• Irtonumero 8 € 3 • 2021 6 Vilma Jään monta roolia 14 KanTaMus yhdistää tanssin ja musiikin 19 Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys 50 vuotta MUKANA PELIMANNI-LIITE
• 2 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 SISÄLTÖ 3 • 2021 17 19 14 KOLUMNISTI Tuuli Saksala KanTaMus yhdistää tanssin ja musiikin. Vilma Jään monta roolia Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys 50 vuotta. 6 Sa ul i H ei kk ilä Je nn aR iik ka M äk in en Ajassa: Matti Johannes Koivun Uskomaton Folktrio ...........................5 Mestarien jäljillä – Aimo Mässbacka .....................................................10 Kaustisella neljä uutta mestaria ja hybridijuhlintaa ........................12 Muusikon muotokuva: Mayim Alpert – Soitinunelmien pajassa ....13 Seppo Kaskinen Viulunrakentaja-pelimanni Punkaharjulta .......18 PELIMANNI-liite: Uudenmaan nurkka .......................................................................................20 Nuottiliite ...........................................................................................................21 Kuulumisia Pohjois-Savosta .......................................................................25 Juokin Malja viulupelimanni Erkki Niiraselle .....................................25 Haitari ja savusauna .....................................................................................26 Huuliharppu soi myös ministeritasolla .................................................26 Eteläpohjalaiset Spelit ..................................................................................27 Etnosoi!-festivaalilla perinnemusiikkia ja moderneja biittejä Kolumbiasta Karjalaan ..........................................28 Muistoissamme ................................................................................................30 Kansalaisfoorumin uusi verkkokeiju palveluksessanne ................32 Ensikertalainen Kaustisella ........................................................................33 Mitä löytyy kansanmusiikin ja kansantanssin järjestökentältä? osa 2 ...................................................34 Levyt ja kirjat ....................................................................................................36 Taustapeili: Veikko Lahtinen ......................................................................40 Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssit 2021 ..............41
• 3 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 ALKUTAHDIT The Summer Solstice Indigenous Festival eli alkuperäiskansojen Kesäpäivänseisauksen festivaalia on järjestetty 20 vuotta kesäpäivän seisauksen aikoihin. Monet alkuperäiskansojen yhteisöt ovat juhlistaneet kulttuuriperintöään tähän aikaan vuodesta sukupolvien ajan. Kesäpäivänseisauksen alkuperäiskansojen festivaali on perhekeskeinen monialainen taidefestivaali, joka houkuttelee yli 40 000 kävijää joka vuosi. Festivaalilla jaetaan palkintoja useissa kategorioissa. Tänä vuonna International Indigenous Artist-Group Recording of The Year -palkinnon voitti Gájanas-yhtye albumillaa Cihkkojuvvon (Kätketty). Yhtyeen solisti Hildá Länsman oli samassa kategoriassa ehdolla myös Viivi-Maria Saarenkylän kanssa VILDÀ-duon albumilla Vildaluodda. summersolsticefestivals.ca bafesfactory.fi/gajanas Muusikko Sirkka Kosonen aloitti syyskuun alussa Etelä-Savossa toisena maakuntataiteilijana. Maakuntataiteilijat ohjaavat Etelä-Savon asukkaiden osallisuutta tukevaa taidetoimintaa sekä organisoivat uutta järvikulttuuriaiheista tapahtumaa yhdessä kuntien kulttuuripalveluiden ja kuntalaisten kanssa. Kerimäeltä kotoisin oleva Sirkka Kosonen on kansanlaulaja ja -muusikko, äänitaiteilija, kuoronjohtaja ja opettaja. Koulutukseltaan Kosonen on musiikin tohtori Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta. Sirkka Kosonen opettaa Savonlinnan musiikkija tanssiopistossa ja on työskennellyt monipuolisesti Itä-Savon kunnissa. Maakuntataiteilijana hän tuo tähän päivään ja helposti lähestyttävään muotoon Etelä-Savon alueelta talteen otettuja runomittaisia lauluja, karjansoittosävelmiä, loitsuja ja balladeja. Kososen tavoitteena on saada eteläsavolaiset innostumaan omasta kansanperinteestään ja omista juuristaan. Maakuntataiteilijat valittiin avoimella haulla touko-kesäkuun 2021 aikana 18 hakijan joukosta. Heidät valittiin EteläSavossa nyt ensimmäistä kertaa. Toinen valittu maakuntataiteilija on kuvataiteilija Mari Liimatainen. La Riippa Group ja Ánnámáret kansainvälisessä yhteistyössä kesällä Global Music Match oli kansanmusiikin ja maailmanmusiikin pilottihanke, jonka käynnistäjät olivat Showcase Scotland Expo, Sounds Australia ja kanadalainen East Coast Music Association (ECMA) yhdessä useiden muiden maiden vientitoimistojen kanssa. Suomessa hanketta koordinoi Music Finland. Hankkeen tavoitteena oli nostaa eri maista mukaan valittujen artistien profiilia ja näkyvyyttä kansainvälisillä musiikkimarkkinoilla korona-pandemian aiheuttamista haasteista ja rajoitteista huolimatta. Hankkeen myötä artistit pääsivät solmimaan uusia, maailmanlaajuisia verkostoja. Hankkeessa hyödynnettiin artistien sosiaalisen median kanavia: ideana oli, että nostamalla toisiaan artistit hyötyvät myös itse, saavat uusia seuraajia ja laajentavat yleisöään. Suomesta Global Music Matchissa oli mukana La Riippa Group (tiimi 9) ja Ánnámáret (tiimi 11). Jokaisella 13 tiimillä oli valmentaja, esimerkiksi tuottaja, manageri tai festivaalijohtaja, joten osanottajat saivat myös paljon tietoa ja kokemusta markkinoinnista ja verkottumisesta. Hankkeen tuotoksia voi katsella ja kuunnella artistien sosiaalisen median sivuilla. globalmusicmatch.com Gájanas palkittiin Kanadassa M ar ja V iit ah uh ta M in na Ke so U lla N ik ul a Sirkka Kososesta Etelä-Savon maakuntataiteilija Ànnámáret La Riippa Group Sirkka Kosonen
• 4 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 3 (203) 2021 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Jukka Janka-Murros ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Vilma Jää kuva: Mary Em Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 4/21 ilmestyy 10.12. aineistot 8.11. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Naisen paikka Mikä on mahtanut olla naisen rooli ihmiskunnan esihistoriassa? On luonnollista, että hommia on tehty kykyjen ja taitojen mukaan: vahvat tekevät voimaa vaativat työt ja näppärät kätevyyttä vaativat. Vahvempi on myöhemmin ottanut oikeuden myös päättää asioista. Vahvempi on lopulta ottanut kaikki oikeudet. Viimeisen parinsadan vuoden aikana ihmisvoimat ovat likipitäen muuttuneet merkityksettömiksi. Luulisi, että roolit olisivat tyystin murentuneet. Kuitenkin edelleen monissa kulttuureissa mies päättää kaikesta. Naisen paikka on edelleen kirjaimellisesti nyrkin ja hellan välissä. Moniin naisia sortaviin kulttuureihin verrattuna tuntuu keskustelu tasa-arvosta Suomessa turhalta. Paljon ei pintaa tarvitse raaputtaa, kun huomaa, että meilläkin se on edelleen tärkeää. Monien vanhempien roolit näyttävät muinaisilta: isä huitelee metsästäjäkeräilijänä ja äiti on vastuussa leiripaikasta ja jälkikasvusta. Musiikkipiireissä tunnutaan pysyvän vuosituhansien aikana syntyneissä rooleissa edelleen yllättävän vahvasti niin taidemusiikin kuin jazzin, rockin, popin ja erityisesti räpin piireissä. Kansanmusiikin puolella näyttäisi ensisilmäyksellä oltavan huomattavasti tasaarvoisempia. Useimpia soittimia soittavat niin miehet kuin naisetkin, maailmanmaineeseen nousseitten artistien joukossa taitaa naisilla olla jopa hienoinen yliote. Mutta tarkkana pitää olla. Vuonna 1984 Suomen Kansanmusiikkiliiton johtokunnassa ei ollut ensimmäistäkään naista – paitsi sihteerinä. Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin viisikymmentä vuotta jatkuneessa mestaripelimannien valinnassa miehillä on valtava yliedustus. Kiinnostava yksityiskohta on, että etsiessäni mandoliinia työkseen soittavia tai soittoa vakavasti harrastavia, naisia oli todella vähän. Vaikka historiallisissa kuvissa mandoliini oli yhtä hyvin naisten kuin miestenkin soitin. Tasa-arvoa ei ole se, että mandoliininsoittajia on yhtä paljon kuin miehiä. Tasa-arvoa on se, että kuka vain voi valita soittimekseen ja soitettavakseen täsmälleen sitä, mitä huvittaa ilman, että kukaan ajattelisi, sopiiko se. Joskus eri sukupuolten roolittaminen on alitajuista. Havahduin tasa-arvokeskustelun jälleen virkistyessä huomaamaan, että lehdessämme on ollut paljon enemmän kolumnisteina miehiä ja taustapeilissä, jossa esitellään useimmiten taustalla toimivia henkilöitä, naisia. Tämän havaittuani olen pyrkinyt huolehtimaan, että kummallakin palstalla on tasaisesti molempia sukupuolia. Se ei ole kovin vaikeaa. Vaikka täydelliseen tasa-arvoon on meilläkin matkaa, siihen kannattaa pyrkiä. Vain siten voidaan edes kuvitella afgaanitytöillekin valoisamman tulevaisuuden. Sauli Heikkilä Vilma Jään kansikuvan kuvanneen marseillelaisen art director, brand designer ja valokuvaaja Mary Emin missiona on auttaa asiakkaitaan löytämään heidän ja projektiensa todellinen potentiaali ja välittämään se visuaalisessa viestinnässä. mary-em.com
• AJASSA Matti Johannes Koivun Uskomaton Folktrio 5 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Markus Översti xx x Mistä mahtipontinen nimi yhtyeelle? Olin alusta asti vakuuttunut yhtyeen valtavasta potentiaalista. En voinut tyytyä vähäisempään nimeen. Yhtye kuulosti minun korviini heti ihanalta. Olemme soittaessamme vapaita, mutta samalla vuorovaikutuksessa keskenämme. Tämä kuulostaa tavalliselta, mutta on oikeastaan aika harvinaista. Miten trio sai alkunsa ja tuleeko sille pitkä ikä? Olen soittanut basisti Topi Karvosen kanssa vuodesta 2005, joten hän ei ollut minulle varsinaisesti uusi tuttavuus. Kontrabasso sen sijaan oli. Topi on ottanut viime vuosina uuden instrumentin haltuun ja avannut minullekin aivan uuden maailman. Hänen tapansa soittaa on ainutlaatuisen määrätietoinen ja kuljettava. Aili Järvelä tuli soittamaan Luonnos-levyni sessiohin ja vaikutuin hänen ilmaisustaan välittömästi. Hänellä on upean melodiatajun lisäksi kyky varioida ja improvisoida puhuttelevalla tavalla. Pidän elävästä ja orgaanisesta musiikista. Topin ja Ailin kanssa musiikki on aina sellaista. Toivottavasti yhtye on pitkäikäinen. Mitä sinulle merkitsee folk? Olen teini-ikäisestä saakka ollut innoissani folkmusiikista, vaikka en vieläkään tiedä, mitä folk oikeastaan tarkoittaa. Ehkä se minulle merkitsee laulukeskeisyyttä, ilmaisun yksinkertaisuutta, konstailemattomuutta ja halua sanoa jotain maailmasta. Millainen on suhteesi kansan musiikkiin? Olen kiinnostunut vierailija kansanmusiikin maailmassa. En tunne esimerkiksi suomalaista musiikkiperinnettä erityisen laajasti, mutta innostun siitä helposti. Kansanmusiikin yhteys kadonneisiin maailmankuviin ja katsomuksiin on kiehtovaa. Historiakulttuuri voi olla niin monenlaista. Matti Johannes Koivun Yle, digikumous ja sinä –radiosarja lähetetään Yle Radio 1:ssä keskiviikkoisin. Sarja on jo kokonaisuudessaan Yle Areenassa, kuten myös aikaisemmat sarjat, Oikeudenmukaisuuden, Keskeneräisyyden ja Tulevaisuuden historiat. Uusi levy on työn alla.
• Vilma Jään monta roolia Sauli Heikkilä
• Ihmisen elämässä usein pieni hetki saattaa muuttaa ratkaisevasti koko loppuelämää. Joskus se voi olla dramaattinen onnettomuus, joskus arkinen tapahtuma, joskus yksi puhelinsoitto. Vilma Jäälle on 25-vuotiaana ehtinyt sattua kaikki kolme. Je an -L ou is Fe rn an de z Vilma Jää Aix-en-Provencen festivaalilla Kaija Saariahon Innocence-oopperassa vasemmalla ylhäällä, ohjaus Simon Stone, lavastus Chloe Lamford.
• 8 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 F olklandia-risteily, kansanmusiikin laivaristeilyfestivaali, järjestettiin 14. kerran vuonna 2010. Mukana järjestelyissä oli Hilu ToivonenAlastalo , joka työskenteli tuolloin festivaalin järjestävässä Pispalan Sottiisi -organisaatiossa. Laivalla talkoolaisena oli hänen 14-vuotias tyttärensä Vilma. Reissu on jäänyt Vilmalle hyvin mieleen. Vasta siellä, kymmenen vuoden soittoharrastuksen jälkeen, hänelle valkeni, että viululla voi soittaa muutakin kuin klassista. Sitä paitsi soittajilla näytti olevan hauskaa, ja vaikutuksen teki myös hyvä yhteishenki. – Joku vilpittömyys ja riemu, ilon kautta tekeminen ehkä oli se, mikä imaisi mukaansa.Mahdollisuuksia löytää kansanmusiikin riemu oli ollut aikaisemminkin. Vilma oli osallistunut parikin kertaa Suomen Kansamusiikkiliiton järjestämille KAMUleireille. Leireiltä jäi kuitenkin mieleen vain kiva hengailu ja soittelu kavereitten kanssa. Tämä lienee todiste siitä, että mahdollisuuksia voi ja pitää tarjota, mutta pysyvä into lajiin kuin lajiin syntyy vain löytämällä se itse. Risteilyn jälkeen Vilma tivasi äidiltään, miksei häntä lapsena viety esimerkiksi kansantanssiryhmään. Vastaus oli sopivan ryhmän puute Helsingissä, toisin kuin syntymäpaikkakunnalla Hollollassa. Mutta yhden vuoden ikään mennessä ei vielä paljon tanhuta. Silloin tuli muutto Helsingin Vuosaareen. Määrätietoinen matka Kansanmusiikin löytäminen neljätoistavuotiaana ei ole kuitenkaan ollenkaan liian myöhäistä. Reilun kymmenen vuoden aikana Vilma on ehtinyt pitkälle. Hilulla oli tietoa ja kontakteja – sekä mittava levyhylly. Pian Vilma oli Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän pedioppilaana. Pediopetuksessa opiskelijat harjoittelevat opettamista oikeiden oppilaiden kanssa. Hieman myöhemmin Vilma opiskeli kolme vuotta Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa, Sibelius-lukiossa sekä Karelia-ammattikorkeakoulun vuoden kautta SibeliusAkatemian kansanmusiikin aineryhmässä, josta hän valmistui musiikin maisteriksi tänä kesänä. Väliin ei juuri jahkailuja mahtunut, mikä kertoo myös Vilman luonteesta. Määrätietoisuus paistaa jo katseesta. Rakkaus kansanmusiikkiin on ollut kohtalokkaasta risteilystä lähtien syvää, ja leimaa kaikkea tekemistä. Harva ItäHelsingissä kasvanut nuori voi välttää räpin, ja myös pop on kuulunut kiinnostuksen kohteisiin. Vilma on tehnyt – ja tekee edelleen – molempia, mutta kansanmusiikki on kirkkaana ytimessä. Idea pop-elektroniikan ja kansanmusiikin yhdistämisestä oli ollut mielessä jo pitkään, mutta lopullisesti se kristallisoitui maisterikonsertissa Kosto viime toukokuussa, jossa ”akustisten ja elektronisten saundien välillä liikkuvassa musiikissa aunuksenkarjalaiset lehmänkellot ja muut arkistonauhojen äänimaisemat sulautuvat synteettisesti tuotettuihin biitteihin suomalais-ugrilaisen lauluperinteen flirttaillessa tuotetun popin kanssa”, kuten Vilma musiikkiaan käsiohjelmassa kuvailee. Konserttikokonaisuudesta nähtiin osa Helsingin Etno-Espan konsertissa elokuussa ja kokonaisuus on mukana marraskuun Etnosoi!-festivaalilla, myöskin Helsingissä. Keikoilla live-elektroniikkaa operoi Sibeliuslukion ajoilta tuttu Inka Pohjonen. Musiikki on tehty yhdessä tuottaja Mikko Renforsin kanssa. Tekeillä on myös levy, josta ensimmäinen single julkaistaan tänä syksynä. Vilma toivoo, että yhdistämällä poppia kansanmusiikkiin voisi tavoittaa yleisöä, joka ei kansanmusiikkiin muuten tulisi tutustuneeksi. Myös esiintyjänä Vilma tietää, mitä tahtoo, eikä kaihda ajatusta brändäämisestä. Hän haluaa pitää käsissään sen, miltä näyttää kuvissa ja keikoilla. Kokonaisuuden pitää olla hallittu ja omannäköinen. Näin oli jo kolme vuotta toimineen ja toissa vuonna haudatun mammantytöt! -duon aikoihin. Yhtyeen 2017 julkaiseman Glitter & trad. -albumin nimi jo kertoo asioiden fuusioimisesta. Duopari Laura Petäjän (nyk. Laura Maria Rinta) kanssa yhteistyö jatkuu uuden sukupolven runolauluyhtyeeksi kuvaillussa Jäine-kvartetissa, josta kuullaan myöhemmin. Korona on hidastanut senkin toiminnan aloitusta. Jäinen jäsenistön jo kertaalleen vaihduttua on vasta nyt päästy sopimaan uuden kokoonpanon ensimmäiset harjoitukset. Vilma on laulanut myös ykkösopraanona popkuoro Mustassa lampaassa, joka voitti kuorokilpailun vuonna 2017 Tanskan Aarhusissa. Viulun ja laulun lisäksi Vilma soittaa myös pianoa, jota opiskeli yläasteikäisenä pop&jazz -konservatorion perusopetuksessa. Hän käyttää pianoa tällä hetkellä lähinnä sävellystyössä. Myös sävellyksiä pianolle on syntynyt pitkin matkaa, mutta niitä hän ei ole juuri esittänyt. – En koe itseäni esiintyväksi pianistiksi. En myöskään oikein pidä opettamisesta, mutta haaveilen siitä, että julkaisisin sävellyksiäni oppimateriaaliksi musiikkioppilaitoksille. Viulu – nykyään viisikielinen – on ollut pitkin matkaa laulamisen ohella tärkein instrumentti. Onni onnettomuuden jälkeen Toinen käänteentekevä hetki elämässä osui kohdalle 2018, kun Vilma jäi auton alle. Viulun pitkäaikaisempi soitto tuli mahdottomaksi. Käsi taipuu edelleen ja viulua voi käyttää esityksissä pienimuotoisesti, mutta viulistin ura ei ole ainakaan tällä hetkellä mahdollinen. Siihen tottuminen ja asian hyväksyminen on ottanut aikansa ja vienyt paljon energiaa. Jos elämä olisi viulun soittamisesta kiinni, onnettomuus olisi ollut katastrofi. Toki se laittoi monet asiat uuteen järjestykseen, mutta onneksi vireillä oli jo kolmannen kohtalokkaan sattumuksen vuoksi projekti, jossa ei tarvinnut soittaa viulua ja joka takaa töitä moneksi vuodeksi. Eikä vain töitä, vaan mainetta ympäri maailmaa. Eräänä päivänä Helsingin marraskuisella kadulla vuonna 2017 Vilman puhelin soi. Soittaja oli Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän ainejohtaja AnnaKaisa Liedes : ”Hei, haluaisitko mukaan Kaija Saariahon oopperaan?” – No todellakin halusin! En tiennyt juuri mitään nykymusiikista, nykyoopperasta puhumattakaan, mutta tietenkin tiesin Suomen ja yhden koko maailman tunnetuimmista säveltäjistä. Innostuin heti. Rakkaus kansanmusiikkiin leimaa kaikkea tekemistä Ja ri Fl in ck Vilma Jään viulismi on toistaiseksi rajoittunutta taannoisen onnettomuuden seurauksena.
• 9 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Kaija Saariaho valmisteli oopperan säveltämistä Sofi Oksasen kirjoittamaan tekstiin kouluampumisesta. Ooppera oli Aix-en-Provencen oopperafestivaalin, Suomen Kansallisoopperan, Alankomaiden Kansallisoopperan, Lontoon Royal Opera Housen ja San Franciscon Oopperan tilaama teos, jonka ensiesitys lykkääntyi vuodella viime heinäkuuhun. Ooppera kertoo traumoista, joita traaginen onnettomuus voi aiheuttaa. Tässä tapauksessa onnettomuus oli kouluampuminen. Oopperassa on ampumisen uhriksi joutuneella tytöllä pieni, mutta tärkeä rooli. Saariaholla oli mielessään saada rooliin joku klassisesta laulutekniikasta poikkeava äänenkäyttäjä. Mieleen oli tullut lapsuudesta mummon karjankutsuhuudot. Niinpä Saariaho ryhtyi etsimään sopivaa laulajaa muualta kuin klassisesta maailmasta. Saariahon oopperassa Only the Sound Remains oli ollut mukana kanteleensoittaja Eija Kankaanranta , joka oli vihjannut Sibelius-Akatemian kansanmusiikin opiskelijoihin, joista Anna-Kaisa Liedes oli valinnut muutamia ehdokkaita. Kun Saariaho näki ja kuuli roolittamista varten tehdyllä videolla Vilman esittelevän äänenkäyttöä, hän arveli löytäneensä oikean henkilön rooliin. Kaija Saariaho asuu Pariisissa, mutta ollessaan Suomessa joulukuussa 2017 järjestettiin tapaaminen, ja säveltäjän puolesta asia oli sinetöity. Aix-en-Provencen festivaalijohto epäili opiskelijan pärjäämistä isolla lavalla ammattilaislaulajien joukossa, kun kuuli millaista laulajaa Saariaho rooliin halusi. Vakuuttamiseen loppujen lopuksi tarvittiin vain yksi lounas oopperan näyttämöohjaaja Simon Stonen kanssa Wienissä. Tapaamisessa ei laulettu tai esitelty ääntä, mutta keskustelu riitti ohjaajalle ja sitä kautta myös festivaalille. Kyllähän mä tämän osaan Oopperan kantaesitys piti olla jo 2020, mutta koronan vuoksi sitä jouduttiin siirtämään. Ohjaajan muiden töiden vuoksi ohjaus kuitenkin tehtiin neljän viikon harjoitusperiodin aikana viime vuonna. Tänä vuonna harjoituksia jatkettiin toinen neljän viikon periodi, jonka jälkeen esitykset alkoivat. Luonnollisesti Vilma harjoitteli omaa rooliaan pitkään yksin, laulutunneilla, pianistin kanssa ja taustanauhojen avulla Suomessa. – En muista lavalle astumisesta, mutta ensimmäisissä musiikkiharjoituksissa 2020 oli kyllä tosi absurdi olo ja huijarisyndrooma huusi takaraivossa, ”mitä helvettiä sä täällä teet”. Lentojen myöhästymisen takia Vilma oli harjoituksista myöhässä ja hiippaili saliin niiden jo alettua. Hän odotti omaa kohtaustaan, joka olikin mahdollisimman vaikea ja sisälsi myös paljon improvisointia. Kohtauksen lähestyessä pakokauhu kasvoi kasvamistaan, kunnes hän avasi suunsa. – Tajusin, että kyllähän mä tämän osaan. Muiden reaktiot ja tauolla saadut kehut viimeistään vahvistivat sen, että olin ihan oikeassa paikassa. Ooppera oli yleisöja arvostelumenestys. Kiitoksissa esityksen jälkeen raikuvimmat aplodit bravo-huudoin sai Vilma Jää. Se oli läpimurto – ei pelkästään Vilmalle, vaan myös Suomen musiikkikoulutukselle ja suomalaiselle kansanperinteelle. Arvosteluja ja artikkeleita festivaalin jälkeen tuli kymmeniä. Haastatteluja on ollut niin paljon, että elämänvaiheiden kertaaminen sujuu rutiinilla. Innocence-ooppera jatkaa elämäänsä, kotiareenalla Suomen Kansallisoopperassa se nähdään ensi vuoden syksyllä. Silloin muutaman festivaaliesityksen sijaan sitä esitetään pitkin syksyä. Miehityksestä yli puolet on samoja taiteilijoita kuin Ranskassa. Helsingissä nähdään kaikki esityksen suomalaiset taiteilijat, joita oli Vilman lisäksi Tuomas Pursio , Markus Nykänen ja Jukka Rasilainen ja osa muistakin laulajista ja näyttelijöistä. Vilma on mukana roolissa myös muiden tilaajaoopperoiden lavoilla. Esityksiä on aikataulutettu ainakin vuoteen 2024. Sen jälkeen ooppera on vapaa eli jos esityksiä tulee maailman muihin oopperataloihin, kukin ohjaaja saa päättää roolituksen itse. Mukana kulkee vain Kaija Saariahon musiikki ja Sofi Oksasen libretto. Luonnollisesti Vilma toivoo olevansa mukana myöhemminkin, mutta sellaista ei voi edes miettiä. Jo tiedossa olevat esitykset tuntuvat olevan tosi kaukana. Näkyvyys tuo myös kiinnostusta esiintyjään.– Joitain yhteydenottoja on jo tullut, eli varmasti tässä oopperassa mukana olo tuo kiinnostavia töitä. Enempää ei tässä vaiheessa voi sanoa. M ik ko M al m iv aa ra Vilma Jää esittää maisteritutkintokonserttikokonaisuuden Kosto Etnosoi!-festivaalilla marraskuussa. Jatkuu seuraavalla sivulla
• 10 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 -N o minä oon 10–11-vuotiaana ruvennu ensi kertoja soittamaan. Rippikoulun jälkeen innostuin sitte enem män harjottelemaan, se oli silloin etupäässä sen ajan iskelmiä. Pelimannimusiikkia sitten enemmän, kun Elglandin Niilo (1903–83) pyysi porukkaansa soittamaan. Kun oli häitä ja semmosia ni rupes näitä pelimannikappaleita sitten tulemaan, ja siitä on sitte jääny tuo pelimannimusiikki ohjelmistoon, se niinku sopii paremmin viulullekki. Näin jutustelee mestaripelimanni Aimo Mässbacka, tuttu mies muun muassa Windalan pelimanneista ja Vimpelin mieskuoroa säestävästä triosta. Viulu lapsuudenkodin perintönä – Meillä oli ostettuna viulu seinällä, setäni Toivo Mässbacka oli sen ostanu, se oli niitä halpoja tehastekosia, ja kyläläiset sitä tässä välillä soitti. Ja Toivokin sen verran, että välillä vähän jotaki poloven päällä, joku kappale saatto mennä ihan mukavastikki, se oli vähän niinku omalla sovituksella. Mutta virittää se osas ja sehän oli jo paljon se, mutta ku ei mitään kiinteetä soitinta ollu ni ei aina tiedetty, että mikä se sävelkorkeus loppujen lopuks oli… sehän saatto olla mikä hyvänsä. Sitte tietysti ku radiot tuli, ni sitä oikiaa sävelkorkeuttakin ruvettiin hakemahan. Niilo ja Ahti Elgland – Niin, Niilohan soitti myös kolmirivistä hanuria, se ei hyväksyny kaksirivistä kun oli tottunu soittamaan usiammasta sävellajista. Muistankin Heinosen Lempin häät, jossa oli hanurinsoittaja Kyyjärveltä, jolla oli viisirivinen. Niilon poika Ahti sillon jo soitti, ja Niilo nosti väliajalla haitarin Ahtin syliin, vähän näky nenää palkeitten Arto Järvelä Mestarien jäljillä – Aimo Mässbacka Etelä-Pohjanmaan Vimpelin Hallapurolla on viulu soinut jo lähemmäs 80 vuotta. Aimo Mässbacka kertoo vanhoista vimpeliläisistä pelimanneista, häistä ja musiikista. Nykymusiikki ei ollut Vilmalle ennen tätä kokemusta tuttua, eikä hän esitysten jälkeenkään ole erityisemmin kuunnellut uutta taidemusiikkia. Kaija Saariahon musiikin faniksi hän kyllä tunnustautuu tulleensa. Jos on kylpenyt elämänsä perinteisen musiikin ABC-rakenteissa, kannattaa laittaa aivot narikkaan ja avata korvat, koska tämä musiikki on jotain aivan muuta. Musiikki on atonaalista eli sitä ei ole sävelletty mihinkään tiettyyn sävellajiin, vaan kaikki mahdolliset äänet ja rytmit ovat käytössä. Ooppera etenee tunnelmasta toiseen, ja juuri tunnelmat ovat musiikin ytimessä. Oopperassa mukana oleminen oli myös oppimiskokemus: miten nykysäveltäjä toimii ja miten teos rakennetaan ja rakentuu. – Nykymusiikkiin kannattaa todellakin tutustua, ja varsinkin Kaijan musiikki on sairaan siistii. Muutakin kuin oopperaa Lähes kuuden Ranskan viikon jälkeen edessä oli paluu Suomeen ja koronatodellisuuteen. Onneksi meneillään on apurahakausi ja Vilma voi keskittyä syksyn sävellystyöhön ja tutkimukseen. Etnosoi!n lisäksi keikkoja ei juuri ollut tiedossa, joten peruuntumisistakaan ei ole tarvinnut kärsiä. Maisteritutkinto tuli valmiiksi kesällä, ja siinä karjankutsuilla oli keskeinen rooli. Ensimmäisen kerran karjankutsut tulivat vastaan Nordtrad-konferenssissa ruotsalaisen karjankutsun eli kulningin työpajassa 2015, johon Vilma osallistui Karelia-ammattikorkeakoulusta. Harjoittelumahdollisuuksia tälle kovaääniselle laulutavalle ei juuri ollut ennen SibeliusAkatemian ovien aukenemista. Pian Vilma pääsikin esittelmään taitoaan Siba Folk Big Bandin riveissä. Tutkimuspuolella karjalaiset kutsut kiinnostivat, mutta arkistonauhoilta löytyneet kutsut olivat lähinnä monelle tuttuja ptruitutteluita. Katse kääntyi muualle Suomeen. Ensimmäisellä tutkimusapurahallaan Vilma ehti käydä parisataa arkistoäänitettä läpi ja toinen mokoma on tänä syksynä vielä edessä. Tavoitteena on tehdä aiheesta julkaisu, jossa perinnettä avataan perusteellisesti. Tutkimus jatkuu. Elämä tuntuu olevan järjestyksessä. Tulevat tekemiset useaksi vuodeksi ovat selvillä ja kiinnostavat asiat odottavat. Pianonkin vuoro vielä tulee. Kesän jälkeen olo on vielä epätodellinen, mutta onnellinen. Ovet ovat avoinna moneen suuntaan. Aix-en-Provencen Innocence-ooppera on katsottavissa ilmaiseksi Internetissä: arte. tv/fr/videos/097910-000-A/kaija-saariahoinnocence Aimo Mässbacka Vimpelin Jäykäntuvalla 2021. A ki M äk iv irt a
• 11 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 takaa vain, mutta vähän aikaa se kopeloi ja sitten alko kappaletta tulla. – Niillä oli kauan se kolmirivinen, enstä vähän pienempi, ja sitte Niilo hommas vähä isomman, minusta tuntu, että se oli kolmiäänikertanen, se oli jo vähän korkeampikin. Se oli niillä kauan aikaa, vihreä, en merkkiä muista. Sitte ne hommas Kouvolan kravattimallin. Koplareitahan siinä ei vielä ollu, mutta Niilo sitte teetti Kurikassa Elomaalla kaksi koplainta sinne taakse, toinen oli se ”tangoääni”, joka kuulosti korvaan korialta. – Ahtiki soitti viulua vähän ja osaski soittaa, mutta se jäi sitte, ku se hanuria rupes soittamaan, sillä kun oli parempi kysyntä. Mutta Niilo sitte jatko sitä viulun soittoa, ku kävi näitä tutkijoita jokka kulki, ni niille soitti. Ja sitte tuli näitä kansansoittokilpailuja, joita oli Perhossa, Sääksjärvellä, Lappajärvellä ja muualla lähiseuduilla, ni sillä vähän sitte nostettiin vanhojen kansanpelimannien imagoa. Niilo kävi niissä kilpailuissa ja innostu sitte tosiaan vähä niinku vanhemmalla iällä, sitte 50ja 60-luvuilla se Niilon soitto oiken alko niinku jalostumaan. Hääpelimannit ja häät – 50-luvulla oli Vimpelissä kuunuhäät, minä en ollu niissä soittamassa. Tavallisissa häissä kyllä oon ollu Sääksjärvellä useamman kerran. Niilon kanssa soitettiin kyllä sitten monet häät. – Tavalliset häät oli vähän keviämmät, siinä soitettiin se alotusmarssi eli kuviomarssi ja sitten tulee rahapolskat päälle. Sitten tulee häävalssit, joiden jälkeen muuttuu tavalliseks tanssiks. Alotusmarssiinhan osallistu koko hääväki, sitä ei ollu harjoteltu etukäteen, sinne huuettiin porukka, pestmannit huusi ketä tulee sinne alkupäähän, alotuspari, joka johti ja sitte sulhanen ja morsian. Sitte morsiamen ja sulhasen vanhemmat ja lähisukulaiset. Ja kylän nuoriso ja muu sitte kans huuettiin sinne. Se oli sitte semmonen, että jos tiedettiin seurusteluparit niin ne huudettiin, ja semmosetki, joista tiedettiin, että saattas tulla pari, ni huuettiin. Ja aivan lopuks vielä vain kaikki, jota ei ollu huuettu, ni kutsuttiin osallistumaan tanssiin. Se oli tarkotettu koko hääväelle. – Alotusmarssi soitetaan niinko marssin tahtiin, siinä tulee erilaisia kuvioita, kankaan luontia ja tukille menoa. Ensinnä, kun mennään parimarssissa, nin sitten ensimmäinen pari nostaa käet pystöön ja lähtee kiertämään, se on niinkun kankaan kutomista. Lopuks kaikki meni peräkkäin olkapäistä kiinni pitäen niinku tukille. Ja ku ne siitä purkautu, ni sitte olivat käsi käessä kiini ja siitä muodostettiin ne raharinkipiirit, niitä oli kolmekki sisäkkäistä, eihän kaikki oisi sopinu yhteen piiriin. Alotuspari aina kahto, että mistä se pistettiin poikki ja siitä lähti kiertämään seuraava piiri ja taas seuraava piiri. Ja sitte soitettiin rahapolskat. – Se meni sitte piirissä, ku ensimmäinen polska oli soitettu, ni sitte pantiin nimellinen maksu, tai oikein sitte rahaakin, osa anto pienempää ja osa isompaa, tilanteen mukaan. Ennenmuinoinhan se on ollu niin, että lehmänki ovat antaneet, tai vasikka nyt vähintään, se oli vähän niinku häälahja. Ja sitte päälle soitettiin toinen polska. Rahapolskana on monesti häissä käytetty Koiviston polskaa ja Soinilaista. – Sen jälkeen ku polskat oli tanssittu, niin yleensä sulhanen ja morsian nostettiin ilmaan ja sen jälkeen tuli nämä häävalssit, soitettiin kaksi häävalssia. Ne hääseremoniat loppu sitte näihin häävalsseihin ja sen jälkeen alko tavalliset tanssit, sitte lähti jenkat ja polkat liikenteeseen… Uuentuvan Matin valssin lisäks soitettiin häävalssina Kiviniemen lukkarin valssia, ja Morsiusvalssi on myös ollu häävalssina. Tämä oli niinku toisena häävalssina usein. Pelimanneja ja repertoaaria – Armas Lassila oli Vimpelin Sääksjärveltä, ja sanovat olleen hyvä pelimanni. Niilo Elgland oli vanhimmat kappaleensa oppinut Lassilalta. Tämä Napoleonin marssi oli mulla Niilon kanssa useasti häissä alotusmarssina. Rommuutuspolokkaa oon ihan pikkupoikana kuullu, sitä on soitettu, olikohan se Suosalmen Erkki vai Enni , joka sitä soitti, siitä jäi tuo alku mieleen, kun siinä on tuuria ja mollia. Jälkeenpäin sitte sen kuulin ja tunnistin, jotta sehän on sama polkka (ja näin alun perin Brittein saarilta tuleva Soldiers Joysävelmä jatkaa eloaan perinteisenä vimpeliläisenä polkkana). – Sileä valssi Sääksjärven kylästä on myös vanha kappale, Niilon mukaan sileän valssin erotti tavallisesta sileään lisätty pikkuaskel. Niilon serkku Väinö muutti Perhon puolelle Peltokankaalle, ja Väinön lapset ja lapsenlapset jatkavat myös ansiokkaasti Elglandin suvun musiikkiperinteitä. Viulu soi vieläkin komiasti Aimo Mässbacka nimettiin mestaripelimanniksi Kaustisella vuonna 2014 kotiseutunsa soittoperinteen ylläpitäjänä. Aimo soittaa edelleenkin aktiivisesti ja on mukana Windalan pelimanneissa, joka on myös julkaissut nimeään kantavan cd:n vuonna 2006. Kotona Hallapurollakin orkesteri on äkkiä kasassa, kun pojat Tapio ja Jaakko tarttuvat harmoniin ja bassoon. Syyskuussa 2021 Aimo Mässbacka oli Tallarin kausikonserttivieraana. Vimpeli-konsertti esitettiin kolmella paikkakunnalla, joista Kaustisella 4.9. taltioitu konsertti löytyy Tallarin YouTubekanavalta. Konserteista entisestäänkin piristyneenä Aimo tuumiskeli, jotta kyllä se 90-vuotiskonserttikin vielä soitetaan. Ja varmaan muutama sitä ennenkin… Aimo Mässbacka säestäjänään Aukusti Viitaniemi Kaustisen uusien mestarien konsertissa 2014. La ur i O in o
• 12 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla nimettiin neljä uutta mestaripelimannia: Anneli Aho, Pentti Ojajärvi, Leenamaija Raukola ja Hannu Seppänen. Anneli Aho sai ensikosketuksensa musiikkiharrastukseen kolmevuotiaana, ja seitsemän vanhana hän jo soitti viulua Jämsän työväenopiston pelimannipiirissä. Kymmenvuotiaana viulun rinnalle tuli kaksirivinen haitari. Kuortaneelle Aho muutti vuonna 1999 tavattuaan tulevan miehensä, mestaripelimanni Teijo Ahon . Aho on säestänyt tanhuja ja soittanut useissa eri kokoonpanoissa, muun muassa pitkään yhdessä nyt jo edesmenneen mestaripelimanni Aukusti Viitaniemen kanssa. Nykyään hän esiintyy kokoonpanoissa NokiSet ja FolkKanat, Vinteliska-kansantanssiryhmän säestäjänä sekä miehensä Teijon kanssa. Alajärvellä kasvaneen Pentti Ojajärven ensimmäinen soitin oli kitara, mandoliini astui kuvaan 1970-luvun alussa. Pelimannimusiikkiin innosti paikkakunnan oma pelimanni Antti Luoma-Aho , Poliisin Antti. Myöhemmältä ajalta Ojajärvi nostaa esikuvakseen erityisesti Heikki Lahden , jonka oppilaana ja soittokaverina hän pitkään oli. Ojajärvi on tullut tutuksi myös ansioituneena lauluntekijänä ja kuplettiperinteen vaalijana, ja hänet tunnetaan erityisesti duosta Pessi ja Juntti. Ojajärvi muutti Kiteelle 1990-luvun alussa ja on ollut siitä saakka kesälahtelainen. Hän toimii nykyään Pohjois-Karjalan maakuntaliitossa kulttuuriasiantuntijana. Leenamaija Raukolan pelimanniharrastus alkoi harmonin ääressä 1970-luvun alussa perhemusisointina isän ja isosiskon kanssa. Maineikkaan Kangasalan Balladipelimannien riveissä hän on soittanut ryhmän perustamisesta vuonna 1972 saakka ja toimii nykyään ryhmän vetäjänä. 1970-luvun lopulla soitin vaihtui viuluun, ja erityisesti kansantanssiryhmien säestys on ollut tärkeä osa soittouraa. Vuonna 1979 perustettu Kangasalan Pikkupelimannit on toiminut Raukolan johtamana jo yli neljäkymmentä vuotta. Sen ryhmissä on soittanut vuosittain 40–60 lasta. Raukola onkin erityisen ansioitunut kansanmusiikin siirtämisessä uusille sukupolville. Pedagogisessa työssään hän on aina korostanut oman paikkakunnan perinteen keräämisen ja elävänä säilyttämisen merkitystä. Myllykoskella Kymenlaaksossa syntynyt kaksirivismusiikin pioneeri Hannu Seppänen kiinnostui kansanmusiikista 1960-luvun lopulla englantilais-kelttiläisen folkrockin kautta. Vuonna 1973 hän perusti Äimä-yhtyeen kolmen kymenlaaksolaismuusikon kanssa ja toimi yhtyeessä sanoittajana ja säveltäjänä, laulajana sekä mandoliininja banjonsoittajana. Yhtye vieraili Kaustisella säännöllisesti, ja siellä Seppänen kiinnostui kaksirivisen haitarin soitosta erityisesti Kyläpelimannien ja Tauno Krossin innoittamana. Kaksirivisestä tuli Seppäsen tärkein soolosoitin. Seppänen tunnetaan sekä tuotteliaana säveltäjänä että lauluntekijänä, jonka omaleimainen soittotyyli ja suositut sävellykset ovat vahvasti muokanneet, uudistaneet ja rikastuttaneet kansanmusiikkija kaksiriviskenttää. Seppänen asuu nykyisin Helsingissä. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat järjestettiin 26 elävän konsertin ja virtuaalitapahtuman yhdistelmänä. Kaikkiaan 170 ryhmää lähetti virtuaaliseen pelimanniohjelmaan yhteensä 448 videota. Niitä pääsee edelleen katsomaan festivaalin Youtubekanavan soittolistan kautta. Virtuaaliohjelma sisälsi lisäksi yhteensä 104 tuntia suoratoistettuja konsertteja, yhteissoittoja ja keskustelutilaisuuksia, mestarisoittoja, lasten ohjelmaa, työpajoja, luentoja ja ohjeisohjelmaa. Liveja virtuaalitapahtuman kokonaiskäyntimäärä oli yhteensä reilut 9200. Seuraavat Kaustisen juhlat järjestetään 11.–17.7.2022. Kaustisella neljä uutta mestaria ja hybridijuhlintaa Kaustisen kansanmusiikkilinja käynnistyi tänä syksynä vuoden tauon jälkeen 10 opiskelijan voimin. Samalla opetuksen järjestäjän hartiat levenivät entisen ylläpitäjän Kaustisen evankelisen opiston fuusioituessa vuoden alusta valtakunnallisesti usealla kampuksella toimivaan STEP-koulutukseen (joka elokuun loppuun asti oli nimeltään Seurakuntaopisto). – Olemme erinomaisen mielissämme siitä, että kansanmusiikkilinja saatiin jälleen kampuksen opintotarjontaan. Historiansa kautta ja miljöönä Kaustinen profiloituu luonnollisesti paikaksi, jossa tätä koulutusta kuuluukin järjestää, iloitsee vapaasta sivistystyöstä vastaava koulutusjohtaja Veka Ohtamaa . Kaustisen kansanmusiikkilinja on yksivuotinen kaikille avoin kansanopistolinja, joka tunnettiin aiemmin Ala-Könniopistona. Linjan vastuuopettajana toimii Pilvi Järvelä , muita opettajia ovat Maija Pokela , Esko Järvelä ja Arto Järvelä . Kaustisen kansanmusiikkilinja Step-koulutuksen huostaan Uusia mestaripelimanneja: Leenamaija Raukola (vas.), Pentti Ojajärvi ja Anneli Aho. Henkilökohtaisesti mestarikirjaansa ei päässyt noutamaan Hannu Seppänen. K im m o K än sä lä
• 13 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ MAYIM ALPERT SYNTYMÄPAIKKA: Arkansas, USA AMMATTI: Muusikko, säveltäjä, soitinrakentaja KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Krepsko Theatre Group, Small Army of Kazaki Giants, The Bikini Brothers, Helsinki Klezmer Kapelye ELÄMÄN MOTTO: Do what you gotta do, and remember to stay fly! Teksti ja kuva: Jaana-Maria Jukkara -T yön laatu liikkeessä varmistetaan sillä, että keskitytään yhteen asiaan ja meillä se on jousisoittimet, toteaa Mayim. Kollega Lauri Kallinen vahvistaa työnsä äärestä olevansa samaa mieltä. Työnjaon osalta tarkennetaan, että Lauri keskittyy soittimiin ja Mayim jousiin. Kuitenkin, koska Mayim on kitaristi, nauhakielisoitinmuusikko ja myös kitarateknikko, hän korjaa ja huoltaa myös kitaroita, mandoliineja ja domria. Arkansasin Heureka Springs on turismin suosima, luontomatkailijan toiveuni kuvankauniissa maisemissa Ozarksis-vuoristoalueella. Mayim syntyi siellä perheeseen, jossa käsillä tekeminen oli elämäntapa. Musiikki ja monet instrumentit kiinnostivat Mayimia. – Aloitin musiikkiopinnot pianolla 7-vuotiaana. Siirryin trumpettiin 11-12-vuotiaana ja kitaraan 13-vuotiaana. Läpi yläasteen Mayim soitti trumpettia koulun yhtyeessä, kandidaatin tutkinnon säveltäjänä Mayim suoritti Macalester Collegessa Minnesotassa pääsoittimenaan kitara. – Minua on aina kiehtonut sekoitus kaikenlaisesta – tämä on omassa historiassani kovin vahvasti läsnä. Musiikin opetus Yhdysvalloissa oli melko tiukasti joko klassista tai jatsia eikä Mayim mahtunut kumpaankaan lokeroon. – Olen ehdottomasti ”art bird”, kokeilija. Onnekseni yliopistolla oli erikoinen vanha musiikkistudio, jossa oli Minimoog-syntetisaattori ja muita vanhoja analogikoneita 70-luvulta. Opin käyttämään niitä ja tein analogis-elektronisia juttuja, leikin nauhurilla kelalta kelalle –menetelmällä eli opin käyttämään laitteita viime hetkellä, juuri siinä kynnyksellä ennen kuin kaikki teknologia muuttui. Yliopistosta valmistumisen jälkeen Mayim seurasi tuttavansa jalanjälkiä soitinrakennuskouluun Minnesotan Red Wingiin. Vuosi kitarankorjauksen opissa sujui nopeasti ja käsityökaluopettaja innoitti jatkamaan opintoja edelleen viulunkorjauksen parissa. Koulun jälkeen Mayim muutti Prahaan, jossa kertyi seuraavina vuosina kokemusta soitinrakentamisesta ja englanninkielen opettamisesta ja syntyi rakkaus bassonsoittoon sekä kontakti Krepsko Theatre Groupiin. Mayim Alpertin nykyinen puoliso Linnea Happonen on ohjaaja, ja toinen Tsekissä perustetun Krepskon perustajista. Teatteria, tanssia ja mm. nukketeatteria yhdistelevän sanattoman teatterin ilmaisussa visuaalisuudella ja musiikilla on erityisen iso rooli. Mayimin alue ryhmän työssä on musiikki ja usein myös valoja äänisuunnittelu. Teatteri on kiertänyt Euroopassa ja sen ulkopuolellakin ja ryhmässä työskentely on ollut erittäin tärkeä osa Mayimin elämää viimesen 15 vuoden ajan. Vuonna 2010 Mayim, Linnea ja Krepskon toiminta muuttivat Suomeen. Työväenopiston esitteestä löytyi sattumoisin ilmoitus balalaikkaorkesterista, johon Mayim meni mukaan. Kerran orkesterin soittokumppani Christian Starck vietti syntymäpäiviään klezmer-tunnelmissa, ja pian Mayimin oivalliseksi klezmer-soittimeksi osoittautunutta domraa sekä trumpettia alettiin kuulla myös klezmer-jameissa. Suomeen muuton jälkeen työpaikan löytäminen ei ollut helppo juttu. Työttömyyttä parempana vaihtoehtona Mayim näki puusepänopinnot. Mayim huomasi Sturenkadulla uuden soitinrakentamon, ihmetteli kuka on niin rohkea että laittaa uuden yrityksen pystyyn ja päätti mennä tutustumaan sekä kysymään harjoittelupaikkaa opintoihin liittyen. Siitä alkoi Lauri Kallisen ja Mayimin tuttavuus, työtoveruus ja ystävyys, jonka aikana on mm. rakennettu muusikko Philip Holmille ompelukoneesta ”räätäliira”. Nyt Mayimilla ja Philipillä on työn alla ”kirjoituskonekantele”. – Me tehdään sellaista työtä, mikä on vahvasti hallittu perinteellä, hyvin tiedetään ja kaikenlaista on kokeiltu, se mikä on paras tapa tehdä viulu ja jousi. Mutta kun tekee uuden soittimen, kaikki kyseenalaistuu. Miksi tehtäisiin näin, mikä on soitettavuus, miten tuottaa ääni? Se ruokkii luovuuttani, Mayim Alpert miettii. Pandemian aiheuttaman hiljaiselon jäljiltä nyt kalenteriin jälleen ilmestyneet merkinnät keikoista ja treeneistä lämmittävät myös Mayim Alpertin mieltä. Elämä on palaamassa normaaleihin uomiinsa ja tahti kiihtymässä myös Alpert & Kallisessa, kun ammattimuusikot vihdoin pääsevät toteuttamaan työtään, ja soittimet huolletaan huippukuntoon. Soitinunelmien pajassa Kun Jaken Parturi sulki ovensa Töölössä 42 vuoden toiminnan jälkeen, koki moni elämänsä järkytyksen. Kesäkuusta lähtien lohtua kaupunginosaan on tuonut samassa tilassa toimiva Alpert & Kallinen, kahden kollegan ja kaveruksen hyvän tuulen pesä, soitinkorjaamo ja -rakentamo, jossa vanhan parturiliikkeen kyltti on perinteitä kunnioittaen visusti tallella. Moni kurkistaa sisään silkasta rakkaudesta vanhaan kivijalkapuotiin, ja kaikki toivotetaan tervetulleeksi. Muusikko, soitinrakentaja, säveltäjä, tee-se-itse-mies Mayim Alpertilta kuulemme hänen tarinansa taustat.
• 14 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 T anssin ja musiikin alojen pedagogiikka sekä harrastusja esitystoiminta ovat olleet suurelta osin erillisiä aina siitä asti, kun ne muotoutuivat 1800-luvun kansallisuusaatteen ja kansanvalistuksen myötä. Tähän on kuitenkin tulossa muutos, sillä Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk) ja Oulun yliopisto ovat käynnistäneet Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittaman KanTaMus-hankkeen, jonka tarkoituksena on luoda kansantanssin ja -musiikin yhteistä pedagogiikkaa ja siitä ponnistavaa toimintaa. Tyypillisesti kansantanssi ja -musiikki on Suomessa vuosikymmenten aikana totuttu näkemään erillisinä taidemuotoina, eikä niiden yhteistä ja yhteisöllistä taustaa ole ymmärretty oppilaitoksissa ja taidekentällä. Alojen käytännöt ovat eriytyneet ja harrastajaryhmät sirpaloituneet. Toimintatavat ovat kehittyneet korostuneesti esittävään taiteeseen tähtääviksi niin ammattilaisten kuin harrastajienkin keskuudessa. Kuitenkin kansanomainen tanssi ja musiikki ovat alun perin kehittyneet osaksi yhteisöjen sosiaalista elämää, ja ne ovat tukeneet ihmisten hyvinvointia liikkumisen, ilmaisun ja sosiaalisen kuulumisen kautta kaikissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa. KanTaMus-hankkeen tarkoituksena on tuoda tanssi ja musiikki takaisin yhteen perustavanlaatuisella tavalla, jotta niiden hyvinvointia voimakkaasti lisäävä luonne tulisi paremmin esiin. Hankkeessa halutaan myös nostaa suomalaisen kansantanssin ja -musiikin tasoa, tunnettuutta ja työllistävyyttä sekä edistää jatkuvaa oppimista näillä aloilla digitaalisten opetusmateriaalipakettien ja toimintaympäristöjen avulla. Hanke pohjaa aiempaan kehitystyöhön ja näissä töissä kehitettyihin oivalluksiin ja konsepteihin. Hankkeessa hyödynnetään kansanmusiikin ja -tanssin pedagogiikkaa yhdistänyttä “Jamipaja”-kurssia, joka toteutettiin vuosina 2018–2019 kansanmusiikin opiskelijoille Centria ammattikorkeakoulussa. Jamipaja-toiminnan kautta ryhdyttiin kehittämään tanssin ja soiton yhteistä yhteisöllistä musiikkija tanssikasvatusta kansanmusiikin näkökulmasta. Kehollisuus, osallisuus ja vertaisoppiminen olivat tässä kokeilussa toiminnan teoreettinen ja käsitteellinen runko, joka mahdollisti käytännön kokeilun tarkastelun ja pedagogisen Jamipajakonseptin muotoilun. Jamipaja-toiminnan kokemukset ovat samansuuntaisia kuin oululaisen tanssinopettajakouluksen saamat. Oamk on ainoa suomalainen oppilaitos, joka kouluttaa tanssinopetuksen ammattilaisia kansantanssin tarpeisiin. Koko koulutuksen olemassaolon ajan Oamkissa on tiedostettu tarve jatkuvalle vuorovaikutukselle kansanmusiikkialan kanssa, ja vuoropuhelua kaivataan juuri oppilaitoksen ydinosaamisen eli kansantanssin opettamisen käytäntöjen ja pedagogiikan alueilla. Yhteisiä pedagogisia malleja ja opetusmateriaaleja Hanke haluaa ennen kaikkea rakentaa sekä ammattilaisille että harrastelijoille soveltuva toiminnallinen koulutusmalli kansanmusiikin ja kansantanssin leikkauspinnassa. Tavoite tukee erityisesti alan koulutuksen tarjonnan ja laadun parantamista. Koulutusmallin perusajatuksena on ajatus elinikäisestä oppimisesta ja osallisuudesta. Pedagogisesti hankkeessa tarkastellaan tanssia ja musiikkia yhteisöpedagogiikan, vertaisoppijuuden, jatkuvan oppimisen, kehollisuuden ja osallistavuuden kautta. Hankkeessa yhdistetään kansanmusiikin ja kansantanssin näkökulmia laajasti ja vahvistetaan samalla paikallisen perinteen asemaa ja inklusiivista luonnetta yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Kansanperinteeseen linkittyvä tanssijuus ja muusikkous alkavat tämän projektin myötä fuusioitua kokonaisvaltaiseksi vuorovaikutteiseksi toiminnaksi. Lisäksi hankkeen tavoitteena on kehittää jatkuvaan oppimiseen perustuvia KanTaMus yhdistää tanssin ja musiikin Petri Hoppu, Aale Luusua, Petri Kauppinen ja Osmo Hakosalo Liike ja ääni ovat aina kietoutuneet tiiviisti yhteen kaikissa kulttuureissa. Liike tuottaa ääntä vaikkapa viulun jousen kautta, ja ääni puolestaan liikuttaa ihmistä ja antaa usein syyn liikkumiseen. Yhdessä ne tuovat ihmisiä yhteen monin eri tavoin ja tuottavat elämään iloa ja sisältöä. Tästä syystä erityisesti kansanmusiikin ja kansantanssin toimintamuodoissa olettaisi olevan paljon yhteistä. Näin ei kuitenkaan Suomessa ole, mutta lopultakin asialle tehdään jotain. O sm o H ak os al o KanTaMuksen ensimmäinen työpaja käynnistyi elokuussa Oamkin tanssisaleilla. Vetäjänä Petri Kauppinen.
• 15 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 yhteisöllisiä ja kehollisia menetelmiä, oppimateriaaleja ja toimintaympäristöjä digitaalisen vuorovaikutuksen suuntaan. Hanke huomioi alaa koskevan digitaaliseen murroksen ja hyödyntää sen avaamia uusia mahdollisuuksia taidealojen työllistäjänä. Digitaalisuuden lisääntyminen ei ole ongelmatonta, vaan se synnyttää useita pedagogisia haasteita. Keskeisiä kysymyksiä ovat, kuinka kansantanssin ja –musiikin pedagogiikan periaatteet, yhteisöllisyys, yhtenäisyys ja kehollisuus, voivat toteutua digitaalisissa ympäristöissä, kuinka hiljentyminen, keskittyminen ja kuuntelu onnistuvat digitaalisia välineitä käytettäessä ja miten tunnetason yhteys sekä aivojen virittyminen samalle taajuudelle (kinesteettinen empatia) voidaan saavuttaa digitaalisesti. Hanke tarttuu kuitenkin näihin haasteisiin, sillä maailmanlaajuinen pandemia on korostanut digitaalisten menetelmien ja materiaalien tärkeyttä suhdanneja kriisialtteilla taidealoilla. Hanke pyrkii myös tarjoamaan uusia työllistymisen mahdollisuuksia kansanmusiikin ja kansantanssin ammattilaisille luomalla aloja yhdistäviä toimintamuotoja, jotka tavoittavat laajoja harrastajajoukkoja ja joihin osallistuminen on matalan kynnyksen takana. Hankkeessa tuotettavia materiaalipaketteja ja yhteisölähtöistä pedagogiikkaa voivat soveltaa myös taidelähtöisiä menetelmiä käyttävät toimijat monissa ympäristöissä, esimerkiksi vanhustyössä, maahanmuuttajien kotoutustoiminnassa tai muiden erityisryhmien kanssa. Kansanmusiikki ja -tanssi tarjoavat paljon monen tasoista materiaalia helposti käytettäväksi tällaisiin ympäristöihin ja hankkeessa tuotettavat oppimateriaalipaketit sopivat suoraan sinne. Tähtäimessä yhdistyvä taidekenttä Hankkeen tanssia ja musiikkia yhdistävänä pedagogisena lähtökohtana voidaan nähdä eräänlaisen “pelaamisen” tai pelimanniuden ideaali. Opettaja on “pelaajana” sosiaalisesti taitava innostaja, jonka tilannetaju rakentuu laajan ihmistuntemuksen kautta. Oivallisesti yhteisössään pelaavassa tanssinja musiikinopettajassa yhdistyy muusikkous, tanssijuus ja näihin ankkuroituva kehollisen perinteen jakamisen taito. Ammattitaitoinen ”pelaaja” osaa kommunikoida tanssin ja musiikin kanssa ja niiden välityksellä. Hankkeessa kehitetään yhteinen pedagoginen kieli ja yhteisiä toimintamalleja, jotka kommunikoivat sulavasti useaan eri suuntaan 2020-luvun monisäikeisessä ja muuttuvassa toimintaympäristössä. Hankkeen ytimessä on ajatus yhteisöllisestä kokemuksesta, jossa ei ole niin tärkeää, mitä yksittäistä kappaletta soitetaan tai tanssitaan, vaan se, että sitä tehdään yhdessä. Tämä myös sanoitetaan auki pedagogisessa mallissa, koska se itsessään vahvistaa jaettua kokemusta ja sen ymmärtämistä. Yhteisten kokemusten, käsitteiden ja toimintatapojen tavoitteena on tuoda yhteen musiikin ja tanssin harrastajat. Kohtaamisten tulee olla aidosti kokonaisvaltaisia, jolloin yhteinen tekeminen läpäisee koko oman ydinosaamisen tai -kiinnostuksen. Mukaan lähteneille tarjoutuu mahdollisuus oppia jotain uutta. Hankkeessa kansantanssin ja -musiikin yhteinen pedagogiikka kehitetään alusta asti niin, että sitä voidaan toteuttaa sekä lähiopetuksena että digitaalisten välineiden kautta. Digitaalinen ympäristö tarjoaa haasteiden lisäksi myös mahdollisuuksia, jotka helpottavat perinteen säilyttämistä, kehittämistä ja siirtämistä tuleville sukupolville. Toisen kohtaaminen, koskettaminen ja elävä kolmiulotteinen sosiaalinen tilanne ovat toki edelleen perinnealojen vahvuustekijöitä. Tätä ominaisuutta ei pyritä häivyttämään, mutta digitaalinen ulottuvuus avaa hankkeessa tuotetun materiaalin kaikkien saataville: se tarjoaa mahdollisuuden vuorovaikutukseen ja reflektointiin ajasta, paikasta ja ympäristöstä riippumatta. Pohjois-Pohjanmaalla on laajasti osaamista ammattilaisja harrastajakentällä kummassakin taidemuodossa. Oululla on mahdollisuus profiloitua uuden pedagogisen aihekokonaisuuden kehittäjänä ja olla siinä nyt edelläkävijänä. Kansanmusiikin ja -tanssin yhteistyöverkosto on täällä jo kattava, ja hankkeessa tehdään yhteistyötä myös esimerkiksi Sibelius-Akatemian kansanmusiikin opiskelijoiden kanssa. Menestyksekkään Oulu 2026 -kulttuuripääkaupunkihankkeen myötä kaupungissa on havaittavissa aitoa halua pysyvään kulttuuri-ilmastonmuutokseen. KanTaMushanke tuottaa kansanmusiikin ja kansantanssin yhteisöille konkreettisia työkaluja ja menetelmiä uudenlaisen, liikkeen, äänen ja osallistujien yhteydestä lähtevän pedagogiikan ja taiteen tekemiseen. Kirjoittajat työskentelevät KanTaMus-hankkeessa Je nn aR iik ka M äk in en Hambon syvintä olemusta etsimässä.
• 16 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 ­ 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki – huollot ja korjaukset – – viritykset uusiin ja vanhoihin soittimiin – – restauroinnit vanhoihin soittimiin – – olka­ ja bassoremmit – – ergonomiset PasiPro­lantioremmit – Naantali Seuraa Facebookissa ja Instagramissa @hhjrmannerjo ki Soitat sitten pelimannimusiikkia, viihdettä, taidemusiikkia tai jotain muuta mukavaa, meillä on valinnanvaraa: uudet Bugarit, Beltunat ja Hohnerit, sekä hieno valikoima käytettyjä harmonikkoja. Ammattitaitoinen huoltoja virityspalvelu, sekä harmonikkatarvikkeet, kuten kantoreput, remmit ja mikrofonit. Tervetuloa liikkeeseemme Nummelaan! Meillä on harmonikka, joka sopii sinun tyyliisi KUORMAKUJA 3 03100 NUMMELA (Vihti) Puhelin 0500 761 030 K al le H au ta m äk i Ta ni a A rc ie ri w w w .ja m es gr ie ve ph ot og ra ph y.c om Anne-Mari Kanniainen • Beltuna 2050 Prestige Plus Fly carved copper Markku Lepistö • Beltuna Samuel 3/18 Karen Tweed • Beltuna Studio IV 96 Alex 3 Leader 2050 Radica Fly www.traditune.fi info@traditune.fi Suomen Kansanmusiikkiliitto haastaa kansanmusiikkiväen tekemään lauluja vuoden Pohjoisilla poluilla -yleisteeman henkeen! Tee laulu omalla kielelläsi. Laulussa täytyy esiintyä sanat ”pohjoisilla poluilla”. Laulun tyylin tulee olla kansanlauluntapainen. Mikäli laulat muulla kuin suomen kielellä, kerro mistä laulusi kertoo, ja missä pohjoisilla poluilla -sanat esiintyy laulussasi. Tallenna laulusi vaikka matkapuhelimella videona tai äänitiedostona. Lähetä tallenne Suomen Kansanmusiikkiliittoon 1.12. mennessä. Kerro videon tai äänitteen alussa kuka olet ja missä asut. Pyydä latauslinkki: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi. Kaikista osallistujista kokoamme videokoostekonsertin, jonka julkaisemme myöhemmin. Lisää vuoden yleisteemasta: kansanmusiikkikansantanssi.fi/vuositeemat/ Pohjoisilla poluilla -haaste TEE LAULU!
• Tuuli Saksala KOLUMNI 17 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Millaista olisi elämä ilman musiikkia? Ilman soittotunteja ja keittiön radioista kuuluvaa iskelmää, konsertteja, kauppakeskuksen ämyreistä kantautuvaa hissimusiikkia, kuoroharjoituksia ja joululauluja? Millaista olisi elämä, jossa musiikin harjoittaminen olisi rangaistava teko? Kun hyräilystä voisi saada raipaniskuja ja kaapin perälle unohtuneesta koulun nokkahuilusta vankeutta. Kun perinnetanssiryhmä alkaisi kokoontua kellareiden suojassa ja rakkain vinyylilevy pitäisi piilottaa seinärakenteisiin. Musiikki on niin iso osa elämää, että sen puuttuminen kokonaan ei tunnu edes mahdolliselta, mutta niin asia on tällä hetkellä Afganistanissa. Maan hallintaansa ottanut Taleban on kieltänyt musiikin. Miksi musiikki sitten on syntien listalla? Taleban on liike, joka haluaa päättää hyvin tarkoin, miten afganistanilaiset elävät tästä lähtien. Yksi suurimmista synneistä on musiikin kuuntelu ja esittäminen, ja he perustavat musiikkinäkemyksensä islamin hyvin tiukkaan tulkintaan. Koraanissa ei suhtauduta musiikkiin mitenkään suopeasti ja sen profeetta ei lie ollut musiikkimiehiä. Soittimet ovat kirjoitusten mukaan saatanan instrumentteja, ja musiikin kuuntelijat muutetaan sioiksi tai apinoiksi. Ja jos tuolta kohtalolta välttyy, vähintäänkin maa nielee heidät. Toisaalta Koraanissa on kohta, jossa Muhammed jää itse kiinni musiikin kuuntelusta ja tokaisee, että jokaisella kansalla on juhlansa. Kun Taleban syrjäytettiin Afganistanista parisenkymmentä vuotta sitten, se alkoi kasvattaa voimaansa Pakistanin puolella. Tuolloin raportoitiin, että paikalliset bussikuskit saattoivat joutua itsemurhapommittajien kohteeksi, jos he viihdyttivät matkustajiaan musiikilla. Jo sitä ennen moni muusikko oli joutunut pakenemaan tai vähintäänkin vaihtamaan ammattinsa johonkin toiseen. Mutta ei musiikki ole kokonaan kielletty nytkään: Talebanit nimittäin käyttävät itse laulua ja hymnejä omiin tarkoituksiinsa. Homma menee näin: eri puolilla talebanien hallitsemia alueita järjestetään biisileirejä, joissa tekijät rustaavat pyhän sodan jihad-hymnejä. Paikalle palkataan laulaja, tietenkin mies Sitten vain äänittämään ja levittämään tuotoksia. Hymneillä halutaan levittää talebanien sanomaa ja värvätä uusia jäseniä. Ja kas, kun koko Afganistanin musiikki on pelkkää hymniä, se kerryttää myös tuloja. Kyse on siis myös puhtaasti rahasta, monopolista musiikkialalla. Tällä hetkellä Afganistanista kantautuu uutisia, joiden mukaan muusikot yrittävät paeta maasta tai piilottelevat kuka missäkin. Kansallisen musiikki-instituutin soittimet on rikottu ja orkesterin muusikot passitettu koteihinsa. Talebanin asettama uskontopoliisi on aloittanut työnsä vauhdilla. Myös radioasemien lähetykset on joko keskeytetty tai talebanit ovat ottaneet kanavat haltuunsa. Varsinkin musiikkia soittaneet naiset tuhoavat todisteita aiemmasta työstään. Luin lehdestä Naija-nimisestä radiotoimittajasta, joka pyöritti omaa kanavaansa Faizabadissa. Kanavalla työskenteli hänen lisäkseen viisitoista naista ja yksi mies. Ohjelmissa käsiteltiin arkisia, varsinkin naisten elämään liittyviä asioita ja soitettiin toivemusiikkia. Nyt kanava on talebanin hallussa ja Naija piileskelee jossain päin Kabulia. Afganistanilainen musiikki on joutunut vahvasti historian jalkoihin jo moneen kertaan. Se on aika ajoin kielletty kokonaan, sitä on sensuroitu milloin minkäkin suurvallan tai liikkeen toimesta, eikä se ole saanut kehittyä omalla tavallaan. Musiikintutkija Veronica Doubley sanoo kuitenkin, että tilanne ei ole aivan toivoton: afganistanilaista musiikkia esittävät, säilyttävät ja uudistavat maasta paenneet muusikot. Heitä ovat esimerkiksi nuoren polven tekijöistä Lontoossa asuva Elaha Soroor ja Kanadassa vaikuttava Ghezaal Enayat. Molemmat nuoret naiset joutuivat pohtimaan pitkään, voivatko he tehdä musiikkia omilla kasvoillaan, vaikka he asuvatkin kaukana kotimaastaan. Naisten julkista esiintymistä ei ole katsottu hyvällä, on vallassa sitten ollut Taleban tai jokin muu taho. Varsinkin Soroorin ohjelmistossa on lauluja, jotka ovat siirtyneet äideiltä tyttärille suullisena perintönä ja juuri tuo perinne on nyt kaikkein hauraimmassa asemassa. Miten säilyttää suullista perinnettä, jos sitä ei saa enää siirtää eteenpäin? Kuinka nopeasti se unohtuu ja katoaa? Naiset ovat olleet näkyvä ja kuuluva osa Afganistanin musiikkikulttuuria sensuurista huolimatta. Maan historian ensimmäinen naismuusikoiden muodostama rocktrio on 2000-luvun alkupuolella perustettu Burka Band. Heidän esiintymisasunsa eli sininen kaiken peittävä burka on sekä kritiikkiä talebaneja kohtaan että suoja; kukaan ei tiedä keitä muusikot oikeasti ovat. Yhtye tekee musiikkia henkensä kaupalla. Rock onkin Afganistanissa edelleen todellista kapinaa. Afganistanilaiset ovat joutuneet pärjäämään ilman musiikkia ennenkin, mutta miten afganistanilaiselle musiikkikulttuurille käy nyt, kun maa hiljenee jälleen? Kun soittimet on tuhottu, muusikot ovat maan alla ja ainoa musiikkia muistuttava asia on jihadistiset nuorten miesten esittämät hymnit, on musiikin tulevaisuus kaltevalla pohjalla. Tällä hetkellä afganistanilainen musiikki elää maan rajojen ulkopuolella. Afganistanilaista musiikkia Elaha Soroor Burka Band Kabul Dreams Ghezaal Enayat Farhad Darya Mahwash Paradise Sorouri Mohammad Omar Musiikki vaimeni Afganistanissa Ku va aj a
• 18 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 T arina alkoi, kun opiskelukaverin viulusta irtosi kaula. Seppo tiedettiin käteväksi puutöissä ja hän lupautui yrittämään korjata sen. Puuhaillessaan hän tutustui samalla viulun rakenteeseen, otti mittoja ja teki piirustuksia. Pian valmistuikin ensimmäinen viulu. Punkaharjun kodin lähistöllä sattui viettämään kesää RSO:n ykkösviulisti Jukka Schärlund , joka oli myös viulunrakentaja. Kuultuaan Seposta Jukka halusi tulla kokeilemaan viulua. ”Tällä ei voi soittaa”, oli Jukan lausunto. Eihän Seppo siitä pahastunut, ja Jukasta Seppo saikin oivan oppi-isän, jonka luona kävi monesti Helsingissäkin. Suurin Sepon tekemä virhe oli Eri Keeperin käyttö liimana, se kun viruu ja venyy. Vähitellen Seppo harjaantui puun käsittelyssä. Oppia hän sai useana vuonna Ikaalisten kursseilta, jossa ohjaajina oli mestareita jopa Italiasta asti. Kansien teko on äärimmäisen tarkkaa ja työlästä, yläkansi on kuusta ja alapohja vaahteraa. Puuta ei taivuteta, vaan se on höylättävä, hiottava ja siklattava muotoonsa, aina syiden suuntaan. Otelauta on ebenholzia, joka toimitetaan aihiona. Sitäkin on muotoiltava. Reunalistojen istuttaminen vaatii myös millin osien tarkkuutta. Ensimmäisiin viuluihinsa Seppo teki alapohjaan urat. Kun Ikaalisissa opettaja näki sen, hän intoutui kehumaan, että teit ranskalaiseen tyyliin. Oikeasti, mitään uria ei saa olla, vaan reunalistat on yksinkertaisesti sovittava kansiin. Eri Keeper vaihtui perinteisesti käytettävään luuliimaan, joka ei petä eikä viru. Hankalasti käsiteltävää spriilakkaa tarvitaan vähintäänkin 50 kerrosta Erikoisin Sepon rakennelma on 5-kielinen yhdistetty viulu-alttoviulu, jota tytär Pia soittaa pelimanniporukoissa. Viulun rakentamista enemmänkin Seppoa on työllistänyt viulujen korjaus. Korjauksia hän on tehnyt enimmillään yli kaksikymmentä vuodessa. Talvella metsätöissä kun tuvilla oli vapaa-aikaa, Seppo alkoi vähitellen itsekin soittaa viulua. Häntä pyydettiin mukaan pieniin pelimanniporukoihin Punkaharjun ja Kesälahden alueella. Monen nimenmuutoksen jälkeen vakiinnutettiin nimi Puruveden Pelimannit, joka toimii aktiivisesti keskuspaikkanaan Punkaharju. Säveltämäänkin Seppo on intoutunut. Seppo kertoo sävellysten syntyvän hitaasti, mikä viulunrakentajalle sopiikin. Eniten soitettu sävellys on Se tippuu, tippuu -jenkka. Myös säveltämisessä on tullut menestystä, 2. palkinto Etelä-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen kilpailussa. Seppo Kaskinen Viulunrakentaja-pelimanni Punkaharjulta Seppo Kaskinen viettää rauhallisia eläkepäiviään Punkaharjulla lähellä Putikon kylää. Viulunrakentajan käsissä on syntynyt 22 viulua. Määrä ei kuulosta paljolta, mutta kun Seppo pirttipöydän äärellä on tunnin verran innostuneesti kertonut viulunteon yksityiskohdista, ei 22 enää olekaan ihan pieni luku. Tunnustustakin on tullut, Suomen Viulunrakentajat ry:n 50-vuotisjuhlakilpailussa oli 70 viulua kilpailemassa. Kaskisen viulu sijoittui viidenneksi. Teksti ja kuvat: Esko Alanen Viulunrakentamisessa tarvitaan monenlaisia työkaluja. Viulut numero 2 ja 22. Seppo Kaskinen viulupajallaan.
• 19 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 • PELIMANNI-LIITE 19 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 3 • 2021 Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys 50 vuotta Varsinais-Suomen Pelimanniyhdistyksen syntysanat lausuttiin Naantalin Kuparivuoren koululla 24.10.1971. Kansanmusiikki oli noussut suosioon ja valloitti varsinaissuomalaisetkin 1970-luvun alussa. Alettiin muistella ja nuotintaa vanhoja kappaleita, samalla kun halu tehdä yhteistyötä eri ryhmien ja soittajien välillä nosti päätään. Ve ik ko La ht is en ko ko el m is ta T oiminta organisoitiin Nuorisoseurojen Keskusliiton alaiseksi rekisteröimättömäksi yhdistykseksi. Perustavassa kokouksessa mukana oli 29 pelimannia. Ensimmäisenä toimintavuonnaan yhdistyksen jäsenmäärä kipusi 50 henkeen. Pari vuotta myöhemmin yhdistys irtaantui itsenäiseksi toimijaksi. Yhdistyksen logo ja viiri näkivät päivänvalon vuonna 1987. Yhdistys rekisteröitiin vuonna 2012 nimellä Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys ry. Uuden nimen koettiin kuvaavan paremmin kansanmusiikin koko kenttää – sekä soittoa että laulua. Alkuvuosien toimintaa olivat muun muassa Naantalissa ja Turun Käsityöläismuseossa pidetyt puistokonsertit ja osallistuminen Loimaan seudulla järjestettyihin Polkkaralleihin. Pelimannikursseja on järjestetty alkuvuosista näihin päiviin asti. Yhdistyksen ensimmäinen nuottikirja julkaistiin vuonna 1981, ja huolellisen suunnittelun ja tunnollisen työn tuloksena syntyi vuonna 1999 kauan odotettu toinen nuottikirja, ”Pelimannisävelmiä VarsinaisSuomesta 1 ja 2”. Teoksesta syntyi kattava kooste varsinaissuomalaisesta pelimannimusiikista: yhteensä 133 aikaisemmin julkaisematonta marssia, valssia, jenkkaa, polkkaa, masurkkaa, polskaa ja muuta soitetta sekä lisäksi vielä kokonaisuudessaan vuonna 1981 ilmestyneen ensimmäisen pelimannisävelmistön nuotit. Nuottien lisäksi sävelmistön sivuja täydennettiin pelimannikaskuilla ja vuosien varsilta kerätyillä valokuvilla. Samuelin Poloneesi on soitettu ja tanssittu Varsinais-Suomessa yhdistyksen historian aikana jo melkein kolmesti: ensimmäisen kerran Turussa vuonna 1989 ja sitten Salossa 2004. Vuonna 2022 kokoonnutaan jälleen Turkuun. Vuodesta 1989 kansanmusiikkitapahtuma Palkeiset keräsi vuosittain väkeä Alastarolle soittamaan, laulamaan ja tanssimaan. Ohjelmassa oli pääkonsertin lisäksi pienempiä puskasoittoja. Vuosien saatossa Palkeisissa muun muassa etsittiin sävellyskilpailulla Palkeisjenkkaa ja kilpailtiin eriskummallisten, ei alun perin soittimeksi tehtyjen soitinten Suomen mestaruudesta. Ensimmäiset kymmenen vuotta vetovastuussa tapahtumasta oli Alastaron Yrittäjät. Seuraavat kymmenen vuotta Palkeiset järjesti Varsinais-Suomen Pelimanniyhdistys yhdessä Alastaron Yrittäjien kanssa. Parinkymmenen toimintavuoden jälkeen Palkeiset hiipuivat, mutta tekivät paluun tapahtumakartalle vielä muutamaksi vuodeksi Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen järjestämänä vuonna 2015. Tapahtuma haki paikkaansa, mutta ei saavuttanut enää alkuvuosien suosiota. Vuonna 1994 Varsinais-Suomen Pelimanniyhdistys ryhtyi kasetin tekoon. Äänitteellä soittivat Maakuntaorkesteri ja seitsemän muuta varsinaissuomalaista kokoonpanoa. Yhdistyksessä oltiin kuitenkin huolissaan pelimanni-innostuksen hiipumisesta. Tapio Vainisto kirjoitti Pelimannilehdessä: ”…yhdistys ryhtyy voimakkaasti toimenpiteisiin korjatakIina Wahlström ja Veikko Lahtinen Palkeisia järjesti Alastaron yrittäjät r.y. primus motoreina Matti Merta ja Esa Tiiri vv. 1989-98. Varsinais-Suomen Pelimanniyhdistys tuli mukaan vuonna 1999. Viimeisissä Palkeisissa Alastaron Palkeispirtillä vuonna 2008 oli 140 pelimannia. Linnavuoren yössä esiintyi Ämmät äänessä elokuussa 2014. Ve ijo Li nd gr en
• 20 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 20 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Iin a W ah ls tr öm Ve ik ko La ht in en Pääkaupunkiseudulla ovat kokoontumisrajoitukset jatkuneet kesän ajan, eikä helpotusta ole saatu vieläkään, sillä teatterit, kirkot ja konserttitilat saavat ottaa sisään vain hyvin rajallisen yleisömäärän. Hieman kateellisena muistelen elokuun alun eteläpohjalaisia Spelejä Ilmajoella. Olivatpa hyvin järjestetyt, oikeat kansanmusiikkijuhlat 250 esiintyjän voimin! Kesä on suosinut alueellamme vain pienimuotoisia ulkotilojen tapahtumia. Perinnearkun Puistokarkeloissa, Musiikkitalon terassilla, Seurasaari Soi -tapahtumissa ja Etno Espan konserteissa on kuultu kansanmusiikkia. Jopa kansanlaulukirkko rajoituksineen Vuosaaressa onnistui. Tanssiteatteri Tsuumi on kiertänyt toreilla ja esiintyi iltamatunnelmissa Vasikkasaaressa. Hyvinkään Kaukas EloFolk -festivaali onnistui neljännen kerran. Kansanmusiikkiryhmiämme on kysytty sadonkorjuujuhliin ja rantatapahtumiin. Kansantanssiryhmien hiljaiselo jatkuu odottellen rajoitusten väljentymistä ja harjoitustilojen avautumista aikuisryhmille. Pandemia on passivoinut varttuneempia musiikin ja tanssin harrastajia ja nostanut kynnystä lähteä uudestaan mukaan.Varsinkin kuorotoiminta on ihan jäissä. Uudeltamaalta olivat VirtuaaliKaustisella mukana mm. Espoon, Vantaan ja Helsingin pelimannit, Käpylän musiikkiopiston aikuisryhmät, Spelarit ja monet pienemmät kokoonpanot teknisesti mainioin suorituksin. Näin tuli taltioiduksi varmasti enemmän kansanmusiikkia kuin ”elävässä” festaritapahtumassa. Hauska erikoisuus Kaustisviikolla oli Pelimannin penkki, jossa Annamari ja Minna johdattivat meidät zoomissa vilkkaaseen keskusteluun soitoin ja tarinoin, erinomainen idea, jonka voisi toteuttaa useamminkin. Kiitos ! OAS kokoontui kolmasti kesän aikana trenaamaan zoomin kautta Halikonmäeltä. Pelimannipiknikillä päästiin jammailemaan 21.8. yhteisesti Seurasaari Soi -viikon päätteeksi. Monet musiikkiryhmät ja -opistot pääsevät aloittamaan syyskautensa melko normaalisti, osa aluksi etänä. Opistojen tarjonta aikuisopiskelijoille on runsas. Yhdistyksemme ohjelmistokurssi on jo käynnissä Vuosaaressa. Rosendahl-pelimannikurssi toteutetaan 9.10., sekin Kansalaisfoorumin tuella. Tallari tulee Kaamospeleihin esiintymään ja pitää koulutustapahtuman lauantaikurssilla 13.11. klo 10.30 14.30 Viertolan koululla Tikkurilassa. Sinne ehtii vielä ilmoittautua. Pandemian takia jäi paljon kurssitukea jakamatta, joten nyt kannattaa yhdistysten ottaa yhteyttä Kansalaisfoorumiin. Perinteinen Aleksin Syyssoitto on 10.10. klo 16 Vuosaaren Merimieskirkon salissa, esiintymässä Nikkari-duo, Jari Komulaisen trio ja Sakarat merellisellä teemalla. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen syyskokous perjantaina 22.10. klo 18:30 etäyhteydellä. Ilmoittautumiset kokoukseen sähköpostilla kamu@uudenmaankamu.net maanantaihin 18.10. mennessä. Syyssoittelemisiin anja.hinkkanen@gmail.com Uudenmaan nurkka seen alueen mainetta vähäjäsenisenä ja nukkuvana yhdistyksenä.” Järjestettyihin uudenlaisiin yleisötilaisuuksiin saatiinkin mukaan mukavat määrät sekä soittajia että kuulijoita. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla Varsinais-Suomi oli ensimmäisen kerran vuoden maakuntana 2005. Kaustiselle matkasikin 140 henkeä näyttämään varsinaissuomalaista osaamista. Toisen kerran vuoden maakuntana Varsinais-Suomi oli vuonna 2014 ja matkaan lähdettiin vielä edellistäkin komeammalla joukolla, lähes kolmensadan osanottajan voimin. Pääkonsertti Kaustisen Areenalla oli aivan uudenlainen maakuntakavalkadi, joka rakentui runoilija Heli Laaksosen käsikirjoittamaan ja Lennu Ylänevan koreografioimaan esitykseen. Isoja yhteishankkeita on 2000-luvulle mahtunut monia: muun muassa vuoden 2005 kyläpelimanniprojekti, Turun Euroopan kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 toteutettu KekriFest ja Europeade 2017 Turussa. Yhdistyksen konserttitoimintaa on pyritty järjestämään ympäri toimintaaluetta, vaikka vuosittaiset kevätiltamat kotiutuivatkin 2010-luvulla moneksi vuodeksi Loimaalle. Suomen Kansanmusiikkiliiton alaisen Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen tarkoituksena on yhä kehittää ja laajentaa maakunnan kansanmusiikin harrastusta ja harrastajien keskinäistä yhteistoimintaa. Toimintatapoina ovat mm. soittotapahtumien, kokousten, kurssien, juhlien, kilpailujen ja opintomatkojen järjestäminen. Vuodesta 2014 yhdistys on valinnut vuosittain alueellisen Vuoden kansanmuusikon. Nimitys on myönnetty Varsinais-Suomen alueella kansanmusiikin parissa ansioituneelle henkilölle. Tänä vuonna Vuoden kansanmuusikoksi valittiin kaikki maakunnan kansanmusiikin harrastajat tunnustuksena koronapandemiankin keskellä ylläpidetystä harrastustoiminnasta ja tsemppimielestä. Nytky vuonna 1986. Ämmät äänessä onnittelemassa 100-vuotiasta Veikko Kotirantaa 2018, Yläneen pelimannit 1973. Pelimannit piknikillä Seurasaari Soi -tapahtumassa. A nj a H in kk an en
• 21 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite Vuoden 2022 yhteissoittokappaleet Varsinais-Suomesta. & # 43 .. jœœœœœœ œœ œœ œœ G œœ œœ œœ C ..œœ jœœœœœœ G œ œœ œœ œ ..œœ J œœ D 7 & # 6 ..œœ jœœœœœœ D 7 œœœœœœ œœ œœ 3 ..œœ jœœœœœœ G œœ œœ œœ œœ œœœœœ œœ 3 C ..œœ jœœœœœœ G œœœ œœœœœœœœ & # .. 13 ..œœ J œœ œœœœ D 7 1. ..œœ jœœœœœœ œœœœœœœœ œœ 3 ..œœ jœœœœœœ G 2. œ œœ œœ D 7 ..œœ J œœ œœ G ..œœ jœœœœœœ & # .. 20 ..œœ jœœœœ œœ G œ œœ œœ ..œœ jœœ#œœœœ A m ?? œœ ..œœ jœœœœœœ D 7 œ œœ œœ & # 26 ..œœ J œœ œœ œœ ?? œœ G ..œœ J œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœ œœœœ C ..œœ Jœœ œœ œœ A m & # .. 32 ..œœ jœœœœ œœ D 7 œœœœœœœœ œœ 3 1. ..œœ jœœ œœ G ?? œ œ 2. .œ J œœ œœ G ..œœ Veikon valssi n:o 1 Veikko Kotiranta sov. Veikko Kotiranta & # 42 .. œ œ œ œ G œœœ œœ œœœœ œ D 7 œœœœ œ œ G œ œ œ œ œœœ œœ & # .. .. 7 œœœœœœœ D 7 Fine œ œ jœ‰ G œœœ œ œ C œœœ œ œ G œ œ#œœ œ œ D 7 œœœœœ œ G & # .. .. 13 œœœ œ œ C œœœ œ œ G œ œ#œœœœœ D 7 œ œ jœ‰ G œœœ œ œ G œ œ œ œœ A m & # .. 19 œœœ œ œ D 7 œ œ œ œ œ G œ œœ œ œ C œ œœ œ œ G œœ œœœœ D 7 œ œ jœ‰ G Mandoliinipolkka Eino Sointula soinnut Marja Ilola
• 22 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 22 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 & bbb 44 œ œœœ œ œ œœ Ke tä si nä tyt tö nyt C m œ œ œ œœ œ rii a ta ai ot, kun B b C m œ œ œœ œ œ œœ nua ruut te ni päi vät si nä E b œ œ œ œ œ œœ ryäs tit mul ta pois, si nä F m G m & bbb 5 œ œ œ œ œ œ veit mi nun on ne ni, C m œ œ œ œ œ œ œ ryäs tit mi nun rau ha ni, F m C m œ œ œ œ œ œ mi täs pä hyä ty ä B b œ œ œ œ sii tä nyt on. C m Ketä sinä tyttö laulanut Juho Siltamäki, Laitila Nuotinnos ja soinnut Markus Rantanen & ## 42 œœœœœœ D œœœœœ œœ œœœœœ H m E m œœœœœœœœ A 7 œœœœœœ D D/C # œœœœœœ H m D/A & ## .. .. 7 œ œœœ œ œ A 7 œ œœ D œœœœœœœœ G A 7 œœœœ D œœ œœœœœ H m E m œœœœœœœœ A 7 & ## .. .. 13 œ œœœ œœ D D/C # œ œœœ œ H m D/A œ œ œ œ œ œ A 7 œœœ D œœœ œœœ D œ œ œ œ & ## .. 19 œœœ œœœ H m œ œ œ A 7 œœœ œœœ D œ œ œ œ œœœ œ œ œ A 7 œ œ œ D & ## .. 25 œ œœœ œœ A A/G œ œœœ A/F # A/E œ œœœ œœ D D/C # œ œœ œ A D/H .œ œœœœ D .œ œœœœ G E m & ## .. .. 31 .œ œ œ œ œ A 7 œ œ D .œ œœ œœ D œ œ œ œ œ A 7 .œ œœ .œ œœ G D & ## .. 36 œ œ œ œ œ A 7 .œ œ œ œ œ D œ œ œ œ œ A 7 œ œ œ œ œ œ œ D Katrilli Kiikalasta soittanut Kustaa Hammar (synt.1840) muistiinmerkinnyt Rikhard Mäkinen 1900 soinnut Jukka Janka-Murros
• 23 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 • PELIMANNI-LIITE & ## C .. œœœœœ D œ œ œ œ G H m A 7 A 7 /C # œ œ œ œ D œ œ œ œ ? œœœœ ? œœœœ œ œ œ œ A 7 & ## 8 œ œ œ œ ? œœœœ ? œœœœ œ œ œ œ D œ œ œ œ ? œœœœ ? œœœœ G & ## .. 15 œ œ œ .œ Jœ A 7 œ œ œ œ 1. œ œ œœ œ œ œ œ œ G H m A 7 /C # A 7 2. œ œ œ œ œ A 7 œ œ œ Œ & ## .. 21 œœœ œ œ#œ A œ œ#œœœœ œœœ œ œ#œ D œ œ# œ œ œœ œœœ œ œ#œ A œ œ#œ œœœ & ## .. n# .. 27 œœœ œ œœ D A 7 1. ? œ Œ D 2. œ œ Œ œœ D N.C. œ Œ œ Œ G .? œ œ œ œ œ œ A m & # 33 .? œ œ C œ Œ œ Œ D 7 .? œ œ œ œ œ# œ G œ œœœœœœ A m D 7 œ Œ œ Œ G & # 39 .? œ œ G œ œ œ œ A m ? œ œ C D 7 ? œ œ A m œœœœœ œ D 7 G œœœœœ œ C D 7 & # .. 45 œœœœœœœœ G E 7 /G # D 7 ? œ œ A m œœœœœ œ D 7 G œœœœ .œ Jœ C D 7 1. œ jœ œœœ œœ D 7 G G 2. œ jœ œœ œ Œ D 7 G G Marssi Turun seudulta soittanut ja nuotintanut P.A.Nummelin (1835-1925) Naantalin Luonnonmaa soinnut Jukka Janka-Murros 1. Ketä sinä tyttö nyt riiata aiot, kun nuaruuteeni päivät sinä ryästit multa pois, veit minun onneni, ryästit minun rauhani, mitäspä hyätyä sinulla siitä nyt ois? 2. Kun rakkautes liiton ja uskollisuutesi ja lupasit iäti seurata mua, mutt nyt sinä minut hyljäsit, petit, halpa oli sulle minun rakkauteni. 3. Kun vielä minä muistan, kun aurinko kirkas säteitä taivaalta minulle loi, niin silloin tuo tyttö kaunis ja nuori, tulevaisuustoiveita rintaani toi. 4. Mutt anteeksi pyyrän ystävä sulta, jos miältäsi koskaan mä rikkonut oon, yksin mä kaikki kärsiä tahron, siks kuni silmäni umpehen luon. 5. Mitäs minä muistelen mennyttä aikaa, kun elämä katoo kuin unelma vaan, mun elämäni uneton, iloton, rauhaton, osakseni minulle sallittu on. 6. Kun hyvästi sanon nyt ystävä sulle, en pilkalla koskaan muistele sua, vaikk rinnastani rauhan olet sinä vienyt, kyyneleeni kuivua koskaan ei voi. Tämä sydäntä särkevä, sanoiltaan ja säveleltään vanhakantainen vuodatus on yksi Juho Siltamäen kansanrunousarkistoonkin tulkitsemista lauluista. Ketä sinä tyttö
• 24 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 & # 42 .. .œœ .œœœ œ G œœ .œœ œ œœ .œœ .œœ D 7 œ œ .œœœ G .œœ .œœœ œ œœ .œœ œ E m & # .. .. 7 œ œ .œœ .œœ D 7 œ œœ jœ ‰ G œ œ .œœ .œœ C œ œ .œœ .œœ G œ œ .œœ .œœ D 7 & # .. 12 œ œ .œ œ œ G œ œ .œœ .œœ C œ œ .œœ .œœ G E m7 œ œ .œœ .œœ A m D 7 œ œœ jœ ‰ G Schottis från Åbo SLS Yngre dansmelodier (1044) soinnut Marjaana Puurtinen & & ## ## 42 42 I II œ œœ œ œ œ œœ œ œ D œ .œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ G œ .œ œ œ .œ œ œ œ .œ œ œ œ .œ œ A œ œ œ œœ œœ œœ & & ## ## .. .. .. .. I II 7 1. œ œœœœœœ œ œœœœœœ A œœœœ œœ œ œœ œ œ D 2. œ œœœœœœ œœœœœœœ A œ œ œ œœ œœ œœ D œ œ œ œ œ œœ œœ ..œœ œ G œ œ œ œ œ œœ œœ ..œœ œ D & & ## ## .. .. I II 13 œ œ œ œ œ œœœœœ œœ A œ œ œ œ œœ œœ D œ œ œ œœ œœ œœœœ ..œœœ G œ œ œ œœ œœ œœ ..œœ œ D œ œ .œ œ œœœœœœœœ A œ œ œ œœ œœ œœ D Strandbergspolkan Trad. Korpo Not & stämma Marianne Maans
• 25 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 • PELIMANNI-LIITE Pohjoissavolaisten pelimannien Juokin Malja siirtyi kesän 2021 Siilifolkissa seuraavaksi vuodeksi varpaisjärveläiselle viulupelimanni Erkki Niiraselle. Kansanmusiikin harrastajien keskuudessa hän on ollut vuosikymmenien ajan maakunnan arvostetuimpia pelimanneja. Yhteiset soitot Niiranen aloitti 1970-luvulla Varpaisjärven pelimanneissa. Ryhmän hajottua hän jatkoi lapinlahtelais-varpaisjärveläisissä Pällikkään pelimanneissa, joka mestaripelimanni Kalevi Kainulaisen johtamana piti ansiokkaasti esillä yläsavolaista soittoperinnettä ja toi samalla julki myös Kainulaisen uutta rikasta säveltuotantoa. Pällikkään pelimannien sulautuessa myöhemmin Kaskikuusen pelimanneihin Niiranen on ollut sen kantavia voimia. Vuosikymmeniä jatkunut soitto on koulinut hänestä taitavan viulupelimannin, joka savolaisena soittajana makustelee mielellään myös kaustislaista tyyliä ja tuntee hyvin esimerkiksi legendaarisen mestaripelimannin Konsta Jylhän tuotannon. Pelimannien joukossa Niiranen ”ei tee itseään tykö”, kuten Savossa sanotaan, mutta soittotaito ja viulun puhdas ääni puhuvat puolestaan. Pohjois-Savon pelimannit ovat jakaneet Juokin Maljaa koko Siilifolkin ja sitä edeltäneen Ystin ajan. Ensimmäisenä maljan sai Ylä-Savon pelimannien oltermanni Pertti Malinen, vuosi sitten kuopiolainen kitaristi ja laulaja Aija Koistinen. Nimensä tunnustuspalkinto on saanut Sisä-Savossa vuosisata sitten soitelleelta viulupelimanni Juokki Nousiaiselta, joka oli yksi aikansa parhaita soittajia koko maassa. Juokin soitteet kuuluvat edelleen maakunnan pelimannien vakio-ohjelmistoon. Seppo Kononen Veisaten syksyyn Ylä-Savon pelimannien Eloveisuut Varpaisjärvellä päättivät perinteiseen tapaan pohjoissavolaisten kansanmusiikin harrastajien kesäkauden koronavuonna 2021. Antti Janka-Murroksen johdolla harjoiteltiin joukko hengellisiä sävelmiä, ennen muuta oman maakunnan mestaripelimannilta Kalevi Kainulaiselta, unohtamatta Konsta Jylhääkään . Niitä kuultiin sitten illan pelimanniseuroissa, jossa muu ohjelma rakentui kuulijain toivomille hengellisille lauluille ja virsille. Syksyyn lähdettiin siis sananmukaisesti veisaten, mutta iloisin mielin. Koronaviruksesta huolimatta menneestä kesästä jäi oikeinkin mukavat muistot, kun tutut soittajaiset voitiin viedä läpi jossakin muodossa. Kaavin Telkkämäen puskasoitto juhannuksen edellä kokosi toistasataa kuulijaa kaskiperinnetilan pihalle, kauniiseen talonpoikaiseen ympäristöön. Heinäkuun ensimmäisen viikon Siilifolkissa teltta jäi pystyttämättä ja iltaohjelmat soittamatta, mutta neljän tunnin päiväohjelmat vietiin läpi kuutena päivänä taivasalla Siilinjärven torilla ja paljolti maakunnan omin voimin. Ainoa vieras oli kirkossa esiintynyt näyttelijä Seela Sella . Arvioitiin, että Siilifolkissa olisi käynyt torilla kuulolla kolmisentuhatta henkeä. Useimmat pohjoissavolaiset ryhmät kävivät esiintymässä talkoohengessä, ja iloisia oltiin, kun lavalle nousi myös muutama nuorten tyttöjen ryhmä omatekoisine lauluineen. Tuuren sottiisissa Pielaveden Laukkalassa jouduttiin Jaakon päivänä pieniin kuulijarajoituksiin. Sen sijaan pelimanneja oli nyt tavallistakin enemmän, kun päästiin soittamaan yhdessä Kaustisen Purppuripelimannien kanssa. Seurantalon yhteissoitossa oli mukana kolmattakymmentä soittajaa, ja kuulijoille tarjottiin sama neljän ensimmäisen mestaripelimannin ohjelmisto, jota koko maassa valmisteltiin kesän Kaustiselle. Purppuripelimannit esiintyivät omilla kappaleillaan sekä kirkossa että iltakonsertissa. Viulupelimanni Riitta Hämeen-Anttilan 80-vuotiskonsertti oli sekin muhkea, kun mukana olivat kaikki ryhmät, joissa päivänsankari on ollut tai on edelleen mukana. Tuusniemen juhlassa muistettiin samalla myös kahta Hämeen-Anttilan soittotoveria Anja Onatsua ja Yrjö Ihalaista . Ryhmillä oli kesän mittaan soittoja niin paljon, että esimerkiksi Riuttalan perinteiseen soittoon rukiinleikkuukisojen yhteydessä ei riittänyt tällä kertaa soittajia. Soittoja on tiedossa hyvin syksyllekin ja erityisesti Ylä-Savon puolella. Kaskikuusen pelimannien viime kesänä äänittämä levy Kalevi Kainulaisen kappaleista on valmistumassa ja antaa hyvän pohjan konserteille, samaten kuin kolmen vuoden takainen Savolainen messu, jolle jatkuvasti on kysyntää. Uudistumistakin tapahtuu, kun Kuopion kansalaisopistossa aloittaa uusi ryhmä Anna Janka-Murroksen johdolla. Harjoituksia on kahden viikon välein. Ryhmässä on todennäköisesti montakin Kuopion pelimannien soittajaa, joten viisaaksi on nähty puolittaa tämän ryhmän keskiviikkoiset harjoitukset. Uusi ryhmä kokoontuu sunnuntaisin. Seppo Kononen Juokin Malja viulupelimanni Erkki Niiraselle Kuulumisia Pohjois-Savosta Patrik Weckman johti Tuuren sottiisin yhteissoiton, jossa savolaiset pääsivät soittamaan yhdessä Kaustisen Purppuripelimannien kanssa. Erkki Niiranen sai Juokin maljan Siilifolkin päätöskonsertissa 10.7. M ai ja VÄ än än en
• 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Suomen Huuliharpistit ry:n huuliharppufestivaalit järjestettiin Mäntyharjulla elokuussa. Tapahtumakeskuksena oli luonnonkaunis ravintola Kurkiniemi pihapiireineen. Munnaritreffit-nimellä kulkeva tapahtuma alkoi perjantaina iltapäivällä Mäntyharjun Huuliharpistien lastenkonsertilla ja esiintymisillä palvelutaloissa. Kurkiniemen illan aluksi esittelin tremoloharppuja, kitarasäestystä helpottavaa capon käyttöä, sävellajien muuttamisia ja siten saavutettavia soundien tasapainoa. Ilta jatkui leppoisasti aurinkoisessa pihapiirissä, kun huuliharpistit esiintyivät vuorotellen ja useampaankin kertaan. Lauantain aloitti perinteinen soittajien soiva marssi torille. Tulokahvien jälkeen festivaalit avasi kansanedustaja Antti Häkkänen , joka puhui kulttuurin merkityksestä ja kohtaamisten tärkeydestä ihmisille. Ministeri Pertti Salolainen , Suomen Huuliharpistien pitkäaikainen jäsen, kertoi oman soittoharrastuksensa olevan perintöä äidiltään, joka oli hyvä huuliharpunsoittaja sekä innoittaja. Salolainen korosti, että huuliharppua ei arvosteta riittävästi ja usein sitä ei edes huomata. Huomattaisiin varmaan, jos se puuttuisi. Esimerkiksi vaikkapa Bob Dylanin tai Beatlesien musiikissa huuliharpuilla on ollut olennainen sija. Aivan sama on ollut rock-musiikissa tai iskelmissä. – Ei se, että soitin itsessään on halpa, tee siitä muita vähäpätöisempää. Sotien jälkeen huuliharppu oli suosittu soitin, koska se oli muihin soittimiin verrattuna halpa. Näin myös nykyään, hyvän soittoharrastuksen voi aloittaa pienellä rahalla. Sanojensa vakuudeksi ministeri Salolainen otti esille huuliharpun ja soitti muutaman kappaleen tyylikkäästi perinteistä suomalaisten pelimannien kielibassoa käyttäen. Soittajat jalkautuivat ryhmiin ja kävivät soittamassa kauppaliikkeissä. Lauantai huipentui SM-kisoihin. Aikaisemmin tuomaristossa ollut kromaattisen huuliharpun erityistaitaja Heikki Jäntti totesi kerran, että jokaista soittajaa, joka tulee näihin kisoihin, pitää arvostaa, koska monelle tämä hetki ja tämä päivä on vuoden tärkein. Kilpailupäällikkö Juhani Niskanen totesi puolestaan palkintojenjakotilaisuudessa, että kokonaisuudessaan tämän vuoden kisa oli korkeatasoisin ja myös kärjenkin osalta kaikkien aikojen tasaisin. Myös he, jotka eivät nyt yltäneet palkintosijoille, ovat nostaneet huomattavasti tasoaan. Virolainen Piccolo-yhtye esiintyi sekä torikahvilassa että iltatilaisuudessa. Virossa huuliharpunsoitto on taidokasta ja sitä, kuten myös kansanmusiikkia arvostetaan. Virallisen ohjelman jälkeen jatkuvat pienimuotoiset jamittelut majapaikoissa. Nyt taso oli korkealla, kun mukana oli ministeri ja laulamassa kävi myös komeaääninen oopperalaulaja. Soittelun ohessa jutusteltiin lämminhenkisesti ja välillä myös vakavia. Näitä ajatuksia ja suunnitelmia kirjattiin myös päätöksinä sunnuntaina pidetyssä hallituksen kokouksessa. Yksi niistä oli, että tärkeää yhteistyötä virolaisten huuliharpistien kanssa syvennetään edelleen. Nuorten ja naisten määrän kasvattamiseen sekä harrastajajoukon laventamiseen yhdistyksessä halutaan panostaa. Yhdistys on tarkoitettu tasavertaisesti kaikille huuliharpisteille tyylilajista tai tasosta riippumatta. Veli-Jussi Lietsala Suomen Huuliharpistit ry, puheenjohtaja Ainutlaatuista soittotapahtumaa vietettiin Uuraisten Kyynämöisellä perinteisesti heinäkuun viimeisenä perjantaina. Ensimmäisen kerran Eino Kuitunen kutsui tuttuja hanuristeja soittamaan kesämökilleen jo 40 vuotta sitten. Paikka on Uuraisilla, pienen metsäautotien päässä ja opastus on aina hoidettu nuottiavainkyltillä tienposkessa. Soittokutsu välittyy puskaradiolla – kaikki osallistujat tietävät, että heinäkuun viimeisenä perjantaina soitetaan. Kesämökin kuisti muodostaa luontaisen soittolavan, kahvit ja makkarat tarjoillaan pienessä kesäkeittiössä. Paikan erikoisuus on Einon itsetekemä savusauna, joka on aina lämmitetty vieraille. Uima-altaana toimii tontilla kiertävä metsäpuro. Eino kertoo, että hänen lisäkseen ainoa kaikissa tapahtumissa mukana ollut soittokaveri on Taisto Lähteelä , joka aikanaan on soitellut tansseja. Nytkin Taiston soitosta kuului pitkä ja osaava perinne. Muu tapahtuman vierasjoukko on neljän vuosikymmenen aikana hiljalleen vaihtunut, mutta lähipaikkakuntien harmonikanharrastajat ovat edelleen mukana. Vieraskirjan mukaan vieraita on ollut jopa 5060, ja yhtenä vuotena mökillä laskettiin olleen 25 haitaria. Haitari ja savusauna -festareilla ei ole painettua ohjelmaa, ei erikseen kutsuttuja taiteilijoita, ei sovittuja soittovuoroja. Kaikki saavat soittaa ja ihan mitä haluavat, yksikseen tai ryhmissä. Vuorot vaihtuvat sujuvasti: osa saunoo, toiset soittavat, yleisö laulaa. Minut yllättää joka kerta se, miten paljon yhteisiä kappaleita eri-ikäiset soittajat osaavat ja miten luontevasti yhteissoitto alkaa, muuttuu ja sujuu. Kuudelta illalla aloitettiin ja yhdeltätoista me viimeiset soittajat pakkasimme soittimemme, söimme grillistä viimeiset makkarat ja hyvästelimme isäntäväen. Toivottavasti Kuituset jaksavat ainutlaatuista perinnettä jatkaa. Huuliharppu soi myös ministeritasolla Haitari ja savusauna Huuliharpun soiton Suomen mestareita 2021 ovat: Ilkka Matikka, Mäntyharju, diatoninen Eero Perttunen, Savukoski, kromaattinen Veli-Jussi Lietsala, Orivesi, blues Mäntyharjun Huuliharpistit, yhtyesarja Munnari-maestro, Ilkka Matikka, sai suurimman pistesaaliin ja myös suurimman pokaalin. Teksti ja kuva: Kari Eskola Pertti Salolainen Ve liJu ss i Li et sa la
• 27 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Eteläpohjalaiset Spelit saatiin spelattua Etelä-Pohjanmaan Opistolla kauniina elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Hieman tummia pilviä alkoi tulla koronatilanteen yltymisen myötä, mutta lupa juhlille saatiin. Epävarmuutta laskeutui yleisön joukkoon, ja kävijämäärä jäi hieman totuttua vähäisemmäksi, mutta tunnelma säilyi silti spelimäisen hyvänä. Ohjelma laadittiin siten, että tasokasta kansanmusiikkia oli joka makuun ja esiintyjille tarjottiin mahdollisuus tulla esiin kätköistään. Tästä tulikin paljon kiitosta, että pelimannit pääsivät tapaamaan toisiaan ja esittelemään taitojaan. Ohjelmakirjo koostui aktiivisesti esillä olevista kansanmuusikoista ja -musiikkiryhmistä. Perjantai-illalla Speliväki pääsi nauttimaan J. Alfred Tannerin kupleteista Juha Hautaluoman ja Pasi-Pekka Vainionpään esittäminä. Tämän jälkeen iltaa vauhdittivat Tallarin ja Bill Hotan konsertit. Samaan aikaan harrastaja-areenalla soivat 2-rivissävelet. Lauantaipäivälle järjestettiin merkkisuoritustilaisuus. Kolme pelimannia esitti musiikkitaitojaan hyväksytysti raadille. Päivä koostui iällisesti monen sadan vuoden ajalle ajoittuvasta musiikkitarjonnasta. Vanhinta musiikkia tarjosi Duo Raili ja Jussi Peltonen cembalolla ja sellolla esittäen ikiaikaiseen La Folia -teemaan syntyneitä sävellyksiä eri säveltäjiltä. Piia Kleemolan ja Tea Polson konsertissa kuultiin viululla ja cembalolla esitettyjä polskasävelmiä 1700ja 1800-luvuilta Samuel RindaNickolan nuottikirjasta. Pia Kleemola luennoi meneillään olevasta tutkimustyöstään esittäen samalla eteläpohjalaisilta viulupelimanneilta tallennettuja sävelmiä. Vuosien 2020-2021 Speliyhtye Vinteliska toi monipuolisessa konsertissaan tanssillisen tervehdyksen Speliyleisölle. Auditorion lauantai-iltapäivä ja ilta koostui tämän lisäksi pääosin harmonikkamusiikista: Anne-Mari Kanniainen teki sävelellisen maailmanympärimatkan ja spelien suojelijan, mestaripelimanni Airi Hautamäen konsertissa kuultiin Airin lisäksi hänen opetusuransa ja musiikkinsa ympärille syntyneitä kansanmusiikkiryhmiä. Hänen ensimmäisestä esiintymisestä tuli kuluneeksi 65 vuotta. Markku Lepistö tarjosi ystävineen erinomaisen vähärivisperinteeseen pohjautuvan Lakeuden kutsu -konsertin. Illan konserttiannin päätti taidokas Nope-yhtye ilmavalla ja vauhdikkaalla ohjelmistollaan. Etelä-Pohjanmaan Opiston Liakka-talon ja Vanhan Juhlasalin areenoilla päästiin nauttimaan samanaikaisesti huikeista ohjelmakokonaisuuksista Yli-Rahnaston Pelimannien ´Jonsei piru niin Könni´-konsertissa sekä Marit ja Mikot ja Tiilat ja Rentukat -kuorojen sekä FolkKanat -lauluyhtyeen esittäminä. Esiintyipä iäkäs oltermannimme Lasse Peltonenkin edelleen soinnikkaalla lauluäänellään kahteen kertaan. Oman soitannollisen mausteensa Spelitapahtumaan toivat uskolliset Speliesiintyjämme Kaikki esiintyjät ja esiintyjäryhmät olivat paneutuneet ohjelmansa laadukkuuteen huolella ja yleisö poistui haltioituneena osallistumistaan konserteista. Sunnuntai-iltapäivälle kokeiltiin jotain uutta: tapahtuma siirrettiin Seinäjoelle Törnävän entisen sairaalan, Piirin alueelle. Tähän 49. Spelien päätöskonserttiin sekä Eteläpohjalaiset Spelit kansanmusiikkiyhdistys ry:n 50. juhlavuoden aloituskonserttiin saatiin pääesiintyjäksi Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta. Tapahtuma tarjottiin ilmaiskonserttina yleisölle, jota saapuikin paikalle reilut 400 henkilöä. Kiitos mukana olleelle yleisölle ja monipuolisen ohjelman tarjonneille erinomaisille esiintyjille. 50-vuotisjuhlaSpelit spelataan Spelit-tapahtuman syntysijoilla Kauhajoella 17.-19.6.2022. Timo Saarimäki Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry:n puheenjohtaja. Eteläpohjalaiset Spelit 6.-8.8.2021 Suomen Huuliharpistit ja Suomen Kansanmusiikkiliitto järjestävät etäkurssin huuliharpisteille 6.-7.11.2021. Kurssilla opetellaan erilaisia polskatyylejä ja kielibassosäestystä helpohkojen kappaleiden avulla sekä tutustutaan bluesharpun eri asteikoihin. Opetus tapahtuu korvakuulolta ja tabulatuurien avulla, joten nuottien tuntemus ei ole välttämätöntä. Kurssilla käytetään C-, Gja Am (harmoninen) bluesharppuja. Mukaan voi toki tulla muunkin mallisella soittimella, mutta pääasiallisesti kurssi on suunnattu bluesharpulle. Tule mukaan ja tehdään ilmasta ääntä! Opettajana kurssilla on Jari Komulainen. Opetusajat molempina päivinä klo 10-11.30 ja 12-13.30 Hinta: Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistysten jäsenille 35 €, ei-jäsenille 45 €. Jos olet eläkeläinen, työtön tai maahanmuuttaja, voit hakea opintoseteliä kurssille osallistumiseksi. Opintosetelin arvo varmistuu myöhemmin. Ilmoittautumiset 22.10. mennessä. Lisätiedot ja ilmoittautumislomakkeet: www. kansanmusiikkiliitto.fi/koulutukset, www.suomenhuuliharpistit.fi Kurssi järjestetään yhteistyössä Kansalaisfoorumin kanssa. Turpapolskaa – polskaa blueshuuliharpulla -etäkurssi Markku Lepistö ystävineen: Antti Paalanen (vas.), Miia Palomäki ja Leija Lautamaja.
• 28 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 TALLENTAA • JULKAISEE • TUTKII • KOULUTTAA • KEHITTÄÄ • TIEDOTTAA • PALVELEE POLENTAYHTYEEN ESIKOISALBUMI ON TÄÄLLÄ! Polenta: Kaustinen Turbo Jonna Lankisen, Aino Kinnusen, Olli Sippolan ja Mikko Malmivaaran muodostama Polenta nousi kansanmusiikkiväen tietoisuuteen vuoden 2019 Konsta Jylhä -kilpailun myötä, kun yhtye vei kilpailun voiton energisillä, riehakkailla ja ”konstailevilla” tulkinnoillaan Konsta Jylhän sävellyksistä sekä Kaustisen alueen perinnesävelmistä. Yhtyeen esikoisalbumi tarjoilee saman keitoksen turboladattuna taltiointina. Tilaa omasi osoitteesta kansanmusiikki-instituutti.fi! Jokasyksyinen pääkaupunkiseudulla ja Tampereella järjestettävä Etnosoi!-festivaali tunnetaan koskettavasta ja monipuolisesta musiikkiannistaan, jota se tarjoaa tänäkin vuonna. Festivaalin musiikkivieraita ovat Sam Lee (UK), Yinon Muallem (IL), Natalia Castrillón (CO), Sarah Palu , Vilma Jää , Iara Dias (BR), DJ Killabeatmaker (CO), NaharY , Marjo Smolander ja DJ Palmu . Englantilainen Sam Lee on Mercury Prize -ehdokas, joka hurmasi yleisön Etnosoi!-festivaalilla vuonna 2013. Kaivattu artisti palaa Suomeen kriitikoiden ylistämän kolmannen albuminsa Old Wow laulujen kera. Palkittu säveltäjä, mestariperkussionisti sekä ud-luutun taitaja Yinon Muallem konsertoi nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Israelissa irakilaisperheeseen syntyneen ja vuosia Istanbulissa asuneen artistin jazz on saanut vaikutteita suufilais-, klezmerja romaniperinteistä, Balkanin alueen musiikeista sekä turkkilaisesta ja intialaisesta musiikista. Etnosoi!ssa voidaan nauttia myös Helsingissä jo useamman vuoden asuneen kolumbialaisen harpputaiteilijan ja laulajan Natalia Castrillónin The Global Harp, A Transcultural Journey -konsertin ensiesityksestä. Castrillónin musiikilliset juuret ovat latinalaisamerikkalaisessa perinnemusiikissa, klassisessa sekä kokeellisessa musiikissa. Kahden konsertin illassa Vuotalossa kuullaan akustista musiikkia Brasiliasta Iara Diasin kokoaman trion tulkitsemana sekä Vilma Jään teos Kosto, jossa elektroninen musiikki kohtaa suomalais-ugrilaisen lauluperinteen ja arkistonauhat. Sarah Palun ylistettyä elokuvamaista nykymusiikkia, kansanmusiikkia sekä elektronista musiikkia yhdistelevä albumi Ikivirta sai Emma-ehdokkuuden, ja sitä on striimattu yli puoli miljoonaa kertaa. Kappaleet kuullaan ensimmäistä kertaa livenä huippumuusikoista kootun yhtyeen tulkitsemina Sellosalissa 12.11. Tutustu muuhun runsaaseen Etnosoi!ohjelmaan osoitteessa etnosoi.fi: Avajaisklubi, Nathan Riki Thomsonin elokuva ja naismuusikkoutta, transkulttuurista yhteistyötä ja raja-aitojen ylitystä käsittävä seminaari sekä isänpäivän Lasten Etnosoi! tarjoavat kaikille maailman musiikin ystäville valoa marraskuuhun. Oheisohjelma tarkentuu syksyn mittaan. Etnosoi!-festivaalilla perinnemusiikkia ja moderneja biittejä Kolumbiasta Karjalaan Natalia Castrillón Yinon Muallem
• Varaa risteilylippusi nyt www.ikaalistenmatkatoimisto. Silja Europa Silja Europa 7.–8.1.2022 www.folklandia.fi #folklandia
• 30 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Muistoissamme Alkukesän kauniina päivänä meidät yllätti suruviesti Antti Lehtolan menehtymisestä. Satakunnan harmonikkaja kansanmusiikin suuri vaikuttaja, Ruosniemen hanurien perustaja, dir. mus. Antti Lehtola menehtyi äkillisesti 85-vuotiaana Porissa. Hän oli syntynyt Kullaalla 08.10.1935. Antti Lehtola oli ammatiltaan maalari. Hän toimi Porin maalareiden ammattiosaston johtokunnassa 27 vuotta. Nuorena kansallisen tason kilpaurheilu oli hänelle tärkeä liikuntamuoto juoksuja hiihtolajeissa, joissa tuli myös menestystä. Raskas tasoitetyö ja selkärankareuma pakottivat hänet jäämään sairaseläkkeelle jo 50-vuotiaana. Antti oli intohimoinen musiikin harrastaja. Erityisesti kansanmusiikki oli lähellä hänen sydäntään. Pikkupojasta alkaen musiikki oli mukana hänen kodissaan, kun isoveli sai kolmirivisen haitarin. Antin salaa harjoittelema Emma-valssi soi jo kuusivuotiaalta. 11-vuotiaana hän liittyi Kullaan torvisoittokuntaan soittaen alttotorvea ja es-kornettia. Myöhemmin hän toimi myös soittokunnan varajohtajana. Musiikkiteoreettiset tiedot ja käytännön taidot saatuaan, sekä työllään hankkimillaan säästöillä, Antti hankki viisirivisen haitarin. ”Oli se kovan säästämisen takana” oli Antti kertonut. Myöhemmin hän soitti vielä useissa eri torvisoittokunnissa oman orkesterinsa lisäksi ja johti useita eri laulukuoroja. Omaa tanssiorkesteria Antti Lehtola suunnitteli jo 22-vuotiaana lisäansioiden toivossa. Se toteutui 1959 ja heti Kullaalla tanssittiin Antti Lehtolan tahdissa. Hanurin lisäksi hän soitti trumpettia. Monien kysyessä Antilta haitarinsoiton opetusta hän keräsi Ruosniemen soittopiirin, joka perustettiin helmikuussa 1984. Vaikka kyselijät olivat aikuisia, panosti hän heti alusta alkaen nuoriin soittajiin. Ruosniemen hanurit oli näin saanut alkuopetuksen käyntiin. Seuraavana vuonna opetusta annettiin Porin työväenopiston opintopiirinä. Soittopiirin laajentuessa kolmeen eri tasoryhmään sekä kaksirivisten opetukseen oli soittajien määrä jo yli 30 soitto-oppilasta. Työväenopistolla hän opetti musiikkia 40 vuotta. Myös yksityisoppilaita hän opetti vuosikymmeniä. Harmonikan korjaus ja huolto olivat tarpeellisia taitoja, jotka hän myös hallitsi. Antti oli innostava ja empaattinen opettaja, joka näki jokaisen oppilaansa arvon. Hän oli opettajan mallikuva. Monet oppilaspolvet ajattelevat häntä edelleen lämpimästi. Hänellä oli taito antaa opetusta niin, että jokainen koki sen motivoivaksi ja tavoitteelliseksi. Yhdistys kutsui Lehtolan kunniajäsenekseen 1994. Soittoryhmänsä kanssa Antti esiintyi jatkuvasti. Jokakesäinen Kiikoisten purpurijuhlat oli yksi tärkeimmistä hänen oppilaidensa esiintymisja kilpailupaikoista, jossa Antti toimi myös tuomarina. Myös Ikaalisten harmonikkaviikon esiintymiset eri tilaisuuksissa ja monet Pori-folk tapahtumat Antti johti soittoryhmineen. Tekemänsä soitto-oppaan lisäksi Antti myös sävelsi musiikkia. Hääpäivän ruusut , Kiikoisten valssi , Vuosi Valkjärvellä sekä monet muut on tallennettu useille äänilevyille. Porin kaupungin kulttuurilautakunta palkitsi Antti Lehtolan perinteisen hanurimusiikin tasokkaasta esitys-, tallennusja opetustyöstä 1996. Sata-Häme Soi palkitsi Lehtolan 1998 ansiokkaasta ja korkeatasoisesta harmonikkaharrastuksen eteen tehdystä työstä. Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Antti Lehtolalle director musices arvonimen 2003. Satakunnan kansanmusiikkiyhdistys on nimennyt Antti Lehtolan Satakunnan vuoden pelimanni 2011 -tittelin haltijaksi. Suomen harmonikkaliitto ry on kutsunut dir.mus. Antti Lehtolan kunniajäsenekseen 2014. Suomen Kansanmusiikkiliitto ry on myöntänyt Ruosniemen hanurien perustajalle, dir.mus. Antti Lehtolalle, Satakunnan Oltermannin nimen ja arvon 2014. Korona esti suunnittelemamme 85-vuotisjuhlakonsertin viime vuonna, mikä nyt vaihtui muistokonsertin suunnitteluun. Antti oli luotettava ja ystävällinen. Hän arvosti ja kunnioitti ihmisiä. Hänen seurassaan nautti anttimaisesta tilannekomiikasta, taidosta löytää huumorinhöysteisiä arkea keventäviä asioita. ”Hyvän, ahkeran ihmisen muisto niin paljosta kertoa voi. Se kertovi kaikesta siitä, mi elämän aateloi. Siitä kertovat tuhannet soittotunnit, työn ääressä vierineet ja keveät – sekä raskaat jo vaienneet askeleet. Puoliso ja tytär menettivät huolehtivan perheenisän, sisko veljen ja me soittotoverit sekä ystävät kaipaamme iloista, loppuun asti elämässä kiinni ollutta ahkeraa Anttia. Markku Häkli Ruosniemen hanurit ry Kesäkuussa kuulimme suru-uutisen, mestaripelimanni Jussi Haanpää oli nukkunut pois. Jussi oli Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistyksen (aluksi pelimanniyhdistys) perustajajäsen ja PohjoisPohjanmaan oltermanni. Jussi nähtiin vielä Oulussa keväällä 2019 järjestetyn Samuelin Poloneesin pääkonsertin yleisössä. Viisija kaksirivistä haitaria soittanut Jussi esiintyi tanssimuusikkona, sooloesiintyjänä, yhtyemuusikkona, kansantanssiryhmien säestäjänä sekä harrastajateattereiden säestäjänä. Jussi oli keskeisessä roolissa mm. Oulun Pelimanneissa, Iso Ilossa ja Teatteri Neliapilassa. Jussi teki yksin ja yhdessä muiden pelimannien kanssa useita äänitteitä ja nuotinsi Pohjois-Pohjanmaan ja etenkin synnyinpaikkakuntansa Piippolan Leskelän kansanmusiikkia. Jussi oli myös pidetty pelimannikurssien ja hanurinsoiton opettaja ja seurasi kiinnostuneena oppilaidensa muusikkouran etenemistä. Jussin opissa olleista useat ovat menestyneet esimerkiksi valtakunnallisissa harmonikkakilpailuissa. Itselläni oli ilo soitella Jussin kanssa monenlaisissa tilanteissa. Hän ei ollut koskaan huonolla tuulella ja omasi ne kuuluisat ”lehmänhermot”. Hyväntuulisuus välittyi musiikkiin ja yleisöön. Jussilla oli myös harvinaislaatuinen taito luoda kontakti kanssasoittajiin. Kun Jussin viereen istahti soittamaan, hymy nousi itselläkin huulille ja soittoon tuli ihmeellistä lisäenergiaa. Liisa Kantola Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys Antti Lehtola 08.10.1935 – 22.05. 2021 Jussi Haanpää 5.2.1932-2021 La ur i O in o
• 31 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Heinäkuun 28. päivä 2021 tuli tieto mestaripelimanni Reino Valkaman poismenosta. Reino nukkui pois kotikunnassaan Alavudella Karoliinakodissa. Hän oli syntynyt 23.5.1937. Reino ja Erkki Valkama saivat mestaripelimannin arvon Kaustisella 1989 ensimmäisinä huuliharpisteina. Reino meni naimisiin 50-luvulla Sisko Tupamäen kanssa Alavuden Kontoperältä, jossa he aloittivat maanviljelystilan hoidon. Reino ja Sisko muuttivat Helsinkiin 60-luvulla ja velipoika Erkki tuli perässä. Töissä veljekset olivat rakennuksilla, vanginvartijoina Keravalla sekä VR:llä. Reino oli lahjakas piirtäjä ja kävi Helsingissä Taidekoulussa. Vuonna 1971 tuli muutto kotitanhuville Alavudelle, jossa maatilanhoito jatkui ja Reino teki töitä Alavuden Puunjalostustehtaalla ennen eläkkeelle lähtöä. Reino Valkamalla on useita huuliharpunsoiton Suomen mestaruuksia ja esiintymisiä Kaustisella, Speleissä ja erilaisissa juhlissa omassa maakunnassa ja luonnollisesti Alavudella. Reinon soittotyyli oli puhdasta, tarkkaa eikä siihen ei kuulunut mitään ylimääräistä. Tärkeimmät kappaleet, jotka kuuluivat Reinon ja Erkin ohjelmistoon lähes kaikissa tilaisuuksissa olivat Lappajärven polska , Isä-Matin polkka ja Vanha polkka Laihialta . Voidaan sanoa, että Reinon soitto tuli suorahan syrämmestä melekeen koko harppu suus laajalta alueelta kuten Reinon pelimanniystävät ovat todenneet. Tärkein pelimanniystävä oli huippusoittaja Erkki Kalevi Vihinen Keski-Suomesta, jonka kanssa veljekset tekivät lp-levyn Hilpeät Huuliharput mukana Terho Kemppi ja Esko Jääskä Seinäjoelta ja Ville Laurila Kuortaneelta. Mainitaan vielä esiintymiset Tarvajärven ohjelmissa ja Kun ilta ehtii – Heikki Hietamiehen ohjelmassa Georg de Godzinskyn kanssa. Valkaman soittotyyli kiinnosti huuliharpisteja USA:ta myöten. Tauno Krossin nuottikirjan kautta suomalaisesta kansanmusiikista kiinnostunut Rob Barnett opetteli vibraattoa ja kielikomppia Valkaman Hilpeät Huuliharput levyn avulla. Me eteläpohjalaiset kansanmusiikin ystävät muistamme Reino Valkamaa hänen jyhkeää olemustaan ja aitoa pelimanniotettaan yhtenä maakuntamme ja maamme parhaista huuliharpunsoittajista. Reinon muistoa kunnioittaen Jorma Aro Spelien entinen puheenjohtaja Seinäjoelta Mestaripelimanni ja lusikkataituri Veikko Kuivala menehtyi 8.7.2021 kotonaan Liedon Viinamäessa 91 vuoden iässä. Veikon elämä voisi olla meille monelle kuin unesta, niin vaiherikkaan elämän hän ehti kokea. Veikko syntyi 12.8.1929 Viipurissa. Veikon isä työskenteli talvisodan aikana viestikomppanian kouluttajana Sakkolan Kiviniemessä JP4 kasarmilla. Jatkosodassa Veikko palveli sotilaspoikana Paavo Nurmen komppaniassa. 13-vuotiaana Veikko kuljetteli polkupyörällä punaleimaisia kirjeitä, sotasalaisuuksia, ja pyysi kuittauksia tärkeiltä herroilta. Veikko arveli ettei veli venäläinen osannut arvata, että pikkupoika olisi tärkeillä asioilla. Veikolle myönnettiin neljä ansiomitalia palveluksistaan ja hänet nimettiin Varsinais-Suomen Sotilaspoikien Perinnekilta ry:n kunniajäseneksi. Sotien jälkeen Veikko oli paimenpoikana Sysmän Särkilahdessa ja renkinä Paakkisissa. Vuonna 1947 Veikko lähti merille ja seilasi neljän lipun, Suomen, Norjan, Panaman ja Ruotsin alla, työskennellen laivan lämmittäjänä ja timpermannina kahdeksan vuoden ajan. Meriltä palattuaan Veikko työskenteli Valkeakosken paperitehtaalla ja Rauman telakalla sekä vuosina 1960–65 Kälviällä palopäällikkönä. Kälviältä Veikko palasi kotiseudulleen Lietoon, jossa hän jatkoi sukutilaansa Viinamäen isäntänä kolmannessa polvessa. Lusikansoiton Veikko oppi norjalaisen laivan lämmittäjänä toimineelta vanhalta merimieheltä, pannuhuoneen vahtikaverilta. Rytmitajun Veikko kertoi perineensä isältään, joka oli armeijassa viestittäjä. Veikko arveli, että morsetuksesta oli jäänyt hänelle tahti veriin. Välillä soitto jäi pitkiksi ajoiksi, kun työt veivät mukanaan. Veikko kiersi maailmaa myös Suomen pyöräilymaajoukkueen huoltajana ja hierojana. 1970-luvulla hierojakoulussa Veikko kutsuttiin kerran pomon pakeille. Hän luuli tehneensä jotain väärää, mutta ei, paras hieroja laitettiinkin Presidentti Kekkoselle. Kekkonen ei ollut paljoa puhunut, mutta oli erittäin tyytyväinen käsittelyyn. Soittoharrastus elpyi eläkkeelle siirtymisen jälkeen 90-luvun puolivälissä, kun Veikkoa pyydettiin mukaan pelimannipiireihin. Pelimannimusiikista ja soittokavereista muodostui Veikolle henki ja elämä. Veikko oli erittäin pidetty, hyväntuulinen soittokaveri ja viihdyttäjä. Hän soitti lukuisten mestaripelimannien ja kansanmusiikkiryhmien rinnalla usean vuosikymmenen ajan. Keuhkoahtauma hidasti vuosituhannen vaihteessa tahtia, mutta oikean hoidon löydyttyä Veikko palasi soiton pariin. Vuonna 2017 Veikko nimettiin mestaripelimanniksi Kaustisella, kautta aikain ensimmäisenä lusikan soittajana ja varsinaissuomalaisena pelimannina. Veikon soittotaito oli ainoa laatuaan koko Suomessa. Hän oli itseoppinut mestari, joka veisti käsin puusta omat soittimensa, loi oman soittotyylinsä ja kaivoi soittimestaan uskomattoman vivahteikkaan ja rytmikkään äänimaiseman. Ensimmäisen levynsä Viinamäen Musiikkiopisto hän julkaisi allekirjoittaneen kanssa vuonna 2018. Veikko piti viimeiseen asti huolta soittokunnostaan ja harjoitteli kotonaan mm. Järviradion tahdissa. Hän oli lähdössä tänä kesänä Kaustisellekin, mutta kansanmusiikkijuhlien peruunnuttua ystävät toivat Kaustisen Veikon luo. Viimeisen keikan Veikko soitti ystävineen Turun tuomiokirkon messussa 20.6.2021. Eila-vaimon ja lähiomaisten lisäksi Veikkoa jäivät kaipaamaan lukuisat ystävät ja muusikot. Antti Paalanen MuT Mestaripelimanni Reino Valkama on poissa Mestaripelimanni Veikko Kuivala 1929-2021 A nu Å be rg H ilk ka Ko tk am aa
• 32 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Syyskausi tuo tullessaan verkkokoulutusideoita, yllättäviä tarpeita ja myös uusia ratkaisuja. Niitä pyrkivät tarjoamaan opintokeskus Kansalaisfoorumin verkkokeijut. Verkkokeiju on Kansalaisfoorumin pedagoginen tukipalvelu, joka auttaa jäsenjärjestöjen verkossa toteutettavien koulutusten valmistelussa ja toteutuksessa. Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille palvelu on maksuton. Verkkokeijulta voi tiedustella apua esimerkiksi verkkokoulutuksen suunnitteluun, toteutusvaihtoehtojen kokeiluun ja vertailuun tai vaikkapa vinkkejä oppimateriaalin verkkoistamiseen. Verkkokeijut antavat tukeaan etänä ja joustavasti. Kansalaisfoorumin verkkokeijuilla on oman alan osaamisensa lisäksi intoa ja kekseliäisyyttä digitaalisen teknologian hyödyntämiseen taiteellisessa toiminnassa. Musiikkia korville, luureilla tai ilman Tukea tarjoaa myös Kansalaisfoorumin uusin verkkokeiju, Kristian Heberg Oulusta. Kristianin erityisala on musiikki, jonka parissa hän on työskennellyt pitkään ja monessa roolissa. Kristian toimii kolmen kuoron täysipäiväisenä johtajana, jonka lisäksi hän on pianisti, säveltäjä ja sovittaja, ja hallitsee laajasti erilaiset musiikkityylit, musiikin pedagogiikkaa, teknologiaa ja teoriaa. Kristian piirtää myös nuotteja ja tekee virtuaaliorkestraatioita. Digitaalinen teknologia on laajentanut Kristianin kuoronjohtamistoimintaa etäaikana virtuaalikuoroja orkesteriprojekteiksi. Äänittämisen, äänieditoinnin ja masteroinnin lisäksi sujuvat myös livemiksaus ja taltioinnit. Kristian taitaa myös visuaalisen ilmaisun ja tekee videoita aina kuvauksesta jälkituotantoon, josta erityisosaamisena mainittakoon ilmakuvaus. Lisäksi Kristian on toiminut Zoom-kouluttajana ja etäajan tukihenkilönä useille yhdistyksille. Hän hallitsee yleisimmät verkkotoimintaa sujuvoittavat ohjelmistot, yhteydenpitomenetelmistä yhteissoiton mahdollistaviin audiosovelluksiin. Kristianin neuvoa saa kysellä pieniin ja suuriin haasteisiin, ja häntä voi verkkokeijuilun ohella tiedustella myös kouluttajaksi mainituista aiheista. “Minua innostaa kaikki uuden oppiminen ja asioiden haltuun ottaminen mahdollisimman laajasti ja monipuolisesti. Haluan pysyä uusista ilmiöistä aina ajan tasalla ja jaan saatua osaamista myös auliisti aina muillekin.” Luovia ratkaisuja ja yhdessä oppimista Verkkokeiju-palvelun tärkein ajatus on se, että yhdessä luovasti kokeillen löytyvät parhaat ratkaisut kaikkiin kysymyksiin. Jos siis tuntuu, että verkkokeijumme voisi auttaa teitä verkkokoulutusten valmistelussa ja toteutuksessa, lähettäkää sähköpostia osoitteeseen info@skaftuki.fi tai ottakaa yhteys puhelimitse: Tuula Hyystinmäki / puh. 045 657 7358. Etsitään yhdessä teille sopiva asiantuntija avuksi! Tulevan vuoden koulutuksia suunnitellessa on hyvä muistaa, että Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistykset voivat hakea Kansalaisfoorumilta tukea kurssien järjestämiseen. Kurssi voidaan järjestää joko lähitai etäopetuksena tai niiden yhdistelmänä. Lisätietoa löytyy kotisivuiltamme osoitteesta kansalaisfoorumi.fi/ kurssituki. Rauno Laasanen (s. 18.3.1930) poistui keskuudestamme 18.4.2021 Kokkolassa. Rauno syntyi Vetelissä kymmenlapsiseen maanviljelijäperheeseen. Oppikoulun käytyään hän hankki metsäteknikon koulutuksen ja työskenteli metsänhoitoalalla. Soile-vaimo oli lähtöisin Sievistä, jonne perhe asettui aluksi asumaan mutta muutti sittemmin Kokkolaan. Raunon ja Soilen perheeseen syntyi neljä lasta. Rauno tunnettiin monipuolisena ja tarmokkaana musiikkimiehenä. Hän soitti viulua ja toimi laulusolistina sotien jälkeen perustetussa veteliläisessä Tempopojat-tanssiorkesterissa. Myöhemmin 1990-luvulla Rauno liittyi kokkolalaiseen Adios-kvintettiin, jossa hän toimi viulistina. Näiden pestien väliin sijoittui jäsenyys Remellin jousiorkesterissa, joka esittää klassista musiikkia ja kansansävelmiä. Rauno lauloi pitkään Kokkolassa toimivassa Lauluveikot-kuorossa. Tämän lisäksi hän säesti kokkolalaista Torikööriä yli kymmenen vuoden ajan. Kansanmusiikki oli kuitenkin Raunolle kaikkein rakkain musiikkilaji. Hän kuului Markku Tunkkarin johtaman Talkoopelimannit-yhtyeen perustajajäseniin ja soitti viulua tässä yhtyeessä lähes kaksikymmentä vuotta. Raunon säveltämästä kansanmusiikista ovat tunnetuimpia Metsämiehen masurkka, Nokkisen Oskarin valssi sekä Sievin jenkka. Talkoopelimannit-yhtye on levyttänyt näistä kappaleista ensiksi mainitun.Me Raunon soittoja laulukaverit muistelemme häntä lämmöllä. Kaikissa kokoonpanoissa arvostettiin Raunon avuliaisuutta ja idearikkautta. Hän oli kohtelias, luotettava ja yhteistyötaitoinen musiikillisissa toimissaan. Kun pidettiin harjoituksia ja esiinnyttiin, Rauno oli aina täysillä mukana. Raunon pelimanninviulu soi kauniisti ja täyteläisen harmonisesti. Mutta nyt se on siis vaiennut. Timo Pynssi ja Esko Johnson Rauno Laasanen in memoriam Muistoissamme Kansalaisfoorumin uusi verkkokeiju palveluksessanne To ni Po lla ri Kristian Heberg K at i K an al a.
• 33 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Ensikertalainen Kaustisella Kokemus vavisutti koko ihmistä. Koronan vuoksi kaikki tapahtumat olivat peruuntuneet jo puolentoista vuoden ajan, toinen toisensa jälkeen. Oli jännittävää päästä kokemaan yhdessä muiden kanssa, millainen on koronaturvallinen festivaali. Ennen kaikkea oli ilo päästä konsertteihin ihan oikeasti, nähdä toisia kuuntelijoita ja ihka eläviä esiintyjiä. Se ei ole vähän se, näinä aikoina. Elämysten kirjo oli suuri. Minulla ei ollut juurikaan odotuksia sen enempää esiintyjistä kuin tilaisuuksista, koska aiempaa kokemusta ei ollut. Silti ja ehkä siksi, ne yllättivät monella tapaa. Monet esitykset olivat tiukasti ajan virrassa, mutta aiheita oli etsitty myös menneestä. Desiree Saarela ja Triskel kertoivat tarinaa naisasia naisesta Anna Skogista sadan vuoden takaa, josta minulla ei ollut mitään käsitystä. Kuinka näin merkittävä nainen on jäänyt huomiotta historian kirjoissa. Tässä onkin yksi kansamusiikkiperinteen tärkeä tehtävä. Se siirtää tarinoita sukupolvelta toiselle ilman auktoriteetteja. Suusta suuhun, mielestä mieleen niin, että ne jättävät kuulijaan kunnon muistijäljen. HIstoria tarvitsee muidenkin kuin valtaapitävien äänen. Piirainen Blom Company oli myös kaivanut historiallisia arkistoja ja se esitti koskettavan laulun naisesta, joka sai isättömän lapsen. Kovin toisin kuin nyt ovat asiat olleet vain reilut puoli vuosisataa sitten. Ja kyllä se kipu ja elämän vääryys tuli läpi, vaikka esitys liikkui tässä ajassa taitavasti. On tärkeää, että emme unohda mistä me tulemme. Nämä tarinat kertovat siitä, keitä me olemme ja miksi. Se, joka ei ymmärrä historiaa, ei ymmärrä tätä päivää. Me tarvitsemme näitä tarinoita yhä enemmän, kun maailma ympärillämme on hajoamassa kaaokseen. Me tarvitsemme Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin perinteitä ja tarvitsemme nuoria muusikoita, jotka sitovat meille yhteen tarinoita menneestä tähän päivään. Minulle kerrotaan, miten kaustislainen perinne on syntynyt ja miten se elää tänäkin päivänä. Lapset tulevat mukaan jo hyvin pienenä. He saavat tunteen siitä, että heidät nähdään ja heistä välitetään, he kuuluvat yhteisöön. Kokemus on lapselle koko hänen maailmankuvaansa muokkaava. Nuori pelimanni kasvaa sukupolvien ketjussa ja tietää oman arvonsa ja paikkansa. Perinne on todellista kasvatustyötä ja se antaa varmasti eväitä elämän muillekin osa-alueille. Villen pipon alla, upea katettu tila ulkona, seurasin soittajia, näin kuinka he kommunikoivat ilman puhetta keskenään. Siinä on sävyjä ja huumoria, ohjeita ja tukea, melkein kaikkea mitä myös puhumalla voisi esittää. Sen näkeminen, miten ihmiset heräävät eloon yhdessä musikoidessaan, on sivusta seuraajalle voimakas kokemus. Musiikki yhdistää heitä ja meitä kuulijoita, me kaikki kuulumme yhteen. Meissä kaikissa on enemmän yhteistä kuin eroja. Uutena kävijänä pelkäsin ulkopuolisuutta. Toisin kävi. Tunnelma oli kaikkialla hyvin lämmin, säätä myöten. Kotiin tultuani kaivoin isoisäni virsikanteleen esille, saisinkohan tästä jotain ääntä? Teksti: Anne Orioni Kuvat: Veli-Jussi Lietsala Olin elämäni ensimmäistä kertaa Kaustisen kansanmusiikkkifestivaleilla kesällä 2021. Kokemuksen jälkeen en voi kuin ihmetellä miksi näin oli, sillä kävin yksillä parhaimmista musiikkifestivaaleista koskaan. Festareilla, jonne jokainen kaverinikin haluaisi, jos vain tietäisi, mitä Kaustisella oikein tapahtuu.
• 34 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Organisaation nim Mikä se on Milloin perustettu Missä toimii Toiminnan keskeiset tavoitteet Keskeisimmät toimintamuodot? Palkatun henkilökunnan määrä Vuosibudjetti € Valtionapu Jäsenmaksut Toiminnan tuotot *) Muut tulot **) Föreningen Brage i Helsingfors Yhdistys edistää suomenruotsalaista kansallispukujen, tanssin, laulun, leikkien, musiikin ja muiden perinteiden kansankulttuuria. Perustettu 1906 Toimisto sijaitsee Helsingissä. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja säilyttää suomenruotsalaista kansankulttuuria laajimmassa merkityksessä ja tehdä siitä tunnetaan sekä kotimaassa että ulkomailla. Yhdistyksen toiminta koostuu kolmesta pääryhmästä: esiintymistoiminta (kansantanssi, kansanmusiikki, kuorolaulu) kurssit ja seminaarit (työpajoja lapsille ja nuorille, aktiviteetteja esikouluryhmille, kursseja ja seminaareja) tutkimusja tiedotustoimet Bragen pukutoimisto vastaa suomenruotsalaisten alueiden kansallispuvuista suomenruotsalaisen kansankulttuurin edistämiseksi ja pyrkii säilyttämään aineettoman kulttuuriperinnön, ts. kansanpukujen valmistus, live. Kansanpukukonsultti antaa tietoa ja neuvoja tapahtumissa eri paikoissa ja järjestää näyttelyitä, koulutusta, tutkimusta ja tapahtumia. 2 vakituista työntekijää (2 kokopäiväistä, 1 osa-aikainen) ja lisäksi 10-20 palkallista henkilöä aika ajoin (vaihtelee vuosittain) 200 000€ 20 % 3 % 30 % 47 % Finlands svenska folkmusikinstitut Finlands svenska folkmusikinstitut (FMI), on suomenruotsalaisen kansanmusiikin ja – tanssin tietokeskus. FMI on osa Svenska litteratursällskapet i Finland -organisaatiota. SLS on vuonna 1885 perustettu tieteellinen seura, jonka tehtävänä on säilyttää, tutkia ja levittää tietoa ruotsalaisesta kulttuurista Suomessa. Hallinnollisesti FMI kuuluu SLSn arkiston alaisuuteen. Toiminta alkoi 1978 osana Finlands svenska spelmansförbund rf.:n toimintaa. 1988 perustettiin erillinen yhdistys. Vuonna 2008 FMIn toiminta siirtyi osaksi Svenska litteratursällskapet i Finlandin (SLS) toimintaa. FMI toimii Vaasassa, mutta palvelee asiakkaita valtakunnallisesti. FMI tehtävänä on edesauttaa kansanmusiikin ja –tanssin kulttuuriperinnön tuntemuksen lisäämistä osana Suomen ruotsalaista kulttuuriperintöä, tallentaa tätä musiikillista kulttuuriperintöä sekä asettaa kansanmusiikkiaineistot käyttöön FMIn kohderyhmille mm tutkijoille, kansanmusiikin harjoittajille sekä suurelle yleisölle. Musiikin julkaiseminen ja kustantaminen, avoin haku julkistetaan kerran vuodessa. Musiikki julkaistaan sekä digitaalisilla alustoilla että cd-levyinä. FMI kerää, tallentaa ja julkaisee kansanmusiikkiin ja –tanssiin liittyvää arkistoaineistoa. Avoimesti saatava, kerran vuodessa ilmestyvä e-aikakausilehti Folk och musik, joka keskittyy kansanmusiikkiin ja kansantanssiin Suomen ruotsinkielisilla alueilla ja Pohjoismaissa. (https://fom.journal.fi) Säännölliset tieteelliset tutkimuseminaarit ja webinaarit ajankohtaisista aiheista. Osallistuminen erilaisiin kansantanssitapahtumiin ja kansanmusiikkitekijöiden esilletuominen Suomessa Aktiivinen viestintä Neljä henkilöä työskentelee FMI:hin liittyvissä työtehtävissä, tämän lisäksi FMIn päällikkönä toimii SLSn arkiston Vaasan yksikön päällikkö. Kokonaisuudessaan SLS:llä on n 85 työntekijää. 390 000 € 15 % – – 85 % Finlands Svenska Folkdansring Kansanmusiikkija kansantanssialan ammattilaisten ja harrastajien kattojärjestö. 6 jäsenpiiriä ja 37 kansantanssiryhmää. Perustettu 1931 Yhdistyksen kanslia on Helsingissä mutta toimintaa on kaikkilla suomenruotsalaisilla alueilla Suomessa sekä Ahvenanmaalla. Folkdansringenin tehtävänä on organisoida kansantanssitoiminta Suomen ruotsinkielisillä seuduilla, levittää kiinnostusta ja tietoa kansantansseista ja -leikeistä sekä kansantanssikulttuurista yleensä, herättää ymmärrystä kansanmusiikkiin ja kansallispukuihin sekä edistää yhteistyötä vastaavien järjestöjen kanssa kotimaassa ja Pohjoismaissa. Folkdansring toteuttaa tavoitteet kurssitoiminnalla, julkaisuilla ja maan kattavilla kokoontumisilla. Folkdansringenillä on kaksi palkattua henkilöä, toiminnanjohtaja 80 % työajalla ja pääohjaaja 20 % työajalla. 70 000 € 20 % 15 % – 65 % Suomen Nuorisoseurat Suomen Nuorisoseurat ry on valtakunnallinen nuorisotyötä tekevä järjestö, jonka tehtävänä on tukea paikallisten nuorisoseurojen toimintaa. Ensimmäinen nuorisoseura perustettiin Kauhavalla v. 1881. Nuorisoseuratoimintaa on sekä kaupungeissa että maaseudulla ympäri Suomea. Toimintaa toteuttavat paikalliset nuorisoseurat, aluetoimistot ja valtakunnallinen liitto. Nuorisoseuroissa jokaisella lapsella, nuorella ja aikuisella on mahdollisuus harrastaa kulttuuria, kasvaa aktiiviseksi yhteisön jäseneksi ja kokea tekemisen riemua! Tarjoamme kaikenikäisille laadukkaita harrastuksia, kuten tanssia, teatteria, musiikkia, sirkusta ja liikuntaa. Palkatun henkilökunnan määrä: riippuu vuodesta, n. 50 henkilöä vuositasolla ja iso joukko määräaikaisia ja freelancereita n. 3 miljoonaa euroa n. 33 % Toiminnan tuotot ja muut tulot vaihtelevat vuosittain niin paljon, että mahdoton antaa prosenttilukuja. Suomessa on monta järjestöä ja organisaatiota, joiden nimistä voi päätellä niiden olevan tekemisissä kansantanssin ja kansanmusiikin kanssa. Tavalliselle kansanmusiikin ja kansantanssin harrastajalle saattaa olla epäselvää, miksi on näin monta järjestöä tai mitkä niiden tehtävät ja toiminnan tavoitteet ovat. Kansanmusiikki-lehti päätti ottaa asioista selvää ja kokosi tiedot organisaatioista yhteen. Kyselyn ulkopuolelle on jätetty paikalliset yhdistykset ja festivaalit sekä oppilaitokset. Kansanmusiikki 2/2021 esiteltiin Suomen Kansanmusiikkiliitto ry, Kansanmusiikki-instituutti ry., Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus (KEK), Maailman musiikin keskus Global Music Centre, Karjalainen Nuorisoliitto ry. ja Finlands svenska spelmansförbund r.f. Tässä numerossa esitellään lisää suomenruotsalaisia organisaatioita sekä Nuorisoseurat ry. Viimeksi mainitusta oli 140. juhlavuoden kunniaksi artikkeli Kansanmusiikki-lehden numerossa 1/2021, josMitä löytyy kansanmusiikin ja kansantanssin järjestökentältä? osa 2 Sauli Heikkilä *) Tarvikemyynti, kurssituotot, palvelumyynti, lipunmyynti **) Lahjoitukset, apurahat, osallistumismaksut, sponsorointi jne.
• 35 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Organisaation nim Mikä se on Milloin perustettu Missä toimii Toiminnan keskeiset tavoitteet Keskeisimmät toimintamuodot? Palkatun henkilökunnan määrä Vuosibudjetti € Valtionapu Jäsenmaksut Toiminnan tuotot *) Muut tulot **) Föreningen Brage i Helsingfors Yhdistys edistää suomenruotsalaista kansallispukujen, tanssin, laulun, leikkien, musiikin ja muiden perinteiden kansankulttuuria. Perustettu 1906 Toimisto sijaitsee Helsingissä. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja säilyttää suomenruotsalaista kansankulttuuria laajimmassa merkityksessä ja tehdä siitä tunnetaan sekä kotimaassa että ulkomailla. Yhdistyksen toiminta koostuu kolmesta pääryhmästä: esiintymistoiminta (kansantanssi, kansanmusiikki, kuorolaulu) kurssit ja seminaarit (työpajoja lapsille ja nuorille, aktiviteetteja esikouluryhmille, kursseja ja seminaareja) tutkimusja tiedotustoimet Bragen pukutoimisto vastaa suomenruotsalaisten alueiden kansallispuvuista suomenruotsalaisen kansankulttuurin edistämiseksi ja pyrkii säilyttämään aineettoman kulttuuriperinnön, ts. kansanpukujen valmistus, live. Kansanpukukonsultti antaa tietoa ja neuvoja tapahtumissa eri paikoissa ja järjestää näyttelyitä, koulutusta, tutkimusta ja tapahtumia. 2 vakituista työntekijää (2 kokopäiväistä, 1 osa-aikainen) ja lisäksi 10-20 palkallista henkilöä aika ajoin (vaihtelee vuosittain) 200 000€ 20 % 3 % 30 % 47 % Finlands svenska folkmusikinstitut Finlands svenska folkmusikinstitut (FMI), on suomenruotsalaisen kansanmusiikin ja – tanssin tietokeskus. FMI on osa Svenska litteratursällskapet i Finland -organisaatiota. SLS on vuonna 1885 perustettu tieteellinen seura, jonka tehtävänä on säilyttää, tutkia ja levittää tietoa ruotsalaisesta kulttuurista Suomessa. Hallinnollisesti FMI kuuluu SLSn arkiston alaisuuteen. Toiminta alkoi 1978 osana Finlands svenska spelmansförbund rf.:n toimintaa. 1988 perustettiin erillinen yhdistys. Vuonna 2008 FMIn toiminta siirtyi osaksi Svenska litteratursällskapet i Finlandin (SLS) toimintaa. FMI toimii Vaasassa, mutta palvelee asiakkaita valtakunnallisesti. FMI tehtävänä on edesauttaa kansanmusiikin ja –tanssin kulttuuriperinnön tuntemuksen lisäämistä osana Suomen ruotsalaista kulttuuriperintöä, tallentaa tätä musiikillista kulttuuriperintöä sekä asettaa kansanmusiikkiaineistot käyttöön FMIn kohderyhmille mm tutkijoille, kansanmusiikin harjoittajille sekä suurelle yleisölle. Musiikin julkaiseminen ja kustantaminen, avoin haku julkistetaan kerran vuodessa. Musiikki julkaistaan sekä digitaalisilla alustoilla että cd-levyinä. FMI kerää, tallentaa ja julkaisee kansanmusiikkiin ja –tanssiin liittyvää arkistoaineistoa. Avoimesti saatava, kerran vuodessa ilmestyvä e-aikakausilehti Folk och musik, joka keskittyy kansanmusiikkiin ja kansantanssiin Suomen ruotsinkielisilla alueilla ja Pohjoismaissa. (https://fom.journal.fi) Säännölliset tieteelliset tutkimuseminaarit ja webinaarit ajankohtaisista aiheista. Osallistuminen erilaisiin kansantanssitapahtumiin ja kansanmusiikkitekijöiden esilletuominen Suomessa Aktiivinen viestintä Neljä henkilöä työskentelee FMI:hin liittyvissä työtehtävissä, tämän lisäksi FMIn päällikkönä toimii SLSn arkiston Vaasan yksikön päällikkö. Kokonaisuudessaan SLS:llä on n 85 työntekijää. 390 000 € 15 % – – 85 % Finlands Svenska Folkdansring Kansanmusiikkija kansantanssialan ammattilaisten ja harrastajien kattojärjestö. 6 jäsenpiiriä ja 37 kansantanssiryhmää. Perustettu 1931 Yhdistyksen kanslia on Helsingissä mutta toimintaa on kaikkilla suomenruotsalaisilla alueilla Suomessa sekä Ahvenanmaalla. Folkdansringenin tehtävänä on organisoida kansantanssitoiminta Suomen ruotsinkielisillä seuduilla, levittää kiinnostusta ja tietoa kansantansseista ja -leikeistä sekä kansantanssikulttuurista yleensä, herättää ymmärrystä kansanmusiikkiin ja kansallispukuihin sekä edistää yhteistyötä vastaavien järjestöjen kanssa kotimaassa ja Pohjoismaissa. Folkdansring toteuttaa tavoitteet kurssitoiminnalla, julkaisuilla ja maan kattavilla kokoontumisilla. Folkdansringenillä on kaksi palkattua henkilöä, toiminnanjohtaja 80 % työajalla ja pääohjaaja 20 % työajalla. 70 000 € 20 % 15 % – 65 % Suomen Nuorisoseurat Suomen Nuorisoseurat ry on valtakunnallinen nuorisotyötä tekevä järjestö, jonka tehtävänä on tukea paikallisten nuorisoseurojen toimintaa. Ensimmäinen nuorisoseura perustettiin Kauhavalla v. 1881. Nuorisoseuratoimintaa on sekä kaupungeissa että maaseudulla ympäri Suomea. Toimintaa toteuttavat paikalliset nuorisoseurat, aluetoimistot ja valtakunnallinen liitto. Nuorisoseuroissa jokaisella lapsella, nuorella ja aikuisella on mahdollisuus harrastaa kulttuuria, kasvaa aktiiviseksi yhteisön jäseneksi ja kokea tekemisen riemua! Tarjoamme kaikenikäisille laadukkaita harrastuksia, kuten tanssia, teatteria, musiikkia, sirkusta ja liikuntaa. Palkatun henkilökunnan määrä: riippuu vuodesta, n. 50 henkilöä vuositasolla ja iso joukko määräaikaisia ja freelancereita n. 3 miljoonaa euroa n. 33 % Toiminnan tuotot ja muut tulot vaihtelevat vuosittain niin paljon, että mahdoton antaa prosenttilukuja. sa toiminnasta kerrotaan seikkaperäisesti. Taulukossa olevat talousluvut ovat viitteellisiä ja edustavat ns. normaalivuosia. Monilla budjetit vaihtelevat vuosittain paljon riippuen hankkeiden määristä.
• 36 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 36 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Celenka: Villoi varsa Nordic Notes V illoi varsa on voimakas, koskettava, ja harmoninen kokonaisuus jonka intensiteetti avausraidasta lähtien pitää otteessaan. Celenkan muodostaa Emmi Kujanpää (laulu & kantele), Eero Grundström (harmoni & laulu) ja Jarkko Niemelä (trumpetti & laulu). Vuonna 2013 perustetun Celenkan musiikki on inspiroitunut karjalaisista, slaavilaisista ja balkanilaisista musiikkiperinteistä. Levyn laulujen materiaalia yhtye on kerännyt eri arkistolähteistä ja muokannut niistä edelleen sovituksia. Lisäksi levyllä kuullaan muutamia yhtyeen jäsenten omia perinteestä inspiroituneita sävellyksiä. Musiikki sai aikaan monta kertaa kylmät väreet levyä kuunnellessa. Kanteleen herkät kudelmat, harmonin rytmiset säestyskuviot ja virtuoottiset trumpettisoolot yhdessä moniäänisen laulun kanssa menevät ihon alle. Instrumentaatio mahdollistaa sopivasti eri perinteiden tulkitsemisen ja kuulostaa kokoaan isommalta. Senni Heiskanen Maarika & the Frocodiles Tree Dimensional Tunes Maailman musiikin keskus M aarika & the Frocodiles -yhtyeen debyyttialbumilla Tree Dimensional Tunes kuullaan yhtyeen keulahahmon Maarika Aution länsiafrikkalaisista musiikkiperinteistä ammentavia sävellyksiä. Yhtyeen monipuolisessa instrumentaatiossa keskeiseen asemaan nousee Maarikan laulu sekä balafonin ja koran soitto. Levyn kansiteksteistä käy ilmi, että mandinkankielellä “bala” tarkoittaa puuta ja “fo” puhua eli balafonin soidessa puu kirjaimellisesti puhuu. Levyn kansitaide, albumin nimi sekä balafonin nimen merkitys käyvät mielikuvia herättävää ja oivaltavaa dialogia toistensa kanssa. Balafonin pehmeä ja puoleensavetävä sointi muodostaa mielenkiintoisen yhdistelmän yhtyeen rytmikkään ja svengaavan ilmaisun kanssa. Musiikissaan Maarika käsittelee koskettavalla tavalla aiheita, joita voi olla vaikeaa muuten ilmaista ääneen. Maarikan sanoin: “Sanoja uupuu, mutta onneksi soittimilla niitä riittää.” Hanna Ryynänen Alda: Nine Worlds Omakustanne 2021 A ldan valoisa debyyttialbumi pistää tanssijalan vipattamaan, mutta skandinaavishenkisen pelimannipoljennon sekaan mahtuu myös hauskoja rytmisiä jekkuja. Taitava soittajatrio on löytänyt erinomaisen tasapainon. Elias Frigårdin sopraanosaksofoni ja Veera Kuisman viisikielinen viulu kietoutuvat toisiinsa leikkisästi – välillä toinen vie ja pyörittää, sitten osat taas vaihtuvat. Kuisman soundissa riittää myös pientä friktiota, joka herättää mielenkiinnon. Saksofoni tarjoilee välillä uneksivia melodiatuokioita – niin miellyttäviä kuin hetket ovatkin, ne kävisivät ainoana käytössä olevana väriyhdistelmänä helposti tylsäksi. Frigårdilla riittää kuitenkin huomattavasti enemmän sävyjä soitossaan. Luottomies Timo Alakotila tarjoaa pianonsa äärellä koko ajan kuulasta ja juurevaa tukea melodiasoittimille. Hänellä riittää tyylikkäitä työkaluja monipuoliseen musisointiin, vaihtelua on koko ajan ja silti rauhallinen ote pysyy. Henkilökohtaisesti koen levyn maagisimman hetken Moment Before -kappaleessa, kun maailma hetkeksi pysähtyy ja pianon korkeat sävelet kohtaavat viulun matalat pizzicatot. Ohjelmistosta suurin osa on Kuisman omia sävellyksiä, Frigårdilta on mukana pari biisiä, ja amerikkalaiselta Jeremy Kitteliltä yksi. Vaihtelua riittää herkistä hitaista balladeista (Joulukoti) vastustamattomiin riemutuokioihin (Bee Reel, perinteinen Jonk Jonas). Tove Djupsjöbacka Iin Laulupelimannit: Kuin ruusu loistossaan Omakustanne 2021 A hkerastipa Iin laulupelimannit tuottaa soivaa aineistoa. Nyt sai päivänvalonsa jo kolmastoista levy. Unto Kukan johtama pelimannikuoro tarjoilee pääasiassa Oulun Vepsän kylästä löytyneen 1800-luvun nuottikirjan aineistoa. Sanoja nuottivihossa ei ollut, joten lauluaineisto on löydyttävä muualta. Unto Kukka on tehnyt upean työn alueensa kansanmusiikin tunnetuksi tekemisessä. Johtajan mandoliini nousee terävällä soinnillaan yli muiden. Levyn monipuolisuutta on laajennettu muutamalla ulkolaisella kappaleella. Eksoottisin lienee islantilainen Dýravisur, jonka vaihtuvat tahtilajit tekevät laulun haasteelliseksi. Esityksiä voisi elävöittää muutaman tanssiaskelikon avulla. Kyselkääpä Oulun tanssinopettajiksi aikovilta opiskelijoilta. Yksi ja kaksi ja yks kaks kol – kaksi eteen, yksi taakse... Antti Koiranen Lapua-Uusi Guinea: Virittää Eclipse Music 2021 L apua Uusi-Guinea on uudempi tulokas kotimaisella kansanmusiikkikentällä, mutta ensilevytyksen perusteella lupaillaan varsin suuria. Jossakin määrin 90-lukuiset yhtyeet kuten Progmatics, Pirnales ja Koinurit kuuluvat Lapua Uusi-Guinean soinnissa, mutta ehdoton vetonaula on Santeri Kaipiaisen piano, jota ei edelleenkään kansanmusiikkikentällä voi väittää kuulevansa liikaa. Yhtyeen äänimaailmassa piano nostetaan samaan asemaan viulujen ja haitarin kanssa. Sen antama kirkassointinen lisä muuten ehkä hieman turvalliseenkin nykykansanmusiikkiin kohottaa kappaleet vielä pykälää ylemmäksi. Kaipiainen vastaa pääosin yhtyeen materiaalista, niin sävellysten kuin sanoitustenkin osalta, mutta muuten Lapua Uusi-Guinea vaikuttaa varsin demokraattiselta kokonaisuudelta: eri soittimille annetaan vuoroillaan riittävästi tilaa, mikä vaikuttaa myös kokonaisuuden sävymaailmaan positiivisella tavalla. Antti-J. Janka-Murros LEVYT Tutustu Suomen Kansanmusiikkiliiton uusittuun verkkokauppaan kansanmusiikkiliitto.fi/ verkkokauppa
• 37 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Sarah-Jane Summers & Juhani Silvola: The Smoky Smirr o’Rain Eighth Nerve Audio S arah-Jane Summersin ja Juhani Silvolan duon instrumentaatiossa soivat Summersin viulu ja Silvolan kitara. Lisäksi levyn aloitusraidalla kuullaan pianoa Silvolan soittamana. Duon musiikki ponnistaa skotlantilaisesta perinnemusiikista, jota maustetaan pohjoismaisilla sävyillä sekä runsaalla improvisaatiolla. Duo käsittelee perinnemateriaalia hyvin luovalla tavalla, jossa on tilaa intensiiviselle ja läsnäolevalle improvisatoriselle ilmaisulle. Intonaatiolla leikittely ja soittimien kokeileva käsittely luovat mielenkiintoisia äänimaailmoja, jotka muodostavat yhdessä perinnesävelmien kanssa kutkuttavia yhdistelmiä. Erityislaatuista duon musiikissa on sen soinnillinen yhdenmukaisuus. Muusikot ovat käyttäneet paljon aikaa soinnillisesti hienovaraisten yksityiskohtien hiomiseen. Instrumenttien täyteläiset sointivärit sulautuvat ajoittain kuin yhdeksi soittimeksi, mikä on erityisen nautinnollista kuultavaa. Hanna Ryynänen Perttula: Pajavasara Galileo 2021 O n tämä Suomi hämmästyttävä haitarismin maailmanvalta! Kimmo Pohjosen, Johanna Juholan, Antti Paalasen, Maria Kalaniemen, Teija Nikun ja Markku Lepistön rinnalle voi nostaa myös Toni Perttulan, jonka Pajavasara-levy osoittaa taas kerran harmonikan monipuolisuuden soittimena. Ensikuuntelu ja tyylikkään levynkannen ihastelu nostivat mieleen Kimmo Pohjosen, yhdistäähän Perttulaa ja Pohjosta digiharmonikan käyttö. Tarkemmalla kuuntelulla alkoi esiin nousta kuitenkin Perttulan oma ääni ja omaleimainen musiikillinen näkemys: digi-klustereiden rinnalle nousevat leikkisät melodiat ja hauskat pajatyökalujen kilkuttelut sekä välillä hurjiksi yltyvät rytmit. Hiljalleen kypsytellen, omassa olohuoneessa äänitetty levykokonaisuus vie kuulijan äänimatkalle Perttulan maailmaan, joka on samalla omaleimainen että esikuviaan kunnioittava. Pajavasara onkin mainio ja musiikin ytimen kiteyttävä nimi: levyn tekoprosessi ja lopputulos kunnioittavat käden taitojen perinteitä, ja levyllä on vahva metallin työstämisen sointi. Paul Silfverberg Vili Mustalampi: Hullu maailma Rumba Akatemia 2021 J os kaipaat kesätunnelmia alkavan syksyn ja tulevan talven harmauteen, on Vili Mustalammen Hullu maailma varma valinta: soljuvia ja korvaan tarttuvia melodioita, aurinkoisia rytmejä Kuubasta ja muualtakin EteläAmerikasta sekä sympaattisia sanoituksia rakkaudesta (yllätys yllätys), muusikkoudesta ja elämän menosta. Todellista hyvän tuulen musiikkia! Mustalampi (laulu ja treskitara) on koonnut levylle upean bändin, jossa soittavat HelsinkiCotonou Ensemblen Janne Halonen (kitarat ja kosketinsoittimet), lyömäsoittimien taitajat Ricardo Padilla ja Tero Rantanen sekä basisti Puro Paju. Koko bändi vastaa myös taustalauluista. Musiikkiin tuovat vielä lisäväriä vierailijoiden puhaltimet, rummut ja kitarat. Pohjan musiikille luovat upeat rytmit, joiden varaan laulun ja muiden soittimien on hyvä heittäytyä. Vaikka yleensä kaipaankin musiikkiin säröä ja särmää, on Hullu maailma -levyn positiivisuus aseista riisuvaa. Kun äänityskin on onnistunut, voi levyn kanssa unohtaa kyynisyyden ja antautua hyvän tuulen vietäväksi. Paul Silfverberg Usko Välimäki & Mika Cibulka: Hanurilla ja viululla Se-Le 2021 J alasjärveläistä menoa ja meininkiä Kurikasta. Mestaripelimanni Usko Välimäen ote soittimeensa on selkeä ja omintakeinen. Levyn päätarkoitus näkyy selvästi. Usko opettaa levyjensä kautta jalasjärvistä ohjelmistoiaan ja soittotyyliään nuoremmalle polvelle. Nyt oli siis Mika Cibulkan vuoro. Hänen pääsoittomensa on viulu. Kitara nähdään myös silloin tällöin Mikan hyppysissä, joskaan ei tällä levyllä. Yli puolet uuden levyn kuudestatoista raidasta on eteläpohjalaisten pelimannien säveltämiä, osin muilta lainattua (esim. Kukkuva kello), näistä seitsemän Usko Välimäen hanurilla syntyneitä. Ykköskappaleeksi voisi nostaa Kurikan polkan, joka sai ensiesityksensä Kurikan kunnanvaltuuston viimeisessä istunnossa. Usko Välimäen omintakeinen sormitustekniikka tekee hänen ja sukulaisten soitannosta ainutlaatuista (kuulopuheita kylänraitilta). Levy sinänsä on hyvä, mutta ulkoasu tuo himmeine pastellisävyineen mieleen Viipurin torin piraattilevyt. Mielellään olisin lukenut taustatietoja soittajista ja kappaleista. Uskop pois! Antti Koiranen Markku Lepistö: Lakeuden kutsu Rapusaari Records P erinne säilyy, jos sitä soitetaan. Perinteistä pelimannimusiikkia levytetään nykyään aika vähän, joten täydet pisteet on annettava kaksirivismestari Markku Lepistölle hänen Lakeuden kutsu -cd:stään, jonka hän kävi äänittämässä vuoden 2020 kesäkuussa soittimensa kultamailla Kurikassa, Kuortaneella ja Kauhajoella, kun koronavirus oli muutoin hiljentänyt kansanmusiikkikentänkin. Lakeuden kutsun 22 kappaletta ovat Lepistön kunnianosoitus Etelä-Pohjanmaan edesmenneille kaksirivisen taitajille – ennen muuta Tauno Aholle, Aapeli Hautaselle, Iisakki ja Urho Myllymäelle,Veikko Turjalle, Eeli Tuomelle ja Sulo Mäkelälle. Pari sävelmää on poimittu aikansa pelimannien kuninkaaksi sanotulta viulustilta Matti Haudanmaalta ja Riskun pelimannien ohjelmistosta. Pohjalaiseen tapaan polkkaa riittää duurista molliin, ja rauhallisemmissa suvantopaikoissa Lepistö soittelee muutaman vanhan valssin, jollainen myös levyn nimikappale on. Liikkeelle lähdetään vanhan hääsoittoperinteen mukaisesti marssilla, tällä kertaa Suomen sodan aikaisella Napoleonin marssilla. Alkutahdit tulevat Kuortaneen talomuseon vellikellosta. Vanhat pelimannisävelmät ovat innoittaneet nuorta pelimannipolvea sovittamaan niitä uuteen kuosiin. Iso ilo on kuitenkin kuulla, että meillä on vielä Markku Lepistön tapaisia soittajia, jotka tohtivat soittaa polkat, marssit, valssit tai masurkat niin kuin oman aikansa mestarit vetelivät niitä häissä, nurkkatansseissa ja muissa kökkäjäisissä. Lepistön soitossa ei tunnetusti ole moittimista, ja Beltuna-pelin syvä sointi vielä lisää nautintoa. Savolaisen ei paljon auta neuvoa pohjalaisia. Sitä mieltä kuitenkin olen, että EteläPohjanmaan kaksirivissoitto on kansallista musiikkiperintöä samaan tapaan kuin kaustislainen viulismi. Seppo Kononen
• 38 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Polenta: Kaustinen Turbo Kansanmusiikki-instituutti 2021 P olenta on parivuotias yhtye, joka jo ensimmäisenä vuonnaan voitti Konsta Jylhä -kilpailun. Yhtyeen ohjelmisto koostuu kaustislaisista kansansävelmistä ja Konsta Jylhän sävellyksistä. Kolmea viulua sävyttää kitara, joka avartaa musiikkia ja tuo siihen paikoin jopa slaavilaisia tunnelmia. Sovitukset ovat meneviä, tanssijalka vipattaa ja sitten se sekoaa, kun kappale yllättää pienellä kikkailulla. Mitään maata mullistavaa tällä esikoislevyllä ei ole, mutta mukavan huolellisesti soitettua, silti pelimannimeiningiltä maistuvaa kansanmusiikkia levy on täynnä. Kaustisen lisäksi levyllä pääsee piipahtamaan taikamaailmassa kappaleessa Konsta Tylypahkassa. Kappaleen nimi kannusti tutkailemaan G-mollimasurkkaa ja -sottiisia Kaustiselta uudella tavalla ja vastasi upeasti mielikuviin velhojen koulusta. Tällaista uusien näkökulmien hakemista ja tuomista toivon lisää ja uskon, että sitä Polentalta voidaan myös saada. Soja Murto Rällä: Tanssikone Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys 2021 T anssikone on juuri sitä, mitä nimi lupaa. Tanssinopettajan toteutunut unelma, 22 kappaletta eri tanssilajeista, ryhmiteltynä muutaman nippuihin kuin lavatansseissa, ja kaikissa ”lasketaan kahdeksaan” eli musiikin kiemurat eivät tipauta rytmistä. Osa kappaleista on koottu potpureiksi, mutta ovat erotettavissa yksittäisinä soitettaviksi, ja tämä palvelee tarkoitustaan hienosti. Levy onkin tehty yhteistyössä tanssijoiden ja tanssinopettajien kanssa. Kun levyn kuuntelee yhdeltä istumalta läpi, soiton ja sovitusten kurinalaisuus tahtoo paikoin puuduttaa, mutta tanssiahan näitä täytyy eikä istuallaan kuunnella. Levy on täynnä erinomaisen hyvin soitettua, menevää, rehellistä ja perinteistä kansanmusiikkia. Se on helposti lähestyttävä, mukavan juureva ja rehevä. Huumoriakin levyltä löytyy, kuten Tuku Tuku Kukkuu Vetten Pääll’ -kappaleesta, joka pisti sekä virnistelemään että pomppimaan. Soja Murto Barbora Xu: Olin ennen Nordic Notes 2021 L aulaja-lauluntekijä Barbora Xu on tehnyt hurmaavan levyn, jossa hän tuo yhteen ikiaikaisia tarinoita opiskelemistaan musiikkikulttuureista – Suomesta ja Kiinasta. Soittimina levyllä on pienkanteleita, ”kantelenkav” (taiwanilaisen balinkavin ja suomalaisen pienkanteleen risteytys), kiinalainen seitsenkielinen nauhaton lautasitra guqin ja sitä suurempi, yleisempi guzheng sekä konserttikantele. Levyn avausraidalla vierailee myös sello. Guzhengillä on soitettu kaksi improvisaatiota. Laulu on hyvin artikuloitua ja sävykästä. Tarinat kertovat enimmäkseen linnuista ja luonnosta, ja luontosuhdetta on tuotu esille myös Outro-kappaleessa. Soittimet on huolella valittu tukemaan laulua, mutta ilmavuus pysyy. Musiikin draaman kaari jännitteineen pitää loppuun asti. Erityiskiitos informatiivisista kansiteksteistä! Lempeää, mutta voimakasta ja ajatonta musiikkia, joka kestää hyvin useita kuuntelukertoja. Minna Raskinen Pekko Käppi & K.H.H.L.: Aamunkoi Svart Records P ekko Käppi & K.H.H.L. -yhtye syventää evoluutiotaan pop-musiikin suuntaan uudella Aamunkoi-levyllä. Julkaisulla on 16 enimmäkseen kitaravetoisia laulua, joissa jouhikko pääsee esille lähinnä sooloissa. Musiikki on edelleen omaperäistä ja vaikeasti lokeroitavaa. Aikaisemmista levyistä tuttu americana-vaikutus tuntuisi hiukan vähentyneen. Levyllä on muutamalla kuuntelulla hyvin korvaan tarttuvia kappaleita, mutta itse jäin kaipaamaan intensiivisempää puolta. Haltioituminen ei tahdo välittyä millään kappaleella, ja levy olisikin minusta hyötynyt muutamasta vimmaisemmasta vedosta seesteisyyden sekaan. Cd-albumin graafinen toteutus on edellisten levyjen tapaan viitseliäs ja tyylikäs, ja tuotanto runsaine instrumentaatioineen hyvällä maulla tehty. Jari Ilmonen A rto Tiesmaa on säveltänyt albumikokonaisuuden historiallisesta 212-säkeisestä Kek sin laulu -runosta, joka kertoo vuoden 1677 Tornionjoen suurtulvasta. Tiesmaa tuo historiallisen Keksin laulun tähän päivään sekoittaen runsaasti eri genrejä kuten rockia, progea, heavya ja folkia. Musiikki ei pyytele anteeksi, vaan läpi levyn painetaan kaasu pohjassa. Juuriltaan tornionlaaksolaisten muusikoiden kanssa Tiesmaa on luonut musiikillisesti yllätyksellisen kokonaisuuden. Se sai itseni hämilleen ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta ehkä tässä tapauksessa yhtenäisyys on juuri tekstissä. Sävellykset osoittavat kuinka monella tavalla tätä vanhaa tekstiä voi tulkita. Lisäksi huomion kiinnittävät musiikissa erilaiset efektit, mm. veden äänet, sekä äänimaisemien, ja tekstien dialogi läpi levyn. Levyn lopussa on myös yli 16 min pitkä katkelma Ruotsin radiosta, Ragnar Lassinantin suomenkielisestä ohjelmasta vuodelta 1960, jossa tutkija Erik Wahlberg kertoo Antti Keksistä ja taustoittaa hänen lauluaan. Mielenkiintoista on se, kuinka historiallinen tapahtuma on tuotu nykypäivään tyylikkäästi sitä kunnioittaen. Senni Heiskanen Luomuduo: Askola Luomuduo 2021 H eti ensimmäisistä sävelistään lähtien viulisti Olli Sippolan ja kitaristi Sakari Keipin muodostama Luomuduo ilmoittaa kuulijalleen, että nyt ollaan jonkin virtuoottisen äärellä. Bluegrassmaisia juoksutuksia yhdistyy sellaisella voimalla kotimaiseen ruohonjuurifolkiin, että hirvittää. Jopa hieman seesteisempiä tunnelmia nimellään lupaileva Jyrkin häämarssi marssitetaan sellaisella vauhdilla, että saattaisi morsiamelle laahuksineen tulla hoppu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Luomuduo painaisi koko matkaa laikka punaisella. Etenkin haikeankauniit Love in the Time of Corona ja upeasti rullaava, Ritva Talvitien vierailevalla viululla kuorrutettu Polska från Helsingfors lunastavat Luomuduolle paikan yhtenä tämän hetken tyylitajuisimmista yhtyeistä. Vierailijoitakin on levyllä melkoinen liuta. Kaikkien kunniaksi on sanottava, että jokainen tuo oman panoksensa tyylikkäästi ja duon omaa musiikkia tukien. Näistä komeimpiin esityksiin lukeutuu Tero Pajusella vahvistettu perinteinen murhaballadi Katriina. Livekeikoille pääsyä odotellessa tämä levy pyörähtänee usein. Antti-J. Janka-Murros Arto Tiesmaa & uuden ajan runonlaulajat: Keksin laulu (Jäänlähdöstä Tornioväylässä Vuonna 1677) Väylän Pyörre Records LEVYT
• 39 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Seuraava Kansanmusiikki-lehti ilmestyy 10.12. Arvosteltavien levyjen tulee olla toimituksessa viimeistään lokakuun loppuun mennessä. Hannu Saari, Miia Palomäki: Kotikylän raitilla Hannu Saari 2021 N uori Miia Palomäki on tuttu soittaja ENKELin ja Hakan tapaisista tämän ajan nimekkäimmistä kansanmusiikkiyhtyeestä, ja jo pienestä tytöstä lähtien hänet on nähty mukana Airi Hautamäen koulimissa Alavuden kaksirivisissä. Pienenä poikana nähtiin myös Hannu Saari soittelemassa estradeilla kaksirivistä haitaria ukkinsa, Jalasjärven kuulun mestaripelimannin Aapeli Hautasen kanssa. Myöhemmin Saari ei ole juuri esiintynyt, mutta on suunnannut musikaalisuutensa säveltämiseen. Kotikylän raitilla -levyllä tuon työn hedelmät ovat nyt maisteltavina Miia Palomäen tarjoamina. Kaksirivisen lisäksi mukana on myös viulu. Levyllä on mukana neljätoista kappaletta. Miian polkka, Sonjan ja Roopen masurkka, Mallunkorven jenkka; nimet kertovat, että innoittajina ovat olleet tutut ihmiset tai paikat. Sävelmiä on syntynyt tasaisesti eri tahtilajeihin, ja kaikesta käy ilmi, että Saari tuntee eteläpohjalaisen kansansoiton perinteen, jota hän myös osaltaan haluaa jatkaa. Alueen historiaan olennaisesti liittyvän Santavuoren taistelun muistoksi tehty marssi pohjaa kolmen vuosisadan takaiseen hitaaseen ja jykevään Narvan marssiin. Palomäen hanuritulkinta on vaikuttava. Puhutteleva on myös levyn sisällä oleva valokuva, jossa Saari ja Palomäki soittavat yhdessä kaksirivisiään taustalla piano, jonka päällä Konstan nuottikirja odottaa soittajaansa. Nämä kaksi ymmärtävät musiikaaliset juurensa ja pitävät ne hyöteinä. Hieno homma! Seppo Kononen Baltic Ethno On The Road on Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Viron Ethnojen-leirien taustalla olevien yhteisöjen yhteinen ensimmäinen iso yhteistyöprojekti. Suomesta hanketta vetää Suomen Kansanmusiikkiliitto. Kiertueelle näihin kaikkiin maihin lähtee yhtye, joka esittelee koko Ethnon arvoja kulttuurisen moninaisuuden säilyttämiseksi ja nuorten muusikoiden yhteen tuomiseksi. Baltic Ethno -yhtyeen jäsenet edustavat mm. Suomen, Ruotsin, Tanskan, Viron, Belgian, Kurdistanian ja Intian kulttuureja! Yhtye esiintyy ja pitää työpajoja neljässä järjestäjämaassa 21.10.-7.11. Kiertue alkaa Virosta, kulkee Suomen kautta Ruotsiin ja päättyy Tanskaan. Suomessa yhtye on 26.29.10. Viikko alkaa EteläSuomesta, ja torstai ja perjantai vietetään Kaustisella ja Kokkolassa. Seuraa Ethno Finlandin Facebook-sivua, niin pysyt ajan tasalla konserttiaikatauluista! Suomen kiertuetta tukee Svenska Kulturfonden. Lämpimästi tervetuloa mukaan musiikilliselle matkalle maailman ympäri upeiden nuorten muusikoiden matkassa! Baltic Ethno On The Road 2021 Baltic Ethno Band Bram Van Weverberg, Belgia: haitari Prabhat Das, Intia: tabla Laura Holm Skyum, Tanska: sello Sarkawt Karlsson, Ruotsi/Irak: klarinetti Veera Kuisma, Suomi: viulu Katariina Tirmaste, Viro: huilu A rto Julkunen ja Markus Rantanen jatkavat ukulele-oppaiden julkaisemista Aviadorkustantamon suosiollisella avustuksella. Suuren ukulelekirjan jälkeen on ilmestynyt omat oppaansa nuoremmille (Ukulele – kaikki soittaa!) ja vanhemmille (Hyvää oloa ukulelella), vaativampiin harjoituksiin etenevä (Ukulele,kompista sooloon) sekä englanninkielinen opas (Global Ukulele: Past, Present and Practice kansainvälisille markkinoille. Kuudennen oppaan veikeästä nimestä voisi tehdä kappaleen, ellei ole jo olemassa: Ukulelella. Yläotsikko Suosikkisävelmiä suomalaisittain kertoo sisällöstä, joskin mukana on muutama ulkomainenkin laina. Kappalevalikoimasta voi aina olla monta mieltä, mutta ainakin minun ikäluokalleni useimmat lienevät tuttuja. Mukana on monta kansan rakastamaa laulua. Niin, todellakin laulua, vaikka sanoja ei mukana olekaan. Se on toisaalta loogista, koska opas keskittyy melodiasoittoon ja samanaikaiseen säestämiseen. Tuntuu haasteelliselta, mutta ei ole lainkaan mahdotonta, jos vain motivaatio riittää. Harjoittelematta ei pärjää. Kirjojen tekemisessäkin harjoitteleminen näyttää tuottavan tulosta. Kirjasta on hankala löytää kritisoitavaa. Opastus on selkeää ja perusteellista. Kirja on myös viihdyttävä ja kertoo jokaisen kappaleen tarinan, mikä tuo sille syvyyttä, jota soitto-oppaista ei usein löydä. KIrsikkana kakussa on Markus Rantasen sopivalla tempolla soittamat videot jokaisesta kappaleesta. Videot ovat tämän päivän tavan mukaan netissä sivulla, jonne kirja opastaa. Jari Niemisen suunnittelema ulkoasu ja taitto on selkeä, ilmava ja tyylikäs. Jos nyt jotain voi kritisoida, niin ommeltu liimasidottu kirja on hieman hankala pitää auki harjoitellessa kädet soittimella. Onneksi paperi on pehmeää ja nykyaikaiset liimat lujia, rakenne kyllä kestää. Kirjaa selaillessa miettii, vieläkö löytyy seitsemäs ja kahdeksaskin aihe ukulelekirjoille. Vai voisivatko monitaitoiset tekijät siirtyä muihin kielisoittimiin. Tilaa ja kysyntää olisi. Sauli Heikkilä Arto Julkunen ja Markus Rantanen: Suosikkisävelmiä suomalaisittain ukulelella 192 sivua , Aviador 2021 KIRJA
• 40 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Syntynyt: 14.4.1938 Tampereen Pispalassa Koulutus: FM, suomenkieli, kirjallisuus ja historia Asuinpaikka: Yläne Nykyinen toimi: eläkeläinen, Varsinais-Suomen aktiivioltermanni Olet toiminut Varsinais-Suomen aktiivioltermannina nyt vuoden verran. Miltä Varsinais-Suomen pelimannitouhu tällä hetkellä näyttää ammattikunnan vanhimman silmin? Kyllähän se äkkipäätä katsottuna vähän huonolta näytti, kun nuoria ei kovin paljon saa mukaan. Kansanmusiikkipäivään tehty verkkokonsertti tosin yllätti monella minulle tuntemattomalla nuorten bändillä ja valopilkkuna on ollut tämä Turku Folks! orkesteri, joka on koonnut alan harrastajia yhteen. Kyllä tässä toivo on herännyt. Olet innokas esiintyjä ja kierrät ympäri Suomea juhlissa. Miltä maakuntamme toiminta näyttää muuhun Suomeen verrattuna? Valitettavasti maakuntamme kansanmusiikin harrastus ei ole ollut kärkipäässä. 2014 saimme Kaustiselle vuoden maakuntana liikkeelle yllättävän ison joukon ja yhdessä tehtävä harrastustoiminta on sen jälkeen selvästi elpynyt. Meillä on nyt tyydyttävästi nuoria mukana, joten uskon tulevaisuuteen. Toimit työssä ollessasi äidinkielen ja historian lehtorina. Oliko ammatinvalinnalla merkitystä kiinnostukseesi perinteen tallentajana ja esittäjänä? Ei ollut. Olen aina ollut kiinnostunut vanhoista asioista ja kulttuurista. Kaustinen iski 1971. Mistä sait alkuinnostuksen soittamiseen ja millä soittimella aloitit? Isällä oli kravattihaitari komerossa, ja sillä salaa opettelin, kun asuimme Jurvan rajoilla keskellä ei-mitään. Tieto soittajana kiiri sitten naapurikyliin ja minua kutsuttiin soittamaan nurkkatansseja. Myöhemmin meillä oli Ilmajoen Nopankylän poikien kanssa sitten oikea tanssiorkesterikin. Kymmenkunta vuotta ihailin kaksirivisen soittajia ja olikohan 1984, kun olin ensimmäisen kerran Oriveden kursseilla. Koulutusta muihin soittimiin en ole saanut. Nykyisin sinua kuullaan useammassakin yhtyeessä. Opettajakollegani kanssa Kaustiselta tultuamme vuonna 1972 aloimme puuhata Yläneelle pelimanniyhtyettä, ja Yläneen pelimannit perustettiin samana syksynä. Nytky syntyi 1986 juhannusjuhliin kokoonpanolla Eino Sointula , mandoliini, minä, kaksirivinen ja 11-vuotias tyttäreni Sanna , joka soitti pimpparautaa. Syksyllä Lasse Kulmala tuli hänen tilalleen. Rykäykseen Antti Järvensivu ja Seija Kiviaho pyysivät mukaan. Yläneellä johdan eläkeläisten lauluryhmää Köhäkurkut ja soitinyhtyettä Kurttuset. Turun kansantanssin ystävien pelimannina olen ollut vuodesta 1995. Loimaan työväenopistossa opetin 14 vuotta kaksirivisen soittoa. Ryhmä esiintyi nimellä Loimaan Kurttupelimannit. Mutta tämä on jo loppunut. Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät tavoitteet maakunnan kansanmusiikkiharrastuksen voimistamisessa? Uuskansanmusiikki ja kansanmusiikin sovittaminen on varmaankin innostava tekijä saada nuoremmat mukaan. Vanhaa polkka-jenkka-valssi -mentaliteettia nuoriso taitaa vähän vierastaa. Mutta olen toisaalta vähän ihmetellyt alan oppilaitoksista tullutta tapaa pyörittää uusissa sävellyksissä kolmea neljää nuottia. Yhteiskunnan muuttuminen on pitkään vaikuttanut harrastustoiminnan heikkenemiseen, mutta uskon tämän pandemiaeristyksen jälkeen syntyvään yhteisen toiminnan kasvamiseen. Huomataan, että sittenkin kaivataan yhdessä tekemistä. Maakunta on jakaantunut kuuteen seitsemään alueeseen, joissa kaikissa on ollut taitavia pelimanneja. Nuottikirjassamme on näiden soitteita, mutta harva enää tietää heistä mitään. Laitilan seudulla perinteen tallennus on ymmärretty. Kuinka tärkeänä näet perinnetiedon siirtämisen? Perinteen siirtäminen on sellaisenaan tärkeää. Se on pohjana mahdollisesti uudelle syntyvälle kansanmusiikille. Ja sitä voidaan sovittaa ja modernisoida. Nuoriso ei taida olla kovin kiinnostunut vanhoista tekijöistä, mutta toisaalta luulisin, että olisi kiva tietää soittajista enemmän sovituksia tehtäessä. Vanhojen pelimannien ohjelmistoista löytyy paljon helmiä. Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys täyttää lokakuussa 50 vuotta. Viet osallistujat yhdessä Ilmari Hunsan kanssa läpi vuosikymmenten. Miten evästäisit juhlaan mukaan tulevia? Juhlan luonnehan on kansanmusiikin ja -tanssin ystävien yhteinen illanvietto, jossa käymme 50-vuotista toimintaamme lävitse kertoen, soittaen, soitattaen, laulaen ja tanssien. Katsomme myös tulevaisuuteen, joten toivon saavani mukaan illan ohjelmaan uudemman polvenkin edustamaa musiikkia. Tutustumme toisiimme ja siirrämme perinnetietoutta eteenpäin. Sanoisinko Kansanmusiikkipiirien Koheesio-ilta. Kevättalvella 2022 Samuelin Poloneesi on Turussa ja toivon, että meidän 50-vuotisjuhlamme olisi hyvä sytyke maakunnassa ryhtyä harjoittelemaan, ja toivotan jo tässä vaiheessa kaikki Suomen kansanmusiikin harrastajat tervetulleiksi Turkuun. Veikko Lahtinen
• Kurssit järjestetään vastuullisesti ja koronaturvallisesti noudattaen kurssin aikaisia viranomaismääräyksiä. Ajankohtaiset rajoitukset lähiopetukseen pääsystä näette kurssin nettisivuilta www.kansanmusiikkiliitto.fi/ koulutukset. Orivesi All Stars –kurssi opettajana Antti Järvelä ja Laura Kuisma. Tervetuloa mukaan millä tahansa soittimella svengaavan Orivesi All Stars –yhtyeen riveihin! Pelimannikurssi mandoliinille, opettajana Jarmo Romppanen. Opetus jaksotetaan niin, että soiton eri osa-alueet ja soittajien tasot tulevat paremmin huomioitua; aamulla yhteissoitto kaikille (Heikki Lahden ohjelmisto), lounaan jälkeen säestys/komppaus sekä soittotekniikka ja -tyylit erikseen aloittelijoille ja pidemmälle ehtineille (60 min/ryhmä), iltapäivällä kertaus tekniikasta ja kompeista kaikille sekä yhteissoitto (maakuntateema EteläPohjanmaa ja makuja muualta maailmasta). Kappaleiden nuotit ja soittolista lähetetään osallistujille etukäteen marraskuun puolivälissä (maakuntateeman nuotit samat kuin viime vuonna). Etäosallistuminen mahdollista, jolloin kannattaa ilmoittaa, mitkä päivän teemat kiinnostavat. Sisällöstä voi kysellä Jarmolta, puh. 050 5853847. Viulukurssi opettajana Nelli Ikola-Heiska Viulukurssin teemoina ovat Amerikan tyylit ja luovuus. Kurssilla perehdytään viulistin eri rooleihin ja musiikillisiin mausteisiin bluegrassja old timemusiikissa. Myös laulu on osana opetusta. Kappaleet omaksutaan pääasiassa korvakuulolta. Lisäksi tutustumme helppoihin, mukaviin luoviin harjoitteisiin, jotka vievät musisointia kokonaisvaltaisempaan suuntaan. Kurssille voi osallistua myös etänä. 2-rivisen hanurin oppipoikakurssi opettajana Pekka Pentikäinen. Sinulle, jolla perussoittotaidot jo hallussa kaksirivisessä. Kurssilla kertaillaan perusasioita ja opetellaan leppoisassa tempossa uusia sävelmiä vähän maailmaakin kierrellen. Tarvittaessa kurssille palkataan lisäopettaja, jos mukaan olisi tulossa aivan alkeista aloittavia riittävästi. 2-rivisen hanurin kisällikurssi opettajana Leija Lautamaja. Kurssilla opetellaan mukavia kotija ulkomaisia pelimannikappaleita ja tutustutaan erilaisiin soittotyyleihin ja tanssilajeihin. Kurssilla edellytetään melko hyvät soittimen perustaidot. Kurssin opetusmetodina korvakuulolta oppiminen, myös nuotit tarjolla niitä haluaville. 2-rivisen tyylija tekniikka, opettajana Lauri Kotamäki. Lauri Kotamäki kuuluu tämän hetken aktiivisimpiin kansanmusiikkisäveltäjiin ja vähärivisen soittajiin. Hän on keikkaillut yhtyeidensä kanssa (Mäsä-duo, 5/5, Pirulainen) jo vuosien ajan ja hallitsee suvereenisti myös muut musiikkigenret, aina klassisesta rockiin saakka. Mestarikurssilla opetellaan niin perinteisiä pelimannisävelmiä kuin uudempaakin vähärivisille sävellettyä materiaalia. Tutustumme erilaisiin soittotekniikoihin, joissa hyödynnetään vähärivisten soittimien monipuolisuutta. Lisäksi kiinnitämme kurssilla huomiota oikeanlaiseen soittoasentoon ja ergonomiaan. Nuotinlukutaitoa ei tarvita. Kurssi tarkoitettu soittotaitoa jo paljon kartuttaneille. Kantelekurssi kaikenlaisille kanteleille opettajana Maija Pokela. Kurssilla soitamme eri alueiden perinteisiin pohjaavaa kansanmusiikkia yhdistellen kanteleiden sointimaailmoja ja soittotekniikoita. Harjoittelemme improvisaatiota ja muuntelua sekä etsimme yhteisen soittosvengin, joka saa tanssijalat liikkeelle. Kansanlaulukurssi opettajana Charlotta Hagfors. Kurssilla on teemana sama laulu – eri housut. Aikojen saatossa kansanlaulut ovat eläneet ja joka kylässä on laulettu omalla tavallaan. Kurssilla lauletaan kaikille tuttuja ja uudempia kansanlauluja eri versioina ja muuta mukavaa. Kansantanssikurssi opettajina toimivat mestarikansantanssija Antti Savilampi, Petri Hoppu ja Maiju Laurila. Antti Savilampi on nyt viimeistä kertaa opettajana Oriveden kansantanssikursseilla! Hän opettaa omasta tuotannostaan muutaman ryhmätanssin ja lisäksi paritanssivariaatioita. Petri Hoppu opettaa jokapojanpolskaa ja vapaata menuettia. Maiju Laurila käy kurssilla läpi karjalaisia tansseja, laulutansseja ja muuta perinteistä ohjelmistoa. Kurssin pelimannina toimii Osmo Hakosalo. Kansantanssikurssille ei voi osallistua etänä. Kansantanssikurssi toteutuu, jos sinne saadaan vähintään 16 tanssijaa. Pääset kurssille jäsenhintaan, jos olet jonkun kansantanssijärjestön tai Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsen. Ilmoittaudu nyt ja kutsu kaverit mukaan! Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssit 2021 Murikanrannassa Tampereen Teiskossa ja etänä Tule mukaan iloiseen joukkoon Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämille Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikursseille 27.-30.12. Murikkaan Tampereen Teiskoon! Kurssit järjestetään hybridinä, mukana voi olla myös etäkurssilaisena kaikilla muilla kursseilla paitsi kansantanssikurssilla. Kurssien hinnat: Kurssihinta sisältää opetuksen ja täysihoidon: Jäsenet 362 (357) €, ei jäsenet 387 (382) €. Majoittuminen tapahtuu kahden hengen huoneissa, yhden hengen huoneista lisähinta 81 € koko ajalta. Yhtyekurssin hinta määräytyy yhtyeen koon mukaan. Jos kurssilainen ei majoitu, niin pelkkä opetus jäsenille 170 €, ei jäsenille 198 €. Päiväkävijät voivat ostaa opistolta haluamiansa aterioita (aamiainen 7,50 €, lounas 12,85 €, kahvi 7,50 €, päivällinen 12,85 €) Etäkurssin hinnat: Koko kurssi etänä 125 €. Etäkursseja ei tallenneta. Materiaali jaetuissa kansioissa. Varaslähtö kurssille: Murikkaan voi tulla jo tapaninpäivänä. Illalla on vapaamuotoiset jamit! Ylimääräinen majoitus ja aamiainen maksaa 42 € Opintoseteli työttömille, maahanmuuttajille ja eläkeläisille (ei osa-aikaeläkeläiset): 50 ensimmäistä opintosetelianomuksen täyttänyttä saa 25 euron opintosetelin kurssille. Tarjoamme omakustanteista edestakaista linja-autokuljetusta Murikkaan Kouvolasta tarvittaessa Porvoon, Helsingin, Hyvinkään, Hämeenlinnan ja Tampereen pysähdyksillä. Ilmoittautuminen ja lisätiedot: Ilmoittaudu marraskuun loppuun mennessä Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Ilmoittautumislomake löydettävissä sivulta: www.kansanmusiikkiliitto.fi/koulutukset Lisätiedot: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Päivi Ylönen-Viiri, 0500 431 913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Järjestäjät: Suomen Kansanmusiikkiliitto yhteistyössä Kansalaisfoorumin kanssa. Kantelekurssin yhteistyökumppanina Kanteleliitto, ja kansantanssikurssin yhteistyökumppanina Nuorisoseurat. 41 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021
• 42 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Lokakuu: Freija Marraskuu: Ojajärvi Blom Ojajärvi Joulukuu: ENKEL Tarkemmat tiedot syksyn yhtyeistä ja kiertueista osoitteessa: https://kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/kiertueet/ Haluaisitko kiertueyhtyeen paikkakunnallesi konsertoimaan? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Konsertin järjestäjä huolehtii tilakuluista, äänentoistosta, Teosto-kuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Järjestäjälle jää lasku vain esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta, joka on vuoden 2021 kiertueilla 120 euroa / muusikko. Kiertuetiedustelut: tuottaja Sheri Toivomäki, puh. 044 738 1933, tuottaja@ kansanmusiikkiliitto.fi, Samuelin Poloneesi 50 vuotta Turussa 2022 Loppuvuoden 2021 kansan musiikki kiertueilla Merkit Hopeinen ansiomerkki Pentti Hakola, Pori, 5.9.2021 Antti Raitakari, Pori, 5.9.2021 Heidi Huovinen, Huittinen, 5.9.2021 Jarmo Tuomola, Pori, 5.9.2021 Anna-Mari Yrjänä, Kankaanpää, 5.9.2021 Pirjo Äijö, Lavia, 5.9.2021 Antti Virta, Pori, 5.9.2021 Kultainen ansiomerkki Leena Kivi, Harjavalta, 5.9.2021 Pronssinen pelimannimerkki Seppo Kurkela, saksofoni, Helsinki, Ilmajoella 7.8.2021 Timo Saarimäki, 5-rivinen harmonikka, Seinäjoki, Ilmajoella 7.8.2021 Hopeinen pelimannimerkki Reijo Haukia, huuliharppu, Pyhäntä, Ilmajoella 7.8.2021 Onnea! Samuelin Poloneesi viettää ensi keväänä 50-vuotisjuhlavuottaan. Poloneesi järjestetään 11.-13.3.2022 Turussa yhteistyössä Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen, Turun kaupungin ja muiden paikallistoimijoiden kanssa. Juhlavuoden Poloneesin päätapahtumapaikkana toimii Turun konserttitalo, mutta festivaalin tapahtumat levittäytyvät viikonlopun aikana laajalti Turun keskustaan tuomaan muusikin iloa ympäri kaupunkia. Tervetuloa nauttimaan kansanmusiikin riemusta ja juhlistamaan pyöreitä täyttävää Samuelin Poloneesia! Tule myös esiintymään juhlavuoden Poloneesiin Turkuun! Pelimanni-ilmoittautuminen on auki 1.-30. marraskuuta. Lisätietoja ja ilmoittautumislomakkeen löydät Kansanmusiikkiliiton nettisivuilta: https://kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/samuelin-poloneesi/. Myös esiintyjäinfo lisätään sivulle lähempänä tapahtumaa. Ilmoittautua voit myös puhelimitse tuottajalle: puh. 044 738 1933. Ve sa A al to ne n Jim m y Tr äs ke lin
• KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Jäsenedut Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 29 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i CD: Pirulainen: Valo viipyä voi 17 € Nyt jäsenetutarjouksena 13,60 € CD: Viti Siloonen: Ihmeellisiä ihmisiä 16 € Nyt jäsenetutarjouksena 12,80 € Kirja: Helenius Liisa ja Hynninen Jussi: On meillä nasta täti. Leikkikenttien vanhoja laululeikkejä 30 € Nyt jäsenetutarjouksena vain 24 € Tilaa jäsenetutuotteet Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta www.kansanmusiikkiliitto.fi. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka. Kansanmusiikkiliiton nettisivut uudistuivat Suomen Kansanmusiikkiliiton kokonaan uudistuneet nettisivut avattiin loppukesästä. Niiden rakenteesta on tehty entistä selkeämmät ja ulkonäöltään yhtenäisemmät. Sivut ovat myös paremmin käytettävissä erilaisilla laitteilla, tietokoneilla ja matkapuhelimilla. Suomen Kansanmusiikkiliiton monipuolinen toiminta on saatu esille ylävalikkojen alle seuraavasti. Tapahtumat valikon alla on Kansanmusiikkiliiton kansanmusiikkikiertueet, maaliskuinen Samuelin Poloneesi sekä Folk-Suomi -hanke, joka esittelee Suomen suurimmat kansanmusiikkija kansantanssitapahtumat vuosittain. Koulutus -valikon alta löytyvät kansainvälinen Ethno-Finland -leiri, nuorten KAMUkansanmusiikkileiri, legendaariset Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssit sekä etäkansanmusiikkikurssit. Lisäksi sieltä löytää tietoja Kansalaisfoorumin palveluista ja pääsee linkin takaa KamuKantaan, jossa on kaikki alamme tapahtumat, kurssit, julkaisut ja toimijat kootusti esiteltyinä. Liitto -valikosta pääsee suoraan Kansanmusiikkiliiton toiminnan esittelyyn, historiaan ja jäsenyhdistyslistaukseen. Alasivuilla on tietoa ansioja suoritusmerkeistä sekä jäseneksi liittymisestä. Lisäksi yläpalkista löytyvät yhteystiedot ja uutiset. Verkkokauppaan pääset etusivun harmonin koskettimesta tai yläpalkin erillisestä painikkeesta. Verkkokauppa on nimikkeistöltään laajin suomalaisen kansanmusiikin kauppa. Siellä on tällä hetkellä noin 1600 nimikettä. Verkkokaupan tuotteet ovat uusilla sivuilla entistä näyttävämmin esillä, ja kauppaa on helpompi käyttää. Verkkokaupan myynti nousikin heti sivuston avaamisen jälkeen ilahduttavasti. Etusivun harmonin koskettimilta pääsee myös Kansanmusiikki-lehden sivuille ja oikopolkuna liity jäseneksi ja tietoa liitosta -sivuille. Uusista nettisivuista on saatu pelkästään positiivista palautetta. Käy tutustumassa Kansanmusiikkiliiton uusiin sivuihin osoitteessa www.kansanmusiikkiliitto.fi
• 5.–14.11.2021 Sam Lee (UK) · Natalia Castrillón (CO) · Iara Dias (BR) Vilma Jää · Sarah Palu · Lasten Etnosoi! … ja paljon muuta! Katso koko ohjelma: etnosoi.fi