ni V irk ku la Eläköön Folk! -gaala 2026 Folklandia-risteilyllä järjestettävässä Eläköön Folk! -gaalassa 9.1.2026 palkitaan kansanmusiikin, kansantanssin sekä maailmanmusiikin kiinnostavia ja ansioituneita toimijoita. Lisäksi Risteys-palkinto jaetaan Etnosoi! -festivaalin yhteydessä syksyllä 2025. Palkinnot Risteys-palkinto Risteys-palkinnon saaja on henkilö, ryhmä, yhteisö tai taho, joka toiminnallaan edistää kulttuurien kohtaamista ja oikeutta omaan musiikkiin. Palkinnon myöntää Maailman musiikin keskus. Vuoden kansanmusiikkitekijä Vuoden kansanmusiikkitekijä on säveltäjä tai sanoittaja, joka on kohottanut kansanmusiikin tekemisen rimaa monipuolisella ja kunnianhimoisella työskentelyllään. Palkinnon myöntää Suomen Musiikintekijät ry. Vuoden artisti Vuoden artisti on valovoimainen solisti tai ryhmä, joka on herättänyt huomiota kansanmusiikin ja kansantanssin kentällä. Palkinnon myöntää Muusikkojen liitto. Vuoden tanssiteko Vuoden tanssiteko -palkinnon voi saada henkilö, yhteisö tai tapahtuma, joka on tehnyt vuoden aikana merkittävän teon kansantanssin tunnettavuuden hyväksi ja edistänyt toiminnallaan kansantanssin leviämistä. Tanssiteko voi olla rohkea avaus, joka on aiheuttanut keskustelua. Se voi olla ennakkoluuloton, uusi toiminnan muoto tai se voi olla asia, joka on saanut ihmiset tanssimaan. Palkinnon myöntää Suomen Nuorisoseurat. Vuoden tulokas Vuoden tulokas on ottanut rohkeasti tilansa uutena tekijänä kansanmusiikin ja/tai kansantanssin alalla. Palkinnon myöntää Kansanmusiiki ja Kansantanssin Edistämiskeskus. Vuoden Wäinö Vuoden Wäinöksi nimetään vuosittain kansanmusiikin tai kansantanssin alalla toimiva henkilö, ryhmä tai taho, jolle halutaan osoittaa tunnustusta taiteellisista tai pedagogisista ansioista, elämäntyöstä tai esimerkiksi merkittävästä innovaatiosta alalla. Tunnustus liittyy kansanmusiikin ja kansantanssin vuositeemaan, joka on vuonna 2025 Me yhdessä. Palkinnon myöntää Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus. Muut tunnustukset Lisäksi Eläköön Folk! -gaalassa julkistetaan muun Vuoden nuori pelimanni, Vuoden kansanmusiikkilevy, Kaustisen vuoden yhtye, Nuorisoseurojen vuoden ohjaajat, Kanteletunnustus ja mahdollisia muita tunnustuksia.
• 18 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 Muistatko hetken, kun tiesit, että sinusta tulee soitinrakentaja? Ehkä silloin, kun sain esimmäisen tekemäni viulun myytyä. Miten olet hankkinut ammattitaitosi? Uusikarlepyyn työväenopisto piti viulunrakennuskurssin kolmisenkymmentä vuotta sitten. Kurssin opettaja Einar Pollars antoi hyvän pohjan. Sen jälkeen olen käynyt monella kurssilla. Esimerkiksi Jaakko Mäkelän hyvillä kesäkusseilla olin mukana kolme kertaa. Pitääkö pitkän linjan soitinrakentajan vielä opiskella uutta? Ilman muuta! Pitää etsiä koko ajan uusia menetelmiä ja tapoja rakentaa jousisoittimia. Ne ovat niin herkkiä. Jos kannen ja pohjan muotoa tai paksuutta muuttaa vain millimetrin murto-osia, ääni ja ominaisuudet muuttuvat. Sen takia pitää oppia, miten materiaalit toimivat, koska jokaisella puupalalla on erilainen luonne. Kannen ja pohjan pitää olla joskus tosi ohut, siinä rajalla ettei tulee susiääniä (soivan kielen ja kaikupohjan resonaatiotaajuuksien yhteisvaikutuksesta syntyvä ”ujeltava” ääni). Joskus saa jättää paksuja kohtia, ja viulu toimii kuitenkin hyvin. Viulun rakentaminen on kuitenkin samalla koservatiivista. Käytämme melkein aina kuusipuuta kannessa ja vaahteraa muissa osissa. Barokkisoittimia tehdessä voi hullutella: voi tehdä veistoksia, upotuskoristuksia ja maalauksia. Voi käyttää paljon jännittäviä muotoja ja materiaaleja. Siihen aikaan soitinrakentajat kokeilivat ja tekivät mitä halusivat, ja testasivat, mikä saattaisi toimia. Millaisista työtehtävistä saat pääsääntöisesti elantosi? Teen korjausia noin puolet työajasta, puolet rakennan uusia soittimia. Rakennatko viulujen lisäksi muita soittimia? Olen myös rakentanut alttoviuluja, selloja, kontrabasson, bassogamban, avainviuluja ja jouhikoita. Pian tulee sata soitinta täyteen. Millainen on viulunrakennuksen tilanne Suomessa? Pidätkö yhteyttä muihin rakentajiin? Nettikauppa on koventanut kilpailua. Itse olen löytänyt markkinat viisikielisille ja resonanssikielillä varustetuille jousisoittimille. Minulla ei ole yhteyttä muiden rakentajien kanssa Riittävätkö Suomen markkinat vai meneekö soittimia maailmalle? Suurin osa menee Suomeen. Kaustisen festivaalilla myyn joka vuosi soittimia myös ulkomaille. Teetkö kaikki soittimesi vain tilauksesta? Yritän rakentaa soittimia sen verran, että niitä on myös varastossa ja asiakkaat saavat tulla kokeilemaan, mutta tilauksiakin tulee joka vuosi. Pitääkö mielestäsi soitinrakentajan osata soittaa? Se on suuri etu, mutta jos vaimo tai joku muu lähellä osaa soittaa, niin sekin toimii. Olet pitänyt näyttelyä pitkään Kaustisen kansanmusiikkifestivaalilla. Pidätkö mukana olemista tärkeänä myös jostain muusta syystä kuin tilauksien vuoksi? Suorien tilauksien lisäksi saan Kaustisella hyviä muusikkokontakteja. Muistatko jotain tapahtumaa, jota voisi kutsua urasi tähtihetkeksi? Joka kerta, kun myyn tekemäni soittimen ja saan siitä hyvää palautetta, on se minulle tähtihetki. Leif Kronqvist on Kaustisen festivaalin soitinnäyttelyn vakioesittelijä Moni festivaalivieras on käynyt kurkistamassa Kaustisen kansanmusiikkifestivaalilla soitinäyttelyä. Leif Kronqvist on ollut vuosia esittelemässä rakentamiaan viuluja. Muut ajat hän rakentaa ja korjaa viuluja ja hieman muitakin soittimia verstaallaan Uudessakaarlepyyssä. Haastattelu: Sauli Heikkilä Tavallisten viulujen lisäksi Leif Kronqvist rakentaa viuluja myös viisikielisinä sekä resonanssikielillä varustettuna sekä muita jousisoittimia verstaallaan Uudessakaarlepyyssä. leifkronqvist.fi sekä Facebook ja Instagam
• Antti J. Janka-Murros KOLUMNI Suuri ja mahtava... Olen ollut musiikin suurkuluttaja niin kauan kuin jaksan muistaa. Sen sivutuotteena olen jo vuosikymmeniä kokenut hektisessä arjessa zenmäistä rauhaa kootessani omia temaattisia tai muuten mielenkiintoisia kokoelmia, ensin c-kaseteille, sitten cdlevyille polttaen. Kun tietotekniikka kehittyi siihen pisteeseen, että WinAmp ja mp3-soittimet keksittiin, aukesi aivan uusi maailma: soittolistat. Sittemmin ei ole enää vuosiin päivitetty WinAmpia, ja levyjen polttaminenkin on tehty hankalaksi, koska siihen tarkoitettuja ohjelmistoja ei käytännössä enää ole. Ja miksi olisikaan, kukapa sellaista kaipaisi? (Minä.) Siispä soittolistojen tekoharrastukseni siirtyi luonnollista tietä suoratoistopalveluihin, ja mp3-soittimet painuivat samaan vanhan tekniikan laariin kuin MiniDiscsoittimet. Onhan se toki kätevää, jopa hienoa, kun pikkurahalla saa miljoonia levyjä käyttöönsä hyllyssä olevan muutaman tuhannen sijaan. Eikä niitä tarvitse edes ensin ladata koneelle. Kaikki alkoivat puhua Spotifysta, tehdä Spotifylistoja ja laittaa omaakin musiikkiaan Spotifyyn. Tässä piilee tarinan juju: se, että Spotify on suurin ja musiikkitoistopalveluista jo synonyymi, ei tarkoita, että se olisi paras. Itse asiassa kaukana siitä. Viime vuosina olemme toistuvasti saaneet lukea, kun firman toimitusjohtaja Daniel Ek muun muassa valittaa, että muusikot eivät julkaise musiikkia tarpeeksi tiheästi, sijoittaa musiikilla tienaamiaan satoja miljoonia aseteollisuuteen, tukee suurella rahalla varsin värikkäitä ja mielipiteitä jakavia poliittisia hahmoja, kannustaa tekoälyllä tehtyyn taustamusiikkiin (mistä ei tarvitse maksaa tekijöille) ja siinä sivussa tekee parhaansa, jotta musiikin tekijät eivät saisi vietyä hänen omista miljardituloistaan juuri mitään. Esitänkin nyt Spotifyn jyvityspolitiikan helppotajuisempana duunariversiona: Linja-autonkuljettajan keskipalkka on 2 742 €/kk. Otetaan teoreettinen firma, jossa pomo palkkaa 10 kuljettajaa. Sen sijaan, että kaikki saisivat tuon 2 742 euroa, kaikki laitetaan pottiin eli 27 420 €. Kuun lopussa katsotaan, kenellä on ollut eniten kyyditettäviä. Hän saa puolet potista, eli 13 710 €. Kakkoseksi tullut puolet siitä, eli 6 855 € ja tällä tavoin jatketaan, kunnes kymmenes kuski saa kuukausipalkakseen jäljellä olevan 26,77 euroa. Eikä tässä edes kerrota sitä, paljonko tarinan liikennöitsijä vetää matkalipputuloista itselleen, mutta aika paljon. Kuulostaako reilulta? Ei? Entäs se, että vaikka Spotifyssa SINÄ kuuntelet pelkkää rakastamaasi kotimaista indieartistia jatkuvalla syötöllä, kuun lopussa palkan saa Taylor Swift? Käytännössä tällä jyvitysidealla nimittäin toimii Spotify. Noin niinkuin kärjistetysti. Ja ”kuskeja” on miljoonia, joten suurin osa ei saa edes niitä kuuluisia pähkinöitä etenkään kun Spotify vuoden 2024 alusta uudisti jakopolitiikkaansa vielä siten, että alle 1000 vuosikuuntelun jäävät artistit eivät ole jaossa mukana lainkaan. (Tämä muuten tarkoitti ainakin vuosi sitten yli 60% kaikista tarjolla olevista artisteista.) Kaiken lisäksi Spotifysta toistettavan, vahvasti pakatun musiikin äänenlaatu ei juuri pärjää vertailussa, jos sellaiseen ”pikkuasiaan” haluaa kiinnittää huomiota. Monet isommat ja etenkin pienemmät artistit ovatkin äänestäneet jaloillaan ja siirtäneet musiikkinsa vain muihin, valikoidumpiin suoratoistopalveluihin. Nykyään on kuitenkin erittäin vaikea pärjätä kokonaan ilman, ja päästäkseen esille musiikin tekijän on käytännössä pakko jakaa musiikkiaan markkinoiden määräämällä tavalla. Mikään suoratoistopalvelu ei juuri rikastuta edes levy-yhtiöiden kärkinimiä, mutta se ei tarkoita, että kuluttajalla ei olisi vaihtoehtoja vaikka Spotify ehkä onkin monelle sama asia kuin musiikin suoratoisto. Ihan niin kuin Netflix oli pitkään omassa lajissaan ja edelleen pitää tiukasti markkinoinnissaan kiinni – vieläpä varsin onnistuneesti tästä mielikuvasta, vaikka monet kilpailijoista ovatkin ajaneet vuosien mittaan sen ohi niin valikoimassa kuin hinnassakin. Auttaakseni vertailuprosessia alkuun kerron lopuksi muutamia madonlukuja eli keskimääräisen, musiikin tekijälle yhdestä kuuntelukerrasta tulevan tilitysmäärän viideltä suurimmalta palvelulta: 1. TIDAL 0,011 € 2. APPLE MUSIC 0,0086 € 3. SPOTIFY 0,006 € 4. AMAZON MUSIC 0,0043 5. YOUTUBE MUSIC 0,0017 € Listaa vääristää toki muun muassa se, että osa tarjoaa ilmaisversiota mainoksia vastaan, osa taas ei, joten käyttäjien kuukausimaksut eivät täysin korreloi keskenään. (Mutta jos vielä on joku, joka ei maksa musiikinkuuntelustaan edes sitä kymppiä kuussa, niin sietää jo hävetä.) Mainitaan vielä yhtenä vaihtoehtona kotimainen pelaaja Lingonperry, joka käyttää hieman hankalampaa krediittipohjaista järjestelmää, mutta lupailee rojaltien ohjautuvan selkeämmin nille artisteille, joiden musiikkia kuunnellaan. Lisää informaatiota voi jokainen helposti hakea internetistä haluamallaan hakukoneella. Koska Googlekaan ei ole ainoa, vaikka onkin ollut oman alansa verbi jo 2000-luvun alusta lähtien. Tai sitten voitte tehdä todellisen kulttuuriteon ja ostaa ihan fyysisiä levyjä, fanituotteita ja konserttilippuja. Sillä tavoin musiikkia saadaan tehtyä tulevaisuudessakin. Jim m y Tr äs ke lin 19 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025
• 20 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 Mestaripelimannien riveihin liitettiin Kaustisella neljä uutta perinteentaitajaa ja kantajaa. Linnéa Holmberg aloitti soittouransa 7-vuotiaana sotilassoittaja, pelimanni Karl Holmbergin johdolla Tammisaaressa. Kansanmusiikki, kansantanssi ja tanssisoitto opittiin perheen parissa jo lapsuudessa. Kymmenvuotiaana Linnéa aloitti soittamisen Ingå spelmansgille -yhtyeessä, jossa hän on toiminut lähes koko ikänsä, ensin nuoriso-orkesterissa ja sitten varsinaisessa orkesterissa. Tällä hetkellä hän vaikuttaa nuoriso-orkesterin puolella opettajan ja vetäjän roolissa. Ingå spelmannsgillen lisäksi hän on soittanut mm. Pojo folkdansare ja Röttren-ryhmissä. Erityisesti Linnéa Holmberg tunnetaan kansantanssien säestäjänä ja spelmanstämmaneiden, pelimannien ja kansantanssijoiden kokoontumisien järjestäjänä. Ilmajokinen Liisa Kupiainen on soittanut lukuisissa Ilmajoen ja Etelä-Pohjanmaan perinteeseen keskittyneissä kansanmusiikkikokoonpanoissa, muun muassa Peltolan, Peuralan ja Yli-Rahnaston pelimanneissa. Hän aloitti viulunsoiton opiskelun Ilmajoen yhteiskoulussa mestariksi vuonna 2011 nimetyn Lasse Peltosen johdolla ja jatkoi Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistossa Seinäjoella Matti Alangon oppilaana. Hän oli pitkään viulunja alttoviulunsoitonopettajana Espoossa aina eläkkeelle siirtymiseensä asti. Eero Myllymäki Kaustisen Köyhäjoelta on perinteisen tyylin ja ohjelmiston erinomaisesti taitava Köyhäjoen pelimannien pitkäaikainen tämmäri. Hän aloitti soittouransa jo 8-vuotiaana hanurilla, joka harmonin ohella on edelleen hänen pääsoittimensa. Hanurin kanssa hän on toiminut ainakin Kaustisen mieskuoron ja Peltolan poikien riveissä sekä useiden eri lauluryhmien säestäjänä. Liki kaikkien kansanmusiikin harrastajien soitinrakentajana tuntema Rauno Nieminen taitaa myös soittajana useat soittimet, mutta erityisesti hän on ansioitunut jouhikon, kanteleen ja paimenpuhaltimien taitajana. Soitinrakentajamestari ja musiikin tohtori aloitti soittamisen alle kouluikäisenä saatuaan Joulupukilta ksylofonin. Nieminen on ollut pioneeri monen kansanomaisen soittimen ja soittotyylin elvyttämisessä Suomessa. Yksi menestystarina on jouhikonsoiton kasvaminen kansainväliseksi ilmiöksi. Nieminen on soittanut 29 orkesterissa yli sadan soittajan kanssa, joukossa mm. Primo, Salamakannel, Jouhiorkesteri ja Sarijärtwi Candlet. Konsta Jylhä -kilpailussa pienyhtyeet mittelivät kisan nimikkosäveltäjän tuotannon parissa. Voiton vei vanhempiensa nenän edestä lukioikäinen kaustislaiskaksikko Erkki Virkkala ja Iikka Huntus , joista on haastattelu toisaalla lehdessä. Kakkossijan jakoivat yhtyeet Hot Heros ja Rauhan maa. Kansanmusiikkijuhlien festivaaliplaketti ojennettiin Jukka Heinämäelle ansioistaan kansanmusiikin ja kansantanssin eteen tehdystä työstä. Kaustisella ei kärsitty joidenkin kesän popfestareiden tapaan yleisökadosta. Pelimanniryhmiä oli noin 700, lipunmyynti kasvoi kymmenellä prosentilla ja kipusi yli 20 000:n, ja kokonaiskäyntimäärä oli reilut 54 000. Ensi vuonna Kaustisella juhlitaan 13.–19.7. Lauri Oino Mestareita nimettiin ja nuoriso jyräsi Uudet mestaripelimannit Rauno Nieminen (vas.), Eero Myllymäki, Liisa Kupiainen ja Linnéa Holmberg. Ti iu H yy ry lä in en Tangoteatteriesitys Mielen laulu Oulussa Mielen Laulu on oululaisen Tangoteatteri Kiutan ja rovaniemeläisen Lehtojärven Hirvenpään yhteistuotanto. Teoksen genre on tangoteatteri. Tanssista vastaavat pääasiassa Marjo Kiukaanniemi ja Timo Hakkarainen. Liikkeen pohjana käytetään argentiinalaisen tangon lainalaisuuksia. Elävänä musiikkina teoksessa kuullaan Harri Kuusijärven ja Jaakko Laitisen muodostaman Lehtojärven Hirvenpään suomenkielisiä, kantaaottavia ja pilkesilmäisiä tangoja ja säveltaideteoksia. Mielen Laulun ohjaa Elina Lajunen ja valosuunnittelusta vastaa Kauri Klemelä. Teos omaa pohjoisen luonteen ja siinä tangolta riisutaan salonkikelpoiset hepeneet ja se nähdään paljaana ja yhteiskuntakriittisenä. Ensi-ilta on marraskuussa Oulussa. Esityksiä on alustavasti luvassa seuraavasti: to 6.11.2025 Oulun Kulttuurilaboratorio to 12.3.2026 Kemin Teatteri pe 13.3. Rovaniemen teatteri la 14.3. Sajos, Inari to 26.3. Kajaanin teatteri pe 27.3. Kuopio la 28.3. Joensuu to 2.4. Valvesali, Oulu Junna kiertueelle Japaniin Suomalainen elektrofolkduo Junna tekee kiertueen Japanissa lokakuussa 2025. Kiertue kattaa kolme konserttia Niigatassa, Kashiwassa ja Tokiossa sekä yleisölle avoimia kansantanssityöpajoja Tokion lähellä sijaitsevassa suositussa Moomin Valley Parkissa. Tokiossa ja kansantanssityöpajoissa duo nähdään yhdessä kansantanssitaiteilijoiden, Mitja Pilkeen ja Eveliina Pilkkeen, kanssa. Työryhmän koreografisesta ohjauksesta ja kansantanssityöpajojen taustatyöstä vastaa Riina Hosio. Junna on vuonna 2019 perustettu duo, jonka muodostavat laulaja-viulisti Anna Haaraoja ja teknotaiteilija Juha Seppänen. Kiertuetta tukee Scandinavia-Japan Sasakawa Foundation -säätiö.
• P elimannimusiikkia soittivat lukuisat pelimanniryhmät yhteisessä suurorkesterissa sekä erillisissä esityksissä. Noin sadan hengen maakuntaorkesteria johti kapellimestari ja kuoronjohtaja sekä Hämeen tuore oltermanni Erlend Jantsikene. Mestaripelimanni Leena-Maija Raukola toi areenalle esiintymään johtamansa Pikkupelimannit ja Balladipelimannit Kangasalta. Hän toimi myös vetäjänä Mondossa perjantaina pidetyssä jamiworkshopissa, jossa opeteltiin hämäläistä ohjelmistoa. Tanhuja tanssinumeroista vastasivat ryhmät Hollolasta (Riinat ja Rikut sekä Purpuriryhmä) ja Tampereelta (Ahjolan Tanhuajat). Ryhmien ohjaajia olivat Jenni Kuoppala (Hollola) ja Janne Pöyhönen (Ahjola). Tanhuryhmillä oli omat säestäjänsä, Ahjolalla Meluhaitta ja Hollolan ryhmillä Kirsi Aatsinki ryhmänsä kanssa. Areenan konsertti huipentui noin 80-päisen suurkuoron lauluihin: Hämelaulu, Lähteellä ja Kesäpäivä Kangasalla. Ruoveden mieskuorosta, Lähteen Likoista ja Vilppulan mieslaulajista sekä Kajattarkuorosta koostuvaa isoa kokoonpanoa johti Kaja Jantsikene . Loppuhuipennuksena suurorkesterin kanssa esitetyn Kesäpäivä Kangasalla johti Erlend Jantsikene. Maakuntakonsertin lisäksi oli tarjolla myös muuta teeman mukaista ohjelmaa. Torstaina järjestettiin Hämäläiset Jamit Trokassa Ahjolan Pelimannien johdolla, ja hämäläisistä kappaleista tehtyä jamivihkoa jaettiin kaikille soitettavaksi. Yhteislaulun nuotiolla hoiti Ritva Pulkkisen johtama Ukuleleorkesteri Welmut. Perjantaina alkuillasta olivat Hämäläiset tanssit Juhlapihalla, musiikista vastasi Koski Folk Vilppulasta niin ikään Erlend Jantsikenen johdolla. Perjantai-ilta huipentui Hämäläisiin Iltamiin, jossa eri ryhmät esitti vät hämäläistä musiikkia ja laulua. Areenan konsertin ja Soittosalin iltamat juonsi Hämeen kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtaja Sirpa Olkinuora. Konsertin lopuksi hän painotti kiitollisuutta ja ylpeyttä siitä, kuinka Hämeessä kansanperinteemme voi hyvin sekä musiikin, laulun että tanssin suhteen. Esitykset lähtevät sydämestä ja tulevat suoraan sydämiin! Viikon ohjelmassa oli myös sellaisia hämäläisiä soittaja ja ryhmiä, jotka eivät osallistuneet ”maakuntapäivän” esityksiin, mutta esiintyivät tahoillaan teeman hengessä. Heille myös kiitokset! Maakunta Häme -esiintyjät oli merkattuna ohjelmaan erillisellä merkillä. Ohjelmakokonaisuutta oli työstänyt 9-henkinen työryhmä jo vuoden 2024 puolelta alkaen. Työryhmän puheenjohtajana ja yhteyshenkilönä Kaustiselle päin toimi Veli-Jussi Lietsala sekä muina jäseninä Erlend Jantsikene, Leena-Maija Raukola, Heikki Löytty, Mika Hakala, Heikki Manninen, Sanna Natunen, Keijo Papinsaari ja sihteerinä Sirpa Olkinuora . Iloksemme Häme sai myös uuden mestaripelimannin, Rauno Niemisen Ikaalisista, ja kansanmusiikkikulttuurin edistämisestä palkittiin Festivaaliplaketilla Jukka Heinämäki Tampereelta. Vielä lopuksi ihan kaikille mukana olleille ”Häme-esiintyjille” sydämelliset kiitokset ja tsemppiä syksyn harjoituksiin ja uusiin esiintymisiin! Hämäläinen osaaminen loisti Kaustisella Teksti: Sirpa Olkinuora Kuvat: Laura Lietsala Kaustisella tänä kesänä vaihtuvana maakuntateemana oli Häme. Perjantaiiltapäivällä Kaustisen pääareenan valtasivat hämäläiset soittajat, tanssijat ja laulajat suuressa maakuntakonsertissa, jonka nimi oli ”Oksalla ylimmällä – musiikkimatka Hämeessä”. Konsertissa esiintyi yli 200 henkeä Pirkanmaalta, Päijät-Hämeestä sekä Etelä-Hämeestä. Kaikki hämäläiset soittajat eivät mahtuneet edes suurelle Keski-Pohjanmaa-areenan lavalle. Hämäläisestä hitaudesta ei ollut tietoakaan tanssinumeroissa, vuorossa Riinat ja Rikut Hollolasta. Kansanmusiikkinmusiikki-lehden liite 3 • 2025 21 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 • PELIMANNI-LIITE
• 22 22 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 UUDENMAAN NURKKA Saimme nauttia lopulta lämpimästä kesästä ja se kokosi pelimanneja ja kansantanssijoita ennätysmäärin esiintymään. Uusmaalaisia pelimanneja ja ryhmiä eri kokoonpanoissa on nähty monissa tapahtumissa ympäri Suomen ja Uuttamaata mm. Kaukas EloFolk soi Hyvinkäällä elokuussa jo yhdeksännen kerran hienolla ohjelmistollaan. Karkkilassa vietettiin ensimmäistä kertaa Fagerkulla Folkia elokuun lopulla. Yleisöltä tulleen palautteen mukaan tapahtumassa oli hyvä tunnelma ja monipuolinen ohjelma. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla kuultiin montaa uusmaalaista pelimannia. LuoMuKanteleet-yhtye esiintyi mennee nä kesänä 11 soittajan voimin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Yhtye kertoo, että heillä oli upeat keikat PH Nordgren -salissa, Soittosalissa ja Lastenteltassa. LuoMuKanteleiden syyskausi alkoi elokuun puolivälissä, joten soitto-opinnot ovat tätä luettaessa jo hyvässä käynnissä. LuoMuKanteleet-yhtyeen soittajat ovat tänä lukuvuonna 7-18 -vuotiaita innokkaita kanteleensoittajia. Kanteleen päivänä 16.9. esiinnyimme Kanneltalossa Helsingin kaupungin järjestämässä Welcome Day -tapahtumassa. Ennen joulua 9.12. pidämme oman konsertin Huopalahden kirkossa. Espoon pelimannien juhlavuosi vielä jatkuu ja marraskuussa on tiedossa juhlailtamat. Espoon pelimannit järjestävät myös kurssitusta, mm. 4.10. klo 10-16 on avoin lyhytkurssipäivä. Kurssipaikkana on Mattlidenin koulu Matinkylässä. Opettajina toimivat mainiot opettajat Pekka Pentikäinen , Antti Soininen ja Jarmo Romppanen . Kurssin hinta on 24€. Ilmoittautuminen Ilmonetissa. Espoon pelimanneilla on syksyn aikana useampi konsertti; 8.11. Svenska veckan kirjastokiertue Sellon, Ison Omenan ja Lippulaivan kirjastoissa, 16.11. Punaisen ristin konsertti Vindängenissa, 22.11. Pelimanni-iltamat Fallåkerissa ja 3.12. Joulukonsertti ja yhteislaulua Vindängenissä. Valoa kaamokseen tuo kansanmusiikkifestivaali Kaamospelit 8.-16.11. Vantaalla. Ohjelmassa on mm. perinteinen kansanlaulukirkko ja Nordic Night, joka on tanssin ja musiikin juhla. Lapsille ja nuorille suunnattu Näppärikurssi huipentuu yhteiskonserttiin Spelareiden kanssa. Kaamospeleissä on myös pelimannikurssi ja tanssikurssi lauantaina 15.11. Opettajina ovat Jari Komulainen ja Riina Hosio . Ohjelma päivittyy nettisivulle kaamospelit.fi. Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen syyskausi avattiin 31.8. Kansanmusiikkimessulla Vuosaaren kirkossa. Sakarat Laulu-ja soittopelimannien kanssa kirkonmenot toteutti yli satapäinen yleisö Anja Hinkkasen ja kanttori, viulisti Tuula Stöckellin johdolla. Aleksis Kiven päivänä 10.10. juhlistetaan Suomen Merimieskirkon 150-vuotista taivalta runo-ja musiikkiohjelmalla Vuosaaren Merimieskirkolla Helsingissä, teemalla Aleksis Kivi. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen syyskokous pidetään perjantaina 24.10. klo 17. Paikka on vielä avoin. Seuraa nettisivujamme uudenmaankamu.net tai somekanavaa facebook.com/ uudenmaankansanmusiikkiyhdistys. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Tervetuloa mukaan kokoukseen kaikki halukkaat ja kiinnostuneet! Jos sinulla on mielessä tiedotettavaa Uudenmaan alueen ajankohtaisista kansanmusiikin ja -tanssin asioista, ilmiöistä tai tapahtumista, voit lähettää sähköpostia: tiedotus.ukmy@gmail.com. Syysterveisin, Pauliina Pajala Haluamme Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen puolesta kannustaa jäseniämme esiintymisiin lähialueellaan esim. palvelutaloihin, seurakuntiin, tuetun asumisen yksiköihin yms. Haluamme tuoda kansanmusiikkia ihmiselle, jotka eivät itse konserttiin pääse. Olisiko sinulla tai ryhmälläsi mielessä paikka, johon voisitte tai haluaisitte mennä esiintymään? Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys voi toimia esiintyjäporukan välittäjänä tällaisessa toiminnassa. Laita meille mahdollisen esiintymispaikan tiedot, niin voimme hoitaa ryhmällenne esiintymisen paikkaan, yhteistyössä ryhmänne kanssa. Näissä esiintymisissä yhdistys korvaa esiintyjälle, joka on Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen jäsen, matkakulut Uudenmaan alueelta (autolla 0,59€/km tai julkisilla kulkuneuvoilla kuitteja vastaan). Lisäksi tarjoamme esiintyjille mahdollisuuden käydä jossain syömässä 15 €/hlö (kuittia vastaan). Tiedustelut: Lasse Wallius, puh. 050 5502013 tai sähköpostilla: lasse.wallius@gmail.com UKMY:n jäsen – keikalle? Pelimannit framilla -konsertissa Jari Komulainen, Panu Helke basson varressa. Pä iv i Yl ön en -V iir i
• 23 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite Nuottiliitteessä vuoden 2026 yhteissoittokappaleet Itä-Savosta. Vuoden 2026 Samuelin Poloneesi pidetään Savonlinnassa. LaulanutAlppoKinnunenKerimäenPihlajaniemestä muistiinpannutLSoini1901 Niinläksinminä 10 6 ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ra. il ran tan Ta la ta la la Ta ta la la ra Niin tan ra. ral sin ra. a la maa la se lei, ran nä mi va niin la niin ra on ral te se la le maan, kun läk la on lei, kat va ta a se on kun ma niin a va kun ? =80 Am7/C Em C G Em D Am D B7sus B7 B7/D? Em G D Em Em Em/D Em D D ? 1. Niin läksin minä maailmata kattelemaan, se kun on niin avara. Talarantan talarala rallalalei se kun on niin avara. Talarantan talarala rallalalei se kun on niin avara. 2. Vaan se ei ollut hupaisata kattella kun ei ollunna tavaraa. 3. Jos olis ollunna tavaraa olis ollunna ystäviä. 4. Vaan nyt olen tullunna kortilla ystäviltä hyljätyksi mä. 5. Minä pienoinen kuin lintunen minä musta niin kuin maa. 6. Kun en siltä rakkaalta riijultani minä lohdutusta saa. 7. Ja kyyneleet ne kuolivat poskilleni ja ne vierivät alas vaan. 8. Kun siltä rakkaalta riijultani minä erokirjan saan. 9. Ilman kuuta ja aurinkoa tämä maa olis pimiä. 10. Ja ilman likka on rakkautta kun ei olis mitäkään.
• 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 EnkeliskaSavonlinnanseudulta musitiinpannutO.A.J.Carlenius1820 VPSn:ro278 sov.SirkkaKosonen 10 14 5 Melodia 2.ääni ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? =60 A D G A A D A A D A E7 D D D Em D Em A D G A D A D G Em D D A D 1. 2. 1. 2. ? ? ? ? ? ? ? ?
• 25 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 • PELIMANNI-LIITE EnkeliskaSavonlinnanseudulta musitiinpannutO.A.J.Carlenius1820 VPSn:ro278 sov.SirkkaKosonen 10 14 5 Melodia 2.ääni ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? =60 A D G A A D A A D A E7 D D D Em D Em A D G A D A D G Em D D A D 1. 2. 1. 2. ? ? ? ? ? ? ? ? KaikkienValssi sov.SirkkaKosonen Säv.KaarloSalmela 21 11 32 49 41 ?? ?? ???? ???? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? Dm E7 Dm F Am Am E7 Dm E7 E7 Am Am Am E7 Am E7 A7 Am Dm E7 Am Am E7 Am Dm E7 Dm A7 Am E7 Am Am E7 Am E7 E7 Am Am Am Dm E7 E7 Dm Am F Dm 1. 2. ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?
• 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 Tippuu,tippuu Säv.SeppoKaskinen.Sov.LauraVartio 5 13 9 Melodia Vo.2 Vo.2 Toinenääni Vo.2 ?? ?? ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? Jenkka B7 Am Am Em Em D B7 B7 Em E7 E7 G D7 Em Em Em Em D D Em Bsus D B7 B7 Em ? ? ? ? ? ? ? ?
• 27 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 • PELIMANNI-LIITE Keski-Suomen kansanmusiikkikesä käynnistyi ensimmäistä kertaa järjestetyllä pelimanniristeilyllä, joka keräsi kansanmusiikin ystävät Jyväskylän satamaan keskiviikkona 12. kesäkuuta. Nelituntinen risteily Suomen Suvi -aluksella vei osallistujat Vaajakosken kautta Leppävedelle ja takaisin ja tarjosi unohtumattoman kattauksen elävää musiikkia, tarinankerrontaa ja yhteisöllisyyttä. Risteilyn järjesti jyväskyläläinen kansanmusiikkiyhtye Tummat sävelet yhdessä Keski-Suomen kansanmusiikkiyhdistyksen kanssa. Yhtye juhlii parhaillaan 25. juhlavuottaan, ja risteily toimi merkkipaalun juhlistuksena. Yhtye on tunnettu romanimusiikista vaikutteita saaneesta musiikistaan, jossa slaavilainen kaiho ja leirinuotiotunnelma kietoutuvat yhteen. Sen sielukas soundi rakentuu laulaja Leila Oikarisen voimakkaan kontra-alttoäänen ympärille. ”Tärkeintä meille on tunne se, meneekö musiikki perille”, kiteyttää yhtyeen perustajajäsen Seppo Kuoppala . Laivalla esiintyi myös Keski-Suomen kansanmusiikkiyhdistyksen pelimanniorkesteri, joka esitti pääosin keskisuomalaista perinnemusiikkia. Lisäksi kuultiin mestaripelimanni Erkki Vihistä , jonka huuliharpun säveliä täydensi mandoliininsoittaja Antti Sulin säestyksellään. Yhdistyksen puheenjohtaja Riitta Reijonen lauloi ja soitti haitarilla tulevaa kirjaansa varten keräämiään kansanlauluja. Sää suosi: vaikka taivas oli pilvinen, tunnelma oli lämmin ja iloinen. Lohikeitto maistui, musiikki liikutti ja laiva keinui kevyesti. Tällaisen risteilyn soisi järjestettävän toisenkin kerran! Teksti ja kuva: Niilo Oikari Sävelten siivittämä pelimanniristeily Jyväskylässä Tummat sävelet juhli 25. juhlavuottaan. Valtteri Kuoppala (vas.) Leila Oikarinen, Mauno Suntioinen, Sakari Rautiainen, Seppo Kuoppala, Antti Sulin ja Visa Kuoppala 36. Lokakuun loiskeet järjestetään Lappajärven Kivitippu Resortissa 3. 4.10. Mestaripelimanni Toivo "Topi" Rajala perusti Lokakuun Loiskeet -tapahtuman yhdessä Elsa -puolisonsa kanssa vuonna 1990. Topin ajatuksena oli, että pelimanni on kuningas, jonka ympärille kansa kerääntyy. Oli myös tärkeää, että pelimanneista pidetään hyvää huolta. Topi kutsui pelimannit paikalle, ja Elsa talkooporukkansa kanssa piti huolen, että pelimanneilla oli hyvä olla. Rajalat järjestivät Loiskeet yksitoista kertaa, jonka jälkeen vetovastuu siirtyi Lappajärven tuolloiselle kulttuurisihteeri Mikko Valolle ja Lappajärven vapaaaikatoimelle. He vastasivat järjestelyistä yhdeksän vuoden ajan. Seuraavat kolme vuotta vastuun järjestelyistä kantoi Kulttuuriyhdistys Karikko. Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry on toiminut tapahtuman järjestäjänä vuodesta 2013 alkaen. Tapahtuma pidettiin Lappajärvellä vuosina 1990–2015 sekä uudestaan vuosina 2019–2022, Kuortaneen urheiluopistolla vuosina 2016–2018 ja viimeksi Seinäjoella Hotelli Sorsanpesällä vuosina 2023–2024. Tänä vuonna tapahtuma palaa taas juurilleen Lappajärvelle ja Hotelli Kivitippuun. Ohjelmistosta mainittakoon harvinainen Mestaripelimannit tunnelmoivat -konsertti, johon on saatu mukaan jopa 11 mestaripelimannia vuosilta 1990–2023, joukossa 2-rivisen ja 5-rivisen haitarin soittajia, viulisteja sekä laulajia. Lavalle nousee myös "tapahtuman isä", vuoden 2019 mestaripelimanni Topi Rajala. Eki Luumi ja Maritvaan -tiimiltä kuullaan "Kauko Käyhkö, elämä ja laulut" -konsertti. Yhteislauluun voi osallistua molempina päivinä Topin, Junnu Korhosen ja Pyhäjoen Seelarien johdolla. Tapahtumassa julkistetaan myös ensimmäisen kerran vuoden Speliyhtye. Aikaisemmin julkistaminen on tehty Karijoen pyhäinpäivän soitossa marraskuussa. Kahden päivän ajan reilut viisikymmentä soittajaryhmää ja lähes kolmesataa pelimannia esiintyvät hotellin auditoriossa, ravintolassa ja Lappajärvi-salissa. Molempina iltoina pelimanniryhmät soittavat myös tanssimusiikkia ravintolasalissa, joten tanssin tahdit on taattu menevällä musiikilla. Mukana on erikokoisia soitinryhmiä ja kuoroja ympäri maata. Lisäksi aulassa on varattu vapaata tilaa soittohaluisille. Tapahtuman tarkka ohjelma löytyy osoitteesta www.spelit.fi sekä Spelien Facebook-sivulta. Järjestely on vuosien saatossa vakiintunut niin, että Spelit ry hoitaa esiintyjäilmoitusten vastaanottamisen ja tekee tapahtuman ohjelman, ja pitopaikka hoitaa muut järjestelyt. Elli Asunmaa Lokakuun loiskeet palaa Kivitippuun Lappajärvelle Mestaripelimanni Toivo Rajala perusti Lokakuun loiskeet puolisonsa Elsan kanssa 35 vuotta sitten. Ta pa ni Ty yn el ä, Jä rv is eu du n Sa no m at
• 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 Kesän festivaalit ja muut keikkailut ovat siirtyneet muistojen laariin. Syksyllä käynnistellään totuttuun tapaan seuraavaan kauteen tähtäävää toimintaa ympäri maakuntaa. Savon Pelimannit taittoivat syksyn perinteisesti laajentamalla hengellisen kansanmusiikin repertuaariaan, jota sitten Eloveisuissa Varpaisjärvellä päästiin hetimiten esittämäänkin. Myös esityskierrossa olevaa Friikoolin messua on toivottu vielä, joten sitäkin päässee syksyn aikana jossakin päin Pohjois-Savoa kuulemaan. Leppävirran puolella käynnistelty Folkstart on kehittynyt kansalaisopiston uudeksi matalan kynnyksen ryhmäksi ”Leppävirran Folokkarit”, joka yhdessä Kaustisella alkunsa saaneen ”Rajatappaus”-projektin kanssa tekee yhteistyötä myös maakuntarajojen ulkopuolelle Etelä-Savoon. Harmillisiakin uutisia kuitenkin on: perinteikäs Leppävirran pelimannit ei jatka kansalaisopiston alaisuudessa enää tänä syksynä liian pienen osallistujamäärän vuoksi. Pelimannitoimintaa pyritään kuitenkin ylläpitämään muilla tavoin, ettei yli 50-vuotias yhtye joutuisi kokonaan lopettamaan. Ikä painaa, kuten kovin monella muullakin ryhmällä. Iästä puheen ollen, Pohjois-Savon oltermanni, maakuntaneuvos ja armoitettu kansankulttuurin tietopankki Seppo Kononen täytti taannoin 80 vuotta. Pelimannit olivat luonnollisestikin elokuisessa lauantaissa viemässä musiikillista tervehdystään Kaaville. Kesän alussa järjestetty Siilifolk toteutettiin paluuna tapahtuman juurille. Poissa olivat valtava teltta ja massiivinen äänentoisto. Siilinjärven torilla nähtiin ja kuultiinkin pääosin savolaista osaamista. Nähtäväksi jää, millä tavalla festivaali tulee uuden, SawoFolk-tapahtumasateenvarjon alla tulevaisuudessa jatkumaan, mutta se on tiedossa, että kansanmusiikkitapahtumia nähdään Siilinjärven lisäksi myös muualla päin Pohjois-Savoa yhä enemmän. SawoFolkia toteutetaan Ylä-Savon Pelimannien, Pohjois-Savon Kansanmusiikkiyhdistyksen ja Siilifolkia pyörittävä Savon Kansantaide ry:n yhteistyönä. Sen tarkoituksena on laajentaa sekä tapahtumatoimintaa että kansanmusiikin opetusta laajemmin koko maakunnan alueelle. Nyt savolaisten katseet ovat kuitenkin pikkuhiljaa kääntymässä kohti seuraavia suurempia, valtakunnallisia tapahtumia, kuten Savonlinnassa ensi keväänä järjestettävää Samuelin Poloneesia. Myös Folklandialla nähtäneen taas pohjoissavolaista osaamista, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Antti-J. Janka-Murros Kuulumisia Pohjois-Savosta Pelimannin kesän suurin elämys on yleensä Kaustisen kansanmusiikkifestivaali. Turku Folksin soittajille tämänkesäinen Kaustinen oli sellainen erityisestä syystä: yhteiskonsertti OAS:n kanssa. Sadat pelimannit lavalla – kaikki eivät edes lavalle mahtuneet – soittivat samaa kappaletta ja vielä samaan tahtiin. Soundi oli mahtava! Oli hienoa olla mukana soittamassa. Muita varsinaissuomalaisia Kaustisen kävijäryhmiä olivat Turun kaksiriviset, Nilsbyn pelimannit, Nytky ja Ämmät äänessä. Nilsbyläiset reissasivat myös Kaustista kauempana islantilaisessa kansantanssitapahtumassa Islekissä Reykjavikissä. Vierailu huipentui uljaassa Reykjavikin konserttitalossa pidettyyn konserttiin, jossa nilsbyläiset soittivat varsinaissuomalaista saaristolaismusiikkia. Soitteita ja tyylivaikutteita saatiin puolin ja toisin. Islannin reissua ennen oli juhannussoitot saaristossa ja elokuussa kansanlaulu-kirkkosoitto Kuusiston vanhan piispanlinnan raunioilla. Ruotsinkielisesssä saaristossa on ollut Spelmansturneita Kemiön saarella eri paikoissa. Turku Folks jalkautui Keskiaikamarkkinoiden aikana Luostarinmäen museolle ja soitteli pienryhmiin jakautuneena. Myös julkisia harjoituksia pidetään säännöllisesti keskellä Turkua, usein Forum-korttelissa. Perinteinen Reissu-Veikon sottiisi Yläneen kotiseutumuseolla pidettiin kolmannentoista kerran. Pelimanneja ja laulajia oli aina Vantaata, Luopioista ja Laitilaa myöten. Syyskuussa oli taas Kaarina Folk 20.9. Samana päivänä vietettiin Paimiossa hauskoja omia laulujansa esittäneen Pentti Jokiniemen syntymän 100-vuotisjuhla. Laitilan suunnalla kesä ollut vilkasta: on ollut torisoittoja ja muita tapahtumia. Ämpärporin pelimannit ovat kiertäneet alueen hoitoja vanhainkodeissa viihdyttämässä. Veikko Lahtinen Varsinais-Suomen kuulumisia Pentti Jokiniemi oli kansanmusiikin esittäjä ja säveltäjä, joka ylläpiti paimiolaista musiikkikulttuuria. Hän julkaisi omakustanteina neljä äänitettä. Musiikin lisäksi hän oli myös arvostettu itseoppinut kuvataiteilija. Pe nt ti Jo ki ni em en ko ti ar ki st o Yllättävän suureksi kasvanut Savon Pelimannit yritti mahtua Kraatarin lavalle. A nt ti j. Ja nk aM ur ro s
• 29 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 Harmonikansoittaja, Kymenlaakson Oltermanni, Pertti Ilomäki nukkui pois 21.6.2025. Kesken kaunista kesäpäivää Pertti joutui jättämään puutarhanhoitotoimet levätäkseen. Sydän oli tullut heikoksi, eikä lopulta jaksanut enää pitää liikkeessä soittajaa. Pertti, tuttavallisemmin soittokavereillekin Pepe, syntyi Elimäen Villikkalassa maalaistalon pojaksi 1932. Samalla kylällä hän asuikin koko ikänsä, hankkien elantonsa kuorma-autoilijana 1950-luvulta lähtien. Harmonikansoiton Pertti aloitti jo 10-vuotiaana. Itseoppineelle soittajalle oli kysyntää, ja nuori muusikko kävi lähialueen seurataloilla ja lavoilla tansseja soittamassa Sävelseppojen ja vanhemman Antero-veljensä orkesterin kanssa. Pertti avioitui Anjan kanssa 1954, ja heille syntyi poika Terho. Anja-vaimo oli mukana musiikkiharrastuksessa monella tapaa. Hän esimerkiksi lauloi kuoroissa, joita Pertti säesti. 1970-luvun kansanmusiikin nousukaudella Pertti oli perustamassa Elimäen Pelimanneja, jonka vetäjänä hän toimi hyvin pitkään. Kansanmusiikki-innostus vei mukanaan myös Kymenlaakson kansanmusiikkiyhdistyksen pelimanneihin ja Miehikkälän Pelimannikuoroon ja -orkesteriin. Tapahtumista tutuiksi tulivat mm. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat, Samuelin Poloneesit, Kymenlaakson kansankulttuurija pelimannipäivät ja Sepän Soitto. Pertti oli aktiivinen säestäjä, joka toimi muun muassa Elimäen Nuorisoseuran kesäteatterin ja tanhuryhmien kanssa. Kesäteatterista oli lähtöisin alueella myöhemmin hyvin tutuksi tullut tanssiorkesteri Töppö ja Tunarit. Viimeisimpinä kokoonpanoina oli senioriryhmä Elsat ja Eemelit. Pertti toimi useissa luottamustehtävissä. Kymenlaakson kansanmusiikkiyhdistyksen aktiivina hän oli pitkään mukana yhdistyksen hallituksessa. Tunnustuksena musiikin harrastuksesta Pertti valittiin Kymenlaakson pelimannimestariksi 1990. Suomen Kansanmusiikkiliitto myönsi kultaisen ansiomerkin ja Ala-Könni-mitalin kansanmusiikin hyväksi tehdystä työstä 2011. Oltermannin arvonimen Suomen Kansanmusiikkiliitto myönsi Pertille 2013. Pertti tunnettiin iloisena ja elämänmyönteisenä muusikkona, jolla riitti tarinoita kerrottavaksi. Luonteeltaan vaatimaton soittaja oli valmis tarjoamaan kykynsä käyttöön kun tarvetta oli. Arttu Kunnasto MUISTOISSAMME Kymenlaakson oltermanni Pertti Ilomäki 1932-2025 Si ni Ju ti la in en HOLLO JA MARTTA INTERNATIONAL CIOFF® FOLKLORE FESTIVAL 2025 Hollo ja Martta -festivaali on vuoden välein Hollolassa ja muualla Etelä-Suomessa järjestettävä kansantanssin ja –musiikin kansainvälinen festivaali. Festivaali esittelee loka-marraskuun vaihteessa kansainvälisen nuorten kansantanssija -musiikkikirjon lisäksi myös runsaan otoksen kotimaista kansantanssia ja -musiikkia. Hollolan Nuorisoseurantalo Kukko juhlii tänä vuonna 120-vuotista taivaltaan, ja juhlavuoden kruunaa Hollo ja Martta -festivaali. Tänä syksynä järjestettävä 22. festivaali rakentuu monipuolisesta ohjelmistosta, jonka keskiössä ovat kansainvälinen kansantanssi ja -musiikki. Vieraita saapuu Espanjasta, Ukrainasta, Latviasta, Tšekistä ja Unkarista, ja he kohtaavat suomalaiset kollegansa mm. Kukko-talossa. Hollo ja Martta -festivaalin tärkein sanoma on rauha. Kansainvälisen liikekielen, tanssin, laulun ja musiikin avulla välitetään eleitä, jotka rakentavat ystävyyttä ja yhteisymmärrystä yli rajojen. Festivaali muodostaa jälleen Hollolasta ja Lahdesta paikan, jossa kulttuurit kohtaavat ja jossa yhteinen rytmi yhdistää kansakuntia. Festivaalin päätapahtumat Avajaiskonsertti maanantaina 27.10. klo 18.00 Lahden teatterin Suuri näyttämö Pääkonsertti lauantaina 1.11. klo 16.00 Lahden teatterin Suuri näyttämö CIOFF (Conseil International des Organisations de Festivals de Folklore et d'Arts Traditionnels) on kansainvälinen kansalaisjärjestö, joka on perustettu vuonna 1970 perinteisen kulttuurin suojelemista ja tunnetuksi tekemistä varten. Järjestöön kuuluu yli 250 kansainvälistä festivaalia. Suomessa on neljä CIOFF-festivaalia: Kaustinen Folk Music Festival, Pispalan Sottiisi, Jutajaiset ja Hollo ja Martta -festivaali.
• 30 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 A manda Kauranteen laulun ja karjankutsujen avulla Philip koulutti alusta alkaen oman, avoimeen lähdekoodiin pohjaavan koneoppimismallin – ja asetti mallin tuottaman “laulun” dialogiin Amandan oikean äänen ja yhtyesoiton kanssa. Tavoite ei ole temppu, vaan musiikillinen kysymys: mitä laulamisesta jää jäljelle, kun sanat riisutaan? – Tavallaan ollaan Barlastissa ennenkin tehty pienimuotoisia kokeiluja ihmisäänen imitoimisessa, mutta ollaan tehty se instrumentein, nyt käytetään aitoa ääntä, kertoo Philip. Kiinnostus puheen ja musiikin yhteyteen on kasvanut Barlastissa pitkään. Philip Holmin mukaan siemen kylvettiin jo teinivuosina bluesia kuunnellessa. – Bluesissa tuli usein vastaan puheenomaisia musiikkifraaseja ja nämä puheenomaiset ilmiöt alkoivat kiinnostaa. Myöhemmin hän törmäsi netissä puhesynteesikokeiluihin, joissa kone voi tuottaa kielen kaltaista “siansaksaa”, joka silti kuulostaa ihmiseltä. Imitation Gamella ajatus viedään laulun tasolle: malli oppii yhden laulajan äänen eleitä ja tapaa liikkua sävelissä, mutta merkityksellisiä sanoja se ei tunne. Näin syntyvä kerros kuulostaa ihmiseltä, muttei sano mitään, ja juuri siksi sitä voi soittaa rinnakkain bändin kanssa. – Minun omia ensimmäisiä kokeiluja taisi olla Barlastin omalla musiikilla – koulutin siis koneoppimismallin tuottamaan jotain, mitä kuulostaa Barlastilta, Philip kertoo. Tekoälyllä eettisesti Eettinen valinta on koko projektin ytimessä. Barlast ei käyttänyt netistä koottua massadataa vaan äänitti Amandan laulua varta vasten ja työskenteli hänen suostumuksellaan. – Se on erikoisesti samaan aikaan oma ääneni eikä silti kuitenkaan, Amanda kuvaa kokemusta, jossa oma ääni kääntyy uudeksi instrumentiksi. Äänitysten rungon muodostaa entisen Helsingin pitäjän eli nykyisen Vantaan alueelta tallennettu Augusta Nymalmilta tallennettu Rosen Lilla -balladi, jonka lisäksi mukaan päätyi kokoelma karjankutBarlastin Imitation Game: Ihmisääni ja tekoäly rinnakkain Barlast on Helsingissä vuonna 2016 perustettu kvartetti, jonka musiikissa kohtaavat pohjoismainen kansanmusiikki, nykymusiikki, jazz ja taiderock. Marraskuussa ilmestyy seuraava albumi, jossa yhtyeen nokkamies Philip Holm palaa jo teinivuosina heränneeseen kiinnostukseen ihmisäänen ja musiikin yhteyteen. Levylle ei haluttu lainata valmista laulua vaan mukaan pyydettiin laulamaan ja karjankutsuja huhuilemaan muusikko Amanda Kauranne. Barlastissa soittavat Heikki Hänninen (vas.)kitaraa, Santte Salonen puupuhaltimia, Philip Holm bassoa ja Minna Koskenlahti lyömäsoittimia ja huiluja. R uu sa JO ha ns so n Sauli Heikkilä
• 31 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 suja eri lähteistä. Avointen lähdekoodien avulla malli harjoitettiin palvelimella – ei valmiilla ohjelmalla, vaan ”kädet savessa” -menetelmällä, jossa data, prosessi ja käyttö pysyivät tekijöiden hallinnassa. – Tätä projektia aloitettiin ennen tekoälyhypeä, ja sitten kun se buumi alkoi, niin se oli jopa vähän ärsyttävää, että siihen pitää jotenkin suhtautua, Philip kertoo. Kyse on kuitenkin jostain muusta kuin siitä, että tekoälyä pyydetään tekemään musiikkia. Kokonaisuus on alusta loppuun ihmisten tekemä luova prosessi. Karjan kutsuja ja ihmisimitaatiota Levyn nimi viittaa Alan Turingin kuuluisaan ajatusleikkiin, ”imitation gameen”, jossa koneen kykyä jäljitellä ihmistä arvioidaan testitilanteessa. Barlast laajentaa ideaa kahteen suuntaan: kone imitoi ihmistä, ja toisaalla ihminen imitoi eläintä. Levyn toinen puoli keskittyy karjankutsujen äänimaisemaan, jossa kuullaan sekä soittimin imitoituja eläinääniä että Amandan lehmä-äänityksiä hänen toisessa kodissaan Pohjois-Italiassa. Kaksisuuntainen jäljittely nostaa esiin kysymyksen siitä, missä raja kulkee merkityksen ja pelkän äänen välillä – ja mitä musiikki lainaa ympäröivästä maailmasta. Tekijyydestä Barlast puhuu suoraan: malli on työkalu, ei säveltäjä. Sävelmateriaalin runko on bändin käsialaa, ja perinneainekset muodostavat pienen osan isosta kokonaisuudesta. Samalla levy asettaa peilin tekoälykeskustelulle. Kansanmusiikissa lähteisiin viitataan ja niitä kunnioitetaan; tekoälyllä koulutetuissa järjestelmissä lähteet jäävät usein hämärään. Barlastin metodi on päinvastainen: omat äänitykset, nimetyt alkuperät ja lupiin nojaava käyttö. – On tärkeää, että eettiset keskustelut ovat työn perusta – silloinkin, kun kuuluvia lainauksia on vain murto-osa koko äänimassasta, Amanda painottaa. Imitation Game on myös poikkeuksellisen studiomainen Barlast-levy: kerrostettuja ottoja, muotoon leikatut äänimassat ja pitkät kaaret. Siksi bändi on käyttänyt syksyn harjoitellakseen materiaalin eläväksi konserttikieleksi. Liven ydin ei ole “play-nappi”, vaan soittaminen. Laulamisen lisäksi Amanda soittaa syntetisaattorilla omaa mallinnettua ääntään, ja Philip on rakentanut koodin, joka mahdollistaa sen, että Minna Koskenlahden huilu voi ohjata AI-laulua reaaliajassa. Mukana on myös aikaisemmilta levyltä tuttu soitinarsenaali – luvassa on erikoiskeikka, jossa akustinen svengi ja koneen tuottama ääni hengittävät samassa tilassa. Miten kuulija tämän kaiken kokee? Kun sanojen merkitys hiljenee, jäljelle jäävät liike, isku, kaari ja sointiväri – ne samat elementit, joista puheen “melodia” syntyy. Barlast käyttää koneääntä kuin uutta puhallinta tai jousisoitinta: vastapelurina, joka pakottaa kuuntelemaan toisin. Keikan hetkessä laulava ihminen ja “laulava malli” käyvät keskenään pientä imitation gamea, jossa kysymys ei ole siitä, kumpi on “oikea”, vaan siitä, mitä yhdessä syntyy. Barlastin kymmenes juhlavuosi siintää ensi vuonna, ja Imitation Game näyttää, mihin suuntaan yhtye haluaa kurkottaa: kohti kokeilevaa, mutta juuriltaan lähellä pysyvää musiikkia. Kun perinne ja teknologia asettuvat rinnakkain, ihmisyys kuuluu usein selvimmin juuri siinä välissä. Barlastin Imitation Game -albumin julkaisukonsertti on Turun Sibelius-museossa 7.11. Svenska Kulturfonden on tukenut albumin tekemistä. Barlastissa soittavat Philip Holm (kontrabasso), Heikki Hänninen (kitarat), Minna Koskenlahti (lyömäsoittimet ja huilut) ja Santte Salonen (puupuhaltimet). Yhtye on julkaissut neljä albumia (Ihantola 2017, Svanvik 2019, Live and Electric 2021, Musik för scener 2022), ja on kiertänyt konsertoimassa kotimaan lisäksi Euroopassa ja Japanissa. Amanda Kauranne on vantaalainen kansanlaulaja, lyömäsoittaja ja musiikkitoimittaja. Hänet tunnetaan vantaalaisen ja karjalaisen, erityisesti suistamolaisen, perinteen tutkimisesta ja tulkinnasta sekä arkistoaineistojen kanssa tehdystä työstä. Hän esiintyy soolona ja erilaisissa kokoonpanoissa ja kirjoittaa säännöllisesti musiikista. Amanda Kauranne Helsingin pitäjän eli nykyisen Vantaan alueen kansallispuvussa. Kauranne on tutkinut vantaalaista kansanmusiikkia ja -perinnettä vuodesta 2021 alkaen. Keikoilla tekoälyn luoma ääni on yksi instrumenteista, jota ohjataan syntetisaattorilla ja puhaltimilla. M ik a H aa ra ne n Ph ili p H ol m
• 32 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 K un Erkki Virkkala ja Iikka Huntus nousevat lavalle, syntyy vaikutelma, että he olisivat soittaneet yhdessä koko ikänsä. Eikä se ole kaukana totuudesta. Molemmat aloittivat viulunsoiton alle kouluikäisinä ja ovat soittaneet yhdessä eri kokoonpanoissa jo vuosia. Suosio kasvaa eikä loppua näy. – Ensimmäisellä yhteisellä duo-keikalla meillä oli vähän huijarisyndroomaa, kun päätettiin että pidetään vaan hauskaa, Erkki muistelee. – Siitä on tullut pysyvä linja: soitetaan tosissaan, mutta ei totisesti, Iikka täydentää. Erkin taustalta löytyy vahva kansanmusiikkiperintö: hän on Mauno Järvelän tyttären, Siiri Virkkalan poika. – Iskä on sellisti ja äiti viulisti, hän toteaa ykskantaan. Iikallakin on musiikkia suvussa, mutta hajanaisemmin – Monesta suunnasta, muttei mitään varsinaisia musiikkisukuja, hän sanoo. Viulu on molempien ykkössoitin, mutta ei ainoa. Mukaan mahtuu piano, kitara, rummut ja vähän mitä sattuu – kansanmuusikon tapaan. Molemmat opiskelevat klassista viulua Reijo Tunkkarin johdolla ja käyvät musiikkilukiota – Iikka toisella ja Erkki kolmannella vuosikurssilla. Kaksikko ei koe ristiriitaa klassisen ja kansanmusiikin välillä. Päinvastoin. – Kansanmusiikki on mulle koko ajan elämässä läsnä, mutta klassinen opiskelu syventää soiton hallintaa. Haluan soittaa kaikkea ja haastaa itseäni, Erkki sanoo. Iikallekin klassinen puoli tuo tärkeää pohjaa soittoon, mutta duo-musiikissa mennään enemmän tunteella, korvakuulolla – ja yhteisellä svengillä. Esikuvia ja vaikutteita Vaikka duosta tulee helposti mieleen Tero Hyväluoman ja Esko Järvelän Teho-duo, eivät Erkki ja Iikka halua nimetä sitä suoranaiseksi esikuvaksi. – Oon kyllä aina ihaillut Esko Järvelän soittoa, Erkki sanoo. – Me lähdettiin oikeastaan kunnolla liikkeelle Eskon bändeistä ja biiseistä, Iikka jatkaa. Mainituksi tulevat myös Ville Kangas ja muut näppäriperinteen vaikuttajat. Duo tunnetaan improvisaatiosta ja läsnäolosta lavalla. Impro ei kuitenkaan tule tyhjästä –pitkä yhteinen soittaminen on tuonut luottamusta toisen tekemiseen. – Ollaan yksilöinä ihan järkeviä, mutta kun ollaan kaksin, siitä tulee sellainen sekopäinen juttu, Iikka nauraa. Improvisaatiota ja yllätyksiä ei pelätä – eikä virheitä hävetä. – Ekalla keikalla soitin vahingossa vain 4 tahtia 16:n sijaan, mutta vedin sitten pitkiä ääniä perään. Kyllä siitä selvittiin, Iikka muistelee. Erkillä on festivaaliviikon aikana 13–14 eri kokoonpanoa, Iikallakin useita. Duo Erkki Virkkala ja Iikka Huntus soittavat tosissaan, mutta ei totisesti Tämänvuotisen Konsta Jylhä -kilpailun teemana oli Jylhän tekemät sävellykset. Kaustislaiset nuoret kansanmuusikot, Erkki Virkkala ja Iikka Huntus nappasivat ensimmäisen palkinnon taidoillaan, karismallaan ja luontevalla esiintymisellään. Kilpailu ratkennu ja riemu revennyt. Sauli Heikkilä R is to Sa vo la in en
• 33 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 on kuitenkin ytimessä – ja se on tarkoitus pitää kasassa myös tulevaisuudessa. Sibelius-Akatemian haku on mielessä, mutta vielä on auki, mille linjalle. – Tärkeintä on, että saa soittaa ja kasvaa muusikkona, Erkki sanoo. Kun kaksikko jatkaa Mauno Järvelän viitoittamaa tietä, he tekevät sen sekä ylpeydellä että omalla otteellaan. He eivät näe itseään museon vahtimestareina, vaan elävän perinteen soittajina. Erkille ja Iikalle perinne ei ole taakka – se on luonteva osa arkea. Soitto soi lavalla ja keikoilla, mutta myös ystävyydessä, huumorissa ja hetkessä elämisessä. – Kun keikkoja alkoi tulla enemmän ja pääsi olemaan tässä perinteessä mukana kunnolla, niin kyllä siihen heräsi, että täähän on aika siisti juttu, Erkki sanoo. Erkin mukaan perinne elää ennen kaikkea ihmisten kautta. Heidän ympärillään kasvaa myös kokonainen uusi sukupolvi kansanmusiikin soittajia. – Näppäreitä on satoja. Ei se ole vain meidän juttu – kyllä siitä innostutaan, hän sanoo. Vaikka duo saattaa helposti herättää mielikuvan nuorista mestareista, he eivät korosta asemaansa tai ainutlaatuisuuttaan. Keikkoja riittää, mutta kunnianhimo ei kanavoidu hierarkiaan vaan musiikkiin itseensä.– Tärkeintä on, että saa soittaa – ja tehdä siitä omanlaista, Erkki tiivistää. – Onhan tämä aika siisti juttu, Iikka sanoo lopuksi. Konsta Jylhän sävellyksiä ei ole kuultu Konsta Jylhä -kilpailussa ja tuskin missään muuallakaan koskaan niin monella eri soittimella, genrellä ja kokoonpanolla kuin tänä vuonna Kaustisen kansanmusiikkijuhlien festivaaliviikon aluksi järjestetyssä kisassa. Osanottajat toivat tuomariston eteen yllättäviä tulkintoja jopa jazzin ja kamarimusiikin muodossa. Nuoret kaustislaiset voittajat, viulistiduo Erkki Virkkala & Iikka Huntus saivat tuomaristolta poikkeukselliset suitsutukset, kun jännittävän kilpailun tulokset julkistettiin Pelimannitalon Isossa tuvassa tiistai-iltana. Heidän tulkintaansa ja soittotapaansa kuvattiin täysin ainutlaatuiseksi! Tuomaristoon kuuluivat perinteiseen tapaan FT, dosentti Hannu Saha ja emeritusprofessori Heikki Laitinen sekä kolmantena jäsenenä tänä vuonna lehtori Riitta Huttunen. Kilpailun järjestää vuosittain Pelimannitalo yhteistyössä Kansanmusiikki-instituutin kanssa. Konsta Jylhä -kilpailun tulokset: Erkki Virkkala ja Iikka Huntus, 2 000 € Jaettu 2. sija: Hot Heros ja Rauhan Maa, molemmat 1 250 € Jaettu 4. sija: Fiulittaret ja Kiikael, Kolppanen & Leppisaari Full Send Duo sekä Salonen & Stein 500 € kukin. Konsta Jylhä -kilpailu 14. kerran Sa ul i H ei kk ilä Erkki Virkkala ja Iikka Huntus Konsta Jylhä -kilpailun finaalissa. Tänä syksynä maailman musiikkikulttuureita konsertein, luennoin ja työpajoinkin esittelevä Etnosoi!-festivaali järjestetään jo 38. kerran. Tapahtuman takana on tiedotus-, tutkimusja tallennustyötä tekevä Maailman musiikin keskus -musiikki-instituutti. Etnosoi! järjestetään pääkaupunkiseudulla ja Tampereella.Yksi Etnosoi!n tunnistettavia piirteitä on esitellä uusia julkaisuja ja tuoda lavoille uusiakin tuttavuuksia, niin myös tällä kertaa. Saamelaisen muusikko-runoilija Niillas Holmbergin ja saksofonisti-säveltäjä Pauli Lyytisen yhteistyö alkoi vuonna 2021. Syksyn kiertueella julkaistaan sekä duon albumi ‘Naarattu laulu’, että Niillas Holmbergin runokokoelma ‘Naarattu’ (Gummerus). Erityistä jännitystä syksyyn tuo Niillas Holmbergin ehdokkuus Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Levynjulkaisuja ja uutta tuotantoa kuullaan myös skotlantilaiselta Merlyn Driverilta , laulaja-lauluntekijä Minttu Hellsténiltä ja edellisen kerran vuonna 2014 Etnosoi!ssa yleisön villinneeltä, unkarilaiselta Söndörgö-yhtyeeltä. Makedonialaista musiikkia kuullaan Suomessa harvoin. Etnosoi! tuo lavalle perinteisen makedonialaisen ?algija-musiikin säilyttämiselle omistautuneen, Dobrila & Dorian Duon. Latinalaisamerikkalaisiin perinteisiin sukelletaan yhteiskonsertissa, jossa esiintyvät ‘Andien ääni’, bolivialainen Luzmila Carpio sekä nuoremman sukupolven edustaja Sara Curruchich Guatemalasta. Trio Raulin-Bekkas-Biayendan konsertissa puolestaan kuullaan, kuinka marokkolainen gnawa ja keskisen Afrikan perinteet nivoutuvat jazziin. Itäisimmät kaiut tämänkertaisella festivaalilla kuullaan Kazakstanista laulaja-lauluntekijä Aizhan Sultanin konsertissa. Inkeriläisessä iltapäivässä kuullaan Armas & Sudenmorsiamet -yhtyeiden ohjelmistojen vanhaa perinnettä sekä uusia sävellyksiä ja sanoituksia. Lapsille tarjotaan konsertteja ja työpajoja omissa tapahtumissaan niin Helsingissä kuin Tampereella. Kulttuuriala on siihen kohdistuvien leikkausten vuoksi ahdingossa. Tämänkertainen festivaali, jos mikä, todistaa toimijoiden kyvystä puhaltaa yhteen hiileen ja toimia yhteistyössä kun tilanne sitä vaatii. etnosoi.fi. Jaana-Maria Jukkara Etnosoi! Andeilta Inkerinmaalle Niillas Holmberg (oik.) ja Pauli Lyytinen. A rn e To iv ia in en
• 34 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 Kilpailu ihmisten ajankäytöstä on kovaa ja arki monille vaativaa. Kuinka yhdistykset voisivat löytää uusia harrastajia kansanmusiikkiyhdistyksiin sosiaalisesti kestävin keinoin? Kansalaisfoorumin tukemista kansanmusiikkiyhdistysten kursseista löytyi hyviä esimerkkejä aiheesta! Mukaan kutsuminen Sosiaalisessa kestävyydessä on kyse ennen kaikkea siitä, että ihmiset voivat osallistua yhteiskunnassa tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti. Siksi onkin tärkeää välillä pysähtyä pohtimaan, onko yhteisössä sellaisia ihmisiä, joiden voi olla vaikea tulla mukaan? Esimerkiksi Karjalan Nuorten kansanmusiikkikurssin mainoksissa on huolehdittu siitä, että kuvituksissa näkyy kulttuuritaustaltaan erilaisia ihmisiä. Tällaiset teot viestivät toiminnan ulkopuolisille selkeästi, että monenlaiset ihmiset ovat tervetulleita toimintaan. On tärkeää myös muistaa kertoa säännöllisesti, että tiiviinkin soittoporukan joukkoon toivotaan uusia jamittelijoita! Tästä voi muistutella vaikkapa esiintymisten välispiikeissä. Kun vielä varmistaa, että yhdistyksen ryhmien tiedot ovat ajan tasalla verkkosivuilla, uudet toimijat löytävät tiensä treeneihin. Pienet valinnat, suuri vaikutus Käytännön sosiaalista kestävyyttä vahvistavilla valinnoilla on myös väliä. Kulkijoiden Popular music of South American Folklore -kurssilla voi lainata yhdistyksen soitinta. Tällaisesta mahdollisuudesta kannattaa viestiä uusille toimijoille, jottei ajatus soittamisesta jää kiinni alkuinvestoinnin suuruudesta. Toimintaa ja ryhmiä voi myös järjestää eri tasoisille soittajille, jolloin uusia toimijoita saadaan kasvamaan yhdistyksen toimintaan. Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liiton aikuisten kansanmusiikkikurssille ovat tervetulleita eri-ikäiset ja -tasoiset soittajat. Kannattaa aina myös varmistaa oman soittopaikan esteettömyys: pääseekö esimerkiksi apuvälineen käyttäjä vaivatta mukaan harjoituksiin? Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys tämmäyskurssilla eri-ikäiset soittajat kohtaavat ja jakavat näkemyksiään ja tapojaan säestää kappaleita. Tällaiset kohtaamiset mahdollistavat esimerkiksi uusien ystävyyssuhteiden syntymisen tai perinteisten soittotapojen siirtymisen uusille sukupolville. Ilon puolesta! Oppiminen ja yhdessä tekeminen tapahtuu musiikin parissa usein moniaistisesti, mielihyvän ja jopa hauskanpidon kautta. Tämä on erinomaista vastapainoa arjelle, työlle ja muulle opiskelulle. Silloin kun tavoitteena eivät ole oppimissuoritukset, voi oppiminen tapahtua ilman aikataulutettuja oppimispaineita. Koettu ilo harrastamisessa lisää myös mahdollisuuksia kohdata erilaisista taustoista tulevia soittokavereita ymmärtävästi ja empaattisesti kappaleiden välillä ja treeneistä lähtiessä. Opintokeskus Kansalaisfoorumi tarjoaa jäsenjärjestöilleen koulutusta ja materiaalia esimerkiksi kestävyystyöskentelyyn. Lisätiedot: kansalaisfoorumi.fi/kansalaisfoorumi/jasenpalvelut/ Uusia harrastajia kansanmusiikkiyhdistykseen? Suomen Kansanmusiikkiliiton yhdistyksissä tehdään koko ajan työtä kestävämmän maailman hyväksi: pelimanniryhmissä yhdessä soittaminen ja oppiminen ovat vastavoimaa kulutusja suorituskeskeiselle elämäntavalle. Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset 2024 -selvityksen mukaan soittamisen rinnalla opitaan esimerkiksi tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa — vahvistetaan siis sosiaalista kestävyyttä. Orivesi All Stars Pe tr i K iv in en Er kk i W ra ng en Äijäkanteleet Folklandialla Maija Borén
• 35 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 P äivän ohjelmaan sisältyi Rapapallit ja lakuttimet -näyttelyn, Suomen ja Karjalan torvija pillisävelmiä -kirjan sekä professori Kristiina Ilmosen ja Rauno Niemisen mäntyhuiluprojektin esittelyä. Pillipäiviä ei voida myöskään järjestää ilman soivia osuuksia. Tänä vuonna Pillipäivät-konsertissa Koisu-duo esitti huiluin, torvein, sarvein ja konein upean äänimaiseman, jonka taustalla pyöri kuvakaruselli aikaisempiin pillipäiviin ja Leisiön ja Niemisen kirjaan liittyvistä kuvista. Päivän toinen konsertti esitettiin Niemisen valmistamilla uusilla mäntyhuiluilla. Ilmonen kutsui lavalle Kirsi Ojalan , Mimmi Laaksosen , Kirsi Vinkin , Samuli Karjalaisen , Niemisen sekä Leena ja Riitta-Liisa Joutsenlahden . Kahdessa erityyppisessä konsertissa yleisö sai kuulla lumoavaa, ajatonta ja samalla ikiaikaista musiikin virtaa. Pillipäivillä oli näytteillä myös Niemisen ja Yrjänä Ermalan rakentamia soittimia. Tänä vuonna pillipäivillä oli upeaa saada käsiin 98%:sti valmis, kauan odotettu kirja, joka sisältää tietoa puhallinsävelmien kerääjistä, soittajista ja sävelmistä. Arkistoäänitteiden nuotinnokset on tarkastettu usean eri ihmisen toimesta, ja kirjan toimittajat Rauno Nieminen ja Timo Leisiö ovat käyttäneet kirjan valmistukseen varmasti satoja ellei tuhansia tunteja. Toinen ohjelmanumero kokosi hienosti Niemisen ja Ilmosen, soitinrakentajan ja muusikon, yhteisprojektin tuloksia. Heillä oli tavoitteena synnyttää suomalainen uusi tulppakanavahuilu, joka vastaisi nykymuusikon tarpeita. Projekti oli osa Kristiina Ilmosen taiteellista tohtorintutkintoa. Huilusta on käytetty nimitystä mäntyhuilu, viitaten esimerkiksi lammilaisen Pentti Mäkelän rakentamiin, mäntyhuiluiksi kutsuttujen huilujen erityislaatuiseen sointiin. Sointi on viehättänyt useaa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskellutta puhallinsoittajaa ja heidän musiikkiensa yleisöjä. Pillipäivillä käytiin myös keskustelua, josko nämä huilut tulisi kuitenkin nimetä niemishuiluiksi Niemisen mukaan tai ilmosiksi Ilmosen mukaan. Aika näyttää mikä tämän huilutyypin nimeksi jää historian kirjoihin. Päivillä käytiin myös keskustelua tulevaisuudesta. Keskustelu kokosi yhteen sekä pedagogien, tutkijoiden että artistien näkökulmia. Puhaltimet ovat Suomessa edelleen marginaaliasemassa verrattuna vaikkapa kanteleihin ja jouhikoihin. Ruotsissa on jo nähtävissä hyvänä esimerkkinä kaikille avoimet puhallinkurssit, joihin osallistuu kymmeniä alan ammattilaisia ja harrastajia. Tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että meillä on käytössä hyviä soittimia ja nuorilla esikuvia eri sukupolvien muusikoista ja musiikeista, kuten myös mahdollisuus päästä kokeilemaan ja opiskelemaan kansanomaisia puhaltimia. Olennaista on myös julkaista arkistoihin kerättyjen sävelmien nuotinnokset samoin kuin julkaista nuotteina uusia sävellyksiä puhallinsoittimille. Musiikkia pitää myös julkaista ja mielellään sellaisissa formaateissa, että se on mahdollisimman monen kuultavissa. cd-levyt, vinyylit ja kappaleiden julkaisut sähköisissä kanavissa ovat yhtä tärkeitä. Summa summarum: kansanomaisilla puhaltimilla, pilleillä ja torvilla soitetulla musiikilla voi nähdä valoisan tulevaisuuden. Kuten Ikaalisten Pillipäivillä totesimme pilke silmäkulmassa, me puhallinmusiikista kiinnostuneet jaksamme odottaa niin uusia soittimia kuin tärkeitä julkaisujakin. Lisäksi haluamme edelleen toivottaa kaikki näistä soittimista kiinnostuneita mukaan pillija torviyhteisöön. Paikalla ollut Pillipäivien väki haluaa vielä kiittää Ikaalisten Kalevalaisia Naisia maukkaasta ruuasta ja kahvituksista. Katse tulevaisuuteen: Pillipäivät Ikaalisissa Ikaalisten Oma Tupaan kokoontui 7.9. sunnuntaina iso joukko puhallinsoittimista kiinnostuneita. Vuoden 2025 Pillipäivien järjestäjinä toimivat Kalevalaisten Naisten Liitto ry, Ikaalisten Kalevalaiset Naiset ry ja Pillipäivät-yhteisö. Pillipäivien kokoonkutsujana toimi mestaripelimanni, soitinrakentajamestari Rauno Nieminen. Timo Leisiö ja Rauno Nieminen ovat toimittaneet jo vuosia kirjaa puhallinsävelmistä ja niiden kerääjiestä ja soittajista. Niemisen uusia mäntyhuiluja soittamassa Kristiina Ilmonen (vas.). Riitta-Liisa Joutsenlahti, Rauno Nieminen, Maija Kauhanen, Samuli Karjalainen ja Leena Joutsenlahti. Teksti: Riitta-Liisa Joutsenlahti Kuvat: Yuki Hattori
• 36 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 P elimannimerkkien suorittaminen ei paperilla kuulosta turhan monimutkaiselta: ensimmäistä, pronssista, varten merkkiä havitteleva muusikko listaa 20 kappaletta, jotka osaa esittää ulkomuistista. Aivan vapaita käsiä ei kuitenkaan saa, vaan listalta pitää löytyä olennaisimpia tanssilajeja kuten valssi, polkka, sottiisi tai jenkka ja polska. Kun suoritettavan merkin väri kirkastuu, kasvavat myös vaatimukset. Hopeisen merkin suoritus edellyttää 40 ja kultaisen 60 kappaleen listaa ja myös harvinaisempia tanssilajeja kuten poloneesia ja menuettia edellytetään enenevissä määrin. Kansanlaulajan taas tulee sisällyttää listaansa erilaisia kansanlaulun tyylejä kuten balladi, rekilaulu, kehtolaulu ja runolaulu. Kaikkia listalta löytyviä kappaleita ei tietenkään suoritustilaisuudessa kuulla, vaan tuomaristo valitsee satunnaisesti tietyn määrän listalta; pronssisessa neljä, hopeisessa kuusi ja kultaisessa merkkisuorituksessa kahdeksan sävelmää. Vuosikymmenten saatossa ja kansanmusiikkikentän laajentuessa am mattimaisempaan(kin) suuntaan suorituskriteerejä on tarkistettu ja sovellettu. Esimerkiksi omien sävellysten lisääminen listaan on nykyään sekä hyväksyttävää että kannustettavaa. Tästä huolimatta tuntuu siltä, että merkkisuorittajat kokoavat listansa suurimmalta osin perinteisistä sävelmistä ja standardeiksi nousseista sävellyksistä, kuten Konsta Jylhän tuotannosta. Myös soitinvalikoiman laajentuminen perinteisimmistä pelimannisoittimista on edellyttänyt toimintamallin soveltamista tarpeellisin osin, mutta toistaiseksi ei tiettävästi ole vastaan tullut instrumenttia, jolla merkkiä ei olisi saatu tehtyä – mukaan lukien pimpparauta, lusikat ja Loota-lyömäsoittimet. Hieman ehkä vanhentuneena yksityiskohtana Kansanmusiikkiliiton ohjeistuksessa harmoni muuten listataan edelleen oletusarvoisesti säestyssoittimeksi, jolla kultamerkkiä tehdessä ”vähintään neljänneksen esityksistä tulee olla melodiasoittoa”. Ammattilaisetkin merkkejä suorittamaan Mutta mikä merkissä viehättää myös ammattilaisia tai vuosikymmeniä soittaneita pelimanneja, joiden repertuaari kattaa varmasti enemmän kuin kultamerkin vaatimat 60 sävelmää? Yksi menneen kesän Kaustisen festivaaleilla merkin suorittaneista on Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelman lehtori ja kanteletaiteilijana tunnettu Pauliina Syrjälä , joka teki merkkisuorituksensa huuliharpulla: ”Ajattelen, että yksi hyvin tärkeä osa pelimannimerkin suorittamista ja sen merkitystä tässä ajassa on yhteisöllisyys. Ollaan osana porukkaa, tässä tapauksessa hienoa pelimannien joukkoa ja jatkumoa. Yleensä ottaen pelimannimerkin suorittaminen voi olla ammattilaisellekin sopiva tavoite ja motivaatio ohjelmiston laajentamiseen, johon voi myös liittyä jokin teema: itse valitsin sävelmiä huuliharpun arkistotallenteilta ja toisaalta useiden eri soitinten mestaripePelimannimerkki pitää pintansa Suomen Kansanmusiikkiliitto lanseerasi jo 1980-luvun alkumetreillä pelimannimerkit, ”kannustamaan ja antamaan harrastukselle tavoitteita”. Pronssisen, hopeisen ja kultaisen merkin suorittaminen ei ole edelleenkään jokaisen pelimannin tai kansanlaulajan tavoitelistalla, mutta tasaisesti joka vuosi kourallinen niin harrastajia kuin ammattilaisiakin saa aikaiseksi uskaltautua lautakunnan ja yleisön eteen esittämään osaamistaan. Antti-J. Janka-Murros Pauliina Syrjälä suorittamassa pronssista pelimannimerkkiä. Ja an a K ar i
• 37 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 limannien ohjelmistoista vuosien varrelta. Alun perin pelimannimerkin taustalla oleva ajatus ”harrastukselle tavoitteiden antamisesta” toimi omalla kohdallani myös: vaikka olen aikanaan saanut huippuammattilaisen opetusta huuliharpun soitossa, se on silti sivuja harrastussoitin, josta pidän, mutta jota tulee soitettua ihan liian harvoin. Pronssinen pelimannimerkki oli juuri sopivan kokoinen haaste tässä kohtaa. Tuli soiteltua ja opeteltua uusia kivoja kappaleita. En myöskään tällä hetkellä muutoin tule juurikaan soittaneeksi pelimannimusiikkia, joten se poikkeaa tyylillisesti siitä, mitä soitan kanteleella ja teen ”työkseni”. Pelimannius on arvostettava, hieno asia, josta on syytä olla rinta rottingilla! Omalla kohdallani oli myös tärkeää, että suoritus tapahtuu nimenomaan Kaustisella ja Pelimannitalossa, siellä on niin hieno akustiikka ja intiimi tunnelma. Toki oli myös kiinnostavaa saada soitosta palautetta, mutta omalla kohdallani se oli kuitenkin sivuroolissa, kun pohdin motivaatiotani merkin suorittamiselle.” Vaikka kansanmusiikin koulutus onkin nykyään paljon muutakin kuin perinteistä pelimannimusiikkia, Syrjälä kokee, että merkkisuorituksen kiinnostavuus on vahvasti läsnä myös nuoremman polven keskuudessa ”Tiedän, että merkkisuorituksiin on mielenkiintoa myös kansanmusiikin ammattiopiskelijoiden keskuudessa, ja esimerkiksi työpaikallani Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutuksessa tiedän monen kollegan kannustavan opiskelijoitaan tarttumaan mahdollisuuteen suorittaa pelimannimerkki, esimerkiksi tavoitteena pelimanniohjelmiston laajentaminen. Pelimanneja on yhtä monenlaisia kuin ihmisiäkin, ja kansanmusiikissa on aina ollut tärkeää erilaiset henkilökohtaiset tyylit, persoonat ja omannäköiset musiikilliset ratkaisut. Kaikki kukat saavat kukkia. Tätä kaikkea tarvitaan myös nykyisyydessä ja tulevaisuudessa!” Oltermanniakin jännitti Merkkisuorituksia tehneillä pelimanneilla tuntuu kuitenkin olevan yksi yhteinen nimittäjä: vaikka tilaisuus on hyvin rento, ja tuomaristossakin istuu usein tuttuja naamoja, tilanteessa on jotain mikä vetää vakavaksi. Monta kertaa sittemmin itsekin merkkisuorituksia lautakunnassa seurannut Pohjois-Savon pelimannien oltermanni ja vuosikymmeniä pelimannimusiikkia harrastanut Seppo Kononen muistaa edelleen miltä tuntuu seistä ja odottaa, mitä kappaleita pitikään osata: ”Jännä paikkahan se on pelimannille mennä soittamaan yksin yleisön ja kokeneen raadin eteen. Pronssija hopeamerkit soitin Kaustisella ja Rääkkylässä maniskalla ja huuliharpulla. Niistä minulla oli jo kokemusta, joten ei tarvinnut ihan hirveästi hermoilla. Mutta toista oli sitten, kun tavoittelin kultamerkkiä Kaustisella. Olin muutaman vuoden tapaillut viulua ja ajattelin, että olisi komeaa soittaa sillä kultaa ja juuri Kaustisella. Kappaleita minulla oli kyllä riittävästi näpeissä, mutta sitten Pelimannitaloon tullessa iski kauhun tunne. Miksi minä otin suurieleisesti viulun turvallisten mandoliinin ja huuliharpun sijasta? Tupa oli täynnä ja tuomareina Heikki Lahti ja tallarilaiset. Katsoin sitä joukkoa, ja mieleen nousi suoranainen kauhu: Miksi minun pitää häpäistä itseni täällä Kaustisella? Pelimannituvan eteinen oli täynnä, mutta ikkuna oli auki ja mietin hädissäni, hyppäisinkö siitä pakoon. Oli se karmea hetki, josta saatoin syyttää vain itseäni. Vaan mihin siitä pääsi. Pronssija hopeamerkin suorittajain aloittaessa jäi mielelle aikaa vähän tasoittua, ja kun vuoroni sitten tuli, Heikki Lahti ymmärsi tilani ja nimesi ensimmäiseksi kappaleeksi Juokin toisen jenkan meidän savolaisten tunnuskappaleen. Kappaleiden välissä juttelin hermoja lepuuttaakseni niiden taustoista, ja niin tuli kultamerkki tuomareiden hyvien neuvojen saattelemana. Sanoin, että tämän kokemuksen jälkeen minun ei tarvitse enää pelätä mitään eikä missään. Kuulemassa olivat Pohjois-Karjalan pelimannit Pentti Ojajärvi ja Pertti Tuovinen, jotka olivat Rääkkylässä tuomaroineet hopeamerkin. Heidän kommenttinsa Kaustisella oli nyt tämä: Sinä olit ensimmäinen, joka olet suorittanut kultamerkin puhumalla...” Pronssija hopeamerkkien suoritustilaisuuksia pystyy yhteistyössä Suomen Kansanmusiikkiliiton kanssa järjestämään mikä tahansa jäsenyhdistys, kunhan lautakuntaan löytyy riittävän kokeneita henkilöitä, kuten arvokkaamman pelimannimerkin suorittaneita tai kansanmusiikin ammattilaisia. Kultamerkin suoritustilaisuuksia järjestetään yllämainitun Kaustisen festivaalien lisäksi ainakin Samuelin Poloneesin yhteydessä. Pelimannimerkin suoritusjärjestelmä kehitettiin Suomen Kansanmusiikkiliitossa 1980-luvun alussa kannustamaan ja antamaan harrastukselle tavoitteita. Merkkisuorituksissa saa arviointiraadilta myös palautetta. Pronssimerkin suorittajan tulee osata 20 kansansävelmää, hopeamerkin 40 ja kultamerkin 60. Ohjelmiston tulee koostua pääosin perinteisestä kansanmusiikista, mutta myös omia sävellyksiä ja ulkomaista kansanmusiikkia saa olla mukana. Ohjelmistossa tulee olla määrättyjä rytmityyppejä. Seuraavan tason merkin voi suorittaa aikaisintaan vuoden kuluttua edellisen suorittamisesta. Seuraavat tiedossa olevat pelimannimerkkisuorituspaikat: Lokakuun Loiskeet -tapahtumassa Hotelli Kivitipussa 4.10. Lappajärvellä Murikan kansanmusiikkija kansantanssikurssien yhteydessä 28.12. Tampereella Samuelin Poloneesin yhteydessä maaliskuussa 2026, Savonlinnassa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla heinäkuussa 2026 Tarkemmat ohjeet: https://kansanmusiikkiliitto.fi/liitto/huomionosoitukset-ja-pelimannimerkit/ Seppo Kononen suoritti kultamerkin vuonna 2005. H an nu H ol op ai ne n
• KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 LEVYT 38 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Kansanmusiikki-lehteen 4/2025 tarjotut levyt toimitukseen viimeistään 31. lokakuuta. Monna Kamu, Minja Koski, Kielo Kärkkäinen, Eero Ojanen, Arto Piispanen & Ville Rauhala Valmistaudu rauhaan TEXCD, 2025 V uonna 2023 kuollut Liisa Tavi oli hieno laulaja, jonka eetos oli läpi laulu-uran vahvasti rauhan ja inhimillisyyden asialla. Tavi palasi pitkän tauon jälkeen konserttilavoille vuonna 2021, mukanaan työryhmä, joka jatkoi Tavin kanssa suunnitteilla ollutta levyprojektia kunnianosoituksena hänen muistolleen. Mukana levyllä on sekä työryhmän uusia että Tavin klassikkoina tunnettuja lauluja, huipennuksena tulkinnat Elämälle kiitos ja Jäähyväiset aseille -lauluista. Kuten heleä-äänisellä Tavilla, Monna Kamun, Milja Kosken ja Kielo Kärkkäisen laulut nostavat vahvasti esiin laulujen lyriikat. Eero Ojasen ja Arto Piispasen piano ja koskettimet sekä Ville Rauhalan basso juurruttavat laulut 1970ja 1980-lukujen laululiikkeen perinteeseen antaen tilaa laulajien tulkinnoille. Kokonaisuutena Valmistaudu rauhaan on valitettavan ajankohtainen kokoelma lauluja rauhasta ja ihmisyydestä, kunnioittaen samalla Tavin kumppaneiden Henrik Otto Donnerin, Pekka Aarnion ja Liisa Tavi Bandin edesmenneiden muusikoiden muistoa. Jostain syystä levyn kannesta puuttuvat tekijätiedot. Tekstiliitteestä toki löytyvät sekä lyriikat että esittäjätiedot ja koskettava saateteksti, joka taustoittaa levyn sanoman. Paul Silfverberg Huippu: Haikankärki Omakustanne, 2025 H uippu-yhtyeen ensilevy hellii niin kuulijan kuin tanssijankin korvia, kehoa ja mieltä. Kaikki kappaleet ovat yhtyeen jäsenten omaa tuotantoa. Levyllä on kappaleita joka lähtöön: avausraita Vikkelä sekä muut menevämmästä päästä olevat raidat kuten Irkunpirulainen ja Iltavilli saavat taatusti ujommankin tanssijan lattialle kun taas rauhoittava, lähes tuutulaulunomainen Nukuksissa kantelemelodioineen saa kuulijan uppotumaan omiin maailmoihinsa. Viehätyin kuunnellessani erityisesti siitä, miten jokainen sävellys on omalaatuinen, toisista kappaleista poikkeava ja säveltäjänsä persoonaa kuvaava teos, mutta silti levy on tasapainoinen kokonaisuus. Ehkä yhtenäisyyden salaisuus on tasapainoisessa instrumentaatiossa, muusikoiden välisessä saumattomassa yhteispelissä, läpi levyn säilyvässä svengissä tai jossain syvemmässä, jota ei voi sanoin kuvailla. Yksi asia on kuitenkin varma: levy on tekijöidensä kuuloinen, kaiken kaikkiaan HUIPPU-hyvä debyytti. Jääkäämme siis odottamaan mihin porukan seikkailut seuraavaksi vievät! Aurora Fustinoni MäSä-duo: Hyppööllä Omakustanne, 2025 M äSä-duon Hyppööllä on ehtaa pelimannimeininkiä. Levyltä kuuluu ihanasti Lauri Kotamäen ja Kyösti Järvelän keskinäinen ystävyys, huumori ja tietysti soittotaito, ja lisäkierrettä tuovat vierailevat, nimekkäät kaksikon muusikkokaverit. Kokonaisuus on vähän poukkoileva instrumentaalibiiseineen ja balladeineen. Sen toki voi ajatella kuuluvan tähän lajityyppiin, ja tuohan se vaihteluakin. Paula Susitaipaleen luomat levynkannet sopivat saumattomasti sisältöön. Poljento menee tehokkaasti jalan alle ja laulujen tarinat saavat vuoroin hörähtelemään, vuoroin liikuttumaan. Ihan kaikista lauluosuuksista en vakuuttunut, toisaalta liika hionta ja täydellisyys saattaisivat viedä levyn riemukkuudesta jotain pois. Kaiken kaikkiaan oikein kelpo levy, joka kestää monia kuuntelukertoja. Luulen silti, että MäSä-duo, kuten muutkin hyvät pelimannit, olisi parhaimmillaan livenä ja olisipa mahtavaa osua paikalle heidän ollessaan soittelemassa hyppööllä, joka levynkannen mukaan tarkoittaa ajan viettämistä kertomatta toisille paikkaa, ainakaan etukäteen. Soja Murto Satu Lii: Pelastetaan toisemme Young Diamond 2025 S atu Liimatan ihmissuhteista kertovat sanoitukset ja popfolk-countryhenkinen musiikki kulkevat kauniisti ja värikkäästi samaa polkua. Liimatan koskettavat, persoonalliset sanoitukset ilahduttavat erityisen paljon, ja lauluja haluaa kuunnella kerta toisensa jälkeen, jotta tarinoiden kaikki ulottuvuudet aukeaisivat. Liimatan pehmeä ja samalla väkevä ääni johdattaa musiikkijunaa, mutta säestyskään ei jää altavastaajaksi. Valtaosan säestyksestä hoitava Tuomas Viiliäinen täydentää Liimattaa vivahteikkaasti noukkien eri musiikkityyleistä sopivimmat palat tukemaan ja värittämään melodiaa ja kokonaisuutta. Nautin siitä, että herkkyys ja rajuus liikkuvat tiettyjen rajojen sisällä tyylikkäästi ja vaihtelevasti. Mielenkiinto säilyy, vaikka musiikissa ei revitellä näyttävästi. Musiikki uppoaa sisuksiin pysyvästi, kiertämään kaihoisasti kylkiluiden alle, mutta poksauttaen välillä itkunrippeet hiivattiin ja antaen toivolle tilaa. En kaipaa levyn antiin mitään lisää – paitsi vielä muutaman kuuntelukerran. Arja Kangasniemi Pekko Käppi & K:H:H:L: Oli kerran ryytimaassa Svart Records, 2025 P ekko Käppi on ollut avainasemassa jouhikon nostamisessa museoiden kätköistä eläväksi instrumentiksi. Uudella levyllään Käppi & K:H:H:L keskittyy etenkin jouhikon maanläheiseen puoleen, jossa bluesja etnovaikutteet yhdistyvät välillä jopa raskaaseen rock-poljentoon. Virtuoottisten soolojen sijaan fokus on bändin rouheassa yhteissoitossa. Vaikka kappaleet ovatkin pääosin Käpin ja kitaristi Tommi Laineen käsialaa, on levy ennen kaikkea bändilevy. Hieman outo lintu muuten suomenkielisten kappaleiden joukossa on lyömäsoittaja Gilbert Kuppusamin Mauritiuksen kreoliksi laulama Touni Minui -kappale, mutta senkin mukanaolo korostaa yhtyeen demokraattista luonnetta. Vaikka levyn fokus on bluesahtavassa ja rokahtavassa menossa, ei kansanmusiikkiakaan ole unohdettu. Transsimaiset tehot saadaan irti etenkin sinkkunakin julkaistussa Oi dai, dai -kappaleessa, joka keikoilla huumaa yleisön maanisella menollaan. Levyn päättävä country-laulelma Kaunis ajatus puolestaan rauhoittaa kuulijan kauniiseen melodiaansa. Tätä pitää päästä kuulemaan keikalla! Paul Silfverberg
• 39 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 Mestaripelimanni Airi Hautamäki ystävineen sekä Alavuden Kaksiriviset: 40 vuotta soiton juhlaa Omakustanne, 2025 A iri Hautamäki on itseoppinut kaksirivisen haitarin taitaja, rakastettu opettaja, säveltäjä ja kansanmusiikin vaalija, joka on vaikuttanut suomalaisessa pelimanniperinteessä jo yli 40 vuoden ajan. Juhla-albumi on kunnianosoitus Airin pitkälle uralle. Levy syntyi vuoden 2024 Eteläpohjalaisissa Speleissä Ilmajoella, kun yleisön toiveesta päätettiin tallentaa konsertti levylle. Airi tunnetaan sydämellisestä otteestaan musiikkiin ja opetukseen. Hänen sävellyksensä syntyvät usein spontaanisti, ja kappaleiden nimet kumpuavat vuodenajoista, tunteista tai tapahtumista. Levyn 28 kappaletta ovat lämmin, yhteisöllinen ja rikas Airin elämäntyön dokumentti, katsaus ei vain alavutelaiseen vaan myös yleensä suomalaiseen kansanmusiikkiperinteeseen. On taiturimaisesti soitettua ja laulettua polskaa, polkkaa, masurkkaa, foxia, valssia, tangoa, iskelmää ja laulelmaa. Airi on ollut säveltäjänä kuudessatoista kappaleessa. Useimmiten lauluissa on Elli Asunmaan tyylitajulla ja aina aitoudella tehdyt sanoitukset. Kaksikon mainiosta yhteistyöstä kirkkaina helminä loistavat Noora Kiviniemen ja Eeva-Liisa Riihimäen yhdessä upean raastavan kauniisti laulamat Loisteessa täysikuun ja Pitkänsillan vaiheita kuten myös Mikko Niemelän miehekkäästi laulamat Kotirannan muistot ja Satumainen rakkaus. Harmi ettei tila anna mahdollisuutta mainita kaikkia soittajia ja kappaleita. Upea livelevy! Kalervo Koskela Hurja Halla: Surma hiihti Omakustanne 2025 H urja Halla jatkaa laadukasta linjaansa. Eve Pietarisen liittyminen yhtyeeseen on tuonut ennestään sävykkääseen musiikkiin lisää tasoja ja syvyyttä. Trion vahvuus on yhteen soittamisessa ja laulamisessa sekä vahvoja mielikuvia luovissa sävellyksissä. Yhtä tradibiisiä lukuun ottamatta kappaleet ovat yhtyeen jäsenten kunniakkaasti säveltämiä. Laaja soitinvalikoima ja laulajien erilaiset, toisiaan täydentävät äänet luovat mielenkiintoisen, mukaansatempaavan ja sielussa resonoivan kokonaisuuden, josta useilla kuuntelukerroilla on aina löydettävissä uutta. Luonnosta ja loitsuperinteestä ammentavat melodiat ja sanoitukset maalaavat elävästi mielikuvia, ja Virvatuli on yksi parhaista kuulemistani luonnonilmiötä kuvaavista kappaleista. Ehjää kokonaisuutta häiritsee hiukan Otsoseni ainoiseni -kappaleen hitusen heikompi laulusuoritus. Tanssijaa ilahduttaa monista kappaleista löytyvä tanssittava rytmi ja poljento. Levyn mukana tulevasta vihkosesta löytyvät sanat ja lyhyet kuvaukset kappaleiden synnystä. Ne yhdistettynä teemaa tukevaan kansitaiteeseen luovat hienon kokonaisuuden. Soja Murto Hostikka: Aikaa Penttilae music 2025 H ostikan ensilevy on viimein ilmestynyt. Jo vuonna 2023 julkaistu sinkku Mahonki lupasi hyvää ja odottavan aika on tuntunut pitkältä. Odotus palkittiin monipuolisella levyllä, jossa vuorottelevat hyvällä tavalla pelimannimeininkinen meno ja jazz-sävyinen, enemmän tunnelmia maalaileva soitanta. Tuntuu melkein kuin kuuntelisi kahta eri levyä sekaisin, niin erityylisiä nämä kaksi puolta ovat, mutta toisaalta ne tuovat hauskaa vaihtelua. Ja harva nykyään taitaa kuunnella levyjä kokonaisuuksina. Paria vähemmän vakuuttanutta kappaletta lukuun ottamatta kappaleet ovat tasaisen hyviä, toki hyvin soitettuja kaikki. Ansiokkaat sävellykset ovat yhtyeen jäsenten Saija Hostikan ja Jaakko Penttilän käsialaa. Runsas soitinvalikoima ja soittajien määrä luovat rikkaan, polveilevan ja yllätyksekkäänkin äänimaiseman. Hostikan debyyttilevy antaa kuulijalle täyslaidallisen tunnekirjoa ja yhtyeelle lupauksen kirkkaasta tulevaisuudesta. Soja Murto Paul Silfverberg: Kohtaamisia Omakustanne, 2025 L evyn sisäkannessa Paul Silfverberg kertoo Haapavesi Folkin työpajassa syntyneen laulun johdattaneen tähän pitkäsoittoon ja sen kolmentoista kappaleen syntyyn. Kohtaamisia on nimensä veroinen kokonaisuus pieniä tarinoita, joissa tekstillä on merkittävä sija. Kappaleiden nimet, kuten Nuotiopaikka, Yö saaressa tai Haagan kaltsit luovat kuulijalle kehykset, joihin artistin itsensä sekä Raija Silfverbergin laulut maalaavat omia pienoismaailmojaan. Musiikillisesti levy on hyvinkin vaihtelevaa sävelmaisemaa. Perinteisemmän puoleisesta folkista saatetaan siirtyä lattarirytmeihin tai reggaepoljennosta Kun sirkus saapuu kaupunkiin -kappaleen sähköisempään ulosantiin, mikä tuo mieleen sävyjä jopa 80-luvun uuden aallon yhtyeistä. Useampia genrejä mielin määrin sekoittava albumi tuokin vaikutteitaan esiin pienillä viittauksilla, selkeimpänä jälkimmäisellä puoliskolla kuultava, progressiivisiakin tunnelmia hyödyntävä instrumentaali Konevitsan kaikuja, jossa Piirpaukeen kynänjälki onkin varmasti toiminut inspiraation lähteenä. Antti-J. Janka-Murros Anssi Salminen: 40 Eclipse Music 2025 V uosien saatossa muun muassa sellaisten yhtyeiden kuin Frigg, Jarkko Martikainen & Luotetut miehet ja Esko Järvelä Epic Male Band riveistä tunnettu Anssi Salminen on nimennyt toisen sooloalbuminsa ytimekkäästi, mitä ilmeisimmin pyöreiden ikävuosien kunniaksi. Salminen on suurelle yleisölle profiloitunut ehkä eniten kitaristina, mutta 40 muistuttaa, että miehen repertuaarista löytyy varsin kattava valikoima muitakin soittimia; käytännössä vain rumpuihin, koskettimiin ja puhallinsoittimiin on haettu tulitukea. Vierailevia bassotaiteilijoita levyllä on Salmisen itsensä lisäksi tosin peräti neljä. Punaisena lankana levyllä on kotimainen laulaja-lauluntekijäjatkumo, eikä liene yllätys, mikäli Salmisen musiikkia ja lievän melankolisia kappaleita aletaan tulevaisuudessa asetella samaan kohtaan levylaatikkoa kuin esimerkiksi Anssi Kelan tai Samuli Putron tuotanto. Väriskaala on kuitenkin laajempi, ja levyllä tasapainoillaan perinteisemmän folkin ja sähköisemmän ulosannin välillä varsin taidokkaasti. Albumin avaava Lintukoto tuo mieleen Folkkareiden rouhean folkrockin. Lievästi suomisouliin kallellaan oleva Nokilleen soi kuin Maarit ja Sami Hurmerinnan kadonnut hitti menneiltä vuosikymmeniltä. Siperian karhun raskaammalla kädellä tarjoiltu paahto kumartaa puolestaan jo sellaisten vinomman lauluperinteen tekijöiden kuin Sielun Veljien ja YUP:n suuntaan. Tuntien Salmisen osaamisen myös pelimannipuolella – vyöltähän löytyy myös muun muassa Konsta Jylhä -kisan voitto Luomala & Salminen -duon myötä – olisin kuullut mieluusti enemmänkin kansanmusiikkimausteita, mutta tällaisenakin kokonaisuutena 40 on kaikin puolin mallikas esitys. Antti-J. Janka-Murros Säästösyistä tänä vuonna ei totuttuun tapaan ilmesty kokoelmalevyä vuoden viimeisen Kansanmusiikki-lehden liitteenä. Yhä useampi arvostelluista levyistä julkaistaan myös monissa suoratoistopalveluissa, kuten Spotifyssä ja Tidalissa. Kannattaa etsiä. Lisäksi Spotifyyn tehdään soittolista: Kansanmusiikki 2025.
• LEVYT 40 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 Jussi Syren and The Groundbreakers: New World in the Morning Bluelight Records 2025 30 -vuotisen taipaleensa kunniaksi Suomen mitä luultavimmin tunnetuin bluegrass-yhtye julkaisee (laskujeni mukaan) jo neljännentoista pitkäsoittonsa. Yhtyeen musiikki on alusta asti ollut tunnistettavaa, ja levyilläkin on tuntunut olevan runkona hyväksi havaittu rakennemalli. New World in the Morning ei petä, joskaan ei samasta syystä suuresti yllätäkään. Virtuoottista instrumentinhallintaa ja mestarillisesti soivia lauluharmonioita löytyy jälleen alusta loppuun ja kappalevalikoima on hyvä valikoima bluegrassin monipuolisuutta. Levyllä kuullaan niin yhtyeen jäsenten omia sävellyksiä, muutamia folkmusiikin klassikoita (toki yhtyeen tavaramerkkisoundin läpi ajettuna) sekä ripaus gospelsävyjä, joista a cappella-tulkintana esitetty Down the Jericho Road nousee komeasti esiin. 14 kappaleen joukkoon mahtuu myös kaksi mielenkiintoista käännöskappaletta: Jussi Raittisen ensimmäiseltä soololevyltä poimittu Sunday Child (alun perin Sunnuntailapsi) sekä Carita Holmströmin Syksyn sävelklassikko Joki, Groundbreakersin tulkintana tietenkin River. Levyn päättää tunnelmallinen luenta Aikka Hakalan kappaleesta Be Seeing You. Antti-J. Janka-Murros Ensemble Gamut!: MI Alba Records 2025 E nsemble Gamut!:in musiikki on upea esimerkki eri musiikkigenrejen sulautumisesta toisiinsa niin, että genrerajat häviävät. Aino Peltomaan sävellykset, vanha musiikki sekä perinteinen suomalainen ja elektroninen musiikki soljuvat yhdessä ja toistensa lomassa kuin revontulen loimotus, välillä hentoina väriviivoina, välillä räiskyvänä ilotteluna. Musiikki tanssii, rokkaa, sivelee ja ravistelee sielua. Avauskappaleessa Peltomaan helisevää laulua säestävät kellot, tuutulaulun kauniin melodian ja pehmeän stemmalaulun seurana soivat harppu ja nokkahuilu. Toisaalla Peltomaan laulun taustalle on taiottu raskasta sähkökitararevittelyä muistuttavia äänimassoja. Stabat Materissa Ilkka Heinonen ja Juho Myllylä kailottavat voimallisesti keskiaikaista kirkkosävelmää ja siirtyvät sitten ilottelemaan rytmikkäästi jouhikolla ja nokkahuilulla. Levyn teema, arktiset, uhanalaiset kukat, hehkuvat Peltomaan metaforamaisissa sanoituksissa. Konserteissa Vappu Rossi taiteilee kukkateemasta, jonka piirtämisäänet Tuomas Norvio on muokannut jännittäviksi soundeiksi. MI:llä on paljon elementtejä, mutta kokonaisuus loimuaa täydellisenä kuin luonnon kukkameri. Arja Kangasniemi Dantchev:Domain: To those who have gone I sing in a key of D Glomama Music, 2025 A nna Dantchevin uusi levy on kokoelma lauluja muistoista ja ihmisyydestä. Se peilaa tarinoissaan niin ihmiselon suruja kuin ilojakin. Laulujen lyriikat ovat tällä kertaa täysin englanninkielisiä, mutta levyn tekstiliite auttaa avaamaan laulujen koskettavan sanoman. Levyn kokonaiskaari on erinomainen: aloituskappale To those who have gone luo pohjalle vahvan tunnelman, joka käynnistää matkan omaperäiseen etno-bluesin ja suomalaisten sekä bulgarialaisten vaikutteiden synteesiin. Päätöskappale Don’t die with the dead kokoaa puolestaan palaset yhteen ja herkistää miettimään tulevaa ja sen arvaamattomuutta. Yhtyeen tavanomaisesta poikkeava instrumentaatio – Erno Haukkala, pasuuna, Kenneth Ojutkangas, kitarat ja tuuba sekä Antti-Pekka Rissanen, lyömäsoittimet – luo omaleimaisen kehyksen Anna Dantchevin tulkitsemille lauluille. Levyn fokus on silti ennen kaikkea laulujen lyriikoissa ja Anna Dantchevin vahvassa ja koskettavassa laulussa. Avainsanoja ovat suru, kaipaus, lämpö ja muistot. Soitannollisesti tärkeä elementti on lisäksi soiva D, jonka Dantchev kokee vahvimmaksi musiikilliseksi kivijalakseen. Sävellaji kuullaan niin duurissa, mollissa kuin erilaisissa moodeissa. Sen käyttö luo levylle yhtenäisen tunnelman. Paul Silfverberg Mestaripelimanni Pentti Ojajärven perheorkesteri: Pelimannin mopo keulii Omakustanne, 2025 T ällä veikeällä ja lämminhenkisellä levyllä kuullaan sekä perinnesävelmiä että mestaripelimanni Pentti Ojajärven (mandoliini, laulu) omaa tuotantoa. Sovitukset on tehty seitsemän jäsenen perheorkesterin voimin. Levyn leikkisät sovitukset ovat perinnettä kunnioittavia, mutta monipuolinen instrumentaatio ja kaikille soittimille annettu tila loistaa ja luoda tunnelmaa, saavat levyn kuulostamaan tekijöiltään. Lisäksi kappaleissa olevat pienet yllätykset pitävät kuulijan mielenkiinnon yllä ja saavat hymyilemään. Vaikka kokonaisuus on leikkisä, levyllä kuullaan silti tunnelmia laidasta laitaan: Kesäjärven valssi saa lähes liikuttumaan, irkkumeinikiä kuullaan sikermässä Jigsaw – So not, ja ellei levyn nimikkokappale ja avausraita vielä saa hymyilemään, niin Kuin mie koinuri oisin saa kuulijan nauramaan ääneen! Perinnepaloja ovat kesälahtelahtelaisiin runolauluteksteihin perustuvat laulut ja Aatin sottiisi – kunnianosoitus Ojajärven opettajalle, mestaripelimanni Heikki Lahdelle. Tätä levyä kelpaa kuunnella syksyn tummenevina ja harmaina iltoina: ei muuta kuin mopon kyytiin ja nokka kohti iloisia hetkiä. Perinteen voimalla ja soiton ilolla tietysti! Aurora Fustinoni Ne Lintuizet: Uusi huone Texicalli Records 2025 1960 -luvun hippiyhteisö inkarnoituu olohuoneeseeni Ne Lintuizet -yhtyeen hahmossa. Yhtenä perheenä tämä laulava nelikko miettii rahaa ja aikaa, odottaa istunnossaan merkkiä vainajasta ja oleskelee pölyisessä huoneessa stadionin kupeessa. Yksi laulaa kaikkien puolesta, sitten kaikki yhdessä, liekki lepattaa. Livekeikkailusta lämpimät äänet soivat, tunnelma on hetkessä tehdyn tuntuinen. Herkässä äänimaisemassa erottuu jokainen nauhanvaihto, kurkun raspi, tamburiinin helähdys pehmeänä läsnäolona kuin Beatlesin Let it Be -vinyylillä. Tämä on folk-laulelman uusi tuleminen, joka saa voimansa juuri tästä ryhmästä. Levyn vastaansanomaton vahvuus on tasavahvana lauluntekijältä toiselle kiertävä soololaulanta ja nelikon ainutlaatuinen yhteissointi. Laura Moision ääni taituroi yläilmoissa kuin trapetsilla. Kielo Kärkkäinen laulaa vakavan tummasti kuten sellonsa. Lauri Myllymäki laulelmoi seesteisesti kitaransa kanssa. Pekko Käppi tuo täminää iskusanoilla, joiden merkitys kehittyy mitä rytmisemmin ja enemmän niitä toistetaan, jouhikon polkiessa mukana pirunviuluna. Stemmalaulun yhteissointi tiivistyy kuin kastehelmi heinänkärkeen, väläytellen kristallejaan koko spektrillä. Sitä edistää ylimmäs purkautuvan stemman huilumainen falsetointi ja tenorimiesten sointi lähellä naisääniä. Hienoa kokonaisuutta kehystävät vaihtelevasti ryhmän muut soittimet. Tätä levyä kelpaa kuunnella villasukat jalassa, syyskynttilän lepattaessa, monta kertaa. Levyn loppupuoliskolla laulelmallisen rauhan rikkoo hetkeksi unihoureinen taidepläjäys, mutta se ohittuu nopeasti. Virpi Sahi
• 41 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 Syksyn erikoisale Ääniä records -CD-levyistä. 1 kpl 10 € ja 3 kpl 20 €. Tilaa nyt: toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Tarjous voimassa 31.12.2025 asti. Sanna Sällinen: Sellaiset asiat Nemolevyt 2025 S anna Sällinen on jyväskyläläinen genrerajoja rikkovasta nykykansanmusiikista ammentava haitaristi, laulaja ja säveltäjä. Hänessä on soitannollista virtuoositeettia, mutta toisaalta lauluntekijän kunnianhimoa. Voi vain arvailla, miten debyyttilevyn tuottaja, kitaristi ja moni-instrumentalisti Aapo Nieminen on vaikuttanut levyn lopputulokseen, ilmeisesti musiikilliseen avaruuteen ja ainakin. Levyn avaava Intro tuottaa pienen pettymyksen: juuri kun se on lähdössä lentoon, erityisesti Elias Frigårdin sopraanosaksofonin voimalla, se loppuu, ja toinen kappale, sinänsä ripeän pulppuava Koivunokka, lähtee käyntiin. Albumin kirkkaimmat hetket kiteytyvät lauluihin, vaikka soitto ja sovitukset ovat kauttaaltaan innostavia ja taidokkaita. Nerokkaassa Tuntuu-laulussa maailmantuska ja sokeritoukat liittyvät loogisesti yhteen. Pahantekijässä Sanna Sällinen lunastaa samantien paikkansa lupaavimpien nuorten laulajalauluntekijöiden joukossa: hieno melodia, maaginen tunnelma, jota vahvistaa traditionaalinen loitsu. Myös traditionaalisia elementtejä käyttävät Toisella rannalla ja korvamatovaroituksen ansaitseva Oi miksi on meitä niin vähän ovat hienoja esityksiä. Levyltä huokuva pieni varovaisuuden tunne häipyy pian musiikin edetessä ja kokonaiskuvaksi hahmottuu debyyttilevyksi innostavan moni-ilmeinen kokonaisuus. Kalervo Koskela Anna Heikkinen & Längtans Kapell: Omenatango Kakafon Records 2025 T ämä ruotsalainen kvartetti syntyi laulaja Anna Heikkisen halusta tutkia juuriaan ja sukeltaa suomalaisen tangon maailmaan. Heikkinen matkusti Karjalaan etsimään isovanhempiensa jälkiä, ja siitä syntyi tar ve ymmärtää, tuntea ja laulaa suomeksi. Yhtyeen debyyttialbumissa maistuu Karjalan kirpeä omena, ruotsalaisen kansanmusiikin tyylikkyys ja suomalainen tangoperinne eikä pieneltä jazzanarkialtakaan säästytä! Omenatangon suuri tarina on kuitenkin matka menneisyyteen ja kaipuun maisemiin. Levy pohjautuu yhtyeen musiikilliseen esitykseen Satumaa–Sagolandet, joka kertoo Anna Heikkisen suomalaisesta perhehistoriasta. Yhdeksän levyn kappaleista on suomalaisia klassikkoja. Erityisen onnistuneisiin kuuluu Nu sorgen går jag här/Siks' oon mä suruinen, koska on pakko myöntää, että ruotsinkielellä Anna ja muut laulavat soljuvasti, kun taas esimerkiksi Lapin tangossa suomenkielen ääntäminen vie välillä jouhevuutta ja tenhoa pois. Satumaan-Sagolandetin kielen vaihtuminen kesken kappaletta tuo toisaalta muutenkin erinomaisesti sovitettuun kappaleeseen omanlaistaan viehättävyyttä. Huikean kauniisti yhteislauluna esitetyt Onnen ruusun, niin säestettykuin a cappella -versiot, nimikappaleen hiipivä nerokkuus sekä Annan omat vetoavat pikku kansanlaulut täydentävät runsaan musiikillisen omenasadon. Ehkä Suomen valloitus on jo suunnitteilla? Kalervo Koskela Soitimella – Uutta musiikkia viisikieliselle kanteleelle Ektro Records 2025 1980 -luvun loppupuoli oli viisikielisen kanteleen kulta-aikaa. Kantele kouluun-projekti oli nostanut soittimen suosiota, kursseja järjestettiin, ja soittajia riitti. Soitimella ilmestyi alun perin lp:n muodossa vuonna 1986 ja sisälsi mm. vuotta aiemmin pidetyn sävellyskilpailun satoa. Varsin upea ja tärkeä kokonaisuus tämä onkin! Kun kuulija asettuu viisikielisen ”taajuudelle”, voi hämmästyä soittimen monipuolisuudesta ja mahdollisuuksista, joissa vain soittajan tai säveltäjän mielikuvitus on rajana. Monissa kappaleissa soi useampi kantele. Erilaisia virityksiä ja soittotapoja käytetään oivaltavasti hyväksi. Heikki Laitinen, Martti Pokela ja Hannu Saha ovat esittäjinä ja säveltäjinä suurimmassa osassa kappaleita. Nykykanteleensoittajalle jo klassikoiksi ovat muodostuneet ainakin Sahan Arndt sekä Pokelan Polun varrella. Plimprovisaatiossa kolmikko yhdistää kokeellisen, improvisoivan ja perinteisen soittotavan kirkonkellojen kumuun. Toivo Kärjen tyylikäs tango XYZ kolmelle viisikieliselle, Seppo Sillanpään mainio Pakkasen vanki slideäänineen, sekä upeat Taina Sopasen Taiga ja Pekka Jalkasen Melunaa kolmelle soittajalle laajentavat sointimaailmoja eri musiikinlajien puolelle. Tämä levy on ”must” jokaiselle kanteleesta kiinnostuneelle. Minna Raskinen Von&Af: Sama setti jo kaksikymmentä vuotta Runoitrio Rönsy: Juurevia tarinoita Polkachicks: Viulu ja viinantilkka Trepaanit Samuli Karjalainen ja Eero Grundström: Crosscountry Arja Kastinen: Vaskikantele VTG: Forward Maarit Kallberg: Joikuja Karjalasta Karuna: Hyvää matkaa Nordic choro Juuri&Juuri: Pelimannit Ilona Korhonen ensemble: Tarkka pää, tania mieli Seesjärven laulu Unto Kukka ja Iin laulupelimannien soittajat: Storm Galopp Omakustanne 2025 V iime vuonna Kaustisen festivaalilla mestaripelimannin arvon saanut iiläinen mandoliininsoittaja Unto Kukka on julkaissut levyn, jolla kuullaan 15 kappaletta hänen monipuolisesta ohjelmistostaan Iin Laulupelimannien säestyksellä. Levyn ensimmäinen puolisko sisältää Oulun seudun musiikkia 1800-luvun alun Johan Julinin ja Johan Lemanin nuottikirjoista sekä Oulun purpurista. Jälkimmäisellä puoliskolla matkataan laajemmin: ohjelmistoa on Suomesta, Ruotsista, Makedoniasta ja Irlannista. Levyn päättää Händelin fuuga, joka sopii rauhoittavaksi lopuksi pelimannimusiikin jälkeen. Vanhojen nuottikirjojen sävelmät sulautuvat levyllä luontevasti yhteen kansainvälisen ohjelmiston kanssa. Ehkäpä monet melodiat ovatkin alun perin kulkeutuneet samoista lähteistä – olihan Oulun satama jo keskiajalla vilkas kohtauspaikka. Esimerkiksi Polkkamasurkka tuo mieleen Seppo Sillanpään Lamentarola-levyllä olevan samannimisen kappaleen, jonka Sillanpää puolestaan löysi amerikkalaisesta klezmer-nuottikirjasta. Olisi ollut kiinnostavaa lukea tarkempia tietoja kappaleiden taustoista ja siitä, miten Kukka on ne ohjelmistoonsa poiminut. Nyt osa nimikkeistä herättää kysymyksiä: Pas de guadre lienee muunnelma vanhasta tanssista Pas de Quatre, jonka tunnetuin versio on Wilhelm Meyer Lutzin burleskioopperasta Faust Up to Date – ei siis kansanperinnettä. Samoin Händelin fuugan tarkempi tunnistaminen olisi arvokasta, sillä hän sävelsi useita fuugia. Tekstivihkojen painattaminen voi olla toki omakustanteelle kallista ja siksi tietoja ei ole voitu sisällyttää. Kaiken kaikkiaan levy on monipuolinen ja arvokas tallenne, joka heijastaa Unto Kukan pitkäaikaista työtä sekä kotiseudun että kansainvälisen pelimanniperinteen parissa. Sauli Heikkilä
• 42 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 KIRJAT V etelin musiikinystävät ry on julkaissut nuottivihon, joka sisältää pelimannimusiikkia, hengellisiä kappaleita, kansanlauluja ja kansanmusiikkipohjaisia sävellyksiä, yhteensä n. 40 kappaletta. Alkusanoissa on tiivis, mutta ansiokas yhteenveto kanteleensoiton historiasta seudulla. Nuotit on koottu äänitteistä sekä osin jo olemassa olevista nuoteista. Kappaleet ovat mestarien ohjelmistoa; mm. Alaspään veljesten, Aila Rauhalan, Viljo Karvosen sekä Laasasten suvun (Jaakko Laasanen ja TyttiLeena Paakkunainen) soittamia. Tarkoituksena on ollut koota kappaleita samaan julkaisuun ja helppokäyttöiseksi kaikille soitonharrastajille. Tyylipiirteitä ei ole nuotinnettu tai kuvattu tarkemmin, vaan jokainen soittaja voi soittaa niitä omalla tavallaan, perusnuotin pohjalta. Poikkeuksena ovat Laasasten kappaleet, joissa on hiukan säestysja soitto-ohjeita. Tällaiset nostot ja ohjelmistojen esiintuonnit ovat entistäkin tärkeämpiä nyt, kun elävien kanteleen mestaripelimannien joukko on harvennut. Julkaisu on erittäin tervetullut lisä kanteleen ohjelmistomateriaaleihin. Minna Raskinen TEHO. Not a Violin Duo Sheet Music Book Toimitus: Tero Hyväluoma & Esko Järvelä Lusti Music & Arts Oy 2024 M estariviulistien Tero Hyväluoman ja Esko Järvelän TEHO.-duon uusimman levyn kappaleista koostuva nuottikirja avaa monipuolisen kaksikon sovitustyylejä ja tutustuttaa sovitusten yksityiskohtiin. Kahden Maria-Helena Spoofin nuottikirjasta napatun traditionaalisen polskan lisäksi nuottivihko tarjoaa soolosoittajien, yhtyeiden ja vaikkapa kansantanssiryhmien musiikkiporukoiden soitettavaksi kiinnostavaa ja tanssittavaa nykykansanmusiikkia sottiiseista hitaaseen valssiin. Not a Violin Duo -levyn kappaleista on nuottivihkoon kirjoitettu auki melodia ja toinen ääni sekä useimmiten kappaleen yksinkertaistettu rakenne. Kuten säveltäjät esipuheessaan toteavat, alkuperäiset kappaleet on laadittu viisikieliselle viuluille (tai oktaaviviululle). Nuottivihossa suurin osa sovituksista on kirjoitettu käytettävyyden lisäämiseksi nelikieliselle viululle. Joihinkin pariääniin on jätetty C-kielellä soitettavia alasäveliä. Muillekin soittimille kappaleet taipuvat, vaikka melodiat ja stemmat luonnollisesti nojaavat viululle tyypillisiin ilmaisukeinoihin. Sointumerkeistä soittavan on hyvä huomioida, että sointumerkit on jätetty melodiainstrumenttiduoille tyypilliseen tapaan sovituksista pois Loimu-kappaletta ja 24. helmikuuta -kappaleen sointupohjaista improvisaatio-osuutta lukuun ottamatta. Alkuperäiset sovitukset olisivat varmasti kiinnostaneet toistaiseksi vielä suhteellisen pientä viisikielisen viulun soittajien joukkoa. Kenties viidennen C-kielen käyttöön liittyvät ideat ja yksityiskohdat olisivat mahtuneet mukaan omalle rivilleen esimerkiksi pienemmälle nuottiriville kirjoitettuna tai liitteeksi kappaleen perään, sillä taitossa suurin osa nuotinnoksista ei vie koko aukeamaa vaan ulottuu juuri ja juuri toiselle sivulle. Nuottivihon kirjoitusasu on tosin nykymuodossaan erittäin selkeä ja helppolukuinen. TEHO.-duon vihko kirjaimellisesti näyttää miten moneen viulusta on. Melodiat ja stemmat kannustavat levyä kuulemattakin sekä rouheaan svengiin että seesteiseen tunnelmointiin. Kappaleista löytyy soittajalle teknistä haastetta sekä kaaritusten, pariäänten että melodiankuljetuksen muodossa. Tunnelmaan viittaavat kappaleiden nimet, tempo-ohjeet, kaaritukset ja auki kirjoitetut korut auttavat tulkinnoissa alkuun. Soittajan on silti ehdottomasti tarpeen kuunnella levyltä duon loistavaa rytmin käyttöä ja sävyjen kirjoa. Niitä ei nuottikirjoituksella voi tavoittaa. Not a Violin Duo -nuottivihon nuotinnokset eivät ole kappaleiden levyversioiden täsmällisiä partituureja. Etenkin levyn tuntevalle viesti on selvä: vihko on lähtökohta kokeiluille ja omille tulkinnoille. Parissa kappaleessa nuotinnokseen on jätetty tilaa improvisaatiolle ja tunnelmoinnille. Muiden kappaleiden kohdalla saa levyä kuuntelemalla ideoita erilaisille rakennemahdollisuuksille. Kappaleet sopivatkin hienosti improvisaation harjoitteluun instrumenttiopetuksessa tai oman duon treeneissä. Opettajan tai kollegan soitellessa stemmaa voi toinen soittaja fiilistellä melodioita ja improvisaatio-osuuksia. Kansanmusiikissa tärkeintä on antaa musiikillisten tarinoiden syntyä soittamalla, rohkean kokeilemisen ja oman svengin etsimisen kautta – ja juuri siihen TEHO.-duon nuottivihkokin kannustaa. Marjaana Puurtinen Jari Komulainen: Tuuritanssit ohjelmistoa yksiriviselle harmonikalle Omakustanne 2025 V apaalehdyköiden taitaja Jari Komulainen on jälleen tehnyt ansiokkaan nuottikirjan yksirivisen haitarin soittajille. Tuuritanssit-kirjasta löytyy ohjelmistoa nimenomaan yksirivisellä haitarilla tansseja soittaville pelimanneille. Nuotit on kirjoitettu D-duurisoittimelle, mutta tabulatuurimerkintöjen avulla niitä voi soittaa sellaisilla yksitai kaksirivisillä haitareilla, joiden perussävel on kolmas nappula ylhäältä päin laskien. Jari on tehnyt kaikista kappaleista esimerkkiäänitteet, jotka voi kuunnella kirjan verkkosivuilla, joten kappaleita ei tarvitse pelkän nuotin perusteella opetella. Rytmilajeina tarjolla on valssia, sottiisia, masurkkaa, polkkaa, hamboa ja polskaa, kaikkia toistakymmentä kappaletta. Katrillejakin on monta. Uutta aikaa edustavat Jarin säveltämät pari tangoa ja humppaa, rytmilajeja, joita ei ensimmäiseksi ajattelisi yksirivisen ohjelmistoksi. Nuottikuva on selkeä, osat merkitty harjoituskirjaimin, äänten sijainnit ja palkeensuunnat selkeästi tabulatuurimerkintöinä. Näistä nuoteista näkee soittaa hämärämmissäkin olosuhteissa, eikä paperin pinta kiillä. Kierreselkäisenä kirja aukeaa ja pysyy auki mukavasti. Vallan mainio nuottikirja soittajille ja tanssijoille iloksi ja hyödyksi! Kirsi Jaakkola Laulethan ja soitethan kantelhella Perhoneli Vetelinjokilaakson kanteleperinnettä Vetelin musiikinystävät ry 2025
• 43 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 1 2 3 YHTEYSTIEDOT: Anni Järvelä, Centria 050 3462 206 anni.jarvela@centria.fi Kenneth Nordman, Novia, 040 594 6546 kenneth.nordman@novia.fi Kaksikieliset kurssit järjestetään osana Centrian ja Novian ammattikorkea­ koulujen avointa korkeakoulutarjontaa tammi–helmikuusta 2026 alkaen. Kansanmusiikki käyttöön! Kansanmusiikkipohjaisia työkaluja musiikin ohjaamiseen ja opetukseen Lisätietoa kursseista: centria.fi/hanke/ folkmusikforum­i­osterbotten Varhaiskasvatuksessa, kerhotoiminnassa ja esiopetuksessa työskenteleville Varhaisiän musiikkikasvatuksen työkalupakki (1+2+2 op) Peruskoulun luokanopettajille Koulukansan musiikkia (2 op) Musiikinopettajille taiteen perus opetuksessa ja vapaassa sivistystyössä Kansanmusiikki ja yhteismusisoinnin voima (2 op) Harmonikan huolto ja restaurointi 4 ­ 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | v a p a a l e h d y k k a . n e t F a c e b o o k j a I n s t a g r a m @ h h j r m a n n e r j o k i Tmi Viljo Mannerjoki Käsityömestari hoitaa huollot, korjaukset, restauroinnit ja viritykset Saatavana myös olka ja bassoremmit ja ergonomiset lantioremmit Ikaalinen ~~~ Tilaa keikalle! Konsertit, työpajat, tanssisäestykset, jamit & koulutukset! www.tallari.net ALLARI Uusi kirja aineettomasta kulttuuriperinnöstä Aineettomasta kulttuuriperinnöstä on tullut 2000-luvulla keskeinen käsite. Miten ja miksi jotkin ilmiöt nimetään aineettomaksi kulttuuriperinnöksi? Kuka siitä päättää? Teoksen kuusitoista artikkelia käsittelevät aineetonta kulttuuriperintöä monipuolisesti, esimerkiksi sen ekologisia, poliittisia ja eettisiä ulottuvuuksia. Näkökulmia avaavat suomalaiset perintökohteet, kuten saunominen ja kaustislainen viulunsoitto. Kirjan ovat toimittaneet Heidi Henriikka Mäkelä ja Outi Valo. Kirjoittajat ovat eri puolilta tutkimuksen ja elävän perinnön kenttää Suomessa. Kirjan voi ostaa painettuna kustantajan, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran verkkokaupasta (kirjat.finlit.fi/), sähköisenä kirjan voi lukea ilmaiseksi oa.finlit.fi/books/e/10.21435/tl.296
• 44 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 Samuelin Poloneesi on Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä valtakunnallinen kansanmusiikkitapahtuma, joka lukeutuu talvikauden suurimpiin ja vanhimpiin kansanmusiikkiväen kokoontumisiin. Samuelin Poloneesi järjestetään vuosittain eri paikkakunnilla, ja joka kolmas vuosi se on Helsingissä. Vuonna 2026 Samuelin Poloneesi järjestetään 53. kerran. Festivaali järjestetään nyt toista kertaa Savonlinnassa. Edellisen kerran siellä soiteltiin vuonna 2011. Tapahtuma muistetaan paikkakunnalla vieläkin monipuolisesta ohjelmastaan ja hienosta tunnelmastaan. Savonlinnan kaupunki panostaa ympärivuotiseen matkailuun ja tapahtumiin. Samuelin Poloneesi tukee tätä tavoitetta ja tuo eloa kevättalveen. ”On hienoa saada kaupunki soimaan ja näkymään kansanmusiikin tahdissa. Valtakunnallinen tapahtuma elävöittää kevään tapahtumatarjontaa ja tukee matkailua. Samalla se edistää yhteistyötä eri toimijoiden, kuten yritysten ja muiden sidosryhmien välillä. Tapahtuma myös tukee kaupungissa vietettävää Kulttuurin Unelmavuotta 2026”, iloitsee Savonlinnan kaupungin tapahtumapäällikkö Marita Kajander . Samuelin Poloneesi levittäytyy laajasti koko kaupunkiin. Päätapahtumapaikkoina toimivat Savonlinnan musiikkija tanssiopiston kodikas Melartin-sali sekä Savonlinnan teatterin hieno Savonlinnasali. Samuelin Poloneesi soi myös konserttisalien ulkopuolella kaupoissa, museoissa ja kirjastoissa. Tilaisuuksia kuulla kansanmusiikkia järjestetään myös Nälkälinnanmäellä ja Kulttuurikellarissa. Sunnuntain Kansanmusiikkikirkko pidetään Tuomiokirkossa. Festivaalin aikana kansanmusiikkia voi kuulla myös useissa hoivakodeissa, joiden asukkaat eivät pääse itse lähtemään konsertteihin. Tapahtuman pääyhteistyökumppaneita ovat Savonlinnan kaupunki ja Itä-Savon Kansanmusiikkiyhdistys. Lisäksi mukana järjestelyissä on lukuisia muita toimijoita. Tarkemmat tiedot päivittyvät Suomen Kansanmusiikkiliiton kotisivuille, joilla voit ilmoittaa mukaan pelimanniyhtyeesi tai kansantanssiryhmäsi. Myös yksittäiset esiintyjät voivat ilmoittautua täyttämällä kaavakkeen. Ilmoittautuminen päättyy 30.11.2025 . Tarkemmat tiedot omista esiintymisistä kukin saa helmikuun alussa 2026. Lisätietoja: tuottaja Maarit Aarvala, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi, +358 44 738 1933 Tervetuloa mukaan! Samuelin Poloneesi Savonlinnassa 12.–15.3.2026 M us eo vi ra st o/ A le ks i M us to ne n Osallistu upeaan talviseen kansanmusiikkitapahtumaan soittajana, laulajana, tanssijana tai kuulijana! w w w.k ansanmusiikk ilii tt o. ? Pelimanniilmoittautuminen avoinna 1.10–30.11. Yhteistyössä:
• KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 30 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Sähköpostiosoite Puhelinnumero Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Merkit ja huomionosoitukset Kultainen ansiomerkki Timo Hannula, Haapavedellä 28.6.2025 Kaustisella pronssisen pelimannimerkin suorittivat: Juho Karisaari, huuliharppu Elina Lajunen, viulu Olli Lajunen, harmoni Pauliina Syrjälä, huuliharppu Aki P. Hietala, 2-rivinen haitari Liisa Haapanen, sello Matias Janka-Murros, lyömäsoittimet hopeisen merkin suorittivat: Arto Haapaniemi, viulu Eila Sammallahti, laulu Jussi Tarkkanen, viulu kultaisen merkin suoritti: Riitta Suojanen, 2-rivinen haitari Speleissä tehtiin kaksi merkkisuoritusta: pronssinen pelimannimerkki: Marko Välimäki, 2-rivinen haitari hopeinen pelimannimerkki: Eero Kuopio, 5-rivinen haitari Syksyn isoin alennusmyynti! Hurja määrä alennettuja hintoja verkkokaupassamme. Käy tutustumassa arkistojen aarteisiin ja kaivattuihin klassikoihin maailman suurimmassa suomalaisen kansanmusiikin nettiputiikissa. Valikoimissa paljon myös nuottikirjoja! Postitus kaikkialle kiinteällä toimitusmaksulla. Voit myös sopia liiton toimiston väen kanssa tuotteiden noutopaikaksi Hämeentie 34 D, Helsinki. Klikkaa ostoksille: kansanmusiikkiliitto.fi/verkkokauppa/ ALKAE N 3€! Kansanmusiikkiliiton kiertueet keväällä 2026: Kansanmusiikkiliiton hallitus on päättänyt avata jälleen kiertuehaun keväälle 2026. Keväällä järjestetään kaksi kiertuetta – maaliskuussa ja huhtikuussa. Hakuaika kiertueille on 1.-31.10.2025 ja tarkemmat tiedot löytyvät täältä: https://kansanmusiikkiliitto. fi/kiertuehaku-konserttijarjestajalle/ Kiertueyhtye paikkakunnallesi? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita esiintymään varsin edulliseen hintaan. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilaja tarjoilukuluista, äänentoistosta tilan tai esiintyjän niin vaatiessa, Teosto-kuluista ja tapahtuman markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Teille jää lasku vain esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta, mikä vuonna 2026 on 150 €/ muusikko. Jos olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä liiton tuottajaan: Maarit Aarvala, +358 44 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi. Konserttikeskuksen ohjelmahaku avoinna Konserttikeskuksen ohjelmahaku on jälleen auki. Konserttikeskus etsii uusia, korkeatasoisia esityksiä päiväkotija koulukonserttikiertueille lukuvuodelle 2026–2027. Haku on käynnissä 1.9.–31.10.2025 klo 16 asti. Hakijoiden taustoja tai tyylisuuntia ei ole rajattu. www.konserttikeskus.fi/ohjelmahaku-lukuvuodelle2026-2027-on-auki/
• 46 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 Ohjelmatuottaja Miikka Huiskon työpaikka on Suomen Nuorisoseurojen tapahtumatoimisto Pispalan Sottiisissa Tampereella. Toimisto tuottaa vuosittain Folklandia-risteilyn sekä vuorovuosin Pispalan Sottiisi ja Tradi (ent. Tanssimania) kansantanssitapahtumat. 1. Aloitit Pispalan Sottiisin tapahtumatuottajana kaksi vuotta sitten. Miltä homma on maistunut? Hyvältä. Kansanmusiikkija kansantanssipuoli on minulle uusi maailma, mutta se on ollut kiinnostava hyppy: paljon opittavaa ja hurjasti hienoja ihmisiä. Tämä on semmoinen oma mahtava kuplansa. Ala on niin laaja, että yllätyksiä ja uutta riittää, mutta olen tykännyt todella paljon. 2. Millainen on taustasi? Olen harrastanut musiikkia koko ikäni ja valmistunut Jyväskylän yliopistosta musiikkitieteen laitokselta maisteriksi. Festivaalijärjestämiseen ajauduin opintojen loppuvaiheessa Jyväskylän Kesä -monitaidefestivaalissa, jossa olin kuusi vuotta kasvavissa rooleissa. Muuton myötä Tampereelle tuli vastaan Pispalan Sottiisi. Varsinaisia folktai tanssikytköksiä ei ollut, mutta akateeminen tausta ja tuotantokokemus olivat vahvat. 3. Mitä tehtäviä työhösi kuuluu? Olen ohjelmatuottaja: vastaan ohjelmallisista tuotannoista buukkauksesta aikatauluihin. Teen paikkakartoituksia, kilpailutan tekniikkaa, sovin tiloista, kerään esiintyjätiedot ja rakennan ohjelman. Viestintää ja sidosryhmätyötä on paljon, samoin vapaaehtoisten koordinointia. Ennen tapahtumaa yritän varmistaa, että kaikilla on oikea tieto. Paikan päällä johdan ja reagoin, jos tulee äkkitilanteita. Esimerkiksi Folklandiassa ohjelmapalapeli on iso – viimeksi mukana oli yli sata ryhmää. 4. Miten esiintyjien valinta tapahtumiin hoituu? Seuraan kenttää ja käyn läpi suuren määrän tarjouksia – vain murto-osa mahtuu. Folklandiassa minulla on taiteellinen vastuu, mutta kollegat ja kenttä ovat tukena. Ohjelma rakennetaan tietoisesti laajaksi: perinnettä ja uudistusta rinnakkain, myös rohkeita crossover-avauksia. Tradi ja Sottiisi toteutetaan osallistavasti, harrastajakenttä on sisällöntuotossa vahvasti mukana. 5. Joudutte varmaankin karsimaan kovallakin kädellä tarjokkaita. Miten se tapahtuu? Materiaalin laatu ja esittelyteksti ovat tärkeitä – linkit videoihin ja someen auttavat. Folklandiassa maksamme pienelle joukolle kotimaisia ja kansainvälisiä vetonauloja, mutta vapaaehtoisten esiintyjien panos on merkittävä. Harrastajille on ilmoittautumisdeadline. Siellä varsinaista karsintaa tehdään vähemmän, koska konsepti on yhteisöpainotteinen ja ryhmiä on runsaasti. Konserteista ja esityksistä osan tuottavat taustajärjestäjäkumppanimme itsenäisesti. 6. Ovatko meneillään olevat kulttuuri leikkaukset vaikuttaneet toimintaanne? Kyllä. Budjetointi on selvästi tiukempaa, mikä näkyy sekä ohjelmavalinnoissa että tuotannon resursoinnissa. Tämä korostaa yhteistyötä. Kumppanit, kaupungit, yhdistykset ja talkooväki ovat entistäkin tärkeämpiä. 7. Harrastatko itse soittamista tai tanssimista? Soitan ja sävellän. Laulamisen lisäksi soitan kitaraa, syntikoita, pianoa ja joskus myös saksofonia. Olen tehnyt jazzrockia, progea ja pelimusaa, nyt painotus on indie-poprockissa. Soitan bändissä nimeltä Klara LaFleur , jolta on ilmestynyt pari levyä. Tanssi ei ole oma lajini, mutta katson sitä nyt “sisäpiiristä” uusin silmin. 8. Ehditkö nauttia itse järjestämistäsi tapahtumista vai meneekö aika kulisseissa? Molempia. Tavoite on tehdä ennakkoon niin hyvä suunnitelma, että paikan päällä voin olla ”mukavan tarpeeton”. Kierrän tapahtumapaikkoja, jutelen väen kanssa ja seuraan esityksiä – samalla olen toki valmiudessa reagoimaan. Tapahtumat seuraavat toisiaan vakiintuneella syklillä peräkkäin, mutta jos siihen turhautuisi, tätä työtä ei kannattaisi tehdä. Onneksi se nimenomaan innostaa. 9. Pystyisitkö antamaan jonkin kiinnostavan tärpin seuraavalle Folklandia-risteilylle tammikuuksi? Olemme tiedottaneet jo Friggin juhlavuoden huipentumisesta, ja parin kiinnostavan pohjoismaisen yhtyeen kanssa ovat neuvottelut kesken. Syntynyt 1.3.1990 Jyväskylässä Kotipaikka: Tampere Ammatti: Tuottaja Koulutus: Filosofian maisteri (musiikkitiede) Harrastukset Jalkapallo ja Saunominen sottiisi.fi Haastattelu: Sauli Heikkilä Kuva: Annamari Kemppainen/Lehtikuva Miikka Huisko
• 47 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2025 Perinteiset kansanmusiikkikurssit pidetään Tampereen Teiskossa joka vuosi joulun välipäivinä 27.– 30.12. Oriveden kuululta opistolta aikoinaan alkanut kurssisarja on talvikauden suurin kansanperinteen koulutustapahtuma, joka kerää Murikkaan noin 200 alan harrastajaa ympäri maata. Tänä vuonna kursseilla voi perehtyä esimerkiksi haitarin, mandoliinin tai viulun soittoon ja monipuolisesti kansantanssin saloihin. Kurssiohjelmaan kuuluu myös yhteissoitto, illanvietot ja jamittelut joka päivä. Kurssin viimeisenä iltana pidetään yleisölle avoin konsertti, jonne kaikki ovat tervetulleita. Kokoushotelli Murikanrannan spa-osasto rentouttaa hikisen kurssipäivän jälkeen, ja illanvietot kutsuvat jammailemaan, soittamaan ja tanssimaan uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Murikan tunnelma täytyy kokea itse! Vuoden 2025 kurssitarjotin: Orivesi All Stars –kurssi, opettajina Antti Järvelä ja Kristian Heberg Tervetuloa mukaan millä tahansa soittimella svengaavan Orivesi All Stars –yhtyeen riveihin! Tämä huippusuosittu OAS-kurssi lupaa mahdollisuuden osallistua tunnelmaan tarvittaessa myös etänä. Ukulelen alkeet, opettajana Outi Koivuniemi Viime vuosien hittisoitin ukulele on helppo ottaa haltuun yhdeltä istumalta! Ukulelen heleä sointi valloittaa ja saa hymyilemään niin soittajansa kuin kuulijansa. Tällä kurssilla opetellaan yleisimmät ukulelesoinnut ja opitaan säestämään omaa laulua ukulelella. Jo muutaman minuutin opiskelun jälkeen pääsemme laulamaan ja soittamaan yhdessä, ja viimeisenä kurssipäivänä soitamme jo kuin oikea ukuleleorkesteri! Kurssi sopii vasta-alkajille tai hieman soittaneille. Ennakko-osaamista ei tarvita. Opettajalla on muutama lainasoitin. Pelimannikurssi mandoliinille, opettajana Jarmo Romppanen Opetus jaksotetaan niin, että soiton eri osa-alueet tulevat huomioitua. Soitettavien kappaleiden nuotit, osittain myös ääninauhat ja soittolista, lähetetään osallistujille etukäteen marraskuun lopulla. Heikki Lahden nuoteista runkona käytetään vuoden 2017 soittolistaa, jolloin Heikki oli viimeistä kertaa kurssin vetäjänä. Viulukurssi, opettajana Emilia Lajunen Tällä viulukurssilla soitetaan viulupelimannien hittibiisejä, soiton tanssillisuuteen, muunteluun, jousituksiin ja improvisaatioon keskittyen. Kurssi sisältää kansanomaiseen viulunsoittoon perehtymistä ryhmässä soittaen, erilaisten viulusävelmien opettelua korvakuulolta sekä käytännön tanssisoittoon tutustumista ja kurssin aikana harjoiteltavia itsenäisiä tehtäviä. Viulistien lisäksi myös muut jousisoittajat ovat tervetulleita tälle kurssille. 2-rivisen haitarin kurssi 1, opettajana Miia Palomäki Kurssilla opetellaan pelimannikappaleita, jotka soveltuvat 2-rivisharrastuksen alkumetreillä oleville soittajille. Kurssi antaa valmiuksia ergonomisen soittoasennon löytämiseen ja soittotekniikan kehittämiseen. Kurssille osallistuminen edellyttää soittimen alkeiden (esim. muutaman helpon kappaleen ohjelmiston) hallintaa. Opetusmetodina korvakuulolta oppiminen ja nuotit. Nuotinlukutaito ei ole edellytys kurssille osallistumiseen! 2-rivisen haitarin kurssi 2, opettajana Leija Lautamaja Kurssilla opetellaan mukavia kotimaisia ja ulkomaisia pelimannikappaleita, tutustutaan erilaisiin soittotyyleihin ja tanssisoiton svengeihin sekä tutkitaan vähärivisten haitareiden monipuolista ilmaisuvoimaa. Kurssilla edellytetään hyvät soittimen perustaidot. Kurssin opetusmetodina korvakuulolta oppiminen, myös nuotit tarjolla niitä haluaville. Hiljaiset soittimet ja laulu, opettajana Maija Karhinen-Ilo Soitatko kannelta tai jouhikkoa? Vai kenties ukulelea tai mandoliinia? Tykkäätkö soittaa kitaraa hiljaa hissutellen? Tule siis kurssille, jossa laulua säestetään hienovaraisesti helisevillä tai rahisevilla soittimilla. Voit olla aivan aloittelija tai jo pidemmällä soittimessasi, jokaiselle löytyy sopiva rooli porukassa. Mukaan voi tulla myös ilman soitinta, sillä ohjelmisto koostuu erityyppisistä kansanlauluista sekä sanattomasta laulusta. Päiviin mahdutetaan myös kaikille yhteistä laulutreeniä ja kevyttä liikkumista. Sävellysja sovituskurssi, Timo Alakotila Suuren suosion saaneella kurssilla käydään läpi kurssilaisten omia sävellyksiä, uusia tai vanhoja. Myös traditionaalisia kappaleita voi tuoda mukanaan. Pyritään käsittelemään vähintään yksi kappale per kurssilainen. Materiaalit tulee lähettää kurssille etukäteen. Kurssikavereilta saatu vertaistuki on mahtava lisä, kun kappaleita soitetaan ja ideoidaan yhdessä. Ota mukaan myös oma soittimesi. Jos aika riittää, perehdytään luentomaisesti sovitusja sävellysasioihin huippuopettajan johdolla. Avainviulukurssi, opettajana Saana Kujala Avainviulukurssilla opetellaan suomalaista ja pohjoismaista pelimanniohjelmistoa. Kurssilla perehdytään itse soittimeen, sen sointiin, avainviululle tyypillisiin piirteisiin ja tekniikoihin tanssittavuutta unohtamatta. Kurssi sopii hyvin jo jonkin verran avainviulua soittaneille. Kurssille on mahdollista kuitenkin osallistua myös ilman avainviulukokemusta, mikäli taustalla on kokemusta jostain muusta jousisoittimesta. Soittimen voi tarvittaessa vuokrata etukäteen kurssin opettajalta. Tanssikurssilla nautitaan kohtaamisista ja yhdessä tanssimisesta! Murikan kansantanssikurssilla syvennetään pariyhteyden taitoja kansanomaisen paritanssin viitekehyksessä ja nautitaan tanssin yhteisöllisyydestä Pispalan Sottiisi 2026 yhteisohjelman tanssien kautta. Tansseissa kohtaavat perinteiset ja uudet kansantanssin kerrostumat. Lisäksi päästään tutkimaan musiikin tulkintaa ja muusikkouden toteutumista liikkeessä. Aiempien vuosien tapaan kehoista pidetään hyvää huolta. Tanssikurssia luotsaavat tanssinopettaja (YAMK) ja muusikko Maiju Laurila sekä tanssitaiteilija (MFA) Petri Kauppinen. Kurssien hinnat: jäsenet 400 € / ei jäsenet 425 €. Kurssihinta sisältää opetuksen ja 2hh-täysihoidon. Kysy myös etäosallistumismahdollisuutta tietyille kursseille! Ilmoittaudu kaikille kursseille 6.12.2025 mennessä Suomen Kansanmusiikkiliiton kotisivujen kautta os. kansanmusiikkiliitto. fi/koulutukset/ Murikan kurssit järjestää Suomen Kansanmusiikkiliitto yhteistyössä Kansalaisfoorumin kanssa, joka tukee kurssia. Tampereen Murikka kutsuu kurssilaisia